TTIP –

TTIP –

GLOBALISAATIO JA PÄÄOMAN VAPAUS

VAPAAKAUPPASOPIMUS

TTIP (Transatlantic Trade and Investment Partnership) on historian suurin vapaakauppa- sopimus. Toteutuessaan se loisi maailman laa- jimman vapaakauppa-alueen, joka kattaa 850 miljoonaa kuluttajaa ja puolet maailman brutto- kansantuotteesta. Transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuudesta on EU:n ja Yh- dysvaltojen välillä neuvoteltu vuodesta 2013 lähtien. Vahvana tavoitteena oli saada aikaan sopimus vuoden 2016 loppuun mennessä.

Kauppasopimuksen tarkoituksena on vapauttaa kauppaa ja sijoituksia sekä avata vastavuoroisesti Euroopan ja Yhdysvaltojen markkinat. Tullimaksut ovat olleet perinteisiä vapaakaupan esteitä. Koska tullimaksut so- pimuskumppaneiden välillä ovat jo nykyisin olemattomat, niiden poistamista merkittä-

Eurooppalaisia muistutetaan siitä, että EU:n bruttokansantuote on merkittävästi riippuvai- nen viennistä ja kaupasta. Siten TTIP:n an- siosta teollisuustuotantoon perustuva brutto- kansantuote nousisi. Sipilän hallitusohjel- massakin TTIP-sopimuksen solmiminen on asetettu tärkeäksi tavoitteeksi.

Sopimuksella olisi kattavat geopoliittiset vaikutukset. Se tekisi EU:sta ja Yhdysvalloista maailmankaupan edelläkävijöitä ja tiennäyt- täjiä. Talousvaikutusten ohella TTIP:llä on maailmanlaajuinen normatiivinen vaikutta- vuus. Vastaisuudessa EU:n ja Yhdysvaltojen blokki määräisi pitkälti globaalin kauppa- ja investointipolitiikan säännöt, standardit ja ehdot. TTIP-sopimus toimisi myös mallina muille kauppa- ja sijoitussopimuksille ja va- paakauppa-alueille.

ANTIGLOBALISAATIO

vämpää on muiden kilpailua rajoittavien kau-    

pan esteiden purkaminen. Esteitä muodos-

tavat lainsäädäntö, viranomaisten asettamat standardit, ehdot, toimintaohjeet ja rajoituk- set sekä yritysten keskinäiset järjestelyt ja ta- vat. Sopimuksella mahdollistetaan tehostettu vastavuoroinen pääsy julkisten hankintojen markkinoille kaikilla hallinnon tasoilla ja jul- kisten palvelujen aloilla. Osana sopimusta on investointisuojamekanismi.

TTIP-sopimusta perustellaan talousvaiku- tuksilla. Sen luvataan edistävän talouskasvua, parantavan kilpailukykyä, vientiteollisuuden markkinoillepääsyä, tukevan yritysten kasvu- potentiaalia, lisäävän sijoituksia, monipuolis- tavan kuluttajien valinnanvaraa, luovan uusia työpaikkoja ja parantavan siten työntekijöiden asemaa. Investointisuoja lisää rajat ylittäviä sijoituksia purkamalla sijoittamisen estei- tä ja vahvistamalla sijoittajien oikeusturvaa.

Kun kauppavapautta vaaditaan, ”niin se teh- dään vain työtätekevien luokkien aseman parantamiseksi”, Xxxx kirjoitti ennakoiden TTIP:n markkinointia eurooppalaisille ja yhdysvaltalaisille.1 ”Mutta onko kuultu kum- mempaa”, Xxxx jatkaa, ”kansa, jolle halutaan antaa hinnalla millä hyvänsä halpaa leipää, osoittautuukin kovin kiittämättömäksi.”2

Itseorganisoitu kansalaisaloite STOP TTIP on kerännyt Euroopassa kolme ja puo- li miljoonaa tukijaa. Mitä enemmän tietoa TTIP:n sisällöstä on tullut julkisuuteen, sitä enemmän sen vastustus on kasvanut. Poliit- tisessa kiistassa kansa on laajalti vastustanut poliittisen eliitin, suuryritysten ja finanssika- pitalistien sopimusmyönteisyyttä. Kirjainly- henne TTIP on tullut merkitsemään globaalia uusliberalistista kasinokapitalismia, markkina-

