SOPIMUSRISKIEN HALLINTA
SOPIMUSRISKIEN HALLINTA
REMMONTERA OY: SSÄ
Kuluttajasopimukset
Xxx Xxxxxxxx
Opinnäytetyö Maaliskuu 2018 Liiketalouden koulutus
Oikeudellinen asiantuntijuus
Tampereen ammattikorkeakoulu Liiketalouden koulutus Oikeudellinen asiantuntijuus
XXX XXXXXXXX:
Sopimusriskien hallinta REMmontera Oy:ssä kuluttajasopimukset
Opinnäytetyö 27 sivua
huhtikuu 2018
Yritystoimintaan liittyy useita erilaisia riskejä. Riskien realisoituminen on sitä epätoden- näköisempää, mitä paremmin yritys omalla toiminnallaan varautuu riskeihin. Riskien ta- loudellisia vaikutuksia voi ennaltaehkäistä erilaisilla vakuutuksilla. Yrityksen riskejä voi myös pienentää perehtymällä lainsäädäntöihin, jotka vaikuttavat yrityksen toimintaan.
Opinnäytetyön tavoitteena on havainnollistaa toimeksiannon antaneen yrityksen yrittä- jälle ja yrityksen työntekijöille kuluttajasuojalain vaikutus kotitalouksille tehtäviin raken- nus- ja remonttitöihin. Opinnäytetyö selvittää yrityksen ja kuluttaja-asiakkaiden vastuita ja velvollisuuksia. Asioiden hallitseminen luo yrityksen asiakkaille parempia asiakasko- kemuksia.
Opinnäytetyössä perehdytään kuluttajansuojalain 8.luvun vaikutukseen yrityksen toimin- nassa. Opinnäytetyön näkökulma on lainopillinen. Opinnäytetyön luettuaan ymmärtää kirjallisen sopimuksen merkityksen yrityksen riskien hallinnan kannalta sekä tietää yri- tyksen ja kuluttajan vastuut ja velvollisuudet kuluttaja-asiakkaille tehtävissä pienura- koissa.
Opinnäytetyön taustalla on tutkittu toimeksiantajalta saatuja tarjouspohjia ja varmistettu, että niistä löytyvät yrityksen toiminnan kannalta riittävät tiedot, eikä niissä ole kuluttajien kannalta kohtuuttomia ehtoja. Liikesalaisuuden säilymisen varmistamiseksi tarjouksien sisältöä ei tässä opinnäytetyössä voi tarkemmin käsitellä. Yhteistyö yrityksen kanssa jat- kuu. Tulevaisuudessa on tarkoitus kartoittaa yrityksen riskit tarkemmin ja laatia haaste- kohtiin toimintamalleja.
Asiasanat: sopimusriski, sopimusriskien hallinta, kuluttajasopimukset, kuluttajansuoja- laki, sopimusasiakirjojen pätevyysjärjestys
Tampere University of Applied Sciences Degree Programme in Business Administration Legal Expertise
XXX XXXXXXXX:
The Management of Contractual Risks at Remmontera Oy Consumer Agreements
Bachelor's thesis, 27 pages April 2018
A business may encounter many possible risks. The possibility of the risks being realized becomes significantly lower if the business actively prepares itself for those risks. The financial effects of any risks occurring can be prevented by having insurances. The num- ber of possible risks can also be reduced by actively familiarization with the legislation regarding the industry that the business operates in.
The objective of this thesis was to demonstrate the impact of the Consumer Protection Act on household renovations and repairs to the entrepreneur and the company’s employ- ees. The thesis examined the responsibilities and liabilities of the business and its cus- tomers. Effective management of the act and the company’s responsibilities will generate better customer experiences.
This thesis acquainted with the effects of the 8th paragraph of the Consumer Protection Act on business operations. The subject was reviewed from the judicial standpoint. The reader of this thesis will understand the importance of a written agreement as a risk man- agement method as well as the companies’ responsibilities in household renovations.
The thesis is based on real offers made by the commissioner. The offers were studied for ensuring the sufficient billing information and information on the company’s operations in certain locations as well as making sure that the offers do not have exorbitant terms for customers. The details of these offers were excluded for confidentiality reasons. Cooper- ation with the company will continue in the future by specifying the company’s risks and composing action plans for possible issues.
Keywords: risk, risk management, agreement, Customer Protection Act
SISÄLLYS
2 YRITYKSEN SOPIMUKSET JA NIIDEN HALLINTA 7
2.2 Sopimuksenhallinnan merkitys yrityksen toiminnassa 8
3 KULUTTAJASOPIMUKSEN SYNTYMINEN 9
3.3. Tarjouksesta sopimukseen 11
3.4 Kuluttajasopimusten sopimusehdot, asiakirjojen pätevyysjärjestys 12
4 KULUTTAJASOPIMUKSET RAKENNUSALALLA 14
4.2 Markkinointi ja myynti, kotimyynti 14
4.3 Vastuut ja velvoitteet remontin aikana 17
4.4 Virheet ja niiden korjaaminen 21
4.5 Xxxxxxxx, maksu ja perintä 23
1 JOHDANTO
Sopimusriskien tunnistaminen, analysoiminen sekä sopimusriskienhallinta ovat yrittä- jälle ja yritykselle yksi yrityksen menestymiseen vaikuttavista tekijöistä. Mitä paremmin yritys tunnistaa toimintansa riskit ja pystyy niihin varautumaan etukäteen, sitä vähemmän riskit yleensä realisoituvat ja aiheuttavat yrityksen toiminnalle negatiivisia asioita. Yri- tyksen toimintaan liittyy useita erilaisia riskejä, tässä opinnäytetyössä rajaan riskit raken- nusalan kuluttajasopimusriskeihin.
RemMontera Oy, myöhemmin RM Oy on 2016 perustettu rakennusalan yritys, joka tar- joaa kuluttaja-asiakkaille keittiöiden ja erilaisten kalusteiden kokoamis-, asennus- ja mit- tauspalveluita. Kuluttaja-asiakkaiden lisäksi RM Oy:llä on myös yritysasiakkaita. RM Oy:llä on vain yksi palkattu työntekijä, kaikki muu työvoima ostetaan Remholz Oy:ltä, vuokravälitysyritykseltä tai alihankintaketjun yrityksiltä. Yrityksen omistaa kaksi henki- löosakasta sekä Remholz Oy.
RM Oy:n tyypillisin asiakas ostaa huonekalumyyjältä tuotteet. Tämän jälkeen asiakas pyytää RM Oy:ltä tarjouksen tuotteiden kokoamis- ja/tai mittaus- sekä asennuspalvelusta. Asiakas voi lisäksi ostaa RM Oy:ltä lisäpalveluna muun muassa sähkö-, lvi- sekä muita kodin remonttitöitä. Nämä palvelut RM Oy ostaa alihankintana yhteistyökumppaneiltaan. RM Oy:n ja asiakkaan väliseen sopimukseen vaikuttaa kuluttajasuojalaki, jonka toteutu- mista valvoo kuluttaja-asiamies. Tuotteiden eli kalusteiden takuu ja virhevastuu ovat huo- nekalumyyjällä ja siihen sopimussuhteeseen ei tässä opinnäytetyössä ole tarkoitus keskit- tyä.
Remholz Oy on puusepänliike, joka palvelee monipuolisesti kotitalouksia ja yrityk- siä ympäri Suomen. Yrityksen kautta saa suunnittelu-, saneeraus-, asennus ja rakennus- palveluita. Yrityksen urakointikohteita ovat esimerkiksi keittiöt, kylpyhuoneet, säilytys- tilat, julkiset tilat ja tilojen kiintokalusteet sekä muu varustelu. Remholz Oy:n toimeksi- annot ovat pääasiallisesti yrityksien välistä kauppaa, jossa sovelletaan kauppalakia ja alalla vallitsevaa käytäntöä, eli monet isotkin urakat tehdään ”kättä päälle” periaatteella, ilman kirjallisia sopimuksia.
Yrittäjän ja yrityksen työntekijöiden aikaisempi kokemus kuluttaja-asiakkaiden kanssa toimimisesta on ollut vähäisempää kuin yritysasiakkaiden kanssa. Työn tavoitteena on havainnollistaa yrittäjälle ja yrityksen työntekijöille kuluttajasuojalain vaikutus kotita- louksille tehtäviin rakennus- ja remonttitöihin. Työn alkuperäisen suunnitelman mukaan tavoitteena oli laatia yrityksen käyttöön sopimuspohja, joka olisi ollut helppo ottaa käyt- töön ja parantanut yrityksen riskienhallintaa tältä osin, mutta työn edetessä ja asiaan tar- kemmin perehdyttyäni päädyin tarkastamaan asiakkaan käyttämän tarjouspohjan ja siihen kirjatut ehdot.
Tähän päädyin siitä syystä, että yrityksen jokainen kohde on hyvin erilainen ja kohteiden koko vaihtelee kaapiston kokoamisesta suurempiin kokonaisuuksiin. Asiakkaiden tar- joukset laaditaan aina hyvin yksityiskohtaisesti. Sopimuspohja ei todennäköisesti tulisi käyttöön yrityksen hektisessä arjessa. Yrityksen sopimukset syntyvät pääasiallisesti oi- keustoimilaissa säädetyllä tarjous- vastaus mekanismilla. Näihin asioihin peilaten on tär- keämpää varmistaa, että tarjouksessa olevat asiat ja ehdot ovat riittävät, eivätkä ne sisällä kuluttajalle kohtuuttomia ja pätemättömiä ehtoja.
