täisillä ratkaisuilla voitaisiin matalapalkkaisten työntekijöiden edut turvata. Kiitos!

Xxxxxx Xxxxxxxxxx (Metallityöväen Liitto r.y.): Toveri puheenjohtaja! Hyvät edustajakokoustoverit! Työehtosopimuksilla sovitaan työehdoista työntekijäin ja työnantajien kesken. Molempien puolesta sopimuksen tekevät liitot. Yhdessä voimassa olevien lakien kanssa työehtosopimus sitoo työehdot varsin tarkoin. Tästä syystä on luonnollista, että ammattiliiton jäsenet vaativat mahdollisimman laajaa jäsenkäsittelyä ja jäsendemokratiaa sopimuksia tehtäessä. Kysymys on heidän toimeentulostaan ja muista elämisen ehdoistaan. Siksi jäsendemokratian toteutuminen ammattiliitossa on tärkeä asia. Ammattiyhdistysliikkeen eheytymi- sen yhteydessä olikin juuri jäsendemokratia eräs keskeisimmistä asioista. Am- mattiliitot vaativat demokratiaa suhteessa keskusjärjestöön, ammattiosastot vaa- tivat sitä suhteessa liittoon ja jäsenistö vaatii jäsendemokratiaa suhteessa kaikkiin tasoihin, ammattiosastoon, liittoon ja keskusjärjestöön.

Eheytymisen yhteydessä SAK:n ja usean ammattiliiton säännöt muutettiin vastaamaan paremmin demokraattisia menettelytapoja ja yhteistyöpyrkimyksiä. Näin meneteltiin mm. Metallissa jo 1967. Jäsenistön kasvaneen aktiivisuuden tuloksena on demokratia myös todella lisääntynyt. Eräänä esimerkkinä on todettava, että yhä useammat liitot määritellessään kantansa työehtosopimusrat- kaisuihin alistavat neuvottelutuloksen jäsenäänestykseen. Eräänä keskustelun aiheena on ollut se, tulisiko SAK-.n neuvottelema kokonaisratkaisu asettaa jäsenäänestykseen koko SAK:n piirissä vai ei. Koko SAK.n olemassaolon aikana on näin menetelty vain kaksi kertaa, vuosina 1950 ja 1964. Keskusjärjestön neuvotteleman sopimuksen alistaminen jäsenäänestykseen antaisi tiedon jäse- nistön mielipiteistä ja lisäisi luottamusta SAK:hon ja sen johtoon. Samalla se lisäisi kiinnostusta sopimuspolitiikkaan ja olisi erinomainen tietoisuustason kohot- taja.

Tavoitteiden asettelun tulee tapahtua ammattiosastoissa ja työpaikoilla perus- teellisen keskustelun tuloksena. Tavoiteasettelussa on pyrittävä pitämään koko ajan jalat maassa. On torjuttava huutokauppapolitiikkaa. Ylimitoitetuista tavoitteis- ta on seurauksena asiallisen keskustelun kuoleutuminen ja välinpitämätön suhtautuminen asetettuihin tavoitteisiin. Liiton ja SAK.n johdon on vastuullisesti huomioitava jäsenistön asettamat tavoitteet ja koottava niistä tavoiteohjelma, joka todella vastaa sekä jäsenistön tahtoa että reaalisia mahdollisuuksia. Neuvottelu- jen avoin selostaminen ja jäsenistön mielenkiinnon pitäminen vireillä tukevat neuvottelijoita mahdollisimman hyvään tulokseen pääsemiseksi. Neuvottelujen selostaminen ja jatkuva perusteellinen käsittely ammattiosastoissa ja työpaikoilla koko neuvottelujen ajan luo parhaat edellytykset demokraattiselle jäsenäänestyk- selle. Jäsenäänestyksen tuloksen on saatava muodostua vapaasti, sillä kysy- myksessä on sopimus jäsenistön työehdoista. Kun vaihtoehdoksi jäsenäänestyk- seen asetetaan sopimuksen hyväksyminen tai työtaistelu, olisi jäsenistön tiedet- tävä, minkälaisesta työtaistelusta on kysymys. Liiton johdon velvollisuus on asettaa näkyviin paras mahdollinen työtaisteluvaihtoehto, ratkaisevat suuret työpaikat ja alat, ne suurkapitalistien yritykset, joissa on hyvin työtä ja jotka tekevät päätökset työnantajaliitoissa.

Hyvät toverit! Kokemus on osoittanut työväenluokalle, että työpaikoilla syntyvä

yhtenäisyys tuo parannusta moniin työpaikan puutteisiin. Mutta se ei kuitenkaan olennaisesti muuta yhteiskunnan perustaa tai edes politiikan suuntaa. Siihen tarvitaan molempien työväenpuolueiden lujittuvaa yhteistyötä, jonka tulee nojata ammattiyhdistysliikkeen voimaan. Kiitos!

Puheenjohtaja: Kokoukselle ilmoitetaan pöytäkirjaan merkittäväksi, että kokouksessa oli paikalla klo 9.30 464 edustajaa, poissa 9.

Merkittiin.

Xxxx Xxxxxxx (Rautatieläisten Liitto r.y.): Toveri puheenjohtaja! Hyvät toverit! Työehtosopimusten sisältö kattaa jo nykyisin melkein kaikki aiheet eri elämän vaiheisiin liittyvistä kysymyksistä, ja tämä aihepiiri ja sen yksityiskohtaisemmat määritelmät lisääntyvät joka sopimuskierroksella. Tästä johtuen sopimuksista neuvottelevilla henkilöillä tulee olla hyvä asiantuntemus kaikilla aloilla, tai sitten heillä tulee olla tarpeellinen määrä sellaisia asiantuntijoita, jotka voivat välittömäs- ti antaa lausuntonsa eteen tulevista asioista.

Olin viisi vuotta sitten tässä SAK:n edustajakokouksessa mukana työehtosopi- musvaliokunnassa ja siellä sorvattiin yksimielinen päätöslauselma tulevaa työeh- tosopimuspolitiikkaa varten. Tuossa päätöslauselmassa todettiin julkisen sektorin osalta seuraavaa: »Keskusjärjestön jäsenkuntaan kuuluu yli 140 000 julkisen sektorin palkansaajaa. Koska julkinen sopimuskenttä jää työmarkkinoiden kes- kusjärjestöjen sopimusmenettelyn ulkopuolelle, on tarpeellista vastaisuudessa jo sopimusten valmisteluvaiheessa ottaa huomioon näiden alojen tarpeet ja kutsua jo neuvotteluvaiheessa mukaan näitä aloja edustava asiantuntija. Valtion työnteki- jäin osalta on tarpeellista päästä keskitettyyn neuvottelu- ja sopimusjärjestel- mään. Riittävällä valmistelulla ja keskitetyllä menettelyllä on mahdollista saattaa julkisen sektorin työntekijät osallisiksi yksityisen työmarkkinasektorin yleisten ratkaisujen kehityksestä. Virkaehtolaissa havaitut epäkohdat ja puutteet on pyrittävä korjaamaan.» Viisi vuotta on kulunut ja tänä aikana on sovittu useita kokonaisratkaisuja, mutta valtion työntekijöitä edustavia järjestöjä edustavaa asiantuntijaa ei ole tarvittu tänä aikana mukana näissä neuvotteluissa, vaikka heitä on keskusjärjestön jäseninä tällä hetkellä jo yli 200 000. Toivon, että seuraavan 5-vuotiskauden aikana myös valtion työntekijäin edustaja voisi olla mukana vaikka asiantuntijana omalta alaltaan näissä keskitetyissä sopimusneu- votteluissa. Vastuun kantaminen silloin on paljon helpompaa.

Xxxx Xxxxxxxx (Metallityöväen Liitto r.y.): Toveri puheenjohtaja! Hyvät toverit! Luultavasti käsiteltävänä oleva työehtosopimus- ja palkkapoliittinen ohjelma koetaan tässä kokouksessa - vaikka tuskin eileniltaisista merkeistä voitiin näin päätellä - kaikesta huolimatta ammattiyhdistysliikkeen tärkeimmäksi ja SAK.n edustajakokouksen tärkeintä ohjelmakysymystä käsitteleväksi ohjelmaesityksek- si. Näyttää siltä, että samoissa puheenvuoroissa, joissa on suhtauduttu sekä kriitillisesti että suoraan kielteisesti tulopoliittisiin sopimuksiin, ei ole esitetty tälle

ratkaisumallille parempia vaihtoehtoja.

On totta, että tällaisiin sopimuksiin voidaan eri ajankohtina suhtautua kriitillisesti ja jopa kielteisesti, mutta silloin meidän on edellytettävä sekä itseltämme että toisilta työpaikoilla toimivilta aktiiveilta parempien vaihtoehtojen esillä pitämistä. Jos ammattiyhdistysliikettä ei inflaatiokautena kiinnosta hintapolitiikka, työllisyys- politiikka tahi veropolitiikka, niin luovuttakoon silloin tulopoliittisesta sopimusaja- tuksesta. Mutta jos meitä nämä kysymykset kiinnostavat, niin silloin meidän on myös tunnustettava itsellemme, että me emme pysty liittokohtaisilla ratkaisuilla näitä asioita hoitamaan, ei edes tyydyttävissä puitteissa puhumattakaan siitä, että me pystyisimme hoitamaan ne paremmin, mitä olemme voineet sen tehdä tulopoliittisten sopimusten aikana.

Sen vuoksi SAK:n työehtosopimuspoliittisen ohjelman lähtökohtana jatkossakin tulee olemaan keskitetty tulonjakopolitiikka, ymmärrettävistä syistä myös siihen liittyvä tehokkaampi ja kenties hieman aktiiviryhmiä enemmän suosiva sosiaalipo- litiikka, ja lisäksi tietenkin tähän tulee silloin meidän yhdessä liittää myös ne pyrkimykset, jotka koskevat reaalipalkkatason vahvistamispyrkimyksiä hinta- ja veropoliittisin toimenpitein. Mutta tällöin me emme myöskään palkkapolitiikan yhteydessä, hoidettiinpa sitä sitten keskitetyissä puitteissa tai liittokohtaisesti, voi unohtaa niitä talouspoliittisia lähtökohtia, joihin työehtosopimuspolitiikka perimmil- tään perustuu, ja tällöin meidän on suhtauduttava ei ainoastaan asiallisesti vaan myönteisesti mm. sellaisiin käsitteisiin kuin tuottavuuspolitiikka ja työn tuottavuu- den arvioinnit ja laskelmat sopimuspoliittisten realiteettien lähtökohtana.

Kun kokemuksista tämän asian yhteydessä on puhuttu, on myönnettävä se, että sopimuspolitiikan kannalta ei ole normaalia palkkakehitystä se, jos paikallisen palkkapolitiikan seurauksena palkat nousevat enemmän kuin mitä ne ovat nousseet sopimusratkaisuilla. Se epäilemättä on kuva epänormaalisesta talous- poliittisesta aikakaudesta, jota vahvasti ohjaavat työvoiman kysyntä- ja tarjonta- poliittiset näkökohdat. Näihin näkökohtiin voitiin selvästi nojata myös vuosina 1972 — 74 vallinneen korkeasuhdanteen aikana. Mutta se tilannekuva, joka täällä monista puheenvuoroista on tullut esille, että tämä kaikki olisi tapahtunut ammatillisesta keskusjärjestöstä, SAK:sta tai liitoista riippumatta, on virheellinen.

On nimittäin muistettava, että tulopoliittiset sopimukset sisälsivät merkittäviä uudistuksia mm. pääluottamusmiesten ja luottamusmiesten ajankäytön kannalta. On luonnollista, että tällöin luottamusmiehet ovat voineet myös tehokkaammin hoitaa niitä paikallisia palkkapoliittisia kysymyksiä, jotka ovat olleet kullakin työpaikalla ajankohtaisina, ja heille on jäänyt aikaa suorittaa vertailuja enemmän myös muiden työpaikkojen olosuhteisiin ja rakennella sellaisia paikallisia palkka- poliittisia ratkaisumalleja, jotka ovat tehneet paikallisen palkkapolitiikan tehok- kaammaksi. Vieläpä voidaan käytännössä todeta se, että selvästi sopimuspoliitti- siin ratkaisuihin perustuvalle valmiille ratkaisulle on lyöty luokkataistelun leima vain paikallisella työtaistelulla, vaikka ratkaisu on ollut jo valmiina.

Tämä nähdäkseni on sekä itse jäsenistön kannalta että toisaalta työehtosopi- musjärjestelmän kannalta holtitonta työehtosopimuspolitiikkaa, johon ammattiyh- distysliikkeen on suhtauduttava ei ainoastaan varauksellisesti vaan selvän kielteisestikin. Tämän tapaiset epänormaalit työtaistelut on raivattava pois, eikä niitä voida puolustella sillä, että porvarillinen maailma tarjoaa sellaisen työtaiste- lukentän, mitä nämä työtaistelut pitävät käytännössä sisällään. Kritiikki merkitsee

aina suhtautumista kriitillisesti kaikkiin asioihin, myös työehtosopimuspoliittisiin menettelytapakysymyksiin. Keskusteltaessa tämän vuoden ratkaisusta täällä on arvosteltu tätä ratkaisua ja epäilemättä siinä myös arvostelun sijaa löytyy. Mutta niiden yhdeksän liiton taholta, jotka irtaantuivat SAK:n valtuuston yksimielisestä ratkaisusta, ei ole täällä esitetty sellaisia näkökohtia, jotka osoittaisivat, että heidän ratkaisunsa ovat muodostuneet keskitettyä ratkaisua paremmiksi. Voi olla, että elintarvikeratkaisu, jota minä en yksityiskohtaisemmin tunne ja joka syntyi lakon seurauksena, on sisällöltään parempi ratkaisu, ja luulen, että ammattiyhdis- tysliikkeellä on yhteisesti aihetta onnitella elintarvikeliittoa tästä sopimustulokses- ta, jos se piti sisällään mm. sen laatuiset palkkaratkaisut, että maaseudulla meijeriapulainen sai enemmän palkankorotusta kuin lihanleikkaaja tai einesval- mistuksen piirissä työskentelevä työntekijä kaupunkipaikkakunnalla.

Keskustelu työjärjestyksen kohdan 17 alakohdasta i) työehtosopimuspoliittinen ohjelma julistettiin päättyneeksi.

Todettiin i) kohdan käsittelyn tässä vaiheessa päättyneen. Työjärjestyksen 17. kohdan käsittely keskeytettiin.

Xxxxxxx ryhtyi johtamaan Xxxxx Xxxxxxxx.

Pöytäkirjaan merkittäväksi jätetyt, kirjalliset työehtosopimuspoliit- tista ohjelmaa koskevat puheenvuorot:

Xxxxxx Xxxxxxx (Tekstiili-ja Vaatetustyöväen Liitto r.y.): Tekstiili-ja Vaatetus- työväen Liitto toteaa esityksessään edustajakokoukselle, että ns. solidaarinen palkkapolitiikka, jota edustajakokouskaudella on keskitettyjen ratkaisujen yhtey- dessä harjoitettu, ei käytännössä ole johtanut tuloerojen kaventumiseen vaan pikemminkin kasvuun. Tämä arvio ei luonnollisestikaan tarkoita, että keskitetyt ratkaisut ja pyrkimys solidaarisuuteen sinänsä olisivat vääriä tavoitteita, kuten asia joskus ymmärretään. Haluan todeta vain sen, että siinä muodossa kuin ratkaisut on tehty, solidaarisuus ei ole toteutunut.

Miksi näin ei ole tapahtunut? Sisältäväthän kaikille samansuuruiset pennimää- räiset korotukset ja muutaman kerran aikaansaatu vähäinen ohjepalkkojen ylimääräinen korotuskin jonkinlaisen solidaarisuuden idun verrattuna esim. palk- kojen prosentuaaliseen korottamiseen.

Kysymys on siitä, että ns. solidaariset ratkaisut on tehty niin matalalla tasolla, etteivät ne ole auttaneet pienipalkkaisia eivätkä tyydyttäneet keski- ja suurempi- palkkaisia. Niinpä ne alat, jotka vahvan järjestäytymisen ja edullisten suhdantei- den vuoksi ovat voineet mitoittaa palkankorotusvaatimuksensa korkeammalle, ovat sen tehneet. Talvella päättyneen kaksivuotisen sopimuskauden ensimmäi- nen vuosi antoi havainnollista näyttöä, mitä silloin tapahtui. STK:n »Työnanta- ja»-lehden mukaan nousivat ensimmäisen sopimusvuoden aikana naisten reaali-

ansiot 1.8 prosenttiyksikköä vähemmän kuin miesten. SAK.n tutkimussihteeri Xxxxx Xxxxxxx tarkasteli samaa ajankohtaa artikkeleissaan Palkkatyöläisessä, ja totesi samalla ajankohdalla palkankorotusten olleen keskimäärin 2.42 mk tunnis- sa, mutta vaihteluväli eri. teollisuusalojen välillä on ollut 1.13 markasta 4.63 markkaan. Tämän kehityksen epäoikeudenmukaisuus tulee vielä räikeämpänä näkyviin kun verrataan elinkustannusindeksin kehitystä. Pelkkien sopimuskoro- tusten varaan jääneet työntekijät ovat todellisuudessa kokeneet huomattavan elintasonsa alenemisen, koska sopimuskorotukset ovat edustajakokousten väli- sellä kaudella jälkeenjääneet hintojen kehityksestä 2.1—5.1 prosentin vuosi- vauhdilla.

Nimenomaan naisvaltaiset alat kuten esim. tekstiili- ja vaatetusteollisuus ovat olleet niitä, jotka edellä kuvatun kaltaisesta tilanteesta ovat kärsineet. Siitä huolimatta on aina syytä muistuttaa, etteivät matalapalkkaongelmat ole pelkäs- tään naisten ongelmia ja siis vain naisvaltaisten liittojen huolenaihe. Matalapalk- karyhmiin, joita edellä kuvattu kehitys on koskenut kuuluvat myös miestyöntekijät silloin kun he ovat joko liian nuoria tai liian vanhoja, heikosti ammattikoulutettuja tai sattuvat elämään alueilla, joissa työvoiman tarjonta on kysyntää suurempi.

Matalapalkkaongelman eräänä ratkaisuna voisi olla yhden tai useamman vuoden aikana toteutettava tasokorotus, mutta sen ohella tarvittaisiin pysyvä liukumatakuujärjestelmä, joka käytännössä voisi tapahtua esim. siten, että jokaisen sopimuskauden kuluessa määräajoin, esim. neljännesvuosittain tarkis- tettaisiin eri aloilla tapahtunut palkkakehitys ja jälkeenjääneiden alojen palkkoja tarkistettaisiin tarpeellisella penni- ja prosenttimäärällä, kuten liittomme ehdottaa.

Xxxxxxx esittää väite, että eräiden sopimusratkaisujen yhteydessä suoritetut ylimääräiset ohjepalkkojen korotukset ovat olleet jonkinlaista tasokorotusta tai liukumatarkistusta kuroessaan pienemmäksi ns. ilmatilaa vallitsevien käytännön palkkojen ja ohjepalkkojen välille. Jossakin määrin näin tietenkin on ollut mutta joka tapauksessa aivan liian vähäisiä ovat nämä tasotarkistuksiksi olleet.

Tässä yhteydessä haluan kiinnittää huomiota erääseen käytännön ongelmaan, joka on syntynyt ylimääräisten ohjepalkan korotusten myötä urakkatyötä tekeville aloille. Käytännössä olevan laskentatavan mukainen pennimääräisten ohjepal- kankorotusten sisäänvienti urakkahintoihin tapahtuu tavalla, joka käytännössä pakottaa joka kerta kiristämään urakkatyövauhtia että tietty prosenttimäärä urakkahyvitystä saataisiin. Kun tämä laskentatapa on ymmärtääkseni käytännös- sä laajasti ainakin vaihetyötä tekevässä teollisuudessa, siihen pitäisi korjaus löytää liittojen ja keskusjärjestön yhteistyöllä.

Liittomme on esittänyt SAK:lle toimia työntekijälle vaaralliseksi käyneen urakka- työjärjestelmän poistamiseksi. Vastauksessaan SAK:n hallitus on pitänyt esitys- tämme oikeana mutta kehoittanut jäsenliittoja omassa työehtosopimuspolitiikas- saan kehittämään aikatyötä. Tämä tuskin käy päinsä ilman keskusjärjestön myötävaikutusta ainakaan keskitettyjen ratkaisujen jatkuessa, koska työnantaja- puoli ei ole halukas poikkeamaan keskusjärestösopimuksen raameista »koska kaikki muutokset tuovat lisäkustannuksia» kuten he väittävät. Kun asia on varmasti läheinen kaikille SAK:n jäsenliitoille, sitä tulisi hoitaa keskusjärjestön tasolla, ellei sitten haluta asiasta kiinnostuneiden liittojen muodostavan yhteiseli- miä painostamaan asiaansa eteenpäin. Tämä tuskin on tarpeen, koska keskusjär-

jestö on muodostettu nimenomaan sitä varten.

Hyvät edustajakokoustoverit. Toivon edustajakokouksen löytävän oikeuden- mukaisen ratkaisun ongelmiin, jotka koskevat matalapalkkaisten asemaa ja liian kiihkeätahtiseksi käyneen urakkatyön muuttamiseksi ihmisen työkyvylle soveli- aaksi aikatyöksi.

Xxxxx Xxxxxxxx (Kemian Työntekijäin Liitto): Ammattiyhdistysliikkeen ei tule sallia työehtosopimusjärjestelmän rikkomustapauksien yhteydessä esitettyjä uu- distuksia, joiden mukaan otettaisiin käyttöön henkilökohtainen rangaistus, sakko ja sakkomäärien ylärajat nykyisestä lainsäädännöstä poistettaisiin sekä luotaisiin pakkosovintojärjestelmä.

Esitänkin, että työehtosopimusohjelmassa otetaan nimenomaan kantaa edellä mainittuihin kysymyksiin.

Xxxxxx Xxxxx (Rakennustyöläisten Liitto r.y.): SAK:n viime eli X edustajako- kous asetti tavoitteeksi, että työläisten reaalipalkkojen on noustava vähintäin samassa suhteessa, mitä työn tuottavuuskin. Samalla viime edustajakokouksen päätökset edellyttivät, että on aikaan saatava sellainen kansantulon jako, jolla voidaan turvata työläisten kansantulon lisääntyminen. Samoin oli yhtenä tärkeänä tavoitteena ja noudatettavaksi tarkoitettu, että pidetään kiinni solidaarisesta palkkapolitiikasta. Tämä olisi samalla merkinnyt sitä, että tulonjaon tasoituksen aikaansaamisen piiriin olisi sisällytetty myös yrittäjä- ja pääomatulot - niinkuin Rakennustyöläisten Liiton esityksestä n:o 40 ilmenee.

On todettava, että näitä tavoitteita ei ole kyetty toteuttamaan tämän ja edellisen edustajakokouksen välisenä aikana. Koska tilanne on tämä on tässä edustajako- kouksessa syvällistä aihetta pohdiskella miten tästä eteenpäin jatketaan. Tes-po- liittisen asiapaperin kiireinen käsittely ei kylläkään anna tähän mahdollisuutta. Vain viime edustajakokouksen pitovuonna eli 1971 oli reaaliansioiden kasvu suurempi mitä tuottavuuden kasvu. Muina vuosina sen jälkeen on jääty huomat- tavasti alle tuottavuuden nousun. Samoin on pantava merkille se tosiasia, että työehtosopimusten reaalinen sopimusturva on samalla heikentynyt.

SAK:n palkkapoliittinen periaate pitää sisällään myös sen, ettei voida tuijottaa vain työehtosopimusten nimellipalkkojen tarkistuksiin. On nähtävä reaali- turvan parantamisen kokonaislinja sellaisena kuin se nykypäivän kapitalismin oloissa on välttämätöntä. SAK ei ole kyennyt toiminnallaan ja arvovallallaan aikaansaamaan sellaista palkkapoliittista linjaa, joka vastaisi moitteettomasti palkanansaitsijaväestön tarpeita ja vaatimuksia.

Olemme rakennustyöläisinä korostaneet toistamiseen sitä, samoin me kansan- demokraatit ja kommunistit, että reaalipalkkatason turvaamiseksi on aikaansaa- tava sellaiset ehdot, joilla voidaan mahdollisimman kitkattomasti taata työläisille palkkaratkaisujen reaalinen säilyminen. Kun työehtosopimukset on solmittu on ne varsin vähässä ajassa mitätöity erilaisin hinta-, maksu- ja veropoliittisin keinoin. Näin on mm. tapahtunut selvääkin selvemmin sen jälkeen kun syksyllä v. 1972 ns. Xxxxxx-Xxxxxxxxxx hallitus astui tehtäväänsä. Nyt istuvan hallituksen ja hallitu- syhteistyön tuloksena on aikaansaatu jonkinlaista parannusta tilanteeseen.

SAK:n toiminnan ja tavoitteiden tulee perustua siihen, että voidaan luoda luja ja laaja yhteinen rintama sellaisten tavoitteiden taakse, joka todella kokoaa joukkoja ja niiden ajatuksia yhteen eikä päinvastoin. Tällaisen linjan toteutuminen edellyt- tää, että noudatetaan erittäin laajaa jasendemokratiaa ja demokraattisia pelisään- töjä. Viimeisten 3- 4 vuoden kokemukset ovat osoittaneet, ettei demokratia ole pelannut läheskään kaikissa liitoissa niin kuin sen olisi pitänyt oikean periaatteen mukaan olla. Ei ole kunnioitettu riittävästi jäsenistön ajatuksia ja vaatimuksia vaan palkkaratkaisut on neuvoteltu varsin pienessä ryhmässä esim. SAK:n tasolla. Viittaan jälleen tässä yhteydessä Sorsan-Virolaisen hallituskauden aikaisiin tapahtumiin. Näin siksi, että koska oli tosiasia se, että silloiset palkkaratkaisut oli nivottu yhteen hallituspolitiikan kanssa.

SAK:n on havaittava koko työehtosopimuspolitiikassa eräiden tärkeiden kysy- mysten osalta suunnan muuttamisen välttämättömyys käytännössä. On nimittäin niin, että työehtosopimusjärjestelmä ontuu pahan kerran työläisten kannalta katsottuna. Nykyinen järjestelmä suo työnantajalle melko suuret mahdollisuudet monenlaiseen keinotteluun: jopa palkkojen alentamiseen, sopimusehtojen mitä- töimiseen selvienkin kohtien osalta, työsuhteiden purkamiseen vähin äänin ja rasittein sekä työttömyyden nojalla keinotteluun ja paljon muuta. Erittäin vakavak- si ongelmaksi on nykypäivän työehtosopimustulkinnoissa jouduttu'luottamusmie- hiin kohdistetun yhä laajenevan syrjinnän ja työsuhteiden purkamisien osalta. Työnantajien menettely, ja mikäli niiden valtamahdollisuudet laajenevat, johtaa siihen, että meidän työpaikkaorganisaatiomme tehokkain osa tuntee turvatto- muutta. Tähän on puututtava koko SAK:n voimalla.

Koska jotkut jopa SAK:n piirissä olevat johtavat henkilöt ovat kaavailleet, että päätäntävaltaa tulisi entisestään siirtää keskusjärjestötasolle. Me kansandemok- raatit ja kommunistit lähdemme siitä, että tulee ehdottomasti tapahtua päinvas- toin, eli että jasendemokratiaa tulee laajentaa. SAK:n on lähdettävä siitä että jäsenkentän ääntä on kuultava entistä herkemmin ja ryhdyttävä periaatepäätök- sistä tekoihin tasapuolisuuden aikaansaamiseksi ja keikanlaisen syrjinnän lopet- tamiseksi koko ammattiyhdistysliikkeessä. Toiminnan on oltava demokraattista. Vasta tällöin turvataan tässä liikkeessä työläisten toiveita vastaava eteneminen.

Xxxxx Xxxxxxx (Liiketyöntekijäin Liitto r.y.): Toveri puheenjohtaja! Hyvät edustajatoverit! Me matalapalkka-alojen työntekijät Liikeliitossa olemme huolestu- neina seuranneet sitä kehitystä, joka vuodesta toiseen ja palkka- ja tulopoliittises- ta ratkaisusta seuraavaan, näyttää pysyvän miltei muuttumattomana. Tarkoitan tuloerojen kaventamiseen tähtääviä pyrkimyksiä, joille SAK.n edustajakokous 1971 ahtoi täyden tukensa ja mikä näkyy tämänkin ohjelmaluonnoksen sivulla 30. Silloinhan asetettiin työehtosopimustoiminnalle kaksi päätavoitetta: solidaarinen palkkapolitiikka ja jäsenliittojen sekä perusjärjestöjen riittävä itsenäinen päätäntä- valta. Mielestäni tästä linjasta ei ole pienintäkään aihetta luopua siitä huolimatta, vaikka kaikkia asetettuja tavoitteita ei olekaan saavutettu. Se ei saa merkitä sitä, että yhteisesti sovitusta pitkäjänteisestä työehtosopimuspolitiikasta luovuttaisiin joko SAK:ssa tai sen jäsenliitoissa, sillä lyhytjänteinen hetken tilannearviointeihin perustuva työehtosopimuspolitiikka on samaa kuin paikkaisi housujaan repeämän vierestä.

Mielestäni yhtä tärkeää on se minkälainen on kokonaisratkaisun sisäinen muoto ja rakenne kuin se miten lujasti tehty ratkaisu on sidottu yleiseen talous- ja työllisyyspoliittiseen kehitykseen samoin kuin siihenkin, kuinka perusteellisesti liitot itse ovat hyväksyneet omien matalapalkka-alojensa reaaliansioiden kohot- tamisen. Näkemykseni mukaan myös tältä osin tulee solidaarisen työehtosopi- muspolitiikan toteutua, jolle nyt käsiteltävänä oleva ohjelmaluonnos antaa mah- dollisuudet. Miksi siis hyvästä ohjelmasta ja hyväksytyistä pyrkimyksistä huolimat- ta solidaarisen työehtosopimuspolitiikan keskeisintä tavoitetta - tuloerojen kave- nemista ei olekaan tapahtunut? Missä on vika?

Olemmeko me ns. huulisolidaarisia', jolloin tekojen aikana yhteisesti hyväksy- tyt päätökset murenevat, johon viittaa mm. se, että kolmasosa liitoista lähti omille teilleen voimassaolevan tulopoliittisen kokonaisratkaisun osalta. Pidän erittäin vakavana asiana sitä, että jos itse olemme rikkomassa jo pitkään hyväksyttyä ja ohjelmassamme olevaa solidaarista palkkapoliittista linjaa, niin missä ovat ne voimat, jotka olettavat saavansa muut kokonaisratkaisusta vastuussa olevat tahot noudattamaan tehtyä sopimusta?

Nähdäkseni ainoa käyttökelpoinen tie meidän matalapalkka-alaisten reaalian- sioiden korottamiseen on se, että toteutetaan solidaarisesti keskitetyn ratkaisun muodossa pennimääräiset palkkojen korotukset ja samanaikaisesti verotuksen keventäminen. Siis se mitä tehdään, tehdään yhdessä ja pidetään sopimuksesta kiinni.

Xxxx Xxxxx (Hotelli-ja Ravintolahenkilökunnan Liitto ry.): Työehtosopimuspo- liittinen ohjelma on varmasti tämän edustajakokouksen ja koko SAK-jäsenistön kannalta keskeisin tavoiteohjelma. Onhan työehtosopimustoiminta edelleenkin ammattiyhdistysliikkeen tärkein osa jäsenistön taloudellisia ja sosiaalisiakin etuja ajettaessa.

Kokoukselle esitetyssä ohjelmaluonnoksessa on lähestytty useita työehtoso- pimustoimintaa kannaltamme myönteisesti kehittäviä tavoitteita. Siinä on myös jäänyt joidenkin kysymysten pohtiminen puolitiehen.

Kohti 80-luvun palkkapolitiikkaa koskevassa ohjelman osassa on pohdittu laajalti palkkapolitiikkamme tavoitteita. On oikein, että kilpailevan sektorin tuotta- vuutta ja hintakehitystä pidetään palkankorotusten määrätavoitteina. Kun tarkas- tellaan takana olevaa työehtosopimustoimintaa, niin on kysyttävä, että pystym- mekö välittömästi toteuttamaan tavoitteen puhtaasti solmittavien työehtosopimus- ten sopimuskorotuksilla. Toisaalta on tarkasteltava, että pystymmekö erityisesti tilastojen epävarmuuden ja tulevaisuuden ennakoinnin epävarmuustekijöiden vuoksi ennakoimaan kilpailevan sektorin tuottavuus- ja hintakehityksen riittävän hyvin.

Kilpailevan sektorin keskimääräinen tuottavuus ja hintojen nousu palkankoro- tusten määrällisenä tavoitteena on oikea. Kun ohjelmassa lähdetään tiukasta työehtosopimuksessa sovittavasta palkkakehityksestä, voi kuitenkin siitä olla seurauksena tavoitteen jääminen saavuttamatta, jos laskelmat pettävät. Tästä syystä tavoite olisikin kirjattava siten, että tavoitteenamme on palkkojen nostami- nen koko sopimuskaudella kilpailevan sektorin tuottavuuden ja hintojen nousua vastaavasti. Jotta voisimme lähteä tavoiteohjelmassa vain työehtosopimusten

solmimisen yhteydessä sovittavilla palkankorotuksilla liikkeelle ja samalla hyväk- syä sen, ettei liukumia voisi tapahtua, meidän pitäisi olla varmoja myös pääomatulojen hallitusta jaosta.

Ellemme saa varmuutta siitä, että pääomatulojen jako hallitaan ja että myös niistä voidaan sopia, ei ohjelmaamme kannata rakentaa sopimuskauden aikaista palkkakehitystä syrjäyttäväksi. Kohti 80-luvun sopimuspolitiikkaa osassa pide- tään myös suljetun sektorin palkankorotustavoitteena kilpailevan sektorin kanssa samaa tasoa ja sekin on hyvä lähtökohta. Kun matalapalkkaisille ohjelma tarjoaa keskimääräistä suurempaa reaaliansioiden nousua, niin siltä osin olisi kuitenkin syytä korostaa sitä, ettei keskimääräislaskelmia suoriteta prosentteina vaan markkoina.

Matalapalkkaisten alojen ja etupäässä suljettua sektoria edustavien alojen kannalta ohjelma jättää kuitenkin antamatta vastauksen millä keinoilla tehdään mahdolliseksi esimerkiksi suljettuun sektoriin kuuluville kaikkein matalapalkkai- simmille naisvaltaisille palvelualoille markoissa laskettujen keskimääräistä suu- rempien palkankorotusten toteuttaminen. Vaikkakaan tehtävänämme työntekijöi- nä ei pitäisi missään tapauksessa olla yritystoiminnan tukeminen alhaisilla palkoilla, niin .yhteiskunnan toiminnalle välttämätön palvelu on turvattava. Pal- velun pitäisi olla myös kohtuuhintaista, joten siksi ei matalapalkkaongelman ratkaiseminen myöskään hintoja korottamalla voi olla oikea. Tästä syystä ohjelmalta odottaisi selvää kantaa rahastointi-, elinkeinoverotuksen ja vastaavien keinojen hyväksikäytöstä.

Esitän, että edustajakokous työehtosopimuspoliittisessa ohjelmassaan ottaisi kantaa palkankorotusten osalta koko sopimuskauden kattavana, jolloin matala- palkkaisille aloille, joilla palkat eivät nouse enempää kuin sopimuksissa on sovittu, turvattaisiin muilla keinoilla niin sanottu palkkaliukuma.

Edelleen esitän, että edustajakokous asettaisi samassa ohjelmassa matala- palkkaisten alojen palkkakehityksen turvaamiseksi tavoitteeksi sen, että yhteis- kunnan toimenpitein pääomapiirit velvoitetaan yhteisvastuullisesti rahastointi- tai vastaavilla menetelmillä rahoittamaan matalapalkkaongelman korjaamisen.

Xxxxx Xxxxxxxx (Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto r.y.): Sinänsä työehtosopimuspoliittinen ohjelmaluonnos pitää sisällään hyvinkin paljon niitä periaatteita ja tavoitteita, mitä matalapalkkaistenkin työntekijäin aseman paran- tamiseksi on tarpeen.

Kuitenkaan ohjelmaluonnosta ei kaikilta osin voi pitää kovin selkeänä. Solidaa- risen palkkapolitiikan tavoite hyväksytään periaatteessa yleensä yksimielisesti. Mutta kun ryhdytään käytännössä toteuttamaan sitä, niin sanan solidaarisuus sisältöä ei ymmärretä enää yksiselitteisesti. Sopimuspolitiikkamme peruslähtö- kohta päättyvälläkin sopimuskaudella on ollut solidaarisuus. Kuitenkaan tulokset eivät osoita tavoitteen toteutuneen.

Työehtosopimuspoliittisen ohjelmaluonnoksen olisikin pitänyt sisältää tämän kysymyksen analysointia ja toisaalta tavoiteosassa pitäisi osoittaa työehtosopi- mustoiminnalle selkeä linja tästä eteenpäin. Matalapalkkaisten kannalta olisi välttämättä tavoiteosassa tuotava esiin periaate siitä, että palkkapolitiikan tulee johtaa koko sopimuskaudella palkkaerojen kaventumiseen. Sovittavien palkanko-

rotusten tulisi olla markkamääräisesti tämän saavuttamiseksi sitä suurempia mitä alhaisempi palkka työntekijällä on. Sopimuskauden aikaisen palkkakehityksen turvaamiseksi myös keino liukumien hyvittämiseksi sellaisille työntekijäryhmille, joille sitä ei tule, on tavoiteohjelmassa määriteltävä.

Vastatkaa itsellenne rehellisesti, mitenkä minimipalkalla elää josta jää käteen, kun verot on maksettu päältä pois, siinä 850 markkaa. Siitä maksetaan vuokra ja sähkö, jotka on useimmilla vähintään 300 markkaa. Sanokaa, mitä saa matala- palkkainen lopulla palkallaan, jos on vielä huollettavana lapsia. Tähän olisi saatava korjaus.

Xxxx Xxxxxx (Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto r.y.): Esityksessä palk- kapoliittiseksi tavoiteohjelmaksi on käsitelty erityistoimia matalapalkkakysymyk- sen ratkaisemiseksi. Ohjelmassa on lähdettyjä aivan oikein, pidemmän tähtäyk- sen toiminnasta. Ohjelmaluonnoksessa on kuitenkin kiinnitettävä huomiota yh- teen merkittävään seikkaan. Kun matalapalkkakysymystä eritellään, on lähtökoh- daksi otettava se historiallinen kehitys, minkä vuoksi tänään puhumme ehdotto- masta matalapalkasta. Erittely puuttuu mm. siitä, että useat alat, joilla esiintyy runsaasti ehdotonta matalapalkkaisuutta, ovat heikohkosti tuottavia aloja. Ohjel- massa on lähdetty siitä, että kilpailevan sektorin tuottavuuskehitys on lähtökohta- na palkkakehitystavoitteille. Tätä lähtökohtaa on pidettävä ehdottoman oikeana, mutta sellaisilla aloilla, joiden tuottavuuskehitys on ollut heikko, on määrättyjä seurannaisvaikutuksia varsinkin silloin, kun lähdetään toteuttamaan sellaisia palkkaratkaisuja, joissa matalapalkkauksen poistamiseen pyritään määrätietoi- sesti ja erillistoimin. Tällöin yrittäjät siirtävät kustannukset suoraan hintoihin. Tämän johdosta, vaikka onkin hyväksyttävä se periaate, ettei mikään elinkeinoala ole itsetarkoitus ja keinotekoisesti hengissä pidettävä, kyseisellä alalla seuraa sellaisia rakenteellisia muutoksia, joiden johdosta mm. tuotantotoiminta supistuu, ja tällöin joutuvat vaikeudet kantamaan pääasiassa työntekijät. Näin ollen olisi ollut toivottavaa, että ohjelmassa olisi tarkasteltu myös sellaisia ratkaisuvaihtoeh- toja, joiden avulla matalapalkkaratkaisuihin päästäisiin varmemmin. Toisin sano- en, olisi tarkasteltava, onko kehitettävissä esimerkiksi sellaisia tukitoimia elinkei- nolta toiselle, joka helpottaisi matalapalkkapolitiikan toteuttamista.

On syytä puuttua myös menneinä vuosina yleisiin mittaamisharhoihin. Kun lähtökohdaksi otetaan reaaliansioiden nopeampi kasvu matalissa palkoissa, tulee samalla myös sopia, mitä mittareita mittaamiseen käytetään. Nykyiset indeksijär- jestelmät, joiden antamia lukuja verrataan kunkin alan prosenttuaaliseen palkka- kehitykseen, antavat hyvin virheellisen kuvan todellisesta reaaliansiokehityksestä matalapalkkaisilla. Niinpä onkin ymmärrettävä, että ohjelmaesityksessä tarkoite- taan markkamääräisten todellisten reaaliansioiden kehittymistä ja otetaan lähtö- kohdaksi se, että ehdottomassa matalassa palkassa palkkojen markkamääräisen kehityksen on oltava reaalisesti keskimääräistä suurempi.

Kirsti Suomi (Liiketyöntekijäin Liitto r.y.): Hyvät toverit! Edustan tässä kokouk- sessa Liiketyöntekijäin Liittoa, jonka päällimmäisenä työehto- ja palkkapoliittisena huolena on aina ollut alan matalapalkkaisuus. Liikeala ei ole ainoa matalapalkkai-

nen ala maassamme, mutta Liikeliitto edustaa joka tapauksessa suurinta yhte- näistä matalapalkkaisten ryhmittymää. Tästä syystä on aikomuksenani puuttua ensisijaisesti nyt käsiteltävänä olevan ohjelman niihin kohtiin, joissa käsitellään solidaarista palkkapolitiikkaa ja sen toteuttamista.

Kuluneella edustajakokouskaudella on käsite solidaarinen palkkapolitiikka lopullisesti iskostunut työmarkkinapoliittiseen sanastoomme. Löydämme tämän sanan myös SAK:n virallisista asiakirjoista, sillä vuonna 1971 pidetty edustajako- kous totesi julkilausumassaan mm. näin: »Edustajakokous kehoittaa SAK:n hallitusta perusteellisesti valmistautumaan seuraavaan työehtosopimuskierrok- seen tavoitteena yhtenäisen ammattiyhdistysliikkeen voimin solidaarisen palkka- politiikan avulla turvata palkkatyöntekijäin työllisyys ja reaaliansioiden nousu.» Lainaus loppuu tähän. On selvää, että SAK.n edustajakokouksen päätökset ovat järjestön hallitukselle velvoitteita, joita ei voida jättää täyttämättä. On aivan toinen asia sitten, missä muodossa ja millä keinoin suuriin linjaratkaisuihin verrattavat päätökset pannaan toimeen.

Maassamme on koko 1970-luvun ajan noudatettu miltei yksinomaan ns. keskitettyjen sopimusratkaisujen linjaa, mikä on periaatteessa merkinnyt mm. sitä, että kaikille aloille on saatu samansuuruiset yleiskorotukset. Tämä on edustanut kuluneen edustajakokouskauden aikana toteutettua solidaarista palk- kapolitiikkaa. Liiketyöntekijäin Xxxxxx kanta on kuitenkin se, ettei tämä vielä oikeuta puhumaan solidaarisen palkkapolitiikan toteuttamisesta, sillä nyt noudatetulla palkkapolitiikalla ei ole pystytty poistamaan matalapalkkaongelmaa. Jo nyt käsillä olevasta ohjelmaesityksestäkin löytyy riittävästi numeroaineistoa osoittamaan, että esimerkiksi palvelualojen ja teollisuuden välinen palkkakuilu ei ole tällä edustajakokouskaudella kaventunut, vaan pikemminkin entisestäänkin kasvanut. Ainoa mitä voidaan katsoa saavutetun on se, että erojen kasvuvauhti on hidastunut.

Ei ole syytä epäillä, etteikö SAK:n sisältä löytyisi halua tämän asiantilan korjaamiseen. Kysymys on vain siitä, ettei käytössä ollut mekanismi ole ollut riittävän tehokas matalapalkkaisten aseman parantamista ajatellen. Solidaarisen palkkapolitiikan toteutuminen on epäonnistunut kahdesta syystä: Ensimmäinen ja tärkein syy on siinä, että keskitettyjen ratkaisujen yhteydessä ei ole kertaakaan päädytty sopimukseen, joka olisi taannut matalapalkkaisille riittävän lähtötasotar- kistuksen. Matalapalkkaiset eivät ole päässeet nousemaan minimipalkkaa lähen- televästä palkkatasosta eikä näin voida katsoa, että olisimme noudattaneet solidaarista palkkapolitiikkaa, sillä eihän se toki ole köyhyyden tasaamista, vaan hyvinvoinnin ulottamista myös kaikkien vähäosaisimmillekin. Toinen vakava syy solidaarisen palkkapolitiikan epäonnistumiseen on löydettävissä pääomavaltais- ten alojen liukuma-alttiudesta. Monet matalapalkka-alat ovat varsin työvoimaval- taisia, ja palkkaliukumat ovat niillä varsin vähäisiä, mikä aiheuttaa sen, että keskitettyjen palkkaratkaisujen yhteydessä sovitut samansuuruiset korotukset ovat olleet mitä suurimmassa määrin vain nimellisesti samansuuruisia korotuksia.

Nämä edellämainitut syyt ovat johtaneet siihen vääjäämättömään tilanteeseen, että meillä on SAK:n piirissä edelleen huomattava matalapalkkaisten joukko varsin ikävän näköisenä kauneusvirheenä muuten melko mukavan näköiseksi poleeratussa SAK:n julkisivussa. Tästä syystä me matalapalkkaisia aloja edusta- vat olemme tutkineet tarkoin käsiteltävänä olevan työehtosopimuspoliittisen

ohjelman antia siinä toivossa, että sieltä viimeinkin löytyisi ratkaisu myös meidän ongelmiimme. Olemme panneet tyytyväisenä merkille, että ohjelmassa on käsitelty verraten laajasti solidaarisen palkkapolitiikan taustaa ja toteuttamista. Ohjelman kirjoittajat ovat varmasti pyrkineet parhaaseen mahdolliseen tulokseen, mutta tästä huolimatta haluaisin kiinnittää huomion pariin olennaiseen asiakoh- taan esittäen samalla toivomuksen, että näistä keskusteltaisiin asianomaisessa valiokunnassa ennen ohjelman lopullista käsittelyä. Aivan ensimmäiseksi puutun määritelmään, jota varsin ahkerasti viljellään solidaarisen palkkapolitiikan esitte- lyn yhteydessä. Ohjelmassa todetaan monissa kohdin että »samanarvoisesta työstä sama palkka». Jos tämä määritelmä jää tulevaksi edustajakokouskau- deksi koko solidaarisen palkkapolitiikan kulmakiveksi, niin matalapalkkaongel- maan on tällöin tuskin odotettavissa korjausta. Esitetty määritelmä merkitsee yksinkertaisesti sitä, että jotkin työt määritellään alempipalkkaisiksi ja jotkin taas parempipalkkaisiksi. Solidaarisen palkkapolitiikan peruslähtökohdan pitäisi kui- tenkin olla siinä, että pyritään uudelleenarvioimaan ja uudelleenarvostamaan nekin työt, jotka nyt ovat heikoimmin palkattuja. Ohjelmassa tyydytään vain kerran ohimennen vihjaamaan tähän tärkeään asiaan. On välttämätöntä, että ohjelmas- sa puututaan tarkemmin eri työtehtävien ja kokonaisten ammattien uudelleenar- viointiin, sillä vain siten meillä on mahdollisuudet lähteä toteuttamaan todella tuloksellista solidaarista palkkapolitiikkaa.