fundamentalismia ja monikansallisten suuryri- tysten toimintavapautta. Osana globalisaatiota TTIP herättää turvattomuutta ja pelkoa. Koti- maan talous vaarantuu, työpaikat menetetään, hyvinvointiyhteiskunta puretaan, rakennemuu- tos syrjäyttää heikompiosaisia, globaalin pää- oman mahti jyrää kansallisen demokraattisen päätöksenteon, julkiset palvelut joudutaan ostamaan monikansallisilta yrityksiltä ja kan- sallisen kulttuurin ominaispiirteet liudentuvat. Anti-TTIP mielenosoituksessa vierustove- rinasi voivat olla laitaoikeistolainen ja vasem- mistoradikaali. Yksi sinikaulustyötön on son- nustautunut Xxxxxxx lippalakilla, toisen rinta- pielessä kimaltelee Xxxxxxx-xxxxxx. TTIP:n vastustus on tuonut yhteen toisiaan vierastavia elementtejä. Identiteettipolitiikkaan nojau- tuva kansallismielisyys käy yhtä jalkaa anti- globalisaatio-liikkeen kanssa. Tämä epäpyhä allianssi ei muodosta niinkään sellaista poliit- tista yhteisrintamaa tai kollektiivista poliittista subjektia, joka olisi yhdistynyt yhteisen idean

– tosiasiallinen tasa-arvo; vaurauden yhdenver-

tainen jakautuminen; maailma, jossa oikeudet eivät perustu omaisuuteen eikä kehitys luon- non kolonisaatioon – nimissä. Löyhempänä yhdistävänä voimana on yhteinen vihollinen, TTIP ja globalisaatio. Vastaavasti EU-vastai- suus on tuonut yhteen osan vasemmistosta ja oikeistosta. TTIP ja EU niputetaan yhteen kansallisvaltioiden suvereniteettia nakertavina rajattomina ja epädemokraattisina hankkeina. Esiinnytään kansan puolesta poliittista, hallin- nollista ja taloudellista eliittiä vastaan.

Puuttumatta taktisten liittoutumien tar- peellisuuteen määrätyissä tilanteissa, globali- saation, TTIP:n, EU:n tai Yhdysvaltojen po- pulistinen yksiulotteinen vastustus on pitkälti muutosvastarintaa. Xxxxxx Xxxxx on huomaut- tanut ideologisesta ja poliittisesta ongelmasta, joka sisältyy eurooppalaisen vasemmiston uu- teen suuntaukseen, joka hylkää universalismin juurettoman globaalin pääoman hengettö- mänä poliittisena ja kulttuurisena vastineena. Xxxxxxx mukaan vasemmisto omaksuu tällöin oikeistopopulistisen nationalismin pitäytyen

”me” vastaan ”he” logiikassa sillä erotuksella, että ”köyhien pakolaisten tai maahanmuutta- jien sijasta ’he’ ovat finanssipääoma tai tekno- kraattinen valtiobyrokratia”.3

Tällöin universalismista päädytään pro- tektionistiseen omien rajojen puolustamiseen, kansallisvaltion idealisoimiseen, itseriittoisuu- den kuvitelmaan ja identiteettipolitiikkaan. Va- paakaupan kategorinen vastustaminen päätyy rajoihin ja rajalliseen poliittiseen toimintaan. Rajojen liudentuminen, kansallisten sääntely- järjestelmien vähentäminen, ihmisten ja tavaran vapaa liikkuvuus, viennin ja tuonnin esteiden poistaminen sekä rajat ylittävä poliittinen, kult- tuurinen ja taloudellinen toiminta voivat lisätä globaalia tasa-arvoa, vähentää eriarvoisuutta sekä edistää maailmanlaajuista solidaarisuutta. Eristäytymispolitiikka ei ole vain epärealistista globaalissa poliittisessa, taloudellisessa ja sosi- aalisessa toimintaympäristössä vaan myös vas- tuun pakoilua globaaleista ongelmista. Globaa- lin kapitalismin vastainen politiikka edellyttää sekin monikansallista, rajat ylittävää edistyksel- listä poliittista toimintaa ja liikettä.

Pitäisikö sitten asettaa niin vanhaa kuin

uutta liberalismia vastaan jonkinlainen libe- raalikommunismi? ”Liberaalikommunistit ovat todellisia maailmankansalaisia – huolehtivaisia hyviä ihmisiä.”4 He uskovat, että globaalin ka- pitalismin kakku voidaan sekä syödä (esiintyä yhteiskunnallisen ja ekologisen vastuun kanta- jana, filantrooppina) että säilyttää (menestyä yrittäjänä, olla kovapintainen liikemies). Niin- pä globaalit vapaat markkinat ja maailman- laajuinen vastuu voidaan yhdistää niin, että kumpikin hyötyy. Liberaalikommunistit ovat Xxxxxxx mukaan jokaisen aidosti edistykselli- sen kamppailun todellisia vihollisia.5

On selvitettävä tarkemmin, mikä TTIP:ssä

on perustellusti vastustettavaa. Liberaalikom- munistien tavoin Xxxxx piti protektionismia taantumuksellisena. Se ”pidättää maan talou- dellista kehitystä eikä palvele koko porvaristo- luokan etuja, vaan ainoastaan oligarkiapösöjen pientä koplaa”.6 Siksi venäläisten marxistien tuli hänen mukaansa kannattaa vapaakauppaa.

