OSALLISUUTTA?
Xxxxxx Xxxxxxxx
OSALLISUUTTA?
PALVELUJÄRJESTELMÄN TOIMINTA OPPISOPIMUSKOULUTUSHANKKEESSA
Opinnäytetyö
KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU
Sosiaalialan koulutusohjelma Huhtikuu 2011
TIIVISTELMÄ OPINNÄYTETYÖSTÄ
Yksikkö Ylivieska | Aika Huhtikuu 2011 | Tekijä/tekijät Xxxxxx Xxxxxxxx |
Koulutusohjelma Sosiaalialan koulutusohjelma | ||
Työn nimi Osallisuutta? Palvelujärjestelmän toiminta oppisopimushankkeessa | ||
Työn ohjaaja Xxxxxxx Xxxxxxxx | Sivumäärä 32+1 | |
Työelämäohjaaja | ||
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää palvelujärjestelmän toimintaa oppisopi- muskoulutushankkeessa, miten palvelujärjestelmän toiminta tuki asiakkaiden osal- lisuutta koulutuksen kuluessa ja miten palvelujärjestelmän yhteistyö sujui koulu- tuksen aikana. Oppisopimuskoulutusryhmän muodostivat kehitysvammaiset henki- löt, jotka siirtyivät työsuhteeseen työkyvyttömyyseläkkeeltä. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla viittä hankkeessa mukana ollutta palvelujärjestelmän edustajaa. Opinnäytetyön aineiston analysointi toteutettiin ennalta valittujen teemojen mukai- sesti. Tutkimus osoitti, että palvelujärjestelmän yhteistyö ei sujunut riittävästi koulutuk- sen aikana. Toiminta ei ollut koordinoitua, suunnitelmallista ja tavoitteellista. Kes- keisenä puutteena oli kehitysvammahuollon niukka osallistuminen hankkeeseen. Kehittämiskohteiksi esitettiin erityisammattiopetuksen, kehitysvammahuollon ja työhönvalmentajien kytkeminen jatkossa kehitysvammaisten henkilöiden oppiso- pimuskoulutukseen. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää jo käynnistyneissä ja alkavissa oppiso- pimuskoulutus ryhmissä, jotka on koottu kehitysvammaisista henkilöistä. | ||
Asiasanat
Oppisopimuskoulutus, osallisuus, palvelujärjestelmä
ABSTRACT
CENTRAL OSTROBOTHNIA UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Ylivieska | Date April 2011 | Author Xxxxxx Xxxxxxxx |
Degree programme Social sciences | ||
Name of thesis Involvement? The function of service system in apprenticeship contract project | ||
Instructor Xxxxxxx Xxxxxxxx | Pages 32+1 | |
Supervisor | ||
The purpose of this study was to examine the function of service system in apprenticeship contract project. In addition it was examined how the service system supported involve- ment of clients and how the co-operation was carried out during education and training. The training group consisted of handicapped persons moving from disability pension to employment. This study was conducted by using a qualitative research method and data was collected by interviewing five persons participated in project as members of the service system. The data was analyzed according the pre-chosen themes. The results of study pointed out that the co-operation was not effective enough during the education and training. Activities linked to training were not planned and goal-directed. Main shortage was the scarce implication of social welfare disabled to the project. It was proposed to commit special vocational education, social welfare disabled and trainers of employees to the project in the future. The results of this study can be utilized in already ongoing and starting apprenticeship contract groups built up by handicapped persons. | ||
Key words
apprenticeship contract, involvement, service system
TIIVISTELMÄ ABSTRACT SISÄLLYS
1 JOHDANTO 1
2 OPINNÄYTETYÖN ETENEMINEN 2
2.1 Tutkimusmenetelmä 3
2.2 Tiedon keruu 4
2.3 Aineiston käsittely 6
2.4 Tutkimuksen luotettavuus 6
3 TYÖ JA OSALLISUUS 8
3.1 Työ osallisuuden ja ihmisoikeuksien mahdollistajana sopimuksissa 9
3.2 Tutkimuksia ja selvityksiä vammaisten osallisuudesta ja asemasta 10
3.3 Selvityksiä ja hankkeita vammaisten työllistymiseen 13
3.4 Tuloksia osallisuudesta oppisopimushankkeessa 15
4 OPPISOPIMUSKOULUTUKSEN KAUTTA TYÖELÄMÄÄN 18
4.1 Xxxxxxxx opiskelijoista 19
4.2 Oppisopimuskoulutuksella osallisuutta 20
5 PALVELUJÄRJESTELMÄ 22
5.1 Sekava palvelujärjestelmä 22
5.2 Palvelujärjestelmän yhteistyö oppisopimuskoulutus- hankkeessa 24
6 JOHTOPÄÄTÖKSET 26
7 POHDINTA 28
LÄHTEET LIITTEET
1 JOHDANTO
Tammikuussa 2009 Nivalan aikuiskoulutus- ja oppisopimuskeskuksessa käynnistyi poikkeuksellinen seitsemän opiskelijan oppisopimuskoulutusryhmä. Ryhmästä teki ainutlaatuisen se, että ennen koulutuksen alkua opiskelijat olivat pysyvällä työky- vyttömyyseläkkeellä kehitysvammansa vuoksi. Koulutushanke sai alkusysäyksen- sä kirkon yhteisvastuukeräyksen teemasta "Työllä osallisuutta". Oppisopimuskou- lutuksen käynnistymistä edelsi noin vuoden kestänyt työnantajien ja yhteistyöstä tahojen kartoitustyö. Merkittävää on, että tämän mittavan esityön teki vapaaehtoi- sena ja ilman erillistä korvausta ammattihenkilö, joka toimii yksityisenä palvelun- tuottajana terveydenhuoltoalalla. Merkittävää on myös, että kehitysvammaiset henkilöt rohkenivat jättää varman toimeentulonsa työkyvyttömyyseläkkeen saajina ja halusivat oppisopimuskoulutuksen kautta päästä osalliseksi työstä.
Opinnäytetyötä kirjoittaessani vuoden 2011 alussa koulutusryhmässä on tapahtu- nut muutoksia; kaksi opiskelijaa on keskeyttänyt opinnot, ryhmä on täydentynyt yhdellä uudella opiskelijalla ja kaksi opiskelijaa on jo saanut tutkinnon suoritettua. Ryhmän mukana toimineessa palvelujärjestelmässä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia tai henkilövaihdoksia.
Opinnäytetyössä selvitän, miten paikallisesti käynnistyneessä oppisopimuskoulu- tuksessa palvelujärjestelmän toiminta tukee asiakkaiden osallisuutta koulutuksen aikana, ja miten asiakkaiden ympärillä ollut palvelujärjestelmän yhteistyö toimii. Haastattelin palvelujärjestelmän edustajia teemahaastattelumenetelmää käyttäen ja työn rakenne etenee teemojen mukaisesti. Kunkin teeman alussa esittelen hankkimaani teoriatietoa, selvityksiä ja tutkimustietoa. Tämän jälkeen esittelen haastattelussa saamani tulokset teemoittain. Johtopäätökset olen kerännyt yhteen kappaleeseen ja työn päättää pohdintaosuus.
2 OPINNÄYTETYÖN ETENEMINEN
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää palvelujärjestelmän toimintaa oppisopimuskoulutushankkeen aikana. Työn tutkimuskysymykset ovat:
1) Miten palvelujärjestelmän toiminta tukee asiakkaiden osallisuutta koulutuk- sen aikana?
2) Miten palvelujärjestelmän yhteistyö sujuu koulutuksen aikana?
Opinnäytetyössäni haastattelen palvelujärjestelmän edustajia ja kysymyksien kaut- ta he arvioivat yhteistyötään oppisopimuskoulutuksen aikana.
Palvelujärjestelmän toiminnan tutkiminen kiinnostaa, koska työssäni olen osa jär- jestelmää. Oppisopimuskoulutuksen käynnistämisvaiheessa työskentelin paikallis- tasolla Kelassa ja olin selvittämässä kuntoutusrahaetuuden myöntämistä oppiso- pimuskoulutuksen ajalle. Samalla virisi myös ajatus, että voisin tehdä opinnäyte- työni tähän hankkeeseen liittyen ja jo tuolloin selvitin mukana olevien suostumuk- sen haastatteluun. Xxxxxxxxx Kelalta oli mukana eläkekäsittelijä ja yleisen asumis- tuen etuuskäsittelijä. Kehitysvammaiset henkilöt asiakasryhmänä, kehitysvamma- huollon palvelujärjestelmä sekä oppisopimuskoulutus ovat minulle kuitenkin uusia asioita, joten tutkimuksen tekeminen antaa mahdollisuuden uuden oppimiseen. Työni ja koulutuksen puolesta minulla on esiymmärrys eri toimijoiden välisestä yhteistyöstä ja asiakkaiden osallisuudesta palvelujärjestelmässä, mutta opinnäyte- työn avulla voin syventää ja laajentaa ymmärrystäni aiheesta.
Työni rakentuu teemoittain ongelmaratkaisukeskeisen opinnäytetyön tavoin. Tee- moja ovat osallisuus työn tekemisen kautta, oppisopimuskoulutus ja palvelujärjes- telmän toiminta. Esitän tietoperustan kunkin teeman alussa ja sen jälkeen teema- haastattelussa saamiani tuloksi. Työ etenee siten tietoperustan ja tulosten vuorot- telulle. (Opinnäytetyöohje 2010, 11.)
2.1 Tutkimusmenetelmä
Opinnäytetyöni lähtökohtana on hermeneuttinen lähestymistapa tutkittavaan ilmi- öön. Hermeneutiikassa teoria ei ole sidoksissa niihin oletuksiin, joita kulloinenkin tutkija on tehnyt tutkimuksensa alussa, vaan teoria syntyy tutkimuksesta, tutkimi- sen tapahtumisesta ja jatkuvasta edellisen tason ylittämisestä. (Varto 1999, 108.)
Kaikkeen tutkimukseen liittyy tutkijan oma mielenkiinto tutkittavaa aihetta tai koh- detta kohtaan. Tällä mielenkiinnolla tarkoitetaan tutkijan intressiä eli tutkimuksellis- ta mielenkiintoa. Intressiin sisältyy se tapa, jolla tutkija asennoituu tutkimukseensa, sen kohteeseen ja metodologiaan. Omaa mielenkiintoani opinnäytetyön aiheeseen kuvaa käytännöllisyys ja sovellukseen tähtäävä tiedon intressi. Tutkimustyöstä tulee kiinnostava tekijälleen, kun se liittyy tekijän arki- ja käytännöntyöhön. Tästä voi tulla myös haittaa, koska on vaarana, että tutkija kirjoittaa vain siitä mikä hyö- dyttää häntä itseään tai missä hän voi hyödyntää omia kokemuksia (Hirsjärvi & Remes & Sajavaara 2009, 74; Varto 1992, 7.)
