KORVAUS TYÖSUHTEEN PERUSTEETTOMASTA PÄÄTTÄMISESTÄ JA SOVINTOSOPIMUS

1230 Xxxx Xxxxx

Defensor Legis N:o 6/2005

KORVAUS TYÖSUHTEEN PERUSTEETTOMASTA PÄÄTTÄMISESTÄ JA SOVINTOSOPIMUS

(Die Entschädigung für eine ungerechtfertigte Beendigung des Arbeitsverhältnisses

und der Vergleichsvertrag)

Sovintosopimuksen tekeminen on melko yleinen tapa ratkaista työsuhteen päättämisestä seurannut riita1. Työsopimuslain seurantatutki- muksen mukaan työnantaja- ja työntekijäjärjes- töjen vastaajat arvioivat, että noin 60 prosenttia korvausjutuista sovitaan ilman tuomioistuimen tuomiota. Käräjäoikeuksien tuomarit arvioivat sen sijaan, että noin kolmannes jutuista sovitaan asianomaisten kesken.2 Sovintojen suuri osuus selittyy myös sillä, että sekä siviili- että työtuo- mioistuinprosessin eräänä vaiheena on sovinnon selvittäminen. Sovintosopimuksen solmiminen voidaankin nähdä joko normaalin siviiliproses-

sin sivutuotteena tai siitä erillisenä sovintona. Sovinnolla on joka tapauksessa omat etunsa ja haittansa3.

1 Työsopimuslain mukainen korvaus

1.1 Korvauksen tausta ja soveltamisala

Sovintosopimuksen keskeinen osa on TSL 12:2:n mukainen korvaus4. Korvausta koskeva sääntely vaikuttaa myös sovintosopimukseen. Uuteen työsopimuslakiin säädettiin yhtenäinen

1 Kirjoituksen ulkopuolelle on rajattu työsuhteen päättämisestä työsuhteen aikana tehtävät sopimukset. Niistä tarkemmin esim. Xxxxxxxx, Mauri: Työsuhdeasioiden käsikirja, Jyväskylä 2003, s. 1115–1127.

2 Xxxxxxxx, Xxxxxx – Xxxxxxxxx, Xxxxxx – Xxxxxxxx, Xxxxx – Xxxx, Jyrki – Xxxxxxxx, Ahti – Xxxxxx, Xxxx-Xxxx – Xxxxx, Jari: Työsopimuslain toimivuus, Työsopimuslain seurantatutkimus II osaraportti, Työministeriö, Helsinki 2004, s. 75.

3 Sovintomenettelyn etuina verrattuna perinteiseen tuomioistuinmenettelyyn on mainittu muun muassa halpuus, nopeus ja joustavuus. Sovintomenettelyn kritiikkinä on taas esitetty, että se ei ota huomioon vallan epätasapainoa osapuolten välillä, jolloin vahvempi osapuoli saattaa pystyä vaikuttamaan sovinnon lopputulokseen. Lisäksi on katsottu, että sovintomenettelyn laaja käyttäminen johtaa julkisen vallan ja oikeuden merkityksen vähentymiseen, kun kompromissit ja sovinnot eivät välttämättä johda siihen lopputulokseen, jonka lainsäädäntö määrää. Sovintomenettelyiden ongelmana on mainittu myös, että niissä ei

pystytä samassa määrin ottamaan huomioon vaikutuksia kolmanteen osapuoleen kuin oikeusprosessissa. Yleensä sovintomenet- telyn tuloksen määrää osapuolten tahto, ja tällöin kolmannen osapuolen edut jäävät vähemmälle huomiolle. (Xxxxxxx, Xxxxxx:

Käräjäoikeuksien sovintomenettely, Empiirinen tutkimus sovinnon edistämisestä riitaprosessissa, Helsinki 2004, s. 28–35)

4 TSL 12:1:n perusteella maksettava yleinen vahingonkorvaus on vahingonkorvausta, kun taas työsuhteen perusteettomasta

päättämisestä maksetaan korvausta. Xxxxxxx on lain vastaisesta päättämisestä seuraava yksinomainen erityisseuraamus. (Xxx- xxxxx, Martti: Työoikeus perusteineen, Raisio 2004, s. 290.) Kuitenkin on huomattava, että terminologia vahingonkorvauksen tai siihen läheisesti liittyvien instituutioiden kohdalla ei ole yhteneväistä ja pelkän kieliasun perusteella ei voi tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. (Routamo – Ståhlberg: Suomen vahingonkorvausoikeus, Helsinki 2000, s. 16–17). Myös työttömyysturvaoikeuden puolella käytetään termiä vahingonkorvaus puhuttaessa työsuhteen perusteettomaan päättämiseen liittyvästä korvauksesta. (HE 115/2002, s. 53)

korvausjärjestelmä sekä kollektiivi- että indivi- duaaliperusteisia työsuhteen päättämisiä koskien. Yhtenäistä korvausjärjestelmää puoltaa yhtäältä irtisanomisperusteita koskeva TSL 7:1:n yleis- säännös ”asiallisuuden ja painavuuden” vaati- muksesta ja toisaalta se, että joissakin irtisano- mistapauksissa kollektiiviset ja individuaaliset työsuhteen päättämisen syyt liittyvät yhteen.

Työsopimuslain 12:2 tulee sovellettavaksi sil- loin, kun

• työnantaja on irtisanonut työsopimuksen TSL 7 luvun irtisanomisperusteiden vas- taisesti,

• työnantaja on purkanut työsopimuksen vastoin TSL 8:1.1:ssa säädettyjä purkamis- perusteita tai TSL 1:4:n koeaikapurkua koskevien säädösten vastaisesti,

• työnantaja on pitänyt työsopimusta purkaan- tuneena vastoin TSL 8:3:n säädöksiä,

• työntekijä on purkanut työsopimuksensa TSL 8:1.2:n mukaan työnantajan olennai- sen sopimusrikkomuksen perusteella.

TSL 12:2:n korvauksesta on erityisesti huo- mattava, että se koskee työnantajan maksettavak- si tulevaa korvausta, eli se koskee vain tapauksia, joissa työnantaja on päättänyt perusteettomasti työsuhteen. Sen sijaan työntekijän oma myötä- vaikutus eli työntekijän itsensä antama aihe työ- sopimuksen päättämisen tulee ottaa huomioon

korvausta alentavan tekijänä. TSL 12:2 on erityis- säännös suhteessa työsopimuslain 12:1:n yleiseen työsuhteesta johtuvaan vahingonkorvaukseen ja vahingonkorvauslakiin. TSL 12:2:n korvauksen lisäksi ei voi vaatia vahingonkorvausta työsuh- teen perusteettomasta päättämisestä. Korvaus on kertakaikkinen korvaus. Sovintosopimuksen teke- misen jälkeiseltä ajalta ei voi vaatia lisäkorvausta sillä perusteella, että aineellista vahinkoa on syn- tynyt enemmän kuin mitä on maksettu5. Rajanve- to TSL 12:2:n korvauksen ja TSL 12:1:n yleisen vahingonkorvauksen välillä tehdään siten, että 12:2:n korvausta sovelletaan työsuhteen ennen- aikaisen päättymisen tilanteessa.6

TSL:n mukainen korvaus on seurausta työso- pimuslain vastaisesta työsuhteen päättämises- tä. Työehtosopimusperusteisen työsuhdeturvan7 osalta noudatetaan TSL:a vastaavaa korvausjär- jestelmää. Työsuhdeturvasta puhuttaessa on kui- tenkin huomattava yhden korvauksen periaate. Työnantaja ei voi joutua maksamaan irtisanomis- suojasopimuksen mukaista korvausta TSL 12:2:n korvauksen lisäksi eikä sen sijasta.8 Irtisanomis- suojasopimuksen mukaisen korvauksen lisäksi työnantajaa ei voida myöskään tuomita maksa- maan työehtosopimuslain mukaista hyvityssakkoa siltä osin kuin kysymyksessä on työehtosopimuk- seen perustuvien mutta sinänsä samojen velvolli- suuksien rikkominen, joista sopimuksen mukai- nen korvaus on määrätty.9 Sovintosopimuksessa

5 Xxxxxxxxxx, Xxxxx – Äimälä, Xxxxxx: Työsopimuslaki, Helsinki 2004, s. 305.

6 Xxxxxxxx, Xxxx-Xxxxx – Xxxxxx, Xxxxx: Työsopimusoikeus, Helsinki 2003, s. 493–494. TSL 12:2:n korvausta ei sovelleta työnantajan laiminlyödessä TSL 6:6:n takaisinottovelvollisuuden vaan tällöin korvaus määritetään TSL 12:1:n mukaan. Samoin laittoman lomauttamisen tilanteessa korvaus määräytyy TSL 12:1:n mukaan. Sen sijaan korvausta maksetaan työsopimussuh- teen ennen aikaisesta päättämisestä, kun työsopimussuhde on päätetty ennen työnteon aloittamista. HHO 27.5.2004 S 04/754: A oli solminut työsopimuksen 17.8.2001, ja työsuhteen alkamispäiväksi sovittiin 1.11.2001. A oli saanut työnantajalta pur- kuilmoituksen 21.8.2001. Tämän jälkeen A oli itse ja työsuojelupiirin välityksellä pyrkinyt selvittämään purkamisen syytä, mitä työnantaja ei ollut suostunut kertomaan. A:n työsuhde oli jatkunut koko ajan vanhaan työnantajaansa, joten A:lle ei ollut syntynyt muuta aineellista vahinkoa kuin palkan erotus, koska uusi palkka olisi ollut parempi. A:lle tuomittiin korvauksena neljän kuukauden palkka.

7 Miettinen – Koskinen puhuvat sopimusperusteisesta työsuhdeturvasta, jolla tarkoitetaan järjestöjen välisin sopimuksin sovittua työsuhdeturvaa ja sopimuksista voidaan erottaa keskusjärjestösopimukset ja irtisanomissuojasopimukset. Keskusjär- jestösopimuksista SAK:n ja TT:n välinen irtisanomissuojasopimus kattaa teollisuuden aloja laajasti. Ks. tarkemmin Miettinen, Katja – Koskinen, Seppo: Sopimusperusteinen työsuhdeturva, (Defensor Legis 5/2004 s. 865–900) s. 865 ja 870–871.

