SUOMEN NELJÄS MÄÄRÄAIKAISRAPORTTI

YK:n lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus hyväksyttiin vuonna 1989. Suomi on ollut yleis- sopimuksen osapuolena vuodesta 1991 (SopS 60/1991). Yleissopimus muodostaa lapsen oi- keuksien kansainvälisen standardin ja sen määräykset ovat sopimusosapuolia oikeudellisesti velvoittavia. Suomen kansallinen lapsilainsäädäntö on yleissopimuksen periaatteiden mukai- nen. Tällä hetkellä yleissopimus on maailman laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus.

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen liitetty valinnainen pöytäkirja lasten osallistumises- ta aseellisiin selkkauksiin hyväksyttiin vuonna 2000. Pöytäkirja tuli Suomen osalta voimaan vuonna 2002 (SopS 31/2002). Suomi antoi vuonna 2004 ensimmäisen määräaikaisraportin pöytäkirjan määräysten täytäntöönpanosta.

Vuonna 2002 hyväksyttiin myös lapsen oikeuksien yleissopimukseen liitetty valinnainen pöy- täkirja lapsikaupan, lapsiprostituution ja lapsipornografian torjumisesta, jonka osalta Suomen ratifiointivalmistelut ovat parhaillaan kesken.

Yleissopimuksen ja siihen liitettyjen valinnaisten pöytäkirjojen täytäntöönpanoa valvoo lapsen oikeuksia koskevalla yleissopimuksella perustettu YK:n lapsen oikeuksien komitea. Sopi- musvaltion on raportoitava määräajoin komitealle niistä lainsäädännöllisistä, oikeudellisista ja hallinnollisista toimenpiteistä, joilla yleissopimuksessa sekä pöytäkirjassa tunnustettuja oike- uksia on pantu täytäntöön. Raportissa tulee vastata komitean antamiin suosituksiin yleisso- pimuksen ja pöytäkirjan täytäntöönpanosta. Raportointi suoritetaan viiden vuoden välein.

Lapsen oikeuksien komitea käsittelee määräaikaisraporteissa esitetyt tiedot noin kahden vuo- den kuluttua raportin antamisesta. Raportin käsittelyn yhteydessä komitea kuulee julkisessa suullisessa kuulemistilaisuudessa hallituksen edustajia ja vakiintuneen käytännön mukaisesti myös kansalaisjärjestöjä. Raportin käsittelyn päätteeksi komitea hyväksyy yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskevat maakohtaiset päätelmänsä ja suosituksensa.

Tämä asiakirja sisältää Suomen hallituksen neljännen määräaikaisraportin YK:n lapsen oike- uksia koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanosta. Raportti kattaa ajanjakson heinäkuusta 2003 - heinäkuuhun 2008. Asiakirja sisältää lisäksi YK:n lapsen oikeuksia koskevaan yleisso- pimukseen liitetyn valinnaisen pöytäkirjan lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin (SopS 31/2002) 8 artiklan 2 kohdan nojalla yleissopimuksen täytäntöönpanon yhteydessä an- nettavia lisätietoja pöytäkirjan täytäntöönpanosta.

Lisätietoja ihmisoikeussopimuksista ja niiden täytäntöönpanon valvontaan liittyvästä määrä- aikaisraportoinnista voi tiedustella ulkoasiainministeriön ihmisoikeustuomioistuin- ja - sopimusasioiden yksiköstä. Yhteystiedot ovat:

Ulkoasiainministeriö Oikeuspalvelu

Ihmisoikeustuomioistuin- ja -sopimusasioiden yksikkö (OIK-40)

PL 411, 00023 VALTIONEUVOSTO

puhelin: (00) 0000 0000

faksi: (00) 0000 0000

sähköposti: XXX-00@xxxxxx.xx

I. YLEISET TOIMENPITEET SOPIMUSMÄÄRÄYSTEN TÄYTÄNTÖÖNPANEMISEKSI (Artiklat 4, 42 ja 44 kappale 6)‌

A. UUTTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ ‌

1. Suomen kolmannen määräaikaisraportin jälkeen tapahtunut keskeinen lainsäädännön uudistaminen koskee erityistä tukea tarvitsevien lasten päivähoitoa, lastensuojelua ja vammaisten lasten palveluita. Kansanterveyslakiin (1972/66) liitettiin velvoite seurata lasten ja nuorten terveydentilaa ja panostaa ennaltaehkäisyyn. Jäljempänä tarkemmin selostettavilla lainsäädäntömuutoksilla isyysvapaata parannettiin, päivärahoja korotet- tiin sekä tietyt muut etuudet paranivat. Nuorten työntekijöiden turvallisuutta paran- nettiin. Lakia lähestymiskiellosta (898/1998) täydennettiin perheen sisäisellä lähesty- miskiellolla. Uusi ulkomaalaislaki (2004/301) tuli voimaan toukokuussa 2004. Rikos- lakia (1889/39) muutettiin vuosina 2004 - 2006 mm. lisäämällä ihmiskauppaa sekä lapsikaappauksia koskeva kriminalisoinnit.

2. Suomen kolmannen määräaikaisraportin jälkeen Suomen perustuslain (1999/731) 9

§:n liikkumisvapautta koskevaa säännöstä muutettiin vuonna 2007 (lain muutos 802/2007) siltä osin kuin se koskee Suomen kansalaisen luovuttamisesta tai siirtämi- sestä vastoin tahtoaan toiseen maahan. Lainkohdan aiemman sanamuodon mukaan Suomen kansalaista ei saanut estää saapumasta maahan, karkottaa maasta eikä vas- toin tahtoaan luovuttaa tai siirtää toiseen maahan. Lainkohtaa muutettiin siten, että luovuttamisesta tai siirtämisestä voidaan säätää tavallisella lailla. Edellytyksenä on, et- tä tällainen luovuttaminen tai siirtäminen tapahtuu rikoksen johdosta tai oikeuden- käyntiä varten taikka lapsen huoltoa tai hoitoa koskevan päätöksen täytäntöönpane- miseksi. Lisäksi Suomen kansalainen voidaan lain nojalla luovuttaa tai siirtää vain sel- laiseen maahan, jossa hänen ihmisoikeutensa ja oikeusturvansa on taattu. Muutos on tullut voimaan lokakuun alusta 2007.

3. Lastensuojelulaki. Uusi lastensuojelulaki (2007/417) tuli voimaan vuoden 2008 alusta lähtien. Lain tarkoituksena on parantaa lapsen oikeuksien ja edun huomioon ottami- nen lastensuojelua toteutettaessa sekä turvata lapsen ja hänen perheensä tarvitsemat tukitoimet ja palvelut mahdollisimman varhain. Lailla pyritään edistämään viranomais- ten yhteistyötä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi normaalipalveluissa. Li- säksi tarkoituksena on parantaa lapsen, vanhempien ja huoltajien osallisuutta ja oike- usturvaa erityisesti lastensuojeluun liittyvässä päätöksenteossa. Lain yksityiskohdat tulevat tarkemmin esiin jäljempänä tässä raportissa asianomaisissa jaksoissa.

4. Päivähoitolaki. Lasten päivähoidosta annettua lakia (1973/36) muutettiin vuonna 2006 (lain muutos 1255/2006). Muutoksella parannettiin erityistä tukea tarvitsevien lasten asemaa päivähoidossa säätämällä, että kunnan käytettävissä tulee olla erityislas- tentarhanopettajan palveluja lasten päivähoidossa esiintyvää tarvetta vastaavasti. Laki tuli voimaan vuoden alusta 2007.

5. Lasten päivähoidosta annettua asetusta (239/1973) täsmennettiin vuonna 2006 (ase- tuksen muutos 1345/2006). Muutoksella pyrittiin varmistamaan henkilöstömitoituk- sen toteutuminen päiväkodeissa nykyistä paremmin. Muutos tuli voimaan elokuussa 2007.

6. Laki lapsiasiavaltuutetusta (1221/2004) on tullut voimaan syyskuun alusta 2005. Laissa määritellään muun muassa lapsiasiavaltuutetun toimialat ja tehtävät. Lapsiasia- valtuutetun kelpoisuusvaatimuksista sekä nimittämisestä säädetään asetuksella (274/2007).

7. Lapsikaappauksia koskevat lainsäädäntömuutokset. Neuvoston asetus (EY) N:o 2201/2003 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytän- töönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta tuli voimaan elokuussa 2004, ja sitä alettiin soveltaa maaliskuun alusta 2005. Asetukseen sisältyy säännös lapsen palauttamisesta. Sillä py- ritään tehostamaan lapsikaappaustilanteiden hoitamista tilanteissa, joissa lapsi on viety luvattomasti jäsenvaltiosta toiseen tai jätetty luvattomasti palauttamatta toisesta jä- senvaltiosta.

8. Myös rikoslakiin (1889/39) lisättiin vuoden 2006 alussa uusi lapsikaappausta koskeva 25 luvun 5 a § (lain muutos 1161/2005). Mainitusta rikoksesta tuomitaan sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta.

9. Lapsilisälaki. Lapsilisälakia (796/1992) muutettiin (lain muutos 1226/2003) vuoden 2004 alusta siten, että perheen ensimmäisestä lapsilisään oikeuttavasta lapsesta mak- settavan lapsilisän määrä korotettiin 90 eurosta 100 euroon kalenterikuukaudessa. Samassa yhteydessä perheen kunkin seuraavan lapsen lapsilisän määrä määriteltiin erikseen. Lapsilisän yksinhuoltajakorotus nostettiin 33,60 eurosta 36,60 euroon lasta kohti kalenterikuukaudelta. Lapsilisälakia (796/1992) muutettiin jälleen vuoden 2008 alusta (lain muutos 1071/2007) siten, että lapsilisän yksinhuoltajakorotusta nostettiin 36,60 eurosta 46,60 euroon lasta kohden kalenterikuukaudelta.

10. Vammaispalvelulaki. Lakia vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista (380/1987) muutettiin vuonna 2006 (lain muutos 1267/2006) siten, että vaikeasti kuulovammaisten, kuulo- ja näkövammaisten ja puhevammaisten lasten ja aikuisten mahdollisuudet saada tulkkipalveluja parantuivat. Vammaispalvelulain uusi muutosesitys annetaan eduskunnalle syksyllä 2008. Lakiin lisätään säännökset vaikea- vammaisille henkilöille järjestettävästä henkilökohtaisesta avusta ja sen erilaisista jär- jestämistavoista. Henkilökohtaista apua voitaisiin järjestää joko korvaamalla vaikea- vammaiselle henkilölle kustannukset avustajan palkkaamisesta tai järjestämällä se kunnan tai muun palveluntuottajan toimesta palveluna. Järjestämistapojen monipuolis- taminen lisää myös mahdollisuuksia järjestää henkilökohtaista apua vaikeavammaisille lapsille ja nuorille. Lain muutosten on tarkoitus tulla voimaan syyskuun alusta 2009.

11. Laki lähestymiskiellosta. Lähestymiskiellosta annettua lakia (898/1998) täydennettiin (lain muutos 711/2004) siten, että lähestymiskiellon määrääminen on mahdollista myös silloin, kun kiellolla suojattava ja kieltoon määrättävä henkilö asuvat samassa asunnossa. Aikaisemmin lähestymiskieltoa ei ole voitu määrätä, jos asianosaiset asu- vat yhdessä. Uusia säännöksiä perheen sisäisestä lähestymiskiellosta voidaan soveltaa myös, kun henkilöt muun syyn kuin parisuhteen vuoksi asuvat yhdessä. Lailla on merkitystä lapseen kohdistuvan tai muun perheen sisäisen väkivallan tapausten osalta.

12. Kielilait. Suomen kolmannen määräaikaisraportin jälkeen on vuonna 2004 tullut voi- maan uusi kielilaki (423/2003) sekä uusi saamen kielilaki (1086/2003). Kielilakien si- sältöä selostetaan tarkemmin jaksossa III. Yleiset periaatteet.

13. Ulkomaalaislaki. Uusi ulkomaalaislaki (2004/301) tuli voimaan toukokuussa 2004. Lailla toteutettiin ja edistettiin hyvän hallinnon ja oikeusturvan toteutumista ulkomaa- laisasioissa. Lisäksi uudella ulkomaalaislailla (2004/301) edistetään hallittua maahan- muuttoa ja kansainvälisen suojelun antamista ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia kunni- oittaen. Ulkomaalaisen oikeuksista ja velvollisuuksista säädetään laissa entistä tar- kemmin. Lain yleisiä säännöksiä selkeytettiin. Maahantulon edellytyksiä koskevat säännökset säilyivät sisällöltään pääosin ennallaan. Lailla muutettiin eräitä viranomais- ten toimivaltasuhteita. Ensinnäkin oleskelulupien myöntäminen kaikille ulkomailla oleville ulkomaalaisille siirrettiin Suomen ulkomaan edustustoilta Maahanmuuttovi- rastolle. Toiseksi Suomen kansalaisen perheenjäsen voi uudistetun ulkomaalaislain mukaisesti tulla Suomeen hakemaan oleskelulupaa perhesiteen perusteella. Ennen lain uudistamista oleskelulupaa haettiin ja hakemuksen käsittelyä odotettiin ulkomailla.

14. Kansanterveyslaki. Vuonna 1972 annettua kansanterveyslakia (1972/66) on ajan- tasaistettu vuosina 2005 ja 2006 tehdyillä muutoksilla (928/2005, 1328/2006, 418/2007, 626/2007). Lakiin lisättiin kuntien velvoite seurata kunnassa asuvien lasten ja nuorten terveydentilaa. Lakiin lisättiin myös säännös lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin kehittämistä varten perustettavasta lasten ja nuorten terveyden ja hyvin- voinnin neuvottelukunnasta.

15. Vuonna 2005 tulivat voimaan kiireettömään hoitoon ja tutkimukseen pääsemiselle asetut määräajat. Muutoksen tavoitteena on tasa-arvoistaa eri alueilla asuvien suoma- laisten terveydenhuollon palvelujen saatavuutta. Ns. hoitotakuu estää kohtuuttoman jonotusajan leikkaukseen. Hoitotakuu koskee myös kiireellistä hoitoa, johon tulee päästä välittömästi ja vakavat sairaudet tulee hoitaa mahdollisimman pian.

16. Kansanterveyslain (1972/66) 14 §:ään sisällytettiin valtuutus säätää lastenneuvolatoi- minnasta, kouluterveydenhuollosta ja opiskeluterveydenhuollosta valtioneuvoston asetuksella. Valtuutus mahdollistaa lasten ja nuorten ehkäiseviin terveyspalveluihin si- sältyvän terveysneuvonnan ja terveystarkastusten sisällön ja määrän ohjeistamisen asetuksella. Sosiaali- ja terveysministeriö asetti kesäkuussa 2007 työryhmän valmiste- lemaan asetusta edellä mainitun valtuutuksen mukaisesti. Asetuksen tavoitteena on parantaa lasten ja nuorten ja heidän perheidensä ehkäisevien palvelujen yhdenmukais- ta ja tasavertaista toteutumista maan eri osissa ja vähentää alueellista eriarvoisuutta. Lisäksi tavoitteena on tehostaa terveyttä edistävää ja ehkäisevää työtä ja kaventaa vä- estöryhmien välisiä terveyseroja. Asetusluonnos on valmistunut kesällä 2008. Asetuk- sen on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2009. Asetus olisi kuntia sitova.

17. Asetus lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin neuvottelukunnasta. Valtioneu- vosto antoi vuonna 2007 asetuksen lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin neu- vottelukunnasta (734/2007). Neuvottelukunta toimii sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä ja sen tavoitteena on tukea ja edistää alle kouluikäisten, koululaisten ja opiskeluikäisten lasten ja nuorten terveyttä ja hyvinvointia. Neuvottelukunnan tehtä- vänä on seurata ja ohjata lasten ja nuorten terveyttä ja hyvinvointia sekä niihin liittyviä palveluja koskevaa kehitystä, edistää ja koordinoida eri tahojen tekemää työtä sekä tehdä aktiivisesti ehdotuksia lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen ja turvaamisen pitkäjänteiseksi kehittämiseksi. Käynnissä olevan neuvottelukunnan toimikausi on 1.12.2007 - 30.11.2010.

18. Asetus varhaiskasvatuksen neuvottelukunnasta. Valtioneuvosto antoi vuonna 2004 asetuksen varhaiskasvatuksen neuvottelukunnasta (524/2004). Neuvottelukunta toi-

mii sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä ja sen tavoitteena on tukea ja edistää varhaiskasvatuksen laaja-alaista kehittämistä. Varhaiskasvatuksen neuvottelukunnan tehtävänä on edistää, vahvistaa ja sovittaa yhteen yhteistyötä eri hallinnonalojen, jär- jestöjen, tutkimus- ja koulutuslaitosten, kuntien ja muiden tahojen kesken, seurata ja arvioida kansallista ja kansainvälistä kehitystä varhaiskasvatuksessa ja tehdä ehdotuk- sia varhaiskasvatuksen pitkäjänteiseksi kehittämiseksi ja toimia varhaiskasvatuksen aseman vahvistajana yhteiskunnassa. Valtioneuvosto on asettanut varhaiskasvatuksen neuvottelukunnan uudelle kolmivuotiskaudelle 2008 - 2010.

19. Nuorisolaki. Nuorisolaki (2006/72) tuli voimaan maaliskuussa 2006. Lain tarkoituk- sena on tukea nuorten kasvua ja itsenäistymistä, edistää nuorten aktiivista kansalai- suutta ja nuorten sosiaalista vahvistamista sekä parantaa nuorten kasvu- ja elinoloja. Lain nojalla valtioneuvosto myös hyväksyy joka neljäs vuosi nuorisopolitiikan kehit- tämisohjelman, joka sisältää valtakunnalliset nuorisopolitiikan tavoitteet ja suuntavii- vat läänien ja kuntien nuorisopoliittiselle ohjelmatyölle. Lailla säädetään myös nuorille annettavasta mahdollisuudesta osallistua paikallista ja alueellista nuorisotyötä ja - politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn sekä nuorten kuulemisesta heitä koskevissa asioissa. Laissa nuorella tarkoitetaan alle 29 -vuotiaita.

20. Valtioneuvoston lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma. Valtioneuvosto hy- väksyi joulukuussa 2007 nuorisolain (2006/72) nojalla ensimmäisen lapsi- ja nuoriso- politiikan kehittämisohjelman vuosille 2007 - 2011. Vuosina 2007 – 2011 lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman toimeenpanoa varmistaa ja koordinoi erillinen hallituksen lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma. Politiikkaoh- jelman painopisteissä puolestaan näkyvät myös YK:n lapsen oikeuksien komitean yleisissä päätelmissään esittämät kehittämistarpeet. Näitä politiikkaohjelmia seloste- taan yksityiskohtaisemmin jäljempänä asianomaisissa jaksoissa.

21. Nuorista työntekijöistä annettu laki. Nuorista työntekijöistä annetun lain (998/1993) 15 §:ää on muutettu vuonna 2004 (lain muutos (2004/405). Pykälässä säädetään alle 14-vuotiaalle myönnettävästä poikkeusluvasta työskennellä tilapäisesti esiintyjänä tai avustajana taide- ja kulttuuriesityksissä sekä muissa vastaavanlaisissa tilaisuuksissa, sekä poikkeusluvan antajasta. Muutos koski poikkeusluvan antajaa, joka muutoksen nojalla on työsuojelupiirin työsuojelutoimisto.

22. Nuorista työntekijöistä annetun lain nojalla annettiin valtioneuvoston asetus nuorille työntekijöille erityisen haitallisista ja vaarallisista töistä (475/2006). Asetus tuli voi- maan elokuussa 2006. Asetuksella säädetään ehdoista, joilla alle 18-vuotias voi tehdä nuorilta työntekijöiltä kiellettyjä sekä vaarallisia töitä. Uusilla säädöksillä mahdollis- tettiin aiemmin kiellettyjen erityisen haitallisten töiden tekeminen, kuten psykiatristen potilaiden hoito ja teurastus, ilman poikkeuslupaa opettajan johdolla ammatillisen koulutuksen, työssä oppimisen ja oppisopimuskoulutuksen yhteydessä. Muissa tapa- uksissa poikkeuslupa on edelleen tarpeen nuoren alle 18 vuotta täyttäneen työntekijän osalta.

23. Laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. Valtioneuvosto käynnisti keväällä 2005 PARAS-hankkeen kunta- ja palvelurakenteen uudistamiseksi. Hankkeen toteuttamista ohjaava puitelaki, laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta (2007/169) tuli voimaan vuoden 2007 helmikuussa ja on voimassa vuoden 2012 loppuun. Lain tarkoituksena on luoda edellytykset kunta- ja palvelurakenneuudistukselle. Uudistuksen tarkoituk- sena on kunnallisen kansanvallan lähtökohdista vahvistaa kunta- ja palvelurakennetta,

kehittää palvelujen tuotantotapoja ja organisointia, uudistaa kuntien rahoitus- ja valti- onosuusjärjestelmiä sekä tarkistaa kuntien ja valtion välistä tehtäväjakoa siten, että kuntien vastuulla olevien palvelujen järjestämiseen ja tuottamiseen sekä kuntien kehit- tämiseen on vahva rakenteellinen ja taloudellinen perusta. Yhtenä lain tavoitteena on myös varmistaa koko maassa laadukkaat ja asukkaiden saatavilla olevat palvelut. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksella on merkitystä myös lapsille ja lapsiperheille tarjottavien kunnan palveluiden osalta.

24. Lakia lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta (1128/1996) muutettiin huhtikuun 2007 alusta voimaan tulleella lainmuutoksella (1256/2006) siten, että perheen toisesta alle kolmevuotiaasta lapsesta sekä kustakin seuraavasta lapsesta maksettavan tuen määrää korotettiin 10 eurolla kuukaudessa.

25. Elatusturvalakia (671/1998) muutettiin (lain muutos 949/2006) siten, että täysimää- räisen elatustuen määrään tehtiin 4,9 prosentin tasokorotus. Samaan aikaan tukea tar- kistettiin myös lakisääteisellä indeksikorotuksella 5 prosentin verran. Täysimääräisen elatustuen määrä on siten vuoden 2007 alusta lukien ollut 129,91 euroa lasta kohden kalenterikuukaudessa.

26. Sairausvakuutuslaki. Vuoden 2005 alusta lähtien sairausvakuutuslain (2004/1224) mukaisten päivärahojen vähimmäismäärä nousi 15,20 €/pv (ennen 11,45 €/pv). Vuo- den 2005 alusta lähtien päätoiminen opiskelu ei enää aiheuta vanhempainpäivärahan maksamista vähimmäismääräisenä; näin tapahtuu vain, jos henkilö nostaa samanaikai- sesti opintorahaa. Vuoden 2005 alusta lähtien alkaneen vanhempainpäivärahakauden ajalta maksettujen vuosilomakustannusten korvaus työnantajalle on aiempaa suurempi (kerrottuna 1,55:llä). Lokakuun ensimmäisestä päivästä 2005 lähtien lyhytkestoisissa työsuhteissa (ns. pätkätöissä) päiväraha voi määräytyä jo yhdenkin kuukauden työtu- lojen perusteella, jos tuloja voidaan pitää jatkuvina. Peräkkäisissä synnytyksissä van- hempainpäiväraha voi määräytyä aikaisemman vanhempainpäivärahan perusteena ol- leiden työtulojen mukaan, ellei edellinen lapsi ole täyttänyt kolmea vuotta ennen uu- den lapsen laskettua syntymisaikaa.

27. Vuoden 2007 alusta lähtien sairausvakuutuslakiin lisättiin uusi termi, isäkuukausi. Sil- lä tarkoitetaan 13–24 arkipäivän jaksoa, jossa isä käyttää äidin sijasta vanhempainpäi- värahakauden vähintään 12 viimeistä arkipäivää ja yhdistää ne 1–12 arkipäivän piden- nettyyn isyysvapaaseen. Aiemmin pidennetty isyysvapaa piti käyttää yhtenä jaksona heti vanhempainvapaan päätyttyä. Vuoden 2007 alusta alkaen isäkuukauden voi siir- tää haluttuun ajankohtaan, kunhan se pidetään ennen kuin on kulunut 180 päivää äi- tiysrahaa välittömästi seuranneen vanhempainrahajakson päättymisestä. Edellytyksenä siirtämiselle on, että äiti tai isä hoitaa lasta kotona kotihoidontuella.

28. Vuoden 2007 tammikuun ensimmäisestä päivästä lähtien tai sen jälkeen alkaviin van- hempainpäivärahoihin tuli korotuksia. Äitiysraha nousi 56 ensimmäiseltä arkipäivältä 70 %:sta 90 %:iin työtulosta, äidin vanhempainraha 30 ensimmäiseltä arkipäivältä 70

%:sta75 %:xxx xxxxxxxxxx sekä isän vanhempain-raha ja isäkuukauden isyysraha yh- teensä 30 ensimmäisen arkipäivän ajalta 70 %:sta 75 %:iin työtulosta. Korotukset saa 45 221 euron vuosituloon saakka, jonka ylittävältä osalta korotus on 32,5 %. Xxx xx- xxxxxx vanhemmat käyttävät vanhempainvapaata, kumpikin saa korotetun päivära- han.

29. Vuoden 2007 alusta lähtien ottovanhempien vanhempainrahakausi pidentyi 180:sta 200 arkipäivään. Xxxxxxxxxxxxxxxx oikeutettu ottoisä sai samat oikeudet isyysrahaan ja isäkuukauteen kuin muutkin isät.

30. Vuoden 2007 alusta lähtien rekisteröidyn parisuhteen osapuolella, joka ei ole lapsen biologinen vanhempi, on oikeus vanhempainrahaan, mikäli parisuhde on rekisteröity ennen lapsen adoptiota tai syntymää. Rekisteröidyssä parisuhteessa olevat vanhemmat voivat sopia keskenään vanhempainrahakauden jakamisesta.

31. Vuoden 2007 alusta lähtien työnantajan vanhempainvapaan ajalta maksamat vuosilo- mapalkat korvataan aiempaa paremmin. Vuosilomakustannuskorvaus määräytyy vuo- sityötulon perusteella, ei enää maksetun etuuden perusteella, ja korvauksen perustetta korotetaan kertoimella 1,26. Työnantaja saa myös äitiysrahan korotuksen ansiosta ai- empaa korkeamman korvauksen maksaessaan äitiysrahakauden ajalta palkkaa äidille.

B. UUDET KANSAINVÄLISET SOPIMUSVELVOITTEET ‌

32. Suomi on liittynyt Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen järjestäytyneen rikol- lisuuden vastaisen yleissopimuksen lisäpöytäkirjaan ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta (SopS 71/2006). Lisäpöytäkirja on tullut voimaan Suomessa lokakuussa 2006. Liittymisen yhteydessä ei tarvinnut tehdä lainsäädäntömuutoksia, koska sopimuksessa määritellyt kri- minalisointivelvoitteet oli toteutettu jo aikaisemmin.

33. Suomi allekirjoitti YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen sekä sen yksilövalitusta koskevan valinnaisen pöytäkirjan maaliskuussa 2007. Yleis- sopimus ja sen valinnainen pöytäkirja tulivat kansainvälisesti voimaan toukokuussa 2008. Ulkoasiainministeriö on pyytänyt lausunnot keskeisiltä viranomaisilta sekä vammaisjärjestöiltä yleissopimuksen ratifioinnin edellyttämistä lainsäädäntömuutok- sista. Suomen kansallinen lainsäädäntö on jo suurimmalta osin yleissopimuksen vaa- timusten mukaista. Valmisteilla olevat lainsäädäntömuutokset sekä yleissopimuksen täytäntöönpanoon liittyvän kansallisen seuranta- ja koordinaatioelimen asettaminen vaatinevat kuitenkin useamman vuoden valmisteluajan, jonka jälkeen vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus ja sen valinnainen pöytäkirja voidaan ra- tifioida.

C. KOMITEAN AIKAISEMMAT SUOSITUKSET ‌

suositus 6. Komitea kehottaa sopimusvaltioita ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin toimiin niiden toisen määräaikaisraportin päätelmien sisältämien suositusten käsittelemiseksi, joita ei ole vie- lä pantu täytäntöön, sekä käsittelemään kolmatta määräaikaisraporttia koskevissa päätelmissä nyt esitetyt huolenaiheet.

34. YK:n lasten oikeuksien komitea on Suomen kolmannen määräaikaisraportin johdosta antamissaan suosituksissa erityisesti kiinnittänyt huomiota jo aiemmin tekemiensä suositusten täytäntöönpanoon. Nämä suositukset koskivat erityisesti lapsipolitiikan koordinaatiota ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa sekä vähemmistöryhmiin kuuluvien lasten asemaa.

35. Lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä sekä vähemmistöryh- miin kuuluvien lasten asemaa käsitellään kootusti jäljempänä asianomaisissa jaksoissa (väkivallan osalta kts. jakso V. Perheyhteisö ja sijaishuolto ja hyväksikäytön sekä vä- hemmistöryhmien osalta kts. jakso VIII. Erityiset turvaamistoimenpiteet).

Lapsipolitiikan koordinaatiota koskevat komitean antamat suositukset.

36. Hallituksen politiikkaohjelmat. Suomi on ottanut komitean aikaisemmat suositukset huomioon panostamalla lapsiin pääministeri Xxxxx Xxxxxxxx II hallitusohjelman mu- kaisesti. Suurella osalla lapsista ja nuorista menee hyvin. Suomalainen hyvinvointi 2008 raportin mukaan väestö voi entistä paremmin. Lapsille ja nuorille suunnatut pal- velut kuten päivähoito, koulutus ja terveydenhuolto ovat laadukkaita ja kaikkien saa- tavilla. Terveys on kohentunut kaikissa sosioekonomisissa ryhmissä ja elintaso on pa- rantunut. Myös pienituloisten reaalitulot ovat kasvaneet. Toimeentulo-ongelmat, työt- tömyys ja nuorten päihteidenkäyttö ovat vähentyneet.

37. Hyvinvointierot ovat kuitenkin kasvussa, pienituloisten tulot ja terveys eivät ole ko- hentuneet yhtä hyvin kuin hyvätuloisten. Lasten, nuorten ja perheiden ongelmien li- sääntyminen ja pahoinvointi näkyy lastensuojelun tarpeen, päihteiden käytön ja mie- lenterveysoireiden lisääntymisenä. Lasten suhteellinen köyhyys on lisääntynyt viime vuosina. Perherakenteet ovat muuttuneet ja yksinhuoltajaperheissä elää noin kuuden- nes lapsista.

38. Hallitusohjelman edistämisessä ja seurannassa on pääministeri Xxxxx Xxxxxxxx halli- tuksen kaudella sovellettu uudenlaista ohjelmajohtamismallia ja politiikkaohjelmia. Pääministeri Xxxxx Xxxxxxxx XX hallitus käynnisti kolme politiikkaohjelmaa, joita joh- tavat ja koordinoivat ohjelmista vastaavat ministerit. Lapsipolitiikan kannalta merki- tyksellisiä ovat erityisesti lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma sekä terveyden edistämisen politiikkaohjelma. Politiikkaohjelmat ovat hallitusohjel- massa määriteltyjä laajoja, poikkihallinnollisia tehtäväkokonaisuuksia hallituksen kes- keisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Politiikkaohjelmat koostuvat eri ministeriöiden toimialoihin kuuluvista toimenpiteistä, hankkeista ja määrärahoista. Politiikkaohjelmil- le määritellään yhteiskunnalliset vaikuttavuustavoitteet. Hallitus on myös antanut pe- riaatepäätöksen hallituksen strategia-asiakirjasta 2007. Strategia-asiakirjalla tehoste- taan hallituksen keinoja edistää, ohjata ja valvoa hallitusohjelman toteutusta erityisesti poikkihallinnollista yhteistyötä vaativissa asioissa. Strategia-asiakirja sisältää muun muassa hallitusohjelmassa sovitut poikkihallinnolliset politiikkaohjelmat. Strategia- asiakirjassa painottuvat hallitusohjelman toteutumisen seurannassa käytettävät indi- kaattorit. Pääosa indikaattoreista kuvaa hallituksen politiikan kannalta keskeisten il- miöalueiden kehitystä ja osa indikaattoreista on politiikkatoimenpiteiden etenemistä kuvaavia prosessi-indikaattoreita. Indikaattoreiden määrittäminen tähtää viimeistään hallituskauden puolivälissä toteutettavaan perusteellisempaan hallitusohjelman toteu- tumisen seurantaan ja arviointiin. Strategia-asiakirjaa toteutetaan valtiontalouden ke- hysten ja valtion talousarvioiden puitteissa.

39. Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman painopisteissä näkyvät myös YK:n lapsen oikeuksien komitean yleisissä päätelmissään esittämät kehittämis- tarpeet eli 1) lasten hyvinvoinnin parempi seuranta ja tilastoinnin kehittäminen, 2) lap- sen edun parempi huomiointi kehittämällä päätösten lapsivaikutusten arviointia sekä

3) lapsen oikeuksista tiedottaminen. Lisäksi politiikkaohjelman tavoitteena on lasten osallistumisen ja vaikuttamisen edistäminen. Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoin-

nin politiikkaohjelman tarkoitus on vähentää hajanaista lähestymistapaa. Politiikkaoh- jelma kehittää lasten ja nuorten hyvinvoinnin seurantaan tietopohjaa sekä edistää pää- tösten lapsivaikutusten arviointia YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen edellyttämällä tavalla.

40. Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma jakautuu kolmeen osa- alueeseen: lapsilähtöinen yhteiskunta, hyvinvoiva lapsiperhe sekä syrjäytymisen ehkäi- sy. Läpileikkaavina teemoina nostetaan jokaisessa osa-alueessa esiin sukupuolten ta- sa-arvo ja monikulttuurisuus. Ohjelman painopisteenä on ehkäisevä työ ja varhainen tuki. Ohjelma vahvistaa yhteiskunnan lapsiystävällisyyttä, tukee lasten, nuorten ja perheiden arjen hyvinvointia, vähentää syrjäytymistä, lisää lasten ja nuorten osallistu- mista ja kuulemista sekä lasten oikeuksista tiedottamista.

41. Terveyden edistämisen politiikkaohjelma kehittää ennaltaehkäisevää työtä ja edistää terveyttä kaikissa politiikoissa.

42. Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma. Lapsipolitiikan koordinaatio onkin merkittävästi edennyt paitsi edellä mainittujen politiikkaohjelmien myötä myös Suo- messa vuonna 2006 voimaan tulleen nuorisolain (2006/72) ja sen nojalla vuonna 2007 käynnistetyn lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman myötä.

43. Maaliskuussa 2006 voimaan tullut nuorisolaki (2006/72) on tärkeä lasten ja nuorten oikeuksia koskeva laki. Lain yleistavoite on nuorten aktiivinen kansalaisuus ja sosiaa- linen vahvistaminen. Näiden tavoitteiden ohella tärkeiksi työvälineiksi ovat kehitty- neet lain 4 §:n edellyttämä hallituksen nuorisopolitiikan kehittämisohjelma ja 8 §:n edellyttämä lasten ja nuorten kuuleminen.

44. Valtioneuvosto hyväksyi joulukuussa 2007 ensimmäisen lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman vuosille 2007 - 2011. Kehittämisohjelman tavoitteena on parantaa hallinnonalojen välistä yhteistyötä ja koordinaatiota lasten, nuorten ja perheiden asi- oissa. Kehittämisohjelman toimeenpanoa arvioi vuosittain opetusministeriön yhtey- dessä toimiva nuorisoasiain neuvottelukunta. Kehittämisohjelman toimeenpanossa keskeisiä toimijoita eri ministeriöiden, läänien ja valtion virastojen ohella ovat kunnat, maakuntien liitot, kansalaisjärjestöt, eri kirkolliset toimijat sekä tiedotusvälineet ja muut mediatoimijat. Hallitus antaa lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman to- teutumisesta eduskunnalle selonteon viimeistään vuoden 2011 syysistuntokaudella.

45. Lastensuojelulaki. Lastensuojelussa yhtenäistä lähestymistapaa edistää vuoden 2008 alusta voimaan tullut uusi lastensuojelulaki (2007/417). Se velvoittaa kunnat laati- maan suunnitelmat lasten hyvinvoinnin edistämiseksi ja lastensuojelun järjestämiseksi ja kehittämiseksi. Kuntien ohjelmissa kiinnitetään huomiota lapsen oikeuksien toteu- tumiseen. Kuntaliitto ohjaa ja tukee kuntia suunnitelmien laadinnassa.

46. Yhteiskunnallisten päätösten lapsiin kohdistuvien vaikutusten arvioimiseksi Suomessa Stakes on valmistellut lapsivaikutusten arvioinnin oppaan LAVAUS, joka ilmestyi marraskuussa 2006. Sen tarkoituksena on edistää lapsiin kohdistuvien vaikutusten ar- viointia osaksi normaalia päätöksentekorutiinia julkisessa hallinnossa.

47. Suomen Kuntaliitto on käynnistänyt LapsiArvi -kehittämishankkeen lapsipolitiikan ja lastensuojelupalvelujen arviointiin. Hankkeella tuetaan kuntien lasten ja nuorten hy-

vinvointityön johtamista ja kehittämistä. Hanke toteutetaan vuosien 2006–2008 aika- na.

48. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Valtakunnallinen Varhaiskasvatussuunnitel- man perusteet strategisena ohjausvälineenä kunnille valmistui vuonna 2003 ja tarkis- tettiin vuonna 2005. Perusteiden tavoitteena on edistää varhaiskasvatuksen sisällöllis- tä kehittämistä ja yhdenvertaista toteuttamista koko maassa. Varhaiskasvatussuunni- telma perustuu YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen ja kansallisiin säädöksiin ja muihin ohjaaviin asiakirjoihin. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ohjaavat kaik- kia toimintamuotoja yhteiskunnan järjestämässä ja valvomassa varhaiskasvatuksessa. Sen pohjalta lähes kaikki kunnat ovat uudistaneet omat varhaiskasvatussuunnitelman- sa tai laatineet uuden suunnitelman päivähoidon toteuttamisen tueksi.

49. Lapsiasiavaltuutettu. Lasten ja nuorten hyvinvointia seuraa myös vuonna 2005 toi- mintansa aloittanut lapsiasiavaltuutetun toimisto. Lasten ja nuorten osallistumismah- dollisuuksien lisääminen ja lapsiasiavaltuutetun hankkeet lisäävät lasten ja nuorten ää- nen kuulemista päätöksenteossa.

50. Lapsiasiavaltuutettu on arvioinut, että lapsipolitiikan koordinaatio on edistynyt Suomessa merkittävästi vuodesta 2007 alkaen. Valtioneuvoston lapsi- ja nuorisopo- liittinen kehittämisohjelma kokoaa eri hallinnonalojen lapsia koskevat suunnitelmat ja asettaa tavoitteet hallituskaudelle.

51. Lapsiasiavaltuutettu on pitänyt erittäin tärkeänä sitä, että valtioneuvosto on päätök- sellään sitoutunut näiden myös YK:n lapsen oikeuksien komitean päätelmissään suo- sittamien kehittämistoimien toimeenpanoon vuosina 2007- 2011. Sitoutuminen myös YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen hallintoa ohjaavana asiakirjana on vahvistunut. Lapsiasiavaltuutettu on todennut osaltaan valvovansa, että nämä lupaukset toteutuvat sekä tukevansa politiikkaohjelman toteutumista mm. yhteisen lapsen oikeuksien tiedo- tuskampanjan myötä.

D. KOMITEAN YLEISIÄ TÄYTÄNTÖÖNPANOTOIMENPITEITÄ KOSKEVAT MUUT SUOSITUKSET ‌

suositus 8. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio:

a) varmistaa, että kansallinen toimintaohjelma kohdistuu selkeästi yleissopimuksen suojaamiin lapsen oikeuksiin;

b) antaa toimintaohjelman täytäntöönpanoon riittävät varat;

c) yhdistää kansallisen toimintaohjelman alaisuuteen kaikki muut toimintasuunnitelmat ja - ohjelmat, jotta lasten oikeuksien toteuttamisessa vältetään hajanainen lähestymistapa;

d) antaa uuden lapsiasiavaltuutetun tehtäväksi seurata kansallista toimintaohjelmaa ja arvioida sen edistymistä.

52. Kansallinen toimintaohjelma ja yhteensovittaminen. Komitea tarkoittaa kansallisella toimintaohjelmalla Suomen lapsiasiain toimikunnan laatimaa toimintasuunnitelmaa ”Lapsille sopiva Suomi" joka valmistui vuonna 2005. Toimintaohjelma pohjautui YK:n yleiskokouksen lasten erityisistunnossa toukokuussa vuonna 2002 hyväksyttyyn loppuasiakirjaan, A World Fit for Children. Toimintasuunnitelmassa toimikunta nosti esiin lasten ja lapsiperheiden elinoloissa ajankohtaisiksi katsomiaan kysymyksiä Suo- messa. Toimikunnan esityksessä todettiin muun muassa että Suomeen tarvitaan laaja

ja yhteisesti hyväksytty valtakunnallinen lapsi- ja perhepoliittinen strategia lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin kehittämiseksi ja seuraamiseksi. Toimikunta laati myös esityksen lapsi- ja perheasioiden koordinoimiseksi.

53. Kansallisen toimintaohjelman laatiminen ja lapsipolitiikan koordinaatio on edennyt uudessa muodossa vuonna 2006 voimaan tulleen nuorisolain (2006/72) ja sen nojalla hyväksytyn lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman pohjalta. Ohjelma sisältää valtakunnalliset lapsi- ja nuorisopolitiikan tavoitteet alle 29-vuotiaiden kasvu- ja elin- olojen parantamiseksi sekä suuntaviivat läänien ja kuntien lapsi- ja nuorisopolitiikalle. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus on ollut ohjelmaa ohjaavana asiakirjana.

54. Lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelma seuraa ja tukee kehittämisohjelman to- teutumista vaalikauden aikana. Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa on myös määritelty valtionhallinnon vastuutahot siinä kuvattujen tavoitteiden ja toimen- piteiden osalta. Kehittämisohjelmaa ja politiikkaohjelmaa sekä niiden perusteella ta- pahtuvaa lapsipolitiikan koordinaatiota on selostettu yksityiskohtaisemmin jo edellä.

55. Resurssit kansallisen toimintaohjelman toimenpanoon. Lapsi- ja nuorisopoliittista kehittämisohjelmaa toteutetaan valtion talousarvion puitteissa priorisoimalla määrära- hoja ja kohdentamalla niitä uudelleen. Hallitus on varannut vuosittain 30,5 miljoonaa euroa nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn ja työllisyyden parantamiseen.

56. Lasten, nuorten ja perheiden palvelujen kehittämiseen on suunnattu varoja sosiaalialan kehittämishankkeissa vuosina 2004 - 2007 yhteensä 30 miljoonaa euroa. Osana vuo- sina 2008 - 2011 toteutettavaa sosiaali- ja terveydenhuollon kansallista kehittämisoh- jelmaa (KASTE-ohjelma) kehitetään lasten ja nuorten palveluiden kokonaisuutta suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti koko maassa. Prosessissa muokataan kehitysym- päristöjä ja palvelujärjestelmiä tukemaan lasten ja nuorten terveyttä ja hyvinvointia sekä ehkäisemään ja hoitamaan ongelmia ja häiriöitä. Pyrkimyksenä on, että laitoshoi- toon tai perheen ulkopuoliseen sijoitukseen jouduttaisiin turvautumaan mahdollisim- man vähän. Tarkoituksena on suunnata lasten ja nuorten palvelujen kehittämiseen vuosittain noin 3-5 miljoonaa euroa.

57. Lapsiasiavaltuutetun seurantavastuu kansallisesta ohjelmasta. Lapsiasiavaltuutettu edistää lapsen edun ja oikeuksien toteutumista yleisellä päätöksenteon ja lainsäädän- nön tasolla. Hän toimii yhteistyössä toisten viranomaisten, järjestöjen, lapsitutkimuk- sen sekä muiden lapsiasioita käsittelevien tahojen kanssa. Pyrkimyksenä on myös pa- rantaa lapsipolitiikan toimijoiden keskinäistä koordinaatiota. Lapsiasiavaltuutettu on itsenäinen viranomainen, joka toimii sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä. Lap- siasiavaltuutetulla ei ole virallista asemaa lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjel- man seuraamisessa.

58. Kehittämisohjelman seurannasta ja vuosittaisesta raportoinnista hallitukselle vastaa opetusministeriön yhteydessä toimiva nuorisoasiain neuvottelukunta. Valtuutettu toi- mii yhteistyössä seurannasta ja toimeenpanosta vastaavien tahojen kanssa ja hyödyn- tää seurantatietoja omassa toiminnassaan ja vuosikertomuksessaan.

suositus 10. Komitea suosittelee, että:

a) lapsiasiavaltuutetun toimivaltuuksia laajennetaan itsenäisiä ihmisoikeusinstituutioita koske- van yleiskommentin nro 2 (2002) mukaisesti, mukaan lukien mahdollisuus ottaa vastaan ja tutkia lasten tekemiä valituksia;

b) sopimusvaltio antaa lapsiasiavaltuutetun toimistolle riittävät henkilöstö- ja taloudelliset voimavarat, jotta tämä voisi tehokkaasti seurata yleissopimuksen täytäntöönpanoa koko maassa;

c) lapsiasiavaltuutetun vuosikertomus esitellään eduskunnalle ja siitä keskustellaan samassa yhteydessä, kun käsitellään niitä toimia, joihin hallitus aikoo ryhtyä sen suositusten täytän- töönpanemiseksi.

59. Lapsiasiavaltuutetun itsenäinen valvonta/lasten tekemät valitukset. Lapsiasiavaltuu- tettu edistää lapsen edun ja oikeuksien toteutumista sekä Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen toimeenpanoa monin erilaisin keinoin. Vaikuttamalla aktiivisesti ja ennakoivasti yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja lainsäädäntöön sekä lisäämällä vi- ranomaisten tietoisuutta lasten oikeuksista voidaan parhaiten luoda lapsille sellaiset elinolosuhteet, että aiheita valitusten tekemiseen on mahdollisimman vähän. Lap- siasiavaltuutetun toiminta ja lasten ja nuorten asioiden ajaminen ovat saaneet hyvän vastaanoton. Lapsiasiavaltuutetulle tulee runsaasti asiakasyhteydenottoja (1050 yh- teydenottoa yhteensä vuosina 2006 ja 2007), joista kootaan tietoa lapsen oikeuksia koskevaa vaikuttamistyötä varten.

60. Lapsiasiavaltuutettu ei kuitenkaan ratkaise tai anna oikeusapua yksittäisissä lapsen tai perheen asioissa. Lapsiasiavaltuutettu ottaa yleisellä tasolla kantaa lapsen edun ja oi- keuksien toteutumisen puolesta samaa epäkohtaa koskevien yksittäistapausten anta- mien tietojen pohjalta. Esimerkkeinä tällaisesta toiminnasta ovat vanhempien alkoho- linkäytön ja siitä lapsille aiheutuvien ongelmien vähentäminen sekä lapsinäkökulman ottaminen huomioon kuluttajapoliittisessa ohjelmassa. Näistä aiheista tehdyt aloitteet ja ehdotukset toimenpiteiksi on toimitettu asiasta vastaaville ministereille. Yhteyden- otot osoittavat, että Suomessa on tarvetta lisätä voimavaroja lasten oikeuksien asian- ajajatyyppiseen neuvontaan sekä perheiden oikeudelliseen neuvontaan ja perheasioi- den sovitteluun.

61. Valituksia ja kanteluita viranomaisten toimista voidaan tehdä oikeuskanslerille, edus- kunnan oikeusasiamiehelle ja lääninhallituksille. Viranomaiset ottavat vastaan myös lasten ja nuorten tekemiä kanteluja. Kuntien sosiaaliasiamiehet sekä potilasasiamiehet auttavat palveluja koskevissa ristiriitatilanteissa ja neuvovat valitusten tekemisessä.

62. Eduskunnan oikeusasiamies on riippumaton laillisuusvalvoja, joka valvoo viranomais- ten ja julkisen hallinnon laillisuutta tehtävien hoitamisessa. Eduskunnan oikeusasia- miehen asema on määritelty Suomen perustuslaissa. Tehtäväänsä hoitaessaan oikeus- asiamies valvoo myös perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Lasten oikeuksien to- teutuminen on ollut kymmenen vuoden ajan eräs oikeusasiamiehen toiminnan paino- pistealueista. Oikeusasiamies valvoo laillisuutta tutkimalla kanteluita sekä puuttumalla oma-aloitteisesti epäkohtiin. Oikeusasiamies tekee lisäksi tarkastuksia virastoissa ja laitoksissa, mukaan lukien lastensuojelulaitokset.

63. Eduskunnan oikeusasiamiehen ja lapsiasiavaltuutetun kesken on selvä työnjako. Las- ten oikeuksien toteutumisen valvonta kuuluu myös eduskunnan oikeusasiamiehen teh- täviin. Oikeusasiamiehen toiminta on pitkälti yksittäistapauksiin liittyvää jälkikäteistä valvontaa, myös silloin, kun valvotaan lasten oikeuksien toteutumista. Tämän lisäksi oikeusasiamiehen kansliassa on tutkittu useasti lapsen oikeuksien toteutumista eri ti- lanteissa oikeusasiamiehen tai apulaisoikeusasiamiehen omasta aloitteesta. Lapsiasia- valtuutetun tehtävä on luonteeltaan ennakoivaa lasten edunvalvontaa. Lapsiasiaval-

tuutettu edistää koko lapsiväestön etuja, tuomalla asioita yhteiskunnalliseen keskuste- luun ja vaikuttamalla päätöksiin ennakolta.