Opinnäytetyön perustana on laadullisen eli kvalitatiivisen tutkimuksen viitekehys. Laadullisessa tutkimuksessa pyritään kuvaamaan, ymmärtämään ja antamaan jollekin tapahtumalle tai ilmiölle mielekäs tulkinta. Tutkimuksessa kohteena on
todellisen ja moninaisen elämän kuvaaminen tosiasioista käsin. Näin laadullinen tutkimus sopii palvelujärjestelmän toiminnan tutkimiseen. (Hirsjärvi ym. 2009, 74.)
Tötön mukaan laadullisessa tutkimuksessa ”suvaitsevuuden hintana on epämää- räisyys”. Laadullisen tutkimuksen aineisto tarjoaa laajat mahdollisuudet uuden luontiin ja sitä pitää lähestyä toisin kuin määrällistä. Aineistoa lähestytään ennak- koluulottomasti ja sen pitää antaa puhua vapaasti tutkijalle. Vain näin sen vivah- teikas tarinointi pääsee oikeuksiinsa, tuottaa uusia näkökulmia ja tulkintoja eikä vain uusinna tutkijan ennakkokäsityksiä. Opinnäytetyössä esitän suoria lainauksia haastateltavien vastauksista ja tuon esille heidän näkökulmia tutkimusongelmaan. (Töttö 1999, 60–63, 126.)
2.2 Tiedon keruu
Opinnäytetyössäni olen haastatellut kaikkia oppisopimuskoulutuksessa mukana olleita palvelujärjestelmän viittä edustajaa eri hallintoaloilta: Asiakkaiden omalää- käriä, kehitysvammahuollon ohjaajaa, oppisopimustoimiston tarkastajaa, ammatil- lisen oppilaitoksen opettajaa sekä Kelan vakuutussihteeriä. Olen ollut yhteydessä haastateltaviin puhelimitse, selvittänyt heille opinnäytetyön ja haastattelun tarkoi- tuksen sekä kysynyt heiltä suostumuksen haastatteluun. Xxxx sopinut haastatelta- ville sopivan ajankohdan ja lähettänyt kysymykset heille etukäteen sähköpostilla tutustuttavaksi (LIITE 1). Haastattelut tapahtuivat yhtä lukuun ottamatta puhelimit- se. Haastattelun aikana kirjasin vastaukset lomakkeelle ja luin kirjaamani vastauk- sen haastateltavalle ja hänen oli mahdollista korjata kirjaustani haluamallaan taval- la. Haastateltavaksi valitaan henkilöitä, jotka tietävät tutkittavasta ilmiöstä mahdol- lisimman paljon tai heillä on siitä kokemusta. Tässä opinnäytetyössä vastaajina ovat alansa asiantuntijoita, ja he ovat olleet mukana oppisopimushankkeessa työnsä kautta. (Hirsjärvi ym. 2009, 161; Xxxxx & Xxxxxxxxx 2009, 85.)
Haastattelu sopii opinnäytetyöni aineiston hankintamenetelmäksi, koska se on selkeä metodi, kun halutaan tietää mitä ihminen ajattelee asiasta tai miksi hän toimii niin kuin toimii. Haastattelu on joustava metodi, koska tarvittaessa kysymys voidaan toistaa ja selventää. Tiedonantajille on hyvä antaa kysymykset tai teemat etukäteen tutustuttaviksi ja näin varmistaa, että haastattelussa saadaan mahdolli- simman paljon tietoa tutkittavasta ilmiöstä. (Xxxxx & Xxxxxxxxx 2009, 72–73, 75; Hirsjärvi& Hurme 2010, 11.)
Lomakehaastattelun ja strukturoimattoman haastattelun välimuotona pidetään puolistrukturoitua tai puolistandardoitua haastattelua, jonka olen valinnut tiedonke- ruu menetelmäksi. Tässä opinnäytetyössä käytän siitä termiä teemahaastattelu, Hirsjärven ja Hurmeen tapaan. Teemahaastattelussa valitut teemat perustuvat tutkimuksen viitekehykseen ja tutkimusongelmiin eli käytännössä siihen mitä selvi- tettävästä ilmiöstä jo tiedetään. Kuviosta 1 selviää, miten teema-alueet nivoutuvat tutkimiskokonaisuuteen työn suunnitteluvaiheesta, läpi haastattelujen ja lopuksi analyysivaiheeseen. Lomakkeeseen olen tehnyt selkeitä kysymyksiä, mutta laajal- le keskustelulle sekä haastateltavan tarkentaville kysymyksille on sijaa (LIITE 1). (Xxxxx & Xxxxxxxxx 2009, 72–73, 75; Hirsjärvi& Hurme 2010, 11.)
Suunnitteluvaihe Haastatteluvaihe Analyysivaihe
Kysymyk- set
Teema- alueet
Tutkimusongel- mat
Ilmiöiden pääluokat
Luokitus ja tulkinta
KUVIO 1. Teema-alueet tutkimuskokonaisuudessa (Hirsjärvi & Hurme 2010, 67.)
Teemahaastattelun kysymykset jaan neljän otsikon alle: taustatiedot, yhteistyö, asiakkaiden osallisuus ja tulevaisuus. Taustatiedoissa selvitän haastateltavien ominaisuuksia ja aikaisempia kokemuksia, koska ne määräävät niitä merkityksiä, joita haastateltavat antavat tarkasteltavalle ilmiölle. Yhteistyötä ja asiakkaan osalli- suutta koskevissa kysymyksissä pyrin saamaan mahdollisimman spesifisiä vasta-
uksia tutkittavasta ilmiöstä. Tulevaisuutta koskevissa kysymyksissä haastateltavat voivat tuoda kaikki esille haluamansa näkökohdat. (Hirsjärvi & Hurme 1995, 36.)
2.3 Aineiston käsittely
Aloitin aineiston käsittelyn lukemalla haastattelut useita kertoja läpi. Menetelmäksi valitsin sisällönanalyysin tutkimusongelman perusteella. Sisällönanalyysi sopii laa- dulliseen tutkimukseen, jossa ei etsitä numeerisia tietoja, vaan merkityskokonai- suuksia ja merkityssuhteita. Tulostin jokaisen haastattelun neljänä kappaleena ja luokittelin aineiston teemojen mukaisesti erivärisillä yliviivaustusseilla. (Tuomi & Xxxxxxxxx 2009, 93.)
Luokittelu oli välttämätöntä, koska haastattelussa vastaajien puhe rönsyili ja vas- tauksissa saatettiin palata edellisiin teemoihin tai ottaa esille jo tulevaa teemaa. Koska aineiston keruu tapahtui teemahaastattelulla, oli aineiston pilkkominen tee- moittain selkeää. Vastaukset ryhmittelin teemojen mukaisesti ja niistä nostan esille vastaajien suoria lainauksia. Tutkimuksen tulkinta muodostuu, kun aineisto on luo- kiteltu ja tutkittu teoreettista viitekehystä käyttäen. (Tuomi & Xxxxxxxxx 2009, 93.)
2.4 Tutkimuksen luotettavuus
Tutkimusta tehtäessä pyrkimyksenä on välttää virheitä, mutta silti tulosten luotet- tavuus ja pätevyys vaihtelevat. Sen vuoksi tutkijan tulee arvioida tekemänsä työn luotettavuutta. Tutkimuksen reliaabelius tarkoittaa mittaustulosten toistettavuutta. Käytännössä tutkimusta ei voi toistaa tarkasti, koska tehty tutkimus on ainutkertai- nen kokonaisuus. Tutkimuksen pätevyydellä, validius, tarkoitetaan tutkimusmene-
telmän kykyä mitata juuri sitä, mitä onkin tarkoitus mitata. Laadullisen tutkimuksen luotettavuutta parantaa tarkka selostus tutkimuksen kulusta. Tulosten tulkinnassa pätee sama tarkkuuden vaade: on kerrottava, mihin tulkinnat ja päätelmät perus- tuvat. Luotettavuuden tärkein kriteeri on tutkija itse ja hänen rehellisyytensä teke- milleen teoille, valinnoille ja ratkaisuille. Tässä opinnäytetyössä nostan esille suo- ria haastatteluotteita tarkasteltavaksi ja kuvaan opinnäytetyön mahdollisimman tarkasti. (Hirsjärvi ym. 2009, 231–233; Vilkka 2005, 158–160.)
Haastattelun tulosten toistettavuuteen vaikuttaa suotuisasti se, että vastaajilla oli mahdollisuus tutustua kysymyksiin etukäteen ja osa kertoi jopa tehneensä valmiik- si muistiinpanoja. Voidaan siis päätellä, että vastaajien antamat vastaukset olivat etukäteen pohdittuja ja perusteltuja. Tutkimuksen toistettavuuden kannalta oli myös hyvä, että suoritin haastattelut kun oppisopimuskoulutus oli jo loppusuoralla. Näin vastaajilla oli muodostunut käsitys kokonaisuudesta, ja he pystyivät arvioi- maan tekemäänsä yhteistyötä koko prosessin ajalta. Puhelinhaastattelu tiedonke- ruumenetelmänä osoittautui toimivaksi, koska jokainen vastaaja sai itse määritellä hänelle sopivimman ajan. Lisäksi kysymyksiin etukäteen tutustuminen nopeutti haastattelun tekemistä. Puhelun nauhoittaminen ja tekstin litterointi olisi ollut luo- tettavampi menetelmä, mutta siihen minulla ei ollut mahdollisuutta.
On vaikea arvioida vaikuttiko oma taustani haastateltavien vastauksiin. Olin hank- keen alussa mukana Kelan edustajana ja arvioimassa ammatillisen kuntoutuksen myöntöedellytyksen täyttymistä opiskelijoiden kohdalla. Tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan tarkastella yhteistyötä yksittäisestä henkilöstä käsin vaan teemojen kysymykset kohdentuvat järjestelmiin. Haastattelut tein opiskelijan roolissa työhar- joittelujaksolla, josta kerroin myös haastattelun alussa jokaiselle tiedonantajalle.
