Yhteistoimintamenettelyn kehittäminen Helsingin hallinto-oikeudessa

Yhteistoimintamenettelyn kehittäminen Helsingin hallinto-oikeudessa

– uusi virastokohtainen yhteistoimintasopimus

Lappalainen Krista

2011 Hyvinkää

Yhteistoimintamenettelyn kehittäminen Helsingin hallinto-oikeudessa

– uusi virastokohtainen yhteistoimintasopimus

Xxxxxx Xxxxxxxxxxx Liiketalous Opinnäytetyö Tammikuu, 2011

Liiketalous

Oikeudellinen asiantuntijuus

Lappalainen Krista

Yhteistoimintamenettelyn kehittäminen Helsingin hallinto-oikeudessa

– uusi virastokohtainen yhteistoimintasopimus

Vuosi 2011 Sivumäärä 42

Xxxx työskennellyt Helsingin hallinto-oikeudessa vuodesta 2001 lähtien useissa erilaisissa kansliatehtävissä. Vuoden 2010 alusta minut valittiin toimistohenkilöstön edustajaksi viraston yhteistyökomiteaan ja samalla alkoi myös varaluottamusmiehen toimeni. Luottamustoimiin ryhtyessäni ja yhteistoimintalainsäädäntöön, voimassa oleviin oikeushallinnon alan ja oman virastomme yhteistoimintasopimuksiin tutustuttuani totesin, että Helsingin hallinto-oikeuden yhteistoimintamenettely samoin kuin vuodelta 1990 peräisin oleva yhteistoimintasopimuskin olivat jääneet pahasti ajastaan jälkeen. Ne eivät olleet omiaan edistämään yhteistoiminnan tavoitteita eli henkilöstön vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuuksien toteuttamista ja työn- antajapuolen ja henkilöstön keskinäisen vuorovaikutuksen edistämistä. Otin asian puheeksi hallinto-oikeuden ylituomarin Xxxxxxxx Xxxxxxxx kanssa ja keskustelumme tuloksena sovim- me, että laadin oikeustradenomiopintoihini kuuluvan opinnäytetyöni yhteydessä kesän ja syk- syn 2010 aikana Helsingin hallinto-oikeudelle ajanmukaisen ja toimivan virastokohtaisen yh- teistoimintasopimuksen luonnoksen.

Lokakuussa 2010 astui voimaan oikeushallinnon alan uusi yhteistoimintasopimus ja sen vuoksi valmistelin kaksi eri luonnosta virastokohtaiseksi sopimukseksi; toisen, joka pohjautui tähän koko hallinnonalan sopimukseen ja toisen, joka pohjautui Helsingin hallinto-oikeuden tuolloin voimassaolevaan sopimukseen. Lausuntoa ja kommentteja näistä luonnoksista antoivat viras- ton johdon lisäksi luottamusmiehet sekä eri henkilöstöryhmien edustajat. Lausuntokierroksen jälkeen järjestettiin tammikuussa 2011 neuvottelut, joissa lopulta hyväksyttiin ensin mainitun luonnokseni pohjalta Helsingin hallinto-oikeudelle uusi yhteistoimintasopimus.

Opinnäytetyöni teoriaosuudessa tarkastelen muun muassa, mitä valtion yhteistoiminta tar- koittaa lainsäädännön ja sopimusten valossa ja kuinka sitä Helsingin hallinto-oikeudessa to- teutetaan. Käsittelen myös yhteistoimintalain uudistamissuunnitelmia. Oikeudellisina lähteinä olen käyttänyt lakeja sekä työ- ja virkamiesoikeudellista oikeuskirjallisuutta sekä muuna ma- teriaalina sopimuksia, viranomaisten ja ammattiliittojen palvelusivustoja, ammattiliittojen koulutusmateriaaleja sekä hallinto-oikeuden henkilöstön ja ammattiliittojen edustajien haas- tatteluissa hankkimiani tietoja.

Tämän projektin lopputuloksena Helsingin hallinto-oikeudella on nyt kaikkia osapuolia tyydyt- tävä, nykyaikainen ja selkeä yhteistoimintasopimus, jonka toivon edistävän yhteistoiminnan tavoitteiden toteutumista.

Asiasanat: hallinto-oikeus, oikeushallinto, yhteistoiminta, yhteistoimintalaki, yhteistoiminta- menettely, yhteistoimintasopimus, valtio

Laurea University of Applied Sciences Abstract

Laurea Hyvinkää

Business Management Programme Legal expertise

Lappalainen Krista

Developing collaboration practice in the Administrative Court of Helsinki

- New collaboration contract to the bureau

Year 2011 Pages 42

I have been working at the Administrative Court of Helsinki since 2001, my work consisting of many and varied office duties. At the beginning of 2010 I was elected representative of the office personnel for the cooperation committee of the bureau. At this time I also began work- ing as vice-trustee. With this office and involvement in collaborative law, as well as the study of valid collaboration contracts between Judicial Administration and our bureau, I noted that the collaboration practice of the Administrative Court of Helsinki, as well as the collaboration contract from 1990, were in dire need of update. They were not advancing the objectives of collaboration: the implementation of the influence and participation of personnel, and the promotion of interaction between personnel and employer. I discussed the matter with the Administrative Court referee Xxxxxxxx Xxxxxxx and, as a result, we agreed that I will draw up, as a part of my Bachelor’s thesis, an updated, functional, bureau-specific draft for the Helsinki Administrative Court during the summer and autumn of 2010.

In October 2010, the Judicial Administration's new collaboration contract was pronounced valid. For this, I prepared two drafts of bureau-specific contracts: one based on the entire administrate contract, the other on the then-valid Helsinki Administrative Court contract. Statements and comments concerning these drafts were supplied by the management of the bureau, trustees and different personnel representatives. In January 2011, after consultation, negotiations were organised and, as a result, my first-mentioned draft was acknowledged the basis for the new collaboration contract of the Administrative Court of Helsinki.

In the more theoretical part of my thesis I scrutinise, among other things, the meaning of state collaboration in light of legislation and contracts and how it is implemented in the Hel- sinki Administrative Court. I also discuss renewal strategies of collaborative law. As judicial sources I have used laws and legislative literature on labour and official legislation in particu- lar. As other material I have used contracts, service sites of officials and worker's unions, training materials of worker's unions and information acquired in interviews of both Adminis- trative Court personnel and union representatives.

As a result of this project, the Administrative Court of Helsinki now has a modern, clear col- laboration contract which all parties are satisfied with and which I hope will promote the realisation of collaborative objectives.

Key words: administrative court, collaboration contract, collaborative law, collaboration practice, judicial administration, state

Hallinto-oikeuslaki (HaOL) (26.3.1999/430) Helsingin hallinto-oikeus (HaO)

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö (JUKO) Julkisten ja hyvinvointialojen liitto (JHL)

Laki naisten ja miesten tasa-arvosta (Tasa-arvoL) (609/1986- 6a §)

Laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta (TSluValvL) (44/2006- lain II osa / 5 luku- 22 – 43 §)

Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista eli oikeustoimilaki (OikTL) (228/1929) Laki yhteistoiminnasta yrityksissä (YYL) (30.3.2007/334)

Laki yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa (VYTL) (651/1988) Oikeusministeriö (OM)

Xxxxxxxxx (RL) (19.12.1889/39)

Suomen perustuslaki (PL) (11.6.1999/731) Suomen poliisijärjestöjen liitto ry.(SPJL) Työterveyshuoltolaki (1383/2001- 22 §) Työturvallisuuslaki (TTurvL) (738/2002- 17 §) Valtiovarainministeriö (VM)

Vuosilomalaki (VSL) (162/2005- 22 §)

1 Johdanto 7

2 Valtion yhteistoimintamenettelyn lainsäädännöllinen ja sopimuksellinen perusta 8

2.1 Yhteistoiminnan tarkoitus ja tavoitteet 9

2.2 Yhteistoimintaan liittyvät viranomaisen velvollisuudet 10

2.3 Yhteistoiminnan osapuolet 11

2.4 Henkilöstön edustajan asema ja oikeudet 12

2.5 Yhteistoiminnan piiriin kuuluvat asiat 13

3 Yhteistoimintamenettely ja siihen liittyvät periaatteet 14

3.1 Yhteistoiminnan tavoitteellisuus ja tiedottamisvelvollisuus 14

3.2 Neuvottelumenettely 15

3.3 Yhteistoiminnasta poikkeaminen ja erimielisyystilanteet 17

4 Valtion yhteistoimintalain uudistaminen 18

4.1 Yhteistoimintalainsäädännön keskeiset uudistussuunnitelmat 20

4.2 Yhteistoimintalainsäädännön muut uudistussuunnitelmat 20

5 Helsingin hallinto-oikeuden yhteistoimintasopimuksen uusiminen 21

5.1 Yhteistoimintamenettelyn kehitys hallinto-oikeudessa 21

5.2 Nykytila 22

5.3 Uuden yhteistoimintasopimuksen laatiminen 23

5.4 Yhteistoimintasopimusneuvottelut 23

6 Helsingin hallinto-oikeuden uuden sopimuksen keskeinen sisältö 24

6.1 Helsingin hallinto-oikeuden yhteistoimintaorganisaatio 24

6.2 Helsingin hallinto-oikeuden uuden yhteistoimintasopimuksen muutokset 25

7 Yhteistoimintaprojektin lopputulos 26

Lähteet 28

Liitteet 29

Xxxx toiminut erilaisissa kansliatehtävissä Helsingin hallinto-oikeuden hallintoimistossa vuo- desta 2001 ja tammikuusta 2010 alkaen lisäksi hallinto-oikeuden kansliahenkilöstön yhteistoi- mintaedustajana ja Suomen poliisijärjestöjen liiton varaluottamusmiehenä. Opinnäytetyöni aiheena on Helsingin hallinto-oikeuden ja sen henkilöstön välinen yhteistoimintamenettely. Aiheen valintaan vaikutti edellä mainittuja luottamustehtäviä aloittaessani tekemäni havainto siitä, että hallinto-oikeuden yhteistoimintasopimus oli vanhentunut eikä kaikin osin ollut yh- teistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetun lain mukainen. Etenkin oikeushallin- nonalan sopimukseen verrattuna hallinto-oikeuden sopimus vaati muutoksia.

Koska opintoni olivat siinä vaiheessa, että opinnäytetyöni aiheen valinta oli ajankohtaista, sovimme Helsingin HaO:n ylituomarin Xxxxxxxx Xxxxxxxx kanssa, että osana lopputyötäni laatisin virastollemme uuden yhteistoimintasopimuksen. Työni toiminnallisena tavoitteena on siis saada aikaan virastollemme uusi lainmukainen ja toimiva yhteistoimintasopimus. Työni teoriaosuudessa tarkastelen valtion yhteistoimintamenettelyä yleensä ja sen jälkeen Helsingin HaO:ssa sekä uuden yhteistoimintamenettelyä koskevan sopimuksen syntyprosessia.

Käytän työssäni oikeudellisina lähteinä virkamiesoikeudellista ja työoikeudellista lainsäädän- töä ja kirjallisuutta. Muuna aineistona käytän yhteistoimintasopimuksia, viranomaisten ja ammattiliittojen palvelusivustoja sekä koulutusmateriaaleja. Lisäksi olen saanut työtäni var- ten kattavan haastattelun liittyen HaO:n yhteistoiminnan kehitykseen hallinto-oikeustuomari Xxxxx Xxxxxxxxx, joka on myös pitkän linjan ammattiyhdistysosaaja ja luottamusmies. Suun- nitteilla olevasta valtion yhteistoimintalain uudistamisesta olen keskustellut Pardian lakimies Xxx Xxxxxxxxxx kanssa.

2 Valtion yhteistoimintamenettelyn lainsäädännöllinen ja sopimuksellinen perusta

Yhteistoimintamenettelyssä on kysymys henkilöstön vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuuk- sista sekä työnantajapuolen ja henkilöstön vuorovaikutuksen kehittämisestä. Yksityisoikeudel- lisissa työsuhteissa yhteistoiminta perustuu nykyisin vuonna 2007 yhteistoiminnasta yrityksissä annettuun lakiin. Julkisella puolella sen sijaan tällä kohdin on voimassa oma lakinsa eli vuon- na 1988 annettu laki yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa (myöhemmin valtion yhteistoimintalaki, VYTL). Lain 15 §:n mukaan tästä yhteistoiminnasta voidaan kuitenkin vi- ranomaisen ja virkamiesten tai työntekijöiden yhdistysten kesken myös sopia. Julkisella puo- lella yhteistoiminta yleensä perustuukin suurelta osin tällaisiin virastokohtaisiin sopimuksiin. (Xxxxxxxx & Xxxxx, 2009, 195–196.)

Nyt voimassa olevia ylemmän tason sopimuksia ovat valtion virastoissa ja laitoksissa tehty sopimus, joka solmittiin valtiovarainministeriön ja eräiden julkisen puolen ammattiyhdistys- ten (AKAVA-JS ry:n, Pardia ry:n ja VTY ry:n) kesken 28.3.2010. Edelleen oikeusministeriön hallinnonalalla on tehty erillinen sopimus yhteistoiminnasta, tosin ammattiyhdistyksistä sopi- japuolena tässä sopimuksessa olivat JUKO ry, Pardia ry ja JHL ry. Kyseinen sopimus astui voi- maan 1.10.2010. Edellä mainittujen sopimusten lisäksi on vielä yksittäisten virastojen sisällä tehtyjä yhteistoimintasopimuksia, jollainen esimerkiksi on Helsingin hallinto-oikeuden sopi- mus, joka solmittiin 21.1.1990. Tämän sopimuksen uusiminen on nyt opinnäytetyön tavoittee- na.

