Lapsen oikeuksien komitean
Epävirallinen käännös 27.1.2016
Lapsen oikeuksien komitean
Yleiskommentti nro 16 (2013) sopimusvaltioiden velvoitteista, jotka koskevat yritystoiminnan vaikutusta lasten oikeuksiin*
CRC/C/GC/16
*Komitea hyväksyi yleiskommentin 62. istunnossaan (14.1.–1.2.2013).
Sisältö
Kappale | Sivu | |
I. Xxxxxxxx ja tavoitteet.................................................................................................... | 1–7 | 3 |
II. Soveltamisala ja soveltaminen..................................................................................... | 8–11 | 5 |
III. Yritystoimintaan liittyvät yleissopimuksen yleiset periaatteet .................................. | 12–23 | 6 |
A. Oikeus yhdenvertaisuuteen (2 artikla)................................................................ | 13–14 | 6 |
B. Xxxxxx etu (3 artikla 1 kappale).......................................................................... | 15–17 | 6 |
C. Oikeus elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen (6 artikla) ...................... | 18–20 | 7 |
D. Lapsen oikeus tulla kuulluksi (12 artikla) .......................................................... | 21–23 | 8 |
IV. Sopimusvaltioiden velvoitteiden luonne ja laajuus .................................................... | 24–31 | 9 |
A. Yleiset velvoitteet ................................................................................................ | 24–25 | 9 |
B. Kunnioittamisen, suojelemisen ja toteuttamisen velvoite ................................. | 26–31 | 9 |
V. Sopimusvaltioiden velvoitteet erityisissä yhteyksissä................................................ | 32–52 | 12 |
A. Palvelujen tarjoaminen lasten oikeuksien toteuttamiseksi ................................ | 33–34 | 12 |
B. Epävirallinen talous ............................................................................................. | 35–37 | 12 |
C. Lasten oikeudet ja kansainvälinen yritystoiminta ............................................. | 38–46 | 13 |
D. Kansainväliset järjestöt ....................................................................................... | 47–48 | 16 |
E. Katastrofit ja konfliktit ........................................................................................ | 49–52 | 17 |
VI. Täytäntöönpanokehys................................................................................................... | 53–84 | 18 |
A. Lainsäädäntö-, sääntely- ja täytäntöönpanotoimet ............................................ | 53–65 | 18 |
B. Oikeussuojakeinot ............................................................................................... | 66–72 | 21 |
C. Politiikkatoimet.................................................................................................... | 73–74 | 23 |
D. Koordinointi- ja seurantatoimet .......................................................................... | 75–81 | 24 |
E. Yhteistyö- ja tiedotustoimet ................................................................................ | 82–84 | 26 |
VII. Xxxxxx ..................................................................................................................... | 85–86 | 26 |
I. Xxxxxxxx ja tavoitteet
1. Lapsen oikeuksien komitea tiedostaa, että yrityssektorin vaikutusta lasten oikeuksiin ovat vii- me vuosikymmeninä lisänneet esimerkiksi talouden ja yritystoiminnan kansainvälistynyt luonne, me- neillään oleva hajauttamiskehitys sekä sellaisten valtion toimintojen ulkoistaminen ja yksityistämi- nen, jotka vaikuttavat ihmisoikeuksien nauttimiseen. Yritykset voivat merkittävästi auttaa yhteiskun- tia ja talouksia edistymään lasten oikeuksien toteutumista vahvistavalla tavalla, esimerkiksi kehittä- mällä teknologiaa, investoimalla ja luomalla kunnollista työtä. Talouskasvusta ei kuitenkaan auto- maattisesti seuraa lasten oikeuksien toteutuminen. Yritykset voivat vaikuttaa lasten oikeuksiin myös kielteisesti.
2. Sopimusvaltioilla on velvoitteita, jotka liittyvät siihen, miten yritystoiminta vaikuttaa lasten oi- keuksiin. Nämä velvoitteet perustuvat yleissopimukseen lapsen oikeuksista, sen valinnaiseen pöytä- kirjaan lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta sekä sen valinnaiseen pöytäkir- jaan lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin. Nämä velvoitteet käsittävät lukuisia erilaisia asi- oita, koska lapset ovat yritystoiminnassa sekä oikeudenhaltijoita että sidostahoja kuluttajina, laillisesti työskentelevinä työntekijöinä, tulevina työntekijöinä ja yritysjohtajina sekä niiden yhteiskuntien ja ympäristöjen jäseninä, joissa yritystoimintaa harjoitetaan. Tämän yleiskommentin tarkoituksena on selventää näitä sopimusvaltioiden velvoitteita ja linjata sellaisia toimia, joihin valtioiden olisi ryhdyt- tävä velvoitteidensa täyttämiseksi.
3. Tässä yleiskommentissa yrityssektorin määritellään käsittävän kaikki sekä kansalliset että moni- kansalliset yritykset niiden koosta, toimialasta, sijainnista, omistuksesta ja rakenteesta riippumatta. Yleiskommentissa käsitellään myös sellaisiin yleishyödyllisiin yhteisöihin liittyviä velvoitteita, joilla on merkitystä tarjottaessa lasten oikeuksien nauttimisen kannalta ratkaisevan tärkeitä palveluja.
4. On välttämätöntä, että sopimusvaltioilla on asianmukaiset oikeudelliset ja institutionaaliset ke- hykset, jotta ne voivat kunnioittaa, suojella ja toteuttaa lasten oikeuksia sekä tarjota oikeussuojakei- not tapauksissa, joissa näitä oikeuksia loukataan yritystoiminnan yhteydessä. Tässä yhteydessä so- pimusvaltioiden olisi otettava huomioon, että
a) lapsuus on ainutlaatuinen fyysisen, psyykkisen, emotionaalisen ja henkisen kehityksen kausi ja lasten oikeuksien loukkaukset, kuten väkivalta, lapsityö tai vaaralliset tuotteet tai ympäristön vaarat, voivat johtaa elinikäisiin, korjaamattomiin ja jopa sukupolvet ylittäviin seurauksiin;
b) lapset eivät useinkaan tule kuulluiksi poliittisella tasolla eivätkä saa asianmukaista tie- toa. Lasten oikeuksien toteutuminen riippuu hallintojärjestelmistä, joihin he eivät voi juurikaan vai- kuttaa. Siksi lasten on vaikeaa saada näkemyksiään ilmaistuksi päätettäessä heidän oikeuksiinsa vai- kuttavasta lainsäädännöstä ja politiikasta. Valtiot eivät aina ota päätöksenteossaan riittävästi huomi- oon yritystoimintaan liittyvän lainsäädännön ja politiikan vaikutusta lapsiin, kun taas yrityssektori vaikuttaa usein voimakkaasti päätöksentekoon ottamatta huomioon lasten oikeuksia;
c) lasten on yleisesti ottaen vaikeaa saada oikeussuojaa tuomioistuimissa tai muissa järjes- telmissä, kun heidän oikeuksiaan loukataan, etenkin silloin, kun loukkaajina ovat yritykset. Lapsilta
puuttuu usein tarvittava oikeudellinen kelpoisuus, tieto oikeussuojamekanismeista, taloudelliset re- surssit ja asianmukainen oikeudellinen edustus. Lisäksi lasten on erityisen vaikeaa saada oikeussuo- jaa yritysten kansainvälisessä toiminnassa esiintyviä oikeudenloukkauksia vastaan.
5. Koska yritystoiminta voi vaikuttaa hyvin moniin erilaisiin lasten oikeuksiin, tässä yleiskom- mentissa ei tarkastella kaikkia asian kannalta olennaisia yleissopimuksen ja sen pöytäkirjojen artiklo- ja. Sen sijaan yleiskommentilla pyritään antamaan sopimusvaltioille kehys, jossa ne voivat panna yleissopimuksen kokonaisuudessaan täytäntöön yrityssektorin osalta, keskittyen niihin erityisiin asiayhteyksiin, joissa yritystoiminta voi merkittävimmin vaikuttaa lasten oikeuksiin. Yleiskommentin tarkoituksena on ohjeistaa sopimusvaltioita siinä, miten niiden olisi
a) varmistettava, ettei yritysten toiminta haittaa lasten oikeuksia;
b) luotava yrityksille ympäristö, joka mahdollistaa niille lasten oikeuksien kunnioittamisen ja tukee tätä, myös yritysten toimintaan, tuotteisiin tai palveluihin liittyvissä liikesuhteissa ja niiden kansainvälisessä toiminnassa; ja
c) varmistettava tehokkaan oikeussuojan saatavuus lapsille, joiden oikeuksia yksityisesti tai sopimusvaltion edustajana toimiva yritys on loukannut.
6. Tämä yleiskommentti perustuu kokemuksiin, jotka komitea on saanut tarkastellessaan sopi- musvaltioiden raportteja ja järjestäessään vuonna 2002 yleiskeskustelupäivän yksityissektorista pal- veluntuottajana.1 Yleiskommentissa on lisäksi otettu huomioon lukuisien sidosryhmien, myös lasten, kanssa käydyt alueelliset ja kansainväliset kuulemiset sekä vuoden 2011 jälkeiset julkiset kuulemiset.
7. Komitea on tietoinen siitä merkityksestä, joka olemassa olevilla ja kehitettävillä yritystoimin- taa ja ihmisoikeuksia koskevilla kansallisilla ja kansainvälisillä normeilla, standardeilla ja poliittisella ohjauksella on tämän yleiskommentin kannalta. Yleiskommentti on kansainvälisten yleissopimusten mukainen. Näitä sopimuksia ovat muun muassa Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimukset nro 182 (1999), joka koskee lapsityön pahimpien muotojen kieltämistä, ja nro 138 (1973), joka kos- kee työhön pääsemiseksi vaadittavaa vähimmäisikää. Komitea tiedostaa asian kannalta merkittäviksi asiakirjoiksi suojeluun, kunnioitukseen ja korjaamiseen perustuvan YK:n toimintakehyksen, yritys- toimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n ohjaavat periaatteet sekä ILOn kolmikantaisen periaateju- listuksen monikansallisista yrityksistä ja sosiaalipolitiikasta. Muut asiakirjat, kuten Xxxxxxxxxxxxx yh- teistyön ja kehityksen järjestön (OECD) monikansallisille yrityksille antamat toimintaohjeet, YK:n Global Compact -aloite, YK:n tutkimus lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ja YK:n lasten oikeuksia yritystoiminnassa koskevat periaatteet, ovat olleet komitealle hyödyllistä viiteaineistoa.
1 Lapsen oikeuksien komitea, raportti komitean 31. istunnosta, CRC/C/121, liite II.
II. Soveltamisala ja soveltaminen
8. Tämä yleiskommentti käsittelee pääasiassa niitä velvoitteita, jotka sopimusvaltioilla on yleis- sopimuksen ja sen valinnaisten pöytäkirjojen perusteella. Toistaiseksi ei ole olemassa kansainvälistä oikeudellisesti sitovaa asiakirjaa, joka käsittelisi yrityssektorin vastuuta ihmisoikeuksista. Komitea tunnustaa kuitenkin sen, että lasten oikeuksien kunnioittamiseen liittyvät velvoitteet ja vastuut ulottu- vat käytännössä valtiota sekä sen virastoja ja laitoksia laajemmalle ja koskevat myös yksityisiä toimi- joita ja yrityksiä. Siksi kaikkien yritysten on täytettävä lasten oikeuksiin liittyvät vastuunsa, ja valti- oiden on varmistettava, että näin tapahtuu. Yritykset eivät myöskään saisi heikentää valtion valmiuk- sia täyttää velvoitteitaan lapsia kohtaan lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ja sen valinnaisten pöytäkirjojen perusteella.
9. Komitea on tietoinen siitä, että yritykset voivat edistää lasten oikeuksia vapaaehtoisilla yritys- vastuuta toteuttavilla toimilla. Tällaisia toimia ovat sosiaaliset investoinnit, oikeuksien ajaminen, osallistuminen yhteiskuntapolitiikkaan, vapaaehtoiset käytännesäännöt, hyväntekeväisyys ja muut yh- teisölliset toimet. Sopimusvaltioiden olisi kannustettava tällaisia vapaaehtoisia toimia ja hankkeita keinona luoda sellaista yrityskulttuuria, jossa kunnioitetaan ja tuetaan lasten oikeuksia. On kuitenkin syytä korostaa, etteivät nämä vapaaehtoiset toimet ja hankkeet korvaa valtion toimia ja yritystoimin- nan sääntelyä yleissopimukseen ja sen pöytäkirjoihin perustuvien velvoitteiden mukaisesti eivätkä yritysten toimia, joilla ne täyttävät lasten oikeuksien kunnioittamiseen liittyvän vastuunsa.
10. On tärkeää pitää mielessä, että yleissopimus ja sen valinnaiset pöytäkirjat sitovat sopimusval- tiota kokonaisuudessaan, riippumatta sen sisäisistä rakenteista tai toimivallan organisoinnista. Vallan hajauttaminen siirtämällä ja delegoimalla ei myöskään vähennä valtion välitöntä vastuuta velvoit- teidensa täyttämisestä kaikkia sen toimivaltaan kuuluvia lapsia kohtaan.
