SUOMEN TOINEN RAPORTTI KANSALLISTEN VÄHEMMISTÖJEN SUOJELUA KOSKEVAN PUITEYLEISSOPIMUKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA
SUOMEN TOINEN RAPORTTI KANSALLISTEN VÄHEMMISTÖJEN SUOJELUA KOSKEVAN PUITEYLEISSOPIMUKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA
JOULUKUU 2004
SISÄLLYS
JOHDANTO 6
OSA I 7
A. PUITEYLEISSOPIMUKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANON ENSIMMÄISEN VALVONTAKIERROKSEN TULOSTEN SEURANTA 7
B. ENSIMMÄISEN VALVONTAKIERROKSEN TULOSTEN JULKISTAMINEN
..................................................................................................................................... 7
C. KANSALAISYHTEISKUNNAN OSALLISTUMINEN PUITEYLEISSOPIMUKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANOON JA TOIMENPITEET OSALLISTUMISEN KEHITTÄMISEKSI 8
D. VUOROPUHELU NEUVOA-ANTAVAN KOMITEAN KANSSA 9
OSA II 10
A. MINISTERIKOMITEAN PÄÄTELMÄT 10
Päätelmä 1 10
Päätelmä 2 10
Päätelmä 3 11
Päätelmä 4 13
B. PUITEYLEISSOPIMUKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO ARTIKLOITTAIN 14
1 ARTIKLA 14
Suomen ihmisoikeuspolitiikka ja vähemmistöjen oikeudet 14
Kansainväliset sopimusvelvoitteet 14
Esimerkki kansainvälisestä yhteistyöstä YK:n puitteissa 15
Esimerkki kansainvälisestä yhteistyöstä Euroopan neuvoston puitteissa 16
2 ARTIKLA 16
Pohjoismainen yhteistyö. 16
Suomen ja Venäjän välinen yhteistyö 16
Venäjä -tietopalvelu 17
3 ARTIKLA 17
Väestötietoviranomaiset 17
Väestö 18
Vähemmistöryhmät 18
Xxxxxxxxxxx 00
Romanit 20
Ruotsin kieltä käyttävät Suomen kansalaiset 20
Vanhavenäläiset ja muu venäjänkielinen vähemmistö 20
Tataarit 21
Juutalaiset 21
Åland - Ahvenanmaa 22
4 ARTIKLA 22
Yhdenvertaisuus perusoikeutena 23
Muut kieli- ja vähemmistöryhmiä koskevat uudet säännökset 23
Yhdenvertaisuuslaki 24
Laki maahanmuuttajien kotouttamisesta 25
Kansalaisuuslaki 26
Työsopimuslaki 26
Laki yksityisyyden suojasta työelämässä 26
Sosiaalihuollon asiakkaan oikeudet 27
Sosiaalialan osaamiskeskustoiminta 27
Oikeuskanslerin suorittama perus- ja ihmisoikeusvalvonta 27
Yleisiä havaintoja vähemmistöryhmien oikeusasiamiehelle tekemistä kanteluista 28
Syyttäjälaitos ja vähemmistöjen oikeudet 29
Apulaisvaltakunnansyyttäjän vähemmistöjä koskevista kanteluratkaisuista 29
Rasistinen rikollisuus 31
Romaniväestön kohtaamasta syrjinnästä 31
Romanien työllistymisestä 32
Romanit ja asuminen 33
5 ARTIKLA 34
Suomen lainsäädännöstä 34
Maahanmuuttopoliittinen ohjelma 35
Vähemmistökulttuurien avustaminen. 35
Saamelaisen määritelmä 36
Saamelaisten maaoikeuksiin liittyvät kysymykset 37
Saamelaisten kansallispäivä yleiseksi liputuspäiväksi 40
6 ARTIKLA 40
Vähemmistövaltuutetun viran perustaminen 41
SEIS – Suomi Eteenpäin Ilman Syrjintää 41
JOIN – Joint promotion of Anti-discrimination at Local Level 41
JOINEHV – projekti 42
ETNA-verkosto 42
Rasismin ja etnisen syrjinnän vastainen toimintaohjelma 42
Suvaitsevaisuuden lisääminen ja rasismin torjunta poliisihallinnossa 43
Poliisihallinnon yhteistyö muiden viranomaisten ja eri kansalaisjärjestöjen kanssa 43
Poliisihenkilöstön rekrytointi 44
Etnisten suhteiden neuvottelukunta (ETNO) 44
Työelämätietoutta ulkomaalaisille -opas 45
Alueellinen seminaarisarja kotouttamiseen liittyvistä kysymyksistä 45
Selvitys maahanmuuttajien elinoloista 45
Maahanmuuttajanaisten tilanteen seuraaminen 46
Monimuotoisuutta korostava henkilöstökoulutus 46
Rasismin vastainen kansalaistoiminta 47
Minun perheeni -korttisarja 47
Esitys kansalliseksi tiedotuskampanjaksi saamelaisista alkuperäiskansana 47
7 ARTIKLA 48
Yhdistymis- ja kokoontumisvapaus 48
Sananvapaus 48
Ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden kunnioittaminen 48
8 ARTIKLA 49
Uskonnon ja omantunnon vapaus 49
Uusi uskonnonvapauslaki 49
Hautaustoimilaki 50
Lapsen uskonnollisesta asemasta 50
Uskonnonopetuksesta 51
Evankelis-luterilainen kirkko ja vähemmistöt 52
Ortodoksinen kirkkokunta ja vähemmistöt 54
Evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan julkinen rahoitus. 55
9 ARTIKLA 55
Sananvapaus ja painovapaus 56
Vähemmistökulttuurit Yleisradio Oy:n ohjelmistossa 56
Ruotsinkielinen ohjelmatoiminta ja lehdistö 57
Saamenkieliset radio- ja televisiopalvelut sekä lehdistö 58
Saamelaisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen Yleisradiossa. 58
Alkuperäiskansojen elokuvakeskus 59
Romanikieliset radio- ja televisiopalvelut sekä lehdistö 60
Venäjänkieliset radio- ja televisiopalvelut sekä lehdistö 60
10 ARTIKLA 61
Uusi kielilaki 61
Uusi saamen kielilaki 63
Uusi hallintolaki. 64
Kielelliset oikeudet esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä 64
Ruotsinkielisen väestön kielellisistä oikeuksista rikosasioissa 65
Saamenkielisen väestön kielellisistä oikeuksista rikosasioissa 65
Säädöksistä 65
Alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja 65
11 ARTIKLA 65
Nimilaki 66
Saamenkieliset etu- ja sukunimet 66
Kilvet ja opasteet 66
Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen päätöksestä 67
12 ARTIKLA 68
Hallituksen tavoitteista 68
Ruotsinkielinen opettajankoulutus 68
Saamenkielinen opettajankoulutus 68
Ruotsinkielinen yliopisto- ja ammattikorkeakouluopetus 69
Saamen kielen ja kulttuurin yliopisto- ja ammattikorkeakouluopetus 70
Romaniväestön koulutuksen, kielen ja kulttuurin edistäminen 70
Muut vähemmistöryhmät 71
Romanilasten perusopetuksen tilaa ja kehittämistä kartoittanut hanke. 71
Saamenkielinen oppimateriaalituotanto 72
Romanikielinen oppimateriaalituotanto 73
Venäjän kielen ja kulttuurin edistäminen 73
13 ARTIKLA 73
14 ARTIKLA 73
Koulutus perusoikeutena 74
Ruotsin kieli 74
Saamen kieli 74
Muut toimenpiteen saamen kielen kehittämiseksi 75
Romanikielen ja kulttuurin opettaminen 75
Venäjän kieli 76
Päivähoito 77
Esiopetus 77
15 ARTIKLA 77
Vähemmistökulttuurien avustaminen. 77
Poliittinen edustautuminen 77
Itsehallinto 78
Neuvottelukunnat 78
Vähemmistöjen kuuleminen 79
Suomen ruotsinkielinen väestö 79
Saamelaisasioita koskeva neuvotteluvelvoite 79
Alueelliset romaniasiain neuvottelukunnat 80
16 ARTIKLA 81
Hallinnolliset jaotukset 81
17 ARTIKLA 82
Yhdistymis- ja kokoontumisvapaus 82
Saamelaisten valtakunnan rajat ylittävä yhteistyö 82
Suomalaiset ja suomensukuiset kansat Venäjällä 83
Kansalaisvaikuttaminen ja kansalaisjärjestötoiminta 83
Yhteispohjoismainen romaniseminaari 2004 83
18 ARTIKLA 84
Pohjoismainen yhteistyö. 84
Suomen ja Norjan rajakuntien yhteistyön tiivistäminen 84
Pohjoismainen saamelaissopimus 85
Saamenkielinen rajat ylittävä kulttuuriyhteistyö 85
Yhteistyö romaniasioissa 85
19 ARTIKLA 86
OSA III 87
NEUVOA-ANTAVAN KOMITEAN KYSYMYKSET 87
1. VÄHEMMISTÖVALTUUTETUN TOIMINNASTA. 87
Vähemmistövaltuutetun tehtävät 87
Toiminnan vaikuttavuudesta 88
2. UUDEN KIELILAIN VALMISTELU, SISÄLtö JA VAIKUTUKSET 89
3. INKERINSUOMALAISISTA 89
4. VANKILOISSA OLEVIEN ROMANIEN TILANTEESTA 90
5. UUDEN USKONNONVAPAUSLAIN SISÄLTÖ 92
6. KANSALLISIIN VÄHEMMISTÖIHIN KUULUVIEN POIKIEN YMPÄRILEIKKAUKSEEN LIITTYVISTÄ USKONNOLLISISTA TAVOISTA 92
7. SUOMEN VENÄJÄNKIELISEN VÄESTÖNOSAN KYSYMYKSIÄ 2002 96
8. POHJOISMAIDEN VÄLINEN SAAMELAISSOPIMUS SEKÄ SUOMEN JA RUOTSIN VUONNA 2001 ASETTAMA VÄHEMMISTÖJÄ JA VÄHEMMISTÖKIELIÄ KÄSITTELEVÄ TYÖRYHMÄ 97
Pohjoismainen saamelaissopimus 97
Suomen ja Ruotsin välinen vähemmistöjä ja vähemmistökieliä käsittelevä työryhmä 98
LIITE I 99
LIITE II 100
JOHDANTO
Kansallisten vähemmistöjen suojelua koskeva puiteyleissopimus hyväksyttiin Euroopan neu- voston ministerikomiteassa marraskuussa 1994. Suomi on ollut puiteyleissopimuksen osa- puolena sen kansainvälisestä voimaantulosta vuodesta 1998 lähtien. Puiteyleissopimus on Suomen säädöskokoelman sopimussarjassa numerolla 1-2/1998.
Puiteyleissopimus on ensimmäinen oikeudellisesti sitova kansainvälinen asiakirja, joka ni- menomaan koskee kansallisten vähemmistöjen suojelua. Se on myös ensimmäinen kansain- välinen asiakirja, jolla alueellisesti toteutetaan YK:n vuoden 1992 julistusta kansallisiin tai etnisiin, uskonnollisiin ja kielellisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksista. Pui- tesopimuksessa määritellään ohjelmaluonteisesti ne periaatteet, jotka velvoittavat sopimus- valtiota omalla alueellaan suojelemaan kansallisia vähemmistöjään. Vähemmistöryhmiin kuu- luvien henkilöiden oikeusolot on saatettava sopimuksen mukaiseen tilaan kansallisella lain- säädännöllä, hallintokäytäntöä muuttamalla tai tekemällä kahden- tai monenvälisiä sopimuk- sia.
Puiteyleissopimuksen täytäntöönpanoa valvoo Euroopan neuvoston ministerikomitea, jota avustaa neuvoa-antava komitea. Sopimusvaltion on raportoitava määräajoin Euroopan neu- vostolle niistä lainsäädännöllisistä, oikeudellisista ja hallinnollisista toimenpiteistä, joilla pui- teyleissopimuksessa tunnustettuja periaatteita ja oikeuksia on pantu täytäntöön. Raportissa tulee vastata ministerikomitean antamiin suosituksiin puiteyleissopimuksen täytäntöönpanos- ta. Ministerikomitean lokakuussa 2001 hyväksymät ensimmäiset Suomessa koskevat suosi- tukset ovat osana tätä raporttia.
Neuvoa-antava komitea käsittelee raportin ja kerää lisätietoja päätelmiensä tueksi vierailemal- la sopimusvaltiossa. Käsittelyn päätteeksi neuvoa-antava komitean antaa ministerikomitealle omat päätelmänsä ja suositusluonnoksensa. Ministerikomitea antaa tämän jälkeen päätöksen- sä siitä, miten sopimus on pantu täytäntöön kyseisessä valtiossa ja suosittaa mahdollisia lisä- toimenpiteitä.
Tämä on Suomen hallituksen toinen määräaikaisraportti puiteyleissopimuksen täytäntöön- panosta. Raportti kattaa ajanjakson maaliskuusta 1999 - kesäkuuhun 2004.
Lisätietoja
Lisätietoja ihmisoikeussopimuksista ja niiden täytäntöönpanon valvontaan liittyvästä määrä- aikaisraportoinnista voi tiedustella ulkoasiainministeriön oikeudellisen osaston ihmisoikeus- tuomioistuin- ja -sopimusasiain yksiköstä. Yhteystiedot ovat:
Ulkoasiainministeriö Oikeudellinen osasto
Ihmisoikeustuomioistuin- ja -sopimusasiain yksikkö (OIK-31)
PL 176, 00161 HELSINKI
puhelin: (00) 0000 0000, faksi: (00) 0000 0000 sähköposti: XXX-00@xxxxxx.xx
OSA I
A. PUITEYLEISSOPIMUKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANON ENSIMMÄISEN VALVONTAKIERROKSEN TULOSTEN SEURANTA
Ulkoasiainministeriön yhteydessä toimiva kansainvälisten ihmisoikeusasiain neuvottelukunta järjesti Helsingissä 1.2.2002 seminaarin, jossa tarkasteltiin Euroopan neuvoston ministeri- komitean päätelmiä ja suosituksia puiteyleissopimuksen ja alueellisia kieliä tai vähemmistö- kieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan täytäntöönpanosta Suomessa. Seminaarin osallis- tui lähes 80 henkilöä muun muassa ko. sopimusvalvontaelimistä, Eduskunnasta, valtionhal- linnosta, tiedostusvälineistä, vähemmistöjä edustavista yhdistyksistä ja yhteisöistä sekä tutki- musinstituuteista. Kokemukset seminaarista olivat varsin myönteisiä. Seminaari mahdollisti suoran keskustelun vähemmistöjen asemasta ja se lisäsi yleisellä tasolla tietoisuutta vähem- mistöjen oikeuksista Suomessa.
Viranomaisten osallistumisesta suositusten täytäntöönpanoon voidaan todeta, että suosituk- sista on tiedotettu laajalti eri viranomaistahoille ja vastuu mahdollisista toimenpiteistä on erikseen kullakin hallinnonalalla.
B. ENSIMMÄISEN VALVONTAKIERROKSEN TULOSTEN JULKISTAMINEN
Puiteyleissopimus ja sen suomen- ja ruotsinkieliset käännökset on julkaistu Suomen säädös- kokoelman sopimussarjassa. Säädöskokoelma on saatavilla suurimmissa julkisissa kirjastoissa. Lisäksi puiteyleissopimuksen sopimusteksti on saatavilla valtion säädöstietopankista FINLEX:stä1 ja ulkoasiainministeriön www-sivuilta2. Internetiä voi käyttää maksutta yleisissä kirjastoissa.
Puiteyleissopimuksen täytäntöönpanoa koskeva hallituksen ensimmäinen määräaikaisraportti julkaistiin ulkoasiainministeriön www-sivuilla3. Nykyisin ihmisoikeussopimuksia koskevat määräaikaisraportit löytyvät ministeriön kotisivuilta osoitteesta xxxx://xxxxxx.xxxxxxx.xx. Myös tämä toinen määräaikaisraportti tullaan julkaisemaan näillä sivuilla mahdollisimman pian. Raportti julkaistaan lisäksi helposti jaettavana ja suuren painosmäärän mahdollistavana nidot- tuna paperiversiona. Raportti tullaan lähettämään tiedoksi laajalla jakelulla eri viranomaisille ja kansalaisjärjestöille.
Ulkoasiainministeriö julkaisi 5.7.2001 tiedotteen neuvoa-antavan komitean Suomea koske- vasta raportista ja hallituksen siihen toimittamista kommenteista. Neuvoa-antavan komitean raportti ja Suomen hallituksen kommentit lähetettiin tiedoksi neuvottelukunnille ja kansalais- järjestöille 28.8.2001.
Ministerikomitean antamat suositukset käännettiin pian niiden hyväksymisen jälkeen mo- lemmille kansalliskielille eli suomeksi ja ruotsiksi. Suositukset lähetettiin laajalla jakelulla tie- doksi 18.12.2001 mm. tasavallan presidentin ja valtioneuvoston kanslioihin, kaikille ministe- riöille, eduskunnalle ja sen oikeusasiamiehelle, oikeuskanslerin virastolle, valtakunnansyyttä- jän virastolle, korkeimmalle oikeudelle ja korkeimmalle hallinto-oikeudelle, eri neuvottelu- kunnille, Suomen kuntaliitolle, ihmisoikeuksiin keskittyneille tutkimusinstituuteille ja monille vähemmistöjä edustaville kansalaisjärjestöille. Lähetteessä toivottiin, että ministerikomitean antamat suositukset jaettaisiin mahdollisimman laajalti kaikkien jakelussa olevien tahojen keskuudessa.
Suositukset ovat luettavissa suomeksi ulkoasiainministeriön Internet-sivuilla5.
Suosituksista laadittiin myös pohjoissaamenkielinen käännös, joka lähetettiin tiedoksi 1.10.2002 saamelaiskäräjille, saamelaisneuvostolle, Suomen kuntaliitolle, Lapin lääninhallituk- selle ja kaikille saamelaisten kotiseutualueen kunnille.
Ulkoasiainministeriön oikeudellisen osaston ihmisoikeustuomioistuin- ja -sopimusasiain yk- sikkö (OIK-31) toimittaa pyydettäessä sopimustekstiin, sen voimaansaattamiseen liittyviin säädöksiin sekä puiteyleissopimuksen täytäntöönpanon valvontaan liittyvää materiaalia ja vastaa puiteyleissopimuksen oikeuksia ja velvoitteita koskeviin tiedusteluihin. Yhteystiedot ovat raportin johdannossa.
C. KANSALAISYHTEISKUNNAN OSALLISTUMINEN PUITEYLEISSOPIMUKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANOON JA TOIMENPITEET OSALLISTUMISEN KEHITTÄMISEKSI
Kansalaisyhteiskunnan kaksivaiheinen osallistuminen määräaikaisraportointiin on muodos- tunut jo vakiintuneeksi käytännöksi. Kansalaisyhteiskunnan edustajat voivat toimittaa näke- myksiään laadittavaa määräaikaisraporttia varten jo sen suunnitteluvaiheessa. Ensimmäisen aineistopyynnön lisäksi kansalaisyhteiskunnalle tarjotaan mahdollisuus kommentoida määrä- aikaisraporttia sen luonnosvaiheessa. Raporttiluonnoksista järjestetään keskustelutilaisuuksia, jolloin hallituksen ja kansalaisyhteiskunnan edustajien välille tarjoutuu suora keskusteluyhte- ys.
Puiteyleissopimuksen täytäntöönpanoa käsittelevästä Suomen toisesta määräaikaisraportista järjestettiin keskustelutilaisuus 3.8.2004 ulkoasiainministeriössä. Tilaisuuteen lähetettiin kut- sut 41:lle eri viranomaiselle, neuvottelukunnalle ja yhdistykselle. Kuulemistilaisuudessa olivat edustettuina oikeusministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, työministeriö, ympäristöministe- riö, Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, Väestörekisterikeskus, Kuntaliitto, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkohallitus, kansainvälisten ihmisoikeusasiain neuvottelukun- ta, romaniasiain neuvottelukunta, vähemmistövaltuutettu, Saamelaiskäräjät, Suomen Venä- jänkielisten Yhdistysten Liitto, Suomen Islam-seurakunta (tataariyhteisö), Inkerikeskus, Xxxx Xxxxxxx –instituutti/Helsingin yliopisto, Lastensuojelun Keskusliitto ja Karjalan kielen seura.
5 xxxx://xxxxxx.xxxxxxx.xx (ihmisoikeudet; päätelmät ja suositukset)
Hallituksen tavoitteena on entisestään kehittää määräaikaisraportoinnin avoimuutta. Esi- merkkinä avoimuusperiaatteesta on tämän määräaikaisraportin laatimiseen liittyvät erityisky- symykset, jotka Suomi oma-aloitteisesti julkaisi syksyllä 2003. Julkistamista perusteltiin Suo- men avoimuuteen perustuvalla raportointikäytännöllä. Hallitus painottaa, että asiakirjojen julkisuus ja tietojen saatavuus ovat edellytyksiä ihmisoikeuksien kehittämiselle ja yhteiskun- nalliselle keskustelulle.
Määräaikaisraportoinnista vastaava ulkoasiainministeriö on toivonut, että eri viranomaiset ja kansalaisyhteiskunnan edustajat toimittaisivat säännöllisesti tietoja puiteyleissopimuksen, ku- ten myös muiden ihmisoikeussopimusten, täytäntöönpanosta Suomessa.
Määräaikaisraportointiin ja suosituksiin liittyvästä tiedottamisesta on kerrottu edellisessä kappaleessa.
D. VUOROPUHELU NEUVOA-ANTAVAN KOMITEAN KANSSA
Neuvoa-antavan komitean kanssa käydyn vuoropuhelun osalta viitataan kohtaan I.A. kan- sainvälisten ihmisoikeusasiain neuvottelukunnan järjestämästä seminaarista keväällä 2002.
OSA II
A. MINISTERIKOMITEAN PÄÄTELMÄT
PÄÄTELMÄ 1
Suomi on aikojen kuluessa erityisen kiitettävästi pyrkinyt parantamaan suomenruotsalaisten oikeuksien suojaa ja heidän asemaansa muun muassa tiedotusvälineissä ja koulutuksessa.
Suomen ruotsinkielisen väestön kielelliset oikeudet turvataan uudella kielilailla (423/2003). Vuoden 2004 alusta voimaan tullut kielilaki koskee suomen ja ruotsin kieltä, jotka perustus- lain mukaan ovat kansalliskieliä ja tällaisina yhdenvertaisia. Laki korostaa yksilön oikeutta omaan kieleensä, joko suomen tai ruotsin kieleen, sekä viranomaisten velvollisuutta huoleh- tia oma-aloitteisesti kielellisten oikeuksien toteutumisesta käytännössä. Lain soveltamisala on laaja. Uutta kielilakia käsitellään yksityiskohtaisesti 10 artiklan yhteydessä.
PÄÄTELMÄ 2
Suomessa on myös pyritty huomattavasti parantamaan saamelaisten oikeuksien suojaa eri aloilla. Maan- omistusoikeuteen liittyvien kysymysten ratkaisun viivästyminen ja saamelaisten määritelmä ovat kuitenkin aiheuttaneet riitoja.
Hallitusta on pyydetty kiirehtimään maaoikeuskysymysten selvittämistä ja Kansainvälisen työjärjestön ILO:n itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskevan yleissopimuksen nro 169 (1989) ratifioimista. Saamelaisten kotiseutualueen maaoikeuskysymyksiä on pyritty selvittämään aktiivisesti. Suomen ensimmäisen määräaikaisraportin laatimisen jälkeen on oi- keusministeriön toimeksiannoista laadittu erinäisiä selvityksiä maaoikeuksiin liittyvistä kysy- myksistä.
Konkreettisimman vaiheen selvitystyö saavutti vuonna 2002, jolloin oikeusministeriössä laa- dittiin hallituksen esityksen muodossa ehdotus saamelaisalueelle perustettavasta erityisestä neuvottelukunnasta, jonka tehtävänä olisi ollut antaa lausunto alueen tärkeimmistä periaat- teellisista maankäyttöratkaisuista siten kuin siitä erikseen säädettäisiin. Metsähallitus olisi voi- nut poiketa lausunnosta vain erityisestä syystä. Neuvottelukunnan keskeinen merkitys olisi ollut siinä, että maankäytön periaatteellisissa ratkaisuissa nykyistä paremmin olisi yhteen sovi- tettu luonnonvarojen hoito, käyttö ja suojelu siten, että saamelaiskulttuurin ja luontaiselin- keinojen edellytykset tulisivat turvatuiksi ja paikalliset olosuhteet ja niiden kehittämistarpeet samalla otetuiksi huomioon. Tavoitteeksi asetettiin ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti kestävän ratkaisun löytäminen toimintoja yhteen sovittamalla. Neuvottelukun- nassa olisi ollut saamelaiskäräjien ja muun paikallisen väestön edustus. Lakiehdotus kariutui ristiriitaisiin käsityksiin maanomistuskysymysten vaikutuksesta maankäytön hallinnon järjes- tämiseen lainsäädännöllä.
Parhaillaan selvitetään arkistolähteisiin perustuvalla tutkimuksella asutus-, väestö- ja maan- käyttöhistoriaa 1700-luvun puolivälistä 1900-luvun alkuun entisten Kemin ja Tornion Lappi- en alueella. Tutkimustyön on määrä valmistua vuoden 2004 loppuun mennessä. Hallituksen
tavoitteena on löytää maaoikeuskysymyksiin ratkaisu, jonka myötä myös ILO:n yleissopi- muksen nro 169 ratifiointiesteet poistuisivat. Saamelaisten kotiseutualueen maanoikeuskysy- myksiä tarkastellaan yksityiskohtaisemmin 5 artiklan yhteydessä.
Myös saamelaismääritelmää selostetaan tarkemmin 5 artiklan yhteydessä.
Suomen EU-liittymisasiakirjan osana on saamelaisia koskeva pöytäkirja n:o 3. Pöytäkirjalla tunnustetaan Suomen kansallisen ja kansainvälisen oikeuden mukaiset velvoitteet ja si- toumukset saamelaisiin nähden saamelaisten elinkeinojen, kielen, kulttuurin ja elämäntavan säilyttämiseksi ja kehittämiseksi. EU:n komissio on sittemmin soveltanut pöytäkirjaa mm. kolttasaamelaisia koskevien pienimuotoisten teollisuuden hankkeiden tukemista koskevassa päätöksessään6. Euroopan parlamentti on EU:n maatalouspolitiikkaa koskevassa päätöslau- selmassa Arktisten alueiden maataloutta koskevasta uudesta strategiasta ottanut huomioon mm. Suomen liittymissopimuksen pöytäkirjan n:o 3 ja todennut, että saamelaiskulttuuria ja po- ronhoitoa voidaan kehittää saamelaisten omilla ehdoilla yhteisön tuella7.
Saamelaisten oikeuksia on kehitetty opetuksen alalla. Lapin lääninhallitus on osoittanut eri- tyisen virkamiehen, asemapaikkanaan Inari, seuraamaan ja arvioimaan saamen kielen ja saa- menkielisen opetuksen tilaa, kehittämään saamen kielen opetusta ja saamen kielen käyttöä, huolehtimaan saamelaisalueen peruskoulun ja lukion oppilaiden oikeusturva-asioista sekä järjestämään saamelaisopettajien täydennyskoulutusta. Virkamies toimii yhteisissä toimitilois- sa saamelaiskäräjien kanssa ja on saamenkielentaitoinen.
Valtion vuoden 2004 talousarviossa hyväksyttiin € 600 000 suuruinen erityinen valtionavus- tus saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseksi. Määrärahaa saa käyttää valti- onavustuksen maksamiseksi saamelaiskäräjien kautta saamelaisten kotiseutualueen kunnille saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseksi. Valtionavustusta tulee myöntää kaikilla saamelaiskielillä tuotettavien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kustannuksiin. Valtionavustuksen hallinnoinnista vastaavana valtionapuviranomaisena toimii Lapin läänin- hallitus. Hallinnointi tapahtuu valtionavustuksista annetun lain (688/2001) mukaisesti.
PÄÄTELMÄ 3
Kiitettävistä pyrkimyksistä huolimatta puiteyleissopimuksen täytäntöönpano ei ole täysin onnistunut roma- nien osalta muun muassa koulutusjärjestelmän ja tiedotusvälineiden suhteen. Myös romanien kohtaama tosiasiallinen syrjintä sekä erot joidenkin romanien ja pääväestön sosiaalis-taloudellisessa asemassa antavat aihetta huoleen.
Vuonna 2000 voimaan tullut Suomen perustuslaki turvaa romanien ja muiden ryhmien oi- keuden kehittää ja ylläpitää omaa kieltään ja kulttuuriaan (17 § 3 mom.; 731/1999). Sama oi- keus kirjattiin myös erityislainsäädäntöön, mm. sosiaali- ja terveydenhuolto-, koulu-, van- keinhoitolakeihin. Romanien oikeudellinen asema on vahvistunut myös perustuslain yhden- vertaisuuspykälän (6 §), rikoslain yleisen syrjinnänkiellon (11 luvun 9 §; 578/1995), rikoslain työsyrjintäsäännöksen (47 luvun 3 §; 578/1995) ja uuden yhdenvertaisuuslain (21/2004) myötä.
Romanit kohtaavat edelleen tosiasiallista syrjintää monissa arkipäivän tilanteissa. Hallitus on ryhtynyt erinäisiin toimenpiteisiin suvaitsevaisuuden edistämiseksi ja syrjivän kohtelun kiel- tämiseksi. Syrjimättömyyden vastaisesta työstä selostetaan tarkemmin 6 artiklan yhteydessä.
6 3.2.1997 SG(97) D/786.
7 A4-0073/99
Sosiaali- ja terveysministeriö on pyrkinyt vahvistamaan neljässä läänissä toimivien alueellisten romaniasiain neuvottelukuntien lainsäädännöllistä asemaa. Asetus neljän alueellisen roma- niasiain neuvottelukunnan vakinaistamisesta tuli voimaan valtioneuvoston päätöksellä 1.1.20048. Alueellisten neuvottelukuntien vakinaistaminen tehostaa kunnissa asuvien roma- nien ja virkamiesten yhteistyötä vastaten kunnista lähteviin alueellisiin tarpeisiin. Hallinnolli- sesti alueelliset neuvottelukunnat kuuluvat sisäasiainministeriön alaisuuteen.
Suomessa toteutettiin valtakunnallinen romanilasten perusopetusprojekti vuosina 2001– 2002. Projektissa kartoitettiin romanilasten ja -nuorten koulunkäyntiä sekä opetushenkilö- kunnan että romaniperheiden näkökulmasta. Projektin Romanilasten perusopetuksen tila - loppuraportti sisältää lukuisia ehdotuksia romanilasten ja -nuorten koulutuksen edistämisek- si. Vaikka Suomen romanit ovat viimeisen 50 vuoden aikana edistyneet merkittävästi muo- dollisen koulutustasonsa parantamisessa, ja paljon on jo tehty romanilasten ja -nuorten kou- lutuksen eteen, niin vähintäänkin yhtä paljon on vielä haasteita ja tehtävää asenteiden ja kou- lun käytänteiden muokkaamisessa.
Opetushallituksen romaniväestön koulutuspalvelut - yksikkö, joka vastaa romanikielisestä oppimateriaalituotannosta, järjestää vuosittain romanikielen opettajien täydennyskoulutusta, yhdyshenkilökoulutusta ja romanikielen kesäkouluja. Vuonna 2003 julkaistiin mm. Romanilap- set laulavat -laulukirjanen ja CD sekä romanikielen aapisen ja kieliopin kolmas painos. Oppi- materiaalituotantoon on kansallisen rahoituksen lisäksi saatu tukea mm. Euroopan unionin Comenius -ohjelmasta. Myös Kotimaisten kielten tutkimuskeskus on tuottanut romanikielistä materiaalia. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa on nykyisin romanikielen tutkimusta ja huoltoa varten kaksi päätoimista romanikielen tutkijaa.
Romanikulttuurin ohjaajan ammattitutkinnon perusteet9 ovat olleet voimassa 15.12.2001 läh- tien. Ammattitutkinnossa on kolme suuntautumisvaihtoehtoa: romanikielen opetus, ohjaus- toiminta tai romanikulttuurin sihteerin työ. Romanikulttuurin ohjaajan tutkinto suoritetaan niin sanottuna näyttötutkintona, joka on kehitetty aikuisväestön ja kehittyvän työelämän tar- peisiin. Tutkinto on ammattitaidon hankkimistavasta riippumaton. Xxxxxxxxx on voinut suorittaa syksystä 2003 lähtien. Tutkinnosta kerrotaan enemmän 12 artiklan yhteydessä.
Työhallinnosta vastaava työministeriö on kouluttanut tasa-arvohenkilöstöään palvelemaan eri kulttuuritaustaisia asiakkaita. Lisäksi työministeriö on vähemmistövaltuutetun aloitteesta käynnistänyt selvityksen romanien työllistämispalveluiden kehittämisestä. Työhallinnon alue- organisaatiota on kehotettu nimeämään jokaiseen työvoimatoimistoon ja TE-keskuksen työ- voimaosastolle romaniasiain yhdyshenkilö.
Romanikulttuuriin liittyvien tapojen huomioiminen asunnonjaossa on esillä mm. ympäristö- ministeriön arava- ja korkotukivuokra-asuntoja koskevassa asukasvalintaoppaassa10. Lisäksi ympäristöministeriö on yhteistyössä romaniasiain neuvottelukunnan kanssa tuottanut jo ke- sällä 2000 romanikulttuurin erityispiirteitä käsittelevän oppaan Romanikulttuurin erityispiirteet asumisessa (The Special Aspects of Housing in Roma Culture)11.
8 Valtioneuvoston asetus1019/2003 valtakunnallisesta romaniasiain neuvottelukunnasta ja alueellisista roma- niasiain neuvottelukunnista.
9 Opetushallitus; DNO 54/011/2001
10 Arava- ja korkotukivuokra-asuntoja koskeva asukasvalintaopas. Ympäristöopas 102. Asuminen. Ympäristö- ministeriö 2003.
11 Malla Pirttilahti. Romanikulttuurin erityispiirteet asumisessa. Ympäristöopas 77. Ympäristöministeriö 2000.
PÄÄTELMÄ 4
Puiteyleissopimuksen täytäntöönpanoa tulisi myös harkita venäjänkielisen väestön osalta erityisesti koulu- tuksessa ja tiedotusvälineissä.
Uuden kielilain myötä valtioneuvosto antaa vaalikausittain eduskunnalle kertomuksen kieli- lainsäädännön soveltamisesta ja kielellisten oikeuksien toteutumisesta sekä tarpeen mukaan muistakin kielioloista Suomessa. Lain esitöissä12 todetaan, että todellisten kieliolojen ja kielel- listen tarpeiden seuranta voisi näin ollen osoittaa lainsäädännöllisiä tarpeita tai puutteita ja toimia siten virikkeenä tulevalle lainsäädännölle. Kertomuksessa tullaan käsittelemään suo- men ja ruotsin kielten ohella ainakin perustuslain 17 §:n 3 momentissa luetellut kieliryhmät eli saamen kieli, romanikieli ja viittomakieli. Ilmaisulla "ainakin" mahdollistetaan myös mui- den kieliryhmien käsitteleminen. Tarkoituksena on, että ainakin venäjän kielen asemaa käsi- teltäisiin ensimmäisessä eduskunnalle annettavassa kertomuksessa.
Suomen venäjänkieliseen väestöön kohdistuvaa tutkimusta selvittäneen työryhmän raportti luovutettiin työministeriön alaiselle etnisten suhteiden neuvottelukunnalle vuonna 2003. Neuvottelukunnassa ovat edustettuina Suomen perinteinen venäläisväestö (vanhavenäläiset), entisen Neuvostoliiton alueilta muuttaneet ja inkeriläiset paluumuuttajat. Suomen venäjän- kieliseen väestönosaan liittyviä kysymyksiä käsittelevä raportti sisältää kaikkiaan 37 suositusta ja sitä selostetaan tarkemmin luvussa III.7.
Suomen venäjänkielisten maahanmuuttajien kysymyksiä käsittelevä seminaari järjestettiin Helsingissä syyskuussa 2003. Seminaarin järjesti Venäjän ja Itä-Euroopan instituutti yhteistyössä Helsingin yliopiston Slavistiikan ja baltologian laitoksen kanssa. Seminaarissa käsiteltiin mm. äi- dinkielen säilyttämisen ja suomen kielen oppimisen merkitystä maahanmuuttajalle, kulttuurin ja identiteetin kysymyksiä sekä integraatiota.
12 Hallituksen esitys Eduskunnalle uudeksi kielilaiksi ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi (HE 92/2002 vp.)
B. PUITEYLEISSOPIMUKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO ARTIKLOITTAIN
1 ARTIKLA
Kansallisten vähemmistöjen sekä näihin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksien ja vapauksien suojelu on kiinteä osa ihmisoikeuksien kansainvälistä suojaamista, joka sellaisenaan kuuluu kansainväli- sen yhteistyön piiriin.
Suomen ihmisoikeuspolitiikka ja vähemmistöjen oikeudet
Pääministeri Xxxxx Xxxxxxxx hallituksen (24.6.2003-) ohjelman mukaan ihmisoikeudet kuulu- vat hallituksen ulkopolitiikan painopistealueisiin. Suomen hallitus harjoittaa aloitteellista ih- misoikeuspolitiikkaa niin kahdenvälisissä suhteissa, Euroopan unionissa kuin kansainvälisissä järjestöissäkin. Suomi tukee YK:n keskeistä asemaa yleismaailmallisten ihmisoikeuksien edis- tämisessä samoin kuin Euroopan neuvostossa ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestös- sä (ETYJ) tehtävää työtä. Vähemmistöasioissa yhteistyötä tehdään myös Kansainvälisen työ- järjestön ILO:n, YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön UNESCO:n ja Itämeren valtioi- den neuvoston (CBSS) puitteissa.
Ensimmäistä kertaa annettu Valtioneuvoston selonteko Suomen ihmisoikeuspolitiikasta13 hyväksyt- tiin 24.3.2004. Selonteossa käsitellään kansainvälisten kysymysten rinnalla myös eräitä kansal- lisia ihmisoikeuskysymyksiä. Eri ministeriöiden kanssa yhteistyönä valmisteltu selonteko on kattava esitys Suomen tavoitteista ihmisoikeuspolitiikan eri sektoreilla. Aiemmin, vuosina 1998 ja 2000, on annettu kansainvälisiä ihmisoikeuskysymyksiä koskevat ulkoministerin sel- vitykset eduskunnalle. Vähemmistöjen oikeudet ovat ja ovat olleet yksi Suomen ihmisoike- uspolitiikan painopistealueista.
Kansainväliset sopimusvelvoitteet
Suomi on nyt käsiteltävänä olevan puiteyleissopimuksen ohella ratifioinut seuraavat kansain- väliset ihmisoikeussopimukset:
− YK; Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (1966, SopS 7-8/1976);
− YK; Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansain- välinen yleissopimus (1966, SopS 6/1976);
− YK; Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen yleis- sopimus (1965, SopS 37/1970);
− YK; Xxxxxx oikeuksia koskeva yleissopimus (1989, SopS 59–60/1991) ja sen valinnainen pöytäkirja lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin (2000, SopS 30/31);
− YK; Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (1979, SopS 67–68/1986) ja sen valinnainen pöytäkirja (SopS 20– 21/2001);
13 Valtioneuvoston selonteko Suomen ihmisoikeuspolitiikasta VNS 2/2004 vp. Helsinki 2004.
− EN; Euroopan ihmisoikeussopimus (1950, SopS 18–19/1990) ja sen va- linnaiset pöytäkirjat;
− EN; Kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuk- sen estämiseksi tehty eurooppalainen yleissopimus (1987; SopS 16– 17/1991);
− EN; Alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen perus- kirja (1992, SopS 23/1998);
− EN; Euroopan sosiaalinen peruskirja (1961, SopS 43–44/1991);
− EN; Uudistettu Euroopan sosiaalinen peruskirja (1996; SopS 79– 80/2002).
Hallituksen esitys Euroopan ihmisoikeussopimuksen 12. pöytäkirjan ratifioimiseksi annettiin eduskunnalle kesäkuussa 200414. Vähemmistöjen suojan kannalta merkittävä pöytäkirja ei ole vielä kansainvälisesti voimassa. Ihmisoikeussopimuksen 14 artikla kieltää syrjinnän vain yleis- sopimuksessa ja sen pöytäkirjoissa taattujen oikeuksien osalta, mutta uusi pöytäkirja sisältää niin sanotun yleisen syrjintäkiellon. Sen mukaan laissa tunnustetuista oikeuksista nauttiminen taataan ilman minkäänlaista sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, kansalliseen vähem- mistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään tai muuhun asemaan perustuvaa syrjintää. Ketään ei saa syrjiä viranomaistoiminnassa. Pöytäkirjan merkitys korostuu siinä, että sen tul- tua voimaan väitetty syrjintä voidaan aiempaa laajemmin saattaa Euroopan ihmisoikeustuo- mioistuimen käsiteltäväksi.
Kahdenvälisten sopimusten osalta viitataan artiklaan 18.
Esimerkki kansainvälisestä yhteistyöstä YK:n puitteissa
Suomi on osallistunut vuosittain YK:n vähemmistötyöryhmän15 istuntoon ja hakenut vuoro- vaikutusta mm. laatimalla vuonna 2001 tilaustutkimuksen suomalaisista autonomia- ja itse- määräämismalleista16 työryhmän käyttöön. Hallituksen tavoitteena on YK:n vähemmistöasi- oiden nykyistä näkyvämpi ja tehokkaampi käsittely ja sen myötä myös vähemmistötyöryh- män aseman ja toiminnan vahvistaminen ja tätä kautta vähemmistöjen oikeuksien kehittämi- nen.
Vuoden 2004 aikana Suomi on kehittänyt uudenlaisin välinein vuoropuhelua vähemmistö- työryhmän kanssa kutsumalla työryhmän maavierailulle tapaamaan suomalaisia vähemmistö- ryhmiä. Maavierailut eivät varsinaisesti kuulu työryhmän mandaattiin, mutta työryhmä on esittänyt toivomuksenaan mahdollisuuden tehdä maakohtaisia vierailuja perehtyäkseen yksi- tyiskohtaisemmin eri maiden vähemmistötilanteeseen. Suomen aloitteesta työryhmä vieraili Helsingissä ja Ahvenanmaalla Maarianhaminassa 17.–20.1.2004. Työryhmä raportoi vierai- lunsa tuloksista vuoden 2004 aikana. Työryhmän vierailu tarjosi mahdollisuuden suoraan ja avoimeen vuoropuheluun YK:n ihmisoikeusmekanismin, hallituksen ja vähemmistöjen välil- lä. Vierailu toi näkyvyyttä vähemmistöjen oikeuksille ja tutustutti eri toimijat YK:n ainoaan varsinaiseen vähemmistömekanismiin. Lisäksi vierailulla osoitettiin tukea ja arvostusta työ- ryhmän haastavaa työtä kohtaan.
14 Hallituksen esitys eduskunnalle ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen kahdennentoista pöytäkirjan hyväksymisestä ja laiksi pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta (HE 121/2004 vp.).
15 xxxx://xxx.xxxxx.xxx/xxxxxxx/xxxxxx/xxxxxxxxxx/xxxxx.xxx
16 Xxxxx Xxxxxxxxxxx: Examples of Autonomy in Finland. The Territorial Autonomy of the Åland Islands and the Cultural Autonomy of the Indigenous Saami People. E/CN.4/Sub.2/AC.5/2001/WP.5, 8 May 2001.
Esimerkki kansainvälisestä yhteistyöstä Euroopan neuvoston puitteissa
Tasavallan Presidentin Xxxxx Xxxxxxx aloitteesta vuonna 2001 käynnistynyt Euroopan romani- foorumi -hanke (Forum for Roma and Travellers) on edennyt merkittävästi viimeisen kolmen vuoden aikana. Aloitteen taustalla on Euroopan romanien riittämättömät mahdollisuudet osallistua päätöksentekoon, tuoda esiin näkemyksiään ja vaatia oikeuksiaan. Arvioiden mu- kaan Euroopan neuvoston jäsenmaiden alueella elää noin 8-10 miljoonaa romania. Suomen hallituksen tavoitteena on edistää romanien ihmisoikeuksia täysimääräisinä, siten kuin niistä määrätään kansainvälisissä ihmisoikeusnormeissa. Romaneilla tulee olla mahdollisuus osallis- tua päätöksentekoon niin eurooppalaisella, kansallisella, alueellisella kuin paikallisellakin ta- solla.
Suomen toiminnan lähtökohtana on ollut hankkeen valmistelu yhteistyössä romanien kanssa. Tällä hetkellä romanifoorumia valmistellaan Euroopan neuvostossa Suomen pysyvän edusta- jan johdolla toimivassa työryhmässä (GT-ROMS) ja romanijärjestöjen omassa piirissä. Val- mistelut pohjautuvat Suomen ja Ranskan kesällä 2003 tekemään esitykseen, jonka mukaan foorumi on romanien itse perustama kansalaisjärjestö, jolla on sopimukseen perustuvat yh- teistyösuhde Euroopan neuvostoon.
Suomi on antanut Euroopan neuvoston käyttöön määräaikaisen asiantuntijan romanifooru- min valmistelutehtäviin vuodesta 2002 lähtien.
2 ARTIKLA
Tämän puiteyleissopimuksen määräyksiä tulee soveltaa vilpittömässä mielessä, ymmärtämyksen ja suvaitse- vuuden hengessä sekä valtioiden välisten hyvän naapuruuden, ystävällisten suhteiden ja yhteistyön periaattei- den mukaisesti.
Pohjoismainen yhteistyö
Pohjoismaisesta yhteistyöstä ja esimerkiksi Suomen ja Norjan rajakuntien yhteistyön tiivis- tämisestä selostetaan 18 artiklan yhteydessä.
Suomen ja Venäjän välinen yhteistyö
Suomen ja sen naapurimaan Venäjän välillä on monipuolista monenkeskistä ja kahdenvälistä yhteistyötä sekä lähialueyhteistyötä. Opetusministeriön Venäjä-ohjelma toteuttaa kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan keinoin Suomen ulko- ja kulttuuripolitiikan tavoitteita ja sellaisia strategioita ja ohjelmia, joiden toteuttamiseen Suomi on sitoutunut kansainvälisten sopimus- ten nojalla.
Eduskunnan toimesta vuonna 1993 laadittiin Suomen sukukansaohjelma, jonka tarkoituksena on suomensukuisten kielten säilyttäminen ja kehittäminen sekä kieliyhteisöjen kulttuuri- identiteetin vahvistaminen Venäjällä ja Suomeen suuntautuvien sivistyksellisten yhteyksien lisäämiseen pyrkiminen. Suomen ja Venäjän hallitusten välisten valtio- ja kulttuurisopimusten mukaan sopimuspuolet sitoutuvat näihin tavoitteisiin.
Suomen ja Venäjän välisen kansalaistoiminnan keskeinen edistäjä on Suomi-Venäjä -seura17, joka saa vuotuista valtionavustusta toimintaansa. Seura ylläpitää Venäjä-Infoa, joka palvelee suomeksi ja venäjäksi kansalaisjärjestöjä ja yksittäisiä kansalaisia Venäjä-tiedon hankinnassa sekä tarjoaa lähialuetoimijoille rajanylittämiseen ja yhteyksiin liittyviä palveluja seitsemästä eri toimipisteestä eri puolilla Suomea. Seura toteuttaa kulttuurivaihtoa suoraan alueellisella ja paikallisella tasolla, mm. koulualan yhteistyöverkostoa, edistää Venäjän kielen opiskelua Suomessa sekä tekee Suomea ja suomalaista kulttuuria tunnetuksi Venäjällä.
Venäjän ja Itä-Euroopan instituutti18 on opetusministeriön alainen laitos, jonka toiminnan pai- nopisteet ovat ministeriöiden ja muiden viranomaisten, eri laitosten, tutkijoiden ja muiden tarvitsijoiden avustamisessa toimialaansa liittyvissä kysymyksissä ja tiedon tuottamisessa xxx- xxxxxxxx ja päätöksenteon tueksi. Instituutti osallistuu hallituksen maahanmuutto- ja pako- laispoliittisen ohjelman käytännön toteuttamiseen siltä osin kun se koskee Itä-Euroopasta Suomeen muuttavia.
