YK:n
YK:n
lapsen oikeuksien yleis- sopimus
Julkaisija:
SUOMEN YK-LIITTO TÖÖLÖNTORINKATU 2B, 4. KRS 00260 HELSINKI
Xxxxxxxx ja historia: MARIAKAISA AULA ja XXXXXXX XXXXX Xxxxxx: AGAIN DESIGN
Paino: SÄLEKARIN KIRJAPAINO OY, SOMERO, 2011
ISBN 952-9694-96-2
Julkaisun tuottamiseen on saatu ulkoasiainministeriöltä kansalaisjärjestöjen viestintähankkeisiin ja kehityskas- vatukseen tarkoitettua tukea.
Johdanto
Yhdistyneiden Kansakuntien lapsen oi- keuksien yleissopimus on yleisimmin ra- tifioitu ihmisoikeussopimus koko maail- massa. Sopimus hyväksyttiin YK:n yleis- kokouksessa 20.11.1989. Sopimus on luon- teeltaan universaali ja valtioita juridisesti sitova. Sopimuksessa on neljä yleisperiaa- tetta, jotka ovat syrjimättömyys (artikla 2), lapsen edun huomioiminen päätök- senteossa (artikla 3), oikeus elämään ja kehittymiseen (artikla 6) sekä lapsen nä- kemysten kunnioittaminen kaikissa häntä koskevissa asioissa (artikla 12).
Vuosikymmenten työ sopimuksen taustalla
Sopimuksen hyväksymistä YK:n yleisko- kouksessa edelsi vuosikymmenten työ lasten oikeuksien saralla. Työn konkreet- tisena pohjana toimi tuolloin YK:n lap- sen oikeuksien julistus, joka hyväksyttiin jo vuonna 1959. YK:n jäsenvaltiona myös Suomi sitoutui julistuksen periaatteisiin, jotka koskivat lapsen oikeudellista, kas- vatuksellista sekä sosiaalista asemaa. Julistus ei sitonut valtioita oikeudellises- ti, mutta se vauhditti keskustelua lasten asemasta yhteiskunnassa. Suomessa kes- kustelun avaajina toimivat valtionhal- linnon juristit arvioiden lapsia koskevan lainsäädännön toimivuutta. Lainsäädän- töä koskeva keskustelu innoitti kriittisesti tarkastelemaan ja modernisoimaan myös koululaitosta ja sosiaalihuoltoa.
Kaksikymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 1979 vietettiin YK:n kansainvälis- tä lapsen oikeuksien teemavuotta. Vuosi oli tärkeä ajanjakso myös Suomessa, sillä se lisäsi painetta lapsipoliittisiin uudis- tuksiin, kuten muun muassa lastensuo- jelulainsäädännön uudistamiseen. Lap- sipoliittinen keskustelu valmisti Suomea myös ratifioimaan YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen vuonna 1991. Näin jälki- käteen voi todeta, että sopimuksen rati- fiointi oli aikanaan hämmästyttävän vä- häisesti noteerattu tapahtuma. Todennä- köisesti se jäi tuolloisen talouden laman jalkoihin. Erityisesti lasten ja nuorten sekä heidän kanssaan työtä tekevien aikuisten keskuudessa tietoisuus sopimuksen ole- massaolosta on vahvistunut olennaisesti vasta 2000-luvulla.
Sopimuksen merkitys
Suomen lainsäädäntö vastaa hyvin sopi- muksen velvoitteita. Suojelun ja riittävien voimavarojen merkitys on pohjoismaises- sa hyvinvointiyhteiskunnassa ollut jo pit- kään tunnustettu. Kattava päivähoito ja neuvolapalvelut sekä hyvä peruskoulu ovat Suomen vahvuuksia. Sopimuksen täytäntöönpanoa valvova YK:n lapsen oikeuksien komitea on tosin huomautta- nut Suomea useaan otteeseen kuntapal- veluiden laadun epätasaisuudesta.
Eniten sopimus on vaikuttanut lasten osallistumisen ja mielipiteen ilmaisun oi- keuden vahvistumiseen. 1990-luvulla sää- detyn uuden perustuslain 6 §:ssä todetaan lapsen oikeus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Myös 2000-luvulla lastensuojelulain ja nuoriso- lain uudistukset ovat vahvistaneet lasten
osallistumismahdollisuuksia.
Käytännössä on vielä paljon tehtävää, että aikuiset suhtautuisivat myös pienten lasten mielipiteisiin arvostavasti. Päätös- ten vaikutuksia lapsiin arvioidaan vielä aivan liian harvoin. Haavoittuvissa olois- sa elävien ja vähemmistöryhmiin kuulu- vien lasten osallistuminen elämäänsä ja elinympäristöään koskevaan päätöksen- tekoon on vielä vähäistä. YK:n lapsen oi- keuksien komitea on patistanut Suomea myös monialaiseen lasten ja perheiden politiikan yhteistyöhön yli hallinnonala- rajojen.
Vuosituhannen vaihteen jälkeen lasten oikeuksia yleisesti ja osallistumista erityi- sesti ovat edistäneet lapsiasiavaltuutetun työn ja hallitusten toimenpiteiden lisäksi aktiiviset lapsi- ja nuorisojärjestöt, lute- rilainen kirkko sekä tutkijat ja yksittäiset kansalaiset, jotka ovat kokeneet asian
omakseen. Vuonna 2009 alkoi myös eri tahojen tiivis yhteistyö lapsen oikeuksien tiedottamisessa.
Sopimuksen seuranta ja raportointi
Xxxxxxxxxxxx lisäksi valtioiden on rapor- toiva sopimuksen täytäntöönpanosta, sil- lä sopimusta seurataan YK: n lapsen oi- keuksien komitean toimesta. Sopimuksen ratifioineet maat raportoivat komitealle oman maansa lasten oikeuksien tilantees- ta viiden vuoden välein. Suomessa rapor- toinnista vastaa ulkoministeriö.
Vastauksena maat saavat komitealta huo- mautuksia ja suosituksia. Kunkin maan hallitus ei kuitenkaan ole ainoa taho, joka lasten tilanteesta raportoi. Lapsiasiaval- tuutetun tehtävänä on seurata ja edistää lasten oikeuksien toteutumista Suomessa.
Myös YK:n lastenjärjestöllä UNICEFilla on oikeus ja velvollisuus valvoa sopimuksen toteutumista. Lisäksi Lastensuojelun Kes- kusliitto kokoaa lapsijärjestöjen yhteisen raportin komitealle.
Vuonna 2011 suomalaisilla on syytä juh- laan, sillä silloin lapsen oikeuksien yleis- sopimuksen ratifioinnista tulee kuluneek- si 20 vuotta. Varsinainen sopimuksen ra- tifioinnin syntymäpäivä on heinäkuussa, sillä Suomen osalta sopimus tuli voimaan 20.7.1991.