8 Irtisanomissuojasopimus TT – SAK 2001, s 7.

9 Irtisanomissuojasopimus TT – SAK 2001, s 13.

saatetaan kuitenkin sopia myös muista työsuhteen päättämiseen liittyvistä hyvityksistä10.

Vaikka TSL 12:2:ssä on mainittu työntekijän olevan oikeutettu korvaukseen työsuhteen perus- teettomasta päättämisestä silloin, kun työntekijä on purkanut työsopimuksen TSL 8:1:n perus- teella, ei ole aivan selvää, koskeeko tämä myös tilanteita, joissa työntekijä on purkamisen sijasta irtisanonut työsopimuksen työnantajan menette- lyn vuoksi.

THO 11.3.2004 S 03/983: Säännöksen piiriin on katsottava tarkoitetun ulottaa kaikki ne tilan- teet, joissa työsopimuksen päättämisen perustee- na on ollut sellainen työnantajan menettely, johon työntekijä voisi vedota työsopimuksen purkuperus- teena. R:llä on työnantajan menettelyn perusteella ollut oikeus purkaa työsopimus. Sillä, että hän on valinnut lievemmän seurauksen eli työsopimuksen päättämisen irtisanomalla, ei ole merkitystä arvioi- taessa säännöksen soveltuvuutta tilanteeseen. Rat- kaisevaa on, että työntekijä on työnantajan menet- telyn perusteella päättänyt työsopimuksen ja ky- seinen työnantajan menettely on ollut sellaista, et- tä työntekijällä on ollut purkuperuste.

1.2 Korvausasteikko

Korvausasteikon mukaan työnantajan on kor- vattava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukau-

den palkkaa11 vastaava korvaus. Asteikko mää- rittää korvauksen ala- ja ylärajan. Näistä rajoista voidaan poiketa vain TSL 12:2.3:n (vähimmäis- korvauksen alittaminen) ja TSL 12:2.1:n (luotta- musmiehet) perusteella.

Korvauksen alarajan säätämisellä lainsäätäjä on ottanut kantaa siihen, että työsuhteen lainvas- tainen päättäminen on katsottava niin moitittavak- si menettelyksi, että kolmen kuukauden palkkaa vastaava korvaus on määrättävä. Xxxxxxxx määrit- täminen on myös nähtävä tehosteena työsopimus- lain normien noudattamiselle,12 ja työnantajan on maksettava vähimmäiskorvaus siinäkin tapauk- sessa, että työntekijä ei pysty näyttämään itsel- leen aiheutuneen lainkaan vahinkoa.13 Korvauk- sen ylärajan määrittämisellä lainsäätäjä on otta- nut kantaa työnantajan lainvastaisen menettelyn ja siitä seuranneen vahingon syy-yhteyteen. Syy- yhteydellä14 tarkoitetaan, että vahingonaiheuttaja ei joudu vastuuseen sellaisesta vahingosta, jonka syntyminen ei ole hänen sopimusrikkomuksena seurausta. Näin ollen se, että lainsäätäjä on säätä- nyt 24 kuukauden palkkaa vastaavan rahamäärän korvauksen ylärajaksi, kertoo, että entisen työn- antajan ei katsota olevan vastuussa työntekijän työttömyydestä, vaikka työttömyys olisi kestänyt yli kaksi vuotta.15

10 Muina sovintosopimuksessa sovittavina hyvityksinä saattavat tulla kysymykseen yhteistoiminta-, tasa-arvo- ja yhden- vertaisuuslain mukainen hyvitys.

11 Korvauksen suuruutta ei ole ilmaistu euromääräisenä vaan työntekijän kuukausipalkan suuruuteen sidottuna. Korvaus määräytyy työntekijän bruttopalkan mukaan ja kuukausipalkan laskentaan voitaneen soveltaa irtisanomisajan palkan laske- misen periaatteita. (Saarinen 2003, s. 1103.) Korkein oikeus on ratkaisussaan 1997:180 todennut, että irtisanomisajan palkan menettämisellä tarkoitetaan kaikkia niitä palkkaetuja, jotka lomautusaikana irtisanottu työntekijä voisi normaalisti ansaita irtisanomisaikana, jollei hän olisi tuolloin lomautettuna.

12 Tiitinen – Kröger 2003, s. 494.

13 Rautiainen – Äimälä 2004, s. 299.

14 Syy-yhteyttä arvioidaan korvausta määritettäessä vahingonkorvausoikeuden oppien mukaan ja syy-yhteyden selvittäminen

on välttämätöntä sille, että vahinkoa voidaan ylipäänsä korvata. Syy-yhteyden selvittämisellä rajataan, kuinka pitkälle vastuuta vahingosta voidaan ulottaa ja toisaalta pyritään rajoittamaan vastuuta järkeväksi ja kohtuulliseksi. Rajanvetoa syy-yhteyden kohdalla voidaan ajatella siten, että missä vaiheessa siirrytään vahingonkärsijän asemesta suojaamaan vahingonaiheuttajaa etäisiltä ja ennalta arvaamattomilta seuraamuksilta. (Routamo – Ståhlberg 2000, s. 241–244)

15 Tiitinen – Xxxxxx 2003, s. 494 ja Xxxxxxxx, Xxxxx – Xxxxxxxx, Xxxxx – Xxxxxxxx, Xxxx: Työsuhteen päättäminen, Porvoo 2003, s. 338.

1.2.1 Vähimmäiskorvauksen alittaminen

TSL 12:2.1:ssa säädetystä korvausasteikosta voidaan poiketa alaspäin. Vähimmäiskorvauksen alittamista on perusteltu sillä, että TSL 12:2.3:ssa säädetyissä tilanteissa työnantajan menettelyn lainvastaisuus ei kohdistu työntekijän henkilöön loukkaavasti tai muuten epäasiallisesti niin suo- rasti kuin normaalitilanteessa.16

Kolmen kuukauden palkan vähimmäismäärää ei sovelleta, mikäli työnantaja on irtisanonut työ- sopimuksen yksinomaan tuotannollisilla ja talou- dellisilla perusteilla (TSL 7:3 ja 7:4) tai sanee- rausmenettelyn yhteydessä (TSL 7:7). Tarjolla olevan työn vähentymisen johdosta asiallisesti tehdyn irtisanomisen ei voida katsoa kohdistu- van työntekijään loukkaavasti siten, että kolmen kuukauden palkkaa vastaava vähimmäiskorvaus tulisi sovellettavaksi. Kuitenkin mikäli irtisano- miseen liittyy tuotannollisten ja taloudellisten syiden lisäksi työntekijään henkilönä liittyviä perusteita, ei korvauksen vähimmäismäärää saa- da alittaa.17 Tilanteissa, joissa tuotannollisen ja taloudellisen irtisanomisen yhteydessä ei ole koh- distunut lainkaan työntekijään kohdistuvaa louk- kausta, on perusteltua, että korvaus määräytyy puhtaasti taloudellisen vahingon perusteella eikä korvausta aineettomasta vahingosta eli loukkauk- sesta tule maksettavaksi18. Korvaus voi olla alle kolmen kuukauden palkkaa vastaava määrä, eten- kin sellaisissa tapauksissa, joissa työntekijä on työllistynyt nopeasti uudelleen perusteettomasti tapahtuneen tuotannollisen ja taloudellisen irti- sanomisen jälkeen.19

Vähimmäiskorvauksen määrää ei myöskään sovelleta, jos työsopimus puretaan koeajan perus- teella. Tällöin korvauksen alarajan alittamiselle olisi perusteena muun muassa osapuolten asema koeajan kuluessa, koeajan erityispiirteet ja työ- suhteen lyhytaikaisuus. Pääsääntöisesti työsuhde on kestänyt korkeintaan neljä kuukautta, ja näin ollen suuri korvaus aineettomasta vahingosta ei ole perusteltua. Samoin syy-yhteys koeaikapur- kua seuranneeseen mahdolliseen työttömyyteen voi kestää vain rajoitetun ajan.20

Korvauksen vähimmäismäärää ei niin ikään sovelleta, jos työsuhteen päättäminen tapahtuu purkamalla, jos työnantajalla on kuitenkin lail- linen irtisanomisperuste. Tällöin korvausta työ- suhteen perusteettomasta päättämisestä ei välttä- mättä tarvitse maksaa lainkaan, koska työnanta- jan virheenä on ollut työsopimuksen purkaminen irtisanomisen sijasta. Työnantajan siis katsotaan erehtyneen aidosti työsuhteen päättämistavan valinnassa.21 Koska työnantajalla on kuitenkin ollut työntekijän moitittavan menettelyn johdos- ta oikeus irtisanoa työsuhde, tulee työntekijälle kuitenkin maksaa irtisanomisajan palkka, koska irtisanomisaikaa ei ole purkamisen johdosta nou- datettu.

THO 19.4.2004 S 03/1485: Työnantaja oli irtisa- nonut A:n työsopimuksen ja tarjonnut välittömästi uutta työtä tilalle. A oli kieltäytynyt ottamasta vas- taan uutta työtä. A:lla oli oikeus kieltäytyä ottamas- ta vastaan uutta työtä, jolloin työnantajalla on ollut oikeus irtisanoa, mutta ei purkaa A:n työsopimus- ta. Työnantajan tuli suorittaa irtisanomisajan palk- ka ja siihen liittyvä lomakorvaus.

16 Tiitinen – Kröger 2003, s.496.

17 HE 157/2000, s. 119.

18 Hallituksen esityksen mukaan, jos työnantaja on tuotannollista ja taloudellista irtisanomista suorittaessaan toiminut vilpittömin mielin ja tulkinnut tuotannollista ja taloudellista irtisanomisperustetta hieman virheellisesti tilanteissa, joissa vain työnantajan toimintaedellytyksissä on tapahtunut muutosta, ei edellä mainituilla perusteilla sovelleta korvauksen vähimmäis- määrää. (HE 157/2000, s. 119–120) Mikäli työnantaja kiistää, että irtisanominen olisi edes osittain perustunut työntekijän henkilöön liittyviin syihin, on työntekijällä todistustaakka siitä, että irtisanominen on ainakin joltain osin kohdistunut häneen henkilöön liittyvästä syystä.