Venäjä -tietopalvelu
Opetusministeriö on käynnistänyt kesällä 2003 Venäjä -tietopalvelu -hankkeen, jonka tavoittee- na on koota yhdelle verkkosivustolle eri tahojen tarjoamaa Venäjä-tietoa. Kansallinen tieto- portaali tulee palvelemaan laajaa käyttäjäryhmää valtion virastoista mediaan ja liike-elämästä opiskelijoihin. Hankkeen kehittämisvastuu on Aleksanteri-instituutilla. Verkkotietopalvelu ava- taan yleisölle vuonna 2005.
3 ARTIKLA
1. Jokaisella kansalliseen vähemmistöön kuuluvalla henkilöllä on oikeus vapaasti valita, kohdellaanko häntä sellaisena vai ei, eikä tästä valinnasta tai siihen liittyvien oikeuksien käyttämisestä saa seurata mi- tään haittaa.
2. Kansallisiin vähemmistöihin kuuluvat henkilöt voivat yksin samoin kuin yhdessä toisten kanssa käyttää tähän puiteyleissopimukseen sisältyvistä periaatteista johtuvia oikeuksia ja nauttia niistä johtuvista vapauk- sista.
Väestötietoviranomaiset
Väestökirjanpidon keskusviranomaisena on Väestörekisterikeskus19 ja paikallisina rekisterivi- ranomaisina toimivat maistraatit. Tietojen rekisteröinti perustuu kansalaisten ja viranomais- ten lakisääteisiin ilmoituksiin. Väestötietojärjestelmään talletetaan tiedot Suomen kansalaisista seuraavasti: nimi ja henkilötunnus, osoitetiedot, kansalaisuus ja äidinkieli, perhesuhdetiedot sekä syntymä- ja kuolintiedot.
Tilastokeskus20 laatii väestötietojärjestelmästä saamiensa tietojen perusteella tilastot mm. kansalaisuuden, syntymämaan ja kielen mukaan. Lisäksi Tilastokeskus laatii monia tilastoja, jotka kuvaavat väestön sosio-ekonomista asemaa. Tällaisia tietoja ovat mm. koulutus, am-
17 xxxx://xxx.xxxxxxxxxxx.xxx/
19 xxxx://xxx.xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx.xx (suom) ja xxxx://xxx.xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx.xx/xxx/xxxx.xxx/xxxxx/xxxxx_xxx (eng) 20 xxxx://xxx.xxxxxxxxxxxxx.xx
matti, toimiala, pääasiallinen toiminta (esim. työllinen/työtön) ja asumistaso. Vuosittaiset ti- lastot ja tiedot ovat saatavilla kansalaisuuden, syntymämaan ja kielen mukaan.
Suomessa tilastoja ei laadita minkään etnisen ryhmän mukaan. Tietosuojalainsäädännössä kielletään sellaisten arkaluontoisten henkilötietojen tallentaminen, jotka on tarkoitettu mm. kuvaamaan rotua tai etnistä alkuperää21. Näin tietoja esimerkiksi romaniväestöstä tai tataari- väestöstä ei saada tilastoista.
Xxxxxxxxxxxxxxxxxxx periaatteena on, että henkilöllä on ainoastaan yksi oma kieli, joka hänellä oikeus valita itse. Henkilön oma kieli määräytyy siten ilmoituksen mukaan. Henkilö voi halu- tessaan tehdä myöhemmin muutoksia väestötietojärjestelmään merkittyyn tietoon.
Väestö
Suomen väestömäärä oli vuoden 2003 lopussa 5 219 732 henkilöä. Perustuslain mukaan Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Ruotsia äidinkielenään puhui 290 251 henkilöä. Kansallisuudeltaan ulkomaalaisia oli 107 003 henkilöä. Ulkomaalaisten suurimmat ryhmät olivat venäläiset (24 998), Viron kansalaiset (13 397), Ruotsin kansalaiset (8 124) ja Somalian
kansalaiset (4 642).22
Vähemmistöryhmät
Suomen lainsäädännössä ei käytetä käsitettä kansallinen vähemmistö. Perustuslain 17 §:n 3 momentti takaa saamelaisille alkuperäiskansana sekä romaneille ja muille ryhmille oikeuden ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Näitä "ryhmiä" ei ole lakitekstissä rajattu. Kyseisen lainkohdan perusteluissa23 perustuslaissa tarkoitettuja ryhmiä olisivat saamelaiset ja romanit sekä lähinnä kansalliset ja etniset vähemmistöt kuten venäläiset, juutalaiset ja tataarit. Perusteluissa todetaan seuraavasti:
Ehdotus ei kuitenkaan rajoitu koskemaan vain perinteisiä Suomessa olevia vähemmistöjä. Toisaalta säännöksen tarkoittamana ryhmänä ei voida pitää esimerkiksi satunnaisesti Suo- messa oleskelevaa ihmisjoukkoa, vaan ryhmältä edellytetään tiettyä kiinteyttä ja pysyvyyttä. [...] Säännös ei rajoittuisi pelkästään vähemmistöjen kielellisten oikeuksien turvaamiseen, vaan ulottuisi laajemmin turvaamaan vähemmistöjen kulttuurimuotoja. [...] Yhdessä 16 a
§:n 1 momentin kanssa säännös velvoittaisi julkista valtaa sallimaan ja tukemaan siinä tar- koitettujen ryhmien oman kielen ja kulttuurin kehittämistä. Säännös tarjoaa valtiosääntöisen perustan myös siinä tarkoitettujen ryhmien elinolosuhteiden kehittämiselle niiden omaa kult- tuuriperinnettä kunnioittaen.
Myöskään puiteyleissopimuksessa ei ole määritelty, mitä kansallisilla vähemmistöillä tarkoite- taan. Sopimuksen valmisteluvaiheissa tosin on käynyt ilmi, että tarkoitus on ollut saattaa so- pimuksen piiriin vain sellaisiin vähemmistöihin kuuluvat, joilla on syvät juuret asuinvaltioon. Suomi ei halunnut sen enempää sopimusta ratifioitaessa kuin ensimmäistä raporttia laaditta- essakaan nimenomaisesti ja poissulkevasti ottaa kantaa siihen, mitä vähemmistöjä sopimuk- sen soveltamisalaan Suomessa kuuluu tai ei kuulu. Suomen tulkinnan mukaan vähemmistö- jen olemassaolo ei riipu hallituksen julistuksesta, vaan tosiasiallisesta tilanteesta maassa.
21 Henkilötietolaki 11 § (523/1999). Kielto ei kuitenkaan ole ehdoton, sillä arkaluonteisia tietoja saa kerätä hen- kilörekisteriin laissa tai asetuksessa säädetyin edellytyksin. Arkaluonteisten henkilötietojen julkisuudesta on säädetty erikseen.
22 Tilastokeskus, väestötilastot. Xxxx://xxx.xxxxxxxxxxxxx.xx
23 Hallituksen esitys eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta (HE 309/1993 vp.).
Hallituksen antamassa esityksessä eduskunnalle puiteyleissopimuksen hyväksymisestä24 on sopimuksen soveltamisalaan kuuluvista vähemmistöistä todettu seuraavaa:
Suomessa puiteyleissopimuksen voidaan sen voimaansaattamisvaiheessa katsoa koskevan ai- nakin saamelaisia, romaneja, juutalaisia, tataareja ja niin sanottuja vanhavenäläisiä sekä de facto myös suomenruotsalaisia. Näiden ryhmien asemasta kansallisina vähemmistöinä on myös raportoitu YK:n ihmisoikeussopimusten valvontaelimille. Puiteyleissopimusta Suomessa voimaan saatettaessa tarkoituksena ei kuitenkaan ole poissulkevasti rajata sopimuksen sovel- tamisalaan tulevien vähemmistöjen joukkoa, kuten eräät valtiot ovat tehneet sopimuksen alle- kirjoituksen tai ratifioinnin yhteydessä. Tällainen rajaus olisi ongelmallinen siitäkin syystä, että se edellyttäisi aina uutta oikea-aikaista selitystä olosuhteiden mahdollisesti muuttuessa. Tässä suhteessa on vielä otettava huomioon, että vähemmistöjen muodostuminen on tosiseikka, mihin keskeisenä tekijänä liittyy vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeus itseidentifi- kaatioon. Viime kädessä pohdittaneen puiteyleissopimuksen valvontajärjestelmän mukaisessa menettelyssä, onko tietyn sopimusvaltion alueella sellaisia henkilöitä, joihin puiteyleissopimuk- sen määräyksiä kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden suojelusta tulee soveltaa.
Hallituksen esityksessä on vielä muistutettu siitä, että YK:ssa omaksuttu vähemmistökäsite on Euroopassa omaksuttua laajempi käsittäen myös niin sanotut uudet vähemmistöt.
Suomen lainsäädännössä vähemmistöjä koskevia määritelmiä kuitenkin löytyy saamelaiskärä- jälaista (3 §:n saamelaisen määritelmä; 974/1995) ja kolttalaista (4 §:n koltan määritelmä; 253/1995).
Ensimmäiseen puiteyleissopimuksen määräaikaisraporttiin sisällytettiin tietoja pääosin vain mainitun hallituksen esityksen perusteluissa mainituista vähemmistöryhmistä. Asiaa erityisesti tiedusteltaessa mainittiin ”vähemmistönä-vähemmistössä – asemassa” Ahvenanmaalla asuvat suomenkieliset sekä saamelaisista inarinsaamelaiset ja koltat. Muina vähemmistöryhminä on mainittu ulkomaalaiset ja näistä suurimpina ryhminä venäjänkieliset, virolaiset ja somalit. Eri- tyisenä ryhmänä tässä yhteydessä on mainittu inkeriläiset. Kansallisina vähemmistöinä on kuitenkin sekä hallituksen raportissa että neuvoa-antavan komitean maavierailun yhteydessä käytetyissä hallituksen edustajien puheenvuoroissa käsitelty vain hallituksen esityksen perus- teluissa mainittuja ryhmiä.
Tässä yhteydessä voidaan mainita, että Karjalan kielen seura ry on oma-aloitteisesti toimittanut hallitukselle tietoja karjalan kielestä ja yhdistyksen toiminnasta. Seuran tarkoituksena on lisätä kiinnostusta karjalan kieleen sekä tukea kaikkea kielen säilyttämiseen ja kehittämiseen tähtää- vää tutkimus- ja julkaisutoimintaa sekä kielen opiskelua ja harrastamista.
Saamelaiset
Saamelaiset ovat Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän alueella asuva alkuperäiskansa. Saame- laisten asuttama alue ulottuu Keski-Norjasta ja Keski-Ruotsista Suomen pohjoisosan yli Ve- näjälle Kuolan niemimaalle. Alueella asuu noin 75 000 - 100 000 saamelaista. Saamelaisilla on oma kieli, kulttuuri, elämäntapa ja identiteetti ja heitä yhdistävät alueittain yhteinen historia, perinteet, tavat ja yhteisöt. Saamelaisten kulttuurimuodon aineellisena perustana ovat vanhas- taan perinteiset elinkeinot kuten poronhoito, metsästys ja kalastus.
24 Hallituksen esitys eduskunnalle kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä (HE 107/1997 vp.).
Saamelaismääritelmä perustuu lakiin saamelaiskäräjistä (974/1995; 3 §). Saamelaiskäräjät ke- räsi saamelaisten lukumäärään ja kaksikielisyyteen liittyvät tiedot vaaliensa yhteydessä viimek- si vuonna 2003. Vaaleissa äänioikeutettujen henkilöiden antamien tietojen mukaan saamelai- sia oli yhteensä 7 956. Pohjois-Suomessa saamelaisten kotiseutualueella (Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat sekä Sodankylän kunnan Lapin paliskunnan alue) heistä asui 3 669 (46,1
%:a saamelaisista). Suomessa saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella asui 3 702 saamelais- ta ja ulkomailla 585 saamelaista (molemmat yhteensä 53,9 % saamelaisista). Kotiseutualueel- laan saamelaiset ovat noin kolmasosan vähemmistönä alueen koko väestöstä.25
Suomen väestöstä saamenkielisiä on 0,03 %. Raportin liitteenä on englanninkielinen esite saamelaisista Suomessa.
Romanit
Suomessa on romaniväestöön kuuluvia noin 10 000. Lukumäärä voidaan esittää vain arviona, sillä Suomen tietosuojalainsäädännössä kielletään sellaisten arkaluontoisten henkilötietojen tallentaminen, jotka on tarkoitettu mm. kuvaamaan rotua tai etnistä alkuperää26. Lisäksi Ruotsin puolella asuu noin 3 000 suomalaista romania. Romaneita asuu koko maassa, mutta suurin osa Suomen romaniväestöstä asuu Etelä-Suomen suurissa kaupungeissa. Suomen ro- maneista kertova englanninkielinen esite on raportin liitteenä.
Romaniväestön asemaa ja oikeuksia edistävät valtakunnallisen romaniasiain neuvottelukun- nan ohella alueelliset romaniasiain neuvottelukunnat.
Ruotsin kieltä käyttävät Suomen kansalaiset
Vuosien 2002–2003 vaihteessa Suomessa puhui 290 251 henkilöä ruotsia äidinkielenään. Suomen väestöstä on ruotsinkielisiä 5,55 %. Koska ruotsi on toinen Suomen kansalliskielistä, ruotsin kieltä käyttävistä ei varsinaisesti voida puhua vähemmistönä, vaan lähinnä de facto kielellisenä vähemmistönä.
Suomen ruotsinkielisen väestön oikeuksia edistää Svenska Finlands folkting -niminen järjestö eli Folktinget27, joka toimii tämän väestön sivistyksellisten ja yhteiskunnallisten olojen kehittämi- seksi sekä ruotsin kielen aseman edistämiseksi Suomessa. Folktinget on toiminut jo 85 vuotta. Vuoden 2004 alusta tuli voimaan laki Svenska Finlands folkting -nimisestä järjestöstä (1331/2003)28. Lailla kumottiin Svenska Finlands folkting -nimisen järjestön valtionavusta an- nettu laki (902/1985). Uudella lailla nykyisin työjärjestykseen sisältyvät Folktingetin järjestäy- tymismuotoa koskevat säännöt nostettiin lain tasolle.
Vanhavenäläiset ja muu venäjänkielinen vähemmistö
Ns. vanhavenäläiset ovat Suomeen pääosin 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella muutta- neiden venäläisten jälkeläisiä. Tämän ryhmän koko on nykyään vaikeasti arvioitavissa, sillä Suomessa perinteisesti asuneeseen venäläiseen vähemmistöön on liittynyt viimeisen vuosi-
26 Henkilötietolaki 11 § (523/1999). Kielto ei kuitenkaan ole ehdoton, sillä arkaluonteisia tietoja saa kerätä henkilörekisteriin laissa tai asetuksessa säädetyin edellytyksin. Arkaluonteisten henkilötietojen julkisuudesta on säädetty erikseen.
28 Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi Svenska Finlands folkting -nimisestä järjestöstä (HE 118/2003 vp.).
kymmenen aikana runsaasti uusia maahanmuuttajia. Venäjänkieliset ovat heti ruotsinkielisten jälkeen Suomen toiseksi suurin vähemmistökieliryhmä. Suomessa asuu noin 33 400 venäjän- kielistä henkilöä, joista noin 24 998 on Venäjän kansalaisia. Vanhavenäläisten määrän on ar- vioitu olevan alle 5 000 henkilöä.
Haasteet venäjänkielen edistämiseksi ovat moninaiset. Samanaikaisesti tulee huomioida Suomessa pitkään asuneiden, Suomen kansalaisuuden omaavien ja usein täysin suomen- ja/tai ruotsinkielentaitoisten venäjänkielisten mahdollisuudet ylläpitää omaa äidinkieltään ja toisaalta uusien venäjänkielisten maahanmuuttajien, jotka suomalaiseen yhteiskuntaan kotou- tuakseen tarvitsevat suomen ja/tai ruotsin kieltä, kielelliset tarpeet.
Tilastollisesti venäjänkielisiin luetaan myös monet inkeriläiset paluumuuttajat, joita Suomeen on palannut tuhansittain 1990-luvun alussa alkaneen paluumuuttoliikkeen myötä. Paluumuu- ton taustalla oli presidentti Xxxxx Xxxxxxxxx aloite, jonka perusteella inkerinsuomalaiset ovat juuriltaan suomalaisia ja heidät voidaan siten rinnastaa paluumuuttajiin. Inkerinsuomalaisten yhteys suomalaisuuteen ja suomen kieleen on historian saatossa katkaistu useaan otteeseen, mutta monet inkerinsuomalaiset ovat kuitenkin vaalineet suomalaista identiteettiään. Suo- messa asuvat inkerinsuomalaiset haluavat erityisesti korostaa suhdettaan suomen kieleen. Koska inkerinsuomalaiset ovat kohdanneet Suomeen muuttamisen jälkeen erinäisiä ongelmia mm. työllistymisen suhteen, paluumuuton mahdollistavia kriteereitä on heidän osaltaan sit- temmin tarkistettu mm. Suomen virallisten kielten taidon osalta.
Suomen Venäjänkielisten Yhdistysten Liitto ry on kritisoinut puiteyleissopimuksen soveltamisalan osalta tehtyä jakoa vanhavenäläisiin ja niin sanottuihin uusvenäläisiin keinotekoisena ja har- haanjohtavan sekä perusteettomana ja tarpeettomana.
Tataarit
Suomessa on arviolta noin 800 turkkilaissukuista tataaria, jotka ovat 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa Suomeen Venäjän tataarikylistä Volgan alueelta maahan muuttaneiden jäl- keläisiä. Tataarit ovat Suomen vanhin islaminuskoinen perinteinen vähemmistö. Tataarit pu- huvat turkkilaiskieliin kuuluvaa tataaria. Valtaosa Suomen tataareista asuu pääkaupunkiseu- dulla.
Tataarikulttuuria ja tataarin kieltä edistää vuonna 1925 perustettu Suomen Islam-seurakunta. Seurakunta järjestää tataarikielen opetusta kesä- ja talvikursseilla sekä julkaisee äidinkielen ja uskonnon oppikirjoja tataariksi. Seurakunnan yhteydessä toimii mm. vuonna 1935 perustettu tataarien kulttuuriseura Finlandiya Türkleri Birligi ry ja vuonna 1945 perustettu urheiluseura Yolduz ry. Tataariyhteisöön kuuluu myös Tampereen islamilainen seurakunta, joka perustet- tiin vuonna 1943. Suomen tataarit ovat luoneet lukuisia kansainvälisiä yhteyksiä eri puolilla maailmaa oleviin muihin tataariyhteisöihin.
Juutalaiset
Suomen juutalaisyhteisössä on noin 1 440 jäsentä. Jiddish on tullut Suomeen 1800-luvulla. Suomen juutalaiset puhuvat koillisjiddishin murretta, jota kutsutaan myös Liettuan jiddishik- si. Jiddish on aikoinaan ollut myös Suomen juutalaisen yhteisön virallinen kieli, mutta sen ovat syrjäyttäneet suomi, ruotsi, heprea ja englanti. Koska jiddishiä käytetään lähinnä yksi- tyishenkilöiden välisissä yhteyksissä, tarkkoja lukumääriä jiddishin puhujista on vaikeaa esit- tää. Arvioiden mukaan Suomessa on alle 50, lähinnä vanhempaan ikäryhmään kuuluvaa hen- kilöä, jotka puhuvat ja ymmärtävät jiddishiä.
Helsingin juutalainen seurakunta on ryhtynyt erinäisiin toimenpiteisiin jiddishin elvyttämi- seksi. Seurakunnan puitteissa kokoontuu jiddish-kerho, jossa on sekä alkeisopetusta aikuisille että jiddishinkielinen keskustelupiiri. Kerholaisia on tällä hetkellä parikymmentä. Lisäksi Hel- singin juutalaisen yhteisön lehdessä HaKehila julkaistaan säännöllisesti jiddishinkielinen artik- keli. Suunnitteilla on myös jiddishin kielen teemavuosi, joka toteutettaisiin yhdessä seura- kunnan ja Helsingin juutalaisen koulun kanssa.
Åland - Ahvenanmaa
Yli 6 500 saaresta muodostuva Ahvenanmaa on Suomeen kuuluva ruotsinkielinen maakunta. Ruotsinkielen asemasta, laajasta itsehallinto-oikeudesta ja maakuntapäivien toimivallasta sää- tää tiettyjä lakeja säädetään erillisellä itsehallintolailla (1144/1991). Xxxxxxxx asuu 26 000 asu- kasta.
Ahvenanmaan erityisasema perustuu Kansainliiton päätökseen vuodelta 1921. Vuosina 1917–1921 ahvenanmaalaiset ajoivat maakunnan liittämistä uudelleen aikaisempaan emä- maahan Ruotsiin. Suomi ei halunnut menettää Ahvenanmaata ja se tarjosi sille itsehallintoa. Ahvenanmaalaiset eivät kuitenkaan hyväksyneet Suomen tarjousta ja kiista saarimaakunnasta vietiin lopulta Kansainliiton ratkaistavaksi. Kansainliitto päätti, että Ahvenanmaa kuuluu Suomeen, mutta siitä on muodostettava itsehallintoalue. Suomella on velvoite taata ah- venenmaalaisille oikeudet säilyttää ruotsin kieli, oma kulttuuri ja omat paikalliset tavat. Sa- malla laadittiin myös Ahvenanmaata koskeva kansainvälinen yleissopimus, jonka mukaan Ahvenanmaasta tehtiin puolueeton alue, jota ei myöskään saa linnoittaa.
Suomen EU-liittymisasiakirjan osana on Ahvenanmaata koskeva pöytäkirja n:o 2. Pöytäkir- jalla tunnustetaan Ahvenanmaan erityinen kansainvälisoikeudellinen asema sekä mm. Ahve- nanmaan kotiseutuoikeus.
Ahvenanmaa on Ahvenanmaan itsehallintolain mukaan yksikielisesti ruotsinkielinen. Uusi kielilaki ei koske Ahvenanmaan maakuntaa (kielilain 7 §). Suomen kansalaisella on kuitenkin Ahvenanmaan itsehallintolain mukaan oikeus omassa asiassaan käyttää suomen kieltä maa- kunnassa toimivassa tuomioistuimessa ja muussa valtion viranomaisessa.
4 ARTIKLA
1. Sopimuspuolet sitoutuvat takaamaan kansallisiin vähemmistöihin kuuluville henkilöille oikeuden yhden- vertaisuuteen lain edessä ja tasavertaiseen lain suojaan. Tässä suhteessa kaikki syrjintä kansalliseen vä- hemmistöön kuulumiseen perusteella on kielletty.
2. Sopimuspuolet sitoutuvat tarvittaessa ryhtymään riittävien toimenpiteisiin täyden ja tehokkaan yhdenver- taisuuden edistämiseksi kaikilla talous- ja yhteiskuntaelämän sekä poliittisen elämän ja kulttuurielämän aloilla kansalliseen vähemmistöön ja valtaväestöön kuuluvien välillä. Tässä suhteessa sopimuspuolten tulee asianmukaisesti ottaa huomioon kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden erityisolosuhteet.
3. Edellä 2 kappaleen mukaisesti toteutettuja toimenpiteitä ei pidetä syrjintänä.
Yhdenvertaisuus perusoikeutena
Suomen ensimmäisen raportin antamisen jälkeen on 11.6.1999 annettu uusi Suomen perus- tuslaki, joka on tullut voimaan 1.3.2000. Sillä on kumottu vanhat perustuslait: Suomen halli- tusmuoto vuodelta 1919, valtiopäiväjärjestys vuodelta 1928, valtakunnanoikeudesta annettu laki vuodelta 1922 ja samoin vuodelta 1922 oleva laki eduskunnan oikeudesta tarkastaa val- tioneuvoston jäsenten ja oikeuskanslerin sekä eduskunnan oikeusasiamiehen virkatointen lainmukaisuutta. Hallitusmuodon (HM) vuonna 1995 uudistettu perusoikeusluettelo (969/1995) sisällytettiin sisällöllisesti muuttumattomana uuteen perustuslakiin (PL).
Uudet puiteyleissopimuksen kannalta merkittävimmät perusoikeussäännökset ovat:
− PL 6 §: yhdenvertaisuus
− PL 11 §: uskonnon ja omantunnon vapaus
− PL 13 §: kokoontumis- ja yhdistymisvapaus
− PL 17 §: oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin; saamelaisten asema alkuperäiskansana
− PL 21 §: oikeusturva
− PL 22 §: perusoikeuksien turvaaminen
− PL 106–118 §: laillisuusvalvontaa koskevat säännökset.
Perusoikeussäännösten yksityiskohtaisten perustelujen osalta voidaankin viitata yleisesti halli- tuksen esitykseen perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta29 sekä eduskunnan perustuslakivaliokunnan esityksestä antamaan mietintöön30.
Perustuslain 6 §:n mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä eikä ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Myös lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikut- taa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Sukupuolten tasa-arvoa edistetään yh- teiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelus- suhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään.
Muut kieli- ja vähemmistöryhmiä koskevat uudet säännökset
Kieli- ja vähemmistöryhmiä koskevia säännöksiä sisältyy myös perustuslain muihin osiin kuin sen perusoikeuksia koskevaan 2 lukuun. Perustuslain 121 §:n 4 momentin mukaan saamelai- silla on saamelaisten kotiseutualueella kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto sen mu- kaan kuin lailla säädetään (ent. HM 51 a §). Perustuslain 122 §:n 1 momentin mukaan hallin- toa järjestettäessä tulee pyrkiä yhteensopiviin aluejaotuksiin, joissa turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön mahdollisuudet saada palveluja omalla kielellään samanlaisten perus- teiden mukaan (ent. HM 50 §:n 3 momentti).
Saamelaisten edustajien kuulemisesta käsiteltäessä sellaista lakiehdotusta tai muuta asiaa, joka erityisesti koskee saamelaisia, säädetään puolestaan eduskunnan työjärjestyksen 37 §:n 2 momentissa (ent. valtiopäiväjärjestyksen 52 a §).
Uusi kielilaki (423/2003), jolla täsmennetään perustuslain 17 §:n 2 momentissa säädettyä jo- kaisen oikeutta tuomioistuimessa ja muussa valtion viranomaisessa käyttää omaa kieltään,
29 HE 309/1993 vp.
30 PeVM 25/1994 vp.
joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä, tuli voimaan 1.1.2004. Kieli- lakia käsitellään tarkemmin 10 artiklan yhteydessä.
Saamen kielen käyttämisestä viranomaisissa annettu laki (516/1991) korvattiin 1.1.2004 yhtä aikaa uuden kielilain kanssa voimaan tulleella uudella saamen kielilailla (1086/2003)31.
Yhdenvertaisuuslaki
Uuden yhdenvertaisuuslain (21/2004) tarkoituksena on turvata ja edistää yhdenvertaisuutta yhteiskunnan eri lohkoilla. Lailla kielletään ikään, etniseen ja kansalliseen alkuperään, kansa- laisuuteen, kieleen, uskontoon, vakaumukseen, mielipiteeseen, terveydentilaan, vammaisuu- teen sekä sukupuoliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä. Lain mukaan sekä välitön että välillinen syrjintä on kielletty. Myös häirintä ja ohje tai käsky syrjiä on kielletty. Yhdenvertai- suuslaki tuli voimaan 1.2.2004.
Uudella lailla ja siihen liittyvillä lakien muutoksilla pannaan täytäntöön EY-lainsäädäntöön kuuluva (1) rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun peri- aatteen täytäntöönpanosta annettu neuvoston direktiivi 2000/43/EY ja (2) yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista annettu neuvoston direktiivi 2000/78/EY. Direktiivien tarkoituksena on luoda puitteet kiellettyihin syrjintäperusteisiin perustuvan syrjinnän torjumiselle siten, että yhdenvertaisen kohtelun periaate voidaan toteut- taa Euroopan unionin jäsenvaltioissa.
Yhdenvertaisuuslain mukaan kiellettyyn syrjintäperusteeseen liittyvää eri asemaan asettamista ei pidetä syrjintänä silloin kun siihen on laissa säädetty peruste, kuten työtehtävän laatuun ja niiden suorittamiseen liittyvä todellinen ja ratkaiseva vaatimus. Ikään liittyvä erilainen kohtelu ei ole syrjintää, jos siihen on objektiivisesti ja asianmukaisesti perusteltu työllisyyspoliittinen tai työmarkkinoita tai ammatillista koulutusta koskeva tai näihin rinnastettava oikeutettu ta- voite. Lisäksi yhdenvertaisuussuunnitelman mukaista menettelyä ei pidetä syrjintänä. Vasta- toimet, eli epäedullisen kohtelun tai seurausten kohdistaminen henkilöön, joka ryhtyy tai osallistuu toimiin yhdenvertaisuuden turvaamiseksi, on kielletty.
Yhdenvertaisuuslakia sovelletaan työhönottoperusteisiin, työoloihin, työehtoihin, uralla ete- nemiseen, koulutukseen sekä yrittämisen edellytyksiin ja elinkeinotoiminnan tukemiseen. Li- säksi sen soveltamisalueeseen kuuluu jäsenyys ja toiminta mm. työntekijä- tai työnantajajär- jestöissä.
Lisäksi laki kieltää henkilön asettamisen eri asemaan etnisen alkuperän perusteella sosiaali- ja terveyspalveluissa, sosiaaliturvaetuuksissa tai muissa sosiaalisin perustein myönnettävissä tuissa ja etuuksissa. Edellä mainittu koskee myös asevelvollisuutta, naisten vapaaehtoista ase- palvelusta tai siviilipalveluksen suorittamista sekä muiden kuin yksityishenkilöiden välistä tavaroiden, omaisuuden ja palvelujen, mukaan lukien asumispalvelujen, tarjontaa ja saata- vuutta.
Valtion ja kuntien viranomaisilla on yhdenvertaisuuslakiin perustuva velvollisuus laatia suun- nitelma etnisen yhdenvertaisuuden edistämiseksi toiminnassaan. Työministeriön luonnos yleiseksi suositukseksi yhdenvertaisuussuunnitelmien sisällöksi on ollut lausuntokierroksella. Luonnoksessa kiinnitetään huomiota mm. romanien tilanteeseen ja saamelaisten oikeuksiin alkuperäiskansana. Suositukset viranomaisille annetaan työministeriön kirjeenä loppukesän 2004 aikana.
31 Hallituksen esitys Eduskunnalle saamen kielilaiksi (HE 46/2003 vp).
Laissa säädetään todistustaakan jakautumisesta syrjintäasiaa käsiteltäessä. Lakia rikkova voi joutua maksamaan enintään € 15 000 hyvitystä syrjinnän kohteeksi joutuneelle.
Työ- ja palvelussuhteissa lain noudattamista valvovat työsuojeluviranomaiset. Muilla alueilla etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän valvonta kuuluu vähemmistövaltuutetun ja uuden syrjintälautakunnan tehtäviin. Vähemmistövaltuutettu voi antaa ohjeita, neuvoja ja suosituk- sia. Näiden lisäksi häneltä voi pyytää toimia, kuten tapaamisten järjestämistä sovinnon ai- kaansaamiseksi asianosaisten kesken. Tavoitteena on, että osapuolet pääsisivät kummankin kannalta kohtuulliseen sopimukseen syrjinnän kohteeksi joutuneelle aiheutuneiden vahinko- jen korvaamisesta.
Vähemmistövaltuutettu voi viedä asian uuden etnistä yhdenvertaisuutta edistävän syrjintälau- takunnan käsiteltäväksi. Hallitus asetti syrjintälautakunnan 19.2.2004 neljän vuoden toimi- kaudeksi. Syrjintälautakunta lisää oikeusturvan tosiasiallista saatavuutta. Lautakunta voi osa- puolen tai vähemmistövaltuutetun aloitteesta vahvistaa sovinnon tai kieltää jatkamasta tai uusimasta syrjinnän tai vastatoimien kiellon vastaista menettelyä. Lautakunta voi liittää mää- räämäänsä velvoitteeseen sakon uhan ja tarvittaessa myös määrätä uhkasakon maksettavaksi. Työministeriön yhteydessä toimiva syrjintälautakunta ei korvaa käytössä olevia muutoksen- hakukeinoja ja -elimiä eikä sen toimivaltaan kuulu viranomaispäätösten muuttaminen.
Käsitellessään ehdotusta yhdenvertaisuuslaiksi Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta piti mietinnössään32 tärkeänä, että viranomaiset laatiessaan yhdenvertaisuussuunnitelmia ot- tavat huomioon maahanmuuttajien ohella myös perinteiset kansalliset vähemmistömme saamelaiset ja romanit. Valiokunnan mukaan erityistä huomiota tulee kiinnittää saamelaisten oikeuksiin alkuperäiskansana ja saamelaiskulttuurin tärkeimmän aineellisen perustan eli po- ronhoidon turvaamiseen. Viranomaisten tulee suunnitelmallisesti edistää saamelaisten mah- dollisuuksia harjoittaa poronhoitoa ja hankkia sillä toimeentulonsa. Romanien osalta suu- rimmat ongelmat liittyvät palvelujen saatavuuteen, asumiseen ja työhönottoon.
Laki maahanmuuttajien kotouttamisesta
Vuonna 1999 voimaan tulleen lain maahanmuuttajien kotouttamisesta (493/1999) tavoittee- na on edistää maahanmuuttajien kotoutumista, tasa-arvoa ja valinnan vapautta toimenpiteillä, jotka tukevat yhteiskunnassa tarvittavien keskeisten tietojen ja taitojen saavuttamista sekä turvata turvapaikanhakijoiden ja tilapäistä suojelua saavien toimeentulo ja huolenpito järjes- tämällä vastaanotto. Vuonna 2002 lakiin lisättiin säännös etnisen tasa-arvon ja hyvien etnis- ten suhteiden edistämisestä. Velvoitus kohdistuu kuntiin ja muihin kotouttamisohjelman laa- timisesta vastaaviin viranomaisiin. Säännöksen toteuttamiseksi Suomen kuntaliitto ja kotout- tamiseen liittyvät yhteistyötahot ovat kouluttaneet toimijoita, joiden tehtävänä on kyseisten seikkojen edistäminen.
Kotouttamislain hyväksymisen yhteydessä eduskunta edellytti hallituksen seuraavan lain toi- mivuutta ja antavan kolmen vuoden kuluessa sen voimaantulosta selonteon, jossa otetaan huomioon uudistuskokonaisuuteen liittyvät eri näkökohdat.
Valtioneuvoston selonteko kotouttamislain toimeenpanosta annettiin eduskunnalle touko- kuussa 2002. Sen mukaan laki koetaan toimivaksi ja tarpeelliseksi. Lain katsotaan myös pa- rantaneen maahanmuuttajien asemaa. Koska käytäntöjen kehittäminen sekä yhteistyötahojen selvittäminen on monessa kunnassa samoin kuin työhallinnossa vielä kesken, eduskunta edellytti vastauksessaan, että hallitus antaa eduskunnalle uuden kertomuksen kotouttamislain
32 Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mietintö 7/2003 vp.
toimivuudesta viiden vuoden kuluessa so. viimeistään vuonna 2007. Selontekoon sisältyneet kotouttamislain muutosehdotukset tullaan antamaan eduskunnalle vuoden 2004 kuluessa.
Kansalaisuuslaki
Suomen uusi kansalaisuuslaki (359/2003) on ollut voimassa 1.6.2003 lähtien. Lailla korva- taan aikaisempi vuonna 1968 säädetty kansalaisuuslaki. Merkittävin muutos uudessa kansalai- suuslaissa on monikansalaisuuden (kaksoiskansalaisuuden) nykyistä laajempi hyväksyminen. Suomalainen ei enää menetä Suomen kansalaisuutta saadessaan toisen maan kansalaisuuden. Myöskään ulkomaalaisen, joka saa Suomen kansalaisuuden, ei enää tarvitse luopua aikai- semmasta kansalaisuudestaan. Toisen valtion lainsäädäntö vaikuttaa siihen, voiko henkilöllä olla nykyisen kansalaisuutensa lisäksi toinen kansalaisuus. Lain säännöksiä kansalaisuuden menettämisestä ja kansalaisuudesta vapautumisesta ei tule soveltaa, jos henkilöstä niiden so- veltamisen seurauksena tulisi kansalaisuudeton. Kansalaisuuslaki on raportin liitteenä.
Työsopimuslaki
Vuonna 2001 voimaan tullut työsopimuslaki (55/2001) on yleislaki, joka sisältää keskeisim- mät työsuhteeseen liittyvät säännökset, joita työnantajan ja työntekijän on noudatettava. Työ- sopimuslaki edellyttää työntekijöiden tasapuolista kohtelua ja kieltää syrjinnän. Uudessa työ- sopimuslaissa työsyrjintää säännellään siten, että aikaisemman työsopimuslain (320/1970) 17
§:n säännökset sisältyvät täsmennettyinä uuden työsopimuslain 2 luvun 1 ja 2 §:ään.
Työsopimuslaki sisältää yleisvelvoitteen, joka edellyttää työnantajan kaikin puolin edistävän suhteitaan työntekijöihin ja näiden keskinäisiä suhteita Työnantajan on myös pyrittävä edis- tämään työntekijän mahdollisuuksia kehittyä urallaan.
Työnantaja ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa työntekijöitä eri asemaan iän, ter- veydentilan, kansallisen tai etnisen alkuperän, sukupuolisen suuntautuneisuuden, kielen, us- konnon, mielipiteen, perhesuhteiden, ammattiyhdistystoiminnan, poliittisen toiminnan tai muun näihin verrattavan seikan vuoksi. Sukupuoleen perustuvan syrjinnän kiellosta sääde- tään naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa (609/1986). Työnantajan on muutoinkin kohdeltava työntekijöitä tasapuolisesti, ellei siitä poikkeaminen ole työntekijän asema ja tehtävät huomioon ottaen perusteltua.
Tasapuolisuudella tarkoitetaan ihmisten samanlaista kohtelua samanlaisissa tapauksissa. Ta- sapuolisuusnäkökohdilla on merkitystä sekä etuja myönnettäessä että velvollisuuksia asetetta- essa. Tasapuolisen kohtelun vaatimuksesta voi poiketa ainoastaan silloin, kun siihen on lais- sa tarkoitettu perusteltu syy. Tasapuolisen kohtelun periaatteen lähtökohtana on se, että toi- siinsa verrattavia työntekijöitä kohdellaan samankaltaisissa tilanteissa yhdenvertaisesti. Rikos- lain työsyrjintäsäännös täydentää ja tehostaa työsopimuslain syrjintäkieltoa.
Laki yksityisyyden suojasta työelämässä
Uusi laki yksityisyyden suojasta työelämässä (759/2004) tulee voimaan 1.10.2004 ja korvaa vuonna 2001 voimaan tulleen lain (477/2001). Lain tavoitteena on toteuttaa yksityiselämän suojaa ja muita yksityisyyden suojaa turvaavia perusoikeuksia työelämässä sekä edistää hyvän tietojenkäsittelytavan noudattamista. Laissa säädetään työntekijää koskevien henkilötietojen käsittelystä, työntekijälle tehtävistä testeistä ja tarkastuksista sekä niitä koskevista vaatimuk- sista, teknisestä valvonnasta työpaikalla sekä työntekijän sähköpostiviestin hakemisesta ja avaamisesta.
Sosiaalihuollon asiakkaan oikeudet
Sosiaalihuollon asiakkaan asemaa ja oikeuksia koskeva laki (812/2000) tuli voimaan 1.1.2001. Laki sisältää sosiaalihuollon asiakkaan osallistumiseen, kohteluun ja oikeusturvaan liittyvät keskeiset oikeudelliset periaatteet. Sosiaalihuollon asiakaslailla on monia yhtymäkohtia perus- ja ihmisoikeuksiin. Uuden lain myötä voidaan myös muuttaa ammattikäytäntöjä ja asenteita.
Sosiaalihuollon asiakaslain tarkoituksena on edistää asiakaslähtöisyyttä ja asiakassuhteen luot- tamuksellisuutta, asiakkaan oikeutta hyvään palveluun ja kohteluun sosiaalihuollossa. Edellä mainittuja seikkoja voidaan pitää hyvän hallinnon osatekijänä sosiaalihuollossa. Ihmisten tuli- si olla tietoisia niistä eri oikeuksista ja toimintavaihtoehdoista, joita heillä on käytettävissään. Asiakkaan tiedonsaantioikeuden lisääminen on myös eräs asiakaslain tavoitteista.
Asiakaslaissa on myös säännös asiakkaan oikeudesta laadultaan hyvään sosiaalihuoltoon ja hyvään kohteluun ilman syrjintää. Tällä säännöksellä on yhteys perustuslaissa turvatuista pe- rusoikeuksista ainakin yhdenvertaisuuteen, yksityiselämän suojaan, uskonnon ja omantunnon vapauteen sekä kielellisiin oikeuksiin. Hyvään kohteluun sosiaalihuollossa kuuluisi myös ih- misarvon loukkaamattomuus. Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on otettava huomioon myös asi- akkaan äidinkieli ja kulttuuritausta.
Sosiaalihuollon asiakaslaista on järjestetty paljon koulutusta ja siitä on tehty asiakkaille esite (sosiaali- ja terveysministeriön esitteitä 2001:1) useilla eri kielillä, mm. suomi, ruotsi, venäjä, englanti, saksa, somali. Esitteestä on myös selkokielinen versio. Lisäksi asiakaslaista on tehty opas (sosiaali- ja terveysministeriö 2001:11), jonka tavoitteena on tukea viranomaisten ja yk- sityisten järjestämää sosiaalihuoltoa ja sosiaalihuollon asiakkaita.
Sosiaalialan osaamiskeskustoiminta
Sosiaalialan osaamiskeskustoiminta alkoi pysyvästi vuoden 2002 alusta, jolloin lainsäädäntö tuli voimaan ja osaamiskeskuksille suunnattiin erityistä valtionavustusta. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen valtakunnallisena erityistehtävänä on saamelaisväestön saame- laiskulttuuriin pohjautuvien hyvinvointipalveluiden kehittäminen. Pohjois-Suomen sosiaa- lialan osaamiskeskukselle maksetaan 1,5 % valtionavustuksen kokonaismäärästä saamenkieli- sen väestön palvelutarpeiden huomioon ottamiseksi. Osaamiskeskuksen saamelaisyksikkö on sopimuksellisesti organisoitunut saamelaiskäräjien yhteyteen. Saamelaisyksikkö sijaitsee saa- melaiskäräjien tiloissa Inarissa ja sen toimintaa ohjaa saamelaiskäräjien sosiaali- ja terveyslau- takunta. Yksikössä on yksi suunnittelijan virka, jonka palkkauskulut maksetaan Lapin yliopis- ton kautta.
Oikeuskanslerin suorittama perus- ja ihmisoikeusvalvonta
Vähemmistöjen suojeluun liittyvät kysymykset tulevat oikeuskanslerin työssä esiin, osana pe- rustuslain mukaista perus- ja ihmisoikeusvalvontaa, kanteluihin annettavissa ratkaisuissa sekä valtioneuvoston valvonnassa pääasiallisesti lainsäädäntöehdotuksista annetuissa lausunnoissa
Euroopan Neuvoston hyväksymien päätelmien osalta voidaan oikeuskanslerin viimeaikaises- ta ratkaisukäytännöstä mainita lausunnot saamelaiskäräjien ehdotuksesta uudeksi saamen kie- lilaiksi (dnro 9/20/02), ehdotus laiksi saamelaisten kotiseutualueen luonnonhoitoalueen neu- vottelukunnasta (dnro 20/20/02) sekä lausunto saamelaisten oikeuksien selvityksistä (dnro
52/20/01). Vähemmistövaltuutetun asemaa lausunnonantajana suhteessa oikeusturvavaati- muksiin on käsitelty vähemmistövaltuutetun kuulemista koskevassa kannanotossa. Kantelu- ratkaisuissa tulee jatkuvasti esille kysymys perustuslain ja kielilainsäädännön asettamista vel- voitteista palvella molempiin kieliryhmiin kuuluvia asiakkaita samanlaisten perusteiden mu- kaan (dnrot 1144/1/00, 309/1/01).
Yleisiä havaintoja vähemmistöryhmien oikeusasiamiehelle tekemistä kanteluista
Vähemmistöjen oikeuksiin liittyvät kantelut heijastavat todennäköisesti omalta osaltaan sitä, kuinka keskeiset perus- ja ihmisoikeudet käytännössä toteutuvat Suomessa. Oikeusasiamies seuraa vähemmistöjen kohtelua myös tarkastustoimintansa yhteydessä, esimerkiksi vankiloi- hin ja muihin laitoksiin tekemillään tarkastuksilla.
Oikeusasiamiehelle tehdään vuosittain kymmeniä vähemmistöryhmien (mukaan lukien pui- teyleissopimuksessa tarkoitetut perinteiset vähemmistöt sekä muut vähemmistöryhmät, ku- ten esimerkiksi ulkomaalaiset tai inkeriläiset) laatimia kanteluita. Esimerkiksi vuonna 2003 tehtiin 23 kielikanteluksi luokiteltavaa asiaa (vuonna 2002 tehtiin noin 30 kielikantelua). Kie- liasioiksi luokitellaan oikeusasiamiehen kansliassa sellaiset asiat, jossa on kysymys perustus- lain 17 §:ssä turvatusta oikeudesta käyttää omaa kieltään, suomea tai ruotsia sekä yleisem- minkin kielellisten oikeuksien turvaamisesta. Vuonna 2003 tehdyissä kanteluissa arvosteltiin mm. hätäkeskuksen puhelinpalvelun puutteellista kielitaitoa, kielilain soveltamista tiedotuk- seen Internetissä ja teiden nimeämistä kaksikielisissä kunnissa.
Kanteluita, joissa esitetään väitteitä viranomaistoiminnassa tapahtuneesta syrjinnästä, ei tilas- toida omaksi ryhmäkseen. Oikeusasiamiehen kanslian diaarin hakutietojen mukaan vuonna 2002 tehtiin noin 15 sellaista kantelua, jossa viranomaistoiminnan väitettiin olleen syrjivää (vuonna 2001 tehtiin noin 20 tällaista kantelua). Syrjintäväitteet olivat hyvin erilaisia. Niissä esitettiin epäilyjä esimerkiksi syrjinnästä työelämässä tai vankilassa. Oikeusasiamiehelle on tullut eräitä kanteluita, jotka viittaavat siihen, että asuntojen järjestämisessä romaneille esiin- tyy edelleen ongelmia joissakin tapauksissa. Oikeusasiamies tulee edelleenkin seuraamaan tämän tilanteen kehittymistä sikäli kuin se laillisuusvalvonnan puitteissa on mahdollista. On muistettava, että oikeusasiamiehen laillisuusvalvonta kohdistuu vain viranomaistoimintaan ja julkisten tehtävien hoitamiseen.
Suomessa asuvat ulkomaalaiset (maahanmuuttajat, pakolaiset tai esimerkiksi inkeriläiset) ovat viimevuosina tehneet oikeusasiamiehelle vuosittain 30–40 kantelua. Ulkomaalaiskanteluiksi luokitellaan eri ministeriöiden (SM, UM, TM, STM) hallinnonalaan kohdistuvat kantelut näi- den käsitellessä ulkomaalaislain tai kansalaisuuslain mukaisia asioita. Ulkomaalaiskantelut kohdistuvat useimmin Ulkomaalaisvirastoon, ulkoasiainministeriöön, poliisiin tai rajaviran- omaisiin. Nämä kantelut ovat liittyneet esimerkiksi oleskelulupaprosessiin, perheenyhdistä- miseen tai ulkomaalaisen käännyttämiseen maasta.
Vuonna 2003 kanteluita tehtiin kaikkiaan 2498 kappaletta (vuonna 2002:2623). Etniseen taustaan/vähemmistöasemaan liittyvien kanteluiden osuus on siten ollut alhainen. Voidaan- kin otaksua, että maahanmuuttajien ja muiden etnisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöi- den kynnys yhteydenottoon on korkeampi kuin kantaväestöllä. Samoin heidän tietämyksensä oikeusasiamies–instituutiosta on varmasti vähäisempi kuin kantaväestöllä.
Oikeusasiamies on viime vuosina pyrkinyt lisäämään yhteydenpitoa ns. kansalaisyhteiskun- nan edustajien kanssa. Esimerkiksi vuonna 2002 oikeusasiamiehen kansliassa järjestettiin ta- paamiset keskeisten ihmisoikeuskysymysten parissa työskentelevien kansalaisjärjestöjen kans- sa. Tapaamisten tarkoituksena on saada tietoa järjestöjen toiminnasta sekä kuulla järjestöjen ihmisoikeuskysymyksiin, esimerkiksi syrjintään tai vähemmistöjen asemaan, liittyvistä huo-
lenaiheista. Vuonna 2003 järjestettiin oikeusasiamiehen kansliassa tapaaminen myös roma- niyhteisön edustajien kanssa.