Opinnäytetyön tarkoitus ja tavoite on lisätä yrittäjän ja yrityksen työntekijöiden tietoi- suutta kuluttajansuojalain vaikutuksesta yrityksen toimintaan. Opinnäytetyössä tutkitaan kuluttajasuojalain vaikututusta kuluttaja-asiakkaille tehtävissä remonteissa, sekä sitä mitä yrityksen tulee ottaa huomioon toimiessaan kuluttaja-asiakkaiden kanssa. Tietoisuuden myötä työn toisena tavoitteena on vähentää kuluttaja-asiakkaiden reklamaatioita. Rekla- maatioiden vähyys ja niiden asiallinen hoito parantaa asiakastyytyväisyyttä. RM Oy:n toiminta ei lähtökohtaisesti täytä kotimyynnin kriteereitä, mutta tietyissä tilanteissa koti- myynnin ehdot voivat kuitenkin täyttyä.
Asiakokonaisuuden hallinta on vakuutus yritykselle. Asiaan perehtymisellä pystyy ennal- taehkäisemään turhia asiakaskonflikteja, joka taas vaikuttaa suoraan yrityksen kannatta- vuuteen, työtyytyväisyyteen ja yrityksen maineeseen.
2 YRITYKSEN SOPIMUKSET JA NIIDEN HALLINTA
2.1 Sopimus
Kun yksityishenkilö tilaa yritykseltä tuotteen tai palvelun, syntyy sopimus. Saarnilehdon (2005, 13–14) mukaan sopimus on kaksipuolinen tahdonilmaisu, oikeustoimi, jolla voi- daan perustaa, muuttaa tai kumota oikeus. Sopimukset voivat syntyä monella eri tavalla ja sopimuksia voidaan tehdä erilaisiin tilanteisiin. Xxxx Xxxxxx (2003, 28) mukaan so- pimusoikeutta ei voida hoitaa kuitenkaan yhdellä yhteneväisellä sopimuskäsitteellä eikä yhdellä kiinteällä teorialla. Lain varallisuusoikeudellisista oikeustoimista (1929/228) mu- kaan sopimus syntyy, kun asiakas hyväksyy myyjän tarjouksen olennaisilta osin ja ajoissa. Tätä kutsutaan tarjous-vastausmekanismiksi.
Sopimuksen tehtävänä on osoittaa, ketkä ovat sopimuksen osapuolet ja sitoa osapuolet oikeussuhteeseen. Tyypillisiä sopimuksia ovat muun muassa vuokrasuhde, työsuhde, op- pisopimussuhde. Sopimuksen sitovuus tarkoittaa, että sopimuksen rikkovaa sopijapuolta uhkaavat oikeudelliset sanktiot. Sopimuksen sitovuus merkitsee myös sitä, että sopimuk- sen rikkojaa vastaan voidaan ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin toimimaan sopimuksen mukaisesti. (Saarnilehto 2005, 5.)
Hemmon (2008, 294) mukaan sopimusoikeuden normilähteiden velvoittavuusjärjestys on: pakottava laki, sopimus, osapuolten aikaisempi käytäntö tai kauppatapa ja tahdonvaltainen laki. Pakottavia lakeja ovat mm. kiinteistön kauppaa sääntelevä maakaari (1995/228) ja ku- luttajansuojalaki (1978/38). Pakottavista laista ei voi poiketa missään tilanteessa. Kauppata- van on oltava toimialalla yleisesti hyväksytty ja noudatettu, jotta se pystyy syrjäyttämään tahdonvaltaisen lain säädökset. Kauppatapa syntyy vähitellen ja toistoista (Saarnilehto 2005, 40). Tahdonvaltaisia eli toissijaisia lakeja, jotka voivat siis syrjäytyä esimerkiksi vakiintu- neen kauppatavan vuoksi, ovat laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista eli oikeustoimi- laki (1929/228) sekä irtaimen omaisuuden kauppaa sääntelevä kauppalaki (355/87).
2.2 Sopimuksenhallinnan merkitys yrityksen toiminnassa
Rakennusalalle on tyypillistä, että rakennusurakoista sovitaan hyvinkin yksinkertaisesti, eli pyydetään yhteistyökumppani kohteeseen, sovitaan asioista suullisesti ja tämän jäl- keen lyödään kättä päälle ja aletaan toimeen. Toisaalta urakoista sopiminen voi olla myös monimutkainen ja pitkäkestoinen prosessi, johon sisältyy tarjouksia, tilauksia, sopimus- neuvotteluita ja erilaisia keskusteluja. Kokemukseni mukaan pienissä yrityksissä sopi- mukset pääsääntöisesti tehdään kättä päälle periaatteella, kun taas isoissa rakennusyrityk- sissä sopimukset laaditaan kirjallisesti ja heillä on jopa omia lakimiehiä, jotka laativat urakkasopimukset ja osallistuvat urakkaneuvotteluihin.
Urakkasopimusten, niin kuin muiden yritystoimintaan vaikuttavien sopimusten laadinta, on ikään kuin eräänlainen vakuutus yritykselle. Mitä tarkemmin asioista on sovittu, sitä helpompaa on toteutusvaihe ja toteutusvaiheessa tulleiden haasteiden ja ristiriitojen so- vittaminen. Eli, kun asioista on sovittu etukäteen, voidaan olettaa, että molemmat osa- puolet tietävät mitä toiselta odottaa ja harvemmin asiasta tarvitsee edes neuvotella.
Sopimusten hallinta on tärkeä osa yrityksen toimintaa ja hyvin hoidettuna se auttaa vä- hentämään riskejä ja kuluja ja näin auttaa yritystä menestymään markkinoilla. Laatimalla sopimukset/tarjoukset huolellisesti, tekemällä työt sovitun mukaisesti, sovitussa aikatau- lussa ja sovittuun hintaan, yrityksen hyvä maine kasvaa. Yrityksen mainetta ylläpidetään olemalla vastuullinen ja hyvin hallinnoitu yritys, sekä pitämällä annetut lupaukset. Näin toimien yrityksen kilpailukyky paranee ja asiakasuskollisuus kasvaa. Myös työn tekemi- nen on mielekästä, tuottavuus paranee ja henkilökunnan työtyytyväisyyden kohentuessa yritystoimintaan sitoutuminen lisääntyy.
Mikäli yrityksellä ei ole omaa osaamista, eikä taloudellisia mahdollisuuksia oman laki- miehen palkkaamiseen, niin taloudellinen sijoitus ulkopuolisena palveluna ostettuun so- pimusriskien kartoittamiseen on kannattava investointi, joka maksaa itsensä takaisin tu- levina vuosina. Sopimusoikeutta hallitseva lakimies on yhtä tärkeä lenkki yrityksen ali- hankintaketjussa kuin muut yrityksen käyttämän alihankintaketjun jäsenet. Sopimusten riskien kartoituksen jälkeen on suositeltavaa nimetä yrityksestä vastuuhenkilö, joka huo- lehtii, että yrityksellä on yrityksen tarpeeseen ammattimaisesti laaditut sopimukset, jotka tulee laadittua asiakkaiden kanssa sekä päivitettyä tilanteiden muuttuessa.
3 KULUTTAJASOPIMUKSEN SYNTYMINEN
3.1 Kuluttajasopimukset
Rakentamisen ja korjausrakentamisen sopimus tehdään pääsääntöisesti niin, että asiakas ottaa yhteyttä yritykseen, joka tekee joko asiakkaan kuvailun tai paikalla käynnin jälkeen tarjouksen työstä. Sopimus syntyy, kun asiakas hyväksyy myyjän tarjouksen. Viimeistään se, että työt on kohteessa aloitettu, näyttää sopimuksen syntyneen, eikä sitä voi enää jäl- kikäteen kiistää. (Saine & Xxxx 2011, 42.)
Lukuisat riidat ovat saaneet alkunsa siitä, että hinnasta ei ole sovittu tai asiakas muistaa hinnan väärin. Asiakas voi käsittää urakkaan kuuluvat työt väärin. Asiakas saattaa teettää työurakan aikana lisätöitä, joista ei sopimusta tehtäessä ole sovittu, jolloin saatetaan rii- dellä hinnasta ja siitä mikä työ kuului alkuperäiseen sopimukseen. Lisätöistä riidellessä lain mukaan yrityksellä on näyttövelvollisuus, eli yrityksen tulee pystyä näyttämään, mikä työ kuuluu alkuperäiseen urakkaan ja mikä osa on lisätyötä. (Saine & Xxxx 2011, 42.) Kirjallisella sopimuksella yritys voi välttyä monilta riidoilta, ainakin riidan riski pie- nenee. Kirjallisen sopimuksen laatiminen on ikään kuin vakuutus yritykselle ja voi sääs- tää yritykselle puhdasta rahaa pitkässä juoksussa.
Pienemmissä urakoissa sopimuksesta ei kannata tehdä kovin monimutkaista, sopimuk- seen olisi hyvä kirjata ainakin seuraavat asiat:
- työn sisältö riittävän tarkasti
- työn hinta ja mikä hinta on kyseessä esim. urakkahinta
- tuntipalkkio ja kustannusarvio, jos käytetään tuntihintaa
- laskutettavat mahdolliset matkakustannukset+ päivärahat ja majoituskulut
- xxxxxxxxxx xxxxxxxxx
- käytettävät materiaalit ja niiden hankintavastuut
- tilaajan vastuulle jäävät työt, esim. suojaus tai loppusiivous
- seuraukset työn viivästyessä
- käytettävät aliurakoitsijat
- liiteasiakirjat
Jos sovitaan, että asiakas hoitaa esimerkiksi purkutyöt tai tarvittavien lupien hankkimi- sen, sopimukseen kannattaa kirjata aikataulu asioiden hoitamiseen. (Saine & Xxxx 2011, 46–47.)