11. Tässä yleiskommentissa tarkastellaan ensin yritystoimintaan liittyvien sopimusvaltion velvoit- teiden suhdetta yleissopimuksen yleisiin periaatteisiin. Sen jälkeen määritellään lasten oikeuksiin ja yritystoimintaan liittyvien valtion velvoitteiden yleinen luonne ja soveltamisala. Seuraavaksi tarkas- tellaan velvoitteiden soveltamisalaa yhteyksissä, joissa yritystoiminnan vaikutus lasten oikeuksiin on merkittävintä. Näin on esimerkiksi silloin, kun yritykset ovat palvelujen tarjoajia, kun lapsiin kohdis- tuvat vaikutukset syntyvät epävirallisessa taloudessa, kun valtiot toimivat yhdessä kansainvälisten järjestöjen kanssa ja kun yritykset toimivat ulkomailla alueilla, joilla valtio ei suojaa riittävästi lasten oikeuksia. Lopuksi yleiskommentissa linjataan puitteet täytäntöönpanolle ja jakelulle puitteet.
III. Yritystoimintaan liittyvät yleissopimuksen yleiset periaatteet
12. Lasten oikeudet ovat yleismaailmallisia ja jakamattomia. Ne ovat riippuvaisia toisistaan ja kuu- luvat yhteen. Komitea on vahvistanut neljä yleistä yleissopimuksen periaatetta pohjaksi kaikille so- pimusvaltioiden päätöksille ja toimille, jotka liittyvät lapsen oikeuksien mukaista lähestymistapaa noudattavaan yritystoimintaan.2
A. Oikeus yhdenvertaisuuteen (2 artikla)
13. Yleissopimuksen 2 artiklassa vaaditaan sopimusvaltioita kunnioittamaan kaikkien niiden lain- käyttövaltaan kuuluvien lasten oikeuksia ja takaamaan nämä oikeudet "ilman minkäänlaista lapsen, hänen vanhempiensa tai muun laillisen huoltajansa rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskon- toon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, varalli- suuteen, vammaisuuteen, syntyperään tai muuhun seikkaan perustuvaa erottelua". Sopimusvaltioiden on varmistettava, ettei minkään yritystoimintaa koskevia kysymyksiä käsittelevän lainsäädännön, po- litiikan tai ohjelman sisältö eikä täytäntöönpano syrji lapsia tarkoituksellisesti tai tahattomasti. Täl- lainen lainsäädäntö, politiikka tai ohjelma saattaa koskea esimerkiksi vanhempien tai huoltajien työn- saantia tai vammaisten lasten mahdollisuuksia saada tavaroita ja palveluja.
14. Sopimusvaltioiden on estettävä syrjintä yksityiselämän piirissä yleisesti ja tarjottava oikeus- suojakeino, jos syrjintää esiintyy. Sopimusvaltioiden olisi koottava asianmukaisesti eriteltyjä tilasto- tietoja ja muita tietoja, lapsiin kohdistuvan syrjinnän tunnistamiseksi yritystoiminnassa. Lisäksi olisi luotava mekanismeja, joilla seurataan ja tutkitaan yrityssektorilla esiintyvät syrjivät käytännöt. Sopi- musvaltioiden olisi myös ryhdyttävä toimiin luodakseen yrityksille toimintaympäristön, joka tukee niitä kunnioittamaan oikeutta tulla suojelluksi syrjinnältä edistämällä tätä oikeutta koskevaa tietoutta ja ymmärtämistä yritystoiminnassa, myös viestimissä, markkinoinnissa ja mainosalalla. Yrityksille suunnattavalla tiedottamisella ja valistuksella olisi pyrittävä kyseenalaistamaan ja poistamaan syrjivät asenteet kaikkia, erityisesti haavoittuvassa asemassa olevia, lapsia kohtaan.
B. Lapsen etu (3 artiklan 1 kappale)
15. Yleissopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen mukaan kaikissa toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Sopimusvaltioiden on otettava tämä periaate osaksi kaik- kia lainsäädäntö-, hallinto- ja oikeudenkäyntimenettelyjä, jotka koskevat lapsiin välittömästi tai välil- lisesti vaikuttavaa yritystoimintaa, ja sovellettava sitä näissä menettelyissä. Sopimusvaltioiden on esimerkiksi varmistettava, että lapsen etu asetetaan keskeiselle sijalle kehitettäessä yritystoimintaa muovaavaa lainsäädäntöä ja politiikkaa, kuten työllisyyteen, verotukseen, korruptioon, yksityistämi-
2 Ks. lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 13 (2011) lapsen oikeudesta olla joutumatta minkäänlaisen väkivallan kohteeksi, Official Records of the General Assembly, Sixty-seventh Session, Supplement No. 41 (A/67/41), liite V, 59. kohta.
seen, liikenteeseen ja muihin yleisiin talous-, kauppa- tai rahoituskysymyksiin liittyvää lainsäädäntöä ja politiikkaa.
16. Yleissopimuksen 3 artiklan 1 kappale on myös suoraan sovellettavissa sellaisiin yrityksiin, jot- ka toimivat yksityisinä tai julkisina sosiaaliturvaeliminä tarjoamalla lapsille tarkoitettuja välittömiä palveluja, kuten hoitoa, sijaishuoltoa, terveydenhuoltoa, koulutusta ja säilössäpitotilojen hallintaa.
17. Yleissopimus ja sen valinnaiset pöytäkirjat muodostavat kehyksen lapsen edun arvioinnille ja määrittämiselle. Velvoite ottaa lapsen etu huomioon ensisijaisena näkökohtana on ratkaisevan tärkeä silloin, kun sopimusvaltiot joutuvat punnitsemaan keskenään kilpailevia näkökohtia, kuten lyhytai- kaisia taloudellisia näkökohtia ja pitkän aikavälin kehittämispäätöksiä. Sopimusvaltioiden olisi pys- tyttävä selittämään, miten lapsen oikeutta saada etunsa huomioon otetuksi on kunnioitettu päätöksen- teossa ja punnittu suhteessa muihin näkökohtiin.3
C. Oikeus elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen (6 artikla)
18. Yleissopimuksen 6 artiklassa tunnustetaan, että jokaisella lapsella on synnynnäinen oikeus elämään ja että sopimusvaltioiden on taattava lapselle henkiinjäämisen ja kehittymisen edellytykset. Yleissopimuksen yleisiä täytäntöönpanotoimia koskevassa yleiskommentissaan nro 5 (2003) komitea määrittelee käsittävänsä lapsen kehittymisen "kokonaisvaltaiseksi käsitteeksi, johon sisältyy lapsen fyysisen, psyykkisen, henkisen, moraalisen, psykologisen ja sosiaalisen kehityksen".4
19. Yritysten toiminta voi vaikuttaa 6 artiklan toteutumiseen eri tavoin. Esimerkiksi yritystoimin- nasta johtuva ympäristön tilan huononeminen ja saastuminen voi vaarantaa lasten oikeudet tervey- teen, elintarviketurvallisuuteen, turvallisen juomaveden saantiin ja sanitaatioon. Maan myyminen tai vuokraaminen sijoittajille voi riistää paikalliselta väestöltä mahdollisuuden käyttää toimeentuloonsa ja kulttuuriperintöönsä liittyviä luonnonvaroja. Tällöin erityisesti alkuperäiskansojen lasten oikeudet voivat vaarantua.5 Lisäksi lapsille markkinoidaan sellaisia tuotteita kuin savukkeita ja alkoholia sekä paljon tyydyttyneitä rasvoja ja transrasvahappoja, sokeria, suolaa tai lisäaineita sisältäviä elintarvik- keita, mikä voi vaikuttaa heidän terveyteensä pitkällä aikavälillä.6 Kun yritysten työelämäkäytännöt edellyttävät aikuisilta pitkiä työpäiviä, isommat lapset, varsinkin tytöt, saattavat ottaa vastuulleen vanhempiensa koti- ja lastenhoitovelvoitteita, mikä voi haitata näiden isompien lasten oikeutta koulu- tukseen ja leikkiin. Lisäksi lasten jättäminen yksin tai vanhempien sisarustensa hoidettaviksi voi vai- kuttaa nuorempien lasten hoidon laatuun ja terveyteen.
20. Toimet 6 artiklan täytäntöön panemiseksi yrityssektorilla on sovitettava kuhunkin asiayhtey- teen, ja niihin on sisällyttävä ennalta ehkäiseviä toimia, kuten mainos- ja markkinointialan sekä yri- tystoiminnan ympäristövaikutusten tehokasta sääntelyä ja seurantaa. Lasten, erityisesti pienten lasten,
3 Ks. yleiskommentti nro 14 (2013) lapsen oikeudesta saada etunsa otetuksi ensisijaisesti huomioon: lapsen oikeuksista teh- dyn yleissopimuksen 3 artiklan 1 kappale, 6. kohta.
4 Ks. Official Records of the General Assembly, Fifty-ninth Session, Supplement No. 41 (A/59/41), liite XI, 12. kohta.
5 Yleiskommentti nro 11 (2009) alkuperäiskansojen lapsista ja heidän yleissopimuksen mukaisista oikeuksistaan, Official Records of the General Assembly, Sixty-fifth Session, Supplement No. 41 (A/65/41), liite III, 35. kohta.
6 Ks. yleiskommentti nro 15 (2013 lapsen oikeudesta nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta, 47. kohta.
hoidon osalta tarvitaan muita toimia, joilla luodaan yrityksille sellainen toimintaympäristö, jossa ne voivat kunnioittaa 6 artiklaa. Tätä tarkoitusta varten voidaan esimerkiksi ottaa käyttöön perheystäväl- listen työpaikkojen politiikka. Tällaisessa politiikassa on otettava huomioon aikuisten työajan vaiku- tus lapsen henkiinjäämiseen ja kehittymiseen kaikissa kehitysvaiheissa, ja siihen on sisällyttävä van- hempainvapaa, jonka ajalta maksetaan asianmukaista etuutta.7
D. Lapsen oikeus tulla kuulluksi (12 artikla)
21. Yleissopimuksen 12 artiklassa määrätään jokaisen lapsen oikeudesta ilmaista vapaasti näke- myksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa sekä tähän liittyvästä oikeudesta saada nämä näkemykset otetuiksi asianmukaisesti huomioon lapsen iän ja kypsyystason mukaisesti. Sopimusvaltioiden olisi kuultava lasten näkemyksiä säännöllisesti yleiskommentin nro 128 mukaisesti kehittäessään yritys- toimintaa koskevaa kansallista ja paikallista lainsäädäntöä ja politiikkaa, joka voi vaikuttaa lapsiin. Sopimusvaltioiden olisi erityisesti kuultava sellaisia lapsia, joilla on vaikeuksia saada itseään kuul- luksi. Näitä ovat esimerkiksi vähemmistöihin ja alkuperäiskansoihin kuuluvat lapset, vammaiset lap- set vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen 4 artiklan 3 kohdassa ja 7 artiklassa todetulla tavalla9 sekä vastaavassa haavoittuvassa asemassa olevat lapset. Niiden valtion elinten, ku- ten koulutusta ja työelämää valvovien elinten, jotka ovat tekemisissä yritysten toiminnan sääntelyn ja seurannan kanssa, olisi varmistauduttava siitä, että ne ottavat huomioon asiaan liittyvien lasten näke- mykset. Sopimusvaltioiden olisi myös kuultava lapsia silloin, kun arvioidaan suunniteltujen yritys- toimintaa koskevien politiikkaa, lainsäädäntöä, sääntelyä tai budjetointia koskevien päätösten tai muiden hallintopäätösten vaikutuksia lapsen oikeuksiin.
22. Xxxxxxxx on erityinen oikeus tulla kuulluksi "häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa" (yleissopimuksen 12 artiklan 3 kappale). Tämä sisältää tilanteet, joissa lasten oikeuksien loukkauksia käsitellään oikeudenkäynneissä sekä sovittelu- ja välimiesmekanismeissa silloin, kun niihin on syyllistynyt tai ollut osallisina yrityksiä. Kuten yleiskommentissa nro 12 esitetään, lasten olisi annettava osallistua vapaaehtoisesti tällaisiin oikeudellisiin ja hallinnollisiin toimiin, ja heille olisi annettava mahdollisuus tulla kuulluksi suoraan tai välillisesti sellaisen edustajan tai asianmukai- sen elimen avustamina, jolla on riittävät tiedot ja ymmärrys päätöksentekoprosessin eri näkökohdista sekä kokemusta työskentelystä lasten kanssa.
23. Joissakin tapauksissa yritykset saattavat kuulla yhteisöjä, joihin mahdollinen yritystoiminta- hanke voi vaikuttaa. Tällöin yrityksille voi olla ratkaisevan tärkeää tiedustella lasten näkemyksiä ja käsitellä ne lapsiin vaikuttavassa päätöksenteossa. Sopimusvaltioiden olisi annettava yrityksille eri- tyistä ohjausta, jossa korostetaan, että tällaisten prosessien on oltava esteettömiä, osallistavia ja tar-
7 Ks. passim yleiskommentti nro 7 (2005) lapsen oikeuksien täytäntöönpano varhaislapsuudessa, Official Records of the General Assembly, Sixty-first Session, Supplement No. 41 (A/61/41), liite III.