Solidaarisen palkkapolitiikan keinoja esittelevässä luvussa kuuluu tärkein lause seuraavasti: »Ehdottomasta matalapalkkaisuudesta aiheutuvan ongelman hoita- miseksi on ammattiyhdistysliikkeen pystyttävä sopimaan matalapalkkarajasta, jonka alapuolelle jääviin palkansaajiin kohdistetaan erityisiä palkkapoliittisia tukitoimia». Tähän lauseeseen pelkistyy koko ohjelman sisältämä matalapalkka- ongelman ratkaisuehdotus ja lause sanoo periaatteessa juuri sen, kuinka matalapalkkaongelmaa pitäisi lähestyä. Vuosien kokemus kuitenkin osoittaa, ettei tämäntyyppiselle lausumalle tahdo elävässä elämässä löytyä riittävää katetta. Jos on pyrkimyksenä lähteä näin suuren luokan epäkohdan korjaamiseen pitäisi se tapahtua huomattavasti pitemmälle yksilöidyn ja paljon velvoittavamman ohjel- man puitteissa. Nyt esitetyn ohjelmakohdan suuria puutteita on lisäksi toteutusai- kataulun täydellinen puuttuminen.

Olen jo useaan kertaan todennut, että matalapalkkaongelma muodostaa kenties suurimman ongelman koko ammattiyhdistysliikkeessämme. Matalapalk- kaliitoissa - ainakin Liikeliitossa - alkaa tilanne olla siinä mallissa, että kentälle on aivan turha tarjota ohjelmaesityksiä, joista jo etukäteen voidaan nähdä, etteivät ne ole toteuttamiskelpoisia. On huomattava, etteivät matalapalkkaliitot ole järjestölli- seltä voimaltaan enää mitään pikkutekijöitä, sillä viime edustajakokouksen jälkeen on juuri näillä aloilla tapahtunut varsin nopea järjestöllinen kehitys. Liikeliitossakin on nyt yli 90 000 jäsentä. Jäsenkuntamme tietää myös sen, että sen käsissä on monia elinkeinoelämän kannalta tärkeitä avainasemia kuten mm. teknisesti pitkälle kehitetyt varastot, joissa sitäpaitsi järjestäytyminen on miltei sataprosenttinen. Tämäntyyppiset tekijät merkitsevät sitä, että yritykset jatkaa entisentapaista palkkapoliittista linjaa vaarantavat koko sopimusjärjestelmän keskitettyine ratkaisuineen. Jos palkkapolitiikkaa on tarkoitus jatkaa entisenlaise- na ilman että matalapalkkaiset tulevat riittävässä määrin huomioiduksi, merkitsee tämä sitä, että matalapalkkaliitot joutuvat tarkoin harkitsemaan kannattaako

niiden lainkaan olla mukana ns. keskitetyssä ratkaisurintamassa. Olisi valitetta- vaa, jos tähän jouduttaisiin menemään, mutta mitään muuta vaihtoehtoa ei ole olemassa, jos nykyiseen käytäntöön ei saada tuntuvaa muutosta. Matalapalkkai- set työntekijät ja heidän ammattiliittonsa siis odottavat, että SAK.n puitteissa ryhdytään välittömiin toimiin palkkojen jälkeenjääneisyyden korjaamiseksi. Perus- tan tälle työlle muodostavat tämän kokouksen päätökset. Olen edellä esittänyt eräitä käsiteltävänä olevan ohjelman puutteita ja toivon, että asianomainen valiokunta ottaa nämä asiat huomioon ohjelmaesityksen jatkokäsittelyssä. Saa- nen vielä lyhyesti toistaa kohdat, joiden toivoisin tulevan valiokuntatyössä huomioiduiksi: 1) solidaarisen palkkapolitiikan perusmääritelmä puutteellinen,

2) matalapalkkaongelman käytännön ratkaisumalli jäsentelemätön ja aikataulu- ton, minkä lisäksi siitä puuttuu riittävä velvoittavuus.

Xxxx Xxxxxxx (Liiketyöntekijäin Liitto r.y.): Työehtosopimuspoliittinen ohjel- ma on suuri tieteellinen asiakirja. Mutta mielestämme ei ole tarpeeksi kiinnitetty huomiota matalapalkkaongelmiin ja solidaariseen palkkapolitiikkaan. Joten kan- natan Kirsti Suomen tekemää esitystä solidaarisesta palkkapolitiikasta.

Xxxxx Xxxxxxx (Merimies-Unioni r.y.): Hyväksyessään työehtosopimuspoliitti- sen ohjelman SAK:n edustajakokous edellyttää, että työehtosopimuslainsäädän- töä mahdollisesti uusittaessa ei pakkosovintomenettelyä oteta käyttöön eikä työrauhavelvoitetta tehdä henkilökohtaiseksi.

Xxxxxxx Xxxxxxxx (Teknisten ja Erikoisammattien Liitto r.y.): Olemme voi- makkaasti korostaneet solidaarista tulonjakoa ja solidaarista palkkapolitiikkaa sekä pyrkineet aktiivisesti toteuttamaan sitä vuodesta 1968 lähtien. Solidaarises- sa tulonjaossa on verotuspolitiikalla suuri merkitys palkkapolitiikan ohella. Vero- tuksemmehan jakaantuu siten, että osa menee valtiolle, osa kunnille ja osa varoista menee sitten kansaneläkkeisiin, sairausvakuutusmaksuihin sekä kirkol- lisveroon.

Alle 1 800 markan kuukausiansiosta prosentuaalisesti suurimman osan muo- dostavat kunnallisveron ja sosiaaliturvamaksun osuudet. Ei voida puolustella välillisten verojen korottamista, koska se johtaisi siihen, että valtionveron alene- minen tulee välillisten verojen korotuksen myötä takaisin pienipalkkaisten työnte- kijäin osalta.

On myös voimakkaammin pyrittävä vähentämään valtion ja kuntain tukitoimia verovaroilla suuryrittäjille, vientikapitalisteille sekä maataloudelle.

En ole samaa mieltä ohjelman siitä kohdasta, jossa mainitaan, että ay-liike suhtautuu varauksellisesti ikä- ja palveluvuosilisiin. On huomattava, että iän lisääntyessä ja eläkeiän lähestyessä työntekijän ansio ei suinkaan ole sama kuin parhaassa työiässä eli 30 - 50 vuoden vaiheilla. Työeläkkeen suuruuden määräy- tyessä samoin kuin tällä hetkellä sekä ikälisä että myös palveluvuosilisä puolusta- vat ehdottomasti paikkaansa sekä ovat tavoiteltavia päämääriä niillä aloilla, joilla niitä vielä ei ole.

Jos aiotaan jatkaa keskitettyjen sopimusratkaisujen kautta, niin tässä edustaja- kokouksessa olisi selvemmin määriteltävä sopimuskausien pituuksien alarajat. Jos pyritään keskitettyihin ratkaisuihin, niin kauden pituus tulisi mielestäni olla vähintään kaksi vuotta. Se, että keskusjärjestöt solmivat yksivuotisia sopimuksia, ei mielestäni ole järkevää. Jos maan talouselämä on siinä tilassa, ettei voida taata taloudellista nousua eikä vakaata hintakehitystä, niin silloin on pyrittävä pääse- mään eteenpäin liittokohtaisten ratkaisujen avulla.

Työntekijöiden oikeuksien lisääminen työpaikoilla on aina ollut SAK:n ja sen jäsenliittojen keskeinen tavoite. On myös saavutettu paljon myönteisiä tuloksia, jotka ovat merkinneet niin työntekijän kuin luottamusmiestenkin turvatumpaa asemaa työpaikoilla. Tämä ei kuitenkaan riitä. Tärkeimpänä lähiajan tavoitteena pitäisin työsopimuslain muuttamista siltä osin, jonka mukaan työnantajalla on oikeus ottaa ja erottaa työntekijä ja määrätä työnjohdosta. Jos tämä ehdoton työsopimuslain säännös saadaan muutetuksi, niin myös se edesauttaa työnteki- jöiden asemaa.

Minua ihmetyttää, että on esitetty työehtosopimusten viemistä pitemmälle työpaikkatasolle tulevaisuudessa. Kun avoimia työtaistelulta ja paikallisia työnsei- sauksia tulee sopimuskauden aikana luvattoman paljon, niin halutaanko työehto- sopimusten kehitys johtaa siihen, että näiden määrä vielä lisääntyy? Kun tämän vuosisadan alussa meidän edeltäjämme perustivat ammattiliitot ja keskusjärjes- tön, niin nämä toverit lähtivät tietoisesti siitä, että yhteisesti ja keskitetysti päästään parempiin tuloksiin. Siten päästään siihen solidaarisuuteen, että vah- vemmat työpaikat ja vahvemmat liitot auttavat heikompia. Jos tätä ajatusta kehitellään, miten käy sille Kainuun Osuuskaupan myyjälle, joka ei uskalla vielä puhua työasioista myymälänhoitajalle? Jos työehtosopimusten sisältöön jätetään liian laaja tulkinnanvara, niin me olemme kaukana solidaarisuudesta - me olemme kaukana matalapalkkojen nostamisesta.

Kun menneet toverimme koko itsenäisyyden ajan taistelivat itsenäisen ja voimakkaan ammattiyhdistysliikkeen ja sisällöltään tyydyttävien työehtosopimus- ten puolesta, eivät he omin avuin olisi päässeet tuloksiin. Vasta silloin tämän maan porvarit ja kapitalistit tunnustivat itsenäisen työehtosopimusoikeuden Suomen järjestäytyneelle työntekijäväestölle, kun puna-armeijan panssarit vyö- ryivät Berliiniin ja punaliput nostettiin liehumaan Brandenburger Tor illa. Tämä on taannut meille oman itsenäisen sopimusoikeuden. Toverit, kunnioittakaamme tätä, pyrkikäämme maatakäsittäviin työehtosopimuksiin. Pyrkikäämme voimak- kaan ja yhtenäisen SAK.n kanssa keskitettyihin ratkaisuihin, joissa on sekä solidaarisuutta että myös tasa-arvon tavoitteet.

Xxxx Xxxx (Suomen Elintarviketyöläisten Liitto r.y.): Toveri puheenjohtaja! Hyvät toverit! SAK:n työehtosopimuspoliittisen ohjelman luonnoksessa käsitel- lään monissa kohdissa hieman sekavasti kysymystä, millä tavoin keskusjärjestön solmimien keskitettyjen ratkaisujen tulisi sitoa kenttää, erityisesti SAK:n jäsenliitto- ja niiden omassa työehtosopimuspolitiikassa. Toveri Xxxx Xxxxxxx on äskettäin julkaissut asiaa koskevan ansiokkaan kommentin, johon on kaikilta osin yhdyttä- vä. Keskitettyihin ratkaisuihin on pyrittävä nimenomaan solidaarisen palkkapolitii- kan aikaansaamiseksi. Toisaalta kuluneen edustajakokouskauden aikana solmi-

tut keskitetyt ratkaisut ovat miltei säännöllisesti olleet sellaisia, etteivät ne hituisen vertaa ole edistäneet solidaarista palkkapolitiikkaa eikä matalapalkkaisten etuja, pikemminkin päinvastoin. Syntipukeiksi yritetään nyt saada keskitetyistä ratkai- suista irtisanoutuneet liitot ja työpaikkakohtaisilla kamppailuilla liukumia saaneet työläiset. Vaaditaan keskitettyjen ratkaisujen sitovuuden lisäämistä, irtisanoutu- misoikeuden poistamista, pakkosovintoa, työrauhan velvollisuuden kiristämistä ja muita sellaisia keinoja.

Ovatko sitten SAK.n jäsenet syypäitä siihen, että keskitetyt ratkaisut eivät ole onnistuneet? Kentän kantana voinen esittää, että eivät ole. Syy keskitettyjen ratkaisujen tavoitteiden romuttamiseen löytyy ratkaisujen tekijöistä itsestään. Keskitetyt ratkaisut on mitoitettu niin alhaiselle korotustasolle, ettei niillä enim- mäkseen ole voitu turvata palkkojen ostovoiman säilymistä. Valtiovallan ja työnantajien harjoittama hintapolitiikka on myös vetänyt jalat alta keskitettyjen ratkaisujen tavoitteilta. Ei kai voi odottaa, että palkkatyöläiset istuisivat kädet ristissä odottamassa, kun heidän reaaliansioitaan uhataan alentaa? Totta kai työläisen on tällöin käytävä kamppailuun elintasonsa säilyttämiseksi. Näin on käynytkin, mutta kamppailu on ollut perin epätasaista, jossa erityisesti matala- palkka-alat ovat kärsineet. Eräille palkansaajaryhmille, kuten valtion ja kuntien viran- ja toimenhaltijoille, on osittain mutta kuitenkin riittämättömästi korvattu liukumakehitystä. En tarkoita tässä korkeapalkkaisia virkamiehiä, jotka ovat hoitaneet omat liukumansa täysin mallikkaasti. Mutta erityisesti teollisuuden ja palveluelinkeinojen matalapalkkaryhmät ovat joutuneet suoranaisen elintason alenemisen uhriksi. On turha syyttää Suomen Elintarviketyöläisten Liittoa siitä, että se toimi muka epäsolidaarisesi irtautumalla viimekeväisestä keskitetystä. Nykymuotoinen keskitettyjen ratkaisujen politiikka suorastaan pakotti käymään tällaisen onnistuneen kamppailun vääristymien korjaamiseksi. Jos nykymuotoi- nen keskitetty politiikka jatkuu, voi samaa suositella myös muille matalapalkkalii- toille.

Eräs syy siihen, että keskitetyt ratkaisut eivät ole voineet tuoda palkkoihin reaalista turvaa, on se, että ratkaisut on runnottu läpi keskusjärjestötasolla kysymättä kertaakaan jäsenistön mielipidettä. Tämä on hyödyttänyt ennen kaikkea työnantajapuolta, joka on voinut luottaa siihen, että SAK ottaa vastuun matalatasoistenkin ratkaisujen toteuttamisesta. On sanomattakin selvää, ettei jäsenistö voi tuntea omikseen tämäntyyppisiä menettelytapoja eikä niiden perus- teella syntyneitä ratkaisuja. Ratkaisut pitävät melko heikonlaisesti tulevaisuudes- sakin, ellei menettelytapoja muuteta jäsenvaltaisempaan suuntaan.

Keskitetyt ratkaisut ovat paras keino solidaarisen palkkapolitiikan ajamiseksi, mutta eivät minkälaiset tahansa keskitetyt ratkaisut. Tämä olisi jo vähitellen syytä oppia. Keskitetyillä ratkaisuilla on ennen kaikkea varmistettava reaalipalkkojen turvaaminen ja kohottaminen. Ratkaisuilla olisi myös määrätietoisesti poistettava matalapalkka-alojen ongelmia. Ratkaisut on tehtävä mahdollisimman demokraat- tisesti, käyttämällä hyväksi SAK:n sääntöjen sallimaa jäsenkäsittelyä. Vain näillä keinoilla keskitetyt ratkaisut pitävät. Sen sijaan on torjuttava kaikki yritykset pakkosovintojärjestelmien pystyttämiseksi tai muiden kiristyspolitiikan keinojen ajamiseksi. Ammattiyhdistysliikkeen on myös vaadittava työehtosopimusjärjes- telmään sellaisia pysyviä muutoksia, jotka parantavat palkansaajajärjestöjen asemia työnantajarintamaan päin. Tällä tarkoitan erilaisten pakkokeinojen lieven-

15 Pöytäkirja

tämistä, jotka työriitojen sovittelun ja muiden pakkokeinojen muodossa vaikeutta- vat ammattiyhdistysliikkeen toimintaa jäsentensä etujen ajamiseksi. Tälläkin tavoin autetaan solidaarisen palkkapolitiikan asiaa. Vain silloin sopimukset pitävät kentällä, kun ne ovat riittävän hyviä.

18 § (Yleiskeskustelu)

Liittojen esitykset

Puheenjohtaja: Koska työjärjestyksen kohta 18 läheisesti liittyy edelliseen 17. kohtaan, ja edelleen koska on sovittu, että valiokunnat käsittelevät samanaikai- sesti näiden esitettyjen ohjelmien kanssa liittojen esitykset, otamme nyt käsitte- lyyn työjärjestyksen kohdan 18 lähetekeskustelumielessä.

Xxxxxxx Xxxxxxxx (Teknisten ja Erikoisammattien Liitto r.y.): Toveri puheen- johtaja! Hyvät edustajakokoustoverit! Kiinnittäisin huomiota ainoastaan liittojen esitysten kahteen kohtaan, Suomen Metallityöväen Liiton esitykseen siltä osin, joka koskee pankkilaitosten yhdenmukaistamista ja yhteishenkeä. Metallityöväen Liiton esitys sellaisenaan ei kata sisällään sitä, että Osuuspankki Yhteistuki lopetettaisiin ja sulatettaisiin Suomen Työväen Säästöpankkiin, mielestäni. Kat- sonkin, kun edustajakokous tulee tästä päätöksiä tekemään, että on voimakkaasti korostettava sitä, että Osuuspankki Yhteistuki säilyttää itsenäisen aseman ammattiyhdistysliikkeen, sen liittojen ja SAK:n pankkina. Yhteistoiminta muiden työväen rahalaitosten kanssa ja tällaisten hoitaminen on tietysti hyvä ja kannatet- tava esitys, mutta se ei saa loukata Osuuspankki Yhteistuen itsenäisyyttä olemaan työväen pankkilaitoksena, johon ammattiyhdistysliike pystyy vaikutta- maan ja pystyy hoitamaan sen asioita.

Toinen kohta on rauhankysymys. Eräät liitot ovat tehneet esityksiä siitä, että SAK:n pitäisi järjestönä liittyä rauhanpuolustajiin. SAK:n hallitus on antanut oman lausuntonsa tähän. Rauhankysymys on luonnollisesti se, että se on jakamaton. Mutta olisin halunnut enemmän, että SAK:n hallitus olisi korostanut sitä itsenäistä asemaa, joka ammattiyhdistysväen rauhantoimikunnalla on SAK.n hallituksen ja valtuuston kontrollin alaisena järjestelmänä. 1971 tässä salissa päätettiin, että solidaarisuusrahasto perustetaan ja että rauhantoimikunta saa itsenäisen toimi- kuntamuodon SAK:n muiden toimikuntien tavalla. 1973 SAK:n hallitus ja valtuusto toteuttivat 1971 tehdyn päätöksen. SAKMIa on oma solidaarisuusrahastonsa. SAK:lla on oma ammattiyhdistysväen rauhantoimikunta, jonka puheenjohtajana tällä hetkellä on toveri Luhtasaari. Katsonkin, että rauhantyö on kaikille meille tärkeä, mutta katson myös, että SAK:n toiminnallisen rauhantyön pitää tapahtua mielestäni oman itsenäisen rauhantoimikunnan kautta, joka 1971 päätettiin täällä salissa. En näe mielekkääksi sitä, että SAK liittyisi rauhanpuolustajiin, vaan mielekkäämpänä, että yhteistyö myös rauhanpuolustajien kanssa kehittyisi ja menisi eteenpäin, mutta SAK:lla, miljoona jäsentä käsittävällä taistelujärjestöllä

pitää olla se itsenäinen asema myös rauhantyössä ja solidaarisuudessa, jota tarvitaan. Tämän takia näkisin, että SAK:n hallituksen päätöksessä, kun valiokun- ta käsittelee tätä, tulisi korostetusti esille, että tämä edustajakokous antaa tukensa ammattiyhdistysväen rauhantoimikunnalle ja että tämä edustajakokous pitää tärkeänä itsenäistä SAK.Iaista toimintaa sekä myös taloudellisesti tukee solidaarisuustaisteluja meidän maanosassamme ja meidän maanosamme ulko- puolella.

Xxxxx Xxxxx (Valtion Työntekijäin Liitto r.y.): Arvoisa puheenjohtaja! Hyvät edustajatoverit! VTY on esittänyt esityksessään 15 vedoten SAK:n ylimääräisen edustajakokouksen vuonna 1969 tekemään päätökseen, että tämä edustajako- kous velvoittaisi valittavan SAK:n hallituksen ja sen apuelimien pyrkimään järjestörajojen selkeyttämiseen järjestöpäätösten viitoittamalla tavalla. Samalla tulisi edustajakokouksen todeta, että valtion henkilöstön tulisi järjestäytyä VTY:n alaisiin jäsenliittoihin. SAK:n hallitus on tähän esitykseen antamassaan lausun- nossa lähtenyt siltä pohjalta, että sen jäsenliittojen tulisi keskinäisillä neuvotteluil- laan ratkaista ne ristiriidat, joita on ja joita mahdollisesti syntyy, ja ellei neuvotteluratkaisuihin päästä, esitetään, että SAK.n järjestövaliokunta tekee SAK:n hallitukselle ehdotuksensa asian ratkaisemiseksi. Xxx XXX.n hallituksen päätös on lähes yksimielinen, on se jäsenjärjestöä sitova. Näin ollen siis tuomiovalta siirtyy SAK:n hallitukselle. Lausunnossa ehdotetaan kuitenkin, että ratkaisuehdotuksen tulee perustua siihen, että sen tulee olla teollisuusliittoa suosiva. Myös tälle edustajakokoukselle esitetty SAK:n hallituksen yksimielinen esitys järjestöpoliittiseksi ohjelmaksi pitää sisällään teollisuusliittoperiaatteen. Kun VTY on tehnyt tämän puheena olevan esityksen tälle kokoukselle, on siinä myös lähdetty siitä periaatteesta, että valtion sektori sellaisenaan muodostaa oman teollisuusliittoperiaatteensa työympäristössään, jolle alalle olisi saatava aikaan yhtenäinen järjestöorganisaatio. Tähän tähtäävät myös ne toimenpiteet, joita VTY:n sisällä suoritetaan ja joilla pyritään luomaan VTY:stä suurta yh- teisliittoa.

Järjestöllistä selkiytymistä todella SAK:n jäsenkentässä tarvitaan, mutta mistä löydetään se viisastenkivi, jolla tämä asia voitaisiin ratkaista. Ajatelkaamme vaikka puolustuslaitoksen piirissä työskentelevää siviilityöntekijäjoukkoa. Tämän hetkinen järjestöllinen tilanne tällä sektorilla on, että työntekijöitä on noin 6 000- 7 000 henkilöä. Järjestöllisesti he kuuluvat kahdeksan eri SAK:laisen jäsenliiton jäsenyyteen. Tämä ei suinkaan ole ainoa valtion virasto tai laitos, jossa järjestön hajanaisuus on tällainen. Samanlaisia tilanteita on muillakin aloilla. Kun tarkastelemme koko tilannetta, voidaan todeta, että vuonna 1969 tehty edustaja- kokouksen päätös eheyttämisestä tuskin tarkoitti pelkästään sitä, että sen jälkeen kun puuala, nahka- ja kumiala on saatu liitetyksi yhteen, työ olisi suoritettu loppuun. Ei! Työtä täytyy jatkaa. Mielestäni samaan päätökseen sisältyy myös pyrkimys suurempiin järjestökokonaisuuksiin. Tähän ei kuitenkaan päästä sillä, että SAK:n jäsenliitot kalastelevat toistensa järjestökentässä jäseniä, kuka milloinkin ja mihinkin liittoon. Sillä ei kovinkaan suuresti nosteta sen kummemmin SAK:n kuin sen jäsenjärjestöjenkään järjestövoimaa.

Toveri puheenjohtaja! SAK:n hallituksen lausunto esitykseen n:o 15 on

paikallaan ja oikea. Mutta se edellyttää sitä, että SAK:n järjestövaliokunta todella pyrkii valvomaan tehtyjä päätöksiä järjestörajoissa ja kehittämään suurempia jäsenliittokokonaisuuksia ja synnyttämään niitä. Samalla on myös lähdettävä siitä, että lausunnossa mainittu ratkaisumalli todella otetaan käytäntöön ja että keskusjärjestö antaa täyden tukensa niille neuvotteluille, joita järjestöjen välillä käydään näissä tapauksissa, ettei aloilla tapahtuisi päällekkäisyyttä jäsenkentäs- sä ja järjestökentässä eikä rikkinäisyyttä sopimusratkaisuissa.

Xxxx Xxxxxxxx (Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto r.y.): Toveri puheenjohtaja, hyvät toverit! SAK:n edustajakokous työväenlehtituesta! SAK:n edustajakokous toteaa, että Tiedonantajan nauttima laaja kansainvälinen arvostus ja kasvava kannatus maamme työtätekevien keskuudessa ovat kiistattomia tosiasioita. Mitään perusteluja Tiedonantajan syrjinnän jatkamiselle ammattiyhdistysliikkeen työväenlehtien tukemisessa ei ole olemassa. SAK:n edustajakokous yhtyy Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton sekä Toimittajaliiton edustajakokoukselle tekemiin aloit- teisiin. Edustajakokous kehottaa kaikkia jäsenliittojaan ottamaan Tiedonantajan tasavertaisesti huomioon kaikissa työväenlehtien tukemiseen liittyvissä asioissa. Kiitos!

Xxxxxx Xxxxxxxxxx (Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto r.y.): Toveri puheenjohtaja ja hyvät kokousedustajat! Meillä työpaikoilla herättää hämmästystä työväen lehdistöpolitiikka. Meillä toisekseen sanotaan, että meillä on valtaenem- mistö porvarilehdistöä tässä maassa, niin kuin se todella onkin. Se on tavallaan mielipidemuokkaajana. Nyt kuitenkin yksi työväenlehti - Tiedonantaja - on ollut boikotissa niin eräiden ammattiliittojen kuin SAK:kin taholta. Sitä ei ote myönnet- ty tasavertaiseksi toisten työväenlehtien kanssa. Minä kannatan edellisen pu- heenvuoron käyttäjän ehdotusta siitä, että myös Tiedonantaja-lehti otettaisiin tasavertaiseksi toisten työväenlehtien tuen piiriin.

Xxxx Xxxxxxxxxx peruutti puheenvuoronsa.

Xxxx Xxxxxxxx (Liiketyöntekijäin Liitto r.y.): Hyvät toverit! SAK:n hallituksen lausunto Liiketyöntekijäin Liiton esitykseen koskien jäsenliittojen taloudellisten osuuksien jyvittämistä ei toisi mitään periaatteellista uutta nykyiseen käytäntöön, ja tästä syystä saanen ehdottaa, että hallituksen lausunnon viimeinen lause täydennetään näin kuuluvaksi: »että keskusjärjestön talousvaliokunta käsittelee taloudellista tukea koskevat pyynnöt ja kussakin tapauksessa erikseen harkitsee mahdollisen jyvitysperusteen ottaen huomioon mm. liittojen jäsenmaksutulot». Kiitoksia!

Xxxxxx Xxxxxxx (Liiketyöntekijäin Liitto r.y.): Toveri puheenjohtaja, hyvät toverit! Yhdyn kannattamaan Xxxx Xxxxxxxx tekemää esitystä. Kiitos!

Xxxx Xxxxxxxxx (Virkamiesten ja Työntekijäin Yhteisjärjestö VTY r.y.): Toveri puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit! Asiani koskee liittojen esitysten kohtaa 28 Talonmiesten työaika. Talonmiesten työaikalain tultua voimaan 1971 alusta tapahtui tällöin kyseessä olevalla ammattialalla työskentelevien oloissa aikaisem- paan verrattuna huomattavaa parannusta. Voimassa oleva talonmiesten työaika- laki on kuitenkin tänään useilta osiltaan huomattavasti huonompi kuin yleinen työaikalaki. Talonmiesten työaikalain mukaan alalla työskentelevien sekä päivit- täinen että viikottainen säännöllinen työaika on pitempi kuin työaikalain alaisten työntekijäin. Niin ikään talonmiesten päivystys- ja varallaolokorvaukset ovat huonommat kuin työaikalain alaisten työntekijäin. Käytännössä on tutkittu ja todettu, että tämän päivän Suomessa ei tarvita erillistä talonmiesten työaikalakia. Talonmiesten tehtävät voidaan käytännön järjestelyillä hyvin suorittaa yleisen työaikalain puitteissa. Muissa pohjoismaissa ei tällä hetkellä ole voimassa erillistä talonmiesten työaikalakia.

Kiinteistötyöntekijäin Liiton tälle edustajakokoukselle tekemä aloite siitä, että talonmies pitäisi pikaisesti saada yleisen työaikalain piiriin ja että sen jälkeen talonmiesten erillinen työaikalaki kumotaan, on kannatettava esitys. Xxxxxxxxx, että SAK:n hallitus ryhtyisi mitä kiireellisimpiin toimenpiteisiin aloitteessa esitetyn ponnen toteuttamiseksi. Kiitos!

Xxxx Xxxxxx (Metallityöväen Liitto r.y.): Toveri puheenjohtaja, hyvät toverit! Esitys n:o 25, Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton esitys SAK:n sosiaaliturvaohjelmaksi, on kannatettava mielestäni sen johdosta, koska toimiessani VVärtsilän, maamme kai suurimman yksityisen työnantajan eläkesäätiön hallituksessa työntekijäin edustajana olen tullut huomaamaan ja turhautunut siitä, että suurtyönantaja pystyy käyttämään työntekijöiden palkkarahoja, eläkerahoja hyväkseen rahas- toinnin välityksellä. Hirvittävät summat pyörivät täällä, ja tämän asian hoitaminen on jäänyt retuperälle. Siinä mielessä Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton ja myös Rakennustyöläisten Liiton-esitykset siitä, että eläkejärjestelmät yhtenäistetään ja yhteiskunnallistetaan, niiden hallinto siirretään valtion sosiaaliturvalaitokselle, on erittäin tärkeä esitys.

Samoin Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton esitys työsuojelun kehittämisestä lähtee siitä, että olemassa olevat epäkohdat, jotka työpaikoilla tänä päivänä ovat, tulee konkreettisesti korjata. Tämä asia oleellisesti puuttuu esityksestä, joka sosiaalipo- liittiseksi ohjelmaksi on kokoukselle jaettu, ja tämän korjaaminen on varteenotet- tava seikka.

Samoin työpaikoilla koetaan erittäin konkreettisena puutteena työpaikkade- mokratian kehittäminen. Ammattiosastoilla ja työntekijöiden edustajilla ei ole riittäviä oikeuksia tänä päivänä. Tässä mielessä Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton esitys n.o 27 työpaikkademokratian kehittämiseksi tulisi ottaa huomioon ja ottaa mukaan sosiaalipoliittisen ohjelman runkoon. Kiitos!

Xxxxx Xxxxx (Toimittajaliitto r.y.): Hyvät toverit! Toimittajaliitto on tehnyt edustajakokoukselle aloitteen, joka on tässä aloitevihkossa numerolla 21 merkit- tynä. Tässä aloitteessa käsitellään SAK.n rauhantyötä ja tehdään lukuisia

konkreettisia esityksiä SAK:n rauhantyön kehittämiseksi. SAK:n hallituksen lausuntoon haluaisin valiokunnalle evääksi tehdä yhden muutosesityksen, joka varmasti voidaan yksimielisesti myös hyväksyä. Tässä sivulla 40 aloitevihkossa kolmannen ranskalaisen viivan kohdalla todetaan seuraavaa: »On tärkeää etsiä keinoja, joilla kansainvälisen ammattiyhdistysliikkeen yhteistyötä lujitetaan rau- han takaamiseksi, asevarustelun toteuttamiseksi sekä ylikansallisen pääoman vaikutusvallan heikentämiseksi.» Uskoisin, että tässä on kysymys lähinnä vir- heestä ja lapsuksesta. En oikein jaksa uskoa, että SAK:n hallituskaan esittäisi voimakkaita vaatimuksia asevarustelun toteuttamiseksi. Tarkoitus lienee ollut, että tässä puhutaan aseistariisunnan toteuttamisesta, ja tämä voinee mennä valiokuntaan eväänä.

Toimittajaliitto esittää tässä aloitteessaan mm. sitä, että SAK liittyisi Suomen Rauhanpuolustajain jäsenjärjestöksi. Me tiedämme kaikki sen, miten merkittävää työtä Suomen Rauhanpuolustajat tekee tässä maassa ja mikä laaja kansainväli- nen arvostus ja arvovalta Rauhanpuolustajilla on myös kansainvälisesti. Suomen Rauhanpuolustajat kuuluu maailman rauhanneuvostoon, toteuttaa maa- ilman rauhanneuvoston valmistelemia kansainvälisiä kampanjoita, toteuttaa meil- lä kotimaassa rauhanrahaston kautta hyvin laajaa, monipuolista ja voimakasta solidaarisuustyötä ja on kaiken kaikkiaan selvästikin maamme merkittävin rauhan- järjestö. Rauhanpuolustajista voidaan todeta myös se, että se on yleensäkin kaikissa kapitalistissa maissa selvästikin suurin, voimakkain ja laajapohjaisin rauhantyötä tekevä järjestö.

Näin ollen käsittääkseni Toimittajaliiton esitys SAK:n liittymisestä Rauhanpuo- lustajien jäseneksi on varsin perusteltu. En näe mitään syytä sille, miksi SAK ei voisi olla Rauhanpuolustajain jäsenenä. On itsestään selvää, että SAK toteuttaa näitä eri kampanjoita oman organisaationsa kautta, mutta käsittääkseni rauhan- työn yhdistäminen, toiminnan yhdistäminen edellyttää sitä, että myös SAK Suomen voimakkaimpana ammatillisena keskusjärjestönä on mukana Suomen voimakkaimman rauhanjärjestön Suomen Rauhanpuolustajain jäsen. Näin ollen voisimme entistä yhtenäisemmin ja tehokkaammin toteuttaa rauhantyöhön ja kansainväliseen solidaarisuustoimintaan liittyviä tehtäviä.

Esitän siis, että kun valiokunnassa tämä asia tulee käsittelyyn, otettaisiin myönteinen kanta SAK:n liittymisestä Suomen Rauhanpuolustajain jäseneksi. Kiitos!

Xxxxx Xxxxxx (Paperiteollisuuden Työntekijäin Liitto r.y.): Hyvät toverit! Teollisuusliittoperiaatteesta ja siihen liittyvistä aloitteista, SAK:n hallituksen lau- sunto esityksiin n:ot 11, 12^ 13, 14 ja 15, esitän seuraavaa: Jäsenvaltaisuuden säilyttämisen luulisi olevan ammattiyhdistysliikkeelle itsestään selvä asia. Tässä kokouksessa ei näytä näin olevan. SAK:n hallitus tai muukaan elin ei yhdistyslain sisältämän tasavertaisuusperiaatteen vuoksi edes laillisesti voisi antaa päätöksiä, joissa uusia liittokokonaisuuksia muodostetaan vastoin jäsenliittojen ja niiden yhdistys- ja henkilöjäsenten tahtoa. Siitä syystä täällä on pyritty pääsemään yksimielisyyteen tällaisesta epädemokraattisesta julkilausumasta, jolla olisi lähin- nä poliittinen merkitys. Kun mielestäni jäsendemokratiaa ei enää keskusjärjestön piirissä saa kaventaa, vaan sitä on päinvastoin lisättävä, en voi yhtyä valiokunnan

esitykseen, vaan ehdotan, että edustajakokous sen asemesta hyväksyisi seuraa- van julkilausuman:

»SAK:n edustajakokous uusien liittokokonaisuuksien muodostamisesta:

SAK:n edustajakokous pitää teollisuusliittomuotoista järjestäytymistä oikeana lähtökohtana. Joillakin aloilla sen toteuttaminen on kuitenkin käytännössä hyvin vaikeaa. Mikäli käytännön toiminnan tarpeet sitä edellyttävät, on ammattikuntai- nen järjestäytyminen joissakin tapauksissa hyväksyttävää. SAK:n edustajako- kous korostaa sitä, että uusien liittokokonaisuuksien muodostaminen on mahdol- lista ainoastaan asianomaisten alojen työläisten tahdon mukaisesti. SAK.n päättävät elimet eivät voi tehdä ratkaisuja uusista liittokokonaisuuksista ohi asianomaisten liittojen ja niiden jäsenistön.»

Keskustelu päättyi.

Puheenjohtaja: Keskustelun aikana tehdyt esitykset on tarkoitettu valiokun- tatyöskentelyä varten, ja kaikki täällä esitetty aineisto on saatettu asianomaisten valiokuntien tietoon.

Merkittiin.

Pöytäkirjaan merkittäväksi jätetyt, kirjalliset liittojen esityksiä kos- kevat puheenvuorot:

Xxxxxx Xxx (KTV): SAK:n olisi teollisuusliittoperiaatteella ohjattava naiset liittokoh- taiseen järjestäytymiseen siivoustehtäviä myöten. Siivoojat ovat kovaa ja likaista työtä tekevä riistetyin matalapalkkaryhmä, jos esim. metallin työpaikka ottaa järjestöönsä myös siivoojat ja tasa-arvoisuusperiaatteella taistelee palkat myös siivoojalle, muodostuu vahva monikansallisten siivousfirmojen vastainen taistelu ja pystyttäisiin naisten riistoa vähentämään. SAK:n pitäisi käyttää voimaansa estääkseen Servis-Systemsin laajeneminen Suomen siivouspalvelujen antajana ja naisten riistäjänä.

Xxxxx Xxxxxxxx (Rakennustyöläisten Liitto): Toveri puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit! Rakennustyöläisten Liitto on tehnyt tälle edustajakokoukselle 11 sangen tärkeää aloitetta. Ne suuntautuvat sääntömuutoksiin jäsendemokratian kehittämiseksi ja talouspolitiikan muuttamiseksi, työehtosopimuspolitiikan saami- seksi jäsenvaltaisemmaksi ja tehokkaammaksi, reaaliansioiden parempaan tur- vaan, opintotoiminnan tasapuolistamiseksi, kansainväliseen toimintaan jne.

Erityisen merkittävänä pidän ammattiyhdistystoiminnan jatkoa ajatellen niitä aloitteita, jotka tähtäävät talouspolitiikan muuttamiseksi jäsenistön oikeuksien laajentamiseen, työehtosopimusasioiden jäsenvaltaiseen hoitamiseen ja jäse- näänestysten käytäntöön ottoon myös niissä.

Me kommunistit ja kansandemokraatit joudumme toteamaan sen, että esim. näitten asioitten yhteydessä emme saaneet esityksiämme toteutumaan. Useim- mat muutkin aloitteemme on ohjelmissa ja päätösesityksissä vain osittain otettu

huomioon. Xxxxxx kuitenkin todenneet sen, että edustajakokouksen edellä ja nyt täällä kokouksessa on ryhmien välillä käyty neuvotteluja ja suoritettu valmisteluja, joissa on pyritty yksimielisiin ratkaisuihin. Osittain niissä on tullut myös meidän esityksemme huomioon otetuiksi. Näin ollen ratkaisuista on muodostunut määrätty kokonaisuus.

Rakennustyöläisten kd-edustajaryhmä on käsitellyt näiltä osin aloitteisiin esitet- tyjä SAK:n hallituksen lausuntoja ja todennut, että em. syystä ei ole aihetta tässä vaiheessa esittää niitä hylättäviksi.

Mielipiteemme kuitenkin on, että jatkossa ay-liikkeen toimintaa on kehitettävä mahdollisimman laajan jäsendemokratian ja joukkojen osallistumisen suuntaan.

Näin ollen tulemme toimimaan niin, että esittämämme toimintasuunta tulisi mahdollisimman hyvin jat nopeasti toteutetuksi.

Kun täällä kokouksessa on »pikkunäppärästi» tehty SAK:n sääntöjen 14 §:n 2 momentiksi asiallisesti ottaen samansisältöinen muutosesitys kuin Rakennustyö- läisten Liiton esitys on, haluan vielä kerran todeta, että kantamme tähän kysymykseen on muuttumaton. Xxxxxxxx toverien sosialidemokraattien tulevan viisivuotiskauden aikana myös tunnustamaan tämän suunnan oikeaksi.

Näissä kysymyksissä ei mikään täällä olevista ryhmistä voi ilman toisiaan tehdä muuta kuin propagandaa. Kummankaan edustajamäärä ei yksin riitä muutoksiin.

Työjärjestyksen 18. kohdan käsittely keskeytettiin.

12 § (Yleiskeskustelu) (jatkoa)

Katsaus toimintaan vuosina 1971—1975 sekä lähiajan toimintalinjat

Puheenjohtaja: Pyydämme tiedustella, onko läsnä sellaisen valiokunnan edustajaa, jonka työstä olisi tässä vaiheessa jotakin kerrottavissa mahdollista päätöksentekoa varten? Ei ole! Tämän johdosta siirrymme asialistan 12. kohtaan jatkamaan keskustelua puheenjohtaja Xxxxxx esittämän katsauksen perusteella.

Jatkettiin keskustelua.

Xxxxx Xxxxxxx (Rakennustyöläisten Liitto r.y.): Toveri puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit! Ammattiyhdistysliikkeen eheyttämisen jälkeen on SAK:sta muo- dostunut järjestäytyneiden työläisten mahtava joukkojärjestö. Sen vaatimuksilla on painoa, kun ne tosimielessä ja sen jäsenistöön nojautuen esitetään. Eheyttä- minen jäi kuitenkin suuressa määrin vain järjestölliseksi eheytymiseksi. Ammatti- yhdistysliikkeen aatteellista yhtenäisyyttä ei ole samassa suhteessa toteutettu. Ellei ammattiyhdistysliikettä kyetä kehittämään myös aatteellisesti ja toiminnalli- sesti yhtenäiseksi, ei se kykene koko voimallaan ja riittävän painavasti toimimaan työläisten oikeuksien ja yhteiskunnallisessa asemassa olevien epäkohtien kor- jaamiseksi.

Ammatillisen liikkeen ongelmana on yli puolen vuosisadan ollut työväenliikkeen poliittisten puolueiden suuntaerimielisyydet sen vuoksi, että ammattiyhdistysliik- keen järjestäytyneitä työläisiä on pyritty käyttämään vain toisen työväenpuolueen puoluepoliittisiin tarkoituksiin. Se on kerta toisensa jälkeen johtanut ammattiyhdis- tysliikkeen hajaantumiseen, josta vaivoin on päästy nykyisen kaltaiseen järjestöl- liseen yhtenäisyyteen. Mielipidesuuntien politisoiminen tiukoiksi ryhmäasenteiksi ammattiyhdistysliikkeessä voi muodostua hyvinkin vastakkaiseksi.

Ammattiyhdistysliikkeen jäsenistö jakautuu lähes tasan kummankin työväen- puolueen kannattajiin. Jakautuminen poliittisiin mielipidesuuntiin vaatii huolellista pohdintaa ammattiyhdistysliikkeen tavoiteasetelman, toimintaperiaatteiden sekä päätösten muodostamisessa. SAK:n periaateohjelmassa se kyllä huomioidaan. Käytännön kovassa puoluepolitiikassa periaatteet kuitenkin usein unohdetaan. Näin tapahtui heti tuoreeltaan 1970-luvulla ammattiyhdistysliikkeen eheydyttyä. Merkittäväksi muodostunutta voimatekijää käytettiin toisen työväenpuolueen hallituspolitiikan tukena. Ammattiyhdistysliikkeen toiminnassa on painotettava suhteellisuuden noudattamista ja sen jäsenten yhteisten näkökantojen etsimisen välttämättömyyttä.

Toimintaedellytykset perustuvat yhteiseen luokka-asemaan. Suurpääomapii- rien ote maamme talous- ja yhteiskuntapolitiikassa edellyttää työläisten toimeen- tuloehtojen puolesta käytävän taistelun voimistamista, johon liittyy taistelu yhteis- kunnan rakenteessa olevien epäoikeudenmukaisuuksien poistamiseksi. Ammat- tiyhdistysliikkeen on kaikessa toiminnassaan vältettävä sen kaltaiseen talous- ja yhteiskuntapolitiikkaan kytkeytymistä, joka yhteiskunnan muiden poliittisten voi- mien kanssa tai toisen työväenpuolueen kanssa suuntautuu toisen työväenpuo- lueen poliittista linjaa vastaan. Tämän kaltainen kytkeytyminen on varmin tapa ajaa ammattiyhdistysliikkeen jäsenet toisiaan vastaan, eliminoida sen joukkovoi- man käyttö, johtaa jäsenistöä passiivisuuteen ja tehdä sen toiminta yhteistyölle epämielekkääksi.

Tämän päivän ihmisen on osallistuttava poliittiseen toimintaan. Ammattiyhdis- tysliike kuuluu erottamattomana osana poliittiseen työväenliikkeeseen. Se ei ole puolueetonta liikettä, vaan suuntautuu porvaristoa ja kapitalistisia työnantajia vastaan työväen etujen puolesta. Se on työläisten omatoimisinta liikettä. Työvä- enpuolueet eivät saa lyödä korvalle tätä omatoimista liikettä siten, että usuttavat työläiset tappelemaan toisiaan vastaan. Työväenpuolueiden on kilpailtava keske- nään työväenluokan etuja paremmin palvelevien ja yhdistävien ajatusten kehittä- misestä. Työväenpuolueet eivät saa määrätä, miten ja mistä asiasta heidän jäsenensä ammattiyhdistysliikkeessä saavat päättää. Ammattiyhdistysliike on yhteistyöjärjestö, jossa jäsenillä itsellään pitää olla oikeus itsenäisiin kannanottoi- hin toiminnassa saatujen kokemusten ja oman poliittisen kasvun pohjalta syntyneiden käsitysten mukaan.

Parhainta ammattiyhdistysliikkeen ja työväenpuolueiden yhteistoiminta on silloin, kun mahdollisimman omakohtaisesti päädytään yhdensuuntaisiin ratkai- suihin. Sen kaltainen tilanne on mahdollinen vain silloin, kun työväen poliittisten puolueiden kesken vallitsee mahdollisimman myönteinen yhteistoimintahenki ja reilu pyrkimys työväen asiaa kohtaan.