MARIAKAISA AULA
Lapsiasiavaltuutettu
XXXXXXX XXXXX
Ylitarkastaja Lapsiasiavaltuutetun toimisto
– 10 –
Lapsen oikeuksien sopimus
Johdanto
Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot,
ottavat huomioon, että Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjassa julistettujen periaatteiden mukaisesti koko ihmis- kunnan kaikkien jäsenten synnynnäisen arvon sekä yhtäläisten ja luovuttamatto- mien oikeuksien tunnustaminen on va- pauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan perusta maailmassa,
muistavat, että Yhdistyneiden Kansakun- tien kansat ovat peruskirjassa vahvista- neet uskonsa ihmisen perusoikeuksiin, arvoon ja merkitykseen ja ovat päättäneet edistää sosiaalista kehitystä ja parempia elinoloja vapaammissa oloissa,
tunnustavat, että Yhdistyneet Kansakun- nat on ihmisoikeuksien yleismaailmal- lisessa julistuksessa ja kansainvälisissä
ihmisoikeuksien yleissopimuksissa julis- tanut ja sopinut, että jokainen ihminen on oikeutettu niissä tunnustettuihin oikeuk- siin ja vapauksiin ilman minkäänlaista rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mieli- piteisiin, kansalliseen tai sosiaaliseen al- kuperään, varallisuuteen, syntymään tai muuhun seikkaan perustuvaa erotusta,
palauttavat mieliin, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa Yhdis- tyneet Kansakunnat on julistanut lasten olevan oikeutettuja erityiseen huolenpi- toon ja apuun,
ovat vakuuttuneita siitä, että perheellä, joka on yhteiskunnan perusryhmä ja sen kaikkien jäsenten ja erityisesti lasten hy- vinvoinnin ja kasvun luonnollinen ympä- ristö, on oikeus saada tarvittavaa suojelua ja apua niin että se pystyy täydellisesti hoi- tamaan velvollisuutensa yhteiskunnassa,
tunnustavat, että lapsen tulisi persoonal- lisuutensa täysipainoisen ja sopusointui- sen kehityksen vuoksi kasvaa perheessä onnellisuuden, rakkauden ja ymmärtä- myksen ilmapiirissä,
ottavat huomioon, että lapsen tulisi olla täysin valmis elämään itsenäistä elämää yhteiskunnassa ja häntä tulisi kasvattaa Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjas- sa julistettujen ihanteiden hengessä sekä erityisesti rauhan, ihmisarvon, suvaitse- vaisuuden, vapauden, tasa-arvon ja soli- daarisuuden hengessä,
muistavat, että erityisen huolenpidon ulottaminen lapseen on todettu Geneven lapsen oikeuksien julistuksessa vuon- na 1924 ja Yhdistyneiden Kansakuntien vuonna 1959 hyväksymässä lapsen oi- keuksien julistuksessa sekä tunnustettu ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa ju- listuksessa, kansalaisoikeuksia ja poliitti-
sia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa (erityisesti sen 23. ja
24. artiklassa), taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevassa kan- sainvälisessä yleissopimuksessa (erityises- ti sen 10. artiklassa) ja lasten hyvinvoin- nista huolehtivien erityisjärjestöjen ja kansainvälisten järjestöjen säännöissä ja asiaan liittyvissä asiakirjoissa,
muistavat, kuten Yhdistyneiden Kansa- kuntien yleissopimuksen 20. päivänä mar- raskuuta 1959 hyväksymässä lapsen oi- keuksien julistuksessa todetaan, että ”lap- si ruumiillisen ja henkisen kypsymättömyyten- sä vuoksi tarvitsee erityistä suojelua ja huo- lenpitoa, siihen luettuna asianmukainen hoito sekä ennen syntymää että sen jälkeen”
palauttavat mieliin julistuksen sosiaali- sista ja oikeudellisista periaatteista lasten huollossa ja suojelussa, erityisesti sijais- huollossa sekä kansallisessa että kansain-
välisessä lapseksiottamisessa, Yhdistynei- den Kansakuntien vähimmäissäännökset nuoriso-oikeudesta (”Beijingin säännöt”) ja julistuksen naisten ja lasten suojelusta hätätilanteissa ja aseellisissa selkkauksis- sa,
tunnustavat, että kaikissa maailman maissa elää lapsia erittäin vaikeissa olois- sa ja että tällaiset lapset tulee erityisesti ottaa huomioon,
ottavat asianmukaisesti huomioon kun- kin kansan perinteiden ja kulttuurin mer- kityksen lapsen suojelussa ja tasapainoi- sessa kehityksessä,
tunnustavat kansainvälisen yhteistyön merkityksen lasten olojen parantamiseksi kaikissa maissa, erityisesti kehitysmaissa, ovat sopineet seuraavasta.
I OSA
1. artikla
Tässä yleissopimuksessa lapsella tarkoi- tetaan jokaista alle 18-vuotiasta henkilöä, ellei lapseen soveltuvien lakien mukaan täysi-ikäisyyttä saavuteta aikaisemmin.
2. artikla
Sopimusvaltiot kunnioittavat ja takaa- vat tässä yleissopimuksessa tunnustetut oikeudet kaikille niiden lainkäyttövallan alaisille lapsille ilman minkäänlaista lap- sen, hänen vanhempiensa tai muun lailli- sen huoltajansa rotuun, ihonväriin, suku- puoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen, etni- seen tai sosiaaliseen alkuperään, varalli- suuteen, vammaisuuteen, syntyperään tai muuhun seikkaan perustuvaa erottelua. Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarpeel-
lisiin toimiin varmistaakseen, että lasta suojellaan kaikenlaiselta syrjinnältä ja rangaistukselta, jotka perustuvat hänen vanhempiensa, laillisten huoltajiensa tai muiden perheenjäsentensä asemaan, toi- mintaan, mielipiteisiin tai vakaumuksiin.
3. artikla
Kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaali- huollon, tuomioistuinten, hallintoviran- omaisten tai lainsäädäntöelimien toimis- sa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.
Sopimusvaltiot sitoutuvat takaamaan lap- selle hänen hyvinvoinnilleen välttämät- tömän suojelun ja huolenpidon ottaen huomioon hänen vanhempiensa, laillisten huoltajiensa tai muiden hänestä oikeu- dellisessa vastuussa olevien henkilöiden oikeudet ja velvollisuudet. Tähän pyrkies- sään sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tar-
peellisiin lainsäädäntö- ja hallintotoimiin. Sopimusvaltiot takaavat, että lasten huo- lenpidosta ja suojelusta vastaavat laitok- set ja palvelut noudattavat toimivaltais- ten viranomaisten antamia määräyksiä, jotka koskevat erityisesti turvallisuutta, terveyttä, henkilökunnan määrää ja so- veltuvuutta sekä henkilökunnan riittävää valvontaa.
4. artikla
Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarpeel- lisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin ja muihin toimiin tässä yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien toteuttami- seksi. Taloudellisten, sosiaalisten ja sivis- tyksellisten oikeuksien toteuttamiseksi sopimusvaltiot ryhtyvät mahdollisimman täysimääräisesti tällaisiin toimiin käytet- tävissä olevien voimavarojensa mukaan ja tarvittaessa kansainvälisen yhteistyön puitteissa.
Sopimusvaltiot kunnioittavat vanhempien tai paikallisen tavan mukaisen suurper- heen tai yhteisön, laillisten holhoojien ja huoltajien tai muiden lapsesta oikeudel- lisesti vastuussa olevien henkilöiden vas- tuuta, oikeuksia ja velvollisuuksia tarjota lapselle hänen kehittyvien valmiuksien- sa mukaisesti asianmukaista ohjausta ja neuvoa tässä yleissopimuksessa tunnus- tettujen oikeuksien käyttämiseksi.
6. artikla
Sopimusvaltiot tunnustavat, että jokaisel- la lapsella on synnynnäinen oikeus elä- mään.
Sopimusvaltiot takaavat lapselle henkiin- jäämisen ja kehittymisen edellytykset mahdollisimman täysimääräisesti.
Lapsi on rekisteröitävä heti syntymänsä jälkeen, ja hänellä on syntymästään lähti- en oikeus nimeen ja kansalaisuuteen sekä mikäli mahdollista, oikeus tuntea van- hempansa ja olla heidän hoidettavanaan. Sopimusvaltiot takaavat näiden oikeuksi- en toteuttamisen kansallisen lainsäädän- tönsä ja asiaankuuluvissa kansainvälisis- sä asiakirjoissa määriteltyjen velvoittei- densa mukaisesti etenkin silloin, kun lapsi muuten olisi kansalaisuudeton.
8. artikla
Sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioitta- maan lapsen oikeutta säilyttää henkilölli- syytensä, myös kansalaisuutensa, nimen- sä ja sukulaissuhteensa niin kuin lainsää- dännössä niistä määrätään ilman, että niihin puututaan laittomasti.
Xxxxxxx lapselta on laittomasti riistetty hänen henkilöllisyytensä osittain tai ko- konaan, sopimusvaltioiden on annettava hänelle asianmukaista apua ja suojelua pyrkimyksenään nopeasti palauttaa lap- selle hänen henkilöllisyytensä.
9. artikla
Sopimusvaltiot takaavat, ettei lasta erote- ta vanhemmistaan heidän tahtonsa vas- taisesti paitsi, kun toimivaltaiset viran- omaiset, joiden päätökset voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittaviksi, toteavat so- veltuvien lakien ja menettelytapojen mu- kaisesti sen olevan lapsen edun mukaista. Tällainen päätös saattaa olla tarpeellinen erityistapauksessa, kuten lapsen vanhem- pien pahoinpidellessä tai laiminlyödessä lasta tai kun vanhemmat asuvat erillään ja on tehtävä päätös lapsen asuinpaikasta. Kaikille asianosaisille on annettava mah- dollisuus 1. kappaleessa tarkoitetuissa toi-
missa osallistua asian käsittelyyn ja tuoda siinä julki näkökantansa.
Sopimusvaltiot kunnioittavat vanhem- mastaan tai vanhemmistaan erossa asu- van lapsen oikeutta ylläpitää henkilökoh- taisia suhteita ja suoria yhteyksiä kum- paankin vanhempaansa säännöllisesti, paitsi jos se on lapsen edun vastaista.
Mikäli tällainen ero aiheutuu sopimus- valtion aloittamista toimenpiteistä, kuten lapsen vanhemman tai vanhempien pi- dätyksestä, vangitsemista, maanpakoon määräämisestä, karkotuksesta tai kuole- masta (mukaanlukien valtion huostassa olevan henkilön mistä tahansa syystä ai- heutuva kuolema), tämän sopimusvaltion on annettava pyynnöstä lapselle, hänen vanhemmalleen tai milloin aiheellista, muulle perheenjäsenelle olennaiset tiedot poissaolevan perheenjäsenen olinpaikas- ta, paitsi jos tiedon antaminen saattaisi
vahingoittaa lapsen hyvinvointia. Sopi- musvaltioiden on edelleen varmistettava, ettei tällaisen pyynnön esittäminen sinän- sä aiheuta epäedullisia seurauksia asian- osaisille.