64. Vuosien 2003- 2008 aikana eduskunnan oikeusasiamiehen omana aloitteena on selvi- tetty mm. valvottujen tapaamisten toteutumista eri kunnissa, lasten vanhempien kes- kinäisiä riitoja varten tarjolla olevia sovittelu- ja neuvontapalveluja sekä viranomaisten tehtäviä lapsia kohtaavan perheväkivallan selvittämisessä, hoidossa ja ehkäisyssä. Viimeksi mainitusta asiasta oikeusasiamies antoi eduskunnalle erilliskertomuksen "lapsi, perheväkivalta ja viranomaisten vastuu" (K 1/2006).1

65. Laillisuusvalvontatehtävien antaminen lapsiasiavaltuutetulle saattaisi haitallisesti ha- jauttaa laillisuusvalvontaa ja synnyttää vaikeasti arvioitavia eri viranomaisten toimival- taa koskevia kysymyksiä. Ehdotettu muutos saattaisi vaikuttaa myös haitallisesti lap- siasiavaltuutetun nykyisiin tärkeisiin tehtäviin, jotka koskevat lapsen edun edistämistä ja lasten aseman parantamista yleisin yhteiskuntapoliittisin toimenpitein.

66. Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että laissa määriteltyjen tehtävien laajentaminen komi- tean ehdottamalla tavalla ei ole ajankohtaista. Uuden yksittäisiä tapauksia tutkivan ja niistä kannanottoja antavan viranomaisen työn sovittaminen olemassa oleviin valitus- viranomaisiin vaatisi hyvin perusteellista harkintaa ja arviointia sekä nykyistä huomat- tavasti mittavampaa henkilöstömäärää.

67. Lapsiasiavaltuutettu pyrkii sen sijaan tulevassa toiminnassaan lisäämään tiedottamista lapsille ja nuorille heidän oikeuksistaan tehdä kanteluita ja valituksia nykyisille vali- tusviranomaisille. Lasten oikeusturvan toteutumista ja sen kehittämistarpeita selvite- tään lisäksi yhteistyössä valtiovarainministeriön ja lääninhallitusten kanssa. Vuonna 2008 järjestetään valtakunnalliset lasten oikeusturvapäivät sekä alueellisia päiviä eri lääneissä.

68. Lapsiasiavaltuutetun mukaan oikeusasiamiehen kanssa tehtävällä hyvällä yhteistyöllä edistetään lasten oikeuksien toteutumista koskevien tietojen vaihtoa ja parannetaan kummankin lapsen oikeuksia edistävän viranomaisen toimintaedellytyksiä ja lasten oi- keuksien toteutumisen seurantaa.

69. Lapsiasiavaltuutetun voimavarat. Lapsiasiavaltuutetun toimiston henkilöstöön kuu- luvat (kesäkuu 2008) valtuutetun lisäksi vakituisen lakimiehen, kahden ylitarkastajan sekä osastosihteerin virat. Lisäksi määräaikaiset harjoittelijat ovat ajoittain toimiston lisäresurssina.

70. Lapsiasiavaltuutetun mukaan toimiston henkilöstövoimavarat ovat edelleen niukat suhteessa lakisääteisiin tehtäviin ja verrattuna muihin erityisvaltuutettuihin sekä mui- den maiden lapsiasiavaltuutetun toimistoihin. Erityisesti kansalaisyhteydenottojen kä- sittelemiseen ja analysointiin tarvitaan lisää resursseja. Yhteydenotot ovat tärkeä ka- nava saada ajankohtaista tietoa lasten etua ja hyvinvointia uhkaavista tekijöistä.

71. Lapsiasiavaltuutetun vuosikertomus. Lapsiasiavaltuutettu antaa vuosittain kalenteri- vuotta koskevan toimintakertomuksen valtioneuvostolle. Kertomukseen sisältyy arvio

1 xxxx://xxx.xxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxx/Xxxxxxxx.xxx/xxx/xxxxx/xxxxxxxxxxxxxxxxxx/xxxxxxxxxxxxxx- fi?cmd=download

lasten oikeuksien toteutumisesta, lasten hyvinvoinnin ja elinolojen kehityksestä sekä lainsäädännössä havaituista puutteista.

72. Lapsiasiavaltuutettu, kuten Suomen muutkaan erityisvaltuutetut eli tasa- arvovaltuutettu ja vähemmistövaltuutettu, ei kuulu eduskunnan hallintojärjestelmään. Tästä syystä lapsiasiavaltuutetun toimintakertomusta ei virallisesti käsitellä eduskun- nassa. Lapsiasiavaltuutettu jakaa toimintakertomuksen ja muuta tietoa toiminnastaan kansanedustajille vuosittain monissa tapaamisissa ja seminaareissa ja käy myös edus- kunnan valiokuntien kuultavana asiantuntijana lapsia koskevissa lainsäädäntökysy- myksissä. Toimintakertomuksen muodollinen eduskuntakäsittely vaatisi nykyisen eduskunnan työjärjestyksen muuttamista. Lapsiasiavaltuutetun toimintakertomus jae- taan tiedoksi myös kaikkiin kuntiin, sillä kunnilla on käytännön vastuu lasten ja per- heiden hyvinvointipalveluiden järjestämisestä.

suositus 12. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio tekee selvityksen, jonka avulla arvioi- daan ja analysoidaan lapsiin kohdistetut voimavarat ja jatkossakin tarvittaessa ryhtyy tehok- kaisiin toimenpiteisiin, joiden avulla kaikille lapsille taataan tasa-arvoinen pääsy palveluihin ja palvelujen saatavuus heidän asuinkunnastaan riippumatta.

73. Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma. Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämis- ohjelman tavoitteena on parantaa perhepalveluja, joilla pyritään takaamaan lapsille ja perheille tasa-arvoinen pääsy korkeatasoisiin palveluihin riippumatta asuinkunnasta. Tavoitteena on lisäksi huolehtia, että korkeatasoisia lapsiperheiden palveluita on riit- tävästi perhevalmennuksen sekä lasten hoidon, kasvatuksen ja terveellisen kehityksen turvaamiseksi. Ongelmia ehkäisevä, vanhemmuutta tukeva työ äitiys- ja lastenneuvo- loissa, varhaiskasvatuksessa ja koulussa on käynnistetty.

74. Peruspalveluiden arviointi. Peruspalvelujen alueellinen arviointi on yksi lääninhalli- tuksen keskeisistä lakisääteisistä tehtävistä. Lääninhallituksen tekemällä arvioinnilla selvitetään peruspalvelujen saatavuutta ja tasoa läänin alueella. Lääninhallitusten suo- rittama arviointi tukee valtakunnallista kehittämistä ja samalla täydentää kuntien arvi- ointia ja palvelee kuntia peruspalvelujen kehittämisessä. Lääninhallitusten laatiman ar- vioinnin tuloksista laaditaan raportit, ja tuloksia käsitellään laajasti eri yhteistyötaho- jen kanssa. Vuotta 2007 koskevan peruspalvelujen arvioinnin teemana ovat lapset ja nuoret. Arvioinnin valtakunnalliset tulokset julkistettiin kesäkuussa 2008 2. Arvioinnin kohteena oli muun muassa lasten ja nuorten psykososiaalisten palveluiden tilaa. Arvi- oinnilla selvitettiin muun muassa näiden palveluiden tasa-arvoista saatavuutta.

75. Xxxxxxx rooli. Kunnat vastaavat pääosin itsenäisesti palvelujen tuottamisesta ja niiden rahoituksesta. Kunnilla on verotusoikeus ja perustuslain turvaama laaja itsehallinto. Valtio maksaa lisäksi kunnille valtionosuutta. Kuntien laajan itsehallinnon heikkona puolena on nähty, että kunta on saattanut panostaa voimavaroja niukasti lasten ja nuorten palveluihin. Toisaalta itsehallinto mahdollistaa voimavarojen kohdistamisen paikallisten tarpeiden ja olosuhteiden mukaisesti lapsen asioissa. Useimmissa kunnissa lasten hyvinvoinnin huolestuttava kehitys on saanut kunnat lisäämään panostusta las- ten hyvinvointipalvelujen ja yhteistyön kehittämiseen. Kuntastrategioiden painopiste on nyt lasten ja perheiden hyvinvoinnin kaikinpuolinen edistäminen ja lapsen riskiolo- suhteiden vähentäminen.

2 Valtiovarainministeriö 23/2008

76. Valtion tehtävänä on muun muassa varmistaa tasa-arvoinen palvelujen saatavuus ja laatu koko maassa. Paikallisten palveluiden suunnittelun kannalta keskeinen väline on uusi lastensuojelulaki (2007/417). Laki edellyttää, että kunnan tai useamman kunnan yhdessä on laadittava suunnitelma lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi ja las- tensuojelun järjestämiseksi ja kehittämiseksi. Se hyväksytään kunkin kunnan kunnan- valtuustossa ja tarkistetaan vähintään kerran neljässä vuodessa. Suunnitelma kattaa kunnan eri hallintokuntien toiminnat ja se on otettava huomioon kuntalain (1995/365) mukaista talousarviota ja -suunnitelmaa laadittaessa.

77. Sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa työryhmässä valmistellun asetuksen las- tenneuvolatoiminnasta, kouluterveydenhuollosta ja opiskeluterveydenhuollosta tavoit- teena on parantaa lasten ja nuorten ja heidän perheidensä ehkäisevien palvelujen yh- denmukaista ja tasavertaista toteutumista maan eri osissa ja vähentää alueellista eriar- voisuutta. Lisäksi tavoitteena on tehostaa terveyttä edistävää ja ehkäisevää työtä ja kaventaa väestöryhmien välisiä terveyseroja. Asetusluonnos on valmistunut kesällä 2008. Asetuksen on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2009. Asetus olisi kuntia sitova.

78. Kunnille tarkoitettu lasten hyvinvointisuunnitelmien seurantaa ja arviointia varten Suomen Kuntaliiton valmistelema työkaluluonnos ns. Lapsitietomittaristo valmistunee vuoden 2008 aikana. Lapsitietomittariston avulla voidaan entistä paremmin arvioida lapsiin kohdistetut voimavarat, kuten tasa-arvoinen pääsy palveluihin.

79. Myös kunta- ja palvelurakenteen uudistamisen tavoitteena on turvata asukkaille kun- tien vastuulla olevat hyvinvointipalvelut. Hankkeen tavoitteena on kehittää kuntien lähipalveluja, perusopetusta, päivähoitoa sekä lapsen ja perheen käytössä olevia muita palveluita kuten neuvola, kirjasto, lähiliikunta ja -harrastusmahdollisuudet. Hanketta ohjaavan lain kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta (2007/169) nojalla kuntien tulee laatia vuoden 2008 elokuuhun mennessä selvitykset yhteistyöstä ja toimeenpanosuun- nitelmat palveluiden järjestämisestä. Hyvinvointipalvelujen turvaamiseksi pienissäkin kunnissa tarvitaan vähintään 20 000 asukkaan yhteistoiminta-alueita, joilla palvelut järjestetään yhtä kuntaa laajemmilla alueilla. Alueellisia erityispiirteitä vahvistavat kuntarakenteet tai yhteistoiminta-alueet parantavat mahdollisuutta kehittää sosiaali- huollon erityispalveluja kuten lasten erityispalvelujen sekä erikoissairaanhoidon järjes- tämistä.

80. Lapsiasiavaltuutetun mukaan uuden lastensuojelulain (2007/417) mukainen lasten- suojelusuunnitelma ja siihen sisältyvä seuranta on tärkeä uusi väline kunnan lakisää- teiseen lastensuojelun ohjaukseen, johtamiseen ja toiminnan kehittämiseen. Se tulee li- säämään pitkäjänteisyyttä kuntien lapsipolitiikkaan ja yhtenäistämään lasten hyvin- voinnin seurannan käytäntöjä kunnissa, jos kansallisten seurantamittareiden luomises- sa hallituskaudella onnistutaan (vrt. jäljempänä tietojen kokoaminen, s.17). Yhteisesti sovittujen mittareiden käyttäminen parantaa kuntien välisten vertailujen tekemistä. Lastensuojelulain valmistelun yhteydessä lapsiasiavaltuutettu kiinnitti huomiota myös siihen, että lastensuojelun hyvä laatu saattaisi edellyttää, että sosiaalityöntekijällä käsi- teltävänä olevien lastensuojeluasiakkaiden enimmäismäärästä voitaisiin säätää esimer- kiksi asetuksella. Lastensuojelutyön riittävät henkilöstövoimavarat ovat avainasemas- sa lasten ongelmiin puututtaessa.

suositus 14. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio jatkaa pyrkimyksiään kehittää järjestelmä lapsia koskevien tietojen laaja-alaiseksi kokoamiseksi, erityisesti kaikkein haavoittuvimpiin

ryhmiin kuuluvien lasten osalta, jotta lasten elinolosuhteita ja heidän oikeuksiensa toteutumis- ta voidaan yksityiskohtaisesti analysoida.

81. Tietojen kokoaminen. Suomessa virallisia tilastoja laativat tilastoviranomaiset. Myös muilla hallinnonaloilla toimivat viranomaiset laativat tilastoja omalta toimialueeltaan hallussaan olevista, hallinnon tarkoituksiin kerätyistä tiedoista. Tilastoviranomaisten ja muiden viranomaisten välillä on runsaasti vuorovaikutusta. Usein hallinnollisiin tar- koituksiin kerättyjä tietoja annetaan tilastotarkoituksiin käytettäväksi ja toisaalta vi- ranomaiset käyttävät Tilastotietokeskuksen tilastoaineistoksi jalostamia tietoja omissa selvityksissään. Tämä vuorovaikutus edistää tietojen käsitteellistä, määritelmällistä ja menetelmällistä yhdenmukaisuutta.

82. Kaikki maassa vakituisesti asuvat lapset kuuluvat tilastoviranomaisena toimivan Tilas- tokeskuksen laatimien perustilastojen piiriin, eikä mitään väestöryhmää jätetä tilas- toinnin ulkopuolelle. Tilastointi pohjautuu kattavaan Suomen väestökirjanpitoon. Useimmissa henkilöitä kuvaavissa tilastoissa ovat lähtökohtana kaikki Suomessa vaki- tuisesti asuvat henkilöt ikään, kieleen, sukupuoleen, kansalaisuuteen, etniseen taus- taan, uskontoon tai asuinpaikkaan katsomatta. Otokseen perustuvien tilastojen ja tut- kimusten perusjoukko on pääsääntöisesti maassa asuvaan kotitalousväestöön kuulu- vat henkilöt. Laitoksissa asuvien elinoloja seurataan hallinnollisesti laitosten omien hallinnonalojen tietojärjestelmissä.

83. Haavoittuvimpiin ryhmiin kuuluvien lasten osalta ei aina ole saatavilla tilastoja. Vä- hemmistöihin kuuluvat sisältyvät kyllä yleisiin tilastoihin, mutta tietoa vähemmistö- taustasta ei Suomessa saa rekisteröidä. Henkilön äidinkieli voidaan kuitenkin rekiste- röidä väestötietojärjestelmään. Turvapaikan hakijat eivät kuulu Suomen maassa asu- vaan väestöön ennen kuin heille on myönnetty oleskelulupa. Turvapaikanhakijoiden oloja seurataan Maahanmuuttoviraston hallinnollisten tietojärjestelmien keinoin.

84. Toistaiseksi Suomessa ei myöskään ole yleistä, kaikkia lapsia kattavaa lasten terveys- seurantaa eikä kattavaa tietoa vammaisuudesta. Tämä puute on kuitenkin korjautu- massa. Vammaisten ja kroonisesti sairaiden lasten tilanteen terveysseurantaa ollaan kehittämässä osana yleisempää Kansanterveyslaitoksen LATE-hanketta, jonka tavoit- teena on kehittää järjestelmä, jossa keskeisiä lasten terveyttä kuvaavia tietoja voitai- siin kerätä suoraan neuvola- ja kouluterveydenhuollon terveystarkastuksista. Järjes- telmä testataan vuoden 2008 aikana.

85. Haavoittuvimpiin ryhmiin kuuluvien lasten asioita seurataan hallinnonaloittain, mutta haavoittuvimman ryhmän määrittely edellyttää arkaluonteisiksi määriteltyjen tietojen käyttöä. Henkilötietolain (1999/523) nojalla tietyt tiedot määritellään arkaluonteisiksi (mm. rotua ja etnistä alkuperää, henkilön yhteiskunnallista, poliittista tai uskonnollista vakaumusta tai ammattiliittoon kuulumista, henkilön terveydentilaa, sairautta tai vammaisuutta taikka häneen kohdistuneita hoitotoimenpiteitä koskevat tiedot). Arka- luonteisten tietojen käsittely on pääsääntöisesti kielletty. Arkaluonteisia tietoja saa kuitenkin käsitellä henkilötietolaissa (1999/523) luetelluissa poikkeustapauksissa. Kä- sittely on mahdollista muun muassa, kun se johtuu rekisterinpitäjälle laissa säädetystä tehtävästä tai kun tietoja käsitellään historiallista tai tieteellistä tutkimusta tai tilas- tointia varten.

86. Lapsi- ja nuorisopolitiikan tiedonkeruun parantamisesta vastaa valtioneuvoston lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman Lapsitieto-jaos. Parhaillaan kartoitetaan tieto-

puutteita ja etsitään keinoja parantaa tiedon tuottamista erityisesti haavoittuvissa oloissa kasvavista lastensuojelun asiakkaista. Valtaosa lapsia ja nuoria koskevasta tie- dosta syntyy kuntien eri palvelutoiminnoissa. Lapsitieto mittaristo kunnille -työväline on yksi keino tuottaa tietoa lapsuudesta ja palvelujen toimivuudesta. Myös sähköisten asiakas- ja potilastietojen tietojärjestelmien kehitystyössä kunnat osallistuvat lapsija- oksen kanssa tiedonkeruun parantamiseen. Tietojärjestelmien kautta syntyy perustie- toja lasten hyvinvoinnin seurantaan.

87. SOTKAnet. Vuodesta 2005 alkaen on sosiaali- ja terveysalan suunnittelun, seurannan ja päätöksenteon tueksi toiminut verkkopalvelu SOTKAnet 3. Maksuton ja avoin tie- topalvelu kokoaa kaikista Suomen kunnista väestön hyvinvointia ja terveyttä koskevia tietoja vuodesta 1990 alkaen. Indikaattoripankki SOTKAnet kokoaa tilasto-, rekiste- ri- ja kyselytietoihin pohjautuvaa tietoa lasten ja nuorten terveystottumuksista, terve- yspalvelujen ja lääkkeiden käytöstä, lastensuojelutoimenpiteistä ja lapsiperheiden ter- veydestä. Tietoa on kaikista kunnista, seutu- ja maakunnista, läänin, sairaanhoitopiirin ja koko maan tasolla. SOTKAnet -verkkopalvelun tiedot saa nopeasti numeroina, graafisina kuvioina tai karttoina suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi.

88. Ulkomaalaisrekisteri. Maahanmuuttovirasto ulkomaalaisrekisterin ylläpitäjänä julkai- sevat tilastot alaikäisten yksin tulleiden turvapaikanhakijoiden määrästä, myönnetyistä oleskeluluvista ja niiden perusteista sekä käsittelyajoista. Ulkomaalaisrekisterin avulla kerätään tarpeellista tilastotietoa myös ihmiskaupan uhreille annetuista harkinta- ajoista, kuten myös ihmiskaupan perusteella myönnetyistä oleskeluluvista. Ulkomaa- laisrekisteristä saatavat tilastotiedot helpottavat siten myös ihmiskauppa-ilmiön seu- raamista.

89. Myös lapsiasiavaltuutettu on aktiivisesti osallistunut lapsia koskevan tietopohjan selvittämiseen ja vaikuttanut puutteiden korjaamiseksi. Valtuutettu on koonnut selvi- tyksen valtion eri hallinnonalojen tuottamasta lasten hyvinvointitiedosta sekä aktivoi- nut toimijoiden yhteistyötä tietotuotannon parantamiseksi.

90. Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että lastensuojelun piirissä olevia lapsia ja sitä kautta myös laajemmin syrjäytymistä koskeva tietopohja on edelleen puutteellinen. Lap- siasiavaltuutetun mukaan tarvitaan erillistutkimuksin enemmän tietoa vammaisten, pitkäaikaissairaiden ja erityistä tukea tarvitsevien lasten palveluista ja hyvinvoinnista sekä maahanmuuttajalasten hyvinvoinnista. Näiden haavoittuvimpiin ryhmiin kuuluvi- en lasten elinolojen tilastollinen seuranta ei kaikilta osin kuitenkaan ole mahdollista toisaalta yksilöiden tietosuojan ja toisaalta ryhmien pienuuden vuoksi. Lapsiasiaval- tuutettu esittääkin, että säännöllisesti tehdyin erillistutkimuksin tämän ryhmän lasten elinolosuhteita voitaisiin seurata.

91. Lapsiasiavaltuutettu on tehnyt aloitteen lapsia koskevan tutkimusohjelman saamiseksi Suomen Akatemiaan. Tämä työ on tuottanut tulosta, sillä Suomen Akatemia on käyn- nistämässä vuonna 2009 monitieteisen Lasten hyvinvointi ja terveys - lapsitutkimusohjelman, joka tuo uutta ja monipuolista tietoa lasten hyvinvoinnista. Lapsiasiavaltuutettu osallistuu tutkimusohjelmaa suunnittelevaan tutkijayhteistyöhön. Näköpiirissä siis on, että lasten hyvinvoinnin tietopohja paranisi tämän hallituskauden aikana merkittävästi.

3 xxx.xxxxxxxx.xx

92. Eduskunnan oikeusasiamies kiinnitti vuonna 2006 eduskunnalle antamassaan eril- liskertomuksessaan huomiota mm. siihen, että lasten koskemattomuutta ja turvalli- suutta koskevia tietoja tulee kerätä ja tilastoida järjestelmällisesti, jotta lasten turvalli- suuden tilasta saataisiin luotettava kuva.

93. Väestöliitto on todennut että vaikka maahanmuuttajataustaisten, ns. uusiin etnisiin vähemmistöihin kuuluvien lasten ja nuorten määrä on kasvanut voimakkaasti kahden viime vuosikymmenen aikana, ei yhdenmukaista ja säännöllisesti kerättyä tietoa hei- dän hyvinvoinnistaan ja elinolosuhteistaan ole saatuvilla. Väestöliiton mukaan ongel- mana Suomessa on, että maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret ovat väestöryh- mänä lukumäärältään vielä sen verran pieni, että heistä ei saada luotettavaa tietoa otoksiin perustuvista aineistoista. Väestöliiton mukaan tulisikin kehittää muita tapoja saada sekä tutkimus- että tilastotietoa.

suositus 16. Komitea kannustaa sopimusvaltiota edelleen jakamaan tietoa yleissopimuksesta, myös koulujen opetussuunnitelmien kautta ja kiinnittämään erityistä huomiota tiedon jakami- seen haavoittuvimpien ryhmien, kuten maahanmuuttajien ja alkuperäiskansojen sekä etnisten tai kielellisten vähemmistöjen keskuudessa, sekä jatkamaan pyrkimyksiään antaa lasten kans- sa ja hyväksi työskenteleville ammattilaisille riittävää ja järjestelmällistä lasten oikeuksia kos- kevaa koulutusta ja/tai perehdytystä.

94. Yleissopimukseen liittyvä koulutus/tiedottaminen. Yleissopimuksesta tiedottaminen on otettu hallituksen lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman yh- deksi tavoitteeksi. Yleissopimuksesta tiedottaminen ja koulutus tapahtuvat nykyään pitkälti lapsiasiavaltuutetun sekä sosiaalityötä ja terveyttä koskevien hankkeiden ja projektien kautta.

95. Hallituksen strategia-asiakirjalla tehostetaan hallituksen keinoja edistää, ohjata ja val- voa hallitusohjelman toteutusta. Strategia-asiakirjaan sisältyvän tavoitteen mukaan lapsen oikeuksien tuntemusta on lisättävä lasten ja lasten vanhempien kanssa työsken- televien keskuudessa. Tiedotusvastuu on jäänyt liiaksi järjestöille, vaikka sopimuksen mukaan valtion vastuulla on tiedottaa lapsen oikeuksista. Strategia-asiakirjan mukaan valtionhallinnossa vastuut kotimaisesta ihmisoikeustiedotuksesta ovat epäselvät eri ministeriöiden kesken.

96. Tavoitteiden saavuttamiseksi hallitus tulee toteuttamaan seuraavat toimenpiteet:

− Tuotetaan eri ministeriöiden ja järjestöjen sekä lapsiasiavaltuutetun kanssa lapsen oikeuksien tiedottamisen kansallinen viestintästrategia.

− Määritellään jatkoa varten eri ministeriöiden vastuut lapsen oikeuksista tiedottami- sessa sekä tiedottamisen rahoituksessa.

− Varmistetaan lapsen oikeuksien sisältyminen lasten kanssa työskentelevien perus- ja täydennyskoulutukseen.

−Toteutetaan lapsiasiavaltuutetun ja kansalaisjärjestöjen kanssa tiedotuskampanja las- ten oikeuksien sopimuksesta sen 20-vuotisjuhlavuonna 2009.

97. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus on lapsiasiavaltuutetun työn perustana. Sopi- muksen edistäminen on kirjattu lapsiasiavaltuutetun tehtäväksi myös lapsiasiavaltuu- tetusta annettuun lakiin (1221/2004). Lapsiasiavaltuutettu vie sopimuksen tunnetta- vuutta eteenpäin lausunnoissa, aloitteissa, viranomaisyhteistyössä, koulutustilaisuuk- sissa sekä mediassa.

98. Lapsiasiavaltuutettu on toiminnassaan lisännyt lasten omien mielipiteiden kuulemista sekä yleissopimuksesta tiedottamista lapsille ja nuorille. Lapsiasiavaltuutetun internet- sivuille on avattu lapsille omat sivut 4. Niillä jaetaan tietoa lapsen oikeuksien sopimuk- sesta sekä ajankohtaista tietoa lapsia kiinnostavista asioista. Lapsen oikeuksien sopi- muksesta on laadittu esite, jota on laajasti jaettu valtion ja kuntien viranomaisille, las- ten parissa työskenteleville sekä lapsille ja nuorille itselleen. Lapsiasiavaltuutettu on julkaissut lapsen oikeuksien sopimuksesta vuoden 2008 keväällä myös pohjoissaa- menkielisen esitteen, joka on julkaistu myös lapsiasiavaltuutetun keväällä 2008 ava- tuilla pohjoissaamenkielisillä nettisivuilla. Lapsiasiavaltuutettu tulee myös julkaise- maan lapsen oikeuksien sopimusta koskevaa romanikielistä materiaalia. Lapsiasiaval- tuutetun työn tukena toimiva lapsiasianeuvottelukunta on perustanut työryhmän, jon- ka tavoitteena on valmistella lapsen oikeuksien sopimuksen tiedotusstrategia.

99. Varhaiskasvatuksessa lapsen oikeuksien sopimus on ollut varhaiskasvatuksen henki- löstön koulutuspäivien teemana viime vuosina. Varhaiskasvatuksen henkilöstölle suunnattu Varttua-internetsivusto5 antaa tietoa yleissopimuksesta ja varhaiskasvatuk- sen kehittämisestä henkilöstölle ja asiasta kiinnostuneille.

100. Xxxxxxxxxxx on järjestetty koulutusta lapsioikeudellisista kysymyksistä ja lapsia erityi- sesti koskettavien kysymysten, kuten lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevien riitojen ratkaisemisesta. Näissä koulutustilaisuuksissa kiinnitetään huomiota myös lap- sen oikeuksien sopimuksen merkitykseen. Helsingin avoimessa yliopistossa on vuon- na 2007 käynnistynyt poikkitieteellinen Lapsen oikeudet -opintokokonaisuus, joka on suunnattu niin opiskelijoille kuin eri ammateissa jo työskenteleville.

101. Lapsiasiavaltuutettu katsookin, että monipuolisesti eri foorumeita hyödyntäen so- pimus tulee parhaiten tunnetuksi. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen toteutu- misen edistämisessä keskeinen haaste on sopimuksen ja sen seurantaprosessin heikko tunnettuus. Sopimuksesta ja sen seurannasta ei juurikaan käydä julkista keskustelua, eikä se ole kattavasti lasten asioita käsittelevien ammattilaisten eikä kansalaisten tie- dossa.

102. Kansalaisjärjestöt katsovat sekä valtionhallinnon että lapsiasiavaltuutetun yhteistyössä järjestöjen kanssa lisänneen sopimuksesta tiedottamista merkittävästi vuonna 2005 YK:n Lapsen oikeuksien komitean Suomelle antamien suositusten myötä. Tähän asti tiedottaminen on ollut lähes ainoastaan kansalaisjärjestöjen vastuulla. Järjestöt arvioi- vat myös, että yleissopimuksesta tiedottamisessa haasteellista on kansallisen täytän- töönpanon ja seurannan jakautuminen eri viranomaistahoille. Koordinoinnin koko- naisvastuun puuttuessa vastuut ovat hajautuneet ja kansallisia ohjelmia ei ole sovitettu yhteen.

E. RAPORTIN JULKISTAMINEN (44 ARTIKLA, 6 KAPPALE)‌

103. YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskeva Suomen hallituksen neljäs määräaikaisraportti on laadittu ulkoasiainministeriön Ihmisoikeus- tuomioistuin - ja sopimusasioiden yksikössä yhteistyössä eri sektoriministeriöiden ja

4 xxxx://xxx.xx.xxx.xx/xxxxxxxxx/‌

5 xxxx://xxxxxxx.xxxxxx.xx

muiden viranomaistahojen kanssa. Keskeisenä tekijänä raportoinnissa on ollut kansa- laisyhteiskunnan osallistuminen raportin laatimisen eri vaiheisiin. Raportin valmistelua aloitettaessa pyydettiin kirjalliset lausunnot kaikilta asian kannalta toimivaltaisilta vi- ranomaisilta ja asiaan liittyviltä kansalaisjärjestöiltä. Kirjallisen lausunnon toimittivat 40 eri viranomais- ja järjestötahoa.

104. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 60/1991) ja sen valinnainen pöytäkirja lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin (31/2002) on julkaistu Suomen säädös- kokoelman sopimussarjassa suomeksi ja ruotsiksi. Yleissopimus on käännetty myös pohjoissaamen kielelle. Säädöskokoelma sopimussarjoineen on saatavilla kaikissa suurimmissa julkisissa kirjastoissa. Lisäksi yleissopimus ja sen valinnainen pöytäkirja ovat saatavilla valtion säädöstietopankista FINLEX:istä osoitteessa xxxx://xxx.xxxxxx.xx ja ulkoasiainministeriön kotisivuilta osoitteessa xxxx://xxxxxx.xxxxxxx.xx. Internetiä voi käyttää maksutta yleisissä kirjastoissa.

105. Xxxxxxxxxxx neljäs lapsen oikeuksien yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskeva mää- räaikaisraportti tullaan julkaisemaan ministeriön www-sivuilla osoitteessa xxxx://xxxxxx.xxxxxxx.xx. Raportti tullaan lähettämään myös tiedoksi laajalla jakelulla eri viranomaisille ja kansalaisjärjestöille.

106. Ulkoasiainministeriö yhdessä Lastensuojelun keskusliiton kanssa järjestää vuosittain seminaarin YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen ja lapsen oikeuksien komitean anta- mien suositusten kansallisesta täytäntöönpanosta. Viimeksi seminaari järjestettiin helmikuussa 2008. Seminaarin aiheena oli lapsiin kohdistuva väkivalta.

107. Ulkoasiainministeriön Ihmisoikeustuomioistuin- ja -sopimusasioiden yksikkö (OIK- 40) toimittaa pyydettäessä sopimustekstiin, sen voimaansaattamiseen liittyviin sää- döksiin sekä yleissopimuksen täytäntöönpanon valvontaan liittyvää materiaalia ja vas- taa yleissopimuksen oikeuksia ja velvoitteita koskeviin tiedusteluihin. Yhteystiedot ovat raportin johdannossa.

II. LAPSEN MÄÄRITELMÄ (1 artikla)‌

108. Suomen lainsäädännön mukaan henkilö, joka ei ole täyttänyt 18 vuotta, on alaikäinen. Vuoden 2008 alusta voimaan tulleen lastensuojelulain (2007/417) mukaisesti lapsena pidetään alle 18-vuotiasta ja nuorena 18–20-vuotiasta Lainsäädännössä on kuitenkin lukuisia säännöksiä, joissa alaikäiselle on pääsäännöstä poiketen annettu itse- tai myö- tämääräämisoikeus.

III. YLEISET PERIAATTEET (Artiklat 2, 3, 6 ja 12)‌

A. SYRJINNÄNKIELTO (2 ARTIKLA)‌

Suositus 18. Yleissopimuksen 2 artiklan mukaisesti komitea suosittelee, että sopimusvaltio jatkaa ja vahvistaa pyrkimyksiään ehkäistä ja poistaa kaikenlainen lapsiin kohdistuva syrjintä, mukaan lukien romani- ja ulkomaalaistaustaiset lapset ja kiinnittää erityistä huomiota nuorten koulutukseen syrjivien asenteiden osalta.

Suositus 19. Lisäksi komitea kehottaa sisällyttämään seuraavaan määräaikaisraporttiin yksi- tyiskohtaista tietoa niistä lapsen oikeuksien sopimukseen liittyvistä toimenpiteistä ja ohjelmis- ta, joihin sopimusvaltio on ryhtynyt seuratakseen vuoden 2001 rasismia, etnistä syrjintää, muukalaisvihaa ja muuta niihin liittyvää suvaitsemattomuutta vastaan järjestetyn maailman- konferenssin hyväksymää julistusta ja toimintaohjelmaa, ottaen myös huomioon yleissopi- muksen 29 artiklan 1 kappaletta (koulutuksen tavoitteet) koskevan yleiskommentin nro 1.

109. Yhdenvertaisuuslaki. Suomen kolmannen määräaikaisraportin jälkeen on vuoden 2004 alusta lähtien tullut voimaan yhdenvertaisuuslaki (2004/21). Lain tarkoituksena on edistää ja turvata yhdenvertaisuuden toteutumista sekä tehostaa syrjinnän kohteek- si joutuneen oikeussuojaa lain soveltamisalaan kuuluvissa syrjintätilanteissa. Lailla toimeenpantiin neuvoston direktiivi 2000/43/EY rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta sekä neuvos- ton direktiivi 2000/78/EY yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista.

110. Yhdenvertaisuuslain (21/2004) mukaan ketään ei saa syrjiä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydenti- lan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Lakia sovelletaan sekä julkisessa että yksityisessä toiminnassa, kun kysy- mys on: 1) itsenäisen ammatin tai elinkeinon harjoittamisen edellytyksistä taikka elin- keinotoiminnan tukemisesta, 2) työhönottoperusteista, työoloista tai työehdoista, henkilöstökoulutuksesta taikka uralla etenemisestä, 3) koulutuksen, mukaan lukien erikoistumis- ja uudelleenkoulutuksen, tai ammatillisen ohjauksen saamisesta taikka

4) jäsenyydestä tai toiminnasta työntekijä- tai työnantajajärjestössä tai muussa järjes- tössä, jonka jäsenillä on tietty ammatti, taikka järjestön antamista etuuksista. Laissa säädetään myös syrjintäkiellon rikkomisen seuraamuksista sekä lain valvonnasta.

111. Oikeusministeriö asetti tammikuussa 2007 toimikunnan uudistamaan yhdenvertai- suuslainsäädäntöä kokonaisuudessaan. Tavoitteena on nykyistä selkeämpi sääntely- kokonaisuus ja syrjintää kohdanneiden asettaminen mahdollisimman samanlaiseen asemaan muun muassa neuvonta- ja asiantuntijapalveluiden sekä oikeussuojan saata- vuudessa riippumatta siitä, mistä syystä ja millä elämänalalla he kohtaavat syrjintää. Uudistuksen yhteydessä tarkistettaisiin tarvittavissa määrin myös syrjintäasioita hoita- vien viranomaisten asemaa, tehtäviä ja toimivaltuuksia. Tämä tehtäisiin ottaen huomi- oon Suomen perus- ja ihmisoikeusvalvonta kokonaisuutena sekä tällaiselle valvonnal- le asetetut kansainväliset vaatimukset. Uudistusta valmisteleva toimikunta antaa eh- dotuksensa syksyllä 2009.

112. Varhaiskasvatuksen neuvottelukunta. Varhaiskasvatuksen neuvottelukunnan yhtey- dessä toimi varhaiskasvatuksen maahanmuuttajatyön kehittämisjaosto, joka kokosi tietoa, kartoitti nykytilannetta ja teki ehdotuksia varhaiskasvatuksen maahanmuuttaja- työn kehittämiseksi. Varhaiskasvatuspalvelut ovat tärkeä osa perheiden kotouttami- sen tukemista ja lasten syrjäytymisen ehkäisyä. Jaosto kuvasi raportissaan6 maahan- muuttajataustaisten lasten tilannetta ja tarpeita varhaiskasvatuksessa. Lisäksi raportis- sa kuvataan varhaiskasvatuksen maahanmuuttajatyössä tarvittavaa osaamista ja kou- lutusta sekä maahanmuuttajataustaisten henkilöiden osallistumista varhaiskasvatuksen

6 Sosiaali- ja terveysministeriö 2007:62

koulutuksiin. Jaosto esittää raportissaan useita toimenpide-ehdotuksia maahanmuutta- jataustaisten lasten varhaiskasvatuksen kehittämiseksi ja turvaamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriö arvioi ehdotuksia ja ryhtyy valmistelemaan ehdotusten toimeenpa- noa talousarvion sallimassa aikataulussa.

113. Opetusministeriön avustukset. Opetusministeriö on vuosina 2003–2008 jatkanut ra- sismin vastaisen työn, erityisesti kansalaisjärjestöjen rasismin vastaisen toiminnan tu- kemista. Nuoriso- ja varhaisnuorisojärjestöjen etnisen suvaitsemattomuuden ja muu- kalaispelon vastaista työtä on tuettu valtionavustuksin.

114. Nuorisotyön määrärahojen lisäksi opetusministeriö on myöntänyt erillisestä määrära- hasta säännöllisesti valtionavustuksia rasismin vastaiseen työhön. Avustuksia myönne- tään pääasiassa yhdistysten rasismin, muukalaisvihan ja suvaitsemattomuuden vastai- siin sekä hyviä etnisiä suhteita edistäviin hankkeisiin. Hankkeiden toteutusmuodot ovat vaihdelleet: avustuksia on myönnetty esimerkiksi tiedotukseen, kouluvierailuihin ja kerhotoimintaan, jonka tavoitteena on poistaa toisiin kulttuureihin kohdistuvia en- nakkoluuloja sekä varoittaa rasismin ja muukalaisvihan vaaroista. Erityisperustein avustuksia voidaan myöntää myös kuntien rasismin vastaisiin kokeilu- ja kehittämis- hankkeisiin. Avustuksista päätettäessä tärkeinä on pidetty hankkeita, joilla pyritään ohjaamaan nuoria pois erilaisista rasismia lietsovista ryhmistä.

115. Kaikki erilaisia - kaikki samanarvoisia -nuorisokampanja Suomessa. Vuosina 2006– 2007 Suomessa toteutettiin osana Euroopan neuvoston kampanjaa kansallinen Kaikki erilaisia - Kaikki samanarvoisia -nuorisokampanja. Suomessa kampanjatoimintaa koordinoi Suomen Nuorisoyhteistyö -Allianssi. Kampanjan teemoina olivat monimuo- toisuus, ihmisoikeudet, osallistuminen. Kampanjan yleisenä kohderyhmänä oli koko nuoriso. Tavoitteena oli myös, että nuoret osallistuvat itse kampanjan toteuttamiseen. Kampanjan internet -sivuille on koottu kampanjan aikana tuotettuja ja käytettyjä kan- sainvälisyyskasvatusmenetelmiä, -materiaalia ja harjoitteita.7 Kampanjan kansallisena vastuuviranomaisena toimi opetusministeriö.

116. Kunnat. Kuntatasolla esimerkiksi Helsingin sosiaalivirastolla on rasismin ja etnisen syrjinnän vastaisen toiminnan ohjelma. Viraston maahanmuuttajien kotoutumistyön kehittämisryhmä tarkastelee vuoden 2008 aikana maahanmuuttajien yhdenvertaisuu- den toteutumista sosiaaliviraston palvelujen käyttäjinä. Helsingin sosiaaliviraston lap- siperheiden palvelujen varhaisen tuen hankkeissa on huomioitu vähemmistökulttuuris- ten perheiden erityistarpeet. Vähemmistökulttuurien perheille on kohdennettu myös omia hankkeita, joissa pyritään ehkäisemään syrjäytymistä vahvistamalla vanhempien kotoutumista ja perheiden sisäistä, kulttuurista dynamiikkaa. Hankkeissa hyviksi ha- vaitut toimintamenetelmät siirtyvät perustoimintoihin vuoden 2008 aikana.

117. Vammaispoliittinen selonteko. Valtioneuvosto antoi vuonna 2006 eduskunnalle vammaispoliittisen selonteon, jossa keskeisiksi periaatteiksi todettiin vammaisten ih- misten oikeus yhdenvertaisuuteen, oikeus osallisuuteen sekä oikeus tarpeellisiin pal- veluihin ja tukitoimiin. Selonteon sekä sen taustamateriaalin pohjalta syntyi ehdotuk- sia vammaispolitiikan kehittämistoimenpiteistä. Näillä kehittämistoimenpiteillä taataan vammaisten henkilöiden ihmisoikeudet ja syrjimättömyys muun muassa toteuttamalla yhdenvertaiset koulutusmahdollisuudet ja takaamalla kohtuullinen toimeentulo. Se-

7 xxx.xxxx.xx

lonteon pohjalta ollaan myös laatimassa vammaispoliittista ohjelmaa, jossa Suomen lähivuosien vammaispoliittiset toimenpiteet on tarkoitus linjata.

118. Valtakunnallisen vammaisneuvoston näkemyksen mukaan vammaisten syrjintä on yleistä ja laaja-alaista. Syrjintää esiintyy esimerkiksi työelämässä. Vammaisten on vai- kea saada työtä ja työhön päässeetkin kokevat usein syrjintää. Vammaisten liikkumis- vapaus on usein rajoitettua fyysisen ympäristön ja joukkoliikenteen esteellisyyden vuoksi.

119. Suomen evankelis-luterilainen kirkko pitää monikulttuuristuvaa ympäristöä haas- teena kirkossa tehtävälle työlle sekä kirkon ja muiden tahojen väliselle yhteistyölle. Lasten ja nuorten kanssa työskenteleviltä tulee yhä enemmän voida edellyttää val- miuksia kulttuurisensitiiviseen kohtaamiseen ja uskontodialogin käymiseen osana kas- vatuskumppanuutta. Kirkkohallituksen keväällä 2006 ja 2008 teettämässä tutkimuk- sessa Syrjäytyneet lapset haastateltiin n. 100 kasvatuksen ja diakonian sekä vuonna 2008 myös perheneuvonnan viranhaltijaa. Suurin osa vastaajista (68%) vuonna 2006 arvioi lasten syrjäytymisen lisääntyneen oman seurakunnan alueella viimeksi kuluneen kolmen vuoden aikana. Vuonna 2008 lasten syrjäytymisen arvioitiin pysyneen ennal- laan (52%) tai lisääntyneen (48%) viimeksi kuluneen kolmen vuoden aikana. Yleisim- pänä syrjäytymisen syynä vastaajat pitivät vanhempien päihteiden käyttöä. Muiksi syiksi lasten syrjäytymiseen mainitaan mm. vanhempien mielenterveysongelmat, ih- missuhteiden ja perheiden rikkonaisuus, avuttomat ja vastuuttomat vanhemmat sekä vanhempien kiire ja ajanpuute. Vähiten lasten syrjäytymiseen vaikuttavat vastaajien mielestä lapseen liittyvät syyt.

120. Kansalaisjärjestöjen mukaan Suomessa tulisi entistä enemmän kiinnittää huomiota myös rakenteelliseen syrjintään. Rakenteellista syrjintää voi tiedostamatta tapahtua erilaisissa hallinnollisissa menettelyissä ja palveluissa, varsinkin jos ei tunnisteta koh- deryhmän erityisiä lähtökohtia ja tarpeita. Kansalaisjärjestöjen mukaan huomiota tulisi kiinnittää myös etnisten vähemmistöjen osallisuuteen kulttuuristen erojen korostami- sen sijasta. Osallisuutta tulee tukea myös valtaväestön ja vähemmistöjen vuorovaiku- tuksen näkökulmasta. Syrjäytymisvaarassa olevien tai jo syrjäytyneiden maahanmuut- tajien keskittyminen tietyille asuinalueille ei ole toivottavaa. Lapsille hyvän asuinym- päristön luominen ja ylläpitäminen vaatii kokonaisvaltaista kaupunkisuunnittelua. Ta- sa-arvon ja osallisuuden korostaminen ei kuitenkaan sulje pois erityispalvelujen kehit- tämistä: yhdenvertaisuus ei toteudu ilman erityistoimia. Järjestöt kiinnittävät huomio- ta muiden vähemmistölasten lisäksi myös siihen, että vammaisten lasten oikeudet to- teutuvat riittämättömällä tavalla. Vammaispalveluissa on merkittäviä paikallisia ja alu- eellisia eroja, mikä asettaa vammaiset lapset eriarvoiseen asemaan asuinpaikkakunnan perusteella. Sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen näkökulmasta on oleellista huomioida tasa-arvon tavoite yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla. Tässä yhteydessä nostetaan esiin myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat lapset ryhmänä, joka yleisesti kokee seksuaalista ja sukupuolista häirintää koulussa ja sen ulkopuolel- la.

B. LAPSEN EDUN PERIAATE (3 ARTIKLA)‌

Suositus 21. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio vahvistaa pyrkimyksiään taata, että lap- sen edun yleinen periaate tulee ymmärretyksi, asianmukaisesti huomioiduksi ja sovelletuksi

kaikissa säädöksissä samoin kuin oikeudellisissa ja hallinnollisissa päätöksissä ja hankkeissa, ohjelmissa ja palveluissa, joilla on välittömiä tai välillisiä vaikutuksia lapsiin.

121. Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman yhtenä lähtökohtana ja tavoitteena on lapsen edun yleisen periaatteen kunnioittaminen sekä lapsen edun huomioon ottaminen lainsäädännön valmistelussa ja muussa päätöksenteossa.

122. Suomessa sekä isät että äidit käyvät useimmiten kokoaikatyössä. Siksi hyvien ratkai- sujen löytäminen työn ja perheen yhteensovittamiseen on keskeistä lasten etua tarkas- teltaessa. Hallitus edistääkin työn ja perhe-elämän yhteensovittamista kaikessa pää- töksenteossa ja kannustaa miehiä perhevapaiden pitämiseen. Isien ja lasten suhteen kehittymistä haittaa usein muun muassa se, että pienten lasten isät tekevät erittäin pal- jon ylitöitä ja ovat vain vähän vanhempainvapaalla. Hallitusohjelman yhteydessä on päätetty isyysvapaan pidentämisestä kahdella viikolla vuoden 2010 alusta lähtien. Myös vanhempainvapaajärjestelmän uudistamisen mahdollisuutta on päätetty selvit- tää. Nykyisin valtaosan perhevapaista käyttävät äidit. Uudistuksen yhteydessä kiinni- tettäisiin erityistä huomiota isien kannustamiseen perhevapaiden pitämiseen.

123. Lastensuojelulaki. Vuoden 2008 alusta voimaan tulleessa uudessa lastensuojelulaissa (2007/417) määritellään lain tasolla ensimmäistä kertaa käsite lapsen etu. Lain 4 §:n mukaisesti lastensuojelun tarvetta arvioitaessa ja lastensuojelua toteutettaessa on en- sisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle tasa- painoisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet, mahdolli- suuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon, taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen, turvallisen kasvu- ympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden, itsenäistymisen ja kas- vamisen vastuullisuuteen, mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan sekä kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen.

124. Lapsen edun yleinen periaate on perusta myös lastensuojelulain (2007/417) nojalla kuntakohtaisesti laadittavien lastensuojelun järjestämistä koskevien suunnitelmien laadinnassa. Parhaillaan on käynnissä käytännön kokemusten pohjalta työstettävä työkalu, jolla kunnissa tehtävien laajojen päätösten vaikutuksia lapsiin voitaisiin arvi- oida järjestelmällisesti.