Xxxxxx Xxxxx (Metallityöväen Liitto r.y.): Toverit puheenjohtajat, hyvät toverit! SAK:n edustajakokoukselle on valmistettu luonnos SAK:n tes-poliittiseksi ohjel- maksi. Kokoukseen valituilla edustajilla eikä edes liittojen johtoelimillä ole ollut tilaisuutta eikä asiallista mahdollisuutta käsitellä tätä erittäin tärkeätä ohjelma- luonnosta. Näin ollen ei voi olla vakavia edellytyksiä siihen, että SAK.n edustaja- kokous voisi hyväksyä tämän työehtosopimuspoliittisen ohjelman. Väkivaltainen yritys tämän hyväksymiseksi osoittaisi poliittisen harkintakyvyn puutetta. Tämän hyväksyminen tietäisi, että aikaisempia kestävämpiä ja kokonaisvaltaisempia lähtökohtia ja tavoitteita ei pyrittäisi etsimäänkään. Niitä kuitenkin tarvittaisiin monestakin syystä.

XXX.XXx olisi syytä pohtia koko sodanjälkeistä työehtosopimuspolitiikkaansa kokonaisuudessaan siinä käytetyistä muodoista ja menettelytavoista. Tärkeäm- pää on kuitenkin pohtia ja kartoittaa, miten pian miljoonan jäsenen sisällään pitävän SAK:n voimaa vastaisuudessa voitaisiin käyttää tuloksellisemmin jäsenis- tön etujen ja tahdon toteuttamisessa, minkälaiset tavoitteet tulisi olla ja minkälai- sen sopimuspolitiikan puitteissa niitä tulisi pyrkiä toteuttamaan. Uusien tehtävien ja tavoitteiden asettamisessa on aina syytä pyrkiä ottamaan varteen menneen opetukset sekä myönteiset ja kielteiset kokemukset. Kun suoritetaan arviointeja SAK:n sodanjälkeisen 30 vuoden toiminnasta ja tuloksista, ei ole mitään aihetta pyrkiä ummistamaan silmiään myönteisiltä tuloksilta, joita on saatu aikaan joko ammattiyhdistysliikkeen välittömällä tai välillisellä toiminnalla. Suoranaisesta historian väärennöksestä on kuitenkin kysymys silloin, jos menneistä pyritään etsimään vain myönteiset tulokset ja sivuutetaan esiintyneet vaikeudet, koetut takaiskut, toteuttamatta jääneet tavoitteet, ammattiyhdistysliikkeen hajoamisen ja eheytymisen syvimmät syyt jne. Näin kuitenkin pyrkii tämän luonnoksen kirjoittaja tai kirjoittajat tekemään.

SAK:n koko sodanjälkeisen palkkapolitiikan keskeisiä tavoitteita ja perusteita ovat olleet inflaation hillitseminen, maamme talouden vakaannuttaminen ja tasapainottaminen, työttömyyden torjuminen, oikeudenmukaisten hinta- ja palk- kasuhteiden aikaansaaminen, taloudellisten kehitysedellytysten luominen, palk- kaerojen vähentäminen ja erikoisesti pienipalkkaisten etujen turvaaminen. Miksi yli 30 vuotta on ollut liian lyhyt aika näiden tunnusten realisoimiseksi ja miksi lähes poikkeuksetta sopimusten teon yhteydessä esitetyt arviot ovat sopimuskauden aikana osoittautuneet vääriksi? Tärkeää olisi, jos tästä voitaisiin suorittaa yksimielinen ja oikea arviointi.

SAK:n tulevan työehto-ja palkkapolitiikan avainkysymykseksi tulisi muodostua taistelu reaalisista tuloksista. Olisi päästävä siihen, että nimellispalkkojen ja muiden nimellisten aineellisten etujen sijasta sopimuksilla sovittaisiin reaalipalk- kojen korotuksista ja muista reaalisista eduista. Kapitalistinen järjestelmä lisää palkkaeroja. Samaan suuntaan vaikuttaa myös se, jos sopimuspalkkojen ja käytännön palkkojen ero on suuri. Sopimusturvan lisääntyminen palkkauksessa kaventaa palkkaeroja. Se on yksi tehokkaimmista keinoista nykyistä oikeuden- mukaisempaan palkkaukseen. Elintarviketyöläisten tuloksellinen lakko oikeuttaa päättelemään, että ilman matalapalkka-alojen omakohtaista päättävää taistelua ei heidän asiansa tule hoidetuksi, koska parhaimmatkin toteutettavissa olevat yleiset ratkaisut ovat riittämättömiä korjauksena, puhuttakoon niistä sopimuksen teon yhteydessä mitä tahansa.

Kapitalistit ovat viime vuosien aikana kiukutelleet sitä, että sopimukset eivät ole turvanneet työrauhaa. He ovat puhuneet ostaneensa tyhjää. Tähänastisen tes-politiikan suuri heikkous on juuri siinä, että työnantajat ovat halunneet tehdä sopimuksia nimellisillä eikä reaalisilla hinnoilla. Työntekijöiden osaksi on jäänyt huolehtia omatoimisesti reaalisista tuloksista. Ammattiyhdistysliike voisi suhtau- tua suuremmalla vastuulla sopimusten pidättyvyyteen, jos lopullisista tuloksista olisi suurempi varmuus, kuin mitä sopimukset tähän asti ovat parhaimmillaankin turvanneet.

Niin kauan kuin ammattiyhdistysliike joutuu tekemään sopimuksia kapitalistis- ten etujärjestöjen kanssa, on kysymys kahden luokan vastakkaisuudesta. Taiste- lussa kapitalisteja vastaan voi ammattiyhdistysliike pitää puolensa vain turvautu- malla työväenluokan aktiiviseen ja järjestäytyneeseen taisteluun etujensa puoles- ta. Kapitalistit eivät kuvia kumarra. Ne antavat periksi vain lujan luokkavoiman edessä. Kaikenlainen muu haihattelu on omiaan hämärtämään tätä lahjomatonta totuutta. Tämä on työläisten ja heidän ammatillisten järjestöjensä etujen vastaista. Työväenluokan etujen ja aseman parantaminen edellyttää riistosta vapaan yhteiskunnan luomista, joka viisi vuotta sitten pidetyssä SAK:n edustajakokouk- sessa otettiin ohjenaruksi.

Hyvät toverit! Työväenluokan aseman parantaminen edellyttää sellaista sopi- muspolitiikkaa, että suurpääoman edustajat näkevät työväenluokan luokkavoi- man realistisena ja tuntevat sen ei vain ammattiyhdistysliikkeen kasvaneena jäsenmääränä, vaan nimenomaan taistelevana voimana työpaikoilla ja kaikkialla yhteiskunnassa. Kiitos!

Xxxxx Xxxxx (VTY): Toveri puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit! Julkisoikeudel- lisella työkentällä tapahtuneet palkkaratkaisujen menettelytavat eivät epädemok- raattisuudellaan ole tyydyttäneet valtion työnantaja-palkansaajia. Samoin on työntekijöiden ihmettelyä herättänyt ns. palkkapotin jakomenetelmä. Ei voine olla oikein, että valtion työnantaja ojentaa palkansaajien ansaitut palkankorotukset tuhansille eri alojen työntekijöilleen vain yhtenä rahasummana, jääden sivusta katselemaan, kuinka eri sopijajärjestöt tasajakoaan yrittävät suorittaa. Valtion virkaehtosopimusjärjestelmässä on epäkohtia, joita ei työehtosopimuslaki tunne.

1. Sopimuksen varaiset asiat.

2. Neuvotteluoikeuden alaiset asiat.

3. Työnantaja-asiat eli asiat, jotka eivät ole virkasuhteen ehtoja. Nämä pitää muuttaa työehtosopimuslakien mukaisiksi.

Pysyvä työrauhavelvoite: Tällainen työrauhavelvoite vallitsee asioissa, jotka eivät ole sopimuksen varaisia. Näyttää siltä, että pysyvän työrauhavelvoitteen kattamalle alueelle aiotaan rakentaa laitos- ja virastodemokratiamalleja, joissa järjestöt ja työntekijät voivat osallistua voimattomana osapuolena.

Sopimus- ja hyvityssakko: Yksityinen virkamies voidaan tuomita enintään 20 markan sopimussakkoon. Tässäkin kohdassa työehtosopimuslaki ei tunne yksi- tyisen työntekijän hyvityssakkoa.

Virkaehtosopimuksen määräykset ovat sekä minimi- että maksimimääräyksiä. Ehdotan, että Ves-määräykset on saatava minimiehdoiksi, kuten Tessissäkin.

Lakko-oikeus: Valtion virkaehtosopimuslaki hyväksyy vain sellaisen lakon, joka

käsittää kaikkien virkatehtävien suorittamisen keskeyttämisen. Kiellettyjä ovat siten esimerkiksi työn hidastaminen, osittainen lakko, oman sopimuskentän ulkopuolelle kohdistuva myötätuntolakko. Tässäkin asiassa on työtaistelukeinojen rajoitukset poistettava Tessin linjoille.

Yhteiskunnalle vaaralliset työtaistelut: Säännöstö työtaistelutoimenpiteistä, jo- ka voi saattaa yhteiskunnan tärkeät toiminnat vakavaan häiriötilaan, on saanut toimeenpanijaksi virkariitalautakunnan. Sen päätös ei ole juridisesti sitova. Ehdotan, että koko säännöstö on kumottava ja muutettava Tessin linjoille. Virkamieslakon kieltävä laki on kumottava.

Eduskunnan asema: Hallitusmuodon ja valtiopäiväjärjestyksen muutoksella 21-jäseninen eduskunnan palkkavaltuuskunta voi joko hyväksyä tai hylätä virkaehtosopimuksen niiltä osin kuin eduskunnan suostumus on tarpeen. Palkka- valtuuskunta voi äänestyspäätöksellä alistaa sopimuksen eduskunnan vahvistet- tavaksi. SAK:n on vaikutettava asiaan niin, että eduskunnan suvereeni asema virkaehtosopimuksen käsittelyssä on palautettava.

Hyvät järjestötoverit! VTY:n kansandemokraatit edellyttävätkin SAK:n tulevalta hallitukselta ja valtuustolta toimenpiteitä valtion Ves-sopimusjärjestelmän epä- kohtien korjaamiseen työehtosopimuslakia vastaavaksi, liittojen rahallisen palk- kapottiosuuden saamista selväksi jo neuvotteluvaiheessa ja jäsendemokratian palauttamista myös julkisoikeudellisten alojen palkansaajien ratkaisuja tehtäessä.

- Toveri puheenjohtaja, kiitän saamastani puheenvuorosta! Xxxxx Xxxxx ei ollut paikalla.

Xxxx Xxxxxx (Metallityöväen Liitto r.y.): Toveri puheenjohtaja, hyvät toverit! Tätä on luonnehdittu ohjelmakokoukseksi, ja paperien tulvan perusteella se pitää varmasti täysin paikkansa. Onhan ohjelmaa yli 300 sivua, jota edustajistolle on jaettu. Nyt vain tuntuu siltä, että jokin asia olisi voitu sanoa varmasti lyhyemmin- kin, ja ennen kaikkea moni asia paljon selkeämmin, terävämmin ja päättäväi- semmin.

Yhtä asiaa kaipaisin vielä tässä ohjelmakokouksessa: oikeistovaaraa ja sen torjuntaa. Se täytyy olla myös ammattiyhdistysliikkeen yksi perustavoitteita. Se on eräs sen toiminnallisia edellytyksiä. Näistä kamppailevat ammattiyhdistystoverit monissa maissa. Oikeistovaara ilmenee meillä voimakkaana oikeistolehdistön hyökkäyksenä. Se on kiihtynyt päivä päivältä. Se suuntautuu ennen kaikkea Neuvostoliittoa ja muita sosialistisia maita vastaan. Oikeiston voimistaminen vaarantaa myös kauppapoliittisia suhteita. Oikeiston halu on suunnata kauppa voimakkaasti länteen. Tätä oli mm. EEC-sopimus, josta ammattiyhdistysliikkeen ja SAK.n olisi syytä sanoutua irti. Tämä oikeistovaara vaarantaa myös työihmisten toimeentulon, mikä tälläkin hetkellä on näkyvissä. Oikeistovaara ilmenee myös ammattiaktiivien eli työpaikoilla toimivien ammattiyhdistysliikkeen aktiivien vaino- toimenpiteinä. En sano sitä, että oikeistovaara ilmentyy myös SAK:n puheenjohta- jia vastaan porvarillisen lehdistön hyökkäyksissä, mutta se ei näy niinkään kuin kentän aktiivien toimintaedellytysten heikkenemisenä, luottamusmiesten ja työ- suojeluvaltuutettujen vainotoimenpiteinä, josta monta kertaa voi olla menetykse- nä työpaikan menetys, niin kuin viime aikoina olemme huomanneet. Myös oikeistovaara vaarantaa työsuojelukysymystä. STK:n mukana olo työsuojeluhalli-

tuksen kollegiossa ammattiyhdistysliikkeen tosin jonkinlaisella myötävaikutuksel- la on vaarantanut varsin paljon, jarruttanut ja hidastanut työsuojelua. Ammattiyh- distysliikkeen, SAK:n olisi käytävä toimenpiteisiin SAK:ta jarruttavan ja vastusta- van edustajan pois saamiseksi työsuojeluhallituksen kollegiosta. Hyökkäys työ- suojeluviranomaisia ja heidän oikeudenmukaisia työläisille solidaarisia päätöksiä vastaan on saavuttanut lehdistöhyökkäyksen sekä myös oikeudenkäyntikysy- myksiä.

Hetken tarkastelisin myös tulopoliittista kokonaisratkaisua, mistä täällä on paljon työehtosopimuksen yhteydessä puhuttu. Siinä puhutaan kauniisti, että sen avulla on mahdollista sitoa tästä yhteiskunnan etupiirit ratkaisuihin, joiden avulla voidaan turvata palkansaajien reaaliansioiden nopea ja tasainen kasvu ja solidaarinen palkkapolitiikka. Miten on tässä kysymyksessä onnistuttu? Onnistut- tiin vain sitomaan ay-liikkeen kädet. Tämä johti puutavarakapitalistien valtaviin voittoihin ja muun teollisuuden K-takuisiin. Ammattiyhdistysliike sai osakseen hinnankorotukset ja nykytilanteessa kymmeniin tuhansiin nousevan työttömyy- den, ja tällä tavalla tapahtui voimakas siirto, tulonsiirto työntekijöiltä työnantaja- puolelle. Tätä ovat työpaikkakohtaisilla taisteluilla ja liukumilla työntekijät pysty- neet korvaamaan, niin kuin Arvo Hautalan puheenvuorosta ilmeni.

Ammattiyhdistysliikkeen tavoiteohjelmassa on maininta Hintojen nousun arvi- ointien huomioon ottaminen etukäteen'. Se on hieno asia, kun nyt ei ole saatu eikä pystytty saamaan edes niitä takakäteen. Tuntuu siltä, että en usko laskutikkumiesten kapitalistisissa oloissa pystyvän tätä etukäteen laskemaan. Runolliseksi hereten voi sanoa, että tikku heiluu, työ käy, mutta tilipussissa ei mitään näy'.

Solidaarinen palkkapolitiikka nähdäkseni edellyttää myös sitä, että pääomatulot pienenevät ja palkkatuloissa työntekijöiden osuus kasvaa. Nykyisen solidaarisen palkkapolitiikan harjoituksen seurauksena ei voida sanoa, että pääomatulot olisivat tällä kaudella pienentyneet, ne ovat voimakkaasti lisääntyneet. En kiistä sitä, etteikö pienipalkkaisille ole pennimääräisiä korotuksia saavutettu, mutta solidaarinen palkkapolitiikka ei voi onnistua, jos pääomatulot jatkuvasti meidän maassamme kasvavat.

Käsittelisin hetken myös tämän vuoden sopimustulosta ja -syntyä. Puheenjoh- taja Penttilä varmaankin, liittomme puheenjohtaja, ei millään pahalla - hänellä on varmaan kauheita kiireitä - hän varmaan on työkiireissään unohtanut sen, että valtuuston päätös ei ollut yksimielinen, koska minäkin olin siellä, ja tällä tavalla tämä valtuuston päätös syntyi äänestyksen perusteella ja osa valtuutettuja jätti äänestämättä. Puheenjohtaja Xxxxx mainitsi, että muste ei ollut ehtinyt kuivua, kun tätä kysymystä rikottiin. En tiedä, oliko musteen vika vai paperin vika. Olisikohan paperissa ollut jotakin vikaa, että tästä irtaannuttiin? Melkein kaikissa niissä liitoissa, missä tämä kysymys asetettiin jäsenäänestykseen, yli puolet jäsenistös- tä oli tätä vastaan. En arvostele sopimusta, se jääköön sitten omaan arvoonsa ja siitähän on vielä kurkistelut ja tarkistelut, en tiedä mitä kaikkea ne vielä tuovat tullessaan.

Eräs kysymys, mikä herää ammattiyhdistysliikkeessä esille, on jäsendemokra- tian lisääminen, kaikkien mielipidesuuntien ottaminen, suhteellisen vaalitavan käyttö. Sitä täytyisi ainakin aloittaa keskusjärjestötasolla. Nähtäväksi jää täälläkin suoritettavien valintojen perusteella, olivatko puheenjohtajien puheenvuorot, niin

uusien kuin vanhojenkin, todella työpuheita jäsendemokratian lisäämiseksi, kaikkien mielipidesuuntien ottamiseksi huomioon SAK:n työssä, vai olivatko nämä vain juhlapuheita, sen kokouksen loppuosa tulee meille vääjäämättömästi osoit- tamaan.

Mitä puhutaan sitten SAK:sta, sen rakenteesta? Lähtisin siitä, että SAK:n olisi vakavasti kehotettava jäsenliittoja poistamaan säännöistään lakko-oikeuskysy- myksessä olevan 1/3-pykälän. Sanoisin, että se on Pihkalan kaartin aikoinaan pykäliä, ja ne pitäisi tällä hetkellä ammattiyhdistysliikkeestä poistaa. Työnantajan on helppo saada 1/3 työläisiä hyväksymään sopimusratkaisu, se on varmasti halvempaa kuin saada yli puolet työläisiä hyväksymään tämä ratkaisu.

Mitä tulee ammattiyhdistysliikkeen solidaarisuuskysymyksiin ja miten ammatti- yhdistyksen arvovaltaa lisätään, sitä lisätään vain jäsendemokratiaa, jäsenvaltaa voimakkaasti lisäämällä. Se tuo myös ammattiyhdistysliikkeelle sen arvovallan ja se arvovalta on_hankittava jäsenistöltä eikä työnantajapiireiltä. (Puheenjohtaja: puoli minuuttia!)

Työehtosopimuksissa näkisin, että SAK:n on oltava mukana kaikkialla työläis- ten kamppailuissa ja taistelussa parempien elinehtojen puolesta, kun työläiset kamppailevat paremmista palkoista. Ne jopa joutuvat käymään monta kertaa kamppailua saavutettujen etujen puolustamiseksi. Siinä on keskusjärjestön annettava kaikki tukensa eikä oltava näitä kamppailuja vastaan. Kiitoksia!

Keskustelu keskeytettiin.

Ilmoitusasioita

Puheenjohtaja: Muutamia ilmoitusasioita! Lentäen täältä kongressista kotiin palaavia edustajia pyydetään ystävällisesti leimauttamaan lentolippunsa tässä talossa olevan Matkarenkaan matkapalvelupisteessä.

Koulutusvaliokunta kokoontuu huoneen 8 takana olevassa varahuoneessa kello 11.

Merkittiin.

Läsnäolevien edustajien toteaminen

Puheenjohtaja: Pöytäkirjaamista varten todetaan, että edustajia on paikalla kello 10.30 466, poissa 7.

Todettiin.

Keskustelua jatkettiin.

Xxxxx Xxxxxxxx (Metallityöväen Liitto r.y.): Hyvät toverit! Suomessa vallitse- va porvarillinen tiedotusvalta on suuressa ristiriidassa myös ammattiyhdistysliik- keen pyrkimysten kanssa. Kokemus on osoittanut, että työ- ja palkkataistelussa vain työväenlehdistö on puolustanut työtätekevien ja ammattiyhdistysliikkeen näkemyksiä. Tämä oivaltaen on ammattiyhdistysliike viime aikoina kantanut

kasvavaa huolta työväenlehtien kehityksestä ja menestymisestä vastapainona porvarilliselle tiedotusvälitykselle. Maamme työväenlehdistön kehitys sodan jäl- keisellä kaudella on ollut varsin vaihtelevaa. Lyhyitä menestyksen kausia on seurannut aikoja, jolloin lehdistömme porvarillisen yhteiskunnan vaikutuksesta on kokenut vastoinkäymisiä. Niinpä kun vuonna 1946 työväenlehdistön osuus koko maan lehdistöstä oli 15 %, niin 1970-luvulle tultaessa osuus oli laskenut 9,9 %:iin. Useat työväenlehdet olivat tänä kautena kokeneet lehtikuoleman. Oli siis olemas- sa yhteinen pakottava tarve parantaa lehdistömme toimintaa, toimintaedellytyksiä työväenliikkeen yhteisin toimenpitein. Mahdollisuudet tähän loi SAK:n yhtenäis- tyminen. SAK:n periaateohjelmassa todetaan: »SAK pitää velvollisuutenaan kantaa vastuuta työväenlehdistön levikistä vastapainona kaupalliselle ja porvaril- liselle lehdistölle.» SAK siis osana työväenliikettä yhteistyössä työväenpuolueiden kanssa kantaa vastuuta työväenlehtien kehityksestä. Kun kampanja näkyvästi alkoi vuonna 1973, on jo nyt syytä tarkastella sen saavutuksia.

On ensiksi todettava, että työväenlehtilevikkiosuus maamme lehdistöstä on noussut mainitusta 9,9 %:sta 12 %:iin vuoteen 1975 ja lähentelee nyt 13 %:a. Tämä merkitsee sitä, että lehtikohtaisesti on levikki noussut 30 %:iin. Tilaajia työväenlehdillä on nyt yli 300 000 ja kun tutkimusten mukaan yhtä työväenlehtea lukee 3- 4 henkeä, voidaan todeta työväenlehdillä olevan miljoona lukijaa.

Näkyvin osa ammattiyhdistysliikkeen työväenlehtikampanjassa on ollut lehtise- telillä. Lehtisetelikampanjan kehityksestä muutamia lukuja: vuonna 1973 oli 7 ammattiliittoa, joissa 200 000 jäsentä, seteleillä tilattiin 22 000 lehteä eli käyttäjiä

oli 11 %. Vuonna 1974 oli mukana 14 liittoa, joissa jäseniä 400 000, lehtiseteliä

käytti 73 000 eli 18 %. Vuonna 1975 oli mukana 21 liittoa, joissa puoli miljoonaa jäsentä, seteliä käytti 112 000 jäsentä eli 22 %. Tänä vuonna päättyvässä kampanjassa olivat mukana samat liitot kuin aikaisemmin, mutta seteliä käytti jo lähes 140 000 jäsentä eli 28 %.

Liittokohtaisesti voidaan todeta, että seteliä käyttää parhaimmissa tapauksissa 30-3 5 % liiton jäsenistä.

Itse työväenlehtien osalta voidaan todeta selvää tason nousua. Lehtien yhteydet ammattiyhdistysliikkeeseen ovat nyt kokonaan eri tasoilla kuin aikai- semmin. Kaiken kaikkiaan voimme todeta, että SAK.n eräs periaateohjelman tavoite kaventaa porvarillista tiedotusylivaltaa on alkanut toteutua. Todettava on myös, että yhteistyö eri työväenryhmien välillä on ollut esimerkillisen hyvää tässä asiassa. Kaikki saavutetut tulokset kannustavat jatkamaan ja laajentamaan työväenlehtikampanjaa. Lehtisetelikampanja on saatava käsittämään kaikki SAK:n liitot. Ammattiosastoja on rohkaistava entistä enemmän tekemään omia setelipäätöksiään. Koska kapitalistisen laman kehittyessä lehtien taloudelliset asemat ovat heikentyneet, tulee kantaa vastuuta myös lehtien talouden turvaami- sesta. Parhaiten onnistutaan suuntaamalla hyvin suunniteltua, liittoa hyödyttävää ilmoittelua työväenlehtiin sekä antamalla niille suoraa taloudellista tukea. Tuen tulee jatkua. Se voi perustua esimerkiksi prosenttiosuuteen liittojen jäsenmaksu- tuotosta. SAK:n on koko voimallaan vaikutettava yhteiskunnan lehdistöä koske- vaan päätöksentekoon, niin että työväenlehtiedut tulevat huomioiduiksi. Tällaisia asioita ovat yhteiskunnan lehdistötuen lisääminen ja lehtien jakelun saattaminen postilaitoksen tehtäväksi. Tämä turvaisi laajemminkin pienlehdistön aseman ja siten sananvapautta maassamme.

Vaikka voidaan kirjata hyviä saavutuksia työväenlehtien tukemiseksi, on valtaosa Suomen kansasta 87-prosenttisen porvarillisen tiedotusvälityksen va- rassa. Tämä tosiasia antaa meille haasteen jatkaa ja voimistaa sitä hyvää yhteistyötä, jota työväenlehtikampanja edustaa. Yhdistämällä lehtien hyväksi tehty työ liittojen muuhun toimintaan voidaan .varmasti seuraavassa SAK:n edustajakokouksessa kirjata vielä näyttävämpiä tuloksia. Kiitos!

Xxxxxx Xxxxxxx (Tekstiili-ja Vaatetustyöväen Liitto r.y.): Hyvät toverit! Työtäte- kevät ihmiset kokevat tämän päivän Suomessa taloudellista ja sosiaalista turvattomuutta. Taloudellinen ja poliittinen valta on monopolipääoman hallussa muodostaen sellaisenaan jopa fasismiin saakka ulottuvan oikeistovaaran. Se ei läheskään aina esiinny avoimesti. Varsinkin viime aikoina se on soluttautunut mitä erilaisimpiin yhteiskunnallisiin järjestöihin. Tulopolitiikan rohkaisemana on oikeis- tovaara maassamme huomattavasti lisääntynyt. Neuvostoliiton vastaisen toimin- nan lisääntyminen on siinä yhteydessä luku aivan erikseen. Eri työpaikoilla on lukuisia luottamushenkilöitä ja muita rauhantahtoisia ihmisiä työnantajien toimes- ta irtisanottu. Ei edes lukeneiston piiriin kuuluvilla ole enää turvaa, jos uskaltavat olla eri mieltä tai noudattamatta työnantajan yksipuolista tahtoa. On selvästi nähtävissä, että tulopolitiikan avoin vastustaminen, jota nyt jossakin määrin on esiintynyt, on ärsyttänyt maamme oikeistovoimia siinä määrin, että voidakseen varmuudella turvata nykymuotoisen politiikan jatkumisen vaaditaan sitovan pak- kosovintojärjestelmän luomista. Ei siis enää riitä se, että käytettäisiin totuttua neuvottelumenettelyä, vaan työläisten kurissa pitämiseksi huudetaan jo lainlaati- jainkin apua. Kun ammattiyhdistysliikkeen korkein johto, lähinnä SAK ja poliittinen työväenliike, ei koko voimallaan ole asettunut estämään oikeiston hyökkäyksiä, se on rohkaistunut tiukentamalla otteitaan. Väkivaltaisuus ja poliittiset ajojahdit ovat yleistyneet. Työläiset eivät kuitenkaan aio alistua oikeuksiensa ja toimintae- dellytystensä tukahduttamiseen. Työpaikkakohtaiset kamppailut ovat edelleenkin välttämättömiä. Vain joukkoliikkeiden avulta on tähänkin saakka voitu estää suurempi elintason lasku.

Äskettäin Helsingissä pidetyssä Itämerenmaiden ja Norjan rauhanpäivillä käytetyissä puheenvuoroissa läntisten naapurimaiden edustajat luonnehtivat oikeistolaisuuden ilmenevän heidän maissaan ensisijaisesti antikommunismina ja neuvostovastaisuutena, kuten on asia meidänkin maassamme. Useat näistä edustajista olivat tyydytyksellä havainneet, että pienen Suomen ja suuren Neuvostoliiton välillä vallitseekin erinomaisen hyvät suhteet ja luottamukselliset suhteet eikä Neuvostoliitto kahlitsekaan meitä, kuten erään edustajan mukaan hänen kotimaassaan propagoidaan. Monissa puheenvuoroissa nähtiin EEC:n lisänneen tuntuvasti kansainvälistä jännitystä, ennen muuta taloudellisessa ja sosiaalisessa mielessä, kuten meilläkin.

Lännen sotaliittoutuman Naton tukikohtineen ja sotaharjoituksineen katsottiin olevan välitön uhka Pohjolan ja koko Euroopan turvallisuudelle. Meidän maa- tamme ei uhkaa nytkään mikään ulkoinen aseellinen vaara. Se on onnellinen olotila, jota kannattaisi vaalia nykyistä paremmin. Vaikka ei suoraan voida väittää tapahtuvan varsinaista sotapropagandan levittämistä, koska se on enimmäkseen vihjailevaa, sitä avoimempaa on se toiminta, jolla ulkomaisten ja lähinnä oman

maamme äärioikeistolaisten piirien toimesta levitetään ihmisille maamme ja Neuvostoliiton hyvien naapuruussuhteiden vastaista muuta propagandaa. Se on sellaista toimintaa, jolla on mitä suurimmassa määrin kylmän sodan leima. Rauhantahtoiset ihmiset ovat monin tavoin vaatineet valtiovallalta ja oikeusvira- nomaisilta propagandistien kuriin ja järjestykseen saattamista, kuten ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimuskin edellyttää. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, vaikka itse presidentti Xxxxxxxx on asian huomioinut niinäkin aikoina, jolloin kapitalismi ei voi käyttää väkivaltaa, se ei kuitenkaan hetkeäkään lepää. Se käy taistelua ideologisin ja muin näkymättömin asein sosialistista maailmanjärjestel- mää vastaan. Tästä syystä maailmassa vallitsee jatkuvasti jännittynyt ilmapiiri. Vaikkakin antikommunismi onkin yksi rauhan päävihollinen, niin ainakin Neuvos- toliiton Kommunistisen Puolueen pääsihteeri Breznev on sosialismin puolesta varman rauhallinen, mutta toteaa samalla rauhan sen sijaan olevan jatkuvasti uhattuna.

Tänään maailman kansat haluavat rauhaa. Ne eivät halua rakentaa turvallisuut- taan epävarmuuden, ydinsodan ja kansojen sorron varaan. Uskotaan, että toiveet pysyvästä rauhasta ovat nyt lähempänä toteutumistaan kuin ehkä koskaan ennen. Ratkaisevasti kehitykseen on vaikuttanut yleisesti voimistunut rauhanliike. Sosialistiset maat ja kapitalististen maitten rauhanliike sekä kehitysmaitten vapautusliikkeet ovat onnistuneet muuttamaan tilannetta niin suuressa määrin, että kansojen yleinenkin mielipide on muuttumassa. Mielestäni tällä on jo suurta historiallista arvoa. Rauhantyössä ei useinkaan ole kerrallaan kysymys yhdestä ihmisestä, mutta työväenluokan perusetu vaatii sitä aina jokaiselta.

Työhön tarvitaan jokaisen yksityisen ihmisen ja joukkojen aivot ja kädet. Chilen karmaiseva kokemus taas kerran osoitti sen, miten äkkiä rauha ja turvallisuus ja jopa elämä voidaan ilman syytä kansalaisilta riistää.

Meille suomalaisille on osoitettu kiitosta ja kunniaa Ety-kokouksen isännyydes- tä. Se velvoittaa meitä ammatillisessa työväenliikkeessäkin omalta osaltamme toimimaan Helsingin hengessä, kuten tuota päätöskokouksen julistusta nyt yleisesti kutsutaan.

•Ihmettelen myös sitä, että SAK ei vielä ole Suomen Rauhanpuolustajat järjestön jäsen, ja kannatankin tässä Xxxxx Xxxxxxx tekemää esitystä, että SAK todella liittyisi Suomen Rauhanpuolustajat järjestöön, ja edelleen esitän, että SAK myös kehottaisi alaisiaan jäsenliittoja liittymään Suomen Rauhanpuolustajiin.

Meidän on vaadittava eduskunta hyväksymään rauhanlaki. On laajennettava kamppailua ydinaseettoman vyöhykkeen muodostamiseksi Pohjolaan. Jokainen saatavissa oleva nimi on pyrittävä saamaan toiseen Tukholman vetoomukseen. Ehdotan, että tämä kokous myös allekirjoittaa toisen Tukholman vetoomuksen. Itämerenmaiden ja Norjan rauhanpäivien yhteydessä Suomen Rauhanpuolusta- jain vuosikokouksessa vieraili myös kuuluisa neuvostoliittolainen runoilija Kapda- kov. Xxxxxxxx lopuksi lainata eräitä hänen ajatuksiaan ja kysyn samalla, voimmeko jokainen vilpittömästi yhtyä niihin? - Näin:

Yksi ihminen ei voi käydä toista jalkaa kuin koko ihmiskunta. Sodat ja selkkaukset ovat meidän haavojamme, rotusorto ja -erottelut kirveltävät meitä. Jo toinen maailmansota alkoi panssareista päättyen atomipommiin. On siis varmaa, että toista maailmansotaa ei saa sallia. Kiitos!

16 Pöytäkirja

Xxxxxx Xxxxxxxxx (Metallityöväen Liitto r.y.): Toveri puheenjohtaja! Hyvät edustajakokoustoverit! SAK:n X edustajakokouksen jälkeen työsuojelu on ollut voimakkaasti esillä monissa puheissa ja keskusteluissa. Kuitenkaan työoloissa työpaikoilla ei ole tapahtunut merkittävää parannusta tänä ajanjaksona. Tämä johtuu siitä, että työsuojelun kehittämistä on pyritty viemään eteenpäin ylätasolla ilman joukkovoiman käyttöä. Työpaikoilla työntekijät ovat joutuneet puolestaan ilman apua kamppailemaan työolojen ja epäkohtien poistamiseksi. Ammattiyhdis- tysliike ei ole tukenut riittävästi työpaikoilla käytävää kamppailua, eräitä poikkeuk- sia lukuun ottamatta, kuten esimerkiksi Rakennusliiton myrkkymaaliboikotti pari vuotta sitten. SAK:n johdon suhtautuminen työsuojeluun on ollut virheellistä. Työsuojelu on nähty toimintana, jossa työnantajien ja työntekijöiden edut ovat pitkälle yhtenäiset. Työpaikoilla tiedetään, kuinka lyhyeen nämä yhteiset edut loppuvat. Ne loppuvat siihen, mistä parannukset alkavat. Työnantajat eivät tee parannuksia työoloihin, ellei siihen ole pakkoa. Työoloja voidaan parantaa eräiden ammattialojen työvoimapulan, työvoiman liiallisen vaihtuvuuden tai muun sellaisen syyn johdosta, kuten tilanne omalla työpaikallani Saab-Valmetilla osoittaa. Tärkein tekijä, jolla parannuksia voidaan saada aikaan, on kuitenkin työntekijäin joukkovoima. Varsinkin kapitalismin laskusuhdanteen aikana kuten tänä päivänä, jolloin vallitsee mittava joukkotyöttömyys, ei kapitalisti sijoita vapaaehtoisesti pääomaansa työolojen parantamiseen.

SAK:n tärkeimpänä tavoitteena esitettiin 1970-luvun alussa työsuojelun laki- sääteistäminen. Tämä toteutettiinkin vuoden 1974 alussa, jolloin työsuojeluhallin- to sai nykyisen muotonsa. Työsuojelulainsäädäntö tuli kuitenkin voimaan pääo- mapiirien ehdoilla. STK:n ei tarvinnut tehdä ainuttakaan myönnytystä työntekijöil- le. Tämä näkyy uudistuksen sisällössä, jossa työntekijäin oikeuksia ei ole merkittävästi laajennettu. Ensinnäkään uusi työsuojelulainsäädäntö ei anna työntekijöille uusia välineitä paremmista työoloista käytävän kamppailun tehos- tamiseen. Työturvallisuuslaki vuodelta 1958 on ns. puitelaki, vaikka siinä joitakin yksityiskohtaisempiakin määräyksiä on. Mutta alemman asteen määräyksiä ei ole vieläkään laadittu lähimainkaan riittävästi. Työpaikkojen työhygienistä vähimmäis- tasoa koskevat määräykset ovat juuttuneet virkakoneistoon ja samoin näyttää käyvän useille koneita ja laitteita koskeville turvallisuusmääräyksille. SAK:n on painostettava työsuojeluhallitusta toimimaan siten, että työnantajia sitovat ja yksityiskohtaiset turvallisuusmääräykset tärkeimmistä työsuojelukysymyksistä saadaan pikaisesti aikaan.

SAK on vaatinut työturvallisuuslain uudistamista työsuojelukomitean ehdotuk- sen pohjalta. Komitean ehdotus, joka on tehty pitkälle viedyn kompromissin tuloksena STK:n kanssa, ei kuitenkaan sisällä juuri lainkaan uutta. Se on itse asiassa vain nykyinen työturvallisuuslaki kauniimmin ja täsmällisemmin kirjoitet- tuna, johon on lisätty tulopoliittista säätelyjärjestelmää tukevia järjestelyjä. Toi- seksi työsuojeluvalvontalaissa on määräykset työsuojeluvaltuutetun valitsemises- ta työpaikoilla edustamaan työntekijöitä työsuojeluasioissa. Työsuojeluvaltuute- tun toimintamahdollisuuksien laajentaminen edistäisi parempien työolojen puoles- ta käytävän kamppailun tehostamista työpaikoilla. Ratkaisevaksi muodostuu kysymys työsuojeluvaltuutetun päätäntävallasta. SAK:n käsitys on ollut, että työsuojeluvaltuutetun tulisi saada Ruotsin mallin mukainen vaarallisen työn keskeyttämisoikeus. Työsuojeluvaltuutetulle tällä oikeudella ei kuitenkaan ole

tärkeää merkitystä hänen kamppaillessaan työpaikallaan. Sen sijaan työsuojelu- valtuutetun on saatava oikeus antaa työnantajia sitovia määräyksiä työolojen niiden epäkohtien korjaamiseen, jotka ovat työsuojelumääräysten ja -ohjeiden vastaisia. Työnantajat ovat hyökänneet monin eri tavoin työsuojeluvaltuutetun lainsäädännössä olevia oikeuksia vastaan. Tuoreessa muistissa on STK:n kantelu oikeuskanslerille työsuojeluvaltuutetun ajankäyttöä ja varamiehen ase- maa koskevista työsuojeluhallituksen päätöksistä. Tämä hyökkäys ei tuottanut STK:lle menestystä. Sen sijaan viime syksynä työntekijäin selän takana läpi runnotulla kehnolla työsuojelusopimuksella heikennettiin työsuojeluvaltuutettujen toimintamahdollisuuksia työpaikoilla. Työtätekevien kasvavan arvostelun johdos- ta joutui SAK viime toukokuussa irtisanomaan tämän kehnon sopimuksen. Kuitenkin viime keväänä SAK jälleen solmi työsuojelusopimuksen, jossa ei ole ainuttakaan olennaista parannusta irtisanottuun sopimukseen verrattuna. Myös- kään työsuojelutoimikunnilla ei ole päätäntävaltaa, vaikka niissä käsitellään työtätekevien konkreettisiin etuihin liittyviä asioita. Kysymys siitä, voidaanko tällaisia työnantajiien ja työntekijäin yhteisiä elimiä käyttää työntekijäin etujen ajamiseen ja työnantajan mielivaltaa rajoittaviin toimenpiteisiin, on ratkaistava kussakin tapauksessa erikseen. Tavoitteena on joka tapauksessa, että myös työsuojelutoimikunnille tulee saada työnantajia sitovaa päätäntävaltaa.

Kolmanneksi työsuojeluhallinto on niin ikään uudistettu. Työsuojelun alalla virkamieskunta kasvoi moninkertaiseksi. Perustettiin työsuojeluhallitus ja piirior- ganisaatio. Joissakin tapauksissa ovat viranomaiset tehneet työntekijän edun mukaisia päätöksiä. Mutta STK:n painostuksen edessä on osoittautunut koko työsuojeluhallinto voimattomaksi. Tämä on varmistettu ensinnä sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluneuvottelukunnan toiminnalla. Se on koottu eri intressipiirien edustajista ja sen tarkoituksena on olla periaatteellisissa työsuoje- luasioissa neuvoa-antava elin. Käytännössä sillä on kuitenkin päätäntävalta tärkeimmissä työsuojelun kehittämiseen liittyvissä asioissa kuten esimerkiksi työturvallisuusmääräysten voimaan tulossa. Työsuojeluhallinnon johtavat virka- miehet ovat avoimesti ilmaisseet, että sellaista uudistusta ei edes yritetä toteuttaa, jossa työmarkkinajärjestöt SAK ja STK eivät ole yksimielisiä. STK ei ole koskaan yksimielinen, jos jokin uudistus asettuisi sen etuja vastaan. Näin tulopoliitikot pyrkivät tekemään tyhjäksi kaikki monopolietujen vastaiset toimenpi- teet työsuojelun alalla. Tänä päivänä kamppaillaan näiden puutteellistenkin työsuojelun edellytysten kohtalosta. Pääomapiirit pyrkivät tekemään tyhjäksi myös ne vaatimattomat edistysaskeleet, joita työntekijöiden kamppailun tulokse- na on saatu. Yleistä mielipidettä on pohjustettu 30-luvun tyylisellä parjauskam- panjalla porvarillisessa lehdistössä, joka on suunnattu niitä työsuojelun toimihen- kilöitä vastaan, jotka ovat pyrkineet toimimaan työntekijöiden etujen mukaan. (Puheenjohtaja: Puoli minuuttia!) Tuorein esimerkki pääomapiirien kovenevista otteista on Lapin työsuojelupiirin vanhempaa insinööriä Xxxxx Xxxxxxxx vastaan STK:n ja Kemi Oy:n nostama haaste, jossa Siirilää syytetään virkavirheestä ja vaaditaan 500 000 markan vahingonkorvausta. Kuitenkin Siirilä on virkatehtävä- nään tulkinnut työaikalain hätätyöpykälää saamiensa ohjeiden mukaan. SAK ei ole vielä tuominnut tätä vakavaa hyökkäystä työsuojelun kehittämistä vastaan. SAK:n johdon toimettomuus tämän pääomapiirien hyökkäyksen edessä johtuu jälleen siitä, että STK nähdään sopimuskumppanina, jonka kanssa neuvottelu-

pöydässä asiat ratkaistaan. Kuitenkin työväenluokan taistelukokemus osoittaa, että työntekijöiden etujen mukaiset ratkaisut tehdään vain joukkovoimaan tukeu- tumalla. Odotamme SAK:lta toimintaa, joka tukee jäsenistön kamppailua Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton aloitteen edellyttämällä tavalla. Kiitos!

Ilmoitusasia

Puheenjohtaja: Ennen seuraavan puheenvuoron alkua ilmoitamme, että talousvaliokunnan kokous alkaa välittömästi huoneessa 1. Talousvaliokunta välittömästi huoneeseen 1!

Xxxxx Xxxxxxx (Kemian Työntekijäin Liitto r.y.): Toveri puheenjohtaja! Hyvät toverit! Puuttuisin tässä puheenvuorossani nyt asiaan, jota täällä ei ole suurem- min kosketeltu. SAK suurena työväen joukkojärjestönä on huolehtinut työntekijäin moninaisista tarpeista, sanottakoon tästä jokapäiväisestä leivästä. Mutta jos laajennetaan käsitettä »jokapäiväinen leipä» koskemaan muutakin kuin ruokaa ja asuntoa, otetaan huomioon työntekijäin henkiset tarpeet, kulttuurin tekeminen ja kulttuurin kuluttaminen, niin nämä asiat tässä kokouksessa ainakin toistaiseksi ovat jääneet hyvin vähälle käsittelylle.

Täällä esitetyssä SAK:n toimintakatsauksessa vuosilta 1971—1975 sekä lähiajan toimintaesityksessä ei sanottavammin puututtu kulttuuripoliittisiin tavoit- teisiin. Tosin koulutus- ja sosiaalipoliittisissa ohjelmaluonnoksissa jonkin verran huomioidaan kulttuuripalvelujen kehittämisen tarpeellisuus. Olisin pitänyt suota- vana, että tässä edustajakokouksessa olisi jo voitu hyväksyä SAK:n kulttuuripoliit- tinen ohjelma. Jonkin verran tätä puutetta korvaa se, että tälle edustajakokouksel- le on laadittu esitysluonnos kulttuuripoliittiseksi julkilausumaksi. Lausumassa esitetään huolestuneisuus kulttuurin alueella lisääntyvästä eriarvoisuudesta ja yhteiskunnan kulttuuripoliittisten toimenpiteiden riittämättömyydestä. Yhteiskun- nan ylläpitämät ja tukemat kulttuuripalvelut tavoittavat erityisesti työväestöä epätasaisesti ja heikosti. Sen sijaan teollinen ylikansallinen roskakulttuuri on tehokkaasti saatu leviämään maan joka kolkkaan peittäen alleen kansallisen ja erikoisesti työväen arvomaailmoihin perustuvan kulttuuritarjonnan. Tässä lausu- maluonnoksessa SAK aivan oikein pitää välttämättömänä, että yhteiskunnan taholta ryhdytään kiireellisiin ja tehokkaisiin toimenpiteisiin kulttuuripoliittisen suunnan muuttamiseksi. Tässä edellytetään, että yhteiskunnan pitäisi lähiaikoina ryhtyä lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin, rajoittamaan kaupallisen roskakulttuurin leviämistä maassamme, lisäämään kulttuuripalvelujen tarjontaa tasapuolisesti koko maassa, lisäämään tukea kansalaisjärjestöjen kulttuuritoiminnan rahoituk- sessa erikoisesti huomioiden työväen kulttuurin, parantaen koulutusjärjestelmää niin, että tasa-arvoisuus kulttuurin tekemisessä ja kuluttamisessa lisääntyy, vähentää kaupallisuuden vaikutusta tiedotusvälineissä, luoda edellytykset kansal- lisen kulttuurin kehittämiselle, turvata taiteen tekijöiden toimintaedellytykset.

SAK:n yhdestoista edustajakokous katsoo seuraavien toimenpiteiden välttä- mättömyyden: SAK:hon pitäisi palkata välittömästi päätoiminen kulttuurisihteeri ja perustaa kulttuuriasiain valiokunta, perustaa alaisuuteensa työväen kulttuurira-

hasto tukemaan mm. vapaita teatteriryhmiä, työväen laulukuoroja ym. kulttuuri- harrasteluryhmiä, valmistaa jäsenjärjestöjensä ja kentän näkemyksiä hyväksi käyttäen kulttuuripoliittinen tavoite- ja toimintaohjelma SAKin valtuuston seuraa- van sääntömääräisen kokouksen käsiteltäväksi.

