EUROOPAN TALOUSALUEESEEN LIITTYVÄT TIEDOTTEET
EUROOPAN TALOUSALUEESEEN LIITTYVÄT TIEDOTTEET
EFTAN VALVONTAVIRANOMAINEN
EFTAn valvontaviranomaisen tiedonanto kantelujen käsittelystä valvontaviranomaisessa ETA-sopi- muksen 53 ja 54 artiklan mukaisesti
(2007/C 287/06)
A. Tämä tiedonanto on annettu Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (jäljempänä ’ETA-sopimus’) ja valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta tehdyn EFTA-valtioiden sopimuksen määräysten nojalla (jäljempänä ’valvonta- ja tuomioistuinsopimus’).
B. Euroopan komissio (jäljempänä ’komissio’) on antanut tiedonannon kantelujen käsittelystä komissiossa EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan mukaisesti (1). Kyseinen asiakirja, joka ei ole sitova, sisältää periaatteet ja säännöt, joita komissio noudattaa kilpailun alalla. Siinä myös selitetään, kuinka komissio aikoo käsitellä kanteluja.
C. EFTAn valvontaviranomainen katsoo, että edellä mainittu asiakirja on ETAn kannalta merkityksellinen. Pitääkseen kilpailuolosuhteet tasapuolisina ja varmistaakseen ETAn kilpailusääntöjen yhdenmukaisen sovelta- misen koko Euroopan talousalueella EFTAn valvontaviranomainen antaa tämän tiedonannon sille valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa annettujen valtuuksien nojalla. Se aikoo noudattaa tässä tiedonannossa annettuja periaatteita ja sääntöjä soveltaessaan asian kannalta merkityksellisiä ETAn kilpailusääntöjä yksittäisiin asioihin (2).
D. Erityisesti tämän tiedonannon tarkoitus on selittää, kuinka EFTAn valvontaviranomainen aikoo käsitellä kanteluja, jotka koskevat ETA-sopimuksen 53 ja 54 artiklan epäiltyä rikkomista.
E. Tätä tiedonantoa sovelletaan asioihin, joissa valvontaviranomainen on ETA-sopimuksen 56 artiklan mukainen toimivaltainen valvontaviranomainen.
I. JOHDANTO JA TIEDONANNON AIHE
1. Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 4 olevan I osan II luvussa (3) (jäljempänä ’II luku’) vahvistetaan järjestelmä, jonka mukaan EFTAn valvontaviranomainen, EFTA-valtioiden kilpailuvirano- maiset ja EFTA-valtioiden tuomioistuimet voivat soveltaa ETA-sopimuksen 53 ja 54 artiklaa. II luvussa tunnustetaan erityisesti valvontaviranomaisen ja julkisina täytäntöönpanoviranomaisina toimivien EFTA-valtioiden kansallisten kilpailuviranomaisten sekä EFTA-valtioiden tuomioistuinten toisiaan täyden- tävät tehtävät; tuomioistuimet tekevät päätöksiä yksityisten asianosaisten välisissä oikeudenkäynneissä turvatakseen 53 ja 54 artiklasta johtuvat yksilön oikeudet.
2. II luvun mukaisesti julkiset täytäntöönpanoviranomaiset voivat keskittyä tutkimaan 53 ja 54 artiklan vakavaa rikkomista, jonka selville saaminen on usein vaikeaa. Viranomaiset voivat kuitenkin hyödyntää täytäntöönpanotoiminnassaan yritysten ja kuluttajien toimittamia tietoja.
(1) EUVL C 101, 27.4.2004, s. 65.
(2) Toimivalta ETA-sopimuksen 53 ja 54 artiklan soveltamisalaan kuuluvien yksittäisten tapausten käsittelemiseen on jaettu EFTAn valvontaviranomaisen ja komission välillä ETA-sopimuksen 56 artiklan määräysten mukaisesti. Vain yksi valvonta- viranomainen on toimivaltainen käsittelemään kutakin tapausta.
(3) Valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta tehdyn EFTA-valtioiden sopimuksen pöytäkirjan 4 muuttami- sesta 24 päivänä syyskuuta 2004 tehdyn sopimuksen tultua voimaan 20 päivänä toukokuuta 2005 valvonta- ja tuomiois- tuinsopimuksen pöytäkirjassa 4 olevan II luvun EFTA-pilaria koskevat määräykset perustuvat suurelta osin neuvoston asetukseen (EY) N:o 1/2003 (EYVL L 1, 4.1.2003, s. 1).