125. Maahanmuuttopoliittinen ohjelma. Lokakuussa 2006 julkaistiin Suomen hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma, jonka yleisenä tavoitteena on määritellä ihmis- ja perusoikeuksia kunnioittavat maahanmuuttopolitiikan arvot, vahvistaa hyvää hallinto- kulttuuria sekä torjua maahanmuuttoon liittyviä uhkia. Maahanmuuttopoliittiseen oh- jelmaan sisältyy yhteensä 34 linjausta, joista yksi (linjaus 27) liittyy lapsen etuun. Ky- seisen linjauksen mukaan otetaan huomioon lapsen edun periaate läpileikkaavana pe- riaatteena turvapaikka- ja pakolaispolitiikassa. Lapsen edun toteutumiseen liittyviä keskeisimpiä toimia (tiedonsaantioikeus, jäljittäminen ja psykososiaalisen arvioinnin kehittäminen yksintulleiden turvapaikanhakijalasten vastaanottamiseen) kuvataan jäl- jempänä jaksossa VII. Erityiset turvaamistoimenpiteet. Maahanmuuttopoliittisen oh- jelman toimeenpanoa tarkastellaan sisäasiainministeriön syksyllä 2007 asettamassa seurantahankkeessa.

126. Eduskunnan oikeusasiamies on lapsia koskevissa kanteluratkaisuissa kiinnittänyt toistuvasti eri viranomaisten huomiota lapsen edun ensisijaisuuteen.

127. Apulaisoikeusasiamies kiinnitti poliisin huomiota lapsen edun huomioon ottamiseen poliisin kohdistettua pakkokeinoja alaikäiseen epäillessään tätä huumausainerikokses- ta (3326/4/05). Toisessa tapauksessa apulaisoikeusasiamies katsoi, että poliisi ei ollut kiinnittänyt huomiota ensisijaisesti lapsen etuun, sillä 11-vuotias lapsi oli kotikäynnin yhteydessä jätetty ulkopuolisen henkilön huostaan lapsen vanhemman ollessa vaka- vasti loukkaantunut (1803/4/06).

128. Kihlakunnanvouti oli kuullut velallisen tytärtä tämän omistamaksi väitetyn veneen omistusoikeudesta ja siihen liittyvistä väitteistä. Apulaisoikeusasiamies otti huomioon lapsen edun ja hänen omaisuutensa suojan, joiden perusteella hän katsoi, ettei ulosot- toviranomaisen tulisi vaatia lapselta hänen omaisuuttaan koskevia tietoja silloin, kun lapsi ei voi itse määrätä tästä omaisuudestaan vajaavaltaisuutensa vuoksi. Apulaisoi- keusasiamies ehdotti myös, että oikeusministeriössä harkittaisiin lainsäädäntöehdotus- ta lapsen kuulemista nykyistä tarkemmiksi säännöksiksi ulosottoasiassa (2393/4/05).

129. Lapsiasiavaltuutettu pitää myönteisenä, että uudessa lastensuojelulaissa on määritel- ty ensimmäistä kertaa lain tasolla mitä lapsen etu tarkoittaa. Lapsiasiavaltuutettu on osaltaan pyrkinyt edistämään lapsivaikutusten arviointia ja tehnyt aloitteen mm. kun- ta- ja palvelurakennehankkeen lapsivaikutusten arvioimiseksi.

130. Myös useat kansalaisjärjestöt pitävät myönteisenä, että lapsen edun käsite määritel- lään uudessa lastensuojelulaissa. Järjestöt toteavat kuitenkin, että lapsen etua ei edel- leenkään huomioida riittävästi kaikessa päätöksenteossa. Järjestöjen mukaan lainsää- däntö ei tällä hetkellä ohjaa lapsivaikutusten arviointiin eikä siihen ole olemassa sään- nönmukaista toteutustapaa samalla tavoin kuin esimerkiksi ympäristö- tai sukupuoli- vaikutusten arviointiin. Tässä mielessä myönteisenä kehityksenä pidetään kuitenkin Stakesin laatima opasta lapsiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnista.

C. OIKEUS ELÄMÄÄN, HENKIINJÄÄMISEEN JA KEHITTYMISEEN (6 ARTIKLA)‌

131. Oikeus elämään. Suomen perustuslaki (1999/731) turvaa jokaisen oikeuden elämään. Perusoikeusuudistuksen esitöiden (HE 309/1993 vp) mukaan perusoikeudet kuuluvat ihmisille heidän elinaikanaan. Oikeusjärjestys antaa kuitenkin eri tavoin suojaa myös ennen syntymää. Osittain tämä toteutuu äidin perusoikeusturvan välityksellä. Lisäksi perustuslain (1999/731) mukaan valtiosäännön perusarvoja on ihmisarvon loukkaa- mattomuuden turvaaminen. Siten esimerkiksi sikiöön ja alkioon kohdistuvat ihmisar- voa loukkaavat lääketieteelliset ja tieteelliset kokeilut ovat perustuslain vastaisia.

132. Ihmisen keinoalkuinen lisääntyminen. Suomen toisessa ja kolmannessa määräaikais- raportissa kerrottiin oikeusministeriön valmistelemasta ehdotuksesta laiksi sukusolu- jen ja alkioiden käytöstä lääketieteellisessä hedelmöityshoidossa ja laista isyyslain (1975/700) muuttamiseksi.

133. Hallituksen esitys (HE 76/2002 vp.) uudeksi hedelmöityshoitoja koskevaksi lainsää- dännöksi annettiin eduskunnalle kesällä 2002, mutta monivivahteisen eduskuntakes- kustelun jälkeen se kuitenkin peruutettiin helmikuussa 2003. Hallitus katsoi kuitenkin tarpeelliseksi jatkaa lain valmistelua. Pitkään valmisteltu laki hedelmöityshoidoista (1237/2006) tuli lopulta voimaan syyskuussa 2007. Laissa on säädetty hoidon saannin

edellytyksistä siten, että parisuhteessa elävien ohella myös naiset, jotka eivät elä avio- liitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa voivat saada hedelmöityshoitoa.

134. Isyyslakiin (1975/700) samalla tehtyjen muutosten mukaan lapsen isä on se mies, joka parisuhteessa on antanut suostumuksensa hedelmöityshoidon antamiseen. Aviomiehen xxxxxxx ei voitaisi kumota, jos lapsi on syntynyt hänen suostumuksellaan annetusta he- delmöityshoidosta. Avioliiton ulkopuolella hedelmöityshoidon avulla syntyneen lapsen osalta miehen isyys voitaisiin vahvistaa tunnustamisella tai oikeudenkäynnissä. Sama koskee sellaisen miehen isyyttä, joka on suostunut siihen, että hänen luovuttamiaan siittiöitä saadaan käyttää hedelmöityshoitoon naiselle, joka ei elä parisuhteessa miehen kanssa, ja siihen, että hänen isyytensä voidaan vahvistaa.

135. Valtakunnallinen vammaisneuvosto kiinnittää huomiota YK:n vammaisten ihmis- ten oikeuksia koskevassa yleissopimuksen 10 artiklaan, jossa todetaan, että vammai- silla ihmisillä on oikeus elämään ja että valtioiden tulee tukea vammaisten ihmisten yhdenvertaisia mahdollisuuksia elää täysipainoista elämää. Valtakunnallinen vammais- neuvosto pitää tärkeänä yleissopimuksen voimaansaattamisen mahdollistavien lain- säädäntömuutosten valmistelua mahdollisimman nopealla aikataululla. Valtakunnalli- nen vammaisneuvosto ja Valtakunnallinen terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta järjestivät marraskuussa 2007 seminaarin aiheesta ´Vammaisten oikeudet sosiaali- ja terveydenhuollossa; Näkökulmia elvytykseen, hedelmöityshoitoihin ja adoptioon´. Seminaarin keskusteluissa kävi ilmi, että vammaiselta lapselta saatetaan evätä tavan- omaiset terveydenhoitotoimenpiteet vammaisuuden perusteella. Joissain tapauksissa lapsen vanhempien tietämättä on jopa tehty papereihin merkintöjä elvyttämiskiellosta. Myös eduskunnan oikeusasiamies on kiinnittänyt Terveydenhuollon oikeusturvakes- kuksen huomiota puutteellisiin potilasasiakirjamerkintöihin.8

136. Raskaana olevat päihdeongelmaiset. Xxxxxxxx XX-hallituksen ohjelmassa kiinnitetään huomiota sekä lapsiperheiden että raskaana olevien naisten hoitoon ja palveluihin. Raskaana olevien naisten päihteiden käytön tunnistaminen ja siihen puuttuminen on edelleen haaste koko palvelujärjestelmälle. Erityisen tärkeä rooli on neuvolajärjestel- mällä. Avopalveluja tarvitaan kattavasti koko maassa ja työnjakoa peruspalveluiden ja erityispalveluiden välillä on selkiytettävä. Sosiaali- ja terveysministeriö onkin asetta- nut työryhmän raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten hoidon kehittämiseen. Työryhmän tehtävänä on kartoittaa sekä päihdeäitien että päihdeongelmaisten lasten tarvitsemien palvelujen nykytila ja tehdä ehdotukset palvelujen kehittämiseksi. Työ- ryhmä arvioi lisäksi raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten tahdosta riippumat- toman hoidon tarvetta ja tekee ehdotukset mahdollisista säädösmuutoksista. Työryh- män tulee jättää lopullinen esitys viimeistään vuoden 2008 lopussa.

137. Kansalaisjärjestöjen mukaan päihdeongelmaisten naisten lasten oikeuteen kehittyä on tähän mennessä valtion taholta kiinnitetty riittämättömästi huomiota. Lastensuojelussa on pula niin lasten asioita hoitavista, lain edellyttämän pätevyyden omaavista sosiaali- työntekijöistä kuin sijaisperheistä, jotka ovat saaneet riittävän koulutuksen ja tuen eri- tyistarpeisten lasten hoitamiseen. Järjestöjen mukaan tällä hetkellä ainoa tapa, jolla pystytään huolehtimaan näiden lasten asianmukaisesta hoidosta ennen syntymää, on päihderiippuvaisten äitien vapaaehtoinen hakeutuminen hoitoon raskausaikana.

8 Dnro 2828/2/07, 8.10.2007

D. LAPSEN MIELIPITEEN HUOMIOON OTTAMINEN (12 ARTIKLA)‌

Suositus 23. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio ryhtyy lainsäädännöllisiin ja muihin toi- menpiteisiin varmistaakseen, että yleissopimuksen 12 artikla pannaan täysimääräisesti täytän- töön, erityisesti siltä osin kuin on kyse lapsen oikeudesta ilmaista mielipiteensä suoraan tuo- marille silloin, kun oikeudenkäynnissä ja/tai hallintomenettelyssä tehdään lapseen vaikuttavia päätöksiä.

138. Lastensuojelulaki. Uudella lastensuojelulailla (2007/417) lapsen osallisuuden vahvis- tamiseksi lapsen mielipiteen selvittämistä, kuulemista ja puhevallan käyttöä koskevia säännöksiä selkiytettiin. Lakiin otettiin myös lapselle määrättävää edunvalvojaa kos- keva säännös. Säännösten tavoitteena on varmistaa, että jokaisella lapsella on mah- dollisuus vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin.

139. Lapsen asema lastensuojeluasiassa. Uuden lastensuojelulain (2007/417) nojalla las- tensuojelua toteutettaessa on selvitettävä lapsen mielipide sekä otettava se huomioon lapsen iän ja kehitystason edellyttämällä tavalla. Lapsen mielipide on selvitettävä hie- novaraisesti sekä siten, että tästä ei aiheudu tarpeettomasti haittaa lapsen ja hänen vanhempiensa tai muiden läheisten ihmisten välisille suhteille. Kaksitoista vuotta täyt- täneelle lapselle on myös varattava tilaisuus tulla kuulluksi hallintolain (423/2003) mukaisesti häntä itseään koskevassa lastensuojeluasiassa. Lapsen mielipide voidaan jättää selvittämättä ainoastaan jos selvittäminen vaarantaisi lapsen terveyttä tai kehi- tystä tai jos se muutoin olisi ilmeisen tarpeetonta. Mielipiteen selvittämisen yhteydes- sä lapselle ei saa antaa sellaisia tietoja, jotka vaarantavat hänen kehitystään tai ovat vastoin muuta erittäin tärkeää yksityistä etua.

140. Lastensuojelulain (2007/417) mukaan 12 vuotta täyttäneellä on itsenäinen puhevalta huoltajansa tai muun laillisen edustajansa rinnalla kaikissa lastensuojeluasioissa. Tämä merkitsee, että lapsi voi niin halutessaan itsenäisesti vaatia esimerkiksi sijaishuolto- paikan muutosta, muutosta yhteydenpitoon läheistensä kanssa tai huostaanoton lak- kauttamista. Puhevaltaan liittyy siis täydet prosessioikeudet lukuun ottamatta joitakin asiaryhmiä, joissa lapsella ei ole itsenäistä muutoksenhakuoikeutta ennen 15 vuoden ikää.

141. Lapsi on aina asianosaisen asemassa lastensuojeluasiassa riippumatta siitä, onko hä- nelle oikeus käyttää puhevaltaansa itsenäisesti vai laillisen edustajan avulla. Siitä, ku- ka lapsen puhevaltaa tuomioistuimessa käyttää, on uudessa lastensuojelulaissa (2007/417) erityisiä säännöksiä. Xxxx mukaan lapselle on määrättävä lastensuojeluasi- assa edunvalvoja huoltajan tilalle hänen puhevaltaansa käyttämään, jos on perusteltua syytä olettaa, ettei huoltaja voi puolueettomasti valvoa lapsen etua ja edunvalvojan määrääminen on tarpeen asian selvittämiseksi tai muutoin lapsen edun turvaamiseksi.

142. Lapsen mielipiteen selvittäminen lastensuojeluasiassa on pääsääntö, josta voidaan poiketa vain erityisin syin, jos selvittäminen vaarantaisi lapsen terveyttä tai kehitystä tai jos se on muutoin ilmeisen perusteltua. Viimeksi mainittu tilanne voisi olla kysees- sä esimerkiksi silloin, kun käsiteltävänä oleva hakemus tai vaatimus on selvästi perus- teeton. On myös mahdollista, ettei lapsen psyykkinen tila kestä mielipiteen selvittä- mistä tai se järkyttäisi häntä tai rasittaisi häntä muuten kohtuuttomasti. Lapsen psyyk- kinen suojelu menee tällöin mielipiteen selvittämisen edelle.

143. Hallintolain (423/2003) mukaan asianosaiselle on toimitettava kuulemisen kohteena olevat asiakirjat alkuperäisinä tai jäljennöksinä taikka varattava muutoin tilaisuus tu- tustua niihin. Lapselle on siten kuulemisen yhteydessä varattava tilaisuus tutustua kaikkiin viranomaisen laatimiin asiakirjoihin, jotka päätöksentekijällä on käytettävis- sään. Jos asiakirjat sisältävät esimerkiksi lapsen vanhemmista sellaisia tietoja, jotka voisivat vakavasti vaarantaa lapsen mielenterveyttä tai hänen suhdettaan vanhempiin- sa, rajoittamaton tietojen antaminen voi olla vastoin lapsen etua. Säännös korostaa si- tä, että tietojen antamista tulee arvioida aina erityisesti lapsen näkökulmasta.

144. Uusi lastensuojelulaki (2007/417) parantaa lapsen oikeutta tulla henkilökohtaisesti kuulluksi tai saada omat näkemyksensä ja kokemuksensa tiedoksi tahoille, jotka teke- vät häntä koskevia oikeudellisia tai hallinnollisia lastensuojelupäätöksiä. Lain peruste- luissa korostetaan, että hyvin pienenkin lapsen kokemus lähiympäristöstään voidaan selvittää ja viestittää päätöstä tekeville, jos tämän toteuttaa vaikkapa lapsipsykologi tai tehtävään harjaantunut lastensuojelun työntekijä. Esimerkiksi vauvan vuorovaiku- tusta vanhempiensa kanssa voidaan tarkkailla ja tehdä siitä havaintoja ja johtopäätök- siä, jotka dokumentoidaan ja välitetään edelleen päätöksentekijöille.

145. Lapsen kuuleminen lastensuojeluasiassa tuomioistuimessa. Lastensuojelulaissa (2007/417) säädetään myös lapsen kuulemisesta tuomioistuimessa lastensuojelua koskevissa asioissa. Lasta voidaan kuulla henkilökohtaisesti hallinto-oikeudessa tai korkeimmassa hallinto-oikeudessa, jos lapsi sitä pyytää tai siihen suostuu. Alle 12- vuotiasta lasta voidaan kuitenkin kuulla henkilökohtaisesti vain, jos kuuleminen on välttämätöntä asian ratkaisemiseksi ja siitä ei voida arvioida aiheutuvan lapselle mer- kittävää haittaa. Sääntelyn tavoitteet ovat kahtalaiset. Toisaalta sen tavoitteena on luoda lapsille ikäkautensa mukainen mahdollisuus ilmaista mielipiteensä tuomiois- tuimessa ja toisaalta suojella lapsia kuulemisen mahdollisesti aiheuttamilta psyykkisiltä vaurioilta. Tämän vuoksi säännöksessä on korostettu lapsen oikeutta kieltäytyä kuu- lemisesta ja toisaalta lisätty järjestelyitä, joilla lapsen mielipide voidaan muutoin saat- taa tiedoksi tuomioistuimelle.

146. Lapsen oikeuksien yleissopimuksen 12 artikla ei velvoita jäsenvaltioita siihen, että las- ta olisi aina suoraan kuultava tuomioistuimessa. Artiklan 2 kappaleen mukaan lapsen oikeus ilmaista näkemyksensä häntä koskevissa asioissa voidaan toteuttaa joko suo- raan tai edustajan tai asianomaisen toimielimen välityksellä kansallisen lainsäädännön menettelytapojen mukaisesti. Artikla mahdollistaa siten erilaisten menettelytapojen käyttämisen. Suora kuuleminen tuomioistuimissa ei ole aina paras tapa pyrittäessä saamaan esille lapsen aito, vakaa ja ilman painostusta tai muuta asiatonta vaikuttamis- ta muodostunut mielipide.

147. Xxxxxx kuuleminen häntä koskevassa asiassa on erityisesti lapsen oikeusaseman kan- nalta ensiarvoisen tärkeää. Xxxxxxxx olisi lähtökohtaisesti oltava oikeus tulla kuulluksi häntä itseään koskevassa asiassa myös henkilökohtaisesti tuomioistuimessa. Sen si- jaan kovin nuoren lapsen kuuleminen vastoin hänen tahtoaan tuomioistuinkäsittelyssä voi aiheuttaa lapselle kohtuutonta ahdistusta ja kääntyä itse tarkoitustaan eli lapsen etua ja asian selvittämistä vastaan.

148. Toisaalta lapsen suoralla kuulemisellakin on etunsa. Suora kuuleminen antaa tuoma- rille mahdollisuuden muodostaa omiin havaintoihin perustuva kuva asiasta ja näin täydentää sosiaaliviranomaisten kertomuksesta syntyvää kuvaa. Tuomareille järjestet-

tävissä lapsioikeutta koskevissa koulutustilaisuuksissa kysymys siitä, millä tavoin lap- sen mielipide saadaan parhaiten selville, on jatkuvasti esillä ja pohdinnan kohteena.

149. Yli 12-vuotiasta lasta on jo ennen uuden lastensuojelulain (2007/417) voimaantuloa kuultu useimmissa hallinto-oikeuksissa henkilökohtaisesti hallinto-oikeuden suullises- sa käsittelyssä. Lähes kaikissa hallinto-oikeuksissa on katsottu, että päätöksestä valit- taneella lapsella on oikeus olla läsnä istunnossa koko käsittelyn ajan. Muilla asianosai- silla on myös katsottu olevan oikeus olla läsnä 12 vuotta täyttänyttä kuultaessa, jos he näin vaativat. Useimmat hallinto-oikeudet ovat katsoneet, ettei tuomioistuimilla ole ollut oikeutta käyttää kuulemisen tapaa koskevaa harkintaa. Käytännössä on syntynyt tilanteita, joissa lapsi jopa itse vastustaa tulla kuulluksi oikeudessa. Lapsen kuulemi- nen asianosaisten läsnä ollessa voi myös aiheuttaa lapselle vaikean lojaliteettiristirii- dan.

150. Edellä mainittujen tilanteiden välttämiseksi lastensuojelulakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 252/2006) katsottiin, että lakia olisi tarpeen muuttaa siten, että hal- lintotuomioistuinten harkintavaltaa lapsen henkilökohtaisessa kuulemisessa lisättäisiin. Tuomioistuimen harkintaan jäi edelleen, pitääkö se 12 vuotta täyttäneen lapsen pai- kalla olemista niin välttämättömänä, että hänet velvoitetaan tulemaan suulliseen käsit- telyyn. Asianosaisen asemassa oleva lapsi voidaan kutsua tuomioistuimen suulliseen käsittelyyn siten, että saapuminen jää hänen itsensä harkintaan.

151. Jos alle 12-vuotiaan mielipide selvitetään tuomioistuimessa suullisesti, se toteutetaan hyvin erilaisin muodoin. Lasta voidaan kuulla tuomioistuimessa koko ratkaisuko- koonpanon läsnä ollessa tai suppeammassa kokoonpanossa. Toinen tapa on selvittää lapsen mielipide siinä kasvuympäristössä, mihin hän on sijoitettuna oikeudenkäynnin aikana. Yleensä asianosaiset tai lastensuojeluviranomaisen edustajat eivät ole läsnä lasta kuultaessa. Lapsen kuuleminen dokumentoidaan tavallisesti äänittämällä kuule- mistilanne tai videoimalla se. Kuuleminen voidaan myös kirjata laatimalla kuulemises- ta pöytäkirja.

152. Lapsen kuulemiseen liittyvästä menettelystä säädetään lastensuojelulaissa (2007/417), jotta menettely saadaan tuomioistuimissa yhteneväiseksi ja lapsen edun turvaavaksi. Vaihtoehtoisten kuulemismenetelmien käyttö mahdollistaa sen, että kunkin tapauksen erityispiirteet voidaan ottaa huomioon.

153. Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevat oikeudenkäynnit. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (1983/361) mukaan lapsi ei ole asianosaisen asemas- sa, kun hänen huoltoaan ja tapaamisoikeuttaan koskevaa oikeusriitaa käsitellään tuo- mioistuimessa. Kunnan sosiaalitoimen tehtäväksi on uskottu sen tarpeelliseksi harki- tessaan osallistua asian suulliseen tuomioistuinkäsittelyyn. Käytännössä tämä on ää- rimmäisen harvinaista.

154. Asian arvioinnin lapsen edun kannalta katsotaan toteutuvan siten, että tuomioistuin voi sen tarpeelliseksi katsoessaan pyytää lapsen asuinkunnan sosiaaliviranomaisilta ns. olosuhdeselvityksen. Lapsen mielipide selvitetäänkin normaalisti tätä selvitystä laadit- taessa, ja tällöin se myös kirjataan sosiaalitoimen tuomioistuimelle laatimaan selvityk- seen. Halutessaan tuomioistuin voi kutsua sosiaalitoimen edustajan kuultavaksi suulli- seen oikeuden istuntoon.

155. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annettu laki (1983/361) antaa tuomiois- tuimelle harkinnanvaraisesti mahdollisuuden kuulla lasta henkilökohtaisesti suullisessa käsittelyssä, mutta pääsääntöiseksi menettelyksi tätä ei ole säädetty.

156. On syytä todeta, että suurin osa lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevista oikeu- dellisista järjestelyistä toteutetaan vanhempien keskinäisellä sopimuksella, jonka sosi- aalilautakunta tai tuomioistuin vahvistaa. Tällainen sopimus on pantavissa täytäntöön kuten lainvoimainen päätös. Tästä syystä oikeuskäsittelyyn päätyy vain pieni ja riitai- sin murto-osa erossa asuvien lasten huolto- ja tapaamisoikeusjärjestelyistä.

157. Korkein oikeus on myös hiljattain ottanut kantaa eroperheen lasten ja vanhempien tapaamisajoista sopimiseen sekä lapsen edun tulkintaan huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevissa asioissa. Eroperheen lasten ja vanhempien tapaamisajat pitää korkeimman oikeuden kesäkuussa 2008 antaman päätöksen mukaan sopia sitovasti, vaikka lapset vastustaisivatkin tiukkoja aikatauluja. Oikeus perusteli päätöstään sillä, että vastuu tapaamisista ei saa jäädä yksin lapselle vanhempien välisten mahdollisten ristiriitatilan- teiden aikana. Korkein oikeus kumosi käräjäoikeuden ja hovioikeuden samassa asias- sa antamat päätökset, joissa oli kieltäydytty vahvistamasta tapaamisoikeutta koskevaa sopimusta. Käräjäoikeus ja hovioikeus eivät olleet lapsen edun vastaisena vahvista- neet sopimusta, jossa määriteltiin tapaamisten vähimmäismäärät ja ajankohdat, koska isällään asuneet 13- ja 16 -vuotiaat lapset olivat kertoneet arvostavansa vapaata oike- utta tavata äitiään. Korkein oikeus katsoi kuitenkin, ettei ollut lapsen edun mukaista asettaa häntä sellaiseen tilanteeseen, jossa hänen olisi itse päätettävä asemastaan, jos vanhemmat riitaantuvat.9

158. Kielilait. Suomen kolmannen määräaikaisraportin jälkeen on vuoden 2004 alusta läh- tien tullut voimaan uusi kielilaki (423/2003) sekä uusi saamen kielilaki (1086/2003).

159. Kielilain (423/2003) tarkoituksena on turvata perustuslaissa säädetty jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa jompaakumpaa Suomen kansal- liskielistä eli joko suomea tai ruotsia. Kansalliskielistä ruotsi on vähemmän käytetty kieli, joten sitä voidaan tässä mielessä pitää vähemmistökielenä. Kielilain (423/2003) tavoitteena on, että jokaisen oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja hyvään hallintoon taataan kielestä riippumatta sekä että yksilön kielelliset oikeudet toteute- taan ilman, että niihin tarvitsee erikseen vedota. Laki turvaa jokaiselle muun muassa oikeuden käyttää valtion viranomaisessa ja kaksikielisessä kunnallisessa viranomaises- sa suomea tai ruotsia. Viranomaisen on lisäksi järjestettävä asiassa kuultavalle mah- dollisuus tulla kuulluksi omalla kielellään, suomeksi tai ruotsiksi. Jokaisella on kui- tenkin oikeus käyttää omaa kieltään ja tulla kuulluksi omalla kielellään viranomaisen aloitteesta vireille tulevassa asiassa, joka välittömästi kohdistuu hänen tai hänen huol- lettavansa perusoikeuksiin tai joka koskee viranomaisen hänelle asettamaa velvoitetta.

160. Saamen kielilain (1086/2003) tarkoituksena on osaltaan turvata perustuslaissa säädet- ty saamelaisten oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Laissa sää- detään saamelaisten oikeudesta käyttää omaa kieltään tuomioistuimessa ja muussa vi- ranomaisessa sekä julkisen vallan velvollisuuksista toteuttaa ja edistää saamelaisten kielellisiä oikeuksia erityisesti saamelaisten perinteisellä kotiseutualueella. Tavoitteena on, että saamelaisten oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja hyvään hallin- toon taataan kielestä riippumatta sekä että saamelaisten kielelliset oikeudet toteute-

9 KKO 2008:69

taan ilman, että niihin tarvitsee erikseen vedota. Xxxxxx turvataan muun muassa saame- laisten oikeus omassa asiassaan tai asiassa, jossa häntä kuullaan, käyttää laissa tarkoi- tetussa viranomaisessa saamen kieltä. Viranomainen ei saa rajoittaa tai kieltäytyä to- teuttamasta laissa säänneltyjä kielellisiä oikeuksia sillä perusteella, että saamelainen osaa myös muuta kieltä, kuten suomea tai ruotsia.

161. Nuorisolaki. Myös nuorisolaissa (72/2006) säädetään nuorten osallistumisesta ja kuu- lemisesta. Lain mukaan nuorille tulee järjestää mahdollisuus osallistua paikallista ja alueellista nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn. Lisäksi nuoria on kuultava heitä koskevissa asioissa. Lain tarkoituksena on tukea nuorten kasvua ja itsenäistymistä, edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta ja nuorten sosiaalista vahvis- tamista sekä parantaa nuorten kasvu- ja elinoloja. Tavoitteen toteuttamisessa lähtö- kohtina ovat yhteisöllisyys, yhteisvastuu, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, monikulttuuri- suus ja kansainvälisyys, terveet elämäntavat sekä ympäristön ja elämän kunnioittami- nen. Laissa nuorilla tarkoitetaan alle 29- vuotiaita.

162. Valtakunnallinen vammaisneuvosto korostaa vammaisten lasten erityisasemaa eri- tyisesti lapsen oikeuksien yleissopimuksen12 artiklan soveltamistilanteissa. Puhe- vammaisen, etenkin dysfaattisen henkilön oikeudet eivät toteudu niin kuin laki sosiaa- lihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista edellyttäisi.

163. Kansalaisjärjestöt kiinnittävät huomiota siihen, että tuomioistuinten mahdollisuudet käytännössä kuulla lasta suoraan ovat edelleen riittämättömät mm. tuomarien ja muun henkilökunnan lapsen kuulemista koskevan koulutuksen puutteen ja lapsiystävällisten tilojen puutteen vuoksi. Lapsen kuulemiseen suoraan tuomioistuimessa suhtaudutaan Suomessa edelleen varsin pidättyvästi, joten lapsen kuuleminen tuomioistuimessa on edelleen hyvin harvinaista. Järjestöt toteavat myös, että käytännössä lisäksi kuntien valmiudet lainsäädännön noudattamisessa edelleen ovat kuitenkin heikot. Lastensuo- jelun resurssit ovat useimmissa kunnissa riittämättömät.

164. Kansalaisjärjestöjen näkemyksen mukaan lapsen kuuleminen häntä itseään koskevissa asioissa tulisi olla automaattinen käytäntö. Lisäksi myös erilaisia mekanismeja lasten osallistumiselle päätöksenteon eri vaiheisiin tulee vahvistaa. Kunnalliset osallistumis- järjestelyt ovat avainasemassa tässä tehtävässä.

165. Kansalaisjärjestöt kiinnittävät huomiota myös siihen, että tutkittua tietoa ns. kaksin- kertaisten vähemmistöryhmien kuulemisesta on hyvin vähän. Esimerkiksi liikuntara- joitteisten ja kehitysvammaisten pakolaisten ja maahanmuuttajien tilanne on järjestö- jen mukaan vaikea eikä heidän oikeutensa tulla kuulluiksi toteudu. Lisäksi seksuaali- silla vähemmistöillä saattaa olla vaikeaa niissä etnisissä yhteisöissä, joissa seksuaalivä- hemmistöjä ei ehkä lainkaan hyväksytä tai suhtautuminen voi olla hyvin kielteistä.

IV. KANSALAISOIKEUDET JA PERUSVAPAUDET (Artiklat 7, 8, 13– 17 ja 37 artiklan a -kohta)

suositus 25. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio vahvistaa toimenpiteitään lasten tehok- kaaksi suojelemiseksi altistumiselta väkivallalle, rasismille ja pornografialle matkaviestintek- nologian, videoelokuvien, pelien ja muun teknologian välityksellä, mukaan lukien Internet. Komitea ehdottaa myös, että sopimusvaltio kehittää ohjelmia ja strategioita, joiden avulla matkaviestinteknologiaa, mediamainontaa ja Internetiä voidaan käyttää keinona lasten ja van-

hempien tietoisuuden lisäämiseksi lasten hyvinvoinnille vahingollisesta tiedosta ja aineistosta. Sopimusvaltiota kannustetaan kehittämään sopimuksia ja hankkeita yhteistyössä toimittajien ja tiedotusvälineiden kanssa lasten suojelemiseksi altistumiselta tiedotusvälineissä esiintyvälle haitalliselle tiedolle ja heille tarkoitetun tiedon laadun parantamiseksi.

166. Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman yhtenä tavoitteena on mediaympäristö- jen turvallisuuden parantaminen. Ohjelma pyrkii muun muassa parantamaan lasten omia valmiuksia suojautua ei-toivotuilta ja haitallisilta mediasisällöiltä, sekä paranta- maan vanhempien ja muiden kasvattajien osaamista lastensa mediakasvatuksessa. Oh- jelma pyrkii myös vastuuttamaan mediatoimijat kantamaan vastuunsa aiempaa vah- vemmin sekä suhtautumaan erityisen kriittisesti väkivaltaviihteen sekä seksuaalisvärit- teisten sisältöjen levittämiseen. Näiden lisäksi ohjelmassa on painotettu lasten ja nuor- ten tarpeiden huomioonottamista ohjelmatarjonnassa. Toimenpiteinä ohjelmassa esite- tään muun muassa media- ja kuluttajakasvatuksen lisäämistä, alaikäisten suojelua koskevan lainsäädännön tarkistamista, sekä mediatoimijoiden itsesääntelyn kehittä- mistä. Lisäksi televisiotoimijoita kannustetaan panostamaan lapsille ja nuorille suun- natun ohjelmaosuuden kasvattamiseen ja heidän tarpeidensa huomioimiseen.

167. Laki lapsipornografian levittämisen estotoimista. Liikenne- ja viestintäministeriössä valmisteltiin vuonna 2006 laki lapsipornografian levittämisen estotoimista (1068/2006), jonka tarkoituksena on lasten ja heidän perusoikeuksiensa suojaamiseksi edistää toimenpiteitä, joiden avulla voidaan estää pääsy ulkomailla ylläpidettäviin lap- sipornosivustoihin. Laki astui voimaan vuoden 2007 alusta. Xxxx antaa poliisille toi- mivallan luovuttaa tietoja lapsipornografiasivustoista nettioperaattoreille, jotka puo- lestaan estävät pääsyn sellaisille nettisivuille, jotka sisältävät lapsipornografiaa.

168. Poliisin ylijohto on tehnyt aktiivisesti töitä eri tahojen kanssa, jotta lapsipornografian torjuntatyötä tehostettaisiin, koska Internetin ja muiden tietoverkkojen käytön yleis- tyminen on synnyttänyt uudenlaista rikollisuutta ja avannut myös uuden väylän perin- teisemmän rikollisuuden toteuttamiselle. Rikollisen aineiston, esimerkiksi lapsipornon levittäminen on tietoverkon kautta huomattavasti nopeampaa ja riskittömämpää kuin aikaisemmin.

169. Laki kuvaohjelmien tarkastamisesta. Vuonna 2001 voiman tulleessa laissa kuvaoh- jelmien tarkastamisesta (775/2000) määritellään kuvaohjelmien tarkastamisesta ja luokittelusta ja muun muassa lapsen kehitykselle haitallisista ohjelmista. Vuonna 2003 tehdyssä arvioinnissa todettiin, että kuvaohjelmalaki on toiminut hyvin. Arvioinnissa tuotiin esiin muutamia tarpeita lain uudistamiseksi, jotka toteutettiin vuonna 2006 hy- väksytyssä lain muutoksessa. Lain ikärajaluokitusta muutettiin lisäämällä siihen uusi

13 vuoden ikäraja. Mediaympäristön nopean muutoksen vuoksi opetusministeriö asetti vuoden 2008 alussa työryhmän pohtimaan nykyisen kuvaohjelmalainsäädännön muutostarpeita.

170. Yleistä lainsäädännöstä, itsesääntelystä ja yhteistyöstä. Lainsäädännön mahdollisuu- det rakentaa lapsille ja nuorille turvallista media- ja internetympäristöä ovat varsin ra- jalliset. Lainsäädäntö muodostaa perusturvan, joka suojaa rikollisissa sekä sopimuk- sellisesti ja taloudellisesti ongelmallisissa tilanteissa. Tehokkaimmin turvallista me- diaympäristöä on rakennettu kehittämällä mediatoimijoiden itsesääntelytoimenpiteitä ja parantamalla toimijoiden välistä yhteistyötä ja tiedonjakoa. Itsesääntelyllä on pitkät perinteet suomalaisissa joukkotiedotusvälineissä, mutta sen on todettu soveltuvan myös internetin ja matkapuhelinten sisältöjen valvontaan.

171. Uusi arjen tietoyhteiskuntastrategia 2007–2011 ja mediafoorumi. Liikenne- ja vies- tintäministeriön viestintäpoliittisen strategian tavoitteena on vastata teknologisen ke- hityksen sekä toimintaympäristön muutosten myötä syntyneisiin uusiin haasteisiin. Strategia antaa suunnan ministeriön viestintäpolitiikalle vuosiksi 2007 - 2011 ja se muodostuu keskeisimmistä ministeriön vastuulla olevista tietoyhteiskunta- ja viestin- täpolitiikan osa-alueista. Strategia täydentää käynnissä olevaa Arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunnan puitteissa tehtävää tietoyhteiskunnan laajempaa kehittämistyötä. Strategiassa painotetaan lasten ja nuorten asemaa tietoyhteiskuntapalveluiden käyttä- jinä sekä nostetaan esille kansalaisten medialukutaidon parantamisen tärkeys. Tavoit- teena on, että sähköisen viestinnän ympäristö olisi kaikille turvallinen. Arjen tietoyh- teiskuntastrategian sekä lapsi- ja nuorisopolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi liiken- ne- ja viestintäministeriö on helmikuussa 2008 asettanut alan asiantuntijoista koostu- van mediafoorumin arvioimaan median ja internetin roolia lasten ja nuorten arjessa, edistämään lasten ja nuorten valmiuksia toimia sähköisessä viestintäympäristössä sekä pohtimaan mahdollisia keinoja vähentää sähköisestä viestinnästä lapsille ja nuorille ai- heutuvia haittoja. Mediafoorumin toimikausi on vuoden 2010 loppuun asti ja sen xx- xxx tarjoamaan alan toimijoille tilaisuuden nostaa ajankohtaisia asioita keskustelun kohteeksi sekä mahdollisuuden pohtia yhdessä ratkaisuja esiin nouseviin ongelmiin.

172. Tietoturvapäivä-hanke. Yksi merkittävimmistä toimenpiteistä turvallisen internetin luomiseksi on ollut kansallisen tietoturvastrategian toimeenpano. Erityisesti vuosittain järjestettävässä Tietoturvapäivä-hankkeessa on jo vuosia tehty hyvää valistustyötä kohdennetusti lapsille, nuorille ja heidän kasvattajilleen. Tietoturvapäivä on esimerkki hankkeesta, jossa viranomaiset, järjestöt ja yritykset ovat yhdessä toimineet pitkäjän- teisesti tärkeän asian eteen. Tämän vuoden Tietoturvapäivä-hankkeen antia ovat muun muassa päivitetty Xxxxxxxxxxxxxx.xx -sivusto, joka on Tietoturvapäivä-hankkeen verkkopalvelu, jossa on selkokielistä kuluttajatietoa tietoturvan haltuunottoon. Tieto- xxxxxxxxxx.xx -sivusto on puolestaan Tietoturvapäivä-hankkeen koululaisille, opettajil- le ja vanhemmille tarkoitettu mediakasvatuksen ja tietoturvaopetuksen tukisivusto. Tietoturvakoulun verkkosivuilla on mm. julkaistu uusi Nettipelurit-peli. Pelin avulla lapset ja nuoret voivat tutustua muun muassa netin käytön pelisääntöihin, omien tieto- jen suojaamiseen, verkossa asioimiseen ja tekijänoikeuksien kunnioittamiseen.

173. Liikenne- ja viestintäministeriö on jo vuosia tukenut ja rahoittanut myös lastensuoje- lujärjestöjen turvallisempaa mediaympäristöä tukevia hankkeita. Tällaisia hankkeita ovat olleet esimerkiksi Pelastakaa Lapset ry:n Nettivihje, joka valistaa internetin käy- töstä ja ylläpitää vihjepalvelinta internetin laittoman ja haitallisen aineiston poistami- seksi, sekä Mannerheimin Lastensuojeluliiton TUNNE-projektin avulla rakennettu valtakunnallinen kouluttajaverkosto ja vanhempien sekä lasten mediankäyttöopastus.

174. Turvallisen mediaympäristön ja medialukutaidon edistäminen. Mediasisällöt ja - välineet ovat merkittävä osa 2000-luvun jokapäiväisestä elämää myös lasten maail- massa. Kasvattajat kohtaavat työssään uusia haasteita: heidän tulee tiedostaa sekä median tarjoamat mahdollisuudet että uhat. Mediataidot ovat digiajan kansalaistaitoja: jokaisen tulisi osata käyttää mediaa, kyetä tulkitsemaan median viestejä kriittisesti, osata ilmaista itseään median avulla sekä ymmärtää julkisuuden luonne. Xxxxxxxx on oikeus tulla suojelluksi sellaiselta sisällöltä, joka ei heille kuulu heidän ikänsä tai kehi- tyksensä perusteella.

175. Opetusministeriö käynnisti vuonna 2003 lasten mediaympäristön osa-alueita ja kehit- tämistarpeita kartoittavan Lapset ja media -ohjelman valmistelun. Vuosien 2005– 2008 aikana Lapset ja media -ohjelmassa on tuettu lasten ja heidän kanssaan toimivi- en aikuisten medialukutaitoa ja tietoisuutta turvallisista mediakasvatuksesta mm. ma- teriaaleilla ja koulutuksella, tiedottamisen tehostamisella sekä tutkimuksella. Esimer- kiksi pienten lasten Mediamuffinssi-hankkeessa luotiin varhaiskasvatukseen me- diakasvatuksen kansallinen linjaus. Kokonaisuudessa tilattiin tutkimuskatsaus Median vaikutukset lapsiin ja nuoriin, joka kokosi kansainvälistä ja kotimaista tutkimustietoa eri medioiden vaikutuksista lasten ja nuorten kehitykseen.

176. Internetissä tapahtuva rikollisuus sekä sananvapauden rajoittamiseen liittyvät aiheet, kuten rikoslaissa (1889/39) rangaistavaksi teoksi säädetty kiihottaminen kansanryh- mää vastaan ja yhdenvertaisuuslain (2004/21) häirintäkielto nousivat vahvasti esille vähemmistövaltuutetun toiminnassa vuosina 2006 ja 2007. Valtuutettu teki yhteis- työtä muun muassa Pelastakaa Lapset ry:n, Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssin se- kä Suomen Punaisen Ristin kanssa ns. nettirasismiin liittyen. Järjestöt aloittivat ke- väällä 2007 Erilaisia - Samanarvoisia chatin nuorten suosimilla sivustoilla. Syksyllä 2007 vähemmistövaltuutettu järjesti yhteistyössä näiden järjestöjen kanssa seminaarin, jonka aiheena oli Nuoret ja arkipäivän rasismi - Internet ongelmana ja tukimuotona. Seminaarissa pohdittiin muun muassa palveluntarjoajien eli keskustelupalstojen ylläpi- täjien kanssa, miten tukea rasismia kokeneita nuoria ja voisiko internet tarjota mah- dollisuuden helposti saavutettavien tukipalveluiden tarjoamiseen sekä miten interne- tissä esiintyvään rasismiin voi puuttua. Vähemmistövaltuutettu osallistui myös Erilai- sia - Samanarvoisia chatin valvojien kouluttamiseen. Edelleen vähemmistövaltuutettu teki vuoden aikana yhteistyötä eri viranomaisten ja järjestöjen kanssa muun muassa esitutkintaa suorittavien poliisien kouluttamiseksi.

177. Lapsiasiavaltuutetun mukaan ohjaus mediataitoihin ei tavoita Suomessa tasapuoli- sesti kaikkia lapsia ja nuoria eikä heidän kanssaan toimivia aikuisia. Mediakasvatus on liiaksi yksittäisten hankkeiden varassa. Myöskään lasten ja nuorten parissa toimivien eri alojen ammattilaisten koulutuksessa ei ole tarpeeksi mediakasvatuksellisia opinto- ja. Lapsiasiavaltuutettu on kuitenkin arvioinut lapsipornografian levittämisen estotoi- mista annetun lain edistävän YK:n lapsen oikeuksien komitean antaman suosituksen toteutumista.

178. Myös kansalaisjärjestöt kiinnittävät huomiota siihen, että lasten mediataitojen paran- tamiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Haitallisten internet-sisältöjen osalta eri- tyisesti pienten lasten kasvattajien tietoisuutta kotitalouksille tarjottavista esto- ja suodatusohjelmista tulisi lisätä.

179. Järjestöt toteavat myös Viestintäviraston resurssien televisio-ohjelmia koskevien lap- sia suojelevien säännösten valvontaan olevan riittämättömät. Televisioyhtiöiden it- sesääntelyn alalla on tapahtunut myönteistä kehitystä, mutta itsesääntelyyn perustuvat lapsen kehitykselle haitallisten tv-ohjelmien lähetysajat ovat edelleen liian varhaiset. Ongelmana on myös, että lapsen kehitykselle haitallisia ohjelmia mainostetaan tv- kanavilla lasten televisiokatseluaikaan.

V. PERHEYMPÄRISTÖ JA SIJAISHUOLTO (Artiklat 5, 18 (kappaleet 1- 2), 9-11, 19–21, 25, 27 (kappale 4) ja 39)‌

180. Lastensuojelulaki. Vuoden 2008 alusta voimaan tulleen lastensuojelulain (2007/417) tarkoituksena on turvata lapsen oikeuksien ja edun huomioon ottaminen lastensuoje- lua toteutettaessa sekä lapsen ja hänen perheensä tarvitsemat tukitoimet ja palvelut. Lailla pyritään edistämään viranomaisten välistä yhteistyötä lasten ja nuorten hyvin- voinnin edistämisessä sekä lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun toteuttamisessa. Li- säksi tarkoituksena on parantaa lapsen ja vanhempien tai huoltajien oikeusturvaa eri- tyisesti lastensuojeluun liittyvässä päätöksenteossa. Lain yleisiin säännöksiin sisältyy kaikkea lastensuojelun toimintaa ohjaavia periaatteita, joissa otettaisiin erityisesti huomioon lastensuojelun kannalta keskeiset perus- ja ihmisoikeudet.

181. Lain keskeiset periaatteet säilytettiin kuitenkin pääpiirteissään ennallaan. Uutena las- tensuojelun toimintamuotona määriteltiin ehkäisevä lastensuojelu. Lastensuojelun jär- jestämistä koskevista kunnan velvoitteista säädetään laissa aikaisempaa yksityiskoh- taisemmin. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseen liittyvät tehtävät sekä lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun järjestäminen tulee lain nojalla kuvata koko kunnan ta- solla laadittavassa lastensuojelun suunnitelmassa.

182. Lakiin sisältyy myös lastensuojelussa sovellettavia menettelytapoja koskevia säännök- siä, jotka aikaisemmin olivat pääosin hallintokäytännön varassa. Laissa säädetään las- tensuojelun asiakkuuden alkamisesta ja siihen liittyvästä määräaikaan sidotusta lasten- suojelutarpeen selvityksestä. Lastensuojelun asiakkaana olevalle lapselle ja hänen per- heelleen tulee laatia yhdessä asianomaisten kanssa heidän tuen tarpeeseensa perustuva asiakassuunnitelma, joka tarkistetaan määräajoin.

183. Uutena keinona selvittää lapsen tuen tarve tilanteissa, joissa huoltajat sitä vastustavat, säädetään mahdollisuudesta hakea lupaa hallinto-oikeudelta lapsen tutkimiseen. La- kiin sisältyy myös lapsen läheisverkoston kartoittamista koskeva uusi säännös. Huos- taanottoa, lapsen kiireellistä sijoitusta ja huostaanotetun lapsen huoltoa sekä sijais- huoltoa ja jälkihuoltoa koskevia säännöksiä täsmennettiin. Lastensuojelulaitoksissa hoidettavien lasten määrää ja henkilöstömitoitusta ajanmukaistettiin.

184. Lailla muutettiin myös lastensuojelua koskevaa päätöksentekojärjestelmää. Päätök- senteossa tarvittava asiantuntemus ja puolueettomuus pyritään varmistamaan ja pa- rantamaan näin lapsen ja vanhempien tai huoltajien oikeusturvaa. Tahdonvastaisia huostaanottoasioita koskevat päätökset tehdään ensivaiheessa hallinto-oikeudessa kunnan sosiaalihuollosta vastaavan johtavan viranhaltijan hakemuksesta. Suostumuk- seen perustuvista ja kiireellisistä toimenpiteistä päätös tehdään kunnassa viranhaltija- tasolla, jonka jälkeen oikeusturvan kannalta erityisen merkittävissä asioissa on suora muutoksenhakuoikeus hallinto-oikeuteen.

suositus 27. Komitea suosittelee, että lasten huoltajuutta koskevat riidat ratkaistaan tarkoi- tuksenmukaisessa ajassa ja että eronneille perheille suunnattuihin tukitoimiin sisällytetään koulutettujen ammattilaisten tukipalvelu.

185. Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevat oikeusriidat. Suurin osa lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevista oikeudellisista järjestelyistä toteutetaan vanhempien keskinäisellä sopimuksella, jonka sosiaaliviranomainen tai tuomioistuin vahvistaa. So- siaalitoimen vahvistama sopimus on pantavissa täytäntöön kuten lainvoimainen pää- tös.