19 Rautiainen – Äimälä 2004, s. 300.

20 Tiitinen – Xxxxxx 2003, s. 497 ja Rautiainen – Äimälä 2004, s. 300–301.

21 Tiitinen – Kröger 2003, s. 497.

Tilanteessa, jossa työsopimus on päätetty pur- kuperusteella, vaikka vain irtisanomisperuste on ollut voimassa, voidaan irtisanomisajan palkan lisäksi maksaa korvausta työsuhteen perusteet- toman päättämisen johdosta TSL 12:2:n perus- teella. Korvauksen suuruutta arvioitaessa on otettava huomioon, onko työnantaja on aidosti erehtynyt työsuhteen päättämistavassa, ja onko työntekijän menettely on ollut niin moitittavaa, että vähimmäiskorvauksen alittaminen on perus- teltua ja johtaisiko normaalin kolmen kuukau- den palkkaa vastaavan korvauksen määrääminen ilmeisesti kohtuuttomuuteen.22

1.2.2 Luottamusmiehet

Luottamusmiehen tai luottamusvaltuutetun kohdalla edellä mainittu korvauksen vähim- mäismäärän alittaminen ei ole mahdollista, vaan korvauksen kolmen kuukauden alarajaa tulee soveltaa. Luottamusmiehen tai luottamusval- tuutetun työsuhteen perusteettoman päättämisen katsotaan ilmentävän työnantajan piittaamatto- muutta ammattiyhdistysoikeuksia ja ILO:n sopi- muksia kohtaan.23 Korvausasteikon 24 kuukauden palkkaa vastaava korvaus on tällöin mahdollista ylittää. Työehtosopimuksen perusteella valitul- le luottamusmiehelle ja luottamusvaltuutetulle (TSL 13:3) on TSL 12:2.1:n mukaan suoritettava enintään 30 kuukauden palkkaa vastaava korvaus. Luottamusmies on asemansa vuoksi suuremman suojan tarpeessa. Korkeampi korvauksen enim- mäismäärä merkitsee myös sitä, että luottamus- miehen työsuhteen perusteettomalla päättämisel- lä katsotaan samalla loukatun järjestöintressiä.24 Myös rikoslain 47:4:ssä on säädetty rangaista- vaksi työntekijöiden edustajan oikeuksien louk- kaaminen.

Luottamusmiesten työsuhdeturvasta säädetään työsopimuslakia tarkemmin järjestöjen välisissä sopimuksissa. Lähes jokainen yleissitova työ- ehtosopimus sisältää luottamusmiehiä koskevia sopimusmääräyksiä. Työsuhteen perusteettomas- ta päättämisestä maksettavan korvauksen vähim- mäismäärää on luottamusmiesten kohdalla nos- tettu sopimuksissa yleisesti TSL:n kolmen kuu- kauden palkkaa vastaavasta summasta kymmenen kuukauden palkkaa vastaavaan summaan.25

1.3 Korvauksen määrään vaikuttavat tekijät

Työsopimuksen perusteettoman päättämi- sen johdosta maksettavaa korvausta arvioidaan vähimmäis- ja enimmäisrajojen välissä TSL 12:2:ssä säädettyjen kriteerien valossa. Ne voi- vat vaikuttaa korvaukseen joko sitä lisäävästi tai alentavasti. Luetteloa ei ole tarkoitettu tyhjentä- väksi vaan jokaisessa päättämistapauksessa kor- vausta tulisi arvioida tapauksen erityispiirteet huomioiden.26 TSL 12:2:n kriteerit ovat:

• Työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion- menetys

• Määräaikaisen työsopimuksen jäljellä ollut kestoaika

• Työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä

• Työnantajan menettely työsopimusta päätet- täessä

• Työntekijän itsensä antama aihe työsopimuk- sen päättämiseen

• Työntekijän ja työnantajan olot yleensä

• Muut edellisiin rinnastettavat seikat

Kun korvausta määritetään pääsääntöisesti edellä mainittujen seikkojen perusteella, se teh- dään kokonaisharkintaa käyttäen27. Korvaukses-

22 Tiitinen – Kröger 2003, s. 495.

23 HE 157/2000, s. 120 ja Tiitinen – Kröger 2003, s. 496.

24 Tiitinen – Xxxxxx 2003, s. 495 ja Kairinen 2004, s. 333–335. Tarkemmin korotettun irtisanomissuojaan oikeutetuttujen henkilöstön edustajien piiristä esim. Tiitinen – Kröger 2003, s. 428.

25 Miettinen – Xxxxxxxx 2004, s. 894–895.

26 HE 157/2000, s. 119.

27 HE 157/2000, s. 119 ja Tiitinen – Xxxxxx 2003, s. 502

sa ei siis tarvitse eritellä, mikä korvauksen osa vastaa mitäkin moitittavaa menettelyä. Keskeis- tä korvauksen määrittämisessä on kuitenkin jako aineellisen ja aineettoman vahingon välillä28. Työnantajan tulee korvata työntekijälle työso- pimuksen perusteettoman päättämisen johdos- ta seurannut aineellinen vahinko. Käytännös- sä tämä tarkoittaa konkreettisesti aiheutuneita palkkaetujen menetyksiä ja muuta taloudellista vahinkoa, joka syntyy arvioidusta työttömyydes- tä.29 Aineettomana vahinkona tulee korvattavaksi taasen korvaus työntekijän kokeman loukkauksen perusteella.30

1.3.1 Työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys

Arvioitaessa työntekijälle työsuhteen perus- teettoman päättämisen johdosta maksettavaa kor- vausta on työtä vaille jäämisen kesto ja siitä seu- rannut ansion menetys keskeisin ja helpoin tekijä arvioida korvauksessa. Työsuhteen perusteetto- masta päättämisestä seuraava aineellinen vahinko muodostaa eräänlaisen korvauksen rungon. Ansi- on menetys muodostuu työntekijän palkkaetujen menetyksestä joko työttömyyden seurauksena tai aikaisemmasta työstä saadun palkan ja uuden työn palkan erotuksesta. Korvauksen määräämis- hetkeen mennessä työntekijälle syntynyt palk- kaetujen menetys on selvitettävissä suhteellisen helposti.31 Korvausta palkkaetujen menetyksestä pienentää työntekijän tulojen hankintaan liitty- vien menojen mahdollinen väheneminen, esi- merkiksi työmatkakustannuksien pieneneminen32.

Korvauksen määrittämisen yhteydessä arvioidaan myös työntekijälle aiheutuvaa aineellista vahin- koa korvauksen määrittämishetken jälkeiseltä ajalta. Tähän liittyvät kiinteästi myös erikseen mainitut kriteerit, kuten työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutus- taan vastaavaa työtä, jotka voidaan nähdä myös osittain päällekkäisinä.33 Näiden avulla pyritään arvioimaan työtä vaille jäämisen arvioitua kes- toa.

Työntekijällä on velvollisuus pienentää vahin- koa, joka on seurannut työsuhteen perusteetto- masta päättämisestä. Tämä perustuu vahingon- korvausoikeuden periaatteeseen, että vahingon- kärsijän tulee pyrkiä pienentämään vahingosta aiheutuneita haitallisia seurauksia34. Työsuhteen päättämistilanteissa tämä tarkoittaa, että työnte- kijällä on myötävaikutusvelvollisuus vahingon pienentämiseen. Jos työntekijä ei ole ryhtynyt vahingonkärsijänä asianmukaisiin toimiin vahin- gon rajoittamiseksi, voi työnantaja välttyä kor- vausvastuulta siltä osin kuin vahingot olisi voitu asianmukaisin toimenpitein estää35. Työntekijän on otettava vastaan työsuhteen perusteettomas- ti päättäneen työnantajan tarjoamaa työtä, ellei hänellä ole pätevää syytä kieltäytyä vastaanot- tamasta työtä, tai mikäli työntekijältä ei voida kohtuudella odottaa työn vastaanottamista. Työn- tekijän on siis vahingon pienentämiseksi otetta- va vastaan työtä, vaikka työnantaja on menetel- lyt työsuhdetta päättäessään huolimattomasti.36 Nieminen on kuitenkin katsonut, että työntekijän velvollisuuteen ottaa vastaan tarjottavaa muuta työtä pienentääkseen itselleen aiheutuvaa vahin-

28 Tiitinen – Kröger 2003, s. 498–499.

29 Hietala, Xxxxx – Kahri, Tapani – Kairinen, Xxxxxx – Xxxxxxxx, Keijo: Työsopimuslaki käytännössä, Helsinki 2004, s.

412–413.

30 Tiitinen – Kröger 2003, s. 495.

31 HE 157/2000, s 118–119 ja Tiitinen – Kröger 2003, s. 498–499.

32 Rautiainen – Äimälä 2004, s. 302.

33 Rautiainen – Äimälä 2004, s. 302.

34 Routamo – Ståhlberg 2000, s. 323.

35 Nieminen, Kimmo: Työntekijän velvollisuus vastaanottaa tarjottavaa työtä pienentääkseen laittomasta työsuhteen päät- tämisestä aiheutuvaa vahinkoa KKO 1999:71, (Oikeustieto 5/1999, s. 2–5), s 2.

36 Xxxxxxxx, Xxxxxx – Xxxxxxxx, Xxxxx – Xxxxxxxx, Xxxxx – Xxxxxxxx, Xxxxxxxx, Xxxx: Xxxxxxxxx, Juva 2002, s. 812– 813.

koa tulee suhtautua tiukoilla kriteereillä. Xxxxxx- xxxxxx uutta työtä joudutaan myös miettimään, missä määrin työ vastaa ehdoiltaan entistä työtä ja milloin työntekijällä on oikeus kieltäytyä vas- taanottamasta tarjottua työtä.37

Xxxxxxxxxxxxxxxx ottaa vastaan työtä on ero- tettava, onko työsuhteen päättäminen tapahtunut henkilökohtaisilla vai kollektiivisilla perusteilla. Jos työsuhde on päätetty siten, että päättämisen voidaan katsoa sisältävän työntekijän henkilöön kohdistuvaa loukkausta, ei työntekijällä ole vel- vollisuutta ottaa vastaan työtä.38

THO 3.6.2003 S03/1903 Työntekijän työsuhde oli irtisanottu tuotannollisilla ja taloudellisilla pe- rusteilla päättymään kahden viikon irtisanomisajan jälkeen 26.2.2002. Yhtiön liiketoiminnan vaihte- lut ovat olleet voimakkaita, mutta yhtiön toiminta on ollut tilikaudella kokonaisuus huomioiden kan- nattavaa. Yhtiöllä ei ollut oikeutta irtisanoa työn- tekijän työsuhdetta. Yhtiö oli solminut työnteki- jän kanssa uuden työsopimuksen 3.6.2002 alkaen. Kohtuullisena korvauksena on pidettävä kolmen kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta.