3. Tämän vuoksi EFTAn valvontaviranomainen haluaa rohkaista kansalaisia ja yrityksiä ilmoittamaan täytäntöönpanoviranomaisille epäillyistä kilpailusääntöjen rikkomisista. Rikkomisesta voidaan ilmoittaa valvontaviranomaiselle kahdella tavalla, joista ensimmäinen on II luvun 7 artiklan 2 kohdan mukaisen kantelun tekeminen. Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 4 olevan I osan III luvun 5–9 artiklan (1) mukaisesti (jäljempänä ’III luku’) kantelujen on täytettävä tietyt vaatimukset.
4. Toinen rikkomisen ilmoittamistapa on toimittaa markkinatietoja joutumatta noudattamaan II luvun 7 artiklan 2 kohdan nojalla tehdylle kantelulle asetettuja vaatimuksia. EFTAn valvontaviranomainen voi aloittaa näiden 53 ja 54 artiklan epäiltyjä rikkomisia koskevien tietojen perusteella asian tutkinnan (2). Epäiltyjä rikkomisia koskevat tiedot voidaan toimittaa seuraavaan osoitteeseen:
EFTAn valvontaviranomainen Kilpailun ja valtiontukien osasto Rue Belliard 35
B-1040 Bruxelles/Brussel xxxxxxxxxxx@xxxxxxxx.xxx
5. Tässä tiedonannossa pyritään antamaan ohjeita kansalaisille ja yrityksille, jotka etsivät ratkaisua epä- iltyihin kilpailusääntöjen rikkomisiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta II ja III luvun soveltamista EFTAn tuomioistuimessa. Tiedonannon kaksi pääosaa ovat seuraavat:
— Osassa II annettavilla tiedoilla pyritään helpottamaan päätöksen tekemistä siitä, kannattaisiko asiasta tehdä kantelu EFTAn valvontaviranomaiselle vai olisiko se parempi saattaa kansallisen tuomiois- tuimen ratkaistavaksi. Lisäksi tässä osassa kerrataan periaatteet, joita sovelletaan valvontavirano- maisen ja EFTA-valtioiden kansallisten kilpailuviranomaisten väliseen työnjakoon II luvun mukai- sessa täytäntöönpanojärjestelmässä ja jotka määritetään tiedonannossa yhteistyöstä EFTA-valtioiden kansallisten kilpailuviranomaisten verkostossa (3).
— Xxxxxx XXX annetaan tietoja menettelytavasta, jota valvontaviranomainen soveltaa käsitellessään II luvun 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja kanteluja.
6. Tässä tiedonannossa ei käsitellä seuraavia tilanteita:
— EFTA-valtioiden II luvun 7 artiklan 2 kohdan nojalla tekemät kantelut,
— kantelut, joissa EFTAn valvontaviranomaista pyydetään toteuttamaan EFTA-valtioon kohdistuvia toimenpiteitä ETA-sopimuksen 59 artiklan 3 kohdan sekä 53 ja 54 artiklan nojalla,
— valtiontukia koskevaan ETA-sopimuksen 61 artiklaan liittyvät kantelut, ja
— kantelut, joita valvontaviranomainen voi tehdä valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 31 artiklan nojalla EFTA-valtion rikottua velvoitteitaan.
II. EPÄILTYJÄ ETA-SOPIMUKSEN 53 JA 54 ARTIKLAN RIKKOMISIA KOSKEVIEN KANTELUJEN TEKE- MISEKSI KÄYTETTÄVISSÄ OLEVAT MAHDOLLISUUDET
A. II luvulla luodun uuden täytäntöönpanojärjestelmän mukaiset kantelut
7. Kantelija voi kantelun luonteesta riippuen tehdä kantelun joko kansalliselle tuomioistuimelle tai julkisena täytäntöönpanoviranomaisena toimivalle EFTA-valtion kilpailuviranomaiselle. Tässä luvussa annetaan mahdollisille kantelijoille tietoja, joiden perusteella niiden olisi kyettävä tekemään perusteltu päätös siitä, olisiko niiden syytä kääntyä EFTAn valvontaviranomaisen, EFTA-valtion kilpailuviranomaisen vai kansal- lisen tuomioistuimen puoleen.