3 TYÖ JA OSALLISUUS
Osallisuus sisältää ajatuksen kansalaisesta, joka haluaa ja osaa toimia aloitteen- tekijänä itselleen tärkeissä asioissa. Osallistumista voidaan tarkastella kahdesta näkökulmasta. Yhtenä on kansalaisen oma kiinnostus osallistua ja vaikuttaa ja toisena on tarjolla olevat mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa. Jälkimmäistä voi- daan vahvistaa kehittämällä hallinto- ja päätöksentekojärjestelmää sellaiseksi, että se tarjoaa toimivia mahdollisuuksia ja keinoja kansalaisten osallistumiseen. Osalli- suuden kokemus, kuuluminen, liittyminen ja yhteisöllisyyden tunne ovat osallistu- misen prosessia. Osallisuus on keino, jonka avulla luodaan ja edistetään kansa- laisten elämänhallintaa, sitoutumista ja vastuullisuutta. (Xxxxxxx & Xxxxx 2002, 6; Xxxxxxxx & Xxxxxxxx & Xxxxxxxxx 2008, 203.)
Osallisuudessa ihminen on toimiva subjekti, hänellä on mahdollisuus toimia ja kuu- lua yhteisöön ja sitoutua siihen. Osallisuuden vahvistamisessa on keskeistä saada käyttöön ihmisen omat voimavarat, vaikuttamismahdollisuuksien tarjoaminen ja edellytysten luominen osallisuudelle. Osallisuuden toteutuminen edellyttää osallis- tumisen ja osallisuuden esteiden poistamista sekä mahdollisuuksien tarjoamista mahdollisimman monelle. Palvelujärjestelmän tulee mahdollistaa niiden kansalais- ten osallisuus, joilla ei ole osallistumiseen riittävästi valmiuksia. (Xxxxxxxx- Xxxxxxxx 2010, 7.)
Osallistava yhteiskunta antaa kaikille ihmisille oikeuden osallistua yhteiskunnan toimintoihin yhdenvertaisesti ja täysivaltaisesti. Tästä näkökulmasta yhteiskunnan toiminnan tulisi tavoitella kaikkien ihmisten tasa-arvoa ja osallisuutta ympäröivässä yhteisössä. Osallisuuden vastakohtana on osattomuus. Osattomuus viittaa, ettei ihminen ole osallisena yhteiskunnassa tärkeinä pidetyissä asioissa, kuten esimer- kiksi työmarkkinoilla. Ihmiselle sosiaalisena olentona on tarve kuulua, olla mukana
ja kokea osallisuutta vajaakuntoisuudesta huolimatta. Osallisuus on yksi hyvän elämän perusedellytyksistä. (Kansalaisfoorumi 2010)
3.1 Työ osallisuuden ja ihmisoikeuksien mahdollistajana sopimuksissa
Suomi on omassa lainsäädännössään halunnut korostaa työtä osallisuuden mah- dollistajana. Suomen perustuslain 18 §:ssä todetaan seuraavasti:
Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemal- laan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta.
Julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jo- kaiselle oikeus työhön. Oikeudesta työllistävään koulutukseen sääde- tään lailla.
Xxxxxx on siirtänyt työvoiman suojelun ja oikeuden toteutumisen palvelujärjestel- mälle ja siinä mukana toimijoille.
YK:n vammaisten ihmisten oikeuksia koskevan sopimuksen allekirjoittaneet maat ovat sitoutuneet edistämään vammaisten henkilöiden yhdenvertaisia työmahdolli- suuksia ja kieltäneet kaikenlaisen työsyrjinnän toteutumisen. Suomi on allekirjoit- tanut tämän sopimuksen 30.3.2007 ja sopimus on ollut voimassa 3.5.2008 lähtien. Vammaisten henkilöiden osallisuutta tulisi sopimuksen mukaan edistää esimerkik- si lisäämällä tietoa vammaisten henkilöiden työvoimapotentiaalista.
Euroopan neuvoston vammaispoliittisessa ohjelmassa vuosille 2006–2015 tavoit- teena on saada yhtäläiset oikeudet vammaisille henkilöille neuvoston alueella. Tässäkin sopimuksessa korostetaan vammaisten henkilöiden työllistymistä avoi- mille työmarkkinoille positiivisin erityistoimin ja syrjinnänvastaisilla toimenpiteillä. Suomi, Euroopan neuvoston jäsenenä, on mukana ohjelmassa ja Suomen halli- tuksen vammaispoliittinen ohjelma (VAMPO) on julkaistu vuonna 2010. Ohjelmas- sa työ on nostettu keskeiseksi keinoksi vaikuttaa vammaisten henkilöiden sosio- ekonomiseen asemaan ja heidän hyvinvoinnin parantamiseen. (STM 2006:18.)
3.2 Tutkimuksia ja selvityksiä vammaisten osallisuudesta ja asemasta
Xxxx Xxxxxx (2006) teki laajan selvityksen vammaisten henkilöiden olosuhteista ja asemasta Suomessa. Xxxxxxx mukaan vammaiset henkilöt eivät ole yhdenvertai- sessa asemassa muiden kansalaisten kanssa. Edistymistä on tapahtunut esimer- kiksi esteettömyydessä, mutta yhdenvertaisuus toteutuu rajoitetusti ja vaihdellen. Keskeisinä puutteina oli muun muassa vammaisten henkilöiden koulutus- ja työllis- tymismahdollisuudet ja niiden heikkoudesta johtuen edelleen toimeentulon niuk- kuus.
Xxxxx Xxxxxxxxxx (2008) tutki vammaisten ihmisten elinoloja haastattelemalla hei- tä. Xxxxxxxx totesi, että ongelmat vammaisten elinoloissa oli ennen kaikkea sosi- aalisia. Sosiaalista poissulkemista haastatelluista oli kokenut suurin osa. Suuria ongelmia koettiin työelämän osallistumisessa. Vammaiset ihmiset olivat kokeneet syrjiviä käytäntöjä, esimerkiksi koulussa ja työelämässä, joiden kautta he kokivat sosiaalista poissulkemista.
Vuonna 2008 Työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi Xxxx Xxxxxxxx selvityksen ”Työtä haluaville uusia mahdollisuuksia työhön”. Selvityksessä kartoitettiin kuntoutustuella ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työllistymisedellytyksiä ja tehtiin kehittämiseh- dotuksia heidän työelämään palaamisensa helpottamiseksi. Selvityksen mukaan työvoiman ulkopuolella on paljon ryhmiä, joilla olisi halu työskennellä, mutta he eivät pysty sitä tällä hetkellä tekemään. Lisäksi työssä selvitettiin palvelujärjestel- män tarjoamia mahdollisuuksia pitkäkestoiseen ja jopa pysyvään palkkatukeen työnantajien palveluksessa oleville vajaakuntoisille. Suomessa oli vuonna 2009 työkyvyttömyyseläkkeellä noin runsaat 260 000 henkilöä ja heistä 16–44-vuotiaita oli noin 56 000 henkilöä. Xxxx Xxxxxxxx selvityksen mukaan on arvioitavissa, että työkyvyttömyyseläkkeellä olevista noin 30 000 olisi halukkaita palaamaan työelä- mään. Tämä luku vastaa noin yhtä prosenttia nykyisestä työvoimasta. Ongelman työllistymiselle muodostaa jäykkä ja pirstaleinen lainsäädäntö, joka pahimmillaan estää työelämään palaamisen järkevällä tavalla. (Tilasto Suomen eläkkeensaajista 2009, 22, 63; Vuorela 2008.)
Xxxxx Xxxxxxxxxx mukaan vammaisten ihmisten työelämään osallistumisesta on tehty sosiaalitieteellistä tutkimusta vähän. Vammaisten ihmisten kokemuksia työs- tä on empiirisen tutkimuksen avulla kartoitettu niukasti. Xxxxxxxxxx tutkimuksessa kartoitettiin vammaisten ihmisten kokemuksia arjesta ja yhtenä alueena olivat juuri työelämän kompetenssit. Vammaiset henkilöiden ammatillinen omanarvontunto nousi samoista asioista kuin muillakin työssäkävijöillä. Lisäksi työ toi tavalliseen arkeen rytmiä, merkitystä ja piti yllä elämän mielekkyyttä. Vammaiset henkilöt ko- kivat työilmapiirin työviihtyvyyden kannalta keskeisenä, joka ei poikkea muista työssäkävijöistä. Haastattelun avulla tehdyssä tutkimuksessa vammaiset ihmiset kertoivat myös kokemuksia syrjinnästä työnhaussa ja työyhteisössä. Ongelmia oli erityisesti työnhakuprosessissa ja alalle soveltuvuudessa, työsuhteiden pituudessa ja palkkauksessa sekä työyhteisön kielteisissä asenteissa. (Xxxxxxxx 2008, 54, 60–76.)
Stakesin, Kelan ja Lapin yliopiston yhteisessä tutkimuksessa (2006, 73–74) selvi- tettiin vammaisten ja pitkäaikaissairaiden osallisuutta työhön ja hyvinvointiin. Tut- kimustieto kerättiin eri rekisteritietokannoista. Vammaisten ja pitkäaikasairaiden keskinäiset erot suhteessa työelämään, tuloihin ja muihin sosiaalista asemaa mää- rittäviin tekijöihin, olivat erittäin suuret. Merkittävin erotteleva tekijä oli vamman tai sairauden aiheuttama toimintakyvyn haitta-aste. Lievästi tai keskivaikeasti vam- maisista tai sairaista suurin osa kuului työvoimaan, mutta heitä oli vain pieni osa vammaisista henkilöistä. Vammaisten yhdenvertainen ja laaja-alainen osallisuus työhön ja tuloihin ei suomalaisessa yhteiskunnassa toteudu pientä joukkoa lukuun ottamatta. Erityisen vaikea tilanne oli niillä, joilla terveydentilan vajavuus yhdistyi alhaiseen koulutustasoon tai koulutuksen puutteeseen.
Kelan tutkimusosasto julkaisi vuonna 2003 tutkimuksen Kelan etuudet kehitys- vammaisille henkilöille 1962–1998. Tutkimuksen haastatteluosassa selvitettiin ke- hitysvammaisten asemaa yhteiskunnassa ja heidän lähiyhteisöissään. Kehitys- vammaisten henkilöiden huono-osaisuudessa nousi esille sekä perinteinen hyvin- voinnin resurssien vähyys että yhteiskunnallisen integraation ongelmat lähiyhtei- söön ja laajempaan yhteiskunnalliseen järjestelmään. Tutkimuksessa esitettiin yhtenä ratkaisuna kehitysvammaisten henkilöiden hyvinvoinnin ongelmiin heidän integroimista vahvemmasti työelämään. (Kela 2003,162–163.)