Valtaosa kuluttajasuojalain ja monen muun kuluttajaoikeuden lain säännöksistä on kulut- tajan hyväksi pakottavia. Tämä tarkoittaa sitä, ettei yrittäjän ja asiakkaan välisen sopi- muksen ehto saa olla pakottavan lainsäännöksen vastainen. Jos ehto on lainvastainen, se ei ole pätevä riitatilanteessa. Kuluttaja ei siis voi allekirjoittamassaan sopimuksessa luo- pua kuluttajansuojalain antamista oikeuksistaan. (Saine & Xxxx 2011, 42.)
Jos asiakas haluaa peruuttaa syntyneen sopimuksen ennen kuin työt on aloitettu, hän voi näin tehdä. Yrittäjä ei luonnollisestikaan voi tulla väkisin tekemään työtä. Jos tilaaja pe- ruuttaa sopimuksen ennen töiden aloittamista tai kesken työtä, muun kun virheen tai vii- västyksen vuoksi, kyseessä on tilaajan sopimusrikkomus. Yrittäjällä on silloin oikeus vaa- tia ja saada vahingonkorvausta. Korvauksen arvioimisessa pitää ottaa huomioon sovittu työn hinta ja peruutuksen ajankohta. Korvausta voi saada yleiskuluista ja saamatta jää- neestä voitosta, korvauksen tulee olla kuitenkin kohtuullinen. Mitä varhaisemmassa vai- heessa tilaus perutetaan, sitä vähemmän yrittäjälle on tullut korvattavaksi tulevaa voittoa. (Saine & Xxxx 2011, 51–52.)
Vahingonkorvauksen perusteena voi olla esimerkiksi hankituista materiaaleista aiheutu- neet kulut, jos materiaaleja ei voi käyttää muilla työmailla. Lisäksi vahingonkorvausta voi vaatia työvälineiden ja materiaalien siirrosta työmaalta, kuluista, jotka ovat syntyneet sopimusta varten laaditusta tarjouksesta tai kustannuslaskelmista, sopimuksesta koitu- neista yleiskuluista sekä mahdollisesti saamatta jääneestä voitosta. Näyttövelvollisuus va- hingon määrästä on yrittäjällä. (Saine & Xxxx 2011, 52.)
3.2 Hintaperusteet
Rakentamisessa ja korjausrakentamisessa työn hinta perustuu yleisimmin joko urakka- hintaan tai tuntilaskutukseen. Hinnasta ja maksuaikataulusta kannattaa aina sopia kirjal- lisesti. Muistin ja suupuheiden varaan jäänyt hintasopimus antaa tilaa riidalle. (Saine & Xxxx 2011, 53.)
Tuntilaskutusta käyttäessä kuluttajalle on kerrottava tuntihinta, joka sisältää arvonlisäve- ron ja kaikki mahdolliset lisät, mistä hetkestä laskutus alkaa, eli laskutetaanko myös matka-aika, laskutus vain tehdyistä tunneista sekä on annettava kustannusarvio ja valmis- tumisen takaraja. Isommissa tai pitkäkestoisimmissa urakoissa tilaajalle on annettava säännöllisin väliajoin tietoa tuntien kehittymisestä. Urakkahinta on sovittu kiinteä hinta jota urakoitsijan ei tarvitse alittaa eikä sitä saa ylittää. Urakkahintaan liittyy riskejä yrit- täjälle. (Saine & Xxxx 2011, 53–55.)
RM Oy:n hinnoittelu perustuu moduulihinnoitteluun, jossa tuotteille ja työvaiheille on laskettu kiinteä kappalehinta. Moduulihinnoittelun kappalehinnoitteluja ovat esimerkiksi: kaapit, laatikostot, tason työstöt (katkaisu ja aukotukset) täytteiden- ja päätylevyjen työstö sekä asennukset, sokkeleiden muokkaukset, valolistat, seinäkiinnitystarvikkeet, matka- kulut/päivärahat, kodinkoneiden paikoilleen asennus (ei kytkentä). Vain muutama pieni asia on tuntihinnoiteltu.
Lisätöistä sovitaan erikseen työn tilaajan kanssa. Lisätöistä annetaan asiakkaalle kustan- nus eli hinta-arvio, joka on työstä annettava kokonaishinta. Hinta-arvio on yritystä sitova, mutta perustelluista syistä sen voi ylittää enintään 15 prosentilla. Yritys ei saa periä hinta- arvion mukaista hintaa, jos lopullinen hinta jää alle hinta-arvion.
3.3. Tarjouksesta sopimukseen
Oikeudellisesti sopimus voidaan määritellä kahden tai useamman vastavuoroisen ja yh- denmukaisen tahdonilmaisun yhteenliittymäksi. (Xxxxxxxxx, Xxxxxxxx Xxxxxx, Uitto & Xxxxxxxx 2014, 122.) Lainsäädännössä ei ole yleisiä määräyksiä siitä, miten erilaiset so- pimukset pitäisi tehdä. Yleinen periaate on se, että sopimus syntyy, kun tarjouksen saaja hyväksyy tarjouksen. (Saine & Xxxx 2011, 44.)
Tarjous voidaan tehdä suullisesti tai kirjallisesti. Molemmat ovat sinänsä päteviä tapoja tehdä tarjous, mutta kirjallinen tarjous on ehdottomasti suositeltavaa.
Kuluttaja-asiakkaalle tehdystä tarjouksesta tulisi käydä ilmi ainakin seuraavat asiat:
- yrityksen nimi, Y-tunnus, yhteystiedot, tarjouksen tekijän nimi
- työn sisältö pääpiirteittäin
- kustannusarvio tai hinta ja selvitys, onko kyseessä kiinteä urakkahinta tai muu
- alustava aikataulu
- aliurakoitsijoiden tarve
- tarjouksen voimassaoloaika
Lisäksi tarjouksessa on suositeltavaa olla tieto yrityksen ennakkoperintärekisteröinnistä sekä asiakkaan mahdollisuudesta kotitalousvähennykseen. (Saine & Xxxx 2011, 42.)
Mikäli voimassaoloaika ei käy tarjouksesta ilmi, voi kuluttaja olettaa tarjouksen olevan voimassa kohtuullisen ajan, käytännössä tämä on noin kuukausi. REYS-8 1995 ehtojen mukaan tarjous on sitovana voimassa yhden kuukauden tarjouksen päiväyksestä.
Tarjouksen tekemisen jälkeen voidaan vielä neuvotella työn hinnasta tai laajuudesta. Muutokset kannattaa tehdä kirjallisesti joko tilausvahvistukseen tai viimeistään sopimuk- seen. Silloin ei tule tehdä sopimusta, jossa esimerkiksi työn sisällöstä viitataan pelkästään tarjoukseen. (Saine & Xxxx 2011, 43.) Jos erillistä sopimusta ei tehdä, vaan tarjous muut- tuu sopimukseksi, kannattaa aina kuitenkin muutoksista tehdä kirjallinen dokumentti, jo- hon otetaan asiakkaan kuittaus tavalla tai toisella. Kuittaus voi esimerkiksi olla dokumen- tin allekirjoitus tai sähköpostiin saatu kuittaus, että sovitut muutokset hyväksytty.
RM Oy:n laatimat tarjoukset ovat huolellisesti laadittuja, tarjouksista löytyy riittävät tie- dot, eikä tarjouksissa ole käytetty kohtuuttomia ehtoja. Tarjouksen voimassaoloaikaa tar- jouksissa ei ollut. Suosittelen, että tuleviin tarjouksiin lisättäisiin voimassaoloaika sekä lauseke: ”Asiakkaan hyväksyttyä tarjous, muuttuu tarjous sopimukseksi. Mahdolliset muutokset sopimukseen on tehtävä kirjallisesti.”
3.4 Kuluttajasopimusten sopimusehdot, asiakirjojen pätevyysjärjestys
Kuluttaja-asiamies ja rakennusalan järjestöt ovat tehneet yhteistyössä sopimusehtoja alan sopimuksiin. Ehdoissa määritellään ja otetaan kantaa alakohtaisesti tarkemmin asioista kuin kuluttajansuojalaissa, ehdot siis täydentävät kuluttajansuojalakia. Kun nämä ehdot ovat käytössä, ehdot ovat kuluttajansuojalain mukaisia. Hyväksytyt sopimusehdot ovat seuraavat; rakennusalan erikoistöitä koskevat yleiset sopimusehdot REYS-8 1995, raken- nusalan töitä koskevat yleiset kuluttajasopimusehdot, sopimuslomake ja tarjouslomake liitteineen RYS-9 1998, rakennuspuusepäntuotteiden, kuluttajakaupan yleiset sopimus-
ehdot ja niihin liittyvien asennustöiden yleiset sopimusehdot, talopakettien ja -element- tien kuluttajakauppaa ja asennusta koskevat yleiset sopimusehdot sekä hirsitalopakettien ja hirsituotteiden yleiset sopimusehdot. (Saine ja Maso 2011, 51.)
RM Oy:n toimintaan soveltuu parhaiten rakennuspuusepäntuotteiden, kuluttajakaupan yleiset sopimusehdot (2002). Suosittelen asiakkaalle tehtävään tarjoukseen lisättävän maininnan, että ellei asiasta ole erikseen sovittu, sopimuksessa noudatetaan edellä mai- nittuja ehtoja.
