LENTOLIIKENNESOPIMUS

AMERIKAN YHDYSVALLAT (jäljempänä ’Yhdysvallat’) sekä

ITÄVALLAN TASAVALTA, BELGIAN KUNINGASKUNTA, BULGARIAN TASAVALTA, KYPROKSEN TASAVALTA, TŠEKIN TASAVALTA, TANSKAN KUNINGASKUNTA, VIRON TASAVALTA, SUOMEN TASAVALTA, RANSKAN TASAVALTA, SAKSAN LIITTOTASAVALTA, HELLEENIEN TASAVALTA, UNKARIN TASAVALTA, IRLANTI,

ITALIAN TASAVALTA, LATVIAN TASAVALTA, LIETTUAN TASAVALTA,

LUXEMBURGIN SUURHERTTUAKUNTA, MALTA,

ALANKOMAIDEN KUNINGASKUNTA, PUOLAN TASAVALTA, PORTUGALIN TASAVALTA, ROMANIA,

SLOVAKIAN TASAVALTA, SLOVENIAN TASAVALTA, ESPANJAN KUNINGASKUNTA, RUOTSIN KUNINGASKUNTA,

ISON-BRITANNIAN JA POHJOIS-IRLANNIN YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA,

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen sopimuspuolina ja Euroopan unionin jäsenvaltioina, (jäljempänä ’jäsenvaltiot’), sekä EUROOPAN YHTEISÖ, jotka

HALUAVAT edistää sellaista kansainvälistä ilmailujärjestelmää, joka perustuu lentoyhtiöiden keskinäiseen kilpailuun mark- kinoilla, joilla valtion osallistuminen ja sääntely on mahdollisimman vähäistä;

HALUAVAT helpottaa kansainvälisten lentoliikennemahdollisuuksien laajenemista esimerkiksi kehittämällä lentoliikenne- verkostoja, jotka vastaavat tarkoituksenmukaisia lentoliikennepalveluja koskeviin matkustajien ja rahdinlähettäjien tarpeisiin;

HALUAVAT taata lentoyhtiöille mahdollisuudet tarjota matkustajille ja rahdinlähettäjille kilpailukykyisiä hintoja ja palve- luja avoimilla markkinoilla;

HALUAVAT, että lentoliikenneteollisuuden kaikki sektorit, mukaan luettuina lentoyhtiöiden työntekijät, hyötyvät markki- noiden vapauttamista koskevasta sopimuksesta;

HALUAVAT varmistaa, että kansainvälinen lentoliikenne on mahdollisimman turvallista ja turvattua ja vahvistavat vaka- van huolensa ilma-alusten turvallisuuteen kohdistuvista teoista tai uhista, jotka vaarantavat ihmisten tai omaisuuden tur- vallisuuden ja vaikuttavat kielteisesti lentoliikenteeseen sekä heikentävät yleisön luottamusta siviili-ilmailun turvallisuuteen;

OTTAVAT HUOMIOON Chicagossa 7 päivänä joulukuuta 1944 allekirjoitettavaksi avatun kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen;

TOTEAVAT, että valtion avustukset voivat vaikuttaa kielteisesti lentoyhtiöiden väliseen kilpailuun ja vaarantaa tämän sopi- muksen perustavoitteiden saavuttamisen;

VAHVISTAVAT ympäristönsuojelun merkityksen kansainvälisen ilmailupolitiikan kehittämisen ja täytäntöönpanon yhteydessä;

OTTAVAT HUOMIOON kuluttajansuojan tärkeyden, Montrealissa 28 päivänä toukokuuta 1999 eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä tehdyn yleissopimuksen mukainen suojelu mukaan luettuna;

AIKOVAT voimassa olevilla sopimuksilla luodun kehyksen pohjalta pyrkiä avaamaan markkinoille pääsyn ja maksimoi- maan hyödyt kuluttajille, lentoyhtiöille, työntekijöille ja yhteisöille Atlantin molemmin puolin;

TOTEAVAT, että niiden on tärkeää parantaa lentoyhtiöidensä pääsyä maailmanlaajuisille pääomamarkkinoille kilpailun vahvistamiseksi ja tämän sopimuksen tavoitteiden edistämiseksi;

AIKOVAT olla esikuvana muulle maailmalle edistääkseen tämän elintärkeän taloussektorin vapauttamista,

OVAT SOPINEET SEURAAVAA:

1 artikla

Määritelmät

Ellei toisin mainita, tässä sopimuksessa tarkoitetaan:

1. ’sopimuksella’ tätä sopimusta, sen liitteitä ja lisäystä sekä nii- den muutoksia;

2. ’lentoliikenteellä’ matkustajien, matkatavaroiden, rahdin ja postin kuljettamista lentoteitse joko erikseen tai yhdessä maksua tai muuta korvausta vastaan;

3. ’yleissopimuksella’ Chicagossa 7 päivänä joulukuuta 1944 allekirjoitettavaksi avattua kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimusta, mukaan lukien:

a) kaikki yleissopimuksen muutokset, jotka ovat tulleet voimaan yleissopimuksen 94 artiklan a kohdan mukai- sesti ja jotka sekä Yhdysvallat että käsiteltävänä olevan kysymyksen kannalta asiaan liittyvä yksi tai useampi jäsenvaltio on ratifioinut,

b) kaikki yleissopimuksen 90 artiklan mukaisesti hyväksy- tyt yleissopimuksen liitteet tai liitteiden muutokset sillä edellytyksellä, että liite tai muutos on voimassa sekä Yhdysvalloissa että käsiteltävänä olevan kysymyksen kannalta asiaan liittyvässä yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa;

4. ’täydellä korvauksella’ korvausta annetuista palveluista mukaan luettuina kohtuulliset hallinnolliset yleiskulut;

5. ’kansainvälisellä lentoliikenteellä’ lentoliikennettä useamman kuin yhden valtion alueen yläpuolella sijaitsevassa ilmatilassa;

6. ’sopimuspuolella’ joko Yhdysvaltoja tai Euroopan yhteisöä ja sen jäsenvaltioita;

7. ’hinnalla’ lentoyhtiöiden ja niiden asiamiesten matkustajien, matkatavaroiden ja/tai rahdin (postia lukuun ottamatta) ilma- kuljetuksesta, mukaan luettuna kansainväliseen lentoliiken- teeseen liittyvä pintakuljetus, veloittamia hintoja, maksuja ja korvauksia sekä niiden ehtoja;

8. ’laskulla ilman kaupallista tarkoitusta’ muussa tarkoituksessa kuin lentoliikenteen matkustajien, matkatavaroiden, rahdin ja/tai postin ottamiseksi taikka jättämiseksi suoritettavaa laskua;

9. ’alueella’ Yhdysvaltojen osalta maa-alueita (mannermaata ja saaria), sisävesiä ja aluemerta, jotka kuuluvat sen suvere- niteettiin ja lainkäyttövaltaan, sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden osalta maa-alueita (mannermaata ja saaria), sisävesiä ja aluemerta, joihin sovelletaan Euroopan yhteisön perustamissopimusta, mainitussa perustamissopimuksessa tai sen korvaavassa oikeudellisessa välineessä säädettyjen edellytysten mukaisesti. Tämän sopimuksen soveltamisella Gibraltarin lentoasemaan ei katsota olevan vaikutusta Espan- jan kuningaskunnan ja Yhdistyneen kuningaskunnan oikeu- delliseen asemaan sen alueen suvereniteettia koskevassa riidassa, jolla kyseinen lentoasema sijaitsee, eikä Gibraltarin lentoaseman jättämiseen edelleen jäsenvaltioiden välillä 18 päivänä syyskuuta 2006 voimassa olleiden yhteisön ilmailu- alan toimenpiteiden ulkopuolelle Cordobassa 18 päivänä syyskuuta 2006 annetun Gibraltarin lentokenttää koskevan ministereiden julkilausuman mukaisesti;

10. ’liikennemaksulla’ lentoyhtiöiltä perittäviä maksuja lentoase- mien laitteiden ja palvelujen käytöstä sekä lentoasemien ympäristönsuojeluun, lennonvarmistukseen tai lentoliiken- teen turvaamiseen liittyvien laitteiden tai palvelujen käytöstä, oheispalvelut ja -laitteet mukaan luettuina.

2 artikla

Oikeudenmukaiset ja yhtäläiset mahdollisuudet

Kumpikin sopimuspuoli antaa molempien sopimuspuolten len- toyhtiöille oikeudenmukaiset ja yhtäläiset mahdollisuudet kil- pailla tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvan kansainvälisen lentoliikenteen harjoittamisesta.

3 artikla

Oikeuksien myöntäminen

1. Kumpikin sopimuspuoli myöntää toiselle sopimuspuolelle seuraavat oikeudet, joiden mukaisesti kyseisen sopimuspuolen lentoyhtiöt voivat harjoittaa kansainvälistä lentoliikennettä:

a) oikeus lentää laskeutumatta toisen sopimuspuolen alueen yli;

b) oikeus laskeutua toisen sopimuspuolen alueelle ilman kau- pallista tarkoitusta;

c) oikeus harjoittaa kansainvälistä lentoliikennettä seuraavilla reiteillä:

i) Yhdysvaltojen lentoyhtiöiden osalta reitit Yhdysvalto- jen alueen takana sijaitsevien lähtöpaikkojen ja Yhdys- valloissa sijaitsevien kohteiden sekä välilaskupaikkojen kautta kaikkiin jäsenvaltioissa sijaitseviin kohteisiin ja niistä edelleen, ja pelkkien rahtikuljetusten osalta reitit kaikkien jäsenvaltioiden ja kaikkien kohteiden välillä (mukaan luettuina muissa jäsenvaltiossa sijaitsevat kohteet);

ii) Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden lentoyhtiöiden (jäljempänä ’yhteisön lentoyhtiöt’) osalta reitit jäsenval- tioiden alueiden takana sijaitsevista lähtöpaikoista ja jäsenvaltioissa sijaitsevien kohteiden sekä välilaskupaik- kojen kautta kaikkiin Yhdysvalloissa sijaitseviin kohtei- siin ja niistä edelleen, ja pelkkien rahtikuljetusten osalta reitit Yhdysvaltojen ja kaikkien kohteiden välillä; ja yhdistelmäpalveluiden osalta reitit kaikkien Yhdysval- loissa sijaitsevien kohteiden ja kaikkien Euroopan yhtei- sellä ilmailualueella (jäljempänä ’ECAA’) sijaitsevien kohteiden välillä tämän sopimuksen allekirjoituspäi- västä alkaen;

d) muut tässä sopimuksessa määritellyt oikeudet.

2. Kukin lentoyhtiö voi valintansa mukaan jollain tai kaikilla lennoillaan:

a) liikennöidä yhteen suuntaan tai molempiin suuntiin;

b) yhdistää samaan lentoon eri lennonnumeroita;

c) liikennöidä missä yhdistelmässä tahansa ja missä järjestyk- sessä tahansa sopimuspuolten alueiden takana olevien koh- teiden, välilaskupaikkojen, sopimuspuolten alueilta edelleen liikennöitäessä olevien kohteiden ja sopimuspuolten alueilla olevien kohteiden välillä;

d) jättää väliin haluamansa kohteen tai kohteet;

e) siirtää missä tahansa kohteessa ilma-aluksestaan liikennettä toiseen ilma-alukseensa;

f) liikennöidä minkä tahansa alueellaan olevan kohteen takana olevaan kohteeseen joko vaihtaen tai vaihtamatta ilma-alusta tai lennonnumeroa ja tarjota yleisölle tällaista liikennettä suorana lentoliikenteenä;

g) tehdä välilaskuja mihin tahansa kohteeseen kummankin sopimuspuolen alueella tai sen ulkopuolella;

h) harjoittaa kauttakulkuliikennettä toisen sopimuspuolen alu- een halki;

sekä

i) yhdistää liikennettä samaan ilma-alukseen riippumatta siitä, mistä tällainen liikenne on lähtöisin;

suunnasta riippumatta ja ilman maantieteellisiä rajoituksia, menettämättä oikeuttaan kuljettaa tämän sopimuksen muutoin sallimaa liikennettä.

3. Tämän artiklan 1 kohdan määräyksiä sovelletaan:

a) Yhdysvaltojen lentoyhtiöiden osalta, jos lentoliikenne on osa Yhdysvaltoihin suuntautuvaa liikennettä pelkkää rahtiliiken- nettä lukuun ottamatta,

b) yhteisön lentoyhtiöiden osalta, jos lentoliikenne on osa johonkin jäsenvaltioon suuntautuvaa liikennettä, lukuun ottamatta i) pelkkää rahtiliikennettä ja ii) Yhdysvaltojen ja ECAA:n jäsenten välisiä yhdistelmäpalveluita tämän sopi- muksen allekirjoituspäivästä alkaen.

4. Kummankin sopimuspuolen on sallittava, että lentoyhtiöt määrittelevät tarjoamansa kansainvälisen lentoliikenteen tihey- den ja määrän markkinoilla vallitsevien kaupallisten näkökoh- tien perusteella. Tämän oikeuden mukaisesti kumpikaan sopimuspuoli ei saa yksipuolisesti rajoittaa liikenteen määrää, tiheyttä tai palvelun säännöllisyyttä eikä toisen sopimuspuolen lentoyhtiöiden käyttämien ilma-alusten tyyppiä tai tyyppejä, eikä se saa edellyttää toisen sopimuspuolen lentoyhtiöiden aikataulu- jen, tilauslento-ohjelmien tai toimintasuunnitelmien toimitta- mista, jollei se ole tulli-, teknisistä, liikenne- tai ympäristösyistä (15 artiklan mukaisesti) tarpeen yhtäläisin ehdoin yleissopimuk- sen 15 artiklan mukaisesti.

5. Lentoyhtiöt voivat harjoittaa kansainvälistä lentoliikennettä niin, että niiden oikeutta vaihtaa käytettyjen ilma-alusten tyyp- piä tai määrää missään kohteessa ei rajoiteta, edellyttäen, että lii- kenne a) Yhdysvaltojen lentoyhtiöiden osalta on osa Yhdysvaltoihin yhteydessä olevaa reittiä, lukuun ottamatta pelk- kää rahtiliikennettä ja b) yhteisön lentoyhtiöiden osalta on osa johonkin jäsenvaltioon yhteydessä olevaa reittiä, lukuun otta- matta i) pelkkää rahtiliikennettä ja ii) Yhdysvaltojen ja ECAA:n jäsenten välisiä yhdistelmäpalveluita tämän sopimuksen allekir- joituspäivästä alkaen.

6. Tämän sopimuksen määräysten ei katsota oikeuttavan

a) Yhdysvaltojen lentoyhtiöitä ottamaan jonkin jäsenvaltion alueella matkustajia, matkatavaroita, rahtia tai postia kulje- tettavaksi korvausta vastaan johonkin toiseen kohteeseen kyseisen jäsenvaltion alueella, eikä

b) yhteisön lentoyhtiöitä ottamaan Yhdysvaltojen alueella mat- kustajia, matkatavaroita, rahtia tai postia kuljetettavaksi kor- vausta vastaan johonkin toiseen kohteeseen Yhdysvaltojen alueella.

7. Yhteisön lentoyhtiöiden pääsystä Yhdysvaltojen hallituksen liikennealan hankintamenettelyihin määrätään liitteessä 3.

4 artikla

Luvat

Vastaanottaessaan sopimuspuolen lentoyhtiön jättämän, liiken- nöintilupien ja teknisten lupien myöntämistä koskevat muodol- liset vaatimukset täyttävän hakemuksen toisen sopimuspuolen on myönnettävä asianmukaiset oikeudet ja luvat mahdollisim- man nopeasti sillä edellytyksellä, että

a) Yhdysvaltojen lentoyhtiön osalta pääasiallinen omistusoi- keus ja tosiasiallinen määräysvalta kuuluvat Yhdysvalloille tai sen kansalaisille tai molemmille, lentoyhtiöllä on Yhdys- valtojen myöntämä toimilupa ja sen päätoimipaikka on Yhdysvaltojen alueella;

b) yhteisön lentoyhtiön osalta pääasiallinen omistusoikeus ja tosiasiallinen määräysvalta kuuluvat jäsenvaltiolle tai jäsen- valtioille tai jäsenvaltion tai -valtioiden kansalaisille tai molemmille, lentoyhtiöllä on yhteisössä myönnetty toimi- lupa ja sen päätoimipaikka on Euroopan yhteisön alueella;

c) lentoyhtiö täyttää niihin lakeihin ja asetuksiin perustuvat ehdot, joita hakemuksen käsittelevä sopimuspuoli normaa- listi soveltaa kansainväliseen lentoliikenteeseen,

sekä

d) 8 artiklan (lentoturvallisuus) ja 9 artiklan (lentoliikenteen tur- vaaminen) määräyksiä noudatetaan ja sovelletaan.

5 artikla

Lupien peruuttaminen

1. Kummallakin sopimuspuolella on oikeus peruuttaa koko- naan tai tilapäisesti toisen sopimuspuolen lentoyhtiön liikennöin- tiluvat tai tekniset luvat tai rajoittaa niiden toimintaa, jos

a) Yhdysvaltojen lentoyhtiön osalta pääasiallinen omistusoi- keus ja tosiasiallinen määräysvalta eivät kuulu Yhdysvalloille tai sen kansalaisille tai kummallekin, lentoyhtiöllä ei ole Yhdysvaltojen myöntämää toimilupaa tai sen päätoimi- paikka ei ole Yhdysvaltojen alueella;

b) yhteisön lentoyhtiön osalta pääasiallinen omistusoikeus ja tosiasiallinen määräysvalta eivät kuulu jäsenvaltiolle tai jäsen- valtioille tai jäsenvaltion tai -valtioiden kansalaisille tai kum- mallekin, lentoyhtiöllä ei ole yhteisössä myönnettyä toimilupaa tai sen päätoimipaikka ei ole Euroopan yhteisön alueella;

c) kyseinen lentoyhtiö ei ole noudattanut tämän sopimuksen 7 artiklassa (lainsäädännön soveltaminen) tarkoitettuja lakeja ja määräyksiä.

2. Elleivät välittömät toimet ole tarpeen tämän artiklan 1 koh- dan c alakohdan määräysten rikkomisen lopettamiseksi, tässä artiklassa määrättyjä oikeuksia ei saa käyttää ennen kuin asiasta on neuvoteltu toisen sopimuspuolen kanssa.

3. Tämän artiklan määräykset eivät rajoita kummankaan sopi- muspuolen oikeutta kieltäytyä myöntämästä, peruuttaa tai rajoit- taa toisen sopimuspuolen lentoyhtiön tai -yhtiöiden liikennöintilupia tai teknisiä lupia taikka asettaa niille ehtoja 8 artiklan (lentoturvallisuus) ja 9 artiklan (lentoliikenteen turvaa- minen) määräysten mukaisesti.

6 artikla

Omistusoikeuteen, investointeihin ja määräysvaltaan liittyvät muut asiat

Sopimuspuolet soveltavat päätöksissään liitteen 4 määräyksiä omistusoikeutta, investointeja ja määräysvaltaa koskevien kansal- listen lakiensa ja määräystensä mukaisesti, sen estämättä, mitä muualla tässä sopimuksessa määrätään.

7 artikla

Lainsäädännön soveltaminen

1. Toisen sopimuspuolen lakeja ja määräyksiä, jotka koskevat kansainvälisessä liikenteessä olevien ilma-alusten saapumista sen alueelle tai lähtöä sieltä sekä liikennöimistä ja lentämistä sen

alueella, on sovellettava toisen sopimuspuolen lentoyhtiöiden ilma-aluksiin, ja tällaisten ilma-alusten on noudatettava niitä saa- puessaan ensin mainitun sopimuspuolen alueelle, lähtiessään sieltä tai sen alueella ollessaan.