Arvioitaessa työtä vaille jäämisen kestoa tulee myös samalla arvioida, milloin syy-yhteyden työnantajan laittoman menettelyn ja työntekijän työttömyyden välillä voidaan katsoa lakkaavan. Työntekijän tilapäisen työllistymisen ei ole kat- sottu katkaisevan vielä syy-yhteyttä. Vasta sitten, kun tilanteen katsotaan normalisoituneen, on syy- yhteys varmasti katkennut39. Työntekijällä on myötävaikutusvelvollisuutensa takia velvollisuus ottaa vastaan myös työsopimuksen perusteetto- masti päättäneen työnantajan työtä, ellei työnan- tajan menettelyä voida katsoa niin törkeäksi, että

työntekijällä ei ole mahdollisuutta jatkaa entisen työnantajan palveluksessa. Samoin työntekijällä on velvollisuus pyrkiä työllistymään mahdolli- simman nopeasti.40 Tällainen tilanne saattaa tulla muun muassa silloin, kun työnantaja pystyy tar- joamaan jotakin työtä mahdollisesti jo irtisano- misaikana tai yhdeksän kuukauden takaisinotto- velvollisuuden aikana.

KKO 1981 II 11: Työntekijällä, joka oli työso- pimuslain vastaisen irtisanomisen vuoksi työttö- mäksi jouduttuaan oli ollut tilapäiseksi tarkoite- tussa työsuhteessa, oli oikeus saada vahingonkor- vausta myös tilapäisen työsuhteen jälkeen jatku- neen työttömyyden johdosta.

RHO 14.11.2003 S03/371 Hovioikeus ei muut- tanut käräjäoikeuden tuomioita. Syy-yhteys lait- toman irtisanomisen ja työntekijän työttömyysti- lanteen välillä katkeaa vasta sitten, kun irtisanottu työntekijä saa uuden toistaiseksi voimassa olevan tai pitkäkestoisen määräaikaisen työsuhteen.

1.3.2 Työsuhteen kesto ja määräaikaisen työ- sopimuksen jäljellä ollut kestoaika

Korvauksen suuruuteen vaikuttavana tekijänä on otettava huomioon myös työsuhteen kestoaika. Mitä pidempään jatkunut työsuhde on päätetty perusteettomasti, sitä enemmän loukkausta koh- distuu työntekijään. Tämän tulisi näkyä korvausta korottavana tekijänä. Yleisesti on katsottu, että työnantajan ja työntekijän välinen lojaliteetti- velvollisuus kasvaa työsuhteen keston myötä.41 Pitkään jatkuneissa työsuhteissa työsuhteen osa- puolten on pyrittävä huolehtimaan työsuhteen jat- kamisen mahdollisuuksista, mikäli se on mahdol-

37 Nieminen 1999, s. 5.

38 Kairinen – Xxxxxxxx – Xxxxxxxx – Xxxxxxxx 2002, s. 812–813.

39 Kairinen – Xxxxxxxx – Xxxxxxxx – Xxxxxxxx 2002, s. 811–813. Äitiysloman ei katsottu katkaisevan syy-yhteyttä tapauk- sessa KKO 1995:75. Kuusi kuukautta laittoman irtisanomisen jälkeen työntekijä aloitti 10 kuukautta kestävän äitiysloman ja työttömyys jatkui äitiysloman jälkeenkin. Työttömyyden katsottiin johtuvan samasta laittomasta työsuhteen päättämisestä.

40 Kairinen – Xxxxxxxx – Xxxxxxxx – Xxxxxxxx 2002, s. 810–814.

41 Koskinen – Xxxxxxxx – Xxxxxxxx 2003, s. 346 ja Xxxxxxxxxx – Äimälä 2004, s. 304.

lista42. Samoin lojaliteettivelvollisuuden koros- tuminen pitkään jatkuneissa työsuhteissa tulee arvioitavaksi päättämisperusteen painavuutta arvioitaessa.43

Ongelmallisempi on sen sijaan korvauksen määrittäminen päätettäessä määräaikainen työ- suhde purkamalla tilanteessa, jossa ainoastaan irtisanomisperusteen tasoinen päättämisperuste toteutuu. Tällöin tulisi korvauksen olla vähintään kolmen kuukauden palkkaa vastaava summa, sillä määräaikaisen työsuhteen lainvastaisen päättämi- sen katsotaan sisältävän loukkausta työntekijää kohtaan. Solmiessaan määräaikaisen työsopi- muksen työnantaja kantaa riskin siitä, että pystyy täyttämään sopimusvelvoitteensa.

Sellaisissa tilanteissa, joissa työntekijän menettely on ollut niin moitittavaa, että purku- perusteen täyttyminen on ollut lähellä, mutta menettely olisi riittänyt vain irtisanomisperus- teen täyttymiseen, on korvauksen määrittäminen määräaikaisen työsuhteen päättämisen johdosta ongelmallista. Verrattaessa toistaiseksi voimassa olevan työsuhteen ja määräaikaisen työsuhteen purkamisen identtisiä tilanteita, johtaa analyysi korvauksen määrittämisen osalta erilaisiin lop- putuloksiin. Toistaiseksi voimassa olevan työ- suhteen purkamisen kohdalla kolmen kuukauden palkkaa vastaavan korvausminimin alittaminen on sallittua, jos irtisanomisperuste olisi ollut.

Tällaisessa tilanteessa on jopa mahdollista, että työntekijälle maksetaan ainoastaan irtisanomis- ajan palkka. Sen sijaan määräaikaisen työsuh- teen kohdalla näin ei olisi oikeuskirjallisuuden mukaan mahdollista tehdä, vaan määräaikaisen työsuhteen perusteeton päättäminen loukkaa aina työntekijää siinä määrin, että kolmen kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen alittaminen ei ole mahdollista.44 Kuitenkaan purkamisen ja irtisano- misen ero käytännössä ei ole aina yksiselitteinen, eivätkä osapuolet ole itsekään aina selvillä, oliko työsuhde tarkoitus purkaa vai irtisanoa.45 Lisäk- si erityisesti alle kolmen kuukauden mittaisissa työsuhteissa tämä johtaa siihen, että työntekijälle maksetaan tilanteessa enemmän, mitä hän olisi työsuhteen aikana ansainnut, vaikka hänen omas- sakin menettelyssään on moitittavuutta. Tällöin lopputulos on myös vahingonkorvausoikeudel- lisen rikastumiskiellon vastainen, eli työntekijä on vahingon seurauksena paremmassa asemassa kuin ilman vahinkotapahtumaa.

Kun määräaikainen työsopimus on päätetty perusteettomasti, on aineellisen vahingon ylära- jana palkkaetujen menetys, joka olisi vastannut määräaikaisen sopimuksen jäljellä ollutta aikaa. Työnantaja ei ole vastuussa siitä työttömyydestä, joka on ajoittunut määräaikaisen työsopimuksen jälkeiseen aikaan.46

42 Koskinen – Xxxxxxxx – Xxxxxxxx 2003, s. 346 katsovat, että työnantajan lojaliteettivelvollisuus kasvaa työsuhteen kes- ton lisäksi silloin, mikäli työntekijä on iäkäs. Kuitenkin on huomattava, että itse asiassa työsuhteen kesto vaikuttaa yleensä korvauksen rahamääräiseen suuruuteen jo sillä, että korvaus määritetään kuukauden palkkaa vastaavana rahamääränä, jolloin pitkän työsuhteen seurauksena työntekijälle on kertynyt esimerkiksi ikälisiä ja muita kokemuslisiä.

43 Tiitinen – Kröger 2003, s 500–501.

44 Tiitinen – Kröger 2003, s. 502 mukaan vaikka määräaikainen työsopimus olisi purettu vähän ennen sopimuskauden loppua ja työntekijälle aiheutuva vahinko olisi pieni, korvauksen alarajasta ei voida poiketa. Xxxxxx Xxxxxxxx – Nieminen

– Valkonen katsovat, että lainvastainen purku sisältää aina sen verran loukkausta, että korvauksen alarajasta ei voida poiketa (Koskinen – Nieminen – Valkonen 2003, s 340 ja 346) Kuitenkin on huomattava, että juuri määräaikaisen työsopimuksen päättämisen yhteydessä rajanveto purkamisen ja irtisanomisen välillä korostuu, koska korvauksen määrittämisen yhteydessä määräaikaisen sopimuksen kohdalla kolmen kuukauden korvausminimin alittaminen ei ole sallittua. Käytännön kannalta on kuitenkin kiistatonta, että työnantaja suorittaa samankaltaisen työsuhteen päättämisperusteiden arvioinnin määräaikaisen ja toistaiseksi voimassa olevan työsuhteen kohdalla. Näin ollen sitä, että korvauksen kohdalta tilanne johtaa edellä mainituissa tilanteissa erilaisiin lopputuloksiin, ei voida pitää johdonmukaisena.

45 Tiitinen – Kröger 2003, s. 488.

46 Tiitinen – Xxxxxx 2003, s. 501. Kuitenkin Rautiainen – Äimälä 2004, s. 302 katsovat, jos määräaikaista sopimusta olisi ollut jäljellä vielä pitkä aika, voidaan arvioida, olisiko työntekijän tullut löytää todennäköisesti uusi työpaikka ennen sovitun määräaikaisuuden loppuun kulumista, jolloin voitaneen arvioida, että määräaikaisen työsuhteen perusteettoman päättämisen johdosta suoritettava korvaus olisi pienempi kuin määräaikaiseksi sovitun sopimuskauden pituus olisi ollut.