Vähemmistöjen ja muiden ryhmien tietämystä oikeusasiamiehen tehtävistä on pyritty lisää- mään myös uusilla esitteillä, joita parhaillaan jaetaan laajasti niin viranomaisille, kansalaisjär- jestöille kuin myös esim. kirjastoille. Esitettä on laadittu suomen-, ruotsin- ja englanninkielen lisäksi saameksi ja venäjäksi. Esite ja kantelulomake ovat saatavissa myös verkossa. Oikeus- asiamiehen kotisivuja ollaan lisäksi uudistamassa33.
Syyttäjälaitos ja vähemmistöjen oikeudet
Syyttäjälaitoksella ei ole erityistä tilastoa, jonka avulla valtakunnansyyttäjä voisi tarkasti seura- ta syyteharkinta- tai tuomitsemiskäytäntöä tapauksissa, joissa henkilö on saattanut joutua syr- jinnän, vihamielisyyden tai väkivallan tai niiden uhan kohteeksi etnisen, sivistyksellisen, kie- lellisen tai uskonnollisen identiteettinsä johdosta. Tämän tyyppisiin tapauksiin suhtaudutaan kuitenkin vakavasti ja tilannetta seurataan eri tavoin. Esiin tuleviin tapauksiin pyritään rea- goimaan nopeasti ja asianmukaisesti.
Mainitunlaisten tapausten ilmenemistä syyttäjäyksiköissä seurataan yksiköihin tehtävien säännöllisten seurantakäyntien yhteydessä. Tämän lisäksi paikallissyyttäjät ovat valtakunnan- syyttäjän 24.2.1998 antaman ohjeen 1998:1 mukaisesti velvollisia ilmoittamaan Valtakunnan- syyttäjänvirastolle yhteiskunnan kannalta merkittävistä rikosasioista, joista merkittävimmät määrätään valtionsyyttäjien käsiteltäväksi. Ohjeen mukaan rikosasia voi olla määräyksessä tarkoitetulla tavalla yhteiskunnan kannalta merkittävä, jos kysymyksessä on esimerkiksi rikos, jolla on selvästi poliittinen tai rasistinen motiivi. Valtakunnansyyttäjänvirastoon saapuu vuo- dessa muutama tällä perusteella tehty ilmoitus, joissa yleensä on kysymys syrjinnästä tai kii- hottamisesta kansanryhmää vastaan. Ilmoitusten määrä ei ole seurantakautena lisääntynyt.
Mainitunlaisia rikosasioita ei ole määrätty valtionsyyttäjien käsiteltäviksi.
Syyttäjien peruskoulutuksen ihmisoikeuksia käsittelevässä jaksossa käsitellään vähemmistöjen suojelun näkökulmia.
Apulaisvaltakunnansyyttäjän vähemmistöjä koskevista kanteluratkaisuista
Eräs keskeisimmistä Valtakunnansyyttäjänviraston välineistä syyttäjälaitoksen valvonnassa ovat syyttäjien menettelyn johdosta tehtyihin kanteluihin annetut apulaisvaltakunnansyyttäjän ratkaisut. Niistä merkittävimmistä tehdään yhteenveto, joka julkaistaan Valtakunnansyyttä- jänviraston Internet-sivuilla34 ja jota käytetään koulutuksessa. Seurantajakson ajalta mainitta- koon mm. seuraavat vähemmistöjä koskevat kanteluratkaisut:
Ratkaisu 146/21/00, annettu 5.5.2000: Kihlakunnansyyttäjä oli riittämättömän näytön vuoksi tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen epäiltyä syrjintää koskevassa asiassa. Kantelun johdosta annetussa ratkaisussa on katsottu, että kolme kunnallisen kiinteistöosakeyhtiön hallituksen jäsentä oli syyllistynyt syrjintään. He olivat elinkeinotoiminnassa ilman hyväksyttävää syytä asettaneet asianomistajan muita olennaisesti huonompaan asemaan romaniheimoon kuulu- misen perusteella, kun he olivat kiinteistöosakeyhtiön hallituksessa päättäneet, ettei yhtiö vuokraa asianomistajille asuntoa. Koska kantelu oli tehty vasta yli kymmenen kuukautta kih- lakunnansyyttäjän päätöksen jälkeen ja syyteoikeuden vanhentuminen oli jo lähellä, vastaajat
33 xxxx://xxx.xxxxxxxxxxxxxx.xx/Xxxxxxxx.xxx/xxx/xxxxx.xxx
jätettiin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 8 §:n 1 kohdan kohtuusperus- teella syytteeseen asettamatta.
Ratkaisu 95/21/03, annettu 31.3.2003: Tavaratalon kaksi työntekijää eivät olleet kahdessa ta- pauksessa samana päivänä palvelleet asiakkaita yleisesti noudatettavilla ehdoilla asiakkaiden romaniheimoon kuulumisen perusteella kieltäytyessään ilman hyväksyttävää syytä hyväksy- mästä asiakkaiden tarjoamia pankkikortteja maksuvälineeksi ostoksista. Kassatyöntekijöiden esimies oli runsas vuosi aikaisemmin antanut ohjeen, jonka mukaan romanihenkilöiltä ote- taan maksuvälineenä vastaan vain käteistä rahaa, mutta ei pankkikorttia. Toisen kassatyönte- kijän kieltäytyminen oli johtunut tästä ohjeesta.
Kihlakunnansyyttäjä oli jättänyt kassatyöntekijät syyttämättä syrjinnästä rikoksen vähäisyyden vuoksi, koska heidän syyllisyyttään oli esimiehen ohjeen johdosta pidettävä vähäisenä. Kihla- kunnansyyttäjän mielestä ei ollut näyttöä siitä, että kassatyöntekijöiden esimies olisi syyllisty- nyt kysymyksessä oleviin syrjintärikoksiin, koska ohjeet oli annettu aikaisemmin, ne olivat olleet yleisluontoisia, niiden tarkoitus oli ollut estää pankkikorttien väärinkäyttö ja kun esi- mies oli tapahtumien aikaan ollut vuosilomalla ja hänen työsuhteensa oli päättynyt vuosilo- man jälkeen.
Syyttämättäjättämispäätöksistä tehdyn kantelun johdosta määrättiin nostettavaksi syyte syr- jinnästä kassatyöntekijöitä ja heidän esimiestään vastaan. Esimiehen ohje oli ollut selvästi syrjivä ja lainvastainen. Ohjeen tunteneella kassatyöntekijällä oli ollut hyvää aikaa selvittää suhtautumisensa ohjeeseen. Kassatyöntekijöiden syrjintärikoksia ei voitu pitää vähäisinä. Esimies syyllistyi syrjintään antamalla alaisilleen ohjeen kieltäytyä palvelemasta tiettyä ryh- mää. Esimies ei ollut peruuttanut ohjettaan. Sitä ei noudatettu vielä kysymyksessä olevien tekojen tapahtuma-aikana. Syyteoikeus syrjinnästä ei ollut vanhentunut, vaikka ohjeen xxxx- xxxxxxx oli kulunut yli kaksi vuotta.
Ratkaisu 114/21/03, annettu 31.3.2003: Kultaseppä oli kieltäytynyt suorittamasta asiakkaiden tarjoamaa työsuoritusta näiden romaniheimoon kuulumisen johdosta. Xxxxx oli saanut toistu- vasti valituksia työsuorituksista romaneilta. Esitutkintakuulustelussa kultaseppä oli esittänyt kieltäytymisen syyksi myös sen, ettei hänen kultasepänliikkeellään ollut mahdollisuutta suorit- taa sellaista työsuoritusta kohtuullisella hinnalla kenellekään, koska liikkeellä ei ollut työssä tarvittavia laitteita. Hänen hintansa olisi ollut moninkertainen verrattuna hänen asiakkailleen suosittelemansa kultasepän hintaa. Kihlakunnansyyttäjä oli tehnyt asiassa esitutkinnan rajoit- tamispäätöksen epäillyn syrjintärikoksen vähäisyyden vuoksi. Syyttäjälle saapuneista asiakir- joista ei kuitenkaan voitu päätellä, että asia olisi ollut vähäinen. Syyttäjän ratkaisusta tehdyn kantelun johdosta pyydettiin poliisia suorittamaan esitutkinta loppuun.
Ratkaisu 199/21/03, annettu 16.5.2003: Ravintolassa oli kieltäydytty tarjoilemasta roma- niseurueelle. Asiasta neuvoteltaessa kävi ilmi, että tarjoilijoille oli annettu romaneille tarjoile- mista koskeva syrjivä ohje. Kihlakunnansyyttäjä oli jättänyt syytteen nostamatta, koska kat- soi, ettei tarjoilematta jättäminen johtunut asiakkaiden romaniheimoon kuulumisesta vaan aikaisemmin sattuneesta järjestyshäiriöstä eikä kyseessä sen vuoksi ollut syrjintä. Apulaisval- takunnansyyttäjä kiinnitti syyttäjän huomiota virheeseen. Asianomistajat olivat jo aikaisem- min nostaneet asiassa syytteen.
Valtakunnansyyttäjänvirasto syyttäjälaitoksen keskusviranomaisena katsoo, ettei vähemmis- töihin kohdistuvaa rasistista tai muutoin syrjivää ilmiötä voida tehokkaasti vastustaa vain yhtä keinoa käyttämällä, vaan että se edellyttää viranomaisten ja kansalaisten yhteistyötä ja jatku- vaa uusien keinojen etsimistä. Syyttäjien tulee työssään arvioida rotuvihaan ja syrjintään liit- tyvät tapahtumat rikosoikeudelliselta kannalta selkeästi ja huolehtia epäiltyjen saattamisesta asianmukaisten toimenpiteiden kohteeksi. Valtakunnansyyttäjänvirasto seuraa edelleen tar- kasti syyttäjien toimia näiltä osin.
Rasistinen rikollisuus
Poliisi on seurannut organisoituneita ja rasistisia toimintaryhmiä ja rikkomuksiin on puututtu välittömästi. Koulutusta on lisätty, jotta poliisi pystyisi entistä paremmin tunnistamaan rasis- tisesti motivoituneet rikokset ja suorittamaan esitutkinnan tehokkaasti.
Vuoden 2004 alusta voimaan tulleeseen rikoslain 6 luvun 5 §:ään on lisätty rangaistuksen ko- ventamisperusteeksi rikoksen kohdistaminen kansalliseen, rodulliseen, etniseen tai muuhun sellaiseen kansanryhmään kuuluvaan henkilöön tähän ryhmään kuulumisen perusteella35. Näin olleen poliisin pitää kiinnittää huomiota entistä tarkemmin teon motiivin selvittämi- seen. Tämä seikka on otettu huomioon poliisin koulutuksessa.
Rasismirikollisuuden kehitystä on seurattu mm. tilastojen sekä asenteiden muuttumista eri- laisten tutkimusten ja selvitysten avulla. Vuodesta 1997 sisäasiainministeriön poliisiosasto on tehnyt selvityksen poliisin tietoon tulleista rasistisista rikoksista vuosittain. Näiden perusteella voidaan todeta, että poliisin tietoon tulleiden rasististen rikosten määrä on laskenut vuodesta 2000 alkaen.
Vuonna 2002 poliisin tietoon tuli 364 rasistista rikosta. Yleisimmät rasistiset rikokset olivat pahoinpitely (28 %) ja vahingonteko (16 %). Rasistisista rikoksista 36 % tehtiin julkisella pai- kalla, kuten kadulla ja asemilla. Noin kaksi kolmasosaa rasistisista rikoksista tapahtui illan ja yön aikana. Rasismirikosten uhreja oli 348 henkilöä. Eniten rasistisia rikoksia kohdistui So- malian kansalaisiin.36
Poliisin rikostietojärjestelmästä ei välttämättä saada poimittua kaikkia rasistisia rikoksia, joi- den kohteina ovat olleet esimerkiksi romanit, koska Suomen lainsäädäntö kieltää arkaluon- toisten henkilötietojen, kuten rodun ja etnisen alkuperän, tallettamisen. Tietojärjestelmään tulee laittaa erillinen merkintä, mikäli rikoksen motiivi on rasistinen. Useinkaan teon motiivi ei ole vielä ilmoituksen kirjaamisvaiheessa selvillä, jolloin tämä ei poista ongelmaa.
Romaniväestön kohtaamasta syrjinnästä
Romaniasiain neuvottelukunta on toistuvasti nostanut esille romaneihin kohdistuvan tosiasi- allisen syrjinnän. Uudistuneesta ja kehittyneestä syrjinnän vastaisesta lainsäädännöstä huoli- matta romanit kohtaavat syrjintää työmarkkinoilla ja yksityisten palvelujen saatavuudessa. Esimerkkejä tosiasiallisesta syrjinnästä on useita. Romaneilta saatetaan estää kollektiivisesti sisäänpääsy ravintoloihin, kauppoihin ja leirintäalueille perinteisen pukeutumisen ja/tai etni- sen alkuperän perusteella tai rajoittaa heidän sisäänpääsyä päästämällä kauppaan esimerkiksi vain yksi romani kerralla. Suomen romanit ovat kuitenkin aikaisempaa tietoisempia omista oikeuksistaan ja nostavat syytteen syrjinnästä aikaisempaa useammin. Syrjintätapauksia käsi- tellään alemmassa oikeusasteessa noin 20 tapausta vuodessa ja määrän voidaan olettaa olevan kasvussa oikeuksien paremman tiedostamisen myötä.
Käräjäoikeudet ovat useimmissa tapauksissa tuominneet syrjintään syyllistyneet kauppiaat ja ovimiehet päiväsakkoihin. Päiväsakkorangaistus on voitu kokea vähäiseksi ja tämä on toisi- naan johtanut siihen, että jopa samaa ovimiestä voidaan syyttää useamman kerran tämän muuttamatta sisäänpääsykäytäntöjä. Romaniasiain neuvottelukunta onkin painottanut, että yhdenvertaisuuden pitäisi toteutua käytännössä ensisijaisesti ilman oikeuskäsittelyjä. Ihmisoi-
35 Laki 515/2003.
36 Poliisin tietoon tullut rasistinen rikollisuus 2002. Sisäasiainministeriön poliisiosaston julkaisusarja 12/2003.
keusliitolle tulevien yhteydenottojen perusteella voidaan todeta, että syrjintätapauksissa rikos- oikeudellinen seuraamus, eli ravintolan järjestysmiehen vähäinen sakkotuomio, ei yleensä vaikuta ravintolan linjaan. Näin ollen Ihmisoikeusliitto onkin rohkaissut hallitusta harkitse- maan muita, esimerkiksi hallinnollisia toimenpiteitä. Liitto on ehdottanut, että toistuva piit- taamattomuus syrjintäsäännöksiä kohtaan voisi johtaa vaikkapa liikkeenharjoittajan määräai- kaiseen toimiluvan lakkauttamiseen.
Romanien työllistymisestä
Vähemmistövaltuutetun romanien työllistymisestä keväällä 2003 laatimassa muistiossa tode- taan romanien olevan työvoimahallinnon tarjoamien palvelujen suhteen samassa asemassa kuin pääväestö, koska Suomessa työvoimatoimistojen asiakkaita ei luokitella etnisen taustan perusteella. Tämä puolestaan vaikeuttaa romaneille suunnattujen työvoimapoliittisten palve- lujen kohdentamista. Muistion pohjalta työvoimahallinto käynnisti selvityksen romanien työl- listymiseen vaikuttavista tekijöistä.
Tehdyn selvityksen perusteella on kuitenkin käynyt ilmi, että romanitaustaisten työnhakijoi- den määrään ja työttömyysasteen arviointiin liittyy niin paljon epävarmuustekijöitä, että selvi- tyksen tulokset ovat lähinnä suuntaa antavia. Jos kuitenkin saatujen tietojen perusteella olete- taan, että Suomessa asuu noin 10 000 romanihenkilöä, joista noin puolet kuuluu työvoimaan, romanien työttömyysaste olisi kartoituksen perusteella noin 20 %.
Selvitykseen osallistuneiden eri työvoimatoimistojen lausuntojen mukaan romanien työ- markkinoille sijoittumisen edistäminen vaatii toimenpiteitä, joilla tuetaan
− ammatillisen koulutuksen suorittamista,
− tukityöllistämiseen ohjaamista,
− peruskoulun suorittamista,
− työharjoittelua/ työelämän valmennusta/ työkokeilua ja ohjaavaa koulutusta.
Työministeriön näkemyksen mukaan romaneille kohdistettuja työhallinnon palveluja voidaan edelleen tehostaa lisäämällä yhteistyötä ja henkilöstökoulutusta hallinnon eri tasoilla. Myös työhallinnon toimintastrategian perustana oleva työnhakijan tehostettu palvelutarvearvio, jonka avulla työnhakijoiden palvelutarpeiden ja osaamisen huolellinen arviointi yhdessä työnhakijan kanssa tehdään, edistää osaltaan romanien työllistymisedellytysten selvittämistä ja estää pitkäaikaistyöttömyyttä. Erityisen tärkeänä voidaan pitää työhallinnon paikallis- ja alue- organisaation, sosiaalitoimen ja muiden alue- ja paikallistoimijoiden tiiviimpää yhteistyötä romaniasiain alueorganisaation kanssa. Vuoden 2004 alussa perustetut työvoiman palvelu- keskukset mahdollistavat kaikkien työttömien työnhakijoiden entistä kokonaisvaltaisemman tukemisen työmarkkinoille sijoittumisessa. Tarjotut palvelut ovat myös romanien käytettävis- sä.
Työhallinnon alueorganisaatiota on kehotettu nimeämään jokaiseen työvoimatoimistoon ja TE-keskuksen työvoimaosastolle romaniasiain yhdyshenkilö. Lisäksi on kehotettu järjestä- mään henkilöstökoulutusta etnisestä tasa-arvosta sekä romanikulttuurista ja näiden näkökoh- tien huomioon ottamisesta työvoimatoimistojen työssä. Ammatillista koulutusta ja kielikou- lutusta tulisi järjestää yhteistyössä romaniväestön edustajan kanssa. Romanikielisiä oppaita mm. työvoimatoimiston palveluista pyritään laatimaan yhteistyössä sosiaali- ja terveysminis- teriön yhteydessä toimivan romaniasian neuvottelukunnan kanssa.
Työministeriö seuraa säännöllisesti yllä olevien ehdotusten toteutumista mm. tekemällä työ- voimatoimistoille uusintakyselyn vuonna 2005.
Opetushallituksen yhteydessä toimivan romaniväestön koulutuspalvelut -yksikön johtoryh- mässä on edustettuna myös työministeriö. Johtoryhmä seuraa ja tekee esityksiä erityisesti romaninuorten koulunkäynnin ja koulutuksen edistämiseksi, mikä välillisesti vahvistaa roma- ninuorten asemaa työmarkkinoilla. Euroopan unionin syrjimättömyyshankkeen kautta roma- nilasten koulunkäyntiin on työministeriön hallinnoimassa JOIN-hankkeessa37 kehitetty pää- kaupunkiseudulla uusi tukimalli. Työmarkkinoilla esiintyvän romaneihin kohdistuvan syrjin- nän ehkäiseminen on tehostunut uuden yhdenvertaisuuslain voimaantulon myötä.
Romanit kohtaavat edelleen syrjintää työmarkkinoilla ja tällöin useimmiten juuri työhön ha- keutumisvaiheessa. Romanien ongelmia työmarkkinoilla ovat olleet esimerkiksi:
− vaikeudet saada töitä sopivasta koulutuksesta huolimatta;
− vaikeudet löytää oppisopimuspaikkoja, koka työnantajat ovat haluttomia ottamaan oppi- sopimukseen;
− vaikeudet saada kunnan tukityöpaikkoja, koska kunnat ovat haluttomia työllistämään.
Romanit tarvitsevat työvoima- ja koulutusviranomaisten tukea romanien kouluttautumisessa. Peruskoulun päättäminen ja ammatillinen koulutus eivät edelleenkään ole itsestään selvyys romaneille. Vastaavasti kouluttautuneiden romanien työnsaanti tarvitsee tukitoimia. Suomen kattavasta syrjinnän vastaisesta lainsäädännöstä huolimatta sen täytäntöönpanossa esiintyy puutteita. Vaikka tietoisuus työsyrjinnän lainvastaisuudesta onkin parantunut, ennakkoluuloja romaneja kohtaan esiintyy edelleen ja yksittäiset työnantajat syyllistyvät työsyrjintään roma- nien etnisen taustan perusteella.
Romanit ja asuminen
Yleisesti ottaen Suomen romanit eivät ole asunnottomia ja he asuvat samoilla alueilla ja sa- mantasoisissa asunnoissa kuin pääväestö. Sosiaalisin perustein myönnettävissä asunnoissa romanit ovat yhdenvertaisessa asemassa muiden hakijoiden kanssa. Valtaosa asumiseen liit- tyvistä vaikeuksista liittyy romanin tavalla tai toisella vaikeaan elämäntilanteeseen, joka vaatisi nopeita ratkaisuja ja taloudellisia voimavaroja. Vaikeita elämäntilanteita ovat mm. kuoleman- tapaus perheessä, ero ja muutto yhteisestä kodista tai taloudellinen ahdinko. Syrjivät ja en- nakkoluuloiset asenteet, erityisesti yksityisillä asuntomarkkinoilla, vaikeuttavat asunnon saan- tia ja vaihtoa. Asuntovaikeuksien myötä vaikeutuu henkilön ja hänen perheensä tilanne. Kuntien tarjoama ohjaus ja neuvonta on ollut usein vähäistä, eikä ratkaisuyrityksissä ole riit- tävästi huomioitu kulttuurisia erityispiirteitä.
Asumisesta vastaava ympäristöministeriö on arava- ja korkotukivuokra-asuntoja koskevassa asukasvalintaoppaassaan38 kiinnittänyt erityistä huomiota yhdenvertaisuuteen sekä Euroopan unionin perussopimuksen eli ns. Amsterdamin sopimuksen syrjinnän kieltoon. Xxxxxxxxx asukasvalintaopas on ilmestynyt 2003 maaliskuussa. Romanien osalta oppaassa painotetaan romanikulttuuriin liittyvien tapojen huomioimista mahdollisuuksien mukaan asunnonjaossa.
Ympäristöministeriö on yhteistyössä romaniasiain neuvottelukunnan kanssa tuottanut kesällä 2000 romanikulttuurin erityispiirteitä käsittelevän oppaan Romanikulttuurin erityispiirteet asumi- sessa (The Special Aspects of Housing in Roma Culture)39. Opas on tarkoitettu kuntien asuntovi- ranomaisten ja muiden asumisesta vastaavien tahojen käyttöön ja sen tarkoituksena on tarjo-
38 Arava- ja korkotukivuokra-asuntoja koskeva asukasvalintaopas. Ympäristöopas 102. Asuminen. Ympäristö- ministeriö 2003.
39 Malla Pirttilahti. Romanikulttuurin erityispiirteet asumisessa. Ympäristöopas 77. Ympäristöministeriö 2000.
ta viranomaisille tietoa romaneista ja helpottaa romanien asunnonsaantia sekä asunnonvaih- toa.
Romaniasiain neuvottelukunta on korostanut uuden yhdenvertaisuuslain merkitystä sosiaalis- ten vuokra-asuntojen myöntämisessä ja esimerkiksi isännöintitoiminnassa, vaikka siitä vas- taisikin yksityinen yritys. Neuvottelukunta on todennut, että etenkin hallintolain näkökulmas- ta asuntohakemuksista tehdään kunnissa vain myönteisiä päätöksiä, ja hakijan mahdollisuu- det saada tietoa hakemuksensa etenemisestä ovat sitä ennen varsin heikot. Oikeusvalvontavi- ranomaisten kannanottojen perusteella ei ole täysin selvää, onko asukasvalinnoissa aina vel- vollisuus tehdä muutoksenhakukelpoinen ratkaisu. Tältä osin lainsäädäntöä tulisi ehkä sel- ventää. Käytännössä asuntoa tai asunnon vaihtoa hakeva romani saattaa olla ”jonossa” mää- räämättömän ajan, mutta ei voi tehdä valitusta tai muutoksenhakua, joita voidaan tehdä vain päätöksistä.
Kuntien ja yleishyödyllisten kiinteistöyhtiöiden omistamia vuokra-asuntoja koskevat käytän- nöt muistuttavat yhä enemmän yksityisiä asuntomarkkinoita. Neuvottelukunnan saaminen yhteydenottojen mukaan niiden vaatimat vuokravakuudet ja asunnonhakijan luottokelpoi- suus vaikeuttavat huomattavasti heikossa taloudellisessa tilanteessa elävien romanien asun- nonsaanti- ja vaihtomahdollisuuksia. Periaatteellisesti hyvästä ohjeistuksesta ja kattavasta lainsäädännöstä huolimatta syrjimättömyyden henki ei aina toteudu käytännön ratkaisuissa. Esimerkiksi vuokra-asuntoja hallinnoivien kiinteistöyhtiöiden asukasvalinnoissa on ilmennyt ongelmia. Uusi yhdenvertaisuuslaki parantaakin huomattavasti syrjinnän vastaista lainsäädän- töä ja sen seurantaa.
Vähemmistövaltuutettu ja Ihmisoikeusliitto ovat saaneet romaneilta yhteydenottoja, joiden pe- rusteella vuokra-asuntojen myöntämisessä on valitettavasti kuntakohtaisia eroja. Yhteyden- otot ja kantelut osoittavat, että romaneilla on edelleen vaikeuksia päästä vuokra- asuntomarkkinoille. Romanien kantelut koskevat erityisesti asukasvalintaa ja asunnonvaihtoa. Romanit ovat riippuvaisia julkisesta vuokra-asuntotuotannosta, koska yksityisillä vuokra- markkinoilla romanien on edelleen vaikeaa saada asuntoa ennakkoluulojen ja keskimäärin heikomman taloudellisen asemansa vuoksi. Myös vuokralaisvalintamenettelyssä on tapahtu- nut muutoksia, joiden myötä vuokralaisten valinta on yhä useammassa kunnassa siirtynyt suoraan kiinteistöyhtiöille. Tällaisessa tilanteessa tarvittaisiin tehokkaampaa julkisen vallan valvontaa, jotta mahdolliset syrjintätilanteet voitaisiin välttää.
5 ARTIKLA
1. Sopimuspuolet sitoutuvat edistämään olosuhteita, jotka ovat tarpeellisia, jotta kansallisiin vähemmistöihin kuuluvat henkilöt voivat ylläpitää ja kehittää kulttuuriaan sekä säilyttää identiteettinsä oleelliset perustekijät nimittäin heidän uskontonsa, kielensä, perinnäistapansa ja kulttuuriperintönsä.
2. Sopimuspuolet pidättäytyvät kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden vastentahtoiseen sulauttamiseen tähtäävistä toimintaperiaatteista tai käytännöistä ja suojelevat näitä henkilöitä kaikelta toiminnalla, jonka tarkoi- tuksena on tällainen sulauttaminen, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta sopimuspuolten yleisen integraatiopolitiik- kansa mukaisesti toteuttamiin toimenpiteisiin.
Suomen lainsäädännöstä
Suomen lainsäädännössä perustuslain 17 § vastaa tämän artiklan sisältöä. Pykälä koskee kie- lellisiä oikeuksia ja oikeutta omaan kulttuuriin. Sen 1 ja 2 momentissa todetaan Suomen kak- sikielisyys ja suomen ja ruotsin kielen tasavertainen asema kansalliskielinä sekä turvataan sii- hen liittyvät yksilölliset ja ryhmäkohtaiset oikeudet. Säännöksessä käytetään äidinkielen sijasta
käsitettä oma kieli. Xxxxxxxx valta käsittää niin valtion kuin kunnatkin. Julkista valtaa koske- valla säännöksellä on erityinen merkitys esimerkiksi julkisten palvelujen sekä koulu- ja mui- den sivistysolojen ja omakielisen tiedonvälityksen järjestämisessä. Jokaisella on oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä. Pykälän 3 momentti puolestaan turvaa vähemmistö- jen eli saamelaisten alkuperäiskansana, romanien ja muiden ryhmien kielelliset ja kulttuurioi- keudet.
Ahvenanmaa on itsehallintolain (1144/1991) mukaisesti ruotsinkielinen maakunta. Suomen kansalaisella on kuitenkin omassa asiassaan oikeus käyttää maakunnassa toimivassa tuomiois- tuimessa ja muussa valtion viranomaisessa suomen kieltä.
Perustuslaki turvaa jokaiselle uskonnon ja omantunnon vapauden. Vähemmistöryhmien oi- keudesta harjoittaa omaa uskontoaan ja uudesta uskonnonvapauslaista (453/2003) kerrotaan 8 artiklan yhteydessä.
Maahanmuuttopoliittinen ohjelma
Suomessa ei ole varsinaista kansallisia vähemmistöjä koskevaa integraatiopolitiikkaa. Hallitus hyväksyi vuonna 1997 periaatepäätöksen maahanmuutto- ja pakolaispoliittiseksi ohjelmaksi, joka koskee paluumuuttajia, pakolaisia ja turvapaikanhakijoita. Maahanmuutto- ja pakolais- asioita koskeva kotimainen ja kansainvälinen kehitys on ollut siinä määrin nopeaa, että oh- jelma on jo suurelta osin vanhentunut. Työministeriö on asettanut työryhmän valmistele- maan pääministeri Xxxxx Xxxxxxxx hallituksen hallitusohjelman mukaista uutta maahanmuut- topoliittista ohjelmaa.
Työryhmän tehtävänä on valmistella ministeriryhmälle vuoden 2005 toukokuun loppuun mennessä ehdotus maahanmuuttopoliittiseksi ohjelmaksi. Työryhmä valmistelee maahan- muuttopolitiikan ministeriryhmälle myös muita eri hallinnonalojen välistä yhteensovittamista edellyttäviä asioita. Työryhmässä, joka on jaettu kolmeen jaostoon, ovat edustettuina maahanmuuttoasioista vastaavat ministeriöt ja sitä on laajennettu Suomen Kun- taliiton edustajalla. Työvoiman kansainvälistä liikkuvuutta selvittävässä jaostossa ovat edus- tettuina myös työmarkkinajärjestöjen ja Suomen yrittäjien edustajat.
Vähemmistökulttuurien avustaminen
Kulttuurin ja taiteen julkiset tukimuodot ovat kaikkien väestöön kuuluvien käytettävissä hei- dän etnisestä taustastaan riippumatta. Suomen kulttuurin ja taiteen palvelut sekä tukijärjes- telmät on rakennettu yksikulttuurisuuden kaudella suomalaisen pääväestön tarpeista ja lähtö- kohdista käsin. Siten kieli- ja kulttuurieroista johtuva kynnys käyttää kyseisiä palveluita ja tu- kia voi maahanmuuttajataiteilijoilla ja vähemmistökulttuuriyhdistyksillä olla korkeampi kuin pääväestöllä. Opetusministeriö myöntää erillisestä määrärahasta valtionavustuksia vähemmis- tökulttuurien tukemiseen ja rasismin vastaiseen työhön. Vuosittain valtion talousarviossa tä- hän tarkoitukseen on varattu 252 000 euroa.
Vähemmistökulttuuriavustuksia myönnetään etnisten ja kielellisten vähemmistöjen kulttuuri- ja julkaisutoimintaan. Keskeisiä toimijoita ovat maahanmuuttajat, kuten siirtolaiset, pakolai- set ja turvapaikanhakijat sekä Suomen perinteiset kansalliset vähemmistöt, kuten romanit ja vanhavenäläiset. Ruotsinkielisen kulttuuritoiminnan tarpeet on huomioitu osana opetusmi- nisteriön yleistä avustuspolitiikkaa. Avustuksia voidaan myöntää taiteellisen toiminnan lisäksi esimerkiksi nuorisotoimintaan, vähemmistökulttuuriryhmien oman identiteetin vaalimiseen
ja kehittämiseen, erilaiseen kerhotoimintaan sekä etnisten vähemmistöjen kulttuurin esitte- lemiseen pääväestölle.
Saamelaiskulttuuri elää parhaillaan voimakasta nousukautta. Taiteellinen toiminta, yhdistys- toiminta ja rajat ylittävä yhteistoiminta on vilkasta. Saamelaiskäräjille osoitetaan vuosittain € 168 000 erillinen määräraha saamenkielisen kulttuurin tukemiseen ja saamelaisjärjestöjen toimintaan. Kulttuurimääräraha on saamelaisyhteisölle merkittävä tuki ja sen avulla on saatu elvytettyä saamen vähemmistökielistä kulttuuria. Saamelaisten kulttuuri-itsehallinnon periaat- teen mukaisesti kyseistä määrärahaa koskevat jakopäätökset tekee saamelaiskäräjät. Lisäksi opetusministeriö on yhteistyössä saamelaiskäräjien kanssa tukenut yhteispohjoismaisten saa- melaistaiteilijajärjestöjen toimintaa.
Saamelaisen määritelmä
Saamelaisen määritelmä sisältyy saamelaiskäräjistä annetun lain (974/1995) 3 §:ään. Aikai- sempaan määritelmään verrattuna kriteerejä on väljennetty jonkin verran. Lähtökohtana on edelleen, että henkilön on itse pidettävä itseään saamelaisena. Lisäksi pääsääntönä on kielelli- nen yhteys saamelaiskansaan. Saamelaiseksi katsotaan lain mukaan henkilö, joka itse tai jonka vanhemmista tai isovanhemmista ainakin yksi on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kie- lenään.
Uutena perusteena hyväksyä henkilö saamelaiseksi sisällytettiin saamelaiskäräjistä annettuun lakiin vaatimus, että hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjaan. Tällä perusteella saamelaiseksi hakeutuvan ei tarvitse esittää näyttöä omasta tai vanhempiensa taikka isovanhempiensa kieli- taidosta. Tarkoitus oli asetuksella säätää, että vanhempiin kuin vuonna 1875 laadittuihin edel- lä tarkoitettuihin asiakirjoihin ei voisi vedota. Eduskunnan perustuslakivaliokunta kuitenkin katsoi, että lakiin ei sisältynyt valtuutta tällaiseen asetuksentasoiseen sääntelyyn. Valiokunta ei kuitenkaan nähnyt tarkoituksenmukaiseksi täydentää lakia tässä suhteessa.
Vielä saamelaiseksi katsotaan saamelaiskäräjistä annetun lain mukaan henkilö, jonka van- hemmista ainakin yksi on merkitty tai olisi voitu merkitä äänioikeutetuksi saamelaisvaltuus- kunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa. Tätä perustetta on tarkoitettu sovellettavaksi henkilöi- hin, joiden vanhemmilla olisi ollut mahdollisuus kielellisellä perusteella hakeutua mainittuihin vaaliluetteloihin, mutta nämä syystä tai toisesta eivät ole näin tehneet.
Vuoden 1999 saamelaiskäräjien vaaleissa uutta määritelmäsäännöstä sovellettiin ensimmäisen kerran. Tuolloin jouduttiin havaitsemaan, että määritelmää oli ilmeisesti väljennetty liikaa si- käli kuin oli kysymys mainittuihin asiakirjoihin lappalaisuudesta tehdyistä merkinnöistä. Vaa- liluetteloihin hakeutui lappalaisperusteella kaikkiaan 1 128 henkilöä. Lähes kaikki näistä viit- tasivat maakirjoihin vuosien 1739 ja 1825 välillä tehtyihin merkintöihin, jolloin oli kysymys 1600–1700-luvulla syntyneistä henkilöistä. Vanhin merkintä oli kuitenkin jo vuoden 1695 maakirjassa. Uusimmat merkinnät, joihin viittasi hakijoista 54, olivat vuosien 1826–1857 maakirjoissa.
Saamelaiskäräjien vaalilautakunta hylkäsi suurimman osan lappalaisperustein tehdyistä hake- muksista katsoen, että hakijat olivat kielensä perusteella suomalaisia eivätkä saamelaisia. Näis- tä hakijoista kuitenkin 56 hyväksyttiin kielitaidon perusteella. Päätökseen haki lautakunnalta oikaisua 765 hakijaa. Lautakunta hylkäsi 740 näistä hakemuksista katsoen, että asiaan vaikut- tavaa uutta tietoa ei ollut esitetty. Kuitenkin 25 hakemusta hyväksyttiin kielitaidon perusteel- la. Hylättyjen hakemusten tekijöistä 726 saattoi oikaisuvaatimuksen saamelaiskäräjien halli- tuksen ratkaistavaksi. Hallitus hylkäsi hakemukset yhtä lukuun ottamatta, jonka tueksi se kat- soi esitetyn riittävän selvityksen saamelaisesta alkuperästä. Suurin osa hallituksen päätöksestä
saamelaiskäräjille tehdyistä valituksista, joita oli kaikkiaan vielä lähes 700, hylättiin, joskin kolmisenkymmentä niistä katsottiin voitavan hyväksyä kielellisellä perusteella. Silti vielä 657 hakijaa haki käräjien päätökseen muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta.
Määritelmää koskeva kiistakysymys ratkaistiin korkeimman hallinto-oikeuden 22.9.1999 an- tamilla päätöksillä. Pääosa valituksista hylättiin. Päätöksissä määritelmäsäännös todettiin lap- palaisperusteen osalta tulkinnanvaraiseksi. Korkein hallinto-oikeus katsoikin, että asiaa ei voida ratkaista pelkästään säännöksen sanamuodon mukaan. Tulkinnassaan se otti huomi- oon myös perustuslaissa saamelaisille alkuperäiskansana turvatut oikeudet ja saamelaiskäräjis- tä annetun lain tarkoituksen turvata saamelaisten omaa kieltään ja kulttuuriaan koskeva kult- tuuri-itsehallinto. Todettuaan, että kielitaitoon perustuva saamelaisuus voi lain mukaan ulot- tua vain asianomaisen henkilön isovanhempiin, korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei lappa- laisperusteista saamelaisuuttakaan voida johtaa kauempaa kuin kieliperusteista. Useimmat valitukset hylättiinkin juuri siitä syystä, että lappalaisuudesta maakirjaan tai veronkantokirjaan tehdyt merkinnät olivat liian monen sukupolven takaisia.
Kun määritelmäkysymys näin oli saanut korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä tulkin- nan, tultiin siihen tulokseen, että tarvetta muuttaa saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:ään si- sältyvää määritelmää ei enää ollut.
Vuoden 2003 saamelaiskäräjien vaaleissa, joita ennen vaaleihin liittyvää valitusmenettelyä oli lainmuutoksin kevennetty, vain noin 50 henkilöä teki lappalaisperusteella pyynnön tulla ote- tuksi vaaliluetteloon. Saamelaiskäräjien vaalilautakunta hylkäsi kaikki nämä hakemukset, ja hakijat tyytyivät tehtyyn päätökseen. Tämä vahvisti edellä tarkoitettujen korkeimman hallin- to-oikeuden päätösten pohjalta syntyneen käsityksen siitä, että ei ole tarvetta muuttaa lakiin sisältyvää saamelaisen määritelmää.
Saamelaiskäräjät on esittänyt, että saamelaiskäräjälain saamelaismääritelmä muutettaisiin saa- men kieleen perustuvaksi ja vastaamaan nykyistä saamelaisten ryhmää.
Saamelaisten maaoikeuksiin liittyvät kysymykset
Saamelaisten kulttuuri-itsehallintoa järjestettäessä jätettiin maaoikeuskysymykset tämän saa- melaisten hallinnollista asemaa koskevan lainvalmistelun ulkopuolelle. Tuolloin katsottiin, että lainsäädäntöratkaisu edellyttäisi tarkempaa selvitystä maaoikeuksiin liittyvistä kysymyk- sistä. Saamelaiskäräjät on vuodesta 1993 saakka ilmoittanut selvittävänsä itse maaoikeusky- symyksiä. Oikeusministeriö on aktiivisesti pyrkinyt selvittämään maaoikeuskysymyksiä yh- täältä valmistuttamalla tai valmistelemalla maankäytön hallintoa koskevaa lainsäädäntöä, joka perustuisi saamelaisten vahvistettuun oikeuteen käyttää Metsähallituksen hallinnassa olevia valtionmaita sekä tarkastelemalla sitä toisaalta omistusoikeuskysymyksenä.
Maaoikeuskysymysten selvittäminen on osoittautunut pitkäksi ja monivaiheiseksi menette- lyksi. Apulaisoikeuskansleri totesi joulukuussa 1998 oikeusministeriölle lähettämässään kir- jeessään, että maanomistusoikeutta koskevalla asialla on merkitystä ratkaistaessa saamelaisten perusoikeuksien laajuutta ja sisältöä sekä ILO:n alkuperäiskansasopimuksen n:o 169 ratifi- ointiedellytyksiä. Apulaisoikeuskansleri viittasi ratkaisussaan oikeuskanslerin velvollisuuteen valvoa perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista ja esitti oikeusministeriön harkitta- vaksi, voitaisiinko nyt ryhtyä toimenpiteisiin saamelaisten maaoikeuskysymysten selvittämi- seksi.
Maankäytön hallintoa koskevan lainsäädännön aikaansaamiseksi oikeusministeriö kutsui vuonna 1999 selvitysmieheksi hallintoneuvos Xxxxx Xxxxxxxxxxx, jonka tuli tehdä ehdotus ILO:n alkuperäiskansasopimuksen n:o 169 ratifiointiesteiden poistamisesta. Vihervuoren
ehdotuksen mukaan saamelaiskäräjien yhteyteen olisi perustettu maaoikeusneuvosto, joka antaisi lausuntonsa saamelaiskäräjien ohella alueen maankäyttöön liittyvistä hankkeista. Vi- hervuori ehdotti myös erityisen maaoikeusrahaston perustamista, johon tuloutettaisiin osa alueelta saatavista tuloista, esimerkiksi metsänhakkuista. Lisäksi hän ehdotti muutoksia alu- een maankäyttölainsäädännön aineelliseen sisältöön siten, että erityisesti poronhoidon suojaa parannettaisiin. Ehdotusta pidettiin yleisesti käytännölliseltä kannalta vieraana ja vaikeana toteuttaa. Saamelaiskäräjät näki Vihervuoren selvityksessä erinäisiä puutteita, mutta piti sen ehdotuksia toteuttamiskelpoisina ILO:n yleissopimuksen nro 169 ratifioinnista riippumatta.
Vuonna 2000 oikeusministeriö asetti erityisen saamelaistoimikunnan, jonka jäsenistä noin kolmasosa edusti saamelaistahoja eli saamelaiskäräjiä ja kolttien kyläkokousta. Toimikunnan tuli selvittää ja tehdä ehdotus siitä, miten saamelaisten kotiseutualueella valtion maina hallin- noitujen alueiden käyttö tulee järjestää niin, että järjestely yhtäältä turvaa saamelaisen alkupe- räiskansan oikeudet ylläpitää ja kehittää kulttuurimuotoaan ja perinteisiä elinkeinojaan ja toi- saalta ottaa huomioon paikalliset elinolosuhteet ja niiden kehittämistarpeet. Ehdotuksen tuli myös täyttää ne vähimmäisehdot, joilla Kansainvälisen työjärjestön (ILO) alkuperäiskansaso- pimuksen n:o 169 ratifioinnin esteet voidaan poistaa. Toimikunnan tuli erityisesti tarkastella kysymystä siitä, missä määrin Xxxxxxxxxxx selvityksessään tekemät ehdotukset voidaan to- teuttaa ja missä määrin niihin tulee tehdä muutoksia, sekä ottaa tehtävässään huomioon myös kolttien oikeudet ja niihin liittyvät erityispiirteet. Lisäksi toimikunnan ehdotuksen tuli sisältää arvio toimenpiteiden kustannus- ja muista vaikutuksista.
Toimikunta teki joulukuussa 2001 ehdotuksen erityisen johtokunnan perustamisesta saame- laisten kotiseutualueelle periaatteellisesti tärkeiden maankäyttöperiaatteiden ratkaisemista var- ten. Johtokuntaan ehdotettiin sekä saamelaisten että muiden paikkakuntalaisten edustusta. Toimikunnan ehdotus ei ollut yksimielinen. Myös lausuntopalaute oli erittäin ristiriitainen.
Lakiehdotuksen valmistelua jatkettiin tämän jälkeen virkatyönä oikeusministeriössä. Jatko- neuvotteluja käytiin sekä saamelaiskäräjien kanssa että hallituksen piirissä.
Oikeusministeriössä kesäkuussa 2002 valmistuneen ehdotuksen mukaan saamelaisalueelle olisi perustettu erityinen neuvottelukunta, jonka tehtävänä olisi ollut antaa lausunto alueen tärkeimmistä periaatteellisista maankäyttöratkaisuista siten kuin siitä erikseen säädettäisiin. Metsähallitus olisi voinut poiketa lausunnosta vain erityisestä syystä. Neuvottelukunnan kes- keinen merkitys olisi ollut siinä, että maankäytön periaatteellisissa ratkaisuissa nykyistä pa- remmin olisi yhteen sovitettu luonnonvarojen hoito, käyttö ja suojelu siten, että saamelais- kulttuurin ja luontaiselinkeinojen edellytykset tulisivat turvatuiksi ja paikalliset olosuhteet ja niiden kehittämistarpeet samalla otetuiksi huomioon. Tavoitteeksi asetettiin ekologisesti, so- siaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti kestävän ratkaisun löytäminen toimintoja yhteen sovittamalla. Neuvottelukunnassa olisi ollut saamelaiskäräjien ja muun paikallisen väestön edustus.
Oikeusministeriön käsityksen mukaan saamelaisten osallistumisoikeutta ja vaikutusvaltaa maankäyttöratkaisuihin voitiin pitää riittävänä, kun otetaan huomioon alueen historia, maan- käyttö, väestösuhteet sekä käytännössä ja lainsäädännössä pitkään vallinnut valtionhallinnan muoto. Ratkaisu ei olisi vaikuttanut kunnalliseen itsehallintoon eikä loukannut yksityisten oikeudenomistajien oikeuksia. Lähtökohtana oli myös se, että ratkaisu ei olisi lisännyt ristirii- toja alueella. Osallistumisoikeuden turvaamista myös muulle väestölle pidettiin perusteltuna, koska Suomessa saamelaiset ovat harjoittaneet elinkeinojaan rinnakkain suomalaisten kanssa jo vuosisatoja, vaikka lappalaisten elinkeinot alkujaan olivat yksinomaan saamelaisten xxxx- xxxxxxx.
Oikeusministeriön ehdotus lähetettiin laajalle lausuntokierrokselle. Lausunnoissa esitetyt ris- tiriitaiset käsitykset maanomistuskysymyksen vaikutuksesta maankäytön hallinnon järjestämi-
seen lainsäädännöllä johtivat siihen, että lakiehdotusta ei voitu antaa eduskunnalle tavoitteen mukaisesti vuonna 2002, etenkin kun myös saamelaiskäräjät vastusti ehdotusta.
Kysymys omistusoikeudesta maahan ja vesiin saamelaisten kotiseutualueella on osoittautunut niin vaikeaksi, että on katsottu perustelluksi jättää sen selvittäminen erillisen selvitystyön va- raan. Juridiselta kannalta olisi epätarkoituksenmukaista ratkaista kysymystä saamelaisten maahan liittyvistä oikeuksista kanteella tuomioistuimessa. Lopputulos voisi jäädä sattuman- varaiseksi esimerkiksi näyttökysymysten johdosta. Sen sijaan riittävä, arkistolähteisiin perus- tuva historiantutkimus voisi antaa vankan perustan poliittiselle päätöksenteolle.
Selvyyden saamiseksi asiaan oikeusministeriö kutsui vuoden 2000 lopulla oikeusneuvos Ju- xxxx Xxxxxxxxxxxx saamelaistoimikunnan työn rinnalla ja sen vielä kestäessä laatimaan selvi- tysmiehenä oikeudellisen arvion siihenastisten selvitysten kiinteistöoikeudellisesta merkityk- sestä maanomistusoloihin saamelaisten kotiseutualueella. Wirilander luovutti lausuntonsa maanomistusoloista ja niiden kehityksestä saamelaisten kotiseutualueella oikeusministeriölle elokuussa 2001. Wirilanderin selvityksen mukaan riidatonta näyttöä ei ole siitä, että aiemmat maata käyttäneet lapinkylät olisivat omistaneet alueensa. Sen sijaan näyttöä on siitä, että kylän osakkailla on ollut joko yksin tai yhdessä toisten kanssa nykyiseen omistajanhallintaan rinnas- tuva oikeus eli omistusoikeus veromaihinsa, joita ovat olleet kalavedet, pyyntipaikat, laidun- maat ja muut erityiseen käyttöön otetut alueet. Nämä alueet eli veromaat on otettu huomi- oon kylälle pantua lapinveroa sen osakkaiden (perheiden päämiesten) kesken jaettaessa. Wiri- landerin mukaan on myös käräjäratkaisuja, jotka viittaavat siihen, että Lapissa on katsottu ol- leen lisäksi avointa maata, isännätöntä maata, joka ei kuulunut erityisesti kenellekään. Muun ohella Xxxxxxxxxx kuvaa selvityksessään kruunun otteen vahvistumista ja valtion omistuksen vähittäistä vakiintumista. Olennaista on myös se, että tässä kehityksessä lappalaiset alkoivat perustaa uudistiloja asemansa turvatakseen.