(1) Valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta 3 päivänä joulukuuta 2004 tehdyn EFTA-valtioiden sopimuksen tultua voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2005, valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 4 olevan III luvun mää- räykset perustuvat suurelta osin komission asetukseen (EY) N:o 773/2004 (EUVL L 123, 27.4.2004, s. 18).
(2) Valvontaviranomainen käsittelee tietojen toimittajien kanssa käytävää kirjeenvaihtoa hyvää hallintotapaa koskevien periaatteidensa mukaisesti.
(3) EFTAn valvontaviranomaisen tiedonanto yhteistyöstä EFTA-valtioiden kilpailuviranomaisten verkostossa, ei vielä julkaistu.
8. Kansallisten tuomioistuinten tehtävänä on turvata yksilön oikeudet, mikä velvoittaa ne tekemään päätöksen kaikista niiden ratkaistaviksi saatetuista asioista. Julkisilla täytäntöönpanoviranomaisilla ei kuitenkaan ole resursseja tutkia kaikkia kanteluja vaan niiden on määriteltävä asioiden käsittelyn paino- pisteet. EFTAn valvontaviranomainen, jonka tehtävänä on ETA-sopimuksen 55 artiklan 1 kohdan nojalla huolehtia ETA-sopimuksen 53 ja 54 artiklassa määrättyjen periaatteiden soveltamisesta, vastaa Euroopan talousalueen kilpailupolitiikkaa koskevien suuntaviivojen määrittelystä ja täytäntöönpanosta (1). Euroo- pan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan komissiolla on tämän tehtävän tehokkaasti suorittaakseen oikeus asettaa EY:n perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklan nojalla sen käsiteltäväksi saatetut kantelut tärkeysjärjestykseen (2). Valvontaviranomainen katsoo, että sama periaate pätee valvontaviranomaiseen ETA-sopimuksen yhteydessä.
9. II luvulla annetaan XXXXx valvontaviranomaisen ohella EFTA-valtioiden tuomioistuimille ja kilpailu- viranomaisille valtuudet soveltaa ETA-sopimuksen 53 ja 54 artiklaa kokonaisuudessaan. II luvun yhtenä päätavoitteena on saada EFTA-valtioiden tuomioistuimet ja kilpailuviranomaiset osallistumaan tehok- kaasti 53 ja 54 artiklan täytäntöönpanoon (3).
10. Lisäksi II luvun 3 artiklassa säädetään, että EFTA-valtioiden tuomioistuinten ja kilpailuviranomaisten on sovellettava ETA-sopimuksen 53 ja 54 artiklaa kaikkiin sopimuksia ja menettelytapoja koskeviin asioihin, jotka voivat vaikuttaa kansallisen kilpailulainsäädännön soveltamisalaan kuuluvaan ETA-sopi- muksen osapuolena olevien jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Lisäksi II luvun 11 ja 15 artiklalla luodaan erilaisia järjestelyjä, joiden avulla EFTA-valtioiden tuomioistuimet ja kilpailuviranomaiset voivat tehdä EFTAn valvontaviranomaisen kanssa yhteistyötä 53 ja 54 artiklan soveltamisessa.
11. Tämän uuden lainsäädäntökehyksen avulla EFTAn valvontaviranomainen aikoo kohdentaa täytäntöön- panoon liittyvät resurssinsa uudelleen noudattaen seuraavia periaatteita:
— etusija annetaan ETAn kilpailusääntöjen täytäntöönpanolle asioissa, jotka parhaiten soveltuvat valvontaviranomaisen käsiteltäviksi (4), ja resurssit keskitetään vakavimpiin rikkomisiin,
— käsitellään asioita, joihin XXXXx valvontaviranomaisen olisi kohdistettava toimenpiteitä ETAn kilpailupolitiikan määrittelemiseksi ja/tai ETA-sopimuksen 53 ja 54 artiklan johdonmukaisen sovel- tamisen varmistamiseksi.