2. Toisen sopimuspuolen lakeja ja määräyksiä, jotka koskevat ilma-alusten matkustajien, miehistön tai rahdin saapumista sen alueelle tai lähtöä sieltä (mukaan luettuina maahantuloa, selvi- tystä, maahanmuuttoa, passeja, tulleja ja karanteenia koskevat määräykset tai postin osalta postisäännöt) on sovellettava toisen sopimuspuolen lentoyhtiön matkustajiin, miehistöön ja rahtiin.

8 artikla

Lentoturvallisuus

1. Sopimuspuolten vastuuviranomaisten on tunnustettava sopimuspuolten tässä sopimuksessa tarkoitettua lentoliikennettä varten antamat tai hyväksymät ja voimassa olevat lentokelpoisuus- ja pätevyystodistukset sekä lupakirjat päteviksi edellyttäen, että todistusten tai lupakirjojen myöntämisvaatimuk- set vastaavat vähintään yleissopimukseen perustuvia vähimmäis- vaatimuksia. Vastuuviranomaiset voivat kuitenkin olla tunnustamatta oman alueensa yläpuolella tapahtuvia lentoja var- ten päteviksi pätevyystodistuksia tai lupakirjoja, joita tällaiset muut viranomaiset ovat myöntäneet tai hyväksyneet sen kansalaisille.

2. Sopimuspuolen vastuuviranomaiset voivat pyytää neuvot- teluja muiden vastuuviranomaisten kanssa näiden viranomaisten soveltamista turvallisuusvaatimuksista, jotka koskevat niiden val- vonnassa olevien ilmailulaitteistoja, miehistöjä, ilma-aluksia ja lentoyhtiöiden lentotoimintaa. Neuvottelut on järjestettävä 45 päivän kuluessa pyynnön esittämisestä, ellei toisin sovita. Jos neu- votteluja pyytäneet vastuuviranomaiset havaitsevat tällaisten neu- vottelujen jälkeen, että toisen sopimuspuolen viranomaiset eivät tehokkaasti täytä ja sovella mainituilla aloilla turvallisuusnormeja ja -vaatimuksia, jotka vastaavat vähintään yleissopimukseen perustuvia vähimmäisvaatimuksia, niiden on ilmoitettava kysei- sille viranomaisille huomioistaan sekä kyseisten vähimmäisvaati- musten noudattamisen edellyttämistä toimista. Kyseisten viranomaisten on toteutettava tarvittavat korjaavat toimet. Neu- vottelua pyytäneillä vastuuviranomaisilla on oikeus kieltäytyä myöntämästä, peruuttaa tai rajoittaa sellaisten lentoyhtiöiden lii- kennöintilupia tai teknisiä lupia, joiden turvallisuutta ne valvo- vat, jos kyseiset viranomaiset eivät toteuta asianmukaisia korjaavia toimia kohtuullisessa ajassa, ja toteuttaa välittömiä toi- mia tällaisen lentoyhtiön tai lentoyhtiöiden osalta, jos se on vält- tämätöntä, jotta estettäisiin edellä mainittujen normien ja vaatimusten täyttämättä ja soveltamatta jättäminen, joka johtaa lentoturvallisuuden välittömään vaarantumiseen.

3. Tämän artiklan nojalla toimitettavat pyynnöt ja ilmoituk- set on toimitettava samanaikaisesti Euroopan komissiolle.

4. Tämän artiklan määräyksillä ei estetä sopimuspuolten vas- tuuviranomaisia käymästä turvallisuutta koskevia neuvotteluja, mukaan luettuina neuvottelut, jotka liittyvät turvallisuusvaati- musten tavanomaiseen soveltamiseen tai ajoittain mahdollisesti aiheutuviin hätätilanteisiin.

9 artikla

Lentoliikenteen turvaaminen

1. Sopimuspuolet vahvistavat kansainväliseen oikeuteen perustuvien oikeuksiensa ja velvoitteidensa mukaisesti, että nii- den keskinäinen velvoite turvata lentoliikenne siihen kohdistu- vilta laittomilta teoilta on olennainen osa tätä sopimusta. Rajoittamatta sopimuspuolten kansainväliseen oikeuteen perus- tuvia yleisiä oikeuksia ja velvoitteita sopimuspuolten on nouda- tettava erityisesti seuraavia sopimuksia: Tokiossa 14 päivänä syyskuuta 1963 tehty yleissopimus rikoksista ja eräistä muista teoista ilma-aluksissa, Haagissa 16 päivänä joulukuuta 1970 tehty yleissopimus ilma-alusten laittoman haltuunoton ehkäisemisestä, Montrealissa 23 päivänä syyskuuta 1971 tehty siviili-ilmailun tur- vallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä kos- keva yleissopimus ja Montrealissa 24 päivänä helmikuuta 1988 tehty kansainväliseen siviili-ilmailuun käytettävillä lentoasemilla tapahtuvien laittomien väkivallantekojen ehkäisemistä koskeva lisäpöytäkirja.

2. Sopimuspuolten on pyynnöstä annettava toisilleen kaikki tarvittava apu siviili-ilmailun turvaamiseen kohdistuvan uhan estämiseksi, mukaan luettuina siviili-ilma-aluksen laiton haltuun- otto ja tällaisten ilma-alusten turvallisuuteen, niiden matkustajiin ja miehistöön, lentoasemiin ja lennonvarmistuslaitteisiin kohdis- tuvat muut laittomat teot.

3. Sopimuspuolten on toimittava sellaisten Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön antamien lentoliikenteen turvaamista kos- kevien määräysten ja teknisten vaatimusten mukaisesti, jotka on otettu yleissopimuksen liitteiksi; niiden on vaadittava, että nii- den rekisterissä olevien ilma-alusten käyttäjät sekä sellaiset käyt- täjät, joiden harjoittaman liiketoiminnan pääpaikka tai vakinainen kotipaikka on sopimuspuolten alueella, ja sopimuspuolen alu- eella olevien lentoasemien ylläpitäjät toimivat kyseisten lentolii- kenteen turvaamista koskevien määräysten mukaisesti.

4. Kummankin sopimuspuolen on taattava, että sen alueella toteutetaan tehokkaita toimenpiteitä ilma-alusten suojelemiseksi ja matkustajien, miehistön, matkatavaroiden, käsimatkatavaroi- den, rahdin ja ilma-aluksen varastojen tarkastamiseksi ennen ilma-alukseen nousemista tai sen kuormaamista sekä näiden tapahtumien aikana, ja että kyseisiä toimenpiteitä mukautetaan siviili-ilmailun turvaamiseen kohdistuviin lisääntyneisiin uhkiin vastaamiseksi. Kumpikin sopimuspuoli hyväksyy, että toisen sopimuspuolen edellyttämiä turvamääräyksiä on noudatettava

ilma-aluksen lähtiessä kyseisen toisen sopimuspuolen alueelta tai ollessa siellä. Kummankin sopimuspuolen on harkittava myön- teisesti kaikkia toisen sopimuspuolen pyyntöjä, jotka liittyvät tie- tyn uhan torjumiseen liittyviin erityisiin turvatoimiin.

5. Sopimuspuoli voi ottaa käyttöön alueellensa pääsyä koske- via turvatoimia ottaen täysimääräisesti huomioon molempien sopimuspuolten suvereniteetin ja sitä kunnioittaen. Sopimuspuo- len on mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon toisen sopi- muspuolen jo soveltamat turvatoimet ja sen niitä koskevat näkemykset. Kumpikin sopimuspuoli tunnustaa kuitenkin, että tämän artiklan määräyksillä ei rajoiteta sopimuspuolen mahdol- lisuutta kieltää sellaisen lennon tai sellaisten lentojen pääsy alu- eelleen, jonka tai joiden se katsoo uhkaavan turvallisuuttaan.

6. Sopimuspuoli voi toteuttaa hätätoimia ja muuttaa niitä vas- tatakseen lentoliikenteen turvaamiseen kohdistuvaan tiettyyn uhkaan. Tällaisista toimenpiteistä on ilmoitettava välittömästi toi- sen sopimuspuolen vastuuviranomaisille.

7. Sopimuspuolet korostavat yhdenmukaisten käytäntöjen ja vaatimusten kehittämisen merkitystä keinona parantaa lentolii- kenteen turvaamista ja minimoida sääntelyn eroavaisuuksia. Tästä syystä sopimuspuolten on hyödynnettävä ja kehitettävä täysimää- räisesti nykyisiä kanavia voimassa olevien ja ehdotettujen turva- toimien käsittelemiseksi. Sopimuspuolet odottavat, että neuvotteluissa käsitellään muun muassa toisen sopimuspuolen ehdottamia tai valmistelemia uusia turvatoimia, mukaan lukien turvatoimien tarkistaminen muuttuneiden olosuhteiden johdosta, sopimuspuolen ehdottamia toimenpiteitä toisen sopimuspuolen turvavaatimusten noudattamiseksi, mahdollisuuksia muuttaa nopeutetusti lentoliikenteen turvatoimia koskevia vaatimuksia sekä sopimuspuolen vaatimusten yhdenmukaisuutta toisen sopi- muspuolen lainsäädännöllisten velvoitteiden kanssa. Tällaisten neuvottelujen olisi edistettävä uusista turva-aloitteista ja

-vaatimuksista ilmoittamista varhaisessa vaiheessa ja niiden käsit-

telyä ennakolta.

8. Rajoittamatta tarvetta toteuttaa välittömiä lentoliikenteen turvaamistoimia sopimuspuolet vahvistavat, että harkitessaan tur- vatoimia sopimuspuolen on arvioitava mahdolliset kielteiset vai- kutukset kansainväliseen lentoliikenteeseen, ja ellei lainsäädäntö sitä rajoita, otettava tällaiset tekijät huomioon määritellessään, mitkä toimenpiteet ovat tarpeen ja asianmukaisia kyseisten tur- vaamisnäkökohtien käsittelemiseksi.

9. Kun ilma-alukseen kohdistuu tai sitä uhkaa laiton haltuun- otto tai muu matkustajien, miehistön, ilma-aluksen, lentoaseman tai lennonvarmistuslaitteiden turvallisuuteen kohdistuva laiton teko, sopimuspuolten on avustettava toisiaan helpottamalla yhteydenpitoa ja toteuttamalla muita asianmukaisia toimenpiteitä tapahtuman tai uhan lopettamiseksi nopeasti ja turvallisesti.

10. Kun sopimuspuolella on perusteltua syytä uskoa, että toi- nen sopimuspuoli on poikennut tässä artiklassa määrätyistä len- toliikenteen turvaamista koskevista määräyksistä, sopimuspuolen vastuuviranomaiset voivat pyytää välittömiä neuvotteluja toisen sopimuspuolen vastuuviranomaisten kanssa. Ellei tyydyttävään sopimukseen päästä 15 päivän kuluessa tällaisen pyynnön esittä- misestä, sopimuspuolella on oikeus kieltäytyä myöntämästä toi- sen sopimuspuolen lentoyhtiön tai lentoyhtiöiden liikennöintilupia tai teknisiä lupia, peruuttaa ne, rajoittaa niiden soveltamista tai asettaa niille ehtoja. Hätätilanteessa sopimuspuoli voi ryhtyä väliaikaisiin toimiin ennen kuin 15 päivää on kulunut.

11. Tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetun, lentoliikenteen turvaamisvaatimusten ja -käytäntöjen mukaisuutta koskevan len- toasemien arvioinnin lisäksi sopimuspuoli voi pyytää toista sopi- muspuolta arvioimaan yhteistyössä, ovatko kyseisen toisen sopimuspuolen erityiset turvatoimet pyynnön esittäneen sopi- muspuolen vaatimusten mukaisia. Sopimuspuolten vastuuviran- omaisten on koordinoitava etukäteen, mitkä lentoasemat arvioidaan ja milloin, sekä määriteltävä menettelyt tällaisten arvi- ointien tulosten käsittelemiseksi. Arviointien tulokset huomioon ottaen pyynnön esittänyt sopimuspuoli voi päättää, että toisen sopimuspuolen alueella sovelletaan vastaavantasoisia turvatoimia, jolloin lennolta toiselle siirtyvät matkustajat, matkatavarat ja/tai rahti voidaan vapauttaa pyynnön esittäneen sopimuspuolen alu- eella suoritettavista tarkastuksista. Tällainen päätös on annettava tiedoksi toiselle sopimuspuolelle.

10 artikla

Kaupallinen toiminta

1. Kummankin sopimuspuolen lentoyhtiöillä on oikeus perus- taa toimistoja toisen sopimuspuolen alueelle lentoliikennepalve- luidensa ja niihin liittyvien toimintojensa edistämistä ja myyntiä varten.

2. Kummankin sopimuspuolen lentoyhtiöillä on toisen sopi- muspuolen maahantulo-, oleskelu- ja työlupia koskevien lakien ja määräysten mukaisesti oikeus tuoda toisen sopimuspuolen alu- eelle ja pitää siellä omaa lentoliikenteen harjoittamisen tukemi- seen vaadittavaa johto-, myynti-, teknistä, toiminnallista ja muuta asiantuntijahenkilökuntaa.

3. a) Rajoittamatta jäljempänä olevan b alakohdan sovelta- mista, kullakin lentoyhtiöllä on toisen sopimuspuolen alueella maahuolinnan osalta:

i) oikeus hoitaa itse oma maahuolintansa (”omahuo- linta”) tai vaihtoehtoisesti

ii) oikeus valita palveluntarjoaja sellaisten kilpailevien maahuolintaa kokonaisuudessaan tai osittain tar- joavien yritysten joukosta, joilla on pääsy markki- noille kummankin sopimuspuolen lakien ja määräysten mukaisesti, jos tällaisia palveluntar- joajia on markkinoilla.

b) Edellä olevan a alakohdan i ja ii luetelmakohdan mukaisia oikeuksia voivat rajoittaa ainoastaan lento- aseman turvallisuusnäkökohdista johtuva käytettävissä olevan tilan tai kapasiteetin puute. Jos tällaiset rajoituk- set estävät omahuolinnan ja jos maahuolintaa tarjoa- vien yritysten välillä ei ole tosiasiallista kilpailua, maahuolintapalvelujen on oltava saatavissa samoilla ja yhtäläisillä perusteilla kaikille lentoyhtiöille, eivätkä palvelujen hinnat saa ylittää niiden täysiä kustannuk- sia, joihin kuuluu kohtuullinen tuotto poistojen jälkeen.

4. Kummankin sopimuspuolen lentoyhtiö saa myydä lento- kuljetuksia toisen sopimuspuolen alueella suoraan ja/tai lentoyh- tiön harkinnan mukaan nimeämiensä myyntiedustajien tai muiden asiamiesten välityksellä. Kaikilla lentoyhtiöillä on oikeus myydä tällaisia lentokuljetuksia, ja kaikilla henkilöillä on oikeus ostaa niitä alueen valuutalla tai muiden maiden vapaasti vaihdet- tavilla valuutoilla.

5. Kaikilla lentoyhtiöillä on oikeus vaihtaa ja lähettää paikal- liset tuloylijäämät toisen sopimuspuolen alueelta kotimaahansa, ja ellei se ole sovellettavien lakien ja määräysten vastaista, myös haluamaansa maahan tai maihin. Valuutan vaihto ja lähettämi- nen on luvallista ilman rajoituksia tai lähetysveroa käyttäen sitä vaihtokurssia, jota sovelletaan juokseviin rahasiirtoihin ja

-lähetyksiin sinä päivänä, jona lentoliikenteen harjoittaja tekee ensimmäisen lähettämistä koskevan hakemuksensa.

6. Kummankin sopimuspuolen lentoyhtiöillä on oikeus mak- saa paikalliset kulunsa, mukaan luettuina polttoaineostokset, toi- sen sopimuspuolen alueella paikallisessa valuutassa. Kummankin sopimuspuolen lentoyhtiöt voivat niin halutessaan maksaa tällai- set kustannukset toisen sopimuspuolen alueella vapaasti vaihdet- tavissa valuutoissa paikallisten valuuttasäännösten mukaisesti.

7. Sopimuksessa tarkoitettuja palveluja liikennöidessään tai tarjotessaan sopimuspuolten lentoyhtiöt voivat osallistua yhtei- siin markkinointijärjestelyihin, kuten kiintiövarauksia tai yhteis- ten reittitunnusten käyttöä koskeviin järjestelyihin,

a) sopimuspuolten lentoyhtiöiden kanssa;

b) kolmansien maiden lentoyhtiöiden kanssa;

sekä

c) minkä tahansa maan pintakuljetuksia (maa- ja merikuljetuk- set) tarjoavien yritysten kanssa;

sillä edellytyksellä, että i) kaikilla tällaisiin järjestelyihin osallistu- villa on asianmukaiset luvat ja että ii) järjestelyt ovat sellaisten lakien ja määräysten mukaisia, joita sopimuspuolet soveltavat tavanomaisesti kansainvälisen lentoliikenteen harjoittamiseen tai tarjoamiseen.

8. Kummankin sopimuspuolen lentoyhtiöllä on oikeus tehdä kummankin sopimuspuolen tai kolmansien maiden yhtiöiden, myös lentoyhtiöiden, kanssa luvake- ja tuotemerkkijärjestelyjä sillä edellytyksellä, että lentoyhtiöillä on asianmukaiset luvat ja että järjestelyt ovat sellaisten lakien ja määräysten mukaisia, joita sopimuspuolet soveltavat tavanomaisesti kansainvälisen lentolii- kenteen harjoittamiseen tai tarjoamiseen. Mainittuihin järjestelyi- hin sovelletaan liitettä 5.

9. Sopimuspuolten lentoyhtiöt voivat tehdä järjestelyjä ilma- alusten ja miehistön tarjoamisesta kansainväliseen lentoliikenteeseen:

a) sopimuspuolten lentoyhtiöiden kanssa,

b) kolmansien maiden lentoyhtiöiden kanssa;

sillä edellytyksellä, että kaikilla tällaisiin järjestelyihin osallistu- villa on asianmukaiset luvat ja että ne noudattavat sellaisia lakeja ja määräyksiä, joita sopimuspuolet soveltavat tavanomaisesti kyseisiin järjestelyihin. Kumpikaan sopimuspuoli ei saa edellyt- tää kummankaan sopimuspuolen ilma-alusta tarjoavalta lentoyh- tiöltä tämän sopimuksen mukaisia liikenneoikeuksia reiteille, joilla ilma-alus liikennöi.

10. Sen estämättä, mitä muualla tässä sopimuksessa määrä- tään, molempien sopimuspuolten lentoyhtiöiden ja välillisten rahtikuljetusten tarjoajien on rajoituksetta sallittava käyttää kan- sainvälisten ilmakuljetusten yhteydessä mitä tahansa rahdin pin- takuljetusta mihin tahansa kohteeseen tai mistä tahansa kohteista sopimuspuolten alueilla tai kolmansissa maissa, mukaan luet- tuina kuljetukset kaikille tullipalveluja tarjoaville lentoasemille ja lentoasemilta, ja tarvittaessa oikeus kuljettaa tullaamatonta rah- tia voimassa olevien lakien ja määräysten mukaisesti. Lentoase- mien tullipalvelujen tulee olla käytettävissä tällaista rahtia varten riippumatta siitä, kuljetetaanko rahti pinta- vai lentokuljetuksena. Lentoyhtiöt voivat päättää suorittaa itse omat pintakuljetuksensa tai sopia niistä muiden pintakuljetusta harjoittavien yritysten kanssa, mukaan luettuina muiden lentoyhtiöiden tai lentorahti- kuljetuksia epäsuorasti tarjoavien yritysten suorittamat pintakul- jetukset. Tällaisia yhdistettyjä rahtikuljetuksia voidaan tarjota yhteen sekä ilma- että maakuljetuksen käsittävään hintaan edel- lyttäen, että rahdinantajia ei harhaanjohdeta tällaisen kuljetuksen suhteen.