Sopimusasiakirjat muodostavat yhdessä sopimuskokonaisuuden. Jos asiakirjoissa on ris- tiriitaisuuksia, niiden noudattamiselle on RYS-9 1998 ehdoissa tehty pätevyysjärjestys:
o urakkasopimus
o urakkaneuvottelupöytäkirja
o tilausvahvistus
o tilaus
o tarjous
o tarjouspyyntö
o yleiset sopimusehdot
o työselostukset
o sopimuspiirustukset
4 KULUTTAJASOPIMUKSET RAKENNUSALALLA
4.1 Laki ja rakentaminen
Kuluttajansuojalain (1978/38) 1 luvun 1 §:n mukaan lain soveltamisalaa ovat: kulutus- hyödykkeiden tarjoaminen, myynti ja muu markkinointia elinkeinonharjoittajilta kulutta- jille. Lakia sovelletaan myös, kun elinkeinonharjoittaja välittää hyödykkeitä kuluttajille. Lain tarkoitus on vähentää kuluttajan riskiä kulutushyödykkeiden, tavaroiden tai palve- lujen ostotilanteissa. Rakennusalan yrittäjää koskevat säännökset ovat kuluttajansuojalain
8. ja 9. luvussa. (Saine & Xxxx 2011, 18.)
Kuluttajansuojalaki (1978/38) jakaa rakennusalan urakat kahteen osaan. Pienempiin alle 10 000 € maksaviin urakoihin sovelletaan lain 8. lukua, yli 10 000 € maksaviin urakka- sopimuksiin taas sovelletaan lain 9. lukua. RM Oy:n urakkasopimusten arvo jää pääsään- töisesti alle 10 000 €, joten opinnäytetyössä keskitytään kuluttajansuojalain 8. lukuun.
Kuluttajansuojalakia noudatetaan tilanteissa, joissa ostajana on kuluttaja, myyjänä elin- keinonharjoittaja ja kaupan kohteena on kulutushyödyke. Kuluttajansuojalain (1994/16) 1 luvun 4 §:n mukaan kuluttajana pidetään luonnollista henkilöä, joka hankkii kulutus- hyödykkeen pääasiassa muuhun tarkoitukseen kuin harjoittamaansa elinkeinotoimintaa varten. Kuluttajansuojalain (1994/16) 1 luvun 5 §:n mukaan elinkeinonharjoittajalla tar- koitetaan luonnollista henkilöä tai yksityistä tai julkista oikeushenkilöä, joka tuloa tai muuta taloudellista hyötyä saadakseen ammattimaisesti pitää kaupan, myy tai muutoin tarjoaa kulutushyödykkeitä vastiketta vastaan hankittaviksi. Kuluttajansuojalain (1994/16) 1 luvun 3 §:n mukaan kulutushyödykkeellä tarkoitetaan tässä laissa tavaroita, palveluksia sekä muita hyödykkeitä ja etuuksia, joita tarjotaan luonnollisille henkilöille tai joita tällaiset henkilöt olennaisessa määrässä hankkivat yksityistä talouttaan varten.
4.2 Markkinointi ja myynti, kotimyynti
Markkinointi on kaupallista viestintää, esimerkiksi mainontaa, tavaran pakkauksessa tai käyttöohjeissa annettuja tietoja sekä monenlaisia myynninedistämiskeinoja kuten alen- nuksia, lisäetuja tai arpajaisia. Markkinoinnin käsite on siis hyvin laaja. (Peltonen &
Määttä 2015, 78.) Xxxxxxx ja Xxxxx (2011, 27) mukaan markkinointia on myös yrittäjän antama hinta, kun hän tarjoaa palveluaan kuluttajalle esimerkiksi puhelimessa tai käydes- sään mahdollisessa työkohteessa ennen tarjouksen tekemistä
Kuluttajansuojalain (1978/38) 2 luvun 1§:n mukaan markkinointi ei saa olla hyvän tavan vastaista eikä siinä saa käyttää kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä. Sopima- tonta menettelyä ei saa käyttää myöskään asiakassuhteessa.
Hinnoittelu on Suomessa vapaata. Kulutustavaroiden ja palveluiden hinnan suuruus on myyjän tai palveluyrittäjän päätettävissä. Kuluttaja ratkaisee ostopäätöksellään, millä hin- nalla hän tuotteen tai palvelun ostaa. (Saine & Xxxx 2011, 26.)
Kuluttajille markkinoidessa on huomioitava, että hinta pitää aina esittää arvonlisäverolli- sena sekä säännöllisesti perittävien lisähintojen kanssa. Kuluttajamarkkinoinnissa ”hinta
+ alv %” ei siis riitä, vaan aina pitää esittää kokonaishinta. (Saine & Xxxx 2011, 28.) Huomattavaa on, että myös tarjous on markkinointia, eli tarjouksessa on oltava kokonais- hinta. Kotitalousvähennystä ei markkinoinnissa ole pakko mainita tai eritellä, mutta toi- saalta se voi kuluttajalle olla ostopäätökseen positiivisesti vaikuttava tekijä.
Kuluttaja-asiamiehen linjauksen mukaan kuluttajalle tarjottavista asennus-, kasaus- tai kuljetuspalveluista tulee ilmoittaa hinta, tunti- ja kilometriveloitus yrityksen toimitiloissa sekä yrityksen nettisivuilla, missä palvelua markkinoidaan (Kilpailu- ja kuluttajavirasto 2018).
Asiakkaan pyynnöstä RM Oy:n edustaja käy asiakkaan kotona mittauskäynnillä, joko en- nen asiakkaan lopullisen ostopäätöksen tekoa, eli ostotapahtuman tueksi tai tarkastusmit- tauksella ostotapahtuman jälkeen, ennen kuin asennus aloitetaan. Tarkastusmittauksissa yleensä alustava sopimus kalusteiden kokoamisesta ja asennuksista on tehty jo ennen mit- tauskäyntiä. Eli asiakas ostaa ensin tuotteet I Oy:ltä ja sen jälkeen kokoamis- ja asennus- palvelun tarjouksen perusteella RM Oy:ltä.
Asiakaskäynnillä voi ilmetä muita tarpeita, joita asiakas haluaa ostaa lisäpalveluna. Täl- laisia ovat muun muassa LVI- ja sähkötyöt tai muut kodin remonttityöt. Ovatko nämä lisätyöt sitten kotimyyntiä vai ei, se ei mielestäni ole aivan selvä asia. Kuluttajasuojalain kotimyyntisäännöt ovat todella monimutkaisia ja niissä on paljon tulkinnan varaa.
Kuluttajansuojalain (2013/1211) 6 luvun 6§:n mukaan kotimyyntisopimuksella tarkoite- taan sopimusta, joka tehdään tai jota koskevan tarjouksen kuluttaja tekee muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa osapuolten ollessa samanaikaisesti läsnä. Kotimyyn- tisopimuksella tarkoitetaan myös sopimusta, joka tehdään:
1) elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tai etäviestimellä välittömästi sen jälkeen, kun ku- luttajaan on otettu henkilökohtaisesti erikseen yhteyttä paikassa, joka ei ole elinkeinon- harjoittajan toimitila; tai
2) elinkeinonharjoittajan järjestämällä tutustumisretkellä, jonka tarkoituksena tai seu- rauksena on kulutushyödykkeiden tarjoaminen kuluttajalle.
Toimitiloilla tarkoitetaan:
1) kiinteää myyntipaikkaa, jossa elinkeinonharjoittaja tarjoaa kulutushyödykkeitä vaki- tuisesti tai kausiluonteisesti;
2) siirrettävää myyntipaikkaa, jossa elinkeinonharjoittaja tarjoaa kulutushyödykkeitä ta- vanomaisesti tai kausiluonteisesti. kotimyyntisopimuksella tarkoitetaan sopimusta, joka tehdään tai jota koskevan tarjouksen kuluttaja tekee muualla
kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa osapuolten ollessa samanaikaisesti läsnä. Koti- myyntisopimuksella tarkoitetaan myös sopimusta, joka tehdään elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tai etäviestimellä välittömästi sen jälkeen, kun kuluttajaan on otettu henki- lökohtaisesti erikseen yhteyttä paikassa, joka ei ole elinkeinonharjoittajan toimitila tai elinkeinonharjoittajan järjestämällä tutustumisretkellä, jonka tarkoituksena tai seurauk- sena on kulutushyödykkeiden tarjoaminen kuluttajalle.
Pääsääntöisesti kutsu asiakkaan kotiin tulee asiakkaan puolelta eli asiakas kutsuu RM Oy:n edustajan kotiinsa tekemään mittauksia ennen lopullista ostopäätöstä ja mittaus- käynnin jälkeen tiedot lähetetään kalustemyyjälle, joka tekee mittauksien perusteella suunnitelmat asiakkaalle. Vaihtoehtoisesti asiakas pyytää RM Oy:n edustajaa tarkastus- mittaukselle jo ostetuille kalusteille ennen asennusta. Mittakäynti on siis oma, täysin eril- linen palvelu, jolle annetaan usein aivan oma tarjouksensa ja se laskutetaan, vaikka asia- kas ei ostaisikaan asennusta tai edes kalusteita mittauskäynnin perusteella.
Näin toimien kotimyynnin tunnusmerkistöt eivät täyty, mutta Xxxxxx ja Xxxxx (2011, 35) mukaan, jos kuluttajalle tarjotaan samalla käynnillä muutakin, kuin mitä kutsu on koske- nut, kaupasta voi tulla kotimyyntiä. Jos asiakkaalle tehdään käynnin perusteella lisätöistä tarjous, johon asiakkaalla on aikaa tutustua, kyseessä ei ole kotimyynti. Kotimyyntiä vai ei, sitä ei ole välttämättä aina helppoa tunnistaa.