Taustalla oli Xxxxxx näkemys protektionismin vanhoillisuudesta. ”Xxxxxx, herrat, äänestänkin vapaakaupan puolesta”, hän sanoi puheessaan kauppavapaudesta.7 Protektionistit olivat val- litsevan asiantilan parhaimpia kannattajia. Työläisille he perustelivat kansallista suojelu- järjestelmää sillä, että olihan parempi tulla maanmiehen riistämäksi kuin ulkomaalaisen. Tämä voi kuulostaa vieraalle, sillä marxilais- leniniläinen protektionismin kritiikki hau- dattiin Xxxxxxxx Neuvostoliitossa. Eivät Xxxx ja Xxxxx kritiikittä ylistäneet vapaakaupan autuutta. Vapaus kapitalismissa merkitsi ”pää- oman vapautta puristaa tarkkaan mehut työläi- sestä” ja ainoastaan porvaristo saattoi nimittää yleismaailmallista riistoa yleiseksi veljeydeksi.8 Xxxx kannatti vapakauppaa vain ja ainoastaan vallankumouksellisessa mielessä. Se johtai- si kansallisuuksien hajoamiseen ja kärjistäisi kapitalistien ja proletariaatin vastakkaisuuden työläisten nähdessä todellisen orjuuttajansa – pääoman.9 Myös Xxxxx katsoi vapaakaupan jouduttavan kapitalismista vapautumisen ke- hitysprosessia. Silti kysymys vapaakaupasta ja protektionismista oli ”kapitalistinen kysymys, porvarillisen politiikan kysymys”.10

GLOBAALIN KIISTAN POLITIIKKA

Edistyksellisen politiikan ei tulisikaan jäädä kiinni vapaakaupan ja protektionismin, globaa- lien ja kansallisten markkinoiden, globalisaation ja antiglobalisaation dualismiin. Lähtökohdak- si TTIP:n arvioinnissa olisi syytä ottaa Xxxxxx vastaus omaan kysymykseensä ”mitä merkitsee kauppavapaus nykyisissä yhteiskunnallisissa olosuhteissa? Se on pääoman vapautta.”11 Ni- menomaan tähän poliittiseen kysymykseen ja politiikan kysymykseen TTIP:n ongelmat liittyvät. Pääoman vapaus ilmenee kolmessa kohdassa: sopimusneuvottelut, normipurku ja investointisuoja.

Sopimusneuvottelut. Sopimusneuvotte- luissa talouden, juridiikan ja hallinnon asian- tuntijat sekä politiikan eliitti ovat omineet

TTIP:n omakseen varjellen niin sopimuksen sisältöä kuin neuvottelujen etenemistä kaikelta julkiselta keskustelulta. Kiistakysymykset on monopolisoitu sopimusneuvotteluihin, joihin osallistujilta edellytetään asiantuntijuuden li- säksi joustavuutta ja kompromissivalmiutta – ja sitä, että osallistujille TTIP on lähtökohtai- sesti tavoittelemisen arvoinen.

Greenpeacen toukokuussa 2016 julkaisemat salaiset neuvottelumuistiot osoittivat neuvotte- lujen polkevan paikoillaan EU:n ja Yhdysvalto- jen olennaisten ristiriitojen seurauksena. Tästä komissio ei maininnut EU-parlamentille huh- tikuussa 2016 antamassaan julkisessa raportissa. Greenpeace perusteli julkaisemista sillä, että ne, joita sopimus koskee, eivät tiedä mistä neuvot- teluissa on kyse. Edes EU-parlamentaarikot eivät saa vapaasti tutustua neuvottelutekstei- hin ja puhua niistä julkisuudessa. Lissabonin sopimuksessa edellytetty avoin ja läpinäky- vä eurooppalainen hallinto ei ole toteutunut. Vaikka komissio väittääkin omaksuneensa TTIP-neuvotteluihin ”ennennäkemättömän avoimuuspolitiikan”,12 vain joitakin komission raportteja ja tilannekatsauksia on julkistettu. Kaikkea neuvotteluista ei voida julkaista, mut- ta komission neuvottelukantojen esittelyt eivät täytä sen itsensä asettamaa avoimuuskriteeriä. Myös hallinnon riippumattomuus on kyseen- alaista. Komissio on kuullut runsaasti moni- kansallisia suuryrityksiä, ja lopulta puoli vuotta neuvottelujen alkamisen jälkeen perustetussa neuvoa-antavassa ryhmässä myös ammattiliitot sekä kansalais- ja kuluttajajärjestöt ovat saaneet suunvuoron. Ne ovat kuitenkin voineet kom- mentoida vain niitä neuvotteluasioita, joita ryh- mälle on kerrottu. Kansalaisille ei ole annettu tätäkään mahdollisuutta. Pääoma on laskettu mukaan. Kansan osana on osattomuus.