Käytännön yhteistoimintamenettelyssä joudutaan kiinnittämään huomiota sekä lain että kaik- kien näiden sopimusten sisältöön. Yhteistoimintalain mukaan lain sisällöstä on voitu sopimuk- sin poiketa vain yhteistoiminnan osapuolten ja yhteistoimintaelimen rakenteita laadittaessa, yhteistoiminnan piiriin kuuluvien asioiden valinnassa, yhteistoimintaneuvottelumenettelyissä sekä työnantajan tiedottamisvelvollisuuden noudattamisessa. Lisäksi sopimusvapautta voidaan hyödyntää erilaisten suunnitelmien laadinnassa.

Jos virastokohtaisessa sopimuksessa ei ole jostakin näistä sopimuksenvaraisista asioista sovit- tu, on yhteistoiminta järjestettävä valtion yhteistoimintasopimusta noudattaen. (Sopimus yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa, 2 §) Virastokohtaiset sopimukset eivät saa kyseisen sopimuksen mukaan poiketa siitä, mitä valtion yhteistoimintasopimuksen 24–27 §:issä määrätään. Nämä pykälät määräävät, että virastoilla ei ole oikeutta laajentaa lain 8 §:n 5 momentissa tarkoitettua yhteistoimintamenettelyä omin sopimuksin. Virastokohtaiset sopi- mukset on irtisanottava aina kirjallisesti ja irtisanovan osapuolen on samalla tehtävä ehdotus uudeksi sopimukseksi. Viraston on myös annettava yhteistoimintalaissa tarkoitetulle henkilös- tön edustajalle vapautusta työstä luottamustehtävän hoitoon.

Mikäli virastokohtaisen sopimuksen soveltamisesta syntyy erimielisyyksiä, on yhteistoiminta- neuvottelu toimitettava samassa järjestyksessä kuin valtion virkaehtosopimusten neuvottelu- menettelystä tehdyssä pääsopimuksessa on määrätty. (Sopimus yhteistoiminnasta valtion vi- rastoissa ja laitoksissa 24–27 §)

Yhteistoimintalain 2 §:n mukaan lakia ei sovelleta eduskunnan kansliassa, tasavallan presiden- tin kansliassa ja eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa, valtiontalouden tarkastusvirastossa eikä Suomen Pankissa. Tasavallan presidentin toimintaan ei sovelleta 15 a §:n säännöksiä, jotka koskevat hyvitystä. (VYTL 2 §)

Mikäli kyseessä on valtion virkaehtosopimuslain tai työehtosopimuslain mukainen asia, nouda- tetaan näiden asioiden käsittelyssä, mitä kyseisistä asioista on erikseen säädetty, määrätty tai sovittu. (Laki yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa, Sopimus yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa)

Myös työsuojelun yhteistoiminta ja eräät muut yhteistoimintaan velvoittavat lait ja sopimuk- set asettavat yhteistoimintavelvoitteita. Tällaisia asioita ovat mm. työturvallisuuteen ja työ- suojeluyhteistoimintaan sekä terveydenhuoltoon liittyvät asiat. Laissa työsuojelun valvonnas- ta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta säädetään henkilöstön osallistumisesta ja vaikut- tamisesta oman työpaikkansa turvallisuuteen ja terveellisyyteen. Samaisessa laissa määrätään työpaikan työsuojeluhenkilöistä kuten työsuojeluvaltuutetuista. Työterveyshuoltolaissa taasen säädetään yhteistoiminnasta liittyen työterveyshuollon järjestämiseen työpaikoilla. Myös val- tion virastoissa on kuultava henkilöstön edustajia esim. työterveyshuollon suunnitteluun, to- teutukseen ja arviointiin liittyvissä asioissa.

Tasa-arvolain 6 §:n a-kohdassa säädetään työpaikan tasa-arvosuunnitelmasta, jonka laatimi- seen on otettava mukaan henkilöstön edustajat, mikäli työntekijöitä on vähintään 30 henkeä. Samoin työantajan on vuosilomalain 22 §:n mukaan kuultava henkilöstöä vuosilomien ajankoh- tia päätettäessä. Lakien lisäksi yhteistoiminnassa on myös otettava huomioon aikaisemmin mainittujen sopimusten lisäksi mm. työ- ja virkaehtosopimukset sekä valtion työsuojelun yh- teistoimintasopimus.

2.1 Yhteistoiminnan tarkoitus ja tavoitteet

Yhteistoiminnan tarkoituksena on antaa henkilöstölle vaikutusmahdollisuus työhönsä ja työ- olosuhteisiinsa vaikuttavaan sekä viraston toimintaa koskevaan päätöksentekoon. Valtionhal- linnon tuloksellisuuden, taloudellisuuden ja palvelukyvyn parantamisen edellytyksenä on, että virastojen henkilöstö käyttää yhteistoiminnassa asiantuntemustaan, ammattitaitoaan ja tieto- jaan osallistumalla päätöksentekoon. Yhteistoiminnalla edistetään henkilöstöpolitiikan yleis-

ten päämäärien toteutumista, kehitetään johtamistapoja sekä luodaan osallistuvaa johtamis- kulttuuria. (Sopimus yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa) Tavoitteena on, että henkilöstö voi aidosti vaikuttaa oman työyhteisönsä toimintaan ja samalla parantaa työolo- jaan. Tuloksena onnistuneesta yhteistoimintamenettelystä henkilöstön viihtyvyys, sitoutumi- nen työhön sekä työmotivaation kasvu paranevat huomattavasti. (Valtiovarainministeriön palvelusivut)

Yhteistoiminta edistää ja kehittää työnantajan, esimiesten ja henkilöstön keskinäisiä suhtei- ta. Yhteistoimintamenettely mahdollistaa avoimen tiedottamisen, jolloin henkilöstö on aina tietoinen tulevista suunnitelmista ja toimenpiteistä sekä niiden vaikutuksista. Yhteistoimin- nalla uudistetaan johdon ja henkilöstön välistä vuorovaikutusta siten, että työpaikalla pääs- tään avoimeen ja rakentavaan vuoropuheluun. Näin ollen voidaan lisätä osapuolten yhteis- ymmärrystä ja yhteneviä käsityksiä. Vuoropuheluilla saadaan myös koottua henkilöstön mieli- piteet selkeästi sekä välittömästi johdon tietoon. Menettelyillä pyritään samalla parantamaan myös henkilöstön keskinäistä yhteistyötä ja ihmisten välisiä lähisuhteita. (Valtiovarainministe- riön palvelusivut)

2.2 Yhteistoimintaan liittyvät viranomaisen velvollisuudet

Yhteistoimintalaissa on viranomaiselle säädetty neuvotteluvelvollisuus, tiedottamisvelvolli- suus sekä velvollisuus tehdä eräitä suunnitelmia. Yhteistoimintamenettely on työnantajan ja työntekijän välistä yhteistä päätöksentekoa ja neuvottelua, jolla mahdollistetaan työntekijöi- den vaikutusoikeus päätöksenteossa. Ennen kuin työnantaja tekee mitään ratkaisuja, on jär- jestettävä keskustelutilaisuus työntekijöiden edustajien tai niiden virkamiesten kanssa, joita asia koskee. Keskusteluissa on erityisesti otettava huomioon valmisteilla olevan toimenpiteen perusteet, vaikutukset sekä mahdolliset vaihtoehtoiset menettelyt. (VYTL)

Yhteistoimintalaissa on määräyksiä virastojen velvollisuudesta tehdä eräitä suunnitelmia. Virastojen on laadittava sekä henkilöstö- että koulutussuunnitelma tasaisin aikavälein. Kuten tämän luvun alussa mainitsin, tasa-arvosuunnitelma, työsuojelusuunnitelma ja työterveys- huollon suunnitelma kuuluvat osittain yhteistoiminnan piiriin. Suunnitelmakaudella tehtävät muutokset on päivitettävä suunnitelmiin mahdollisimman reaaliaikaisesti. (Xxxxxxxx & Xxxxx, 2009, s. 202–203.)

Henkilöstösuunnitelman tulee sisältää yhteistoimintamenettelyn piiriin kuuluvat asiat, joilla on ilmeistä merkitystä henkilöstön rakenteeseen, määrään tai laatuun. Koulutussuunnitelmas- sa tulee käsitellä henkilöstösuunnitelman mukaiset koulutustarpeet sekä koulutuksen vuosit- tainen toteuttamissuunnitelma. (Xxxxxxxx & Xxxxx, 2009, s.203.)

2.3 Yhteistoiminnan osapuolet

Yhteistoimintamenettelyn osapuolia ovat virasto/laitos ja niiden henkilöstö. Yhteistoiminta- menettelyn organisaatio vaihtelee viraston koon ja käsiteltävien asioiden laajuuden perus- teella. Yhteistoimintasopimuksia tekevissä virastoissa voidaan virastokohtaisin sopimuksin sopia henkilöstön edustajien valinnasta tai asettamisesta sekä mahdollisista yhteistoiminta- elimistä. Ellei virastokohtaisessa yhteistoimintasopimuksessa toisin sovita, henkilöstön edusta- jina toimivat luottamusmies, työsuojeluvaltuutettu ja valitut henkilöstön edustajat.(VYTL 5 §)

Taulukko 1 esittää yhteistoiminnan osapuolia:

VIRASTO	HENKILÖSTÖ
työnantaja	henkilöstö
esimies	virkamies / työntekijä
työnantajan edustaja(t):	henkilöstön edustaja(t)
* työnantajavirkamiehiksi nimetyt henkilöt	* luottamusmies
* työsuojelupäällikkö	* työsuojeluvaltuutettu
* muut työnantajan edustajat	* YT-elimiin valitut edustajat
* henkilöstön muut edustajat
kokoonpanot voivat vaihdella käsiteltävän asian laajuuden mukaan

Taulukko 1. Yhteistoiminnan osapuolet

Yhteistoiminnan osapuolet määräytyvät tapauskohtaisesti sen mukaan koskeeko, asia yksit- täistä virkamiestä/työntekijää vai koko henkilöstöä yleensä.

Yhteistoiminta toteutetaan joko välittömänä yhteistoimintana tai edustuksellisena yhteistoi- mintana. Välitön yhteistoiminta toteutuu työpaikan esimiesten ja henkilöstön välillä käsitel- täessä työhön ja työyhteisön toimintaan liittyviä asioita. Tätä varten työpaikalla järjestetään yhteisiä kokouksia ja palavereita. Välitön yhteistoiminta on myös osa päivittäistä työn teke- mistä, sen johtamista ja hyvää esimiestyötä.

Edustuksellista yhteistoimintaa varten yrityksissä ja yhteisöissä voidaan valita yhteistoiminta- elin, johon henkilöstö valitsee omat edustajansa. Yhteistoimintaelimet koostuvat viraston ja henkilöstön edustajista tai yhteistoimintaelimestä ja henkilöstön edustajista. On myös mah- dollista asettaa yhteistoimintaelin, joka käsittelee vain määrättyä yhteistoiminnan piiriin kuuluvaa asiaa. Tällainen välittömään ja edustukselliseen yhteistoimintaan jaottelu on määri- telty myös vuonna 2006 voimaan astuneessa työpaikan työsuojeluyhteistoimintalaissa.

(SPJL-koulutusmateriaali, Siiki, 2006, s. 4-5.)

Jokaisella työpaikalla tulee olla edustaja myös työsuojelun yhteistoimintaa varten. Yksityisel- lä sektorilla työsuojeluedustajat kuuluvat automaattisesti yhteistoimintaelimeen, mutta jois- sakin valtion virastoissa ja laitoksissa, kuten esim. Helsingin hallinto-oikeudessa, työsuojelu- valtuutetut hoitavat asioita omassa ryhmässään, jolloin he eivät yleensä osallistu viraston yhteistoimintakokouksiin. Tosin, jos käsiteltävä asia niin vaatii, myös työsuojelun edustaja kutsutaan yhteistoimintaneuvotteluun. (Siiki, 2006, s. 15.)

Yhteistoimintaorganisaatiota voidaan eräissä tapauksissa täydentää. Jos henkilöstöä edustaa yhteistoiminnassa luottamusmies, on sellaisilla henkilöryhmillä, joilla ei ole luottamusmiestä ja myös järjestäytymättömillä työntekijöillä oikeus valita keskuudestaan edustaja yhteistoi- mintamenettelyyn. (VYTL 6 §) Henkilöstöryhmän voi yhteistoimintalain mukaan muodostaa virka-asemaltaan ja tehtäviltään toisiaan vastaavat virkamiehet/työntekijät. Henkilöstöryh- män voi myös muodostaa samaan virkamiesyhdistysten keskusjärjestöön kuuluvien yhdistysten virka-asemaltaan ja tehtäviltään poikkeavat jäsenet, jos yhdistysten jäsenmäärä virastossa vastaa viraston muiden henkilöstöryhmien kokoa. (VYTL)

2.4 Henkilöstön edustajan asema ja oikeudet

Henkilöstön edustajan asemasta ja oikeuksista säädetään valtion yhteistoimintalaissa, valtion yhteistoimintasopimuksessa sekä virkaehtosopimuksissa. Henkilöstön edustajalla on oikeus saada tietoa (tiedonsaantioikeus), tehdä aloitteita, käyttää työ- tai virka-aikaa luottamustoi- men hoitoa varten sekä saada ansionmenetyksistä korvauksia. Luottamusmiestoiminnasta, yhteistoimintaan osallistuvan henkilöstön edustajan sekä luottamusmiehen asemasta ja oi- keudesta osallistua ammattiyhdistyskoulutukseen on sopimusmääräyksiä myös valtion yleises- sä virka- ja työehtosopimuksessa.