Suosittelen lisätöiden osalta RM Oy:tä antamaan aina lisätöistä oman tarjouksen tai anta- maan asiakkaalle käynnin yhteydessä kotimyyntiasiakirjan. Huomioitavaa on myös se, että kotimyynnissä ostajalla on aina 14 päivän kaupan peruutusoikeus, eli palvelun koti- myynnissä työn aloittaminen on riski, ennen kuin 14 päivän peruutusaika on päättynyt. (Saine & Xxxx 2011, 37.) Riitatilanteessa yrittäjä on se, jonka lähtökohtaisesti tulee osoit- taa, että kyse ei olisikaan ollut kotimyynnistä.
Kotimyyntiasiakirja tulee olla kauppa- ja teollisuusministeriön vahvistaman kaavan mu- kainen, jossa pitää aina olla päiväys, myyjän nimi ja osoite, myyty tavara tai palvelu, hinta sekä muut sopimusehdot ja kuluttajan oikeudet ja ohjeet oikeuksien käyttämistä varten. Tarvittaessa kotimyyntiasiakirjapohja löytyy valmiina esimerkiksi Finlexin sivuilta. (Saine & Xxxx 2011, 37.)
4.3 Vastuut ja velvoitteet remontin aikana
Urakoitsijalla on paljon erilaisia vastuita ja velvollisuuksia työkohteessa. Näitä ovat mm. vastuu materiaaleista, vaaranvastuu, lisätyöt sekä työn valmistuminen ajallaan. Tilaajalla on myös omat velvollisuudet työn onnistumiseen.
Kuluttajansuojalain (2013/1211) 8 luvun 6 §:n mukaan, jos palvelusta suoritettaessa il- menee tarvetta toimeksiantoon kuulumattomiin toimenpiteisiin, jotka ovat tarkoituksen- mukaista suorittaa samassa yhteydessä (lisätyöt), toimeksisaajan on pyydettävä tilaa- jalta lupa niiden suorittamiseen.
Jollei tilaaja ole tavoitettavissa kohtuullisessa ajassa, lisätyöt saadaan suorittaa vain, jos niistä perittävät kustannukset ovat vähäiset markkamäärältään tai suhteessa sovitun palveluksen hintaan tai siitä annettuun hinta-arvioon. Lisätöiden kustannukset eivät saa johtaa mahdollisesti sovitun enimmäishinnan ylittymiseen.
Jos toimeksisaaja havaitsee olevan tarvetta sellaisiin toimeksiantoon kuulumattomiin töihin, joita ei voida lykätä aiheuttamatta vaaraa terveydelle tai omaisuudelle ja joita ei suoriteta tämän pykälän nojalla, toimeksisaajan on viipymättä ilmoitettava tilaajalle havaitsemistaan turvallisuutta vaarantavista seikoista.
Kuluttajansuojalain (1994/16) 8 luvun 5 §:n mukaan, jollei toisin ole sovittu, toimeksi- saajan on hankittava palveluksen suorittamisessa tarvittavat aineet, varaosat ja tarvik- keet (materiaali). Rakennusalalla käytäntö on yleensä toinen, eli usein sovitaan, että ku- luttaja hankkii ainakin osan materiaaleista. RM Oy:n asiakkaat ostavat pääsääntöisesti asennettavat tuotteet I Oy:ltä, asennustarvikkeiden ja lisätöiden osalta materiaalihankin- nat voivat kuulua myös RM Oy:lle. Materiaalien hankkimisesta on syytä sopia tarkkaan kuluttajan kanssa kirjallisesti. Jos yritys hankkii materiaalin, he vastaavat silloin myös materiaalin laadusta. Kuluttajasuojalain (1994/16) 8 luvun 12 §:n yleisen virhesäännök- sen mukaan materiaalin pitää olla kestävyydeltään ja muilta ominaisuuksiltaan tavan- omaisen hyvää laatua.
Yrityksen on syytä tuntea kuluttajansuojalain perusperiaatteet tavaran virheellisyydestä sekä myyjän vastuusta. Tavaran virhettä koskevien säännösten mukaan tavaran lajin, määrän, laadun, ominaisuuksien ja pakkauksen on vastattava sopimusta. Kuluttajalla on oikeus odottaa, että tavara on normaalia hyvää laatua, jollei toisin ole sovittu. (Saine & Xxxx 2011, 66.)
Kuluttajansuojalaki määrittelee virhetyypit yleistasolla. Kattavaa tavaroiden virheluette- loa ei ole olemassa. Kuluttajansuojalain (1994/16) 5 luvun 12 §:n mukaan tavarassa on virhe, jos:
Tavaran on lajiltaan, määrältään, laadultaan, muilta ominaisuuksiltaan ja pakkauksel- taan vastattava sitä, mitä voidaan katsoa sovitun.
Jos muuta ei voida katsoa sovitun, tavaran tulee:
1) soveltua tarkoitukseen, johon sellaisia tavaroita yleensä käytetään;
2) soveltua siihen erityiseen tarkoitukseen, johon tavaraa oli tarkoitus käyttää, jos myyjän on kaupantekohetkellä täytynyt olla selvillä tästä tarkoituksesta eikä hän ole ennen kau- pantekoa ilmoittanut ostajalle, että tavara ei mahdollisesti sovellu aiottuun käyttötarkoi- tukseen; (13.12.2001/1258)
3) olla myyjän siitä antaman kuvauksen mukainen ja vastata ominaisuuksiltaan sitä, mi- hin myyjä on viitannut esittämällä näytteen tai mallin; (13.12.2001/1258)
4) olla pakattu tavanmukaisella tai muuten sopivalla tavalla, jos pakkaus on tarpeen ta- varan säilyttämiseksi tai suojaamiseksi; sekä
5) kestävyydeltään ja muuten vastata sitä, mitä kuluttajalla yleensä on sellaisen tavaran kaupassa perusteltua aihetta olettaa.
Tavaran tulee ominaisuuksiltaan vastata laissa, asetuksessa tai viranomaisen päätök- sessä asetettuja vaatimuksia, paitsi jos ostajan tarkoituksena on käyttää tavaraa tarkoi- tukseen, jossa kyseisellä vaatimuksella ei ole merkitystä.
Jos tavara poikkeaa siitä, mitä 1–3 momentissa säädetään, siinä on virhe. Ostaja ei kui- tenkaan saa virheenä vedota seikkaan, josta hänen täytyy olettaa tienneen kauppaa teh- täessä. Ostaja ei myöskään saa virheenä vedota seikkaan, joka johtuu hänen toimittamis- taan tavaran valmistamiseen käytetyistä tarveaineista, paitsi jos myyjän puolella on me- netelty huolimattomasti.
Tuotteen elinkaaren alussa myyjän vastuu virheestä on suurempi ja vastuu vähenee tuot- teen vanhetessa. Ensimmäisen puolen vuoden aikana kaupasta myyjällä on velvollisuus osoittaa mistä virhe johtuu, eli niin kutsuttu käänteinen todistustaakka. Jos yrityksen hankkiman materiaalin virhe ilmenee kuuden kuukauden sisällä asiakkaalle luovutuk- sesta, virheen oletetaan olleen tuotteessa jo silloin ja vastuu kuuluu myyjälle. (Saine & Xxxx 2011, 66.)
Tuotteen myyjä eli yritys ei vastaa viasta, joka johtuu: tavaran luovutuksen jälkeen tavan- omaisesta kulumisesta, tavaran vääränlaisesta käsittelystä, käyttö- tai hoito-ohjeiden lai- minlyönnistä tai tapaturmasta. (Saine & Xxxx 2011, 67.)
Ensisijaisesti virheen hyvittäminen on tuotteen myyjän vastuulla. Kuluttajalla on ensin oikeus vaatia virheen korjaamista tai tuotteen vaihtoa. Myyjällä on oikeus korjata virhe ennen tuotteen vaihtamista toiseen, korjaaminen tulee suorittaa viipymättä. Kuluttajalle ei saa aiheutua mitään kustannuksia virheestä, joka on myyjän vastuulla. Jos korjaus tai tuotteen vaihto ei onnistu tai myyjä ei ole hoitanut sitä kohtuuajassa, kuluttajalla on oi- keus vaatia hinnanalennusta, joka on suuruudeltaan virhettä vastaava tai oikeus vaatia kaupan purkamista. Kaupan purkaminen on usein viimeinen keino, jota voi vaatia vain, jos virhe ei ole vähäinen ja virhettä ei voi korvata muilla keinoilla. (Saine & Xxxx 2011, 67.)
Jos yrityksen hankkima materiaali aiheuttaa vahinkoa kuluttajan omaisuudelle tai henki- lövahingon ja jos vahinkoa aiheuttaneella materiaalilla ja vahingoittuneella työkohteella on välitön käyttöyhteys, sovelletaan kuluttajansuojalakia. Muissa tapauksissa noudate- taan tuotevastuulakia tai vahingonkorvausoikeuden yleisiä periaatteita. Tuotevastuulain
mukainen korvausvelvollisuus ei ole myyjällä vaan tuotteen valmistajalla. (Saine & Xxxx 2011, 69.)
Yrityksen hankkiessa rakennustarvikkeet, voidaan sopia niin kutsutusta hankintaenna- kosta. Mittatilaustavarat, joita ei voi käyttää muilla työmailla, kannattaa aina laskuttaa hankintaennakkona. On myös mahdollista, että kuluttaja hankkii tarvikkeet omalla kus- tannuksellaan. Ennakkomaksua perittäessä kannattaa aina laatia selkeä kirjallinen sopi- mus. Ennakkomaksusta tehtävän sopimuksen ehtoja määrittävät REYS- ehdot (Saine & Maso 2011, 71-72.)