10. artikla
Sopimusvaltioille 9. artiklan 1. kappalees- sa asetettujen velvoitteiden mukaisesti on lapsen tai hänen vanhempiensa hake- mukset jotka koskevat sopimusvaltioon saapumista tai sieltä lähtemistä perheen jälleenyhdistämiseksi käsiteltävä myön- teisesti, humaanisti ja kiireellisesti. Sopi- musvaltiot takaavat lisäksi, että tällaisen hakemuksen esittämisestä ei ole epäedul- lisia seurauksia hakijoille eikä heidän per- heenjäsenilleen.
Xxxxxxxx, jonka vanhemmat asuvat eri val- tioissa, on oikeus säännöllisesti ylläpitää henkilökohtaisia suhteita ja suoria yhteyk-
siä molempiin vanhempiinsa, paitsi poik- keuksellisissa tapauksissa. Tässä tarkoi- tuksessa ja sopimusvaltioille 9. artiklan 1. kappaleessa asetetun velvoitteen mukai- sesti sopimusvaltioiden on kunnioitettava lapsen ja hänen vanhempiensa oikeutta lähteä mistä tahansa maasta, myös omas- ta maastaan, ja saapua omaan maahansa. Oikeudelle lähteä maasta voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, joista on sää- detty laissa ja jotka ovat välttämättömiä kansallisen turvallisuuden, yleisen järjes- tyksen (ordre public), väestön terveyden ja moraalin tai muiden ihmisten oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi ja jotka ovat sopusoinnussa tässä yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien kanssa.
11. artikla
Sopimusvaltiot ryhtyvät toimiin ehkäis- täkseen lasten laittomat maastakuljetuk- set ja ulkomailta palauttamatta jättämiset.
Tässä tarkoituksessa sopimusvaltiot edis- tävät kahden- ja monenvälisten sopimus- ten tekemista tai olemassa oleviin sopi- muksiin liittymistä.
12. artikla
Sopimusvaltiot takaavat lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyk- sensä, oikeuden vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mu- kaisesti.
Tämän toteuttamiseksi lapselle on annet- tava erityisesti mahdollisuus tulla kuul- luksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa joko suoraan tai edustajan tai asianomaisen toimielimen välityksellä kansallisen lainsäädännön menettelytapojen mukaisesti.
Lapsella on oikeus ilmaista vapaasti mie- lipiteensä. Tämä oikeus sisältää vapauden hakea, vastaanottaa ja levittää kaikenlai- sia tietoja ja ajatuksia yli rajojen suulli- sessa, kirjallisessa, painetussa, taiteen tai missä tahansa muussa lapsen valitsemas- sa muodossa.
Tämän oikeuden käytölle voidaan asettaa tiettyjä rajoituksia, mutta vain sellaisia, joista säädetään laissa ja jotka ovat vält- tämättömiä:
a) muiden oikeuksien tai maineen kunni- oittamiseksi; tai
b) kansallisen turvallisuuden, yleisen jär- jestyksen (ordre public), tai väestön tervey- den tai moraalin suojelemiseksi.
Sopimusvaltiot kunnioittavat lapsen oi- keutta ajatuksen-, omantunnon- ja us- konnonvapauteen.
Sopimusvaltiot kunnioittavat vanhem- pien ja laillisten huoltajien oikeuksia ja velvollisuuksia antaa lapselle ohjausta hänen oikeutensa käyttämisessä tavalla, joka on sopusoinnussa lapsen kehitysta- son kanssa.
Henkilön vapaudelle tunnustaa uskon- toaan tai vakaumustaan voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, joista säädetään laissa ja jotka ovat välttämättömiä yleisen turvallisuuden, järjestyksen, terveyden ja moraalin tai muiden ihmisten perusoi- keuksien ja vapauksien suojelemiseksi.
15. artikla
Sopimusvaltiot tunnustavat lapsen oikeu-
den yhdistymisvapauteen ja rauhanomai- seen kokoontumisvapauteen.
Näiden oikeuksien käyttämiselle ei saa asettaa muita rajoituksia kuin sellaisia, jotka ovat säädettyjen lakien mukaisia ja jotka ovat välttämättömiä demokraat- tisessa yhteiskunnassa kansalliselle ja yleiselle turvallisuudelle, yleiselle järjes- tykselle (ordre public), väestön terveyden tai moraalin suojelemiselle tai muiden ihmisten vapauksien tai oikeuksien suoje- xxxxxxxxx.
16. artikla
Lapsen yksityisyyteen, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon ei saa puuttua mieli- valtaisesti tai laittomasti eikä hänen kun- niaansa tai mainettansa saa laittomasti halventaa.
Lapsella on oikeus lain suojaan tällaiselta puuttumiselta ja halventamiselta.
17. artikla
Sopimusvaltiot tunnustavat joukkotiedo- tusvälineiden tärkeän tehtävän ja takaa- vat, että lapsi saa tietoa monenlaisista kansallisista ja kansainvälisistä lähteistä, erityisesti niistä, joiden toiminta tähtää hänen sosiaalisen, hengellisen ja moraa- lisen hyvinvointinsa sekä ruumiillisen ter- veytensä ja mielenterveytensä edistämi- seen. Tässä tarkoituksessa sopimusvaltiot:
a) rohkaisevat tiedotusvälineitä levittä- mään lapsen sosiaalista ja sivistyksellistä kehitystä edistävää ja 29. artiklan hengen mukaista tietoa ja aineistoa;
b) rohkaisevat kansainvälistä yhteistyötä erilaisista sivistyksellisistä, kansallisista tai kansainvälisistä lähteistä olevan täl- laisen tiedon ja aineiston tuottamiseksi, vaihtamiseksi ja levittämiseksi;
c) rohkaisevat lastenkirjojen tuottamista
ja levittämistä;
d) rohkaisevat tiedotusvälineitä kiinnit- tämään erityistä huomiota vähemmistö- ryhmiin kuuluvien tai alkuperäiskansojen lasten kielellisiin tarpeisiin;
e) rohkaisevat kehittämään asianmukaisia ohjelmia lasten suojelemiseksi heidän hy- vinvoinnilleen vahingolliselta tiedolta ja aineistolta muistaen 13. ja 18. artiklojen määräykset.
18. artikla
Sopimusvaltiot pyrkivät parhaansa mu- kaan takaamaan sen periaatteen tunnus- tamisen, että vanhemmat vastaavat yh- teisesti lapsen kasvatuksesta ja kehityk- sestä. Vanhemmilla tai tapauksesta riip- puen laillisilla huoltajilla ja holhoojilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä. Lapsen edun on määrät- tävä heidän toimintansa.
Tässä yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien takaamiseksi ja edistämiseksi sopimusvaltiot antavat vanhemmille ja muille laillisille huoltajille asianmukaista apua heidän hoitaessaan lastenkasvatus- tehtäväänsä sekä huolehtivat lastensuoje- lulaitosten ja -palvelujen kehittämisestä. Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin asian- mukaisiin toimiin taatakseen, että työs- säkäyvien vanhempien lapsilla on oikeus hyödyntää heille tarkoitettuja lastenhoi- topalveluita ja -laitoksia.
19. artikla
Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin asian- mukaisiin lainsäädännöllisiin, hallinnol- lisiin, sosiaalisiin ja koulutuksellisiin toi- miin suojellakseen lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoinpitelyltä, lai- minlyönniltä tai välinpitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksikäytöltä,
mukaanlukien seksuaalinen hyväksi- käyttö, silloin kun hän on vanhempansa, muun laillisen huoltajansa tai kenen ta- hansa muun hoidossa.
Tällaisten suojelutoimien tulisi tarvitta- essa sisältää tehokkaita menetelmiä sosi- aalisten ohjelmien perustamiseksi, joiden avulla lasta ja hänestä huolehtivia henki- löitä tuettaisiin, samoin kuin menetelmiä edellä kuvattujen lasten pahoinpitelyta- pausten ehkäisemiseksi, tunnistamiseksi, raportoimiseksi, käsiteltäväksi saattami- seksi, tutkimiseksi, hoitamiseksi ja jatko- seurannaksi sekä tarvittaessa oikeuslai- toksen asiaan puuttumiseksi.
20. artikla
Xxxxxxxx, joka on tilapäisesti tai pysyvästi vailla perheen turvaa tai jonka edun mu- kaista ei ole antaa hänen pysyä perhepii- rissä, on oikeus valtion antamaan erityi-
seen suojeluun ja tukeen.
Sopimusvaltiot takaavat tällaiselle lapsel- le vaihtoehtoisen hoidon kansallisen lain- säädäntönsä mukaisesti.
Tämä hoito voi muun muassa olla sijais- perhehoito, islamin lain mukainen kafala, lapseksiotto tai tarvittaessa sijoitus sopi- vaan lastensuojelulaitokseen. Ratkaisua harkittaessa on asianmukaista huomiota kiinnitettävä jatkuvuuden toivottavuu- teen lapsen kasvatuksessa ja lapsen etni- seen, uskonnolliseen, sivistykselliseen ja kielelliseen taustaan.