186. Oikeuskäsittelyyn päätyy vain pieni ja riitaisin murto-osa toisesta vanhemmastaan erossa asuvien lasten huolto- ja tapaamisoikeusjärjestelyistä. Samasta syystä tapauk- set, jotka kärjistyttyään päätyvät oikeuteen riitaisina, jatkuvat usein riitaisina vuosia. Lasten huoltajuutta koskevat riidat tulisi saada ratkaisuun tarkoituksenmukaisessa ajassa. Nykyinen tilanne ei ole optimaalinen. Huoltoriidassa usein tuomioistuimen tar- vitseman ja pyytämän, kunnan sosiaaliviranomaisten tekemän ns. olosuhdeselvityksen saaminen kestää liian kauan erityisesti eräissä suurissa kaupungeissa. Oikeusministeri- ön ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteistyössä on valmisteltu lainsäädäntöä, jonka avulla selvitystyötä voitaisiin tehostaa ja jouduttaa. Samassa yhteydessä on pyritty pa- rantamaan mahdollisuuksia määrätä tapaamisoikeuden toteuttaminen valvotuksi vel- voittamalla kunnat järjestämään paikkoja, joissa lapsi ja hänen vanhempansa voisivat tavata valvotuissa olosuhteissa. Näissä pyrkimyksissä ei kuitenkaan ole saavutettu edistystä, koska ei ole löydetty ratkaisua siihen, miten uudistus voitaisiin rahoittaa.

187. Täytäntöönpanosovittelu. Tuomioistuin ratkaisee oikeusriidat alaikäisen lapsen huol- toa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen tai vahvistetun sopimuksen täytäntöön- panosta tilanteissa, joissa toinen vanhempi tai ulkopuolinen ei näitä noudata. Käräjä- oikeus pyytää useimmiten ennen asian käsittelyä täytäntöönpanosovittelijaa, yleensä sosiaalitoimen edustajaa, järjestämään sovittelun.

188. Sovittelusta säädetään avioliittolailla (1929/234). Sovittelun tarkoituksena on edistää asianosaisten yhteistoimintaa lapsen hyvinvoinnin toteuttamiseksi täytäntöön pantava- na olevan päätöksen tai sopimuksen edellyttämällä tavalla. Monesti täytäntöön- panokiistat ratkeavatkin tämän lyhyen sovittelun kuluessa. Sovittelija ilmoittaa asiasta tällöin tuomioistuimelle. Jos sopuun ei päästä, laatii sovittelija tuomioistuimelle sovit- telukertomuksen, jolla on usein merkittävä vaikutus tehtävään päätökseen. Viime vuosina täytäntöönpanosovittelua on kehitetty ja uudenlaiset sovittelukäytännöt on otettu käyttöön monissa kunnissa. Tavoitteena on vahvistaa moniammatillista työtä sovittelussa.

189. Perheelle suunnatut palvelut. Lapsiperheille on suunnattu monenlaista ammatillista tukipalvelua. Sellaisia ovat perheneuvonta, sovittelu, keskustelu, parisuhde- tai per- heongelmien selvittely tai terapia. Apua tarvitaan muun muassa ero- ja perheväkival- tatilanteissa. Palvelun tuottajana voi toimia kunta, seurakunta ja sairaanhoitopiiri tai järjestöt.

190. Kasvatus- ja perheneuvolassa selvitetään ja hoidetaan lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä asioita. Kasvatus- ja perheneuvonta on sosiaalihuoltolain (1982/710) mukainen sosiaalipalvelu, jonka tehtävänä on tukea ja edistää lasten ja perheiden myönteistä kehitystä järjestämällä ohjausta ja neuvontaa ja muuta asiantuntija-apua ihmissuhteisiin, perhe-elämään ja lasten kasvatukseen liittyvissä kysymyksissä sekä tutkimusta ja hoitoa lasten kasvatukseen ja perhe-elämään liittyvissä kysymyksissä. Perheneuvola auttaa myös huoltajuuskiistoissa.

191. Tarvittaessa järjestetään psykologista, sosiaalista ja lääketieteellistä tutkimusta, tera- piaa, kuntoutusta ja neuvontaa. Lisäksi voidaan järjestää esimerkiksi työnohjausta, konsultaatiota ja koulutusta. Perheen käytettävissä on lastenpsykiatrin, psykologin ja sosiaalityöntekijän ammattitaitoinen apu. Työskentelyssä korostetaan lapsen hyvin- vointia perheessä ja tarkastellaan käsiteltäviä asioita tavalla, joka ottaa koko perheen huomioon. Pääosa työstä on luonteeltaan neuvontaa, jolla pyritään estämään ongelmi- en kasvamista ja kärjistymistä.

192. Eduskunnan oikeusasiamies korostaa, että perheen sisäiset ristiriidat tulisi ensisijai- sesti ratkaista sopimusteitse. Tämä periaate on kirjattu myös avioliittolain 20 §:ään. Oikeusasiamiehen näkemyksen mukaan vanhempien välisten ristiriitojen vähentäminen edistää lapsen edun toteutumista lapsen oikeuksien yleissopimuksen 3 artiklan mukai- sesti.

193. Perheasioiden sovittelua ja neuvontaa koskevat palvelut on järjestetty kunnissa eri ta- voin, minkä vuoksi eri palveluvaihtoehtojen hahmottaminen, arvioiminen ja vertaami- nen toisiinsa on vanhempien näkökulmasta hankala tehtävä. Sovittelu- ja neuvonta- palvelujen järjestämisen tapa näyttäisi oikeusasiamiehen mukaan vaikuttavan myös siihen, miten palvelua koskeva salassapito ensisijaisesti määräytyy. Oikeusasiamies pi- tää tätä käytäntöä kaikki nämä seikat huomioon ottaen tarpeettoman monimutkaisena vanhempien näkökulmasta. Vanhemmille tarkoitettuja sovittelu- ja neuvontapalvelu- jen tarvetta ei ehkä kaikissa kunnissa myöskään pystytä täyttämään tai palveluja voi- daan joutua odottamaan kohtuuttoman kauan. Tätä oikeusasiamies piti huolestuttava- na lasten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen näkökulmasta.

194. Oikeusasiamies on kiinnittänyt useassa yhteydessä huomiota myös huoltajuusriitojen ja muiden lapsia koskevien oikeudenkäyntien pitkiin käsittelyaikoihin. Oikeusasiamies kiinnitti huomiota myös lasten huostaanottoa koskeneiden oikeudenkäynteihin liian pitkiin käsittelyaikoihin Helsingin hallinto-oikeudessa ja Kouvolan hallinto-oikeudessa (2963/4/04 ja 2326/4/04). Oikeusasiamies kiinnitti huomiota myös Haagissa 25 päi- vänä lokakuuta 1980 kansainvälisestä lapsikaappauksesta tehtyä yksityisoikeuden alaa koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (SopS 57/1994) nojalla käsitellyn lapsen palauttamisasian pitkään käsittelyaikaan Helsingin hovioikeudessa. Tapauksen käsitte- lyyn käytetty noin kuuden kuukauden käsittelyaika ei oikeusasiamiehen mukaan vas- tannut lasten etua eikä oikeuksia eikä Haagin sopimuksen käsittelyn joutuisuudelle asettamia vaatimuksia (2882/2/05).

195. Oikeusasiamies otti vuonna 2005 omasta aloitteestaan käsiteltäväksi tuomioistuimien lasten huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeneissa tapauksissa pyytämien olosuhdeselvi- tysten kohtuuttoman pitkät valmisteluajat Espoon kaupungin sosiaalitoimessa. Riidan käsittely tuomioistuimessa oli keskeytyneenä niin kauan aikaa kuin olosuhdeselvityk- sen valmistuminen kesti. Olosuhdeselvitysten pitkistä valmistumisajoista Espoossa tehtiin lisäksi kaksi kantelua tapauksissa, joissa olosuhdeselvityksiä oli valmisteltu noin 1,5 - 2,5 vuotta. Tilanne oli Espoon eräillä alueilla päässyt pahasti ruuhkautu- maan vuosina 2001–2004. Kaupungin sosiaalitoimi vetosi resurssipulaan ja vaikeu- teen saada sijaisiksi kelpoisuusvaatimukset täyttäviä työntekijöitä. Oikeusasiamies huomautti, ettei kunta voi vedota resurssien puutteeseen, jos kuntalaisten perusoike- uksia turvaavien työtehtävien suorittaminen viivästyy kunnassa lainvastaisesti. Perus- tuslain (1999/731) mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoi- keuksien toteutuminen. Sosiaalitoimessa olikin myöhemmin pysytty purkamaan ruuh- kia ja lyhentämään valmisteluaikoja mm. töitä priorisoimalla.

196. Lapsiasiavaltuutettu on toimintakertomuksessaan vuodelta 2005 nostanut esiin huoltoriidat vakavana ongelmana jopa lasten mielenterveyden kannalta. Lapsiasiaval- tuutetulle tulevissa kansalaisyhteydenotoissa huoltoriidat ovat olleet jokaisena vuote- na yksi neljästä yleisimmästä yhteydenottojen syystä. Palvelujärjestelmä ei kykene riit- tävästi vastaamaan sovittelun tarpeisiin sekä ottamaan lapsen etua huomioon. Ns.

olosuhdeselvitysten laatiminen sosiaalitoimessa kestää pitkään, johon myös tarvittai- siin lisää voimavaroja.

197. Saamelaiskäräjät kiinnittää huomiota siihen, että saamelaisperheet tarvitsevat kie- leen, kulttuuriin ja elämäntapaansa mukautettua apua erityisesti ongelmatilanteissa. Avioerot ja kahdessa perheessä asuminen koskettavat myös saamelaislapsia ja – nuoria. Erityisesti kahden kielen ja - kulttuurin perheissä erotilanteessa on lapsen mo- lempien kielien ja kulttuurien huomioiminen ja tukeminen yhdenvertaisesti tärkeää. Erotilanteessa eri toimijoiden (sosiaalitoimisto, perheneuvola, käräjäoikeus) osaami- nen saamen kieleen, kulttuuriin ja elämäntapaan liittyen tulee varmistaa. Kokemukset ovat osoittaneet, ettei saamelaisen vanhemman kieli- ja kulttuuritaustaa ole erotilan- teessa tasavertaisesti huomioitu. Viranomaisilla ei ole riittävästi tietoa saamelaisen asiakkaan kieleen ja kulttuuriin liittyvistä erityispiirteistä. Huoltajuuskiistatilanteissa tulee turvata saamelaistaustaisen vanhemman tasavertainen kohtelu.

198. Kansalaisjärjestöt ovat huolissaan lapsiperheille tarjottavien kunnan järjestämien pal- veluiden riittävästä resursoinnista. Xxxxxxxxxxxx Lastensuojeluliitto toteaa, että pa- risuhteen tukeminen lasten vanhempien erojen ehkäisemiseksi on riittämätöntä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluissa että vanhemmuutta ja parisuhdetta tu- kevissa terapiapalveluissa. Lastensuojelun Keskusliitto myös toteaa ammattilaisille tarkoitettua perheasioiden sovitteluun valmentavaa koulutusta olevan huonosti saata- villa, mikä on ristiriidassa sovittelun peruspalveluluonteen kanssa. Kasvavia ilmiöitä ovat esimerkiksi monikulttuuristen perheiden hajoaminen, alle 3-vuotiaiden lasten vanhempien erojen lisääntyminen ja samaa sukupuolta olevien parien erot. Ne tuovat uusia haasteita eron jälkeisen vanhemmuuden parissa työskenteleville ammattilaisille. Lastensuojelun Keskusliitto toteaa myös, että lamavuosina ennalta ehkäiseviin ja avo- huollollisiin palveluihin tehdyt leikkaukset vaikuttavat edelleen osaltaan lastensuoje- luntarpeen ja sijaishuollon lisääntymiseen. Uudessa lastensuojelulaissa säädetään en- tistä yksityiskohtaisemmin lastensuojelun järjestämistä koskevista kunnan velvoitteis- ta. Laki ei kuitenkaan edelleenkään määrittele selkeästi palvelujen minimitasoa eikä palvelujen järjestämisen laiminlyönneistä koidu kunnille mitään seuraamuksia. Lasten- suojelupalvelujen saatavuus ja laatu vaihtelevat alueittain ja kunnittain. Myönteistä kansalaisjärjestöjen mukaan on myös, että hallitusohjelmaan on kirjattu parisuhde- ja perheneuvonnan ennalta ehkäisevän työn vahvistaminen.

suositus 29. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio kiinnittää huomiota lasten sijaishuollon lisääntymisen perussyihin, muun muassa tukemalla vanhempia riittävästi. Sopimusvaltion tuli- si myös varmistaa, että laitoksissa kasvatettavat lapset asuvat pienissä ryhmissä ja saavat yk- silöllistä hoitoa.

199. Lapsiperheiden taloudellista asemaa ja hyvinvointia sekä niitä koskevia tukitoimenpi- teitä selostetaan yksityiskohtaisemmin jäljempänä jaksossa VI.Perusterveydenhuolto ja sosiaaliturva.

200. Pääministeri Xxxxxxxx XX hallituksen ohjelmaan kirjattiin yhdeksi perheiden hyvin- voinnin toteuttamista edistäväksi toimenpiteeksi perhehoitolainsäädännön uudistami- nen tavoitteena sijaishuollon painopisteen siirtäminen laitoshoidosta perhehoitoon. Perhetyötä tulisi vahvistaa osana lastensuojelun avohuollon tukitoimia.

201. Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaan kirjatun tavoitteen mukaisesti perhei- den tulisi saada tarvitsemaansa tukea matalan kynnyksen perhepalveluina. Kuntien lapsiperheille kohdennettuja palveluita tulisi olla riittävästi ja niiden tulisi olla laadul- taan korkeatasoisia. Palveluiden tulisi olla kaikkien saavutettavissa ja tukea lasten hy- vinvointia riippumatta perheiden sosiaalisesta, taloudellisesta, alueellisesta tai muusta yhteiskunnallisesta tilanteesta.

202. Ennaltaehkäisevä lastensuojelu. Uudessa lastensuojelulaissa (2007/417) on määritel- ty lastensuojeluksi paitsi yksilökohtainen lastensuojelun viranomaisten lastensuojelu- työ, myös ehkäisevä lastensuojelu. Ehkäisevää lastensuojelua toteutetaan muun muas- sa terveydenhuollossa, päivähoidossa, opetuksessa ja nuorisotyössä annettavalla eri- tyisellä tuella, kun lapsi ei ole lastensuojelun asiakas. Ehkäisevällä lastensuojelulla on tarkoitus edistää ja turvata lasten kasvua, kehitystä ja hyvinvointia sekä tukea van- hemmuutta. Kunnalle on säädetty velvoite huolehtia siitä, että lapsille, nuorille ja lap- siperheille tarkoitettujen palvelujen avulla saadaan selville erityisen tuen tarve ja että tällaiseen tuen tarpeeseen vastataan.

203. Lastensuojelulain (2007/417) nojalla jokaisen kunnan velvollisuus on lain mukaan laa- tia yksin tai yhdessä muiden kuntien kanssa suunnitelma lastensuojelun järjestämisestä ja kehittämisestä. Suunnitelma tulee hyväksyä kunnan valtuustossa ja tarkistaa vähin- tään neljän vuoden välein. Suunnitelma on otettava huomioon laadittaessa vuosittaista kunnan talousarviota ja taloussuunnitelmaa. Suunnitelman tulee sisältää suunnittelu- kaudelta tiedot lasten ja nuorten kasvuoloista ja hyvinvoinnin tilasta, heidän hyvin- vointiaan edistävistä sekä ongelmia ehkäisevistä toimista ja palveluista, lastensuojelun tarpeesta ja lastensuojeluun varattavista voimavaroista, lastensuojelulain mukaisten tehtävien hoitamiseksi käytettävissä olevasta palvelujärjestelmästä, yhteistyön järjes- tämisestä eri viranomaisten kesken sekä suunnitelman toteuttamisesta ja seurannasta.

204. Lastensuojelulainsäädännöstä on tarkoitus toteuttaa koulutusta ja laatia ohjeistusta eri ministeriöiden ja keskusviranomaisten ja koulutusyksiköiden yhteistyönä. Siten pyri- tään turvaamaan se, että kuntien eri viranomaiset saavat riittävät tiedot lakiin sisälty- vistä velvoitteistaan ja lastensuojelulain (2007/417) tavoite ehkäisevän lastensuojelun laaja-alaisesta toteutumista kunnan eri toiminnoissa vähentää jatkossa lastensuojelun sosiaalityön tarvetta.

205. Silloinkin kun lastensuojeluviranomaisten on tarpeen ryhtyä lapsi- ja perhekohtaisiin lastensuojelutoimiin on lastensuojelun keskeinen periaate tukea lapsen vanhempia ja huoltajia lapsen kasvatuksessa. Avohuollon tukitoimet ovat aina ensisijaisia suhteessa huostaanottoon ja sijaishuoltoon edellyttäen, että ne ovat lastensuojelulain (2007/417) tarkoittamalla tavalla lapsen edun kannalta tarkoituksenmukaisia, mahdollisia ja riittä- viä. Laissa avohuollon tukitoimilla tarkoitetaan muun muassa lapsen ja perheen toi- meentulon ja asumisen turvaamista, lapsen kuntoutumista tukevia hoito- ja tera- piapalveluita, perhetyötä, vertaisryhmätoimintaa sekä loma- ja virkistystoimintaa.

206. Lastensuojelun sijaishuoltoyksiköt. Uusi lastensuojelulaki (2007/417) edellyttää, että sijaishuoltoa toteutetaan ensisijaisesti pienissä ja perheenomaisissa ryhmissä kuten perhehoitona perheissä tai ammatillisissa perhekodeissa. Tällainen sijoitus mahdollis- taa osaltaan yksilöllistä hoitoa ja huolenpitoa. Toisaalta hyvinkin vaikeasti oireileville lapsille on kehitetty pienissä ryhmissä toteutettavaa, erittäin ammattitaitoista laitos- hoitoa, joka saattaa vastata perhehoitoa paremmin lapsen tarpeisiin. Jos lapseen on hoidollisista ja kasvatuksellisista syistä tarpeen kohdistaa rajoitustoimenpiteitä vastoin

lapsen tahtoa, laitossijoitus on oikeusturvasyistä säädetty edellytykseksi niiden toteut- tamiselle.

207. Käytännössä sijaishuoltoa toteutetaan suhteellisesti yhä enemmän lastensuojelulaitok- sissa ja entistä vähemmän tavallisissa sijaisperheissä. Kehitys johtunee osittain siitä, että sijaishuoltoon tulevien lasten keskimääräinen ikä on noussut useita vuosia ja sijoi- tettavilla lapsilla on entistä vakavampia ongelmia. Vakavasti oireileville ja murrosikäi- sille lapsille on vaikeampi löytää hänen tarpeitaan vastaavaa sijaisperhettä kuin vähän oireileville ja pienille lapsille. Perhesijoituksia pyritään aktiivisesti lisäämään lähivuo- sina lisäämällä koulutusta, tiedotusta ja perheille tarjottavaa tukea.

208. Uudessa lastensuojelulaissa (2007/417) on säädetty lastensuojelulaitoksissa yhdessä asuinyksiössä asuvien lasten enimmäismäärästä sekä asuinyksikössä työskentelevän henkilöstön vähimmäismäärästä. Yhteen yksikköön voidaan jatkossa sijoittaa vähem- män kuin ennen (nyt seitsemän lasta, aiemmin kahdeksan). Yhdessä asuinyksikössä tulee olla vähintään seitsemän hoito- ja kasvatustehtävissä toimivaa työntekijää (ai- emmin viisi) tai usean asuinyksikön laitoksessa vähintään kuusi. Laitoksissa, joilla oli toimilupa lain tullessa voimaan, tulee noudattaa edellä mainittuja mitoituksia viimeis- tään vuoden 2011 alussa. Lääninhallitukset valvovat lainsäädännön noudattamista.

209. Perhekeskus. Valtioneuvoston vuonna 2003 tekemään periaatepäätökseen sosiaalialan tulevaisuuden turvaamisesta sisältyy tavoite kehittää perhekeskustoimintaa. PERHE - hanke on osa Sosiaalialan kehittämishanketta ja se kytkeytyy terveydenhuollon kehit- tämishankkeeseen. PERHE -hanke toteutettiin vuosina 2005 - 2007. Hankkeen piiriin kuuluivat lasta odottavat perheet sekä perheet, joissa on alle 18-vuotias lapsi. Xxxx- xxxxxx uudistettiin yhteistyössä kuntien ja seutukuntien kanssa lapsi- ja perhepalvelu- jen palvelurakenteita. Tavoitteena oli synnyttää rakenteita, jotka mahdollistavat ennal- ta ehkäisevän ja matalan kynnyksen moniammatilliset työmuodot. Perhekeskukset pe- rustuvat perheiden itsensä, peruspalvelujen, järjestöjen, vapaaehtoistoimijoiden, seu- rakuntien ja muiden toimijoiden kumppanuuteen, tiiviiseen ja sitoutuneeseen yhteis- työhön. Perhe-keskusten kehittäminen laajeni lähes sataan kuntaan. Keskeinen periaa- te oli, että lasten hyvinvointia voidaan edistää tukemalla vanhemmuutta lapsiperhei- den peruspalveluissa.

210. Perhekeskuksen palveluihin kuuluvat äitiys- ja lastenneuvola, varhaiskasvatus, päivä- hoito, koulu sekä varhaisen tuen ja perhetyön paikalliset palvelut. Myös järjestöjen ja seurakunnan lapsiperheille järjestämä toiminta on osa perhekeskuksen palveluverkos- toa. Perhekeskustyö kehitti perheiden sosiaalisen hyvinvoinnin ja varhaisen tuen pe- rusrakenteita ja malleja kuntiin. Vahvimmin hankkeessa etenivät neuvolan laajennetun perhevalmennuksen toimintatavat, parisuhdetyö ja isien osallistuminen. Alueelliset perheiden kohtaamispaikat yleistyivät ja vanhempien vertaisryhmien toiminta aktivoi- tui.

211. Perhekeskustoiminnan kehittäminen jatkossakin on huomioitu myös pääministeri Xxxxxxxx XX hallituksen ohjelmassa ja lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa 2007 - 2011 sekä sitä toimeenpanevassa lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin po- litiikkaohjelmassa.

212. Vammaisen lapsen perheen palvelut. Vammaiset lapset ja heidän perheensä ovat oi- keutettuja samoihin palveluihin ja tukiin kuin muutkin lapset ja perheet. Lisäksi heille tarjotaan erityispalveluja ja tukitoimia vammaisuuden perusteella. Sosiaali- ja tervey-

denhuollon ammattihenkilöt tukevat vammaisen lapsen vanhempia ja antavat heille tietoa vammaisuudesta alusta pitäen. Lastenneuvolassa lapsen kehitystä seurataan säännöllisesti ja kehitysviivästymät pyritään toteamaan mahdollisimman nopeasti. Kunnat, Kansaeläkelaitos ja monet järjestöt järjestävät sopeutumisvalmennuskursseja vammaisille lapsille ja heidän perheilleen. Vammaisten lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä hyvinvoinnin parantaminen on myös yksi lapsi- ja nuorisopolitiikan kehit- tämisohjelmaan sisältyvistä toimenpiteistä.

213. Lapsiasiavaltuutettu toteaa korjaavien palveluiden (lastensuojelu, lastenpsykiatria) kysynnän jatkuvan kasvun osoittavan, että lasten ja perheiden ongelmiin puututaan liian myöhään. Ehkäiseviä palveluita, varhaista tukea ja xxxxxxxxx ottaa perheen asioi- ta puheeksi tulee vahvistaa, mikä on myös uuden lastensuojelulain tavoite. Xxxxxxxx perhevalmennusta tulee vahvistaa sekä sosiaalityössä lisätä perhetyötä ja lapsiperhei- den kotipalvelua. Oppilashuollon palvelut tulee olla tasa-arvoisemmin lasten saatavil- la. Myös päivähoidon ja koulun ryhmäkokojen pienentäminen tukisi lasten hyvinvoin- tia. Uusi lastensuojelulaki vahvistaa lapsipolitiikan yhteistyötä ja koordinaatiota kun- tatasolla. Tämä antaa sinänsä hyviä välineitä suunnitella aiempaa paremmin ehkäisevi- en ja korjaavien palveluiden kokonaisuutta sekä painottaa ehkäisevää työtä.

214. Romaniasiain neuvottelukunta kiinnittää huomiota siihen, että perinteisesti romani- lapsen isovanhemmat tai muut sukulaiset ovat huolehtineet lapsesta jos tämän oman vanhemmat eivät ole siihen jostain syystä pystyneet. Tämä perinne on murtumassa ja romanilasten lastensuojelun tarve sekä huostaanotot ovat lisääntyneet. Jo itsessään traumaattinen huostaanottotilanne on vielä vaikeampi romanilapselle: siirto toisenlai- seen kulttuuriympäristöön on vaikea eikä sijaisperheitä ei tahdo romanilapsille aina löytyä. Tarvitaankin uudenlaista osaamisen ja asiantuntemuksen lisäämisistä sekä so- siaalitoimelta että romanitoimijoilta. Romaniasiain neuvottelukunta pitää tärkeänä henkilöstön koulutusta kohtamaan eri kulttuuritaustainen lapsi. Neuvottelukunta nä- kee tarpeelliseksi suunnata erityisesti perhetyötä hoitomuotona tukea tarvitseville per- heille.

215. Suomessa toimii yksi romanilasten lastensuojeluun erikoistunut järjestö Romano Mis- sio. Järjestöllä on tällä hetkellä yksi romanilapsille tarkoitettu lastenkoti ja yksi pien- ryhmäkoti.

216. Saamelaisten kotiseutualueen kunnista Utsjoella on keskimääräistä enemmän lasten- suojelun avohuollon tukitoimissa olevia lapsia. Saamelaisperheiden tukena lastensuo- jeluongelmien ilmetessä on toiminut erillismäärärahan turvin saamenkielinen perhe- työntekijä vuodesta 2004 lähtien. Perhetyötä on kehitetty saamelaisen sukuyhteisön voimavaroja huomioivaksi ja verkostoituvaksi työskentelyksi. Saamelaiskäräjät to- teaa, että tämä työskentelymalli on soveltunut erityisen hyvin Utsjoelle, jonka avulla on vältytty laitos- ja sairaalajaksoilta sekä lapsen sijoittamiselta vieraaseen kieli- ja kulttuuriympäristöön. Lastensuojelussa tulee asianmukaisesti huomioida saamelais- lapsen oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamelaiskäräjät esit- tävät varhaisen puuttumisen turvaamiseksi voimavarojen kohdentamista saamen kie- len ja kulttuurin huomioivien perhepalvelujen kehittämiseksi saamelaisten kotiseutu- alueelle.

217. Kansalaisjärjestöt tuovat esille, että Suomessa ei edelleenkään kerätä säännönmukai- sesti valtakunnan tasolla tietoa niistä syistä ja tekijöistä, jotka ovat huostaanottojen

taustalla. Myöskään sijaishuollossa olevien lasten määrä ei ole kääntynyt laskuun. Syihin puuttuminen edellyttää niistä kerättävää ja analysoitavaa tietoa.

218. Kansalaisjärjestöjen mukaan sijaishuoltopalvelujen valvontakäytännöt vaihtelevat eri puolilla maata. Uudessa lastensuojelulaissa lapsiryhmien kokoon sekä hoito- ja kasva- tusvastuussa olevan henkilöstön määrään tehdyt tarkistukset ovat tervetulleita, joskin hyvin vaatimattomia. Myös perhehoidossa on syytä tarkistaa hoidettavien lasten enimmäismäärää. Perhehoidon määrän ja osuuden nostamiseksi tarvitaan järjestöjen mukaan edelleen suunnitelmallisuuden parantamista, tiedotuksen ja rekrytoinnin te- hostamista sekä sijaisperheiden valmennuksen ja tukemisen lisäämistä. Tällä hetkellä sijaisperheiden saatavuus ja käyttö vaihtelevat huomattavasti eri alueilla. Varhaisen puuttumisen tavoitteen toteutumisen merkittävänä esteenä on kansalaisjärjestöjen mukaan kuitenkin ennalta ehkäisevien palvelujen riittämätön resursointi. Järjestöt kiinnittävät lisäksi erityistä huomiota siihen, että esimerkiksi vammaisten lasten per- heille tarkoitetut tukitoimet ovat puutteellisia.

suositus 30. Komitea myös suosittelee, että sopimusvaltio ottaa riittävästi huomioon lasten mielipiteet päätöksissä, jotka koskevat heidän sijoittamistaan sijaishuoltoon. Lisäksi komitea suosittelee, ettei lapsen sijaishuollolla vaikuteta haitallisesti vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen.

219. Lapsen sijoittaminen vastustamaansa sijaishuoltoon. Edellä luvussa III. Yleiset pe- riaatteet on käsitelty yksityiskohtaisemmin lapsen mielipiteen selvittämistä huos- taanottoa ja sijaishuoltoa koskevassa päätöksenteossa. Tilanteissa joissa 12 vuotta täyttänyt lapsi tai hänen huoltajansa ilmaisee vastustavansa huostaanottoon liittyvää sijoitusta, päätöksen tekee uuden lastensuojelulain (2007/417) mukaan aina ensias- teena hallinto-oikeus. Ennen vuotta 2008 ensivaiheen päätökset tehtiin kunnan luot- tamushenkilöistä koostuvassa toimielimessä, ja tätä sijoituspäätöstä oli usein toteutet- tu pitkään, ennen kuin hallinto-oikeus käsitteli ja ratkaisi asiaa koskevan alistuksen ja mahdollisen valituksen. On odotettavissa, että menettelyt lapsen mielipiteen selvittä- miseksi yhtenäistyvät ja että ensivaiheen sijoituspäätöksissä perustellaan jatkossa en- tistä selvemmin syyt sille, miksi päätöksessä on poikettu lapsen esittämästä mielipi- teestä. Lastensuojelulain (2007/417) mukaan lasten sijaishuoltopaikan ja muun asuin- paikan valinnassa tulee kiinnittää erityistä huomiota muun muassa huostaanoton tai si- joituksen perusteisiin, lapsen tarpeisiin, sisaruussuhteiden ja muiden läheisten suhtei- den ylläpitämiseen, hoidon jatkuvuuteen sekä lapsen kielelliseen, kulttuuriseen ja us- konnolliseen taustaan.

220. Lapsen ja syntymävanhempien yhteydenpito sijaishuollon aikana. Uudessa lasten- suojelulaissa (2007/417) on korostettu lapsen ja syntymävanhemman yhteydenpidon merkitystä sekä viranomaisten velvollisuutta tukea sitä. Yhteydenpidosta lapsen ja vanhempien välillä tulee pyrkiä sopimaan asiakassuunnitelmassa, joka laaditaan mah- dollisuuksien mukaan yhteistyössä lapsen ja vanhempien kanssa ja lapsen mielipidettä kuunnellen vähintään kerran vuodessa. Yhteydenpito tulee kuitenkin toteuttaa siten, ettei se vahingoita lasta tai ole muutoin lapsen edun vastaista.

221. Elleivät osapuolet pääse yhteisymmärrykseen siitä, millä tavoin ja miten usein lapsen ja vanhempien keskinäinen yhteydenpito toteutetaan, tulee sosiaaliviranomaisten teh- dä asiasta yhteydenpidon rajoittamispäätös, jolla sijaishuollossa olevan lapsen oikeutta pitää yhteyttä vanhempiinsa tai muihin hänelle läheisiin henkilöihin voidaan rajoittaa.

Rajoittamisen edellytyksenä on, että yhteydenpidosta ei ole voitu asiakassuunnitel- massa tai erityisestä syystä muutoin sopia lapsen ja hänen vanhempiensa tai muiden läheistensä kanssa, ja että

1) yhteydenpito vaarantaa lapsen sijaishuollon tarkoituksen toteuttamisen ja rajoitta- minen on lapsen hoidon ja kasvatuksen kannalta välttämätöntä tai

2) yhteydenpidosta on vaaraa lapsen hengelle, terveydelle, kehitykselle tai turvallisuu- delle tai

3) rajoittaminen on välttämätöntä vanhempien tai perheen muiden lasten, perhekodin tai laitoksen muiden lasten tai henkilöstön turvallisuuden vuoksi taikka

4) 12 vuotta täyttänyt lapsi vastustaa yhteydenpitoa; sama koskee myös 12 vuotta nuorempaa lasta, jos hän on niin kehittynyt, että hänen tahtoonsa voidaan kiinnittää huomiota.

222. Yhteydenpidon rajoittamisesta päättää lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä. Päätös tehdään aina määräajaksi ja se voidaan tehdä korkeintaan vuodeksi kerrallaan. Päätöksestä on aina mahdollista valittaa hallinto-oikeuteen ja edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Ääritilanteissa on mahdollista kieltää yhteydenpito kokonaankin määräajaksi, jos lapsen etu sitä edellyttää tai lapsi vastustaa yhteydenpitoa ja hän on niin kehittynyt, että hänen tahtoonsa voidaan kiinnittää huomiota.

223. Lapsiasiavaltuutettu kiinnittää huomiota uuden lastensuojelulain sisältämään vel- voitteeseen, jonka mukaan kaikenikäisten lasten mielipiteet tulee ottaa huomioon las- tensuojelun ja sijaishuollon järjestämisessä. Uusi laki vahvistaa lapsinäkökulmaa sekä velvoitetta tarkistaa lapsen terveydentila, turvata opetus ja sairaanhoitopalvelut sekä määrätä lapselle pätevä sosiaalityöntekijä, jonka tulee tiedottaa lapselle ja keskustella hänen kanssaan. Laki myös määrittelee aiempaa täsmällisemmin lapsen ja vanhemman yhteydenpidon rajoittamisen edellytykset. Yhteydenpidon rajoittamisen ongelmat ovat tulleet esille myös lapsiasiavaltuutetulle tulleissa kansalaisyhteydenotoissa.

224. Kansalaisjärjestöt tuovat esille, että lastensuojelulaki turvaa pykälien tasolla lapsen mielipiteen selvittämisen ja huomioon ottamisen. Lapsen osallisuuden toteutuminen ei kuitenkaan toteudu riittävästi, sillä kunnissa ole riittävästi päteviä sosiaalityöntekijöi- tä. Pätevien sosiaalityöntekijöiden saaminen on järjestön mukaan koko lastensuojelu- lain toteutumisen lähtökohta.

Suositus 32. Yleissopimuksen 19 artiklan valossa komitea suosittelee, että sopimusvaltio:

a) ehkäistäkseen ja torjuakseen kaikenlaisen lasten hyväksikäytön vahvistaa valistus- ja ope- tuskampanjoita liittämällä lapset mukaan tähän toimintaan;

b) lisää maksuttomaan kansalliseen lasten ja nuorten tukipuhelimeen kohdistamaansa tukea ja yhteistyötä;

c) vahvistaa toimenpiteitä, joilla kannustetaan ilmoittamaan lapsen hyväksikäytöstä, mukaan lukien antamalla tähän mahdollisuuksia myös sijaishuoltoon sijoitetuille lapsille, sekä asettaa syytteeseen tällaisiin tekoihin syyllistyneet henkilöt;

d) jatkaa väkivallan uhriksi joutuneille lapsille kohdistetun hoidon antamista täydellisen fyysi- sen ja psyykkisen toipumisen ja uudelleen sopeutumisen edistämiseksi;

suositus 33. Liittyen pääsihteerin käynnissä olevaan seikkaperäiseen tutkimukseen lapsiin kohdistuvasta väkivallasta (A/RES/56/138) ja siihen liittyvään hallitukselle osoitettuun kyse- lyyn komitea kiittää sopimusvaltion tähän kyselyyn antamia kirjallisia vastauksia ja osallistu- mista Sloveniassa 5-7 päivänä kesäkuuta 2005 pidettyyn Euroopan ja Keski-Aasian alueko-

koukseen. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio käyttää alueellisten neuvottelujen tuloksia keinona ryhtyäkseen - yhdessä kansalaisyhteiskunnan kanssa - toimiin jokaisen lapsen suoje- lemiseksi kaikenlaiselta fyysiseltä, seksuaaliselta tai henkiseltä väkivallalta sekä vahvistaak- seen konkreettisia ja tarvittaessa määräaikaan sidottuja toimia tällaisen väkivallan ja väärin- käytön estämiseksi ja siihen reagoimiseksi.

225. Rikoslaki. Suomen kolmannessa määräaikaisraportissa ei ollut tietoja rikosoikeudelli- sista ja niihin liittyvistä toimenpiteistä, joihin on ryhdytty lapsen suojelemiseksi pa- hoinpitelyltä tai muulta huonolta kohtelulta. Näistä toimenpiteistä on aihetta todeta seuraavaa:

226. Lapsiin kohdistuva perheväkivalta mukaan lukien ruumiillinen kuritus on rangaista- vaa. Lähinnä sovellettaviksi tulevat rikoslain (1889/39) 21 luvun (muutettuna lailla 1995/578) pahoinpitelyä, törkeää pahoinpitelyä ja lievää pahoinpitelyä koskevat sään- nökset. Varsinkin pienelle lapselle voi pahoinpitelyn yhteydessä aiheutua vaikeita vammoja, jotka tekevät teosta törkeän. Törkeästä pahoinpitelystä on tuomittava van- keuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Toisaalta esimerkiksi tukistusluonteinen kurittaminen on sakolla rangaistavaa lievää pahoinpitelyä. Pahoin- pitelysäännösten lisäksi voivat sovellettaviksi tulla esimerkiksi rikoslain (1889/39) 21 luvun vammantuottamusta ja törkeää vammantuottamusta koskeva säännökset.

227. Lähestymiskiellosta annettu laki. Lähestymiskiellosta annettua lakia (898/1998) on muutettu vuonna 2004 siten, että lähestymiskielto voidaan määrätä perheen sisäisenä. Tavoitteena on suojella perheväkivallan uhriksi todennäköisesti joutuvaa henkilöä en- nakolta. Perheen sisäisellä lähestymiskiellolla voidaan suojella niin väkivaltaan mah- dollisesti syyllistyvän henkilön asuinkumppania kuin samassa taloudessa asuvia lapsia.

228. Lapsiin kohdistuvan perheväkivallan torjumisen kannalta rikosoikeuden ja seuraamus- järjestelmän keinot eivät ole yksinään riittäviä. Näihin keinoihin voidaan usein turvau- tua vasta, kun pahoinpitelyä on jo tapahtunut. Tärkeää on puuttua perheväkivallan taustalla oleviin syihin ja olosuhteisiin kuten esimerkiksi mielenterveys- ja päihdeon- gelmiin ja vaikeissa taloudellisissa oloissa elävien perheiden olosuhteisiin. Tällainen toiminta samoin kuin lastensuojelutoimenpiteet painottuvat sosiaali- ja terveydenhoi- toviranomaisten toimialalle ja edellyttävät viranomaisten yhteistyötä.

229. Perheväkivallan ehkäiseminen. Myös lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin poli- tiikkaohjelmaan yhtenä tavoitteena on perheväkivallan ja etenkin lapsiin ja nuoriin kohdistuvan väkivallan vähentäminen. Politiikkaohjelmassa otetaan huomioon väki- vallan vähentäminen ja turvallisuuden parantaminen laajana ennaltaehkäisyyn painot- tuvana kokonaisuutena. Tällöin esimerkiksi nuorisotyön, koulun, neuvoloiden ja per- heiden tehtävät ja roolit nousevat vahvasti esille. Perheväkivallan ehkäisyn kansallinen koordinointi kuuluu Stakesille.

230. Sosiaali- ja terveysministeriön toimintaohjelma lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäise- miseksi vuosille 2004–2007 tähtäsi palvelujärjestelmän sekä ehkäisevien toimien ke- hittämiseen. Ohjelma painotti erityisesti väkivaltaisissa perheissä elävien lasten asemaa ja tavoitteena oli tehostaa väkivaltaa kokevien lasten ja nuorten auttamista. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön ammatillisen osaamisen kehittäminen oli myös toi- mintaohjelman keskeisiä tavoitteita.

231. Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2004 julkaisemassa lastenneuvolaoppaassa oh- jeistetaan neuvolan työntekijöitä kiinnittämään huomiota lapsiin kohdistuvaan kal- toinkohteluun mukaan lukien vauvojen ravisteleminen. Ravistelun ehkäisemiseksi on neuvoloissa jaettu kaikille ensimmäisen lapsen vanhemmille lehtinen nimeltä "Käsitel- tävä varoen". Keväällä 2008 jaettiin kaikkiin neuvoloihin systemoituun katsaukseen perustuva hoitotyön suositus lasten kaltoinkohtelun tunnistamisesta ja siihen puuttu- misesta. Lastenneuvolaopas sisältää myös lomakkeen äitiin kohdistuvan parisuhdevä- kivallan seulomiseksi. Vuonna 2008 sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn suositukset paikallisen ja alueellisen toiminnan ohjaamiseen ja johtamiseen.

232. Valtakunnallisella lähisuhde- ja perheväkivallan vastaisella toimintaohjelmalla on ollut merkittävä vaikutus väkivallan ehkäisytyön kehittämiseen. Lähes jokaiseen kuntaan on nimetty lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyötä koordinoiva viranomainen. Li- säksi jo yli puolet kunnista on

233. perustanut laajemman työryhmän suunnittelemaan palvelujen kehittämistä alueellaan. Lisäksi alueellisia lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn toimintaohjelmia on luotu useassa kunnassa. Yhteisiä toimintamalleja on kehitetty väkivallan uhrien, lasten sekä väkivaltaa käyttävien auttamiseksi. Yhteistyöllä on saavutettu erinomaisia tuloksia ja innovaatioita. Esimerkiksi Itä-Suomessa on tehty onnistuneesti yhteistyötä kansalais- järjestöjen kanssa väkivaltaa koskevan tiedon lisäämiseksi. Siellä asiakas- ja potilas- järjestöjen keskustelutilaisuudet ovat luoneet uusia mahdollisuuksia piilossa olleiden tai akuuttien väkivaltakokemusten käsittelemiseen.

234. Sisäisen turvallisuuden ohjelma. Valtioneuvoston toukokuussa 2008 hyväksymän si- säisen turvallisuuden ohjelman yhtenä painopisteenä on lapsiin ja nuoriin kohdistuvan väkivallan vähentäminen. Sisäisen turvallisuuden ohjelmaan sisällytetyn väkivallan vä- hentämistavoitteeseen tähtäävänä toimenpiteenä kehitetään edellä selostetulla tavalla seksuaalisen ja fyysisen väkivallan kohteeksi joutuneiden lasten ja nuorten kokonais- valtaiseksi auttamiseksi ns. Lastentalo-toimintamallia, joka varmistaa erityisen osaa- misen lapsen kanssa työskentelyssä niin rikostutkinnan, lapsilähtöisesti toimivan oike- usprosessin kuin hoito- ja tukitoimienkin osalta. Lapsiin ja nuoriin kohdistuvan väki- vallan vähentämiseen pyritään antamalla lapsille ja nuorille mahdollisimman varhaises- sa vaiheessa turvataitokasvatusta, joka antaa lapsille erilaisia valmiuksia, mm. valmiu- det torjua ns. nettigrooming (lasten houkutteleminen tapaamiseen seksuaalisessa hy- väksikäyttötarkoituksessa) -yrityksiä.

235. Vuonna 2005 Stakes julkaisi oppimateriaalin "Turvataitoja lapsille". Sen avulla opete- taan päiväkodeissa, kouluissa ja kerhoissa lapsille taitoja hyväksikäytön ehkäisemisek- si. Oppaan avulla pyritään vahvistamaan lasten omia taitoja puolustaa itseään ja pitää huolta rajoistaan hankalissa tilanteissa. Oppaasta löytyy käytännöllisiä turvavinkkejä ja mielikuvaharjoituksia esim. koulukiusaamiseen, pahoinpitelyyn tai seksuaalinen ah- disteluun liittyen. Lapsia ohjataan huolissaan kääntymään turvallisten aikuisten puo- leen. Opas sisältää myös tietoa ja välineitä moniammatilliseen ja kotien kanssa tehtä- vään yhteistyöhön.

236. Yleisemmän väkivallan vähentämistavoitteen osalta sisäisen turvallisuuden ohjelman mukaisesti vahvistetaan olemassa olevia uhrin tukipalveluja valtakunnallistamalla tur- vakoti- ja rikosuhripäivystyksen toiminta sekä luodaan 24 tunnin maksuton valtakun- nallinen puhelinpäivystys kaikille uhreille ottamalla käyttöön palvelunumero. Lisäksi ohjelmassa esitetään kriminalisoitavaksi lasten houkutteleminen tapaamiseen seksuaa-

lisessa hyväksikäyttötarkoituksessa Euroopan neuvoston yleissopimuksen lasten suo- jelemiseksi seksuaaliselta riistolta ja hyväksikäytöltä edellyttämässä laajuudessa (grooming). Lainsäädännön toimeenpano varmistetaan viranomaistoimin ja viran- omaisten välisellä yhteistyöllä. Myös hyväksikäyttötapausten ja niiden yritysten ilmi- tuloa tehostetaan ja lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn resursseja ja koordinaatio- ta vahvistetaan.

237. Ohjelman sisältämien toimenpiteiden implementoimiseksi on ehdotettu myös säännöl- lisesti toistettavaa valistuskampanjaa kuritusväkivallan vähentämiseksi lasten kasvat- tamisessa. Myös laitoksissa elävien lasten kasvatukseen tulee kiinnittää erityistä huo- miota. Kampanjan tulisi sisältää valistusta, tietoa, koulutusta sekä erilaisia tukimene- telmiä.

238. Seksuaaliterveyden edistäminen. Seksuaali- ja lisääntymisterveyden työryhmä laati seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelman vuosiksi 2007–2010. Siinä kiinni- tetään erityishuomio nuoriin. Yhtenä sisältöalueena on seksuaalisen väkivallan ehkäisy ja väkivallan uhrien ja tekijöiden hoito. Stakes järjestää koulutuksia nuorten seksuaa- literveyden edistämiseksi; seksuaalinen väkivalta, sen tunnistaminen ja kohtaaminen ovat aihealueita, jotka liitetään koulutusohjelmiin. Toimintaohjelmassa käsitellään myös lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan liitty- viä terveydenhuollon kysymyksiä. Lasten seksuaaliterveyden edistäminen edellyttää monialaista yhteistyötä ja koordinointia. Tiedon lisääminen auttaa lapsia ja nuoria te- kemään omia terveitä päätöksiä.

239. Ilmoitusvelvollisuus hyväksikäytöstä. Suomessa lapsiin kohdistuva väkivalta sekä seksuaalinen hyväksikäyttö tulevat käsiteltäväksi ensisijaisesti lastensuojelukysymyk- senä. Uusi lastensuojelulaki (2007/417) velvoittaa mm. kaikkia sosiaali-, terveys-, koulu- ja nuorisotoimessa työskenteleviä tekemään lastensuojeluilmoituksen lasten- suojeluviranomaisille, jos he arvioivat, että lapsi on kokenut kasvuympäristössään pa- hoinpitelyä tai seksuaalista hyväksikäyttöä. Ilmoitusvelvollisten piiriä on laajennettu aikaisempaan lainsäädäntöön nähden. Lastensuojeluviranomaisille puolestaan on sää- detty velvollisuus tällöin selvittää lastensuojelun tarve sekä ilmoittaa poliisille, jos on perusteltua syytä epäillä tällaista väkivallan tekoa. Vain lievissä pahoinpitelyepäilyissä sosiaaliviranomaisella on oikeus arvioida edellyttääkö lapsen etu, että tehdään ilmoi- tus poliisille. Sosiaali- ja terveysviranomaisille sekä poliisille on laadittu ohjeet siitä, miten tällaisissa tilanteissa tulee toimia. Näiden ohjeiden tarkistamiseksi ja täydentä- miseksi perustetaan uusi moniammatillinen työryhmä vuonna 2008.

240. Lapset ja nuoret voivat puhua asiasta esimerkiksi koulun terveydenhoitajalle, koulu- kuraattorille tai koulupsykologille. Yhteyttä voi ottaa myös sosiaalityöntekijöihin tai poliisiin. Muita auttavia tahoja ovat mm. kasvatus- ja perheneuvolat, lastensuojelu, mielenterveystoimistot, Rikosuhripäivystys ja Raiskauskriisikeskus.

241. Lapsiin kohdistuvien pahoinpitelyiden ja hyväksikäytön havaitsemisessa ja selvittämi- sessä on avuksi Stakesin vuonna 2003 julkaisema opas ”Lapsen seksuaalisen hyväksi- käytön ja pahoinpitelyn selvittäminen. Asiantuntija-ryhmän suositukset sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle”10. Opas on selkiyttänyt ilmoitusmenettelyä, täsmentä-

10 Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn selvittäminen, Asiantuntijaryhmän suositukset sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle, Taskinen Sirpa (toim.), Helsinki: Stakes 2003;

nyt viranomaisten vastuunjakoa, ja se on huomattavasti lisännyt poliisille tehtyjen hy- väksikäyttöilmoitusten määrää.

242. Poliisi. Poliisin osaamista kehitetään lasten seksuaalisen hyväksikäytön tutkintatoi- menpiteiden osalta järjestämällä asiaan liittyvää koulutusta Poliisiammattikorkeakou- lussa. Koulutuksella pyritään saamaan sujuvuutta eri viranomaisten väliseen yhteis- työhön. Koulutuksessa on mukana muun muassa syyttäjiä ja lastenlääkäreitä.

