Vuokrasopimuksen irtisanominen saneerausmenettelyssä yrityssaneerauslain 27.1 §:n perusteella ja irtisanomisen perusteella määräytyvä korvaus
Vuokrasopimuksen irtisanominen saneerausmenettelyssä yrityssaneerauslain 27.1 §:n perusteella ja irtisanomisen perusteella määräytyvä korvaus
Helsingin yliopisto Oikeustieteellinen tiedekunta
Velvoiteoikeus OTM-Tutkielma Laatija: Xxxx Xxxxxxxxx Ohjaaja: Xxxxx Xxxxxxxx
Tammikuu 2023
Tiivistelmä
Tiedekunta: Oikeustieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Oikeustieteen maisterin koulutusohjelma Opintosuunta: Velvoiteoikeus
Tekijä: Xxxx Xxxxxxxxx
Työn nimi: Vuokrasopimuksen irtisanominen saneerausmenettelyssä yrityssaneerauslain 27.1
§:n perusteella ja irtisanomisen perusteella määräytyvä korvaus
Työn laji: OTM-tutkielma Kuukausi ja vuosi: Tammikuu 2023 Sivumäärä: XXII + 74 sivua
Avainsanat: Yrityssaneeraus, YSL 27 §, vuokrasopimuksen irtisanominen saneerausmenettelyssä, kohtuullinen korvaus muusta vahingosta, saneerausvelka Ohjaaja: Xxxxx Xxxxxxxx
Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto
Tiivistelmä:
Taloudellisissa vaikeuksissa olevan velallisen on mahdollista hakeutua yrityssaneerauslain (1993/47) mukaiseen saneerausmenettelyyn, jossa tavoitteena on tervehdyttää ja turvata velallisen jatkamiskelpoisen yritystoiminnan edellytykset sekä saada aikaan velkojen järjestely. Saneerausmenettelyssä lähtökohtana on pidettävä sopimussuhteiden jatkuvuuden periaatetta, jonka mukaisesti saneerausmenettelyn alkaminen ei lähtökohtaisesti vaikuta velallisen jo tekemiin sitoumuksiin.
Velallisen saneerauksen toteuttamismahdollisuuksien turvaamiseksi saattaa olla välttämätöntä, että velallisella on mahdollisuus vetäytyä taloudellisesti merkittävistä ja epäedullisiksi käyneistä sopimussuhteista saneerausmenettelyn alettua. Yrityssaneerauslaissa (YSL) säädetään erikseen poikkeuksista, jolloin velallisen on mahdollista vetäytyä ennenaikaisesti eräistä sopimuksista. YSL 27 §:n mukaisesti vuokra- tai vuokraluottosopimus voidaan menettelyn alettua irtisanoa noudattaen kahden kuukauden irtisanomisaikaa sopimuksen kestoa tai irtisanomista koskevien ehtojen estämättä. Yrityssaneerauslaissa säädetyllä tavalla vuokranantajalla on oikeus korvaukseen sopimuksen ennenaikaisen päättämisen vuoksi omaisuuden hallinnan palauttamisesta aiheutuneista välttämättömistä kustannuksista sekä kohtuullisilta osin muusta vahingosta, jonka vuokranantaja osoittaa hänelle aiheutuvan.
Tarkastelussa ovat seuraavat tutkimuskysymysten mukaiset asiat:
1. Mikä merkitys YSL 27 §:n kaltaisilla erityisillä irtisanomisoikeuksilla ja korvaussäännöksillä on ottaen huomioon saneerausmenettelyn rehabilitaation periaate, sopimusten jatkuvuuden periaate ja yleinen täyden korvauksen periaate?
2. Mikä on YSL 27 §:n perusteella määräytyvän ”kohtuullisen korvauksen” suuruusluokka, johon tapauskohtaisessa kohtuullisuusharkinnassa voidaan päätyä?
3. Minkä seikkojen perusteella ”kohtuullisen korvauksen” suuruutta voidaan tapauskohtaisessa kohtuullisuusharkinnassa arvioida?
Tutkimuskysymyksiä tarkastellaan pääosin lainopillisten ja empiiristen menetelmien keinoin. Tutkimuksessa pyritään tarjoamaan teoreettinen kohtuullisen korvauksen suuruusluokka sekä viitekehys kohtuusharkinnalle, jonka perusteella kohtuullisen korvauksen määrää on mahdollista arvioida tapauskohtaisessa kokonaisharkinnassa.
Sisällysluettelo
1.2. Tutkimuskysymykset ja tarkastelun rajaukset 5
1.2.1. Kysymyksenasettelut ja rakenne 5
1.3. Metodologia ja lähdeaineisto 6
2. Saneerausmenettely ja sopimussuhteet 10
2.1. Saneerausmenettely pääpiirteittäin 10
2.1.2. Saneerausmenettelystä 11
2.2. Saneerausmenettelyn tavoitteesta ja käytännöstä 14
2.2.2. Selvittäjän roolista ja riidanratkaisu saneerausmenettelyssä 15
2.2.3. Rehabilitaatioperiaate, kustannustehokkuuden periaate ja tervehdyttämiskeinot 17
2.2.4. Konkurssivertailu, velkajärjestelyn ja saneerausohjelman raukeaminen 18
2.3. Sopimusten asema saneerausmenettelyssä ja sopimusten jatkuvuuden periaate 21
2.3.1. Xxxxxxx sopimusten sitovuuden periaate ja sopimuksen sovittelu 21
2.3.2. Sopimussuhteiden jatkuvuus yrityssaneerauksessa 23
2.3.4. Vertailua konkurssiin 28
2.4. YSL 27 §:n mukaiset poikkeukset sopimusten jatkuvuuden periaatteeseen 29
2.5. Ulkomainen lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot 34
3. Vahingonkorvausvastuun lähtökohdat saneerausmenettelyn ulkopuolella 37
3.1. Sopimuksen ulkoisen vahingonkorvauksen lähtökohtia 37
3.2. Sopimusperusteisen vahingonkorvauksen lähtökohtia 38
3.3. Vahingonkorvaus sopimuksen ennenaikaisen päättymisen perusteella huoneen- ja maanvuokrassa 43
4. YSL 27.1 §:n perusteella syntyvä korvausvastuu 48
4.1. Yleistä YSL 27.1 §:n mukaisesta korvausvastuusta 48
4.2. ”Kohtuullinen korvaus” muusta vahingosta 50
4.2.1. Lähtökohdat kohtuulliselle korvaukselle 50
4.2.2. Kohtuullisen korvauksen määrän viitekehyksestä 54
4.2.3. Kohtuullisen korvauksen arviointiin vaikuttavia seikkoja 58
5. Yrityssaneeraus- ja velkajärjestelylainsäädännön uudistaminen 68
Lähteet
Kirjallisuus
Aine 2011
Xxxx, Xxxxx, Xxxxxxxx ja sopimus. Helsinki: Suomalainen Lakimiesyhdistys 2011.
Xxxxx 1986
Xxxxx, Xxxxxxx X, The Uneasy Case for Corporate Reorganization. Journal of Legal Studies 1986.
Xxxxxxxx 2014-
Xxxxxxxx, Xxxxxx-Xxxxx, Immateriaalioikeus. Helsinki: Talentum Media 2014 (e-kirja).
Hemmo 1994
Hemmo, Xxxx, Vahingonkorvauksen määräytymisestä sopimussuhteissa: Siviilioikeuden tutkimus. Helsinki: Suomalainen Lakimiesyhdistys 1994.
Hemmo 2003 I
Hemmo, Xxxx, Sopimusoikeus I. Helsinki: Talentum 2003.
Hemmo 2003 II
Hemmo, Xxxx, Sopimusoikeus II. Helsinki: Talentum 2003.
Hemmo 2005
Xxxxx, Xxxx, Vahingonkorvausoikeus. Helsinki: Talentum Media 2005 (e- kirja).
Hemmo 2018
Hemmo, Xxxx, Velvoiteoikeuden perusteet. Helsinki: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta 2018.
Hirvonen 2011
Xxxxxxxx, Xxx, Mitkä metodit? Opas oikeustieteen metodologiaan. Helsinki: Xxx Xxxxxxxx 2011.
Hemmo – Hoppu 2006-
Hemmo, Xxxx – Xxxxx, Xxxx, Sopimusoikeus. Helsinki: Talentum Media 2006- (e-kirja).
Huvio 2014
Xxxxx, Xxxxxxx, Osaatko suojata aineettoman omaisuutesi?. Helsinki: Diges ry:n julkaisu 2014.
Hupli 2003
Xxxxx, Xxxxxx, teoksessa Korkein oikeus – KKO:n ratkaisut kommentein 2016. Helsinki: Xxxx Xxxxxx, 2003 (e-kirja).
Hupli 2004
Hupli, Tuomas, Täytäntöönpanointressi yrityssaneerauksessa: Insolvenssioikeudellinen tutkimus saneerausvelkojan oikeusaseman perusteista. Helsinki: Suomalainen Lakimiesyhdistys 2004.
Hupli 2015
Hupli, Tuomas, Välimiesmenettely konkurssissa ja yrityssaneerauksessa. Defensor Legis N:o 3/2015, s. 436–446, 2015.
Xxxxxxx 1982
Xxxxxxx, Xxxxxx X, Bankruptcy, Non-Bankruptcy Entitlements, and the Creditors’ Bargain. Yale Law Journal 1982.
Laakso – Laitinen – Vento 2010
Laakso, Tapio – Xxxxxxxx Xxxxx X. – Vento, Harri, Uhkaava maksukyvyttömyys ja onnistunut yrityssaneeraus. Helsinki: Talentum 2010.
Lakimiesliiton koulutus – Suomen Lakimiesliitto 1992
Lakimiesliiton koulutus – Suomen lakimiesliitto, Yrityssaneeraus 26.11.1992. Helsinki: Lakimiesliiton koulutus 1992.
Lehtimäki 2010
Xxxxxxxxx, Xxxx X., Vapaaehtoinen saneeraus, velan konversio omaksi pääomaksi ja velallisyrityksen haltuunotto. Helsinki: Lakimies 6/2010 s. 999– 1024, 2010.
Lehtinen 2006
Lehtinen, Tuomas, Kansainvälisen kaupan liikesopimus ja remburssi. Helsinki: Suomalainen lakimiesyhdistys 2006.
Lindfors (toim.) – ym. 2004
Ervasti, Kaijus – Havansi, Erkki – Herler, Casper – Kainulainen, Heini – Korkea-aho, Emilia – Koulu, Risto – Xxxxx-Xxxxxxx, Xxxxx – Xxxxxxxx, Xxxxx – Xxxxxxx, Xxxxxxxx – Lohi, Tapani –Majanen, Martti – Turunen, Santtu – Ylhäinen, Marjo, Empiirinen tutkimus oikeustieteessä. Helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos 2004.
Linna 2013
Linna, Xxxxx, Oikeuspoliittisia silmäyksiä insolvenssioikeuteen: Oikeus 2013 (42); 1: 92–101, Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry & Oikeus- ja yhteiskuntatieteellinen yhdistys 2013.
Kaisto 2005
Xxxxxx, Xxxxx, Xxxxxxxx ja oikeusteoria: Oikeusteorian perusteista aineellisen varallisuusoikeuden näkökulmasta. Helsinki: Edita Publishing Oy 2005.
Kanerva – Kuhanen 2013
Xxxxxxx, Ari – Kuhanen, Xxxxxxx, Laki liikehuoneiston vuokrauksesta: kommentaari. Helsinki: Kiinteistöalan kustannus 2013.
Kiema 2001
Kiema, Outi, Yrityssaneerausvelkojien oikeus lisäsuorituksiin. Defensor Legis N:o 2/2001, s. 193–202, 2001.
Koskelo 1994
Xxxxxxx, Xxxxxxxx, Yrityssaneeraus. Helsinki: Lakimiesliiton kustannus, 1994.
Koskelo – Kujanen – Malinen – Töyrylä 1994
Xxxxxxx, Xxxxxxxx – Xxxxxxx, Xxxx – Xxxxxxx, Jari – Töyrylä, Hannu, Uudet velkalait perinnässä. Helsinki: Tietosanoma 1994.
Koskinen-Vaara 2021
Koskinen-Vaara, Tytti, Jälkikonkurssin ongelmakohdista – saneerausohjelman asema jälkikonkurssissa: Oikeus 2021 (50); 3: 405–417, Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry & Oikeus- ja yhteiskuntatieteellinen yhdistys 2021.
Koulu 1994
Xxxxx, Xxxxx, Yrityssaneerausmenettelyn aloittaminen: tuomioistuimen tutkimisvelvollisuuden määräytyminen saneerauksen aloittamisharkinnassa. Vammala 1994.
Koulu 1998
Koulu, Risto, Saneerausohjelman toteuttaminen: Ohjelman muuttaminen, saneerauksen raukeaminen ja konkurssi yrityssaneerauksen jälkiasioina. Helsinki: Suomalainen lakimiesyhdistys 1998.
Koulu 2003
Koulu, Risto, Immateriaalinen varallisuus konkurssissa, Helsinki 2003.
Koulu 2006
Koulu, Xxxxx, Kaupallisten riitojen sovittelu. Helsinki: Comi – Xxxxx Xxxxx Oy 2006.
Koulu 2007
Koulu, Risto, Uudistettu yrityssaneeraus: Saneerausmenettely vuoden 2007 uudistuksen jälkeen. Helsinki: Talentum Media 2007.
Koulu – Havansi – Korkea-Aho – Lindfors – Niemi 2004-
Xxxxx, Risto – Havansi, Erkki – Xxxxxx-xxx, Xxxxxx – Xxxxxxxx, Xxxxx – Xxxxx, Xxxxxxx, Insolvenssioikeus. Helsinki: Xxxx Xxxxxx 2004- (e-kirja).
Koulu – Lindfors 2021
Xxxxx, Xxxxx – Xxxxxxxx, Xxxxx, Xxxxxxxxxxxxxxxx – Yritys velkojana ja velallisena. Helsinki: Kauppakamari 2021 (e-kirja).
Koulu – Xxxxx-Xxxxxxxxxxx 1996
Xxxxx, Risto – Xxxxx-Xxxxxxxxxxx, Xxxxxxx, Kohti uutta insolvenssioikeutta. Helsinki: Lakimies 8/1996, s.1147–1151, 1996.
Könkkölä – Linna 2020
Xxxxxxxx, Xxxxx – Xxxxx, Xxxxx, Konkurssioikeus. Helsinki: Xxxx Xxxxxx 2020.
Nieminen – Lähteenmäki – Aaltonen 2021
Xxxxxxxx, Xxxx – Lähteenmäki, Noora – Xxxxxxxx, Xxxx-Xxxxx, Empiirinen oikeustutkimus. Helsinki: Gaudeamus, 2021.
Norros 2009
Norros, Olli, Vahingonkorvaus kestosopimuksen oikeudettoman irtisanomisen perusteella. Defensor Legis 4/2009, s. 631–658, 2009.
Norros 2018
Xxxxxx, Olli, Velvoiteoikeus. Helsinki: Xxxx Xxxxxx, 2018 (e-kirja).
Nousiainen 2003
Nousiainen, Tero, Yrityssaneeraus ja sopimussuhteet. Edilex: Edita Publishing Oy 2003.
Saarnilehto 2006
Xxxxxxxxxxx, Xxx, Vuokraoikeus: Yleiset periaatteet ja erityissääntely. Helsinki: Talentum Media, 2006 (e-kirja).
Saarnilehto – Annola 2018
Saarnilehto, Ari – Annola, Vesa, Sopimusoikeuden perusteet. Helsinki: Talentum, 2018 (e-kirja).
Savolainen 2004
Xxxxxxxxxx, Xxxxxx, Yrityssaneeraus: Oikeustaloustieteellinen näkökulma menettelynvalintaan. Joensuu: Joensuun yliopisto, 2004.
Ståhlberg – Karhu 2020-
Xxxxxxxxx, Xxxxx – Xxxxx, Xxxx, Suomen Vahingonkorvausoikeus. Helsinki: Xxxx Xxxxxx, 2020 (e-kirja).
Telaranta 1990
Telaranta, K. A., Sopimusoikeus. Helsinki: Lakimiesliiton kustannus, 1990.
Tuomisto 1991
Tuomisto, Xxxxx, Vuokranantaja ja vuokralaisen konkurssi. Helsinki: Lakimiesliiton kustannus, 1991.
Tuomisto 2010
Tuomisto, Jarmo, Sopimus ja insolvenssi. Helsinki: CC Lakimiesliiton kustannus, 2010.
Tuori 2007
Xxxxx, Xxxxxx, Oikeuden ratio ja voluntas. Helsinki: Talentum Media, 2007 (e- kirja).
Rinaldo 2020
Xxxxxxx, Xxxxxxxx, Business Negotiations, and the Law: The Protection of Weak Professional Parties in Standard Form Contracting. Routledge Focus, 2020.
Rodhe 1986
Xxxxx, Xxxx, Lärobok I obligationsrätt. Stockholm: Norstedts, 1986.
Virallisaineisto
HE 247/1981 vp
Hallituksen esitys Eduskunnalle oikeustoimen kohtuullistamista koskevaksi lainsäädännöksi 247/1981 vp.
HE 182/1992 vp
Hallituksen esitys Eduskunnalle yrityksen saneerausta koskevaksi lainsäädännöksi 1992/182 vp.
HE 304/1994 vp
Hallituksen esitys Eduskunnalle uusiksi huoneenvuokralaeiksi ja niihin liittyvien lakien muuttamisesta 304/1994 vp.
HE 152/2006 vp
Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi yrityksen saneerauksesta annetun lain ja takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 23 §:n muuttamisesta 2006/152 vp.
HE 145/2010 vp
Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi maanvuokralain muuttamisesta ja perintökaaren 25 luvun 1 b §:n 4 momentin kumoamisesta 145/2010 vp.
HE 238/2021 vp
Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi yrityksen saneerauksesta annetun lain ja yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain muuttamisesta sekä niihin liittyviksi laeiksi 238/2021 vp
HE 251/2022 vp
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi yrityksen saneerauksesta annetun lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi HE 251/2022 vp
Kauppa- ja teollisuusministeriö 2003
Xxxxxx, Xxxxxxx, Yritystoiminnan uusi alku: kansainväliset mallit ja suomalaiset sovellukset. Helsinki: Kauppa- ja teollisuusministeriö, elinkeino-osasto 2003.
Oikeusministeriö 2022:31
Oikeusministeriö, Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2022:18: Yrityssaneerauslain kehittäminen – Työryhmän loppumietintö - Lausuntotiivistelmä. Helsinki: Oikeusministeriö, 2022.
Oikeusministeriö 2022:18
Oikeusministeriö, Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2022:18: Yrityssaneerauslain kehittäminen – Työryhmän loppumietintö. Helsinki: Oikeusministeriö, 2022.
Oikeusministeriö 2021:18
Oikeusministeriö, Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2021:18: Yrityssaneerauslain muuttaminen: Maksukyvyttömyysdirektiivin täytäntöönpano– Työryhmän välimietintö. Helsinki: Oikeusministeriö, 2021.
Työ- ja elinkeinoministeriö 2022:39
Työ- ja elinkeinoministeriö, Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2022:39: Koronapandemian tukipolitiikan arviointi. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö, 2022.
Ulkomaiset säädökset
Ruotsi: Lag om företagsrekonstruktion (2022:964) Tanska: Konkursloven (LBK nr 11 af 06/01/2014)
Norja: Lov om fordringshavernes dekningsrett (dekningsloven) (LOV-1984-06-08-59)
Saksa: Unternehmensstabilisierungs- und -restrukturierungsgesetz vom 22. Dezember 2020 (BGBl. I S. 3256), das zuletzt durch Artikel 12 des Gesetzes vom 20. Juli 2022 (BGBl. I S. 1166) geändert worden ist)
Alankomaat: Wet van 30 september 1893, op het faillissement en de surséance van betaling (Faillissementswet) (Geraadpleegd op 06-12-2022. / Geldend van 04-11-2022 t/m heden)
Viro: Saneerimisseadus, Vastu võetud 04.12.2008, RT I 2008, 53, 296, jõustumine
26.12.2008 (muutettu 01.06.2022, RT I, 20.06.2022, 1, 01.07.2022)
Oikeustapaukset
KKO 1952-I-I KKO 1970 II 41
KKO 1972 II 65
KKO 1985 II 51
KKO 1990:124
KKO 1996:91
KKO 1997:54
KKO 1998:152
KKO 1992:96
KKO 2003:31
KKO 2008:67
KKO 2009:52
KKO 2015:2
KKO 2015:3
KKO 2017:63
KKO 2022:74
Rovaniemen hovioikeuden 28.12.1984 päivätty ratkaisu asiassa A 85/15 Helsingin hovioikeuden 8.9.1993 päivätty ratkaisu asiassa A 93/102 Helsingin hovioikeuden 31.10.2011 päivätty ratkaisu asiassa S 10/2847 Rovaniemen hovioikeuden 1.7.2014 päivätty ratkaisu asiassa S 13/449
Helsingin käräjäoikeuden 9.2.2021 päivätty ratkaisu nro 21/7375, asiassa HS 20/16712 Helsingin käräjäoikeuden 9.11.2021 päivätty ratkaisu nro 21/53123, asiassa HS 20/23172
Haastattelut
Xxxxx Xxxxxxxxxx
Asianajaja, Asianajotoimisto Fennon osakas. Haastateltu 3.10.2022.
Xxxxx Xxxxxxxxx
Asianajaja, Asianajotoimisto Fennon osakas. Haastateltu 3.10.2022.
Xxxxx Xxxxxxxxx
Asianajaja, YTM, Asianajotoimisto Fennon osakas. Haastateltu 3.10.2022.
Xxxxxx Xxxxxxxx
Asianajaja, Asianajotoimisto Fennon osakas. Haastateltu 3.10.2022.
Xxxxxx Xxxxxx
Asianajaja, MBA, Borenius Asianajotoimiston osakas. Haastateltu 26.10.2022.
Xxxxx Xxxxxxxx
Asianajaja, MBA, Borenius Asianajotoimiston vanhempi osakas. Haastateltu 26.10.2022.
Xxxxxx Xxxxxxxx
Asianajaja, Eversheds Asianajotoimiston osakas. Haastateltu 2.11.2022.
Xxxxx Xxxxxxxx
Asianajaja, Eversheds Asianajotoimiston senior associate. Haastateltu 2.11.2022.
Xxxxxx Xxxx
Asianajaja, Asianajotoimisto Krogeruksen osakas. Haastateltu 18.11.2022.
Pro gradut
Aakula 2012
Xxxxxx, Aleksi, Kestosopimuksen irtisanominen elinkeinonharjoittajien välisessä sopimussuhteessa ja siinä noudatettava irtisanomisaika. Turun yliopisto: Pro gradu -tutkielma 2012 (julkaistu edilexissä 9.1.2012).
Mäkitalo 2018
Xxxxxxxx, Xxxxxxx, Velkakonversio yrityssaneerauksessa. Turun yliopisto: Pro gradu -tutkielma 2018 (Julkaistu Edilexissä 8.1.2019).
Muut lähteet
Suomen Pankki
Euro & Talous 7.4.2022, Parviainen – Laine – Ikonen
Parviainen, Seija – Xxxxx, Xxxx-Xxxxx – Xxxxxx, Xxxx, Sota näkyy euroalueella jo luottamusilmapiirissä ja energiahinnoissa – uhkaako hidas kasvu ja nopea inflaatio?. Suomen Pankki: Euro & Talous, analyysi, 7.4.2022. (Saatavilla osoitteessa: xxxxx://xxx.xxxxxxxxxxxx.xx/xx/0000/xxxxxxxxxx/xxxx-xxxxx- euroalueella-jo-luottamusilmapiirissa-ja-energiahinnoissa-uhkaako-hidas-kasvu- ja-nopea-inflaatio/). (Vierailtu 11.1.2023).
Euro & Talous 15.9.2022 väliennuste 9/2022
Suomen Pankki, Suomen talouden väliennuste – Syyskuu 2022. Suomen Pankki: Euro & Talous, 15.9.2022. (Saatavilla osoitteessa: xxxxx://xxx.xxxxxxxxxxxx.xx/xx/0000/xxxxxxxxxx/xxxxxxxxxxx-xxxxxxxx- energiakriisiin/). (Vierailtu 11.1.2023).
Euro & Talous 29.9.2022
Suomen Pankki, Energia hallitsee euroalueen talousnäkymiä vielä pitkään. Suomen Pankki: Euro & Talous, 29.9.2022. (Saatavilla osoitteessa: xxxxx://xxx.xxxxxxxxxxxx.xx/xx/0000/0/xxxxxxx-xxxxxxxxx-xxxxxxxxxx- talousnakymia-viela-pitkaan/). (Vierailtu 11.1.2023).
Euro & Talous 5.4.2022: Vilmi – Poutanen
Suomen Pankki, Venäjän hyökkäys Ukrainaan nostaa energian hintaa ja pitkittää nopean inflaation jaksoa. Suomen Pankki: Euro & Talous, analyysi, 5.4.2022. (Saatavilla osoitteessa: xxxxx://xxx.xxxxxxxxxxxx.xx/xx/0000/xxxxxxxxxx/xxxxxxx- hyokkays-ukrainaan-nostaa-energian-hintaa-ja-pitkittaa-nopean-inflaation- jaksoa/). (Vierailtu 11.1.2023).
Euro & Talous 16.12.2022
Suomen Pankki, Suomen talous luisuu taantumaan. Suomen Pankki: Euro & Talous, ennuste, 16.12.2022. (Saatavilla osoitteessa:
xxxxx://xxx.xxxxxxxxxxxx.xx/xx/0000/0/xxxxxx-xxxxxx-xxxxxx-xxxxxxxxxx/). (Vierailtu 11.1.2023).
Suomen Pankki 2020
Suomen Pankki, Vuosikertomus 2020 – Suomen Pankin toimintakertomus 26.3.2021.
Suomen Pankki 2021
Suomen Pankki, Vuosikertomus 2021 – Suomen Pankin toimintakertomus 25.3.2022.
Muut
Stockmann Oyj Abp, Sisäpiiritieto 31.8.2022
STOCKMANN Oyj Abp, Sisäpiiritieto 31.8.2022 klo 13.00 EET, (saatavilla osoitteessa: xxxxx://xxx.xxxxxxxxxxxxxx.xxx/xx/xxxxxxxxxx/-
/stock/showDisclosure/636409/V%25C3%25A4limiesoikeus%2Bon%2Bt%25C 3%25A4n%25C3%25A4%25C3%25A4n%2Bantanut%2Bv%25C3%25A4lityst
uomion%2BL%25C3%25A4hiTapiolan%2BKeskustakiinteist%25C3%25B6t% 2BKy%253An%2Bja%2BStockmannin%2Bv%25C3%25A4lisess%25C3%25A 4%2Briidassa?_omxdisplay_WAR_omxdisplayportlet_disclosureType=OMX_S TOCK). (Vierailtu 11.1.2023).
Stockmann Oyj Abp, Sisäpiiritieto 25.5.2022
STOCKMANN Oyj Abp, Sisäpiiritieto 25.5.2022 klo 13.45 EET, Välimiesoikeus on tänään antanut välitystuomion Pirkanmaan Osuuskaupan ja Stockmannin välisessä riidassa (saatavilla osoitteessa: xxxxx://xxx.xxxxxxxxxxxxxx.xxx/xx/xxxxxxxxxx/-
/stock/showDisclosure/636389/V%25C3%25A4limiesoikeus%2Bon%2Bt%25C 3%25A4n%25C3%25A4%25C3%25A4n%2Bantanut%2Bv%25C3%25A4lityst
uomion%2BPirkanmaan%2BOsuuskaupan%2Bja%2BStockmannin%2Bv%25C 3%25A4lisess%25C3%25A4%2Briidassa?_omxdisplay_WAR_omxdisplayportl et_disclosureType=OMX_STOCK). (Vierailtu 11.1.2023).
Stockmann Oyj Abp:n 1.2.2021 päivätty oikaistu saneerausohjelmaehdotus
Helsingin käräjäoikeuden 9.2.2021 päivätyllä päätöksellä nro 21/7375 vahvistettu Stockmann Oyj Abp:n saneerausohjelma (saatavilla osoitteessa: xxxxx://xxx.xxxxxxxxxxxxxx.xxx/xxxxxxxxx/00000/0000000/Xxxxxxxxxxxxxxxx usohjelmaehdotus+Stockmann+Oyj+Abp+1.2.2021+JULKINEN%2815290652. 1%29.pdf/f42d2ca7-cfd4-7730-4a66-59cbfa2afe0f). (Vierailtu 11.1.2023).
Art. 1.6(2) UNIDROIT Principles 2016
Unidroit Principles of International Commercial Contracts 2016 (saatavilla osoitteessa: xxxxx://xxx.xxxxxxxx.xxx/xxxxxxx/xxxxxxxxxx/xxxxxxxxx/xxxxxxxxxx0000/xxxxxxxxxx0 016-e.pdf). (Vierailtu 11.1.2023).
Kuvat ja tilastot
Tilastokeskus
Tilasto 1
13fj -- Konkurssit vuositasolla vuodesta 1986, 1986–2021 (vireille pannut konkurssit (yritysten lukumäärä), vuodet 1986–2021).
Tilasto 2
13fp -- Yrityssaneeraukset vuositasolla alueittain vuodesta 2003, 2003–2021 (vireille pannut yrityssaneeraukset (yritysten lukumäärä), vuodet 2003–2021, toimialat yhteensä, koko maa).
Lyhenteet
KäO Käräjäoikeus
HO Hovioikeus
KKO Korkein oikeus
HE Hallituksen esitys
XxXXX Xxxx asuinhuoneiston vuokrauksesta (31.3.1995/481)
KL Kauppalaki (27.3.1987/355)
KK Kauppakaari (31.12.1734/3) (kumottu)
KonkL Konkurssilaki (20.2.2004/120)
KSL Kuluttajansuojalaki (20.1.1978/38)
LHVL Laki liikehuoneiston vuokrauksesta (31.3.1995/482)
MK Maakaari (12.4.1995/540)
MVL Maanvuokralaki (29.4.1966/258)
OikTL Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista (13.6.1929/228)
OK Oikeudenkäymiskaari (1.1.1734/4)
TSL Työsopimuslaki (26.1.2001/55)
VMJL Laki velkojien maksunsaantijärjestyksestä (30.12.1992/1578)
VahL Vahingonkorvauslaki (31.5.1974/412)
YSL Laki yrityksen saneerauksesta (25.1.1993/47) (yrityssaneerauslaki)
EU:n maksukyvyttömyysdirektiivi ”EU:n maksukyvyttömyysdirektiivi EU 2019/1023”:
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1023, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, ennaltaehkäiseviä uudelleenjärjestelyjä koskevista puitteista, veloista vapauttamisesta ja
elinkeinotoiminnan harjoittamiskiellosta sekä toimenpiteistä uudelleenjärjestelyä, maksukyvyttömyyttä ja veloista vapauttamista koskevien menettelyjen tehostamiseksi ja direktiivin (EU) 2017/1132 muuttamisesta (direktiivi uudelleenjärjestelystä ja maksukyvyttömyydestä)
UNIDROIT Art. 1.6(2) UNIDROIT Principles 2016
1. Johdanto
1.1. Tutkielman lähtökohdat
Suomalaisella yrityssaneerausmenettelyllä tarkoitetaan vuonna 1993 säädettyyn lakiin (laki yrityksen saneerauksesta 47/1993) perustuvaa lakisääteistä saneerausmenettelyä, jonka tarkoituksena on parantaa taloudellisissa vaikeuksissa olevan, mutta pohjimmiltaan elinkelpoisen yrityksen toimintaedellytyksiä ja välttää yrityksen tarpeettoman konkurssin.1 Yritysten ohjautumisessa yrityssaneeraus- ja konkurssimenettelyiden välillä nähdään olevan tietynlaista problematiikkaa, sillä järjestelmä on vahvasti hakijalähtöinen, jolloin vastuu menettelynvalinnasta jää lähinnä hakijalle.2 Hakijalähtöisyyttä on perusteltu olettamuksella siitä, että hakija on kykeneväinen rationaaliseen päätöksentekoon, joka perustuu tehtyyn liiketaloudelliseen arvioon yrityksen jatkamiskelpoisuudesta. Yrityssaneerausmenettely on pääsääntöisesti liiketaloudellisesti konkurssia perustellumpi vaihtoehto silloin, kun toiminnan jatkamisarvo (joka muodostuu tervehdyttämisen eli rehabilitaation myötä) on suurempi kuin yrityksen likvidaatioarvo. Käytännössä ongelmaksi muodostuu kuitenkin arvioinnin haasteellisuus yrityksen käytettävissä olevien ennusteiden ja tietojen perusteella.3
Suomalaiselle saneerausmenettelylle on ominaista verrattain matala onnistumisprosentti. Keskiarvoisesti jopa noin puolet yrityksistä, joita koskeva saneerausmenettely on aloitettu, asetetaan konkurssiin 5 vuoden kuluessa saneerausmenettelyn aloittamisesta.4 Tälle voidaan nähdä olevan kaksi pääsyytä, Suomessa saneerausmenettelyyn hakeudutaan liian myöhään, esimerkiksi konkurssiuhan alla ja saneerausmenettelyyn ohjautuvat lähinnä pienet ja
1 HE 1992/182 vp, s. 15–16. Lakisääteisen saneerausmenettelyn lisäksi yritystä on mahdollista pyrkiä tervehdyttämään ns. vapaaehtoisen saneerauksen kautta. Vapaaehtoisen saneerauksen ja yrityksen tavanomaisen johtamisen välinen ero on vähäinen, sillä johdon tavanomaisiin velvollisuuksiinkin kuuluu yritystoiminnan sopeuttaminen muuttuneisiin olosuhteisiin. Vapaaehtoinen saneeraus muodostuu pääasiassa sopimusperusteisista järjestelyistä, kuten esimerkiksi velkojien kanssa maksuaikataulusta sopimisesta, velan konversiosta omaksi pääomaksi, muista rahoitusjärjestelyistä taikka velallisyrityksen haltuunotosta. Ks. esim. Lehtimäki 2010.
2 Koulu – Havansi – Korkea-Aho – Lindfors – Niemi 2004-, Insolvenssioikeus>IV YRITYSSANEERAUS>1. Johdanto>Yrityssaneeraus oikeusjärjestelmässä>Vapaaehtoinen ja pakkosaneeraus.
3 Konkurssimenettelyllä voidaan nähdä olevan lähtökohtaisesti tervehdyttämistä negatiivisempi vaikutus makrotalouden näkökulmasta yrityksen edustaman taloudellisen potentiaalin pirstaloitumisen myötä. Koulu – Havansi – Korkea-Aho – Lindfors – Niemi 2004-, Insolvenssioikeus>IV Yrityssaneeraus>1.Johdanto>Saneerausmenettely insolvenssioikeuden järjestelmässä ja Insolvenssioikeus>IV YRITYSSANEERAUS>1. Johdanto>Yrityssaneerauslaki ja sen tausta>Varhainen lainsäädäntöhistoria. Ks. myös Savolainen 2004.
4 Ks. esim. Koulu – Havansi – Korkea-Aho – Lindfors – Niemi 2004-, Insolvenssioikeus>IV YRITYSSANEERAUS>1. Xxxxxxxx>Saneerauksen teoriaa ja todellisuutta>Saneeraus käytännössä: millainen on suomalainen yrityssaneeraus?, Oikeusministeriö 2022:18, s. 17–18, HE 251/2022 vp, s. 5–11., sekä Koulu – Lindfors 2021, s. 72–74.
mikrokokoiset yritykset, joiden kohdalla saneeraustoimenpiteille jää huomattavasti vähemmän vaihtoehtoja.5 Taloustieteellisessä tutkimuksessa on katsottu, että vasta noin miljoonan euron liikevaihto tarjoaa yritykselle kunnollisen saneerausennusteen.6 Yrityssaneerausta voidaan pitää konkurssin realistisena vaihtoehtona vain siinä tilanteessa, että yritystoiminta on elinkelpoista ja saneerauksen avulla tervehdytettävissä.7
Konkurssi- ja yrityssaneeraushakemusten määrä riippuu keskeisesti talouden kehityksestä.8 Kuten voidaan havaita edellisten taloudellisten kriisien kohdalla, esimerkiksi tarkasteltaessa 1990-luvun syvää lamaa ja pankkikriisiä sekä vuoden 2008 globaalia finanssi- ja velkakriisiä, maailmantapahtumilla nähtiin olevan suuri vaikutus useiden yritysten taloudelliseen vakavaraisuuteen, minkä johdosta usea taloudellinen toimija ajautui maksukyvyttömyyteen. Taloudellisten toimijoiden vaikeuksista kertookin jo vireille tulleiden saneeraus- ja konkurssihakemusten määrä taloudellisten kriisien jälkeisinä aikoina.