STOP TTIP -kansalaisaloite elää itseor-

ganisoituna aloitteena, koska Euroopan unio- nin komissio epäsi sen rekisteröinnin. Lissa- bonin sopimuksella otettiin käyttöön euroop- palainen kansalaisaloite uutena demokraatti- sena vaikuttamiskeinona. Kansalaisaloitteella vähintään miljoona EU:n kansalaista voi ke-

hottaa Euroopan komissiota tekemään toimi- valtuuksiensa rajoissa säädösehdotuksia.

Kansalaistoimikunnan komissiolle esittä- mässä kansalaisaloitteessa vaadittiin TTIP- neuvottelujen lopettamista sekä sitä, ettei EU:n ja Kanadan välistä vapaakauppasopi- musta (CETA) hyväksyttäisi.

Kansalaisaloitteessa komissiota pyydettiin suosittamaan Euroopan unionin neuvostoa kumoamaan päätöksensä valtuuttaa komissio aloittamaan TTIP-neuvottelut. Koska komis- sion mukaan neuvoston valtuutuspäätös ei ole lainsäädäntöasia, se ei kuulu komission toimi- valtaan eikä kansalaisaloitteen piiriin. Komissio katsoi kansalaisaloitteen sisältävän myös vaa- timuksen, että komissio olisi suosittelematta, että neuvosto hyväksyy neuvotellun sopimuk- sen tai että komissio suosittelisi neuvostoa te- kemään päätöksen sopimuksen hyväksymättä jättämisestä. Vapaakauppasopimukset kuuluvat lainsäädäntöasioihin. Siten kansalaisaloitteella voidaan pyytää komissiota ehdottamaan sopi- muksen allekirjoittamista ja/tai sen lopullista tekemistä. Komission mukaan kielteinen suosi- tus ei kuitenkaan ole lainsäädäntöasia eikä kuu- lu sen toimivaltaan. Niinpä sitäkään ei kansa- laisaloitteella voida vaatia. Samoin oli asialaita jo allekirjoitetun CETA:n osalta.

Komission muodollinen tulkinta sivuutti

EU:n perussopimuksen yhden perustavan peri- aatteen, demokratiaperiaatteen. Kansalaisten oikeus osallistua demokratian toteuttamiseen EU:ssa ei komission kielteisessä päätöksessä saanut minkäänlaista painoarvoa. Kansalais- aloitteen yhtenä keskeisenä tarkoituksena on luoda yhteyksiä ihmisten välille Euroopassa ja ”edistää Euroopan laajuista julkista keskustelua kansalaisille tärkeistä asioista”.13 Koska poli- tiikka on erimielisyyttä, tasa-arvoista kiistelyä julkisuudessa maailman jakamisesta, kansa- laisaloite on poliittinen tapahtuma. TTIP:tä halutaan kuitenkin nimenomaan varjella poli- tiikalta. Sitä ei haluta poliittisen keskustelun ja kamppailun aiheeksi. Mielipidemittaukset ovat osoittaneet, että mitä enemmän TTIP:stä ja CETA:sta tiedetään, sitä enemmän niitä vas-

tustetaan. Siksi komissio epäsi rekisteröinnin, vaikka demokratiamyönteinen laintulkinta olisi ehdottomasti edellyttänyt rekisteröimistä ja po- liittisen kiistan tunnistamista ja tunnustamista. Komission päätöksestä on valitettu Euroopan unionin tuomioistuimeen. Riippumatta tuo- mioistuimen ratkaisusta kansalaisaloite on jo nyt Euroopan laajuisen politiikan asia ja oikeu- denkäynti asiasta on osa tätä poliittista tapahtu- maa. Politiikan tukahduttamispyrkimykset vain kiihdyttävät julkista keskustelua ja poliittista kiistaa.