21. artikla
Sopimusvaltiot, jotka tunnustavat tai sal- livat lapseksiottamisen, takaavat että kai- kessa ensisijainen huomio kiinnitetään lapsen etuun ja ne:
a) takaavat, että lapseksiottamisen voivat
vahvistaa vain toimivaltaiset viranomai- set, jotka soveltuvan lainsäädännön ja menettelytapojensa mukaisesti sekä kaik- kien asiaan liittyvien ja luotettavien tieto- jen perusteella toteavat, että lapseksiot- taminen voidaan sallia ottaen huomioon lapsen asema ja hänen suhteensa van- hempiinsa, sukulaisiinsa ja laillisiin huol- tajiinsa ja että tarvittaessa asianosaiset ovat antaneet tietoisen suostumuksensa lapseksiottamiseen saatuaan asianmu- kaista ottolapsineuvontaa;
b) tunnustavat, että kansainvälistä lap- seksiottamista voidaan harkita vaihtoeh- toisena hoitomuotona, jos lasta ei voida sijoittaa sijaisperheeseen tai ottaa lapsek- si tai millään muulla sopivalla tavalla hoi- taa lapsen omassa maassa;
c) takaavat, että toiseen maahan lapsek- siotettava lapsi nauttii vastaavista tur- vatoimista ja -tasosta kuin kansallisessa
lapseksiottamisessa;
d) ryhtyvät kaikkiin asianmukaisiin toi- miin varmistaakseen, ettei kansainväli- nen lapseksiottaminen asiattomasti hyö- dytä asianosaisia taloudellisesti;
e) edistävät tämän artiklan päämääriä te- kemällä tarvittaessa kahden- tai monen- välisiä sopimusjärjestelyjä tai sopimuksia ja pyrkivät siinä yhteydessä takaamaan, että toimivaltaiset viranomaiset ja toimi- elimet hoitavat lapsen sijoittamisen toi- seen maahan.
22. artikla
Sopimusvaltiot ryhtyvät tarpeellisiin toi- miin taatakseen, että lapsi joka yksin tai yhdessä vanhempiensa tai kenen tahansa muun henkilön kanssa anoo pakolaisen asemaa tai jota pidetään pakolaisena so- veltuvien kansainvälisen tai kansallisen oikeuden ja menettelytapojen mukaan,
saa asianmukaista suojelua ja humani- taarista apua voidakseen nauttia tässä yleissopimuksessa ja muissa sellaisissa kansainvälisissä ihmisoikeuksia ja huma- nitaarista oikeutta koskevissa asiakirjois- sa tunnustettuja oikeuksia, joiden osa- puolia kyseiset valtiot ovat.
Tämän toteuttamiseksi sopimusvaltiot osallistuvat, siten kuin katsovat tarpeel- liseksi, Yhdistyneiden Kansakuntien ja muiden toimivaltaisten, hallitustenvälis- ten tai Yhdistyneiden Kansakuntien kans- sa yhteistyössä olevien kansalaisjärjestö- jen ponnisteluihin tällaisen lapsen suoje- lemiseksi ja avustamiseksi sekä pakolais- lapsen vanhempien tai muiden perheen- jäsenten jäljittämiseksi, jotta saataisiin lapsen ja hänen perheensä jälleenyhdis- tämisen kannalta välttämättömiä tieto- ja. Silloin kun vanhempia tai muita per- heenjäseniä ei löydetä, lapsen on saatava sellaista suojelua kuin syystä tai toisesta
perheen turvaa pysyvästi tai tilapäisesti vailla olevalle lapselle tämän yleissopi- muksen mukaisesti annetaan.
23. artikla
Sopimusvaltiot tunnustavat, että henki- sesti tai ruumiillisesti vammaisen lapsen tulisi saada nauttia täysipainoisesta ja hyvästä elämästä oloissa, jotka takaavat ihmisarvon, edistävät itseluottamusta ja helpottavat lapsen aktiivista osallistumis- ta yhteisönsä toimintaan.
Sopimusvaltiot tunnustavat vammaisen lapsen oikeuden saada erikoishoitoa sekä rohkaisevat ja varmistavat avun ulottami- sen käytettävissä olevien voimavarojensa mukaisesti siihen oikeutettuihin lapsiin sekä heidän hoidostaan vastaaviin henki- löihin, silloin kun apua on haettu ja kun se soveltuu lapsen tilanteeseen ja hänen vanhempiensa tai muiden hoitajiensa olo-
suhteisiin.
Tunnustaen vammaisen lapsen erityistar- peet tämän artiklan 2 kappaleen määrä- ysten mukaista apua on annettava tarvit- taessa kiinnittäen huomiota vanhempien tai lapsen muiden hoitajien varallisuu- teen. Apu on suunniteltava varmistamaan vammaisen lapsen mahdollisuus koulun- käyntiin, koulutukseen, terveydenhoito- ja kuntoutuspalveluihin, ammattikoulu- tukseen ja virkistystoimintaan siten, että lapsi sopeutuu mahdollisimman hyvin häntä ympäröivään yhteiskuntaan ja että hän saavuttaa mahdollisimman korkean yksilökohtaisen kehitystason, sivistyksel- linen ja henkinen mukaan luettuina.
Sopimusvaltiot edistävät kansainvälisen yhteistyön hengessä asianmukaisen ter- veydenhoitoa sekä vammaisten lasten lääketieteellistä, psykologista ja toimin- nallista hoitoa sekä yleissivistävää ja am-
mattikoulutusta koskevan tiedon vaihtoa, mukaan lukien myös tietojen levittäminen ja saanti. Tavoitteena on auttaa sopimus- valtioita parantamaan valmiuksiaan ja taitojaan sekä laajentamaan kokemuksi- aan mäillä aloilla. Tässä on erityistä huo- miota kiinnitettävä kehitysmaiden tarpei- siin.
24. artikla
Sopimusvaltiot tunnustavat, että lapsella on oikeus nauttia parhaasta mahdollises- ta terveydentilasta sekä sairauksien hoi- tamiseen ja kuntoutukseen tarkoitetuis- ta palveluista. Sopimusvaltiot pyrkivät varmistamaan, ettei yksikään lapsi joudu luopumaan oikeudestaan nauttia tällai- sista terveyspalveluista.
Sopimusvaltiot pyrkivät tämän oikeuden täysimääräiseen toteuttamiseen ja ryhty- vät asianmukaisiin toimiin erityisesti:
a) vähentääkseen imeväis- ja lapsikuollei- suutta;
b) varmistaakseen, että kaikki lapset saa- vat välttämättömän lääkärin- ja tervey- denhoidon, jossa painottuu perustervey- denhoidon kehittäminen,
c) taistellakseen tauteja ja aliravitsemusta vastaan myös perusterveydenhuollon ta- solla, muun muassa käyttämällä helposti saatavilla olevaa teknologiaa ja huolehti- malla riittävän ravintopitoisen ruoan ja puhtaan juomaveden saatavuudesta otta- en huomioon ympäristön pilaantumisen vaarat ja riskit;
d) taatakseen asianmukaisen terveyden- hoidon odottaville ja synnyttäneille äideil- le;
e) varmistaakseen, että yhteiskunnan kaikki kerrokset, erityisesti vanhemmat ja lapset, saavat tietoa ja opetusta ja että
heitä tuetaan käyttämään saamiaan pe- rustietoja lapsen terveydestä ja ravinnos- ta, rintaruokinnan eduista, ympäristöhy- gieniasta ja onnettomuuksien ehkäisystä;
f) kehittääkseen ehkäisevää terveyden- huoltoa, vanhempainohjausta sekä per- hekasvatusta ja -palveluja.
Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tehok- kaisiin ja tarkoituksenmukaisiin toimiin poistaakseen lasten terveydelle vahingol- lisia perinteisiä tapoja.
Sopimusvaltiot sitoutuvat edistämään ja kannustamaan kansainvälistä yhteistyötä toteuttaakseen asteittain tässä artiklassa tunnustetun oikeuden toteuttamisen ko- konaisuudessaan. Tässä kiinnitetään eri- tyistä huomiota kehitysmaiden tarpeisiin.
25. artikla
Sopimusvaltiot tunnustavat lapselle, jon- ka toimivaltaiset viranomaiset ovat sijoit- taneet hänen huoltonsa järjestämiseksi, hänen suojelemisekseen tai hänen ruu- miillisen tai henkisen terveytensä hoitoa varten, oikeuden hänelle annetun hoidon ja hänen sijoitukseensa liittyvien muiden olosuhteiden ajoittaiseen tarkistamiseen.
26. artikla
Sopimusvaltiot tunnustavat jokaisen lap- sen oikeuden nauttia sosiaaliturvasta, mukaan luettuna sosiaalivakuutus, ja ryhtyvät välttämättömiin toimiin tämän oikeuden täydeksi toteuttamiseksi kansal- lisen lainsäädäntönsä mukaisesti.
Näitä etuuksia myönnettäessä olisi tarvit- taessa otettava huomioon lapsen ja hänen elatuksestaan vastuussa olevien henkilöi-
den varallisuus ja olosuhteet, kuten myös muut lapsen esittämään tai hänen puo- lestaan esitettyyn hakemukseen vaikutta- vat seikat.
27. artikla
Sopimusvaltiot tunnustavat jokaisen lap- sen oikeuden hänen ruumiillisen, henki- sen, hengellisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityksensä kannalta riittävään elinta- soon.