243. Poliisille on laadittu ohjelma väkivallan estämiseksi ja vähentämiseksi: ”Poliisin toi- menpiteet väkivallan estämisessä ja vähentämisessä” -julkaisu11 toimii käytännön työ- välineenä ja se sisältää myös lapsiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen. Ohjelman toteutus alkoi vuoden 2006 alussa: väkivallan vähentäminen on keskeistä poliisin toi- minnassa. Poliisin toiminnassa painotetaan piilorikollisuuden paljastamista, mikä näyt- tää toteutuneen erityisesti tilastoitujen pahoinpitelyrikosten määrän lisääntymisenä.

244. Poliisiammattikorkeakoulu on aloittanut lapsiuhritutkimuksen vuoden 2008 alusta. Kyseessä on valtakunnallinen kyselytutkimus, joka suoritetaan kouluissa. Sisäisen turvallisuuden ohjelman toteuttamiseen sisältyvässä lapsiuhritutkimuksessa kartoite- taan mm. seksuaalisen hyväksikäytön, väkivallan, internetin kautta tapahtuvan seksu- aalisen ahdistelun ja kiusaamisen yleisyyttä. Lapsiuhritutkimuksen rahoittaa sisäminis- teriö ja sen toteuttaa poliisiammattikorkeakoulu.

245. Poikien ympärileikkaus uskonnollisista syistä. Poikien ei-lääketieteellistä ympärileik- kausta koskevan lain valmistelu on edelleen kesken. Tilanne on säilynyt vuoden 2003 jälkeen Suomessa samana. Ympärileikkaus on käytännössä sallittu ja perinne on jat- kunut ilman nimenomaista sääntelyä. Toimenpiteiden tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta niitä arvioidaan tehtävän 100–200 vuosittain.

246. Suomessa poikalasten ympärileikkauksia on tehty perinteisesti vain juutalaisten ja is- laminuskoisten tataarien keskuudessa uskonnollisten ja kulttuurillisten perinteiden vuoksi. Muslimiväestön kasvaessa 90-luvulla, asia nousi julkiseen keskusteluun. Ko. toimenpidettä koskeva käytäntö perustuu sosiaali- ja terveysministeriön sairaanhoito- piireille vuosina 1992 ja 2003 antamaan ohjeistukseen, jossa toimenpiteet suositetaan tehtäväksi julkisessa terveydenhuollossa, jotta voidaan turvata riittävä asiantuntemus, hygienia ja kivunlievitys. Erityinen lainsäädäntö on ollut jo pitkään valmisteltavana sosiaali- ja terveysministeriössä, mutta toistaiseksi asia ei ole edennyt työryhmä- mietintöä ja lausuntokierrosta pidemmälle.

247. Ympärileikkausta on puolustettu mm. uskonnollisilla ja kulttuurillisilla syillä ja vastus- tettu mm. poikien koskemattomuuden suojan takaamisen ja pahoinpitelyn kieltävien säädösten perusteella. Esimerkiksi Suomen lääkäriliitto vastustaa toimenpidettä. Useissa sairaanhoitopiireissä kieltäydytään suorittamasta leikkauksia ja yksityisellä puolella kustannukset ovat monille perheille liian korkeat.

248. Vuonna 2006 Tampereen käräjäoikeus katsoi, että poikavauvan ympärileikkaus täytti pahoinpitelyn tunnusmerkit. Käräjäoikeus kuitenkin jätti muslimiäidin tuomitsematta lähinnä sekavan oikeus- ja viranomaiskäytännön vuoksi. Turun hovioikeus vapautti äidin syytteestä, koska ympärileikkauksen oli suorittanut lääkäri ja se oli tehty ammat- titaitoisesti. Oikeus katsoi myös, että lainsäädäntö oli tältä osin puutteellinen eivätkä

11 Poliisin ylijohdon julkaisusarja 10/2005

viranomaiset ole puuttuneet aiemmin tietoonsa tulleisiin vastaaviin tapauksiin. KKO on myöntänyt asiassa valitusluvan kesäkuussa 2007 (VL 2007:78, Dnro R2007:500).

249. Valtakunnallinen vammaisneuvosto kiinnittää huomiota tutkimuksissa saatuihin viitteisiin, että vammaisiin henkilöihin kohdistuu huomattavasti enemmän hyväksi- käyttöä ja väkivaltaa kuin väestöön yleensä. Uutena uhan muotona mainitaan myös internetin välityksellä tapahtuva houkuttelu (ns. grooming).

250. Eduskunnan oikeusasiamies antoi vuonna 2006 eduskunnalle erilliskertomuksensa "Lapsi, perheväkivalta ja viranomaisten vastuu" havaitsemistaan ongelmista sellaisten viranomaisille kuuluvien tehtävien hoitamisessa, jotka liittyvät lapsen suojelemiseen perheväkivallalta. Oikeusasiamies korostaa viranomaisten aktiivisuutta perheväkival- taan puuttumiseksi sekä pitää keskeisenä eri viranomaisten välillä tapahtuvaa yhteis- työtä. Lastensuojeluilmoitusten ja poliisille tehtävien ilmoitusten tekemisen vaikeus on oikeusasiamiehen mukaan ainakin osittain seurausta siitä, että viranomaiset joutuvat ilmoituksia tehdessään arvioimaan kysymyksiä, jotka eivät kuulu niiden tavanomaisiin tehtäviin.

251. Eduskunnan oikeusasiamies kiinnittää myös huomiota siihen, että lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittämisessä oikeuspsykiatrinen tutkimus on usein välttämätöntä. Tutkimus on lapsen ja hänen läheistensä oikeusturvan ja hoidon vuoksi suoritettava kiireellisesti. Oikeusasiamiehen saamien tietojen mukaan tutkimusten suorittamisajois- sa on huomattavia eroja maan eri osien välillä. Oikeusasiamies kiinnittää myös huo- miota siihen, että vuoteen 2006 mennessä hoitotakuu lasten psykiatrisessa hoidossa ei ollut toteutunut kaikilta osin lain edellyttämällä tavalla.

252. Oikeusasiamies lisäksi kiinnittää erilliskertomuksessaan huomiota siihen, ettei lasten- suojeluilmoituksista, toimenpiteistä joihin ilmoitukset ovat johtaneet tai muistakaan tiedoista, jotka koskevat lasten kohtaamaa perheväkivaltaa, ei toimiteta tilastoja. Oi- keusasiamies toteaa, että tietoja keräämällä saataisiin tietoa myös niiden taustalla ole- vista ongelmista ja niiden laajuudesta. Lastensuojelulailla (2007/417) on kuitenkin jo osittain korjattu tätä tilastoja koskevaa puutetta. Lain 25 §:n mukaisesti sosiaalihuol- losta vastaavan toimielimen on pidettävä rekisteriä lastensuojeluilmoituksista ja niiden sisällöstä.

253. Lapsiasiavaltuutettu on muun muassa toimintakertomuksessaan vuodelta 2005 ar- vioinut, että lasten turvallisuuden tilan selvittämiseksi tarvitaan sekä kattavampia vi- ranomaisrekistereitä ja –tilastoja että säännönmukaisesti kerättyä tietoa lasten omista kokemuksista. Lapsiasiavaltuutettu on tukenut v. 2008 toteutetun lapsiuhritutkimuk- sen pilotin toteuttamista ja vastaavan tutkimuksen säännönmukaistamista. Käytännös- sä tarvitaan myös lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten osaamisen vahvista- mista, eri ammattilaisten välisen yhteistyön sujuvuutta paikallisesti ja alueellisesti, las- ten turvataitokasvatuksen lisäämistä ja säännöllistä asennekampanjointia kuritusväki- vallan vähentämiseksi.

254. Useat kansalaisjärjestöt näkevät lapsiasiavaltuutetun lailla suureksi puutteeksi sen, et- tä kattavia tilastotietoja lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ei ole. Lisäksi järjestöt kiin- nittävät huomiota tarpeeseen kouluttaa lasten parissa työskenteleviä tunnistamaan ja puuttumaan väkivaltaan sekä suurta yleisöä koskevan asennekoulutuksen tarpeelli- suuteen. Kansalaisjärjestöt pitävät myönteisenä poliisiammattikorkeakoulun aloitta- maa lapsiuhritutkimusta, joka pitäisikin jatkossa toteuttaa säännöllisin väliajoin.

255. Lastensuojelun Keskusliitto on selvittänyt suomalaisten asenteita lapsen ruumiilliseen kuritukseen. Kun vuonna 1981 Suomen aikuisväestöstä 47 prosenttia hyväksyi kuri- tusväkivallan ja sitä vastusti 44 prosenttia, sekä miesten että naisten suhtautuminen on 2000-luvulla muuttunut kielteisemmäksi väkivallan käyttöön lasten kasvatuksessa. Lastensuojelun keskusliitto toteaakin, että vaikka 20 vuodessa on tapahtunut merkit- tävä asennemuutos, on väkivallan käytöllä lapsia kohtaan silti merkittävä puolustaja- kuntansa. Lastensuojelun keskusliitto kiinnittää huomiota myös lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan eri kulttuureiden näkökulmasta ja siihen, että vähemmistön omat traditiot saattavat pitää tai pyrkivät pitämään näitä oikeudenloukkauksia yllä. Lisäksi tällaisia tilanteita luovat lapsi- ja pakkoavioliitot sekä tyttöjen ja poikien ympärileikkaukset. Lainsäädäntö ja viranomaiskäytännöt ympärileikkausten osalta kaipaavat selventämis- tä.

256. Kansalaisjärjestöt kiinnittävät huomiota myös siihen, että lapset altistuvat väkivallalle myös perheensä ulkopuolella. Puhuttaessa lapsiin kohdistuvasta väkivallasta on hyvä pitää mielessä, että lapset voivat olla väkivallan kokijoita myös silloin, kun se ei suo- ranaisesti kohdistu heihin. Myös väkivallan sivusta seuraaminen voi olla lapselle traumaattinen kokemus, johon hän tarvitsee apua. Erityisesti vanhempien mielenter- veyden ongelmat ja päihdeongelmat lisäävät lapsen riskiä joutua väkivallan uhriksi kasvuympäristössään. Vanhemmuutta ja vanhempien selviämistä arjessa tuetaan vai- kuttavasti mm. perhetyöntekijöiden tekemillä kotikäynneillä, joihin kunnissa on osoi- tettu tällä hetkellä vähän resursseja.

257. Kansalaisjärjestöjen mukaan maahanmuuttajataustaisten lasten oikeuksien toteutumi- sen kannalta ongelmana on, että maahanmuuttajavanhemmat eivät aina tiedä ruumiilli- sen kurituksen ja muun väkivallan olevan Suomessa kiellettyä. Maahanmuuttajataus- taiset vanhemmat tarvitsisivat myös kasvatus- ja toimintamalleja ja erityistä tukea kasvatukseen. Varsinkin kahden kulttuurin ristipaineessa elävät lapset ja nuoret voivat olla vaarassa kohdata väkivaltaa sen eri muodoissa, kuten jokapäiväisen elämän ra- joittamista, pakottamista ja ääritilanteissa myös ns. perheen tai suvun kunnian puolus- tamiseen liittyvää väkivaltaa sekä sukuelinten silpomisen tai pakkoavioliiton uhkaa.

VI. PERUSTERVEYDENHUOLTO JA SOSIAALITURVA (Artiklat 6, 18 kappale 3, 23, 24, 26, 27 kappaleet 1-3)‌

suositus 35. Nuorison terveyttä koskevan yleiskommentin nro 4 (2003) valossa komitea suo- sittelee, että sopimusvaltio vahvistaa lasten ja nuorten terveyteen, erityisesti lasten alkoholin- käyttöön, kohdistuvia toimenpiteitä ja kehittää edelleen terveysohjelmiaan, joiden tulisi koh- distua muun muassa nuorten terveellisten elämäntapojen edistämiseen.

258. Hallituksen Terveyden edistämisen politiikkaohjelman tavoitteena on väestön tervey- dentilan parantuminen ja terveyserojen kaventuminen. Politiikkaohjelman yhteiskun- nalliset vaikuttavuustavoitteet jäsentyvät muun muassa seuraaviin osa-alueisiin: ter- veyden edistämisen rakenteiden vahvistaminen, kansansairauksien ehkäisyyn vaikutta- vien elintapamuutosten aikaansaaminen (mm. lasten ja nuorten ylipainoisuuden vähen- täminen, päihteiden käytön ja tupakoinnin vähentäminen) ja terveitä elämäntapa- valintoja edistävien työ- ja elinolosuhteiden kehittäminen.

259. Sosiaali- ja terveysministeriö on vuosina 2004 - 2007 ohjeistanut kuntia kiinnittämään huomiota lasten, nuorten ja perheiden terveyden vahvistamiseen mukaan lukien terve- yttä edistävät elämäntavat. Vuonna 2004 julkaistu lastenneuvolaopas ohjaa koko maan kattavaa, kaikille alle kouluikäisille ja heidän perheilleen tarkoitettua lastenneu- volatoimintaa. Oppaassa kiinnitetään huomiota muun muassa vanhempien alkoholin- käyttöön, tupakointiin ja muihin tottumuksiin. Oppaassa on myös ohjeet lasten terve- ysseurannasta määräaikaistarkastuksineen.

260. Kouluterveydenhuollon laatusuositus ohjaa kouluterveydenhuollon kehittämistä maan kaikissa kouluissa mukaan lukien terveystarkastukset ja terveysneuvonta. Ensimmäis- tä kertaa julkaistu Opiskeluterveydenhuollon opas sisältää ohjeet muun muassa nuor- ten alkoholikäytön ja mielenterveyden seurantaan. Opas kattaa kaikki peruskoulun jälkeiset koulutusmuodot. Seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen toimintaoh- jelmassa vuosille 2007 - 2011 linjataan seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämis- työtä. Siinä ohjeistetaan muun ohessa lasta odottavia perheitä sekä koulu- ja opiskelu- terveydenhuollon seksuaalineuvontaa. Tärkeitä sisältöjä ovat raskauden ehkäisypalve- luiden järjestäminen, sukupuolitautien torjunta ja seksuaalisen väkivallan ehkäisy ja varhainen tunnistaminen.

261. Lasten ja nuorten terveyden osasto. Kansanterveyslaitokseen perustettiin 1.1.2007 Lasten ja nuorten terveyden osasto. Uuden osaston tehtävänä on tuottaa uutta lasten ja nuorten terveyteen vaikuttavaa tietoa, siirtää tutkimustietoa kuntien käyttöön ja tarjota valtakunnallista ohjausta lasten ja nuorten terveyden edistämiseksi, sekä tukea erityisesti suomalaista neuvolajärjestelmää ja kouluterveydenhuoltoa.

262. Alkoholipolitiikka. Harjoitettava alkoholipolitiikka perustuu tällä hetkellä valtioneu- voston lokakuussa 2003 hyväksymään periaatepäätökseen alkoholipolitiikan linjauk- sista. Valtioneuvosto jakoi alkoholipolitiikan tavoitteet kolmeen osatavoitteeseen: 1) Alkoholin aiheuttamia haittoja lasten ja perheiden hyvinvoinnille vähennetään merkit- tävästi 2) Alkoholijuomien riskikäyttöä ja siitä aiheutuvia haittoja vähennetään mer- kittävästi sekä 3) Alkoholijuomien kokonaiskulutus käännetään laskuun. Alkoholioh- jelman loppuarviointiraportissa vuonna 2006 katsottiin, että vuonna 2003 tehty veron alennuspäätös oli yksi merkittävimmistä esteistä alkoholiohjelman tavoitteiden toteu- tumiselle. 12

263. Alkoholiohjelmassa vuosille 2008 - 2011 jatketaan alkoholihaittojen vähentämiseksi tehtävää työtä. Tässä yhteydessä otetaan huomioon myös hallitusohjelman linjaukset, jotka koskevat muun muassa lapsille vanhempien alkoholinkäytöstä aiheutuvia haitto- ja. Hallituksen tuki ohjelmalle tulee Terveyden edistämisen politiikkaohjelman kautta. Alkoholiohjelmassa on yhteisiä elementtejä myös Lasten, nuorten ja perheiden hyvin- voinnin politiikkaohjelman kanssa.

264. Alkoholin lisääntyvä kulutus ja siitä aiheutuvat terveyshaitat sekä huumeiden käyttö kuuluvat Kansanterveyslaitoksen strategiassa niihin keskeisiin haasteisiin, jotka nyt ja tulevaisuudessa kohdistuvat väestön terveyteen. Tässä työssä päihteiden terveysvai- kutuksia koskevan tutkitun tiedon tuottaminen on keskeistä haitallisten kansanterve- ysvaikutusten ehkäisemiseksi. Lasten ja nuorten alkoholin ja päihteiden vastaista työtä ja siihen liittyvää tutkimusta tehdään Kansanterveyslaitoksessa laajasti. Mielentervey- den ja alkoholitutkimuksen osaston voimavaroista noin puolet liittyy päihdetutkimuk-

12 xxxx://xxxx.xxxxxx.xx/xxxxxxxxxxxxxxx/XX/xxxxxxxxxxxx0000/xxxxx.xxx

seen. Tutkimusten kohteena ovat mm. nuorena aloitetun alkoholin käytön kes- kushermostovaikutukset, varhain alkava päihteiden käyttö, sen mielenterveysvaiku- tukset sekä päihdeongelmien kehittymiseen vaikuttavat tekijät. Yksikkö tuottaa tut- kimustuloksiin perustuen toimintamalleja ja ohjeita nuorten päihdeongelmien ennalta- ehkäisyyn, käsittelyyn ja hoitamiseen.

265. Tupakoinnin ehkäisyohjelmat. Kansanterveyslaitoksessa tehdään kattavaa nuorten tupakointiin liittyvää tutkimus- ja asiantuntijatyötä. Kansanterveyslaitos omaa pitkät perinteet nuorten tupakoinnin ehkäisemiseen tähtäävissä ohjelmissa. Kansanterveys- laitos on kehittänyt ja ollut mukana kehittämässä useita koulupohjaisia tupakoinnin ehkäisyohjelmia.

266. Suomalaisten nuorten tupakointi on kehittynyt myönteiseen suuntaan. Nuorten terve- ystapatutkimuksen (2007) mukaan tupakointia kokeillaan yhä vanhempana ja myös päivittäinen tupakointi aloitetaan vanhemmassa iässä kuin aikaisemmin. Terveys 2015

-kansanterveysohjelman tavoitetta (16 - 18 vuotiaista tupakoi enää 15 %) ollaan lä- hestymässä, mutta edelleen joka neljäs 16 - 18 -vuotiasta polttaa savukkeita. Suomes- sa etenkin yläasteen oppilaiden kehitys on huolestuttavaa, seitsemäsluokkalaisista polttaa vajaat 10 prosenttia, mutta kaksi vuotta myöhemmin samoista oppilaista kol- mannes tupakoi säännöllisesti. Myös sosioekonomiset erot nuorten tupakoinnissa ovat suuret. Myönteiseen kehitykseen ovat vaikuttaneet monet seikat, muun muassa ravintolatupakoinnin kieltäminen vuodesta 2006 lähtien on tärkeä viesti savuttomuu- desta, minkä lisäksi altistuminen tupakansavulle vähenee. Tupakkatuotteiden myynti alle 18 -vuotiaille on lainsäädännön nojalla kielletty. Kiellon rikkomisen ehkäisemi- seksi hallitus antoi kesällä 2008 esityksen eduskunnalle tupakkatuotteiden myynnin tekemisestä luvanvaraiseksi. Tarkoituksena on ehkäistä erityisesti nuorten tupakoin- tia.

267. Elämäntavat. Suurin osa suomalaisista lapsista ja nuorista voi hyvin, mutta muun mu- assa liikkumattomuudesta johtuvia tuki- ja liikuntaelinsairauksia tavataan yhä nuo- remmilla lapsilla. Säännöllisin väliajoin toteutettavat kouluterveyskyselyt osoittavat ylipainon ja lihavuuden yleistyneen lasten ja nuorten keskuudessa huolestuttavalla ta- valla. Lasten ja nuorten ravitsemusta pyritään edistämään tulevalla hallituskaudella muun muassa osana terveyden edistämisen politiikkaohjelmaa. Kansanterveyslaitos vahvistaa liikuntaan liittyvää tutkimus- ja asiantuntijatyötä. Myös lasten ylipainoisuu- den ehkäisy kuuluu sen toiminnan painopisteisiin ja Kansanterveyslaitos välittääkin tietoa ylipainoisuuden syistä ja seurauksista terveydenhuollon ammattilaisille sekä las- ten vanhemmille internetsivustojen kautta. Kouluterveydenhuollolla ja koulun terveys- tiedon opetuksella on suuri merkitys lapsen ja nuoren kehitykselle mm. lihavuuden, tupakoinnin, alkoholin ja huumeiden käytön vähentämisessä ja henkilökohtaisen hy- gienian edistämisessä.

268. Kunnat ovat mukana myös kansallisessa terveyserojen kaventamisen TEROKA- hankkeessa. TEROKA on Kansanterveyslaitoksen, Stakesin ja Työterveyslaitoksen yhteistyöhanke, jolla kehitetään toimintatapoja ja kootaan tietopohjaa Terveys 2015 - ohjelman terveyserojen kaventamistavoitteen saavuttamiseksi. Vaikuttamalla lasten ja heidän vanhempiensa terveystottumusten muodostumiseen, voidaan tehokkaasti eh- käistä mm. ylipainoisuutta. Kansallinen terveyserojen kaventamisen toimintaohjelma 2008 - 2011 sisältää linjauksia ja toimenpide-esityksiä myös lasten ja nuorten elinta- poihin vaikuttamiseksi politiikan keinoin, sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämisek- si sekä yleisiksi yhteiskuntapoliittisiksi toimenpiteiksi.

269. Suomalaisnuorten kouluaikainen ateriointi. Koululaisten päivittäinen ruokailu on tu- levaisuuden kansanterveyden kannalta avainasemassa, sillä varhain omaksutuilla ruo- kailutottumuksilla on elinikäiset terveydelliset vaikutukset. Suomalaisten nuorten kouluaikaista ateriointia on analysoitu Työterveyslaitoksen, Sydänliiton, Stakesin ja Kansanterveyslaitoksen yhteistyönä. Työryhmän raportti vuodelta 2007 antaa arvo- kasta tietoa suomalaisnuorten kouluruokailuun osallistumisesta ja syödyn ruoan mää- rästä ja laadusta, kouluruoan lisäksi nautituista muista välipaloista ja niiden terveelli- syydestä sekä ruokailuun osallistumiseen ja välipalojen laatuun vaikuttavista tekijöis- tä. Valtion ravitsemusneuvottelukunta on keväällä 2008 antanut valtakunnallisen suo- situksen kouluruokailusta. Suositusten tarkoituksena on tukea ravitsemuksen ja ter- veyden myönteistä kehitystä. Terveellistä ravitsemusta ja terveyttä edistävää liikuntaa kehitetään myös kesäkuussa 2008 hyväksytyn uuden valtioneuvoston periaatepäätök- sen mukaisesti.

270. Rintaruokinnan edistäminen – Kansallisen asiantuntijaryhmän asettaminen. Äidin- maidolla on lukuisia suotuisia vaikutuksia moniin pitkäaikaisiin kroonisiin sairauksiin, jotka yleistyvät länsimaissa nopeasti. Suomalaisäidit imettävät nykyään aiempaa pi- dempään, ja lapset saavat äidinmaitoa muun ravinnon ohella keskimäärin seitsemän kuukauden ikäisiksi.

271. EU:n komission tuella on valmistunut kansainvälinen toimintaohjelma imetyksen edis- tämiseksi ja tukemiseksi EU-maissa. Ohjelmassa todetaan, että imetyksen edistämi- seksi tulee laatia kansallinen suunnitelma ja nimetä asiantuntijatyöryhmä suunnittele- maan ja koordinoimaan imetyksen edistämistyötä. Kansanterveyslaitos on tätä työtä varten perustanut Suomeen asiantuntijaryhmän vuonna 2007. WHO:n ja EU:n valmis- telemat imetyksen edistämisohjelmat toimivat ohjenuorana suomalaisen kansallisen ohjelman valmistelutyössä.

272. Lastenneuvolatyön sisällöllinen ohjaus ja tuki – Sähköinen lastenneuvolan käsikirja. Vastatakseen neuvolatyön haasteisiin Kansanterveyslaitos aloittaa vuonna 2008 inter- netpohjaisen sähköisen lastenneuvolaoppaan toteutuksen. Oppaaseen kootaan luotet- tava, yhtenäinen ja ajantasainen lastenneuvolatoimintaa koskeva terveystieto ja ohjeis- tus, johon lastenneuvoloiden kaikilla työntekijöillä on tasapuolinen pääsy. Tavoitteena on lasten ja nuorten kokonaisvaltainen terveyden edistäminen, terveydenhuollon pal- veluiden kehittäminen ja terveyserojen kaventaminen alueellisesti ja yksilötasolla, neuvolatoiminnan hyvien käytänteiden levittäminen valtakunnallisiksi sekä ohjeistuk- sen ja terveystiedon yhtenäistäminen. Tulevina vuosina vastaava käytännön työtä tu- keva sähköinen opas tullaan toteuttamaan koskien äitiysneuvolatoimintaa, kouluter- veydenhuoltoa ja opiskeluterveydenhuoltoa.

273. Stakesin yhteydessä toimii Neuvolatyön kehittämis- ja tutkimuskeskus, jonka tehtä- vänä on tutkia, kehittää ja tukea äitiys- ja lastenneuvolatyötä. Neuvolatyön kehittä- mis- ja tutkimuskeskus kehittää uusia toimintatapoja sekä levittää tietoa niistä ja muusta neuvolatyöstä. Näin voidaan lisätä voimavarojen tarkoituksenmukaista käyt- töä ja neuvolatyön vaikuttavuutta. Tavoitteena on vahvistaa lasta odottavien ja kas- vattavien perheiden voimavaroja ja edistää lasten hyvinvointia. Keskus toimii yhteis- työssä koulutus- ja terveyspalvelujärjestelmän ja järjestöjen kanssa.

274. Myös monet kunnat ovat kehittäneet neuvolatoimintaa koko perheen hyvinvointineu- voloiksi mm. vanhempainvalmennusta kehittämällä. Kuntien perusterveydenhuollon

rakenteita kehitetään laajempiin väestöpohjiin perustuvaksi, jolloin perusterveyden- huollossa on paremmat mahdollisuudet erikoistumiseen esimerkiksi neuvola- ja koulu- terveydenhoitoon (kunta- ja palvelurakenneuudistus, kts. myös edellä jakso I. Yleiset toimenpiteet sopimusmääräysten täytäntöönpanemiseksi A. Uutta lainsäädäntöä).

275. Lasten ympäristöterveys – kansallinen toimintaohjelma. Suomi on sitoutunut laati- maan ja toimeenpanemaan kansallisen lasten ympäristö ja terveys -toimintaohjelman, jotka pohjautuvat eurooppalaiseen toimintaohjelmaan (Children's Environment and Health Action Plan for Europe, CEHAPE). Suomessa kansallisen toimintaohjelman taustaselvityksen laatiminen annettiin Kansanterveyslaitoksen ympäristöterveyden osaston tehtäväksi ja se julkaistiin vuonna 2007. Kansallisessa toimintaohjelmassa ko- rostetaan laajahkoja kokonaisuuksia liittyen esimerkiksi päiväkotien ja koulujen elinympäristöjen terveellisyyteen, kouluterveydenhuoltoon ja koulujen terveystiedon opetukseen, ilmansaasteisiin ja ilmastonmuutokseen sekä turvattomuuteen ja asuin- alueiden segregoitumisen ehkäisemiseen, sillä ne koskettavat laajoja lapsiryhmiä ja ne katsottiin monelta osin puutteellisesti hoidetuiksi.

276. Lasten ja nuorten tapaturmien ehkäisy – ajankohtaiset hankkeet. Kansanterveyslaitos tekee monipuolista työtä lasten ja nuorten tapaturmien ja niiden riskitekijöiden tunnis- tamiseksi, tilastoimiseksi ja vaikuttavien ehkäisevien menetelmien kehittämiseksi. Keskeisenä tavoitteena on tapaturmien ehkäisyn osaamisen vahvistaminen kansallisel- la tasolla. Nuorten tapaturmiin liittyen Kansanterveyslaitos on mukana laajassa kan- sainvälisessä AdRisk-projektissa, jonka tavoitteena on nuorten tapaturmien ja väkival- lan vähentäminen Euroopassa. Hankkeen Suomen osuus on tuottaa tilannekatsaus 15

- 24 -vuotiaiden nuorten henkilövahinkojen (tapaturmat, väkivalta, itsemurhat) il- maantuvuudesta, riskitekijöistä ja Euroopassa käynnissä olevista ohjelmista sekä kir- jallisuuskatsaus hyvistä käytännöistä henkilövahinkojen ennaltaehkäisemiseksi.

277. Kansanterveyslaitos on osallistunut myös Mannerheimin Lastensuojeluliiton koor- dinoiman "Lapsen turvaksi" -hankkeen työryhmään13, jonka tavoitteena on vähentää lasten tapaturmia. Kansanterveyslaitos valmistelee myös lasten ja nuorten tapaturmien ehkäisyn toimenpideohjelman vuoden 2008 aikana.

278. Maahanmuuttajaväestön erityistarpeet. Maahanmuuttajaväestön tarpeisiin on pyritty kiinnittämään enemmän huomiota. Monet terveysongelmat ovat yleisiä maahanmuut- tajaperheiden ja –lasten keskuudessa heikentäen heidän hyvinvointiaan ja integroitu- mistaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Eri ryhmät poikkeavat kuitenkin huomattavasti toisistaan terveydentilan, elintapojen ja elinolojen suhteen. Kansanterveyslaitos on käynnistänyt maahanmuuttajaväestön terveydentilaa selvittävän tutkimuksen erityises- ti maahanmuuttajaperheiden lapsista ja nuorista. Tavoitteena on saada tietoja ensisi- jaisesti huono-osaisista maahanmuuttajaryhmistä ja heidän elinoloistaan, elintavoista, yleisestä terveydentilasta, mielenterveydestä, tartuntataudeista ja rokotuksista, toimin- ta- ja työkyvystä, sekä palvelujen ynnä muiden toimenpiteiden tarpeista. Tutkimus- kohteena ovat asuntokunnat, joissa perheen päähenkilö ei ole Suomen kansalainen ei- kä Suomessa syntynyt, eikä suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuva.

279. Lapsiasiavaltuutetun mukaan vanhempien päihteidenkäytön aiheuttamat ongelmat on aiempaa paremmin tiedostettu, mutta asian korjaamiseksi ei ole tehty riittäviä toi- menpiteitä. Lapsiasiavaltuutettu korostaa toimia odottavien äitien ja syntyvien lasten

13 xxxx://xxx.xxx.xx/xxxxxxxxx/xxxxxx_xxxxxxxx/

terveyden turvaamiseksi, päihdeperheissä elävien lasten tuen vahvistamiseksi sekä yleisiksi toimiksi, joilla vanhempien alkoholinkäyttöä vähennetään. Lasten hyvinvoin- nin kannalta ongelmallista ja turvattomuutta lisäävää ei lapsiasiavaltuutetun mukaan ole ainoastaan alkoholin suurkulutus vaan myös ajoittainen harkitsematon alkoholin- käyttö lapsiperheissä.

280. Romanilapset ovat neuvolapalveluiden piirissä ja neuvolapalveluja käytetään hyvin myös romanien keskuudessa. Romaniasiain neuvottelukunta on todennut, että kou- luikäisten ja teini-ikäisten romaninuorten terveydentilasta ja hyvinvoinnista ei juuri ole tietoa. Kouluterveydenhuoltoon tulisi kohdistaa lisää voimavaroja ja luoda varhais- kasvatuksessa toteutettujen ohjelmien kaltaisia malleja kouluikäisten ja teini-ikäisten romaninuorten terveyden ja hyvinvoinnin tukemiseksi. Yleinen olettama tutkimustie- don puuttuessa on, että myös Suomessa romanien elinikäodote on jonkin verran muu- ta väestöä alhaisempi. Romaniasiain neuvottelukunnan mukaan yksi tärkeä keino lisä- tä elinikäodotetta ja laadukkaita elinvuosia on nuorella iällä aloitettu valistus muun muassa ravinto- ja liikuntatottumuksista, tyttöjen kohdalla perinteisen romanipuvun terveysvaikutuksista, perhesuunnittelusta sekä päihteistä.

281. Kansalaisjärjestöt toteavat, että ehkäisevään terveystyöhön ei ole kohdennettu riittä- västi voimavaroja, mikä näkyy sekä äitiys- ja lastenneuvolatyössä että erityisesti kou- luterveydenhuollossa. Suomen korkeatasoisessa äitiys- ja lastenneuvolajärjestelmässä on havaittavissa heikkenemisen merkkejä. Neuvolatoiminnassa on merkittäviä kunta- kohtaisia eroja, joten eri kunnissa asuvat joutuvat keskenään eriarvoiseen asemaan. Normiohjauksen puute on keskeinen syy kouluterveydenhuollon ja muun koulun op- pilashuollon heikentyneeseen tilanteeseen. Erityisenä lasten kasvuympäristön terveys- ongelmana ovat päiväkoti- ja koulurakennusten homeongelmat. Rakennusten korja- uksiin käytetyt voimavarat ovat riittämättömiä ja niillä korjataan vain pieni osa raken- nuksista, joissa on terveyttä haittaavia rakenteellisia ongelmia.

282. Kansalaisjärjestöt kiinnittävät huomioita myös alkoholin kokonaiskulutuksen lisään- tymiseen Suomessa vuonna 2004 toteutetun alkoholiveroalennuksen johdosta. Alko- holin kulutuksen kasvu lisää ongelmia myös lasten ja lapsiperheiden elämässä. Van- hempien liiallinen alkoholin käyttö on keskeisimpiä syitä lasten laiminlyöntiin perheis- sä ja lastensuojelutarpeelle. Lasten ja nuorten oma alkoholinkäyttö on järjestöjen mu- kaan myös edelleen merkittävä ongelma Suomessa.

283. Seksuaalinen tasavertaisuus - Seta ry katsoo, että sukupuolivähemmistöihin kuulu- ville nuorille (erityisesti nk. gender dysphoric – nuorille) ei ole Suomessa saatavilla riittävää ja laadullisesti korkeatasoista hoitoa, koska sukupuolivähemmistöille tarkoi- tettu hoitojärjestelmä on rakennettu aikuisten tarpeiden mukaan. Asianmukaisen hoi- don puute altistaa nuoria mielenterveysongelmille.

suositus 37. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio tehostaa toimenpiteitään nuorten itse- murhien estämiseksi ja vahvistaa mielenterveyspalvelujaan.

284. Itsemurhien ehkäisy. Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut huhtikuussa 2007 Mieli 2009-työryhmän. Työryhmän tehtävänä on tuottaa toimintamallit mielenterveys- ja päihdepalvelujen ja niihin liittyvän päivystyksen järjestämiseksi alueellisena koko- naisuutena. Tavoitteena on, että ihmisten hyvinvointia ja mielenterveyttä edistävä työ on toimivaa ja ihmiset saavat mielenterveys- ja päihdeongelmiinsa hoitoa, palveluja ja

kuntoutusta ja että yhteistyö kuntien perus- ja erityispalvelujen, eri palvelujen tuotta- jien ja ammattiryhmien välillä toimii. Muun muassa tämän hankkeen avulla pyritään ehkäisemään masennusta ja itsemurhia, myös lasten ja nuorten osalta.

285. Eduskunta on budjettikäsittelyn yhteydessä kahdeksana vuotena peräkkäin lisännyt voimavaroja lasten- ja nuorisopsykiatriaan. Tällä voimavarojen lisäyksellä on pyritty vaikuttamaan myös itsemurhien ehkäisemiseen.

286. Ns. Hoitotakuu on ollut voimassa lasten- ja nuorten psykiatriassa vuoden 2001 lähti- en. Tuoreet tulokset osoittavat, että tarpeelliseksi todettu lasten ja nuorisopsykiatri- nen hoito voidaan aloittaa kolmen kuukauden määräajassa varsin luotettavasti kaikki- alla muualla Suomessa paitsi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitoyhtymän ja Varsi- nais-Suomen sairaanhoitopiirin alueella.

287. Kansanterveyslaitoksen mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osasto seuraa nuor- ten itsemurhakuolleisuutta, joka on edelleen laskenut noin 35 - 40 % 1990-luvun al- kupuolelta. Osasto on tuottanut 2000-luvun ajan terveyden edistämisen hankkeissa kirjallisia aineistoja terveydenhuollon ammattilaisille ja kansalaisille nuorten depressi- oista, itsetuhoisuudesta, käytöshäiriöistä, päihdekäytöstä, sen tunnistamisesta ja hoi- dosta. Nuorten depression hoidon tutkimus- ja kehittämisprojekti (Adolescent dep- ression study, ADS) tutkii nuorten depressiota, sen kulkua ja siihen saatua hoitoa. Pyrkimyksenä on tuottaa tietoa ennustetekijöistä sekä depressioihin liittyvästä itsetu- hoisuudesta. Lasten ja nuorten masentuneisuutta on alettu seuloa koulu- ja opiskelu- terveydenhuollossa käyttämällä tarkoitukseen kehitettyä lomaketta (nuorille muokattu versio Beckin depressio-kyselystä). Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluja vahvis- tetaan osana KASTE-ohjelmaa.

288. Aikalisä. Nuoret miehet tulevat kutsuntoihin 17-vuotiaina ja varusmiespalvelukseen 18-vuotiaina. Merkitsevä osa 17-vuotiaista heistä vapautetaan mielenterveydellisten syiden perusteella. Stakesin, useiden kuntien, puolustusvoimien ja työministeriön yh- teisessä Aikalisä-hankkeessa tavoitetaan näitä nuoria miehiä, jotka ovat syrjäytymis- vaarassa. Toimintaa on jo noin 50 kunnassa ja se on laajenemassa. Tähänastiset ko- kemukset ovat rohkaisevia, ja hankkeen on arvioitu myös ehkäisseen itsemurhia.

289. Eduskunnan oikeusasiamies on todennut vuonna 2004 tekemässään ratkaisussaan (1205/4/04) koskien oppimisvaikeuksia ja lisäksi kouluvaikeuksia omaavaa lasta, jolle etsittiin kiireellistä hoitopaikkaa psykiatrisesta sairaalasta syksyllä 2003 lapsen itsetu- hoisuuden ja muiden kasvaneiden ongelmien vuoksi, että tapauksen pitkä jonotusaika lastenpsykiatriselle osastohoidolle oli ollut lainvastainen. Lainsäädäntö olisi tässä ta- pauksessa edellyttänyt psykiatrisen hoidon antamista enintään kolmessa kuukaudessa. Samassa yhteydessä kävi ilmi, että koko sairaanhoitopiirissä ilmeni suuria ongelmia nuorisopsykiatrisen osastohoidon järjestämisessä. Oikeusasiamies ei pitänyt tilannetta hyväksyttävänä. Oikeusasiamies on todennut tarkastuksillaan, että lasten ja nuorten psykiatrisen osastohoidon järjestämisessä on ollut ongelmia myös muissa sairaanhoi- topiireissä.

290. Lapsiasiavaltuutettu on teettänyt selvityksen nuorten itsetuhoisuudesta Suomessa ja sen ehkäisemisestä14. Selvitys sisältää myös tilastotietoa itsetuhoisuuden kehityksestä Suomessa. Selvitys on julkaistu internetissä ja siitä on tiedotettu laajasti nuorten kans-

14 Nuorten itsemurhat Suomessa, Uusitalo Tuula, Lapsiasiavaltuutetun toimiston selvityksiä 3:2007

sa työskenteleville sekä medialle. Tutkimuksen mukaan sekä poikien että tyttöjen itse- tuhoisuus on Suomessa edelleen kansainvälisesti vertaillen korkealla tasolla vaikka se poikien osalta onkin viimeisten 20 vuoden aikana vähentynyt. Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että lasten ja nuorten palveluissa, erityisesti kouluissa ja oppilashuollossa, on eri keinoin parannettava osaamista lasten ja nuorten masennuksen sekä itsetuhoi- suuden muiden oireiden tunnistamiseksi ja varhaiseksi auttamiseksi.

291. Kansalaisjärjestöt katsovat, että kansallisen itsemurhien ehkäisyprojektin päätyttyä vuonna 1997 Suomessa ei ole toteutettu kattavia kansallisia itsemurhien ehkäisyoh- jelmia. Lapsia ja nuoria ei ole otettu huomioon itsemurhien ehkäisytoimenpiteissä. Järjestöjen mukaan riittävän aikaisessa hoitoon pääsyssä ja hoidon jatkuvuudessa on edelleen puutteita eikä suomalaisessa itsemurhien ehkäisytyössä ole lainkaan kiinnitet- ty huomiota seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten itsemurharis- kiin, joka on todettu kohonneeksi monissa ulkomaisissa tutkimuksissa.

suositus 39. Komitea suosittelee, että ADHD:n ja ADD:n diagnosointia ja hoitoa tutkitaan lisää, mukaan lukien tutkimukset psyykelääkkeiden mahdollisista haitallisista vaikutuksista lasten fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin ja että näiden käyttäytymishäiriöiden hoidossa käytetään mahdollisuuksien mukaan muita käsittely- ja hoitomenetelmiä.

292. Suomessa sairauksien hoitokäytäntöjä, lasten ADHD ja ADD mukaan lukien, ohja- taan kansainvälisessä vertailussa erittäin hyvin. Valtakunnallinen lasten ADHD:ta ja ADD:tä koskeva hoitosuositus perustuu kansainvälisen tieteellisen näytön kriittiseen analyysiin. Suomessa potilaiden hoidossa korostetaan hoidon monialaisuutta ja että lääkitys ainoastaan täydentää muuta hoitoa, se ei milloinkaan ole potilaiden ainoa hoi- to. Alle kouluikäisillä ja lieväoireisessa ADHD:ssä ei lääkkeitä edes käytetä. Suomes- sa potilaiden hoito on porrastettu järkevästi perusterveydenhuollon ja erikoissairaan- hoidon kesken ja potilaiden hoito on moniammatillista. Lääkityksen asianmukaisuutta Suomessa varmistaa myös se, että niiden määrääminen on rajoitettu alan erikoislääkä- reihin. ADHD:n ja ADD:n lääke- ja muu tutkimus on kansainvälistä ja Suomi seuraa kansainvälistä kehitystä ja tieteellistä kirjallisuutta sekä tuottaa itse alan tutkimusta.

suositus 41. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio panee tehokkaasti täytäntöön kansallisen köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vastaisen toimintasuunnitelmansa sekä vahvistaa tu- keaan talousvaikeuksissa oleville perheille sen varmistamiseksi, että köyhyys vähenee ja lap- sia suojellaan taloudellisella ja muulla avulla niiltä kielteisiltä vaikutuksilta, joita taloudellisilla vaikutuksilla on heidän kehitykseensä.

293. Suomen kansallisessa raportissa sosiaalisen suojelun ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden strategioista15 esitettiin tärkeimmät tavoitteet vuosille 2006–2008 köyhyyden ja syr- jäytymisen ehkäisemiseksi. Kansallisen strategian neljä päätavoitetta ovat työmahdol- lisuuksien takaaminen mahdollisimman monelle, sosiaalisten ongelmien ja sosiaalisten riskien toteutumisen ennalta ehkäisy, syrjäytymistä ja köyhyyttä ehkäisevien toimenpi- teiden jatkuvuuden turvaaminen sekä järjestelmän perusrakenteiden ylläpito ja osaa- van työvoiman saatavuuden turvaaminen. Ongelmien ennaltaehkäisyä koskevissa ta- voitteissa on todettu, että erityisesti kiinnitetään huomiota varhaiseen puuttumiseen lasten, nuorten ja lapsiperheiden ongelmissa. Raportissa todetaan myös, että syrjäy-

15 Sosiaali ja terveysministeriön selvityksiä 2006:53

tymisriskit näyttävät viime aikoina lisääntyneen erityisesti lasten ja nuorten sekä päih- teiden käyttäjien keskuudessa. Lastensuojelutoimenpiteiden kohteena olevien lasten ja nuorten määrä on kasvanut hälyttävästi.

294. Hyvinvointi. Tiedon kerääminen lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnista yhden- mukaisesti ja säännöllisesti politiikkaohjelman mukaisesti on käynnistynyt vuonna 2007. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin seurannan sekä lapsivaikutusten arvioinnin tie- topohjaa kehitetään säännöllisin välein tehtävien perustiedon tutkimuksin. Tavoitteena on luoda lasten ja nuorten hyvinvoinnin tieto- ja indikaattorijärjestelmä, jonka avulla päätöksentekijät voivat seurata lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia.

295. Suomen Akatemiassa on valmisteilla lasten hyvinvointiin ja terveyteen liittyvä tutki- musohjelma. Tutkimusohjelman tavoitteena on tuottaa uutta tietoa mm. lasten syrjäy- tymiseen liittyvistä taustatekijöistä ja siitä miten perhe voisi parhaiten edistää lapsen kasvua ja kehitystä. Lisäksi halutaan selvittää, miten muut yhteiskunnan toimijat ku- ten koulu, neuvola ja terveydenhuolto voisivat yhdessä tukea lapsen kasvua ja kehi- tystä.

296. Lapsiperheiden taloudellinen asema. Suurella osalla lapsia ja nuoria menee hyvin. Stakesin suomalainen hyvinvointi 2008 - raportin mukaan väestö voi entistä parem- min. Hyvinvointierot ovat kuitenkin kasvussa, eivätkä pienituloisten tulot ole kohen- tuneet yhtä paljon kuin hyvätuloisten. Lasten, nuorten ja perheiden ongelmien lisään- tyminen ja pahoinvointi näkyy lastensuojelun tarpeen, päihteiden käytön ja mielenter- veysoireiden lisääntymisenä. Lasten suhteellinen köyhyys on lisääntynyt viime vuosi- na. Perherakenteet ovat muuttuneet ja yksinhuoltajaperheissä elää noin kuudennes lapsista. Köyhyys on muuta väestöä yleisempää myös monilapsisissa sekä pienten las- ten perheissä. Suhteellisesti korkein köyhyysaste on yksinhuoltajaperheissä, joissa pienituloisuus liittyy useimmiten pitkäaikaiseen työttömyyteen. Pitkäaikaistyöttömyy- den vähentämiseen tähtäävillä toimenpiteillä on suuri merkitys myös lapsiperheiden köyhyyden vähentämiselle.

297. Suomi korotti vähimmäismääräisiä vanhempainpäivärahoja vuoden 2005 alusta. Li- säksi ansiotuloihin perustuvia vanhempainpäivärahoja korotettiin vuoden 2007 alusta. Lasten kotihoidon tuen tasoa on korotettu viimeksi huhtikuun 2007 alussa. Tuolloin tehtiin 10 euron tasokorotus perheen toisesta alle kolmevuotiaasta lapsesta sekä kus- takin seuraavasta lapsesta maksettavan hoitorahan määrään. Perheille maksettavan lapsilisän määrää on nostettu vuoden 2004 alussa siten, että perheen ensimmäisestä lapsilisään oikeuttavasta lapsesta maksettavan lapsilisän määrä korotettiin 90 eurosta

100 euroon kalenterikuukaudessa. Samassa yhteydessä perheen kunkin seuraavan lapsen lapsilisän määrä määriteltiin erikseen. Lapsilisän yksinhuoltajakorotus nostet- tiin 33,60 eurosta 36,60 euroon lasta kohti kalenterikuukaudelta. Lapsilisälakia muu- tettiin jälleen vuoden 2008 alussa, jolloin lapsilisän yksinhuoltajakorotusta nostettiin 36,60 eurosta 46,60 euroon lasta kohden kalenterikuukaudelta. Yksinhuoltajalla tar- koitetaan henkilöä, joka ei ole avioliitossa tai joka asuu aviopuolisostaan erillään. Yk- sinhuoltajaperheitä on noin 120 prosenttia kaikista lapsiperheistä ja niissä asuu noin 160 000 lasta. Perhe voida saada osittaista hoitorahaa, kun vanhempi lyhentää työ- aikaansa lapsen hoidon vuoksi. Vuonna 2004 osittaista hoitorahaa nostettiin 63,07 eurosta 70 euroon kuukaudessa ja osittainen hoitoraha laajeni peruskoulun ensimmäi- sen ja toisen vuosiluokan oppilaiden vanhempiin.

298. Perheiden taloudellista asemaa pyritään parantamaan myös jatkossa. Vanhempainpäi- värahojen vähimmäistasoa korotetaan hallitusohjelman mukaisesti vuoden 2009 alusta työmarkkinatuen tasolle. Nämä jo tehdyt ja suunnitteilla olevat päivärahojen korotuk- set parantavat lapsiperheiden taloudellista asemaa ja osaltaan vähentävät eriarvoistu- miskehitystä ja köyhyyttä.