Saineen ja Xxxxx (2011, 72) mukaan tavaran myyjä vastaa kuljetuskustannuksista, jos toisin ei ole sovittu. Jos yritys hankkii työmaalle materiaaleja, niiden kauppahintaan tulee näin ollen kuulua myös kuljetus. Jos päätetään toimia toisin, tämä kannattaa sopia kirjal- lisesti. RM Oy:n tapauksessa kuluttaja ostaa pääasiallisesti asennettavan tuotteen muu- alta. Tällöin kuluttaja sopii kuljetuksesta sekä asennuksesta myyjäyrityksen kanssa, jolta tuotteet ostetaan. Yllä olevaa sovelletaan RM Oy:ssä mahdollisesti lisäpalveluna myytyi- hin tuotteisiin.
Tuotteiden vaaranvastuu tavaran vahingoittumisesta siirtyy ostajalle, kun tavara on luo- vutettu. Jos tuotteen on myynyt tuotteen asentava yritys, se vastaa tuotteen laadukkuu- desta kiinnitykseen saakka. Jos tuote on tullut muualta, asentavalla yrityksellä ei ole va- rastoinnista vaaranvastuuta suoraan, mutta yrityksen tulee neuvoa kuluttajaa, jos se huo- maa, että kuluttaja varastoi yrityksen työssä tarvitsemaa materiaalia väärin. Tämä perus- tuu kuluttajansuojalain vaatimaan yrittäjän neuvontavelvollisuuteen. (Saine & Xxxx 2011, 74–75.)
REYS -ehtojen mukaan, remontin onnistumisen varmistamiseksi asiakkaalla on myötä- vaikutusvelvollisuus. Jos asiakas ei noudata myötävaikutusvelvollisuuttaan, yrityksellä on REYS-ehtojen mukaan oikeus vaatia korvausta vahingosta tai työn lisäkustannuksista. Ehtojen mukaan asiakkaan pitää muun muassa huolehtia siitä, että urakoitsijalla on estee- tön pääsy työkohteeseen, asiakkaan vastuulle sovitut työt on tehty sovitussa aikataulussa, työkohteen lämpötila on sopiva työn tekemiselle, urakoitsijan työtä ei estä asiakkaan hankkiman materiaalin varastointi tai muiden urakoitsijoiden työt, jotka asiakas on sopi- nut. Lisäksi asiakkaan hankkimat materiaalit tai asiakirjat ovat yrityksen käytössä sovit- tuna ajankohtana.
Työn valmistumisajankohta kannattaa aina sopia kirjallisesti. Kirjallinen sopimus ehkäi- see tehokkaasti riidat siitä, onko työ myöhästynyt vai ei. Sopimukseen voi myös laittaa ehdon viivästysseurauksista. Jos työn kuluessa sovitaan lisätöistä, jotka viivästyttävät työn valmistumista, lisätyöt ja uusi valmistumispäivä kannattaa myös aina sopia kirjalli- sesti. Työ on valmis yleensä, kun se on luovutettu tilaajalle. Laissa puhutaan palvelun luovuttamisesta. Mikäli palvelu luovutetaan myöhemmin kuin on sovittu, silloin kysymys on työn viivästymisestä. Jos valmistumisajasta ei suosituksesta huolimatta ole sovittu, työ pitää tehdä kohtuullisessa ajassa sopimuksenteosta. Riitatapauksen sattuessa arvioidaan, mikä on kohtuullinen aika kyseessä olevan työn valmistumiselle. Tämä voi kuitenkin olla melko haasteellista. (Saine & Xxxx 2011, 82–83.)
Palvelun myöhästyessä tilaajalla on:
- hinnanpidätysoikeus, eli hän voi siirtää viivästyneen työn osalta maksua, kunnes työ valmistuu
- oikeus vaatia työn tekemistä valmiiksi
- oikeus purkaa sopimus tai vaatia vahingonkorvausta
Hyvitys on aina tapauskohtainen ja kaikkia keinoja ei voi käyttää yhtä aikaa. (Saine & Xxxx 2011, 84.)
4.4 Virheet ja niiden korjaaminen
Palvelua ei ole olemassa, ennen kuin työ on tehty ja lopputulos on konkreettinen. Kulut- tajansuojalain palvelua koskevat virhesäännöt korostavat yrittäjän ammattitaitoa ja huo- lellisuutta, kuluttajan etu tulee myös aina ottaa huomioon. Palveluyrittäjä myy osaamis- taan ja ammattitaitoaan, eikä työn lopputulosta, vaikka rakennus- ja korjausrakentamisen palvelusta syntyvä lopputulos on konkreettinen. (Saine & Xxxx 2011, 90.)
Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan palvelun on vastattava sisällöltään, suoritustaval- taan ja tulokseltaan sitä, mitä on sovittu ja tai mitä sen voidaan olettaa olevan. Palvelun virheen arviointi perustuu yleisiin odotuksiin, yksittäisen kuluttajan henkilökohtaisilla odotuksilla ole arvioinnissa merkitystä. Yrityksen kannattaa olla aktiivinen ja neuvoa asiakasta ja antaa asiakkaalle mahdollisimman paljon tietoa tehtävästä työstä ja sen ete- nemisestä, sillä tällä on merkitystä virheen arvioinnissa. (Kilpailu- ja kuluttajavirasto 2018)
Työn lopputuloksen on oltava tavanomaista hyvää tasoa, eli jokainen työvaihe on tehty huolellisesti ja ammattitaitoisesti. Yrityksen on myös osattava arvioida materiaalien käyt- tökelpoisuus kohteessa. Työn on vastattava lakeja, asetuksia tai muita viranomaisten aset- tamia vaatimuksia muun muassa sähkö- ja paloturvallisuusmääräykset. Työn on vastat- tava myös yrityksen etukäteen antamaa ennakkokäsitystä, joka on vaikuttanut kuluttajan päätökseen. Laki ei ota suoraan kantaa siihen, minkälainen työ on virheellistä, vaan mää- rittää asian käänteisesti, eli mitä asiakas voi odottaa työn laadun olevan. (Kilpailu- ja ku- luttajavirasto 2018)
Materiaalin laatua arvioidaan tavaran kaupan kriteeristön mukaisesti, myös ammattitai- dolle ja huolellisuudelle on omat määritykset. Jos kuluttaja väittää, että tuote tai palvelu on virheellistä, hänen tulee todistustaakka periaatteen mukaan näyttää asia. (Saine & Xxxx 2011, 93–95.)
Laki ei määrittele aikaa sille, milloin kuluttajan tulee ilmoittaa virheestä yritykselle. Asi- akkaan tulee tehdä ilmoitus virheellisestä työstä tai materiaalista kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän on huomannut virheen tai hänen olisi pitänyt se huomata. Määräaikojen asettaminen on mahdotonta, koska erilaisten virheiden huomaamisen voi mennä hyvinkin eripituisia aikoja. Laki on tältä osin niin kutsuttua, pakottavaa oikeutta, jota ei voida ohit- taa kirjaamalla tarjoukseen tai sopimukseen ehtoa, jonka mukaan virheilmoitus tulee tehdä tietyn ajan kuluessa työn vastaanottamisesta (Saine & Maso 2011, 101.)
RM Oy käy asiakkaan kanssa työn valmistuttua kohteen läpi ja ottaa asiakkaalta vastaan- ottokuittauksen, eli asiakas teoriassa hyväksyy työn laadun allekirjoituksellaan. Asiak- kaan vastaanottokuittaus ei kuitenkaan poista oikeutta tehdä virheilmoitusta myöhemmin. Kuluttajariitalautakuntaan viedyn tapauksen (1331/37/2007) mukaan asiakas oli kuitan- nut asennuksen vastaanotetuksi, mutta vetosi kuitenkin noin neljän kuukauden kuluttua työn vastaanottamisesta virheeseen. Yritys katsoi, että asiakas oli allekirjoituksellaan hy- väksynyt työn. Kuluttajariitalautakunta totesi, että vastaanottokuittaus ei poista asiak- kaalta lain mukaista virheilmoitusaikaa. Käytännössä tämä virheilmoitusaika on yleensä useiden kuukausien mittainen. Jos tehty työ on terveydelle vaarallinen tai yritys on me- netellyt törkeällä tavalla aika voi olla myös pidempi. Asiakkaalla oli siis edelleen oikeus ilmoittaa virheestä ja saada siitä asianmukainen hyvitys. (Saine & Xxxx 2011, 10.)
Asiakkaalla on oikeus vaatia mitä tahansa seuraavista hyvityskeinoista: virheen korjaa- minen, hinnanalennus tai sopimuksen purkaminen ja/tai vahingonkorvaus. Yrityksellä on kuitenkin aina oikeus korjata työn virhe, vaikka tilaaja muuta vaatisi. Tilaaja ei saa myös- kään korjauttaa virheellistä työtä toisella yrityksellä, ennen kuin alkuperäisen työn teh- neellä yrityksellä on ollut mahdollisuus korjata virhe itse (Saine & Maso 2011, 109.)
Hyvin hoidettu reklamaatio johtaa usein hyvään ja pitkäaikaiseen asiakassuhteeseen. Vir- heitä tapahtuu väistämättä, vaikka työt hoidettaisiin ammattitaidolla ja huolellisesti. Se kuinka virhetilanteet hoidetaan, on ensiarvoisen tärkeää. Perussääntö virhetilanteiden hy- vään hoitoon on kommunikointi asiakkaan kanssa, työtä luovuttaessa. Kysy aina asiak- kaalta, onko hän tyytyväinen lopputulokseen. Jos asiakas ei ole tyytyväinen ja valittaa työstä, pyydä reilusti anteeksi ja pahoittele asiaa. Jos kyseessä on virhe, ehdota asiak- kaalle tapaa korjata tai hyvittää tilanne. Jos mielestäsi taas virhettä ei ole, niin perustele mielipiteesi asiakkaalle. Älä menetä malttiasi, vaikka vastapuoli niin tekisikin. Virheen korjaus tai mahdollinen hyvitys kannattaa aina sopia kirjallisesti. Korjaa virhe tai tee hy- vitys lain pelisääntöjen mukaan, asiallisesti ja mahdollisimman nopeasti. (Saine & Xxxx 2011, 108.)
