Hanna Honkavuo, Johanna Lammintakanen ja Teija Norri-Sederholm
Työturvallisuus pelastustoimen ja ensihoitopalvelun uusissa työmuodoissa
Xxxxx Xxxxxxxx, Xxxxxxx Xxxxxxxxxxxxx ja Xxxxx Xxxxx-Xxxxxxxxx
TUTKBIMUSRAPORTTI
Työturvallisuus pelastustoimen ja ensihoitopalvelun uusissa työmuodoissa
Xxxxx Xxxxxxxx Xxxxxxx Xxxxxxxxxxxxx Xxxxx Xxxxx-Xxxxxxxxx
Pelastusopisto PL 1122
70821 Kuopio
Kannen kuva: Keski-Suomen pelastuslaitos.
Pelastusopiston julkaisu B-sarja: Tutkimusraportit 5/2019
ISBN 978-952-7217-33-7
ISSN 2342-9313
Lukijalle
Työhyvinvoinnin ja työturvallisuuden kokonaisuuden hallinta pelastustoimen ja ensihoitopalve- lun työympäristössä vaatii organisaatioilta uudenlaisiin toimintamalleihin liittyvien ilmiöiden riittävää ymmärtämistä ja oppimista. Moniammatillisia pelastaja-ensihoitaja-toimintamalleja tutkittiin ensimmäisen kerran Pohjois-Savon pelastuslaitoksen toteuttamassa hankkeessa Pelas- tustoimen ja ensihoitopalvelun hybridiyksikkö tuottavasti kansalaisen turvaverkkona 1.9.2016– 31.12.2017. Nykyinen hanke jatkoi moniammatillisten ja yhden hengen ensihoitoyksiköiden työ- turvallisuus- ja työhyvinvointikysymysten äärellä.
Hankeryhmään kuuluivat professori Xxxxxxx Xxxxxxxxxxxxx Itä-Suomen yliopiston sosiaali- ja terveysjohtamisen laitokselta, ylihoitaja Xxxxx Xxxxxxxx Pohjois-Savon sairaanhoitopiiristä, hen- kilöstö- ja hallintopäällikkö Xxxxx Xxxxxxx Pohjois-Savon pelastuslaitokselta, tutkija ja hanke- johtaja Xxxxx Xxxxx-Xxxxxxxxx Maanpuolustuskorkeakoululta/Pohjois-Savon pelastuslaitokselta ja hankesuunnittelija Xxxxx Xxxxxxxx Pohjois-Savon pelastuslaitokselta. Hankkeen ohjausryh- mään kuuluivat hankeryhmän jäsenten lisäksi pelastusjohtaja Xxxxx Xxxxxxx Pohjois-Savon pe- lastuslaitokselta, perusturvajohtaja Xxxx Xxxxxxxxxx Kuopion kaupungilta, työsuojelupäällikkö Xxxx Xxxxxxx Pohjois-Savon sairaanhoitopiiriltä, tutkimusjohtaja Xxx Xxxxx Pelastusopistolta, ko- tihoidon päällikkö Xxxxx Xxxxxxxx Kuopion kaupungilta, pelastusjohtaja Xxxxx Xxxxx Etelä-Sa- von pelastuslaitokselta, professori Xxxxxx Xxxxxxxx Itä-Suomen yliopistolta, henkilöstö- ja hal- lintopäällikkö Xxxxx Xxxxxxxx Keski-Suomen pelastuslaitokselta edustaen Pelastuslaitosten kumppanuusverkostoa, työhyvinvointikoordinaattori Xxxxx Xxxxxxxxxx Pohjois-Savon sairaan- hoitopiiriltä, koulutusvastuujohtaja Xxxxx Xxxxxxxx Savonia ammattikorkeakoululta, pelastus- johtaja Xxxx Xxxxxxxxx Keski-Suomen pelastuslaitokselta ja ensihoitomestari Xxxx Xxxxxxxx Poh- jois-Karjalan pelastuslaitokselta.
Tutkimushankkeen onnistumiseen on vaikuttanut ratkaisevasti hankkeeseen osallistuneiden or- ganisaatioiden ja niiden henkilöstön sitoutuminen ja aktiivinen osallistuminen hanketyöhön. Ha- luan kiittää omasta ja hankeryhmän puolesta kaikkia mukana olleita organisaatioita ja tutkimuk- seen osallistuneita sekä hankkeen rahoittajaa Työsuojelurahastoa. Toivon hankkeen tulosten edistävän työturvallisuutta ja työhyvinvointia moniammatillisissa yksiköissä ja yhden hengen en- sihoitoyksiköissä.
Kuopiossa joulukuussa 2019 Xxxxx Xxxxxxx
Pelastusjohtaja, Pohjois-Savon pelastuslaitos
Xxxxx Xxxxxxxxx Xxxxxxx Xxxxxxxxxxxxx0 Xxxxx Xxxxx-Sederholm¹
¹Pohjois-Savon pelastuslaitos
2Itä-Suomen yliopisto
Työturvallisuus pelastustoimen ja ensihoitopalvelun uusissa työmuodoissa Julkaisu / tutkimusraportti, 56 s., 1 liite (1 s.)
Joulukuu 2019
TIIVISTELMÄ
Työturvallisuus pelastustoimen ja ensihoitopalvelun uusissa työmuodoissa -tutkimushankkeessa tutkittiin moniammatillisten pelastaja-ensihoitaja-yksiköiden ja yhden hengen ensihoitoyksiköi- den toimintamallien vaikutuksia henkilöstön työhyvinvointiin ja työturvallisuuteen sekä niiden edistämiseen johtamisen, osaamisen kehittämisen ja työn organisoinnin keinoin. Hankkeessa tunnistettiin pelastuslaitosten ja sairaanhoitopiirien uusien toimintamallien jo olemassa olevia työhyvinvointiin ja työturvallisuuteen liittyviä hyviä käytäntöjä ja riskejä. Tutkimuksessa tarkas- teltiin edellä mainittujen yksiköiden osalta koko Suomen tilannetta.
Tutkimushankkeessa kerättiin aineistoa kyselyllä, haastatteluilla ja turvallisuuskahvila-menetel- män avulla. Hankkeessa toteutettiin sähköinen kysely Webropol-ohjelmalla marras-helmikuussa 2018–2019. Kysely lähetettiin kaikille Suomen sairaanhoitopiireille sekä pelastuslaitoksille, ja siinä tutkittiin yksiköiden toimintamallin ominaisuuksia, päivittäistoimintaa, toimintaan liittyvää koulutusta ja osaamista sekä työturvallisuutta. Maalis-huhtikuun 2019 aikana tehtiin 15 haas- tattelua eri puolilla Suomea. Haastattelut toteutettiin joko ryhmä- tai yksilöhaastatteluina ja haastateltavat edustivat joko moniammatillisen yksikön tai yhden hengen ensihoitoyksikön työntekijöitä, esimiehiä, työturvallisuushenkilöstä tai työsuojeluvaltuutettuja. Haastatteluiden tavoitteena oli käsitellä moniammatillisten ja yhden hengen ensihoitoyksiköiden yksiköiden työ- turvallisuutta ja työhyvinvointia. Turvallisuuskahvilat toteutettiin elo-syyskuussa 2019 Pohjois- Savon pelastuslaitoksella ja Keski-Suomen pelastuslaitoksella. Turvallisuuskahviloiden ohjatut keskustelurungot pohjautuivat haastattelujen tuloksiin. Teemoina olivat yksiköiden työturvalli- suuden ja työhyvinvoinnin kehittäminen, työntekijöiden osaaminen, henkilöstön kouluttautu- mismahdollisuudet sekä johtamisen kehittäminen.
Moniammatillisia yksiköitä toimi kuusi kappaletta neljässä maakunnassa: Etelä-Savossa, Keski- Suomessa, Kymenlaaksossa ja Pohjois-Savossa. Moniammatillisten yksiköiden osalta työturvalli- suusasioissa oli kiinnitetty huomiota erityisesti ensihoitajan osallistumismahdollisuuteen pelas- tustoimen tehtävillä sekä ensihoitajien pelastustoimen koulutukseen. Moniammatillisen yksikön työntekijät saattoivat kuormittua työparin pelastustoimen puutteellisen osaamisen, mutta myös työparien suuren vaihtuvuuden vuoksi. Moniammatillisessa yksikössä ajoneuvoon on sijoitettu sekä pelastustoimen että ensihoidon varusteita, jolloin työntekijöillä tulee olla sopiva ajo-oikeus painavamman ajoneuvon ajamiseen.
Yhden hengen ensihoitoyksiköitä toimi yhdeksän kappaletta kuudessa maakunnassa: Etelä-Poh- janmaalla, Kainuussa, Lapissa, Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa ja Päijät-Hämeessä. Yhden hengen yksiköissä työturvallisuutta lisättiin mm. ennakoinnilla. Yksikön työntekijät soittavat
kohteeseen etukäteen eivätkä yksiköt lähde yksin mielenterveyteen, päihteisiin tai väkivaltaan liittyville tehtäville. Lisäksi ajoon keskittymiseen ja hälytysajoihin oli kiinnitetty huomiota.
Hankkeessa tuotetun tutkimustiedon avulla löydettiin organisaatioiden hyviä työhyvinvointiin ja työturvallisuuteen liittyviä käytäntöjä, joita voidaan jatkossa kehittää ja vahvistaa, työturvalli- suuden osalta erityisesti ennakointiin liittyen. Lisäksi tunnistettiin työturvallisuuteen ja työhy- vinvointiin liittyviä riskejä, mm. ensihoitajien pelastustoimen puutteellinen osaaminen ja väki- vallan uhan riski yksin työskennellessä. Osaamistarpeisiin ja osaamisen kehittämiseen liittyvät tutkimusosiot mahdollistavat laaja-alaisen keskustelun koulutussisältöjen kehittämisestä niin työantajaorganisaatioissa kuin alan koulutusta tuottavien organisaatioiden kanssa.
Tutkimushankkeen toteutti Pohjois-Savon pelastuslaitos yhteistyössä Kuopion yliopistollisen sai- raalan Ensihoitopalveluiden ja Itä-Suomen yliopiston sosiaali- ja terveysjohtamisen laitoksen kanssa 1.8.2018–31.1.2020. Lisäksi hankkeessa olivat mukana toimijoina Etelä-Savon, Keski-Suo- men ja Pohjois-Karjalan pelastuslaitokset. Tutkimushanketta rahoittivat Työsuojelurahasto ja hankeosapuolet.
Avainsanat: Pelastustoimi, ensihoitopalvelu, moniammatillinen yksikkö, yhden hengen ensihoi- toyksikkö, työturvallisuus, työhyvinvointi
SISÄLTÖ
2 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT JA TOTEUTUS 8
2.1 Tutkimuskysymykset ja niihin liittyvät aineistot 9
2.3 Kirjallisuuskatsauksen tulokset 11
3 SUOMESSA TOIMIVAT JA SUUNNITTEILLA OLEVAT TOIMINTAMALLIT 16
3.1 Toiminnassa olevat moniammatilliset yksiköt 16
3.1.1 Moniammatilliset toimintamallit Etelä-Savon, Keski-Suomen ja Pohjois-Savon alu- eella 16
3.1.2 Moniammatilliset toimintamallit Pohjois-Karjalan ja Satakunnan yksiköstä 18
3.1.3 Taustatietoja yksiköistä 20
3.1.4 Yksiköiden valmiudet ja tehtävät 21
3.1.5 Yksiköiden työntekijöiden pätevyys ja koulutus 22
3.2 Toiminnassa olevat yhden hengen ensihoitoyksiköt 22
3.2.1 Taustatietoja yksiköistä 22
3.2.2 Yksiköiden valmiudet ja tehtävät 24
3.2.3 Yksikön työntekijöiden pätevyys ja koulutus 24
3.3 Suunnitteilla olevat yksiköt 24
4 TYÖTURVALLISUUTEEN JA TYÖHYVINVOINTIIN LIITTYVÄT VAATIMUKSET 25
4.1 Moniammatillinen yksikkö 25
4.2 Yhden hengen ensihoitoyksikkö 32
5.1 Moniammatillinen yksikkö 38
5.2 Yhden hengen ensihoitoyksikkö 40
6.1 Moniammatillinen yksikkö 41
6.1.2 Operatiivinen johtaminen 43
6.2 Yhden hengen ensihoitoyksikkö 44
6.2.2 Operatiivinen johtaminen 45
7 RATKAISUJA TYÖTURVALLISUUDEN JA TYÖHYVINVOINNIN KEHITTÄMISEEN 45
7.1 Työturvallisuuden kehittäminen 45
7.2 Työhyvinvoinnin kehittäminen 50
1 Johdanto
Ensihoitajat toimivat perinteisesti kahden hengen työparina ja pelastajat useamman henkilön muodostamassa pelastusryhmässä. Resurssien rajallisuus on kuitenkin saanut ensihoidon ja pe- lastustoimen organisaatiot kehittämään uudenlaisia malleja ennaltaehkäisevään ja operatiivi- seen työhön. Moniammatillisilla pelastaja-ensihoitaja-yksiköillä ja yhden hengen ensihoitoyksi- köillä on pyritty vastaamaan erityisesti harvaan asuttujen alueiden pelastustoimen ja ensihoito- palveluiden toimintaedellytyksiin ja palveluverkon kattavuuteen. Lisäksi yksiköt toimivat myös joillakin kaupunkialueilla. Uusilla toimintamalleilla on pyritty tuottamaan viranomaispalveluja, tukemaan kotona selviytymistä ja vähentämään päivystyspoliklinikoiden kuormitusta.
Uusista toimintamalleista ja turvallisuusuhkista johtuen pelastustoimen ja ensihoidon toimin- taympäristö on murroksessa, jolloin työturvallisuutta ja työhyvinvointia täytyy kehittää muutok- sen mukana. Tässä raportissa ymmärrämme työturvallisuudella työympäristön, työolosuhteiden ja työtapojen turvallisuutta sekä työtapaturmien ja muiden työstä ja työympäristöstä johtuvia työntekijöiden fyysisen ja henkisen terveyden haittojen ennaltaehkäisyä ja torjumista (muokattu Työturvallisuuslaki 1§ ja 8§). Työhyvinvoinnilla puolestaan tarkoitamme työn miellekyyttä, työn- tekijän hyvinvointia, työtekijöiden hyvää ja motivoivaa johtamista, työyhteisön ilmapiiriä sekä työntekijöiden ammattitaitoa.
Tämä hanke on jatkoa Pohjois-Savon pelastuslaitoksen, Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin ensi- hoitokeskuksen ja Itä-Suomen yliopiston sosiaali- ja terveysjohtamisen laitoksen yhdessä toteut- tamalle (1.9.2016–31.12.2017) tutkimushankkeelle ”Pelastustoimen ja ensihoitopalvelun hybri- diyksikkö tuottavasti kansalaisen turvaverkkona”, jossa selvitettiin moniammatillisen yksikön toimintaa. Edellisen hankkeen tutkimustuloksissa nousi esille moniammatillisten yksiköiden työ- turvallisuus ja tarve tutkia aihetta lisää.
2 Tutkimuksen lähtökohdat ja toteutus
Pohjois-Savon pelastuslaitoksen toteuttamassa tutkimushankkeessa tutkittiin moniammatillis- ten pelastaja-ensihoitaja- sekä yhden hengen ensihoitoyksiköiden toimintamallien vaikutuksia henkilöstön työhyvinvointiin ja työturvallisuuteen sekä niiden edistämiseen johtamisen, osaa- misen kehittämisen ja työn organisoinnin keinoin. Hankkeessa tunnistettiin pelastuslaitosten ja sairaanhoitopiirien uusien toimintamallien jo olemassa olevia työhyvinvointiin ja työturvallisuu- teen liittyviä hyviä käytäntöjä ja riskejä. Esiin nousseita käytäntöjä pyrittiin edelleen kehittä- mään ja vahvistamaan. Tutkimuksessa tarkasteltiin edellä mainittujen yksiköiden osalta koko Suomen tilannetta.
Hankkeen keskeisinä tuloksina saatiin tietoa toimintamalleihin liittyvistä erityispiirteistä, joilla on vaikutusta työhyvinvointiin ja työturvallisuuteen sekä työntekijän että organisaation näkö- kulmasta. Tiedon avulla voidaan kehittää käytössä olevia toimintamalleja ja osaamiseen liittyvää
koulutusta. Työhyvinvoinnin ja työturvallisuuden parantamisella voidaan edistää työssä pysy- mistä ja vähentää sairauspoissaoloja. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä ole- massa olevien ja suunnitteilla olevien moniammatillisten yksiköiden ja yhden hengen ensihoi- toyksiköiden työturvallisuutta ja työhyvinvointia.
2.1 Tutkimuskysymykset ja niihin liittyvät aineistot
Hankkeessa oli kolme päätutkimuskysymystä, joihin vastataan usean erilaisen aineiston avulla. Taulukkoon 1 on koottu tutkimuskysymykset, tutkimuksessa kootut aineistot sekä analyysime- netelmät ja kuvattu tulosten osalta raportin luku, jossa tulokset on raportoitu.
Taulukko 1: Tutkimuskysymykset ja aineistot
Tutkimuskysymys | Aineisto, kohderyhmä | Analyysimenetelmä | Tulokset |
Millaisia työhyvinvointiin ja työtur- vallisuuteen liittyviä vaatimuksia moniammatilliset toimintamallit tai yksin työskentely asettavat en- sihoitajille ja pelastajille? | - Integroiva kirjallisuuskat- saus - pelastuslaitoksille ja sai- raanhoitopiireille lähete- tyn kyselyn tulokset - haastattelujen tulokset - turvallisuuskahviloiden tulokset | Laadullinen sisällönanalyysi | 2.3, 3.1, 4, 5, 6, 7 |
Millaisia työhyvinvointiin ja työtur- vallisuuteen liittyviä osaamistar- peita uudenlaiset toimintamallit luovat sekä henkilöstölle että joh- tajille? | - pelastuslaitoksille ja sai- raanhoitopiireille lähete- tyn kyselyn tulokset - haastattelujen tulokset - turvallisuuskahviloiden | Laadullinen sisällönanalyysi | 3.1, 4, 5, 6, 7 |
Miten moniammatillisten yksiköi- den ja yhden hengen yksiköiden toimintaa, työhyvinvointia ja työ- turvallisuutta voidaan johtaa? | - haastattelujen tulokset - turvallisuuskahviloiden tulokset | Laadullinen sisällönanalyysi | 4, 5, 6, 7 |
2.2 Aineisto ja menetelmät
Kysely
Hankkeessa toteutettiin sähköinen kysely Webropol-ohjelmalla marras-helmikuussa 2018– 2019. Kysely lähetettiin kaikille Suomen sairaanhoitopiireille ja pelastuslaitoksille. Kyselyt lähe- tettiin organisaation yleiseen sähköpostiosoitteeseen, esimerkiksi kirjaamolle, ja viestissä pyy- dettiin välittämään sähköposti eteenpäin sairaanhoitopiirien osalta ensihoitoylilääkärille ja pe- lastuslaitosten osalta pelastuspäällikölle. Xxxxxxx pyydettiin keräämään useamman saman or- ganisaation edustajan yhteistyönä. Vastauksia saatiin yhteensä 42 (taulukko 2), joskin yksi orga- nisaatio oli vastannut kaksi kertaa ja yksi organisaatio oli vastannut toisen organisaation näkö- kulmasta. Toisen organisaation näkökulmasta vastanneelta saatiin myös heidän organisaationsa vastaus. Kun ylimääräiset vastaukset poistettiin, vastauksia oli yhteensä 40. Vastaukset saatiin
kaikilta 22 pelastuslaitokselta ja 20 sairaanhoitopiiristä kaksi vastausta jäi saamatta. Vastauspro- sentiksi muodostui 95. Kysymyksiin oli pääosin vastattu johdonmukaisesti ja huolellisesti.
Taulukko 2: Kyselyn vastaukset ja vastausprosentit toimialoittain
Alue | Lähetetty kpl | Vastattu kpl | Vastausprosentti |
Pelastuslaitokset | 22 | 22 | 100 % |
Sairaanhoitopiirit | 20 | 18 | 90 % |
Kaikki yhteensä | 42 | 40 | 95 % |
Kyselyssä oli kahden taustakysymyksen lisäksi 15 strukturoitua ja 16 avointa kysymystä, joilla tutkittiin yksiköiden toimintamallin ominaisuuksia, päivittäistoimintaa, toimintaan liittyvää kou- lutusta ja osaamista sekä työturvallisuutta. Strukturoidut kysymykset sisälsivät mahdollisuuden täsmentää vastausta. Kysely testattiin ennen kyselyn jakamista lähettämällä se noin 20 vastaa- jalle. Testaajat edustivat toimialan asiantuntijoita. Saatujen kommenttien perusteella kyselyyn tehtiin testaamisen jälkeen joitakin täsmennyksiä ja selkeyttäviä lisäyksiä.
Laadullista aineistolähtöistä sisällönanalyysiä (Eskola & Suoranta 2014) varten kyselyaineisto siirrettiin Webropol-ohjelmasta Excel-taulukkoon, jossa yhden kysymyksen sisällä olleilla useilla vastauksilla oli jokaiselle oma Excel-rivi. Näin jokaisella rivillä säilyi vastaajaorganisaation perus- tiedot. Tämän jälkeen vastaukset käytiin kysymyksittäin yksitellen läpi. Kyselyssä selvitettiin ole- massa olevien ja suunnitteilla olevien yhden hengen ensihoitoyksiköiden ja moniammatillisten yksiköiden perustietoja sekä työturvallisuuteen liittyviä asioita, joita oli otettu huomioon toimin- taa suunniteltaessa, työturvallisuusasioita, jotka ovat nousseet esille toiminnan aikana, yhden hengen yksikköön kohdennettua ohjeistusta, sekä yksikköihin liittyviä työturvallisuusilmoituksia.
Haastattelut
Maalis-huhtikuun 2019 aikana tehtiin 15 haastattelua eri puolilla Suomea. Haastattelut toteu- tettiin joko ryhmä- tai yksilöhaastatteluina ja haastateltavat edustivat joko moniammatillisen yksikön tai yhden hengen ensihoitoyksikön työntekijöitä, esimiehiä, työturvallisuushenkilöstä tai työsuojeluvaltuutettuja. Haastateltavia oli alueesta riippuen 1–4. Haastattelijoita oli jokaisessa haastattelussa yksi. Haastatteluiden tavoitteena oli käsitellä moniammatillisten ja yhden hengen ensihoitoyksiköiden työturvallisuutta ja työhyvinvointia mahdollisimman monipuolisesti ja koota sisällöllisesti mahdollisimman rikkaita näkemyksiä aiheesta.
Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina, jotka pohjautuivat kyselyn tuloksiin. Haastatte- lut nauhoitettiin ja kirjoitettiin tekstimuotoon. Haastattelujen pituudet vaihtelivat 22 minuutista 1 h 51 min välillä. Tekstimuotoista aineistoa kertyi 288 sivua Calibri-fontin koolla 12 ja rivinvälillä
1. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä hyödyntäen laadullisen aineiston käsittelyyn tarkoitettua Atlas.ti-analyysiohjelmistoa. Aineisto koodattiin ja niistä muodostettiin 11 koodiryhmää. Koodiryhmät ovat tunnistetut työturvallisuusriskit, työtapaturmat, ilmoitukset, ennakointi, varusteet, motivaatio, kuormittuminen, koulutus, osaaminen, hallinnollinen johta- minen ja operatiivinen johtaminen.
