TIIVISTELMÄ
Xxxxx Xxxxxxxx
PELAAJASOPIMUS: MÄÄ- RÄAIKAISUUDEN EDELLYTYKSET JA
PÄÄTTÄMINEN
Johtamisen ja talouden tiedekunta
Pro gradu -tutkielma Tammikuu 2022
TIIVISTELMÄ
Xxxxxxxx, Miska: Pelaajasopimus: Määräaikaisuuden edellytykset ja päättäminen Pro gradu -tutkielma
Tampereen yliopisto
Kauppatieteiden tutkinto-ohjelma, yritysjuridiikka Tammikuu 2022
Urheilu oikeudellistuu ja tulee koko ajan lähemmäksi niin sanottua normaalia yritysmaailmaa. Aiemmin joukkueurheilun historiassa pohdittiin sitä, voiko urheilija ylipäätään olla työsuhteessa. Tämä pohdinta ei kuitenkaan ole enää ajankohtaista, sillä on selvää, että ammattilaisjoukkueur- heilijoiden tekemä työ täyttää työsopimuslain mukaisen työsuhteen tunnusmerkistön. Poik- keuksellisen pelaajasopimuksesta tekee kuitenkin se, että se on poikkeuksetta määräaikainen. Urheilijoiden oikeudellinen asema on herättänyt huolta sekä urheilijoissa että alan toimijoissa ja sidosryhmissä.
Tutkielma käsittelee sitä, millä edellytyksillä määräaikainen työsopimus voidaan tehdä, miten määräaikainen työsopimus voidaan päättää ja, miten nämä ehdot näyttäytyvät ammattilaisjouk- kueurheilussa. Myös joukkueurheilijoiden työsopimukset eli pelaajasopimukset kuuluvat pakot- tavan lainsäädännön piiriin. Tutkielmassa selvitetäänkin niitä edellytyksiä, joiden perusteella pe- laajasopimukset ovat tehtävissä määräaikaisiksi. Määräaikaiset työsopimukset eivät ole joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta irtisanottavissa, joten tutkielmassa selvitetään keinoja määräai- kaisten työsopimusten eli siten myös pelaajasopimusten purkamiseen.
Tutkielmassa on käytetty lähdeaineistona oikeuskäytäntöä, oikeustieteellistä kirjallisuutta, ar- tikkeleita ja virallislähteitä. Erityisesti urheiluun sidonnaiset lähteet ovat tärkeässä asemassa. Tutkielmasta selviää, että edellytykset pelaajasopimuksen tekemiselle ovat kapeat ja, että pur- kamismahdollisuudet sisältävät urheilullisia erityispiirteitä.
Avainsanat: määräaikainen työsopimus, pelaajasopimus, urheilu, määräaikaisuuden edellytykset, työsopimuksen purkaminen
Tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck –ohjelmalla.
Sisällysluettelo
1.2 Tutkimuskysymys ja tutkimusongelman rajaus 3
2.1 Urheiluoikeuden historiaa 8
2.3 Joukkueurheilu ja työoikeus 10
3 Työsuhde ja edellytykset määräaikaisen työsopimuksen tekemiselle 13
3.1 Työsopimuslaista, työn tunnusmerkeistä ja määräaikaisten työsopimusten sääntelystä 13
3.1.1 Työsopimuslain merkitys 13
3.1.2 Työsuhteen tunnusmerkit 14
3.1.3 Määräaikaisten työsopimusten sääntely 15
3.2 Edellytykset määräaikaiselle työsopimukselle 16
3.2.1 Yleisesti määräaikaisen työsopimuksen edellytyksistä 16
3.2.2 Työn kertaluonteisuus 17
3.2.3 Työn kausiluonteisuus 18
3.2.4 Sijaisuus, harjoittelu & muu rinnastettava seikka 19
3.2.5 Työn luonne ja muu työnantajan toimintaan tai suoritettavaan työhön liittyvä syy 20
4 Määräaikaisen pelaajasopimuksen edellytykset 22
4.1 Yleisesti pelaajasopimuksen määräaikaisuuden edellytyksistä 22
4.2 Joukkueurheilun kertaluonteisuus 23
4.3 Joukkueurheilun kausiluonteisuus 24
4.4 Sijaisuus tai harjoittelu pelaajasopimuksen perusteena 24
4.5 Joukkueurheilun luonne ja muu työnantajan toimintaan tai suoritettavaan työhön liittyvä syy 25
4.6 Yleisesti pelaajasopimusten määräaikaisuuden hyväksyttävyydestä 28
5 Määräaikaisen työsopimuksen päättäminen 31
5.1 Yleisesti päättämisestä 31
5.2 Määräaikaisen työsopimuksen irtisanominen 32
5.2.1 Yleisesti määräaikaisen työsopimuksen irtisanomisesta 32
5.2.2 Erityistapaukset määräaikaisten työsopimusten irtisanomiskiellossa 33
5.3 Määräaikaisen työsopimuksen purkaminen 33
5.3.1 Yleisesti määräaikaisen työsopimuksen purkamisesta 33
5.3.2 Työsopimuksen purkautuneena pitäminen 35
5.4 Työnantajan käytössä olevista purkuperusteista 36
5.4.1 Yleisesti työnantajan purkuperusteista 36
5.4.2 Työntekijän moitittava toiminta työsopimusta tehtäessä 37
5.4.3 Työntekoon liittyvät sopimusrikkomukset 38
5.4.4 Työntekijän moitittava toiminta työsuhteen ulkopuolella 39
5.5 Työntekijän käytössä olevista purkuperusteista 40
6 Pelaajasopimuksen päättäminen 42
6.1 Yleisesti pelaajasopimuksen päättämisestä 42
6.2 Seuran oikeus purkaa pelaajasopimus 43
6.2.1 Työvelvoitteen laiminlyöminen 43
6.2.2 Pelitaitojen riittämättömyys ja pelisuorituksen tahallinen heikentäminen 46
6.2.4 Pelaajan loukkaantuminen 49
6.2.5 Harhaanjohtaminen pelaajasopimusta tehtäessä 52
6.2.6 Pelaajan kurinpitorangaistus sekä epäasiallinen käyttäytyminen ottelutapahtumissa ja harjoituksissa 54
6.2.7 Pelaajan epäasiallinen käyttäytyminen urheilusuoritteiden ulkopuolella58 6.2.8 Pelaajan dopingrikkomus 60
6.2.9 Pelaajan rikollinen käyttäytyminen 62
6.2.10 Seuran talousongelmat 63
6.2.11 Joukkueen sarjatason putoaminen 64
6.3 Pelaajan oikeus purkaa pelaajasopimus 65
6.3.1 Palkanmaksun laiminlyönti 65
6.3.2 Harhaanjohtaminen pelaajasopimusta tehtäessä 67
6.3.3 Vakuutusvelvollisuuden laiminlyönti 68
6.3.4 Peliajan vähyys sekä pelaamisen ja harjoittelun estäminen 70
6.3.5 Siirto toiseen joukkueeseen 73
6.3.6 Joukkueen sarjatason putoaminen ja sarjapaikan menetys 74
7 Loppupäätelmät ja yhteenveto 77
Lähdeluettelo
Kirjallisuus
Xxxx, Xxxxx: Urheiluoikeuden kantavat periaatteet, Oikeustiede-Jurisprudentia XLIV:2011, Suomalainen lakimiesyhdistys, Helsinki 2011, s. 1–60. (Aine 2011)
Xxxx, Xxxxx: Urheilu ja toimivat markkinat, Xxxxx, Keuruu 2016. (Aine 2016)
Bruun, Niklas – von Koskull, Anders: Työoikeuden perusteet, 2., uudistettu painos, Ta- lentum, Helsinki 2012. (Bruun & von Koskull 2012)
Xxxxxx, Xxxxxx: Urheilun oikeus tutkimuskohteena Suomessa, Urheilu ja oikeus 2005, Ur- heiluoikeuden yhdistys, Porvoo 2005, s. 21–40. (Halila 2005)
Xxxxxx, Xxxxxx: Oikeudellistuva urheilu, Talentum, Helsinki 2006. (Halila 2006)
Xxxxxx, Xxxxxx – Xxxxxx, Olli: Urheiluoikeus, Xxxx Xxxxxx, Helsinki 2017. (Halila & Norros 2017)
Hietala, Xxxxx – Kahri, Tapani – Xxxxxxxx, Xxxxx – Xxxxxxxx, Xxxxx: Työsopimuslaki käytän- nössä, 6., uudistettu painos, Xxxx Xxxxxx, Helsinki 2016. (Xxxxxxx et al. 2016)
Xxxxxxxx, Xxx: Mitkä metodit? Opas oikeustieteen metodologiaan, Yleisen oikeustieteen julkaisuja 17, Helsinki 2011. (Hirvonen 2011)
Xxxxxxxx, Xxxxx: Joukkueurheilijan ja urheiluseuran välinen pelaajasopimussuhde – työsuhde vai muu sopimussuhde. Työoikeudellisen yhdistyksen vuosikirja 1994. (Huttu- nen 1994)
Kavasto, Xxxxx: Työsuhteen päättäminen: Henkilökohtaiset päättämisperusteet ja päät- tämissopimukset, Kauppakamari, Helsinki 2020. (Kavasto 2020)
Xxxxxxxx, Seppo: Harhaanjohtaminen työsopimusta tehtäessä, Edilex 2005. (Koskinen 2005)
Xxxxxxxx, Xxxxx – Xxxxxxx, Xxxxxx – Tammilehto, Xxxx: Pelaajasopimuksen Purkami- sesta, Edilex 2005. (Xxxxxxxx, Xxxxxxx & Tammilehto 2005)
Xxxxxxxx, Seppo: Työsuhdeturva, Edilex 2006. (Koskinen 2006)
Xxxxxxxx, Seppo: Työnantajan oikeus purkaa työsopimus työntekijän sairauden perus- teella, Edilex 2007. (Koskinen 2007)
Xxxxxxxx, Seppo: Työsuhdeturva, Edilex 2013. (Koskinen 2013)
Xxxxxxxx, Seppo: Työntekijän oikeus työnantajan moitittavan käyttäytymisen johdosta purkaa työsopimus sekä erota työstään työttömyysturvaa menettämättä, Defensor Le- gis 4/2014, s. 483–501. (Koskinen 2014)
Xxxxxxxx, Xxxxx – Xxxxxxxx, Xxxxx – Xxxxxxxx, Xxxx: Työsuhteen päättäminen, 4., uudistettu painos, Xxxx Xxxxxx, Helsinki 2019. (Xxxxxxxx, Xxxxxxxx & Xxxxxxxx 2019)
Xxxxxxx, Xxxxxx: Määräaikaisen pelaajasopimuksen purkaminen – erityisesti jalkapalloi- lussa. Lisensiaattityö. Lapin yliopisto 2007. (Kunnari 2007)
Xxxxxxxx, Xxxx-Xxxxx: Määräaikaiset ja osa-aikaiset työsopimukset, Talentum, Helsinki 2013. (Moilanen 2013)
Xxxxxx, Olli: Urheiluoikeus, Lakimiesliiton kustannus, Helsinki 1997. (Rauste 1997)
Xxxxxxxxxx, Xxxxx – Äimälä, Xxxxxx: Työsopimuslaki, WSOYpro, Helsinki 2008. (Rauti- xxxxx & Äimälä 2008)
Xxxxxxxxxxx, Xxx: Sponsorisopimuksiin liittyvä korvausvastuu – Kuka korvaa kenelle?, Ur- heilu ja oikeus 2005, Urheiluoikeuden yhdistys, Porvoo 2001, s. 4–10. (Saarnilehto 2001)
Xxxxxxxxx, Xxxxx: Oikeustapauskommentaari KKO 2000:50. KKO:n ratkaisut kommen- tein 2000 I, s. 328–329. (Saloheimo 2000)
Schön, Esa: Määräaikaisen pelaajasopimuksen edellytykset työsopimuslain mukaan, Ur- heilu ja oikeus 2003, Urheiluoikeuden yhdistys, Porvoo 2003, s. 36–40. (Schön 2003)
Schön, Esa: Joukkueurheilijan pelaajasopimus velvoiteoikeudellisena sopimustyyppinä, Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja – Urheiluoikeuden sarja 25, Uniprint, Turku 2010. (Schön 2010)
Schön, Esa: Pelaajasopimus – Tutkimus joukkueurheilijoiden pelaajasopimusten tyypilli- sestä sisällöstä, erityispiirteistä ja oikeusvaikutuksista, Unigrafia, Helsinki 2021. (Schön 2021)
Siitari, Sini: Urheilun erityispiirteet ja joukkueurheilijan pelaajasopimuksen purkaminen, Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja – Urheiluoikeuden sarja 39, Turku 2014. (Siitari 2014)
Spolander, Peik: Joukkueurheilijan ja urheiluseuran välinen oikeussuhde, teoksessa Kir- joituksia työoikeudesta (toim. Xxxxxxx, Risto – Siiki, Marika), Helsingin hovioikeuden jul- kaisuja, Helsingin hovioikeus, Helsinki 2009, s. 11–22. (Spolander 2009)
Xxxxxxxx, Päivi: Sananvapaus ja lojaliteettivelvollisuus työsuhteessa, Lakimies 2/2013, s. 230–252. (Tiilikka 2013)
Xxxxxxxx, Xxxx-Xxxxx: Urheilijan oikeussuhteista: kuvauksia ja mietteitä, Lakimies 2/1998, s. 211–221. (Tiitinen 1998)
Xxxxxxxx, Xxxx-Xxxxx – Xxxxxx, Xxxxx: Työsopimusoikeus, Talentum, Helsinki 2012. (Tiiti- nen & Kröger 2012)
Äimälä, Xxxxxx – Xxxxxxxxxx, Xxxx: Työsopimuslaki, 5., uudistettu painos, Talentum, Helsinki 2017. (Äimälä & Kärkkäinen 2017)
Muut lähteet
Xxxxxx.xx: Xxxxxx Xxxxxx Xxxxxxxxxx pelaajasopimus purettu. <xxxxx://xxx.xxxxxx.xx/xxx- ket/uutiset/hongan-xxxxxx-xxxxxxxxxx-pelaajasopimus-purettu/>. Vierailtu 13.11.2021.
(Xxxxxx.xx 2014)
Champions Hockey League, the: About us. <xxxxx://xxx.xxxxxxxxxxxxx- xxxxxxxx.xxx/xx/xxxxx-xx/>. Vierailtu 30.3.2021. (CHL 2021)
FIFA: Regulations on the Status and Transfer of Players. <xxxxx://xxxx- xxxxxx.xxxx.xxx/x/000x000000x00000/xxxxxxxx/Xxxxxxxxxxx-xx-xxx-Xxxxxx-xxx-Xxxxxxxx- of-Players-August-2021.pdf>. Vierailtu 19.11.2021. (FIFA 2021)
HPK: Avointa peliä – NHL-korvaukset. <xxxxx://xxx.xx/xxxxxxx-xxxxx-xxx-xxxxxxxxxx/>. Vie- railtu 16.4.2021. (HPK 2018)
Ilta-Sanomat: Xxxxxx Xxxxxxxxxx homolausunnon seuraus – potkut! <xxxxx://xxx.xx.xx/xxxx- pallo/art-2000001939495.html>. Vierailtu 13.11.2021. (Ilta-Sanomat 2016)
Xxxxxxxxx.xxx: Liiga-seurat saavat nyt lomauttaa pelaajansa, asiantuntija avaa pelaajien heikkoa työttömyysturvaa – ”Ei mitään järkeä”. <xxxxx://xxx.xxxxxxxxx.xxx/Xxxxxxx- telu/Liiga-seurat-saavat-nyt-lomauttaa-pelaajansa-asiantuntija-avaa-pelaajien-heikkoa- ty%C3%B6tt%C3%B6myysturvaa-%E2%80%93-Ei-mit%C3%A4%C3%A4n- j%C3%A4rke%C3%A4/221006>. Vierailtu 16.4.2021. (Jatkoaika 2020)
Jääkiekon Liiga: Kurinpito. <xxxxx://xxxxx.xx/xx/xxxxxxx/xxxxxxxxx/>. Vierailtu 30.3.2021. (Liiga 2021)
Jääkiekon Liiga: Xxxxxx Xxxxxx ei jatka JYPin paidassa. <xxxxx://xxx.xxxxx.xx/xx/xxxx- set/2018/01/10/xxxxxx-xxxxxx-ei-jatka-jypin-paidassa>. Vierailtu 15.11.2021. (Liiga 2018)
Keskisuomalainen: Humalassa ulosajaneelle Xxxxxx Xxxxxxxxxx ehdollista vankeutta ja sak- koja. <xxxxx://xxx.xxxx.xx/xxxxxxx/0000000>. Vierailtu 15.11.2021. (KSML 2018)
Kilpailu- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus: Ammattiurheilijoiden määrä tasaisessa kas- vussa. <xxxxx://xxx.xxxx.xx/xxxxxxxxx-xx-xxxxxxxx/xxxxxxxxxxxxxxxxxxxx-xxxxx-xxxxxxxxxx- kasvussa/>. Vierailtu 29.11.2020. (KIHU 2018)
MTV Uutiset: Lue täältä kohupelaaja Granlundin haastehakemus. <xxxxx://xxx.xxxxxxx- xxx.xx/xxxxxxxxx/xxx-xxxxxx-xxxxxxxxxxx-xxxxxxxxxx-xxxxxxxxxxxxx/0000000>. Vierailtu 30.11.2020. (MTV Uutiset 2009)
Suomen urheilun eettinen keskus – SUEK ry: Suomen antidopingsäännöstö.
<xxxxx://xxxx.xx/xx-xxxxxxx/xxxxxxx/0000/00/Xxxxxx-xx- tidpingsa%CC%88a%CC%88nno%CC%88sto%CC%88.pdf>. Vierailtu 8.11.2021. (Suomen an- tidopingsäännöstö 2021)
Suomen Jääkiekkoilijat ry: Pelaajasopimukset – SM-Liiga 2020–2024.
<xxxxx://xxx.xxxx.xx/xxxxx/xxxxx_xxxxxx/0x/x0/0xx00000-xxx0-000x-0x0x-
b0d47ea5ab56/liite_1_pelaajasopimusmalli_ja_talousliite_2020-24_jasenille_ja_net- tiin.pdf>. Vierailtu 17.6.2021. (SJRY 2020)
Suomen Palloliitto: Pelaajasopimus. <xxxxx://xxx.xxxxxxxxxxx.xx/xxxxx/xxxxxxx/xxxxx/Xxx- pailu_uusi/pelaajasopimus_2020.pdf>. Vierailtu 17.6.2021. (SPL 2019)
Suomen Pesäpalloliitto ry: Pelaajasopimus (työsuhteinen). <xxxxx://xxx.xxxxx.xx/xx-xxx- tent/uploads/2020/02/Pelaajasopimus-ty%C3%B6suhteinen-2021.doc>. Vierailtu 17.6.2021. (PPL 2020)
Yle: Laaja selvitys paljastaa SM-liigaseurojen surkean tilan – paikoin surkuhupaisaa husee- raamista. <xxxxx://xxx.xx/xxxxxxx/0-0000000>. Vierailtu 29.11.2020. (Yle 2016)
Virallislähteet
HE 205/1983 vp Hallituksen esitys Eduskunnalle työsuhdeturvan kehittämistä koske- vaksi lainsäädännöksi
HE 75/2000 vp Hallityksen esitys Eduskunnalle laiksi yksityisyyden suojasta työelämässä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
HE 157/2000 vp Hallituksen esitys Eduskunnalle työsopimuslaiksi ja eräiksi siihen liitty- viksi laeiksi
HE 219/2009 vp Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi palkkaturvalain ja merimiesten palkkaturvalain muuttamisesta
HE 239/2010 vp Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi työsopimuslain 1 luvun 3 §:n muuttamisesta
Saarela, Jarmo: Asiantuntijalausunto sivistysvaliolautakunnalle koskien valtioneuvoston selontekoa liikuntapolitiikasta, VNS 6/2018 vp. 2019. (Saarela 2019)
Oikeustapaukset Korkein oikeus KKO 1978-II-109 KKO 1985-II-146 KKO 1993:40
KKO 1993:42
KKO 1993:74
KKO 1993:69
KKO 1994:92
KKO 1995:13
KKO 2000:50
KKO 2008:50
KKO 2012:10
Työtuomioistuin
TT 1990-115
TT 1998-26
TT 2001-13
TT 2001-62
TT 2003-68
TT 2006-23
TT 2007-40
TT 2007-52
TT 2008-15
Urheilun kansainvälinen välitystuomioistuin
CAS 2014/A/3642 Xxxx Xxxxxx v. Football Union of Russia (UFR) & Professional Football Club Arsenal
Lyhenteet
CAS Court of Arbitration for Sport (Urheilun kansainvälinen väli- tystuomioistuin)
CHL Champions Hockey League, the
HE Hallituksen esitys
HIFK Idrotssföreningen Kamraterna, Helsingfors
FIFA Fédération Internationale de Football Association (Kansain- välinen jalkapalloliitto)
KKO Korkein oikeus
NHL National Hockey League, the
PPL Suomen Pesäpalloliitto ry
PTL Palkkaturvalaki
RL Rikoslaki
SJRY Suomen Jääkiekkoilijat ry
SPL Suomen Palloliitto
TSL Työsopimuslaki
TT Työtuomioistuin
1 Johdanto
1.1 Tutkimusaiheen esittely
Urheilun oikeudellistuessa, se tulee yhä lähemmäs normaalia yritysmaailmaa, esimer- kiksi kaikki jääkiekon Liigaseurat ovat tätä nykyä osakeyhtiömuotoisia1. Ammattijoukku- eurheilijan työsopimusta2 voidaan kuvailla epätyypilliseksi työsuhteeksi erityisesti sen vuoksi, että se on lähes poikkeuksetta määräaikainen3. Vaikka työsopimusoikeutta onkin tutkittu yleisesti paljonkin, on urheiluoikeudella varsin lyhyt historia ja aiheeseen keskit- tyvää kirjallisuutta on vähänlaisesti4.
Halilan mukaan yhteiskunnassamme on olemassa alueita, joiden normeja ei ole koettu oikeudelliseksi ja joissa on uskottu vallitsevan laaja itsemääräämisoikeus5. Urheilu on yksi näistä elämänalueista. Urheiluoikeuden historia on varsin lyhyt ja ammattilaisurhei- lijoiden määrän kasvu 2010-luvulla on ollut tasaisessa kasvussa6. Urheilu on murrok- sessa, jossa siihen kohdistuvat nopeasti kasvava ammattilaistuminen ja kaupallistumi- nen ja näiden myötä myös vahva oikeudellistuminen. Uusien oikeudenalojen syntyessä oikeusjärjestyksessä tapahtuu eriytymistä, fragmentoitumista ja pluralismia7.
1 Hämeenlinnan pallokerho, HPK yhtiöitettiin viimeisenä vuonna 2015. Yle 2016.
2 Tutkielmassa ammattijoukkueurheilijan työsopimuksesta käytetään pääasiallisesti nimitystä pelaajaso- pimus.
3 Rauste 1997, s. 117.
4 Urheiluoikeuden pioneerityönä voidaan pitää vuonna 1997 ilmestynyttä Xxxx Xxxxxxxx teosta Urheiluoi- keus. Xxxxxx Xxxxxx ja Xxxx Xxxxxx näkivät tilausta vastaavalle yleisteokselle urheiluoikeudesta ja heidän teoksensa ilmestyi 20 vuotta myöhemmin vuonna 2017. Vastaavia kaiken kattavia suomalaisteoksia ei oikeastaan ole. Urheiluoikeudellisia väitöskirjoja on tehty Suomessa alle kymmenen, ja työoikeutta ja ur- heilua yhdisteleviä lisensiaatintöitä on muutamia, joita tässäkin tutkielmassa käytetään lähdeaineistona. 5 Halila 2006, s. 1.
6 Suomessa oli 1 380 ammattiurheilijaa vuonna 2017, määrä on kasvanut 2010-luvulla 32 %. Määrästä yli puolet on jääkiekkoilijoita, jääkiekkoammattilaisten määrä on lisääntynyt vuosien 2011–2017 aikana yli 30 %. Urheilu on mielletty työksi vasta hieman yli 20 vuotta, ja tapaturma- ja työeläkelakeja vastaava sosiaaliturva on ollut ylipäätään olemassa vasta vuodesta 1995. Vuonna 2000 tuli voimaan laki urheilijoi- den tapaturma- ja eläketurvasta, jota ennen ammattilaisurheilijoiden sosiaaliturvaa hoidettiin erityisjär- jestelyin. KIHU 2018.
7 Halila & Norros 2017, s. 2.
Oma itsenäinen oikeudellisuus urheilussa voidaan nähdä ohuena, urheiluoikeuden teo- rianmuodostuksen tukena toimivat kuitenkin erilaiset oikeudelliset ratkaisukäytännöt ja se onkin mielletty tutkimusalueeksi, jossa yhdistyvät monet perinteiset oikeudenalat8. Urheiluoikeuden yleisten oppien määrittely on ongelmallista, sillä se hajaantuu eri oi- keudenalueille, eikä sillä täten voi olla yhtenäistä metodia tai teoriaa. Tämän seurauk- sena urheiluoikeuden yleisten oppien hahmottelussa ei voida erkaantua vakiintuneiden oikeudenalojen ja niiden normien perinteestä. Tilanne, jossa olisi olemassa urheilurikos- oikeus tai urheilusopimusoikeus on sinällään mahdoton. Urheiluoikeudella on toki omia oppejaankin, mutta ne ovat jossain määrin vakiintumattomia. Xxxx yleisiä oppeja tulisi- kin rakentaa laajemmin kuin vain joidenkin oikeudenalojen pohjalta. Urheiluoikeuden tutkiminen on jossain määrin haastavaa, sillä alan vahva osaaminen vaatii sekä urheilun normijärjestelmän ja yleisten oppien tuntemista että tarkasteltavien ongelmien ja kysy- mysten oikeudenalojen tuntemista.9 Tässäkin tutkielmassa pyritään ensiksi perehty- mään tarkasti määräaikaisen työsopimuksen työoikeudellisiin normeihin ja oikeuskäy- täntöön ennen kuin niiden merkitystä urheilukontekstissa voidaan luotettavasti tutkia ja arvioida.
Urheiluoikeuden ympärillä on useita sidosryhmiä, joilla jokaisella on urheiluoikeutta kohtaan omat näkökantansa, sidoksensa ja intressinsä. Näihin sidosryhmiin voidaan las- kea kuuluvaksi esimerkiksi urheilijat, urheilujärjestöt, urheiluseurat ja -joukkueet, kilpai- lunjärjestäjätahot, pelaaja-agentit, sponsorit sekä valtiovalta. Näiden sidosryhmien nä- kökantaeroista riippuu, nähdäänkö urheilun oikeudellistuminen uhkana vai mahdolli- suutena.10
Olennaista urheiluoikeudessa on se, soveltuuko vallitseva oikeusjärjestelmä olemassa olevassa muodossaan myös urheiluun. Tämän seurauksena urheilussa sovelletaan sel- laisenaan olemassa olevia yleisen oikeusjärjestyksen normeja. Tämän lisäksi on kuiten- kin tunnettava myös urheilun erityispiirteet niiden vaikuttaessa tutkimukseen ja
8 Aine 2016, s. 42.
9 Halila 2006, s. 4–6.
10 Halila 2006, s. 1.
lainkäyttöön. Urheiluoikeuden lyhyen historian aikana suurimpia keskustelun aiheita on ollut se, voiko urheilija ylipäätään olla työsuhteessa seuraansa11. Tästä ajatuksesta on kuitenkin sittemmin päästy eroon ja tultu siihen tulokseen, ettei ole mitään oikeudellista syytä sille, miksei työsuhdetta voisi olla tai syntyä. Keskiössä sen sijaan on urheilun nor- mien asettaminen ja normien sitovuuden tasapainon löytäminen. Urheilun oikeudellis- tumisen seurauksena sopimusten velvoittavuus on vahvistunut verrattuna yhdistyksen jäsenyyteen perustuviin määräyksiin. Urheilun ammattimaistumisen myötä tuomiois- tuinten tutkimusoikeudesta on tullut kansalliseen oikeuteen liittyvä aspekti. Ratkaisuja tehdään urheilun ytimen sisällä ja urheilun yleisiin oppeihin voidaankin katsoa kuuluvan, miten ja millä perusteilla rajat määräytyvät.12 Ammatikseen urheilevien voidaan nähdä olevan niin sanottuja tavallisia työntekijöitä monella tavalla merkittävästi heikommassa asemassa13. Tämän vuoksi on syytä tarkastella ammattijoukkueurheilijoiden työoikeu- dellista asemaa. Etenkin nyt, kun vallitseva maailmanlaajuinen pandemiatilanne on vai- kuttanut esimerkiksi määräaikaisten työntekijöiden lomauttamiseen.
1.2 Tutkimuskysymys ja tutkimusongelman rajaus
Tämän tutkielman varsinaisena tutkimuskohteena ovat määräaikaisen työsopimuksen tekemisen edellytykset ja päättämisvaihtoehdot kesken määräaikaisuuden. Lisäksi tut- kielman ydintutkimuskysymyksen kautta pyritään luomaan kuva siitä, miten nämä teke- misen edellytykset ja päättämisvaihtoehdot näyttäytyvät ammattijoukkueurheilussa. Tarkoituksena on siis selvittää, mitkä ovat oikeudelliset perusteet, ehdot ja mahdollisuu- det määräaikaisen työsopimuksen tekemiselle ja määräaikaisen työsopimuksen päätty- miselle määräaikaisuuden ollessa yhä voimassa. Tämän taustoituksen jälkeen arvioidaan sitä, miten nämä seikat näyttäytyvät käytännössä urheilukontekstissa ja ammattilais- joukkueurheilussa. Tutkimus rakentuu kolmen kysymyksen varaan:
1) Millaisin edellytyksin määräaikainen työsopimus voidaan tehdä?