Lähde: Konkurssit, Tilastokeskus
Tilasto 1. Vireille pannut konkurssit (yritysten lukumäärä) vuosittain välillä 1986–2021.
5 Koulu – Lindfors 2021, s. 72–74.
6 Koulu – Havansi – Korkea-Aho – Lindfors – Niemi 2004-, Insolvenssioikeus>IV Yrityssaneeraus>1.Johdanto>Yrityssaneerauslaki ja sen tausta>Vuoden 2022 uudistus ja direktiivin täytäntöönpano.
7 HE 251/2022 vp, s. 5 ja Koulu 2007, s. 13–20. Edellytyksenä tervehdyttämiskelpoisuudelle pidetään lähes poikkeuksetta, että saneeraukseen hakeudutaan riittävän varhaisessa vaiheessa.
8 Oikeusministeriö 2022:18, s. 13.
Lähde: Yrityssaneeraukset, Tilastokeskus
Tilasto 2. Vireille pannut yrityssaneeraukset (yritysten lukumäärä) vuosittain välillä 2003–2021.
Tilastoja tarkastelemalla voidaan havaita, että 1990-luvun alkupuolella vireille pantujen konkurssihakemuksien määrät kohosivat huomattavasti aiempiin vuosiin nähden. Samoin vuoden 2008 jälkeen vireille pantujen konkurssien määrä kasvoi, joskin vähemmän radikaalisti kuin 1990-luvun laman jälkeisenä aikana. Tätä selittää osaltaan saneerausmenettelyn vakiintuminen konkurssin vaihtoehtona, mikä on havaittavissa vireille pantujen yrityssaneerausmenettelyiden määrän kasvusta vuoden 2008 jälkeisenä aikana.
Keväällä 2020 alkaneen, koko maailmantaloutta järkyttäneen koronapandemian myötä vireille tulleisiin konkurssi- ja saneerausmenettelyihin ei ole tullut vastaavanlaisia piikkejä kuten 1990- luvulla ja vuoden 2008 jälkeen, vaikkakin pandemialla voidaan muutoin nähdä olleen hyvinkin laaja-alaisia taloudellisia vaikutuksia.9 Yritysten maksukyvyttömyyteen johtavia vaikutuksia saatiin rajoitettua osittain Suomen koronapandemian tukitoimenpitein, väliaikaisen konkurssilain ja muiden pandemian tukipolitiikan keinoin. Suomessa konkurssien määrä oli väliaikaisen konkurssilain ollessa voimassa erityisen alhainen.10
9 Työ- ja elinkeinoministeriö 2022:39, s. 80–81, 84–85. Suomen Pankin vuonna 2020 tekemien ennusteiden mukaan pandemian aiheuttamaa laajempaa taantumaa pidettiin todennäköisenä tapahtumakulkuna, jonka ei kuitenkaan kokonaisuudessaan nähty käyvän toteen. Suomen Pankki 2020, Toimintakertomuksen kohdat 6.1–
6.3 sekä Suomen Pankki 2021, Toimintakertomuksen kohta 6.2.
10 Työ- ja elinkeinoministeriö 2022:39, s. 4, 84–85. On arvioitu, että pandemiaan liittyvät tukitoimenpiteet ovat keinotekoisesti ylläpitäneet verrattain taloudellisesti tehottomia yrityksiä, joiden toiminta olisi lakannut ilman tukitoimenpiteitä, jonka johdosta talouden terve rakennemuutos on hidastunut.
Talouden kehitykseen vaikuttaa tällä hetkellä myös Venäjän hyökkäyssodan laukaisema energiakriisi. Tämän lisäksi Venäjän hyökkäyssota seurauksineen on lisännyt yleistä epävarmuutta markkinatilanteeseen, jonka voidaan nähdä vaikuttavan esimerkiksi taloudellisten toimijoiden rahoitus- ja investointihalukkuuteen.11 Euroalueen rahamarkkinoiden viitekorkoa Euriboria on nostettu Euroopan keskuspankin vastauksena korkeaan inflaatioon ja viitekorko onkin kohonnut yli 0 prosentin, ensi kertaa vuoden 2015 jälkeen, mikä vaikuttaa itsessään myös yritysten rahoitusrakenteeseen.12 Suomen Pankin ennusteiden mukaisesti Suomen talouden arvioidaan suistuvan maailmantaloutta heikentäneiden tapahtumien seurauksena taantumaan vuonna 2023.13
Lähivuosina maailman taloutta heikentäneiden tapahtumien vaikutusten voidaan arvioida näkyvän yhä enemmälti vireille pantujen saneeraus- ja konkurssihakemusten määrissä. Makrotalouden kannalta sekä talouden terveen rakennemuutoksen turvaamiseksi konkurssia ja saneerausta koskevan menettelynvalinnan tulee olla siinä määrin selkeää, että taloudellisten toimijoiden on mahdollista ohjautua rationaalisesti menettelyiden välillä.14 Samoin, ottaen huomioon erityisesti mikro- ja pienyrityksiä koskevat saneerauksen tervehdyttämisongelmat, voidaan nähdä erityisen tärkeänä, että saneerauslainsäädäntö mahdollistaa tehokkaat oikeudelliset tervehdyttämiskeinot yrityksen toiminnallisen tervehdyttämisen rinnalle, jotta toiminta saadaan tosiasiallisesti tervehdytettyä muutoin kuin tilapäisesti.15
Voimassa oleva saneerauslainsäädäntö tuntee velkajärjestelyn rinnalla vain harvoja oikeudellisia tervehdyttämiskeinoja. Näistä mainittakoon kuitenkin mahdollisuus sovitella eräitä velallisen sopimusvastuita saneerausmenettelyn aikana. YSL 27 §:n turvin velallisyritys voi tietyin edellytyksin irtaantua eräistä epäedullisista tai taloudellisesti kannattamattomiksi käyneistä sopimussuhteista. Tutkimuksessa kiinnitetään huomiota YSL 27.1 §:n mukaiseen saneerausvelallisen mahdollisuuteen irtisanoa vuokrasopimus, jossa tämä on vuokralleottajana. Säännöksen mukaisesti vuokrasopimus voidaan irtisanoa päättymään kahden kuukauden irtisanomisajan kuluttua sopimuksen kestosta tai irtisanomista koskevista ehdoista huolimatta. Tutkimuksessa tarkastellaan lisäksi sopimuksen irtisanomisen perusteella määräytyviä vastuita. Kyseisenlainen velallisen sopimusvastuiden järjestely on omiaan tukemaan yrityksen
11 Ks. Euro & Talous 15.9.2022 väliennuste 9/2022, Euro & Talous 29.9.2022, Euro & Talous 7.4.2022, Parviainen – Laine – Ikonen ja Euro & Talous 5.4.2022:
Vilmi – Poutanen.
12 Euro & Talous 15.9.2022 väliennuste 9/2022, Euro & Talous 29.9.2022.
13 Euro & Talous 16.12.2022 ja Euro & Talous 15.9.2022 väliennuste 9/2022, Euro & Talous 29.9.2022.
14 Työ- ja elinkeinoministeriö 2022:39, s. 80–86.
15 Koulu 1994, s. 12.
tervehdyttämistä. Sopimusvastuiden järjestelyn mahdollisuutta on arvioitu tarvittavan edelleen laajentaa, ottaen huomioon, että velallisen velvollisuudella pysyä esimerkiksi yksittäisessä taloudellisesti merkittävässä ja epäedulliseksi käyneessä sopimuksessa voi olla huomattavaa vaikutusta saneerauksen toteuttamismahdollisuuksiin.16
1.2. Tutkimuskysymykset ja tarkastelun rajaukset
1.2.1. Kysymyksenasettelut ja rakenne
Tutkielman tarkoituksena on tarkastella saneerauksessa lähtökohtana olevaa sopimusjatkuvuuden periaatetta suhteessa saneerausvelallisen erityisiin irtisanomisoikeuksiin. Sopimusjatkuvuuden periaatteen mukaisesti saneerausmenettelyn alkaminen ei lähtökohtaisesti vaikuta velallisen ennen menettelyä tekemiin sopimuksiin. Tarkastelussa ovat erityisesti yrityssaneerauslain 27.1 §:ssä säännelty vuokrasopimuksen irtisanomisoikeus ja irtisanomisen perusteella määräytyvät korvaukset.17
Tutkimuskysymykset voidaan tiivistää seuraavasti:
1. Mikä merkitys YSL 27.1 §:n kaltaisilla erityisillä irtisanomisoikeuksilla ja korvaussäännöksillä on ottaen huomioon saneerausmenettelyn rehabilitaation periaate, sopimusten jatkuvuuden periaate ja yleinen täyden korvauksen periaate?
2. Mikä on YSL 27 §:n perusteella määräytyvän ”kohtuullisen korvauksen” suuruusluokka, johon tapauskohtaisessa kohtuullisuusharkinnassa voidaan päätyä?
3. Minkä seikkojen perusteella ”kohtuullisen korvauksen” suuruutta voidaan tapauskohtaisessa kohtuullisuusharkinnassa arvioida?
Tutkimuksessa käydään aluksi läpi saneerausmenettelyn pääpiirteitä huomioiden erityisesti tutkimuksen käsittelyn kannalta oleellisia käsitteitä, periaatteita, muita rakenteita sekä suhdetta konkurssiin. Tämän jälkeen käsitellään sopimusten asemaa saneerausmenettelyssä sekä yleisiä vahingonkorvaukseen liittyviä lähtökohtia, jonka jälkeen tarkastelussa siirrytään huoneen- ja maanvuokrasopimusten päättämistilanteisiin ja näihin liittyvään korvausvastuuseen. YSL 27.1
§:n mukaista vuokrasopimuksen irtisanomisoikeutta ja tähän liittyvää korvausta käsitellään laajemmalti kappaleessa 4. Tarkastelun jälkeen esitetään vielä eräitä huomioita ja soveltuvin osin de lege ferenda -kannanottoja saneerauksen erityisiin irtisanomisoikeuksiin liittyen, ottaen
16 Ks. esim. Oikeusministeriö 2022:18, s. 59–66 sekä HE 251/2022 vp, s. 47–53, 61–65 ja 76–79.
17 YSL 27.1 §:n mukaisesti ”korvaus sopimuksen ennenaikaisen päättymisen vuoksi käsittää omaisuuden hallinnan palauttamisesta aiheutuneet välttämättömät kustannukset sekä kohtuullisen korvauksen muusta vahingosta, jonka vuokralleantaja osoittaa hänelle aiheutuvan”.
huomioon hallituksen esityksessä (HE 251/2022 vp) ehdotetut velallisen sopimusvastuita koskevat yrityssaneerauslain muutokset ja mahdolliset vaihtoehtoiset lainsäädäntöratkaisut.
1.2.2. Rajaukset
Tutkimuksen tarkastelu on rajattu nimenomaisesti huoneen- ja maanvuokraa koskeviin vuokrasopimuksiin ja tutkimuksen ulkopuolelle on näin ollen rajattu muut YSL 27 §:ssä säännellyt erityiset irtisanomisoikeudet (kuten vuokrausluottosopimukset, epätavanomaiset sopimukset ja työsopimukset). Rajauksen voidaan nähdä olevan perusteltu ottaen huomioon oikeudentilan epäselvyyden nimenomaisesti YSL 27 §:n soveltamisessa vuokrasuhteisiin sekä edelleen ”kohtuullisen korvauksen” määrittelyyn liittyvät erityiset haasteet. YSL 27 §:n mukaiset erityiset irtisanomisoikeudet koskevat vain lakisääteistä yrityssaneerausmenettelyä ja tämän myötä yritysten vapaaehtoinen saneeraus rajautuu tutkimuksen ulkopuolelle.
1.3. Metodologia ja lähdeaineisto
Tutkimuksessa hyödynnetään useampaa eri tutkimusmetodia insolvenssioikeudelliselle tutkimukselle tyypillisellä tavalla.18 Tutkimusta voidaan kuitenkin kuvailla pääosin lainopilliseksi, empiriaan tukeutuvaksi tutkimukseksi.
Empiirisellä tutkimuksella tarkoitetaan lähinnä kokemusperäistä, havainnointiin tai mittaamiseen perustuvaa tutkimusta. Tutkimuksessa pyritään empiiristä lähestymistapaa hyödyntäen selvittämään, millaisia taloudellisia ja muita yhteiskunnallisia vaikutuksia oikeusnormeilla ja oikeudellisilla käytännöillä on, sekä miten oikeusnormeja tosiasiallisesti sovelletaan ja mitä oikeudellisia ongelmia tähän liittyen esiintyy.19 Empiiristä tietoa ja siinä havaittuja epäselvyyksiä on tässä tutkimuksessa hyödynnetty mm. tutkimuskohteen valinnassa sekä tutkimusongelmien määrittelemisessä. Oikeutta koskeva empiirinen tutkimus eroaa lainopillisesta esimerkiksi sen osalta, että tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella oikeutta muiltakin osin kuin oikeusnormien systematisoinnin, tulkinnan, filosofisen näkökulman taikka teoreettisen näkökulman kautta. Empiirisen tutkimuksen ei siis lähtökohtaisesti voida katsoa olevan normatiivista.20 Empiirisesti painottuneessa tutkimuksessa oikeutta tarkastellaan
18 Ks. esim. Koulu – Xxxxx-Xxxxxxxxxxx 1996.
19 Xxxxxxxx, Xxxx ja Lähteenmäki, Noora teoksessa Empiirinen oikeustutkimus, Nieminen – Lähteenmäki – Aaltonen 2021, Empiirinen oikeustutkimus>1.Johdatus oikeuden empiiriseen tutkimiseen>1.1 Empiirinen lähestymistapaoikeuteen.
20 ibid. Empiirinen oikeustutkimus>1.Johdatus oikeuden empiiriseen tutkimiseen>1.1 Empiirinen lähestymistapaoikeuteen.
objektiivisemmin ns. ”ulkoa päin”.21 Lainopin eli oikeusdogmatiikan keskeisimmiksi tehtäviksi taas mielletään arviointi siitä, mitkä oikeusnormit kuuluvat voimassa olevaan oikeuteen sekä voimassa olevien oikeussäännösten tulkinta ja systematisointi.22 Voidaan nähdä, että perinteisesti ymmärretty lainoppi tarvitsee jonkinlaista reaalimaailmaa koskevaa tietoa, jonka kautta empiirinen tutkimus on miellettävissä tarpeelliseksi. Mikäli oikeustieteellä ei ole yhteyttä todellisuuteen, tutkimuksella on riski jäädä vain teoreettiseksi, abstraktiksi oppirakennelmaksi, jolloin sen tutkimustulokset ja merkitys käytännön toiminnan kannalta voidaan kyseenalaistaa. Empiirisen aineiston avulla on havaittavissa, miten oikeudellinen järjestelmä tosiasiallisesti toimii ja toisaalta miltä osin järjestelmässä on puutteita. Reaalimaailman tiedon myötä voidaan myös paremmin esittää arvioita siitä, miten jotakin yksittäistä säännöstä on tulkittava, jotta sille asetetut tavoitteet toteutuisivat.23
Tutkielman empiirisiin tiedonhankintamenetelmiin lukeutuvat asiantuntijahaastattelut, oikeuskäytäntö sekä saneerauskäytäntö. Haastateltavina olleet tahot ovat pitkään saneerausmenettelyiden parissa toimineita alan toimijoita, erityisesti asianajotoimistojen selvittäjähallinnossa toimineita sekä vuokranantajavelkojien ja muiden velkojien asiamiehenä toimineita. Saneerausasioiden parissa toimivat lähinnä asiantuntijatehtävissä olevat juristit ja asianajajat, joten haastatteluja voidaan kuvailla myös ”eliittihaastatteluina” joukosta, joka tosiasiallisesti on suhteellisen rajallinen. Otanta on kohdistettu eräisiin suurimpiin alan toimijoihin, joskaan sen ei kuitenkaan voida nähdä kattavan kaikkia alalla olevia toimijoita. Haastateltaviksi on valittu eräitä alan vakiintuneita toimijoita ja haastateltavien piiri on laajentunut edelleen haastateltavien omien suositusten perusteella. Kuten edellä todettu, on haastattelututkimuksen katsottu voivan antaa tutkimukselle lisäarvoa tutkimuksen kohteeseen liittyvän laajemman ymmärryksen ja erilaisten näkökulmien kautta. Otannan arvioidaan olevan tarpeeksi kattava siten, että haastattelujen perusteella voidaan esittää uskottavia väitteitä tutkimukseen liittyen. Xxxxxxx kuitenkin todeta, että absoluuttista totuutta tutkittavasta kohteesta ei tutkimuksessa voida saavuttaa käytetyin keinoin taikka muutoinkaan haastattelututkimuksen otannan myötä, vaan pyrkimyksenä on ollut enemmänkin saada
21 Tuori 2007, s.18–21.
22 Hirvonen 2011, s. 21–22.
23 Xxxxxx, Ervasti ja Xxxxxxxx, Xxxxx teoksessa Empiirinen tutkimus oikeustieteessä, Lindfors (toim.) – ym. 2004,
s. 10–14 ja 79 sekä Kaisto 2005, s. 189–195.
totuudenkaltaista tietoa reaalimaailmasta. Tämän voidaankin nähdä olevan loogista tilanteessa, jossa tavoitteena on pikemminkin ilmiön ulottuvuuksien hahmottaminen ja ymmärtäminen.24
Haastattelun muotoa voidaan parhaiten kuvailla teemahaastattelun ja avoimen haastattelun välimuotona. Kaikissa haastatteluissa on käytetty pääpiirteittäin samaa haastattelurunkoa ja teema-alueita, jotka on toimitettu haastateltaville etukäteisesti. Haastattelu on sittemmin edennyt ennakolta väljästi muotoiltujen teemojen mukaan, kuitenkin vapaamuotoisesti ja keskustelunomaisesti siten, että haastattelun kulkua ja sisältöä on pyritty ohjailemaan mahdollisimman vähän.25 Haastattelut on myös nauhoitettu ja sittemmin asiasisällöltään litteroitu sisällöllisen laadun varmistamiseksi, ja lisäksi mahdolliset viittaukset on toimitettu haastateltaville läpikäytäviksi ennen lopullista tutkimuksen julkaisua.
Haastateltaville on toimitettu etukäteisesti kohdassa 1.2.1. tarkemmin selvitetyt tutkimuskysymykset sekä seuraavanlaista vastaava teema-alueisiin perustuva pääpiirteittäinen haastattelurunko:
1. YSL 27.1 §:n mukaisen ”kohtuullisen korvauksen” määrän arviointiin vaikuttavat seikat (kohtuullisuusharkinnan viitekehyksen muodostavat seikat)
2. Selvittäjän asema kohtuullisen korvauksen määrittämisessä
3. Kohtuullisuusharkinnan toteuttaminen käytännössä: Sovintoneuvottelut, vaihtoehtoinen riidanratkaisu ja erillinen oikeudenkäynti
4. Vuokranantajavelkojan ja muiden velkojien asema erityisiä irtisanomisoikeuksia sovellettaessa
5. Kohtuullisen korvauksen tosiasiallinen määrä saneerauskäytännön perusteella
6. YSL 27.1 §:n mukaisen korvauksen sitovuus suhteessa kolmansiin
Tutkimus on lähinnä kvalitatiivista tutkimusta, jossa pyritään yrityssaneerauslain säännösten tulkintaan sekä muodostamaan viitekehys, jonka avulla aihetta on mahdollista tulevaisuudessa tarkastella ja arvioida.26 Tutkimuksen monimenetelmäisyydellä tavoitellaan tutkimuksen luotettavuuden parantamista sekä laajempaa ymmärrystä tutkimuksen kohteesta, johon liittyvä
24 Xxxxxx, Ervasti teoksessa Empiirinen oikeustutkimus, Nieminen – Lähteenmäki – Aaltonen 2021, Empiirinen oikeustutkimus>8. Juristien haastatteleminen>8.1 Yhteiskunnallinen oikeustutkimus.
25 Nieminen, Xxxx ja Lähteenmäki, Noora teoksessa Empiirinen oikeustutkimus, Nieminen – Lähteenmäki – Aaltonen 2021, Empiirinen oikeustutkimus>1.Johdatus oikeuden empiiriseen tutkimiseen>1.4 Tutkimusaineistot.
26 ibid., Empiirinen oikeustutkimus>1.Johdatus oikeuden empiiriseen tutkimiseen>1.1 Empiirinen lähestymistapaoikeuteen.
käytäntö painottuu laajalti yksityisten toimijoiden välille (saneerausvelallinen, selvittäjähallinto, vuokranantajat ja muut velkojat).
Empiiristä tietoa on tässä tutkimuksessa hyödynnetty rinnan lainopin kanssa. Empiirisellä aineistolla on voitu nähdä olevan erityistä merkitystä tutkimuskohteen ongelmien ja epäkohtien paikallistamisessa sekä systematisoinnissa. Tutkimusongelmaa koskevat ratkaisutavat taas ovat olleet pääosin lainopillisia.27
Edelleen, koska tutkimuksessa on kyse nimenomaisesti tulkinnanvaraisesta, periaatteisiin ja tapauskohtaisiin olosuhteisiin vahvasti painottuvasta kohtuullisuusharkinnasta, on arvioitu, että tulkinta ilman reaalimaailman suhteiden tai oikeudentilan tarkastelua ei johtaisi tarkoituksenmukaiseen tai todenmukaiseen lopputulokseen.28 Empiiristä näkökulmaa tutkimuksessa voidaan perustella lisäksi myös mm. aihetta koskevan lainvalmisteluaineiston ja oikeuskirjallisuuden vähäisyydellä. Aiheeseen liittyen ei myöskään ole juurikaan oikeuskäytäntöä, joten tästäkin johtuen on nähty perusteltuna, että tutkimusongelmaa on lähdetty tarkastelemaan laajemmalti, empiirisen tutkimuksen piiriin lukeutuvan haastattelututkimuksen kautta.
Jotta aihetta voidaan tarkastella osana saneerauksen perimmäistä tavoitetta, saneerattavan yhtiön taloudellisen terveyden palauttamista ja yritystoiminnan edellytysten turvaamista, tulee tarkastelussa ottaa huomioon myös eräitä oikeustaloustieteellisiä näkökulmia. Erityisiin irtisanomisoikeuksiin liittyvässä keskustelussa tulee ottaa huomioon se, miten kyseessä olevan oikeuden sisältö vaikuttaa talouden toimintaan: Miten erityisten irtisanomisoikeuksien käyttö ja tämän perusteella määräytyvään korvaukseen liittyvä tulkinta saadaan sovitettua yhteen eri taloudellisten toimijoiden välisten intressien sekä oikeusnormien ja näiden taustalle asetettujen tavoitteiden kanssa, ja miten tehokkaasti sopimussuhteisiin liittyvien erityissäännösten keinoin voidaan toteuttaa yrityssaneerauksen velallisen taloudellisen kyvyn palauttamiseen tähtäävää rehabilitaatiotavoitetta.29
Tutkimuksessa esitettäviä de lege ferenda -kannanottoja varten on nähty tarpeelliseksi tarkastella lyhyesti oikeusvertailevasti myös muissa valtioissa voimassa olevaa
27 Empiiristä lähestymistapaa hyödyntävässä oikeustieteellisessä tutkimuksessa ratkaisutavoilla tarkoitetaan lähinnä argumenttien esittämistä oikeuslähteiden sallimien erilaisten tulkintavaihtoehtojen puolesta ja vastaan ja argumentaatioon perustuvaa tulkintavaihtoehdon soveltamista, mikäli epäkohdat korjaava tulkinta on voimassa olevan lainsäädännön perusteella mahdollista. Ks. Lindfors (toim.) – ym. 2004, s. 80–81.
28 Xxxxxx, Ervasti teoksessa Empiirinen tutkimus oikeustieteessä, Lindfors (toim.) – ym. 2004, s. 13–14.
29 Hirvonen 2011, s. 27–29.
maksukyvyttömyysmenettelyitä koskevaa lainsäädäntöä erityisesti sopimusjatkuvuuden ja erityisten irtisanomisoikeuksien osalta.
2. Saneerausmenettely ja sopimussuhteet
2.1. Saneerausmenettely pääpiirteittäin
2.1.1. Lainsäädännöstä
Yrityssaneerauslain säätämisen tarkoituksena oli luoda Suomen oikeusjärjestelmään oikeudellinen keino elinkelpoisten yritysten saneeraukselle.30 Likvidaatiokonkurssia on käytetty tavanomaisesti ns. luovan tuhon välineenä, jolla on yhtiön taloudellisen potentiaalin pirstova vaikutus, erityisesti yhtiön aineettoman omaisuuden osalta, jota voidaan harvemmin hyödyntää konkurssimenettelyissä.31 Näin ollen ajassa laman jälkeen, lainsäädännössä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi voitiinkin pitää perusteltuna sitä, että laki säädettiin saneerausvelallismyönteiseksi.32 Vuoden 2007 (L 247/2007) uudistuksessa yrityssaneerauslakiin tehdyin muutoksin pyrittiin osaltaan parantamaan velkojakollektiivin asemaa ja aikaistaa saneeraukseen hakeutumista.33
Varhaista saneeraukseen hakeutumista pyrittiin tukemaan osaltaan myös EU:n maksukyvyttömyysdirektiivin (EU 2019/1023) täytäntöönpanon myötä, johon liittyvät muutokset ja uudistukset tulivat voimaan kansallisesti 1.7.2022.34 Muutokset sisältävät mm. direktiivin vaatimuksiin sisältyvän varhaisen saneerausmenettelyn sekä saneerausmenettelyn tehostamiseen liittyviä muutoksia. Vaikkakin yrityssaneerauslain muutosten myötä lainsäädäntö tuntee nykyään kaksi erilaista yrityssaneerausmenettelyä, varhaisen saneerausmenettelyn sekä perusmuotoisen saneerausmenettelyn, säilyy perusperiaate molempien menettelyiden osalta samana. Erot menettelyissä kohdistuvatkin pääasiassa
30 HE 182/1992 vp, s. 1.
31 Koulu 2007, s. 8–9, Koulu – Havansi – Korkea-Aho – Lindfors – Niemi 2004-, Insolvenssioikeus>IV Yrityssaneeraus>1. Johdanto>Yrityssaneerauslaki ja sen tausta>Muuttuva sääntely-ympäristö. Aineettomalla omaisuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä laajasti kaikkea liiketoiminnassa arvoa tuottavaa omaisuutta, joka ei ole fyysistä tai konkreettista taikka rahoitukseen liittyvää omaisuutta. Nykyaikaisten yritysten varallisuudesta suuri osa muodostuukin usein aineettomasta omaisuudesta, kuten asiakassuhteista, hiljaisesta tiedosta, osaamisesta tai tietotaidosta (know-how), liikesalaisuuksista taikka IP-oikeuksista. Ks. esim. Huvio 2014, s. 4, Koulu 2003 sekä Xxxxxxxx 2014-.
32 Saneerausvelallismyönteisyyttä kuvastaa esimerkiksi laissa olleet saneerausmenettelyn aloittamista suosivat presumptiot, lupa käyttää saneerausmenettelyä yrityksen tilan selvittämiseen sekä vahva konkurssianalogia. Ks. esim. Koulu – Havansi – Korkea-Aho – Lindfors – Niemi 2004-, Insolvenssioikeus>IV YRITYSSANEERAUS>1. Xxxxxxxx>Yrityssaneerauslaki ja sen tausta.
33 Laki yrityksen saneerauksesta annetun lain muuttamisesta 2.3.2007/247 (247/2007).
34 Laki yrityksen saneerauksesta annetun lain muuttamisesta 25.5.2022/386 (386/2022).
aloittamisedellytyksiin, esteperusteisiin sekä kieltojen määräämiseen. Molempien saneerausmenettelyiden tarkoituksena on tervehdyttää taloudellisissa vaikeuksissa olevan velallisen jatkamiskelpoinen yritystoiminta taikka turvata sen edellytykset ja aikaansaada velkojen järjestely (YSL 1 §).35 Tutkimuksessa ei ole nähty tarkoituksenmukaiseksi tehdä laajempaa kahtiajakoa varhaisen ja perusmuotoisen saneerausmenettelyn välillä ottaen huomioon menettelyiden erojen vähäisyys suhteessa tarkasteltavana olevaan aiheeseen.
Saneerausmenettelyn joutuisuutta ja sujuvuutta koskevien säädösuudistusten on tarkoitus tulla voimaan keväällä 2023. Hallituksen esityksen mukaan ehdotetuilla muutoksilla pyritään edistämään yritysten pääsyä joutuisaan ja kustannuksiltaan kohtuulliseen saneerausmenettelyyn ja edelleen saneerausmenettelyä mm. sujuvoitettaisiin ja yksinkertaistettaisiin menettelyyn liittyviä vaiheita karsimalla ja keventämällä. Velallisen oikeutta irtisanoa sopimuksia saneerauksen mahdollistamiseksi laajennettaisiin ja eräitä käytännössä ilmenneitä epäkohtia korjattaisiin, jonka lisäksi saneerausmenettelyyn liittyviä väärinkäytöksiä pyrittäisiin ehkäisemään.36
2.1.2. Saneerausmenettelystä
Saneerausmenettely voidaan hahmottaa konkurssin vastaparina tilanteessa, jossa yhtiötä uhkaa maksukyvyttömyys taikka yhtiö on jo maksukyvytön. Insolvenssipolitiikassa tavoitteena on ohjata elinkelpoiset ja tervehdytettävissä olevat yritykset, joiden maksukyky on heikentynyt, saneerausmenettelyyn ja elinkelvottomat yritykset, joita ei ole mahdollista rehabilitoida, konkurssiin.37
Tutkimuksen aiheen tarkastelemiseksi voidaan nähdä tarkoituksenmukaisena tuoda esille ensinnä havaintoja saneerausmenettelystä yleisesti ja tämän jälkeen kiinnittää huomiota eräisiin saneerauksen erityispiirteisiin. Saneerausmenettely voidaan pääpiirteittäin jakaa viiteen eri päävaiheeseen: aloittamisvaihe, suunnitteluvaihe, päätöksentekovaihe, vahvistamisvaihe ja toteutusvaihe.38 Taloudellisissa vaikeuksissa oleva velallisyritys tai velkoja(t) voivat tehdä itsenäisesti tai yhdessä tuomioistuimelle hakemuksen perusmuotoisen saneerausmenettelyn aloittamisesta. Hakemuksen varhaisen saneerausmenettelyn
35 HE 238/2021 vp, s. 1, 96–99 ja Koulu – Havansi – Korkea-Aho – Lindfors – Niemi 2004-, Insolvenssioikeus>IV YRITYSSANEERAUS>1. Johdanto>Yrityssaneerauslaki ja sen tausta>Direktiivin täytäntöönpano. Ks. myös Oikeusministeriö 2021:18, s. 142–143.
36 HE 251/2022 vp, s. 1.
37 Ks. tarkemmin esim. Savolainen 2004.
38 Koulu – Havansi – Korkea-Aho – Lindfors – Niemi 2004-, Insolvenssioikeus>IV YRITYSSANEERAUS>1. Xxxxxxxx>Xxxxxxxxxxxx teoriaa ja todellisuutta> Lainsäätäjän käsitys saneerausmenettelystä.
aloittamiseksi voi tehdä vain velallisyritys itse. Kun perusmuotoinen saneerausmenettely alkaa, määrätään ennen saneerauksen vireilletuloa syntyneitä velkoja (saneerausvelkoja) koskevista maksu-, perintä- ja täytäntöönpanotoimenpiteiden kielloista (YSL 17, 19 ja 21 §) sekä selvittäjästä.39 Saneerausmenettelyn alettua selvittäjän laadittavaksi tulevat taloudellinen perusselvitys sekä viimekädessä saneerausohjelmaehdotus. Tarkoituksena on, että ohjelmaehdotusta laaditaan yhteistyössä ja yhteisymmärryksessä kaikkien yrityksen sidosryhmien kanssa.40 Yhteistyössä laaditun ohjelmaehdotuksen katsotaan olevan lähtökohtaisesti myös kustannustehokkuuden näkökulmasta kannattavampi, sillä se hyväksytään todennäköisemmin äänestysvaiheessa. Asianosaisille varataan mahdollisuus esittää ohjelmaehdotuksesta väitteitä ja lausumia (esim. riitautuksia), joiden perusteella ohjelmaa voidaan tarkistaa ja korjata. Asianosaisten tulee viimeistään tässä vaiheessa esittää saneerausohjelmaehdotuksessa huomioituja saneerausvelkoja koskevat erimielisyytensä. Esitetyt väitteet pyritään käsittelemään ensi kädessä sovinnollisesti selvittäjän myötävaikutuksella ohjelmaehdotuksen käsittelyn yhteydessä, mikäli se on mahdollista aiheuttamatta olennaista viivästystä tai muuta haittaa saneerausmenettelylle – muutoin tuomioistuin osoittaa asian käsiteltäväksi erilliseen oikeudenkäyntiin (YSL 75 §).
Saneerausmenettely perustuu velkojien autonomian periaatteelle ja tämä toteutuu käytännössä äänestysmenettelyssä velkojien saneerausohjelmaehdotusta koskevan äänivallan kautta – velkojat äänestävät saneerausohjelman vahvistamisesta tai hylkäämisestä. Tämän jälkeen tuomioistuin ratkaisee vahvistamisharkinnassa, vahvistetaanko saneerausohjelmaehdotus. Vahvistamisharkinnassa arvioidaan, ovatko saneerausohjelmaehdotuksen edellytykset täyttyneet ja voidaanko katsoa, että velallisyhtiön taloudelliset ongelmat ovat ratkaistavissa ohjelmaehdotuksen myötä. Käytännössä ohjelmaehdotus kuitenkin vahvistetaan, mikäli se on saanut velkojilta lain mukaisen vähimmäiskannatuksen, eikä kukaan asianosaisista ole vedonnut esteperusteisiin.41 YSL 53 §:ssä määritellään saneerausohjelman vahvistamisen esteet ja esimerkiksi 1 momentin 5 kohdan mukaisesti saneerausohjelmaa ei voida vahvistaa,
39 Perusmuotoisessa ja varhaisessa saneerausmenettelyssä velallisen aseman, selvittäjän roolin taikka menettelyn kulun ei voida katsoa poikkeavan toisistaan kuin nimellisesti. Myös HE 238/2021 vp perustuen voidaan todeta, että saneerausjärjestelmä muodostuu monimutkaiseksi ja rajanvetoa menettelyiden välillä voi olla hankalaa tehdä, erityisesti velallisen näkökulmasta. Ks. esim. Xxxxx, Risto – Havansi, Erkki – Xxxxxx-xxx, Xxxxxx – Xxxxxxxx, Xxxxx – Xxxxx, Xxxxxxx 2004-, Insolvenssioikeus>I Johdatus insolvenssioikeuteen>6. Yleiskuvaus: yrityksen saneeraus>Saneerauksen ”menettelyväylät”.
40 Koulu – Lindfors 2021-, s. 111–113. Varhaisessa saneerausmenettelyssä selvittäjää ei ole aina tarpeen määrätä. Koska puolueettoman ja ulkopuolisen tahon, selvittäjän, määrääminen on kuitenkin erittäin vahva lähtökohta saneerausmenettelyissä, vastuu suunnitteluvaiheesta ja sen toteuttamisesta jää lähtökohtaisesti selvittäjähallinnon vastuulle.
41 ibid.-, s. 113–115.
jos ohjelman hyväksymistä vastaan äänestänyt muu velkoja saattaa todennäköiseksi, että hänelle ohjelman mukaan tuleva suoritus olisi arvoltaan pienempi kuin mitä hän saisi velallisen konkurssissa ilman hakemuksen vireilletulon jälkeen syntyneiden velkojen (massavelkojen) maksua koskevan 32 §:n 2 momentin soveltamista. Saneerausmenettely päättyy saneerausohjelman vahvistamiseen, jonka myötä ohjelmasta tulee kaikkia velkojia ja velallista sitova saneerausohjelma ja jonka mukaisesti saneerausvelat ja muut ohjelmassa säännellyt oikeussuhteet määräytyvät (YSL 57.1 §). Vaihtoehtoisesti saneerausmenettely voidaan keskeyttää ennen saneerausohjelman vahvistamista, mikäli arvioidaan ettei saneerauksen jatkamiselle ole edellytyksiä.42 Saneerausohjelman vahvistamisen jälkeen saneeraus siirtyy toteutusvaiheeseen, jolloin velallisyritys jatkaa liiketoimintaa saneerausohjelmaan sisällytetyn maksuohjelman mukaisia suorituksia suorittaen ja muita ohjelman ehtoja noudattaen.