1.3.3 Työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä

Työntekijän mahdollisuus saada ammattiaan ja koulutustaan vastaavaa työtä sekä työntekijän ikä on otettava huomioon korvausta määritettäessä. On arvioitava, missä ajassa työntekijä koulutuk- sensa ja työkokemuksensa perusteella voisi työl- listyä uudelleen. Ikä on otettava huomioon, sillä se saattaa vaikeuttaa työntekijän työllistymistä, mutta joka tapauksessa työntekijän on haettava aktiivisesti uutta työtä. Käytännössä tämä syy- yhteyden harkinta konkretisoituu sen arvioimi- seen, kuinka pitkästä työttömyysjaksosta työn- antajan katsotaan lainvastaisen menettelynsä johdosta vastaavan. Selvitettäessä syy-yhteyden katkeamista on verrattava todellista tapahtumien kulkua hypoteettiseen tapahtumakulkuun. Syy- yhteyden katkeamisen arviointi tulee suorittaa kussakin yksittäisessä tapauksessa erikseen.47

1.3.4 Työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä ja työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen

Korvauksen suuruuteen vaikuttaa myös työn- antajan menettely työsuhdetta päätettäessä. Mikäli työnantaja on työsuhdetta päättäessään toiminut tietoisena päättämisperusteen lainvastai- suudesta, korottaa tämä työntekijälle maksettavaa korvausta, koska työnantajan menettelyn katso- taan kohdistuvan työntekijään häntä henkilönä loukaten. Arvioitavaksi tulee myös työnantajan toiminta menettelysääntöjen suhteen.48 Keskeistä tässä on työnantajan tietoisuus oman menettelyn- sä luonteesta. Mikäli työnantaja on täysin tietoi- sesti päättänyt työsuhteen vastoin laissa säädet- tyjä perusteita, on tämä osoitus työnantajan piit-

taamattomuudesta lain velvoitteita kohtaan. Jos työnantaja on sen sijaan luullut toimivansa täysin lain mukaan ja pyrkinyt selvittämään työsuhteen päättämiseen liittyviä seikkoja, ei työnantajan menettelyn katsota tällöin sisältävän tietoista lain rikkomista ja työntekijän loukkaamista, jolloin työnantajan menettely voidaan ottaa huomioon korvausta lieventävänä seikkana.49

Tilanteessa, jossa työnantajalla on ollut lail- linen syy työsuhteen päättämiseen, ei pelkkien TSL:n menettelytapasäännösten rikkomisesta aiheudu työnantajalle sanktioita. Esimerkiksi, jos työnantaja on päättänyt työsuhteen laillisel- la perusteella mutta työntekijää kuulematta, ei työntekijällä ole mahdollisuutta saada korvausta TSL 12:2:n perusteella.50 Sen sijaan tilanteessa, jossa työnantajalla ei ole ollut laillista työsuhteen päättämisperustetta, menettelytapasäännösten lai- minlyönti huomioidaan korvausta määritettäessä normaalisti TSL 12:2:n perusteella.

HHO 27.5.2004 S 04/754: A:n työsopimus oli purettu ennen työsuhteen alkamista. A oli selvittä- nyt purkamisen syytä itse ja työsuojelupiirin avul- la, mutta työnantaja on myöntänyt sen vasta jatke- tussa valmistelussa. Työnantajan menettely otettiin huomioon korvausta määrättäessä.

Työntekijän itsensä antama aihe työsuhteen päättämiseen otetaan huomioon myös korvaus- ta määritettäessä. Työntekijän itsensä antama aihe työsuhteen päättämiseen otetaan huomioon korvausta vähentävänä tekijänä. Jos työntekijän menettely ei täytä työsuhteen päättämiseen vaa- dittavia perusteita, saattaa se kuitenkin olla siinä määrin moitittavaa, että korvausta voidaan alentaa huomattavastikin alle työntekijän palkkaetujen menetyksestä seuraavan aineellisen vahingon51. Työntekijän moitittavaa menettelyä saattaa olla esimerkiksi provosoiva käyttäytyminen52.

47 Koskinen – Xxxxxxxx – Xxxxxxxx 2003, s. 342–344 ja Tiitinen – Kröger 2003, s. 499 ja 502

48 Tiitinen – Xxxxxx 2003, s. 500 ja Koskinen – Xxxxxxxx – Xxxxxxxx 2003, s. 346–347.

49 Rautiainen – Äimälä 2004, s. 303–304.

50 Tiitinen – Xxxxxx 2003, s. 484 alaviite 18; HE 157/2000, s. 112 sekä Xxxxxxxxxx – Äimälä 2004, s. 304.

51 Tiitinen – Kröger 2003, s. 501.

52 Hietala – Kahri – Kairinen – Kaivanto 2004, s. 413.

1.3.5 Työntekijän ja työnantajan olot yleensä

Hallituksen esityksen mukaan korvausta mää- ritettäessä olisi otettava huomioon työntekijän ja työnantajan olot.53 Oikeuskirjallisuudessa ei ole juurikaan käsitelty sitä, kuinka työntekijän olot otetaan huomioon työsuhteen perusteettomasta päättämisestä maksettavaa korvausta määritet- täessä. Koskinen – Nieminen – Valkonen on kat- sonut, että työntekijän olojen huomioon ottami- nen tarkoittaisi työntekijä aseman, varallisuuden, sosiaalisten olojen, huoltovelvollisuuden ja ter- veydentilan huomioon ottamista.54 Työnantajan olojen huomioon ottaminen sen sijaan merkitsisi ennen kaikkea pienten yritysten erityistarpeiden huomioon ottamista. Mikäli korvauksen mää- rääminen aiheuttaisi yritystoiminnan jatkumisen vaarantumisen ja muiden työpaikkojen irtisano- misen tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteil- la, voidaan työnantajan olot ottaa huomioon kor- vausta alentavana tekijänä.55 Alentamista harkit- taessa verrattaan korvauksen suuruutta suhteessa työnantajan toiminnan laajuuteen ja työnantajan varallisuuteen.56

1.3.6 Muut näihin rinnastettavat seikat TSL 12:2:n luettelo korvauksen määrittämises-

sä huomioon otettavista tekijöistä ei ole tyhjen- tävä, vaan eri tekijöiden painoarvoa arvioitaessa olisi huomioitava kunkin työsuhteen päättämis- perusteeseen ja päättämistapaukseen liittyvät eri- tyispiirteet.57 Tällaisena tekijänä voi olla esimer- kiksi työsuhteeseen liittyvä oppisopimussuhde.

IHO 13.5.2004 S 03/1218: Vahingonkorvaukseen on korottavasti vaikuttanut se, että A:n kolmen vuo- den määräaikainen työsuhde (oppisopimussuhde) oli päätetty kaksi vuotta ennen määräajan päätty- mistä.

Korvaukseen suuruuteen vaikuttavana seikkana voidaan mainita myös irtisanomisjärjestys, joka liittyy kiinteästi kollektiiviperusteisiin työsuhteen päättämisiin. Työsopimuslaki ei sisällä irtisano- misjärjestystä mutta sen sijaan irtisanomissuoja- sopimuksissa on määräyksiä irtisanomisjärjestyk- sestä. Työntekijöiden vähentämisjärjestyksessä on mahdollisuuksien mukaan kiinnitettävä huomiota työntekijän ammattitaitoon ja sen merkitykseen yritykselle ja toisaalta osan työkyvystään saman työnantajan palveluksessa menettäneisiin. Seuraa- vaksi vähentämisjärjestyksessä kiinnitetään huo- miota työntekijän huoltovelvollisten määrään ja työsuhteen kestoon.58 Koska laissa ei ole säädetty irtisanomisjärjestyksestä, sitä ei oteta huomioon TSL 12:2:n mukaista korvausta määritettäessä. Irtisanomisjärjestyksen rikkomisesta voidaan tuo- mita työtuomioistuimessa hyvityssakko.59

KKO 1987:97: Työtuomioistuin oli vahvistanut, että työnantaja oli työntekijän irtisanoessaan rikko- nut työehtosopimuksen määräystä työvoiman vä- hentämisjärjestyksestä. Tuolla määräyksellä ei ol- lut rajoitettu työnantajan oikeutta irtisanoa työnte- kijä VTSL 37 §:n nojalla. Kun työnantajalla oli ol- lut oikeus taloudellisista ja tuotannollisista syistä aiheutuneen työn vähentymisen johdosta vähentää työntekijöitä, työnantaja ei rikkomalla työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa työehtosopimuksen määräystä ollut irtisanonut työsopimusta sanotun pykälän vastaisesti.

53 HE 157/2000, s. 119.

54 Koskinen – Xxxxxxxx – Xxxxxxxx 2003, s. 347.

55 HE 157/2000, s. 119 ja HE 205/1983, s. 20–21, jossa mm. todetaan, että pienten yritysten mahdollisuudet saada tietoa irtisanomisperusteista ja -menettelyistä ovat rajoitetut, mutta työsuojeluviranomaiset ovat pyydettäessä velvollisia antamaan neuvoja lain soveltamisesta.