Vanhemmilla tai muilla lapsen huollosta vastaavilla on ensisijainen velvollisuus kykyjensä ja taloudellisten mahdollisuuk- siensa mukaisesti turvata lapsen kehityk- sen kannalta välttämättömät elinolosuh- teet.
Sopimusvaltiot ryhtyvät kansallisten olo- suhteidensa ja varojensa mukaisesti tar- peellisiin toimiin tukeakseen vanhempia
ja muita lapsesta vastuussa olevia tämän oikeuden toteuttamisessa sekä antavat tarvittaessa aineellista apua ja tukevat ohjelmia, joissa kiinnitetään huomiota erityisesti ravintoon, vaatetukseen ja asu- miseen.
Sopimusvaltiot pyrkivät kaikin mahdolli- sin keinoin turvaamaan lapsen elatusmak- sujen saannin vanhemmilta tai muilta lapsesta taloudellisessa vastuussa olevilta niin sopimusvaltiossa kuin ulkomailtakin. Erityisesti silloin kun lapsesta taloudel- lisessa vastuussa oleva asuu eri maassa kuin lapsi, sopimusvaltiot edistävät kan- sainvälisiin sopimuksiin liittymistä tai nii- den tekemistä sekä muiden asianmukais- ten järjestelyjen tekemistä.
28. artikla
Sopimusvaltiot tunnustavat jokaisen lap- sen oikeuden saada opetusta, ja toteut-
taakseen tämän oikeuden asteittain ja yhtäläisesti kaikille ne erityisesti;
a) tekevät pakolliseksi perusasteen koulu- tuksen, jonka tulee olla maksutta kaikki- en saatavilla;
b) tukevat erilaisten keskiasteen koulu- tusmuotojen kehittämistä, mukaan luet- tuina opinto- ja ammatinvalinnanohjaus, saattavat ne jokaisen lapsen ulottuville ja ryhtyvät tarkoituksenmukaisiin toimen- piteisiin, kuten maksuttoman opetuksen käyttöönottamiseen ja taloudellisen tuen antamiseen sitä tarvitseville;
c) saattavat kaikin tarkoituksenmukaisin keinoin korkea-asteen koulutuksen kaik- kien ulottuville heidän kykyjensä perus- teella;
d) tuovat opetukseen ja ammattikou- lutukseen liittyvän tiedon ja ohjauksen kaikkien lasten saataville ja ulottuville;
e) ryhtyvät toimenpiteisiin koulunkäynnin säännöllisyyden edistämiseksi ja koulun- käynnin keskeyttämisen vähentämiseksi. Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarkoi- tuksenmukaisiin toimenpiteisiin taatak- seen, että kurinpito kouluissa tapahtuu tavalla, joka on lapsen ihmisarvon mu- kaista ja sopusoinnussa tämän yleissopi- muksen kanssa.
Sopimusvaltiot edistävät ja kannustavat kansainvälistä yhteistyötä koulutukseen liittyvissä asioissa pyrkien erityisesti pois- tamaan tietämättömyyden ja lukutaidot- tomuuden koko maailmasta ja helpotta- maan tieteellisen ja teknisen tiedon sekä nykyaikaisten opetusmenetelmien hyö- dyntämistä. Tässä kiinnitetään erityistä huomiota kehitysmaiden tarpeisiin.
29. artikla
Sopimusvaltiot ovat yhtä mieltä siitä, että
lapsen koulutuksen tulee pyrkiä:
a) lapsen persoonallisuuden, lahjojen sekä henkisten ja ruumiillisten valmiuksien mahdollisimman täyteen kehittämiseen;
b) ihmisoikeuksien ja perusvapauksien sekä Yhdistyneiden kansakuntien perus- kirjan periaatteiden kunnioittamisen ke- hittämiseen:
c) kunnioituksen edistämiseen lapsen vanhempia, omaa sivistyksellistä identi- teettiä, kieltä ja arvoja, lapsen asuin- ja synnyinmaan kansallisia arvoja sekä hä- nen omastaan poikkeavia kulttuureita kohtaan;
d) lapsen valmistamiseen vastuulliseen elämään vapaassa yhteiskunnassa ym- märryksen, rauhan, suvaitsevaisuuden, sukupuolten välisen tasa-arvon ja kaikki- en kansakuntien, etnisten, kansallisten ja uskonnollisten ryhmien sekä alkuperäis-
kansoihin kuuluvien henkilöiden välisen ystävyyden hengessä;
e) kunnioituksen edistämiseen elinympä- ristöä kohtaan.
Minkään tämän artiklan tai 28. artiklan osan ei pidä tulkita rajoittavan yksilöiden ja yhteisöjen oikeutta perustaa ja johtaa oppilaitoksia edellyttäen kuitenkin aina, että noudatetaan tämän artiklan 1 kappa- leessa esitettyjä periaatteita ja vaatimus- ta, että tällaisessa laitoksissa annetun koulutuksen tulee vastata valtion asetta- maa vähimmäistasoa.
30. artikla
Niissä maissa, joissa on etnisiä, uskonnol- lisia tai kielellisiä vähemmistöryhmiä tai alkuperäiskansoihin kuuluvia henkilöitä, tällaiseen vähemmistöryhmään tai alku- peräiskansaan kuuluvalta lapselta ei saa kieltää oikeutta nauttia yhdessä ryhmän
muiden jäsenten kanssa omasta kulttuu- ristaan, tunnustaa ja harjoittaa omaa us- kontoaan tai käyttää omaa kieltään.
31. artikla
Sopimusvaltiot tunnustavat lapsen oikeu- den lepoon ja vapaa-aikaan, hänen ikänsä mukaiseen leikkimiseen ja virkistystoi- mintaan sekä vapaaseen osallistumiseen kulttuurielämään ja taiteisiin.
Sopimusvaltiot kunnioittavat ja edistävät lapsen oikeutta osallistua kaikkeen kult- tuuri- ja taide-elämään ja kannustavat sopivien ja yhtäläisten mahdollisuuksien tarjoamista kulttuuri-, taide-, virkistys- ja vapaa-ajantoimintoihin.
32. artikla
Sopimusvaltiot tunnustavat lapsen oikeu- den tulla suojelluksi taloudelliselta hy- väksikäytöltä sekä sellaiselta työnteolta,
joka todennäköisesti vaarantaa tai haittaa hänen koulutustaan tai on vahingollis- ta hänen terveydelleen tai ruumiilliselle, henkiselle, moraaliselle tai sosiaaliselle kehitykselleen.
Sopimusvaltiot ryhtyvät lainsäädännöl- lisiin, hallinnollisiin, sosiaalisiin ja kou- lutuksellisiin toimenpiteisiin taatakseen tämän artiklan toteuttamisen. Tässä tar- koituksessa ja ottaen huomioon muiden kansainvälisten asiakirjojen asiaankuulu- vat säännökset sopimusvaltiot erityisesti:
a) määrittävät vähimmäisikärajan tai -ra- jat työhön otettaville;
b) antavat tarpeelliset työaikaa ja työoloja koskevat säännökset; ja
c) säätävät sopivat rangaistukset ja muut pakotteet taatakseen tämän artiklan te- hokkaan täytäntöönpanon.
33. artikla
Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin asian- mukaisiin toimiin, lainsäädännölliset, hallinnolliset, sosiaaliset ja koulutuksel- liset toimenpiteet mukaanluettuina, suo- jellakseen lapsia asiaankuuluvissa kan- sainvälisissä sopimuksissa määriteltyjen huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden luvattomalta käytöltä sekä es- tääkseen lasten käytön näiden aineiden laittomassa tuotannossa ja kaupassa.
34. artikla
Sopimusvaltiot sitoutuvat suojelemaan lasta kaikilta seksuaalisen riiston ja hy- väksikäytön muodoilta. Tässä tarkoituk- sessa sopimusvaltiot ryhtyvät erityisesti kaikkiin tarkoituksenmukaisiin kansal- lisiin sekä kahden- ja monenvälisiin toi- menpiteisiin estääkseen:
a) lapsen houkuttelemisen tai pakottami- sen osallistumaan laittomiin seksuaalisiin tekoihin;
b) lasten hyväksikäytön prostituutiossa tai muussa laittomassa seksuaalisen toimin- nan harjoittamisessa;
c) lasten hyväksikäytön pornografisissa esityksissä tai aineistoissa.
35. artikla
Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarkoi- tuksenmukaisiin kansallisiin sekä kah- den- ja monenvälisiin toimenpiteisiin es- tääkseen lasten ryöstämisen, myynnin ja kauppaamisen missään tarkoituksessa ja muodossa.
36. artikla
Sopimusvaltiot suojelevat lasta kaikilta muilta hänen hyvinvointiaan jollain ta- voin uhkaavilta hyväksikäytön muodoilta.