Turvallisuuskahvilat
Turvallisuuskahvilat toteutettiin elo-syyskuussa 2019 Pohjois-Savon pelastuslaitoksella ja Keski- Suomen pelastuslaitoksella.
Turvallisuuskahviloiden idea pohjautuu Xxxxxxx ja Xxxxxxxx World Cafe -menetelmään, jonka tarkoituksena on luona rento kahvilamainen keskusteluympäristö suurelle joukolle osallistujia. Turvallisuuskahvilan ideana on osallistaa ihmisiä laadukkaasti, tehokkaasti ja joustavasti yhtei- seen vuoropuheluun. Turvallisuuskahvilassa pyritään vaikuttamaan osallistujien valitsemiseen,
Tilaisuuden alussa osallistujat saavat tietoa keskusteluiden tueksi. Yleensä tilaisuutta pohjustaa asiantuntija-alustukset. Vaihtoehtona on myös laatia osallistujille kirjallinen tietopaketti ai- heesta. Alustusten jälkeen osallistujajoukko jaetaan pienryhmiin, joissa pysytään pienryhmäkes- kustelun ajan. Keskustelua ohjaa fasilitaattori, joka varmistaa, että kaikki ryhmän jäsenet pääse- vät ääneen, ja että keskustelu pysyy aikataulussa. Pienryhmäkeskustelut voidaan nauhoittaa, tai fasilitaattori voi kirjoittaa ylös muistiinpanoja yhteenvetoa varten. Keskustelun aikana jokaisessa pienryhmässä täytetään idealomakkeita. Aina kun jollakin keskustelijalla nousee aiheeseen liit- tyvä idea, kirjoittaa hän sen idealomakkeelle ylös. Idealomakkeet asetetaan esille pienryhmä- keskustelujen jälkeen, ja jokainen osallistuja saa kirjata lomakkeelle ideaan liittyviä mahdolli- suuksia ja haasteita niille varattuun tilaan. Osallistuja myös arvioi idean asteikolla täysin samaa mieltä…täysin eri mieltä. (Raisio ym. 2007)
Pohjois-Savossa ja Keski-Suomessa järjestettyjen turvallisuuskahviloiden ohjatut keskustelurun- got pohjautuivat haastattelujen tuloksiin. Teemoina olivat kuinka yksiköiden työturvallisuutta ja työhyvinvointia voitaisiin kehittää, työntekijöiden osaaminen, henkilöstön kouluttautumismah- dollisuudet sekä johtamisen kehittäminen. Osallistujilla oli myös mahdollisuus tuoda omia ai- heita keskusteluun.
Kumpaankin turvallisuuskahvilaan oli varattu aikaa noin kolme tuntia. Tilaisuuden alussa esitel- tiin tutkimushanke ja tilaisuuden tarkoitus, jonka jälkeen kerrottiin turvallisuuskahvilamenetel- mästä. Alkuperehdytyksen jälkeen keskusteluryhmille oli varattu puolitoista tuntia aikaa keskus- teluun, jonka jälkeen osallistujat kävivät läpi keskustelujen aikana täytettyjä idealomakkeita. Ti- laisuuden lopussa tehtiin lyhyt yhteenveto.
2.3 Kirjallisuuskatsauksen tulokset
Hankkeessa toteutettiin integroiva kirjallisuuskatsaus, jossa oli tarkoitus koota yhteen aikai- sempi kansainvälinen tieteellinen tutkimustieto moniammatillisten pelastaja-ensihoitaja- ja yh- den hengen ensihoitoyksiköiden työturvallisuudesta. Alustavien hakujen jälkeen kävi ilmeiseksi, että hakuja tulee laajentaa koskemaan myös tavallisissa yksiköissä työskentelevien pelastajien ja ensihoitajien työturvallisuutta, sillä tuloksia moniammatillisten ja yhden hengen ensihoitoyk- siköiden työturvallisuudesta ei löytynyt. Myöskään varsinaiset haut eivät tuottaneet tuloksia uu- denlaisten yksiköiden työturvallisuudesta, ja ne tulokset, jotka koskivat näitä yksiköitä, liittyivät potilasturvallisuuteen. Tämän vuoksi katsaus laajennettiin koskemaan pelastajien ja ensihoita- jien työturvallisuutta, ja pyrittiin siten tunnistamaan uudenlaisten yksiköiden työturvallisuuste- kijöitä. Kirjallisuuskatsauksen keskeiset tulokset löytyvät taulukosta 3.
Taulukko 3: Kirjallisuuskatsauksen (Xxxxxxxx ym. 2019) keskeiset tulokset
Operatiivisessa toiminnassa kohdatut työturvallisuusriskit | Työturvallisuusriskien taus- talla olevia syitä | Keinot työturvallisuusriskien vä- hentämiseksi |
Kuolemaan johtavat ambulanssi- ja moottoriajoneuvokolarit | - ensihoitajien haluttomuus käyt- tää turvavöitä erityisesti hoitoti- lassa - ambulanssin takaosassa matkus- taa ensihoitajien lisäksi potilaita ja perheenjäseniä ilman turvavöitä - väsymys ja häiriötekijät - huono ajoneuvon suunnittelu - huono tietämys liikennelaista - hälytysvalojen ja -sireenien käyttö liittyi ylinopeuden ajami- seen, odotukseen muun liiken- teen väistämisvelvollisuudesta - maaseudulla ajoon liittyy myös huonompi tiesuunnittelu, pidem- mät matkat, korkeammat nopeus- rajoitukset, huono sää sekä tien pinnan kunto | - koulutusta liikenteen vaaratilantei- den havaitsemisesta, ajoneuvon hal- linnasta, viestinnästä hätäkeskuksen kanssa sekä työparin kanssa kommu- nikoinnista samalla kun potilasta hoi- detaan - turvajärjestelmiin sekä hälytysvaloi- hin ja -sireeneihin liittyvällä ohjeistuk- sella - ambulanssin teknisillä muutoksilla |
Ajoneuvoihin ja liikenteeseen liit- tyvät riskit, joissa oli unohdettu varmistaa onnettomuusajoneuvon paikallaan pysyminen | - koulutusta tavallisten teiden ja moot- toriteiden työskentelyturvallisuudesta | |
Läheltä ohiajavat autot vahingoit- tivat onnettomuuspaikalla työs- kenteleviä ensihoitajia | - raskailla hälytysajoneuvoilla tukitaan ajokaista suojaten henkilöstöä | |
Ensihoitajien tai pelastusalan työntekijöiden kohtaama väkivalta | - pitkä odotusaika - lääkkeiden tai alkoholin aiheut- tama päihtymystila - vartijan tai poliisien läsnäolon puute - vuorovaikutusongelmat ihmisten kanssa - asenne henkilökuntaa kohtaan - tiedon puute tapahtumasta - tyytymättömyys hoitoon - etukäteen annetun varoituksen puute - tahattomuus | - harjoittelua kireisiin tilanteisiin poti- laiden tai perheenjäsenten kanssa sekä aseiden käsittelyyn - koulutusta henkilökohtaisen turvalli- suuden ja eri väestöryhmien ymmär- tämiseen - viestinnän, vuorovaikutuksen ja va- roitusten kehittäminen yhteistyötaho- jen kanssa - kansallisen tietoisuuden lisääminen siitä, että ensihoitohenkilöstön vahin- goittaminen on rangaistavaa - lakien koventamista - ensihoitajan tilannekuvamuodostuk- sen parantaminen - heijastavat vaatteet sekä huomio- ja luotiliivit |
Palopaikalla tapahtuneet vammat | - letkuliitännän käsittely - käsikäyttöisten tai moottoroitu- jen työkalujen käyttö - väkisin kohteeseen sisälle meno - maasta nostettavien tikkaiden käyttö - huoltotyöt - operatiivisen toiminnan harjoit- telu | - riskienhallinnan parantaminen |
Alla olevat kuvaukset on tehty tässä hankkeessa ja julkaistu artikkelina Pelastus- ja turvallisuus- tutkimuksen vuosikirjassa Pelastajien ja ensihoitajien työturvallisuus moniammatillisten ja yh- den hengen ensihoitoyksiköiden näkökulmasta: integroiva kirjallisuuskatsaus (Xxxxxxxx ym. 2019).
Operatiivisessa toiminnassa kohdatut työturvallisuusriskit
Työturvallisuuteen liittyvinä riskeinä olivat kuolemaan johtavat ambulanssi- tai moottoriajoneu- vokolarit (Xxxxxxx & Xxxxx 2013; Xxxxxxx ym. 2014; Sanddal ym. 2008; Xxxxxx ym. 2015) sekä ajoneuvoihin ja liikenteeseen liittyvät riskit, joissa oli unohdettu varmistaa onnettomuusajoneu- von paikallaan pysyminen. Lisäksi oli tilanteita, joissa liian läheltä ohiajavat autot vahingoittivat onnettomuuspaikalla työskenteleviä ensihoitajia (Taylor ym. 2015). Työturvallisuusriskinä oli myös ensihoitajien tai pelastusalan työntekijöiden yleisesti kohtaama väkivalta aina verbaali- sesta väkivallasta aseelliseen kohtaamiseen erityisesti potilaiden (Xxxxxxx ja X'Xxxxx 2017; Xxxxxxxxxxx 2017; Xxxxxxx ja Xxxxx 2013; Xxxxxxx ym. 2017), perheenjäsenien ja sivustakat- sojien taholta (Xxxxxxx ym. 2017; Xxxxxx ym. 2015; Xxxxxxxxxxx 2017) sekä palopaikalla ta- pahtuneet vammat (Xxxxxxx ym. 2014). Näiden lisäksi tunnistettiin ihmiskontakteihin liittyviä riskitapahtumia: toisen ihmisen tekemä tahallinen vahingoittaminen esimerkiksi ryöstön tai sen yrityksen yhteydessä, lyöminen, potkiminen, pureminen, pahoinpitely, töniminen, tahaton va- hingoittaminen tai tahallisuudesta ei ole selvyyttä, sekä tahaton vahingoittuminen fyysisessä kontaktissa, kun on rauhoitettu henkilöä (Xxxxxxx ja X'Xxxxx 2017; Taylor ym. 2015). Myös pa- hoinpitelyn yhteydessä pahoinpitelijän tuliaseen tai veitsen käyttäminen oli yksi riskitapahtu- man muoto (Taylor ym. 2015).
Työturvallisuusriskien taustalla olevia syitä
Kuolemaan tai loukkaantumiseen johtavaan ambulanssikolariin liittyy Sanddal ym. (2008) mu- kaan se, että ensihoitajat ovat haluttomia käyttämään turvavöitä erityisesti hoitotilassa. Ambu- lanssikolareissa vammautuu tai kuolee enemmän ihmisiä kuin samankokoisten ammattikäytössä olevien ajoneuvojen kolareissa. Tämä johtuu siitä, että ambulanssin takaosassa matkustaa ensi- hoitajien lisäksi potilaita ja perheenjäseniä ilman turvavöitä. Lisäksi syiksi listattiin ambulanssin kuljettajien aikaisempien liikennerikkomusten riittämätön seulonta, väsymys ja häiriötekijät, huono ajoneuvon suunnittelu, huono tietämys liikennelaista sekä riittämättömät tai olematto- mat käytännöt ja menettelyt. Yhdysvalloissa ensihoidossa työskentelee paljon vapaaehtoisia ja sen vuoksi heillä on vähemmän kokemusta, mikä osaltaan vaikuttaa kolareiden määrään. (Sand- dal ym. 2008.) Myös hälytysvalojen ja -sireenien käytön todettiin liittyvän ambulanssikolareihin, ja niitä käytettäessä ambulanssi voi mahdollisesti ajaa ylinopeutta, odottaa muun liikenteen väistävän, sekä odottaa olevansa risteyksissä etuoikeutettu (Xxxxxxxx ja Scialfa 2016; Sanddal ym. 2008).
Maaseudulla sattuneissa ambulanssikolareissa tulee muita kolareita todennäköisemmin vam- mautumisia ja vammat ovat vakavampia. Maaseudulla sattuvat kolarit tapahtuvat lumisissa tie- olosuhteissa ja teillä, joita ei ole valaistu yöaikaan hyvin. Näissä kolareissa on mahdollista, että ambulanssi osuu kiinteään kohteeseen, kuten puuhun, suojakaiteeseen tai tienviittaan. Maaseu- dulla ajoon liittyy myös huonompi tiesuunnittelu, pidemmät matkat, korkeammat nopeusrajoi- tukset, huono sää sekä tien pinnan kunto. (Sanddal ym. 2008.)
Ensihoitajilla on todettu olevan nopeampi reagointikyky liikenteen vaaratilanteissa verrattuna siviilikuljettajiin. Tämän ajateltiin johtuvan siitä, että ensihoitajilla on kertynyt ambulanssilla aja- essa kokemusta, joka vaikuttaa vaaratilanteiden havainnointiin. Siviilikuljettajiin verrattuna ko- kemusta kertyy suuremmista ajomääristä tai ammatille ominaisista asioista kuten siitä, että aje- taan valot ja sireenit päällä, ajetaan kovaa, sekä pysähtymättä punaisten liikennevalojen tai stop-merkkien ohi. (Xxxxxxxx ja Scialfa 2016.)
Ensihoitajien kohtaaman väkivallan syinä tunnistettiin pitkä odotusaika, lääkkeiden tai alkoholin aiheuttama päihtymystila, vartijan tai poliisien läsnäolon puute, vuorovaikutusongelmat ihmis- ten kanssa, asenne henkilökuntaa kohtaan, tiedon puute tapahtumasta sekä tyytymättömyys hoitoon (Wongtongkam 2017). Useimmiten ensihoitajaan kohdistunut väkivalta tapahtui poti- laan toimesta. Mikäli potilas oli aseistautunut, saattoi hän olla alkoholin tai huumeiden vaiku- tuksen alaisena (Xxxxxx ym. 2015). Myös Xxxxxxx ym. (2018) nosti esiin ensihoitajien vuorovai- kutuksen väkivaltatilanteissa ja kuinka epäonnistunut vuorovaikutus on provosoinut potilasta. Epäonnistuneeseen vuorovaikutukseen saattoi vaikuttaa myös suuri työkuorma ja kiire, jolloin ensihoitaja ei ole pystynyt ymmärtämään muiden toimintaa, ja tämä on voinut johtaa väkivalta- tilanteisiin (Xxxxxxx & X'Xxxxx, 2017). Sukupuolella on merkitystä väkivaltatilanteissa: naispuoli- silla ensihoitajilla arvioitiin mahdollisesti olevan paremmat vuorovaikutustaidot, jolla voidaan ehkäistä väkivaltatilanteita. Kuitenkin naispuolisilla ensihoitajilla oli suurempi riski kohdata niin verbaalista kuin fyysistä väkivaltaa verrattuna miespuolisiin ensihoitajiin. (Xxxxxxx ja X'Xxxxx 2017; Xxxxxxx ja Xxxxx 2013; Xxxxxxx ym. 2017; Wongtongkam 2017.) Poliisit nähtiin tärkeänä ensihoitajien työn turvaamisessa (Xxxxxx ym. 2015), mutta poliisin ei katsottu saapuvan aina tar- peeksi nopeasti tilannepaikalle, eikä heidän vuorovaikutuksensa koettu olevan aina potilaan nä- kökulmasta rakentavaa (Xxxxxxx ym. 2018).
Etukäteen annetun varoituksen puute on ollut yhtenä osatekijänä ensihoitajien kohtaamissa vä- kivaltatilanteissa. Hätäkeskuksen lisäksi potilaan luovuttaneet tahot eivät välttämättä ole kerto- neet ensihoitajille potilaan väkivaltaisuudesta. Toisaalta myös ensihoitajien heikko tilannekuvan ylläpito on vaikuttanut siihen, että väkivaltatilanne on tullut yllättäen vastaan. (Xxxxxxx ym. 2018; Xxxxxx ym. 2015.) Jälkikäteen ensihoitajat ovat tuoneet esille merkkejä, joiden perusteella tilanne olisi ollut mahdollista ennakoida, esimerkiksi on seisottu liian lähellä potilasta (Maguire ym. 2018). Osa potilaan tekemästä väkivallasta oli myös tahatonta (Xxxxxxx & X'Xxxxx, 2017).
Palopaikalla tapahtuneiden vammojen todettiin olevan seurausta letkuliitännän käsittelystä joko jännitteisenä tai ei-jännitteisenä. Lisäksi vammoja aiheuttivat käsikäyttöiset tai mootto- roidut työkalut, joita käytettiin tulipalojen sammuttamisessa tai muissa tehtävissä. Lisäksi väki- sin kohteeseen sisälle meno on aiheuttanut loukkaantumisia, samoin maasta nostettavien tik- kaiden käyttö tai huoltotöiden tekeminen. Myös operatiivisen toiminnan harjoittelu mainittiin pelastajien riskitekijänä pelastajien loukkaantumisille. (Burgess ym. 2014.)
Ensihoitajien työparin tuttuuden positiivista vaikutusta työn tuloksiin ja tätä kautta työtapatur- milta suojaamiseen tarkasteltiin Xxxxxx ym. (2017) tutkimuksessa. Loppupäätelmänä todettiin, että tiimityön puutteilla voi olla vähäinen rooli tuttuuden ja työntekijän turvallisuuden välillä. Tutkimus ei tukenut kirjoittajien omaa hypoteesia siitä, että lisääntynyt työkaverin tuttuus suo- jaisi haitallisilta turvallisuustekijöiltä positiivisen tiimityön kehittymisen kautta. (Xxxxxx ym. 2017.) Kuitenkin tiimityö nähtiin tärkeänä niin ensihoitajien kuin muiden pelastustyöntekijöiden kanssa (Xxxxxx ym. 2015).
Keinot työturvallisuusriskien vähentämiseksi
Vammautumisen ja kuoleman riskiä ensihoitajien, potilaiden ja muiden ihmisten osalta voidaan ambulanssikolareissa pienentää Sanddal ym. (2008) mukaan koulutuksella, turvajärjestelmiin sekä hälytysvaloihin ja -sireeneihin liittyvällä ohjeistuksella, sekä ambulanssin teknisillä muutok- silla. Käytännöt ja toimintatavat turvalliseen ajoneuvon käyttöön tien päällä ja tilannepaikalla ovat tärkeitä (Xxxxxx ym. 2015). Koulutusta suositeltiin sekä kokeneille että uusille ensihoitajille liikenteen vaaratilanteiden havaitsemisesta. Tällainen koulutus olisi mahdollista toteuttaa muun tien päällä tapahtuvan koulutuksen ohessa ja se voisi sisältää niin ajoneuvon hallintaa, viestintää hätäkeskuksen kanssa kuin kommunikointia työparin kanssa samalla kun potilasta hoidetaan. (Johnston & Scialfa 2016) Koulutukselle nähtiin tarvetta myös tavallisten teiden ja moottoritei-
den työskentelyturvallisuuden osalta. Liikenneonnettomuuksiin liittyen ehdotettiin myös me- nettelytapoja, joissa esimerkiksi hälytysajoneuvot tukkisivat ajokaistoja suojaten henkilöstöä etenkin siviilikuljettajilta. (Taylor ym. 2015.)
Väkivallan vähentämiseen liittyen ehdotettiin harjoittelua tilanteisiin, joihin liittyi aseellista uh- kaa. Koulutusta tarvitaan henkilökohtaisen turvallisuuden, mutta myös eri väestöryhmien ym- märtämiseen. Tämän lisäksi harjoittelua kaivattiin tilanteisiin, joissa tunnelma on kireä potilai- den ja perheenjäsenten kanssa, sekä lisäksi harjoittelua aseiden käsittelyyn. Eräässä tutkimuk- sessa käytetty läheltä piti -järjestelmä antaa ensihoitajille ja muille pelastustyöntekijöille mah- dollisuuden jakaa anonyymisti oppimaansa ja samalla kouluttaa muita saman alan työntekijöitä. Lisäksi järjestelmään tallentuu tilanteita todellisesta elämästä, joita voidaan hyödyntää käy- täntö- ja menetelmäsuosituksissa turvallisuuden lisäämiseksi operatiivisen toiminnan aikana. Koulutuksen ja harjoittelun ohelle kaivattiin lisäkeinoja, muun muassa rauhoittavien lääkkeiden käyttöä väkivaltaisen potilaan kanssa toimimiseen, tai mahdollista aseen käyttöä. (Xxxxxxx ym. 2018; Xxxxxx ym. 2015.)
Työturvallisuusriskien vähentämiseen ehdotettiin myös viestinnän, vuorovaikutuksen ja varoi- tusten kehittämistä yhteistyössä muiden tahojen, kuten esimerkiksi hätäkeskuksen ja hoivako- tien kanssa (Xxxxxxx ja X'Xxxxx 2017; Xxxxxxx ym. 2018). Väkivallan ehkäisemissä mainittiin myös kansallisen tietoisuuden lisääminen siitä, että ensihoitohenkilöstön vahingoittaminen on rangaistavaa, sekä lakien koventamista ensihoitohenkilöstön suojaamiseksi. Myös Australiassa on toteutettu kampanjoita ensihoitajien kohtaaman väkivallan vähentämiseksi (Wongtongkam, 2017). Koska osa väkivaltatilanteista sattui yllättäen, mutta tilanteen syntyminen olisi ollut mah- dollista huomata etukäteen, tulisi ensihoitajien tilannekuvan luomista parantaa entisestään. Myös viranomaisyhteistyön kehittäminen nostettiin tärkeäksi kehittämiskohteeksi väkivaltati- lanteiden ehkäisemiseksi. Poliisin lisäksi viranomaisyhteistyötä tulisi tehdä organisaatiotasolla pelastustoimen, sairaaloiden, vankiloiden ja hoivakotien kanssa. Myös ensihoitohenkilöstö on vastuullinen ylläpitämään hyviä suhteita eri yhteistyöorganisaatioiden edustajiin. (Xxxxxxx ym. 2018.)
Heijastavat vaatteet sekä huomio- ja luotiliivit nähtiin tarpeellisena ensihoitajien turvallisuuden lisäämiseksi. Lisäksi väkivaltatilanteiden ennaltaehkäisemisessä koettiin tärkeäksi, että ensihoi- tajat sijoitetaan tilanteen aikana turvalliselle odotuspaikalle, kunnes potilaiden hoitaminen on turvallista. (Taylor ym. 2015.)
Riskinhallinnan parantaminen voi edesauttaa pelastajien työturvallisuutta, sillä Xxxxxxx ym. (2014) tutkimuksessa edistyneimmät riskienhallintamenetelmät olivat niissä pelastuslaitoksissa, joissa oli vähiten raportoitu loukkaantumisia. Yksi tutkimuksen Yhdysvaltalaisista pelastuslaitok- sista oli ottanut käyttöön eurooppalaisen riskienhallintamenetelmän, jossa tunnistettiin kaikki eri operaatioihin liittyvät riskit sekä parhaimmat keinot toteuttaa operaatio maksimoimalla sa- malla työntekijöiden terveys ja turvallisuus. (Burgess ym. 2014.)