Normipurku. Vapaakauppa sinänsä, tulli- tariffien lakkauttaminen sekä erilaisten tulli- ja sertifiointimenettelyjen joustavoittaminen ja yhtenäistäminen ovat suotavia. TTIP:ssä keskeistä on kuitenkin EU:n ja Yhdysvaltojen sääntelyn yhteensovittaminen. Tarkoitus on poistaa eroavuuksia, ristiriitoja ja päällekkäi- syyksiä sääntelyssä.

Globaalissa maailmassa tarvitaan kan- sainvälistä sääntely-yhteistyötä ongelmien ratkaisemiseksi. Tarvitaan globaalia oikeutta. Sääntely-yhteistyö voi parantaa sääntelyn ta- soa, lisätä turvallisuutta ja tehostaa sääntöjen noudattamisen valvontaa.14 TTIP voi kuiten- kin johtaa sääntelysuojan alenemiseen Euroo- passa. Kyse ei ole vain yksittäisistä säännöksistä vaan sääntelyideologioiden yhdenmukaistami- sesta. EU:ssa ja Yhdysvalloissa on kummassa- kin erittäin kehittyneet sääntelyjärjestelmät, mutta Euroopassa lainsäädäntö on monilla aloilla ehdottomampaa ja tiukempaa. Säänte- ly-yhteistyö heikentäisi eurooppalaisia työnte- kijöiden oikeuksiin, elintarviketurvallisuuteen, kuluttajansuojaan, tietosuojaan ja ympäristön- suojeluun liittyviä oikeussääntöjä. EU:ssa ovat voimassa esimerkiksi eläinkokeet kosmetii- kassa, muuntogeenisen ruuan ja hormonilihan kieltävät säännökset. Ne ovat ristiriidassa Yh- dysvaltain vastaavien säännösten kanssa. Sopi- muksen myötä ne saatettaisiin joutua kumoa- maan, vaikka komissio toisin vakuuttaa: ”TTIP ei vaikuta näihin lakeihin.”15 ”Ohjaavana peri- aatteena on, että [sääntely-yhteistyön] tulokset eivät alenna voimassa olevaa suojelutasoa vaan

sen tulisi pysyä samana tai parantua.”16 Oikeus ei ole pelkästään oikeussääntöjen luettelo vaan tapa muodostaa yhteistä maailma. Siten pitkäl- lä aikavälillä TTIP vaikuttaa siihen, minkälais- ta Eurooppaa jaamme yhdessä.

Sääntely-yhteistyötä varten luodaan järjes- telmä, jossa EU:n ja Yhdysvaltojen sääntelyvi- ranomaiset ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Ylikansallinen sääntely-yhteistyöelin valvoo, että TTIP-sopimusta noudatettaisiin lainsäädännössä, ettei uusin säännöksin luo- taisi kaupan esteitä ja että sääntelyssä pyrittäi- siin yhtenäisiin normeihin. Se sallii yritysten ja hallituksen edustajien Atlantin kummaltakin puolelta vaikuttaa lakiesityksiin ennen kuin niistä keskustellaan parlamenteissa. Sääntely- yhteistyöjärjestelmä vaikuttaa siten ohjaavasti demokraattiseen lainsäädäntötyöhön.

Neuvotteluissa on myös esitetty, että kaik- ki julkiset palvelut, mukaan lukien koulutus, terveys- ja sosiaalipalvelut, sosiaaliturvajärjes- telmä ja vesihuolto kuuluisivat TTIP:n piiriin. Jos näitä palveluja tuottaa valtio tai kunnat, niitä kohdeltaisiin tältä osin valtion tai kun- tien omistamina yrityksinä. Tämä heikentäisi julkisten peruspalveluiden reilua saatavuutta ja laatua sekä lisäisi sosiaalista eriarvoisuutta.

Normipurku yhdistyy globaaliin normin- antoon. TTIP:llä olisi jatkossa maailmanlaa- juinen normatiivinen merkitys. EU:n ja Yh- dysvaltojen välisellä vapaakauppasopimuksella voi parhaimmillaan olla positiivisia seurauksia kansainvälisen talouden, globaalin oikeuden ja ihmisoikeuksien kehittymisen kannalta. TTIP:n yhteydessä nämä mahdollisuudet on jätetty hyödyntämättä. Xxxx Xxxxxxx neuvon- antaja Xxxxxxx Xxxxxx aikoinaan peräänkuu- lutti liberaalia uuskolonialismia: ”Tarvitsem- me uudenlaista imperialismia, sellaista, jonka ihmisoikeuksien ja kosmopoliittisten arvojen maailma voi hyväksyä.”17 Tarvitsemme ihmis- oikeuksien, demokratian, oikeusvaltion ja kes- tävän kehityksen maailmallistumista, joskin nekin on alistettava poliittisen kiistan alaisik- si. Mutta emme todellakaan tarvitse minkään- laista liberaalidemokraattista imperialismia,

jota vapaakauppasopimus pahimmillaan mer- kitsee, joskin demokratian unohtaen.