B. Yksityisen ja julkisen täytäntöönpanon toisiaan täydentävät tehtävät
12. Yhteisön tuomioistuimet ovat johdonmukaisesti katsoneet, että kansallisten tuomioistuinten tehtävänä on turvata perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan ja 82 artiklan välittömän oikeusvaikutuksen luomat yksilön oikeudet (5). ETA-sopimuksen 7 artiklasta ja ETA-sopimuksen pöytäkirjasta 35 seuraa, että ETAn oikeuteen ei sisälly lainsäädäntövaltuuksien siirtämistä. Tämän vuoksi ETAn oikeudessa ei edellytetä, että yksilöt ja yritykset voivat vedota kansallisissa tuomioistuimissa suoraan täytäntöön pane- mattomiin ETA-sääntöihin (6). Pöytäkirjan 35 mukaan EFTA-valtiot sitoutuvat kuitenkin antamaan tarvittaessa lainsäädäntöä, jonka mukaan täytäntöön pannut ETA-säännöt ovat ensisijaisia tilanteissa, joissa ne ja muut laissa olevat säännökset ovat mahdollisesti ristiriidassa keskenään. EFTAn tuomiois- tuimen mukaan kuuluu erottamattomasti tällaisen säännöksen luonteeseen, että tilanteissa, joissa täytän- töön pannut ETA-säännöt ja kansallinen lainsäädäntö ovat keskenään ristiriidassa, yksilöillä ja yrityksillä
(1) Nämä tehtävät on jaettu komission kanssa ETA-sopimuksen 56 artiklan kilpailusääntöjen mukaisesti.
(2) Asia C-344/98, Masterfoods v. HB Ice Cream, Kok. 2000, s. I-11369, 46 kohta; asia C-119/97 P, Union française de l'ex- press (Ufex) ym. v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1999, s. I-1341, 88 kohta; asia T-24/90, Automec v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1992, s. II-2223, 73–77 kohta. ETA-sopimuksen 6 artiklassa määrätään, että siltä osin kuin tämän sopimuksen määräykset ovat sisällöltään samoja kuin vastaavat Euroopan yhteisön perustamissopimuksen tai Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimuksen taikka näitä kahta perustamissopimusta sovellettaessa annettujen säädösten säännöt, määräyksiä tulkitaan niitä täytäntöön pantaessa ja sovellettaessa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennen tämän sopimuksen allekirjoittamista antamien merkityksellisten ratkaisujen mukaisesti, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta oikeuskäytännön kehittymistä tulevaisuudessa. Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 3 artiklan 2 kohdasta seuraa, että XXXXx valvontaviranomainen ja EFTAn tuomioistuin ottavat aiheellisella tavalla huomioon ETA-sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen annetuista merkityksellisistä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisuista ilmenevät periaat- teet.
(3) Ks. erityisesti II luvun 5, 6, 11, 12, 15, 22, 29 ja 40 artikla.
(4) Ks. tiedonanto yhteistyöstä EFTAn kilpailuviranomaisten verkostossa, 5 kohta ja sitä seuraavat kohdat.
(5) Yhteisön vakiintunut oikeuskäytäntö, ks. asia 127/73, Belgische Radio en Televisie (BRT) v. SABAM ja Fonior, Kok. 1974,
s. 51, 16 kohta; asia C-282/95 P, Xxxxxx automobiles v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1997, s. I-1503, 39 kohta; asia C-453/99, Courage v. Xxxxxxxx Xxxxxx, Kok. 2001, s. I-6297, 23 kohta.
(6) Ks. asia E-4/01, Xxxxxxxx, EFTAn oikeustapauskokoelma 2002, s. 240, 28 kohta.
on oltava oikeus vedota ETA-sopimuksen määräyksiin ja vaatia sen mukaisten oikeuksiensa toteutta- mista myös kansallisella tasolla sillä perusteella, että se on tai siitä on tehty osa asianomaista kansallista oikeusjärjestystä, edellyttäen että ETA-säännökset ovat ehdottomia ja riittävän täsmällisiä (1).
13. Kansalliset tuomioistuimet voivat päättää sopimusten pätevyydestä tai pätemättömyydestä ja vain niillä on ETA-sopimuksen 53 ja 54 artiklan rikkomistapauksissa oikeus myöntää vahingonkorvauksia yksi- tyishenkilölle. Jokaisen kansalaisen on voitava hakea korvausta kilpailua rajoittavan tai vääristävän sopi- muksen tai toimintatavan hänelle aiheuttamasta vahingosta, jotta ETAn kilpailusääntöjen tehokkuus varmistetaan täysimääräisesti. Kansallisissa tuomioistuimissa käsiteltävät vahingonkorvauskanteet voivat merkittävällä tavalla edistää tehokkaan kilpailun ylläpitämistä kaikkialla, missä ETA-sopimusta sovelle- taan, koska niillä yritykset voidaan saada luopumaan kilpailua rajoittavien sopimusten ja menettely- tapojen toteuttamisesta tai soveltamisesta (2).