Edustajalla on myös oltava mahdollisuus kehittyä työssään esim. kouluttautumalla ja viraston on tarjottava edustajalle hyvät toimintaedellytykset luottamustoimen hoitoon. Henkilöstön edustajaa on kohdeltava täysin tasapuolisesti muihin työntekijöihin/virkamiehiin nähden. (SPJL-koulutusmateriaali)

2.5 Yhteistoiminnan piiriin kuuluvat asiat

Yhteistoimintamenettelyn piiriin kuuluvat asiat on lueteltu yhteistoimintalaissa (VYTL 7 §) sekä sitä täydentävissä sopimuksissa. Useissa yhteistoimintamenettelyn piiriin kuuluvissa asi- oissa on yhteisiä piirteitä. Tällaisia ovat mm. asioiden olennaisuus ja oletettavasti pitkäkes- toiset tai pysyvät henkilöstövaikutukset. Asiapiirin laajuuteen vaikuttaa mahdollisen työsuoje- luyhteistoiminnan liittäminen osaksi yhteistoimintamenettelyä. (SPJL-koulutusmateriaali)

Menettelyn piiriin kuuluvat asiat voidaan karkeasti jaotella neljään ryhmään:

1. Virastoasiat

2. Virkasuhdeasiat

3. Sosiaalipolitiikan tyyppiset työnantaja-asiat

4. Sekalaiset asiat

Virastoasioihin sisältyvät kaikki muutokset työtehtävissä ja työmenetelmissä, siirrot toisiin tehtäviin, toiseen valtion virkaan tai pysyvästi toiselle paikkakunnalle sekä työtilojen järjes- telyt, johon kuuluvat myös kone- ja laitehankinnat.

Edellä mainittujen asioiden lisäksi kaikki yhteistoiminnan piiriin kuuluvat kehittämis- ja ratio- nalisointihankkeet sekä erilaiset suunnitelmat ovat osa virastoasioita. Virastoasioihin laske- taan kuuluvaksi myös yhteistoimintaan liittyvät talousasiat kuten tulo- ja menoarviot sekä esim. määrärahojen siirto virastosta toiseen. Samoin virastoasioita ovat työsuojeluun ja tasa- arvon edistämiseen liittyvät asiat. (VYTL 7 §)

Virkasuhdeasiat ovat henkilöstöhallintoon liittyviä periaatteita. Tällaisiksi asioiksi luetaan mm. työaika sekä lepo- ja ruokataukojen ajankohdat. Tärkeä osa virkasuhdeasioita on osa- aikaistamisiin, lomauttamisiin, irtisanomisiin ja niihin liittyviin koulutus- ja sijoitusratkaisui- hin vaikuttavat tilanteet. Myös ulkopuolisen työvoiman käyttö kuuluu tähän kategoriaan. Sosi- aalipolitiikan tyyppisiä työnantaja-asioita on harvoin käsiteltävinä. Näitä asioita ovat mm. palvelussuhdeasuntojen hankkiminen ja vapaaehtoinen sosiaalitoiminta.

Sekalaisia yhteistoimintamenettelyn piiriin kuuluvia asioita ovat:

– työntekijän tietoihin ja tietojen saantiin liittyvät asiat sekä perehdyttäminen

– tekninen valvonta; tietotekniset ratkaisut ja tietojenkäsittely (mm. s-postin käyttö)

– sisäinen tiedottaminen, toimintasäännöt ja yhteistyökoulutuksen järjestäminen

Yhteistoimintalain 7 §:n lisäksi yhteistoimintamenettelyn piiriin kuuluvia asioita määrätään valtion yhteistoimintasopimuksessa. Tällaisia sopimuspohjaisia asioita ovat mm. virkojen pe- rustamiset, lakkauttamiset ja virkajärjestely sekä yksityisten yritysten käyttäminen. Sopimuk- sen mukaan myös henkilöstön ikääntymisen vaikutukset ja henkilöstötilinpäätökset on käsitel- tävä yhteistoimintamenettelyssä. Yhteistoimintamenettelyyn liittyvät työryhmien asettamiset ja työryhmäkokoonpanot määritellään kyseisessä sopimuksessa. (Sopimus yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa 6 §, 10–11 §)

3 Yhteistoimintamenettely ja siihen liittyvät periaatteet

Yhteistoimintamenettely on pääosin neuvottelumenettelyä. Tämä tarkoittaa asiapiiriin kuulu- vien asioiden joustavaa ja oikea-aikaista käsittelyä työnantajan ja henkilöstön kesken. Yhteis- toimintamenettelyä koskevat määräykset esitetään, kuten aiemmin on todettu, valtion yh- teistoimintalaissa ja sitä täydentävissä sopimuksissa. Menettelyn perusideana on, että viras- ton on ennen yhteistoiminnan asiapiiriin kuuluvan asian ratkaisemista neuvoteltava valmisteil- la olevan toimenpiteen perusteista, vaikutuksista ja mahdollisista vaihtoehdoista niiden vir- kamiesten ja työntekijöiden kanssa, joita asia koskee, tai heidän edustajiensa kanssa. Tällä tavoin aito vaikuttaminen on mahdollista. (Valtiovarainministeriön palvelusivut)

3.1 Yhteistoiminnan tavoitteellisuus ja tiedottamisvelvollisuus

Yhteistoiminta on kytkettävä systemaattiseksi osaksi organisaation työkulttuuria. Virastojen on huolehdittava siitä, että viraston yhteistoimintamenettelyllä on selkeä tehtävä ja että yhteistoiminnan merkitys on kaikkien tiedossa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että viras- tossa järjestetään säännöllisesti yhteistoimintakokouksia, joihin myös viraston johto on sitou- tunut eli yhteistoiminnan kuuluu olla osa viraston johtamis- ja suunnittelujärjestelmää. Suun- nittelun kautta yhteistoiminnalle asetetaan tavoitteita, joiden toteutumista seurataan sään- nöllisesti. (SPJL-koulutusmateriaali)

Työnantajalla on yleinen tiedottamisvelvollisuus, yhteistoiminta-asioihin liittyvä tiedottamis- velvollisuus sekä erityinen tiedottamisvelvollisuus. Työnantajan on tiedotettava tehdyistä ratkaisuista sekä varattava henkilöstön edustajille mahdollisuus kuulla asiantuntijoita liittyen kyseessä olevaan ratkaisuun. Työnantajan on myös järjestettävä henkilöstön keskinäinen tie- dotustoiminta asianmukaisella tavalla. (VYTL 7a)

Yhteistoimintamenettely edellyttää aina tiedottamista henkilöstölle. Yhteistoiminnassa, ku- ten kaikessa muussakin toiminnassa, työnantajalla on yleinen tiedottamisvelvollisuus sekä erityinen tiedottamisvelvollisuus. Työantajan on tiedotettava suunnitelluista ratkaisuista, joihin liittyen henkilöstön edustajille on varattava mahdollisuus kuulla asiantuntijoita.

Tärkeä osa yhteistoimintaa on myös henkilöstön keskinäinen viestintä. Tiedotustoiminnan ongelmana on usein informaation puute sekä eri yhteistoimintaosapuolien salailu. Jotta yh- teistoiminta virastossa olisi tehokasta ja kaikille osapuolille hyödyttävää, pitää kaiken viestin- nän olla avointa, rehellistä ja reaaliaikaista. (Xxxxxxxx & Xxxxx, 2009, s.202.)

3.2 Neuvottelumenettely

Neuvottelumenettely on aloitettava asian sellaisessa suunnittelu- ja valmisteluvaiheessa, jossa yhteistoiminnan tarkoituksena oleva vuorovaikutus ja asiaan vaikuttaminen voi myös käytännössä toteutua. Henkilöstöllä on oltava mahdollisuus myötävaikuttaa asioiden kulkuun ennen kuin työnantaja tekee ratkaisun. Mikäli henkilöstön edustaja pyytää yhteistoimintame- nettelyn aloittamista, on viraston annettava neuvotteluesitys tai vastaava kirjallinen ilmoitus siitä, millä perusteella yhteistoimintamenettelyä ei pidetä ko. asiassa tarpeellisena tai miksi, ko. asia ei ylipäätään kuulu yhteistoimintamenettelyn piiriin. (Xxxxxxxx & Xxxxx, 2009, s.199.)

Ennen neuvottelujen aloittamista on laadittava neuvotteluesitys (yt-menettelyn käynnistys). Neuvotteluesityksen on oltava kirjallinen ja siinä on oltava tiedot alkamisajankohdasta, neu- vottelupaikasta ja käsiteltävistä asioista. Käsiteltäviin asioihin liittyvät tarpeelliset tiedot on tiedottamisvelvollisuuden mukaisesti liitettävä neuvotteluesitykseen. Esitys on tehtävä ylei- sissä asioissa kolme päivää ennen neuvottelujen aloittamista, mutta jos neuvoteltava asia liittyy osa-aikaistamiseen, lomauttamiseen tai irtisanomiseen, on esitys tehtävä vähintään viisi päivää ennen neuvotteluja. (Xxxxxxxx & Xxxxx, 2009, s.200–201.)

Yhteistoimintamenettelyn piiriin kuuluvan asian käsittely aloitetaan valmistelulla. Itse neu- vottelutapahtuma noudattaa tiettyä kokousmenettelykaavaa:

1. kokouksen ”päätösvaltaisuuden” toteaminen

2. käsiteltävän asian esittely

3. keskustelu aiheena olevasta asiasta

4. yhteistoimintaelimen kannan määrittely

5. yhteistoimintamenettelyn päättäminen kyseisessä asiassa – todetaan päättyneeksi

Viraston on pyynnöstä pidettävä pöytäkirjaa. Pöytäkirjaan kirjataan kokousten ajankohdat, osallistujat, neuvottelujen tulos ja mahdolliset osapuolten kannanotot. Neuvottelujen osa- puolten on tarkastettava ja allekirjoitettava pöytäkirja. Yhteistoimintamenettelyn päättymi- nen on syytä muistaa kirjata aina pöytäkirjaan, koska se todistaa työnantajan neuvotteluvel- vollisuuden täyttymisen. Jos neuvottelut käydään vain esimiehen ja alaisen välillä, on laadit- tava yhteinen muistio keskustelujen sisällöstä. (SPJL-koulutusmateriaali)

Jotta neuvottelu olisi kaikille mahdollisimman kannattava, on neuvottelijoiden oltava aktiivi- sia ja osaavia. Neuvottelun ilmapiirin pitää olla avoin ja luottamuksellinen sekä tasapuolinen, jotta kaikilla osapuolilla olisi mahdollisuus esittää vapaasti näkemyksensä ja, että jokaisella osapuolella olisi vaikutusmahdollisuuksia asian ratkaisemisessa. (SPJL-koulutusmateriaali) Neuvotteluaikataulua ei ole säädetty lailla, joten vähimmäisneuvotteluaikaa ei ole määritel- ty. Jos kuitenkin kyseessä on osa-aikaistaminen, lomauttaminen tai irtisanominen, on yhteis- toimintalain mukaisesti käytössä erityiset neuvotteluajat, kuten jatkettu neuvottelumenette- ly. (VYTL 9 §)

Yhteistoimintamenettelylle on todettava tulos ja sen jälkeen menettely päätetään. Viraston katsotaan täyttäneen yhteistoimintamenettelyvelvollisuutensa, kun asia on käsitelty säädetyl- lä tavalla. Koska yleensä yhteistoimintaneuvotteluissa käsiteltävät asiat kuuluvat työnantajan lopullisen päätöksenteko-oikeuden piiriin, tekee työnantaja päätöksensä vasta neuvottelume- nettelyn jälkeen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tällä toimintatavalla henkilöstöllä on mahdollisuus myötävaikuttaa päätöksentekoon ja samoin taas työnantajalla on oikeus tehdä lopullinen päätös, kun menettely on ollut lainmukainen. Mikäli yhteistoiminnan piiriin kuulu- vassa asiassa tapahtuu olennainen muutos, on toteutettava uusi yhteistoimintamenettely. (SPJL-koulutusmateriaali)

Yhteistoimintamenettelyssä voi tulla eteen poikkeustapauksia. Poikkeustilanteita ovat ne, joissa työnantaja ei voi tehdä yhteistoimintamenettelyn jälkeen omaa päätöstään asiasta, vaan päätös syntyy sen mukaisena kuin yhteistoimintamenettelyssä on sovittu. Nämä poikke- ukset on jaettu kahteen menettelyyn; sopimismenettely ja ehdollinen sopimismenettely. (VYTL 8 §) Sopimismenettely tarkoittaa sitä, että työantajan on järjestettävä nk. sopimisme- nettely, jos asia koskee henkilöstön edustajan yhteistyökoulutusta. Sosiaalitoimintaan (mm. työpaikkaruokailu, sos.tilojen käyttö, virkistystoiminta) liittyvissä asioissa työnantajalla on velvollisuus ryhtyä ehdolliseen sopimismenettelyyn. Näissä sosiaalitoiminnan alaan kuuluvissa asioissa virasto siis tekee päätöksen, jollei sen sisällöstä sovita, henkilöstön edustajien, tai milloin päätös koskee vain jotakin henkilöstöryhmää, tämän ryhmän edustajien kannan mukai- sesti. (VYTL 7 - 8 §)

Yhteistoiminnalle asetettuja tavoitteita ja niiden toteutumista virastossa on seurattava. Seu- ranta kohdistuu sekä päätöksiin että yt-menettelyyn yleisellä tasolla. Seurantaa ja arviointia toteutetaan erikseen sovittavalla tavalla, esim. vuosittaisissa seminaareissa tai muissa vastaa- vissa tilaisuuksissa.