Investointisuoja. TTIP:n ongelmallisimpia kohtia on siihen sisältyvä investointisuojarii- tojen sovittelumenettely (Investor-state dis- pute settlement, ISDS). Tämä antaa sijoituksia tehneelle yritykselle oikeuden haastaa valtio oikeuteen, jos se katsoo, että sitä on kohdel- tu syrjivästi tai epäreilusti viranomaistoimin- nassa. Sijoittaja voi myös haastaa valtion, jos se katsoo lainsäädännön, tuomioistuinten ratkaisujen tai hallintopäätösten muuttaneen toimintaympäristöä sijoittajan oikeutettujen odotusten vastaisesti. Tällainen muutos on ole- tettujen voittojen väheneminen. Energiayhtiö voi nostaa kanteen Suomea vastaan, jos edus- kunta päättäisi tiukentaa hiilivoimaloiden ympäristövaatimuksia, nostaa minimipalkko- ja, lyhentää työaikaa tai kansallistaa sen toimi- alan, ja vaatia korvauksia voiton menetyksistä, tappioista ja lisäkustannuksista.

Investointisuojariita ratkaistaan välimies-

menettelyssä, josta vastaa Maailmanpankin alai- suudessa toimiva Kansainvälisen investointi- riitojen sovittelukeskus. Käsittely ei ole julkista eikä ratkaisuista ole muutoksenhakuoikeutta. Tapauskohtaisen välimiesoikeuden muodostaa kolme liike-elämään ja kauppaan erikoistunut- ta juristia, jotka eivät ole virkatuomareita eivät- kä toimi tuomarinvastuulla. Nämä vaihtuvat tapauksittain. Tämä on kokemusten mukaan heikentänyt ratkaisujen ennakoitavuutta.

TTIP loisi näin erillisen demokratian ulko- puolisen oikeusjärjestelmän, joka sivuuttaa kansalliset ja EU:n tuomioistuimet. Ihmisoi- keussopimuksissa, EU:n perusoikeuskirjassa ja kansallisissa perustuslaeissa turvattu oikeus jul- kiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa menettäisi merkityksensä investointisuojariitojen käsitte- lyssä.

Liike-elämässä välimiesmenettelyn käyt- tö on vakiintunutta. Tällöin on oleellista, että asianosaiset ovat sopineet sen käyttämisestä. Investointisuojariidoissa ratkaisun vaikutukset kohdistuvat veronmaksajiin valtiolle määrät-

tyinä oikeudenkäyntikuluina (osapuolet mak- savat omat kulunsa) ja vahingonkorvauksina, jotka saattavat nousta miljardeihin. Sen lisäksi ratkaisun seurauksena joudutaan harkitse- maan, onko lainsäädäntöä muutettava, jotta vältyttäisiin investoijien vastaavilta kanteilta (välimiesoikeuden ratkaisu ei sinällään edel- lytä muutosta lainsäädännössä). Kansalaiset, joiden varallisuuteen ja demokraattisiin oi- keuksiin välimiesoikeuden ratkaisu vaikuttaa merkittävällä tavalla, eivät ole sopineet väli- miesoikeuden käyttämisestä ainakaan vastaa- valla tavalla kuin liike-elämässä.

EU on vaatinut välimiesoikeuden sijasta pysyvää investointituomioistuinjärjestelmää riippumattomine tuomareineen, julkisine kuu- lemisineen ja muutoksenhakumekanismei- neen. Tätä Yhdysvallat ei vaikuttaisi hyväksy- vän. EU:n esitystä voi kritisoida siitä, että se jää puolitiehen. Xxxxxx nimittäin vaadita, että riidat käsiteltäisiin olemassa olevissa yleisissä tuomioistuimissa?

Tuomioistuinmenettelykään ei ratkaise investointisuojan perustavaa ongelmaa. Inves- tointisuojajärjestelmä ei uhkaa vain oikeusval- tiota vaan myös demokratiaa, sillä sijoittajil- le varataan epädemokraattinen ohituskaista vaikuttaa lainsäädäntöön. Lainsäädäntöä tai tuomioistuinkäytäntöä voidaan joutua muut- tamaan välimiesoikeuden ratkaisun johdosta, mutta vielä enemmän saattaa olla vaikutusta jo kanneuhan käytöllä tai peräti sen enna- koinnilla. Sijoittajat saattavat edellyttää, että voimassaolevaa lainsäädäntöä muutetaan tai uusia lakiesityksiä muokataan sijoittajaa tyy- dyttävällä tavalla. Muussa tapauksessa haas- teeseen liimattu miljoonien eurojen hintalap- pu odottaa. Lainvalmistelussa jouduttaisiin kuulemaan tarkasti sijoittajien näkemykset. Lainsäätäjät saattaisivat varmuuden vuoksi ot- taa huomioon jopa sijoittajien oletetut toiveet. Myös tuomioistuimet ja muut viranomaiset joutuisivat toiminnassaan ja päätöksissään ot- tamaan huomioon sijoittajat.