3 Suomessa toimivat ja suunnitteilla olevat toimin- tamallit
3.1 Toiminnassa olevat moniammatilliset yksiköt
3.1.1 Moniammatilliset toimintamallit Etelä-Savon, Keski-Suomen ja Pohjois-Savon alueella
Taulukko 4: Päivitetty taulukko Pelastustoimen ja ensihoitopalvelun moniammatillinen yksikkö tehok- kaasti ihmisen turvana -raportista (Joensuu ym. 2018)
Yksiköiden määrä | 1 | 3 | 1 |
Toiminta-alue | Sulkava | Muurame, Laukaa, Karstula | Kaavi |
Asukasluku toiminta-alueella | 2700 | Noin 20000 | 3250 |
Toiminta-aika | Ympärivuoro-kautinen 24/7 | Ympärivuorokautinen 24/7 | 12/7, 8-20 |
Henkilöstön työnan- taja | Etelä-Savon pelastus- laitos | Keski-Suomen pelas- tuslaitos | Ensihoitajat: Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri Pelastajat: Pohjois-Savon pe- lastuslaitos |
Toiminnan aloitusvuosi | 2014 | Muurame 2017, Laukaa ja Karstula 2019 | 2016 |
Tehtäviä/vuosi 1.10.2016-30.9.2017 KS 1.5.-30.9.2017 | 872 ensihoidon tehtä- vää, 36 pelastustoi- men kiireellistä tehtä- vää | 787 ensihoidon tehtä- vää, 68 pelastustoimen kiireellistä tehtävää | 1012 ensihoidon tehtävää, 39 pelastustoimen kiireel- listä tehtävää |
Ensihoitajia/ pelastajia | 5/5 | 6/5 | 30/4 |
Ajoneuvo | Pääosin ambulanssi, valitaan tarpeen mu- kaan | Erityisesti toimintaa varten suunnitellut ajo- neuvot | Ambulanssi, jossa on joitakin pelastustoiminnan tarvik- keita |
Alla olevat kuvaukset ovat hanketoimijoiden edellisen moniammatillisia yksiköitä koskevan Pe- lastustoimen ja ensihoitopalvelun hybridiyksikkö tuottavasti kansalaisen turvaverkkona -hank- keen loppuraportista Pelastustoimen ja ensihoitopalvelun moniammatillinen yksikkö tehok- kaasti ihmisen turvana (Joensuu ym. 2018).
Etelä-Savon moniammatillinen toimintamalli
Etelä-Savossa toimii yksi moniammatillinen yksikkö, joka sijaitsee Sulkavalla. Asukkaita Sulka- valla on noin 2700, minkä lisäksi siellä ja lähialueella on paljon kesäasukkaita. Toimintasuunnit- telemassa oli moniammatillinen tiimi, johon kuului henkilöitä sekä sairaanhoitopiiristä että pe-
lastuslaitokselta. Yksikkö on ympärivuorokautisessa valmiudessa. Yksikössä toimivat viisi pelas- tajaa ja viisi ensihoitajaa ovat Etelä-Savon pelastuslaitoksen työntekijöitä. Pääsääntöisesti yk- sikkö pyritään pitämään hoitotasolla. Ajoneuvona toimii pääosin ambulanssi, mutta ajoneuvo voidaan valita myös tarpeen mukaan.
Yksikössä toimivilla pelastajilla on pelastajatutkinto, minkä lisäksi tavoitteena on ollut, että heillä olisi myös terveydenhuoltoalan tutkinto. Suurin osa yksikössä toimivista ensihoitajista on ensi- hoitaja (AMK) -tutkinnon suorittaneita tai sairaanhoitaja (AMK) -tutkinnon suorittaneita henki- löitä, joilla on hoitotason lisäkoulutus suoritettuna. Yksikön päivittäistoiminnassa tavoitteena on, että ainakin toinen työntekijä olisi sairaanhoitaja (AMK) -tutkinnon suorittanut. Osa Sulkavan yksikössä työskentelevistä ensihoitajista on suorittanut sammutustyökurssin, mutta sen suorit- taminen ei kuitenkaan ole ensihoitajille pakollista.
Etelä-Savossa moniammatillisen yksikön tehtävänkuvaan pelastustoiminnan osalta kuuluu myös jonkin verran koulutus-, valistus-, ja neuvontatehtäviä sekä alueen kiinteistöjen palotarkastuk- siin liittyvistä omavalvontalomakkeista huolehtimista.
Keski-Suomen moniammatillinen toimintamalli
Keski-Suomessa toimii kolme moniammatillista yksikköä, joiden toiminta-alueena on Muurame, Laukaa ja Karstula. Tällä alueella on noin 10 000 asukasta. Yksikköä kutsutaan monitoimiyksi- köksi. Yksiköt ovat ympärivuorokautisessa valmiudessa. Yksikössä työskentelee viisi pelastajaa ja kuusi ensihoitajaa, joista yksi toimii vakituisena sijaisena. Pelastajien sijaisuudet järjestetään tarvittaessa muilta asemilta. Henkilökunnan työnantaja on Keski-Suomen pelastuslaitos.
Yksikkö tekee toistaiseksi vain kiireellisiä ensihoidon ja pelastustoimen tehtäviä. Kotiin vietävät päivystykselliset palvelut tulevat mukaan yksikön tehtävänkuvaan myöhemmin. Moniammatilli- sen yksikön ajoneuvo on suunniteltu tätä toimintaa varten. Ajoneuvosta löytyy tietty pelastus- toimen tehtävillä tarvittava kalusto ja varusteet ja se on varusteltu hoitotason ensihoitoyksi- köksi. Tarvittaessa pelastustoimen tehtäville voidaan lähteä myös paloautolla.
Moniammatillisessa yksikössä toimivilta pelastajilta edellytetään perustason ensihoitajan päte- vyyttä. Tulevaisuudessa toivotaan, että yksikössä työskentelevillä pelastajilla olisi suoritettuna tai että he suorittaisivat pelastajatutkinnon lisäksi myös vähintään lähihoitajan koulutuksen. Kahdella yksikössä työskentelevistä on paloesimieskoulutus. Moniammatillisessa yksikössä työs- kentelevät hoitotason ensihoitajat ovat suorittaneet ensihoitaja (AMK) -tutkinnon, sairaanhoi- taja (AMK) -tutkinnon ja 30 opintopisteen hoitotason täydennysopinnot tai ovat kelpoisia hoito- tasolle siirtymäsäännöksin. Pelastajien lisäksi myös yksikössä työskentelevät ensihoitajat ovat suorittaneet fyysistä kuntoa mittaavat firefit -testit hyväksytysti.
Pohjois-Savon moniammatillinen toimintamalli
Pohjois-Savossa toimii yksi moniammatillinen yksikkö Kaavin kunnassa, jossa asukkaita on noin 3250. Pohjois-Savon yksikkö on valmiudessa 12 tuntia 7 päivänä viikossa, klo 8–20. Yksikön hen- kilöstö on kahden eri organisaation palveluksessa. Ensihoitajat ovat Pohjois-Savon sairaanhoito- piirin työntekijöitä ja pelastajat Pohjois-Savon pelastuslaitoksen työntekijöitä. Kaiken kaikkiaan ensihoitajia toimii yksikössä 30 ja pelastajia neljä. Tilanne ensihoitajien osalta muuttuu vuoden 2018 alussa, kun yksikössä työskentelevien ensihoitajien määrä putoaa viiteen. Ensihoitajat te- kevät työvuoroja moniammatillisessa yksikössä kiertävällä työvuorojärjestelmällä, heillä on ollut noin yksi vuoro kuukaudessa, mikä tarkoittaa, että työvuoroja moniammatillisessa yksikössä on harvoin. Yksikkö toimii perustasolla.
Moniammatillisen yksikön toimenkuvaan kuuluu hätäkeskuksen välittämien tehtävien lisäksi yleinen turvallisuushavainnointi, harjoituksiin osallistuminen, kotihoidon tukeminen sekä ennal- taehkäisevät turvallisuushavainnoinnit, joita varten on koottu havainnointilomake. Moniamma- tillinen yksikkö tekee tiivistä yhteistyötä kunnan sosiaalitoimen, erityisesti kotihoidon, kanssa. Yksikkö kommunikoi kotihoidon kanssa säännöllisesti päivittäin.
3.1.2 Moniammatilliset toimintamallit Pohjois-Karjalan ja Satakunnan yksiköstä
Pohjois-Karjalassa ja Satakunnassa moniammatilliset yksiköt (kuva 1) toimivat hieman eri tavalla kuin muut tässä raportissa kuvatut moniammatilliset yksiköt. Sekä Pohjois-Karjalassa että Sata- kunnassa yksikön ajoneuvona toimii ambulanssi, mutta pelastustoimen tehtävälle lähdettäessä pelastaja menee sammutusautolla ja ensihoitaja ambulanssilla kohteeseen.
Pohjois-Karjalan moniammatillinen yksikkö
Alla olevat kuvaus ovat hanketoimijoiden edellisen moniammatillisia yksiköitä koskevan Pelas- tustoimen ja ensihoitopalvelun hybridiyksikkö tuottavasti kansalaisen turvaverkkona -hankkeen loppuraportista Pelastustoimen ja ensihoitopalvelun moniammatillinen yksikkö tehokkaasti ih- misen turvana (Joensuu ym. 2018).
Pohjois-Karjalassa toimii 10 moniammatillista yksikköä. Yksiköiden työajasta keskimäärin noin 30 % sitoutuu ensihoitotehtäviin. Moniammatilliset yksiköt toimivat erikokoisilla paikkakunnilla, toiminta-alueiden väkiluku vaihtelee 2 000–12 000 välillä. Yksiköt ovat ympärivuorokautisessa valmiudessa. Koko henkilöstö työskentelee Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksella. Moniammatilli- sissa yksiköissä työskentelee 87 pelastajaa ja 117 ensihoitajaa. Pelastajien vuorovahvuus Xxxx- suun paloasemalla on paloesimies ja 7 miehistön jäsentä (1+7), mikä mahdollistaa tarvittaessa moniammatillisissa yksiköissä työskentelevien pelastajien poissaolojen paikkaamisen. Lisäksi jo- kaisessa vuorossa työskentelee yksi ensihoitaja, jolla on pelastajan tutkinto. Tämä käytäntö mahdollistaa myös pelastustoimessa olevien pelastajien poissaolojen sijaisjärjestelyt.
Ajoneuvona toimii ambulanssi, mutta tehtävälle sopiva ajoneuvo voidaan valita myös tarpeen mukaan. Pelastustoimen tehtävälle lähdettäessä pelastaja menee yleensä sammutusauton kyy- tiin ja ensihoitaja ajaa ambulanssilla kohteeseen.
Moniammatillisissa yksiköissä työskenteleviltä vaaditaan sairaanhoitaja/ensihoitaja (AMK) -tut- kintoa. Myös lähes kaikki pelastajat (77) ovat suorittaneet lähihoitajatutkinnon. Osalla sairaan- hoitajista on puolestaan myös pelastajan tutkinto. Työnantaja ei varsinaisesti edellytä ensihoi- tajilta pakollisia pelastusalan kursseja, mutta ensihoitajat ovat olleet motivoituneita suoritta- maan muun muassa sammutustyö-, savusukellus-, pintapelastus-, vaarallisten aineiden- ja yksi- könjohtajakursseja.
Pienemmillä paikkakunnilla moniammatillisen yksikön pelastaja voi suorittaa myös palotarkas- tuksia. Lisäksi yksiköiden toimenkuvaan kuuluvat esimerkiksi neuvonta- ja valistustyö, poistu- misharjoitukset, tutustumiskäynnit, turvapuhelinhälytysten takapäivystys ja potilaiden saatto- hoitotehtävät. Kirjoitusajankohtana Kiteellä on käynnissä pilottihanke hoidon tarpeen arvioin- nista yhteistyössä kotihoidon kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kotihoito voi ottaa suoraan yhteyttä moniammatilliseen yksikköön hoidon tarpeen arviointiin liittyvissä asioissa. (Joensuu ym. 2018.)
Satakunnan synergiayksikkö
Satakunnassa toimii yksi moniammatillinen yksikkö Meri-Porin alueella. Yksikköä kutsutaan sy- nergiayksiköksi ja se toimii virallisesti terveystoimen yksikkönä ensihoitotunnuksella ESA126. Yk- sikkö lähtee päivystysalueellaan jokaiseen ensihoidon ja pelastustoimen hälytykseen. Pelastus- toimen tehtävälle lähdettäessä pelastaja menee yleensä sammutusauton kyytiin ja ensihoitaja ajaa ambulanssilla kohteeseen. Tavoitteena on, että nopeasti päättyviltä pelastustoimen tehtä- viltä pelastaja pääsee irtautumaan takaisin synergiayksikön ambulanssiin, joka on jälleen val- miina lähtemään molempiin hälytyksiin. Sammutusvarusteet säilytetään sammutusautossa. En- sihoitaja ei osallistu pelastustoimen tehtäville.
Ambulanssi on 14/7 valmiudessa klo 8–22. Yksikössä on töissä ensihoitajia sekä vuorossa olevia palomiehiä. Palomiehiä on aseman työvuorossa kolme, joista yksi toimii perustason ensihoita- jana synergiayksikön ambulanssissa klo 8–22, lähtien mukaan molempiin hälytyksiin. Klo 22 jäl- keen synergiayksikössä työskennellyt palomies jää pelastustoimen puolelle päivystämään. Ensi- hoitajalla on hoitotason tutkinto ja palomiehellä perustason ensihoidon koulutus tai -pätevyys.
Pohjois-Savon synergiayksikkö
Pohjois-Savossa toimii kaksi synergiayksikköä, toinen yksikkö Petosen paloasemalla ja toinen Neulamäen paloasemalla. Petosen yksikkö toimii hoitotason ambulanssina ja Neulamäen yk- sikkö perustason ambulanssina. Yksiköiden molemmat työntekijät ovat pelastajataustaisia, joista toinen Pohjois-Karjalan ja Satakunnan synergiayksiköiden tapaan lähtee sammutusauton kyytiin pelastustoimen tehtäville lähdettäessä. Yksiköt ovat olleet toiminnassa noin kymmenen vuotta.
Kuva 1: Hankkeessa esiin nousseiden synergiayksiköiden sijoittuminen maakuntiin. Synergiayksiköitä voi olla myös lisää, sillä tämänkaltaiset toimintamallit eivät olleet tutkimuksen kohteena.
3.1.3 Taustatietoja yksiköistä
Moniammatillisia yksiköitä toimi kyselyn vastauksia koostettaessa (kevät 2019) kuusi kappaletta eri puolella Suomea. Toimintaa oli neljässä maakunnassa: Etelä-Savossa, Keski-Suomessa, Ky- menlaaksossa ja Pohjois-Savossa (kuva 2). Etelä-Savossa, Keski-Suomessa ja Pohjois-Savossa yk- sikkö oli sairaanhoitopiirin ja pelastuslaitoksen yhteistoimintaa. Toimintamallit olivat käytössä pääosin harvaan asutulla alueella. Toiminta oli alkanut eri maakunnissa vuosien 2015–2019 vä- lillä.
Kuva 2: Moniammatillisten yksiköiden sijoittuminen maakuntiin.
3.1.4 Yksiköiden valmiudet ja tehtävät
Yksiköiden toimintavalmius oli kyselyn aikana pääasiassa 24/7, mutta yhdellä alueella se oli 12/7. Moniammatillinen yksikkö vastaanottaa tehtäviä useilta eri tahoilta muun muassa hätäkeskuk- selta, ensihoidon kenttäjohtajalta ja päivystävältä palomestarilta. Vastauksissa tuotiin esille myös tilannekeskus, kotihoito ja paloasemavastaava. Kahdessa maakunnassa yksiköllä oli kaksi eri tunnusta käytössä pelastustoimen ja ensihoidon tehtäviä varten.
3.1.5 Yksiköiden työntekijöiden pätevyys ja koulutus
Henkilökunnan ammattinimikkeet olivat ensi sijassa ensihoitaja tai palomies, mutta myös sai- raanhoitaja, lähihoitaja, ensihoitaja-palomies tai pelastaja mainittiin vastauksissa (taulukko 5).
Työkokemusvaatimusten osalta ei useimmiten ollut vaatimusta työkokemusvuosista. Yhdessä vastauksessa hoitotason yksikössä vaatimus oli kaksi vuotta ja perustason yksikössä yksi vuosi. Kaksi organisaatiota ei vastannut kysymykseen.
Taulukko 5: Yhteenveto moniammatillisten yksiköiden taustatiedoista
Alueet | Ammatti- nimikkeet | Kelpoisuusvaatimukset | Kuka välittää tehtävät yksiköille |
Etelä-Savo Keski-Suomi Kymenlaakso Pohjois-Savo | Palomies Ensihoitaja Sairaanhoitaja Lähihoitaja | Pelastajatutkinto Ensihoitaja (AMK) Ensihoidon erikoistumisopin- not 30 op Lähihoitaja, ensihoitoon eri- koistunut Sairaanhoitaja (AMK) | Hätäkeskus Ensihoidon kenttäjohtaja Päivystävä palomestari Tilannekeskus Paloasemavastaava Kotihoito |
3.2 Toiminnassa olevat yhden hengen ensihoitoyksiköt
3.2.1 Taustatietoja yksiköistä
Yhden hengen ensihoitoyksiköitä toimi kyselyn toteutuksen aikana yhdeksän kappaletta eri puo- lella Suomea Etelä-Pohjanmaalla, Kainuussa, Lapissa, Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa ja Päi- jät-Hämeessä (kuva 3) pääasiassa harvaan asutuilla alueilla. Toiminta sijoittui pääasiassa sairaan- hoitopiireille, mutta Pohjois-Karjalassa yksikkö oli sairaanhoitopiirin ja pelastuslaitoksen yhteis- toimintaa. Toiminta oli alkanut eri maakunnissa vuosien 2016–2018 välillä, pääosin vuonna 2018.
Kuva 3: Yhden hengen ensihoitoyksiköiden sijoittuminen maakuntiin.
Yhden hengen ensihoitoyksiköt tekevät hoidon tarpeen arviointia, erilaisia hoitotoimenpiteitä ja suorittavat mm. D-tehtäviä itsenäisesti. Pääsääntöisesti yksiköt eivät kuljeta potilaita. Joillakin alueilla yksiköt tukevat A- ja B-kiireellisyysluokkien tehtävissä muita ensihoitoyksiköitä. Hätäkes- kus jakaa ensihoidon hälytystehtävät riskienarvioinnin perusteella. Sosiaali- ja terveysministe- riön asetuksessa ensihoitopalvelusta (585/2017) määritellään tehtäväkiireellisyysluokat seuraa- vasti:
A-luokan tehtävä: korkeariskiseksi arvioitu ensihoitotehtävä, jossa esi- tai tapahtumatie- tojen perusteella on syytä epäillä, että avuntarvitsijan peruselintoiminnot ovat välittö- mästi uhattuna
B-luokan tehtävä: todennäköisesti korkeariskinen ensihoitotehtävä, jossa avuntarvitsijan peruselintoimintojen häiriön tasosta ei kuitenkaan ole varmuutta
C-luokan tehtävä: avuntarvitsijan peruselintoimintojen tila on arvioitu vakaaksi tai häiriö lieväksi, mutta tila vaatii ensihoitopalvelun nopeaa arviointia
D-luokan tehtävä: avuntarvitsijan tila on vakaa, eikä hänellä ole peruselintoimintojen häi- riötä, mutta ensihoitopalvelun tulee tehdä hoidon tarpeen arviointi
3.2.2 Yksiköiden valmiudet ja tehtävät
Yksiköiden toimintavalmiudet vaihtelivat eri alueilla jatkuvasta toimintavalmiudesta 12 tunnin valmiuteen viitenä päivänä viikossa. Tehtävät yksiköille välitti pääasiallisesti hätäkeskus, mutta usein myös ensihoidon kenttäjohtaja. Tämän lisäksi tehtäviä mainittiin välittävän kotihoito, ti- lannekeskus, päivystävä palomestari tai poliisi.
3.2.3 Yksikön työntekijöiden pätevyys ja koulutus
Taulukko 6: Yhteenveto yhden hengen ensihoitoyksiköiden taustatiedoista
Alueet | Ammattinimik- keet | Kelpoisuusvaatimukset | Kuka välittää tehtävät yksiköille |
Etelä-Pohjan- maa Kainuu Lappi Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Päijät-Häme | Ensihoitaja Sairaanhoitaja EVA-ensihoitaja | Ensihoitaja (AMK) Ensihoidon erikoistumis- opinnot 30 op Sairaanhoitaja (AMK) | Hätäkeskus Ensihoidon kenttäjohtaja Päivystävä palomestari Tilannekeskus Poliisi Kotihoito |
3.3 Suunnitteilla olevat yksiköt
Moniammatillisia yksiköitä oli suunnitteilla perustaa neljälle alueelle vuosien 2020–2022 aikana. Yksiköitä oli suunnitteilla kahdelle uudelle alueella ja kahdella toimintaa jo omaavalle alueelle. Suunnitteilla oleva yksiköiden määrä vaihteli organisaatioissa kahdesta seitsemään yksikköön. Toiminta-alueeksi suunniteltiin pääasiassa maakunnan alueella olevia pieniä kuntia. Moniam- matillisten yksiköiden toimintaideana on ensisijaisesti pelastustoimen ja ensihoidon palveluiden tuottaminen harvaan asutuilla alueilla, mutta vastauksissa mainittiin myös "muut kotiin vietävät palvelut" ja "sosiaalitoimen tehtävät". Yksiköt tulisivat olemaan 24/7-toimintavalmiudessa.
Moniammatillisten yksiköiden henkilökunta tulisi työskentelemään pelastajan, ensihoitajan ja ensihoitaja-palomies -nimikkeillä. Kelpoisuusvaatimuksena olisi ensisijaisesti pelastajatutkinto
tai ensihoitaja AMK. Myös ensihoitoon suuntautunut lähihoitaja, sairaanhoitaja (AMK) ja ensi- hoidon erikoistumisopinnot 30 op mainittiin kelpoisuusvaatimusvaihtoehtoina. Työkokemus- vaatimuksen osalta vastaajilla ei ollut joko vielä päätöstä tai tehtävään ei tule olemaan erikseen määriteltyä kelpoisuusvaatimusta. Työturvallisuuden osalta oltiin pohdittu toimintamalliin liit- tyvää pohjakoulutusta.
4 Työturvallisuuteen ja työhyvinvointiin liittyvät vaatimukset
4.1 Moniammatillinen yksikkö
4.1.1 Työturvallisuus
Tunnistetut työturvallisuusriskit
• työparien vaihtuvuus
• ensihoitajien pelastuspuolen koulutuksen puute
• työparin fyysinen jaksaminen
• kaluston sopivuus toimintamallin käyttöön (etuvetoinen vs. nelivetoinen auto)
• työntekijöiden ajo-oikeuden sopivuus kaluston käyttöön (B-luokan ajo-oikeus vs. C1- luokan ajo-oikeus)
Toimintaa suunniteltaessa oli kiinnitetty huomiota yhteistyöhön yksikön sisällä ja siihen liittyviin vaatimuksiin. Joissakin yksiköissä työparien jatkuvan vaihtuvuuden koettiin vaikuttavan työtur- vallisuuteen – yksikössä työskenteleviä ensihoitajia saattoi olla jopa 30. Samat työparit luovat työturvallisuutta, kun työparin toimintatavat tietää. Vakinaisten työparien vaihtoehtona myös pieni vakinainen työntekijöiden ryhmä luo työturvallisuutta, kun tuttujen työparien toimintata- vat oppii tuntemaan, vaikkei aina työskentelisikään saman työparin kanssa.