8 Yleiskommentti nro 12 (2009) lapsen oikeudesta tulla kuulluksi, Official Records of the General Assembly, Sixty-fifth Ses- sion, Supplement No. 41 (A/65/41), liite IV.
9 Yleiskommentti nro 9 (2006) vammaisten lasten oikeuksista, Official Records of the General Assembly, Sixty-third Ses- sion, Supplement No. 41 (A/63/41), liite III, passim.
koituksenmukaisia lasten kannalta ja että niissä on kaikkina aikoina otettava huomioon lasten val- miuksien kehittyminen ja heidän etunsa. Osallistumisen olisi oltava vapaaehtoista, ja sen olisi tapah- duttava lapsiystävällisessä ympäristössä, jossa kyseenalaistetaan lapsiin kohdistuvan syrjinnän kaavo- ja ja vältetään vahvistamasta niitä. Mahdollisuuksien mukaan tällaiseen kuulemiseen olisi osallistet- tava sellaisia kansalaisyhteiskunnan organisaatioita, joiden tehtäviin kuuluu lasten osallistumisen edistäminen.
IV. Sopimusvaltioiden velvoitteiden luonne ja laajuus
A. Yleiset velvoitteet
24. Yleissopimuksella määrätään joukko lasten oikeuksia, jotka luovat sopimusvaltioille tietyn velvoitetason lasten erityisen aseman suhteen. Lasten oikeuksien loukkaaminen on erityisen vakavaa, koska se vaikuttaa usein vakavasti ja pitkäaikaisesti lasten kehitykseen. Yleissopimuksen 4 artiklassa velvoitetaan sopimusvaltiot ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin ja muihin toimiin yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien toteuttamiseksi sekä ryhtymään mahdol- lisimman täysimääräisesti tällaisiin toimiin käytettävissä olevien voimavarojensa mukaan taloudellis- ten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteuttamiseksi.
25. Ihmisoikeuksia koskevassa kansainvälisessä oikeudessa erotetaan kolmen tyyppisiä valtion velvoitteita: ihmisoikeuksien kunnioittamisen, suojelemisen ja toteuttamisen velvoitteet.10 Nämä vel- voitteet käsittävät tulos- ja menettelyvelvoitteita. Sopimusvaltiot eivät vapaudu yleissopimuksen ja sen pöytäkirjojen mukaisista velvoitteistaan, jos niiden tehtäviä delegoidaan tai ulkoistetaan yksityi- sille yrityksille tai yleishyödyllisille yhteisöille. Siten sopimusvaltio rikkoo yleissopimuksen mukai- sia velvoitteitaan, jollei se kunnioita, suojele ja toteuta lapsiin vaikuttavaan yritystoimintaan liittyviä lasten oikeuksia. Näiden velvoitteiden soveltamisalaa tarkastellaan lähemmin jäljempänä, ja niiden toteuttamiseen tarvittavaa kehystä käsitellään VI jaksossa.
B. Kunnioittamisen, suojelemisen ja toteuttamisen velvoite
1. Kunnioittamisen velvoite
26. Kunnioittamisen velvoite tarkoittaa, etteivät sopimusvaltiot saa välittömästi tai välillisesti hel- pottaa lasten oikeuksien loukkaamista tai avustaa siinä. Lisäksi sopimusvaltioilla on velvoite varmis- taa, että kaikki toimijat kunnioittavat lasten oikeuksia, myös yritystoiminnan yhteydessä. Tämän saa- vuttamiseksi kaiken yritystoimintaan liittyvän politiikan, lainsäädännön, hallintotoiminnan ja päätök- senteon olisi oltava läpinäkyvää ja perustuttava tietoihin, ja siinä olisi otettava kaikilta osin ja jatku- vasti huomioon lapsen oikeuksiin kohdistuvat vaikutukset.
10 Ks. taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien komitean yleiskommentti nro 13 (1999) oikeudesta koulu- tukseen, Official Records of the Economic and Social Council, 2000, Supplement No. 2 (E/2000/22), liite VI, 46. kohta.
27. Kunnioittamisen velvoite merkitsee myös sitä, ettei sopimusvaltio saa osallistua lasten oikeuk- sien loukkaamiseen eikä tukea tai sallia sitä silloin, kun valtiolla itsellään on rooli yritystoiminnassa tai se suorittaa liiketoimia yksityisten yritysten kanssa. Sopimusvaltioiden on esimerkiksi varmistet- tava eri toimilla, että julkisia hankintoja koskevat sopimukset tehdään sellaisten tarjoajien kanssa, jotka ovat sitoutuneet kunnioittamaan lasten oikeuksia. Sopimusvaltion virastot ja laitokset, mukaan lukien turvallisuusyksiköt, eivät saa osallistua kolmansien osapuolten harjoittamaan lapsen oikeuksi- en loukkaamiseen eivätkä sallia sitä. Sopimusvaltiot eivät myöskään saa sijoittaa julkisia varoja ja muita resursseja sellaiseen yritystoimintaan, joka loukkaa lasten oikeuksia.
2. Suojelemisen velvoite
28. Sopimusvaltioilla on velvoite suojella lapsia siltä, että kolmannet osapuolet loukkaavat yleis- sopimuksella ja sen valinnaisilla pöytäkirjoilla turvattuja lasten oikeuksia. Tämä velvoite on ensiar- voisen tärkeä, kun on kyse yritystoimintaan liittyvistä sopimusvaltioiden velvoitteista. Se merkitsee, että sopimusvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat, asianmukaiset ja kohtuulliset toimet estääk- seen yrityksiä aiheuttamasta lasten oikeuksien loukkauksia tai myötävaikuttamasta niihin. Nämä toi- met voivat sisältää säädösten ja määräysten antamisen, niiden seurannan ja täytäntöönpanon sekä sel- laisen politiikan omaksumisen, joka luo puitteet sille, miten yritykset voivat vaikuttaa lasten oikeuk- siin. Sopimusvaltioiden on tutkittava, ratkaistava ja hyvitettävä lasten oikeuksien loukkaukset, joihin yritykset ovat syyllistyneet tai myötävaikuttaneet. Siksi sopimusvaltio on vastuussa lasten oikeuksien loukkauksista, jotka yritykset ovat aiheuttaneet tai joihin ne ovat myötävaikuttaneet, jos valtio on jät- tänyt toteuttamatta tarvittavat, asianmukaiset ja kohtuulliset toimet estääkseen ja hyvittääkseen tällai- set loukkaukset tai on muutoin osallistunut näihin loukkauksiin tai sallinut ne.
3. Toteuttamisen velvoite
29. Toteuttamisen velvoite edellyttää sopimusvaltioilta positiivisia toimia, joilla ne helpottavat ja edistävät lasten oikeuksien nauttimista ja mahdollistavat sen. Tämä edellyttää sopimusvaltioilta 4 ar- tiklan mukaisia lainsäädäntö-, hallinto- ja budjettitoimia, lainkäyttö- ja edistämistoimia sekä muita toimia, jotka liittyvät lasten oikeuksiin vaikuttavaan yritystoimintaan. Näillä toimilla olisi varmistet- tava paras mahdollinen ympäristö yleissopimuksen ja sen valinnaisten pöytäkirjojen täysimääräiselle täytäntöönpanolle. Tämän velvoitteen täyttämiseksi sopimusvaltioiden olisi tarjottava vakaat ja en- nustettavat säädös- ja määräysympäristöt, jotka mahdollistavat yrityksille lasten oikeuksien kunnioit- tamisen. Tämä sisältää selvät ja tehokkaasti täytäntöön pannut yleissopimuksen ja sen valinnaisten pöytäkirjojen mukaiset säädökset ja standardit työstä, työllisyydestä, terveydestä, turvallisuudesta, ympäristöstä, korruption torjunnasta, maankäytöstä ja verotuksesta. Se sisältää myös lainsäädännön ja politiikan, joilla on tarkoitus luoda työelämään yhdenvertaiset mahdollisuudet ja kohtelu, toimet am- matillisen koulutuksen ja ihmisarvoisen työn edistämiseksi ja elintason nostamiseksi sekä politiikan, joka on omiaan edistämään pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Sopimusvaltioiden olisi erilaisilla toimilla edistettävä yleissopimuksen ja sen valinnaisten pöytäkirjojen tuntemusta ja ymmärtämistä ministeri- öissä, valtion virastoissa ja muissa yritysten käytäntöjä muovaavissa valtion laitoksissa. Sopimusval- tioiden olisi edistettävä myös lasten oikeuksia kunnioittavaa kulttuuria yritysten keskuudessa.
4. Oikeussuojakeinot ja korjaustoimet
30. Sopimusvaltioiden on tarjottava tehokkaat oikeussuoja- ja korjauskeinot lapsen oikeuksien loukkaamistapauksissa silloin, kun loukkaajina ovat kolmannet osapuolet, kuten yritykset. Yleis- kommentissaan nro 5 komitea toteaa, että on oltava käytettävissä tehokkaat oikeussuojakeinot louk- kausten korjaamiseksi, jotta oikeuksilla olisi merkitystä.11 Useissa yleissopimuksen määräyksissä edellytetään rangaistuksia, korvausta, oikeudellisia toimia ja toipumista edistäviä toimia silloin, kun kolmannet osapuolet ovat aiheuttaneet haittaa tai myötävaikuttaneet siihen.12 Tämän velvoitteen täyt- täminen edellyttää, että käytössä on lapsimyönteiset rikos- siviili- tai hallinto-oikeudelliset mekanis- mit, jotka ovat lasten ja heidän edustajiensa tiedossa, ovat nopeita, tosiasiallisesti saatavilla ja saavu- tettavissa sekä tarjoavat asianmukaisen hyvityksen kärsitystä vahingosta. Myös virastoilla, joilla on lasten oikeuksien kannalta merkityksellinen valvontatoimivalta, kuten työelämää, koulutusta sekä terveys- ja turvallisuusasioita valvovilla elimillä, ympäristötuomioistuimilla, veroviranomaisilla, kan- sallisilla ihmisoikeusinstituutioilla ja yrityssektorin tasa-arvoelimillä, voi olla oma tehtävänsä oikeus- suojakeinojen tarjoamisessa. Nämä virastot voivat tehdä aloitteita oikeudenloukkauksien tutkimiseksi ja seuraamiseksi, ja niillä voi myös olla sääntelyvaltuuksia, joiden perusteella ne voivat määrätä hal- linnollisia seuraamuksia lasten oikeuksia loukkaaville yrityksille. Kaikissa tapauksissa lapsilla olisi oltava mahdollisuus riippumattomaan ja puolueettomaan oikeudenkäyntiin tai hallinnollisen menette- lyn tarkistamiseen tuomioistuimessa.
31. Korjaustoimien tasoa tai muotoa määritettäessä olisi asianomaisissa mekanismeissa otettava huomioon, että lapset saattavat olla aikuisia alttiimpia oikeuksiensa loukkaamisen vaikutuksille ja et- tä nämä vaikutukset voivat olla korjaamattomia ja aiheuttaa elinikäistä vahinkoa. Kyseisissä meka- nismeissa olisi myös otettava huomioon lasten kehityksen ja valmiuksien kehittyvä luonne, ja korja- ustoimet olisi suoritettava oikea-aikaisesti, jotta pystyttäisiin rajoittamaan kyseisille lapsille parhail- laan aiheutuvaa ja tulevaa vahinkoa. Jos esimerkiksi lasten todetaan joutuneen ympäristön saastumi- sen uhreiksi, kaikkien asianomaisten osapuolten olisi ryhdyttävä välittömiin toimiin estääkseen enempää vahinkoa aiheutumasta lasten terveydelle ja kehitykselle sekä korjatakseen jo tapahtuneen vahingon. Sopimusvaltioiden olisi tarjottava lääkinnällistä ja psykologista apua, oikeudellista tukea sekä kuntoutustoimia lapsille näiden jouduttua sellaisten oikeudenloukkausten ja väkivallan uhreiksi, joihin yritykset ovat syyllistyneet tai myötävaikuttaneet. Lisäksi sopimusvaltioiden olisi taattava, ett- eivät loukkaukset toistu. Tämä voidaan varmistaa esimerkiksi uudistamalla kyseinen lainsäädäntö ja politiikka sekä niiden soveltaminen, mukaan lukien kyseisten yritystoimijoiden syyttäminen ja ran- kaiseminen.
11 Yleiskommentti nro 5 (2003), 24. kohta. Sopimusvaltioiden olisi myös otettava huomioon yleiskokouksen päätöslausel- mallaan 60/147 vuonna 2005 hyväksymät perusperiaatteet ja -suuntaviivat ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen oikeu- den vakavien loukkausten ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vakavien loukkausten uhrien oikeudesta oikeussuo- jaan ja hyvitykseen.