3.3 Yhteistoiminnasta poikkeaminen ja erimielisyystilanteet

Yhteistoimintalain 12 §:ssä säädetään niistä poikkeustapauksista, joissa ei ole ollenkaan yt- menettelyvelvoitetta. Menettelyvelvoitetta ei siis ole, jos kyseessä on valtiollisen turvalli- suuden tai maanpuolustuksen ylläpito ja yleisen järjestyksen tai kansainvälisten suhteiden vaarantuminen. 12 §:ssä määrätään myös mahdollisesta jälkikäteisestä yt-menettelystä, joka saattaa tulla kyseeseen, jos viraston toiminta on avarassa tai kyseessä on jokin muu erittäin painava syy. Yhteistoiminnasta poiketaan myös, mikäli kyseessä on ulkopuolisen työvoiman käyttö. Jos sopimusten soveltamisesta syntyy erimielisyyksiä, niistä tulee neuvotella samassa järjestyksessä kuin valtion virkaehtosopimusten neuvottelumenettelystä tehdyssä pääsopi- muksessa on sovittu. (Xxxxxxxx & Xxxxx, 2009, s. 203.)

Yhteistoimintalain rikkomisesta voidaan tuomita joko hyvitykseen tai rangaistukseen. (VYTL 15a ja 16 §) Tämä ns. seuraamusjärjestelmä koskee vain keskeisimpiä yhteistoimintalaissa asetettuja velvoitteita. Laki määrittelee ne useat edellytykset, joiden mukaan hyvitys voi- daan määrätä. Hyvitykseen voidaan päätyä, jos ensinnäkin lain 7 §:n 1-5 tai 10 kohdassa tar- koitettu asia (esim. työtehtävissä tai menetelmissä tapahtuneet muutokset, laiteasiat, suun- nitelmat ja hankkeet sekä viraston siirto, osa-aikaistaminen, irtisanominen ja lomauttaminen) on tahallisesti tai ilmeisestä huolimattomuudesta ratkaistu ilman yhteistoimintamenettelyä, neuvotteluesitystä tai neuvotteluvelvoitetta. Xxxxxxxxxx saaminen edellyttää myös sitä, että virkamies on tällaisessa tilanteessa osa-aikaistettu, irtisanottu tai lomautettu. (Xxxxxxxx & Xxxxx, 2009, s. 205–206.) Jos tunnusmerkit täyttyvät, on virkamiehellä mahdollisuus saada työnantajalta hyvityksenä enintään 20 kuukauden palkka. (VYTL 15a §)

Virastoa työantajana edustava virkamies tai työntekijä, joka rikkoo yhteistoimintamenettelyä, ulkopuolisen työvoiman käyttöä, tiedottamisvelvollisuutta tai henkilöstön edustajan vapautus- ta virkatehtävistä koskevia määräyksiä, tuomitaan viraston yhteistoimintavelvoiterikkomuk- sesta sakkoon. (VYTL 16 §, Xxxxxxxx & Xxxxx, 2009, s. 206.)

Vastuu työnantajaa edustavien henkilöiden kesken määräytyy rikoslain 47 luvun 7 §:ssä sää- dettyjen perusteiden mukaan. (VYTL 16 §). Rikoslaissa sanotaan: ”Tässä luvussa rangaistavaksi säädetystä työnantajan tai tämän edustajan menettelystä tuomitaan rangaistukseen se, jonka velvollisuuksien vastainen teko tai laiminlyönti on. Tätä arvioitaessa on otettava huomioon asianomaisen asema, hänen tehtäviensä ja toimivaltuuksiensa laatu ja laajuus sekä muutenkin hänen osuutensa lainvastaisen tilan syntyyn ja jatkumiseen.” (RL 47 luku 7 §)

Työrauhavelvoite on mainittu kaikissa yhteistoimintasopimuksissa (valtion-, hallinnonalan- sekä viraston yhteistoimintasopimus), joita valtion virastot ja laitokset noudattavat. Yhteis- toimintasopimukseen sidottu henkilö on työrauhavelvoitteen alainen. Tämä tarkoittaa sitä,

että sopimukseen sidottu ei saa sopimuksen voimassaoloaikana ryhtyä työtaisteluun sopimuk- sen pätevyydestä, voimassaolosta, oikeasta sisällöstä tai sopimukseen perustuvan riidan rat- kaisemiseksi. Työtaisteluun ei myöskään saa osallistua voimassaolevan sopimuksen muuttami- seksi tai uuden sopimuksen aikaansaamiseksi. (Sopimus yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa, 28 §)

4 Valtion yhteistoimintalain uudistaminen

Laki yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa on ollut voimassa 1.10.1988 alkaen. Kyseisen lain perusteella on tehty:

1. Valtion työmarkkinalaitoksen ja pääsopijajärjestöjen välinen sopimus yhteistoimin- nasta valtion virastoissa ja laitoksissa (viimeisin 28.3.2010)

2. Hallinnonalakohtaisia yhteistoimintasopimuksia

3. Virasto- ja laitoskohtaisia yhteistoimintasopimuksia

Nykyisin voimassaolevaa lakia on muutettu viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana useaan otteeseen. Ensimmäinen muutossäädös astui voimaan jo pari vuotta lain voimaantulon jälkeen (He 1102/1990) ja viimeisintä muutossäädöstä alettiin noudattaa kesäkuussa 2009.

(He 48/2008) Yhteensä muutossäädöksiä on kertynyt 13. On siis jo tarve uudistaa kyseistä lainsäädäntöä kokonaisvaltaisesti.

Valtion uutta yhteistoimintalakia on valmisteltu Valtion yhteistoiminnan kehittämistyöryhmäs- sä (VM037:05/2005) jo useampia vuosia. Voimassaoleva laki on vanhentunut, vaikeaselkoinen ja toimii huonosti. Lakia siis pyritään selkiyttämään, vaikka yksinkertaiseksi sitä ei voi jatkos- sakaan varmasti saada laadittua. Uudistustyö on tarkoitus saada valmiiksi 2011 alkuvuoteen mennessä. Työryhmä työstää lakipykäliä ja seuraava kokous asiasta on 21.1.2011. Kyseisessä kokouksessa työryhmä käy läpi hallitukselle annettavaa esitystä. Näillä näkymin uusi laki as- tuu voimaan 1.1.2012. (Lakimies Xxx Xxxxxxxxxx, Pardia)

Viime vuosien aikana lakiin on lisätty mm. eurooppalaista konserniyhteistyötä koskevat EU- säännökset. Uudistuksessa viimeksi mainitut säännökset on tarkoitus siirtää kokonaan omaan lakiinsa yhdessä kansallista konserniyhteistyötä koskevien säännösten kanssa. (Lakimiesuutiset, Suomen lakimiesliitto))

Lain uudistamisen taustalla ei suoranaisesti ole ollut valtiotyönantajan tai henkilöstöjärjestö- jen tyytymättömyys vaan uudistamisen tarve aiheutuu erilaisista muutospaineista. Valtiotyön- antajien ja henkilöstön väliseen yhteistoimintaan ovat aiheuttaneet näitä paineita viime vuo- sien liikelaitostamiset, yhtiöittämiset, ulkoistamiset, tuottavuushankkeet sekä organisaatio-

uudistukset. Tosiasiallisesti valtion yhteistoimintain uudistamisen käynnisti yritysten yhteis- toimintalain kokonaisuudistus (1.7.2007) ja toisaalta yhteistoimintalain säätäminen kunta- alalle (1.9.2007). (JHL-koulutusmateriaali)

On kuitenkin todettava, että yhteistoimintalailla on ollut suhteellisen huono maine palkansaa- jien keskuudessa. Yhteistoimintamenettely yhdistetään yleisesti työvoiman vähentämiseen.

Työntekijöiden piirissä lakia onkin kutsuttu irtisanomislaiksi. Näin siksi, että työntekijöiden mielestä laki ei ole pystynyt takaamaan tarkoituksenmukaista neuvottelua eikä todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa työnantajapuolen päätöksiin. Työntekijät uskovat, että asiat on päätetty jo etukäteen. Palkansaajajärjestöillä on ollut uutta yt-lakia valmisteltaessa pitkä tavoitelista, jonka keskeisenä asiana on vahvistaa neuvottelukulttuuria sekä saada yt- menettely tehokkaampaan käyttöön myös työpaikan kehittämiseen liittyvissä asioissa. (Pardia-koulutusmateriaali)

Työnantajapuolella nykyistä yt-lakia on pidetty hyvänä. Ongelmia ovat aiheuttaneet eräät yt- menettelyyn liittyvät määräajat ja menettelytapamääräykset, joiden on työnantajapuolella katsottu vaikeuttavan neuvotteluja. Työvoiman vähentämistilanteita koskevia, kuukausipalk- kaan perustuvat hyvitykset ovat työnantajien mielestä ylisuuria. (Pardia-koulutusmateriaali) Yhteistoimintalakiehdotuksen tavoitteena on yhteistoiminta, jossa työnantaja ja henkilöstö yhdessä kehittävät työpaikan toimintaa ja toimintaympäristöä sekä vaikutusmahdollisuuksia. Jatkossa yhteistoimintalakia on tarkoitus soveltaa nykyistä laajemmin ja useammissa viras- toissa. (Pardia-koulutusmateriaali)

Valtion yhteistoimintalain suunnitellun uudistamisen perusteluissa viitataan VM:n vuosina 2002–2003 tekemään selvitykseen valtion yhteistoiminnan tilasta. Selvityksen mukaan työyh- teisötasoisen yhteistoiminnan tila valtiolla on kirjavaa. Yhteistoiminnan painopisteen pitäisi olla lähiyhteistyössä eli virastoissa pitäisi lisätä säännöllisiä osasto-, yksikkö ja ryhmäpalave- reja sekä kehityskeskusteluja. Kannustavaan esimiestyöskentelyyn pitäisi panostaa enemmän ja tätä kautta myös tiedottaminen ja työmenetelmät kehittyisivät.

Selvityksessä havaittiin myös, että laki ja sopimukset eivät anna riittävästi tukea ja ohjeita käytännön yhteistoiminnan toteuttamiseen, eikä yhteistoimintaa suunnitella ja seurata tietoi- sesti. Positiivisina johtopäätöksinä todettiin kuitenkin, että henkilöstö osallistuu yhteistoi- minnan kehittämiseen monin tavoin ja yhteistoimintasäädökset ja määräykset otetaan hyvin huomioon. (Valtiovarainministeriön palvelusivut)

4.1 Yhteistoimintalainsäädännön keskeiset uudistussuunnitelmat

Suunnitteilla on valtion yhteistoimintalain sisällön uudistaminen. Suunnitellussa sisältömuu- toksessa perusvelvoitteena on koko valtionhallinnon tai useamman ministeriön ja ministeriön hallinnonalan henkilöstöä koskevien hankkeiden yhteistoimintakäsittely. Mitään suuria muu- toksia ei kuitenkaan ole tulossa. Merkittävimmiksi muutoksiksi noussee soveltamisalan laajen- taminen ja alentaminen 20 työntekijään, henkilöstö- ja koulutussuunnitelman sisällön kehit- tyminen, työvoiman käyttötapojen nykyistä tarkempi käsittely, irtisanomistilanteiden viikon neuvotteluajan pidentäminen kaksinkertaiseksi sekä hyvitysjärjestelmän muuttuminen kuu- kausipalkkapohjaisesta euromääräiseksi. (Pardia-koulutusmateriaali)

Säännöshierarkiaa yksinkertaistetaan siten, että keskeiset yhteistoimintaan liittyvät asiat kirjoitetaan suoraan lakiin. Myös keskustason yhteistoimintasopimuksessa olevat asiat siirre- tään lakiin, jolloin siis keskustason yt-sopimukset poistuvat. Käytännössä käsiteltävät asiat tullaan järjestämään eri lukuihin ja asialuettelot tarkennetaan vastaamaan nykypäivän ter- minologiaa. (Pardia-koulutusmateriaali)

Uudessa laissa tullaan korostamaan tiedonkulun tärkeyttä. Jotta henkilöstöllä olisi mahdolli- suus osallistua ja vaikuttaa asioiden käsittelyyn, on työnjohdon toimitettava riittävät tiedot henkilökunnalle hyvissä ajoin. Tiedonantovelvoitetta tarkennetaan ja sen sisältöä laajenne- taan. Henkilöstön edustajille on tulossa myös oikeus saada ja hankkia lisäselvityksiä käsiteltä- vänä olevasta asiasta. (Pardia-koulutusmateriaali)

4.2 Yhteistoimintalainsäädännön muut uudistussuunnitelmat

Työvoiman vähentämistä koskevien suunnitelmien käsittely tullaan sääntelemään erityisen tarkasti. Vähentämistilanteiden neuvotteluaikaa pidennetään nykyisestä 7 vuorokaudesta 14 vuorokauteen. Hyvitys, joka nykylaissa on määritelty 20 kuukauden palkkaa vastaavaksi, tul- laan muuttamaan niin, että enimmäismäärä on jatkossa 30 000 euroa. Lain rikkomisesta sään- nellään uudessa laissa siten, että sakkorangaistus voidaan tuomita kaikista pykälistä, kun ny- kylaissa sakkoa voidaan tuomita vain osassa pykälistä. (Pardia-koulutusmateriaali, JHL- koulutusmateriaali)

Muita lainsäädännön uudistamiseen kuuluvia muutoksia ovat

– Yhteistoimintamenettely ja yhteistoimintaneuvottelu tullaan erottamaan omiksi ko- konaisuuksikseen.

– Työryhmien perustaminen ja kokoonpanot määritellään laissa.

– Yhteistoimintaneuvotteluista on jatkossa pidettävä aina pöytäkirjaa ja pöytäkirja on laadittava välittömästi kokouksen jälkeen.