Xxxxxx Xxxxxxx (2008) tutki vaikeavammaisten nuorten aikuistumista väitöskir- jassaan. Tutkimuksessa Xxxxxxx selvitti haastatelluiden vammaisten nuorten ai- kuistumista heidän kertomina ja kokemia asioina. Yhtenä keskeisenä teemana nuoren aikuistumisessa oli koulutuksen kautta työelämään pääseminen. Ne nuo- ret, jotka pyrkivät normaaliin työuraan, joutuivat kilpailemaan yhä haastavammaksi käyvässä tilanteessa ja kokivat, että he joutuivat ylittämään vammattomien suori- tukset. Työ toi niiden nuorten elämään pysyvyyttä, joilla työtä oli, sekä kiinnitti hei- dät yhteisöön ja yhteiskuntaan. Lisäksi vammaiset nuoret suhtautuivat työelämään samoin kuin muutkin nuoret; työ luo taloudellista turvaa ja tuo työyhteisön avulla sosiaalisia suhteita.
3.3 Selvityksiä ja hankkeita vammaisten työllistymiseen
Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus (STAKES), nykyinen Ter- veyden ja hyvinvoinnin laitos, koordinoi vuosina 1996–97 yhteensä 41 paikallista ja valtakunnallista hanketta Euroopan sosiaalirahaston tuella. Hankkeiden tavoit- teena oli kehittää menetelmiä ja toimintamalleja, jotka edistävät eri vammaisryh- mien ja mielenterveyskuntoutujien työllistymistä ja sosiaalista osallisuutta. Keskei- sinä tekijöinä vammaisten ja vajaakuntoisten työhön sijoittumiselle pidettiin sosiaa- liturvapolitiikan kehittämistä, perustuslain mukaisen oikeutuksen työhön tunnusta- mista, kuntoutumis- ja työllistymispalveluiden nivomista peruspalveluihin ja hallin- tomenettelylain mukaisen asiakaslähtöisyyden soveltamista julkisessa hallinnossa. Työhallinnon palveluista oppisopimuskoulutuksen hallintoa ja sääntelyä koskevaa ohjeistusta suositeltiin väljennettäväksi, siten että räätälöidyt ja eri vammaisryhmil- le soveltuvat koulutusohjelmat olisi käynnistettävissä. (Stakes 1998, 7–12, 15.)
Kehitysvammaliitto julkaisi selvityksen kehitysvammaisten ja mielenterveyskuntou- tujien työtoiminnan järjestämisen nykytilasta, sen roolia sekä suhdetta palkkatyö- hön alalla toimivien näkemysten pohjalta. Selvityksen mukaan kehitysvammainen henkilö voi harvoin vaikuttaa mihin työtoiminnan paikkaan hän pääsee, eikä asiak- kaalta välttämättä selvitetä hänen omia toiveita ja tarpeita työtehtävien suhteen. Haastateltujen kehitysvamma-alan ammattilaisten näkemys kehitysvammaisten työtoiminnasta oli mielekkään arjen, sosiaalisten suhteiden ja vertaistuen luomi- sesta kehitysvammaisille henkilöille työn avulla. Työtoiminnalla ei nähty merkitystä kuntouttavana elementtinä tai taloudellisena etuna työntekijälle eikä yhteiskunnal- le. Työn rooli nähtiin säilyttävänä eikä läpivirtausajattelun mukaisena avoimille työmarkkinoille siirtymisen mahdollistajana. Mielenterveyskuntoutujien työtoimin- nassa sen sijaan nähtiin selvemmin, että työtoiminnan tavoitteena on kuntoutujien paluu takaisin työelämään. Kuitenkin haastatellut toimijat pitivät tärkeänä, että työntekijät pääsisivät avoimille työmarkkinoille ja osallistumaan yhteiskuntaan työn avulla. (Xxxxx & Xxxxxxxx & Xxxxxxxxx, 2010.)
Kehitysvammaliiton selvityksessä alan ammattilaiset toivoivat tuki- ja eläkejärjes- telmiin enemmän joustavuutta ja erityisesti nykyinen eläkkeen lepäämään jättämi- nen koettiin hankalana, joka osaltaan voi estää palkkatyön kokeilemista. Suurim- pina esteinä kehitysvammaisten palkkatyölle pidettiin työelämän joustamattomuut- ta ja yleisestä kielteistä asennetta vajaakuntoisuutta ja poikkeavuutta kohtaan, koska tehokkuus ja raha sanelevat ehdot työelämässä. Myös alalla toimijoiden keskuudessa todettiin olevan yhä asenteita, jotka eivät edistä palkkatyön tavoitte- lemista. Palkan ja eläkkeen yhteensovittamisen vaikeus sekä ammattilaisten tie- don puute ja epävarmuus näissä tilanteissa välittyvät palkkatyöhön ohjaamisen aktiivisuudessa sekä skeptisenä suhtautumisena palkkatyön tulevaisuuteen kehi- tysvammaisten henkilöiden kohdalla. (Kairi ym. 2010.)
Xxx Xxxxxxxxxx tekemässä Xxxxx toiveammattini-kyselyssä huomattiin, että vaik- ka kehitysvammaiset nuoret eivät toivoneet päätyvänsä opintojen jälkeen työ- ja toimintakeskukseen, oli se kuitenkin monen nuoren paikka. Xxxxxxx mukaan nuor- ten toiveammatit olivat realistisia ja vastasivat heidän koulutustaan. Suosituimpia aloja olivat ravitsemispalvelut ja kiinteistönhuolto. (Nummelin 2007).
Vates-säätiö toteutti Raha-automaattiyhdistyksen tuella selvitystyön vuonna 2007, jossa tarkasteltiin vammaisten ja osatyökykyisten henkilöiden asemaa työllistymis- tä tukevissa palveluissa haastattelemalla erityistyöllistymisen yksiköiden henkilö- kuntaa, esimiehiä ja havainnoimalla työllistymispalveluiden toimintaympäristöä. Selvitystyössä nousi pohdittavaksi kuinka paljon vammaisten työllistymisvaikeuk- sissa on kysymys järjestelmien vinoutumisesta, työllistymispalveluiden sisällöistä ja ohjaushenkilökunnan kielteisistä asenteista. Lisäksi ajanpuutteen vuoksi työnan- tajayhteistyö oli jäänyt tekemättä ja ilman sitä työpaikkoja ei löydy. (Ollikainen 2008.)
Vuosina 2008-2009 kirkon diakoniatyön ytimessä oli työ ja osallisuus. Yhteisvas- tuukeräyksen kohteena oli vuosina 2008 ja 2009 työmarkkinoilla erityisen heikossa asemassa olevat ryhmät eli maahanmuuttajat (2008) ja kehitysvammaiset (2009).
Yhteisvastuun kampanjaa suunniteltaessa oli vain noin 300 kehitysvammaista työl- listynyt avoimille työmarkkinoille yhteiskunnassamme. Avotyötoiminnassa, josta ei makseta palkkaa, oli mukana noin 2300 kehitysvammaista asiakasta. Xxxxxxxx- roilla toteutettiin työllistymishankkeita, joissa kehitysvammaisten työllistymistä lä- hestyttiin eri suunnista. Työllistymisen ympärille kerättiin seudullisia moniammatil- lisia keskustelufoorumeita, joissa lähdettiin parantamaan kehitysvammaisten työl- listymismahdollisuuksia. Samaan aikaan toteutettiin käytännön työhönvalmennus- ta, jolla tuettiin kehitysvammaisia ihmisiä heidän työssään ja järjestettiin koulutusta kuntatoimijoille, jotta kehitysvammaisille ihmisille olisi tarjolla riittävästi tukea työl- listymiseen. Oulun eteläisellä alueella käynnistynyt oppisopimuskoulutus, jota täs- sä työssä tarkastellaan, sai innoituksensa yhteisvastuukeräyksen teemasta. (Yh- teisvastuu 2008- hankkeiden loppuraportti.)
3.4 Tuloksia osallisuudesta oppisopimushankkeessa
Tässä opinnäytetyössä kaikki haastatellut toivat esille työn merkityksen opiskelijoi- den kokemuksena olla osana yhteiskuntaa. Vastaajat kuvasivat työn tuovan asiak- kaille päivä- ja viikkorytmiin, joka samaisti opiskelijoita työtä tekevään väestöön. Työpäivä erosi viikonlopusta ja loma-aika arjesta. Vastaajat kuvasit opiskelijoiden arvostavan saamaansa palkkaa ja esimerkiksi työterveyshuollon palveluiden saa- mista. Opiskelijat olivat kertoneet vastaajille saavansa enemmän arvostusta ympä- ristöltään, koska he tekivät tuottavaa työtä, josta maksettiin oikeaa palkkaa. Osa haastatelluista taas epäili opiskelijoiden kykyä ymmärtää rahan merkitystä. Vas- taajat toivat esille myös muiden työntekijöiden saamaa kokemusta kehitysvam- maisista ihmisistä työyhteisön jäseninä.
Xxxxxxxxxx ja Xxxxxxx tutkimuksessa vammaisten kokemukset työelämästä olivat samanlaiset kuten työelämässä olevilla yleensäkin, arvostuksen kokeminen, työn tuoma rytmi päivittäiseen arkeen ja työilmapiirin merkitys työssä viihtymiselle.
Hankkeessa mukana olleet palvelujärjestelmän edustajat toivat haastattelussa esille samoja huomioita ja pitivät niitä merkityksellisinä asioina opiskelijoille. Työ ja työn tekeminen arvioitiin osallisuuden kannalta merkitykselliseksi vastausten pe- rusteella.
Haastatelluista opiskelijoiden kokemaa osallisuutta osasi pohtia parhaiten ne, jotka osallistuivat opiskelijoiden koulutukseen lähellä. Muiden vastaukset jäivät ylei- semmälle tasolle. Vastaajat toivat esille kehitysvammaisten henkilöiden oikeudes- ta tehdä työtä ja työn kautta tasavertaisemmasta mahdollisuudesta osallistua yh- teiskuntaan. Oppisopimuskoulutuksen merkitystä myös oman elämän hallintaan ja elämän taitojen kartuttajana toi esille vastuukouluttaja. Oppisopimuskoulutuksen mahdollisuuksia kehitysvammaisten henkilöiden työllistämisessä pidettiin harvoille henkilöille sopivana ja sillä ei katsottu olevan suurta merkitystä jatkossakaan. Vas- taajat kokivat myös epävarmuutta hallita eläke- ja tukijärjestelmään liittyviä kysy- myksiä, joita opiskelijoiden vanhemmat ja työnantajat olivat varsinkin alussa teh- neet.