11 artikla

Tullit ja maksut

1. Saapuessaan yhden sopimuspuolen alueelle kansainvälistä lentoliikennettä harjoittavat toisen sopimuspuolen lentoyhtiöi- den ilma-alukset, niiden vakiovarusteet, maalaitteet, poltto- ja voi- teluaineet, tekniset kulutustarvikkeet, varaosat (mukaan luettuina moottorit), ilma-alusten varastot (mukaan luettuina mutta eivät ainoastaan elintarvikkeet, juomat ja alkoholi, tupakka ja muut tuotteet, jotka on tarkoitettu myytäviksi matkustajille tai heidän kulutettavakseen lennon aikana rajoitettuina määrinä) sekä muut tarvikkeet, jotka on tarkoitettu tai joita käytetään yksinomaan kansainvälisessä liikenteessä liikennöivän ilma-aluksen toimintaa tai huoltoa varten, on vastavuoroisuuden perusteella vapautet- tava kaikista tuontirajoituksista, omaisuusveroista, tulleista, val- misteveroista ja muista vastaavista korvauksista ja maksuista, joita

a) kansalliset viranomaiset tai Euroopan yhteisö asettavat ja b)

jotka eivät perustu annettujen palvelujen kustannuksiin, edellyt- täen, että tällaiset varusteet ja varastot pysyvät ilma-aluksessa.

2. Vastavuoroisuuden perusteella tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista veroista, tulleista ja maksuista, lukuun ottamatta annetun palvelun kustannuksiin perustuvia maksuja, on vapau- tettava myös:

a) ilma-alukseen kohtuullisissa rajoissa otetut, sopimuspuolen alueelle tuodut tai sieltä hankitut ilma-aluksen varastot, jotka on tarkoitettu käytettäväksi toisen sopimuspuolen lentoyh- tiön kansainvälisessä lentoliikenteessä liikennöivän ilma- aluksen maasta ulos suuntautuvalla lennolla, myös silloin, kun varastoja käytetään lennettäessä sen sopimuspuolen alu- een yllä tapahtuvalla matkaosuudella, jonka alueella ne on otettu ilma-alukseen;

b) sopimuspuolen alueelle tuodut maalaitteet ja varaosat (mukaan luettuina moottorit), jotka on tarkoitettu toisen sopimuspuolen lentoyhtiön kansainvälisessä lentoliiken- teessä käytettävän ilma-aluksen huoltoon tai korjaukseen;

c) sopimuspuolen alueelle tuodut tai sieltä hankitut poltto- ja voiteluaineet ja tekniset kulutustarvikkeet, jotka on tarkoi- tettu käytettäväksi toisen sopimuspuolen lentoyhtiön kan- sainvälisessä lentoliikenteessä liikennöivässä ilma-aluksessa, myös silloin, kun niitä käytetään lennettäessä sen sopimus- puolen alueen yllä tapahtuvalla matkaosuudella, jonka alu- eella ne on otettu ilma-alukseen;

d) sopimuspuolen alueelle tuodut tai sieltä hankitut, sopimus- puolten tullilainsäädännön mukaiset painotuotteet, joita on otettu ilma-alukseen kohtuullisessa määrin tarkoituksena käyttää niitä toisen sopimuspuolen lentoyhtiön kansainväli- sessä lentoliikenteessä liikennöivän ilma-aluksen maasta ulos suuntautuvalla lennolla, myös silloin, kun niitä käytetään lennettäessä sen sopimuspuolen alueen yllä tapahtuvalla matkaosuudella, jonka alueella ne on otettu ilma-alukseen.

3. Tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja tarvikkeita ja varastoja voidaan edellyttää pidettäväksi asianmukaisten viran- omaisten valvonnassa.

4. Tässä artiklassa määrättyjä vapautuksia on sovellettava myös silloin, kun sopimuspuolen lentoyhtiöt ovat tehneet sopi- muksen sellaisen toisen lentoyhtiön kanssa, jolle toinen sopimus- puoli on myöntänyt vastaavat vapautukset, tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tarvikkeiden lainaamisesta tai siirtä- misestä toisen sopimuspuolen alueella.

5. Tämän sopimuksen määräykset eivät estä kumpaakaan sopimuspuolta määräämästä veroja, tulleja tai maksuja tavaroille, jotka on myyty muuhun tarkoitukseen kuin matkustajien kulu- tettavaksi ilma-aluksessa liikennöitäessä niiden alueella kahden sellaisen kohteen välillä, joissa lentokoneeseen nouseminen tai siitä poistuminen on sallittua.

6. Jos kaksi tai useampia jäsenvaltioita aikoo soveltaa 27 päi- vänä lokakuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/96/EY 14 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetystä vapautuksesta luo- pumista Yhdysvaltojen lentoyhtiöiden ilma-aluksiin näiden jäsen- valtioiden välisiä lentoja varten jäsenvaltioiden alueella toimitettuun polttoaineeseen, sekakomitean on käsiteltävä asia 18 artiklan 4 kohdan e alakohdan mukaisesti.

7. Sopimuspuoli voi pyytää toisen sopimuspuolen apua len- toyhtiönsä tai lentoyhtiöidensä puolesta, jotta valtion tai paikal- lishallinnon tai niiden viranomaisten tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuille tuotteille määräämistä veroista, tul- leista ja maksuista sekä polttoaineen toimitusmaksusta vapautta- minen voitaisiin varmistaa tämän artiklan mukaisissa olosuhteissa, paitsi siltä osin kuin maksut perustuvat palvelun tarjoamisesta aiheutuviin kustannuksiin. Vastauksena tällaiseen pyyntöön toisen sopimuspuolen on toimitettava pyynnön teh- neen sopimuspuolen näkemykset asianomaisen viranomaisen tie- toon ja kehotettava ottamaan näkemykset asianmukaisesti huomioon.

12 artikla

Liikennemaksut

1. Molempien sopimuspuolten toimivaltaisten laskutusviran- omaisten tai -elinten toisen sopimuspuolen lentoyhtiöille mää- räämien liikennemaksujen on oltava oikeudenmukaisia ja kohtuullisia, ne eivät saa olla epäoikeudenmukaisesti syrjiviä ja niiden on jakauduttava tasapuolisesti käyttäjäryhmien kesken. Toisen sopimuspuolen lentoyhtiöille määrättyjen liikennemaksu- jen ehtojen on joka tapauksessa oltava vähintään yhtä edulliset kuin mille tahansa muulle lentoyhtiölle myönnetyt edullisimmat ehdot.

2. Toisen sopimuspuolen lentoyhtiöille määrätyt liikennemak- sut voivat kattaa, mutta eivät saa ylittää, toimivaltaisten laskutusviranomaisten tai -elinten lentoasemalla tai lentoasema- järjestelmässä tarjoamien asianmukaisten lentoasema- ja ympä- ristöpalvelujen, lennonvarmistuspalvelujen ja lentoliikenteen turvaamisjärjestelmien kustannuksia. Tällaisiin maksuihin voi sisältyä kohtuullinen tuotto poistojen jälkeen. Laitteiden ja palve- lujen, joista maksut peritään, on oltava tehokkaita ja taloudellisia.

3. Kummankin sopimuspuolen on kannustettava alueellaan toimivia toimivaltaisia laskutusviranomaisia tai -elimiä sekä pal- veluja ja laitteita käyttäviä lentoyhtiöitä neuvotteluihin sekä kan- nustettava toimivaltaisia laskutusviranomaisia tai -elimiä ja lentoyhtiöitä vaihtamaan sellaisia tietoja, jotka voivat olla tar- peen oikean arvion tekemiseksi maksujen kohtuullisuudesta tämän artiklan 1 ja 2 kohdan periaatteiden mukaisesti. Kumman- kin sopimuspuolen on kannustettava toimivaltaisia laskutusvi- ranomaisia antamaan käyttäjille kohtuullisessa ajassa tietoa kaikista liikennemaksuihin kohdistuvista muutosehdotuksista, jotta ne voivat esittää näkemyksensä ennen muutosten tekemistä.

4. Sopimuksen 19 artiklan mukaisen riitojenratkaisumenette- lyn yhteydessä kummankaan sopimuspuolen ei katsota rikkovan tämän artiklan määräyksiä, paitsi a) jos se jättää toisen sopimus- puolen valituksen kohteena olevan maksun tai toimenpiteen tut- kimatta kohtuullisessa ajassa, tai b) jos se ei tällaisen tutkinnan jälkeen ryhdy kaikkiin käytettävissään oleviin toimenpiteisiin kor- jatakseen tämän artiklan määräysten vastaisen maksun tai toimenpiteen.

13 artikla

Hinnoittelu

1. Tämän sopimuksen mukaisten lentoliikennepalvelujen hin- nat on voitava määrätä vapaasti, eikä niitä tarvitse toimittaa hyväksyttäväksi eikä ilmoittaa.

2. Sen estämättä, mitä edellä 1 kohdassa määrätään,

a) Yhdysvaltojen lentoyhtiön kahdessa eri jäsenvaltiossa sijait- sevien kohteiden välillä harjoittamasta kansainvälisestä len- toliikenteestä perittäviksi ehdotettujen tai perittyjen maksujen on oltava 23 päivänä heinäkuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2409/92 1 artiklan 3 kohdan tai sen korvaavan vähemmän rajoittavan asetuksen mukaisia.

b) Tämän kohdan mukaisesti sopimuspuolten lentoyhtiöiden on annettava pyynnöstä välittömästi sopimuspuolten vas- tuuviranomaisten käyttöön tiedot aikaisemmista, voimassa olevista ja ehdotetuista hinnoista kyseisten viranomaisten hyväksymällä tavalla ja niiden hyväksymässä muodossa.

14 artikla

Valtion avustukset ja tuki

1. Sopimuspuolet tunnustavat, että valtion avustukset ja tuki voivat vaikuttaa kielteisesti lentoyhtiöiden oikeudenmukai- siin ja yhtäläisiin mahdollisuuksiin kilpailla tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvan kansainvälisen lentoliikenteen harjoittamisessa.

2. Jos yksi sopimuspuoli katsoo, että toisen sopimuspuolen harkitsema tai antama avustus tai tuki kyseisen toisen sopimus- puolen lentoyhtiöille vaikuttaisi tai vaikuttaa kielteisesti ensiksi mainitun sopimuspuolen lentoyhtiöiden oikeudenmukaisiin ja yhtäläisiin kilpailumahdollisuuksiin, se voi toimittaa huomionsa kyseiselle sopimuspuolelle. Se voi lisäksi pyytää, että 18 artik- lassa tarkoitettu sekakomitea kokoontuu käsittelemään asiaa ja kehittämään asianmukaisia ratkaisumalleja perustelluiksi katsot- tuihin huolenaiheisiin.

3. Kumpikin sopimuspuoli voi lähestyä toisen sopimuspuo- len alueen asiasta vastaavia viranomaistahoja, mukaan luettuina valtion tai alue- tai paikallishallinnon elimet, jos se katsoo, että näiden viranomaisten harkitsemilla tai antamilla avustuksilla tai tuilla on 2 kohdassa tarkoitettuja kielteisiä vaikutuksia kilpailu- mahdollisuuksiin. Jos sopimuspuoli päättää ottaa suoraan yhteyttä viranomaisiin, sen on viipymättä ilmoitettava asiasta toi- selle sopimuspuolelle diplomaattiteitse. Se voi myös pyytää seka- komitean koollekutsumista.

4. Tämän artiklan mukaisesti käsiteltäviä kysymyksiä voivat olla muun muassa jonkin julkisen tahon pääomasijoitukset, ris- tikkäistuet, avustukset, takuut, omistussuhteet, verohelpotukset tai verovapaudet.

15 artikla

Ympäristö

1. Sopimuspuolet tunnustavat, että ympäristönsuojelu on tär- keä osatekijä kansainvälisen ilmailupolitiikan kehittämisen ja täy- täntöönpanon yhteydessä. Sopimuspuolet tunnustavat, että ympäristönsuojelutoimenpiteiden kustannuksia ja hyötyjä on tar- kasteltava huolellisesti kansainvälistä ilmailupolitiikkaa kehitettäessä.

2. Kun sopimuspuoli harkitsee ehdotettuja ympäristötoimen- piteitä, sen olisi arvioitava niiden mahdollisia kielteisiä vaikutuk- sia tähän sopimukseen sisältyvien oikeuksien käyttöön, ja jos tällaisia toimenpiteitä toteutetaan, sen olisi toteutettava asianmu- kaisia toimia tällaisten kielteisten vaikutusten lieventämiseksi.

3. Ympäristönsuojelutoimenpiteitä käyttöön otettaessa on noudatettava yleissopimuksen liitteissä olevia Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön hyväksymiä ilmailualan ympäristömää- räyksiä, ellei eroavuuksista ole ilmoitettu. Sopimuspuolten on sovellettava kaikkia sellaisia ympäristönsuojelutoimenpiteitä, jotka vaikuttavat tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluviin lentoliikennepalveluihin, tämän sopimuksen 2 artiklan ja 3 artik- lan 4 kohdan mukaisesti.

4. Jos sopimuspuoli katsoo, että ilmailualan ympäristönsuoje- luun liittyvä asia vaikuttaa tämän sopimuksen soveltamiseen tai täytäntöönpanoon, se voi pyytää sekakomitean koollekutsumista

18 artiklan mukaisesti käsittelemään asiaa ja kehittämään asianmukaisia ratkaisumalleja perustelluiksi katsottuihin huolenaiheisiin.

16 artikla

Kuluttajansuoja

Sopimuspuolet vahvistavat, että kuluttajien suojelu on tärkeää ja että kumpikin sopimuspuoli voi pyytää sekakomitean koollekut- sumista pyynnön esittäneen sopimuspuolen merkittävinä pitä- mistä kuluttajansuojakysymyksistä neuvottelemiseksi.

17 artikla

Tietokonepohjaiset paikanvarausjärjestelmät

1. Toisen sopimuspuolen alueella toimivilla tietokonepohjais- ten paikanvarausjärjestelmien toimittajilla on oikeus tuoda, ylläpitää ja vapaasti tarjota tietokonepohjaisia paikanvarausjärjes- telmiään matkatoimistoille tai matkailualan yrityksille, joiden pääasiallinen toiminta on matkailuun liittyvien tuotteiden jakelu toisen sopimuspuolen alueella, jos kyseessä oleva tietokonepoh- jainen paikanvarausjärjestelmä on toisen sopimuspuolen kaik- kien asiaan liittyvien määräysten mukainen.

2. Kumpikaan sopimuspuoli ei saa alueellaan asettaa tai sallia asetettavan rajoittavampia vaatimuksia toisen sopimuspuolen tie- tokonepohjaisten paikanvarausjärjestelmien toimittajille järjestel- mien näytön (mukaan luettuina muokkaus- ja näyttöparametrit), toiminnan, myynnin tai omistuksen suhteen kuin se on asetta- nut omille tietokonepohjaisten paikanvarausjärjestelmiensä toimittajille.

3. Sopimuspuolen tietokonepohjaisten paikanvarausjärjestel- mien, jotka noudattavat toisen sopimuspuolen asiaankuuluvia lakisääteisiä vaatimuksia, omistajilla tai käyttäjillä on oltava samanlaiset mahdollisuudet omistaa toisen sopimuspuolen alu- eella tietokonepohjaisia paikanvarausjärjestelmiä kuin kyseisen toisen sopimuspuolen omistajilla tai käyttäjillä on.

18 artikla

Sekakomitea

1. Sopimuspuolten edustajista koostuva sekakomitea kokoon- tuu vähintään kerran vuodessa neuvottelemaan tähän sopimuk- seen liittyvistä kysymyksistä ja tarkastelemaan sopimuksen täytäntöönpanoa.

2. Sopimuspuoli voi myös pyytää sekakomitean koollekutsu- mista tämän sopimuksen tulkintaan tai soveltamiseen liittyvien kysymysten ratkaisemiseksi. Jäljempänä olevan 20 artiklan tai liit- teen 2 osalta sekakomitea voi kuitenkin käsitellä ainoastaan kysy- myksiä, jotka liittyvät osallistujan kieltäytymiseen panemasta tehtyjä sitoumuksia täytäntöön tai tämän sopimuksen soveltami- seen liittyvien kilpailupäätösten vaikutuksiin. Tällainen kokous on järjestettävä mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään 60 päivän kuluessa pyynnön esittämisestä, ellei toisin sovita.

3. Sekakomitea tarkastelee viimeistään ensimmäisessä vuosi- kokouksessaan ja sen jälkeen tarvittaessa sopimuksen täytäntöön- panoa kokonaisuutena, mukaan lukien lentoliikennealan infrastruktuurirajoitusten vaikutukset 3 artiklassa määriteltyjen oikeuksien käyttöön, 9 artiklan mukaisesti toteutettujen turvatoi- mien vaikutukset, vaikutukset kilpailuedellytyksiin, myös tietoko- nepohjaisten paikanvarausjärjestelmien osalta, sekä sopimuksen täytäntöönpanoon liittyvät mahdolliset sosiaaliset vaikutukset.

4. Sekakomitea kehittää myös yhteistyötä

a) edistämällä asiantuntijatason tietojenvaihtoa uusista lainsää- däntöaloitteista ja lainsäädännön kehittymisestä, mukaan luettuna lentoturvallisuus, lentoliikenteen turvaaminen, ympäristö, lentoliikennealan infrastruktuuri (mukaan luet- tuina lähtö- ja saapumisajat) sekä kuluttajansuoja;

b) käsittelemällä sopimuksen täytäntöönpanosta aiheutuvia sosiaalisia vaikutuksia ja kehittämällä asianmukaisia ratkai- suja perustelluiksi katsottuihin huolenaiheisiin;

c) käsittelemällä sopimuksen mahdollisia kehittämiskohteita, myös suosittelemalla muutoksia sopimukseen;

d) ylläpitämällä luetteloa kysymyksistä, jotka koskevat kum- man tahansa sopimuspuolen sekakomiteassa esille ottamia valtion avustuksia tai tukia;

e) tekemällä yksimielisesti päätöksiä 11 artiklan 6 kohdan soveltamiseen liittyvistä kysymyksistä;

f) kehittämällä vuoden kuluessa väliaikaisen soveltamisen aloit- tamisesta sääntelyä koskevia lähestymistapoja lentoyhtiöiden vaatimuksenmukaisuuteen ja kansalliseen omistukseen, jotta niitä koskevat määritykset hyväksyttäisiin vastavuoroisesti;

g) pyrkimällä yhteisymmärrykseen perusteista, joita sopimus- puolet käyttävät tehdessään päätöksiä lentoyhtiön määräys- valtaa koskevissa tapauksissa, siinä määrin kuin se on luottamuksellisuusvaatimusten mukaista;

h) edistämällä tarvittaessa neuvonpitoa lentoliikennekysymyk- sissä, joita käsitellään kansainvälisissä järjestöissä ja kolman- sien maiden kanssa, mukaan lukien mahdollisuus hyväksyä yhteinen lähestymistapa;

i) tekemällä yksimielisesti liitteessä 4 olevan 1 artiklan 3 koh- dassa ja liitteessä 4 olevan 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitet- tuja päätöksiä.

5. Sopimuspuolten yhteisenä tavoitteena on maksimoida hyö- dyt kuluttajien, lentoyhtiöiden, työntekijöiden ja yhteisöjen näkö- kulmasta Atlantin molemmin puolin ulottamalla tämä sopimus koskemaan kolmansia maita. Sekakomitea pyrkii tähän tavoittee- seen laatimalla ehdotuksen edellytyksistä ja menettelyistä, mukaan lukien tämän sopimuksen tarvittavat muutokset, jotka olisivat tarpeen kolmansien maiden sopimukseen liittymistä varten.