Xxxxx Xxxxxxxxxx (Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto r.y.): Hyvät toverit! Haluaisin muutamalla sanalla sanoa SAK:lle evästykseksi matalapalkka-aloista sen, että kuluneella sopimuskaudella matalapalkka-alat on otettu huomioon ehkä paremmin kokonaisratkaisuissa ja näin saatu korjatuksi naisten asemaa ehkä paremmin kuin liittokohtaisina ratkaisuina. Mutta rationalisoinnilla meidän alamme kuitenkin on kiristetty niin mielettömään urakkavauhtiin, että toivoisin SAK:n ottavan kantaa siihen tulevaisuudessa niin, että siihen tulisi joku mielekäs katto sillä tavoin, ettei kiristettäisi sitä enää tästä, koska se on saatu tähän sillä, että tuottavuutta on yritetty lisätä työntekijäin kustannuksella niin, että se on vaarana mielenterveydelle jopa. Samalla haluaisin sanoa nuorisoasioihin sen, että toivoi- sin SAK:n löytävän selkeän linjan nykyiselle nuorisotyöttömyydelle, koska ammat- tiyhdistysliikkeen tulevaisuus on nuorisossa. Työssä oleva nuori on myös järjestäytynyt nuori. Työtön nuori ei ole järjestäytynyt nuori. Kiitoksia saamastani puheenvuorosta!

Xxxxx Xxxxxxxxx (Rakennustyöläisten Liitto r.y.): Toveri puheenjohtaja! Hyvät toverit! Tarkoitukseni on kiinnittää edustajakokouksen huomiota Rakennus- työläisten Liiton tekemiin esityksiin, jotka toteutuessaan merkitsevät jäsendemok- ratian laajentumista SAK:ssa, ja eräisiin tehtäviin, joita tämän hetken tilanne SAK:lle antaa. Kuten tiedämme, SAK on tällä hetkellä suurin ja vaikutusvaltaisin työväenjärjestö, mitä Suomen maan historia tuntee. Kun näin on, on selvää, että SAK:n päätöksiin ja tekemisiin pyritään vaikuttamaan varsin voimakkaasti monilta eri tahoilta. Kuitenkin SAK:lla pitäisi olla vain yksi taho, jäsenistö, jota sen on kuunneltava ja jonka etujen mukaan sen on toimittava. Nyt on kuitenkin havaittavissa merkkejä siitä, että mitä suuremmaksi ja vaikutusvaltaisemmaksi SAK tulee, sitä kauemmaksi se vieraantuu jäsenistöstä. Tällaisen kehityksen muuttamiseen jäsenvaltaisempaan suuntaan tähtäävät liittomme tekemät esityk- set.

Erityisen merkittävä on esitys työehtosopimuksen neuvottelujärjestyksestä. Nimittäin eräänä syynä jäsenistön vieraantumiseen on pidettävä tietenkin tehtyjen sopimusten tasoa mutta myös tapaa, millä sopimukset on tehty. Jo sellainen kuin tavoitteen asettaminen on solmittujen kokonaisratkaisujen yhteydessä ollut erit- täin vaikeaa, ja yleensä yhtenäistä tavoitetta ei ole löytynyt, vaan ratkaisuja on lähdetty runnomaan läpi enemmistöpäätöksillä. Tämä on valitettavaa, kun on kysymys yhteistyöjärjestöstä. Poikkeuksena tästä on nyt voimassa oleva sopi- mus, ja toivottavasti yhteistyölinja näiltä osin jatkuu.

Sopimusneuvottelujen kuluessa SAK ei myöskään tarpeeksi korosta joukko- voiman merkitystä, joka olisi tärkeä asia ajatellen jäsenistön osallistumista työehtosopimustoimintaan. Johtuen tästä irrallisuudesta sopimusten neuvottelu- vaiheessa on SAK:n ollut helpompi antaa periksi asettamistaan tavoitteista kuin

jos jäsenistö osallistuisi aktiivisesti sopimuksen tekoon myös neuvotteluvaihees- sa, ja ennen kaikkea, jos tulos asetettaisiin jäsenäänestykseen, olisivat tulokset varmasti parempia, kuin mitä tähän saakka on nähty. SAK:n on toiminnassaan toteutettava laajaa jäsendemokratiaa ja puolustettava jäsenistönsä etuja joukko- voimaan nojautuen. Sopimustavoitteet on asetettava laajan jäsenkäsittelyn poh- jalta ja ratkaisut on ennen hyväksymistä asetettava jäsenäänestykseen. Tärkeä esitys jäsenvaltaisuuden lisäämisen kannalta oli liittomme tekemä esitys sääntö- jen 14 §:n muuttamisesta siten että jäsenliitot velvoitettaisiin suorittamaan suhteelliset vaalit edustajakokousedustajia valitessaan. Suhteellisen vaalin käyt- töönotto pitäisi laajentaa myös niihin liittoihin, joissa se ei vielä ole käytössä. Näin päästäisiin nykyaikaiseen ja oikeudenmukaiseen käytäntöön niin liittojen kuin SAK:kin osalta ja saataisiin päätökseen aikaisemmin tehty puoluetason suositus tasapuolisuudesta keskus- ja muidenkin ammatillisten järjestöjen päätäntäelimiä valittaessa. Myös SAK:n piirijärjestöorganisaation kehittäminen on jäsenvaltai- suuden ja jäsenten osallistumismahdollisuuksien lisäämistä keskusjärjestön toi- mintaan. Piirijärjestöjen muodostamisen kautta voidaan myös yleisesti lisätä vasemmistolaisen työväenliikkeen vaikutusmahdollisuuksia yhteiskunnan eri aloilla.

Hyvät toverit! Nyt edessä olevat lähiajan tapahtumat ovat sellaisia, joissa koetellaan SAK:n tälle kokonaisratkaisulle asettamia edellytyksiä, erityisesti 5 % hintojennousukattoa. Hintasulkuhan päättyy pian tämän kokouksen jälkeen ja on oletettavissa, että se merkitsee melkoisia hintojen korotuksia. Nyt on SAK:n aika sanoa selvästi ja yksiselitteisesti, että hintojen korotukset tullaan kompensoimaan täysimääräisinä syksyn tarkistusneuvotteluissa ja tarvittaessa joukkovoimaa käyttäen. Tämä on tarpeellista sanoa etukäteen niille, jotka hintojen korotuksia suunnittelevat.

Eräs edellytys, jonka SAK asetti tämän ratkaisun onnistumiselle, oli Suomen Pankin rahapolitiikka eli rahapolitiikan keventäminen ja korkokannan alentami- nen. Paljon on puhuttu napit vastakkain -tilanteesta Suomen Pankin ja maan hallituksen välillä. Mutta ei vain näytä löytyvän sellaista hallitusta, joka tämän tekisi. Mielestäni SAK:n on asettamiensa vaatimusten ja jäsenistön edun nimessä taivutettava Suomen Pankki niihin rahapolitiikan suunnan muutoksiin, jotka SAK on osaltaan asettanut tämän sopimuksen onnistumisen edellytykseksi. Tämä jos mikä on omiaan lisäämään jäsenistön luottamusta oman joukkojarjestönsä päätöksiä kohtaan.

Xxxxxx Xxxxxxxxxx (Metallityöväen Liitto r.y.): Toveri puheenjohtaja! Hyvät edustajakokoustoverit! Työläistovereiden katseet työpaikoilla näinä päivinä ovat keskittyneet seuraamaan ja tarkastelemaan myös sitä, mitä SAK:n edustajako- kous näissä taloudellisten ongelmien, laman ja joukkotyöttömyyden oloissa työläisille aiheuttamien kärsimysten aikana tarjoaa. Mitkä ovat ne konkreettiset toimenpiteet, päämäärät, ohjelmat ja menettelytavat, joilla SAK taloudellisia päätöksentekijöitä painostaa ratkaisuihin, joiden avulla kapitalismin kriisin aiheut- tamia vakavia seurauksia voidaan lievittää. Työläiset ovat saaneet kipeästi kokea, kuinka talouspolitiikassa ja ulkomaankauppapolitiikassa tehdyt virheelliset ratkai- sut ja niiden seuraukset on suunnattu kannettaviksi juuri niille laajoille työläisjou- koille, jotka näitä päätöksiä tehtäessä ovat loppuun asti vaatineet toisenlaisia

ratkaisuja, kuin mitä on tehty. On konkreettisesti saatu kokea, kuinka kauppa, jota kapitalististen maiden kanssa ja niiden sanelemilla ehdoilla on harjoitettu, aiheuttaa työpaikkojen ja tuotannon loppumista ja työttömyyttä. EEC-sopimuksen haittavaikutukset ja kansainvälisten monopolien toimenpiteet ovat kipeästi kosket- taneet juuri hiljattain lasityöläisiä kuin myös muita, mm. metallityöläisiä. Kun suuria kustannuksia vaatinut tuotantoala ja sen luomat työpaikat ovat mm. traktorien turvahyttien ulkomaisen tuonnin johdosta katoamassa, täytyy ammatti- yhdistysliikkeen todella vakavasti paneutua kyseisten ongelmien selvittämiseen. Työläiset ovat entistä laajemmin vaatimassa kaupan ja talouspolitiikan virheelli- sen ja vinoutuneen suuntauksen korjaamista. Työläiset ovat huomanneet, että ainoastaan talous- ja kauppapolitiikan suuntaa muuttamalla voidaan ongelmat perusteellisesti selvittää.

Maamme liittyminen EEC:hen on kaikessa kielteisyydessään tulossa entistä voimakkaammin näkyviin. EEC-sopimuksen aiheuttamat seuraukset ovat poistet- tavissa ainoastaan irtisanomalla monopolien ehdoilla tehty EEC-sopimus, jonka silloinen Suomen hallitus vastoin työläisten kielteistä kantaa allekirjoitti. Metallityö- läiset liittokokouksessaan jo vaativat EEC-kysymyksen perusteellista selvittämis- tä. Liittokokous myös näki, että Suomen ja Neuvostoliiton sekä muiden SEV-mai- den kanssa tapahtuvan kaupan ja taloudellisen yhteistyön lisäämisen kautta on taloudellinen vaikea ongelma selvitettävissä. Työläiset ovat syvästi ymmärtäneet sen, että ellei tätä kauppaa ja taloudellista yhteistyötä, jota Neuvostoliiton ja muiden SEV-maiden kanssa on harjoitettu, olisivat useat kymmenet tuhannet työläiset siinä samassa tuhansien työttömien armeijassa, joka tänä päivänä on olemassa, ja taloudellinen lama olisi maassamme syvimpiä maailmassa. Juuri äsken solmittu Suomen ja Neuvostoliiton uusi viisivuotinen runkosopimus vuosille 1976-1980 osoittaa vakuuttavasti, miten Neuvostoliiton ja muiden SEV-maiden kanssa voidaan yksin turvata työllisyys tuhansille ihmisille ja edistää työllisyyttä pitkälle tulevaisuuteen. Tämänkin kokouksen tulee painottaa ja päätöksillään painostaa päätöksentekijöitä harjoitetun virheellisen kauppa- ja talouspolitiikan suunnan muuttamiseksi. Painopiste kaupassa ja taloudellisessa yhteistyössä on siirrettävä entistä voimakkaammin Neuvostoliiton ja muiden SEV-maiden kanssa tapahtuvaksi. Tämän kokouksen tulee päätöksissään myös korostetusti painottaa Kostamuksen ym. yhteisten suurten projektien merkitystä koko maallemme. Kiitos!

Xxxx Xxxxx (Rakennustyöläisten Liitto r.y.): Hyvät toverit! Ammattiyhdistysliik- keen eheytyminen on merkinnyt SAK:lle voimakasta kehittymistä. Lähes miljoo- nan työntekijän yhteenliittymä on järjestö, jonka sana merkitsee paljon ratkaisuja tehtäessä maamme asioista. Eheytyminen on myös merkinnyt SAK:n sisällä voimakasta kehitystä. On koulutettu suuri määrä ihmisiä ammatillisen liikkeen tehtäviin ja samalla koko työväenliike on tästä hyötynyt, sillä ammatillinen liike on työväenliikettä, sen erottamaton osa. Se on ollut myönteistä kehitystä, joka tyydytyksellä on pantava merkille. Se on ollut toimintaa koko työväenliikkeen parhaaksi. Kuitenkin on samaan aikaan todettava, ettei kehitys ole ollut myönteis- tä kaikilla opintotoiminnan saroilla. Näin ollen työväen omakohtainen opiskelutoi- minta kuten kerho-opiskelu ei ole saavuttanut sitä laajuutta, johon sillä olisi

mahdollisuuksia.

Vain murto-osa ammatillisen liikkeen jäsenistä hankkii tietoja työväenluokan maailmankatsomuksesta. Tämä on vakava vaara. Ellemme pysty jäsenistöllem- me antamaan vastapainoksi porvarilliselle ideologialle mitään, me olemme huonosti hoitaneet asiamme.

Ammattiyhdistysliike on osa työväenliikettä. Se yhdistää riveihinsä poliittiseses- ti eri tavalla ajattelevia työläisiä. Toteuttaessaan tavoitteitaan sen on harjoitettava yhteistyötä kaikkien niiden työväenjärjestöjen kanssa, jotka edistävät tavoitteiden saavuttamista. Valitettavasti näin ei ole tapahtunut opintotoiminnan alalla. Suurin syy lienee tähän se, että yhteinen sävel tällä toiminnan saralla on jäänyt löytymättä. Opintotoiminnan ohjaus SAK:n piirissä on jäänyt Työväen Sivistyslii- ton monopoliksi. Kansan Sivistysliittoa ei ole tunnustettu yhdenvertaiseksi opiske- lutoiminnan järjestämisessä. Tämä on nurinkurinen tilanne, ja se pitäisi korjata. On toimittava tasavertaisina kumppaneina opintotoimintaa ohjattaessa ja järjes- tettäessä.

Toinen asia, johon tulisi kiinnittää vakavaa huomiota, on opiskeluaineistojen sisältö. Niiden tulisi olla työväenluokan maailmankatsomuksen mukaistia. Ikävä kyllä näin ei aina ole. SAK:n opinto-ohjelmissa ja opetuksessa on porvarillisen ideologian värittämiä opinto-ohjelmia. Näistä mainittakoon taloustiede. On selvää: Jos me opetamme jäsenistöllemme porvarillisia oppeja, he myös toimivat sen mukaisesti. SAK:n periaateohjelmassa sanotaan, ettei luokkasuhteita saa hämär- tää. Siksi olisi päästävä eroon porvarillisista katsomuksista ja nostettava marxilai- suus sille kuuluvaan arvoon.

Tällä kokouksella on mahdollisuus korjata nämä vinoutumat ja asettaa kumpi- kin sivistystyöjärjestö samanveroiseen asemaan. Vain näin menetellen voidaan opiskelutoiminnassa edetä. Tällä työsaralla riittää kummallekin järjestölle työtä. Tarvitaan vain yhteistyöhalukkuutta, että voidaan yhteisesti lähteä opiskelutoimin- taa parantamaan ja laajentamaan SAK:n ja koko työväenliikkeen parhaaksi.

Xxxx Xxxxxxxx (Puutyöväen Liitto r.y.): Toveri puheenjohtaja! Hyvät toverit! Viime vuosina on paljon puhuttu naisten syrjitystä asemasta työelämässä ja kaikilla muillakin yhteiskunnan lohkoilla. Naisten asemesta on julkaistu komitean mietintö, on muitakin tutkimuksia ja on pidetty puheita. Tuloksia on vähän.

SAK:n kymmenennessä edustajakokouksessa hyväksytyssä naisten tavoiteoh- jelmassa edellytetään ammattiyhdistysliikkeen ryhtyvän toimenpiteisiin työsopi- muslain 17 §:n syrjintää koskevan kohdan valvomisessa. Myös talouspoliittisessa ohjelmassa otetaan tavoitteeksi solidaarinen palkkapolitiikka ja tuloerojen tasaa- minen. Syrjintä mm. iän ja sukupuolen mukaan on työpaikoilla yleistä, ja tuskin yksikään työnantajista on joutunut tästä rangaistuksi, vaikka laissa on selvästi lain rikkomuksesta rangaistus. SAK:n vuoden 1975 vuosikirjan mukaan miesten ja naisten keskituntiansioiden ero oli vuoden 1973 alussa 2,34 mk, mutta vuoden 1975 loppupuolella jo 3,61 mk. Mitä muuta kuin syrjintää on, että palkkaerot ovat näin suuret, vaikka työehtosopimuksista on jo aikapäiviä sitten poistettu erilliset naisten ja miesten palkkaryhmät? Ero oli sitä paitsi kasvanut jo näinkin lyhyellä ajalla pitkälti toista markkaa, ja se puhuu puolestaan solidaarisen palkkapolitiikan puuttumisesta ammattiyhdistysliikkeessä.

Ihmisten eriarvoisuuteen perustuvassa kapitalistisessa yhteiskunnassa ei luonnollisesti perusteellisia parannuksia voida saavuttaa, mutta jos koko ay-liik- keen voima käytetään oikein ja tehokkaasti, niin joitakin edistysaskelia on saavutettavissa. Naisvaltaisen Elintarviketyöläisten Liiton taistelulla saavuttama loistava voitto on osoitus siitä, että matalapalkkaongelman ratkaisemiseksi tarvitaan määrätietoista yhteistahtoista toimintaa. Se on rohkaiseva esimerkki myös meille muille matalapalkka-alojen naisille.

Työpaikoilla ei ole tapahtunut tasa-arvoisuuden edistymistä eikä myöskään palkkakehityksessä. Näin voidaan sanoa myös järjestöllisestä kehityksestä. SAK:n jäsenmäärä on kasvanut voimakkaasti. Naisten osuus ei liittojen hallinto- kunnissa ole kasvanut eikä osuus niissä vastaa suhdetta jäsenistössä. Sama pätee myös toimitsijoihin nähden niin keskusjärjestössä kuin liittotasollakin. Pikemminkin voidaan puhua taantumisesta kuin edes tilanteen säilymisestä ennallaan. Naisia eri alojen toimitsijoina on vieläkin suhteettoman vähän eikä vieläkään työehtosopimuspuolella keskusjärjestössä ja liitoissakin vain muutama, ei silloin kun neuvotellaan tärkeimmästä, työvoiman hinnasta. Tämä on huutava epäkohta. Se on sitä erityisesti SAK-laisessa ammattiyhdistysliikkeessä, joka työväenliikkeen osana julistaa ihmisten välistä tasa-arvoa. On ryhdyttävä arvioi- maan yhtäläisin mitoin ihmisiä. Nythän naisille asetetaan huomattavasti korke- ampi kynnys. SAK:n jäsenmäärä ylittää jo 900 000. Tästä 40 % eli 370 000 on naisia. Heidän aktivoimisensa toimintaan omiensa ja työläistovereidensa etujen ja oikeuksien puolesta on ay-liikkeen naistoiminnan keskeinen kysymys.

SAK:n hallituksen alaisena muiden valiokuntien tapaan toimii naisvaliokunta. Kun SAK:ta eheytettiin, muilla toiminnan alueilla tapahtui myönteinen kehitys suurempaan tasapuolisuuteen molempien poliittisten ryhmien kesken SAK:n sisällä. Samaa edistymistä ei ole tapahtunut naisvaliokunnantyössä. Tilanne jäi siihen, millainen se oli hajaannuksen pahimpina vuosina. Keskusjärjestön nais- toimintaa ohjaa kaksi sosialidemokraattista toimitsijaa. Kansandemokraatit on syrjäytetty kokonaan. Toiminnan ohjaus kenttätasolla tapahtuu hyvin yksipuoli- sesti. Yleisesti tunnettua on, että naisvaliokunnan järjestämät tilaisuudet ovat valitettavan yksipuolisia. Kansandemokraatteja syrjitään niin luennoitsijoina kuin tilaisuuden osanottajia valittaessa. On turhaa luulla, että työläisnaisten sorrettua asemaa voidaan parantaa vain yhden poliittisen ryhmän voimin. Siihen tarvitaan koko naisjäsenistö ja koko ammattiyhdistysliikkeen voima.

Tälle kokoukselle on valmistettu ammattiyhdistysnaisten tavoiteohjelma. Siinä on paljon hyviä tavoitteita. Ei ole kuitenkaan ihmelähdettä, johon kolikon heittämisellä hurskaat toiveet toteutuvat. Tavoiteohjelma ei myöskään toteudu itsestään. Sen tueksi tarvitaan käytännön toimenpiteitä, selviä vaatimuksia, joiden puolesta mobilisoidaan toimintaan koko naisjäsenistö. Rehdillä yhteistyöllä, jossa molemmat poliittiset ryhmät ovat tasapuolisesti mukana, voidaan tuloksia saavut- taa.

Kapitalistinen lama on kohdellut erittäin ankarasti pienipalkkaisia naisia. Tuhannet ovat olleet työttöminä. Edelleenkin tehdään vajaita työviikkoja. Ennus- teet lupaavat vielä suurempaa työttömyyttä ensi talvena. Elinkustannukset ovat inflaation mukana kohonneet, toimeentulovaikeudet kasvaneet. Edessämme on runsaasti tehtäviä. Nyt pitäisi valmistautua syksyn tarkistusneuvotteluihin. Olisi jo aloitettava keskustelut siitä, mitä tavoitteita ammattiyhdistysnaiset asettavat

tulevaan työehtosopimuskierrokseen ja miten niiden puolesta järjestetään työnan- tajiin päin painostustoimintaa niin, että aikaisempia parempia tuloksia saavute- taan, minkälaista painostustoimintaa järjestetään valtiovaltaan ja eduskuntaan päin syrjintää estävän lainsäädännön tehostamiseksi, miten valmistellaan SAK:n hallituksen ja valtuuston käsiteltäviksi matalapalkkaongelmat, miten kehitetään työtätekevien naisten yhteistyötä kansainvälisesti. Meitä kiinnostavat sosialistis- ten maiden naisten elämä, yhteiset seminaarit, materiaalin vaihto kenttätason valtuuskuntien vaihdon lisäksi. Meillä on yhteisiä etuja toisten kapitalististen maiden naisten kanssa. Miten tätä yhteistyötä kehitetään oloissa, joissa moni- ja ylikansalliset monopolit tekevät yhä useamman työtätekevän naisenkin toimeen- tulon yhä epävarmemmaksi?

Naisia on rohkaistava toimintaan etujensa puolesta. Heidän luokkatietoisuut- taan on kohotettava. Heille on selvitettävä kapitalistisen yhteiskunnan olemus niin, ettei esimerkiksi toinen työläinen väitä toista työläistä työttömyyden aiheutta- jaksi. Naisia ei tule eristää muusta ay-toiminnasta omaan pikku näpertelyyn, vaan ohjata heitä määrätietoisesti työväenluokan taistelurivistöihin. Odotamme, että tämä edustajakokous tekee päätöksiä suuremman tasapuolisuuden ja siten myös suuremman tehokkuuden saavuttamiseksi myös SAK:n naisvaliokunnan työssä.

Xxxxx Xxxxxxx (Puutyöväen Liitto r.y.): Toveri puheenjohtaja! Hyvät toverit! Viitisen vuotta sitten pidetyn SAK:n kymmenennen sääntömääräisen edustajako- kouksen aikoihin alkoi keskustelu maamme liittymisestä EEC.hen olla kuumimmil- laan. Tästä maamme työväestön kannalta tärkeästä kysymyksestä käytettiin edustajakokouksessa puheenvuoroja, joissa todettiin, että EEC:n harjoittama talouspolitiikka on merkinnyt kansallisten talouksien alistamista suurten kansain- välisten monopolien tahtoon. Kokouksen hyväksymässä julkilausumassakin suh- tauduttiin epäillen maamme liittymiseen talousyhteisön jäsenyyteen. Kokouksen vähemmistön tekemässä muutosehdotuksessa julkilausumaesitykseen todettiin, että maan kauppapoliittisten ja palkkatyöläisten etujen suojelemisen kannalta on tärkeää, että Suomea ei kytketä EEC.hen. Niin ikään kokoukselle esitetyssä toimintakertomuksessa korostettiin, että on syytä suhtautua varsin varauksellises- ti käynnissä oleviin EEC-neuvotteluihin.

Viisi vuotta sitten meillä ei ollut omakohtaisia kokemuksia EEC-jäsenyydestä. Nyt olemme viisaampia. Tiedämme jo sangen hyvin, että syksyllä 1973 EEC:n kanssa solmitusta vapaakauppasopimuksesta ei ole koitunut maallemme eikä varsinkaan sen työväenluokalle niitä etuja, joita sopimuksen puolestapuhujat lupailivat. Maamme on saanut kokea täydellä painollaan kaikki ne rasitukset, jotka kapitalistista talousjärjestelmää raateleva talouspula on matkaan saanut. Vain valtiovallan työllistävillä toimilla, jotka tietenkin ovat olleet riittämättömiä, on kyetty pitämään yllä jonkinlaista työllisyysastetta. EEC:n kanssa tehty vapaakauppaso- pimus ei ole millään tavoin elvyttänyt työllisyyttämme, ehkä päinvastoin.

Kapitalistiseen talousjärjestelmään kiinteästi kuuluva, aika ajoin toistuva ta- louspula on tietysti tälläkin kertaa rasittanut maamme kaikkia palkkatyöläisiä, mutta aivan erityisen kireästi se on iskenyt mekaanista puunjalostusteollisuutta palveleviin työläisiin, esimerkiksi Varkaudessa. He jos ketkä ovat joutuneet kokemaan, ettei puunjalostusteollisuuden kiihkeästi ajamasta EEC-sopimuksesta

ole seurannut maallemme ja sen palkkatyöväenluokalle mitään hyvää.

Kaiken kokemamme jälkeen voinen sanoa, että vaikeutemme eivät todennä- köisesti olisi olleet tämän suurempia, vaikka EEC-vapaakauppasopimus olisi jätetty tekemättä, kuten maamme työväenluokan enemmistö vaati. EEC-sopi- muksen solmimista kiihkeästi kannattaneet työnantajapiirit ja niitä tukeneet poliitikot eivät käsitykseni mukaan ole oikeutettuja sanomaan, että sopimus on kansan enemmistön tahdon mukainen. Työväenluokka esiintyi melko yksituumai- sesti sopimusta vastaan. Sopimuksen vastustajien joukkoon kuului kaikkien yhteiskuntapiirien avarakatseisimpia edustajia, ja ainakaan ammattiyhdistysliik- keessä ei tietääkseni ole tehty sellaisia virallisia päätöksiä, joissa olisi asetuttu tukemaan EEC-vapaakauppasopimuksen solmimista. Ratkaisu tehtiin teollisuus- kapitalistien painostuksesta ylätasolla kansan enemmistön tahto ohittaen. Suuret ay-voimat olivat ratkaisuhetkellä itse asiassa jalkautuneet lepoon.

Tietenkin on totta, että maamme on käytävä kauppaa kaikkien maiden kanssa, mutta silti kaupankäynnissä on otettava huomioon, mikä vaikutus mihinkin suuntaan tapahtuvasta kauppavaihdosta on kansallemme kokonaisuudessaan. Pelkkä kapitalistien etujen huomioon ottaminen ei riitä. Kun asioita katselee tältä kannalta, nousevat Neuvostoliiton ja muiden SEV-maiden kanssa käytävässä kaupassa saavutetut edut kokonaan toiselle tasolle kuin EEC-kaupan tarjoamat edut. Ainakin näihin saakka meillä on ollut tilaisuus viedä Neuvostoliittoon ja muihin SEV-maihin pitkälle jalostettuja tuotteita esimerkiksi puusepänteollisuu- den puolella, jossa suomalaisen työn osuus on ollut suuri. Näistä maista tapahtunut tuonti sen sijaan on käsittänyt runsaasti raaka-aineita ja muita vähemmän jalostettuja tuotteita. Vientimme EEC-maihin, ennen muuta Län- si-Saksaan on sen sijaan käsittänyt voittopuolisesti vähemmän jalostettuja tuotteita, mutta tuontimme taasen etupäässä koneita ja laitteita sekä muita pitkälle jalostettuja tuotteita. Kun otamme tämän huomioon, ei ole ihme, että maamme vaihtotase on niin surullisen vajauksellinen.

EEC-kauppasopimuksen solmiminen perustui vallanpitäjien poliittiseen harkin- taan. Päätöstä tehtäessä ilmeisesti otettiin huomioon muitakin tekijöitä kuin puhdas kauppapolitiikka, mm. raha- ja luottopolitiikka. Ainakin sitä voidaan epäillä, kun tiedetään, että sopimuksesta on ollut maallemme ja erityisesti sen palkkatyöväenluokalle hyvin vähän etua, jos lainkaan. Virhe, joka on joskus tehty, voidaan myöhemmin korjata. Tämä koskee myös EEC-vapaakauppasopimusta. Ehkä nyt kaiken kokemamme jälkeen olisi oikea aika aloittaa keskustelu sopimuksesta vapautumisesta. Mikäli siitä päästäisiin eroon, olisi siitä mitä todennäköisimmin hyötyä maamme työväenluokalle. Kiitos!

Xxxx Xxxxxxxx (Kunnaiiisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto r.y.): Toveri pu- heenjohtaja! Hyvät toverit! Työväenlehtikampanjasta tehtiin päätös edellisessä edustajakokouksessamme, jossa ammattiyhdistysliike katsoi tehtäväkseen tukea työväenlehtiä vastapainona liian voimakkaalle porvarilliselle tiedonvälitykselle. Päätöstä ryhtyi toteuttamaan SAK:n työväenlehtitoimikunta. Siinä ovat olleet edustettuina molemmat vasemmistopuolueet ja SAK. Yhteistyö on sujunut ainakin saamieni tietojen mukaan aivan kitkattomasti. Haluankin tässä yhteydes- sä kiittää työväenlehtitoimikuntaa ja sen kaikkia jäseniä hyvästä vasemmistolai-

sesta yhteistyöstä ja katson, että toiminnan tulisi jatkua samaan tapaan.

Sitten muutamiin työväenlehtikampanjan tuloksiin lähinnä sosialidemokraatti- sen sanomalehdistön kannalta! Näkyvin piirre kampanjassa on ollut ns. lehtisete- likampanja, johon, kuten aikaisemmin tässä kuulimme, on ensimmäisellä kerralla osallistunut 7 ammattiliittoa, seuraavalla kerralla jo 14 ja nyt kahtena viimeisenä vuotena 19 ammattiliittoa. Viimeiset tulokset nyt toukokuun loppuun päättyneestä setelikampanjasta kertovat, että sos.dem. sanomalehdistö sai miltei 70 000 tilausta, joissa oli käytetty lehtiseteleitä. Tämä merkitsee sitä, että sos.dem. lehtien kokonaislevikistä noin 40 % oli setelitilaajia. Näin tänä vuonna ja ensi vuonna toivon mukaan vieläkin enemmän, sillä uusi kampanja on taas valmisteilla ja lähtee liikkeelle syyskuussa.

Kun sosialidemokraattisten työväenlehtien levikki vielä 1972 oli vajaat 130 000 kappaletta, on se tänä vuonna jo noin 165 000 kappaletta. Samalla on sos.dem. lehtien osuus koko maan sanomalehdistön yhteislevikistä jatkuvasti kasvanut, kun samaan aikaan porvarillisten lehtien levikki on polkenut miltei paikallaan. Vielä kolme, neljä vuotta sitten olimme huolestuneita omien lehtiemme tulevai- suudesta, mutta nyt tämä kampanja kokonaisuutena on antanut uutta uskoa ja tehostanut toimintaa. Lehdet ovat huomattavasti parantuneet sisällöltään, ja lehtien tekninen jälkeenjääneisyys on kuroutumassa umpeen.

Setelikampanja on lisännyt levikkiä, mutta samaan aikaan monet liitot ovat lisänneet myös muuta tukea. Edustamani ammattiliitto, Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV, on tämän vuoden talousarvioon varannut 200 000 markan määrärahan työväen lehtitukea varten. Muutkin liitot ovat lisänneet ilmoitustensa määrää. Työväenlehdille annettu suora rahallinen tuki onkin ollut vaihtoehto niille liitoille, jotka eivät ole voineet antaa jäsenilleen lehtiseteliä taloudellisista syistä tai ovat muuten katsoneet edellä mainitun suoran tuen tarkoituksenmukaisemmaksi vaihtoehdoksi. Liitot voisivat myös PR-työnsä hoi- tamiseksi ja toimintansa tunnetuksi tekemiseksi käyttää enemmän työväenlehdis- tön nykyaikaista tiedonvälitystä.

Sanomalehtitaloissa on ollut vaikea vuosi meneillään. Taloudellinen lama on purrut painotöihin, ja kustannukset kautta linjan ovat hiumasti nousseet. Sosiali- demokraattinen lehdistö ainakin selviää suuremmitta hämmennyksittä tästäkin vuodesta. Siitä lankeaa kiitos ammattiyhdistysliikkeelle ja myös valtiovallalle, joka on korottanut lehdistön tukimäärärahoja. Nämä tuet kylläkin ovat vielä suhteelli- sen pieniä, ja suurin osa niistä menee porvarilliselle lehdistölle, mutta ovat ne meitäkin auttaneet.

Toivon, että työväenlehtikampanjaa entisestään tehostetaan ja että mukaan saataisiin entistä enemmän ammattiliittoja. Vähitellen ihmisten pinttyneet lukutot- tumukset tulevat muuttumaan, ja kun samaan aikaan koko työväenlehdistö edelleen pesee kasvojaan, niin huominen lupaa jo hyvää.

Hyvät toverit! Työväenlehdet kirjoittavat meidän leivästämme. Sen takia meidän kaikkien on yhdessä tehtävä työtä työväenlehtien levikin lisäämiseksi. Kiitos!

Xxxxx Xxxxxxxx (Valtion Työntekijäin Liitto Vaty r.y.): Toveri puheenjohtaja! Hy- vät toverit! Kaiken rakentavan ja edistyksellisen toiminnan perustana on rauha ja

ystävyys maailman kansojen välisissä toiminnoissa ja xxxxxxxx kanssakäymises- sä. Rauhaa maailman kansoille ei ole saatu ilmaiseksi, sillä mittaamattomien kärsimysten ja taistelujen kautta Neuvostoliitto murskasi sen kimppuun hyökän- neen Xxxxxxxx natsi-Saksan. Tämä on se kalliisti ostettu tie, joka tänä päivänä antaa monen kapitalistisen valtion työtätekeville mahdollisuuden vapaampaan toimintaan kuin sotia edeltävinä aikakausina. Emme saa ummistaa silmiämme siltä historialliselta totuudelta, että Neuvostoliiton voitto natsi-Saksasta on antanut myös Suomen työväenluokalle mahdollisuuden toimia vapaasti. Parhaillaan koolla oleva SAK:n yhdestoista edustajakokous on selvä osoitus tästä toiminnan vapaudesta kapitalistisen Suomen oloissa. Meillä on myös historiallinen totuus tiedossamme siitä, että jos eläisimme tänä päivänä 1920- tai 1930-vuosiluvun aikaa, niin ei työtätekevällä kansalla tässä maassa olisi mahdollisuutta järjestölli- seen ay-toimintaan puhumattakaan poliittisen työväenliikkeen toiminnasta.

Hyvät toverit! Kommunistina ja kansandemokraattina haluan palauttaa edellä esittämäni tosiasiat meidän kaikkien pohdittaviksi, sillä mielestäni työväenluokan toimintavapaus on niin kallis asia, että meidän tulisi tehokkaammin käyttää aikamme ay-liikkeessä ja työväenliikkeessä järjestöjemme voimien vahvistami- seen ja yhteistyömme lujittamiseen kuin että hukkaamme aikaamme keskinäi- seen riitelyyn ja heikennämme siten työväenluokan asemaa taistelussa kapitalis- mia vastaan.

Me kommunistit ja kansandemokraatit lähdemme siitä, että tässä SAK:n yhdennessätoista edustajakokouksessa viitoitetaan se rehti ja rehellinen tie SAK:n tulevalle viisivuotistoimintakaudelle, joka antaa mahdollisuuden kommu- nisteille ja kansandemokraateille sekä kaikille edistyksellisille voimille rakentaa voimiaan säästämättä entistä voimakkaampaa ja taistelukykyisempää ammatti- yhdistysliikettä Suomen työväenluokan etujen ja oikeuksien puolustajaksi. Lähi- kuukaudet ja tulevat vuodet tulevat osoittamaan sen, kuinka tehokkaasti ay-liike ja poliittinen työväenliike pystyy taistelemaan palkkatyöläisille ja vähävaraiselle kansalle paremmat toimeentulomahdollisuudet.

Tämän edustajakokouksen aikana on arvovaltaiselta taholta esitetyissä pu- heenvuoroissa ennustettu maailman kapitalistisissa valtioissa vallitsevan syvän taloudellisen kriisin jatkuvan, ja tästä johtuvan työttömyyden kasvun on arveltu nousevan ennätyslukuihin tulevan syksyn ja talven aikana. On myös annettu eräiltä tahoilta selvästi jo tässä vaiheessa ymmärtää, että SAK:n tulisi tulevissa sopimusratkaisuissa noudattaa pidättyvää linjaa palkka- ja työehtopolitiikassa ja sopimustoimintaan liittyvissä ratkaisuissa, joita tulevina kuukausina ja vuosina tullaan sen toimesta tekemään.

Jos tämän laatuisten esitysten tarkoituksena on kapitalistisen järjestelmän taloudellisen kriisin seurausten maksattaminen palkkatyöläisillä, niin SAK:n tehtävänä on esitysten jyrkkä torjuminen jo tässä vaiheessa. Ammattiyhdistysliik- keen on sanottava selvästi se, että taloudellinen lama, joka raskaana painaa kansantalouttamme, ei ole Suomen työväenluokan toimenpiteillä aikaansaatu, vaan se on suurelta osin Suomen kapitalistiseen markkinatalousjärjestelmään perustuvan kapitalistisen talouspolitiikan aikaansaama, joten päävastuu sen kantamisesta kuuluu tämän maan monopolikapitalistipiireille. Se, että taloudelli- sen laman syvä kriisi vallitsee maailman kapitalistisissa valtioissa, ei anna oikeutta siihen, että laman seuraukset ohjataan työtätekevän kansan maksetta-

viksi suomalaisessa yhteiskunnassa.

Hyvät toverit! Suomen työväenluokalla on jo riittävästi kapitalistisen järjestel- män painolastia kannettavanaan. On kymmeniä tuhansia työttömiä. Jatkuvat hintojen ja maksujen korotukset ja voimakkaasti kasvava inflaatio ovat alenta- massa työtätekevien elintasoa. Kun tämän lisäksi työnantajakapitalistit erottavat ja pakkolomauttavat työntekijöitä tuhansittain, ei ilman syytä SAK:n jäsenistö vaadi parempaa tukea ay-liikkeeltä ja koko työväenliikkeeltä, kuin mitä se on tähän mennessä saanut.

Toverit! Me kaikki tiedämme sen, että vilpittömällä yhteistyöllä työväenliikkees- sä voidaan helpottaa nyt ja tulevaisuudessa työväenluokan asemaa suomalai- sessa yhteiskunnassa. Me kommunistit ja kansandemokraatit toimimme kaikkialla työväenliikkeessä Suomen työväenluokan etujen ja oikeuksien parantamiseksi sekä koko Suomen paremman tulevaisuuden puolesta.

Hyvät toverit! Edustan Kainuuta ja tuon nämä terveiset työtätekeviltä ammatti- yhdistysliikkeen jäseniltä ja työväenliikkeen jäseniltä niiltä synkiltä ja mustilta työttömyysalueilta, jota Kainuu tälläkin hetkellä on, ja toivon, että nämä Kainuun korvesta, jos niin voidaan sanoa, tuodut terveiset tulevat kuulumaan, että voidaan odottaa parempaa huomenta ja työllisyyttä Kainuun kansalle ja koko Suomen työväenluokalle tulevaisuudessa tässä maassa. Kiitoksia!

Puheenjohtaja: Puheenvuorojärjestys hetken matkaa eteenpäin on seuraa- va: Helle, Aarnio, Xxxxxxxxxx, Konttinen, Virta, Mäkelä, Xxxxxxxx, Salonen, Xxxxxxxxxx ja Xxxxxx.

Xxxx Xxxxx ei ollut paikalla.

Xxxx Xxxxxx (Metallityöväen Liitto r.y.): Toveri puheenjohtaja, hyvät toverit! Ensinnä pyydän saada kannattaa toveri Xxxxx Xxxxxxxx eilen tästä työjärjestyk- sen kohdasta tekemiä esityksiä. Olisin kysynyt, onko työvaliokunta, jonka tehtäväksi jäi Chile-keräyksen järjestäminen, saanut mitään aikaiseksi, koska pelkään edustajien rahavarojen hupenevan, jos tänäkin iltana edustajakato on samanlainen kuin eilen.

Hyvät toverit! Eläketurvan kehitys maassamme ei ole vastannut ay-liikkeen tavoitteita, jotka määriteltiin edellisen kerran SAK:n sosiaalipoliittisessa ohjelmas- sa 1971. Ensinnäkin on eläkkeiden taso jäänyt hyvin alhaiseksi. Esimerkiksi keskimääräinen työeläke oli viime vuoden lopussa vain 327 markkaa kuukaudes- sa ja kansaneläke 414 markkaa. Ns. työeläkkeiden tasokorotus heinäkuussa 1975 nosti tosin jonkin verran työeläkkeiden tasoa, mutta nousu mitätöitiin suureksi osaksi jo kansaneläkkeiden kavennuksilla. Normaalisti leikkaa työeläke kaikilta uusilta työeläkkeiden saajilta kansaneläkkeen verotonta tukiosaa, ja esimerkiksi keskimääräistä työkyvyttömyyseläkettä saavat eläkeläiset menettävät koko tukiosan, 273 markkaa kuukaudessa. Tasoltaan korotettua työeläkettä vastaa myös ankarampi verotus, joka mitätöi tehokkaasti korotuksen vaikutusta.

Kaiken lisäksi kokonaiseläketurvaa huononnettiin heikentämällä työeläkkeiden indeksisuojaa. TEL-indeksin irrottaminen palkkaindeksistä ja sen sitominen huo- nompaan indeksiin koskee kipeästi työntekijäin eläke-etuja.

Toiseksi työväestö joutuu itse kantamaan yhä suuremman rasituksen eläketur-

vastaan. Tällä vuosikymmenellä on työntekijöiden kansaneläkemaksu noussut 1,5 pennistä 2,25 penniin veroäyriltä ja se kohdistuu rasituksena kaikkein pienituloisimpaankin veronmaksajaan. Eläkkeiden verotus on kaiken aikaa kiris- tynyt. Tämäkään ei vielä ole riittänyt, vaan uutena menetelmänä työläisten riiston tehostamiseksi on otettu käyttöön tulopoliittiset eläkejärjestelyt, ns. sosiaalipake- tit. Niihin kuuluu, että kustannukset, toisin sanoen työeläkemaksujen nousut peritään suoraan työntekijöiden palkoista. Samalla kun eläketurvan kustannuksia näin sälytetään enenevästi työntekijöiden harteille, suurtyönantajat yrittävät päästä eroon kansaneläkemaksuista, jotka veron luontoisina rasittavat osittain niitäkin. Tässä tarkoituksessa ne pyrkivät siirtämään eläketurvan toteuttamista kansaneläkejärjestemältä työelämälle. Työeläkejärjestelmässä suurtyönantajat lainaavat takaisin käyttöönsä suurimman osan, aina 80 %:iin saakka nimellisesti suorittamistaan työeläkemaksuista. Työeläkerahoista otetut lainat palvelevat suuryrityksiä veronkierron keinona. Ne tuottavat yrityksille suuren inflaatiohyödyn ja edistävät kapitalistien harjoittamaa voitontavoittelua.

Kolmanneksi eläketurvan kehityksessä ilmenee suuntaus demokratian kaven- tumiseen. Eläkepolitiikkaa harjoitetaan osana tulopolitiikkaa ja sille on tunnus- merkillistä päätöksenteon keskittyminen suppeille piireille. Ne runnotaan edus- kunnassa läpi työtätekevien tai eläkeläisten mielipidettä kysymättä tai kuulematta. Jos eduskunnassa nousee joitakin tulopoliittisen linjan vastaisia esityksiä, ne tyrmätään, kuten kävi eläkepaketin romutuksessa vuonna 1972. Tulopoliitikkojen eläkeratkaisua saatellaan Eläketurvakeskuksen, eläketiedotustoimiston ym. hä- mäyspropagandalla. Työntekijöille uskotellaan, että on kysymys todellisista uudistuksista, vaikka tosiasiassa uudistukset ovat näennäisiä. Ne palvelevat suuren rahan etuja, vahvistavat suurpääoman mahtia eläketurvan alalla, ne mukauttavat ammattiyhdistysjohtoa vallitsevaan tilanteeseen. Vuoden 1974 tulo- poliittisen sopimuksen sosiaalipakettina toteutettiin eläkeratkaisu, jonka ns. Kuusen klubi suunnitteli vuonna 1971 ja joka valmisteltiin työmarkkinajärjestöjen suppeassa elaketoimikunnassa. Tämä tulopoliittinen eläkeratkaisu ei edistä SAK:n ohjelman mukaisia tavoitteita, vaan suuntaa kehitystä entistä kauemmaksi näistä tavoitteista. Eläkejärjestelmien yhtenäistämisen sijasta se johtaa yhä suurempaan eriytymiseen. Eläketurvan yhteiskunnallistamisen sijasta se johtaa yksityisten vakuutusyhtiöiden riemuvoittoihin eläkevakuutuksen alalla. Johtavat eläkeyhtiöt Ilmarinen ja Eläke-Varma, jotka edustavat KOP:n ja SYP:n finanssi- ryhmien intressejä eläkevakuutuksen alalla, ovat jo nyt keskittäneet itselleen 3/4 eläkevakuutusyhtiöiden koko potista yli puolet koko työeläkejärjestelmästä. Suurpääoman käsissä olevat eläkerahastot ovat kasvaneet ny jo yli 11 miljardin markan suuruisiksi. Niiden lasketaan nykyisellä vauhdilla nousevan vuonna 1980 liki 34 miljardiin. Ammattiyhdistysjohtoa on onnistuneesti taivuteltu edistämään suuren rahan etuja eläkepolitiikassa. Kapitalistit pyrkivät pitämään työeläkejärjes- telmän rahasamponaan vuosikymmenien ajaksi eteenpäin ja jättämään kansane- läkejärjestelmän näivettymään. Eläkepoliittinen tilanne sallii niiden kiihdyttää hyökkäystään työväestön eläketurvaa vastaan. Tämä ilmenee parhaillaan kam- panjassa, jota ne käyvät tunnuksella eläkkeet säästöliekille'. Tarkoituksena on puristaa entisestään eläkkeitä ja siirtää eläkevaroja lisää suuryritysten pohjatto- maan nieluun. Siihen tähtää mm. Miettusen hallituksen talousohjelma. Vuoden- vaihteen indeksileikkaus ja TEL-indeksin huononnus kuuluvat tähän ohjelmaan.