37. artikla
Sopimusvaltiot takaavat, että
a) lasta ei kiduteta, eikä kohdella tai ran- gaista julmalla, epäinhimillisellä tai hal- ventavalla tavalla. Kuolemanrangaistusta tai elinkautista tuomiota ilman vapautta- mismahdollisuutta ei tule langettaa alle 18-vuotiaana tehdyistä rikoksista;
b) lapselta ei saa riistää hänen vapauttaan laittomasti tai mielivaltaisesti. Lapsen pi- dättämisessä, muussa vapaudenriistossa tai vangitsemisessa tulee noudattaa lakia ja näihin toimiin on turvauduttava vasta viimeisenä ja mahdollisimman lyhytaikai- sena keinona;
c) vapaudenriiston kohteeksi joutunutta lasta on kohdeltava inhimillisesti ja kun- nioittaen synnynnäistä ihmisarvoa ottaen huomioon hänen ikäistensä tarpeet. Eri- tyisesti on vapaudenriiston kohteeksi jou-
tunutta lasta pidettävä erillään aikuisista, paitsi silloin kun katsotaan olevan lapsen edun mukaista menetellä toisin. Jokaisella lapsella on oikeus pitää yhteyttä perhee- seensä kirjeitse ja vierailukäynnein, paitsi poikkeuksellisissa olosuhteissa;
d) vapaudenriiston kohteeksi joutuneel- la lapsella on oikeus pikaiseen oikeus- ja muuhun apuun samoin kuin oikeus kiis- tää vapaudenriiston laillisuus tuomiois- tuimessa tai muun toimivaltaisen, riippu- mattoman ja puolueettoman viranomai- sen edessä ja oikeus saada pikainen pää- tös missä tahansa tällaisessa asiassa.
38. artikla
Sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioitta- maan niitä kansainvälisen humanitääri- sen oikeuden sääntöjä, jotka soveltuvat niihin aseellisissa selkkauksissa ja joilla on merkitystä lapsen kannalta, sekä ta-
kaamaan kunnioituksen näitä sääntöjä kohtaan.
Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin mahdol- lisiin toimenpiteisiin varmistaakseen, ett- eivät alle 15-vuotiaat henkilöt suoranai- sesti osallistu vihollisuuksiin.
Sopimusvaltiot pidättäytyvät värväämäs- tä asevoimiinsa henkilöä, joka ei ole täyt- tänyt 15 vuotta. Kutsuessaan palveluk- seen niitä, jotka ovat täyttäneet 15 vuotta mutta eivät 18 vuotta, sopimusvaltiot pyr- kivät antamaan etusijan tämän ikäryh- män vanhimmille.
Sopimusvaltiot ryhtyvät kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisten si- viiliväestön suojelua koskevien velvoit- teidensa mukaisesti kaikkiin mahdollisiin toimiin suojellakseen ja hoitaakseen lap- sia, joihin aseellinen selkkaus vaikuttaa.
39. artikla
Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin asian- mukaisiin toimiin edistääkseen minkä ta- hansa laiminlyönnin, hyväksikäytön, pa- hoinpitelyn, kidutuksen tai muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen, tai aseellisen selkkauk- sen uhriksi joutuneen lapsen ruumiillista ja henkistä toipumista sekä yhteiskunnal- lista sopeutumista. Toipumisen ja sopeu- tumisen on tapahduttava ympäristössä, joka edistää lapsen terveyttä, itsekunnioi- tusta ja ihmisarvoa.
40. artikla
Sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle lapselle, jonka väitetään syyllistyneen ri- koslain rikkomiseen, jota syytetään siitä tai jonka on todettu sitä rikkoneen, oikeu- den tulla kohdelluksi tavalla, joka edistää lapsen ihmisarvoa ja arvokkuutta, joka
vahvistaa lapsen kunnioitusta muiden ih- misoikeuksia ja perusvapauksia kohtaan sekä ottaa huomioon lapsen iän ja pyr- kimyksen edistää hänen yhteiskunnallis- ta sopeutumistaan ja rakentavan roolin omaksumista yhteiskunnassa.
Tämän toteuttamiseksi ja ottaen huomi- oon kansainvälisten asiakirjojen asiaan- kuuluvat määräykset sopimusvaltiot ta- kaavat erityisesti, että:
a) lapsen ei väitetä syyllistyneen rikos- lain rikkomiseen, häntä ei syytetä siitä tai hänen ei todeta rikkoneen sitä tekojen tai laiminlyöntien perusteella, jotka eivät tekohetkellä olleet kiellettyjä kansallises- sa lainsäädännössä tai kansainvälisessä oikeudessa;
b) lapsella, jonka väitetään syyllistyneen tai jota syytetään rikoslain rikkomisesta, on ainakin seuraavat takeet;
I) häntä pidetään syyttömänä, kunnes hä- net lain mukaan todetaan syylliseksi;
II) hänelle on ilmoitettava viipymättä ja suoraan, tai tarvittaessa vanhempiensa tai laillisten huoltajiensa välityksellä hän- tä vastaan esitetyt syytteet, ja hänellä on oikeus saada oikeusapua tai muuta asian- mukaista apua puolustuksensa valmiste- lussa sekä sen esittämisessä;
III) hänen on viipymättä saatava lainsää- dännön mukaisesti asiansa toimivaltai- sen, riippumattoman ja puolueettoman viranomaisen tai oikeudellisen elimen päätettäväksi rehellisessä oikeudenkäyn- nissä oikeus- tai muun asianmukaisen avustajan läsnäollessa ja ottaen erityisesti huomioon lapsen iän, hänen tilanteensa, hänen vanhempansa tai lailliset holhoo- jansa tai huoltajansa läsnäollessa, ellei sen todeta olevan lapsen edun vastaista;
IV) häntä ei saa pakottaa todistamaan tai tunnustamaan syyllisyyttään. Hänen on voitava kuulustella tai kuulusteluttaa vas- tapuolen todistajia sekä saada hänen puo- lestaan esiintyvät todistajat kutsutuiksi ja kuulustelluiksi tasapuolisuuden nimissä;
V) jos hänen katsotaan rikkoneen lakia, hänellä on oikeus saada tämä päätös ja sen perusteella määrätyt toimenpiteet korkeamman toimivaltaisen, riippumatto- man ja puolueettoman viranomaisen tai oikeudellisen elimen käsiteltäväksi lain- säädännön mukaisesti;
VI) hänen on saatava maksutta tulkin apua, jos hän ei ymmärrä tai puhu kieltä, jolla asiaa käsitellään;
VII) hänen yksityisyyttään on kunnioitet- tava täydellisesti asian käsittelyn kaikissa vaiheissa.
Sopimusvaltiot pyrkivät edistämään sel- laisten lakien säätämistä, menettelyta- pojen ja viranomaisten asettamista ja laitosten perustamista, jotka soveltuvat erityisesti lapsiin, joiden väitetään syyllis- tyneen, joita syytetään tai joiden on todet- tu rikkoneen rikoslakia, ja erityisesti:
a) säätämällä vähimmäisiän, jota nuo- rempia lapsia ei pidetä kelpoisina rikko- maan rikoslakia;
b) aina milloin mahdollista ja toivottavaa, ryhtymään muihin kuin oikeudellisiin toi- menpiteisiin tällaisten lasten kohdalla, edellyttäen, että ihmisoikeuksia ja oikeus- turvaa kunnioitetaan täydellisesti.
Sen varmistamiseksi, että lapsia kohdel- laan heidän hyvinvoinnilleen sopivalla sekä heidän olosuhteisiinsa ja rikkomuk- seensa oikeassa suhteessa olevalla taval- la, on oltava mahdollisuus erilaisiin järjes- telyihin, kuten huolenpitoon, ohjausta ja
valvontaa koskeviin päätöksiin, neuvon- taan, viranomaisvalvontaan, sijaisperhe- hoitoon, opetus- ja ammattikoulutusoh- jelmiin ja muihin laitossijoituksen vaihto- ehtoihin.
41. artikla
Mikään tässä yleissopimuksessa ei vaiku- ta määräyksiin, jotka edistävät paremmin lapsen oikeuksien toteutumista, ja joita voi olla:
a) sopimusvaltion lainsäädännössä; tai
b) sopimusvaltiota sitovassa kansainväli- sessä oikeudessa.
II OSA
42. artikla
Sopimusvaltiot sitoutuvat saattamaan yleissopimuksen periaatteet ja määräyk- set yleisesti niin aikuisten kuin lastenkin tietoon tarkoituksenmukaisesti ja aktiivi- sesti.
43. artikla
Tarkastelemaan sopimusvaltioiden edis- tymistä tämän yleissopimuksen velvoit- teiden täyttämisessä perustetaan lapsen oikeuksien komitea, joka hoitaa jäljempä- nä määriteltyjä tehtäviä.
Komitea koostuu kymmenestä korkean moraalin ja tämän yleissopimuksen alu- eelta hyvän asiantuntemuksen omaavasta asiantuntijasta. Sopimusvaltiot valitsevat komitean jäsenet kansalaistensa keskuu-
desta ja he toimivat komiteassa henkilö- kohtaisessa ominaisuudessaan. Jäsenten valinnassa on kiinnitettävä huomiota ta- sapuoliseen maantieteelliseen jakaumaan ja siihen, että keskeisimmät oikeusjärjes- telmät ovat edustettuina.