6. Sekakomitea tekee päätöksensä yksimielisesti.

19 artikla

Välimiesmenettely

1. Jos sopimuspuolten kesken syntyy riita tämän sopimuksen soveltamisesta tai tulkinnasta muissa kuin 20 artiklassa tai liit- teessä 2 tarkoitetuissa kysymyksissä, eikä asiaa saada ratkaistua sekakomitean kokouksessa, ne voivat sopia riidan saattamisesta tietyn henkilön tai elimen ratkaistavaksi. Jos sopimuspuolet eivät pääse tästä sopimukseen, riita on jommankumman sopimuspuo- len pyynnöstä saatettava välimiesmenettelyyn seuraavien menet- telyjen mukaisesti.

2. Elleivät sopimuspuolet toisin sovi, asian ratkaisee kolmijä- seninen välimiesoikeus, joka muodostetaan seuraavasti:

a) Molemmat sopimuspuolet nimeävät yhden välimiehen 20 päivän kuluessa välimiesmenettelyä koskevan pyynnön vas- taanottamisesta, ja 45 päivän kuluessa kahden välimiehen nimeämisestä ne nimeävät yhteisestä sopimuksesta kolman- nen välimiehen, joka toimii välimiesoikeuden puheenjohtajana.

b) Jos sopimuspuoli ei nimeä välimiestä tai jos kolmatta väli- miestä ei nimetä tämän kohdan a alakohdan mukaisesti, voi jompikumpi sopimuspuoli pyytää Kansainvälisen siviili- ilmailujärjestön neuvoston puheenjohtajaa nimeämään xxx- xxxx mukaan välimiehen tai välimiehet 30 päivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Jos Kansainvälisen siviili- ilmailujärjestön neuvoston puheenjohtaja on joko Yhdysval- tojen tai jonkin jäsenvaltion kansalainen, välimiehen tai välimiehet nimeää mainitun neuvoston vanhin varapuheen- johtaja, joka ei ole tällä perusteella jäävi tekemään nimitystä.

3. Ellei toisin sovita, välimiesoikeuden on määriteltävä lain- käyttövaltansa rajat tämän sopimuksen mukaisesti ja vahvistet- tava oma työjärjestyksensä. Välimiesoikeus voi muodostamisensa jälkeen yhden sopimuspuolen pyynnöstä pyytää toista sopimus- puolta panemaan täytäntöön väliaikaisia korjaavia toimenpiteitä ennen välimiesoikeuden lopullista päätöstä. Välimiesoikeuden ohjeiden mukaisesti tai sopimuspuolen pyynnöstä on järjestet- tävä kokous viimeistään 15 päivän kuluessa siitä, kun välimies- oikeus on kokonaisuudessaan nimetty, jotta se voi määritellä, mitä asioita välimiesmenettely tarkalleen koskee ja mitä erityisiä menettelyjä on noudatettava.

4. Ellei toisin ole sovittu tai ellei välimiesoikeus ole toisin määrännyt:

a) Selvitys vaateista on toimitettava 30 päivän kuluessa siitä, kun välitystuomioistuin on kokonaisuudessaan nimetty, ja vastine on toimitettava 40 päivän kuluessa vaateita koske- van selvityksen toimittamisesta. Kantajan on toimitettava mahdollinen vastauksensa 15 päivän kuluessa vastineen toi- mittamisesta. Vastaajan mahdollinen vastaus on toimitettava 15 päivän kuluessa kantajan vastauksen toimittamisesta.

b) Välimiesoikeuden on järjestettävä kuuleminen sopimuspuo- len pyynnöstä, tai se voi järjestää sellaisen omasta aloittees- taan, 15 päivän kuluessa viimeisen vastauksen saapumisesta.

5. Välimiesoikeuden on pyrittävä antamaan päätös kirjallisena 30 päivän kuluessa kuulemisen päättymisestä, tai jos kuulemista ei ole pidetty, 30 päivän kuluttua viimeisen vastauksen toimitta- misesta. Välimiesoikeuden päätökset tehdään sen jäsenten ään- ten enemmistöllä.

6. Sopimuspuolet voivat toimittaa päätöksen selventämistä koskevia pyyntöjä 10 päivän kuluessa päätöksen antamisesta, ja mahdolliset selvennykset on annettava 15 päivän kuluessa tällai- sen pyynnön toimittamisesta.

7. Jos välimiesoikeus katsoo, että tätä sopimusta on rikottu ja jos vastuussa oleva sopimuspuoli ei korjaa rikkomustaan tai ei pääse toisen sopimuspuolen kanssa molemminpuolisesti hyväk- syttävään ratkaisuun 40 päivän kuluessa välimiesoikeuden pää- töksen tiedoksi antamisesta, toinen sopimuspuoli voi keskeyttää tämän sopimuksen mukaisesti syntyvien verrattavissa olevien etuuksien soveltamisen, kunnes sopimuspuolet pääsevät sopi- mukseen riidan ratkaisemisesta. Tämän kohdan ei saa tulkita rajoittavan kummankaan sopimuspuolen oikeutta toteuttaa oikeasuhteisia toimenpiteitä kansainvälisen oikeuden mukaisesti.

8. Sopimuspuolten on jaettava tasapuolisesti välimiesoikeu- den kustannukset, mukaan luettuina välimiesten palkkiot ja kus- tannukset. Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön neuvoston puheenjohtajalle tai varapuheenjohtajalle tämän artiklan 2 koh- dan b alakohdassa tarkoitettujen menettelyjen johdosta aiheutu- neita kustannuksia pidetään välimiesoikeuden kustannuksina.

20 artikla

Kilpailu

1. Sopimuspuolet tunnustavat, että lentoyhtiöiden välinen kil- pailu transatlanttisilla markkinoilla on tärkeää tämän sopimuk- sen tavoitteiden edistämiseksi, ja vahvistavat soveltavansa omia kilpailujärjestelmiään yleisen kilpailun suojelemiseksi ja edistämi- seksi yksittäisten yritysten sijaan.

2. Sopimuspuolet tunnustavat, että sopimuspuolten transat- lanttisia markkinoita koskevien kansainvälisen lentoliikenteen kil- pailujärjestelmien soveltamisesta saattaa syntyä eroavuuksia ja että lentoyhtiöiden välistä kilpailua kyseisillä markkinoilla voitai- siin edistää minimoimalla järjestelmien väliset erot.

3. Sopimuspuolet tunnustavat, että niiden kilpailuviranomais- ten välinen yhteistyö edistää kilpailua markkinoilla ja mahdolli- sesti myös yhdenmukaisen sääntelyn kehittymistä sekä niiden eroavuuksien minimointia, joita liittyy lentoyhtiöiden välisten sopimusten valvontaan kilpailunäkökohtien osalta. Tästä syystä sopimuspuolet lisäävät tällaista yhteistyötä mahdollisimman pal- jon liitteen 2 mukaisesti, ottaen huomioon viranomaisten erilai- set vastuut, toimivallan ja menettelyt.

4. Sekakomitealle on ilmoitettava vuosittain liitteen 2 mukai- sen yhteistyön tuloksista.

21 artikla

Neuvottelut toisen vaiheen sopimuksesta

1. Sopimuspuolten yhteisenä tavoitteena on vapauttaa mark- kinoita edelleen ja maksimoida kuluttajille, lentoyhtiöille, työnte- kijöille ja yhteisöille Atlantin molemmin puolin aiheutuvat hyödyt, mukaan lukien investointien helpottaminen maailman- laajuisen ilmailualan realiteettien ottamiseksi paremmin huomi- oon, transatlanttisen lentoliikennejärjestelmän vahvistaminen ja sellaisten puitteiden luominen, joilla kannustetaan muita maita avaamaan omat lentoliikennemarkkinansa. Sopimuspuolet aloit- tavat neuvottelut viimeistään 60 päivän kuluttua tämän sopimuk- sen väliaikaisen soveltamisen alkamisesta, tavoitteenaan siirtyminen seuraavaan vaiheeseen nopeasti.

2. Tätä varten toisen vaiheen neuvotteluohjelmassa on oltava seuraavat toisen tai molempien sopimuspuolten ensisijaiset kiin- nostuksen aiheet:

a) liikenneoikeuksien vapauttaminen edelleen;

b) ulkomaisten investointien lisämahdollisuudet;

c) ympäristötoimenpiteiden ja infrastruktuurirajoitusten vaiku- tus liikenneoikeuksien käyttöön;

d) julkisille lentoliikennemarkkinoille pääsyn avaaminen edelleen;

e) ilma-alusten ja miehistön tarjoaminen.

3. Sopimuspuolet arvioivat edistymistään kohti toisen vaiheen sopimusta viimeistään 18 kuukauden kuluttua neuvottelujen aloittamispäivästä 1 kohdan mukaisesti. Jos sopimuspuolet eivät pääse toisen vaiheen sopimukseen 12 kuukauden kuluessa arvi- oinnin aloittamisesta, kumpikin sopimuspuoli varaa itselleen oikeuden peruuttaa tässä sopimuksessa mainitut oikeudet. Peruuttaminen voidaan toteuttaa aikaisintaan sen kansainvälisen ilmakuljetusliiton (IATA) liikennekauden alussa, joka alkaa vähin- tään 12 kuukauden kuluttua päivästä, jona ilmoitus peruuttami- sesta on annettu.

22 artikla

Suhde muihin sopimuksiin

1. Tämän sopimuksen 25 artiklassa tarkoitetun väliaikaisen soveltamiskauden aikana keskeytetään liitteessä 1 olevassa 1 jak- sossa lueteltujen kahdenvälisten sopimusten soveltaminen, ellei liitteessä 1 olevassa 2 jaksossa toisin määrätä.

2. Tämän sopimuksen tullessa voimaan 26 artiklan mukai- sesti tämä sopimus korvaa liitteessä 1 olevassa 1 jaksossa luetel- lut kahdenväliset sopimukset, ellei liitteessä 1 olevassa 2 jaksossa toisin määrätä.

3. Jos sopimuspuolet liittyvät johonkin monenväliseen sopi- mukseen tai hyväksyvät Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön tai jonkin muun kansainvälisen järjestön tekemän päätöksen, joka koskee tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvia kysymyk- siä, niiden on otettava asia esille sekakomiteassa sen selvittämi- seksi, olisiko tätä sopimusta tarkistettava asian huomioon ottamiseksi.

23 artikla

Voimassaolon päättyminen

Kumpikin sopimuspuoli voi milloin tahansa ilmoittaa kirjallisesti diplomaattiteitse toiselle sopimuspuolelle päätöksestään irtisanoa tämä sopimus. Tällainen ilmoitus on toimitettava samanaikaisesti Kansainväliselle siviili-ilmailujärjestölle. Tämän sopimuksen voi- massaolo lakkaa keskiyöllä (GMT) sen kansainvälisen ilmakulje- tusliiton (IATA) liikennekauden päättyessä, joka oli käynnissä vuoden kuluttua sopimuksen irtisanomista koskevan kirjallisen ilmoituksen päiväyksestä, jollei irtisanomisilmoitusta peruuteta sopimuspuolten sopimuksella ennen mainitun määräajan päättymistä.

24 artikla

Rekisteröinti ICAO:ssa

Tämä sopimus ja sen muutokset rekisteröidään Kansainvälisessä siviili-ilmailujärjestössä (ICAO).

25 artikla

Väliaikainen soveltaminen

Kunnes sopimus tulee 26 artiklan mukaisesti voimaan:

1) Sopimuspuolet päättävät soveltaa tätä sopimusta 30 päivästä maaliskuuta 2008.

2) Kumpikin sopimuspuoli voi milloin tahansa ilmoittaa kirjal- lisesti diplomaattiteitse toiselle sopimuspuolelle päätöksestä, jonka mukaan se ei enää aio soveltaa tätä sopimusta. Tällai- sessa tapauksessa sopimuksen soveltaminen päättyy keski- yöllä (GMT) sen kansainvälisen ilmakuljetusliiton (IATA) liikennekauden päättyessä, joka oli käynnissä vuoden kulut- tua kirjallisen ilmoituksen päiväyksestä, jollei ilmoitusta peruuteta sopimuspuolten sopimuksella ennen mainitun määräajan päättymistä.

26 artikla

Voimaantulo

Tämä sopimus tulee voimaan kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona sopimuspuolten välisen noottienvaihdon, jolla on vahvis- tettu, että kaikki tämän sopimuksen voimaantulon edellyttämät menettelyt on saatettu päätökseen, jälkimmäinen nootti on päi- vätty. Tätä noottienvaihtoa varten Yhdysvallat toimittaa Euroo- pan yhteisölle ja sen jäsenvaltioille osoitetun nootin ja Euroopan yhteisö toimittaa Yhdysvalloille Euroopan yhteisön ja sen jäsen- valtioiden nootin tai nootit. Euroopan yhteisön ja sen jäsenvalti- oiden nootin tai noottien on sisällettävä kunkin jäsenvaltion tiedonanto, jossa vahvistetaan, että jäsenvaltio on saattanut pää- tökseen tämän sopimuksen voimaantulon edellyttämät menettelyt.

TÄMÄN VAKUUDEKSI alla mainitut täysivaltaiset edustajat ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

TEHTY Brysselissä kahdentenakymmenentenäviidentenä päivänä huhtikuuta 2007 ja Washingtonissa kolman- tenakymmenentenä päivänä huhtikuuta 2007 kahtena kappaleena.

За Репyблика Бългaрия

Pour le Royaume de Belgique Voor het Koninkrijk België Für das Königreich Belgien

Cette signature engage également la Communauté française, la Communauté flamande, la Communauté germanophone, la Région wallonne, la Région flamande et la Région de Bruxelles-Capitale.

Deze handtekening verbindt eveneens de Vlaamse Gemeenschap, de Franse Gemeenschap, de Duitstalige Gemeenschap, het Vlaamse Gewest, het Waalse Gewest en het Brussels Hoofdstedelijk Gewest.

Diese Unterschrift bindet zugleich die Deutschsprachige Gemeinschaft, die Flämische Gemeinschaft, die Französische Gemeinschaft, die Wallonische Region, die Flämische Region und die Region Brüssel-Hauptstadt.

Za Českou republiku

På Kongeriget Danmarks vegne

Für die Bundesrepublik Deutschland

Eesti Vabariigi nimel

Για την Ελληνική Δημοκρατία

Por el Reino de España

Pour la République française

Thar cheann Na hÉireann For Ireland

Per la Repubblica italiana

Για την Κυπριακή Δημοκρατία

Latvijas Republikas vārdā

Lietuvos Respublikos vardu

Pour le Grand-Duché de Luxembourg

A Magyar Köztársaság részéről

Għal Malta

Voor het Koninkrijk der Nederlanden

Für die Republik Österreich

W imieniu Rzeczypospolitej Polskiej

Pela Repύblica Portuguesa

Pentru România

Za Republiko Slovenijo

Za Slovenskύ republiku

Suomen tasavallan puolesta

För Konungariket Sverige

For the United Kingdom of Great Britain and Northerm Ireland

За Европейсkatа общнoст For the European Community Por la Comunidad Europea Za Evropské společenstvί

For Det Europæiske Fællesskab Für die Europäische Gemeinschaft Euroopa Ühenduse nimel

Για την Ευρωπαϊκή Κοινότητα Pour la Communauté européenne Per la Comunità europea Eiropas Kopienas vārdā Europos bendrijos vardu

az Európai Közösség részéről Għall-Komunità Ewropea Voor de Europese Gemeenschap

W imieniu Wspόlnoty Europejskiej Pela Comunidade Europeia Pentru Comunitatea Europeană Za Eurόpske spoločenstvo

za Evropsko skupnost Euroopan yhteisön puolesta

På Europeiska gemenskapens vägnar

For the United States of America

LIITE 1

1 jakso

Kuten tämän sopimuksen 22 artiklassa määrätään, seuraavien Yhdysvaltojen ja jäsenvaltioiden välisten kahdenvälisten sopi- musten soveltaminen keskeytetään tai ne korvataan tällä sopimuksella:

a. Itävallan tasavalta: Lentoliikennesopimus, allekirjoitettu Wienissä 16 päivänä maaliskuuta 1989, muutettu 14 päi- vänä kesäkuuta 1995.

b. Belgian kuningaskunta: Lentoliikennesopimus, saatettu voimaan noottienvaihdolla Washingtonissa 23 päivänä loka- kuuta 1980, muutettu 22 päivänä syyskuuta 1986, 12 päivänä marraskuuta 1986, 5 päivänä marraskuuta 1993 ja 12 päivänä tammikuuta 1994.

(Muutettu 5 päivänä syyskuuta 1995 (sovelletaan väliaikaisesti).)

c. Bulgarian tasavalta: Siviili-ilmailun turvaamista koskeva sopimus, allekirjoitettu Sofiassa 24 päivänä huhtikuuta 1991.

d. Tšekin tasavalta: Lentoliikennesopimus, allekirjoitettu Prahassa 10 päivänä syyskuuta 1996, muutettu 4 päivänä kesä- kuuta 2001 ja 14 päivänä helmikuuta 2002.

e. Tanskan kuningaskunta: Lentoliikennesopimus, saatettu voimaan noottienvaihdolla Washingtonissa 16 päivänä jou- lukuuta 1944, muutettu 6 päivänä elokuuta 1954 ja 16 päivänä kesäkuuta 1995.

f. Suomen tasavalta: Lentoliikennesopimus, allekirjoitettu Helsingissä 29 päivänä maaliskuuta 1949; sopimukseen liit- tyvä pöytäkirja, allekirjoitettu 12 päivänä maaliskuuta 1980; vuoden 1949 sopimuksen ja vuoden 1980 pöytäkirjan muuttamisesta 9 päivänä kesäkuuta 1995 tehty sopimus.

g. Ranskan tasavalta: Lentoliikennesopimus, allekirjoitettu Washingtonissa 18 päivänä kesäkuuta 1998, muutettu 10 päivänä lokakuuta 2000, muutettu 22 päivänä tammikuuta 2002.

h. Saksan liittotasavalta: Lentoliikennesopimus ja noottienvaihto, allekirjoitettu Washingtonissa 7 päivänä heinäkuuta 1955, muutettu 25 päivänä huhtikuuta 1989.

(Sopimukseen liittyvä pöytäkirja, tehty 1 päivänä marraskuuta 1978; pöytäkirjaan liittyvä sopimus, tehty 24 päivänä toukokuuta 1994; vuoden 1955 sopimusta muuttava pöytäkirja, tehty 23 päivänä toukokuuta 1996; vuoden 1996 pöytäkirjaa muuttava sopimus, tehty 10 päivänä lokakuuta 2000 (kaikkia sovelletaan väliaikaisesti).)

i. Helleenien tasavalta: Lentoliikennesopimus, allekirjoitettu Ateenassa 31 päivänä heinäkuuta 1991, voimassaoloa piden- netty 31 päivään heinäkuuta 2007 heinäkuun 22 ja 28 päivänä 2006 suoritetulla noottienvaihdolla.

j. Unkarin tasavalta: Lentoliikennesopimus ja yhteisymmärryspöytäkirja, allekirjoitettu Budapestissa 12 päivänä heinä- kuuta 1989, voimassaoloa pidennetty 12 päivään heinäkuuta 2007 heinäkuun 11 ja 20 päivänä 2006 suoritetulla noottienvaihdolla.

k. Irlanti: Lentoliikennesopimus, saatettu voimaan noottienvaihdolla Washingtonissa 3 päivänä joulukuuta 1945, muu- tettu 25 päivänä tammikuuta 1988 ja 29 päivänä syyskuuta 1989, muutettu 25 päivänä heinäkuuta ja 6 päivänä syyskuuta 1990.