299. Elatusapu. Lapsen elatusapua koskevat säännökset ovat lapsen elatuksesta annetussa laissa (704/1975). Lain mukaan elatusapua voidaan määrätä suoritettavaksi joko van- hempien sopimuksella, jonka kunnan sosiaalilautakunta vahvistaa tai tuomioistuimen tuomiolla. Valtaosassa tapauksista elatusapu määrätään sosiaalilautakunnan vahvis- tamalla sopimuksella. Elatusavun määrään vaikuttavat tekijät on laissa kuvattu yleis- piirteisesti. Yleispiirteisyys tekee vaikeaksi ennakoida elatusavun oikeaa suuruutta. Eri kunnissa onkin ollut erilaisia käytäntöjä elatusavun määrän laskemiseksi, minkä vuoksi lapsen asuinpaikka on vaikuttanut elatusavun suuruuteen. Oikeusministeriö on julkaissut vuonna 2007 (OM 2:2007) ohjeen lapsen elatusavun suuruuden arvioimi- seksi. Ohjeen tarkoituksena on yhdenmukaistaa kuntien sosiaaliviranomaisten toimin- taa, kun ne opastavat vanhempia elatusavun oikean määrän arvioimisessa ja harkitse- vat vanhempien tekemän elatussopimuksen vahvistamista lapsen elatuksesta annetun lain nojalla. Ohjeella pyritään myös parantamaan elatusapua koskevien ratkaisujen en- nakoitavuutta. Ohje on toimitettu kaikkiin kuntiin.

300. Elatustuki. Jos lapsen vanhempi laiminlyö elatusavun maksamisen tai esimerkiksi lap- sen isyyttä ei ole vahvistettu, lapsella on elatusturvalain (671/1998) perusteella oikeus saada elatustukea kunnan varoista. Elatustukea voi hakea lapsen huoltaja tai edunval- voja. Huhtikuun 2009 alusta lukien elatustuen toimeenpano ja maksamattomien ela- tusapujen perintä tullaan siirtämään kunnilta Xxxxxxxxxxxxxxxxxxxx tehtäväksi. Samas- sa yhteydessä valtio ryhtyy vastaamaan elatustuen kustannuksista. Uudistuksella pyri- tään tehostamaan elatusapusaatavien perintää sekä selkeyttämään elatustuen hakemi- seen ja maksamiseen liittyviä toimenpiteitä. Myös elatusavun ja elatustuen indek- sisidonnaisuutta parannetaan samassa yhteydessä.

301. Työköyhyys. Lastensuojelulaissa (417/2007) säädetään kuntien velvollisuudesta per- heiden ja lasten toimeentulon ja asumisen turvaamisesta. Perheen oikeudet toimeentu- lon ja asumisen turvaamiseen on tulkittu niin kutsutuiksi subjektiivisiksi oikeuksiksi, joihin lastensuojelun asiakkaana olevilla lapsilla ja perheillä on oikeus. Subjektiivisen oikeuden luonteeseen kuuluu, että sosiaalihuollon asiakkaalla on oikeus saattaa toi- mielimen päätös tarvittaessa hallintovalituksena hallinto-oikeuden käsiteltäväksi ja edelleen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi.

302. Kun lastensuojelun tarve johtuu riittämättömästä toimeentulosta, perheen asunnotto- muudesta tai muista asuntoon liittyvistä puutteista, nämä on viivytyksettä korjattava. Säännös merkitsee, etteivät perheen riittämätön toimeentulo tai puutteelliset asumis- olosuhteet voi muodostaa koskaan yksistään huostaanottoon johtavaa perustetta. Säännös myös tarkoittaa, että sosiaalihuollon viranomaisilla, kuten kunnan muillakin viranomaisilla on velvollisuus edistää lapsen oikeutta turvalliseen ympäristöön ja lä- heisiin ihmissuhteisiin. Asunnon puute tai puutteelliset asumisolosuhteet eivät saa merkitä esimerkiksi sitä, että lapsi ja hänen hoidostaan ja kasvatuksestaan vastaavat vanhemmat tästä syystä joutuisivat asumaan eri paikoissa tai että lapsi tästä syystä otettaisiin huostaan.

303. Mikäli perheen ongelmat johtuvat oleellisilta osin puutteellisesta toimeentulosta, on sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huolehdittava tarvittaessa toimeentuloedelly- tyksistä lähinnä järjestämällä perheelle taloudellisia ja muita perheen toimeentuloa tu- kevia avohuollon tukitoimia. Tällöin päätöksentekijä ei ole sidottu toimeentulotuki- lain mukaisiin säännöksiin toimeentulotuen määrästä, vaan on puututtava perheen on- gelmiin järjestämällä riittävää tukea ja apua.

304. Lasten päivähoito. Lasten päivähoidon ja varhaiskasvatuksen kehittäminen on merkit- tävä osa lasten hyvinvoinnin kehittämisessä sekä yhtenäisen lapsipolitiikan edistämi- sessä. Suomi on edelläkävijä varhaiskasvatuksen järjestämisessä. Laissa lasten päivä- hoidosta (1973/36) määritelty subjektiivinen oikeus kunnan järjestämään päivähoito- paikkaan turvaa kaikille alle kouluikäisille lapsille yhtäläisen oikeuden osallistua päi- vähoidossa järjestettävään varhaiskasvatukseen vanhempien sosioekonomisesta ase- masta tai perheen asuinpaikasta riippumatta. Suomalaisen varhaiskasvatuksen ehdot- tomana vahvuutena on, että päivähoidossa lasten hoito ja opetus toteutetaan ehyenä kokonaisuutena. Pienten lasten hoito- ja kasvatusjärjestelmän kehittämisessä keskeisiä periaatteita Suomessa ovat olleet muun muassa palvelujen saatavuuden yhdenvertai- suus, vaihtoehtojen luominen perheille ja palveluiden kohtuullinen hinta. Pienituloisil- ta ei peritä lainkaan maksua. Päivähoito mahdollistaa vanhempien osallistumisen työ- elämään ja edistää sukupuolisen tasa-arvon toteutumista. Varhaiskasvatus edistää lap- sen tervettä kasvua, kehitystä ja oppimista. Laadukas varhaiskasvatus tasoittaa lasten elinolosuhteista seuraavia eroja ja tarjoaa siten kaikille lapsille yhtäläiset mahdollisuu- det kehittyä omien edellytystensä mukaisesti. Päivähoidossa tarjottavalla varhaiskas- vatuksella voidaan myös ehkäistä lasten syrjäytymistä.

305. Lapsiasiavaltuutettu toteaa köyhyyden keskittyvän Suomessa yksinhuoltajille, alle 3-vuotiaiden lasten perheille sekä monilapsisille perheille. Lapsiasiavaltuutettu katsoo että edelleen on tarvetta parantaa juuri näille perheille kohdistuvia tulonsiirtoja sekä helpottaa yksinhuoltajien työssäkäyntiä järjestämällä lasten hoitopalveluita myös päi- vähoitoiän ohittaneille.

306. Lapsiasiavaltuutetun mukaan lasten kannalta köyhyyden kielteiset vaikutukset liittyvät esimerkiksi harrastusmahdollisuuksien vähäisyyteen. Useat harrastukset edellyttävät vanhempien maksukykyä. Koulun yhteyteen tulee järjestää mahdollisuuksia ilmaiseen harrastamiseen.

307. Saamelaiskäräjät kiinnittää erityisesti huomiota saamelaisten mahdollisuuksiin hank- kia toimeentulonsa perinteisissä elinkeinoissa (poronhoito, kalastus, metsästys), joi- den suhteen saamelaisten mahdollisuudet yhdenvertaiseen elämän perusedellytysten hankkimiseen tulisi turvata ja samalla edistää saamelaiskulttuurin harjoittamista.

308. Useat kansalaisjärjestöt kiinnittävät huomiota siihen, että lapsiperheiden suhteellinen köyhyys on lisääntynyt huomattavasti viimeisen puolentoista vuosikymmenen aikana. Järjestöjen mukaan toimet lapsiperheiden toimeentulon parantamiseksi ovat olleet riit- tämättömiä. Perhepoliittisiin etuuksiin viime vuosina tehdyt pienet korotukset eivät ole korjanneet 1990-luvun puolivälissä tehtyjä leikkauksia ja inflaation leikkaavaa vaikutusta etuuksien reaaliarvoon. Erityisesti köyhyys koskee yksinhuoltajaperheitä, joiden on vaikeampi kuin kahden huoltajan perheissä yhdistää lastenhoito ja työelämä. Kansalaisjärjestöt tuovat esille myös, että muun muassa lasten ohjatut harrastukset jäävät usein köyhien perheiden ulottumattomiin.

309. Vammaiset lapset. Vammaispolitiikan tavoitteita ovat vammaisten henkilöiden tasa- arvoinen kohtelu, elämänhallinnan, työ- ja toimintakyvyn sekä omatoimisuuden tuke- minen. Toiminnan painopisteitä ovat osallistumisen esteiden poistaminen, palvelut ja kuntoutus. Tavoitteena on, että yleiset palvelut ovat kaikille kansalaisille soveltuvia ja riittäviä. Vasta toissijaisesti turvaudutaan erityispalveluihin, kuten asumis-, apuväline-

, kuljetus- ja tulkkipalveluihin.

310. Vammaiselle henkilölle, myös lapselle, laaditaan henkilökohtainen palvelusuunnitelma hänen tarvitsemiensa palvelujen ja tukitoimien selvittämiseksi. Se laativat kunnan vi- ranomaiset yhdessä vammaisen ja hänen huoltajansa tai omaistensa kanssa. Palvelu- suunnitelmalla parannetaan asiakkaan itsemääräämisoikeutta ja vaikuttamismahdolli- suuksia. Suunnitelma tarkistetaan määräajoin ja sille nimetään vastuuhenkilö, joka so- vittaa palvelut yhteen ja kokoaa viranomaiset neuvotteluun.

311. Vaikeasti kuulovammaisilla, kuurosokeilla ja puhevammaisilla henkilöillä on oikeus maksuttomaan, kunnan järjestämään tulkkipalveluun. Tulkkipalvelua järjestetään viit- tomakielellä tai esimerkiksi uutta teknologiaa hyödyntävillä kommunikointitavoilla. Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annettua lakia (380/1987) muutettiin vuonna 2006 (lain muutos 1267/2006) siten, että tulkkipalvelu- ja lisättiin. Vaikeasti kuulo- ja näkövammaisella henkilöllä on mahdollisuus saada vä- hintään 360 tuntia ja muulla vaikeavammaisella henkilöllä vähintään 180 tulkintatuntia kalenterivuoden aikana (aikaisemmin vast. määrät 240/120). Muutokset tulivat voi- maan vuoden 2007 alussa. Muutos koskee myös vaikeavammaisia lapsia ja parantaa heidän osallistumismahdollisuuksiaan.

312. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhteydessä on päätetty tulkkipalvelujen järjes- tämis- ja rahoitusvastuun siirtämisestä valtiolle. Uudistuksen käytännön valmistelut tulkkipalvelujen siirtämiseksi Kansaneläkelaitokselle on aloitettu ja ne sekä tarvittavat lainsäädännölliset muutokset vievät aikaa niin, että siirto voinee tapahtua aikaisintaan vuoden 2010 alussa. Siirron tavoitteena on muun muassa käyttäjien yhdenvertaisuu- den vahvistuminen.

313. Korkein hallinto-oikeus on syksyllä 2007 antanut ennakkopäätöksen16 koskien vam- maisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (380/1987) mukaisen palveluasumisen järjestämistä alaikäiselle lapselle tämän omaan kotiin. Päätös selventää oikeuskäytäntöä, koska säännöksen soveltamisessa on ollut horjuvuutta sen suhteen, voidaanko palveluasuminen lapselle järjestää myös omaan kotiin vai onko kyse vanhemmuuteen kuuluvien velvollisuuksien hoitamisesta myös vaikeavammaisen lapsen kohdalla. KHO katsoi päätöksessä, että vammaisuuden pe- rusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (380/1987) mukaiset palvelut ja tukitoimet on tarkoitettu myös alaikäiselle vaikeavammaiselle lapselle sil- loin, kun lapsen erityistarpeet hänen ikänsä ja kehitystasonsa huomioon ottaen edel- lyttävät vanhemmilta tavanomaisen vanhemmuuden ylittävää erityistä valvontaa ja huolenpitoa.

314. Kansalaisjärjestöjen mukaan vammaispalveluissa on merkittäviä paikallisia ja alueelli- sia eroja, mikä asettaa vammaiset lapset eriarvoiseen asemaan asuinpaikkakunnan pe- rusteella. Henkilökohtaisen avustajan, tulkkipalveluiden ja kuljetuspalveluiden saata- vuudessa on ongelmia. Puutteet näissä palveluissa haittaavat vammaisen lapsen oike-

16 KHO: 2007:79

utta kehitykseen ja itsenäistymiseen. Vammaisten lasten perheiden oikeutta vammais- palveluihin ja kotipalveluihin ei ole turvattu riittävällä tavalla lainsäädännössä. Vai- keavammaisille lapsille ei ole riittävästi sijaishoitopaikkoja, jotka helpottaisivat heidän vanhempiensa jaksamista. Myös vammaisten pakolais- ja maahanmuuttajalasten eri- tyistarpeisiin on kiinnitetty riittämättömästi huomiota.

VII. KOULUTUS, VAPAA-AIKA JA KULTTUURITOIMINTA (Artik- lat 28, 29 ja 31)‌

A. KOULUTUS ‌

suositus 43. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio ryhtyy kaikkiin tarvittaviin toimenpitei- siin varmistaakseen, että yleissopimuksen 28 ja 29 artikla pannaan täysimääräisesti täytäntöön kaikkien lasten osalta koko maassa, mukaan lukien kaikkein haavoittuvimpiin ryhmiin kuulu- vat lapset, kuten romanilapset.

suositus 45. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio tutkii, missä määrin ihmisoikeuskasva- tusta on saatavilla kouluissa ja varmistaa, että kaikille lapsille ei ainoastaan anneta opetusta ihmisoikeuksista, vaan että heidät myös otetaan mukaan hankkeisiin, joissa ihmisoikeusnor- meja ja -arvoja toteutetaan käytännössä niin kotona, koulussa kuin yhteisönkin sisällä.

315. Perustuslain (1999/731) mukaan jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetuk- seen. Oppivelvollisuudesta säädetään lailla. Perustuslain (1999/731) mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla säädetään, jokaiselle yhtäläinen mahdolli- suus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusope- tusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Sivistykselliset perusoikeu- det koskevat kaikkia Suomessa asuvia iästä ja kansalaisuudesta riippumatta.

316. Perustuslaissa (1999/731) säädetään kuntien itsehallinnosta. Kunnille voidaan antaa tehtäviä ainoastaan säätämällä siitä lailla. Perusopetuslain (1998/628) nojalla kunta on velvollinen järjestämään sen alueella asuville oppivelvollisuusikäisille perusopetusta sekä oppivelvollisuuden alkamista edeltävänä vuonna esiopetusta.

317. Opetussuunnitelman perusteet. Opetus kaikilla kouluasteilla perustuu opetushallituk- sen vahvistamiin kansallisiin opetussuunnitelman perusteisiin, joissa esitetään koulu- opetuksessa huomioonotettavia seikkoja, kuten ihmisoikeuskasvatus, erilaisten kult- tuurien tuntemus ja kunnioittaminen, monikulttuurisuus ja suvaitsevaisuuden edistä- minen.

318. Kaikille lapsille on säädetty oikeus osallistua vuoden ajan ennen oppivelvollisuuden alkua maksuttomaan esiopetukseen. Esiopetusuudistus, joka tuli voimaan vaiheittain elokuusta 2000 alkaen, käynnisti koko kasvatuksen ja opetuksen ohjausasiakirjojen uudistuksen lapsen hyvinvointia, kasvua ja oppimista tukevaksi ja edistäväksi koko- naisuudeksi. Tavoitteena on kasvun ja oppimisen jatkumo.

319. Esiopetuksen opetussuunnitelmien perusteet tuli ottaa käyttöön viimeistään elokuussa 2002, perusopetuksessa elokuussa 2006 ja lukiokoulutuksessa elokuussa 2005. Ope- tussuunnitelmien arvopohjana ovat ihmisoikeudet, tasa-arvo, demokratia, luonnon monimuotoisuuden ja ympäristön elinkelpoisuuden säilyttäminen sekä monikulttuuri-

suuden hyväksyminen. Opetuksen avulla tuetaan oppilaan oman kulttuuri-identiteetin rakentumista.

320. Uudet opetussuunnitelman perusteet on laadittu aikaisempaa yksityiskohtaisemmaksi. Näin voidaan paremmin varmistaa riittävä valtakunnallinen yhtenäisyys ja turvata koulutuksellinen tasa-arvo. Eri oppiaineiden tavoitteiden lisäksi myös oppiainerajat ylittävät aihekokonaisuudet on määritelty valtakunnallisesti. Myös oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä tukevat toimintatavat, kuten oppilashuolto, on kirjattu perusteissa.

321. Uusissa opetussuunnitelmien perusteissa on huomioitu eri kieli- ja kulttuuriryhmien opetuksen erityispiirteet. Opetuksessa on otettava huomioon kansalliset ja paikalliset erityispiirteet sekä kansalliskielet, saamelaiset alkuperäiskansana ja kansalliset vä- hemmistöt. Perusteissa korostetaan, että kouluissa on otettava huomioon suomalaisen kulttuurin monipuolistuminen eri kulttuureista tulevien maahanmuuttajien myötä. Pe- rusteissa painotetaan, että oppisisältöjen lisäksi näiden aiheiden tulisi näkyä koko koulun toimintakulttuurissa.

322. Ammatillisten perustutkintojen opetussuunnitelmien perusteiden yleisiin tavoitteisiin kuuluvat ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja edistäminen sekä demokratian ja tasa- arvon edistäminen, omien valintojen suunnittelu ja tekeminen sekä vastuu valinnoista. Opetussuunnitelmien perusteiden mukaan opetuksen tulee pyrkiä antamaan valmiudet elinikäiseen oppimiseen, tukea oppijan persoonallisuuden kasvua, sekä oppijan kasvua vastuuseen omasta ja muiden ihmisten hyvinvoinnista. Tavoitteisiin kuuluvat myös oppia yhteistyötä, oppia kansalaisen perusoikeuksia ja velvollisuuksia, oppia kannus- tavaa vuorovaikutusta, oppia tunnistamaan julkilausuttujen arvojen ja todellisuuden välisiä ristiriitoja, pohtia kriittisesti suomalaisen yhteiskunnan ja kansainvälisen kehi- tyksen epäkohtia ja mahdollisuuksia, oppia suvaitsevaisuutta ja kansainvälistä yhteis- työtä sekä oppia vastuuntuntoiseksi ja velvollisuuksistaan huolehtivaksi kansalaiseksi.

323. Opetussuunnitelmauudistuksen tavoitteena oli muun muassa luoda perusopetuksesta entistä yhtenäisempi kokonaisuus, painottaa oppilaan hyvinvoinnista huolehtimista ja syrjäytymisen ehkäisyä, ottaa entistä paremmin huomioon oppilaiden yksilölliset tar- peet ja rakentaa perusteiden sisään joustava, erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetuksen kattava järjestelmä, tehostaa ohjaustoimintaa ja lisätä kodin ja koulun yh- teistyötä.

324. Hallitusohjelmassa painotetaan perusopetuksen päättävien nuorten jatko- opintopaikkojen turvaamista, riittävän opintojen ohjauksen ja tukitoimien tarjoamista sekä ammatillisen koulutuksen läpäisyn parantamista. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa vuosille 2007 - 2012 on asetettu koulutusasteiden välisten nivelvaiheiden tehostaminen sekä koulutuksen keskeyttämisen vähentäminen ja lä- päisyn parantaminen kaikilla kouluasteilla lähivuosien tavoitteiksi.

325. Esiopetus. Laadukkaalla varhaiskasvatuksella, esiopetus sen osana, luodaan edelly- tykset lapsen kasvulle, tasapainoiselle kehitykselle ja hyvälle elinikäiselle oppimiselle. Se on perusta lapsen ja nuoren kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille ja terveydelle. Suo- messa esiopetuksen tehtävänä on taata kaikille lapsille tasavertaiset mahdollisuudet oppimiseen ja koulun aloittamiseen ja tasoittaa kouluvalmiuksissa havaittuja eroja, jotka ovat yhteydessä lapsen oppimisen edellytyksiin ja myöhempään koulumenestyk- seen.

326. Opetusministeriö laati 2004 selvityksen Esiopetuksen tila Suomessa, jonka perusteella voitiin todeta, että esiopetus on edistänyt lasten suotuisia kasvu-, kehitys- ja oppimis- valmiuksia yhdenvertaisesti koko maassa. Esiopetuksen päättyessä lasten valmiudet koulunkäynnin aloittamiseen ovat hyvät.

327. Erilaiset oppijat - yhteinen koulu oli Opetushallituksen johtama hanke vuosille 2004 - 2006. Sen yhtenä teemana oli oppimisvalmiuksien vahvistaminen ja oppimisvaikeuksi- en varhainen tunnistaminen sekä vaikeuksiin puuttuminen eri toimijoiden yhteistyötä tehostamalla. Kehittämistyö painottui kasvun ja oppimisen polun alkupäähän - päivä- hoitoon ja esiopetukseen. Mukana olivat myös yleis- ja erityisopetus sekä oppi- lashuolto. Kodin ja koulun yhteistyön ja vanhempien tukemisen merkitys korostuivat. Teemaan osallistui kymmenen kuntaa eri puolilla Suomea.

328. Aamu- ja iltapäivätoiminta. Osaksi lapsen kokonaisvaltaista kehitystä tukevaa toi- mintaa liittyy 1. ja 2. vuosiluokkien oppilaille ja vuosiluokkien 3-9 erityisopetukseen otetuille ja siirretyille oppilaille järjestettävä aamu- ja iltapäivätoiminta. Aamu- ja ilta- päivätoimintaa koskeva lainsäädäntö ja toimintaa ohjaavat perusteet tulivat voimaan elokuussa 2004. Aamu- ja iltapäivätoiminnan tavoitteena on tukea kodin ja koulun kasvatustyötä sekä edistää tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa. Aamu- ja iltapäivätoimin- nan aikaisempaa laajamittaisempaa järjestämistä tuetaan myöntämällä kunnille toimin- taan valtionosuutta.

329. Opetusministeriö antoi keväällä 2006 eduskunnan sivistysvaliokunnalle selvityksen aamu- ja iltapäivätoiminnasta. Selvityksen mukaan aamu- ja iltapäivätoiminta on pa- rantanut kaikkien lasten mahdollisuuksia osallistua ohjattuun, virkistävään ja turvalli- seen toimintaan aamulla ennen koulupäivän alkamista ja iltapäivällä koulupäivän päät- tymisen jälkeen, vähentänyt lasten yksinäistä aikaa ilman aikuisen läsnäoloa sekä hel- pottanut perheen ja työelämän yhteensovittamista.

330. Romanilapset. Opetushallituksen romaniväestön koulutusyksikkö kehittää romanilas- ten koulutusta. Erityistä huomiota kiinnitetään romanilasten osallistumisedellytyksiin varhaiskasvatuksessa ja romaninuorten koulunkäyntiin ja jatko-opintojen onnistumi- seen. Romaniväestön koulutuksen tavoitteena on koulutuksellisen tasa-arvon saavut- taminen pääväestöön nähden. Romanilasten koulutuksen kehittämisessä kiinnitetään- kin erityisesti huomiota romanilasten osallistumisedellytyksiin varhaiskasvatukseen, romaninuorten koulunkäynnin ja jatko-opintojen onnistumiseen, syrjinnän ja syrjäy- tymisen ehkäisyyn, yleisten tuen muotojen tehokkaaseen hyödyntämiseen, erityisope- tuspäätösten valtakunnalliseen yhdenmukaistamiseen ja oppilaanohjauksen lisäämi- seen. Esi- ja perusopetusta koskevan tiedotuksen ja kehittämisen avulla lisätään esi- opetukseen osallistuvien määrää ja vähennetään peruskoulun keskeyttäneiden määrää. Tiedotusta on suunnattu sekä vanhemmille että opettajille. Tieto edesauttaa opettajia tukemaan romanilapsia peruskoulun käynnissä ja mahdollistaa yhteistyötä romanivan- hempien kanssa. Romanilasten koulunkäyntiä ja identiteetin vahvistumista tuetaan ja yhdyshenkilöiden ja romanikielen opettajien ja muiden romaniopetuksen piirissä ole- vien henkilöiden (esim. kouluavustajat) ammattitaitoa ja asemaa vahvistetaan. Vuon- na 2007 alkaneen romanikoulutuksen perusopetusprojekti 2:n puitteissa on mm. jär- jestetty yhdyshenkilökoulutusta sekä romanikielen kesäkoulu, joka on suunnattu opettajille ja muulle koulun henkilökunnalle. Projektin puitteissa on myös tuotettu uutta materiaalia, mm. poliiseille suunnattu opas, romanioppilas koulussa -opas sekä opas kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä.

331. Opetushallituksen vuonna 2004 tekemän romaniväestön koulutusta koskevan selvi- tyksen perusteella koululakeihin 1990-luvulla tulleet muutokset sekä muut lainsää- dännön uudistukset ovat vaikuttaneet myönteisesti romanikielen asemaan ja kehityk- seen koulutuksessa. Romanien koulutus on pitkällä aikavälillä kehittynyt ja heidän koulutusmyönteisyytensä on kasvanut.

332. Tasa-arvo. Sukupuolten välinen tasa-arvo on keskeinen teema ihmisoikeuskasvatuk- sessa. Hallitusohjelma esittää, että tasa-arvotietoisuutta lisätään peruskouluissa ja opettajankoulutukseen ja lastentarhanopettajien koulutukseen sisällytetään sukupuoli- tietoista opetusta. Myös jo ammatissa toimivien opettajien sukupuoli- ja tasa- arvotietoisuutta on tarpeen kasvattaa ja siksi myös opettajien täydennyskoulutuksiin sisällytetään tätä teemaa koskevia opetussisältöjä. Osana hallituksen tasa-arvo- ohjelmaa 2008 - 2011 tarkastellaan myös oppimateriaaleja sukupuolinäkökulmasta. Oppimateriaaleista tulisi välittyä ennakkoluuloton ja avarakatseinen käsitys siitä, mikä on naisille ja miehille sopivaa ja mahdollista eikä oppimateriaalin tulisi vahvistaa ste- reotyyppisiä sukupuolirooleja tekstien tai kuvaston kautta.

333. Kansainvälisyyskasvatus. Opetusministeriö julkaisi vuonna 2007 ohjelman Kansain- välisyyskasvatus 2010. Sen tavoitteena on kehittää kansainvälisyyskasvatuksen ope- tussuunnitelmia, sisältöjä, menetelmiä, ja materiaaleja siten, että kansainvälisyyskasva- tus muodostuu suunnitelmalliseksi näkökulmaksi, joka läpäisee kaikkea opetusta. Oh- jelmaan sisältyy myös opettajien täydennyskoulutusta ja opetustoimen henkilöstökou- lutusta koskevia tavoitteita. Opetusministeriö käynnisti myös projektin Kasvaminen maailmanlaajuiseen vastuuseen, jonka tarkoituksena on jatkaa työtä Kansainvälisyys- kasvatus 2010 -ohjelman pohjalta. Kasvaminen maailmanlaajuiseen vastuuseen - projektin tarkoituksena on mm. konkretisoida Euroopan neuvoston North-South Centre:n toimittamassa, Suomen kansainvälisyyskasvatusta koskevassa kansainväli- sessä arvioinnissa annettuja suosituksia. Projektin keskeinen tavoite on lisätä globaa- likasvatuksen laatua ja vaikuttavuutta.

334. Osallistuva oppilas - yhteisöllinen koulu -hanke. Koulun toimintakulttuurilla pyritään vaikuttamaan oppimisympäristön rakenteisiin, erityisesti pedagogisiin käytäntöihin. Olennainen osa koulun toimintakulttuuria ovat koulun aikuisten ja oppilaiden vuoro- vaikutussuhteet. Nuorten osallistuminen koulun toimintaan, kuten oppilaskunnan hal- lituksen työhön, ilmentää kiinnostusta yhteisten asioiden hoitoon. On arvo sinänsä, et- tä yhteiskunnallisesti suuntautuneet kouluissa toimivat ryhmät antavat nuorille mah- dollisuuden reflektoida kokemuksia ja keskustella niistä. Tällä on usein merkitystä myös koulun ja luokan ilmapiirin kehittymiselle ja sillä on myös vaikutusta toisten auttamiseen laajemminkin yhteiskunnassa. Osallistuva oppilas - yhteisöllinen koulu - hankkeen tavoitteena on tukea kunnissa lasten ja nuorten erilaisten vaikuttamisjärjes- telmien kehittymistä, rakentaa toiminta- ja yhteistyöverkostoja sekä kehittää viran- omaisyhteistyötä, kehittää koulujen yhteisöllistä toimintakulttuuria, kehittää oppilas- kuntatoimintaa ja järjestää valtakunnallista ja alueellista koulutusta sekä henkilöstön täydennyskoulutusta sekä tuottaa tukimateriaalia

335. JOPO-hanke. Joustava perusopetus JOPO -hanke käynnistyi tammikuussa 2006, kun opetusministeriö myönsi määrärahaa kunnille koulupudokkaiden aktivointiin tähtää- vän toiminnan kehittämiseen perusopetuksessa ja toisen asteen nivelvaiheessa. Jous- tavan perusopetuksen tavoitteena on tukea oppilaita, jotka ovat vaarassa jäädä ilman perusopetuksen päättötodistusta. Samalla pyritään ehkäisemään toisen asteen koulu- tuksesta pois jäämistä ja koulutuksen keskeyttämistä. Toimintamallin avulla kehite-

tään perusopetukseen yksilöllisiä, oppilaiden erilaiset tarpeet huomioivia toimintata- poja ja opetusmenetelmiä. Joustavassa perusopetuksessa korostuvat toiminnallisuus, erilaisten oppimisympäristöjen käyttö ja työssäoppiminen. Hankkeeseen osallistui vuonna 2006 yhteensä 27 kuntaa eri puolilta Suomea. Vuonna 2007 toiminta laajeni kattamaan yhteensä 54 kuntaa. Joustavan perusopetuksen ryhmiä on vuonna 2008 kaikkiaan 72 ja niissä opiskelee noin 700 oppilasta.

336. Peruskoulutus paremmaksi-ohjelma. Peruskoulutus paremmaksi (ns. POP) -ohjelma on koko hallituskauden 2007 - 2011 kestävä ohjelma, joka liittyy hallituksen tavoittei- siin parantaa koulutuksen laatua. Hallitus on päättänyt käyttää ikäluokkien pienenty- misestä vapautuvat voimavarat koulutuksen laadun kehittämiseen. Voimavaroja suunnataan erityisesti perusopetuksen laadun kehittämiseen. Ohjelman toteuttamista varten on varattu yhteensä 80 miljoonaa euroa, joka kohdennetaan kunnille valtion- avustuksina. POP-ohjelman painopisteenä ovat tehostettua ja erityistä tukea tarvitse- vien oppilaiden opetuksen ja tukitoimien kehittäminen, oppilaanohjauksen kehittämi- nen, kerhotoiminta ja kodin ja koulun yhteistyö, opetusryhmien pienentäminen, ope- tustoimen täydennyskoulutus sekä mahdollisesti muut hallitusohjelman kohteet. Li- säksi valmistellaan perusopetuksen kansallisia laatukriteereitä, joiden tavoitteena on opetuksen korkean laadun ja monipuolisen tarjonnan turvaaminen sekä opetuksellis- ten ja sivistyksellisten perusoikeuksien takaaminen lapsille ja nuorille asuinpaikasta, kielestä ja taloudellisesta asemasta riippumatta. Ehdotukset perusopetuksen toimin- nan laadun kriteereiksi valmistuvat keväällä 2009. Ohjelma toteutetaan vaiheittain vuosina 2008–2011.

337. Erityisopetus. Opetusministeriön asettama ohjausryhmä laati vuonna 2007 selvityksen "Erityisopetuksen strategia"17. Selvityksessä korostettiin varhaisen tehostetun tuen merkitystä ennen oppilaan siirtämistä erityisopetukseen. Oppilaalle tulisi tarjota tu- kiopetusta, osa-aikaista erityisopetusta ja oppilashuollon tukitoimia. Erityisopetuspää- tös pitäisi tehdä pääosin määräaikaisesti ja päätöksessä pitäisi kirjata entistä velvoitta- vammin tiedot opetuspaikasta, opetukseen tarvittavista resursseista, avustajista ja muista oppilashuollon palveluista. Selvityksen keskeisenä ajatuksena on lähikoulupe- riaate ja inkluusion toteuttaminen. Opetuksen järjestämisen lähtökohtana on oppilai- den oikeus opiskella lähikoulussaan riippumatta siitä, millaista tukea oppilaat tarvitse- vat sekä toisaalta korostetaan koulun ulkopuolelle jääneiden oppilaiden, kuten fyysi- sesti vammaisten ja kehitysvammaisten oikeutta opetukseen.

338. Useat kansalaisjärjestöt ovat katsoneet, että ihmisoikeuskasvatus kouluissa on riittä- mätöntä: omaa ajattelua, yksilöllisiä taitoja, ihmisoikeuksia, yhteiskuntatietoisuutta ja mediakriittisyyttä ei huomioida koulutuksessa tarpeeksi ja ne ovat liikaa yksittäisen opettajan vastuulla.

339. Lasten osallistumisen osalta kansalaisjärjestöt pitävät tervetulleena uudistuksena pe- rusopetuslakiin (1998/628) vuonna 2007 lisättyä säännöstä oppilaskunnasta (lain muutos 2007/239). Vaikka säännös ei velvoita kouluja järjestämään oppilaskuntatoi- mintaa, opetuksen järjestäjän tulee säännöksen mukaan muulla tavoin huolehtia siitä, että oppilailla on mahdollisuus ilmaista mielipiteensä koulunsa toimintaan liittyvistä, oppilaita yhteisesti koskevista asioista.

17 Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:47

340. Järjestöt tuovat myös esille, että valtakunnallisiin ja koulukohtaisiin opetussuunnitel- miin tulee kirjata pakolliseksi opetuskokonaisuudeksi tyttöjen ja naisten ihmisoikeu- det sekä korostetusti naisiin kohdistuva väkivalta ihmisoikeuskysymyksenä. Lisäksi seksuaalikasvatuksessa tulee huomioida naisiin kohdistuva väkivalta ja sukupuoleen perustuva häirintä kaikissa muodoissaan. Järjestöjen mukaan näiden asioiden käsittely tulee vakiinnuttaa osaksi terveystiedon opetusta ja oppisisältöä.

341. Vammaisjärjestöt ovat esittäneet seuraavanlaisia ehdotuksia vammaispolitiikan tule- vaisuuden haasteiden ratkaisemiseksi: vammaisten ihmisten opiskelua tulee helpottaa ja tukea mahdollisimman paljon. Koulunkäyntiavustajasta tulisi tehdä subjektiivinen oikeus. Koulunkäyntiavustajien koulutusta tulisi lisätä ja työehtoja parantaa. Mo- niammatillisen eli koulun, perheen ja muiden asiantuntijoiden yhteistyön kehittämiseen vaadittiin kiinnittämään enemmän huomiota. Vammaisille koululaisille ja opiskelijoille tulee pystyä takaamaan paremmat kokeilu- ja työharjoittelumahdollisuudet eri koulu- tusaloille. Myös mahdollisuuksia tutustua eri oppilaitoksiin tulisi parantaa.

suositus 47. Komitea suosittelee, että sopimusvaltiot - liittäen lapset täysimääräisesti mukaan toimintaan - edelleen jatkaa asiaankuuluvia toimia kiusaamis- ja väkivaltailmiöitä vastaan kouluissa, mukaan lukien tekemällä opiskelijoiden, henkilökunnan ja vanhempien keskuudes- sa määräajoin selvityksiä koulussa edistettävien vertaissuhteiden laadusta. Erityisesti tulisi keskittyä vammaisiin lapsiin ja vammaisten vanhempien lapsiin kohdistuvaan kiusaamiseen ja väkivaltaan.

342. Perusopetuslakiin (1998/628), lukiolakiin (1998/629) ja lakiin ammatillisesta koulu- tuksesta (1998/630) sisällytettiin vuonna 2003 säännökset, jotka velvoittavat koulu- tuksen järjestäjän laatimaan opetussuunnitelman yhteydessä suunnitelman opiskelijoi- den suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä sekä toimeenpanemaan suunnitelma ja valvomaan sen noudattamista ja toteutumista.

343. Opetusministeriön vuonna 2005 asettaman kouluhyvinvointityöryhmän tehtävänä oli laatia toimenpide-ehdotukset, joilla luodaan edellytyksiä ja rakenteita lasten ja nuor- ten hyvinvoinnin ja koulutyytyväisyyden tukemiseksi. Tavoitteena oli myös edistää lasten ja nuorten mahdollisuuksia vaikuttaa koulun arkeen. Työryhmä rajasi työnsä perusopetukseen. Kouluyhteisön päivittäinen arki sisältää tekijöitä, jotka itsessään voivat vahvistaa tai heikentää lasten hyvinvointia. Työryhmän loppuraportissa todet- tiin, että koulu voi vaikuttaa näihin tekijöihin sekä omilla toimillaan että yhteistyössä kotien ja oppilashuollon palvelujen kanssa.

344. Vertaissovittelu. Yhtenä toimenpidesuosituksena edellä mainitun kouluhyvinvointi- työryhmän selvitykseen sisältyi, että täydennyskoulutuksen määrärahoja suunnattaisiin peruskouluun kehitetyn vertaissovittelutoiminnan laajentamiseen, kehittämiseen ja ar- viointiin niin, että vertaissovittelutoiminta tukisi kouluyhteisöjen konkreettisia toi- menpiteitä kiusaamisen ehkäisemiseksi ja käsittelemiseksi. Vertaissovittelun eli VERSO-toiminnan tavoitteena on koulujen toimintahäiriöiden vähentäminen ja ehkäi- seminen. VERSO-toimintaa toteuttaa Suomen Sovittelufoorumi ja opetusministeriö on rahoittanut hanketta vuosina 2006 - 2007. Vuosina 2008 - 2009 hanketta rahoittaa Raha-automaattiyhdistys. VERSO-kouluissa pyritään väkivallattomuuteen ja päihteet- tömyyteen, koulukiusaamisen vähentämiseen ja hyvään työrauhaan. Vertaissovittelu on ratkaisukeskeisyyteen pohjautuva menetelmä, joka tuo vaihtoehtoisen ja vapaaeh- toisen tavan ratkaista oppilaiden välisiä ristiriitoja koulun arkipäivässä. Menetelmän

tarkoituksena on oppilaiden vuorovaikutustaitoja edistämällä vähentää koulujen toi- mintahäiriöitä.

345. Vertaissovittelu on menetelmänä yksinkertainen selkeä kaava, jonka mukaisesti osa- puolia hieman vanhemmat sovittelijoiksi koulutetut oppilaat auttavat osapuolina ole- via oppilaita löytämään itse ratkaisun ristiriitaansa. Sovittelun aikana osapuolet saavat kertoa oman näkemyksensä tapahtuneesta, kuvata tuntemuksiaan ja pohtia eri ratkai- suvaihtoehtoja. Kaavaa noudattamalla sovittelijaoppilaat ja ristiriidan osapuolet ete- nevät lopulta sopimukseen, jonka toteutumista seurataan.18

346. Toiminnan käynnistymisen jälkeen on tehty selvityksiä siitä, miten uusi osallistumista toteuttava menetelmä kouluissa toteutuu. Ensimmäinen seurantakysely vertaissovitte- lutoiminnan käynnistäneille kouluille tehtiin vuonna 2003 ja seuraava vastaava vuonna 2005. Molemmat kyselyt oli kohdennettu vertaissovittelijaoppilaille ja heidän ohjaajil- leen. Vuonna 2006 toteutettiin kolmas seurantakysely – tällä kertaa sovittelussa osa- puolina olleille oppilaille. Vertaissovittelulla on kyselyjen tulosten mukaan onnistuttu puutumaan hetkellisiin tilanteisiin niin, että on syntynyt mahdollisuus käyttäytymisen muutokseen. Vertaissovittelun yksi olennainen vahvuus piilee juuri vertaisuudessa eli siinä, että oppilaat puhuvat tilannetta ratkoessaan samaa kieltä. Seurantakyselyjen tu- lokset ovat rohkaisevia, sillä niin vertaissovittelijoiden kuin sovittelussa olleiden oppi- laiden mielipiteet ovat kaikissa kysymyksissä valtaosaltaan myönteisiä ja toimintaa kannattavia. Oppilaille mahdollisuus osallistua koulun työrauhan turvaamiseen oli ver- taissovittelijaoppilaiden vastausten perusteella erittäin mieleistä. Tavoitteena on laa- jentaa vertaissovittelu koko maan kouluihin.19

347. KiVa Koulu. KiVa Koulu on Opetusministeriön rahoittama toimenpidekokonaisuus koulukiusaamisen vähentämiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi. Syyskuussa 2006 käynnis- tyneen toimenpidekokonaisuuden kehittämisestä vastaavat Turun yliopiston psykolo- gian laitos ja Oppimistutkimuksen keskus yhteistyössä. KiVa Koulu -ohjelma voidaan ottaa valtakunnalliseen käyttöön asteittain syksystä 2009. XxXx Xxxxx - toimenpideohjelmaan kuuluu erilaisia kiusaamista ehkäiseviä toimenpiteitä sekä kei- noja puuttua tehokkaasti esille tuleviin kiusaamistapauksiin. Osana toimenpideohjel- maa tuotetaan kouluille ja kodeille monipuolista materiaalia. Sen sisältämät toimenpi- teet suuntautuvat yksittäisten oppilaiden lisäksi luokkien ja koulujen tasolle. Kaiken kaikkiaan KiVa koulu -ohjelman kehittämiseen osallistuu vuosien 2006 - 2009 aikana yhteensä 24 000 lasta ja nuorta eri puolilta Suomea.

348. Koulurauha. Poliisi ja opetushallitus ovat osallistuvat yhteistyössä järjestöjen kanssa Koulurauha-hankkeeseen, jonka tavoitteena on edistää turvallista ja viihtyisää koulua sekä muistuttaa, että kaikilla kouluyhteisön jäsenillä on oikeus turvalliseen ja tasa- arvoiseen oppimisympäristöön. Koulurauha on julistettu joka syksy koulujen alkaessa vuodesta 1990 lähtien. Koulurauha-ohjelman avulla eri paikkakuntien koulujen hyvät käytännöt koulukiusaamisen ja väkivallan vähentämiseksi leviävät laajalti ympäri maan. Koulurauha-ohjelmassa on mukana noin 40 % Suomen kouluista.

349. Eduskunnan oikeusasiamies on todennut saaneensa tietoonsa erityisesti vähemmis- töryhmien edustajia kuullessaan, että romanilapsilla on edelleen huomattavia ongelmia

18 xxxx://xxx.xxx-xxx.xxx/xxxxxxxxxxxxxxxx/‌

19 Vertaissovittelumenetelmä vertaissovittelijoina ja osapuolina olleiden oppilaiden kokemana - Artikkeli vertais- sovittelutoiminnan seurantakyselyjen tuloksista, Xxxxx Xxxxxx 2007 Suomen sovittelufoorumi ry (www.ssf- xxx.xxx)

koulunkäynnissä ja että he kohtaavat edelleen koulukiusaamista. Sama koskee myös maahanmuuttajalapsia ja muidenkin vähemmistöjen edustajia, kuten vammaisia lapsia sekä lapsia ja nuoria, joiden seksuaalinen suuntautuminen kehittyy enemmistöstä poi- keten. Opetustoimen laillisuusvalvonnasta vastaava apulaisoikeusasiamies on ratkais- sut vuosittain joitakin koulukiusaamiseen liittyviä kanteluita. Kouluihin tehdyillä tar- kastuksilla on myös säännöllisesti kiinnitetty huomiota koulukiusaamisen ehkäisyyn ja kiusaamistapauksiin puuttumiseen asianmukaisella tavalla.

350. Vähemmistövaltuutetulle tulee vuosittain joitakin yhteydenottoja koulutukseen ja opiskeluun liittyen. Useimmiten kyse on ollut koulukiusaamisesta, eli yhdenvertai- suuslaissa kielletystä häirinnästä tai oppilasvalinnasta ammatilliseen koulutukseen ja siitä, että oppilaan kielitaito ei ole ollut riittävä. Myös esimerkiksi venäjänkielisiin koululaisiin kohdistuva nimittely on vähemmistövaltuutetun saamien tietojen mukaan edelleen valitettavan yleistä. Opetusviranomaisten ja koulujen tulisi puuttua siihen selkeästi ja systemaattisesti.

351. Lapsiasiavaltuutettu on vaikuttamistyössään vaatinut säännönmukaista lasten tur- vallisuuden tilaa selvittävää uhritutkimusta, jossa kartoitetaan lasten kotona että muissa kasvuympäristöissä kohtaamaa väkivaltaa ja kiusaamista. Tällainen selvitys on parhaillaan tekeillä Poliisiammattikorkeakoulun ja oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen yhteistyönä (kts. uhritutkimuksesta lisää edellä luvussa V. Perheyhteisö ja sijaishuol- to). Lapsiasiavaltuutettu on korostanut, että selvityksissä tulee ottaa huomioon myös mahdollinen opettajien lapsiin kohdistama epäasiallinen ja epäammatillinen käytös. Tätä koskeva kysymys sisältyy em. uhritutkimukseen.

352. Kansalaisjärjestöt kiinnittävät huomiota myös siihen, että seksuaalista ja sukupuoleen liittyvää häirintää tapahtuu kouluissa ja oppilaitoksissa, jonka kohteena ovat usein ty- töt ja naispuoliset opettajat. Kuitenkin seksuaalinen häirintä ja seksuaalisuuteen ja su- kupuoleen liittyvä epämiellyttävä kohtelu jää kouluissa usein havaitsematta tai siihen ei puututa. Erityisryhmänä järjestöt nostavat esiin homo- tai biseksuaalisiin sekä trans- tai intersukupuolisiin (HLBTI) lapsiin ja nuoriin kohdistuvan kiusaamisen ja syrjinnän. HLBTI-lapsia ja -nuoria tai sateenkaariperheitä ei ole juurikaan huomioitu nuorten tai koulujen parissa toimivien viranomaisten tai järjestöjen työssä.

353. Järjestöjen näkemysten mukaan kouluväkivallan ja – kiusaamisen yhteydessä huomio- ta tulisi kiinnittää myös netissä ja kännykässä tapahtuvaan kiusaamiseen, joka on vielä varsin uusi ilmiö ja josta tiedetään vähän.

B. VAPAA-AIKA, LEIKKIMINEN JA VIRKISTYSTOIMINTA SEKÄ KULTTUURIELÄMÄ (31 ARTIKLA)‌

354. Lasten ja nuorten vapaa-ajantoiminnan rahoitus. Opetusministeriö rahoittaa lasten ja nuorten vapaa-ajantoimintaa. Vuonna 2002 eduskunta hyväksyi lain raha-arpajaisten sekä veikkaus- ja vedonlyöntipelien tuoton käyttämisestä (1054/2001). Tämän mu- kaan Veikkauksen tuotosta edunsaajille (tiede, taide, nuorisotyö ja liikunta) taataan tietyt prosenttiosuudet. Nuorisotyön osuudeksi laissa on määritelty vähintään 9 %. Samassa yhteydessä laissa määriteltiin aikajakso, missä kirjastojen valtionosuuksien rahoittaminen siirretään yleisten budjettivarojen piiriin. Tämä osaltaan lisäsi myös edunsaajien käytettävissä olevia määrärahoja. Lain soveltaminen hallituskaudelta

2003–2007 lähtien on aiheuttanut nuorisotyön osalta määrärahojen merkittävän nou- sun ja mahdollistanut määrärahojen lisäämisen eri käyttötarkoituksiin.

355. Valtionosuudet kuntien nuorisotyöhön. Valtio tukee kuntien nuorisotyötä asukaskoh- taisesti laskettavan euromäärän mukaisesti. Vuonna 2007 nuorisotyöhön tarkoitettu valtionosuus oli 13 euroa/alle 29-vuotias asukas (12,3 euroa vuonna 2003). Nuoriso- laki (2006/72) määrittää nuoriso-työn kunnan toimialaksi ja kunta voi käyttää nuori- sotyöhön osoitetun valtionosuuden parhaaksi katsomallaan tavalla nuorisotyöhön. Vuonna 2007 kunnat käyttivät nuorisotyöhön noin 160 miljoonaa euroa (140 miljoo- naa euroa vuonna 2002), joista valtionosuus on kattanut noin 7 miljoonaa euroa eli 4,4 %. Muiden kuntiin suunnattujen nuorisotyön valtionavustusten (mm. nuorten työ- pajatoiminta, nuorisotila-avustukset, tieto- ja neuvontapalvelut, koululaisten iltapäivä- toiminta, ennaltaehkäisevä päihde- ja huumetyö) kanssa valtion rahoituksen osuus on noin 12,5 % (6 % vuonna 2002) kuntien nuorisotyömenoista.