12 Ks. esim. lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen 32 artiklan 2 kappale sekä 19 ja 39 artikla.
V. Sopimusvaltioiden velvoitteet erityisissä yhteyksissä
32. Yritystoiminta voi vaikuttaa moniin erilaisiin lasten oikeuksiin. Komitea on kuitenkin tunnis- tanut muun muassa seuraavat erityiset yhteydet, joissa yritykset voivat vaikuttaa merkittävästi ja jois- sa sopimusvaltioiden oikeudelliset ja institutionaaliset kehykset ovat usein riittämättömät tai tehotto- mat tai niihin kohdistuu paineita.
A. Palvelujen tarjoaminen lasten oikeuksien nauttimiseksi
33. Yrityksillä ja yleishyödyllisillä yhteisöillä voi olla oma tehtävänsä sellaisten palvelujen tarjoa- misessa ja hallinnoinnissa, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä lasten oikeuksien nauttimisen kannalta. Näitä palveluja ovat esimerkiksi puhdas vesi, sanitaatio, koulutus, liikenne, terveydenhuolto, sijais- huolto, energia, turvallisuus ja säilöönottotilat. Komitea ei määrää sitä, missä muodossa nämä palve- lut on annettava, mutta on tärkeää korostaa, että sopimusvaltioita ei vapauteta niiden yleissopimuk- seen perustuvista velvoitteista silloin, kun ne ulkoistavat tai yksityistävät palveluja, jotka vaikuttavat lasten oikeuksien toteutumiseen.
34. Sopimusvaltioiden on varmistettava erityisillä toimilla, ettei yleissopimuksessa lueteltuja oike- uksia vaaranneta.13 Näissä toimissa on otettava huomioon yksityisen sektorin osallistuminen palvelu- jen tarjoamiseen. Sopimusvaltioilla on velvollisuus asettaa tarvittavat standardit yleissopimuksen mukaisesti ja seurattava tiiviisti niiden toteutumista. Yksityisen sektorin toimijoiden riittämätön val- vonta, tarkastaminen ja seuranta voi johtaa vakavaan lasten oikeuksien loukkaamiseen, kuten väkival- taan, hyväksikäyttöön ja laiminlyömiseen. Sopimusvaltioiden on varmistettava, että kun yksityinen sektori osallistuu palvelujen tarjoamiseen, se ei noudata syrjiviä kriteerejä ja siten vaaranna lasten pääsyä osallisiksi palveluista. Tähän velvoittaa varsinkin syrjintäkiellon periaate. Sopimusvaltioiden on myös varmistettava, että lapsilla on kaikkien alojen palvelujen osalta käytettävissään riippumaton seurantaelin ja valitusmekanismit sekä tarvittaessa mahdollisuus oikeudenkäyntiin, jotta heillä olisi tehokkaat oikeussuojakeinot mahdollisia oikeudenloukkauksia vastaan. Komitea suosittelee sopimus- valtioille pysyvää seurantajärjestelmää tai menettelyä, jolla varmistetaan, että kaikilla ei-valtiollisilla palvelujen tarjoajilla on olemassa yleissopimuksen mukaiset toimintaperiaatteet, ohjelmat ja menette- lyt ja että ne soveltavat näitä.14
B. Epävirallinen talous
35. Monissa maissa epävirallinen talous työllistää huomattavan osan taloudellisesti aktiivisesta vä- estöstä ja vaikuttaa merkittävästi bruttokansantuotteeseen. Tällainen yritystoiminta, joka sijoittuu las- ten oikeuksia sääntelevien ja suojelevien oikeudellisten ja institutionaalisten kehysten ulkopuolelle, voi kuitenkin erityisesti vaarantaa näitä oikeuksia. Esimerkiksi epävirallisessa taloudessa valmistetta- vat tai käsiteltävät tuotteet, kuten lelut, vaatteet tai elintarvikkeet, saattavat olla epäterveellisiä ja/tai
13 Ks. lapsen oikeuksien komitea, raportti komitean 31. istunnosta, CRC/C/121, liite II.
14 Ks. yleiskommentti nro 5, 44. kohta.
vaarallisia lapsille. Lisäksi lapsia työskentelee usein paljon epävirallisen työn piiloon jäävillä alueilla, kuten pienissä perheyrityksissä, maataloudessa ja majoitusalalla. Tällaiseen työhön liittyy usein epä- varma työsuhdeasema, alhainen tai epäsäännöllinen palkka tai palkattomuus, terveysriskejä, sosiaali- turvan puuttuminen, kokoontumisvapauden rajoittaminen sekä riittämätön suojelu syrjinnältä ja väki- vallalta tai hyväksikäytöltä. Tällainen työ voi estää lapsia käymästä koulua, tekemästä koulutehtävi- ään sekä lepäämästä ja leikkimästä riittävästi, ja se voi siten loukata yleissopimuksen 28, 29 ja 31 ar- tiklaa. Lisäksi epävirallisessa taloudessa työskentelevät vanhemmat tai huoltajat joutuvat usein teke- mään pitkiä työpäiviä ansaitakseen riittävästi toimeentuloaan varten, mikä rajoittaa vakavasti heidän mahdollisuuksiaan täyttää velvollisuutensa vanhempina tai huolehtia huollettavinaan olevista lapsista.
36. Sopimusvaltioiden olisi varmistettava erilaisilla toimilla, että yritystoimintaa harjoitetaan asianmukaisissa oikeudellisissa ja institutionaalisissa kehyksissä kaikissa olosuhteissa, riippumatta ta- louden koosta tai alasta, jotta lasten oikeudet pystytään selvästi tunnistamaan ja niitä pystytään suoje- lemaan. Tähän voidaan pyrkiä muun muassa tiedottamalla, tutkimalla epävirallisen talouden vaiku- tusta lasten oikeuksiin ja keräämällä tietoja tästä aiheesta, tukemalla sellaisten ihmisarvoisten työ- paikkojen luomista, joissa maksetaan työtä tekeville vanhemmille tai huoltajille asianmukaista palk- kaa, säätämällä selkeää ja ennakoitavaa maankäyttölainsäädäntöä, parantamalla pienituloisten perhei- den sosiaaliturvaa sekä tukemalla epävirallisen sektorin yrityksiä tarjoamalla ammattikoulutusta, re- kisteröitymismahdollisuuksia, tehokkaita ja joustavia luotto- ja pankkipalveluja, asianmukaisia vero- järjestelyjä sekä pääsyä markkinoille.
37. Sopimusvaltioiden on säänneltävä työoloja ja varmistettava toimet lasten suojelemiseksi talou- delliselta hyväksikäytöltä ja työltä, joka on vaarallista, haittaa heidän koulutustaan tai vahingoittaa heidän terveyttään tai fyysistä, psyykkistä, henkistä, moraalista tai sosiaalista kehitystään. Tällaista työtä tehdään usein, joskaan ei yksinomaan, epävirallisessa taloudessa ja perheiden taloudet. Siksi sopimusvaltioiden on suunniteltava ja toteutettava ohjelmia, joilla pyritään tavoittamaan epävirallisen talouden yritykset, muun muassa panemalla täytäntöön kansainväliset normit, jotka koskevat työnte- koon lakisääteisesti vaadittavaa vähimmäisikää ja asianmukaisia työoloja, panostamalla koulutukseen yleisesti ja ammattikoulutukseen sekä tukemalla lasten onnistunutta siirtymistä työelämään. Sopi- musvaltioiden olisi varmistettava, että sosiaali- ja lastensuojelupolitiikka ulottuvat kaikkiin, erityisesti epävirallisessa taloudessa toimiviin perheisiin.
C. Lasten oikeudet ja kansainvälinen yritystoiminta
38. Yritykset toimivat yhä enemmän kansainvälisesti monimutkaisissa tytäryritys-, alihankkija-, toimittaja- ja yhteisyritysverkostoissa. Olivatpa yritysten vaikutukset lasten oikeuksiin myönteisiä tai kielteisiä, ne johtuvat harvoin yksittäisen yritystoimintayksikön toimista tai laiminlyönneistä, riippu- matta siitä, onko kyseessä emoyritys, tytäryritys, alihankkija, toimittaja vai muu. Sen sijaan näihin vaikutuksiin voi liittyä yhteyksiä tai osallistumista eri lainkäyttöalueilla toimivien yritystoimintayksi- köiden välillä. Esimerkiksi tavarantoimittajat voivat olla mukana lapsityövoiman käytössä, tytäryri- tykset voivat osallistua maaomaisuuden pakkolunastuksiin, ja alihankkijat tai lisenssinhaltijat voivat osallistua lapsille haitallisten tavaroiden ja palvelujen markkinointiin. Sopimusvaltioilla on erityisiä vaikeuksia täyttää lapsen oikeuksien kunnioittamisen, suojelemisen ja toteuttamisen velvoitteitaan
tässä yhteydessä muun muassa siksi, että yritykset ovat usein oikeudellisesti erillisiä yksiköitä, jotka sijaitsevat eri lainkäyttöalueilla silloinkin, kun ne toimivat yhtenä taloudellisena yksikkönä, jonka toiminnan keskus tai rekisteröinti- ja/tai toimipaikka sijaitsevat yhdessä valtiossa (kotivaltio) mutta joka toimii toisessa valtiossa (isäntävaltio).
39. Xxxxxxxxxxxxxxx mukaan sopimusvaltioilla on velvollisuus kunnioittaa lasten oikeuksia ja varmistaa ne lainkäyttöalueillaan. Yleissopimus ei rajoita sopimusvaltion lainkäyttöaluetta maantie- teelliseen alueeseen. Kansainvälisen oikeuden mukaisesti komitea on aiemmin kehottanut sopimus- valtioita suojelemaan myös sellaisten lasten oikeuksia, jotka mahdollisesti oleskelevat sopimusvalti- oiden aluerajojen ulkopuolella. Komitea on myös korostanut, että yleissopimukseen ja sen valinnai- siin pöytäkirjoihin perustuvia sopimusvaltioiden velvoitteita sovelletaan kaikkiin sopimusvaltion alu- eella oleskeleviin lapsiin ja kaikkiin sopimusvaltion lainkäyttövaltaan kuuluviin lapsiin.15
40. Ekstraterritoriaalisiin velvoitteisiin viitataan selvästi myös valinnaisessa pöytäkirjassa lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta. Pöytäkirjan 3 artiklan 1 kohdassa määrätään sopimusvaltiot varmistamaan, että ainakin kyseisessä kohdassa tarkoitetut rikokset kuuluvat kaikilta osin sopimusvaltioiden rikoslain soveltamisalaan, riippumatta siitä, tehdäänkö nämä rikokset koti- maassa vai kansainvälisesti. Lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta tehdyn va- linnaisen pöytäkirjan 3 artiklan 4 kohdan mukaan myös oikeushenkilöille, yritykset mukaan lukien, olisi säädettävä rikos-, siviili- tai hallinto-oikeudellinen vastuu näistä rikoksista. Tämä lähestymistapa on yhdenmukainen muiden sellaisten ihmisoikeussopimusten ja -asiakirjojen kanssa, joilla velvoite- taan sopimusvaltiot ulottamaan rikosoikeudellinen lainkäyttövaltansa kansalaisiinsa silloin, kun on kyse esimerkiksi avunannosta kidutukseen, tahdonvastaiseen katoamiseen tai rotuerotteluun, riippu- matta siitä, missä oikeudenloukkaus ja avunannoksi katsottava teko tehdään.
41. Sopimusvaltiot ovat velvollisia osallistumaan kansainväliseen yhteistyöhön toteuttaakseen las- ten oikeudet aluerajojensa yli. Yleissopimuksen johdanto-osassa ja määräyksissä viitataan toistuvasti "kansainvälisen yhteistyön merkitykseen lasten olojen parantamiseksi kaikissa maissa, erityisesti ke- hitysmaissa".16 Yleiskommentissa nro 5 korostetaan, että "yleissopimuksen täytäntöönpano on "maa- ilman valtioiden yhteistyötehtävä".17 Siten yleissopimuksella määrättyjen oikeuksien täysimääräinen toteutuminen riippuu osittain siitä, miten valtiot toimivat keskenään. Lisäksi komitea korostaa, että yleissopimus on ratifioitu lähes maailmanlaajuisesti. Siksi sen määräysten täytäntöönpano olisi ase- tettava erittäin tärkeälle ja yhtä tärkeälle sijalle sekä yritysten isäntävaltioissa että niiden kotivaltiois- sa.
42. Isäntävaltiot ovat päävastuussa lasten oikeuksien kunnioittamisesta, suojelemisesta ja toteutta- misesta lainkäyttöalueillaan. Isäntävaltioiden on varmistettava, että kaikkien yritysten, myös kyseis-
15 Yleiskommentti nro 6 (2005) ilman huoltajaa maahan tulleiden ja huoltajastaan eroon joutuneiden lasten kohtelusta läh- tömaansa ulkopuolella, Official Records of the General Assembly, Sixty-first Session, Supplement No. 41 (A/61/41), liite II,
12. kohta.