Yrityssaneerausmenettely on mahdollista hahmottaa kokonaisuudessaan tavallaan kuin ”sopimusneuvotteluiksi”, ja samoin kuin ”hyvän sopimuksenkin” kohdalla, asianosaiset yrittävät neuvotella kaikkia osapuolia tyydyttävän kokonaisratkaisun, jossa on huomioitu heidän etunsa ja intressinsä hyväksyttäväksi katsottavalla tavalla.43 Velkojat pyrkivät luonnollisesti maksimoimaan omat etunsa: mahdollisimman korkea suoritus saatavalle, mahdollisimman hyvällä maksuajalla ja velkojalle edullisin saneerausohjelman määräyksin. Velkojien intressissä on usein myös saada tietynlainen riskipreemio vastineeksi saneerausohjelmalle esitetystä tuesta. Velkojien intressissä on myös sitouttaa saneerausyrityksen avainhenkilöstö yritystoimintaan siten, että saneerausohjelma saadaan toteutettua suunnitellun laisesti. Toisaalta saneerausvelallinen taas pyrkii maksimoimaan saneerausohjelman kautta saadun taloudellisen hyödyn mahdollisimman edullisen saneerausohjelman myötä: Velkajärjestelyn maksimointi ja muutoin velallisen ja tämän tulevaisuuden kannalta hyödylliset saneerausohjelman määräykset. Yrityksen avainhenkilöiden sitouttaminen saneerausyrityksen toimintaan useiksi vuosiksi saattaa olla
42 Esteperusteiden huomioon ottaminen vahvistamisharkinnassa on väitteenvaraista. Xxxxxx saneerausohjelmaa ei vahvisteta, menettely myös lähtökohtaisesti päättyy. Tällöin yrityksen toiminta jatkuu ennallaan, ilman saneerausohjelmaehdotuksessa esitettyjä oikeusvaikutuksia, ja yleisesti päätyy lopulta konkurssiin. Toisaalta on myös mahdollista, että ohjelmaehdotus palautetaan uudelleen läpikäytäväksi ja neuvoteltavaksi, jonka jälkeen se voidaan vielä saattaa uuteen äänestykseen.
43 Taloudellisrationaalisen teorian mukaan yrityssaneeraus on miellettävissä ns. yrityksen myynniksi velkojille. Saneerausmenettelyn erona likvidaatiomenettelyyn (konkurssiin) on, että yritysvarallisuuden myynti on vain hypoteettinen, jolla tarkoitetaan sitä, että velkojat luopuvat osasta vaatimuksistaan ja saavat tämän vastineeksi saneerausohjelman mukaisesti suorituksia. Rehabilitaation voidaan tämän ajatuksen mukaisesti katsoa olevan likvidaatiota parempi vaihtoehto tilanteessa, jossa yritysvarallisuus on arvokkain sen nykyisellä omistajalla (saneerausvelallisella). Ks. tarkemmin esim. Hupli 2004, s. 54–57, Xxxxxxx 1982, s. 893 sekä Xxxxx 1986, s. 127
ja 139.
haasteellista esimerkiksi tilanteessa, jossa näille maksettava korvaus määrätään ohjelmassa kohtuuttoman alhaiseksi. Tällöin avainhenkilöiden henkilökohtaisissa intresseissä saattaa olla henkilökohtaisten tulojen järjestäminen toisaalta kuin saneerausyrityksestä. Edelleen selvittäjä pyrkii oikeuksiensa ja velvollisuuksiensa myötä, sovinnollisuudella saamaan aikaan saneerausohjelman, joka voidaan vahvistaa ja toteuttaa.44
2.2. Saneerausmenettelyn tavoitteesta ja käytännöstä
2.2.1. Saneerausvelat
Saneerausvelalla tarkoitetaan YSL 3.1 §:n 5 kohdan mukaisesti ”kaikkia velallisen velkoja, jotka ovat syntyneet ennen hakemuksen vireilletuloa, mukaan luettuina vakuusvelat sekä velat, joiden peruste tai määrä on ehdollinen tai riitainen taikka muusta syystä epäselvä”. Saneerausveloiksi katsotaan vain rahamääräiset velvoitteet.45 Velan syntymishetkellä tarkoitetaan vakiintuneesti sitä hetkeä, jolloin velan oikeusperuste on syntynyt.46 Sama periaate koskee myös mm. vahingonkorvausvelkoja ja sopimusrikkomukseen perustuvia saatavia – saneerausvelka määräytyy sen mukaan, milloin vahinko on syntynyt tai sopimusrikkomus tapahtunut.47 Aivan poikkeukseton kyseinen lähtökohta ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi kestosopimusten kohdalla vireilletulon jälkeiseen aikaan kohdistuvat maksut eivät ole saneerausvelkaa siitä huolimatta, että oikeusperuste (sopimus) on syntynyt ennen hakemuksen vireilletuloa. Saneerausmenettelyn aikana syntyneiden velvoitteiden asema on vastaava kuin mitä velvoitteilla olisi ilman saneerausmenettelyä.48 Lisäksi YSL 27.4 §:n mukaisesti vuokrasopimuksen irtisanomisen perusteella määräytyvä korvaus on saneerausvelkaa siitä huolimatta, että korvauksen synnyttävä oikeusperuste ajoittuu saneerausmenettelyn aloittamisen jälkeiseen aikaan. Tähän perustuvat saatavat otetaankin saneerauksessa huomioon lähtökohtaisesti ehdollisina ja enimmäismääräisinä, sillä vuokranantajalle aiheutunut todellinen vahinko on harvoin tiedossa vielä tässä vaiheessa menettelyä.
Saneerauksessa laadittavissa asiakirjoissa, kuten taloudellisessa perusselvityksessä sekä saneerausohjelmaehdotuksessa, mikäli saneerausvelka on määrältään tai perusteeltaan epäselvä, voidaan saatava ottaa huomioon ehdollisena ja/tai enimmäismääräisenä. Velallisen
44 Xxxxx Xxxxxxxxx haastattelussa.
45 Koskelo 1994, s. 123–125.
46 Xxxxx, Xxxxx – Havansi, Erkki – Xxxxxx-xxx, Xxxxxx – Xxxxxxxx, Xxxxx – Xxxxx, Xxxxxxx 2004-, Insolvenssioikeus>IV Yrityssaneeraus>6. Velkaselvittely ja velkojen järjestys>Velkakategoriat>Saneerausvelat ja vakuusvelat>Saneerausvelan määritelmä – Synnyn ajoittaminen sekä KKO 1997:54.
47 HE 152/2006 vp, s. 51.
48 Lakimiesliiton koulutus – Suomen Lakimiesliitto 1992, kohta ”Yrityksen saneerauslaki, Koskelo Pauliine”.
lopullinen maksuvelvollisuus määräytyy epäselvien ja riitaisten saatavien kohdalla joko erillisen oikeudenkäynnin lopputuloksen mukaisesti tai kun saatavan todellinen määrä selviää myöhemmässä vaiheessa.49 Toisinaan saneerausohjelmaan otetaan epäselvien saatavien varalta escrow -järjestely (sulkutilijärjestely), jonka mukaisesti velallinen suorittaa sulkutilille epäselvän saatavan osalta saneerausohjelmassa huomioidun mukaisesti maksusuorituksia, kunnes epäselvää saneerausvelkaa koskeva suoritusvelvollisuus tarkentuu lopullisesti myöhemmässä vaiheessa.50
2.2.2. Selvittäjän roolista ja riidanratkaisu saneerausmenettelyssä
Selvittäjän roolin voidaan nähdä olevan korostuneempi kuin mitä yrityssaneerauslakia säädettäessä oli alun perin tarkoitettu.51 Selvittäjällä on saneerausohjelmaehdotusta laatiessaan neuvotteluvelvollisuus, jonka mukaisesti mahdolliset riitaisuudet tulee pyrkiä ensi sijassa ratkaisemaan sovinnollisesti.52 Mikäli riitaisuuksiin ei saada sovinnollista ratkaisua, asia ratkaistaan ohjelmaehdotuksen käsittelyn yhteydessä tai tarvittaessa tuomioistuin osoittaa riidan erilliseen oikeudenkäyntiin (YSL 75 §). Riidan ratkaiseminen saneerausmenettelyssä (attraktiivinen ratkaiseminen) on mahdollista, kuten edellä todettu, mikäli ratkaisu on mahdollista ilman olennaista viivästystä tai muuta haittaa käynnissä olevalle saneerausmenettelylle. Selvittäjällä on korostuneen roolinsa myötä myös erityinen asema YSL
27 §:ään liittyvien riitaisuuksien ratkaisemisessa. Selvittäjä pyrkiikin usein ensi kädessä ratkaisemaan säännöksen soveltamiseen liittyvät riitaisuudet yhdessä muiden asianosaisten kanssa.
Attraktiivisen ratkaisemisen myötä myös vaihtoehtoinen riidanratkaisu, esimerkiksi välimiesmenettely, voi tietyin edellytyksin tulla kyseeseen saneerausmenettelyssä olevan riidan kohdalla.53 Lain välimiesmenettelystä 2 §:n mukaisesti välimiesmenettelyn kohteena (välityskelpoisuus) voi olla yksityisoikeudellinen riitakysymys, josta voidaan tehdä sovinto. Riita-asia on tahdonvaltainen, mikäli asianosaisten tavoittelema oikeusseuraus voitaisiin
49 YSL 47 §, HE 182/1992 vp, s. 90. Ks. myös Koskelo 1994, s. 260–261 ja koskien saatavien riitauttamista,
Koulu 2007, s. 229–234.
50 Mikäli ehdollisen ja enimmäismääräisen saatavan tosiasiallinen määrä muodostuu vähäisemmäksi kuin minkä suuruisena se on enimmäismääräisesti saneerausohjelmaan huomioitu, voidaan sulkutilille maksettu ylijäämä suorittaa esimerkiksi lisäjako-osuutena velkojille tai jättää vahvistamaan saneerausvelallisen kassaa, riippuen kuitenkin saneerausohjelman ehdoista.
51 Koulu 2007, s. 158.
52 YSL 40 §, HE 182/1992 vp, s. 86.
53 Koulu – Havansi – Korkea-Aho – Lindfors – Niemi 2004-, Insolvenssioikeus>IV YRITYSSANEERAUS>6. Velkaselvittely ja velkojen järjestely>Saneerausvelkojen riitauttaminen ja tutkiminen>Riitautusten ratkaiseminen.
laillisesti toteuttaa ilman oikeudenkäyntiä tai muuta viranomaisen myötävaikutusta. Insolvenssimenettelyiden kohteena ovat lähtökohtaisesti sopimusvapauden piiriin kuuluvat velallisen ja velkojien varallisuusoikeudelliset intressit. Laaja sopimusvapauden periaate tukee tulkintaa siitä, että insolvenssimenettelyissä syntyvät riidat olisivat lähtökohtaisesti välityskelpoisia. Laadultaan välityskelpoisen riidan välityssopimuksen sitovuuden piiri saattaa koskea insolvenssimenettelyiden kohdalla vain osaa riidan asianosaisista. Lähtökohtana on kuitenkin pidettävä, että ennen insolvenssimenettelyä tehty pätevä välityssopimus sitoo saneerausvelkojien muodostamaa kollektiivia.54 Välityssopimuksen osapuolen riitauttaessa velkojan saatavan yrityssaneerausmenettelyssä kuuluisi riita välityssopimuksen mukaisesti välimiesoikeuteen.55 Riita voitaneen myös ratkaista välimiesmenettelyssä, mikäli asiaan liittyen tehdään insolvenssimenettelyn aikana erillinen välityssopimus. YSL 31 §:n mukaisesti: ”Velallinen saa edelleen käyttää puhevaltaa vireillä olevassa oikeudenkäynnissä tai muussa siihen rinnastettavassa menettelyssä, jossa hän on asianosaisena, jollei selvittäjä päätä ryhtyä käyttämään velallisen puhevaltaa. Sama koskee menettelyn alettua vireille tulevaa oikeudenkäyntiä tai muuta menettelyä. Selvittäjällä on oikeus velallisen lukuun tehdä vaatimus taikka panna vireille oikeudenkäynti tai muu siihen rinnastettava menettely ja käyttää asiassa puhevaltaa velallisen puolesta”. Velallinen tai selvittäjä voi lähtökohtaisesti päättää riitojen ratkaisumenettelystä saneerausmenettelyn aikana, ottaen kuitenkin huomioon YSL 75 §:n mukaiset edellytykset.56 Erilliseksi kysymykseksi nousee se, miten tarkoituksenmukaisena välimiesmenettelyn käyttöä saneerausmenettelyyn liittyvässä riidassa voidaan pitää. Välityspäätösten sivullissitovuuteen liittyvien kysymysten lisäksi päätösten julkisuus (salassa pidettävyys) on omiaan muodostamaan ongelmia saneerausmenettelyn muiden asianosaisten näkökulmasta. Ongelmallisena voidaan myös nähdä välityspäätösten lopullisuus ja muutoksenhaun puutteellisuus, ottaen huomioon, että välimiesmenettelyn lopputulos vaikuttaa usein suoraan muiden asianosaisten saneerausohjelman kautta saataviin suorituksiin.
YSL 8 §:n mukaisesti selvittäjän on hoidettava lakisääteiset tehtävänsä menettelyn tarkoituksen toteuttamiseksi ja velkojien edun valvomiseksi. Katsotaan, että selvittäjän tuleekin olla
54 Hupli 2015, s. 437–443. Yleiset sivullista suojaavat periaatteet voivat rajata välityssopimuksen sitovuutta insolvenssimenettelyissä.
55 ibid., s. 442. Oikeuskäytännön perusteella voidaan esittää tulkinta, jonka mukaisesti välityssopimuksen ulkopuolisen velkojan riitauttaessa saatavan, ei riita-asiaa voida käydä välimiesmenettelyssä. Ks. myös KKO 1952-I-I välityssopimuksen pääsääntöisestä sitovuudesta konkurssissa ja KKO 1998:152 välityssopimuksen pääsääntöisestä sitovuudesta yrityssaneerauksessa.
56 Hupli 2015, s. 446.
riippumaton suhteessa velalliseen ja velkojiin nähden tasapuolinen.57 Edellä mainittu ilmentää laajemmaltikin tunnistettua tasapuolisen kohtelun periaatetta tai velkojien yhdenvertaisuuden periaatetta, joka käsittää sekä aineellisen että muodollisen yhdenvertaisuuden. Yhdenvertaisuudella tarkoitetaan, että samassa asemassa olevia velkojia tulee kohdella samalla tavalla, tarkoittamatta kuitenkaan esimerkiksi sitä, että velkojilla olisi sama oikeus saada suoritus.58 Voidaan esittää argumentteja sen puolesta, että saneerausmenettelyssä velkojien yhdenvertaisuuden voidaan nähdä toteutuvan silloin, kun kaikkien velkojien etu otetaan huomioon kohtuullisella tavalla. Tämän puolesta puhuu myös saneerausohjelman vahvistamisedellytyksiä koskeva lainsäädäntö, jonka mukaisesti saneerausohjelman vahvistaminen sallitaan ilman kaikkien velkojien suostumusta ja tietyin edellytyksin myös ilman kaikkien ryhmäenemmistöjen suostumusta.59
2.2.3. Rehabilitaatioperiaate, kustannustehokkuuden periaate ja tervehdyttämiskeinot
Yrityssaneerauksen tarkoituksena on rehabilitaation periaatteen mukaisesti palauttaa taloudellisissa vaikeuksissa olevan velallisen maksukyky, tervehdyttää yhtiön toiminta ja turvata sen toimintaedellytykset. Onnistunut yrityssaneeraus tarkoittaa täten käytännössä sitä, että tervehdyttämistoimenpitein on puututtu niihin seikkoihin, joita on pidettävä maksukyvyttömyyteen johtaneina syinä. Hallituksen esityksen (HE 182/1992 vp) mukaisesti xxxxxxxxxxxx tarkoituksena on myös mahdollistaa rehabilitaatiota varten tarvittava velkajärjestely.60 Lievimmän velkajärjestelyn periaatteen (tunnettu myös lievimmän puuttumisen periaatteena) mukaisesti velkajärjestelyssä ei saa käyttää keinoja, jotka rajoittavat velkojan oikeutta enemmän kuin on tarpeellista saneerausohjelman tarkoituksen toteuttamiseksi ja velkojien yhdenvertaisuusperiaatteen toteuttamista koskevien vaatimusten täyttämiseksi (YSL 44.2 §). Täten menettelyn ensisijaisena tavoitteena on pyrkiä tervehdyttämään velallisen toiminta muin saneeraustoimenpitein ja vasta toissijaisesti turvaamaan toimintaedellytykset sekä palauttaa maksukyky velkajärjestelyn keinoin. Myös kustannustehokkuuden periaatteen voidaan nähdä yhtäältä tukevan lievimmän puuttumisen
57 Koulu 2007, s. 158–159.
58 YSL 44, 46 ja 53 §, Koulu – Havansi – Korkea-Aho – Lindfors – Niemi 2004-, Insolvenssioikeus>I JOHDATUS INSOLVENSSIOIKEUTEEN>2. Insolvenssioikeuden periaatteet>Insolvenssioikeuden>arvoperiaatteet>Yhdenvertaisuuden periaate.
59 Koulu 2007, s. 159.
60 HE 182/1992 vp, s. 61.
periaatetta.61 Pääsääntöisesti velkajärjestelyn jyrkkyys (lähinnä leikkausprosentti tai akordi) on suoraan suhteessa velallisen maksukykyyn ja saneerausvelkojen määrään.62
YSL 44 §:n mukaisesti saneerausohjelman saneerausvelkoihin voidaan soveltaa seuraavia velkajärjestelykeinoja: muuttaa velan maksuaikataulua; määrätä, että velallisen maksusuoritukset on luettava ensin velan pääoman ja vasta sen jälkeen luottokustannusten lyhennykseksi; alentaa jäljellä olevaan luottoaikaan kohdistuvien luottokustannusten maksuvelvollisuutta; alentaa maksamatta olevan velan määrää. Lisäksi velkajärjestelyt voivat sisältää myös velan maksamisen kokonaan tai osaksi kertasuorituksena tätä tarkoitusta varten otettavalla uudella velalla tai velkojan toimialan ja aseman kannalta kohtuullisin sijaissuorituksin. Lievimmän puuttumisen periaatteen mukaisesti velan pääoman alentamista tulisi pitää velkajärjestelykeinoista viimesijaisena. Lievemmät velkajärjestelyn keinot kuitenkin riittävät vain harvoin ja velan leikkaamista pidetäänkin lähemmin pääsääntönä kuin poikkeuksena. Velkajärjestelyn mukaisia saneerausvelan pääoman tappioita on eräissä tapauksissa mahdollista kompensoida velkojille vapaaehtoisilla toimilla, esimerkiksi suunnatulla osakeannilla tai leikatun pääoman muuttamisella viimesijaiseksi pääomalainaksi.63 Yleisesti saneerausohjelmaan otetaan myös määräys lisäsuoritusvelvollisuudesta, mikäli saneerausvelallisen taloudellinen tila on kehittynyt ennustettua paremmaksi saneerausohjelman toteuttamisen aikana.64
2.2.4. Konkurssivertailu, velkajärjestelyn ja saneerausohjelman raukeaminen
Saneerausohjelman vahvistamiselle on YSL 53 §:n mukaisesti este, mikäli velkojalle saneerausmenettelyn myötä vahvistettavat maksusuoritukset tuottavat velkojalle arvoltaan pienemmän suorituksen, kuin mitä tämä saisi laskennallisen arvion mukaisesti jako-osuutena velallisen konkurssissa.65 Konkurssivertailulaskelma muodostuu lähtökohtaisesti velallisen omaisuuden arvottamisesta konkurssitilanteen realisointiarvoon, ottaen huomioon
61 Periaatteen mukaisesti velallisen varallisuus, joka on käytettävissä velkojien suorituksiin, on maksimoitava ja menettelystä aiheutuvat kustannukset pyrkiä pitämään minimissään. Koulu – Havansi – Korkea-Aho – Lindfors
– Niemi 2004-, Insolvenssioikeus> I JOHDATUS INSOLVENSSIOIKEUTEEN>2. Insolvenssioikeuden periaatteet>Insolvenssioikeuden tavoiteperiaatteet>Kustannustehokkuuden periaate.
62 Koulu – Havansi – Korkea-Aho – Lindfors – Niemi 2004-, Insolvenssioikeus>IV YRITYSSANEERAUS>6. Velkaselvittely ja velkojen järjestely>Saneerausvelkojen velkajärjestely>Lievimmän velkajärjestelyn periaate. 63 Koulu – Lindfors 2021, s. 130–132. Ks. myös velkakonversiosta yrityssaneerauksessa esim. Mäkitalo 2018. 64 YSL 44.3 §:n mukaisesti saneerausohjelmassa voidaan määrätä, että velallisen on maksettava velkojille lisäsuorituksia, jos saneerattu yhtiö tuottaa ennakoitua enemmän voittoa. Ks. esim. Kiema 2001.
65 YSL 41.1 §, 7 kohdan mukaan saneerausohjelmaan on sisällytettävä eritelty selvitys siitä, millaiseksi velallisen taloudellisen tilanteen ja toimintaedellytysten sekä velkojien aseman voidaan olettaa muodostuvan ilman ohjelmaa ja ohjelman avulla. Edelleen YSL 42.2 §:n mukaan saneerausohjelmaan tulee sisällyttää arvio siitä, millaiseksi etuoikeudettomien velkojien jako-osuus olisi muodostunut ilman YSL 32.2 §:n soveltamista.
konkurssimenettelyn kustannukset, mahdolliset vakuusvelat sekä muut etuoikeudettomien velkojen jako-osuuksia vähentävät erät, ja näiden perusteella määriteltävistä VMJL 2 §:n mukaisista laskennallisista jako-osuuksista.66 YSL 45 §:n mukaisesti vakuusvelalla on erityisasema, sillä saneerausvelkaa ei voida leikata siltä osin kuin vakuuden arvo kattaa saneerausvelan. Täten saneerausvelkaa ei voida leikata esimerkiksi rahapanttina vuokravakuustilillä olevan vuokravakuuden osalta, vaan mahdolliset velan leikkaukset on mahdollista kohdistaa vain vakuuden arvon ylittävään saneerausvelan osaan.67 Konkurssivertailulaskelma muodostaa tosiasiallisesti velkojan maksuohjelmassa määritettävän maksuosuuden suuruuden alarajan.
Xxxxxxxxxxxx epäonnistumisesta puhutaan silloin, kun saneerausmenettely tai ohjelma keskeytyy siten, että yhtiö ajautuu konkurssiin tai lopettaa muutoin toiminnan ilman velkojensa maksua. Jälkikonkurssina taas mielletään konkurssi epäonnistuneen rehabilitaatiomenettelyn jälkeen.68 Saneerausohjelman keskeytymisen riski on suurimmillaan ensimmäisen kolmen vuoden aikana ohjelman vahvistamisesta lukien ja suuntaa antavien tilastojen perusteella voidaankin todeta, että keskimäärin noin puolet saneerauksista epäonnistuu ja asetetaan lopulta jälkikonkurssiin.69 Mikäli velallinen asetetaan konkurssiin ennen saneerausohjelman päättymistä, ohjelma raukeaa ja kaikkien velkojien oikeus konkurssissa määräytyy tällöin samoin kuin jos saneerausohjelmaa ei olisi vahvistettu (YSL 66 §). Tuomioistuin voi kuitenkin tietyissä olosuhteissa määrätä, että saneerausohjelma (sisältäen velkajärjestelyn) ei pääsäännöstä huolimatta raukea. Saneerausohjelman pysyttämisen edellytyksenä on, että pääosa saneerausveloista on jo suoritettu ohjelman mukaisesti ja raukeamisseuraamuksesta poikkeamiseen on tämän vuoksi erityistä syytä.70 Pääosalla saneerausohjelman mukaisista
66 Mahdollisten vakuuksien, kuten yrityskiinnitysten, arvostamisella voidaan nähdä olevan suora vaikutus etuoikeudettomien velkojien konkurssivertailun laskennallisiin jako-osuuksiin. Tällä voidaan nähdä olevan potentiaalisesti suurikin merkitys, ottaen huomioon, että velkojalle tulee saneerauksessa kertyä parempi suoritus saatavalleen kuin konkurssissa. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön perusteella voidaan todeta, että esimerkiksi yrityskiinnitysten vakuusarvon määrityksessä lähtökohtana tulee olla todennäköisin realisointitapa, jota käsillä olevissa olosuhteissa voidaan pitää todennäköisimpänä vaihtoehtona yrityssaneeraukselle eli yleensä konkurssia. Yrityskiinnitysten arvon määrittäminen ns. going concern -arvoon on siis täten mahdollinen vain, mikäli myynti toiminnallisena kokonaisuutena olisi todennäköisin vaihtoehto yrityssaneeraukselle. Ks. esim.
KKO 2015:2, KKO 2015:3 ja KKO 2017:63.
67 Käytännössä vuokranantajan konkurssivertailulaskelman mukainen jako-osuus olisi siis vuokravakuuden realisointiarvo, johon on lisätty VMJL 2 §:n mukainen jako-osuus etuoikeudettomalta konkurssisaatavan osalta
– edellyttäen, että velkojan konkurssisaatavien suuruus ylittää vuokravakuuden arvoa vastaavan summan.
68 Koulu – Havansi – Korkea-Aho – Lindfors – Niemi 2004-, Insolvenssioikeus>II KONKURSSIOIKEUS>1. Johdanto>Konkurssin järjestelmäyhteydet>Konkurssi insolvenssimenettelyjen järjestelmässä>Erilaisia konkursseja>Jälkikonkurssi, , Koskinen-Vaara 2021, s. 407–410 sekä Koulu 2007, s. 293–298.
69 Laakso – Laitinen – Vento 2010, s. 154–157. Ks. myös Koskinen-Vaara 2021, s. 407–410, HE 251/2022 vp, s. 11 sekä Savolainen 2004, s. 44–45.
70 HE 182/1992 vp, s. 101. Ks. myös Koulu 1998, s. 267–276.
saneerausveloista tarkoitetaan nykyarvoon diskontattua suoritusten kokonaismäärää. Oikeudentilan ei voida katsoa vakiintuneen tulkinnan osalta, johon lienee vaikuttanut, että pysyttämisvaatimukset ovat suhteellisen harvinaisia.71 Kohtuusnäkökulman lisäksi tuomioistuin voi myös käytännön syihin perustuen määrätä, että saneerausohjelma ei konkurssin vuoksi raukea.72 Saneerausohjelman pysyttämistä puoltaa myös, mikäli velkojat saisivat konkurssipesästä saneerausohjelman mukaisten suoritusten ylittävän jako-osuuden.73 Mikäli saneerausohjelma pysytetään tuomioistuimen päätöksellä, konkurssimenettelyssä saneerausohjelmassa noteerattuihin saneerausvelkoihin kohdistuu ns. tuplaleikkaus. Kyseisenlainen tuplaleikkaus on omiaan loukkaamaan saneerausvelkojien yhdenvertaista asemaa jälkikonkurssissa.74 Saneerausohjelman pysyttämisestä saadaan myös sopia jälkikonkurssissa – velkojat voivat siis suostua ohjelman pysyttämiseen, vaikka lakiperusteiset edellytykset pysyttämiselle eivät täyttyisikään.75
Saneerausmenettelyssä ohjelman perusteella tehtyjen oikeustoimien yksityisoikeudellisen sitovuuden on katsottu olevan riippuvainen siitä, raukeaako ohjelma YSL 65 §:n mukaisesti vai jälkikonkurssin takia. Tulkinnan mukaisesti, ohjelman rauetessa YSL 65 §:n perusteella, ohjelman mukaiset sopimusperusteiset järjestelyt eivät raukeaisi.76 Edelleen tapauksessa KKO 1996:91 katsottiin, että vain YSL 44 §:n mukaiset velkajärjestelykeinot raukeavat jälkikonkurssin myötä, eikä näin ollen esimerkiksi saneerausvelan muuttaminen vakautetuksi lainaksi voisi raueta.
Voidaan katsoa, että YSL 27 §:n perusteella irtisanottu vuokrasopimus ja tähän liittyvän vahingon perusteella määräytyvä korvaus, joka huomioidaan saneerausohjelmassa saneerausvelkana, olisi katsottava lakisääteiseksi tervehdyttämiskeinoksi, eikä niinkään sopimusperusteiseksi järjestelyksi. Tällöin ohjelman rauetessa, YSL 27.1 §:n mukainen saatava määräytyisi jälkikonkurssissa lähtökohtaisesti samoin kuin jos saneerausohjelmaa ei olisi vahvistettu. Erillisenä kysymyksenään pidettäköön kuitenkin sitä, mikä on YSL 27.1 §:n
71 Koulu – Lindfors 2021, s. 146–147. Pysyttämisen soveltamisen harvinaisuutta selittää osittain myös suuri jälkikonkurssin riski. Saneerausohjelmissa saneerausvelkojen suorittaminen muodostuu useammin jälkipainotteiseksi, jolloin pysyttämisen edellytykset eivät täyty kovinkaan helposti.
72 Könkkölä – Linna 2020, s. 397–398.
73 Koulu 1998, s. 263–264.
74 Koskinen-Vaara 2021, s. 412–417.Saneerausvelkojat, joilla on velalliselta saneerausohjelman mukaisia maksueriä saamatta, saavat tässä tilanteessa konkurssimenettelyssä vain murto-osan jo aiemmin saneerausohjelmassa leikatusta velasta. Toisaalta saneerausvelkojien voidaan kuitenkin katsoa saaneen lähtökohtaisesti jo suhteessa paremman jako-osuuden saatavalleen, kuin yksinään konkurssimenettelyssä velkojana olevat etuoikeudetta olevat velkojat.
75 Koulu 1998, s. 269–275.
76 Linna 2013, s. 93–96, Koskinen-Vaara 2021, s. 416–417.
mukaisen saatavan asema tilanteessa, jossa kyseisenlainen saatava on huomioitu saneerausohjelmassa velkojan, velallisen ja selvittäjän välisten sovintoneuvotteluiden ja niiden päätteeksi laaditun sovintosopimuksen perusteella. Tällöin voitaisiin katsoa olevan perusteita myös sille, ettei osapuolten välinen sovintosopimus, jonka voidaan katsoa olevan sopimusperusteinen järjestely, raukeaisi esimerkiksi tilanteessa, jossa ohjelma raukeaa YSL 65
§:n perusteella. Kysymyksellä on olennaista vaikutusta vuokranantajavelkojan konkurssivertailussa arvioidun jako-osuuden määrään ja täten saneerausmenettelystä velkojalle kertyvien maksuosuuksien vähimmäismäärään.
2.3. Sopimusten asema saneerausmenettelyssä ja sopimusten jatkuvuuden periaate
2.3.1. Yleinen sopimusten sitovuuden periaate ja sopimuksen sovittelu
Pacta sunt servanda eli sopimusten sitovuuden periaate on yksityisoikeudessa ja kansainvälisessä oikeudessa laajalti tunnettu oikeusperiaate, jota voidaan pitää sopimusoikeuden, oikeusjärjestelmän ja järjestäytyneen yhteiskuntaelämän peruspilarina, yhdessä sopimusvapauden periaatteen kanssa. Sopimusten sitovuuden periaatteen mukaisesti sopimus velvoittaa osapuolet toimimaan sopimuksessa määritellyllä tavalla.77 Myös sopimuksen käsitteeseen itsessään kuuluu, että sopimuksen osapuolet ovat velvollisia noudattamaan tehtyä sopimusta, eikä kumpikaan osapuoli voi lähtökohtaisesti yksipuolisesti vetäytyä sopimuksesta. Sopimus sitoo osapuolia niin kauan kuin se on voimassa ellei toisin sovita.78 Sopimuksen osapuolen muun toiminnan kannalta on usein erityisen tärkeää voida luottaa siihen, että sopimuksen mukaiset velvoitteet täytetään.79 Määräaikaisen sopimuksen sitovuus päättyy lähtökohtaisesti sopimuksessa määritetyn ajan kuluttua, kun taas toistaiseksi voimassa oleva sopimus päättyy, kun sopimus on irtisanottu ja sopimusehdon, sääntelyn tai sopimusoikeuden yleisen periaatteen mukainen irtisanomisaika on kulunut loppuun.80
77 Ks. esim. Xxxxxxxxxxx – Annola 2018, s. 17–20 ja Hemmo 2003 I, s. 49–50. Periaate on ilmaistu myös jo kumotun kauppakaaren (31.12.1734/3) 1 luvun 2 §:ssä sekä oikeustoimilain (13.6.1929/228) 1 §:ssä, jonka mukaisesti: ”Xxxxxxx sopimuksen tekemisestä ja sellaiseen tarjoukseen annettu vastaus sitovat tarjouksen tekijää ja vastauksen antajaa sen mukaan, kuin jäljempänä tässä luvussa säädetään”.
78 Saarnilehto – Annola 2018, s. 165–168, KKO 1992:96.
79 Hemmo 2018, s.17.
80 Saarnilehto – Annola 2018, s. 166–167, Hemmo 2003 II, s. 376–389 ja Rodhe 1986, s. 287. Mikäli toisin ei ole säännelty tai sovittu, toistaiseksi voimassa oleva sopimus on sopimusoikeuden yleisten periaatteiden mukaan irtisanottavissa päättymään kohtuullisen ajan kuluttua. Kestosopimuksia koskevaa irtisanomisoikeutta on kuitenkin myös osaltaan rajoitettu. Ks. Kestosopimuksien irtisanomiseen liittyvää argumentointia esim. Aakula 2012.
Sopimusten sitovuuden periaatteesta poikkeuksena mainittakoon sopimusoikeudessa ja myös lainsäädännössä tunnustettu ajatus siitä, että sopimusta voidaan sovitella tietyin edellytyksin ja tätä ilmentääkin erityislainsäädännön ohella mm. oikeustoimilain 36 §, jonka mukaisesti, jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat. Sopimusta voidaan myös sovitella muiltakin osin tai se voidaan määrätä raukeamaan. Oikeustoimen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta.81
Sopimusoikeudellisen kohtuusperiaatteen mukaisesti velvoitteen kohtuullistamista koskevassa arvioinnissa voidaan ottaa huomioon yleinen sopimuskäytäntö vastaavissa sopimussuhteissa (mm. kaupallisissa sopimussuhteissa) sekä osapuolten yksilölliset ominaisuudet ja olosuhteet. Arviointia yleisen sopimuskäytännön perusteella voidaan pitää pääsääntönä, mutta osapuolten yksilölliset olot huomioon ottavan arvioinnin merkityksen voidaan nähdä kuitenkin voimistuneen sopimusoikeudellisessa sääntelyssä. Yksilölliset olot huomioon ottavassa arvioinnissa perusteena velvoitteen kohtuullistamiselle, esimerkiksi pitkäaikaisen sopimuksen ennenaikaiselle päättämiselle, voi siten olla esimerkiksi sopimusvelallisen heikentynyt maksukyky.82 Vahvana pääsääntönä pidetään kuitenkin, että olosuhteiden muutoksella ei ole vaikutusta sopimusten sitovuuteen. Katsotaan, että erityisesti kaupallisten sopimussuhteiden kohdalla sopimusosapuolten tulisi itse osata huolehtia omiin sopimuksiinsa liittyvien vastuuriskien hallinnasta ja vastuunkantokyvystä ja täten muuttuneilla olosuhteilla voisi olla vaikutusta sopimuksen sitovuuteen vain hyvin poikkeuksellisesti.83 Sopimuksen solmimisen jälkeen muuttuneilla olosuhteilla voinee muutoinkin olla merkitystä lähinnä pitkäaikaisten sopimusten kohdalla. Olosuhteiden muutos voi kuitenkin vaikuttaa sopimuksen sisältöön mm. siten, että sopimuksen mukainen suoritus on muuttunut mahdottomaksi, sopimus muuttunut epätarkoituksenmukaiseksi tai hyvä liiketapa on kehittynyt siten, että sopimukseen vetoaminen
81 Ks. OikTL 36 §:n mukaisesta kohtuullistamisesta esim. Telaranta 1990, s. 378–395 sekä Hemmo 2003 II, s. 43–106.
82 Hemmo 2018, s.17. Ks. Myös HE 247/1981 vp.
83 Koulu 2006, s. 56-57 ja Hemmo – Hoppu 2006-, Sopimusoikeus>8. SUORITUSHÄIRIÖT JA NIIDEN SEURAAMUKSET>Korvattavien vahinkojen sisältö>Korvausvastuun sovittelu. Elinkeinotoiminnassa osapuolten välisissä sopimussuhteissa voidaan olettaa, että tasavertaisessa asemassa olevat ammattimaiset toimijat muodostavat markkinoilla oikeussuhteita vapaan tahtonsa perusteella. Lehtinen 2006, s. 90–100. Edellä mainitustakin on kuitenkin poikkeuksia ja elinkeinonharjoittajien välilläkin voidaan katsoa toisinaan vallitsevan vastaavanlaista epätasapainoa kuin kuluttaja-elinkeinonharjoittajasuhteissa, esimerkkinä tuotakoon esiin tilanteet, joissa määräävässä asemassa oleva toimija, jonka on mahdollista määrittää sopimussuhteen ehdot kokonaisuudessaan vakioehdoin, sopimussuhteesta riippuvaiselle pienemmälle toimijalle. Rinaldo 2020, s. 2–3.
olisi sen vastaista. Olosuhteiden muutoksen vaikutusten arvioinnissa sopimusta arvioidaan kokonaisuutena, ja mikäli olosuhteiden muuttumisella todetaan olleen vaikutusta sopimukseen, sopimusta voidaan sovitella, sopijapuolet voivat vapautua sopimuksesta taikka sopimus saattaa peräytyä ennen kuin se on täytetty.84 Sopimuksen sovittelua koskevan sopimusoikeudellisen doktriinin mukaisesti myös sopimuksen päättämiseen liittyvät ehdot saattavat olla muuttuneissa olosuhteissa kohtuuttomia siten, että näitä saattaa olla tarpeen sovitella. Sopimuksen ehtojen kohtuullistaminen tulee kuitenkin pitää erillään sopimuksen ulkoisen tai sopimusperusteisen vahingonkorvauksen kohtuullistamisesta.85
Kilpailuun vapailla markkinoilla liittyen lähtökohtana on pidettävä, ettei markkinatoimijoiden välisiin taloudellisiin suhteisiin voida puuttua ilman painavaa syytä.86 Yrityssaneerausmenettelyn voidaan nähdä jo itsessään puuttuvan vahvasti markkinatoimijoiden taloudellisiin suhteisiin ja tätä onkin perusteltu taloudellisissa vaikeuksissa olevan toimijan tervehdyttämistavoitteella, jolla pyritään minimoimaan maksukyvyttömyydestä aiheutuvat haitat.