– Henkilöstön perehdyttämistä korostetaan perusteluissa ja henkilöstön arvioinneista tulee olemaan määräys laissa.

– Lain soveltamisen valvonnasta ja ohjauksesta annetaan omat määräykset. (Pardia-koulutusmateriaali, JHL-koulutusmateriaali)

5 Helsingin hallinto-oikeuden yhteistoimintasopimuksen uusiminen

Helsingin hallinto-oikeuden yhteistoimintasopimus on vuodelta 1990. Sopimus siis täytti tänä vuonna 20 vuotta. Sopimus on osin vanhentunut ja epätarkoituksenmukainen. Vaikka valtion uusi yhteistoimintalaki onkin laadinnassa, päätettiin hallinto-oikeudessa uusia viraston yhteis- toimintasopimus nykyaikaa vastaavaksi vanhan, mutta edelleen voimassa olevan lain mukai- sesti. Myös oikeushallinnonalan sopimus uudistettiin lokakuussa 2010 välittämättä uuden lain mahdollisesta voimaanastumisesta.

5.1 Yhteistoimintamenettelyn kehitys hallinto-oikeudessa

1. marraskuuta vuonna 1999 astui voimaan hallinto-oikeuslaki, jolla silloisten läänioikeuksien tilalle perustettiin kahdeksan alueellista hallinto-oikeutta. Uudet hallinto-oikeudet muodos- tettiin yhdestätoista lääninoikeudesta. (HaOL) Hallinto-oikeuden yhteistoiminnan perusteet ovat siis jo näiden lääninoikeuksien ajalta, jolloin mm. hierarkia oli aivan eri tasolla kuin ny- kypäivänä ja organisaatiot olivat vanhanaikaisia ja jäykkiä.

Valtion virastojen henkilöstön vaikutusmahdollisuuksien parantamista kutsuttiin ennen vuoden 1988 yhteistoimintalakia virastodemokratiaksi, joka perustui samannimiseen lakiin. Tämän lain mukainen yhteistoimintaelin silloisessa Uudenmaan lääninhallituksessa, jonka osasto lää- ninoikeus oli, oli nimeltään henkilökuntaneuvosto. Sen jäsenet valittiin vaaleilla. Henkilökun- taneuvostolla ei ollut samaa asemaa kuin nykyisen yhteistoimintalain mukaisella yhteistoimin- taelimellä. Sen tehtävä oli lähinnä lausua asioista, joista virasto katsoi hyväksi hankkia siltä lausunnon. Siitä ei tullut merkittävää vaikuttamiskanavaa henkilöstölle.

Vuonna 1989 itsenäistyneessä Uudenmaan lääninoikeudessa solmittiin työnantajan edustajan (ylituomarin) ja virastossa toimivien edunvalvontajärjestöjen (Akavan ja Virkamiesliiton) välil- lä vieläkin voimassa oleva yhteistoimintasopimus 25.1.1990. Sen mukainen ainoa yhteistoimin- taelin on yhteistyökomitea. Sen kokoonpano on kokouksissa ollut useimmiten sopimuksenmu- kainen lukuun ottamatta luottamusmiehiä, joita ei kaikissa tilanteissa ole kutsuttu paikalle.

Yhteistyökomitean kokouksia pidettiin alkuvuosina jotakuinkin säännönmukaisesti esim. tulo- ja menoarvioesityksestä ja muista merkittäviksi koetuista asioista. Kokouksia pidettiin lisäksi satunnaisesti muun muassa yksittäisiä virkamiehiä koskevista asioista kuten virkavapauksista. Vähitellen yhteistyökomitean kokoukset harvenivat 1990-luvun loppupuolella. Vuonna 1999 ylituomari vaihtui ja yhteistyökomitean kokoukset loppuivat lähes kokonaan. Tähän vaikuttaa paljolti se, että luottamusmies jätettiin vähitellen yhteistoiminnan ulkopuolelle. Yhteistoi- mintamenettely siirtyi lähes yksinomaan johtoryhmään lukuun ottamatta henkilöstöryhmien satunnaisia kokouksia. Tämän kehityksen vuoksi tiedonkulku henkilöstölle huononi ja useat asiat jäivät vaille tarvitsemaansa yhteistoimintaa.

Johtoryhmän kokouksissa oleminen on sinällään henkilöstölle hyvä kanava kuulla ja tulla kuul- luksi edellyttäen, että edustajat uskaltavat käsitellä hankaliakin asioita jaostojen puheenjoh- tajien läsnä ollessa ja ettei se ole ainoa yhteismenettelytapa. Siitä tuli kuitenkin useiksi vuo- siksi ainoa säännöllinen yhteistoimintamenettely. Se ei vastannut yhteistoimintalain ja sopi- muksen henkeä eikä yhteistoiminta kehittynyt luontevaksi osaksi virastokulttuuria. Se oli nä- kymätöntä, minkä vuoksi sitä pidettiin myös merkityksettömänä. Työn luonteesta johtuen ammattiyhdistysihmiset pyrkivät hoitamaan asiansa itse omia keinojaan käyttäen ilman yh- teistoimintaa tai sitten jättivät asiat kokonaan hoitamatta. (hallinto-oikeustuomari, luotta- musmies Xxxxx Xxxxxxx)

5.2 Nykytila

Vanhat menettelytavat ja asenteet rasittavat edelleen yhteistoimintamenettelyä. Säännön- mukaisesta yhteistoimintamenettelystä, muualla kuin johtoryhmässä, on kuitenkin havaitta- vissa merkkejä. Viraston johto on jo muutaman vuoden järjestänyt joka kuukausi yhteistoi- mintakokouksen, jossa käsitellään henkilöstön asioita avoimesti ja kehityshakuisesti. Nämä kokoukset ovat osoittautuneet erittäin merkityksellisiksi. Tämä on ollut tervetullut parannus. Viraston johto myös kutsuu henkilöstön edustajat säännöllisesti johtoryhmään, mikäli siellä käsitellään yhteistoiminnan piiriin kuuluvia asioita.

Viraston kulloisenkin johdon, ylituomarin ja hallintopäällikön, suhtautumisella yhteistoimin- taan on selvästikin merkitystä. Se tarkoittaa kuitenkin samalla sitä, että yhteistoimintaperin- ne ei ole vielä kehittynyt niin vahvaksi, että kulloisenkin ylituomarin on otettava se vakavasti huomioon, halusi tai ei.

Kokemukseni ja käymieni keskustelujen perusteella yhteistoiminta muissa valtionvirastoissa on samalla tavalla kuin hallinto-oikeudessa vieläkin käymistilassa ja viraston johdon suhtau- tumisen varassa. Virastoilta vaadittu taloudellisuus, tehokkuus ja tuloksellisuus, puhumatta- kaan tavoiteohjelmasta, eivät ole juuri asiain tilaa parantaneet.

Yhteistoiminnan muotoja on monia ja uusia menettelytapoja voidaan kehittää jatkuvasti lain estämättä, jos vain halutaan. Kaiken edellytys on kuitenkin riittävä tiedonkulku molempiin suuntiin. Yksinkertaisimmillaan yhteistoiminta onkin tiedottamista ja palautteen antamista. Vaikuttaakin siltä, että sukupolven vaihtuessa hallinto-oikeudessa ja tiedonvälityksen sen myötä parantuessa asenne yhteistoimintaan on muuttumassa ja siitä tulee luonteva osa työn tekemistä. (hallinto-oikeustuomari, luottamusmies Xxxxx Xxxxxxx)

5.3 Uuden yhteistoimintasopimuksen laatiminen

Helsingin hallinto-oikeuden yhteistoimintasopimusta alettiin uusia syksyllä 2010. Näin siksi, että edellinen sopimus oli allekirjoitettu jo vuonna 1990 ja se oli suurelta osin jo vanhentu- nut. Lokakuun ensimmäinen päivä 2010 astui voimaan oikeusministeriön hallinnonalan virasto- jen uusi yhteistoimintasopimus ja sen pohjalta alettiin laatia hallinto-oikeudelle uutta sopi- musta.

Koska oikeusministeriön hallinnonalan yhteistoimintasopimusta on kuitenkin noudatettava myös virastoyksiköissä, oli järkevää luonnostella oma sopimus suoraan hallinnonalan sopimuk- sen malliin. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että Helsingin hallinto-oikeuden sopimus noudat- taa samaa rakennetta samoine pykälineen kuin hallinnonalan sopimus. Viraston omaan sopi- mukseen vain lisättiin momentteja, joissa määrätään viraston toimintaa yksityiskohtaisem- min. Tähän ratkaisuun päädyttiin siksi, että yhteistoimintaosapuolille on helpompaa tulkita hallinnonalan ja viraston sopimusta rinnakkain, kun pykälät ovat samassa järjestyksessä.

Luonnos uudeksi sopimukseksi valmistui lokakuussa 2010, jolloin se siirtyi lausuntokierroksel- le. Lausuntoa pyydettiin kaikilta yhteistoimintamenettelyn osapuolilta sekä luottamusmiehil- tä. Lausuntoa pyydettiin myös henkilöstön edustajilta ja heidän varaedustajiltaan sekä työn- antajan kaikilta edustajilta, vaikka yhteistoimintasopimuksen allekirjoittajina toimivat vain viraston ylituomari ja ammattiliittojen edustajat eli luottamusmiehet.

5.4 Yhteistoimintasopimusneuvottelut

Luonnos uudeksi yhteistoimintasopimukseksi oli lausunto kierroksella muutamia viikkoja, jol- loin jokaisella osapuolella oli mahdollisuus kommentoida sopimusta ja tuoda esille omia nä- kemyksiään. Lausuntoja ja muita kommentteja kertyi aika paljon, joten uuden sopimusluon- noksen laatiminen niiden pohjalta oli melko vaativaa. Jokaisella osallisella oli omia näkemyk- siään asiasta. Lisäksi juuri neuvottelujen aikaan esittelijöiden ja notaarien henkilöstöryhmän edustaja ja varaedustaja vaihtuivat. Uudet edustajat joutuivat neuvotteluihin täysin ummik- koina ja heille oli annettava mahdollisuus tutustua yhteistoimintalakiin ja kaikkiin yhteistoi- mintamenettelyyn liittyviin sopimuksiin ja sopimusluonnoksiin rauhassa. Tämän johdosta lo-

pulliset neuvottelut siirtyivät tammikuulle 2011. Tammikuun neuvotteluihin mennessä olin saanut valmiiksi kaikkia osapuolia pääosin miellyttävän sopimusversion.

Viraston johto järjesti neuvottelutilaisuuden, jossa kaikkien edustajien läsnä ollessa hiottiin uusi sopimus valmiiksi. Keskustelu tässä kyseisessä tilaisuudessa oli avointa ja rakentavaa. Lopputuloksena viraston ylituomari ja luottamusmiehet allekirjoittivat uuden sopimuksen, mikä astuu voimaan maaliskuussa 2011.

6 Helsingin hallinto-oikeuden uuden sopimuksen keskeinen sisältö

Yhteistoiminnasta annetun lain (15 §) mukaisesti Helsingin hallinto-oikeus, Julkisalan koulu- tettujen neuvottelujärjestö JUKO ry., Palkansaajajärjestö Pardia ry. sekä Julkisten ja hyvin- vointialojen liitto JHL ry. ovat tehneet sopimuksen viraston yhteistoiminnasta. Sopimus sisäl- tää määräyksiä yhteistoiminnasta ja yhteistoiminnan järjestämisestä virastossa. Sopimus as- tuu voimaan 1.3.2011.

Xxxxxxxx yhteistoimintamenettelyssä noudatetaan viraston oman sopimuksen ohella valtion yhteistoimintalain säännöksiä, joista ei ole virastokohtaisessa sopimuksessa poikettu. Asioissa, joista neuvotellaan tai sovitaan valtion virkaehtosopimuslain, työehtosopimuslain tai valtion virkaehtosopimusasioiden pääsopimuksen mukaisessa menettelyssä, noudatetaan viraston oman sopimuksen mukaisten menettelytapojen sijasta, mitä näistä asioista on erikseen sää- detty, määrätty tai sovittu. (Liite 1/Helsingin hallinto-oikeuden yhteistoimintasopimusluon- nos.)

6.1 Helsingin hallinto-oikeuden yhteistoimintaorganisaatio

Helsingin hallinto-oikeudessa yhteistoiminnan osapuolina ovat virasto ja sen henkilöstö. Yh- teistoimintaa toteutetaan esimiehen ja asianomaisen virkamiehen välillä, viraston ja henkilös- tön kesken tai viraston ja henkilöstön edustajien kesken.

Helsingin hallinto-oikeudessa on kolme henkilöstöryhmää:

1. Jäsenet eli hallinto-oikeustuomarit

2. Esittelijät eli hallinto-oikeussihteerit ja notaarit

3. Toimistohenkilöstö (muut kuin ryhmiin 1 ja 2 kuuluvat virkamiehet)

Yhteistoimintaa varten jokainen näistä kolmesta henkilöstöryhmästä valitsee keskuudestaan oman edustajan ja tälle varamiehen kahdeksi kalenterivuodeksi kerrallaan.