11 Halila & Norros 2017, s. 182.
12 Halila 2006, s. 8–9.
13 Saarela 2019, s. 1–2.
2) Mitkä ovat kriteerit, joilla määräaikainen työsopimus voidaan päättää kesken so- pimuskauden?
3) Miten nämä edellytykset ja kriteerit näyttäytyvät ammattilaisjoukkueurheilussa?
Tutkimuksen erityiskysymyksenä on siis määräaikaiset työsopimukset urheilukonteks- tissa. Urheilusidonnaista lainsäädäntöä on kuitenkin olemassa hyvin vähän, eivätkä nämä erityissäännökset koske lainkaan urheilijoiden työsopimusoikeudellista asemaa. Ongelmaa täytyy siis lähestyä yleisen pakottavan työlainsäädännön kautta. Yhtenä kes- keisenä tarkastelun aiheena on se, näyttäytyvätkö tutkimuskysymyksissä mainitut edel- lytykset ja kriteerit niin sanotulle tavalliselle palkansaajalle eri tavalla kuin ammattijouk- kueurheilijalle. Edellytyksistä käsitellään perusteita, jotka ovat tarkoituksenmukaisia pe- laajasopimuksissa.
Tutkielmassa tarkastelun ulkopuolelle on jätetty yksilöurheilijat, harrastajat ja valmen- tajat, vaikka ne voidaankin lukea kuuluvan tärkeinä sidosryhminä osana urheilun oikeu- dellisesta arviointia14. Harrastajien ei voida nähdä olevan työsuhteessa edustamaansa seuraan, yksilöurheilijat toimivat usein itsenäisinä yrittäjinä ja valmentajilla perusteet voivat näyttäytyä eri tavalla, vaikka he toimivatkin erityisesti palloilulajeissa määräaikai- sissa työsuhteissa seuraan. Tarkastelussa ovat siis lähinnä palloilulajien, kuten jääkiekon, jalkapallon ja koripallon ammattipelaajat15. Tämän lisäksi tutkimus rajoittuu maantie- teellisesti Suomeen.
1.3 Tutkimusmetodi
Tutkimusmetodina tutkielmassa käytetään oikeusdogmaattista eli lainopillista tutkimus- menetelmää, jossa tutkimuskohteena on voimassa oleva oikeus ja jonka tehtävänä Xxx Xxxxxxxx mukaan on tulkita ja systematisoida voimassa olevaa oikeutta16.
14 Vaikka e-urheilu voidaankin nykyään mieltää yhtä lailla urheiluksi ja e-urheilijoiden sopimukset vastaa- vatkin pitkälti niin sanottujen perinteisten lajien edustajien työsopimuksia, on e-urheilu jätetty tämän tut- kimuksen ulkopuolelle.
15 Tutkielmassa käytettävä termi pelaaja tarkoittaa pääsääntöisesti nimenomaan ammattilaispelaajaa, ellei toisin mainita.
16 Xxxxxxxx, s. 21–22.
Metodivalinnalla pyritään hahmottamaan työoikeudellisen normiston vaikutukset ur- heilukontekstissa. Urheiluoikeuden voidaan katsoa olevan niin pirstaloitunut, että sys- tematisoinnin täytyy tapahtua nimenomaisesti työsopimusoikeuden kautta. Keskeisessä roolissa tutkielman kannalta on työsopimuslaki (55/2001, myöh. TSL), jota tukevat pää- asiallisesti työ- ja urheiluoikeudellinen oikeuskirjallisuus, ja erityisesti määräaikaisia työ- suhteita koskevat oikeustapaukset, artikkelit ja muut julkaisut.
Joukkueurheilijan työn voi nähdä vastaavan mitä tahansa normaalia työtä. Sillä on omat erityispiirteensä ja vahva itsesääntelynormisto, mutta pakottava lainsäädäntö joka ta- pauksessa vaikuttaa myös urheilijoihin. Urheiluoikeudessa voidaan nähdä olevan syste- matisointiongelma. Tuleeko tutkimuksessa edetä oikeudellisen sääntöjen systematiikan kautta vai tulisiko tutkimus keskittää urheilun erityispiirteisiin ja rakenteisiin. Oikeusky- symysten läpikäyntiin tulee pyrkiä käytännön merkityksen edellyttämällä tavalla.17 Ur- heiluoikeuden alaan luetaan oikeuskysymyksiä, jotka eivät ole sidoksissa urheilun eri- tyispiirteisiin ja joiden ratkaisemiseen eivät vaikuta urheiluoikeuden yleiset opit. Urhei- luoikeuden vakiintuessa voidaan pohtia missä määrin siinä on yleisiä oppeja, niiden si- sältöä ja niiden vaikutusta oikeussääntöjen systematisointiin ja tulkintaan.18
Urheilun normijärjestelmä jakautuu oikeudelliseen ja urheilulliseen ulottuvuuteen. Tä- män lisäksi jaottelu voi kohdistua urheilun taloudellisuuteen tai aatteellisuuteen, legaa- linormeihin, itsesääntelyyn tai oikeudellisen ratkaisutoiminnan kautta syntyneisiin nor- meihin.19 Urheiluoikeuden vaikutussuhteet poikkeavat perinteisistä oikeudenaloista, sillä ala ei voi poiketa yleisestä oikeuslähdeopista enempää kuin muutkaan eri oikeuden- alat. Tämä on otettava huomioon urheilujuridiikkaan liittyvässä päättelyssä ja yleisten oppien muodostamisessa. Varsinaista pelkästään urheiluun keskittynyttä lainsäädäntöä on olemassa hyvin vähän. Urheiluun keskittyvä lainoppi perustuu siis pääosin tulkinnalle. Ammattijoukkueurheilijoille ei ole olemassa spesifiä lainsäädäntöä. Tämä tosin ei kui- tenkaan kerro siitä, etteikö lainsäätäjällä olisi halua ratkaista urheilullisia ongelmia.
17 Xxxxxx & Norros 2017, Alkusanat.
18 Halila 2006, s. 2–3.
19 Halila & Norros 2017, s. 10.
Sovellettavissa olevan lainsäädännön tulkitseminen saattaa kuitenkin johtaa tuloksiin, jotka eivät ole urheilun kannalta suotuisia.20
Urheiluoikeus poikkeaa siinä suhteessa perinteisistä oikeudenaloista, että urheiluoikeu- dellisten tapausten seuranta esimerkiksi tiedotusvälineissä on usein yhtäaikaista itse ta- pauksen kanssa, jolloin lainvoimaisia ratkaisuja ei välttämättä odoteta ja ennakkopää- tösarvo on suurempi. Tuomioistuinratkaisuilla on suuri rooli varsinaisen lainsäädännön sijaan. Tämän lisäksi urheiluoikeudessa on tavanomaista, että alalla saatetaan pyrkiä noudattamaan tiettyä ratkaisulinjaa jo ennen kuin lopullisesti velvoittavia tuomioistuin- ratkaisuja on edes olemassa. Tuomioistuinratkaisut ovat kuitenkin heikosti velvoittava oikeuslähde ja ratkaisuilla, jotka eivät ole lainvoimaisia ei myöskään ole ennakkopää- tösarvoa.21
Suomen urheilun oikeusturvalautakunnan ja urheilun sisäisten lautakuntien ratkaisut ja välitystuomiot luovat hyvän pohjan urheiluoikeudelle; ne on voitu nähdä paremmin pe- rusteltuina ja asiantuntevampina verrattuna yleisten tuomioistuinten ratkaisuihin. Oi- keuskirjallisuus voidaan nähdä traditiosidonnaiseksi. Urheiluoikeuteen liittyvän kirjalli- suuden rajallisuus asettaa tässä ongelman. Käypää vanhaa tietoa on niukalti ja se saattaa olla epäajanmukaista, kapeakatseista tai ne eivät kytkeydy tarpeeksi esillä olevan oikeu- denalan peruskysymyksiin, tieteisoppiin ja traditioon.22
1.4 Tutkielman rakenne
Tutkielma koostuu johdannon ja johtopäätösten lisäksi viidestä pääluvusta. Johdantolu- kua seuraavan toisen luvun tarkoituksena on antaa katsaus suomalaiseen urheiluoikeu- teen; sen historiaan. asemaan ja tutkielman kannalta olennaisimpaan eli siihen, miten urheilu- ja työoikeus ovat sidoksissa toisiinsa.
20 Halila 2006, s. 5.
21 Halila 2006, s. 5–6.
22 Halila 2006, s. 5–7.
Urheiluoikeuskatsauksen jälkeen kahdessa seuraavassa luvussa on tarkoitus työsopi- muslain ja oikeuskäytännön perusteella tuoda laaja ja kattava kuvaus määräaikaisten työsopimusten tekemisen edellytyksistä. Määräaikaisen työsopimuksen tekemiselle on oltava perusteltu syy, joista kolmannen luvun alaluvuissa käsitellään kertaluonteisuus, kausiluonteisuus, sijaisuus, harjoittelu ja muu rinnastettava seikka sekä työn luonne tai suoritettavaan työhön liittyvä syy. Määräaikaisen työsopimuksen yleisten edellytysten jälkeen käydään lävitse, miten nämä samat edellytykset näyttäytyvät määräaikaisien pe- laajasopimuksien tekemisessä joukkueurheilussa.
Viidennessä luvussa käsittelyssä ovat mahdollisuudet työsopimuksen päättämiseen kes- ken sopimuskauden. Huomio keskittyy siis siihen, milloin ja miten määräaikainen työso- pimus on mahdollista irtisanoa tai purkaa. Tutkielman kuudennessa eli viimeisessä pää- luvussa samaa kysymystä pohditaan urheilukontekstissa. Tutkielman loppu on varattu loppupäätelmille ja yhteenvedolle urheilijoiden työsopimusoikeudellisesta tilanteesta.
2 Urheiluoikeus Suomessa
2.1 Urheiluoikeuden historiaa
Urheiluoikeuden tutkimus voidaan Suomessa jakaa kahteen ajanjaksoon: aika ennen ur- heilun oikeudellistumista ja aika jälkeen oikeudellistumisen. Ensimmäinen alaan sidok- sissa oleva väitöskirja on Xxxx Xxxxxxxxxxxx väitöskirja vuodelta 1984, silloin ei kuiten- kaan vielä keskusteltu urheilun oikeudellistumisesta tai urheiluoikeudesta. Reilua vuosi- kymmentä Linnakankaan väitöskirjaa myöhemmin 1997 ilmestyi alan pioneeriteos, Xxxx Xxxxxxxx Urheiluoikeus.23
Urheiluoikeuden tutkimus on myöhempien alan teosten myötä levittäytynyt eri kohde- alueille, mikä on nostanut keskusteluun urheiluoikeuden ja sen tutkimuksen yleiset pe- riaatteet. Kiinnostus urheilun oikeuskysymyksiin nousi esiin 1990-luvun alussa, jolloin sekä Suomessa että ulkomailla alkoi tulla spesifisti urheilullisia ja käänteentekeviä tuo- mioistuin- ja viranomaisratkaisuja24. Ensimmäinen tiedostetusti urheiluoikeudellinen väitöskirja Suomessa julkaistiin 2012. Ensimmäinen urheiluoikeuden syventävien opin- tojen projekti nähtiin lukuvuonna 1997–1998 ja vuodesta 2001 Helsingissä on ollut ur- heiluoikeuden professuuri.25
Suomen Urheilun oikeusturvalautakunta perustettiin 1991, ensimmäinen kansainväli- nen urheilun välitystuomioistuin oli perustettu 1984. Myös Court of Arbitration for Sports (myöh. CAS) ja Kansainvälisen olympiakomitean lakikomissio perustettiin 1980- luvulla, kun urheilun oikeudellistuminen alettiin tiedostamaan ja ymmärtämään. Urhei- luoikeuden yhdistys perustettiin Suomessa 1994, ja yhdistys perusti oman vuosikirjan 1998.26
23 Halila – Norros 2017, s. 22.
24 Halila 2005, s. 21.
25 Halila – Norros 2017, s. 23–24.
26 Halila – Norros 2017, s. 25.
Oikeudellistuminen toi haasteita oikeustieteelle 1990-luvun Suomessa, jolloin jouduttiin pohtimaan, voiko joukkueurheilijan suhde edustamaansa seuraan olla työsuhde. Oikeu- dellistumisen myötä urheilijoiden oikeusturva on kehittynyt ja tuonut ilmi myös vajeita urheilijoiden oikeusturvassa, mutta toisaalta oikeudellistuminen on myös lisännyt tar- vetta osaamiselle urheilun ydintoimintojen ulkopuolella. Sysäyksen oikeudellistumiseen on antanut urheilun kaupallistuminen ja ammattimaistuminen, ja sen myötä päähuomio onkin ammattimaistuneessa huippu-urheilussa ja sen oheistoiminnoissa. Urheiluoikeu- delliset kysymykset ovat tavallisesti epätyypillisiä ja myös urheilijan työsuhde voidaan nähdä epätyypillisenä tunnusmerkistönsä, kestonsa tai sisältönsä perusteella27. Vaikka urheiluoikeudesta puhumista itsenäisenä oikeudenalana yleisine oppeineen vältellään, on silti tarpeellista käydä keskustelua urheiluoikeuden doktriinista. Keskustelun keski- össä ja sytyttäjänä voidaan nähdä olevan myös urheiluoikeuden ulkopuoliset oikeuden kehityssuuntaukset, kohutapaukset ja skandaalit.28
2.2 Urheilu ja erityislait
Urheilua on pidetty Suomessa yhtenä vapaan kansalaistoiminnan muotona ja perintei- sesti pelkkänä harrastustoimintana, eikä sitä ole koettu tarpeelliseksi säännellä erityis- laeilla. Urheilun ammatillistumisen viime vuosikymmeninä voidaan katsoa muokanneen tätä lähtökohtaa, eikä urheilu ole enää pelkkää harrastustoimintaa vaan yksi elinkei- noista.29 Liikunnan ja urheilun erityislait ovat harvassa, eivätkä ne koske varsinaista ur- heilusuoritusta. Muutamat olemassa olevat erityissäännökset koskevat urheilijoiden ta- paturma- ja eläketurvaa sekä urheilun harjoittamisen verotusta. Urheilun valtiollinen sääntely perustuu siis pääasiallisesti muitakin yhteiskunnan osa-alueita koskeviin erityis- lakeihin.30 Myöskään Euroopan unionin perustamissopimuksessa urheilua ei ole mai- nittu, eli myöskään Euroopan unionilla ei ole toimivaltaa säätää oikeussäännöksiä urhei- luun. On kuitenkin pohdittu, että urheilulla voisi esimerkiksi olla perustamissopimuk- sessa oma artiklansa kuten esimerkiksi kulttuurilla on.31
27 Halila 2005, s. 34.
28 Halila – Norros 2017, s. 26–29 ja Halila 2006, s. 32–37.
29 Rauste 1997, s. 7–8.
30 Spolander 2009, s. 11.
31 Rauste 1997, s. 13–14.
Liikuntalain (390/2015) tarkoituksena on edistää liikuntaa ja huippu-urheilua, ja sen 1:2 §:ssä eritellään yleishyödyllisiä tavoitteita kuten liikkumisen mahdollisuuksien ja hy- vinvoinnin edistäminen. Lähtökohtia ovat esimerkiksi tasa-arvo, yhdenvertaisuus, moni- kulttuurisuus ja terveet elämäntavat. Tuloverolain (1535/1992) 116 a–c § sisältää erilai- sia urheilusidonnaisia verotuksen erityissäännöksiä. Näistä merkittävin ammattijoukku- eurheilijan kannalta on 116 c §, jonka mukaan urheilijalla on mahdollisuus rahastoida 50 prosenttia ja enintään 100 000 euroa vuodessa urheilusta saamiensa tulojen bruttomää- rästä. Varat urheilijarahastosta on tuloutettava vähintään kahden ja enintään kymme- nen vuoden aikana. Urheilijoiden tapahtuma- ja eläketurvasta säädetään muista työelä- kelaeista erillisellä lailla urheilijan tapaturma- ja eläketurvasta (276/2009), jossa sääde- tään muun muassa urheilijan vakuuttamisvelvollisuudesta, eläkkeiden määrästä ja ur- heilijoiden velvollisuudesta ilmoittaa ansioistaan.
2.3 Joukkueurheilu ja työoikeus
Joukkueurheilussa seuran ja urheilijan välisten oikeussuhteiden sääntelyssä tärkeässä roolissa ovat osapuolten väliset kahdenkeskiset sopimukset. Ammattimaisessa joukku- eurheilussa urheiluseurat tekevät pääasiallisesti kaikkien pelaajiensa kanssa erilliset pe- laajasopimukset32. Usein nämä sopimukset sisältävät myös ehdon urheilijaa velvoitta- vista kansallisen tai kansainvälisen lajiliiton säännöistä33. Kansainväliset ja kansalliset ur- heilujärjestöt ovat pyrkineet pitämään urheilun riita-asiat pitkälti urheilun sisäisinä asi- oina, vaikka oikeudellistumisen myötä erimielisyyksiä onkin päätynyt aiempaa enem- män tuomioistuinten ratkaistavaksi34. Junioreilla tai alempien sarjatasojen pelaajilla ei kuitenkaan välttämättä ole erillistä pelaajasopimusta, tällöin lajiliiton säännöt tulevat noudatettavaksi esimerkiksi pelaajalisenssin kautta35.
32 Huttunen 1994, s. 41–42.
33 Spolander 2009, s. 11.
34 Tiitinen 1998, s. 211–212.
35 Rauste 1997, s. 46.
Ammattijoukkueurheilussa pelaajasopimuksella sovitaan ehdoista, joilla pelaaja sitou- tuu antamaan työpanoksensa joukkueelle. Pelaajasopimus on kahden osapuolen välinen sopimus, joka edellyttää osapuolien hyväksyvää tahdonilmaisua ja siinä sovitaan osa- puolien velvollisuuksista toisiaan kohtaan. Yleensä sopimus tulee voimaan, kun pelaaja hyväksyy seuran jättämän sopimustarjouksen. Osapuolten velvoitteet ovat pelaajilla pe- laaminen ja harjoitteleminen joukkueessa valmentajan ja joukkueen johdon määräys- vallassa, seurojen velvoite pääasiallisesti on vastikkeen maksaminen pelaajien suorituk- sista.36 Mikäli pelaaja pääsee maajoukkueeseen, voi työsuhde syntyä myös lajiliittoon pelaajan oman seuran lisäksi. Työsuhteen tunnusmerkistö voi täyttyä myös silloin kun pelaaja toimii maajoukkuetehtävissä maajoukkueen johdon ja valvonnan alaisena aivan kuten seurajoukkueessaankin.37
Sopimukset voivat sisältää apu- tai sivuvelvoitteenomaisia määräyksiä, jotka edesautta- vat urheilijan pääsuorituksen tekemistä. Näitä voivat olla esimerkiksi seuran hankkima asunto, työpaikka puolisolle, auto tai urheilijan vakuuttaminen. Urheilun voi nähdä poik- keavan tavanomaisesta työstä, ja siksi pelaajasopimukset sisältävätkin monia ainutlaa- tuisia aspekteja.38 Kun pelaajasopimus on tehty, se määrittää seuran ja pelaajan välisen oikeudellisen suhteen ehdot ja luonteen. Tätä suhdetta onkin arvioitava pelaajasopi- muksen sisällön perusteella. Pelaajasopimuksen sisällön perusteella punnitaan muun muassa sitä, voidaanko urheilijan arvioida olevan työsuhteessa edustamaansa seu- raan.39
Työsuhteen olemassaolon arviointiin esimerkkinä sopii suomalaisessa urheilumediassa ja muissa jääkiekon sidosryhmissä huomiota herättänyt jääkiekkoilija Xxxxxx Xxxxxxxxxx tapaus. Xxxxxxxx siirtyi entisen seuransa Oulun Kärppien mukaan vastoin työsopimus- lakia kesken voimassa olevan sopimuskautensa pelaamaan HIFK:hon. Xxxxxxxxxx näke- myksen mukaan hänen sopimuksensa Xxxxxxxx kanssa ei täyttänyt työsuhteen
36 Spolander 2009, s. 12. Ks. tarkemmin Xxxxxxx 2007, s. 24–26.
37 Rauste 1997, s. 111.
38 Kunnari 2007, s. 25–26.
39 Spolander 2009, s. 12–13.
tunnusmerkkejä ja näin ollen hän olisi ollut vapaa siirtymään pelaamaan Helsinkiin. Kär- pät ei ollut sopinut Xxxxxxxxxx kanssa rahallisesta vastikkeesta, eikä Kärppien pelaajalle lupaaman vastikkeen nähty täyttävän TSL 1:1 §:n edellyttämiä vaatimuksia. Granlundin saaman vastikkeen nähtiin olevan enemmänkin yleinen tapa lahjakkailla juniorijääkiek- koilijoilla. Granlund asianajajineen näki, että työsopimuslain lisäksi Xxxxxxxxxx pelaaja- sopimus rikkoi useita muitakin lakeja, eikä kyseenomaista sopimusta voitu näiden rikko- mustenkaan seurauksena pitää työsopimuksena.40 Granlund pelaa nykyään NHL:ssä41, ja ennen NHL-uransa alkua hän lopulta edusti HIFK:ta.
40 MTV Uutiset 2009, Xxxxxxxxxx haastehakemus Oulun käräjäoikeuteen.
41 NHL eli The National Hockey League on pohjoisamerikkalainen ja yleisesti maailman parhaana pidetty jääkiekkosarja, jossa pelaa joukkueita sekä Yhdysvalloista että Kanadasta.
3 Työsuhde ja edellytykset määräaikaisen työsopimuksen tekemiselle
3.1 Työsopimuslaista, työn tunnusmerkeistä ja määräaikaisten työsopimus- ten sääntelystä
Työsopimuslakia voidaan pitää työn tekemisen ja työelämän peruslakina. Työsopimus- laissa säädetään työsopimuksen osapuolten oikeuksista ja velvollisuuksista. Työsopi- muslain ensimmäisessä luvussa määritellään sen soveltamisala ja työsopimuksen teke- miseen vaikuttavat yleiset säännöt. Työsopimukselle ei ole määrämuotoja, vaan se voi- daan tehdä kirjallisesti, sähköisesti ja suullisesti, tai se voi syntyä konkludenttisesti eli niin sanotusti hiljaisella sopimuksella42. Sopimus voidaan tehdä toistaiseksi voimassa olevaksi tai määräaikaiseksi, tai näiden yhdistelmäksi eli sekamuotoiseksi työsopi- mukseksi.43
Työsopimuslain 1:1 §:ssä määritellään, että työsopimuslakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä sitoutuu henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajalle tämän johdossa ja valvonnassa palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Lakia sovelletaan myös, vaikka vastikkeesta ei ole sovittu, jos voidaan nähdä, ettei työtä ole tarkoitettu tehtäväksi vastikkeetta. Työn tekeminen vastiketta vastaan sopimuksen perusteella työnantajan johdon ja valvonnan alaisena on työsopimuksen perustunnusmerkistöä. Työsopimus käsitteenä on pakottavaa oikeutta, eivätkä sopimuksen osapuolet voi sopia, ettei TSL 1:1 §:n mukaiset seikat täyttävässä sopimussuhteessa sovellettaisi työsopimus- lakia. Sopimusosapuolilla on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa suhteen luonteeseen kes- kinäisillä ratkaisuillaan, työehtosopimuksella ei voida kuitenkaan sopia työsopimuksen käsitteestä poikkeavasti.44
42 Tiitinen & Xxxxxx 2012, s. 11.
43 Xxxxxxxxxx & Äimälä 2008, s. 15.
44 Xxxxxxxxxx & Äimälä 2008, s. 16.
Työsopimuksen edellytyksenä on työn tekeminen, joka voi olla mitä tahansa inhimillistä käyttäytymistä, jolla on taloudellista arvoa. Tämä käyttäytyminen voi myös olla joko ak- tiivista tai passiivista toimintaa. Ansiotarkoitus on tyypillistä työsuhteessa, tämä ei kui- tenkaan edellytä koko elannon saamista samasta työsopimussuhteesta. Jos ansiotarkoi- tusta ei ole lainkaan, tällöin työntekoa ei yleensä määritellä työsuhteiseksi työksi.45
Työn oletetaan olevan vastikkeellista ja työstä onkin maksettava palkkaa tai muuta vas- tiketta, vastikkeellisuus on edellytys. Esimerkiksi raha, tavara, asunto tai mahdollisuus rahan ansaitsemiseen voivat olla vastikkeita, niillä on kuitenkin oltava taloudellista ar- voa. Tunnusmerkin täyttymistä ei ole kytketty rahalliseen suuruuteen, mikäli vastike on kuitenkin mitätön verrattuna työsuoritukseen ei voida katsoa, että vastikkeen tunnus- merkki täyttyisi.46
Työsopimussuhteessa työtä on tehtävä sellaisin olosuhtein ja ehdoin, joiden mukaan voidaan katsoa työntekijän työskentelevän työnantajan johdon ja valvonnan alaisena. Tämän johdon ja valvonnan eli direktio-oikeuden voidaan katsoa olevan työsuhteen kan- nalta tärkein tunnusmerkki. Tosiallisten työskentelyolosuhteiden perusteella arvioi- daan, tehdäänkö työ työnantajan johdon ja valvonnan alaisena. Arvioinnissa on käytet- tävä kokonaisharkintaa ja ottaa huomioon työsopimuksen määrittämät työn tekemisen ja teettämisen ehdot. Työnantajalla on oikeus valvoa työntekoa ja työn lopputuloksen laatua. Työnantajalta ei kuitenkaan edellytetä yksityiskohtaista ohjausta ja neuvontaa, vaan pelkkä oikeus edellä mainittuihin riittää täyttämään vaaditun tunnusmerkin. Direk- tio-oikeuden olemassaolo voidaan päätellä esimerkiksi palkkaustavasta, kulukorvauk- sista, työnteon paikasta ja työvälineiden käyttämisestä.47 Työsopimuslain 3:1 §:n mu- kaan työntekijän on noudatettava niitä määräyksiä, jotka työnantaja toimivaltansa mu- kaisesti antaa työn suorittamisesta.
45 Xxxxxxxxxx & Äimälä 2008, s. 18.
46 Xxxxxxxxxx & Äimälä 2008, s. 19–20.
47 Xxxxxxxxxx & Äimälä 2008, s. 20–21.
Työsopimuslain 1:1 §:n pakottavuudesta huolimatta työsopimuksen osapuolet voivat vaikuttaa työsuhteen luonteeseen työntekoa ja sen teettämistä koskevilla omilla ratkai- suillaan. Näillä sovituilla ehdoilla voidaan päätellä, onko työnteon tosiallinen tarkoitus olla työnantajan johdon ja valvonnan alla vai itsenäisessä asemassa ammatinharjoitta- jana. Sopimuksen nimikkeellä, esimerkiksi konsultti- tai toimeksiantosopimus, voidaan arvioida sopimuksen oikeusvaikutuksia sopijaosapuoliin. Nimikettä ei kuitenkaan voida pitää ratkaisevana tekijänä vaan sopimusta ja tosiasiallisia työskentelyolosuhteita tulee arvioida kokonaisuutena.48
Näillä edellä mainituilla tunnusmerkeillä ei kuitenkaan voida jokaisessa yksittäistapauk- sessa arvioida, onko sopijaosapuolten välillä kyseessä tosiasiallisesti työsuhde. Epäsel- vissä tilanteissa työntekosuhteen luonne tulee ratkaista kokonaisharkinnalla. Tämä on usein tarpeellista työnjohtotunnusmerkin täyttymistä arvioitaessa. Tämä ilmenee myös suomalaisesta oikeuskäytännöstä; arvioinnissa tulee ottaa huomioon sopimusehdoista ja sopimuksen nimestä ilmenevän sopijaosapuolten tarkoituksen lisäksi työnteon tosi- asialliset olosuhteet.49
3.1.3 Määräaikaisten työsopimusten sääntely
Työsopimuslakia voidaan luonnollisestikin pitää tärkeimpänä peruslakina myös määrä- aikaisten työsopimusten sääntelyssä. Määräaikaista työsopimusta ei kuitenkaan ole määritelty tai luonnehdittu TSL:ssa lainkaan50. Nykyisen voimassa olevan lain myötä van- hassa työsopimuslaissa (320/1970) ollut esimerkkiluettelo määräaikaisen työsopimuk- sen perusteista kumottiin.