2.3.2. Sopimussuhteiden jatkuvuus yrityssaneerauksessa
Sopimussuhteiden jatkuvuuden periaatetta (sopimusjatkuvuuden periaate) pidetään erityisen vahvana lähtökohtana yrityssaneerauksissa.87 Saneerausmenettelyn aikaista sopimusjatkuvuuden periaatetta ilmentää perusmuotoisen saneerausmenettelyn osalta YSL
15.1 § ja varhaisen saneerausmenettelyn osalta YSL 14 e §, joiden mukaisesti saneerausmenettelyn alkaminen ei vaikuta velallisen jo tekemiin sitoumuksiin, ellei jäljempänä toisin säädetä. Sopimusjatkuvuuden periaate koskee yhtäältä sekä perusmuotoista että varhaista saneerausmenettelyä. Periaatetta voidaan nähdä täydentävän neutraliteettiperiaate, jonka mukaisesti saneeraus ei lähtökohtaisesti tuo muutosta sopimuksen sitovuuden lisäksi myöskään
84 Saarnilehto – Annola 2018, s. 182, 184–186. Sopimuksen raukeaminen, päättyminen tai purkautuminen voinee tulla kysymykseen lähinnä pitkäaikaisten sopimusten tai toistaiseksi voimassa olevien sopimusten kohdalla. Oikeuskäytäntöön tukeutuen voidaan kuitenkin todeta, että ilman erityistä lain säännöstä, sopimuksen päättäminen edellä mainitulla tavoilla tulee kysymykseen vain harvoin. Sopimuksen osapuolelle on voitu sen sijaan antaa ehtojen sovittelun kautta irtisanomisoikeus sellaisessa sopimussuhteessa, jossa irtisanomista on muutoin rajoitettu esimerkiksi määräaikaisuudella. Ks. esim. KKO 1972 II 65, KKO 1990:124, KKO 1970 II
41. Yrityssaneerauslain erityisiä irtisanomisoikeuksia koskevien säännösten voidaan täten katsoa vastaavan soveltuvin osin myös sopimusoikeudessa tulkittua linjaa.
85 Hemmo 2005, s. 320.
86 Aine 2011, s. 220–238.
87 Ks. esim. Hupli 2004, s. 191–192, Tuomisto 2010, s. 213.
sopimuksen sisältöön.88 Sopimukseen perustuvat vielä täyttämättömät velvoitteet ovat saneeraushakemuksen vireilletulon jälkeen massavelkaisia, jotka tulee maksaa sitä mukaa kuin ne erääntyvät. Myös jatkuvaan sopimussuhteeseen taikka jatkuvaan käyttö- tai hallintasuhteeseen perustuvat vastike- tai muut juoksevat maksut ovat erääntyessä maksettavaa massavelkaa siltä osin, kun ne kohdistuvat saneeraushakemuksen vireilletulon jälkeiseen aikaan.89
Tarkasteltaessa sopimussuhteiden jatkuvuutta saneerauksissa katsotaan tässä tarpeelliseksi jakaa tarkastelu seuraaviin osa-alueisiin: 1. sopimusten sitovuuteen sekä 2. sopimusehtojen ja sopimusten perustavien velvoitteiden pysyvyyteen. Edelleen voidaan nähdä tarkoituksenmukaiseksi tehdä jaottelu vireilletulon ja alkamisen väliseen aikaan (ns. välitilaan) sekä menettelyn alkamisen jälkeiseen aikaan. Sopimusten asemaan vaikuttaa oleellisesti se, onko saneerausvelallinen sopimussuhteessa rahavelallisena vai perustuvatko saneerausvelallisen sopimusperusteiset velvoitteet muuhun kuin rahavelvoitteen suorittamiseen, joten tarkastelussa tullaan osaltaan kiinnittämään huomiota myös tähän seikkaan.
Sopimussuhteiden jatkuvuuden periaate koskee yhtäältä sopimuksia välitilassa ja muutoin sopimusten asema välitilassa määräytyy sopimustyyppiä koskevien säännösten mukaisesti sekä yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaisesti. Saneeraushakemuksen vireilletulolla ei voida itsessään katsoa olevan kovinkaan merkittävää vaikutusta saneerausvelallisen ja tämän sopimuskumppaneiden välisiin sopimussuhteisiin. Saneeraushakemuksen vireilletulo ei merkitse sopimusrikkomusta velallisen taholta eikä saneerausmenettelyn vireilletulon myöskään voida katsoa aiheuttavan sellaista epävarmuustilannetta, joka voisi itsessään oikeuttaa sopimuksen osapuolen irtaantumaan sopimuksesta taikka keskeyttämään omat sopimuksen mukaiset suorituksensa. Epävarmuuden voidaan katsoa tosiasiallisesti johtuvan velallisyhtiön taloudellisesta tilanteesta eikä saneerausasian vireilletulosta.90 Lisäksi, koska on katsottava, ettei menettelyn alkaminen lähtökohtaisesti itsessään vaikuta saneerausvelallisen kykyyn tai mahdollisuuksiin täyttää muita sopimusvelvoitteitaan kuin saneerausvelkaan kuuluvien saatavien maksua, eivät ennakoitua sopimusrikkomusta koskevat yleiset sopimusoikeudelliset periaatteetkaan koskien sopimuksen päättämistä tai sopimuksen
88 Koulu – Havansi – Korkea-Aho – Lindfors – Niemi 2004-, Insolvenssioikeus>IV YRITYSSANEERAUS>5. Xxxxxxxxxxxx suunnittelu>Saneerauksen aloittamisen oikeusvaikutukset>Sopimussuhteet saneerauksessa>Sopimusten jatkuvuuden periaate, sekä Koulu 2007, s. 177–179.
89 YSL 32.1 §.
90 Koskelo 1994, s. 93–94.
mukaisten suoritusten keskeyttämistä voisi soveltua pelkästään hakemuksen vireille tulon takia.91
Tulkintaa vahvasta sopimusten jatkuvuudesta saneerauksissa tukee myös maksukyvyttömyysdirektiivin perusteella uudistettu yrityssaneerauslain sääntely, jonka mukaisesti sekä varhaisessa saneerausmenettelyssä että perusmuotoisessa saneerausmenettelyssä saneerauksenvaraisia irtisanomis- ja purkamisehtoja on vahvasti rajoitettu. YSL 14.2 e §:n sekä YSL 15.2 §:n mukaisesti: ”Velallisen tekemä sitoumus, jonka nojalla velkoja tai muu velallisen sopimuskumppani saa irtisanoa tai purkaa sopimuksen taikka muuttaa yksipuolisesti sopimusehtoa sillä perusteella, että yrityssaneerausta on haettu tai yrityssaneerausmenettely on aloitettu, on pätemätön. Sama koskee tällaiseen sitoumukseen vaikutuksiltaan rinnastettavaa sitoumusta, järjestelyä tai muuta toimenpidettä”. Hallituksen esityksen mukaisesti pätemättömyys olisi käsillä sekä silloin, kun tällainen sitoumus on laadittu saneerausmenettelyn hakemista tai aloittamista silmällä pitäen, kuin myös silloin, kun tällainen sitoumus vaikutuksiltaan rinnastuisi sanotun kaltaiseen sitoumukseen. Säännöksen tarkoituksena on estää kokonaisvaltaisesti mainitunlaisen, saneerauksenvaraisen ehdon kiertäminen ja käyttäminen.92 Aiempaa oikeudentilaa muokkaavan, saneeraustenvaraisia ehtoja koskevan muutoksen voidaankin katsoa olevan perusteltu, ottaen huomioon sopimussuhteiden pysyvyyden taloudellinen merkitys saneerausta hakevalle toimijalle. Lainsäädännön kehityksessä saneerausvelallisen sopimuskumppaneiden mahdollisuutta vetäytyä sopimussuhteista on kavennettu, kun taas saneerausvelallisen mahdollisuutta vetäytyä sopimussuhteista on ehdotettu laajennettavan. Sopimussuhteiden jatkuvuuden voidaankin siis nähdä olevan erityisen vahva periaate erityisesti saneerausvelalliselle edullisen sopimuksen näkökulmasta.
Saneerausmenettelyn alkamisen jälkeen saneerausvelallisen yritystoiminta jatkuu saneerausmenettelyssä periaatteessa pääpiirteittäin ennallaan.93 YSL 29.1 §:n mukaisesti saneerausvelallisella säilyy menettelyn alkamisen jälkeenkin valta määrätä omaisuudestaan ja toiminnastaan, mikäli tästä ei toisin säädetä. Velallisen tavanomaista toimintaa menettelyn alettua rajoittaa kuitenkin lähtökohtaisesti ns. rauhoitusaika.94 Saneerausmenettelyn aikana
91 HE 182/1992 vp, s. 33.
92 HE 231/2021 vp, s. 128.
93 Ks. esim. Kauppa- ja teollisuusministeriö 2003 ja Koskelo – Kujanen – Malinen – Töyrylä 1994, s. 121–125. 94 Rauhoitusajalla viitataan YSL 3 a luvun ja 4 luvun mukaisiin kieltoihin, jotka ovat harkinnanvaraisesti tuomioistuimen määrättävissä tai joiden voimassaolo on suoraan seurausta laista menettelyn alettua. Varhaisessa saneerausmenettelyssä kieltojen määräämiselle ei ole lakiperusteista pakkoa. Kielloilla pyritään rauhoittamaan (estämään) velallisyritykseen kohdistuvat vaatimukset siten, että yhtiön on mahdollista ohjata tarvittavat
syntyvät velvoitteet eivät kuulu saneerausvelkoihin ja lukeutuvat siis maksu- ja perintäkiellon ulkopuolelle.
Edellä todetusti, YSL 14 e §:n sekä 15 §:n mukaisesti saneerausmenettelyn alkaminen ei vaikuta velallisen jo tekemiin sitoumuksiin, ellei jäljempänä laissa toisin säädetä. Lähtökohtana on siis sopimuksen sitovuus – menettelyn alkaminen ei aiheuta sopimusten purkautumista.95 Hallituksen esityksen (HE 182/1992 vp) yleisperustelujen mukaisesti saneerausvelan maksu- ja perintäkieltoja lukuun ottamatta saneerausmenettelyn alkamisella ei pääsääntöisesti olisi vaikutuksia velallisen sopimussuhteisiin tai velallisen antamiin sitoumuksiin. Edelleen: ”Menettelyn alkaminen ei toisin sanoen muuttaisi velallisen sidonnaisuutta jo tehtyihin sopimuksiin tai muihin oikeustoimiin sen enempää kuin sopimuksen tai oikeustoimen toisenkaan osapuolen sidonnaisuutta”. Samoin, myös saneerausvelallisen sopimuskumppanin sopimukseen perustuvat velvollisuudet pysyvät ennallaan menettelyn alkamisen jälkeen, sillä saneerausmenettelyllä itsessään ei, Tuomiston tulkinnan mukaisesti, voida katsoa olevan vaikutusta velallisen sopimuskumppanin asemaan, jos saneerausvelallinen on sopimuksen perusteella velvollinen muuhun kuin rahasuoritukseen.96 Edellä välitilaa koskevaa tarkastelua mukaillen, saneerausmenettelyn alkamista ei ole katsottava myöskään sopimusrikkomukseksi, eikä menettelyn alkamista voitane myöskään rinnastaa ennakoituun sopimusrikkomukseen.97
Velallisen sopimuskumppanilla voitaisiin periaatteessa silti nähdä lähtökohtaisesti olevan oikeus omasta suorituksestaan pidättäytymiseen yleisiin sopimusoikeudellisiin periaatteisiin perustuen tilanteessa, jossa saneerausvelallinen ei menettelyn alkamisen jälkeen voisi, maksukiellosta johtuen, suorittaa vastasuoritusvelvollisuuttaan.98 Yrityssaneerauslaissa on kuitenkin säännelty poikkeus kyseisenlaisten tilanteiden osalta ja YSL 27.2 §:n mukaisesti velallisen sopimuskumppanilla, joka on ennen menettelyn alkamista tehdyllä sopimuksella sitoutunut suoritukseen velalliselle, mutta jonka suoritus on menettelyn alkaessa kokonaan tai osittain täyttämättä, on YSL 17 §:n mukaisen saneerausvelkaa koskevan maksukiellon estämättä oikeus saada maksu suorituksestaan, jos suoritusta voidaan pitää velallisen toiminnan kannalta tavanomaisena. Täten menettelyn alkamisella ei olisi vaikutusta esimerkiksi
resurssit saneerausmenettelyn toteuttamiseen ja viime kädessä saneerausohjelman laadintaan tarvittaviin selvityksiin ja suunnitteluun. Maksukyvyttömyysdirektiivin pohjalta vuonna 2022 uudistetun yrityssaneerauslain myötä varhaisessa saneerausmenettelyssä aloittamisen oikeusvaikutukset (kiellot) perustuvat tuomioistuimen määräyksiin. Varhaisessa saneerausmenettelyssä kieltojen määrääminen on harkinnanvaraista, joskin kiellot on määrättävä, jollei ole todennäköiset, että ne eivät ole tarpeen (YSL 14 a §).
95 Tuomisto 2010, s. 225.
96 ibid., s. 214, HE 182/1992, s. 32–33. Ks. myös Koskelo 1994, s. 197.
97 Koskelo 1994, s. 197.
98 HE 182/1992 vp, s. 33, 80.
tavanomaisiin tavarantoimituksiin tai muihin tavanomaisiin sopimuksiin, joita koskeva sitoumus on tehty ennen menettelyn alkamista.99 Poikkeuksen voidaankin nähdä olevan perusteltu ottaen huomioon kyseisenlaisten sopimusten merkitys saneerausyhtiön liiketoiminnan jatkuvuudelle. Ilman YSL 27.2 §:ssä mainittua poikkeusta saneerausyhtiön sopimuskumppanin halukkuus jatkaa liiketoimintaa velallisen kanssa tilanteessa, jossa aiempi suoritus, esimerkiksi tavarantoimitus, on jäänyt ilman maksusuoritusta saattaisi olla huomattavasti pienempi, otettaessa myös huomioon riski, joka on käsillä harjoitettaessa liiketoimintaa saneerausvelallisen kanssa. Tilanteessa, jossa velallisen sopimuskumppani on tavanomaiseksi katsottavaan sopimukseen perustuen tehnyt oman suorituksensa, esimerkiksi tavarantoimittaja toimittanut sovitun tavaraerän, ennen saneerausmenettelyn alkamista, ja johon perustuvaa rahasuoritusta velallinen ei ole maksanut, ei velallisella enää ole menettelyn alkamisen jälkeen oikeutta suorittaa maksua maksukielloista johtuen.100 Kyseisenlaisen maksun suorittaminen voinee tulla kuitenkin kysymykseen eräissä tilanteissa YSL 18.2 §:n 4 kohdan pienvelkojen maksua koskevan poikkeuksen kautta. Sopimusten tavanomaisuutta ja epätavanomaisuutta koskevan oikeudentilan ja tulkinnan ei voida katsoa täysin vakiintuneen, mutta tulisi kuitenkin katsoa, että arviointi on kohdistettava nimenomaisesti sopimuksen tavanomaisuuteen velallisen kannalta, ottaen myös huomioon saneerausmenettelyn tavoitteet. Tavanomaisiksi katsotaan ainakin kaikki sellaiset sopimukset, jotka liittyvät velallisen normaaliin liiketoimintaan ja jotka ovat luonteeltaan lähtökohtaisesti toistuvia.101 Eräiden tulkintojen mukaan on katsottu, että tavanomaisten sopimusten piiriin kuuluvat vähintään aina kaikki velallisen sopimukset, joihin tällä olisi YSL 29 §:n nojalla oikeus sitoutua.102 Velkojan intressissä on, että tämän ja velallisen väliseen sopimukseen perustuvaa saatavaa pidettäisiinkin YSL 27.2 §:n mukaisena saatavana, jotta tämä voisi saada saatavalleen suorituksen massavelkaa koskevien sääntöjen mukaisesti.
Lähtökohtaisesti sopimusten sitovuuden ja sopimusten sisällön voidaan menettelyn alkamisen jälkeen katsoa määräytyvän samoin kuin saneerausmenettelyn ulkopuolellakin, sopimusehtojen, sopimustyyppiä koskevien säännösten ja yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaisesti, laissa säänneltyjä poikkeuksia lukuun ottamatta.103 Tarkasteltaessa
99 HE 182/1992 vp, s. 32–33 ja 80, sekä HE 251/2022 vp, s. 47.
100 Nousiainen 2003, s. 39.
101 Koulu – Havansi – Korkea-Aho – Lindfors – Niemi 2004-, Insolvenssioikeus>IV YRITYSSANEERAUS>5. Xxxxxxxxxxxx suunnittelu>Saneerauksen aloittamisen oikeusvaikutukset>Sopimussuhteet saneerauksessa>Tavanomaisuus, Koskelo 1994, s. 161–165 sekä Tuomisto 2010, s. 222–223.
102 Nousiainen 2003, s. 40.
103 Tuomisto 2010, s. 215–216.
laissa säädettyjä rajoituksia velallisen sitoumuksiin liittyen, voidaan huomata, että säädetyt rajoitukset koskevatkin yksinomaan rahavelkojien oikeuksia ja oikeuksien käyttöä. Samoin voidaan nähdä olevan sopimustyyppikohtaisten erityissäännösten kohdalla – saneerauksen vaikutukset velallisen sopimussuhteisiin perustuvat tilanteisiin, joissa velallisen sopimuskumppani on saneerauksessa rahavelkojana.104 Yhtenä suurimmista poikkeuksista sopimussuhteiden jatkuvuuteen ja sopimussitovuuteen voidaan pitää saneerausmenettelyyn liittyviä velkajärjestelykeinoja. Lisäksi saneerausvelkojan oikeudellista asemaa rajoittavat mm. YSL 17, 19 ja 21 §:n mukaiset kiellot sekä saneerauksen varaisia ehtoja koskevat kiellot. Poikkeuksena sopimusten jatkuvuuden periaatteeseen lukeutuvat myös YSL 27 §:n mukaiset tilanteet, joissa saneerausvelalliselle on varattu erityissäännöksin mahdollisuus vetäytyä ennenaikaisesti sopimussuhteesta.105
2.3.4. Vertailua konkurssiin
Konkurssimenettelyiden yhteydessä voidaan, samoin kuin saneeraustenkin kohdalla, puhua sopimusjatkuvuuden periaatteesta. Konkurssiin asettaminen ei siis johda lähtökohtaisesti suoraan sopimusten automaattiseen raukeamiseen, vaan lähtökohtana on konkurssipesän sijaantulo-oikeus velallisen sopimussuhteisiin. Toisaalta konkurssipesällä on myös laaja vetäytymisoikeus, jonka perusteella konkurssipesän on mahdollista myös kieltäytyä velallisen ennen konkurssia tekemän sopimuksen mukaisten velvoitteiden täyttämisestä. Vetäytymisoikeuden käyttö tarkoittaa käytännössä sopimussuhteen purkautumista, sillä velallisen sopimuskumppanillakin on oikeus omasta suorituksesta pidättäytymiseen siinä tilanteessa, kun konkurssipesä on käyttänyt vetäytymisoikeuttaan.106
Konkurssimenettelyssä velallisasetelman voidaan nähdä eriävän saneerausmenettelystä, sillä konkurssin kohdalla juridinen henkilö ja tämän toiminta lakkaa, toisin kuin saneerausmenettelyssä, jossa taloudellisen toimijan toimintaedellytykset pyritään palauttamaan ja turvaamaan. Sopimusjatkuvuuden periaatteen voidaankin katsoa tosiasiassa olevan vahvempi lähtökohta saneerausmenettelyssä kuin konkurssimenettelyssä.107 Yrityssaneerausmenettelyillä on toisinaan esitetty olevan markkinoiden toimivuutta ja yritysten välistä kilpailua vääristävä vaikutus. Saneerausvelallisen mahdollisuuden vapautua
104 Tuomisto 2010, s. 213–214, Ks. myös HE 182/1992, s. 88, sekä Koskelo 1994, s. 123 ja 197.
105 Esim. YSL 27 §.
106 Tuomisto 2010, s. 25. Ks. Myös Koulu – Havansi – Korkea-Aho – Lindfors – Niemi 2004-, Insolvenssioikeus>II KONKURSSIOIKEUS>4. Konkurssiin asettaminen ja konkurssin oikeusvaikutukset>Konkurssin oikeusvaikutukset>Vaikutus sopimus- ja velkasuhteisiin.
107 Tuomisto 2010, s. 213.
sopimussuhteistaan samassa laajuudessa kuin konkurssimenettelyssä voitaisiin katsoa olevan omiaan vääristämään kilpailua esimerkiksi tilanteissa, joissa velallinen hakeutuisi saneerausmenettelyyn nimenomaisena pyrkimyksenään vapautua taloudellisesti kuormittavista sopimuksista, jolloin velallinen saattaisi saada perusteetonta kilpailuetua niihin toimijoihin nähden, joilla ei ole vastaavaa mahdollisuutta vapautua sopimusvelvoitteistaan.108
2.4. YSL 27 §:n mukaiset poikkeukset sopimusten jatkuvuuden periaatteeseen
Sopimusten jatkuvuuden periaate onkin perusteltu lähtökohta ottaen huomioon, että ilman periaatetta, mikäli saneerausmenettelyn alkaminen johtaisi kaikkien sopimusten purkautumiseen ja keskeyttämiseen, velallisen liiketoiminta häiriintyisi useimmiten niin paljolti, ettei sitä enää olisi edellytyksiä jatkaa vaikka toiminta saataisiin muilta osin tervehdytettyä.109 Jo tähänkin perustuen nähdään tarpeelliseksi suojella erityisesti velallisen toiminnan kannalta välttämättömiä sopimuksia kuten tavarantoimituksia sekä kestosopimuksia. Kuten havaittu, velallisen sitoumuksiin liittyvät lakiperusteiset rajoitukset koskevat nimenomaisesti rahavelkojien oikeuksia sekä näiden käyttöä. Tämän lisäksi yrityssaneerauslaissa (sekä työsopimuslaissa) on säädetty velallisen oikeudesta vetäytyä eräistä sopimussuhteista vastapuolen tahdosta riippumatta, mitkä muodostavat osaltaan selkeän poikkeuksen sopimusten jatkuvuuden ja sopimussitovuuden periaatteisiin. Voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti periaatteista poikkeamisen on katsottu olevan perusteltua tietyissä tilanteissa, ottaen kuitenkin huomioon saneerausmenettelyn tavoitteet velallisen jatkamiskelpoisen yritystoiminnan tervehdyttämisedellytysten turvaamisesta. Xxxxxxxxxxxx tavoitteen on katsottu olevan siinä määrin painava peruste, että erityisistä irtisanomisoikeuksista on voitu säätää sopimussitovuudesta sekä velallisen sopimuskumppaneiden perustelluista odotuksista huolimatta. Katsottakoon kuitenkin, että kyseisenlaiset erityiset irtisanomisoikeudet eivät saa tosiasiallisesti muodostua sopimussitovuuden kannalta kestämättömäksi tai velallisen sopimuskumppaneiden kannalta kohtuuttomaksi.110
108 HE 152/2006 vp, s. 46–47 ja HE 251/2022 vp, s. 65–66.
109 Hupli 2004, s. 191.
110 HE 251/2022 vp, s. 51.
Epäedullisten sopimusten päättäminen on kategorisoitavissa toiminnallisen tervehdyttämisen piiriin, jossa yrityksen katetta pyritään parantamaan mm. menoja pienentämällä.111 Toiminnallista tervehdyttämistä on pidettävä nimenomaisena saneeraustoimenpiteenä ja lievimmän puuttumisen periaatteen mukaisesti ensisijaisena verrattuna esimerkiksi velkajärjestelyyn. Taloudellisesti kannattamattomien ja tarpeettomaksi käyneiden sopimusten irtisanomista tulisi pitää yhdessä toiminnallisen tervehdyttämisen kanssa nimenomaisesti yrityssaneerauslain tarkoituksen toteuttamisen ydinalueena.
Velallisen sopimuksista vetäytyminen on mahdollista lähtökohtaisesti kolmenlaisissa tilanteissa, joista on säädetty YSL 27 §:ssä sekä TSL 7:7:ssä. Hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi yrityksen saneerauksesta annetun lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi (HE 251/2022 vp) on arvioitu, että velallisen velvollisuudella pysyä esimerkiksi yksittäisessä taloudellisesti merkittävässä ja epäedulliseksi käyneessä sopimuksessa, voidaan katsoa olevan huomattavaakin vaikutusta saneerausmenettelyn toteuttamismahdollisuuksiin. Edelleen on esitetty, että voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti tällaisista sopimuksista vetäytymisen voidaan katsoa olevan verrattain rajallinen. Hallituksen esityksessä on ehdotettu aiempaa laajempaa sopimuksista vetäytymisen mahdollisuutta ja tätä käsitellään tarkemmin tutkimuksen kohdassa 5.112 Useissa muissa valtioissa velallisen oikeus vetäytyä maksukyvyttömyysmenettelyiden aikana taloudellisesti kannattamattomista sopimuksistaan on Suomessa voimassa olevaa sääntelyä huomattavasti laajempi, mihin peilaten voidaankin katsoa perustelluksi, että kotimaisessa lainsäädännössä seurattaisiin laajemmalti kansainvälistä kehitystä.113
YSL 27.1 §:n mukaan: ”Vuokra- tai vuokrausluottosopimus, jossa velallinen on vuokralleottajana, voidaan menettelyn alettua velallisen puolelta irtisanoa 29 ja 30 §:n säännöksiä noudattaen päättymään kahden kuukauden kuluttua irtisanomisesta sopimuksen kestoa tai irtisanomista koskevien ehtojen estämättä. Xxxxxxx sopimuksen ennenaikaisen päättymisen vuoksi käsittää omaisuuden hallinnan palauttamisesta aiheutuneet välttämättömät kustannukset sekä kohtuullisen korvauksen muusta vahingosta, jonka vuokralleantaja osoittaa hänelle aiheutuvan. Kohtuullisen korvauksen määrän arviointi perustuu tapauskohtaiselle
111 Toiminnallisessa tervehdyttämisessä voidaan mm. lopettaa kannattamattomia toimintoja, tehostamalla toiminnan osa-alueita ja muuttamalla yritysrakennetta. Toiminnallinen tervehdyttäminen tulee erottaa velkajärjestelystä, jonka voidaan nähdä olevan lähinnä oikeudellinen saneeraustoimenpide. Ks. Koulu 1994, s. 12.
112 HE 251/2022, s. 48
113 Ks. tarkemmin ulkomaisesta lainsäädännöstä kohta 2.5 sekä esim. Oikeusministeriö 2022:18, s. 148–155,
Oikeusministeriö 2021:18, s. 90–93 sekä HE 251/2022 vp, s. 71–72.
kokonaisharkinnalle. Vuokrausluottosopimuksen osalta noudatetaan lisäksi, mitä 26 §:ssä säädetään käyttämättä jäävään luottoaikaan kohdistuvien luottokustannusten lukemisesta velallisen hyväksi”. Säännös soveltuu huoneen- ja maanvuokrasopimuksiin sekä kaikenlaisiin leasing-sopimuksiin niiden kohteesta riippumatta. YSL 29 ja 30 §:n perusteella määräytyy edellyttääkö YSL 27.1 §:n mukaisen irtisanomisoikeuden käyttö selvittäjän suostumusta. Merkitystä on erityisesti YSL 29.2 §:n 5 kohdalla, jonka mukaisesti velallinen ei saa menettelyn alettua ilman selvittäjän suostumusta irtisanoa toiminnan tai sen jatkamisedellytysten kannalta tarpeellisia sopimuksia. Esitöissä (HE 182/1992 vp) esimerkkeinä tällaisista sopimuksista mainitaan mm. yrityksen tarvitsemien toimitilojen tai käyttöomaisuuden vuokra- tai leasingsopimukset, keskeisten työntekijöiden työsopimukset ja yrityksen toimintaedellytyksiin vaikuttavat toimitus-, lisenssi- tai muut vastaavat kestosopimukset.114 Ottaen huomioon selvittäjälle YSL 8 §:ssä määritetty lähtökohta menettelyn tarkoituksen toteuttamisen ja velkojien edun valvomisesta, voidaankin tulkita, että YSL 27 §:ssä määrätyt, selvittäjän suostumusta tai myötävaikutusta vaativat sopimuksen päättämistoimet ovat vähintäänkin epäsuorasti riippuvaisia siitä, että sopimuksen päättäminen on menettelyn tarkoituksen ja velkojien edun kannalta tarkoituksenmukaista.115 Käytännössä velkojien edulla viitattaneen lähinnä velkojan saatavalle kertyviin suorituksiin, joten saneerausvelallisen liiketoiminnan kannattavan jatkumisen ja tätä kautta velkojille suoritettavien maksujen maksimoimisen voidaan nähdä ilmentävän velkojan etua. Tästä huolimatta ei voida kuitenkaan katsoa, että irtisanomisoikeuden käyttämistä olisi suoraan sidottu erityisiin edellytyksiin, kuten siihen, että toimenpide on yrityksen saneerauksen kannalta välttämätön, sillä esimerkiksi vuokranantajalla ei ole oikeutta riitauttaa irtisanomista vetoamalla siihen, että sopimuksen päättäminen ei olisi saneerauksen kannalta välttämätöntä.116 YSL 27.4 §:n mukaan sopimuksen irtisanomisen tai purkamisen vuoksi vuokranantajalle on suoritettava korvaus, joka on menettelyssä huomioitavaa velallisen saneerausvelkaa, saatavien ilmoittamiseen liittyvästä sääntelystä huolimatta. YSL 27 §:n mukaisia lakisääteisiä erityisiä irtisanomisoikeuksia voitaneen YSL 27 §:n ja YSL 28.2 §:n
114 HE 182/1992 vp, s. 80–82.
115 Esim. YSL 30 §:n mukaan velallisen määräysvaltaa voidaan rajoittaa myös muuten kuin YSL 29 §:ssä säädetyllä tavalla, jos on olemassa vaara, että velallinen menettelee velkojan etua vahingoittavalla tai sitä vaarantavalla tavalla. Jo tämänkin perusteella voidaan nähdä, että YSL 27 §:n mukaisen erityisen irtisanomisoikeuden käyttöä olisi tosiasiallisesti rajattu tilanteissa, joissa oikeuden käyttö vahingoittaisi tai vaarantaisi velkojan etua.
116 Koskelo 1994, s. 198–200. Vaikkakaan erityisiä edellytyksiä irtisanomisoikeuden käytöllä ei suoranaisesti ole, voidaan YSL 42.1 §:stä johtaa, että saneeraustoimenpiteiden käytöllä, joihin YSL 27.1 §:n mukaiset irtisanomisoikeudet tulee kategorisoida, tulee kuitenkin olla tarkoitus tervehdyttää velallisen toimintaa, vaikkakaan välttämättömyyttä ei vaadita.
sanamuotojen perusteella käyttää vain nimenomaisesti saneerausmenettelyn aikana. Tulkinnan mukaisesti saneerausohjelmassa ei voitaisi esimerkiksi laajentaa tätä lakisääteistä irtisanomisoikeutta koskemaan saneerausohjelman vahvistamisen jälkeistä aikaa.117 Koska kyseessä oleva irtisanomisoikeus on nimenomaisesti velallisen oikeus, tulisi katsoa, että YSL
27.1 §:n mukaisesta 2 kuukauden irtisanomisajasta olisi mahdollista poiketa pidentämällä irtisanomisaikaa. Ottaen huomioon, että vireilletulon jälkeiset vuokraerät ovat erääntyessä maksettavaa uutta velkaa, ei pidemmän irtisanomisajan soveltamisen voitane nähdä olevan ongelmallista. Vaihtoehtoisesti saneerausvelallinen voisi myös vain käyttää YSL 27.1 §:n mukaista irtisanomisoikeuttaan myöhemmässä vaiheessa, jolloin tilanne muodostuisi tosiasiassa samanlaiseksi.
Vuokrasopimussuhteen päättymisen jälkeen osapuolilla saattaa olla intressi neuvotella uudesta vuokrakohdetta koskevasta vuokrasopimuksesta päivitetyin ehdoin. Uudelleenneuvotteluvelvollisuutta tai velvollisuutta uudelleenvuokraukseen ei saneerausvelallisella tai vuokranantajalla kuitenkaan ole. Uudelleenneuvotteluintressiin voidaan nähdä vaikuttavan lähinnä vuokrakohteen uudelleenvuokrattavuus (johon vaikuttavat mm. vuokrakohteen tyyppi, sijainti, koko sekä kohteeseen tehdyt kustomoinnit ja muutostyöt) sekä vuokranantajan näkökulmasta uuden vuokrasopimuksen tuotto-odotus sekä riski. Esimerkiksi kiinteistölle, jolla sijaitsee teollisuushalleja joihin vuokranantaja on tehnyt mittavat kylmälaiteinvestoinnit vuokralaisen puolesta, voidaan olettaa olevan huomattavasti vaikeampi löytää uutta vuokralaista kuin Helsingin keskustassa olevalle pienelle liikehuoneistolle. Tällöin vaikeammin uudelleen vuokrattavan kohteen vuokranantajalla olisi lähtökohtaisesti suurempi intressi neuvotella uusi vuokrasopimus saneerausvelallisen kanssa siitä huolimatta, että vuokralaisena oleva saneerausvelallinen tarkoittaa vakavaraista vuokralaista suurempaa liiketaloudellista riskiä. Uudelleenneuvotteluissa vuokranantaja voi pyrkiä saamaan tietynasteisen riskipreemion uuden vuokrasopimuksen myötä, esimerkiksi sopimuskautta koskevan pidempiaikaisen määräaikaisen sopimusehdon taikka saneerausvelallisen liikevaihtoon sidotun vuokran määrää koskevan ehdon kautta.118
117 Xxxxxxx kuitenkin arvioida, että YSL 27 §:ää vastaavan sisältöinen oikeus on mahdollista huomioida noudattaen mitä yleisesti vaaditaan sopimusperusteisten järjestelyiden osalta. Käytännössä järjestelylle tarvittaneen siis kaikkien asianosaisten suostumus ja järjestelyn ei tulisi olla omiaan heikentämään edes kolmannen oikeuksia.