(Helsingin HaO:n yhteistoimintasopimusluonnos 5 a §)

Viraston ja henkilöstön yhteistoimintaelimenä toimii yhteistyökomitea. Yhteistyökomiteaan kuuluvat viraston edustajina hallinto-oikeuden ylituomari, hallintopäällikkö ja apulaishallinto- päällikkö sekä henkilöstöryhmien edustajat. Luottamusmiehillä ja työsuojeluvaltuutetulla on oikeus olla läsnä yhteistyökomitean kokouksissa silloin, kun käsitellään heidän toimialaansa kuuluvia asioita. (Helsingin HaO:n yhteistoimintasopimusluonnos 7 §)

Esimiehet ja työyksiköt

Helsingin hallinto-oikeuden yhteistyömenettelyssä osapuolina mainitaan esimiehet ja työyksi- köt. Esimiehiä ovat ylituomari, hallintopäällikkö, apulaishallintopäällikkö, jaostojen puheen- johtajat sekä kirjaamon esimies. Työyksiköitä vastaavasti ovat hallintotoimisto, kirjaamo ja jaostot. Työyksikön virkamiehiin kuuluvat kyseiseen yksikköön työjärjestyksen mukaisesti määrätyt virkamiehet. (Helsingin HaO:n yhteistoimintasopimusluonnos 5 a §)

Työryhmät

Jos virasto asettaa työryhmän tai vastaavan tilapäisen tai pysyvän toimielimen, joka toimek- siantonsa mukaan käsittelee yhteistoiminnan piiriin kuuluvaa asiaa, on työryhmän kokoonpano ja toimeksianto käsiteltävä yhteistoimintamenettelyssä. Työryhmässä pitää olla henkilöstön edustus, mikäli työryhmä asetetaan toteuttamaan sellaista hanketta, joka tulee vaikuttamaan olennaisesti henkilöstön työtehtäviin, työmenetelmiin tai tehtävien järjestelyyn.

(Helsingin HaO:n yhteistoimintasopimusluonnos 17 §)

6.2 Helsingin hallinto-oikeuden uuden yhteistoimintasopimuksen muutokset

Uusi yhteistoimintasopimus on rakenteeltaan muutettu vastaamaan hallinnonalan sopimusta. Entinen sopimus eteni osittain eri järjestyksessä hallinnonalan sopimukseen verrattuna ja näin ollen molempien sopimusten tulkinta samaan aikaan oli hankalaa. Uudessa sopimuksessa on otettu enemmän huomioon ylemmän tason sopimuksen pykäliä ja sen lisäksi lisätty vielä yksi- tyiskohtia, joita noudatetaan vain Helsingin hallinto-oikeudessa. Nämä yksityiskohtaisemmat määräykset periytyvät pääosin vanhasta sopimuksesta. Niitä ei kannattanut muuttaa, koska ne olivat henkilöstön kannalta edullisia.

Tärkeimmiksi uudistuksiksi nousivat tiedottamiseen liittyvät asiat, jotka aikaisemmassa sopi- muksessa olivat mainittuina liian suppeasti. Tiedottaminen kaikissa muodoissaan on kuitenkin yhteistoiminnan perusta. Samoin uuteen sopimukseen on lisätty hyvitys (27 §). Tämä osio puuttui edellisestä sopimuksesta kokonaan. Tosin työantajaa velvoittaa tässä asiassa myös valtion sekä hallinnonalan sopimukset, mutta henkilöstöä ajatellen on hyvä, että myös viras-

ton omasta sopimuksesta on nähtävillä mahdolliset sanktiot. Tämä lujittaa työnantajan ja henkilöstön välistä suhdetta ja luo avoimuutta viraston toimintaan.

Suurin ja näkyvin muutos sopimuksissa on siis rakenteellinen. Uuteen sopimukseen on otsikoi- tu jokainen pykälä erikseen, kun entisestä ne puuttuivat. Vanhassa sopimuksessa oli paikoitel- len vain kirjattu pykäliä peräkkäin, jolloin lukija sai etsimällä etsiä oikeaa kohtaa. Lausera- kenteet ja asioiden ilmaisu on muutettu nykyaikaa vastaavaksi kuten myös tekstinkäsittelylli- set asiat.

Keskeinen asiasisältö on kuitenkin pysynyt ennallaan. Mihinkään suuriin muutoksiin ei ollut ainakaan vielä tarvetta eikä edes mahdollisuuksia johtuen voimassaolevasta lainsäädännöstä; koska sopimuksen laadinnassa on noudatettava voimassaolevaa yhteistoimintalakia, kovin suuriin muutoksiin ei viraston omalla päätöksellä voitu ryhtyä. Kun uusi yhteistoimintalaki astuu voimaan vuoden 2012 alussa, silloin on syytä myös tarkistaa uudemman kerran viraston sopimuksen sisältöä.

7 Yhteistoimintaprojektin lopputulos

On ollut antoisaa huomata, kuinka tämä viraston sisäinen yhteistoimintaprojekti on otettu innostuneesti vastaan yhteistoiminnan osapuolien keskuudessa. Jokainen uuden sopimuksen laatimiseen osallistunut henkilö on ollut kannustava ja auttanut minua tässä sopimuksen laa- dintatyössäni. On myös ollut ilo nähdä omin silmin, kuinka yhteistoiminta-asiat ovat nousseet viraston arvoasteikossa ja kuinka yhteistoiminta työnjohdon ja henkilöstön välillä on kehitty- nyt lyhyessä ajassa.

Uskon, että tämä projekti on ollut alkusysäys viraston uudelle yhteistoimintakulttuurille, joka on odottanut vuosia taka-alalla. Nyt kehitysnäkymät ovat positiiviset ja tätä kautta henkilös- tön työhyvinvointi, jaksaminen ja työmotivaatio tulevat paranemaan jatkossa. Vaikka yhteis- toiminnan kehittyminen on ollut hidasta ja jatkunee suhteellisen hitaana syynä valtion yhteis- toimintalain vanhoillisuus, tulevaisuus tällä rintamalla on kuitenkin juuri nyt valoisampi kuin koskaan ennen yhteistoiminnan historiassa.

Viraston johdon järjestämät yt-kuukausikokoukset ja henkilöstön edustajien osallistuminen johtoryhmäneuvotteluihin ovat selkeästi lisänneet avoimuutta ja luottamuksellisuutta. Henki- löstölle on avautunut uusia vaikuttamiskanavia ja tiedotustoiminta henkilöstöön liittyvissä asioissa on parantunut. Viraston johto on ottanut yhteistoimintaedustajat erittäin hyvin huo- mioon pienissäkin asioissa.

Uuden yhteistoimintasopimuksen laatimisprosessi on lähentänyt yhteistoimintaedustajia ja luottamusmiehiä. Yt-edustajana ja sopimuksen laatijana olen voinut käyttää hyväkseni arvo- kasta tieto-taitoa ja vankkaa kokemusta, joita virastomme pitkäaikaisilla luottamusmiehillä on hallussaan. Heiltä olen oppinut paljon menettelytavoista ja arkipäivän käytännöistä. Xxx- xxxxxx, että tämä suhde luottamusmiehiin lähenee entisestään yhteistoiminnan kehittyessä.

Viraston yhteistoimintakulttuurin kehittymisestä kertoo paljon myös se, että uudesta yhteis- toimintasopimuksen laatimisessa ja tässä opinnäytetyön kirjoittamisessa on ollut osallisena vain muutama henkilö, niin kuitenkin yllättävän usea viraston virkamies on jo pyytänyt itsel- leen kopion tulevasta työstäni. Xxxxxxx tuli yllätyksenä myös se, että mm. eräs johtoryhmän jäsen tilasi itselleen oman kappaleen. Tämä kertoo selkeästi siitä, että yhteistoiminnan mer- kitys on kasvanut ja yhteistoiminta on jo osa jokapäiväistä toimintaa.

Lähteet

Kirjallisuus

He 1102/1990. Laki yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetun lain muuttami- sesta

He 48/2008. Hallituksen esitys Eduskunnalle sähköisen viestinnän tietosuojalain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta

Koskinen S. & Kulla H. 2009. Virkamiesoikeuden perusteet, 5. uudistettu painos. Helsinki: Talentum.

Siiki Pertti 2006. Uusi työsuojelun yhteistoiminta ja työturvallisuus. Helsinki: Xxxxx Xxxxx Oy. Sopimusluonnos yhteistoiminnasta Helsingin hallinto-oikeudessa, tammikuu 2011.

Sopimus yhteistoiminnasta Helsingin hallinto-oikeudessa, 25.1.1990

Sopimus yhteistoiminnasta oikeusministeriön hallinnonalan virastoissa, 1.10.2010. Sopimus yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa, 28.3.2010.

Valtiovarainministeriön työryhmämuistio 12/2003: Yhdessä parempaan yhteistyöhön. Valtion virka- ja työehdot 2010–2012. Valtiovarainministeriö 2009. Helsinki: Xxxxx Xxxxx Oy. Elektroniset lähteet

Lakimiesuutiset. Uudistuva yt-laki tähtää työnantajan ja henkilöstön aitoon vuorovaikutuk- seen. 2009. Viitattu 15.11.2010.

(xxxx://xxx.xxxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxx?xxxxxx000)

Valtiovarainministeriö: Opas yhteistoiminnan kehittämiseen valtion virastoissa ja laitoksissa. Kaikki yhteistoimintaa kehittämään. Julkaisu 3.2.2006. Viitattu 10.1.2011. (xxxx://xxx.xx.xx/xx/xx/00_xxxxxxxxx_xx_xxxxxxxxxx/00_xxxxxxxxx/00_xxxxxxx_xxxxxxxxxxxxxxx os/20060203Kaikki/yt_opas_netti.pdf)

Valtiovarainministeriö: Valtio työnantajana. Viitattu 12.11.2010. (xxxx://xxx.xx.xx/xx/xx/00_Xxxxxx_xxxxxxxxxxxx/00_Xxxxx_xx_xxxxxxxx/00_xxxxxxxxxxxxxx/ index.jsp)

Valtiovarainministeriö: Julkaisut ja asiakirjat. Viitattu 10.1.2010 (xxxx://xxx.xx.xx/xx/xx/00_xxxxxxxxx_xx_xxxxxxxxxx/00_xxxxxxxxxxxxxxxxxxx_xxxxxxxxxx/00_x uut_henkilostohallinnon_asiakirjat/20060331VM037011386/name.jsp)

Julkaisemattomat lähteet

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto, JHL, koulutusmateriaali, syyskuu 2010.

Hallinto-oikeustuomari, luottamusmies Xxxxx Xxxxxxx, haastattelu, marraskuu 2010. Palkansaajajärjestö Pardia ry. lakimies Xxx Xxxxxxxxxx. Sähköpostikeskustelu, joulukuu 2010. Palkansaajajärjestö Pardia ry, koulutusmateriaali, lokakuu 2010.

Suomen poliisijärjestöjen liitto ry. lakimies Xxxx Xxxxxxxx, koulutusmateriaali, maaliskuu 2010.

Liitteet

Helsingin hallinto-oikeuden yhteistoimintasopimusluonnos

SOPIMUS YHTEISTOIMINNASTA HELSINGIN HALLINTO-OIKEUDESSA

Yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetun lain (651/1988) 15 §:n mukaisesti Helsingin hallinto-oikeus, Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry, Palkansaajajärjestö Pardia ry sekä Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry ovat tehneet seuraavan yhteistoimintasopimuksen.

Sopimuksen soveltamisala ja sisältö 1 §

Tämä sopimus koskee Helsingin hallinto-oikeutta. Sopimus sisältää määräyksiä yhteis- toiminnasta ja yhteistoiminnan järjestämisestä virastossa.

2 §

Siltä osin kuin jäljempänä ei ole toisin sovittu, on tässä sopimuksessa tarkoitetusta yhteis- toimintamenettelystä voimassa mitä yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetussa laissa (651/1988) on säädetty tai yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa sekä yhteistoiminnasta valtionhallintoa ja hallinnonalaa koskevissa henkilöstö- asioissa tehdyissä sopimuksissa valtiovarainministeriön ja pääsopijajärjestöjen välillä on sovittu.

Asioissa, joista neuvotellaan tai sovitaan valtion virkaehtosopimuslain, työehtosopimus- lain tai valtion virkaehtosopimusasioiden pääsopimuksen mukaisessa menettelyssä, noudatetaan tämän sopimuksen mukaisten menettelytapojen sijasta, mitä näiden asioiden käsittelystä on erikseen säädetty, määrätty tai sovittu.

Yhteistoiminnan tarkoitus, tavoitteet ja yhteistoiminnan edistäminen 3 §

Yhteistoiminnan tarkoituksena on antaa henkilöstölle vaikutusmahdollisuus sen työhön ja työoloihin vaikuttavaan sekä viraston toimintaa koskevaan päätöksentekoon.

Viraston palvelukyvyn, toiminnan tuloksellisuuden ja taloudellisuuden parantamisen tär- keä edellytys on, että viraston henkilöstö saa tietoja työnsä tavoitteista, merkityksestä ja tuloksista sekä käyttää yhteistoiminnassa asiantuntemustaan osallistumalla päätöksente- on valmisteluun.

Yhteistoiminnan tavoitteena on edistää valtion henkilöstöpolitiikan yleisten päämäärien toteutumista ja parantaa työyhteisön toimintaa ja työoloja. Hallinnon kehittämistyö, johon henkilöstö osallistuu, parantaa viraston edellytyksiä tarjota kehittyviä ja sisällöltään moni- puolisia työtehtäviä.

Viraston tulee huomioida organisaatiota järjestäessään, että yhteistoiminnan tavoitteena on myös kehittää ja uudistaa työpaikalla johtamistapoja, ihmisten välisiä lähisuhteita ja yhteisöllistä vuorovaikutusta.

Yhteistoiminnan osapuolet 4 §

Yhteistoiminnan osapuolia ovat virasto ja sen henkilöstö. Yhteistoiminta toteutetaan esi- miehen ja asianomaisen virkamiehen välillä, viraston ja henkilöstön kesken tai viraston ja henkilöstön edustajien kesken siten kuin tässä sopimuksessa jäljempänä tarkemmin määrätään.