Hallituksen esityksessä kuitenkin nostetaan esiin, että perustellun syyn vaatimusta arvi- oitaessa tulisi ottaa huomioon kumotun työsopimuslain 1:2 §:n toisessa momentissa mainitut perusteet määräaikaisuudelle. Arvioitavina olisivat siis työn luonne, sijaisuus,
48 Xxxxxxxxxx & Äimälä 2008, s. 21–23.
49 Xxxxxxxxxx & Äimälä 2008, s. 22–23.
50 Xxxxxxxx & Xxxxxx 2012, s. 116.
harjoittelu tai muu näihin rinnastettava määräaikaista työsopimusta edellyttävä syy sekä muu sekä muu yrityksen toimintaan tai suoritettavaan työhön liittyvä peruste.51
3.2 Edellytykset määräaikaiselle työsopimukselle
3.2.1 Yleisesti määräaikaisen työsopimuksen edellytyksistä
Työsopimuslain 1:3.2 §:ssa säädetään työsopimuksen olevan voimassa toistaiseksi, jollei sitä ole perustellusta syystä tehty määräaikaiseksi. Mikäli työsopimus on tehty työnan- tajan aloitteesta ilman perusteltu syytä määräaikaiseksi, on työsopimusta pidettävä tois- taiseksi voimassa olevana sopimuksena. Työsopimuslain 1:3.3 §:n mukaan määräaikaisia työsopimuksia ei voida myöskään käyttää, mikäli työsopimusten määrä, yhteenlaskettu kesto tai niistä muodostuva kokonaisuus osoittaa työvoimatarpeen olevan pysyvä. Läh- tökohtaisesti siis määräaikaisten työsopimusten käyttöä ei rajoiteta, mikäli käytännön työelämän tarpeet niin edellyttävät52.
Edellä mainitut säännökset ovat pakottavaa oikeutta, eikä niistä voida poiketa työnteki- jän haitaksi työehtosopimuksella. Näitä säännöksiä sovelletaan kuitenkin vain työnanta- jan aloitteesta tehtäviin määräaikaisiin työsopimuksiin ja sopimuksiin, jotka työnantaja on muuten edellyttänyt tehtävän määräaikaisina. Perustellun syyn edellytystä ei siis so- velleta, jos työntekijä edellyttää tai haluaa itse tehdä määräaikaisen työsopimuksen esi- merkiksi siksi, että työntekijä haluaa itse päättää, millaisin ehdoin hän ottaa työtä vas- taan eikä täten halua sitoutua toistaiseksi voimassa olevaan sopimukseen53. Työntekijän aiemmalle tarkoitukselle ei voida kuitenkaan antaa ratkaisevaa merkitystä, mikäli työso- pimuksista muodostuva kokonaisuus pidentää sopimusketjua liiaksi54.
Määräaikaiseen työsopimukseen vaaditun perustellun syyn arvioinnissa tulee ottaa huo- mioon yksittäistapausten koko tosiseikasto ja sen muuttuminen yli ajan. Lisäksi huomi- onarvoisia seikkoja ovat TSL:n säännökset taloudellisista ja tuotannollisista
51 HE 157/2000 vp, s. 60.
52 Xxxxxxxxxx & Äimälä 2008, s. 36.
53 HE 239/2010 vp, s. 1–2.
54 Xxxxxxxx & Xxxxxx 2012, s. 119.
irtisanomisperusteista, lomauttamisesta ja esimerkiksi osa-aikaistamisesta sopimisesta. Työnantajalla on laaja työn tarjoamisvelvollisuus ja siispä mikäli työnantajalla on jatku- vaa tarvetta velvollisuutensa piiriin luettavissa töissä, työsopimus tulisi tehdä tois- taiseksi voimassa olevana. Toisin sanoen työnantaja ei voi pitää määräaikaisten sopi- musten avulla itsellään niin sanottua työvoimareserviä tai tehdä määräaikaisia työsopi- muksia ikään kuin varmuuden vuoksi.55
Vuonna 2011 voimaan tulleella TSL 1:3.3 §:n lakimuutoksella korostettiin, että pysyvä työvoimatarve on määrä täyttää voimassa olevilla työsopimuksilla. Tällä muutoksella on ollut tarkoituksena, ettei työnantaja voisi kiertää toistaiseksi voimassa olevia sopimuksia koskevaa irtisanomissuojaa tekemällä määräaikaisia työsopimuksia eri henkilöiden kanssa, jos nämä tekevät käytännössä samaa työtä. Määräaikaisten työsopimusten ket- juttamista eli peräkkäisyyttä on arvioitava teetettävien töiden määräaikaisuuden tai toistuvan luoteen perusteella, jos töiden oletetaan jatkuvan määräämättömän ajan, ei perusteita määräaikaisille sopimuksille ole olemassa, olivat työntekijät sitten samoja tai eri työntekijöitä.56
Selkeä peruste määräaikaisudelle on määrätty, kertaluonteinen työ, työkokonaisuus tai lyhytaikainen työ, jota työnantaja ei teetä jatkuvasti. Huomiota on kiinnitettävä työn eri- tyisluonteeseen tai -piirteisiin kunkin työnantajan kannalta. Tällaisia töitä voivat olla esi- merkiksi kestoltaan rajoitetut projektityöt ja kausiluonteiset työt57. Hallituksen esityk- sen mukaan arvioinnissa tulee ottaa huomioon, onko työnantajalla toimintansa laajuu- den vuoksi mahdollisuutta teettää jatkuvasti määrättyjä, erillisenä tai itsenäisinä pidet- täviä töitä, tai vaatiiko työ sellaisia ammattitaitovaatimuksia, joita työnantajan vakitui- silla työntekijöillä ei ole tai työnantaja ei yleensä teetä tällaisia erityisiä taitoja vaativia töitä. Samaten määräaikaisia työsopimuksia voitaisiin tehdä jonkin tietyn tilauksen ajalle, mikäli tilauksen toimittaminen sitä välttämättä edellyttää. Ehtona tälle on
55 Xxxxxxxx & Xxxxxx 2012, s. 122–123.
56 Xxxxxxxx & Xxxxxx 2012, s. 124.
57 Xxxxxxxxxx & Äimälä 2008, s. 37.
kuitenkin se, että työnantajan täytyy perustellusti olettaa, ettei sillä ole tarjota uusia töitä näille työntekijöille kyseisen tilauksen suorittamisen jälkeen. Myös työnantajayri- tyksen koko ja aiemmat liikesuhteet vaikuttavat tilanteen arviointiin.58
On kuitenkin syytä ottaa huomioon, että tietyn tilauksen toistaminenkin tai ruuhkien tasaaminen voi olla syy määräaikaisten työsopimusten tekemiseen. Merkityksellistä täl- löin on tilausten toistuvuuden ajallinen tiheys, harvemmat ruuhkahuiput voidaan nähdä perustellumpana syynä määräaikaisille työsopimuksille.59 Määräaikaisuus on perustel- tua myös, jos työnantaja varautuu toimintansa sellaisiin muutoksiin ja työn järjestelyi- hin, jotka vaikuttavat työn tarjoamisedellytyksiin. Työn voidaan katsoa olevan kestol- taan rajattu myös tilanteissa, joissa työllistämiseen saadaan julkisen sektorin myöntä- mää työllistämistuke ja työn on sovittu kestävän tuen ajan.60
Yleisesti katsoen työn kausiluonteisuuden voidaan nähdä olevan perusteltu syy tehdä määräaikainen työsopimus. Kausiluonteisuuteen tavallisena syynä on työn sidonnaisuus vuodenaikoihin tai tiettyjen tiedettyjen ajanjaksojen ruuhkahuiput. Joillakin aloilla ti- lauskannan muutokset saattavat olla niin huomattavia ja etukäteen tiedossa, että mää- rätyn tilauksen kestoajaksi voidaan palkata lisätyövoimaa määräaikaisesti61. Tällaisia kausiluonteisia töitä on tavallisesti tarjolla esimerkiksi maa- ja metsätaloudessa, matkai- lualalla, ravintola-alalla sekä jäätelö- ja virvoitusjuomateollisuudessa. Kausiluonteisuus käsittää myös erilaiset yritysten alennus- tai loppumyynnit.62 Tiitisen ja Xxxxxxxx mukaan työsopimuksessa mainittujen eri töiden kausiluonteisuus ei ole kuitenkaan peruste tehdä peräkkäisiä tai lähes peräkkäisiä määräaikaisia sopimuksia63.
Kausiluonteisuuden edellytyksenä on se, että tilapäistyövoiman tarve on lyhytaikaista. Sen sijaan, jos työn teetetään esimerkiksi toistuvasti vuosittain 9–10 kuukauden
58 HE 157/2000 vp, s. 60–61.
59 Xxxxxxxx & Xxxxxx 2012, s. 125.
60 Xxxxxxxxxx & Äimälä 2008, s. 38.
61 HE 205/1983 vp, s. 26.
62 Xxxxxxxxxx & Äimälä 2008, s. 38.
63 Tiitinen & Xxxxxx 2012, s. 126.
jaksoissa ei voida katsoa, että kyseessä olisi kausiluonteinen työ ja TSL 1:3.2 §:n mukai- nen perusteltu syy määräaikaiselle työsopimukselle täyttyisi. Määräaikaisen työsopi- muksen käyttämisen perusteltavuuden punninnassa tulisi ottaa huomioon, olisiko esi- merkiksi töiden uudelleenjärjestelyllä tai loma-aikojen porrastuksella mahdollista tar- jota työntekijälle muuta työtä jäljelle jäävälle väliajalle tai sopia työnteon ja palkanmak- sun lyhytaikaisesta keskeyttämisestä.64 Kausiluonteisuus on mahdollista ottaa huomi- oon myös toistaiseksi voimassa olevissa työsopimuksissa, tällöin työsopimukseen voi- daan lisätä nimenomainen ehto, ettei työtä ole tarjolla vaikkapa kahtena kuukautena vuoden aikana. Kysymys on tällöin eräänlaisesta vuositason osa-aikatyösopimuksesta.65
3.2.4 Sijaisuus, harjoittelu & muu rinnastettava seikka
Työ on mahdollista sopia määräaikaiseksi, mikäli sen perusteena on sijaisuus. Mikä ta- hansa työntekijän väliaikainen poissaolo tai vapaa, kuten hoitovapaa, opintovapaa, sai- rausloma, vuosiloma tai muu vastaava poissaolo, voi olla sijaisuuden peruste. Edellä mainittujen esteiden lakattua työntekijällä on sekä velvollisuus että oikeus palata enti- seen työhönsä66. Tämän ajanjakson pituus voi vaihdella päivistä vuosiin. Sijaisuus tulee olla yksilöitävissä, edes välillisesti, jonkun työntekijän tai tämän työtehtävien avulla.67 Yrityksen ulkopuolelta tulleen sijaisen ei tarvitse välttämättä kuitenkaan tehdä juuri tä- män vapaalla olevan työntekijän tehtäviä, vaan työtehtävät voidaan hoitaa uudelleen jakamalla ne sisäisillä sijaisuusjärjestelyillä, mutta lisätyövoiman tarve tulee kuitenkin aiheutua jonkun työntekijän poissaolosta.68.
Määräaikaisiin sijaisuuksiin liittyy pääasiallisesti kahdenlaisia tulkintaongelmia. Ensinnä- kin missä määrin työnantajan on mahdollista tehdä saman työntekijän kanssa määräai- kaisia sopimuksia täsmällisesti yksilöidyistä eri sijaisuuksista ilman, että työsuhde muut- tuu toistaiseksi voimassa olevaksi ja toiseksi, kuinka yksilöidysti määräaikaisten sijai- suuksien tulee aiheutua jonkun työntekijän poissaolosta. Näihin kysymyksiin ei ole
64 HE 157/2000 vp, s. 60–61.
65 Xxxxxxxxxx & Äimälä 2008, s. 39.
66 Xxxxxxxx & Xxxxxx 2012, s. 136.
67 Xxxxxxxxxx & Äimälä 2008, s. 39.
68 HE 157/2000 vp, s. 61.
yksioikoisia vastauksia. Kunkin määräaikaisen työsopimuksen tekemiselle tulee kuiten- kin olla perusteltu syy tehtäessä toisiaan seuraavia määräaikaisuuksia saman työnteki- jän kanssa. Niin sanotun ketjuttamisen voidaan katsoa olleen sallittua, mikäli työnantaja ei pyri määräaikaisten sopimusten tekemisellä kiertämään toistaiseksi voimassa oleviin työsopimuksiin liittyvää suojaa.69
Myös harjoittelu voidaan sopia määräaikaiseksi. Harjoittelu voi olla esimerkiksi oppi- tai koulutusohjelmaan kuuluva työharjoittelu. Harjoittelu ei kuitenkaan muodosta välttä- mättä työsuhdetta harjoittelijan ja yrityksen välille, jolloin määräaikaisen työsopimuk- sen edellytyksiä ei jouduta punnitsemaan. Myös sijaisuuteen ja harjoitteluun rinnastet- tavissa oleva seikka antaa oikeuden tehdä määräaikainen työsopimus, näitä perusteita ei kuitenkaan ole yksilöity työsopimuslaissa.70
3.2.5 Työn luonne ja muu työnantajan toimintaan tai suoritettavaan työhön liittyvä syy
Luonteen tai muun syyn voidaan katsoa liittyvän työalan erityisluonteeseen tai alalla va- kiintuneeseen käytäntöön. Esimerkiksi Korkeimman oikeuden (myöh. KKO) tuomioissa KKO 1995:13 ja KKO 2012:10 on otettu huomioon alan erityisluonne ja alalla vakiintunut käytäntö. KKO 1995:13 tapauksessa on kyse tienrakennusalasta, jolla viiden määräaikai- sen työsopimuksen tekeminen on katsottu olevan sallittua ottaen huomioon työn luonne teiden rakentamisen erikoisalalla, alan vakiintunut käytäntö ja se, ettei työsopi- musten yhteenlaskettu kesto ole ollut kohtuuttoman pitkä. KKO 2012:10 päätöksessä työnantaja on vedonnut työvoiman vuokrausalalla vallitsevaan sopimuskäytäntöön. Alalla on usein tilanteita, jossa työn luonteen takia määräaikaisuudesta sopiminen on perusteltua. Tämä ei kuitenkaan koske työvoiman vuokrausalaa yleisesti, vaan tilanteet tulee arvioida tapauskohtaisesti.71
69 Xxxxxxxx & Xxxxxx 2012, s. 137.
70 Xxxxxxxxxx & Äimälä 2008, s. 39.
71 Xxxxxxxx & Xxxxxx, s. 129–130.
Alan vakiintunutta käytäntöä ei voida sivuuttaa laintulkinnassa, mutta toisaalta vasta- painona täytyy punnita ja arvioida sitä, onko työnantajalla mahdollisuus tarjota työtä siten, että työsopimus oli oltava toistaiseksi voimassa oleva. Työn luonne, etenkin yh- dessä vakiintuneen käytännön kanssa, voi olla syy tehdä työsopimukset määräaikaisiksi, tämä erityisesti niin sanotusti tavallisuudesta poikkeavissa työsuhteissa.72 Tämän tut- kielman kannalta merkittävässä roolissa on se, että tällaisiksi tavallisuudesta poik- keaviksi töiksi voidaan lukea esimerkiksi ylimmillä sarjatasoilla pelaavien joukkueurhei- lijoiden, valmentajien ja joukkueenjohtajien tehtävät73.
72 Tiitinen & Xxxxxx, s. 130–131.
73 Schön 2003, s. 36–40.
4 Määräaikaisen pelaajasopimuksen edellytykset
4.1 Yleisesti pelaajasopimuksen määräaikaisuuden edellytyksistä
Sopimukset voidaan jaotella sisältönsä mukaan kesto- ja kertasopimuksiin. Kestosopi- muksella sopimussuhteessa osapuolten välillä tehdään tietyllä ajanjaksolla suorituksia jatkuvasti tai toistuvasti, kertasopimuksilla taasen sovitaan yksittäiset toisiinsa vaihdet- tavat suoritukset, joiden täytyttyä sopimussuhde pääasiallisesti täyttyy. Kestosopimuk- set voidaan jaotella määräaikaisiin ja toistaiseksi voimassa oleviin sopimuksiin. Näiden vaihtoehtojen välissä on irtisanomisenvarainen määräaikainen sopimus, joka on irtisa- nottavissa sopimuskaudella samalla tavalla kuin toistaiseksi voimassa oleva sopimus. Schönin näkemyksen mukaan pelaajasopimuksen voidaan luonnehtia olevan vakioeh- toinen kestosopimus, jossa pelaaja antaa peli- ja harjoituspanoksensa sekä muita suori- tuksia kuten nimensä, kuvansa ja äänensä käyttöoikeuden tiettyä vastasuoritusta vas- taan.74
Jokaisella on lähtökohtaisesti oikeus päättää sopimussuhteen aloittamisesta, sopimus- kumppanista sekä sopimuksen sisällöstä ja muodosta sopimusvapauden perusteella. Toisin sanoen sopijaosapuolet ovat vapaita sopimaan tekevätkö he toistaiseksi voimassa olevan vai määräaikaisen sopimuksen ja siitä, kuinka pitkä sopimus ajallisesti on. Työso- pimuslaki on kuitenkin yleensä työntekijää suojaava ja TSL:n ydinajatus onkin se, että määräaikainen työsopimus on poikkeus, jonka tekeminen vaatii työnantajalta erityisen perusteen. Ja ilman perusteltua syytä määräaikaista sopimusta pidetään toistaiseksi voi- massa olevana. Pelaajasopimuksissa lähtökohta on kuitenkin päinvastainen ja ne ovat- kin poikkeuksetta määräaikaisia. Työsopimuslaista ei voida tehokkaasti poiketa sopi- muksilla työntekijän vahingoksi, eli pelaajasopimussuhteissa määräaikaisuudelle tulee voida esittää TSL:n mukainen peruste. Tässä luvussa tarkastellaan, millä perustein pe- laajasopimuksen määräaikaisuus on TSL:n mukaisesti perusteltavissa.75 Mikäli työsopi- mus on tehty määräaikaiseksi pelaajan aloitteesta, ei erityistä perustetta vaadita ja
74 Schön 2003, s. 36.
75 Schön 2003, s. 36.
määräaikainen pelaajasopimus on oikeudellisesti pätevä. Pelaajasopimusmallit kuiten- kin sisältävät määräyksen sopimuksen kestoajasta. Poikkeuksen luovat niin sanotut koe- aika eli try-out -sopimukset, jolloin pelaaja haluaa antaa joukkueelle näyttöjä saadak- seen työsopimuksen. Joka tapauksessa määräaikaisuuden syy tulisi tulla ilmi työsopi- muksesta, eikä näin pääsääntöisesti tapahdu pelaajasopimuksissa.76
4.2 Joukkueurheilun kertaluonteisuus
Xxxxxxx mukaan pelaajasopimusten määräaikaisuutta ei voida perustella siten, että sen kohteena olisi jonkin tietyn kestoltaan rajoitetun työn suorittaminen. Pääsääntöisesti pelaajan työsuhteen kesto on, mahdollisia maajoukkuekutsuja77 lukuun ottamatta, si- dottu aikaan eikä tietyn työn loppuun suorittamiseen ja sitä myötä työsuhteen päätty- miseen.78
Vaikka pelaajasopimusten tekemisen taustalla olisikin jonkin määrätyn työn suorittami- nen, ei näitä sopimuksia voisi ainakaan kansallisissa kilpasarjoissa silti perustella näin, sillä määrätyn työn suorittamisen lisäksi perusteena pitäisi olla myös se, ettei työnantaja teetä tätä työtä jatkuvasti. Kilpailullisessa joukkueurheilussa työtä teetetään toistuvasti. Poikkeus voisi olla jokin sellainen kilpailu, esimerkiksi turnaus, johon joukkue osallistuu vain poikkeuksellisesti.79 Tällaisesta tapauksesta on kuitenkin haastavaa löytää esimerk- kiä. Yksi tällainen voisi olla esimerkiksi jääkiekon CHL80, johon osallistuminen yhtäältä ei välttämättä toistu kausittain, mutta toisaalta se on kilpailu, johon joukkue tavoitteelli- sesti mahdollisen sarjamenestyksensä avulla pyrkii osallistumaan. CHL:ää ei myöskään pelata yhtenä yksittäisenä turnaustapahtumana, vaan turnauksen ottelut jakautuvat
76 Schön 2021, s. 113–114.
77 Tällöin työsopimus on kestoltaan rajattu. Schön 2021, s. 116.
78 Schön 2003, s. 36.
79 Schön 2003, s. 36–37.
80 CHL eli the Champions Hockey League on eurooppalainen monikansallinen turnaus, johon valitaan osal- listujat ainoastaan kilpailullisin perustein kansallisten mestaruussarjojen menestyksen perusteella. Jouk- kueet kamppailevat keskenään epävirallisesta Euroopan mestaruudesta ja turnaussijoitusten mukaisista palkintorahoista. CHL 2021.
useammalle erilliselle ajankohdalle. Vaikka pelaaja hankittaisiinkin hetkellisesti tällaista yksittäistä tapahtumaa varten, vuokrataan pelaaja yleensä toisesta seurasta81.
4.3 Joukkueurheilun kausiluonteisuus
Joukkueurheilussa sarjakausi ja kilpailutoiminta kestävät perinteisesti lajista riippuen 5–6 kuukautta. Tästä huolimatta ammattimaista joukkueurheilua ei voitane pitää kausi- luonteisena työnä, vaikka ajanjakso onkin lyhyempi kuin kausiluonteisuuden kriteerinä pidetty enintään 9–10 kuukauden ajanjakso.82
Vaikka pelaaminen onkin joukkueurheilun pääasiallinen työsuorite, ei työskentely ra- joitu ainoastaan sarjakausien ajalle. Pelaamisen lisäksi harjoittelu on olennainen osa pe- laajien työtä83, etenkin ammattimaisessa urheilussa, ja valmistautuminen tulevaan kau- teen aloitetaankin jo pian edellisen kauden päätyttyä. Jääkiekon pääsarjassa Liigassa joukkueet aloittavat valmistautumisen ja harjoittelun kohti tulevaa, tavallisesti syys- kuussa alkavaa kautta varten pääsääntöisesti toukokuussa, kun edellinen kausi on päät- tynyt joukkueen menestyksestä riippuen todennäköisesti vasta maalis- tai huhtikuussa. Näin on mahdollista laskea, että ammattijoukkueurheilijat työskentelevät säännöllisesti 10–11 kuukautta vuodessa, joten urheilijoiden työn ei voida pääsääntöisesti katsoa täyt- tävän kausiluonteisuuden kriteereitä; vaikka kilpailutoiminta jakautuukin edellä kuvatun kaltaisesti 5–6 kuukautta kestäviin pelikausiin.84
4.4 Sijaisuus tai harjoittelu pelaajasopimuksen perusteena
Yksittäistapauksissa pelaajasopimusten määräaikaisuudelle voi olla perusteena sijaisuus tai harjoittelu. Joukkueurheilussa voi tulla eteen tilanne, jossa joukkueeseen vakituisesti kuuluva pelaaja loukkaantuu tai kärsii pitkää pelikieltoa85. Tällöin pelaajan korvaajaksi
81 Schön 2021, s. 116.
82 Schön 2003, s. 37.
83 Xxxxx Xxxxxxxx vuonna 1992 tekemän joukkueurheilijoille suunnatun kyselyn perusteella pääsarjata- solla joukkueurheilijoiden viikoittain urheiluun käyttämä aika on Suomessa keskimäärin 24–32 tuntia. Hut- tunen 1994, s. 74. Tämän työmäärän voidaan olettaa lisääntyneen 30 vuodessa.
84 Schön 2003, s. 37.
85 Jääkiekon Suomen pääsarjassa Liigassa kauden 2020–2021 pisin määrätty pelikielto tämän tutkimuksen kirjoitushetkeen mennessä on ollut kuusi ottelua, pelikielto kesti ajallisesti noin kaksi viikkoa. Liiga 2021.
voidaan palkata toinen pelaaja, jolloin sopimuksen kesto neuvotellaan sijaistettavan loukkaantumisen tai pelikiellon jälkeisen paluuajankohdan mukaan. Harjoittelu voi tulla kyseeseen esimerkiksi tilanteessa, jossa nuori tai uransa alkutaipaleella olevalle pelaa- jalle annetaan mahdollisuus tutustua tai kehittyä täysammattilaisuuteen seuran ylläpi- tämässä lupaavien pelaajien joukkueessa tai niin kutsutussa akatemiassa.86
Edellä mainituissa tilanteissa seuralla tai joukkueella on selvä ja perusteltu syy työsopi- muksen määräaikaisuuteen, sillä kuvatuissa tilanteissa työnantajalla ei ole pysyvää työ- voiman tarvetta. Nämä perustelut sopivat kuitenkin varsin pieneen pelaajasopimusten joukkoon, eikä niillä täten voida perustella pelaajasopimuksien määräaikaisuuksia ylei- sesti.87
4.5 Joukkueurheilun luonne ja muu työnantajan toimintaan tai suoritettavaan työhön liittyvä syy
Työn luonnetta ja alan vakiintunutta käytäntöä on oikeuskirjallisuudessa pidetty TSL:ssa mainituin tavoin perusteena pelaajasopimusten määräaikaisuudelle, käytäntö ei ole ai- noastaan kansallinen vaan myös kansainvälinen88. Ajattelun perustana on joukkueurhei- lun kilpailullinen luonne, jonka on nähty toimivan ajurina urheilijoiden suoritustason yl- läpitämiseen jatkuvasti maksimaalisena. Tämän vuoksi pelaajasopimusten määräaikai- suutta on pidetty perusteltuina, sillä on voitu katsoa, että urheilijan suoritustason muu- tokset ovat yhteydessä ansiotason muutoksiin. Urheilijoilla on suorituksiinsa peilaten yhtäältä mahdollisuus ansiotason nostamiseen ja toisaalta laskemiseen, minkä on kat- sottu kannustavan urheilijoita tavoittelemaan mahdollisimman korkeaa urheilullista suoritustasoa. Tähän perusteeseen tulee kuitenkin suhtautua kriittisesti, sillä suoritus- ja ansiotason suhde ei ole tunnusomaista ainoastaan määräaikaisille pelaajasopimuk- sille, myös toistaiseksi voimassa oleviin pelaajasopimukseen voitaisiin sitoa bonuksia esi- merkiksi joukkueen urheilullisesta menestyksestä tai pelaajan pistemäärästä. Lisäksi määräaikaisuutta on perusteltu urheilijoiden urheilu-uran lyhyydellä, joka on
86 Schön 2003, s. 37.
87 Schön 2003, s. 37.
88 Halila & Norros 2017, s. 190.
keskimääräisesti lyhyempi verrattuna muuhun työuraan. Vanhemmat pelaajat lopetta- vat uransa niin sanotun luonnollisen poistuman kautta, kun pelaajien fyysinen suoritus- taso kärsii iän takia.89 Vaikka riittävän fyysisen suorituskyvyn säilyminen olisikin peruste pelaajasopimusten määräaikaisuudelle, ei sitä voida pitää tyhjentävänä selityksenä. Fyy- sisiä ominaisuuksia vieläkin tärkeämpänä voidaan pitää pelaajien henkilökohtaisia tai- toja ja sitä kuka on subjektiivisesti arvioiden sopivin joukkueeseen, eikä suinkaan sitä kuka on fyysisesti parhaimmassa kunnossa.90
Vaikka edellä mainittuja perusteita voidaan pitää tärkeinä seikkoina huippu-urheilun ta- son säilyttämiseksi, kilpailujen kiinnostavuuden nostamiseksi ja seurojen taloudellisten edellytysten turvaamisen kannalta tärkeäksi, voidaan perusteluun suoritustason säilyt- tämisestä suhtautua kyseenalaistaen. Kuten sanottua, vaikka suoritus- ja ansiotason korreloinnin voisikin nähdä perusteena pelaajasopimusten määräaikaisuudelle, ei täl- laista korrelaatiosuhdetta voida nähdä ilmenevän vain ja ainoastaan määräaikaisissa pe- laajasopimuksissa. Toistaiseksi voimassa olevissa työsopimuksissa työntekijällä on mah- dollisuus irtisanoa työsopimuksensa ilman erityisiä perusteluja vapaan irtisanomisoikeu- den perusteella. Jos pelaajasopimus olisi toistaiseksi voimassa oleva työsopimus ja pe- laaja saisi nykyistä sopimustaan paremman tarjouksen toisesta seurasta, olisi pelaajalla mahdollisuus vaihtaa seuraa ja nostaa siten ansiotasoaan tai uhata irtisanoutumisella. Myös tällöin pelaajan voisi nähdä pyrkivän korkean urheilullisen suoritustason kautta myös korkeampaan ansiotasoon.91 Toki käytännössä tällainen toiminta voisi olla pelaa- jan kannalta haastavaa tai epäkäytännöllistä, mikäli pelaajan täytyisi esimerkiksi noudat- taa TSL 6:2.2 §:n mukaisesti sovittua kuuden kuukauden irtisanomisaikaa. Tällöin haas- teita voisivat luoda esimerkiksi urheilusarjojen mahdolliset siirtotakarajat tai siirtoikku- nat92.
89 Rauste 1997, s. 114.
90 Schön 2021, s. 117. Schön toteaa myös, että valmentajienkin sopimukset tehdään määräaikaisiksi, vaikka näiden työ ei aseta valmentajille samanlaisia fyysisiä vaatimuksia kuin pelaajille.
91 Schön 2003, s. 38.
92 Siirtoikkuna tarkoittaa aikaa, jonka kuluessa joukkueisiin on sallittua ottaa uusia pelaajia. Siirtoikkunan ollessa kiinni, uusien pelaajien rekrytointi on kiellettyä.