Hallitus on sen sijaan täysin haluton vapauttamaan eläketurvan kohentamiseen niitä eläkemiljardeja, jotka vuosittain siirretään työnantajakapitalisteille työeläke- rahastojen takaisinlainauksen kautta. Ammattiyhdistysliike ei ole toistaiseksi kyennyt toteuttamaan ohjelmassaan mainitsemiaan periaatteita. Olen vakuuttu- nut siitä, että ammattiyhdistysliikkeen johdon harjoittamassa eläkepolitiikassa tarvitaan perusteellinen muutos. Ilman sitä ei voida saada aikaan demokraattista käännettä eläketurvan alalla. Ammattiyhdistysliikkeen on toimittava periaattei- densa mukaisesti suurpääomaa vastaan työntekijöiden eläke-etujen puolesta. On yhdistettävä ay-liikkeen ja myös eläkkeellä olevien työläisveteraanien voimat kamppailuun paremmasta eläketurvasta ja demokraattisista oikeuksista. Ennen muuta on estettävä suurpääoman tunkeutuminen eläkevakuutuksen alalle. Kan- saneläkejärjestelmää on kehitettävä perusturvan antavana eläkejärjestelmänä. Työeläkejärjestelmä on otettava yhteiskunnan haltuun. Näin voidaan kansanelä- kelaitoksesta muodostaa valtion sosiaaliturvalaitos, joka toteuttaa yhtenäistä eläkejärjestelmää. Vain silloin työntekijät voivat olla varmoja kamppailunsa tuloksellisuudesta ja taata itselleen riittävän eläketurvan. Kiitos!

Xxxxxx Xxxxxxxxxx (KTV): Toveri puheenjohtaja, hyvät toverit! Tieteellis-teknil- linen kumous, tuotannon ja pääoman valtiomonopolistien keskittyminen on sekä laajentanut työväenluokkaa sekä proletarisoinut uusia työtätekevien kerroksia kapitalismin yleisen kriisin kautta. Ammattiliitot yhdistävät nyt laajempia työläis- joukkoja kuin koskaan aikaisemmin. Niiden osuus kaikessa yhteiskuntapolitiikas- sa on jatkuvasti kasvanut. Samanaikaisesti kapitalismin valtiomonopolistinen kehitys sekä työväenliikkeen kasvu ovat aiheuttaneet huomattavia muutoksia työn ja pääoman välisiin suhteisiin. Näihin suhteisiin vaikuttaa yhä syvällisemmin myös maailman voimasuhteiden peruuttamaton muutos sosialismin ja edistyksen voimien hyväksi. Kuitenkin työn ja pääoman välisiä suhteita luonnehtii jatkuvasti työväenluokan riiston voimistuminen, luokkavastakohtien syventyminen ja luokka- taistelun kärjistyminen. Myös meillä Suomessa on monopolien ja valtion viralli- seksi talouspolitiikaksi asetettu ns. kasvupolitiikka, jonka tavoitteena on pääomien kasautumisen kiihdyttäminen yritysten investointiasteen kohottamiseksi. Tämä on johtanut työväestön armottomaan kiristämiseen, johon tähtää koko tulopoliittinen järjestelmä. Monopolien etuja huolehtiva valtiovalta näyttelee sen toteuttamisessa merkittävää osaa. Yhä enenevässä määrässä myös valtion toimenpitein vastuste- taan työläisten palkkojen korottamista ja pyritään monin keinoin estämään työläisten taistelua paremmista palkoista. Tämä on yksi syytekijä, kun meille kehitettiin tulopoliittinen neuvottelu- ja sopimusjärjestelmä. Valtio toimii samalla kollektiivisena riistäjänä jakamalla työläisten palkoista koottuja verovaroja mono- poleille. Suomi on ainoa maa, jossa on näin laajasti toteutettu tulopolitiikkaa. Mekanismia kehitetään jatkuvasti valtion ja työmarkkinajärjestöjen kesken. On lähdetty nähtävästi siitä, että tulopolitiikka on tullut jäädäkseen tähän maahan, jota täytyisi tarkastella hiukan lähemmin.

Ensiksikin miksi tulopoliitikot sitkeästi vakuuttavat, että tulopolitiikka on ainoa kansamme autuaaksi tekevä ratkaisu, muuten ei maan taloutta pystytä hoita- maan. Tosiasia kuitenkin on, että juuri harjoitettu, kansan valtaenemmistön etujen vastainen porvarillinen talouspolitiikka ja tulopolitiikka sen keskeisenä rakenneo-

sana ovat johtaneet maamme taloudellisen tilanteen jatkuvaan heikkenemiseen, erityisemmin työtätekevien aseman vaikeuttamiseen. Kun tulopolitiikka otettiin käytäntöön vuonna 1968 ja markan devalvaatio oli suoritettu vuonna 1967, siirrettiin nousukauden tulokset melkein kokonaan suurpääomalle. Tuolloinhan runsaat 100 000 suomalaista lyhyessä ajassa muutti Ruotsiin elinmahdollisuuk- sien kavetessa kotimaassa. Vaikka näin suuri määrä suomalaista työvoimaa hyödyttää Ruotsin valtiota ja työnantajia, ei ole jatkossakaan kyetty turvaamaan kaikille työtä, kun tällä hetkellä on lähes 100 000 työtöntä, mikä kiistattomasti osoittaa, että tulopolitiikalla ei työllisyyttä hoideta. Päinvastoin työläisten ostoky- kyä rajoittavalla politiikalla on heikennetty työllisyyttä. Tulopoliittisessa propagan- dassa ahkerammin käytetty perustelu on inflaation hillitseminen tai hintojen nousun estäminen. Xxxxxx ei vain jälleen pidä yhtä porvariston propagandan kanssa. Yhdeksättä vuotta jatkettavassa tulopolitiikassa ja palkkojen korotusten rajoituksista huolimatta inflaatio näihin päiviin saakka on vain kiihtynyt. Elinkus- tannusindeksi on vuosina 1968-1975 noussut noin 85 %, nousun kiihtyessä koko ajan. Tosiasioilla voidaan siis kumota porvarillisten taloustieteilijäin teoriat, että rajoittamalla palkankorotuksia voidaan hillitä inflaatiota. Kapitalistit eivät luovu hintojen korotusten tuomasta voitonlisästä, jos heillä siihen vain on mahdollisuuksia, oli ammattiyhdistysliikkeen palkkapolitiikka miten pidättyväistä tahansa.

On paljon puhuttu myös kaikkien tulojen sisällyttämisestä tulopolitiikkaan, vaikka voidaan osoittaa, että tulopolitiikka kohdistuu palkkatulojen kasvun rajoit- tamiseen, jättäen monopolien voitot koskemattomiksi. Verotus on yksi selvä esimerkki, kuinka tulopolitiikan kaudella on suhtauduttu kapitalistin ja palkkatyö- läisten tulokehitykseen. Onhan viime vuosina tulopolitiikassa verohelpotuksilla ollut merkittävä sija. Vuonna 1967 maksoivat yksinäiset henkilöt 70,8 % valtion tulo- ja omaisuusverosta ja osakeyhtiöt 22,9 %. Vuonna 1974 yksityishenkilöiden osuus oli 89,4 % ja osakeyhtiöiden osuus 8,3 %, ja useimmat suuryritykset eivät ole enää vuosiin maksaneet valtionveroa penniäkään, ovat saaneet vain valtiolta avustuksia. Sopimuspalkkaindeksin mukaan nostivat tulopoliittiset ratkaisut vuo- sina 1968-1975 palkkatasoa keskimäärin 79 %. Pelkkien yleiskorotusten vaikutus oli noin 70 %. Ilman palkkaliukumaa reaalipalkkakehitys olisi ollut perin kehno. Jatkuva hintojen korottaminen ja verotuksen kiristäminen ovat pakottaneet työläiset entistä laajemmalla rintamalla kamppailemaan sopimukset ylittäviä palkkojen korotuksia sekä kiihdyttämään työvauhtia ja tekemään huomattavan määrän ylityötä. Taistelu paremmista palkoista yhdistyy nyt erittäin konkreettisesti taisteluun talouspolitiikan suunnasta. On saatava sulku hintojen ja vuokrien korotuksille, kapitalistien voitoista on leikattava osa työtätekevien aseman paran- tamiseksi, työtätekevien verorasitusta on helpotettava ja kiristettävä vastaavasti yhtiöiden verotusta. Kansalaisten sosiaaliturvaa on parannettava, on edistettävä kaikin tavoin maallemme edullista kauppaa ja taloudellista yhteistyötä Neuvostolii- ton kanssa. Talouspolitiikan perussuunnaksi on saatettava suurpääoman saalis- tuksen rajoittaminen ja kansan kulutusmahdollisuuksien lisääminen. On vaa- dittava tulopolitiikalle demokraattista monopolien vastaista politiikkaa. Työ- väestö on vaatinut talouspolitiikan suunnan muutosta. Tämä on jäänyt vain puheiden tasolle. Ammattiyhdistysliike on asettunut osittain tukemaan työväene- tujen vastaista hallituspolitiikkaa. Ei riitä, että hallitus on laajapohjainen, kun se

17 Pöytäkirja

käytännössä joutuu toimimaan suurpääoman vaatimusten mukaisesti, toteuttaen useita Teollisuusliiton ja XXX:n vaatimia talouspoliittisia ratkaisuja. Äskettäin hyväksytty lisäbudjetti hintojen korotuksineen, säästö- ja kurjistusohjelmineen osoittaa, että jo nyt on näkyvissä se palkkapoliittinen linja, jota aiotaan toteuttaa 4- 5 % palkankorotuksilla. Työläiset eivät tule hyväksymään elintason laskuun tähtäävää talous- ja palkkapolitiikkaa. Siksi tulopolitiikka onkin hylättävä ja ammattiyhdistysliikkeen johdon asetuttava työläisten esittämien vaatimusten taakse. Kiitos!

Xxxxx Xxxxxxxxx (Elintarviketyöläisten Liitto r.y.): Arvoisa puhemiehistö, hyvät edustajakokoustoverit! Työehto- ja palkkapolitiikan kehittäminen työläisten etujen mukaiseksi on ammattiyhdistysliikkeen tärkeimpiä tehtäviä. Työntekijät liittyvät ammattiyhdistysliikkeeseen nimenomaan siinä tarkoituksessa, että heidän teke- mänsä työ kullakin alalla saa sille kuuluvan arvon ja että työntekijöille voidaan turvata työstään riittävä toimeentulo. Tämän lähtökohdan mukaan SAK:n on ratkaistava työehtosopimuspoliittinen linjansa. Periaatteessa voidaan maamme ammattiyhdistysliikkeessä pitää päätavoitteena keskitettyjä kokonaisvaltaisia työmarkkinaratkaisuja. On kuitenkin pakko todeta, että SAK:n työehtosopimuspo- litiikan järkevää hoitoa vaikeuttaa ammattiyhdistysliikkeen sisällä käytävä jatkuva poliittinen valtataistelu. Tämä ilmenee voimakkaimmin juuri työehtosopimusneu- vottelujen yhteydessä. Se on haitannut ja haittaa edelleen järkevän palkkapolitii- kan toteuttamista, sillä SAK:n vähemmistön asettamat tavoitteet yleiskorotuksen osalta eivät ole olleet realistiset. Siksi mahdollisuudet matalapalkka-alojen erityiskorvausten toteuttamisesta ovat tuhoutuneet. Tämä yhdistettynä sopimus- ratkaisun jälkeisiin liukumataisteluihin, jotka käydään työpaikoilla ja joiden luon- teeseen on kuulunut palkkahaitarin laajentaminen, ovat suurelta osin mitätöineet SAK:n keskitetyt ratkaisut.

Mikäli SAK aikoo jatkaa keskitettyjen ratkaisujen tekemistä, on sen kyettävä omalla järjestövoimallaan takaamaan myös niiden pitävyys. Tämä ei voi tapahtua työrauharikkomuksista tuomittavia rangaistuksia koventamalla tai yksinkertaisilla sääntömuutoksilla. SAK:n on saatava jäsenliittonsa ja jäsenistönsä nykyistä paremmin tekemiensä ratkaisujen taakse. Helppoa tietä ei ole. Ensin on saatava liitot todella mukaan ja, mikä vielä tärkeämpää, huolehdittava siitä, että liittojen edustamat kannat ovat myös katteellisia työpaikoilla. Viime vuosina yleistyneet pistelakot työpaikoilla ovat tosiasiassa osoituksena liittojen arvovallan menetyk- sestä jäsenistön keskuudessa. Tämä on noussut polttavaksi kysymykseksi nimenomaan keskitettyjen ratkaisujen vuosina. Nykyinen meno ei voi jatkua. Maamme ammattiyhdistysliikkeen ja SAK:n tulee huolehtia siitä, että jos ja kun keskitettyjä työmarkkinaratkaisuja tehdään, tapahtuu se työntekijäin ehdoilla ja ammattiyhdistysliikkeen etua silmällä pitäen eikä STK:n pyrkimyksiä noudattaen, joihin kuuluvat kovennetut rangaistukset ja pykäliin perustuvat kahleet.

Kun SAK tässä ammattiyhdistysliikkeelle ja samalla yhteiskunnalle tärkeässä kokouksessa määrittelee työehtosopimuspoliittista kantaansa, olisi nämä seikat otettava huomioon ensiarvoisen tärkeinä. SAK:n tulisi työehtosopimustoiminnas- saan ja työehtosopimusneuvotteluissa kiinnittää erityisesti huomiota ammattiyh- distysliikkeen arvovallan nousuun jäsenistön keskuudessa. Käytännössä tämä

merkitsee sitä, että keskitettyjä ratkaisuja tehdään vain silloin, kun on riittävä varmuus siitä, että jäsenistö ne laaja-alaisesti hyväksyy.

Työrauhahäiriöitä sopimuskauden aikana ei pyritä poistamaan rangaistuksia koventamalla, vaan edellä sovitun perusteella siten, että järjestäytyneiden työläis- ten kunniaksi tulee tehtyjen työehtosopimusten noudattaminen. Mainittujen peri- aatteiden mukaisesti tehtyjen työehtosopimuspoliittisten päätösten rikkomisesta saatetaan ammattiyhdistysliikkeen sisällä rikkojat järjestölliseen vastuuseen. Mikäli keskitettyjä ratkaisuja ei saada syntymään, tulee SAK:n tukea jäsenliitto- xxxxx neuvotteluja parhaan mahdollisen ratkaisun saavuttamiseksi.

Kuten edellä sanotusta saatetaan havaita, on maassamme matalapalkkaon- gelmaa pidettävä keskeisenä työehtosopimuspoliittisena haasteena seuraavan toimintakauden aikana. Matalapalkkaisuus on pahinta kotimarkkinateollisuuden aloilla ja palveluelinkeinoissa. Näiden alojen erityisongelmiin on paneuduttava koko järjestön voimalla, mikäli mielimme kehittää SAK.n periaateohjelmassa esiin tuotuja yhteiskunnallisia ihanteita.

Omat vaikeutensa ovat kaikilla aloilla, mutta ne eivät kuitenkaan voi saada sellaista räjähdysalttiutta, minkä aiheuttaa matalapalkka-alalla suuriin työntekijä- määriin kohdistuva epäoikeudenmukainen tulonjako. Kiinnittämällä huomiota yhteiskunnalliseen epäoikeudenmukaisuuteen toteuttaa SAK sellaista yhteiskun- nallista tulopolitiikkaa, joka vahvistaa kansanvaltaista yhteiskuntajärjestystä ja koituu työntekijäin parhaaksi vahvistaen SAK:n asemaa maassamme.

Xxxxx Xxxxx ei ollut paikalla.

Xxxxxx Xxxxxx (Metallityöväen Liitto r.y.): Toverit puheenjohtajat, hyvät toverit! Ammattiyhdistysliikkeen tärkeimmän organisaation muodostaa luottamusmiesjär- jestelmä. Luottamusmiesjärjestelmän kehittämisen ja luottamusmiesten oikeuk- sien laajentamisen tulee olla ammattiyhdistysliikkeessä jatkuvan kehittämisen alaisena. Luottamusmiehiä koskevan keskusjärjestöjen välisen sopimuksen ai- kaansaaminen on ollut siinä tilanteessa edistysaskel. Keskusjärjestöjen väliset sopimukset tulee kuitenkin tehdä siltä pohjalta, että niitä tullaan jatkuvasti parantamaan. Kolmekymmentä vuotta voimassa ollut yleissopimus on jo kauan sitten todettu vanhentuneeksi, mutta siitä huolimatta se sisältyy sopimuksiin ilman minkäänlaista kehitystä voimassaoloaikanaan. Työsuojelusopimuksen voimaan astumisen ja työsuojeluvaltuutettujen aseman kirjaaminen edellyttää myös kor- jauksia. Työsuojelutehtävissä mukana olevien aseman korjaaminen ei voi olla vaihtoehtona luottamusmiesten oikeuksien laajentamiselle. Työosastojen luotta- musmiesten asema on edelleen hoitamatta. Työpaikan luottamusmiesten ko- koontumisoikeus on ammattiyhdistysliikkeessä asetettu tavoitteeksi, mutta se on edelleen vailla ratkaisua. Tilastotiedot, joita pääluottamusmies nykyisten luotta- musmiessopimusten nojalla saa, ovat olemattomat ja vaativat selvää korjausta. Jos kerran työnantajapuolella on tiedossa työntekijöiden henkilökohtaiset palkat, niin tulee ne olla myös luottamusmiesten tiedossa ja käytettävissä tehtävien vuoksi.

Ehdotankin, että edustajakokous kehottaa SAK:n hallitusta irtisanomaan kes- kusjärjestöjen väliset sopimukset sekä että niistä voitaisiin aloittaa kunnolliset neuvottelut hyvissä ajoin seuraavaa sopimuskierrosta varten. Työläisten ja

heidän luottamusmiestensä taholta on irtisanomissuojasopimuksen heikkoudet todettu. Irtisanomissuojasopimus ei turvaa todellisessa tilanteessa työntekijöiden työsuhdetta. Valitettavinta on se, että irtisanomissuojasopimus on heikompi kuin voimassa oleva laki. Mahdollisuudet keskusjärjestöjen välisten sopimusten paran- tamiseen ovat todella olemassa. Kuitenkin täytyy edellyttää, että näihin sopimuk- siin tehtävistä parannuksista käydään laaja keskustelu ja pyydetään konkreettisia esityksiä korjauksista ammattiliitoilta ja ammattiosastoilta. Mielestäni ei ole oikein, jos sopimukset neuvotellaan valmiiksi, ilman että niistä olisi käyty laaja keskuste- lu, ja mahdollisuus joko hyväksymiseen tai hylkäämiseen annetaan. Eri ammatti- liittojen välillä ja keskuudessa on huomattavia alakohtaisia erilaisuuksia, mutta työntekijöiden turvallisuus, työsuhteiden pysyvyys ja riippuvuus työnantajasta ovat yhteiset kaikilla eri teollisuuden aloilla.

Luottamusmiesten tehtäväkenttä laajenee jatkuvasti. Edessä on jatkuvasti uusia asioita, joiden hoitaminen vaatii aikaa. Tämä edellyttää, että ammattiyhdis- tysliike todella vakavasti turvaa luottamusmiehille mahdollisuuden hoitaa niitä tehtäviä, jotka sekä työntekijät että työehtosopimukset luottamusmiehille antavat. Luottamusmiehille tulevat tehtävät ovat moninaisia. Ne edellyttävät asioihin paneutumista ja yhteyden ottoja eri suuntiin. Työnantajapuolella on omat asian- tuntijansa joka asiaan, mutta luottamusmiesten tulee tietää asiat ja neuvotella ilman asiantuntija-apua. Myös mahdollisuus perehtyä esillä oleviin kysymyksiin jää vähäiseksi tässä tietokoneiden ja teknokraattien nopeassa kehityksessä. Ammattiyhdistysliikkeen eräs ongelma on tehtävien kasaantuminen. Tätä ongel- maa ei voida poistaa kovinkaan helposti, koska juuri luottamusmiehet oman asemansa vuoksi ovat pakotetut ottamaan luottamusmiestehtävänsä vuoksi erilaisia edustuksia ja osallistumaan työntekijöiden edustajina eri kokouksiin, toimikuntiin ja ammattiyhdistysliikkeen tehtäviin. Tämän vuoksi luottamusmiehet ovat myös poliittisesti aktiivisia ja näin ollen joutuvat suorittamaan myös työväen poliittisten puolueiden heille antamia tehtäviä.

Viimeaikaiset tapahtumat, jotka liittyvät osaltaan lamakauteen, mutta toisaalta työnantajien ryhtiliikkeeseen, ovat osoittaneet, että luottamusmiesten erottamiset, työpaikkasiirrot ja painostus on lisääntynyt. Tämä edellyttää, että ammattiyhdis- tysliike koko voimallaan asettuu kussakin yksityistapauksessa luottamusmiehen taakse ja näin estää työnantajien hyökkäyksen erikseen jokaisessa yksityista- pauksessa. Luottamusmiesten lisäksi niin työsuojeluvaltuutetut kuin ay-aktiivit joutuvat saman painostuksen kohteeksi.

Ammattiosastojen toimintaoikeuksien lisäämisen yhteydessä luottamusmiesjär- jestelmän kehittämisen kanssa tulee olla ammattiyhdistysliikkeen keskeinen vaatimus tulevissa työehtosopimusneuvotteluissa taloudellisten kysymysten li- säksi. Kiitos!

Puheenjohtaja: Keskustelu työjärjestyksen 12. kohdasta keskeytetään ruo- kailutauon ajaksi.

Keskustelu keskeytettiin.

Puheenjohtaja: Täysistuntoa jatketaan tänään kello 14.

Kokous keskeytettiin kello 12.30. Kokous jatkui klo 14.10.

Puhetta johti Xxxxx Xxxxxxxx.

Ilmoitusasia

Puheenjohtaja: Jatkamme edustajakokoustyöskentelyä. Ensinnä ilmoitusasia! Matka- ja päivärahat on nostettava Osuuspankki Yhteistuen väliaikaisesta toimikonttohsta klo 17:sta mennessä. Tällöin pankki suljetaan ja rahan jakelu lopetetaan.

Merkittiin.

14 § (Jatkoa)

Puheenjohtajien sekä muiden hallituksen varsi- naisten ja varajäsenten valinta

Puheenjohtaja: Otamme käsiteltäväksi asialistan kohdan 14 alakohdan d) sekä samassa yhteydessä myös kohdat e) ja f). Asian esittelee vaalivaliokunnan puheenjohtaja Xxxxxx.

Xxxxxx Xxxxxx: Toveri puheenjohtaja! Hyvät edustajatoverit! Vaalivaliokunta purkaa sumaansa ja on päässyt yhteisymmärrykseen hallituksen jäsenistä. Ehdotus on teille jaettu sinne monisteena. Toteaisin, että hallituksen varsinaisista jäsenistä kolme ensimmäistä on jo valittu, koska sääntöjen mukaan SAK:n puheenjohtajat kuuluvat hallitukseen. Vaalivaliokunta oli muuten esityksessään yksimielinen, mutta Xxxxx Xxxxxxxxx esitti eriävää mielipidettä. Tämän pitemmälle asiaa selostamatta näette nämä vaalivaliokunnan esitykset monisteesta.

Puheenjohtaja: Kiitämme vaalivaliokunnan puheenjohtaja Xxxxxxx esittelys- tä. Asiasta keskusteltaneen.

Keskustelu

Xxxxx Xxxxxxxxx (Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto r.y): Hyvät edustajakokousto- verit! Me kuulimme eilen valittujen puheenjohtajien suusta lupauksia ja vetoo- muksia ammattiyhdistysliikkeessä esiintyvien erilaisten mielipiteiden tunnustami- sen puolesta ja syrjintää vastaan. Erikoisesti näitä seikkoja korosti toiseksi puheenjohtajaksi valittu toveri Xxxxx Xxxxxxxx. Hännisen johtama ryhmä on tämän kuitenkin unohtanut. SAK:n edustajakokous on tässä suhteessa nyt ensimmäisessä kokeessaan. Kommunistien ja kansandemokraattien ryhmästä

erilleen ajettu pienempi ryhmä edustaa selvästi niin suurta osaa tästä edustajako- kouksesta, että suhteellisuuden mukaan sille kuuluu vähintään yksi paikka SAK:n hallituksessa, yksi henkilökohtainen varajäsen sekä yksi yleisvarajäsenen paikka. Näin ollen esitän, että SAK:n hallitukseen varsinaiseksi jäseneksi valitaan Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton puheenjohtaja Xxxxx Xxxxxxxxx. Esitän, että vaaliasiasta suoritetaan suljettu lippuäänestys.

Xxxxxx Xxxxx (Rakennustyöläisten Liitto r.y.): Toveri puheenjohtaja! Kannatan Xxxxx Xxxxxxxxxx tekemää esitystä.

Keskustelu d) kohdasta julistettiin päättyneeksi.

Puheenjohtaja: Xxxx ymmärtänyt niin, että koska pyydettyjä puheenvuoroja ei ole tämän 14. kohdan e) ja f) kohtiin, niin voimme käsitellä nämä kaikki yhdessä, toisin sanoen keskustella j£ päättää yhtäaikaisesti hallituksen varsinais- ten jäsenten valinnoista, henkilökohtaisten varajäsenten valinnasta sekä yleisva- rajäsenten valinnasta. Kokous lienee yhtä mieltä siitä, että näin voidaan menetel- lä.

Menettelytapa hyväksyttiin.

Puheenjohtaja: Sen johdosta että keskustelun aikana on vaalivaliokunnan ehdotuksen lisäksi Xxxxx Xxxxxxxxx Xxxxxx Xxxxxxx kannattamana ehdottanut valiokunnan ehdotuksesta poiketen valittavaksi Xxxxx Xxxxxxxxx hallituksen varsinaiseksi jäseneksi, on meillä ehdokkaita hallitukseen enemmän kuin hyväk- syttyjen sääntöjen mukaan sinne valitaan. Tämän johdosta on toimitettava vaali. Kun täällä Kivikosken käyttämässä puheenvuorossa esitettiin suljetun vaalilipun käyttämistä, ryhdytään vaalin toimittamiseen suljetuin vaalilipuin.

Pyytäisin kokoukselle esittää ennen tähän vaalitoimitukseen ryhtymistä, voi- daanko olla yhtä mieltä siitä, että kaikki vaalit, hallituksen varsinaisia, varajäseniä ja yleisvarajäseniä koskevilta osilta toimitettaisiin samanaikaisesti.

Kokouksesta: Sovitaan näin!

Kokous hyväksyi yksimielisesti menettelytavan.

Puheenjohtaja: Tämä ehdotuksemme perustuu siihen, että puhemiehistölle on Kivikosken toimesta esitetty aikaisemmin lisäehdotukset myös varajäsenten ja yleisvarajäsenten osalta. Hän ei tätä esitystään nyt esittänyt sen mukaisena, kuin lista on meille toimitettu, mutta kun me hyväluontoisina arvelimme, että jos hänelle oli sattunut erehdys, niin me koetimme ottaa tämän seikan huomioon. Jos Kivikoski tai joku muu ei tee ehdotuksia varajäsenten eikä yleisvarajäsenten lukumäärän lisäämisestä, niin silloin vaali toimitetaan yksinomaan varsinaisia jäseniä koskevalta osalta.

Kukaan ei vastustanut puheenjohtajan esitystä.

Puheenjohtaja: Ymmärrän asian nyt niin, että meidän tehtävämme on toimittaa vaali vain varsinaisia jäseniä koskevalta osalta.

Tämä todettiin.

Hallituksen varsinaisten jäsenten vaali

Puheenjohtaja: Xxxxxx joutuneet tämän kokouksen jouduttamiseksi valmis- tamaan vaaliliput jo ennen, koska ennakkotietojen mukaan vaalin toimittamiseen oli varauduttava. Me katsoisimme, että vaikka tähän listaan merkittyjä lisänimiä ei otettaisikaan huomioon varajäsenten ja yleisvarajäsenten kohdalta, niin vaalilis- ta kuitenkin jaetaan sellaisenaan, kuin se ruokatauon aikana on kirjoitettu. Sen vuoksi ehdotetaan vaalimenettelyksi sitä, että henkilöt, jotka haluavat, että vaalivaliokunnan enemmistön tekemä lista on hyvä, jättävät sen sellaisenaan ja pyyhkivät ylitse Kivikosken tekemän ehdotuksen. Jos taas joku hyväksyy Kivikos- ken tekemän esityksen, niin hänen tulee viivaamalla tehdä merkintä sen nimen kohdalle, jonka hän mahdollisesti haluaa sitten jätettäväksi pois. Missään vaalilipussa ei saa olla vakinaisia jäseniä koskevalta osalta enempää kuin 19 luettavissa olevaa nimeä, koska niin kuin vaalivaliokunnan puheenjohtaja xx ilmoitti, kolme ensiksi listassa olevaa nimeä ovat jo sääntöjen mukaisesti tulleet hallituksen jäseniksi. Jos joku haluaa menetellä niin, että ei tahdo äänestää kaikkia niitä nimiä, jotka tähän 19 kiintiöön liittyvät, niin hän tietysti pyyhkii useampia nimiä ylitse. Jos joku haluaa esittää tyhjän vaalilipun, niin silloin vinoviivaamalla nämä nimet olisi tämä toimenpide suoritettavissa.

Me olemme tietoisia siitä, että tällaisen etukäteisvarautumisen johdosta eivät ehkä nämä muodollisuudet nyt tässä tilanteessa täytä kaikkia sääntöjen taikka taiteen asettamia vaatimuksia, mutta minä olisin tiedustellut nyt edustajakokouk- selta, voidaanko menetellä sillä tavalla, kuin nyt on esitelty. Voiko edustajakokous hyväksyä esitetyn vaalimenettelyn?

Kokouksesta: Hyvä on!

Puheenjohtaja: Kokous on yhtä mieltä siitä, että vaali toimitetaan sillä tavoin kuin täällä on esitetty.

Kokous hyväksyi yksimielisesti menettelytavan.

Puheenjohtaja: Äänestysliput jaetaan osanottajille ja itse vaalitoimitus tulee suoritettavaksi liitoittain numerojärjestyksessä. Vaalilippu pudotetaan leimaami- sen jälkeen tarkoitusta varten varattuun uurnaan.

Arvoisat edustajat! Mahdollisen epäselvyyden välttämiseksi tässä äänestys- menettelyä koskevassa asiassa selostetaan vielä tämän Kivikosken esityksen osuutta. Kun meille on tullut tieto siitä, että hänen ehdottamansa henkilö oli tarkoitettu jonkun toisen henkilön sijaan, niin me olemme täällä käsitelleet tämän

asian ja numeroineet sen vaihtoehtoisena. Nyt minä esitän, että tämä n.o 21 Huhtamäki, Xxxxxx osalta ei merkitse mitään, vaan Huhtamäki on tässä yhtenä tasavertaisena ehdokkaana näiden muiden ehdokkaiden kanssa, ilman että hänellä olisi tuota n:oa 21.

Samalla me myös toivoisimme, että arvoisat edustajat vaalitoimituksen suoritet- tuaan voisivat repäistä tämän vaalilipun viivan kohdalta poikki ja jättää vaaliuur- naan tämän varsinaisia jäseniä koskevan vaalilippuosan.

Ohjeet merkittiin pöytäkirjaan.

Läsnäolevien edustajien toteaminen

Puheenjohtaja: Pöytäkirjaan merkittäväksi ilmoitetaan, että äänestyksen alka- essa on paikalla 470 täysivaltaista edustajaa, poissa 3.

Merkittiin.

Palattiin äänestysohjeisiin.

Puheenjohtaja: Pyydämme saada vielä kerrata tähän vaalitoimitukseen liittyvät ohjeet. Vaalissa saa äänestää varsinaisiksi jäseniksi enintään 19 ehdo- kasta. Vaali suoritetaan yliviivaamalla pois pudotettavat nimet, jolloin jäljelle jäävät niiden henkilöiden nimet, jotka kokousedustaja haluaa tulevan valituiksi. Tyhjää äänestävät vetävät vinoviivan kaikkien nimien yli. Vaaliliput pudotetaan vaaliuurnaan liitoittain ja numeroittain tapahtuvan nimenhuudon mukaisesti. Vaalilippu repäistään kahtia viivan kohdalta ja pudotetaan uurnaan varsinaisia hallituksen jäseniä koskeva osa.

Ovatko kaikki varsinaiset kokousedustajat jo saaneet vaaliliput? Mikäli äänes- tysvaliokunta on valmiina, voimme aloittaa äänestystoimituksen. Äänestystoimi- tus alkaa.

Lippuäänestys alkoi.

Kesken lippuäänestyksen toimittamisen ilmoitti

Puheenjohtaja: Edustajille ilmoitetaan, että välittömästi hallituksen varsi- naisten, varajäsenten ja yleisvarajasenten valinnan jälkeen käsitellään valtuuston puheenjohtajan, valtuuston varsinaisten jäsenten ja varajäsenten sekä tilintarkas- tajain vaali, jotenka toivomme, että ollaan kuulo- ja toivon mukaan näköyhteyden päässä.

Äänestystoimituksen päätyttyä lausui

Puheenjohtaja: Äänestysvaliokunta suorittaa välittömästi ääntenlaskun. Siitä huolimatta, vaikka SAK:n hallituksen varajäsenten ja yleisvarajasenten kohdalta ei ole tullut muutosesityksiä vaalivaliokunnan esitykseen, niin katsom-

me, että kohteliaisuussyystä on varajäsenten ja yleisvarajäsenten nimeäminen suoritettava sen jälkeen, kun varsinaisten jäsenten osalta suoritettu vaalitoimitus on selvinnyt. Tämän johdosta keskeytämme 14. kohdan d), e) ja f) osan käsittelyn ja palaamme tähän välittömästi sen jälkeen, kun äänestysvaliokunnan ääntenlas- kutoimitus on päättynyt.

Työjärjestyksen 14. kohdan käsittely keskeytettiin.

15 §

Valtuuston valinta

Puheenjohtaja: Xxxxxxxxx käsittelemään työjärjestyksen kohtaa 15. Valitaan valtuuston puheenjohtaja ja varsinaiset jäsenet sekä heille xxxxxxxx kaksi henkilö- kohtaista varajäsentä. Pyydän saada luovuttaa puheenvuoron vaalivaliokunnan puheenjohtajalle Xxxxxxxxx tämän kysymyksen esittelyä varten.

Valtuuston puheenjohtajan valinta

Xxxxxx Xxxxxx: Toveri puheenjohtaja! Valtuuston puolella on tilanne vielä epäselvä, mutta valtuuston puheenjohtajat ovat jo vaalivaliokunnassa yksimieli- sesti esitettävänä. Valtuuston puheenjohtajaksi esitetään Koskinen Xxxxx Xxxxx- työntekijäin Xxxxxxxx. Esitys on yksimielinen.

Keskustelua ei syntynyt, Xxxxx Xxxxxxxx valittiin valtuuston puheenjohtajaksi.

Valtuuston varapuheenjohtajien valinta

Xxxxxx Xxxxxx: Varapuheenjohtajiksi vaalivaliokunta esittää Xxxxxxxxx Xxxxx, Puutyöväen Liitto, sekä Xxxxx Xxxxx X., VTY. Nämäkin esitykset ovat yksimielisiä.

Vaalivaliokunnan ehdotus hyväksyttiin keskustelutta, ja varapuheenjohtajiksi olivat siis tulleet valituiksi Xxxxx Xxxxxxxxx ja Xxxxx X. Havia.

Saatuaan puheenvuoron lausui

Xxxxx Xxxxxxxx: Toveri puheenjohtaja, hyvät kokousedustajat! Xxxxx Xxxxxx- xxx, Xxxxx X. Havian ja omasta puolestani minulla on mieluisa tehtävä kiittää luottamuksesta, jota olette osoittaneet valitessanne meidät valtuuston puheenjoh- tajiksi.

Valtuusto on SAK:n edustajakokousten välisenä aikana keskusjärjestön pää- täntävaltaa käyttävä elin. Se joutuu tekemään ratkaisuja monissa työntekijöille tärkeissä asioissa. Erikoisen kauaskantoisia ja merkityksellisiä päätöksiä valtuus- to tekee silloin, kun ovat kyseessä keskitettyyn ratkaisuun liittyvät kauaskantoiset

talous- ja sopimuspoliittiset asiat. Tämänkin edustajakokouksen hyväksymät periaateratkaisut toteutuvat käytännössä valtuuston päätöksillä.

Valtuuston jäsenen tehtävä on vaikea ja vastuullinen. Tärkeät kokoukset kutsutaan koolle uusien sääntöjen mukaan viikon ennakkoajalla, eikä nimeno- maan palkkausta ja muita työehtoja koskevissa asioissa ole mahdollista jakaa asiakirjoja ja päätösehdotuksia kokouskutsun yhteydessä. Valtuusto on joutunut jopa keskeyttämään kokouksensa odotellessaan neuvottelujen tuloksia, jotka SAK:n hallituksesta ja neuvottelijoista riippumattomista syistä monia osapuo- lia koskevissa ratkaisuissa muodostuvat viime hetkellä. Päätösten teko näissä olosuhteissa vaatii suurta luottamusta asioiden aikaisempiin valmistelijoihin ja käsittelijöihin, vaikka heidän esityksensä olisivat yksimielisiä.

Kun valtuuston puheenjohtajat osallistuvat hallituksen kokouksiin puhe- ja esitysoikeudella, saatetaan ajatella siten, että näin suurella henkilöryhmällä on mahdollisuus vaikuttaa hallituksen päätöksiin. Asia voidaan ajatella toisinkin päin. Osallistumalla hallituksen kokouksiin valtuuston molempiin poliittisiin ryhmiin lukeutuvat puheenjohtajat voivat seurata toimeenpanevien elinten työskentelyä jo asioiden valmisteluvaiheessa, ja heidän osuutensa voi edistää sitä luottamusta, jota valtuusto tarvitsee ratkaisuja tehdessään.

Hyvät toverit! Haluan vielä kerran kiittää kaikkien puolesta teitä luottamuksesta ja toivon, että tulemme tehtävässämme onnistumaan.

Puheenjohtaja: Xxxxxxxx, Xxxxxxxxx ja Havia! Tovereita pyydetään näyt- täytymään täällä lavalla välittömästi.

Xxxxxxxx, Xxxxxxxxx ja Xxxxx siirtyivät puheenjohtajiston korokkeelle, missä heitä kukkakimppuja ojentamalla onniteltiin valintojen vuoksi.

Puheenjohtaja: Vaalivaliokunnan ehdotuksesta siirretään valtuuston varsi- naisten ja varajäsenten valinta myöhempään ajankohtaan, ja samalla ilmoitetaan, että vaalivaliokunta kokoontuu huoneessa 3 kello 15.30.

Työjärjestyksen 15. kohdan käsittely keskeytettiin.

16 §

Tilintarkastajain ja heidän varamiestensä valinta

Puheenjohtaja: Edustajakokous ottanee käsiteltäväkseen työjärjestyksen kohdan 16. Valitaan tilintarkastajat ja heidän varamiehensä.

Asiasta on vaalivaliokunnan ehdotus, joka puheenjohtajan pyynnöstä on jätetty kokouspuheenjohtajan esiteltäväksi. Varsinaisiksi tilintarkastajiksi esitetään Kale- vi Koskivirta KK:sta, hän on HTM, Xxxxx Xxxxxxxx Suomen Kirjatyöntekijäin Liitosta sekä Xxxxx Xxxxxxx Rakennustyöläisten Liitosta.

Vaalivaliokunnan ehdotus varsinaisiksi tilintarkastajiksi hyväksyttiin keskuste- lutta.

Puheenjohtaja: Henkilökohtaisiksi varamiehiksi ehdottaa vaalivaliokunta Xxxx Xxxxxxxx, OTK, myös HTM, Xxxxxxx Xxxxx, Hotelli- ja Ravintolahenkilökun- nan Liitto, sekä Xxxxxx Xxxxxxx, Suomen Elintarviketyöläisten Liitto.

Vaalivaliokunnan ehdotus tilintarkastajain varamiehiksi hyväksyttiin keskuste- lutta.

Työjärjestyksen 16. kohta oli loppuun käsitelty.

Puheenjohtaja: Edustajakokoukselle tarjotaan nyt kahvit ja kokousta jatke- taan työjärjestyksen mukaisessa järjestyksessä kello 15.45.

Päätös- ja julkilausumavaliokunta kokoontuu huoneessa 7 kello 16. Kello 16 kokoontuu myös järjestömuotovaliokunta huoneessa n:o 1.

Kahvitauko!

Kokous keskeytettiin kello 15.30. Kokousta jatkettiin kello 15.45.

Puhetta johti Xxxxx Xxxxxxxx.

Ilmoitusasia

Puheenjohtaja: Ilmoitetaan, että työehtoasiain valiokunta kokoontuu kello 16 huoneessa 8.

Merkittiin.

Puhetta siirtyi johtamaan Xxxx Xxxxxxx.

12 § (Yleiskeskustelu) (jatkoa)

Katsaus toimintaan vuosina 1971-1975 sekä lähiajan toimintalinjat

Jatkettiin työjärjestyksen 12. kohdan käsittelyä: Katsaus toimintaan vuosina 1971 -1975 sekä lähiajan toimintalinjat.

Puheenjohtaja: Edustajakokous jatkaa työjärjestyksen käsittelyä 12. koh- dasta. Tähän on pyydetty puheenvuoroja. Ensimmäinen puheenvuoro on Kyösti Sandelinilla.

Xxxxxx Xxxxxxxx (VTY): Hyvät toverit! Aktiivisen kenttäväen käsitys SAK:n tulevasta kehityksestä, sen suunnasta käsittää kaksi toisistaan poikkeavaa tulevaisuuden näkymää. Ensinnäkin kentällä yleisesti koetaan myönteisenä SAK:n järjestöpoliittinen kehitys. Järjestövoiman kasvulle kiistattoman perustan loi sosialidemokraattisen ja kommunistisen puolueen suositus ammattiyhdistys- liikkeen eheyttämisestä. Tämä konkreettinen, yhteisin neuvotteluin aikaansaatu puoluesuositus on käytännön elämässä näyttänyt sen yhteiskunnallisen voiman, mitä työväenpuolueiden vilpittömällä yhteistyöllä on mahdollisuus rakentaa. Työväenpuolueiden yhteistyön syvenemisen estämiseen käyttää poliittinen oi- xxxxxx runsaasti voimavarojaan. Kun useasti myös tässä kokouksessa koroste- taan sitä, että ammattiyhdistysliikkeen tulee olla poliittisista puolueista riippuma- ton, niin on tarpeellista todeta, että erityisen ja ehdottoman riippumaton tulee sak:laisen ammattiyhdistysliikkeen olla porvarillisista puolueista. On muistettava, ettei poliittisia puolueita voi niputtaa, kun puhutaan ay-liikkeen ja puolueiden suhteista. On aina nähtävä ne kiinnekohdat, jotka sitovat ammattiyhdistysliikettä ja työväenpuolueita. Tästä eräänä esimerkkinä on juuri sak:laisen ammattiyhdis- tysliikkeen eheyttäminen, jossa juuri työväenpuolueet olivat kiinteästi mukana.

SAK:n järjestövoima on suuri. Meillä on määrällisesti hyvät lähtökohta-asemat. Nyt tulee enemmän kiinnittää huomiota ja on irrotettava voimavaroja yhteiskunnal- liseen uudistustyöhön, jossa sak:laisen ammattiyhdistysliikkeen tulee saavuttaa sille kuuluva asema.

Hyvät toverit! Toinen kehityssuunta, jossa ei ole riittävästi edetty, on jäsenistön demokraattisten oikeuksien ja vaikutuksen lisääminen. Tärkein tämän alueen kysymyksistä on ammattiyhdistysliikkeen sisäisen jäsendemokratian laajentami- nen. Jos siinä tehtävässä edistytään, se lisää myös ammattiyhdistysliikkeen sisäisen eheytyksen lujittumista.

Ay-liikkeen sisäisen demokratian laajentaminen on meidän päätöksistämme kiinni. Ammattiyhdistysliikkeen johto kantaa erityisesti vastuuta tästä kysymykses- tä. Sisäisen demokratian kulmakiviä on jäsenistön suoran vaikutusmahdollisuu- den lisääminen. Se vaatii kuitenkin eräiltä ammattiyhdistysjohtajilta perusteellista irrottautumista johtajavaltaisuudesta sekä epädemokraattisten menettelytapojen hylkäämistä. Erityisesti tulisi keskusjärjestön arvovaltaa käyttää, että kaikissa

ammattiliitoissa toteutettaisiin sääntömääräykset siten, että hyväksyttäisiin suh- teellinen vaalitapa sääntöihin. Kommunistit ja kansandemokraatit ovat aina olleet suhteellisen vaalitavan kannalla ja tulemme tulevaisuudessakin taistelemaan tämän tavoitteen saavuttamiseksi, mutta järkevin keinoin. Suhteellisen vaalitavan avulla pääsevät erilaiset mielipidesuunnat niille kuuluvaan asemaan ammattiyh- distysliikkeen sisällä.

Sitten eräitä kielteisiä esimerkkejä ammattiyhdistysliikkeen sisäisestä jäsen- demokratiasta:

Eräät ammattiliitot ovat nähneet oikeudekseen loukata jäsenistön oikeutta

valita luottamusmiehensä ja työsuojeluvaltuutetut työpaikkakohtaisesti. Mm. eräät valtiosektorin liitot valitsevat luottamusmiehiä ja työsuojeluvaltuutettuja liittotoimi- kuntien päätöksillä. Ei ole aihetta ihmetellä jäsenistön passiivisuutta, kun demok- ratia viedään näin alhaiselle tasolle. Jäsenistön mahdollisuudet suoraan vaikut- tamiseen kuitenkin ja virkaehtosopimuspolitiikan sisältöön ovat monissa liitoissa vähäiset. Niissä liitoissa, joissa työehtosopimukset hyväksytään jäsenäänestyk- sellä, on jäsenistöllä suora vaikutusmahdollisuus ammattiyhdistysliikkeen tär- keimpään asiakysymykseen. Jäsenäänestyksistä tulisikin tehdä sääntö sopimuk- sia hyväksyttäessä.

Erilainen syrjintä on jäsenistön jatkuvan arvostelun kohteena monissa ammatti- liitoissa. Tällaista syrjintää esiintyy mm. koulutus- ja opiskelukysymysten hoidos- sa. Kommunistit ja kansandemokraatit tulevat jatkuvasti toimimaan sen puolesta, että sak:lainen ammattiyhdistysliike liittyisi täysivaltaisena jäsenenä Kansan Sivistystyön Liittoon. Syrjintää esiintyy myös toimitsijavalinnoissa, ammattiliitto- lehtien yksipuolisessa toimittamistavassa, opiskelijoita ammattiyhdistysliikkeen opistoihin valittaessa jne. Meillä tulisi tulevaisuudessa olla yksimielisyyttä ja yhteistyöhalua niin paljon, että tällaisesta syrjinnästä päästäisiin kerta kaikkiaan eroon. Syrjinnän lopettaminen ei heikentäisi ammattiyhdistysliikkeen taisteluvoi- maa ja yhteistyötä, vaan lisäisi sitä.