Mitä tässä sopimuksessa on sanottu virkamiehestä, koskee soveltuvin osin myös työ- sopimussuhteessa olevaa henkilöstöä.

Henkilöstön edustajat 5 §

Yhteistoimintaa varten kukin 5 a §:ssä tarkoitettu viraston henkilöstöryhmä valitsee keskuudestaan edustajan ja tälle varamiehen kahdeksi kalenterivuodeksi kerrallaan.

Henkilöstöryhmän edustaja ja hänen varamiehensä valitaan henkilöstöryhmän kokouk- sessa, joka on pidettävä vähintään kahta viikkoa ennen heidän toimikautensa alkamista. Kokouksen ajasta ja paikasta tulee ilmoittaa työpaikalla kaikkien nähtäväksi asetettavalla ilmoituksella tai muulla tiedoksiannolla vähintään 14 vuorokautta ennen kokousta.

Henkilöstökokouksen kutsuu koolle henkilöstöryhmän aikaisemmin valittu edustaja.

Mikäli henkilöstöryhmän kokouksessa ei päästä yksimielisyyteen valintamenettelystä, noudatetaan soveltuvin osin, mitä työsuojeluvaltuutetun valinnasta on valtion työsuojelun yhteistoimintasopimuksessa määrätty.

Henkilöstöryhmät 5 a §

Tässä sopimuksessa viraston henkilöstö, johon ei lueta hallinto-oikeuden ylituomaria eikä hallintopäällikköä jakautuu seuraaviin henkilöstöryhmiin:

1. Jäsenet: hallinto-oikeustuomarit

2. Esittelijät: hallinto-oikeussihteerit, esittelevät notaarit, hallinnollinen notaari, hallinnollinen sihteeri (apulaishallintopäällikkö),

3. Toimistohenkilöstö: muut kuin ryhmiin 1 ja 2 kuuluvat virkamiehet

Ylituomari määrää tarvittaessa, asianomaista virkamiestä kuultuaan, mihin henkilöstöryhmään kyseinen virkamies kuuluu.

Tässä sopimuksessa tarkoitettuja esimiehiä ovat ylituomari, hallintopäällikkö ja jaostojen puheenjohtajat.

Tässä sopimuksessa tarkoitettuja työyksiköitä ovat jaostot ja hallintotoimisto. Työyksikön esimiehenä on jaoston puheenjohtaja tai hallintopäällikkö. Työyksikön virkamiehiin kuuluvat kyseiseen yksikköön työjärjestyksen mukaisesti määrätyt virkamiehet.

Henkilöstön edustajien työstä vapauttaminen 6 §

Viraston on annettava tässä sopimuksessa tarkoitetuille henkilöstön edustajille vapau- tusta säännönmukaisista virka- ja työtehtävistä ajaksi, jonka nämä tarvitsevat yhteis- toimintamenettelyä ja siihen liittyvää henkilöstön edustajien keskinäistä valmistautumista varten.

Henkilöstön edustajien palvelussuhteen ehdoista on voimassa, mitä niistä on erikseen säädetty, määrätty tai sovittu.

Yhteistyöelin 7 §

Viraston ja henkilöstön yhteistoimintaelimenä toimii yhteistyökomitea. Yhteistyökomiteaan kuuluvat viraston edustajina hallinto-oikeuden ylituomari, hallintopäällikkö ja apulais- hallintopäällikkö sekä 5 §:ssä tarkoitetut henkilöstöryhmien edustajat.

Luottamusmiehillä sekä työsuojeluvaltuutetulla on oikeus olla läsnä yhteistyökomitean kokouksissa silloin, kun käsitellään heidän toimialaansa kuuluvia asioita.

Yhteistoimintamenettelyn piiriin kuuluvat asiat 8 §

Yhteistoimintamenettelyn piiriin virastossa kuuluvat:

1) henkilöstön asemaan vaikuttavat olennaiset muutokset työtehtävissä, työ- menetelmissä ja tehtävien järjestelyssä sekä siirrot toisiin tehtäviin, toiseen valtion virkaan tai pysyvästi toiselle paikkakunnalle;

2) olennaiset ohjelmisto-, kone- ja laitehankinnat niiden henkilöstövaikutusten osalta, henkilöstön asemaan vaikuttavat viraston organisaation, tehtävien ja palvelu- toiminnan muutokset sekä olennaiset työtilojen järjestelyt;

3) virkojen perustaminen, lakkauttaminen ja virkajärjestelyt sekä hallinto-oikeuden ylituomarin toimivaltaan kuuluvat virkanimitykset ja viranhoitomääräysasiat;

4) kehittämis- ja rationalisointihankkeet, henkilöstö- ja koulutussuunnitelmat ja niihin suunnitelmakaudella tehtävät muutokset, työsuojelun toimintaohjelma sekä ne henkilöstö- ja koulutussuunnitelmaan tai työsuojelun toimintaohjelmaan sisälly- tettävät toimenpiteet, jotka jouduttavat naisten ja miesten tasa-arvon toteutumista työpaikalla;

5) edellä 1 - 4 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden johdosta suoritettavat järjestelyt, jotka vaikuttavat henkilöstön määrään, laatuun ja rakenteeseen;

6) viraston talousarvio, toiminta-, ja taloussuunnitelma sekä tulostavoitteet;

7) viraston henkilöstöstrategia ja henkilöstöhallinnon periaatteet ja henkilöstö- asioiden hoidossa noudatettavat menettelytavat;

8) säännöllisen työajan aloittamisen ja lopettamisen samoin kuin lepo- ja virkistäytymistaukojen ajankohdat;

9) hallinnollisista, tuotannollisista ja taloudellisista syistä toimeenpantavat osa- aikaistamiset, lomauttamiset ja irtisanomiset sekä niihin liittyvät koulutus- ja uudelleensijoittamisratkaisut;

10) valtion palvelukseen tulon yhteydessä ja palvelussuhteen aikana kerättävät ja palvelukseen tulevalle annettavat tiedot sekä tehtäviin perehdyttämisen järjestelyt;

11) henkilöstöön kohdistuvan kulunvalvonnan ja muun teknisin menetelmin toteutetun valvonnan tarkoitus, käyttöönotto ja siinä käytettävät menetelmät, sähköpostin ja tietoverkon käyttö sekä virkamiesten ja työntekijän sähköpostin ja muuta sähköis- tä viestintää koskevien tietojen käsittely;

12) määrittely niistä tehtävistä, joista työn- tai viranhakija taikka työntekijä tai virka- mies on velvollinen antamaan tai voi suostumuksensa perusteella antaa huumausainetestiä koskevan todistuksen työnantajalle (laki yksityisyyden suojasta työelämässä 7 § ja 8 §:n 1 momentti);

13) sisäisen tiedotustoiminnan periaatteet;

14) viraston työjärjestys ja sisäiset toimintasäännöt;

15) henkilöstökoulutusta ja muuta henkilöstön kehittämistä koskevat suunnitelmat ja niihin suunnittelukaudella tehtävät olennaiset muutokset;

16) yhteistoimintakoulutuksen järjestäminen sekä henkilöstöjärjestöjen jäsenkun- nalleen järjestämää yhteistoimintakoulutusta koskevat suunnitelmat siltä osin kuin ne koskevat viraston henkilöstön osallistumista mainittuun koulutukseen;

17) työpaikkaruokailun järjestäminen, työpaikan sosiaalitilojen käyttö ja suunnittelu sekä virkistystoiminta;

18) ne 1 - 4 ja 7 kohdan tarkoittamat vaikutukset, joita yksityisten yritysten käyttämisellä on viraston tehtävien suorittamiseen;

19) virkojen perustaminen ja lakkauttaminen sekä muut virkajärjestelyt; sekä

20) muut asiat, jotka laissa tai sopimuksessa yhteistoiminnasta oikeushallinnon alalla (1.10.2010) on säädetty yhteistoimintamenettelyssä käsiteltäviksi.

Yhteistoimintamenettely 9 §

Ennen kuin virasto ratkaisee tämän sopimuksen 8 §:ssä tarkoitetun asian, asiasta on neuvoteltava joko niiden virkamiesten kanssa, joita asia koskee tai heidän edustajiensa kanssa taikka asia on käsiteltävä yhteistyöelimessä siten kuin yhteistoimintamenettelystä annetuista säännöksissä tässä sopimuksessa määrätään.

Yksittäistä virkamiestä koskeva asia käsitellään ensisijaisesti lähimmän esimiehen ja asianomaisen virkamiehen välillä. Jos esimies tai itseään koskevassa kysymyksessä virkamies sitä vaatii, on asiasta neuvoteltava myös asianomaisen esimiehen ja henki- löstön edustajan tai luottamusmiehen kesken.

Jos asia koskee tietyn työyksikön virkamiehiä, asia käsitellään työyksikön esimiehen ja virkamiesten välillä tarkoitetussa työyksikön kokouksessa tai esimiehen ja asianosaisten henkilöstön edustajien kesken. Jos asia käsitellään työyksikkökokouksessa, myös henkilöstön edustajille on varattava tilaisuus osallistua kokoukseen.

Jos yhteistoimintamenettelyn piiriin kuuluva asia koskee henkilöstöryhmää yleisesti, käsitellään se henkilöstöryhmän edustajan kanssa.

Jos asia koskee koko henkilökuntaa tai useita henkilöstöryhmiä tai jos, henkilöstöryhmän tai viraston edustaja niin, vaatii, käsitellään se tämän sopimuksen 6 §:n tarkoittamassa yhteistyöelimessä.

Jos yhteistoimintamenettelyn piiriin kuuluvassa asiassa tapahtuu olennainen muutos, on asiassa toteutettava uusi yhteistoimintamenettely.

Sen lisäksi, mitä edellä on määrätty, kuuluu yhteistoimintamenettelyyn:

1) että 10 §:n 16 kohdassa tarkoitettu yhteistoimintakoulutus toteutetaan sen mukaisesti kuin siitä on tämän sopimuksen mukaisessa yhteistoiminta- menettelyssä sovittu; ja

2) että 10 §:n 17 kohdassa tarkoitetussa sosiaalitoiminnan alaan kuuluvassa asiassa ratkaisu tehdään, jollei sen sisällöstä sovita, asianomaiseen tarkoitukseen valtion talousarviossa osoitettujen määrärahojen puitteissa henkilöstön edustajien kannan mukaisesti.

Yhteistoimintamenettelyn aloittaminen 10 §

Neuvottelumenettely aloitetaan asian sellaisessa suunnittelu- ja valmisteluvaiheessa, jossa yhteistoiminnan tarkoituksena oleva vuorovaikutus ja asiaan vaikuttaminen voi myös käytännössä toteutua. Menettelyn tarkoituksena on lisätä osapuolten tietoja sekä yhteneviä käsityksiä asiasta ja edistää yhteisymmärrykseen pääsyä.

Viraston tulee ennen yhteistoimintamenettelyyn ryhtymistä antaa asianomaisille virka- miehille ja heidän edustajilleen asian käsittelyn kannalta tarpeelliset tiedot. Nämä tiedot tulee antaa siten, että niihin perehtyminen ja asiaan vaikuttaminen on mahdollista.

Edellä tarkoitetut tiedot annetaan kirjallisina, mikäli se on tarpeen ja mahdollista asian laatu ja laajuus huomioon ottaen. Luonnokset viraston tulo- ja menoarvioehdotukseksi, toiminta- ja taloussuunnitelmaksi, henkilöstösuunnitelmaksi ja koulutussuunnitelmaksi annetaan kirjallisina. Viraston tulee viivytyksettä tiedottaa yhteistoiminta-asiassa teke- mästään ratkaisusta asianomaisille virkamiehille tai heidän edustajilleen.

Milloin tiedottamisen perusteltuna esteenä ovat viraston toiminnan vaarantuminen tai muut erittäin painavat syyt, on viraston tiedotettava asiasta viivytyksettä sen jälkeen, kun mainittuja esteitä ei enää ole.

Neuvotteluesitys 11 §

Neuvotteluesitys on 8 §:n 1 - 5 ja 10 kohdassa tarkoitetussa asiassa tehtävä kirjallisesti vähintään kolme päivää ennen neuvottelujen alkamista. Mainittu aika on kuitenkin viisi päivää, jos 8 §:n 1 - 5 ja 10 kohdan mukaan neuvoteltava toimenpide ilmeisesti johtaa yhden tai useamman virkamiehen osa-aikaistamiseen, irtisanomiseen tai lomautta- miseen. Esityksessä on oltava neuvottelujen alkamisajan ja -paikan lisäksi tiedot siitä, mitä asioita neuvotteluissa tulee käsiteltäväksi.

Asiantuntijan käyttäminen 12 §

Jos yhteistoimintamenettelyssä käsiteltävän asian laajuus tai vaikeaselkoisuus sitä edellyttää, henkilöstön edustajille on varattava mahdollisuus kuulla kyseisessä virastossa työskentelevää asiantuntijaa. Jos virasto käyttää ulkopuolista asiantuntijaa sellaisessa tehtävässä, joka kuuluu yhteistoiminnan asiapiiriin, myös henkilöstön edustajille on varattava mahdollisuus kuulla asiantuntijaa.

Neuvotteluvelvoitteen sisältö ja sen täyttyminen 13 §

Viraston katsotaan täyttäneen 9 §:ssä tarkoitetun neuvotteluvelvoitteen silloin, kun asia on käsitelty 9, 10 ja 11 §:ssä säädetyllä tavalla viraston ja virkamiehen tai tämän edus- tajan välillä taikka 5 ja 6 §:ssä tarkoitetussa yhteistyöelimessä. Ennen yhteistoiminta- menettelyä annettuja tietoja voidaan täydentää yhteistoimintamenettelyn aikana kenen

tahansa yhteistoiminta-menettelyyn osallistuvan aloitteesta. Jos yhteistoiminta- menettelystä ei ole päästy yksimielisyyteen, virasto voi aloittaa asian toteuttamisen tiedotettuaan asiassa päätetyistä toimenpiteistä yhteistoimintamenettelyyn osallistuneille.