Määräaikaisten sopimusten tekemistä ei tule rajoittaa silloin, jos käytännöntason työ- elämän vaatimukset edellyttävät määräaikaisten työsopimusten käyttöä. Esimerkiksi ta- pauksessa KKO 1985-II-146 merkityksellisenä perusteena työsopimuksen määräaikai- suudelle pidettiin alan erityispiirteitä93, lisäksi myös aiemmin tutkielmassa mainitussa KKO 1995:13 alan vakiintunut käytäntö yhdessä muiden perustelujen kanssa on toiminut puoltavana tekijänä työsopimuksen määräaikaisuudelle. Lienee selvää, että joukkueur- heilussa on vakiintunut käytäntö käyttää määräaikaisia pelaajasopimuksia, sillä tois- taiseksi voimassa olevia sopimuksia ei tiettävästi käytetä lainkaan. Lisäksi ammattijouk- kueurheilun voidaan katsoa sen luonteenomaisilla määräaikaisten sopimusten käyttä- mistä edellyttävillä erityispiirteillään eroavan muusta elinkeino- tai yritystoiminnasta.94 Xxxx käytäntö ei kuitenkaan ole riittävä peruste pelaajasopimuksen määräaikaisuudelle. Esimerkiksi työtuomioistuimen (myöh. TT) tapauksen TT 2008-15 mukaan tietyn alan käytäntö ei voi yksinomaisesti muodostaa TSL:n mukaista perusteltua syytä määräaikais- ten työsopimusten tekemiseen. Käytäntö ei voi syrjäyttää pakottavia lainsäännöksiä.95
Oikeudellisesti tarkasteltuna selkein ja merkittävin ero ammattiurheilussa niin sanot- tuun tavanomaiseen elinkeinotoimintaan on urheilun tavoite. Pääasiallisesti tärkeim- pänä ajurina tavanomaisessa liiketoiminnassa toimii talous, vaikka talous onkin ammat- tiurheilussakin tärkeässä asemassa, on kilpaurheilussa urheilullinen menestys ehkä kui- tenkin se tärkein päämäärä ja tavoite. Tämän lisäksi kilpaurheilua ei ole mielekästä tai edes mahdollista harjoittaa yksin ilman kilpailevia vastustajia tai joukkueita. Siten ilme- nee myös ero normaaliin elinkeinotoimintaan, urheiluseurat ovat keskinäisen kilpailu- asetelman lisäksi riippuvaisia kilpailijoistaan. Urheiluseurojen taloudelliset toiminta- edellytykset vaativat kilpaurheiluun yllätyksellisyyttä ja mahdollisimman korkeaa suori- tustasoa usean joukkueen kesken, joka on vaatimuksena urheilun yleiselle
93 Tarkempi sanamuoto KKO 1985-II-146:ssa kuului ”- - teatterialan työhön liittyvät, sen luonteesta johtu- vat erityispiirteet huomioon ottaen oli pidettävä irtisanomista edellyttävänä määräaikaisena työsopimuk- sena - - ”. Tiitinen 1998, s. 211, kirjoittaa, että huippu-urheilu on kaupallistumisensa myötä muuttunut viihdeteollisuudeksi. Sikäli voidaan todeta, että teatterityöllä ja huippu-urheilulla on yhteys myös viihteel- lisen arvonsa kautta.
94 Schön 2003, s. 38.
95 Äimälä & Kärkkäinen 2017, s. 86. Ks. myös KKO 2012:10, jonka mukaan vuokrausalan käytäntö ei oikeuta suoraan määräaikaisen työsopimuksen tekemiseen.
kiinnostavuudelle. Tavoitteena ei ole syrjäyttää kilpailijoita ja vallata sitä kautta markki- noita, vaan säilyttää riittävä ja ainakin jossain määrin tasaväkinen kilpailuasetelma. Jouk- kueurheilun ja urheilun erityispiirteenä voidaan myös pitää sitä, että kilpailijoiden väli- nen paremmuus määritetään nimenomaisesti urheilullisilla perusteilla. Ei voida nähdä, että puhutaan urheilusta tilanteessa, jossa joukkueiden paremmuus määritettäisiin var- sinaisen urheilun ulkopuolisten seikkojen, kuten esimerkiksi seurojen taloudellisten re- surssien tai sopimuksen perusteella. Urheilullisen perusluonteen, ennalta-arvaamatto- muuden ja kiinnostavuuden säilyttämiseksi sarjasijoitusten tulee perustua ensi sijassa siihen, miten joukkueet ovat onnistuneet joukkueidensa kokoamisessa, valmentami- sessa, taktiikassa, strategiassa ja peluuttamisessa, eikä suinkaan joukkueiden käytettä- vissä olevien taloudellisten resurssien tai esimerkiksi liikevaihdon suuruuden perus- teella.96
4.6 Yleisesti pelaajasopimusten määräaikaisuuden hyväksyttävyydestä Aiemmissa luvuissa esitettyihin perusteluihin tukeutuen pelaajasopimusten määräaikai- suuksien hyväksyttävyyttä voidaan perustella joukkueurheilun käytännön työelämän tarpeilla. Määräaikaiset työsopimukset joukkueurheilussa toimivat edellytyksenä urhei- lun erityisen luonteen, kiinnostavuuden ja toimintaedellytysten turvaamiseksi. Tämä taas edellyttää yhtäältä vaihtuvuutta joukkueiden kokoonpanoissa ja pelaajistoissa sekä toisaalta jossain määrin pysyvyyttä ja jatkuvuutta kokoonpanoissa.
Urheilullisen menestyksen tavoittelu on luonteenomaista kilpaurheilussa. Siksi ammat- timaiseen ja kilpailulliseen urheiluun osallistuttaessa voidaan katsoa, että keskeisim- mässä asemassa on joukkueen rakentaminen. Luonnollisestikin urheilullisen menestyk- sen kannalta tärkeätä on se, että joukkue hyödyntää parhaimmat yksilöt sekä pelityy- liinsä ja päämääriinsä parhaiten sopivat saatavilla olevat pelaajat. Onnistunut joukku- eenrakennus on tietenkin tärkeää myös seurojen suurimman tulonlähteen eli yleisön kiinnostuksen vuoksi.97 Lisäksi seuran toiminnan tavoitteet ja tarpeet voivat vaihdella
96 Schön 2003, s. 38–39.
97 Schön 2003, s. 39.
kausittain. Jollakin kaudella tavoitellaan mestaruutta ja jollakin pyritään säästämään ku- luja, valmentajien pelaajatyyppipreferoinnit voivat vaihdella tai pelaajien enimmäismää- rälle on asetettu rajoitus sarjan säännöissä.98
Mikäli pelaajasopimukset olisivat toistaiseksi voimassa olevia työsopimuksia, olisivat seurojen mahdollisuudet pelaajarakenteensa muuttamiseen ja parhaan mahdollisen ko- koonpanon rakentamiseen huomattavasti rajoitetumpia, toistaiseksi voimassa olevien työsopimusten irtisanomissuojan vuoksi, kuin määräaikaisten pelaajasopimusten kanssa. Pelaajien vaihtaminen vaikuttaisi seurojen taloudellisiin toimintaedellytyksiin, sillä vaihdettaville pelaajille jouduttaisiin todennäköisesti maksamaan irtisanomisajan palkka, eroraha sekä TSL 12:2 §:n mukainen vahingonkorvaus99. Toistaiseksi voimassa olevat pelaajasopimukset rajoittaisivat iältään vanhempien pelaajien poistumaa, jolloin uusien nuorten pelaajien työllistäminen mahdollisesti vähenisi. Nämä seikat muuttaisi- vat joukkueurheilun kilpailullista luonnetta sekä voisi johtaa sarjan urheilullisen tason ja sitä myöden yleisön kiinnostuksen vähenemiseen. Voidaan siis katsoa, että pelaajasopi- musten määräaikaisuus on joukkueurheilussa käytännön työelämän kannalta tarpeel- lista ja sopii niin joukkueiden, pelaajien kuin yleisönkin intresseihin.100
Määräaikaiset työsopimukset luovat myös suojaa niin sanotuille pikku- tai kasvattaja- seuroille, sillä määräaikaiset työsopimukset eivät lähtökohtaisesti ole irtisanottavissa kesken sopimuskauden ilman pelaajan nykyisen seuran suostumusta101. Näin pienem- mät seurat saavat turvaa suurempien seurojen pelaajavärväyksiltä. Mikäli pelaajan toi- votaan siirtyvän uuteen seuraan kesken sopimuskautensa, on pelaajan värväävän seu- ran yleensä maksettava jonkinlainen siirtokorvaus pelaajan nykyiselle seuralle. Näin
98 Schön 2021, s. 120.
99 Schön 2021, s. 121.
100 Schön 2003, s. 39–40.
101 Pelaajasopimukset saattavat kuitenkin sisältää optioehtoja, joiden mukaan sopimusosapuolet voivat sovittuun ajankohtaan mennessä purkaa pelaajasopimuksen. Yleisesti pelaajasopimuksissa on käytössä niin sanottuja ulkomaanoptioita tai NHL-optio, jolloin pelaajan työsopimus purkautuu automaattisesti tä- män allekirjoitettua NHL-pelaajasopimuksen. Näissäkin tapauksissa NHL maksaa korvauksina kansallisille jääkiekkoliitoille niin sanottua kasvattajakorvausta, josta kasvattajaseurat saavat osansa. Kasvattajakor- vaus vaihtelee vuosittain, ollen suuruudeltaan noin 200 000–270 000 dollaria. HPK 2018.
voidaan myös tasapainottaa seurojen välisiä taloudellisia eroavaisuuksia ja siten edistää joukkueiden välisen kilpailun urheilullisen luonteen säilymistä.102
Määräaikaisten pelaajasopimusten käytön hyväksyttävyyttä ei välttämättä voida pitää perusteltuna ammattijoukkueurheilijoiden tekemän työn luonteen perusteella vaan en- nemminkin itse joukkueurheilun luonteen ja joukkueurheilun mukaisen työelämän tar- peiden ja vaatimusten täyttämiseksi. Perimmäisenä tarkoituksena määräaikaisille pelaa- jasopimuksille ei voida katsoa olevan irtisanomissuojan kiertäminen, vaan se, etteivät toistaiseksi voimassa olevat työsopimukset yksinkertaisesti sovellu käytettäväksi jouk- kueurheilussa. Tätä ajatusta tukee se, että myös amatööriurheilijoiden sopimukset ovat määräaikaisia, vaikka amatööriurheilijat jäävätkin työntekijöiden irtisanomissuojan ul- kopuolelle103. Huolimatta siitä, että urheiluseuroilla on jatkuva työvoiman tarve, voidaan ainakin jossain määrin silti katsoa, että seuroilla on TSL 1:3.2 §:n mukainen perusteltu syy tehdä määräaikaisia pelaajasopimuksia.104 Toisaalta vastapainona on se, ettei Suo- men laissa ole poikkeuspykälää, jonka mukaan urheiluseuroilla olisi erityinen oikeus tehdä määräaikaisia työsopimuksia joukkueiden rakentamisen hallinnoinnin perus- teella. Tämä seikka on kuitenkin jossain määrin sivuutettu, sillä Suomen oikeushistori- asta ei löydy tapauksia, joissa asia olisi riitautettu.105
102 Schön 2003, s. 39.
103 Schön 2021, s. 126.
104 Ibid.
105 Jatkoaika 2020.
5 Määräaikaisen työsopimuksen päättäminen
5.1 Yleisesti päättämisestä
Työsopimuslain 6:1 §:n mukaisesti määräaikainen työsopimus päättyy määräajan päät- tyessä tai sovitun työn valmistuessa ilman irtisanomista. Jos määräaikaisuuden perus- teena on sijaisuus, määräaikainen työsopimus päättyy vakinaisen työntekijän palatessa työhön106. Mikäli päättymisajankohta107 on vain työnantajan tiedossa, on työsopimuk- sen päättymisestä ilmoitettava työntekijälle ilman viivytystä heti päättymisajankohdan tultua työnantajan tietoon108. Yli viiden vuoden määräajaksi tehdyissä työsopimuksissa käytössä on samat irtisanomisperusteet ja menettelytavat kuin toistaiseksi voimassa olevissa työsopimuksissa kun sopimuksen tekemisestä on kulunut viisi vuotta.
Tavanomaisesti työsuhde päätetään irtisanomalla tai purkamalla. Irtisanottaessa työso- pimusta työsopimus päättyy irtisanomisajan jälkeen, purkaminen tarkoittaa työsuhteen päättymistä välittömästi. Mikäli työnantaja päättää työsopimuksen, on sille oltava lain- mukainen peruste. Irtisanominen vaatii asiallisen ja painavan syyn, purkaminen taas erittäin painavan syyn. Irtisanominen voi perustua taloudellis-tuotannollisiin ja työnte- kijän henkilöön liittyviin syihin. Purkaminen taas voi tapahtua ainoastaan toisen sopi- musosapuolen sopimusrikkomuksen seurauksena TSL 8 §:n mukaisesti.109 Määräaikai- sen sopimuksen irtisanominen ei kuitenkaan ole, myöhemmin esiteltyjä poikkeusta- pauksia lukuun ottamatta, mahdollista, ellei sopimuksessa ole erikseen sovittu irtisano- misen mahdollistavasta ehdosta110.
106 Tiitinen & Xxxxxx 2012, s. 485.
107 Määräaikaisuuden päättymisen täsmällinen ajankohta ei ole aina tiedossa. Sopimuksen päättymisen ajankohtaa voi olla haastava arvioida, mikäli työsopimuksen kesto on sidottu määrätyn työn tai työkoko- naisuuden suorittamiseen. Esimerkiksi perhevapaan jälkeinen työhön paluuajankohta ei ole määräaikaista sopimusta tehtäessä välttämättä kummankaan sopijaosapuolen tiedossa. Xxxxxxxx & Xxxxxx 2012, s. 485.
108 Ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti ei kuitenkaan vaikuta sopimuksen päättymiseen, vaan sopimus päättyy normaalisti sovitussa määräajassa. Laiminlyönti voi kuitenkin johtaa työnantajan vahingonkor- vausvelvollisuuteen TSL 12:1 §:n mukaisesti. Xxxxxxxx & Xxxxxx 2012, s. 485.
109 Moilanen 2013, s. 164.
110 Tiitinen & Xxxxxx 2012, s. 486.
5.2 Määräaikaisen työsopimuksen irtisanominen
5.2.1 Yleisesti määräaikaisen työsopimuksen irtisanomisesta
Sopimusvapauden periaatteen mukaisesti työnantaja ja työntekijä voivat keskenään so- pia määräaikaisen työsopimuksen irtisanomisen mahdollistavasta ehdosta, työsopimus päättyy määräajan päättyessä, ellei jompikumpi sopijaosapuoli irtisano sopimusta en- nen sitä. Tällaista työsopimusmuotoa kutsutaan sekamuotoiseksi tai kombinoiduksi työ- sopimukseksi. Mikäli irtisanomisenvaraisuudesta ei ole sovittu, ei työsopimusta voida päättää taloudellis-tuotannollisin perustein, sillä määräaikaisessa työsopimuksessa so- pijaosapuolet kantavat riskin oman vahingonvaarapiirinsä muutoksista.111
Jos irtisanomismahdollisuudesta on sovittu, on työnantajan noudatettava irtisanomi- sessa tiettyjä ehtoja. Ensinnäkin työnantajan on noudatettava sopimusta tai TSL 6:2 ja 6:3 §:n mukaisia ehtoja, toiseksi noudatettava TSL 7:1, 7:2 ja 7:3 §:n mukaisia irtisano- misperusteita ja kolmanneksi noudatettava työsopimuksen päättämismenettelyä112 koskevia määräyksiä. Irtisanomistilanteessa työnantajalla on työn tarjoamis- ja koulu- tusvelvollisuus sekä takaisinottovelvollisuus. Velvollisuudet ovat voimassa työntekijän alkuperäisen määräaikaisen työsopimuksen päättymiseen asti.113
Työsopimuslain 6:3.1 §:n mukaan viittä vuotta pidemmäksi tehty määräaikainen työso- pimus on irtisanottavissa, jotta sillä ei olisi liiallisia vaikutuksia osapuolten toimintamah- dollisuuksiin114. Toisin sanoen määräaikainen työsopimus muuttuu automaattisesti irti- sanomisenvaraiseksi viiden vuoden jälkeen, tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sopi- mus muuttuisi toistaiseksi voimassa olevaksi. Esimerkiksi seitsemäksi vuodeksi tehty so- pimus siis kuitenkin päättyy, kun sovittu määräaika kuluu umpeen. Työsopimuslain 6:3.1
§:lla ei ole merkitystä tilanteessa, jossa osapuolet ovat sopineet irtisanomismahdollisuu- desta.115
111 Tiitinen & Xxxxxx 2012, s. 486.
112 Ks. tarkemmin TSL 9 § työsopimuksen päättämismenettelystä.
113 Moilanen 2013, s. 166.
114 Tiitinen & Xxxxxx 2012, s. 487.
115 Moilanen 2013, s. 167.
5.2.2 Erityistapaukset määräaikaisten työsopimusten irtisanomiskiellossa Työsopimuslain 7 §:ssa säädetään neljästä erityistapauksesta, jolloin määräaikainen työ- sopimus on irtisanottavissa sopimuskaudesta riippumatta:
1. Työntekijällä on työsopimuksen irtisanomisoikeus liikkeen luovutuksen yhtey- dessä TSL 7:5.2 §:n mukaisesti. Työsopimus irtisanottavissa luovutuspäivästä, tai viiimeistään kuukauden kuluessa työntekijän saatua tiedon luovutuksesta.
2. Myös määräaikaiset työsopimukset ovat irtisanottavissa velkojien edun mukai- sesti, mikäli työnantaja on saneerausmenettelyssä tai matkalla konkurssiin. Sa- neerausmenettelyn irtisanomisoikeus ei koske työntekijää, ainoastaan työnanta- jaa. Irtisanomisaika on 14 päivää, mikäli TSL 7:5.1 §:sta ei muuta johdu.
3. Työnantajan ajautuessa konkurssiin irtisanomisoikeus on sekä työnantajalla että työntekijällä. Irtisanomisaika on 14 päivää.
4. Myös työnantajan kuoleman yhteydessä irtisanomisoikeus koskee molempia so- pimusosapuolia. Irtisanomisaika on 14 päivää.116
Koronapandemian seurauksena säädettiin laki työsopimuslain väliaikaisesta muuttami- sesta (167/2020), jonka mukaan myös määräaikaisissa työsopimuksissa olevat työnteki- jät olivat lomautettavissa. Ollessaan lomautettuna työntekijällä on oikeus irtisanoa työ- sopimuksensa ilman irtisanomisaikaa. Tässä luvussa esitellyt poikkeustilanteet irtisano- misissa koskevat sekä määräaikaisia että toistaiseksi voimassa olevia työsopimuksia.
5.3 Määräaikaisen työsopimuksen purkaminen
5.3.1 Yleisesti määräaikaisen työsopimuksen purkamisesta
Työsopimuslain 8:1 §:n mukaan määräaikainen työsopimus voidaan purkaa purkuperus- teella eli erittäin painavasta syystä, toisin sanoen työsopimuskumppanin vakavan sopi- musrikkomuksen seurauksena. Työnantajan on siis mahdollista purkaa työsopimus aino- astaan silloin, mikäli jatkamisedellytykset työsuhteelle puuttuvat työntekijän työsopi- muksesta tai laista aiheutuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavan rikkomisen tai laiminlyönnin seurauksena. Vastaavasti työntekijän on
116 Xxxxxxxx & Xxxxxx 2012, s. 487.
mahdollista purkaa työsopimus ainoastaan, mikäli työnantaja on rikkonut omia velvoit- teitaan TSL 8:1.2 §:n mukaisesti. Työoikeudellisen lainsäädännön lisäksi myös muun lain- säädännön vakava rikkominen tai lainvastainen menettely voivat toimia purkuperus- teina, mikä niillä olisi vakavia vaikutuksia sopijaosapuolten väliseen luottamukseen työ- suhteessa117. Mikäli purkuperuste on olemassa, voidaan määräaikainen työsopimus pur- kaa huolimatta siitä, oliko sopimuksessa sovittu irtisanomismahdollisuudesta118. Työso- pimuksen päättyessä purkamalla työsopimus päättyy ilman irtisanomisaikaa, työsopi- muksen purku on siis irtisanomista ankarampi työsopimuksen lakkauttamistapa. Purka- misen seurauksena palkanmaksun ja työnteon kaltaiset velvoitteet päättyvät välittö- mästi.119 Voidaan katsoa, että määräaikaisissa työsopimuksissa purkamisharkinta tulee ajankohtaiseksi herkemmin, sillä kuten todettua, määräaikaisen työsopimuksen voi irti- sanoa ainoastaan silloin kun irtisanomismahdollisuudesta on sovittu, aiemmassa luvussa esiteltyjä erityistapauksia lukuun ottamatta120. Työsopimuslain 8:2 §:n mukaan purka- misoikeus kuitenkin raukeaa, mikäli työsopimusta ei ole purettu 14 päivän kuluessa siitä, kun sopijaosapuoli sai tiedon purkamisperusteen täyttymisestä.
Työsopimuksen purkaminen on vaikutukseltaan ankarin keino reagoida sopimuksen vas- tapuolen sopimusrikkomukseen. Purkaminen ei ole mahdollista sopimuspuolen omaan vahingonvaarapiiriin sisältyvien olosuhteiden muuttuessa työn teettämisolosuhteiden muuttuessa. Työnantaja ei siis saa purkaa työsopimusta omien työn teettämisolosuh- teissa tapahtuneiden muutosten seurauksena, kuten taloudellis-tuotannollisten syiden vuoksi. Vastaavasti työntekijän ei ole sallittua purkaa työsopimusta omien työntekoedel- lytyksiensä muuttuessa, kuten saadessaan muualta paremmin palkatun työpaikan, vaan purkuperusteen on johduttava työnantajasta.121
117 Kavasto 2020, s. 118.
118 Moilanen 2013, s. 172.
119 Tiitinen & Xxxxxx 2012, s. 653–654.
120 Moilanen 2013, s. 172.
121 Tiitinen & Xxxxxx 2012, s. 654.
5.3.2 Työsopimuksen purkautuneena pitäminen
Yksi tavallisimmista työsopimuksen päättämisperusteista on luvaton poissaolo122. Työ- sopimuslain erityissäännös 8:3 § koskee sekä työnantajaa että työntekijää. Molemmat sopijaosapuolet voivat katsoa työsopimuksen purkautuneen, mikäli toinen osapuoli on ollut poissa työpaikalta vähintään seitsemän päivää123 ilmoittamatta pätevää syytä pois- saololleen. Purkautuminen voi kuitenkin peruuntua, mikäli poissaolosta ei ole ollut mah- dollista ilmoittaa työnantajalle tai -tekijälle hyväksyttävän esteen vuoksi.
Purkautuneena pitäminen eroaa muista työsopimuksen päättämisperusteista. Muilla päättämisperusteilla purkamisen yhteydessä on velvollisuus kuulla toista osapuolta, purkautuneena pitämisen kanssa näin ei ole. Purkautuneena pitämisen edellytykset ovat tavallisesti sekä yksiselitteisemmät että helpommin todennettavissa kuin muissa päät- tämisperusteissa; sillä työsopimuksen purkautuneena pitäminen perustuu yksinomaan siihen, että toinen osapuoli on ollut tietyn aikaa poissa työstä ilman hyväksyttävää syytä. Näin ollen menettelyn moitittavuuden ja päättämisperusteen täyttymisen arviointi ei ole tarpeellista.124
Työsopimuslain 1:4 §:ssä säädetään työsopimuksen koeajasta; työsopimuksen sopija- osapuolet voivat sopia enintään kuuden kuukauden mittaisesta koeajasta, joka alkaa työnteon aloittamishetkestä. Määräaikaisissa työsuhteissa koeaika saa olla pituudeltaan korkeintaan puolet työsopimuksen kestosta, ei kuitenkaan pidempi kuin mainittu kuusi kuukautta.
122 Äimälä & Kärkkäinen 2017, s. 383.
123 Tämä tarkoittaa lähtökohtaisesti kalenteripäiviä, eikä työpäiviä. Vaadittava jakso pitenee, mikäli pois- saolojakso sisältää paljon vapaapäiviä eli esimerkiksi pyhäpäiviä. Lojaliteettivelvoitteen (TSL 3:1 §) mukaan poissaolijan tulee ilmoittaa poissaolonsa syy välittömästi. Vaikka poissaoloon olisikin ollut hyväksyttävä syy, voidaan työsopimusta pitää purkautuneena, mikäli poissaolosta ei ole ilmoitettu. Oikeuskäytännöstä käy kuitenkin ilmi, että työnantajalla ei ole oikeutta pitää työsopimusta purkautuneena, mikäli tämä on voinut päätellä, että poissaololle on olemassa pätevä syy, vaikka ilmoitusvelvollisuus olisikin laiminlyöty. Poikkeustapauksissa työnantajan tulee myös pyrkiä selvittämään poissaolon syy lojaliteettivelvoitteen mukaisesti, mikäli voidaan epäillä, että työntekijän mahdollisuudet ilmoittaa poissaolonsa syy ovat hei- kentyneet. Äimälä & Kärkkäinen 2017, s. 386–387. Ks. tarkemmin KKO 2008:50, KKO 1978-II-109 ja TT 2006-23.
124 Äimälä & Kärkkäinen 2017, s. 384.
Työsopimuslain 1:4.4 §:n mukaan työsopimus on purettavissa koeajan kuluessa molem- minpuolisesti, syrjivät ja epäasialliset perusteet työsopimuksen purkamisessa on kuiten- kin kielletty. Äimälän ja Kärkkäisen mukaan koeaikapurun perusteen ei tarvitse ylittää samanlaista erityistä kynnystä kuin varsinaisten purkamisperusteiden125.
5.4 Työnantajan käytössä olevista purkuperusteista
5.4.1 Yleisesti työnantajan purkuperusteista
Kuten aiemmin todettua, työnantajan purkaessa työsopimusta, on työntekijän moititta- van toiminnan tullut olla vakavampaa kuin työsopimusta irtisanottaessa126. Työnantajan purkuperusteet voidaan luokitella esimerkiksi työntekijän epäasianmukaiseen toimin- taan sopimusneuvotteluissa, työntekoon liittyviin sopimusrikkomuksiin ja työsuhteen ulkopuolella tapahtuvaan moitittavaan toimintaan eli vapaa-ajankäytökseen127.
Työnantajalla on velvollisuus kohdella työntekijöitä tasapuolisesti. Tasapuolisuusvelvoit- teen perusteella työsopimuksen purkaminen ei ole sallittua, mikäli työnantaja on hyväk- synyt tietyn menettelyn aiemmin toisilta työntekijöiltä, vaikka purkamiskynnys kyseessä olevassa tapauksessa ylittyisikin normaalin laintulkinnan perusteella. Toisin sanoen pur- kamisperusteen arvioinnissa tulee ottaa huomioon kyseessä olevan yksittäistapauksen lisäksi työnantajan aikaisempi käytäntö. Aikaisempaa käytäntöä voidaan kuitenkin muuttaa, mikäli se viestitään selvästi työntekijöille.128
Työsopimuslain 7:2.2 § 1 kohdan mukaa työntekijän sairautta, vammaa tai tapaturmaa ei voida pitää asiallisena tai painavana irtisanomisperusteena, eli ei myöskään purkamis- perusteena, mikäli työntekijän työkyky ei ole vähentynyt niin merkittävästi, ettei työso- pimuksen jatkamista voida kohtuudella edellyttää. Mikäli työkyvyn vähentyminen on olennaista ja pysyvää, päätetään työsopimus pääsääntöisesti irtisanomalla. Kuitenkin esimerkiksi tapauksessa KKO 2006:104 työnantajalla on katsottu olleen oikeus purkaa
125 Äimälä & Kärkkäinen 2017, s. 106–107.
126 Äimälä & Kärkkäinen 2017, s. 383.
127 Xxxxxxxx & Xxxxxx 2012, s. 660.
128 Äimälä & Kärkkäinen 2017, s. 487–488.
työntekijän työsopimus pitkäaikaisen työkyvyn alenemisen perusteella TSL 8:1.1 §:n mu- kaisesti.
Oikeus työsopimuksen purkamiseen ratkaistaan kokonaisarvioinnilla, eikä purkamispe- rusteen ylittymisestä voida luoda yksiselitteistä ohjetta. Kokonaisarvioinnissa tulee ot- taa huomioon esimerkiksi rikkeen laatu ja vakavuus sekä seuraukset, työntekijän asema ja suhtautuminen toimintaansa, työn luonne ja erityispiirteet sekä työnantajan olosuh- teet.129
5.4.2 Työntekijän moitittava toiminta työsopimusta tehtäessä
Mikäli työntekijä johtaa tietoisesti työnantajaa harhaan sopimusneuvotteluissa ja antaa työnantajalle väärän kuvan työntekoedellytyksistään, kuten koulutuksesta, ammattitai- dosta tai terveydentilasta, on mahdollista, että työsopimus tehdään väärien edellytys- ten ja odotusten seurauksena. Tällöin voi syntyä tilanne, jossa toiselta sopijaosapuolelta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista. Mikäli olennainen harhaan- johtaminen ilmenee ennen työnteon alkamista, voi työnantajalla olla peruste purkaa työsopimus välittömästi jo ennen työnteon alkamista.130
Moitittavuutta arvioitaessa on otettava huomioon se, mistä seikoista ja missä määrin työntekijä on antanut totuudenvastaista tietoa ja kuinka olennaisia nämä seikat ovat työntekoedellytysten kannalta. Arvioitavaksi tulee myös se, millaisissa olosuhteissa työnhakija on antanut työnantajalle virheellistä tietoa.131 Esimerkiksi työnantajan oi- keutta kerätä työnhakijan henkilötietoja tulisi punnita ajatellen sitä tehtävää, johon työnhakija nimenomaisesti haluaa. Työnhakijan on mahdollista jättää vastaamatta kysy- mykseen, joka ei ole työsuhteen kannalta oleellinen. Käytännössä tämä voi kuitenkin haitata työpaikan saamista. Tarpeellisuusvaatimuksen perusteella työntekijä voisi antaa
129 Äimälä & Xxxxxxxxxx 2017, s. 489–491 ja HE 157/2000 vp, s. 98.