(Neuvottelumuistio, allekirjoitettu Washingtonissa 28 päivänä lokakuuta 1993 (sovelletaan väliaikaisesti).)

l. Italian tasavalta: Lentoliikennesopimus, muistio ja noottienvaihto, allekirjoitettu Roomassa 22 päivänä kesäkuuta 1970, muutettu 25 päivänä lokakuuta 1988; sopimukseen liittyvä yhteisymmärryspöytäkirja, allekirjoitettu 27 päi- vänä syyskuuta 1990; vuoden 1970 sopimusta muutettu 22 päivänä marraskuuta 1991 ja vuoden 1990 yhteisym- märryspöytäkirjaa 23 päivänä joulukuuta 1991; vuoden 1970 sopimusta muutettu 30 päivänä toukokuuta 1997 ja vuoden 1990 yhteisymmärryspöytäkirjaa 21 päivänä lokakuuta 1997; vuoden 1970 sopimusta täydentävä sopimus, tehty 30 päivänä joulukuuta 1998 ja 2 päivänä helmikuuta 1999.

(Vuoden 1970 sopimusta muuttava pöytäkirja, tehty 6 päivänä joulukuuta 1999 (sovelletaan väliaikaisesti).)

m. Luxemburgin suurherttuakunta: Lentoliikennesopimus, allekirjoitettu Luxemburgissa 19 päivänä elokuuta 1986, muu- tettu 6 päivänä kesäkuuta 1995, muutettu 13 ja 21 päivänä heinäkuuta 1998.

n. Malta: Lentoliikennesopimus, allekirjoitettu Washingtonissa 12 päivänä lokakuuta 2000.

o. Alankomaiden kuningaskunta: Lentoliikennesopimus, allekirjoitettu Washingtonissa 3 päivänä huhtikuuta 1957, vuo- den 1957 sopimusta muuttava pöytäkirja, tehty 31 päivänä maaliskuuta 1978; vuoden 1978 pöytäkirjaa muutettu 11 päivänä kesäkuuta 1986; vuoden 1957 sopimusta muutettu 13 päivänä lokakuuta ja 22 päivänä joulukuuta 1987; vuoden 1957 sopimusta muutettu 29 päivänä tammikuuta ja 13 päivänä maaliskuuta 1992; vuoden 1957 sopi- musta ja vuoden 1978 pöytäkirjaa muutettu 14 päivänä lokakuuta 1992.

p. Puolan tasavalta: Lentoliikennesopimus, allekirjoitettu Varsovassa 16 päivänä kesäkuuta 2001.

q. Portugalin tasavalta: Lentoliikennesopimus, allekirjoitettu Lissabonissa 30 päivänä toukokuuta 2000.

r. Romania: Lentoliikennesopimus, allekirjoitettu Washingtonissa 15 päivänä heinäkuuta 1998.

s. Slovakian tasavalta: Lentoliikennesopimus, allekirjoitettu Bratislavassa 22 päivänä tammikuuta 2001.

t. Espanjan kuningaskunta: Lentoliikennesopimus, allekirjoitettu Madridissa 20 päivänä helmikuuta 1973, sopimukseen liittyvä sopimus, tehty 20 päivänä helmikuuta, 31 päivänä maaliskuuta ja 7 päivänä huhtikuuta 1987; vuoden 1973 pöytäkirjaa muutettu 31 päivänä toukokuuta 1989; vuoden 1973 pöytäkirjaa muutettu 27 päivänä marraskuuta 1991.

u. Ruotsin kuningaskunta: Lentoliikennesopimus, saatettu voimaan noottienvaihdolla Washingtonissa 16 päivänä jou- lukuuta 1944, muutettu 6 päivänä elokuuta 1954 ja 16 päivänä kesäkuuta 1995.

v. Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta: Lentoliikennesopimus ja kirjeenvaihto, allekirjoitettu Bermudassa 23 päivänä heinäkuuta 1977; Pohjois-Atlantin lentoliikenteen maksuja koskeva sopimus, tehty 17 päi- vänä maaliskuuta 1978; vuoden 1977 sopimusta muuttava sopimus, tehty 25 päivänä huhtikuuta 1978; Pohjois- Atlantin lentoliikenteen hintoja koskevaa vuoden 1978 sopimusta muuttava ja laajentava sopimus, tehty 2 ja 9 päivänä marraskuuta 1978; vuoden 1977 sopimusta muuttava sopimus, tehty 4 päivänä joulukuuta 1980; vuoden 1977 sopi- musta muuttava sopimus, tehty 20 päivänä helmikuuta 1985; vuoden 1977 sopimuksen 7 artiklaa, liitettä 2 ja lii- tettä 5 muuttava sopimus, tehty 25 päivänä toukokuuta 1989; vuoden 1977 sopimukseen tehtyjä muutoksia, Heathrow’n lentoaseman liikennemaksuja koskevan Yhdysvaltojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisen välimies- menettelyn päättämistä ja Yhdistyneen kuningaskunnan tekemän välimiesmenettelyn aloittamista koskevaa pyyntöä, jonka Yhdistynyt kuningaskunta teki suurlähetystön nootilla nro 87 13 päivänä lokakuuta 1993 sekä välimiesmenet- telyn taustalla olleiden asioiden ratkaisua koskeva sopimus, tehty 11 päivänä maaliskuuta 1994; vuoden 1977 sopi- musta muuttava sopimus, tehty 27 päivänä maaliskuuta 1997.

(11 päivänä syyskuuta 1986 päivätyssä neuvottelumuistiossa mainitut järjestelyt, joita sovelletaan väliaikaisesti; 27 päivänä heinäkuuta 1990 päivätyssä kirjeenvaihdossa mainitut järjestelyt; 11 päivänä maaliskuuta 1991 päivätyssä neuvottelumuistiossa mainitut järjestelyt; 6 päivänä lokakuuta 1994 päivätyssä kirjeenvaihdossa mainitut järjestelyt; 5 päivänä kesäkuuta 1995 päivätyssä neuvottelumuistiossa mainitut järjestelyt; 31 päivänä maaliskuuta ja 3 päivänä huhtikuuta 2000 päivätyssä kirjeenvaihdossa mainitut järjestelyt (kaikkia sovelletaan väliaikaisesti).)

2 jakso

Sen estämättä, mitä tämän liitteen 1 jaksossa määrätään, sellaisten alueiden osalta, jotka eivät kuulu tämän sopimuksen 1 artiklassa olevan aluetta koskevan määritelmän soveltamisalaan, jatketaan mainitun jakson e kohdassa (Tanska–Yhdys- vallat), g kohdassa (Ranska–Yhdysvallat) ja v kohdassa (Yhdistynyt kuningaskunta–Yhdysvallat) mainittujen sopimusten soveltamista kyseisten sopimusten määräysten mukaisesti.

3 jakso

Sen estämättä, mitä tämän sopimuksen 3 artiklassa määrätään, Yhdysvaltojen lentoyhtiöillä ei ole oikeutta tarjota pelkkiä rahtikuljetuksia, jos ne eivät ole osa Yhdysvalloista yhteen tai useampaan jäsenvaltion kohteeseen suuntautuvaa liiken- nettä, lukuun ottamatta Tšekin tasavaltaan, Ranskan tasavaltaan, Saksan liittotasavaltaan, Luxemburgin suurherttuakun- taan, Maltaan, Puolan tasavaltaan, Portugalin tasavaltaan ja Slovakian tasavaltaan saapuvaa tai sieltä lähtevää liikennettä.

4 jakso

Sen estämättä, mitä muualla tässä sopimuksessa määrätään, tämän jakson määräyksiä sovelletaan Irlannin ja Yhdysvalto- jen väliseen yhdistettyyn reitti- tai tilauslentoliikenteeseen IATA:n talviliikennekauden 2006/2007 alusta IATA:n talvilii- kennekauden 2007/2008 loppuun.

a. i) Kaikki Yhdysvaltojen ja yhteisön lentoyhtiöt voivat liikennöidä kolme suoraa lentoa Yhdysvaltojen ja Dublinin välillä jokaista Yhdysvaltojen ja Shannonin välillä liikennöitävää suoraa lentoa kohden. Suorien Dublinin lento- jen liikenneoikeudet perustuvat lentojen keskimääräiseen määrään kolmen liikennekauden mittaisen siirtymäkau- den aikana. Lennon katsotaan olevan suora lento Dubliniin tai Dublinista taikka suora lento Shannoniin tai Shannonista, jos kyseiset lentoasemat ovat lennon ensimmäinen saapumiskohde tai viimeinen lähtökohde Irlannissa.

ii) Tämän jakson a kohdan i alakohdassa määrätty velvoite liikennöidä Shannoniin päättyy, jos jokin lentoyhtiö aloittaa reittilennot tai yhdistetyn reitti- tai tilauslentoliikenteen Yhdysvaltojen ja Dublinin välillä kumpaan tahansa suuntaan eikä liikennöi vähintään yhtä suoraa lentoa Shannoniin kolmea Dubliniin lennettävää suoraa lentoa kohden, määriteltynä siirtymäkauden keskiarvon perusteella.

b. Yhdysvaltojen ja Irlannin välisen liikenteen osalta yhteisön lentoyhtiöt voivat liikennöidä ainoastaan Bostoniin, New Yorkiin, Chicagoon ja Los Angelesiin sekä kolmeen muuhun Yhdysvaltojen kohteeseen, jotka on ilmoitettava Yhdys- valloille niiden valinnan tai muuttamisen yhteydessä. Näillä lennoilla voidaan tehdä välilasku muissa jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa olevissa kohteissa.

c. Yhteisten reittitunnusten käyttö sallitaan Irlannin ja Yhdysvaltojen välisessä liikenteessä ainoastaan, jos lentoon sisäl- tyy välilasku muissa Euroopan yhteisön kohteissa. Muita yhteisten reittitunnusten käyttämistä koskevia järjestelyjä harkitaan kohteliaisuus- ja vastavuoroisuusnäkökohtien perusteella.

LIITE 2

Lentoliikennealan kilpailukysymyksiin liittyvä yhteistyö

1 artikla

Tässä liitteessä määrätyn yhteistyön toteuttamisesta vastaavat Amerikan yhdysvaltojen liikenneministeriö ja Euroopan yhtei- söjen komissio (jäljempänä ’osallistujat’) Yhdysvaltojen ja Euroopan yhteisön lentoliikenneteollisuuden kilpailukysymysten käsittelyyn liittyvien omien tehtäviensä mukaisesti.

2 artikla

Tarkoitus

Yhteistyön tavoitteena on:

1. edistää yhteisymmärrystä siitä, miten osallistujat soveltavat omien kilpailujärjestelmiensä mukaisia lakeja, menettelyjä ja käytäntöjä edistääkseen lentoliikennealan kilpailua;

2. auttaa osallistujia ymmärtämään lentoliikennealan kehityksen vaikutukset kilpailuun kansainvälisillä ilmailumarkkinoilla;

3. vähentää mahdollisia ristiriitoja, joita saattaa aiheutua osallistujien soveltaessa omia kilpailujärjestelmiään transatlant- tisia markkinoita koskeviin sopimuksiin ja muihin yhteistyöjärjestelyihin;

4. edistää sopimuksia ja muita yhteistyöjärjestelyjä koskevia yhteensopivia sääntelytoimia lisäämällä tietämystä menetel- mistä, analyysitekniikoista, kuten asiaankuuluvien markkinoiden määrittelystä ja kilpailuvaikutusten analyysistä, sekä ongelmien ratkaisukeinoja, joita osallistujat käyttävät riippumattomassa kilpailuvalvonnassaan.

3 artikla

Määritelmät

Tässä liitteessä tarkoitetaan ’kilpailujärjestelmällä’ lakeja, menettelyjä ja käytäntöjä, joiden mukaisesti osallistujat valvovat lentoyhtiöiden välisiä sopimuksia ja muita yhteistyöjärjestelyjä kansainvälisillä markkinoilla. Euroopan yhteisön osalta jär- jestelmään sisältyvät muun muassa, ei kuitenkaan ainoastaan, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81, 82 ja 85 artikla ja niitä koskevat perustamissopimuksen mukaisesti annetut täytäntöönpanoasetukset sekä niiden mahdolliset muutokset. Liikenneministeriön osalta järjestelmään sisältyvät muun muassa, ei kuitenkaan ainoastaan, Yhdysvaltojen liittovaltion lain (United States Code) 49 osaston 41308, 41309 ja 41720 pykälä sekä sen täytäntöönpanoasetukset ja siihen liittyvät ennakkotapaukset.

4 artikla

Yhteistyöalat

Jollei 5 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan ehdoista muuta johdu, osallistujien väliseen yhteistyöhön on kuuluttava:

1) Osallistujien edustajien, myös kilpailuasiantuntijoiden, väliset periaatteessa kaksi kertaa vuodessa järjestettävät koko- ukset, joissa neuvotellaan lentoliikennealan kehityksestä, molempia osapuolia kiinnostavista kilpailupoliittisista kysy- myksistä ja kilpailulainsäädännön soveltamista kansainväliseen ilmailuun erityisesti transatlanttisilla markkinoilla koskevista analyyttisistä lähestymistavoista. Edellä mainitut neuvottelut voivat lisätä osallistujien ymmärtämystä lähes- tymistavoista, joita toinen osallistuja soveltaa kilpailukysymyksiin, mukaan luettuina nykyiset yhteneväisyydet, sekä näiden lähestymistapojen yhdenmukaisuutta erityisesti lentoyhtiöiden välisten sopimusten osalta.

2) Osallistujien väliset neuvottelut, joita voidaan järjestää milloin tahansa yhteisestä sopimuksesta tai kumman tahansa osallistujan pyynnöstä, tähän liitteeseen liittyvistä kysymyksistä, mukaan luettuina erityistapaukset.

3) Muiden valtion viranomaisten edustajien kutsuminen 1 ja 2 kohdan nojalla järjestettäviin kokouksiin tai neuvottelui- hin kumman tahansa osallistujan toimesta tämän harkinnan mukaan.

4) Ilmoittaminen hyvissä ajoin seuraavista toimenpiteistä tai asioista, joilla ilmoituksen tekevän osallistujan mielestä voi olla merkittäviä vaikutuksia toisen osallistujan kilpailuetuihin:

a. liikenneministeriön osalta (i) menettelyt kansainvälistä lentoliikennettä harjoittavien lentoyhtiöiden välisten sopi- musten ja muiden yhteistyöjärjestelyjen, erityisesti Yhdysvaltojen ja Euroopan yhteisön lainsäädännön mukai- sesti järjestäytyneitä lentoyhtiöitä koskevien kilpailuoikeudellisten vapautusten, hyväksymistä koskevien hakemusten tarkastelemiseksi, ja (ii) liikenneministeriön saamat ilmoitukset Yhdysvaltojen liittovaltion lain (Uni- ted States Code) 49 osaston 41720 pykälän mukaisesti tehdyistä yhteisyrityssopimuksista;

b. Euroopan yhteisöjen komission osalta (i) menettelyt kansainvälistä lentoliikennettä harjoittavien lentoyhtiöiden välisten sopimusten ja muiden yhteistyöjärjestelyjen, erityisesti Yhdysvaltojen ja Euroopan yhteisön lainsäädän- nön mukaisesti järjestäytyneitä lentoyhtiöitä koskevien liittoumien ja muiden yhteistyöjärjestelyjen, tarkastelemi- seksi, ja (ii) Euroopan unionin kilpailulainsäädäntöä koskevien yksittäisten tai ryhmäpoikkeusten tarkastelu.

5) Ilmoitukset sellaisten osallistujan sähköisesti tai muulla tavalla arkistoimien tietojen saatavuudesta ja saatavuutta sää- televistä ehdoista, joilla kyseisen osallistujan mukaan voi olla merkittäviä vaikutuksia toisen osallistujan kilpailuetuihin.

6) Ilmoitukset muista toiminnoista, jotka liittyvät lentoliikenteen kilpailupolitiikkaan ja joista ilmoituksen tekevä osallis- tuja katsoo olevan asianmukaista ilmoittaa.

5 artikla

Tietojen käyttö ja luovuttaminen

1. Tämän liitteen määräyksistä poiketen kummankaan osallistujan ei odoteta luovuttavan toiselle osallistujalle tietoja, joiden luovuttaminen niitä pyytäneelle osallistujalle

a. on kielletty tietoja hallussaan pitävän osallistujan lakien, määräysten ja käytäntöjen nojalla; tai

b. olisi tietoja hallussaan pitävän osallistujan tärkeiden etujen vastaista.

2. Osallistujan on siinä määrin kuin se on mahdollista käsiteltävä luottamuksellisina tietoja, jotka toinen osallistuja on sille tämän liitteen mukaisesti luottamuksellisesti luovuttanut, ja vastustettava tällaisten tietojen luovuttamista kolmannelle osapuolelle, ellei tietoja hallussaan pitävältä osallistujalta saada tietojen luovuttamista koskevaa lupaa. Kumpikin osallistuja pyrkii ilmoittamaan toiselle osallistujalle aina, kun sellaisia tietoja, joita aiotaan vaihtaa neuvotteluissa tai muulla tavoin, voidaan edellyttää luovutettavan julkisessa menettelyssä.

3. Jos osallistuja luovuttaa tämän liitteen mukaisesti luottamuksellisesti tietoja toiselle osallistujalle 2 artiklassa määrät- tyjä tarkoituksia varten, tiedot saavan osallistujan olisi käytettävä kyseisiä tietoja ainoastaan näihin tarkoituksiin.

6 artikla

Täytäntöönpano

1. Kummankin osallistujan on nimettävä edustaja, joka on vastuussa tämän liitteen mukaisesti toteutettavien toimenpi- teiden koordinoinnista.

2. Tämä liite ja kaikki osallistujan sen nojalla toteuttamat toimet on

a. tarkoitus panna täytäntöön ainoastaan siinä määrin kuin se on kyseiseen osallistujaan sovellettavien lakien, määräys- ten ja käytäntöjen mukaista;

sekä

b. tarkoitus panna täytäntöön rajoittamatta kuitenkaan Euroopan yhteisöjen ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen väli- sen, niiden kilpailulakien soveltamista koskevan sopimuksen soveltamista.

LIITE 3

Yhdysvaltojen hallituksen liikennealan hankintamenettelyt

Yhteisön lentoyhtiöillä on oikeus kuljettaa matkustajia ja rahtia reitti- ja tilauslennoilla, joiden osalta Yhdysvaltojen muu kuin puolustushallinnon alan ministeriö, virasto tai muu hallintoelin (1) saa kuljetussopimuksen itselleen tai toteuttaa jär- jestelyä, jonka mukaisesti hallitus maksaa kuljetuksen tai maksu suoritetaan Yhdysvaltojen hallituksen käyttöön osoite- tuista määrärahoista, tai (2) järjestää kuljetuksen toiseen maahan tai toisen maan puolesta tai kansainvälisen tai muun järjestön puolesta korvauksetta ja kyseinen kuljetus tapahtuu (a) Yhdysvalloissa sijaitsevan kohteen ja jäsenvaltiossa sijait- sevan kohteen välillä, lukuun ottamatta – ainoastaan matkustajien osalta – kohteita, joiden välillä on voimassa kaupunki- paria koskeva sopimushinta, tai (b) minkä tahansa kahden kohteen välillä Yhdysvaltojen ulkopuolella. Tätä kohtaa ei sovelleta puolustusministerin tai jostakin puolustushaarasta vastaavan ministerin hankkimaan tai rahoittamaan kuljetukseen.