Wirilander luonnehti työtään lähinnä perustelluksi lausunnoksi ja esitti luovutuskirjeessään, että kunnollinen tutkimuksen tekeminen aiheesta edellyttäisi alkulähteisiin perustuvaa tutki- musta. Hän luetteli erikseen aineiston, jota hänen käsityksensä mukaan olisi käytettävä. Saa- melaistoimikunta ehdotti lainsäädäntöä koskevien ehdotusten lisäksi, että sanotunlainen his- toriantutkimus olisi saatettava vireille Wirilanderin suosittelemalla tavalla.
Olemassa olevat selvitykset osoittavat, että suomalaiset ja saamelaiset ovat eläneet paikoin rinnakkain ja samoja elinkeinoja harjoittaen jo satojen vuosien ajan. Tämän huomioon ottaen asutus- ja väestöhistoriallisilla sekä maankäyttöön liittyvien oikeuksien kehittymistä koskevilla tosiseikoilla on arvioitu olevan tasapainoisen ja historiallisten tosiseikkojen valossa oikeasuh- taisen ratkaisun löytämiseksi suuri merkitys. Hallitus onkin asiaa vuoden 2002 toukokuussa käsitellessään pitänyt tärkeänä, että asutus-, väestö- ja maankäyttöhistoriaa 1700-luvun puoli- välistä 1900-luvun alkuun entisten Kemin ja Tornion Lappien alueella ryhdytään selvittä- mään arkistolähteisiin perustuvalla tutkimuksella.
Eduskunta hyväksyi vuoden 2002 II lisätalousarviossa maaoikeustutkimukselle rahoituksen. Tutkimushanke kilpailutettiin, ja myös saamelaiskäräjille toimitettiin tarjouspyyntöasiakirja. Määräaikaan mennessä oikeusministeriöön saapui yksi tarjous. Xxxxxxxxxx teki Oulun ja La- pin yliopistojen yhteinen tutkimusryhmä. Tarjous täytti tarjouspyynnössä asetetut edellytyk- set ja oikeusministeriö hyväksyi sen joulukuussa 2002. Tutkimustyö valmistuu vuoden 2005 aikana.
Tätä itsenäistä tutkimustyötä varten oikeusministeriö on asettanut erityisen seurantaryhmän, johon myös saamelaiskäräjiä on pyydetty nimeämään edustajansa. Saamelaiskäräjät on kui- tenkin ainakin toistaiseksi päättänyt jättäytyä seurantaryhmän työn ulkopuolelle, mitä hallitus pitää valitettavana. Perusteellisen historiallisen tutkimuksen suorittaminen alueen asutus- ja väestöhistoriasta sekä elinkeinojen ja maankäyttöoikeuksien kehittymisestä ja näiden liitty-
Saamelaiskäräjät on kuitenkin jatkanut omaa maaoikeuksien selvitystyötään. Syyskuussa 2002 saamelaiskäräjät julkisti asettamansa maanomistustyöryhmän selvityksen saamelaisten koti- seutualueen maakysymyksessä (I osamietintö). Mietinnön lähtökohta oli valtion maanomis- tuksen perustuminen juridisesti kestämättömälle pohjalle. Valtion maanomistus kiistettiin. Saamelaiskäräjien selvityksen mukaan saamelaisalueen metsämaat olisi vasta kolmisenkym- mentä vuotta sitten, vuonna 1976 tehdyllä jakolain muutoksella (984/1976) siirretty muodol- lisesti valtion omistukseen, kun maarekisteriin tuolloin säädettiin kiinteistöinä merkittäviksi myös valtion metsämaat.
Rekisterimerkinnällä ei kuitenkaan ole eikä ole koskaan ollut maanomistuksen kannalta kon- stitutiivista eikä deklaratiivista vaikutusta. Alun perin kiinteistörekisteriä ja sen edeltäjää maa- rekisteriä ei edes tarkoitettu kaikkia alueita kattaviksi, vaan niihin sisältyivät ainoastaan kiin- teistöt eli yksityiset tilat ja talot. Sittemmin siihen lisättiin myös valtion maat. Saamelaisalu- een valtion maiden aikaisempi puuttuminen rekisteristä ei osoita, että ne olisivat olleet terra nullius -maata, isännätöntä maata, sen enempää kuin muidenkaan valtion maiden puuttumi- nen siitä. Maanomistuksen kannalta merkittävät tapahtumat, isojako ja muu lainsäädäntö, ovat kauempana historiassa. Hallituksen esityksessä eduskunnalle (HE 169/2003) Pallas- Yllästunturin kansallispuistosta todetaan, että puistoon kuuluvat alueet ovat vanhaa valtion- maata ja että valtiolla on mainittuihin alueisiin kiinteistöjärjestelmän mukainen lainhuuto. Osa näistä valtionmaista sijaitsee saamelaisten kotiseutualueella. Koska valtionmaita ei jako- lain mukaan lainhuudateta, saamelaiskäräjät on ilmoittanut vaativansa kirjausta oikaistavaksi.
Tasavallan Presidentti Xxxxx Xxxxxxx käsitteli maaoikeuskysymystä puheessaan saamelaiskärä- jien avajaisissa Enontekiön Hetassa huhtikuussa 2004. Hän totesi, että ratkaisujen olisi oltava sekä hallituksen että saamelaisten hyväksyttävissä ja toivoi, että parhaillaan työskentelevä kolmen pohjoismaan yhteinen asiantuntijaryhmä päätyisi selkeään ehdotukseen Pohjoismai- sen saamelaissopimuksen osalta. Tasavallan Presidentti ei pitänyt poissuljettuna, että asiassa edettäisiin vähittäin kohti lopulliseksi asetettua tavoitetta. Hän kannusti sekä saamelaiskäräjiä että maan hallitusta ennakkoluulottomasti ja rakentavassa hengessä vielä pohdiskelemaan erilaisia lähestymistapoja. Välitavoitteiden saavuttaminen ei luonnollisestikaan saisi pysäyttää maahan liittyvien oikeuksien kehittämistä.
Saamelaisten kansallispäivä yleiseksi liputuspäiväksi
Vuonna 2004 sisäasiainministeriö suositti helmikuun 6. päivä vietettävää saamelaisten kansal- lispäivää yleiseksi liputuspäiväksi saamelaisten kotiseutualueella. Liputuspäivänä toivottiin Suomen lipun rinnalla käytettäväksi myös Saamen lippua. Yleisen liputussuosituksen lisäksi saamelaisalueen valtion virastot ja laitokset saivat määräyksen liputtaa saamelaisten kansallis- päivänä. Liputussuosituksella vahvistettiin jo voimassa oleva käytäntö.
6 ARTIKLA
1. Sopimuspuolet rohkaisevat suvaitsevuuden henkeä ja kulttuurien välistä vuoropuhelua sekä ryhtyvät tehokkaisiin toimenpiteisiin edistääkseen keskinäistä kunnioitusta, ymmärtämystä ja yhteistyötä erityisesti koulutuksen, kulttuurin ja viestinnän alalla kaikkien alueellaan asuvien henkilöiden kesken riippumatta heidän etnisestä, sivistyksellisestä, kielellisestä tai uskonnollisesta identiteetistään.
2. Sopimuspuolet sitoutuvat toteuttamaan soveltuvia toimenpiteitä sellaisten henkilöiden suojelemiseksi, jotka voivat joutua syrjinnän, vihamielisyyden tai väkivallan tai niiden uhan kohteeksi etnisen, sivistyksellisen, kielellisen tai us- konnollisen identiteettinsä johdosta.
Vähemmistövaltuutetun viran perustaminen
Työministeriön yhteyteen perustettiin 1.9.2001 vähemmistövaltuutetun virka. Samanaikaises- ti tuli voimaan laki vähemmistövaltuutetusta (660/2001), jonka tehtäviin kuuluvat etnisen syrjinnän ehkäisy, hyvien etnisten suhteiden edistäminen, ulkomaalaisten ja etnisten vähem- mistöjen aseman ja oikeuksien turvaaminen sekä etnisen syrjimättömyyden periaatteen val- vonta. Vähemmistövaltuutetun tehtävistä ja toiminnasta selostetaan tarkemmin raportin lu- vussa III.1.
SEIS – Suomi Eteenpäin Ilman Syrjintää
Työministeriö on koordinoinut ja toteuttanut syksystä 2001 lähtien opetusministeriön, sosi- aali- ja terveysministeriön ja sisäasiainministeriön poliisiosaston kanssa EU-osarahoitteista SEIS – Suomi Eteenpäin Ilman Syrjintää (Finland Forward Without Discrimination)40 tiedotuskam- panjaa, joka pyrkii herättämään tietoisuutta syrjintäkysymyksistä ja lisäämään tasa-arvoa ja moninaisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa. Projekti on sekä poikkihallinnollinen että ho- risontaalinen käsittäen kaikki Amsterdamin sopimuksen 13 artiklan syrjintäperusteet so. et- ninen alkuperä, uskonto, vakaumus, vamma, ikä, seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli. Projektin suunnitteluun ja toteuttamiseen ovat tasa-arvoisina toimijoina osallistuneet syrjin- nän kohderyhmät kuten esimerkiksi romanivähemmistön edustajat.
SEIS-hankkeen puitteissa on ylläpidetty syrjintäkysymyksiä koskevaa Internet-sivustoa, jul- kaistu syrjintäkysymyksiä käsittelevää nettilehteä sekä syrjintäkieltoa koskeva esite ja tasaver- taisuutta käsittelevä artikkelikokoelma. Viranomaisille, kansalaisjärjestöille ja syrjintää koh- taaville ryhmille on järjestetty koulutusta aiheesta. Hankkeen toteuttamisessa ovat olleet mu- kana myös romanivähemmistön edustajat. Xxxxxxxx xxxxxxxx materiaalia (esite, artikkeleita) on julkaistu romanikielellä. Sen ohella, että hankkeen välityksellä on levitetty tietoa romani- kulttuurista, sillä on voitu tukea koulutusta, jossa romanivähemmistöön kuuluvat henkilöt toimivat luennoitsijoina ja kouluttajina.
Erityisenä kohderyhmänä ovat olleet opettajat, poliisi, työvoimaviranomaiset ja sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaiset. Hankkeen puitteissa on kehitetty opettajakoulutuksessa käy- tettäväksi tarkoitettu kokonaisuus syrjinnän tunnistamisesta, siihen puuttumisesta ja sen eh- käisystä. Osion sisältöjä ovat olleet mm. perehtyminen syrjintäkysymysten teoriaan ja käytän- töön, tasa-arvo, syrjimättömyys ja ihmis- ja perusoikeudet, keinot syrjintään puuttumiseksi sekä syrjinnän vähentämiseksi. Kouluttajina on toiminut myös romanivähemmistöön kuulu- via henkilöitä.
SEIS - projektin viimeisin kolmas vaihe päättyi kesäkuussa 2004.
JOIN – Joint promotion of Anti-discrimination at Local Level
Työministeriön ja Suomen Kuntaliiton koordinoima kaksivuotinen projekti, joka päättyy elokuussa 2004, koskee paikallisviranomaisten koulutusta ja hyvien käytäntöjen testaamista ja levittämistä. EU-osarahoitteisen projektin kohteena ovat koulutuksen, terveydenhuollon
40 xxxx://xxx.xxxx.xx/xxxx/ (suomeksi) ja xxxx://xxx.xxxx.xx/xxxx/xxxxxxx/ (englanniksi)
ja poliisityön alueet. Toteuttamiseen osallistuvat Irlanti (Dublin) ja Saksa (Hampuri, Berliini). Projekti on palkannut romanivähemmistöön kuuluvia työntekijöitä ja valmistellut laajaa ope- tuspakettia, joka koskee romanien historiaa, kulttuuria ja syrjimättömyyskysymyksiä.41
JOINEHV – projekti
Huhtikuussa 2004 työministeriö asetti 9 kuukautta kestävän JOINEHV-projektin JOIN- projektissa kehitettyjen yhdenvertaisuusmallien siirtämiseksi ja vakiinnuttamiseksi osaksi normaalitoimintaa pääkaupunkiseudun kunnissa. Hankkeella edistetään viranomaisten ja syr- jinnän vaarassa olevien ryhmien yhteistyötä ja vuoropuhelua yhdenvertaisuuskysymyksissä. Hankkeeseen osallistuvat pääkaupunkiseudun kuntien lisäksi järjestöt, Suomen kuntaliitto, Etelä-Suomen lääninhallitus, opetusministeriö ja työministeriö.
ETNA-verkosto
Työministeriön vuonna 2001 aloittaman hankkeen tarkoituksena on työelämän etnisen tasa- arvon edistäminen kokoamalla ja kouluttamalla asiantuntijaverkostoa (ETNA-verkosto). Verkostolla on omat Internet-sivustonsa42. Verkosto on tuottanut materiaalikansion työelä- män etnisen tasa-arvon kysymyksistä. Verkostoon kuuluu viranomaisia, järjestöjen ja yhteisö- jen edustajia (mm. romanijärjestöjen edustajia). Parhaillaan on meneillään verkoston alueelli- nen uudelleenorganisointi.
Rasismin ja etnisen syrjinnän vastainen toimintaohjelma
Valtioneuvoston yleisistunnossa 6.2.1997 tehtiin periaatepäätös hallinnon toimenpiteistä su- vaitsevaisuuden lisäämiseksi ja rasismin ehkäisemiseksi. Lisäksi 22.3.2001 valtioneuvoston yleisistunnossa hyväksyttiin hallituksen etnisen syrjinnän ja rasismin vastainen toimintaoh- jelma Kohti etnistä yhdenvertaisuutta ja monimuotoisuutta. Työministeriö koordinoi toimintaohjel- man toteuttamista samoin kuin Euroopan yhteisön toimintaohjelman toteuttamista syrjinnän torjumiseksi Suomessa.
Hallituksen rasismin ja syrjinnän vastaista toimintaohjelmaa on toteutettu usean vuoden ajan. Se valmisteltiin laajapohjaisena yhteistyönä ja siitä tiedotettiin kattavasti sekä valtakunnallises- ti että alueellisesti (seminaarit, julkaisu, Internet-sivut). Kyseistä ohjelmaa samoin kuin Eu- roopan yhteisön syrjinnän vastaista toimintaohjelmaa (Community Action Programme to combat discrimination) on toteutettu kansallisten ja kansainvälisten hankkeiden avulla. Osaksi rahoitus- ta on saatu komissiolta.
Syrjimättömyyshankkeiden toteuttamisen keskeinen teema on moniperusteisen syrjinnän tunnistaminen ja siihen vaikuttaminen. Käytännön toimintamuotoja ovat olleet koulutus, metodien testaaminen ja mallien luominen, verkostojen ja yhteistyörakenteiden muodosta- minen sekä julkaisujen, Internet-lehtien ja mediayhteistyön avulla tapahtuva tiedottaminen. Hankkeissa on työskennellyt sekä maahanmuuttaja- että romaninaisia.
Syrjimättömyyshankkeita on toteutettu neljän eri ministeriön, järjestöjen ja tasa-arvoelinten yhteistyönä (etnisten suhteiden neuvottelukunta ja romaniasiain neuvottelukunta). Erityisesti naisten syrjinnän osalta on myös kiinnitetty huomiota kumulatiiviseen syrjintään, joka ilme-
41 xxxx://xxx.xxxx.xx/xxxxx/xxxxx.xxxx (suomeksi) ja xxxx://xxx.xxxx.xx/xxxxxxx/xxxxx.xxxx (englanniksi)
42 xxxx://xxx.xxxx.xxxxxxx.xx/xxxxxxxx.xxx
nee eri syrjintäperusteiden yhtaikaisena vaikutuksena (esim. etninen tausta, vammaisuus, sek- suaalinen poikkeavuus, uskonto, ikä).
Euroopan unionin syrjinnän torjumiseksi laatimaa ohjelmaa on toteutettu mm. edellä mainit- tujen EU-hankkeiden avulla (SEIS- ja JOIN -hankkeet). Lisäksi työministeriö on tukenut kansalaisjärjestöjä rasismin ja etnisen syrjinnän vastaisessa työssä sekä osallistunut EUMC:n (European Union Monitoring Centre on Racism and Xenophobia) työskentelyyn.
Suvaitsevaisuuden lisääminen ja rasismin torjunta poliisihallinnossa
Poliisihallinnossa on kiinnitetty erityistä huomiota rasismin, muukalaisvihan ja syrjinnän tor- jumiseen edellä mainitun periaatepäätöksen jälkeen. Vuonna 1997 sisäasiainministeriön polii- siosasto antoi ohjeen suvaitsevaisuuden lisäämisestä ja rasismin ehkäisemisestä poliisissa43. Poliisiosasto pyysi selvitystä lääninhallituksien poliisiosastoilta sekä poliisin valtakunnallisilta yksiköiltä, miten ohjeissa mainittuja toimintavelvoitteita on sovellettu poliisihallinnossa. Vas- taukset analysoitiin marras-joulukuussa 2003 ja poliisiosasto tulee antamaan uuden ohjeen suvaitsevaisuuden lisäämisestä, rasismin ehkäisemisestä sekä rasismirikosten tutkinnasta.
Poliisihallinnon yhteistyö muiden viranomaisten ja eri kansalaisjärjestöjen kanssa
Sekä poliisin perus- että jatkokoulutuksessa on lisätty etnisiä kysymyksiä ja syrjinnän ehkäisyä käsitteleviä osuuksia. Valtakunnallisia ja paikallisia koulutustilaisuuksia on järjestetty yhdessä eri yhteistyökumppaneiden, kuten ihmisoikeusjärjestöjen, kanssa. Koulutustilaisuuksien tar- koituksena on ollut mm. lisätä poliisihallinnossa työskentelevien tietoisuutta eri kulttuureista, eri vähemmistöryhmien ongelmista ja poistaa ennakkoluuloja molemmin puolin.
Kansainvälistä yhteistyötä eri organisaatioiden välillä on lisätty. Suomalaisia poliisihallinnon edustajia on osallistunut erilaisiin ihmisoikeuskoulutustilaisuuksiin ja seminaareihin sekä op- pilaina että luennoitsijoina. Poliisihallinnon edustaja osallistuu parhaillaan Euroopan neuvos- ton Poliisi ja ihmisoikeudet - 2000 jälkeen -projektiin44, jonka yhtenä aiheena on poliisitoiminta monikulttuurisessa yhteiskunnassa.
Erilaisia suomalaisille suunnattuja tiedotuskampanjoita on järjestetty yhdessä eri kansalaisjär- jestöjen kanssa liittyen syrjinnän torjumiseen ja suvaitsevaisuuden lisäämiseen suomalaisessa yhteiskunnassa. Yhteistyössä Ihmisoikeusliiton kanssa on toteutettu mm. Ohjeita rikoksen uhreille
-opas, joka on suomen- ja englanninkielinen taskuopas erityisesi rasistisen rikoksen uhreille. Ihmisoikeusliiton kotisivuilla opas on saatavilla usealla eri kielellä45. Oppaita jaetaan mm. eri poliisipiirien asiakaspalvelupisteisiin. Opas on raportin liitteenä.
Yhteistyössä eri ministeriöiden kanssa on toteutettu projekteja, joiden tavoitteena on edistää syrjimättömyyttä, tasa-arvoisuutta ja yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa. Tätä on toteutettu mm. järjestämällä poikkihallinnollisia koulutustilaisuuksia sekä valtakunnallisella että paikalli- sella tasolla ja tuottamalla koulutus- ja tiedotusmateriaalia.
Sisäasiainministeriön poliisiosaston edustaja on myös mukana etnisten suhteiden neuvottelu- kunnassa ja sen kahdessa jaostossa (työjaosta sekä rasismi ja etniset suhteet) sekä romaniasi- ain neuvottelukunnassa.
43 Sisäasiainministeriön ohje dnro 15/011/1997 annettu 30.6.1997.
44 xxxx://xxx.xxx.xxx/X/X/Xxxxx_Xxxxxx/Xxxxxx/
45 xxxx://xxx.xxxxxxxxxxxxxxxxx.xx/xxx/xxxxxxx.xxx
Poliisihenkilöstön rekrytointi
Poliisihallinnossa on pidetty tärkeänä henkilöstön rekrytoimista erityisesti etnisistä vähem- mistöryhmistä. Vuonna 2002 tehtiin tutkimus maahanmuuttajataustaisten ja etnisiin vähem- mistöihin kuuluvien poliisien rekrytoimisesta ja kokemuksista poliisin työstä. Tutkimuksen mukaan toistaiseksi suurimpana esteenä maahanmuuttajataustaisten rekrytoitumiseen on ol- lut vaatimus sujuvasta suomen tai ruotsin kielen taidosta.
Etnisten suhteiden neuvottelukunta (ETNO)
Etnisten suhteiden neuvottelukunta46 toimii työministeriön yhteydessä laajapohjaisena neu- voa-antavana elimenä pakolaisuuteen ja siirtolaisuuteen sekä rasismiin ja etnisiin suhteisiin liittyvissä asioissa47. Poikkihallinnollinen neuvottelukunta avustaa mm. eri ministeriöitä pako- lais- ja siirtolaisuusasioihin sekä etnisiin suhteisiin liittyvissä kysymyksissä. Neuvottelukunta edistää myös viranomaisten ja alalla toimivien kansalaisjärjestöjen sekä maahanmuuttajien ja etnisten vähemmistöjen välistä vuorovaikutusta. Se on kehittänyt ja tukenut toimenpiteitä maahanmuuttajien kotoutumisen sekä suvaitsevaisuuden ja hyvien etnisten suhteiden edis- tämiseksi yhteiskunnassa työelämä mukaan lukien.
Neuvottelukunnalla on asetuksessa määritelty kahdeksan päätehtävää, joiden mukaan neu- vottelukunnan tulee:
1. seurata pakolaisuuteen ja siirtolaisuuteen sekä etnisiin ryhmiin liittyvien asenteiden kehitystä, syitä ja vaikutuksia;
2. seurata pakolaisten ja siirtolaisten taloudellisia, sosiaalisia sivistyksellisiä olosuhteita;
3. edistää pakolaisuutta ja siirtolaisuutta koskevaa tutkimustoimintaa ja tilastointia sekä tutkimustulosten hyödyntämistä;
4. ohjata ja yhteen sovittaa eri viranomaisten tiedotustoimintaa pakolais- ja siirtolai- suusasioissa;
5. antaa lausuntoja pakolais- ja siirtolaisuusasioiden hoidon kannalta laajankantoisesti tai muuten periaatteellisesti tärkeissä kysymyksissä;
6. seurata eri viranomaisten ja järjestöjen toimintaa pakolais- ja siirtolaisuusasioissa;
7. seurata alan kansainvälistä kehitystä; sekä
8. tehdä esityksiä ja aloitteita pakolaisuuteen ja siirtolaisuuteen sekä rasismia ja etnistä syrjintää koskevissa asioissa.
Neuvottelukunta kokoontuu vähintään neljä kertaa vuodessa, ja kuulee vuosittain järjestettä- vissä tilaisuuksissa myös muita kuin neuvottelukunnassa edustettuna olevia maahanmuuttaji- en ja etnisten vähemmistöjen edustajia. Kieliryhmien edustajina neuvottelukunnassa ovat arabiankieliset, englanninkieliset, jugoslaavit, ranskankieliset, somaliankieliset, venäjänkieliset, vietnaminkieliset ja kurdinkieliset maahanmuuttajat. Ruotsinkielistä vähemmistöä edustaa Svenska Finlands Folkting. Myös seuraavilla yhteisöillä on edustajansa neuvottelukunnassa: en- tisen Neuvostoliiton alueen inkeriläiset paluumuuttajat, Helsingin juutalainen seurakunta ja Suomen Islam-seurakunta (tataariyhteisö).
Etnisten suhteiden neuvottelukunnan toimintaa ja kehittämistä on arvioitu Xxxx Xxxxxxx ja
Xxxxx Xxxxxxxx neuvottelukuntaa koskevassa tutkimuksessa Vallan syrjässä, joka julkaistiin
46 xxxx://xxx.xxx.xx/xxxx/xxxxx.xxxx (suom.) ja xxxx://xxx.xxx.xx/xxxx/xxxxxxxxxxxxxxxx.xxx (eng.) 47 Asetus etnisten suhteiden neuvottelukunnasta (1391/1991, muut 825/1992, 103/1995, 151/1998, 267/1998 ja 811/2001).
keväällä 200348. Tutkimuksen pohjalta on keskusteltu etnisten vähemmistöjen ja viranomais- ten edustajien yhteistyön kehittämisestä neuvottelukunnassa. Tutkimusta tullaan hyödyntä- mään myös neuvottelukunnan uudelleen asettamisen yhteydessä, kun nykyinen toimikausi päättyy elokuussa 2004.
Etnisten suhteiden neuvottelukunnan käynnistämä tutkimus koulujen ja maahanmuuttaja- perheiden yhteistyöstä ja koulujen asenneilmapiiristä sekä siellä esiintyvistä ongelmista, pyrkii torjumaan maahanmuuttajiin kohdistuvaa rasismia ja syrjintää.
Valtakunnallinen konferenssi Tiellä tasavertaisuuteen järjestettiin yhteistyössä eri ministeriöiden ja neuvottelukunnan kanssa joulukuussa 2002. Yleisluentojen lisäksi konferenssissa oli neljä työpajaa, joissa käsiteltiin aiheita ”median rooli syrjintäkysymyksissä”, ”vähemmistöt koulu- tuksessa ja palvelujärjestelmässä: kohde vai toimija”, ”lainsäädännön uudistukset ja etnisten konfliktien sovittelu”, ”nuoriso ja rasismi sekä etniset vähemmistöt ja työelämä”. Neuvotte- lukunta nimesi tilaisuudessa myös 10 julkisuuden henkilöä politiikan, tieteen, taiteen ja urhei- lun alueilta ”hyvän tahdon lähettiläiksi”.
Työelämätietoutta ulkomaalaisille -opas
Alkuvuodesta 2003 ilmestynyt Työelämätietoutta ulkomaalaiselle opas on etnisten suhteiden neu- vottelukunnan työelämäjaoston laatima julkaisu49. Opas on julkaistu suomen- ja ruotsinkieli- sen painoksen lisäksi myös englannin-, venäjän- ja vironkielisinä, ja siinä esitellään Suomeen työntekoon saapuville maahanmuuttajille ja ulkomaalaisille Suomen työelämän perusasioita. Tiivis opas on saanut erittäin hyvän vastaanoton ja sen ensimmäinen painos jaettiin loppuun nopeasti. Suuren kysynnän takia opasta on painatettu lisää. Englanninkielinen opas on rapor- tin liitteenä.
Alueellinen seminaarisarja kotouttamiseen liittyvistä kysymyksistä
Työministeriö toteutti syksyllä 2002 Suomen Kuntaliiton, opetus- ja sosiaali- ja terveysminis- teriön sekä vastaavien aluehallintojen kanssa kuuden alueellisen seminaarin sarjan, joka poh- jautui teemaan ”yhteiset voimavarat käyttöön”. Seminaarisarjan tarkoituksena oli tiedottami- sen ohella keskustelun herättäminen maahanmuuttajien kotoutumiseen ja etnisiin suhteisiin liittyvistä kysymyksistä kotouttamislain toteuttamisesta tehdyn selonteon ja voimaan tulleit- ten lainmuutosten pohjalta. Lisäksi tavoitteena oli vahvistaa eri alueviranomaisten välistä yh- teistyötä, joka liittyy kotouttamiseen ja sitä koskeviin palveluihin, koulutukseen ja erityisten tukitoimien kehittämiseen. Seminaarisarjasta laadittua raporttia on jaettu maan laajuisesti kai- kille avaintoimijoille. Seminaarisarjan tulokset julkaistiin Internetissä työministeriön sivustoil- la.
Selvitys maahanmuuttajien elinoloista
Tilastokeskus laati vuonna 2002 elinolotutkimuksen maahanmuuttajista Suomessa50. Tutki- mus toteutettiin haastattelemalla ja postikyselynä venäläisten, virolaisten, somalialaisten ja
48 Vallan syrjässä : tutkimus Etnisten suhteiden neuvottelukunnan toiminnasta. Xxxx Xxxxxx ja Xxxxx Xxxxxxx. Työhallinnon julkaisusarja 329. Työministeriö. Helsinki 2003.
49 Facts for foreigners working in Finland. Advisory Board for Ethnic Relations. Helsinki 2003. Xxxx://xxx.xxx.xx/xxxxxxxxx/xxxxxxxxxxxxxxx.xxx
50 Xxxxxx Xxxxxxxxx, Xxxxx Xxxxxxxx & Xxxxx Xxxxxxxx. Maahanmuuttajien elinolot. Venäläisten, virolaisten, somalialaisten ja vietnamilaisten elämää Suomessa 2002. Tilastokeskus.
vietnamilaisten maahanmuuttajien keskuudessa. Kyseessä on ensimmäinen laaja maahan- muuttajien elinoloja kuvaava tutkimus Suomessa. Tutkimukseen osallistui yli 500 Suomessa asuvaa venäläistä.
Tutkimuksessa selvitettiin mm. maahanmuuttajien terveydentilaa, koulutusta, kielitaitoa, työ- tä, asumista, sosiaalisia suhteita sekä väkivaltakokemuksia. Elinolotutkimus tehtiin pääasiassa pääkaupunkiseudulla, jossa suurin osa maahanmuuttajista asuu.
Joka neljäs venäläinen kertoi kohdanneensa syrjintää työpaikkaa hakiessaan. Tarkastelussa olivat mukana ne, jotka olivat hakeneet työtä viimeksi kuluneiden kolmen vuoden aikana. Enemmistö työttömistä venäläisistä on valmis ottamaan työtä vastaan huomattavasti suoma- laista palkkatasoa alhaisemmalla palkkatasolla. Suurin osa heistä on myös halukas ottamaan vastaan koulutustaan vastaamatonta työtä. Työhön päässeistä venäläisistä valtaosa tekee ko- koaikatyötä ja heillä on pysyvät työsuhteet. Heidän palkkatasonsa on kuitenkin huomattavasti alempi kuin syntyperäisillä suomalaisilla. Tutkimuksen mukaan maahanmuuttajat työskente- levät huomattavan usein julkisella sektorilla. Venäläisistä joka kolmas työskentelee julkisen työnantajan palveluksessa.
Venäläiset maahanmuuttajat ovat hyvin koulutettuja, ja noin 90 prosenttia heistä on suoritta- nut vähintään keskiasteen tutkinnon (lukio tai ammatillinen oppilaitos). Suomen väestöstä vähintään keskiasteen tutkinnon on suorittanut hieman yli 70 prosenttia.
Maahanmuuttajanaisten tilanteen seuraaminen
Etnisten suhteiden neuvottelukunnan eräänä tehtävänä on maahanmuuttajanaisten tilanteen seuraaminen, heidän tasavertaisten mahdollisuuksiensa toteutumista sekä heitä koskevien epäkohtien ja ongelmien poistamista koskevien aloitteiden tekeminen. Jaosto järjesti vuonna 2003 eri puolilla maata työpajoja, joissa keskusteltiin maahanmuuttajanaisten tilanteesta ja asemasta suomalaisessa yhteiskunnassa. Työpajojen jatkona järjestettiin valtakunnallinen foo- rumi (syyskuu 2003), jossa tutkijat, maahanmuuttajanaiset, järjestöt ja viranomaiset esittivät konkreettisia toimenpide-ehdotuksia naisten tilanteen parantamiseksi ja heihin kohdistuvan syrjinnän torjumiseksi ja ehkäisemiseksi.
Syrjinnän ja rasismin torjumiseksi toteutetuissa toimenpiteissä on huomioitu vähemmistöjen naisten tilanne valtavirtaistamalla (mainstreaming) hankkeiden sukupuolten tasa-arvoon liittyvät asiat sekä käyttämällä tasa-arvoasioiden asiantuntijoita konsultteina ja/tai evaluaattoreina.
Maahanmuuttajanaisten asemasta käytävään keskusteluun ovat aktiivisesti osallistuneet nais- järjestöt ja eduskunnan naisverkosto, jotka ovat pyrkineet tukemaan etnisten vähemmistöjen huomioimista osana tasa-arvon edistämistä.
Työministeriön Tasa-arvoisena Suomessa -julkaisussa51 käsitellään arkipäivän tasavertaisuusky- symyksiä ja maahanmuuttajanaisten asemaa.
Monimuotoisuutta korostava henkilöstökoulutus
Työministeriön henkilökunnalle suunnatussa koulutuksessa monimuotoisuutta käsitellään laajasti. Asiakkaana maahanmuuttaja -koulutuskokonaisuutta toteutetaan vuosittain. Monimuo- toisuus on myös huomioitu ministeriön uudessa henkilöstön koulutusohjelmassa. Työvoima- toimistojen virkailijoille ja vastaanottokeskusten henkilöstölle suunnattuun henkilöstökoulu-
51 xxxx://xxx.xxx.xx/xxxxxxxxx/xxxxxxxxxXxxx0.xxxx
tukseen on säännöllisesti sisältynyt ammattitaitoa ja lisävalmiuksia antavaa koulutusta, joka koskee etnisiin suhteisiin ja vähemmistöjen kohtaamiseen liittyviä kysymyksiä. Syrjimättö- myyttä ja hyvien hallintokäytäntöjen omaksumista on pyritty tukemaan mm. siten, että luen- noitsijoina ja asiantuntijoina on käytetty maahanmuuttajia. Edelleen on järjestetty työvoima- toimistoille ja niiden yhteistyötahoille tarkoitettuja seminaareja, joissa käsitellään monimuo- toisuuden ja tasavertaisuuden edistämistä. Kyseiset arvot sisältyvät myös työhallinnon tasa- arvosuunnitelmaan.
Rasismin vastainen kansalaistoiminta
Rasismin vastaista kansalaistoimintaa on toteutettu opetusministeriön tuella. Avustuksista päätettäessä tärkeinä on pidetty hankkeita, joilla pyritään ohjaamaan nuoria pois erilaisista rasismia lietsovista ryhmistä. Yksi keskeinen tuettu hanke on Joensuussa toteutettu Exit- projekti. Se on rasistisen toiminnan vähentämiseen ja ennaltaehkäisemiseen tähtäävä hanke, jonka tavoitteena on mm. auttaa nuoria irtaantumaan rasistisista ryhmistä ja kehittää ja to- teuttaa menetelmiä, joiden avulla nuorten liittymistä rasistisiin ryhmiin voidaan ehkäistä. Toinen esimerkki tuetusta toiminnasta ovat pakolaisuudesta ja sen syistä tiedottavat koulu- vierailut.
Lisäksi opetusministeriö on vuodesta 1996 alkaen yhdessä Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n sekä suomalaisten liikuntajärjestöjen kanssa toteuttanut etnistä suvaitsevaisuutta edistävää ohjel- maa liikunnan alalla. Osana ohjelmaa on rahoitettu paikallisia, alueellisia ja valtakunnallista liikunnan avulla suvaitsevaisuutta edistäviä hankkeita. Vuosien 1999–2003 aikana on tuettu yli 300 hanketta.
Minun perheeni -korttisarja
Ihmisoikeusliitto ry julkaisi Suomen eri etnisiä vähemmistöjä ja saamelaisia alkuperäiskansana esittelevän Xxxxx perheeni -korttisarjan tammikuussa 2004. Korttisarjan tavoitteena on lisätä koululaisten tietämystä eri vähemmistöistä ja siten edistää tasa-arvoisen ja suvaitsevaisen yh- teiskunnan saavuttamista. Korttisarjassa esitellään 16 eri etnistä ryhmää, mm. romanit ja saamelaiset. Kukin kortti sisältää etniseen ryhmään kuuluvan lapsen piirustuksen hänen omasta perheestään ja perustiedot kyseisestä vähemmistöstä, kuten lukumäärän Suomessa, pääuskonnon, kielen, perinteet ja tavat, pukeutumisen jne. Opetusministeriön rahoittama korttisarja on raportin liitteenä.
Esitys kansalliseksi tiedotuskampanjaksi saamelaisista alkuperäiskansana
Saamelaiskäräjät on nostanut huolestuneena esille niin julkisen vallan, yksittäisten kansalais- ten kuin tiedotusvälineittenkin puutteelliset tiedot saamelaisista alkuperäiskansana ja esittänyt saamelaisia ja saamelaiskulttuuria koskevan nelivuotisen kansallisen tiedotuskampanjan aloit- tamiseksi. Kampanjan avulla tehtäisiin saamelaisia paremmin tunnetuksi Suomessa.
7 ARTIKLA
Sopimuspuolet takaavat, että jokaisen kansalliseen vähemmistöön kuuluvan henkilön oikeutta rauhanomaiseen ko- koontumisvapauteen, yhdistymisvapauteen, sananvapauteen sekä ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen kunnioitetaan.
Yhdistymis- ja kokoontumisvapaus
Suomen perustuslain mukaan jokaisella on oikeus lupaa hankkimatta järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä osallistua niihin. Lisäksi jokaisella on yhdistymisvapaus eli oikeus il- man lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan. Yhdistymisvapaus koskee yhtäläisesti ammatillista yhdistymistä ja vapautta järjes- täytyä muiden etujen valvomiseksi.
Yhdistyksen perustamisesta säädetään yhdistyslailla (503/1989). Perusperiaatteena on yhdis- tysvapaus, mutta yhdistyksen tarkoitus ei saa olla lain tai hyvien tapojen vastainen. Esimer- kiksi yhdistykset, jotka ovat jäseniltä vaadittavan kuuliaisuuden ja joukkomuodostelmiin tai ryhmityksiin jakautumisen perusteella taikka aseellisen varustautumisen vuoksi kokonaan tai osittain sotilaalliseen tapaan järjestettyjä, ovat kokonaan kiellettyjä. Osa yhdistyksistä voi olla luvanvaraisia. Olennaisesti vastoin lakia tai hyviä tapoja toimiva yhdistys voidaan lakkauttaa ja laittoman yhdistystoiminnan harjoittamisesta voidaan tuomita sakkoon.
Perustuslailla säädetyn kokoontumisvapauden käyttäminen turvataan erillisellä kokoontumis- lailla (530/1999), johon sisältyvät myös tarpeelliset järjestysluonteiset säännökset yleisötilai- suuksien järjestämiseksi. Suomen ensimmäisen raportin laatimisen aikoihin esitys kokoon- tumislaiksi oli vielä eduskunnan käsittelyssä, mutta laki tuli voimaan 1.9.1999.
Työntekijöillä on järjestymisvapaus ja sen loukkaaminen on rikoslain nojalla rangaistavaa (47 luku 5 §; 578/1995). Työantajalla tai työntekijällä on oikeus perustaa, liittyä, kuulu ja toimia luvallisessa ammatillisessa tai poliittisessa yhdistyksessä. Työntekijöillä tai heidän ammattijär- jestöillään on oikeus valita työpaikalla luottamusmies, luottamusvaltuutettu, työsuojeluvaltuu- tettu tai henkilöstön edustaja.
Xxxxxxxxx mukaan myös poliittisen toimintavapauden loukkaaminen on rangaistavaa (14 luku 5 §; 578/1995). Poliittinen toimintavapaus kattaa niin mielipiteen julkisen ilmaisemisen, ko- koukseen, kulkueeseen tai muuhun tilaisuuteen osallistumisen kuin myös yhdistyksen perus- tamisen, sellaiseen liittymisen tai sellaisessa toimimisen. Poliittisia toimintavapauksia louka- taan, jos henkilöä estetään väkivallalla tai vakavan vaaran toisen hyvinvoinnille käsittävällä uhkauksella toteuttamasta näitä oikeuksiaan. Loukkauksen muodostaa myös käänteinen toi- minta eli toisen pakottaminen poliittiseen toimintaan vastoin tahtoaan. Myös kokouksen es- tämisestä voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen.
Sananvapaus
Sananvapaudesta ja painovapaudesta selostetaan 9 artiklan yhteydessä.
Ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden kunnioittaminen
Uskonnon ja omantunnon vapaudesta selostetaan seuraavan 8 artiklan yhteydessä. Rikoslais- sa säädetään rangaistaviksi uskonrauhan rikkominen (17 luku 10 §; 563/1998) ja uskonnon- harjoituksen estäminen (17 luku 11 §; 563/1998).
8 ARTIKLA
Sopimuspuolet sitoutuvat tunnustamaan, että jokaisella kansalliseen vähemmistöön kuuluvalla henkilöllä on oikeus tunnustaa uskontoaan tai uskoaan sekä perustaa uskonnollisia laitoksia, järjestöjä ja yhdistyksiä.
Uskonnon ja omantunnon vapaus
Suomen perustuslaki takaa jokaiselle uskonnon ja omantunnon vapauden, johon sisältyy oi- keus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuu- lumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Suomen väestöstä 84,2 % kuuluu evankelis- luterilaiseen kirkkoon, 1,1 % ortodoksiseen kirkkokuntaan ja 1,2 % muihin uskontokuntiin. Uskontokuntiin kuulumattomia on 13,5 %. Peruskouluissa ja lukioissa järjestetään eri uskon- tokuntien mukaista tunnustuksellista uskonnonopetusta.52
Uusi uskonnonvapauslaki
Uusi uskonnonvapauslaki (453/2003), joka korvasi vuonna 1922 annetun uskonnonvapaus- lain, tuli voimaan 1.8.2003. Lain tarkoituksena on turvata perustuslaissa säädetyn uskonnon- vapauden käyttämistä. Uudella lailla on pyritty ajanmukaistamaan uskonnonvapauden käyt- tämistä koskeva lainsäädäntö sekä sisällöllisesti että lainsäädäntöteknisesti.
Uusi laki ei muuttanut evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon erityisasemaa. Samoin rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien asema säilyi peruslähtökohdiltaan entisen kaltai- sena. Uudessa laissa on kuitenkin mm. pyritty väljentämään rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien organisaatiota ja järjestysmuotoa koskevaa sääntelyä niin, ettei se perusteetto- masti vaikeuta järjestäytymistä rekisteröidyksi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi. Lisäksi on ku- mottu eräitä yhdyskuntien toimintaa rajoittaneita säännöksiä (mm. kiinteistön omistamista koskevat rajoitukset, opetusministeriön oikeus tarkastuttaa yhdyskuntia).
Rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan voi perustaa vähintään 20 henkilöä. Uskonnolli- sen yhdyskunnan rekisteröimisestä seuraa tiettyjä etuja, mm. oikeus oman uskonnon opetuk- seen peruskoulussa ja lukiossa, mahdollisuus vihkimisoikeuden saamiseen sekä yhdyskunnan osittainen verovapaus tuloverotuksessa. Rekisteröityminen ei ole kuitenkaan pakollista, vaan uskonnollista toimintaa voi harjoittaa myös esimerkiksi aatteellisen yhdistyksen muodossa tai kokonaan ilman rekisteröitymistä. Uuden uskonnonvapauslain myötä uskonnollisten yhdys- kuntien rekisteröimisestä ja myös niistä pidettävän rekisterin yläpitämisestä huolehtii patent- ti- ja rekisterihallitus.
Uusi laki ei estä henkilöä kuulumasta samanaikaisesti useampaan uskonnolliseen yhdyskun- taan. Uskonnolliset yhdyskunnat päättävät itse, voivatko niiden jäsenet kuulua myös muihin yhdyskuntiin. Myös eroamiseen liittyvästä kuukauden harkinta-ajasta sekä henkilökohtaisesti tehtävän eroamisilmoituksen vaatimuksesta luovutaan. Yhdyskunnasta eroaminen voidaan tehdä esimerkiksi postitse ja se tulee voimaan heti eroamisilmoituksen saavuttua.
Lakiin sisältyy myös eräitä myöhemmin selostettavia muutoksia perusopetus- ja lukiolain us- konnon- ja elämänkatsomustiedon opetusta koskeviin säännöksiin. Nykyiseen tapaan evan- kelis-luterilaisesta ja ortodoksisesta kirkoista säädetään lisäksi asianomaisia kirkkoja koskevis- sa erityislaeissa.
52 Tilastokeskus, väestötilastot 2003.
Hautaustoimilaki
Uskonnonvapauslainsäädännön uudistamisen yhteydessä annettiin lisäksi erillinen hautaus- toimilaki (457/2003), joka tuli voimaan 1.1.2004. Lain mukaan evankelis-luterilaisen seura- kunnan hautausmaat toimivat yleisinä hautausmaina, joilta myös muilla kuin kirkon jäsenillä on oikeus saada hautasija. Vähemmistöjen kannalta merkittävimpiä uudistuksia ovat mm. se, että yleisillä hautausmailla perittävien maksujen tulee olla kirkkoon kuulumattomille samat kuin kirkon jäsenille ja että hautasijan voi pyynnöstä saada erilliseltä tunnustuksettomalta hauta-alueelta. Kirkkoon kuulumattoman tulee pyynnöstä saada hautasija erilliseltä tunnus- tuksettomalta hauta-alueelta. Tämä muutos tulee voimaan 1.1.2007.
Lapsen uskonnollisesta asemasta
Lapsen uskonnollinen asema ei enää lain nojalla automaattisesti määräydy huoltajien uskon- nollisen aseman perusteella, vaan lapsen liittymisestä uskonnolliseen yhdyskuntaan tai siitä eroamisesta päättävät lapsen huoltajat. Muutoksella yhtenäistetään käytäntöjä eri maistraa- teissa ja vahvistetaan myös uskonnollisten yhdyskuntien oikeutta itse päättää jäsenyytensä edellytyksistä ja toisaalta huoltajien oikeutta päättää lapsen uskonnollisesta asemasta.
Huoltajat päättävät lapsen uskonnollisesta asemasta yhdessä. Lapsen syntymän jälkeisessä tilanteessa lapsen huoltajana toimiva äiti voi kuitenkin yksin päättää lapsen liittymisestä us- konnolliseen yhdyskuntaan, jolleivät huoltajat pääse yksimielisyyteen lapsen uskonnollisesta asemasta. Samansuuntaiset, lapsen äitiä suosivat olettamat sisältyvät myös edeltäneeseen us- konnonvapauslakiin (267/1922) sekä nimilakiin (694/1985), jonka mukaan lapsen su- kunimeksi tulee äidin sukunimi, jolleivät vanhemmat ole määräajassa ilmoittaneet, kumman vanhemman sukunimen lapsi saa.
Lapsen äidin tulisi tällöin tehdä lapsen liittymistä koskeva ilmoitus asianomaiselle yhdyskun- nalle vuoden kuluessa lapsen syntymästä. Poikkeussääntö koskee vain lapsen syntymän jäl- keistä tilannetta, jolloin lapsen uskonnollisesta asemasta ei vielä ole tehty ratkaisua. Kaikista myöhemmistä muutoksista lapsen uskonnolliseen asemaan sen sijaan päättävät huoltajat yh- dessä.
Uskonnonvapauskomitean mietinnöstä53 poiketen laissa ei rajoiteta sitä, mihin uskonnolli- seen yhdyskuntaan huoltajat voivat lapsen liittää. Komitean ehdotuksen mukaan lapsi olisi voitu liittää vain sellaisen yhdyskunnan jäseneksi, johon huoltajat tai joku huoltajista kuuluu. Tästä lähtökohdasta olisi komitean ehdotuksen mukaan voinut poiketa, jos tällä olisi turvattu lapsen mahdollisuus saada hänen aikaisemmin saamaansa uskonnollista kasvatusta vastaavaa kasvatusta tai jos lapsi asuu pysyvästi muualla kuin huoltajansa luona. Sen arvioiminen, täyt- tyvätkö näiden poikkeussäännösten edellytykset, olisi jäänyt viime kädessä maistraatille. Käy- tännössä maistraattien mahdollisuudet selvittää esimerkiksi lapsen aikaisemmin saaman us- konnollisen kasvatuksen sisältöä olisivat kuitenkin olleet varsin rajoitetut. Voidaankin arvioi- da, että lapsen huoltajilla on tällaisissa tilanteissa maistraatteja paremmat edellytykset arvioi- da, vastaako lapsen liittäminen yhdyskuntaan huoltajien asemasta poiketen kyseisessä tapauk- sessa lapsen etua.
Päättäessään lapsen uskonnollisesta asemasta tai harkitessaan suostumuksen antamista 15 vuotta täyttäneen lapsen uskonnollisen aseman muuttamiseen huoltajien harkintaa ohjaavat myös lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa (361/1983) säädetyt lapsen huollon tavoitteet. Lähtökohtana on lapsen tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin tur-
53 Uskonnonvapauskomitean mietintö. Komiteanmietintö 2001:1. Opetusministeriö 2001.
vaaminen lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toiveiden mukaisesti. Xxxxxx liittämistä sellaisen yhdyskunnan jäseneksi, johon hänellä ei ole luontevia yhteyksiä, ei yleensä voida pitää näiden tavoitteiden mukaisena.