130 Tiitinen & Xxxxxx 2012, s. 661.
131 Ibid.
puutteellisen tai epätäydellisen vastauksen kysymykseen, joka ei liity välittömästi työ- suhteeseen, eikä tämä saisi johtaa työnhakijan kannalta negatiivisiin seuraamuksiin.132
Xxxxx työsopimus voitaisiin purkaa harhaanjohtamisen seurauksena, on lisäksi todennet- tava se, ettei työntekijä ole edellytyksiä selviytyä tehtävistään työn vaatimusten vuoksi. Työnantajan on toimittava heti saatuaan tietää työntekijän johtaneen työnantajaa har- haan. Oletettua heikompi ammattitaito ei yleensä ole hyväksyttävä purkuperuste, mikäli työnantaja on puutteellisista työsuorituksista huolimatta antanut työntekijän jatkaa työntekoaan. Jos työnantajalle on jo selvinnyt työntekijän vilpillinen toiminta ja työn- teon on tästä huolimatta annettu jatkua, voidaan katsoa, ettei osapuolten välinen luot- tamus ole rikkoutunut sillä tavalla, mitä työsopimuksen purkaminen edellyttäisi.133
5.4.3 Työntekoon liittyvät sopimusrikkomukset
Sopimusrikkomuksia voivat olla esimerkiksi toistuva työvelvoitteen laiminlyönti, työstä kieltäytyminen sekä työnantajan antamien ohjeiden ja määräysten laiminlyönti134. Lai- minlyöntien ja sopimusrikkomusten tulee olla tahallisia tai tarkoituksellisia sekä jatka- misedellytysten kannalta vakavia ottaen huomioon työntekijän asema, työn luonne ja työnantajan olosuhteet. Työntekijän olisi siis tullut ymmärtää huomautusten, kehotus- ten tai asemansa perusteella, että sopimusvelvoitteen rikkomisella voi olla vakavia seu- rauksia.135
Epärehellisyys työnantajaa, työtovereita tai asiakkaita kohtaan voi toimia sopimusrikko- muksena ja työsopimuksen purkuperusteena. Tällöin arvioidaan sitä, kuinka vakavasti työntekijän erärehellinen toiminta ja menettely on vaikuttanut osapuolten väliseen luot- tamukseen. Usein epärehellinen toiminta täyttää myös jonkin rikoksen
132 HE 75/2000 vp, s. 16.
133 Tiitinen & Xxxxxx 2012, s. 661.
134 Työstä kieltäytyminen on selvin työsopimuksen päättämisperuste ja selkeä tahallinen kieltäytyminen oikeuttaakin yleensä työsopimuksen välittömään purkamiseen ilman varoitusta. Ohjeiden vastaisen me- nettelyn tulee taasen olla toistuvaa, tahallista ja vakavaa, ja pääsääntöisesti työnantaja tulee antaa työn- tekijälle varoituksella mahdollisuus korjata toimintansa. Xxxxxxxxxx & Äimälä 2017, s. 503–505.
135 Xxxxxxxx & Xxxxxx 2012, s. 662.
tunnusmerkistön136. Erityisen vakavana työntekijän epärehellisyyttä voidaan pitää esi- merkiksi tilanteissa, jossa työntekijän vastuulla on huolehtia työnantajan varoista tai nii- den tilittämisestä. Kaiken kaikkiaan epärehellisyyteen suhtaudutaan ankarasti aloilla, jolla työnantajan ja asiakkaiden välillä edellytetään olevan erityinen luottamussuhde.137
Hallituksen esityksessä on eritelty purkamisperusteiksi työturvallisuuden vaarantami- nen välinpitämättömyydellä sekä esiintyminen päihtyneenä138, eli alkoholin tai huumei- den vaikutuksen alaisena. Näillä kahdella perusteella voidaan katsoa olevan usein toisis- taan riippuva suhde. Päihtyneenä esiintymistäkin purkuperusteena tulee arvioida koko- naisuutena ja purkuperusteen täyttymiseen vaikuttavat muun muassa se, minkä tyyp- pistä työtä työntekijä tekee, millaisessa asemassa hän on ja toisaalta se, minkälaisessa tilanteessa työskentely päihtyneenä on tapahtunut.139 Esimerkiksi työtuomioistuimen tapauksessa TT 2001-13 raskauttavaksi on mainittu se, että alkoholia on nautittu työpäi- vän aikana140. Usein päihteiden väärinkäyttö johtaa myös työvelvoitteen laiminlyöntei- hin ja luvattomiin poissaoloihin141.
5.4.4 Työntekijän moitittava toiminta työsuhteen ulkopuolella
Työsopimuslain 3:3 §:n mukaan työntekijä ei saa harjoittaa sellaista kilpailevaa toimin- taa, joka olosuhteet huomioon ottaen vahingoittaa hänen työnantajaansa. Tällainen toi- minta rikkoo työntekijän uskollisuusvelvollisuutta. Jotta purkamiskynnys ylittyisi, tulee kilpailevan toiminnan olla törkeää ja aiheuttaa vakavaa vahinkoa työnantajalle.142
Ajoittain työntekijän teot tai käyttäytyminen vapaa-ajalla voivat johtaa työsopimuksen purkamiseen. Purkuperuste voi täyttyä, mikäli työntekijän vapaa-ajalla tapahtunut toi- minta heikentää vakavasti osapuolten välistä luottamusta tai johtaa
136 Xxxxxxxxxx & Äimälä 2017, s. 518.
137 Tiitinen & Xxxxxx 2012, s. 663–664.
138 HE 157/2000 vp, s. 29.
139 Tiitinen & Xxxxxx 2012, s. 664.
140 Sama nousee esiin tapauksessa TT 1998-26. Molemmissa tapauksissa on nostettu esiin työturvallisuu- den vaarantuminen päihtymyksen seurauksena.
141 Xxxxxxxxxx & Äimälä 2017, s. 509.
142 Tiitinen & Xxxxxx 2012, s. 667.
työntekoedellytysten katoamiseen tai heikkenemiseen ja vaikuttaa siten olennaisesti työntekijän velvoitteiden täyttämiseen.143 Mitä korkeammassa asemassa työntekijä on, sitä moitteettomampaa käytöstä tältä edellytetään. Riippumatta kuitenkaan työntekijän asemasta, työntekijä ei saa aiheuttaa vapaa-ajan toiminnallaan vahinkoa työnanta- jalle.144 Tapauksessa TT 2003-68 toimihenkilö oli levittänyt yrityksen tytäryhtiöstä tietoja vahingoittamistarkoituksessa ja nämä ilmiannot oli myöhemmin todettu aiheettomiksi. Näiden huhujen levittämisen katsottiin vähentäneen työnantajan ja toimihenkilön vä- listä luottamusta niin vakavasti, että työnantajalla oli oikeus purkaa toimihenkilön työ- sopimus.
5.5 Työntekijän käytössä olevista purkuperusteista
Työsopimuslain 8:1.2 §:n mukaan työntekijä voi purkaa työsopimuksen, mikäli työnan- taja rikkoo tai laiminlyö työsopimuksesta tai laista aiheutuvia velvoitteitaan niin vaka- vasti, ettei sopimussuhteen jatkamista voida kohtuudella edellyttää. Ero työsopimuksen irtisanomisen ja purkamisen välillä työntekijän aloitteesta on suurempi kuin työnanta- jalla, sillä työntekijä ei tarvitse perustetta irtisanoutumiselleen145. Määräaikaisten työ- sopimusten purkamisperusteiden arviointi työntekijän ja työnantajan välillä eivät poik- kea toisistaan146.
Työntekijän oikeus työsopimuksensa purkamiseen ei ole juurikaan nostanut esiin tulkin- taongelmia. Mikäli työnantajan tai tämän sijaisen toiminta johtaa vakavaan työturvalli- suuden vaarantumiseen, on työntekijällä tavallisesti oikeus purkaa työsopimuksensa. Työsopimuksen purkaminen lienee mahdollista myös silloin, kun työntekijälle määrä- tään tehtäviä, jotka poikkeavat olennaisesti työntekijän velvollisuuksien piiriin kuulu- vista tehtävistä. Lisäksi työsopimus on purettavissa, mikäli työnantaja ei teetä työnteki- jällä riittävästi työtä ja se johtaa työntekijän ansiotason merkittävään putoamiseen.147
143 Tiitinen & Xxxxxx 2012, s. 667–668.
144 Xxxxxxxxxx & Äimälä 2017, s. 528.
145 Xxxxxxxxxx & Äimälä 2017, s. 383.
146 Tiitinen & Xxxxxx 2012, s. 669.
147 Ibid.
Työntekijällä on mahdollisuus käyttää työsopimuksensa purkuoikeutta, mikäli työnan- taja ei maksa työntekijälle palkkaa sopimuksen mukaisesti. Palkan maksamatta jättämi- nen ei edellytä tahallisuutta, vaan myös maksukyvyttömyydestä aiheutuva palkan mak- samattomuus voi olla peruste sopimuksen purkamiselle.148 Maksamattoman palkan tai palkanosan tulee olla olennainen. Palkanmaksuvelvollisuuden laiminlyönnin vakavuutta arvioidaan korostuneesti työntekijän kannalta.149
Vakava kunnian loukkaaminen ja väkivalta voivat oikeuttaa työntekijän purkamaan työ- sopimuksensa. Kunnianloukkaus voi olla yhteydessä esimerkiksi aiheettomiin epärehel- lisyysepäilyihin, erityisen vakavia ja loukkaavia ovat syytökset rikokseen syyllistymisestä. Työntekijään kohdistuneen väkivallan arvioinnissa purkuperusteena tulee ottaa huomi- oon työntekijän osallisuus seuranneeseen väkivallantekoon. Myös muunlainen työnan- tajan moitittava käyttäytyminen, kuten uhkailu ja painostaminen voivat oikeuttaa työ- sopimuksen purkamiseen.150
148 Ks. tarkemmin KKO 1993:74 ja KKO 1994:92, joiden mukaan maksukyvyttömyys ei vapauta palkan mak- suvelvollisuudesta.
149 Tiitinen & Xxxxxx 2012, s. 669.
150 Koskinen 2014, s. 489.
6 Pelaajasopimuksen päättäminen
6.1 Yleisesti pelaajasopimuksen päättämisestä
Pelaajasopimuksen päättymiselle on olemassa erilaisia tapoja. Pääasiallisesti pelaajaso- pimukset päättyvät määräaikaisuuden kuluessa umpeen, oli pelaajasopimus sitten työ- sopimus tai ei. Määräaikaisen tai toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen purkami- seen vaaditaan kuitenkin olennainen sopimusrikkomus.151 Kuten niin sanotun normaalin työsopimuksen, myös pelaajasopimuksen purkaminen sekä työntekijän että työnanta- jan aloitteesta on poikkeuksellinen toimenpide, johon ei voida TSL 8:1 §:n mukaisesti ryhtyä ilman erittäin painavia syitä. Urheilun voidaan katsoa olevan tässä suhteessa kui- tenkin jossain määrin epätyypillinen ala; verrattuna normaaliin työelämään joukkueur- heilijan työssä voidaan nähdä olevan enemmän tilanteita, joissa purkamisen edellytyksiä on syytä arvioida152. Aiemmin tutkielmassa mainittujen TSL 7 §:n mukaisten erityista- pausten, joilla määräaikainen työsopimus on irtisanottavissa, voidaan katsoa sopivan erittäin harvoin joukkueurheiluun. Myöskään koronapandemian myötä sallittu lomau- tusmahdollisuus ei johtanut suuriin irtisanoutumismääriin, sillä urheilijoiden työmahdol- lisuudet olivat ylipäätään kapeat. Joukkueurheilussa käytettävät pelaajasopimusmallit eivät myöskään lähtökohtaisesti sisällä määräaikaisten pelaajasopimusten irtisano- misehtoa, eikä tällainen irtisanomisehto yleisesti sisälly pelaajasopimuksiin. Xxxxxxxx mukaan työsopimuksen päättämiskynnys riippuu yritystyypistä, jonka alaisuudessa työntekijä työskentelee153. Tästä voitaneen tehdä johtopäätös, että pelaajasopimusten, joissa ei ole pääsääntöisesti irtisanomisehtoa, purkamiskynnys on matalampi verrattuna niin sanottuihin tavallisiin tai toistaiseksi voimassa oleviin työsopimuksiin.
Urheilun kansainvälisen välitystuomioistuimen ratkaisukäytännössä on katsottu, että pelaajasopimus on purettavissa perustellusta syystä, eli sellaisen sopimusrikkomuksen seurauksena, jonka vuoksi sopimuksen jatkamista ei voida kohtuudella edellyttää.
151 Halila & Norros 2017, s. 197.
152 Ibid.
153 Koskinen 2013, s. 28.
Sopimusrikkomuksen tulee olla pitkäkestoinen ja toistuva, ja rikkomuksesta tulee huo- mauttaa toista sopijaosapuolta sekä varata tälle mahdollisuus menettelynsä oikaisuun ennen sopimuksen purkamista. Purkaminen on mahdollista myös kertaluonteisen sopi- musrikkomuksen jälkeen, mikäli rikkomus on riittävän vakava. Pelaajasopimussuhteessa luottamus ja lojaliteetti saavat tavanomaista korostuneemman merkityksen, joten sopi- jaosapuolten oikeutetut intressit ovat suuressa roolissa pelaajasopimuksissa, ja luotta- musta horjuttaviin rikkeisiin tulee suhtautua tavanomaista ankarammin.154
6.2 Seuran oikeus purkaa pelaajasopimus
6.2.1 Työvelvoitteen laiminlyöminen
Pelaajien työvelvoite koostuu pääasiallisesti seuran määräysvallassa ja ohjeistuksella harjoittelemisesta ja otteluihin osallistumisesta. Mikäli pelaaja olennaisesti laiminlyö pe- laamisen ja harjoittelemisen, on seuralla oikeus purkaa pelaajasopimus. Työnantaja voi pääsääntöisesti purkaa työsopimuksen, mikäli työntekijä tahallaan tai huolimattomuu- desta jättää työvelvoitteensa täyttämättä.155 Työsopimuslain 7:2.3 §:n mukaisesti työ- sopimusta irtisanottaessa työntekijälle tulee kuitenkin antaa varoituksen jälkeen mah- dollisuus korjata menettelynsä. Vaikka nykyisessä työsopimuslaissa ei nimenomaisesti edellytetäkään varoituksen antamista työsopimusta purattaessa, voidaan varoituksen antamisen katsoa silti toimivan lähtökohtana purkamiselle156. Tavallisesti työsopimuk- sen purkaminen edellyttää sitä, että työntekijän velvoitteiden laiminlyönti jatkuu varoi- tuksen antamisen jälkeenkin157.
Pelaajasopimuksissa keskeinen merkitys voidaan katsoa olevan sillä, koskeeko työvel- voitteen laiminlyönti harjoittelua vaiko otteluiden pelaamista. Harjoittelussa laimin- lyönti edellyttää harjoittelun toistuvaa laiminlyöntiä, eikä esimerkiksi kaksi kertaa tapah- tunut poissaolo harjoituksista riittäne oikeuteen purkaa pelaajasopimus. Yksinomaan harjoitteluun liittyvien laiminlyöntien seurauksena pelaajasopimuksen purkaminen
154 Schön 2021, s. 209–214.
155 Rauste 1997, s. 136–137.
156 Saloheimo 2000, s. 329.
157 Xxxxxxxx, Xxxxxxxx & Xxxxxxxx 2019, s. 883.
edellyttää myös sitä, että laiminlyönnit ovat sekä toistuvia että törkeitä ja jatkuvat pe- laajalle annetun varoituksen jälkeenkin. Varoitus ei kuitenkaan ole edellytys tilanteissa, joissa pelaaja ikään kuin katoaa esimerkiksi viikon ajaksi.158 Tällaisessa tilanteessa sovel- letaan TSL 8:3 §:ä, jonka mukaan työsopimusta voidaan pitää purkautuneena, mikäli työntekijä on ollut poissa työstä vähintään seitsemän päivää ilmoittamatta pätevää syytä poissaololleen. Tällaisia ”katoamisia” nykypäivän joukkueurheilussa voidaan kui- tenkin pitää erittäin harvinaisina. Omaehtoisenkin tai henkilökohtaisen harjoitusohjel- man laiminlyönti voi johtaa mahdollisuuteen purkaa pelaajasopimus, mikäli pelaajalle voidaan katsoa olleen oikeudellinen velvoite niiden hoitamiseen. Tällaisen tilanteen voi- daan kuitenkin katsoa olevan harvinainen, eikä esimerkiksi paluu yhteisiin joukkueta- pahtumiin heikossa fyysisessä kunnossa omatoimijakson jälkeen oikeuta sopimuksen purkuun, ainakaan ensimmäisenä toimenpiteenä.159
Pelaajan kieltäytyessä toistuvasti tietyistä valmentajan antamista harjoitteista ilman asi- allista syytä voi myös oikeuttaa pelaajasopimuksen purkamiseen. Pelaajan käytöksellä voi tällöin olla myös välillisiä vaikutuksia joukkueen muiden pelaajien harjoitusmoraaliin ja sitä kautta myös koko joukkueen suoritustasoon ja menestykseen.160 Tapauksessa KKO 1993:40 joukkueen ulkomaalaisvahvistus oli kieltäytynyt tekemästä tiettyjä harjoit- teita ja käyttäytynyt harjoituksissa itse haluamallaan ja omapäisellä tavalla. Lisäksi har- joitusotteluissa kyseinen pelaaja oli kertaalleen kieltäytynyt pelaamasta ja kerran pois- tunut luvatta kentältä. Pelaajan toiminta oli vaikuttanut koko joukkueen yhteishenkeen, jonka lisäksi pelaajaa oli myös huomautettu käytöksestään. Vaikka pelaaja ei ollutkaan jättäytynyt kokonaan pois yksittäisistä harjoituksista tai otteluista, katsoi korkein oikeus pelaajan rikkoneen työvelvoitteitaan siinä määrin, että seuralla oli oikeus purkaa pelaa- jasopimus.
Pelaajan työvelvoitteen laiminlyönnin merkitys ja arviointi muuttuu merkittävästi, mikäli pelaaja laiminlyö osallistumisvelvoitteensa viralliseen sarjaotteluun. Varsinaisen
158 Rauste 1997, s. 137.
159 Schön 2021, s.223.
160 Rauste 1997, s. 137.
työnteon lisäksi sarjaotteluilla on seuroille sekä urheilullinen taloudellinen merkitys. Työsopimuksen purkamisen edellytykset voidaan katsoa täyttyvän ainakin silloin, mikäli pelaaja jättäytyy toistuvasti pois sarjaotteluista tai kieltäytyy pelaamasta ottelussa va- roituksen saamisen jälkeenkin. Yksittäinen rike on vakavuudessaan harvoin sellainen, että se oikeuttaisi työsopimuksen purkamiseen161. Poisjääminen yksittäisestäkin otte- lusta voi kuitenkin olla tapauskohtaisesti niin merkittävä sopimusrikkomus, että seuralle saattaa syntyä oikeus purkaa pelaajasopimus myös ilman varoitusta, myöskään rikko- muksen toistuvuutta ei tällöin välttämättä edellytetä. Esimerkinomaisessa tilanteessa joukkueen tärkeimmän pelaajan poisjäänti tietystä ratkaisevasta ottelusta saattaa vai- kuttaa koko joukkueen pelisuoritukseen ratkaisevasti ottelussa, jonka merkitys on suuri seuran koko tulevaisuuden kannalta. Tällaisia tilanteita tulee kuitenkin arvioida yksittäis- tapauksina ja niiden olosuhteiden perusteella. Pelaajasopimuksen purkaminen ei välttä- mättä ole mahdollista pelkästään niin sanotusta tavallisesta sarjaottelusta poisjäännin vuoksi.162
KKO 2000:50 tapauksessa jalkapalloilija oli jättänyt väliin joukkueen yhteisiä harjoituksia ja kokouksia sekä myöhästynyt kertaalleen pelimatkalle lähdössä olleesta bussista. Li- säksi kyseinen pelaaja oli varannut lomamatkan sarjatauolle ja myöhemmin aikaistanut lentoaikatauluaan siten, että häneltä olisi jäänyt pelaamatta yksi joukkueen sarjaottelu, joka sijoittui ajalle ennen sarjatauon alkua. Merkityksellistä yhden ottelun väliin jäämi- sessä oli se seikka, että kyseisellä sarjatasolla sarjaotteluiden kokonaismäärä oli suhteel- lisen vähäinen. Xxxxxx selvää, että tapauksessa pelaaja on osoittanut huolimattomuu- desta ja tahallaan työntekovelvoitteidensa laiminlyöntiä. Työnantaja purki pelaajan työ- sopimuksen työntekovelvoitteiden rikkomisen perusteella. Merkittäväksi tapauksen rat- kaisun kannalta nousi kuitenkin se, että työnantaja ei ollut antanut pelaajalle varoitusta tämän toiminnasta ja siten mahdollisuutta korjata toimintaansa. Silloisen työsopimus- lain 43 §:n 2 momentin 6 kohdan mukaan työsopimuksen purkaminen edellytti tärkeän syyn lisäksi sitä, että työntekijä jatkaa laiminlyöntiään varoituksen jälkeenkin.
161 Äimälä & Kärkkäinen 2017, s. 491–492.
162 Rauste 1997, s. 138.
6.2.2 Pelitaitojen riittämättömyys ja pelisuorituksen tahallinen heikentäminen Pelitaitojen riittämättömyys ei ole TSL 8:1 §:n mukainen riittävä purkuperuste. Pelaaja- sopimusta ei ole mahdollista purkaa sillä perusteella, että pelaaja osoittautuukin taidoil- taan ajateltua ja odotettua huonommaksi. Kuitenkin, mikäli työsopimukseen on liitetty try-out -jakso, on sopimuksen purkaminen mahdollista pelitaitojen riittämättömyyden perusteella koeajan kuluessa163. Seura ei voi poiketa tästä edes pelaajasopimuksen lisä- tyllä ehdolla, jolla seura pyrkisi laajentamaan työsopimuslain mukaisia purkuperustei- taan siten, että pelitaitojen riittämättömyys toimisi perusteena pelaajasopimuksen pur- kamiselle.164 Sopimuksessa ei voida sopia siis esimerkiksi sitä, että sopimus olisi puret- tavissa, mikäli pelaaja ei mahdu pelaamaan seuran edustusjoukkueessa. Voidaan siis katsoa, että riski pelaajan taidoista ja niiden säilymisestä on työnantajalla eli seuralla.165
Joukkueurheilussa saattaa tulla eteen tilanteita, joissa pelaaja heikentää tarkoitukselli- sesti ja tietoisesti omaa suoritustaan. Vaikka pelitaitojen riittämättömyys ei ole hyväk- syttävä työsopimuksen purkuperuste, pelisuorituksen tahallinen heikentäminen sen sijaan on aina vakava sopimusrikkomus ja antaa oikeuden pelaajasopimuksen purkami- seen.166 Syitä tähän voi olla lukuisia, kuten sopupeli167, tyytymättömyys joukkueen toi- mintaan (valmennukselliset valinnat, palkanmaksun viivästyminen) tai esimerkiksi se, että pelaaja on sopinut tai sopimassa pelaavansa tulevaisuudessa toisessa joukku- eessa168. Työsopimuslain 3:1 §:n mukaan työntekijän on tehtävä työnsä huolellisesti noudattaen työnantajansa ohjeita työn suorittamisesta ja vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuudella vaadittavan toiminnan kanssa.
163 Koeaikaehto on lähtökohtaisesti liitettävissä jokaiseen pelaajasopimukseen, sillä ei sallittua kuitenkaan pyrkiä pelaajan työsuhdeturvan kiertämiseen. Schön 2021, s. 93.
164 Rauste 1997, s. 139.
165 Halila & Norros 2017, s. 198.
166 Rauste 1997, s. 140.
167 Lahjuksen ottaminen tahallisesta pelisuorituksen heikentämisestä voinee täyttää myös rikoslain (39/1889, myöh. RL) 30:7–8 §:ssä kielletyn lahjuksen ottamisen tunnusmerkistön. Pelaajasopimukset si- sältävät poikkeuksetta määräyksen vedonlyöntikiellosta; pelaaja ei saa osallistua vedonlyöntiin määrä- tyistä otteluista, jonka tarkoituksena on estää pelaajan houkutus pelisuorituksensa tahalliseen heikentä- miseen. Schön 2021, s. 154.
168 Halila & Norros 2017, s. 199.
Pelaajan solmima pelaajasopimus edellyttää pelaajalta pyrkimystä parhaaseen mahdol- liseen panokseen otteluissa169. Pelisuorituksen heikentäminen rikkoo kilpaurheilun pe- riaatteita perustavanlaatuisesti. Tällöin seuroilla voidaan nähdä olevan lähes poikkeuk- setta oikeus purkaa pelaajasopimus sellaisen pelaajan kanssa, joka ei pyri parhaim- paansa. Vaikka pelaajalla olisikin käyttäytymiseensä ikään kuin hyväksyttävä syy, kuten palkkarästit tai muu seuran sopimusrikkomus, tulee pelaajan silti pyrkiä parhaimpaansa, mikäli pelaaja päättää osallistua joukkueen otteluihin tai harjoituksiin. Edes palkanmak- sun viivästyminen ei oikeuta tahalliseen suorituksen heikentämiseen, pelaajalla voi kui- tenkin olla oikeus pidättäytyä seuran toiminnasta seuran sopimusrikkomuksen seurauk- sena.170 Harjoituksissa tapahtunut suorituksen tahallinen heikentäminen, ainakaan ker- taluontoisesti, ei kuitenkaan oikeuta purkamaan pelaajasopimusta. Tällainen toiminta voi kuitenkin johtaa siihen, ettei pelaajaa valita joukkueen kokoonpanoon tulevissa ot- teluissa.171
Pelisuorituksen tahallisen heikentämisen rooli pelaajasopimuksen purkuperusteena on kuitenkin työnantajan kannalta haasteellinen, sillä pelisuorituksen tahallista heikentä- mistä on hyvin vaikea näyttää toteen. Seura ei voi verrata esimerkiksi pelaajan pisteti- lastoja aiempiin pistetilastoihin ja siten perustella tahallista heikentämistä. Kyse on in- himillisestä käyttäytymisestä, joten esimerkiksi mainittuun pisteiden tekoon vaikuttavat muutkin tekijät kuin pelaajan oma tahtotila. Pelaajan riitauttaessa sopimuksensa purun tuomioistuimessa, tulee seuralle todistustaakka pelisuorituksen heikentämisen tahalli- suuden osoittamisesta. Mikäli seura ei pysty näyttämään tahallista heikentämistä to- teen, voi seuralle syntyä vahingonkorvausvelvollisuus työsopimuksen laittomasta pur- kamisesta.172
169 Urheilun etiikkaan liittyy tiiviisti pelin henki. Vastustajan kunnioittamisen lisäksi urheilun vaatimuksiin kuuluu tyypillisesti velvollisuus yrittää parhaansa urheilukilpailuissa, voittamista ei kuitenkaan tule tavoi- tella keinolla millä hyvänsä. Aine 2016, s. 73 ja Aine 2011, s. 35.