118 Liikevaihtosidonnainen vuokra voidaan nähdä tietyin edellytyksin ongelmalliseksi velkojien yhdenvertaisuuden kannalta siltä osin, kun on katsottava, että tällä suoritettaisiinkin tosiasiassa saneerausvelkaa. Tällöin vuokrasopimuksen kautta vuokranantajavelkojalle suoritettavat maksut saattaisivat tosiasiassa vähentää muille velkojille saneerausohjelman kautta kertyviä suorituksia, esim. lisäjako-osuusvelvollisuuden kautta.
Epätavanomaisia sopimuksia koskevasta irtisanomisoikeudesta säädetään YSL 27.3 §:ssä: Jos joku on ennen menettelyn alkamista tehdyllä sopimuksella sitoutunut velalliselle muunlaiseen kuin 2 momentissa tarkoitettuun tavanomaiseksi katsottavan sopimuksen mukaiseen suoritusvelvollisuuteen ja jos velallinen ei menettelyn alkaessa ole täyttänyt sopimukseen perustuvaa maksuvelvollisuuttaan, selvittäjän on vastapuolen pyynnöstä ilmoitettava, pysyykö velallinen sopimuksessa. Jos vastaus on kielteinen tai sitä ei anneta kohtuullisessa ajassa, vastapuoli saa purkaa sopimuksen. Epätavanomaisia sopimuksia koskevan erityisen irtisanomisoikeuden soveltamisella katsotaan olevan neljä edellytystä:
1. Kyseessä olevan sopimuksen täytyy olla tehty velallisen ja toisen osapuolen välillä ennen saneerausmenettelyn aloittamista,
2. Velallinen ei saa olla täyttänyt omaa sopimukseen perustuvaa maksuvelvollisuuttaan ennen menettelyn alkua,
3. Velallisen sopimuskumppani ei saa olla suorittanut sopimukseen perustuvaa suoritusvelvollisuuttaan ennen menettelyn alkua ja
4. Sopimuskumppanin suoritus ei saa olla tavanomainen velallisen toiminnan kannalta, eli kyseessä täytyy olla yrityksen normaaliin juoksevaan liiketoimintaan kuulumaton suoritus.119
Edellytysten täyttyessä selvittäjällä on oikeus päättää, pitäytyykö velallinen sopimuksessa, ottaen huomioon myös saneerauksen tarkoitus ja velkojien etu.120 Sopimuksen epätavanomaisuudelle ei ole mahdollista esittää tarkkaa määritelmää, mutta arvioitaessa YSL
27.2 §:n mukaista tavanomaista sopimusta, voidaan hahmottaa pääpiirteittäin ne sitoumukset, joiden ulkopuolelle jäävät sopimukset katsottaisiin epätavanomaisiksi.121 Esimerkiksi investointiluonteisia sopimuksia taikka sopimuksia, joihin sitoutuminen rajoittaisi huomattavasti saneerauksessa käytettävien keinojen valintaa, ei ole lähtökohtaisesti pidettävä tavanomaisina sopimuksina.122 Samoin kuin YSL 27.1 §:n kohdalla, myös epätavanomaisten
119 Tuomisto 2010, s. 221–223.
120 Koskelo 1994, s. 205.
121 Tavanomaisuutta tulee arvioida myös mm. saneerausmenettelyn tavoitteiden kautta - mitkä sitoumukset ovat välttämättömiä velallisen liiketoiminnan toiminnan ja tervehdyttämisen sekä saneerausohjelman vahvistamisen ja toteuttamisen kannalta. Lisäksi arvioinnissa tulee ottaa huomioon ainakin sopimuksen toistuvuus/ainutkertaisuus ja sopimuksen laatu ottaen huomioon yrityksen harjoittama liiketoiminta.
122 Tuomisto 2010, s. 221–223, Koulu – Havansi – Korkea-Aho – Lindfors – Niemi 2004-, Insolvenssioikeus>IV YRITYSSANEERAUS>5. Xxxxxxxxxxxx suunnittelu>Saneerauksen aloittamisen oikeusvaikutukset>Sopimussuhteet saneerauksessa, Koskelo 1994, s. 161–164 ja 204–205 sekä Koulu 2007, s.
178.
sopimusten irtisanomisesta tai purkamisesta suoritettava korvaus on velallisen saneerausvelkaa ja otettava huomioon sen estämättä, mitä on säädetty saatavien ilmoittamisesta.123
Kolmas erityinen irtisanomisoikeus, jolla velallisen sopimuksista vetäytyminen on mahdollista, määräytyy YSL 27.5 §:n viittaussäännöksen perusteella työsopimuslain 7:7:n mukaisesti. Jos työnantajaa koskeva yrityssaneerausmenettely on aloitettu, työnantaja saa, xxxxx XXX 7:4:n mukaisesta työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuutta koskevasta säännöksestä muuta johdu, irtisanoa työsopimuksen sen kestosta riippumatta noudattaen kahden kuukauden irtisanomisaikaa, jos: 1) irtisanomisen perusteena on sellainen saneerausmenettelyn aikana suoritettava järjestely tai toimenpide, joka on välttämätön konkurssin torjumiseksi ja jonka vuoksi työ lakkaa tai vähenee taloudellisia ja tuotannollisia irtisanomisperusteita koskevassa TSL 7:3:ssä tarkoitetulla tavalla tai 2) irtisanomisen perusteena on vahvistetun saneerausohjelman mukainen toimenpide, jonka vuoksi työ lakkaa tai vähenee TSL 7:3:ssä tarkoitetulla tavalla, tai perusteena on vahvistetussa saneerausohjelmassa todetusta taloudellisesta syystä johtuva, ohjelman mukainen järjestely, joka edellyttää työvoiman vähentämistä. Työntekijän noudatettava irtisanomisaika saneerausmenettelyn yhteydessä on 14 päivää, jos lomautetun työntekijän työsuhteen päättymistä koskevasta 5 luvun 7 §:n 1 momentista ei muuta johdu.
Koska tutkielmassa tarkastellaan erityisesti YSL 27.1 §:n mukaista vuokrasopimuksen irtisanomista ja tämän perusteella määräytyvää korvausta, ei muiden YSL 27 §:n mukaisten erityisten irtisanomisoikeuksien syvemmän tarkastelun voida katsoa olevan tässä yhteydessä tarkoituksenmukaista. Jotta YSL 27.1 §:n mukaisesti määräytyvää korvausta vuokrasopimuksen ennenaikaisesta päättämisestä on mahdollista tarkastella laajemmalti, tulee aiemmin tutkimuksessa esitettyjen saneerausmenettelyyn liittyvien lähtökohtien, käsitteiden ja periaatteiden lisäksi tarkastella yleisiä vahingonkorvausoikeudellisia ja sopimusoikeudellisia lähtökohtia sekä huoneen- ja maanvuokraan liittyviä lähtökohtia sekä käytäntöä.
2.5. Ulkomainen lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot
Useissa ulkomaisissa valtioissa velallisen oikeus vetäytyä maksukyvyttömyysmenettelyiden aikana taloudellisesti kannattamattomista sopimuksistaan on Suomessa säädettyä huomattavasti laajempi. Yrityssaneerauslain kehittämistä koskevissa oikeusministeriön mietinnöissä saneerauslainsäädännön muutoksia ja kehittämisvaihtoehtoja on arvioitu osaltaan
123 YSL 27.4 §.
suhteessa ulkomaiseen lainsäädäntöön ja muihin ulkomailla käytettyihin keinoihin.124 Pohjoismaisissa maksukyvyttömyysmenettelyissä on päädytty vaihteleviin ratkaisuihin koskien sopimussuhteiden jatkuvuutta sekä tähän liittyviä poikkeuksia. Ruotsalaisessa saneerausmenettelyssä saneerausvelallinen on aiemmin ollut lähtökohtaisesti huomattavasti laajemmin sidottu ennen saneerausmenettelyä solmimiinsa sopimuksiin verrattuna suomalaiseen lainsäädäntöratkaisuun. Kuitenkin Ruotsissa 1.8.2022 voimaan tulleiden lainsäädäntömuutosten mukaisesti velallisella on nyt lähtökohtaisesti saneerausmenettelyn alettua oikeus selvittäjän suostumuksella irtisanoa kestosopimuksia päättymään enintään 3 kuukauden irtisanomisajan kuluttua. Uudistuksen myötä Ruotsissa velallisella on täten hyvinkin laaja mahdollisuus vapautua ennen saneerausmenettelyä solmituista kestosopimussuhteista.125
Tanskan insolvenssilainsäädännössä ei aiemmin ollut otettu kantaa suomalaista saneerausmenettelyä lähinnä vastaavan maksukyvyttömyysmenettelyn vaikutuksista velallisen sopimussuhteisiin, joskin oikeudentilassa on sittemmin nähty muutos, kun tanskalaisessa lainsäädännössä säädettiin laajemmasta sopimusten jatkuvuuden periaatteesta.126 Tämän mukaisesti velallinen voi selvittäjän suostumuksella jatkaa molempia osapuolia hyödyttäviä sopimuksia ja esimerkiksi tietyin edellytyksin jatkaa sellaista vastiketta koskevaa sopimusta, jonka toinen osapuoli on irtisanonut edeltävien neljän viikon aikana velallisen laiminlyönnin vuoksi. Tanskalaisessa menettelyssä tunnetaan toisaalta myös erityisten irtisanomisoikeuksien konsepti, jonka mukaisesti velallinen voi irtisanoa sopimuksen, irtisanomista koskevista määräyksistä huolimatta, päättymään ”tavanomaista irtisanomisaikaa” noudattaen, tai irtisanomisajan puuttuessa, kolmen kuukauden irtisanomisajalla. Vahinkoa kärsinyt osapuoli voi vaatia sopimuksen päättämisestä aiheutuneesta vahingosta korvausta.127
Myös Norjassa yrityssaneerausmenettelyä vastaavan maksukyvyttömyysmenettelyn kohdalla osapuolten sopimukset pysyvät lähtökohtaisesti voimassa, ellei sopimuksen erityisluonteesta muuta seuraa. Tällöin myös velallisen oikeudet ja velvollisuudet säilyvät ennallaan. Velallinen voi kuitenkin sopimuksen irtisanomista koskevista määräyksistä huolimatta irtisanoa sopimuksen päättymään ”tavanomaisella irtisanomisajalla” tai jos tällaista ei ole, kolmen
124 Ks. Oikeusministeriö 2022:18, s. 148–155, Oikeusministeriö 2021:18, s. 90–93 sekä HE 251/2022 vp, s. 71–
72.
125 Ks. Ruotsissa 1.8.2022 voimaan tullut saneerauslainsäädäntöä koskeva lakiuudistus: Lag om företagsrekonstruktion (2022:964), 3 luvun 9 § - ”Gäldenärens rätt att säga upp varaktiga avtal”, koskien velallisen oikeutta irtisanoa pitkäaikaisia sopimuksia saneerausmenettelyssä.
126 Tuomisto 2010, s. 219.
127 Ks. Tanskassa konkursloven (LBK nr 11 af 06/01/2014) 12 o-u §.
kuukauden irtisanomisajalla. Vahinkoa kärsinyt osapuoli voi vaatia sopimuksen päättymisestä aiheutuneesta vahingosta korvausta.128
Tarkasteltaessa pohjoismaiden lisäksi eräitä Euroopan valtioita huomataan, että esimerkiksi Saksassa lain yrityksen vakauttamisesta ja uudelleenjärjestelystä perusteella laissa säänneltävissä maksukyvyttömyysmenettelyissä ei noudateta täysimääräistä sopimussuhteiden jatkuvuutta. Lain mukaan sopimussuhteet voivat sopimustyypistä riippuen joko jatkua tai päättyä menettelyn alettua. Esimerkiksi valtakirjojen ja toimeksiantojen voimassaolo päättyy suoraan lain perusteella menettelyn alkamisen seurauksena, mutta työsopimukset ja vuokrasopimukset taas pysyvät lähtökohtaisesti voimassa, joskin nämäkin voidaan selvittäjän suostumuksella irtisanoa päättymään 3 kuukauden irtisanomisajan kuluttua. Selvittäjällä on Gesetz über den Stabilisierungs- und Restrukturierungsrahmen für Unternehmen 103 §:n mukaisesti oikeus päättää kokonaan tai osittain täyttämättä olevien sopimusten jatkamisesta tai päättämisestä.129
Alankomaissa maksukyvyttömyysmenettelyjä koskevaa konkurssilakia muutettiin maksukyvyttömyysdirektiivin seurauksena ja kansalliseen lakiin hyväksyttiin saneerausohjelman vahvistamismenettelyä koskevat lakimuutokset. Myös Alankomaissa lähtökohtana on sopimussuhteiden jatkuvuuden periaate, johon kohdistuu kuitenkin velallisen laaja oikeus sopimusvastuiden muuttamiseen tai päättämiseen. Velallisella on mahdollisuus yksipuolisesti muuttaa tai päättää muut sopimukset kuin työsopimukset ja mikäli velallisen sopimuskumppani ei suostu sopimuksen muuttamiseen vapaaehtoisesti, sopimus voidaan päättää tuomioistuimen tarkoituksenmukaisuusharkinnan jälkeen.130
Myös Virossa maksukyvyttömyyslainsäädäntöä on muutettu EU:n maksukyvyttömyysdirektiivin seurauksena ja uudistukseen sisältyy myös velallisen ja velkojien välisten sopimussuhteiden sääntelyä. Viron saneerauslainsäädännön lähtökohtana voidaan pitää osittaista sopimussuhteiden jatkuvuutta ja, samoin kuin edellä mainittujenkin valtioiden kohdalla, lainsäädännössä velalliselle on varattu keino päättää erityisesti
128 Ks. Norjassa Lov om fordringshavernes dekningsrett (dekningsloven) (LOV-1984-06-08-59, viimeksi muutettu LOV-2021-05-07-34 fra 01.06.2021) 7:3a, 7:6, 7:8.
129 Oikeusministeriö 2022:18, s. 91–92. Ks. lisäksi Saksassa Gesetz über den Stabilisierungs- und Restrukturierungsrahmen für Unternehmen (Unternehmensstabilisierungs- und -restrukturierungsgesetz - StaRUG) ("Unternehmensstabilisierungs- und -restrukturierungsgesetz vom 22. Dezember 291–92BGBl. I S. 3256), das zuletzt durch Artikel 12 des Gesetzes vom 20. Juli 2022 (BGBl. I S. 1166) geändert worden ist"), esim. 103-129 §.
130 Oikeusministeriö 2022:18, s. 92–93. Ks. lisäksi Alankomaissa Wet van 30 september 1893, op het faillissement en de surséance van betaling (Faillissementswet) (Geraadpleegd op 06-12-2022. / Geldend van 04-11-2022 t/m heden), sopimusjatkuvuudesta ja irtisanomisoikeudesta esim. 373 artikla.
luottosopimukset tai muut kestosopimukset. Viron lainsäädännön mukaisesti luottosopimus tai muu sopimus, joka on solmittu ennen saneeraushakemuksen vireilletuloa ja jota koskevaa maksuvelvollisuutta ei ole menettelyn aloittamisen jälkeen täytetty, päättyy saneerausohjelman vahvistamisen myötä. Sopimusten päättämisen oikeusvaikutukset määräytyvät kyseisenlaisessa tilanteessa samoin kuin velallisen perusteettoman sopimuksen päättämisen myötä, kuitenkin siten, että päättämisestä aiheutuvat vahingot ovat saneerausmenettelyssä ja ohjelmassa huomioitavaa saatavaa. Edelleen vuokrasopimusten ehtoja on tietyin edellytyksin mahdollista muuttaa purkamisen sijaan silloin, kun sopimus on välttämätön yrityksen toiminnan jatkamiseksi ja saneerausmenettelyn toteuttamiseksi.131
Tarkasteltaessa ulkomaista lainsäädäntöä voidaan huomata sopimusten jatkuvuuden periaatteen olevan lähtökohtana lähes kaikissa vertailun kohteena olevissa maksukyvyttömyysmenettelyissä, joskin periaatteesta poiketaan jokaisessa vertailussa olevassa valtiossa. Velallisella on jokaisessa vertailukohteena olevassa valtiossa vähintäänkin rajoitettu oikeus päättää toiminnan kannalta epäedullisia sopimuksia. Voidaan myös huomata, että useimmissa vertailun kohteissa velallisen sopimuskumppanilla on oikeus ainakin jonkinasteiseen korvaukseen sopimuksen ennenaikaisen päättymisen perusteella. Vastaavanlaista konstruktiota ”kohtuullisesta korvauksesta” ei vertailun kohteena olevissa valtioissa kuitenkaan havaita, jolloin oikeusvertailevasta näkökulmasta ei saada ainakaan suoraa tulkinta-apua YSL 27.1 §:n mukaisen kohtuullisen korvauksen määrittelyyn.
3. Vahingonkorvausvastuun lähtökohdat saneerausmenettelyn ulkopuolella
3.1. Sopimuksen ulkoisen vahingonkorvauksen lähtökohtia
Suomen vahingonkorvausoikeudessa vakiintuneen pääjaon mukaisesti vahingonkorvausoikeus on jaettu sopimuksen ulkoiseen ja sopimusperusteiseen korvausvastuuseen.132 Sopimuksen ulkoisen vahingonkorvausvastuun (deliktivastuun) syvemmän tarkastelun ei voida katsoa olevan perusteltua tässä yhteydessä, joskin maininnan arvoisena pidettäköön seuraavaksi erikseen mainittavia deliktivastuun piirteitä.
131 Oikeusministeriö 2022:18, s. 93. Ks. lisäksi Virossa Saneerimisseadus, Vastu võetud 04.12.2008, RT I 2008,
53, 296, jõustumine 26.12.2008 (muutettu 01.06.2022, RT I, 20.06.2022, 1, 01.07.2022) esim. 11.1 § ja 22.1 §.
132 Hemmo 2005, s. 3.
Sopimuksen ulkoiseen vahinkoon perustuvan korvauksen laskemisessa lähtökohtana pidetään täyden korvauksen periaatetta, joka on myös vahingonkorvauslaissa lähtökohtana.133 Täyden korvauksen periaatteella tarkoitetaan pääasiassa sitä, että vahinko on korvattava kokonaan siten, että vahingonkärsijä saatetaan korvauksen ansiosta siihen asemaan, jossa hän olisi ollut, ellei hän olisi kärsinyt kyseessä olevaa vahinkoa. Täyden korvauksen periaatetta täydentää ns. rikastumiskielto, minkä mukaisesti korvaus ei saa kuitenkaan johtaa siihen, että vahingonkärsijä saatettaisiin parempaan asemaan kuin missä tämä olisi ollut ilman tälle aiheutunutta vahinkoa. Täyden korvauksen suuruuteen liittyvässä arvioinnissa nähdään usein olevan tietynasteisia tulkintaongelmia, sillä aina ei ole mahdollista määrittää tai arvioida kovinkaan tarkasti sitä asemaa, missä vahingonkärsijä olisi ollut, mikäli vahinkoa ei olisi tapahtunut.134 Korvattavina vahinkoina sopimuksenulkoisessa vastuussa pidetään lähtökohtaisesti henkilö- ja esinevahinkoja ja varallisuusvahinkoja vain tietyin edellytyksin.135 Edellä on tuotu esille sopimusoikeudessa tunnustettu ajatus sopimuksen tai sen ehdon sovittelusta, eikä sovittelu-käsite ole myöskään vieras sopimuksenulkoisessa vahingonkorvausvastuussa, jossa samaten tunnetaan velvoitteen (vahingonkorvauksen) sovittelu tapauskohtaiseen kohtuullisuusharkintaan perustuen.136
3.2. Sopimusperusteisen vahingonkorvauksen lähtökohtia
Sopimusperusteinen vahingonkorvausvastuu tulee kyseeseen lähinnä tilanteissa, joissa yksi tai useampi sopimusosapuolista ei täytä sopimusvelvoitteitaan asianmukaisella tavalla. Sopimusperusteisen vahingonkorvausvastuun normisto on hajanainen ja pääsääntöisesti sopimustyypistä riippuvainen.137 Vahingonkorvauksen vaatimista voidaan usein pitää toissijaisena muihin oikeussuojakeinoihin nähden, joskin tästä lähtökohdasta poikkeuksena pidetään kuitenkin aiheutuneeseen vahinkoon liittyviä ylimääräisiä kustannuksia ja välillisiä vahinkoja, jotka on usein mahdollista korvata vain vahingonkorvauksen myötä. Toisin kuin deliktivastuun kohdalla, sopimusperusteisessa vastuussa pääosa korvattavasta vahingosta
133 Ståhlberg – Karhu 2020-, s. 451–453.
134 Hemmo 2005, s. 143–149 ja 204.
135 Varallisuusvahinkona tunnetaan henkilö- tai esinevahingoista riippumattomat ”puhtaat” varallisuusvahingot (vahingonkärsijän kohtaama taloudellinen vahinko). Sopimuksenulkoisessa vastuussa varallisuusvahinkojen korvaaminen tulee suppeammin kyseeseen kuin henkilö- ja esinevahinkojen korvaaminen. Tätä on perusteltu mm. sillä, että yksittäiselle vahingonkärsijälle aiheutuvan taloudellisen menetyksen suuruus voi olla vaikeasti ennustettavissa, toisin kuin esim. sopimussuhteissa, joissa vastasuorituksen arvon voidaan nähdä antavan viitteitä mahdollisista vastuista/aiheutuvista vahingoista. Ks. Hemmo 2005, s. 149–152.
136 Ks. VahL 2:1.
137 Sopimustyyppikohtaisen korvausvastuun välillä voidaan nähdä olevan suuriakin poikkeavuuksia. Hemmo 2005, s. 299–300.
muodostuu tosiasiassa varallisuusvahingoista. Varallisuusvahinkoina pidetään sopimussuhteessa sopimuspuolten välisiä taloudellisia vahinkoja, jotka ilmenevät tyypillisesti ylimääräisinä kustannuksina tai taloudellisen hyödyn menetyksenä.138
Vahingonaiheuttajan vastuuperusteista on usein säännelty laissa ja muutoin pääsääntönä voidaan pitää ekskulpaatiovastuuta, käännetyn todistustaakan tuottamusvastuuta, jonka mukaisesti vahingonaiheuttaja voi vapautua vastuusta, mikäli näyttää menetelleensä huolellisesti sopimusta täyttäessään.139 Toissijaisena vastuuperusteena tunnetaan nykyään myös kontrollivastuu, joka perustuu ekskulpaatiovastuun tavoin käännettyyn todistustaakkaan ja ajatukseen siitä, että sopimusosapuoli voi vapautua vastuusta sellaisten sopimusrikkomusten kohdalla, jotka johtuvat tämän vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevista seikoista tai esteistä.140 ”Oikeudeton” sopimussuhteen irtisanominen täyttänee yleensä riidatta korvausvastuun vastuuperusteet, kuten tuottamuksen.141
Sopimusperusteisessa vastuussa korvauksen laskemisessa pääsääntönä pidetään, deliktivastuun tavoin, täyden korvauksen periaatetta, eli positiivisen sopimusedun mukaista korvausta.142 Laskuperusteen mukaisesti korvaus pyritään suhteuttamaan suuruudeltaan siihen määrään, millä sopimusvelkoja on mahdollista saattaa siihen taloudelliseen asemaan, jossa hän olisi ollut, mikäli sopimus olisi täytetty asianmukaisesti ja virheettömästi. Aiheutuneen vahingon ja vahinkoon perustuvan korvauksen tosiasiallinen määrä on kuitenkin riippuvainen myös siitä, miten vahingonkärsijä on toiminut sopimusrikkomuksen jälkeen, mm. vahingon rajoittamisen ja minimoinnin myötä, sekä miten tämä olisi hyödyntänyt sopimuksenmukaista suoritusta, mikäli olisi vastaanottanut oikeellisen suorituksen.143
Sopimusperusteinen korvausvastuu muodostuu lähtökohtaisesti:
1. Suoranaisista kulueristä, kuten vahinkotapahtuman ja/tai sopimusrikkomusten vaikutusten selvittämisestä sekä reklamaatiosta aiheutuvista kustannuksista,
2. saamatta jääneen suorituksen arvosta,
138 Hemmo 2005, s. 299–300 ja 308.
139 ibid., s. 300–301.
140 Mononen 2004, s. 1390 sekä Hemmo 2003 II, s. 249.
141 Norros 2009, s. 638.
142 Ks. esim. Xxxxxxx 2003, s. 166–169 ja Hemmo – Hoppu 2006-, Sopimusoikeus>8. SUORITUSHÄIRIÖT JA NIIDEN SEURAAMUKSET>Korvattavien vahinkojen sisältö.
143 Hemmo 2005, s. 309–311 Ks. myös Norros 2009, s. 631–658 koskien vahingonkorvausta kestosopimuksen oikeudettoman irtisanomisen perusteella sekä Hemmo 1994.
3. vahingoista, joita syntyy, kun vahingonkärsijä ei kykene hyödyntämään sopimuksenmukaista suoritusta toiminnassaan.144
Samoin kuin myös deliktivastuun kohdalla, vahingonkorvauksen määrän tulee kuitenkin vastata enintään tosiasiallisesti aiheutunutta vahinkoa siten, että korvaus ei johda liialliseen hyvitykseen, jotta vahingonkärsijä ei olisi korvauksen jälkeen paremmassa asemassa kuin ennen vahinkotapahtumaa (rikastumiskielto).145
Sopimusperusteisessa korvausvastuussa vahinkojen korvaaminen kohdistuu lähinnä välittömiin vahinkoihin. Sopimussuhteeseen perustuva lähtökohtainen välillinen vastuu tarkoittaisi sellaista vastuisiin perustuvaa riskiä, jonka harva elinkeinoelämän toimija olisi valmis kantamaan. Pääpiirteittäisen jaottelun perusteella: välittömät vahingot muodostuvat edellä kohdissa 1 ja 2 mainituista vahingoista, ja välilliset vahingot muodostuvat tyypillisesti edellä kohdassa 3 mainitusta sopimuskohteen käytön estymisestä seuraavasta tulon menetyksestä ja vahingonkärsijän muiden sopimussuhteiden häiriintymisestä.146
Sopimusperusteiseen vahingonkorvausvastuuseen liittyvän doktriinin mukaisesti vahingonkärsijä on lähtökohtaisesti näyttövelvollinen vahingon aiheutumisesta ja aiheutuneen vahingon määrästä. Näyttövelvollisuuteen liittyviä haasteita nähdään esiintyvän erityisesti edellä esitetyn kohdan 3 osalta – esimerkiksi tilanteissa, joissa vahingonkärsijän ei ole aiheutuneen sopimusrikkomuksen ja tästä aiheutuneiden vahinkojen vuoksi mahdollista ryhtyä potentiaalisesti taloudellisesti kannattavaan hankkeeseen. Tosiasiallisesti tähän liittyvän näyttötaakan ei kuitenkaan voida nähdä olevan kovinkaan korkea.147 Korvauksen arvioinnissa on myös tietyin edellytyksin mahdollista käyttää avuksi esimerkiksi UNIDROIT-periaatteissa käytettyä vahingon varmuutta käsittelevää 7.4.3. artiklaa, jonka perusteella taloudellisen mahdollisuuden menetyksestä on mahdollista vaatia korvausta suhteessa sen toteutumisen todennäköisyyteen.148 Edellä esitetyn lähtökohdan tavoin ja myös YSL 27.1 §:n sanamuodon mukaisesti, vuokranantajalla (vahingonkärsijällä) on näyttövelvollisuus sopimuksen päättämisestä aiheutuneesta vahingosta YSL 27 §:n mukaisessa tilanteessa.
144 Hemmo 2005, s. 309–311. Ks. tarkemmin 1. kohdan mukaisista kustannuksista esimerkiksi KKO 2021:68.
145 Hemmo 2005, s. 204.
146 ibid., s. 312.
147 Ks. esim. OK 17 luku – silloin kun vahingon määrän näyttäminen on vaikeaa, voi tuomioistuin arvioida vahingon kohtuuden mukaan. Hemmo 2005, s. 309–311.
148 Art. 1.6(2) UNIDROIT Principles 2016, artikla 7.4.3.
Sopimusperusteisen vastuun edellytyksenä on deliktivastuun tavoin vahingonaiheuttajan sopimusrikkomuksen (esim. sopimuksen ennenaikainen päättäminen) ja vahingon välinen syy- yhteys. Käytännössä tällä ei kuitenkaan ole kovinkaan suurta merkitystä, sillä tarkastelua kiinnitetään usein lähemmin vahingon ennakoitavuuteen sekä arviointiin siitä, onko vahingonkärsijän oma menettely vaikuttanut vahinkoon. Vahingonkärsijä voi omalla tuottamuksellisella menettelyllään (esimerkiksi passiivisuudellaan) liittyä vahingon syntymiseen tai ennaltaehkäisemiseen siten, ettei vahingon rajoittamiseksi tai sen seurausten minimoimiseksi ole ryhdytty riittäviin toimenpiteisiin.149 Laajalti tunnetun, oikeuskäytännössä vakiintuneen ja kansainvälisen yleisen säännön mukaisesti sopimusrikkomukseen perustuvan vahingonkorvausvelvollisuuden perusteella tulisi korvata vain sellaiset vahingot, joiden tapahtumismahdollisuuden vahingonaiheuttaja on voinut ennakoida, kun sopimusta on solmittu. Täten vahingonkorvausvastuun enimmäismäärä määräytyykin lähtökohtaisesti vahingonaiheuttajan ennakoitavissa olevien vahinkojen piiristä.150 Samoin vahingonkärsijän oikeutta korvaukseen saattaa rajoittaa se, miten osapuolet ja erityisesti vahingonkärsijä on vahingon syntymisen jälkeen menetellyt.
YSL 27.1 §:n mukainen korvaus sopimuksen ennenaikaisen päättymisen vuoksi käsittää omaisuuden hallinnan palauttamisesta aiheutuneet välttämättömät kustannukset sekä kohtuullisen korvauksen muusta vahingosta. Korvattavaksi tulevat vahingot muodostuvat lähinnä varallisuusvahingoista. Yleisten sopimusoikeudellisten ja vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaisesti velallisen korvattavaksi voi YSL 27.1
§:ää sovellettaessa tulla vain vahinko, joka johtuu sopimuksen ennenaikaisesta päättymisestä. Samoin tarkasteltaessa välillisten vahinkojen asemaa YSL 27.1 §:n mukaisessa korvauksessa, tulevat huomioitavaksi myös saneerausmenettelyssä tunnetut oikeusperiaatteet. Oikeutta korvaukseen välillisistä vahingoista rajoitetaan erittäin yleisesti elinkeinoelämän sopimusehdoissa ja säännösperusteisin keinoin useiden sopimustyyppien kohdalla. Samoin kuin muidenkin vahinkojen kohdalla, välillisiä vahinkoja koskeva mahdollinen korvausvelvollisuus kattaa vain tosiasiallisesti aiheutuneen vahingon ja kuten edellä on todettu, vahingonkärsijän näyttövelvollisuutta aiheutuneesta vahingosta ei voitane pitää kovinkaan suurena. Koska sopimusperusteisen vahingonkorvausvastuun edellytyksenä on vahinkotapahtuman ja vahingon välinen riittävä syy-yhteys sekä se, että vahingon
149 Hemmo 2005, s. 315–317 ja Ståhlberg – Karhu 2020-, s. 514–515.
150 Hemmo – Hoppu 2006-, Sopimusoikeus>8. SUORITUSHÄIRIÖT JA NIIDEN SEURAAMUKSET>Korvattavien vahinkojen sisältö>Vahingon ennakoitavuuden merkitys.
aiheutumisen on tullut olla ennakoitavissa, voidaan välillisten vahinkojen korvaamisen arvioida tulevan tästäkin johtuen harvemmin sovellettavaksi.151 Käytännössä kysymyksellä välillisten vahinkojen korvaamisesta YSL 27.1 §:n kohdalla ei ole kovinkaan suurta merkitystä, ottaen huomioon, että kohtuullisella korvauksella viitataan lain sanamuodon mukaisesti ainakin lähtökohtaisesti muuhun kuin täyteen korvaukseen. Täten voidaankin esittää perusteluita sen puolesta, ettei välillisiä vahinkoja tulisi lähtökohtaisesti ollenkaan korvattavaksi YSL 27.1 §:ää sovellettaessa. Koska kyseessä on ensisijassa kohtuullistettu korvaus, joka on suhteutettu yhdessä vuokranantajavelkojan sekä muiden velkojien kanssa velallisen maksukykyä vastaavaksi, tosiasiallisen vahingon (sisältäen mahdolliset välilliset vahingot) määrä, joka ylittää saneerausohjelmassa huomioidun korvauksen, jää usein vuokranantajan tappioksi. On kuitenkin katsottavissa, että myös välilliset vahingot voisivat eräin edellytyksin tulla korvattavaksi YSL 27.1 §:n mukaisen sopimuksen ennenaikaisen päättämisen vuoksi samoin kuin tavanomaisen sopimusrikkomuksenkin kohdalla saneerauksen ulkopuolella, mikäli välillisten vahinkojen aiheutumisen on katsottava olleen ennakoitavissa, vahingonkärsijä on täyttänyt näitä koskevan näyttövelvollisuutensa sekä voidaan nähdä, ettei välillisten vahinkojen korvaaminen ole omiaan vaarantamaan velallisen toiminnan tervehdyttämistä taikka velkojien yhdenvertaisuutta. YSL 27.1 §:n mukaisen korvauksen, joka sisältää välillisiä vahinkoja on katsottava olevan kohtuullinen kaikki seikat huomioon ottaen.
Eräissä tilanteissa yleisen sopimusperusteisen vahingonkorvausvelvollisuuden sovittelu on mahdollista, mikäli korvausvelvollisuus muodostuu kohtuuttoman suureksi. Sovittelun mahdollistavat eräät sopimusoikeudelliset erityissäännökset (esim. MK 2:32.3, KSL 5:30.2, KL 70.2 §) ja tukea sopimuksen sovittelulle saadaan sääntelemättömissä tilanteissa sopimusoikeuden yleisistä periaatteista sekä oikeuskäytännöstä. Kyseisenlainen sovittelu ja korvauksen kohtuullistaminen on kuitenkin harvinaista, jopa suorastaan poikkeuksellista, erityisesti silloin kun kyseessä on elinkeinonharjoittajan korvausvastuu. Tämä onkin perusteltua, ottaen huomioon, että elinkeinotoiminnassa toimivan yrityksen tulisi itse kyetä arvioimaan ja hallitsemaan sopimussuhteisiinsa liittyvät riskit ja vastuut. Eritoten silloin, kun sopimus on molemminpuolisesti vastikkeellinen, olisi vastuun kohtuullistaminen omiaan järkyttämään sopimuksen tasapainoa. Sovittelua vastaan puhuvana seikkana nähdään myös, mikäli korvausvastuu perustuu sopimuksen päävelvoitteen rikkomiseen.152 YSL 27.1 §:n
151 Hemmo 2005, s. 309–316.
152 Ks. esim. KKO 1985 II 51. Lisäksi Hemmo – Hoppu 2006-, Sopimusoikeus>8. SUORITUSHÄIRIÖT JA NIIDEN SEURAAMUKSET>Korvattavien vahinkojen sisältö>Korvausvastuun sovittelu sekä Hemmo 2005, s. 320.
mukainen vastuun kohtuullistaminen on mahdollista rinnastaa ainakin soveltuvin osin edellä mainitun laiseen sopimusperusteisen korvausvastuun sovitteluun. Samoin kuin tavanomaisenkin velvoitteen sovittelun kohdalla, YSL 27.1 §:n mukaisella kohtuullistamisella pyritään puuttumaan tilanteeseen, jossa osapuolen velvoitteet ovat muodostuneet liian laajoiksi tämän maksukykyyn nähden.153 YSL 27 §:n mukainen tilanne poikkeaa kuitenkin tavanomaisesta sopimusperusteisesta korvausvastuun kohtuullistamisesta sen osalta, että kohtuullistaminen tapahtuu saneerauksen (tervehdyttämisen) varjolla, jolloin vastuun kohtuullistamisen vaikutuksia on pidettävä pienempänä haittana kuin velallisen toiminnan päättymistä esimerkiksi konkurssiin.