14. II luvussa otetaan nimenomaisesti huomioon se, että kansallisilla tuomioistuimilla on keskeinen rooli ETAn kilpailusääntöjen soveltamisessa (3). Koska II luvussa annetaan 53 artiklan 3 kohdan soveltamista koskevat valtuudet myös kansallisille tuomioistuimille, se poistaa yrityksiltä mahdollisuuden viivästyttää asian käsittelyä kansallisissa tuomioistuimissa EFTAn valvontaviranomaiselle tehtävällä ilmoituksella ja kumoaa siten yhden niistä esteistä, jotka haittasivat yksityisen kanteen nostamista vielä aikaisempien sääntöjen voimassaolojaksolla.
15. II luvun 15 artiklan 1 kohdassa säädetään nimenomaisesti, että kansalliset tuomioistuimet voivat pyytää EFTAn valvontaviranomaiselta lausuntoja tai tietoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisten tuomioistuinten oikeutta tai velvollisuutta esittää EFTAn tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntö valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 34 artiklan mukaisesti. Tällä säännöksellä pyritään helpottamaan 53 ja 54 artiklan soveltamista kansallisissa tuomioistuimissa (4).
16. Asian käsittelemisestä kansallisissa tuomioistuimissa koituu kantelijalle seuraavia etuja:
— Kansalliset tuomioistuimet voivat määrätä korvauksia vahingoista, joita 53 tai 54 artiklan rikko- minen on aiheuttanut.
— Kansalliset tuomioistuimet voivat tehdä päätöksiä maksuvaatimuksista tai sopimusvelvoitteista, jotka perustuvat sopimukseen, jonka kyseiset tuomioistuimet tutkivat 53 artiklan mukaisesti.
— Kansallisten tuomioistuinten tehtävänä on soveltaa 53 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua siviilioikeu- dellista mitätöintiseuraamusta yksilöiden välisiin sopimussuhteisiin (5). Erityisesti ne voivat arvioida sovellettavan kansallisen lainsäädännön valossa tiettyjen sopimusehtojen pätemättömyyden soveltamisalaa ja seurauksia 53 artiklan 2 kohdan nojalla ottaen erityisesti huomioon kaikki muut sopimuksen soveltamisalaan kuuluvat asiat (6).
— Kansalliset tuomioistuimet soveltuvat yleensä EFTAn valvontaviranomaista paremmin välitoimien määräämiseen (7).
— Kansallisissa tuomioistuimissa on mahdollista yhdistää ETAn kilpailulainsäädäntöön perustuva vaatimus kansalliseen lainsäädäntöön perustuviin vaatimuksiin.
— Tuomioistuimilla on yleensä valtuudet määrätä oikeudenkäyntikulut korvattaviksi asian voittaneelle. Valvontaviranomaisen hallinnollisissa menettelyissä tätä mahdollisuutta ei ole.
(1) Ks. asia E-1/94, Restamark, EFTAn oikeustapauskokoelma 1994–1995, s. 15, 77 kohta.
(2) Asia C-453/99, Courage v. Xxxxxxxx Xxxxxx, Kok. 2001, s. I-6297, 26 ja 27 kohta.
(3) Ks. II luvun 1, 6 ja 15 artikla.
(4) Tätä järjestelmää kuvaillaan yksityiskohtaisemmin tiedonannossa EY:n perustamissopimuksen 53 ja 54 artiklan soveltami- seen liittyvästä yhteistyöstä valvontaviranomaisen ja EFTAn jäsenvaltioiden tuomioistuinten välillä, ei vielä julkaistu.
(5) Asia T-24/90, Automec v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1992, s. II-2223, 93 kohta.
(6) Ks. EFTAn tuomioistuimen päätös asiassa E-3/97 Jæger v. Opel Norge, EFTAn oikeustapauskokoelma 1998, s. 1, 77 kohta, ja asiassa E-7/01 Hegelstad v. Hydro Texaco, EFTAn oikeustapauskokoelma 2002, s. 310, 43 kohta, sekä yhteisöjen tuomioistuimen tuomio asiassa C-230/96, Cabour and Nord Distribution Automobile v. Xxxxx XXXX, Kok. 1998,
s. I-2055, 51 kohta; yhdistetyt asiat T-185/96, T-189/96 ja T-190/96, Dalmasso ym. v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1999, s. II-93, 50 kohta.
(7) Ks. II luvun 8 artikla ja jäljempänä 80 kohta. Myös jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset voivat tapauksesta riippuen soveltua hyvin välitoimien määräämiseen.
17. Se, että kantelija voi varmistaa oikeuksiensa suojan kansallisessa tuomioistuimessa nostettavalla kanteella, on merkittävä tekijä, jonka EFTAn valvontaviranomainen voi ottaa huomioon tarkastellessaan ETA-sopimukseen perustuvaa etua kantelun tutkinnan yhteydessä (1).
18. XXXXx valvontaviranomainen katsoo, että II luvulla luotu uusi täytäntöönpanojärjestelmä vahvistaa kantelijoiden mahdollisuuksia etsiä ja löytää tehokkaita ratkaisuja kansallisissa tuomioistuimissa.
C. Julkisten täytäntöönpanoviranomaisten välinen työnjako EFTA-pilarin mukaisella alueella
19. II luvulla luodaan järjestelmä, jossa EFTAn valvontaviranomaisella ja EFTA-valtioiden kilpailu- viranomaisilla on valtuudet soveltaa 53 ja 54 artiklaa täysimääräisesti (5 artikla). EFTA-valtioiden kilpailuviranomaisten harjoittamaa hajautettua täytäntöönpanoa edistetään lisäksi tietojenvaihtoa (12 artikla) ja tutkintaan liittyvää keskinäistä apua (22 artikla) koskevalla mahdollisuudella.
20. II luvulla ei säännellä EFTAn valvontaviranomaisen ja EFTA-valtioiden kilpailuviranomaisten välistä työn- jakoa vaan tehtävät jaetaan tapauskohtaisesti valvontaviranomaisen ja EFTA-valtioiden kilpailuvirano- maisten välisenä yhteistyönä EFTAn kilpailuviranomaisten verkostossa. II luvun tavoitteena on varmistaa 53 ja 54 artiklan tehokas täytäntöönpano EFTAn julkisten täytäntöönpanoviranomaisten välisellä jous- tavalla tapauskohtaisella työnjaolla.
21. EFTAn valvontaviranomaisen ja EFTA-valtioiden kilpailuviranomaisten keskinäistä työnjakoa koskevista suuntaviivoista on annettu tiedonanto (2). Tähän XXXXx julkisten täytäntöönpanoviranomaisten suhteita koskevaan tiedonantoon sisältyvät ohjeet ovat kiinnostavia myös kantelijoiden kannalta, sillä tiedonan- non mukaan ne voivat osoittaa kantelun viranomaiselle, joka todennäköisesti soveltuu erityisen hyvin käsittelemään kyseistä asiaa.
22. Tiedonannossa yhteistyöstä EFTAn kilpailuviranomaisten verkostossa todetaan erityisesti seuraavaa (3):
”Viranomaisen voidaan katsoa soveltuvan käsittelemään asiaa, jos seuraavat kolme kumulatiivista edelly- tystä täyttyvät:
1) sopimuksella tai menettelytavalla on merkittäviä suoria tosiasiallisia tai ennakoitavia vaikutuksia kilpailuun sen alueella, sopimus tai menettelytapa pannaan täytäntöön sen alueella tai on saanut alkunsa sen alueella;
2) viranomainen pystyy tehokkaasti lopettamaan koko rikkomisen, eli se antaa lopettamismääräyksen, jolla rikkominen saadaan loppumaan, ja se voi tarvittaessa rangaista rikkomisesta asianmukaisesti;
3) se voi kerätä, mahdollisesti muiden viranomaisten avulla, todisteet, joita tarvitaan rikkomisen toteen näyttämiseen.