170 Rauste 1997, s. 140.
171 Schön 2010, s. 139.
172 Rauste 1997, s. 140–141.
Kuten muussakin työelämässä myös kilpaurheilussa tapahtuva törkeänä pidettävä kil- paileva toiminta toimii purkuperusteena työsopimukselle, sillä työntekijä ei saa TSL 3:3 §:n perusteella ryhtyä kilpailevaan toimintaan työnantajansa kanssa. Ammattijouk- kueurheilussa tilanteet, joissa työnantaja voisi purkaa pelaajasopimuksen kilpailevan toiminnan perusteella ovat kuitenkin harvinaisia. Esimerkiksi neuvotteleminen uudesta pelaajasopimuksesta tai edes pelaajasopimuksen tekeminen uuden seuran kanssa ei ole TSL 3:3 §:n mukaista kilpailevaa toimintaa, jos uusi sopimus koskee nykyisen voimassa olevan sopimuksen jälkeistä aikaa. Työantajalla ei ole oikeutta kieltää työntekijäänsä so- pimasta edes nykyisen sopimuksen kuluessa siitä, mitä työntekijä tekee tai missä tämä työskentelee nykyisen määräaikaisen sopimuksensa jälkeen. Sopimus toisen seuran kanssa voitaisiin katsoa kilpailevaksi toiminnaksi ainoastaan silloin, jos nykyinen ja tuleva sopimus sijoittuisivat ajallisesti päällekkäin.173
Nykyaikana on varsin yleistäkin, että pelaajat saattavat tehdä omia henkilökohtaisia sponsorisopimuksia. Tällöin voi syntyä tilanteita, joissa pelaajan tekemät yhteistyösopi- mukset ovat kilpailuasemassa seuran solmimien sopimusten kanssa. Pääsääntöisesti pe- laajan tekemiä henkilökohtaisia yhteistyösopimuksia ei voida kuitenkaan pitää sopimus- rikkomuksina174. Henkilökohtaisten yhteistyösopimusten tekeminen on lähtökohtaisesti sallittua, mikäli seura ja pelaaja eivät ole pelaajasopimusta tehdessään muuta sopineet. Vaikka pelaaja olisikin solminut yhteistyösopimuksen pelaajasopimuksensa vastaisesti ilman edustamansa seuran lupaa, ei tämä silti välttämättä riitä perusteeksi pelaajasopi- muksen purkamiselle ja tällaisia tilanteita tuleekin arvioida tapauskohtaisesti. Pelaaja- sopimuksen purkaminen voisi tulla mahdolliseksi räikeissä tapauksissa, joissa pelaaja
173 Rauste 1997, s. 141–142.
174 Pelaajalla on oikeus käyttää omaa kaupallista arvoaan hyväkseen. Pelaajaa voidaan pitää itsenäisenä ammatinharjoittajana siitä huolimatta, että tällä olisi voimassa oleva pelaajasopimus seuran kanssa. Vaikka yhteistyösopimukseen vaadittaisiinkin pelaajasopimuksessa seuran lupa, ei seura voi silti kieltää pelaajaa solmimasta henkilökohtaista yhteistyösopimusta, mikäli pelaajan suunnittelema yhteistyöyritys ei selkeästi ole seuran yhteistyökumppanin kilpailija. Rauste 1997, s. 502. On kuitenkin syytä huomioida, että Xxxxxxxx esittämän näkemyksen jälkeen urheilu on kaupallistunut merkittävästi ja urheilijoiden omien yhteistyösopimusten taloudellinen merkittävyys on kasvanut, jonka voinee katsoa lisäävän esimer- kiksi lojaliteettivelvoitteen merkitystä sopimusten arvioinnissa.
esimerkiksi tekee merkittävän mainoskampanjan seuran pääsponsorin kilpailijan kanssa.175 Merkityksellistä purkuperusteen syntymisen kannalta on myös pelaajan sta- tus. Niin sanottujen tähtipelaajien kanssa kynnys pelaajasopimuksen purkamiselle saat- taa olla matalampi kuin niin sanotuilla rivipelaajilla, sillä tähtipelaajilla voidaan nähdä olevan suurempi mainosarvo. Schönin näkemyksen mukaan suuri mainosarvo ja mah- dollisuus sen hyödyntämiseen saattaa olla nimenomaisesti se syy, jonka seurauksena sponsori on päätynyt sopimukseen juuri kyseisen tähtipelaajan edustaman seuran kanssa.176
Maajoukkueen edustaminen saattaa lukeutua kilpailevaksi teoksi. Maajoukkueen eli la- jiliiton toimintaan osallistuminen on esiintymistä toisen työnantajan palveluksessa. Mi- käli seura on kieltänyt pelaajalta maajoukkuetehtävät, on kyse kielletystä kilpailevasta toiminnasta. Pelaajan luvaton maajoukkue-edustus saattaa riittää sopimuksen purkupe- rusteeksi ainakin silloin, jos pelaajan poissaolo hankaloittaa seuran omaa sarjataivalta ratkaisevasti. Maajoukkue-edustuksiin liittyvät eturistiriidat harvoin kuitenkaan johtavat oikeudellisen riidan tasolle.177 Esimerkiksi Suomen jääkiekon pääsarjassa maajoukkueta- pahtumat sijoittuvat kuitenkin pääasiallisesti sarja- tai maaottelutauoille. Lisäksi tilanne, jossa seura haluaisi Suomessa purkaa maajoukkuetason pelaajan sopimuksen tämän maajoukkue-edustuksen takia on varsin absurdi, vaikka tähän lainmukainen peruste mahdollisesti olisikin.
6.2.4 Pelaajan loukkaantuminen
Pelaajan loukkaantuminen hänen työhönsä kuuluvan pelaamisen ja harjoittelun seu- rauksena ei ole purkuperuste pelaajasopimukselle. Lähtökohtaisesti seuralla ei siis ole oikeutta purkaa pelaajasopimusta kesken sopimuskauden loukkaantumisen seurauk- sena. Mikäli loukkaantuminen on kuitenkin vakava ja johtaa siihen, ettei pelaaja pysty enää jatkamaan pelaamista ja joutuu päättämään urheilu-uransa voi seuralle syntyä
175 Rauste 1997, s. 142–143.
176 Schön 2010, s. 140.
177 Rauste 1997, s. 143. Lisäksi on huomioitava, että esimerkiksi SJRY:n pelaajasopimusmallin mukaan pe- laaja on oikeus osallistua Jääkiekkoliiton alaisten maajoukkueiden otteluihin. SJRY 2020, s. 9.
oikeus purkaa pelaajasopimus.178 Tällöinkin purkaminen voi tapahtua aikaisintaan pal- kanmaksuvelvoitteen päätyttyä ja purkuperustetta tulee arvioida tapauskohtaisella ko- konaisarviolla huomioon ottaen työkyvyttömyyden syy. Mikäli pelaaja on menettänyt työkykynsä pysyvästi tai jäljellä olevan sopimuskauden ajaksi, ei pelaajallakaan välttä- mättä ole halua enää jatkaa sopimussuhdetta. Mikäli pelikyvyttömyys on vähäinen, ei sopimusta voitane purkaa, sillä loukkaantumisriski on jossain määrin urheilun luonteen- omainen piirre. Suhteellisen vähäinenkin loukkaantuminen voi urheilussa aiheuttaa pe- likyvyttömyyden, mikä on molempien sopijapuolien tiedossa. 179
Pelaajasopimuksissa ei ole sovittu irtisanomismahdollisuudesta, joten ne on mahdollista päättää kesken sopimuskauden ainoastaan purkamalla180. Vaikka nykyisessä työsopi- muksen purkamissäännöksessä ei TSL 7:2.2 § irtisanomissäännöksen tapaan enää viita- takaan oikeuteen purkaa työsopimus työntekijän jatkuvan työkyvyttömyyden perus- teella, on oikeuskirjallisuudessa silti jo pitkään todettu, että työnantajalle voi silti syntyä oikeus myös purkaa työsopimus. Irtisanomisen ja purkamisen kynnykset eivät kuiten- kaan välttämättä eroa toisistaan sairaustilanteissa. Sairaus ei tavallisesti osoita sellaista käyttäytymisen moitittavuutta, mitä sopimuksen purkaminen edellyttäisi. Työsopimuk- sen purkaminen voi kuitenkin olla mahdollista, mikäli työnantajan ei ole mahdollista tar- jota työntekijälle sopivaa ja yrityksen kannalta tarpeellista työtä. Tällöin työnantajalta ei voida kohtuudella vaatia työsuhteen jatkamista.181 Seuran tulee kuitenkin arvioida pe- laajan oikeutetut edut. Mahdollisuus harjoitteluun joukkueen kanssa, vaikka pelaaja ei kykenisikään pelaamaan, voi olla tärkeää urheilu-uran jatkumisen kannalta. Lisäksi pe- laajasopimuksen purkaminen heikentäisi mahdollisuuksia jatkaa uraa myös siltä kan- nalta, että pelikyvyttömän pelaajan on vaikea siirtyä toiseen seuraan sopimuksen pää- tyttyä. Sopimuksen jatkamista ei voitane pitää kohtuuttomana, sillä seura on voinut ar- vioida loukkaantumisriskin jo sopimusta tehtäessä ja on näin ollen vakuuttanut pelaajan. Purkamista ei voitane pitää tällöin kohtuullisena, mikäli pelaaja ei ole menettänyt koko
178 Rauste 1997, s. 143–144.
179 Schön 2021, s. 226–227.
180 Schön 2021, s. 226.
181 Koskinen 2007, s. 7–8.
työkykyään pitkäaikaisesti työntekovelvoitteen yhteydessä tapahtuneen loukkaantumi- sen seurauksena.182
Työnantajan oikeus purkaa pelaajasopimus pysyvän loukkaantumisen seurauksena nou- see kuitenkin merkitykselliseen asemaan silloin, jos pelaaja loukkaantuu vapaa-ajallaan. Pelaajasopimuksissa saatetaan kieltää sellaisten muiden lajien harrastaminen ilman lu- paa, mikäli näihin lajeihin liittyy suuri loukkaantumisriski.183 Suomalaisten lajiliittojen va- kiosopimusmalleissa luetellaan tavallisesti lajit, joiden harrastaminen pelaajasopimuk- sen aikana on kiellettyä184. Etenkin ammattilaisurheilijoilla purkuperuste voi syntyä sil- loin, kun urheilijan katsotaan rikkoneen toiminnallaan velvoitteitaan siten, ettei seuralla ole velvoitetta palkanmaksuun pelikyvyttömyysajalta185. Tällaisen kiellettyjen lajien har- rastamisen moitittavuutta lisää se, että pelaajan tulisi olla tietoinen oman suoritusky- kynsä ylläpitämisen merkityksestä seuralle, kiellettyjen lajien yleisesti korkeasta louk- kaantumisriskistä, sekä seurojen rajoitetummasta mahdollisuudesta pelaajan korvaami- seen verrattuna työntekijän korvaamiseen muissa työntekosopimuksissa. Edellä maini- tut seikat korostavat pelaajan huolellisuusvelvoitetta. Vaikka pelaaja ei olisi menettänyt- kään moitittavan menettelynsä takia koko pelikykyään, voi pelaajasopimuksen purkami- nen silti tulla kysymykseen. Seuran kannalta ei nimittäin ole käytännössä merkitystä sillä, kykeneekö pelaaja harjoittelemaan, mikäli tätä ei voida suorituskyvyn heikkenemisen vuoksi nimetä joukkueen pelaavaan kokoonpanoon. Lisäksi seuralla ei ole TSL 2:12 §:n mukaisesti velvollisuutta maksaa pelaajalle palkkaa, mikäli työkyvyttömyys on aiheu- tettu tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella. Näin palkka voidaan pidättää koko- naan tai suurilta osin poissaolon syystä riippuen, jolloin sopimuksen purkamisen talou- delliset seuraukset eivät ole pelaajan kannalta merkittävät aikana, jonka
182 Schön 2021, s. 227–228.
183 Rauste 1997, s. 144.
184 Esimerkiksi Suomen Jääkiekkoilijat ry:n (myöh. SJRY) pelaajasopimusmallissa kiellettyjä ovat tervey- delle vaaralliset lajit, kuten moottoriurheilu, laskuvarjohyppy ja vastaavat. Tästä listasta voidaan kuitenkin työntekijän ja työnantajan yhteisellä sopimuksella poiketa. Sen sijaan esimerkiksi Suomen Pesäpalloliitto ry:n (myöh. PPL) ja Suomen Palloliiton (myöh. SPL) määrittely on laveampi, jotka rajaavat lähtökohtaisesti sallituiksi yleiskuntoa kohottavat lajit ja lajit, jotka eivät ole omiaan heikentämään pelaajan suorituskykyä. SJRY 2020, s. 9; SPL 2019, s. 9 ja PPL 2020, s. 3–4.
185 Schön 2010, s. 140.
pelikyvyttömyys kestää. Xxxxxxx mukaan sopimuksen purkamista ei estä sekään, että pelaaja menettää mahdollisuutensa harjoitella joukkueen kanssa ja siten mahdollisesti vaarantaa urheilu-uransa jatkumisen, sillä loukkaantuminen on seurausta nimenomai- sesti pelaajan moitittavasta menettelystä.186
6.2.5 Harhaanjohtaminen pelaajasopimusta tehtäessä
Nykyisessä työsopimuslaissa ei käsitellä harhaanjohtamista yhdessäkään pykälässä. Vanhan työsopimuslain 43 §:n 2 momentissa mainitaan työsopimuksen purkuperus- teena se, jos työntekijä on johtanut työsopimusta tehtäessä työnantajaa olennaisesti harhaan. Purkamisoikeus ei kuitenkaan ollut ehdoton, vaan riippui kunkin tapauksen ko- konaisarvioinnista. Vaikka nykyisestä työsopimuslaista ei vastaavaa säännöstä löydy- kään, ei oikeustila ole kuitenkaan tältä osin muuttunut ja TSL 8.1 §:n mukaisten purku- perusteiden joukkoon voitaneen systematisoida myös harhaanjohtamistapaukset.187 Sopimus saattaa olla myös pätemätön oikeustoimilain 30 § ja 33 §:n perusteella. Jouk- kueurheilussa purkuperuste voinee siis täyttyä tilanteissa, joissa pelaaja on antanut tie- toisesti vääriä tietoja aiemmista saavutuksistaan pelaajasopimusneuvotteluissa. Myös pelikykyä heikentävän vamman salaaminen voitaneen laskea harhaanjohtamiseksi.188 Osapuolten tiedonantovelvollisuuden laajuuteen pelaajasopimuksissa vaikuttavat muun muassa sopimusten henkilökohtainen luonne ja osapuolten korostunut lojaliteettivel- voite189.
On mahdollista, että joukkueurheilussa harhaanjohtamista tapahtuu enemmän kuin yleisesti työelämässä. Tämä voi korostua etenkin ulkomaalaishankinnoissa, jolloin pe- laaja antaa mahdollisesti pienemmällä kynnyksellä virheellisiä tietoja urastaan tai urhei- luvammoistaan, kun seura ei tunne pelaajan historiaa tarkasti.190 Olennaista harhaan- johtamisen ja purkuperusteen arvioinnissa on joka tapauksessa se, olisiko seura ylipää- tään tehnyt sopimusta pelaajan kanssa, mikäli olisi tiennyt merkittävästä saavutusten
186 Schön 2021, s. 225.
187 Koskinen 2005, s. 3–4.
188 Rauste 1997, s. 145.
189 Schön 2021, s. 216.
190 Halila & Norros 2017, s. 201.
liioittelusta tai pelaajan salaamasta vammasta. Harhaanjohtamisen on kuitenkin oltava olennaista, jotta seuralle syntyisi oikeus purkaa pelaajasopimus. Mikä tahansa virheelli- nen tieto tai pikkuvamman salaaminen ei ole olennaista harhaanjohtamista.191 Sopimus- neuvotteluissa pelaajien tulee kuitenkin olla oma-aloitteisia ja ilmoitettava seuralle asiat, joiden pelaaja tietää vaikuttavan sopimusvelvoitteistaan suoriutumiseen. Tämä ei tosin koske seikkoja, jotka ovat muutenkin seuran tiedossa. Schön näkee, että pelaajat ovat tietoisia tulevien tehtäviensä luonteesta ja fyysisen suorituskykynsä merkityksestä työn ja seuran kannalta, jonka voidaan katsoa puoltavan laajempaa tiedonantovelvolli- suutta myös seikoista, joiden pelaaja ainoastaan epäilee vaikuttavan suorituskykyynsä. Ei voida kuitenkaan olettaa, että pelaaja ymmärtäisi tai tiedostaisi kaikkien terveydellis- ten seikkojen vaikutusta suorituskykyynsä, jonka voidaan katsoa johtavan myös seuran korostuneeseen selonottovelvollisuuteen.192 Työnantajan eli seuran oikeus kysyä yleisiä terveydentilatietoja on sitä yksilöidympää, mitä enemmän työ asettaa vaatimuksia työn- tekijän eli pelaajan terveydentilalle193.
Yleisesti voidaan siis sanoa, että seuralla on oikeus purkaa pelaajasopimus, kun pelaaja on tahallisesti ja olennaisesti johtanut työnantajaa harhaan194. Vaikka pelaaja ei olisi- kaan kokonaan kykenemätön suoriutumaan tehtävistään salattuaan tietyn tiedon ter- veydentilastaan tai pelaaja on vastannut totuudenvastaisesti terveydentilaa koskevaan kysymykseen, on seuralla yleensä oikeus purkaa pelaajasopimus. Huippu-urheilusta suo- riutuminen vaatii täyttä fyysistä suorituskykyä, ja tämän pelaajan tulisi ymmärtää, lisäksi epärehellisyys horjuttaa osapuolten välistä luottamusta. Oikeus purkaa pelaajasopimus täyttyy myös silloin, kun pelaaja on salannut muun kuin terveydentilaansa koskevan sei- kan, mikäli tämän seikka vaikuttaa olennaisesti pelaajasopimuksesta aiheutuvien vel- voitteidensa täyttymiseen.195
191 Rauste 1997, s. 145.
192 Schön 2021, s. 216.
193 Koskinen 2005, s. 9.
194 Äimälä & Kärkkäinen 2017, s. 477.
195 Schön 2021, s. 217–218.
Lajiliiton tai sarjan asettama määrämittainen pelikielto on varsin tavanomainen osa joukkueurheilua. Tavallisesti pelikiellon syynä on se, että pelaaja käyttää pelitapahtu- man yhteydessä lajin luonteeseen nähden liian voimakkaita otteita196 tai käyttäytyy muuten huomattavan epäsoveliaasti. Pelikiellossa oleva pelaaja ei saa osallistua edusta- mansa joukkueen virallisiin otteluihin, mutta harjoittelua pelikielto ei kuitenkaan estä. Toisin sanoen, pelikiellossa oleva pelaaja ei kykene täyttämään pelaajasopimuksensa mukaista tärkeintä työvelvoitettaan eli pelaamista.197
Lyhytaikainen pelikielto ei pääsääntöisesti sellaisenaan ole pelaajasopimuksen purkupe- ruste. Joukkueurheilussa tyypillinen ja lajille tunnusomainen muutaman ottelun peli- kielto ei ole sellainen toisen vahingonvaarapiiriin kuuluva muutos, joka oikeuttaisi pe- laajasopimuksen purkamiseen. Ei edes silloin, kun pelaajan voidaan katsoa toimineen tahallisesti, sillä lyhyiden pelikieltojen voidaan katsoa kuuluvan lajin luonteeseen ja ole- van osapuolten ennakoitavissa198. Pelaajalle langetettu pelikielto voi kuitenkin joissakin tapauksissa toimia pelaajasopimuksen purkuperusteena. Mitä kauempana pelaajan teon voidaan katsoa olevan lajissa yleisesti hyväksyttävästä käytöksestä, sitä herkemmin se voi toimia myös pelaajasopimuksen purkuperusteena. Mikäli pelaajan käytös on esi- merkiksi niin väkivaltaista, että se johtaa koko kauden mittaiseen pelikieltoon, riittänee se perusteeksi pelaajasopimuksen purkamiselle.199 Pitkän pelikiellon myötä pelaajasopi- mus voidaan purkaa jo silläkin perusteella, että pelaaja ei kykene omasta syystään täyt- tämään sopimusvelvoitteitaan200.
Lisäksi, vaikka edellä mainitaan lyhytaikaisen pelikiellon pätemättömyydestä pelaajaso- pimuksen purkuperusteena, saattaa seuralla silti poikkeuksellisesti olla oikeus purkaa pelaajan sopimus, mikäli pelaajalle langetettu pelikielto kattaa jäljellä olevan
196 Rauste 1997, s. 145.
197 Ibid.
198 Schön 2021, s. 222.
199 Rauste 1997, s. 145–146.
200 Schön 2021, s. 231.
sopimuskauden kokonaisuudessaan201. Esimerkiksi vastustajan loukkaantuminen koh- tuuttoman kovan pelaamisen seurauksena ei kuitenkaan suoraan oikeuta pelaajasopi- muksen purkamiseen. On kuitenkin otettava huomioon se, että pelaajasopimus voi olla purettavissa, mikäli pelaaja on saanut lyhyitäkin pelikieltoja toistuvasti ja niiden saami- nen on jatkunut varoituksesta huolimatta, tällöin menettelyä voidaan pitää tahallisena ja piittaamattomana.202
Vastustajapelaajan tahallinen vahingoittaminen on epäurheilijamaista, lähes poikkeuk- setta sääntöjen vastaista ja johtaa herkästi oikeuteen purkaa pelaajasopimus sopimus- rikkomuksen seurauksena. Tällainen menettely täyttää usein rikoksen tunnusmerkistön, johtaa pitkään pelikieltoon, voi johtaa vahingonkorvausvelvollisuuteen sekä aiheuttaa negatiivista julkisuutta pelaajalle, seuralle ja lajille. Pelaajasopimuksen purkuoikeuteen vaikuttaa kuitenkin jossain määrin se, mistä lajista on kysymys. Esimerkiksi koripallossa toisen pelaajan lyöminen, ainakin toistuvasti ja varoituksesta huolimatta, lienee perus- teltu syy sopimuksen purkamiseen203. Sen sijaan jääkiekossa sallitaan enemmän fyysistä kontaktia ja esimerkiksi tappelut ovat, sääntöjen vastaisuudestaan huolimatta, ainakin jossain määrin osa lajia. Jääkiekkoilijan pelaajasopimuksenkin purkuperusteita arvioita- essa tulee kuitenkin punnita, voidaanko menettelyä pitää lajille luonteenomaisena204 ja osana tapahtuman normaalia kulkua.205
Lisäksi pelaajasopimus on purettavissa, mikäli pelaaja on loukannut erotuomarin fyy- sistä koskemattomuutta206 tahallisesti, kohdistanut yleisöön väkivaltaa tai menetellyt
201 Schön 2010, s.140.
202 Schön 2021, s. 234.
203 Xxxxxx Xxxxxxxxxx pelaajasopimus purettiin tämän lyötyä vastustajajoukkueen pelaajaa Naisten Koris- liigan ottelussa vuonna 2014. Xxxxxxxxxx seura totesi, ettei se suvaitse toiminnassaan minkäänlaista väki- valtaa ja tällaiselle toiminnalle on nollatoleranssi. Xxxxxx.xx 2014.
204 HIFK:n Xxx Xxxxxxxxxxx ja Jokereiden Xxxxx Xxxxxxxx välinen tilanne jääkiekon SM-Liigaottelussa vuonna 1986 olisi todennäköisesti mahdollistanut pelaajasopimuksen purkamisen. Lähteenmäki löi Lam- pista mailalla kasvoihin ja löi tämän päätä jäähän katkaisten etuhampaita ja murtaen leukaluun. Seurauk- sena Lähteenmäki sai 27 ottelun pelikiellon ja rangaistuksen pahoinpitelystä sekä aiheutti negatiivista jul- kisuutta niin itselleen kuin seurallekin. Tällaista toimintaa ei voida pitää missään olosuhteissa luonteen- omaisena jääkiekossakaan. Schön 2021, s. 235–236.
205 Schön 2021, s. 235.
206 Erotuomarin koskemattomuus on yksi urheilun periaatteista, yleisesti sen voidaan nähdä olevan myös urheilun eettinen periaate. Erotuomarin tulee toimia riippumattomasti, ja jotta jotta erotuomari voisi
muulla vastaavalla tavalla tahallisesti tai törkeästi. Edeltävän kaltainen toiminta on luon- nollisesti vastoin urheilun luonnetta ja arvoja, ja pelaajien tulee ymmärtää tämä. Tämän- kaltainen menettely on omiaan aiheuttamaan mainehaittoja sekä pelaajalle itselleen että pelaajan edustamalle seuralle ja se voi aiheuttaa seuralle myös taloudellista vahin- koa.207
Toistuva epäasiallinen kielenkäyttö voi olla peruste pelaajasopimuksen purkamiselle. Tällöin tulee kuitenkin tehdä kokonaisarviointia ja otettava huomioon kaikki tilantee- seen vaikuttavat olosuhteet, kuten epäasiallisen käyttäytymisen luonne, syy, kohde, toistuvuus ja merkitys työnantajalle. Sopimuksen voidaan nähdä olevan helpommin pu- rettavissa, mikäli käyttäytyminen on kohdistunut erotuomariin tai katsojaan ja saanut sen myötä laajaa julkisuutta verrattuna tilanteeseen, jossa käyttäytyminen on kohdistu- nut vastustajapelaajaan ja epäasiallinen käyttäytyminen on mahdollisesti ollut molem- minpuolista. Pelaajien välisen käyttäytymisen seurauksena tapahtuva sopimuksen pur- kaminen edellyttää todennäköisesti poikkeuksellisen törkeitä RL 24:9–10 §:ssä tarkoi- tettuja kunnianloukkauksen tai törkeän kunnianloukkauksen tai RL 25:7 §:ssä tarkoite- tun laittoman uhkauksen tunnusmerkistön täyttäviä menettelyitä, joka aiheuttaa seu- ralle konkreettista vahinkoa. Epäasiallisen käytöksen täytynee vähintään toistua varoi- tuksesta huolimatta, jolleivat edellä mainittujen rikosten tunnusmerkistöt täyty.208
Ottelutapahtumien lisäksi pelaajasopimus voidaan purkaa myös harjoituksissa tapahtu- neen sopimattoman käyttäytymisen seurauksena. Tällöin sopimattoman käyttäytymi- sen kohteena on yleensä joko joukkuetoverit tai seuran edustajat209. Suomessa on suh- tauduttu ankarasti työtovereihin tai esimieheen kohdistuneeseen väkivaltaiseen
suoriutua tehtävästään, on erotuomarin koskemattomuutta suojeltava. Lisäksi erotuomarin koskematto- muuden loukkaaminen voi täyttää rikoksen, esimerkiksi pahoinpitelyn, tunnusmerkistön. Xxxxxx & Norros 2017, s. 41 ja 259.
207 Schön 2021, s. 232.
208 Schön 2021, s. 237–238.
209 Vanhan työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan työsopimus oli purettavissa, mikäli työn- tekijä törkeästi loukkasi työnantajan, tämän perheenjäsenen, työnantajan sijaisen tai työtoverinsa kun- niaa tai teki heille väkivaltaa. Nykyisessä TSL:ssa ei tällaista määräystä ole, mutta hallituksen esityksessä on todettu, ettei esimerkkiluetteloiden poistoilla ole tarkoitus muuttaa purkamisperusteita koskevaa va- kiintunutta oikeuskäytäntöä. HE 157/2000 vp, s. 109.
käyttäytymiseen. Väkivaltaisen käyttäytymisen on katsottu olleen peruste työsuhteen päättämiselle työtuomioistuimen tapauksissa TT 1990-115, TT 2001-62 ja TT 2007-52. Joukkueurheilussa joukkuetovereihin kohdistettu epäasiallinen käytös on jossain määrin vielä tuomittavampaa. Voidaan katsoa, että joukkueurheilussa fyysistä suorituskykyä ja pelitaitoja vieläkin tärkeämpää on yhteistyön merkitys eli se, miten ryhmä toimii jouk- kueena. Tämän vuoksi joukkueurheilijoilla on korostunut velvollisuus pyrkiä ylläpitä- mään joukkueessaan hyvää ilmapiiriä ja hyviä keskinäisiä suhteita. Harjoituksissa tapah- tuneeseen sopimattomaan käyttäytymiseen ei voida katsoa liittyvän samanlaisia urhei- lun luonteesta aiheutuvia selittäviä tekijöitä kuin vastustajaan kohdistuneeseen käyttäy- tymiseen otteluiden yhteydessä. Kilpailullisuus ei ole samanlailla osa harjoituksia kuin otteluita, vaikka harjoituksissakin kilpaillaan mahdollisesti paikasta pelaavassa kokoon- panossa tai peliajasta. Harjoituksissa tapahtuva kilpailu on kuitenkin erilaista kuin kil- pailu otteluissa joukkueiden ja yksilöiden välillä. Joukkueen jäsenten perimmäinen ta- voite on yhteinen, mahdollisimman hyvä urheilullinen menestys. Siten joukkueen etu on asetettava henkilökohtaisten päämäärien edelle.210
Vastustajan provosoinnin voidaan katsoa olevan tavallista joukkueurheilussa. Provo- sointia voidaan käyttää osana joukkueen pelitaktiikkaa ja sillä voidaan pyrkiä hakemaan henkistä yliotetta. Tämän vuoksi kilpailutilanteessa tapahtuvaan epäasialliseen kielen- käyttöön tulee suhtautua lievemmin kuin epäasialliseen käyttäytymiseen kilpailutilan- teen ulkopuolella, merkittävää moitittavuuden arvioinnissa on myös se, onko kyseessä kamppailulaji vai jokin muu urheilulaji.211 Samaan on otettu kantaa myös korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2005:17, jossa on todettu urheilukilpailuihin toisinaan liitty- vän karkeaa ja kyseenalaista kielenkäyttöä. Korkein oikeus toteaa ratkaisussaan, että etenkin kamppailulajeissa kilpailijoiden tunnetila saattaa johtaa kielenkäyttöön, joka ei muussa yhteydessä olisi tavanomaista tai hyväksyttävää. Osallistujat ovat kuitenkin tästä yleensä tietoisia ja voivat varautua karkeaan kielenkäyttöön jossain määrin. Tästä voidaan johtaa myös pelaajasopimusten purkamisedellytyksiin se, että kertaluonteinen,
210 Schön 2021, s. 238–239.
211 Siitari 2014, s. 36–37.
niin sanotusti lajin luonteeseen kuuluva epäasiallinen kielenkäyttö ottelutapahtumissa on hyvin harvoin soveltuva pelaajasopimuksen purkuperuste. Sen sijaan rasistinen, sek- suaalivähemmistöjä loukkaava tai muuten poikkeuksellisen halventava kielenkäyttö on poikkeuksetta kiellettyä212 ja voi, ainakin toistuessaan, oikeuttaa pelaajasopimuksen purkamiseen.213
6.2.7 Pelaajan epäasiallinen käyttäytyminen urheilusuoritteiden ulkopuolella Seuralle voi tulla oikeus purkaa pelaajasopimus pelaajan epäasiallisen käyttäytymisen seurauksena, tällaisen menettelyn ei ole ollut välttämätöntä tapahtua varsinaisten ur- heilusuoritteiden yhteydessä. Huomioon otettavaa on kuitenkin se, että epäasiallisen käyttäytymisen tulee olla selvästi tavanomaista moitittavampaa tai toistuvaa ja purku- kynnyksen ylittymisen arvioinnissa tulee ottaa huomioon pelaajan menettelyn luonne sekä sen merkitys hänen edustamansa seuran kannalta. Schönin mukaan arvioitavaksi tulee muun muassa käyttäytymisen laatu, missä yhteydessä se on tapahtunut, kehen se on kohdistunut, ja onko epäasiallisesta käyttäytymisestä aiheutunut seuralle vahinkoa esimerkiksi pelikiellon214, taloudellisten seurausten tai negatiivisen julkisuuden myötä.215 Pelaajasopimus voidaan purkaa esimerkiksi sillä perusteella, että pelaaja on käyttäytynyt epäasiallisesti seuran tai sen yhteistyökumppanin markkinointilaisuuk- sissa216.