LIITE 4

Omistusoikeuteen, investointeihin ja määräysvaltaan liittyvät muut asiat

1 artikla

Sopimuspuolen lentoyhtiöiden omistusoikeudet

1. Jäsenvaltion tai jäsenvaltioiden kansalaiset voivat omistaa yhdysvaltalaisen lentoyhtiön osakkeita kahdella edellytyk- sellä. Ensimmäisenä edellytyksenä on, että kaikkien ulkomaiden kansalaisten yhteenlaskettu omistusosuus ei ylitä 25:tä prosenttia yhtiön äänivallasta. Toisena edellytyksenä on, että yhdysvaltalainen lentoyhtiö ei ole ulkomaiden kansalaisten tosiasiallisessa määräysvallassa. Edellyttäen, että ulkomainen omistus rajoittuu 25 prosenttiin äänivallasta:

a. jäsenvaltion tai jäsenvaltioiden kansalaisten omistusosuuden, joka vastaa

i) enintään 25:tä prosenttia yhdysvaltalaisen lentoyhtiön äänivallasta, ja/tai

ii) 49,9:ää prosenttia yhdysvaltalaisen lentoyhtiön koko osakepääomasta,

ei katsota sellaisenaan muodostavan kyseisen lentoyhtiön tosiasiallista määräysvaltaa; ja

b. sen, että jäsenvaltion tai jäsenvaltioiden kansalaiset omistavat 50 prosenttia jonkin yhdysvaltalaisen lentoyhtiön koko osakepääomasta, ei katsota muodostavan kyseisen lentoyhtiön tosiasiallista määräysvaltaa. Tällaista omistajuutta arvi- oidaan tapauskohtaisesti.

2. Yhdysvaltojen kansalaiset voivat omistaa jonkin yhteisön lentoyhtiön osakkeita kahdella edellytyksellä. Ensimmäi- senä edellytyksenä on, että jäsenvaltioiden ja/tai jäsenvaltioiden kansalaiset omistavat enemmistön lentoyhtiöstä. Toisena edellytyksenä on, että lentoyhtiö on kyseisten jäsenvaltioiden ja/tai kansalaisten tosiasiallisessa määräysvallassa.

3. Tämän sopimuksen 4 artiklan b alakohtaa ja 5 artiklan 1 kohdan b alakohtaa sovellettaessa ECAA:n jäsentä kohdel- laan tämän sopimuksen allekirjoituspäivästä alkaen jäsenvaltiona ja sen kansalaisia jäsenvaltion kansalaisina. Sekakomitea voi päättää, että tätä määräystä sovelletaan ECAA:n uusiin jäseniin ja niiden kansalaisiin.

4. Sen estämättä, mitä 2 kohdassa määrätään, Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot pidättävät itsellään oikeuden rajoit- taa yhteisön lentoyhtiössä Yhdysvaltojen kansalaisten äänivallan, joka on saatu tämän sopimuksen allekirjoittamisen jäl- keen, tasolle, joka vastaa Yhdysvaltojen ulkomaiden kansalaisille myöntämää äänivallan tasoa yhdysvaltalaisissa lentoyhtiöissä edellyttäen, että mainitun oikeuden käyttäminen on kansainvälisen oikeuden mukaista.

2 artikla

Kolmansien maiden lentoyhtiöiden omistusoikeudet ja määräysvalta

1. Kumpikaan sopimuspuoli ei saa käyttää kolmannen maan kanssa tehtyihin lentoliikennejärjestelyihin perustuvia oikeuksia kyseisen kolmannen maan lentoyhtiöiden liikennöintilupien epäämiseksi tai peruuttamiseksi kokonaan tai tila- päisesti sillä perusteella, että kyseisen lentoyhtiön huomattava omistusosuus kuuluu toiselle sopimuspuolelle, sen kansalai- sille tai molemmille.

2. Yhdysvallat ei saa käyttää lentoliikennejärjestelyihin perustuvia oikeuksia Liechtensteinin ruhtinaskunnan, Sveitsin valaliiton, tämän sopimuksen allekirjoituspäivänä ECAA:n kuuluvan valtion eikä sellaisen Afrikan maan, joka soveltaa Yhdysvaltojen kanssa tehtyjä Open Skies -lentoliikennesopimuksia sopimuksen allekirjoituspäivänä, lentoyhtiön liikennöin- tilupien epäämiseksi eikä peruuttamiseksi kokonaan tai tilapäisesti eikä niiden rajoittamiseksi sillä perusteella, että kyseisen lentoyhtiön tosiasiallinen määräysvalta kuuluu jäsenvaltiolle tai jäsenvaltioille tai niiden kansalaisille tai molemmille.

3. Sekakomitea voi päättää, että kumpikaan osapuoli ei saa käyttää tämän artiklan 2 kohdassa mainittuja oikeuksia tietyn maan tai tiettyjen maiden lentoyhtiöiden osalta.

3 artikla

Lentoyhtiöiden määräysvalta

1. Euroopan yhteisön lentoliikenteen harjoittajien omistusoikeuksiin ja määräysvaltaan sovellettavista säännöistä sääde- tään yhteisön lentoliikenteen harjoittajien toimiluvista 23 päivänä heinäkuuta 1992 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2407/92. Asetuksen nojalla vastuu liikennelupien myöntämisestä yhteisön lentoliikenteen harjoittajalle kuuluu jäsenvaltioille. Jäsenvaltiot soveltavat asetusta (ETY) N:o 2407/92 kansallisten säädöstensä ja menettelyjensä mukaisesti.

2. Yhdysvalloissa sovellettavista säännöistä säädetään Yhdysvaltojen liittovaltion lain (United States Code) 49 osaston 40102 pykälän a momentin 2 alamomentissa sekä 41102 ja 41103 pykälässä, joissa edellytetään, että liikenneministeriön yhdysvaltalaiselle ”lentoliikenteenharjoittajalle” ”lentoliikenteen” harjoittamista varten myöntämät luvat, joko toimiluvat, poikkeusluvat tai syöttöliikenneluvat, voidaan myöntää ainoastaan Yhdysvaltojen kansalaisille Yhdysvaltojen liittovaltion lain 49 osaston 40102 pykälän a momentin 15 alamomentin mukaisesti. Kyseisessä osastossa edellytetään, että puheen- johtaja ja kaksi kolmasosaa yhtiön hallituksesta ja muusta ylimmästä johdosta on Yhdysvaltojen kansalaisia tai että Yhdys- valtojen kansalaisilla on vähintään 75 prosenttia äänivallasta ja että yhtiön tosiasiallinen määräysvalta kuuluu Yhdysvaltojen kansalaisille. Hakijan on alun perin täytettävä mainittu edellytys, ja luvan saaneiden Yhdysvaltojen lentoyhtiöiden on jat- kuvasti täytettävä kyseinen edellytys.

3. Se, miten kumpikin sopimuspuoli soveltaa käytännössä lakejaan ja määräyksiään, vahvistetaan tämän liitteen lisäyksessä.

Lisäys liitteeseen 4

1. Yhdysvalloissa kaikkien yhdysvaltalaisten hakijoiden, jotka hakevat toimilupaa, poikkeuslupaa tai syöttöliikennelupaa lentoliikenteen harjoittamista varten, kansalaisuus on selvitettävä. Alkuperäinen lupahakemus rekisteröidään viralli- seen julkiseen luetteloon ja käsitellään hakijan ja muiden asiaan liittyvien osapuolten esittämien asiakirjojen kanssa. Liikenneministeriö ratkaisee asian lopullisella päätöksellä, joka perustuu asiaa koskeviin virallisiin julkisiin asiakirjoi- hin, mukaan lukien asiakirjat, joille on myönnetty luottamuksellinen käsittely. Liikenneministeriö voi käsitellä vaati- mustenmukaisuuden seurantaa koskevaa tapausta epävirallisesti tai luettelomenettelyllä, joka vastaa alkuperäisten hakemusten yhteydessä sovellettavaa menettelyä.

2. Liikenneministeriön selvitykset perustuvat aikaisempiin tapauksiin, joissa otetaan huomioon muun muassa rahoitus- markkinoiden ja investointirakenteiden muuttuva luonne sekä liikenneministeriön halukkuus ottaa huomioon ulko- maisia investointeja koskevat uudet lähestymistavat, jotka ovat Yhdysvaltojen lainsäädännön mukaisia. Liikenneministeriö tekee yhteistyötä hakijoiden kanssa ehdotettujen investointimuotojen harkitsemiseksi ja hakijoi- den avustamiseksi sellaisten liiketoimien toteuttamisessa, jotka ovat täysin Yhdysvaltojen kansalaisuuslain mukaisia; hakijat kysyvät myös säännöllisesti neuvoja liikenneministeriön henkilökunnalta ennen kuin viimeistelevät hakemuk- sensa. Ennen virallisen käsittelyn aloittamista liikenneministeriön henkilökunta voi keskustella kysymyksistä, jotka koskevat kansalaisuusasioita tai ehdotetun liiketoimen muita näkökohtia, ja ehdottaa tarvittaessa ratkaisuja, jotka mah- dollistaisivat sen, että ehdotettu liiketoimi täyttäisi täysin Yhdysvaltojen kansalaisuuslain vaatimukset.

3. Selvittäessään sekä alkuperäistä että jatkuvaa kansallista omistusta ja vaatimustenmukaisuutta liikenneministeriö ottaa huomioon kaikki yhdysvaltalaiseen lentoyhtiöön vaikuttavat olosuhteet, ja ministeriössä aikaisemmin käsiteltyjen tapa- usten perusteella on voitu ottaa huomioon Yhdysvaltojen ja ulkomaisten sijoittajien kotimaiden ilmailusuhteiden luonne. Tämän sopimuksen puitteissa liikenneministeriö suhtautuu EU:n kansalaisten investointeihin vähintään yhtä myönteisesti kuin se suhtautuisi kahdenvälisten tai monenvälisten Open Skies -lentoliikennesopimuskumppaneiden investointeihin.

4. Euroopan unionissa asetuksen (ETY) N:o 2407/92 4 artiklan 5 kohdassa säädetään, että Euroopan komissio tutkii jäsenvaltion pyynnöstä, onko 4 artiklassa säädetyt vaatimukset täytetty, ja tekee tarvittaessa asiasta päätöksen. Pää- töstä tehdessään komission on varmistettava, että asiassa noudatetaan menettelyllisiä oikeuksia, jotka Euroopan yhtei- söjen tuomioistuin on tunnustanut yhteisön oikeuden yleisiksi periaatteiksi, mukaan lukien asianosaisten oikeus tulla kuulluksi oikeaan aikaan.

5. Soveltaessaan lakejaan ja määräyksiään kummankin osapuolen on varmistettava, että liiketoimia koskevat asiat, joi- hin liittyy toisen osapuolen kansalaisten johonkin sen lentoyhtiöön tekemiä investointeja, käsitellään oikeudenmukai- sesti ja viipymättä.

LIITE 5

Luvakkeet ja tuotemerkit

1. Kummankaan osapuolen lentoyhtiöitä ei saa estää osallistumasta luvake- tai tuotemerkkijärjestelyihin, tuotemerkkien suojaamista koskevat ehdot ja operatiiviset kysymykset mukaan luettuina, edellyttäen, että: ne ovat erityisesti voi- massa olevien valvontaa koskevien lakien ja asetusten mukaisia; lentoyhtiön kykyä toimia luvakejärjestelyn ulkopuo- lella ei vaaranneta; järjestely ei johda siihen, että ulkomainen lentoyhtiö ryhtyy kabotaasiliikenteeseen; ja noudatetaan sovellettavaa sääntelyä, kuten kuluttajansuojaa koskevia määräyksiä, mukaan lukien palvelun tarjoavan lentoyhtiön tietojen luovuttamista koskevat määräykset. Jos nämä vaatimukset täytetään, molempien osapuolten lentoyhtiöiden väliset tiiviit liiketoimintasuhteet ja yhteistyöjärjestelyt ovat sallittuja, eikä mikään seuraavista muun muassa luvake- ja tuotemerkkijärjestelyjä koskevista tekijöistä sellaisenaan muodostu valvontakysymykseksi muutoin kuin poikkeusolosuhteissa:

a) luvakkeen antajan tuote- tai tavaramerkin käyttö tai esillä pitäminen, mukaan lukien määräykset maantieteelli- sestä alueesta, jolla tuote- tai tavaramerkkiä voidaan käyttää;

b) luvakkeen antajan tuotemerkin värien ja logon esillä pitäminen luvakkeen haltijan ilma-aluksessa, mukaan lukien tällaisen tuote- tai tavaramerkin, logon tai vastaavan tunnuksen esillä pitäminen näkyvästi luvakkeen haltijan ilma-aluksessa ja henkilökunnan työasuissa;

c) tuote- tai tavaramerkin tai logon käyttäminen tai esillä pitäminen luvakkeen haltijan lentoaseman rakennelmissa ja laitteissa tai niiden yhteydessä;

d) markkinointitarkoituksiin laadittujen asiakaspalvelustandardien ylläpitäminen;

e) sellaisten asiakaspalvelustandardien ylläpitäminen, jotka on laadittu luvakkeeseen liittyvän tuotemerkin eheyden suojelemiseksi;

f) kaupallisia standardiehtoja koskevien lupamaksujen käyttö;

g) kanta-asiakasohjelmiin osallistumisen tarjoaminen, mukaan lukien etuuksien kartuttaminen; ja

h) oikeuden myöntäminen luvakkeen antajalle tai luvakkeen haltijalle luvakkeita ja tuotemerkkejä koskevissa sopi- muksissa lopettaa järjestely ja poistaa tuotemerkki, edellyttäen, että Yhdysvaltojen kansalaisilla on edelleen mää- räysvalta yhdysvaltalaisessa lentoyhtiössä tai vastaavasti jäsenvaltioiden kansalaisilla yhteisön lentoyhtiössä.

2. Luvake- ja tuotemerkkijärjestelyt ovat itsenäisiä, mutta ne ovat voimassa yhtä aikaa sellaisten yhteisten reittitunnus- ten käyttöä koskevien järjestelyjen kanssa, jotka edellyttävät, että kummallakin lentoyhtiöllä on tarvittava sopimus- puolen myöntämä lupa tämän sopimuksen 10 artiklan 7 kohdan mukaisesti.

Yhteinen julistus

Yhdysvaltojen sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden edustajat vahvistivat, että Brysselissä 2 päivänä maaliskuuta 2007 parafoitu lentoliikennesopimus, joka on määrä allekirjoittaa 30 päivänä huhtikuuta 2007, on määrä saattaa todistusvoimaiseksi muilla kielillä siten kuin määrätään joko kirjeenvaihdolla ennen sopi- muksen allekirjoittamista tai sekakomitean päätöksellä sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen.

Tämä yhteinen julistus on erottamaton osa lentoliikennesopimusta.

Yhdysvaltojen puolesta:

Päiväys: 18 päivänä huhtikuuta 2007

Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden puolesta: ad referendum

Päiväys: 18 päivänä huhtikuuta 2007

NEUVOTTELUMUISTIO

1. Euroopan yhteisöä ja sen jäsenvaltioita ja Amerikan yhdysvaltoja edustavat valtuuskunnat kokoontuivat Brysselissä 27.2.–2.3.2007 saattaakseen päätökseen neuvottelut kattavasta lentoliikennesopimuksesta. Valtuuskuntien osallistujaluettelot ovat lisäyksessä A.

2. Valtuuskunnat pääsivät alustavaan yhteisymmärrykseen sopimuksesta ja parafoivat sen tekstin (jäljem- pänä ’sopimus’, esitetty liitteenä lisäyksessä B). Valtuuskunnat aikovat toimittaa sopimusehdotuksen viran- omaistensa hyväksyttäväksi, jotta sopimus voisi tulla voimaan lähitulevaisuudessa.

3. Valtuuskunnat vahvistivat 1 artiklan 2 kohdan osalta, että lentoliikenteen määritelmään sisältyvät tilaus- lentoliikenteen kaikki muodot. Ne totesivat myös, että viittaus ”yleisölle tarjottuun” kuljettamiseen ei rajoita osaomistuksesta parhaillaan käytävien neuvottelujen lopputulosta.

4. EU:n valtuuskunta totesi 1 artiklan 5 kohdan osalta, että jäsenvaltioiden välisiä lentoja pidetään yhteisön oikeuden nojalla yhteisön sisäisinä lentoina.

5. EU:n valtuuskunta totesi 1 artiklan 6 kohdan osalta, että sopimuksen määräykset eivät vaikuta Euroo- pan yhteisön perustamissopimuksesta johtuvaan toimivallan jakautumiseen Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden kesken.

6. EU:n valtuuskunta vahvisti, että merentakaiset alueet, joihin Euroopan yhteisön perustamissopimusta sovelletaan, ovat Ranskan merentakaiset departementit (Guadeloupe, Martinique, Réunion, Guayana), Azorit, Madeira ja Kanariansaaret.

7. EU:n valtuuskunta vahvisti vastauksena Yhdysvaltojen valtuuskunnan kysymykseen, että Euroopan yhtei- sön lainsäädännön nojalla yhteisön lentoyhtiön on saatava sekä lentotoimintalupansa että liikennelu- pansa maalta, jossa sillä on päätoimipaikkansa. Mikään lentoyhtiö ei myöskään voi saada lentotoimintalupaa eikä liikennelupaa useammalta kuin yhdeltä maalta.

8. EU:n valtuuskunta selitti 3 artiklan 1, 3 ja 5 kohdan, liitteessä 4 olevan 1 artiklan 3 kohdan ja liit- teessä 4 olevan 2 artiklan 2 kohdan osalta ja vastauksena Yhdysvaltojen valtuuskunnan kysymykseen, että sopimuksen allekirjoituspäivänä Euroopan yhteisen ilmailualueen jäseniä ovat Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden lisäksi Albanian tasavalta, Bosnia ja Hertsegovina, Kroatian tasavalta, Islannin tasavalta, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Montenegron tasavalta, Norjan kuningaskunta, Serbian tasa- valta ja Yhdistyneiden Kansakuntien väliaikainen hallinto Kosovossa.

9. Yhdysvaltojen valtuuskunta selitti vastauksena EU:n valtuuskunnan kysymykseen, että seuraavat maat panevat täytäntöön Open Skies -lentoliikennesopimuksia Yhdysvaltojen kanssa sopimuksen allekirjoitus- päivästä alkaen: Burkina Faso, Kap Verden tasavalta, Kamerunin tasavalta, Tšadin tasavalta, Gabonin tasa- valta, Gambian tasavalta, Ghanan tasavalta, Etiopian demokraattinen liittotasavalta, Liberian tasavalta, Madagaskarin tasavalta, Malin tasavalta, Marokon kuningaskunta, Namibian tasavalta, Nigerian liittota- savalta, Senegalin tasavalta, Tansanian yhdistynyt tasavalta ja Ugandan tasavalta. Yhdysvaltojen valtuus- kunta ilmoitti myös aikovansa kohdella Kenian tasavallan lentoyhtiöitä samalla tavalla kuin Open Skies

-lentoliikennesopimuksia täytäntöön panevien valtioiden lentoyhtiöitä liitteessä 4 olevan 2 artiklan 2 koh- dan osalta.

10. Yhdysvaltojen valtuuskunta totesi 4 artiklan osalta, että Yhdysvaltojen liikenneministeriö vaatii kaikkia ulkomaisia lentoyhtiöitä, jotka hakevat lupaa tarjota palveluja sopimuksen nojalla, ilmoittamaan sen len- totoimintaluvan ja liikenneluvan myöntäneen vastuuviranomaisen, ja selvittämään näin, mikä viranomai- nen on vastuussa kyseisen lentoliikenteen harjoittajan turvallisuutta ja turvatoimia koskevasta sekä muusta säännönmukaisesta valvonnasta.

11. Sopimuksen 8 artiklassa tarkoitetaan ’vastuuviranomaisilla’ toisaalta Yhdysvaltojen liittovaltion ilmailu- hallintoa (Federal Aviation Administration) ja toisaalta Euroopan yhteisön ja/tai jäsenvaltioiden viran- omaisia, jotka ovat vastuussa 1 kohdassa tarkoitettujen todistusten ja lupakirjojen myöntämisestä tai niiden pätevyyden tunnustamisesta tai 2 kohdassa tarkoitettujen turvallisuusmääräysten ja -vaatimusten noudattamisesta ja valvomisesta tapauksen mukaan. Tämän lisäksi vastuuviranomaisten on tapauksissa, joissa pyydetään neuvotteluja 2 kohdan mukaisesti, varmistettava, että neuvotteluihin otetaan mukaan ne paikallis- tai alueviranomaiset, jotka lain tai määräyksen nojalla tai käytännössä ovat vastuussa kyseessä olevaan asiaan liittyvästä turvallisuusvalvonnasta.