56 Rautiainen – Äimälä 2004, s. 304.

57 HE 157/2000, s. 119.

58 Irtisanomissuojasopimus TT – SAK 2001, s 12.

59 Kairinen 2004, s. 322, Xxxxxxxxxx – Äimälä 2001, s. 245 ja Koskinen – Nieminen – Xxxxxxxx 2003, s. 230.

1.4 Irtisanomisajan palkka

Mikäli työnantaja on irtisanonut työsuhteen irtisanomisaikaa noudattamatta, on työnantajan maksettava TSL 6:4.1:n mukaan työntekijälle täysi palkka irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta. Jos irtisanomisajan noudattaminen on laimin- lyöty vain osittain, korvausvelvollisuus rajoittuu vain noudattamatta jääneen irtisanomisajan osan palkkaa vastaavaksi. Työnantaja on velvollinen maksamaan irtisanomisajan palkan myös sellai- sessa tilanteessa, jossa työsuhteen päättäminen on otsikoitu työsuhteen puruksi, mutta työnantajalla ei ole ollut oikeutta purkaa työsopimusta vaan ainoastaan irtisanoa se, mutta työnantaja ei ole noudattanut irtisanomisaikaa. Tätä on perusteltu sillä, että pelkästään päättämisoikeustoimen otsi- kolle ei voi antaa ratkaisevaa merkitystä, koska välttämättä osapuolet itsekään eivät tiedä, onko tarkoituksena ollut irtisanoa vai purkaa työsuh- de.60

Korvauksen ja irtisanomisajan palkan väliseen suhteeseen liittyy epäselvyys siitä, voidaanko irti- sanomisajan palkan katsoa sisältyvän TSL 12:2:n perusteella maksettavaan yksinomaiseen korvauk- seen, sillä kirjallisuudessa siitä on esiintynyt kah- denlaista suhtautumista. Sekä Tiitinen – Kröger että Xxxxxxxx – Xxxxxxxx – Xxxxxxxx katsovat, että irtisanomisajan palkka ei sisältyisi työsuh- teen perusteettoman päättämisen johdosta suo-

ritettavaan korvaukseen vaan olisi siitä erillinen erä61. Kairinen on taas katsonut, että perusteet- toman päättämisen johdosta maksettava korvaus voinee sisältää myös irtisanomisajan palkan, mut- ta ne voidaan laskea myös erikseen62.

Edelleen sekä Tiitinen – Kröger että Koskinen

– Xxxxxxxx – Xxxxxxxx katsovat, että TSL 12:2:n korvausta mitattaessa ei tule ottaa huomioon, että työnantaja joutuu maksamaan myös irtisanomis- ajan palkan63. Tiitinen – Xxxxxx katsovat, että irtisanomisajan palkkaa koskeva säännös on lex specialis -säännös suhteessa perusteetonta päättä- mistä koskevaan TSL 12:2:ään64. Toisaalta perus- teettomasta päättämisestä maksettavaa korvausta arvioidaan kokonaisharkinnalla, ja irtisanomis- ajan noudattamatta jättämistä voitaneen tällöin yhtä lailla arvioida työnantajan huolimattomana menettelynä TSL 12:2:n korvausta määritettäes- sä kuin korvauksesta erillisenä osana TSL 6:4.1 sanamuodon perusteella. Sovintosopimustilan- teessa sovitaan joka tapauksessa sovintosum- masta, jolla riita saadaan ratkaistua. Tällöin olisi perusteltua, että mikäli irtisanomisajan palkka on korvauksesta selvästi erillinen, tulisi tämä erottelu olla säädetty selvästi laissa65. Nyt tätä eroa ei ole TSL:ssa selvästi ilmaistu66. Sen sijaan hallituksen esityksessä puhutaan kaikkia päättämisperustei- ta koskevasta yhtenäisestä korvausjärjestelmästä, jossa eri päättämisperusteiden erot huomioidaan pykälän sisäisin erityissäännöksin67.

60 Tiitinen – Xxxxxx 2003, s. 488 ja Koskinen – Xxxxxxxx – Xxxxxxxx 2003, s 336–339

61 Tiitinen – Xxxxxx 2003, s 488 ja Koskinen – Nieminen – Xxxxxxxx 2003, s 336–339. 62 Kairinen 2004, s. 291. Tarkemmin sanottuna Kairinen käyttää termiä könttäkorvaus. 63 Tiitinen – Xxxxxx 2003, s. 488 ja Koskinen – Xxxxxxxx – Xxxxxxxx 2003, s. 337.

64 Tiitinen – Xxxxxx 2003, s. 488.

65 Xxxxxxxxxx ja irtisanomisajan palkan erosta on huomattava, että irtisanomisajan palkkaa ei yhteensoviteta työntekijän saamien työttömyysturvaetuuksien kanssa TSL 12:3:n mukaan vaan työntekijällä on oikeus saada irtisanomisajan palkka kokonaisuudessaan. (Tiitinen – Kröger 2003, s. 488) Tosin työntekijällä ei ole oikeutta saada työttömyysturvaetuuksia irtisa- nomisajalta TTL 3:5:n ja 3:6:n perusteella.

66 Työsopimuslain toimivuutta selvittäneessä tutkimuksessa vastaajat olivat kiinnittäneet huomiota korvauksen ja irtisano-

misajan palkan epäselvään suhteeseen. (Kairinen ym. 2004, s. 78)

67 HE 157/2000, s. 118.

2 Korvauksen jakaminen ja työttömyys- turvaetuuksien huomioonottaminen

2.1 Xxxxxxxxxx xxxxxxxxx

Työsuhteen perusteettoman päättämisen joh- dosta TSL 12:2:n perusteella määritettävä koko- naiskorvaus tulee TSL 12:3.4:n mukaan jakaa siten, että sovintosopimuksessa on mainittu kokonaiskorvaus sekä siihen sisältyvä työnteki- jälle työttömyydestä johtuvista, ennen sopimuk- sen tekemistä menetetyistä palkkaeduista mak- settava korvaus. Kokonaiskorvauksen jako edellä mainittuihin osiin on oleellinen, jotta työttömyys- turvaetuuksien yhteensovitus voidaan kohdistaa korvauksen oikeaan osaan. Sovintosopimuksessa korvauksen jakaminen on hieman erilaista kuin tuomioistuimessa suoritettavassa arvioinnissa, koska tuomioistuimessa tuomittavassa korvauk- sessa ei kokonaiskorvausta tarvitse jakaa lain mukaan osiin. Jako on tuomioistuimessakin pidettävä mielessä, jotta yhteensovitus työttö- myysturvaetuuksien kanssa voidaan tehdä.68

Työsuhteen perusteettoman päättämisen joh- dosta tehtävässä sovintosopimuksessa keskeisin ja sopimuksessakin eroteltava osa on ennen sopi- muksen tekemistä toteutuneet palkkaetujen mene- tykset.69 Mikäli työntekijä on saanut työsuhteen perusteettoman päättämisen jälkeen uutta mutta heikommin palkattua työtä, tulee työnantajan kor- vattavaksi vain tämä erotus. Samoin työntekijän saamat työttömyysetuudet tulee ottaa huomioon korvausta arvioitaessa ja niiden osalta tehdään yhteensovitus.70

Jo toteutuneiden konkreettisten palkkaetujen menetyksen lisäksi tulee sovintosopimuksen kokonaiskorvauksesta erottaa muun korvauksen osa. Tämä korvauksen muu osa on muuta talou- dellista vahinkoa, jota työntekijälle on aiheutunut työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä ja aineetonta vahinkoa. Tyypillisesti tämä muu taloudellinen vahinko on työttömyyden arvioidus- ta kestosta johtuva ansionmenetys sovintosopi- muksen tekemisen jälkeiseltä ajalta.71 Tämä on arvio, joka perustuu jonkinlaiseen todennäköi- syysarvioon siitä, kuinka kauan työntekijän työt- tömyys mahdollisesti jatkuu sovintosopimuksen solmimisen jälkeen.72

Aineetonta vahinkoa arvioidaan sen perus- teella, kuinka suuri loukkaus työsopimuksen perusteeton päättäminen on ollut työntekijälle ja missä määrin työnantaja on osoittanut piittaamat- tomuutta omassa toiminnassaan73. Työntekijän oma laiminlyönti tai moitittava käyttäytyminen on otettava huomioon korvausta alentavana teki- jänä ja työntekijän omana myötävaikutuksena. Työnantajan menettelyssä on taasen arvioitava, kuinka paljon toiminnassa on ollut piirteitä, jot- ka kohdistuvat loukkaavasti työntekijään. Tällöin työnantajan tietoisuudelle oman toimintansa moi- tittavuudesta tulee antaa merkitystä.74 Työsuh- teessa vallitseva lojaliteettivelvollisuus on yksi tapa arvioida sekä työnantajan että työntekijän toiminnan moitittavuutta75. Erityisesti pitkään jat- kuneissa työsuhteissa lojaliteettivelvollisuudella voitaneen katsoa olevan korostetumpaa merkitys- tä. Työntekijän kokeman loukkauksen perusteel-

68 Se, että tuomioistuimessa tuomittavaa korvausta ei tarvitse jakaa, perustuu siihen, että eduskunnan lakivaliokunnan mukaan korvauksen jakaminen osiin ei sovi yhteen kokonaiskorvauksen periaatteen kanssa. (LaVL 18/2000, s 6.) Hallituksen esityksessä esitettiin, että korvausta koskevassa tuomiossa tai sovinnossa olisi eriteltävä, mikä osuus korvauksesta on työttö- myydestä aiheutunutta palkkaetujen menetystä. Eduskunnan työ- ja tasa-arvovaliokunta muutti kuitenkin hallituksen esitystä ja totesi, että sen jälkeen kun tuomioistuin on tuominnut kokonaiskorvauksen, sen ei enää tarvitse eritellä korvausta aineelli- seen ja aineettomaan vahinkoon. Valiokunta perusteli tätä tuomioistuinten toiminnan luonteella ja sillä, että se ei sovi yhteen kokonaiskorvauksen periaatteen kanssa. (TyVM 13/2000, s. 14)

69 HE 157/2000, s. 118–119 .

70 Tiitinen – Xxxxxx 2003, s. 499 ja Kairinen – Xxxxxxxx – Xxxxxxxx – Xxxxxxxx 2002, s. 810.

71 HE 157/2000, s. 119

72 Rautiainen – Äimälä 2004, s. 310.

73 HE 157/2000, s. 119.

74 Kairinen – Xxxxxxxx – Xxxxxxxx – Xxxxxxxx 2002, s. 814.

75 Tiitinen – Kröger 2003, s. 501.

la määräytyvää korvauksen osaa kutsutaan myös korvauksen loukkausosaksi.