Joissakin pelaajasopimuksissa saattaa olla määräys, ettei pelaaja saa antaa lausuntoja seuran toiminnasta217. Ilman tällaista määräystäkin pelaajalla on TSL 3.1 §:ään perustu- van lojaliteettivelvollisuutensa mukaan pidättäydyttävä sellaisten lausuntojen antami- sesta, jotka voisivat tuottaa vahinkoa seuralle. Pelaajasopimus voitaneen purkaa, mikäli pelaaja levittää sopijakumppaniaan vahingoittaakseen tästä perättömiä huhuja julki- sesti, arvostellee seuraansa tai joukkuetovereitaan julkisesti, tai käyttäytyy
212 Siitari 2014, s. 36.
213 Schön 2021, s. 242–243.
214 Käsitelty edellisessä luvussa.
215 Schön 2021, s. 231.
216 Schön 2010, s. 138–139.
217 Rauste 1997, s. 147.
epäasiallisesti seuran yhteistyökumppania tai asiakkaita218 kohtaan219. Urheiluseuran mahdollisuuksia rajoittaa pelaajansa mielipiteiden ilmauksia kaventaa kuitenkin perus- tuslain 12 §:n mukainen turvattu oikeus sananvapauteen. Lisäksi työsopimuksen päät- tämisharkinnassa on otettava huomioon työsuhteen mahdollinen pitkäkestoisuus ja ai- kaisempi moitteeton käyttäytyminen, jotka ovat argumentteja työsopimuksen purka- mista vastaan220. Pelaajaltakaan ei voida siis kokonaan kieltää oikeutta esittää mielipi- teitään edustamansa seuran toiminnasta. Oikeus purkaa pelaajasopimus mahdollistu- nee pääsääntöisesti vain, mikäli pelaaja toistuvasti varoituksesta huolimatta esittää loukkaavaa kritiikkiä seuraansa tai joukkuetoveriaan kohtaan. Yksittäinen lausunto voi kuitenkin mahdollistaa oikeuden pelaajasopimuksen purkamiseen, mikäli lausunto on törkeän loukkaava.221 Nykyaikana sosiaalisen median rooli kanssakäymisessä on merkit- tävä. Sosiaalisessa mediassa tapahtunut seuran tai joukkuetoverin arvostelu voi johtaa pelaajasopimuksen purkamiseen. Sama koskee edellisessä luvussa mainittua seksististä, rasistista tai seksuaalivähemmistöihin kohdistuvaa epäasiallista käyttäytymistä.222 Täl- lainen käyttäytyminen on myös urheilun perusarvojen vastaista, vahingollista työnanta- jalle sekä saa herkästi laajaakin julkista huomiota. Pelaajaa ei voitane pitää myöskään tietämättömänä toimintansa epäasiallisesta luonteesta. Sallitun kielenkäytön rajat mää- räytyvät kuitenkin tapauskohtaisesti ja esimerkiksi epäasiallisen kielenkäytön kohde ja muut käyttäytymisen olosuhteet on otettava huomioon kokonaisuutena.223
218 Asiakkaaseen kohdistettuun tai asiakkaiden läsnä ollessa tapahtuneeseen epäasialliseen käyttäytymi- seen on suhtauduttu oikeuskäytännössä ankarasti. Ratkaisussa TT 2004-70 työtuomioistuin katsoi työn- antajalla olleen oikeus työsuhteen irtisanomiseen ilman varoitusta asiakkaaseen kohdistuneen epäasialli- sen kielenkäytön ja käyttäytymisen sekä asiakaspalvelutilanteessa tapahtuneen epäasiallisen käyttäyty- misen perusteella. Tämä oli vaarantanut merkittävän asiakassuhteen jatkumisen, ja sen myötä aiheutta- nut työnantajalle vahingonvaaran. Ammattijoukkueurheilijalle samantyyppinen rikkomus on sikäli vakava, että vastaavassa tilanteessa pelaajan tehtävänä on nimenomaisesti seuran ja yhteistyökumppanin suh- teen edistäminen. Lisäksi pelaaja mielletään korostuneesti seuransa edustajaksi, jonka vuoksi tältä edel- lytetään moitteetonta ja urheilun arvojen mukaista käyttäytymistä, vaikka kyseessä ei olekaan välittö- mästi urheiluun liittyvä tapahtuma. Schön 2021, s. 240.
219 Tiinen & Xxxxxx 2012, s. 668 ja Äimälä & Xxxxxxxxxx 2017, s. 528–530.
220 Tiilikka 2013, s. 237.
221 Rauste 1997, s. 147.
222 Xxxxxx Xxxxxxxxxx seksuaalivähemmistöjä loukkaava Twitter-kirjoitus johti Xxxxxxxxxx erottamiseen Espoo Unitedin koripallojoukkueen managerin tehtävästä. Kyse ei ollut siis pelaajasta, mutta tiiviisti ur- heiluorganisaation toiminnassa mukana olevasta toimijasta. Ilta-Sanomat 2016.
223 Schön 2021, s. 241.
Pelaajan dopingrikkomusta voidaan aina pitää vakavana rikkomuksena urheilun perus- periaatteita vastaan224. Tämän vuoksi pelaajasopimukset sisältävätkin nimenomaisen määräyksen noudattaa dopingsääntöjä, joten pelaajan todistettu dopingrikkomus rik- koo perustavanlaatuisesti tätä pelaajasopimuksen määräystä. Pelaajasopimukset sisäl- tävät aina ehdon seuran oikeudesta purkaa pelaajasopimus dopingrikkomuksen seu- rauksena. Sopimuskäytäntö ei ole kuitenkaan yhtenäinen siinä, milloin purkuoikeus tu- lee mahdolliseksi.225 Rausteen mukaan pelaajasopimuksen purkaminen lyhytaikaisen toimintakiellon vuoksi voisi olla pelaajan kannalta kohtuuttoman ankara seuraamus226. Työsopimuslain pakottavuus ei estä määräyksistä poikkeamista, mikäli kyseessä on työntekijän etu. Yhtäältä pelaajasopimuksen määräykset, joilla on rajoitettu seuran oi- keutta purkaa pelaajasopimus ovat päteviä ja työnantajaa velvoittavia. Toisaalta taas se, että seuralla olisi oikeus sopimuksen purkamiseen dopingrikkomuksen seurauksena ei välttämättä vastaa käytäntöä. Vaikka pelaajasopimuksessa olisikin määräys pelaajasopi- muksen purkamisesta dopingrikkomuksen seurauksena, ei purkaminen ole mahdollista, mikäli siihen ei ole erittäin painavaa syytä, jota TSL 8.1 § edellyttää.227
Suomen antidopingsäännöstön 10 artiklan perusteella pelaajalle voidaan langettaa do- pingrikkomuksen seurauksena urheilun toimintakielto. Lähtökohtaisesti toimintakielto on pituudeltaan kaksi tai neljä vuotta rikkomuksesta riippuen. Artikla sisältää kohtia, joi- den perusteella toimintakieltoa voidaan lyhentää228, mutta toimintakiellon pituus mita- taan joka tapauksessa kuitenkin kuukausissa. Antidopingsäännöstön 10.14.1 kohdan mukaan urheilija ei voi osallistua missään ominaisuudessa mihinkään kilpailuun tai toi- mintaan, jonka on järjestänyt jokin allekirjoittajataho, allekirjoittajatahon jäsenorgani- saatio tai seura tai muu allekirjoittajatahon jäsenorganisaation jäsenorganisaatio, eikä
224 Rauste 1997, s. 146.
225 Schön 2021, s. 228.
226 Rauste 1997, s. 146.
227 Schön 2021, s. 229.
228 Tällaisia seikkoja ovat esimerkiksi tahattomuus, päihdehuolto-ohjelman suorittaminen, päihteiden- käyttö kilpailun ulkopuolella tai se, ettei käytöllä ole ollut yhteyttä urheilusuoritukseen. Suomen antido- pingsäännöstö 2021, Artiklat 10.2.3 ja 10.2.4. Urheilijalla on kuitenkin Xxxxxxx mukaan ”korostunut vel- vollisuus huolehtia siitä, ettei hänen kehoonsa pääse urheilussa kiellettyjä aineita”. Schön 2021, s. 229.
kilpailuihin, jotka on valtuuttanut tai järjestänyt jokin ammattilaissarja tai kansainvälisen tai kansallisen tason urheilutapahtumien järjestäjätaho, eikä mihinkään korkean tason urheilutoimintaan, joka on saanut julkista rahoitusta.229 Toisin sanoen urheilija ei voi osallistua lainkaan lajin otteluihin eikä seuran harjoituksiin. Näin ollen joukkueurheilija ei voi suorittaa pelaajasopimuksensa keskeisimpiä velvoitteita.230
Myös seuralle voidaan, yksilörangaistusten ohella, määrätä rangaistuksia dopingrikko- muksista, kuten pisteiden menetys tai hylkääminen kilpailusta tai urheilutapahtumasta. Tämä edellyttää kuitenkin dopingrikkomusta useammalta kuin kahdelta joukkueen jäse- neltä tapahtumakauden (pelikauden) aikana. Lisäksi urheilutapahtumaa hallinnoiva taho halutessaan voi määrätä joukkueille ankarampia seuraamuksia kuin edellä maini- tut.231 Julkitulleet dopingrikkomukset aiheuttavat mainehaittoja urheilijoille itselleen, seuroille ja seurojen yhteistyökumppaneille urheilun perusperiaatteiden rikkomisen li- säksi. Tämä luo mahdollisesti seuralle myös taloudellisia vaikutuksia, sillä yhteistyö- kumppanit voivat purkaa sponsorisopimuksia tai vaatia vahingonkorvauksia dopingrik- komusten perusteella. Näillä perusteilla seuraa ei voitane edellyttää jatkamaan pelaaja- sopimussuhdetta urheilijan dopingrikkomuksen jälkeen.232
Määräämätön toimintakielto tai toimintakiellon lyhyys mutkistaa dopingrikkomusten seuraamusten arviointia. Ajoittain pelkkä dopingrikkomus, ilman toimintakieltoakin, on riittävä peruste pelaajasopimuksen purkamiselle. Tämä erityisesti silloin, jos seuralle on aiemmin mainitun kaltaisesti aiheutunut merkittävää negatiivista julkisuutta tai talou- dellista vahinkoa. Mikäli taas dopingrikkomuksen seurauksena saadun varoituksen tai hyvin lyhyen toimintakiellon seurauksena ei aiheudu urheilijan sopijakumppanille edellä mainittua vahinkoa, ei purkuoikeutta yleensä ole. Tällöin urheilija on yleensä kyennyt osoittamaan, ettei dopingrikkomus aiheutunut hänen tuottamuksestaan tai laiminlyön- nistään tai ettei hänen toiminnassaan ollut merkittävää tuottamusta tai laiminlyöntiä233.
229 Suomen antidopingsäännöstö 2021, Artikla 10.
230 Schön 2021, s. 228.
231 Suomen antidopingsäännöstö 2021, Artikla 11.
232 Saarnilehto 2001, s. 6–8 ja Schön 2021, s. 228.
233 Suomen antidopingsäännöstö 2021, Artiklat 10.5 & 10.6.
Yhtenä esimerkkinä voidaan pitää Jyväskylässä pelanneen jääkiekkoilija Xxxxxx Xxxxxxx tapausta vuodelta 2008. Auvitu antoi nuorten maailmanmestaruuskisoissa positiivisen dopingnäytteen. Positiivisen dopingnäytteen syyksi ilmeni lääkärin Xxxxxxxxx erehdyk- sessä määräämä kielletyksi määritelty nuhalääke. Tämän vuoksi Xxxxxxx ei rangaistu do- pingrikkomuksesta, eikä tapahtumasta tiettävästi aiheutunut merkittävää negatiivista julkisuutta Auvitulle tai tämän edustamalle seuralle. Pelaajasopimus tuskin olisi tuskin siis ollut purettavissa, eikä näin myöskään tehty.234
Ajoittain pelaajasopimuksen purkuoikeus saattaa jäädä täyttymättä, vaikka pelaajalle olisikin määrätty pidempiaikainen toimintakielto tai dopingrikkomuksesta on muuten ai- heutunut seuralle merkittävää vahinkoa. Näin voi käydä esimerkiksi silloin kun doping- sääntöjä on rikottu sen seurauksena, että pelaajan edustama seura tai seuran edustaja on ollut tapauksessa osasyyllinen tai aloitteellinen. Tällöin seura ei ole itse edellyttänyt pelaajasopimuksen dopingsääntöjen noudattamista ja on vaikuttanut itse urheilijan me- nettelyyn ja siitä mahdollisesti aiheutuneisiin seurauksiin. Sopimuksen purkamista ei täl- löin voitane pitää mahdollisena.235
6.2.9 Pelaajan rikollinen käyttäytyminen
Myös muun kuin työoikeudellisen lainsäädännön vakava rikkominen tai lainvastainen menettely voi olla peruste pelaajasopimuksen purkamiselle, mikäli sillä on vakavia vai- kutuksia sopijapuolten väliseen luottamukseen työsuhteessa, vaikutuksia työnantajan asiakassuhteisiin tai se muuten vaikuttaa olennaisesti pelaajan työsopimuksesta aiheu- tuvien velvoitteiden täyttymiseen236. Hallituksen esityksen mukaan menettelyä arvioita- essa on otettava huomioon rikoksen laatu, vakavuus ja siitä seuraava rangaistus sekä työntekijän työtehtävien laatu ja työntekijän asema organisaatiossa237. Mikäli työnteki- jän menettelyllä on vaikutuksia työnantajan maineeseen, menettelyä voidaan arvioida tavanomaista ankarammin238.
234 Schön 2021, s. 229–230.
235 Schön 2021, s. 230.
236 HE 157/2000 vp, s. 109 ja Tiitinen & Xxxxxx 2012, s. 524 ja 668.
237 HE 157/2000 vp, s. 97.
238 Tiitinen & Xxxxxx, s. 525.
Pelaajasopimuksen purkamiseen oikeuttavia rikollisia tekoja voivat olla esimerkiksi RL 44 luvun mukainen dopingrikos tai RL 50:2a §:n mukainen huumausaineen käyttörikos. Xxxxxxxx tunnusmerkistön täyttymisen lisäksi edellä kuvatut teot rikkovat todennäköi- sesti myös edellisessä luvussa käsiteltyä Suomen antidopingsäännöstöä. Huumausainei- den käyttäminen tai välittäminen kilpailutilanteiden ulkopuolellakinon omiaan aiheut- tamaan negatiivista julkisuutta sekä seuralle että pelaajalle itselleen.239 Oikeuskäytän- nössä on käsitelty työntekijän sopivuutta jatkaa työtehtävissään, mikäli tämä on syyllis- tynyt vapaa-ajalla rattijuopumukseen. Rattijuopumukseen syyllistyminen voi merkitä työntekoedellytysten häviämistä määräajaksi tai sitä, ettei työntekijä työtehtävä huomi- oon ottaen ole enää kykenevä ja sopiva tehtäväänsä.240 Tammikuussa 2018 Jyväskylän JYP ja Xxxxxx Xxxxxx ilmoittivat purkaneensa pelaajasopimuksensa yhteisymmärryk- sessä. JYP ei ilmoittanut purkamisen syitä julkisuuteen, mutta saman vuoden kesäkuussa Xxxxxx tuomittiin Keski-Suomen käräjäoikeudessa ehdolliseen vankeuteen ja oheissak- koon; Miklik sai tuomionsa törkeästä rattijuopumuksesta, liikenneturvallisuuden vaa- rantamisesta ja haitanteosta virkamiehelle.241 Todennäköisesti pelaajasopimus olisi ol- lut purettavissa ilman mainittua yhteisymmärrystäkin, ainakin mainehaitta lienee selvä. Rattijuopumuksen ei voitane suoraan katsoa vaikuttavan pelaajan kykyyn suoriutua työstään, arvioitavaksi tulevat enemmänkin muut rattijuopumuksen syihin ja seurauk- siin vaikuttavat tekijät. Rausteen mukaan pelaajasopimus on mahdollisesti purettavissa, mikäli pelaaja aiheuttaa päihtymyksellään häiriötä muulle joukkueelle tai vahinkoa seu- ralle242.
Urheiluseurat voivat ajoittain pyrkiä pelaajasopimusten purkamiseen säästämiskeinona, mikäli seura on ajautunut taloudelliseen ahdinkoon. Tätä ei voida kuitenkaan pitää TSL
8.1 §:n mukaisena erittäin painavana syynä. Seurojen tulee noudattaa huolellisuutta ja
239 Schön 2021, s. 240–241.
240 Tiitinen & Xxxxxx, s. 525–526.
241 Liiga 2018 ja KSML 2018.
242 Rauste 1997, s. 148.
arvioitava oma taloustilanteensa riittävän tarkasti jo siinä vaiheessa, kun se solmii pe- laajasopimuksen. Ylimitoitetuista pelaajapalkkioista ei ole mahdollista päästä eroon ve- toamalla seuran taloustilanteeseen ja käyttämällä tätä perusteena pelaajasopimuksen purkamiselle.243 Seuran talousongelmien ei voida nähdä olevan pelaajan viaksi luettava seikka, eikä seura siten voi purkaa työsopimusta taloudellisen perustein244.
6.2.11 Joukkueen sarjatason putoaminen
Pelaajasopimus on purettavissa toisen osapuolen vastuupiiriin tapahtuneiden muutos- ten seurauksena, mikäli nämä muutokset vaikuttavat sopimuksen täyttämiseen. Omassa vastuupiirissä tapahtuneiden muutosten seurauksena sopimus ei sen sijaan ole puretta- vissa.245 Sarjatason putoaminen yleensä vaikuttaa negatiivisesti myös seuran talousti- lanteeseen246, mutta kuten edellisessä luvussa todettiin, tämä ei ole peruste pelaajaso- pimuksen purkamiselle. Asia ei ole ollut esillä suomalaisessa oikeuskäytännössä, mutta Ruotsista ja Norjasta löytyy oikeustapauksia, joiden perusteella sopimuksen purkaminen ei ole ollut mahdollista sarjasta putoamisen seurauksena247.
Pelaajasopimuksissa ei tavallisesti ole ehtoa pelaajasopimuksen purkamisesta sarjata- son muuttumisen yhteydessä248, tällainen ehto olisi joka tapauksessa pätemätön, sillä päättämisperusteista on säädetty pakottavasti TSL:ssa. Toisaalta pelaajan kannalta pun- nittavaksi saa tulla se, onko alemmalla sarjatasolla pelaaminen oman lajitaitokehityksen tai pelaajauran kannalta järkevää vai olisiko sopimuksen päättäminen yhteisymmärryk- sessä kannattavampaa molempien sopijaosapuolien kannalta.
Vaikka työsopimuksen purkaminen koeajan kestäessä ei tarvitsekaan mitään erityistä perustetta, ei pelaajasopimuksen purkaminen saa johtaa pelaajan kannalta
243 Rauste 1997, s. 149.
244 Xxxxxxxx, Xxxxxxxx & Xxxxxxxx 2019, s. 79 ja HE 157/2000 vp, s. 109.
245 Schön 2021, s. 243.
246 Seurauksia voivat olla esimerkiksi pääsylippu-, sponsori- ja televisiotulojen väheneminen.
247 Schön 2021, s. 243.
248 Schön 2021, s. 244.
kohtuuttomiin seurauksiin. Mikäli pelaajasopimus purettaisiin koeajalla lähellä siirtota- karajaa tai siirtoikkunan jo sulkeuduttua, ei pelaajalla olisi mahdollisuutta siirtyä toiseen joukkueeseen, mikä tarkoittaisi loppukauden tulojen menetystä perusoikeutena turva- tun ammatinharjoittamisoikeuden rajoitusta. Tämän vuoksi edellä mainitun kaltaista ti- lannetta voidaan pitää TSL 10:2 §:n mukaisesti kohtuuttomana.249
Koska koeaikapurkua ei saa suorittaa syrjivin perustein, pelaajilla tämä tarkoittaa esi- merkiksi pelaajan kansallisuutta ulkomaalaiskiintiöön vedoten tai sellaista terveydenti- laan liittyvää syytä, jolla ei ole vaikutuksia pelaajan suoriutumiseen työvelvoitteistaan. Pelaajasopimusta ei voida purkaa koeajalla myöskään sillä perusteella, että seura onkin kokenut pelaajan liian kalliiksi ja ettei seuralla olekaan varaa maksaa pelaajalle sovittua palkkaa250. Sen sijaan pelaajasopimus on purettavissa koeaikana, mikäli pelaaja laimin- lyö työtehtäviään, ei ole taidollisesti riittävän hyvä tai ei pysty terveydellisten syiden vuoksi suoriutumaan työstään.251 Työtuomioistuimen ratkaisun TT 1978-50 perusteella työsopimus oli purettavissa koeaikana, koska työntekijän katsottiin olevan käyttäytymi- sensä ja toimimisensa perusteella olevan työyhteisöön sopimaton, tämä purkuperuste soveltuu myös pelaajasopimuksiin.
6.3 Pelaajan oikeus purkaa pelaajasopimus
6.3.1 Palkanmaksun laiminlyönti
Pelaajalla on oikeus pelaajasopimuksen purkamiseen, mikäli seura laiminlyö pelaajaso- pimuksen mukaisen palkanmaksun252, toisin sanoen pelaaja ei saa vastiketta tekemäs- tään työstä TSL 2:16 §:n mukaisesti. Työnantajan tärkein velvollisuus on maksaa työstä vastiketta253. Palkanmaksun viivästymisen ja määrän on oltava olennainen, pieni viiväs- tynyt maksu tai vähäinen viivästyminen eivät riitä purkuperusteeksi, jokaista tilannetta tulee kuitenkin arvioida tapauskohtaisesti. Maksamattoman palkan merkityksen
249 Schön 2010, s. 83.
250 Hietala et al. 2016, s. 92.
251 Schön 2010, s. 86–87 ja Rauste 1997, s. 117.
252 Rauste 1997, s. 151.
253 Bruun & von Koskull 2012, s. 41.
voidaan katsoa olevan merkityksellisempää ammattilaispelaajille, sillä ammattilaisen toimeentulo on yleensä riippuvainen työnantajalta saadusta palkasta.254 Purkamisoi- keus palkanmaksuvelvoitteen laiminlyönnin seurauksena ei edellytä tahallisuutta, vaan purkamisoikeus täyttyy myös tilanteessa, jossa työnantaja jättää palkan maksamatta maksukyvyttömyyden255 seurauksena. Palkanmaksuvelvollisuuden laiminlyönnin vaka- vuutta arvioidaan korostuneesti työntekijän olosuhteista käsin.256
Tarkkaa rajaa viivästyksen pituuden tai laiminlyönnin suuruuden suhteen, jonka perus- teella sopimus olisi purettavissa, ei voida kuitenkaan asettaa. Tätäkin arvioidaan tapaus- kohtaisesti ja arvioinnissa on otettava huomioon esimerkiksi se, onko pelaaja huomaut- tanut seuraa sopimusrikkomuksesta tai onko palkanmaksuvelvoitteen rikkominen ollut toistuvaa. Pelaajasopimuksessa on saatettu sopia purkuoikeudesta, kun palkanmaksun viivästyminen on saavuttanut tietyn aikarajan. Työsopimuslain 8:1 §:n mukaan tällaisella sopimusehdolla ei voida kuitenkaan rajoittaa pelaajan purkuoikeutta. Pelaajalla on toi- sin sanoen purkuoikeus vähintään silloin, kun pelaajasopimuksessa määritelty viivästys täyttyy. Purkuoikeus voi täyttyä myös sovittua lyhyemmän viivästyksen perusteella, mi- käli seuran rikkomus on niin vakava, että työsuhteen jatkamista voi enää edellyttää. Näin voi olla esimerkiksi aiemmin mainitussa tilanteessa, jossa velvoitteen rikkominen toistuu pelaajan huomautuksesta huolimatta.257
Hallituksen esityksen mukaan työntekijän voidaan katsoa tulleen tietoiseksi työnantajan maksukyvyttömyydestä viimeistään noin kolmen kuukauden ilman palkkaa työskentelyn jälkeen258. Näin ollen pelaajan oikeus sopimuksen purkamiseen syntynee viimeistään
254 Xxxxxxxx, Kunnari & Xxxxxxxxxx 2005, s. 5–6. Ks. myös Rauste 1997, s. 151.
255 Schön toteaa, että mikäli työnantaja on maksukyvytön, eikä pelaaja voi saada saataviaan palkkatur- vasta, voitaneen katsoa, että pelaajalla on oikeus työsopimuksensa purkamiseen. Palkkaturvalain (myöh. PTL) 8:1 §:n 4 kohdan perusteella pelaaja ei voi kuitenkaan luottaa saavansa saataviaan palkkaturvasta sen jälkeen, kun pelaaja on tullut tietoiseksi seuran maksukyvyttömyydestä. Tällöin tosin ei voida luottaa siihen, että palkkasaatavia saataisiin myöskään seuralta. Pelaajan ei voida tällöin kohtuudella edellyttää jatkavan pelaajasopimusta. Schön 2021, s. 247.
256 Tiitinen & Xxxxxx 2012, s. 669. Ks. myös KKO 1994:92, jossa todetaan, että maksukyvyttömyys ei va- pauta työnantajaa palkan maksuvelvollisuudesta.
257 Schön 2021, s. 246–247.
258 HE 219/2009 vp, s. 2–3 ja 12.
palkanmaksun viivästyttyä kolme kuukautta, jollei pelaajasopimuksen määräyksistä tai tapauksen olosuhteista muuta johdu. Vaikka pelaajasopimuksessa ei olisikaan asiasta erikseen sovittu, pelaajan ei tarvitse aina odottaa kolmea kuukautta purkaakseen sopi- muksensa, sillä PTL:n perusteella työntekijällä ei esimerkiksi ole ehdotonta oikeutta palkkansa saamiseen palkkaturvasta kolmen kuukauden ajan. Jos seura ei maksukyvyt- tömyystilanteessa kykene asettamaan vakuutta saatavien maksamiselle tai esittämään suunnitelmaa niiden maksamiselle kohtuullisessa ajassa, ei pelaajalta voida edellyttää työnteon jatkamista, vaikka viivästys olisikin kestänyt alle kolme kuukautta. Vaikka pe- laajalla olisikin mahdollisuus saada saatavansa palkkaturvasta, voi oikeus purkamiseen täyttyä jo selvästi edellä mainittua aiemmin. Tällöin pelaajan tulee kuitenkin huomaut- taa seuraa sopimusrikkomuksesta ja antaa seuralle mahdollisuus velvollisuutensa täyt- tämiseen ennen sopimuksen purkamista.259
6.3.2 Harhaanjohtaminen pelaajasopimusta tehtäessä
Pelaajalla lienee oikeus pelaajasopimuksen purkamiseen, mikäli seura on johtanut pe- laajaa sopimusneuvotteluiden yhteydessä olennaisesti harhaan. Näin erityisesti silloin, kun seura on esittänyt pelaajalle neuvotteluissa lupauksia, jotka osoittautuvat myöhem- min paikkansapitämättömiksi. Sekä Rauste että Xxxxxxxx, Xxxxxxx ja Tammilehto ovat nähneet, että harhaanjohtamisen tulee olla sellaista, että lupaukset ovat ratkaisevasti vaikuttaneet pelaajan seuravalintaan. Sopimuksen purkamiseen oikeuttava tilanne voi tulla esimerkiksi eteen silloin, jos pelaajalle on luvattu pelipaikka seuran edustusjoukku- eessa, mutta pelaaja siirretäänkin vasten tämän tahtoa seuran farmi- tai kakkosjoukku- eeseen.260
Sen sijaan lupausten rikkominen roolista joukkueessa tai peliajasta harvoin oikeuttavat pelaajasopimuksen purkamiseen, sillä urheilun luonteen mukaisesti joukkueen valmen- taja valitsee vapaasti näkemyksensä mukaisen parhaan pelaavan kokoonpanon.261 Tämä
259 Schön 2021, s. 247–248.
260 Rauste 1997, s. 154 ja Xxxxxxxx, Xxxxxxx & Xxxxxxxxxx 2005, s. 7–8.
261 Rauste 1997, s. 154–155. Tapauksessa KKO 1993:69 on käsitelty vastaavantyyppistä tilannetta, jossa urheiluvalmentajalla katsottiin olleen oikeus työsopimuksensa purkamiseen. Valmentaja oli palkattu jal- kapalloseuran mestaruussarjajoukkueen valmentajaksi, mutta hänet oli sovitun vastaisesti myöhemmin
on yleisesti joukkueurheiluun kuuluva ja yleisesti tunnettu tekijä. Rooli joukkueessa riip- puu pelaajan suoritustasosta, eikä pelaajan todellinen suoritustaso voi olla vielä sopi- musta tehtäessä tiedossa, joka myös pelaajan on tullut tiedostaa. Poikkeuksen luo ti- lanne, jossa seuralla ei ole ollut aikomustakaan antaa pelaajalle tiettyä roolia tai peliai- kaa sopimusneuvotteluissa annettujen ja sopimukseen johtaneiden lupausten vastai- sesti.262
Toiminnan luonteen vuoksi pelaajasopimuksen voidaan katsoa poikkeavan suurimmasta osasta muita työntekosopimuksia. Joukkueurheilussa työntekijän henkilökohtaiset omi- naisuudet ovat yleisesti kriittisemmässä asemassa ja työnteon realisoituvat olosuhteet vaikuttavat merkittävästi myös tulevaan asemaan joukkueessa. Toisin sanoen niin sano- tun tavallisen työn tekijälle sopimuksen purkuoikeus harhaanjohtamisen perusteella il- menee todennäköisesti helpommin kuin joukkueurheilijalle. Joukkueurheilijalle taasen mahdollisuus tehdä työtä on todennäköisesti merkityksellisempää tulevienkin työmah- dollisuuksien kannalta kuin suurimmalle osalle työsuoritukseen sitoutuneista. Seuran tu- lee tiedostaa tämä sopimusneuvotteluissa ja lupauksissa pelaajan roolista.263
6.3.3 Vakuutusvelvollisuuden laiminlyönti
Pelaajan vakuutusturvan laiminlyöminen oikeuttanee pelaajasopimuksen purkamiseen lähes poikkeuksetta. Vakuutusturvan laiminlyömistä voitaneen pitää selvästi vakavam- pana sopimusrikkomuksena kuin esimerkiksi lyhyttä palkanmaksuviivettä. Mikäli pelaaja loukkaantuu ja vakuutusturva on laiminlyöty, voivat taloudelliset seuraukset olla pelaa- jan kannalta merkittävät.264 Pelaajalla ei myöskään usein ole oikeutta pelaamiseen, mi- käli pelaajalla ei ole lain edellyttämää vakuutusturvaa, vakuutusturvan tärkeys korostuu lajeissa, joissa fyysinen kamppailu on osa pelin luonnetta265. Tällöin
siirretty juniorijoukkueen valmentajaksi. Tehtävät edustusjoukkueen ja juniorijoukkueen valmentajana olivat merkittävästi erilaiset, jolla oli myös vaikutuksia valmentajan arvostukseen ja tuleviin työmahdolli- suuksiin valmentajana.