Yksittäisten juttujen sijasta investointi-

suojajärjestelmän suurin vaara on Xxxxxx Xxx-

xxxxxxxxx mukaan sen aiheuttamassa systee- misessä muutoksessa. Kansainvälisillä sijoitta- jilla olisi mahdollisuus kyseenalaistaa julkisen vallan demokratiaan ja lakiin perustuvat pää- tökset vaatien ”julkista valtaa toimimaan itsel- leen edullisella tavalla”.18 YK:n lakimies Xxxxxx xx Xxxxx on vaatinutkin TTIP-neuvottelujen jäädyttämistä, koska ”emme halua dystooppista tulevaisuutta, jossa yritykset päättävät asioista demokraattisesti valittujen hallitusten sijasta, [ja koska] emme halua jälkidemokraattista tai jälkioikeudellista kansainvälistä järjestystä”.19 Liberaalikommunisti TTIP-puolustaja yrit- täisi ehkä oikaista väittäen globaalien vapaiden markkinoiden olevan demokraattisempia kuin parlamenttivaalit, koska markkinoilla kulutta- jat äänestävät jatkuvasti ja tämä äänestäminen toteutuu maailmanlaajuisella tasolla.20

Myös valtioiden väliset TTIP-sopimuksen

tulkintariidat on tarkoitus käsitellä välimies- menettelyssä. Sopimuksen tulkinnasta ja siten sen sisällöstä päättäisi viime kädessä demo- kraattisen oikeusvaltion ulkopuolinen instanssi. Näistäkään päätöksistä ei olisi muutoksenha- kuoikeutta. Siten sopimustulkinnasta, joka on ihmisoikeuksien kanssa ristiriidassa, ei voisi va- littaa kansallisiin tuomioistuimiin tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Ihmisoikeudet eivät toimisi enää vapaakaupan rajoina. Tämä mekanismi loisi ylikansallista transatlanttista oikeutta vailla demokraattista legitimiteettiä.21

”TTIP-ratkaisu on nimenomaan poliitti- nen”, kuten Koskenniemi sanoo.22 Edellä käsi- tellyt kolme kohtaa ovat poliittisen kiistan ai- heita. En ole arvioinut tässä yhteydessä TTIP:n oletettuja talousvaikutuksia, jotka TTIP-sopi- muksen ajajat ovat esittäneet objektiivisina to- siasioina. Heidänkin mukaansa bruttokansan- tuotteen kasvu olisi minimaalinen. Joissakin kannanotoissa sopimuksen taloudellisten vai- kutusten on nähty olevan EU:ssa negatiivisia. Se, minkä taloustieteellisen teorian perusteella vaikutusarviot tehdään, on poliittinen valinta, Xxxxx Xxxxxxxx toteaa.23

TTIP:n ongelma ei ole globalisaatios- sa ja vapaakauppa-alueen muodostamisessa

vaan huomattavassa poliittisen, taloudellisen ja oikeudellisen vallan siirrossa monikansalli- sille suuryrityksille. Xxxxxx Xxxxxxxxxx mukaan se vahvistaa suuryritysten valtaa työläisten ja suuren yleisön kustannuksella.24 Se on osa me- neillä olevaa globaalia prosessia, jolla talous- elämää irrotetaan politiikasta, demokraattises- ta valvonnasta ja oikeudellisesta kontrollista autonomiseksi järjestelmäksi.25

TTIP on siten globalisaatiota vain ja ainoas- taan kapitalismin globalisaationa. TTIP mer- kitsee globaalia pääoman vapautta, pääoman syrjäyttäessä demokratian ja demoksen, kansan. On tunnistettava pääoman ja demokratian, ka- pitalismin ja (uuden) työn, markkinoiden va- pauden ja oikeudellisen sääntelyn vastakohtai- suudet, joita TTIP ilmentää ja kärjistää. ”Älkää silti luulko, herrat, että arvostellessamme va- paakauppaa tarkoituksenamme olisi suojelujär- jestelmän puolustaminen.”26 TTIP:tä vastaan ei tule asettaa protektionismia ja nationalismia. Ei pidä jäädä kiinni tähän dualismiin vaan on toimittava sen yli, ali ja poikkiteloin. Globaalia kapitalismia ja kansallismielisyyttä vastaan on luotava rajat ylittäviä politiikan näyttämöitä, tuotettava monikansallista toimintaa ja orga- nisoitava ylikansallisia demokraattisia liikkeitä. Edistyksellinen politiikka globaalilla tasolla voi tavoitella toisenlaista globaalia maailmaa, rajat ylittäviä vapaussopimuksia, joissa vapaus ei ole pääoman vapautta.