Kehitysvammaliiton teettämässä selvityksessä huomioitiin kehitysvamma-alan työntekijöiden kielteisiä asenteita vammaisten palkkatyöhön. Selvityksessä yhdek- si syyksi kielteiseen suhtautumiseen pidettiin työntekijöiden epävarmuutta ja tie- don puutetta sosiaalietuuksien ja palkan yhteensovittamistilanteissa. Vates-säätiön teettämässä selvitystyössä samoin nousi pohdittavaksi kuinka paljon vammaisten työllistymisvaikeuksissa on kysymys järjestelmien vinoutumisesta, työllistymispal- veluiden sisällöistä ja ohjaushenkilökunnan kielteisistä asenteista. Samoin tässä tutkimuksessa osa vastaajista toi esille varautuneita käsityksiä kehitysvammaisten henkilöiden työllistymisestä. Myös oppisopimuskoulutuksen merkitystä epäiltiin, koska kaksi valmistunutta oli kuitenkin palannut työkyvyttömyyseläkkeen saajiksi. Oppisopimuskoulutuksen ei katsottu parantaneen opiskelijoiden työllistymismah- dollisuuksia tosiasiallisesti.
Tämä onkin on vaikeaa, kun en mä ole niistä sen koommin kuullut. Nyt kak- si on valmistunut ja eläkkeet on palautettu maksuun. Eivät ainakaan saa- neet kokopäivätyötä. En tiedä tekevätkö nyt työtä eläkkeensä ohella. Sitä- hän saisi tienata noin 600ekk.
Opiskelijoiden oma asema, heidän kokemus asemastaan tuli vahvempana esille. He kokivat, arvostusta; oikeassa työssä, selvä rooli. Opiskelija osal- listui työn jakoon, työntekijän roolissa. Työ muutti kehitysvammaista, hän muuttui muiden ohjaajiksi. Työajan seurannan toteutuksen kokivat tärkeä- nä.
Opiskelijat kokivat koulutuksen tärkeäksi omilla resursseillaan, he arvostivat oppisopimuskoulutusta. Opiskelijat saivat voimaa, itsenäisyyttä ja kykyjä omaan elämään.
Ei nämä tällä kyllä työllisty, ei heitä huolita työpaikoille.
Kehitysvammaliiton teettämän selvityksen mukaan kehitysvammainen henkilö voi harvoin vaikuttaa mihin työtoiminnan paikkaan hän pääsee, eikä asiakkaalta vält- tämättä selvitetä hänen omia toiveita ja tarpeita työtehtävien suhteen. Tässä työs- sä vastaajat toivat esille kriittisiä arvioita opiskelijoiden asemasta ja mahdollisuu- desta osallistua heitä koskevaan päätöksen tekoon. Opiskelijoiden epäiltiin joutu- neen toiminnan kohteeksi ja heidän todellista ymmärrystä kyetä tekemään päätös koulutukseen osallistumisesta mietittiin. Näistä vastauksista voi arvioida, että asi- akkaiden osallisuus ei toteutunut palvelujärjestelmän edustajien mielestä.
Ensimmäinen ajatus, että he taisivat jäädä kohteeksi, kärjistetysti sanottu- na.
Arvioisin, että vain yksi ymmärsi rahan merkityksen. Xxxxxxxxx ja mukana ollut junaili tämän. Asiakkaat tuskin olivat itse päättämässä tätä. Raha- asioita pitää pystyä arvioimaan. Asiakas tuskin tiesi mihin lähti mukaan.
Suoraan oman toiminnan merkitystä opiskelijoiden osallisuuden mahdollistajana vastaajat eivät arvioineet. Yhteistyön vähäisyyden jokainen vastaaja näki kieltei- senä asiana asiakkaiden näkökulmasta. Tiedottaminen oli jäänyt varsinkin koulu- tuksen alkamisen jälkeen mitättömäksi, jonka epäiltiin vaikuttaneen kahden val- mistuneen työmahdollisuuksiin oppisopimuskoulutuksen päätyttyä.
Palvelujärjestelmän yhteistoiminnan puutteisiin yritettiin vaikuttaa Stakesin hank- keilla ja kehittää malleja, miten eri hallintoalojen toiminta saadaan toimimaan kohti yhteistä päämäärää synergisesti. Tässä opinnäytetyössä selvisi, että palvelujärjes- telmän oma kokemus oli, että yhteistyötä tehtiin liian vähän ja se oli koordinoima- tonta.
4 OPPISOPIMUSKOULUTUKSEN KAUTTA TYÖELÄMÄÄN
Oppisopimuskoulutuksen avulla voi suorittaa ammatillisia perustutkintoja opetus- suunnitelman perusteiden mukaisesti. Lisäksi se voi olla valmistavaa koulutusta näyttötutkintona suoritettaviin ammatillisiin perustutkintoihin tai ammatti- ja erikois- ammattitutkintoihin. Oppisopimuksena voi suorittaa myös ei-tutkintotavoitteista lisäkoulutusta ja sen turvin voi opiskella kaikkiin ammatillisiin tutkintoihin. Perustut- kintoon johtava oppisopimuskoulutus kestää yhdestä kolmeen vuotta. Aiempi kou- lutus ja työkokemus voivat lyhentää koulutusaikaa. (xxx.xxx.xx; Nikkilä 2010, 7–8; Laki ammatillisesta koulutuksesta 17§; Opetusministeriön kirje 19.6.2008.)
Oppisopimuskoulutuksessa opiskelija ja työnantaja tekevät määräaikaisen työso- pimuksen, johon sisältyy ammattiin kouluttaminen työpaikalla ja opiskelija saa työ- ehtosopimuksen mukaista palkkaa työnopetuksen aikana. Oppisopimustoimisto laatii yhdessä opiskelijan ja työnantajan kanssa henkilökohtaisen opiskeluohjel- man, joka laaditaan Opetushallituksen vahvistamien tutkinnon perusteiden pohjal- ta. (xxx.xxx.xx; Nikkilä 2010, 14–15; Laki ammatillisesta koulutuksesta 18§; Ope- tusministeriön kirje 19.6.2008.)
Oppisopimuskoulutuksesta tapahtuu noin 70-80 prosenttia työpaikalla, jossa opis- kelijalle nimetään koulutuksesta vastaava työpaikkaohjaaja. Hän toimii työpaikan ja oppilaitoksen yhdyshenkilönä sekä opiskelijan tukihenkilönä. Oppisopimuskou- lutus täydentyy tietopuolisella koulutuksella, josta pääosin vastaavat ammatilliset oppilaitokset ja aikuiskoulutuskeskukset. Oppisopimuskoulutus rakentuu työssä oppimiseen ja valtaosa oppimistavoitteista saavutetaan käytännön työssä. Työpai- kalla tuleekin olla riittävät tuotannon ja palveluiden, tarpeellisten työvälineiden ja ammattitaitoisen henkilökunnan resurssit, jotta oppisopimuskoulutusta voidaan realistisesti järjestää. Teoriaopetus on tavallisemmin monimuoto-opiskelua ja ene-
nevässä määrin osa opetuksesta toteutetaan verkko-opetuksena. (xxx.xxx.xx; Nikkilä 2010, 17–18; Opetusministeriön kirje 19.6.2008.)
4.1 Xxxxxxxx opiskelijoista
Tässä hankkeessa kaikki opiskelijat olivat ennen oppisopimuskoulutuksen aloitta- mista työkyvyttömyyseläkkeellä kehitysvammansa vuoksi. Opiskelijoiden tavoit- teena on valmistua kotitalous- ja kuluttaja-alan perustutkintoon koulutuksen kautta keskimäärin kolmessa vuodessa. Xxxxxxxxxx opiskelijalle on laadittu henkilökohtai- nen opiskelusuunnitelma, joten koulutuksen kesto vaihtelee yksilöllisesti. Opiskeli- jat ja työnantajat ovat solmineet kirjallisen työsopimuksen koulutuksen ajalle ja työnantaja maksaa opiskelijoille työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Palkkatu- lon vuoksi asiakkailla ei ollut enää oikeutta työkyvyttömyyseläkkeen, joten eläke on laitettu lepäämään koulutuksen ajalle.
Asiakkailla voivat hakea oppisopimuskoulutuksen ajalle kuntoutusrahaa, vammais- tukea ja yleistä asumistukea. Heidän eläkejärjestelmään liittyvät etuudet on lak- kautettu koulutuksen ajalle, koska työnantajan maksaman palkan suuruus estää eläkkeen maksamisen. Oppisopimuskoulutuksessa työnantajan tulee noudattaa yleisen työehtosopimuksen (TES) mukaista vähimmäispalkkaa, joka suuruudel- taan johtaa eläkkeen lepäämiseen. (xxx.xxx.xx; Nikkilä 2010, 14-15; Laki ammatil- lisesta koulutuksesta 18§; xxx.xxxx.xx.)
4.2 Oppisopimuskoulutuksella osallisuutta
Haastatelluista kolmella oli aikaisempaa kokemusta oppisopimuskoulutuksesta työnsä kautta. Oppisopimustoimiston tarkastajalla luonnollisesti oli vahvin tunte- mus koulutuksesta, mutta kehitysvammaisista opiskelijoista hänellä ei ollut vahvaa kokemusta. Lääkäri oli työssään ohjannut asiakkaita, myös kehitysvammaisia ih- misiä, oppisopimuskoulutukseen, ja hän oli myös toiminut ohjaajana aikaisem- massa työpaikassa oppisopimusopiskelijalle sekä vastannut teoriaopetuksen osuudesta. Kehitysvammaohjaaja kertoi, ettei hänen asiakkaistaan kukaan ole ollut oppisopimuskoulutuksessa, ja hänellä on yli 30 vuoden työkokemus alalta. Xxxxxx haastatelluilla ei ollut mitään aikaisempaa kokemusta oppisopimuskoulutuk- sesta työnsä puolesta.