Ensihoitajien pelastuspuolen koulutuksen puute koettiin työturvallisuusriskinä, esimerkiksi au- topalossa on riski, että kouluttamaton työpari ei ymmärrä räjähdysvaaraa. Kaikilla ensihoitajilla ei ollut pelastustoimen koulutusta tai kursseja suoritettuna. Joissakin yksiköissä ensihoitajat oli- vat suorittaneet sammutustyön kursseja. Pelastustoimen henkilöstö koulutti heitä pelastuspuo- len kaluston käyttöön, esimerkiksi sähkökäyttöisten leikkureiden, akkukäyttöisten moottori- sahojen ja sammutuskranaattien, koska käyttö ilman koulutusta on työturvallisuusriski. Esille
tuotiin, että mikäli pelastustoimeen kouluttamaton ensihoitaja pukisi päälleen sammutusvarus- teet, voidaan tilannepaikalla erehtyä ensihoitajan osaamistasosta.
Lähtökohtaisesti moniammatillinen yksikkö työskentelee liikenneonnettomuuksissa ensihoi- toyksikkönä ja usein haastatteluissa mainittiin, että pelastustoimeen kouluttamattomat ensihoi- tajat eivät osallistu pelastustoimintaan tehtävillä, vaan huolehtivat mahdollisesta ensihoidosta. Tällöin myös savusukeltajilla on turva siitä, että ensihoito on valmiina paikalla. Mikäli ensihoita- jalla on kuitenkin pelastustoimen koulutusta, pystyy hän osallistumaan avustaviin sammutus- tehtäviin työparin kanssa. Savusukellus on mahdollista, mikäli tähän on kouluttauduttu ja suori- tettu vaadittava kurssi.
Moniammatillinen yksikkö työskentelee pääsääntöisesti pelastustoimen tehtävillä tukevana yk- sikkönä sopimuspalokunnan ohella, eikä yksikön ole tarkoitus työskennellä yksin näillä tehtä- villä. Mikäli moniammatillinen yksikkö saapuu ensimmäisenä viranomaisena paikalle, on heillä tilanteen johtovastuu. Tilannejohtajuus pohjautuu lakiin, joten tästä ei ole epäselvyyttä tehtä- villä. Pelastustoimen puolella sopimuspalokunnan sivutoimisten kanssa työskentelystä voi ai- heutua työturvallisuusriskejä, mikäli moniammatillisen yksikön työntekijät eivät tiedä pelastus- toimen tehtävälle osallistuvien sivutoimisten henkilöiden pelastustoimeen liittyvistä pätevyyk- sistä.
Työparin fyysinen jaksaminen mietitytti haastatteluissa työturvallisuuden osalta, sillä pelastus- toimen kalusto saattaa painaa paljon. Toisaalta nähtiin, että koska toinen työpari on pelastaja, tuo se mukanaan fyysistä voimaa. Osalla alueista yksikön työparina ei työskennellyt kahta naista, vaan aina mies ja nainen.
Kalusto vaihteli yksiköittäin. Mikäli auto oli etuvetoinen ja takatilassa oli sekä normaali ensihoi- don varustus että pelastustoimen painavat varusteet, koettiin riskinä ajoneuvon painon epäta- sainen jakautuminen. Kaikilla alueilla ei tiedetty, onko yksikön auto C1-luokan ajo-oikeudella ajettavien autojen painoluokassa. Useimmilla alueilla ensihoitajilla oli B-luokan ajo-oikeus. Haas- tateltavat pohtivat oikeusturvaansa, jos B-luokan ajo-oikeuden omaava työntekijä ajaa autolla kolarin ja autoa olisikin tullut ajaa C1-luokan ajo-oikeudella. Osalla alueista yksikön kaikki ensi- hoitajat suorittavat C1-luokan ajo-oikeuden, jotta heidän on mahdollista ajaa painavampaa au- toa.
Työtapaturmat
• tutkimuksessa ei tullut esille tapahtuneita työtapaturmia
• läheltä piti -tilanteet pääasiassa sellaisia, jotka voivat sattua myös muissa pelastustoi- men ja ensihoidon yksikössä (liukastumisia, venähdyksiä)
• etuvetoisen auton kiinnijääminen
• ajonopeuden kasvu liian suureksi
• ensihoitajien kypärän ja liivien käyttö liikenneonnettomuustilanteissa
Tutkimuksessa ei tullut esille tapahtuneita työtapaturmia. Esille tulleet läheltä piti -tilanteet oli- vat sellaisia, että niiden olisi mahdollista tapahtua myös kahden hengen ensihoitoyksiköissä, esi- merkiksi paarien etupyörät eivät lukkiutuneet kunnolla, jolloin paarit olivat meinanneet tulla
alas, tai tehtävällä on sattunut liukastumisia, tai nostamisen yhteydessä on tapahtunut venäh- dyksiä. Liikenneonnettomuuksissa lujaa ajavat ohiajajat ovat riski, mutta tämä riski on myös muilla pelastustoimen ja ensihoidon yksiköillä. Lisäksi mainittiin, että yksikön ensihoitajat eivät liikenneonnettomuustilanteissa välttämättä pidä kypäriä ja huomioliivejä päällä, ja tämä saattaa aiheuttaa läheltä piti -tilanteita.
Yhden alueen osalta mainittiin, että läheltä piti -ilmoitusten määrä oli kasvanut edellisvuodesta, ja ilmoitusherkkyyden lisääntyminen oli toivottu tulos turvallisuuskulttuurin parantamisessa. Toivottiin, että läheltä piti -ilmoituksilla saataisiin lisää kokemusta turvallisuustilanteista, jolloin tapaturmien ja läheltä piti -tilanteiden ennaltaehkäisy kehittyisi.
Ilmoitukset
• Työtapaturma- ja läheltä piti -ilmoitukset tehdään joko HaiProhon, Peraan tai valmiilla Word-lomakkeella
• kaikki työntekijät eivät tienneet jokaisesta raportointijärjestelmästä
• kaikki työntekijät eivät tienneet minne ilmoitus etenee tai miten ilmoitukset käsitel- lään
Työtapaturma- ja läheltä piti -ilmoitukset tehdään joko HaiPron (sosiaali- ja terveydenhuollon vaaratapahtumien raportointijärjestelmä), Peran (Pelastustoimen ja ensihoidon riskienarviointi) tai valmiiden Word-tekstinkäsittelypohjalla olevien lomakkeiden kautta. Sairaanhoitopiirin työn- tekijät käyttävät ilmoitusten tekemiseen ainoastaan HaiProta, pelastustoimen työntekijät sekä HaiProta, Peraa että Word-pohjaisia lomakkeita. Väkivalta- ja uhkatilanteista ilmoitetaan vielä erikseen valtakunnalliseen rekisteriin. Läheltä piti -tilanteista suositeltiin raportoimaan HaiPro- järjestelmään, koska ilmoitukset eivät häviä järjestelmästä, ja mikäli samankaltaisia tilanteita il- moitetaan jatkossa järjestelmään, on riski helpommin havaittavissa. Ilmoitusvaiheessa ilmoitta- jan tulee miettiä, miten tilanne olisi voinut olla estettävissä, ja kirjoittaa tämä pohdinta ylös ra- porttiin.
Mikäli yksiköllä oli työnantajina sekä sairaanhoitopiiri että pelastuslaitos, pelastajan tekemä il- moitus meni pelastuslaitokselle ja ensihoitajan tekemä ilmoitus sairaanhoitopiirille, jolloin työn- antajaosapuolet näkivät ainoastaan oman työntekijänsä ilmoituksen. Yleensä työntekijä tekee ilmoituksen itse, mutta sen voi tehdä myös yhdessä esimiehen kanssa.
Ilmoitukset etenevät järjestelmistä muun muassa esimiehille, työsuojelupäällikölle, työsuojelu- valtuutetulle, työsuojeluasiamiehelle sekä joko palopäällikölle tai ensihoitopäällikölle, riippuen siitä missä organisaatiossa työntekijä työskentelee, mahdollisesti myös henkilöstöpäällikölle. Li- säksi ensihoidon puolella tapahtuneista tapaturma- tai läheltä piti -tilanteista menee tieto ensi- hoidon kenttäjohtajalle ja pelastustoimen puolella sattuneista tilanteista tieto menee paloesi- miehelle tai päivystävälle palomestarille. Organisaatiossa saattaa olla myös työturvallisuudesta vastaava toimikunta, joka käsittelee ilmoituksia säännöllisesti. Toimikunta koostuu johdon jäse- nistä ja/tai työsuojeluhenkilöistä. Myös pelastuslaitoksilla asemavastaava antaa lausunnon il- moituksesta ja mikäli ilmoitukseen liittyy ajoneuvo, siirtyy asia myös kalustomestarille. Mikäli kyseessä ei ole välitöntä reagointia vaativa tilanne, asiat käsitellään yleensä kerran kuukaudessa, jonka jälkeen ilmoituksiin reagoidaan ja niistä annetaan palautetta ilmoituksen tekijälle.
Pera-järjestelmässä on nimetty työsuojeluvaltuutetun lisäksi muut ilmoitusten vastaanottajat. Ohjelma ei myöskään päästä sitä käyttävää asiaa hoitavaa tahoa eteenpäin, ennen kuin ilmoitus on käsitelty. Ohjelmassa täytyy mm. ilmoittaa mitä asialle on tehty, kuka on tehnyt ja milloin päätetään, että asia on käsitelty loppuun.
Kaikki työntekijät eivät tienneet jokaisesta raportointijärjestelmistä ja mihin heidän tulisi ilmoit- taa sattuneista tilanteista. He kokivat, että heitä ei oltu perehdytetty asiaan tarpeeksi hyvin. Osa työntekijöistä ei myöskään ollut tietoinen, minne ilmoitus etenee tai miten ilmoitukset käsitel- lään ilmoituksen jättämisen jälkeen.
Joidenkin yksiköiden kohdalla mainittiin, että heillä on kirjalliset ohjeet läheltä piti ja/tai väkival- tatilanteista. Toimintamallit tapaturma- ja läheltä piti -tilanteiden raportoinnista on samat kai- kille pelastustoimen ja ensihoitopalvelun yksiköille toimintamallista riippumatta.
Ennakointi
• yksikkö toimii tukiyksikkönä pelastustoimen tehtävillä
• ensihoitajat, joilla ei ole pelastustoimen koulutusta, eivät osallistu pelastustoimen teh- täville
Moniammatillinen yksikkö ei lähde pelastustoimen tehtäville yksin, vaan mukaan hälytetään aina pelastustoimen yksikkö. Tällöin moniammatillinen yksikkö toimii tilanteessa tukevana yk- sikkönä. Ensihoidon tehtäville yksikön on tehtävästä riippuen mahdollista lähteä yksin.
Ne ensihoitajat, jotka eivät ole saaneet pelastustoimen koulutusta, eivät osallistu pelastustoi- men tehtäville. Jos vain toisella työparista on pelastuspuolen koulutusta taustalla, ei työntekijä voi pelastustoimen tehtävillä savusukeltaa yksin, vaan yksikön on odotettava pelastustoimen yksikkö paikalle.
Työturvallisuutta parantavia toimintamalleja oli kehitetty eteenpäin mm. alkusammuttimien käytön osalta rakennuspaloissa, pintapelastuskaluston kehittämisessä ja vaihtamalla heittosam- muttimet parempiin.
Varusteet
• usein ajoneuvo oli muokattu olemassa olevaan ambulanssiin
• yksikössä mukana sekä pelastustoimen että ensihoidon varusteet
• etuvetoinen ajoneuvo haasteellinen harvaan asutulla alueella, jossa teitä ei talvella au- rata yhtä nopeasti kuin kaupungissa, sekä hankalakulkuisessa maastossa
• painavampi ajoneuvo vaatii usein C1-luokan ajo-oikeuden
• kalustossa huomioitu käytettävyys pienellä henkilömäärällä
• varusteiden kiinnittäminen autossa tärkeää
• osalle alueista oli tulossa yksikölle räätälöityjä ajoneuvoja
Moniammatillisen yksikön ajoneuvossa on mukana sekä ensihoidon että pelastuksen varusteet. Osalla alueista on käytössä tälle toimintamallille suunniteltu ajoneuvo, kun taas joillakin alueilla ajoneuvo oli muokattu vanhasta ambulanssista. Työskentelyä tehtiin myös tavallisella ambu- lanssilla. Alueittain oli vaihtelua siinä, oliko ajoneuvo etu- vai nelivetoinen. Etuvetoinen auto ko- ettiin haasteelliseksi, sillä työskentely tapahtui harvaan asutuilla alueilla, jossa tiet eivät ole aina
Toiminnassa oli kiinnitetty huomiota soveltuvaan kalustoon ja käytettävyyteen pienellä henkilö- määrällä. Ajoneuvoissa oli mietitty varusteiden kiinnittämistä ja sijoittelua autoon ergonomia mahdollisuuksien mukaan huomioiden. Varusteiden kiinnittäminen on tärkeää, sillä mikäli auto pyörähtää onnettomuustilanteessa ympäri, on raskaiden pelastusvarusteiden pysyttävä paikoil- laan, jotta ne eivät osu auton matkustajiin. Sekä ensihoidon että pelastustoimen varusteiden mahtuminen ajoneuvoon saattaa olla haasteellista. Joillakin alueilla yksiköissä oli pelastustoi- men varusteiden osalta vain sammutusasu mukana. Myös uusia yksiköille räätälöityjä ajoneu- voja oli tulossa osalle alueista. Näissä suunnitteilla olevissa yksiköissä pelastusvarusteet eivät ole samassa tilassa ensihoitotilan kanssa.
4.1.2 Työhyvinvointi
Motivaatio
• yksikköihin oli alkuvaiheessa hakeuduttu työskentelemään vapaaehtoisesti
• palkka, 24 tunnin työvuoro, yksikön pieni henkilöstömäärä, töiden monipuolisuus, kouluttautuminen ja yksikön toiminnan kehittäminen motivoivat työntekijöitä
Yksiköihin oli alussa pääsääntöisesti hakeuduttu työskentelemään vapaaehtoisesti, mutta myö- hemmin joidenkin yksiköiden kohdalla yksikköön oli voinut joutua työskentelemään määrättynä. Harvaan asutulla alueella toimiva moniammatillinen yksikkö nähtiin myös mahdollisena ponnah- duslautana työskennellä tulevaisuudessa saman organisaation isommalla paloasemalla.
Palkka motivoi työntekijöitä. Mikäli pelastajilla oli tuplatutkinto, he saattoivat saada vähän pa- rempaa palkkaa alueesta riippuen. Samoin palkan nostamista suunniteltiin myös joillakin alueilla ensihoitajille, jotka olivat käyneet pelastustoimen koulutuksia. Mikäli työntekijällä oli molem- pien alojen koulutus, toivottiin, että tämä olisi huomioitu palkassa.
Motivaation kannalta 24 tunnin työvuoro nähtiin työntekijöiden taholta usein parhaimpana vaihtoehtona, koska tällaisen työvuoron jälkeen työntekijällä on kolme vapaapäivää. Esille tuo- tiin myös, että kyseisessä työvuoromallissa palkkaa saa lisien ansiosta enemmän ja vapaiden määrä tuntuu suuremmalta, koska ne ovat kokonaisia päiviä ja vapaapäivät pidetään peräkkäin. Harvaan asuttujen alueiden takia 24 tunnin valmiuden nähtiin myös palvelevan alueen asukkaita parhaiten. Osa yksiköistä työskenteli 12 tunnin työvuoroissa ja osa 24 tunnin työvuoroissa. Osa haastateltavista koki myös 12 tunnin työvuoron sopivan paremmin itselleen, sillä yöt oli mah- dollista nukkua kotona.
Haastatteluissa nähtiin positiivisena, että yksikössä työskentelisi vain pieni määrä ihmisiä, jolloin työntekijöissä ei olisi kovin paljon vaihtuvuutta. Tällöin työntekijöiden ei myöskään tarvitsisi kiertää jatkuvasti asemapaikalta toiselle. Myös sijaishenkilöstön määrä haluttiin pitää pienenä. Esimiestaholla henkilöstön pieni määrä nähtiin hyvänä asiana.
Työntekijän suhtautuminen työskentelyyn moniammatillisessa yksikössä vaikutti sekä omaan työmotivaatioon että yksikön toisiin työntekijöihin. Mikäli työntekijä oli joutunut yksikköön mää- rättynä, eikä ollut kiinnostunut työskentelemään yksikössä, vaikutti se ilmapiirin kautta myös työpariin. Joissakin yksiköissä työntekijät käyvät tasoittamassa tunteja, jolloin työntekijä ei vält- tämättä ole itse kiinnostunut moniammatillisessa yksikössä työskentelystä ja saattaa kokea sen ikävänä. Samalla osa työntekijöistä koki, että he eivät pääse työskentelemään moniammatilli- sessa yksikössä niin usein kuin haluaisivat, siitä johtuen, että varsinainen työ on toisessa yksi- kössä. Vaikka yksiköissä saattoi työskennellä sinne määrättyjä työntekijöitä, koettiin myös, että yksikköihin oli omasta tahdostaan hakeutunut erittäin motivoitunutta henkilöstöä, joka oli kiin- nostuneita yksikön toiminnasta ja sen kehittämisestä. Työntekijöiden oikeanlainen asenne näh- tiin myös esimiestasolla tärkeänä asiana. Haastatteluissa nousi esille esimiestason näkemys siitä, että mikäli organisaatio ei saa yksikköön motivoituneita työntekijöitä, yksikkö ei voi toimia par- haalla mahdollisella tavalla.
Työntekijöiden ymmärryksen toisten työntekijöiden ammatista koettiin lisääntyvän yksikössä työskentelyn aikana. Pelastuspuolen työntekijät saattavat nähdä positiivisena, että heidän ensi- hoidon osaaminen pysyy yllä ja moniammatillisessa yksikössä työskentelevät ensihoitajat saavat vaihtelua normaalin ensihoitajan arkeen. Töiden monipuolisuus motivoi.
Asemapaikan sijainnin koettiin vaikuttavan motivaatioon, mikäli sen ei koettu olevan paras mah- dollinen yksikön toiminnan kannalta. Hyvänä asemapaikkana nähtiin keskeinen sijainti, jossa yk- sikköä päästään hyödyntämään eniten. Keskeisellä sijainnilla yksikkö pääsisi tekemään enem- män tehtäviä, jolloin tehtävämäärien puute ei laskisi motivaatiota.
Kouluttautuminen motivoi työntekijöitä, mutta kaikissa yksiköissä se ei ollut aina mahdollista, esimerkiksi jos yksikön toiminta oli kahden työnantajaorganisaation ohjaamaa. Mikäli yksikköä ylläpiti kaksi organisaatiota, nähtiin sen tuovan hankaluuksia koulutusten järjestämisessä, mikäli toinen organisaatio suostui koulutukseen ja toinen ei. Työntekijät toivoivat, että toiminta olisi yhden organisaation alaisuudessa. Alueilla joissa toiminta oli vain yhden organisaation alaisuu- dessa, nähtiin ratkaisu hyvänä. Kuitenkin myös kahden organisaation alla toimivissa yksiköissä pitempikestoista koulutusta saatettiin tukea työnantajan puolelta, esimerkiksi pelastajien kou- luttautumista lähihoitajiksi.
Yhteiset tapaamiset muiden alueiden moniammatillisten yksiköiden kanssa nähtiin positiivisena. Työntekijöillä olisi kiinnostusta tietää miten muualla Suomessa moniammatilliset yksiköt toimi- vat. Tapaamisten myötä toiminnasta ja ajoneuvoista haluttaisiin kehittää mahdollisimman yhte- näiset. Yksi yksiköiden yhteinen tapaaminen on järjestetty ja suunnitteilla on järjestää tapaami- sia vuorotellen eri alueilla.
Yksikön toiminnan kehittäminen motivoi työntekijöitä. Kuitenkaan kaikilla alueilla työntekijöi- den kehittämisideoita ei kuunnella, mikä osaltaan vähentää työntekijöiden motivaatiota. Osa työntekijöistä koki, että ilman kehitystyötä yksikkö toimii vain tavallisena ensihoitoyksikkönä, ei
moniammatillisena yksikkönä. Osalla alueista yksiköiden työntekijät olivat päässeet kehittä- mään toimintaa alusta asti ja miettimään myös uusien autojen kehittämistä esimerkiksi varus- teiden sijoittelun suhteen. Tällöin organisaatio ei ole halunnut estää kehittämistä, vaan kannus- taa siihen, ja vaikka kaikki kehitysideat eivät olleet onnistuneita, otettiin myös tällaiset ideat va- kavasti. Esimiestasolla koettiin, että yksikön työntekijät ovat työnsä asiantuntijoita ja heidän mielipiteillään on suuri merkitys toiminnan kehittämisessä.
Esimiesten kiinnostus yksikön toimintaa ja työntekijöitä kohtaan koettiin tärkeänä. Osalla alu- eista koettiin, että heidät on unohdettu, eikä esimiestasolla olla kiinnostuneita yksiköstä ja mi- ten yksiköllä menee. Epäiltiin, että esimiehet eivät välttämättä täysin ymmärrä yksikön tarkoi- tusta ja miten sitä voisi kunnolla hyödyntää.
Henkinen kuormittuminen
• mikäli yksikköä hallinnoi kaksi organisaatiota, pelastuslaitos sekä sairaanhoitopiiri, ko- ettiin se henkisesti kuormittavana
• kouluttautumismahdollisuuksien puute
• toiminnan ollessa käynnissä, osa työntekijöistä oli määrätty työskentelemään yksik- köön
Yksikön työntekijät kokivat henkistä kuormittumista, mikäli yksikköä hallinnoi kaksi organisaa- tiota. Yksikköön liittyviä asioita joutui selvittämään kahdesta paikasta, ja tämä toimintatapa tun- tui hitaalta. Esimerkiksi harjoitustoiveita joudutaan selvittämään molemmille organisaatiolle jol- loin toinen organisaatio saattaa evätä työntekijän mahdollisuuden osallistua koulutukseen. Mi- käli molemmilta organisaatioilta oli saatu lupa osallistua koulutukseen hälytysvalmiuden ohessa, eivät työntekijät yleensä pystyneet hälytysvalmiuden vuoksi keskittymään kunnolla koulutuk- seen. Osalla alueista harjoituksiin kannustettiin osallistumaan palkallisella vapaa-ajalla. Kaikki työntekijät eivät kuitenkaan ole motivoituneita osallistumaan vapaa-ajallaan työhön liittyviin harjoituksiin tai koulutuksiin, vaan he kokivat, että nämä tulee järjestää työajalla. Mikäli koulu- tuksiin osallistuminen ei ollut mahdollista, koettiin se työntekijöiden puolelta haitallisena, sillä harjoittelu ylläpitää osaamista.