2.2 Korvauksen yhteensovitus työttömyysturva- etuuden kanssa

Korvauksen jakaminen jo toteutuneisiin palk- kaetujen menetykseen sekä muuhun korvaukseen on tärkeätä, jotta työttömyysetuuksien yhteenso- vitus voidaan tehdä76. Korvauksen suuruuden määritys on vasta ensimmäinen vaihe, sillä kor- vauksen jo toteutuneiden palkkaetujen menetystä vastaavasta osuudesta on tehtävä yhteensovitus työttömyysturvaetuuksien kanssa TSL 12:3:ssä säädetyillä perusteilla. Yhteensovitussäännök- sellä on pyritty sovittamaan yhteen sekä vahin- gonkorvaus- että sosiaaliturvaoikeudellisia peri- aatteita.77 Vaikka korvauksen yhteensovittami- nen työttömyysturvaetuuksien kanssa on hieman monimutkainen menettely, se johtaa kuitenkin oikeudenmukaiseen lopputulokseen. Tämä on kuitenkin selvä parannus aikaisempaan tilantee- seen, jolloin työttömyysturvajärjestelmä maksoi työnantajan puolesta osan korvauksesta.78

Korvauksesta, siltä osin kun se on korvausta jo toteutuneista palkkaetujen menetyksistä, on vähennettävä 75 prosenttia työntekijälle kysei- seltä ajan jaksolta maksetuista ansioon suhteu- tusta työttömyyspäivärahasta, 80 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajanjaksolta maksetus- ta peruspäivärahasta ja työntekijälle kyseiseltä ajalta maksettu työmarkkinatuki. Esimerkiksi, työntekijä on saanut 700 euroa ansioon suh- teutettua työttömyyspäivärahaa ja korvauksen jo toteutuneita palkkaetujen menetystä vastaava osa on 1000 euroa. Korvauksesta vähennetään 75 prosenttia ansioon suhteutetusta työttömyys- päivärahasta eli 75 prosenttia 700 eurosta on 525 euroa. 1000–525 = 475. Vähennetyn osan eli 525 euroa työnantaja on velvollinen maksa- maan työttömyysvakuutusrahastolle. Lisäksi on huomattava, että jos korvaus on 12 kuukauden palkkaa vastaava summa ja työttömyys on jatku- nut 8 kuukautta sovintosopimuksen tekemiseen mennessä, kohdistetaan yhteensovitus vain ennen sovinnon tekemistä toteutuneisiin palkkaetujen menetykseen79.

76 Työttömyysturvaetuuksien yhteensovittamisen lisäksi sovintosopimuksessa sovittu korvaus tulee arvioitavaksi työt- tömyysturvaoikeudellisessa arvioinnissa ennen kaikkea siten, onko sovittu korvaus jaksotettavaa taloudellista etuutta vai jaksottamatta jäävää vahingonkorvausta. Tämän lisäksi työttömyysturvaoikedellisessa arvioinnissa on huomioitava sovinto- sopimuksen osapuolet, työsuhteen päättämisen riittauttaminen, työvoimapoliittinen karenssi, omavastuuaika, irtisanomisajan palkka, vuosiloma-ajan palkka sekä lomakorvaus. Ks. xxxxxxxxx Xxxxxxxx, Xxxx: Päättämissopimukset työttömyysturvassa, Xxxxxx 2004 ja Xxxxxx, Xxxxx – Xxxxxxxx, Xxxx – Xxxxxxx, Xxxxx – Xxxxxxxx, Pasi – Maisonlahti, Marjaana – Romo, Silja

– Xxxxx, Xxxxxx: Työttömyysturva, Helsinki 2003, s. 82–84; 138–139 ja 170–181.

77 Yhteensovituksen taustalla on ajatus työnantajan täydestä vahingonkorvausvelvollisuudesta, mikä tarkoittaa, että työn- antajan tulee korvata työntekijälle työsuhteen perusteettomasta päättämisestä aiheutunut vahinko. Työnantaja siis vastaa aiheuttamastaan vahingosta hyötymättä siitä, että työntekijä on saanut työttömyysajalta työttömyysturvaetuuksia. Toisaalta saman asian toinen puoli on vahingonkorvausoikeudellinen rikastumiskielto, eli työntekijällä ei ole oikeutta saada työnantajalta korvausta siltä osin kuin työttömyysturvaetuuksien on jo katsottava korvanneen työsuhteen perusteettomasta päättämisestä syntynyttä vahinkoa. Tämän vuoksi työnantajan on suoritettava osa korvauksesta työttömyysvakuutusrahastolle, jos työntekijä on saanut ansiopäivärahaa, tai Kansaneläkelaitokselle, jos työntekijä on saanut peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea. Kolmas yhteensovittamiseen vaikuttava periaate on, että työnantajan korvausvelvollisuus ei vaikuta työntekijälle työttömyysajalta maksettuihin työttömyysetuuksiin, vaan työntekijällä on oikeus pitää saamansa työttömyyspäivärahat työttömyysturvalaissa säädetyin edellytyksin. (Tiitinen – Kröger 2003, s. 504–505.)

78 Rautiainen – Äimälä 2004, s. 308.

79 Koskinen – Xxxxxxxx – Xxxxxxxx 2003, s. 350.

Korvauksesta vähennettävinä etuuksina on TSL 12:3:ssa mainittu työttömyysturvalaissa tar- koitettu ansioon suhteutettu työttömyyspäiväraha, peruspäiväraha ja työmarkkinatuki. Korvauksesta vähennettävinä etuuksina ei TSL:ssa mainita kou- lutuspäivärahaa eikä koulutustukea.80

TT 2003-32: Työntekijälle maksettavasta kor- vauksesta oli vähennettävä hänelle työttömyys- turvalain nojalla maksettu työttömyyspäiväraha, mutta ei julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain nojalla maksettua koulutustukea. Se on kui- tenkin työsopimuslain 12:2.2:n mukaan otetta- va huomioon kokonaisharkinnassa työttömyyden A:lle aiheuttamia taloudellisia menetyksiä vähen- tävänä seikkana.

VHO 18.2.2004 S 03/1221: Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n säännöksen mukaan korvaukses- ta ei vähennetä muuta kuin työttömyysturvalaissa tarkoitettua ansioon suhteutettua työttömyyspäivä- rahaa. Näin ollen koulutustukea ei vähennetä kor- vauksesta.

2.3 Säädettyä pienemmän vähennyksen tekeminen

TSL 12:3.2:n mukaan vähennys voidaan tehdä pienempänä tai jättää kokonaan tekemättä, mikäli se on työntekijän taloudelliset ja sosiaaliset olot huomioon ottaen katsottava kohtuulliseksi ja perustelluksi. Voidaan esimerkiksi katsoa, että

perusteettomasta päättämisestä aiheutuneesta pit- kittyneestä työttömyydestä johtuen työntekijän taloudelliset olot olisivat sellaiset, että vähennys voitaisiin jättää tekemättä. Samoin kohtuullisuus- arvioinnissa tulee ottaa huomioon samassa talou- dessa työntekijän kanssa asuvien asema ja työnte- kijän huoltovelvollisten määrä.81 Lakivaliokunta muutti hallituksen esitystä siten, että säännökses- tä tuli nimenomaan kohtuusharkintaa korostava säännös, joka sopii myös terminä yhteen vahin- gonkorvausoikeudellisen käsitteistön kanssa.82

Vaikka säädyttyä pienemmän vähennyksen tekeminen on mahdollista sekä kollektiivi- että henkilökohtaisella perusteella irtisanottaessa, voi sen käyttäminen olla perustellumpaa silloin, kun työsuhde on päätetty henkilökohtaisilla perusteil- la. Tämä johtuu siitä, että tällaisessa tilanteessa otetaan huomioon olosuhteet, jossa työsuhde on päätetty sekä työnantajan menettelyn loukkaa- vuus ja työntekijän itsensä antama aihe ja myö- tävaikutus.83 Toisaalta sellaisessa tilanteessa, jossa työnantajan olosuhteet on otettu huomioon korvausta alentavana tekijänä TSL 12:2:n perus- teella, voidaan katsoa, että työttömyysturvaetuuk- sia ei vähennetä kokonaisuudessaan tai niitä ei vähennetä lainkaan. Tällöin saattaa ääritilanteessa käydä siten, että työntekijän saama työttömyys- turvaetuus ei vähennä lainkaan hänelle tulevaa korvausta.84

80 Koskinen – Xxxxxxxx – Xxxxxxxx 2003, s. 376. Koulutuspäiväraha on mainittu TTL 1:5.1:n 2 kohdassa työttömyyspäi- värahan määritelmän alla ja koulutuspäiväraha on näin ollen luonteeltaan työttömyyspäivärahan kaltaista, mutta vähentämi- sen edellytykset eivät koske sitä. Koulutuspäivärahaa ei ole mainittu erikseen vähennettävänä etuusmuotona, vaikka se ollut olemassa jo työsopimuslakia säädettäessä. (Valkonen 2004, s. 20) Edellä mainittu tulkinta on lain sanamuodon mukainen, vaikkakaan ei vastaa täysin TSL:n korvauksen ja työttömyydestä johtuvien etuuksien yhteensovittamisen taustalla olevaa ajatusta vahingonkorvausoikeudellisesta rikastumiskiellosta.

81 HE 157/2000, s. 121.

82 LaVL 18/2000, s. 6.

83 LaVL 18/2000, s. 6. Oikeuskirjallisuudessa Xxxxxxxx – Nieminen – Valkonen käyttävät termiä kohtuullistaminen, Rau- tiainen – Äimälä alennettu vähennys, Tiitinen – Kröger lain sanamuodon mukaista säädettyä pienemmän vähennyksen tai jättää vähennyksen kokonaan tekemättä, jos se on korvauksen määrä, työntekijän taloudelliset ja sosiaaliset olot sekä hänen kokemansa loukkaus huomioon ottaen kohtuullista ja Kairinen termiä kohtuusharkinta.

84 Tiitinen – Xxxxxx 2003, s. 508. Tosin työttömyysvakuutusrahasto edellyttää, että sovintosopimukseen kirjataan koh- tuullistamisen syyt ja perustelut, mikäli sovintosopimuksessa pienennetään tai jätetään kokonaan pois työttömyysvakuutus- rahastolle maksettava vähennys. Tällaisena selvityksenä voi olla esimerkiksi sosiaalilautakunnan lausunto päivärahan saajan varallisuusoloista ja taloudellisesta asemasta. (Kujala, Sanna – Pohja, Xxxxxx: Työttömyyspäivärahan vaikutus työsuhteen perusteettomasta päättämisestä maksettavaan korvaukseen, (Työoikeudellisen yhdistyksen vuosikirja 2003–2004, Helsinki 2004, s. 125–144) , s. 139)

VHO 22.12.2003 S 02/1545: Työttömyysvakuu- tusrahasto katsoi lausumassaan, että työnantajal- le hovioikeudessa mahdollisesti edelleen tuomitta- vasta korvauksesta on vähennettävä työttömyysva- kuutusrahastolle 75 prosenttia siitä työttömyyspäi- värahasta, jonka työntekijä on saanut. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota vaan katsoi, että vähennyksen tekemättä jättäminen on kohtuul- lista huomioon ottaen korvauksen määrä, työnteki- jän taloudelliset olot (työttömyyden todennäköinen jatkuminen, työntekijälle myönnetty maksuton oi- keudenkäynti huonon taloudellisen tilanteen takia) sekä työntekijän kokema loukkaus.