Koska uskonnollisesta asemasta päättäminen on katsottu edellyttävän yksilöltä erityisen suur- ta harkintaa ja kypsyyttä, voi henkilö päättää uskonnollisesta asemastaan itsenäisesti vasta 18 vuotta täytettyään ja huoltajien suostumuksella 15 vuotta täytettyään. Näiltä osin ikärajat säi- lyvät ennallaan. Lapsen uskonnollisen aseman pysyvyyden ja myötämääräämisoikeuden tur- vaamiseksi alle 15-vuotiaan puhevaltaa on lisätty siten, että 12 vuotta täyttäneen uskonnolli- sen aseman muuttaminen on mahdollista vain hänen suostumuksellaan.
Uskonnonopetuksesta
Uusi laki ajanmukaistaa perusopetuksessa ja lukiossa annettavaa uskonnonopetusta kokevaa lainsäädäntöä, jotta se vastaisi paremmin perustuslain säännöksiä uskonnon ja omantunnon vapaudesta. Uskonnonopetuksessa on kysymys ensisijaisesti oppilaiden oikeuksien eikä us- konnollisten yhdyskuntien etujen turvaamisesta. Tavoitteena on myös parantaa oppilaan tai opiskelijan mahdollisuuksia saada oman uskontonsa mukaista uskonnonopetusta ja silloin, kun oppilaan tai opiskelijan oman uskonnon mukaista uskonnonopetusta ei järjestetä, muuta katsomusopetusta. Se pyrkii myös selkeyttämään koulun toiminnan piirissä järjestettäviä us- konnon harjoittamiseksi katsottavia tilaisuuksia ja menoja koskevia säännöksiä.
Osallistumisesta uskonnonopetukseen säädetään perusopetuslain (628/1998) ja lukiolain (629/1998) uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetusta koskevissa säännöksissä. Säännök- sissä käytetty ilmaus "oppilaan oman tunnustuksen mukainen uskonnonopetus" korvattiin uskonnonopetuksen nykyistä sisältöä ja järjestämistapaa paremmin kuvaavalla ilmauksella "oppilaan oman uskonnon opetus".
Tämä ei edellyttänyt muutoksia uskonnon opetuksen nykyisiin sisältöihin. Myös oppilaan oikeus ja velvollisuus osallistua oman uskontonsa tai elämänkatsomustiedon opetukseen säi- lyi pääosin nykyisellään. Evankelis-luterilaista ja ortodoksista uskonnonopetusta antavalta opettajalta ei enää edellytetä asianomaisen kirkon jäsenyyttä.
Oppilaiden enemmistön mukaiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumattomia ei enää erikseen vapauteta enemmistön uskonnon opetuksesta, vaan yhdyskuntaan kuulumaton op- pilas osallistuu mainittuun opetukseen vain, jos hän siihen erikseen ilmoittautuu. Samalla us- konnon ja elämänkatsomustiedon opetusta koskeviin säännöksiin on tehty eräitä pienempiä muutoksia.
Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvallekin on tullut mahdolliseksi osallistua elämänkatso- mustiedon opetukseen silloin, kun hänen oman uskontonsa mukaista uskonnon opetusta ei järjestetä. Myös sellaisten oppilaiden ja opiskelijoiden, jotka eivät kuulu mihinkään uskonnol- liseen yhdyskuntaan, mutta joiden uskonnollinen katsomus on kasvatuksen tai kulttuuritaus- tan perusteella ilmeinen, mahdollisuuksia saada oman uskontonsa mukaista opetusta on pa- rannettu.
Perusopetuslaissa (13 §; 454/2003) on uskonnonvapauslain perusteluihin viitaten luovuttu uskontokunnan käsitteestä ja korvattu se käsitteellä ”uskonnollinen yhdyskunta”. Muutos vastaa lain nykyistä soveltamiskäytäntöä. Pykälästä on uskonnonvapauslain perusteluissa se- lostetuista syistä poistettu viittaukset uskonnonvapauslain säännöksiin, jotka koskevat oppi- laan vapauttamista uskonnon opetuksesta.
Oppilaan huoltajalla on oikeus valita, minkä uskonnon opetukseen oppilas osallistuu, jos op- pilas kuuluu samanaikaisesti useampaan kuin yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan. Säännös on tarpeen, koska uudessa uskonnonvapauslaissa ei säädetä kieltoa kuulua samanaikaisesti useampaan uskonnolliseen yhdyskuntaan, vaan asia on jätetty uskonnollisten yhdyskuntien itsensä ratkaistavaksi. Uskonnonvapauslain mukaan vanhassa uskonnonvapauslaissa säädet- tyä kieltoa kuulua samanaikaisesti useampaan uskonnolliseen yhdyskuntaan sovelletaan kui- tenkin kolmen vuoden ajan lain voimaantulosta. Näin ollen pykälässä säädetty huoltajan va- lintaoikeuskin tulee käytännössä sovellettavaksi vasta mainitun ajan kuluttua.
Pykälään on otettu säännös, jonka mukaan uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvalle oppilaal- le, jolle ei järjestetä hänen oman uskontonsa opetusta, opetetaan huoltajan pyynnöstä elä- mänkatsomustietoa. Edeltäneen lain mukaan johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluva oppilas ei lainkaan voinut osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen. Tätä pidettiin epä- kohtana, koska oppilas ei ole näissä tilanteissa voinut saada koulussa mitään katsomusope- tusta: oppilaalle ei ole järjestetty oman uskontokuntansa opetusta esimerkiksi silloin, kun opetuksen järjestämisvelvoitteen edellytykseksi säädetty kolmen oppilaan raja ei täyty. Pykä- lässä tarkoitetut elämänkatsomustiedon opetusta pyytävät uskonnolliseen yhdyskuntaan kuu- luvat oppilaat otetaan huomioon arvioitaessa koulutuksen järjestäjän velvollisuutta järjestää elämänkatsomustiedon opetusta.
Pykälässä säädetään myös poikkeuksesta periaatteeseen, jonka mukaan oppilaan osallistumi- nen uskonnon opetukseen määräytyy uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyyden perusteella. Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumaton oppilas voi osallistua myös sellaiseen koulutuksen järjestäjän järjestämään uskonnon opetukseen, joka opiskelijan saaman kasvatuksen ja kult- tuuritaustan perusteella ilmeisesti vastaa hänen uskonnollista katsomustaan. Tältä osin käy- täntöä on jo eräissä kunnissa noudatettu. Säännös tulee käytännössä sovellettavaksi esimer- kiksi maahanmuuttajiin, jotka ovat ortodokseja tai muslimeja. Maahanmuuttajat eivät usein liity mihinkään Suomessa rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan, vaikka heidän uskon- nollinen katsomuksensa olisikin tiedossa. Koska koulutuksen järjestäjän velvollisuus järjestää muuta kuin oppilaiden enemmistön mukaista uskonnon opetusta ei saa jäädä tulkinnanvarai- seksi, ei 6 momentissa mainittuja oppilaita oteta huomioon arvioitaessa koulutuksen järjestä- jän velvollisuutta järjestää mainittua opetusta.
Lukiolakiin (9 §; 455/2003) tehtiin vastaavat muutokset kuin edellä selostettuun perusope- tuslain 13 §:ään. Lukiossa puhevaltaa uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetukseen liitty- vissä asioissa käyttäisi huoltajan sijasta opiskelija. Tämä vastaa koulutuslainsäädännön yleistä lähtökohtaa, jonka mukaan lukiossa opiskelija itse käyttää puhevaltaa opintojaan koskevissa asioissa.
Etnisten suhteiden neuvottelukunta on tukenut uskonnonvapauslain uudistusta ja muistutta- nut, että yhä suurempi osa maahanmuuttajaoppilaista lukeutuu perheisiin, jotka tunnustavat muita kuin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon oppeja. Uudistuksella on suuri merkitys maahanmuuttajaperheiden kotouttamisprosessissa ja maahanmuuttajalasten koulumenestyk- sessä.
Evankelis-luterilainen kirkko ja vähemmistöt
Suomen ruotsinkielistä väestönosaa varten on oma hiippakunta, Porvoon hiippakunta (Borgå- stift). Ruotsinkieliset seurakunnat sekä kaksikieliset seurakunnat, joissa jäsenistön enemmistö on ruotsinkielinen, kuuluvat Porvoon hiippakuntaan. Nämä toimivat samoin edellytyksin kuin suomenkieliset seurakunnat ja hiippakunnat. Kaikki kirkolliset kirjat ovat myös mo- lemmilla kielillä.
Kirkkohallitus toimii kaksikielisenä virastona. Esimerkiksi kirkkohallituksen yleiskirjeet, kir- kolliskokoukselle tehtävät esitykset ja aloitteet sekä valiokuntien mietinnöt ja Kirkon sopi- musvaltuuskunnan työ- ja virkaehtosopimukset laaditaan sekä suomen- että ruotsinkielellä. Tiedottamista ja neuvontaa hoidetaan myös ruotsin kielellä. Tarkoituksena on myös perustaa kirkkohallitukseen erillinen ruotsinkielinen toiminnallinen yksikkö, johon siirrettäisiin nykyi- sen Stiftsrådet i Borgå-stift nimisen toimintayksikön sekä osa Porvoon tuomiokapitulin hoita- mia tehtäviä.
Ahvenanmaan seurakunnilla on kirkkolain mukaan yksi maallikkoedustaja kirkolliskokouk- sessa. Ahvenanmaan edustajan valitsevat maakunnan seurakuntien kirkkovaltuustot.
Kirkkolaki (1054/1993) sisältää lukuisia kielisäännöksiä. seurakunnasta ja sen jäsenistä, seu- rakuntajaosta, seurakunnan ja seurakuntayhtymän kielestä, seurakunnan kuulumisesta hiip- pakuntaan, toiminnassa käytettävästä kielestä sekä viranhaltijoista ja työntekijöistä. Kirkko- lain kielisäännökset huomioivat myös saamen kielen. Oulun hiippakunnan tuomiokapituli ja ne seurakunnat, jotka kuuluvat kokonaan tai osittein saamelaisten kotiseutualueeseen, nou- dattavat saamen kielilakia. Saamelaisten kotiseutualueelle voidaan perustaa kaksikielinen suomalais-saamelainen seurakunta ja kirkkolaissa todetaan, että saamelaisten kotiseutualueel- la seurakunnan toimintaa on järjestettävä ja seurakunnan jäseniä palveltava myös saamen kie- lellä.
Evankelis-luterilainen kirkko kiinnittää jatkuvasti huomiota saamenkielisten kirkollisiin tar- peisiin ja osoittaa sitä varten myös huomattavasti varoja. Saamelaisten kotiseutualueen seura- kunnissa jumalanpalvelukset ja kirkolliset toimitukset tarjotaan myös pohjoissaameksi ja ina- rinsaameksi. Suomalais-saamelaista seurakuntaa ei ole perustettu, vaan toiminta on hoidettu muiden saamelaisuutta tukevien säännösten avulla. Kirkollisiin vaaleihin toimitetaan materi- aalia myös pohjoissaameksi ja inarinsaameksi.
Saamelaisten kirjallisuus on syntynyt alun perin kirkollisista tarpeista. Vanhin saamenkielinen jumalanpalvelusmateriaali ilmestyi eteläsaamen kielialueella jo 1600-luvulla. Pohjoissaamen kielialueella on saamelaisten jokapäiväisessä käytössä yhä edelleen mm. vanha saamenkielinen virsikirja Sálbmakirje, joka ilmestyi ensimmäisen kerran jo 1897. Se sisältää myös jumalanpal- velusjärjestyksen sekä evankeliumi- ja rukouskirjan. Niitä käytetään edelleen virsien ohella yleisesti.
Vuosien saatossa saamenkielisiä kirkollisia kirjoja on uudistettu ja toimitettu. Viimeisimpänä toimitetut saamenkieliset jumalanpalveluskirjat on otettu käyttöön elokuussa 2002. Raamat- tua on käännetty pohjoissaameksi yhteispohjoismaisena hankkeena vuodesta 1986. Uuden testamentin käännös valmistui 1986. Vuonna 1998 aloitettiin Vanhan testamentin kielellisen uudistamisen suunnittelu ja projektivalmistelut. Vanhan testamentin kielellinen uudistaminen edesauttaa saamenkielisen väestön mahdollisuuksia saada kirkolliset palvelut omalla kielel- lään. Kirkolliskokous on myöntänyt vuodesta 1998 alkaen vuosittain € 26 000 euron avus- tuksen uudistustyöhön. Suomen evankelis-luterilainen kirkko on hankkeessa mukana myös tulevina vuosina.
Saamelaisten asema evankelis-luterilaisessa kirkossa kohentui tuntuvasti vuonna 2000, jolloin saamelaiset saivat uuden kirkkolain mukaisesti ensimmäistä kertaa valita saamelaiskäräjien kautta oman maallikkoedustajansa ja kaksi varaedustajaa kirkon ylimpään elimeen, kirkolliskokoukseen. Saamelaisten edustajalla on ollut vuoden 2004 alusta äänioikeus Oulun hiippakunnan piispan sekä arkkipiispan vaalissa.
Suurin osa Suomen romaneista kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Kirkkohallituksessa toimii Kirkko ja romanit -työryhmä, jonka tehtävänä on kirkon ja romaaniväestön yhteyksien kehittäminen toimien rasismia ja syrjintää vastaan. Tämän työn tuloksena on mm. käännetty
jumalanpalveluksiin liittyviä tekstejä romanikielelle. Tällä hetkellä romanikielelle on käännetty kolme evankeliumia. Kirkon keskusrahaston vuoden 2004 talousarviossa on varattu varat Katekismuksen kääntämiseksi romanikielelle.
Ortodoksinen kirkkokunta ja vähemmistöt
Suomen ortodoksisessa kirkossa on noin 300 - 400 henkeä käsittävä pääosin Inarin kunnassa asuva koltansaamen kieltä puhuva saamelaisvähemmistö. Koltat kuuluvat Lapin ortodoksi- seen seurakuntaan, jonka keskuspaikkana on Rovaniemi, mutta kolttien hengellistä hoitoa varten Inariin on sijoitettu matkapappi ja koltankielinen kanttori. Uusi kielilaki koskee myös ortodoksisen kirkkokunnan Oulun hiippakunnan kansliaa sekä Lapin seurakuntaa.
Kirkollishallitus on tukenut ja ollut mukana kirkollisen kirjallisuuden kääntämisessä kolt- tasaamen kielelle. Aikaisemmin kolttasaamen kielelle on käännetty mm. Xxxxxxxxxxx xxxxxx- xxxxx sekä rukouskirja.
Jumalanpalveluksia on toimitettu suomen kielellä, mutta papisto on käyttänyt osittain myös kolttasaamen kieltä. Xxxxxxxx ja kuoro ovat käyttäneet enemmänkin kolttasaamea. Uusi litur- giakäännös edesauttaa kolttasaamen käyttämistä liturgioissa. Yleisradion kautta on välitetty joitakin kolttasaamenkielisiä jumalanpalveluksia ja hartaushetkiä.
Kirkkokunta on uudistamassa sähköistä viestintää ja tiedotustoimintaa. Syksyllä 2002 julkais- tu Internet -sivusto tullaan toimittamaan suomen lisäksi myös osittain käännettynä ruotsiksi, englanniksi, venäjäksi, kreikaksi ja kolttasaameksi.
Saamelaiskäräjät on esittänyt kolttasaamelaisten edustajan saamista ortodoksisen kirkkokun- nan kirkolliskokoukseen. Aloitetta käsitellään kirkolliskokouksessa vuoden 2004 aikana.
Suomen ortodoksisessa kirkkokunnassa on pienehkö ruotsinkielinen vähemmistö, joka asuu pääosin Helsingin hiippakunnan alueella ja josta enin osa asuu Helsingin seurakuntaan kuu- luvalla pääkaupunkiseudulla. Helsingin ortodoksinen seurakunta järjestää säännöllisesti ruot- sinkielisiä jumalanpalveluksia ja muuta seurakuntatoimintaa ruotsin kielellä. Seurakunnan papistolla ja kanttoreilla on riittävästi ruotsin kielen taitoa. Ortodoksiset jumalanpalvelusteks- tit on pääosin käännetty ruotsin kielelle.
Helsingin ortodoksisen seurakunnan julkaisemassa Ortodoksiviesti -seurakuntalehdessä on ruotsinkielisiä uutisia sekä muita kirjoituksia. Yleisradio välittää jumalanpalveluksia ja harta- ushetkiä ruotsiksi.
Suomen ortodoksisessa kirkossa on ollut vanhastaan venäjänkielinen vähemmistö, joka asuu etupäässä Helsingin hiippakunnan alueella, valtaosa Helsingin ortodoksiseen seurakuntaan kuuluvalla pääkaupunkiseudulla. Viime vuosina Suomeen on muuttanut paljon venäläisiä, joista monet ovat liittyneet Suomen ortodoksiseen kirkkoon.
Helsingissä ortodoksisen seurakunnan lisäksi myös muissa seurakunnissa toimitetaan sään- nöllisesti kirkkoslaavinkielisiä jumalanpalveluksia ja kirkollisia toimituksia. Venäjän kieltä tai- tava papisto on hoitanut venäjänkielisten seurakuntalaisten sielunhoidon. Helsingin seura- kuntaan on palkattu venäjänkielinen pappi. Kirkollishallitus on perustanut venäjänkielisen papin toimen palvelemaan maahan muuttavaa venäjänkielistä väestöä.
Suomessa on tarjolla laaja kirkkoslaavinkielinen jumalanpalveluskirjallisuus.
Mainitussa Ortodoksiviesti -lehdessä on säännöllisesti uutisia ja kirjoituksia venäjän kielellä. Myös muissa seurakunnallisissa julkaisuissa on venäjänkielistä materiaalia. Helsingin orto- doksinen seurakunta ilmoittaa toiminnastaan myös laajalevikkisessä Spektr -lehdessä.
Evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan julkinen rahoitus
Neuvoa-antava komitea on kiinnittänyt huomiota siihen, että ainoastaan evankelis- luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkkokunta saavat toimintaansa julkista rahoitusta. Evankelis-luterilaisen kirkon kirkkohallitus painottaa tältä osin, että julkinen rahoitus on hy- vin perusteltua ottaen huomioon, että evankelis-luterilainen kirkko hoitaa paitsi hautaustoin- ta ja väestökirjanpitoon liittyviä lakisääteisiä velvollisuuksia paljon yhteiskunnan kannalta tär- keitä tehtäviä liittyen mm. lapsi- ja nuorisotyöhön, diakoniatyöhön sekä kulttuurisesti ja his- toriallisesti arvokkaiden rakennusten ylläpitoon. Kirkko on pitänyt oikeutta yhteisövero- osuuteen hyvin toimivana rahoitusmuotona.
Valtio on ilmoittanut tavoitteekseen korvata yhteisövero-osuutta suoralla valtionapujärjes- telmällä. Uutta uskonnonvapauslakia valmistellut komitea ehdotti, että valtion talousarvioon otettaisiin vuosittain määräraha, josta voitaisiin myöntää valtionavustusta rekisteröidyille us- konnollisille yhdyskunnille. Komitean ehdotusten jatkovalmistelun yhteydessä päädyttiin kui- tenkin tarkastelemaan laajempaa uudistusta, jossa kirkkojen saamasta yhteisövero-osuudesta luovuttaisiin kokonaan. Tätä mallia selvittämään asetettiin työryhmä, jonka ehdotus54 valmis- tui keväällä 2002. Mietinnössään työryhmä ehdottaa, että kirkon yhteisövero-osuus korvattai- siin lakisääteisellä valtionavulla. Tämän määrä määriteltäisiin laissa ja se olisi indeksisidonnai- nen. Valtionapua on perusteltu kirkon yhteiskunnallisilla tehtävillä, erityisesti hautausmaiden ylläpitoon ja väestökirjanpitoon liittyvillä lakisääteisillä velvollisuuksilla. Ortodoksisen kirkon ja valtion taloudellisia suhteita työryhmä ehdotti tarkasteltavaksi kokonaisuutena ortodoksista kirkkoa koskevan lainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä. Rekisteröityjen uskonnol- lisia yhdyskuntia tuettaisiin työryhmän ehdotuksen mukaan harkinnanvaraisella valtionavus- tuksella, jonka mitoituksessa ja jakamisessa lähtökohtana olisi yhdyskunnan jäsenmäärä. Toistaiseksi ei ole tehty päätöksiä siitä, toteutetaanko työryhmän ehdottamaa, vaan asiasta käydään parhaillaan yksityiskohtaisia neuvotteluja.
9 ARTIKLA
1. Sopimuspuolet sitoutuvat tunnustamaan, että jokaisen kansalliseen vähemmistöön kuuluvan henkilön oikeus sananvapauteen sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia vähemmistökielellä viranomaisten siihen puuttumatta sekä alueellisista rajoista riippumatta. Sopimuspuolten tulee oikeusjärjestelmänsä puitteissa varmistaa, että kansalliseen vähemmistöön kuuluvia henkilöitä ei syrji- tä viestintävälineiden käytössä.
2. Edellä oleva 1 kappale ei estä sopimuspuolia ilman syrjintää ja puolueettoman perustein tekemästä radio-
, televisio- ja elokuvayhtiöitä luvanvaraisiksi.
3. Sopimuspuolet eivät estä kansallisiin vähemmistöihin kuuluvia henkilöitä perustamasta ja käyttämästä painettuja viestintävälineitä. Radio- ja televisiolähetyksiä koskevassa lainsäädännössä ne mahdollisuuksien mukaan ja 1 kappaleen määräykset huomioon ottaen takaavat, että kansallisiin vähemmistöihin kuuluville henkilöille suodaan mahdollisuus omien viestintävälineiden perustamiseen ja käyttöön.
54 Seurakuntien yhteisövero-osuuden korvaamista selvittävä työryhmä. Valtiovarainministeriön työryhmämuis- tioita 9/2002.
4. Sopimuspuolet ryhtyvät oikeusjärjestelmiensä puitteissa riittäviin toimenpiteisiin helpottaakseen kansalli- siin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden pääsyä käyttämään viestintävälineitä sekä edistääkseen suvait- sevuutta ja salliakseen kulttuurisen moniarvoisuuden.
Sananvapaus ja painovapaus
Suomen perustuslaki takaa kaikille kansalaisille sananvapauden (12 §, 731/1999). Sananva- pauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä anne- taan lailla.
Uusi laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä (460/2003) tuli voimaan 1.1.2004. Lailla korvattiin painovapauslaki ja radiovastuulaki. Xxxx mukaan oikeusministeriölle kuulu- nut painokannevalta siirrettiin valtakunnan syyttäjälle, jolloin valtakunnan syyttäjä sai merkit- tävän uuden välineen vähemmistöjen oikeuksien turvaamiseen. Valtakunnansyyttäjä päättää syytteen nostamisesta kaikista julkaistun viestin sisältöön perustuvista virallisen syytteen alai- sista rikoksista. Valtakunnansyyttäjän toimivaltaan kuulu myös päättää syytteen nostamisesta tällaiseen rikokseen liittyvästä päätoimittajarikkomuksesta. Uusi sääntely koskee osittain myös Internetiä. Valtakunnansyyttäjänviraston käsityksen mukaan juuri Internetissä tapahtu- van lainvastaisen rasistisen tiedonvälityksen torjuminen tulee olemaan uuden vastuualueen ydinkohta.
Televisio- ja radiotoiminnan yleinen ohjaus ja kehittäminen kuuluvat liikenne- ja viestintämi- nisteriölle. Televisio- ja radiotoiminnan harjoittamiseen maanpäällisessä joukkoviestintäver- kossa tarvitaan valtioneuvostolta haettava toimilupa eli ns. ohjelmistolupa. Toimilupaviran- omaisen tulee toimilupia myöntäessään pyrkiä sananvapauden edistämiseen sekä turvaamaan ohjelmistotarjonnan monipuolisuus sekä yleisön erityisryhmien tarpeet. Lyhytkestoisen (kes- to enintään kolme kuukautta tai viikoittainen kesto enintään neljä tuntia) toiminnan harjoit- tamiseen voi hakea toimilupaa Viestintävirastolta, jonka on lupa myönnettävä, jos ei ole pe- rusteltua syytä epäillä hakija rikkovan voimassa olevaa lainsäädäntöä.
Suomen ensimmäisen määräaikaisraportin laatimisen jälkeen televisio- ja radiolainsäädäntöä on muutettu useaan otteeseen.
Suomessa valtio ei perusta tai omista sanomalehtiä. Kaikilla suomalaisilla on lain turvaama vapaus perustaa sanomalehti. Suomen nykyinen, kansainvälisesti verrattain monipuolinen sanomalehdistö toimii pääsääntöisesti ilman julkista tukea. Valtioneuvosto myöntää vuosit- tain hakemusten perusteella avustusta sanomalehtien kuljetus-, jakelu- ja muiden kustannus- ten alentamiseksi. Tukea voidaan käyttää myös sanomalehdistön kehittämishankkeisiin.
Opetusministeriö myöntää vuosittain valtionavustuksia vähemmistökulttuurien tukemiseen ja rasismin vastaiseen työhön. Ministeriöllä on käytössään eräitä tukimomentteja vähemmis- tökielisen painetun median osalta.
Vähemmistökulttuurit Yleisradio Oy:n ohjelmistossa
Yleisradio Oy:n kokonaisohjelmisto niin radiossa kuin televisiossa sisältää Yleisradion perus- tehtävän mukaisesti mittavan osan erilaisia, vähemmistöjä palvelevia ohjelmia. Kansainväli- syys ja sen myötä kulttuurinen moniarvoisuus näkyy niin ikään korostetusti Yleisradion ka- navien ohjelmistoissa. Yleisradio on mm. keväällä 2002 perustanut toimialajohtajan johtaman erityisen moninaisuusfoorumin edistämään ohjelmatoiminnan moninaisuuden edelleen kehit- tämistä.
Laki Yleisradio Oy:stä (1380/1993) sisältää vähemmistöjä koskevia määräyksiä sekä yhtiön toiminnan että sen hallinnon osalta. Julkisen palvelun yleisradiotoimintaa harjoittavan yhtiön toiminnan tulee lain 7 §:n mukaan julkisen palvelun erityisinä tehtävinä:
− tukea toimivaa kansanvaltaa tarjoamalla yhteiskunnallisista kysymyksistä monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja, myös vähemmistöryhmille ja erityisryhmille; ja
− kohdella ohjelmatoiminnassa yhtäläisin perustein suomen - ja ruotsinkielisiä kansalai- sia ja tuottaa palveluja saamen, romanin ja viittomakielellä sekä soveltuvin osin muille kieliryhmille.
Yleisradiosta annetun lain 6 § sisältää määräyksen, jonka mukaan yhtiön hallitus on valittava siten, että se edustaa molempia kieliryhmiä ja riittävää asiantuntemusta lain 7 §:n mukaisten julkisen palvelun tehtävien hoitamisessa. Näin ollen laki velvoittaa Yleisradio Oy:n hallituk- sen valittavaksi niin, että hallituksen jäsenet ovat kykeneviä huolehtimaan sekä alueellisten tai vähemmistökielten että väestönryhmien eduista julkisen palvelun lähetystoiminnassa.
Suomen ensimmäisen määräaikaisraportin laatimisen jälkeen lakia Yleisradio Oy:stä on muu- tettu kolme kertaa (37/2000, 492/2002 ja 396/2003). Muutokset eivät ole vaikuttaneet Yleis- radio Oy:n julkisen palvelun tehtäviin vähemmistökielten osalta.
Liikenne- ja viestintäministeriö on asettanut parlamentaarisen työryhmän, jonka tehtävänä on pohtia julkisen palvelun lähetystoimintaa sekä Yleisradio Oy:n hallinnon uudistamista. Työ- ryhmän on määrä antaa loppuraporttinsa syyskuussa 2004.
Ruotsinkielinen ohjelmatoiminta ja lehdistö
Yleisradio Oy:n ruotsinkielinen toiminta on organisoitu omaksi ruotsinkieliseksi toimialak- seen, johon kuuluvat ruotsinkielinen radiotoiminta (Finlands Svenska Radio, FSR) ja televisio- toiminta (Finlands Svenska Television, FST) sekä toimialan yhteiset toiminnot. Yksikön johtaja on yhtiön hallituksen jäsen. Yksikön tehtävänä on palvella ensisijaisesti ruotsinkielistä yleisöä valtakunnallisella televisio-ohjelmistollaan sekä Yleisradion kahdella analogisella tv-kanavalla että elokuussa 2001 käynnistyneellä digitaalisella ruotsinkielisellä YLE FST-kanavallaan. Di- gitaalisen televisiokanavan ohjelmistosta osa lähetetään myös analogisesti. Lisäksi Yleisradio tekstittää osan suomenkielisistä tv-ohjelmista ruotsiksi.
Yleisradion ruotsinkielisten tv-lähetysten kokonaislähetystuntimäärä nousi vuonna 2003 yli 2 000 tuntiin. Lisäksi ruotsinkielistä yleisöä palvellaan kahdella radiokanavalla (Radio Vega ja Radio Extrem) vajaan 20 000 tunnin radio-ohjelmistolla. Yleisradio lähettää myös alueellisia ruotsinkielisiä radiolähetyksiä viidellä ruotsinkielisen väestön asuttamalla alueella.
Yleisradio tuottaa ruotsinkielistä yleisöä varten ruotsinkielisiä teksti-tv ja Internet -palveluja sekä välittää toimiluvan haltijana maanpäällisessä verkossa naapurimaa Ruotsin televisioyhti- ön tv-lähetyksiä Suomen ruotsinkieliselle alueelle.
Digitaalisten radio- ja televisiopalvelujen myötä yhtiön ruotsinkielistä toimintaa on parannet- tu vuosina 2001–2002 mm. toteuttamalla ruotsinkielinen prime time -palvelukokonaisuus tele- visioon omine pitkine uutislähetyksineen sekä kehitetty ruotsinkielisen radiotoiminnan digi- taalisia ruotsinkielisiä palveluja mm. opetusohjelmistojen osalta.
Suomessa ilmestyy lukuisia ruotsinkielisiä päivä- ja aikakausilehtiä.
Saamenkieliset radio- ja televisiopalvelut sekä lehdistö
Suomen saamenkielisestä mediasta voidaan yleisesti todeta, että radiolla on edelleen merkit- tävin rooli uutismedian osalta. Jo vuodesta 1947 toiminut Saamen radio (Sámi Radio) lähetti vuonna 2003 yli 2 000 tuntia radio-ohjelmaa kolmella eri saamen kielellä eli pohjoissaameksi, inarinsaameksi ja koltansaameksi Pohjois-Suomen alueella omalla kanavallaan. Osa ohjelmis- tosta tuotetaan yhteistyössä Norjan ja Ruotsin saamelaisradioiden kanssa.
Saamen radio lähettää arkipäivisin noin kymmenen tuntia ohjelmaa pohjoissaamen kielellä. Ohjelmistotarjonnassa on myös säännöllisesti joitakin koltan- ja inarinsaamenkielisiä lähetyk- siä. Saamen radion ohjelmistoon kuuluvat uutisten ohella ajankohtaisohjelmat sekä eri koh- deryhmille, kuten nuorille, kohdennetut erityisohjelmat. Saamen radiolla on tärkeä rooli myös kulttuurin saralla. Esimerkkinä mainittakoon, että ohjelmissa soitetaan saamenkielistä tai yleensä alkuperäiskansojen musiikkia. Uutena kehityshankkeena Saamen Radio on aloitta- nut saamenkielisten lastenohjelmien tuottamisen keväällä 2002. Viikoittain lapsille suunnat- tua ohjelmaa tulee 25 minuuttia.
Yleisradion Saamen Radio tuottaa myös omia saamenkielisiä Internet-palveluja. Yksikkö käynnisti syksyllä 1999 EU-kehityshankkeena saamenkieliset teksti-tv -lähetykset.
Yleisradio tuli mukaan pohjoismaiden yleisradioyhtiöiden (Ruotsi, Norja, Suomi) yhteistyös- sä tuottamien päivittäisten saamenkielisten tv-uutislähetysten toteutukseen vuoden 2002 alusta. Saamenkieliset uutiset TV-uddasat -lähetykset esitetään Suomen saamelaisalueella ana- logisessa TV1:n verkossa, valtakunnallisesti digitaalisessa YLE 24 -uutis- ja ajankohtaiskana- valla sekä lisäksi Internetissä.
Säännöllisten saamenkielisten televisio-ohjelmien joukossa ei ole erikseen lapsille suunnattuja ohjelmia. Xxxxxx Xxxxxxxxxx (NRK) lähettää lapsille suunnattuja saamenkielisiä televisio- ohjelmia kaksi kertaa viikossa. Norja Yleisradio on tarjonnut näitä ohjelmia myös Suomeen, mutta toistaiseksi Suomen Yleisradio ei ole aloittanut erikseen lapsille suunnattujen saamen- kielisten televisio-ohjelmien lähettämistä. Xxxxxxxx suunnatuilla saamenkielisillä televisio- ohjelmilla olisi merkittävä rooli saamen kielen edistämisen ja aseman kannalta.
Lisäksi saamenkielistä kulttuuria ja elämää, ilmiöitä ja tekijöitä on esitelty Yleisradion valta- kunnallisten tv-kanavien ohjelmistossa.
Yleisradion kehittyvän digitaalisen radiotoiminnan myötä saamenkielisten ohjelmien jakelua voidaan laajentaa ja yhteistyötä pohjoiskalotin saamelaisradioiden kesken entisestään kehit- tää.
Sanomalehden perustamisen osalta viitataan edellä olevaan sananvapautta ja painovapautta käsittelevään kappaleeseen. Päivittäistä saamenkielistä sanomalehteä ei vielä ilmesty Suomes- sa. Lainsäädäntö mahdollistaa saamenkielisen lehden perustamisen, mutta käytännössä pe- rustaminen riippuu täysin saamenkielisen väestön aktiivisuudesta ja saatavilla olevista resurs- seista. Ei ole olemassa myöskään mitään esteitä, ettei saamenkieliselle lehdelle voisi hakea valtion myöntämää lehdistötukea.
Saamelaisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen Yleisradiossa
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Xxxxxx Xxxxxx selvitti saamelaiskäräjillä ja Saamen radios- sa syksyllä 2000 suorittamiensa tarkastusten yhteydessä saamelaisten mahdollisuuksia vaikut- taa saamelaisväestöä ja heidän elinolojaan koskevien päätösten valmisteluun ja itse päätök-
sentekoon. Tarkastuksen yhteydessä kävi ilmi, että saamelaisilla ei ole edustusta Yleisradio Oy:n hallintoneuvostossa eikä hallituksessa. Saamelaisradion kehittämistyöryhmä oli ehdot- tanut jo vuonna 1987, että saamelaisväestölle tulisi antaa oikeus nimetä oma edustajansa Yleisradion hallintoneuvostoon55. Eduskunta valitsee Yleisradio Oy:n 21-jäsenisen hallinto- neuvoston. Eduskunnalla on mahdollisuus niin halutessaan valita saamelaisväestön edustaja hallintoneuvostoon, mutta käytännössä tämä on vaikeaa. XXX Xxxxxx otti asian omana aloit- teenaan tutkittavaksi perustellen perustuslain säännösten yleisesti velvoittavan julkista valtaa turvaamaan saamelaisille aiempaa paremmat mahdollisuudet vaikuttaa heitä koskevien asioi- den valmisteluun ja päätöksentekoon.
Perustuslaki, Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet tai yleisradiolain säännökset eivät si- nänsä velvoita Suomen valtiota takaamaan saamelaisille edustusta Yleisradio Oy:n hallinto- neuvostossa tai hallituksessa. Säännösten mukaan tulee taata ruotsinkielisen väestön ja suo- menkielisen väestön tasapuolinen kohtelu eli Yleisradion hallituksessa tulee olla ruotsinkieli- sen väestöryhmän edustajia. Yleisradiolain mukaan hallintoneuvoston jäseniksi on valittava mm. eri yhteiskunta- ja kieliryhmiä edustavia henkilöitä. Käytännössä yhteiskunnassa on mo- nia muitakin ryhmiä esimerkiksi venäjänkieliset, romanit, viittomakieliset ja vammaisryhmät, joilla ei ole hallintoneuvostossa omaa edustajaa. AOA Xxxxxx kuitenkin katsoi, että saamelais- ten rinnastaminen mainittuihin erityisryhmiin ei ole kaikilta osin perusteltua. Saamelaisia on tarkasteltava erityisenä vähemmistönä, jonka asema jossakin määrin poikkeaa muista perus- tuslain 17 §:n 3 momentissa tarkoitetuista ryhmistä. Tämä tarkastelukulma puoltaa saamelais- ten aseman erityistä huomioimista.
XXX Xxxxx Xxxxxxx (apulaisoikeusasiamiehenä 1.10.2001 lähtien) mielestä on syytä pohtia, onko saamelaisten nykyinen vaikutusmahdollisuus Yleisradiossa sopusoinnussa lainsäädän- nön saamelaisille tunnustaman erityisaseman kanssa. Perustuslaki asettaa saamelaiset muihin yleisradiolaissa mainittuihin ryhmiin nähden eri asemaan siinä suhteessa, että saamelaisten oikeudesta käyttää omaa kieltään viranomaisissa tulee säätää lailla. Lisäksi perustuslailla tun- nustetaan saamelaisten asema alkuperäiskansana ja taataan saamelaisille kotiseutualueellaan oikeus kieltään ja kulttuuriaan koskevaan itsehallintoon sen mukaan kuin lailla säädetään. Kulttuurin turvaamisessa radion ja television ohjelmatoiminnalla on AOA Raution mukaan huomattava merkitys.
XXX Xxxxxxx mielestä olisi olemassa oikeudellisiakin perusteita vahventaa saamelaisten edus- tusta Yleisradio Oy:n hallinnossa. Päätöksessään56 AOA Rautio on viitannut mm. YK:n ih- misoikeuskomitean ja puiteyleissopimuksen neuvoa-antavan komitean huomioihin sekä Nor- jan ja Ruotsin myönteisiin esimerkkeihin saamenkielisestä ohjelmatoiminnasta.
Alkuperäiskansojen elokuvakeskus
Vuoden 2004 alussa Lapin lääninhallituksen sivistysosasto myönsi Saamelaiskäräjien Alkupe- räiskansojen elokuvakeskus -hankkeen toteuttamiseen yhteensä noin € 186 000. Rahoitus koos- tuu pääosin (96 %) Euroopan sosiaalirahaston ja valtion opetushallinnon rahoitusosuuksista, lisäksi mukana on kuntarahoitusta. Projekti toteutetaan vuosina 2004–2005.
Projektin tavoitteena on kartoittaa Inariin perustettavan alkuperäiskansojen elokuvakeskuk- sen rahoitusmuodot ja toimintatavat, kehittää saamelaisen mediakasvatuksen opetusmene- telmiä yhteistyössä saamelaisalueen koulujen kanssa sekä luoda pohja saamelaisten elokuvan- tekijöiden yhteistyöverkostolle. Projektin keskeisinä toimenpiteinä on etsiä elokuvakeskuk-
55 Saamelaisradion kehittämistyöryhmän mietintö s. 32. Liikenneministeriön julkaisu 5/87.
56 Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Xxxxx Xxxxxxx päätös 31.12.2003, dnro 112/4/01.
selle rahoittajia ja yhteistyökumppaneita sekä järjestää mediakasvatukseen liittyvää koulutusta saamelaisalueen opettajille ja kulttuurityöntekijöille.
Projektin avulla monipuolistetaan saamelaisalueen elinkeinorakennetta tukemalla elokuva- ja tv-alan tuotantoa, yrittäjiä ja työntekijöitä, tuetaan saamelaislasten ja -nuorten kielen säilymis- tä ja kulttuuri-identiteettiä sekä edistetään saamelaiselokuvantekijöiden ja saamelaisalueella toimivien av-alan yritysten kuten Saamen radion yhteistyötä ja toimintaedellytyksiä.
Romanikieliset radio- ja televisiopalvelut sekä lehdistö
Suomen kuunnelluin radiokanava Yleisradion Radio Suomi lähettää viikoittaisen 12 minuutin mittaisen romanikielisen Romanihelmiä - romano mirits uutis- ja ajankohtaisohjelman, jolla pal- vellaan maan romaniväestöä heidän omalla kielellään. Muu osa romanikulttuuria tai heitä muuten koskettavaa ohjelmistoa lähetetään osana yhtiön suomen- ja ruotsinkielistä radio- ja televisio-ohjelmistoa. Romanikieliset uutiset valtakunnallisessa radioverkossa ovat vaikutta- neet myönteisesti kielen huoltoon ja sanaston modernisoitumiseen samoin kuin kiinnostuk- seen romanikieltä kohtaan. Romaniväestön koulutuspalvelut -yksikkö ja romaniasiain neu- vottelukunta ovat käyneet Yleisradion kanssa neuvotteluja romaneita käsittelevän ohjelma- tuotannon lisäämisestä. Lisäksi romaniasiain neuvottelukunta on painottanut ohjelmien säännöllisyyttä. Vähemmistöille tarkoitetut ohjelmat voivat joutua antamaan tilaa valtakun- nallisesti laajempaa kiinnostusta herättäville ohjelmille.
Säännöllisesti ilmestyvät kolme romanilehteä ovat pääosin suomenkielisiä, joissa romanikieli- siä artikkeleita julkaistaan harvakseltaan. Opetusministeriö on tukenut romanilehtien julkai- semista kulttuurilehtien tukemiseen osoitetusta määrärahastaan.
Venäjänkieliset radio- ja televisiopalvelut sekä lehdistö
Venäjänkielisen median osalta voidaan kertoa tapahtuneen myönteistä kehitystä. Suomen Yleisradio on tuottanut venäjänkielistä ohjelmaa joka päivä 50 minuuttia maaliskuusta 2001 lähtien. Joka ilta lähetetään 45 minuutin venäjänkielinen uutislähetys Helsingin keskipitkältä asemalta Etelä-Suomen alueelle. Lähetys uusitaan myöhemmin samana iltana. Lisäksi lyhen- nelmä lähetyksestä lähetetään päivittäin FM-taajuudella kuuntelijoille Helsingissä, Turussa, Lahdessa ja Kuopiossa. Suppea venäjänkielinen uutislähetys lähetetään päivittäin Radio Suomessa valtakunnallisena lähetyksenä.
Yleisradion omatuottoisen lähetyksen lisäksi, yleisradio releoi BBC World Servicen (Lontoossa ja Moskovassa) ja Golos Rossiin (Moskovassa) venäjänkielisiä lähetyksiä. Useimmat näistä lä- hetyksistä ovat vastaanotettavissa digitaalisesti Helsingin ja Uudenmaan alueella ja jotkut myös FM:llä Helsingin alueella.
Venäjänkielisillä on myös oma radioasemansa Radio Sputnik, joka kuuluu Kaakkois- ja Etelä- Suomessa. Radioasema lähettää vuorokauden ympäri venäjänkielistä ohjelmaa.
Valtioneuvoston on elokuussa 2002 myöntänyt Radio Satellite Finland Oy:lle toimiluvan analo- gisen radiotoiminnan harjoittamiseen sille erikseen osoitetuilla paikkakunnilla ja taajuuksilla (taajuudet ovat Helsingin ja Lappeenrannan välisellä alueella). Toimiluvan ehtojen mukaan ohjelmiston tulee olla pääasiallisesti venäjänkielistä ja sen tulee sisältää uutis- ja ajankohtais- ohjelmia sekä edistää kansalaisten avointa keskustelua. Toimilupa on voimassa vuoden 2006 loppuun. Vuonna 2004 Radio Satellite Finland sain valtionavustusta € 4 000.
Radio Finland/Capital FM -yksikkö tuottaa suomen ja ruotsinkielisiä radiolähetyksiä suomalai- sille ulkomailla sekä ohjelmia Suomesta ulkomaille venäjäksi sekä suppeasti suomalais- ugrilaisilla kielillä.
Opetusministeriö on tukenut venäjänkielisiä julkaisuja, mukaan lukien säännöllisesti ilmesty- vää Spektr-lehteä ja LiteraruS-kirjallisuuslehteä. Spektr on lähes neljän vuoden ajan toiminut suomalais-venäläinen tiedotus- ja informaatiolehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa 20 000 kappaleen painoksena. Lehteä jaetaan ilmaiseksi yli 70 jakelupisteessä. Lehti on suunnattu Suomessa asuville venäjänkielisille ja pyrkii ottamaan huomioon lukijakuntansa tarpeet ilman taloudellisen hyödyn tavoittelua. Syksyllä 2002 Spektr lähetettiin maksutta kaikkiin venäjän- kielisiin talouksiin (noin 18 000 osoitetta). Kampanjan ansiosta lehden tilaajakanta kolmin- kertaistui. Vuonna 2004 Spektr sai valtionavustusta € 14 500. Suomen Venäjänkielisten Yhdistys- ten Liitto on toivonut valtionavustuksen lisäämistä lehden painosmäärän ja jakelun lisäännyt- tyä.
Spektrin ohella Helsingissä ilmestyy toinenkin venäjänkielinen aikakausilehti Novye Rubeži. Lisäksi vuodesta 1993 lähtien on ilmestynyt kaupallinen suomalais-venäläinen ilmaisjakelu- lehti Severnyi torgovyi put - Pietarin kauppatie. Lehti ilmestyy 12 kertaa vuodessa, ja sen painos- määrä on noin 70 000. Venäjänkielisistä lehdistä voidaan mainita myös Tampereen venäläi- sen klubin julkaisema Russkij Svet -lehti. Myös Helsingin juutalaisen seurakunnan HaKehila - lehti julkaisee säännöllisesti venäjänkielisiä kirjoituksia.
10 ARTIKLA
1. Sopimuspuolet sitoutuvat tunnustamaan, että jokaisella kansalliseen vähemmistöön kuuluvalla henkilöllä on oikeus vapaasti ja ilman ulkopuolista puuttumista käyttää vähemmistökieltään yksityisesti ja julkisesti, suullisesti ja kirjallisesti.
2. Alueilla, joilla asuu perinteisesti tai huomattava määrä kansallisiin vähemmistöihin kuuluvia henkilöitä, sopimuspuolet pyrkivät mahdollisuuksien mukaan varmistamaan olosuhteet, joissa vähemmistökieltä voitai- siin käyttää heidän ja hallintoviranomaisten välisissä suhteissa, mikäli he sitä vaativat ja tällainen vaatimus vastaa todellista tarvetta.
3. Sopimuspuolet sitoutuvat takaamaan jokaiselle kansalliseen vähemmistöön kuuluvalle henkilölle oikeu- den saada viipymättä hänen ymmärtämällään kielellä tieto vapaudenriiston syistä ja häneen kohdistetun syytteen sisällöstä ja perusteesta sekä oikeuden puolustaa itseään tällä kielellä, tarvittaessa maksutta tulkin avustamana.
Uusi kielilaki
Uusi kielilaki ja siihen liittyvä lainsäädäntö tuli voimaan 1.1.2004. Uusi laki korvaa vuodelta 1922 peräisin olevan, sisällöllisesti ja lakiteknisesti vanhentuneen kielilain. Kielilaki koskee vain suomen ja ruotsin kieltä, jotka perustuslain mukaan ovat kansalliskieliä ja tällaisina yh- denvertaisia.
Kielilain uudistamisen liittyy vuoden 1995 perusoikeusuudistuksen jälkeiseen, monia perus- oikeuksia koskevien, vanhentuneiden säädösten uudistamiseen. Kielilain uudistaminen sisäl- tyi vuonna 1999 muodostetun pääministeri Xxxxx Xxxxxxxx XX hallituksen hallitusohjelmaan. Kielilain valmistelemiseksi asetettiin laajapohjainen kielilakikomitea, joka työskenteli vuosina 1999–2001. Komitean tuli: 1) arvioida nykyinen kielilaki ja siihen liittyvä lainsäädäntö perus- tuslain perusoikeuksien ja Suomen kansainvälisoikeudellisten velvoitteiden valossa; 2) ehdot- taa käytännön toimenpiteitä kielellisten oikeuksien toteuttamiseksi; sekä 3) selkeyttää Suo- men kansalliskieliä koskeva lainsäädäntö systemaattisesti ja kielellisesti. Kielilakikomitean
mietintö57 lähetettiin laajalle lausuntokierrokselle syksyllä 2001. Mietinnön ja siitä saatujen lausuntojen perusteella oikeusministeriö valmisteli hallituksen esityksen, joka annettiin edus- kunnalle kesäkuussa 200258. Eduskunta hyväksyi uuden kielilain ja siihen liittyvän lainsää- dännön vähäisin muutoksin helmikuussa 2003 ja Tasavallan Presidentti vahvisti lait (423– 433/2003) 6.6.2003.