3.3. Vahingonkorvaus sopimuksen ennenaikaisen päättymisen perusteella huoneen- ja maanvuokrassa
Xxxxx yrityssaneerauslain erityissäännöksiä, korvaus vuokrasopimuksen ennenaikaisesta päättämisestä määräytyisi sopimusoikeudellisten periaatteiden lisäksi sopimustyypistä riippuen huoneenvuokralakien tai maanvuokralain mukaisesti. Arvioitaessa sopimuksen ennenaikaista päättämistä saneerausmenettelyssä YSL 27.1 §:n perusteella, tulee ensinnä tarkastella vuokrasuhteen päättämiseen liittyvää käytäntöä ja erityispiirteitä saneerausmenettelyn ulkopuolella. Tämän kautta voidaan selvittää ne lähtökohdat, joihon YSL
27.1 §:n mukaista irtisanomistilannetta ja vuokrasuhteen päättämisen perusteella määräytyvää korvausta on mahdollista verrata. Velallisen erityisiä irtisanomisoikeuksia koskevan normiston mukaisesti velallinen voi siis määräysvaltansa rajoissa irtisanoa vuokrasopimukset päättymään kahden kuukauden kuluttua irtisanomisesta. Kyseisenlainen irtisanomisoikeus on erityisen merkityksellisen määräaikaisten vuokrasopimusten ja pitkäaikaisten vuokrasopimusten kohdalla, joissa irtisanomista on rajoitettu.154
Laki asuinhuoneiston vuokrauksesta (AsHVL) soveltuu lain 1 §:n mukaisesti sopimuksiin, joilla rakennus tai sen osa (huoneisto) vuokrataan toiselle käytettäväksi asumiseen (asuinhuoneiston huoneenvuokrasopimus). Huoneiston käyttötarkoitus määräytyy sen mukaan, mikä on huoneiston sovittu pääasiallinen käyttö. YSL 27.1 §:n soveltaminen tulee tietyin edellytyksin kyseeseen myös velallisen yksityisessä käytössä olevaa omaisuutta koskeviin vuokrasopimuksiin, esimerkiksi elinkeinonharjoittajaa koskevan
153 Norros 2018, s. 595–600.
154 Koskelo 1994, s. 198–199.
saneerausmenettelyn kohdalla sekä työsuhdeasuntojen kohdalla.155 Tarkasteltaessa asuinhuoneiston vuokrasopimuksia koskevia irtisanomisoikeuden rajoituksia (AsHVL 52 §), voidaan huomata ettei YSL 27.1 §:n mukaisen irtisanomisoikeuden voida katsoa olevan kovinkaan merkityksellinen toistaiseksi voimassaolevissa asuinhuoneistoa koskevissa sopimussuhteissa, joissa irtisanomisaika on jo lakisääteisesti yrityssaneerauslain säännöksen mukaista kahta kuukautta lyhyempi.156 Tällöin asuinhuoneistojen kohdalla YSL 27.1 §:n soveltamisalaksi jäävät lähinnä sellaiset määräaikaiset vuokrasopimukset, joissa ei ole sovittu irtisanomisoikeudesta. Ottaen huomioon, että saneerausmenettelyyn voivat hakeutua vain taloudellista toimintaa harjoittavat toimijat, voidaan tämänkin osalta arvioida, ettei asuinhuoneistojen vuokrasopimusten irtisanominen YSL 27.1 §:n perusteella muodostu säännöksen ydinalaksi. Täten nähdään tarkoituksenmukaiseksi tarkastella lähinnä liikehuoneiston vuokraa ja maanvuokraa koskevia tilanteita.
Lain liikehuoneiston vuokrauksesta (LHVL) 1 §:n mukaisesti lakia sovelletaan sopimukseen, jolla rakennus tai sen osa (huoneisto) vuokrataan toiselle käytettäväksi pääasiallisesti muuhun tarkoitukseen kuin asumiseen (liikehuoneiston huoneenvuokrasopimus).157 Lähtökohtana toistaiseksi voimassaolevien liikehuoneiston vuokrasopimusten kohdalla voidaan pitää irtisanomisoikeutta LHVL 7 luvun mukaisesti, jolloin irtisanomisaika on kolme kuukautta vuokranantajan irtisanoessa vuokrasopimuksen ja yksi kuukausi vuokralaisen irtisanoessa vuokrasopimuksen, ellei toisin ole sovittu.158 Näin ollen YSL 27.1 § tulee tosiasiassa sovellettavaksi lähinnä määräaikaisten vuokrasopimusten kohdalla sekä toistaiseksi voimassa olevien vuokrasopimusten kohdalla, joissa irtisanomisoikeutta on rajoitettu LHVL:n lähtökohdasta.
Ilman YSL 27.1 §:n mukaista erityistä irtisanomisoikeutta saneerausvelallisella olisi vuokralaisena mahdollisuus purkaa huoneistonvuokrasopimus perusteetta, minkä johdosta vuokranantajalle syntyisi oikeus vahingonkorvaukseen sopimuksen ennenaikaisen päättymisen perusteella.159 YSL 27.1 §:n mukainen tilanne onkin lähinnä rinnastettavissa
155 Ks. AsHVL 50 §. Koskelo 1994, s. 198–199.
156 Vuokralaisella on AsHVL 52 §:n mukaisesti oikeus irtisanoa toistaiseksi voimassaoleva vuokrasopimus yhden kuukauden irtisanomisajalla ja ehto, jolla tätä irtisanomisaikaa pidennettäisiin, on mitätön.
157 Samoin kuin asuinhuoneiston vuokran kohdalla, LHVL 40 §:n mukaan yrityksen saneerausmenettelyn vaikutuksista vuokrasuhteen pysyvyyteen ja vuokrasopimuksesta aiheutuvien velvoitteiden täyttämiseen säädetään erikseen.
158 Toisin kuin AsHVL kohdalla, liikehuoneiston vuokrasopimuksissa voidaan sopia LHVL 42 §:n lähtökohtaa pidemmästä vuokralaisen irtisanomisajasta.
159 Hemmo – Hoppu 2006-, Sopimusoikeus>13. KIINTEISTÖN JA HUONEISTON HANKKIMINEN SEKÄ
RAKENTAMINEN>Liikehuoneiston vuokra>Vuokrasopimuksen kesto ja päättäminen>Vahingonkorvaus.
vuokrasopimuksen perusteettomaan päättämiseen tai sopimuksen ennenaikaiseen päättämiseen olennaiseen sopimusrikkomukseen perustuen. Laissa liikehuoneiston vuokrauksesta säädetään myös tarkemmin vuokralaisen ja vuokranantajan oikeudesta purkaa vuokrasopimus eräiden edellytysten vallitessa. LHVL mukaisista sopimuksen purkamisperusteista mainittakoon esimerkiksi 48.1 §:n 7 kohta, jonka mukaisesti vuokranantajalla on oikeus purkaa vuokrasopimus, jos vuokralainen olennaisella tavalla muutoin rikkoo sitä, mitä huoneiston osalta on sovittu. LHVL 51 §:n mukaisesti vuokranantajalla on oikeus saada vuokralaiselta korvaus vahingosta, joka vuokranantajalle aiheutuu vuokrasopimuksen purkamisesta 48 §:n 1 momentin nojalla. Korvaus muodostuu lähtökohtaisesti sopimuksen ennenaikaisesta päättymisestä aiheutuneista kuluista, kuten esimerkiksi menetetystä vuokratuotosta ja uuden vuokrasopimuksen tekemisestä aiheutuvista kuluista.160 Samoin kuin yleisten oikeusperiaatteidenkin mukaisesti, vahinkoa koskevan korvauksen määrittämisessä tulee myös huomioida vahinkoa kärsineen oma toiminta ja mahdollisuudet vähentää syntyvää tai syntynyttä vahinkoa. Kahden elinkeinonharjoittajan välisen huoneiston vuokraa koskevan sopimussuhteen ennenaikaisen päättymisen perusteella määräytyvän korvauksen arvioinnissa sovelletaan lähtökohtaisesti täyden korvauksen periaatetta. Poikkeuksena tästä lähtökohdasta, LHVL 5 §:ssä säädetään sovittelusäännöksestä, jonka mukaisesti kohtuutonta sopimusehtoa ja vahingonkorvausta voidaan sovitella tietyin edellytyksin.161 Samoin myös asuinhuoneiston vuokran kohdalla tunnetaan kohtuuttoman sopimusehdon ja vahingonkorvauksen sovittelu (AsHVL 6 §). Vahingonkorvausvastuun suuruuden määrittämisessä voidaan sopimusoikeudellisen käytännön mukaisesti huomioida tietyin edellytyksin myös vahingonaiheuttajan maksukyky.162 Sovittelusäännösten voidaan nähdä vahvistavan huoneenvuokrasopimusten osalta sitä, mitä aiemmin on tuotu esille yleisestä sopimusoikeudellisesta sovittelua koskevasta doktriinista.
160 Hemmo – Hoppu 2006-, Sopimusoikeus>13. KIINTEISTÖN JA HUONEISTON HANKKIMINEN SEKÄ
RAKENTAMINEN>Liikehuoneiston vuokra>Vuokrasopimuksen kesto ja päättäminen.
161 LHVL 5 §:n mukaisesti: ”Jos vuokrasopimuksen ehdon soveltaminen olisi vuokrasuhteissa noudatettavan hyvän tavan vastaista tai muutoin kohtuutonta, ehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Jos ehto on sellainen, ettei sopimuksen jääminen voimaan muilta osin muuttumattomana ole ehdon sovittelun vuoksi kohtuullista, sopimusta voidaan sovitella muiltakin osin tai se voidaan määrätä raukeamaan. – Tämän lain nojalla suoritettavaa vahingonkorvausta voidaan sovitella, jos se on kohtuuton ottaen huomioon vahingonkorvausvelvollisen sopijapuolen mahdollisuudet ennakoida ja estää vahingon syntyminen, osapuolten varallisuusolot sekä muut seikat. Vahinkoa kärsivän sopijapuolen on ryhdyttävä kohtuullisiin toimenpiteisiin vahinkonsa rajoittamiseksi. Jos hän laiminlyö tämän, hän saa itse kärsiä vastaavan osan vahingosta”. Ks. esim. Xxxxxxx – Kuhanen 2013, s. s. 279–281 koskien korvauksen kohtuullistamista vuokrasopimuksen päättyessä ennenaikaisesti.
162 HE 304/1994 vp, s. 21–22.
Huoneenvuokrasuhteisiin sovelletaan muutoin sopimustyyppiä koskevia säädöksiä, ellei toisin säädetä – YSL 27 §:n mukaiset oikeudet syrjäyttävät kuitenkin erityislainsäädäntönä sen, mitä asuin- ja liikehuoneiston vuokralaeissa säädetään.163 Ottaen huomioon, että YSL 27.1 §:n mukainen erityinen irtisanomisoikeus on nimenomaisesti yrityssaneerauslaissa säädetty velallisen lisäoikeus, jonka tarkoituksena on edesauttaa velallisen liiketoiminnan tervehdyttämistä, olisikin perusteltua, että lain sanamuodon mukaista ”kohtuullista korvausta” vuokrasopimuksen päättymisestä sovellettaisiin poikkeavasti muun normiston mukaisesta täyden korvauksen periaatteen lähtökohdasta. Nähdään tarkoituksenmukaisena, että saneerauksen tarkoitus huomioon ottaen, velallinen pääsisi YSL 27.1 §:n soveltamisen seurauksena parempaan lopputulemaan kuin vastaavassa tilanteessa vuokrasopimuksen perusteettoman purkamisen johdosta ilman erityisen irtisanomisoikeuden käyttöä. Tähän perustuen onkin siis katsottavissa, että YSL 27.1 §:n mukaisesti irtisanotusta vuokrasopimuksesta määräytyvä korvaus ei voisi olla korkeampi kuin se mitä huoneiston vuokrasopimuksen ennenaikaisen päättymisen perusteella korvaukseksi muutoin määräytyisi.
Liikehuoneiston vuokrausta koskevassa oikeuskäytännössä vahingonkorvauksen lähtökohdaksi ei ole kuitenkaan suoraan otettu voimassa olleen vuokrasopimuksen jäljelle jääneen vuokra-ajan mukaista korvausta, vaan korvauksen määräksi on lähtökohtaisesti arvioitu summa, joka muodostuu jäljelle jäävää vuokra-aikaa lyhyempään ajanjaksoon perustuvaan vuokraa vastaavaan summaan.
Rovaniemen hovioikeuden 28.12.1984 päivätty ratkaisu, asiassa A 85/15, jossa vuokralaiselle tuomittiin maksettavaksi täysi korvaus ajalta, jolloin vuokrahuoneisto oli vuokralaisen hallinnassa ja vuokrasopimuksen täyttämättä jäävän vuokra-ajan (noin 3 vuotta vuokra-aikaa jäljellä) osalta alle kuudesosa korvauksena vuokra-ajan menetystä vuokratulosta.
Helsingin hovioikeuden 8.9.1993 päivätty ratkaisu, asiassa A93/102, jossa vuokralaiselle tuomittiin maksettavaksi täysi korvaus ajalta, jolloin vuokratiloja ei ollut vielä uudelleenvuokrattu sekä vanhan vuokran ja uuden suuruudeltaan pienemmän vuokran erotus (delta) kuuden kuukauden ajalta.
Rovaniemen hovioikeuden 1.7.2014 päivätty ratkaisu, asiassa S 13/449, jossa vuokralaiselle tuomittiin maksettavaksi kohtuulliseksi katsottu, kuuden kuukauden vuokraa vastaava summa
163 YSL 1.2 §.
tilanteessa, jossa vuokratilat olivat tilojen luovutuksen jälkeen olleet ilman vuokralaista yli kaksi vuotta.
Helsingin hovioikeuden 31.10.2011 päivätty ratkaisu nro 3241, asiassa S 10/2847, jossa vuokralaiselle tuomittiin maksettavaksi kokonaisarvioinnin perusteella noin 20 kuukauden vuokraa vastaava summa tilanteessa, jossa vuokra-aikaa jäi vuokrasuhteen oikeudettoman päättämisen seurauksena noin viisi vuotta. Hovioikeus arvioi aiheutuvan vahingon suuruudeksi enintään noin 32 kuukautta.
Liikehuoneiston vuokrasopimuksen perusteettoman päättämisen vuoksi aiheutuvan vahingon mukaisena korvauksena on lähtökohtaisesti pidetty enintään n. 1–2 vuoden vuokraa vastaavaa korvausta, jonka perusteella tätä tulisikin pitää myös edellä todetusti YSL 27.1 §:n soveltamisen perusteella määräytyvän korvauksen enimmäismääränä.164 Liikehuoneistojen vuokrasopimukset muodostavat YSL 27.1 §:n ydinalan, muiden sopimustyyppien tullessa sovellettavaksi harvemmin.
Maanvuokralaissa on erotettu neljä erillistä maanvuokratyyppiä, joista liike- ja teollisuuskiinteistöjen vuokra kuuluu MVL 5 luvun mukaiseen muuhun maanvuokraan.165 Maanvuokrasopimukset voidaan huoneenvuokrasopimusten tavoin solmia toistaiseksi voimassaolevaksi tai määräaikaiseksi (enintään sadaksi vuodeksi) ja vuokranantajalla on tietyin MVL 4 §:ssä ja 21 §:ssä määritellyin edellytyksin oikeus purkaa vuokrasopimus.166 Maanvuokrasuhteen ennenaikaiset päättymistilanteet ovat lähtökohtaisesti monimutkaisempia asuinhuoneiston ja liikehuoneiston vuokrasuhteisiin nähden. Vuokralaisen tekemät rakennus- ja kunnostamistoimenpiteet voivat oikeuttaa vuokralaisen korvaukseen tekemistään parannuksista, mikäli tästä on sovittu MVL 76 §:n määrittelemällä tavalla. Laissa säädetään lisäksi lähtökohtaisesta lunastusoikeudesta koskien vuokralaisen vuokratulle alueelle rakentamia rakennuksia.167 Tilanteessa, jossa maanvuokrasopimus puretaan perusteetta, vuokranantajalla on oikeus saada vuokralaiselta korvaus vahingosta, joka vuokranantajalle aiheutuu vuokrasuhteen ennenaikaisesta päättymisestä. Myös tällöin lähtökohtana on täyden
164 Xxxxxx Xxxxxxxx -haastattelu
165 Hemmo – Hoppu 2006-, Sopimusoikeus>13. KIINTEISTÖN JA HUONEISTON HANKKIMINEN SEKÄ
RAKENTAMINEN>Maanvuokra.
166 Vuokranantajalla on oikeus purkaa vuokrasopimus tontinvuokrasopimusta lukuun ottamatta MVL 21 §:n mukaisesti esimerkiksi silloin, kun ”vuokralainen on olennaisesti laiminlyönyt vuokra-alueen ja siihen kuuluvan omaisuuden kunnossapitovelvollisuuden taikka hän on käyttänyt vuokra-aluetta tai siihen kuuluvaa omaisuutta tämän lain tai vuokrasopimuksen vastaisesti eikä ole kehotuksesta huolimatta korjannut laiminlyöntiään tai menettelyään hänelle asetetussa kohtuullisessa määräajassa.”
167 Hemmo – Hoppu 2006-, Sopimusoikeus>13. KIINTEISTÖN JA HUONEISTON HANKKIMINEN SEKÄ
RAKENTAMINEN>Maanvuokra sekä Saarnilehto 2006, s. 110–114.
korvauksen periaate, jonka suuruuteen vaikuttavat pääpiirteittäin samat seikat kuin edellä huoneenvuokran kohdalla on jo käsitelty.168
4. YSL 27.1 §:n perusteella syntyvä korvausvastuu
4.1. Yleistä YSL 27.1 §:n mukaisesta korvausvastuusta
Edellä on käsitelty saneerausvelallisen mahdollisuutta vetäytyä vuokrasopimuksista vastapuolen tahdosta riippumatta YSL 27.1 §:n mukaista irtisanomisoikeutta käyttäen. Vuokrasopimuksen ennenaikaisen päättämisen seurauksena vuokranantaja on oikeutettu saneerausvelkoihin lukeutuvaan korvaukseen omaisuuden hallinnan palauttamisesta aiheutuneista välttämättömistä kustannuksista sekä kohtuulliseen korvaukseen muusta vahingosta. Koska YSL 27 § on erityinen korvaussäännös, syrjäyttää se mahdolliset vuokrasopimuksessa olevat korvausta koskevat ehdot siltä osin kuin sopimuksen mukaan määräytyvä korvaus olisi suurempi.169 Lisäksi, koska laki yrityksen saneerauksesta on erityislainsäädäntöä, syrjäyttää YSL 27 § myös mahdollisen muun lainsäädännön mukaiset ja sopimusoikeudellisiin yleisiin korvausnormeihin perustuvat korvausvastuut.170
Saneerausohjelmassa huomioitavat vuokrasuhteeseen liittyvät saatavat YSL 27.1 §:n mukaisessa irtisanomistilanteessa on mahdollista jakaa seuraavasti:
1. mahdolliset ennen saneeraushakemuksen vireilletuloa syntyneet vuokrasuhteeseen liittyvät saatavat;
2. omaisuuden hallinnan palauttamisesta aiheutuneet välttämättömät kustannukset;
3. ehdollisena ja enimmäismääräisenä huomioitava kohtuullinen korvaus muusta vahingosta.
Kuten aiemmin tutkimuksessa on jo todettu, saatavia koskevat riitaisuudet pyritään ensikädessä ratkaisemaan sovinnollisesti selvittäjän myötävaikutuksella ja mikäli se ei ole mahdollista aiheuttamatta olennaista viivästystä tai muuta haittaa saneerausmenettelylle, tuomioistuin osoittaa asian käsiteltäväksi erilliseen oikeudenkäyntiin tai muuhun soveltuvaan menettelyyn. Kohdassa 2.2.2. esitetyin argumentein riidanratkaisu voinee myös olla mahdollista vaihtoehtoisen riidanratkaisun keinoin. Saneerausohjelmassa huomioidun ehdollisen ja enimmäismääräisen vahingonkorvaussaatavan maksuvelvollisuuden määrä selviää
168 MVL 19 § ja 21 §, HE 145/2010 vp, s. 8–18, Tuomisto 1991, s. 69–77 ja 102–119.
169 HE 182/1992 vp, s. 80.
170 YSL 1.2 §:ssä on säädetty yrityssaneerauslain ensisijaisuudesta suhteessa muuhun lainsäädäntöön.
myöhemmässä vaiheessa vahingon todellisen määrän täsmentyessä tai vaihtoehtoisesti riidanratkaisun lopputuloksen mukaisesti, mikäli asiassa ei ole muutoin päästy sovintoon. Attraktiivisen ratkaisemisen nähdään kuitenkin olevan ensisijalla vuokrasuhdetta koskevissa kysymyksissä. Tämä on perusteltua myös kustannustehokkuuden periaatteen kannalta erityisesti tilanteissa, joissa vuokrasuhteen päättämisestä aiheutuva vahinko arvioidaan euromääräisesti suhteellisen matalaksi.171 Asianosaisilla ei usein voida nähdä olevan kovinkaan suurta intressiä saattaa asiaa käsiteltäväksi erilliseen oikeudenkäyntiin juuri kustannustehokkuuteen liittyvistä syistä. Ottaen huomioon saneerausmenettelyiden keskimääräisen pitkän keston (n. 250 päivää), jos vuokrasopimus on irtisanottu saneerausmenettelyn alussa, vuokrasopimuksen ennenaikaisesta päättymisestä aiheutuvan vahingon todellinen määrä saattaa jo olla tosiasiallisesti tiedossa, jos/kun vuokranantaja saa vuokrakohteen uudelleenvuokrattua taikka vaihtoehtoisesti silloin kun vuokranantaja ja saneerausvelallinen saavat neuvoteltua ja solmittua uuden kohdetta koskevan vuokrasopimuksen.172
YSL 27.1 §:n perusteella vuokrasopimuksen ennenaikaisen päättymisen vuoksi suoritettava korvaus omaisuuden hallinnan palauttamisesta aiheutuneista välttämättömistä kustannuksista käsittää lähinnä irtisanomisaikaan kohdistuvan vuokran, muun vastikkeen sekä omaisuuden hallinnan palauttamisesta aiheutuvat muut välttämättömät kustannukset. Korvattavaksi voi siis tulla vain todellinen aiheutunut vahinko edellyttäen, että se on sopimuksen ehtojen mukaisesti määräytyvää korvausta pienempi.173 Alkuperäisessä hallituksen esityksessä (HE 182/1992 vp) mainitusta huolimatta, kestosopimuksia koskevan YSL 32.1 §:n perusteella irtisanomisajan vuokra katsotaan kuitenkin hakemuksen vireilletulon jälkeen syntyneeksi velaksi, joka on maksettava sitä mukaa kuin se erääntyy.174 Hallinnan palauttamisesta aiheutuvilla
171 Asianosaisilla ei voitane nähdä olevan kovinkaan suurta intressiä saattaa asiaa käsiteltäväksi erilliseen oikeudenkäyntiin esimerkiksi tilanteessa, jossa liikehuoneiston kuukausivuokra on vuokrasopimuksen mukaisesti ollut 500 €/kk ja vuokranantajavelkoja vaatisi korvausta vuokratulojen menetyksen perusteella 9 kuukauden osalta, vaikka selvittäjän näkemyksen mukaisesti kohtuullisena korvauksena olisi pidettävä 6 kuukauden vuokratuloa vastaavaa summaa. Riidan osoittamisesta erilliseen oikeudenkäyntiin syntyisi mitä todennäköisimmin enemmän kuluja, kuin mitä vuokranantajavelkojan vaatiman 9 kuukauden vuokratuloja vastaavan korvauksen huomioimisen arvo on, erityisesti saneerausvelkoihin mahdollisesti kohdistettavan velkajärjestelyn jälkeen.
172 Uudelleenneuvotellun vuokrasopimuksen kohdalla todellinen aiheutunut vahinko on mahdollista laskea irtisanotun vuokrasopimuksen vuokran määrän ja uudelleenneuvotellun vuokrasopimuksen vuokran määrän erotuksen (deltan) kautta.
173 HE 182/1992 vp, s. 80.
174 Ratkaisussa KKO 1997:54 yrityksen saneerauksesta annetun lain 27 §:n 1 momentin tarkoittamalta irtisanomisajalta maksettava vuokra katsottiin velallisen saneerausvelaksi. YSL 27.1 §:n sanamuotoa muutettiin sittemmin siten, että irtisanomisajan vuokra on katsottava YSL 32 §:n mukaiseksi uudeksi velaksi.
välttämättömillä kustannuksilla voidaan myös viitata mm. kohteen ennallistamiskuluihin, joilla kohde saatetaan uudelleenvuokrattavaan kuntoon. Säännöksen sanamuodon tulkinnan mukaan on todettavissa, että hallinnan palautuskustannuksista voidaan korvata vain välttämättömät erät, jolloin esimerkiksi hallinnan palautuksen yhteydessä tehdyistä välttämättömyyden rajan ylittävistä ennallistamiskuluista saneerausvelallisen korvattavaksi ei voi tulla sitä osaa, joka on katsottava vuokrakohteen hyödyksi. YSL 27.1 §:n mukaisena muuna korvattavana vahinkona pidetään pääasiassa irtisanomisajan jälkeistä aikaa koskevaa vuokratulojen menetystä.175 Oikeuskäytännön perusteella korvattavaksi saattavat kuitenkin tulla vuokratulojen menetyksen lisäksi muutkin vahingot.176
Vuokranantajalle vuokrasopimuksen päättämisestä aiheutuvat vahingot muodostuvat pääasiassa varallisuusvahingoista. Vuokranantajan voidaan yleisesti nähdä olevan paremmassa asemassa tavanomaisiin VMJL 2 §:n mukaisiin etuoikeudettomiin velkojiin nähden, sillä vuokranantajilla on yleensä vuokrasuhteeseen liittyvä vakuus, jolloin vuokranantajan on vuokralaisen maksukyvyttömyystilanteissa mahdollista kuitata saatavistaan ainakin osa vuokrasuhteen aikana maksetusta vuokravakuudesta, mikäli tällainen on asetettu. Vuokratilat ovat usein elintärkeät velallisen liiketoiminnan kannalta, ja tämän kautta velallinen onkin usein riippuvaisuussuhteessa vuokranantajaan. Tätä kautta velallisella (vuokralaisella) onkin suuri intressi suorittaa massavelkoihin lukeutuvia vuokraeriä täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti, jolloin vuokranantajavelkojat ovat usein tätä kautta muita etuoikeudettomia velkojia paremmassa asemassa myös velallisen jälkikonkurssissa. Velallisella on lakiperusteinen velvollisuus suorittaa kaikki massavelkaiset velkansa täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti menettelyn keskeyttämisen uhalla, mutta todellisuuden ei aina voida nähdä vastaavan tarkoitettua – toisinaan velallinen joutuu priorisoimaan ja kohdistamaan massavelkoihin lukeutuvia suorituksia liiketoiminnan kannalta tärkeimmille velkojille tai esim. rahoituslaitosvelkojille taikka julkisoikeudellisille velkojille, jotka todennäköisimmin vaatisivat menettelyn keskeyttämistä erääntyneiden massavelkaisten vastuiden perusteella.
4.2. ”Kohtuullinen korvaus” muusta vahingosta
4.2.1. Lähtökohdat kohtuulliselle korvaukselle
YSL 27.1 §:n mukaisen kohtuullisen korvauksen määrittämisessä esiintyy tulkintaongelmia erityisesti määräaikaisten vuokrasopimusten kohdalla, sekä sellaisten toistaiseksi
175 KKO 2003:31.
176 KKO 2022:74.
voimassaolevien vuokrasopimusten kohdalla, joissa vuokrasuhteen päättämistä on rajoitettu. Vaikkakin YSL 27 § syrjäyttää erityissäännöksenä muut muutoin soveltuvat normit, ei tätä sovelleta täysin irrallaan muusta oikeusnormistosta – yleisiä korvaus- ja kohtuullisuusperiaatteita voidaan ja tuleekin hyödyntää soveltuvin osin YSL 27.1 §:ään perustuvan vastuun sisällön arvioinnissa. Samoin kuin tavanomaisessa sopimusperusteisessa kohtuuttomuusarvioinnissakin, kohtuullisen korvauksen arviointi tulee perustaa yksittäistapaukseen kohdistuvaan kokonaisharkintaan, jossa tulee huomioida käsillä olevat olosuhteet, tosiseikat sekä muut erityispiirteet. Kokonaisharkinnassa arvioidaan kohtuullisuutta kaikkien asianosaisten kannalta.177
Tarkasteltaessa YSL 27.1 §:n perusteella määräytyvää kohtuullista korvausta muusta vahingosta, tulee ensinnä erottaa arviot siitä, mikä aiheutuneen vahingon suuruus tulisi tosiasiassa enintään olla ja se, minkä suuruisena vahingon voidaan katsoa olevan siinä määrin kohtuullinen, että se voidaan huomioida velallisen saneerausohjelmassa.178 Lisäksi tulee ottaa huomioon, että pykälän mukainen korvaus huomioidaan pääsääntöisesti aina ehdollisena ja enimmäismääräisenä saatavana, jolloin kohtuullisen korvauksen suuruuden määrittämisessä on nimenomaisesti kyse siitä, mikä on saneerausohjelmassa huomioitavan korvaussaatavan enimmäismäärä. Tilanteessa, jossa saatava on huomioitu suurempana kuin miksi todellinen aiheutunut vahinko täsmentyy, rajoittuu saatavan määrä rikastumiskiellon mukaisesti enimmillään tosiasiallisesti aiheutuneen vahingon määrään.
Tarkasteltaessa lain sanamuotoa suhteessa lainvalmistelumateriaaleissa todettuun huomataan tietynasteista ristiriitaa. Lain sanamuodon mukaisesti vuokranantajalla on oikeus kohtuulliseen korvaukseen vahingosta, kun taas hallituksen esityksessä on todettu korvattavaksi tulevan yksittäistapauksessa aiheutuva todellinen vahinko.179 Lain sanamuodon mukaisesti kyseessä olisi vastuuta rajoittava säännös eli poikkeus täyden korvauksen periaatteesta, jolloin ainakaan lähtökohtana ei voisi olla täysi korvaus. Hallituksen esityksessä (HE 182/1992 vp) todettua tulisi tosiasiassa tulkita siten, että myös täysi korvaus on mahdollinen, joskin vain joissain yksittäistapauksissa, joissa muut edellytykset täydelle korvaukselle täyttyvät – täysi korvaus tulee voida katsoa tapauksessa kohtuulliseksi kaikkien asianosaisten kannalta käsillä olevat
177 Ks. esim. Xxxxxxxxx 1985, s. 43 ja Hemmo – Hoppu 2006-, Sopimusoikeus>7. SOPIMUKSEN KESKEINEN SISÄLTÖ>Sopimusehtojen sovittelu>Kohtuuttomuus sekä Hemmo 2003 II, s. 43–53. 178 Esimerkiksi passiivisen vuokranantajan kohdalla, jonka ei voida katsoa täyttävän vahingon
rajoittamisvelvoitettaan, arvioinnissa tulee kiinnittää huomiota siihen, mikä olisi vahingon suuruus, mikäli vuokranantaja olisi täyttänyt velvoitteensa hyväksyttävällä tavalla.
179 HE 182/1992 vp, s. 80.
olosuhteet ja muut seikat huomioiden. Lähtökohtaista täyttä korvausta vastaan puhuu myös se, ettei voitane olettaa, että lainsäätäjän tarkoituksena olisi ollut, ettei velallinen saisi sopimuksen ennenaikaisesta irtisanomisesta mitään etua muutoin soveltuviin oikeussääntöihin verrattuna.180 Hallituksen esityksessä (HE 251/2022 vp) on esitetty laajennuksia YSL 27 §:n mukaisiin irtisanomisoikeuksiin siten, että saneerausvelallisella olisi mahdollisuus vetäytyä eräin edellytyksin ennen saneerausmenettelyn alkamista tehdyistä sopimuksista, joilla velallinen on sitoutunut muuhun kuin rahasuoritukseen – velallisen sopimuskumppanilla olisi sopimuksen ennenaikaisen irtisanomisen perusteella oikeus kohtuulliseen korvaukseen aiheutuneesta vahingosta. Ehdotusta koskevissa perusteluissa on todettu, että muutoksen tarkoituksena on edistää velallisten saneerausmahdollisuuksia ja ehkäistä sellaisia tilanteita, joissa saneerausta ei voitaisi lainkaan toteuttaa. Ehdotetun irtisanomisoikeuden perusteella määräytyvä korvaus on rakennettu lakiteknisesti vastaavaksi jo voimassaolevan YSL 27.1 §:n kanssa ja mihin liittyvän arvioinnin voidaan nähdä tukevan ajatusta nimenomaisesti kohtuullisesta korvauksesta täyden korvauksen sijaan.181 Tulkintaa tukevat edelleen myös korkeimman oikeuden ratkaisut KKO 2003:31 ja KKO 2022:74, joissa on todettu, että YSL
27.1 §:ää sovellettaessa nähdään, että säännöksellä on luovuttu vahinkojen korvaamisessa lähtökohtana noudatettavasta täyden korvauksen periaatteesta siten, että muusta aiheutuneesta vahingosta vuokranantaja voi saada enintään kohtuullisen korvauksen.182 Huomioiden myös yleiset korvausperiaatteet, erityisesti rikastumiskielto, voidaan kiistatta todeta, että YSL 27.1
§:n mukaisen korvauksen ylärajana on pidettävä vuokranantajalle aiheutunutta todellista vahinkoa.
Kohtuullisuusarvioinnissa tulee myös aina ottaa huomioon saneerausmenettelyn tarkoitus (velallisen toiminnan tervehdyttäminen) sekä velkojien yhdenvertaisuuden periaate (YSL 44.2, 46 ja 53 §). Esimerkiksi korkeimman oikeuden ratkaisuissa 2008:67 ja 2009:52 on korostettu velkojien yhdenvertaisuuden periaatetta ja todettu, että tästä poikkeaminen edellyttää nimenomaista lain säännöstä tai vakiintuneisuutta oikeuskäytännössä.183 YSL 27.1 §:n soveltamisen perusteella muodostuva kohtuullistettu korvaus voi olla omiaan asettamaan vuokranantajavelkojan muita velkojia huonompaan asemaan ottaen huomioon tämän saatavaan
180 Koulu – Havansi – Korkea-Aho – Lindfors – Niemi 2004-, Insolvenssioikeus>IV YRITYSSANEERAUS>5. Xxxxxxxxxxxx suunnittelu>Saneerauksen aloittamisen oikeusvaikutukset>Sopimussuhteet saneerauksessa>Tavanomaisuus.
181 HE 251/2022 vp, s. 47–53 ja 76–79.
182 Ks. Tarkemmin KKO 2003:31 ja KKO 2022:74 sekä näihin liittyvää arviointia kappaleessa 5.2.2.
183 KKO 2008:67, perustelujen kohta 5 ja KKO 2009:52, perustelujen kohta 10.
mahdollisesti kohdistuva ns. tuplaleikkaus. Tuplaleikkauksen myötä vuokranantajavelkojalle muodostuva heikompi asema voidaan nähdä tosiasiallisesti velkojien yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisena. Poikkeaminen on kuitenkin nähty lainsäädännössä perustelluksi ja velkojien yhdenvertaisuudesta poikkeamiselle on nimenomainen lainsäädäntöön perustuva tuki.184 Täten kyseisenlaisen loukkauksen velkojien yhdenvertaisuusperiaatteeseen ei kuitenkaan nähdä muodostavan estettä saneerausohjelman vahvistamiselle. Vuokranantajavelkojan saatavan huomioiminen täysimääräisenä johtaisi useissa tapauksissa saneerausohjelmassa suurempaan saneerausvelkojen leikkausprosenttiin (akordiin), jolloin muille saneerausvelkojille kertyvät maksuohjelman mukaiset suoritukset vähenisivät.
Tutkimusta varten toteutettujen haastatteluiden perusteella on selvitetty, että yleisenä saneerauskäytäntöön perustuvana lähtökohtaisena viitekehyksenä kohtuullisen korvauksen määrälle voidaan pitää n. 3–12 kuukauden vuokraa vastaavaa korvausta.185 Säännöstä koskeva,
n. 20 vuoden vakiintunut käytäntö perustuu ajatukselle siitä, että lähtökohtaisena kohtuullisena korvauksena olisi pidettävä enintään 6–12 kuukauden vuokraa vastaavaa korvausta. Säännöksen tarkoitusta tulkittaessa on perusteltavissa, että sen fundamentaalinen tavoite huomioon ottaen, kohtuullisen korvauksen suuruutena tulisi pitää enintään n. 0–18 vuokrakuukautta vastaavaa summaa. Mikäli tapauskohtaisessa arvioinnissa kuitenkin päädyttäisiin yli 18 kuukauden vuokraa vastaavaan summaan, olisi huomattavan vaikeaa nähdä perusteita korvaukselle, joka ylittäisi suuruudeltaan sen, mitä saneerausmenettelyn ulkopuolella (inter vivos) tulisi sovellettavaksi vastaavissa olosuhteissa.186 Vastaavan suuruista korvauksen viitekehystä on sovellettu myös tilanteissa, joissa vuokranantaja on saanut uudelleenvuokrattua vuokrakohteen ja vanhan ja uuden vuokrasopimuksen välisen erotus (delta) on ollut laskettavissa.