Komitean jäsenet valitaan salaisilla vaa- leilla sopimusvaltioiden nimeämistä hen- kilöistä. Kukin sopimusvaltio voi asettaa ehdokkaaksi yhden kansalaisensa.
Komitean ensimmäinen jäsenvaali pide- tään viimeistään kuuden kuukauden ku- luttua tämän yleissopimuksen voimaan- tulosta ja sen jälkeen joka toinen vuosi. Vähintään neljä kuukautta ennen kutakin vaalia Yhdistyneiden Kansakuntien pää- sihteerin on lähetettävä sopimusvaltioille kirje, jossa pyydetään näitä nimeämään ehdokkaansa kahden kuukauden kulues- sa. Pääsihteeri laatii sen jälkeen kaikista nimetyistä henkilöistä aakkosjärjestyk-
sessä olevan luettelon, josta käy ilmi hei- dät nimenneet sopimusvaltiot, ja antaa sen tämän jälkeen yleissopimuksen sopi- musvaltioiden tiedoksi.
Vaali toimitetaan pääsihteerin koollekut- sumissa sopimusvaltioiden kokouksissa Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa. Nämä kokoukset ovat päätösvaltaisia, kun läsnä on kaksi kolmasosaa sopimusvalti- oista, ja komiteaan tulevat valituiksi ne, jotka saavat eniten ääniä ja enemmistön läsnäolevien ja äänestävien sopimusvalti- oiden edustajien äänistä.
Komitean jäsenet valitaan nelivuotiskau- deksi. Heidät voidaan valita uudestaan, jos heidät nimetään uudelleen ehdok- kaiksi. Ensimmäisessä vaalissa valituista jäsenistä viiden toimikausi päättyy kah- den vuoden kuluttua. Sopimusvaltioiden kokouksen puheenjohtaja valitsee arvalla nämä viisi jäsentä välittömästi ensimmäi-
sen vaalin jälkeen.
Jos komitean jäsen kuolee, eroaa tai ilmoit- taa ettei jostain muusta syystä voi hoitaa tehtäviään komiteassa, sopimusvaltio, joka oli nimennyt henkilön ehdokkaaksi nimittää toisen asiantuntijan kansalais- tensa joukosta tämän tilalle hänen kau- destaan jäljellä olevaksi ajaksi. Xxxxxxx on alistettava komitean hyväksyttäväksi. Komitea hyväksyy omat menettelytapa- sääntönsä.
Komitea valitsee toimihenkilönsä kaksi- vuotiskaudeksi.
Komitean kokoukset järjestetään tavalli- sesti Yhdistyneiden Kansakuntien pääma- jassa tai missä tahansa muussa komitean päättämässä paikassa. Komitea kokoon- tuu yleensä vuosittain. Tämän yleissopi- muksen sopimusvaltioiden kokous tekee päätöksen komitean kokousten kestosta ja tarkistaa päätöstä tarvittaessa. Päätös alis-
tetaan yleiskokouksen hyväksyttäväksi.
Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri huolehtii, että komitealla on käytössään tarvittava henkilökunta ja työtilat, jotta komitea voi hoitaa tämän yleissopimuk- sen mukaiset tehtävänsä tehokkaasti.
Yleiskokouksen päätöksellä saavat tämän yleissopimuksen perusteella perustetun komitean jäsenet palkkaa Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen päättämin ehdoin.
44. artikla
Sopimusvaltiot antavat Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin välityksellä komitealle raportit suorittamistaan toi- menpiteistä, joilla pannaan täytäntöön tässä yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia, ja näiden oikeuksien nauttimi- sessa tapahtuneesta edistymisestä:
a) kahden vuoden kuluessa siitä, kun
yleissopimus on tullut voimaan asian- omaiseen sopimusvaltioon nähden;
b) sen jälkeen joka viides vuosi.
Tämän artiklan mukaisesti tehdyissä ra- porteissa on osoitettava niitä mahdollisia tekijöitä ja vaikeuksia, jotka vaikuttavat tämän yleissopimuksen mukaisten vel- voitteiden täyttämiseen. Raporteissa on myös oltava riittävästi tietoja, jotta komi- tea voi saada kattavan käsityksen yleis- sopimuksen noudattamisesta kyseisessä maassa.
Sopimusvaltion, joka on antanut komite- alle perusteellisen ensiraportin, ei tarvitse seuraavissa 1 b kappaleen mukaisissa ra- porteissa toistaa aikaisemmin komitealle toimitettuja perustietoja.
Komitea voi pyytää sopimusvaltiolta yleis- sopimuksen täytäntöönpanoon liittyviä li- sätietoja.
Komitea antaa joka toinen vuosi talous- ja sosiaalineuvoston välityksellä Yhdistynei- den Kansakuntien yleiskokoukselle rapor- tin toiminnastaan.
Sopimusvaltiot julkistavat omat raporttin- sa laajalti yleisölle omassa maassaan.
45. artikla
Jotta yleissopimuksen tehokasta täytän- töönpanoa voitaisiin edistää ja kansain- välistä yhteistyötä sen kattamalla alalla rohkaista:
a) erityisjärjestöillä, UNICEF:illa ja muilla Yhdistyneiden Kansakuntien elimillä on oikeus olla edustettuina tämän yleisso- pimuksen sellaisten määräysten täytän- töönpanon arvioinnissa, jotka kuuluvat niiden toimialaan. Komitea voi tarvitta- essa pyytää erityisjärjestöjä, UNICEF:ia ja muita sopiviksi katsomiaan toimivaltaisia
yhteisöjä antamaan asiantuntija-apua yleissopimuksen täytäntöönpanoa koske- vissa kysymyksissä, jotka kuuluvat kunkin toimialaan. Komitea voi pyytää erityisjär- jestöjä, UNICEF:ia ja muita Yhdistyneiden Kansakuntien elimiä antamaan raportteja yleissopimuksen täytäntöönpanosta kun- kin omalla toimialallaan;
b) komitea lähettää tarpeellisiksi katso- missaan tapauksissa erityisjärjestöille, UNICEF:ille ja muille toimivaltaisille eli- mille sopimusvaltioiden raportit, joissa pyydetään teknistä opastusta tai apua tai joista sellainen tarve ilmenee, yhdessä ko- mitean omien huomioiden ja ehdotusten kanssa, mikäli niitä on näiden pyyntöjen tai tarpeiden suhteen;
c) komitea voi suositella yleiskokoukselle, että se pyytäisi pääsihteeriä suorittamaan komitean puolesta tutkimuksia lapsen oi- keuksiin liittyvissä erityiskysymyksissä;
d) komitea voi tehdä ehdotuksia ja yleisiä suosituksia, jotka perustuvat tämän yleis- sopimuksen 44 ja 45 artiklan mukaisesti saatuihin tietoihin. Nämä ehdotukset ja yleiset suositukset toimitetaan kaikille asianosaisille sopimusvaltioille ja niis- tä sekä sopimusvaltioiden mahdollisista huomioista ilmoitetaan yleiskokoukselle.
III OSA
46. artikla
Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoit- tamista varten kaikille valtioille.
47. artikla
Tämä yleissopimus on ratifioitava. Ratifi- oimiskirjat talletetaan Yhdistyneiden Kan- sakuntien pääsihteerin huostaan.
48. artikla
Tähän yleissopimukseen voivat liittyä kaikki valtiot. Liittymiskirjat talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.
49. artikla
Tämä yleissopimus tulee voimaan kol- mantenakymmenentenä päivänä siitä kun Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin
huostaan on talletettu kahdeskymmenes ratifioimis- tai liittymiskirja.
Kunkin sopimusvaltion osalta, joka ratifioi yleissopimuksen tai liittyy siihen kahden- nenkymmenennen ratifioimis- tai liitty- miskirjan tallettamisen jälkeen, yleissopi- mus tulee voimaan kolmantenakymme- nentenä päivänä tällaisen valtion oman ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettami- sesta.
50. artikla
Jokainen sopimusvaltio voi ehdottaa muu- tosta yleissopimukseen ja antaa muutos- ehdotuksen Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille. Pääsihteerin on tämän jäl- keen ilmoitettava sopimusvaltioille muu- tosehdotuksesta ja pyydettävä näitä il- moittamaan, kannattavatko ne sopimus- valtioiden kokousta muutosesityksen kä- sittelemiseksi ja siitä äänestämiseksi. Mi-
käli neljän kuukauden kuluessa tällaises- ta ilmoituksesta vähintään yksi kolmasosa sopimusvaltioista kannattaa sitä, kokouk- sen pääsihteeri kutsuu tällaisen kokouk- sen koolle Yhdistyneiden Kansakuntien alaisuudessa. Mikä tahansa muutosesitys, joka on hyväksytty läsnäolevien ja äänes- tävien sopimusvaltioiden enemmistöllä alistetaan Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen hyväksyttäväksi.
Muutos, joka on hyväksytty tämän artik- lan 1. kappaleen mukaisesti tulee voimaan kun sen on hyväksynyt Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous ja kaksi kol- masosaa sopimusvaltioista.