Vastuukouluttaja oli saanut yllättäen tietää esimieheltään, että hän tulee toimi- maan tämän ryhmän vetäjänä. Tiedon hän oli saanut muutamia tunteja ennen opiskelijoille, heidän omaisilleen ja työnantajille pidettyä infotilaisuutta omalta esi- mieheltään. Kouluttajalla ei ollut lainkaan aikaisempaa kokemusta oppisopimus- koulutuksesta. Vastuukouluttaja oli ymmärtänyt infotilaisuudessa, että alun perin suunniteltu mukautettu ammattitutkinto ei sopinut työpaikkojen ja opiskelijoiden tarpeeseen ja, että suunnitelmat suoritettavasta tutkinnosta tuli muuttaa heti ennen koulutuksen alkamista.
Xxxxx piti heti vaihtaa OPSI, kun olin kuuntelemassa infoa. Aluksi oli valittu catering-alan koulutus, joka ei istunut työpaikoille eikä kyllä op- pilaillekaan, kun miettii mihin tehtäviin catering-alalta työllistytään. ABC:lle pikaruokalaan, kassatehtäviä jne. Xxxxx piti nostaa kaikki OPSIT esille ja valita kokonaan uusi. Sitten löytyi tämä sopiva.
Kyllä kehitysvammahuollon ja erityisopettajien ammattitaitoa olisi tar- vittu mukaan heti alusta saakka.
Haastatelluista osalla oli vankka kokemus oppisopimuskoulutuksesta. Ongelmaksi osoittautui yhteistyön puute kehitysvamma-alan työntekijöiden kanssa, joilla taas olisi ollut vahvin osaaminen kehitysvammaisista asiakkaista ja heidän erityistar- peistaan. Vates-säätiön teettämässä selvityksessä palvelujärjestelmän kykene- mättömyys yhteistyöhön ja vinoutumat nähtiin yhtenä syynä vammaisten henkilöi- den työllistymisvaikeuksille. Tuoreessa Sosiaalibarometrissa arvioidaan, että pal- velujärjestelmästä ei löydy vastuunkantajaa eikä tahoa, joka koordinoisi asiakkaan kokonaistilannetta. Tässä tutkimuksessa selvää, että palvelujärjestelmän edustajat kaipaisivat hankkeelle koordinoijaa, joka olisi tuntenut kehitysvammaisten henki- löiden erityistarpeet.
5 PALVELUJÄRJESTELMÄ
Palvelujärjestelmän perustavin lähtökohta on kansalaisten oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Suomalaisen hyvinvointivaltion tavoitteena on tarjota kaikille kansalaisille hyvätasoiset palvelut kattavasti ja tasa-arvoisesti. Palveluita pyritään antamaan kaikille tarpeen mukaan. Keskeinen lähtökohta suomalaisessa palvelu- järjestelmässä on julkisen vallan vastuu palveluiden järjestämisestä. Tähän liittyy palveluiden lakisääteisyys, lainsäädäntö velvoittaa palveluiden järjestämiseen. Viime kädessä julkisen vallan velvollisuus järjestää palvelut todetaan perustuslais- sa.
Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin sää- detään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. (Perustuslaki 19.3§)
Yleisenä periaatteena suomalaisessa sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä onkin, että huonompiosaiset tulee asettaa palveluiden saajina parempiosaisten edelle. Tätä kutsutaan myös positiiviseksi erityiskohteluksi. Xxxxxxxx valta on taas siirtänyt lakisääteisten palveluiden järjestämisen kuntien tehtäväksi. (Raunio 2008, 3–8.)
5.1 Sekava palvelujärjestelmä
Palvelujärjestelmän kompastuskiveksi on muodostunut sen monirakenteisuus ja sirpaleisuus. Lait ja säädökset muuttuvat, mutta niiden yhteensovittamisesta ei ole osattu huolehtia riittävästi. Ihmisten arkielämän asiat eivät lokeroidu siististi lakei-
hin, säädöksiin ja vastuualueisiin, tarvitaankin asiantuntemuksen ja palveluiden yhdistämisen osaamista. Vanhalla sektori- ja asiantuntijakeskeisellä toimintamallil- la ei kyetä riittävän tehokkaasti vastaamaan ihmisten moninaistuneisiin ja moni- mutkaistuneisiin tarpeisiin. Tuoreessa Sosiaalibarometrissa todetaan, että palvelu- rakenteen monimutkaistumista ei voida selittää pelkästään eri uudistusten kes- keneräisyydellä, vaan mukana on tehtyjen linjausten ja niiden puuttumisen tuomis- ta ongelmista palvelurakenteeseen. Palveluiden käyttäjien ja kustannusten kannal- ta keskeistä olisi kehittää palveluiden sisältöä ja toimintatapoja. Ihmisten elämän ja palvelutarpeen näkökulmasta sosiaali- ja terveydenhuolto muodostavat toisistaan riippuvaisen ja toisilleen välttämättömän kokonaisuuden ja pelkästään toisen tahon osaamisella ei asiakasta kyetä palvelemaan riittävästi. (Sosiaalibarometri 2010, 193.)
Sosiaalibarometrin tulokset luovat kokonaiskuvan palvelujärjestelmän kykenemät- tömyydestä huomioida asiakkaan kokonaistilanne ja yksilöllisyys palvelutarpeessa. Palvelujärjestelmän heikoin lenkki on asiakkaan kokonaisarvion puutteellisuus, joka lähtee asiakkaan tilanteesta ja tarpeista. Asiakkaan palvelutarpeeseen ei vas- tata, koska palvelujärjestelmästä ei löydy vastuunkantajaa eikä tahoa, joka koor- dinoisi asiakkaan kokonaistilannetta. (Sosiaalibarometri 2010, 204.)
Palvelujärjestelmien onnistunut yhteistyö muodostuu asiakkaan tukemisesta koko- naisvaltaiseksi, yhteistoiminnalliseksi ja vuorovaikutukselliseksi toiminnaksi. Palve- lujärjestelmän yhteistoiminnallisuus toteutuu, kun kaikki toimijat ovat tietoisia toi- sistaan ja toiminnot pystytään sovittamaan yhteen tarkoituksenmukaisesti. Usein eri palveluorganisaatiot eivät tunnista toistensa toiminta-aluetta eikä palveluiden yhteisvaikutusta. Asiakkuus on useissa hyvinvointi- ja sosiaalipalveluita tuottavas- sa organisaatiossa, joiden toiminta on eriytynyt palveluiden kehittyessä. Lainsää- däntö on muokannut palvelujärjestelmät suljetuiksi ja niiden on vaikea liittää mui- den tekemää työtä osaksi omaa toimintaansa. (Xxxxxxxx & Xxxxxxxx 2007, 19, 52.)
5.2 Palvelujärjestelmän yhteistyö oppisopimuskoulutushankkeessa
Haastattelun alussa jokainen kuvasi omaa rooliaan työnsä kautta tässä oppisopi- muskoulutusryhmässä. Huomioitavaa on, että kaikki muut haastatellut, paitsi kehi- tysvammaohjaaja, hahmotti oman roolinsa suhteessa koulutukseen ja opiskelijoi- hin. Kehitysvammaohjaaja koki, että kehitysvammahuolto oli jätetty sivuun jo alku- suunnittelussa.
En ollut muuta kuin siinä infotilaisuudessa. Minuun ei oltu yhteydessä etu- käteen. Xxxx ihmetellyt tätä..kuin meitä ei olisi haluttu mukaan.
Minua ei kutsuttu tähän tilaisuuteen (infotilaisuus). Tuntui vähän hassulta. Tein kyllä yhteistyötä työpaikan etsinnässä.
Kaikki vastaajat olivat kokeneet, että kehitysvammahuollon puuttuminen hank- keesta aktiivisena toimijana oli puute kokonaisuudessaan. Vastuukouluttaja ja op- pisopimustoimiston tarkastaja olisivat kaivanneet kehitysvamma-alan asiantunti- juutta hankkeen suunnitteluvaiheesta alkaen. Esimerkiksi kehitysvammaohjaajien ja työhönvalmentajien osallistumista asiakkaiden tukemiseen ja ohjaamiseen kai- vattiin ja heidän osaamista olisi tarvittu koulutuksen loppuvaiheessa esimerkiksi työpaikan etsimisessä.
Tämä oli sellainen sekametelisoppa, että.. Olisin kaivannut itselle enemmän ymmärrystä, tietoa, kehitysvammaisista, neuvoja yksilöllisesti, miten tämä opiskelija oppii. Liian heterogeeninen ryhmä. Olisin kaivannut enemmän tu- kea. Työpaikalla (opiskelijan) ei ymmärretty yksilöllisen ohjauksen tarvetta. Xxxxxx työpaikka vastuuta tarpeeksi – se mietityttää.
Mukana olleet tekivät yhteistyötä lähinnä koulutuksen käynnistymisvaiheessa ja sen jälkeen yhteydenpito oli vähäistä. Yhteydenpitoa kaipasi kuitenkin kaikki mu- kana olleet. Toisaalta vastaajat arvioivat, että vähäinen yhteydenpito ei kuitenkaan merkittävästi huonontanut koulutuksen onnistumista. Uutena yhteiskumppanina oli Kela oppisopimustoimiston tarkastajalle ja vastuukouluttajalle. Lisäksi teoriaope- tuksen järjestänyt ammattiopisto toteutti ensimmäisen vuoden aikana yhteistyötä logistiikan koulutusohjelman kanssa. Logistiikkaa opiskelevat osallistuivat oppiso- pimuksessa olevien kuljettamiseen teoriaopetukseen ammattiopistolle. Uusia yh- teistyömuotoja ei koulutuksen aikana muodostunut vastaajien mukaan eikä sillä katsottu olevan jatkuvuutta tässä muodossa.
Joka tapauksessa yhteistyötä kuvattiin laajemmaksi kuin tavallisesti ja asiakaskoh- taisia yhteydenottoja oli ollut. Kelan edustajan mukana oloa pidettiin tärkeänä, ettei opiskelijoille tullut ongelmia taloudellisten asioiden kanssa. Vastaajat kokivat, että etuisuuksien suhteen oli helppo neuvoa asiakkaita, heidän omaisiaan ja työnanta- jia tietylle Kelan virkailijalle, joka tiesi asiakkaiden kokonaistilanteen. Hankkeen käynnistänyt vapaaehtoisena toiminut lääkäri kuvasi, että hankkeen alussa yhteis- työtä vei eteenpäin yhteisvastuun teema, oppisopimustoimiston ja Kelan kuntou- tusryhmän ennakkoluuloton kiinnostus hankkeeseen. Kelan edustaja koki info- tilaisuuden uudeksi hyväksi yhteistyömuodoksi, joka palveli erityisesti asiakkaita ja työnantajia.