16 Ks. lasten oikeuksista tehdyn yleissopimuksen 4 artikla, 24 artiklan 4 kappale, 28 artiklan 3 kappale, 17 artikla ja 22 ar- tiklan 2 kappale sekä lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta tehdyn valinnaisen pöytäkirjan 10 artikla ja lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin tehdyn valinnaisen pöytäkirjan 10 artikla.
17 Yleiskommentti nro 5, 60. kohta.
ten valtioiden alueella toimivien monikansallisten yritysten, toimintaa säännellään asianmukaisesti sellaisessa oikeudellisessa ja institutionaalisessa kehyksessä, jossa varmistetaan, etteivät yritykset vaikuta haitallisesti lapsen oikeuksiin ja/tai etteivät ne syyllisty avunantoon oikeudenloukkauksissa muiden valtioiden lainkäyttöalueilla.
43. Lisäksi yritysten kotivaltioilla on yleissopimuksen ja sen valinnaisten pöytäkirjojen perusteella velvoitteet kunnioittaa ja suojella lasten oikeuksia sekä toteuttaa ne yritysten ulkomaantoiminnoissa, jos valtion ja kyseisen menettelyn välillä voidaan perustellusti katsoa olevan yhteys. Yhteyden voi- daan perustellusti katsoa olevan olemassa, kun yrityksellä on kyseisessä sopimusvaltiossa toiminnan keskus, rekisteröintipaikka tai kotipaikka tai kun yrityksellä on siellä pääasiallinen toimipaikka tai merkittävää yritystoimintaa.18 Toteuttaessaan tätä velvoitetta sopimusvaltiot eivät saa loukata Yhdis- tyneiden Kansakuntien peruskirjaa ja yleistä kansainvälistä oikeutta eivätkä vähentää yleissopimuk- seen perustuvia isäntävaltion velvoitteita.
44. Oikeussuojan varmistamiseksi sopimusvaltioiden olisi mahdollistettava pääsy tehokkaisiin oi- keudenkäynti- ja muihin mekanismeihin niille lapsille, joiden oikeuksia yritykset ovat loukanneet ul- komailla, ja heidän perheilleen, kun kyseisen sopimusvaltion ja kyseisen menettelyn välillä voidaan perustellusti katsoa olevan yhteys. Lisäksi sopimusvaltioiden olisi tarjottava kansainvälistä apua ja yhteistyötä tutkinnassa ja oikeudenkäynneissä muissa valtioissa.
45. Ulkomailla toimivia yrityksiä estetään muun muassa seuraavilla toimilla loukkaamasta lasten oikeuksia:
a) annetaan yrityksille mahdollisuus saada julkista rahoitusta ja muunlaista julkista tukea, kuten vakuutuksia, sillä edellytyksellä, että yritys toteuttaa menettelyn, jonka avulla se tunnistaa, es- tää tai lieventää ulkomaantoimintojensa kielteisiä vaikutuksia lasten oikeuksiin;
b) otetaan julkista rahoitusta ja muunlaista julkista tukea koskevassa päätöksenteossa huo- mioon aiemmat tiedot kyseisten yritysten menettelystä lasten oikeuksien suhteen;
c) varmistetaan, että yritystoiminnan kannalta merkittävässä asemassa olevat sopimusvalti- on viranomaiset, kuten vientiluottoviranomaiset, ennen tuen myöntämistä ulkomailla toimiville yri- tyksille tunnistavat, ehkäisevät ja lieventävät näiden viranomaisten tukemien hankkeiden mahdollisia haittavaikutuksia lasten oikeuksiin sekä täsmentävät, etteivät nämä viranomaiset tue sellaista toimin- taa, joka todennäköisesti johtaa tai myötävaikuttaa lasten oikeuksien loukkaamiseen.
46. Sekä koti- että isäntävaltioiden olisi luotava institutionaaliset ja oikeudelliset kehykset, jotka mahdollistavat yrityksille lasten oikeuksien kunnioittamisen kaikissa ulkomaantoiminnoissaan. Koti- valtioiden olisi varmistettava, että niillä on olemassa tehokkaat mekanismit, joiden avulla ne valtion virastot ja laitokset, jotka ovat vastuussa yleissopimuksen ja sen valinnaisten pöytäkirjojen täytän- töönpanosta, voivat sovittaa toimintansa tehokkaasti yhteen niiden toimijoiden kanssa, jotka vastaa-
18 Ks. Maastrichtin periaatteet valtion ekstraterritoriaalisista velvollisuuksista taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien alalla, periaate 25 (2012).
vat ulkomaankaupasta ja -investoinneista. Kotivaltioiden olisi myös tehostettava valmiuksiaan siten, että kaupan edistämisestä vastaavat kehitysapuviranomaiset ja ulkomaanedustustot voivat yhdistää yritystoimintaa koskevat asiat ulkomaisten hallitusten kanssa käytävään kahdenväliseen ihmisoikeus- vuoropuheluun muun muassa lasten oikeuksista. Niiden sopimusvaltioiden, jotka noudattavat OECD:n toimintaohjeita monikansallisille yrityksille, olisi tuettava kansallisia yhteyspisteitään tar- joamaan välitys- ja sovittelupalveluja valtion rajojen ulkopuolella esiin nousevia asioita varten. Tätä varten sopimusvaltioiden olisi varmistettava, että näillä yhteyspisteillä on riittävästi resursseja, että yhteyspisteet toimivat riippumattomasti ja että niiden tehtävänä on varmistaa lasten oikeuksien kun- nioittaminen yritystoimintaan liittyvissä asioissa. Sellaisten toimijoiden kuin OECD:n kansallisten yhteyspisteiden antamat suositukset olisi pantava asianmukaisesti täytäntöön.
D. Kansainväliset järjestöt
47. Kaikkia sopimusvaltioita kehotetaan yleissopimuksen 4 artiklan perusteella toimimaan välit- tömässä yhteistyössä, kun ne toteuttavat yleissopimuksella määrättyjä oikeuksia kansainvälisen yh- teistyön avulla ja kansainvälisten järjestöjen jäseninä. Yritystoimintaan liittyviä kansainvälisiä järjes- töjä ovat muun muassa kansainväliset kehityksen, rahoituksen ja kaupan alan instituutiot, kuten Maa- ilmanpankkiryhmä, Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailman kauppajärjestö sekä muut alueelliset järjestöt, joissa sopimusvaltiot toimivat yhdessä. Tällaisten järjestöjen jäseninä toimiessaan sopimus- valtioiden on noudatettava yleissopimuksen ja sen valinnaisten pöytäkirjojen mukaisia velvoitteitaan, eikä sopimusvaltioiden tulisi ottaa lainoja kansainvälisiltä järjestöiltä eikä suostua näiden asettamiin ehtoihin, jos kyseiset lainat tai toimintaperiaatteet johtavat todennäköisesti lasten oikeuksien louk- kaamiseen. Sopimusvaltioiden on edelleen noudatettava myös kehitysyhteistyöhön liittyviä velvoit- teitaan, ja niiden olisi varmistettava, että yhteistyössä noudatettavat toimintaperiaatteet ja ohjelmat suunnitellaan ja toteutetaan yleissopimuksen ja sen valinnaisten pöytäkirjojen mukaisesti.
48. Kansainvälisten kehityksen, rahoituksen ja kaupan alan järjestöjen kanssa toimivan sopimus- valtion on varmistettava kaikin kohtuullisin toiminnoin ja toimin, että nämä järjestöt noudattavat yleissopimusta ja sen valinnaisia pöytäkirjoja päätöksenteossaan ja toiminnassaan sekä tehdessään sopimuksia tai antaessaan ohjeita, jotka ovat yrityssektorille merkityksellisiä. Näiden toimintojen ja toimien olisi ulotuttava pitemmälle kuin pelkästään lapsityövoiman käytön lakkauttamiseen, ja niiden avulla olisi täysimääräisesti toteutettava kaikki lasten oikeudet. Kansainvälisillä järjestöillä olisi olta- va käytössään normit ja menettelyt, joiden avulla arvioidaan lapsille aiheutuvan haitan riskit uusien hankkeiden yhteydessä ja vähennetään eri toimilla tällaisen haitan riskejä. Näiden järjestöjen olisi otettava käyttöön menettelyt ja mekanismit, joiden avulla lasten oikeuksien loukkaukset tunnistetaan, käsitellään ja korjataan olemassa olevien kansainvälisten standardien mukaisesti, myös silloin, kun nämä loukkaukset ovat kyseisiin järjestöihin liittyvien tai niiden rahoittamien yritysten tekemiä tai johtuvat niiden toiminnasta.
E. Katastrofit ja konfliktit
49. Sekä isäntävaltioille että kotivaltioille on erityisen haastavaa täyttää velvoitteensa kunnioittaa, suojella ja toteuttaa lapsen oikeuksia yritysten toimiessa tilanteissa, joissa suojeluinstituutiot eivät toimi asianmukaisesti konfliktin, katastrofin tai yhteiskunta- tai oikeusjärjestelmän hajoamisen vuok- si. On tärkeää korostaa, että yleissopimusta ja sen valinnaisia pöytäkirjoja sovelletaan kaikkina aikoi- na ja etteivät mitkään niiden määräyksistä mahdollista poikkeamista niiden soveltamisesta poikkeus- oloissa.
50. Tällaisissa olosuhteissa voi olla tavallista suurempana vaarana, että yritykset käyttävät lapsi- työvoimaa, myös toimitusketjuissa ja tytäryrityksissä, että yritykset käyttävät lapsisotilaita tai että ne harjoittavat korruptiota ja veronkiertoa. Tämän riskien lisääntymisen vuoksi kotivaltioiden olisi vaa- dittava poikkeus- ja konfliktioloissa toimivia yrityksiä noudattamaan tarkasti lasten oikeuksiin liitty- vää asianmukaista huolellisuutta kokonsa ja toimintansa mukaisesti. Lisäksi kotivaltioiden olisi kehi- tettävä ja pantava täytäntöön säädökset ja määräykset, jotka koskevat erityisiä ennakoitavissa olevia lasten oikeuksiin kohdistuvia riskejä monikansallisesti toimivien yritysten toiminnassa. Tällöin yri- tyksiä voidaan esimerkiksi vaatia julkistamaan sellaiset toimensa, joilla varmistetaan, etteivät niiden toiminnat myötävaikuta vakaviin lasten oikeuksien loukkauksiin. Yrityksiä voidaan myös kieltää myymästä tai siirtämästä aseita ja antamasta muuta sotilaallista tukea, kun määräpaikkana on maa, jossa lapsia tiedetään tosiasiallisesti tai mahdollisesti rekrytoitavan tai käytettävän vihollisuuksiin.
51. Kotivaltion olisi annettava ajantasaiset, täsmälliset ja kattavat tiedot paikallisesta lasten oike- uksien tilanteesta sellaisille yrityksille, jotka toimivat konfliktien tai katastrofien vaikutusalueilla tai suunnittelevat toimintaa näille alueille. Tässä ohjeistuksessa olisi korostettava, että yrityksillä on näissä olosuhteissa samanlainen vastuu lasten oikeuksien kunnioittamisesta kuin muuallakin. Kon- fliktialueilla lapset saattavat joutua väkivallan, myös seksuaalisen väkivallan tai hyväksikäytön, lap- sikaupan ja sukupuolistuneen väkivallan uhreiksi. Sopimusvaltioiden on tiedostettava tämä, kun ne ohjeistavat yrityksiä.
52. Asianomaisiin yleissopimuksen määräyksiin perustuvia isäntä- ja kotivaltioiden velvoitteita olisi korostettava, kun yritykset toimivat konfliktien vaikutusalueilla. Yleissopimuksen 38 artiklassa edellytetään kansainvälisen humanitäärisen oikeuden sääntöjen kunnioittamista, 39 artikla velvoittaa sopimusvaltiot edistämään asianmukaisesti uhrien henkistä toipumista sekä yhteiskunnallista sopeu- tumista, ja valinnainen pöytäkirja lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin sisältää määräykset alle 18-vuotiaiden lasten värväyksestä asevoimiin. Toimiessaan konfliktien vaikutusalueilla yritykset saattavat palkata käyttöönsä yksityisiä turvallisuusyrityksiä. Tällöin on olemassa vaara, että yritykset osallistuvat lasten oikeuksien loukkaamiseen, kuten lasten hyväksikäyttöön ja/tai lapsiin kohdistu- vaan väkivaltaan toimitilojensa tai muiden toimintojensa suojaamisen yhteydessä. Tämän estämiseksi sekä koti- että isäntävaltioiden olisi laadittava ja pantava täytäntöön kansallista lainsäädäntöä, jolla erikseen kielletään yksityisiä turvallisuusyrityksiä rekrytoimasta lapsia tai käyttämästä heitä viholli- suuksiin, vaaditaan tehokkaita toimia lasten suojelemiseksi väkivallalta ja hyväksikäytöltä sekä sää- detään järjestelmistä, joiden avulla henkilöstö voidaan saattaa vastuuseen lasten oikeuksien loukkaa- misesta.