Työparin jatkuva vaihtumisen koettiin lisäävään työntekijöiden henkistä kuormitusta. Yksikön työntekijöiden mukaan osa niistä työtekijöistä, jotka eivät olleet hakeutuneet työskentelemään moniammatilliseen yksikköön, kokivat yksikössä työskentelyn epämiellyttävänä. Pienemmän työporukan oppisi tuntemaan myös työtavoiltaan, jolloin töiden tekeminen aiheuttaisi vähem- män stressiä. Suuren vaihtuvuuden vuoksi työparit eivät tunteneet toisensa osaamista, ja kiirei- selle tehtävälle voi joutua lähtemään heti työvuoron alussa. Tämä kuormittaa työntekijöitä mo- lemmista ammateista: mikäli ensihoitajalla ei ole pelastustoimen koulutusta taustalla, tuottaa se haasteita pelastajalle, ja mikäli pelastaja ei ole ensihoidossa kovin kokenut, tuottaa se haas- teita ensihoitajalle, jos työntekijät joutuvat miettimään, että miten työparin työskentely sujuu. Mahdollinen osaamattomuus kuormittaa myös työntekijää itseään, mikäli hän joutuu mietti- mään, kuinka suoriutua tehtävistä, jotka eivät ole omalla osaamisalueella. Mikäli työpari ei pysty osallistumaan tehtävälle ollenkaan, saattaa myös se vaikuttaa negatiivisesti työpariin, joka pys- tyy työskentelemään tehtävällä. Jos toimintamallilta puuttuu selkeä esimies, ovat yksikön työn- tekijät joutuneet osittain huolehtimaan työvuorojen ja sijaisten järjestämisestä.
Moniammatillisen yksikön toiminnan ei koettu toteutuneen jokaisessa yksikössä suunnitelmien mukaisesti. Yksikön työntekijät kokivat sitoutuneensa alun perin toisenlaiseen toimintaa kuin mitä toiminta nykyään on. Alueilla koettiin, että 24 tunnin toimintavalmius on hyvä asia, jotta yksikkö voi auttaa alueen asukkaita ympäri vuorokauden. Esimiestasolla 24 tunnin työvuoro saa- tettiin nähdä kasvattavan työturvallisuusriskiä aamuyöstä, mikäli ensihoitotehtävät ovat kuor- mittaneet työntekijöitä pitkin työvuoroa. Pääasiassa 24 tunnin työvuoro koettiin työntekijäpuo- lella mielekkäämpänä, mutta osa työntekijöistä koki 12 tunnin työvuoron itselleen sopivaksi.
4.2 Yhden hengen ensihoitoyksikkö
4.2.1 Työturvallisuus
Tunnistetut työturvallisuusriskit
• potilaan kohtaaminen yksin
• ensihoitoon liittyviä varusteita ja hoitotarvikkeita kuljetetaan yksin
• yksin liikkuminen potilaan ja auton välillä
• hälytysajot ja yöllä tapahtuva ajo, kun työntekijä joutuu ajamisen ja ympäristön ha- vainnoinnin lisäksi muun muassa seuraamaan radioliikennettä ja katsomaan navigaat- toria
Yksin työskentely tuo lisäriskin työturvallisuuteen, koska työturvallisuusriskitilanteessa työpari ei ole auttamassa tai hälyttämässä apua. Toisaalta yksin työskennellessä ei tarvitse huolehtia työparista – riittää että huolehtii itsestään. Esimiestasolla pohdittiin, että työntekijät mahdolli- sesti näkevät väkivallan riskin isompana yksin työskennellessä. Samalla kuitenkin mietittiin, että todennäköisesti tilastot eivät puolla sitä, että yhden hengen yksikössä olisi suurempi riski koh- data väkivaltaa kuin kahden hengen ensihoitoyksikössä.
Työturvallisuusriski voi esiintyä, kun ensihoitoon liittyviä varusteita ja hoitotarvikkeita kuljete- taan autosta yksin potilaan luokse ja työntekijällä ei ole työkaveria jakamassa kuormaa. Yhden hengen ensihoitoyksiköissä hoitotarvikkeiden määrä oli kuitenkin yleisesti pienempi kuin kah- den hengen ensihoitoyksikössä. Tietyt hoitotoimenpiteisiin liittyvät kokeet, esimerkiksi veriko- keet, analysoidaan autossa. Mikäli kohteessa joutuu näytteiden takia liikkumaan useamman ker- ran potilaan ja auton välillä, voi välin kulkeminen joissakin tilanteissa aiheuttaa turvallisuusris- kin. Ajoneuvon sijoittamista kohteessa tulee miettiä niin, että ensihoitoyksiköllä on mahdolli- suus nopeaan poistumiseen.
Yksiköissä työskentelevät työntekijät olivat lähtökohtaisesti kokeneita ensihoitajia, mutta mikäli ensihoitaja on epävarma työtehtävien osaamisesta kohteessa, saattaa käytös provosoida poti- lasta aggressiiviseen käytökseen. Kokenut työtekijä osaa kuitenkin lukea tilannetta potilaan il- meistä ja eleistä. Yksin työskennellessä ensihoitajan tulee kyetä tekemään potilaan luona useita
asioita yhtäaikaisesti, kuten hoitamaan, kirjaamaan ja myös havainnoimaan ympäristöä mahdol- listen turvallisuusriskien osalta. Lisäksi tulee kiinnittää huomiota kohteeseen menemiseen. En- sihoitajan ennakointikyky onkin tärkeä taito työturvallisuusriskien vähentämiseksi. Jos yksikkö toimii ensivasteena kiireellisissä tehtävissä, koettiin että yksikön työntekijän turvallisuutta ei voida välttämättä varmistaa etukäteen.
Osa yhden hengen ensihoitoyksiköistä työskenteli 24 tunnin vuorossa, jolloin yöllä tapahtuva ajaminen koettiin lisäriskinä. Toisaalta ajamiseen ja hälytysajoon kiinnitettiin yleisestikin huo- miota työturvallisuuden osalta, sillä tarkkaavaisuus ja väsymys voivat kuormittaa työntekijää ja kasvattaa riskiä esimerkiksi kolarointiin myös päivällä tapahtuvan ajon aikana. Ajon aikana työn- tekijä joutuu ajamisen ja ympäristön havainnoinnin lisäksi muun muassa seuraamaan radiolii- kennettä ja katsomaan navigaattoria.
Työtapaturmat
• läheltä piti -tilanteet, pääsääntöisesti hälytysajoon ja ajamiseen liittyviä
• uhkaavat tilanteet potilaiden luona
Yhden hengen ensihoitoyksikön toimintamallista johtuvia tapaturmia ei tullut esille, mutta haas- tatteluissa mainittiin venähdykset ja liukastumiset, mitä voi sattua myös tavallisissa kahden hen- gen ensihoitoyksiköissä. Läheltä piti -tilanteiksi mainittiin pääsääntöisesti liikenteeseen liittyvät tilanteet: hälytysajot ja ajaminen. Osa yksiköistä toimii kiireettömien tehtävien lisäksi myös kah- den hengen ensihoitoyksiköiden tukiyksikköinä. Tällöin yhden hengen ensihoitoyksiköt joutuvat ajamaan myös hälytysajoa, mikä lisää riskiä tapaturmiin ja läheltä piti -tilanteisiin.
Osa työntekijöistä oli kokenut uhkaavia tilanteita, tai tilanne oli tuntunut epämiellyttävältä, vaikka varsinaisia väkivaltaan liittyviä läheltä piti -tilanteita ei ollut sattunut. Esimerkiksi huu- mausaineiden käyttäjät olivat tiedustelleet kohteessa, että toimiiko yksikkö aina yksin. Tämän tiedon epäiltiin leviävän eteenpäin huumausaineiden käyttäjien keskuudessa.
”Ni nehän oli sitte tämmösiä iv-huumeiden käyttäjiä molemmat ja nehän alko tiedustele- maan, että ollaanko me yksin aina… Siis he käyttäyty ihan asiallisesti eikä siinä ollu sen suhteen. Mutta niinku jatkoa ajatellen, että niissä piireissä tieto kuitenkin kulkee”.
Toisessa esimerkissä tuttu asiakas oli ollut kovaääninen ja uhkaava käytökseltään. Toisaalta työntekijällä oli tiedossa, että asiakas ei ole ollut koskaan väkivaltainen.
Ilmoitukset
• työtapaturma- ja läheltä piti -ilmoituksista raportoitiin HaiPron kautta
• henkilöstö ei usein tiennyt, minne kaikkialle raportti menee tiedoksi
• läheltä piti -tilanteista ei välttämättä aina ilmoiteta
Neljän alueen yksiköiden osalta ilmoitettiin, että heille ei ole tullut yksiköihin liittyviä työturval- lisuusilmoituksia. Kaksi aluetta vastasi, että muutamia työturvallisuusilmoituksia on tehty.
Työtapaturma- ja läheltä piti -ilmoituksista raportoitiin sosiaali- ja terveydenhuollon vaaratapah- tumien raportointijärjestelmä HaiPron kautta. Työntekijä täyttää ilmoituksen itse, jonka jälkeen raportti välittyy esimiehelle tiedoksi. Henkilöstö jättää ilmoituksen koettuaan sen tarpeelliseksi.
Läheltä piti -tilanteista ei välttämättä aina ilmoiteta. Ajoneuvokalustoa on viikoittain korjaa- molla liikenteessä sattuneiden vaurioiden takia, mutta näistä tehdään hyvin vähän ilmoituksia. Ilmoitusherkkyyden lisäämiseen koettiin auttavan sen muistuttaminen, että vaaratilanteet eivät kuulu työhön. Työturvallisuuskulttuuria tulee myös korostaa.
Henkilöstö ei usein tiennyt, minne kaikkialle läheltä piti -raportit menevät tiedoksi. Tiedettiin kuitenkin, että sairaanhoitopiirin puolella raportti menee tiedoksi ensihoitopäällikölle ja ensi- hoidon ylilääkärille. Pohdittiin, että raportti menee todennäköisesti tiedoksi myös työturvalli- suuspäällikölle ja esimiesten lisäksi raportti menee tiedoksi työsuojeluvaltuutetulle. Ilmoituksen jättämisen jälkeen työntekijöillä ei ollut siitä tuleeko ilmoituksesta palautetta tai miten työtur- vallisuusasiaa käsitellään. Osa haastateltavista koki, että ilmoituksen jälkeen asioille ei tehdä mi- tään.
Läheltä piti -tapahtumiin liittyviä konkreettisia toimenpiteitä oli tehty, mm. liukastumisiin liit- tyen oli hankittu liukuesteet yksiköihin. Mikäli uhkaavasti käyttäytyvällä henkilöllä on ollut jotain kättä pidempää näkyvillä, on henkilö voitu järjestää kenttäjohtajan avulla VARO-henkilöksi. Pel- kistä puheista VARO-tietoa ei kuitenkaan haeta.
Ennakointi
• yksiköistä soitetaan kohteeseen etukäteen ja puhelun aikana luodaan käsitys siitä, onko kohteeseen turvallista mennä
• hätäkeskukselta toivottiin enemmän lisätietoja tehtävästä
• osalla alueista yhden hengen ensihoitoyksiköt eivät mene julkisiin tiloihin kuten ravin- toloihin
• yksiköiden tehtävistä on rajattu pois päihtyneet asiakkaat sekä mielenterveys-, myrky- tys- tai väkivaltaan liittyvällä koodilla tulevat tehtävät
• yksikön ensihoitajalla on oikeus kieltäytyä tehtävästä, johon työntekijä epäilee liitty- vän työturvallisuusriskin
• työturvallisuus tulee varmistaa myös tehtävän aikana, jolloin ensihoitajan tulee osata hahmottaa tilannetta puhelun lisäksi myös potilaan luona
Yhden hengen ensihoitoyksiköissä työturvallisuutta varmistettiin sillä, että yksiköistä soitetaan kohteeseen etukäteen ja puhelun aikana luodaan käsitys siitä, onko kohteeseen turvallista mennä. Xxxxxxx lisäksi ensihoitaja saa hätäkeskukselta tiedon mahdollisesta varo-kohteesta. Varo-järjestelmä koettiin kuitenkin sisältävän usein vanhentunutta tietoa.
”…Nykyään tuntuu, että kaikki varo-osoitteet on vähän vanhentuneita, et jos on varo-hen- kilö, niin se alkaa olla jo niin vanha, että se ei enää jaksa riekkua…”
”Varo-osoitteita on tosiaan paljon, mutta nekin on, että siellä on joskus asunut joku polii- sin vastanen, ni siinä voi olla, että se on jo kymmenen vuotta vanha juttu.”
Hätäkeskuksen katsottiin antavan heikosti lisätietoja tehtävästä. Hätäkeskus ohjaa katsomaan lisätiedon Virve-puhelimesta, mutta haastateltavat katsoivat, että työturvallisuuden näkökul- masta Virve-puhelimeen tuleva informaatio ei anna tarpeeksi tietoa. Hätäkeskus tarjoaa joillakin alueilla lähimmän yksikön periaatteella yhden hengen yksiköille kaikkia mahdollisia ensihoidon tehtäviä, jolloin työntekijät joutuvat miettimään voivatko he työturvallisuuden varmistamiseksi pysähtyä soittamaan kohteeseen kiireellisessä tehtävässä.
Osalla alueista yhden hengen ensihoitoyksiköt eivät mene tiettyihin julkisiin tiloihin kuten ravin- toloihin ja baareihin. Osa yksiköistä arvioi tapauskohtaisesti kannattaako julkisiin tiloihin lähteä. Yleensä yksiköiden tehtävistä on rajattu pois päihtyneet asiakkaat sekä mielenterveys-, myrky- tys- tai väkivaltaan liittyvällä koodilla tulevat tehtävät. Joillakin alueilla myös tietyt huonomai- neiset kadut on rajattu yksikön työskentelyalueesta pois. Yksikkö voi kuitenkin lähteä paikalle tukemaan toista ensihoitoyksikköä, mikäli poliisit ovat varmistaneet kohteen.
Osa yksiköistä soittaa kohteeseen vain satunnaisesti. Jos kyseessä on alkutietojen mukaan esi- merkiksi rintakiputehtävä rauhallisella asuinalueella, ei kohteeseen välttämättä soiteta etukä- teen. Mutta jos tehtävätiedoista, koodista, osoitteesta tai muusta vastaavasta tiedosta tulee en- sihoitajalle tunne, että tehtävästä tulee saada lisätietoja, kohteeseen soitetaan etukäteen.
Yksikön ensihoitajalla on oikeus kieltäytyä tehtävästä, johon työntekijä epäilee liittyvän työtur- vallisuusriskin. Vaihtoehtoisesti työntekijä voi odottaa, että tehtävälle saapuu poliisipartio tai toinen ensihoitoyksikkö, sillä epäilyttävään kohteeseen ei tarvitse lähteä yksin. Osalla alueista on ohjeistettu, että mikäli kohteeseen ei saada etukäteen yhteyttä, yhden hengen yksikkö ei lähde tehtävälle. Jos tehtävästä tulee työturvallisuusriskeihin liittyviä tietoja, voi yksikön työn- tekijä miettiä yhdessä kenttäjohtajan kanssa tehtävälle lähtemistä. Mikäli yksikkö ei lähde koh- teeseen, siirretään tehtävä kahden hengen ensihoitoyksikölle ja tarvittaessa yhden hengen yk- sikkö lähtee mukaan tukiyksiköksi.
Työturvallisuus tulee varmistaa myös tehtävän aikana. Hyvä ihmistuntemus, kyky lukea tilan- netta ja potilasta on tärkeää, samoin ensihoitajan sosiaaliset taidot. Ensihoitajan tapa kohdata ihmiset on merkityksellinen työturvallisuuden kannalta, sillä yksin työskennellessä työntekijä vaikuttaa vain omalta osaltaan tilanteeseen.
”Ja jos nyt ajatellaan, että mul on siinä työparilla niinku huono päivä. On vaan syystä tai toisesta huono päivä, niin se äkkiä voi provosoida se toinen henkilö sen tilanteen ihan ka- oottiseksi. Et nythän se perustuu täysin siihen sun omaan tilannetajuun ja sen hetkelliseen järjenkäyttöön se asia.”
Varusteet
• yksiköiden käytössä olevat autot on pääasiassa rakennettu olemassa oleviin ambulans- seihin
• yhden hengen ensihoitoyksiköissä siirrettävät tarvikkeet on pääsääntöisesti suunni- teltu mahtumaan yhteen reppuun
• tarvikkeet on pyritty sijoittamaan helposti saavutettavaksi sekä niin, että ensihoitaja saa ne tarvittaessa yhdeltä puolelta autoa
• työturvallisuusvarusteet olivat samoja mitä tavalliset kahden hengen ensihoitoyksiköt käyttävät
Yksiköiden käytössä olevat autot on pääasiassa rakennettu olemassa oleviin ambulansseihin. Yh- den hengen ensihoitoyksiköissä siirrettävät tarvikkeet on pääsääntöisesti suunniteltu mahtu- maan yhteen reppuun, jotta työntekijä ei joudu nostamaan liian suuria kuormia. Kiireellisissä tehtävissä mukaan otetaan lisäksi reppu, jossa on enemmän hoitovälineitä. Yhden hengen yksi- kössä tarvikkeet on pyritty sijoittamaan ajoneuvossa helposti saavutettavaksi sekä niin, että en- sihoitaja saa ne tarvittaessa yhdeltä puolelta autoa.
Työturvallisuusvarusteet olivat samoja kuin kahden hengen ensihoitoyksiköissäkin. Näitä ovat mm. kypärä, työkengät, suojaliivit ja heijastinliivit. Suojaliivit eivät välttämättä olleet jokai- selle työntekijälle henkilökohtaiset ja näin ollen sopivaa kokoa. Osalla yhden hengen ensihoi- toyksiköistä oli käytettävissä myös pippurisumutetta.
Joillakin alueilla oli suunnitteilla kokonaan yksikölle kehitetty ajoneuvo, jossa yksin toimivan työntekijän ei tarvitse ajon aikana ottaa mitään viestintävälinettä käteensä. Lisäksi kalustoon on suunnitteilla tallentavia kameroita.
4.2.2 Työhyvinvointi
Motivaatio
• henkilöstö oli hakeutunut työskentelemään yhden hengen ensihoitoyksikköihin
• työntekijä pääsee vaikuttamaan oman työn tekemiseen, sillä työntekijä tekee pää- sääntöisesti ratkaisut yksin, välillä yhteistyötahon kanssa
• yksin työskentely tuo uudenlaisia positiivisia haasteita työntekijälle
• mahdollisuus itsensä kehittämiseen ja uuden oppimiseen nähtiin motivoivana
• mahdollisuus käyttää enemmän aikaa potilaan luona
• palkka motivoi työntekijöitä ja joissakin organisaatioissa yhden hengen yksikössä työs- kentelystä sai lisäkorvausta
Henkilöstö oli lähtökohtaisesti hakeutunut työskentelemään yhden hengen ensihoitoyksikköi- hin. Työntekijöiden yksin työskentelyä pyrittiin huomioimaan työsuunnittelun kautta mm. työ- kierrolla niin, että osalla alueista työntekijä vuorottelee kuukauden jaksoissa yhden hengen yk- sikössä tavallisessa ensihoitoyksikössä.
Yhden hengen yksikössä työntekijä pääsee vaikuttamaan oman työn tekemiseen, sillä työntekijä tekee pääsääntöisesti ratkaisut yksin. Tämä vaatii kokemusta, ammattitaitoa ja päätöksenteko- kykyä. Toisaalta tilanteen alkuvaiheessa päätöksenteko ja tilannekuvan luominen on yksin haas- tavaa, sillä työpari ei ole muistuttamassa asioista. Yksin työskentely tuo myös uudenlaisia posi- tiivisia haasteita työntekijälle ja tämä voi lisätä työskentelymotivaatiota.
Mahdollisuus itsensä kehittämiseen ja uuden oppimiseen nähtiin motivoivana. Oman työn suun- nitteluun tehtävään liittyen oli mahdollista vaikuttaa esimerkiksi siltä osin, haluaako yksikkö odottaa tehtäviä asemapaikassaan vai sopia kenttäjohtajan kanssa uusista tehtävistä. Myös omaan työvuorosuunnitteluun saattoi olla mahdollista vaikuttaa. Työntekijöillä oli monella alu- eella mahdollisuus yksikön toiminnan kehittämiseen ja siihen oli joissakin yksiköissä varattu työ- aikaa. Työntekijöiden kehittämisideoita kuunnellaan ja työyhteisössä mietitään idean jalkautta- mista eteenpäin. Organisaatioiden katsottiin kannustavan yksiköiden kehittämiseen.
Työntekijät kokevat positiivisena, että heillä on enemmän aikaa käytettävänä potilaan luona. Tämä mahdollistaa syvällisemmän keskustelun potilaan kanssa, jolloin työntekijä on voinut oh- jata potilaan asioita eteenpäin oikeille tahoille. Tämä on potilaan etu ja lisäksi vähentää muun muassa päivystyskäyntejä terveyskeskuksissa. Tästä on tullut positiivista palautetta myös poti- lailta.
Palkka motivoi työntekijöitä ja joissakin organisaatioissa yhden hengen yksikössä työskentelystä sai lisäkorvausta. Mikäli yksikkö ei ollut toiminnassa ympärivuorokautisesti, saattoivat työnteki-
jät katsoa, että parempi palkka kompensoi ilta- ja yölisien menetystä. Joillakin alueilla lisäkor- vaus ei ollut käytännössä toteutunut. Palkan katsottiin viestivän työnantajan arvostuksesta yk- sikköä ja sen työntekijöitä kohtaan.
Toimintaohjeistuksen koettiin selkeyttävän yksikön toimintaa. Mikäli ohjeistusta ei ollut, yksi- kössä työskenneltiin oman tiedon ja osaamisen mukaan. Yksikön toimintaan keskittyvä lääkäri nähtiin myös tärkeänä asiana.
Haastatteluissa yksiköille toivottiin monipuolisempia tehtäviä. Toisaalta koettiin, että yksikön lii- allinen käyttöaste kuormittaa työntekijöitä ja vähentää mielenkiintoa yksikössä työskentelyä kohtaan. Yhden hengen ensihoitoyksiköiden toimintaa ei välttämättä tunnettu kunnolla omassa organisaatiossa. Tämän vuoksi yksikön työntekijät saattoivat kokea olonsa epämukavaksi.
Kuormittuminen
• jatkuvat muutokset
• selkeiden toimintatapojen ja -mallien puute
• yksin työskentely ja päätösten tekeminen saattavat olla kuormittavia, koska työnteki- jällä ei ole työparia jonka kanssa keskustella ja vaihtaa ajatuksia työstä
• työntekijöiden oikeusturvan epäselvyys
Haastatteluissa nousi esille, että yhden hengen yksiköiden toimintamalleja suunniteltaessa työ- hyvinvointia ei ollut välttämättä huomioitu.
”Mut että niinku jo maalaisjärjellä, kun ajattelet jos yks ihminen tekee sitä työtä mitä nor- maalisti tekee kaksi ihmistä, niin se olis pitäny jo silloin heti alkuvaiheessa alkaa ottaa, niinku huomioida se.”
Toiminnan vakiintumattomuus kuormittaa henkilökuntaa töiden jatkuvuuden ja toiminnan ke- hittämisen osalta. Työntekijät kokivat, että yhden hengen ensihoitoyksiköt aiheuttavat kaupun- gille säästöjä, mutta näiden säästöjen konkreettinen osoittaminen on hankalaa. Myös selkeiden toimintatapojen ja -mallien puute vaikuttaa työhyvinvointiin. Toisaalta uusien työnkuvien yh- teensovittamisen katsottiin lisäävän positiivista haastetta työhön. Mahdollisuus kehittää toimin- tamallia lisää työhyvinvointia, mutta jatkuvat ulkoa päin tulevat muutokset kuormittavat työn- tekijöitä. Työntekijät kokivat, että ulkopuolelta on helppo ehdottaa asioita yksikön toimintamal- liin lisättäväksi.