12. Valtuuskunnat vahvistivat 9 artiklan osalta, että sopimuspuolet aikovat mahdollisuuksien mukaan var- mistaa, että ehdotetut turvatoimenpiteet sovitetaan yhteen niin hyvin kuin mahdollista, jotta voidaan minimoida uhka ja lieventää uusien toimenpiteiden mahdollisesti kielteisiä seurauksia. Valtuuskunnat totesivat myös, että 9 artiklan 7 kohdassa tarkoitetut kanavat ovat käytettävissä voimassa olevia ja ehdo- tettuja turvavaatimuksia koskevien vaihtoehtoisten toimenpiteiden tarkastelemiseksi, erityisesti rajatur- vallisuutta ja liikenneturvaa koskeva poliittinen vuoropuhelu ja liikenneturvaa käsittelevä EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistyöryhmä. Tämän lisäksi Yhdysvaltojen valtuuskunta totesi, että määräysten hyväk- symistä koskevassa Yhdysvaltojen menettelyssä annetaan yleensä asianosaisille mahdollisuus esittää näke- myksensä ehdotetuista määräyksistä ja ehdottaa niille vaihtoehtoja ja että tällaiset näkemykset otetaan menettelyssä huomioon.

13. Keskusteltaessa 9 artiklan 6 kohdasta Yhdysvaltojen valtuuskunta selvitti, että liikenneturvaviranomai- sen (Transportation Security Administration, TSA) on annettava välittömästi turvamääräys, kun se päät- tää, että hätätoimet ovat tarpeen liikenteen turvaamisen suojaamiseksi. Tällaisilla toimilla on tarkoitus vastata olemassa olevaan turvauhkaan ja niiden olisi oltava soveltamisalaltaan ja kestoltaan rajoitettuja. Pidemmän aikavälin hätätoimet sisällytetään TSA:n vaatimuksiin käyttäen julkistamis- ja kuulemismenettelyjä.

14. Valtuuskunnat vahvistivat 9 artiklan 11 kohdan mukaisesti vahvistettavan menettelyn osalta, että on tar- peen laatia pöytäkirja kyseisen kohdan perusteella suoritettavien arviointien valmistelemiseksi, täytän- töön panemiseksi ja päätökseen saattamiseksi.

15. Valtuuskunnat vahvistivat 10 artiklan 2 kohdan osalta halukkuutensa edistää sitä, että asianomaiset viran- omaiset käsittelevät ripeästi pyynnöt, jotka koskevat lupia, viisumeja ja asiakirjoja kyseisessä kohdassa tarkoitetulle henkilöstölle, myös tilanteissa, joissa henkilöstön maahantulo tai oleskelu on tarpeen hätä- tilanteen vuoksi ja väliaikaisesti.

16. Valtuuskunnat panivat merkille, että 10 artiklan 5 kohdassa oleva viittaus ”sovellettavaan lakiin tai mää- räykseen” sisältää talouspakotteet, joilla rajoitetaan siirtoja tiettyjen maiden ja henkilöiden kanssa.

17. Molemmat valtuuskunnat hyväksyivät sen, että 10 artiklan 7 kohdan nojalla kunkin sopimuspuolen len- toyhtiöt, joilla on asianmukaiset luvat, voivat tarjota yhteisten reittitunnusten käyttöä koskevia palveluja kaikkiin lentoyhtiöihin syrjimättömyyden pohjalta sovellettavin edellytyksin toisen sopimuspuolen alu- een kaikkiin kohteisiin ja kaikista kohteista, joissa mikä tahansa muu lentoyhtiö tarjoaa kansainvälisiä lentoliikennepalveluja suorilla lennoilla, välilaskullisilla lennoilla, lentoyhtiön sisäisen koneenvaihdon sisältävillä lennoilla tai lentoyhtiöiden välisen koneenvaihdon sisältävillä lennoilla, edellyttäen, että tällai- set yhteisten reittitunnusten käyttöä koskevat palvelut:

i) ovat muutoin sopimuksen mukaisia; ja

ii) täyttävät asiaankuuluvan lentoasemajärjestelmän liikenteen jakamista koskevien sääntöjen vaatimukset.

18. Valtuuskunnat keskustelivat siitä, että on tärkeää antaa matkustajille tiedot siitä, mikä lentoyhtiö tai pin- takuljetuksia tarjoava yritys käytännössä tarjoaa kunkin alan palvelut, kun kyseessä on yhteisten reitti- tunnusten käyttämistä koskeva järjestely. Ne totesivat, että kullakin osapuolella on voimassa tällaista tietojen antamista edellyttäviä määräyksiä.

19. Valtuuskuntien näkemys 10 artiklan 7 kohdan c alakohdan osalta oli se, että pintakuljetuksia tarjoaviin yrityksiin ei sovelleta lentoliikennettä koskevia lakeja ja määräyksiä pelkästään sillä perusteella, että len- toyhtiö tarjoaa tällaista pintakuljetusta omalla nimellään. Lisäksi pintakuljetuksia tarjoavien yritysten har- kinnassa on lentoyhtiöiden tavoin päättää, osallistuvatko ne yhteisiin järjestelyihin. Päättäessään tietystä järjestelystä pintakuljetuksia tarjoavat yritykset voivat ottaa huomioon muun muassa kuluttajien edut, tekniset ja taloudelliset rajoitukset ja rajoitukset, jotka liittyvät tilaan ja kapasiteettiin.

20. Yhdysvaltojen valtuuskunta vahvisti vastauksena EU:n valtuuskunnan kysymykseen, että Yhdysvaltojen lainsäädännön nykyisen tulkinnan mukaisesti yhdysvaltalaisen lentoyhtiön harjoittamaan Yhdysvaltojen hallituksen rahoittamaan lentoliikenteeseen (Fly America -liikenne) sisältyy liikenne, joka myydään yhdys- valtalaisen lentoliikenteen harjoittajan reittitunnuksella yhteisten reittitunnusten käyttämistä koskevan järjestelyn mukaisesti, mutta joka toteutetaan ulkomaisen lentoyhtiön ilma-aluksella.

21. Yhdysvaltojen valtuuskunta selitti, että sopimuksen liitteen 3 nojalla ja jos ei ole olemassa Yhdysvaltojen yleisten palvelujen viraston (General Services Administration) tekemää kaupunkiparisopimusta, Yhdys- valtojen hallituksen työntekijä tai muu henkilö, jonka matkan Yhdysvaltojen hallitus maksaa (muu kuin työntekijä, armeijan palveluksessa oleva tai muu henkilö, jonka matkan maksaa Yhdysvaltojen puolus- tusministeriö tai puolustushaara) voi varata Yhdysvaltojen ja Euroopan yhteisön välille, tai minkä tahansa kahden kohteen välille Yhdysvaltojen ulkopuolella lennon, myös yhteisön lentoyhtiön lennon, joka täyt- tää matkustajan tarpeet hallitukselle mahdollisimman alhaisin kustannuksin. Yhdysvaltojen valtuuskunta totesi edelleen, että kaupunkiparit, joiden osalta on tehty sopimukset, vaihtuvat verovuosittain. Yhdys- valtojen hallituksen ministeriö, virasto tai muu hallintoelin, joka on muu kuin puolustusministeriö tai jokin puolustushaara, voi lähettää Yhdysvaltojen ja Euroopan yhteisön välillä tai minkä tahansa kahden kohteen välillä Yhdysvaltojen ulkopuolella rahtia lennolla, myös yhteisön lentoyhtiön lennolla, joka täyt- tää viraston tarpeet hallitukselle mahdollisimman alhaisin kustannuksin.

22. EU:n valtuuskunta selvitti, että EU:lla ei ole Fly America -ohjelmaa vastaavaa ohjelmaa.

23. Molemmat valtuuskunnat toivat esiin aikomuksensa tarkastella uusia mahdollisuuksia parantaa hallituk- sen hankkimien lentokuljetusten saatavuutta.

24. Vastauksena EU:n valtuuskunnan kysymykseen, joka koski taloudelliseen toimintaan tarvittavaa lupaa, joka yhteisön lentoyhtiöiden on saatava Yhdysvaltojen liikenneministeriöltä, Yhdysvaltojen valtuuskunta aloitti toteamalla, että liikenneministeriön taloudellista toimintaa koskevia lupamenettelyjä on rationali- soitu vuosien kuluessa. Kun ulkomaiset lentoyhtiöt hakevat lentoliikennesopimuksessa tarkoitettua lupaa, niiden hakemukset voidaan yleensä käsitellä nopeasti. Yhdysvaltojen valtuuskunta selitti edelleen, että yhteisön lentoyhtiö voi jättää yhden hakemuksen, joka koskee kaikkia 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitet- tuja reittioikeuksia, joihin sisältyvät sekä reitti- että tilauslennot. Liikenneministeriö ilmoitti 23. elokuuta 2005 uusista nopeutetuista menettelyistä, joiden mukaisesti on tarkoitettu, että uusia reittioikeuksia hake- vat ulkomaiset lentoyhtiöt jättäisivät samanaikaiset poikkeuksia ja lupia koskevat hakemukset. Jos liiken- neministeriö voi suhtautua asiaan myönteisesti asiaankuuluvien tietojen ja lupapäätöksiinsä liittyvien yleistä etua koskevien näkökohtien perusteella, se tekee yhden päätöksen, jossa (1) hyväksytään poikke- usta koskeva pyyntö ajaksi, joka annettaisiin yleensä, tai siihen asti kun lupaoikeus tulee voimaan, sen mukaan, kumpi aika on lyhyempi, ja (2) päätetään alustavasti (perustelut) antaa vastaava lupa, samoin ajaksi, joka myönnettäisiin yleensä (esimerkiksi määräämättömäksi ajaksi sopimusjärjestelyjen osalta). Jos lentoliikenteen harjoittajat ovat jo jättäneet sekä poikkeusta koskevan hakemuksen että lupaa koskevan hakemuksen ja jos tällaisia hakemuksia koskevat tiedot ovat voimassa, liikenneministeriö on alkanut käsi- tellä tällaisia hakemuksia 23. elokuuta 2005 hyväksytyn lähestymistavan mukaisesti.

25. Jos yhteisön lentoyhtiö haluaa käyttää lupaa yhteisten reittitunnusten käytön kautta 10 artiklan 7 koh- dan nojalla, yhteisiä reittitunnuksia käyttävät kumppanilentoyhtiöt voivat jättää yhteisen hakemuksen asiaankuuluvan luvan saamiseksi. Palvelua yleisölle markkinoivalla lentoyhtiöllä on oltava liikenneminis- teriön antama taloudellista toimintaa koskeva lupa kaikille palveluille (reitti- tai tilauslennoille), joita myy- dään sen reittitunnuksella. Myös lentoyhtiöllä, jonka ilma-aluksella lennot lennetään, on oltava liikenneministeriön antama taloudellista toimintaa koskeva lupa: tilauslentolupa kapasiteetin antamiseen toiselle lentoyhtiölle sen palvelun markkinoimiseksi ja joko tilaus- tai reittilentolupa sitä kapasiteettia varten, jota se aikoo markkinoida omasta puolestaan. Reittiä liikennöivällä lentoyhtiöllä on oltava myös lupa ilmoittaa kumppaninsa reittitunnus kyseessä olevilla lennoilla. Reittiä liikennöivä lentoyhtiö voi pyy- tää yhteisiä reittitunnuksia koskevaa järjestelyä varten määrittämättömän ajan voimassa olevaa yleislu- paa, jossa määritetään ne erityiset markkinat, joilla yhteisiä reittitunnuksia koskevaa lupaa tarvitaan. Uusia markkinoita on mahdollista lisätä ilmoittamalla siitä 30 päivää aikaisemmin liikenneministeriölle. Yhteisiä reittitunnuksia koskeva lupa on lentoyhtiökohtainen, ja kullakin ulkomaisella yhteisiä reittitun- nuksia käyttävällä kumppanuudella on oltava oma lupansa ja yhdysvaltalaisen lentoyhtiön on tehtävä niille tarvittaessa yhteisten reittitunnusten käyttöön liittyvä turvallisuustarkastus liikenneministeriön jul- kaisemien ohjeiden mukaisesti.

26. Jos yhteisön lentoyhtiö haluaa 10 artiklan 9 kohdan nojalla tarjota kokonaisen ilma-aluksen miehistöi- neen yhdysvaltalaisen lentoyhtiön käyttöön tämän reittitunnuksella tapahtuvaa liikennöintiä varten, kysei- nen yhteisön lentoyhtiö tarvitsee myös tilauslentoluvan liikenneministeriöltä sekä lupatodistuksen. Yhdysvaltojen valtuuskunta ilmoitti uskovansa, että lähes kaikilla yhteisön lentoyhtiöillä, jotka liikennöi- vät tällä hetkellä reittilentoja Yhdysvaltoihin, on myös liikenneministeriöltä saatu maailmanlaajuinen tilauslentolupa. Taloudellista toimintaa koskevaa luvanantoa ajatellen ne tarvitsisivat siis ainoastaan luvan tarjota kokonainen ilma-alus miehistöineen yhdysvaltalaisten lentoyhtiöiden käyttöön. Yhdysvaltojen val- tuuskunnan mukaan ei ole todennäköistä, että muidenkaan yhteisön lentoyhtiöiden tilauslentolupahake- mukset aiheuttaisivat minkäänlaisia ongelmia.

27. Luvan myöntäminen joko yhteisten reittitunnusten käytölle tai kokonaisten ilma-alusten tarjoamiselle miehistöineen edellyttää, että liikenneministeriö toteaa ehdotetun toiminnan olevan yleisen edun mukaista. Tämä seikka voidaan todeta selvästi helpommin silloin, kun ehdotettujen palvelujen katsotaan sisältyvän voimassa oleviin lentoliikennesopimuksiin. Sisällyttämällä oikeudet sopimukseen vahvistetaan myös se, että noudatetaan vastavuoroisuutta.

28. Sekä yhteisten reittitunnusten käytön että kokonaisten ilma-alusten ja miehistön tarjoamisen osalta 10 artiklan 7 ja 9 kohdan mukaisesti yleisen edun todentamisessa olisi tarkistettava pääasiassa seuraavat seikat:

— onko yhdysvaltalainen lentoyhtiö tehnyt turvallisuustarkastuksen ulkomaisen lentoyhtiön osalta

— kuuluuko ulkomaiselle lentoyhtiölle lentotoimintaluvan myöntänyt maa IASA-luokituksen mukai- seen luokkaan 1

— toimiiko maa, jossa ulkomaisen lentoyhtiön kotipaikka sijaitsee, yhdysvaltalaisten lentoyhtiöiden kanssa laaja-alaisen vastavuoroisuuden pohjalta

— aiheutuisiko hyväksymisestä kilpailullisia epäkohtia.

29. Ilma-alusten ja miehistön tarjoamisen osalta yleisen edun todentamisessa on lisäksi tarkistettava seuraa- vat seikat:

— vuokrasopimuksessa määrätään, että toiminnan valvonnasta vastaa vuokralle antajana toimiva lentoyhtiö

— sääntöjenmukaisuuden valvonnasta vastaa viranomainen, joka on myöntänyt vuokranantajalle lentotoimintaluvan

— vuokraamisen hyväksymisestä ei aiheudu kohtuutonta etua millekään osapuolelle työriidan yhtey- dessä tilanteessa, jossa riidan johdosta liikenteen hoitamista markkinoilla ei voida toteuttaa.

30. Lupa koko ilma-aluksen ja miehistön tarjoamiseksi myönnetään ainakin aluksi määräaikaisena (esimer- kiksi 6–9 kuukaudeksi) tai poikkeuslupana yhdenmukaisesti Euroopan unionin soveltaman menettelyn kanssa.

31. Vastauksena EU:n valtuuskunnan ilmaisemaan huoleen harkintavarasta, joka Yhdysvaltojen liikennemi- nisteriöllä on yleistä etua koskevan säännön osalta, Yhdysvaltojen valtuuskunta totesi, että Open Skies

-lentoliikennesuhteiden puitteissa liikenneministeriö on katsonut yhteisten reittitunnusten käyttämistä koskevat järjestelyt yleisen edun mukaisiksi ja myöntänyt johdonmukaisesti lupia mahdollisimman pie- nellä menettelyihin liittyvällä viiveellä. Yhdysvaltojen valtuuskunta totesi, että liikenneministeriö toden- taa yleisen edun mukaisuuden pääasiassa edellä kuvattujen seikkojen perusteella niin yhteisten reittitunnusten käytön kuin kokonaisten ilma-alusten ja miehistön tarjoamisenkin osalta silloin, kun on kyse yksinomaan sopimuspuolten lentoyhtiöistä, elleivät kyseessä ole normaalista poikkeavat olosuh- teet, jotka liittyvät esimerkiksi kansallisiin turvatoimiin, turvallisuuteen tai rikollisuuteen. Lisäksi tällai- sissa poikkeavissa olosuhteissa Yhdysvallat tiedottaa asiasta viipymättä muille sopimuspuolille.

32. EU:n valtuuskunta vahvisti vastauksena Yhdysvaltojen valtuuskunnan kysymykseen, että voimassa ole- van EU:n lainsäädännön mukaisesti (neuvoston asetus (ETY) N:o 2407/92, annettu 23 päivänä heinä- kuuta 1992) yhteisön lentoyhtiön käyttämät ilma-alukset on rekisteröitävä yhteisöön. Jäsenvaltio voi kuitenkin myöntää vapautuksen tästä vaatimuksesta lyhytaikaisten vuokrausjärjestelyjen kohdalla tarkoi- tuksena ottaa huomioon tilapäiset tarpeet tai muutoin poikkeukselliset olosuhteet. Yhteisön lentoyhtiön, joka on tällaisen järjestelyn osapuolena, on saatava etukäteishyväksyntä asianmukaiselta lupaviranomai- selta, eikä jäsenvaltio saa hyväksyä järjestelyä ilma-alusten ja miehistön tarjoamisesta sellaiselle lentoyh- tiölle, jolle se on antanut liikenneluvan, elleivät yhteisön lainsäädäntöä tai tietyissä tapauksissa kansallista lainsäädäntöä vastaavat turvallisuusmääräykset täyty.

33. Molemmat valtuuskunnat totesivat, että ellei lentoyhtiöille myönnetä lupaa harjoittaa sopimuksessa mää- rättyjä oikeuksia tai jos tällaisen luvan myöntäminen viivästyy kohtuuttomasti, lentoyhtiön oikeudenmu- kaiset ja yhtäläiset mahdollisuudet kilpailuun voivat vaarantua. Jos jompikumpi sopimuspuoli katsoo, että sen lentoyhtiöt eivät saa sellaista lupaa taloudelliseen toimintaan, johon ne sopimuksen perusteella olisivat oikeutettuja, se voi antaa asian sekakomitean käsiteltäväksi.

34. EU:n valtuuskunta muistutti 14 artiklan 4 kohdan osalta, että Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 295 artiklan mukaisesti kyseisellä sopimuksella ei puututa jäsenvaltioiden omistusoikeusjärjestelmiin. Yhdysvaltojen valtuuskunnan esittämän kannan mukaisesti se, että valtiolla on omistusosuus lentoyh- tiöstä, voi vaikuttaa kielteisesti lentoyhtiöiden oikeudenmukaisiin ja yhtäläisiin mahdollisuuksiin kil- pailla tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvan kansainvälisen lentoliikenteen harjoittamisessa.