Jos 8 §:n 1 - 5 ja 10 kohdan mukaan neuvoteltava toimenpide ilmeisesti johtaa yhden tai useamman virkamiehen osa-aikaistamiseen, irtisanomiseen tai lomauttamiseen, viraston ei katsota täyttäneen neuvotteluvelvoitettaan, ennen kuin asiassa on päästy yksimieli- syyteen tämän sopimuksen mukaisessa yhteistoimintamenettelyssä taikka ennen kuin yksimielisyyteen pääsemiseksi on ensin neuvoteltu toimenpiteen perusteista ja vaikutuk- sista ja sen jälkeen erikseen vaihtoehdoista vähentämisen kohteena olevan henkilöpiirin rajoittamiseksi ja vähentämisestä aiheutuvien seurausten lieventämiseksi sekä neuvot- telujen alkamisesta on kulunut vähintään seitsemän päivää.

Jos toimenpide ilmeisesti johtaa vähintään kymmenen virkamiehen osa-aikaistamiseen tai irtisanomiseen taikka lomauttamiseen yli 90 päiväksi, edellä mainittu aika on kuitenkin vähintään kuusi viikkoa neuvottelujen alkamisesta. Jollei toisin sovita, neuvottelu vaihto- ehdoista voi viimeksi mainitussa tapauksessa alkaa aikaisintaan seitsemän päivän kuluttua siitä, kun perusteista ja vaikutuksista on neuvoteltu.

Jos yhteistoimintamenettely on aloitettu ennen viraston tai sen osan tehtävien tai henkilöstön toiseen virastoon siirtämistä, vastaanottavan viraston osalta neuvottelu-ajaksi lasketaan myös se aika, jonka se on ollut neuvotteluissa osapuolena.

Neuvottelujen kirjaaminen 14 §

Viraston on pyynnöstä huolehdittava siitä, että 10 §:ssä tarkoitettuun neuvotteluun sisältyvien kokousten ajankohdat, osallistujat, neuvottelujen tulos ja päättyminen sekä osapuolten kannanotot kirjataan pöytäkirjaan. Neuvotteluosapuolet tarkastavat ja allekirjoittavat pöytäkirjan.

Henkilöstön edustajien aloiteoikeus 15 §

Henkilöstön edustajilla on oikeus tehdä aloitteita ja esityksiä yhteistoimintamenettelyyn liittyen. Jos virasto katsoo, ettei asia kuulu yhteistoimintamenettelyn piiriin, on siitä ilmoitettava perusteluineen asianomaiselle henkilöstön edustajalle.

Henkilöstön edustajat voivat pitää keskuudessaan kokouksia yhteistoimintamenettelyyn liittyvissä asioissa.

Jos yhteistoimintamenettelyssä käsiteltävän asian laajuus tai vaikeaselkoisuus sitä edellyttävät, henkilöstön edustajille on varattava mahdollisuus kuulla kyseisessä virastossa työskentelevää asiantuntijaa. Jos virasto käyttää ulkopuolista asiantuntijaa sellaisessa tehtävässä, joka kuuluu yhteistoiminnan asiapiiriin, myös henkilöstön edustajille on varattava mahdollisuus kuulla asiantuntijaa.

Välitön yhteistoiminta 16 §

Välitön yhteistoiminta toteutetaan viraston johdon ja henkilöstön yhteisissä työ-, projekti- ja valmisteluryhmissä, työyksikkökokouksissa sekä koulutus- ja tiedotustilaisuuksissa siten, että kaikilla on mahdollisuus osallistua omaa työtään ja työolojaan koskevaan päätöksentekoon sekä viraston toiminnan suunnitteluun ja kehittämiseen.

Yksilötasolla yhteistoiminta toteutetaan esimiehen ja virkamiehen keskinäisenä vuoro- vaikutuksena, johon kuuluvat myös säännölliset henkilöstön kehitys- ja tuloskeskustelut.

Työryhmien asettaminen 17 §

Mikäli virasto aikoo asettaa työryhmän tai vastaavan tilapäisen taikka pysyvän toimi- elimen, joka toimeksiantonsa mukaan käsittelee 10 §:ssä tarkoitettua yhteistoiminnan piiriin kuuluvaa asiaa, työryhmän kokoonpano ja toimeksianto tulee käsitellä yhteistoimin- tamenettelyssä.

Työryhmässä tulee olla henkilöstön edustus, mikäli se asetetaan toteuttamaan rationalisointi- tai kehittämishanketta, joka saattaa aiheuttaa olennaisia muutoksia henkilöstön työtehtäviin, työmenetelmiin tai tehtävien järjestelyyn. Henkilöstön, jota hanke koskee, tulee olla työ-ryhmässä tasapuolisesti edustettuna.

Työryhmän kokoonpano ja toimeksianto tulee käsitellä yhteistoimintamenettelyssä myös muissa kuin 1 momentin tarkoittamissa tapauksissa, mikäli virasto katsoo, että työ- ryhmään on tarpeen määrätä yksi tai useampi henkilöstön edustaja.

Yhteistoiminnan vuosisuunnitelma, talousarvioesitystä, toiminta- ja talous- suunnitelmaa sekä tulostavoitteita koskevat asiat

18 §

Virastoa koskevista yhteistoiminnassa käsiteltävistä asioista laaditaan vuosi-suunnitelma, joka käsitellään yhteistyökomiteassa tai henkilöstökokouksessa.

Kun virasto omalta osaltaan valmistelee oikeushallintoa koskevaa valtion talousarvio- esitystä tai toiminta- ja taloussuunnitelmaa, sen tulee antaa henkilöstön edustajille tietoja ehdotuksen tai suunnitelman perustana olevasta toiminnan yleisestä kehityksestä sekä tietoja valmisteltavan ehdotuksen tai suunnitelman henkilöstö-vaikutuksista ja neuvotella näistä henkilöstön edustajien kanssa.

Valtion talousarvioesityksen laadintaperusteista tiedottamisesta on voimassa, mitä siitä erikseen säädetään tai määrätään.

Viraston on neuvoteltava henkilöstönsä tai henkilöstön edustajien kanssa vuosittain viraston tulostavoitteista sekä henkilöstöstrategiasta ja -politiikasta. Viraston on huoleh- dittava siitä, että henkilöstöllä tai henkilöstön edustajilla on mahdollisuus osallistua viraston tulostavoitteiden sekä henkilöstöstrategian ja – politiikan muotoutumiseen, niiden toteuttamiseen ja toteuttamisen seurantaan sekä saavuttaa tietoisuus viraston tavoitteista.

Yhteistoiminta rationalisointi- ja kehittämistyössä 19 §

Rationalisoinnilla ja kehittämisellä tarkoitetaan viraston toiminnan ja organisaation kehit- tämistä. Käsitteeseen sisältyvät järjestysmuodon muutokset, toimintatapojen uudis- taminen, työvälineiden, työmenetelmien ja työn sisällön kehittäminen sekä näihin liittyvät tutkimukset.

Mikäli rationalisointi- ja kehittämistoimet aiheuttavat olennaisia muutoksia henkilöstön asemaan, työtehtäviin tai lukumäärään, tulee yhteistoimintamenettelyssä selvittää henkilöstön uudelleenkoulutus- ja uudelleensijoitusmahdollisuudet tehtävien uudelleen järjestämiseksi ja henkilöstön palvelussuhteen jatkuvuuden turvaamiseksi.

Luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen osallistuminen yhteistoimintamenettelyyn

20 §

Jos yhteistoimintamenettelyssä on esillä asia, joka samalla kuuluu luottamusmies- tai työsuojelun yhteistoimintajärjestelmän piiriin, kutsutaan asianomaiset luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut mukaan asian käsittelyyn.

Yhteistoimintakoulutus 21 §

Yhteistoiminnan edellytyksenä on, että siitä vastaavilla ja siihen osallistuvilla henkilöillä on riittävät tiedot ja valmiudet. Henkilöstökoulutuksessa tulee ottaa huomioon yhteis- toiminnan edellytysten parantaminen.

Yhteistoimintaan säännöllisesti osallistuville annetaan sellaista koulutusta, joka on tarpeen erityisesti erilaisten kehittämistoimenpiteiden ja niiden seurausvaikutusten arvioimiseksi.

Virasto järjestää henkilöstön edustajien toimikauden vaihtuessa edustajien yhteisen koulutustilaisuuden, jossa käsitellään yhteistoiminnan toteutumista ja kehittämistä.

Sisäinen tiedotus 22 §

Viraston tulee tiedottaa henkilöstölle viraston toiminnasta ja sellaisista suunniteltavina ja valmisteltavina olevista asioista, joilla on vaikutusta henkilöstön asemaan tai työtiloihin sekä näissä asioissa tehdyistä päätöksistä ja toimenpiteistä. Viraston henkilöstöasioiden hoidossa noudatettavat yleiset periaatteet tai ohjeet sekä viraston toiminta- ja henkilöstö- organisaatio on saatettava työpaikalla henkilöstön tietoon.

Henkilöstön keskinäinen tiedotus 23 §

Henkilöstöön kuuluvien mahdollisuus keskinäiseen tiedotustoimintaan virastossa turvataan. Virasto antaa yhteistoiminnan osapuolille mahdollisuuden keskinäiseen tiedottamiseen ja yhteydenpitoon virastossa muun muassa sisäisiä tiedotuslehtiä ja

sähköpostia käyttäen. Henkilöstön edustajien salassapitovelvollisuudesta on voimassa mitä jäljempänä 26 §:ssä on todettu.

Sopimuksen irtisanominen 24 §

Tämä sopimus sanotaan irti kirjallisesti. Irtisanovan osapuolen on samalla tehtävä pää- kohdittain ehdotus uudeksi sopimukseksi. Sopimuksen irtisanomisaika on kuusi viikkoa. Neuvottelut uudesta sopimuksesta on aloitettava viimeistään sen jälkeen, kun virasto on irtisanonut sopimuksen tai kun ne järjestöt, jotka edustavat vähintään puolta sopimuksen piirissä olevasta järjestäytyneestä henkilöstöstä, ovat irtisanoneet sopimuksen.

Erimielisyyksien ratkaiseminen 25 §

Jos tämän sopimuksen soveltamisesta syntyy erimielisyyksiä, niistä tulee neuvotella samassa järjestyksessä kuin valtion virkaehtosopimusten neuvottelumenettelystä teh- dyssä pääsopimuksessa on sovittu.

Salassapitovelvollisuus 26 §

Virkamiehet ja henkilöstön edustajat eivät saa sivulliselle luvatta ilmaista, mitä he ovat tämän sopimuksen nojalla saaneet tietää erityisen säännöksen tai määräyksen perus- teella salassa pidettävästä asiasta.

Hyvitys 27 §

Xxxxxxx tämän sopimuksen 10 §:n 1 - 5 tai 11 kohdassa tarkoitettu asia on tahallisesti tai ilmeisestä huolimattomuudesta ratkaistu noudattamatta, mitä tämän sopimuksen 9, 10 ja 11 §:ssä on säädetty, ja virkamies tai työntekijä on asian yhteydessä osa-aikaistettu taikka lomautettu tai irtisanottu, on tällä oikeus saada työnantajalta hyvityksenä enintään 20 kuukauden palkka.

Hyvityksen suuruutta määrättäessä on otettava huomioon yhteistoimintavelvoitteen laiminlyönnin aste ja työnantajan olosuhteet yleensä sekä samoista toimenpiteistä johtuva muu korvausvelvollisuus. Jos laiminlyöntiä ovat olosuhteet huomioon ottaen pidettävä vähäisenä, voidaan hyvitys jättää tuomitsematta.

Virkamiehen tai työntekijän oikeus hyvitykseen on rauennut, jollei kannetta ole nostettu vuoden kuluessa oikeuden syntymisestä.

Työrauhavelvoite 28 §

Tähän sopimukseen sidottu ei saa sopimuksen voimassaoloaikana ryhtyä työtaistelu- toimenpiteisiin sopimuksen pätevyydestä, voimassaolosta tai oikeasta sisällöstä taikka sopimukseen perustuvasta vaatimuksesta syntyneen riidan ratkaisemiseksi, voimassa- olevan sopimuksen muuttamiseksi tai uuden sopimuksen aikaansaamiseksi.

Lisäksi sopimukseen sidottu yhdistys on velvollinen huolehtimaan, etteivät sen alaiset yhdistykset ja virkamiehet, joita sopimus koskee, riko edellisessä momentissa tarkoi- tettua työrauhavelvoitetta eivätkä sopimuksen määräyksiä. Tämä yhdistykselle kuuluva velvollisuus sisältää myös sen, ettei yhdistys saa tukea tai avustaa kiellettyä työtaistelu- toimenpidettä eikä muullakaan tavoin myötävaikuttaa sellaisiin toimenpiteisiin, vaan on velvollinen pyrkimään niiden lopettamiseen.

Voimaantulo 29 §

Tämä sopimus tulee voimaan 1. päivänä maaliskuuta 2011 lukien ja korvaa 21 päivänä tammikuuta 1990 allekirjoitetun yhteistoimintasopimuksen.

Helsingissä X päivänä XXXXXXXX 2011 Helsingin hallinto-oikeus

Hallinto-oikeuden ylituomari Xxxxxxxx Xxxxxxx Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry. Palkansaajajärjestö Pardia ry

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry.