Semmoinen sopimus”
”Semmoinen sopimus”
Yhteiskuntasopimus käsitteen määritteleminen vuosien 1991 ja 2015 yhteiskuntasopimusneuvotteluista Helsingin sanomissa käydyn julkisen keskustelun kautta
Xxxx Xxxxxx Helsingin yliopisto Valtiotieteellinen tiedekunta
Yhteiskunnallisen muutoksen maisteriohjelma
Poliittinen historia Maisterintutkielma Toukokuu 2022
Tiivistelmä
Tiedekunta: Valtiotieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Yhteiskunnallinen muutos Opintosuunta: Poliittinen historia
Tekijä: Xxxx Xxxxxx
Työn nimi: ”Semmoinen sopimus” – Yhteiskuntasopimus-käsitteen määritteleminen vuosien 1991 ja 2015 yhteiskuntasopimusneuvotteluista Helsingin sanomissa käydyn julkisen keskustelun kautta
Työn laji: Maisterin tutkielma Kuukausi ja vuosi: Toukokuu 2022 Sivumäärä: 80
Avainsanat: Yhteiskuntasopimus, poliittinen historia, taloushistoria, käsitehistoria, kehysanalyysi, tapaustutkimus, Xxxxxxxx, kolmikanta, tulopolitiikka, työehtosopimus
Ohjaaja tai ohjaajat: Xxxxxxx Xxxxxx-Xxxxx
Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto
Tiivistelmä: Tämä tutkielma tarkastelee yhteiskuntasopimus-käsitettä julkisessa keskustelussa työmarkkinapoliittisessa kontekstissa Suomen yhteiskuntasopimusneuvotteluiden yhteydessä vuosina 1991 ja 2015. Tutkielman lähteinä käytetään Helsingin sanomien julkaisemia uutisia, mielipidekirjoituksia ja muita julkaisuja kyseisiltä ajankohdilta. Käsitehistoriaa, kehysanalyysiä ja tapaustutkimusta hyödyntäen kerätystä aineistosta on koottu yhteiskuntasopimusta kuvaavaa dataa, josta on pyritty muodostamaan yhteiskuntasopimuksen käsite työmarkkinapoliittisessa kontekstissa.
Yhteiskuntasopimus on klassinen yhteiskuntafilosofinen käsite, jolla on pyritty selittämään valtion olemassaolon syytä. Nimeä yhteiskuntasopimus käytti ensimmäisenä geneveläisranskalainen valistusajan filosofi Xxxx-Xxxxxxx Xxxxxxxx. Hän pyrki filosofisen teorian kautta perustelemaan, miksi ihmiset ovat antaneet osan oikeuksistaan ja vapauksistaan hallitsijalle. Xxxxxxxxx teoriaa on verrattu tässä tutkielmassa muodostettuun työmarkkinapoliittisen yhteiskuntasopimuksen käsitteeseen ja pyritty selvittämään onko kyseessä sama vai kaksi erillistä käsitettä.
Suomessa yhteiskuntasopimus on tullut esiin julkisessa keskustelussa työmarkkinapoliittisena käsitteenä. Vuosina 1991 ja 2015 Suomen Keskustan johtamat porvarihallitukset ovat käyneet työmarkkinajärjestöjen kanssa yhteiskuntasopimusneuvotteluita. Tämän käsitteen merkitystä ei kuitenkaan ole kunnolla avattu julkisesti, vaan poliitikot ovat jättäneet sen merkityksen avoimeksi. Se on lähinnä nähty uutena nimenä tulopoliittiselle kokonaisratkaisulle.
Johtopäätöksenä yhteiskuntasopimuksen nähtiin tarkoittavan kolmikantaa, jossa hallitus pyrki viemään tulopolitiikkaa parlamentaarisempaan suuntaan. Yhteiskuntasopimuksessa tulopolitiikka toteutuu kokonaisratkaisuna, joka on vahvasti yhteydessä porvarihallitusten harjoittamalle politiikalle. Käsitteellä on myös Suomessa vahvat yhteydet keskustalaiseen politiikkaan. Nimen yhteiskuntasopimus kolmikanta sai 1970-luvun Britanniasta, jossa hallituksen ja ammattiliiton välillä tehtiin Social Contract -niminen sopimus. Johtopäätös on, että tällä yhteiskuntasopimuksella on monia yhteisiä piirteitä Xxxxxxxxx teorian kanssa, mutta kyseessä on kaksi erillistä käsitettä.
Työmarkkinapoliittisessa yhteiskuntasopimuksessa on hyödynnetty klassista yhteiskuntasopimusteoriaa, josta myös käsitteen nimikin on lainattu.
Sisällys
1.3 Lähestymistavat ja menetelmät 7
2.1 Xxxxxxxxx yhteiskuntasopimus 16
2.2 Tulopolitiikka Suomessa 19
2.3 Yhteiskuntasopimus-käsite Suomen julkisessa keskustelussa ennen vuotta 1991 22
3. Veret seisauttava yhteiskuntasopimus 26
3.2.1 Yhtäläisyydet klassiseen yhteiskuntasopimukseen 30
3.2.3 Luopuminen ja vastineen saaminen 33
3.2.4 Konsensuksen ja ratkaisun etsiminen 35
3.2.5 Neuvotteluosapuolten näkemykset 38
4. Suomi kuntoon yhteiskuntasopimuksella 44
4.1.1 Keskustan ohjelmat yhteiskuntasopimuksesta 2010-luvulla 44
4.1.2. Tapahtumien kulku keväällä 2015 47
4.2.1 Yhtäläisyydet klassiseen yhteiskuntasopimukseen 52
4.2.3 Luopuminen ja vastineen saaminen 55
4.2.4 Ratkaisu ja konsensus 57
4.2.5 Neuvotteluosapuolten näkemykset 60
5.1 Yhteiskuntasopimukset 1991 ja 2015 67
5.2 Yhteiskuntasopimus ja kolmikanta 69
Tämä tutkielma tarkastelee yhteiskuntasopimus -käsitettä julkisessa keskustelussa työmarkkinapoliittisessa kontekstissa yhteiskuntasopimusneuvotteluiden yhteydessä vuosina 1991 ja 2015. Tarkoituksena on selvittää, mitä yhteiskuntasopimus tarkoittaa, kun kaksi Suomen keskustan johtamaa hallitusta on käynyt neuvotteluita työmarkkinajärjestöjen kanssa. Samalla tätä käsitettä on tarkoitus verrata yhteiskuntasopimuksen klassiseen käsitteeseen sekä tarkastella näiden kahden kontekstin eroja ja yhtäläisyyksiä. Tutkimuksessa syvennytään käsitehistoriaan, joka on käsitteiden jatkuvasti muuttuessa aina ajankohtainen aihe. Käsitteen merkitystä tarkastellaan julkisessa keskustelusta kerätyn aineiston sekä aiemman tutkimuksen avulla.
Yhteiskuntasopimus on klassinen yhteiskuntafilosofinen käsite, jolla on pyritty selittämään valtion olemassaolon syytä. Käsitettä on käyttänyt ensimmäisenä geneveläisranskalainen valistusajan filosofi Xxxx-Xxxxxxx Xxxxxxxx, mutta yhteiskuntasopimuksen perusidea on häntä paljon vanhempi. Teorian kautta on yritetty filosofisesti perustella, miksi ihmiset ovat antaneet osan oikeuksistaan ja vapauksistaan hallitsijalle tai valtaa pitäville, jotta heidän ei tarvitsisi elää anarkiassa.
Suomessa yhteiskuntasopimus on tullut esiin julkisessa keskustelussa työmarkkinapoliittisena käsitteenä viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Käsitettä on käyttänyt erityisesti Suomen Keskusta, joka on hallituksessa ollessaan johtanut vuosien 1991 ja 2015 yhteiskuntasopimusneuvotteluita.1 Tässä kontekstissa yhteiskuntasopimus on nähty uutena nimenä tulopoliittiselle kokonaisratkaisulle. Tämän käsitteen merkitystä ei kuitenkaan ole kunnolla avattu julkisesti, vaan poliitikot ovat jättäneet sen merkityksen avoimeksi.2 Onko kyseessä vain uusi nimi kolmikannalle vai eroaako yhteiskuntasopimus jollain uudella tavalla
1 Mitä Sipilän yhteiskuntasopimus tarkoittaa? – Tätä mieltä ovat EK ja STTK xxxxx://xxx.xx/xxxxxxx/0-0000000; Yhteiskuntasopimuksella haettiin konsensusta lama-Suomeen xxxxx://xxx.xx/xxxx/xxxxxxxxx/0000/00/00/xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx-xxxxxxxx-xxxxxxxxxxx-xxxx-xxxxxxx (molemmat katsottu 16.9.2020)
2 Tupo puettiin viikunanlehteen xxxxx://xxx.xxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxx/xxxx-xxxxxxxx-xxxxxxxxxxxxxxx/00x0xx0x- 77e7-3efd-a342-54bd2fdb8d55; Rinne Ylelle: Yhteiskuntasopimus on tupo xxxxx://xxx.xxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxx/xxxxx-xxxxxx-xxxxxxxxxxxxxxxxxx-xx-xxxx/0000000; Kommentti: Tupo- miehiäkö tässä taas tarvitaan? xxxxx://xxx.xxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxx/xxxxxxxxx-xxxx-xxxxxxxx-xxxxx-xxxx- tarvitaan/4913258 (kaikki katsottu 16.9.2020)
siitä, miten hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen välisiin kiistakysymyksiin halutaan löytää ratkaisu?
Käsitteellä on siis kaksi erilaista kontekstia ja tämä tutkielma pyrkii selvittämään yhteiskuntasopimuksen työmarkkinapoliittisen kontekstin tarkempaa merkitystä ja käyttötarkoitusta. Tutkimus vastaa seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Mitä yhteiskuntasopimus tarkoittaa suomalaisessa työmarkkinapoliittisessa kontekstissa? Mikä on uuden kontekstin suhde klassiseen yhteiskuntasopimukseen? Mitkä ovat yhteiskuntasopimuksen erot tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun? Selvittäessä käsitteen merkitystä, yhtenäisyyksiä ja eroavaisuuksia on tutkielmassa tarkasteltu kahden eri aikakauden yhteiskuntasopimusneuvotteluita. Nämä ovat Xxxx Xxxx hallituksen vuonna 1991 sekä Xxxx Xxxxxxx hallituksen vuonna 2015 käymät yhteiskuntasopimusneuvottelut.
Vuonna 1991 Xxxx Xxxx hallitus käynnisti neuvottelut saadakseen Suomeen yhteiskuntasopimuksen, jonka tarkoitus oli parantaa taloutta sekä ehkäistä työttömyyttä. Hallituksen lisäksi muut osapuolet olivat palkansaaja- ja työnantajajärjestöt. Sopimus jäi kuitenkin saamatta ja sen konkreettinen sisältö jäi myös monille epäselväksi. Neuvottelut keskittyivät vain kansantalouteen ja ongelmakohdiksi nousivat palkka- ja hinnoitteluasiat eikä leikkaustoimista päästy yhteisymmärrykseen. Hallituksen päätavoitteet olivat saada päätös alentaa sopimuspalkkoja, maataloustuloja ja puun hintaa, jäädyttää muut hinnat sekä korottaa verotusta. Xxxx mukaan verovaroilla olisi investoitu rakentamiseen sekä työvoiman koulutukseen ja sopimus olisi ehkäissyt työttömyyttä.3
Pääministeri Xxxx Xxxxxx puolestaan käytti vuonna 2015 yhteiskuntasopimusta poliittisena käsitteenä, jolla hän viittasi hallituksensa tavoittelemaan yhteisymmärrykseen työmarkkinakysymyksistä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Tämän käsitteen käyttö on nähty Sipilän uutena nimenä tulopoliittiselle kokonaisratkaisulle. Sopimuksen tavoitteet olisivat olleet kilpailukyvyn, maltillisten palkkaratkaisujen ja ostovoiman riittävyydestä huolehtiminen. Suomalaiset yritykset olisivat sopimuksessa sitoutuneet investoimaan kotimaassa, ja vastineeksi saaneet alennuksia heille kohdistuneeseen verotukseen.
3 Yhteiskuntasopimuksella haettiin konsensusta lama-Suomeen xxxxx://xxx.xx/xxxx/xxxxxxxxx/0000/00/00/xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx-xxxxxxxx-xxxxxxxxxxx-xxxx-xxxxxxx (katsottu 16.9.2020)
Sopimusneuvotteluiden kaatuminen nähtiin johtuvan suunnittelijoiden ylioptimismin ja työmarkkinoiden pelisääntöjen heikkoon asiantuntijuuteen.4
Käsitteiden avulla pystytään antamaan merkitys jollekin asialle tai tapahtumalle. Niiden kautta pystymme ymmärtämään ympärillä olevaa yhteiskuntaa. Vuosisatojen saatossa yhteiskunta on muuttunut, joten on syytä kysyä ovatko käsitteet muuttuneet? Tarjoaako käsitteiden muutos myös paremman ymmärryksen yhteiskunnalliselle muutokselle? Tämä tutkielma lähestyy aihetta tutkimalla yhteiskuntasopimus-käsitteen kautta. Mikäli tämä käsite on voinut aikojen saatossa muuttua, on se silloin mahdollista muillekin käsitteille.
Tutkielmassa tuodaan esille yhteiskuntasopimus käsitteen merkitys, joka molempien neuvotteluiden aikana jäi epäselväksi. Kontekstin taustoittamisen sekä valittujen metodien avulla molemmista neuvotteluista pyritään esittämään analyysiä käsitteen työmarkkinapoliittisesta kontekstista. Lopuksi tästä analyysistä esitetään kootut johtopäätökset.
Suomalaista työmarkkinahistoriaa on tutkittu hyvin laajasti. Yksittäisten ammattijärjestöjen historiasta on tehty kattavaa tutkimusta, josta esimerkkinä voidaan nostaa esiin Xxxxx Xxxxxxxxxx SAK:n historia. Järjestöihin keskittyneen tutkimuksen lisäksi työmarkkinamallia on tutkittu hahmottamalla sen teoreettista puolta, josta esimerkkinä on Xxxxx Xxxxxxxxxxxx väitöskirja Kompuroiden korporatismissa. Eheytyneen SAK:n ristipaineet suomalaisessa korporatismissa 1968-1978. Myös Xxxxxx Xxxxxxxxxx, Xxxxx Xxxxxxxxxxx ja Xxxxx Xxxxxxxx toimittama Lamakirja sivuaa 1990-luvun laman ja työmarkkinoiden välistä suhdetta.
Vastaavasti yhteiskuntasopimukseen liittyvää tutkimusta on tehty Suomessa, mutta aiheeseen suoraa kohdistuvaa tutkimusta on kuitenkin vähän. Aihetta käsittelee muun muassa Xxxxxx Xxxxxxxx vuonna 2018 tekemä tutkielma Suuri yhteiskuntasopimus? : Tulopoliittisen sopimuksen neuvotteluvaiheet vuonna 1991. Lisäksi Xxxxx Xxxxx ja Xxxxx Xxxxxxxx artikkeli
4 Mitä Sipilän yhteiskuntasopimus tarkoittaa? – Tätä mieltä ovat EK ja STTK xxxxx://xxx.xx/xxxxxxx/0-0000000; Tupo puettiin viikunanlehteen xxxxx://xxx.xxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxx/xxxx-xxxxxxxx-xxxxxxxxxxxxxxx/00x0xx0x- 77e7-3efd-a342-54bd2fdb8d55 (molemmat katsottu 16.9.2020); HS, 6.10.2015 Pääkirjoitus Xxxxx Xxxxxx: Hallituksen alku taantui hapuiluksi
‘Yes, but all responsible Finns want to stop living on credit’: Feeling rules in the Finnish politics of austerity vuodelta 2018 sivuaa Sipilän yhteiskuntasopimuksen neuvotteluita.
Karvosen tutkimuksessa paneudutaan käytyjen tulopoliittisten kokonaisratkaisujen neuvotteluhin vuonna 1991 ja neuvotteluja tarkastellaan jokaisen osapuolen näkökulmasta. Xxxxxxxxxxx osalta katse kiinnittyy varsinkin pääministeripuolue Keskustaan. Palkansaajissa mukana ovat neljä silloista keskusjärjestöä eli Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK, Suomen teknisten toimihenkilöiden keskusjärjestö STTK, Akava sekä Toimihenkilö- ja virkamiesjärjestöjen keskusliitto TVK. Työnantajakeskusjärjestöt on rajattu kolmeen eli Suomen työnantajain keskusliitto STK, Teollisuuden keskusliitto TKL sekä Liiketyönantajain keskusliitto LTK. Suomi oli ajautumassa pahenevaan lamaan ja saman aikaisesti sillä oli porvarihallitus ensimmäistä kertaa sodan jälkeen. Tutkimus tarkastelee neuvotteluiden käännekohtia ja havainnoi näiden kautta osapuolien yhteistyötä. Osapuolten toimintaa tarkastellaan näiden tekemien pöytäkirjojen kautta, joista nostetaan esiin huomio neuvotteluiden eri kohtien epäselvyydestä. Johtopäätöksessä neuvottelut tulopoliittisesta kokonaisratkaisusta olivat lopulta vain perinteiset kolmikantaiset keskusjärjestötason tulopoliittiset neuvottelut. Erillisten sopimusten tekeminen kariutui palkansaajakeskusjärjestöjen yhtenäisyyden vuoksi. Kuitenkin loppuvuodesta 1991 allekirjoitettu tulopoliittinen kokonaisratkaisu oli hyvin kattava keskusjärjestötasolla.5 Karvosen tutkimus on auttanut hahmottamaan vuoden 1991 neuvotteluiden tapahtumia tässä tutkielmassa.
Auton ja Törrösen artikkeli tarkastelee vuonna 2015 Suomen hallituksen käyttöönottamia säästötoimenpiteitä julkisen talouden parantamiseksi. Autto ja Xxxxxxxx käsittelevät yhteiskuntasopimusta ja myöhemmin kilpailukykysopimusta hallituksen tekemästä sopimuksesta, joka jäädyttäisi palkankorotukset, pidentäisi työaikaa ja nostaisi työntekijöiden eläkemaksuja. Näin työvoimakustannuksia voi leikata onnistuneesti, sillä Auton ja Xxxxxxxx mukaan hallituspuolueet eivät näe vaihtoehtoja säästötoimille. Xxxxxxxx pyrki vetoamaan kansalaisten tunteisiin ja artikkelissa analysoidaan toimenpiteiden emotionaalista motivaatiota sekä kuinka hallituspuolueiden mielestä kansalaisten pitäisi tuntea niistä. Samalla esitetään säästöpolitiikan tuottamia tunnesääntöjä, jotka ovat erilaisia ja ristiriitaisia sekä kuinka niillä yritetään hillitä kansalaisten säästötoimista johtuneita negatiivisia tunteita vallanpitäjiä
5 Xxxxxxxx, Xxxxxx. Suuri yhteiskuntasopimus? : Tulopoliittisen sopimuksen neuvotteluvaiheet vuonna 1991.
Helsingin yliopisto, 2018. Print.
kohtaan.6 Tämä artikkelin kautta tutkielmassa on hahmotettu Sipilän hallituksen toimia neuvotteluiden aikana.
Edelliset tutkimukset eivät kuitenkaan keskity yhteiskuntasopimuksen käsitteen tutkimiseen, johon tässä tutkielmassa pyritään. Samalla aikaisemmat tutkimukset ovat keskittyneet yhteen tiettyyn neuvottelutilanteeseen. Tällöin on tietenkin pystytty syventymään paremmin aihealueen tapahtumankulkuun sekä käännekohtiin. Tässä tutkielmassa kuitenkin keskitytään käsitteen merkitykseen, minkä takia useampia neuvotteluja tarkastelemalla ei tutkimusalueeseen pystytä tutustumaan yhtä tarkasti kuin yhteen ainoaan tapaukseen. Keskeiset tapahtumat sekä muut faktatiedot neuvotteluista ovat luonnollisesti tärkeitä tieteellisen tutkimuksen luonteen vuoksi, mutta tämän tutkimuksen ensisijainen tehtävä on täydentää tietämystä yhteiskuntasopimuksen käsitteen merkityksestä työmarkkinapolitiikassa.
Xxxx Xxxxx on pro gradu tutkielmassaan Kilpailukyky ja Sitra : Kilpailukyvyn käsite Sitran perustamisvaiheessa 1966–1967 tarkastellut kilpailukyvyn käsitteen historiaa Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 1967 rahaston (Sitra) perustamisvaiheessa. Houni käyttää Sitraa esimerkkitapauksena 1960-luvun lopun yhteiskunnalliseen keskusteluun, jossa kilpailukyky muodostuu käsitteenä ratkaisuksi Suomen taloudellisiin ongelmiin. Tutkimuksessa tarkastellaan käsitehistorian tutkimuksen kautta debattia kilpailukyvyn määrittelemiseksi ja tätä pyritään selvittämään Sitran perustamisessa mukana olleiden keskushenkilöiden näkökulmasta. Keskeisenä lähdeaineistona Houni on käyttänyt perustamisprosessiin liittyviä asiakirjoja, muistioita ja puheita sekä aikakausilehtiaineistoa ja tutkimuskirjallisuutta. Xxxxx esittää kilpailukyvyn olleen määritelty palvelemaan määritelmänä erilaisten intressiryhmien poliittisia tavoitteita. Kilpailukyky on myös Hounin mukaan Suomessa 1960-luvulla yhteiskunnallisen hyvinvoinnin ja hyvinvointivaltion keskeisin legitimaatiokäsite. 1960- luvulta alkaen usea poliittinen tavoite on perusteltu Suomen kilpailukyvyn parantamisella. Esimerkiksi tasa-arvo, demokratia tai täystyöllisyys voidaan nähdä arvokkaiksi tavoitteiksi, mutta ne ovat kilpailukyvyn alaisia eikä niiden toteutuminen ole ensisijaista.7 Hounin tutkimus on auttanut tässä tutkielmassa hahmottamaan käsitteen määrittelemisen prosessia sekä huomioimaan kilpailukyvyn merkityksen osana yhteiskuntasopimusta.
6 Xxxxx, Xxxxx & Xxxxxxxx, Xxxxx. Yes, but all responsible Finns want to stop living on credit’: Feeling rules in the Finnish politics of austerity. Lapin yliopisto, 2018. print
7 Houni, Topi. Kilpailukyky ja Sitra : Kilpailukyvyn käsite Sitran perustamisvaiheessa 1966–1967. Helsingin yliopisto, 2017. Print.
Tutkimuksessaan Yhteiskunta Xxxxx Xxxxxxxx tarkastelee yhteiskunta-käsitteen käsitehistoriaa. Xxxxxxxx mukaan yhteiskunta -käsitteenä on läpi historian ollut käsitteellinen ydin, joka mahdollisesta post-modernistisesta epäjatkuvuudesta huolimatta antaa jatkuvuuden käsitteen eri käyttötavoille. Yhteiskunnan ytimen Kettunen kiteyttää hyödyntäen Nykysuomen sanakirjaa, jossa yhteiskunta määritellään ihmisistä koostuneeksi kokonaisuudeksi, joka on järjestäytynyt ja on toiminnan sfääri.8 Kettusen tutkimus auttaa tarkastelemaan yhteiskunta - käsitteen muuttumista vuosisatojen saatossa ja tässä tutkielmassa sitä on hyödynnetty hahmottamaan, kuinka käsitteellistä muutosta on tarkasteltu.
Tutkielmassa on käytetty hyödyksi erilaista kirjallisuuta liittyen suomalaiseen työmarkkinahistoriaan. Kirjallisuus on pääsääntöisesti tutkimuskirjallisuutta, mutta mukana on myös henkilöjuttuja neuvotteluihin osallistuneista ihmisistä, kuten Xxxx Xxxxxx. Tutkimuskirjallisuuden ulkopuoliseen kirjallisuuteen on suhtauduttu lähdekriittisesti, sillä ne eivät tarjoa täysin objektiivista tietoa, mutta niistä voidaan silti löytää arvokasta tietoa. Tämän kirjallisuuden ensisijainen tehtävä onkin ollut auttaa hahmottamaan yhteiskuntasopimusneuvotteluiden tapahtumankulkua.
Tutkielmaan kerätty aineisto koottiin koronapandemian aikana, jolloin keskeiseksi alkuperäisaineistoksi muodostui julkisesti saatavilla oleva sähköinen aineisto. Nämä olivat Helsingin sanomien uutiset sekä Ahon ja Sipilän hallitusten hallitusohjelmat. Tämän lisäksi on käytetty Suomen Keskustan ja sen edeltäjien erilaisia ohjelmia, sillä puolue on lisännyt useaan ohjelmaansa tavoitteekseen yhteiskuntasopimuksen. Olosuhteista huolimatta kerätty materiaali on kattava.
Julkisesta keskustelusta kerätyn materiaalin tarkastelu valikoitui myös siitä syystä, että molempia tapauksia voidaan käsitellä tasapuolisesti. Tutkimusta tehdessä vuoden 2015 neuvotteluista on kulunut vasta niin vähän aikaa, ettei siitä kerätty materiaali ammattijärjestöillä ja valtioneuvostolla ole julkisesti tarpeeksi kattavaa. Julkisen keskustelun kautta kumpikin neuvottelu tulee tarkasteltua tasapuolisemmin ja on myös tutkielman kannalta
8 Xxxxxxxx, Xxxxx. ”Yhteiskunta”. Teoksessa Xxxxx Xxxxxxxxx, Xxxxx Xxxxxxxxx, Xxxx Xxxxxxx, Xxxxx Xxxxxxxxx, ja Xxxxxx Xxxxxxx (toim.) Käsitteet Liikkeessä. Tampere: Vastapaino, 2003, 173, 207
hedelmällisempää selvittää, mitä yhteiskuntasopimuksen käsitteellä on haluttu tässä kontekstissa tarkoittaa ja mitä sopimuksella on haluttu tavoittaa.
Ensisijaisena alkuperäislähteenä ja julkisen keskustelun tutkinnan kohteeksi on valittu Helsingin sanomat, joka on levikiltään Suomen ja Pohjoismaiden tilatuin sanomalehti. HS seurasi aktiivisesti molempia yhteiskuntasopimusneuvotteluita ja raportoi niistä aktiivisesti lukijoilleen. Uutisten lisäksi neuvotteluista ja yhteiskuntasopimuksesta tehtiin molempien neuvotteluiden aikana useita mielipide- ja pääkirjoituksia. Molempien neuvottelutilanteiden aikaan HS oli puoluepoliittisesti sitoutumaton sanomalehti, mutta on kuitenkin otettava huomioon lehden mahdollinen linja ja näkökanta neuvotteluihin molempien tapauksien aikana.
Muita alkuperäislähteitä ovat olleet Keskustan ohjelmat eri vuosikymmenillä sekä yhteiskuntasopimusneuvotteluita käyneiden hallitusten hallitusohjelmat. Näiden ohjelmien avulla on pyritty ymmärtämään hallitusten ja niitä johtaneen Keskustan tavoitteita neuvotteluissa. Samalla yhteiskuntasopimusta käsittelevät Keskustan ohjelmat auttavat määrittelemään Keskustan yhteiskuntasopimusta käsitteenä.
Tutkielman alussa pohdinnassa oli ollut kerätä arkistoaineistoa neuvotteluihin osallistuneiden järjestöjen ja hallituksen asiakirjoista. Pandemian ja epätasaisen materiaaliaineiston takia tästä vaihtoehdosta luovuttiin. Kerättävä materiaali oli olosuhteisiin nähden vaikeasti saatavilla eikä se olisi välttämättä tuonut tutkielman lopputuloksen kannalta uutta tieto.
1.3 Lähestymistavat ja menetelmät
Tutkimusmenetelmät ovat määritelleet tämän tutkielman laadulliseksi tutkimukseksi. Käsitehistoria on tutkimuksen laajempi lähestymistapa, jolla yhteiskuntasopimuksen käsitteen merkitystä lähestytään. Aineiston sisällönanalyysiä tutkitaan kehysanalyysin menetelmin. Tutkielma on saanut myös inspiraatiota tapaustutkimuksesta.
Käsitehistoria on tämän tutkielman laajempi lähestymistapa. Siinä historiaa tarkastellaan käsitteiden avulla. Tämä historiantutkimuksen muoto sai alkunsa kritiikistä, kun historioitsijat
tarkastelivat menneisyyttä liikaa nykyhetken näkökulmasta.9 Käsitteiden ymmärtäminen on välttämätöntä, sillä käsitehistorian mukaan ne toimivat historiankirjoituksen perusyksikkönä ja sitovat tutkimuksen historialliseen ja sosiaaliseen kontekstiin. Käsiteen tarkkaa määritelmää ei kuitenkaan ole tehty, sillä se tarjoaa tutkijoille samalla mahdollisuuden valita käsitteet erittäin laajasta valikoimasta. Jokainen tutkija voi itse määrittää, mitkä aiheet ovat omassa tutkimuksessaan käsitteitä.10
Käsitteiden on usein väitetty olevan muuttumattomia eikä niiden nähdä voivan muuttaa kontekstia ilman, että se aiheuttaisi jonkinlaista vääristymää käsitteeseen. Tämän argumentin kyseenalaistamista on pyritty kiertämään poistamalla käsitteen historiallinen konteksti kokonaan ja tutkia sitä ainoastaan kielellisen teorian näkökulmasta. Toinen vaihtoehto on ollut asettaa käsite kontekstiherkäksi, jolloin käsitteen historia on esitetty sen muutosprosessina. Nämä vaihtoehdot eivät kuitenkaan ole mahdollisia, vaan käsitteistä on pidettävä kiinni ja niiden teoreettinen ulottuvuus on huomioitava, jotta voidaan tuottaa ymmärrettävää käsitehistoriaa.11 Tässä tutkielmassa pidetään kiinni yhteiskuntasopimuksen klassisesta kontekstista ja käsitteen työmarkkinapoliittista kontekstia lähdetään tarkastelemaan sen mahdollisten yhtäläisyyksien ja eroavaisuuksien kautta. Vastaavasti tutkielmassa pyritään osoittamaan, kuinka sopiva tulopoliittiselta kokonaisratkaisulta vaikuttavan käsitteen kutsuminen yhteiskuntasopimukseksi on vai onko kyseessä enemmänkin anakronismi eli käsitteen sijoittaminen sille sopimattomaan aikakauteen.
Käsitteitä tarvitaan ajatusten kategorisointiin ja luokitteluun sekä tutkijoiden väliseen vuorovaikutukseen. Käsitteen ydin ja marginaalisuus ovat kaksi osaa, jotka muodostavat käsitteen historian. Niiden avulla tutkijat voivat kehittää sanaston käsitteiden muutoksen kuvaamiseen. Käsitteellinen jatkuvuus säilyy ainoastaan käsitteen ytimen pysyessä samana, sillä muuten se tarkoittaisi käsitteen tarkoituksen muuttumista. Käsitteen marginaalin ei kuitenkaan tarvitse olla yhtä vakaa ja tämä mahdollistaakin käsitteiden erilaisten konseptien kuvaamisen.12 Tämä tutkielma pyrkii selvittämään, onko näillä kahdella yhteiskuntasopimuksen käsitteellä yhteinen ydin. Mikäli näin ei ole, on kyseessä kaksi erilaista käsitettä, joilla on sama nimi.
9 Xxxxxxxxx, Xxxxxxxx. Futures Past : on the Semantics of Historical Time. New York: Columbia University Press, 2004. Print. 81
10 Xxxxxxxxx, Xxxxx-Xxxxx Xxxxx historiaa käsitehistoria on?, Ennen ja nyt 1/2006
11 Xxxxxxxxx, Xxxxx-Xxxxx Making sense of Conceptual Change. History and Theory 47(3), 2008
12 Ibid
Historiantutkijan ja tutkittavan aikakauden ihmisten käyttämät käsitteet eivät aina tarkoita samaa. Tällöin lähdekritiikki kuuluu keskeisenä osana tutkijan työhön, jotta hän pystyy ymmärtämään tämän kielellisen eroavaisuuden. Kieli voi asettua monella tavalla ongelmaksi tutkimuksessa. Historiantutkimuksessa se näkyy tutkijan ja tutkittavien ajallisena erona. Puolestaan yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa haasteena ovat olleet erot tieteellisen kielen ja arkikielen välillä, mikä on ratkaistu yhteiskuntahistoriassa systemaattisella tieteen kielellä ja käsitteiden yksiselitteisellä määrittelyllä.13 Suurin osa tässä tutkielmassa käytetystä aineistosta on asiakirjoja tai uutisartikkeleita, jolloin aineiston kieli saattaa vaihdella tieteellisen kielen ja arkikielen välillä. Samalla tutkiessa useampaa eri ajanjaksoa on huomioitava näidenkin väliset kielelliset eroavaisuudet.
Käsitteiden teoreettinen ymmärtäminen on oltava selvillä ennen kuin varteenotettavaa tutkimusta ja esitettäviä tuloksia aletaan esittämään, sillä tutkijan valitsemat teoreettiset sitoumukset määrittelevät hänen tekemäänsä historiantutkimusta. Keskittymällä käsitteiden merkityksiin pystytään tuottamaan historiassa jatkuvuuteen perustuvaa tutkimusta. Metodologinen itsetuntemus sekä empiiristen oletusten selittäminen ovat historian kirjoittamisessa vaativia taitoja. Käsitteiden soveltaminen historiassa merkitsee tutkijoiden omien kontekstien ja näkemysten soveltamista tutkimuksessa. Käsitteet ovat siis keskeinen osa historiantutkimusta, sillä ne määrittelevät myös historiaa.14
Brittiläinen Xxxxxxx Xxxxxxx on keskittynyt historiallisten toimijoiden tarkoitusten ja toiminnan tutkimukseen. Hänen mukaansa on absurdia, että jokin tietty ajatus jäljitettäisiin tiettyyn henkilöön tai aikakauteen.15 Xxxxxxx jopa hylkää kokonaan idean, käsitteen tai merkityksen, mutta tämä jättää avoimeksi esimerkiksi historiantutkimuksen käsitteen käyttämisestä. Näkemys historiasta olisi hyvin erilainen ilman käsitteiden historiaa tai niiden vertaamista eri aikakausilla. Xxxxxxx itse on kiinnostunut käsitteiden käytön historiasta ja hänen näkemyksensä ovatkin sopivia tutkiessa käsitteiden intentioita ja käyttöä.16
Tärkeää on ymmärtää käsitteen ja termin ero, sillä yleiskielessä nämä sekoittuvat helposti. Käsite on ihmisen mielessä jäsentynyt idea jostakin asiasta, joka voi olla abstrakti tai
13 Xxxxx, Xxxxx. et al. Ajankohta : poliittisen historian vuosikirja 2005. Helsinki ;: Helsingin ja Turun yliopistot,
2005. Print. 10-22.
14 Kuukkanen 2008
15 Xxxxxxx, Xxxxxxx. “Meaning and Understanding in the History of Ideas”. History and Theory 8, Wesleyan University 1969, 10-12; 36-37.
16 Xxxxxxx, Xxxxxxx “On Intellectual History and the History of Books”. Contributions to the History of Concepts. New York: Rio de Janeiro, RJ, 2005. Print. 29-36,
konkreettinen. Vastaavasti termi tarkoittaa käsitteen kielellistä nimitystä eli on käsitteen ammattisana.17
Tässä tutkielmassa tutkimuskohteena on käsite, jonka alkuperäinen konteksti on ollut esittää vertauksellisesti syy ihmisten halusta perustaa valtio ja alistua hallinnon alaisuuteen. Tässä kontekstissa käsitettä ei ole ajateltu todelliseksi tapahtumaksi, mutta työmarkkinapoliittisessa kontekstissa yhteiskuntasopimuksesta on oikeasti käyty neuvotteluita. Käsite ei siis tässä kontekstissa tarkoita samanlaista sopimusta, mutta sopimusneuvotteluiden nimeämisellä yhteiskuntasopimusneuvotteluiksi voi olla symbolinen tarkoitus. Yhteiskuntasopimuksen kahdessa kontekstissa voi siis olla yhteisiä piirteitä, jotka saattavat osoittaa näiden kontekstien mahdollisen yhteisen ytimen. Uuden kontekstin ytimen selvittäminen onkin käsitehistorian kannalta keskeisintä tässä tutkimuksessa.
Aineiston sisällönanalyysinä on tässä tutkielmassa tarkasteltu kehysanalyysin metodien avulla. Kehysanalyysin kuten myös kehyksen käsitteenä on luonut sosiologi ja kirjailija Xxxxxx Xxxxxxx, joka on yksi toisen maailmansodan jälkeisen sosiologian huomattavin ja kiistellyin henkilö. Hän on keskittynyt tutkimuksissaan kuvaamaan ihmisten vuorovaikutusta kasvotusten ja sen lainalaisuutta. Xxxxxxxxx teos Frame Analysis -An Essay on the Organization of Experience (1974) käsittelee keskeisesti kehyksen ja kehysanalyysin periaatteita. Sen teoreettiset lähtökohtaoletukset eivät määrittele sisältöä, vaan tarjoavat käsitteelliset välineet eritellä tutkimuskohdetta. Näin ollen metodina kehysanalyysi on eräänlainen apuväline, jolla aineistoa voidaan analysoida sekä jäsennellä.18
Xxxxxxxxx hahmottelemat kehysanalyysin periaate sekä kehyksen käsite ovat hyvinkin suurpiirteisiä, mikä on jättänyt tutkijalle paljon tilaa oman tulkinnan esittämiselle. Xxxxxxx ei ole halunnut antaa kehykselle tarkkaa kuvausta, vaan on tarkastellut yleisiä rakenteita kehyksen välisistä suhteista. Myöskään Xxxxxxxxx jälkeen yksikään kehyksiä käsittelevä tutkimus tai teoria ole luonut selvää yhtenäistä viitekehystä kehysanalyysiin. Näin ollen jokainen kehysanalyysiä käyttävä tutkija pääsee tai joutuu määrittelemään oman näkemyksensä ja
17 Terminologian sanasto xxxx://xxx.xxx.xx/xxxxxxxxx/xxx/XxxxxxxxxxxxxXxxxxxx.xxx (katsottu 3.2.2022)
18 Xxxxxxx, Xxxx-Xxxxx. Xxxxxx Xxxxxxxxx kehysanalyysi sosiaalisen todellisuuden jäsentäjänä. Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Rovaniemi, 2002. 149
tulkintansa kehyksestä. Näin ollen kehyksen ja kehysanalyysin käyttäminen eri tutkimuksissa voivat poiketa toisistaan hyvinkin suuresti. Tutkija joko omaksuu jonkun aikaisemman tulkinnan tai muodostaa itse oman tulkintansa, jolloin hän perehtyy Goffmanin alkuperäisteksteihin sekä näistä tehtyihin tulkintoihin. 19
Xxxxxxx näkee tilanteenmäärittelyiden muodostuvan yhdessä organisaation periaatteiden kanssa, mitkä ohjaavat tapahtumien ja ihmisten toimintaa. Tarkastelussa ovat yksilöiden sijasta tilanteet eli toisella nimellä situaatiot, joihin yksilön kokemukset todellisuudesta ovat kiinnittyneet. Näistä tunnistettavia perustekijöitä kuvataan termillä kehys. Termillä voidaan siis tarkoittaa rationaalisesti selitettyä toimintakokonaisuutta. Yksilö etsii tilanteessa sellaisen määrittelyn tilanteen, joka sopii siihen parhaiten. Tällöin yksilöt tarkastelevat tilannetta käyttämällä kehyksiä, jotka määrittelevät tapahtuman ja yksilön toimimisen tilanteessa. Näin kehykset ohjaavat toimintaa tilanteissa auttamalla yksilöitä tulkitsemaan toisiaan ja rakentavat käsitystään todellisuudesta.20
Ajatuksena Xxxxxxx esittää, että jokaisella tilanteella on primääri eli pääkehys (primary framework), jonka kautta tilanne ymmärretään. Pääkehys on suhteellisen vakiintunut käsitys todellisuudesta, jonka kautta osapuolet ymmärtävät tilanteen tai ilmiön samalla tavalla.21 Kehysanalyysin keskeinen ajatus on jonkin tilanteen tai tapahtuman kehysten rakentuminen primäärin eli pääkehyksen päälle. Kehysten välistä suhdetta voidaan eritellä siten, että tapahtumakulut sisältävät todennäköisesti useita kehyksiä viittaavia episodeja. Kehyksiä voidaan muunnella ja vaihtaa tai jopa tarvittaessa murtaa ja väärentää, sillä tämä on ihmisen elämässä arkipäivää.22
Kehysanalyysi ei välttämättä ole perinteisin metodi historiantutkimuksessa, mutta se ei kuitenkaan ole sellaiseen sopimaton. Kehysanalyysiä voidaan soveltaa niin aineisto- kuin teorialähtöisessä tutkimuksessa ja sitä voidaan käyttää myös ajallisten muutoksen tutkimukseen.23 Tällöin se myös soveltuu erinomaisesti aputyökaluksi käsitehistoriaan. Tutkielmaan kerätty alkuperäisaineisto on myös varsin kattava eikä sen analysoiminen
19 Xxxxxxxx, Anssi. Kuoleman monet kasvot : identiteettien tuottaminen kuolevan potilaan hoidossa. Tampere: Vastapaino, 1990. Print. 158; Puroila 2002. 7
20 Xxxxxxx, Xxxxxx. Frame Analysis – Essay on the Organization of Experience. Reprinted. The Maple Press. York. Pennsylvania, 1986. 1-5, 8-10; Xxxxxxxx, Anssi 1990. 16-17, 141; Xxxxxxxx, Xxxxx. Goffmanista
semioottiseen sosiologiaan. Sosiologia 2, Xxxxxxxxxxx seura 1991. 90
21 Goffman 1986. 21-22
22 Xxxxxxxx, Anssi 1990. 19
23 Xxxxxxxx, Xxxxx & Väliverronen, Esa. Mediayhteiskunta. Tampere: Vastapaino, 2012. Print.
”perinteisimmillä” historiantutkimuksen menetelmillä saisi kerättyä yhtä paljon haluttua tietoa käytettävissä olevassa ajassa.
Oleellista on muodostaa aineiston sisällä ryhmiä, joita voidaan tehdä myös kehystämisen lisäksi kahdella muulla tavalla. Näissä tavoissa on paljon yhtäläisyyksiä, mutta myös keskeisiä eroja. Ensimmäinen tapa on nimeltään tematisointi, jonka tavoitteena on nostaa esiin teemoja, jotka auttavat ratkaisemaan tutkimusongelmaa ja ovat aiheen kannalta tärkeitä. Tämä tarjoaa myös mahdollisuuden vertailla tutkimuksessa esiintyviä teemoja. Keskeistä on, että esitetty teoria ja henkilökohtaista aistihavainnoista johdettu tieto eli empiria ovat tutkimuksessa keskenään vuorovaikutuksessa. Toisen tavan nimi on tyypittely, jossa aineistossa ryhmitellään samankaltaisuuksia avulla erilaisiksi tyypeiksi. Näin aineisto voidaan tiivistää selviksi ryhmiksi tai malleiksi samankaltaisuuksien avulla sekä esittää se näiden tyyppien avulla.24
Tämän tutkielman primääri on yhtäläisyydet klassisen yhteiskuntasopimuksen ja työmarkkinapoliittisen kontekstin välillä. Vaikka klassinen yhteiskuntasopimus ei ole todellinen, voidaan se nähdä ihmisten välisenä kuvitteellisena sopimuksena ihmisten välillä. Tulopoliittinen kokonaisratkaisu on puolestaan sopimus hallituksen ja keskusjärjestöjen välillä, jossa on päätetty muun muassa tulonjaosta, työehdoista sekä palkankorotuksista. Ahon ja Xxxxxxx hallitusten aikaisissa yhteiskuntasopimusneuvotteluissa on ollut tavoitteena muodostaa sopimus, jonka nimi viittaa klassiseen yhteiskuntasopimukseen, mutta ulkoisesti sen piirteet näyttävät tupolta. Klassisen teorian ja kolmikannan yhtäläisyydet ilmenevät esimerkiksi sopimuksen tekemisenä, erilaisten oikeuksien määrittelemisellä ja toimivallan hyväksymisenä.
Tutkielmassa tarkasteltavat tilanteet ovat neuvottelutilanteet, jossa yhteiskuntasopimusta on yritetty muodostaa. Tutkielman keskittyessä julkiseen keskusteluun eivät neuvottelut itse sopimuksesta ole keskeisessä roolissa, vaan se, miten neuvotteluista on annettu haastatteluita, miten siitä on uutisoitu tai muulla tavalla raportoitu. Julkisen keskustelun kautta pystytään myös tulkitsemaan osapuolten vaikuttamistapoja ja intressejä liittyen tavoiteltuun sopimukseen. Se myös tarjoaa mahdollisuuden tarkastella yleisön kautta tehtyjä vuorovaikutuskeinoja.
Kehys on jokaisen henkilön oma tulkinta, jolloin sama tilanne tai tapahtuma voidaan ymmärtää tai tulkita aina jonkun toisen yksilön toimesta eri tavalla. Konteksti kuitenkin usein poistaa
24 Eskola, Xxxx & Xxxxxxxx, Xxxx 1998 Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino, 175–176, 182
väärät tulkinnat ja ohjaa oikeaa kehykseen, mutta joissain tapauksissa osapuolia on tarkoituksellisesti ohjata harhaan. Kun toiminnan osapuoli puolestaan pakottaa muut osalliset siirtymään toiseen kehykseen, puhutaan kehyksen murtamisesta. Tällainen tilanne voi hämmentää kaikkia osapuolia suurestikin.25 Tässä tutkielmassa kehys ja kehystäminen voidaan myös nähdä vallankäytön tapoina, joilla jokin asia halutaan määritellä, jotta voitaisiin esitellä relevantteja toimintatapoja. Tällöin voidaan esimerkiksi nähdä yhteissopimusneuvotteluihin osallistuneiden henkilöiden olleen enemmän kiinnostuneita yhteiskuntasopimus -käsitteen käyttämisestä kuin mitä käsite itsessään tarkoittaa.
Tässä tutkielmassa kehyksien tarkoitus on auttaa määrittelemään yhteiskuntasopimusta työmarkkinapoliittisena käsitteenä. Tutkimusmateriaaliin on määritelty seuraavat kehykset:
1) kilpailukyvyn parantaminen
2) aikaisemmin saaduista oikeuksista luopuminen sekä vastineen saaminen
3) Konsensuksen ja ratkaisun etsiminen
4) neuvotteluosapuolten näkemykset
Kehysanalyysi on erinomainen työkalu median analysoimiseen, jos esimerkiksi tavoitteena on hahmottaa journalistista maailmaa tai tutkia julkaisujen saamaa vastaanottoa. Sitä pystytään käyttämään, kun halutaan saada nopeasti tietoa suurestakin aineistosta kehyksiin. Yksittäistä asiaa kohtaan voi kuitenkin muodostua tiedostetusti tai tiedostamatta erilaisia kehyksiä, jolloin asian luonne kokonaan muuttuu. Keskeistä kuitenkin on, että asia saa merkityksen, kun se kehystetään osaksi jotakin kokonaisuutta.26 Kehystämisen voi nähdä toimintana, jossa asiasta on valittu tietyt puolet muita näkyvimmiksi ja korostetummiksi. Siinä on jo olemassa hahmoteltu käsitys asioista, joita pidetään tärkeinä sekä huomionarvoisina. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että jotkin asiat kokonaisuudesta saattavat jäädä kokonaan huomioimatta.27
Tätä tutkielmaa varten on käyty läpi HS:n tekemiä uutisia, artikkeleita ja muita kirjoituksia vuosien 1991 ja 2015 ajalta. Lisäksi lehden arkistoista on etsitty kirjoituksia, joissa yhteiskuntasopimuksesta puhuttiin ennen vuotta 1991. Materiaalin suuren määrän vuoksi
25 Xxxxxxx, Xxxxxx 1986. 83-85, 444-445; Xxxxxxxx, Anssi 1990. 22
26 Xxxxxxxx, Xxxxx. Tulkintakehys (frame) Ja kehystäminen. Media & Viestintä, vsk. 23, nro 2, 2000. 1
27 Xxxxxxxx, Xxxxx 2000. 5; Xxxxxx, Xxxxxx X. Framing: Toward Clarification of a Fractured Paradigm. Journal of Communication 43, 1993. 52
kehysanalyysi on erinomainen metodi aineistomateriaalin läpikäymiseen sekä analyysin tekemiseen suhteutettuna tutkimusta varten olevaan käytettävään aikaan.
Tutkielmassa on saanut vaikutteita tapaustutkimuksesta, joka myös toimii tutkielman lähestymistapana tutkimusaiheeseen. Tapaustutkimus, josta käytetään myös termiä case- tutkimus, ei ole varsinaisesti tutkimusmenetelmä vaan enemmänkin tutkimustapa tai tutkimusstrategia, joka yleistyi yhteiskuntatieteissä 1900-luvun alussa.28 Laajan aineiston sijasta perehdytään syvällisesti yhteen tai useampaan tapaukseen, joita tutkitaan useasta näkökulmasta. Tapaustutkimuksella ei pyritä löytämään yleistyksiä ja tyypillisiä piirteitä, vaan kuvaamaan ilmiöitä ja tekemään havaintoja. Monitapaustutkimuksessa ilmiötä kuvaavaa tapausta puretaan osiin, jonka jälkeen näistä osista pyritään kokoamaan kehittämään teoriaa.29 Tässä tutkielmassa case tapauksia ovat Xxxx ja Sipilän yhteiskuntasopimusneuvottelut ja näistä pyritään luomaan määritelmää yhteiskuntasopimuskäsitteen luomiseksi.
Keskeistä tapaustutkimukselle ovat tapaukset, joiden kautta pyritään oppimaan ja ymmärtämään paremmin jotain ilmiötä. Kontekstuaalisuus on keskeistä, sillä se auttaa ymmärtämään tapausta paremmin. Vaikka konteksti olisikin epämääräinen, voidaan siitä tapaustutkimuksen avulla ymmärtää ilmiötä paremmin. Tapaustutkimus on kannattava lähestymistapa, kun tarkasteltavasta aiheesta on tehty vähän empiiristä tutkimusta ja pyritään tutkimuskohteen kokonaisvaltaiseen ymmärrykseen. Keskeistä on ymmärtää, mitä tarkastellaan ja miksi tietty tapaus on valittu.30 Tässä tutkielmassa tarkastellaan yhteiskuntasopimusneuvotteluita, joista varsinkin tuoreimmista ei ole vielä tehty laajoja tutkimuksia. Tarkoituksena on ymmärtää paremmin neuvotteluissa ilmenneen yhteiskuntasopimus-käsitteen muodostumista julkisessa keskustelussa.
28 Hirsjärvi, Sirkka et al. Tutki ja kirjoita. 15. uud. p. Helsinki: Tammi, 2009. Print. s. 134.; Xxxxx, M., Bamberg, X., & Xxxxxxx, X. Tapaustutkimuksen käytäntö ja teoria. Teoksessa M. Xxxxx, X. Bamberg, & P. Xxxxxxx (Eds.), Tapaustutkimuksen taito, Gaudeamus, Helsinki University Press, 2007. 9; Xxxxxxxx, Xxxxx, and Xxxxx Xxxxxxxxx. Monenlainen tapaustutkimus. Helsinki: Kuluttajatutkimuskeskus, 2014. Print.
29 Xxxxxxx, Xxxxxx and P. Matthyssens. The Architecture of Multiple Case Study Research in International Business teoksessa X.Xxxxxxxx-Xxxxxxxx, and C. Xxxxx (toim.) Handbook of Qualitative Research Methods for International Business. Xxxxxx Xxxxx Publishing – Forthcoming, 2004. 125-143.
30 Xxxxxx, Eila & Xxxxx, Raine. Ikkunoita tutkimusmetodeihin. 1, Metodin valinta ja aineistonkeruu : virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. 5., uudistettu painos. Jyväskylä: PS-kustannus, 2018. Print. 184-193.
Yhteiskuntasopimuksen merkitys tässä kontekstissa on myös vieras, mutta tapaustutkimus mahdollistaa silti sen käsittelyn.
Tapaustutkimuksessa valitaan aluksi tutkimuskohde, jonka jälkeen muotoillaan tutkimuskysymys ja jäsennellään tutkimusasetelma. Seuraavaksi määritellään tukittava tapaus, jonka jälkeen voidaan määritellä teoreettiset näkökulmat ja käsitteet. Seuraavaksi selvitetään aineisto, jolla voidaan vastata tutkimuskysymykseen. Lopuksi päätetään analyysitavat, tulkintasäännöt sekä raportointitavat. Itse analyysissa aineisto aluksi järjestellään, jonka jälkeen siitä esitetään tulkinta ja johtopäätökset. Tapaustutkimuksessa on mahdollista käyttää useita menetelmiä, kuten tässä tutkielmassa kehysanalyysia. Erilaiset sitaatit, kuten katkelmat haastatteluista, ovat hyvä esimerkki tavasta, jolla halutaan tukea tutkimuksen argumentointia. Keskeistä on esittää tutkimusprosessin vaiheet, päättelyketju sekä selkeät perustelut johtopäätöksille.31
Tapaustutkimus on saanut kritiikkiä vaikeudesta luoda määrällisten tutkimusten kaltaista yleistämistä. Sen vahva teoreettinen piirre kuitenkin mahdollistaa teoreettisen yleistämisen. Muita kritiikin kohteita tapaustutkimuksessa ovat olleet aineiston keräämisen ja analysoinnin kurinalaisuuden puutos, mikä voi johtaa subjektiivisuuteen.32 Nämä asiat on huomioitu tutkielmaa tehdessä ja tarkoitus on tuottaa mahdollisimman objektiivista tutkimusta. Tarkoitus on tutkia, voiko neuvotellulle yhteiskuntasopimukselle löytää yleistä teoreettista piirrettä.
31 Aarnos & Valli 0000 000-000.
32 Ibid 0000 000-000.
Tässä luvussa perehdytään tutkimuksen kannalta keskeisiin teemoihin eli Xxxxxxxxx yhteiskuntasopimusteoriaan, suomalaiseen tulopolitiikkaan ja yhteiskuntasopimus käsitteen käyttöön Suomessa ennen vuotta 1991. Yhteiskuntasopimuksen ymmärtäminen työmarkkinapoliittisena kontekstina vaatii ymmärrystä siitä, kuinka nämä kolme ulottuvuutta ovat sidoksissa käsitteeseen.
2.1 Xxxxxxxxx yhteiskuntasopimus
Yhteiskuntasopimus on valistuksen aikakaudella syntynyt teoria ja käsite, joka käsittelee valtion auktoriteetin suhdetta yksilöön. Samalla sillä on pyritty selittämään valtion legitimiteettiä. Käsitteen juuret yltävät aina antiikin Kreikkaan asti, mutta 1700-luvun puolivälin ja 1800-luvun alun välisenä aikana siitä tuli poliittisen legitimiteetin johtava oppi. Ihmiset ovat suostuneet luovuttamaan osan vapauksistaan ja oikeuksistaan sekä alistuneet joko hallitsijan tai hallinnon päätöksen alaiseksi. Samalla ylempi taho on luvannut säilyttää ja kunnioittaa ihmisten jäljellä olevia oikeuksia ja vapauksia sekä tarjota suojelua. Käsitteen keskiössä ovat ihmisten luonnollisten ja laillisten oikeuksien välinen suhde.33
Yhteiskuntasopimusteorian mukaan ihmiset elivät alun perin luonnontilassa ilman, että heitä säätelisi mikään hallitus tai laki. Yhteiskuntafilosofien yleisen näkemyksen mukaan tällaisessa tilassa eläminen nähtiin ongelmallisena, jonka seurauksena ihmiset tekivät kaksi sopimusta: Pactum Unionis ja Pactum Subjectionis. Ensimmäisellä he turvasivat henkensä ja omaisuutensa muodostamalla yhteiskunnan, jossa kaikki sitoutuivat kunnioittamaan toisiaan sekä elämään rauhassa ja sopusoinnussa. Toisella sopimuksella he sitoutuivat alistumaan auktoriteetin hallittavaksi sekä antoivat joko kokonaan tai osittain vapautensa ja oikeutensa viranomaisille. Vastaavasti hallitsija ja viranomaiset lupautuivat takaamaan ihmisille elää, omistaa ja myös tietyssä määrin olla vapaa. Luopuessaan oikeuksistaan uudessa yhteiskunnassa ihmiset siis valtuuttivat jonkun henkilön tai joukon henkilöitä valvomaan sopimuksen sekä siitä seuranneiden lakien täytäntöönpanoa ja noudattamista. Voidaan siis
33 Xxxxxxxxxxx, Xxxxx. The Logic of Social Cooperation for Mutual Advantage - The Democratic Contract, University of Exeter 2015; Xxxxx, X. X. The Social Contract, Oxford: Clarendon Press 1936
katsoa, että näiden kahden sopimuksen takia syntyivät lopulta auktoriteetit, hallitukset, hallitsijat ja valtiot.34
Tässä tutkielmassa yhteiskuntasopimuksen käsitteen klassista kontekstia lähestytään geneveläisranskalaisen valistusfilosofi Xxxx-Xxxxxxx Xxxxxxxxx (1712–1778) tulkinnan kautta. Yhteisteiskuntasopimusta ovat tutkineet useat henkilöt vuosisatojen ajan, ja heistä jokainen olisi ollut mahdollinen henkilö, jonka kautta yhteiskuntasopimusta olisi voitu tarkastella. Xxxxxxxx kuitenkin oli se henkilö, joka ensimmäisen kerran käytti käsitettä yhteiskuntasopimus ja tämän takia onkin luonnollista valita hänen teoriansa yhteiskuntasopimuksen klassisen kontekstin tarkasteluun. Hän esitti oman tulkintansa yhteiskuntasopimuksesta teoksessaan Yhteiskuntasopimuksesta. Itse sopimus ei hänestä ollut mikään historiallinen tapahtuma, vaan hypoteettinen teoria esittää yhteiskunnan muodostuminen järjen kautta.35
Xxxxxxxxx näkemyksen mukaan luonnontilassa ihminen eli onnellista elämää tasa-arvoisesti muiden ihmisten kanssa. Ajan kuluessa alkoi kuitenkin ihmiskunnan sisällä tapahtua muutoksia. Väkiluku alkoi kasvaa ja ihmiset alkoivat elää pienissä yhteisöissä. Samalla ihmisten tarpeet alkoivat muuttumaan. Työnjaon seurauksena osalle ihmisistä kerääntyi enemmän vapaa-aikaa, mikä asetti ihmiset eriarvoisiin asemiin. Tätäkin keskeisempi tapahtuma oli yksityisomaisuuden keksiminen, joka Xxxxxxxxx mielestä pakotti ihmiset luopumaan luonnontilasta.36
Ihmisellä oli Xxxxxxxxx mukaan luonnontilassa paljon etuja, kuten vapaus, onnellisuus ja tasa- arvo, joista he joutuivat yhteiskuntasopimuksen seurauksena luopumaan. He kuitenkin saivat vastineeksi muita etuja, kuten kansalaisvapauden ja omistusoikeuden. Näin Xxxxxxxx katsoi, että sopimuksen avulla ihmiset pystyvät säilyttämään sen vallan mikä heillä jo on, kun he alistuvat hallitsijan hallittavaksi. Vaikka ihmiset siis menettivät osan vapaudestaan, saivat he tilalle uusia vapauksia eivätkä näin kokeneet Xxxxxxxxx mukaan menetyksiä elämässään.37
Valtion sekä lain on taattava sen kansalaisten vapaus kaikissa olosuhteissa. Tämä tuo hyvin esille Xxxxxxxxx näkemyksestä siitä, kuinka ihminen on valtion etusijalla. Hänen yleisestä tahdostansa -teorian ytimessä on, että nämä kaksi asiaa ovat kansalaisten yleisen tahdon tulosta.
34 Xxxxxxxx, Xxxx. Xxxxx, Xxxxx, and Confusion's Masterpiece, Cambridge University Press, 2002.
35 Xxxxxxxx, Xxxx-Xxxxxxx., J. V. Xxxxxxxx (Kääntäjä). Yhteiskuntasopimuksesta, eli, Valtio-oikeuden johtavat aatteet. 3. p. Hämeenlinna: Karisto, 1997. Print
36 Ibid
37 Ibid
Siksi valtion ja sen suvereniteetti perustuu kansalaistensa luonnollisten oikeuksien eli vapauden, onnellisuuden ja tasa-arvon takaamiseen. Tämän epäonnistuessa kansalaisilla on oikeus tai jopa velvollisuus luopua tukemasta yleisen tahdon vastaisesti toimivaa valtiota ja nousta sitä vastaan kapinaan. 38
Yleisellä tahdolla Xxxxxxxx tarkoitti enemmistön kansalaisten mielipidettä, sillä hänen mukaansa enemmistön näkemys asiasta olisi aina parempi kuin vähemmistön. Kukaan yksilö ei siis olisi toisen alainen, vaan oli alistunut yleiselle tahdolle, jonka suvereenisuus olisi erehtymätön, jakamaton, edustamaton ja rajoittamaton. Tämän takia hän kannatti suvereniteetin antamista ihmisille, sillä hänen mielestään kansan enemmistö pystyisi parhaiten määrittelemään valtion sekä lakien toiminnan. Tämä inspiroi niin Ranskan kuin Yhdysvaltojen vallankumouksia 1700-luvun loppupuolella sekä tarjosi näkemyksiä syntyvälle nationalismin ideologialle.39
Xxxxxxxxx lisäksi kaksi keskeistä yhteiskuntasopimus -teoreetikkoa ovat englantilaiset Xxxxxx Xxxxxx ja Xxxx Xxxxx. Xxxxxx julkaisi teoriansa vuonna 1651 julkaistussa teoksessaan Leviathan, eli, Kirkollisen ja valtiollisen yhteiskunnan aines, muoto ja valta. Xxxxx puolestaan 1689 julkaistussa Two Treatises of Government. Näiden lisäksi Xxxx Xxxxxxx, Xxxxxx xxx Xxxxxxxxx, Xxxxxxxx Xxxx sekä myöhemmältä ajalta Xxxx Xxxxx ovat perehtyneet yhteiskuntasopimusteoriaan, mutta sen kolmena keskeisimpänä teoreetikkona pidetään Xxxxxxxx, Xxxxxx ja Xxxxxxxxxx.
Xxxxxxxxxx luonnontila vastasi sotatilaa, jossa ihmisillä ei ollut oikeuksia ja vapauksia. Xxxxx oli Xxxxxxxxx mukaan samaa mieltä siitä, että valtion epäonnistuessa suojelemaan kansalaisten oikeuksia, oli näillä oikeus tai jopa velvollisuus vetää tukensa ja tarvittaessa nousta kapinaan valtiota vastaan. Kaikki kolme ovat siitä yhtä mieltä, että ihmisten tarve sopimuksen tekemiseen johtuivat elämän, omaisuuden ja vaurauden säilyttämisestä.40
Vertaillessa sosiaalisen sopimusteorian kautta, voidaan nähdä Hobbesin tukeneen hallitusmuotona absolutismia, Xxxxx perustuslaillisuutta ja Xxxxxxxx edustuksellista demokratiaa. Xxxxxxxx näkemyksen mukaan valtiovallalle pitäisi antaa enemmän valtaa kuin yksilölle ja se, miten valtio toimii absoluuttisena auktoriteettina, on hänen mielestään oikein.
38 Rousseau 1997
39 Ibid
40 Laskar, Manzoor. Summary of Social Contract Theory by Xxxxxx, Xxxxx and Xxxxxxxx. Symbiosis International University 2013
Xxxxxx saisi hänen mukaansa tehdä mitä se haluaisi eikä yksilöllä olisi mitään arvoa. Samalla hallitsija ja hallitus tarkoittivat hänen mukaansa samaa asiaa.41
Xxxxx ja Xxxxxxxx puolestaan antavat näkemyksissään enemmän valtaa yksilöille. Valtion tärkein tehtävä olisi Xxxxxx mukaan varmistaa oikeudenmukaisuus. Xxxxxxxxx mukaan valtion olisi puolestaan kaikissa olosuhteissa varmistettava kansalaistensa vapaus. Hän myös erottaa hallitsijan ja hallituksen toisistaan sulkien edustuksellisen hallitusmuodon kokonaan pois. Xxxxx ei tee minkäänlaista erottelua näiden kahden välillä.42
Xxxxxxxxx näkemyksen esittelyn kautta voidaan analysoida sitä, kuinka yhteiskuntasopimuksen klassinen konteksti on sidoksissa käsitteen työmarkkinapoliittiseen kontekstiin. Hän ei koskaan ole väittänyt, että hänen esittämänsä ajatuksensa olisi todenmukainen selitys valtioiden synnyille. Yhteiskuntasopimuksenteoria oli enemmänkin näkemys tai geneettinen selitys sille, miksi valtiot ovat olemassa. Työmarkkinapoliittinen yhteiskuntasopimus on kuitenkin käsite, jota on yritetty toteuttaa todellisuudessa. Onkin siis syytä tutkia, miten käsitteen modernimpi konsepti voi olla todellinen, jos sen klassinen versio on ainoastaan teoria.
Kun Xxxxxxxxx ja muiden teorioita vertaa keskenään, voidaan klassisen yhteiskuntasopimus - käsitteen ytimen muodostuvan valtion muodostumisesta, sopimuksen tekemisestä, sekä kansalaisten että valtion oikeuksien ja velvollisuuksien määrittelemisestä Vastaavasti marginaali muodostuu sopimusta edeltävästä tilan (luonnontilan) muodosta, kansalaisten oikeuksien ja vapauksien sisällöstä sekä hallitsijan toimivallan ja velvollisuuksien suuruudesta. Xxxxxxxxx ja muiden teoreetikkojen mielestä luonnontila on ollut tilana kestämätön, mutta sen sisältö tilana vaihteli. Vastaavasti jokainen teoreetikko näki, että sopimuksella oikeutettiin auktoriteettia ylläpitänyt hallitsija turvaamaan kansalaisten oikeudet ja vapaudet, mutta niin auktoriteetin aseman kuin kansalaisten oikeuksien ja vapauksien suuruudet vaihtelivat teoreetikkojen näkemyksissä.
Tulopolitiikka yleistyi Länsi-Euroopassa toisen maailmansodan jälkeen, kun nopean talouskasvun seurauksena usko jatkuvasta kasvusta vahvistui. Valtioiden kasvupolitiikka
41 Xxxxxx, Xxxxxxx 2013
42 Ibid
edellytti sääntelyä, joka kohdistui esimerkiksi palkkoihin, koulutukseen ja innovaatioihin. Tulopolitiikka ja kasvupolitiikka olivatkin siis keskeisesti yhteydessä toisiinsa. Tuotantoelämä oli suuressa muutoksessa, jossa palkkatyötä tekevien ihmisten määrä kasvoi voimakkaasti sekä työväen- ja ay-liike haluttiin sitoa osaksi talouden kehitystä. 43
Suomalainen tulopolitiikka on nähty alkaneen talvisodan aikana niin kutsutusta tammikuun kihlauksesta, jossa tammikuun 23. päivänä 1940 Suomen Työnantajain Keskusliitto STK tunnusti ammattiliitot ja keskusjärjestö Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n yhdenvertaisiksi neuvotteluosapuoliksi työmarkkinoita koskevissa kysymyksissä. Vuonna 1956 ulkomaankaupan säännöstely lopetettiin ja vuonna 1961 Suomi liittyi Euroopan vapaakauppajärjestön (EFTA) liitännäisjäseneksi. Tulopolitiikka nähtiin tarpeellisena ja vuonna 1968 valtakunnansovittelijan Xxxxx Xxxxxxxxx johdolla solmittiin Suomessa ensimmäinen kattava tulopoliittinen ratkaisu, joka sai nimen Liinamaa I. Sopimuksen seurauksena hintojen ja vuokrien nousua pyrittiin valvomaan ja työnantajat perisivät työntekijöiltä ammattiyhdistyksen jäsenmaksun, joka tilitettäisiin työntekijöiden ammattiliitolle.44
Suomalaisessa tulopolitiikassa on kaksi ulottuvuutta, joista on osapuolten välillä kamppailtu. Ensinnäkin sopimustapa voi olla joko hajautettu tai keskitetty, joista ensimmäisessä työehdoista sovitaan yrityksissä tai liitoissa ja toisessa puolestaan keskusjärjestötasolla. Keskitetty ratkaisu on ollut suosittu sotien jälkeisessä Suomessa, mutta 2000-luvulla työnantajapuoli on halunnut tehdä ratkaisuista hajautettuja. Näiden lisäksi työmarkkinajärjestöjen ja parlamentaarisen politiikan välinen suhde jakautuu järjestövetoiseen ja parlamentaariseen sopimustapaan. Järjestövetoisessa sopimustavassa hallitus pyrkii muodostamaan työmarkkinajärjestöjen kanssa kolmikantaa, kun taas parlamentaarisessa sopimistavassa hallituksen ja järjestöjen suhde on etäisempi. Jos tulopolittikka on keskitettyä ja järjestövetoista, kutsutaan sitä korporatistiseksi. Puolestaan hajautuneempaa ja parlamentaarista mallia kutsutaan pluralistiseksi.45
Tulopolitiikassa ilmenee poliittista vaihdantaa, jossa osapuolet saavat aikaan sopimuksen vaihtamalla ”hyödykkeitä”. Mikäli hallitus tarjoaa esimerkiksi sopimuksen toteutuessa sosiaaliturvauudistuksia ja veronkevennyksiä, voivat työmarkkinajärjestöt vastineeksi tarjota
43 Reunanen, Xxx, & Väliverronen, Jari. Tupo ja media : talous- ja työmarkkinapoliittisen julkisuuden toimintahorisontit kolmella vuosikymmenellä. Tampere, Suomi: Tampere University Press, 2020. Print. 15
44 Reunanen, Xxx, & Väliverronen, Jari 2020. 15-16; Xxxxxxx, Xxxxxx., Xxxxx. Xxxxxxx, and Xxxxx. Tanninen. Suomalainen tulopolitiikka, poliittinen vaihdanta ja sosiaalinen pääoma. Helsinki: Palkansaajien tutkimuslaitos, 2008. Print. 13
45 Reunanen, Xxx, & Väliverronen, Jari 2020. 16
palkkamalttia ja työrauhaa. Korporatistisessa vaihdannassa työmarkkinajärjestöt osallistuvat hallituksen kanssa poliittiseen päätöksentekoon. Sen sijaan pluralistisessa vaihdannassa ay- liike tekee yleensä yhteistyötä palkansaajien etua ajavien vasemmistopuolueiden kanssa, kun taas työnantajapuoli tekee yhteistyötä porvaripuolueiden kanssa. Pluralistisessa vaihdannassa hallitus pystyy toteuttamaan itsenäisempää talous-, työmarkkina- ja sosiaalipolitiikkaa, mutta korporatistisessa vaihdannassa kolmikannan yhteistyön kautta järjestöt pystyvät vaikuttamaan hallituksen politiikkaan näissä asioissa.46
Hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen välinen korporatistinen yhteistyö muuttui 1960-luvun lopulla tavoitteellisemmaksi sopimusratkaisujen muodossa. Ratkaisujen aikaansaamista tuettiin sosiaalipoliittisilla uudistuksilla ja veroratkaisuilla. Nykyään valtiovalta on yrittänyt ottaa etäisyyttä sopimusratkaisuista ja pyrkinyt tekemään talous- ja sosiaalipoliittisia päätöksiä ilman työmarkkinajärjestöjä, mutta yleensä joutunut peräytymään näissä yrityksissä. Työnantajapuoli on puolestaan ajanut hajautettua sopimistapaa. Vuonna 2008 STK:n seuraaja Elinkeinoelämän keskusliitto EK päätti, ettei se enää osallistu tulopoliittisten kokonaisratkaisujen tekemiseen. Tämän päätöksen jälkeen keskusjärjestöt ovat kuitenkin tehneet keskitetyn raamisopimuksen vuosille 2012 ja 2013, kolmevuotisen keskitetyn työllisyys- ja kasvusopimuksen ja kilpailukykysopimuksen vuonna 2016. Tämän jälkeen EK on kuitenkin siirtänyt työehtosopimuksista neuvottelun liittotasolle ja tavoitteena on näkynyt siirtää neuvottelu tulevaisuudessa yritystasolle. Kiistana osapuolten välillä ovat olleet myös paikallisen sopimisen ehdot.47
Poliittisessa retoriikassa talous- ja tulopolitiikkaa määrittävät keskeiset asiat ovat pysyneet vuosikymmeniä samana, mutta tavoitteet ja valtuutuksia määrittävät institutionaaliset peruspiirteet ovat muuttuneet. Keskeisenä tavoitteena on edelleen talouskasvun ja valtion velkaantumisen hillitseminen, mutta esimerkiksi kulutusta ei haluta rajoittaa vaan siihen rohkaistaan. Teollisuus on monipuolistunut, viennin jalostusaste kohonnut, kilpailu, lisääntynyt ja maatalouden asema heikentynyt. Valtasuhde työmarkkinajärjestöjen, valtionhallinnon ja parlamentaarisen järjestelmän kesken on edelleen tulkinnanvarainen, sillä etujärjestöjen asema on vahva Suomessa.48
Nykypäivänä tulopolitiikassa on nähty useita ongelmakohtia. Kapitalistinen globaali talous ja pääomistajien vaatimukset asettavat haasteen sovittaa yhteen työllisyyden parantaminen, yrityksien toimintamahdollisuuksien turvaaminen sekä solidaarisen palkkamallin. Samalla
46 Reunanen, Xxx, & Väliverronen, Jari 2020. 16-17
47 Ibid 15, 18
48 Ibid 19-20
keskitetyssä ratkaisuissa eri työelämän sektoreille luvatut suhteelliset palkankorotukset voidaan nähdä kasvattavan tuloeroja, jolloin esimerkiksi naisvaltaisten alojen palkat voivat jäädä muita jälkeen. EK on kritisoinut tupojen jättävän ulkopuolelleen vapaan markkinatalouden, jossa kilpailun kysyntä ja tarjonta luovat jatkuvasti muuttuvia tilanteita. Nämä tilanteet puolestaan vaikuttavat palkkojen sekä työvoiman tarpeen muutoksiin, joka EK:n mielestä parantaa talouskasvua. Lisäksi kolmikannassa sovitaan valtion ja järjestöjen kesken kansaa koskevista asioista eikä toiminta ole täysin demokraattisen päätöksenteon piirissä.49
Klassisen yhteiskuntasopimuksen tapaan tupo on haluttu neuvotella tilanteessa, joka ei ole nähty kestäväksi. Hallituksen, eli valtaapitävien toimesta, paikalle on pyydetty työmarkkinajärjestöt paikalle. Järjestöt ja varsinkin palkansaajajärjestöt edustavat liittojensa jäsenien lisäksi myös kaikkia muita työntekijöitä. Näin ollen järjestöjen edustajia voidaan verrata edustavan kansalaisia yhteiskuntasopimuksen solmimisessa. Klassisessa teoriassa ihmiset allekirjoittavat sopimuksen henkilökohtaisesti, mutta tupossa sopimus tehdään edustuksellisesti eivätkä sopimusta koskevat henkilöt pääse vaikuttamaan edustajiensa valintaa. Tupon tavoitteena on luoda vakaat tilat, joissa järjestöt sitoutuvat tietyn työmarkkinapolitiikan noudattamiseen, kuten sovittuun palkkojen korottaminen tulevina vuosina. Samalla valtio myöntää järjestöjen jäsenille tiettyjä oikeuksia kuten vuosiloman pituuden ja verovapautuksia. Tupo siis vaikuttaa yhteiskuntasopimuksen tavoin useiden kansalaisten omaisuuden keräämiseen, oikeuksiin ja vapauksiin. Tupon ja klassisen yhteiskuntasopimuksen kehyksissä on siis paljon yhteneväisiä piirteitä.
2.3 Yhteiskuntasopimus-käsite Suomen julkisessa keskustelussa ennen vuotta 1991
Sanana yhteiskuntasopimus ilmaantuu useamman kerran Helsingin sanomien sanastossa ennen kuin sitä on kuvattu Suomen tulopoliittisen neuvottelujen mahdollisena sopimuksena. Xxxxxxxxx klassisen käsitteen lisäksi sillä on kuvattu usein tilannetta, jossa olosuhteet ovat ajautuneet kestämättömään tilanteeseen. Voimassa oleva tai mahdollinen sopimuksen tarkoitus on joko ylläpitää toistaiseksi voimassa sen hetkistä asetelmaa tai luoda kestävämpi ratkaisu
49 HS 23.1.2016 Xxxxxxx Xxxxxx, Teemu: Kaikkialle ulottuvat lonkerot – näin työmarkkinakoneisto käyttää suurta valtaansa Suomessa; Xxxxxx Xxxxxxx ja Xxxx Xxxxxxxxxxx: On aika hyvästellä kolmikanta xxxxx://xxx.xxxxxxxxxxx.xx/0000/00/00/xx-xxxx-xxxxxxxxxx-xxxxxxxxxx/ 14.4.2011 (Katsottu 10.10.2021)
olosuhteisiin. Tässä osuudessa tarkastellaan erilaisia Helsingin sanomien aineistoa, joissa yhteiskuntasopimus ilmenee ennen vuotta 1991.
Hallituksen ja ammattiyhdistysliikkeiden välisissä neuvotteluista käytettynä käsitteenä yhteiskuntasopimus rantautui Suomen Britanniasta vuonna 1974. Britannian silloisen pääministerin Xxxxxx Xxxxxxxx hallitus harrasti ”yhteiskuntasopimukseksi” kutsuttua politiikkaa. Siinä ammattiyhdistykset pidättäytyisivät vapaaehtoisesti palkankorotuksista ja vastaavasti hallitus pyrki pitämään hintojen nousun kurissa.50 Sopimuksen seurauksena inflaatio saatiin laskemaan 15 prosenttiin vuonna 1976. Silti valtio joutui ryhtymään osan maan yritysten osakkaaksi tai ottamaan ne kokonaan haltuunsa.51
Samoihin aikoihin, kun Britanniassa käytiin neuvotteluita, esitti Suomessa Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professori ja Suomen akatemian tutkijaprofessori J. J. Paunio näkemyksensä, että suomalaiset elivät yli varjonsa eikä elintason nousua olisi nähtävissä. Palkkainflaatio olisi odotettavissa, ellei yhteiskuntasopimuksen kaltaista ratkaisua saataisi aikaan. Pelkkä tilanteen jäädyttäminen ei Xxxxxxx mielestä olisi riittävä, vaan inflaation aiheuttamien vinoumien ja epäoikeudenmukaisuuksien korjaaminen olisi tärkein päämäärä.52
Kokoomuksen kansanedustaja Xxxx Xxxxxxxx esitti vaatimuksen talouspoliittisen yhteiskuntasopimuksen laatimisesta, xxxxx osallistuisivat poliittiset puolueet ja työmarkkinajärjestöt. Vikatmaan näkemyksen mukaan silloisen neljän suurimman puolueen eli SDP:n, SKDL:n, Keskustapuolueen ja Kokoomuksen välillä tulisi sopia yhteisestä talouspoliittisesta suunnasta. Hän mielestään talouspolitiikkaa olisi pitänyt myös rakentaa sosiaalisen valintatalouden pohjalle.53
Kirjailija ja entinen kulttuuriministeri Xxxxxx Xxxxxxx otti xxxxxx Xxxxxxxx hallituksen tekemään yhteiskuntasopimukseen saman vuoden itsenäisyyspäivänä. Holapan mukaan suomalainen vasemmisto oli kauhistellut sopimuksen tekemistä, kun puolestaan kokoomus kannusti vastaavan tekemistä Suomessa. Hän näki molempien mielipiteiden perustuvan käännösvirheeseen. Yhteiskuntasopimus tuli sanasta social contract, jonka suora suomennos
50 HS 3.9.1974; HS 5.9.1974 Ulkomaat TUC hyväksyi vapaaehtoisen palkkasulun
51Keith G. Labour and Equality: A Fabian Study of Labour in Power, 1974–79 Xxxx Xxxxxxxxx and Xxxxx Xxxxxxxx, Eds. London: Heinemann, 1980, Pp. V, 312. Canadian Journal of Political Science 16.4 (1983): 842-
44. Print.
52 HS 10.11.1974 Talous INFLAATIO Elämme yli varojemme. Xxxxxxxx ei nouse.
53 HS 17.11.1974 Kotimaa Kansanedustaja Xxxxx Xxxxxx (kom): Ulkoministerin sanat ja teot ristiriidassa
olisi sosiaalisopimus. Holappa näkikin sopimuksen tarkoittava lähes samanlaista ratkaisua kuin mitä tupo Suomessa.54
Suomessa keskustelut yhteiskuntasopimuksesta palasivat kahden vuoden päästä uudelleen. Helsingin sanomat ilmaisi 16.11.1976 pääkirjoituksessaan tarpeen linnarauhan tai yhteiskuntasopimuksen kaltaiselle ratkaisulle. Ehtona olisi saada maassa aikaan enemmistöhallitus.55 Elinkeinoelämän valtuuskunta XXX puolestaan ilmoitti asettaneensa päämääräkseen saada aikaan Suomessa yhteiskuntasopimus, joka toimisi talouden tervehdyttämislääkkeenä. Sopimusneuvotteluja XXX visio käyvänsä yhdessä hallituksen, Suomen pankin, kuntien, elinkeinoelämän sekä työmarkkinajärjestöjen kanssa.56
Yhteiskuntasopimuksen XXX näki ratkaisuna, joka voisi vastata realistisesti sen näkemiin keskipitkän ajan ongelmiin. Valtuuskunnan puheenjohtaja Xxxx Xxxxxxxx mukaan sen hetkinen työmarkkinatilanne sekä Xxxxxx Xxxxxx juuri valittu toinen hallitus mahdollistivat pitkäaikaisen yhteiskunta- ja talouspolitiikan tekemisen. Tämä olisi myös hänen mielestään parempi vaihtoehto muutaman vuoden tilapäisratkaisuille ja toisi vakautta jatkuvaan epävarmuuteen. Xxxxxxxx mielestä ensisijaisena tavoitteena olisi inflaation torjuminen ja sen lisäksi sopimuksen kohteeksi olisi valittava muutama tavoite, jotka saisivat kansalaisilta laajan kannatuksen.57
Xxxxx vastasikin XXX:n suunnitelmaan nopeasti ja hän kutsui vuonna 1977 syyskuun 5.–6. päiväksi Espoon Korpilammen hotelliin yli 300 edustajaa poliittisten puolueiden, etujärjestöjen sekä elinkeinoelämän eliitistä, joiden kanssa oli tavoitteena luoda pohja hallituksen sekä elinkeinoelämän väliselle yhteiselle talouspolitiikalle. Seminaarissa luotiin poliittinen konsensus Suomen tulevasta talouspolitiikasta, kun hallituksen laatiman elvytyspaketin taakse saatiin laaja yhteisymmärrys. Myöhemmin tästä seminaarista syntyi käsite Korpilammen hengestä, jolla viitataan suomalaiseen konsensuspolitiikkaan.58
Suomessa yhteiskuntasopimusta on myös käytetty pienemmässä mittakaavassa. Esimerkiksi metsäneuvos Xxxxx Xxxxxxxx esitti 3.12.1982 näkemyksen laaja-alaisesta yhteiskuntasopimuksesta, jossa sovittaisiin puutuotannon lisäämisestä Suomessa. Eduskunnan
54 HS 6.12.1974 Kotimaa Xxxxxx Xxxxxxx Ihmisten keinoja
55 HS 16.11.1976 Pääkirjoitus Linnarauhan tarve
56 HS 3.12.1976 Talous EVA:n päämääränä yhteiskuntasopimus
57 HS 18.12.1976 Talous Nars palaa EVA:sta Suomen Pankkiin; HS 19.5.1977 Talous Tiivola ehdotti yhteiskuntasopimusta.
58 Xxxxx, Xxxx. Suomalainen konsensus – Korpilammen konferenssi (1977) käännekohtana,
Yhteiskuntapolitiikka-lehti 75. 2010
silloinen puhemies Xxxxxxxx Xxxxxxxxxx näki myös hakkuiden lisäämisen olevan maan etu.59 Puolestaan HS:n pääkirjoituksessa 23.9.1982 hallituksen budjettiesityksessä käytyä sopupolitiikkaa kuvattiin kirjoittamattomaksi yhteiskuntasopimukseksi. Vaikka hallituspuolueiden välillä oli sen osalta tyytymättömyyttä, oli se hyväksytty yksimielisesti. Lisäksi suurimman oppositiopuolue Kokoomuksen myötäily nähtiin sen pyrkimyksenä päästä seuraavan vuoden eduskuntavaaleissa hallitukseen 16 vuoden oppositiossa olemisen jälkeen.60
Vastaavasti yhteiskuntasopimusta on käytetty käsitteenä tilanteissa, joissa pyritään välttämään tai lopettamaan konfliktiksi levinnyt tilanne. Esimerkiksi Iranin islamilaisen tasavallan pääministeri Xxxxx Xxxxxxxx pyrki vuonna 1979 klassista yhteiskuntasopimusta vastaavaan tilanteeseen, jotta maahan voitaisiin valankumouksen jälkeen palauttaa rauha ja talous voisi alkaa elpymään.61 Puolestaan vuonna 1989 Puolaa hallinnut kommunistinen puolue taipui neuvottelemaan riippumattoman Solidaarisuus-ammattiliiton kanssa uudesta yhteiskuntasopimuksesta maan demokratisoinnista, josta se oli koko vuosikymmen aikaisemmin kieltäytynyt.62 Xxxxxx Xxxxxxxxx kuvasi murtuneen itäblokin maiden järjestelmää yksipuoliseksi yhteiskuntasopimukseksi, joka nojautui kansalaisten elämänlaadun hitaaseen nousemiseen tai vakauteen sekä vallanpitäjien voiman kyseenalaistamattomuuteen.63
Näissä edellä mainituissa esimerkeissä on piirteitä, jotka ovat rinnastettavissa Xxxxxxxxx yhteiskuntasopimusteoriaan. Valloillaan oleva tila ei ole luonnontila, mutta se nähdään toiminnan ja kehityksen kannalta kestämättömänä. Ihmisten toimeentulo sekä mahdollisesti myös omaisuus ovat uhattuna ja tästä nähdään ajautuvan osapuolten väliseen konfliktiin, joka pahimmassa tapauksessa voi olla jopa väkivaltainen. Konfliktin välttämiseksi vallanpitäjä kutsuu muun eliitin tai mahdollisimman suurta osaa kansaa edustavan tahon keskinäisiin neuvotteluihin. Näiden neuvotteluiden tarkoituksena on luoda sopimus, joka säilyttää yhteiskuntarauhan sekä turvaa niin valtion kuin kansalaisten toimeentulon.
59 HS 3.12.1982 Talous Metsätalous Xxxxx Xxxxxxxx: Puutuotantoa lisättävä yhteiskuntasopimuksella
60 HS 23.9.1982 Pääkirjoitus Vilkas istuntokausi alkamassa
61 HS 4.4.1979 Pääkirjoitus Iranin tulevaisuus
62 HS 11.2.1989 Pääkirjoitus Puola neuvottelee uudistuksista
63 HS 26.11.1989 Sunnuntai Xxxxxx Xxxxxxxxx Sosialismi loi "uuden ihmisen" - Neljänkymmenen vuoden pelko tuntuu haihtuneen kuin sitä ei olisi ollutkaan
3. Veret seisauttava yhteiskuntasopimus
Tämä luku on tutkimuksen ensimmäinen analyysiluku, joka käsittelee Xxxx Xxxx aikaisen hallituksen käymiä yhteiskuntasopimusneuvotteluita. Ennen analyysia esitetään tapahtumien kulku liittyen neuvotteluihin. Lopuksi esitetään analyysista tehtyä pohdintaa.
Vuoden 1991 eduskuntavaaleissa keskusta sai 15 lisäpaikkaa nousten kokonaisuudessa 55 kansanedustajalla suurimmaksi puolueeksi. Tätä vaalivoittoa keskustan kansaedustaja Xxxxx Xxxxxxxxxx kuvasi "veret seisauttavaksi vaalivoitoksi".64 Kun Xxxx Xxxx hallituksen toimikausi alkoi huhtikuun lopussa 1991, koki Suomi totaalisen taloudellisen romahduksen. 1980-luvun nousukausi sekä kasinotalous saivat aikaan sen, että suomalaiset ottivat suuria lainoja ulkomailta. Neuvostoliiton hajoaminen tarkoitti idänkaupan viennin romahtamista. Suomi oli ajautumassa talouskriisiin ja 1990-luvun lamaan.65 Uusi hallitus joutui kohtaamaan kasvavan työttömyyden ja epävarmuuden kansalaisten joukossa. Työllisyys ja taloustilanne heikkenivät, mutta säästöpäätökset vaativat eduskunnan päätöksen, minkä vuoksi epävarmuuden ja valtion menojen kitkemiseksi ei pystytty tekemään nopeita ratkaisuja.66
Kesäkuun 14. päivänä hallitus aloitti neuvottelut etujärjestön kanssa seuraavan vuoden säästöistä ja samalla se tunnusteli etujärjestöjen kiinnostusta neuvotella yhteiskuntasopimuksesta. Ahon hallitusohjelman talouspolitiikan tavoitteena oli palkkakustannusten alentaminen, jotta viennin kilpailukykyä voitaisiin parantaa. Tämän lisäksi ohjelmassa oli nostettu esiin tavoite päästä neuvottelemaan keskusjärjestöjen kanssa tulopoliittisesta kokonaisratkaisusta, jossa ajan taloustilanne olisi huomioitu paremmin.67 Keskustan omissa tavoitteissa oli keskitetystä ratkaisuista erkaantuminen, jolloin tupot tulevaisuudessa määrittelisivät sovitut raamit ja työehtosopimuksista sovittaisiin
64 Xxxxxxxxxx, Unto. Eduskuntavaalit 1991. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1992, Helsinki: Otava, 1991. Print 198–199.
65 Xxxxxxx, Xxxxxx & Xxxxxx, Vartia. Suuri lama : Suomen 1990-luvun kriisi ja talouspoliittinen keskustelu.
Helsinki: Taloustieto, 1998. Print. 53-54.
66 Ibid, 83
67 Pääministeri Xxxx Xxxx hallituksen ohjelma 26.4.1991,
xxxxx://xxxxxxxxxxxxxx.xx/-/00-xxxxxxxxxxxx-xxxx-xxxx-xxxxxxxxxxx-xxxxxxx (Katsottu 29.10.2021)
paikallisesti.68 Kesäkuun alussa hallitus päätti sitoa markan Euroopan talousalueen laskennalliseen rahayksikköön ecuun ilman valuutan devalvaatiota. Se tarkoitti myös sitä, ettei devalvaatio olisi enää tulevaisuudessakaan mahdollista, vaan kilpailukyvyn parantamisen ratkaisut olisivat työmarkkinoissa ja finanssipolitiikassa.69
Viralliset yhteiskuntasopimusneuvottelut aloitettiin elokuun 6. päivänä. Xxxxxxxx mukaan Ahon oman näkemyksen mukaan yhteiskuntasopimuksen tarkoituksena oli löytää ratkaisu Suomen selviämiseltä lamasta ja samalla pakollinen toimenpide ecuun menosta tehdyn päätöksen jälkeen. Keskusta halusi yhteiskuntasopimuksen koskevan kaikkia aloja, sillä puolue halusi leikata palkkojen lisäksi myös muista tuloista ja ansiosidonnaisista eduista. Samalla myös julkisia menoja olisi tullut leikata.70
Hallituksen asettama takaraja neuvotteluille tuli umpeen elokuun 25. päivä. Tuolloin konkreettisia tuloksia ei ollut saavutettu, mutta neuvotteluita päätettiin silti jatkaa. Samoihin aikoihin hallitus päätti myös aloittaa budjettineuvottelut. Aho toivoi työmarkkinajärjestöiltä nopeaa aikataulua, sillä hänen mielestään neuvottelut eivät voineet kestää kuukausia. Xxx halusi saada ratkaisun kunnianhimoisen nopeasti eikä suostunut joustamaan asiassa. Nopeaa ratkaisua ei kuitenkaan saatu ja myöhemmin Xxx onkin pitänyt tuolloista joustamattomuuttaan suurena virheenä.71
Vaikka ensimmäinen yritys tuloratkaisun aikaansaamisesta epäonnistuikin, jätti hallitus budjettiriihessä mahdollisuuden yhteiskuntasopimuksen toteutumiselle. Myös keskusjärjestöt olivat halukkaita ratkaisun saamiseksi, sillä syyskuun 12. päivä työmarkkinajärjestöt perustivat neuvottelutyöryhmän tulopoliittisia neuvotteluita varten. Hallituksen vaihtoehtoinen ratkaisu kilpailukyvyn kasvattamiseksi oli budjetin tasapainottaminen. Syyskuun 13. päivä hallitus julkaisi vuoden 1992 budjettiehdotuksen, jossa yhteiskuntasopimuksen syntyminen pidettiin avoimena esimerkiksi eläkkeiden indeksien ehdollisella jäädyttämisellä. Aho puolestaan tahtoi, että sopimus ei olisi pelkästään ratkaisu sisäiseen devalvaatioon ja halusi tehdä eroa etujärjestöpainotteiseen politiikkaan. Työmarkkinajärjestöt eivät olleet tyytyväisiä toivottuun budjettiesitykseen ja hallitus valmistautui pitkäksi venyviin neuvotteluihin.72
68 Huomisen työelämä. Suomen Keskusta r.p.:n työmarkkinapoliittinen asiakirja, liite Suomen keskusta rp:n puoluehallituksen pöytäkirjaan 1.6.1991 6/91, SKA, KMA.
69 Kiander – Vartia 1998, 83
70 Karvonen, Konsta 2018. 25
71 Xxx, Xxxx. Pääministeri. Helsingissä: Otava, 1998. Print. 161
72 Xxxxxxxx, Xxxxxx 2018. 26
Hallituksen kytkettyä markan ecuun ei valuutan devalvaatiota nähty varteen otettavana vaihtoehtona. Oikeana ratkaisuna nähtiin sisäinen devalvaatio, johon yhteiskuntasopimus pyrki, ja tätä hallitus tavoitteli Suomen pankin tuella. Pitkittyneiden neuvotteluiden jatkuessa näki Aho muiden osapuolten hoputtamisen hallituksen toimesta olevan enää julkisesti mahdotonta. Tilanne kuitenkin alkoi vaikeutua lokakuun edetessä. Palkansaajajärjestöt pitivät Helsingin Senaatintorilla suurmielenosoituksen hallituksen budjettiesitystä vastaan ja Suomen Pankin johtokunnan arvio valuuttapaosta oli hälyttävä. Ratkaistakseen tilanteen Xxx päätti lokakuun 20. päivänä pyytää entistä pääministeriä ja Suomen Pankin johtokunnan jäsentä Xxxxxx Xxxxxx (sd) neuvotteluiden sovittelijaksi.73
Sorsalla oli suuri arvostus niin sosiaalidemokraattien kuin ammattiyhdistysten riveissä. Porvarihallituksen johtaman Xxxx pyytämänä hän rikkoi hallitus–oppositio välistä asetelmaa.74 Sorsa ryhtyi nopeasti toimiin ja aloitti intensiiviset neuvottelut kuunnellen järjestöjen näkemyksiä. Itsenäisesti toiminut Xxxxx teki lokakuun 22. päivänä sovintoesityksen, jossa keskeisesti esitettiin työeläkemaksujen siirtämistä palkansaajille neljällä prosentilla. Palkkakustannuksia alennettaisiin kolmella prosentilla eikä palkankorotuksia tulisi vuonna 1992. Ehdotusta tarkennettiin tekemällä palkanalennuksissa alakohtaisuus huomioon sekä turvalauseke sopimuksen irtisanomisesta kesken sopimuskauden. Alakohtainen sopiminen palkkojen alennuksesta sallittiin, mutta samalla painotettiin yksittäisten yritysten sijasta suurempiin kokonaisuuksiin.75
Xxxxxx ehdotus loi uskoa sopimuksen syntymisestä. Xxxxxxxx mukaan Xxx koki Xxxxxx tekemän esityksen pohjalta sen jo lähes syntyneen, mutta sopimukseen piti tehdä täsmennyksiä. Aho piti tupon syntyä historiallisena merkkipaaluna, sillä se oli hyväksytty keskusjärjestötasolla. Palkkaratkaisun avulla usko sisäiseen devalvaatioon säilyi edelleen. Optimismi kuitenkin päättyi, kun sopimuksen synty ei kuitenkaan näkynyt rahamarkkinoiden nopealla reagoinnilla, mikä tuotti lisää ongelmia. Samalla SAK:n alaisen Metalliliiton palkanalennusten liittoneuvotteluiden ennustettiin olevan vaikeat. Metalliliitossa olivat menossa liittovaalit, jotka muuttivat tilanteen ennalta-arvaamattomiksi.76
73 Kuusterä – Tarkka: 610, 650-652
74 Savtschenko, Ritva. Kompuroiden korporatismissa : eheytyneen SAK:n ristipaineet suomalaisessa
korporatismissa 1968-1978. Helsinki, 2015. Print. 1
75 Xxxxxxx, Xxxxxx. Suomalaista yhteiskunta rakentamassa. Suomen Työnantajain Keskusliitto 1980-1992, Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Helsinki, 2005. Print. 458, 462
76 Karvonen, Konsta 2018. 37-39
Marraskuun 1991 aikana Suomen Pankin tilanne kävi haastavaksi. SAK:n alaiset ammattiliitot eivät olleet vielä hyväksyneet Sorsan sovitteluehdotusta. Kuun puolivälissä markkaan oli kohdistunut niin suuri ulkoinen paine, että niin Aho kuin tasavallan presidentti Xxxxx Xxxxxxxx alkoivat näkemään markan devalvoinnin ratkaisuna.77 Marraskuun 14. päivänä hallitus päätti devalvoida markkaa 12,3 prosentilla Suomen Pankin esityksestä. Devalvaatio oli takaisku niin Suomen pankille, hallitukselle kuin sopimusneuvotteluillekin.
Devalvaation seurauksena Suomen vaikea taloudellinen tilanne heikkeni entisestään. Suomen pankki otti sen raskaasti ja useat sen johtajat, Xxxxxx Xxxxx mukaan lukien, jättivät eropyynnön. Tasavallan presidentti ei myöntänyt eroja, vaan kehotti heitä noudattamaan hallituksen devalvaatiolinjaa. Xxxxxxxx osallistui itse arvojohtajana kriisin ratkaisemiseen puolustamalla hallituksen linjaa, mutta ei osallistunut itse neuvotteluihin pysyen sisäpolitiikan ulkopuolella.78
Hallitus pysyi puolestaan yhtenäisenä läpi puoluerajojen. Aho ei nähnyt oleellisena valtiovarainministeri Xxxx Xxxxxxxx (kok) erottamista tai muuten tämän aseman kyseenalaistamista. Eduskunnan talouspoliittisessa tiedonannossa hallitus painotti tulopoliittisen ratkaisun löytämistä. Maltillisessa tupossa palkanalennukset olivat jäädytettynä, mutta edelleen pyrittiin siirtämään maksuja palkansaajien suuntaan. Avoimen sektorin kannattavuus oli ensisijainen tavoite eikä yksikään ala tulisi saamaan erikoiskohtelua. Vaikka Xxx oli myönteinen kokonaisratkaisun tekemistä kyseisessä tilanteessa, oli hänen mielestänsä tulopolitiikan väistyttävä suomalaisesta markkinataloudesta ja työehtosopimuksista tulisi neuvoteltava jatkossa ala- tai yrityskohtaisesti. Kuitenkaan jälkimmäistä ei vielä tuolloin pidetty sopimusalana, joten pääministeri joutui tyytymään Xxxxxx esityksessä mainittuun alakohtaisiin neuvotteluihin.79
Porkkanana neuvotteluihin hallitus suostui nopeuttamaan kilpailulainsäädäntöä hillitäkseen hintojen nousua ja asumisen hintaa pyrittiin kontrolloimaan antamalla tukea rakentamiseen. Työttömyysturvan, työlainsäädännön sekä työelämän rakenteelliset uudistukset luvattiin valmistella kolmikantaisesti. Lisäksi suunnitteilla olleet julkisen sektorin lomautukset peruttiin. Tupo toi valtionbudjettiin miljardien markkojen alijäämän, mitä varten ei aiottu ottaa uutta velkaa. Ratkaisuksi tuli työllisyysmaksu, joka ei miellyttänyt palkansaajajärjestöjä. Tästä
77 Kuusterä – Tarkka: 654-655, Xxxxxxx, Xxxxxx 2005. 467
78 Kuusterä – Tarkka: 657; Xxxxxxx, Xxxxxx (2005): 467-468. ; Xxxxxxxx, Xxxxx. Kaksi kautta: muistikuvia ja merkintöjä 1982-1994. Kirjayhtymä Oy, Helsinki 2005. 365-366; Kuusterä – Tarkka: 656
79 Xxxxxxxx, Konsta 2018. 47-48
huolimatta työmarkkinajärjestöt hyväksyivät marraskuun 29. päivään mennessä tulopoliittisen sopimuksen 1.3.1992–31.10.1993 väliseksi ajaksi.80
Tässä osiossa analysoidaan yhteiskuntasopimuksen käsitettä Helsingin sanomien julkaisemista jutuista. Analysoitava aineisto on kerätty siten, että Helsingin sanomien nettihakuun on syötetty ”Yhteiskuntasopimus” ja julkaisuaika on rajattu vuoteen 1991. Saaduista osumista on otettu aihetta koskevat lehtijutut käsitteen analysoimista ja määrittelemistä varten.
3.2.1 Yhtäläisyydet klassiseen yhteiskuntasopimukseen
Yhtäläisyyksiä Ahon hallituksen ja klassisen yhteiskuntasopimuksen välillä pohdittiin jo aikalaiskirjoituksissa. Mielipidekirjoitus 7.8.1991 yhteiskuntasopimuskäsitteen merkitystä eli oliko klassisesta filosofiasta otettu politiikkaan syvyyttä vai oliko käsite vain ryöstetty ja armottomasti latistettu käyttöön. Kirjoittajan mielestä molempia sopimuksia yhdisti sama motiivi eli pakko. Xxxxxxxxxxx ei pystyisi takamaan turvattua elämää, minkä vuoksi ihmiset tinkivät oman edun vuoksi ja luopuvat osasta intresseitään turvatakseen kokonaisuuden. Hallituksen kaavailema taloudellinen yhteiskuntasopimus, eli uudenlainen tulopoliittinen kokonaisratkaisu, saattoi aluksi kummastuttaa, mutta sitä pystyisi ymmärtämään katsoessaan hyödykkeiden oikeudenmukaista jakamista sekä sen moraalisia perusteita. Yhteiskuntasopimuksen ajatus nähtiin mahdollisuutena kehittää talouselämässä käytyä keskustelua. Talouselämän kahlitsematon kilpailu olisi verrattavissa luonnontilaan, jonka epäkohtia varten oli suunnitteilla kokonaisetua ajatteleva sopimus. Tässä kuitenkin nähtiin ongelmana, että nyt yhteiskuntasopimuksesta muodostettaisiin ainoastaan talouden eikä koko yhteiskunnan kehittämistä varten oleva käsite.81
Toimittaja Xxxxx Xxxxxx kuvasi elokuun 11. päivän sunnuntaikirjoituksessaan ”Semmoinen sopimus” kuinka Rousseuan ”Yhteiskuntasopimuksesta” oli julkaisuajankohtana eniten puhutuin sekä vähiten luetuin teos Ranskassa. Vastaavasti Xxxx hallituksen käyttämä yhteiskuntasopimus oli Suomessa eniten puhutuin sekä vähiten ymmärretyin käsite. Almila
80 Karvonen, Konsta 2018. 54-56
81 HS 7.8.1991 Kulttuuri Mikä yhteiskuntasopimus? Klassisen aatehistoriallisen käsitteen takana on pakko
muistutti hallitusta vertaamalla Xxxxxxxx tekstiä, kuinka tärkeässä asemassa kansan asema ja mielipide on uusia lakeja säätäessä ja kuinka ay-liikkeet tiedostivat tämän asian. Lopuksi hän vielä muistutti miten Xxxxxxxx ei itse keksinyt yhteiskuntasopimuksen käsitettä, mutta sai kaikki siitä puhumaan samalla tavalla kuten xxxx Xxxx hallituksen suunnittelijoista.82
Ahon yhteiskuntasopimuksen käyttöönottoa pohdittiin myös Xxxxx Xxxxxxxx Sunnuntai- kirjoituksessa 18. elokuuta. Xxxxxxxx mukaan pääministeri oli tehnyt sen harkiten. Se loi mielikuvan, jossa kaikkien olisi yhdessä sovittava epämiellyttävistä päätöksistä. Sopimuksen vastustajat leimattiin oman edun tavoittelijoiksi ja näin hallituksen päätökset olisivat helpommin perusteltavissa. Näin myös oppositio ja etujärjestöt saataisiin liittymään helpommin hallituksen linjaan.83
Keskeisenä teemana lehtijutuissa ilmeni yhteiskuntasopimuksen olevan ratkaisu kilpailukyvyn parantamiseksi kansainvälisillä markkinoilla. Helsingin sanomien kesäkuun 14. pääkirjoituksessa sopimuspolitiikka nähtiin kansallisena voimavarana ja näin yhteiskuntasopimus olisi ”kaikkien kannalta vähiten kivulias tie ulos lamasta.” Hallitusta kehotettiin budjetin valmistelemista varten asettamaan korkean tason taloudellinen työryhmä, jonka tarkoitus olisi luoda esitys tarvittavista taloudellisista toimista sekä yhteiskuntasopimuksen vaatimista elementeistä. Työryhmään osallistuisivat myös keskeiset etujärjestöt, jolloin yhteiset valmistelut loisivat myönteistä ilmapiiriä ja uskottavuutta talouspolitiikan mahdollisuuksiin. Samalla hallituksen ja ay-liikkeen tulehtuneet välit voitaisiin korjata. Pääkirjoitus myös näki tärkeäksi laajentaa neuvottelut palkkojen jäädyttämisen lisäksi koskemaan ainakin myös ” kaikkia palkkaan sidottuja ja ostovoimaan vaikuttavia tuloja, kilpailua, maataloustuloa, kantohintoja, asuntopolitiikkaa, verotusta ja ruoan hintaa.”84
Xxx esitti toiveen neuvotteluiden aloittamisesta yhteiskuntasopimusta varten. Hänen mukaansa se olisi ratkaisu, jolla suomalainen työ ja tuotanto voitaisiin ”mahdollisimman vähin vaurioin pelastaa lamasta.” Tämän aikaansaamiseksi vaadittaisiin hänen mielestänsä yhteisymmärrystä
82 HS 11.8.1991 Sunnuntai Xxxxx Xxxxxx Xxxxxxxxx sopimus
83 HS 18.8.1991 Xxxxxxxxx Xxxxx Xxxxxxxx Kun vaikuttaja ISKEE SANALLA hän hallitsee ihmisiä, kätkee valtaa ja yksinkertaistaa vaikeita asioita
84 HS 14.6.1991 Pääkirjoitus Vielä kolmannen kerran
kaikkien osapuolten taholta. Harmikseen Aho oli saanut toistaiseksi valitettavan vähän vastakaikua neuvotteluiden aloittamisesta.85
Elokuussa käytyjen hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen välisten neuvotteluiden tavoitteena oli teollisuuden kilpailukyvyn parantaminen kymmenellä prosentilla tulevan kymmenen vuoden aikana. Pääministerin kanslian valtionsihteerin Xxxxx Xxxxxxxxx mukaan koko yhteiskunnan tulokenttä olisi käytävä läpi ja keskustelu osapuolten välillä oli keskeinen osa sopimuksen syntyä. Työmarkkinajärjestöt näkivät aikataulun olevan liian lyhyt ja sitä olisi pitänyt pidentää loka-marraskuulle, kun sen aikaisen tulopoliittisen sopimuksen jatkosta oli tarkoitus sopia. Järjestöt olivat kuitenkin valmiita sopimaan suuntaviivoista, jotka olisi voitu sisällyttää hallituksen budjettiesitykseen.86
Helsingin Sanomien 5.8.1991 pääkirjoituksessa sopimuksen saaminen nähtiin niin hallituksen kuin koko Suomen elämän ja kuoleman kysymyksenä, sillä se kääntäisi maan talouden nousuun ilman kohtuuttomia seurauksia. Sopimuksen syntymättömyys ei vielä kaataisi hallitusta, mutta tilanteesta aiheutuva hätä ja paine nähtiin pääkirjoituksen mukaan kestämättömänä. Työttömyys, talouden synkkä tila sekä konsensuksen vaikutukset Suomen historiassa nähtiin perusteina yhteiskuntasopimuksen luomiselle.87
Työnantajain keskusliiton STK:n ja Teollisuuden keskusliiton TKL:n yhteinen teollisuuden keskusvaliokunta huomautti, että Suomen teollisuuden kilpailukykyyn oli tehtävä "välitön ja mittava" korjausliike. Tämä olisi teollisuuden ehto yhteiskuntasopimuksen allekirjoittamiseksi. Järjestöjen mukaan työvoimakustannuksia olisi tullut pienentää tai yritykset ryhtyisivät siirtämään vientiteollisuutta ulkomaille, mikä heikentäisi Suomen kilpailukykyä entisestään.88
Pääkirjoituksessa 15.8.1991 yhteiskuntasopimuksen neuvottelut nähtiin keinona, jonka ratkaisulla tuotannon supistuminen saataisiin pysäytettyä ja yritysten toiminta taas kannattavaksi. Xxxxxxxx ja kulutus oli pakko sopeuttaa alentuneen bkt:n tasolle. Ilman sopimusta sopeutuminen olisi markkinavoimien käsissä, mikä tarkoittaisi laajoja yrityskonkursseja ja joukkotyöttömyyttä. Elintason ennustettiin putoavan kymmenyksellä lähivuosien aikana, mikäli sama tilanne jatkuisi. Yhteiskuntasopimus nähtiin pysäyttävän
85 HS 29.7.1991 Kotimaa Xxxxx Xxxxxxxxxxx Pääministeri Xxxx Xxx vauhdittaisi Xxxxxxxxx rakentamista
86 HS 4.8.1991 Kotimaa Xxxxxx Xxxxxxxxxxx Xxxxxxxx yrittää koota jo elokuussa laajan yhteiskuntasopimuksen Aho ja Viinanen tapaavat työmarkkinajärjestöt tiistaina
87 HS 5.8.1991 Pääkirjoitus Hallitus ja yhteiskuntasopimus
88 HS 9.8.1991 Kotimaa Xxxx Xxxxx Teollisuus vaatii "välitöntä ja mittavaa" tukea STK ja TKL asettavat kilpailukyvyn parantamisen ehdoksi "yhteiskuntasopimukselle"
kustannustason pikaisen alentumisen sekä ”loisi edellytykset viennin, investointien ja kokonaistuotannon uuteen nousuun.”89
3.2.3 Luopuminen ja vastineen saaminen
Suunnitellussa yhteiskuntasopimuksesta työntekijät olisivat luopuneet palkankorotuksista, jonka voisi rinnastaa klassisen yhteiskuntasopimuksen oikeuksiin. Jo ennen vuoden 1991 eduskuntavaaleja Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Xxxxx Xxxxxxxxxx ehdotti yhteiskuntasopimusta, jossa palkkojen, hintojen ja muut kustannustekijät jäädytettäisiin sen aikaiselle tasolle. Jäädytys kestäisi Xxxxxxxxxx mukaan niin kauan kuin markkinakorot alentuisivat merkittävästi. Tämän hän näki mahdollistavan taloudellisen toimeliaisuuden elpymisen, joka tähtäsi kestävään talouteen.90 Myös Outokummun pääjohtaja Xxxxxx Xxxxxxxxxxx oli kuukautta myöhemmin sitä mieltä, että palkkojen jäädyttämiseen ja työnantajan sosiaalivakuutusmaksun alentamiseen suunnattu yhteiskuntasopimus olisi ratkaisu vientiteollisuuden jyrkän alamäen katkaisemiseen.91
Palkkojen alennus oli herättänyt julkisuudessa paljon keskustelua ja se nähtiin hyvänä asiana, sillä näin sanoma laman syvyydestä oli mennyt ihmisille perille. Palkkojen leikkaus osana yhteiskuntasopimusta nähtiin parempana vaihtoehtona kuin devalvaatio. Inflaatio oli saatava kuriin eikä devalvaatio ollut siihen ratkaisu varsinkaan ecuun liittymisen jälkeen. Palkka-ale olisi siis järkevämpi ratkaisu, mutta se vaatisi myös ay-liikkeiden hyväksynnän.92
Aho näki antamassaan radiohaastattelussa, ettei seuraavan vuoden veroasteikkoihin tarvitsisi tehdä inflaatiotarkistuksia, mikäli yhteiskuntasopimus saadaan solmittua ja kustannuksia voidaan alentaa. Vastaavasti SAK:n puheenjohtaja Xxxxxxxxx oli ehdottanut hallitusta tekemään veroasteikkoihin alimittaisen inflaatiotarkistuksen, kun taas Akavan ja STTK:n edustajat olivat pitäneet täysimääräisten inflaatiotarkistusten tekemistä yhteiskuntasopimuksen solmimisen
89 HS 15.8.1991 Pääkirjoitus Xxxxx Xxxxxxxx Talouden syöksykierre ei 1930-luvun lamakaudellakaan ollut niin raju kuin nyt. Jos yritystoimintaa ei saada pelastetuksi katastrofilta, työttömiä on ensi talvena 350000. Suuri osa yrityksistä on pian imetty kuiviin, ellei yhteiskuntasopimusta synny. Kymmeneksen pudotus elintasoon ilman sopimusta
90 HS 6.3.1991 Kotimaa PÄIVÄN PUHEET
91 HS 24.4.1991 Talous Xxxxx Xxxxx Xxxxxxxx Metallin lamalle ei näy loppua Xxxxxx Xxxxxxxxxxx: Tilanne vakavampi kuin yleisesti ymmärretään
92 HS 28.7.1991 Pääkirjoitus Palkanalennuksen vaikeudet
ehtona.93 Tämä Ahon lausunto nähtiin tarkoittavan veronkorotuksia ja se oli ristiriidassa valtiovarainministeri Xxxx Xxxxxxxx puheisiin. Pääministerin oletettiinkin kompastelleen käsitteissä.94
Helsingin sanomat välitti ruotsalaisen talouselämän päivälehden Dagens Industrin julkaiseman syyskuun 19. päivän pääkirjoituksen, jossa ennustettiin Suomessa tapahtuvan yhteiskuntasopimuksen myötä palkkojen alennus ja sen jälkeen myös devalvaatio. Lehden mukaan Suomi ei selviäisi pelkällä palkkojen alennuksella tai devalvaatiolla, vaan sen taloudellinen tilanne tarvitsisi selvitäkseen molemmat. Vuosien 1978-1988 välinen nousukauden aika oli tullut päätökseen, jota saattaisi seurata yhtä pitkä ”krapulan aika”. Samalla lehden mukaan Suomen tilannetta pahensi sen teollisuuden riippuvuus pelkästä metsäteollisuudesta. 95
Vastaavasti yhteiskuntasopimuksella oli tarkoitus tarjota Suomelle ja suomalaisille vaihtoehto selviytyä lamasta. Kun palkansaajat luopuisivat palkankorotuksista, pystyisi valtio tarjoamaan ihmisille verohelpotuksia ja mahdollistamaan hintojen laskemisen. Esimerkiksi neuvotteluiden alussa SAK:n puheenjohtaja Xxxxx Xxxxxxxxx toivoi hallitukselta, että sillä olisi konkreettinen ohjelma sekä pystyisi toimillaan alentamaan ruuan ja asuntojen hintaa.96
Pääkirjoituksessa 17.8.1991 yhteiskuntasopimuksen nähtiin uhkaavan romuttua hallituksen toimien vuoksi. Pääministeri halusi selvyyden keskeisistä päälinjoista, mutta palkansaajajärjestöt odottivat hallituksen talousarvioesitystä. Ennen esitystä järjestöt pystyisivät antamaan ”korkeintaan jonkinlaisen ylimalkaisen pohjapaperin”, joka ei hallitukselle riittäisi. Hallituksen nähtiin uskovan sopimuksen sisällön muotoutuvan neuvotteluiden aikana ja taloudellinen tilanne pakotti neuvotteluiden jatkamista vaikeuksista huolimatta. Neuvottelut olivat muokanneet mielialoja yhteiskuntasopimuksen puolelle. Vaikka sopimus kaatuisikin, nähtiin sen sisältö mahdollisena toteuttaa vähäeleisemmin erillisinä sopimuksina. Ratkaisuna nähtiin, että työmarkkinajärjestöt tekisivät omassa aikataulussa sopivan tuloratkaisun ja hallitus tekisi itsenäisesti ratkaisut liittyen ruuan ja asumisen hinnasta.
93 HS 19.8.1991 Kotimaa Xxxxx Xxxxxxx Xxx pitää ay-johtajien puheita maataloudesta kohtuuttomina "Ikään kuin maataloudessa olisi jokin valtava rahasampo"
94 HS 21.8.1991 Pääkirjoitus Aho kompastelee käsitteisiin
95 HS 22.9.1991 Kotimaa Xxxxxx Xxxxx Xxxxxxxxxxxxxxx povaa Suomen ajautuvan devalvaatioon
96 HS 15.6.1991 Kotimaa Xxxxx Xxxxxxxx Viinanen antoi kuukauden aikaa säästöjen etsintään Ay-pomot ja hallitus aloittivat neuvottelut ensi vuoden talousarviosta
Budjettia tehdessä hallitusta kehotettiin pitämään huolta sen tasapuolisuudesta ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta.97
3.2.4 Konsensuksen ja ratkaisun etsiminen
Ratkaisun ja konsensuksen löytäminen ei osoittautunut helpoksi, vaikka yleisen näkemyksen mukaan oli toimittava. Keskustan entinen kansanedustaja sekä sosiaali- ja terveysministeriön ministeri Xxxxx Xxxxxxxxxxx, että näki tulevien säästötoimien tuli koskettaa jokaista suomalaista eikä kustannusten alentamisen ratkaisuna tulisi olla laajat irtisanomiset ja maataloustukien leikkaukset. Ratkaisuna hän ehdotti kustannustason alentamisen sekä kaikkien osapuolten välistä tulojakopolitiikan yhteiskuntasopimusta.98
Virkamiesten pakkolomautukset olivat heinäkuun lopussa tapetilla, sillä niin olisi säästetty kustannuksia.99 Vaikutus olisi ollut kuitenkin kertaluontoinen eikä sen nähty pelastavan Suomea lamasta. 700 000 virkamiehen lomautus kahdeksi viikoksi aiheuttaisi myös merkittäviä hallinnollisia ongelmia. Lomautukset olisivat silti olleet mahdollisia, mikäli ne olisivat olleet osa laajempaa yhteiskuntasopimusta, jossa kaikki olisivat kantaneet vastuun laman selättämiseksi.100
Johtajien kokouksessa luonnosteltua kannanottoa kuvatiin varsin yleisluontoiseksi ja se oli tarkoitus hyväksyä vielä työmarkkinajärjestöjen edustajien laajemmassa kokouksessa ennen luovutusta pääministerille. Sen sisällön oletettiin olevan, että ” työmarkkinaosapuolet ovat huolestuneita taloustilanteesta ja pyrkivät mahdollisimman nopeasti solmimaan tulopoliittisen sopimuksen.” Aho oli toivonut valmista palkkaratkaisua, mutta tämän järjestöt olivat leimanneet epärealistiseksi asetetussa aikataulussa. Oli myös käynyt ilmi, ettei neuvotteluiden metsäteollisuuden asemaa pohtinut työryhmä ollut päässyt työssään juuri minkäänlaiseen ratkaisuun eikä toisi mitään ehdotusta alan heikon tilanteen korjaamiseksi.101
Työmarkkinajärjestöjen johtajat kokoustivat elokuun 22. päivä liittyen Aholle annettavaa raporttia varten. Ennen kokousta STK:n toimitusjohtaja Xxxxxx Xxxxx näki
97 HS 17.8.1991 Pääkirjoitus Kuoret murtuvat, sisältö jää
98 HS 25.7.1991 Ihmiset Xxxxxx Xxxxxxx Xxxxx äänesti ulos eduskunnasta
99 HS 28.7.1991 Pääkirjoitus Palkanalennuksen vaikeudet
100 HS 30.7.1991 Pääkirjoitus Ei-ihmisten tasavalta
101 HS 23.8.1991 Kotimaa Xxxxx Xxxxxxxx Xxxx Xxx saanee paperin työmarkkinajohtajilta Pyöreäsanainen luonnos luovutetaan sunnuntaina
työmarkkinajärjestöjen johtajien olevan yksimielisiä tarpeesta löytää ratkaisu, vaikka he olivatkin sen sisällöstä ja tasosta eri mieltä. Hän myös korosti Ahon tavoitetta saada samanlainen tulokehitys kaikille yhteiskuntaryhmille ja ennusti palkkojen alentamista. Akavan puheenjohtaja Voitto Ranne (kok) puolestaan näki tärkeänä tehdä sopimuksesta "mahdollisimman yksinkertainen" ilman periaatekysymyksiä. SAK:n Xxxxxxxxx halusi pitää kiinni sen aikaisesta Kallion tulosopimuksesta. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen johtaja Xxxxx X. Paavola sen sijaan näki tärkeänä saada uusi sopimus valmiiksi ennen työmarkkinaosapuolten ja hallituksen lokakuun Kallion sopimuksen toteutumisen tarkastelua.102
Järjestöjen raportti hallitukselle oli sisältänyt vain viisi virkettä, joissa osapuolet ilmaisivat erimielisyytensä, mutta jatkoivat neuvotteluja. Aho oli tähän tyytymätön eikä kokenut, että seuraavan vuoden talousarviota pystyttäisi muodostaa "yhteiskuntasopimuksen hengen mukaiseksi", mutta pyysi saada järjestöiltä neuvotteluaikataulun kahden päivän kuluttua. Samalla hallitus aloitti budjettineuvottelut, joissa työttömyyslukujen varjostamana pyrittiin karsimaan muita menoja. Valtiovarainministeriö esitti 1200 miljoonan markan lisäsäästöjä, mutta kannatusta oli myös suuremmille säästöille. Työmarkkinajärjestöjen välistä julkista keskustelua kutsuttiin propagandasodaksi, kun työnantajaosapuoli ei nähnyt ratkaisuna palkannousujen nollalinjaa, johon palkansaajajärjestöt olivat ilmoittaneet olevansa valmiina taipumaan.103
Xxxxxxxx pääsi budjetista sopuun elokuun 27. ja 28. päivien välisenä yönä Keskustan laatiman sovitteluratkaisun pohjalta. Budjetin loppusumma oli lähes 172 miljardia markkaa, josta lainan arvioitiin olevan 32,5 miljardia. Viinanen uhkasi palkansaajia tulonleikkauksilla sekä haukkui työmarkkinajärjestöt, kun nämä eivät olleet kyenneet esittämään pyydettyä aikataulua tuponeuvotteluja varten.104 Kokoomuksen puheenjohtaja ja ulkomaankauppaministeri Xxxxxx Xxxxxxxxxx ilmaisi puolueen puolueenhallituksen kokouksessa, että devalvaation aika oli tullut päätökseen ECU:hun liittymisen myötä.105
102 HS 22.8.1991 Kotimaa Xxxxx Xxxxxxxx Työmarkkinapomot yrittävät tehdä Aholle paperin tänään Järjestöt ovat yksimielisiä vain pikaisen tulosovun tarpeesta
103 HS 26.8.1991 Kotimaa Xxxxx Xxxxxxxx Hallitus sai laihat eväät työmarkkina- järjestöiltä Ay-liike: Ei palkanalennuksia Työnantajat: Ei nollalinjaa
104 HS 28.8.1991 Kotimaa Xxxxx Xxxxxxxx Xxxxxxxxxx syntyi sopu yömyöhällä Keskustaministerit puristivat sovitteluesityksen Viinanen tuohtui työmarkkinajärjestöille
105 HS 3.9.1991 Kotimaa Xxxxx Xxxxxxxxx Kokoomus vetosi oppositioon ja työmarkkinajärjestöihin
Säästötoimien vastustus enteili suomalaisiten yritysten mielestä sitä, että yhteiskuntasopimus ei tulisi toteutumaan.106 Ekonomiliiton puheenjohtaja Xxxxxx xxx Xxxxxxx (kok) ehdotti selvitysmiehen nimittämistä uuden yhteiskuntasopimuksen kokoamista aikaisemman yrityksen pohjalta. Hän käytti neuvottelutilanteesta sotavertauksia, jossa osapuolet "makaavat nyt vain poteroissaan kukin omaa taistelutunnustaan itselleen ja joukoilleen jupisten".107
Elokuun 30. päivän pääkirjoituksessa budjettiesityksen nähtiin vaikeuttavan tuloratkaisuntekemistä. Ay-liikkeet olivat saaneet hallituksen toimista syyn vältellä yhteiskuntasopimuksen tekemistä. Reaktio oli kirjoituksen mukaan odotettu, mutta samalla palkansaajajärjestöjä arvosteltiin siitä, etteivät ne olleet kypsiä osallistumaan ja vaikuttamaan budjettiesityksen sisältöön yhteiskuntasopimusneuvotteluiden aikana.108
Viinasen kommentit palkanalennuksista ja ammattiliittoon kuulumisen järkevyydestä olivat herättäneet hermostusta metallityöntekijöissä ja Rautaruukin Raaheen tehtaalla tapahtui työnseisaus 3000 toimesta. Tehtaan pääluottamusmies Xxxxx Xxxxxxxx (vas) mukaan palkanalennukset ja lomaltapaluurahan vieminen tarkoittaisi tehtaan työntekijöiden mielenosoitusta eduskuntatalon edessä. Samalla Siuvatti arvosteli Xxxxxxxx pätevyyttä valtionvarainministerinä eivätkä tämän sekä hallituksen toimet työnantajaliiton takuumiehenä ja ay-liikkeen heikentäjänä olisi mahdollistanut yhteiskuntasopimuksen toteutumista.109
Lokakuun 16. päivän mielipidekirjoituksessa kuvailtiin yhteiskuntasopimuksen muutosyritystä ”vitsiksi, joka ei naurata juuri ketään”. Hallituksen heikko näyttö maan asioiden hoitamisessa nähtiin syynä, miksi ihmiset eivät olleet halukkaita osallistumaan mukaan. Kirjoitus ei ollut varma sopimuksen toteutumisesta ja näki jopa vaihtoehtona suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle hylätä ”tsaarinaikainen ajatus”, jossa hallinto päättää kaikesta.110
106 HS 30.8.1991 Talous Xxxxx Xxxxxxx Spekulointi markalla kiihtyi. Suomalaisyritykset vaihtoivat miljardeja ulkomaan valuutaksi. Korkojen nousu alkoi budjettiriihestä, helibor 14 prosenttiin
107 HS 3.9.1991 Kotimaa Xxxxx Xxxxxxxx Ekonomiliiton von Hertzen kaipaa selvitysmiestä xxxxxxxxx tekoon
108 HS 30.8.1991 Pääkirjoitus Työmarkkinakriisi häämöttää
109 HS 12.9.1991 Kotimaa Tapio Mainio Viinasen tokaisu pysäytti Xxxxxxxxxxx tehtaita Masa-Yardsin henkilöstö vaati tuloneuvottelujen katkaisemista
110 HS 6.10.1991 Mielipide NÄKÖKULMA Xxxx Xxxxxxxxx Hommat hallinnassa?
3.2.5 Neuvotteluosapuolten näkemykset
Hallituksen tavoiteena oli saada aikaiseksi yhteiskuntasopimus, jotta kilpailukyky pystyttäisiin säilyttämään tavalla, jossa muutoksista olisi sovittu yhdessä muiden osapuolien kanssa eikä kovilla otteilla hallituksen omassa budjettineuvottelussa. Ahon ja Xxxxxxxx neuvotteluista palkansaajien keskusjärjestöjen kanssa uutisoitiin kesäkuun 12. päivänä. Ahon mukaan tavoitteena oli tehdä laaja yhteiskuntasopimus tukemaan Suomen taloutta, ja mielipiteet sopimusta kohtaan olivat positiivisia. Palkansaajaosapuolen mielestä tärkein aihe oli tulevan vuoden talousarvio, jonka se osittain näki puuttuvan aikaisempien neuvotteluiden ratkaisuihin. Ay-liike ei tuolloin ilmaissut olevansa laajaa sopimusta vastaan.111
Neuvottelun alussa alettiin pohtimaan aiheita, joista yhteiskuntasopimus muodostuisi. Aho lupasi, että kustannusten leikkaukset siirtyisivät myös hintoihin, vaikkakin hallitus ei aikoisi ruveta hintojen sääntelyyn. Samalla pääministerin mielestä oli liian aikaista pohtia julkisuudessa sopimuksen muotoa tai sen aikataulua. Aho ei myöskään ottanut kantaa siihen, kuinka suurista palkkojen jäädyttämisestä tai alentamisesta oli tarkoitus neuvotella.112
Xxx esitti toiveen neuvotteluiden aloittamisesta yhteiskuntasopimusta varten. Hänen mukaansa se olisi ratkaisu, jolla suomalainen työ ja tuotanto voitaisiin ”mahdollisimman vähin vaurioin pelastaa lamasta.” Tämän aikaansaamiseksi vaadittaisiin hänen mielestänsä yhteisymmärrystä kaikkien osapuolten taholta. Harmikseen Aho oli saanut toistaiseksi valitettavan vähän vastakaikua neuvotteluiden aloittamisesta.113
Hallitus odotti työmarkkinajärjestöiltä tietoa seuraavan vuoden tuloratkaisun muodosta ja Aho toivoi ”selviä numeroita” ennen budjettineuvottelujen aloitusta. Yhteiskuntasopimusta valmistelluilta työryhmiltä saaduista väliraporteista pääministeri kertoi, että hinta- ja kilpailupolitiikan edistämisen sekä teollisuuden rakennemuutoksen ryhmien sisällä neuvottelut olivat edenneet hyvin ja maataloustuloja pohtinut ryhmä oli päässyt ”hyvään keskusteluun”. Puun hinnasta neuvotellut työryhmä ei ollut onnistunut edistämään keskusteluitaan. Ahon
111 HS 12.6.1991 Kotimaa Xxxxx Xxxxxxxx Hallitus ja ay-liike aloittavat neuvottelut
112 HS 7.8.1991 Kotimaa Xxxx-Xxxxxx Xxxxxxx Xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx valmiita neuvottelemaan Ahon sopimuksesta Palkansaajien ostovoima halutaan turvata hintoja laskemalla
113 HS 29.7.1991 Kotimaa Xxxxx Xxxxxxxxxxx Pääministeri Xxxx Xxx vauhdittaisi Vuotoksen rakentamista
mukaan yhteiskuntasopimuksen budjettilinja ei voisi syntyä ennen kuin tulolinjoista tehdyt päätökset olisivat valmiit.114
Vastaavasti ammattijärjestöille yhteiskuntasopimus vaikutti olevan epämääräisempi käsite. Se enemmänkin nähtiin uutena terminä tulopoliittiselle kokonaisratkaisulle, joka oli tarkoitus sopia tulevana syksynä. Palkansaajajärjestöt halusivat ennen neuvottelun alkua selkeän esityksen hallituksen talouspolitiikasta ja budjettilinjauksista. Järjestöt myös halusivat ratkaisuja asumisen ja ruuan hintojen alentamiseen sekä hinta- ja kilpailulainsäädännön uudistamiseen. Yhteiskuntasopimus tuntui epämääräiseltä eivätkä järjestöt olleet halukkaita kaavailtuihin ansioiden alennuksiin. Xxxxxxxx halusi kytkeä sopimukseen palkkojen lisäksi maataloustulon, puun hinnan, eläkkeet ja verot. Kolmen viikon aikataulu ei vakuuttanut ammattiyhdistysjohtajia.115
Verratessa klassiseen yhteiskuntasopimukseen edustavat työmarkkinajärjestöt osapuolena kansaa. Kuitenkin kansalaiset eivät ole valinneet omia edustajiaan eivätkä kaikki suomalaiset ole ammattijärjestöjen jäseniä. Samalla neuvotteluissa he ajavat työntekijöiden etuja, mutta myös omaa asemaansa. Helsingin sanomien 26.7.1991 pääkirjoitus otti kantaa ay-liikkeiden haluttomuuteen osallistua yhteiskuntasopimusneuvotteluihin. Kirjoituksen mukaan yhteiskuntasopimus tarkoitti kaikkien osapuolten sitovaa sopimusta, jossa myös kaikki joutuisivat tekemään uhrauksia. Ay-liikkeiden aseman nähtiin olleen heikkenemässä, sillä tupoa oli periaatesyistä alettu vierastamaan. Nyt kun porvarihallitus ehdotti ay-johtajille neuvotteluita, eivät nämä halunneet niihin osallistua, vaan pakoilivat vastuuta eivätkä näin tarttuneet tilanteeseen ottaa takaisin ainakin osaa menetettyään arvovaltaa. Samalla myös huomautettiin, että tulopolitiikka edellytti välillä sankaritekoja, jotka olivat ” ay-liikkeen perinteisiä arvoja” vastaan.116
Elokuun 24. päivän pääkirjoituksessa otettiin kantaa siihen, kuinka palkankorotusnumeroiden puuttuminen oli hallitukselle takaisku. Yksimielisyys taloudellisesta tilanteesta ei auttanut, sillä katsottiin tarvittavan kustannusleikkauksia. Hallituksen lyhytaikaisuus nähtiin kokemattomuutena, sillä siltä puuttui kokemus tulosopimuksen tekemisestä. Hallituskauden alkuvaiheessa sopimusneuvotteluiden keskeiset ministerit olivat olleet hoitamassa muita
114 HS 17.8.1991 Kotimaa Xxxx-Xxxxxx Xxxxxxx Xxx tivaa työmarkkinajärjestöiltä tietoja ensi vuoden palkkatasosta Tuloratkaisusta kovin kiista "yhteiskuntasopimuksen" teossa
115 HS 6.8.1991 Kotimaa Xxxx-Xxxxxx Xxxxxxx Palkansaajajohtajat tahtovat tehdä itse työehtosopimukset Järjestöt vaativat hallitukselta tietoja ja "otollisen neuvotteluilmapiirin"
116 HS 26.7.1991 Pääkirjoitus MERKINTÖJÄ Xxxxx Xxxxxxx Ay-johtajat karttavat porvarihallitusta
tärkeitä tehtäviä neuvotteluiden ohessa. Vastaavasti järjestöjen osallistuminen neuvotteluihin nähtiin silmänlumeena eikä sitä pidetty muuna kuin osapuolten välisenä nokkapokkana. Ratkaisuksi nähtiin suppean korkean tason työryhmän perustaminen, joka tekisi yhteiskuntasopimuksesta selkeän ota tai jätä -esityksen. Näin järjestöjen nähtiin olevan pakko hyväksyä konkreettinen esitys konkurssien ja työttömyyden kasvaessa jatkuvasti.117
Palkansaajat eivät kokeneet hallituksen budjettia hyväksyttävänä. Ihalainen kuvasi sitä ”palkansaajien painajaiseksi" eikä siinä hänen mukaansa otettu huomioon palkansaajajärjestöjen vaatimuksia. Työnantajien toiveita suosiva esitys ei hänen mielestään kannustanut xxxxxxxxx löytämiseen ja se olisi heikentänyt hallituksen uskottavuutta tasapuolisena toimijana. Toimihenkilö- ja virkamiesjärjestöjen keskusliiton TVK:n puheenjohtajat Xxxxx Xxxxxxxx (kok) ja Xxxxxx Xxxxxx (sd) puolestaan halusivat kuulla hallituksen vaatimuksista työnantajia kohtaan, jotta nämä suostuisivat osallistumaan yhteiskuntasopimukseen. STTK:n puheenjohtaja Xxx Xxxxxxxxx (sd) piti budjettiesitystä ”uhkailuna ja kiristyksenä” ja pahinta hänestä siinä oli ammattiyhdistysten jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistaminen, mikäli yhteiskuntasopimusta ei saataisi aikaan.118
Syyskuun 2. päivän pääkirjoituksessa yhteiskuntasopimusneuvottelut sekä budjettiriihi loivat mahdollisuuden tehdä luotettavia päätelmiä porvarihallituksen ideologiasta. Sen tavoitteeksi nähtiin yrittävän tietoisesti riisua ay-liikkeen valtaa ja avata työmarkkinat markkinavoimille. Tulopolitiikan aikakaudella ne olivat saaneet mahdollisuuden käyttää yhteiskunnallista valtaa, sillä ne pääsivät vaikuttamaan lainsäädäntöön. Ahon linja oli kuitenkin toisenlainen, sillä hallitusneuvottelujen aikanakaan järjestöille ei ollut annettu minkäänlaisia lupauksia työmarkkinaratkaisun löytämiseksi. Yhteiskuntasopimus oli kuitenkin tästä poikkeus, sillä sen toteutuessa työmarkkinajärjestöt olisivat päässeet vaikuttamaan budjetin kokonaisuuteen.119
Yhteiskuntasopimusneuvotteluita voidaan pitää eräänlaisena käännekohtana suomalaisessa talouspoliittisessa historiassa. Menettely haastoi 1960-luvulla luodun keskitetyn työmarkkinaratkaisun. Aikaisemmin konsensus ja hyvinvointivaltiota kehittäminen onnistuivat
117 HS 24.8.1991 Pääkirjoitus Työmarkkinajärjestelmä petti
118 HS 29.8.1991 Kotimaa STT Palkansaajat tuomitsevat budjetin
119 HS 2.9.1991 Pääkirjoitus MERKINTÖJÄ Xxxxx Xxxxxxx Porvarihallitus ja ideologia
yhdessä hyödyntämällä Suomen kilpailukyvyn edistämistä ja talouden tasapainottamista tavalla, jossa ajoittain markan kurssia pystyttiin korjaamaan devalvaatiolla. Tämä mahdollisuus kuitenkin nähtiin poistuneen markan ecu-kytkennän myötä, jolloin ratkaisuksi hallitus aloitti yhteiskuntasopimukseksi kutsutut laajat tuloratkaisuneuvottelut. Neuvotteluissa tarkoitus oli pelastaa suomalainen työ ja tuotanto lamalta ilman pahempia takaiskuja.120
Yhteiskuntasopimus nähtiin hallituksen toimesta sisäisenä devalvaationa. Teollisuuden kilpailukykyä haluttiin kohentaa laajoilla ja selvillä kustannusten alentamisilla. Yhteiskuntasopimuksen keskeisin tavoite oli laaja tuloratkaisu, jossa palkat eivät nousisi nollalinjaksi asetetun ylärajan takia. Lisäksi mahdollisuutena nähtiin lomarahan poistaminen sekä pakkolomat julkisella sektorilla. Ehdotus ei saanut järjestöiltä toivottua vastakaikua valtapolitiikan sekä kriisin vakavuuden ymmärtämättömyyden takia. Vuoden 1991 aikana kansantalouden tila oli heikentynyt selvästi ja työttömyys noussut kesäkuussa 210 000:een henkilöön, kun se oli vielä vuoden alussa alle 100 000. Säästöt kuitenkin nähtiin välttämättömänä ja niitä oltiin valmiita nopeuttamaan palkansaajiin kohdistuneilla toimilla, kuten leikkauksilla ja veronkorotuksilla, mikäli neuvottelut etujärjestöjen kanssa eivät edistyisi.121
Yhteneväisyydet klassisen yhteiskuntasopimuksen ja Ahon hallituksen yrittämän yhteiskuntasopimuksen välillä ovat huomattavissa. Sopimusta edeltänyt tilanne oli kestämätön ja sen jatkumisen nähtiin johtavan kaaokseen. Suomen sen hetkinen tilanne ei ollut kuitenkaan luonnontila, sillä hallituksella oli toimivalta ja maassa vallitsi järjestys. Kuitenkin Suomen taloudellinen tilanne oli heikentynyt pahasti. Työttömyys kasvoi räjähtävällä vauhdilla ja maan vienti sekä teollisuus tarvitsivat elvytystä. Samalla valtion menot olivat kasvaneet kestämättömiksi.
Jos yhteiskuntasopimusta tarkastellaan käsitteenä, voidaan havaita sen ytimessä olevan halu tehdä muutos tilanteeseen, jota pidetään kestämättömänä. Hallituksen ajamalla yhteiskuntasopimuksella oli tarkoitus saada Suomen talous kestävään tilaan. Se nähtiin hallituksen toimesta uutena ratkaisuna Suomen talouden elvytykseksi, jona markan devalvaatio oli aikaisemmin toiminut. Sisäinen devalvaatio haluttiin toteuttaa yhdessä ammattijärjestöjen kanssa tavalla, joka muistutti tulopoliittista kokonaisratkaisua. Nyt kuitenkin erona
120 Reunanen, Esa, & Väliverronen, Jari 2020. 51
121 Ibid. 56
aikaisempiin tupoihin oli se, että palkankorotusten ja muiden työntekijöiden etujen lisäämisen sijaan tarkoituksena oli jäädyttää korotukset tai jopa leikata palkoista ja edusta.
Ahon hallitus aloitti toimintansa tilanteessa, jossa Suomen taloudellinen tilanne oli pahasti heikentymässä. Hallitus tarvitsi nopeita toimia estääkseen maan ajautumisen syvemmälle lamaan. Ratkaisuna tähän nähtiin yhteiskuntasopimus. Samalla allekirjoitettu sopimus toimisi hallitukselle oikeutuksena tiettyihin toimenpiteisiin, jotka työmarkkinajärjestöt olivat hyväksyneet. Tätä voisi verrata klassisen yhteiskuntasopimuksen hallitsijalle antamaan oikeuteen hallita.
Ihmisten omaisuuden turvaaminen sekä kerääminen on ollut keskeinen syy klassisessa teoriassa yhteiskuntasopimuksen allekirjoittamiseen, jolloin tämä tehtävä annettaisiin valtiolle ja hallitsijalle. Sen sijaan Xxxx hallituksen keskeisenä tavoitteena oli Suomen kilpailukyvyn turvaaminen. Xxxxxxxxxxxx tietenkin edesauttaa ihmisten mahdollisuuksia kerätä omaisuutta ja sopimustarkoitus oli turvata suomalaisten taloudellisen elämän olot. Silti valtion etu oli vähintään yhtä tärkeä kuin yksilön etu, ellei jopa tärkeämpi. Hallitus oli valmis leikkaamaan ihmisten palkoista ja taloudellisista eduista. Tämä eroavaisuus voidaan nähdä siinä, kuka yhteiskuntasopimusta ehdotti. Klassisessa teoriassa sopimuksen allekirjoittamista ehdottivat ihmiset eli kansalaiset, kun puolestaan tulopoliittisessa kontekstissa sopimusta ehdotti hallitus.
Vastaavasti palkansaajajärjestöt eivät ymmärtäneet hallituksen tarvetta kiirehtiä neuvotteluissa. He näkivät, että asioista tulisi päättää vasta sen hetkisen tupon päättyessä ja uutta kokonaisratkaisua solmittaessa. Ahon ja hänen hallituksensa olivat aloittaneet vasta tehtävissään ja yhteiskuntasopimus oli heille näytönpaikka, johon he tarvitsivat ammattijärjestöjen tukea. Ay-liike tiedosti, että ilman heidän suostumustaan sopimusta ei syntyisi, jolloin he halusivat tehdä sopimuksen heidän ehdoillaan. Järjestöt eivät halunneet kiirehtiä ja tähän saattoi olla useampikin syy. Tupoa ei haluttu lakkauttaa kesken kaiken, ymmärrys talouden ahdingosta saattoi olla väärä tai järjestöt halusivat parantaa asemiaan neuvotteluissa, sillä kyseessä olivat uudenlaiset tuponeuvottelut ja lopputulos saattaisi muuttaa asetelmia pysyvästi.
Xxxxxxxx ammattijärjestöt sopiva osapuoli edustamaan kansalaisia yhteiskuntasopimuksessa? Tarkastellessa klassisen yhteiskuntasopimusteorian kautta, voisi ajatella ihmisillä olevan oikeus päättää itse edustajansa neuvotteluissa. Tietenkin ammattiliitojen jäsenet kattavat merkittävän osan suomalaisista ja maksamalla liiton jäsenmaksun he eräällä tapaa oikeuttavat järjestöjen edustuksen. Kuitenkaan koko Suomen väestö ei ole koskaan kuulunut
ammattijärjestöön, jolloin osa suomalaisista jäi edustamatta neuvotteluissa. Järjestöt kuitenkin nähtiin olevan paras vaihtoehto edustamaan kansalaisia, sillä heillä oli kokemusta tupo- ja työehtosopimusneuvotteluista sekä laajaa asiantuntemusta eri työ- ja teollisuudenaloilta. Oikeassa elämässä ihmiset eivät myöskään ole kirjoittaneet klassista yhteiskuntasopimusta, vaan se on nähty selittävänä teoriana yhteiskunnan syntymisestä.
Klassisen sopimuksen tavoin ihmisten oli hallituksen esittämässä yhteiskuntasopimuksessa luovuttava osista vapauksistaan ja oikeuksistaan. Hallituksen sopimuksessa tarkoitus oli säästää valtion ja teollisuuden kuluissa, jolloin työntekijöiden palkat eivät nousisi ja tietyistä eduista luovuttaisiin. Tämän sopimuksen myötä palkat eivät olisi nousseet Suomessa ensimmäisen kerran sitten toisen maailmansodan. Sopimuksen vastineena kansalaisten asema olisi kuitenkin hallituksen mukaan turvattu, sillä se tarjoaisi Xxxxxxxx keinon selvitä lamasta. Tämän seurauksena voitaisiin hidastaa työttömyyden räjähdysmäistä kasvua, toteuttaa verohelpotuksia, estää yrityksiä ajautumasta konkurssiin sekä mahdollistaa taas uusien työpaikkojen syntyminen. Näin ollen sopimus turvaisi kansalaisten omaisuuden ja he voisivat tulevaisuudessakin kerätä vaurautta itselleen.
Helsingin sanomissa keskustelua yhteiskuntasopimuksesta käytiin erittäin laajasti. Keskustelua käytiin niin uutisten, haastatteluiden, mielipidekirjoitusten kuin pääkirjoitustenkin muodossa. Xxxxxxxxxxx tavoin moni näki sen keinona saada Suomi pois lamasta, mutta sopimuksen sisältö oli jäänyt useille epäselväksi. Samalla monelle oli jäänyt epäselväksi, mitä yhteiskuntasopimuksella edes tarkoitettiin.
Yhteiskuntasopimus oli Xxxx hallituksen keino toteuttaa Suomessa sisäinen devalvaatio tavalla, jolla olisi ollut useamman osapuolen tuki ja joka olisi osoittanut hallituksen tehokkuuden kriisitilanteessa. Siinä oli paljon yhteisiä piirteitä Xxxxxxxxx luoman yhteiskuntasopimusteoriaan. Molemmissa yhteiskuntasopimuksissa ytimen muodostaa tarve muuttaa vallitsevaa kestämätöntä tilannetta koko yhteisöä ja yhteiskuntaa koskevalla sopimuksella, jossa osasta omista eduista luopumalla annetaan hallitsijalle toimivalta muuttaa olosuhteet kestäviksi. Ahon sopimus kuitenkin yritettiin muodostaa sellaisella kiireellä, että sen yksityiskohdat ja tarkoitusperä jäivät aikalaisilta pimentoon.
4. Suomi kuntoon yhteiskuntasopimuksella
Tämä luku on tutkielman toinen analyysiluku, jossa perehdytään Xxxx Xxxxxxx hallituksen käymien yhteiskuntasopimusneuvotteluiden alkuvaiheita. Suuren materiaalimäärän takia tarkastelu on rajattu tammikuusta 2015 toukokuun 2015 loppuun, jolloin uusi hallitus julkaisi strategisen ohjelmansa. Tästä materiaalista pystyi muodostamaan käsityksen yhteiskuntasopimuksen määritelmästä ja tapahtumat vastasivat paljon 1991 tapahtumakulkua.
4.1.1 Keskustan ohjelmat yhteiskuntasopimuksesta 2010-luvulla
Yhteiskuntasopimus ilmaantui Keskustan ohjelmiin vuonna 2011. Vaaliohjelmassa sekä talous-, työllisyys- ja vero-ohjelmassa Keskustan tavoitteena oli luoda Suomeen 150 000– 200 000 uutta työpaikkaa vuosikymmenen loppuun mennessä, jotta velkaantuminen pysähtyisi ja valtionvelkaa pystyttäisiin lyhentämään. Suomen menestymisen avaimiksi nostettiin työntekijöiden osaaminen, yritys ja onnistunut yhteiskuntapolitiikka. Lähiajan tärkein tehtävä oli työllistävän talouskasvun edistäminen, johon ratkaisuna olisi yhteiskuntasopimus. Sen tarjoama kasvupolitiikkaa toisi puolueen mukaan Suomeen oikeudenmukaisesti vakaan kasvun ja uusia työpaikkoja. Verotuksen olisi jatkossakin pysyttävä kohtuullisena ja suurituloisten tulisi maksaa pienituloisempia enemmän veroja. Konsensusta haluttiin korostamalla, että suomalaiset olivat ” selvinneet sopimalla ennenkin” ja tiesivät, ”että irrallinen yksilöllisyys ei tuota parasta mahdollista tulosta”. Vaaliohjelman alussa esitettiin yhteiskuntasopimuksen viisitoista kohtaa, jotka toisivat Suomeen kasvua, eheyttä ja vakautta.122
Neljä vuotta myöhemmin puolueen vaaliohjelmassa toistettiin samoja teemoja kuin 2011. Vuoden 2015 vaaliohjelman talouskasvua käsittelevässä osuudessa keskeisenä tavoitteena oli luoda Suomeen 200 000 uutta työpaikkaa yksityisellä sektorilla seuraavan kymmenen vuoden aikana. Sen nähtiin edellyttävän kasvun luomista biotalouden kaltaisille uusille toimialoille ja uudistuksia perinteisille toimialoille. Yhteiskuntasopimus nähtiin ratkaisuna parantaa yritysten kilpailukykyä. Keskusta näki, että yhteiskuntasopimus vaatisi ”poikkeuksellisen vahvaa ja
122 POHTIVA: Vaaliohjelma vuoden 2011 eduskuntavaaleihin, 2011; POHTIVA: Keskustan talous-, työllisyys- ja vero-ohjelma, 2011
sitoutuvaa yhteistyötä hallituksen, eduskunnan, työmarkkinajärjestöjen, yritysten ja muiden toimijoiden välillä”, sillä suomalaiset tarvitsivat enemmän keskinäistä luottamusta kuin ylenmääräisiä normeja. Verotuksen kevennys ja kilpailua rajoittavan sääntelyn purkaminen nähtiin kannustavan yrittäjyyteen ja työntekoon. Samalla työuria tulisi pidentää ja tarvittaisiin nopeampaa valmistumista työelämään. Työmarkkinauudistuksessa tulisi myös vahvistaa työntekijän turvaa ja mahdollistaa enemmän joustoa työnantajalle.123
Keskustan 13. maaliskuuta 2015 julkaisemassa talous- ja työllisyyslinja erikoisohjelmassa kerrottiin yhden viidestä strategisen hallitusohjelman tavoitteesta olevan ”julkisen talouden tasapainottaminen ja velaksi elämisen lopettaminen”, joka vaatisi vaaliohjelman suunnitellut 200 000 yksityisen sektorin työpaikkaa. Vahvistamalla yrittäjyyttä Suomen talous saataisiin puolueen mukaan tilaan, jossa se kasvaisi kaksi prosenttia vuodessa. Yrittäjyyttä, eri toimialojen toimintaedellytyksiä ja kilpailukykyä saataisiin kohennettua kilpailukyvyllä ja yhteiskuntasopimuksella, joka keskittyisi työelämän muutoksiin. Keskusta ei uskonut Suomen tilanteeseen olevan helppoja ratkaisuja, mutta yhteisessä visiossa hyvinvointiyhteiskunta pelastettaisiin kilpailukyvyn palauttamisella. Tulevan hallituskauden ensimmäisiä tehtäviä tulisikin olla yhteiskuntasopimus, joka edellyttäisi ”kaikilta osapuolilta luottamusta, avoimuutta ja tahtoa yhdessä sopimiseen.” Vaikeistakin asioista tulisi puolueen mukaan keskustella, sillä yhteiskuntasopimuksessa kaikkien tulisi joustaa. Lopputuloksen olisi kuitenkin täytynyt parantaa kilpailukykyä ja madaltaa kynnystä palkata työvoimaa, sillä tämä olisi kaikkien etu pitkällä aikavälillä. Tärkeänä osana yhteiskuntasopimusta nähtiin työelämän uudistukset ja uskottiinkin, että osapuolet toisivat neuvotteluihin paikallisen sopimisen kehittämisen, työrauhakysymykset ja työsuhdeturva-asiat. Sopimuksessa tulisi huolehtia myös niistä suomalaisista, joilla ei olisi taloudellista valtaa tai vahvoja edunvalvojia, jolloin sopimus olisi myös oikeudenmukaisuussopimus.124
Keskustan erityisohjelmassa ehdotuksia nuorisotakuun kehittämiseksi yhteiskuntasopimuksen nähtiin olevan välttämätön, jotta ammatillisen koulutuksen muodostuisi 2+1-malli, jossa kaksi vuotta opiskeltaisiin oppilaitoksessa ja yksi työpaikalla. Näin pystyttäisiin parantamaan koulutuksen työelämävastaavuutta ja nuorten pääsemistä paremmin työelämään. Samalla puolue uskoi valtion tekevän jopa 100 miljoonan euron säästöt pitkällä aikavälillä.125
123 POHTIVA: Keskustan vaaliohjelma (Eduskuntavaalit 2015)
124 POHTIVA: Keskustan talous- ja työllisyyslinja 13.3.2015
125 POHTIVA: Keskustan ehdotuksia nuorisotakuun kehittämiseksi 19.3.2015
Lisää työpaikkoja -erikoisohjelmassa työelämän uudistaminen ja ”Suomen kuntoon laittaminen” tarvitsivat Keskustan mukaan laaja-alaista yhteistyötä, jonka tarkoituksena olisi tuottaa kolmikantaa laajempi yhteiskuntasopimus. Tähän sopimukseen osallistuisivat hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen lisäksi myös eduskunta, yrittäjäjärjestöt sekä muut keskeiset toimijat. Sopimuksen tavoitteena olisi sopia uudistuksista, jotka kohentaisivat Suomen taloutta, parantaisivat kilpailukykyä ja loisivat uusia työpaikkoja. Tärkeimmäksi nähtiin yhteinen sitoutuminen, jotta kokeilujen kautta löydettäisiin pysyviä ratkaisuja. Osapuolilta odotettiin luottamusta toisiaan kohtaan ja vastaan tulemista. Sopiminen nähtiin suomalaisena vahvuutena ja tapana hoitaa asiat, josta esimerkkinä pidettiin työmarkkinajärjestöjen aikaisempina vuosina tehtyjä kahdenkeskisiä ratkaisuja. Keskustan mielestä hallituksen ja eduskunnan tulisi olla aloitteellinen tulevaisuudessa kolmikannassa ja tavoitteeksi puolue näki maltillisen palkkalinjan seuraaville vuosille. Tämä olisi välttämätöntä kilpailukyvyn ja työllisyyden kannalta, mutta sitä edistääkseen voisi hallitus keskustan mukaan tukea sopimuksen toteutumista omilla, talouden sallimilla päätöksillään. Puolue näki työelämän olevan Suomessa murroksessa ja yhteiskuntasopimuksen olisi vastannut Keskustan mukaan tähän muutokseen.126
Sipilän hallituksen strategisessa ohjelmassa, eli hallitusohjelmassa, yhteiskuntasopimus määriteltiin tueksi, jolla Suomen talouden nousua ja työllisyyden parantamista olisi voitu vauhdittaa. Tämä hallituksen tavoite voisi toteutuessaan ”vahvistaa suomalaisten keskinäistä luottamusta, edistää talouskasvua ja tukea uusien työpaikkojen syntymistä.” Yhteiskuntasopimuksen vaihtoehtona olisivat olleet 1,5 miljardin euron menosäästöt ja veronkorotukset, mikäli neuvotteluissa ei saataisi lopputulosta aikaiseksi. Sopimuksen ja muiden palkkaratkaisujen aikaansaamisen tueksi tarjottiin merkittäviä lisäkevennyksiä ansiotuloverotuksessa kaikissa tuloluokissa. Tavoitteena hallituksella oli vuoteen 2021 mennessä vahvistaa julkista taloutta 6 miljardilla eurolla, joka toteutettaisiin 4 miljardin euron säästöillä sekä vaihtoehtoisesti joko toteutuvalla yhteiskuntasopimuksella tai 1,5 miljardin euron lisäsäästöillä ja veronkorotuksilla. Hallituksen oli tarkoitus tehdä 30.7.2015 mennessä muille neuvotteluosapuolille esityksen, jolla yksikkötyökustannuksia alennettaisiin vähintään 5 prosentilla. Samalla tehtäisiin esitys muutosturvasta ja siihen liittyvästä koulutusmallista. Osapuolten olisi tarkoitus sitoutua yhteiskuntasopimukseen 21.8.2015 mennessä. Ehdollisista
126 POHTIVA Suomen Keskusta: Lisää työpaikkoja 2015
säästöistä ja veronkorotuksista olisi luovuttu, mikäli sopimuksen toimet olisivat mitattavissa maaliskuussa 2017.127
4.1.2. Tapahtumien kulku keväällä 2015
Keskustelu yhteiskuntasopimuksesta oli alkanut jo alkuvuodesta 2015. Xxxx Xxxxxxxxxxx 30. tammikuuta kirjoittaman analyysin mukaan useat poliitikot olivat alkaneet puhua yhteiskuntasopimuksesta, joka nostaisi Suomen talouden taantumasta ja lisäisi työpaikkoja. Puoluejohtajista eniten tätä ideaa oli kehitellyt keskustan Xxxx Xxxxxx, jonka mukaan kasvu tarvitsisi kilpailukykyä, tuottavuutta, uusia työpaikkoja ja kustannuskilpailukykyä. Sipilän mielestä yhteiskuntasopimus tulisi asettaa hallitusohjelman pohjaksi sekä toteuttaa keskeisesti kolmikantana hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kesken. Näiden osapuolien lisäksi MTK ja yrittäjät tulisi kutsua mukaan.128
Sdp:n puoluesihteeri Xxxxx Xxxxxxxx sanoi puolueensa olevan mukana sopimuksen tekemisessä, mikäli palkansaajat eivät joutuisi pakosta hyväksymään sen sisältöä. STTK:n puheenjohtaja Xxxxx Xxxxxx oli yhteiskuntasopimuksen puolella, mutta pelkäsi sen tarkoittavan palkan alennuksia, työaikojen pidennyksiä ja työehtojen heikennyksiä. Pääministeri ja kokoomuksen puheenjohtaja Xxxxxxxxx Xxxxx ei uskonut konsensuksen saavan aikaan päätöksiä, vaan yhteisymmärryksen etsiminen enemmänkin halvaannuttaisi Suomea. Pohjanpalo näki kolmikannan osapuolien välillä leijuvan epäluottamuksen varsinkin koskien ansiosidonnaisen työttömyysturvan muuttamista ja uskoi yhteiskuntasopimuksen olevan vaikeampi toteuttaa, mikäli Sdp jäisi vaalien jälkeen oppositioon.129
Xxxxxx mielestä hallitus- ja yhteiskuntasopimusneuvotteluita tulisi käydä yhtä aikaa. Sopimuksen tarkoista yksityiskohdista hän oli ennen vaaleja vaitonainen, sillä hän halusi käsitellä niitä osapuolten välisissä keskusteluissa. Toistaiseksi ay-liikkeiden halukkuus
127 Ratkaisujen Suomi Pääministeri Xxxx Xxxxxxx hallituksen strateginen ohjelma xxxxx://xxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxx/00000/0000000/XxxxxxxxxxxxXxxxx_XX_XXXXXXXXXX_xxxxx.xxx (Katsottu 10.3.2022)
128 HS 30.1.2015 Kotimaa Xxxx Xxxxxxxxxx Pelastaako yhteiskuntasopimus Suomen?
129 Ibid
osallistua neuvotteluihin oli vielä epäselvä eikä hän aikonut tehdä asiasta mahdollisia tiedusteluita ennen kuin hänellä olisi siihen tarvittava mandaatti.130
Sipilä oletti toteuttavansa yhteiskuntasopimusneuvottelut kuukaudessa, eli samaan aikaan hallitusohjelman kokoamisen kanssa. Tämä nähtiin epärealistisena aikana verrattuna aikaisempiin työmarkkinaneuvotteluihin ja SAK:n puheenjohtaja Xxxxx Xxxx pitikin aikataulua kireänä. Sipilä esitti järjestöille seuraavat kolme kysymystä: ”Millä keinoilla saamme aikaan noin viiden prosentin tuottavuushypyn suomalaisen työn, julkisen sektorin ja yritystoiminnan kilpailukyvyn parantamiseksi? Millä keinoilla voimme madaltaa työllistämisen kynnystä? Millä keinoilla saamme työttömyyden hoitamiseen käytettävät määrärahat aktivoivampaan käyttöön?”131
Toukokuun alussa käydyissä neuvotteluissa keskusjärjestön johtajat suhtautuivat epäillen yhteiskuntasopimuksen toteutumiseen. Tämä johtui Xxxxx mielestä työajan pidentämisen esityksestä ja Akavan puheenjohtajan Xxxxx Xxxxxxxx mukaan se johtui siitä, että sopuun oltaisi päästy ainoastaan yhteisestä tahtotilasta, eikä keskustelua olisi käyty keinoista ja toimenpiteistä. Sipilä ja Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n toimitusjohtaja Xxxx Xxxxxxxx puolestaan korostivat, että kilpailijamaiden etumatka tuottavuudessa oli kurottava umpeen ja sen vuoksi kaikki vaihtoehdot olivat pöydällä. Sipilä vielä tähdensi, että tavoitteena oli työntekijöiden asemaa turvaava tasapainoinen sopimus. Hänen mielestään oli tärkeää saada yhteiskuntasopimus, sillä sen avulla tuotannossa olisi mahdollista saada viiden prosentin hyppy ja jopa vuosittainen yhden prosenttiyksikön kasvu bruttokansantuotteessa.132
Sipilä odotti saavansa 7.5. klo 14 mennessä päätöksen työmarkkinajärjestöiltä, jonka jälkeen hän ilmoittaisi, mitkä puolueet osallistuisivat Keskustan kanssa hallitusneuvotteluihin. Xxxxx Xxxxxx käsitteli artikkelissaan yhteiskuntasopimukseen liittyviä kysymyksiä. Sopimus nähtiin Sipilän ajatuksena, jossa etujärjestöt sitoutuisivat Suomen tuottavuutta ja kilpailukykyä parantaviin päätöksiin, jotta työllisyys paranisi. Tämä vähentäisi ihmisten ahdinkoa ja julkista velkaa, jolloin tarvittavat hallituksen budjettileikkaukset olisivat pienempiä. Sopimuksella olisi siis vaikutusta hallitus- ja talousohjelmaan. Nimenä yhteiskuntasopimus nähtiin keskusjärjestöjen toimesta hankalaksi, sillä sopimus tarkoittaisi työmarkkinoilla juridista päätöstä. Nähtiinkin, että nopeasti koottuun laajaan sopimukseen suhtauduttiin skeptisesti,
130 HS 1.4.2015 Kotimaa Xxxxx Xxxxxxx Xxxx Xxxxxx arvostelee aiempia keskustan pääministereitä: "Virheitä ovat tehneet kaikki"
131 HS 23.4.2015 Kotimaa Xxxx Xxxxxxxxxx Xxxx Xxxxxx laati etujärjestöille kysymyslistan
132 HS 4.5.2015 Kotimaa Xxxxxxxx Xxxxxx Yhteiskuntasovun keinoista ei vielä juuri keskusteltu
vaikka osapuolilla oli yhteinen näkemys Suomen talouden ongelmien vakavuudesta sekä kilpailukyvyn ja tuottavuuden parantamisen tarpeesta. Erimielisyydet pelastuskeinoista olivat jyrkät ja aika vähissä. Osa ay-johtajista oli kiinnostunut sopimuksesta, koska se voisi tarkoittaa Sdp pääsemistä hallitukseen. Eduista luopuminen nähtiin vaikeana niin työntekijöiden kuin työnantajien toimesta eikä valtio voinut heikon talouden takia ”ostaa” joustoja, vaan sen oli tarjottava verojen alennuksia. Xxxx Xxxxxxxx, Xxxxx Xxxxxxxx ja Xxxx Xxxxxx vetämissä työryhmissä oli tunnusteltu osapuolten suhtautumista eri asioihin, jonka jälkeen neuvotteluita varten oli kirjoitettu yhteenveto neuvotteluiden pohjaksi. Työajan ja sääntöjen joustavuudella pyrittiin lisäämään työpaikkoja. Sopimuksen piti myös Sipilän mielestä olla tasapainoinen, eli siinä tulisi joustavuuden seurauksena antaa työntekijälle lisäturvaa.133
Keskustalaisen vaikuttajan Xxxxx Xxxxxx toimesta syntyi 6. toukokuuta ensimmäinen yhteiskuntasopimuksen esitys, jota Xxxxxxx johdolla esiteltiin työmarkkinajohtajille. Työaika nähtiin vaikeimpana kiistana. Työnantajapuolen esittämä sadan tunnin lisäys vuodessa tarkoittaisi työviikon pidentämistä noin 2,5 tunnilla tai vastaavasti esimerkiksi vuosilomien pienentämistä. Oli tiedossa, että SAK ei olisi suostunut työajanpidentämiseen ilman korvausta. Työnantajapuoli halusi sopimukseen selkeitä tapoja tuottavuuden nousemiseen. Liittojohtajat olivat avainasemassa työaikojen muutoksissa, sillä liittojen työehtosopimukset määrittelevät työajan. Uudet työehtosopimukset neuvoteltaisiin vasta vuoden 2016 aikana, mutta Xxxxxx halusi liittojen sitoutumivan määrättyihin tuottavuus- tai kilpailukykyparannuksiin ennen valtion budjettineuvotteluja. Sipilän tavoite oli, että sopimuksessa saataisiin Suomessa aikaan viiden prosentin tuottavuusloikka, jonka saavuttaminen ilman sopimuksen syntyä tarkoittaisi merkittäviä lisäleikkauksia. Sopimus oli myös yhteydessä Sdp:n hallituspaikkaan ja ay- demarien oletettiin vaativan tätä vastineeksi yhteiskuntasopimuksesta.134
Toukokuun 6. päivän iltana kaatunut yhteiskuntasopimuksen alustavat versiot saivat erilaiset reaktiot työnantaja- ja palkansaajapuolilta. Työnantajat pitivät luonnosta löysänä ja epämääräisenä ja palkansaajat liian vaativana ja ottavan liikaa yksinomaa työntekijöiden eduista. Sopimuksessa merkittävin osuus oli Suomen tuottavuuden ja kilpailukyvyn nostaminen viidellä prosentilla, joka toteutettaisiin liittokohtaisissa työehtoneuvotteluissa pääosin vuonna 2016. Tuottavuushypyn laskeminen kuitenkin kummastutti ekonomeja, sillä
133 HS 6.5.2015 Xxxxxxxxxx Xxxxx Xxxxxx Sipilä puhuu paljon yhteiskunta-sopimuksesta – HS kertoo, mistä siinä on kyse
134 HS 6.5.2015 Politiikka Xxxxx Xxxxxx Sipilä ravaa ympäri Helsinkiä myymässä yhteiskunta-sopimusta –
pelissä työajat, valtion leikkaukset ja Sdp:n hallitustaival
kyse oli Suomen hintakilpailukyvyn parantamisesta vähentämällä kustannuksia. Vaikka keinoja tuottavuuden nostamiseen olisikin useita, ei keinoja innovaation tuotantoparannuksen ja tuotteiden kehitykseen ollut. Työajan pidentäminen ei tarkoittanut tuottavuuden parantamista. Lisäksi palkkojen leikkaus olisi tarkoittanut henkilökohtaista neuvottelua parin miljoonan suomalaisen kanssa, mikä kuulosti epärealistiselta. 135
Liitoja pyydettiin etsiä keinot paikallisen sopimisen, osallistumisen ja työolojen kohentamiseen, jolloin työaikapankit ja joustot voisivat kehittyä. Nämä edut tosin löytyivät jo osan liittojen työehtosopimuksista. Työajasta sopimuksessa ei puhuttu, mutta sen pidentämisellä tuottavuushyppy olisi suurimmilla osin toteutettu lyhentämällä lomia, poistamalla lyhennysvapaa ja pidentämällä työpäivää. Yrityksille esitettiin karkea suositus pidättäytyä antamasta johtajille kovia palkankorotuksia. Palkansaajat saisivat irtisanomistilanteessa muutosturvaa koulutusrahan muodossa, joka olisi vastannut kuukauden keskipalkkaa. Vastaavasti koeaikaa olisi pidennetty kuuteen kuukauteen, mutta irtisanoutumissuoja olisi parantanut eikä irtisanomisturvassa olisi enää ollut karenssiaikaa. Työllistämiskynnyksen madaltamisella haluttiin helpottaa pitkäaikaistyöttömien pääsemistä määräaikaiseen työsuhteeseen. 136
Palkansaajapuolen oletettiin olevan valmis neuvottelemaan vaikeista kohdista, jos heillä olisi ollut työnantajan takaus olla mukana talkoissa. Työnantajaosapuoli ei kuitenkaan ollut neuvotteluiden alussa valmis luopumaan johtajien palkankorotuksista ja osingoista, vaan sopimuksessa oli kyse vanhakantaisen työmarkkinasopimuksen sijaan Suomen kilpailukyvystä ja kaikkien työpaikoista.137
Kun Xxxxxx esitteli hallituksen pohjan Xxxx Xxxxxx (ps) ja Xxxxxxxxx Xxxxxxx kanssa, muistutti tuleva pääministeri tehtävästään uudistaa Suomea ja saada maan talous nousuun ”mahdollisimman oikeudenmukaisella tavalla”. Se tarkoitti hänen mukaansa kipeitä päätöksiä, sillä ilman yhteiskuntasopimusta oli valtiovarainministeriön esittämät kuuden miljardin euron säästöt toteutettava kokonaisuudessaan. Sipilän mukaan yhteiskuntasopimuksen toteutuminen
135 HS 6.5.2015 Xxxxxxxxxx Xxxxx Xxxxxx, Xxxxxx Xxxxxxxxxxx Mitä kaatuneessa yhteiskunta-sopimuksessa sanotaan? – HS käy läpi keskeiset kohdat
136 Ibid
137 Ibid
myöhemminkin ei olisi välttämättä mahdotonta, mutta lähtökohtana olivat nyt hallitusvetoinen ratkaisu.138
EK:n hallituksen puheenjohtaja Xxxxx Xxxxxxxx totesi järjestönsä kevätseminaarissa yhteiskuntasopimuksen olleen oikea askel oikeaan suuntaan ja toivoi palaamista kysymykseen työajan pidentämisestä. Hänen totesi Suomen viikoittaisen työajan olevan Euroopan lyhimpiä ja uskoi työajan pidentämisen noin puolella tunnilla päivässä olevan mahdollista. Hän myös viittasi Suomen Pankin laskelmiin, joissa työajan lisääminen kuudella prosentilla asteittain vuosina 2015–2017 voisi nostaa bruttokansantuotteen hintaa 11 miljardilla eurolla ja nostaa vientiä viidellä miljardilla eurolla vuonna 2021.139
Työmarkkinajärjestöjen halua saada yhteiskuntasopimus motivoitiin hallituksen lupauksella vähentää 1,5 miljardilla eurolla valtion menojen leikkauksia sekä miljardin euron verohuojennuksilla. Tämä olisi vaatinut lisätyön tekemistä ilman lisäpalkkaa useilla aloilla, joka tarkoitti työviikon pidentämistä tai lomien ja arkivapaiden vähentämistä. Julkaistussa strategisessa hallitusohjelmassa kävi ilmi hallituksen halu saada järjestöiltä elokuun 21. päivään mennessä tieto siitä, että sopimus tulisi syntymään. Yhteiskuntasopimus oli valtionvarinministeriksi nousseen Xxxxxxxxx Xxxxxxx mukaan keskeinen osa hallituksen säästöpakettia, mutta ilman sopua hallituksen tulisi tehdä lisäsäästöjä jo suunnitellun neljän miljardin euron lisäksi. Työmarkkinajärjestöille oli suunnitelmissa antaa heinäkuun loppuun mennessä tarkemmat tiedot esityksen toiveista. Toistaiseksi kerrottiin, että hallitus halusi sopimuksessa olevan keinot yksikkötyökustannuksien alentamiseksi vähintään viidellä prosentilla sekä kirjattuna muutosturva, jolla irtisanottujen koulutus rahoitettaisiin. Asetetun takarajan jälkeen alkaisivat liittokohtaiset neuvottelut työehtosopimusten sisällöistä. Yhteiskuntasopimuksen ulkopuolisia leikkauksia olisivat ainakin työmarkkinajärjestöjen kanssa neuvoteltava 200 miljoonan euron ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaus.140
Auto- ja kuljetusalaa työtekijäliitto AKT ei pitänyt Sipilän hallitusohjelman kirjauksista ja mainitsi lakon olevan mahdollinen, jos pääministerin tarkoitus olisi heikentää ay-liikettä. Liiton puheenjohtaja Xxxxx Xxxxxxxxx näki Xxxxxxx toimien romuttavan sopimusyhteiskunnan, jolla vuosikymmenien aikana hyvinvointiyhteiskunta oli rakennettu. Yhteiskuntasopimuksen
138 HS 7.5.2015 Politiikka Xxxxx Xxxxxxxx, Xxxxx Xxxxxxxxx Sipilä lähtee rakentamaan hallitusta perussuomalaisten ja xxxxxxxxxxx kanssa – "Tämä ei ollut helppo päätös"
139 HS 20.5.2015 Talous Xxxxxxxx Xxxxxx EK:n Alahuhta: Sipilän yhteiskuntasopimus olisi ollut askel oikeaan suuntaan
140 HS 27.5.2015 Politiikka Xxxxx Xxxxxx Jos palkansaajat eivät suostu tekemään lisää töitä, hallitus lisää leikkauksia 1,5 miljardilla eurolla
tavoite alentaa työntekijöiden yksikkötyökustannuksia vähintään viidellä prosentilla nähtiin AKT:n laskelmissa käytännössä samana kuin EK:n ja Suomen yrittäjien ehdottama vuosityöajan pidentäminen sadalla tunnilla. Porvarihallituksen toimet ja antamat vaihtoehdot nähtiin uhkailuna ja yksipuolisena päätöksentekona eikä Piirainen pitänyt tällaisesta ”mafiaretoriikasta”. Hänestä hallitusohjelman toimet eivät olleet tasapainoisia eri kansalaisryhmien välillä, vaan ne asettivat esimerkiksi lapsiperheet, opiskelijat ja työttömät heikompaan asemaan. Hyväosaisten osallistumista ei hallituksen ”yhteisissä talkoissa” nähty, vaan hallitusohjelma näytti enemmänkin rangaistukselta ja nöyryytti työttömäksi tahtomattaan joutuneita. Paikallisen sopimisen osuus ohjelmassa nähtiin hallituksen tavoitteena romuttaa kolmikantayhteistyö ja työehtosopimusten yleissitovuus.141
Tämän osion analysointi on toteutettu samalla tavalla kuin aikaisemman luvun analysointiosuus, eli yhteiskuntasopimuksen käsitettä on analysoitu Helsingin sanomien julkaisemista jutuista. Aineisto on kerätty Helsingin sanomien nettihaun kautta hakusanalla ”Yhteiskuntasopimus” ja julkaisuaika on rajattu vuoden 2015 tammi-toukokuun väliselle ajalle. Saaduista osumista on kerätty ne lehtijutut, joiden avulla yhteiskuntasopimusta pystytään parhaiten analysoimaan ja määrittelemään.
4.2.1 Yhtäläisyydet klassiseen yhteiskuntasopimukseen
Yhteiskuntasopimuksen vertailua klassiseen yhteiskuntasopimukseen tehtiin keväällä 2015 ainoastaan huhtikuun 24. päivän pääkirjoituksessa. Siinä käsiteltiin Xxxxxxxxx luomaa yhteiskuntasopimusta ja miten se nähtiin tarkoittavan ”tyystin eri asiaa kuin nyt neuvottelujen alla oleva kokonaisuus”. Xxxxxxxxx yhteiskuntasopimuksen esitettiin tarkoittavan esimerkiksi parlamentaarista demokratiaa, jossa yhdessä sovituilla pelisäännöillä määritellään yhteisön koskevien asioiden hoitamista. Muuten pääkirjoitus tarkasteli neuvotteluista saatuja tietoja. Xxxxxx halusi rakentaa yhteiskuntasopimuksen varaan hallitusohjelman taloutta koskevan osion, kun taas puolestaan demarivetoiset palkansaajajärjestöt halusivat nähdä uuden hallituspohjan
141 HS 28.5.2015 Xxxxxxxxxx Xxxxx Xxxxxx Kuljetusala vilautti Sipilälle jo lakkoasetta – uusi hallitus harrastaa AKT:n mukaan "mafiahenkistä uhkailua"
ja sen ohjelman ennen kuin olisivat sitoutuneet mihinkään. Sdp ja SAK ja STTK tyrmäsivät Sipilän ehdotukset koeajan pidentämisestä ja työeläkemaksujen väliaikaisesta alentamisesta väittäen niitä palkansaajien kyykyttämiseksi. Keskustan puoluesihteeri Xxxx Xxxxxxxx kuitenkin muistutti sopimuksen ottavan jokaiselta jotain, mutta antavan myös jotain vastapainoksi takaisin.142
Kilpailukyvyn parantaminen oli erittäin vahvasti mukana vuoden 2015 yhteiskuntasopimushanketta. Xxxxxx halusi saada laajan yhteiskuntasopimuksen nopeasti vaalien jälkeen ja työelämän uudistuksista olisi tullut sopia jo ennen kuin hallitus oli muodostettu. Nämä uudistukset koskivat esimerkiksi ensimmäisen työntekijän palkkaamista, työaikapankkeja, koeajan pidentämistä ja työeläkemaksun väliaikaista alentamista kahdella prosentilla. Sopimus, johon osallistuisivat keskeiset yhteiskunnalliset voimaryhmät, olisi mahdollistanut Sipilän mukaan Keskustan tavoitteleman Suomen talouden kahden prosentin kasvu-uran toteutumisen. Samalla se olisi luonut Suomen kilpailukyvyn nousulle ja 200 000 työpaikan syntymiselle. Sipilän mukaan valtiovarainministeriön arviota kuuden miljoonan euron sopeutumistarpeesta ei saataisi yhden vaalikauden aikana toteutettua, vaan se olisi tullut jaksottaa kuudelle vuodella.143
Xxxxxx kertoi puoluevaltuustolle pitämässään puheessa yrittävänsä rakentaa hallitusohjelman talousosion yhteiskuntasopimuksen varaan. Hän ei nähnyt Suomen tilanteeseen olevan nopeaa ratkaisua. Yhteiskuntasopimus pelastaisi hänen mukaansa hyvinvointiyhteiskunnan palauttamalla sen kilpailukyvyn. Hän vetosi osapuolten luottamukseen, avoimuuteen ja tahtoon sopia asioista yhdessä. Käsiteltävänä olisi ollut Sipilän mukaan vaikeitakin asioita ja niistä olisi keskusteltava. Oli laitettava Suomen etu edelle, jotta työpaikkoja voisi lisätä, ja se tarkoitti jokaisen olevan valmis luopumaan jostain. Tarpeet julkisen talouden leikkauksista päätettäisiin hallitusneuvotteluissa ja niiden suuruuksien tarve ratkaisisi yhteiskuntasopimusneuvotteluiden lopputulos.144
142 HS 24.4.2015 Pääkirjoitus Sipilä tuskin saa avointa valtakirjaa
143 HS 27.3.2015 Xxxxxxxxxx Xxxxxx Xxxxx MT: Sipilä haluaa laajan yhteiskunta-sopimuksen ennen hallituksen muodostamista
144 HS 25.4.2015 Politiikka Xxxxx Xxxxxx, Xxxxx Xxxxx Xxxx Xxxxxx ilmoitti lähtevänsä jos tuloksia ei tule: ”Tulos tai ulos” – puhe luettavissa kokonaisuudessaan
Ministeri Xxxxx Xxxxxx (sd) vertaili huhtikuun 28. päivän pääkirjoituksessa Ahon ja Sipilän lähtökohtia vaalien jälkeen. Keskusta oli voittanut vaalit, Suomen taloudellinen tilanne oli synkkä ja vaadittiin nopeita toimia. Ratkaisuna molemmat pitivät yhteiskuntasopimusta, jonka Xxxxxx esitteli ”mystisenä taikakaluna, joka ratkaisee talouden ongelmat silloin, kun ne eivät muuten ratkea”. Sailaksen mukaan Suomessa ei kuitenkaan aikaisemmin ole tehty yhteiskuntasopimusta, sillä Ahon yritys kaatui ja ainoa sen kaltaista solmittua sopimusta voidaan pitää vuoden 1968 Liinamaa I tulopoliittista kokonaisratkaisua. Tuolloin ammattijärjestöt saivat Xxxxxxxxx mukaan valtaa päättää asioista, jotka eivät olisi ulkoparlamentaarisille toimijoille kuuluneet. Xxxxxxxxx mukaan kilpailukykyä tulisi kohentaa, sekä palkkasopimusten pidentämisestä, työajan pidentämisestä ja muiden joustojen lisäämisestä työmarkkinoilla pitäisi sopia. Hän ei uskonut, että näistä syntyisi Sipilän tavoittelemaa yhteiskuntasopimusta, mutta hän näki näiden asioiden hoitamiseen vaativan vahvan hallituksen.145
Toimittaja Xxxxxx Xxxxxxxxxxxx mukaan suomalaisten rakkaus lomaan oli keskeinen syy yhteiskuntasopimuksen kaatumiseen. Tuotannon halventaminen olisi tarkoittanut suomalaisten tavaroiden ja palveluiden menevän paremmin kaupaksi maailmalla ja näin parantavan Suomen kilpailukykyä. Palkkojen alennus olisi ollut tehokkain sekä samalla vaikein keino, eikä siitä sen takia edes neuvoteltu. Palkansaajat eivät olisi siihen suostuneet ja se olisi satuttanut kuluttajien ostovoimaa ja näin ollen taloutta. Vuosityöajan lisääminen olisi käytännössä tarkoittanut samaa kuin tuntipalkan alennus, jolloin kustannukset olisivat alentuneet ja kilpailukyky lisääntynyt. Vuoden 2007–2015 kustannuskilpailukyky Suomen keskeisiin vertailumaihin oli heikentynyt jopa 10 prosenttia, minkä korjaamiseksi työaikaa olisi pitänyt lisätä yli 50 tuntia vuodessa. Ratkaisuna tähän olisi Sipilän mukaan eri aloilla ollut joko työajan pidentäminen 1–2 tunnin työviikossa tai 1–2 viikon lyhentäminen vuosilomassa. Niskakangas näki lomapäivien paikalla tehdyt työtunnit tehokkaampina kuin työpäivän päätteeksi tehdyt tunnit. Lisäksi Suomen lomat olivat kansainvälisesti verraten runsaat. Yhteiskuntasopimuksen kaatumisen Niskakangas näki talouden kannalta huonona, ja hallituksen keinot valtion nopeaan velkaantumiseen saattoivat olla taloudelle vahingollisempia. Silti se kertoi suomalaisten arvostuksesta vapaa-aikaan, mikä saattoi olla ihan tervettäkin.146
145 HS 28.4.2015 Pääkirjoitus Xxxxx Xxxxxx Yhteiskuntasopimus on esiintynyt aiemminkin mystisenä taikakaluna
146 HS 25.5.2022 Politiikka Xxxxxx Xxxxxxxxxxx Rakkaus lomaan kaatoi yhteiskuntasopimuksen
4.2.3 Luopuminen ja vastineen saaminen
Tulevat toimet vaatisivat säästöjä sekä työehtojen mahdollista joustamista, mikä tiedettiin jo ennen vaaleja. Eduskunnan puhemies Xxxx Xxxxxxxxxx näki yhteiskuntasopimuksen kannattavana, sillä yhteisymmärryksen löytäminen olisi tärkeää tehtäessä tulevia säästöjä eri väestöryhmien kesken ja päätökset tulisi tehdä tasapuolisesti.147 Pääministeri Stubb toivoi vaalien lähestyessä porvarihallitusta seuraavalle kaudelle ja halusi nostaa esiin Keskustan ja Kokoomuksen linjojen yhtenäisyyksiä kuten ansiotulojen veronkevennykset. Sipilän yhteiskuntasopimushanketta Stubb piti nyt ”hyvänä ideana”.148
Vastaavasti työehtojen heikennyksien seurauksena saadut vastineet nähtiin ay-liikkeen toimesta olemattomina. Palkansaajajärjestöjä pelotti, että yhteiskuntasopimus heikentäisi työntekijän asemaa, sillä esimerkiksi vientiteollisuuden kilpailukyvyn parantaminen keskittyi työvoimakustannusten pienentämiseen. Reaalipalkan pienentäminen ei ollut vaarana, mutta työajan pidentäminen oli todennäköisempää. Sen vastapainoksi järjestöt halusivat työntekijöille paremman turvan irtisanomistilanteissa.149
Toukokuun 6. päivän pääkirjoitus esitti muiden lehtien julkaisuja. Satakunnan Kansa pelkäsi järjestöjen aseman sivuuttavan vaalituloksen. Järjestöjen asemaa kuvattiin kansanvallan ja vaalien ulkopuolisena valtaeliittinä, joka osallistui hallitusneuvotteluihin. Yhteiskuntasopimusta ei nähty demokratian kannalta oikeana, vaan ylintä päätösvaltaa tulisi käyttää ainoastaan hallitus ja eduskunta. Puolestaan Ilkassa esitettiin ymmärrys palkansaajajärjestöjen vastustus lisätä työaikaa. Aiemman toimintakulttuuria noudattaen työajan pidennys tulisi tarkoittaa muiden etujen tuomista muihin työehtoihin, kuten STTK oli toivonut jouston antavan lisäturvaa työntekijälle. Lehden mukaan optimismia tarvittiin erityisesti vaikeina aikoina, mutta muutosten nähtiin vaativan aina realismia. Tieto siitä, että sopimuksessa kaikki joutuisivat luopumaan jostain, vahvistaisi luottamusta neuvotteluosapuolien välillä.150
RKP:n puheenjohtaja Xxxx Xxxxxxx kommentoi Sipilän epäonnistuneita yhteiskuntasopimusneuvotteluita sanomalla, että Suomea ei saataisi nousemaan pelkästään säästämällä ja mahdollisilla verojen korotuksilla, vaan tarvittaisiin työmarkkinauudistuksia,
147 HS 4.4. 2015 Kotimaa Xxxx Xxxxxxxxxx Heinäluoma: Eniten politiikkaa tarvitsevat äänestävät laiskimmin 148 HS 10.4.2015 Kotimaa Xxxxxx Xxxxxxxx Puheenjohtajat HS-haastattelussa| Stubb kosiskelee eläkeläisiä 149 HS 4.5.2015 Politiikka Xxxx Xxxxxxxxxx Kuokkivatko etujärjestöt hallitusneuvotteluissa?
150 HS 6.5.2015 Pääkirjoitus Yhteiskuntasopimus ei palvele demokratiaa
yrittäjyyteen panostamista ja muita keinoja. Epäonnistumisen lisäksi Xxxxxxx piti aikataulua liian kireänä ja näpäytti Sipilää aikaisemmasta "tulos tai ulos" -asenteesta.151
Toimittaja Xxxxx Xxxxxx näki laajan sopimuksen saamisen parissa päivässä olleen epärealistinen, mutta ei turha yritys. Aiheet, kuten työajan selvä lisääminen, olivat olleet jo vuosia keskusteluissa ja se olisi vaatinut lähes 300 liittojohtajan sitoutumisen kesän loppuun mennessä siihen, että ehdot toteutuisivat seuraavan vuoden työehtoneuvotteluissa. Palkansaajat näkivät, että he joutuisivat sopimuksessa sitoutumaan liian suureen työajan lisäykseen ilman työnantajan lupausta irtisanottavien koulutuksesta ja muista työelämän turvaseikoista. Työnantajien mielestä kyseessä ei ollut perinteinen työmarkkinasopimus vaan tapa lisätä Suomen kilpailukykyä ja sitä kautta luoda uusia työpaikkoja. Neuvottelut kuitenkin antoivat Xxxxxx mielestä Sipilälle arvokasta tietoa työmarkkina-asioista ja asiat saataisiin mahdollisesti toteutettua erillisissä neuvotteluissa ja tulevissa työehtoneuvotteluissa. Lisäksi kaikki neuvottelun osapuolet jakoivat yhteisen näkemyksen Suomen syvästä ongelmasta, mutta pelastuskeinoista oli erimielisyyksiä.152
Toukokuun 28. päivän pääkirjoituksessa hallituksen tärkeimmäksi tavoitteeksi nähtiin viennin kustannuskilpailukyvyn lisääminen ja talouden kasvattaminen. Sipilän tavoitteet yhteiskuntasopimuksessa nähtiin samaksi hallitusneuvotteluiden jälkeenkin eli yksikkötyökustannusten alentaminen viidellä prosentilla. Se vaatisi muutakin kuin olemattomat palkankorotukset, sillä palkansaajajärjestöt eivät olleet suostuneet vuosityöajan lisäämiseen. Kirjoitus otti huomioon muutkin tavat yksikkötyökustannuksien alentamiseksi, kuten työajan joustavan sijoittamisen, mutta näki tässä ongelmana alakohtaiset työehtosopimukset. Palkansaajien suostuttelu yhteiskuntasopimuksen toteutumiseksi, kuten ehdollisista menoleikkauksista ja veronkiristyksistä luopuminen sekä tuloveronkevennykset, nähtiin järeinä keinoina hallituksen toimesta. Toteutumaton yhteiskuntasopimus olisi tarkoittanut leikkauksia esimerkiksi lapsilisästä, opintotuesta ja työttömyysturvasta, jolloin syylliseksi näihin toimiin olisi nähty ammattiyhdistysliike.153
151 HS 22.5.2015 Politiikka Xxxxx Xxxxxxxxx Haglund sätti Sipilää sotesta ja yhteiskuntasopimuksesta: ”Tässä hän on epäonnistunut”
152 HS 7.5.2015 Kotimaa Xxxxx Xxxxxx Sipilän sopimus oli epärealistinen mutta ei turha yritys
153 HS 28.5.2015 Pääkirjoitus Hallitus tekee tarjouksen, josta järjestöjen on hankala kieltäytyä
Ymmärrys siitä, että ratkaisu Suomen heikkenevään taloudelliseen tilanteeseen ja kilpailukyvyn paranemiseen oli löydettävä. Silti konsensuksen löytäminen osoittautui jo neuvotteluiden alkuvaiheessa erittäin vaikeaksi. Xxxx Xxxxxxxxxx pohti artikkelissaan 30. maaliskuuta Sipilän tavoitetta saada yhteiskuntasopimus solmittua vaalien jälkeen, mutta jo ennen hallitusneuvotteluita. Hämäläinen piti tätä rohkeana, sillä Xxxxxx halusi neuvotteluihin puolueet, työnantajien ja työntekijöiden edustajat, yrittäjät sekä MTK:n. Hänen mukaansa neuvotteluista tulisi vaikeat. Avoimena olivat muun muassa kysymykset ammattijärjestöjen halukkuudesta neuvotteluun varsinkin yrittäjäjärjestöjen kanssa, verotus, työeläkemaksun väliaikainen alennus ja työelämän lainsäädäntö. Avoimena kysymyksenä olisi myös kysymys siitä. kuka edustaisi valtiota neuvotteluissa, kun Xxxxxxx hallitus olisi tuolloin jättänyt eroanomuksen eikä uutta olisi vielä muodostettu. Xxxxxxxxxx tulikin siihen lopputulokseen, että Xxxxxxx asettama aikataulu kyseiseen malliin ei olisi realistinen.154
Superlobbari Xxxxxx Xxxx piti Xxxxxxx suunnitelmaa yhteiskuntasopimusneuvotteluiden ja hallitusneuvotteluiden käymistä rinnakkain hyvänä. Suomen taloudellinen vaje julkisessa taloudessa oli sotakorvauksien suuruus nykypäivän rahana eli noin 4,5 miljardia euroa. Xxxxxx mukaan yhteisymmärrys oli löydettävä ja nopeasti.155
Xxxxx Xxxxxxxx kirjoitti mielipidekirjoituksessaan, että yhteiskuntasopimus voisi olla ratkaisu työn kilpailukyvyn palauttamiseen. Ay-johtajien reaktiot hän kuitenkin näki torjuvina ja oletti välttämättömien uudistusten kaatuvan uhkiin yleislakosta. Näistä uhista Xxxxxxxx käytti termiä ulkoparlamentaarinen voimannäyttö ja piti niitä syynä toimintaan samaistuvan Sdp:n jatkuvaan kannatuksen menetykseen.156
Vaalien aattona toimittajat Xxxxx Xxxxxx ja Xxxxxx Xxxxxxxxxxx olivat listanneet asioita, joita uusien päättäjien täytyi tehdä päätöksiä tulevalla vaalikaudella. Valtion velkaantuminen täytyisi lopettaa, työttömyys kitkeä ja talous tulisi kääntää nousuun. Yhteiskuntasopimus oli yksi teemoista, jonka Luukka ja Niskakangas olivat ottaneet esille. Odotettavaa olisi, että tuleva pääministeri kutsuisi ammattijärjestöt koolle kolmikantaan, jotta sopimuksen sisällöstä päästäisiin neuvottelemaan. Ay-liikkeen oletettiin osallistuvan vastahakoisesti neuvotteluihin,
154 HS 30.3.2015 Perässähiihtäjä Xxxx Xxxxxxxxxx Voiko yhteiskuntasopimuksen tehdä jo ennen vappua? 155 HS 10.4.2015 Politiikka Xxxxxx Xxxxxxxxx Superlobbari Studio Kulmapöydässä: Työmarkkinajärjestöt ovat merkittävimmät lobbarit
156 HS 25.4.2015 Xxxxxxxxx Xxxxx Xxxxxxxx Ay-liikkeen syleilyssä työ häviää Suomesta
sillä sisällön uskottiin tuovan heikennyksiä palkansaajille eikä parannuksista ollut tietoa. Työmarkkinajärjestöjen oli tarkoitus neuvotella kesäkuun 15. päivään mennessä voimassa olevan palkkaratkaisun jatkamisesta vuodella pidempään. Tämä palkkaratkaisu myös sisälsi jo veroalennuksia, joten hallituksen olisi keksittävä yhteiskuntasopimukseen muutakin sisältöä. Sopimuksen toteutumiseen suhtauduttiin epäillen, mutta sen uskottiin tuovan mukanaan ainakin ”hyvää tarkoittava julistus”.157
Xxxx Xxxxxxx tekemässä huhtikuun 24. päivän pääkirjoituksessa Sipilän päätös käydä hallitusneuvotteluita samanaikaisesti keskustellessaan yhteiskuntasopimuksesta nähtiin loogisena, sillä yhteiskuntasopimus, hallitusohjelma ja sitä kautta myös hallituspohja kietoutuisivat yhteen. Samalla pohdittiin Sipilän dilemmaa, sillä hallituskumppanina kokoomus helpottaisi työelämän uudistamista, mutta Sdp:n avulla keskustelu ay-liikkeen kanssa olisi helpompaa. Yhteiskuntasopimuksen sisällöstä ei vieläkään puhuttu julkisuuteen, sillä siitä haluttiin aluksi keskustella ay-liikkeiden kanssa.158
STTK:n puheenjohtaja Xxxxx Xxxxxx kuvaili mahdollisen yhteiskuntasopimuksen olevan enemmänkin "yhteisen tahdon ilmaisu" kuin että sillä olisi juridista toimivaltaa. Vastaavasti SAK:n Lyly näki sopimuksessa ulottuvuuksia, jossa ilmaisun lisäksi se voisi vaikuttaa hallitusohjelmaan tai tuleviin työmarkkinaneuvotteluihin. Molemmat painottivat, etteivät hyväksyneet sellaista sopimusta, joka esimerkiksi purkaisi työntekijöiden oikeuksia tai jäädyttäisi palkkoja.159
Xxxxx Xxxxxx vertasi Sipilän yritystä Saksan sosiaalidemokraattisen liittokansleri Xxxxxxx Xxxxxxxxxx johdolla tekemiin uudistuksiin vuosina 2002–2004. Xxxxxxxxxx uudistukset työmarkkinoilla lisäsivät työpaikkoja, vientiä ja Saksan kilpailukykyä. Neljällä lakimuutoksella työttömyysturvaa leikattiin, työntekijältä vaadittiin omaehtoisempaa työnhakua ja työpaikkojen löytämistä helpotettiin. Järjestelmää kritisoitiin lisäämällä Saksaan pätkätöiden ja vähävaraisten työntekijöiden määrää, mutta maan kilpailukyky kasvoi ja työttömyys madaltui huomattavasti. Yksityiskohdissa Saksan ja Suomen malleissa oli suuria eroja, mutta ytimenä oli yritystoiminnan kasvattaminen ja uusien työpaikkojen syntyminen joustamalla työelämänsääntöjä, pitämällä palkat maltillisena ja lisäämällä työaikaa. Näin
157 HS 18.4.2015 Kotimaa Xxxxx Xxxxxx, Xxxxxx Xxxxxxxxxxx Edessä historian vaikein vaalikausi? Nämä ongelmat odottavat uutta eduskuntaa
158 HS 21.4.2015 Pääkirjoitus Xxxx Xxxxxxx Suostuuko ammatti-yhdistysliike työelämän joustoihin?
159 HS 24.4.2015 Xxxxxxxxxx Xxxx Xxxxxxxxxx, Xxxxx Xxxxxxx STTK:n Palola patistaa demareita hallitukseen, SAK:n Lyly varovaisempi
valtion ei tarvitsisi tehdä yhtä suuria leikkauksia menoistaan ja nyt Sipilän tulevan hallituksen oletettiin tekevän yli miljardia suuremmat leikkaukset kuin tilanteessa, jossa yhteiskuntasopimus olisi toteutunut. Uuden hallituksen uskottiin toteuttavan ne kohdat sopimuksesta, joissa sillä on määräysvalta ja se pystyisi neuvottelemaan työmarkkinajärjestöjen kanssa. Uskottiin, että esimerkiksi kannustinloukut vähenisivät, työvoimapalvelut muuttuisivat ja koeajat pitenisivät, mutta samalla vastineeksi tarjottaisiin erilaisten lupamenettelyjen helpotuksia, perustettaisiin kasvurahastoja ja toteutettaisiin perusväyläinvestointeja. Silti Suomen kilpailukyvyn nostaminen Saksan ja Ruotsin tasolle jäi toteutumatta.160
Xxxxx Xxxxxxxxx ja Xxxxx Xxxxxx tekemässä selvityksessä tarkasteltiin hallitusohjelman voittajia ja häviäjiä. Siinä lapsiperheet, ikäihmiset ja yhteiskunnan palveluita paljon käyttävät henkilöt olivat häviäjiä. Voittajia sen sijaan olivat palkansaajat, puolustusvoimat ja pienyrittäjät. Yhteiskuntasopimuksen toteutuminen tai toteutumatta jääminen määrittäisi lopulliset voittajat ja häviäjät. Mikäli sopimusta ei syntyisi, se tarkoittaisi häviäjien määrän kasvua, sillä jouduttaisiin tekemään 749 miljoonan euron lisäleikkaukset sekä 454 miljoonan euron veronkorotukset. Tällöin myös palkansaajat ja osa yrityksistä olisivat ohjelman häviäjiä. Sen sijaan syntyvässä sopimuksessa 1,5 miljardin lisäleikkaukset peruttaisiin ja ansiotuloveroja kevennetään miljardilla eurolla.161
Virallisesti uudeksi pääministeriksi nimitetty Xxxxxx tyrmäsi väitteet ammattiyhdistysliikkeen kiristämisestä ja näki hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen välillä vallitsevan keskusteluyhteys. Hän oli käynyt keskustelua ehdotuksesta ja se oli ollut hänen mielestään rakentavaa ja positiivista. Pääministeri muistutti rajallisista vaihtoehdoista talouden korjaamiseksi sekä toteutuneen sopimuksen tarjoavasta vastapainosta verotuksen keventämiseksi. Työajan pidennys olisi Sipilästä konkreettinen keino lisätä tuottavuutta ja toteuttaa hyppy kustannusten alennuksessa.162
160 HS 7.5.2015 Politiikka Xxxxx Xxxxxx Sipilällä oli vain voitettavaa, kun hän yritti muuttaa Suomen Saksaksi 161 HS 29.5.2015 Kotimaa Xxxxx Xxxxxxx, Xxxxx Xxxxxx HS selvitti hallitusohjelman vaikutukset: Xxxxxx hävisi, palkansaaja voitti
162 HS 28.5.2015 Kotimaa Xxxx Xxxxxxxxxx, Eeva Palojärvi, Xxxxxx Xxxxxxxxx, Xxxxxx Xxxxxxxx Sipilä mylläsi salkkujen sisällöt ja nosti keltanokan ministeriksi
4.2.5 Neuvotteluosapuolten näkemykset
Osapuolten näkemykset yhteiskuntasopimuksen sisällöstä ja muodosta olivat hyvin suuria. Valtiopäivien avajaisten jälkeen Xxxxxx valmistautui tapaamaan työmarkkinajärjestöjen johtajat, joiden kanssa olisi tarkoitus käydä läpi yhteiskuntasopimuksen "juoksutusaikataulua". Sipilän erityisavustaja Xxxxx Xxxxxxxx mukaan järjestöt saisivat itse päättää julkistavatko vastauksensa Xxxxxxx esittämiin kysymyksiin. Käsitteenä yhteiskuntasopimus oli jäänyt järjestöjen edustajille epämääräiseksi. Työnantajapuoli halusi lisätä tuottavuuden parantamiseksi työmarkkinoiden joustoja tarjoten ratkaisuiksi esimerkiksi paikallista sopimista, koeaikojen pitämistä ja yksityisen sektorin roolin lisäämistä palvelujen tuotannossa. Työntekijäjärjestöjen mielestä työelämäuudistuksia ei voisi tehdä pelkästään heikentämällä työntekijän asemaa. STTK:n Xxxxx Xxxxxx toisti jälleen arvion, että yhteiskuntasopimuksella Sipilä tavoittelisi ”enemmän yhteisestä tahtotilaa kuin varsinaista juridista sopimusta.”163
Vappupuheissa yhteiskuntasopimuksen lisäksi esille tulevat aiheet olivat Suomen taloudellisen tilanteen, työhyvinvoinnin ja kaikista hauraimmassa asemassa olevat. SAK:n Xxxx kertoi Tampereella pidetyssä puheessa järjestönsä olevan valmis rakentamaan yhteiskuntasopimusta, jos sen tavoitteena ei ole pelkästään heikentää työntekijöiden asemaa. Samalla Xxxx esitti pelon siitä, että sopimus voisi olla lyömäase järjestöään vastaan, sillä sopimuksen toteutumatta jääminen olisi helppo tapa syyttää SAK:ta tapahtuneesta. Järjestö esitti, että sopimuksessa tulisi olla ”työelämän laadun ja tuottavuuden parantamista, verotuksen kannustavuuden lisäämistä, työttömyysturvan muuttamista joustavammaksi työntekijälle ja pienituloisten kannustinloukkujen purkamista.”164
Neuvottelutilanne näytti Sipilän puolesta jopa epätoivoiselta, sillä palkansaajajärjestöt halusivat tietää ennen sopimuksen allekirjoittamista hallituksen tarjoamat vastineet uudessa hallitusohjelmassa. Etujärjestöjen nähtiin osallistuvan kuokkavieraina hallitusneuvotteluihin. Xxxxxxxxxxxxxxx valtuuskunnan toimitusjohtaja Xxxx Xxxxxxxxx mielestä hallituksella täytyi olla ajajan paikka ja toteuttaa omaa politiikkaansa. Työmarkkinajärjestöt eivät saisi sanella hallitusohjelmaa, sillä se oli Vihriälän mukaan johtanut ”intressitahojen etujen yhteensovittamiseen.”165
163 HS 29.4.2015 Kotimaa Xxxxx Xxxxxxx Sipilä tapaa tänään työmarkkinajohtajat
164 HS 1.5.2015 Xxxxxxxxxx Xxxxxx Xxxxxxxx Kokoomuksen Xxxxx-Xxxxxxxx: Koulutuksesta ei saa enää leikata
165 HS 4.5.2015 Xxxxxxxxxx Xxxx Xxxxxxxxxx Kuokkivatko etujärjestöt hallitusneuvotteluissa?
Helsingin yliopiston valtio-opin professori Xxx Xxxxxxxxxx mukaan järjestöt halusivat pitää heille annetusta vallasta kiinni ja Suomessa etujärjestöjen asema oli aktiivisempi verrattuna muihin maihin. Heitä tulisi kuulla, mutta heidän tuli pysyä kuitenkin sivussa parlamentaarisessa päätöksenteossa. Sipilä oli Xxxxxxxxxx mukaan antanut heille enemmän valtaa kuin perustuslain mukaan kuuluisi. Sipilän tavoite vaikuttaa järjestöjen asemaan lainsäädännöllä saattoi kaatua työehtosopimukseen, joka voimassa ollessaan olisi lakia velvoittavampi. Järjestöt sopivat yksinään työehtosopimuksista, jolloin niiden voimassa ollessa yhteiskuntasopimuksesta saattoi tulla pelkkä yhteisistä tavoitteista sovittu julkilausuma, jonka yksityiskohtien tarkoituksista ja toteutumisesta myöhemmin kiisteltäisiin.166
EK halusi omassa kommentoidussa muistiossaan muuttaa yhteiskuntasopimusta siten, ettei se halunnut puututtavan yritysjohdon kannustinkehitykseen suosituksella, vaan siitä olisi pitänyt tehdä ”vetoomus”. Lisäksi EK olisi halunnut poistaa suosituksen kohdan, jossa työsuhteen purku koeajalla ei olisi este työttömyysturvan saamiseksi. Korvauksena se tarkoittaisi sitä, ettei työsuhteen purkaminen koeajalla pitäisi johtaa "pitkään karenssiin". Tämän lisäksi EK halusi poistaa työnantajan velvoitteen antaa kirjallinen selvitys työsuhteen purkamisesta koeajalla. Koulutukseen liittyvistä kohdista olisi pitänyt poistaa ehdotetut toimenpiteet opintojen nopeuttamiseksi sekä ehdotuksen ammatillisen koulutuksen "rakenteiden ja rahoituksen kokonaisuudistuksesta". Kohtiin olisi lisätty maininta oppisopimusjärjestelmän kehittämisestä merkittäväksi koulutustavaksi, jossa nuoret saataisiin työelämään. Lisäksi irtisanotuille työntekijöille tarjottaisiin seteli, jonka he voisivat käyttää irtisanomisaikana ammatilliseen koulutukseen tai starttirahana uuden yrityksen perustamiseen. Lisäksi EK vaati erillisen maininnan toimialaliittojen hyväksynnästä, mukaan lukien työtaisteluista tunnetun kuljetusliiton. Muistiota ei koskaan käyty neuvotteluissa läpi, sillä neuvottelut kaatuivat Sipilän päätöksestä ennen sen esittämistä.167
SAK:n Xxxx huomautti leikkauksien ilman veronkiristyksiä olevan epäsolidaarinen ratkaisu pienituloisia kohtaan, sillä toimenpiteistä hyötyisivät eniten parempiosaiset. Hän oli valmis neuvottelemaan yhteiskuntasopimuksesta, mutta oli ”närkästynyt hallituksen tavasta sanella etukäteen ehdot.” Xxxx näki hallituksen luoneen työmarkkinoille uuden tilanteen, jossa ulkopuolinen taho määrittelisi työmarkkinajärjestöille sisältöratkaisun. Asetelma ei ollut tasavertainen ja hänestä palkansaajilla olisi oikeus puuttua siihen, mistä sopimuksessa tulisi
166 Politiikka Xxxx Xxxxxxxxxx Kuokkivatko etujärjestöt hallitusneuvotteluissa?
167 HS 7.5.2015 Xxxxxxxxxx Xxxxx Xxxx HS paljastaa EK:n vaatimat muutokset yhteiskuntasopimukseen – EK:n Häkämies: "Muistiosta ei edes ehditty käydä keskustelua"
neuvotella. Hallitusohjelmassa ei ollut kolmikantakirjausta, vaan hallitus halusi käydä vuoropuhelua työmarkkinoiden kanssa, mikä Xxxxx mielestä teki tilanteesta hankalan. Akava oli myös valmis yhteiskuntasopimusneuvotteluihin turvatakseen hyvinvointiyhteiskunnan, mutta painotti ettei se jäisi pelkästään työntekijöiden vastuulle. Xxxxx Xxxxxxxx mukaan Suomi tarvitsisi hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen yhteisymmärryksessä luodun yhteisen suunnan eivätkä hallituksen uhkavaatimukset vain palkansaajille, irtisanomiset ja erityisesti nuorten työehtojen polkeminen olleet oikea tapa toteuttaa muutokset. 168
EK oli mielissään hallitusohjelmassa esitetyistä toimista talouden tasapainottamisen ja talouskasvun käynnistämiseksi. Järjestön arvion mukaan hallituksen 1,6 miljardin investointipaketti oli osoitus strategiseen panostukseen säästöjen lisäksi. Häkämies näki yhteiskuntasopimuksen synnyn välttämättömänä kilpailukyvyn parantamiseksi ja kustannusten vähentämiseksi, jolloin siitä hyötyisi koko yhteiskunta. Kuntatyönantajien työmarkkinajohtaja Xxxxxx Xxxxxxx antoi hallitukselle tunnustusta linjauksista ja näki yhteiskuntasopimuksen toteutumisen olevan lähes välttämätön julkisen talouden kannalta.169
Sipilän hallituksen neuvottelut tuottivat lopulta tulosta toukokuussa 2016, jolloin työehtosopimus kantoi nimeä kilpailukykysopimus. Sopimus sisälsi muun muassa työajan pidennyksen palkattomalla lisäajalla, palkkatasojen jäädytyksen ja lomarahojen leikkaamisen. Sen voi nähdä Suomen kolmikantahistoriassa merkittävänä työehtojen heikentäjänä. Kolmetoista kuukautta kestäneiden neuvotteluiden aikana Xxxxxxx hallituksen tavoitteena oli muuttaa kolmikantaa parlamentaarisemmaksi ja siirtää aikaisemmin työmarkkinajärjestöjen päätösvallassa olleita asioita eduskunnan päätettäviksi. Keskitetyistä ratkaisuista oli haluttu selvästi pois.170
Verrattuna Xxxxxxxxx yhteiskuntasopimukseen vuoden 2015 yhteiskuntasopimusneuvotteluja kuvailtiin Helsingin sanomissa kokonaisuudessaan tarkoittavan erilaisia asioita. Klassisen
168 HS 27.5.2015 Xxxxxxxxxx Xxxxx Xxxxxx SAK: Hallitukselta raskain taakka työttömien niskaan – EK kiittää säästöjä
169 Ibid
170 HS 4.6.2016 Kotimaa Xxxxx Xxxxxx, Xxxxxx Xxxxxxxxxxx Kilpailukykysopimus syntyi yli vuoden väännön jälkeen; HS 14.6.2016 Kotimaa Xxxxx Xxxxxxxxxx Kuukausien työ sai päätöksen: kilpailukykysopimus allekirjoitettiin Kesärannassa; Wuokko, Maiju et al. Loputtomat kihlajaiset: yritykset ja kolmikantakorporatismi Suomessa 1940–2020. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2020. Print. 394
yhteiskuntasopimuksen nähtiin tarkoittavan parlamentaarista demokratian kautta sovittuja päätöksistä, kun puolestaan Sipilän neuvottelut mahdollisesta laajemmasta kolmikannasta nähtiin enemmänkin etujärjestöjen mahdollisuutena päästä vaikuttamaan uuteen hallitusohjelmaan. Sipilän hallituksen toimet kuitenkin ohjasivat kolmikantaa uudenlaiseen suuntaan, jossa sopimusyhteiskunta muutettaisiin yhteiskuntasopimukseksi. Tupon kaltainen korporatismi olisi nyt historiaa ja tulevaisuudessa mahdolliset kolmikannat toteutettaisiin yhteiskuntasopimuksena.
Yhteiskuntasopimuksen aikaansaamisen kontekstina oli jälleen talous. Suomen velkaantuminen täytyi pysäyttää ja työllisyys saada takaisin nousuun. Yritystoimintaa haluttiin kasvattaa ja työelämän säännöistä tehdä joustavampia. Yhteiskuntasopimus nähtiin ratkaisuna ja uudistuksena, joka voisi saada aikaan nopeasti muutoksen parempaan taloudelliseen tilanteeseen. Se kuitenkin vaati suostumuksen ammattijärjestöiltä, joilla oli erilaiset näkemykset vaadittavista pelastustoimista. Ilman järjestöjen suostumusta hallituksen vaihtoehdot olivat rajalliset ja mahdolliset lisäleikkaukset ja veronkorotukset olisivat jopa vahingollisia palkansaajille ja näin myös Suomen taloudelle.
Sipilän alkuperäinen tavoite oli muodostaa yhteiskuntasopimus jopa ennen hallitusneuvotteluita, jotta hän saisi sopimuksen osaksi hallitusohjelmaa. Osapuolien suuren määrän ja käsiteltävien aiheiden vuoksi neuvotteluista uskottiin tulevan vaikeita ilman tiukkaa aikatauluakin. Sipilä ei tuolloin myöskään ollut vielä pääministeri, joten hänen mandaattinsa edustaa valtiota oli kyseenalainen. Neuvotteluita siis käytiin alun perin Sipilän ja hänen puolueensa Xxxxxxxxx johdolla eri työryhmissä. Neuvotteluiden lopputuloksen myös nähtiin mahdollisesti vaikuttavan Sipilän hallituksen puolueiden kokonaisuuteen. Yhteiskuntasopimusta ei saatu aikaiseksi, mutta neuvotteluiden nähtiin antaneen Sipilälle kokemusta työehtoneuvotteluista ja luoneen osapuolille yhteisen näkemyksen Suomen taloudellisesta tilanteesta. Kun Xxxxxx muodosti porvarihallituksen, oli yhteiskuntasopimus edelleen vaihtoehto toteuttaa ja tällä kertaa se toimi hallituksen ehtona lisäleikkauksien perumisena.
Työmarkkinasopimuksen sijaan merkittävimpänä teemana yhteiskuntasopimuksessa oli Suomen kilpailukyvyn parantaminen, jota nähtiin tarvitsevan talouden saamiseksi kasvuun. Tuotannon kustannuksien halventaminen olisi johtanut parempaan vientiin. Joustavammat työelämänsäännöt olisivat parantaneet kustannuskilpailukykyä, jolloin olisi pystytty toteuttamaan Sipilän tavoittelemat talouden viiden prosentin tuottavuushyppy ja 200 000
työpaikan syntyminen. Yhteiskuntasopimus pystyisi pelastamaan Suomen hyvinvointiyhteiskunnan palauttamalla maan kilpailukyky Saksan, Ruotsin ja muiden kilpakumppanien tasolle. Sipilän mukaan lopputulokseen vaadittaisiin vaikeiden asioiden käsittelyä ja luopumista omista eduista, mutta avoimuudella, luottamuksella ja tahdolla sopia saada ratkaisu tarjoaisivat mahdollisuuden onnistua. Yhteiskuntasopimuksen ja siihen vaikuttavien uusien työehtosopimuksien tuoma parempi kilpailukyky johtaisi ihmisten olojen paranemiseen ja julkisen velan pienenemiseen.
Klassisen yhteiskuntasopimuksen tavoin tässä sopimuksessa olisi ihmisten luovuttava osasta oikeuksistaan. Sopimus pyrki esimerkiksi lisäämään työntekijöiden työajanpituutta ja muuttamaan työehtoja joustavimmiksi. Palkkojen alennuksesta ei puhuttu, mutta niiden jäädyttäminen samalle tasolle oli tavoitteena. Samalla koeaikaa haluttiin pidentää kahdella kuukaudella. Vastaavasti työnantajille esitettiin suositus pidättäytyä johtajien palkankorotusten ja bonuksien jakamisen. Työajan pidennystä sekä työehtojen heikentymistä perusteltiin sillä, että ne vähentäisivät kustannuksia ja lisäisivät työpaikkojen määrää. Pidemmällä aikavälillä se olisi tarkoittanut kaikkien suomalaisten hyötyvän yhteiskuntasopimuksesta. Reaktio ei ollut kuitenkaan myönteinen, sillä palkansaajat kokivat työajan lisäämisen jopa sadalla tunnilla ja muilla joustoilla joutuvansa ottamaan kaiken vastuun yhteiskuntasopimuksessa.
Omista eduista luopumiseen yritettiin kannustaa tarjoamalla valtion turvaa antamalla vastineeksi toisenlaisia etuja. Sipilän mukaan yhteiskuntasopimuksessa oli tarkoitus turvata työntekijöiden asema. Joustavuuden lisääminen tarkoitti esimerkiksi sitä, että irtisanomistilanteessa palkansaajalle pitäisi tarjota muutosturvaa. Samalla työllisyyskynnyksen madaltaminen helpottaisi pitkäaikaistyöttömien pääsemistä takaisin työelämään. Xxxxxxxx pyrki myös strategisessa ohjelmassaan tarjoamaan muille neuvotteluosapuolille kannustuksia verohelpotuksien ja leikkauksien vähentämisellä, jotta yhteiskuntasopimus saataisiin aikaan. Tämän tarjouksen hallitus näki mielekkäämpänä vaihtoehtona kuin 1,5 miljardin lisäleikkaukset ja veronkorotukset.
Vaikka neuvotteluissa oli tällä kertaa useampia osapuolia, nousivat keskeisiksi tekijöiksi jälleen työmarkkinajärjestöt. Työnantajapuolen tavoitteena oli hallituksen tapaan parantaa tuottavuutta ja ratkaisuna tähän se näki joustavuuden lisäämisen työmarkkinoilla. Vastaavasti työntekijäjärjestöt asettuivat puolustamaan työntekijän asemaa. Etujärjestöjen asema koettiin tilanteessa jopa niin vahvana, että niillä olisi mahdollisuus vaikuttaa hallituksen kokoonpanoon. Järjestöjen uskottiin haluavan pitää kiinni saadusta vallastaan, kuten
yksinoikeudesta työehtosopimuksen sopimiseen, mutta Sipilän täytyisi pitää nämä ulkopuolella hallituksen ja sen ohjelman muodostamisessa. Toteutuakseen yhteiskuntasopimus tarvitsisi myös keskusjärjestöjen lisäksi näiden alaisten ammattiliittojen hyväksynnän, sillä ilman työehtosopimuksista sopivien osapuolien hyväksyntää olisi sopimus pelkkä yhteisistä tavoitteista sovittu ja mahdollisesti myöhemmin kiisteltävä julkilausuma.
Hallituksen esitys lisäleikkauksien mahdollisella perumisella, mikäli yhteiskuntasopimus toteutuisi, nähtiin jopa tapana vaikuttaa ulkopuolisena osapuolena työmarkkinajärjestöjen välisiin sisältöratkaisuihin. Kolmikantaratkaisun sijaan hallitus aikoi ohjelmansa mukaan käydä järjestöjen kanssa vuoropuhelua. Tällaiset toimet ja vaatimukset nähtiin palkansaajien toimesta enemmänkin saneluna ja uhkailuna, eivätkä ne olleet palkansaajien mielestä toimiva ratkaisu saada aikaan yhteisymmärryksessä tehtyä sopimusta. Siksi hallituksen toiminta nähtiinkin osan ay-liikkeen toimesta sopimusyhteiskunnan romuttamisena.
Järjestöt kuitenkin olivat valmiita neuvottelemaan yhteiskuntasopimuksesta, sillä se heidän mukaansa se turvaisi hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudessakin. Palkansaajat eivät tosin halunneet siitä työntekijöiden etuja kohtuuttomasti leikkaavaa ja halusivat takuun työnantajien osallistumisesta ”yhteisiin talkoisiin”. Ay-liike ei alun perin toivonut sopimuksen sisältävän juridista toimivaltaa, mutta toivoivat sen mahdollistavan heille tilanteen päästä vaikuttamaan hallitusohjelmaan. Palkansaajat näkivät yhteiskuntasopimuksen myös heille kaksipiippuisena tapauksena. Toteutuessaan se voisi heikentää työntekijöiden asemaa, mutta toteutumattomasta sopimuksesta voisi palkansaajajärjestöt leimata syylliseksi epäonnistumisesta. Molemmat tilanteet olisivat ay-liikkeelle mahdollinen arvovaltatappio.
Työnantajapuoli halusi yhteiskuntasopimuksesta tarkasti määritellyn kilpailukykyä edistävän sopimuksen, mutta ei esimerkiksi ollut aluksi valmis luopumaan johtajien palkankorotuksista ja osingoista. Samalla työsuhteen purkamista vaikeuttavista yksityiskohdista haluttiin EK:n toimesta luopua. Yhteiskuntasopimus olisi kuitenkin sen mielestä askel oikeaan suuntaan parantaa Suomen taloudellista tilannetta ja oli hallitusten linjausten tukena. Sopimuksen toteutuminen nähtiin jopa lähes välttämättömänä, jotta Suomen talous ja kilpailukyky saataisiin takaisin nousuun.
Xxxx Xxxxxxx sekä hänen johtamansa puolueen ja hallituksen ajama yhteiskuntasopimus oli viimeinen kerta, kun Suomessa on lähdetty muodostamaan kolmikantaa. Se herätti paljon julkista keskustelua, johon Helsingin sanomissa osallistuivat toimittajat, poliitikot eri puolueista, järjestöjen edustajat, muut toimijat sekä yksittäiset henkilöt. Silti aineistosta käy
selvästi ilmi, että yhteiskuntasopimus oli alun perin keskustan ja sen puheenjohtajan Xxxx Xxxxxxx ajama yritys parantaa Suomen taloutta ja kilpailukykyä sekä mahdollisesti muuttaa kolmikantaa tulevaisuudessa parlamentarismisemmaksi.
5.1 Yhteiskuntasopimukset 1991 ja 2015
Vuosien 1991 ja 2015 käymissä yhteiskuntasopimusneuvotteluissa oli paljon yhtäläisyyksiä. Suomen taloudellinen tila oli heikkenemässä ja se koettiin kestämättömänä. Neuvotteluita edeltävänä keväänä oli pidetty eduskuntavaalit, ja keskusta oli ottanut näissä molemmissa suuren vaalivoiton esiintyen Suomen taloudellisen ahdingon ratkaisijana. Vaalien jälkeen Keskusta oli muodostanut porvarihallituksen yhdessä Xxxxxxxxxxx kanssa. Ensimmäisellä kerralla mukana olivat RKP ja Suomen Kristillinen Liitto, kun puolestaan toisella kerralla Perussuomalaiset.
Itse neuvotteluiden aloittamisvaihe tapahtui eri aikoihin. Ennen neuvotteluita yhteiskuntasopimuksesta Aho oli muodostanut hallituksen, mutta Xxxxxx puolestaan kävi yhtäaikaisesti yhteiskuntasopimus- ja hallitusneuvotteluita. Tuolloin Xxxxxx oli vielä hallitustunnustelija eikä hänellä ollut virallista mandaattia edustaa valtiota neuvotteluissa. Tämä johtui siitä, että Xxxxxx halusi alun perin yhteiskuntasopimuksesta osan hallituksensa ohjelmaa. Xxx puolestaan lähti muodostamaan yhteiskuntasopimusta pääministerinä, jolloin hallitus ja sen ohjelma olivat muodostettuina.
Ero neuvotteluiden aloittamisen vaiheesta voi johtua siitä, että Sipilällä oli parempi käsitys haluamansa yhteiskuntasopimuksen sisällöstä. Ahon aikana yhteiskuntasopimusta vasta suunniteltiin muodostettavaksi eivätkä sen sisältö ja yksityiskohdat olleet yhtä pitkälle vietyjä. Lisäksi vuoden 1991 neuvotteluja oli varmasti käytetty hyväksi, jotta vastaavalta epäonnistumiselta voitaisiin välttyä.
Vuoden 1991 yhteiskuntasopimusyrityksen tapaan Sipilän toiveet paremmasta lopputuloksesta olivat kaatua kiireeseen. Neuvottelut pyrittiin viemään valtion toimesta läpi erittäin nopealla aikataululla, jotta sopimus saataisiin mahdollisimman nopeasti voimaan ja Suomen talouden korjausliikkeen tekeminen voitaisiin aloittaa. Nopea aikataulu oli kuitenkin ongelmallinen, sillä käsiteltävät aiheet palkkojen jäädyttämisestä, työajan pidentämisestä ja työehtojen heikentämisestä olivat vaikeita aiheita ay-liikkeelle. Vaikka yhteinen huoli valtion taloudellisesta tilanteesta ja näkemys muutoksen tarpeesta yhdisti molempien neuvotteluiden osapuolia, olivat heidän näkemyksensä tarvittavista toimista erilaiset. Osaa neuvotteluissa
käydyistä aiheista oli käsitelty jo useiden vuosien ajan, jolloin ratkaisun saaminen muutamassa viikossa vaikutti hyvin epätodennäköiseltä.
Kumpikaan yhteiskuntasopimus ei onnistunut ensimmäisellä yrityksellä, vaan neuvottelut pitkittyivät hallituksen toivomaa aikarajaa pidemmiksi. Kun sopimusta ei syntynyt halutussa aikataulussa, esitti hallitus vaihtoehtoisena ratkaisuna lisäleikkauksia. Yhteiskuntasopimus ei kummallakaan kerralla olisi yksistään riittänyt saamaan Suomen taloutta nousuun, vaan se olisi kattanut osan vaadittavista leikkauksista ja tarjonnut näihin inhimillisempänä nähdyn vaihtoehdon. Lisäksi allekirjoitettu yhteiskuntasopimus mahdollistaisi sen, että osasta hallituksen suunnitelluista leikkauksista voitaisiin luopua, mikä toimisi järjestöille kannustuksena palata takaisin neuvottelupöytään ja suostumaan hallituksen tekemiin ehdotuksiin.
Neuvotteluosapuolen hallituksen kanssa muodostivat työmarkkinajärjestöt. Vaikka vuoden 2015 neuvotteluihin osallistui myös muitakin osapuolia kuten yrittäjien edustajia, muodostui keskeinen ydin perinteisen kolmikannan, eli hallituksen, työnantajien ja palkansaajien ympärille. Nämä neuvottelut kuitenkin poikkesivat perinteisestä kolmikannasta. Tarkoituksena ei ollut luoda konsensushenkistä keskitettyä työmarkkinaratkaisua, vaan siitä enemmänkin haluttiin poispäin. Järjestöt oli kutsuttu paikalle, jotta työelämää ja kilpailukykyä koskevat ratkaisut voitaisiin toteuttaa ilman pahempia takaiskuja. Vuonna 1991 yhteiskuntasopimusta kuvailtiin sisäisenä devalvaationa, joka tasapainottaisi taloutta samalla tavalla kuin markan devalvaatio ennen ecu-kytkentää. Varsinkin 2015 yhteiskuntasopimus toimi hallituksen välineenä, joka haastoi työmarkkinajärjestöjen asemaa ja pyrki muuttamaan kolmikantaa parlamentaarisemmaksi ratkaisuksi. Yhteiskuntasopimusta voidaankin siis pitää porvarihallituksen versiona kolmikannasta, kun taas tupo olisi lähempänä punamultaa.
Pääministereinä Aho ja Xxxxxx profiloituivat yhteiskuntasopimuksissa sen keskeisiksi ajajiksi, vaikka neuvotteluissa näkyvillä olivatkin muut ministerit ja järjestöjen puheenjohtajat. Silti molemmissa tapauksissa pääministeri ja hänen edustamansa puolue ottivat roolin yhteiskuntasopimuksen aikaan saamiseksi. Tämä näkyi varsinkin vuonna 2015, kun yhteiskuntasopimus oli voimakkaasti osana keskustan vaali- ja erityisohjelmia. Voidaankin hyvin selvästi esittää, että yhteiskuntasopimus työmarkkinapoliittisena käsitteenä Suomessa on keskustalaisen politiikan käsite.
5.2 Yhteiskuntasopimus ja kolmikanta
Kuinka Xxxxxxxxx esittämä teoria yhteiskuntasopimuksesta ja yhteiskuntasopimukseksi kutsuttu kolmikanta soveltuvat keskenään? Teoriassa ja neuvottelutilanteessa on paljon yhtäläisyyksiä. Kuitenkin näiden kahden kontekstin nimittäminen samaksi käsitteeksi olisi liian kapeakatseinen väite. Todellisuudessa nimeä vain hyödynnettiin ottaen mallia 1970-luvun Britanniasta, jossa tuolloin hallituksen ja ammattiliiton välillä tehtiin Social Contract, yhteiskuntasopimus. Samalla porvarihallitus ja keskustaoikeistolaiset poliitikot halusivat tehdä pesäeron tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun käyttämällä uudenlaisesta kolmikannasta uutta nimeä, jolloin se palvelisi paremmin heidän poliittisia tavoitteitaan.
Molempien yhteiskuntasopimuksien alkutila on kestämätön. Xxxxxxxxx mukaan ihmiset eivät voineet enää jatkaa luonnontilassa, koska yhteisöeläminen ja yksityisomaisuus asetti ihmiset eriarvoiseen asemaan ja ihmisten keskenään tekemä yhteiskuntasopimus oli ainoa ratkaisu järjestyksen turvaamiseksi. Suomen taloudellinen tilanne vuonna 1991 ja 2015 nähtiin asiantuntijoiden ja hallituksen edustajien mielestä myös kestämättömänä. Työttömyys oli kasvussa, kilpailukyky oli heikentynyt eikä tuloilla pystytty kattamaan valtion menoja. Tilanteen korjaamiseksi valtiovalta esitti yhteiskuntasopimusta, jolla kilpailukyky ja työllisyys saataisiin nousemaan. Molemmissa konteksteissa sopimus on esitetty kestämättömän ratkaisun korjaajana, jolloin ihmiset voisivat jatkaa omaisuuden keräämistä jatkossakin.
Yhteiskuntasopimuksen esittäjä eroaa teorian ja kolmikannan välillä. Xxxxxxxxx teoriassa esitys sopimuksen tekemiseen tulee ihmisiltä, jotka yhdessä päättävät sopimuksella antaa osan vapaudestaan ja oikeuksistaan hallitsijalle ja näin muodostavat valtiovallan. Vastaavasti ehdotus kolmikannasta tuli jo olemassa olevalta valtiovallalta tai sen tulevalta edustajalta. Näin ollen ensimmäisessä ehdotus tulee alhaalta ylöspäin ja puolestaan kolmikanta on ylhäältä alaspäin tehty esitys.
Xxxxxxx Xxxxxxxxx teoriassa jokainen ihminen on itse edustamassa itseään yhteiskuntasopimuksen tekemisessä ja näin suoranaisesti hyväksymässä sopimuksen sisällön. Näin ei ole kolmikannassa, vaan sopimus osapuolina ovat hallitus tai hallitustunnustelija ja etujärjestöjen edustajat. Modernissa maailmassa ihmisten lukumäärä on kasvanut huomattavasti eikä tilanne, jossa jokainen suomalinen olisi edustettuna sopimusneuvotteluissa, olisi mahdollinen. Ainoa vaihtoehto onkin kokonaisratkaisu, joka toteutettaisiin edustuksellisesti. Ongelmana kuitenkin voidaan nähdä, etteivät etujärjestöt edusta kaikkia
suomalaisia, jolloin osa suomalaisista jää neuvotteluissa ilman edustajaa. Kansalaiset eivät myöskään ole päässeet valitsemaan edustajiaan neuvotteluissa, jolloin etujärjestön asema kansalaisten edustajana on parlamentaarisesti ongelmallinen.
Ihmiset elävät maailmassa, joka nähdään koostuvan kansallisvaltioina. Näin ollen tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta jokainen ihminen on jonkin kansallisvaltion jäsen, jolla on ainakin yhden valtion kansalaisuus. Näin ollen hänellä on tiettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia sekä vastaavasti maan hallituksella on tietty toimivalta kansalaisiaan kohtaan, kuten klassinen yhteiskuntasopimus määrittelee. Tämä toteutui Suomessa jo ennen yhteiskuntasopimusneuvotteluita, joissa tavoiteltu kokonaisratkaisu vaikuttaisi ihmisen perusoikeuksien sijaan heidän työelämäänsä. Yhteiskuntasopimuksessa hallitus pyrki samaan oikeudet haluamilleen toimille, millä se parantaisi Suomen taloutta ja kilpailukykyä. Sopimuksilla oli tarkoitus vaikuttaa ihmisten työehtoihin, jolloin niitä heikentämällä suomalaisesta työelämästä saataisiin joustavampaa ja näin alennettaisiin kustannuksia. Se turvaisi Suomen kilpailukyvyn, ja pitkällä aikavälillä suomaisten omaisuuden kerääminen olisi turvattu uusien työpaikkojen ja talouskasvun muodossa.
Työnteko siis erällä tapaa rinnastetaan modernissa yhteiskuntasopimuksessa kansalaisuuteen ja työehdot oikeuksiin. Ihmisten omaisuuden kerääminen haluttiin varmistaa turvaamalla työntekeminen myös tulevaisuudessa. Samalla yhteiskuntasopimus kuitenkin tarkoitti luopumista tietyistä oikeuksista kuten palkankorotuksista, lomalisistä ja vapaa-ajasta. Ennen sopimusta työntekijän vapautta voisi siis verrata vapaa-aikaan ja tehdyssä sopimuksessa työntekemisen vapauteen. Näitä menetyksiä haluttiin paikata veronkevennyksillä sekä vakuuttamalla yhteiskuntasopimuksen olevan parempi ratkaisu kuin tilanne ilman tehtyä sopimusta. Työntekijän asema haluttiin myös turvata, jolloin esimerkiksi irtisanomistilanteessa uudelleen työllistymistä pyrittäisiin helpottaa.
Oikeuksista luopuminen ei ole helppo tilanne ja se herättikin työmarkkinajärjestöissä suurta vastustusta. Tupon kautta ay-liike oli saavuttanut merkittäviä työehtojen parannuksia eivätkä työnantajatkaan olleet halukkaita luopumaan johtajien palkankorotuksista. Tämän vastustuksen voisi nähdä eräänlaisena kaipuuna tilaan ennen yhteiskuntasopimusta, jolloin työntekijällä oli paremmat työehdot ja enemmän vapaa-aikaa. Samalla vastus oli myös oman arvovallan puolustamista, sillä saadusta eduista luopuminen tarkoitti ay-liikkeiden saaman vallan heikentymistä.
Lopputuloksena voi siis todeta, että kolmikantainen yhteiskuntasopimus soveltaa klassisen yhteiskuntasopimuksen piirteitä. Siinä ilmenevät esimerkiksi alkutila, ihmisten vapaudet ja oikeudet, kansalaisen määritelmät ja hallitsijan toimivallat. Se ei kuitenkaan perustu klassisen yhteiskuntasopimuksen tapaan perustella valtion syntymistä, vaan pyrkii muodostamaan työmarkkinoille kilpailukykyä parantavan ja taloudellisesti kestävämmän ratkaisun. Näin ollen nämä kaksi yhteiskuntasopimusta ovat kaksi eri käsitettä.
Tämän tutkielman tarkoituksena oli määritellä Suomessa käytetyn yhteyskuntasopimuksen käsitettä työmarkkinapoliittisessa kontekstissa. Käsitteen keskiössä oli uudenlainen kolmikanta, jonka tarkoituksena oli tehdä valtiontaloudessa korjausliike ja parantaa Suomen kilpailukykyä. Työehtoja haluttiin saada joustavimmiksi, jotta työpaikkoja voisi syntyä lisää ja suomalaisten työssäkäynti olisi tulevaisuudessakin turvattu. Yhteiskuntasopimuksella pyrittiin korjaamaan taloudessa ne ongelmat, jotka aiemmin oli pyritty korjaamaan markan devalvoinnilla. Se nähtiin hallituksen näkökulmasta myös paremmaksi ratkaisuksi kuin suuremmat leikkaukset ja veronkorotukset.
Molemmissa tapauksissa, kun yhteiskuntasopimusta alettiin valtionjohdon toimesta muodostamaan, muodostui hallitus porvaripuolueista. Keskustan ja kokoomuksen näkemykset työelämän uudistamisesta kohtasivat tavoilla, joilla yhteiskuntasopimus olisi mahdollista toteuttaa. Sopimus nähtiin osana ratkaisua pelastaa Suomen kilpailukyky ja taloudellinen tilanne. Aikaisempien kokonaisratkaisujen sijaan tavoitteena oli hallituksen toimesta tehdä työehdoista aikaisempaa joustavampaa, sillä tuotantokustannusten alentamisen uskottiin ratkaisu parantaa Suomen kilpailukykyä. Tavoite kolmikannan muuttamisesta parlamentaarisemmaksi menettelytavaksi myös miellytti hallituksen oikeistolaisia, sillä samalla se veisi ay-liikkeelle kerääntynyttä valtaa.
Tämän kolmikannan porvarillisuuden lisäksi on huomioitava se, miten keskeisessä roolissa Keskusta on ollut yrityksessä muodostaa sopimusta. Molemmilla kerroilla puolue oli eduskuntavaalien selvä voittaja sekä pääministeripuolue tai puolueen puheenjohtaja toimi hallitustunnustelijana. Ennen vuoden 2015 eduskuntavaaleja puolue oli kirjoittanut yhteiskuntasopimuksen osaksi vaali- ja erityisohjelmiaan ja näin sitonut sen osaksi talous- ja
työelämäpolitiikkaansa. Onkin siis selvää, että keskusta yhdistyy yhteiskuntasopimuksen käsitteeseen vahvemmin kuin mikään muu puolue Suomessa.
Tässä työmarkkinapoliittisessa yhteiskuntasopimuksessa on paljon piirteitä, joita voidaan rinnastaa Xxxx-Xxxxxxx Xxxxxxxxx klassiseen yhteiskuntasopimusteoriaan. Silti nämä kaksi käsitettä tarkoittavat eri asiaa. Teorian sijaan yhteiskuntasopimusta lähdettiin tarkoituksella muodostamaan osapuolia sitovaksi sopimukseksi eikä tavoitteena ollut valtion perustaminen. Epäselvyyden välttämiseksi näistä kahdesta käsitteestä olisi hyvä puhua niiden tarkemmilla nimillä, kuten esimerkiksi klassinen yhteiskuntasopimusteoria ja työmarkkinapoliittinen yhteiskuntasopimus.
Työmarkkinapoliittinen yhteiskuntasopimus ei tarkoita klassista yhteiskuntasopimusta, mutta se ei ole myöskään tarkoita perinteistä tulopoliittista kokonaisratkaisua. Se ole valtio olemassaoloa perusteleva teoria, vaan se tarkoittaa parlamentaarisesti toteutettua, kilpailukykyä parantavaa kolmikantaa. Suomalaisessa konsensuspolitiikassa on puhuttu linnarauhasta, tulopoliittisesta kokonaisratkaisusta, yhteiskuntasopimuksesta ja nyt kilpailukykysopimuksesta eli kikystä. Näissä kaikissa käsitteissä on paljon yhtäläisyyksiä keskenään ja niitä onkin käytetty keskenään ristiin. Silti suomalaisen tulopolitiikan ulottuvuuden auttavat hahmottamaan, mikä käsite milloinkin on oikea kuvaamaan kolmikantaa.
Ainoastaan tulevaisuus näyttää sen, jäävätkö vuodet 1991 ja 2015 ainoiksi yrityksiksi muodostaa Suomessa yhteiskuntasopimus hallituksen ja etujärjestöjen välillä. Työnantajaosapuoli ei ole ollut halukas enää kokonaisratkaisujen tekemiseen Suomessa ja on ollut merkkejä jopa paikallisen sopimisen lisäämisestä työmarkkinoilla.171 Se ei kuitenkaan sulje täysin pois mahdollisuutta, etteikö kolmikantaa joskus vielä tulevaisuudessa yritettäisi muodostaa varsinkin tilanteessa, jossa aloite tulee hallituksen toimesta. Tulevaisuudessa voi olla tilanne, jossa eduskuntavaalien jälkeen Suomen Keskusta on saanut suuren vaalivoiton ja lähtee muodostamaan porvarihallitusta Xxxxxxxxxxx kanssa. Samalla hallitus tai Keskustan johto lähtee tunnustelemaan järjestöjen halukkuutta muodostaa sopimus, jolla parannettaisiin Suomen kilpailukykyä, valtion taloudessa tehtäisiin korjausliike ja työehtoihin tehtäisiin muutoksia joustavuuden parantamiseksi. On hyvinkin mahdollista, että tämän sopimuksen
171 Pääkirjoitus: Yrityskohtainen sopiminen otti loikan tes-kierroksella
xxxxx://xxx.xxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxxxxx/x/x00xxx00-xxx0-00xx-00xx-xx00x00x0x0x (Katsottu 22.4.2022)
nimi olisi silloin kilpailukykysopimus, mutta sen taustat ovat suomalaisessa työmarkkinapoliittisessa yhteiskuntasopimuksessa.
Yhteiskunnan muuttuessa myös sanojen merkitykset muuttuvat. Sana piraatti on aikaisemmin tarkoittanut merirosvoa, mutta nykyään se on myös rinnastettavissa laittomasti kopioituun tekijänoikeussuojan omaavaan teokseen. Samalla tavoin yhteiskuntasopimus on vuosisatojen aikana saanut uuden merkityksen. Näin ollen voidaan todeta, että käsitteiden muuttuminen on osa yhteiskunnallista muutosta.
Arkisto
Suomen Keskusta arkisto (SKA)
Huomisen työelämä. Suomen Keskusta r.p.:n työmarkkinapoliittinen asiakirja, liite Suomen keskusta rp:n puoluehallituksen pöytäkirjaan 1.6.1991 6/91
POHTIVA - Poliittisten ohjelmien tietovaranto
Keskustan ehdotuksia nuorisotakuun kehittämiseksi 19.3.2015
Keskustan talous- ja työllisyyslinja 13.3.2015 Keskustan talous-, työllisyys- ja vero-ohjelma, 2011 Keskustan vaaliohjelma (Eduskuntavaalit 2015) Suomen Keskusta: Lisää työpaikkoja 2015
Vaaliohjelma vuoden 2011 eduskuntavaaleihin, 2011 (Suomen Keskusta)
Lehdistö
Helsingin sanomat (HS) xxxxx://xxx.xx.xx/xxxxxxxx/
Muistelmat
Xxx, Xxxx (1998): Pääministeri. Otava, Helsinki
Xxxxxxxx, Xxxxx (1994): Kaksi kautta: muistikuvia ja merkintöjä 1982-1994. Kirjayhtymä Oy, Helsinki
Tutkimuskirjallisuus
Xxxxxx, Xxxx & Valli, Raine. Ikkunoita tutkimusmetodeihin. 1, Metodin valinta ja aineistonkeruu : virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. 5., uudistettu painos. Jyväskylä: PS- kustannus, 2018. Print
Xxxxx, Xxxxx & Xxxxxxxx, Xxxxx. Yes, but all responsible Finns want to stop living on credit’: Feeling rules in the Finnish politics of austerity. Lapin yliopisto, 2018. print
Xxxxxxxxxxx, Xxxxx. The Logic of Social Cooperation for Mutual Advantage - The Democratic Contract, University of Exeter 2015
Xxxxx, Xxxxx. et al. Ajankohta : poliittisen historian vuosikirja 2005. Helsinki ;: Helsingin ja Turun yliopistot, 2005. Print.
Xxxxxx, Xxxxxx X. Framing: Toward Clarification of a Fractured Paradigm. Journal of Communication 43, 1993
Xxxxxxxx, Xxxxx, and Xxxxx Xxxxxxxxx. Monenlainen tapaustutkimus. Helsinki: Kuluttajatutkimuskeskus, 2014. Print.
Eskola, Jari & Xxxxxxxx, Xxxx. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino, 1998. Print
Xxxxxxx, Xxxxxx. Frame Analysis – Essay on the Organization of Experience. Reprinted. The Maple Press. York. Pennsylvania, 1986
Xxxxx, X. X. The Social Contract, Oxford: Clarendon Press 1936
Xxxxxxxx, Xxxx. Xxxxx, Xxxxx, and Confusion's Masterpiece, Cambridge University Press, 2002.
Heiskala, Risto. Xxxxxxxxxxx semioottiseen sosiologiaan. Sosiologia 2, Xxxxxxxxxxx seura 1991.
Xxxxxxxxx, Sirkka & Xxxxx, Xxxxxx & Xxxxxxxxx, Xxxxx: Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi, 2013
Houni, Topi. Kilpailukyky ja Sitra : Kilpailukyvyn käsite Sitran perustamisvaiheessa 1966– 1967. Helsingin yliopisto, 2017. Print.
Xxxxxxxx, Xxxxx. Tulkintakehys (frame) Ja kehystäminen. Media & Viestintä, vsk. 23, nro 2, 2000.
Xxxxxxxx, Xxxxxx. Suuri yhteiskuntasopimus? : Tulopoliittisen sopimuksen neuvotteluvaiheet vuonna 1991. Helsingin yliopisto, 2018. Print.
Xxxxx X. “Labour and Equality: A Fabian Study of Labour in Power, 1974–79 Xxxx Xxxxxxxxx and Xxxxx Xxxxxxxx, Eds. London: Heinemann, 1980, Pp. V, 312.” Canadian Journal of Political Science 16.4 1983: 842-44. Print.
Xxxxxx, Xxxxxx. “What is Happening to the History of Ideas”. Journal of History of Ideas 5, 1990, pp. 3-25; Richter 1987
Xxxxxxxx, Xxxxx. ”Yhteiskunta”. Teoksessa Xxxxx Xxxxxxxxx, Xxxxx Xxxxxxxxx, Xxxx Xxxxxxx, Xxxxx Xxxxxxxxx, ja Xxxxxx Xxxxxxx (toim.) Käsitteet Liikkeessä. Tampere: Vastapaino 2003, 173, 207
Xxxxxxx, Xxxxxx., Xxxxx. Xxxxxxx, and Xxxxx. Tanninen. Suomalainen tulopolitiikka, poliittinen vaihdanta ja sosiaalinen pääoma. Helsinki: Palkansaajien tutkimuslaitos, 2008. Print.
Xxxxxxxxx, Xxxxxxxx. Futures Past : on the Semantics of Historical Time. New York: Columbia University Press, 2004. Print. 81
Xxxxxxxxx, Xxxxx-Xxxxx. Minkä historiaa käsitehistoria on?, Ennen ja nyt 1/2006
Xxxxxxxxx, Xxxxx-Xxxxx. Making sense of Conceptual Change. History and Theory 47(3), 2008
Xxxxx, Xxxxxx, Bamberg, Xxxxxx & Xxxxxxx, Xxxxx: Tapaustutkimuksen käytäntö ja teoria, s. 9, teoksessa Laine, Bamberg & Xxxxxxx (toim.): Tapaustutkimuksen taito, Gaudeamus, Helsinki University Press, 2007
Xxxxxxx, Xxxxxx and P. Matthyssens. “The Architecture of Multiple Case Study Research in International Business” teoksessa X.Xxxxxxxx-Xxxxxxxx, and C. Xxxxx (toim.) Handbook of Qualitative Research Methods for International Business. Xxxxxx Xxxxx Publishing – Forthcoming, 2004. Print
Peräkylä, Anssi. Kuoleman monet kasvot : identiteettien tuottaminen kuolevan potilaan hoidossa. Tampere: Vastapaino, 1990. Print.
Xxxxxxx, Xxxx-Xxxxx. Xxxxxx Xxxxxxxxx kehysanalyysi sosiaalisen todellisuuden jäsentäjänä. Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Rovaniemi, 2002. Print
Xxxxxxxx, Xxxx-Xxxxxxx., J. V. Xxxxxxxx (Kääntäjä). Yhteiskuntasopimuksesta, eli, Valtio- oikeuden johtavat aatteet. 3. p. Hämeenlinna: Karisto, 1997. Print
Xxxxx, Xxxx. Suomalainen konsensus – Korpilammen konferenssi (1977) käännekohtana, Yhteiskuntapolitiikka-lehti 75. 2010
Xxxxxxxx, Xxxxx & Väliverronen, Esa. Mediayhteiskunta. Tampere: Vastapaino, 2012. Print. Xxxxxxx, Xxxxxxx. “Meaning and Understanding in the History of Ideas”. History and Theory 8, 1969
Xxxxxxx, Xxxxxxx “On Intellectual History and the History of Books”. Contributions to the History of Concepts 1, 2005
Xxxxxx, Xxxxx et al. Loputtomat kihlajaiset: yritykset ja kolmikantakorporatismi Suomessa 1940–2020. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2020
Verkkolähteet
Hiilamo ja Xxxxxxxxxxx: On aika hyvästellä kolmikanta
xxxxx://xxx.xxxxxxxxxxx.xx/0000/00/00/xx-xxxx-xxxxxxxxxx-xxxxxxxxxx/ (Katsotti 10.10.2021)
Kommentti: Tupo-miehiäkö tässä taas tarvitaan? xxxxx://xxx.xxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxx/xxxxxxxxx-xxxx-xxxxxxxx-xxxxx-xxxx-xxxxxxxxx/0000000 (Katsottu 16.9.2020)
Mitä Sipilän yhteiskuntasopimus tarkoittaa? – Tätä mieltä ovat EK ja STTK
xxxxx://xxx.xx/xxxxxxx/0-0000000 (Katsottu 16.9.2020)
Pääkirjoitus: Yrityskohtainen sopiminen otti loikan tes-kierroksella xxxxx://xxx.xxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxxxxx/x/x00xxx00-xxx0-00xx-00xx-xx00x00x0x0x (Katsottu 22.4.2022)
Pääministeri Xxxx Xxxx hallituksen ohjelma 26.4.1991,
xxxxx://xxxxxxxxxxxxxx.xx/-/00-xxxxxxxxxxxx-xxxx-xxxx-xxxxxxxxxxx-xxxxxxx (Katsottu 29.10.2021)
Ratkaisujen Suomi Pääministeri Xxxx Xxxxxxx hallituksen strateginen ohjelma xxxxx://xxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxx/00000/0000000/XxxxxxxxxxxxXxxxx_XX_XXXXXXXXXX_ netti.pdf (Katsottu 10.3.2022)
Xxxxx Ylelle: Yhteiskuntasopimus on tupo
xxxxx://xxx.xxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxx/xxxxx-xxxxxx-xxxxxxxxxxxxxxxxxx-xx-xxxx/0000000 (Katsottu 16.9.2020)
Terminologian sanasto
xxxx://xxx.xxx.xx/xxxxxxxxx/xxx/XxxxxxxxxxxxxXxxxxxx.xxx (katsottu 3.2.2022)
Tupo puettiin viikunanlehteen
xxxxx://xxx.xxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxx/xxxx-xxxxxxxx-xxxxxxxxxxxxxxx/00x0xx0x-00x0-0xxx-x000- 54bd2fdb8d55 (Katsottu 16.9.2020)
Yhteiskuntasopimuksella haettiin konsensusta lama-Suomeen xxxxx://xxx.xx/xxxx/xxxxxxxxx/0000/00/00/xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx-xxxxxxxx-xxxxxxxxxxx-xxxx- suomeen (Katsottu 16.9.2020)