Ammattiyhdistysliikkeen sisäisen demokratian kehittäminen on meistä itses- tämme riippuva kysymys. Se on ammattiyhdistysliikkeen sisäinen asia. Myös tämän edustajakokouksen tulee kantaa siitä oma vastuunsa.

Xxxxx Xxxxxxx (Metallityöväen Liitto r.y.): Toveri puheenjohtaja, hyvät kokous- toverit! Täällä on käytetty voimakkaita puheenvuoroja, joissa on vaadittu keskus- järjestöä irrottautumaan keskitetystä tulopolitiikasta. Mutta missään puheenvuo- rossa ei ole tuotu esille sitä, mitä irtaantuminen keskitetystä sopimustoiminnasta merkitsee palkkatyöntekijöille. Haluaisinkin korostaa, ettei sopimuksen muodolle, onko se keskitetty vai liittokohtainen, ole ratkaiseva, vaan päämääränä tulee olla valiokunnan mahdollisen tuloksen aikaansaaminen työntekijöiden kannalta kat- sottuna.

Minusta täällä puheenjohtaja Xxxxx ansiokkaalla tavalla selvitti alustavassa puheenvuorossaan, mitä keskitetyt ratkaisut ovat tuoneet työntekijöille, enkä lähde tätä puolta enää tässä kertaamaan. Uskon, että Oivion puheenvuorossa esitetyt parannukset on saatu aikaan nimenomaan keskitetyn työehtosopimus- ja tulopolitiikan avulla. Tämä on myös merkinnyt työntekijöille reaaliansion nousua viime edustajakaudella. Myös on voitu, kuten Oivion puheesta kävi ilmi, toteuttaa

laajempaa solidaarista palkkapolitiikkaa, mitä liittokohtaisten ratkaisujen kaudella olisi voitu harjoittaa.

Minä toivoisin, että ne, jotka vaativat sellaista työehtosopimus- ja talouspolitiik- kaa, joka olisi hajautettu yksistään liittokohtaisiksi, sanoisivat myös, mihin se johtaisi. Voin kokemuksellisesti todeta sen, että jokainen liittokohtainen työehto- sopimuskierros on lähes poikkeuksetta merkinnyt sitä, että palkkaratkaisujen suuruus vaihtelee aloittain. Itse suuren liiton, Metalliliiton jäsenenä voin todeta, että me kyllä kykenemme mittaamaan myös liittokohtaisella sopimuksella siedet- tävät ratkaisut, mutta toisin käy pienempien ja heikompien liittojen kohdalla. Ratkaisut joudutaan tekemään varmasti matalammatta tasolta kuin mitä suuret ja vaikutusvaltaisemmat liitot saavat aikaan. Tällainen sopimuspolitiikka johtaa solidaarisen palkkapolitiikan periaatteiden syrjäyttämiseen ja saattaa vaikeuttaa koko ammattiyhdistysliikkeen yhteisten tavoitteiden toteuttamista.

Liittokohtaiset ratkaisut ovat aina yleensä vain pelkkiä palkkaratkaisuja, kun taas keskusjärjestösopimuksiin on liitetty monia sosiaalipoliittisia uudistuksia.

Olen havainnut työpaikoilla sen, että jos SAK tekee keskitetyn ratkaisun, on ryhmiä, jotka moittivat sitä, mutta jos vastaavasti mennään liittokohtaiseen ratkaisuun, niin yleensä juuri samat ryhmät ovat silloin sillä kannalla, että olisi pitänyt tehdä keskitetty ratkaisu. Tuntuu, että myös täällä käytetyissä puheenvuo- roissa, joissa on vaadittu irrottautumista keskitetyistä ratkaisuista, ollaan tänä päivänä vain sen vuoksi sitä mieltä, koska viimeksi tehtiin keskitetty ratkaisu. Henkilökohtaisesti olisin sitä mieltä, että ratkaisun malli ei ole niin tärkeä, vaan tärkeintä on se, kuten edellä jo olen tuonut esille, että sopimus johtaa työntekijöi- den kannalta parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Keskitetty ratkaisu, joka sisältäisi tarpeeksi suuren liikkumavaran liitoille, olisi ehkä käyttökelpoisin työeh- tosopimusratkaisumalli. Kiitosi

Xxxxx Xxxxxxxxxx (Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto r.y.): Toveri puheenjohtaja, hyvät toverit! Matalapalkkatyöntekijöitä on jokaisella ammattialalla niin kuin puheenjohtaja Xxxxx korostetusti toi katsauksessaan esiin. Erityisesti tämä koskee naisvaltaisia ammattialoja. Tästä syystä haluaisinkin korostaa SAK:n yhtenäisyyden merkitystä, sen vahvistamista työehtosopimusratkaisuja tehtäessä. Viime kierroksella useat ammattiliitot irtaantuivat keskitetystä koko- naisratkaisusta. Puuttumatta syihin, joita varmasti jokaisella irtaantujalla oli, haluan korostaa kuitenkin sitä, että jatkuvana tällainen linja jättää jälleen naisvaltaiset ammattialat eräänlaiseen väliinputoajan asemaan. Tämän vuoksi toivon sellaisen kehityssuunnan vahvistamista, että vahvemmat ammattiliitot ottaisivat naisvaltaiset ammattiliitot rinnalleen ja erityisen huolen kohteeksi pyrkiessämme pois matalapalkkaisuudesta. Onhan naisen tilipussi kotona jo tälläkin hetkellä yhtä tärkeä kuin miehen ja tasa-arvoinen tilipussi luo varmasti edellytykset paremmin sukupuolten välisen eriarvoisuuden poistamiseksi aina perheen sisältä lähtien.

Keskustelu keskeytettiin.

Ilmoitusasia

Puheenjohtaja: Ennen seuraavaa puheenvuoroa ilmoitusasiana: sosiaalipoliit- tista ohjelmaa käsittelevää valiokuntaa pyydetään kokoontumaan valiokuntahuo- neeseen 5 tänään kello 17.

Merkittiin. Keskustelua jatkettiin.

Xxxxx Xxxxxx (Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto r.y.): Toveri puheenjoh- taja, hyvät ammattiyhdistystoverit! Xxxx hyvin kiinnostuneena perehtynyt puheen- johtaja Xxxxxx katsaukseen menneeltä edustajakokouskaudelta ja olen jokseen- kin samaa mieltä hänen suorittamistaan arvioista.

Haluaisin tässä puheenvuorossa käsitellä hiukan tarkemmin SAK:n kansainvä- lisiä yhteyksiä ja ammattiyhdistysliikkeen toimintaa.

Kuluneella edustajakokouskaudella pääoman kansainvälistyminen ja keskitty- minen on jatkunut entisestään kiihtyneellä vauhdilla. Tämä kehitys on koskettanut läheisesti myös Suomea ja Suomen työläisiä. Kuluneella edustajakokouskaudella Suomi on tehnyt vapaakauppasopimuksen EEC:n kanssa. Asiasta on keskusteltu paljon myös ammattiyhdistysliikkeessä. En halua esittää seikkaperäistä arviota EEC-kysymyksestä. Totean vain, että tiettyjä kielteisiä ilmiöitä vapaakauppaso- pimuksesta on ollut. Samajla korostaisin kuitenkin, että edustajakokouskaudel- lamme on Suomen ja sosialististen maiden välinen kauppa kehittynyt huomatta- vasti voimakkaammin kuin EEC:n kapitalistimaiden kanssa käyty kauppa. Pääo- man kansainvälinen keskittyminen on joka tapauksessa suuri ja vakava haaste ammattiyhdistysliikkeelle. Sen on pystyttävä kansainvälisellä tasolla nykyistä huomattavasti tehokkaampaan yhteistyöhön. Tässä suhteessa on kuluneella edustajakokouskaudella tapahtunut huomattavaa ja myönteistä kehitystä. Ensin- näkin Suomen ja Neuvostoliiton ammattiyhdistysliikkeen suhteet ovat jatkuvasti kehittyneet ja saaneet yhä käytännöllisempiä ja monipuolisempia muotoja. Toiseksi Suomen ja muiden pohjoismaiden keskusjärjestöt ovat organisatorisel- lakin tasolla parantaneet yhteistyötään perustamalla Pohjolan ammatillisen yh- teisjärjestön. Myös Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön perustaminen on osoittautunut myönteiseksi seikaksi, vaikka Suomessa aluksi tunnettiin tiettyä epäluuloa järjestön edustavuuden suhteen. Näiden järjestöjen toimintaa on täällä jo ansiokkaasti selostettu sekä tervehdyspuheissa että toveri Oivion katsaukses- sa. Samoin on esitetty hyvä arvio laajemmasta yleiseurooppalaisesta ammattiyh- distysyhteistyöstä. Sille ja ensi vuoden alkuun suunnitellulle ay-kokoukselle antaa Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto kaiken tukensa.

Liittomme piirissä on suhtauduttu myönteisesti myös siihen, että SAK on kuluneella edustajakokouskaudella aktivoinut rauhantoimintaansa ja asettanut sitä toteuttamaan vastaavat elimet. Eri solidaarisuuskamppailuissa on koko SAK:n jäsenistö myös osoittanut, että se odottaa SAK:n organisoivan tätä työtä. Tulokset erityisesti Vietnam- ja Chile-liikkeessä ovat olleet jo ilahduttavia. Näitä jäsenkampanjoita tarvitaan senkin lisäksi, että SAK:hon on perustettu solidaari-

suusrahasto, kuten edellisessä edustajakokouksessa esitettiin tehtäväksi. Verrat- tain hyvistä tuloksista huolimatta ehdotan, että SAK.n hallitus velvoitettaisiin edelleen tehostamaan kansainvälistä toimintaansa ja erityisesti solidaarisuustyö- tä. Ehdotan tässä yhteydessä jo erästä konkreettista toimenpidettä. SAK:n tulisi mielestäni oman 70-vuotisjuhlansa merkeissä järjestää joukkokeräys Chilen ammatillisen keskusjärjestön toiminnan tukemiseksi.

Koska muita puheenvuoroja kohtaan 12 ei ollut pyydetty, keskustelu julistettiin päättyneeksi.

Puheenjohtaja: Tässä kohdassa on käytetty lähes 50 puheenvuoroa. Nämä menevät tuleville SAK:n johtoelimille evästyksenä tulevaa toimintaa varten.

Kohta 12 todettiin loppuun käsitellyksi.

Pöytäkirjaan merkittäväksi jätetyt, kirjalliset - Katsaus toimintaan vuosina 1971-1975 sekä lähiajan toimintalinjat-yleiskeskusteluun liittyvät puheenvuorot:

Xxxxx Xxxxxxxxx (Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto r.y.): Hytät toverit! SAK:n viime vuosina harjoittama työehtosopimuspolitiikka ei ole vastannut työläisten odotuk- sia. Sen vaikutuksesta ovat työläisten tuloerot lisääntyneet, tulon jakosuhde on muuttunut kapitalisteille edullisemmaksi. Harjoitetusta, tulopolitiikkaan perustu- vasta käytännöstä ovat erityisesti joutuneet kärsimään kaikkein matalapalkkai- simmilla teollisuuden aloilla työskentelevät työläiset.

Tulopoliittisilla sopimuksilla on palkkojen korotukset mitoitettu niin alhaisiksi, että niiden vaikutuksesta ei millään sopimuskierroksella ole saatu edes hintojen nousun suuruista korotusta. Reaaliansioiden turvaaminen onkin tästä johtuen jäänyt työpaikkakohtaisen taistelun varaan. Tästä johtuvat ne monet, usein laajatkin taistelut, joille ammattiyhdistysliikkeen huippujohto on varsinkin takavuo- sina ahkerasti lukenut tuomiotaan. Ammattiyhdistysliikkeen tehtävänä ei voi olla työläisten etujensa puolesta käymien taistelujen tuomitseminen, vaan niiden edistäminen. Tämän takia on tässä edustajakokouksessa kiinnitettävä vakavaa huomiota niihin menetelmiin, joilla työläisten oikeuksien puolustamiseksi käymälle kamppailulle voidaan antaa keskusjärjestön kaikinpuolinen tuki. Se vaatii uutta suuntaa SAK:n työehtosopimuspolitiikkaan.

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on lähettänyt edustajakokoukselle kaksi työehto- sopimuspolitiikkaa käsittelevää aloitetta. Niistä toinen käsittelee työehtosopimus- politiikkaa yleensä, ja toinen matalapalkkaisten erilliskysymyksiä. Niiden tarkoi- tuksena on turvata työläisille oikeus valitsemillaan keinoilla ajaa läpi asettamansa vaatimukset ja tavoitteet. Samalla niissä edellytetään koko ammattiyhdistysliik- keen yhteisen voiman suuntaamista matalapalkkaisten työläisten erityisten on- gelmien ratkaisemiseen.

Matalapalkkaisuuden poistamisen eräänä keinona liittomme esittää vähim- mäispalkkaa nostettavaksi niin, että se seuraavalla sopimuskierroksella nousee 11 markkaan tunnissa. Tämä on sellainen konkreettinen esitys, joka SAK.n tulisi määritellä keskeiseksi tavoitteekseen tulevalla sopimuskaudella. Perustavoittee-

na tulee mielestämme olla se, että matalapalkkaisten alojen työläisten ansiot on saatava nousemaan teollisuuden painotetun keskituntiansion tasolle. Tämä vaatimuksemme on perusteltu. Me emme voi hyväksyä mitään niistä kapitalistien väittämistä, joiden mukaan on olemassa erityinen matalapalkkatyöläisten kasti. Meidän mielestämme myös tekstiili-, nahka-, vaatetus-, elintarvike- ja muiden matalapalkka-alojen työläisten työ on yhteiskunnallisesti yhtä arvokasta kuin muidenkin tekemä työ.

Näyttää kuitenkin siltä, että ammattiyhdistysliikkeen nykyisellä työehtosopimus- linjalla ei kovin helposti voida edetä. Sen takia on irtauduttava nykyisestä tulopolitiikkaan perustuvasta käytännöstä. Liittomme jättämässä laajassa asiakir- jaesityksessä, »SAK:n työehtosopimuspolitiikan kehittäminen ja tavoitteet», me asetamme selkeän vaihtoehdon nykyiselle. Me olemme esittäneet, että keskeisel- le sijalle tulee ottaa kaikkien työläisten reaaliansioiden kasvattaminen ja työläisten oikeuksien lisääminen. Näiden vaatimusten toteuttamisen kanssa rinnan kulkee se, että työläisten saavuttamien etujen turvaamiseksi on työehtosopimusten vähimmäistasoa nopeasti parannettava ja saatettava vastaamaan käytännössä maksettavia palkkoja. Indeksiehto palkkojen reaaliarvon suojaksi on toteutettava liittomme esittämällä tavalla. Kapitalistisen riiston voimistamisesta joutuvat erityi- sesti kärsimään ikääntyneet tai osan työkykyään menettäneet henkilöt. Suurissa vaikeuksissa ovat myös nuoret työntekijät, joille ei useinkaan makseta työehtoso- pimuksen vähimmäispalkkaakaan. Näiden ryhmien palkkataso on turvattava poistamalla ikään perustuvat erillismääräykset ja luomalla vanhoille ja vajaatyö- kykyisille takuupalkkajärjestelmä. Työläisten oikeuksia sopimusten valvontaan on laajennettava turvaamalla työläisille kaikkien sopimusten ensisijainen tulkintaoikeus.

Viime vuosina ovat hyökkäykset työläisten demokraattisia oikeuksia vastaan lisääntyneet. Niistä kärkevänä osoituksena ovat mm. pankkitoimihenkilöiden saama tuomio Helsingin raastuvanoikeudessa, Tol-Ma Oy:n pääluottamusmie- hen oikeuteen haastaminen ja hyökkäys työläisten etuja puolustanutta työsuoje- luinsinööri Xxxxx Xxxxxxxx vastaan. SAK:n tulee kiinnittää näihin työnantajien hyökkäyksiin vakavaa huomiota ja ryhtyä toimenpiteisiin niiden torjumiseksi. Olisi varmasti paikallaan, että tässäkin kokouksessa tähän kysymykseen otettaisiin kantaa.

Edellä mainittujen lisäksi ovat työläisten muutkin oikeudet joutuneet uhatuiksi. Jopa niin pitkälle on menty, että työnantajakapitalistien toimesta revitään työläis- ten asettamia, SAK:n painattamia ja levitykseen jakamia julisteita. Tällaista ei voida sallia. On ryhdyttävä toimenpiteisiin, joilla työläisille mahdollistetaan rajoit- tamaton tiedotusoikeus työpaikoilla. Myös ammattiosastoille on oikeuksia lisättä- vä. Sen ensimmäisen askeleen tulee olla se, että ammattiosastojen valitsemat luottamushenkilöt saavat oikeuden kokousten pitämiseen työaikana. Tätä oikeut- ta tulee pikaisesti laajentaa ulottumaan muihinkin työläisiin.

Xxxxxx Xxxxxxx: (Metallityöväen Liitto r.y.): Kun tarkastelemme viime vuosien veropoliittista kehitystä maassamme, meille jokaiselle tulee ensimmäisenä mie- leen, että palkansaajien verotus viime vuosina on tuntuvasti lisääntynyt. Xxxxxxxx- vänä tekijänä tässä on ollut se, että inflaation edetessä voimakkaasti ovat progressiiviset veroasteikot säilyneet vuosikausia muuttumattomina, lukuunotta-

18 Pöytäkirja

matta paria viime sopimuskierrosta, jolloin veroasteikkoja on jonkin verran lievennetty, mutta kuitenkin vähemmän kuin inflaatio olisi edellyttänyt. Tämä on merkinnyt sitä, että suhteellisesti yhä pienemmistä tuloista on alettu periä yhä enemmän veroa.

Tämä on kehityskulku, josta meidän palkkatyöväestön edustajien on syytä olla huolestuneita. Kuitenkin meidän olisi samanaikaisesti syytä pitää mielessämme kehitys, joka verotuksessa muualla on tapahtunut. Tällöin silmiinpistävin piirre on, että yhtiöiden, erityisesti suuryritysten maksama osuus valtion tulo- ja varallisuus- verotuksessa on jatkuvasti vähentynyt, työtätekevien osuuden samaan aikaan vastaavasti kasvaessa. Kun yhteisöt vielä 60-luvun puolivälissä maksoivat em. veroista lähes puolet, on niiden maksama vero-osuus supistunut tällä hetkellä noin 10 prosenttiin. Tämä kehitys on vaikuttanut, paitsi tulonjakoa vinouttavasti, myös siten, että tietyt epäterveet piirteet kansantalouden kehityksessä ovat voimistuneet.

Kolmas huomionarvoisa seikka tämän päivän vetopoliittisessa tilanteessa on, että kuluvana vuonna on vain 26,5 % kokonaisverorasituksestamme arvioitu koostuvan progressiivisesta valtion tulo- ja varallisuusverotuksesta. Muut verotu- lot koostuvat erilaisista tasaveron tyyppisistä veroista ja veroluontoisista maksuis- ta, kuten esim. kunnallisveroja liikevaihtovero. Tasaverossa kaikki veronmaksajat maksavat samansuuruisen veron samasta tulosta markkamääräisesti, mutta suhteellisesti tasavero rasittaa pienempituloista enemmän kuin suurituloista.

Ennen kuin lähden vetämään esitetyn kehityskulun pohjalta johtopäätöksiä, miten ay-liikkeen tulisi pyrkiä kehittämään veropolitiikkaansa tästä eteenpäin, haluaisin palauttaa mieleen eräitä veropoliittisia tavoitteita, jotka lienevät yhteisiä koko työväenliikkeelle.

Koko työväenliikkeen yhteisenä veropoliittisena tavoitteena on:

- että valtion verotuloja on tulevaisuudessa riittävästi lisättävä niin, että pystytään toteuttamaan ne yhteiskunnalliset ja sosiaalipoliittiset uudistukset, joita - esim. koulutuksen sekä terveyden ja sairaudenhoidon osalta - on kaavailtu tehtäväk- si vielä kuluvan vuosikymmenen aikana. Toisaalta tämä ei kuitenkaan saisi johtaa siihen, että työtätekevien verorasitus kohtuuttomalla tavalla lisääntyisi;

- toiseksi, että verotuksen tulee olla osa kansantaloutemme kehittämisen keinovalikoimaa, jonka avulla maamme taloutta ja tuotantoa ohjataan koko yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen kannalta tarkoituksenmukaisesti;

- ja kolmanneksi, että verotuksen tulee olla keino tulojaon tasoittamiseen tähtäävää yhteiskuntapolitiikkaa. Tämä merkitsee, että veropolitiikassa tulee kiinnittää huomiota, paitsi kokonaisverotuksen jakaantumiseen kaikkien tulon- saajaryhmien kesken niin, myös ennen kaikkea on kiinnitettävä huomiota verotuksen vaikutuksiin tulon oikeudenmukaiseen jakautumiseen.

Edellä siis lyhyesti eräitä tavoitteita. Täsmällisemmässä muodossa nämä tavoitteet löytyvät esim. SAK:n vuoden 1971 edustajakokouksen hyväksymästä lähiajan talouspoliittisesta ohjelmasta.

Kun me nyt tarkastelemme toisaalta veropolitiikassa tapahtunutta kehitystä ja toisaalta niitä tavoitteita, joihin SAK on viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana pyrkinyt, havaitsemme, että kehitys on monessa suhteessa ollut epätyydyttävää, jopa ristiriitaista suhteessa tavoitteisiin. Mikäli edelleen haluamme säilyttää voimassa nämä pyrkimykset ja tavoitteet, jotka ovat ay-liikkeen piirissä vuosi-

kymmenien taistelun tuloksena syntyneet, on aihetta tehdä ainakin seuraavat yleisluontoiset johtopäätökset:

- ay-liikkeen on edelleen kamppailtava sen puolesta, että palkkatyöväestön verorasitus ei nouse kohtuuttoman suureksi sen johdosta, että inflaatio automaattisesti nostaa vuosittain työläisiä yhä ylemmäs veroasteikossa. Tässä kokouksessa on aihetta keskustella mm. siitä, onko veroasteikkojen muuttami- nen otettava esim. yhdeksi tes-poliittiseksi vaatimukseksi, joka toteutettaisiin kunkin tes-ratkaisun yhteydessä;

- vähintään yhtä tärkeä vaatimus kuin edellinen, on se, että meidän on alinomaa pidettävä mielessämme, että veropolitiikka on kokonaisuus. Yhtä voimakkaasti kuin meidän on ajettava työtätekevien verorasituksen alentamista, yhtä voi- makkaasti meidän on ajettava sitä, että ennen muuta suuryritysten verotus saatetaan oikeaan suhteeseen ko. sektorin saamien tulojen kanssa. Keskeistä osaa näyttelee tällöin erilaisten elinkeinoverotuksen - kuten esim. varastojen aliarvostusoikeuden - heikkouksien ja porsaanreikien tukkiminen. Viime mainit- tu vaatimus on välttämätön toteuttaa, mikäli aiomme poistaa suuryritysten mahdollisuudet keinotella veroilla ja samalla vinouttaa taloutemme ja tuotan- tomme rakennetta;

- ja lopuksi, meidän on kiinnitettävä huomiota myös epäsolidaaristen ja regres- siivisten veromuotojen osuuden lisääntymiseen. Tämä edellyttää, että ay-liike vastustaa pyrkimyksiä lisätä kunnallista verorasitusta, liikevaihtoveron korotus- ta ja viime mainittuun liittyvää arvonlisäverojärjestelmään siirtymistä.

Xxxx Xxxx (Kemian Työntekijäin Liitto r.y.): On eräitä asioita, jotka ovat viime vuosina kerta toisensa jälkeen tulleet esille, kun työehtosopimuksia on solmittu ja palkkapolitiikasta puhuttu yleisemmin. Näitä asioita ovat realiansioiden turvaami- nen, matalapalkkaisten aseman parantaminen, solidaarisen palkkapolitiikan to- teuttaminen ja verotuskysymykset.

Kun hinnat ovat nousseet sitä vauhtia kuin ne ovat viime vuosina laukanneet, on kysymys realiansioiden turvaamisesta ja korottamisesta noussut yhä tärke- ämmäksi. Tuskin voi olla oikein se, että sopimuksilla turvataan 10-12 %:n palkankorotus ja hinnat nousevat samaan aikaan lähes 20 %. Kun kiristyvä verotus vie vielä progression muodossa osan tästä sopimuskorotusten noususta, niin elintason säilyttämiseen, nostamisesta puhumattakaan ei ole ollut sopimus- teitse mahdollisuuksia.

Kun sopimusten takaamat palkankorotukset ovat olleet varsin pieniä, eikä minkäänlaista realiansion turvaavaa suojaa ole ollut käytössä, työpaikoilla käytä- vä taistelu on muodostunut melkeinpä säännöksi realiansioiden turvaamiseksi. Työtaistelutilastot osoittavat, että näin on menetelty. Tämä ei ole kai ammattiyh- distysliikkeen arvovallan mukaista.

Viime vuosien eniten puhuttuja aiheita ovat solidaarinen palkkapolitiikka ja matalapalkkaongelman hoitaminen. Näiden kysymystenkään ratkaisuissa ei ole juuri kehitystä myönteiseen suuntaan onnistuttu aikaan saamaan. Otetaan esimerkiksi lääketeollisuus, joka on yksi kaikkein pienipalkkaisimmista teollisuu- den aloista Suomessa. Vuonna 1968 lääketeollisuudessa työskentelevä mies ansaitsi 89 % teollisuuden keskiarvotyöläisten palkasta, vuonna 1975 lääketeolli-

suuden miestyöntekijä sai 87 % teollisuuden keskiarvotyöntekijän palkasta. Lääketeollisuudessa työskentelevä nainen sai vuonna 1968 91 % teollisuudessa työskentelevän naisen palkasta, vuonna 1975 hän sai 88 % teollisuudessa työskentelevän naisen palkasta. Tuloerojen tasoittuminen ei näytä siten kovin- kaan vakuuttavalta.

Ongelmaa ei pidä tietenkään asettaa sillä tavoin, että ammattiyhdistysliikkeen päämääränä olisi köyhyyden tasaaminen. Minimivaatimuksena olisi pidettävä sitä, että palkankorotukset yltäisivät tuottavuuden nousun käsittäviin lukemiin ja että tulonjakoa saataisiin oikeudenmukaisemmaksi, pitäisi toki pyrkiä tuottavuu- den nousun ylittäviin palkankorotuksiin.

Työnantajataholla on hyvin kärkkäästi kajottu työläisten lakko-oikeuteen. Kun työpaikkakohtaista toimintaa on jouduttu jatkuvasti käyttämään ansiotason tur- vaamisen keinona, kaikenlaiset pakkosovintohankkeet on ehdottomasti hylättävä. Sen sijaan on pyrittävä siihen, että työnantajain yksipuolista työehtosopimusten tulkintaoikeutta rajoitetaan, ja otetaan keskustelun alaiseksi onko työtuomioistui- men kokoonpano ja rooli yleensä ajan demokraattisia näkemyksiä vastaan.

Xxxxx Xxxxx (Toimittajaliitto r.y.): Hyvät toverit! Kuluneella edustajakokous- kaudella on työpaikoilta jouduttu toistuvasti puuttumaan varsin kriittisestikin SAK:n toimintaan. Säännönmukaisesti on SAK:n johto sivuuttanut ammattiosasto- jen ja työpaikkojen vaatimukset tes-ratkaisujen valmistelussa. SAK:n johto on omaksunut pelottavan laajasti porvarilliset talousteoriat, väitteet siitä, että palkko- jen korotukset aiheuttavat inflaatiota. Valtiovalta sekaantuu yhä tiukemmin tes-neuvotteluihin palkkaohjelinjoineen. Näihin palkkaohjelinjoihin on SAK:n johto taipunut. Valtiovallan, STK:n ja SAK:n huippujohdon kesken lyödään linjat lukkoon jo ennen varsinaisten tes-neuvottelujen alkua. Tunnetusti jo valtion budjettiesityksen yhteydessä esitetään vaatimukset myös palkkalinjasta ja esim. viimeisellä tes-kierroksella SAK:n johdossa hyväksyttiin viimeistä piirtoa myöten budjettiesityksen linja nimellispalkkojen korotusten rajoittamisesta 6 %:iin. Tätä linjaa ei ainakaan työpaikoilta esitetty, eivätkä työpaikkojen vaatimukset tulopoliit- tiseen järjestelmään kuulukaan. Seuraavaan tes:iin on kaavailtu budjetin valmiste- lun yhteydessä palkkojen korotusten rajoittamista n. 4 %:iin.

Ammattiyhdistysliikkeen jäsenistö ei ole perustanut järjestöjään luokkasovun välikappaleiksi. Ne on perustettu työtätekevien taistelujärjestöiksi. SAK ei ole työmarkkinajärjestö. Se on nimenomaan taistelujärjestö. Sen tehtävänä on koota työläisten voimat yhteiseen suurpääoman vastaiseen taisteluun. Tätä taistelurin- tamaa ei lujiteta työpaikkojen vaatimukset sivuuttavilla ylätason neuvotteluilla vaan sillä että johto nojautuu tiukasti kentän vaatimuksiin, torjuu kaikki ulkopuolis- ten pyrkimykset vaikuttaa vaatimuslinjaansa ja menettelytapojen valintaan ja noudattaa kaikissa kysymyksissä työväenliikkeen parhaita perinteitä, joiden mukaan jäsenistön tahto on korkein ja loukkaamaton laki.

Näitä periaatteita on SAK:n johto rikkonut. Tilannetta ei muuta paremmaksi se, että jäsenistön vaatimukset sivuuttavien ratkaisujen taakse saadaan johtotasolla poikkeuksellisen laaja rintama kuten tapahtui viimeisellä tes-kierroksella.

Jäsenistön kanta tulopoliittisiin ratkaisuihin heijastuu selvästi niistä yli miljoo- nasta lakkopäivästä, jotka tältä vuodelta on jo kirjattu.

Puheenjohtaja Xxxxx arvioi puheenvuorossaan kuluneen edustajakokouskau- den saavutukseksi. Oivio korosti saavutettua reaaliansioiden nousua.

Tulopoliittiset ratkaisut eivät kuitenkaan ole turvanneet reaaliansioiden säilyttä- mistä edes ennallaan. Sopimuspalkat ovat nousseet tulopolitiikan kaudella, siis aikavälillä 1968-1975 82%. Samalla aikavälillä ansiotasoindeksi nousi 143 %, siis lähes kaksinkertaisesti verrattuna sopimuskorotuksiin. Tämä on ensisijaisesti työpaikkakohtaisen taistelun ansiota, ei tupo-ratkaisujen. Niillä palkansaajilla, jotka ovat jääneet sopimusratkaisujen varaan, ovat reaaliansiot laskeneet.

SAK:n kasvava ja huolestuttava epädemokraattisuus näkyy myös tälle kokouk- selle valmistelluista ohjelmista. Kaikki ohjelmaluonnokset on valmisteltu SAK:n toimistoportaassa. Jo ohjelmaluonnosten kieliasu kertoo karua kieltään siitä, että paperitekijät ovat lakimiehiä ja erilaisia teknokraatteja, työläisten kieli on ohjelma- luonnoksille vierasta.

Ohjelmaluonnokset on lähetetty pari viikkoa ennen edustajakokousta ja ainoas- taan kokousedustajille. Ylimääräisten kappaleiden saaminen on osoittautunut ylivoimaiseksi. Tästä johtuen ohjelmaluonnosten käsittely työpaikoilla on ollut mahdotonta. SAK:n jäsenistöllä ei ole tietoa siitä, mitä edustajakokouksessa käsitellään puhumattakaan siitä, että ohjelmien tekijät olisivat ottaneet huomioon niitä laajoja ja perusteellisia esityksiä, mitä ammattiliittojen kautta on työpaikoilta esitetty.

Edustajakokouksen tärkein asiakirja, tes-poliittinen ohjelma, on lähetetty edus- tajille vain pari päivää ennen edustajakokousta. Tuskin kaikki edustajat ovat edes ennättäneet lukea läpi esitystä. Tällainen asioiden käsittelytapa ei voi olla oikea.

Ohjelmaluonnoksista heijastuu vakavalla tavalla SAK.n johdon toiminnassakin näkyvä luokkanäkökohtien hämärtyminen. Työn ja pääoman välinen sovittamaton ristiriita ei ole ohjelmatyön pohjana. Esim. tes-poliittisessa ohjelmassa nähdään enää vallitsevan valitettava tulonjakoristiriita.

Kuvaavaa tämän hetken tilanteelle on se, että ainoassakaan ohjelmaluonnok- sessa ei kertaakaan esiinny sanaa joukkoliike. Ainoaksi tieksi asioiden paranta- miseen nähdään ay-liikkeen edustuksen lisääminen valtion elimissä ja erilaisissa yhteistoimikunnissa työnantajien kanssa.

Edustajakokoukselle esitetyistä ohjelmaluonnoksista tärkein on tes-poliittinen ohjelmaluonnos. Luonnoksessa todetaan tulopoliittisten kokonaisratkaisujen sar- ja myönteisiksi ja edellytetään viime vuosilta tutun tes-politiikan jatkamista ja tulopoliittisen järjestelmän tiivistämistä. Perusteluissaan ohjelmaluonnos nojautuu vanhoihin porvarillisten talousteoreetikkojen väittämiin mm. palkkojen korotusten vaikutuksesta hintojen korotuksiin. Ohjelmaluonnos edellyttää keskusjärjestöso- pimusten muodostavan tes-sopimusten ehdottoman ylärajan. Toisin sanoen kysymys on ammattiliittojen itsenäisyyden kaventaminen. Ohjelmaluonnos suun- tautuu pitempiaikaisiin sopimuksiin. Ohjelmaluonnos näkee »työmarkkinajärjes- telmän» pelkkänä säätelyjärjestelmänä. Sitovan neuvottelujärjestelmän kehittä- misellä pyritään »estämään ristiriitojen syntymistä». Kansantalouden kestokyky on jatkuvana huolenaiheena ohjelmaluonnoksessa. Luokkanäkemys puuttuu ohjelmasta täysin. Se suuntautuu SAK:n sitomiseen yhä tiukemmin tulopoliitti- seen mekanismiin, jäsenvaltaisuuden kaventamiseen ja valtiomonopolistisen talouspolitiikan tukimieheksi. Ohjelmaluonnosta on mahdoton hyväksyä edes minkäänlaisen edelleenkehittelyn pohjaksi.

Talouspoliittinen ohjelma sisältää toki joitakin myönteisiäkin aineksia. Vakavia puutteita kuitenkin on. Ohjelmaluonnos näkee ainoaksi vaikuttamistieksi SAK:n edustuksen lisäämisen erilaisissa toimikunnissa. Tulopolitiikka ei esiinny missään yhteydessä ohjelmaluonnoksessa. Tunnettuahan kuitenkin on se, että tulopoliitti- set kokonaisratkaisut muodostavat tässä maassa harjoitettavan talouspolitiikan kulmakiven. Kuten XXX:n toimitusjohtaja Xxx Xxxxxxxx on todennut, tulopoliittis- ten neuvottelujen muodossa meillä toimii eräänlainen kaikkien puolueiden halli- tus, joka ratkaisee kaikki talous- ja sosiaalipolitiikkaan liittyvät kysymykset, jotka perinteisen parlamentaarisen demokratian mukaan kuuluisivat eduskunnalle. Ohjelmaluonnos ottaa myönteisen kannan välillisten verojen korottamiseen. Tällä hetkellä ajankohtaista Iv-veron korotusta ei edes mainita. Maamme työväestölle tuhoisa EEC-sopimus sivuutetaan maininnalla. Edustajakokouksen tulee esittää selkeä vaatimus EEC-sopimuksen irtisanomisesta.

En tässä yhteydessä puutu muihin ohjelmaluonnoksiin. Ohjelmaluonnoksista muodostuva kokonaisuus on löysä, epäkonkreettinen ja se perustuu valtaosiltaan sosiaalisen kumppanuuden ajattelulle. Keskeisiin kysymyksiin ja erityisesti palk- ka- ja työehtosopimuspolitiikan kehittämiseen on kokousedustajille olemassa myös vaihtoehtoinen linja. Kiinnitän huomiota siihen laajaan ja perusteelliseen työhön mihin erityisesti Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on paneutunut. Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton aloitteissa viitoitetaan keskeisissä kysymyksissä SAK:n toimintaa eteenpäin ay-liikkeen taistelujärjestöluonteen pohjalta ehdottoman jäsenvaltaisuuden merkeissä. Kehoitan tovereita vakavasti perehtymään erityi- sesti Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton työehtosopimuspolitiikan kehittämistä käsitte- levään aloitteeseen. Siinä on määritelty oikea peruslinja työn kehittämiselle.

Xxxx Xxxxx (Metallityöväen Liitto r.y.): Hyvät kokousedustajat, toverit! Tämä SAK:n XI edustajakokous on alkanut yksituumaisuuden merkeissä. Kokousval- misteluissa on mielestäni onnistuttu hyvin, sillä laaditut työt ja tälle kokoukselle esitetyt ohjelmat ovat pääpiirteissään tehty yksituumaisuuden merkeissä. Ilmei- sesti niissä vielä on jotain hiomista ja lähinnä niiltä osilta, mistä ollaan vielä erimielisiä, mutta tietääkseni useista ohjelmista jo valmisteluvaiheessa on päästy yksimielisyyteen. Tietenkin meidän kokousedustajien tulee tarkoin tutustua tai meidän on täytynyt tutustua jo ennen tänne kokoukseen saapumista kaikkiin meille lähetettyihin ohjelmiin. Tehdyistä lähiajan tavoiteohjelmista minusta kes- keisiä ovat työehtosopimuspoliittinen- ja talouspoliittinen ohjelma. Tietenkin kaikki muutkin ohjelmat ovat tärkeitä ja niitä tarvitaan, mutta kuitenkin jo järjestön päämäärien kannalta ovat työehtosopimus- ja talouspoliittiset asiat se selkäran- ka, jonka varassa ammattiyhdistysliike toimii.

Olen edellä korostanut työehtosopimus- ja talouspolitiikan tärkeyttä, mutta yhtä tärkeätä on varmasti se, että järjestötyö, järjestöpolitiikka toimii kitkattomasti ja kansanvaltaisesta Toiminnallisesti ei ammattiyhdistysliike ole vielä niin vahva kuin järjestömme jäsenmäärä sitä edellyttäisi. Meillä on liian paljon tyhjäkäyntiä ja epäoleellisista asioista kinastelua, jotka heikentävät ammattiyhdistysliikkeen mahdollisuuksia toteuttaa niitä päämääriä, jotka olemme osoittaneet tavoitteeksi. Tämäkään kokous ei valitettavasti ole tältä osalta sujunut myönteisesti. Kun olen kuunnellut täällä kokouksessa käytettyjä puheenvuoroja, missä on hyökätty

sosialidemokraatteja vastaan voimakkaasti. Tämä ei ole minusta oikein, vaan meidän tulisi keskittyä niihin kysymyksiin, joiden avulla kyetään työläisten asemaa parantamaan tässä maassa.

Me tiedämme varsin hyvin, että suurelta osalta nämä hyökkäykset sosialide- mokraatteja kohtaan johtuvat kansandemokraattisessa liikkeessä vallitsevasta veljessodasta. Nämä puheet mitä täälläkin on käytetty on meillekin työpaikan sosialidemokraateille tuttuja, sillä näitä me saamme kuulla jatkuvasti työpaikalla.

Xxxx ymmärtänyt, että työväenpuolueiden välillä vallitsee tällä hetkellä suhteel- lisen hyvät välit, sillä onhan maan hallituksessa molemmat työväenpuolueet, samoin ammattiyhdistysliikkeessä on edetty yksituumaista tietä. Tästä yksimieli- syydestä oli osoitus myös viimeksi tehty tulopoliittinen ratkaisu, sillä se oli pitkästä aikaa ensimmäinen, minkä myös kommunistit hyväksyivät.

Toverit, meidän on löydettävä myös tässä kokouksessa yhteinen linja, joka palvelee työväenliikettä ja sen etuja tässä maassa.

Kansandemokraatit, toivon sosialidemokraattina, että te pidätte omat keskeiset riitanne tämän kokouksen ulkopuolella ja selvitätte ne jossain omissa kokouksis- sanne. Meidän on täällä saatava aikaan sellaiset päätökset ja toimintalinjat, että niiden takana voivat seistä sosialidemokraatit kuin kansandemokraatitkin. Työ- nantajien rahavaltaa vastaan voimme taistella vain yhdessä.

Pidettäköön järjestöpoliittisena tavoitteena edelleen palkansaajien järjestäyty- misasteen kohottamista sekä ammattiyhdistystietouden ja aktiivisuuden paran- tamista. Päämäärien saavuttaminen edellyttää järjestöllisesti voimakasta ja yhtenäistä sekä toimintaperiaatteiltaan kansanvaltaista ammattiyhdistysliikettä.

Xxxxxx Xxxxxxxxxxx (Metallityöväen Liitto ry.): Toveri puheenjohtaja, hyvät toverit! Xxxxx Xxxxx luonnehti kulunutta kautta järjestölliseksi nousukaudeksi, ja sitä se todella on ollut. Siitäkö johtuu, että nyt valtiovalta esittäessään tervehdyk- sen kokoukselle anoo ymmärtämystä heidän suunnittelemilleen uusille tuleville veroille. Sitä ymmärtämystä täällä tuskin kovin paljon saa, päinvastoin. Eräissä suhteissa järjestöllinen kasvu asettaa meille järjestön eri portaissa erittäin paljon uusia tehtäviä. Esimerkiksi paikallisjärjestöjen osuus kentällä on voimakkaasti kasvanut ja niiden tehtävät lisääntyneet, niin eri alojen ihmisten yhteenkokoojana kuin peruskoulutuksen järjestäjänä ynnä muussa. Järjestöorganisaatiossa paikal- lisjärjestöjen asema on kuitenkin hyvin epävarma, niin taloudellisesti kuin muutenkin. Asia on tämän toimikauden aikana korjattava.

Rauhantyö SAK:n puitteissa ei suju toivotulla tavalla. Rauhantoimikunnalla ei ole kovinkaan paljon yhteyksiä kenttään. Kaikkiin paikallisjärjestöihin tulisi perus- taa rauhanjaostot, ja ne hoitaisivat paikallisesti rauhantyön ja siihen kuuluvat tehtävät. Se ei ole minkään poliittisen ryhmän yksinoikeus, vaan jokaisen jäsenen yhteistyötä kuten täällä Nuoret Kotkat ja Pioneerit yhteisellä laulullaan antoivat esimerkin.

17 § (päätökset)

Hallituksen esitykset lähiajan tavoiteohjelmiksi

Nuorisopoliittinen ohjelma

Nuorisoasiain valiokunnan lausunto

Puheenjohtaja: Nyt siirrymme työjärjestyksen 17 kohtaan d) nuoriso- poliittinen ohjelma, joka teille parhaillaan jaetaan ja jonka esittelee nuorisoasiain valiokunnan puheenjohtaja Xxxxxx Xxxxxxxx. Nämä ovat siis korjaukset ohjel- maan, jotka jaetaan pöytiin edustajakokousedustajille.

Xxxxxx Xxxxxxxx: Hyvät toverit! Kaivakaapa edustajakokoussalkusta tämä nuorisopoliittinen ohjelma, niin vaikka teillä ei vielä muutosehdotuksia olisikaan, voidaan käydä ne lävitse, koska muutoksia ei ole kovin paljon. Kun saatte tämän muutosehdotusnipun, niin tehkää korjaus, ketä kiinnostavat oikeat tiedot, nuori- soasiain valiokunnan kokoonpanoon sikäli että siellä sanotaan, että valiokunnan jäsenenä olisi ollut Xxxxxx Xxxxxxxx, Puutyöväen Liitto. Etunimi on väärä, pitää olla Xxxxx Xxxxxxxx.

Sitten näihin muutoksiin! Ensimmäisen sivun ensimmäisen kappaleen viimei- nen lause: »Ammattiyhdistysliike on työväen demokraattinen ja kansanvaltainen joukkojärjestö ...» - Jos puheenjohtajalle sopii, esittelen kaikki muutokset, jotka ilmeisesti voidaan sitten yhdellä nuijan iskulla lyödä kiinni.

Seuraava korjaus ensimmäisen sivun neljännen kappaleen toiseen lausee- seen. Lisätään luettelo-osaan: » .. . palkkauksen, toimeentulon, työsuojelun, asumisen, koulutuksen ja vapaa-ajan alueilla».

Seuraava korjaus on toisella sivulla., Ensimmäisen täyden kappaleen toinen lause muutetaan. Se alkaa: »Samanaikaisesti taloudellinen valta...» Siis »tuo- tannon» muutetaan sanaksi »taloudellinen».

Neljännen täyden kappaleen ensimmäisen lauseen loppuun lisätään sanan

»työnsaantivaikeuksia» jälkeen sana »maastamuuttoa.» Muuten luonnoksessa olevassa muodossa.

Xxxxxxxxx sivun viimeisen kappaleen, joka jatkuu myös neljännellä sivulla, viimeinen lause olisi seuraavassa muodossa: «.. . SAK:n periaate- ja tavoiteoh- jelmia». Siis tämän lauseen loppu olisi tässä muodossa.

Seuraava muutos onkin sivulla 10. Ensimmäiseen kappaleeseen myös lisätään yksi sana viimeiseen lauseeseen. »Ammattiyhdistysliikkeen keskeisimpänä ta- lous- ja työvoimapoliittisena tavoitteena ...».

Seuraava korjaus on sivulla 16. Siellä on ranskalaisia viivoja. Yhdeksänneksi uudeksi ranskalaiseksi viivaksi esitetään seuraavaa tekstiä: »Huoneenvuokrala- kia tulee uudistaa siten, että vuokralaisten asumisturvaa olennaisesti paranne- taan esimerkiksi pidentämällä irtisanomisaikaa ja saattamalla alivuokralaiset huoneenvuokralain piiriin».

Seuraava korjaus sivulla 17. Viimeisen kappaleen alkuun lisättäisiin: »Nuoriso- hotelleista ja vastaanottoasuntoloista ei saa...».

Seuraava korjaus on sivulla 18. Neljännen kappaleen alku kuuluisi: »Varus- miesten ja siviilipalveluksessa olevien päivä-, kotiuttamisrahaa ja sotilasavustusta on korotettava». Sitten uusi ranskalainen viiva: »Jännityksen lientymisen ja aseidenriisunnan edistyessä tulee harkita myöskin asevelvollisuushan lyhentä- mistä.»