6 JOHTOPÄÄTÖKSET
Tässä opinnäytetyössä haastatellut palvelujärjestelmän edustajat toivat esille, että yhteistyö ei toiminut heidän välillään. Toiminta ei ollut koordinoitua, suunnitelmal- lista ja tavoitteellista. Asiakkaiden osallisuuden huomioiminen jäi vähäiseksi. Kaik- ki haastatellut olivat kokeneet oppisopimuskoulutuksen kehitysvammaisille henki- löille sopivana, kun valikoitumiseen kiinnitetään jatkossa enemmän huomioita ja toimintaan saadaan keskeisesti mukaan kehitysvammahuollon asiantuntemus.
Kehittämisideoina haastatellut esittivät, että jatkossa teoriakoulutuksen ja työpai- kan ohjaamisesta tulisi vastata erityisammattiopistot. Erityisammattiopistojen ja työhönvalmentajien osaamisen hyödyntäminen nähtiin välttämättömänä jatkossa. Kehitysvammahuollossa toimivat työhönvalmentajat tulisi tulevaisuudessa ottaa mukaan kehitysvammaisten oppilaiden tueksi jo koulutuksen aikana. Työhönval- mentajien osaamisen hyödyntäminen, erityisesti koulutuksen loppuvaiheessa, nähtiin kehitysvammaisten henkilöiden työllistymisen tukemiseksi tärkeänä.
Hankkeen kautta ei alueelle syntynyt uutta toiminta- tai yhteistyömallia, mutta ko- kemuksia voidaan hyödyntää muissa oppisopimusryhmissä, joita on alkanut Poh- jois-Suomen alueella. Kokemuksia on hyödynnetty ja mukana olleet ovat kertoneet hankkeesta työministeriötä myöten ja erityisesti kehitysvammaisten etujärjestöt ovat seuranneet hanketta mielenkiinnolla.
SWOT- analyysitaulukkoon (TAULUKKO 1.) olen kerännyt haastateltavien arvioita oppisopimuskoulutuksesta. Paikallaan olisi, että toimijat kokoontuisivat vielä yh- dessä keskustelemaan yhteisesti oppisopimuskoulutushankkeen kulusta.
TAULUKKO 1. Swot-analyysi vastaajien arvioista
Palvelujärjestelmän edustajien arvioita oppisopimuskoulutushankkeesta | |
Vahvuudet • Palkka • Päivärytmi • Työterveyshuollon palvelut • Arvostus | Heikkoudet • Todellinen työllistyminen • Tiedon puute • Vaikea soveltaa etuihin • Vähän tietoa |
Mahdollisuudet • Väylä työllistyä • Vammaiset osaksi työyhteisöjä • Näkyvyys • Poistaa ennakkoluuloja | Uhkat • Asenteet • Työllisyystilanne kokonaisuu- dessaan • Asiakkaiden valinta ei onnistu |
Oppisopimuskoulutuksella on mahdollisuuksia tarjota osalle kehitysvammaisista henkilöistä mielekäs väylä työelämään. Sen sopivuus pitäisi lähteä työpaikan tar- peista käsin, eikä niinkään kehitysvammaisesta henkilöstä käsin. Ensin pitäisi et- siä ne työpaikat, joissa on oikeaa työtä tarjolla ja työtä, jonka tekeminen ei vaadi laajaa tiedollista koulutusta ja sen soveltamista. Kehitysvammaisista löytyy tällai- siin avustaviin, mutta tärkeisiin töihin soveltuvia henkilöitä, joista voidaan kouluttaa sitoutuneita ja motivoituneita työntekijöitä.
7 POHDINTA
Opinnäytetyön tulokset osoittavat palvelujärjestelmän puutteet yhteistyön tekemi- sessä tämän oppisopimuskoulutuksen aikana. Yhteistyön tekeminen vaatisi suun- nitelmallisuutta ja vastuuhenkilöiden nimeämistä. Opinnäytetyön tulokset eivät pienen otoksen vuoksi ole yleistettävissä, mutta tulokset eivät kyllä poikkea teh- dyistä laajoista tutkimuksista eivätkä omasta käsityksestäni. Se vaikuttiko oppiso- pimuskoulutuksen onnistumiseen ja asiakkaiden osallisuuteen yhteistyön puute ei tämä opinnäytetyö antanut vastausta eikä se ollut tutkimuksen kohteenakaan. Yh- teistyö oli puutteellista, mutta toisaalta ei toimimatontakaan, koska koulutus saatiin järjestettyä ja se on toiminut eräänlaisena pilottina muille alkaneille ja suunnitteilla oleville oppisopimuskoulutusryhmille.
Oppisopimushankkeessa mukana olleet palvelujärjestelmän edustajat pitivät työn merkitystä kehitysvammaisten henkilöiden kokemalla osallisuudella tärkeänä ja keinona saada heidät osalliseksi yhteiskuntaamme. Myös tässä opinnäytetyössä vastaajien asenteissa oli varautuneita käsityksiä kehitysvammaisten henkilöiden työn tekemiseen, joita myös aikaisemmissa tutkimuksissa esitettiin. Yhteiskun- tamme edellyttää työntekijöiltä täyttä työkykyä ja osatyökykyisyys käsitteenä on vielä vakiintumatta työelämän keskustelussa. Siten eritavalla vajaakuntoisten ja osatyökykyisten asemaa työelämässä ei palvelujärjestelmän edustajatkaan osaa vielä tukea.
Osatyökykyisten työllistymismahdollisuuksien parantamiseksi on kehitetty erilaisia toimenpiteitä, mutta prosessit ovat kuitenkin irrallisia ja johtavat turhan harvoin toivottuun lopputulokseen. Käytännön toimenpiteet ovat satunnaisia, katkeilevia, yhteys työelämään puutteellista, vastuusuhteet epäselviä tai toimeentulossa piilee loukkuja. Kaiken taustalla on kysymys halutaanko osatyökykyisille todella edes etsiä kestäviä tapoja työllistyä vai halutaanko heidät siirtää pois työmarkkinoilta.
Osatyökykyisten työllistymistä voi perustella kahdella tavalla: oikeutena työllistyä ja siten parantaa toimeentuloa sekä avartaa vuorovaikutusmahdollisuuksia ja vel- vollisuutena kantaa yhteiskuntavastuuta. Toisaalta voidaan pohtia miksi osatyöky- kyisten pitäisi työllistyä, kun terveitäkin on työttömänä. Kaikilla, jotka haluavat, pi- täisi olla mahdollisuus työllistyä. Monia hyviä toimenpiteitä osatyökykyisten kun- touttamiseksi on kehitetty, mutta ei ole selkeästi määritelty kenellä on vastuu pro- sesseista ja mikä on lopullinen tavoite. Se osoittautui tämänkin hankkeen ongel- maksi.
Yhteistyön tekeminen jää liian usein yksittäisen palvelujärjestelmän työntekijän intressin varaan. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää, kun suunnitellaan uusia kehitysvammaisten henkilöiden oppisopimuskoulutusryhmiä. Oulussa ja Ka- jaanissa on aloittanut ryhmät syksyn 2010 aikana ja Rovaniemellä suunnitellaan kartoitustyön tekemistä. Jatkossa opiskelijoiden ja työnantajien näkökulmaa olisi hyvä tutkia sekä sitä mitä opiskelijoille tapahtuu oppisopimuskoulutuksen jälkeen. Tärkeää olisi kartoittaa missä määrin opiskelijat työllistyvät oppisopimuskoulutuk- sen jälkeen ja minkälaiseen työhön. Opinnäytetyön tulokset vahvistavat käsityksen sirpaleisesta ja vaikeaselkoisesta palvelujärjestelmästä, jonka koordinointi näyttäy- tyi tässä hyvinkin epäselvänä. Kehitysvammaisten henkilöiden keskeisin henkilö palvelujärjestelmässä tulisi olla kehitysvammahuollon edustaja ja heidän osuus tässä puuttui lähes kokonaan.
Työvoimapula tulee olemaan todellisuutta ja tulevaisuutta tietyillä aloilla väestön ikääntymisen myötä. Yhteiskunnassamme on kuitenkin käyttämätöntä työvoimaa ja työkyvyttömyyseläkkeellä ja kuntoutustuella olevat ovat yksi näistä ryhmistä. Työvoimapoliittisessa keskustelussa on nostettu tulevaisuuden haasteeksi työttö- myyden hoidon lisäksi työvoiman saatavuusongelman ratkaisemisen. Yhdeksi teki- jäksi on nostettu työkyvyttömyyseläkkeellä olevan ryhmän työelämään osallistu- mismahdollisuuksien lisäämisen. Sosiaaliturvan kannustavuuden lisäämisellä voi- taisiin nostaa tätä ryhmää osaksi työelämää, mutta sosiaaliturvan jäykkä ja pirsta- leinen järjestelmä ei kuitenkaan kannusta tähän. Palkkayhteiskunnan muutokset ovat suuntaamassa kehitystä siten, että ihmisen mahdollisuudet suhteessa työhön
ja työkykyyn mahdollistuvat. Yhteiskunnan haasteena on ratkaista, miten työhön osallistumista voidaan moninaistaa ja miten ihmisiä voidaan tukea aktiiviseen osal- listumiseen työelämässä. Xxxxxxxxx on myös työkyvyn määrittely siten, että me sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset keskitymme etsimään vajaakuntoisen henkilön voimavaroja ja vahvuuksia heikkouksien ja esteiden sijaan.
Vaikka haastatelluiden arviot yhteistyöstä olivat kriittisiä, on hyvä nostaa esille op- pisopimuskoulutushankkeen myönteisiä puolia. Koko hanke sai alkunsa merkittä- västä ja laajasta vapaaehtoisesta työstä, joka toteutui ilman palvelujärjestelmää. Erityistä kiitosta tulee antaa itse opiskelijoille ja heidän läheisille, jotka rohkenivat lähteä mukaan koulutukseen sekä niille ennakkoluulottomille työnantajille, jotka solmivat työsuhteen oppisopimuskoulutuksen ajalle. Ilman näitä työnantajia ja työ- paikkoja ei koulutus olisi ollut mahdollinen. Koulutuksen aikana on käynnistynyt uusia ryhmiä, ja joiden vetäjät ovat jo hyödyntäneet tästä ryhmästä saatuja koke- muksia. Uusien ryhmien teoriaopetuksen järjestämisestä vastaa Kajaanissa ja Ou- lussa erityisammattiopisto, jossa on kokemusta kehitysvammaisten henkilöiden koulutuksen järjestämisestä.