356. Lastenkulttuurin edistäminen. Lastenkulttuuri on ollut opetusministeriön toiminnan yhtenä paino-pisteenä vuodesta 2003 lähtien. Opetusministeriö toteutti vuosina 2003– 2007 lastenkulttuuri-poliittisen ohjelman, joka sisälsi koko ministeriön toimialaa kos- kevat periaatteelliset tavoitteet ja laajoja ja yksityiskohtaisia toimenpiteitä toteutetta- vaksi lastenkulttuurin eri alueilla. Myös ministeriön toiminta- ja taloussuunnitelmassa 2004 - 2007 lastenkulttuuri on ollut painopisteenä ja kehittämistavoitteena. Tämä on näkynyt myös konkreettisina toimintoina. Vuoden 2003 alusta käynnistyi 406 000 eu- ron määrärahalla lastenkulttuurikeskusten verkosto Taikalampun ensimmäinen kolmi- vuotinen toimikausi. Verkostossa oli kuusi jäsentä. Meneillään olevalla toisella kolmi- vuotiskaudella jäseniä on kymmenen ja määräraha toimintaan 970 000 euroa. Verkos- ton tehtävänä on tukea ja kehittää jo olemassa olevien lastenkulttuurikeskusten toi- mintaa ja edistää toiminnan syntymistä sinne, missä sitä ei vielä ole. Toimintaan liittyy eri taiteenaloihin liittyvän osaamisen, monipuolisen lastenkulttuuriosaamisen (näytte- ly- ja esitystoiminta, taidekasvatus, tapahtumat, tutkimus) kehittäminen. Verkoston toiminnan tuloksena lastenkulttuuritoiminta on lisääntynyt ja aktivoitunut eri puolilla Suomea.

357. Vuonna 2008 lastenkulttuurin edistämiseen tarkoitettu määräraha on 510 000 euroa lastenkulttuurin erityisavustuksiin ja apurahoihin. Painopisteenä avustustoiminnassa on taiteilijan ja lapsen välinen vuorovaikutus taidekasvatuksessa, taide lapsen yhtei- sössä ja syrjäytymisen ehkäisemiseen tähtäävät hankkeet (taide lasten laitoksissa). Määräraha on kasvanut vuodesta 1997 noin 219%.

358. Nuorisosirkustoiminnalla on entistä suurempi merkitys lasten ja nuorten kulttuurin edistämisessä. Opetusministeriö on tukenut valtakunnallista Nuorisosirkusliittoa ta- voitteena toiminnan valtakunnallinen edistäminen ja myös paikallisia hyvin toimivia sirkuksia. Nuorisosirkustoiminta on monipuolista nuoriso-, kulttuuri- ja liikuntatoi- mintaa, jonka kehittämiseen on opetusministeriössä kiinnitetty erityistä huomiota.

359. Lastenelokuva. Lastenelokuva ja lastenelokuvakulttuuri ovat vuodesta 2002 lähtien olleet kulttuuripolitiikan yhtenä painopisteenä. Vuosina 2002–2005 toimeenpantiin opetusministeriön lastenelokuvan kehittämisohjelma, jonka suositukset kattoivat laa- jasti lastenelokuvan tuotantoon, levitykseen ja jakeluun liittyviä rakenteellisia ehdo- tuksia.

360. Lapset ja media. Lapset ja media -toimintaohjelma on ollut käynnissä vuodesta 2006. Toiminta-ohjelmaan sisältyvät hankkeet edistävät kasvattajien ja lasten medialukutai- toa sekä mediakasvatuksen vakiintumista. Vuonna 2003 elvytettiin koulukinotoimin- ta, jonka tavoitteena on, että jokainen suomalainen peruskoululainen pääsee katso- maan elokuvaa elokuvateatteriin vähintään kerran vuodessa.

361. Saamenkielisten lasten ja nuorten radio- ja TV-ohjelmien sekä muun lasten kulttuuri- tarjonnan (muun muassa lehdet, kirjallisuus, musiikki, teatteri, videot, nukketeatteri) lisäämiseen on kohdennettu erityistoimia Lapset ja media -toimintaohjelman puitteis- sa. Yleisradio aloitti saamenkielisen lastenohjelman lähettämisen syksyllä 2007.

362. Saamelaiskäräjät on todennut, että saamenkielisen lastenohjelman lähettämisen aloittaminen on ollut saamelaislasten kielen säilymisen ja kehittymisen kannalta tärkeä toimenpide. Tärkeäksi on myös koettu se, että ohjelmaa voivat seurata saamelaiset kaikkialla suomessa. Saamelaiskäräjät on katsonut, että saamenkielisen lastenohjel- miston tuottamista tulisi resursoida nykyistäkin enemmän, ja että tuotannossa tulisi hyödyntää myös yhteispohjoismaista, jo valmiina olevaa saamenkielistä lastenohjel- mistoa. Saamenkielisiä lastenlehtiä, saamenkielistä virkistys- ja harrastus-toimintaa, saamenkielisen lastenkirjallisuuden, saamenkielisen lastenmusiikin ja saamenkielisten tietokonepelien tuottamista tulisi tukea ja edistää entistä ponnekkaammin.

363. Xxxxxxxxxxxx Lastensuojeluliitto toteaa, että lasten ja nuorten ohjelmien määrä ei ole lisääntynyt samassa suhteessa television muun ohjelmatarjonnan kanssa. Lapsille teh- tyjä ohjelmia lähetetään vähän suhteessa lasten osuuteen väestöstä.

364. Lasten ja nuorten liikunta. Opetusministeriö on tukenut lasten ja nuorten liikuntaa usealla eri tavalla. Keskeisin tukimuoto on lajiliittojen tulosperusteinen avustaminen, jonka kautta laskennallisesti kanavoituu noin 8,5 miljoonaa euroa lasten ja nuorten liikunnan tulosten perusteella. Toinen merkittävä tukimuoto on ollut lasten ja nuorten liikuntaohjelma, jonka kautta on tuettu paikallista toimintaa koulupäivän aikana tai välittömästi sen jälkeen ja paikallisia seuroja kehittämään uusia toimintamuotoja lii- kuntaa harrastaville nuorille. Lisäksi lajiliittoja on kannustettu kehittämään omia las- ten ja nuorten ohjaus- ja kilpailujärjestelmiä. Kolmas merkittävä tuen muoto on ollut liikuntapaikkarakentaminen ja erityisesti lähiliikuntapaikkahankkeiden tukeminen kou- lujen pihoihin.

365. Valtakunnallisten liikuntajärjestöjen avustaminen. Lasten ja nuorten liikunnan tuke- minen korostuu valtakunnallisten liikuntajärjestöjen avustusjärjestelmässä. Vuodesta 2006 käytössä olleen valtionapujärjestelmän tulosalueet ja niiden keskinäiset paino- tukset ovat olleet seuraavat:

Lasten ja nuorten liikunta		50 %
Aikuisliikunta		25 %
Huippu-urheilu	25 %

366. Valtakunnallisten liikuntajärjestöjen valtionavustusten jaon pohjana on viime vuosina käytetty 1990 -luvulla kehitettyä tulosohjausjärjestelmää. Tulosperusteisella arvioin- nilla pyritään ohjaamaan liittoja toiminnan kehittämisen osalta siten, että mahdolli- simman moni tyttö ja poika voi osallistua liiton seurojen toimintaan. Päästäkseen tä- hän tavoitteeseen liiton tulee auttaa seuroja monipuolistamaan tarjontaansa. Sen tulee vastata ohjaajien ja valmentajien osaamisesta sekä tarjota seuroille välineitä toiminnan

kehittämiseen lapsikeskeiseksi. Liitolla tulee myös olla tarjolla seuroille toimintamalle- ja kilpailu- ja harrastuspainotteiseen toimintaan. Seuroissa tulee olla tarjolla monipuo- lisia harrastusvaihtoehtoja, jotka mahdollistavat eritasoisen kilpailemisen tai harrasta- misen ilman kilpailemista. Kilpailujärjestelmän tulee tarjota mahdollisuuksia monenlai- seen kilpailemiseen.

367. Tulosperusteinen avustusjärjestelmä on osaltaan ohjannut lajiliittoja ottamaan selke- ämmin huomioon lasten ja nuorten liikunnan kehittämisen. Ongelmaksi on ennemmin noussut se, että paikallisilla seuroilla ei ole kaikilta osin valmiuksia ottaa vastaan kaikkia seuroihin haluavia. Lisäksi yhä selkeämmin on esiinnoussut se tosiasia, että lasten ja nuorten harrastus keskittyy harvempiin lajeihin. Esimerkiksi 10-vuotiaiden poikien osalta 25 % koko ikäluokasta harrastaa jalkapalloa.

368. Lasten ja nuorten liikuntaohjelma. Opetusministeriö päätti jatkaa vuonna 1999 käyn- nistetyn Xxxxxx ja nuorten liikuntaohjelman toteuttamista käynnistämällä sen toinen vaihe vuonna 2003. Ohjelman keskeisinä painopisteinä ovat olleet liikunnan lisäämi- nen koulupäivän aikana sekä paikallisen seuratoiminnan kehittäminen.

369. Lasten ja nuorten liikuntaohjelman painotukset ovat seuratoiminnan laadun kehittä- minen sekä liikunnan harrastamisen mahdollisuuksien tarjoaminen entistä useammille, iltapäivätoiminnan laadullinen kehittäminen liikunnan osalta sekä 3 - 9 -luokkalaisten välittömästi koulupäivän jälkeisen toiminnan kehittäminen sekä paikallinen pilotointi, vammaisten lasten mukaan ottaminen urheiluseuratoimintaan Liikuntaa Kaikille Lap- sille-hankkeen esimerkkien avulla sekä vähän liikkuvien lasten ja nuorten aktivointi

370. Opetusministeriö on rahoittanut Xxxxxx ja nuorten liikuntaohjelman sekä kouluhyvin- voinnin-toimenpideohjelman kautta lasten- ja nuorten urheilujärjestö Nuori Suomi ry:n toteuttamaa Koululaiset liikkeelle-hanketta. Hankkeen tavoitteena on ollut ta- voitteena on varmistaa jokaiselle koululaiselle päivittäin vähintään tunti liikkumista: hanke levittää päivittäisen liikunnan toimintamalleja erilaisten kampanjoiden, liikunta- kerhojen, kisojen ja tapahtumien kautta.

VIII. ERITYISET TURVAAMISTOIMENPITEET (Artiklat 22, 38, 39, 40, 37 (alakohdat b-d )ja 32–36)‌

A. POIKKEUSOLOISSA ELÄVÄT LAPSET ‌

i. Pakolaislapset ‌

371. Ulkomaalaishallinnon uudistus. Ulkomaalaisviraston nimi muuttui Maahanmuuttovi- rastoksi 1 päivästä tammikuuta 2008 lähtien. Xxxxxxxxxxx liittyi pääministeri Xxxxx- xxx II hallituksen hallitusohjelman maahanmuuttoa koskeviin laajempiin uudistuksiin, joilla sisäasiainministeriöön koottiin maahanmuutosta ja kotoutuksesta vastaava ko- konaisuus, josta vastaa maahanmuutto- ja eurooppaministeri. Maahanmuuttoviraston tehtävät ovat samat kuin edeltäjällään kattaen turvapaikka-, oleskelulupa- ja kansalai- suusasiat.

372. Ulkomaalaislaki. Nykyinen ulkomaalaislaki (2004/301) tuli voimaan toukokuussa 2004. Lakia muutettiin vuonna 2006 lisäämällä siihen säännökset Maahanmuuttovi-

raston, poliisin ja rajavartiolaitoksen oikeudesta saada pyynnöstään ilman huoltajaa olevaa alaikäistä turvapaikanhakijaa ja hänen perheenjäseniään koskevia tietoja vas- taanottokeskukselta sekä säännös ilman huoltajaa olevan alaikäisen turvapaikanhaki- xxx xxxxxxxxx tai muun hänen tosiasiallisesta huollostaan vastanneen henkilön jäljit- tämisestä (lain muutos 1158/2006).

373. Xxxxxx etua koskeva selvitys. Pääministeri Xxxxx Xxxxxxxx XX hallituksen ohjelmaan kirjattiin selvitettäväksi lapsen edun toteutumista turvapaikanhakija- ja pakolaislapsia koskevissa päätöksissä. Tavoitteena on arvioida erityisesti ilman huoltajaa tulleiden turvapaikanhakijalasten asema ja kohtelu. Selvitys laadittaneen vuoden 2008 kuluessa ja selvityksen osoittamien mahdollisten kehittämistarpeiden toteuttaminen on maa- hanmuuttohallinnon lähivuosien keskeinen tavoite.

374. Säilöönotto. Sisäasiainministeriö on maaliskuussa 2008 asettanut selvityshankkeen ulkomaalaislain (2004/301) nojalla säilöön otettujen ulkomaalaisten kohtelusta, säi- löönottoyksikön toiminnasta sekä säilöön ottamisen edellytyksistä ja menettelyistä. Selvityshanke toteutetaan kahdessa vaiheessa. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa tarkoituksena on selvittää ja arvioida mm. säilöön otettujen kohtelua säilöön otettujen ulkomaalaisten kohtelusta ja säilöönottoyksiköstä annetun lain (116/2002) nojalla pe- rustetussa säilöönottoyksikössä. Erityisesti tässä yhteydessä tarkastellaan erityisryh- mien kuten alaikäisten asemaa säilöön ottamisen edellytysten ja kohtelun kannalta. Selvityksen on määrä valmistua vuoden 2008 loppuun mennessä.

375. Tiedonsaantioikeus. Tiedonsaantioikeutta koskeva ulkomaalaislain (2004/301) muu- tos tuli voimaan helmikuussa 2007. Lain perusteella Maahanmuuttovirastolla, poliisil- la ja rajavartiolaitoksella on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada pyynnös- tään vastaanottokeskukselta ilman huoltajaa olevan alaikäisen turvapaikanhakijan syn- tymäaikaa, perheenjäseniä ja näiden olinpaikkaa koskevia tietoja, jotka ovat välttä- mättömiä mainittujen viranomaisten selvittäessä alaikäisen henkilöllisyyttä, matkareit- tiä tai maahantulon tai oleskeluluvan myöntämisen edellytyksiä taikka Maahanmuut- toviraston pyrkiessä jäljittämään ilman huoltajaa olevan alaikäisen turvapaikanhakijan vanhempia tai muuta hänen tosiasiallisesta huollostaan vastannutta henkilöä. Tietoja pyydettäessä viranomaisten on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun.

376. Tiedonsaantioikeuden tarkoituksena on lapsen edun toteutuminen ja lapsen aseman parantaminen mahdollistamalla lapsen tilanteen kokonaisvaltainen viranomaiskäsittely sekä päätöksenteon perustuminen kaikkiin tiedossa oleviin tosiseikkoihin. Alaikäiselle on kerrottava hänen ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla Maahanmuuttovi- raston, poliisin ja rajavartiolaitoksen tiedonsaantioikeudesta. Lapsen edustajan tulee saada etukäteen tieto luovutettavista tiedoista. Lapsen edustaja voi oikaista virheelli- sen tiedon ja arvioida tiedon merkitystä. Ennen kuin Maahanmuuttovirasto ratkaisee kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen sekä siihen liittyvän muun ulkomaalais- lain (2004/301) mukaisen hakemuksen, lapsen edun periaate otetaan aina päätöksen- teossa huomioon. Toistaiseksi Maahanmuuttovirasto ei ole tehnyt tiedonsaantipyyn- töjä ulkomaalaislain (2004/301) tiedonsaantioikeutta koskevan säännöksen nojalla.

377. Jäljittäminen. Ulkomaalaislakiin (2004/301) lisättiin vuonna 2006 (lain muutos 1158/2006) myös jäljittämistä koskeva säännös. Sen mukaan Maahanmuuttoviraston on mahdollisuuksien mukaan pyrittävä ilman huoltajaa olevan alaikäisen turvapaikan- hakijan edun toteuttamiseksi jäljittämään hänen vanhempansa tai muu hänen tosiasial- lisesta huollostaan vastannut henkilö viipymättä.

378. Maahanmuuttovirastolla on velvoite suorittaa alaikäisen yksin tulleen turvapaikkaha- kijan vanhempien tai tosiasiallisten huoltajien jäljittämistä. Jäljittämisen tavoitteena on selvittää huoltajan olinpaikka sekä luoda uudelleen yhteys alaikäisen hakijan ja hänen huoltajansa välillä. Jäljittämisen kautta Maahanmuuttovirasto voisi saada päätöksensä perusteeksi tietoja alaikäisen turvapaikkahakijan perhesuhteista sekä elinolosuhteista. Lisäksi jäljittämisen tavoitteena on saada hyödyllistä tietoa mahdollista perheenyhdis- tämistä varten joko Suomessa, hakijan kotimaassa tai asuinmaassa. Jäljittämistä ei suoriteta, jos hakijalla ei ole ollut tosiasiallista huoltajaa ennen Suomeen tuloaan. Jäl- jittäminen ei vaikuta kansainvälisen suojelun tarpeen arviointiin. Jäljittäminen ei saa vaarantaa alaikäisen turvapaikanhakijan tai hänen omaistensa turvallisuutta.

379. Maahanmuuttovirasto ja riippumaton kansalaisjärjestö International Social Service (ISS) ovat solmineet huhtikuussa 2007 yhteistyösopimuksen ilman huoltajaa olevien alaikäisten turvapaikanhakijoiden tosiasiallisten huoltajien jäljittämisestä. ISS:llä on maailmanlaajuinen verkosto, jonka avulla ISS avustaa kansainvälisestä siirtolaisuudes- ta johtuvissa yksilöiden ja perheiden ongelmatilanteissa, kuten esimerkiksi kansainvä- lisissä adoptioissa ja huoltajuuskiistoissa.

380. Maahanmuuttoviraston ja ISS:n välisessä yhteistyösopimuksessa on sovittu, että ISS:n tulee viimeistään kahden kuukauden (60 vuorokautta) kuluttua jäljittämispyyn- nön vastaanottamisesta ilmoittaa, onko jäljittäminen mahdollista suorittaa. Jäljittämi- sen kokonaiskestoajaksi on sovittu viisi kuukautta (150 vuorokautta). Yksittäistapa- uksessa on mahdollisuus sopia toisin. Maahanmuuttoviraston ylijohtajan ja turvapaik- kayksikön välisessä vuoden 2007 tulossopimuksessa on sovittu, että alaikäisten yksin tulleiden turvapaikanhakijoiden hakemusten käsittelyaika on 180 vuorokautta silloin, kun jäljittämistä suoritetaan. Muutoin käsittelyaika on 90 vuorokautta.

381. Suomeen on 1.2 – 31.12.2007 välisenä aikana saapunut 50 yksin tullutta alaikäistä turvapaikanhakijaa, jotka on puhuteltu Maahanmuuttovirastossa vuoden 2007 lop- puun mennessä. ISS:lle on vuoden 2007 aikana lähetetty 11 jäljittämispyyntöä. Jäljit- tämisen loppuraportti on saatu vain neljän (4) lapsen kohdalla. Vuoden 2007 koke- musten perusteella voidaan todeta jäljittämisen olevan käytännössä hyvin haasteellista. Turvapaikkaprosessi edellyttää nopeahkoa jäljittämistoimintaa, mutta jäljittämistyö on osoittautunut käytännössä aikaa vieväksi. Tämä johtuu muun muassa hakijoiden pää- asiallisten lähtömaiden tilanteesta, jossa jäljittäminen on äärimmäisen hankalaa.

382. Jäljittämisen myötä Maahanmuuttoviraston tiedontarve on kasvanut. Sen vuoksi yksin saapuneiden lasten Suomessa olevia sukulaisia tai tuttavia on ryhdytty kuulemaan Maahanmuuttovirastossa. Edellytyksenä kyseiselle kuulemiselle on sekä kuultavan suostumus että lapsen edustajan suostumus. Menettely on osaltaan saattanut vaikut- taa siihen, että Maahanmuuttovirasto ei ole toistaiseksi lähettänyt vastaanottokeskus- ten johtajille tiedonsaantipyyntöjä viranomaisen tiedonsaantioikeuden perusteella.

383. Ilman huoltajaa saapuvat alaikäiset turvapaikanhakijat. Vuonna 2005 Suomeen saapui ilman huoltajaa olevia alaikäisiä turvapaikanhakijoita 220. Vuonna 2006 heitä saapui 108 ja vuonna 2007 ilman huoltajaa olevia alaikäisiä turvapaikanhakijoita saa- pui 98. Vuonna 2006 pääosa heistä oli Afganistanin (23), Somalian (20), Angolan

(17) ja Irakin (15) kansalaisia. Vuoden 2007 alaikäisistä ilman huoltajaa olleista haki- joista pääosa oli irakilaisia (27) ja somalialaisia (24). Kaikkiaan vuoden 2007 hakijat edustivat 18 kansalaisuutta. Valtaosa hakijoista oli yli 15-vuotiaita poikia. Maahan-

muuttovirasto tilastoi alaikäisiksi myös ne hakijat, jotka tulevat turvapaikkamenette- lyn aikana täysi-ikäisiksi. Asiakirjojen puuttuessa hakijan tilastoiminen alaikäiseksi pe- rustuu hänen omaan ilmoitukseensa.

384. Maahanmuuttoviraston tekemät päätökset ilman huoltajaa tulleille alaikäisille tur- vapaikanhakijoille. Vuonna 2006 alaikäisten ilman huoltajaa tulleiden turvapaikanha- kijoiden hakemuksiin tehtiin 130 päätöstä. Aineellisesti käsiteltiin 100 hakemusta. Raukeamispäätös tehtiin yhdeksään (9) hakemukseen ja 21 hakijan osalta hakemus jä- tettiin tutkimatta sen vuoksi, että jokin muu EU-jäsenvaltio, Norja tai Islanti oli vas- tuussa turvapaikkahakemuksen tutkimisesta (ns. Dublin-menettely).

385. Vuonna 2007 ilman huoltajaa tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden hakemuksia käsiteltiin aineellisesti 150. Raukeamispäätös tehtiin kolmelle (3) hakijalle ja 12 haki- jan osalta hakemus jätettiin tutkimatta sen vuoksi, että jokin muu EU-jäsenvaltio, Norja tai Islanti oli vastuussa turvapaikkahakemuksen tutkimisesta (ns. Dublin- menettely). Sekä vuonna 2006 että vuonna 2007 osa hakijoista oli päätöksentekohet- kellä täyttänyt 18 vuotta.

386. Ilman huoltajaa tulleiden alaikäisten vastaanotto. Suomeen ilman huoltajaa tulleiden alaikäisten vastaanotto järjestetään vastaanottokeskusten yhteydessä olevissa ryhmä- kodeissa, joita on eri puolilla Suomea yhteensä neljä. Suurin osa ilman huoltajaa tul- leista alaikäisistä sijoitetaan ensin pääkaupunkiseudulla sijaitsevaan transit-yksikkönä toimivaan ryhmäkotiin. Ilman huoltajaa tulleelle alaikäiselle haetaan välittömästi hä- nen saavuttuaan säännösten mukainen edustaja, jonka määrää käräjäoikeus. Lapsen edustamisesta on säädetty maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoi- den vastaanotosta annetussa laissa (493/1999). Transit-yksikössä ilman huoltajaa tul- leet alaikäiset oleskelevat noin 2 - 4 kuukautta. Tänä aikana poliisi selvittää alaikäisen henkilöllisyyden, matkareitin ja maahantulon. Turvapaikkapuhuttelun tekee Maahan- muuttovirasto. Turvapaikkapuhuttelussa on läsnä alaikäisen edustaja, transit-yksikön sosiaalityöntekijä, tulkki sekä - jos edustaja katsoo tarpeelliseksi - oikeudellinen avus- taja. Pienten lasten tukena voi olla myös lapsen sukulainen. Alaikäisten turvapaikan- hakijoiden puhuttelu on edelleen keskitetty Maahanmuuttovirastossa tulosalueelle, jonka virkamiehillä on tarvittava erityisasiantuntemus lapsiasioissa. Alaikäisen puhut- telusta on laadittu oma ohjeistus.

387. Turvapaikkapuhuttelun jälkeen alaikäiset siirretään ryhmäkotiin odottamaan turva- paikka- ja oleskelulupapäätöstä. Perustarpeiden kuten majoituksen, aterioiden ja ter- veydenhuollon lisäksi ryhmäkoti järjestää alaikäisen hoivan ja kasvatuksen. Täysi- ikäisiksi tulleet turvapaikkaa hakevat nuoret sijoitetaan vastaanottokeskukseen mui- den turvapaikanhakijoiden joukkoon.

388. Oleskeluluvan saaneille alaikäisille osoitetaan kuntapaikka, minkä jälkeen kunta vas- taa lapsen perustarpeista, hoivasta, kasvatuksesta ja kotoutumisesta. Kunta sijoittaa alaikäisen yleensä perheryhmäkotiin, joita on viisi eri puolella Suomea. Kolme näistä on yhdistettyjä ryhmä- ja perheryhmäkoteja. Tällaisessa ryhmä- tai perheryhmäkodis- sa asuvan alaikäisen ei tarvitse muuttaa sen jälkeen kun hän on saanut oleskeluluvan, vaan hän jatkaa asumista samassa paikassa. Tällä järjestelyllä on haluttu turvata erityi- sesti pienten lasten sijoituksen jatkuvuus; lapsen ei tarvitse kokea eroa häntä hoivaa- vista aikuisista, joihin hän turvaa ja on kiintynyt. Nuoret siirretään joko erillisiin per- heryhmäkoteihin, joissa asuu 15 - 17 -vuotiaita, tai yhdistetyn ryhmä- ja perheryhmä- kodin yhteydessä sijaitseviin tukiasuntoihin, jotka on tarkoitettu 17-vuotiaille. Ryh-

mä- ja perheryhmäkotien sekä tukiasuntojen henkilökunnan mitoitus ja lapsiryhmän koko vastaa lastensuojelulain (2007/417) vaatimuksia. Ryhmä- ja perheryhmäkodeis- sa alaikäisille järjestetään kasvatuksen ja hoivan ohella sosiaali- ja terveyspalveluita sekä tulkkipalveluita. Alaikäisen ilman huoltajaa tulleiden terveyspalvelut ovat laa- jemmat kuin täysi-ikäisten ja hyvin lähellä maassa pysyvästi asuvien palveluita.

389. Osa alaikäisistä sijoitetaan yksityismajoitukseen perheisiin, jotka ilmoittavat olevansa lapsen sukulaisia ja haluavansa ottaa lapsen hoitoonsa. Ennen sijoittamista yksityisma- joitukseen perheisiin selvitetään perheen kyky ja voimavarat huolehtia lapsen hoivas- ta. Selvityksen tekevät transit-yksikön sosiaalityöntekijä ja perhetyöntekijä, joiden li- säksi selvityksen tekemiseen osallistuvat myös perheen asuinkunnan sosiaalitoimi ja alaikäisen edustaja sekä mahdollisuuksien mukaan lastensuojelun työntekijä. Selvityk- sen laatimiseen kuuluu useita kotikäyntejä ja perheen haastatteluja. Jos päätös on myönteinen, alaikäinen sijoitetaan perheeseen ja kunnalle tehdään lastensuojelulain mukainen ilmoitus yksityisperheeseen sijoitettavasta alaikäisestä. Lapsen tilannetta perheessä seurataan kotikäynnein, johon osallistuvat edellä mainitut perhetyöntekijä ja alaikäisen edustaja.

390. Oppivelvollisuusikäiset eli alle 16-vuotiaat lapset käyvät koulua. Useimmiten kunnat järjestävät heille ensin maahanmuuttajalapsille tarkoitettua alkuopetusta, jonka paino- piste on suomen kielen oppimisessa. Alkuopetuksen (500 tuntia) jälkeen lapset siirre- tään heidän ikänsä mukaisille tavallisille luokille. Oppivelvollisuusiän ylittäneille ala- ikäisille pyritään löytämään opiskelumahdollisuuksia ilta- ja aikuislukioista sekä kan- sanopistoista. Oleskeluluvan saaneet alaikäiset jatkavat opintojaan ikänsä ja kykyjensä mukaisesti maan koulutusjärjestelmässä. Nuorille on järjestetty myös opintoihin val- mentavaa opetusta. Oleskeluluvan saaneiden alaikäisten ja myös täysi-ikäisten terve- yspalvelut ovat samat kuin maassa pysyvästi asuvilla.

391. Psykososiaalisen arvioinnin kehittäminen yksintulleiden turvapaikanhakijalasten vastaanottamiseen. Tammikuussa 2008 käynnistyi Yhteiset Lapsemme ry:n ja Eri- tyishuoltojärjestöjen liitto EHJÄ ry:n yhteistyönä hanke psykososiaalisen arvioinnin kehittämiseksi yksintulleiden turvapaikanhakijalasten vastaanottamiseen. Maahan- muuttovirasto on mukana ohjausryhmässä, joka on perustettu ohjaamaan ja linjaa- maan käynnistynyttä projektia. Ohjausryhmän tehtävänä on myös projektin aikana luodun toimintamallin toimivuuden arvioiminen ja sen kytkeminen olemassa olevaan yksin tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden vastaanottojärjestelmään.

392. Yksin tulleen alaikäisen turvapaikanhakijan vastaanottaminen on erittäin haasteellinen tehtävä. Lapsen kohdalla pitää pystyä arvioimaan mahdollisimman objektiivisesti tur- vapaikan tarve sekä päätöksen oikeellisuus lapsen edun näkökulmasta. Lapsen edun mukaisen päätöksen tekeminen edellyttää lapsen psykososiaalisen tilanteen kartoitusta sekä tehdyn päätöksen vaikutusta lapsen psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen sekä so- siaaliseen hyvinvointiin pitkällä aikavälillä. Projektin ensisijaisena kohderyhmänä ovat Suomeen yksin tulleet alaikäiset turvapaikanhakijat. Projektin toisena kohderyhmänä ovat virastojen, vastaanottokeskusten ja kuntien työntekijät, joihin projekti kohdistuu koulutuksellisesti.

suositus 50. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio varmistaa, että ns. nopeutetussa menet- telyssä kunnioitetaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksia ja turvapaikanhakijoi- den oikeusturvaa.

393. Ulkomaalaislain (2004/301) nojalla turvapaikkahakemus voidaan käsitellä nopeute- tussa menettelyssä, jos hakija hakee turvapaikkaa Suomesta toisen kerran saatuaan jo kielteisen päätöksen, tai jos hakija on tullut Suomeen ns. turvallisesta alkuperämaasta taikka jos hakemus katsotaan ilmeisen perusteettomaksi. Nopeutetun turvapaikkame- nettelyn tarkoituksena on karsia pois ja tehdä mahdolliseksi käsitellä nopeasti sellaiset turvapaikkahakemukset, joissa hakijalla selvästi ei ole perusteita kansainvälisen suoje- lun saamiseksi Suomessa. Nopeutetussa menettelyssä päätöstä koskevan muutoksen- haun vireilläolo ei estä käännyttämispäätöksen täytäntöönpanoa.

394. Maahanmuuttoviraston vuoden 2006 vahvistetun tilaston mukaan ns. nopeutetussa menettelyssä (ilmeisen perusteeton) ratkaistiin neljä (4) alaikäisen yksin tulleen turva- paikanhakijan hakemusta. Vuonna 2007 yksi (1) ilman huoltajaa tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden hakemuksista on ratkaistu ns. nopeutetussa menettelyssä.

395. Vähemmistövaltuutettu teki valtioneuvoston pyynnöstä vuonna 2005 selvityksen nopeutetun turvapaikkamenettelyn oikeusturvatakeista. Käsittelyn perustana oli kan- sainvälisissä sopimuksissa asetetut ihmisoikeudet sekä perustuslain (1999/713) oike- usturvaa ja hyvää hallintoa koskevat säännökset. Tutkimuksen perusteella voitiin ha- vaita, että vaikka menettely pääsääntöisesti turvaa oikeusturvan, käytännössä on kui- tenkin esiintynyt tulkintaongelmia. Viranomaisten toiminnan tulisi olla johdonmukais- ta ja yhdenvertaista turvapaikkamenettelyn aikana riippumatta hakijoiden alkuperästä ja asiointivalmiuksista.

396. Ongelmallisena valtuutettu piti mahdollisuutta jättää turvapaikkapuhuttelu kokonaan tekemättä tai siirtää puhuttelu muun kuin Maahanmuuttoviraston suoritettavaksi. Myös turvapaikanhakijan mahdollisuuksia avustajan käyttämiseen ja oikeusavun saa- miseen tulee kiinnittää entisestään huomiota, ettei hakijan oikeusturva vaarannu.

397. Muutoksenhaun osalta valtuutettu totesi, että hallinto-oikeudelle tulisi varmistaa mahdollisuus lausua asiassa ennen käännytyspäätöksen täytäntöönpanoa, mitä ei aina ole tapahtunut resurssien puutteellisuuden vuoksi. Valtuutettu katsoi, että tämä vaa- rantaa oikeusturvan ja muutoksenhakuoikeuden tehokkuuden.

398. Sisäasiainministeriö asetti ajalle 1.11.2007–30.4.2008 selvityshankkeen maahanmuut- tohallinnon ja Maahanmuuttoviraston toiminnan kehittämiseksi. Selvityshankkeen ta- voitteena oli luoda edellytykset aktiiviselle, kokonaisvaltaiselle ja johdonmukaiselle maahanmuuttopolitiikalle, joka ottaa täysipainoisesti huomioon niin työvoiman tar- peen, maahanmuuttajien moninaiset lähtökohdat kuin kansainvälisen suojelun ja ih- misoikeuksien toteuttamisen velvoitteet. Selvityshankkeen painopiste oli Maahan- muuttoviraston palvelun, toiminnan laadun ja rakenteiden kehittämisessä. Selvitys- hankkeen toimeksiantona oli myös tehdä hallitusohjelmaankin kirjattu selvitys Maa- hanmuuttoviraston ja valitustuomioistuinten käsittelymenettelyistä.

399. Selvitysmiehen raportin mukaan muutoksenhakua koskeva lainsäädäntö ja muutok- senhaun prosessit ovat yleisesti ottaen asianmukaisia ja asiakkaan oikeusturvan huo- mioon ottavia. Muutoksenhakuprosessiin yleensä ja tosiasioiden selvittämiseen kuluu tuomioistuimessa tietty aika niillä voimavaroilla, jotka tuomioistuimella ovat käytettä- vissä. Selvitysmiehen esittämien toimenpide-ehdotusten mukaisesti keskimääräisiä kä- sittelyaikoja olisi saatava lyhyemmiksi. Lisäksi tulisi kiinnittää huomiota siihen, että hallintotuomioistuimissa on riittävästi voimavaroja ulkomaalaisasioiden hoitamiseen.

suositus 51. Komitea suosittelee myös, että sopimusvaltio käsittelee perheen yhdistämistä koskevat hakemukset myönteisesti, humaanisti ja kiireellisesti yleissopimuksen 10 artiklan mukaisesti.

400. Perhesidehakemusten käsittelyaika. Perhesidediaarissa, joka koskee alaikäisten lasten perhesidehakemuksia, keskimääräinen käsittelyaika vuonna 2007 oli 114 vrk. Tämä luku pitää sisällään sekä hakemukset, joissa perheenkokoajalla on lupa pakolaisuu- den/suojelun tarpeen perusteella että muut kolmannen maan kansalaisten alaikäisten lasten hakemukset. Vuonna 2006 vastaavan ryhmän keskimääräinen käsittelyaika oli 106 vrk.

401. Kokonaiskäsittelyaikojen pituus riippuu kuitenkin useista eri seikoista, joihin virastol- la ei ole mahdollisuutta vaikuttaa. Kokonaiskäsittelyaika hakemuksen vastaanottami- sesta (josta vastaavat Suomen edustustot ja kihlakunnan poliisilaitokset) päätöksen tiedoksiantoon (Suomessa pääsääntöisesti kirjeitse ja poikkeuksellisesti haastetiedok- siantona; ulkomailla usein edustuston välityksellä) kattaa monia eri viranomaistoi- menpiteitä. Lisäksi on huomioitava, että pakolaistaustaisten ulkomaalaisten hakemus- ten usein pidempi käsittelyaika johtuu nimenomaan tarpeesta kuulla hakijoita henkilö- kohtaisesti ja hankkia erilaisia lisäselvityksiä suullisenkin kuulemisen avulla. Per- hesiteestä ei välttämättä voida esittää minkäänlaista asiakirjaselvitystä ja toisaalta voi olla perusteltua syytä kyseenalaistaa esitettyjen asiakirjojen luotettavuus. Voi myös olla tarpeen varata tilaisuus osoittaa biologinen sukulaisuus toteen DNA-tutkimuksen avulla, minkä järjestäminen vie aikaa. Suullinen kuuleminen voi olla tarpeen siitäkin syystä, että kuultava on luku- ja kirjoitustaidoton. Kuulemisviiveitä aiheuttaa myös se, että hakijat asuvat usein kaukana Suomen edustustojen sijaintipaikoista, eikä per- hesidehaastattelujen järjestäminen myöskään aina ole mahdollista maan olosuhteet huomioon ottaen (esimerkiksi konfliktit, sadeaika).

402. Maahanmuuttovirasto on pyrkinyt omilla aloitteillaan kiinnittämään muiden perheen- yhdistämisprosessiin osallistuvien viranomaisten huomion siihen, että prosesseja prio- risoitaisiin ja tehostettaisiin. Käsittelyä pyritään edelleen tehostamaan ohjeistuksen ja koulutuksen avulla yhteistyössä poliisilaitosten ja edustustojen kanssa. Parhaillaan meneillään olevan ulkomaalaisprosessien sähköistämisen avulla pyritään myös vaikut- tamaan käsittelyaikoihin.

403. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on myös kiinnittänyt Maahanmuuttoviraston huomiota siihen, että lapsen edun toteutuminen edellyttää alaikäistä koskevien asioi- den käsittelemistä kiireellisenä. Viranomaisilla on erityinen vastuu lapsen oikeuksien toteutumisesta, sillä lapsen mahdollisuudet puolustaa oikeuksiaan itse ovat vähäiset. Tapauksessa oli kysymys oleskelulupa-asian käsittelyajasta, joka oli lapsen näkökul- masta kohtuuttoman pitkä (2874/4/05).

404. Useat kansalaisjärjestöt kiinnittävät huomiota siihen, että lapsen etu ei edelleenkään aina toteudu täysimääräisesti alaikäisiä turvapaikanhakijoita koskevassa päätöksente- ossa. Kansalaisjärjestöt pitävät kuitenkin myönteisenä sitä, että ilman huoltajaa tullei- den turvapaikanhakijalasten turvapaikkaprosessi on nopeutunut huomattavasti viime vuosien aikana. Järjestöjen mukaan hakemusten nopeampi käsittely ei järjestöjen mu- kaan kuitenkaan ole toteutunut perheenyhdistämishakemusten kohdalla. Järjestöt kiinnittävät huomiota myös turvapaikanhakijoina olevien lasten säilöönottamisen on- gelmallisuuteen. Alaikäisten säilöönottoa ei tilastoida, joten asiasta ei ole avoimesti

saatavilla ajantasaista tietoa. Myös ns. Dublin-sopimuksen kaavamainen soveltaminen turvapaikanhakijalapsiin huolestuttaa järjestöjä.

405. Kansalaisjärjestöjen mukaan ulkomaalaislakiin (2004/301) tehtyjen jäljittämistä ja tie- tojensaantia koskevien muutosten tultua voimaan niiden toimeenpanon vaikutuksia lasten asemaan ja perheenyhdistämiseen on seurattava tarkasti.

406. Alaikäisten avioliitot ja pakkoavioliitot. Maahanmuuttoviraston tiedossa on pakkoa- violiitoon viitteitä sisältäneitä oleskelulupahakemuksia, joissa ulkomailla oleskeleva henkilö on hakenut avioliiton perusteella oleskelulupaa Suomeen. Pakkoavioliit- toepäily on voinut Maahanmuuttoviraston oleskelulupaharkinnassa tulla esille esimer- kiksi tapauksissa, joissa Suomessa oleskeleva avioliiton solminut tyttö on vasta hyvin nuori, asuu vanhempiensa luona ja käy koulua. Maahanmuuttoviraston tiedossa on myös tapauksia, joissa Suomessa asuva tyttö on tämän perheen tietämättä ja luotta- muksellisesti kertonut suoraan Maahanmuuttovirastolle, että tämä ei halua ulkomailta oleskelulupaa hakevan aviopuolisonsa tulevan Suomeen.

407. Xxx Xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx on oleskelulupaharkinnassa syytä epäillä pakkoavioliiton mahdollisuutta, pyritään puolisoita henkilökohtaisesti ja suullisesti kuulemalla selvit- tämään, ovatko he antaneet vapaaehtoisen suostumuksensa avioliiton solmimiselle ja haluavatko he viettää yhteistä perhe-elämää Suomessa. Erityisen tarkkaan asiaa selvi- tetään kuulemisen avulla silloin, kun jompikumpi puolisoista on alaikäinen ja/tai ky- seessä on ns. valtakirja-avioliitto, jossa puolisot eivät ole solmineet avioliittoa henki- lökohtaisesti läsnä ollessaan.

408. Korkein hallinto-oikeus on antanut kysymykseen liittyen Ulkomaalaisviraston (nyk. Maahanmuuttovirasto) valituslupahakemuksen johdosta ratkaisun, jossa se katsoi, et- tä myös maahanmuuttajatytöillä on kulttuuritaustasta ja uskonnosta riippumatta oike- us täyttä ja vapaaehtoista suostumusta ilmentävään aviopuolison valintaan. Korkein hallinto-oikeus ei pitänyt oleskeluluvan myöntämistä lapsen edun mukaisena.20

ii. Lapset aseellisissa selkkauksissa sekä heidän toipumisensa ja yhteiskunnallisen so- peuttamisensa edistäminen - Suomen toinen määräaikaisraportti YK:n lapsen oikeuk- sia koskevaan yleissopimukseen tehdyn lasten osallistumista aseellisiin selkkauksiin koskevan valinnaisen pöytäkirjan täytäntöönpanosta ‌

409. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja lasten osallistumi- sesta aseellisiin selkkauksiin. Valinnainen pöytäkirja lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin tuli Suomessa voimaan toukokuussa 2002 (SopS 31/2002). Pöytäkirja koskee aseellisia selkkauksia, joiden varalta Suomessa on yleinen asevelvollisuus. Pöytäkirjaa koskevan ratifioimiskirjan tallettamisen yhteydessä Suomi antoi pöytäkir- jan 3 artiklan 2 kappaleen mukaisen selityksen, jonka mukaan Suomi vaatii kaikilta kansallisiin asevoimiinsa värvättäviltä henkilöiltä 18 vuoden vähimmäisikää ja että vä- himmäisikä koskee sekä miesten asevelvollisuutta, että naisten vapaaehtoista asepal- velusta.

20 KHO 2005:87

410. Suomessa tuli vuoden alusta 2008 voimaan uusi asevelvollisuuslaki (1438/2007). Uu- distuksen tavoitteena oli saattaa laki perustuslain (1999/731) vaatimukset täyttäväksi ja myös muutoin entistä ajanmukaisemmaksi ja toimivammaksi. Sisällöltään uusi laki vastaa suurelta osin aikaisemmin voimassa ollutta lainsäädäntöä. Xxxx mukaan jokai- nen miespuolinen Suomen kansalainen on asevelvollinen sen vuoden alusta, jona hän täyttää 18 vuotta. Kolmannessa määräaikaisraportissa ja pöytäkirjan täytäntöönpanoa koskevassa ensimmäisessä määräaikaisraportissa selostettuun verrattuna ainoa mer- kittävä uudistuksen tuoma muutos on, että asevelvollisuutta koskevassa lainsäädän- nössä ei enää ole säännöksiä varusmiespalveluksen suorittamisesta vapaaehtoisena. Xxxxxx asevelvollisuuslain mukaan oli mahdollista aloittaa palvelus vapaaehtoisesti 18-vuotiaana. Käytännössä tämän vapaaehtoisen palvelukseen astumisen merkitys oli vähäinen.

Suositus 5. Komitea kehottaa sopimusvaltiota toimittamaan seuraavan määräaikaisraporttinsa yhteydessä tietoja niistä lainkäyttöalueellaan olevista pakolais- ja siirtolaislapsista, jotka ovat saattaneet joutua omassa alkuperämaassaan mukaan vihollisuuksiin, sekä heille fyysisen ja henkisen toipumisensa ja sosiaalisen sopeutumisensa edistämiseksi mahdollisesti annetusta avusta. Lisäksi sopimusvaltiota pyydetään antamaan lisätietoja teknistä yhteistyötä ja talou- dellista apua koskevista hankkeista, joiden tarkoituksena on estää lasten osallistuminen aseel- lisiin selkkauksiin ja auttaa aseellisten selkkausten lapsiuhrien toipumista.

411. Alaikäisten pakolais- ja turvapaikanhakijalasten vastaanottamista koskevia tilastoja sekä menettelyä on selostettu tarkemmin edellä pakolaislapsia koskevassa jaksossa

VII. Erityiset turvaamistoimenpiteet.

412. Kehityspoliittinen ohjelma. Valtioneuvosto hyväksyi lokakuussa 2007 kehityspoliitti- sen ohjelman, joka ohjaa Suomen kehityspolitiikkaa ja kehitysyhteistyötä hallituskau- den ajan. Ohjelman mukaan kehityspolitiikan tärkein tavoite on köyhyyden poistami- nen vuonna 2000 asetettujen vuosituhattavoitteiden mukaisesti. Köyhyyden poistami- nen on mahdollista vain siten, että niin kehitysmaiden kuin teollistuneidenkin maiden kehitys on sekä taloudellisesti, yhteiskunnallisesti että luonnontaloudellisesti kestävää. Suomi noudattaa omassa kehitysyhteistyössään YK:ssa ja EU:ssa yhteisesti hyväksyt- tyjä tavoitteita ja toimintalinjoja. Suomen hallitus on sitoutunut varmistamaan kehi- tysyhteistyön määrärahakehityksen, joka vie Suomen kohti YK:ssa asetettua 0,7 % bruttokansantulosta -tavoitetta. Suomi edistää kehityspolitiikassaan läpileikkaavasti muun muassa helposti syrjäytyvien ryhmien, kuten esimerkiksi lasten oikeuksien ja ta- savertaisten osallistumismahdollisuuksien parantamista.

413. Suomi rahoittaa useita hankkeita, joiden tarkoituksena on estää lasten osallistuminen aseellisiin selkkauksiin tai/ja auttaa aseellisten selkkausten lapsiuhrien toipumista. Vuonna 2007 Suomi osallistui esimerkiksi seuraaviin projekteihin:

Maat: Great Lakes Region (Republic of Congo, Central African republic, Uganda, Rwanda, Burundi, Democratic Republic of Congo, Angola)

Hanke: Demobilization and reintegration of combatants in countries involved in, or affected by, conflict in the Great Lakes Region

Annettu tuki: 1 MEUR

Maa: Sri Lanka

Hanke: Interim Safehouse for war affected children in Batticaloa District Annettu tuki: 132.120 EUR

Maat: Nepal, Sri Lanka

Hanke: Project funding for Coalition to stop the use of Child Soldiers Annettu tuki: 80.000 EUR vuosina 2005-06

Maa: DRC

Hanke: Women and girls in post-conflict situation Annettu tuki: 119.700 EUR vuonna 2007

414. Lisäksi tukea on annettu useille hankkeille, joita ei ole määritelty pelkästään lapset ja aseelliset konfliktit (ns. CAAC- eli Children and Armed Conflict -hankkeet) - hankkeiksi, vaikkakin niillä tosiasiallisesti on vaikutusta myös lasten oikeuksien kan- nalta. CAAC -hankkeita tuetaan myös UNICEF:n kautta kanavoitavalla tuella.

415. Suomi rahoittaa myös suomalaista lapset ja aseelliset konfliktit -asiantuntijaa, joka toimii Kongossa EUPOL-operaatiossa nimikkeellä "Expert EUPOL EUSEC Droits de L`Homme/Enfants dans le Conflits Armés" (lastensuojelu- ja ihmisoikeusasiantun- tija).

416. Kansalaisjärjestöt kiinnittävät huomiota aseellisiin selkkauksiin joutuneille lapsille ja nuorille tarjottavien terapiapalveluiden tarpeeseen. Turvapaikanhakija- ja pakolaislas- ten, etenkin yksintulleiden taustojen ja kokemusten selvittäminen ja aikuisen luotta- muksellisen suhteen mahdollistaminen on tärkeää jo heti tulovaiheessa. Asiantuntijoi- den koulutukseen ja terapiapalvelujen kehittämiseen tarvitaan resursseja.

417. Kansalaisjärjestöt kiinnittävät huomiota myös siihen, että Suomen kehityspoliittisesta ohjelmasta puuttuvat selkeät tavoitteet, jotka ohjaisivat ohjelman toimeenpanoa. Sel- keiden tavoitteiden puute vaikeuttaa selvästi ohjelman seurantaa ja vaikutusten arvi- ointia erityisesti sen osalta, miten lapset siitä hyötyvät. Kansalaisjärjestöjen näkemyk- sen mukaan vuonna 2007 laaditussa kehityspoliittisessa ohjelmassa lasten oikeudet jäävät lähes kokonaan huomiotta. Järjestöjen mukaan tulisikin varmistaa, että lasten oikeudet toteutuvat käytännössä myös Suomen kehitysavun kohteissa.