VI. Täytäntöönpanokehys
A. Lainsäädäntö-, sääntely- ja täytäntöönpanotoimet
1. Lainsäädäntö ja sääntely
53. Lainsäädäntö ja sääntely ovat keskeisiä välineitä varmistettaessa, ettei liikeyritysten toiminta haittaa tai loukkaa lapsen oikeuksia. Sopimusvaltioiden olisi säädettävä lainsäädäntö, jolla varmiste- taan, että kolmannet osapuolet toteuttavat lasten oikeudet. Tämän lainsäädännön on luotava selvä ja ennakoitava säädös- ja määräysympäristö, joka mahdollistaa yrityksille lasten oikeuksien kunnioitta- misen. Täyttääkseen velvoitteensa toteuttaa asianmukaiset ja kohtuulliset lainsäädäntö- ja sääntely- toimet, joilla varmistetaan, etteivät yritykset loukkaa lasten oikeuksia, sopimusvaltioiden on koottava tietoja, näyttöä ja tutkimustietoa yksittäisten ongelmallisten yritystoiminnan alojen tunnistamiseksi.
54. Yleissopimuksen 18 artiklan 3 kappaleen mukaisesti sopimusvaltioiden olisi luotava yrityksiin sellaiset työolot, jotka auttavat työssä käyviä vanhempia ja huoltajia täyttämään hoitovelvollisuutensa huollettavanaan olevia lapsia kohtaan esimerkiksi omaksumalla perheystävällinen työpaikkapolitiik- ka, mukaan lukien vanhempainvapaa, tukemalla ja helpottamalla rintaruokintaa, varmistamalla laa- dukkaiden lastenhoitopalvelujen saatavuus, säätämällä palkkauksesta, joka riittää asianmukaiseen elintasoon, suojelemalla työntekijöitä syrjinnältä ja väkivallalta työpaikalla sekä varmistamalla työ- paikan turvallisuus.
55. Tehottomat verotusjärjestelmät, korruptio ja muun muassa valtionyhtiöiltä ja yhtiöverotuksesta saatavien valtion tulojen huono hallinnointi voivat rajoittaa niitä resursseja, jotka ovat käytettävissä lasten oikeuksien toteuttamiseen yleissopimuksen 4 artiklan mukaisesti. Niiden velvoitteiden lisäksi, joihin sopimusvaltiot ovat jo mahdollisesti sitoutuneet lahjonnan ja korruption vastaisilla asiakirjoil- la19, sopimusvaltioiden olisi laadittava ja pantava täytäntöön tehokkaat säädökset ja määräykset saa- dakseen tulovirtoja kaikista lähteistä ja hallinnoidakseen näitä tulovirtoja, varmistaen samalla lä- pinäkyvyyden, vastuullisuuden ja oikeudenmukaisuuden.
56. Sopimusvaltioiden olisi pantava täytäntöön yleissopimuksen 32 artikla varmistaakseen lapsille vaarallisen työnteon ja lasten taloudellisen hyväksikäytön kieltämisen. Jotkut lapset ylittävät kansain- välisten standardien mukaisen vähimmäisiän ansiotyön tekemiselle ja saattavat siltä osin tehdä työtä laillisesti, vaikka tarvitsevat vielä suojelua esimerkiksi sellaiselta työltä, joka vaarantaa heidän ter- veytensä, turvallisuutensa tai moraalisen kehityksensä. Sopimusvaltioiden olisi myös varmistettava, että lasten oikeuksia koulutukseen, kehitykseen ja virkistykseen edistetään ja suojellaan.20 Sopimus- valtioiden on asetettava ansiotyön tekemisen vähimmäisikä, säänneltävä asianmukaisesti työaikoja ja
-olosuhteita sekä säädettävä rangaistusseuraamuksista, jotta yleissopimuksen 32 artikla voidaan pan- na tehokkaasti täytäntöön. Sopimusvaltioilla on oltava toimivat työsuojelun ja lainsäädännön sovel-
19 Esim. kansainvälisissä liikesuhteissa tapahtuvan ulkomaisiin virkamiehiin kohdistuvan lahjonnan torjuntaa koskeva OECD:n yleissopimus ja/tai korruption vastainen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus.
20 Ks. yleiskommentti nro 17 (2013) lapsen oikeudesta lepoon, vapaa-aikaan, leikkimiseen, virkistystoimintaan, kulttuurielämään ja taiteisiin (31 artikla).
tamisen järjestelmät ja valmiudet. Sopimusvaltioiden olisi myös ratifioitava molemmat keskeiset lap- sityötä koskevat ILOn yleissopimukset ja saatettava ne osaksi kansallista lainsäädäntöä.21 Yleissopi- muksen 39 mukaisesti sopimusvaltioiden on ryhdyttävä kaikkiin asianmukaisiin toimiin edistääkseen lapsen ruumiillista ja henkistä toipumista sekä yhteiskunnallista sopeutumista, jos hän on kokenut jonkinlaista väkivaltaa, laiminlyömistä, pahoinpitelyä tai hyväksikäyttöä, mukaan lukien taloudelli- nen hyväksikäyttö.
57. Sopimusvaltioiden on myös pantava täytäntöön ja saatettava voimaan kansainvälisesti sovitut standardit, jotka koskevat lasten oikeuksia, terveyttä ja yritystoimintaa, mukaan lukien tupakoinnin torjuntaa koskeva Maailman terveysjärjestön (WHO) puitesopimus, äidinmaidonkorvikkeiden kaupan pitämistä koskeva kansainvälinen menettelytapakokoelma sekä asianomaiset myöhemmät Maailman terveyskokouksen päätöslauselmat. Komitea on tietoinen siitä, että lääkealan toiminta voi vaikuttaa syvästi lasten terveyteen. Lääkeyrityksiä olisi kehotettava parantamaan lapsille tarkoitettujen lääkkei- den saavutettavuutta ja saatavuutta, hyväksyttävyyttä ja laatua, ottaen huomioon olemassa olevan oh- jeistus.22 Lisäksi immateriaalioikeuksia olisi sovellettava tavoilla, jotka edistävät lääkehintojen edul- lisuutta.23
58. Viestintäala, mukaan lukien mainos- ja markkinointiala, voi vaikuttaa lasten oikeuksiin sekä myönteisesti että kielteisesti. Yleissopimuksen 17 artiklan mukaan sopimusvaltioiden on rohkaistava viestimiä, myös yksityisiä viestimiä, levittämään lapsen sosiaalista ja sivistyksellistä kehitystä edistä- vää ja 29 artiklan hengen mukaista tietoa ja aineistoa, joka koskee esimerkiksi terveellisiä elämänta- poja. Viestimiä on säänneltävä asianmukaisesti, jotta lapsia pystytään suojelemaan haitalliselta tiedol- ta, erityisesti pornografiselta aineistolta ja sellaiselta aineistolta, joka esittää tai vahvistaa väkivaltaa, syrjintää ja seksualisoitua kuvaa lapsista. Samalla on tunnustettava lasten oikeus tietoon ja sananva- pauteen. Sopimusvaltioiden olisi kehotettava viestimiä laatimaan ohjeita, joilla varmistetaan lapsen oikeuksien täysimääräinen kunnioittaminen, mukaan lukien lasten suojeleminen väkivallalta ja syrjin- tää ylläpitävältä kuvailemiselta kaikessa viestinnässä. Sopimusvaltioiden olisi säädettävä tekijänoike- uksia koskevista poikkeuksista, joilla sallitaan kirjojen ja muiden painettujen julkaisujen kopioiminen näkövammaisille tai muutoin vammaisille lapsille saavutettavissa muodoissa.
59. Lapset saattavat pitää viestinten välittämää markkinointia ja mainontaa totuudenmukaisena ja puolueettomana ja tulla siten kuluttaneiksi ja käyttäneiksi haitallisia tuotteita. Mainonta ja markki- nointi voivat myös vaikuttaa vahvasti lasten itsetuntoon esimerkiksi esittämällä epärealistista ruu- miinkuvaa. Sopimusvaltioiden olisi varmistettava, etteivät markkinointi ja mainonta haittaa lasten oi- keuksia. Tätä varten sopimusvaltioiden olisi hyväksyttävä asianmukainen sääntely ja kehotettava yri-
21 ILOn yleissopimus (n:o 182), joka koskee lapsityön pahimpien muotojen kieltämistä (1999), ja ILOn yleissopimus (n:o 138), joka koskee työhön pääsemiseksi vaadittavaa vähimmäisikää (1973).
22 Human Rights Guidelines for Pharmaceutical Companies in relation to Access to Medicines; YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselma 15/22 lääkkeiden saantiin liittyvistä ihmisoikeusohjeista lääkeyrityksille.
23 Ks. yleiskommentti nro 15 (2013), 82. kohta; World Trade Organization, Declaration on the TRIPS Agreement and Pub- lic Health, WT/MIN(01)/DEC/2 (Maailman kauppajärjestön julistus TRIPS-sopimuksesta ja kansanterveydestä).
tyksiä noudattamaan käytännesääntöjä sekä merkitsemään tuotteet sellaisilla selvillä ja täsmällisillä merkinnöillä, joiden avulla vanhemmat ja lapset kuluttajina voivat tehdä tietoon perustuvia päätöksiä.
60. Digitaalinen media aiheuttaa erityistä huolta, sillä monet lapset saattavat käyttää Internetiä mutta joutua siellä myös väkivallan, kuten kiusaamisen, seksuaalisiin tarkoituksiin houkuttelemisen, ihmiskaupan tai seksuaalisen väkivallan ja hyväksikäytön, uhreiksi. Vaikkeivät yritykset olisikaan välittömästi osallisina tällaisissa rikollisissa teoissa, ne voivat olla avunantajina näissä oikeudenlouk- kauksissa toimintansa perusteella. Esimerkiksi Internetissä toimivat matkatoimistot saattavat helpot- taa lapsisekstiturismia, koska ne mahdollistavat seksiturismiin liittyvän tietojenvaihdon ja suunnitte- lun. Internetissä toimivat yritykset ja luottokorttien tarjoajat saattavat välillisesti helpottaa lapsipor- nografiaa. Sen lisäksi, että sopimusvaltiot täyttävät lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipor- nografiasta tehdyn valinnaisen pöytäkirjan mukaiset velvoitteensa, niiden olisi annettava lapsille näi- den iän mukaista tietoa verkkoturvallisuudesta, jotta lapset pystyisivät hallitsemaan verkkoympäris- tön riskejä ja tietäisivät, mistä saa apua. Sopimusvaltioiden olisi sovitettava toimensa yhteen tieto- ja viestintäteknologian yritysten kanssa, jotta nämä pystyisivät kehittämään ja toteuttamaan asianmukai- set toimet lasten suojelemiseksi väkivaltaiselta ja asiattomalta aineistolta.
2. Täytäntöönpanotoimet
61. Yleisesti ottaen lasten kannalta suurimpana ongelmana on se, ettei yritystoimintaa sääntelevää lainsäädäntöä panna täytäntöön tai noudateta riittävästi. Sopimusvaltioiden olisi varmistettava lain- säädännön tehokas täytäntöönpano ja noudattaminen useilla eri toimilla, muun muassa
a) vahvistamalla niiden sääntelyviranomaisten asemaa, jotka vastaavat lasten oikeuksien kannalta merkityksellisten standardien valvonnasta, jotta näillä viranomaisilla olisi riittävät valtuudet ja resurssit seurata ja tutkia valituksia sekä tarjota ja toteuttaa oikeussuojakeinoja lasten oikeuksien loukkauksia vastaan; nämä lasten oikeudet voivat liittyä esimerkiksi terveyteen ja turvallisuuteen, ku- luttajan oikeuksiin, koulutukseen, ympäristöön, työhön sekä mainontaan ja markkinointiin;
b) jakamalla lasten oikeuksia yritystoiminnassa koskevia säädöksiä ja määräyksiä sidos- ryhmille, lapset ja yritykset mukaan lukien;
c) kouluttamalla tuomareita ja muita hallintovirkamiehiä sekä lakimiehiä ja oikeusavusta- jia, jotta varmistettaisiin yleissopimuksen sekä sen pöytäkirjojen, kansainvälisten ihmisoikeusstan- dardien ja sovellettavan kansallisen lainsäädännön asianmukainen soveltaminen lasten oikeuksiin yri- tystoiminnassa ja edistettäisiin kansallisen oikeuskäytännön kehittymistä; ja
d) varmistamalla tuomioistuinmenettelyjen ja muiden menettelyjen avulla tehokas oikeus- suoja ja tehokas oikeussuojan saavutettavuus.
3. Lasten oikeudet ja huolellisuusvelvollisuus yritystoiminnassa
62. Jotta sopimusvaltiot täyttäisivät velvoitteensa varmistaa eri toimilla, että yritykset kunnioittavat lasten oikeuksia, niiden olisi vaadittava yrityksiltä huolellisuusvelvollisuuden noudattamista lasten oikeuksien suhteen. Näin varmistetaan, että yritykset tunnistavat vaikutuksensa lasten oikeuksiin sekä
estävät ja lieventävät näitä vaikutuksia, myös liikesuhteissaan ja kansainvälisissä toiminnoissaan.24 Jos on olemassa huomattava vaara, että yritykset osallistuvat lasten oikeuksien loukkaamiseen toi- mintojensa luonteen tai toimintansa olosuhteiden vuoksi, sopimusvaltioiden olisi edellytettävä tiu- kempaa menettelyä huolellisuusvelvollisuuden noudattamiseksi sekä tehokasta seurantajärjestelmää.