Koska suomen ja ruotsin kieli perustuslain mukaan ovat kansalliskieliä ja sellaisina oikeudelli- sessa mielessä tasavertaisia, ei tosiasiallisesti vähemmistökielen asemassa olevaa ruotsin kieltä kielilaissa käsitellä vähemmistökielenä. Kielilaki on näin ollen kielineutraali laki, jossa sääde- tään samoista kielellisistä oikeuksista niin suomen- kuin ruotsinkielisellekin väestölle.
Uudella kielilailla turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön kielelliset oikeudet perustus- laissa edellytetyllä tavalla. Laissa korostuu yksilön oikeus omaan kieleensä, joko suomen tai ruotsin kieleen (PL 17 §) osana hyvää hallintoa (PL 21 §), viranomaisten velvollisuus oma- aloitteisesti huolehtia kielellisten oikeuksien toteutumisesta käytännössä sekä molempien kansalliskielten näkyvyydestä viranomaisten toiminnassa. Lain soveltamisala on laaja. Sillä pyritään kokonaisvaltaisesti huolehtimaan siitä, että julkisen vallan velvollisuus turvata pe- rusoikeuksien toteutuminen (PL 22 §) taataan riippumatta siitä, miten hallinnon rakenteet muuttuvat ja mikä taho tuottaa julkisia palveluja. Laki koskee tämän vuoksi tuomioistuinten ja viranomaisten lisäksi annettavan palvelun osalta eräin edellytyksin myös muita kuin viran- omaisia, jotka lain nojalla viranomaisen toimeksiannosta tarjoavat palvelua yleisölle.
Kielilaki sisältää mm. täsmälliset säännökset asian käsittelykielen määräytymisestä eri tilan- teissa, oikeudesta tulkkaukseen ja käännökseen sekä viranomaisten tiedottamisesta molem- milla kielillä.
Kielilaki ei sisällä erityisiä sanktioita siltä varalta, etteivät viranomaiset toteuttaisi kielellisiä oikeuksia lain mukaan. Viranomaisilla on kuitenkin myös kielellisten oikeuksien osalta rikos- lain mukainen virkavastuu. Lain mukaan jokainen viranomainen valvoo lain noudattamista omalla toimialallaan. Oikeusministeriö seuraa kielilain täytäntöönpanoa ja soveltamista sekä antaa suosituksia kansalliskieliä koskevaan lainsäädäntöön liittyvissä kysymyksissä. Tarvitta- essa ministeriö tekee aloitteita ja ryhtyy muihin toimenpiteisiin havaitsemiensa epäkohtien korjaamiseksi. Seurantaan liittyvien tehtävien hoitamista varten oikeusministeriöön perustet- tiin kaksi pysyvää virkaa ja yksi määräaikainen virka.
Oikeusministeriön tueksi seurantatehtävien hoitamiseksi perustettiin kieliasiain neuvottelu- kunta.59 Pysyvänä asiantuntijaelimenä neuvottelukunta seuraa Suomen kielellisten olojenkehi- tystä ja valmistelee toimenpide-esityksiä kansalliskielten käytön ja aseman edistämiseksi ja antaa lausuntoja viranomaisille kielellisiä oikeuksia kokevista kysymyksistä. Neuvottelukunta keskustelee myös muiden kielten asemasta Suomessa ja kuulee tarvittaessa muiden kieliryh- mien edustajia.
Valtioneuvosto antaa kerran vaalikaudessa eduskunnalle kertomuksen kielilain ja muun kieli- lainsäädännön soveltamisesta. Kertomuksessa käsitellään suomen ja ruotsin kielten lisäksi ainakin saamen kieltä, romanikieltä ja viittomakieltä sekä tarpeen mukaan yleisemmin maan kielioloja. Neuvottelukunta avustaa oikeusministeriötä kertomuksen valmistelussa.
Kielilakiin liittyvällä, julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetulla lailla (424/2003) turvataan palvelujen saatavuus suomen ja ruotsin kielellä siten, että vastuu henki- löstön kielitaidosta palvelukseen otettaessa ja kielitaidon ylläpidosta on viranomaisella. Lailla
57 Kielilakikomitean mietintö (KM 2001:3).
58 Hallituksen esitys Eduskunnalle uudeksi kielilaiksi ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi (HE 92/2002 vp.).
59 Valtioneuvoston asetus N:o 433/2004 kielilain täytäntöönpanosta tuli voimaan 15.6.2004.
pyritään kielitaitoa koskevien kelpoisuusvaatimusten joustavaan asettamiseen siten, että kel- poisuusvaatimuksia asetetaan sellaisia tehtäviä hoitaville henkilöille, jotka tosiasiallisesti tar- vitsevat kielitaitoa.
Uudistuksen tavoitteena on perustuslaissa turvattujen kielellisten oikeuksien toteutuminen käytännössä ja näin ollen kielellisen tasavertaisuuden vahvistaminen.
Uusi saamen kielilaki
Saamen kielen käyttämisestä viranomaisissa annettu laki (516/1991) korvattiin 1.1.2004 yhtä aikaa uuden kielilain kanssa voimaan tulleella uudella saamen kielilailla (1086/2003)60.
Saamen kielilakia valmisteltiin virkatyönä oikeusministeriössä saamelaiskäräjien vuonna 2002 oikeusministeriölle tekemän ehdotuksen pohjalta. Ennen hallituksen esityksen antamista sen sisällöstä neuvoteltiin saamelaiskäräjien kanssa.
Uudella saamen kielilailla turvataan perustuslain ja Suomea sitovien kansainvälisten sopimus- ten edellyttämällä tavalla saamelaisten oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuri- aan sekä käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa omaa saamen kieltään, inarin- saamea, koltansaamea tai pohjoissaamea.
Uuden lain viranomaiskohtainen soveltamisala vastaa pääosin aikaisempaa lakia. Paitsi saa- melaisten kotiseutualueella olevia valtionhallinnon ja kunnallishallinnon viranomaisia, laki velvoittaa nykyiseen tapaan myös eräitä kansalaisen oikeusturvan kannalta keskeisiä viran- omaisia tämän alueen ulkopuolella. Uusina viranomaisina lain soveltamisalaan tulivat kolttien kyläkokous ja vähemmistövaltuutettu sekä Paliskuntain yhdistys. Laki velvoittaa lisäksi valti- on liikelaitoksia ja eräin edellytyksin myös muita kuin viranomaisia, jotka viranomaisen toi- meksiannosta tarjoavat yleisölle palvelua saamelaisten kotiseutualueella. Julkisen vallan tehtä- vien ostaminen yksityisiltä ei vaikuta kielellisiin oikeuksiin. Xxxx mukaan viranomaisten on oma-aloitteisesti huolehdittava kielellisten oikeuksien turvaamisesta ja yleisölle suunnatussa tiedottamisessa niiden on käytettävä myös saamen kieltä.
Saamelaisten kotiseutualueella sijaitsevissa valtion viranomaisissa ja kunnallisissa viranomai- sissa asioidessaan saamelaisella on oikeus käyttää valintansa mukaan suomen tai saamen kiel- tä. Näillä viranomaisilla on velvollisuus edistää toiminnassaan saamen kielen käyttämistä. Niiden tulee käyttää myös saamen kieltä kirjallisissa yhteydenotoissa, jotka lähetetään asian- osaiselle tai sille, jolle lain mukaan on ilmoitettava vireillä olevasta tai vireille tulevasta asiasta. Saamen kieltä tulee lisäksi käyttää vastattaessa saamen kielellä toimitettuihin kirjallisiin yhtey- denottoihin. Kunnallisten viranomaisten tulee käyttää suomen kielen ohella harkitsemassaan laajuudessa saamen kieltä sellaisissa pöytäkirjoissa ja muissa asiakirjoissa, joita ei ole annetta- va yksityiselle asianosaiselle ja joilla on yleistä merkitystä. Jos saamenkielisten osuus on suu- rempi kuin yksi kolmasosa kunnan väestöstä, kuten nykyisin Utsjoen kunnassa, saamen kieltä on aina käytettävä tällaisissa asiakirjoissa.
Saamen kielilaissa on säännös saamelaisten kotiseutualueen valtiollisia ja kunnallisia viran- omaisia koskevasta kielitaitovaatimuksesta. Näiden viranomaisten on henkilöstöä palveluk- seen ottaessaan huolehdittava siitä, että henkilöstö kussakin kotiseutualueella sijaitsevassa virastossa pystyy palvelemaan asiakkaita myös saamen kielellä. Niiden on myös koulutusta järjestämällä tai muilla toimenpiteillä huolehdittava siitä, että henkilöstöllä on tehtäviensä edellyttämä saamen kielen taito. Valtion viranomaisten virkamiehillä on oikeus saamelaisten kotiseutualueella saada palkallista virkavapautta saamen kielen taidon hankkimista varten.
60 Hallituksen esitys Eduskunnalle saamen kielilaiksi (HE 46/2003 vp).
Jokainen viranomainen valvoo omalla toimialallaan tämän lain noudattamista. Saamelaiskärä- jät seuraa lain soveltamista ja tarvittaessa antaa suosituksia sekä tekee aloitteita. Saamen kie- len toimiston tulee antaa yhdessä saamen kielineuvoston kanssa vaalikausittain saamelaiskä- räjille kertomus saamen kieltä koskevan lainsäädännön soveltamisesta sekä saamelaisten kie- lellisten oikeuksien toteutumisesta. Kertomus liitetään osaksi saamelaiskäräjien vuosittaista kertomusta valtioneuvostolle.
Saamen kielilaki on käännetty, paitsi perustuslain 51 §:n 2 momentin edellyttämällä tavalla suomen ja ruotsin kielelle, myös inarinsaamen-, koltansaamen- ja pohjoissaamenkielille.
Uusi hallintolaki
Uusi hallintolaki (434/2003) ja laki hallintolainkäyttölain muuttamisesta (435/2003) tulivat voimaan 1.1.2004 . Hallintolailla kumottiin mm. hallintomenettelylaki (598/1982), jonka säännöksiä on selostettu ensimmäisessä raportissa. Asiakkaan oikeudesta käyttää omaa kiel- tään asioidessaan viranomaisessa säädetään suomen ja ruotsin kielten osalta kielilailla ja saa- men kielten osalta saamen kielilailla. Uuden hallintolain mukaan viranomaisen on järjestettä- vä tulkitseminen ja kääntäminen viranomaisen aloitteesta vireille tulevassa asiassa, jos roma- ni- tai viittomakieltä taikka muuta kieltä käyttävä asianosainen ei osaa suomen tai ruotsin kieltä. Asia voidaan tulkita tai kääntää sellaiselle kielelle, jota asianosaisen voidaan todeta asi- an laatuun nähden riittävästi ymmärtävän.
Kielelliset oikeudet esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä
Kuulusteltavan oikeudesta käyttää omaa kieltään esitutkinnassa säädetään esitutkintalaissa 37
§; 427/2003). Suomen, ruotsin ja saamen kielten osalta viitataan kielilakiin ja saamen kielila- kiin. Esitutkintaviranomaisen on huolehdittava tulkkauksesta tai valtion kustannuksella han- kittava tulkki silloin, kun viranomaisen ei kielilain mukaan ole käytettävä epäillyn kieltä. Muulla kuin suomen-, ruotsin- tai saamenkielisellä kuultavalla on esitutkinnassa oikeus mak- suttomaan tulkkiin, jollei esitutkintaviranomainen itse huolehdi tulkkauksesta. Viranomaisen on viran puolesta huolehdittava tulkkaustarpeen täyttämisestä.
Uuden kielilain myötä muutettiin myös oikeudenkäynnin kieltä koskevia säädöksiä. Oikeu- denkäynnin kieltä koskevat uudet luvut ovat oikeudenkäymiskaaressa (4 luku; 425/2003) ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetussa laissa (6a luku; 426/2003).
Tuomioistuimet käyttävät asian käsittelykielenä suomea tai ruotsia sekä antavat ratkaisunsa suomeksi tai ruotsiksi kielilaissa säädetyn mukaisesti. Saamelaisten kotiseutualueella voidaan asian käsittelykielenä käyttää myös saamen kieltä saamen kielilain mukaisesti.
Jos oikeudenkäynnissä on käytettävä muuta kieltä kuin suomea tai ruotsia on tällöin suomen- tai ruotsinkielisillä henkilöillä oikeus tulkkaukseen ja käännökseen. Oikeudesta käyttää saa- men kieltä oikeudenkäynnissä säädetään saamen kielilaissa. Muulla kuin suomen-, ruotsin- tai saamenkielisellä vastaajalla sekä asianomistajalla syyttäjän ajamassa rikosasiassa on oikeus maksuttomaan tulkkaukseen rikosasian käsittelyssä. Tuomioistuimen on viran puolesta huo- lehdittava tulkkauksesta tai tulkin kutsumisesta. Tulkkauksesta säädetty soveltuu myös tuo- mion ja päätöksen käännökseen.
Ruotsinkielisen väestön kielellisistä oikeuksista rikosasioissa
Ruotsinkielisen väestön kielellisistä oikeuksista rikosasioissa on säädetty uudessa kielilaissa (14 §). Lisäksi asiasta sisältyy uusia säännöksiä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annettuun lakiin ja esitutkintalakiin. Suomen- ja ruotsinkielisten kielellisten oikeuksien toteutumisen turvaamiseksi muutettiin (1202/2003) tuomareiden nimittämisestä annettua lakia (205/2000) sekä samassa yhteydessä eräitä muita lakeja täydennettiin tuomioistuinten henkilöstön kieli- taitoa koskevilla säännöksillä61. Lait tulivat voimaan vuoden 2004 alusta.
Saamenkielisen väestön kielellisistä oikeuksista rikosasioissa
Valtakunnansyyttäjänviraston mukaan saamen kielen osalta ei ole juurikaan esiintynyt tarvet- ta siihen, että virkamieskunta olisi saamenkielistä. Yksittäiset tapaukset on hoidettu tulkin avustuksella.
Säädöksistä
Säädökset ja päätökset, jotka koskevat erityisesti saamelaisia, julkaistaan suomen, ruotsin ja saamen kielillä. Mikäli säädös tai sen nojalla annettu määräys koskee ainoastaan kolttasaame- laisia, saamenkielinen käännös annettaisiin suomen ja ruotsin lisäksi koltansaameksi. Samoin menetellään erilaisten hakulomakkeiden ja niitä koskevien ohjeiden kanssa.
Alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja
Suomi ratifioi marraskuussa 1994 Euroopan neuvoston alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirjan. Peruskirja tuli kansainvälisesti voimaan 1.3.1998. Rati- fioinnin yhteydessä Suomi antoi selityksen, jonka mukaan se sitoutuu täyttämään ruotsin kie- len (vähemmän puhuttu virallinen kieli) osalta 65 ja saamen kielen (alueellinen kieli) osalta 59 peruskirjan III osassa säädetyistä erityisvelvoitteista. Lisäksi Suomi on antanut selityksen, jonka mukaan se sitoutuu soveltuvin osin soveltamaan peruskirjan II osan säännöksiä roma- nikieleen ja muihin ei-alueellisiin kieliin.
Suomen toinen määräaikaisraportti kieliperuskirjan täytäntöönpanosta annettiin joulukuussa 2002.
11 ARTIKLA
1. Sopimuspuolet sitoutuvat tunnustamaan, että jokaisella kansalliseen vähemmistöön kuuluvalla henkilöllä on oikeus käyttää vähemmistökielistä sukunimeään (patronyymiä) ja vähemmistökielisiä etunimiään sekä oikeus saada ne virallisesti tunnustetuksi sopimuspuolen oikeusjärjestelmässä määrättyjen menettelytapojen mukaisesti.
61 Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi tuomareiden nimittämisestä annetun lain muuttamisesta sekä eräiden muiden lakien täydentämisestä tuomioistuinten henkilöstön kielitaitoa koskevilla säännöksillä (HE 103/2003 vp.)
2. Sopimuspuolet sitoutuvat tunnustamaan, että jokaisella kansalliseen vähemmistöön kuuluvalla henkilöllä on oikeus asettaa julkisesti nähtäville omalla vähemmistökielellään laadittuja nimikilpiä, opasteita ja muita yksityisluontoisia tietoja.
3. Alueilla, joilla asuu perinteisesti huomattava määrä kansalliseen vähemmistöön kuuluvia henkilöitä, sopimuspuolet pyrkivät oikeusjärjestelmänsä puitteissa, tarvittaessa toisten valtioiden kanssa tehdyin sopi- muksin, ja mainittujen alueiden erityisolosuhteet huomioon ottaen asettamaan nähtäville perinteisiä paikalli- sia nimiä, kadunnimiä ja muita yleisölle tarkoitettuja topografisia merkkejä myös vähemmistökielisinä, kun tällaisilla merkeillä on riittävästi kysyntää.
Nimilaki
Suomessa nimistä säädetään erillisellä nimilailla (694/1985). Jokaisella suomalaisella tulee olla sukunimi ja etunimi. Etunimiä saa olla enintään kolme. Etunimeksi ei saa antaa sopimatonta tai lapselle haittaa tuottavaa nimeä, kuten naisen nimeä pojalle tai miehen nimeä tytölle, su- kunimeä etunimeksi tai kirjoitustavaltaan tai muodoltaan kotimaisen nimikäytännön vastaista nimeä. Sisaruksilla ja puolisisaruksilla ei saa olla samaa etunimeä. Poikkeuksia voidaan kui- tenkin hyväksyä uskonnollisen tavan tai esimerkiksi kansalaisuuden perusteella.
Annetut etunimet on ilmoitettava väestötietojärjestelmään (maistraatille tai evankelis- luterilaiselle/ortodoksiselle seurakunnalle) kahden kuukauden kuluessa lapsen syntymästä.
Myös sukunimeä koskeva säännökset löytyvät nimilaista. Lapsi saa syntyessään vanhempien- sa sukunimen, jos heillä on yhteinen sukunimi. Xxx xxxxxxxxxxx ei ole yhteistä sukunimeä, lapselle voidaan antaa vanhempien sopimuksen mukaan jommankumman vanhemman su- kunimi. Vanhempien yhteisessä huollossa olevat yhteiset alaikäiset lapset saavat kuitenkin aina saman sukunimen.
Lapsen sukunimi on ilmoitettava väestötietojärjestelmään (maistraatille tai evankelis- luterilaiselle/ortodoksiselle seurakunnalle) kahden kuukauden kuluessa lapsen syntymästä. Jos vanhemmat eivät ole yhdessä lapsen huoltajia, on lapsen huoltajilla tai huoltajalla oikeus päättää, kumman vanhemman nimen lapsi saa.
Nimenmuutosasioita käsittelevinä viranomaisina toimivat Suomessa maistraatit. Hakemus sukunimen muuttamisesta tehdään sille maistraatille, jonka toimialueella henkilöllä on koti- kunta. Etunimi voidaan muuttaa asianomaiselle maistraatille tehtävällä kirjallisella ilmoituk- sella. Kukaan ei suoraan lain nojalla ole velvollinen vaihtamaan nimeään missään elämänsä vaiheessa. Vähemmistöihin kuuluvilla henkilöllä on oikeus käyttää vähemmistökielistä etu- ja sukunimeä.
Saamenkieliset etu- ja sukunimet
Kuten edellä olevassa kappaleessakin todetaan, saamenkielisten etu- ja sukunimien käyttö on sallittua. Käytännössä nimien saamenkielisten kirjoitusasujen käytössä on kuitenkin hanka- luuksia, koska vakiintunutta ratkaisua saamenkielisten kirjaimistojen käyttöön viranomaisten tietokone- ym. tekniikoissa ei ole. Esimerkiksi KELA-korttiin tai ajokorttiin ei voida merkitä saamenkielisiä nimiä, jotka edellyttävä saamenkielistä kirjaimistoa.
Kilvet ja opasteet
Suomessa kunnat ovat joko yksikielisesti suomen- tai ruotsinkielisiä tai kaksikielisiä. Suomes- sa on 444 kuntaa, joista suomenkielisiä on 381, ruotsinkielisiä 19 ja kaksikielisiä 44. Kielilain
mukaan kunta on kaksikielinen, jos kunnassa on sekä suomen- että ruotsinkielisiä asukkaita ja vähemmistö on vähintään kahdeksan prosenttia asukkaista tai vähintään 3 000 asukasta. Kaksikielinen kunta muuttuu yksikieliseksi, jos vähemmistö on alle 3 000 asukasta ja sen osuus on laskenut alle kuuden prosentin. Valtioneuvosto määrää kymmeneksi vuodeksi ker- rallaan, mitkä kunnat ovat yksi- ja kaksikielisiä. Ahvenanmaan kaikki kunnat ovat ruotsinkie- lisiä.
Kaksikielisessä kunnassa viranomaisten on asetettava kilvet, liikennemerkit ja muut yleisölle suunnatut vastaavat opasteet sekä suomen kielellä että ruotsin kielellä, jollei kansainvälisen käytännön mukaisesti käytetä pelkästään vierasta kieltä.
Saamelaisten kotiseutualueella opasteet on laadittava myös saamen kielellä. Esimerkiksi tien- viitat ovat suomen kielen lisäksi alueesta riippuen joko pohjoissaamen, inarinsaamen tai kol- tansaamen kielellä.
Teiden ja katujen liikennemerkkien sekä muiden liikenteen ohjauslaitteiden kielistä säädetään tarkemmin tieliikennelainsäädännössä. Erityisistä syistä liikennemerkeissä tai sen lisäkilvessä voidaan käyttää suomen ja ruotsin kielen lisäksi muutakin kieltä. Käytännön esimerkkejä on mm. venäjänkielisistä kilvistä moottoriteiden varsilla.
Viranomaisten asettamissa kilvissä käytettävistä paikannimistä voidaan säätää valtioneuvos- ton asetuksella. Ennen asetuksen antamista on kuitenkin hankittava Kotimaisten kielten tut- kimuskeskuksen lausunto.
Suomen lainsäädäntö ei estä artiklan toisessa kappaleessa mainittujen yksityisluontoisten opasteiden ja kilpien asettamista julkisesti nähtäville vähemmistökielisinä tieliikennelainsää- dännön edellyttämien turvamääräysten mukaisesti.
Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen päätöksestä
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Xxxxx Xxxxxx on antanut lokakuussa 2003 päätöksen tei- den nimeämisestä kaksikielisissä kunnissa62. Kantelun mukaan eräissä kunnissa monet mm. haja-asutusalueiden tiekyltit olivat vain ruotsinkielisinä, vaikka mainitut kunnat olivat kaksi- kielisiä.
Kantelua tutkittaessa ongelmalliseksi jäi eräässä kunnassa omaksuttu laintulkinta siltä osin kuin kyse oli sellaisista ruotsinkielisistä haja-asutusalueiden teiden nimistä, jotka viittasivat paikkaan ilman, että niissä oli varsinaista tien laatua ilmaisevaa loppuliitettä. Kunta piti tällais- ten nimien kääntämistä suomeksi epätarkoituksenmukaisena ja teennäisenä, koska suomen- kielisiä nimiä ei ollut pohjakartalla eikä niitä käytetty yleisesti puhuttaessa tai kirjoitettaessa. Tiekilvissä oli ainoastaan ruotsinkieliset paikannimet ilman "vägen" tai "tie" -liitettä, minkä johdosta ruotsin ja suomen kielten kohtelu oli kunnan näkemyksen mukaan tasavertaista.
AOA Rautio totesi, että nimistökysymyksiin liittyy vahvoja kulttuurihistoriallisia ja kielenhuol- lollisia ulottuvuuksia. Laillisuusvalvonnassa voidaan kuitenkin ottaa kantaa ainoastaan oikeu- dellisiin kysymyksiin ja näkökohtiin. Tältä kannalta tarkastellen peruskysymys haja- asutusalueiden teiden nimien kaksikielisyydestä kaksikielisissä kunnissa vaikutti kielilain 10
§:n (vanha kielilaki 141/1935) vakiintuneen tulkinnan ja olemassa olevan oikeuskäytännön- kin perusteella selkeältä. Ratkaisussa apulaisoikeusasiamies viittasi korkeimman hallinto- oikeuden aikaisempaan ratkaisuun (KHO:1993-A-17).
62 AOA Raution päätös 31.10.2003, dnro 1248/4/02.
12 ARTIKLA
1. Sopimuspuolet ryhtyvät opetuksen ja tutkimuksen alalla tarpeen mukaan toimenpiteisiin kansallisten vähemmistöjensä yhtä lailla kuin valtaväestönkin kulttuuria, historiaa, kieltä ja uskontoa koskevan tiedon vaalimiseksi.
2. Tässä yhteydessä sopimuspuolet järjestävät muun muassa riittävät mahdollisuudet opettajankoulutukseen ja oppikirjojen hankintaan sekä helpottavat eri yhteisöjen opiskelijoiden ja opettajien välisiä yhteyksiä.
3. Sopimuspuolet sitoutuvat edistämään kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden yhtäläisiä mah- dollisuuksia saada koulutusta kaikilla tasoilla.
Hallituksen tavoitteista
Pääministeri Xxxxx Xxxxxxxx hallituksen ohjelmassa (24.6.2003 -) pyritään lisäämään opettaja- koulutusta varmistaen eri kieliryhmiin kuuluvien opettajien saatavuus maan eri osissa. Halli- tusohjelmaan kuuluu myös eri vähemmistöryhmin kulttuuristen oikeuksien tukeminen.
Ruotsinkielinen opettajankoulutus
Suomessa on erillinen ruotsinkielinen opettajankoulutus. Ruotsinkielisen opettajakunnan heikon kelpoisuustilanteen vuoksi käynnistettiin opetusministeriön osoittamalla erillisrahoi- tuksella vuonna 1998 luokanopettajakoulutuksen ja erityisopettajakoulutuksen laajennukset sekä lisättiin opettajan pedagogisten opintojen suoritusmahdollisuuksia.
Vuosina 2001–2003 ruotsinkielistä opettajankoulutusta laajennettiin opetusministeriön eril- lisrahoituksella edelleen. Koulutuspaikkojen lisäys koski seuraavia ryhmiä: luokanopettajat, opettajan pedagogiset opinnot aineenopettajille, opinto-ohjaajat, lastentarhanopettajat, eri- tyislastentarhanopettajat, erityisopettajat, musiikinopettajat, kuvataideopettajat, ammatilliset opettajankoulutusopinnot, ammatilliset erityisopettajat sekä näkö-, kuulo- ja kehityshäiriöitä käsittelevät erikoistavat opinnot. Lisäksi opetusministeriö osoitti erillisrahoituksen vuosille 2001–2003 esiopetukseen pätevöittävään ruotsinkieliseen koulutukseen.
Vuosina 2004–2006 on tarkoitus tehdä opetusministeriön erillisrahoituksella vielä seuraavia lisäyksiä opettajankoulutuksessa: luokanopettajakoulutus, opinto-ohjaajakoulutus, erityislas- tentarhanopettajat, erityisopettajat, ammatillinen opettajankoulutus ja ammatillinen erityis- opettajakoulutus.
Saamenkielinen opettajankoulutus
Luokanopettajakoulutuksessa on saamelaisille ollut käytössä kiintiö. Koulutus on keskittynyt Oulun ja Lapin yliopistoihin. Hakijoiden määrä oli vuonna 2003 kolme henkilöä. Aineen- opettajien osalta opetusministeriö teetti vuonna 1997 selvityksen opettajatilanteesta ja - tarpeesta. Vuonna 1999 valmistui opetusministeriön asettaman työryhmän esitys saamenkie- listen aineenopettajien koulutuksen järjestämisestä. Työryhmän esitysten perusteella on Ou-
lun yliopistossa ollut vuodesta 1999 lähtien käynnissä saamenkielisten aineenopettajien kou- lutus opetusministeriön erillisrahoituksella.
Pohjoissaamenkielisen opettajankoulutuksen ongelma on lähinnä aineenopettajakoulutukses- sa, mutta sekä inarinsaamen että koltansaamen osalta koko koulutuskentässä. Suomessa opettajankoulutus kestää huomattavan pitkään, joten mitään pikaratkaisua ei ole odotettavis- sa. Tällä hetkellä on kaksi inarinsaamekielistä opettajaksi opiskelevaa, mutta pitkällä aikavälil- lä tämä ei ole riittävä määrä turvaamaan opetusta esiopetuksesta lukioon, vaikka kyseiset henkilöt saataisiinkin rekrytoitua saamenkieliseen opetustyöhön Inariin.
Myönteistä on se, että pohjoissaamenkielisistä luokanopettajista kaikki opetusta antavat luo- kanopettajat ovat saaneet luokanopettajan koulutuksen, vaikka heidän lukumääränsä on edel- leen vähäinen.
Norjan saamelaisessa korkeakoulussa Kautokeinossa opiskelee myös Suomen puolen saame- laisia luokanopettajiksi.
Ruotsinkielinen yliopisto- ja ammattikorkeakouluopetus
Suomen korkeakoululaitos muodostuu kahdesta sektorista: yliopistoista ja ammattikorkea- kouluista. Yliopistojen perustehtävänä on tieteellinen tutkimus ja siihen perustuva ylin ope- tus. Yliopistojen toiminnan perustana on tieteen vapaus ja yliopistojen autonomia. Niiden päätöksentekojärjestelmä on hyvin itsenäinen. Kaikki yliopistot ovat valtion yliopistoja, suora valtion rahoitus yliopistoille on noin 70 %. Yliopistot kattavat maantieteellisesti koko Suo- men. Yliopistot järjestävät täydennyskoulutusta ja avointa yliopisto-opetusta.
Yliopistojen opetus- ja tutkintokielenä on suomi. Erikseen on kuitenkin säädetty, että seu- raavien yliopistojen opetus-, tutkinto- ja virkakielenä on ruotsi:
− Åbo Akademi (xxxx://xxx.xxx.xx)
− Svenska handelshögskolan (xxxx://xxx.xxx.xx)
− Helsingin yliopiston Svenska social - och kommunalhögskola (xxxx://xxxxxx.xxxxxxxx.xx)
Seuraavien yliopistojen opetus- ja tutkintokielinä ovat suomi ja ruotsi:
− Helsingin yliopisto (xxxx://xxx.xxxxxxxx.xx)
− Teknillinen korkeakoulu (xxxx://xxx.xxx.xx)
− Kuvataideakatemia (xxxx://xxx.xxxx.xx)
− Sibelius-Akatemia (xxxx://xxx.xxxx.xx)
− Taideteollinen korkeakoulu (xxxx://xxx.xxxx.xx)
− Teatterikorkeakoulu (xxxx://xxx.xxxx.xx)
Yliopistolain (645/1997) erityissäännösten mukaan Åbo Akademin erityistehtävänä on erityi- sesti tyydyttää ruotsinkielisen väestön koulutus- ja tutkimustarpeita sekä toiminnassaan ottaa huomioon maan kaksikielisyys (28 §). Helsingin yliopistoa koskevien erityissäännösten mu- kaan yliopisto voi varata osuuden aloituspaikoista ruotsin kieltä taitaville pyrkijöille, jos ky- seisen alan opetusta annetaan vain Helsingin yliopistossa. Helsingin yliopisto on mm. oikeus- tieteellisessä ja lääketieteellisessä tiedekunnassa varannut rajoitetun määrän aloituspaikoista ruotsin kieltä taitaville opiskelijoille.
Ruotsinkielisen yliopisto-opetuksen täysipainoinen toteuttaminen edellyttää lisäresursseja. Muun muassa ruotsinkielisen tenttikirjallisuuden saatavuuden osalta on edelleen puutteita.
Ammattikorkeakouluopintoja koskevan lain (255/1995) 10 §:ssä todetaan, että ammattikor- keakoulun opetuskieli on suomi tai ruotsi. Kaksikielisen ammattikorkeakoulun opetuskielinä ovat suomi ja ruotsi. Ruotsinkielistä koulutusta tarjoaa kahdeksan ammattikorkeakoulua, nel- jä ruotsinkielistä ja neljä kaksikielistä.
Suomessa on useita ruotsinkielistä aikuis- ja täydennyskoulutusta järjestäviä jatkokoulu- tusoppilaitoksia ja avoimia yliopistoja. Myös edellä mainitut korkeakoulut tarjoavat vastaavaa ruotsinkielistä opetusta.
Saamen kielen ja kulttuurin yliopisto- ja ammattikorkeakouluopetus
Suomessa voi opiskella kolmessa yliopistossa saamen kieltä ja kulttuuria. Päävastuu saamen kielen yliopisto-opetuksesta on Oulun yliopistolla, jossa saamen kieli ja saamelaiskulttuuri kuuluu suomen ja saamen kielen ja logopedian laitokseen (SUOSALO) ja siellä suomen ja saamen kielen jaokseen63. Oulun yliopistossa on oppiainetta varten oma professuuri. Oulun opettajankoulutuslaitoksessa on kiintiö syntyperäisille saamenkielisille hakijoille. Saamen kiel- tä pääaineenaan opiskelevat Oulun yliopiston opiskelijat voivat valmistua myös aineenopetta- jiksi.
Helsingin yliopistossa saamen kieltä voi opiskella sivuaineena suomalais-ugrilaisella laitoksel- la. Monitieteisen saamentutkimuksen tavoitteena on antaa perustietoja ja -valmiuksia monen- laisiin tehtäviin, jotka liittyvät saamelaisasioihin, alkuperäiskansojen kysymyksiin, pohjoismai- seen ja kansainväliseen yhteistyöhön sekä Lappiin ja kalottialueeseen laajemminkin. Opinto- kokonaisuus on laajuudeltaan 20 opintoviikkoa64. Helsingin yliopistossa on saamen kielen lehtorin virka.
Lapin yliopistossa65 koulutetaan saamenkielentaitoisia luokanopettajia ja saamen kieltä voi opiskella sivuaineena. Yliopistossa on saamen kielen lehtorin virka. Tiedekunnissa on erityi- siä kiintiöitä saamenkielentaitoisille hakijoille.
Edellä mainitut yliopistot tarjoavat lisäksi opettajiksi ja hallintovirkamiehiksi opiskeleville saamen kielen kursseja.
Pohjoismaiden ainoa saamelainen korkeakoulu vuonna 1989 perustettu Xxxx Xxxxxxxxxx sijait- see Norjan Kautokeinossa66. Saamelaisessa korkeakoulussa on opetuksen pääkielenä saamen kieli ja se kouluttaa mm. saamenkielisiä luokanopettajia. Saamelainen korkeakoulu ottaa opiskelijoita myös naapurimaista eli Suomesta, Ruotsista ja Venäjältä.
Romaniväestön koulutuksen, kielen ja kulttuurin edistäminen
Suomessa romanikieltä ei voi opiskella korkeakoulutasolla. Kotimaisten kielten tutkimuskes- kuksen67 yhteyteen perustettiin vuonna 1997 romanikielen lautakunta, jonka tehtävänä on
63 xxxx://xxx.xxxx.xx/xxxxxxx/
64 xxxx://xxx.xxxxxxxx.xx/xxx/xxxx/xxxxx.xxxx
romanikielen kehittäminen, huolto ja tutkimus. Tutkimuskeskuksessa on nykyisin romanikie- len tutkimusta ja huoltoa varten kaksi päätoimista romanikielen tutkijaa.
Opetushallituksessa on toiminut vuodesta 1994 lähtien romaniväestön koulutuspalveluihin erikoistunut yksikkö68. Yksikön tehtävänä on edustaa koulutuksen ja kulttuurin asiantunte- musta ja vaikuttaa opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen, siten että romaniväestön perus- ja ammatillinen koulutus toteutuu tasavertaisesti.
Romaniväestön koulutuspalvelut -yksikkö toimii
− tekemällä aloitteita, kartoituksia ja selvityksiä;
− tiedottamalla ja edistämällä romaniväestön koulutusta, kieltä ja kulttuuria;
− tekemällä yhteistyötä romaniperheiden, eri hallinto-, järjestö- ja yhteistyötahojen kanssa;
− seuraamalla alan kansainvälistä kehitystä
Koulutusyksikkö toteuttaa erimuotoisia seminaareja ja kursseja sekä järjestää yhteistyössä eri viranomaisten kanssa neuvottelupäiviä ja tiedotustilaisuuksia romaneille ja pääväestölle.
Julkaisutoiminnan avulla koulutusyksikkö tiedottaa tehtävistään ja toiminnoistaan.
Romanikulttuurin ohjaajan ammattitutkinnon perusteet69 ovat olleet voimassa 15.12.2001 lähtien. Romanikulttuurin ohjaajan ammattitutkinnossa on kolme suuntautumisvaihtoehtoa: romanikielen opetus, ohjaustoiminta tai romanikulttuurin sihteerin työ. Romanikielen ope- tukseen suuntautuneet toimivat ensisijaisesti romanikielen ja kulttuurin ohjaajina peruskoulu- tuksessa, ammatillisessa koulutuksessa ja vapaan sivistystyön alueella. Ammattitutkinto ei kuitenkaan virallisesti anna opettajan pätevyyttä. Ohjaustoimintaan suuntautuneet toimivat ensisijaisesti erilaisissa neuvonta- ja sosiaalisissa ohjausalan tehtävissä sekä pystyvät myös ohjaamaan ja motivoimaan asiakkaitaan tarvittavissa kansalaistaidoissa. Ohjaaja voi toimia erilaisissa neuvontaorganisaatioissa, kuntoutus-, huolto ja hoitolaitoksissa, kuntien kulttuuri- palveluissa ja -opetuksessa sekä konsultointitoiminnassa. Romanitaiteen ja -käsityön moni- naisuuden tuntevat romanikulttuurisihteerit toimivat erilaisten romani- ja monikulttuuristen projektien tuottajina esimerkiksi kuntien kulttuuritoimen, vapaa-ajan ohjauksen tai opetus- toimen aloilla. Romanikulttuurin ohjaajan tutkinto suoritetaan niin sanottuna näyttötutkinto- na, joka on kehitetty aikuisväestön ja kehittyvän työelämän tarpeisiin. Tutkinto on ammatti- taidon hankkimistavasta riippumaton. Xxxxxxxxx on voinut suorittaa syksystä 2003 lähtien.
Muut vähemmistöryhmät
Yliopistot ovat ottaneet luokanopettajakoulutuksissaan käyttöön maahanmuuttajakiintiöitä.
Romanilasten perusopetuksen tilaa ja kehittämistä kartoittanut hanke
Opetushallitus toteutti vuosina 2000–2002 laajan valtakunnallisen romanilasten perusopetuk- sen tilaa kartoittaneen ja kehittämistä tukeneen hankkeen. Raportti perustuu vuonna 2000– 2001 kaikkiin Suomen peruskouluihin lähetettyihin kysymyslomakkeiden vastauksiin. Tehty selvitys on ensimmäinen valtakunnallinen selvitys.
Raportissa nousivat esille erityisesti seuraavat asiat:
69 Opetushallitus; DNO 54/011/2001.
− Esiopetukseen osallistuu vain 2 % romanilapsista.
− Poissaolojen määrä on vähentynyt vakituisen asumisen seurauksena, poissaoloja on kui- tenkin muita oppilaita enemmän.
− Noin 50 % kaikista romanioppilaista saa erityisopetusta. Suuri osuus tuskin perustuu to- delliseen tarpeeseen.
− Xxxxxxxxx mukaan n. 50 % erityisopetuksessa olevista ei ole minkäänlaisessa koulutuk- sessa kahden erityisopetusta seuraavankouluvuoden aikana (vertailuvuodet olivat 1993 ja 1996). Erityisopetuksen voidaan siten olettaa käynnistävän syrjäytymiskehitykseen, koska ilman päättötodistusta romani ei käytännössä ole työmarkkinoiden käytettävissä.
− Peruskoulun keskeyttää n. 5 % kaikista romanioppilaista. Luku on liian suuri koko maan lähes 0-keskiarvoon verrattuna.
− Päättötodistusta vaille jäävistä 58 % oli tyttöjä. Tyttöjen koulutukseen ja perheensuunnit- teluvalistukseen on kiinnitettävä huomiota.
− 54 % kouluista arvioi jatkokoulutuksen osallistumattomuuden takana olevan kulttuuriset syyt. Romaniperheistä vain 7 % piti kulttuuria syynä jatkokoulutukseen hakeutumatta jät- tämiseen.
− Romaniperheet arvioivat sosiaalisten ja yhteiskunnallisten syiden sekä vähävaraisuuden olevan suurimmat esteet jatkokouluttautumiselle.
− 2/3 kouluista ilmoitti, ettei syrjintää esiinny. Kolmanneksessa ilmeni syrjintää ilmenneen nimittelynä, kiusaamisena ja ulkopuoliseksi jättämisellä
− 53 % kouluista järjesti omaehtoista romanikulttuuriin tutustumista, 42 % kouluista ei huomioinut kulttuuria millään tavalla.
− Xxxx joka viides koulun henkilökuntaan kuuluvasta oli saanut tietoutta romanikulttuuris- ta ja – historiasta
− Romanikulttuurin ja -historian tuntemus koettiin myönteisenä asiana koko koululle, niin oppilaille kuin henkilökunnallekin.
Saamenkielinen oppimateriaalituotanto
Saamenkielisestä oppimateriaalityöstä vastaa saamelaiskäräjät ja sen alainen koulutus- ja op- pimateriaalilautakunta ja -toimisto. Vuonna 2004 Saamelaiskäräjille myönnettiin saamenkieli- sen oppimateriaalin tuotantoon € 258 000, minkä käytöstä lautakunta päättää.
Oppimateriaalin tarve on lisääntynyt saamen kielen opetuksen lisääntyessä. Riittävää oppima- teriaalia ei ole vielä saatavilla kaikkiin oppiaineisiin. Oppimateriaalin tuottajina toimivat asi- anomaista saamen kieltä hallitsevat saamelaisopettajat, joita on viime vuosina palkattu oppi- materiaalimäärärahalla määräaikaisiin oppimateriaalin käsikirjoitustehtäviin. Erityisesti inarin- ja koltansaamenkielisen oppimateriaalin osalta ongelmana on oppimateriaalin tekijöiden puuttuminen. Käytännössä opettajat tekevät oppimateriaali oman toimensa ohella. Oppima- teriaalin tuottaminen hyvin pienelle kieliryhmälle on näin ollen pitkäaikainen prosessi. Saa- menkielisen oppimateriaalin valmistamiseen osoitettu määräraha on osoittautunut riittämät- tömäksi. Lisätukea tarvitaan erityisesti inarin- ja koltansaamenkielisen oppimateriaalin osalle.
Ihmisoikeusliiton näkemyksen mukaan tosiasiallisesti perusopetuksen aineisto etnisistä vähem- mistöistä ja alkuperäiskansasta eli saamelaisista on edelleen riittämätöntä - saamelaisten osalta jopa harhaanjohtavaa. Lisäksi opettajankoulutuksessa tulisi lisätä vähemmistöjä ja alkuperäis- kansa saamelaisia koskevaa opetusta siten, että se olisi pakollisena osana opintoja kaikissa ko. koulutusta tarjoavissa yliopistoissa. Ihmisoikeusliitolle tulleiden yhteydenottojen perusteella kaikilla opettajilla ei ole riittäviä välineitä erilaisuuden kohtaamiseen.
Romanikielinen oppimateriaalituotanto
Opetushallituksen romaniväestön koulutuspalvelut -yksikkö vastaa romanikielisen oppimate- riaalin tuottamisesta. Oppimateriaaleja on laadittu ja laaditaan sekä valtaväestön että romani- väestön tarpeisiin. Pääväestölle tarkoitetun materiaalin tavoitteena on ollut tietämyksen li- sääminen romanikulttuurista ja sitä kautta ennakkoluulojen vähentäminen ja asenteiden muuttuminen suvaitsevaisemmaksi. Romaniväestölle suunnatun materiaalin tavoitteena puo- lestaan on omien juurien tuntemuksen lisääminen ja oman identiteetin vahvistaminen sekä romanikielen vahvistaminen ja kehittäminen.
Venäjän kielen ja kulttuurin edistäminen
Oulun yliopiston Kajaanin opettajankoulutusyksikössä on alkanut 3-vuotinen Venäjän kult- tuurin ja kielen koulutushanke, jonka aikana toteutettavassa maisteriohjelmassa tarjotaan omaa tutkintoa täydentäviä Venäjän kulttuurin ja kielen opintoja. Kyseessä on koulutusko- keilu, jonka aikana arvioidaan, kehitetään ja organisoidaan tulevaa Venäjän kulttuurin, kielen ja pedagogiikan koulutusohjelmaa. Xxxxxxxxx aloitti 23 opiskelijaa tammikuussa 2003.
Venäjän ja Itä-Euroopan instituutti on opetusministeriön alainen valtion laitos. Instituutista sää- detään lailla (857/1992). Vuoden 2002 alusta astui voimaan valtioneuvoston antama uusi ase- tus (1100/2001), jonka mukaan instituutin tehtävänä on harjoittaa Venäjää ja Itä-Eurooppaa koskevaa sivistyksellistä yhteistyötä sekä tukea siihen liittyvää tutkimusta. Instituutti mm. tu- kee Venäjältä ja Itä-Euroopasta Suomeen muuttaneiden kieltä ja kulttuuria, ylläpitää kirjastoa ja siihen liittyvää tietopalvelua sekä harjoittaa alansa tiedotus- ja julkaisutoimintaa.
Lisäksi Helsingin yliopistossa toimii vuonna 1996 perustettu Aleksanteri-instituutti, joka on valtakunnallinen Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuskeskus. Se palvelee Venäjän ja Itä- Euroopan tutkimuksen, opetuksen ja tuntemuksen kenttää erityisesti yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden alalla.
13 ARTIKLA
1. Sopimuspuolet tunnustavat opetusjärjestelmiensä puitteissa kansalliseen vähemmistöön kuuluvien henki- löiden oikeuden perustaa ja hallinnoida omia yksityisiä opetus- ja koulutuslaitoksiaan.
2. Tämän oikeuden käyttämisestä ei aiheudu taloudellisia velvoitteita sopimuspuolille.
Perusopetuslain (628/1998) mukaan valtioneuvosto voi myöntää rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle luvan perusopetuksen tai lukiokoulutuksen järjestämistä varten. Luvan myöntämisen edellytyksenä on ennen muuta, että hakijalla on ammatilliset ja taloudelliset edellytykset ope- tuksen asianmukaiseen järjestämiseen.
14 ARTIKLA
1. Sopimuspuolet sitoutuvat tunnustamaan, että jokaisella kansalliseen vähemmistöön kuuluvalla henkilöllä on oikeus oppia vähemmistökieltään.
2. Mikäli alueilla, joilla asuu perinteisesti tai huomattava määrä kansallisiin vähemmistöihin kuuluvia henkilöitä, on riittävää kysyntää, sopimuspuolet pyrkivät mahdollisuuksien mukaan ja opetusjärjestelmiensä puitteissa varmistamaan, että näihin vähemmistöihin kuuluvilla henkilöillä on riittävät mahdollisuudet saa- da vähemmistökielen opetusta tai opetusta tällä kielellä.
3. Tämän artiklan 2 kappaletta sovelletaan siten, ettei se vaikuta virallisen kielen oppimiseen tai tällä kie- lellä tapahtuvaan opetukseen.
Koulutus perusoikeutena
Koulutus on Suomessa perustuslailla turvattu perusoikeus. Jokainen Suomessa asuva on oi- keutettu saamaan maksutonta perusopetusta. Perusasteen jälkeen koulutus on pääasiassa maksutonta ja se oikeuttaa valtion opintotukeen.
Pääministeri Xxxxx Xxxxxxxx hallituksen (24.6.2003-) tavoitteena on, että jokaisella on tasaver- tainen oikeus saada edellytystensä mukaista koulutusta elinikäisen oppimisen periaatteen mu- kaan. Hallitus edistää eri etnisiin ryhmiin kuuluvien lasten kielellisiä ja kulttuurisia oikeuksia. Maahanmuuttajaoppilaiden äidinkielen säilyttämistä tuetaan tavoitteena toimiva kaksikieli- syys.
Ruotsin kieli
Suomen toista kansalliskieltä opetetaan toisena kotimaisena kielenä ja se on pakollinen kieli niin peruskouluissa kuin lukioissakin. Ylioppilastutkinnon valinnaisuutta lisättiin vuonna 2004 siten, että toisen kotimaisen kielen koe ei ole enää pakollinen. Ruotsin kieltä voi opis- kella kaikilla eri koulutusasteilla. Opetus- ja kurssitarjonta on runsasta.