― XXX XXXXXXXX

VIITTEET

1. Xxxx Xxxx, Puhe kauppavapaudesta, Xxxx Xxxx ja Xxxxxxxxx Xxxxxx, Valitut teokset 2. Kustannusliike edis- tys, Moskova, 1978, 301.

2. Xxxx, Puhe kauppavapaudesta, 301.

3. Xxxxxx Xxxxx, Dear Britain. 7e Guardian, 4.6.2016.

4. Xxxxxx Xxxxx, Nobody has to be vile, London Re- view of Books, 28(7) 2006. xxxx://xxx.xxx.xx.xx/x00/ n07/slavoj-zizek/nobody-has-to-be-vile (vierailtu 12.5.2016).

5. Xxxxx, Nobody has to be vile.

6. V.I. Xxxxx, Narodnikkilaisuuden taloudellinen sisältö,

Teokset I. Karjalais-Suomalaisen SNT:n valtion kustan- nusliike, Petroskoi, 1953, 425.

7. Xxxx, Puhe kauppavapaudesta, 317.

8. Xxxx, Puhe kauppavapaudesta, 315.

9. Xxxx, Puhe kauppavapaudesta, 317.

10. Xxxxx, Narodnikkilaisuuden taloudellinen sisältö, 425.

11. Xxxx, Puhe kauppavapaudesta, 314.

12. Transatlanttinen kauppa- ja investointisopimus, Euroo- pan komission tilannekatsaus, 27.4.2016, 8.

13. Euroopan komission kertomus Euroopan parlamentil- le ja neuvostolle kansalaisaloitetta koskevan asetuksen (EU) N:o 211/2011 soveltamisesta, COM(2015) 145 final, 2.

14. TTIP ja sääntely: Yleiskatsaus. Euroopan komissio 10.2.2015, 4–5.

15. TTIP ja sääntely, 6.

16. Transatlanttinen kauppa- ja investointisopimus, 5.

17. Xxxxxxx Xxxxxx, The New Liberal Imperialism. 7e Observer 7.4.2002.

18. Xxxxx Xxxxxx, Oikeusprofessori Koskenniemi TTIP- sopimuksesta: Tässä luodaan suursijoittajien hallitse- maa maailmaa. Minimahti 2016. xxxxx://xxxxxxxxx. net/2016/05/10/oikeusprofessori-koskenniemi-ttip- sopimuksesta-tassa-luodaan-suursijoittajien-hallitse- maa-maailmaa/ (vierailtu 13.6.2016).

19. Xxxxxxx Xxxxx, UN calls for suspension of TTIP talks over fears of human rights abuses. 7e Guardian, 4.5.2015.

20. Ks. Xxxxxx Xxxxx, How Capital Captured Politics, 7e Guardian, 13.7.2013.

21. Ks. Xxxxx Xxxxxxxx, TTIP-sopimuksen tavoitteet ja kri- tiikki: Xxxx syytä huoleen? Attack, Helsinki, 2015, 23–24.

22. Xxxxx Xxxxxx, Oikeusprofessori Xxxxxxxxxxx: TTIP- sopimuksessa piilee oikeusjuttujakin suurempi uhka. Minimahti 2015. xxxxx://xxxxxxxxx.xxx/0000/00/00/ oikeusprofessori-koskenniemi-ttip-sopimuksessa- piilee-oikeusjuttujakin-suurempi-uhka/ (vierailtu 12.5.2016).

23. Juutinen, TTIP-sopimuksen tavoitteet ja kritiikki, i.

24. Xxxxxx Xxxxxxxx, A Letter to the U.S. Congress, 18.5.2016. xxxxx://xxx.xxxxxx.xxx/xxx/000000000/ Letter-to-Congress-Stiglitz-on-Trade-Deal (vierailtu 13.6.2016).

25. Vrt. Koskenniemi. Xxxxxx, Oikeusprofessori Xxxxxx- xxxxx TTIP-sopimuksesta.

26. Xxxx, Puhe kauppavapaudesta, 316.