35. Valtuuskunnat totesivat 15 artiklan osalta olevan tärkeää, että ympäristöön vaikuttavista ilmailualan asi- oista saavutetaan yhteisymmärrys kansainvälisellä tasolla Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) puitteissa. Tässä yhteydessä valtuuskunnat korostivat ICAO:n 35. yleiskokouksessa ilmaliikenteen melu- ja päästökysymyksistä saavutetun yksimielisen yhteisymmärryksen merkitystä (päätöslauselma A35-5). Molemmat osapuolet ovat sitoutuneet noudattamaan täysimääräisesti kyseistä päätöslauselmaa. Kysei- sen päätöslauselman mukaisesti molemmat osapuolet ovat sitoutuneet soveltamaan niin sanottua tasa- painotetun toimintamallin periaatetta toimenpiteisiin, joilla hallitaan ilmaliikenteen melun vaikutuksia (mukaan luettuna rajoitukset ilma-alusten pääsylle lentoasemille tiettyinä ajankohtina), ja varmistamaan, että maksut, joita peritään ilma-alusten moottoripäästöistä lentokenttätasolla, perustuvat kustannuksiin, joita aiheutuu asianmukaisesti määriteltyjen ja suoraan lentoliikenteen aiheuttamiksi osoitettujen ilma- alusten moottoripäästöjen ympäristövaikutusten lieventämisestä. Molemmat osapuolet totesivat myös, että mikäli kansainvälisellä, alueellisella, kansallisella tai paikallisella tasolla on määrätty lainsäädännölli- siä velvoitteita, niitä on myös noudatettava täysimääräisesti; Yhdysvaltojen osalta viiteajankohta on

5. lokakuuta 2001 ja Euroopan yhteisön osalta 28. maaliskuuta 2002.

36. Valtuuskunnat panivat lisäksi merkille G8-ryhmän vuonna 2005 antaman Gleneaglesin julkilausuman ilmastonmuutosta, energia-alaa ja kestävää kehitystä koskevat määräykset sekä Yhdysvaltojen ilmailuhal- linnon (Federal Aviation Administration) ja komission 18. heinäkuuta 2006 allekirjoittamassa yhteisym- märryspöytäkirjassa vahvistetut ilmaliikenteen hallinnointia koskevat yhteistyöpuitteet. Valtuuskunnat panivat merkille Yhdysvaltojen ja EU:n toimivaltaisten viranomaisten pyrkimyksen tehostaa teknistä yhteistyötä muun muassa ilmastotieteellisen tutkimuksen ja teknologian kehittämisen aloilla tavoitteena parantaa turvallisuutta ja polttoaineen käytön tehokkuutta sekä vähentää päästöjä lentoliikenteen osalta. Valtuuskunnat, jotka panivat merkille kummankin osapuolen kannat kansainvälisen ilmailun päästökaup- paan, totesivat, että Yhdysvallat ja Euroopan unioni aikovat työskennellä Kansainvälisen siviili- ilmailujärjestön (ICAO) puitteissa.

37. Sekakomitean kokoonpanon osalta Yhdysvaltojen valtuuskunta totesi, että Yhdysvaltojen aikomuksena on nimetä komiteaan ulkoasiainministeriön johdolla toimivia eri viranomaisyksikköjen edustajia. EU:n valtuuskunta totesi, että EU:n edustajina toimivat Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot. Valtuuskunnat totesivat myös, että sidosryhmien osallistuminen olisi tärkeä tekijä sekakomiteamenettelyssä ja että sidos- ryhmien edustajia kutsutaan tarkkailijoiksi, elleivät osapuolista toinen tai molemmat toisin päätä.

38. Valtuuskunnat vahvistivat 18 artiklan osalta aikovansa järjestää sekakomitean alustavan kokouksen vii- meistään 60 päivän kuluttua tämän sopimuksen allekirjoittamispäivästä.

39. Valtuuskunnat vahvistivat yhteisymmärryksen siitä, että sellaiset menettelyt kuten etuoikeusehto, matkustaja- tai rahtikiintiö tai korvausvaatimus yksipuolisesta liikennöinnistä taikka muut kapasiteettia, vuorotiheyttä tai liikennettä koskevat rajoitukset eivät ole sopimuksen mukaisia.

40. EU:n valtuuskunta ehdotti, että molemmilla osapuolilla olisi oltava mahdollisimman selkeä käsitys siitä, missä laajuudessa Yhdysvaltojen liikenneministeriön ja Euroopan komission edustajat voivat vaihtaa tie- toja sopimuksen liitteen 2 soveltamisalaan kuuluvista kilpailuun liittyvistä seikoista kummankin osapuo- len lakien, määräysten ja käytäntöjen perusteella, erityisesti sellaisten tietojen ja suunnitelmien osalta, jotka liittyvät kyseisten viranomaisten parhaillaan aktiivisesti harkitsemia menettelyjä koskeviin seikkoihin.

41. Yhdysvaltojen valtuuskunta totesi, että sopimuksen liitteen 2 soveltamisalaan kuuluvat menettelyt ovat Yhdysvaltojen lainsäädännön mukaisesti oikeuden päätöksiä ja että niihin sovelletaan lakeihin, määräyk- siin ja oikeuskäytäntöihin perustuvia rajoituksia sen varmistamiseksi, että viranomaisen päätös perustuu vain niihin tietoihin, jotka sisältyvät vireillä olevaa asiaa koskevaan tiivistelmään, mukaan luettuna julki- set tiedot, jotka ulkoasiainministeriö on määritellyt virallisesti julkistettaviksi ja joiden osalta sopimus- puolilla on ollut mahdollisuus esittää huomautuksia ennen lopullista viranomaisen päätöstä.

42. Yhdysvaltojen valtuuskunta selvitti, että kyseiset rajoitukset eivät estä edustajia, jotka toimivat liikenne- ministeriön päätöksentekijän neuvonantajina vireillä olevassa asiassa, keskustelemasta komission edusta- jien kanssa sellaisista asioista kuten (1) kilpailutilanteesta eri markkinoilla muiden kuin luottamuksellisten tietojen pohjalta; (2) nykyisten kumppanuuksien tai muiden yhteistoiminnallisten yritysten vaikutuk- sesta sekä kilpailuun liittyvien seikkojen ratkaisemiseksi aiemmin asetettujen ehtojen tai muiden rajoitus- ten seurauksista; (3) yleisistä lähestymistavoista kilpailuanalyysiin tai -menetelmiin; (4) aiemmista oikeustapauksista pöytäkirjat ja päätökset mukaan lukien; (5) aineellisesta oikeudesta, toimintapolitii- koista ja menettelyistä, joita sovelletaan mihin tahansa oikeustapaukseen; (6) asioista, jotka saattavat nousta esiin mahdollisissa oikeusasioissa, joita ei ole pantu virallisesti vireille, sikäli kuin Yhdysvaltojen liikenneministeriön edustajat eivät esitä ennakolta tuomiota tällaisiin tapauksiin liittyvistä tosiasioista tai niiden lopputuloksista; (7) vireillä olevissa oikeuskäsittelyissä asioista, jotka sopimuspuolet ovat jo otta- neet esiin, ja ei-luottamuksellisista todisteista, jotka on jo esitetty virallisesti, tämänkin osalta sillä edelly- tyksellä, ettei tosiasioista ja lopputuloksesta esitetä mahdollista tuomiota ennakolta.

43. Vireillä olevista oikeustapauksista käytäviä keskusteluja koskee kaksi menettelyihin liittyvää perusrajoi- tusta. Ensimmäinen rajoitus koskee laajalti komission viestintää Yhdysvaltojen liikenneministeriön suun- taan: liikenneministeriön päätös ei voi perustua mihinkään sellaiseen merkittävään tietoon tai lausuntoon, joka ei ole kaikkien osapuolten käytettävissä huomautusten esittämiseksi viralliseen oikeuspöytäkirjaan ennen lopullista päätöstä. Jos tällaista tietoa on vastaanotettu, sitä ei voida ottaa huomioon päätöksessä, ellei sitä ole saatettu osapuolten tietoon. Toinen rajoitus koskee ennemminkin viestintää Yhdysvaltojen liikenneministeriön suunnasta kuin sen suuntaan: kyseinen viranomainen ei voi esittää tai vaikuttaa esit- tävänsä ennakolta tuomiota esillä olleista asioista – eli esittää päätelmää ennen kuin oikeuskäsittely on saatettu päätökseen ja lopullinen päätös julkistettu. Tämä rajoitus koskee liikenneministeriötä kaikissa tilanteissa, kävipä se keskusteluja EU:n kanssa tai minkä tahansa muun toimijan kanssa, joka ei ole legi- tiimisti osa Yhdysvaltojen hallituksen sisäistä päätöksentekoprosessia, riippumatta siitä, onko tämä asi- anosainen. Yhdysvaltojen liikenneministeriö aikoo ilmoittaa komission edustajille välittömästi, kun se arvioi, että tietystä aiheesta keskusteltaessa voi olla kyse ennakolta esitettävästä tuomiosta tai päätökseen vaikuttavasta seikasta. Tämän tarkoituksena on antaa edustajille tilaisuus päättää, kuinka edetä asiassa.

44. EU:n valtuuskunta pyysi Yhdysvaltojen valtuuskunnalta vahvistusta siitä, että lakisääteistä yleisen edun kriteeriä ei käytetä Yhdysvaltojen kilpailujärjestelmän puitteissa siten, että joidenkin yksittäisten yhdys- valtalaisten lentoyhtiöiden edut asetettaisiin toisten, yhdysvaltalaisten tai ulkomaisten, lentoyhtiöiden edelle. Yhdysvaltojen valtuuskunta vastasi, että kyseinen kriteeri ja kilpailua koskevat määräykset, joita liikenneministeriön on noudatettava päätöksissään, on laadittu ja niitä käytetään kilpailun suojelemi- seksi markkinoilla kokonaisuudessaan sen sijaan että niillä suojeltaisiin yksittäisiä kilpailevia lentoyhti- öitä. Yhdysvaltojen valtuuskunta totesi muun muassa, että kansainvälisessä lentoliikenteessä sovellettava yleisen edun kriteeri on määritelty lainsäädännössä yhtäläisten mahdollisuuksien vahvistamiseksi yhdys- valtalaisille ja ulkomaisille lentoyhtiöille sekä mahdollisimman laajan kilpailun varmistamiseksi. Lisäksi yleisen edun kriteeri, joka sisältyy säännöksiin, joita sovelletaan liikenneministeriön hyväksyessä lento- yhtiöiden välisiä järjestelyjä tai myöntäessä niille kilpailuoikeudellisen vapautuksen, ei merkitse poikke- usta kilpailuanalyysiin, jota viranomaisen on noudatettava, vaan ennemminkin lisävaatimusta, joka on täytettävä, ennen kuin liikenneministeriö voi myöntää kilpailuoikeudellisen vapautuksen. Lopuksi Yhdys- valtojen valtuuskunta korosti, että liikenneministeriön päätösten on oltava yhdenmukaisia valtion lain- säädännön ja kansainvälisten velvoitteiden kanssa, mukaan luettuna siviili-ilmailua koskevat sopimukset, joihin sisältyy kautta linjan vaatimus siitä, että kaikkien sopimuspuolten on annettava muiden sopimus- puolten lentoyhtiöille oikeudenmukaiset ja yhtäläiset mahdollisuudet kilpailla.

45. Käydyn keskustelun yhteydessä molemmat valtuuskunnat vahvistivat, että niiden kilpailujärjestelmiä sovelletaan ottaen huomioon kaikkia sopimuspuolten lentoyhtiöitä koskevat oikeudenmukaiset ja yhtä- läiset mahdollisuudet kilpailla ja noudattaen yleisperiaatetta, suojella ja tehostaa kilpailua markkinoilla kokonaisuudessaan, riippumatta yksittäisten kilpailevien lentoyhtiöiden mahdollisista vastakkaisista intresseistä.

46. Euroopan komission menettelyjen osalta EU:n valtuuskunta selvitti, että pääasiallinen syy, joka rajoittaa Euroopan komission kykyä tehdä aktiivista yhteistyötä ulkomaisten viranomaisten kanssa, johtuu luot- tamuksellisten tietojen luovuttamista koskevista rajoituksista. Tietoihin, joita komissio ja jäsenvaltioiden viranomaiset hankkivat tutkinnan aikana ja joita koskee salassapitovelvollisuus, sovelletaan EY:n perus- tamissopimuksen 287 artiklaa ja asetuksen (EY) N:o 1/2003 28 artiklaa. Tämä koskee pääasiassa tietoja, jotka eivät ole julkisia ja jotka voidaan saada tietoon tutkinnan aikana, jotka voidaan toimittaa tietopyyn- töön annettavassa vastauksessa tai jotka voidaan ilmoittaa vapaaehtoisesti komissiolle. Tällaisiin tietoi- hin kuuluvat myös liike- ja kauppasalaisuudet. Tällaisia tietoja ei voida luovuttaa kolmannen maan viranomaisille, paitsi jos asianomainen tietolähde antaa siihen nimenomaisen suostumuksen. Näin ollen, mikäli katsotaan asianmukaiseksi ja toivottavaksi, että komissio toimittaa luottamuksellisia tietoja ulko- maisille viranomaisille, asianomaisten tietojen alkuperäiseltä lähteeltä on saatava siihen suostumus luot- tamuksellisuusvelvoitteesta vapauttamisen muodossa.

47. Tietoihin, jotka liittyvät tutkinnan suorittamiseen tai tutkinnan mahdolliseen suorittamiseen, ei sovelleta edellä mainittuja luovutussääntöjä. Tällaisiin tietoihin kuuluu tieto siitä, että tutkinta on käynnissä, tut- kinnan yleinen kohde, tutkinnan kohteena olevan yrityksen tai kohteena olevien yritysten tunnistetiedot (vaikka tällaisetkin tiedot voivat joissakin tapauksissa olla luokiteltua tietoa), tieto siitä sektorista, jolla tutkintaa suoritetaan, ja vaiheet, joita tutkinnan kuluessa ehdotetaan suoritettaviksi. Nämä tiedot pide- tään yleensä luottamuksellisina tutkinnan asianmukaisen suorittamisen varmistamiseksi. Ne voidaan kui- tenkin toimittaa Yhdysvaltojen liikenneministeriölle, koska tämä on velvoitettu pitämään tiedot luottamuksellisina sopimuksen liitteessä 2 olevan 5 artiklan nojalla.

48. Yhdysvaltojen valtuuskunta selitti vastauksena EU:n valtuuskunnan kysymykseen, että Yhdysvaltojen toi- mivaltaiset viranomaiset käsittelevät oikeudenmukaiselta pohjalta ja viiveittä kaupallisten yhteistyösopi- musten, myös tarkistettujen sopimusten, kilpailuoikeudellista vapautusta koskevat asianmukaiset hakemukset. Yhdysvaltojen valtuuskunta vahvisti lisäksi, että yhteisön lentoyhtiöiden osalta Yhdysvalto- jen ja EU:n lentoliikennesopimus, jota sovelletaan 25 artiklan mukaisesti tai joka on voimassa 26 artik- lan mukaisesti, täyttää Yhdysvaltojen liikenneministeriön vaatimuksen, jonka mukaan ulkomaisen lentoyhtiön hakemusta kilpailuoikeudellisen vapautuksen saamiseksi tai sen jatkamiseksi voidaan käsi- tellä vain, jos Yhdysvaltojen ja hakemuksen esittäneen ulkomaisen lentoyhtiön kotimaan tai Yhdysvalto- jen ja hakemuksen esittäneiden ulkomaisten lentoyhtiöiden kotimaiden välillä on voimassa Open Skies

-sopimus. Edellä mainittu vahvistus ei koske Irlannista tulevia hakijoita ennen kuin liitteessä 1 olevan 4 jakson voimassaolo päättyy.

49. Yhdysvaltojen valtuuskunta totesi vastauksena EU:n valtuuskunnan kysymykseen, että kaikkien tietoko- nepohjaisia paikanvarausjärjestelmiä (jäljempänä ’järjestelmät’) koskevien Yhdysvaltojen liikenneministe- riön sääntöjen voimassaolo päättyi 31. heinäkuuta 2004. Liikenneministeriöllä on kuitenkin edelleen valtuudet kieltää epäreilut ja vilpilliset käytännöt ja epäoikeudenmukaiset kilpailumenetelmät lentoyhtiö- ja liikenteenjakamistoiminnassa, ja liikenneministeriö voi puuttua kyseisten valtuuksien perusteella kil- pailunvastaisiin käytäntöihin, joita ilmenee jonkin järjestelmän lentoliikennepalvelujen markkinoinnissa. Lisäksi Yhdysvaltojen oikeusministeriöllä sekä liittovaltion kilpailuviranomaisella (Federal Trade Commis- sion) on valtuudet käsitellä valituksia, joiden mukaan jokin järjestelmä noudattaa kartellilainsäädännön vastaisia menettelyjä.

50. EU:n valtuuskunta selvitti 25 artiklan osalta, että joissakin jäsenvaltioissa sopimuksen väliaikaiselle sovel- tamiselle on saatava ensiksi parlamentin hyväksyntä kunkin valtiosäännön määräysten mukaisesti.

51. Molemmat valtuuskunnat vahvistivat, että jos yksi sopimuspuolista päättää keskeyttää sopimuksen väli- aikaisen soveltamisen 25 artiklan 2 kohdan mukaisesti, sopimuksen liitteessä 1 olevan 4 jakson mukai- set järjestelyt voivat olla edelleen voimassa, jos sopimuspuolet niin sopivat.

52. EU:n valtuuskunta selvitti 26 artiklan osalta, että kyseisessä artiklassa tarkoitettuihin menettelyihin kuu- luu joissakin jäsenvaltioissa ratifiointi.

53. Vastauksena Yhdysvaltojen valtuuskunnan kysymykseen, joka koski jäsenvaltioiden kahdenvälisten len- toliikennesopimusten muista osatekijöistä aiheutuvia rajoituksia, EU:n valtuuskunta vahvisti, että sellai- sia rajoituksia, jotka vaikeuttaisivat Yhdysvaltojen ja yhteisön lentoyhtiöiden mahdollisuutta harjoittaa tämän sopimuksen perusteella myönnettyjä oikeuksia, ei enää sovelleta.

54. Molemmat valtuuskunnat korostivat, että mikään osa sopimuksesta ei vaikuta millään tavalla kumman- kaan oikeudelliseen asemaan ja toimintapoliittiseen kantaan erilaisissa ilmailuun liittyvissä ympäristökysymyksissä.

55. Valtuuskunnat totesivat, että kumpikaan osapuoli ei lainaa tätä sopimusta tai mitään osaa siitä perus- teena Kansainvälisessä siviili-ilmailujärjestössä esiin tuotaville vastustaville näkemyksille, jotka koskevat vaihtoehtoisia toimintatapoja tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa.

56. Sopimuksen liitteessä 1 olevan 1 jakson luettelossa ei mainita mitään Yhdysvaltojen ja EU:n jäsenvaltion välistä lentoliikennesopimusta, jonka soveltaminen oli kyseenalaisena tätä sopimusta allekirjoitettaessa. Valtuuskunnat totesivat kuitenkin tarkoituksena olevan, että Yhdysvallat ja asianomainen jäsenvaltio tai asianomaiset jäsenvaltiot soveltavat väliaikaisesti tätä sopimusta sen 25 artiklan määräysten mukaisesti.

Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden valtuuskunnan puolesta

Xxxxxx XXXXXXX

Amerikan yhdysvaltain val- tuuskunnan puolesta

Xxxx XXXXXX

Kirjallinen lausuma, jonka puheenjohtajavaltio toimittaa sopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä Yhdysvalloille EY:n ja sen jäsenvaltioiden puolesta

Tätä sopimusta sovelletaan väliaikaisesti, kunnes jäsenvaltiot saattavat sen voimaan vilpittömässä mielessä ja voimassa ole- van lainsäädäntönsä mukaisesti.

Document Metadata

Table of Contents

LENTOLIIKENNESOPIMUS

Document Metadata