Yhden hengen ensihoitoyksiköiden toimintamalli on tuonut osalle työntekijöistä uutta sisältöä työskentelyyn. Toisaalta yksin työskentely ja päätösten tekeminen saattavat olla kuormittavia, koska työntekijällä ei ole työparia jonka kanssa keskustella ja vaihtaa ajatuksia työstä. Riittävä lepoaika työvuorojen välillä lisää työhyvinvointia. Uusien toimitilojen ja rauhallisten tilojen ko- ettiin myös lisäävän työhyvinvointia. Sijaisia saattoi olla hankala saada työskentelemään yksik- köön.
Palkan lisää työskentelymotivaatiota, mutta mikäli työntekijät eivät koe, että palkka on kohdal- laan, vaikuttaa se työhyvinvointiin negatiivisesti. Yhdessä haastattelussa tuli esille, että tavalliset kahden hengen ensihoitoyksiköt olivat saaneet neuvoteltua palkankorotuksen, jonka ulkopuo- lella yhden hengen ensihoitoyksikkö on. Yhden hengen ensihoitoyksikön työntekijöille maksettu korkeampi korvaus tasoittuu nyt palkankorotuksen myötä.
Työntekijöiden oikeusturvan epäselvyys kuormittaa yksiköiden työntekijöitä. Kaivattiin lisätie- toa oman oikeusturvan toteutumisesta hoidettaessa yksin potilasta ja tilanteessa ei ole ulkopuo- lisia todistajia. Työntekijät kokivat, että lääkäreiltä tai hoitajilta ei aina löydy tukea tilanteisiin, jossa yhden hengen ensihoitoyksikön työntekijä on tehnyt virheen.
5 Osaamistarpeet
5.1 Moniammatillinen yksikkö
5.1.1 Koulutus
• osalla alueista yksiköt saivat alkuperehdytykseen kuuluvaa työturvallisuuskoulutusta toimintamalliin liittyen
• ensihoitajien pelastustoimen koulutuksille nähtiin tarvetta
• koulutusta ja harjoittelua toivottiin säännölliseksi, vähintään kerran kuukaudessa ta- pahtuvaksi
Työturvallisuusohjeistus nähtiin tärkeänä. Osalla alueista oli omia toimintamallin erityispiirteitä huomioivia perehdytys- ja turvaohjeita sekä erillinen työpaikkakoulutus, jossa käydään läpi ris- kejä sekä ensihoidon että pelastustoimen puolelta. Osalla alueista työturvallisuutta oli koros- tettu, vaikkei erillistä työturvallisuusohjeistusta moniammatilliselle yksikölle ollut. Yhteistyötä oli myös tehty muiden alueiden kanssa hyödyntämällä toisen alueen toimintamalleja koskevia ohjeistuksia. Joissakin yksiköissä oli ohjeistettu ainoastaan organisaation kaikkiin yksiköihin liit- tyvästä työturvallisuudesta.
Yksiköt saivat joillakin alueilla alkuperehdytykseen kuuluvaa työturvallisuuskoulutusta toiminta- malliin liittyen, mutta toiminnan ollessa käynnissä, koulutusta ei välttämättä enää järjestetty. Mikäli perehdytyskoulutus yksikön toimintamalliin järjestettiin, se kesti alueesta riippuen lyhy- estä perehdytyksestä jopa kuuden viikon perehdytykseen. Perehdytyskoulutuksissa osalla alu- eista yksikön pelastajat osallistuivat ensihoitajien kouluttamiseen sopimuspalokunnan kurssilla. Koettiin tärkeänä, että molemmat tahot osallistuvat samaan koulutukseen. Mikäli työntekijät ovat olleet mukana alusta saakka miettimässä toimintamallin toteuttamista, koettiin asiat pa- remmin sisäistetyksi kuin että kirjalliset ohjeet ja määräykset olisi annettu luettavaksi. Koulutus- ten avulla työntekijät pystyvät pitämään yllä omaa ammattitaitoaan.
Ensihoitajien pelastustoimen koulutuksille nähtiin tarvetta, etenkin sammutustyön, savusukel- luksen ja liikenneonnettomuuksien osalta, koska osalla alueista yksiköiden kaikilla ensihoitajilla ei ole pelastustoimen koulutusta. Tällöin ensihoitaja ei pysty osallistumaan pelastustoimen teh- täville pelastustoimen osalta. Moniammatillisen yksikön ajoneuvoon perehtymisen lisäksi koet- tiin, että myös paloautojen varusteet olisi hyvä tuntea. Lisäksi ensihoidon koulutuksia, häly- tysajokoulutuksia, koulutusta väkivaltaisen potilaan kohtaamiseen, uhkatilanteisiin, suojaväli- neiden ja uusien varusteiden käyttöön kaivattiin lisää, samoin yhteistoimintaharjoituksia mui- den viranomaisten kanssa.
5.1.2 Osaaminen
• kaikissa yksiköissä työskenteli lähtökohtaisesti kokeneita työntekijöitä joko ensihoidon tai pelastuksen puolelta
• ensihoitajien pelastuspuolen osaamisen puute vaikuttaa työturvallisuuteen
• myös pelastajien kouluttautuminen ensihoidon tehtäviin pidettiin tärkeänä, mutta työturvallisuusriski korostui enemmän pelastuspuolen tehtävissä
• pelastajan osalta nähtiin myös tilannepaikkajohtajakoulutus työturvallisuutta paranta- vana tekijänä
Kaikissa yksiköissä työskenteli lähtökohtaisesti kokeneita työntekijöitä joko ensihoidon tai pe- lastuksen puolelta. Haastatteluissa korostettiin ensisijaisesti ensihoitajien pelastuspuolen osaa- mista asiana, joka vaikuttaa työturvallisuuteen. Ensihoitajien tulisi käydä sammutustyö- ja savu- sukelluskurssit. Nyt joillakin alueilla ensihoitajilla oli puutteita pelastustoimen koulutusten osalta, ja he eivät tällöin voi osallistua pelastustoimen tehtäville. Kuitenkin myös pelastajien kouluttautuminen ensihoidon tehtäviin pidettiin tärkeänä, mutta työturvallisuusriski korostui enemmän pelastuspuolen tehtävissä. Pelastajan osalta nähtiin myös tilannepaikkajohtajakoulu- tus työturvallisuutta parantavana tekijänä. Moniammatillisessa yksikössä koulutukset sekä ensi- hoidon että pelastuksen puolelta luovat osaamisen lisäksi työparin ammatin ymmärrystä.
5.2 Yhden hengen ensihoitoyksikkö
5.2.1 Koulutus
• yhden hengen ensihoitoyksiköille kohdennettua työturvallisuuskoulutusta ei järjestetä tai toteuteta työnantajien toimesta
• osassa alueista oli yhden hengen ensihoitoyksikön työturvallisuuteen liittyvät ohjeis- tukset
• työntekijöitä oli ohjeistettu soittamaan kohteeseen aina etukäteen ja kohteessa anta- maan potilas kohdattu -status
Työnantajien toteuttamaa yhden hengen ensihoitoyksiköille kohdennettua työturvallisuuskou- lutusta ei tullut ilmi aineistosta. Työturvallisuuskoulutus on suunnattu kahden hengen ensihoi- toyksiköille, joihin yhden hengen ensihoitoyksiköiden työntekijät myös osallistuvat. Useat yksi- köt olivat saaneet yksikön aloittaessa perehdytyksen, mutta uudet työntekijät eivät välttämättä saaneet perehdytystä toiminnan jo ollessa käynnissä. Osa työntekijöistä koki, että koulutukseen osallistuminen olisi tehty organisaation puolelta vaikeaksi, vaikka työntekijöiden mukaan kou- luttautumisen tulisi olla itsestäänselvyys.
Yleistä kaikille ensihoitajille järjestettävää koulutusta oli toteutettu muun muassa potilaan ja ag- gressiivisen henkilön kohtaamisesta, kuinka kohteeseen mennään ja mitä siellä täytyy ottaa huo- mioon, hälytysajoneuvon kuljettamisesta, pippurisumuttimen käytöstä ja alkusammutuksesta. Haastatteluissa nousi esille, että joillakin alueilla hälytysajoa ei saa ajaa ennen kuin on suoritta- nut työpaikan järjestämät hälytysajoon liittyvät kurssit. Turvallisuuteen liittyvien koulutusten toivottiin olevan pitkäkestoisia ja että niihin liittyisi säännöllistä harjoittelua.
Työturvallisuuskoulutusta toivottiin potilaan ja ihmisten kohtaamiseen, kuinka reagoida haasta- van tai aggressiivisen ihmisen käytökseen, yllätyksellisiin ja muuttuviin tilanteisiin, vaaratilantei- den ennakointiin, irtaantumiseen, miten kannattaa mennä kohteeseen ja mitä kohteessa tulee huomioida turvallisuuden kannalta sekä hälytysajoihin. Varsinaista itsepuolustuskoulutusta ei koettu tarvittavan, koska tällaisen koulutuksen tulisi olla hyvin pitkäjänteistä, jotta torjuntaliik- keet tulisivat luonnostaan.
Osassa yksiköistä oli yhden hengen ensihoitoyksikön työturvallisuuteen liittyvät ohjeistukset, mutta osalla haastatteluista yksiköistä toimintamallin työturvallisuusohjeistus puuttui, jolloin työntekijät toimivat oman tietotaitonsa ja harkintansa mukaisesti. Ohjeistuksia kaivattiin tuo- maan selkeyttä ja toimintatapoja eri tilanteisiin, muun muassa siihen miten toimitaan, jos yksin meneminen kohteeseen on liian riskialtista. Kaikille organisaation työntekijöille suunnattua työ- turvallisuusohjeistusta oli tarjolla.
Työntekijöitä oli ohjeistettu soittamaan kohteeseen aina etukäteen ja kohteessa antamaan po- tilas kohdattu -status. Työturvallisuuteen liittyen työntekijöitä oli mahdollisessa riskitilanteessa ohjeistettu jättämään tavarat kohteeseen ja poistumaan itse paikalta, jonka jälkeen kenttäjoh- taja hälyttää poliisit paikalle.
Työtapaturma- ja läheltä piti -tilanteiden raportoinnin osalta työntekijöitä oli ohjeistettu teke- mään ilmoitukset HaiPro-järjestelmään. Raportointia tehtiin myös erillisen sähköisen verkkoky- selytyökalun (Webropol) kautta. Työtapaturmista ja läheltä piti -tilanteista oli ohjeistettu ilmoit- tamaan esimiehelle.
5.2.2 Osaaminen
• vahva kokemus ensihoitotyöstä sekä ihmistuntemus
• tilanteen lisäksi ensihoitajan tulee osata lukea potilasta
• ensihoitajan tulee osata luoda tilannekuva tehtävän turvallisuudesta tehtäväkoodin, osoitteen, kellonajan, ilmoituksen luonteen ja muiden saatavilla olevien tietojen pe- rusteella
Potilaiden lisäksi ensihoitajan tulee osata luoda tilannekuva tehtävän turvallisuudesta tehtävä- koodin, osoitteen, kellonajan, ilmoituksen luonteen ja muiden saatavilla olevien tietojen perus- teella. Lisäksi kohteessa täytyy varmistua kohteen turvallisuudesta.
6 Johtaminen
6.1 Moniammatillinen yksikkö
6.1.1 Johtaminen
• nähtiin tärkeänä, että esimies olisi samalla asemalla, jolloin työntekijät pystyisivät käy- mään yksikön asioita läpi kasvotusten ja keskusteluja olisi mahdollista aloittaa mata- lammalla kynnyksellä
• osa yksiköiden työntekijöistä koki, että esimies ei ole kiinnostunut yksikön toiminnasta eikä työntekijöiden kehitysideoista
• esimiehet seuraavat työturvallisuutta ja työhyvinvointia kehityskeskustelujen sekä eri- laisten järjestelmien, kuten Pronton ja poikkeamailmoitusten kautta
• kahden organisaation alaisuudessa toimivaa yksikköä ei koettu toimivaksi ratkaisuksi esimiestoiminnan osalta
Yksiköissä koettiin tärkeänä, että esimies olisi samalla asemalla, jolloin työntekijät pystyisivät käymään yksikön asioita läpi kasvotusten ja keskusteluja olisi mahdollista aloittaa matalammalla kynnyksellä. Mikäli yksikössä kaikki toimii hyvin ja ohjeita noudatetaan, ei esimiehen tulisi puut- tua yksikön asioihin, vaan sen sijaan kannustaa työntekijöitä. Yksiköiden lähiesimiehet eivät aina työskennelleet samalla asemalla yksikön kanssa. Tällöin työntekijät olivat yhteydessä esimie- heen mm. puhelimitse tai sähköpostilla ja esimiehet kävivät säännöllisesti yksikön asemapai- kalla.
Työntekijät toivoivat, että esimiehet ymmärtäisivät toimintamallin tarkoituksen ja miten sitä pystyttäisiin hyödyntämään. Osa yksiköiden työntekijöistä koki, että esimies ei ole kiinnostunut yksikön toiminnasta eikä työntekijöiden kehitysideoista. Toisaalta haastatteluissa myös koettiin lähiesimiehen kuuntelevan hyvin alaisiaan.
Esimiehet seuraavat työturvallisuutta ja työhyvinvointia kehityskeskustelujen sekä erilaisten jär- jestelmien, kuten Pronton ja poikkeamailmoitusten kautta. Esimiehet seuraavat yksiköitä myös
varmistamalla minkälaista henkilöstöä tehtävälle on lähtenyt. Lähiesimiesten tulee seurata yk- sikön kaluston ja varusteiden kuntoa, mutta rikkoontuneista varusteista tulee myös työntekijän ilmoittaa eteenpäin.
Yhdellä alueista oltiin toteuttamassa vaikuttavuuteen liittyvä kysely kaikille alueen moniamma- tillisille yksiköille, ja osa kysymyksistä linkittyi työturvallisuuteen. Alueella oli myös otettu käyt- töön monitoimiyksikkötiimi, jossa on edustusta moniammatillisten yksiköiden työntekijöistä, niin ensihoitajista kuin pelastajista, sekä ensihoito- että aluepalomestari. Tiimin on tarkoitus ko- koontua säännöllisesti, ja johto toivoo saavansa tiimin kautta enemmän tietoa mm. toiminta- mallin työturvallisuuteen ja työhyvinvointiin liittyvistä asioista.
Johtamisen näkökulmasta kahden organisaation alaisuudessa toimivaa yksikköä ei koettu toimi- vaksi ratkaisuksi, koska tällöin yksiköllä on kaksi esimiestä. Yksikön toivottiin olevan kokonaisuu- dessaan yhden organisaation alaisuudessa. Vaihtoehtona nähtiin, että yksiköllä on yksi esimies, joka hoitaa yhteydenpidon sekä sairaanhoitopiiriin että pelastuslaitokseen. Osalla alueista yksi- köllä oli yhdyshenkilö, joka ei ollut varsinaisessa esimiesasemassa, mutta vei viestiä yksiköstä eteenpäin johdolle ja johdolta työntekijöille.
Lähiesimiehen rooli tuli esille osalla alueista. Yksikön ensihoidon työntekijät kaipasivat omaa en- sihoidon lähiesimiestä palomestarin sijaan. Esimiestasolla kuitenkin nähtiin, että kaksi esimiestä työ haasteita lähijohtamiseen. Esimiehet kokivat, että on tärkeämpää osata lähiesimiehen työ kuin itse substanssi. Osalla alueista ei ollut yksikön toiminnasta vastaavaa henkilöä, joka tekisi päätöksiä yksikön toiminnasta. Yksikön työntekijöillä ei ollut valtuutuksia tehdä päätöksiä esi- merkiksi toimintatapojen muuttamiseen. Toivottiin, että päätäntävalta on mahdollisimman lä- hellä yksikköä mm. työvuorojen suunnittelun osalta.
Työntekijät toivat esille, että heille on välillä epäselvää, miten esimiehet seuraavat yksikön työ- tekijöiden työturvallisuutta ja työhyvinvointia. He kokivat saavansa tietoa ja palautetta, joissa kaikki ei ole mennyt hyvin. Systemaattista seurantaa yksikön työturvallisuuteen ja työhyvinvoin- tiin liittyen ei koettu olevan.
Osalla alueista työsuojeluorganisaatio ei ole ollut mukana tarkastelemassa yksikköön liittyviä työturvallisuusasioita. Työntekijät olivat saattaneet kuitenkin olla alueesta riippuen mukana pohtimassa yksikön toimintaa yksikön perustamisvaiheessa. Esille tuli, että työsuojeluorganisaa- tiolla ja johdolla ei ole erikseen moniammatillisen yksikön työturvallisuuteen liittyen erillistä yh- teistyötä, vaan moniammatillisen yksikön työturvallisuutta seurataan samoin kuin muita yksi- köitä. Työsuojeluorganisaatioiden osalta tehdään vuosittain työpaikkakäynnit, jossa on alueesta riippuen mukana mm. työterveyshuolto, työsuojeluvaltuutettu, työsuojelupäällikkö ja työsuoje- luasiamies.
Johtamisen rooli korostuu moniammatillisten yksiköiden resursseja suunniteltaessa, sillä käy- tössä on vain rajallinen määrä lisäkoulutuksen käyneitä ensihoitajia, jotka pystyvät työskentele- mään moniammatillisessa yksikössä. Haasteita on myös palomiesten siirtämisessä yksikköön.
6.1.2 Operatiivinen johtaminen
• kaikille työntekijöille ei ollut annettu selkeitä toimintamalleja, mitä yksikön työntekijät tekevät esimerkiksi liikenneonnettomuudessa tai palopaikalla
• jos moniammatillisessa yksikössä on henkilöstössä jatkuvasti vaihtuvuutta, operatiivi- set johtajat eivät välttämättä tiedä millaisella koulutustaustalla miehistöä on vuorossa työskentelemässä
• mikäli yksikön työntekijöiden suuren vaihtuvuuden takia työskentelemässä on työnte- kijöitä, joilla ei ole yksikön toimintamalli täysin tiedossa, voi tämä aiheuttaa sekaan- nusta tilannepaikalla
Kenttäjohtajat pitävät osalla alueista joka aamu tilannekatsauksen, johon moniammatilliset yk- siköt liittyvät verkkokokoustyökalun avulla. Katsauksessa käydään läpi muun muassa mahdolli- set haittatapahtumat, työturvallisuusriskit ja koulutukset. Myös yksikössä työskentelevät pelas- tajat osallistuvat katsaukseen. Kenttäjohtaja seuraa moniammatillisen yksikön operatiivista työtä.
Moniammatillinen yksikkö voidaan hälyttää sekä ensihoidon että pelastustoiminnan tehtäville. Mikäli tulee päällekkäisiä tehtäviä, ensihoidon kenttäjohtaja ja päivystävä palomestari tarvitta- essa ratkaisevat yhdessä, miten tilanne hoidetaan. Tilanteet katsotaan tapauskohtaisesti. Joilla- kin alueilla moniammatillinen yksikkö saattoi hoitaa tarvittaessa tehtäviä myös toisen sairaan- hoitopiirin tai pelastuslaitoksen alueella, jolloin sairaanhoitopiirien kenttäjohtajat tai pelastus- laitosten päivystävät palomestarit joutuvat tekemään yhteistyötä toisen alueen operatiivisen johdon kanssa.
Lähtökohtaisesti moniammatillinen yksikkö työskentelee liikenneonnettomuustehtävällä ensi- hoidon yksikkönä, mutta kaikille työntekijöille ei ollut annettu selkeitä toimintamalleja, mitä yk- sikön työntekijät tekevät esimerkiksi liikenneonnettomuudessa tai palopaikalla. Jos moniamma- tillisessa yksikössä on henkilöstössä jatkuvasti vaihtuvuutta, operatiiviset johtajat eivät välttä- mättä tiedä millaisella koulutustaustalla miehistöä on vuorossa työskentelemässä.
Tilannejohtajan määräytyminen oli lähtökohtaisesti selkeää, sillä pelastuslaki määrittelee, kuka voi johtaa tilannetta. Tilannejohtajan määräytyminen on myös tarkasti ohjeistettu. Lähtökohtai- sesti ensimmäisenä kohteeseen tulleesta yksiköstä työntekijä toimii tilannejohtajana. Mikäli mo- niammatillinen yksikkö saapuu paikalle ensimmäisenä yksikkönä, on pelastustoimen tehtävillä tilannejohtajana pelastaja. Mikäli paikalle saapuu myöhemmin pelastusyksikkö, missä on pa- loesimies, ottaa hän tilannejohtajan tehtävän. Pelastuspaikalla päivystävä palomestari on taus- talla tukemassa tilannejohtajaa ja tekemässä tarvittaessa päätökset tilannejohtajan puolesta. Ensihoidon kenttäjohtaja on taustalla tukemassa ensihoidon tilannejohtajaa ja tekee myös tar- vittaessa päätökset tilannejohtajan puolesta. Jos tilannepaikalle saapuu sopimuspalokunnan yk- sikkö, toimii moniammatillisen yksikön pelastaja virkansa vuoksi tilannejohtajana. Esille tuli, että työntekijät eivät ole aina sitoutuneet tilannejohtamiseen, koska yksikön on tarkoitus olla tukiyk- sikkö, ei johtava yksikkö.
Mikäli yksiköllä on käytössä sekä ensihoidon että pelastustoimen yksiköiden tunnukset, on haas- teena, että moniammatillinen yksikkö ei voi toimia yhtä aikaa sekä pelastuksen että ensihoidon yksikkönä tilannepaikalla. Yksikön tulee tarpeen vaatiessa kenttäjohdon tai hätäkeskuksen kautta vaihtaa joko pelastustoimen yksiköstä ensihoidon yksiköksi tai ensihoidon yksiköstä pe- lastustoimen yksiköksi. Pelastustoimen yksikkönä moniammatillinen yksikkö ei voi kuljettaa po- tilaita. Mikäli yksikön työntekijöiden suuren vaihtuvuuden takia työskentelemässä on työnteki- jöitä, joilla ei ole yksikön toimintamalli täysin tiedossa, voi tämä aiheuttaa sekaannusta.
Päivystävä palomestari ja ensihoidon kenttäjohtaja keskustelevat yhdessä moniammatillisen yk- sikön käytöstä ja sidonnaisuudesta johonkin tiettyyn operatiiviseen tehtävään, mutta myös yk- sikön työntekijät voivat olla päivystävään palomestariin yhteydessä, joka vuorostaan on ensihoi- don kenttäjohtajaan yhteydessä.
6.2 Yhden hengen ensihoitoyksikkö
6.2.1 Johtaminen
• työsuojeluorganisaatiota oli hyödynnetty toiminnan suunnittelussa ja seurannassa
• työsuojelu oli tutustunut yksikön toimintaan ja ajoneuvoon alkuvaiheen perehdytyk- sessä
Kaikilla alueilla ei osattu vastata siihen, kuinka johto, etenkin ylempi johto, seuraa yhden hengen yksikön työturvallisuutta tai työhyvinvointia. Työntekijät olivat ymmärryksessä, että seurantaa tehdään HaiPro-järjestelmän kautta, etenkin ylemmän johdon osalta, ja lisäksi yhdessä yksikössä kerrottiin täytettävän erillistä sähköistä kyselylomaketta yksikön toiminnan ja työturvallisuuden seuraamiseen. Joidenkin yksiköiden osalta lähiesimiehet kävivät keskustelemassa henkilöstön kanssa yksikön tilanteesta.