Suositus 6. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio jatkaa valinnaisen pöytäkirjan määräyksiä koskevan jatkuvan ja järjestelmällisen, kaikilla oleellisilla kielillä annettavan koulutuksen ke- hittämistä kaikille asiaan liittyville ammattiryhmille, erityisesti sotilashenkilöstölle, sekä saat- tamaan määräykset laajasti tunnetuiksi yleisön ja erityisesti lasten ja vanhempien keskuudessa kaikilla oleellisilla kielillä, muun muassa koulun opetussuunnitelman avulla.

418. Lapsen oikeuksien, lapsisotilaiden aseman ja sodan oikeussääntöjen opetus kuuluu osana upseerikoulutusta antavan Maanpuolustuskorkeakoulun koulutusohjelmaan.

419. Maanpuolustuskorkeakoulussa perustutkinnon koulutusohjelman mukainen opetus kuulu osana sotatieteiden kandidaatin ja sotatieteiden maisterin tutkintoihin. Sodan oikeussääntöjen opetus kuuluu myös yleisesikuntaupseereiden koulutukseen. Opetus- kielenä on pääsääntöisesti suomi, mutta oppimisjaksojen aikana käytetään tarvittaessa myös ruotsin kielellä. Lisäksi maanpuolustuskorkeakoulu, järjestää sodan oikeussään- töjä koskevia kursseja myös muille kuin oppilaitoksessa opiskeleville. Myös rauhan- turvakoulutuksen opetusohjelma sisältää sodan oikeussääntöjen opetusta. Opetus on osaksi englanninkielistä.

420. Varusmieskoulutuksen koulutusohjelmaan on sisällytetty myös sodan oikeussääntöjen opetusta. Opetuskielinä ovat suomi ja ruotsi. Ulkosuomalaisille varusmiespalveluksen suorittajille on tarkoitus julkaista englanninkielinen sotilaan käsikirja, joka sisältää so- dan oikeussääntöjä koskevaa koulutusta.

7. Valinnaisen pöytäkirjan 2 artiklan 2 kappaleen valossa komitea suosittelee, että sopimus- valtion antama ensimmäinen raportti ja komitean hyväksymät päätelmät saatetaan laajasti yleisön saataville keskustelun ja tietoisuuden herättämiseksi valinnaisesta pöytäkirjasta ja sen täytäntöönpanosta ja seurannasta.

421. Valinnaisen pöytäkirjan täytäntöönpanoa koskevan ensimmäisen määräaikaisraportin ja sen johdosta annettujen suositusten julkaisemisesta on selostettu tarkemmin edellä luvussa I. Yleiset täytäntöönpanotoimenpiteet sopimusmääräysten täytäntöönpanemi- seksi.

B. LAPSET RIKOSRANGAISTUSJÄRJESTELMÄSSÄ ‌

Suositus 55. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio saattaa alaikäisiä koskevan oikeuden- käytön täysin yleissopimuksen ja erityisesti sen 37, 40 ja 39 artiklan ja muiden Yhdistyneiden Kansakuntien nuoriso-oikeuden alaan kuuluvien normien mukaiseksi, mukaan lukien Yhdis- tyneiden Kansakuntien nuoria koskevat oikeudenkäynnin vähimmäissäännöt (Pekingin sään- nöt), Yhdistyneiden Kansakuntien nuorisorikollisuuden ehkäisemistä koskevat säännöt (Ria- din säännöt), Yhdistyneiden Kansakuntien säännöt vapautensa menettäneiden nuorten suoje- lusta ja lapsia rikosoikeusjärjestelmässä koskevat Wienin toimintaohjeet; ja komitean nuoria koskevaa oikeudenkäyttöä käsitelleen yleiskeskustelunsa aikana (CRC/C/46, § 202-238) an- tamat suositukset. Tässä suhteessa komitea suosittelee, että sopimusvaltio erityisesti:

a) jatkaa kaikkia tarvittavia toimia sen varmistamiseksi, että vapaudenmenetystä käytetään alle 18-vuotiaisiin vain viimesijaisena keinona ja mahdollisimman lyhyeksi ajaksi, ja että hei- dät pidetään erillään aikuisista vangeista vapaudenmenetyksensä aikana;

b) varmistaakseen lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen täysimääräisen täytäntöönpa- non harkitsee kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopi- muksen 10 artiklan 2 kappaleen b kohtaan ja 3 kappaleeseen tekemiensä varaumien peruut- tamista.

422. Rangaistuksen määräämistä koskevassa rikoslain (1889/39) 6 luvussa (muutettuna lailla 2003/515) on alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta tuomittavaa rangaistusta koskevia erityissäännöksiä. Xxx xxxxx on tehty alle 18-vuotiaana, sovelletaan lieven- nettyä rangaistusasteikkoa. Sen mukaan rangaistukseksi saa tuomita enintään kolme neljännestä laissa säädetystä ankarimmasta rangaistuksesta. Tämän vuoksi ikäryhmään kuuluville käytännössä tuomittavat rangaistukset ovat aikuisille tuomittavia lievempiä. Alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta ei saa tuomita ehdotonta vankeusrangaistusta, elleivät painavat syyt sitä vaadi. Viimeksi mainitun säännöksen vuoksi Suomen vanki- loissa on poikkeuksellisen vähän alle 18-vuotiaana rikoksiin syyllistyneitä vankeus- vankeja, ainoastaan yksittäisiä sellaisia vankeja samaan aikaan. Ikäryhmään kuuluvan tekemästä rikoksesta ei saa tuomita elinkautista vankeusrangaistusta, vaan esimerkiksi murhasta ankarin mahdollinen rangaistus on 12 vuoden vankeusrangaistus. Alle 18- vuotiaiden tekemät henkirikokset ovat säilyneet yksittäisinä kautta 2000-luvun.

Vuonna 2003 ei ollut yhtään alle 18-vuotiaan tekemää henkirikosta, vuonna 2006 nii- tä oli 4.

423. Nuorisorangaistus. Vuoden 2005 alusta nuorisorangaistus tuli vakinaiseksi koko maan kattavaksi rangaistukseksi seuraamusjärjestelmään (laki rikoslain 6 ja 7 luvun muuttamisesta 1195/2004 ja laki nuorisorangaistuksesta 1196/2004). Alle 18- vuotiaana tehdystä rikoksesta voidaan tuomita nuorisorangaistus, jos sakko on riittä- mätön rangaistus eivätkä painavat syyt vaadi ehdottoman vankeusrangaistuksen tuo- mitsemista. Lisäksi nuorisorangaistuksen on oltava perusteltu rikoksentekijän sosiaa- lisen selviytymisen edistämiseksi ja uusien rikosten ehkäisemiseksi. Nuorisorangaistus on näin ollen rangaistusjärjestelmässä samalla tasolla ehdollisen vankeusrangaistuksen kanssa.

424. Nuorisorangaistusta tuomitaan vähintään neljä kuukautta ja enintään yksi vuosi. Nuo- risorangaistukseen tuomittu on valvonnassa rangaistuksen ajan. Nuorisorangaistus si- sältää valvontatapaamisia, valvonnan alaisena suoritettavia sosiaalista toimintakykyä edistäviä tehtäviä ja ohjelmia sekä niiden yhteydessä annettavaa tukea ja ohjausta. Nuorisorangaistus sisältää myös valvonnassa tapahtuvaa työelämään ja työn tekemi- seen perehtymistä, jollei sitä ole pidettävä ilmeisen tarpeettomana tai se ole erityisen vaikeasti järjestettävissä.

425. Nuorisorangaistus ei ole kyennyt vakinaistamisen jälkeen lyömään itseään läpi. Nuori- so-rangaistuksia tuomitaan vuosittain ainoastaan joitakin kymmeniä. Se ei ole käytän- nössä kyennyt vähentämään ehdollisen vankeuden käyttämistä, mihin rangaistuksen vakinaistamisella pyrittiin. Vähäiseen käyttöön on vaikeaa löytää selvää syytä. Toi- saalta kysymys saattaa olla viranomaisten haluttomuudesta käyttää kyseistä rangais- tusta, toisaalta käyttöalaan kuuluvien sopivien tapausten vähäisyydestä.

426. Vankeuslakien kokonaisuudistus. Uusi vankeuslaki (2005/767) ja uusi tutkintavan- keuslaki (2005/768) tulivat voimaan lokakuussa 2006. Laeilla uudistettiin vankeus- rangaistuksen täytäntöönpanoa ja tutkintavankeuden toimeenpanoa koskeva lainsää- däntö. Laeilla säädetään vankien perusoikeuksiin kohdistuvista rajoituksista sekä hei- dän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan ottaen huomioon perustuslaista ja kansainvä- lisistä ihmisoikeuksista johtuvat vaatimukset. Lait sisältävät säännöksiä muun ohella vankilaan saapumisesta, vangin sijoittamisesta vankilassa, vankeuden ja tutkintavan- keuden sisällöstä, yhteydenpidosta vankilan ulkopuolelle, kurinpidosta ja valvonnasta samoin kuin turvaamistoimenpiteistä ja voimakeinojen käytöstä sekä muutoksenhaus- ta.

427. Lait sisältävät säännökset alle 18-vuotiaiden erillään pitämisestä. Vankeuslaissa (2005/767) määrätään, että alle 18-vuotias vanki on pidettävä erillään aikuisista van- geista, jollei hänen etunsa muuta vaadi. Lakia koskevan hallituksen esityksen (HE 263/2004) perusteluiden mukaisesti velvoite pitää sisällään myös velvoitteen alaikäi- sen pitämiseksi eri osastolla kuin aikuiset vangit. Velvoitteesta voitaisiin poiketa, jos se olisi lapsen edun mukaista.

428. Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan YK:n kansainväliseen yleissopi- muksen (SopS 8/1976) 10 artiklan 2 kappaleen b kohtaan ja 3 kappaleeseen tehdyissä Suomen varaumissa todettiin, että vaikka Suomessa nuoret vangit säännönmukaisesti ovat erillään aikuista vangeista, ei ole tarkoituksenmukaista omaksua absoluuttista kieltoa, jotta voitaisiin sallia joustavampia menettelytapoja. Tutkintavankeus- ja van-

keuslain kokonaisuudistuksella uudistettiin vankien sijoittelua koskevia määräyksiä si- ten, että sijoittamisen vankilaan ja vankilan sisällä perustuu kullekin vangille tehtävään yksilölliseen rangaistuajan suunnitelmaan. Yksilöllisellä rangaistuajan suunnitelmalla pyritään lisäämään rangaistusajan suunnitelmallisuutta, ennustettavuutta, vankien yk- silöllistä kohtelua sekä tehostamaan toimintojen tuloksellisuutta. Järjestelmä, joka pe- rustuisi kaikkien alle 21-vuotiaiden sijoittamiseen pelkästään ikäryhmän perusteella, olisi siten ristiriidassa uudistuksen tavoitteiden kanssa. Kaikkien nuorten tiukkaa eril- lään pitämistä aikuisista ei voida myöskään pitää kaikissa tilanteissa nuoren edun mu- kaisena.

429. Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 8/1976) sisältämät erilläänpitovelvoitteet ovat huomattavasti ehdottomampia kuin lapsen oi- keuksien yleissopimuksen 37 artiklan c-kohdan erilläänpitämisvelvoite, joka mahdol- listaa velvoitteesta poikkeamisen lapsen edun niin vaatiessa. Ehdotonta erilläänpitä- misvelvoitetta ei voida kaikissa tapauksissa pitää lapsen edun mukaisena esimerkiksi siksi, että se estäisi käytännössä alle 18-vuotiaiden sijoittamisen avolaitoksiin. Koska alaikäisiä tutkintavankeja on Suomessa todella vähän, heidän kohtelussaan jyrkkä eril- läänpitovelvoite saattaisi käytännössä merkitä lähes totaalista yksinäisyyttä. Näin ollen Suomi katsoo edelleen, ettei varaumien poistaminen ole mahdollista.

430. Xxxxxxxxxxx (2005/767) sisältää myös säännökset vangin lapsen ottamisesta vanki- laan. Lain nojalla vangin pieni lapsi voidaan ottaa vankilaan, jos se on lapsen edun mukaista ja vanki itse sitä haluaa. Lapsen hoito järjestetään lapsen edun mukaisella tavalla. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että pieni lapsi voisi päiväsaikaan olla myös vankilan ulkopuolisessa hoidossa, esimerkiksi kunnallisessa päivähoidossa. Säännök- seen ei myöskään sisälly lasta koskevaa erityistä yläikärajaa. Lain perusteluissa tode- taan, että tällainen ikäraja voisi yksittäisessä tapauksessa johtaa kohtuuttomiin tilan- teisiin.

431. Valtioneuvoston oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävien jaosta annetun lain (1990/1224) mukaan muun muassa vankiloita ja muita suljettuja laitoksia koskevat laillisuusvalvonta-asiat sekä vapauden riiston kohteeksi joutuneen henkilön vireille saattamat laillisuusvalvonta-asiat kuuluvat pelkästään oikeusasiamiehen tehtä- viin. Eduskunnan oikeusasiamies selvittääkin parhaillaan omasta aloitteestaan van- hempansa mukana vankilaan otetun lapsen edun toteutumista vankilassaoloaikana. Oikeusasiamies on syyskuussa 2007 pyytänyt Rikosseuraamusvirastoa selvittämään erityisesti sitä, miten tiedonsaanti ja yhteistyö vankeusrangaistukseen tuomittujen naisten, rangaistuksen täytäntöönpanoviranomaisten ja kunnallisten lastensuojeluvi- ranomaisten kesken toimii (2758/2/07). Rikosseuraamusvirasto on antanut oikeus- asiamiehelle asiaa koskevan selvityksen ja asian käsittely on kesken. Oikeusasiamies otti omasta aloitteesta selvitettäväkseen myös lapsensa kanssa vankilassa olevien äi- tien kuntoutus- ja virkistysmahdollisuudet (27565/2/07). Myös tämän asian selvittely on kesken.

432. Apulaisoikeusasiamies puolestaan pyysi maaliskuussa 2008 Rikosseuraamusvirastoa selvittämään, miten alaikäisten vankien erillään pitäminen ja lapsen edun huomioon ottaminen on vankeinhoitolaitoksessa toteutettu vankeuslain ja tutkintavankeuslain voimaantulosta lokakuusta 2006 alkaen (879/2/08). Selvityksen tuli sisältää mm. tie- dot alaikäisten vankien ja tutkintavankien määristä sekä erillään pitovelvoitteen toteu- tumisesta ja lapsen edun arvioimisen perusteista. Asia on edelleen apulaisoikeusasia- miehen käsiteltävänä. Apulaisoikeusasiamies oli aiemmin ottanut omasta aloitteestaan

tutkittavaksi asian, joka koski lapsensa kanssa rangaistustaan suorittavan vangin mahdollisuutta tulla sijoitetuksi avolaitokseen. Rikosseuraamusvirasto ei sijoittanut näitä vankeja avolaitokseen, koska katsoi, ettei lapsen turvallisuutta voitu siellä taata riittävällä tavalla. Apulaisoikeusasiamies oli yhtä mieltä siitä, ettei sijoitus avolaitok- seen tullut kysymykseen, jos lapsen turvallisuutta ei siellä voitu taata. Hän kiinnitti kuitenkin huomiota lapsensa kanssa rangaistusta suorittavan vangin oikeuteen yhden- vertaiseen kohteluun muiden vankien kanssa (1256/2/06).

433. Kansalaisjärjestöt pitävät myönteisenä, että Suomessa lapsia on vankeina hyvin vähän ja että lasten syyllistyminen rikoksiin on viime vuosien aikana vähentynyt sekä koko- naismäärältään että suhteessa lasten määrään. Kansalaisjärjestöjen mukaan enemmän huomiota tulisi kuitenkin jatkossa kiinnittää lapsiin, jotka ovat vankilassa äitinsä mu- kana äidin kärsiessä rangaistustaan. Järjestöjen mukaan näistä lapsista ja heidän vanki- la-aikaisista olosuhteistaan tiedetään ja puhutaan erittäin vähän. Äitinsä mukana van- kilassa olevien lasten lukumäärää tai vankilassaoloaikaa ei valtakunnallisesti tilastoida. Myös näiden lasten osalta tulisi kuitenkin varmistaa, että lapsen etu sekä oikeus suo- jeluun ja kehitykseen toteutuvat vankilan olosuhteissa. Järjestöjen näkemyksen mu- kaan vankilassa olevien lasten dokumentoinnin ja tilastoinnin kehittäminen loisi poh- jan lasten edun arvioimiselle.

C. HYVÄKSIKÄYTÖN KOHTEEKSI JOUTUNEET LAPSET SEKÄ HEIDÄN RUUMIILLISEN JA HENKISEN TOIPUMISENSA JA SOSIAALISEN SOPEUTUMISENSA EDISTÄMINEN ‌

Suositus 53. Yleissopimuksen 34 artiklan ja muiden siihen liittyvien artikloiden valossa komi- tea suosittelee, että sopimusvaltio edelleen vahvistaa pyrkimyksiään tunnistaa, estää ja vas- tustaa seksuaalisen ja muun hyväksikäytön tarkoituksiin tapahtuvaa lapsikauppaa. Lisäksi komitea suosittelee, että sopimusvaltio

a) harkitsee liittymistä kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaista yleissopimusta täydentävän ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä, torjumista ja ran- kaisemista koskevaan pöytäkirjaan;

b) harkitsee liittymistä kaikkien siirtotyöntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen.

Suositus 59. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio mahdollisimman pian liittyy lapsen oike- uksien yleissopimuksen lapsikaupan, lapsiprostituution ja lapsipornografian torjumista koske- vaan valinnaiseen pöytäkirjaan.

434. Suomi on liittynyt Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen järjestäytyneen rikol- lisuuden vastaisen yleissopimuksen lisäpöytäkirjaan ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta (SopS 71/2006). Lisäpöytäkirja on tullut voimaan Suomessa lokakuussa 2006. Liittymisen yhteydessä ei tarvinnut tehdä lainsäädäntömuutoksia, koska kriminalisointivelvoitteet oli toteutet- tu jo aikaisemmin.

435. Jo kaikkien siirtotyöntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen tullessa voimaan vuonna 2003 ja myöhemminkin

Suomessa on arvioitu, että sopimukseen ei ole tarkoituksenmukaista liittyä. Suomi on jo kattavasti sitoutunut keskeisiin ihmisoikeussopimuksiin ja niiden mukaisiin yksilö- valitusjärjestelmiin, joten samojen oikeuksien päällekkäinen turvaaminen erillisellä so- pimuksella koskien tiettyä rajallista ihmisryhmää on nähty tarpeettomaksi.

436. Suomen osalta YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen tehdyn lapsikaupan, lapsi- prostituution ja lapsipornografian torjumista koskevan valinnaisen pöytäkirjan rati- fioimisvalmistelut ovat parhaillaan kesken. Pöytäkirjan ratifiointi edellyttää rikoslain (1889/39) muuttamista, jotta Suomen kansallinen lainsäädäntö saadaan pöytäkirjan vaatimukset täyttäväksi. Tarkoituksena on ratifioida pöytäkirja mahdollisimman no- peasti sen jälkeen, kun sen vaatimat lainsäädäntötoimenpiteet on toteutettu. Toden- näköisesti ratifiointi tapahtuu vuosien 2009 tai 2010 aikana.

437. Suomi on lokakuussa 2007 allekirjoittanut lasten suojelemista seksuaalista hyväksi- käyttöä ja seksuaalista väkivaltaa koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen. Kysymyksessä on laaja-alainen sopimus, joka sisältää runsaasti myös kriminalisointi- velvoitteita. Yleissopimus muun ohessa velvoittaa säätämään rangaistavaksi ns. groomingin, jolla sopimuksen 23 artiklan perusteella tarkoitetaan sitä, että aikuinen tieto- tai viestintäteknologian (esimerkiksi internet) avulla tahallaan houkuttelee lasta tapaamiseen tarkoituksessa kohdistaa lapseen seksuaalirikos. Yleissopimuksen voi- maansaattaminen edellyttää työryhmävalmistelua lausuntokierroksineen, minkä vuoksi asiaa koskeva hallituksen esitys valmistuu aikaisintaan vuonna 2009.

438. Kansallinen ihmiskaupan vastainen toimintaohjelma. Valtioneuvosto hyväksyi elo- kuussa 2005 kansallisen ihmiskaupan vastaisen toimintasuunnitelman. Ihmiskaupan vastainen kansallinen ohjausryhmän ehdotus hallituksen vuonna 2005 hyväksymän ihmiskaupan vastaisen toimintasuunnitelman tarkentamiseksi hyväksyttiin valtioneu- vostossa kesäkuussa 2008. Tarkennettu toimintasuunnitelma pohjautuu edeltäjänsä tavoin ihmisoikeusperustaiselle ja uhrikeskeiselle lähestymistavalle ja pyrkii ottamaan entistä tarkemmin huomioon myös lapsi- ja sukupuolinäkökulman toimenpiteiden to- teutuksen yhteydessä. Myös yhteistyön ja moniammatillisuuden painoarvoa ihmiskau- pan vastaisessa toiminnassa on entisestäänkin tähdennetty. Tarkennetussa toiminta- suunnitelmassa kiinnitetään erityistä huomiota haasteelliseksi osoittautuneeseen uhri- en tunnistamiseen. Tunnistamiskynnys pyritään pitämään alhaalla kaikkien ihmiskaup- parikoksen kohteeksi joutuneiden saamiseksi avun piiriin.

439. Ihmiskaupparikosten torjunnassa keskeisintä on rikoslain (1889/39) tulkinnan ja ri- kosnimikkeiden vakiintuminen tapausten lisääntymisen myötä niin esitutkinnassa kuin syyttäjien ja tuomioistuinten toiminnassa. Rikoksentorjunnan ohella tulee huolehtia todistajansuojelua koskevan selvitystyön etenemisestä. Tämän rinnalla on kehitettävä myös todistajille tarkoitettuja tukijärjestelmiä.

440. Ihmiskaupan vastaiset toimenpiteet eri hallinnonaloilla toteutetaan valtion talousarvi- ossa asetettujen määrärahojen puitteissa. Yleensä toimenpiteet nivoutuvat viranomais- ten muuhun toimintaan eikä niille ole varattu erillistä määrärahaa. Viranomaiset voi- vat myös perustaa hankkeita ihmiskaupan vastaista työtä varten. Kukin keskeinen mi- nisteriö ja viranomainen ohjaavat omalla hallinnonalallaan resursseja ihmiskauppaa koskevaan tiedotukseen. Ihmiskauppaa koskevan koulutuksen tehostamiseen varataan riittävät voimavarat. Myös ihmiskauppaa koskevaan ja siihen liittyvään akateemiseen tutkimukseen sekä eri viranomaisissa ja ammattialoilla tehtävään selvitys- ja tutkimus- työhön ohjataan voimavaroja. Ihmiskaupan uhrien tunnistamiseen tähtäävää etsintää

ja neuvontatyötä tekevien järjestöjen rahoitus siirretään hallitusohjelman mukaisesti valtionavun piiriin.

441. Vähemmistövaltuutetusta kansallinen ihmiskaupparaportoija. Ihmiskaupan vastaises- sa toimintaohjelmassa vähemmistövaltuutettu nimettiin ihmiskaupan vastaiseksi kan- salliseksi raportoijaksi. Vähemmistövaltuutetun katsottiin soveltuvan hyvin kyseiseen tehtävään, koska se on riippumaton viranomaistaho, jolla on pääsy ihmiskauppaa koskeviin tietoihin sekä riittävän vahva asema toimiakseen kansainvälisenä yhteysta- hona ja kansallisten suositusten ja ohjeiden antajana. Nimittäminen merkitsee uutta näkökulmaa vähemmistövaltuutetun työssä myös etnisiin vähemmistöihin kuuluviin lapsiin ja nuoriin liittyen. Esimerkiksi vuonna 2006 ihmiskaupparikoksista ja ihmis- kaupan kaltaisista rikoksista tehtyjen rikosilmoitusten perusteella ilmeni, että kaikki- aan 224 uhrista viisi (5) oli alaikäisiä. Kansallisen raportoijan puuttuminen on ollut merkittävä ihmiskaupan vastaisten toimenpiteiden riippumatonta tarkastelua ja kan- sainvälisten yhteyksien toimivuutta rajoittanut tekijä.

442. Rikoslain muutokset. Rikoslain (1889/39) 17, 20 ja 25 lukua muutettiin elokuussa 2004 voimaantulleilla lainsäädäntömuutoksilla (lain muutos 650/2004), joiden taustal- la olivat kansainväliset Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan unionin toiminnassa syntyneet kriminalisointivelvoitteet. Rikoslain 17 lukuun lisättiin säännös, jossa sääde- tään rangaistavaksi törkeä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan levittäminen. Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidon enimmäisvankeusrangaistus korotettiin kuudesta kuukaudesta yhteen vuoteen. Sa- massa yhteydessä vuonna 2004 rikoslain (1889/39) 20 lukua muutettiin niin, että sek- suaalipalvelujen nuorelta ostamisen (enimmäisvankeusrangaistus korotettiin kuudesta kuukaudesta yhteen vuoteen ja lukuun lisättiin uusi säännös törkeästä parituksesta. Parituksen saattaa tehdä törkeäksi esimerkiksi se, että kohteena on 18 vuotta nuo- rempi lapsi.

443. Ihmiskauppaa koskevat rangaistussäännökset tulivat voimaan elokuussa 2004. Rikos- lain (1889/39) 25 luvussa säädetään rangaistavaksi ihmiskauppa ja törkeä ihmiskaup- pa. Näissä rangaistussäännöksissä on esikuvinaan olevien kansainvälisten velvoittei- den mukaisesti lasta koskevia erityispiirteitä. Ihmiskaupasta tuomitaan myös se, joka ottaa valtaansa 18 vuotta nuoremman henkilön taikka värvää, luovuttaa, kuljettaa, vastaanottaa tai majoittaa tämän ihmiskauppatarkoituksessa, vaikka mitään kyseisessä lainkohdassa erikseen lueteltua keinoa (esimerkiksi riippuvaisen aseman tai erehdyk- sen hyväksikäyttäminen) ei olisi käytetty. Törkeästä ihmiskaupasta voidaan puoles- taan tuomita, jos rikos kohdistuu 18 vuotta nuorempaan lapseen.

444. Vuoden 2006 alussa muuttuivat rikoslain (1889/39) 8 luvun vanhentumissäännökset (lain muutos 1161/2005) niin, että lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja törkeän lap- sen seksuaalisen hyväksikäytön syyteoikeus vanhentuu aikaisintaan, kun asianomistaja täyttää 28 vuotta. Sama koskee 18 vuotta nuorempaan henkilöön kohdistunutta rais- kausta, törkeää raiskausta ja pakottamista sukupuoliyhteyteen. Rikoslain (1889/39) 8 luvun muuttamisella on myöhennetty syyteoikeuden vanhentumista. Tämä liittyy sii- hen, että lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin liittyy useastakin syystä myöhäisen il- mitulon riski.

445. Ulkomaalaislaki ja ihmiskauppa. Ulkomaalaislakiin (2004/301) lisättiin vuonna 2006 (lain muutos 619/2006) säännökset ihmiskaupan uhreille myönnettävästä oleskelulu- vasta. Ns. uhriluvan käyttöönotolla edistetään uhrien suojelua ja lisätään yleistä tietoi-

suutta ongelmasta. Ihmiskauppaa koskeva lakimuutos mahdollistaa myös harkinta- ajan myöntämisen ihmiskaupan uhrille, ja parantaa siltä osin uhrien asemaa. Harkinta- ajan kuluessa ihmiskaupan uhrin tulee päättää, tekeekö hän viranomaisten kanssa ul- komaalaislaissa tarkemmin määriteltyä yhteistyötä. Toimivalta ensimmäisen luvan myöntämiseen on Maahanmuuttovirastolla. Ihmiskaupan uhreille tarkoitettu oleskelu- lupa ei rajoita kansainvälisen suojelun myöntämistä ihmiskaupan uhriksi joutuneelle turvapaikanhakijalle.

446. Lakimuutosta koskevan hallituksen esityksen (HE 32/2006) mukaan erityisen haa- voittuvassa asemassa olevalle ihmiskaupan uhrille voidaan myöntää tilapäisen oleske- luluvan sijaan jatkuva lupa, joka myös oikeuttaa perheenyhdistämiseen. Jatkuva lupa myönnettäisiin asianomaisen tilanteen kokonaisharkinnan jälkeen. Hallituksen esityk- sessä on esimerkkinä mainittu alaikäiset, joiden osalta yhteistyövaatimus voi olla, henkilön iästä ja kehitystasosta riippuen, kohtuuton. Uhrin ollessa alaikäinen täytyy myös ottaa huomioon se mahdollisuus, että vanhemmat tai muut sukulaiset ovat voi- neet osaltaan vaikuttaa lapsen uhriutumiseen esimerkiksi myymällä tai vuokraamalla lapsen. Näissä tilanteissa perheenyhdistäminen voi jopa edesauttaa lapsen uudelleen uhriutumista.

447. Järjestelmä ihmiskaupan uhrien auttamiseksi perustettiin turvapaikanhakijoiden vas- taanottojärjestelmän yhteyteen vuoden 2007 alussa voimaan tulleen maahanmuuttaji- en kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annettuun lakiin (493/1999) tehdyn muutoksen (lain muutos 1269/2006) myötä. Oulun vastaanotto- keskus huolehtii osana ihmiskauppauhrien auttamisjärjestelmää alaikäisten uhrien pal- veluista ja tukitoimenpiteistä. Palveluihin ja tukitoimiin sisältyy uhreille annettavaa oi- keudellista ja muuta neuvontaa, kriisiapua, sosiaali- ja terveyspalveluja, tulkkipalvelu- ja sekä muita tukipalveluja, tilapäisen majoituksen tai pysyvämmän asumisen järjestä- minen, toimeentulotuki ja muu tarpeellinen huolenpito sekä turvallisen koti- tai läh- tömaahan paluun tukeminen. Palveluja ja tukitoimia annettaessa otetaan huomioon ihmiskaupan uhrin erityistarpeet sekä ihmiskaupan uhrin ja henkilöstön turvallisuus. Palvelujen tarve ja toteutus arvioidaan yksilöllisesti.

448. Syyttäjät ja lapsiin kohdistuvat rikokset. Rikosvastuun tehokkaan ja oikeudenmukai- sen toteutumisen edistämiseksi Valtakunnansyyttäjänvirasto on kehittänyt syyttäjien erikoistumiseen perustuvaa järjestelmäänsä muun ohessa lapsiin ja naisiin kohdistuvan rikollisuuden osalta. Vuoden 2008 alusta lukien valtakunnansyyttäjä on määrännyt tehtäviinsä viisi naisiin ja lapsiin kohdistuviin rikoksiin perehtynyttä erikoissyyttäjää, jotka on sijoitettu tarkoituksenmukaisella tavalla Suomen eri syyttäjänvirastoihin.

449. Erikoissyyttäjien tehtävänä on kehittää muiden syyttäjien ammattitaitoa kyseisellä syyttäjän erityisosaamista edellyttävällä rikollisuuden alalla. Tämä tapahtuu muun ohessa opastamalla ja neuvomalla sekä toimimalla kouluttajina eri tilaisuuksissa. Myös yhteydenpito ja yhteistyö eri viranomaisten kanssa tähtäävät rikosvastuun oi- keudenmukaiseen ja tehokkaaseen toteutumiseen lapsiin kohdistuvassa väkivalta- ja seksuaalirikollisuudessa. Myös ihmiskaupparikollisuus kuuluu asianomaisten erikois- syyttäjien erikoistumisalueeseen. Toistaiseksi Suomessa on ollut ihmiskaupparikolli- suutta koskevaa oikeuskäytäntöä varsin vähän. Suomessa on annettu vain yksi syyksi- lukeva tuomio ihmiskauppaa koskevassa jutussa, jossa asianomistajina ei ollut lapsia.

450. Valtakunnansyyttäjänvirasto on järjestänyt valtakunnallista syyttäjäkoulutusta naisiin ja lapsiin kohdistuvien rikosten osalta ihmiskauppa- ja siihen liittyvä rikollisuus mu-

kaan lukien. Lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia käsittelevä kurssi järjestettiin vii- meksi vuoden 2007 syksyllä. Xxxxxx pidetään myös syksyllä 2008. Ihmiskauppakoulu- tusta on järjestetty syksyllä 2006 ja keväällä 2008.

451. Kansalaisjärjestöt pitävät myönteisenä, että alaikäiset ihmiskaupan uhrit on otettu huomioon kansallisessa ihmiskaupan vastaisessa toimintasuunnitelmassa läpileikkaa- vasti ja jo toiminnassa olevassa ihmiskaupan uhrien vastaanottojärjestelmässä heitä varten on oma yksikkönsä. Järjestelmän toiminnasta on kuitenkin kovin vähän käy- tännön kokemusta.

D. VÄHEMMISTÖÖN TAI ALKUPERÄISKANSAAN KUULUVAT LAPSET (30 ARTIKLA)‌

Suositus 57. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio jatkaa toimenpiteitä romanilasten yh- teiskuntaan osallistumisen edistämiseksi sekä syrjäytymisen ja leimautumisen torjumiseksi. Lisäksi tarvitaan muita toimenpiteitä varmistamaan, että romanilapset voivat nauttia täysi- määräisesti kaikista yleissopimuksen suojaamista oikeuksista, erityisesti koskien heidän pää- syään koulutukseen ja riittävää elintasoa.

452. Romanilapset. Romanilasten varhaiskasvatus on osoittautunut keinoksi ehkäistä sosi- aalista syrjäytymistä ja syrjintää sekä parantaa romanilasten mahdollisuuksia tulevai- suudessa myös esimerkiksi työllistymisen saralla. Romanilasten olosuhteiden kehittä- minen on myös tärkeä osana kokonaisvaltaista lapsipolitiikkaa. Romanilasten varhais- kasvatushankkeet eri puolilla Suomea ovat tuottaneet myönteisiä tuloksia. Varhais- kasvatukseen osallistuvien romanilasten määrä kasvoi lähelle muun väestön tasoa, päiväkotien tietoisuus romanikulttuurista lisääntyi, päiväkodeissa työskenteli romani- taustaisia henkilöitä ja keskinäinen yhteistyö romanikotien ja päiväkotien kesken li- sääntyi.

453. Sosiaali- ja terveysministeriö on rahoittanut romaniasiain neuvottelukunnan kautta romaniperheille suunnattua varhaiskasvatustuotantoa. Tähän mennessä on julkaistu seuraavat oppaat:

- Xxxxx xxxxxxx - Xxx lapsen kanssa -opas. Opas romanivanhemmille lapsen kielel- lisestä kehityksestä. Opasta on otettu kaksi painosta suomeksi (2006)ja yksi eng- lanniksi (2006).

- Xxxxx Xxxxxxx – Kasva lapsen kanssa –opas. Opas lapsen kasvusta, kehityksestä ja neuvolapalveluista. 2007.

454. Molemmissa oppaissa on romanikielistä tekstiä tukemaan lapsen ja perheen romani- kielen kehitystä. Oppaiden jakelu tapahtuu neuvoloiden kautta. Varhaiskasvatussar- jassa on tarkoitus julkaista vielä osaa, jotka käsittelevät lasten hampaiden hoitoa (2008) sekä ravintoa ja liikuntaa (2009).

455. Vähemmistövaltuutetun mukaan vaikka romanien koulutustaso Suomessa onkin jossain määrin kohentunut, on se valtaväestöön verrattuna vieläkin matala. Romani- lapset osallistuvat suhteellisen vähän päivähoitoon ja esiopetukseen. Jo koulunkäyn- nin aloittaminen saattaa muodostua vaikeaksi, jos romanilapsi on jäänyt ilman esiope- tusta.

456. Romanilapset kuuluvat yleisen oppivelvollisuuden piiriin. Vähemmistövaltuutetun mukaan heidän koulunkäyntiinsä liittyy kuitenkin vaikeuksia, joita ei vieläkään huo- mioida riittävästi. Keskeisiä ongelmia perusopetuksen osalta ovat runsaat poissaolot, heikot koulusaavutukset, runsaat erityisluokkasijoitukset ja koulunkäynnin keskeyt- täminen. Tähän vaikuttavat muun muassa kulttuuriset erot, opettajien vähäinen roma- nikulttuurin tuntemus, koulujen puutteelliset tukitoimet sekä riittämätön koulun ja kodin välinen yhteistyö. Myös romanilasten kielitaidossa on havaittu puutteita, joiden vuoksi koulunkäynti vaikeutuu alusta lähtien.

457. Viime vuosina eri puolilla Suomea on ollut käynnissä useita EU-, valtioapurahoitteisia ja muita projekteja, jotka ovat toteuttaneet paikallisella tasolla romanien ammatillista koulutusta, työllistymistä edistäviä sekä romanilasten esiopetukseen osallistumista tu- kevia hankkeita. Esimerkiksi vuosina 2004 - 2007 toteutettiin Euroopan Sosiaalira- haston ja opetusministeriön rahoituksella ROM-EQUAL -projekti, jossa kehitettiin malli koulunkäyntiavustajiksi opiskelevien romanien tukemiseksi. Hankkeen lähtökoh- tana olivat romanilasten vaikeudet peruskoulussa ja se, että romaninuoret eivät juuri hakeudu toisen asteen koulutukseen. Projektissa kehitetyssä toimintamallissa romani- taustaiset koulunkäyntiavustajat tukevat romanilasta koulunkäynnissä ja toimivat identiteetin vahvistajina. Projektin aikana valmistui yhteensä 20 koulunkäyntiavustajaa pääkaupunkiseudulla ja Itä-Suomen kunnissa. Sinällään onnistuneen projektin jälkeen haasteena on ollut koulunkäyntiavustajiksi valmistuneiden romanien työllistyminen.

458. Suomen lainsäädäntö takaa romanikielen- ja kulttuurin ylläpitämisen tietyt edellytyk- set. Perusopetuslaissa (1998/628) säädetyn mukaisesti koulun opetuskielenä voi olla myös saame, romani tai viittomakieli. Äidinkielen opetuksen osalta perusopetuslaissa (1998/628) todetaan, että äidinkielenä voidaan huoltajan valinnan mukaan opettaa myös romanikieltä, viittomakieltä tai muuta oppilaan äidinkieltä. Vähemmistövaltuu- tetun mukaan romanikielen ja - kulttuurin opetus kouluissa on kuitenkin vähäistä. Syinä tähän pidetään ainakin rahoituksen puutteellista järjestämistä ja koulutettujen romanikielen opettajien vähäisyyttä. Kaiken kaikkiaan romanilasten, heidän per- heidensä ja heidän parissaan työskentelevien tukeminen sekä romanikielen- ja kulttuu- rin opetus tulisi huomioida niin päivähoidossa, esiopetuksessa kuin perusopetukses- sakin.

459. Vähemmistövaltuutettu on asiakastyössään havainnut, että myös joidenkin romani- perheiden puutteelliset tai vakiintumattomat asumisolosuhteet ja monet sosiaaliset ongelmat vaikuttavat romanilasten mahdollisuuksiin käydä koulua. Vähemmistöval- tuutetun toimistossa on ollut vireillä vuosittain 40–70 romanien asumisasiaa yhden- vertaisuuslain (2004/2001) voimaantulosta lähtien. Tapauksiin liittyy sekä etnistä syr- jintää että syrjäytymistä. Monitahoiset ongelmatilanteet näyttävät monesti kärjistyvän asumiseen liittyviin seikkoihin. Usein tilanteisiin ei löydy nopeita ratkaisuja, vaan asi- oita joudutaan selvittelemään pitkään ja esimerkiksi kehottamaan kuntia käsittelemään asioita laajemmin kuin vain asunnonvuokrauskysymyksenä. Vaikeimmissa asunnotto- muustapauksissa romaniperheen koulunkäynti on saattanut keskeytyä tai olla ajoit- taista jopa vuosien ajan.

460. Myös lapsiasiavaltuutettu tekee työtä romanilasten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Lapsiasiavaltuutettu tekee vuoden 2008 aikana romaniasiainneuvottelukunnan kanssa yhteistyössä kyselyn romanilapsille, jossa selvitetään lasten omia kokemuksia kodista, perheestä, koulusta, osallistumisesta sekä vapaa-ajasta. Kyselyn tuloksia on tarkoitus

hyödyntää romanilasten elinolosuhteiden parantamiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemi- seksi.

461. Romaniasiain neuvottelukunnan päähuolena on romanilasten hyvinvoinnin polari- soituminen muun väestön tapaan: romanilapset ja – nuoret ovat jakautuneet pärjääjiin ja erittäin huonosti voiviin. Huonosti voivien romanilasten tilanne on seurausta kodin muista ongelmista: päihteistä, mielenterveysongelmista, kodin rikkoutumisista, hei- kosta toimeentulosta. Ilmiöön on sekoittunut sekä syrjäytymistä että toisaalta raken- teellista syrjintää.

462. Yhteiskunnallisen muutoksen seurauksena väestöryhmien erilaistuminen ja eriarvois- tuminen sekä hyvinvointierojen kasvu ovat lisääntyneet ja se näkyy myös romanilasten tilanteessa. Erilaiset projektit, ohjelmat, järjestöt ja kirkot tekevät paljon tuloksekasta työtä muun muassa romanien aseman edistämiseksi ja syrjinnän poistamiseksi. Niiden heikkoutena on kuitenkin usein niiden lyhytkestoisuus ja paikallisuus. Lisäksi vain pieni osa romanihankkeista on kohdistettu lapsien hyvinvoinnin parantamiseen. Ro- maniasiain neuvottelukunta ei pidä hyväksyttävänä, että yhden lapsiryhmän aseman tasa-arvoistamisen on projektityön varassa. Romanilasten elinolosuhteiden kehittämi- sen tulee olla osa kokonaisvaltaista kansallista lapsipolitiikkaa, jota romanit ovat mu- kana kehittämässä ja rakentamassa.

463. Romanilasten syrjinnän tunnistamiseen tarvitaan indikaattoreita, jotta siihen voidaan puuttua nykyistä paremmin. Lapset voivat kohdata syrjintää eri tavoin. Se voi olla esimerkiksi koulukiusaamista, mutta myös rakenteellista, joka ilmenee mm. koulun- käynnin oikeuden toteutumattomuudella ja alhaisella osallistumisella lapsille suunnat- tuihin palveluihin. Romaniasiain neuvottelukunta nostaa esille Helsingin kaupungissa tietoon tulleen tapaukset, jossa ainakin kymmenen perusopetuksessa olevaa roma- nioppilasta ei ole päässyt suorittamaan pakollista työelämään tutustumisjaksoa, koska harjoittelupaikat eivät ole suostuneet ottamaan heitä työhön. Vastaavanlaisia tapauk- sia on tiedossa eri puolilta Suomea. Romaniasiain neuvottelukunta pitää tärkeänä, että koulu on romanioppilaan tukena vastaavissa tapauksissa ja huolehtii työharjoittelun toteutumisesta esimerkiksi kunnalla tai muulla julkisella sektorilla.

464. Romaniasian neuvottelukunta toteaa vireillä olevien varhaiskasvatushankkeiden pyr- kivän omalta osaltaan kehittämään palveluja siten, että romaniperheet voivat kokea ne omakseen. Varhaiskasvatus ja koulut ovat tärkeä osa romanilasten hyvinvointia. Tar- vitaan kuitenkin lapsen elämän kokonaisvaltaista näkemistä. Romanilapsille tulee suunnatta myös vapaa- ajan palveluita ja harrastustoimintaa, joihin heillä ei välttämät- tä ole heikon toimeentulon tai syrjinnän pelon vuoksi mahdollisuutta. Myös perhetyö- tä tulee kehittää vastaamaan eri kulttuuritaustaisten perheiden tarpeita.

465. Vuonna 2006 vakinaistettiin neljän lääninhallituksissa toimivan alueellisen romaniasi- ain neuvottelukunnan toiminta myöntämällä valtion budjetista määrärahat sen toimin- taan ja neljän suunnittelijanviran perustamiseen. Tällä resursoinnilla on romaniasiain neuvottelukunnan mukaan ollut merkittävä vaikutus romanien aseman konkreettiseen edistämiseen alue- ja paikallistasolla.

466. Saamelaislapset. Perusopetuslain (1998/628) mukaan saamenkielisillä oppilailla on saamelaisten kotiseutualueella oikeus saada pääosa kouluopetustaan saamenkielellä. Lukiolain (629/1998) ja ammatillista koulutusta koskevan lain (1998/630) mukaan opetusta voidaan antaa saamen kielellä. Perusopetuksessa, lukio-opetuksessa ja am-

matillisessa koulutuksessa valtio korvaa saamenkielisen ja saamen kielen opetuksen järjestämisestä kunnille ja opetuksen järjestäjille aiheutuneet palkkauskulut erillisra- hoituksen turvin.

467. Valtion talousarviossa on vuodesta 2002 lähtien myönnetty budjettivuodeksi kerral- laan erillinen valtionavustus saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuden turvaamiseksi saamelaisten kotiseutualueella. Vuosina 2002–2003 määrärahan suu- ruus oli 200 000 euroa ja vuodesta 2004 alkaen vuosittain 600 000 euroa. Määrära- hasta noin puolet kuluu saamelaisten päivähoidon kustannuksiin.

468. Vähemmistövaltuutetun mukaan saamelaisväestön kielen ja kulttuurisen identiteetin ylläpitämisen kannalta olennaista onkin saamen kielen vahvistaminen päivähoidossa, esiopetuksessa ja opetuksessa. Vähemmistövaltuutettu on vuosina 2005 - 2007 kah- dessa tapauksessa kunnan asukkaiden yhteydenottojen perusteella kiinnittänyt huo- miota saamenkielisten palveluiden toteutumattomuuteen. Valtuutettu on näissä tapa- uksissa pyytänyt myös syrjintälautakuntaa tutkimaan, ovatko kyseiset kunnat toimi- neet yhdenvertaisuuslain ja erityislakien syrjintäkieltojen vastaisesti. Valtuutettu on tehnyt myös poliisille asioita koskevat tutkintapyynnöt.

469. Saamelaiskäräjien mukaan saamenkieltä äidinkielenään puhuvien saamelaislasten yhdenvertaiset oikeudet omankieliseen päivähoitoon eivät toteudu riittävästi. Saamen kielen säilyminen ja kehittäminen edellyttää yhteiskunnalta yhdenvertaisuuteen perus- tuvia positiivisia eritystoimia ja lainsäädäntöä. Erityisesti tämä tulee huomioida inarin- saamen ja koltansaamen kielien osalta mm. heikon oppimateriaali- ja opetustilanteen parantamiseksi. Käytännössä toteutuminen vaatisi yhteiskunnan rakenteiden ja lain- säädännön muuttamista niin että saamenkielisillä lapsilla olisi asuinpaikastaan riippu- matta samat mahdollisuudet saada päivähoitoa ja koulutusta äidinkielellään kuin suo- mea äidinkielenään puhuvilla.

470. Pohjoismaisten lapsiasiavaltuutettujen raportti saamelaislasten oikeuksien toteutu- misesta. Pohjoismaiden lapsiasiavaltuutetut ovat selvittäneet yhteispohjoismaisesti saamelaisten lasten oikeuksien toteutumista. Hankkeessa on kuultu Suomessa, Ruot- sissa ja Norjassa saamelaisten koululaisten näkemyksiä kodista, perheestä, koulusta, vapaa-ajasta ja osallistumisesta. Raportti valmistui huhtikuussa 2008. Tavoitteena on myös lisätä toimintatapoja, joiden avulla saamelaisalueen lapset ja nuoret itse osallis- tuvat elinolojensa kehittämiseen. Saamelaislapsille tehdyn kyselyn perusteella voidaan todeta, että saamelaislasten identiteetti on vahva ja myönteinen. Saamelaislapset myös arvostavat saamaansa saamenkielistä ja saamenkielen opetusta. Ongelmia aiheuttavat kuntien väliset suuret erot opetuksessa, opetuksen jatkuvuuden puute opettajapulan takia sekä oppimateriaalin puutteet. Kiusaamista saamelaisuuden perusteella näytti ai- neiston perusteella olevan hyvin vähän. Lapsiasiavaltuutetut suosittelivat mm. tiiviim- pää Suomen, Ruotsin ja Norjan hallitusten yhteistyötä asiassa. Samoin esillä oli saa- melaislasten ja nuorten tiiviimpi osallistuminen itsehallintoelimensä saamelaiskäräjien toimintaan esim. perustamalla sille oma nuorisovaltuusto tai muu vastaava toimielin.

ENGLANNINKIELISET LIITTEET ‌

Raportit:

• Children, Domestic Violence and the Responsibilities of the Authorities - English summary of the special report to the Eduskunta by the Parliamentary Ombudsman

Toimintaohjelmat:

• Government Policy Programme for the Wellbeing of Children, Youth and Families

• The Finnish Government's Child and Youth Policy Programme 2007 - 2011, Publica- tions of the Ministry of Education 2008:21

Esitteet:

• "Did You Know That Children Have Their Own Rights?" The Ombudsman for Chil- dren 2007 (in English, Finnish, Swedish and Sámi)

Document Metadata

Table of Contents

SUOMEN NELJÄS MÄÄRÄAIKAISRAPORTTI

Document Metadata