Xxxxx sinänsä on herättänyt kiinnostusta laajemmaltikin ja kehitysvammaisten oppisopimuskoulutukseen liittyen on pidetty jo useita seminaaripäiviä ympäri Poh- jois-Suomea: Oulussa, Rovaniemellä, Reisjärvellä ja Kajaanissa. Lisäksi Xxxxxxx- vammaisten Tukiliitto kutsui mukana olleita kertomaan kokemuksestaan Tampe- reelle ja tämän hetkinen työministeri Xxxxxxxxx on ollut kuulemassa hankkeesta Helsingissä.
Opinnäytetyön tekeminen oli haastava prosessi, mutta vaativuudestaan huolimatta palkitseva ja merkityksellinen. Työ antoi mahdollisuuden tarkastella palvelujärjes- telmää etäämmältä ja teoriatiedon pohjalta analysoiden. Opinnäytetyöstä sain työ-
kaluja ja tärkeitä kokemuksia, joita voin peilata sekä hyödyntää omassa työssäni edelleen ja ennen kaikkea asiakkaan hyväksi. Tutkimustyön teoriaan perehtymi- nen antaa varmuutta käyttää tutkittua tietoa työssäni ja jopa arvioida tutkimuksen sisältöä ainakin jossain määrin.
LÄHTEET
Ahponen H. 2008. Vaikeavammaisen nuoren aikuistuminen. Vammala: Vammalan Kirjapaino Oy.
Xxxxxxxx X. 2008. Erot, erilaisuus ja elinolot – vammaisten arkielämä ja itsemää- rääminen. Kehitysvammaliiton tutkimuksia 3. Anjalankoski: Solver palvelut Oy.
Xxxxx, X. 2006. Keskeneräistä yhdenvertaisuutta. Vammaisten henkilöiden hyvin- vointi ja elinolot Suomessa tutkimustiedon valossa. Stakesin raportteja 6/2006. Helsinki: Valopaino Oy. Saatavissa: xxxx://xxx.xxxxxx.xx/xxxxxxxxxxxxxxx/xxxxxxxx/X0-0000-XXXXXX.xxx. Luettu 5.1.2011.
Hirsjärvi S & Hurme H. 1992. Teemahaastattelu. Helsinki: Yliopistopaino.
Hirsjärvi S & Hurme H. 2010. Tutkimushaastattelu. Tallinna: Gaudeamus.
Hirvilammi T & Xxxxx M (toim.). 2008. Toinen vääryyskirja. Lähikuvia sosiaalisista epäkohdista. Vammala: Vammalan Kirjapaino Oy.
Xxxxxxxx, X. Työhön, elämään, työelämään. STAKES. Jyväskylä: Gummerus Kir- japaino Oy.
Xxxxx T & Xxxxxxxx T & Xxxxxxxxx A. 2010. Työtoiminnan käytäntö ja kokemus. Kriittisiä arvioita kehitysvammaisille ja mielenterveyskuntoutujille järjestettävästä työtoiminnasta. Kehitysvammaliiton selvityksiä 6. Helsinki
Xxxxxxxx A & Xxxxxxxx V &Jokiranta X. 2008. Kunnallinen sosiaalipolitiikka. Osal- lisuutta ja yhteistä vastuuta. Juva: WS Bookwell Oy.
Xxxxxxx K & Xxxxx X. 2002 Kuntalaiset ja hyvä osallisuus. Helsinki: Art-Prin Oy.
Laki ammatillisesta koulutuksesta 21.8.1998/630.
Xxxxxxx, X. 2010. Oppisopimuskoulutuksen opas. 18. päivitetty painos. Helsinki: Hakapaino Oy.
Xxxxxxxx X. 2007. Minun toiveammattini-kysely. Saatavissa: xxxx://xxxxxxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxx/xxxxxxxxx/xxxx/xxx/xxxxxxxxxxxx_0000_xxxxx_ toiveammattini.pdf Luettu:7.1.2011.
Ollikainen A-M. 2008. Marginaalin marginaalissa. Vammaiset ja osatyökykyiset henkilöt työllistymispalveluiden reunoilla. VATES-säätiö. Kerava: Savion Kirjapai- noOy. Saatavissa:1254916737_vates marginaali teos. Luettu 12.1.2011.
Opetusministeriön kirje 19.6.2008. Oppisopimuskoulutuksen järjestäminen Saata- vissa: xxxx://xxx.xxxxxx.xx/xxxxxx/xxxxx/xxxxxxx/XXX/Xxxxxxxx/xxxxxxxxxxxxxx_xx_xxxxx_ sivistystyoe/lomakkeet_ja_paeaetoekset/asiakirjat/oppis.su.pdf Luettu 7.1.2011.
Xxxxxx X. 2008. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmä. Tampereen yli- opisto. Sosiaali- ja terveysalan johtamisopinnot. Saatavissa: xxxx://xxx.xxx.xx/xxxxxxxxx/xxxxxx/xxxxxxxx/xxxxxx/xxxxxx. Luettu 7.1.2011.
Rouvunen-Wilenius P. 2010. Osallisuus keskustelutilaisuus 31.3.2010. Tulevai- suuden ennakointi. Terveyden edistämisen keskuksen julkaisuja 4/2010. Saata- vissa: xxxx://xxx.xxxxx.xx/xxxxxx.xxx?xx000000&xx0&xxxxxXxxxx_xxxxxxxxxx.xxx. Luettu 12.1.2011.
Xxxxxxx I & Xxxxxxxx V-M & Xxxxxxxxxx J & Xxxxxx X. 2003. Kelan etuudet kehi- tysvammasille henkilöille 1962-1998. Helsinki: Xxxxx Xxxxx Oy.
Sosiaalibarometri 2010. Ajankohtainen arvio palveluista, palvelujärjestelmän muu- toksesta ja kansalaisten hyvinvoinnista. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry. Vaasa: Fram.
Suomen perustuslaki 11.6.1999/731
Xxxxxxx, S & Xxxxxxxx, M. 2007. Palveluohjaus portti itsenäiseen elämään. Hel- sinki: Picaset Oy.
STM (2006) Euroopan neuvoston vammaispoliittinen ohjelma. Sosiaali- ja terve- ysministeriön julkaisuja 2006:18. Saatavissa: xxxx://xxx.xxx.xx/x/xxxxxxxx_xxxxxxx/xxx_xxxx?xxxxxxXxx00000&xxxxxXXXX- 3729.pdf&title=Euroopan_neuvoston_vammaispoliittinen_toimintaohjelma_fi.pdf. Luettu 7.1.2011.
Tilasto Suomen eläkkeensaajista 2009. 2010. Helsinki: Xxxxx Xxxxx Oy.
Tuomi J & Sarajärvi X. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Latvia: Livi- nia Print.
Työ-ja elinkeinoministeriö 10.3.2008. Selvityshenkilö Xxxx Xxxxxxxx selvitys Työtä haluaville uusia mahdollisuuksia työhön. Saatavissa: xxxx://xxx.xxx.xx/xxxxx/00000/Xxxxxxx_xxxxxxxxxxxxx.xxx. Luettu 5.1.2011.
Työllä osallisuutta? Yhteisvastuu 2008- hankkeiden loppuraportti. Saatavissa: xxxx://xxx.xxxx.xx/xxxxxxxxx/xxxxxx_xxxxxxxxxxxx_xxxxxxxxxxxxx_xxxxx.xxx. Lueetu 5.1.2011.
Töttö P. 1999. Pirullinen positivistmi: kysymyksiä laadulliselle tutkimukselle. 2. pai- nos. Jyväskylä: Yliopistopaino.
Xxxxxxxxxxx X. 2006. Uuden alussa vai umpikujassa. Saatavissa: xxxx://xxx.xxxxxx.xx/xxxxxxxxxxxxxxx/xxxxxxxx/X00-0000-XXXXXX.xxx. Luettu 12.1.2011.
Xxxxx,X. 1992. Laadullisen tutkimuksen metodologia.Tampere: Tammer-Paino Oy.
Xxxxxx X. 2005. Tutki ja kehitä. Helsinki: Tammi.
Vahva pohja osallisuudelle ja yhdenvertaisuudelle. Suomen vammaispoliittinen ohjelma Vampo 2010 – 20115. Sosiaali- ja terveysjulkaisuja 4:2010. Saatavilla: xxxx://xxx.xxx.xx/x/xxxxxxxx_xxxxxxx/xxx_xxxx?xxxxxxXxx0000000&xxxxxXXXX- 12157.pdf. Luettu 12.1.2011.
YK:n vammaisten ihmisten oikeuksia koskeva sopimus. 2006. Saatavilla: xxxx://xxx.xxxxxxxx.xx/xxxxx/xxxxxxxxxxxxxxxxxx_xxxxxxxx_xxx.xxx. Luettu 12.1.2011.
LIITE 1
Teemahaastattelun kysymykset
1 Taustatiedot
• Roolisi oppisopimushankkeessa
• Miten tulit mukaan oppisopimushankkeeseen?
• Mitä kokemuksia sinulla oli aikaisemmin oppisopimuskoulutuksesta?
• Mitä kokemuksia sinulla oli aikaisemmin kehitysvammaisista asiakkaista?
2 Yhteistyö
• Xxxxx kanssa olet hankkeen aikana tehnyt yhteistyötä?
• Mitä yhteistyö on ollut sisällöltään?
• Onko tullut uusia yhteistyömuotoja?
• Mikä on vienyt yhteistyötä erityisesti eteenpäin ja millä tavoin?
• Minkälaisia ongelmia yhteistyössä on ollut hankkeen aikana ja mistä arvioit niiden johtuneen?
3 Asiakkaiden osallisuus
• Miten arvioisit asiakkaan asemaa oppisopimushankkeessa?
• Arvioi oppisopimushankkeen merkitystä asiakkaalle, missä onnistuttiin ja missä ei onnistuttu?
• Antoivatko asiakkaat sinulle palautetta hankkeen aikana ja minkälaista?
4 Tulevaisuus
• Onko hankkeen aikana muodostunut jotain uusia toimivia käytäntöjä?
• Minkälaisia ajatuksia sinulla on oppisopimushankkeesta?
• Haluatko kertoa vielä jotain kokemuksistasi?