Lähtökohtaisesti työturvallisuus- ja työhyvinvointiasioista henkilökunta oli yhteydessä lä- hiesimieheen. Keskustelutilanteet saattoivat olla kahden hengen keskusteluiden lisäksi yksikön yhteisiä kokouksia, jossa käytiin läpi mikä on yksikön tilanne ja tunnelma.
Työsuojelu oli ollut osalla alueista mukana toimintamallin suunnittelukokouksesta lähtien. Hei- dän näkökulmansa oli haluttu muun muassa siihen, kuinka yksikköä hälytetään tehtäville ja kuinka kohteeseen mennään. Lisäksi työturvallisuusohjeistusta oli käyty läpi ja tehty riskienkar- toitus, sekä suunniteltu näihin mallit toimia. Osalla alueista oli työsuojelun puolelta tutustuttu yksikön toimintaan usein alkuvaiheen perehdytyksessä, mutta alueesta riippuen työsuojelu ei ollut juurikaan osallistunut yksikön kehittämiseen tai asioita oli käyty hyvin läpi. Työturvallisuus- linjaukset saattoivat olla ainoastaan talon yhtenäiset ohjeistukset.
Yksikön ajoneuvo oli käyty läpi osalla alueista työterveyden ja työsuojelun yhteiskäynnillä. Li- säksi työterveyden ja työsuojelun henkilöitä oli informoitu siitä, minkälainen toimintamalli on kyseessä. Mikäli yhden hengen ensihoitoyksiköllä oli uusi asemapaikka, oli työterveydenhuollon lisäksi asemapaikalla käynyt työsuojelu, jolloin tarkastettiin aseman olosuhteet. Haastatteluissa nousi esille myös työturvallisuusryhmä, jossa työsuojeluvaltuutettu on mukana. Ryhmässä käsi- tellään työturvallisuuteen liittyvät toimintaohjeet ja pohditaan erilaisia keinoja parantaa myös yhden hengen ensihoitoyksikön työturvallisuutta.
6.2.2 Operatiivinen johtaminen
• kenttäjohtajan tulee huomioida, että yksikön työntekijä työskentelee yksin, jolloin tie- tyt tehtäväkoodit tulee rajat yksiköiltä pois
• yhden hengen yksikköä ei lähetetä kohteeseen, mikäli tehtävänkuvauksessa ilmenee turvallisuusriskejä
• kenttäjohtaja ottaa kantaa tilanteeseen, jossa ennakkoon kohteeseen soitettavan pu- helun aikana ilmenee mahdollisia työturvallisuusriskejä
• jos yksiköllä menee poikkeuksellisen paljon aikaa kohteessa, kenttäjohtaja kysyy tilan- netietoja
Kenttäjohtajan tulee huomioida, että yksikön työntekijä työskentelee yksin, jolloin tietyt tehtä- väkoodit tulee rajata yksiköiltä pois. Mikäli tehtävänkuvauksen mukaan tulee sellaista tietoa, että kohteeseen ei ole turvallista mennä yksin, ei yhden hengen yksikköä voi lähettää kohtee- seen. Kenttäjohtaja ottaa kantaa myös tilanteeseen, jossa ennakkoon kohteeseen soitettavan puhelun aikana ilmenee mahdollisia työturvallisuusriskejä. Kenttäjohdon tulee luottaa yksikön työntekijän arvioon lähteä tai olla lähtemättä kohteeseen, mutta tarvittaessa antaa tukea. Kent- täjohtajan tulee myös huomioida, että yksikön pyytämä apu tulee mahdollisimman pian.
Osassa yksiköistä koettiin, että kenttäjohtajia joutuu muistuttelemaan yhden hengen ensihoito- yksikön erilaisesta toimintamallista ja siitä aiheutuvista työturvallisuusriskeistä. Työntekijät ker- toivat kokeneensa välillä jopa painostusta kenttäjohdon suunnalta, että kohteeseen on mentävä mahdollisista riskeistä huolimatta. Yksikön toimintamallista ei välttämättä aina oltu tarpeeksi hyvin tietoisia. Kaikilla yksiköillä ei ollut operatiivisesta toiminnasta kirjallista ohjeistusta.
Kenttäjohtaja seuraa työnkuvansa puolesta yksiköiden työturvallisuutta ja sitä missä yksiköt ovat menossa. Yksin työskennellessä työntekijän työaikaa saattaa mennä kaksinkertaisesti kah- den hengen ensihoitoyksikköön verrattuna. Jos yksiköllä menee poikkeuksellisen paljon aikaa kohteessa, kenttäjohtaja kysyy tilannetietoja. Tähän tiedusteluun ei oltu kuitenkaan ohjeistettu mitään tiettyä aikaa. Osalla alueista kenttäjohto oli yksikön toiminnan alkaessa ollut muutaman kerran yhteydessä yksikköön, mikäli potilaan luona meni tavallista kauemmin, mutta nykyään ei juurikaan.
7 Ratkaisuja työturvallisuuden ja työhyvinvoinnin kehittämiseen
7.1 Työturvallisuuden kehittäminen
Toiminnan suunnittelu ja seuranta
Kenttäjohdon ja muiden lähiesimiesten tulee osallistua uusien toimintamallien toiminnan suun- nitteluun yhdessä yksiköiden työntekijöiden kanssa. Toimintaa suunniteltaessa tulisi ottaa huo- mioon kentällä työskentelevien työntekijöiden ajatukset ja kokemukset työturvallisuuden var-
mistamiseksi. Myös työturvallisuudesta vastaavilta tahoilta on hyvä kysyä mielipidettä toiminta- mallia kehitettäessä. Yhdessä on hyvä suunnitella mm. miten työtä tehdään, miten varusteet sijoitetaan, minkälainen kalusto on käytössä ja keskustelua siitä, kuinka nämä asiat poikkeavat tavallisista ensihoito- ja pelastusyksiköistä. Moniammatillisissa yksiköissä tarvitaan toimintata- poihin täsmennystä esimerkiksi kolaripaikalla työskentelyyn sekä pelastaja-taustaisen että ensi- hoitotaustaisen työntekijän osalta.
Aiemmin perustettujen toimintamallien hyvistä käytänteistä tulisi ottaa mallia jo suunnitteluvai- heessa. Myös toimintamallien ja käytäntöjen yhtenäistämistä kannatettiin, jotta jokaisella alu- eella olisi samat periaatteet ja käytännöt, mikä puolestaan loisi työturvallisuuden lisäksi yhte- näisyyttä ja pysyvyyttä. Toimintamallien olisi hyvä olla samankaltaiset kaluston, koulutuksen ja henkilöstön suhteen ja yhtenäisyyden vuoksi. Lisäksi yksikön suorituskyvyn, jonka voi päätellä yksikön tunnuksesta, tulisi olla samanlainen kaikkialla Suomessa.
Toimintamallien toiminnan säännöllinen ja jatkuva seuranta nähtiin tärkeänä. Tällöin nähdään, kuinka toiminta arjessa lähtee käyntiin ja kuinka toimintaa ja sen työturvallisuutta tulisi kehittää eteenpäin. Vuoden aikana olisi hyvä pitää säännöllisiä tarkastushetkiä, jolloin tarkistettaisiin toi- mintamallin tilanne: kuinka nykyiset ohjeet sopivat toimintaan, vastuutahot eri toiminnoille ja asioille, ja miten työt on hyvä tehdä. Tällä tavalla toimintamalli pysyy toimintaideassaan muut- tuvien ohjeistusten ja vaihtuvien työtekijöiden keskellä.
Seurantaa ja mittaamista tulisi kehittää uuden toiminnan jalkauttamisessa. Toiminnan seuraa- mista ja arviointia helpottaa, mikäli työvuoron päätteeksi kerätään tietoa päivän kulusta, mm. tehtävämääristä, sidosryhmistä, tehtävien sisällöstä sekä työturvallisuus- ja työhyvinvointiasi- oista. Tieto välittyy päivittäin esimiehille, ja esimies tekee sopivan ajanjakson jälkeen kerätyistä tiedoista yhteenvedon. Tuloksista on mahdollista seurata millä tasolla toiminta on ja miten sitä tulisi kehittää. Tarvittaessa henkilöstölle voi laittaa vielä täsmentävän lisäkyselyn, jolla voi kerätä puuttuvaa tietoa.
Molemmissa toimintamalleissa sijaisiksi suositeltiin käytettäväksi henkilöitä, jotka ovat jo työs- kennelleet kyseisissä toimintamalleissa ja saaneet koulutusta yksikössä työskentelyyn. Uuden- laisten yksiköiden työnkuvien koettiin eroavan tavallisesta kahden hengen ensihoitoyksiköstä tai pelastusryhmästä, jonka vuoksi on parempi, että sijainenkin tietää jo valmiiksi, kuinka tällaisessa yksikössä tulee työskennellä ja mitä työturvallisuuteen liittyviä asioita yksikön toimintaan liittyy.
Työntekijän soveltuvuus yksikköön
Tärkeäksi nähtiin, että vain soveltuvat ja halukkaat työntekijät valitaan työskentelemään yksik- köihin. Työntekijöiden työskentelyn yksikössä tulisikin perustua vapaaehtoisuuteen. Halukuutta työskennellä yksikössä oli selvitetty muun muassa haastatteluilla. Jo toiminnassa olevissa yksi- köissä esimiesten tulisi selvittää nykyisten työntekijöiden halukkuus työskennellä yksikössä. So- veltuvuuden kannalta työntekijällä tulisi olla pitkä työkokemus ensihoitotyöstä tai pelastustoi- minnasta riippuen siitä millaiseen yksikköön hakeutuu. Esimiesten tulisikin tuntea työnhakijat ja ymmärtää yksikön toimintamalli.
Osalla alueista moniammatillisen yksikön ensihoitajilla oli samat fyysiset kuntovaatimukset kuin pelastajilla. Tämän ajateltiin lisäävän motivaatiota fyysisen jaksamisen kehittämiseen. Ennen kuntovaatimuksen lisäämistä organisaatiossa oltiin pohdittu riskiä, että kuntovaatimus karsii naishakijoita, mutta näin ei ollut kuitenkaan käynyt.
Ennakoinnin kehittäminen
Yleisesti ottaen riskiarviointi tulisi saada näkyvämmäksi ja sitä tulisi kehittää ajantasaisemmaksi yksiköiden työntekijöiden työn sisältöön liittyen. Hyvä ennakointi ja etukäteissuunnittelu lisää- vät työturvallisuusriskien ennakoitavuutta ja sitä kautta parantaa työturvallisuutta. Vuosittaisen riskiarvioinnin lisäksi tulisi tehdä pienempiä uhka-arvioita.
Yksiköiden toimintamallikuvaukset tulisi näkyä selkeämmin hätäkeskusjärjestelmässä, jotta yksikköä ei hälytettäisi ainoana ensihoidon resurssina isommalle ja vaativammalle tehtävälle, jonne yksi- kön olisi toimintaidean mukaisesti tarkoitus lähteä ainoastaan tukemaan toista ensihoitoyksik- köä.
Moniammatillisissa yksiköissä vakituisen työparin nähtiin lisäävän työturvallisuutta, koska täl- löin työparin molemmat työntekijät tuntevat toisen osaamisen paremmin kuin jatkuvasti vaih- tuvan työparin. Lähtökohtaisesti työturvallisuus nähtiin moniammatillisessa yksikössä parem- pana kuin kahden hengen ensihoitoyksikössä, koska molemmilla työntekijöillä on sekä ensihoi- don että pelastustoimen osaamista. Molemmat työparit osaavat auttaa toisiansa ensihoidon tehtävillä tai he osaavat hahmottaa esimerkiksi liikenneonnettomuustilanteessa työturvallisuus- riskit mm. vaarallisiin aineisiin liittyen.
Mikäli ensihoitajalla ei ole moniammatillisessa yksikössä pelastustoimen osaamista, tulee yk- sikkö rajata pois pelastustoimen tehtäviltä tai ainoastaan yksikön pelastaja-taustainen työnte- kijä osallistuu tehtävän suorittamiseen. Työturvallisuuden parantamiseksi ensihoitajien pelas- tustoimen osaamista tulee lisätä moniammatillisessa yksikössä.
Moniammatillisella yksiköllä tulisi olla hätäkeskusjärjestelmässä vain yksi yksikkötunnus, jolla on järjestelmässä sekä ensihoidon että pelastuksen ominaisuudet. Tällöin yksikkö olisi varattuna tehtävän ajan eikä sitä olisi mahdollista hälyttää toiselle tehtävälle kesken tehtävän.
Yhden hengen ensihoitoyksiköiden osalta hätäkeskusjärjestelmään tulisi tallentaa tehtäväkoo- dit, joille kyseisiä yksiköitä ei hälytetä. Näitä ovat muun muassa väkivalta- ja muut poliisijohtoi- set tehtävät. Tehtäväkoodien rajaus on jo joillakin alueilla käytössä.
Yhden hengen ensihoitoyksiköiden suositeltiin soittavan kohteeseen aina etukäteen. Mikäli koh- teessa ei vastata, sinne ei lähtökohtaisesti lähdetä. Keskusteluissa pohdittiin kuitenkin tilanteita, joissa potilas on ollut voimaton vastaamaan puheluun enää ilmoituksen teon jälkeen. Esimer- kiksi turvapuhelimen kautta tehdyille ilmoituksille voi olla turvallista lähteä, vaikkei kohteeseen saadakaan puhelinyhteyttä ilmoituksen jälkeen. Tai jos myrkytystapauksessa kenttäjohtaja xx- xxx, että kyse on lapsen myrkytystilasta, voisi kenttäjohtaja lähettää yhden hengen ensihoitoyk- sikön kohteeseen, mikäli yksikkö on lähimpänä, ja tarvittaessa toisen yksikön tueksi. Jos yhden hengen ensihoitoyksikkö lähtee kohteeseen tukemaan toista ensihoitoyksikköä kiireiselle A-teh- tävälle, tulee tuettavan yksikön kanssa keskustella, kuinka kohteessa toimitaan ja kuinka koh- detta lähestytään. Lisäksi tulee varmistaa kaikille esteetön poispääsy tilannepaikalta.
Yhden hengen ensihoitoyksiköiden hälytysajon aikana työntekijällä on hyvä olla käytössä hands free -toiminto, jotta työntekijä pystyy pitämään kädet koko ajan ratissa. Mikäli tietoja tarvitsee ajon aikana kirjata ylös, tulisi auto ajaa tien sivuun ja ottaa tiedot ylös silloin, kun auto on pysäy- tetty turvallisesti.
Kenttäjohtajan tulisi yhden hengen ensihoitoyksiköiden kohdalla muistaa seurata aktiivisesti tehtävällä olevaa yksikköä, jotta kenttäjohtaja voi mahdollisimman nopeasti puuttua työturval- lisuustilanteisiin. Yksiköillä on käytössään statusnapit, joiden avulla he voivat viestiä kenttäjoh- don suuntaan, mutta turvallisuuskahvilakeskusteluissa pohdittiin myös toisenlaista yksinker- taista laitetta tai nappia, jolla voi kenttäjohdolle ilmoittaa vaara- tai uhkatilanteesta. Toisaalta
ennakointi ja yksiköiden hyvä ohjeistus nähtiin mm. siitä kuinka kohdetta lähestytään, nähtiin tärkeimpänä työturvallisuutta lisäävänä keinona.
Etenkin yhden hengen ensihoitoyksiköiden työntekijöiden oikeusturvan kannalta työntekijöillä olisi hyvä olla vartalokamera tallentamassa tilannetta kohteessa. Kamerat voisivat myös mah- dollisesti lähettää reaaliaikaista kuvaa tilanteesta. Vartalokameran käyttöönoton mahdolli- suutta ensihoitajilla ja sen käytön eettisyyttä tulisi selvittää.
Oikeusturvan kannalta hyvät vastuulääkärin tekemät ohjeistukset hoitotoimista ovat tärkeät. Ohjeistuksista tulee selvitä mitä tehtäviä ensihoitaja pystyy tekemään itsenäisesti, millä tavalla hoitotoimenpiteet tulee tehdä ja missä tapauksissa lääkäriin tulee olla yhteydessä. Yhden hen- gen ensihoitoyksikössä ensihoitajan tulee tarvittaessa hakea tukea päätökseen lääkäriltä, joka antaa lopullisen päätöksen. Tällä tavalla minimoidaan työntekijän oikeusturvaan liittyviä riskejä.
Koulutus
Uudet toimintamallit tulisi huomioida myös ammatillisessa koulutuksessa. Yhden hengen ensi- hoitoyksiköiden ensihoitajille suositeltiin omaa koulutusta, koska työtehtävät poikkeavat taval- lisista kahden hengen ensihoitoyksiköistä. Koulutus voisi olla suunnattu ensihoitajille sairaalan ulkopuoliseen työskentelyyn, ja tähän olisi mahdollista tarvittaessa yhdistää pelastaja-ensihoi- tajatutkinto. Monissa maissa onkin ns. ”community paramedic” -koulutusta. Vaihtoehtoisesti yhden hengen ensihoitoyksikössä tai moniammatillisissa yksiköissä työskenteleville tulisi järjes- tää erikoistumiskoulutus, sillä yksinään pelastaja- tai ensihoitajakoulutus ei tarjoa niitä välineitä mitä uudenlaisissa toimintamalleissa työskentely vaatii.
Ensihoitajien ja pelastajien peruskoulutuksen yhteydessä olisi hyvä käydä läpi yhden hengen en- sihoitoyksikön ja moniammatillisen yksikön toimintamalleja, jotta heillä valmistuessaan olisi pa- rempi ymmärrys uudenlaisista toimintamalleista ja siitä, miten he omassa työssään pystyvät ot- tamaan ne paremmin huomioon. Moniammatillisen yksikön pätevyysvaatimuksiin liittyen tuli monenlaisia ajatuksia. Yhtenä vaihtoehtona esitettiin, ajatellen henkilöstön parempaa saata- vuutta harvaan asutuilla seuduilla, että yksikössä työskentelevä ensihoitaja olisi lähihoitaja. Heille ehdotettiin myös laajennettuja lääkelupia. Moniammatillisten yksiköiden osalta tuotiin esille, että molempien työntekijöiden tulisi olla sekä pelastaja- että hoitotason koulutuksen käy- neitä, jotta toimintamallin idea ja työturvallisuus toteutuisi parhaiten. Keskusteluissa ehdotet- tiin myös moniammatillisiin yksiköihin soveltuvaa pelastajatutkintoa. Jos moniammatillisessa yk- sikössä olisi kaksi pelastajakoulutuksen suorittanutta työntekijää, olisi palopaikalla savusukellus- pari valmiina työskentelyyn, kun toinen pelastusyksikkö saapuu paikalle. Tämä nopeuttaisi työs- kentelyä ja lisäisi työturvallisuutta. Pelastajatutkinnon suorittaneet olisivat myös molemmat pe- lastusviranomaisia.
Työpaikalla tapahtuva kouluttautuminen koettiin myös tärkeäksi. Esimerkiksi pelastustoiminnan peruskurssi ja sammutustyön kurssi nähtiin moniammatillisessa yksikössä työskenteleville ensi- hoitajille vähimmäisvaatimuksena.
Perehdytys yksikön toimintamalliin nähtiin tärkeänä. Perehdytyskoulutuksessa olisi tärkeää huo- mioida myös sijaiset, ja että sijaisina toimisivat aina kun mahdollista samat henkilöt. Vakinaisen henkilöstön lisäksi myös moniammatillisen yksikön sijaisten tulisi harjoitella säännöllisesti pelas- tustoimen asioita. Osaamista tulisi ylläpitää koulutusten ja harjoittelun avulla pitkin vuotta, ja esimerkiksi sopimuspalokuntalaisten harjoituksiin osallistuminen tulisi mahdollistaa yksikön työntekijöille. Täydennyskoulutuksessa olisi hyvä ottaa huomioon yksikön toiminta-alueen tar- peet, esimerkiksi moniammatillisten yksiköiden osalta vaaralliset aineet ja muu kohde-tunte- mus, mutta myös rakenteellinen paloturvallisuus ja muut työtä tukevat koulutukset. Myös mo-
niammatillisten yksiköiden ensihoitajien olisi tärkeää saada lisäkoulutusta mm. vaarallisista ai- neista, mutta myös pelastustoimesta yleisesti. Ensihoitajien pelastustoimen tuntemuksen lisää- miseksi ehdotettiin harjoittelua pelastustoimen yksikössä. Myös erikoiskoulutukset esimerkiksi moottorikelkoista ovat tärkeitä moniammatilliselle yksikölle, jos tulee tilanteita, joissa yksikön työntekijät joutuvat toimimaan erilaisten työvälineen kanssa. Henkilöstön ohella esimiesten tu- lisi saada koulutusta moniammatillisten ja yhden hengen ensihoitoyksikköjen työturvallisuu- desta.
Koska työturvallisuus perustuu hyvin tehtyyn riskienarviointiin, tulisi työsuojelun kouluttaa koko organisaation henkilöstöä riskienarvioinnin tekemiseen, jotta tämä tukisi uudenlaisten yksiköi- den työturvallisuutta. Koulutuksessa tulisi perehtyä siihen millä perusteella riskejä arvioidaan. Riskiarvioiden tulisi olla myös näkyviä, jolloin jokainen työntekijä tietää missä ne ovat ja miksi ne on tehty. Moniammatillisen yksikön työntekijöiden riskienarviointikykyä tulisi myös parantaa koulutuksen ja harjoittelun kautta, sillä yksiköllä ei ole välittömästi tilannepaikalla muun ryhmän tukea, vaan he tekevät päätöksiä kahdestaan.
Koulutuksiin ja niihin liittyviin harjoituksiin suositeltiin varamaan aikaa joka kuukausi. Jotta kou- lutukset on mahdollista toteuttaa keskeytyksettä, täytyy vuoroon resursoida toinen yksikkö, joka pystyy tekemään vuoroa koulutuksen ja harjoitusten aikana. Vaihtoehtoisesti on pidettävä erillisiä koulutuspäiviä koko henkilöstölle. Koulutukset olisi hyvä toteuttaa niin, että moniamma- tillisessa yksikössä vakituinen työpari pääsee kouluttautumaan ja harjoittelemaan yhdessä, koska he myös työskentelevät arjessa yhdessä. Työparin toimintatapoihin tutustuminen ja yh- teen hitsautuminen nähtiin toteutuvan myös koulutuksen kautta.
Tilannepaikan johtajan koulutusta tulisi lisätä moniammatillisessa yksikössä työskenteleville, sillä yksikkö on usein ensimmäisenä kohteessa ja harvaan asutulla alueella ehkä ainoa viran- omainen joka saapuu tilannepaikalle. Johtamiskoulutusta tulisi järjestää moniammatillisille yk- siköille myös sen vuoksi, että yksikköä tukevat esimiehet ovat usein kaukana. Koulutuksen apuna olisi mahdollista käyttää simulointijärjestelmää.
Uhkatilannekoulusta ehdotettiin kaikille. Koulutuksessa olisi hyvä juurruttaa työntekijän ajatus- maailmaan tarkistuslista siitä, mitä kaikkea tulee käydä läpi ennen kuin kohteeseen mennään. Uhkatilannekoulutukseen ehdotettiin liitettäväksi uhkatyökortti, joka vaadittaisiin yksiköiden työntekijöiltä suoritettavaksi.