Sitten sivulle 22. Kolmannen ranskalaisen viivan viimeinen lause: »Ammattiyh- distysliikkeen nuorisotyöllä tulee olla mahdollisuus yhteiskunnan tukeen».

Tässä ovat varsinaiseen tekstiin tehdyt korjausehdotukset. Sen lisäksi valiokun- ta esittää ohjelmaa koskien seuraavan päätösehdotuksen:

Nuorisopoliittinen valiokunta esittää edellä mainituilla muutoksilla hyväksyttä- väksi edustajakokoukselle esitetyn nuorisopoliittisen ohjelmaluonnoksen SAK:n seuraavan edustajakokouskauden nuorisopoliittiseksi ohjelmaksi. Nuorisopoliitti- nen valiokunta esittää, että edustajakokous antaa SAK:n nuorisovaliokunnalle valtuudet ohjelman kielellisen ja teknisen asun tarkistukseen ennen ohjelman painattamista järjestökäyttöön. Valiokunta oli kaikissa esityksissään yksimielinen.

Puheenjohtaja: Xxxxxx kuulleet nuorisoasiain valiokunnan puheenjohtajan Xxxxxx Xxxxxxxxxx esittäminä ja edustajille jaettuina ne muutosesitykset, jotka on tehty nuorisopoliittiseen tavoiteohjelmaan.

Tänne on pyydetty puheenvuoro päätökseen 17. d) Xxxx Xxxxxxxxxx. Halutaanko tässä yhteydessä mahdollisesti käyttää muita puheenvuoroja? Jos halutaan, niin pitäisi välittömästi tuoda tänne.

Keskustelua itse asiasta ei syntynyt.

Päätös

Nuorisoasiain valiokunnan esitys nuorisopoliittiseksi tavoiteohjelmaksi hyväk- syttiin yksimielisesti (Ohjelma erillisessä »SAK:n ohjelmat» -kirjassa.)

Pyydettyään puheenvuoron päätöksen johdosta lausui

Xxxx Xxxxxxxxxx (Rakennustyöläisten Liitto r.y.): Hyvät edustajakokoustoverit! Ensinnäkin haluaisin todeta sen myönteisen seikan, että tämä nuorisopoliittinen ohjelma on valmisteltu huomattavasti aikaisemmin kuin nämä muut ohjelmat, ja tästä syystä tätä ohjelmaa on pystytty käsittelemään myös liittotasolla sekä perustasolla. Tämä on siis tämän ohjelman myönteinen puoli tässä käsittelyvai- heessa. Mutta koska olen joutunut tämän ohjelman yhteydessä ja käsittelyvai- heessa paljon keskustelemaan tämän ohjelman sisällöstä, haluan tässä yhtey- dessä tuoda muutamia seikkoja esille.

Niin kuin tässä ohjelmassa aivan oikein luonnos toteaa, vain järjestäytynyt ja yhtenäinen työväenluokka voi ajaa menestyksellä tavoitteita työn ja pääoman välisessä kamppailussa. Lähtökohta työn ja pääoman välisessä ristiriidassa tulisi mielestäni olla perustana ohjelman tarkastelutavassa kaikilta osin. Kaikki koke- mukset osoittavat, että todellisia tuloksia ei saada yhteiskuntarauhan vaan työtätekevien oman taistelun kautta. Suurin puute luonnoksessa on siinä, että siinä luetellaan useita pienempiä sinänsä tärkeitä uudistusvaatimuksia, mutta

pois on jätetty kaikkein keskeisin kysymys, nimittäin kysymys nuorten palkoista ja toimeentulosta. Niin kuin me varmasti kaikki tiedämme kokemuksesta sen, että kun nuoret järjestäytyvät ammattiyhdistysliikkeeseen, niin ensimmäisenä motiivi- na ovat yleensä taloudelliset syyt. Tästä syystä otetaan ammattiyhdistysliikkeen jäsenkirja, koska ymmärretään, että palkankorotukset ja työtätekevien taloudelli- nen asema ovat yhteydessä työläisten ja myös nuorten työläisten järjestäytymi- seen, ja vasta tämän jälkeen alkaa nuorisolla poliittinen kehitys.

Tämän lisäksi ovat arvostelua tämän ohjelman suhteen saaneet myös ne keinot, joita tämä ohjelma esittää nuorison aseman parantamiseksi. Näiden keinojen joukossa luetellaan, niin kuin voitte tutustua tähän ohjelmaan, yhteistyö työnantajan kanssa, toivomukset että nuorten ääntä tulisi kuulla tai että ongelman muodostaa se, että nuorten ääntä ei ole oikein kanavoitu päätöksentekijöille. Näillä parannusmenetelmillä mielestäni ei olisi saatu aikaan niitä muutoksia nuorison asemassa, jotka olisivat tarpeellisia. Työnantajapiirit eivät ole koskaan antaneet lahjaksi mitään, vaan kaikki parannukset on saavutettu työläisten oman taistelun kautta. Näiltä osin luonnosta tulisi kehittää siten, että se todella tarjoaa selkeän näköalan kamppailun suunnalle sekä osoittaisi keinot ja taistelumene- telmät. Xxxxxxxxxxxx, että seuraavassa edustajakokouksessa viiden vuoden kulut- tua tätä ohjelmaluonnosta kehitettäisiin ja selkeytettäisiin siten, että se todella johdonmukaisemmin ja terävämmin osoittaisi sen kamppailun suunnan nuorisolle.

Puheenjohtaja: Tämä päätökseen esitetty puheenvuoro tulee pöytäkirjaan merkityksi.

Merkittiin.

Xxxxx Tampereen työläisnuorisopäivistä

Puheenjohtaja: Nuorisoasiain valiokunta esittää edustajakokoukselle seuraa- van ponsiesityksen, jonka esittelee nuorisoasiain valiokunnan puheenjohtaja Xxxxxx Xxxxxxxx.

Xxxxxx Xxxxxxxx: Valiokunta esittää yksimielisesti edustajakokoukselle ve- toomusluonteisen ponsiesityksen:

SAK:n XI edustajakokous tervehtii 70 vuotta täyttävää työläisnuorisoliikettä ja ilmaisee tukensa maamme työväenliikkeen poliittisten nuorisojärjestöjen arvok- kaalle työlle työläisnuorison hyväksi. Edustajakokous kehottaa ay-liikkeen jäse- nistöä antamaan tukensa Tampereella 11.-12.09.1976 pidettävien Työläisnuori- sopäivät -76 tapahtuman onnistumiseksi työväenliikkeen nuorison yhtenäisenä joukkotapahtumana.

Puheenjohtaja: Edustajakokous yhtynee tähän täysin rinnoin. Ponsiesitys hyväksyttiin yksimielisesti.

Nuorisopoliittinen ohjelma todettiin hyväksytyksi ja loppuun käsitellyksi.

14 § (Jatkoa)

Puheenjohtajien sekä muiden hallituksen varsi- naisten ja varajäsenten valinta

Hallituksen varsinaisten jäsenten vaalin tulos

Puheenjohtaja: Xxxxxxxxx työjärjestyksen kohtaan 14, jolloin vaalivaliokunta julistaa vaalin tuloksen.

Seuraavat ovat tulleet valituiksi Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön hallitukseen varsinaisiksi jäseniksi:

Penttilä Sulo (Metallityöväen Liitto r.y.) 459 äänellä, Dahl Olavi (Kunnal- listen työntekijäin ja viranhaltijain Liitto r.y.) 459 äänellä, Keijonen Unto (Virkamiesten ja Työntekijäin Yhteisjärjestö VTY r.y.) 459 äänellä, Kaski Kunto (Liiketyöntekijäin Liitto r.y.) 459 äänellä, Ahtola Veikko (Paperi- teollisuuden Työntekijäin Liitto r.y.) 458 äänellä, Suikkanen Esko (Puu- työväen Liitto r.y.) 458 äänellä, Niemi Seppo (Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto r.y.) 459 äänellä, Haapakoski Matti (Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto r.y.) 458 äänellä, Vei rt o Martti (Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäin Liitto r.y.) 458 äänellä, Pekkonen Vilho (Suomen Sähköalan Työntekijäin Liitto r.y.) 459 äänellä, Xxxxxxxx Xxxxx (Suomen Maaseututyöväen Liitto r.y.) 459 äänellä, Kannisto Tuulikki (Metallityöväen Liitto r.y.) 458 äänellä, Aaltonen Elsa (Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto r.y.) 458 äänellä, Aitamurto Aarno (Raken- nustyöläisten Liitto r.y.) 456 äänellä, Aronen Kalevi (Paperiteollisuuden Työnte- kijäin Liitto r.y.) 457 äänellä, Xxxxxx Xxxx (SAKj 456 äänellä, Kosonen Ilmari (Metallityöväen Liitto r.y.) 442 äänellä, Lepola Jalo (Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto r.y.) 434 äänellä ja Xxxx Xxxx (Suomen Elintarviketyöläisten Liitto r.y.) 457 äänellä.

Yhteensä annettiin ääniä 466. Kivikosken esitys oli Huhtamäki Xxxxx. Tämä esitys sai taakseen 29 ääntä.

Kuten ilmoitin, äänestyslippuja oli yhteensä 466, joista 3 kappaletta tyhjiä ja 2 hylättyjä, joten totean, että teillä olevassa vaalilipussa n.oista 4-2 2 edellä esitetyt ovat tulleet valituiksi hallituksen varsinaisiksi jäseniksi.

Merkittiin.

Henkilökohtaisten varajäsenten vaali

Puheenjohtaja: Jatkamme työjärjestyksen kohdan 14 käsittelyä. Nyt on kysymyksessä kohta e) henkilökohtaisten varajäsenten valinta. Luen nämä nimet täältä. Vaalivaliokunnan esitys kuuluu seuraavasti:

Xxxxxx Xxxxx (Lasi- ja Posliinityöväen Liitto r.y.) on henkilökohtainen varajäsen Xxxxx Xxxxxxxx, Xxxxxxxx Xxxxxx (Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto r.y.) on

henkilökohtainen varajäsen Xxxxx Xxxxxxxxxx, Xxxxxxxx Xxxxxxx (Teknisten ja Erikoisammattien Liitto r.y.) on henkilökohtainen varajäsen Xxxxxx Xxxxxxxxxx ja seuraavat henkilökohtaiset varajäsenet ovat siinä järjestyksessä, kuin ne ovat teillä listassa, siis neljäntenä Yrjönen Eino (Metallityöväen Liitto r.y.), Riskilä Jouni (Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto r.y.), Kumen Niilo (Virka- miesten ja Työntekijäin Yhteisjärjestö VTY r.y.), Suhonen Kauko (Liiketyöntekijäin Liitto r.y.), Mäki Antero (Paperiteollisuuden Työntekijäin Liitto r.y.), Sailas Eino (Puutyöväen Liitto r.y.), Oksanen Veikko (Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto r.y.), Xxxxxx Xxxxx (Hotelli-ja Ravintolahenkilökunnan Liitto r.y.), Xxxxxxx Xxxxx (Auto-ja Kuljetusalan Työntekijäliitto r.y.), Xxxxxxx Xxxxx (Rakennustyöläisten Liitto r.y.), Xxxxxxxx Eero (Suomen Elintarviketyöläisten Liitto r.y.), Hämäläi- nen Vieno (SAK), Ryynänen Kirsti (Suomen Elintarviketyöläisten Liitto r.y.), Xxxxx Xxxxx (Rakennustyöläisten Liitto r.y.), Xxxxxxx Xxxxxx (Suomen Maaseu- tutyöväen Liitto r.y.), Nieminen Holger (Kemian Työntekijäin Liitto r.y.), Vainio Harry (Metallityöväen Liitto r.y.), Kaskikorpi Pirkko (Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto r.y.) ja Hakala Kalevi (Suomen Elintarviketyöläisten Liitto r.y.).

Jviämä ovat tulleet yksimielisesti valituiksi henkilökohtaisiksi varajäseniksi SAK:n hallitukseen.

Merkittiin.

Yleisvarajäsenten vaali

P u h e e n j o h t aj a: Siinä järjestyksessä kuin luen tulevat nämä valituiksi yleisvara- jäseniksi:

Vilponiemi Lauri (Kemian Työntekijäin Liitto r.y.), Xxxxxxx Xxxxx (Suomen Merimies-Unioni r.y.), Xxxx Xxxxxx (Suomen Kirjatyöntekijäin Liitto r.y.), Kuiva- nen Lauri (Metallityöväen Liitto r.y.), Xxxxxxx Xxxxxx (Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto r.y.), Xxxxx Xxxxxx (Virkamiesten ja Työntekijäin Yhteisjär- jestö VTY r.y.), Xxxxxxxx Xxxxx (Paperiteollisuuden Työntekijäin Liitto r.y.), Rantanen Ensio (Virkamiesten ja Työntekijäin Yhteisjärjestö VTY r.y.), Järvi Eila (Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto r.y.), Arvola Väinö (Virkamies- ten ja Työntekijäin Yhteisjärjestö VTY r.y.), Ikonen Viljo (Kumi-ja Nahkatyöväen Liitto r.y.), Peltola Teuvo (Kiinteistötyöntekijäin Liitto r.y.), Xxxxxxxx Xxxxxxxx (Suomen Laivanpäällystöliitto r.y.), Xxxxxxxx Xxxxxx (Liiketyöntekijäin Liitto r.y.), Puttonen Unto (Virkamiesten ja Työntekijäin Yhteisjärjestö VTY r.y.), Koski Jarmo (Liiketyöntekijäin Liitto r.y.), Roppola Leo (Auto- ja Kuljetusalan Työnteki- jäliitto r.y.), Koskinen Risto (Rakennustyöläisten Liitto r.y.), Lehtinen Aino (Yleinen Lehtimiesliitto r.y.), Patrikainen Seppo (Virkamiesten ja Työntekijäin Yhteisjärjestö VTY r.y.), Perä-Kasari Kaarlo (Kiinteistötyöntekijäin Liitto r.y.) ja Savinen Antero (Virkamiesten ja Työntekijäin Yhteisjärjestö VTY r.y.).

Nämä ovat tulleet yksimielisesti valituiksi yleisvarajäseniksi SAK:n hallitukseen. Merkittiin.

Puheenjohtaja: Vielä todettaneen tähän päätökseen: Yleisvarajäsenistä 14 ensimmäistä on varsinaisten ja heidän henkilökohtaisten varajäsentensä 1 ja 3-1 5 sijalla olevien varajäseniä ja 8 viimeistä 2 ja 16-22 sijalla olevien yleisvarajäseniä.

Todettiin ja työjärjestyksen kohta 14 todettiin loppuun käsitellyksi. Puheenjohtaja: Tämän jälkeen edustajakokous keskeytetään ryhmäko-

kouksia varten. Ryhmäkokouspaikat ovat entiset. Täysistunto jatkuu klo 19.00.

Kokous keskeytettiin klo 16.46. Kokousta jatkettiin kello 19.08. Puhetta johti Xxxxx Xxxxxxx.

Puheenjohtaja: Edustajakokous jatkuu!

Ilmoitusasioita

Puheenjohtaja: Pari ilmoitusasiaa:

Järjestävä valiokunta ilmoittaa, että sille erään keskustelun yhteydessä tehty ehdotus Chilen hätää kärsivien hyväksi suoritettavasta keräyksestä tässä ko- kouksessa toteutetaan siten, että huomenna sunnuntaina kanslian pöydällä on lipas, johon edustajat voivat pistää sopivan rahasumman. Ehdotuksesta poikkea- vasti järjestävä valiokunta ei varsinaisesti suosittele tämän summan suuruutta, mutta vetoaa kokouksen osanottajiin, että todella jokainen pysähtyisi tämän lippaan luo. Tarkoitus on, että tämän keräyksen tulos annetaan myös julkisuuteen. Toinen ilmoitusasia koskee Metalliliiton toisen puheenjohtajan Xxxxxxx teke- mää ns. Tukholman vetoomusta koskevaa ehdotusta. Tämä ehdotus on lähetetty päätös- ja julkilausumavaliokunnalle, joka on sen myös käsitellyt. Se tulee täällä

myöhemmin edustajakokouksen käsiteltäväksi. Koulutusvaliokunta kokoontuu eteisaulan perällä välittömästi. Ilmoitukset merkittiin.

17 § (päätökset) (jatkoa)

Hallituksen esitykset lähiajan tavoiteohjelmiksi

Ammattiyhdistysnaisten ohjelma

Naisasiain valiokunnan lausunto

Puheenjohtaja: Ryhdytään käsittelemään esityslistan 17. kohtaa ja siitä kohtaa

c) ammattiyhdistysnaisten ohjelma. Järjestävälle valiokunnalle on ilmoitettu, että tämä ohjelma on saatu valmiiksi ja on esittelykunnossa. Xxxx Xxxxxxxx valiokunnan puheenjohtajana esittelee sen.

Xxxx Xxxxxxxx: Toveri puheenjohtaja, hyvät ammattiyhdistystoverit! Kun naisasiain valiokunta käsitteli ammattiyhdistysnaisten ohjelmaa, se käsitteli sitä varsin pitkään ja perusteellisesti. Asiasta käytiin ensin yleiskeskustelu, jonka jälkeen ohjelma käsiteltiin kohta kohdalta aivan yksityiskohtaisesti.

Ohjelmaa käsiteltäessä tuli valiokunta tietoiseksi, että ammattiyhdistysnaisten ohjelma ei ollut ohjelma, jonka kohtia ei olisi muissa ohjelmissa, vaan totesi, että ohjelmaan on poimittu kohtia eri ohjelmista. Naisasiain valiokunta hyväksyi tämän keskustelun jälkeen yksimielisesti ammattiyhdistysnaisten ohjelman, kuiten- kin tuoden esiin kaksi lisäystä, jotka jaetaan siellä kokousedustajille. Kuitenkin haluaisin vielä täsmentää nimenomaan tätä ensimmäiselle sivulle tulevaa lisäystä. Ammattiyhdistysnaisten ohjelman alkuun on mielestämme tarpeen lisätä lukijalle ohjeeksi, että naisia koskevia asioita on käsitelty muissakin lähiajan tavoiteohjelmissa. Kun käsitellään ammattiyhdistysnaisten ohjelmaa, on rinnalla oltava muutkin ohjelmat, joissa asiat on esitelty yksityiskohtaisemmin. Viittaamme erityisesti sosiaali- ja koulutuspoliittisiin ohjelmiin.

Kuitenkin koska näin on, että nämä asiat on niin monissa eri ohjelmakohdissa ja sitten on erillinen naisten ohjelma, naisasiain valiokunta esittää viimeiselle sivulle, että SAK:n toimisto valmistaa seuraavan edustajakokouksen ohjelmaluonnoksen sillä periaatteella, että naisten ongelmat ja vaatimukset otetaan niissä huomioon läpinäkyvästi kunkin käsiteltävän asian kohdalla erikseen. Näin varmistetaan se, etteivät naisten vaatimukset jää taka-alalle ammattiyhdistysliikkeen päivittäisessä työssä, neuvotteluissa ja ratkaisuissa. Jätämme asian kokouksen päätettäväksi. Kiitos!

Puheenjohtaja: Kiitoksia!

Puheenjohtaja: Voiko edustajakokous yhtyä asianomaisen valiokunnan tekemiin lisäyksiin ja täsmennyksiin ja nämä täsmennykset ja lisäykset huomioon ottamalla hyväksyä yksimielisesti tämän ammattiyhdistysnaisten ohjelman edus- tajakokouksen päätökseksi?

Keskustelua ei syntynyt.

Päätös

Naisasiain valiokunnan esitys ammattiyhdistysnaisten tavoiteohjelmaksi hy- väksyttiin yksimielisesti. (Ohjelma erillisessä »SAK:n ohjelmat» -kirjassa.)

Ammattiyhdistysliike ja rationalisointi

Rationalisointiasian valiokunnan lausunto

Puheenjohtaja: Seuraavaksi otetaan käsiteltäväksi esityslistan kohta 17. e) ammattiyhdistysliike ja rationalisointi.

Xxxxx Xxxxxxxx: Toveri puheenjohtaja, hyvät ammattiyhdistystoverit! Rationa- lisointiasiain valiokunta on käsitellyt kokouksessaan hallituksen esityksen uudeksi

ammattiyhdistysliikettä ja rationalisointia koskevaksi tavoiteohjelmaksi. Valiokun- ta on ohjelmaesitystä käsitellessään todennut uusien rationalisointitoimintaa koskevien ohjelmallisten tavoitteiden merkitsevän myös nykyisin voimassa ole- vien rationalisointisopimusten uudistamistarvetta. Rationalisointiasiain valiokunta suosittelee yksimielisesti ohjelmaesityksen hyväksymistä.

Puheenjohtaja: On kuultu rationalisointiasiain valiokunnan ehdotus, josta käy selville, että rationalisointiasiain valiokunta suosittelee yksimielisesti ohjel- maesityksen hyväksymistä.

Keskustelu

Xxxxx Xxxxxx (Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto r.y.): Kun työpaikoilla on tämän rationalisointisopimuksen kohdalla tullut kovasti keskustelua ja eri ammat- tiosastojen puitteissa myös esitetty sitä, että tämä rationalisointisopimus olisi irtisanottava mitä pikimmin, esittäisin tässä yhteydessä seuraavaa vielä:

»SAK:n edustajakokous rationalisointisopimuksen irtisanomisesta. Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on tehnyt edustajakokoukselle aloitteen SAK:n ja STK-.n välisen rationalisointisopimuksen irtisanomisesta. Edustajakokous toteaa, että nykyiseen ohjelmaan sisältyy huomattavia puutteita, jotka mahdollistavat rationa- lisointitoimien yhteydessä työläisille kielteisten ratkaisujen tekemisen, jotka johta- vat työvauhdin kiristymiseen, työn voimaperäistämiseen jne. Edustajakokous velvoittaa SAK:n hallituksen sanomaan rationalisointisopimuksen välittömästi irti.»

Xxxxxx Xxxxxxxxx (Metallityöväen Liitto r.y.): Toveri puheenjohtaja, hyvät edustajakokoustoverit! Pyydän saada kannattaa Xxxxx Xxxxxx tekemää esitys- tä.

Keskustelu päättyi.

Puheenjohtaja: Täällä on Xxxxx Xxxxxx Xxxxxx Xxxxxxxxx kannattamana esittänyt, että koska Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on tehnyt edustajakokoukselle aloitteen SAK:n ja STK:n välisen rationalisointisopimuksen irtisanomisesta, niin SAK:n edustajakokous velvoittaisi SAK:n hallituksen sanomaan rationalisointiso- pimuksen välittömästi irti. Järjestävälle valiokunnalle on ilmoitettu, että SKDL:n ryhmä ei ole tätä muutosehdotusta käsitellyt, joten tämän asian käsittely keskeytetään tähän vaiheeseen.

Työjärjestyksen 17. e) kohdan käsittely keskeytettiin.

Koulutuspoliittinen ohjelma

Koulutusasiain valiokunnan lausunto

Puheenjohtaja: Seuraavaksi otetaan käsiteltäväksi kohta 17. b) koulutuspoliit- tinen ohjelma, jonka valiokuntatyön tuloksen esittelee Xxxxx Xxxxxxxx. Ole hyvä!

Xxxxx Xxxxxxxx (Koulutusasiain valiokunnan puheenjohtaja): Toveri pu- heenjohtaja, hyvät toverit! Tässä on nyt esillä tämä koulutuspoliittisen valiokun- nan yhteenveto näistä, ensinnäkin valiokunnan työstä ja sitten niistä pienistä muutoksista, joita valiokunta tähän ohjelmaluonnokseen on tehnyt.

Tämä valiokunnan työ on pääasiassa ollut tällaista ohjelmakohtaisten sana- muotojen täydennystä, ei niinkään asioiden paikkaamista, koska tämä ohjelma sinänsä oli aika täydellinen ja käsitteli niitä keskeisiä asioita, joita tämän päivän koulutuspolitiikka sisältää. Tässä monisteessa, joka on jaettu tästä valiokunnan työstä, on alleviivattuna nämä muutokset, joten ei tarvinne niitä lukea erikseen, vaan ne löytää jokainen sieltä omasta luonnoksestaan.

Täällä nyt on yksi merkittävä kohta, joka on tullut lisäyksenä, ja se on siellä koulutuspoliittisen ohjelmaluonnoksen sivulla 20, tämä opetussuunnitelmien ke- hittäminen, joka käsittelee tätä oppimateriaalin rakentamista ja sitä, miten se soveltuu tähän oppimistapahtumien tieteelliseen tuntemiseen.

Koulutuspoliittinen valiokunta esittää edellä mainituilla muutoksilla hyväksyttä- väksi esitetyn ohjelmaluonnoksen SAK:n koulutuspoliittiseksi ohjelmaksi. Valio- kunta esittää, että edustajakokous antaisi SAK:n koulutusvaliokunnalle valtuudet ohjelman kielellisen asun tarkistamiseen. Valiokunta on tässä työssään ollut yksimielinen. Lopetan. Kiitos!

Valiokunnan muutokset koulutuspoliittiseen ohjelmaan kuuluvat seuraa- vasti:

Sisällysluettelo

6. Koulutuspoliittiset erityiskysymykset

6.1. Opettajakoulutuksen uudistaminen

6.2. Opetussuunnitelmien kehittäminen (lisäys)

6.3. Oppimateriaalituotannon uudistaminen (muutos)

6.4. Hallinto

6.5. Etäisopetus Sivu 5

3. Koulutusjärjestelmän yleisarvio

Tällä hetkellä koulutusjärjestelmämme osaltaan luo ja pitää yllä koulutuksellista eriarvoisuutta. Rinnakkaiskoulujärjestelmässä yleissivistävä peruskoulutus määrää yksilön jatko-opintokelpoisuuden ja useimmiten myös hänen yhteis- kunnallisen asemansa. Peruskoulun toteutuessa yleissivistävä koulutus muut- tuu kaksiportaiseksi: peruskoulu ja lukio. Kuitenkin peruskoulun yläasteen tasokurssit ovat käytännössä säilyttäneet rinnakkaiskoulujärjestelmän, vieläpä kolmiportaisena.

Rinnakkaiskoulujärjestelmässä ammatillinen koulutus johtaa opintojen um- pikujaan. Jos yksilö haluaa edetä ammattialallaan ylemmänasteisiin opintoihin, hänen on hankittava lisää yleissivistävää koulutusta. Ammatillisen koulu- tuksen opintolinjat ovat muodostuneet suunnittelemattomasti, ja ne ovat hyvin kapea-alaisia.

Maamme aikuiskoulutus on hajanaista ja suunnittelematonta. Nykyisellään se myös lisää koulutuksellista eriarvoisuutta.

Sivu 8

Demokraattisuus-sivuotsikon tilalle tulee Oppilaskeskeisyys

Otsikkoa seuraavan kappaleen ensimmäinen lause muutetaan seuraavaksi: Opetusmenetelmien on oltava yleensä oppilaskeskeisiä.

Sivu 10

5.3.1. Ammatillinen koulutus/Nykytilanne

Toisen kappaleen ensimmäinen lause muutetaan seuraavaksi:

Kaikilla työelämän aloilla ei ole järjestetty koulumuotoista ammattikoulutusta eikä ammattikoulutuspaikkoja ole riittänyt kaikille; alueellisetkin paikat ovat jakautuneet epätasaisesti eivätkä täysin vastaa alueellista elinkeinorakennetta.

Sivu 12

Sivun neljännen kappaleen (5.3.2. Lukio) toinen lause muutetaan seuraavaksi: Lukion suuri kasvu on muodostunut esteeksi keskiasteen koulutuksen kehitty- miselle.

Sivu 15

Sivun viimeinen kappale muutetaan seuraavaksi:

Ammatillisen aikuiskoulutuksen tulee olla luonteeltaan täydennys-, jatko- ja uudelleenkoulutusta ja tavoitteeksi on otettava ammattitaidon, yhteiskunnalli- sen perusvalmiuksien sekä yksilön persoonallisuuden kokonaisvaltainen kehit- täminen.

Sivu 16 2 kpl/2 virke

Yleissivistävää koulutusta ja ammattiyhdistysliikkeen periaatteen tuntemusta on aikuisten ammatillisessa koulutuksessa lisättävä.

Sivu 16

Sivun kuudennen kappaleen viimeinen lause muutetaan seuraavaksi: Koulutuksen tulee antaa kokonaisvaltaista alan tuntemusta ja ammattitaitoa.

Sivu 16

Sivun seitsemännen (viimeisen) kappaleen viimeinen lause muutetaan seuraa- vaksi:

Ammattikurssien opetussuunnitelmat on uudistettava ja nivellettävä keskias- teen uudistukseen.

Sivu 18

Sivun toinen kappale muutetaan seuraavaksi:

Aikuiskoulutuksessa tulee kulttuuriin osallistumista edistävää koulutusta ja kulttuuripalveluja suunnata ensi sijassa niille väestöryhmille, jotka mm. aikai-

' semman koulutuksen perusteella eivät osallistu kulttuuritoimintaan ja kulttuuri- palvelujen käyttöön.

Sivu 19

Sivun neljännen kappaleen (6.1. Opettajakoulutuksen uudistaminen) viimeinen lause muutetaan seuraavaksi:

Opettajakoulutuksen sisältö on ollut enimmäkseen porvarillista. Sivu 20

Sivun toinen kappale muutetaan seuraavaksi:

Erityistä huomiota on kiinnitettävä ammatillisten oppilaitosten opettajien koulu- tustason kohottamiseen seka koulutuksen yhtenäistämiseen ja jatkokoulu- tusmahdollisuuksien tuntuvaan parantamiseen.

19 Pöytäkirja

Sivu 20

Sivun toisen kappaleen jälkeen tulee seuraava otsikko ja teksti:

6.2. Opetussuunnitelmien kehittäminen

Perus- ja keskiasteen, peruskoulu, lukio, ammattiopinnot, koulutuksen pohjana ovat opetussuunnitelmat. Ne määräävät opetuksen sisällön ja luovat puitteet

-opetusmenetelmille ja oppimateriaalille.

Opetussuunnitelmia tulee jatkuvasti kehittää ja määräajoin uudistaa ottaen huomioon tieteellisen kehityksen ja oppimistapahtuman lisääntyvän tuntemuk- sen. Uudistustyötä on voitava demokraattisesti seurata jo valmisteluvaiheessa, mikä tekisi mahdolliseksi vaikuttaa opetussuunnitelmien ja täten koko kouluo- petuksen sisältöön.

Sivu 20

Edellä olleen tekstin jälkeen tuleva otsikko muuttuu seuraavaksi:

6.3. Oppimateriaalituotannon uudistaminen

Otsikon jälkeinen ensimmäinen kappale muuttuu seuraavaksi:

Nykyisin oppimateriaalia tuotetaan jopa tulevia opetussuunnitelmia ennakoi- den, ennen niiden virallista vahvistamista. Oppimateriaalista tulee usein todellisuudessa opetussuunnitelma, jota on helpompi noudattaa kuin muodol- taan väljää virallista opetussuunnitelmaa. Materiaalia tuottavat yksityiset kus- tantajat kaupallisin perustein. Porvaristolla on voimakas yliedustus materiaalin valmistamisessa, ja sen arvomaailma on vallitsevana oppisisällöissä. Yhteis- kunnan valvontamahdollisuudet ovat hankalasti käytettävissä.

Sivu 20 3. kpl (uusi)

Oppimateriaalin tuotanto ja kustantaminen on kokonaisuudessaan siirrettävä yhteiskunnan demokraattiseen valvontaan.

Sivu 20

Kohdan 6.3. toinen ja kolmas kappale eivät muutu, mutta niitä seuraavan otsikon numerointi muuttuu seuraavaksi: 6.4. Hallinnon uudistaminen

Sivu 21

Sivun kolmas kappale muuttuu seuraavaksi:

Oppilaitosten sisäinen hallinto tulee järjestää opettajien, opiskelijoiden ja muun henkilökunnan kansanvaltaisen osallistumisen pohjalle, jossa turvataan kaik- kien osapuolten riittävän tasavertainen osallistuminen.

Sivu 21

Etäisopetus-otsikon numerointi muuttuu seuraavaksi: 6.5. Etäisopetus Sivu 23 Ponsi 7

Oppimateriaalin tuotanto ja kustantaminen on kokonaisuudessaan siirrettävä yhteiskunnan demokraattiseen valvontaan.

Puheenjohtaja: Koska pyydettyjä puheenvuoroja ei ole, tulkitsen niin, että edustajakokous naine valiokunnan esittämine lisäyksineen ja tarkistuksineen hyväksyy tämän koulutuspoliittisen ohjelman edustajakokouksen päätökseksi.

Keskustelua ei syntynyt.

Päätös

Koulutusasiain valiokunnassa esitys koulutuspoliittiseksi ohjelmaksi hyväksyttiin yksimielisesti. (Ohjelma erillisessä »SAK.n ohjelmat» -kirjassa.)

Puheenjohtaja: Koska järjestävällä valiokunnalle ei ole tietoa siitä, olisivatko jotkin muutkin ohjelmat jo valmiina, ja tämän seikan selvittäminen vie jonkin aikaa, niin kokous keskeytetään 15 minuutiksi. Jatketaan 15 vaille 8 eli 19.45.

Kokous keskeytettiin kello 19.27. Kokousta jatkettiin kello 20.10. Puhetta johti Xxxxx Xxxxxxx.

Kokouksen aikataulu

Puheenjohtaja: Kokouksen osanottajille ilmoitetaan seuraavaa: SKDLn ryh- mäkokouksessa käsiteltävien asioiden vuoksi on järjestävän valiokunnan kanssa sovittu, että varsinainen kokous jatkuu kello 20.30.

Merkittiin.

Tauko kello 20.12-20.32.

Kokousta jatkettaessa puhetta johti Xxxxx Xxxxxxx. Puheenjohtaja: Edustajakokous jatkuu!

Liittojen esitykset

18 § (päätökset)

Päätös- ja julkilausumavaliokunnan päätösehdotukset kansainväli- siä asioita koskevista esityksistä n:ot 19,20,21,22 sekä periaateoh- jelman kehittämistä koskevasta esityksestä n:o 45 ja liikevaliokun- nan asettamista koskevasta esityksestä n:o 47

Puheenjohtaja: Siirrytään käsittelemään esityslistan kohtaa 18. Käsitellään liittojen esitykset. Käsittelyyn otetaan tämän kirjan ne kohdat, jotka ovat. alistetut päätös- ja julkilausumavaliokuntakäsittelyyn, ja ensimmäinen tällainen kohta on esitys n:o 19. Kansainvälisten suhteiden kehittäminen, sivulla 34, ja nämä asiat esittelee valiokunnan puheenjohtaja Xxxxx X. Havia.

Esitys n:o 19

Xxxxx X. Havia (päätös- ja julkilausumavaliokunnan puheenjohtaja): Toveri puheenjohtaja, hyvät edustajat! Päätös- ja julkilausumavaliokunta on käsitellyt tämän esityksen n:o 19 ja päättänyt yksimielisesti ehdottaa kokoukselle, että edustajakokous hyväksyisi SAK:n hallituksen lausunnon edustajakokouksen päätökseksi.

Puheenjohtaja: Xxxxx kokous yksimielisesti yhtyä SAK:n hallituksen lausun- toon? Halutaanko käyttää puheenvuoroja?

Kukaan ei pyytänyt puheenvuoroa.

Puheenjohtaja: Xxxxxxxxx, että kokous yksimielisesti yhtyy SAK:n hallituksen asiasta antamaan lausuntoon, joka on tullut edustajakokouksen päätökseksi.

Päätös kirjattiin pöytäkirjaan.

Esitys n:o 19 ja edustajakokouksen hyväksymä hallituksen lausunto siihen kuuluvat seuraavasti:

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto r.y. Kansainvälisten suhteiden kehittäminen

Vuoden 1975 monet merkittävät tapahtumat osoittavat kansojen välisen yhtei- symmärryksen laajentumista ja lujittumista. Ne korostavat myös yhteiskuntajär- jestelmältään erilaisten maiden monipuolisen yhteistyön mahdollisuuksia rauha- nomaisen rinnakkaisolon periaatteiden pohjalla.

Erityisen merkittävänä on pidettävä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonfe- renssia ja sen hyväksymää asiakirjaa, joka tarjoaa myös ammattiyhdistysliikkeen kansainväliselle yhteistyölle uusia näköaloja ja monipuolisia mahdollisuuksia työväenliikkeelle perinteisen rauhan- ja solidaarisuustoiminnan kehittämiselle.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestöllä on pitkäaikainen kokemus yhteis- työstä Neuvostoliiton Ammattiliittojen Keskusjärjestön kanssa. Se on viime vuosina pyrkinyt edistämään eri suuntauksiin kuuluvien kansainvälisten ammatil- listen järjestöjen yhteisymmärrystä ja yhteistoimintaa. SAK on tässä saavuttanut myönteisiä tuloksia.

Tarkasteltaessa Euroopan valtioiden keskinäissuhteissa tapahtunutta kehitystä on kuitenkin todettava, että vastaavan myönteistä kehitystä ei ole havaittavissa maanosamme ammatillisten järjestöjen välisissä suhteissa. Pari vuotta sitten perustetun Euroopan Ammattiyhdistysten Keskusjärjestön otaksuttiin luovan uusia edellytyksiä yhteistoiminnalle ainakin sen jäsenjärjestöjen kesken. Sen johtohenkilöt ovat kuitenkin joutuneet toteamaan järjestön olevan suuresti tyhjä kuori, joka tosin pystyy keskustelemaan muttei kykene varustamaan kapitalistisen Euroopan ammattiyhdistysliikettä koossapysyvillä kamppailuohjelmilla. Nimeno- maan tästä johtuen ammattiyhdistysliikkeen yhteistyökysymyksiä on pakko tar- kastella muunlaisella kuin edellä mainitun organisaation tasolla.

Talouspula, johon kapitalistinen Eurooppa on joutunut vaatisi alueen ammatil- listen järjestöjen yhteistoimintaa erityisesti ylikansallisia monopoleja vastaan ja mm. siirtotyöläisiä koskevien ongelmien ratkaisemiseksi, kansainvälisen solidaa- risuustoiminnan tehostamiseksi fasismia ja uuskolonalismia vastaan taistelevien tueksi.

Edellä esitetyn perusteella ehdotamme, että

- edustajakokous velvoittaa valitsemansa hallintoelimet aktivoimaan kansainvä-

Iistä yhteistyötä, erityisesti Euroopan alueella ajankohtaisten ammattiyhdistys- liikkeen yhteisten kysymysten pohjalla ja omalta osaltaan edistämään eri kansainvälisiin suuntauksiin kuuluvien ammatillisten järjestöjen keskinäisiä tapaamisia ja neuvotteluja

- edustajakokous pitää välttämättömänä, että SAK:n hallitus valmistaa täsmälli- sen YYA-sopimukseen ja ETY-asiakirjaan perustuvan toimintaohjelman kes- kusjärjestön kansainvälistä toimintaa varten

- edustajakokous pitää välttämättömänä, että sen valitsemat hallintoelimet vastustavat kaikkia sellaisia pyrkimyksiä, jotka saattavat heikentää Suomen ja Neuvostoliiton ystävyys- ja yhteistyösuhteita.

SAK:n hallituksen lausunto esitykseen n:o 19

Kansainvälisen ammattiyhdistysliikkeen yhteistoiminta ei ole kehittynyt aivan samaa vauhtia kuin poliittinen ja taloudellinen yhteistyö kansainvälisellä tasolla. Suunta on kuitenkin selvästi kohti laajenevaa yhteistoimintaa. Järjestyksessä toinen koko Euroopan käsittävä ammattiyhdistyskokous on valmisteilla ja pidettä- neen viimeistään helmikuussa 1977. Näin eri kansainvälisiin suuntauksiin kuulu- vien järjestöjen tapaamisiin SAK on määritietoisella työllään myötävaikuttanut. Edustajakokous edellyttää, että SAK edelleen tarkoin seuraa kansainvälisten ammattiyhdistyssuhteiden kehitystä ja omalta osaltaan kaikin keinoin pyrkii edistämään kansainvälisen ammattiyhdistysliikkeen yhteistyötä.

Esitys n:o 20

Puheenjohtaja: Seuraava asia on esitys n:o 20. SAK:n kansainvälisten jäsensuhteiden tutkiminen.

Xxxxx X. Havia: Toveri puheenjohtaja! Myös tämän esityksen osalta päätös- ja julkilausumavaliokunta on yksimielisesti päättänyt esittää edustajakokoukselle, että SAK:n hallituksen lausunto hyväksyttäisiin edustajakokouksen päätökseksi. Hallituksen lausunnon viimeisessä lauseessa mainittu viittaus kansainväliseen lausumaan tulee käsittelyyn huomenna. Valiokunnassa on valmistumassa juuri yksimielinen kansainvälisiä asioita koskeva lausuma.

Keskustelua ei syntynyt.

Puheenjohtaja: Xxxxxxxxx, että edustajakokous yksimielisesti hyväksyy SAK:n kannanmäärittelyn edustajakokouksen päätökseksi.

Päätös merkittiin pöytäkirjaan.

Esitys n:o 20 ja edustajakokouksen hyväksymä hallituksen lausunto siihen kuuluu seuraavasti:

Rakennustyöläisten Liitto r.y.

SAK:n kansainvälisten jäsensuhteiden tutkiminen

Eheytyneen SAK.n kansainvälinen toiminta on ollut aktiivista, ennakkoluulotonta, yhteistyöhaluista ja vastannut kasvaneen ammattiyhdistysliikkeen arvoa ja tavoit- teita. Samalla jäsenliitot ovat voineet itsenäisesti kehittää omia kansainvälisiä suhteitaan tarpeittensa mukaan.

Muuttunut kansainvälinen poliittinen tilanne edellyttää kuitenkin SAK:n kan- sainvälisten jäsensuhteiden jatkuvaa kehittämistä.

Järjestölliseltä kannalta tulee selvittää miten paljon työtä jäsenyys ay-liikkeen kansainvälisissä järjestöissä aiheuttaa sekä työn mahdollinen päällekkäisyys. Samoin tulisi selvittää miten paljon kansainvälinen jäsenyys ja sen päällekkäisyys lisää taloudellista rasitusta.

Edelleen olisi selvitettävä jäsenyyden poliittinen sidonnaisuus ja sen vaikutus nykyisessä kansainvälisessä tilanteessa ja kahdenkeskisten suhteiden vaikutus SAK:n kansainvälisiin suhteisiin.

Rakennustyöläisten liitto esittää että:

- SAK.n edustajakokous päättää em. tutkimuksen suorittamisesta ja sen toi- meenpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä.

SAK:n hallituksen lausunto esitykseen n:o 20

SAK on viime vuosina tehostanut sekä monen- että kahdenvälistä kansainvälistä yhteistyötä käytettävissä olleiden voimavarojen puitteissa. Tämä on merkinnyt kansainväliseen toimintaan käytettyjen menojen suhteellisen voimakasta kasvua. Keskusjärjestön kansainvälisen toiminnan kuluista on palkkausmenojen osuus ollut noin 15 %, kansainvälisten järjestöjen jäsenmaksujen osuus noin 30 % sekä muiden kulujen (pääasiassa kahdenvälisestä kansainvälisestä yhteistyöstä aiheu- tuvien kulujen) osuus noin 55 %.

Edustajakokous antanee hallitukselle tehtäväksi tarkoin seurata niiden kan- sainvälisten järjestöjen toimintaa, joihin SAK on jäsen- tai yhteistyösuhteessa sekä kehittää monen- ja kahdenvälistä kansainvälistä yhteistyötä siten, että järjestön voimavarat otetaan huomioon mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla.

Muilta osin hallitus viittaa luonnokseen kansainväliseksi lausumaksi.

Esitys nro 21

Puheenjohtaja: Seuraava asiakohta on n:o 21. SAK:n rauhantyö.

Xxxxx X. Havia: Toveri puheenjohtaja! Myös tämän esityksen osalta päätös- ja julkilausumavaiiokunta ehdottaa edustajakokouksen päätökseksi, että SAK:n hallituksen lausunto hyväksyttäisiin ja viittaa sen viimeisessä lauseessa edelleen- kin huomenna valmistuvaan kansainväliseen lausuntoon.

Keskustelu:

Xxxxx Xxxxx (Toimittajaliitto r.y.): Toverit! Ensinnäkin haluaisin kiinnittää huomiota siihen seikkaan, jonka nostin jo eilen esille ja jota valiokunta ilmeisen huolellisen työn jälkeen ei vieläkään ole millään tavoin huomioinut. Tässä SAK:n hallituksen lausunnossa sivulla 40 kolmannen ranskalaisen viivan kohdalla edellytetään - luen kokonaisuudessaan tämän kohdan:

»On tärkeää etsiä keinoja, joilla kansainvälisen ammattiyhdistysliikkeen yhteis- työtä lujitetaan rauhan takaamiseksi, asevarustelun toteuttamiseksi sekä ylikan- sallisen pääoman vaikutusvallan heikentämiseksi.»

En tiedä, onko päätös- ja julkilausumavaliokunta tehnyt ainoastaan varsin huolimatonta työtä, vai onko se todellakin sitä mieltä, että kansainvälisen ammattiyhdistysliikkeen tehtävänä on toimia asevarustelun toteuttamiseksi. Tä- hän voinee valiokunnan puheenjohtaja vastata.

Sen lisäksi haluan tehdä tähän kohtaan päätösesityksen Toimittajaliiton aloit- teen pohjalta, jota eilen perustelin, enkä sen kummemmin rupea tässä yhteydes- sä asiaa enää laajemmin selvittelemään, vaan luen tämän päätösesityksen:

»SAK:n X edustajakokous päätti tutkia mahdollisuuksia SAK:n liittymiseksi Suomen Rauhanpuolustajat järjestön jäsenjärjestöksi. Suomen Rauhanpuolusta- jat on kapitalististen maiden suurin ja laajapohjaisin rauhanjärjestö. Sen toiminta Suomen ja Neuvostoliiton välisten suhteiden kehittämiseksi ja kansainvälisen solidaarisuustyön puolesta on ollut mittavaa. SAK korostaa yhteistyön tarpeelli- suutta rauhanliikkeessä ja välttämättömyyttä myös järjestölliseen yhteistyöhön- toiminnassa rauhan puolesta.

Edellä esitettyyn nojautuen edustajakokous päättää, että SAK liittyy Suomen Rauhanpuolustajain jäsenjärjestöksi. SAK päättää osallistua rauhanrahaston so- lidaarisuuskeräykseen ja tukee Suomen Rauhanpuolustajia myös taloudellisesti.»

Puheenjohtaja: Annetaan Xxxxx X. Havialle välillä puheenvuoro.

Xxxxx X. Havia: Toveri puheenjohtaja! Tuossa kolmannessa ranskalaisessa viivassa oleva sanonnan muutos on ilmiselvä lyöntivirhe, joka korjataan viran puolesta, ilman että näin suuren kokouksen aikaa siihen kannattaa tuhlata. Se tulee kuulumaan: » .. . aseiden riisunnan toteuttamiseksi.»