63. Jos lapsen oikeuksiin liittyvä huolellisuusvelvollisuus on osa yleisempää menettelyä ihmisoi- keuksiin liittyvän huolellisuusvelvollisuuden noudattamiseksi, yleissopimuksen ja sen valinnaisten pöytäkirjojen määräykset on ehdottomasti otettava huomioon päätöksenteossa. Toimintasuunnitel- missa ja toimissa ihmisoikeusloukkausten estämiseksi ja/tai korjaamiseksi on kiinnitettävä huomiota varsinkin lapsiin kohdistuviin erityisiin vaikutuksiin.
64. Sopimusvaltioiden olisi johdettava omalla esimerkillään, vaatimalla kaikkia valtion omistamia yrityksiä noudattamaan lapsen oikeuksiin liittyvää huolellisuusvelvollisuutta ja julkistamaan raportte- ja toimintansa vaikutuksista lasten oikeuksiin, myös säännöllisesti. Sopimusvaltioiden olisi asetettava ehdoksi julkisten tukien ja palvelujen, esimerkiksi vientiluottolaitosten tarjoamien tukien ja palvelu- jen, sekä kehitysrahoituksen ja investointivakuutusten saannille, että yritykset noudattavat lapsen oi- keuksiin liittyvää huolellisuusvelvollisuuttaan.
65. Osana lapsen oikeuksiin liittyvää huolellisuusvelvollisuutta olisi suuria yrityksiä kehotettava ja tarvittaessa vaadittava julkistamaan toimensa, joilla ne käsittelevät lapsen oikeuksiin kohdistuvia vai- kutuksia. Tällaisten tietojen olisi oltava saavutettavia, tehokkaita ja eri yritysten kesken vertailukel- poisia, ja niissä olisi käsiteltävä toimia, joilla yritykset ovat pyrkineet lieventämään sellaisia haittoja, joita yritykset tosiasiallisesti aiheuttavat ja saattavat aiheuttaa lapsille toiminnallaan. Yrityksiä olisi vaadittava julkistamaan toteuttamansa toimet, joilla ne pyrkivät varmistamaan, etteivät niiden tuotta- mat tai markkinoille saattamat tuotteet ja palvelut loukkaa vakavasti lasten oikeuksia esimerkiksi or- juuden tai pakkotyön vuoksi. Silloin, kun raportointi on pakollista, sopimusvaltioiden olisi järjestet- tävä todentamis- ja täytäntöönpanojärjestelmät varmistaakseen raportointivelvoitteen noudattamisen. Sopimusvaltiot voivat tukea raportointia luomalla välineitä lasten oikeuksiin liittyvien hyvien tulos- ten vertailua ja tunnustamista varten.
B. Oikeussuojakeinot
66. Lapset kokevat usein vaikeaksi päästä oikeusjärjestelmään hakeakseen tehokasta oikeussuojaa oikeuksiensa väärinkäyttöä tai loukkaamista vastaan tapauksissa, joihin liittyy yrityksiä. Lapsilta voi puuttua heidän vaateidensa ajamiseen tarvittava oikeudellinen asema. Lapsilta ja heidän perheiltään puuttuu usein tietoa oikeuksistaan sekä käytettävissä olevista järjestelmistä ja menettelyistä oikeus- suojan hakemiseksi. Heiltä voi myös puuttua luottamus lainkäyttöjärjestelmään. Valtiot eivät aina tutki rikos-, siviili- tai hallinto-oikeuden loukkauksia, joihin yritykset ovat syyllistyneet. Sen lisäksi, että lasten ja yritysten välinen voimasuhde on pahasti epätasapainossa, myös kulut oikeudenkäynneis-
24 Ks. UNICEF, Save the Children and UN Global Compact, Children's Rights and Business Principles (UNICEFin, Pelas- takaa Lapset -järjestön ja YK:n Global Compact -aloitteen periaatteet lasten oikeuksista yritystoiminnassa) (2011).
tä yrityksiä vastaan ovat usein kohtuuttomat, ja oikeudellista edustusta on vaikea saada. Tapaukset, joihin liittyy yrityksiä, ratkaistaan usein tuomioistuimen ulkopuolella, kehittyneen oikeuskäytännön puuttuessa. Xxxxxxx, kun tuomioistuimen ennakkoratkaisu ei enteile menestymistä oikeudenkäynnissä, lapset ja heidän perheensä saattavat myös todennäköisemmin luopua oikeudenkäynnin vireillepanosta lopputuloksen epävarmuuden vuoksi.
67. Erityisen vaikeaa on saada oikeussuojaa sellaisia oikeudenloukkauksia vastaan, jotka tapahtu- vat yritysten kansainvälisissä toiminnoissa. Tytäryrityksiltä tai muilta tahoilta saattaa puuttua asian- mukaiset vakuutukset, tai niiden vastuu voi olla rajoitettu. Tapa, jolla monikansalliset yritykset on organisoitu erillisiin yksiköihin, voi vaikeuttaa oikeudellisen vastuun määrittämistä ja sen kohdista- mista asianomaiseen yksikköön. Laadittaessa ja puolustettaessa vaadetta voi olla ongelmallista saada eri maissa sijaitsevaa tietoa ja todistusaineistoa. Oikeusapua voi olla vaikea saada ulkomailla, ja ek- straterritoriaalisia vaateita saatetaan torjua erilaisilla oikeudellisilla ja menettelyllisillä esteillä.
68. Sopimusvaltioiden olisi keskityttävä poistamaan sosiaaliset, taloudelliset ja oikeudelliset esteet, jotta lapset voivat käytännössä päästä tehokkaisiin oikeudellisiin menettelyihin ilman minkäänlaista syrjintää. Lapsille ja heidän edustajilleen olisi tiedotettava oikeussuojakeinoista esimerkiksi koulujen opetussuunnitelmien, nuorisokeskusten tai yhteisöperustaisten ohjelmien avulla. Heille olisi annetta- va mahdollisuus panna oikeudenkäynti vireille itsenäisesti, ja jotta oikeuskeinojen tasapuolisuuden periaate toteutuisi, heidän olisi voitava saada oikeusapua sekä lakimiesten ja oikeusavustajien tukea pannessaan vireille oikeudenkäyntejä yrityksiä vastaan. Sopimusvaltioiden, joilla ei jo ole käytössä kollektiivivalituksia, kuten ryhmäkannetta ja oikeudenkäyntiä yleisen edun nimissä, olisi otettava ne käyttöön keinona parantaa oikeuskeinojen saatavuutta suurille joukoille lapsia, joihin yritysten toimet vaikuttavat samalla tavoin. Sopimusvaltiot saattavat myös joutua järjestämään erityistä apua lapsille, jotka kohtaavat oikeuskeinojen saatavuuteen liittyviä esteitä esimerkiksi kielen, vammaisuuden tai hyvin nuoren ikänsä vuoksi.
69. Ikä ei saisi estää lasta käyttämästä täysimääräisesti oikeuttaan osallistua oikeudenkäyntiin. Li- säksi lapsiuhreille ja -todistajille olisi kehitettävä erityisjärjestelyjä sekä siviili- että rikosoikeuden- käyntejä varten komitean yleiskommentin nro 12 mukaisesti. Sopimusvaltioiden olisi myös pantava täytäntöön YK:n suuntaviivat lainkäytöstä asioissa, joihin liittyy rikosten lapsiuhreja ja -todistajia.25 Salassapitoa ja yksityisyyttä on kunnioitettava, ja lapsille on tiedotettava asiansa käsittelyn etenemi- sestä kaikissa prosessin vaiheissa. Tällöin on annettava asianmukainen painoarvo lapsen kypsyydelle sekä hänen mahdollisille puhe-, kieli- ja viestintävaikeuksilleen.
70. Valinnaisessa pöytäkirjassa lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta edelly- tetään, että sopimusvaltiot säätävät rikoslainsäädäntöä, joka on sovellettavissa myös oikeushenkilöi- hin, yritykset mukaan lukien. Sopimusvaltioiden olisi harkittava sellaisen rikosoikeudellisen vastuun tai muun pelotevaikutukseltaan vastaavan oikeudellisen vastuun säätämistä, jota sovellettaisiin oike- ushenkilöihin, kuten yrityksiin, tapauksissa, joissa ne ovat loukanneet vakavasti lapsen oikeuksia
25 Talous- ja sosiaalineuvosto on vahvistanut suuntaviivat päätöslauselmallaan 2005/20.
esimerkiksi teettämällä pakkotyötä. Kansallisilla tuomioistuimilla olisi hyväksyttyjen tuomiovaltaa koskevien sääntöjen perusteella oltava lainkäyttövalta näihin vakaviin oikeudenloukkauksiin nähden.
71. Tuomioistuinten ulkopuoliset menettelyt, kuten välitys, sovittelu ja välimiesmenettely, voivat olla käyttökelpoisia vaihtoehtoja ratkaistaessa lapsia ja yrityksiä koskevia riitoja. Näiden menettely- jen on oltava saatavilla siten, ettei niihin turvautuminen vaikuta oikeuteen hakea oikeussuojaa tuo- mioistuimessa. Nämä menettelyt voivat olla tärkeitä oikeudenkäyntien ohella, jos ne ovat yleissopi- muksen ja sen valinnaisten pöytäkirjojen mukaisia sekä kansainvälisten tehokkuutta, joutuisuutta se- kä asianmukaista ja oikeudenmukaista menettelyä koskevien periaatteiden ja standardien mukaisia. Yritysten käyttöön ottamat valitusmekanismit voivat toimia joustavasti ja oikea-aikaisesti, ja joskus voi olla lapsen edun mukaista ratkaista yrityksen menettelyä koskevat ongelmat näiden mekanismien avulla. Niiden olisi täytettävä muun muassa seuraavat vaatimukset: esteettömyys ja saavutettavuus, laillisuus, ennustettavuus, tasapuolisuus, ihmisoikeuksien noudattaminen, läpinäkyvyys, jatkuva op- piminen ja vuoropuhelu.26 Kaikissa tapauksissa olisi oltava mahdollista panna vireille oikeudenkäynti tai saattaa hallinnolliset oikeussuojakeinot ja muut menettelyt arvioitaviksi uudelleen tuomiois- tuimessa.
72. Sopimusvaltioiden olisi kaikin keinoin pyrittävä helpottamaan pääsyä kansainvälisiin ja alueel- lisiin ihmisoikeusmekanismeihin, mukaan lukien lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen valin- nainen pöytäkirja valitusmenettelystä27 , jotta yksittäinen lapsi tai lapsiryhmä tai muut näiden puoles- ta toimivat pystyvät hakemaan oikeussuojaa, jos sopimusvaltio on jättänyt kunnioittamatta, suojele- matta ja toteuttamatta lasten oikeuksia asianmukaisesti yritystoiminnan yhteydessä.
C. Politiikkatoimet
73. Sopimusvaltioiden olisi kannustettava sellaiseen yrityskulttuuriin, jossa ymmärretään ja kunni- oitetaan täysimääräisesti lasten oikeuksia. Tätä varten sopimusvaltioiden olisi sisällytettävä lasten oi- keudet yritystoiminnassa yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskevan kansallisen politiikkansa ylei- seen kehykseen. Sopimusvaltioiden olisi laadittava ohjeet, joissa ilmaistaan selvästi, mitä valtio edel- lyttää yrityksiltä lasten oikeuksien kunnioittamiseksi paitsi niiden omassa yritystoiminnassa myös lii- kesuhteissa, jotka liittyvät ulkomaantoimintoihin sekä ulkomailla tarjottaviin tuotteisiin tai palvelui- hin yritysten toimiessa monikansallisesti. Yrityksiltä olisi muun muassa edellytettävä nollatoleranssi- politiikan toteuttamista väkivaltaan nähden kaikessa niiden yritystoiminnassa. Lisäksi valtioiden olisi tiedotettava asianomaisista yritysten vastuuta koskevista hankkeista ja kannustettava noudattamaan niitä.
74. Monissa maissa pienet ja keskisuuret yritykset edustavat suurta osaa kansantaloudesta. On eri- tyisen tärkeää, että valtiot antavat näille yrityksille helposti saatavia kohdennettuja ohjeita ja tukea,
26 Pääsihteerin erityisedustajan raportti ihmisoikeuksista sekä monikansallisista yrityksistä ja muista yrityksistä, Xxxx Xxx- gie, Guiding Principles on Business and Human Rights: Implementing the United Nations "Protect, Respect and Remedy" Framework, A/HRC/17/31 (yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n ohjaavat periaatteet, joilla pannaan täytäntöön suojeluun, kunnioitukseen ja korjaamiseen perustuva YK:n toimintakehys), 31. ohjaava periaate.