Henkilöstön tulisi myös jakaa ammattiosaamistaan ja koulutuksista saatu tietoa organisaatiossa. Mentorointi nähtiin tähän yhtenä vaihtoehtona. Pelastuslaitosten kumppanuusverkostoa ja vas- taavanlaisia verkostoja sairaanhoitopiirin puolella tulisi hyödyntää enemmän olemassa olevien hyvien käytäntöjen ja ohjeiden jakamiseen, jotta jokaisen organisaation ei tarvitse keksiä samaa asiaa uudelleen yhden hengen ensihoitoyksiköihin ja moniammatillisiin yksiköihin liittyen. Yhtei- set tapaamiset ja niissä välittyvä viesti eri alueiden toimintamalleista nähtiin tärkeänä.
Viestintä
Oman organisaation ja tehtäviin liittyvien sidosryhmien tulee ymmärtää mitä yhden hengen en- sihoitoyksikön työntekijän toimenkuvaan kuuluu ja mitä yhden hengen ensihoitoyksikössä on mahdollista tehdä verrattuna kahden hengen ensihoitoyksikköön. Omaa organisaatiota ja sidos- ryhmiä tulee opastaa yhden hengen ensihoitoyksikön toimintamallista ja resurssien rajallisuu- desta, esimerkiksi hälytysajon aikana yksi ihminen ei voi sekä ajaa että kirjata lisätietoja ylös, ja sellaisen vaatiminen yksikön työntekijältä lisää työturvallisuusriskejä.
Myös moniammatillisen yksikön toimenkuva tulee ymmärtää eri tahojen osalta, erityisesti kent- täjohtajan ja pelastustoiminnan johtajan operatiivisessa toiminnassa. Moniammatillisen yksikön
Sähköinen keskustelufoorumi tuotiin esille yhtenä keinoja jakaa tietoa yksiköiden toimintarat- kaisusta. Myös muista yksiköihin liittyvistä asioista voisi jakaa tietoa muille pelastuslaitoksille ja sairaanhoitopiireille. Foorumin kautta tieto leviäisi helpommin myös henkilöstölle.
7.2 Työhyvinvoinnin kehittäminen
Johtamisen kehittäminen
Vuorovaikutteinen johtaminen nähtiin tärkeänä. Yksiköiden toiminnan ja työturvallisuuden ke- hittämisessä esimiesten on tarpeen huomioida myös kentällä työskentelevien työntekijöiden ajatukset ja ideat. Koettiin, että lähiesimiesten nähtiin ymmärtävän yksiköiden tarpeet ja ken- tältä tulleet kehittämisehdotukset, mutta asioiden uskottiin estyvän ylemmällä johtotasolla.
Toiminnan käynnistymistä ja toimintamallissa aloittavia työntekijöitä tulisi tukea esimiestasolla. Lisäksi esimiesten tulisi osoittaa kiinnostusta moniammatillisia ja yhden hengen ensihoitoyksi- köitä ja niiden työntekijöitä kohtaan toiminnan ollessa jo käynnissä. Erityisesti esimiehen tuki ongelmatilanteissa on tärkeää. Kun yksikön työntekijät kokevat, että esimies tukee heitä ja hei- dän työtään, myös he voivat tukea esimiestä omassa työssään.
Esimiesteen tulee myös ymmärtää uudenlaisten yksiköiden toimintamalleja, jotta niitä voidaan johtaa mahdollisimman hyvin. Toiminnan tukeminen, työntekijöiden kannustaminen ja koulu- tusten järjestäminen madaltavat työntekijöiden kynnystä hakeutua työskentelemään uudenlai- seen toimintamalliin. Lisäksi esimiesten tulisi olisi hyvä saada tarpeeksi henkilöstöresursseja käy- tettäväksi, jotta yksiköiden toimintaa on mahdollista toteuttaa hyvin niin vakituisten työnteki- jöiden kuin sijaisten osalta.
Kentällä nähtiin olevan tarvetta hoidon johtajalle. Tässä tehtävässä olisi mahdollista antaa pa- remmin tukea ensihoitajille ja tehtävässä tarvittaville sidosryhmille. Tällä hetkellä kenttäjohtaja johtaa aikaa ja resursseja, ja lääkinnällinen johtaja johtaa yksiköiden lääkinnällistä toimintaa. Operatiiviselle johdolle kaivattiin myös tarkempia ohjeita, kuinka toimitaan tehtävillä, jossa on moniammatillisesta yksiköstä sekä ensihoitopalvelut että pelastustoiminta mukana.
Motivoiva työpaikka ja -tehtävä
Yksikön resurssien mahdollisimman monipuolinen ja tehokas hyödyntäminen lisää työntekijöi- den motivaatiota työskennellä uudenlaisessa toimintamallissa. Yksikön sijainnin tulisi olla kes- keinen, jotta yksiköllä olisi mahdollisuus lähteä tehtäville mahdollisimman helposti. Sopimuspa- lokuntalaisia ja muita vapaaehtoisia tulisi hyödyntää moniammatillisten yksiköiden toiminnassa erityisesti virka-ajan ulkopuolella.
Työaikamallin tulisi palvella mahdollisimman hyvin toimintamallia. Moniammatillisen yksikön toimintamallille ehdotettiin 24 tunnin työvuoroa. Tällöin varallaolosta olisi mahdollista päästä eroon, ja yksikköön saataisiin mahdollisesti työntekijöitä vähän kauempaakin. Työntekijä voi asua kaukana yksikön asemapaikasta, jolloin jo matkaan menee aikaa, eivätkä lyhyet vuorot vält- tämättä houkuttele. Mikäli yksikön työaika on 12 tuntia, on haasteena saada sijaisia 24 tunnin työvuorosta. Työvuoron keston lisäksi vakiotyöaika ja vakiokierto työajassa lisäävät työntekijän tyytyväisyyttä. Samoin mahdollisuus päästä vaikuttamaan työvuoron suunnitteluun ja kiertoon.
Palkallinen lisä tai lisäkoulutus voi lisätä työntekijän halukkuutta hakeutua työskentelemään uu- denlaisessa yksikössä. Vakituisten työparien nähtiin myös lisäävän työskentelymotivaatiota mo- niammatillisissa yksiköissä. Tällöin työparien olisi hyvä päästä kouluttautumaan yhdessä. Val- miiksi koulutetut tutut sijaiset lisäävät motivaatiota. Työvuorosuunnittelussa olisi hyvä ottaa huomioon, mikäli työntekijät työskentelevät vakituisten työparien kanssa.
Työntekijöiden motivaatiota lisää se, että he pääsevät mukaan suunnittelemaan ja kehittämään yksikön toimintaa yhdessä esimiesten kanssa. Työntekijät pääsevät haastamaan itseään ja ke- hittämään myös omaa osaamistaan toimintaa suunniteltaessa. Myös esimiehen ja työntekijöi- den yhteinen keskustelu toimenkuvasta voi motivoida työntekijöitä viihtymään paremmin työs- sään. Mikäli esimiehen kanssa käydystä keskustelusta on jäänyt positiivinen vire, voi työntekijä viedä positiivista kuvaa työstä eteenpäin muulle työyhteisölle ja näin motivoida myös muita työntekijöitä.
Tehtävien monipuolisuus ja yhteistyön lisääminen nähtiin myös yhtenä työntekijöitä motivoi- vana asiana. Työn haasteellisuus ja vastuullisuus lisäävät motivaatiota, koska tällöin työntekijä pääsee käyttämään omaa ammattitaitoaan mahdollisimman laajasti. Monipuolisuutta moniam- matillisessa yksikössä tuovat eri järjestelmien, mm. PRONTO:n ja PEKE:n käyttö. Tilannepaikan johtajuus tuo haastetta, mutta saattaa osaltaan myös lisätä työntekijän kuormitusta, mikäli ti- lannepaikan johtajuus koetaan vaativana.
Työkierto nähtiin positiivisena asiana. Työkierrossa henkilöllä olisi vakituinen työpaikka jossakin organisaation työpisteessä, mutta muutaman kuukauden kerrallaan työntekijä olisi sijoitettuna toiseen työpisteeseen. Tämän toivottiin lisäävän ymmärrystä muista yksiköistä ja toimintamal- leista. Tähän liittyy kuitenkin työntekijän työsopimukset ja muut mahdolliset työntekijän liiku- teltavuuteen liittyvät sopimukset.
Viestintä
Uusia toimintamalleja perustettaessa olisi suositeltavaa panostaa positiiviseen ja motivoivaan viestintään. Ensimmäistä kertaa toimintamallista viestiessä tulisi tiedotteen lisäksi järjestää yh- teinen tiedotustilaisuus, jotta kaikki organisaation työntekijät saavat yhdenmukaisen tiedon yhtä aikaa. Yhteisellä viestintätilaisuudella vähennetään virheellisen tiedon leviämistä organi- saation sisällä.
Yhteistyöorganisaatioihin kannattaa lähettää sähköisesti tietoa moniammatillisista ja yhden hengen ensihoitoyksiköstä. Tämän lisäksi olisi hyvä käydä yhteistyöorganisaatioissa keskustele- massa ja viemässä tietoa suoraan paikan päälle. Mikäli esimerkiksi moniammatillinen yksikkö antaa kotihoidolle koulutusta, voi yksikkö kertoa samalla omasta toiminnastaan. Yhtenä vaihto- ehtona ehdotettiin, että yhteistyöorganisaatiosta tulisi työntekijä päivän ajaksi seuraamaan yk- sikön työskentelyä.
Toiminnan jo ollessa käynnissä, tulisi edelleen huolehtia viestinnästä oman organisaation sisällä ja muihin yhteistyöorganisaatioihin. Tämä lisää osaltaan moniammatillisten ja yhden hengen en- sihoitoyksiköiden työntekijöiden hyvinvointia, kun he kokevat, että muut yksiköt ja organisaatiot ymmärtävät heidän työtään ja yksikön toimintamallia.
Yksiköiden toiminnasta kertominen on myös keino saada työntekijöitä kiinnostumaan yksikön toiminnasta ja mahdollisesti hakeutumaan yksikköön töihin. Viestinnässä tulisi huomioida posi- tiivisten asioiden esilletuominen kuten oman ammattitaidon kehittämismahdollisuudet ja kou- lutukset sekä mahdolliset erilaiset työaikajärjestelyt.
8 Lopuksi
Pelastustoimen ja ensihoitopalvelun uusien työmuotojen työturvallisuuden tutkimuksessa nousi esille useita työturvallisuusriskejä ja työturvallisuutta lisääviä tekijöitä. Moniammatillisissa (pe- lastaja-ensihoitaja) yksiköissä, joista käytetään myös nimeä monitoimiyksiköt, keskeisimpinä työturvallisuuteen liittyvinä tekijöinä tuli esille osaamistason merkitys erityisesti pelastustoimen tehtävillä. Osaamistasoon liittyen tuotiin esille myös vakituisen työparin merkitys. Työparin osaamisen tuntemisen koettiin lisäävän työturvallisuutta. Työturvallisuusriskeinä nousi lisäksi esille hälytysajot ja yöllä ajaminen, sillä yksikön työntekijä joutuu keskittymään yksin ympäristön havainnointiin sekä samalla seuraamaan mm. tehtävään liittyvää radioliikennettä ja navigaatto- ria. Lisäksi väkivaltatilanteiden välttämiseksi ennakointi nousi keskeisesti esille yhden hengen ensihoitoyksiköiden työntekijöiden työturvallisuuden osalta. Työturvallisuuden johtamisen nä- kökulmasta toivottiin yleisesti esimiesten kuuntelevan yksiköiden työntekijöiden kehittämiside- oita ja lisäävän yksikön kouluttautumismahdollisuuksia. Keskeiset hankkeessa esiin nousseet työturvallisuuteen liittyvät asiat ovat yleistettävissä myös muihin pelastustoimen ja ensihoidon yksiköihin.
Moniammatillisissa yksiköissä vakituisten työparien nähtiin lisäävän työturvallisuutta. Kun tun- netaan työparin taidot ja osaaminen, pystytään paremmin tukemaan toista ja hahmottamaan mahdollisia työturvallisuusriskejä. Hankkeen tutkimustuloksissa nousi esille tarve ensihoitajien pelastustoimen koulutukselle. Osaamisen lisäämisellä pelastustoimen tehtävissä voidaan pie- nentää työturvallisuusriskejä. Esimerkiksi autopaloissa on riski, että kouluttamaton työpari ei ymmärrä räjähdysvaaraa. Koulutukseen ja johtamiseen liittyen koettiin tärkeänä myös yksiköi- den sijaisten perehdytys yksikön toimintamalliin.
Hälytysajot ja ajaminen yleisesti nostettiin yhden hengen ensihoitoyksiköiden työturvallisuus- riskeiksi, ja läheltä piti -tilanteita oli sattunut pääsääntöisesti liikenteessä. Osa yhden hengen ensihoitoyksiköistä ajoi kiireettömien tehtävien lisäksi myös kiireellisissä tehtävissä kahden hen- gen ensihoitoyksikön tukiyksikkönä. Tällöin yksikön työntekijä joutui tarkkailemaan ympäristöä yksin ja keskittymään samalla navigointiin sekä tehtävään liittyvään viestintään. Huolimatta siitä, että ensihoitajat reagoivat nopeammin vaaratilanteisiin liikenteessä verrattuna tavallisiin kan- salaisiin (Johnston ja Scialfa 2016), ei työturvallisuuden näkökulmasta voida kuitenkaan vaatia työntekijältä samanaikaista autolla ajoa ja lisätietojen kirjaamista. Yöllä tapahtuvan ajon katsot- tiin lisäävän riskejä, mutta huomioitavaa on tarkkaavaisuuden ja väsymyksen voivan kuormittaa työntekijää ja kasvattaa riskiä kolarointiin myös päivällä tapahtuvan ajon aikana.
Moniammatilliset ja yhden hengen ensihoitoyksiköt toimivat usein harvaan asutuilla seuduilla, joissa teiden kunto on usein huonompi kuin kaupungeissa. Nelivetoinen auto koettiinkin turval- lisemmaksi näissä olosuhteissa. Huomioitavaa on, että moniammatillisten yksiköiden ajoneuvot ovat varustettuja sekä pelastustoimen että ensihoidon kalustolla. Näin ollen auto painaa nor- maalia ambulanssia enemmän ja se vaikuttaa ajo-ominaisuuksiin.
Ennakoinnin merkitys työturvallisuuden parantamisessa tuli selkeästi esille yleisesti hankkeen tuloksissa. Yhden hengen ensihoitoyksiköitä ei lähetetä yksin kohteisiin, joissa tiedetään jo etu-
käteen olevan riski väkivaltatilanteeseen. Kohteisiin myös soitetaan etukäteen. Väkivallan koh- taaminen on yleinen riski ensihoidossa ja riski korostuu erityisesti yhden hengen ensihoitoyksi- köissä. Yhden hengen yksiköiden työturvallisuusriskiä kasvattaa myös puutteellinen tieto koh- teen turvallisuudesta. Etukäteen annetun varoituksen puute on ollut yhtenä osatekijänä ensi- hoitajien kohtaamissa väkivaltatilanteissa myös kansainvälisesti (Xxxxxxx ym. 2018; Xxxxxx ym. 2015.). Tutkimustuloksissa nousi esille, että tehtävästä tarvitaan enemmän lisätietoja. Niitä oh- jataan katsomaan VIRVE-puhelimesta, mutta työturvallisuuden kannalta tämä koettiin riittämät- tömäksi.
Ensihoitajien vuorovaikutuskyky väkivaltatilanteiden ennaltaehkäisyssä on noussut esiin sekä tässä hankkeessa että kansainvälisissä tutkimuksissa. Epäonnistunut vuorovaikutus voi provo- soida potilasta. (Xxxxxxx ym. 2018.) Yhden hengen ensihoitoyksiköissä työskentelee lähtökoh- taisesti kokeneita ensihoitajia, jotka osaavat lukea tilannetta potilaan kasvojen ilmeistä. Mikäli ensihoitaja on kuitenkin epävarma työtehtävien osaamisesta kohteessa, saattaa käytös provo- soida potilasta aggressiiviseen käytökseen. Aikaisemman ensihoitokokemuksen myötä työnteki- jät usein tuntevat yhden hengen ensihoitoyksikössä kohdattuja potilaita, mikä osaltaan luo tur- vallisuutta työhön. Ensihoitajien ennakointikyky etenkin yhden hengen ensihoitoyksikössä näh- tiin tärkeänä taitona työturvallisuusriskien vähentämiseksi.
Vuorovaikutteinen johtaminen tuotiin esille työhyvinvoinnin lisääjänä. Kuuntelemalla työnteki- jöitä ja antamalla heille mahdollisuus kehittää yksikköä, sitoutetaan samalla myös työntekijöitä yksikön toimintaan. Lisäksi esimiesten ymmärrys moniammatillisten ja yhden hengen ensihoi- toyksiköiden toimintamalleista on tärkeää, jotta yksiköiden työturvallisuutta ja työhyvinvointia voidaan johtaa niin kentällä kuin hallinnollisesti parhaalla mahdollisella tavalla.
Hankkeessa löydettiin hyviä, olemassa olevia toimintamalleja, joiden avulla voidaan parantaa yksikköjen työturvallisuutta ja työhyvinvointia. Keskeisiksi tekijöiksi nousivat hyvän johtamis- kulttuurin lisäksi ennakointi, viestintä ja jatkuva koulutus. Useimmat hankkeessa esiin nousseet työturvallisuuteen liittyvät asiat ovat yleistettävissä myös muihin pelastustoimen ja ensihoidon yksiköihin. Lähitulevaisuudessa palvelujen turvaaminen erilaisten, alueille sovitettujen uuden- laisten toimintamallien avulla tulee todennäköisesti lisääntymään. Toimintojen suunnittelussa ja toteutuksessa työntekijöiden työturvallisuuden ja työhyvinvoinnin kehittäminen on keskei- sessä asemassa.
LÄHTEET
Xxxxxxx, X., Xxxxxx, X., Xxxxxxx, X., Xxxxxxx, B., Xxxxxx, X., & Xxxxxxx, X. (2014). International Comparison of Fire Department Injuries. Fire technology, 50(5), 1043-1059.
Xxxxxx, X., & Xxxxxxxx, X. (2014). Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Vastapaino.
Xxxxxxxx, X., Xxxxxxxxxxxxx, J., Xxxxxxxx, X., & Norri-Xxxxxxxxx, T. (2019). Pelastajien ja en- sihoitajien työturvallisuus moniammatillisen ja yhden hengen ensihoitoyksiköiden nä- kökulmasta: integroiva kirjallisuuskatsaus. Pelastus- ja turvallisuustutkimuksen vuosi- kirja 2019, 7-39.
Xxxxxx, X., Xxxxxxxxx, X., Xxxxxx, X., & Xxxxxxx, X. (2017). Teammate Familiarity, Teamwork, and Risk of Workplace Injury in Emergency Medical Services Teams. Journal of Emer- gency Nursing, 43(4), 339-346.
Joensuu, M., Xxxxx-Xxxxxxxxx, T., Xxxxxxxxxxx, X., Xxxxxxxxxxxxx, X., Xxxxx, X., Xxxxxxxxx, X.,
. . . Xxxxxxx, X. (2018). Pelastustoimen ja ensihoitopalvelun moniammatillinen yksikkö tehokkaasti ihmisen turvana. Pelastusopisto.
Xxxxxxxx, X., & Xxxxxxx, C. (2016). Hazard perception in emergency medical service responders.
Accident Analysis and Prevention, 95, 91-96.
Xxxxxxx, X., & X'Xxxxx, X. (2017). Emergency Medical Service Personnel's Risk From Violence While Serving the Community. American Journal of Public Health, 107(11), 1770-1775.
Xxxxxxx, X., & Xxxxx, X. (2013). Injuries and Fatalities among Emergency Medical Technicians and Paramedics in the United States. Prehospital and Disaster Medicine, 28(4), 376-382.
Xxxxxxx, X., X’Xxxxx, P., Xxxxxxxxxx, X., X’Xxxxx, X., & Xxxxxxxxxx, X. (2014). Occupational injury risk among Australian paramedics: an analysis of national data. The Medical Journal of Australia, 200(8), 477-480.
Xxxxxxx, X., X’Xxxxx, P., X’Xxxxx, X., & Xxxxxxxxxx, X. (2017). Violence against emergency medical services personnel: A systematic review of the literature. American Journal of Industrial Medicine, 61(2), 1-14.
Xxxxxxx, X., X’Xxxxx, X., X’Xxxxxx, X., & Xxxxxxx, M. (2018). Preventing EMS workplace vio- lence: A mixed-methods analysis. Injury, 49(7), 1258-1265.
Raisio, X., Xxxxxxxxx, X., Xxxxxxxxxx, X., & Xxxxxxxxxxx, X. (2007). Kansan pulssilla: Tarkastelussa deliberatiiviset turvallisuuskahvilat. Vaasa: Vaasan yliopisto.
Xxxxxxx, X., Xxxxxx, X., Xxxxxx, X., & Xxxxx, D. (2008). Contributing Factors and Issues Associated With Rural Ambulance Crashes: Literature Review and Annotated Bibliography. Prehos- pital Emergency Care, 12(2), 257-267.
Sosiaali ja terveysministeriön asetus ensihoitopalveluista 585/2017. Annettu Helsingissä 24.8.2017. Saatavilla sähköisesti osoitteessa xxxxx://xxx.xxxxxx.xx/xx/xxxx/ al-kup/2017/20170585
Xxxxxx, X., Xxxxx, X., Xxxxxx, B., Xxxxxxxx, X., & Xxxxx, X. (2015). Injury risks of EMS responders: evidence from the National Fire Fighter Near-Miss Reporting System. BMJ Open, 5(6), 1- 8.
Työturvallisuuslaki 23.8.2002/738. Annettu Helsingissä 23.8.2002. Saatavilla sähköisesti osoit- teessa xxxxx://xxx.xxxxxx.xx/xx/xxxx/xxxxxxxx/0000/00000000.
Xxxxxxxxxxx, X. (2017). An exploration of violence against paramedics, burnout and post- traumatic symptoms in two Australian ambulance services. International Journal of Emergency Services, 6(2), 134-146.
LIITE 1. Taulukot
Taulukko 1: Tutkimuskysymykset ja aineistot 9
Taulukko 2: Kyselyn vastaukset ja vastausprosentit toimialoittain 10
Taulukko 3: Kirjallisuuskatsauksen (Xxxxxxxx ym. 2019) keskeiset tulokset 12
Taulukko 4: Päivitetty taulukko Pelastustoimen ja ensihoitopalvelun moniammatillinen yksikkö tehokkaasti ihmisen turvana -raportista (Joensuu ym. 2018) 16
Taulukko 5: Yhteenveto moniammatillisten yksiköiden taustatiedoista 22
Taulukko 6: Yhteenveto yhden hengen ensihoitoyksiköiden taustatiedoista 24
Työturvallisuus pelastustoimen ja ensihoitopalvelun uusissa työmuodoissa -tutkimushankkeessa tutkittiin moniam- matillisten pelastaja-ensihoitaja-yksiköiden ja yhden hengen ensihoitoyksiköiden toimintamallien vaikutuksia hen- kilöstön työturvallisuuteen ja työhyvinvointiin. Hankkeessa tuotetun tutkimustiedon avulla tunnistettiin työturval- lisuuteen ja työhyvinvointiin liittyviä riskejä ja löydettiin organisaatioiden hyviä käytäntöjä, joita voidaan jatkossa kehittää ja vahvistaa.
ISBN: 978-952-7217-33-7
ISSN: 2342-9313
5/2019