Osaltaan on myös katsottu, että yli 6–12 kuukauden vuokraa vastaavan korvauksen huomioiminen saneerausohjelmassa tulisi kysymykseen vain, mikäli tilanne on poikkeuksellinen ja vuokranantajalla tähän erityiset perusteet. Edelleen on katsottu, että korvauksen huomioiminen viitekehyksen ylärajalta on tullut saneerauskäytännössä
184 Poikkeaminen on perusteltavissa esimerkiksi saneerausmenettelyn perimmäisen tarkoituksen, yrityksen tervehdyttämisen kautta. Saneerausohjelmaehdotuksen, jossa vuokranantajavelkojan saatava olisi huomioitu poikkeuksellisen suurena kohtuullisen korvauksen sijaan (vaikkakin se vastaisi tosiasiallisesti aiheutunutta vahinkoa), hyväksymisedellytykset voisivat käytännössä olla hyvinkin vähäiset.
185 Xxxxx Xxxxxxxxx, Xxxxx Xxxxxxxxx, Xxxxx Xxxxxxxxxx, Xxxxxx Xxxxxxxx, Xxxxxx Xxxxxxxx, Xxxxx Xxxxxxxx, Xxxxx Xxxxxxxx, Xxxxxx Xxxxxx -haastattelut.
186 Xxxxx Xxxxxxxx -haastattelussa.
kysymykseen lähinnä tilanteissa, joissa vaatimuksen intressi on ollut pieni eikä suuremmalla korvauksen huomioon ottamisella ole ollut merkitystä yrityssaneerauksen ja sen tavoitteiden onnistumisen kannalta. Saneerauskäytännössä erityisinä perusteina viitekehyksen alarajaa suuremmalle korvaukselle on katsottu olevan esimerkiksi vuokrakohteeseen vuokranantajan toimesta tehdyt investoinnit sekä vuokrakohteen uudelleen vuokrattavuuteen liittyvät perustellut edellytykset. Näin ollen, ellei erityisiä perusteita yli 6 kuukauden vuokraa vastaavan korvauksen huomioimiselle ole ollut, saneerauskäytännössä korvauksen enimmäismääräksi on katsottu lähtökohtaisesti n. 3–6 kuukauden vuokraa vastaava summa.187
Kuten edellä todettu, kohtuulliselle korvaukselle ei voitane nähdä olevan perusteita sen osalta, kun kohtuullista korvausta vaaditaan yli n. 18 kuukauden vuokraa vastaavan summan osalta. Haastattelujen toteuttamishetkellä haastateltavien tiedossa ei ole myöskään ollut, että saneerausmenettelyissä olisi tosiasiassa huomioitu YSL 27.1 §:n mukaisena kohtuullisena korvauksena yli 18 kuukauden vuokraa vastaavia korvauksia.188 Vakiintuneen saneerauskäytännön tulkinnasta poikkeamiseen nähtäisiin vaadittavan erityisen vahvoja perusteluita.
4.2.2. Kohtuullisen korvauksen määrän viitekehyksestä
4.2.2.1. Korvaus sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaisesti (täysi korvaus)
YSL 27.1 §:n mukaisena kohtuullisena korvauksena muusta sopimuksen ennenaikaisen päättymisen vuoksi aiheutuneesta vahingosta voidaan pitää enintään vuokranantajalle todella aiheutunutta vahinkoa. Täysi korvaus voi tulla korvattavaksi tapauskohtaiseen arviointiin perustuen silloin, kun se on katsottava kohtuulliseksi kaikkien asianosaisten osalta saneerauksen tarkoitus huomioon ottaen, eikä muista seikoista muuta johdu. 189 Korvattavaksi tuleva täysi korvaus tulisi kuitenkin olla lähtökohtaisesti enintään n. 3–12 kuukauden vuokraa vastaava, ellei erityisiä perusteita esitetä enintään 18 kuukauden vuokraa vastaavalle korvaukselle. Täyden korvauksen ei voitane suuruudeltaan katsoa voivan ylittää saneerauskäytännössä vakiintunutta 18 kuukauden vuokraa vastaavaa korvausta. Aiheutuneen vahingon määrän asettuessa alle 18 kuukauden vuokraa vastaavan summan alle, on täyttä korvausta pidettävä kohtuullisen korvauksen ylärajana tilanteessa, jossa tätä ylärajaa ei katsota
187 Xxxxx Xxxxxxxxx, Xxxxx Xxxxxxxxx, Xxxxx Xxxxxxxxxx, Xxxxxx Xxxxxxxx -haastattelut
188 Xxxxx Xxxxxxxxx, Xxxxx Xxxxxxxxx, Xxxxx Xxxxxxxxxx, Xxxxxx Xxxxxxxx, Xxxxxx Xxxxxxxx, Xxxxx Xxxxxxxx, Xxxxx Xxxxxxxx, Xxxxxx Xxxxxx, Xxxxxx Xxxx -haastattelut.
189 Saneerausohjelmassa ei voida huomioida ns. varmuuden vuoksi sellaista enimmäismääräistä saatavaa, jota ei voida katsoa perustelluksi esitettyjen arvioiden perusteella. Täten, konkreettisuuskriteeristä johtuen, korvausvastuu ei voi koskea vahinkoja, jotka ovat ainoastaan mahdollisia.
madallettavaksi muista seikoista johtuen. Korvauksen määrän kohtuullisuutta koskevaan arviointiin vaikuttavat 4.2.3. kohdassa esitetyt kohtuusharkinnan punnintakriteerit.
4.2.2.2. Korvaus saneerausmenettelyn ulkopuolella
Edellä mainitusti on katsottava, että saneerausohjelmassa voidaan huomioida ehdollisena ja enimmäismääräisenä saneerausvelkana YSL 27.1 §:n mukainen kohtuullinen korvaus muusta vahingosta enimmillään vain siltä osin, kuin minkä suuruiseksi korvausvelvollisuus olisi muodostunut saneerausmenettelyn ulkopuolella vastaavanlaisen vahinkotapahtuman (vuokrasopimuksen ennenaikainen päättäminen) seurauksena. Täten esimerkiksi liikehuoneiston vuokratapauksissa YSL 27.1 §:n mukaisen korvauksen yläraja muodostuisi LHVL mukaisen soviteltua vahingonkorvausta koskevan käytännön perusteella. Näin ollen esimerkiksi liikehuoneiston vuokraa koskevissa tilanteissa YSL 27.1 §:n mukaisen korvauksen ylärajaksi muodostuu LHVL koskevan käytännön perusteella enintään n. 1–2 vuoden vuokraa vastaava summa. Koska 18 kuukauden vuokraa vastaava korvaus on katsottu saneerauskäytännössä kohtuullisen korvauksen ylärajaksi, muodostuu korvauksen ylärajaksi saneerausmenettelyn ulkopuolisen käytännön perusteella enintään 12–18 kuukauden vuokraa vastaava summa. Tällöin mikäli velallisen korvattavaksi tulisi saneerausmenettelyn ulkopuolella alle 18 kuukauden vuokraa vastaava summa, tulisi tätä pitää saneerausmenettelyssä huomioitavan kohtuullisena korvauksen ylärajana. Mikäli saneerauskäytännössä vakiintuneesta 18 kuukauden vuokraa vastaavasta korvauksesta poikettaisiin erityisin perustein, ei kohtuullisena korvauksena voitaisi kuitenkaan huomioida yli sitä, mitä sovellettaisiin inter vivos saneerausmenettelyn ulkopuolella.
4.2.2.3. Konkurssivertailu
Edellä on esitetty YSL 41 ja 42 §:n mukainen velvollisuus sisällyttää saneerausohjelmaan konkurssivertailulaskelma, jossa eritellään millaisiksi velallisen taloudellisen tilanteen ja toimintaedellytysten sekä velkojien aseman voidaan olettaa muodostuvan ilman ohjelmaa ja ohjelman avulla ja tavallisten velkojen osalta arvio siitä, millaiseksi jako-osuus olisi muodostunut konkurssissa ilman YSL 32 §:n 2 momentin soveltamista. Saneerausohjelman vahvistamiselle on YSL 53 §:n mukaisesti este, mikäli velkojalle saneerausmenettelyn myötä vahvistettavat maksusuoritukset tuottavat velkojalle arvoltaan pienemmän suorituksen kuin mitä tämä saisi laskennallisen arvion mukaan jako-osuutena velallisen konkurssissa.
Vuokranantajavelkojan saneerausvelkana huomioitavan YSL 27.1 §:n mukaisen korvauksen ja saneerausvelkojen mahdollisen velkajärjestelyn (velkojen leikkauksen) jälkeen velkojalle tulee
siis kertyä saneerausohjelman perusteella suurempi suoritus kuin mitä tälle kertyisi velallisen konkurssimenettelyssä.
Konkurssipesällä on laaja sijaantulo-oikeus konkurssiin menneen yritysten sopimusten osalta. Esimerkiksi huoneenvuokrasopimusten kohdalla konkurssipesän on ilmoitettava vuokranantajan pyynnöstä ja tämän asettamassa vähintään kuukauden mittaisessa määräajassa, sitoutuuko se konkurssiyrityksen vuokrasopimukseen (AsHVL 49 § ja LHVL 39 §) ja mikäli sopimukseen ei sitouduta, vuokranantajalla on oikeus purkaa sopimus. Kestovelkasuhteissa, kuten vuokrasopimusten kohdalla, konkurssisaatavana pidetään sitä osaa saatavasta, jonka oikeusperuste kohdistuu konkurssiin asettamista edeltävään aikaan (KonkL 1:5). Velkojalla on lisäksi mahdollisuus vaatia konkurssisaatavanaan maksamattoman vastikkeen lisäksi vahingonkorvausta ennenaikaisesti päättyneen vuokrasopimuksen osalta.190
Huoneen- ja maanvuokrasopimuksen päättymisen perusteella määräytyvää vahingonkorvausta arvioidaan siten kuin sopimusperusteista vahingonkorvausta muutoinkin eli lähtökohtana pidetään täyden korvauksen periaatetta huomioiden myös muut korvauksen määrään liittyvät seikat.191 Samoin kuin YSL 27.1 §:n mukaisen korvauksen kohdalla, vuokrasuhteen ennenaikaisesta päättymisestä aiheutuva vahingonkorvaus huomioidaan konkurssimenettelyssä lähtökohtaisesti ehdollisena ja enimmäismääräisenä konkurssisaatavana. Erityisesti huoneen- ja maanvuokrasopimusten kohdalla konkurssissa valvottavat saatavat eivät kuitenkaan voine kohdistua kovinkaan pitkälle konkurssin jälkeiseen aikaan täyden korvauksen lähtökohdasta huolimatta.192 Määritettäessä konkurssimenettelyssä huomioitavan saatavan määrää, tulee myös ottaa huomioon mm. vahingon rajoittamisvelvollisuus sekä vuokrakohteen uudelleenvuokrattavuus ja arviointi siitä, missä ajassa kohde olisi tullut saada vuokrattua uudelleen.193
Vaikka vuokranantajavelkojan vuokrasopimuksen ennenaikaisen päättämisen perusteella määräytyvä korvaus otetaan konkurssimenettelyissä huomioon lähtökohtaisesti täysimääräisenä (tosiasiallisesti aiheutuneena vahinkona), muodostuu vuokranantajavelkojan
190 Könkkölä – Linna 2020, s. 391–393. Ks. myös Tuomisto 1991
191 MVL 19 § ja 21 §, HE 145/2010 vp, s. 8–18. Ks. myös Tuomisto 1991, s. 69–77 sekä 102–119.
192 Koulu – Havansi – Korkea-Aho – Lindfors – Niemi 2004-, Insolvenssioikeus>II KONKURSSIOIKEUS>7. Konkurssin velkaselvittely>Saatavien ottaminen konkurssissa huomioon>Konkurssisaatava valvonnan edellytyksenä>Konkurssisaatavan rahamääräisyys>Rahaksi muuntuminen sekä Tuomisto 1991, s. 223–236. 193 Konkurssimenettelyssä KonkL 13:8:n mukaisesti asianosaiset voivat asian käsittelyn eri vaiheissa sopia saatavia koskevat riitaisuudet. Pesänhoitajalla saattaa myös tietyin edellytyksin olla velvollisuus riitauttaa vuokranantajavelkojan saatava katsoessaan, ettei tämä vastaa arvioitua vahinkoa sopimuksen ennenaikaisesta päättämisestä. Riitautuksen seurauksena asianosaiset voivat sittemmin sopia ehdollisena saatavana huomioitavan vahingonkorvauksen enimmäismäärän.
konkurssivertailulaskelman mukainen laskennallinen jako-osuus silti verrattain matalaksi, ottaen huomioon konkurssimenettelyissä keskimääräisesti kertyvien jako-osuuksien suuruus (n. 0–7 %).Tämän perusteella voidaankin katsoa, että konkurssivertailulaskelman mukainen vähimmäiskertymä täyttyy yleisesti suhteellisen helposti myös YSL 27.1 §:n mukaisissa vuokranantajavelkojien saatavien tuplaleikkaustilanteissa. Konkurssivertailulaskelman kautta voidaan perustaa YSL 27.1 §:n mukaisen kohtuullisen korvauksen tosiasiallinen alaraja. Säännöksen mukaisen korvauksen perusteella saneerausohjelmassa suoritettavan summan tulee täten muodostua saneerausvelkaan kohdistuvan leikkauksen jälkeen vähintäänkin yhtä suureksi kuin mitä vuokranantajavelkojalle olisi kertynyt velallisen konkurssimenettelyssä.
4.2.2.4. Velallisen maksukyky ja velkojien yhdenvertainen asema
YSL 27.1 §:n mukaisen kohtuullisen korvauksen suuruudella ei itsessään ole vaikutusta velallisen maksukykyyn, koska saneerausvelkojen maksuun allokoitavan varallisuuden määrään ei vaikuta saneerausvelkojen yhteismäärä, vaan velallisen maksukyky muodostuu velallisen taloudellisen tuottokyvyn mukaisesti. Tällöin, koska velallisen maksukykyä on pidettävä vakiona, saneerausvelkojen yhteismäärällä taas nähdään olevan suora vaikutus saneerausvelkojen leikkausprosenttiin ja täten velkojille kertyviin suorituksiin.194 Velkojien yhdenvertaisuuden periaatteen mukaisesti velkojien etujen tulisi jakautua kohtuullisella tavalla, kuitenkin siten, että velkojia kohdellaan tasapuolisesti. Kuten havaittu, voidaan YSL 27 §:n soveltamisen nähdä olevan omiaan loukkaamaan tätä velkojien yhdenvertaisuuden periaatetta. Ottaen huomioon lainsäädäntötavoitteet liittyen velkojien yhdenvertaisuuden periaatteeseen sekä erityisiin irtisanomisoikeuksiin, voidaan säännöksen soveltamiselle muodostaa edellytys: YSL 27.1 §:n mukaisesti määräytyvä korvaus ei saa olla yli tai ali sen, mitä voidaan pitää kohtuullisena sekä vuokranantajavelkojan että muiden velkojien välillä. Xxxxxxx ei saa vahingoittaa kohtuuttomasti velkojien etua. Lainsäädäntötavoitteista ja lainsäädäntöratkaisuista johtuen on kuitenkin katsottava, että vuokranantajavelkojan kohdalla velkojien yhdenvertaisuuden periaatteesta voidaan poiketa tavanomaista velkojaa enemmän. Saneerausohjelmassa huomioitava YSL 27.1 §:n mukainen korvaus ei myöskään saa tosiasiallisesti loukata velkojien yhdenvertaisuuden periaatetta muutoin kuin laissa säädetyllä
194 Koska YSL 44.2 §:n mukaisesti ”velkajärjestelyssä ei saa käyttää keinoa, joka rajoittaa velkojan oikeutta enemmän kuin on tarpeellista saneerausohjelman tarkoituksen toteuttamiseksi ja tässä laissa säädettyjen, velkojien keskinäistä asemaa koskevien vaatimusten täyttämiseksi” (lievimmän puuttumisen periaate), tulee saneerausveloille kertyvät suoritukset maksimoida, kuitenkin siten, että saneerausvelallisen toiminta pysyy jatkamiskelpoisena.
tavalla.195 Lähtökohtana tulisi kuitenkin olla, että korvauksen tulee olla suuruudeltaan sellainen, ettei kukaan velkojista saisi ylimääräistä tai perusteetonta etua toisen velkojan kustannuksella.
YSL 53.1 §:n 3 kohdan mukaisesti saneerausohjelman vahvistamiselle on este, mikäli ohjelman sisältö ei hyväksymistä vastaan äänestäneen velkojan osalta ole 44 §:n mukainen tai täytä 46 §:ssä tarkoitettua yhdenvertaisuuden vaatimusta. Esteperusteiden huomioon ottaminen on väitteenvaraista eli se edellyttää, että velkoja vetoaa väitteeseen ja näyttää väitteen toteen tarvittavassa laajuudessa. Väitteen tekemisestä muodostuu kustannuksia, joten kovin pienen taloudellisen intressin takia kyseisenlaista väitettä tuskin kannattaa tehdä. Voidaan nähdä, että lähivuosien aikana vuokranantajavelkojat ovat kuitenkin laajemmalti ottaneet kantaa saneerausohjelmassa huomioitavan YSL 27.1 §:n mukaisen saatavan määrään.196 Korvauksen kohtuullisuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon myös mahdollisuus siitä, että vuokranantajavelkojan saatavan suuruuden vuoksi muille velkojille kertyvät suoritukset saattaisivat muodostua niin vähäisiksi, etteivät saneerausohjelman vahvistamisen edellytykset muutoinkaan täyttyisi.
4.2.3. Kohtuullisen korvauksen arviointiin vaikuttavia seikkoja
4.2.3.1. Oikeuskäytännön merkitys
Edellä on esitetty YSL 27.1 §:n mukaisen kohtuullisen korvauksen suuruuden viitekehys, joka perustuu saneerauskäytäntöön sekä osittain muutoin sopimusperusteista vahingonkorvausta koskevaan oikeudentilaan. YSL 27.1 §:n mukaisen kohtuullisen korvauksen arviointi perustuu kokonaisharkintaan, jolloin korvauksen määrä muodostuu viitekehyksen sisällä tapauskohtaisesti eri suuruiseksi. Seuraavaksi tarkastellaan kohtuusharkinnassa kohtuullisen korvauksen arviointiin vaikuttavia seikkoja. Koska harkinta on tapauskohtaista, ei arviointiin vaikuttavia seikkoja ole kuitenkaan mahdollista tai tarkoituksenmukaista listata tyhjentävästi.
Tavanomaisesti YSL 27.1 §:n mukaisen korvauksen määrästä sovitaan vahingonkorvausta vaativan, saneerausvelallisen ja selvittäjän kesken, mikä osaltaan selittää myös säännöksen soveltamiseen liittyvän oikeuskäytännön vähäisyyttä. Korkeimman oikeuden tapauksessa 2003:31 (KKO 2003:31 – ”Muumimaailma”) on tarkasteltu lähemmin YSL 27.1 §:n
195 Erillisenä kysymyksenään on pidettävä onko lainsäädäntöratkaisua pidettävä hyväksyttävänä, mutta voimassa olevan oikeudentilan mukaisesti kyseisenlainen tulkinta säännöksen soveltamisesta on katsottava perustelluksi. 196 Xxxxxx Xxxxxxxx ja Xxxxx Xxxxxxxx -haastattelut. Voidaan nähdä, että sellaisilla vuokranantajilla voinee olla intressi kiinnittää erityistä huomiota korvauksen määrään, joilla vuokrakohteen omistus perustuu laajalti velkarahoitukselle.
soveltamista erityisesti kohtuullisen korvauksen osalta. Saneerauskäytäntö YSL 27.1 §:n soveltamiseen liittyen onkin laajalti vakiintunut perustuen kyseiseen korkeimman oikeuden ratkaisuun.
Tapauksessa KKO 2003:31 määräaikainen vuokrasopimus oli irtisanottu YSL 27.1 §:n mukaisesti päättymään ennenaikaisesti kahden kuukauden kuluttua irtisanomisesta. Vuokranantaja oli vuonna 1993 vuokrannut saneerausvelalliselle kiinteistöstä piha-alueen ja rakennukset käytettäväksi saneerausvelallisen liiketoiminnassa myymälä- ja liiketiloina. Vuokrasopimuksen kestoaika oli 10 vuotta ja vuokran suuruus sidottu saneerausvelallisen liikevaihtoon (7 % liikevaihdosta, mutta vähintään 120.000 markkaa). Saneerausvelallista koskeva saneerausmenettely alkoi vuonna 1995 ja viimeksi vuonna 1994 määritetyn vuokran suuruus oli n. 200.000 markkaa. Sopimuksen ennenaikaisen päättämisen vuoksi aiheutuneen vahingon rajoittamiseksi vuokranantaja oli irtisanomisajan loppumisen jälkeen ottanut vuokratut tilat omaan käyttöönsä ravintolatoiminnan harjoittamiseksi.
Asiaan liittyvässä käräjäoikeuden ratkaisussa arvioitiin, että yrityssaneerauslain 27.1 §:n mukaiset säännökset syrjäyttävät asiaan muuten soveltuvat säännökset, erityisesti lain liikehuoneiston vuokrauksesta, jonka mukaisesti vuokranantajalla olisi oikeus saada vuokralaiselta korvaus vahingosta, joka vuokranantajalle aiheutui määräaikaisen sopimuksen päätyttyä ennenaikaisesti vuokralaisen syystä (täysi korvaus). Käräjäoikeuden ratkaisussa arvioitiin, että YSL 27.1 §:n mukainen korvaus käsittäisi vain irtisanomisaikaan kohdistuvan vuokran eikä määräaikaisen vuokrasopimuksen ennenaikaisen päättymisen vuoksi menetettyjä vuokratuloja.
Edelleen hovioikeuden ratkaisussa kuitenkin katsottiin, että YSL 27.1 §:n tarkoittama korvaus sopimuksen ennenaikaisen päättymisen vuoksi käsitti myös kohtuullisen korvauksen muusta vahingosta, jonka vuokralleantaja osoitti hänelle tästä syystä aiheutuvan ja että tällaisena muuna vahinkona olisi myös pidettävä vuokranantajalle vuokratulojen menetystä myös muutoin kuin irtisanomisajan vuokran osalta. Hovioikeuden ratkaisussa katsottiin, että vuokranantajalle oli tosiasiallisesti aiheutunut vahinkoa määräaikaisen vuokrasopimuksen ennenaikaisen päättymisen myötä menetettyjen vuokratulojen johdosta. Hovioikeus arvioi, että saneerausvelallisen ja vuokranantajan välinen vuokrasopimus oli ollut edullinen vuokranantajalle, kun verrattiin sen saamaa vuokratuloa siihen, mitä vuokranantaja oli itse velvollinen maksamaan kaupungille kyseisistä tiloista. Ratkaisussa arvioitiin, että aiheutuneen vahingon määrää oli arvioitava kohtuuden mukaan ottaen huomioon vuokratuloon kohdistuvat kulut sekä vuokrakohteesta vuokranantajalle omasta käytöstä kertyvä hyöty sekä
saneerausmenettelyn tarkoitus. Hovioikeus katsoi YSL 27.1 §:n mukaiseksi kohtuulliseksi korvaukseksi muusta vahingosta, tässä tapauksessa korvaukseksi irtisanomisajan jälkeen menetetystä vuokratuotosta, 100.000 markkaa, joka vastaa suuruudeltaan n. 6 kuukauden vuokraa.
Korkeimman oikeuden ratkaisun perusteluissa todetaan, että irtisanomisajan vuokra on tarkoitettu korvattavaksi täysimääräisesti, kun taas muusta vahingosta vuokranantajalle voidaan suorittaa vain enintään kohtuullinen korvaus.197 Tämän voidaan nähdä tukevan edellä esitettyä väitettä siitä, että kohtuullista korvausta koskevaa säännöstä on pidettävä nimenomaisesti vastuuta rajoittavana ja siten poikkeuksena muutoin sopimusoikeudessa lähtökohtana olevasta positiivisen sopimusedun mukaisesta täydestä korvauksesta, jolloin lähtökohtana ei ainakaan voine olla täysi korvaus. Edelleen ratkaisun perusteluissa on viitattu saneerausmenettelyssä tunnettuun sopimusjatkuvuuden periaatteeseen ja velkojien yhdenvertaisuusperiaatteeseen sekä tulkittavissa on myös viittaus saneerausmenettelyn tarkoitukseen ratkaisussa mainittujen lain yleisten lähtökohtien kautta. Ratkaisussa kannattamattoman sopimussuhteen päättäminen katsotaan itsessään (oikeudelliseksi) saneeraustoimenpiteeksi muiden yrityssaneerauslaissa mahdollistettujen saneerauskeinojen rinnalle. Vuokrasuhteessa muuksi vahingoksi on katsottava muun muassa vahinko, joka vuokralaisen tavanomaisten sopimusoikeudellisten sääntöjen mukaan on korvattava vuokranantajalle sopimussuhteen päättyessä ennenaikaisesti vuokralaisesta johtuvasta syystä. Korkein oikeus on katsonut vuokratulojen menetyksen toteennäyttämisen ja tässä tapauksessa kohtuullisena pidettävän korvausmäärän osalta hovioikeuden perustelemaa n. 6 kuukauden vuokraa vastaavaa korvausta.
KKO 2003:31 ratkaisuun perustuen onkin siis katsottavissa, että kohtuullista korvausta koskevassa tapauskohtaisessa arvioinnissa lähtökohdaksi tulee asettaa, että vuokralaisen on tavanomaisten sopimusoikeudellisten sääntöjen mukaisesti korvattava vuokranantajalle vahinko, joka on aiheutunut sopimussuhteen päättymisestä ennenaikaisesti vuokralaisesta johtuvasta syystä.198 Tähän lähtökohtaan sisältyy myös vahingonkärsijän vahingon rajoittamisvelvoite sekä rikastumiskielto, jonka mukaisesti korvausvelvollisuus voi koskea vain tosiasiallisesti aiheutunutta vahinkoa. Täyttä korvausta ei kuitenkaan lähtökohtaisesti
197 Vuoden 1998 lakimuutoksella viittaus irtisanomisajan vuokraan poistettiin laista kokonaan, ja uuden lain sanamuodon mukainen laintulkinta mahdollisti irtisanomisajan vuokran katsottavaksi YSL 32.1 §:n mukaiseksi massavelkaiseksi vastuuksi. Ks. KKO 1997:54 liittyen aiempaan tulkintaan.
198 Hupli 2003.
tarkoiteta, vaan korvausta kohtuullistetaan lain sanamuotoon ja lain yleisiin lähtökohtiin perustuen. Ennakkoratkaisua KKO 2003:31 koskevassa kommentaarissa Xxxxx on katsonut, että tapauksessa kohtuullisen korvauksen suuruus arvioitiin n. 6 kuukauden vuokraa vastaavaksi, sillä se oli tässä näytetty toteen ja sitä oli tässä tapauksessa pidettävä kohtuullisena. Edelleen ratkaisun perusteella voidaan arvioida, että YSL 27.1 §:n mukaisiksi korvattaviksi vahingoiksi katsotaan ainakin kiistatta saamatta jäävät vuokrat, ellei tapauskohtaisen harkinnan perusteella ole katsottava muuta (esim. kohtuuttomuudesta johtuen). Ratkaisulla voitaneen nähdä olevan erityinen merkitys YSL 27.1 §:n soveltamiseen liittyen määräaikaisiin vuokrasopimuksiin, joissa tosiasiallisesti aiheutuva vahinko on helpompi arvioida siten, että harkinnassa voidaan kiinnittää enemmän huomiota korvauksen kohtuullisuuteen.199 Toistaiseksi voimassaolevien sopimusten kohdalla todellista aiheutuvaa vahinkoa voi olla huomattavasti haastavampaa arvioida, joskin usein, erityisesti helposti uudelleen vuokrattavien tai myytävien vuokrakohteiden osalta, vuokranantaja voi saada kohteen vuokrattua tai myytyä saneerausmenettelyn aikana, jolloin aiheutuneen vahingon tosiasiallinen määrä on tiedossa saneerausohjelmaehdotusta laadittaessa.200 Saneerauskäytännössä on sittemmin käytetty tapauksessa arvioituja seikkoja tapauskohtaisen harkinnan lähtökohtana.
YSL 27.1 §:n soveltamista on sittemmin arvioitu korkeimman oikeuden tapauksessa KKO 2022:74 (KKO 2022:74 – ”Stockmann”). Osuuskauppa oli harjoittanut liiketoimintaa saneerausvelalliselta määräaikaisella alivuokrasopimuksella vuokraamissaan tiloissa. Alivuokrasopimus oli solmittu ennen saneerausasian vireilletuloa. Alivuokrasopimus oli solmittu samalla osana liiketoiminnan kauppaa koskevan pääsopimuksen ja yhteistyösopimuksen kanssa. Saneerausvelallinen irtisanoi vuokratilat käsittävän liikehuoneiston päävuokrasopimuksen YSL 27.1 §:n nojalla päättymään kahden kuukauden irtisanomisajan kuluttua, jolloin myös alivuokraussuhde päättyi ennenaikaisesti kesken sopimuskauden LHVL 65 §:n nojalla.201 Alivuokrasuhteen päättymishetkellä alivuokrasopimusta oli alkuperäisen sopimuksen mukaisesti jäljellä n. 8 vuotta. Saneerausvelallinen oli sittemmin uudelleenneuvotellut päävuokrasopimuksen jatkamisesta
199 Xxxxxx Xxxxx on korkeimman oikeuden ratkaisun 2003:31 osalta katsonut teoksessa KKO:n ratkaisut kommentein 2016-, että täyden korvauksen periaate koskisi YSL 27.1 §:n osalta tosiasiallisesti vain omaisuuden hallinnan palautuksesta aiheutuneita välttämättömiä kustannuksia siten, että ”muut korvaukset” olisivatkin suoraan erityisen kohtuusharkinnan kohteena.
200 Kuten juuri todettu, tosiasiallisesti aiheutuneen vahingon osalta tulee tässä vaiheessa luonnollisesti arvioida, onko korvaus kohtuullinen ja täten voidaanko korvaus ottaa sellaisenaan huomioon saneerausohjelmaehdotuksessa.
201 LHVL 65.1 §:n mukaan: ”Alivuokrasuhde päättyy ilman irtisanomista samana ajankohtana kuin alivuokranantajan vuokrasopimus tai muu oikeus käyttää huoneistoa.”
xxxxxxxxxxxxxx kanssa ja samalla saneerausvelallisen ja alivuokralaisen välillä oli myös käyty neuvotteluja alivuokrasuhteen jatkamisesta. Osuuskauppa vaati saneerausmenettelyssä vahingonkorvausta osuuskaupan toiminnan lopettamiseen liittyvistä kustannuksista sekä liikearvon menetyksenä tai kauppahinnan palautuksena yhteensä 5.354.000 euroa. Osuuskauppa katsoi ensisijaisesti, että saatava olisi katsottava YSL 32 §:n mukaiseksi vireilletulon jälkeen syntyneeksi massavelaksi ja toissijaisesti, että saatava olisi huomioitava saneerausohjelmassa kokonaisuudessaan korvauksena aiheutuneesta vahingosta.
Käräjäoikeuden ratkaisun mukaisesti Osuuskaupan vahingonkorvaussaatava oli katsottava saneerausvelaksi, sillä sitoumus, johon saatava perustui, oli allekirjoitettu ennen saneeraushakemuksen vireilletuloa. Lisäksi vahingonkorvaussaatavan määrää koskeva asia määrättiin tutkittavaksi erilliseen menettelyyn.202 Edelleen käräjäoikeuden ratkaisussa argumentoitiin liikehuoneiston vuokrausta koskevan lainsäädännön kautta, että YSL 27.1 §:n mukaista säännöstä tulisi tulkita suppeasti ja lainkohdan tarkoitusta vastaavasti. Hovioikeuden ratkaisussa todettiin, että Osuuskaupan vahingonkorvaussaatava olisi tosiasiassa syntynyt saneeraushakemuksen vireilletulon jälkeen päävuokrasopimuksen irtisanomisen johdosta. Ratkaisussa todettiin myös, ettei YSL 27 § soveltuisi suoraan säännöksen sanamuodon osalta kyseessä olevaan tilanteeseen, jossa alivuokraussuhde on päättynyt välillisesti päävuokrasuhteeseen sovelletun YSL 27.1 §:n takia. Hovioikeuden ratkaisussa katsottiin kuitenkin, että yrityssaneerauslain tarkoitus ja velkojien yhdenvertaisen kohtelun vaatimus puolsivat tulkintaa siitä, että Osuuskaupan vahingonkorvaussaatava olisi tosiasiassa katsottava saneerausvelaksi vastaavanlaisesti kuin päävuokranantajan saatavakin sovellettaessa YSL 27.4
§:ää. Hovioikeus ei siis muuttanut käräjäoikeuden ratkaisun lopputulosta.
Vuoden 2006 yrityssaneerauslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 152/2006 vp) mukaan ”vahingonkorvausvelkojen ja sopimusrikkomukseen perustuvien velkojen kuuluminen saneerausvelkoihin määräytyisi sen mukaan, milloin vahinko on syntynyt tai sopimusrikkomus tapahtunut”.203 Korkeimman oikeuden ratkaisussa Osuuskaupan saatavan perusteen syntymisajankohdan katsottiin tosiasiallisesti syntyneen saneeraushakemuksen vireilletulon jälkeen siten, ettei se tällä perusteella arvioituna lähtökohtaisesti kuuluisi saneerausvelkoihin. Tulkintakysymykseksi nousi täten myös se, tulisiko mahdollinen vahingonkorvaussaatava katsoa YSL 27 §:n 1 ja 4 momentin mukaisesti saneerausvelaksi. Arvioinnissa todettiin, että
202 Kysymys Osuuskaupan vahingonkorvaussaatavan määrästä on ollut käräjäoikeuden antaman riitautusosoituksen mukaisesti ratkaistavana välimiesmenettelyssä.
203 HE 152/2006 vp, s. 51.
YSL 27.1 § koskisi sanamuotonsa mukaisesti vain päävuokrasuhdetta. Edelleen alivuokrasopimuksia koskevan lainsäädännön perusteella (LHVL 61 ja 65.1 §) alivuokraussuhde edellyttää päävuokrasuhteen voimassaoloa, johon alivuokralainen ei voi vaikuttaa, ja alivuokrasuhde päättyy ilman irtisanomista samana ajankohtana kuin alivuokranantajan vuokrasuhde. Näin ollen saneerausvelallisen soveltaessa YSL 27.1 §:n mukaista irtisanomisoikeutta päävuokrasuhteeseen, päättyy myös alivuokrasuhde samalla, ilman että saneerausvelallinen irtisanoo alivuokrasuhteen. Täten alivuokrasuhteen päättymisen voidaan katsoa johtuvan samasta perusteesta kuin päävuokrasuhteen päättymisenkin (YSL 27.1
§:n perusteella), jolloin korkeimman oikeuden arvioinnin mukaan säännöksen 4 momentin sanamuodon tulkinta siten, että saneerausvelaksi katsottaisiin vain päävuokrasuhteen ennenaikaisen päättymisen vuoksi maksettavat korvaukset, johtaisi lain mukaisiin saneerauksen tavoitteisiin ja velkojien yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen nähden epäjohdonmukaiseen lopputuloksen. Korkein oikeus katsoi täten, että ”yrityssaneerauslain tavoite velallisen jatkamiskelpoisen yritystoiminnan tervehdyttämisestä ja sen edellytysten turvaamisesta tukee tulkintaa, jonka mukaan vahingonkorvaussaatava, joka johtuu alivuokrasuhteen päättymisestä suoraan lain nojalla päävuokrasuhteen irtisanomisen vuoksi, on yrityssaneerauslain 27 §:n 4 momentissa tarkoitettua, 1 momentin tilanteista johtuvaa korvausta ja siten alivuokranantajan saneerausmenettelyssä huomioitavaa saneerausvelkaa”.204 Ratkaisun voidaankin nähdä olevan perusteltu, ottaen huomioon, että YSL 27.1 §:n mukaisten irtisanomisoikeuksien tarkoituksena on mahdollistaa saneerausvelallisen vapautuminen sellaisista pitkäkestoisista sopimuksista, jotka ovat käyneet kannattamattomiksi. Säännöksen merkityksen ja aseman saneeraustoimenpiteenä voitaisiin nähdä vaarantuvan, mikäli alivuokralaiselle syntyisi massavelaksi katsottava saatava. Tukea erityisten irtisanomisoikeuksien tarkoitusta painottavalle tulkinnalle saadaan myös tarkastelemalla ulkomaisia lainsäädäntöratkaisuja YSL:n rinnalla, joissa velallisen kannattamattomista sopimuksista vapautumisen ja tätä kautta velallisen toiminnan tervehdyttämisen on nähty saavan enemmän painoarvoa velallisen sopimuskumppaneiden intresseihin ja perusteltuihin odotuksiin nähden.