262 Schön 2021, s. 245.
263 Schön 2021, s.245.
264 Rauste 1997, s. 152.
265 Xxxxxxxx, Xxxxxxx & Tammilehto 2005, s. 6.
vakuutusvelvollisuuden laiminlyönti rikkoo myös PL 18 §:ää, sillä pelaajalla ei ole mah- dollisuutta hankkia toimeentuloaan valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla.
Oikeutta pelaajasopimuksen purkamiseen ensimmäisenä toimenpiteenä vakuutusvel- vollisuuden laiminlyönnin seurauksena ei kuitenkaan todennäköisesti ole. Pelaajan tulisi ensisijaisesti pidättäytyä urheilun harjoittamisesta ja huomauttaa seuraa laiminlyön- nistä. Pidättäytymistä urheilun harjoittamisesta ennen sopimuksen purkamista ei voi- tane pitää kohtuuttomana, sillä ammattilaispelaajalla on oikeus palkkaansa pidättäyty- misestä huolimatta. Sopimuksen purkamisen tulisikin olla vasta viimeinen toimenpide. Urheilijalla on mahdollisuus ottaa vakuutus myös itse ja vaatia seuran maksavan siitä aiheutuvat kulut.266
Pelaajalla on oikeus purkaa pelaajasopimus, mikäli seura ei ole korjannut puutetta koh- tuullisessa ajassa pelaajan huomautuksen jälkeen. Mahdollisuus urheilun harjoittami- seen on pelaajan uran kannalta merkittävää, eikä tämän mahdollisuuden rajoittamisen seurauksena voida olettaa, että pelaaja jatkaisi sopimussuhteessa pitkään. Schön näkee, että pelaajalla tulisi olla vähintään mahdollisuus siirtyä toiseen seuraan, eikä sopimuk- sen purkamista voida pitää kohtuuttomana, sillä pelaaja on joka tapauksessa estynyt osallistumasta otteluihin ja harjoituksiin. Purkamista ei estä se, että seura menettäisi pelaajasiirron seurauksena mahdolliset markkinointihyödyt ja siirtokorvausmahdolli- suuden, sillä sopimuksen purkaminen olisi seurausta seuran laiminlyönnistä.267 Mahdol- lisuus siirtokorvauksen menettämiseen kannustaneekin seuroja hoitamaan vakuutus- velvollisuutensa asianmukaisesti268.
Tietyissä tilanteissa oikeus pelaajasopimuksen purkamiseen on olemassa myös ilman, että seuralle on annettu mahdollisuus korjata menettelynsä. Tällainen tilanne voi tulla eteen, jos seura on tietoisesti laiminlyönyt vakuuttamisvelvollisuutensa eikä ole ilmoit- tanut vakuutusturvan puuttumisesta pelaajalle. Tämä horjuttaa olennaisesti
266 Schön 2021, s. 250.
267 Schön 2021, s. 251.
268 Rauste 1997, s. 153.
sopijaosapuolten välistä luottamusta, sillä pelaaja on pelaamalla ja harjoittelemalla al- tistanut itsensä vakavan vahingon vaaraan.269 Tällöin olennaista on se, että seura on toi- minut tietoisesti ja välinpitämättömästi koskien velvollisuuttaan vakuuttaa pelaaja.
6.3.4 Peliajan vähyys sekä pelaamisen ja harjoittelun estäminen
Pelaajalla saattaa löytyä halukkuutta pelaajasopimuksen purkamiseen, mikäli tämä ko- kee saavansa liian vähän peliaikaa joukkueessaan. Ammattiurheilijalle on uransa kan- nalta tärkeää kyetä osoittamaan taitonsa kilpailullisessa tilanteessa. Kuten todettua, ur- heilutoiminnan luonteeseen kuitenkin kuuluu, että valmentaja valitsee oman näkemyk- sensä mukaisen parhaan pelaavan kokoonpanon. Pelaajan olisi purkaakseen sopimuk- sensa kyettävä osoittamaan, että hänet on jätetty ilman peliaikaa syrjivästi, perusteet- tomasti ja toistuvasti.270 Tällöin kyse olisi Xxxxxxx mukaan hyvän tavan ja työnantajan lojaliteettivelvoitteen sekä TSL 2:2 § tasapuolisuusvelvoitteen vastaisesta tahallisesta sopimusrikkomuksesta. Tämän osoittaminen toteen on kuitenkin haastavaa, mikäli pe- laajasopimus ei sisällä ehtoa tietystä peliajasta. Peliajan vähyys voi olla seurausta esi- merkiksi tilanteesta, jossa pelaaja on osoittanut sopimusneuvotteluissa lopettavansa ny- kyisessä seurassaan ja siirtyvänsä kilpailijan palvelukseen nykyisen sopimuksensa pää- tyttyä. Vähyyden merkitystä arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon, että myös har- joitteleminen on osa pelaajan työntekovelvoitetta ja pelaaja saa yleensä palkan pe- liajasta riippumatta. Mikäli palkka on sidottu peliaikaan, on purkamiskynnys luonnolli- sesti matalampi kuin tilanteessa, jossa palkka ei riipu peliajasta.271 Yksittäinen pelaajan niin sanottu penkitys ei ole peruste pelaajasopimuksen purkamiselle, se voi olla seu- rausta pelitaitojen riittämättömyydestä, pelitaktiikasta tai jopa kurinpitorangaistus so- pimattomasta käytöksestä272. Penkkikomennus on myös yleinen valmentajien käyttämä herättelykeino, eikä tällaista lyhytaikaista valmennuspsykologista keinoa voida kiel- tää.273
269 Schön 2021, s. 251.
270 Rauste 1997, s. 153–154.
271 Schön näkee, että pelaajasopimuksen keskeinen tarkoitus jää tällöin urheilijan kannalta toteutumatta, eikä pelaajalta täten voida kohtuudella vaatia sopimussuhteen jatkamista. Schön 2021, s. 254.
272 Xxxxxxxx, Xxxxxxx & Xxxxxxxxxx 2005, s. 6–7.
273 Rauste 1997, s. 154.
Kansainvälisen jalkapalloliiton eli FIFA:n sääntöjen mukaan pelaajalla on mahdollisuus ja urheilullisesti pätevä syy purkaa pelaajasopimuksensa, mikäli pelaaja pystyy osoitta- maan pelanneensa alle kymmenessä prosentissa seuran virallisista otteluista. Arvioin- nissa tulee ottaa huomioon pelaajan erityisolosuhteet, lisäksi urheilullisia perusteita ar- vioidaan aina tapauskohtaisesti.274 Näille erityisolosuhteille on haastavaa asettaa yleis- pätevää määritelmää. Määräys soveltunee kuitenkin ainakin enemmän tai vähemmän mielivaltaisten, esimerkiksi rangaistusluonteisten perusteiden arviointiin. Tällöin kyse on tarkoituksellisesti syrjinnästä, jota ei voida perustella pelisuorituksiin sidonnaisilla syillä. Olennaista on joka tapauksessa se, että peliajan vähyys voidaan nähdä pätevänä päättämisperusteena. Myös SPL noudattaa FIFA:n määräyksiä, joten sikäli peliajan vä- hyys voi olla peruste purkaa pelaajasopimus laillisesti myös Suomessa. Toisin sanoen, mikäli pelaaja pystyy kesken sopimuskauden, esimerkiksi kauden päätyttyä, osoitta- maan saaneensa liian vähän peliaikaa, voi purkamisoikeus syntyä, vaikka pelaajasopi- muksen voimassaoloa olisikin jäljellä tulevalle tai tuleville kausille.275 Vaikka edellä ku- vattuun määräykseen ei voitaisikaan tukeutua, voi peruste purkamiselle silti syntyä. Näin esimerkiksi silloin, jos pelaaja on aiemmin kuulunut säännöllisesti joukkueen pe- laavaan kokoonpanoon, mutta sittemmin ilman erityistä syytä pidetty pidemmän aikaa pelaavan kokoonpanon ulkopuolella, eikä pelaajaa ole myöskään siirretty toiseen jouk- kueeseen. Tämä voi konkretisoitua esimerkiksi silloin, kun joukkueen valmennus on vaihtunut, eikä pelaajalle nähdä enää tarvetta. Sopimuksen jatkaminen tulisi tällöin pe- laajan kannalta kohtuuttomaksi erityisesti, mikäli sopimuksen kestoa olisi jäljellä vielä pitkään, eikä tilanteeseen olisi oletettavasti tulossa muutosta. Tällöin pelaajasopimukset tosin käytännössä purettaneen yhteisymmärryksessä.276
Pelaajalla voi joissakin tapauksissa olla peruste pelaajasopimuksen purkamiseen, mikäli hänen ei sallita harjoittaa urheilua. Näin ainakin silloin, jos pelaajalta on estetty otte- luissa pelaamisen lisäksi myös harjoituksiin osallistuminen ilman hyväksyttävää
274 FIFA 2021, s. 20.
275 Xxxxxxxx, Xxxxxxx & Xxxxxxxxxx 2005, s. 7.
276 Schön 2021, s. 255.
perustetta, kuten loukkaantumista. Tilanne on ammattilaispelaajan kannalta kuitenkin sikäli haastava, että työoikeudessa lähtökohtana on pidetty sitä, että työntekijöillä on lähinnä oikeus vain palkkaansa, eikä mihinkään vähimmäismäärään työtä. Xxxxx toteaa tämän olevan seurausta työnjohtovallasta ja siitä, että työtä tehdään ansaintatarkoituk- sessa ja työnantajan päävelvoite on palkan maksaminen. Työntekijän velvollisuus taas on työnteko ja työntekijällä on työsuhteen perusteella oikeus palkkaan. Kunhan työnte- kijälle siis maksetaan palkka, voi työnantaja olla käyttämättä työntekijän työpanosta. Hallituksen esityksessä on tosin kuitenkin todettu, että työntekijällä voi olla oikeus pur- kaa työsopimus myös silloin, kun tälle ei anneta riittävästi työtä277. Työnteon estämisen tulisi Tiitisen ja Xxxxxxxx mukaan vaikuttaa myös merkittävästi työntekijän ansiota- soon278. Vaikka työnteon estäminen ei vaikuttaisikaan pelaajan ansiotasoon, voi purku- peruste silti kuitenkin syntyä. Sillä mahdollisuus harjoittaa urheilua on keskeistä ammat- tilaisurheilijan kannalta. Mahdollisuus urheiluammattilaisuuteen myös tulevaisuudessa on vahvasti sidoksissa siihen, että pelaaja pystyy vähintään harjoittelemaan säännölli- sesti. Pelaajalta ei voida Xxxxxxx mukaan kohtuudella vaatia sopimussuhteen jatkamista siis ainakaan silloin, kun urheilun harjoittamisen estäminen on jatkunut pitkäkestoisesti ja tilannetta voidaan pitää pysyvänä. Seurat ovat tietoisia urheilun täysipainoisen har- joittamisen merkityksestä, ja tämä tulisi ottaa huomioon seurojen toiminnassa. Pitkä- kestoisen urheilun harjoittamisen estämisen voidaan katsoa rikkovan seuran lojaliteet- tivelvoitetta.279 Tällainen menettely on myös TSL 2:1 §:n vastaista, sillä työnantajan tulisi pyrkiä edistämään työntekijän mahdollisuuksia kehittää kykyjään urallaan etenemiseksi.
Yleisesti voidaan siis sanoa, että seuran on lojaliteettivelvoitteensa perusteella otettava huomioon urheilijan oikeutetut edut sekä suoritettava kohtuudella edellytettävät toi- menpiteet niiden turvaamiseksi. Jos seura siis kokee, ettei sillä ole enää tarvetta pelaa- jan työpanokselle, tulee seuran ilmoittaa tämä pelaajalle ja pyrittävä mahdollistamaan urheilijan uran jatkuminen toisaalla. Tämän lojaliteettivelvoitteen laiminlyönti
277 HE 157/2000 vp, s. 110.
278 Tiitinen & Xxxxxx 2012, s. 669.
279 Schön 2021, s. 251–253.
yhdistettynä pelaamisen estämisen kanssa voinee joka tapauksessa oikeuttaa urheilijan purkamaan pelaajasopimuksensa.280
6.3.5 Siirto toiseen joukkueeseen
Työsopimuslain 1:7 §:n mukaisesti pelaajasopimuksen osapuolet eivät voi siirtää pelaa- jasopimuksesta aiheutuvia oikeuksiaan tai velvollisuuksiaan kolmannelle sopijapuolelle ilman toisen sopijapuolen suostumusta. Poikkeuksena TSL 1:10 §:n mukaiset liikkeen- luovutustilanteet, joka ovat suomalaisessa joukkueurheilussa hyvin harvinaisia. Seuralla ei siis lähtökohtaisesti ole oikeutta yksipuolisella määräyksellä velvoittaa pelaajaa siirty- mään toiseen joukkueeseen, jollei siirtomahdollisuudesta ole erikseen sovittu pelaaja- sopimuksessa. Tämä koskee myös siirtoa niin sanottuun farmiyhteistyöseuraan.281 Ti- lanne on ongelmallisempi silloin, jos pelaaja siirretään seuraorganisaation sisällä. Tut- kielmassa aiemmin esiin nostetussa tapauksessa KKO 1993:69 pätee myös tässä tapauk- sessa. Mikäli pelaajasopimuksessa on sovittu pelaajan edustavan tiettyä joukkuetta, ei tätä voida siirtää vasten pelaajan tahtoa alemmalla sarjatasolla olevalle tai heikompaan joukkueen. Tällainen siirto muuttaisi pelaajan työtehtäviä sekä vaikuttaisi mahdollisesti heikentävästi vastaisuudessa tuleviin työtarjouksiin ja urakehitykseen. Pelaajaa ei voida luonnollisesti siirtää myöskään paremmin menestyvään joukkueeseen, mikäli pelaaja ei tätä tahdo. Tällaisia siirtotilanteita pelaaja tuskin kuitenkaan riitauttaisi.282
Mikäli pelaajasopimuksessa ei ole erikseen yksilöity joukkuetta, jota pelaaja edustaa, on pelaajan edustettava sitä joukkuetta, jossa joukkueenjohto tämän pelaajan määrää pe- laavan. Olipa kyse sitten seuran farmi- tai juniorijoukkueesta.283 Kuten todettua, valmen- nuksella on oikeus päättää joukkueen pelaava kokoonpano, eikä pelaajalle voi täten syn- tyä oletusta, jonka mukaan hän voisi pelata ainoastaan nykyisessä joukkueessaan. Toisin sanoen, oikeus pelaamiseen tietyssä joukkueessa ei voi vakiintua pelaajasopimuksen eh- doksi. Pelaajasiirtotilanteissakin merkitykselliseksi saattaa nousta se, onko pelaaja
280 Schön 2021, s. 257.
281 Schön 2010, s. 117.
282 Schön 2021, s. 257–258.
283 Schön 2010, s. 117.
kuulunut vakiintuneesti tiettyyn joukkueeseen pidemmän aikaa, jolloin joudutaan arvi- oimaan, onko seura toiminut suorittamansa pelaajasiirron myötä velvollisuuksiensa vas- taisesti.284
Joissakin tapauksissa pelaajasopimuksen purkaminen saattaa olla mahdollista, vaikka pelaajasopimuksessa ei olisikaan yksilöity edustettavaa seuraa. Pääsääntöisesti tällöin kyse tulee olla siirto-oikeuden väärinkäytöstä, epäasiallisella perusteella tapahtuvasta siirrosta, tai pitkäkestoisesta siirrosta toiseen joukkueeseen ilman hyväksyttävää urhei- lullista perustetta, jolla on olennaisia vaikutuksia pelaajan ansiotasoon tai urakehityk- seen. Todennäköisesti ennen pelaajasopimuksen purkamista pelaajan tulee kuitenkin ensin huomauttaa seuraa ja tuoda esiin, että seuran menettely voi johtaa sopimuksen purkamiseen.285
6.3.6 Joukkueen sarjatason putoaminen ja sarjapaikan menetys
Pelaaja ja seura voivat sopia pelaajasopimuksessa ehdosta, joka antaa pelaajalle mah- dollisuuden purkaa pelaajasopimus, mikäli seura putoaa alemmalle sarjatasolle. Työso- pimuslaki ei estä sopimasta sopimuksen ennenaikaisesta purkamisoikeudesta heikom- man osapuolen eli työntekijän eduksi. Purkamisoikeus mahdollistuu kuitenkin ainoas- taan silloin, mikäli tällaisesta ehdosta on pelaajasopimuksessa nimenomaisesti sovittu, sillä sarjatason putoamista ei voida sellaisenaan yleensä286 pitää pelaajasopimuksen pur- kuperusteena.287 Sarjatason mahdollinen muuttuminen avoimessa sarjajärjestelmässä on luonnollinen osa urheilua, tämä molempien sopijaosapuolien tulee myös tiedostaa sopimusneuvotteluissa. Schön näkee, että joukkueen sarjatason putoamista ei voida
284 Schön 2021, s. 258.
285 Schön 2021, s. 258–260. Ks. myös CAS 2014/A/3642 Xxxx Xxxxxx v. Football Union of Russia (UFR) & Professional Football Club Arsenal, jonka mukaa arvioinnissa tulee huomioida muun muassa se, miksi pe- laaja siirrettiin toiseen joukkueeseen ja olivatko syyt perustellut, saiko pelaaja täyden palkan siirrosta xxx- xxxxxxx ja millaiset harjoitteluolosuhteet toisessa seurassa oli.
286 Joissakin yksittäisissä tilanteissa sarjatason putoaminen saattaa kuitenkin olla työoikeudellisesti arvioi- den niin olennainen olosuhteiden muutos, että pelaajasopimuksen purkaminen on mahdollista ilman ni- menomaista ehtoakin. Tätä voidaan katsoa tukevan se, että pelaajasopimukset solmitaan usein vuoden pituisiksi, jolloin tulevan kauden sarjataso on tiedossa jo sopimusneuvotteluissa. Xxxxxxxx, Xxxxxxx & Xxxxxxxxxx 2005, s. 8.
287 Rauste 1997, s. 156.
yhtäältä pitää pelaajalle erityisen yllättävänä tapahtumana, eikä toisaalta seuran sopi- musrikkomuksena tai ainoastaan seuran vastuupiiriin kuuluvana vastuuna. Pelaajien suoritustaso on yksi keskeisimmistä urheilulliseen menestykseen vaikuttavista teki- jöistä, vaikka siihen vaikuttavatkin monet muutkin eri sidosryhmät ja seikat. Edellä lue- teltujen seikkojen perusteella pelaajasopimus ei muodostu pelaajan kannalta kohtuut- tomaksi pelkästään sarjatason putoamisen perusteella.288
Tilanne on toinen seuran menettäessä sarjapaikkansa kurinpidollisena seuraamuksena. Tällaisen seuraamuksen voidaan katsoa olevan sopimusrikkomus tai sellainen seuran vastuupiiriin kuuluva seikka, jota pelaajan ei voitane katsoa pystyneen ennustamaan so- pimusneuvotteluiden yhteydessä. Tällöin purkamisoikeus syntynee ilman sopimuseh- toakin, etenkin jos seuran sarjataso putoaa useamman sarjatason. Jos pelaaja ei ole ollut osallisena sarjapaikan menettämiseen johtaneessa menettelyssä, ei pelaamista alemmilla sarjatasoilla voitane pitää kohtuullisena pelaajan kannalta. Tällaisen tapauk- sen arvioinnissa olosuhteet on kuitenkin otettava huomioon kokonaisuutena eli muun muassa pelaajasopimuksen jäljellä oleva kesto ja se, mitä merkitystä pelaajasopimuksen jatkumisella olisi pelaajan uran kannalta. Mikäli seuran toiminta loppuu kokonaan, on pelaajalla yleensä automaattisesti oikeus siirtyä toiseen seuraan ilman nykyisen seuran suostumusta.289
Koeajalla työntekijän on mahdollista selvittää, sopiiko työ hänelle290. Pelaajakaan ei luonnollisesti voi kuitenkaan purkaa työsopimustaan syrjivällä tai epäasiallisella perus- teella. Hyväksyttäviä syitä koeaikapurkuun pelaajalle ovat muun muassa riittämätön rooli tai peliaika joukkueessa, joukkueen tai valmennuksen heikko taso tai se, ettei pe- laaja viihdy uudessa joukkueessaan tai uudella kotipaikkakunnallaan291.
288 Schön 2021, s. 260.
289 Schön 2021, s. 260–261.
290 Koskinen 2006, s. 7.
291 Schön 2010, s. 87 ja Rauste 1997, s. 117.
Korkeimman oikeuden tapauksessa 1993:42 epäasiallisena purkuperusteena pidettiin pelaajan toiselta seuralta saamaa parempaa vastiketta. Xxxxxxx näkemyksen mukaan tästä ei voi tehdä johtopäätöstä, ettei pelaajasopimus olisi ikinä purettavissa edellä mai- nitulla perusteella. Xxxxxxxx tapauksen olosuhteet olivat poikkeukselliset, sillä seura oli kustantanut kyseisen ulkomaalaispelaajan matkat Suomeen, jonka jälkeen pelaaja oli tehnyt uuden pelaajasopimuksen toiseen seuraan hyvin pian Suomeen saapumisen jäl- keen. Lisäksi Xxxxx kritisoi sitä, että seuralla on oikeus purkaa pelaajasopimus koeajalla sillä perusteella, ettei pelaaja ole riittävän hyvä, mutta pelaajalla ei olisi oikeutta arvioida seuran hyvyyttä sen perusteella, vastaavatko sovittu palkka ja työ toisiaan.292
Vaikka pelaajasopimuksen purkaminen paremman vastikkeen saamisen perusteella oli- sikin kiellettyä, ei tämä tarkoita, etteikö pelaajalla olisi oikeutta siirtyä toiseen seuraan koeajan kuluessa. Pelaajalla on oikeus purkaa pelaajasopimus koeaikana ja siirtyä toi- seen joukkueeseen, mikäli tälle on luvattu toisesta joukkueesta vastuullisempi rooli tai pelaaja kokee mahdollisuudet menestyä ja kehittyä urallaan paremmiksi toisessa seu- rassa.293
Luvussa seuran oikeudesta koeaikapurkuun käsiteltiin seuran mahdollisuutta purkaa pe- laajasopimus tilanteessa, jossa siirtoikkuna on sulkeutunut. Vastaavasti pelaajankin suo- rittama koeaikapurku tässä tilanteessa voi olla seuran kannalta kohtuuton, sillä se voi vaikuttaa merkittävästi seuran kokoonpanoon.294
292 Schön 2010, s. 87.
293 Schön 2021, s. 111.
294 Schön 2010, s. 88.
7 Loppupäätelmät ja yhteenveto
Tutkielman tarkoituksena on ollut arvioida ammattijoukkueurheilijoiden työoikeudel- lista asemaa, eli nimenomaisesti määräaikaisten työsopimusten eli siten myös pelaaja- sopimusten edellytyksiä ja päättämistä. Tarkastelu onkin keskittynyt siihen, millaisia edellytyksiä pelaajasopimusten tekemiselle ylipäätään on olemassa ja eroavatko päät- tämisperusteet niin sanotuista normaaleista työsopimuksista.
Vaikka urheilussa onkin laaja itsesääntely, ei sen oma säännöstö voi sivuuttaa pakotta- vaa lainsäädäntöä työoikeuden tai esimerkiksi perusoikeuksien osalta. Etenkään silloin, kun urheilijan voidaan tulkita olevan työsuhteessa seuransa kanssa, mitä voidaan nyky- ään poikkeuksetta pitää itsestäänselvyytenä ja pelaajasopimukset ovatkin vakiinnutta- neet asemansa työsopimuskentällä. Tämän voi nähdä positiivisena asiana sekä urheilijan että seuran kannalta, vaikka pakottava lainsäädäntö saattaakin asettaa rajoitteita ja tuottaa ongelmia molempien osapuolten kannalta. Pakottavan lainsäädännön lisäksi pe- laajasopimusten oikeussuhteessa sovelletaan urheiluoikeudellisia periaatteita.
Pelaajasopimukset ovat keskeiseltä sisällöltään pitkälti vakiintuneita. Kilpaurheilussa kamppaillaan osanottajien keskinäisesti paremmuudesta ja jokainen pelaajasopimus on joukkueurheilussa merkityksellisessä asemassa, vaikka ja sillä joukkueen menestys on osiensa summa sekä urheilullisesti että taloudellisesti. Tutkielma osoittaa, että määrä- aikaisten työsopimusten edellytykset toimivat varsin huonosti pelaajasopimuksissa. Kai- ken kaikkiaan pelaajasopimusten edellytyksiä on tullut tarkastella siten, että miten koko ammattikunnan kävisi, mikäli pelaajasopimukset eivät olisi määräaikaisia. Kuten tutkiel- man avulla pystytään toteamaan, olisi seurojen haastava suunnitella toimintaansa sekä urheilullisesti että taloudellisesti, mikäli pelaajasopimukset olisivat toistaiseksi voimassa olevia. Toistaiseksi voimassa olevien pelaajasopimuksien käyttäminen todennäköisesti laskisi myös pelaajien ansiotasoa.
Pelkästään urheiluun keskittynyttä lainsäädäntöä on Suomessa hyvin vähän, mikä johtaa sii- hen, että lainopillinen systematisointi saattaa olla välillä ongelmallista ja tuottaa oikeusta- pauksissa epäloogisia tai -suotuisia ratkaisuja nimenomaan urheilullisesta näkökulmasta. Muissa pohjoismaissa urheilusidonnainen lainsäädäntö on laajempaa, ja Suomessa voisikin olla hyödyllistä yhtenäistää alan toimintaa muiden pohjoismaiden kanssa. Yritysnäkökul- masta voisi olla aiheellista lisätä molempia osapuolia nimenomaisesti urheilullisesti suojaa- vaa lainsäädäntöä ja mahdollisesti lisäksi työehtosopimuksia, sillä esimerkiksi jääkiekon pää- sarjassa Liigassa pelaajien palkat vastaavat osin suomalaisten yritysjohtajien palkkoja ja ovat ajoittain jopa suurempia. Määräaikaisten sopimusten käyttämisellä ei pyritä kiertämään pe- laajien työsuhdeturvaa, joten työsopimuslakiin olisi mahdollisesti syytä lisätä urheilua kos- kevia poikkeussäännöksiä.
Pelaajasopimusten päättäminen näyttäytyy pääsääntöisesti samalla tavalla kuin normaa- leissa työsopimuksissa. Pelaajasopimusten purkamiseen liittyy kuitenkin tiettyjä erityispiir- teitä ja voidaan huomata, että sekä seurojen että pelaajien lojaliteettivelvoite on korostu- neessa asemassa. Lisäksi punnittavaksi tulee urheilulle tyypilliset eri lajien omat säännöt sekä normistot, kuten esimerkiksi antidopingsäännöstö. Urheilussa tapahtuneita sopimus- rikkeitä on vuosien saatossa riitautettu hyvin vähän. Se voikin herättää kysymyksen siitä, kuinka paljon urheilijoiden keskuudessa on tietoutta omista työoikeudellisista oikeuksista vai saadaanko mahdolliset riita-asiat ratkaistua pääasiallisesti sopimalla.
Yksi mahdollinen jatkotutkimusaihe koskien pelaajasopimusten oikeudellista asemaa voisi olla se, miksi urheilullista lainsäädäntöä on niin vähän. Tarvetta ainakin jossain määrin olisi, mutta jostain syystä urheilu on pitkälti sivuutettu erityisesti työoikeudellisessa lainsäädän- nössä.