Virhetilanteita varten yrityksen kannattaa pitää vakuutusturva ajan tasalla ja ottaa aina yritystoiminnalleen riittävän kattavat vakuutukset, pelkkä perusvakuutus ei välttämättä kata työvirheiden korjaus- ja hyvityskustannuksia. (Saine & Xxxx 2011, 107.)
4.5 Xxxxxxxx, maksu ja perintä
RM Oy:n omistajat ovat aiemmin toimineet pääasiallisesti business to business maail- massa, joten kuluttaja-asiakkaiden laskutusta, maksua ja perintää koskeva lainsäädäntö ja pelisäännöt eivät ole heille arkipäivää. Kuluttaja-asiakkaiden laskutusta, maksua ja perin- tää säätelee hyvän perintätavan lisäksi kuluttajasuojalaki ja perintälaki.
Yrityksen ja kuluttajan välisessä sopimuksessa on kaksi päävelvoitetta. Yrityksen velvol- lisuus on toimittaa kuluttajalle sovittu tavara tai tässä tapauksessa sovittu työ, sovitussa ajassa. Kuluttajan päävelvoite on puolestaan maksaa lasku ajallaan. (Saine & Xxxx 2011, 131.)
Pienissä töissä tai lyhyissä tuntilaskutussopimuksissa, joita siis pääsääntöisesti RM Oy:n tekemät kuluttaja-asiakkaiden työt ovat, laskutus on yksinkertainen. Yritys hoitaa sovitun työn, työ tarkastetaan ja hyväksytään. Yritys lähettää laskun asiakkaalle, määrittää sille sovitun maksuajan ja asiakas maksaa laskun. (Saine & Maso 2011, 128.)
Kuluttajasuojalain (1994/16) 8 luvun 25§:n mukaan, jollei palveluksen hinnan mak- suajankohtaa ole sovittu, tilaajan on maksettava hinta toimeksisaajan sitä vaatiessa, ei kuitenkaan ennen kuin palvelus on 3 §:n mukaisesti luovutettu ja tilaajalla on ollut koh- tuullinen mahdollisuus tarkastaa suoritus.
Jollei palvelusta suoriteta kiinteään hintaan, toimeksisaajan on tilaajan pyynnöstä an- nettava tälle kirjallinen erittely, jonka perusteella voi arvioida suorituksen sisällön ja sen, miten palveluksen hinta määräytyy. Tilaaja, joka on pyytänyt erittelyä ilman aiheetonta viivytystä palveluksen tultua suoritetuksi tai tilaajan saatua siitä laskun, on velvollinen maksamaan vasta erittelyn saatuaan.
Tilanteita, joissa palvelun maksuajankohtaa ei olisi sovittu, ei RM Oy:ssä voi käytännössä syntyä. Yrityksen on asiakkaan pyynnöstä annettava tälle kirjallinen erittely, jonka perus- teella asiakas voi arvioida suorituksen sisällön ja sen, miten palveluksen hinta on mää- räytynyt.
Yritys voi laskuttaa asiakkaalta laskutuslisää laskun kirjoittamisesta. Asiakkaalle on kui- tenkin aina kerrottava etukäteen mahdollisesta laskutuslisästä. Laskutuslisä ei saa olla kohtuuton ja sen on perustuttava todellisiin kustannuksiin. Jos laskutuslisää käytetään, asiakkaalle on annettava mahdollisuus valita maksaako hän laskulla vai käteisellä. Jos lasku on ainoa maksutapa, laskutuslisää ei saa periä. (Saine & Xxxx 2011, 129.)
Yrityksen tulee huolehtia, että asiakas saa laskun viivästyksettä. Maksuehto laskulla on oltava vähintään 14 päivää. Asiakkaan velvollisuus on maksaa lasku ajallaan, ellei asiakas ole huomannut laskussa virhettä ja hän ei ole reklamoinut siitä yritykselle laskun saatuaan huomautusajan puitteissa. Jos laskussa todetaan virhe, keskeyttää se laskun perintätoimet. Asiakkaan tulee kuitenkin maksaa laskun riidaton osa viimeistään eräpäivänä. (Saine & Xxxx 2011, 129.)
Maksu on maksettu ajallaan, jos se on maksettu pankkitilille tai postiin eräpäivänä. Asi- akkaan ei siis tarvitse ottaa huomioon sitä, kuinka kauan maksun siirtämiseen pankkien
välillä menee. Jos asiakas ei maksa laskuaan ajoissa, laki saatavien perinnästä eli perin- tälaki (1999/513) ja korkolaki (1982/633) säätelevät myöhästyneen laskun maksamista. Perintälaki määrittelee aikamääriä laskutukselle sekä perinnän enimmäissummia lasku- tuksen ja perinnän eri vaiheille. Korkolaki taas määrittelee viivästyskoron perintään liit- tyviä asioita. (Saine & Xxxx 2011, 131.)
Perintälain (1999/513) 10 a §:n mukaan: kuluttajasaatavaa perittäessä velalliselta saa tässä momentissa mainituista perintätoimista vaatia seuraavat määrät:
1) kirjallisesta maksumuistutuksesta enintään 5 euroa;
2) 5 §:ssä tarkoitetusta maksuvaatimuksesta enintään:
a) 14 euroa, jos saatavan pääoma on enintään 100 euroa;
b) 24 euroa, jos saatavan pääoma on yli 100 euroa, mutta enintään 1 000 euroa;
c) 50 euroa, jos saatavan pääoma on yli 1 000 euroa;
3) suoraan ulosottokelpoista saatavaa koskevasta 5 §:n mukaisesta maksuvaatimuksesta enintään 14 euroa;
4) puolet 2 tai 3 kohdassa mainitusta määrästä, jos kyse on samaa saatavaa koskevasta uudesta maksuvaatimuksesta;
5) 5 §:ssä tarkoitetusta maksuvaatimuksesta enintään 5 euroa, jos saatavaa perii perin- tätoiminnan luvanvaraisuudesta annetun lain (517/1999) 1 §:n 3 momentin 1 tai 2 koh- dassa tarkoitettu perintätoiminnan harjoittaja;
6) velallisen pyynnöstä tehdystä maksuajan pidennyksestä enintään 5 euroa;
7) yhdessä velallisen kanssa laaditusta koko jäännössaatavan kattavasta maksusuunni- telmasta, joka on tehty kirjallisesti tai muulla pysyvällä tavalla, enintään:
a) 20 euroa, jos saatavan pääoma on enintään 100 euroa tai maksusuunnitelma käsittää enintään neljä maksuerää;
b) 30 euroa, jos saatavan pääoma on yli 100 euroa, mutta enintään 1 000 euroa ja mak- susuunnitelma käsittää enemmän kuin neljä maksuerää;
c) 50 euroa, jos saatavan pääoma on yli 1 000 euroa ja maksusuunnitelma käsittää enem- män kuin neljä maksuerää;
d) 20 euroa, jos saatava on suoraan ulosottokelpoinen.
Muusta kuin 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta maksumuistutuksesta saa vaatia sen esittämisestä aiheutuvat todelliset kulut. Kulut voidaan periä käytetystä muistuttamista- vasta keskimäärin aiheutuvien todellisten kustannusten mukaisina.
Velalliselta saa vaatia todelliset perintäkulut, jos perinnästä on sen edellyttämän tavan- omaista suuremman työmäärän vuoksi aiheutunut muita kuin 1 momentissa mainittuja tai
siinä säädetyt enimmäismäärät ylittäviä kuluja. Velalliselle on tällöin esitettävä erittely vaadituista perintäkuluista ja niiden perusteista sekä ilmoitettava kulujen määrän olevan muutoin sovellettavia enimmäismääriä suurempi. Enimmäismääriä ei kuitenkaan saa ylittää, jos perittävänä on suoraan ulosottokelpoinen saatava.
Perintälain (1999/513) 10 b§:n mukaan: 10 a §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta maksumuistutuksesta velalliselta saa vaatia perintäkuluja vain, jos saatavasta on vähin- tään 14 päivää ennen sen erääntymistä lähetetty velalliselle lasku tai muu erääntymisil- moitus ja erääntymisestä on ennen maksumuistutuksen lähettämistä kulunut vähintään 14 päivää. Jos saatava on sopimuksen mukaan maksettava tiettynä eräpäivänä ilman eril- listä ilmoitusta, velalliselta saa vaatia perintäkuluja vain, jos eräpäivästä on ennen mak- sumuistutuksen lähettämistä kulunut vähintään 14 päivää.
Uudesta maksumuistutuksesta tai uudesta 10 a §:n 1 momentin 2–5 kohdassa tarkoite- tusta maksuvaatimuksesta saa vaatia perintäkuluja velalliselta vain, jos edellisen maksu- muistutuksen tai maksuvaatimuksen lähettämisestä on kulunut vähintään 14 päivää.
Edellä 10 a §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetusta maksuajan pidennyksestä saa vaatia perintäkuluja velalliselta vain, jos maksuaikaa pidennetään vähintään 14 päivällä.