Xxxx Xxxxxxxx (Kiinteistötyöntekijäin Liitto r.y.): Toveri puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit! Minä kannatan Xxxxx Xxxxxxx tekemää esitystä.

Puheenjohtaja: Xxxx tiedustelisin Xxxxxx Xxxxxxxxxx, oliko tämä puheenvuo- ropyyntö myös samanlainen kuin tämä Alpo Niemisen puheenvuoro?

Xxxxxx Xxxxxxx peruutti puheenvuoronsa. Keskustelu päättyi.

Puheenjohtaja: Täällä on tehty valiokunnan esityksestä poikkeava esitys. Halutaanko asiasta vielä lisäkeskustelua?

Lisää puheenvuoroja ei pyydetty.

Koeäänestysesitys

Valiokunnan esitys vastaan Xxxxx Xxxxxxx muutosesitys

Puheenjohtaja: Teen edustajakokoukselle seuraavan äänestysesityksen ja ehdotan, että koeäänestyksellä todetaan valiokunnan kannatus vastaan tehty muutosehdotus. Voidaanko äänestysehdotus hyväksyä?

Koeäänestysesitys hyväksyttiin.

Koeäänestys ja päätös

Puheenjohtaja: Pyydän ensiksi niitä nostamaan edustajakorttinsa ylös, jotka ovat valiokunnan esityksen kannalla.

Kortit nostettiin.

Puheenjohtaja: Alas! - Tämän jälkeen kortit ylös ne, jotka ovat muutosehdo- tuksen kannalla.

Tämän tapahduttua totesi

Puheenjohtaja: Xxxxxx, että valiokunnan ehdotus on hyväksytty ylivoimai- sella enemmistöllä.

Äänestyksen tulos merkittiin pöytäkirjaan.

SAK:n hallituksen lausunto esityksestä n:o 21 oli tullut hyväksytyksi valiokun- nan esityksen mukaisesti.

Esitys n:o 21 ja edustajakokouksen hyväksymä hallituksen lausunto siihen kuuluvat seuraavasti:

Toimittajaliitto r.y. SAK:n rauhantyö

Edustajakokous pitää tarpeellisena SAK:n tiiviimpää ja aktiivisempaa osallistu- mista rauhanliikkeeseen, Suomen ja Neuvostoliiton välisten suhteiden kehittämi- seen, aseistariisunnan edistämiseen, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonfe- renssin tulosten tunnetuksi tekemiseen ja niiden soveltamiseen käytäntöön ja hyväksyy sen vuoksi suoritettaviksi seuraavat toimenpiteet:

1. Ottaen huomioon yhteistyön harjoittamisen tarpeellisuuden rauhanliikkeessä ja tarpeen myös SAK:n osallistua järjestölliseen yhteistyöhön toiminnassa rauhan puolesta sekä ottaen edelleen huomioon Suomen Rauhanpuolustajain merkittävän ja laajamittaisen toiminnan rauhan, Suomen ja Neuvostoliiton välisten suhteiden kehittämisen ja kansainvälisen solidaarisuuden puolesta ja sen, että järjestö nauttii varsin suurta kansainvälistä arvovaltaa ollen kapitalis-

tisten maiden suurin ja laajapohjaisin rauhanjärjestö SAK päättää liittyä Suomen Rauhanpuolustajain jäsenjärjestöksi ja osallistua aktiivisesti sen toimintaan.

2. Ottaen huomioon tarpeen entisestään laajentaa ja lisätä rauhanliikkeen vaikutusvaltaa sekä sen, että tätä työtä tehdään huomattavan vähäisten rahavarojen turvin SAK päättää myös tukea Suomen Rauhanpuolustajia taloudellisesti.

3. Ottaen huomioon ne mittavat tulokset; jotka Rauhanpuolustajain solidaari- suuskeräyksillä on saavutettu ja Rauhanpuolustajain solidaarisuustyötä varten nyt perustaman rauhanrahaston laajapohjaisuuden ja sen toiminnan monipuo- lisuuden SAK päättää osallistua rauhanrahaston solidaarisuuskeräyksiin ja ohjata materiaalista apua eri solidaarisuuskohteisiin rauhanrahaston kautta.

4. Ottaen huomioon, että eri rauhankysymyksistä kaivataan jatkuvasti selvitysai- neistoa ja informaatiota tehokkaan toiminnan järjestämiseksi SAK päättää kehottaa jäsenliittojaan tilaamaan Rauhan puolesta -lehteä ja muuta Rauhan- puolustajain tiedotusmateriaalia kaikille ammattiosastoille toimitettavaksi.

5. Ottaen huomioon sen, miten Suomen ja Neuvostoliiton sekä Suomen ja muiden sosialististen maiden välinen taloudellinen yhteistyö vaikuttaa myön- teisesti Suomen työllisyystilanteeseen ja ottaen edelleen huomioon sen, miten Suomen ja Neuvostoliiton väliset yhteistyösuhteet kaikilla aloilla ovat jatkuvasti SAK:n huolenpidon kohteina sekä toisaalta sen, miten näitä suhteita pyritään jatkuvasti vahingoittamaan SAK toimii aloitteellisesti ja antaa kaiken tukensa vuosittain yya-sopimuksen vuosipäivänä järjestettäville työpaikka-, juhla- ym. tilaisuuksille ja kehottaa ammattiliittoja huolehtimaan siitä, että myös Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyskuukauden aikana 7.11.-6.12. niin ikään järjeste- tään laajasti toimintaa Suomen ja Neuvostoliiton ystävällisten suhteiden puolesta. SAK päättää myös järjestää toimintaa ja vaatimusliikettä neuvosto- vastaisten ilmiöiden torjumiseksi ja rauhanlain säätämiseksi.

6. Ottaen huomioon rauhankysymysten käsittelyn voimistamisen tarpeen työ- paikkatasolla SAK kehottaa ammattiliittoja antamaan kaiken tukensa ja huolehtimaan siitä, että Rauhanpuolustajain lokakuussa järjestämän rauhan- viikon ja syyskuussa järjestämän solidaarisuusviikon aikana järjestetään työpaikkatilaisuuksia kulloinkin ajankohtaisista rauhanliikkeen ja solidaarisuus- liikkeen kysymyksistä Rauhanpuolustajain toimintaohjelman mukaisesti sekä muulloinkin ajankohtaisen kansainvälisen tilanteen niin vaatiessa.

SAK:n hallituksen lausunto esitykseen 21

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestöä ja Suomen Rauhanpuolustajat -järjes- töä yhdistää yhteinen vastuu ja huoli rauhasta. SAK:n periaateohjelmassa todetaan: »Ammattiyhdistysliikkeen tavoitteena on pysyvä rauha ja kansojen välinen ystävyys. Sen vuoksi keskusjärjestö toimii yhteistyössä kaikkien rauhaa edistävien voimien kanssa, erityisesti eri maiden ammatillisten järjestöjen kanssa, samalla kun se taistelee asevarustelun ja ylikansallisen pääoman vaikutusvaltaa vastaan.»

Näiden periaatteiden pohjalta hallitus esittää, että edustajakokous korostaisi

ammattiyhdistysliikkeen rauhantyössä seuraavia tekijöitä:

- on välttämätöntä vahvistaa rauhantyön asemaa eri ammatillisten järjestöjen keskuudessa;

- on tarpeellista tehostaa yhteistyötä rauhan asiaa ajavien järjestöjen kanssa niin kansallisesti kuin kansainväliselläkin tasolla;

- on tärkeää etsiä keinoja, joilla kansainvälisen ammattiyhdistysliikkeen yhteis- työtä lujitetaan rauhan takaamiseksi, aseiden riisunnan toteuttamiseksi sekä ylikansallisen pääoman vaikutusvallan heikentämiseksi;

- on vahvistettava Suomen rauhanrintamaa sekä selvitettävä järjestöllisten ja poliittisten uudistusten merkitystä ja seurauksia näissä kysymyksissä.

Edustajakokous velvoittanee hallituksen selvittämään, millä tavoin SAK:n ja Suomen Rauhanpuolustajat -järjestön suhteita olisi mahdollista kehittää ottaen huomioon SAK:n säännöissä ja periaateohjelmassa määritellyt periaatteet yhteis- työsuhteista muiden järjestöjen kanssa sekä ryhtymään selvityksen mahdollisesti edellyttämiin toimiin. Muilta osin edustajakokous viittaa kansainvälisiä asioita koskevassa lausumassa esitettyihin kannanottoihin.

Esitys n:o 22

Puheenjohtaja: Xxxxxxxxxx on esittelyvuorossa esitys n:o22. Chile-solidaari- suustyö.

Xxxxx X. Havia: Toveri puheenjohtaja! Myös tämän esityksen osalta päätös- ja julkilausumavaliokunta ehdottaa, että edustajakokous hyväksyisi valiokunnan yksimielisen ehdotuksen mukaan SAK:n hallituksen lausunnon edustajakokouk- sen päätökseksi.

Puheenjohtaja: Tähän asiakohtaan ei ole pyydetty puheenvuoroja. Haluaa- ko kokouksesta vielä joku käyttää?

Keskustelua ei syntynyt.

Puheenjohtaja: Xxxxxx, että kokous yksimielisesti hyväksyy valiokunnan ehdotuksen eli SAK:n hallituksen päätöksen.

Päätös merkittiin pöytäkirjaan.

Esitys n:o 22 ja edustajakokouksen hyväksymä hallituksen lausunto siihen kuuluvat seuraavasti:

Toimittajaliitto r.y. Chile-solidaarisuustyö

Edustajakokous korostaa, että on välttämätöntä tehostaa SAK:n toimintaa Chilen työläisten ja ammattiyhdistysliikkeen sekä muiden demokraattien fasisminvastai- sen taistelun tukemiseksi ja hyväksyy seuraavat toimenpiteet suoritettaviksi:

1. Ottaen huomioon yhteistyön harjoittamisen tarpeellisuuden solidaarisuusliik-

keessä ja tarpeen myös SAK.n osallistua järjestölliseen yhteistyöhön toimin- nassa Chilen kansan puolesta sekä edelleen ottaen huomioon Suomi —Chi- le-seuran keskeisen osuuden sekä järjestöllisen laajapohjaisuuden ja seuran nauttiman kansainvälisen arvonannon, XXX päättää liittyä Suomi —Chile-seu- ran jäsenjärjestöksi ja osallistua aktiivisesti sen toimintaan.

2. Ottaen huomioon tarpeen edelleen laajentaa ja lisätä Chile-solidaarisuusliik- keen vaikutusvaltaa sekä sen, että tätä toimintaa suoritetaan erittäin vähäisten varojen turvin, SAK päättää myös tukea Suomi-Chile-seuraa taloudellisesti.

3. Ottaen huomioon ne huomattavat saavutukset, jotka Suomi-Chile-seuran järjestämillä solidaarisuuskeräyksillä on rauhanrahaston puitteissa saavutettu sekä sen, että seura ainoana laajapohjaisena yhteistoimintajärjestönä maas- samme harjoittaa pysyvää ja koko Chilen fasisminvastaista rintamaa tukevaa keräystoimintaa, SAK päättää osallistua Suomi —Chile-seuran järjestämiin solidaarisuuskeräyksiin, ohjata niihin materiaalista apua ja tehdä niitä tunne- tuksi.

4. Ottaen huomioon, että Chilessä tapahtuvasta kehityksestä, maan työväenluo- kan ja muiden fasisminvastaisten voimien taistelusta sekä kansainvälisestä solidaarisuustoiminnasta kaivataan jatkuvasti selvitysaineistoa, SAK kehottaa jäsenliittojaan tilaamaan Suomi-Chile-seuran tiedotetta sekä muuta tiedotu- saineistoa kaikille ammattiosastoille toimitettaviksi.

5. Ottaen huomioon välttämättömyys mm. Ateenassa v. 1975 järjestetyn maail- manlaajuisen Chile-solidaarisuuskonferenssin sekä Kansainvälisen työjärjes- tön ja sen työläisvaltuutettujen kokousten - joihin kaikkiin SAK:n edustajat ovat osallistuneet - sekä Chilen ammatillisen keskusjärjestön CUT.n päätös- ten pohjalta tehostaa toimintaa Chilen juntan täydelliseksi eristämiseksi, SAK päättää ryhtyä toimenpiteisiin Chilen juntan saattamiseksi täydelliseen boikot- tiin erityisesti talouden ja kaupan alalla Suomen osalta sekä toimia niin, että myös kansainvälisesti saataisiin aikaan tehokas Chilen juntan boikotti.

6. Ottaen huomioon solidaarisuustyön voimistamisen tarve erityisesti työpaikka- tasolla, SAK kehottaa ammattiliittoja toimimaan siten, että Suomi-Chile-seu- ran vuosittain syyskuussa järjestämän Chile-solidaarisuusviikon ja muiden Chilen kansan merkkipäivien yhteydessä kuten 12.2. CUT:n vuosipäivänä sekä muulloinkin tilanteen niin vaatiessa järjestetään työpaikkatilaisuuksia, joissa selvitetään Chilen tilannetta ja osoitetaan solidaarisuutta Chilen työläisil- le ja kansalle.

SAK:n hallituksen lausunto esitykseen n:o 22

SAK osallistuu erilaisiin solidaarisuustyötä tekeviin järjestöihin oman rauhanasi- ain valiokuntansa kautta. SAK.n ja Chilen ammatillisen keskusjärjestön CUT:n välinen suora yhteistyö on läheistä ja vilkasta molempiin suuntiin. Tämän perusteella SAK on osallistunut huomattavalla panoksella solidaarisuustyöhön sekä jakanut CUT.n tuottamaa tiedotusaineistoa jäsenistölle. Viitaten edustajako- kouksen hyväksymään kansainväliseen lausumaan SAK tulee jatkamaan tätä yhteistyötä sekä ohjaamaan ammattiyhdistysliikkeen Chile-työtä myös solidaari- suustoimenpiteiden osalta CUT.n kanssa sovittavien peruaatteiden mukaisesti.

Esitys n:o 45

Puheenjohtaja: Seuraavana asiana on tämän saman kirjan esitys nro 45. SAK.n periaateohjelman kehittäminen.

Xxxxx X. Havia: Toveri puheenjohtaja! Myös tämän esityksen osalta päätös- ja julkilausumavaliokunta ehdottaa, että edustajakokous hyväksyisi SAK:n hallituk- sen lausunnon.

Keskustelua ei syntynyt.

Puheenjohtaja: Xxxxxx yksimielisesti hyväksyy päätös- ja julkilausumava- liokunnan esityksen asiassa.

Päätös merkittiin pöytäkirjaan.

Esitys n:o 45 ja edustajakokouksen hyväksymä hallituksen lausunto siihen kuuluvat seuraavasti:

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto r.y. SAK:n periaateohjelman kehittäminen

SAK:n X edustajakokouksessa hyväksyttiin keskusjärjestön periaateohjelma. Siinä määriteltiin keskusjärjestön perusolemus ja tehtävät. Ohjelman valmistelu- vaiheessa ei kuitenkaan luotu edellytyksiä ohjelmaluonnoksen käsittelylle SAK:n jäsenliittojen ammattiosastoissa. Tästä johtuen ohjelma on jäänyt lähinnä juhla- ja edustuspuheiden aineksiksi, eikä keskusjärjestön käytännön politiikan ohjeeksi kuten pitäisi.

Periaateohjelman yleisin heikkous on, että siitä puuttuu kapitalismin kehityksen nykyvaiheen, - valtiomonopolistisen kapitalismin - tieteenomainen erittely. Tämä olisi ollut tarpeen erityisesti siitäkin syystä, että valtiomonopolistinen kapitalismi myös Suomessa on saavuttamassa kehityksensä lakipisteen.

Tämän kehityksen myötä voidaan nyt osoittaa harvalukuisen kapitalistien huippuryhmän, suurpääoman ja työtätekevän kansan eturistiriitojen kärjistyvän yhteiskuntaelämän kaikilla aloilla. Suurpääoman harjoittama riistoja sorto kohdis- tuu edelleenkin ensisijaisesti työväenluokkaan, mutta yhä enenevässä määrin se ulottuu viljelijäväestöön, kaupan, liikenteen ja palveluelinkeinojen pienyrittäjävä- estöön sekä kulttuurin ja tieteen työntekijöihin.

Tässä eturistiriitojen kärjistyneessä tilanteessa suurpääoma suhteissaan työtä- tekeviin ja heidän järjestöihinsä pyrkii yhtäällä pakottamisen ja alistamisen keinoihin, mutta toisaalla vähäisin myönnytyksin se yrittää vetää työväenliikkeen eri lohkot ratkaisemaan kapitalistisen järjestelmän luonteesta johtuvia syvällisiä taloudellisia, poliittisia ja muita yhteiskunnallisia ongelmia. Kokemus osoittaa, että suurpääoman edustajat pystyvät lisäämään ongelmiensa ratkaisua yrittävien lukumäärää jopa työväenliikkeen edustajilla. Tämä on käynyt mahdolliseksi myös siitä syystä, että mm. ammattiyhdistysliikkeellä ei ole selkeätä arviota valtiomono- polistisesta kapitalismista ja sen kehittelemistä menettelytavoista joilla ammatilli-

set järjestöt yritetään sitoa kansakunnan edun nimissä vallitsevan järjestelmän suojelemiseen suurpääoman määräämin ehdoin.

SAK:n velvollisuutena poliittisista puolueista riippumattomana, tosin yhdessä työväenpuolueiden kanssa työväen kaikissa yhteiskunnallisissa etukysymyksissa toimivana järjestönä, on kehittää periaateohjelmaansa suuntaan, joka vahvistaa edellytyksiä yhtenäisen ja voimakkaan taistelun kehittämiseksi suurpääoman taloudellisen ja poliittisen vallan rajoittamiseksi ja lopulta sen murtamiseksi.

Edellä sanottuun nojautuen ehdotamme, että SAK:n XI edustajakokous päättää keskusjärjestön periaateohjelman uudistamisesta ja velvoittaa SAK:n hallituksen:

1. asettamaan kuluvan vuoden aikana ohjelmatoimikunnan, jonka jäsenet vali- taan työväenliikkeen eri mielipidesuuntien piiristä tasapuolisuutta noudattaen.;

2. vahvistamaan ohjelmatoimikunnan työn perusteet ja tavoitteet sekä määrää- mään ajan, minkä päätyttyä ohjelmatoimikunta on velvollinen jättämään esityksensä SAK:n hallituksen käsiteltäväksi;

3. saattamaan ohjelmaluonnoksen jäsenliittojensa ammattiosastojen käsiteltä- väksi viimeistään kuusi kuukautta ennen SAK:n XII edustajakokousta.

SAK:n hallituksen lausunto esitykseen n:o 45

SAK:n ylimääräinen edustajakokous hyväksyi vuonna 1969 yksimielisesti ohjel- mallisen lausuman ja velvoitti samalla laatimaan järjestölle periaateohjelman. Ohjelmatyöhön ryhdyttiin välittömästi. Järjestön uusi periaateohjelma hyväksyttiin yksimielisesti X edustajakokouksessa vuonna 1971. Periaateohjelman ohella järjestölle on laadittu eri alojen ohjelmia, jotka ovat muodostaneet edustajako- kousten välisenä aikana järjestön käytännön politiikan suuntaviivat. Koska periaateohjelma on aikanaan yksimielisesti hyväksytty ja sitä voidaan edelleen pitää ajan tasalla olevana ja koska edustajakokoukselle on jälleen laadittu useita luonnoksia eri alojen ohjelmiksi, joissa viitoitetaan järjestön käytännön politiikkaa tuleviksi vuosiksi, ei hallitus katso aiheelliseksi, että tässä vaiheessa ryhdyttäisiin aloitteessa esitettyihin toimenpiteisiin.

Esitys n:o 47

Puheenjohtaja:Xxxxxxxxxx on esitys n:o 47. Liikennevaliokunnan asettami- nen.

Xxxxx X. Harvia: Toveri puheenjohtaja! Myös tämän esityksen osalta julkilau- sumavaliokunta yksimielisesti ehdottaa, että SAK;n hallituksen lausunto hyväksyt- täisiin edustajakokouksen päätökseksi.

Halutaanko asiasta keskustella? Keskustelua ei syntynyt.

Puheenjohtaja:Xxxxxx yksimielisesti hyväksyy päätös- ja julkilausumava- liokunnan ehdotuksen.

Päätös merkittiin pöytäkirjaan.

Esitys n:o 47 ja edustajakokouksen hyväksymä hallituksen lausunto siihen kuuluvat seuraavasti:

Suomen Laivanpäällystöliitto - Finlands Skeppsbefälsförbund r.y. Liikennevaliokunnan asettaminen

SAK:n jäsenliitoista on merkittävä osa kytkeytynyt joko suoraan tai välillisesti maa-, meri- ja/tai ilmaliikenteeseen. Näiden »kuljetusammattiliittojen» yhteinen jäsenmäärä on noin 165 000. Kuljetusketjuun liittyvät yleiset kysymykset ja liikenteen palveluksessa olevien työntekijöiden ongelmavyyhdet ovat pääosiltaan poikkeavia muiden alojen pulmakentistä, eikä niitä ole riittävässä määrin kyetty keskitetysti kartoittamaan ja tiedostamaan. Tämä on ratkaisevasti heikentänyt SAK:n mahdollisuuksia vaikuttaa painovoimallaan eri liikennemuotojen ammatti- yhdistysliikkeen kannalta myönteiseen kehitykseen ja on myös esteenä liikenne- poliittisesti merkittävien kannanilmaisujen ja lausuntojen antamiseen.

Edellä olevan perusteella liittomme esittää edustajakokouksen päätettäväksi seuraavaa:

Edustajakokous velvoittaa SAK:n hallituksen asettamaan erityisen liikenneva- liokunnan, jonka tehtävänä tulisi olla muun muassa eri liikennemuotojen kartoitus ja koordinointi, kansallisen ja kansainvälisen liikennettä koskevan lainsäädännön seuranta ja vaikuttaminen työväenpuolueiden liikennepoliittisiin ohjelmiin.

SAK:n hallituksen lausunto esitykseen n:o 47

Suomen Laivanpäällystöliiton aloitteessa tarkoitetun liikennepolitiikan hoitaminen siinä laajuudessa kuin liitto esittää kuuluu ensisijaisesti eduskunnan ja julkisten viranomaisten toimialaan. Toisaalta liikenneolot ja niiden kehittäminen sisältyvät kiinteästi ammattiyhdistysliikkeen jäsenistön jokapäiväiseen elämään ja sen vuoksi ammattiyhdistysliikkeen tulisi aikaisempaa aktiivisemmin pyrkiä vaikutta- maan myös liikennepolitiikkaan.

Edustajakokous velvoittanee keskusjärjestön hallituksen selvittämään, onko tarkoituksenmukaista perustaa SAK:hon aloitteessa tarkoitettu erityinen liiken- neasiain valiokunta sekä ryhtymään selvityksen pohjalta tarvittaviin toimiin.

Tukholman vetoomus

Puheenjohtaja:Päätös- ja julkilausumavaliokunta on käsitellyt tätä Tukholman II vetoomuksen allekirjoittamisasiaa, joka erään keskustelun yhteydessä lähetet- tiin päätös- ja julkilausumavaliokunnalle.

Xxxxx X.Xxxxx.Toveri puheenjohtaja! Päätös- ja julkilausumavaliokunta on käsitellyt tämän ehdotuksen ja yksimielisesti ehdottaa sitä tekstiä hyväksyttäväk-

si, mikä toivon mukaan teille on jaettu. SAK:n hallitushan tiettävästi on omalta osaltaan tämän vetoomuksen hyväksynyt ja myös allekirjoittanut, joten tämä on edustajakokouksen ikään kuin jatko tälle asialle.

Voimakkaita suosionosoituksia.

Puheenjohtaja-Tulkitsen kättentaputukset niin, että asiasta ei keskustella, vaan päätösehdotus hyväksytään yksimielisesti.

Vetoomus hyväksyttiin yksimielisesti valiokunnan esityksen mukaisesti ja teksti kuuluu seuraavasti:

Pysyvän rauhan saavuttaminen ja asevarustelun lopettaminen ovat työväen- liikkeen perinteisiä tavoitteita. Tässä taistelussa viime vuosien pyrkimykset jännityksen lieventämiseksi ovat merkinneet huomattavaa edistysaskelta. Vaka- van uhkan maailmanrauhalle muodostaa kuitenkin edelleen asevarustelu, joka samalla estää maailman kansojen tasa-arvoisen kehityksen.

SAK:n periaateohjelmassa osoitetaan taistelu aseidenriisunnan puolesta tär- keäksi ammattiyhdistysliikkeen toiminta-alueeksi. SAK:n 11. edustajakokous on tähän viitaten päättänyt allekirjoittaa Maailman rauhanneuvoston aloitteesta laaditun vetoomuksen yleisen aseidenriisunnan ja maailman aseriisuntakonfe- renssin koollekutsumisen puolesta ja kehottaa ammattiliittoja sekä jäseniään osallistumaan allekirjoitusten keräämiseen.

Ilmoitusasia

Xxxxx X.Xxxxx:Päätös- ja julkilausumavaliokunta kokoontuu ryhmähuoneessa 9 lopputöitänsä varten välittömästi.

Merkittiin.

17 § (päätökset) (jatkoa)

Hallituksen esitykset lähiajan tavoiteohjelmiksi

Sosiaalipoliittinen ohjelma

Sosiaalipoliittisen valiokunnan lausunto

Puheenjohtaja:Siirrytään käsittelemään kohtaa 17 ja siitä alakohtaa f) sosiaa- lipoliittinen ohjelma, jonka esittelee valiokunnan puheenjohtaja Xxxxxx Xxxxxxxx, ole hyvä!

Xxxxxx Xxxxxxxx (Sosiaalipoliittisen valiokunnan puheenjohtaja):Toveri pu- heenjohtaja, hyvät edustajakokoustoverit! Sosiaalivaliokunta on käsitellyt ohjel-

maehdotuksen SAK:n sosiaalipoliittisista tavoitteista ja sosiaalivaliokunta kävi läpi kaikki nämä liittojen tekemät esitykset numeroista 25-3 7 ja myös täällä eilen edustajien tekemät evästykset olivat kirjallisina meillä käsittelyssä tänä aamuna ja esitämme sosiaalipoliittisesta ohjelmasta seuraavaa:

Monet tehdyistä ehdotuksista, jotka täällä keskustelussa tehtiin, ovat vain yksityiskohtaisia tarkistuksia ja sisältyvät jo ohjelman periaatteelliseen linjanve- toon. Tarkat ja konkreettiset ehdotukset olivat sinänsä hyviä, mutta olisivat rajanneet ohjelman liian kapea-alaiseksi ja olisivat siten pikemminkin rajoittaneet työntekijäin etujen ajamista kuin sitä tukeneet. Valiokunta korostaakin, että sosiaalipoliittisen ohjelman tulee olla selkeä linjanveto eikä yksityiskohtien luettelo.

Ohjelmassa on useita sanontoja, joita ei voida ilmaista täysin tarkasti ja yksiselitteisesti. »Työntekijöiden etu vaatii, että niitä voidaan kehittää aina poliittisten ja taloudellisten olojen mukaisesti.» Tällaisia sanontoja sisältyy esi- merkiksi eläkepolitiikan kohtaan, jossa todetaan, että eläkkeen on oltava keskian- siotasolla 2/3 palkasta. Mutta pienituloisille on taattava vähimmäistoimeentulotur- va ja ns. ylisuurien eläkkeiden muodostuminen on estettävä.

Sosiaalivaliokunta on myös käsitellyt ympäristönsuojelukysymyksiä, mutta katsoo, että niitä ei tule liittää sosiaalipoliittiseen ohjelmaan, vaan asiasta voitaneen tehdä esimerkiksi erillinen ohjelma järjestöjen periaateohjelmassa vahvistettujen suuntaviivojen mukaisesti. Lisäksi valiokunta on halunnut korostaa erityisesti työaikasuojelua ja mielenterveydellisiä kysymyksiä.

Sitten ovatkin nämä tarkistusehdotukset, mitkä valiokunta tekee. Teille on jaettu sinne paperi, mistä ne näkyvät. Siinä on ensimmäisenä tämä sosiaalivaliokunnan kokoonpano ja sitten nämä korjausehdotukset.

Ensimmäinen korjausehdotus on sivulla 1. Otsake »Työnantaja vastuuseen työoloista». Toinen lause muutetaan: »Vastuu niistä oloista, joissa työsuoritus tapahtuu, kuuluu yksinomaan työnantajalle.» Tämä oli enemmän stilistinen korjaus, mutta katsottiin, että se näin on selkeämmin sanottu.

Sivulla 2 otsake »Lainsäädäntö kattavaksi». Toiseksi viimeisen ranskalaisen viivan kohta kirjoitetaan uudestaan: »Työn mielenterveydelle aiheuttamia haittoja on poistettava kuten muitakin työolojen haittatekijöitä.» Me katsomme, että tämä mielenterveydellisten asioiden korostaminen on erittäin tärkeä osa työsuojelua ja sen kehittämistä.

Sivulle 13. Otsake »Alkoholipolitiikka». Viimeinen lause muutetaan seuraavasti:

»Jotta alkoholiin suhtautuminen saataisiin asialliseksi, on tiedotus- ja valistustoi- mintaa voimistettava.» Tämäkin on enemmän stilistinen korjaus, koska haluttiin tehdä se paremmin ymmärrettäväksi.

Sivulle 19. Otsake »Lasten hoito vanhempien työaikana». Viimeinen lause:

»Tarvittavan henkilökunnan koulutusta on lisättävä ja monipuolistettava.» Siinäkin käytettiin sanaa »laajennettava», ja katsoimme, että nämä mainitut sanat olisivat selkeämmät tähän kohtaan ja antaisivat vähän laajemman sisällön tälle tarkoituk- selle.

Sivu 20. Otsake »Lapsilisä». Viimeinen lause: »Lapsilisän maksamista on jatkettava 18 ikävuoteen asti ja sen määrän on seurattava ansiotason kehitystä.» Myös tällainen selkiinnyttävä korjaus! Siinä oli hieman virheellinen lauserakenne. Sivulle 21. Otsake »Työterveyshuolto». Kolmanteen lauseeseen lisätään sana

»ympäristö» seuraavasti: »Muun muassa työolosuhteet, ympäristö, asunto...» Katsoimme tämän ympäristösuojelun kuuluvan niin tärkeänä osana tähän ohjel- maan, että halusimme lisätä tämän sanan.

Sivu 24. Otsake »Suojatyö». Viimeinen lause poistetaan. Perusteluna on se, että asia on jo lailla toteutettu. Siinähän sanotaan, että ilman vajaakuntoisen omaa suostumusta ei saa näihin toimenpiteisiin ryhtyä, ja tällainen mahdollisuus on lailla jo poistettu, ettei ilman omaa suostumusta mitään voida määrätä. Siinä tapauksessa halusimme tämän jättää pois, koska on kysymys tavoiteohjelmasta. Liittojen esitysten osalta valiokunta toteaa, että suurin osa muutoksista sisältyy ohjelmaluonnokseen ja muilta osin valiokunta pääasiassa yhtyy hallituksen lausuntoihin. Tämä sana »pääasiassa» tarkoittaa sitä, että tämän alla sanottu - kirjoitettu - on niin kuin valiokunnan kannanotto lisäyksenä siihen, mitä hallitus ei

ole sanonut.

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto r.y:n esityksen n:o 31 osalta, joka koskee lomakauden lyhentämistä Pohjois-Suomessa, valiokunta katsoo, että laissa on vaikeaa eikä aina ehkä olisi tarkoituksenmukaistakaan vetää rajaa siitä, missä osassa maata kesälomakautta tulisi lyhentää. Asia on hoidettava siten, että yritysdemokratiaa kehittämällä työntekijöille annetaan todellista valtaa vaikuttaa siihen, koska lomat pidetään. Tämä todella toisi erittäin vaikean ongelman, jos sitä ryhdyttäisiin maata kattavalla sopimuksella tai tällaisella ohjelmalla määritte- lemään, mutta se pitäisi saada työntekijöiden oman harkinnan varaan, että he voisivat asiaan vaikuttaa.

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto r.y:n esityksen n:o 27 osalta valiokunta yhtyy hallituksen lausuntoon, että ei ole syytä muuttaa SAK-.n X edustajakokouksen asettamia tavoitteita. Lisäksi valiokunta toteaa, että työntekijäin oikeuksia työpai- koilla lisääviä vaatimuksia sisältyy esitykseen TES-poliittiseksi ohjelmaksi ja myös SAK:n periaateohjelmaan.

Valiokunta esittää, että edustajakokous hyväksyisi sosiaalipoliittisen ohjelman tässä esitetyin tarkistuksin. Lisäksi valiokunta ilmoittaa, että se on tehnyt julkilausumavaliokunnalle esityksen, missä vaaditaan kiireellisesti työsuojelun kehittämistä, mm. säätämällä uusi työsuojelulaki ja uudistamalla ammattitautilakia ja tapaturmavakuutuslakia.

Tällainen oli esityksemme ja siihen tosiaan sisältyvät kaikki nämä liittojen tekemät esitykset ja niihin annetut vastaukset. Tämä on melko laaja ohjelma ja tietysti aivan niin kuin tässä sanotaan ei niin yksityiskohtaisesti ja alakohtaisesti tällaiseen ohjelmaan pystytä asioita laittamaan kuin halua olisi, mutta olen vakuuttunut siitä - ja valiokunta yhtyi tähän yksimielisesti - että tässä on meillä jo sellainen ohjelma, että sen toteuttaminen kyllä vie meitä sosiaalipolitiikassa ja työsuojelussa paljon eteenpäin. Lopuksi henkilökohtaisena toivomuksena esitän, että meidän on jokaisen työpaikallamme ja tehtävässämme terästettävä taistelua työsuojelun ja sosiaalipolitiikan parantamisen puolesta, sillä yksin tällaisilla papereilla ne eivät toteudu, vaan ne toteutuvat työväenluokan yksituumaisella taistelulla. Kiitos!

PuheenjohtajaiKiitoksia Xxxxxx Xxxxxxxxxx esittelystä. Tästä asiasta keskus- teltaneen, koska täällä on pyydetty asiaan kaksi puheenvuoroa.

Välillä toteaisin vielä, että vaikka tähän sosiaalivaliokunnan esitykseen sisältyy

20 Pöytäkirja

myös lausunto liittojen asianomaisiin esityksiin, siis asiakohtaan 18, niin näitä ei tässä yhteydessä käsitellä, vaan käsitellään ainoastaan tätä sosiaalipoliittisen valiokunnan mietintöä.

Keskustelu

Xxxx Xxxxxx (Metallityöväen Liitto r.y.): Toveri puheenjohtaja! Hyvät toverit! En voi yhtyä toveri Niinisen ja sosiaalipoliittisen valiokunnan ajatukseen siitä, että sosiaalipoliittinen ohjelma ei voisi ja ettei sen pidä olla yksityiskohtainen, koska sosiaalipoliittiset asiat työpaikoilla ovat erittäin kärjistyneet tällä hetkellä ja vaativat nimenomaan konkreettisuutta. Koska sosiaalipoliittisen valiokunnan esitys ei vastaa konkreettisesti työntekijöiden esittämiä tavoitteita, esitän, että Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto r.y:n esitys n.o 25 sivuilla 52-6 3 sosiaaliturvaoh- jelmaksi, esitys n:o 26 sivuilla 64-7 7 työsuojelun kehittämiseksi ja esitys n:o 27 sivuilla 78-83 työpaikkademokratian kehittämiseksi hyväksyttäisiin sosiaalipoliit- tiseksi ohjelmaksi Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:lle.

Sitä vastoin yhdyn täysin toveri Niinisen loppupuheenvuorossaan käyttämiin lausuntoihin.

Xxxxx Xxxxxxx (Rakennustyöläisten Liitto r.y.): Toveri puheenjohtaja! Hyvät toverit! Minä pyydän saada kannattaa toveri Xxxx Xxxxxxx tekemiä esityksiä.

Keskustelu keskeytettiin.

Puheenjohtaja.Xxxx Xxxxxx on Xxxxx Xxxxxxxx kannattamana tehnyt varsin poikkeavan muutosehdotuksen, niin että Kumi-ja Nahkatyöväen Liitto r.y:n esitys

n.o 25 siv. 52-6 3 sosiaaliturvaohjelmaksi, esitys n:o 26 siv. 64-7 7 työsuojelun kehittämiseksi ja esitys n:o 27 siv. 78-8 3 työpaikkademokratian kehittämiseksi hyväksyttäisiin sosiaalipoliittiseksi ohjelmaksi Suomen Ammattiliittojen Keskusjär- jestö SAK r.y:lle.

Tästä syystä on kokoukselta tiedusteltava, kumpaa ohjelmaa jatkokäsitellään, valiokunnan käsittelemää sosiaalipoliittista ohjelmaa vai Aarnion Välimaan kan- nattamana tekemää muutosehdotusta.

Koeäänestys

Puheenjohtaja:Ehdotan, että mielipide ilmaistaan koeäänestyksellä edustaja- korttia nostamalla.

Koeäänestys hyväksyttiin toimitettavaksi.

Koeäänestys ja päätös

PuheenjohtajarTiedustelen ensin edustajakokoukselta, ketkä ovat sosiaaliva- liokunnan yksimielisen esityksen kannalla tämän kohdan jatkokäsittelyä varten. Kortit ylös! - Alas!

Näin tapahtui.

Puheenjohtaja:Tämän jälkeen tiedustelen, ketkä ovat tämän Aarnion Väli- maan kannattamana tekemän muutosesityksen kannalla. Kortit ylös! - Alas!

Tämän tapahduttua totesi

Puheenjohtaja:Xxxxxx, että ylivoimainen enemmistö on sosiaalivaliokunnan esityksen kannalla, ja se tulee jatkokäsittelyyn.

Äänestyksen tulos merkittiin pöytäkirjaan.

Puheenjohtaja:Tämän jälkeen tiedustelen vielä uudelleen, halutaanko tä- hän sosiaalivaliokunnan yksimieliseen esitykseen tehdä muita muutosehdotuksia.

Keskustelu jatkui

Xxxx Xxxxxx (Metallityöväen Liitto r.y.): Toveri puheenjohtaja! Hyvät liittoko- koustoverit! Eilen illalla, kun tästä käytiin evästyskeskustelu tälle sosiaalipoliittisel- le ohjelmalle, tein muutamia selviä esityksiä tähän. En yhtään sano, että minun esityksiäni tarvitsisi aina huomioida. Mutta siinä oli eräitä sellaisia kauaskantoisia esityksiä, tämä senatoriojärjestelmä ennakolta ehkäisevän terveydenhoidon puo- lella ja kuntoutuspuolella huomioon otettavaksi, mitä monissa sosialistisissa maissa on varsin pitkälle käsitelty. Minua kummastuttaa, että sosiaalipoliittinen ohjelma ei voi ottaa tähän kantaa. Se ei ollut yksityiskohtainen. Se on melko laaja kysymys. Samoin tämä, että työsuojeluvaltuutetulla täytyisi olla oikeus keskeyttää työt - sehän siellä on - mutta antaa määräaikaiskorjausmääräyksiä. Sillä päästäisiin esittämään työpaikkojen korjauskysymyksiä eteenpäin. Teen näitä koskevan muutosesityksen tähän sosiaalipoliittiseen ohjelmaan tai lisäysesityk- sen.

Puheenjohtaja: Xxxxxxxxx, että eilisessä lähetekeskustelussa tämän pu- heenvuoron käyttäjän esitykset ovat varmaan tulleet sosiaalivaliokunnan käsitel- täviksi, mutta sosiaalivaliokunta on esityksessään yksimielinen, ja se on esitetty tälle kokoukselle siinä muodossa, kuin valiokunnan puheenjohtaja sen esitteli.

Koska muita puheenvuoroja ei pyydetty, keskustelu julistettiin päättyneeksi.

Päätös

Edustajakokous hyväksyi sosiaalivaliokunnan esityksen sosiaalipoliittiseksi oh- jelmaksi. (Ohjelma erillisessä »SAK.n ohjelmat» -kirjassa.)

Saatuaan puheenvuoron päätöksen johdosta lausui

Xxxx Xxxxxx (Metallityöväen Liitto r.y.): Haluan lausua eriävän mielipiteen pöytäkirjaan.

Merkittiin.

Todettiin työjärjestyksen kohdan 17 alakohta f) sosiaalipoliittinen ohjelma loppuun käsitellyksi.

18 § (päätökset) (jatkoa)

Liittojen esitykset

Talousvaliokunnan päätösehdotukset; työväenlehtitukea koskevis- ta esityksistä n:ot 5, 6, 7, jäsenliittojen taloudellisten osuuksien jyvittämistä koskevasta esityksestä n:o 8, pankkitoiminnan keskit- tämistä koskevasta esityksestä n:o 9 ja oikeusaputoimiston perus- tamista koskevasta esityksestä nro 10.

Puheenjohtaja: Siirrytään käsittelemään esityslistan kohtaa 18. Liittojen esitykset ja sieltä otetaan käsittelyyn kohdat 5-10 , joista talousvaliokunta on saanut mietintönsä valmiiksi.

Xxxxx Xxxxx: Toveri puheenjohtaja! Hyvät toverit! Ensimmäiset kolme aloitetta 5, 6 ja 7 käsittelevät työväenlehtitukea. Tässä edustajakokouksen talousvaliokunta ehdottaa hallituksen lausuntoja näihin esityksiin hyväksyttäviksi. Valiokunnan xxxxx Xxxxxxxx on jättänyt asiaan eriävän mielipiteen.

Puheenjohtaja: Aloitteeseen 5 on pyydetty useampia puheenvuoroja.

Keskustelu

Xxxx Xxxxxxxxxx (Rakennustyöläisten Liitto r.y.): Herra puheenjohtaja! Hyvät liittokokoustoverit! Täällä edustajakokouksessa on tullut useissa puheenvuorois- sa esille vaatimus lujittaa yhteistyötä mitään työväenliikkeen mielipidesuuntaa syrjimättä. Aivan oikein, näin tulee ollakin, koska SAK on työläisten yhteinen taistelujärjestö, joka yhdistää eri mielipidesuuntia edustavia poliittisia ryhmiä. On selvää, että pystyäkseen toteuttamaan tämän tehtävän SAK:ssa on oltava tietyt pelisäännöt. Kokemuksesta tiedämme, että vain tasapuolinen suhtautuminen eri osapuolten välillä voi luoda edellytyksiä SAK:n lujittamiselle. Niin kuin Oivio ja Xxxxxxxx puheissaan totesivat, vain tältä perustalta voidaan SAK:ssa edelleen kehittää ja lujittaa tätä taistelujärjestöä ja sen voimaa.

Edellä mainitun periaatteen kanssa ristiriidassa on työväen lehdistölle annettu tuki, jonka syrjinnän kohteena on ollut SKP:n puolue- ja piirijärjestöjen äänenkan- nattaja Tiedonantaja. On selvää, että Tiedonantajan syrjintä merkitsee jatkuvien erimielisyyksien nostamista esille myös SAK:n liitoissa sekä perusjärjestöissä ja näin heikentää SAK:n arvovaltaa työväen yhteisenä taistelujärjestönä. Jäsenistön on vaikea ymmärtää sitä, että lehdistötuki jäsenetuna ei tule kaikille tasapuolises- ti. Käytännössä ne jäsenet, jotka tilaavat Tiedonantajaa, joutuvat tukemaan mm. Demaria ja Kansan Uutisia, mutta eivät saa tukea oman lehtensä tilaamiselle. Uskon, että nämä perustelut jo osoittavat sen epäoikeudenmukaisuuden, mikä vallitsee tässä suhteessa, ja katson, että nämä aloitteet 5- 7 ovat erittäin

tarpeellisia. Toivon, että edustajakokous ottaa myönteisen kannan näiden aloit- teiden puolesta. Kiitos!

Puheenjohtaja: Pyytäisin kokousedustajia vielä näiden asioiden käsittelyn ajan pysymään salissa. On alustavasti suunniteltu, että kokous keskeytetään noin klo 21.30.

Xxxx Xxxxxxxx (Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto r.y.): Toveri puheenjohtaja! Hyvät toverit! Olin tosiaan valiokunnassa eri mieltä ja esitän tässä SAK.n edustajakokoukselle työväenlehtituesta: »SAK:n edustajakokous toteaa, että Tiedonantajan nauttima laaja kansainvälinen arvostus ja sen kasvava kannatus maamme työtätekevien keskuudessa ovat kiistattomia tosiasioita. Mitään peruste- luja Tiedonantajan syrjinnän jatkamiselle ammattiyhdistysliikkeen työväenlehtien tukemisessa ei ole olemassa. SAK:n edustajakokous yhtyy Kumi- ja Nahkatyövä- en Liiton sekä Toimittajaliiton edustajakokoukselle tekemiin aloitteisiin. Edustaja- kokous kehottaa kaikkia jäsenliittojaan ottamaan Tiedonantajan tasavertaisesti huomioon kaikissa työväenlehtien tukemiseen liittyvissä asioissa.

Xxxxxx Xxxxxxxxxx (Metallityöväen Liitto r.y.): Toveri puheenjohtaja! Hyvät kokousedustajat! Kahdessa edellisessä puheenvuorossa on tullut selvästi esille, miten syrjinnän kohteeksi on joutunut yksi työväenlehti. Kannatan toveri Xxxxxxxx tekemää esitystä, että Tiedonantaja myös rinnastetaan samanarvoiseksi kuin muutkin työväenlehdet SAK:n lehtisetelien joukkoon.

Keskustelu asiasta päättyi.

Puheenjohtaja: Keskustelun kuluessa Xxxx Xxxxxxxxxx sekä myöhemmin Xxxx Xxxxxxxx Xxxxxx Xxxxxxxxxx kannattamana on tehnyt muutosehdotuksen, jonka tulkitsen muutosehdotukseksi tähän SAK:n hallituksen lausuntoon asiakoh- dista 5, 6 ja 7. Onko tulkintani oikea?

Selostus todettiin oikeaksi.

Puheenjohtaja: Tämän jälkeen on tiedusteltava kokoukselta mielipidettä tämän muutosehdotuksen johdosta. Ehdotan äänestysmenettelyksi koeäänestys- tä. Hyväksyttäneen!

Koeäänestys hyväksyttiin toimitettavaksi.

Koeäänestys ja päätös

Puheenjohtaja: Tämän jälkeen pyydän nostamaan edustajakorttinsa ylös niitä edustajia, jotka ovat talousvaliokunnan ja SAK:n hallituksen esityksen kannalla.

Kortit nostettiin.

Document Metadata

Table of Contents

täisillä ratkaisuilla voitaisiin matalapalkkaisten työntekijöiden edut turvata. Kiitos!

Document Metadata