Saamen kieli
Saamelaisten oikeutta omaan kieleensä toteuttaa opetustoimessa lähinnä perusopetuslaki (628/1999), lukiolaki (629/1999) ja laki ammatillisesta koulutuksesta (630/1999). Suomessa on käytössä kolme saamen kieltä: pohjois-, inarin- ja koltansaame. Saamenkielinen esiopetus on järjestetty saamelaisalueen kunnissa perusopetuksen yhteydessä. Perusopetuslain mukaan opetuskielenä voi olla myös saamen kieli. Saamelaisten kotiseutualueella asuvien saamen kiel- tä osaavien oppilaiden opetus tulee antaa pääosin saamen kielellä. Uusissa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa on saamen kieltä ja saamenkielistä opetusta koskevat osiot. Perusopetuslaki edellyttää, että opetuksen järjestäjän tulee hyväksyä saamenkielistä opetusta varten oma opetussuunnitelma.
Oikeus opetukseen toteutuu luokilla 0-6 hyvin niiden saamenkielisten oppilaiden osalta, jotka kykenevät opiskelemaan saameksi. Vuosiluokkien 7-9 opetuksen osalta tilanne ei vastaa pe- rusopetuslain henkeä, joka edellyttää saamenkielisten oppilaiden opetuksen järjestämistä pääosin saameksi. Luokanopettajiksi koulutettujen opettajien lukumäärä on edelleen vähäi- nen.
Saame voi olla koulussa opetuskielenä, äidinkielen oppiaineena tai valinnaisena oppiaineena. Jos oppilaat opiskelevat saamea vapaaehtoisena oppiaineena, se lisää oppilaan viikoittaista tuntimäärää. Perusopetus- ja lukiolain mukaan saamen kieli rinnastetaan äidinkielenä kansal- liskieliin, suomen ja ruotsin kieleen. Ylioppilastutkintoasetuksen mukaan äidinkielen kokeet järjestetään suomen, ruotsin ja saamen kielessä. Saamen kielen koe voidaan suorittaa pohjois- ja inarinsaamenkielistä. Myös lukiossa opetuskielenä voi olla saamen kieli, mutta saamenkieli-
sen opetuksen antaminen ei ole opetuksen järjestäjälle pakollista. Ylioppilastutkintoa ei myöskään voi suorittaa kokonaisuudessaan saamen kielellä.
Perusopetuksessa, lukio-opetuksessa ja ammatillisessa koulutuksessa avustukset kattavat ope- tuksen järjestäjille aiheutuneet palkkauskulut lähes kokonaisuudessaan. Valtioneuvoston ase- tuksen mukaan (1117/2002) avustuksen myöntämisen edellytyksenä on kuitenkin se, että opetusryhmien koko on koulutuksen järjestäjää kohti keskimäärin vähintään kolme oppilasta. Aikaisemmin valtion tukeen vaadittiin viiden oppilaan opetusryhmä. Muutoksen tarkoituk- sena on turvata saamen kielen ja saamenkielisen opetuksen asema saamelaiskunnissa. Saame- laisalueen ulkopuolella asuvilla saamelaisoppilailla on mahdollisuus osallistua perusopetuk- sessa oman kielen opetukseen Rovaniemellä ja Oulussa.
Opetushallitus rahoittaa saamelaisten kotiseutualueen kunnissa virtuaalisaame-hanketta vuo- sina 2003 ja 2004. Hankkeen tarkoituksena on kehittää ja edistää saamen kielen opiskelua myös saamelaisalueen ulkopuolella virtuaalisesti.
Muut toimenpiteen saamen kielen kehittämiseksi
Lapin lääninhallitus on osoittanut erityisen virkamiehen, sivistystoimentarkastajan, jonka asemapaikkana Inari, seuraamaan ja arvioimaan saamen kielen ja saamenkielisen opetuksen tilaa, kehittämään saamen kielen opetusta ja saamen kielen käyttöä, huolehtimaan saamelais- alueen peruskoulun ja lukion oppilaiden oikeusturva-asioista sekä järjestämään saame- laisopettajien täydennyskoulutusta. Virkamies toimii yhteisissä toimitiloissa saamelaiskäräjien kanssa ja on saamenkielentaitoinen.
Saamelaiskäräjät on asettanut saamelaisten koulutusasiain yhteistyöelimen, johon kuuluvat käräjien edustajien lisäksi saamelaisalueen kuntien, Lapin lääninhallituksen ja opetusministe- riön/opetushallituksen edustajat. Yhteistyöelimen tehtävä on kehittää saamen kielen ja saa- menkielistä opetusta, edistää tiedonkulkua ja yhteisiä opetuksen kehittämishankkeita.
Saamelaisalueen jokaisessa kunnassa on toiminut Pohjois-Suomen tavoite 1-ohjelmaan kuu- luvana kieli- ja kulttuurisiida saamelaiskäräjien, kuntien, Lapin lääninhallituksen ja EU:n ra- hoituksella. Kulttuurisiidojen toiminnan tarkoituksena oli saamelaisperheiden kielen- ja kult- tuurin elvyttäminen sekä ylläpitäminen. Kokemukset vuoden 2003 lopussa päättyneestä kult- tuurisiida-projektista olivat myönteisiä.
Tässä yhteydessä on syytä korostaa sitä työtä saamenkielen taidon leviämisen hyväksi, joka tehdään vapaan sivistystyön piirissä. Useassa kansan- ja työväenopistossa lähinnä Lapin lää- nissä järjestetään säännönmukaisesti kursseja saamen kielessä ja kulttuurissa.
Romanikielen ja kulttuurin opettaminen
Perusopetuslain (628/1998) mukaan koulun opetuskielenä voi olla myös romani. Äidinkiele- nä voidaan huoltajan valinnan mukaan opettaa myös romanikieltä. Uusien romanikielen ope- tussuunnitelmien perusteiden mukaisesti romanioppilaiden opetuksessa tulee huomioida Suomen romanien asema etnisenä ja kulttuurisena vähemmistönä.
Romanien yhteiskunnallisen integroitumisen ja uuden vähemmistöoikeuksia koskevan lain- säädännön myötä koulutukseen sekä ainutlaatuisen kieli- ja kulttuuriperinnön säilyttämiseen liittyvät kysymykset tulee ottaa huomioon myös perusopetuksessa. Romanikielen opetuksen tulee edistää kaksoisidentiteetin muodostumista ja lisätä koulunkäynnin laatua. Romanikielen opetuksen tulee antaa romanioppilaille luonteva mahdollisuus ilmaista omaa vähemmis-
töidentiteettiään myös koulussa. Opetuksen tulee edistää romanioppilaiden oman historian ja kielen tuntemusta sekä tietoisuutta romaneista yhtenä Euroopan ja koko maailman merkittä- vimmistä vähemmistöistä. Koulussa tapahtuvan kielenopetuksen merkitys korostuu romani- lapsilla erityisesti siksi, että perinteisesti Suomen romanikieli on ollut ainoastaan puhuttu kie- li. Tämän vuoksi romanikielen ja -kulttuurin opetuksessa tulee huomioida oppilaiden erilaiset kielelliset valmiudet ja alueelliset erot. Opetuksessa hyödynnetään lähiympäristöä, sukuyhtei- söä ja romanikielistä mediaa.
Nykyisin tuotettavan oppimateriaalin tarjonta keskittyy romanikielen opetukseen äidinkielenä tai puoliksi äidinkielenä. Julkaisuohjelman perustana ovat uudet romanikielen opetussuunni- telman perusteet. Pitkän tähtäimen tavoitteena on tuottaa koko perusopetuksen ja lukion kattava oppimateriaalisarja romanikieltä äidinkielenään tai puoliksi äidinkielenään opiskelevil- le romanilapsille. Tuottamisen ongelmaksi on ennen kaikkea osoittautunut tekijäkunnan ra- jallisuus, sillä oppimateriaalin laadintaan kykeneviä ja romanikielen hallitsevia opettajia on äärimmäisen vähän. Lisäksi kielen vakiintumattomuus ja sanaston puutteet asettavat tekijöille poikkeuksellisen suuria vaatimuksia. Myös ratkaistavat pedagogiset ongelmat ovat osin voi- makkaastikin erilaisia kuin muissa kieliopinnoissa.
Romanikielen opetusta järjestettiin lukuvuonna 2000–2001 koko Suomessa vain 5 prosentis- sa sellaisissa kouluissa, jossa opiskeli romanioppilaita. Yhtensä 8,5 % sai mahdollisuuden opiskella omaa kulttuurikieltään perusopetuskouluissa. Kouluilla ilmeni olevan täydellistä tietämättömyyttä koko romanikielen olemassa olosta. Ongelmia aiheuttivat myös opettajien puute ja liian pienen oppilasmäärät. Romanivanhemmat eivät läheskään aina joko osaa tai halua esittää romanikielen opettamisen järjestämistä.
Käytännössä romanikielen opetus ei ole vielä riittävästi toteutunut. Opetuksen toteutumista jarruttavat opetusvastuussa olevien kuntien määrärahojen riittämättömyys, oppilaiden hajanaisuus (kokomäärältäään vaadittuja opetusryhmiä on vaikea muodostaa eri kouluissa opiskelevien romanioppilaiden pitkien etäisyyksien vuoksi), opettajien saatavuus ja oppimateriaalin riittämättömyys. Eduskunnan perustuslakivaliokunta kiinnitti tähän epäkohtaan huomiota säätäessään uutta kielilakia. Perustuslakivaliokunta lausui, että hallituksen on ryhdyttävä lainsäädännöllisiin ja hallinnollisiin toimenpiteisiin romaniväestön kielellisten ja kulttuurillisten oikeuksien toteutumisen kohentamiseksi70.
Myönteistä kehitystä osoittaa opetusministeriön hyväksymä tutkinto romanikulttuurin ohjaa- jan ammattitutkinnoksi. Ammattitutkintoa selostetaan tarkemmin 12 artiklan yhteydessä.
Venäjän kieli
Venäjänkielinen väestöpohja ja sen keskittyminen Etelä-Suomeen antavat venäjänkielisen koulujärjestelmän rakentamiseksi suotuisat mahdollisuudet. Monet vanhemmista, jotka venä- läisinä ovat koulutusmyönteisiä, sijoittavat kuitenkin lapsiaan esimerkiksi työllistymissyistä suomalaisiin kouluihin. Suomen koululait antavat hyvät mahdollisuudet yksityisiin venäjän- kielisiin kouluihin, mutta käytännössä näiden koulujen ylläpito on vaikeaa yksityisille tahoille. Kiinnostusta yksityisten venäjänkielisten koulujen perustamiseen on kuitenkin ollut eri puo- lilla maata. Venäjän kielen opettajista ei ole tällä hetkellä pulaa Suomessa, mutta pulaa on sen sijaan venäjänkielisistä luokan- ja aineenopettajista.
Venäjänkielistä perusopetusta annetaan muutamassa koulussa. Muun muassa Helsingissä on toiminut vuosikymmeniä venäjänkielistä opetusta tarjoava valtion omistama Suomalais-
70 Perustuslakivaliokunnan mietintö 9/2002 vp.
venäläinen koulu71. Venäjän kieli on oppiaineena, osittaisena opetuskielenä ja työkielenä ko- ko koulussa. Kielitaitoon liittyy myös venäläisen kulttuurin tuntemus. Koulu on lähinnä tar- koitettu suomalaisille lapsille, mutta koulussa on sekä suomen- että venäjänkielisiä oppilaita.
Venäjää opetetaan vieraana kielenä kaikilla koulutusasteilla (perusopetus, lukiokoulutus, am- matillinen koulutus, yliopisto- ja muu korkea-asteen koulutus sekä aikuiskoulutus).
Päivähoito
Lasten päivähoidosta annetun lain (36/1973) 11 §:n 2 momentin (lainmuutos 875/1981) mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että lasten päivähoitoa voidaan antaa lapsen äidinkie- lenä olevalla suomen, ruotsin tai saamen kielellä. Saman lain 1 §:n mukaan lasten päivähoi- dolla tarkoitetaan lapsen hoidon järjestämistä päiväkotihoitona, perhepäivähoitona, leikki- toimintana tai muuna päivähoitotoimintana. Lasten päivähoidosta annetun asetuksen (239/1973) 1 a §:ssä (lainmuutos 1336/1994) säännellään, että lasten päivähoidosta annetun lain 2 §:ssä tarkoitettuihin kasvatustavoitteisiin kuuluu myös suomen- tai ruotsinkielisten, saamelaisten, romanien ja eri maahanmuuttajaryhmien lasten oman kielen ja kulttuurin tu- keminen yhteistyössä kyseisen kulttuurin edustajien kanssa.
Esiopetus
Perusopetuslakiin (628/1998) tehdyn muutoksen (1288/1999) myötä kunta on velvollinen järjestämään sen alueella asuville lapsille oppivelvollisuuden alkamista edeltävänä vuonna esiopetusta. Kaikkien kuntien velvollisuus antaa esiopetusta alkoi 1.8.2001. Maksuttomaan esiopetukseen, jonka laajuus on vähintään 700 tuntia, osallistuminen on vapaaehtoista. Esi- opetusta voidaan järjestää koulussa, päivähoitopaikassa tai muussa soveltuvassa paikassa. Esiopetukseen sovelletaan perusopetusta koskevaa lainsäädäntöä. Esiopetuksen kieli on joko suomi tai ruotsi. Opetuskielenä voi olla myös saame, romani tai viittomakieli. Lisäksi opetus- ta voidaan antaa muulla kielellä. Jos kunnassa on sekä suomen- että ruotsinkielisiä asukkaita, on kunta velvollinen järjestämään esiopetusta erikseen kumpaakin kieliryhmää varten.
Kunnan tulee huolehtia, että lasten päivähoitoa voidaan antaa lapsen äidinkielenä olevalla suomen-, ruotsin tai saamenkielellä.
15 ARTIKLA
Sopimuspuolet luovat tarpeelliset olosuhteet kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden tehokkaalle osallistumiselle kulttuuri-, yhteiskunta- ja talouselämään sekä erityisesti heitä koskeviin julkisiin asioihin.
Vähemmistökulttuurien avustaminen
Vähemmistökulttuurien avustamista on selostettu mm. 5 artiklan yhteydessä.
Poliittinen edustautuminen
Suomessa ei ole erityisiä vähemmistöpuolueita. Poliittisesti aktiiviset vähemmistöryhmiin kuuluvat henkilöt ovat valitsemiensa puolueiden jäseniä.
Eduskunnassa ei myöskään ole erillisiä vähemmistöille varattuja paikkoja, lukuun ottamatta Ahvenanmaan maakunnan yhtä kansanedustajan paikkaa. Nykyisen vaalijärjestelmän osalta on todettava, että se ei mahdollista pienehköjen etnisten ja muiden ryhmien täysipainoista poliittista osallistumista, koska näiden ryhmien edustajien läpipääseminen valtiopäivävaaleissa on käytännössä vaikeaa. Näin ollen esimerkiksi saamelaisilla ei ole omaa kansanedustajaansa eikä romaniedustajaakaan ole koskaan valittu eduskuntaan. Saamelaiskäräjät on esittänyt vuonna 2002, että hallitus selvittäisi kysymystä kiintiöidyn saamelaisen kansanedustajapaikan saamiseksi.
Kunnallisella tasolla pienten ryhmien edustajat sen sijaan voivat tulla helpommin valituiksi. Esimerkiksi ruotsinkielisillä, saamelaisilla ja romaneilla on edustajia kunnallistasolla.
Itsehallinto
Ahvenanmaan maakunnalla on perustuslakiin ja Ahvenanmaan itsehallintolakiin perustuva laaja itsehallinto-oikeus. Maakunnan väestöä edustaa maakuntapäivät. Maakunnan yleinen johto ja hallinto kuuluvat maakuntahallitukselle ja sen alaisille viranomaisille. Saamelaisilla on saamelaisten kotiseutualueella omaa kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto. Saamelais- ten kulttuuri-itsehallinto pohjautuu perustuslakiin ja lakiin saamelaiskäräjistä.
Neuvottelukunnat
Oikeusministeriön yhteydessä toimii saamelaisasiain neuvottelukunta saamelaisväestöä koskevien asioiden yhteensovittamista ja yhtenäistä valmistelua varten. Sosiaali- ja terveysministeriön alaisena toimii romaniasiain neuvottelukunta, jonka tehtävänä on mm. seurata romaniväestön yhteiskunnallisten osallistumismahdollisuuksien ja elinolosuhteiden kehitystä, tehdä aloitteita sekä edistää romanin kielen ja kulttuurin vahvistumista.
Etnisen syrjinnän ehkäisyyn, seurantaan ja valvontaan liittyvissä kysymyksissä vähemmistö- valtuutettua avustaa vähemmistöasiain neuvottelukunta. Uuden kielilain myötä asetettiin oikeus- ministeriön alaisuuteen kieliasiain neuvottelukunta, jonka tehtävänä on edistää kansalliskielten käyttöä ja seurantaa sekä kielellisten olojen kehitystä Suomessa. Työministeriön alaisuudessa vaikuttaa etnisten suhteiden neuvottelukunta. Lisäksi vähemmistöjen oikeuksiin liittyviä asioita kä- sitellään mm. ulkoasiainministeriön alaisessa kansainvälisten ihmisoikeusasiain neuvottelukunnassa.
Suomen ruotsinkielisten ja ruotsin kielen asemaa ja intressejä valvoo Svenska Finlands folkting - järjestö.
Suomen Venäjänkielisten Yhdistysten Liitto ry on toistuvasti kritisoinut venäjänkielisen väestön- osan asioiden puutteellista seurantaa ja hoitamista. Xxxxxx mukaan Suomen venäläisten ja ve- näjänkielisten asioiden seuraaminen ja hoitaminen ei onnistu pelkästään vapaaehtoisvoimin etnisten suhteiden neuvottelukunnassa sen suppeiden resurssien puitteissa. Liitto esittää, että venäjänkieliselle väestölle tulisikin luoda mahdollisuus järjestäytyä oikeudellisessa ja yhteis- kunnallisessa mielessä ja luoda omat elimensä, jotka edustavat venäläisen ja venäjänkielisen väestönosan intressejä ja asiantuntemusta Suomen valtiollisissa ja kunnallisissa elimissä.
Etnisten suhteiden neuvottelukunnan Suomen venäjänkieliseen väestöön kohdistuvaa tutki- musta selvittänyt työryhmä ehdotti, että Suomen valtioneuvoston alaisuuteen perustettaisiin venäläisasioita käsittelevä neuvottelukunta. Neuvottelukunnassa tulisi olla edustettuina ne hallinnonalat, jotka käsittelevät venäjänkielisen vähemmistön asioita, sekä itse venäjänkieli- nen vähemmistö. Neuvottelukunta olisi asiantuntijaelin, jonka tärkeimpiä tehtäviä olisi val-
mistella suosituksia Suomen venäjänkielistä väestöä koskevissa kysymyksissä ja auttaa viran- omaisia hoitamaan niitä.
Työministeriö laittoi työryhmän raportin laajalle lausuntokierrokselle 6.5.2003. Yksikään lau- sunnon antaneista ministeriöistä ja niiden alaisesta keskushallinnosta ei kannattanut erillisen neuvottelukunnan asettamista. Ne katsoivat, että Suomen venäjänkielisen väestönosan kysy- myksiä tulisi käsitellä ja antaa niille tarvittaessa tilaa olemassa olevissa elimissä.
Etnisten suhteiden neuvottelukunnan Suomen venäjänkieliseen väestöön kohdistuvaa tutki- musta selvittäneestä työryhmästä selostetaan tarkemmin raportin III luvun 7. kohdassa.
Vähemmistöjen kuuleminen
Lainsäädännön valmisteluvaiheessa sekä valiokuntakäsittelyssä eduskunnassa on lisääntyvässä määrin kuultu vähemmistöryhmien mielipiteitä. Kuuleminen on tapahtunut eri tavoin, mutta yleisimmin neuvottelukuntien kautta.
Suomen ruotsinkielinen väestö
Suomen ruotsinkielisen väestön voidaan todeta käytännössä osallistuvan yhtä tehokkaasti ja samalla tasolla kuin suomenkielisen väestönkin kulttuuri-, yhteiskunta- ja talouselämään.
Saamelaisasioita koskeva neuvotteluvelvoite
Saamelaiskäräjistä annetun lain 9 §:ssä on viranomaisille asetettu velvoite neuvotella saame- laiskäräjien kanssa kaikista laajakantoisista ja merkittävistä toimenpiteistä, jotka voivat välit- tömästi ja erityisellä tavalla vaikuttaa saamelaisten asemaan alkuperäiskansana ja jotka koske- vat saamelaisten kotiseutualueella:
1. yhdyskuntasuunnittelua;
2. valtionmaan, suojelualueiden ja erämaa-alueiden hoitoa, käyttöä, vuokrausta ja luovu- tusta;
3. kaivoskivennäisten valtausta ja kaivospiirin perustamista tarkoittavia lupahakemuksia;
4. saamelaisten kulttuurimuotoon kuuluvan elinkeinon lainsäädännöllistä tai hallinnol- lista muutosta;
5. saamenkielisen ja saamen kielen kouluopetuksen sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämistä; taikka
6. muuta vastaavaa saamelaisten kieleen, kulttuuriin tai heidän asemaansa alkuperäis- kansana vaikuttavaa asiaa.
Neuvotteluvelvoite täyttyy sillä, että viranomainen varaa saamelaiskäräjille tilaisuuden tulla kuulluksi ja neuvotella asiasta, vaikka tilaisuus jätettäisiin käyttämättä.
Metsälain (1093/1996) 12 §:ään sisältyy erityissäännös, jossa saamelaiskäräjistä annettuun lakiin viitaten asetetaan neuvotteluvelvoite ennen suojametsäalueen määrittelemistä.
Myös ILO:n alkuperäiskansoja koskeva yleissopimus n:o 169 vuodelta 1989, jota Suomi to- sin ei vielä ole ratifioinut, edellyttää neuvotteluja alkuperäiskansojen kanssa heitä koskevia asioita käsiteltäessä. Eduskunnan sosiaalivaliokunta on vuonna 1990 katsonut, että jo ennen sopimuksen ratifiointia on pyrittävä toimimaan lainsäädännössä ja hallinnossa yleissopimuk- sen määräysten ja hengen mukaisesti. Myös eduskunnan perustuslakivaliokunta on useasti
tuonut esiin näkemyksensä, että saamelaisia tulisi kuulla jo valmisteltaessa heitä koskevia asi- oita.
Ilman näitäkin velvoitteita perustuslain 21 §:ssä säädettyjen hyvän hallinnon takeiden katso- taan edellyttävän saamelaisten kuulemista heitä koskevia asioita käsiteltäessä.
Lähes kaikkien ministeriöiden hallinnonaloilla viranomaiset joutuvat työssään säännönmu- kaisesti tilanteisiin, joissa on otettava huomioon saamelaisten oikeudellinen asema. Valtion viranomaisten lisäksi tämä koskee erityisesti saamelaisten kotiseutualueen kunnallisia viran- omaisia. Viranomaisille saamelaiskäräjistä annetussa laissa asetettu neuvotteluvelvoite on täl- löin asianmukaisesti otettava huomioon. Kussakin viranomaisessa tämän velvollisuuden täyt- täminen on yleisimmin jonkun virkamiehen tai viranhaltijan tehtävänä. Heidän on lain mu- kaan suoritettava tehtävänsä asianmukaisesti ja noudatettava asianomaisia säännöksiä ja mää- räyksiä (valtion virkamieslain, 750/1994, 14 §:n 1 momentti ja kuntalain, 365/1995, 44 a §). Perustuslain 118 §:n mukaan virkamies vastaa virkatoimiensa lainmukaisuudesta. Ylimmät laillisuusvalvojat, valtioneuvoston oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies valvovat, että viranomaiset ja virkamiehet noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa (perustuslain 108 ja 109 §). Jokaisella, joka on kärsinyt oikeudenloukkauksen tai vahinkoa virkamiehen lainvastai- sen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi, on oikeus vaatia tämän tuomitsemista rangaistuk- seen sekä julkisyhteisöltä tai virkamieheltä vahingonkorvausta. Jokainen voi myös kannella oikeuskanslerille tai oikeusasiamiehelle kokemastaan tai havaitsemastaan viranomaisen tai virkamiehen lainvastaisesta menettelystä tai laiminlyönnistä (valtioneuvoston oikeuskansleris- ta annetun lain, 193/2000, 3 § ja eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain, 197/2002, 2
§).
Yleisesti ottaen voidaan katsoa, että neuvotteluvelvoitetta noudatetaan varsin hyvin. Mikäli laiminlyöntiin on havaittu syyllistytyn, asiaan on puututtu. Esimerkiksi korkein hallinto- oikeus on vuosina 1996–1997 kumonnut kauppa- ja teollisuusministeriön valtauspäätöksiä sen johdosta, että saamelaisia ei oltu kuultu. Neuvotteluista saamelaiskäräjien kanssa näyttää- kin muodostuneen jo vakiintunut tapa niille viranomaisille, joilta tällaisia neuvotteluja edelly- tetään. Neuvoa-antavan komitean ehdottamien erityisten ohjeiden antamiseen asiassa ei näy- täkään olevan erityistä tarvetta.
Saamelaiskäräjät on puolestaan kritisoinut neuvotteluvelvoitteen puutteellista toteutumista ja todennut, että saamelaisten yhteiskunnallisten vaikutusmahdollisuuksien edistäminen on py- sähtynyttä. Saamelaiskäräjien mukaan sen tahdonilmaisut jäävät edelleen usein kuulematta ja ottamatta huomioon hallinnon suunnittelu- ja valmistelutyössä.
Alueelliset romaniasiain neuvottelukunnat
Romaniasioita on vuodesta 1956 lukien käsitelty näihin asioihin erikoistuneissa neuvottelu- kunnissa. Valtakunnallisen romaniasiain neuvottelukunnan ohella toimivat alueelliset neuvot- telukunnat. Nykyiset alueelliset romaniasian neuvottelukunnat vakinaistettiin vuoden 2004 alusta72. Alueelliset neuvottelukunnat toimivat tällä hetkellä Etelä-Suomen läänissä, Länsi- Suomen läänissä, Itä-Suomen läänissä ja Oulun läänissä. Tämä vahvistaa romaniväestön osal- listumista romaniasioiden hoitoon. Valtakunnallisen romaniasian neuvottelukunnan asema ja tehtävät pysyvät ennallaan. Romaniväestön luottamusta nauttivien palvelujen kehittäminen edellyttää romaniasioiden hallinnon vahvistamista. Neuvottelukuntien toiminnasta on saatu
72 Valtioneuvoston asetus1019/2003 valtakunnallisesta romaniasiain neuvottelukunnasta ja alueellisista roma- niasiain neuvottelukunnista.
16 ARTIKLA
Sopimuspuolet pidättyvät toimenpiteistä, jotka muuttavat väestörakennetta kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden asuttamilla alueilla ja joiden tarkoituksena on rajoittaa tähän puiteyleissopimukseen sisältyvistä periaatteista johtuvia oikeuksia ja vapauksia.
Hallinnolliset jaotukset
Raportoitaessa edellisen kerran vuonna 1999 Suomessa oli vielä voimassa vuoden 1919 halli- tusmuoto ja sen säädökset hallintoalueiden rajojen uudestaan järjestämisestä. Säädöstä ei otettu samansisältöisenä uuteen perustuslakiin. Nykyään hallinnollisista jaotuksista säädetään perustuslain 122 §:ssä, jonka mukaan hallintoa järjestettäessä tulee pyrkiä yhteensopiviin aluejaotuksiin, joissa turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön mahdollisuudet saada pal- veluja omalla kielellään samanlaisten perusteiden mukaan. Säännöksellä pyritään varmista- maan molempien kieliryhmien yhdenvertaiset mahdollisuudet saada omakielisiä palveluja.
Svenska Finlands folkting on kritisoinut uuden perustuslain säädöstä hallinnollisista jaotuksista. Folktingetin mukaan uusi pykälä on heikennys entiseen verrattuna, sillä uusi säädös ei sisällä velvollisuutta huomioida hallintoalueiden kielellistä asemaa alueiden rajoja uudestaan järjes- tettäessä.
Ruotsin kielen osalta on olemassa myös erityisiä hallintorajoja. Suomen evankelis-luterilainen kirkko jakautuu kielellisin perustein siten, että kunnan ruotsinkielinen väestö muodostaa yleensä oman erillisen ruotsinkielisen seurakuntansa. Vuodesta 1923 lähtien kaikki ruotsin- kieliset seurakunnat ovat kuuluneet yhteen autonomiseen ruotsinkieliseen hiippakuntaan.
Puolustushallinnon hallintorajojen osalta voidaan mainita ruotsinkielinen joukko-osasto Uu- denmaan Prikaati (Nylands brigad). Kaikki puolustusvoimien joukko-osastot ovat suomenkie- lisiä lukuun ottamatta Uudenmaan Prikaatia Dragsvikissä, jossa asevelvollisten opetus anne- taan ruotsin kielellä. Samoin varusmiehiä koskevat päätökset ja muut asiakirjat ovat ruotsin- kielisiä. Henkilökunta on äidinkieleltään pääosin ruotsinkielistä. Myös muu osa henkilöstöstä hallitsee ruotsin kielen. Jotta ruotsinkielinen joukko-osasto myös tulevaisuudessa voisi toimia siten, että siinä annettavan sotilaallisen peruskoulutuksen laatu turvataan, olisi joukko- osaston kouluttajien valinnassa edellytettävä riittävän hyvää ruotsin kielen taitoa.
Monet saamen kielilain säännökset ovat voimassa kielen käyttäjän asuinpaikasta riippumatta, joskin oikeudet ovat laajimmat saamelaisten kotiseutualueella. Myös oikeus saamenkieliseen opetukseen ja saamenkielen opetukseen on voimassa koko maassa, joskin käytännössä oi- keudet toteutuvat parhaiten juuri kotiseutualueella. Kotiseutualueen ulkopuolella saamen kie- len tai saamenkielistä opetusta järjestetään varsin vähän. Kunnat saavat tätä tarkoitusta var- ten erityistä valtionavustusta kahden viikkotunnin täydentävää opetusta varten. Taloudelliset resurssit eivät siis ole suuret ja myös opettajapula, kielen heikko asema saamelaisten kotiseu- tualueen ulkopuolella sekä saamelaisoppilaiden koulukohtaisesti pieni määrä vaikeuttavat opetuksen järjestämistä. Saamen kielilain uudistamistyössä säilytettiin vastaavanlainen ero oikeuksien laajuuden suhteen yhtäältä saamelaisasutuksen ydinalueella ja toisaalta muualla maassa.
17 ARTIKLA
1. Sopimuspuolet sitoutuvat olemaan puuttumatta kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oi- keuteen solmia ja ylläpitää vapaita ja rauhanomaisia yhteyksiä yli rajojen toisissa valtioissa laillisesti oleske- leviin henkilöihin, varsinkin henkilöihin, joiden kanssa heillä on sama etninen, sivistyksellinen, kielellinen tai uskonnollinen identiteetti tai yhteinen kulttuuriperintö.
2. Sopimuspuolet sitoutuvat olemaan puuttumatta kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oi- keuteen osallistua kansalaisjärjestöjen toimintaan sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla.
Yhdistymis- ja kokoontumisvapaus
Yhdistymis- ja kokoontumisvapautta on selostettu 7 artiklan yhteydessä.
Saamelaisten valtakunnan rajat ylittävä yhteistyö
Koska saamelaiset ovat kolmen Pohjoismaan ja Venäjän Kuolan niemimaalla asuva yhtenäi- nen kansa, on yhteydenpito valtioiden rajojen yli vilkasta ja luontevaa. Suomen, Norjan ja Ruotsin rajaseuduilla harjoitetaan vaihtoa etenkin yksityishenkilöiden jokapäiväisessä kanssa- käymisessä ja saamelaisten kotiseutualueen yhdistysten erilaisissa toiminnoissa.
Vuonna 1956 perustettuun Saamelaisneuvostoon73 kuuluu saamelaisten jäsenjärjestöjä Nor- jasta, Suomesta, Ruotsista ja Venäjältä. Perinteikäs järjestö edistää saamelaisten asemaa ja oikeuksia mm. kansainvälisen alkuperäiskansayhteistyön kautta.
Suomen, Ruotsin ja Norjan saamelaiskäräjät tekevät yhteistyötä Saamelaisen parlamentaari- sen neuvoston kautta. Saamen kieliyhteistyötä hoidetaan saamelaiskäräjien yhteisen saamen kielilautakunnan kautta, jossa ovat mukana myös Venäjän puolella puhuttavat saamen kielet.
Vuonna 1996 perustettu Suomen saamelaisten keskusjärjestö (Suoma Sámiid Guovddássearvi ry, SSG) turvaa ja edistää saamelaisten kulttuurisia, kielellisiä, hallinnollisia, taloudellisia ja sivis- tyksellisiä oikeuksia sekä hoitaa keskitetysti yleiset saamelaiskysymykset niin kansallisissa kuin kansainvälisissä yhteyksissäkin. Yhdistys edustaa Suomen saamelaisia Saamelaisneuvoston ainoana Suomen jäsenjärjestönä. Saamelaisneuvoston kautta keskusjärjestö on mukana EU:n, YK:n ja Arktisen neuvoston toiminnassa ja muussa saamelaisten välisessä yhteistyössä. Kes- kusjärjestö tekee työtään vapaaehtoisvoimin ja saa rahoituksensa saamelaiskäräjien kulttuuri- lautakunnan päätöksellä opetusministeriön myöntämästä kansainvälisen saamelaisen yhteis- työn ja taidejärjestöjen määrärahasta.
1970-luvulla perustetun Saamelaisalueen koulutuskeskuksen tehtävänä on antaa koulutusta lä- hinnä saamelaisalueen tarpeita varten, säilyttää ja kehittää saamelaiskulttuuria ja luontaiselin- keinoja sekä edistää saamenkielisen oppimateriaalin tuottamista. Koulutuskeskus antaa am- matillista perus- ja lisäkoulutusta, saamenkielen ja kulttuurin koulutusta sekä yleissivistävää koulutusta. Oppilaitosta kohtaan tunnetaan suurta mielenkiintoa kansainvälisenä yhteistyö-
73 xxxx://xxx.xxxxxxxxxxxx.xxx
kumppanina muuallakin kuin sen varsinaisilla toiminta-alueilla. Oppilaitos on kuitenkin ra- jannut yhteistyöalueekseen pääasiassa arktisen alueen ja sinne kuuluvat pohjoiset kulttuurit.
Suomen saamelaisia opiskelee luokanopettajiksi Norjan saamelaisessa korkeakoulussa Kau- tokeinossa. Luokanopettajien kelpoisuusvaatimukset ovat samat Suomessa, Ruotsissa ja Nor- jassa. Saamelaisessa korkeakoulussa voi opiskella myös mediatiedettä.
Suomalaiset ja suomensukuiset kansat Venäjällä
Vuonna 1992 tehty Suomen ja Venäjän välinen sopimus maiden välisten suhteiden perusteis- ta (SopS 63/1992) sisältää kansojen ja kansallisuuksien omaperäisyyden säilyttämistä koske- van 10 artiklan. Artiklan perusteella sopimuspuolet tukevat suomalaisten ja suomensukuisten kansojen ja kansallisuuksien omaperäisyyden säilyttämistä Venäjällä ja vastaavasti Venäjältä peräisin olevien omaperäisyyttä Suomessa. Suojelun kohteita ovat kielet, kulttuuri ja historian muistomerkit. Sopimukseen liittyvä sukukansaohjelma ulottuu myös saamelaisiin. Ohjelmaan kuuluu Venäjällä sijaitsevan Kuolan niemimaan saamelaisten kieli ja kulttuuri. Sekä tämän ohjelman että saamelaisjärjestöjen ansiosta Suomen ja Venäjän saamelaisten väliset yhteydet ovat kehittyneet mm. kulttuurin, opetuksen, ammatillisen koulutuksen ja täydennyskoulutuk- sen alalla.
Kansalaisvaikuttaminen ja kansalaisjärjestötoiminta
Kansalaisjärjestöissä tehtävä vapaaehtoistyö on yhteiskunnan tärkeä voimavara. Hallitus pyr- kii entisestään vahvistamaan kansalaistoiminnan edellytyksiä purkamalla sen esteitä. Päämi- nisteri Xxxxx Xxxxxxxx hallituksen ohjelmaan (24.6.2004-) kuuluu kansalaisvaikuttamisen poli- tiikkaohjelma. Kyseessä on kansallinen demokratiahanke kansalaisten osallisuuden vahvista- miseksi ja demokratian toimivuuden parantamiseksi. Tavoitteena on parantaa kansalaisten osallistumismahdollisuuksia ja äänestysaktiivisuutta, lisätä demokratiakasvatusta ja muutoin- kin vahvistaa edustuksellista demokratiaa. Hankkeessa pyritään vahvistamaan kansalaisjärjes- töjen asemaa kansalaisvaikuttamisen ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen kanavana sekä demokratian ylläpitäjänä.
Valtionhallinto on avannut vuonna 2000 sähköisen keskustelufoorumin Xxxxxxxxx.xx, jolla kansalaiset voivat kommentoida hallinnossa käynnistyviä tai käynnissä olevia hankkeita, lain- säädäntöuudistuksia jne. Foorumin päämääränä on saada hallinnon hanke- ja valmistelutyö- hön kansalaisten suoria näkemyksiä, asiantuntemusta ja mielipiteitä, ja luoda samalla uusia mahdollisuuksia kansalaisten ja virkamiesten vuoropuhelulle.
Suomessa valtionhallinnon yhteydet ihmisoikeusasioissa toimiviin järjestöihin ovat varsin laajat. Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita ulkoasiainministeriön yhteydessä toimiva kan- sainvälisten ihmisoikeusasiain neuvottelukunta, jonka tehtäviin kuuluu mm. lausuntojen an- taminen, aloitteiden tekeminen ja seminaarien järjestäminen ajankohtaisista ihmisoikeusky- symyksistä. Se on myös tärkeä tiedonvaihto- ja yhteydenpitokanava hallituksen ja ihmisoike- usasioissa toimivien kansalaisjärjestöjen välillä.
Yhteispohjoismainen romaniseminaari 2004
Helsingissä järjestetään 5.-6. lokakuuta 2004 yhteispohjoismainen romaniseminaari Romanit eteenpäin Euroopassa. Seminaarissa käsitellään pohjoismaisia arvoja Euroopan romanipolitii- kassa, romaninaisten asemaa ja näkyvyyttä, vähemmistövaltuutettujen toiminnan vaikutuksia,
18 ARTIKLA
1. Sopimuspuolet pyrkivät tarvittaessa tekemään kahden- ja monenvälisiä sopimuksia toisten valtioiden, varsinkin naapurivaltioiden kanssa varmistaakseen asianomaisiin kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden suojelun.
2. Sopimuspuolet ryhtyvät tarpeen mukaan toimenpiteisiin rohkaistakseen yhteistyötä yli rajojen.
Pohjoismainen yhteistyö
Suomen, Norjan ja Ruotsin välillä esiintyy rajat ylittäviä yhteyksiä eri tasoilla ja lukuisissa toimintamuodoissa.
Suomella on muiden Pohjoismaiden74 kanssa mm. sopimukset kulttuuriyhteistyöstä (SopS 60/1971, muutos 21/1990), kunnallisesta yhteistyöstä (SopS 1-2/1979) ja Pohjoismaiden kansalaisten oikeudesta käyttää omaa kieltään muussa Pohjoismaassa (SopS 11/1987).
Pohjoismaisella sosiaalipalvelusopimuksella (SopS 69/1996) pohjoismaisen kielisopimuksen mukaista oikeutta käyttää omaa kieltään toisessa Pohjoismaassa on laajennettu tietyin osin sosiaali- ja terveyshuollon alalla.
Suomen, Ruotsin ja Norjan välinen kulttuuri- ja koulutusalan yhteistyötä toteutetaan Poh- joismaiden ministerineuvoston alaisissa toimielimissä ja komiteoissa. Valtaosa hankkeista koskee eri kulttuuri-, tietopalvelu- ja koulutusalojen välistä yhteistyötä, jossa kielellä on kes- keinen asema.
Pohjoismaiden ministerineuvostossa Kööpenhaminassa hallinnoidaan myös Pohjoismaista kulttuurirahastoa, jonka toimintaan Suomi osallistuu. Suomella on lisäksi kahdenvälinen kult- tuurirahasto kaikkien Pohjoismaiden kanssa: Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto (1960), Islantilais-suomalainen kulttuurirahasto (1974), Suomalais-norjalainen kulttuurirahasto (1979) ja Suomalais-tanskalainen kulttuurirahasto (1981).
Suomen ulkoasiainministeriö ja Ruotsin elinkeinoministeriö asettivat yhteisen suomalais- ruotsalaisen vähemmistö- ja vähemmistökielityöryhmän kesällä 2001. Työryhmä seuraa vä- hemmistöjä ja vähemmistökieliä koskevan lainsäädännön ja muiden säännöstöjen kehittymis- tä sekä niiden käyttöä kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Työryhmästä on tarkoitus tulla keskustelu- ja kokemustenvaihtofoorumi, jonka kautta erilaiset ongelmat voidaan tunnistaa ja joka voi tehdä ehdotuksia niiden ratkaisemiseksi. Työryhmällä on oikeus antaa lausuntoja, ehdotuksia tai suosituksia tekemistään huomioista. Työryhmästä kerrotaan enemmän rapor- tin luvussa III.8.
Suomen ja Norjan rajakuntien yhteistyön tiivistäminen
74 Suomi, Ruotsi, Tanska, Norja ja Islanti.
Suomen ja Norjan välistä rajakuntayhteistyötä selvittänyt työryhmä luovutti loppuraporttinsa 18.5.200475. Suomen ja Norjan rajakuntayhteistyötä selvittäneen yhteistyöhankkeen tavoit- teena on ollut tiivistää Pohjois-Suomen ja Pohjois-Norjan kuntien valtakunnanrajat ylittävää yhteistyötä peruspalveluiden, alueen elinvoiman ja saamen kielen tulevaisuuden vahvistami- seksi pohjoisella raja-alueella. Hankkeessa on kartoitettu vallitsevia yhteistyön esteitä sekä etsitty keinoja paikallisista lähtökohdista, joilla maiden kunnat voisivat tulevaisuudessa järjes- tää ja hyödyntää palvelujaan yhteistyössä. Kehittämisehdotukset koskevat laajasti julkisia pal- veluita, sekä opetustoimea, sosiaali- ja terveystoimea, teknisen sektorin yhteistyötä sekä palo- ja pelastustoimea.
Raportissa kielitaidon merkitys nostetaan keskeiseen asemaan yhteistyön kehittämisessä. Alu- eella puhutaan suomea, norjaa ja kolmea saamen kieltä. Raportissa on runsaasti ehdotuksia, joilla pyritään vahvistamaan saamen kielen asemaa opetuskielenä ja palvelujen tarjonnassa. Sosiaali- ja terveydenhuollon osalta on selvitetty mm. saamenkielisten palvelujen saattavuutta lastenneuvoloissa, perusterveydenhoidossa, lääkäripäivystyksessä, erikoissairaanhoidon eri aloilla, mukaan lukien psykiatriassa, sekä lasten päivähoidossa.
Suomen ainoan saamelaislukion toiminnan turvaamiseksi ja saatettavaksi taloudellisesti va- kaamalle pohjalle suositellaan käynnistettäväksi selvitys sen siirtämistä hallinnollisesti valtion omistaman Saamelaisalueen koulutuskeskuksen yhteyteen.
Työryhmän ehdotuksista osa on mahdollista toteuttaa kuntien, maakuntien ja muiden alueen toimijoiden kuten poromiesten päätöksin. Osa ehdotuksista edellyttänee kuitenkin lainsää- däntötoimia ja sisäasiainministeriö selvittää parhaillaan mahdollisen kokeilulainsäädännön tarvetta.
Rajakuntien yhteistyön kehittämiseksi Pohjois-Lapin kunnat ovat nimittäneet erityisen Nor- ja-asiamiehen, joka aloittaa toimintansa elokuussa 2004.
Pohjoismainen saamelaissopimus
Pohjoismaisen saamelaissopimuksen valmistelusta selostetaan raportin luvussa III.8.
Saamenkielinen rajat ylittävä kulttuuriyhteistyö
Varsinaisen saamelaiskulttuurimäärärahan lisäksi opetusministeriö on tukenut erikseen saa- menkielistä rajat ylittävää kulttuuriyhteistyötä, kuten yhteispohjoismaisten saamelaistaidejär- jestöjen sekä Saamelaisneuvoston Suomen jaoston ja sen kansallisen jäsenjärjestön toimintaa.
Yhteistyö romaniasioissa
Romaniasioissa toimitaan yhteistyössä Euroopan neuvoston, ETYJ:n demokraattisten insti- tuutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston ODIHR:n, EU:n sekä eurooppalaisten romanikan- salaisjärjestöjen kanssa.
75 Rajoitta pohjoisessa - Gränslöst i norr. Työryhmäraportti Suomen ja Norjan välisestä yhteistyöstä pohjoises- sa. Sisäasiainministeriö 2004. xxxx://xxx.xxxxxxxx.xx/xxxxxxxx/xxxxxx.xxx/xxxxx/XXX0XXXX00X0XXX0X0000X00000X0X00/xxxxx/xxxxxxxx
_pohjoisessa.pdf
19 ARTIKLA
Sopimuspuolet sitoutuvat kunnioittamaan ja toteuttamaan tähän puiteyleissopimukseen sisältyviä periaattei- ta tekemällä vain sellaisia välttämättömiä rajoituksia tai poikkeuksia, joista määrätään kansainvälisissä oikeudellisissa asiakirjoissa, erityisesti yleissopimuksessa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi, sikäli kuin niillä on merkitystä mainituista periaatteista johtuville oikeuksille ja vapauksille.
Tämän artiklan osalta ei ole raportoitavaa.
OSA III
NEUVOA-ANTAVAN KOMITEAN KYSYMYKSET
1. VÄHEMMISTÖVALTUUTETUN TOIMINNASTA
Neuvoa-antava komitea on pyytänyt lisätietoja vähemmistövaltuutetun toiminnasta ja sen vaikutuksesta viranomaiskäytäntöön.
Vähemmistövaltuutetun tehtävät
Laki vähemmistövaltuutetusta (660/2001) astui voimaan 1.9.2001, jolloin perustettiin vä- hemmistövaltuutetun virka ja lakkautettiin aikaisempi ulkomaalaisvaltuutetun virka. Vähem- mistövaltuutetun tehtävänä on ehkäistä etnistä syrjintää, edistää hyviä etnisiä suhteita ja etni- siin vähemmistöihin kuuluvien ja ulkomaalaisten asemaa ja oikeuksia yhteiskunnassa, seurata etnisen tasa-arvon toteutumista ja valvoa etnisen syrjimättömyyden periaatteen toteutumista. Vähemmistövaltuutetulle kuuluvat myös tietyt ulkomaalaislaissa säädetyt tehtävät. Valtuutet- tu on itsenäinen ja riippumaton viranomainen. Vähemmistövaltuutetulla on toimisto, joka on hallinnollisesti sijoitettu työministeriön yhteyteen.
Valtuutetun ja toimiston työn voi hahmottaa nykyisellään kolmeen pääalueeseen: (1) asiak- kaiden neuvontaan ja avustamiseen, (2) hyviin etnisiin suhteisiin sekä ulkomaalaisten ja etnis- ten vähemmistöjen asemaan liittyviin yleisiin toimiin, sekä (3) ulkomaalaislaissa säädettyjen tehtävien suorittamiseen; erityisesti turvapaikkahakemuksista ja ulkomaalaisen karkottamis- esityksistä annettaviin lausuntoihin.
Vähemmistövaltuutetun käytössä olevat keinot ovat ohjeita, neuvoja ja lausuntoja. Etnisen alkuperän perusteella syrjintää kokenut voi pyytää ohjeita ja neuvoja sekä etnisen syrjinnän ehkäisemisen kannalta huomattavan merkityksellisissä asioissa myös oikeusapua. Käytännös- sä resursseja ei kuitenkaan niiden vähäisyyden vuoksi ole mahdollista suunnata oikeusavun antamiseen. Etnistä syrjintää koskevan asian voi myös panna vireille vähemmistövaltuutetun kautta.
Havaitessaan etnistä syrjintää vähemmistövaltuutettu pyrkii ohjein ja neuvoin vaikuttamaan siihen, ettei syrjintää jatketa tai uusita. Vähemmistövaltuutetun toimivaltaan ei nykyisellään sisälly mahdollisuutta esimerkiksi syrjintätapauksissa antaa sitovia ja täytäntöönpanokelpoisia päätöksiä.