Viivästyskoron suuruutta säätelee korkolaki (1982/633). Viivästyskorko on vuotuista korkoa. Koron suuruus määritellään puolivuosittain. Viivästyskoron juokseminen alkaa laskun eräpäivästä. Jos eräpäivää ei ole sovittu, viivästyskorkoa voidaan periä viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun yritys on lähettänyt asiakkaalle laskun tai muun maksuvaa- timuksen. (Saine & Xxxx 2011, 132.)
Jos asiakas ei maksa laskua muistutuksienkaan jälkeen, yrittäjä joutuu päättämään, jat- kaako hän perintää vai kirjaako laskun luottotappioihinsa. Perintätoimiston käyttäminen on suositeltavaa, jos saatavaa on vähänkään isompi summa ja asiakkaalla voidaan olettaa olevan maksuvaraa laskun maksamiseen. Perintätoimeksiannon tehnyt yritys vastaa siitä, että perintä tehdään lain mukaisesti. Jos perintätoimisto ei noudata perintälakia, velkojan on hoidettava tilanne asianmukaisesti asiakkaaseen nähden. Tämän kannattaa huomioida, kun valitsee perintätoimistoa. (Saine & Xxxx 2011, 133–134.)
Jos asiakas ei maksa laskua perinnästä huolimatta, asia voidaan viedä tuomioistuimen käsiteltäväksi. Sen voi tehdä itse tai ostettavan palvelun avulla. Jos velkoja pystyy näyt-
tämään velan perusteet, eikä summan suuruudesta riidellä, tuomioistuinperintä on nyky- ään varsin yksinkertainen toimenpide. Velallista voi vaatia maksamaan myös perintäku- lut. Oikeudenkäyntimaksut lisäävät velan määrää 260 – 360 euroa. Kun tuomio on an- nettu, velka peritään velalliselta ulosoton avulla. Yritys voi jäädä ilman maksua, jos ve- lallinen todetaan ulosotossa varattomaksi. (Saine & Maso 2011, 134.)
Jos asiakas riitauttaa perinnässä olevan laskun tai osan laskusta, perintä keskeytetään rii- danalaisen osan osalta. Ensisijaisesti yrityksen kannattaa aina ensin neuvotella asiakkaan kanssa ja yrittää sopia asiasta. Mikäli asiasta ei kuitenkaan päästä yhteisymmärrykseen, voi velkoja edistää asiaa riitaisena eteenpäin. Käytännössä tämä tarkoittaa yleensä sitä, että yritys laatii itse asiasta haastehakemuksen käräjäoikeuteen tai ottaa yhteyttä asianaja- jaan, joka hoitaa asiaa yrityksen puolesta.
Jos yritys ei mitenkään peri maksamatonta laskua, kuluttajasaatava vanhenee kolmessa vuodessa. Saatavan vanhenemisaika lasketaan laskun eräpäivästä. Jos eräpäivää ei ole sovittu, vanhentumisaika alkaa, kun työ on tehty ja luovutettu asiakkaalle. Vanhentumis- aika pitenee viiteen vuoteen, jos velka on viety tuomioistuimeen ja siitä on annettu tuomio tai muu ulosottoperuste. Velan vanhentumisen voi katkaista perimällä velkaa esimerkiksi muistutuksella, perintätoimiston maksuvaatimuksella tai nostamalla kanteen tuomioistui- meen. Uusi kolmen vuoden vanhentumisaika alkaa kulua muistutuksesta tai maksuvaati- muksesta. Ulosotossa oleva kuluttajan velka vanhenee lopullisesti viidessätoista vuo- dessa. (Saine & Xxxx 2011, 134–135.)
5 POHDINTA
Oman kodin remontointi on monelle kotitaloudelle suuri investointi, jota varten on saa- tettu säästää useita vuosia. Remonttiin sisältyy yleensä suuria toiveita, odotuksia ja unel- mia. Remontin läpivientiin liittyy monia eri vaiheita, joissa asiat voivat mennä pieleen. Ja mitä isommasta remontista on kyse, sitä suurempi on yleensä remontista tuleva ”asu- mishaitta”, joka omalta osaltaan saattaa vaikuttaa asiakkaan kokemiin asioihin.
Tarjouksen tai urakkasopimuksen laatiminen ja sen allekirjoittaminen on tärkeä juridinen toimenpide, johon kannattaa käyttää aikaa ja hoitaa asia huolellisesti kaikki asiat huomi- oon ottaen. Huolellisesti laaditulla tarjouksella tai sopimuksella sekä yritys että asiakas voivat välttyä monelta ongelmalta, joita väistämättä syntyy, ellei näitä ole laadittu huo- lellisesti. Asiakirjojen lisäksi remontin onnistumisen kannalta on ehdottoman tärkeää avoin kommunikointi yrityksen ja asiakkaan välillä.
Työn alkuperäinen tarkoitus oli laatia kuluttajasopimuksia varten helposti käyttöön lan- seerattava sopimuspohja. Työn edetessä kuitenkin heräsi ajatus siitä, että tulisiko sopi- muspohja käyttöön yrityksen hektisessä arjessa. Tällä hetkellä kuluttajille tehtävät työt ovat pääasiallisesti pienehköjä, kaapistojen ja huonekalujen kasauksia sekä keittiöiden kokoamisia. Yritys laatii asiakkaan tarjouksen yksityiskohtaisesti, jokaiseen kohteeseen räätälöidyn tarjouksen. Tämän vuoksi päädyin käymään yrityksen tarjouksia läpi varmis- taakseni, että niistä löytyy yrityksen toiminnan kannalta riittävät tiedot, eikä niissä ole käytetty kuluttajille kohtuuttomia ehtoja. Tarjouksien sisältöä ei tässä opinnäytetyössä voi tarkemmin käsitellä, jotta liikesalaisuudet eivät paljastu. Työssä on keskitytty yrityk- sen toimintaan vaikuttaviin yrityksen ja kuluttajan oikeuksiin ja velvollisuuksiin, jotka yleisesti ovat kriittisiä kohtia remontin onnistumisen kannalta. Työn tavoitteena on lisätä yrityksen asiakasrajapinnassa työskentelevien henkilöiden osaamista kuluttaja-asiakkai- den sopimuksiin liittyvissä asioissa ja näin ollen luoda yrityksen asiakkaille parempia asiakaskokemuksia.
Työn edetessä tuli vastaan myös muita yrityksen toimintaan vaikuttavia asioita, joista saisi kokonaan oman erillisen opinnäytetyön. Yrityksen markkinointiin liittyviä asioita olivat: saako yritys julkaista asiakkaan luona ottamia kuvia ilman, että asiakkaalta on
erikseen pyydetty suostumus? Voiko jo tarjoukseen kirjoittaa, että hyväksymällä tarjouk- sen annat luvan kohteesta otettujen kuvin julkaisuun. Onko tilanne erilainen, jos kyseessä on kuluttaja-asiakas tai yritysasiakas? Lisäksi oman opinnäytetyön olisi saanut uudesta tietosuojalaista, jonka siirtymäaika päättyy toukokuussa. Xxxx herättää paljon ajatuksia ja kysymyksiä yrityksissä. Xxxx yritys ajattelee, että laki ei koske heitä. Työn puolesta asi- aan perehtyneenä olisi ollut mielenkiintoista liittää opinnäytetyöhön tietosuoja-asioita. Kuluttajansuojalain tuoma vaikutus rakennusyrityksen toimintaan on kuitenkin itsessään jo niin laaja alue, että opinnäytetyötä tehdessä jouduin rajaamaan aihetta paljon. Asioista olisi pystynyt kirjoittamaan paljon laajemmin ja syvällisemmin. Yhteistyö kyseisen yri- tyksen kanssa jatkuu ja tämän opinnäytetyön pohjalta asioihin perehdytään tarkemmin tapauskohtaisesti.
LÄHTEET
Xxxxxx X., Xxxxx S., Xxxxxxxxxxx X., Xxxxx M., Xxxxx J., Xxxxxxxx J., Nystén-Haarala S., Xxxxx B., Xxxxxxxx S., Xxxxx-Xxxxxxx T., Xxxxxx R. 2005. Sopimusten ja häiriötilan- teiden hallinta rakennusprojekteissa. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy
Xxxxxx, X., Xxxxx, M. 2008. Sopimustyypit. Helsinki: Talentum Media Oy Hemmo M. 2008. Sopimusoikeus I. Jyväskylä: Gummerus kirjanpaino Oy
Xxxxxxxxx, T., Xxxxxxxx, H., Xxxxxx, L., Xxxxx, T., Xxxxxxxx, M. 2014. Juridiikan perus- teet. Helsinki: Sanoma Pro Oy
Kilpailu ja kuluttajavirasto, (xxxx://xxx.xxx.xx/xxxxxxxxx-xx-xxxxxxxxx/xxxxxxxxx/xxxxxxxxx- asiamiehen-linjaukset/aihekohtaiset/tavaroiden-ja-palveluiden-hinnan-ilmoittaminen/#5) (Luettu 15.3.2018)
Korkolaki 20.8.1982/633
Laki saatavien perinnästä 22.4.1999/513
Liuksiala A., Xxxxx P., 2014. Rakennussopimukset. Helsinki; Rakennustieto Oy Peltola A & Xxxxxx, K. 2015. Kuluttajansuoja oikeus. 1.painos. Talentum Media oy Rakennusalan yleiset kuluttajasopimusehdot, RYS-9 1998
Xxxxx, X., Xxxx, X. 2011.Pienurakoitsijan opas: Kuluttajasopimukset ja käytäntö. Hel- sinki: Rakennustieto Oy
Saarnilehto A. 2009. Sopimusoikeuden perusteet. Helsinki: Talentum Media Oy