Vaikkakaan ratkaisussa ei otettu itsessään kantaa kohtuullisen korvauksen mukaisen vastuun suuruuteen liittyen todettiin silti, että YSL 27 §:n mukaisella säännöksellä on luovuttu vahinkojen korvaamisessa lähtökohtana noudatettavasta täyden korvauksen periaatteesta ja
204 KKO 2022:74, perustelujen kohta 19.
määrätty sen sijaan suoritettavaksi kohtuullinen korvaus säännöksessä tarkoitetusta muusta vahingosta. Välimiesoikeus antoi 25.5.2022 välitystuomion liittyen edellä mainittuun korkeimman oikeuden tapaukseen (KKO 2022:74). Osuuskaupan vaatiman n. 5,5 miljoonan euron suuruisen alivuokrasuhteen päättymiseen perustuvan vahingonkorvaussaatavan määräksi vahvistettiin välitystuomiossa 1,5 miljoonaa euroa.205 Osuuskauppa vaati korvausta toiminnan lopettamiseen liittyvistä kustannuksista sekä liikearvon menetyksestä tai vaihtoehtoisesti palautusta kauppahinnasta. Osuuskaupan saatavaa koskevan korkeimman oikeuden ratkaisun tai välimiesoikeuden tuomion perusteella ei suoraan voida arvioida minkä suuruisena (monenko kuukauden vuokraa vastaavana) korvausta on pidettävä esimerkiksi suhteessa ratkaisuun KKO 2003:31, mutta näillä nähdään olevan tulkinta-arvoa sen osalta, mitä YSL 27.1 §:n mukainen kohtuullinen korvaus muusta vahingosta voi pitää sisällään.206 Välitystuomion mukainen korvaus on laskennallisesti suurempi kuin 18 kuukauden vuokraa vastaava summa. Edellä esitettyyn perustuen välitystuomion mukaista korvausta on täten määränsä puolesta mahdollista paljoksua siltä osin, kuin tämä poikkeaa yleisesti vakiintuneesta saneerauskäytännöstä. Koska välitystuomio ei ole julkisesti saatavilla, ei tähän liittyvää syvempää arviointia ole mahdollista tehdä muulta kuin spekulatiiviselta pohjalta. Kuten todettu YSL 27.1 §:n mukaisen kohtuullisen korvauksen absoluuttisena ylärajana tulisi pitää sitä, mitä saneerausmenettelyn ulkopuolella tulisi sovellettavaksi. Välitystuomion mukaisen korvauksen ei voitane katsoa täyttävän tämän mukaista edellytystä, paitsi mahdollisesti tilanteessa, jossa korvattavaksi olisi tullut myös muita vuokranantajan vaatimia vahinkoeriä, kuten toiminnan lopettamiseen sekä liikearvon menetykseen liittyviä kustannuksia taikka vaihtoehtoisesti palautusta kauppahinnasta.
Stockmann Oyj Abp:n saneerausmenettelyssä on ollut edellä mainittujen riitaisuuksien lisäksi muitakin vuokrasuhteisiin liittyviä riitaisuuksia. Useat velkojat ovat vaatineet vahingonkorvausta YSL 27.1 §:n perusteella irtisanottujen vuokrasopimusten vuoksi aiheutuneesta vahingosta. Saneerausmenettelyssä kohtuullisen korvauksen määräytymistä on jouduttu arvioimaan laajemmaltikin huomattavan suuruisten, vuokrasuhteisiin liittyvien vahingonkorvausvaatimusten vuoksi ja arvioinnin tueksi on myös pyydetty lausumia useilta eri
205 Stockmann Oyj Abp, Sisäpiiritieto 25.5.2022, vierailtu 1.1.2023. Koska arvioinnissa tulee aina ottaa huomioon myös rikastumiskielto ja YSL 27.1 §:n mukainen vaatimus siitä, että korvattavaksi voi tulla ainoastaan todellinen vahinko, voidaan tapauksessa olettaa, että aiheutunut vahinko on suuruudeltaan vähintään välitystuomiossa vahvistetun korvauksen suuruinen.
206 KKO 2003:31 perusteella muuna korvaukseen mahdollisesti oikeuttava vahinkona voitaneen pitää ensisijassa vuokratuoton menetystä.
xxxx toimijoilta.207 Stockmann Oyj Abp:n saneerausmenettelyssä selvittäjä on katsonut perustelluksi huomioida saneerausohjelmaehdotuksessa velkojien vahingonkorvausvaatimukset enimmäismääräisenä 18 kuukauden vuokramäärän osalta, kuitenkin siten, että vahingon määrää arvioidaan huomioiden uudet tai siirretyt vuokrasopimukset, joista vuokranantaja saa tuloja (laskien vuokrasopimusten deltan).
Stockmann Oyj Abp:n saneerausohjelmaehdotuksessa LähiTapiolan Keskustakiinteistöt Ky:n
n. 43,4 miljoonan euron suuruisen vahingonkorvausvaatimuksen osalta on otettu riitaisena saatavana huomioon enimmäismääräinen 18 kuukauden vuokraa vastaava summa (n. 3,5 miljoonaa euroa). Saatavan suuruutta koskeva riitaisuus on sittemmin siirretty välimiesoikeuteen ratkaistavaksi ja välimiesoikeus onkin antanut 31.8.2022 asiaa koskevan ratkaisunsa. Välimiesoikeuden tuomion mukaisesti LähiTapiolan Keskustakiinteistöt Ky:n saneerausvelkana huomioitavan vahingonkorvaussaatavan suuruudeksi vahvistettiin 19,3 miljoonaa euroa, jonka nähdään määrältään vastaavan n. kuusinkertaista korvausta, eli huomattavasti suurempaa kuin 18 kuukauden vuokraa vastaavaa summaa.208 Koska välitystuomiot perusteluineen eivät ole lähtökohtaisesti julkisia, ei tässäkään yhteydessä voida arvioida tapausta muutoin kuin vahvistetun vahingonkorvauksen suuruuden osalta. Vahvistettua korvausta on kuitenkin helppo paljoksua myös tilanteessa, jossa perusteluita ei ole saatavilla. Tuomion kohdalla herää kysymys siitä, voidaanko vahvistettua korvausta pitää kohtuullisena suhteessa YSL 27.1 §:n vakiintuneeseen tulkintaan taikka ali sen, minkä suuruiseksi korvausvastuu olisi määräytynyt saneerausmenettelyn ulkopuolella.209 Välitystuomiossa vahvistetun korvauksen suuruus onkin erittäin altis kritiikille ottaen huomioon, miten laajalti se poikkeaa muutoin säännöksen soveltamiseen liittyvästä käytännöstä eikä sillä täten voida nähdä olevan kovinkaan suurta painoarvoa tulevalle YSL
27.1 §:n mukaiselle saneerauskäytännön tulkinnalle. Huomioitaessa miten suurelta osin korvaus poikkeaa muutoin vakiintuneessa käytännössä sovellettavasta korvauksen enimmäismäärästä, vahvistetun tuomion voidaan julkisessa tiedossa olevien tietojen
207 Ks. Stockmann Oyj Abp:n 1.2.2021 päivätty oikaistu saneerausohjelmaehdotus, s. 64–69. Xxxx toimijoilta pyydetyissä lausunnoissa on pyydetty arviota siitä, miten YSL 27.1 §:n mukaista vuokranantajan oikeutta saada kohtuullinen korvaus vuokrasopimuksen irtisanomisen johdosta on sovellettu käytännössä.
208 Samoin kuin Osuuskaupan välitystuomioon liittyenkin, koska arvioinnissa tulee aina ottaa huomioon myös rikastumiskielto ja YSL 27.1 §:n mukainen vaatimus siitä, että korvattavaksi voi tulla ainoastaan todellinen vahinko, voidaan tapauksessa olettaa, että aiheutunut vahinko on suuruudeltaan vähintään välitystuomiossa vahvistetun korvauksen suuruinen. Stockmann Oyj Abp, Sisäpiiritieto 31.8.2022, vierailtu 1.1.2023.
209 Ks. Myös esimerkiksi Helsingin käräjäoikeuden 9.11.2021 päivätty ratkaisu nro 21/53123, asiassa HS 20/23172, YSL 27.1 §:n mukaisen korvauksen enimmäismääräksi on arvioitu n. 18 kuukauden vuokraa vastaava summa.
perusteella arvioida myös olevan omiaan loukkaamaan velkojien yhdenvertaisuuden periaatetta.210
4.2.3.2. Vuokrakohteen uudelleenvuokrattavuus ja vuokrakohteeseen tehdyt investoinnit
Vuokrakohdetta koskevan vuokrasopimuksen ennenaikaisen päättämisen seurauksena aiheutunut vahinko on osaltaan myös riippuvainen vuokrakohteen ominaisuuksista ja muista käsillä olevista olosuhteista. Täten tilanteessa tulevat myös arvioitavaksi esimerkiksi vuokrakohteen sijainti, ottaen huomioon mm. sijainnin yleinen vuokrataso, kohteen kysyntä ja kilpailu, kohteeseen tehdyt mahdolliset muutostyöt, erityismodifikaatiot ja investoinnit sekä vuokrasopimuksen mukaisesti jäljellä oleva vuokra-aika. Näiden lisäksi kokonaisharkinnassa tulee ottaa huomioon myös mm. toimiala sekä markkinatilanne. Listaa ei ole pidettävä tyhjentävänä, mutta esimerkiksi edellä mainittujen kautta voidaan muodostaa suuntaa-antava arvio vuokrakohteen uudelleenvuokrattavuudesta ja uudelleenvuokraukseen liittyvistä kuluista ja näiden myötä arvioida vuokranantajalle aiheutunutta vahinkoa yksittäistapauksessa, olosuhteet ja vuokrakohteeseen liittyvät erityispiirteet huomioon ottaen. Mikäli tosiasiallisesti aiheutunut vahinko on jo tiedossa, tällä arviointiperusteella voidaan myös esittää huomioita siitä, mikä tosiasiallisesti aiheutuneen vahingon suuruus olisi tullut olla nämä kaikki seikat huomioon ottaen.
Tarkasteltaessa tähän liittyvää tapauskohtaista kokonaisharkintaa, voidaan nostaa esiin esimerkiksi Touhula -päiväkotien saneerausmenettely, jossa jokainen vuokrakohde arvioitiin yksittäistapauksena. Arvioinnissa tarkasteltiin missä jokainen vuokrakohde sijaitsee, mikä on kohteiden uudelleenvuokrattavuus sekä muita olosuhteita, kuten markkinatilannetta. Arvioinnin perusteella vuokrakohteet kategorisoitiin ja tämän perusteella arvioitiin kohtuulliseksi katsottava korvaus kategorioittain, jonka jälkeen oli mahdollista esittää arviointia siitä, millaiset mahdollisuudet huolellisesti toimivalla vuokranantajalla olisi rajoittaa aiheutunutta vahinkoa, esimerkiksi uudelleenvuokraamisen kautta.211 Hyvin poikkeuksellisten vuokrakohteiden osalta neuvoteltiin korvauksen määrästä vielä erikseen.212 Kyseisenlaisen
210 Velkojien yhdenvertaisuuden periaatteen nähdään vaarantuvan tilanteessa, jossa joku velkojista saa suhteellisesti suuremman suorituksen saatavalleen verrattuna muihin velkojiin. Koska velallisen maksukyky pysyy vakiona huolimatta siitä, mikä on saneerausvelkojen yhteismäärä, voidaan jonkun velkojan suhteellisesti suuremman suorituksen nähdä johtavan muiden velkojien suoritusten pienentymiseen korkeamman leikkausprosentin myötä. Edelleen eräänlaisena yleistyksenä voidaan pitää, että korkeamman leikkausprosentin seurauksena saneerausohjelmaehdotuksen hyväksymisen edellytysten voidaan usein nähdä heikkenevän.
211 Xxxxxx Xxxxxxxx ja Xxxxx Xxxxxxxx -haastattelut.
212 Ks. esim. Helsingin käräjäoikeuden 9.11.2021 päivätty ratkaisu nro 21/53123, asiassa HS 20/23172, Health City Finland Oy:n saatava.
arvioinnin kautta oli mahdollista muodostaa arvio kohtuulliseksi katsottavasta korvauksesta vuokrakohteittain.
4.2.3.3. Vahingon rajoittamisvelvollisuus
Tarkasteltaessa YSL 27.1 §:n mukaisen korvauksen arviointiin vaikuttavaa, jo edellä esille tuotua, sopimusoikeudellisesta ajattelustakin tuttua vahingon rajoittamisvelvollisuutta, arvioinnin apukäsitteenä voidaan määritellä ns. huolellisesti toimivan vuokranantajan käsite. Konstruktion perusteella voidaan arvioida minkä suuruinen ennenaikaisesti päätetystä vuokrasopimuksesta aiheutunut vahinko olisi tilanteessa, jossa vahingon rajoittamisvelvollisuus on täytetty siten, miten huolellisesti toimiva vuokranantaja olisi vastaavassa tilanteessa toiminut. Huolellisen vuokranantajan käsitettä voidaan myös laventaa seuraavalla: Miten vastaavat tiedot ja taidot omaava vuokranantaja olisi toiminut vastaavissa olosuhteissa vahingon rajoittamiseksi? Vahingon rajoittamisvelvollisuus muodostuu vuokranantajavelkojan kohdalla lähinnä vuokrakohteen uudelleenvuokrauksesta saneerausvelalliselle tai kolmannelle taholle taikka vuokrakohteen realisoinnista kohteen juoksevista kuluista syntyvän tappion minimoimiseksi. Tämän mukaisesti voidaan esittää arvioita siitä, onko vahingon tosiasiallinen määrä ylittänyt sen, mikä vahingon määrä olisi ollut, mikäli vahingon rajoittamisvelvollisuus olisi täytetty asianmukaisesti huolellisen vuokranantajan toimesta. Erillisenä kysymyksenään voidaan myös pitää sitä, milloin vahingonkärsijän vahingon rajoittamisvelvollisuus tarkoittaisi tosiasiassa sitä, että vuokranantajan tulisi vahinkoa rajoittaakseen solmia uusi sopimus saneerausvelallisen kanssa, vaikkakin vuokraa koskevat ehdot olisivat tosiasiallisesti aiempaa sopimusta heikommat.213
4.2.3.4. Saneerauksen tarkoitus
Kohtuullisen korvauksen arviointiin liittyvässä kokonaisharkinnassa on myös tarpeen huomioida saneerauksen tarkoitus, eli lähinnä saneerausvelallisen yritystoiminnan tervehdyttäminen ja jatkamisedellytyksien turvaaminen. Kyseiseen arviointikriteeriin on viitattu myös edellä mainituissa korkeimman oikeuden tapauksissa (KKO 2003:31 ja KKO 2022/74). Esimerkiksi ratkaisussa KKO 2003:31 arvioitiin, että aiheutuneen vahingon määrää oli arvioitava kohtuuden mukaan ottaen huomioon vuokratuloon kohdistuvat kulut ja vuokrakohteesta vuokranantajalle omasta käytöstä kertyvä hyöty sekä saneerausmenettelyn
213 Tilanteessa, jossa vuokrakohteen uudelleenvuokrattavuutta on pidettävä erittäin heikkona, voitaneen kohteen uudelleenvuokrauksen saneerausvelalliselle nähdä eräin edellytyksin muodostavan tosiasiassa pienemmän vahingon, kuin mitä uuden vuokralaisen etsimisestä aiheutuisi.
tarkoitus. Koska säännöksen tarkoituksena on yrityksen kustannusrasituksen helpottaminen taloudellisesti kannattamattomaksi käyneen sopimuksen päättämisen keinoin, voidaan arvioida, ettei tervehdyttämisen tavoitteen katsottaisi lähtökohtaisesti täyttyvän tarkoitetuin tavoin, mikäli vuokrasopimuksen mukaiset vuokraerät jäisivät edelleen rasittamaan saneerausvelallisen taloutta täysimääräisenä vahingonkorvauksen muodossa. Tämän ja edellä esitetyn arvioinnin perusteella onkin siis katsottava, että korvauksen kohtuullisuus tulee arvioida nimenomaisesti saneerausvelallisen ja saneerauksen tarkoituksen näkökulmasta, joskin myös huomioida kohtuullisuus vuokranantajavelkojan ja muiden velkojien näkökulmasta.
5. Yrityssaneeraus- ja velkajärjestelylainsäädännön uudistaminen
Hallituksen esityksessä yrityssaneerauksesta annetun lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi (HE 251/2022 vp) on esitetty laajennettavan saneerausvelallisen oikeutta irtisanoa sopimuksia saneerauksen mahdollistamiseksi ja korjattavan eräitä käytännössä ilmenneitä epäkohtia. Ehdotetut muutokset on tarkoitettu tulemaan voimaan keväällä 2023. Tutkimuksessa on aiemmin tarkastellusti havaittu, että velallisella on Suomessa voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti huomattavasti kapea-alaisemmat mahdollisuudet vapautua taloudellisesti kannattamattomista sopimussuhteista saneerausmenettelyn puitteissa kuin useissa muissa valtioissa yrityssaneerausmenettelyä lähinnä vastaavissa menettelyissä. Esimerkiksi Ruotsissa voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti velallisella on saneerausmenettelyn alettua lähtökohtainen oikeus selvittäjän suostumuksella irtisanoa kestosopimuksia päättymään enintään 3 kuukauden irtisanomisajan kuluttua.
Sopimusjatkuvuuden periaatteesta huolimatta (ottaen myös huomioon saneerausvelallisen sopimuskumppaneiden intressit ja perustellut odotukset) nähdään silti perusteltuna, saneerauksen tarkoitus huomioiden, mahdollistaa saneerausvelalliselle laajat mahdollisuudet vetäytyä saneerausmenettelyn toteuttamismahdollisuuksien ja velallisen tervehdyttämisen kannalta epäedullisista sopimuksista. Aiemmin tutkimuksessa on tehty erottelu velallisen toiminnan tervehdyttämiseen pyrkivän velkajärjestelyn sekä muiden tervehdyttämistoimenpiteiden välille. Velallisen tervehdyttämistä muutoin kuin velkajärjestelyn kautta on pidettävä nimenomaisesti ensisijaisena tervehdyttämisen keinona. Ajatusta tukee myös velkajärjestelyyn liittyvä lievimmän puuttumisen periaate, jonka mukaisesti velallisen varallisuus, joka on käytettävissä velkojien suorituksiin, on maksimoitava. Vaikkakin yrityssaneerauslain säännöstä, joka mahdollistaisi velallisen laaja-
alaisen sopimuksista vetäytymisen, olisi pidettävä oikeudellisena saneeraustoimenpiteenä, olisi tämä ainakin osittain rinnastettavissa velallisen toiminnalliseen tervehdyttämiseen. Tällä voitaisiin mahdollistaa mm. velallisen kannattamattomien toimintojen alasajoa ja samalla parantaa velallisen taloudellisia toimintaedellytyksiä eli tosiasiallisesti toteuttaa saneerauksen tarkoitusta. Hallituksen esityksessä (HE 251/2022 vp) on katsottu, myös kansainväliseen kehitykseen perustuen, että epäedullisiksi käyneistä sopimuksista vetäytymistä voidaan pitää entistä tärkeämpänä keinona järjestellä velallisen vastuita ja vaikuttaa saneerausmenettelyn onnistumismahdollisuuksiin.214
Edelleen arvioitiin, että erityisten irtisanomisoikeuksien laajentaminen YSL 27 §:n mukaisesta koskemaan myös muita pitkäaikaisia sopimuksia vaatisi irtisanomisoikeuden piiriin kuuluvien sopimustyyppien määrittelemistä laissa. Lainsäädäntöratkaisun toteuttamista ei kuitenkaan katsottu tarkoituksenmukaiseksi siihen liittyvistä haasteista johtuen. Toisena vaihtoehtona arvioitiin sopimustyypistä riippumattomien säännösten ja niissä omaksuttujen arviointikriteerien selkeyttämistä.215 Hallituksen esityksessä päädyttiin kuitenkin esittämään kokonaan uutta säännöstä, jolla saneerausvelalliselle mahdollistettaisiin sopimuksesta vetäytyminen tilanteissa, joissa velallinen on sitoutunut muuhun kuin rahasuoritukseen, eli luontoissuoritukseen. Uuden ehdotetun YSL 27.4 §:n mukaisesti: ”Ennen menettelyn alkamista tehty sopimus, jolla velallinen on sitoutunut muuhun kuin rahasuoritukseen, ja jota velallinen ei ole menettelyn alkaessa täyttänyt, voidaan menettelyn alettua irtisanoa 29 ja 30 §:n säännöksiä noudattaen päättymään saneerausohjelman vahvistamisesta lukien sopimuksen kestoa tai irtisanomista koskevien ehtojen estämättä, jos irtisanominen on saneerauksen toteuttamisedellytysten turvaamiseksi välttämätöntä. Xxxxxxx sopimuksen ennenaikaisen päättymisen vuoksi käsittää kohtuullisen korvauksen vahingosta, jonka sopimuksen vastapuoli osoittaa hänelle aiheutuvan”. Säännöksen perusteella määräytyvä korvaus olisi voimassa olevan YSL 27.4 §:n kaltaisella tavalla velallisen saneerausvelkaa. Kohtuullista korvausta koskevaa säännöstä on arvioitu voitavan soveltaa vuokra- ja vuokrausluottosopimuksia laajemmin – säännöksen tarkoituksena voidaan siis tulkita olevan mahdollistaa yhä edelleen kohtuullistetumpi korvaus YSL 27.1 §:ssä sovellettuun verrattuna. Tällä vaihtoehdolla on katsottu voitavan vastata saneerauskäytännössä havaittuihin epäkohtiin, kuitenkin samalla tosiasiassa laajentaen velallisen mahdollisuutta vapautua kannattamattomiksi käyneistä
214 HE 251/2022 vp, s. 49, ks. myös velallisen sopimusvastuiden arvioinnista esim. Oikeusministeriö 2022:31, s. 54–55 ja Oikeusministeriö 2022:18, s. 59–66 ja 77–78.
215 HE 251/2022 vp, s. 49.
sopimuksista sekä laajentaen myös saneerauskeinojen valikoimaa.216 Arvioitaessa ehdotettua ratkaisua voidaan todeta, että kyseisenlaisen säännöksen myötä on mahdollista edistää velallisen saneerausmahdollisuuksia ja säännös olisi omiaan turvaamaan saneerauksen tavoitteiden täyttymistä erityisesti tilanteissa, joissa velallisen toiminta on osoittautunut kannattamattomaksi yhden tai useamman epäedullisen luontoissuoritevelvollisuudesta määräävän sopimuksen myötä. Velallisen irtisanomisoikeuden laajentamiselle on katsottu vaadittavan painavat perusteet, siten ettei se saa tosiasiallisesti muodostua sopimussitovuuden periaatteen kannalta kestämättömäksi tai velallisen sopimuskumppaneiden kannalta kohtuuttomaksi.217
Neljäntenä vaihtoehtona esitettiin velallisen mahdollisuutta vapautua saneerausmenettelyn alkaessa täyttämättä olevasta sopimuksesta sopimustyypistä ja sopimusvastuun laadusta riippumatta selvittäjän suostumuksella, silloin kun vetäytyminen on saneerausmenettelyn tarkoitus ja konkurssin välttäminen huomioon ottaen tarpeellista tai välttämätöntä. Vaihtoehtoa on pidettävä kaikista suurimpana poikkeuksena sopimussuhteiden jatkuvuuden periaatteeseen ja vaihtoehdon voidaan nähdä vastaavan pääpiirteittäin useissa muissa valtioissa säänneltyä. Hallituksen esityksessä on edelleen arvioitu, että vaihtoehdon etuna voitaisiin tervehdyttämisen turvaamisen lisäksi pitää säännöksen muotoilun selkeyttä ja tätä kautta tulkinnallista selkeyttä verrattuna voimassa olevaan lainsäädäntöön. Lisäksi tämän myötä velallisen sopimuskumppaneiden voitaisiin nähdä olevan aiempaa yhdenvertaisemmassa asemassa, verrattuna sopimustyypistä riippuvaan sopimuksen päättämisvapauteen. Tämän vaihtoehdon arvioitiin kuitenkin vaativan kaikkein kattavinta valmistelutyötä, mm. vaihtoehdon vaikutuksiin liittyvän arvioinnin johdosta eikä vaihtoehdon vaatima valmistelutyö ollut mahdollista esitykselle varatussa valmisteluaikataulussa.218
Erityisten irtisanomisoikeuksien piirin laajentamiseen liittyvässä arvioinnissa on katsottu voitavan turvata saneerausvelallisen sopimuskumppaneiden asemaa mm. riittävän pitkän irtisanomisajan säätämisen kautta, jolloin velallisen sopimuskumppanin olisi mahdollista minimoida mahdollisuuksiensa mukaisesti sopimuksen ennenaikaisesta päättämisestä aiheutuvat haitat irtisanomisajan puitteissa. Säädösvalmistelussa päädyttiin kuitenkin toisenlaiseen ratkaisuun. Ratkaisuna pidettiin irtisanomisajan sitomista saneerausohjelman vahvistamishetkeen, jolloin sopimus voitaisiin irtisanoa päättymään vahvistamishetkestä
216 HE 251/2022 vp, s. 49–50.
217 ibid., s. 50–53.
218 ibid., s. 50.
lukien.219 Käytännössä saneerausmenettelyiden keskimääräinen kesto huomioon ottaen irtisanomisajasta muodostuu tämän vaihtoehdon kautta verrattain pitkä, huomattavasti yli YSL
27.1 §:n mukaisen 2 kuukauden irtisanomisajan. Saneerauslainsäädännön tavoitteena on menettelyn joutuisuus, ja mikäli tämä toteutuisikin saneerauskäytännössä lainsäätäjän tarkoittamalla tavalla, voisi esitetty vaihtoehto ollakin velallisen kannalta kiinteää irtisanomisaikaa parempi vaihtoehto. Koska saneerausmenettelyiden kesto on usein tosiasiassa riippuvainen mm. erityistilintarkastuksesta, kirjanpitoon liittyvistä seikoista sekä käräjäoikeuksien määräämien määräpäivien pituuksista, voidaan saneerausmenettelyn joutuisuuden kehittämisen havaita olevan käytännössä ongelmallista. Esitetyn lainsäädäntöratkaisun myötä irtisanomisajasta muodostuneekin tosiasiassa tarpeettoman pitkä. Tämän lisäksi saneerausohjelman vahvistamiseen sidottu irtisanomisaika tuo lisähaasteita sopimuksen ennenaikaisesta irtisanomisesta aiheutuvan vahingon määrittämiseen ja velallisen vastattavaksi tulevan vahingonkorvausvelan huomioon ottamiseen liittyen. Saneerausohjelmassa huomioitavan saatavan määrä perustuisi laajalti arvioihin, sillä irtisanomisen vaikutusta voimaantuloajankohdasta eikä aiheutuvan vahingon suuruudesta olisi vielä varmuutta saneerausohjelmaehdotusta laadittaessa.220
Kokonaisuutena arvioiden voidaan arvioida, että esitetyt ratkaisut olisivat omiaan parantamaan saneerausvelallisen tervehdyttämisedellytyksiä, edellä esitetyistä epäkohdista huolimatta. Lainsäädäntöratkaisulla ei voida nähdä korjattavan samaa problematiikkaa kuin mikä muodostuu voimassa olevan lainsäädännön kohdalla ”kohtuullisen korvauksen” määrittämisestä. Vastuu korvauksen määrittämisestä vieritetään YSL 27.1 §:n tavoin lähinnä selvittäjähallinnon kannettavaksi, kunnes säännöksen soveltamisesta saadaan tarkentavaa oikeuskäytäntöä. Saneerauksen toteutumisen on nähty muodostuvan käytännössä mahdottomaksi silloin, kun saneerausvelallinen on ollut sidottuna sellaiseen luontoissuoritusvelvollisuuteen, jolla on ollut suuri taloudellinen merkitys, joten velallisen voidessa vapautua kyseisenlaisista taloudellisesti merkittävistä ja kannattamattomiksi käyneistä sopimussuhteista, mahdollistetaan saneerausvelallisen toiminnan tervehdyttäminen myös muutoin kuin velkajärjestelyn kautta. Laajempi mahdollisuus vapautua epäedullisista sopimussuhteista saneerausmenettelyn alettua on täten osaltaan mielekästä lievimmän puuttumisen periaatteenkin kannalta. Velallisen saneerausedellytysten parantamisen kannalta olisi kuitenkin nähty tarkoituksenmukaiseksi esittää säädettäväksi laajempaa mahdollisuutta
219 HE 251/2022 vp, s. 52.
220 ibid., s. 52.
saneerausvelallisen sopimussuhteiden päättämiseen ja sopimusvastuiden sovitteluun. Esimerkiksi sopimustyypistä riippumaton irtisanomisoikeus olisi katsottava myös velkojien yhdenvertaisuuden periaatteen kannalta perustelluksi. Tällöin velkojalla ei olisi toiseen velkojaan nähden etuoikeusasemaa pelkästään sopimustyypin perusteella. Mikäli saneerausvelallisen sopimusvastuut johtavat tosiasiassa siihen, että saneerausedellytyksiä ei ole, jäänee vaihtoehdoksi lähinnä konkurssimenettely, jota kautta velkojalle kertyy keskimäärin huomattavasti alhaisempi maksusuoritus.
Kuten hallituksen esityksessäkin on arvioitu, rajaamaton saneerausvelallisen sopimusten vetäytymisoikeus muodostuisi kuitenkin kestämättömäksi sopimussuhteiden jatkuvuuden kannalta ja kohtuuttomaksi velkojien kannalta.221 Näin ollen erityisten irtisanomisoikeuksien käyttö olisikin perusteltua rajata nimenomaisesti vain tilanteisiin, joissa sopimuksesta vetäytyminen on saneerausmenettelyn jatkamisen, saneerausohjelman toteuttamisen tai viime kädessä konkurssin välttämisen kannalta tarpeellista tai välttämätöntä.
6. Yhteenveto
Tutkimuksessa on käsitelty YSL 27.1 §:n mukaista erityistä irtisanomisoikeutta ja arvioitu säännöksen perusteella määräytyvää korvausvastuuta suhteessa saneerauksen tavoitteisiin ja periaatteisiin sekä yleiseen sopimusoikeudelliseen sopimuksen ennenaikaista päättämistä koskevaan doktriiniin. Tarkastelussa on havaittu, että YSL 27.1 §:n kaltaiset erityiset irtisanomisoikeudet ovat toisinaan välttämättömiä saneerausvelallisen toiminnan tervehdyttämiseksi. YSL 27.1 §:n mukaisen sopimuksen ennenaikaisen päättymisen vuoksi suoritettavan korvauksen on katsottu käsittävän omaisuuden hallinnan palauttamisesta aiheutuneet välttämättömät kustannukset sekä kohtuullisen korvauksen muusta vahingosta, jonka vuokralleantaja osoittaa hänelle aiheutuvan. Koska YSL 27 § on erityinen korvaussäännös, syrjäyttää se mahdolliset vuokrasopimuksessa olevat korvausta koskevat ehdot siltä osin kuin sopimuksen mukaan määräytyvä korvaus olisi suurempi.
Yrityssaneerauksissa lähtökohtana voidaan pitää sopimusjatkuvuuden periaatetta, johon YSL
27 §:n mukaiset erityiset irtisanomisoikeudet muodostavat poikkeuksen. Saneerausmenettelyssä velallisen mahdollisuudella vapautua epäedullisiksi käyneistä sopimussuhteista voidaan nähdä olevan suurikin merkitys saneerauksen toteuttamisen
221 Rajaamattoman sopimuksista vetäytymisen mahdollisuuden nähtäisiin osaltaan muodostuvan ongelmalliseksi myös perustuslain 15 §:n omaisuuden suojan kannalta.
kannalta, erityisesti tilanteissa, joissa maksukyvyttömyys johtuu osaltaan kyseisenlaisista sopimuksista. Velallisen kannalta epätarkoituksenmukaisiksi käyneistä sopimuksista vetäytyminen voikin olla tosiasiassa saneerauksen onnistumisen ja viime kädessä konkurssin välttämiseksi välttämätöntä. Saneerausvelallisen kannalta ja tämän tervehdyttämisedellytysten turvaamiseksi on katsottu, että erityisten irtisanomisoikeuksien piiriä saattaisi olla syytä laajentaa edelleen vielä hallituksen esityksessä (HE 251/2022) esitettyä laajemmaksi.
Tarkasteltavana olevan YSL 27.1 §:n mukaisen vuokrasopimuksia koskevan irtisanomisoikeuden kohdalla yleiseksi tulkintaongelmaksi on huomattu muodostuvan nimenomaisesti arviointi koskien kohtuullista korvausta erityisesti määräaikaisten vuokrasopimusten sekä sellaisten toistaiseksi voimassaolevien vuokrasopimusten kohdalla, joissa vuokrasuhteen päättämistä on rajoitettu. YSL 27.1 §:n mukaisessa kohtuulliseen korvaukseen liittyvässä arvioinnissa on nähty tarkoituksenmukaiseksi tarkastella ensinnä sopimuksen ennenaikaista päättämistä sopimusoikeuden ja vahingonkorvausoikeuden yleisten periaatteiden sekä saneerauksen ulkopuolella soveltuvan lainsäädännön kautta. Tämän jälkeen tarkastelu on perustettu yleiseen saneerauskäytäntöön sekä soveltuvin osin säännöstä koskevaan oikeuskäytäntöön.
Edellä tarkastellun perusteella voidaan kuitenkin yleistää, että saneerauskäytännössä YSL 27.1
§:n mukaisen vuokrasopimuksen irtisanomisen johdosta syntyneestä vahingosta kohtuullisena korvauksena on huomioitu saneerausohjelmassa lähtökohtaisesti enintään n. 3–12 kuukauden vuokraa vastaava korvaus ja erityisin perustein jopa 12–18 kuukauden vuokraa vastaava korvaus. Tapauskohtaisesti tämän viitekehyksen sisällä on voitu huomioida myös vuokranantajalle aiheutunut tosiasiallista vahinkoa vastaava korvaus. Oikeuskäytännön perusteella kohtuullinen korvaus voi muodostua ainakin sopimuksen ennenaikaisen päättämisen perusteella saamatta jäävistä vuokrista ja tietyin edellytyksin muistakin vuokranantajalle tosiasiallisesti aiheutuvista vahingoista. Kohtuullisen korvauksen suuruus arvioidaan tapauskohtaisesti kohtuusharkinnassa, ottaen huomioon yrityssaneerausta koskevat periaatteet, sopimusoikeuden ja vahingonkorvausoikeuden yleiset periaatteet sekä kaikki saneerausvelalliseen, vuokranantajavelkojaan, muihin velkojiin ja muihin olosuhteisiin liittyvät seikat. Koska kysymys on kokonaisharkinnasta, myös saneerausvelallisen ja vuokranantajavelkojan toiminta on otettava arvioinnissa huomioon. Mikäli esitettäisiin erityisiä perusteita huomioida saneerausohjelmassa kohtuullisena korvauksena yli 18 kuukauden vuokraa vastaava summa, ei korvauksen kuitenkaan tulisi muodostua suuruudeltaan yli sen, mitä vahingonaiheuttajalle olisi tullut korvattavaksi saneerausmenettelyn ulkopuolella
(inter vivos) vuokrasopimuksen ennenaikaisen päättämisen seurauksena. Kohtuullisen korvauksen suuruuden alarajana voidaan pitää sitä jako-osuutta mihin vuokranantajavelkojalla olisi arvioitu olevan oikeus velallisen konkurssimenettelyssä. Saneerausohjelmassa huomioitavan korvauksen tulee myös tosiasiallisesti olla velkojien yhdenvertaisuuden periaatteen mukainen. Korvattavaksi tuleekin siis yksittäistapauksessa toteen näytetty vahinko, jota on tapauskohtaisen harkinnan perusteella pidettävä kohtuullisena ottaen huomioon kaikkien asianosaisten intressit kohtuullisissa määrin.