Hyviin etnisiin suhteisiin ja asenteisiin sekä ulkomaalaisten ja etnisten vähemmistöjen asemaa kohentaviin yleisiin tekijöihin on pyritty vaikuttamaan aloitteilla, lausunnoilla, haastatteluilla, julkisilla esiintymisillä, osallistumisella säädösvalmistelutyöhön ja puheilla. Vähemmistöval- tuutettu on järjestynyt myös seminaareja ja koulutusta.
Romaniväestön työllisyyden edistämiseksi vähemmistövaltuutettu teki syksyllä 2002 työmi- nisteriölle aloitteen, jossa esitettiin kehittämisehdotuksia romanien työllistymistä edistävien palvelujen tehostamiseksi työhallinnossa. Aloitteen pohjalta työministeriö käynnisti alustavan selvityksen romaniväestöön kuuluvien työnhakijoiden määrästä alueittain ja pohdinnan siitä, miten romanien työllistymistä voitaisiin tehostaa työhallinnon keinoin.
Saamelaisväestön kielen ja kulttuurin säilymisen osalta vähemmistövaltuutettu pitää tärkeänä saamen kielen vahvistamista päivähoidossa ja opetuksessa. Lasten päivähoidosta annetun lain (36/1973, lainmuutos 875/1981) mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että lasten päivähoi- toa voidaan antaa lapsen äidinkielenä olevalla suomen, ruotsin tai saamen kielellä. Saamen- kielistä päivähoitoa on kuitenkin vähän. Syynä tähän on, että saamelaisten kotiseutualueen kunnilla ei ole ollut taloudellisia resursseja järjestää saamenkielisiä päivähoitopalveluita. Saa- menkielisen päivähoidon järjestäminen edellyttäisi valtiolta tähän tarkoitukseen varattua eril- lisrahoitusta. Vähemmistövaltuutettu teki huhtikuussa 2003 sosiaali- ja terveysministeriölle aloitteen, johon sisältyi kehittämisehdotuksia saamelaislasten päivähoidon turvaamisesta saamen kielellä nykyistä kattavammin.
Vähemmistövaltuutetulle tulleiden yhteydenottojen sekä vuonna 2002 julkaistun tutkimuk- sen76 perusteella liittyen ulkomaalaisten kokemaan työsyrjintään vähemmistövaltuutettu teki sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosastolle aloitteen ulkomaalaisten ja etnisten vä- hemmistöjen työsyrjinnän ehkäisyn ja valvonnan tehostamisesta. Aloitteessa esitettiin kehit- tämisehdotuksia toiminnan suuntaamisessa strategian tasolla, työsuojelupiirien ohjauksessa ja työsuojelupiirien toiminnassa. Työsuojeluosasto vastauksessaan vähemmistövaltuutetulle yh- tyi aloitteessa esitettyihin kehittämisehdotuksiin todeten mm., että vastaisuudessa sosiaali- ja terveysministeriö pyrkii ottamaan huomioon toimintapolitiikkasuuntauksissa aloitteessa käsi- teltyjä asioita, mutta todeten kuitenkin, että lyhyellä aikavälillä erillistoimenpiteet jäävät voi- mavarasyistä vaille lisäpanostusta.
Raportin liitteenä on vähemmistövaltuutetun vuoden 2002 toimintakertomus, jossa on yksi- tyiskohtaisemmin kerrottu vähemmistövaltuutetun toiminnasta.
Toiminnan vaikuttavuudesta
Vähemmistövaltuutetun toiminnan vaikuttavuutta ei lyhyen toimintakauden aikana ole järjes- telmällisesti eikä ulkopuolisen tahon toimesta arvioitu. Toimenpiteiden vaikuttavuudesta voidaan esittää joitain yleisiä arvioita perustuen työssä tehtyihin havaintoihin ns. itsearvioin- tina. Toiminnan vaikuttavuutta järjestelmällisemmin on tarkoitus arvioida tulevaisuudessa toiminnan vakiinnuttua.
Toiminnassa on pakko tehdä valintoja: kaikkeen ei käytettävissä olevien resurssien puitteissa ole mahdollisuutta vaikuttaa. Toimintaympäristö on varsin laaja ja vähemmistövaltuutetun tehtävät tulevat lisääntymään uuden yhdenvertaisuuslain myötä. Väistämättä tämä johtaa en- tistä enemmän priorisointeihin.
Viranomaisiin vaikuttamisessa yleisenä havaintona voidaan todeta vaikuttamisen vaikeus. Jossain määrin etnisiin vähemmistöihin liittyvissä kysymyksissä ilmenee haluttomuutta ottaa vastuuta etnisten vähemmistöjen kohtaamien ongelmien tilanteen korjaamisesta omalla hal- linnonalalla ja vastuun nähdään kuuluvan toiselle viranomaiselle tai ratkaisun löytyvän toisen viranomaisen toimista. Keskeisenä vaikuttamisen keinona onkin pyrkiä saamaan viranomai-
76 Jasinskaja-Lahden, Liebkindin ja Vesalan tutkimuksessa Syrjintä ja rasismi Suomessa puolet työtä hakeneista maahanmuuttajista kertoi kokeneensa ainakin kerran, ettei saanut työtä ulkomaalaistaustansa vuoksi. Työssä käyneistä maahanmuuttajista 24 % ilmoitti puolestaan tulleensa sivuutetuksi, kun halusi edetä työssään, 6 % kertoi tulleensa irtisanotuksi työstään ja 31 % ilmoitti kärsineensä työssään loukkauksista ja kiusaamisesta ul- komaalaistaustansa vuoksi. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös työtä hakeneiden ja työssä olleiden maahanmuut- tajien työhön liittyvien syrjintäkokemusten esiintyvyyttä tutkimushetkeä edeltäneiden viimeisten 12 kuukauden aikana. Tällöin kaikista työnhaun yhteydessä syrjintää kokeneista maahanmuuttajista (790 henkilöä) 80 % kertoi kokeneensa syrjintää. Työssä olleista ja työsyrjintää kokeneista maahanmuuttajista 79 % tunsi itsensä sivuute- tuksi halutessaan edetä työssään, 55 % oli mielestään irtisanottu työstään ja 81 % kärsi työssään loukkauksista ja kiusaamisesta ulkomaalaistaustansa vuoksi viimeisen kuluneiden 12 kuukauden aikana.
sia ottamaan vastuuta siitä, mitä kyseinen hallinnonala voi ja mitkä sen mahdollisuudet ovat ratkaista toimialansa puitteissa sille kuuluvia kysymyksiä.
Toinen ilmenevä piirre viranomaistoiminnassa on vetoaminen käytettävissä olevien resurssi- en niukkuuteen ja tämä osaltaan vaikuttaa etnisten vähemmistöjen asemaan. Vähemmistöval- tuutetun huolena on, että resurssien vähäisyyteen vetoamiseen liittyy asioiden priorisointia siten, että toiminnan suuntaamisessa etnisiin vähemmistöihin liittyvät toimenpiteet ja heidän asemansa edistäminen nähdään toissijaisena ja vähemmistöt eivät siten tule riittävästi huomi- oiduksi resurssien kohdentamisessa. Taustalla on mahdollisesti ajattelu, että vähemmistöt ovat lukumääräisesti pieniä, jolloin heihin kohdistuviin erillistoimenpiteisiin ei ole tarvetta, vaan heidän palvelunsa katsotaan hoituvan osana kokonaisuutta.
Yleisiin tekijöihin vaikuttamisessa keskeisessä roolissa ovat myös vähemmistövaltuutetun puheenvuorot ja esiintymiset joukkotiedotusvälineissä. Mielipidevaikuttamisella on oma roo- linsa vähemmistövaltuutetun työn kokonaisuudessa ja tämä osaltaan edistää ulkomaalaisten ja etnisten vähemmistöjen asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Kuitenkin myös tältä osin on todettava toiminnan tuloksellisuuden arvioinnin vaikeus.
Vähemmistövaltuutettu voi yleisen rakenteisiin vaikuttamisen lisäksi vaikuttaa yksittäistapa- usten kautta. Yksittäistapaukset ovat moninaisia ja niitä tuodaan enenevissä määrin vähem- mistövaltuutetun tietoisuuteen. Yksilöiden ongelmatilanteissa ohjeiden antaminen ja joissain tapauksissa ulkopuolisena välittäjänä toimiminen edesauttaa asiassa ratkaisuun pääsemisessä ja hyvän hallintotavan edistämisessä. Lisäksi vähemmistövaltuutetun lausunnot turvapaikka- hakemuksista ja ulkomaalaisten maasta karkottamisesityksistä osaltaan ohjaavat päätöksente- koa yksilöiden oikeusturvaa vahvistaen.
2. UUDEN KIELILAIN VALMISTELU, SISÄLTÖ JA VAIKUTUKSET
Neuvoa-antava komitea on pyytänyt tietoja uuden kielilain valmistelusta, sisällöstä ja toivo- tusta vaikutuksesta. Kielilakia selostetaan 10 artiklan yhteydessä.
3. INKERINSUOMALAISISTA
Neuvoa-antava komitea on pyytänyt tietoja viimeisimmistä inkerinsuomalaisia koskevista muutoksista lainsäädännössä ja käytännössä.
Paluumuuttajina tulleita inkerinsuomalaisia asuu Suomessa yli 25 000. Suurin osa muuttajista asettuu Helsingin ja Turun seudulle ja Kaakkois-Suomeen.
Ulkomaalaislain 18 a §:n muutos tuli voimaan 1.10.2003. Lakimuutos koskee paluumuuttajil- ta vaadittavaa todistusta suomen kielen taidosta sekä sitä, että heillä tulee olla Suomessa käy- tössään asunto. Muutoksen myötä entisen Neuvostoliiton alueelta Suomeen muuttavalle henkilölle myönnettävä oleskelulupa edellyttää muiden seikkojen lisäksi hakijan osallistuvan lähtömaassa järjestettyyn paluumuuttovalmennukseen ja esittävän Suomen viranomaisen jär- jestämän kielikokeen suorittamisesta todistuksen. Muuttavalla henkilöllä tulee olla sellainen suomen tai ruotsin kielen taito, joka vastaa Euroopan neuvoston yleiseurooppalaisen viiteke- hyksen mukaisen kielitaidon arviointiasteikon taitotasoa A2, jollei paluumuuttovalmennuk- seen tai kielikokeeseen osallistumista ole pidettävä hakijan olosuhteet huomioon ottaen koh- tuuttomana. Käytännössä tutkinnon suorittanut viestii ymmärrettävästi arkipäivän tilanteissa
ja ymmärtää selkeää ja hidasta puhetta ja yksinkertaisia tekstejä, jotka liittyvät jokapäiväiseen elämään ja välittömiin tarpeisiin. Kielitestejä järjestetään parhaillaan käytännössä.
Inkerinsuomalaisten ns. paluumuuttojonossa, jota Suomen Pietarin pääkonsulaatti hallinnoi, oli syksyllä 2003 kaikkiaan 20 331 henkilöä. Vuoden 2002 lopussa jonossa oli 20 083 henki- löä. Paluumuuttojonoon ilmoittautuneiden määrä on vähentynyt viime vuosina. Vuonna 2000 ilmoittautuneita oli 1206 ja vuonna 2002 ilmoittautuneita oli 488.
Viron Suomen suurlähetystön jonossa oli syksyllä 2003 noin 2 800 inkerinsuomalaista (+ mahdolliset perheenjäsenet) odottamassa paluumuuttohaastattelua. Asuntojonossa odotti pääsyä Suomeen 85 haastateltua ja hyväksyttyä inkerinsuomalaista perhettä.
Vuonna 2003 Suomeen muutti entisen neuvostoliiton alueelta 772 henkilöä, joista 656 Venä- jältä ja 116 Virosta. Vuoden 2004 ensimmäisen kolmanneksen aikana Suomeen muutti yh- teensä 135 henkilöä, joista 110 Venäjältä ja 25 Virosta.
Suomen Viron suurlähetystön kokemuksen mukaan viime aikoina paluumuuttohaastatteluun kutsutuista n. 50 % on ilmoittanut, että heitä ei enää kiinnosta muutto Suomeen. Iäkkääm- mät hakijat sanovat olevansa jo liian vanhoja, joten eivät enää pysty muuttamaan Suomeen, ja vastaavasti joidenkin nuorempien hakijoiden suunnitelmat ovat tällä välin muuttuneet. Suun- nitelmien muuttumiseen on vaikuttanut suurlähetystön käsityksen mukaan elinolosuhteiden parantuminen Virossa ja mahdollisesti myös Viron liittyminen Euroopan unioniin 1.5.2004. Myös vaikea asuntotilanne erityisesti Helsingissä ja muualla pääkaupunkiseudulla, minne useimmat haluavat muuttaa, on alentanut muuttohalukkuutta.
Suurin muuttohalukkuus Suomeen on Koillis-Virossa asuvien inkerinsuomalaisten keskuu- dessa, joista noin puolella on joko "harmaa" (kansalaisuudeton) tai Venäjän passi ja jotka pu- huvat usein vain venäjää. Työttömyys on suurinta Koillis-Virossa, mikä vaikuttanee myös muuttohalukkuuteen.
Etnisten suhteiden neuvottelukunta on lausunut inkeriläisiä paluumuuttajia koskevasta lain- säädännön muutoksesta ja sen osalta erityisesti suomen ja ruotsin kielen taitotasovaatimuk- sesta. Neuvottelukunta katsoo, että kielitaitovaatimuksen tasoa ei tule asettaa liian korkealle. Sitä vastoin tulijoiden kotouttamistoimenpiteisiin tulee maahanmuuton alkuvaiheessa panos- taa enemmän. Samoin mahdollisuuksia Suomen kielen opetukseen tulee Venäjällä ja Virossa tehostaa niiden kohdalla, jotka odottavat Suomeen pääsyä tai harkitsevat sitä. Vaikeimmassa asemassa ovat ne paluumuuttoon oikeutetut, jotka pakkosiirrettiin Neuvostoliiton toimesta Siperiaan ja kauas entisiltä asuinsijoiltaan.
4. VANKILOISSA OLEVIEN ROMANIEN TILANTEESTA
Neuvoa-antava komitea on pyytänyt tietoja vankiloissa olevien romanien tilanteesta.
Romanivankien tilanne on ollut säännöllisesti esillä vankeinhoitolaitoksessa. Rasismin ehkäi- semiseen on vankiloiden tulosohjauksessa yleisemminkin kiinnitetty huomiota kasvaneen ulkomaalaisvankien määrän takia. Nykyisin ulkomaalaisvankeja on noin 8 % vankimäärästä ja heissä on noin 60 eri kansallisuutta. Romanien määräksi on arvioitu noin 120–140, mikä on noin 4 % tämän hetkisestä vankiluvusta (Romaniasioiden yhteistyöryhmän mietintö 2003).
Romanivankien tilanteesta on ilmestynyt parin vuoden sisällä kaksi selvitystä: Xxxxx Xxxxx- lan Romanit Suomen vankiloissa77 ja Rikosseuraamusviraston romaniasioiden yhteistyöryhmän raportti Romanien asema ja olosuhteet vankiloissa sekä yhdyskuntaseuraamusten suorittajina78. Selvitys- ten perusteella on riittävästi tietoa romanivankien tilanteesta ja niiden perusteella onkin sekä henkilökunnan koulutuksessa että toiminnassa kiinnitetty huomiota romanikulttuuriin.
Selvityksen toimenpidesuosituksia:
− vankiloiden tulostavoitteisiin kirjataan romanivankien aseman turvaaminen ainakin niissä laitoksissa, jossa selvityksen perusteella esiintyi ongelmia;
− romaneja erillään asutettavissa vankiloissa laaditaan suunnitelma asumismenettelystä, joka mahdollistaa vankien osallistumisen normaaleihin toimintoihin;
− romanikieli- ja kulttuuri-identiteettiä tuetaan mm. romanikielen opetuksen lisäämisel- lä ja romanien omien lehtien saatavuuden turvaamisella;
− romanivankien opiskeluvalmiuksia pyritään kehittämään koulutuspalvelujen käytön mahdollistamiseksi;
− pyritään järjestämään romaniyhdyshenkilöitä romanivangin tueksi vankilassaoloajaksi sekä tukihenkilö avustamaan vapautuvia vankeja sekä
− perustetaan toimenpide-ehdotuksia seuraava laajapohjainen työryhmä.
Rikosseuraamusviraston selvityksen johtopäätöksessä todetaan romanivangeilla olevan edel- leen erityisongelmia asuttamisen, työllistymisen, koulutustarpeen, päihdekuntoutuksen ja va- pautumistilanteen selvittelyn suhteen. Yhdyskuntapalvelun suorittaminen on osoittautunut erityisen vaikeaksi palveluspaikkojen ennakkoluulojen vuoksi. Asuttamisen oletettaneen jos- sain vankiloissa johtuvan syrjinnästä syntyperän perusteella. Lisäksi vankilahenkilökunnalla todettiin olevan riittämättömästi tietoa romanikulttuurista.
Rikosseuraamusviraston pääjohtaja on 19.11.2002 romaniasiain neuvottelukunnan kuulemis- tilaisuudessa tuonut esille mm. sen, että ulkomaalaiset vangit ovat tuoneet vankiloihin uuden- tyyppisiä kulttuuriongelmia, minkä vuoksi pääpaino on kiinnitetty muihin kuin romaneihin. Ongelmat keskittyvät eri ryhmien välisten jännitteiden vuoksi tiettyihin vankiloihin aiheutta- en niissä turvallisuusongelmia, joita pyritään ehkäisemään.
Romanivangit pystytään suurimmassa osassa laitoksia sijoittamaan muiden vankien kanssa asumaan ja toimintaan. Ongelmia on vain muutamassa laitoksessa ja tilannetta pyritään niissä jatkuvasti parantamaan. Vankien välisten jännitteiden vuoksi romanivangit haluavat kuiten- kin olla näissä laitoksissa itsekin muista erillään, minkä vuoksi heidän integroimisensa mui- den joukkoon ei onnistu vain vankeinhoitoviranomaisten päätöksillä. Romanivankeihin ei kuitenkaan ole viime aikoina tiettävästi kohdistunut väkivallantekoja. Vakavin väkivallan uh- ka liittyy järjestäytyneeseen rikollisuuteen.
Vankien määrä ja huumeiden käyttö ovat lisääntyneet, mikä on aiheuttanut vankeinhoitolai- tokselle huomattavia ongelmia. Vankeinhoito toimii tällä hetkellä lisäbudjeteista saatavan ra- hoituksen varassa. Vangeista pystytään sijoittamaan toimintoihin vain hieman yli 50 % mää- rärahojen vähäisyyden vuoksi.
Euroopan neuvoston kidutuksen vastainen komitea CPT on syksyllä 2003 käynyt Suomessa muutamassa vankilassa. CPT ei ole todennut käyntinsä yhteydessä merkkejä romaneihin kohdistuvasta syrjinnästä.
77 Romanit Suomen vankiloissa. Xxxxx Xxxxxxx. Vankeinhoidon koulutuskeskuksen julkaisu 1/2001.
78 Romanien asema ja olosuhteet vankiloissa sekä yhdyskuntaseuraamusten suorittajina. Rikosseuraamusviras- ton romaniasioiden yhteistyöryhmän raportti 2/2003.
Oikeusasiamiehen vankilatarkastukset
Oikeusasiamiehen vankilatarkastuksilla kiinnitetään aina erityistä huomiota romanien, ulko- maalaisten ja kielellisiin vähemmistöihin kuuluvien asemaan. Romanien epäasiallisesta ja asenteellisesta kohtelusta vankiloissa on tutkittavana yksittäisiä kanteluita, mutta selvitykset viittaavat siihen, että ongelmia esiintyy erityisesti muiden vankien asenteiden vuoksi.
Oikeusasiamies on pitänyt huolestuttavana, että romanivankeja on omasta pyynnöstään sijoi- tettu erityisosastoille huomattavasti suhteellista osuuttaan enemmän. Tarkastuksilla vankiloi- den henkilöstölle korostetaan viranomaisten velvollisuutta huolehtia romani- ja muiden vä- hemmistöön kuuluvien vankien turvallisuudesta ja estää painostusta muiden vankien taholta. Vankiloihin tehdyillä tarkastuksilla on havaittu, että eräissä vankiloissa onkin muita parem- min onnistuttu ylläpitämään ilmapiiriä, jossa romaneihin ei kohdistu syrjintää. Syrjinnän vas- tustamiseen liittyvien hyvien kokemusten vaihtaminen eri vankiloiden välillä voisi olla yksi keino parantaa vähemmistöjen asemaa vankiloissa. Oikeusasiamies tulee jatkossakin kiinnit- tämään huomiota romanivankien kohteluun vankiloissa.
5. UUDEN USKONNONVAPAUSLAIN SISÄLTÖ
Neuvoa-antava komitea on pyytänyt tietoja uuden uskonnonvapauslain sisällöstä ja vaikutuk- sesta puiteyleissopimuksen 8 artiklan ja muiden artiklojen täytäntöönpanoon. Uskonnonva- pauslakia selostetaan yksityiskohtaisesti 8 artiklan yhteydessä.
6. KANSALLISIIN VÄHEMMISTÖIHIN KUULUVIEN POIKIEN YMPÄRILEIKKAUKSEEN LIITTYVISTÄ USKONNOLLISISTA TAVOISTA
Neuvoa-antava komitea on pyytänyt tietoja ajankohtaisesta keskustelusta, joka koskee kansal- lisiin vähemmistöihin kuuluvien poikien ympärileikkaukseen liittyviä uskonnollisia tapoja.
Suomen juutalainen yhteisö ja islamilainen tataarivähemmistö ovat harjoittaneet ympärileik- kausperinnettä Suomessa siitä saakka, kun näitä vähemmistöjä saapui Suomeen 1800-luvulla. Juutalaisessa yhteisössä ympärileikkaukset on tehnyt lähinnä seurakunnan mohel, jona toimii nykyisin lääkärin koulutuksen saanut henkilö. Tataarit ovat suorittaneet ympärileikkauksensa yksityissektorilla.
Poikien uskonnollisin ja kulttuurisin perustein tehtävä ympärileikkaus (ns. ei-lääketieteellinen ympärileikkaus) on Suomessa noussut laajemmin keskusteluun 1990-luvulla Suomen musli- miväestön kasvun ja mahdollisesti lisäksi perusoikeusajattelun voimistumisen myötä 1990- luvulla. Muslimivähemmistölle ympärileikkauksen suorittaminen on ollut suurempi taloudel- linen ongelma kuin perinteisille vähemmistöille.
Poikien ei-lääketieteellisiä ympärileikkauksia on edelleen tehty yksityisellä ja osittain myös julkisella sektorilla sekä tiettävästi myös kotioloissa. Ei-lääketieteellisiä ympärileikkauksia koskevaa yhteiskunnallista keskustelua on käyty erityisesti etiikan ja ihmis- ja perusoikeuksien näkökulmasta. Määrällisesti poikien ei-lääketieteellinen ympärileikkaus ei ole merkittävä asia, mutta asialla on periaatteellista merkitystä. Lääkärikunnan ja viranomaisten suhtautuminen
asiaan on ollut jakautunutta. Myös uskonnollisten vähemmistöjen keskuudessa nykytilanne on herättänyt keskustelua ja epävarmuutta.
Sosiaali- ja terveysministeriö ohjeisti kuntia ensimmäisen kerran poikien ympärileikkauksiin liittyen kirjeessään nro 22/56/92, jossa ministeriö toivoi potilasturvallisuusnäkökohtiin no- jautuen sairaanhoitopiirien ja terveyskeskusten suhtautuvan myönteisesti mahdollisuuteen järjestää tai myydä poikalasten ympärileikkausta haluaville pakolaisille toimenpide kunnalli- sesta terveydenhuollosta ottaen huomioon pakolaisperheiden alhainen tulotaso. Toimenpi- teen sisällyttämistä kunnallisen terveysjärjestelmän piiriin perusteltiin tuolloin osittain myös ympärileikkauksen terveyttä edistävillä vaikutuksilla.
Ympärileikkauksista on keskusteltu myös eduskunnassa mm. vuonna 1994 ja 2003 esitettyjen kansanedustajan kirjallisten kysymysten johdosta. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies antoi 30.11.1999 päätöksen kanteluun, joka koski yliopistollisten sairaaloiden suorittamia poikien ympärileikkauksia. Päätöksessään apulaisoikeusasiamies katsoi, että suostumukseen kykene- mättömien pienten poikalasten ympärileikkaus ilman lääketieteellistä perustetta on oikeudel- liselta kannalta arvioituna erittäin kyseenalainen.
Itä-Suomen lääninhallitus antoi 25.1.2002 ratkaisun asiassa, jossa laillistettu lääkäri oli tehnyt kuudelle muslimipojalle kotioloissa ympärileikkauksen, kaikkien kohdalla ympärileikkaus oli aiheuttanut komplikaatioita. Lääninhallitus antoi lääkärille huomautuksen virheellisen ja hy- vän lastenkirurgisen toimintatavan vastaisen menettelyn johdosta. Lääninhallituksen päätök- sessä todettiin asian tutkinnan yhteydessä käyneen myös ilmi, että terveydenhuollolla ei ole selkeitä ohjeita siitä, kuinka rituaalisiin ympärileikkauksiin tulisi suhtautua. Lääninhallitus saattoi tämän asian sosiaali- ja terveysministeriön tiedoksi.
Eri tahoilta esiin nousseen huolen johdosta sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kunta- liitto lähettivät maaliskuussa 2003 mm. sairaanhoitopiireille kirjeen. Siinä todettiin, ettei poi- kien ympärileikkauksesta ilman lääketieteellistä indikaatiota ole viimeaikaisten selvitysten mukaan osoitettavissa erityistä terveydellistä hyötyä. Asianmukaisissa olosuhteissa suoritettu- na toimenpiteen komplikaatioriskiä pidettiin kuitenkin vähäisenä. Toimenpiteitä ei tehty kai- killa paikkakunnilla julkisessa terveydenhuollossa ja käytännössä todettiin, että toimenpiteitä oli tehty jossain määrin sellaisissa olosuhteissa, jotka eivät täyttäneet riittävän lääketieteellisen asiantuntemuksen, hygienian ja kivunlievityksen vaatimuksia. Lasten hyvinvoinnin turvaami- seksi ja riskeille altistumisen ehkäisemiseksi ministeriö ja Kuntaliitto totesivat, että ympäri- leikkauksia olisi syytä tehdä myös julkisessa terveydenhuollossa kuitenkin niin, että tervey- denhuollon ammattihenkilöllä tulee olla oikeus kieltäytyä toimenpiteen suorittamisesta tode- tessaan sen etiikkansa vastaiseksi.
Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto korostivat sitä, että selkeän normiston puuttuessa on tarpeen harkita tarkoituksenmukaisen, mahdollisesti erillisen, lainsäädännön aikaansaamista nyt kysymyksessä olevalle alueelle ja ryhtyä sen valmistelun edellyttämiin toi- menpiteisiin. Kirje provosoi vilkkaan keskustelun, jossa eri näkökulmista esitettiin vastakkai- sia kannanottoja. Myös sairaanhoitopiirien käytännöt jatkuivat epäyhtenäisinä. Osassa sai- raanhoitopiirejä toimenpiteitä suoritetaan kuntien maksusitoumuksella osana julkista tervey- denhuoltoa, osassa sairaanhoitopiirejä niiden ei katsota kuuluvan julkiseen terveydenhuol- toon.
Sosiaali- ja terveysministeriö asetti 11.4.2003 työryhmän selvittämään poikien ympärileikka- uksia koskevaa lainsäädäntötarvetta. Tavoitteeksi asetettiin arvioida poikien ei-lääketieteellisiä ympärileikkauksia koskeva lainsäädännöllinen pohja sekä uuden lainsäädännön tarve ja tehdä
sitä vastaavat säädösehdotukset. Työryhmän muistio julkistettiin 12.2.2004 79. Työnsä aikana työryhmä kuuli asiantuntijoina uskonnollisten yhdyskuntien edustajia, palveluja tuottavia ta- hoja ja eri lääkäriyhdistyksiä.
Työryhmä katsoo, että uskonnollisten ja kulttuuristen perinteiden vuoksi tehtävät poikien ympärileikkaukset olisi sallittava pojan huoltajien suostumuksella. Ympärileikkauksia saisi tehdä vain laillistettu tai luvan saanut lääkäri. Nämä ympärileikkaukset olisi rinnastettava lää- ketieteellisin perustein tehtäviin ympärileikkauksiin ja julkisen terveydenhuollon olisi huoleh- dittava niistä samaan tapaan kuin lääketieteellisistä ympärileikkauksista. Vanhemmat voisivat halutessaan teettää ympärileikkaukset myös yksityisessä terveydenhuollossa. Koska ympäri- leikkauksessa puututaan pojan ruumiilliseen koskemattomuuteen, toimenpiteestä olisi säädet- tävä laissa. Keskeisenä tavoitteena on oltava pojan eduista huolehtiminen sekä se, että ympä- rileikkaus tehdään turvallisissa olosuhteissa.
Työryhmä perustelee esitystään ympärileikkausten ottamisesta julkiseen terveydenhuoltoon sillä, että jos ympärileikkauksesta aiheutuu esimerkiksi monilapsiselle perheille suuria kustan- nuksia, on vaarana, että niitä tehdään varojen puutteessa julkisen terveydenhuoltojärjestel- män ulkopuolella. Silloin myös komplikaatioiden vaara kasvaa sen lisäksi, että pojalle aiheute- taan kipua. Ympärileikkauksesta perittävä erillinen maksu, josta perheen varallisuuden mu- kaan voisi saada vapautuksen, olisi monimutkainen ja turhaa byrokratiaa edellyttävä. Jos maksu suoritettaisiin tarvittaessa toimeentulotuesta, vaarana olisi epätasa-arvoinen käytäntö, koska kunnat voivat myöntää toimeentulotukea erilaisin perustein.
Poikaa olisi kuultava ja annettava hänelle riittävät tiedot ympärileikkauksesta ja sen vaikutuk- sesta hänen ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla. Pojan mielipide ympärileikkauk- sesta olisi selvitettävä ja otettava huomioon silloin, kun se hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden on mahdollista. Pojalla olisi oltava oikeus kieltäytyä ympärileikkauksesta. Juutalaisuu- dessa ympärileikkaus on tehtävä kahdeksantena päivänä syntymästä. Islamilaisuudessa sa- manlaista aikarajaa ei ole, mutta ympärileikkaus on tehtävä viimeistään ennen puberteetti- ikää.
Työryhmämuistioon sisältyy kaksi eriävää mielipidettä. Niissä katsotaan, että ei- lääketieteellisen ympärileikkauksen kustannusvastuun pitäisi olla ensisijaisesti pojan huoltajal- la. Kun vähävarainen huoltaja ei pysty kustantamaan toimenpidettä, toimeentulotuen käyttö olisi harkittava kunnittain. Olisi myös selvitettävä sellaisia sosiaali- ja terveydenhuollon ulko- puolisia ja maahan muuttoon liittyviä maksujärjestelyjä, joiden avulla kustannukset voitaisiin suorittaa palveluntuottajalle riippumatta siitä, onko palveluntuottaja yksityinen vai julkinen terveydenhuolto.
Mietintöön sisältyy myös kaksi lausumaa, joissa todetaan, että uskonnollisin ja kulttuurisin perustein tehtävä pojan ympärileikkaus ei ole kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain tar- koittamaa terveydenhuoltoon kuuluvaa toimintaa. Näin ollen kustannusten tulisi olla esitettyä suuremmassa määrin pojan perheellä. Lausuman jättäjät toteavat, että taloudellisia tukitoi- menpiteitä suhteessa kuntien järjestämisvelvollisuuteen olisi selvitettävä tarkemmin kuin mi- hin työryhmällä oli mahdollisuuksia.
Työryhmämuistio lähetettiin laajalle lausuntokierrokselle ja siitä annettiin 41 lausuntoa. Poi- kien ei-lääketieteellinen ympärileikkaus ja sitä koskevan lain säätäminen jakoi lausunnonanta- jien mielipiteet. Enemmistö lausunnonantajista, 24 kappaletta, kannatti poikien ei-
79 Poikien ympärileikkauksia koskevaa lainsäädäntötarvetta selvittäneen työryhmän muistio. Sosiaali- ja terve- ysministeriön työryhmämuistioita 2003:39. Helsinki 2004. xxxx://xxx.xxx.xx/Xxxxxxxx.xxx/xxxxxxxxxx/xxxxx/0000/00/xx0000000000000/xxxxxxxx.xxx
lääketieteellisestä ympärileikkausta koskevan lain säätämistä. Lakiehdotuksen säätämiseen suhtautui kielteisesti 9 lausunnonantajaa. Kahdeksan lausunnonantajaa ei esittänyt kannanot- toaan jyrkästi lakiehdotuksen puolesta tai vastaan, mutta toi esiin eri näkökohtia asiaan ja esitti useita täsmennys- ja parannusehdotuksia.
Lain säätämistä kannattavat lausunnonantajat yhtyivät työryhmän muistiossa esitettyihin pe- rusteluihin ja totesivat, että uskonnollisten ja kulttuuristen perinteiden vuoksi tehtävät poiki- en ympärileikkaukset tulee sallia ja että asiasta on tarpeellista säätää laki. Näin leikkaukset voidaan tehdä mahdollisimman turvallisesti ja välttää valvomattomissa olosuhteissa tehdyistä toimenpiteistä aiheutuvat haitat. Ehdotus takaa poikien tasa-arvoisen oikeuden toimenpitee- seen riippumatta huoltajien varallisuudesta.
Osa ehdotuksen vastustajista katsoi, että poikien ympärileikkausta ei tule lainkaan tehdä muusta kuin lääketieteellisistä syistä. Toimenpide on peruuttamaton ja sisältää riskejä, eikä uskonnollisin ja kulttuuristen perinteiden vuoksi tehtävästä ympärileikkauksesta koidu ter- veydellistä hyötyä. Osa lausunnonantajista oli sitä mieltä, että ei-lääketieteelliset ympärileik- kaukset voidaan lähtökohtaisesti sallia, mutta niitä tulee tehdä ainoastaan henkilöille, jotka ovat itse kykeneväisiä arvioimaan toimenpiteen merkityksen ja antamaan siihen suostumuk- sensa. Tästä syystä niitä ei tule tehdä pienille lapsille.
Osa lausunnonantajista katsoi, että ehdotukset vaativat täsmennyksiä. Lausunnoissa nostet- tiin esiin tarkempaa pohdintaa vaativina kysymyksinä mm. lapsen edun toteutuminen, kah- den eri perusoikeuden – henkilökohtaisen koskemattomuuden ja uskonnonvapauden – yh- teensovittaminen, lapsen kuuleminen ja suostumus toimenpiteeseen, ehdotuksen suhde Eu- roopan neuvoston ihmisoikeuksia ja biolääketiedettä koskevaan yleissopimukseen sekä sään- nökset lain vastaisen toiminnan seuraamuksista. Monessa lausunnossa pohdittiin lääkärin etiikkaa ja pidettiin tärkeänä, että lääkärillä on halutessaan mahdollisuus kieltäytyä tekemästä poikien ei-lääketieteellisiä ympärileikkauksia. Muutama lausunnonantaja totesi, että vaikka laki säädettäisiin, ei tämä tarkoita sitä, etteikö poikien ei-lääketieteellisistä ympärileikkauksista tulisi pyrkiä pitkällä aikavälillä luopumaan.
Myöskin kysymys poikien ei-lääketieteellisten ympärileikkausten kustannusvastuusta jakoi lausunnonantajien mielipiteet. Osa lausunnonantajista kannatti työryhmän ehdotusta ja toivoi toimenpiteen rinnastamista lääketieteellisin perustein tehtäviin ympärileikkauksiin ja niiden järjestämistä julkisessa terveydenhuollossa. Koska poikien ei-lääketieteellisiä ympärileikkauk- sia tehdään vuosittain vain noin 200 ja näistä merkittävä osa edelleen yksityisessä terveyden- huollossa, ei kyse olisi suuresta kustannuserästä. Osa lausunnonantajista taas katsoi, että kos- ka uskonnollisin ja kulttuurisin perustein tehtävä poikien ympärileikkaus ei ole potilaan ase- masta ja oikeuksista annetun lain (765/1992), kansanterveyslain (66/1972) ja erikoissairaan- hoitolain (1062/1989) tarkoittamaa terveyden- ja sairaanhoitoa, tulee toimenpiteen kustan- nusvastuun kuulua pojan huoltajille tai kyseessä olevalle uskonnolliselle yhteisölle. Muitakin mahdollisia maksuvaihtoehtoja ehdotettiin selvitettäväksi.
Sosiaali- ja terveysministeriö asetti 17.4.2003 selvityshenkilön tekemään kansainvälisen selvi- tyksen poikien ei-lääketieteellisiä ympärileikkauksia koskevasta lainsäädännöstä ja nykykäy- tännöstä. Selvityshenkilö Xxxxxxxx Xxxxxxxxx selvitys julkaistiin 12.2.200480. Selvityshenkilö kat- soo, että pojille tulisi voida turvata ympärileikkauksen suorittaminen turvallisissa olosuhteissa ja yhtäläisin perustein eri puolilla maata.
80 Poikien ympärileikkaus. Selvitys kansainvälisistä ja kotimaisista käytännöistä. Selvityshenkilö Xxxxxxxx Xxxx- man. Sosiaali- ja terveysministeriön monisteita 2004:3. Helsinki.2004
7. SUOMEN VENÄJÄNKIELISEN VÄESTÖNOSAN KYSYMYKSIÄ 2002
Neuvoa-antava komitea on pyytänyt tietoja kysymyksistä, joita etnisten suhteiden neuvotte- lukunnan asettama, venäjänkieliseen väestöön liittyviä asioita käsittelevä työryhmä on ottanut esille, sekä siitä, miten viranomaiset ottavat työryhmän kannanotot huomioon.
Suomen venäjänkieliseen väestöön kohdistuvaa tutkimusta selvittäneen työryhmän raportti luovutettiin etnisten suhteiden neuvottelukunnalle vuonna 2003. Mainitussa organisaatiossa ovat edustettuina Suomen perinteinen venäläisväestö (vanhavenäläiset), entisen Neuvostolii- ton alueilta muuttaneet ja inkeriläiset paluumuuttajat. Raportti laadittiin sekä suomeksi että venäjäksi ja sen luovutusta edelsi joulukuussa 2002 raporttiluonnoksen esittely ja keskustelu- tilaisuus.
Raportti koskee Suomen venäjänkieliseen väestönosaan liittyviä kysymyksiä ja sisältää kaikki- aan 37 suositusta. Mahdollisia toimenpiteitä varten neuvottelukunta lähetti raportin tiedoksi niille kansalaisjärjestöille, joita asia läheisesti koskee samoin kuin keskeisille maahanmuutto- politiikasta vastaaville ministeriöille ja työelämän osapuolille.
Vaikka raportin johdosta annetuissa lausunnoissa ehdotettuja toimenpidesuosituksia pidet- tiinkin hyväksyttävinä, niissä todettiin, että toimenpiteiden tulisi kattaa kaikki maahanmuutta- jat ja etniset vähemmistöt. Ehdotus, joka koski erillisen venäjänkielisten neuvottelukunnan perustamista valtioneuvoston yhteyteen ei saanut kannatusta ministeriöiden eikä valtioneu- voston taholta.
Lisäksi useissa lausunnoissa pidettiin käsitettä ”Suomen venäjänkielinen väestö” tulkinnanva- raisena samoin kuin sen lukumääräistä suuruutta. Ennen ensimmäistä maailmansotaa ja välit- tömästi sen jälkeen Suomeen tullut venäläisväestö ja sen toinen ja kolmas polvi ovat muo- dostuneet osaksi Suomen väestöä. Joissakin lausunnoissa ei pidetty oikeana sisällyttää suo- malaistaustaisia inkeriläisiä ja entisen Neuvostoliiton alueelta Suomeen palanneita toisen pol- ven suomalaisia ryhmään Suomen venäjänkieliset.
Annettujen lausuntojen perusteella voidaan tulla siihen johtopäätökseen, että Suomen venä- jänkielisten tarpeet voitaisiin huomioida osana maahanmuuttopolitiikan kehittämistä ja ko- touttamistoimenpiteitä sekä mitoitettaessa ja kohdennettaessa maahanmuuttajille tarkoitettuja palveluja. Eri maahanmuuttajaryhmille ei perustettaisi omia neuvottelukuntia, vaan ryhmien erityistarpeet otettaisiin huomioon kehittämällä edelleen etnisten suhteiden neuvottelukun- nan toimintaa.
Koska raportti on ensimmäinen laaja selvitys Suomen venäjänkielisestä vähemmistöstä, Suo- men Venäjänkielisten Yhdistysten Liitto on toivonut raportin ja sen lukuisten eri suositusten pe- rusteellisempaa käsittelyä valtionhallinnossa. Liitto on kritisoinut, että selvitystyöstä käyty keskustelu on painottunut vain yleisellä tasolla maahanmuuttajakysymyksiin jättäen selvityk- sen monet konkreettiset venäjänkielistä vähemmistöä koskevat suositukset vaille huomiota.
8. POHJOISMAIDEN VÄLINEN SAAMELAISSOPIMUS SEKÄ SUOMEN JA RUOTSIN VUONNA 2001 ASETTAMA VÄHEMMISTÖJÄ JA VÄHEMMISTÖKIELIÄ KÄSITTELEVÄ TYÖRYHMÄ
Neuvoa-antava komitea on pyytänyt tietoja suunnitellusta saamelaisia koskevasta Pohjois- maiden välisestä sopimuksesta sekä Suomen ja Ruotsin vuonna 2001 asettaman vähemmistö- jä ja vähemmistökieliä käsittelevän työryhmän toiminnasta.
Pohjoismainen saamelaissopimus
Pohjoismaiden saamelaisneuvosto esitti jo 1980-luvulla Pohjoismaisen saamelaissopimuksen laatimista. Norjan, Ruotsin ja Suomen saamelaisasioista vastaavat ministerit sekä saamelais- käräjien puheenjohtajat asettivat 13.11.2002 pohjoismaista saamelaissopimusta valmistelevan asiantuntijatyöryhmän. Asiantuntijatyöryhmä piti vuonna 2003 viisi kokousta ja myös vuo- delle 2004 on ajoitettu viisi kokousta.
Asiantuntijatyöryhmän puheenjohtajana toimii Norjan korkeimman oikeuden presidentti (emeritus) professori Xxxxxxx Xxxxx ja sihteerinä professori Xxxxxx Xxxxx Bull Oslon yliopistosta. Asiantuntijaryhmässä on kuusi jäsentä, joista kolme edustavat hallituksia ja kolme kunkin maan saamelaiskäräjiä. Kaikilla jäsenillä on henkilökohtaiset varajäsenensä, jotka myös osal- listuvat työryhmän kokouksiin.
Mandaattinsa mukaisesti työryhmän tehtävänä on selvittää tarvetta laatia Pohjoismainen saamelaissopimus. Työryhmä on lähestynyt mandaattiaan käymällä avoimen keskustelun kes- keisimmistä saamelaisiin alkuperäiskansana kohdistuvista kysymyksistä. Luonteeltaan kartoit- tavan keskustelun tulokset kirjataan alustavaan hahmotelmaan saamelaissopimukseksi.
Mandaatin mukaisesti mahdollisen saamelaissopimuksen rakenteesta ja sisällöstä voidaan hahmotella seuraavia osa-alueita:
− saamelaisten asema
− saamelaiskäsite
− itsemääräämisoikeus
− saamelaiskäräjien ja valtioiden välinen yhteistyö
− kielikysymykset
− ympäristökysymykset
− terveyskysymykset
− opetukseen ja tutkimukseen liittyvät kysymykset
− saamelaisten elinkeinot
− kulttuurikysymykset, ml kulttuuriperinnön vaaliminen
− naisten asema
− lapset ja nuoret
Sopimusluonnoksen sisällöstä mandaatissa todetaan, että laatimistyössä otetaan huomioon kunkin sopimuspuolen kansainvälisistä instrumenteista johtuvat velvoitteet sekä tapaoikeus. Asiantuntijatyöryhmän tehtävänä on myös ottaa kantaa kysymykseen sopimuksen täytän- töönpanon valvonnasta sekä mahdollisesta tarpeesta perustaa valvontaelin.
Asiantuntijatyöryhmän tulee esittää ehdotuksensa vuoden 2005 loppuun mennessä. Varsi- naista neuvottelumandaattia työryhmällä ei ole.
Työskentely asiantuntijatyöryhmässä on noudattanut perinteisiä pohjoismaisen yhteistyön epävirallisia ja vapaita muotoja.
Suomen ja Ruotsin välinen vähemmistöjä ja vähemmistökieliä käsittelevä työryhmä
Suomen ulkoasiainministeriö ja Ruotsin elinkeinoministeriö asettivat vuonna 2001 yhteisen työryhmän käsittelemään vähemmistöihin ja vähemmistökieliin liittyviä kysymyksiä. Työ- ryhmä toimii vuoropuhelun ja kokemustenvaihdon foorumina, ja sen tehtävänä on käsitellä erilaisia vähemmistö- ja vähemmistökieliasioihin liittyviä ongelmia sekä esittää niihin ratkai- suvaihtoehtoja.
Työryhmä jätti raportin ensimmäisestä toimintavuodestaan molempien maiden hallituksille 4.11.2002. Raportissa keskitytään ensisijaisesti ruotsinsuomalaisten asioihin.
Raportissa todetaan mm. että lainsäädäntö takaa ruotsinsuomalaisille oikeuden käyttää suo- men kieltä hallintoviranomaisissa ja tuomioistuimissa vain Norrbottenin läänin Jällivaarassa, Haaparannassa, Kiirunassa, Pajalassa ja Ylitorniossa. Suurin osa ruotsinsuomalaisista asuu kuitenkin alueilla, joita vähemmistökielilainsäädäntö ei koske, esimerkiksi Mälarinlaaksossa. Näin ollen työryhmä ehdottaa, että selvitettäisiin, mitä mahdollisuuksia olisi laajentaa suomen kielen hallintoaluetta käsittämään myös Mälarinlaakson.
Ruotsin koululaitoksen kaksikielistä opetusta on viimeisten kymmenen vuoden aikana tuntu- vasti vähennetty. On myös todettu, että Ruotsin kunnat eivät useinkaan täytä velvoitetta äi- dinkielen opetuksen järjestämisestä kansallisiin vähemmistöihin kuuluville - mm. suomenkie- lisille - oppilaille. Työryhmä ehdottaa, että koululaitokselle annettaisiin tehtäväksi keskittyä tarkastustoiminnassaan näihin epäkohtiin. Lisäksi opetuksen vähentämisen syyt olisi työryh- män käsityksen mukaan analysoitava ja harkittava sopivia toimia kehityksen suunnan kään- tämiseksi.
Työryhmä kiinnittää raportissaan huomiota myös suomenkielisille vanhuksille tarkoitettuun vanhustenhuoltoon. Ruotsin sosiaalihallituksen ehdotusten mukaan tällainen suomen kielellä tapahtuva vanhustenhuolto on järjestettävissä ilman suuria kustannuksia. Työryhmä suosit- taakin, että kunnat toteuttaisivat ehdotukset käytännössä. Lopuksi työryhmä suosittaa nykyis- tä laajempaa pohjoismaista yhteistyötä vähemmistöasioissa. Työryhmä jatkaa työtään.
***
LIITE I
RAPORTIN ENGLANNINKIELISET LIITTEET
Lainsäädäntö:
▪ Constitution of Finland (Act No. 731/1999)
▪ Language Act (Act No. 423/2003)
▪ Act on the Knowledge of Languages Required of Personnel in Public Bodies (Act No. 424/2003)
▪ Sámi Language Act (Act No. 1086/2003)
▪ Act on Television and Radio Operations (Act No. 744/1998)
▪ Act on the Exercise of the Freedom of Expression in Mass Media (Act No. 460/2003 )
▪ Administrative Procedure Act (Act No. 434/2003)
▪ Nationality Act (Act No. 359/2003)
Toimintakertomukset::
▪ Ombudsman for Minorities. Report for the first year of operations. Office of the Ombudsman for Minorities 2002.
Esitteet ja oppaat:
▪ A Guide to Victims of Crime. Finnish League for Human Rights 2001.
▪ Facts for foreigners working in Finland. Advisory Board for Ethnic Relations. Hel- sinki 2003.
▪ The Sami in Finland. Publications by Xxxx Xxxxxxxxxx 2002.
▪ Finland's Romani People. Ministry of Social Affairs and Health. Brochures 1999:14.
Muut:
▪ My Family -cards. Finnish League for Human Rights and the Ministry of Education 2004.