Kun muutos tulee voimaan, se sitoo niitä sopimusvaltioita, jotka sen ovat hyväksy- neet. Muita sopimusvaltioita sitovat edel- leen tämän yleissopimuksen määräykset ja mahdolliset aikaisemmat muutokset, jotka ne ovat hyväksyneet.
51. artikla
Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri vastaanottaa ja toimittaa edelleen kaikille valtioille valtioiden ratifioinnin tai sopi- mukseen liittymisen yhteydessä tekemien varaumien tekstit.
Varaumaa, joka ei ole sopusoinnussa tä- män yleissopimuksen päämäärän ja tar- koituksen kanssa, ei sallita.
Varauma voidaan milloin tahansa pe- ruuttaa ilmoittamalla siitä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille, joka toimit- taa asiasta tiedon kaikille valtioille. Tällai- nen ilmoitus tulee voimaan päivänä, jona pääsihteeri on sen vastaanottanut.
52. artikla
Sopimusvaltio voi irtisanoa tämän yleisso- pimuksen ilmoittamalla siitä kirjallisesti Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihtee-
rille. Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua siitä kun pääsihteeri on saanut siitä tiedon.
53. artikla
Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri nimetään tämän yleissopimuksen tallet- tajaksi.
54. artikla
Tämän yleissopimuksen alkuperäiskappa- le, jonka arabian-, kiinan-, englannin-, ranskan-, venäjän- ja espanjankieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset, talle- tetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pää- sihteerin huostaan.
Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet edus- tajat hallitustensa siihen asianmukaisesti valtuuttamina, ovat allekirjoittaneet tä- män sopimuksen.
– 76 –
Lapsen oikeuksien julistus
Johdanto
Kun Yhdistyneiden kansakuntien kansat ovat YK:n peruskirjassa vakuuttaneet us- kovansa ihmisen perusoikeuksiin ja ihmis- yksilön arvoon ja merkitykseen sekä va- kaasti päättäneet edistää sosiaalista ke- hitystä ja parempia elinehtoja aikaansaa- mista vapaammissa oloissa,
kun Yhdistyneet kansakunnat on Ihmis- oikeuksien yleismaailmallisessa julistuk- sessa tuonut julki että siinä mainitut oi- keudet ja vapaudet kuuluvat erottamatta jokaiselle katsomatta rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliit- tiseen tai muuhun vakaumukseen, kan- salliseen tai sosiaaliseen alkuperään, va- rallisuuteen tai syntyperästä tai muusta johtuvaan asemaan,
kun lapsi ruumiillisen ja henkisen kypsy- mättömyytensä tähden tarvitsee sekä en-
nen syntymäänsä että syntymänsä jäl- keen erityistä turvaa ja huolenpitoa, sii- hen kuuluva lakisääteinen suojelu mu- kaan luettuna,
kun erityisen suojelun tarve on todettu lapsen oikeuksia koskevassa Geneven ju- listuksessa vuonna 1924 ja tunnustettu Ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa ju- listuksessa sekä YK:n erityisjärjestöjen perussäännöissä ja lasten hyvinvointia edistävien kansainvälisten järjestöjen säännöissä, ja
kun ihmiskunnan velvollisuutena on an- taa lapselle paras mitä se pystyy sille tar- joamaan,
niin yleiskokous antaa sen vuoksi tämän lapsen oikeuksien julistuksen siinä tar- koituksessa, että hänellä olisi onnellinen lapsuus ja että hän voisi omaksi ja yhteis- kunnan parhaaksi nauttia tässä julistuk-
sessa määriteltyjä oikeuksia ja vapauk- sia ja vetoaa lasten vanhempiin, miehiin ja naisiin yksilöinä, vapaaehtoisiin järjes- töihin, paikallisiin viranomaisiin ja mai- den hallituksiin, jotta ne tunnustaisivat nämä oikeudet ja pyrkisivät turvaamaan niiden kunnioittamisen lainsäädännöl- listen ja muiden toimenpiteiden kaut- ta seuraavien periaatteiden mukaisesti:
Periaate 1
Lapsen tulee saada nauttia kaikkia täs- sä julistuksessa määriteltyjä oikeuksia. Nämä oikeudet kuuluvat poikkeuksetta jokaiselle lapselle yhtäläisesti ja erotta- matta katsomatta hänen tai hänen per- heensä rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen vakau- mukseen, kansalliseen tai sosiaaliseen al- kuperään, varallisuuteen tai syntyperästä taikka muusta johtuvaan asemaan.
Periaate 2
Lapsen tulee saada nauttia erityistä suo- jelua ja hänelle tulee lainsäädännöllä tai muulla tavoin suoda edellytykset ruumiil- lisesti, henkisesti, moraalisesti, sielullises- ti ja sosiaalisesti terveeseen ja normaaliin kehitykseen vapaissa ja ihmisarvon mu- kaisissa oloissa. Säädettäessä tätä tarkoit- tavia lakeja lapsen etujen tulee olla tär- keimpänä näkökohtana.
Periaate 3
Lapsella tulee syntymästään lähtien olla oikeus nimeen ja kansalaisuuteen.
Periaate 4
Lapsen tulee saada nauttia sosiaalista tur- vaa. Hänen tulee saada kasvaa ja kehittyä terveenä. Xxxxxx ja hänen äitinsä on sen vuoksi saatava erityistä hoitoa ja huolen- pitoa siihen luettuna asianmukainen hoi-
to ennen ja jälkeen synnytyksen. Lapsella tulee olla oikeus asianmukaiseen ravin- toon, asumiseen, virkistykseen ja lääkin- tähuoltoon.
Periaate 5
Lapsen, joka on ruumiillisesti, henkises- ti tai sosiaalisesti vajaakykyinen, tulee saada erityistä tilansa edellyttämää eri- koishoitoa, -kasvatusta ja -huolenpitoa.
Periaate 6
Lapsi tarvitsee kehittyäkseen tasapainoi- seksi yksilöksi rakkautta ja ymmärtämys- tä. Hänen tulee saada kasvaa, mikäli mah- dollista, vanhempiensa huolenpidon ja vastuun alaisena, ja joka tapauksessa il- mapiirissä, jossa hän saa tuntea hellyyttä sekä moraalista ja siveellistä turvallisuut- ta; varhaisiässä olevaa lasta ei saa erot- taa äidistään kuin poikkeustapauksessa.
Yhteiskunnan ja viranomaisten velvolli- suutena on osoittaa erityistä huolenpitoa niille lapsille, jotka ovat vailla perheensä turvaa ja riittäviä toimeentulomahdolli- suuksia. On suotava, että suurten perhei- den lasten ylläpitoa helpotetaan valtion avustuksin ja muulla avustustoiminnalla.
Periaate 7
Lapsella on oikeus saada koulutusta, jon- ka ainakin alkeisasteella tulee olla mak- suton ja pakollinen. Hänen tulee saada koulutusta, joka edistää hänen yleissivis- tystään ja suo jokaiselle yhtäläisen mah- dollisuuden kehittää kykyjään, yksilöllistä arvostelukykyään sekä moraalista ja sosi- aalista vastuuntuntoaan tullakseen hyö- dylliseksi yhteiskunnan jäseneksi. Lapsen koulutuksesta ja ohjauksesta vastuussa olevien on johtavana periaatteena pidet- tävä lapsen parasta; ensisijaisesti tämä vastuu kuuluu lapsen vanhemmille. Lap-
sella tulee olla riittävät mahdollisuudet leikkiin ja virkistykseen, jotka olisi ohjat- tava palvelemaan samoja päämääriä kuin koulutuskin. Yhteiskunnan ja viranomais- ten tulee pyrkiä edistämään xxxxxxxx- suuksia tämän oikeuden nauttimiseen.
Periaate 8
Lapsen tulee aina ja kaikissa olosuhteissa olla ensisijalla suojelua ja apua annetta- essa.
Periaate 9
Lasta on suojeltava kaikelta laiminlyön- neiltä, julmuudelta ja väärinkäytöltä. Häntä ei saa missään muodossa saattaa kaupankäynnin kohteeksi. Xxxxx ei saa ot- taa työhön ennen asianmukaista minimi- ikää, missään tapauksessa häntä ei saa panna työhön eikä sallia hänen ryhtyä työhön, joka saattaisi olla hänen tervey- delleen tai koulutukselleen vaaraksi taik-
ka haitata hänen ruumiillista, henkistä tai moraalista kehitystään.
Periaate 10
Lasta tulee suojella sellaisilta toiminnoil- ta, jotka saattavat kasvattaa hänessä tai- pumuksia rodulliseen, uskonnolliseen tai muunlaiseen syrjintään. Häntä on kas- vatettava ymmärtämykseen, suvaitsevai- suuteen, kansojen välisen ystävyyden, rauhan ja yleismaailmallisen veljeyden hengessä sekä täysin tietäen, että hänen tarmonsa ja kykynsä olisi saatettava pal- velemaan hänen lähimmäisiään.
Hyväksytty Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa 20. marraskuuta 1959
Suomen YK-liitto Töölöntorinkatu 2 B
00260 Helsinki
tel. x000 0 000 00 000
fax. x000 0 000 00 000