Edellä olevassa hovioikeustuomiossa, jossa ei siis vahvistettu sovintoa, työttömyysvakuutus- rahasto katsoi, että korvauksesta pitäisi vähen- tää 75 prosenttia työttömyyspäivärahasta, jonka työntekijä on saanut. Hovioikeus kuitenkin totesi, että vähennys voidaan jättää tekemättä. Koskinen

– Nieminen – Valkonen on katsonut, että riidan osapuolilla ei olisi oikeutta sopia vähennyksestä, jos työttömyysvakuutusrahasto tai Kansaneläke- laitos sitä vastustaa. Kyseisen hovioikeuden tuo- mion perusteella voinee kuitenkin katsoa, että vähennyksen tekeminen ei olisi sidottu työttö- myysvakuutusrahaston tai Kansaneläkelaitoksen kantaan.85

2.4 Työttömyysvakuutusrahaston tai Kansaneläkelaitoksen kuuleminen

Eduskuntakäsittelyssä hallituksen esitystä uudeksi työsopimuslaiksi muutettiin siten, että työttömyysvakuutusrahastolle ja etuuden mak- saneelle työttömyyskassalle varattiin tilaisuus tulla kuulluksi oikeudenkäynnissä, jossa työsuh- teen perusteettoman päättämisen johdosta suori-

tettavaa korvausta käsitellään. Ansiosidonnaisen päivärahan ollessa kyseessä kuullaan työttömyys- kassaa ja työttömyysvakuutusrahastoa, mutta jos työntekijälle on maksettu peruspäivärahaa tai työ- markkinatukea, on kuultavaksi kutsuttava Kan- saneläkelaitos. Eduskunnan lakivaliokunta katsoi, että jotta tuomioistuin voisi velvoittaa työnan- tajaa maksamaan korvauksia työttömyysvakuu- tusrahastolle tai Kansaneläkelaitokselle, on kaik- kien osapuolien kuuleminen välttämätöntä.86 TSL 12:3.3:ssa säädetään, että käsiteltäessä tuomiois- tuimessa asiaa, joka koskee työsuhteen perusteet- tomasta päättämisestä määrättävän korvauksen ja työttömyyspäivärahan yhteensovittamista, on tuomioistuimen varattava työttömyysvakuutusra- hastolle ja etuuden maksaneelle työttömyyskas- salle tilaisuus tulla kuulluksi.

Tätä niukasti perusteltua säännöstä tulee nou- dattaa myös tehtäessä sovintosopimusta. Kui- tenkin on huomattava, että työnantajalle ei ole asetettu sovintosopimustilanteessa velvollisuutta kuulla työttömyysvakuutusrahastoa tai Kansan- eläkelaitosta87. Sovintosopimustilanteessa osa- puolten tulisi kuitenkin tehdä sopimus siten, että se vastaa korvauserittelyn osalta todellisia olo- suhteita mahdollisimman tarkasti, eivätkä sopi- jaosapuolet sopisi työsuhteen perusteetonta päät- tämistä kolmannen osapuolen eli työttömyystur- vaetuuden maksajan kustannuksella. Sopimuksen tekemistä sellaisena, että ennen sovintosopimusta tapahtuneita palkan menetyksiä arvioidaan tosi- asiallisia olosuhteita pienemmäksi ja aineetonta loukkausta tavanomaista suuremmaksi, voidaan pitää oikeuspoliittisesti kyseenalaisena tilantee- na88.

85 Kujala – Pohja 2004, s. 141 katsovat, että työttömyysvakuutusrahastolla on syytä vastustaa vähennyksen pienentämistä tai poisjättämistä sellaisessa tilanteessa, kun rahastolla on syytä epäillä lain kiertämistä. Työttömyysvakuutusrahasto toivookin, että ennen sovinnon vahvistamista työttömyysvakuutusrahastoa kuultaisiin, jos sopimuksessa on sovittu työttömyysvakuutus- rahastolle maksettavan osuuden pienentämisestä tai kokonaan pois jättämisestä.

86 LaVL 18/2000, s 6.

87 Hietala – Kahri – Kairinen – Kaivanto 2004, s. 419.

88 Rautiainen – Äimälä 2004, s. 311.

3 Sovintosopimuksen valvonta

Sovintosopimus voi tulla ulkopuolisen tahon valvottavaksi siten, että sopimukseen päästään oikeudenkäynnin aikana ja sovinto voidaan vah- vistaa tuomioistuimessa, jolloin se rinnastuu lain- voimaiseen tuomioon. Vaikka tuomioistuin vah- vistaisi sovinnon, se ei saa ottaa vastaan näyttöä vahvistetun sovinnon sisällöstä, ellei esitetystä sovinnosta ilmene, että se on selvästi lainvas- tainen. Xxxxxxxx mukaan tällaisessa tilanteessa tuomioistuimella ei liene velvollisuutta kuul- la työttömyysvakuutusrahastoa tai Kansanelä- kelaitosta.89 Kujala – Pohja sen sijaan pitävät oikeustilaa epäselvänä sen suhteen, tulisiko työt- tömyysvakuutusrahastoa kuulla ennen sovinnon vahvistamista.90 Tuomioistuimen tulee OK 20:3:n perusteella ainakin varmistua, ettei sopimuksella loukata julkista etua eikä kolmansien oikeutta. Tämän toteaminen voi olla hankalaa.

Sovintosopimus tulee lähettää tiedoksi vähen- nyksen saajalle eli työttömyysvakuutusrahastolle tai Kansaneläkelaitokselle. Työnantaja on myös vastuussa siitä, että työsuhteen perusteettoman päättämisen johdosta maksetun korvauksen ja työttömyysturvaetuuksien yhteensovittamisen kautta määritetty korvausosuus maksetaan työt- tömyysvakuutusrahastolle tai Kansaneläkelaitok- selle. Tiedoksi lähetettyjen sovintosopimusten perusteella työttömyysvakuutusrahasto ja Kan- saneläkelaitos pystyvät valvomaan, että työnanta- ja suorittaa sovintosopimuksen mukaisen vähen- nyksen edellä mainituille tahoille.91

Sovintosopimuksessa sovittu korvaus tulee siis jakaa ennen sopimuksen tekemistä aiheu- tuneisiin palkkaetujen menetyksiin ja muuhun korvaukseen. Työttömyysvakuutusrahaston tai

89 Valkonen 2004, s. 18.

90 Kujala – Pohja 2004, s. 141.

Kansaneläkelaitoksen kannalta ongelmallisia ovat sovintosopimukset, joissa ei ole tehty korvauk- sen erittelyä. Tällaisessa tilanteessa työttömyys- vakuutusrahastolla tai Kansaneläkelaitoksella on mahdollisuus vaatia asiassa selvitystä. Sovintoso- pimuksessa ei kuitenkaan ole pakko sopia ennen sopimuksen tekemistä aiheutuneista palkkaetu- jen menetyksestä vaan korvaus voidaan rajata koskemaan vain aineetonta vahinkoa. Tällaisen sopimuksen kohdalla työttömyysvakuutusrahas- to tai Kansaneläkelaitos ei voi ilman tarkempaa selvitystä olettaa, että sovintosopimuksessa sovit- tu korvaussumma sisältää myös korvausta palk- kaetujen menettämisestä.92

Sovintosopimuksen osapuolilla saattaa kuiten- kin olla halua laatia sellainen sopimus, joka on sopijaosapuolten kannalta edullinen mutta joka tehdään työttömyysturvaetuuden maksajan kus- tannuksella. Tällaista menettelyä voidaan tarkas- tella joko sallittuna työsuhdesuunnitteluna tai työ- lainsäädännön kiertämisenä tapauksesta riippuen. Työlainsäädännön kiertämisen tunnusmerkkeinä on tilanne, jolloin tavoitellaan lainsäätäjän tarkoi- tukselle vieraita etuja tai vältetään kustannuksia työsuhdekäytännöistä poikkeavassa menettelyssä, jolle on ominaista työlainsäädännön tarkoituksen ja lainsäännöksen sanamuodon puitteisiin mahtu- van menettelyn välinen ilmeinen jännite.93 Näin ollen voidaan ajatella, että sovintosopimusten tulisi olla mahdollisimman läpinäkyviä, koska lain kiertämistarkoituksessa tehtyjä sopimuksia ei voida pitää pätevinä. Ongelmallista vain on, että sovinto on korostetusti sopijaosapuolten välinen asia, jolloin kolmannen osapuolen on hankalaa valvoa etuaan, ellei siihen ole selviä ja riittäviä välineitä.

Xxxx Xxxxx

91 Koskinen – Xxxxxxxx – Valkonen 2003, s. 356. Kujala – Pohja 2004, s. 141 katsovat, että sovintosopimus korvaukses- ta tulee lähettää työttömyysvakuutusrahastolle, vaikka vähennystä ei työttömyysvakuutusrahastolle jostakin syystä tehtäi- sikään.

92 Valkonen 2004, s. 18.

93 Tarkemmin työlainsäädännön kiertämistä Kairinen, Martti: Työlainsäädännön kiertämisestä, (Työtuomioistuin 50 vuotta, toim. Orasmaa, Xxxxx, Jyväskylä 1997, s. 31–42) s. 32–36 ja Työsopimuslakikomitean mietintö 2000:1, jossa Xxxxx ja Xxxxxxxx eriävässä mielipiteessään ehdottivat työsopimuslakiin säädettäväksi lain kiertämisen kiellon ilmaisevan pykälän.