27 Yleiskommentti nro 5 (2003), 37. kohta.
joilla neuvotaan yrityksille, miten kunnioittaa lasten oikeuksia ja noudattaa kansallista lainsäädäntöä välttäen samalla tarpeetonta hallinnollista taakkaa. Sopimusvaltioiden olisi myös kannustettava suuria yrityksiä käyttämään vaikutusvaltaansa pieniin ja keskisuuriin yrityksiin nähden vahvistaakseen las- ten oikeuksia läpi arvoketjujensa.
D. Koordinointi- ja seurantatoimet
1. Koordinointi
75. Yleissopimuksen ja sen valinnaisten pöytäkirjojen täysimääräinen täytäntöönpano edellyttää tehokasta monialaista yhteensovittamista ministeriöiden ja muiden valtion viranomaisten kesken sekä hallinnon eri tasoilla paikallishallinnosta alue- ja keskushallintoon.28 Tyypillisesti ne ministeriöt ja muut virastot, jotka osallistuvat välittömästi yrityspolitiikkaan ja yrityksiä koskeviin käytäntöihin, toimivat erillään niistä ministeriöistä ja virastoista, jotka vastaavat välittömästi lasten oikeuksista. Sopimusvaltioiden on varmistettava, että ne valtion toimielimet ja kansanedustajat, jotka valmistele- vat yrityslainsäädäntöä ja yrityksiä koskevia käytäntöjä, ovat tietoisia lasten oikeuksia koskevista val- tion velvoitteista. Nämä toimielimet ja edustajat saattavat tarvita asiaa koskevaa tietoa, koulutusta ja tukea, jotta ne pystyvät varmistamaan yleissopimuksen täysimääräisen noudattamisen laatiessaan lainsäädäntöä ja politiikkaa ja tehdessään talous-, kauppa- ja investointisopimuksia. Kansallisilla ih- misoikeusinstituutioilla voi olla ensisijainen rooli luotaessa yhteyksiä niiden ministeriöiden välille, jotka käsittelevät lasten oikeuksia yritystoiminnassa.
2. Seuranta
76. Sopimusvaltioilla on velvollisuus seurata yleissopimuksen ja sen valinnaisten pöytäkirjojen loukkauksia, joihin yritykset ovat syyllistyneet tai joissa ne ovat olleet osallisina, myös kansainväli- sessä toiminnassaan. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi kokoamalla tietoja, joita voidaan käyttää on- gelmien tunnistamiseen ja toimintaperiaatteiden muodostamiseen, tutkimalla oikeudenloukkaukset, toimimalla yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan ja kansallisten ihmisoikeusinstituutioiden kanssa sekä velvoittamalla yritykset nykyistä suurempaan avoimuuteen siten, että yritysten tulosten arvioinnin pe- rusteena käytetään niiden raportointia toimintansa vaikutuksista lasten oikeuksiin. Erityisesti kansal- liset ihmisoikeusinstituutiot voidaan ottaa mukaan esimerkiksi vastaanottamaan, tutkimaan ja sovitte- lemaan oikeudenloukkauksia koskevia valituksia, tekemään julkisia selvityksiä laajamittaisista oi- keudenloukkauksista, sovittelemaan ristiriitatilanteissa ja arvioimaan lainsäädäntöä, minkä avulla py- ritään varmistamaan yleissopimuksen noudattaminen. Tarvittaessa sopimusvaltioiden olisi laajennet- tava kansallisten ihmisoikeusinstituutioiden lakisääteinen mandaatti käsittämään myös lasten oikeu- det yritystoiminnassa.
77. Laatiessaan kansallisia strategioita ja toimintasuunnitelmia yleissopimuksen ja sen valinnaisten pöytäkirjojen täytäntöön panemiseksi sopimusvaltioiden olisi sisällytettävä niihin selvä viittaus toi-
28 Yleiskommentti nro 5 (2003), 45. kohta.
miin, jotka tarvitaan lasten oikeuksien kunnioittamiseksi, suojelemiseksi ja toteuttamiseksi yritystoi- minnassa. Sopimusvaltioiden olisi myös varmistuttava, että ne seuraavat yleissopimuksen täytän- töönpanon edistymistä yritysten toiminnassa. Tätä seurantaa varten voidaan sisäisesti arvioida yritys- toiminnan vaikutuksia lasten oikeuksiin sekä toimia yhteistyössä muiden elinten, kuten parlamentaa- risten komiteoiden, kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden, ammattijärjestöjen ja kansallisten ihmis- oikeusinstituutioiden, kanssa. Seurannassa olisi kysyttävä suoraan lapsilta heidän näkemyksiään yri- tystoiminnan vaikutuksesta heidän oikeuksiinsa. Lisäksi voidaan käyttää erilaisia neuvottelumeka- nismeja, kuten nuorisoneuvostoja ja -parlamentteja, sosiaalista mediaa, kouluneuvostoja ja lasten yh- distyksiä.
3. Arviot vaikutuksista lapsen oikeuksiin
78. Jotta voidaan varmistaa, että lapsen etu otetaan huomioon ensisijaisesti yrityksiä koskevassa lainsäädännössä sekä politiikan kehittämisessä ja toteuttamisessa kaikilla hallinnon tasoilla, on yritys- toiminnan vaikutuksia lasten oikeuksiin arvioitava jatkuvasti. Siten pystytään ennustamaan niitä vai- kutuksia, joita lapsille ja heidän oikeuksiensa nauttimiselle on odotettavissa yrityksiä koskevasta poli- tiikasta, lainsäädännöstä, sääntelystä, budjetoinnista tai muista hallinnollisista päätöksistä. Näitä arvi- oita olisi myös käytettävä täydentämään lasten oikeuksia koskevan lainsäädännön ja politiikan sekä alan ohjelmien jatkuvaa seurantaa ja arviointia.
79. Lasten oikeuksiin kohdistuvien vaikutusten arvioimista varten voidaan kehittää erilaisia mene- telmiä ja käytäntöjä. Niissä on käytettävä vähintään yleissopimuksen ja sen valinnaisten pöytäkirjojen muodostamaa kehystä sekä asianomaisia komitean loppupäätelmiä ja yleiskommentteja. Tehdessään laajempia vaikutusarviointeja yrityksiä koskevasta politiikasta tai lainsäädännöstä tai alan hallinnolli- sista käytännöistä sopimusvaltioiden olisi varmistettava, että nämä arviot perustuvat yleissopimuksen ja sen valinnaisten pöytäkirjojen yleisperiaatteisiin ja että niissä otetaan huomioon varsinkin suunni- teltujen toimien erityinen vaikutus lapsiin.29
80. Lapsen oikeuksiin liittyvän vaikutusarvioinnin avulla voidaan tarkastella, miten tietyn yrityk- sen tai toimialan toiminnat vaikuttavat kaikkiin asianomaisiin lapsiin, mutta siinä voidaan arvioida myös toimien vaikutuksia tiettyihin lapsiryhmiin erityisesti. Vaikutusarviointi itsessään voi perustua tietoihin, jotka saadaan lapsilta, kansalaisyhteiskunnalta ja asiantuntijoilta sekä asianomaisilta minis- teriöiltä, akateemisesta tutkimuksesta ja kyseisessä maassa tai muualla dokumentoiduista kokemuk- sista. Arvioinnin perusteella olisi laadittava suosituksia muutoksista, vaihtoehdoista ja parannuksista, ja arvioinnin tulosten olisi oltava julkisesti saatavilla.30
81. Varmistaakseen puolueettoman ja riippumattoman arviointiprosessin sopimusvaltio voi harkita ulkopuolisen toimijan nimeämistä johtamaan prosessia. Tällä voidaan saavuttaa merkittäviä etuja, mutta sopimusvaltion on arviointituloksesta viimesijaisesti vastaavana tahona varmistettava, että ar- vioija on pätevä, rehellinen ja puolueeton.
29 Yleiskommentti nro 14 (2913), 99. kohta.
30 Ibid.
E. Yhteistyö ja tiedotustoimet
82. Vaikka yleissopimuksella määrättyihin velvoitteisiin sitoutuukin sopimusvaltio, täytäntöön- panoon on osallistettava kaikki yhteiskunnan lohkot, myös yritykset, kansalaisyhteiskunta ja lapset it- sensä. Komitea suosittelee, että sopimusvaltiot hyväksyvät ja toteuttavat laaja-alaisen strategian, jon- ka avulla tiedotetaan ja opetetaan kaikille lapsille, vanhemmille ja huoltajille, että yrityksillä on toi- mintapaikastaan riippumatta velvollisuus kunnioittaa lasten oikeuksia muun muassa lapsiystävällisen ja lasten iän mukaan sovitetun viestinnän avulla, esimerkiksi antamalla taloustiedon koulutusta. Yleissopimusta koskevaa koulutusta ja tiedottamista olisi suunnattava myös yrityksille, jotta korostet- taisiin lasten asemaa ihmisoikeuksien haltijoina, kannustettaisiin kunnioittamaan aktiivisesti kaikkia yleissopimuksen määräyksiä sekä kyseenalaistettaisiin ja poistettaisiin syrjivät asenteet kaikkia lapsia kohtaan sekä erityisesti haavoittuvassa ja muita heikommassa asemassa olevia lapsia kohtaan. Tässä yhteydessä olisi kannustettava viestimiä tiedottamaan lapsille heidän oikeuksistaan yritystoiminnassa ja lisäämään yritysten tietoisuutta niiden velvollisuudesta kunnioittaa lasten oikeuksia.
83. Komitea korostaa, että kansalliset ihmisoikeusinstituutiot voidaan osallistaa tiedottamiseen yleissopimuksen määräyksistä yritysten keskuudessa, esimerkiksi kehittämällä yrityksille hyviin käy- täntöihin liittyviä ohjeita ja toimintaperiaatteita sekä jakamalla näitä.
84. Kansalaisyhteiskunnalla on ratkaisevan tärkeä tehtävä lasten oikeuksien itsenäisessä edistämi- sessä ja suojelemisessa yritystoiminnan yhteydessä. Tällöin yritysten toimintaa on seurattava ja niiltä on edellytettävä vastuullisuutta, lapsia on tuettava oikeusjärjestelmän ja oikeussuojakeinojen saavut- tamisessa, lasten oikeuksiin liittyviä vaikutusarviointeja on edistettävä, ja yrityksille on tiedotettava niiden velvoitteesta kunnioittaa lasten oikeuksia. Sopimusvaltioiden olisi varmistettava toimintaedel- lytykset aktiiviselle ja valppaalle kansalaisyhteiskunnalle. Tähän kuuluu tehokas yhteistyö riippumat- tomien kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, lapsi- ja nuorisojohtoisten järjestöjen, yliopistojen ja kor- keakoulujen, kauppa- ja teollisuuskamarien, ammattiyhdistysten, kuluttajayhdistysten ja ammattiala- järjestöjen kanssa sekä näille toimijoille annettava tuki. Sopimusvaltioiden olisi pidätyttävä puuttu- masta näiden ja muiden itsenäisten organisaatioiden toimintaan sekä helpotettava näiden osallistumis- ta lasten oikeuksia ja yritystoimintaa koskeviin julkisiin toimintaperiaatteisiin ja ohjelmiin.
VII. Jakelu
85. Komitea suosittelee sopimusvaltioille, että ne jakavat tätä yleiskommenttia laajalti kansan- edustuslaitoksilleen sekä viranomaisille, mukaan lukien kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason elimet, jotka käsittelevät yritystoimintaan liittyviä asioita, sekä ulkomaankaupasta ja -investoinneista vastaaville tahoille, kuten kehitysapuvirastoille ja ulkomaanedustustoille. Yleiskommenttia olisi jaet- tava kaikille liikeyrityksille, monikansalliset yritykset mukaan lukien, sekä pienille ja keskisuurille yrityksille ja epävirallisen sektorin toimijoille. Lisäksi yleiskommenttia olisi jaettava ja siitä olisi tie- dotettava lasten hyväksi ja lasten parissa työskenteleville ammattihenkilöille, kuten tuomareille, la- kimiehille ja oikeusavustajille, opettajille, holhoojille, sosiaalityöntekijöille, julkisten ja yksityisten sosiaaliturvalaitosten toimihenkilöille sekä kaikille lapsille ja kansalaisyhteiskunnalle. Tämä edellyt- tää, että sopimusvaltiot kääntävät yleiskommentin asianomaisille kielille, tarjoavat saataville esteet-
tömiä ja lapsiystävällisiä versioita yleiskommentista sekä järjestävät työpajoja ja seminaareja, joissa keskustellaan yleiskommentin vaikutuksista ja siitä, miten se voitaisiin parhaiten panna täytäntöön. Lisäksi sopimusvaltioiden on sisällytettävä yleiskommentti kaikkien asianomaisten ammattihenkilöi- den koulutukseen.
86. Määräaikaisraporteissaan lapsen oikeuksien komitealle sopimusvaltioiden olisi tiedotettava kohtaamistaan haasteista ja niistä toimista, jotka sopimusvaltiot ovat toteuttaneet kunnioittaakseen, suojellakseen ja toteuttaakseen lasten oikeuksia yritystoiminnassa sekä kansallisesti että tapauksen mukaan monikansallisesti.