Edellä esitetyistä perusteista ilmenee, että rikkomisen ja EFTA-valtion alueen välillä on oltava olennainen kytkös, jotta kyseisen EFTA-valtion kilpailuviranomaisen voitaisiin katsoa soveltuvan erityisen hyvin käsittelemään asiaa. Voidaan olettaa, että useimmissa tapauksissa niiden EFTA-valtioiden kilpailuvirano- maiset, joissa rikkominen vaikuttaa olennaisesti kilpailuun, soveltuvat käsittelemään asiaa, kunhan ne pystyvät lopettamaan rikkomisen tehokkaasti joko yksin tai yhdessä muiden kanssa, xxxxx XXXXx valvontaviranomainen sovellu vielä paremmin käsittelemään asiaa (ks. jäljempänä […]).
Edellä esitetystä voidaan päätellä, että yksittäinen jäsenvaltion kilpailuviranomainen soveltuu yleensä käsittelemään sellaisia sopimuksia tai menettelytapoja, jotka vaikuttavat olennaisesti kilpailuun pää- asiallisesti sen alueella […].
(1) Ks. jäljempänä 41 kohta ja sitä seuraavat kohdat.
(2) Tiedonanto yhteistyöstä EFTAn kilpailuviranomaisten verkostossa.
(3) Tiedonanto yhteistyöstä EFTAn kilpailuviranomaisten verkostossa, 8–14 kohta.
Lisäksi jäsenvaltion kilpailuviranomaisen yksinomainen toiminta saattaa olla tarkoituksenmukaista myös silloin, kun se riittää lopettamaan rikkomisen kokonaisuudessaan, vaikka usean jäsenvaltion kilpailu- viranomaisten voitaisiin katsoa soveltuvan yhtä hyvin käsittelemään asiaa.
Usean jäsenvaltion kilpailuviranomaisten rinnakkainen toiminta saattaa olla tarkoituksenmukaista silloin, kun sopimus tai menettelytapa vaikuttaa olennaisesti kilpailuun niiden kaikkien alueilla eikä yhden jäsenvaltion kilpailuviranomaisen toiminnalla saada lopetettua rikkomista kokonaisuudessaan ja/tai määrättyä siitä asianmukaisia seuraamuksia […].
Asiaa rinnakkain käsittelevät viranomaiset pyrkivät yhteensovittamaan toimintansa mahdollisimman hyvin. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi ne voivat katsoa aiheelliseksi valita keskuudestaan johtavan vi- ranomaisen ja siirtämään tälle joitakin tehtäviä, kuten tutkintatoimien koordinoinnin, kuitenkin siten, että kukin viranomainen säilyttää vastuun omista menettelyistään.
EFTAn valvontaviranomainen soveltuu myös erityisen hyvin käsittelemään asiaa silloin, kun yksi tai useampi sopimus tai menettelytapa, samankaltaisten sopimusten tai menettelytapojen verkostot mukaan luettuina, vaikuttaa kilpailuun kahdessa tai useammassa EFTA-valtiossa (rajatylittävillä markkinoilla, jotka kattavat vähintään kaksi EFTA-valtiota, tai useilla kansallisilla markkinoilla).
Lisäksi EFTAn valvontaviranomainen soveltuu erityisen hyvin käsittelemään asiaa silloin, kun kyseinen asia liittyy läheisesti sellaisiin muihin ETAn säännöksiin, joiden soveltaminen kuuluu yksinomaan valvontaviranomaisen toimivaltaan tai joita valvontaviranomainen soveltaa tehokkaammin, tai jos ETAn etu edellyttää, että se tekee päätöksen ETAn kilpailupolitiikan määrittelemiseksi uuden kilpailua koskevan ongelman alalla tai kilpailusääntöjen tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi.”
23. EFTAn kilpailuviranomaisten verkostossa kantelun perusteella tutkittaviksi otettuja asioita koskevat tiedot toimitetaan verkoston muiden jäsenten käyttöön ennen ensimmäisen virallisen tutkinta- toimenpiteen aloittamista tai välittömästi sen aloittamisen jälkeen (1). Jos sama kantelu on tehty useille viranomaisille tai asiaa ei ole jätetty sitä käsittelemään soveltuvan viranomaisen käsiteltäväksi, verkoston jäsenet pyrkivät määrittämään ohjeellisen kahden kuukauden määräajan kuluessa, minkä viranomaisen tai viranomaisten vastuulla kyseisen asian käsittelyn pitäisi olla.
24. Kantelijat ovat keskeisessä asemassa pyrittäessä vähentämään mahdollisesti ilmenevää tarvetta niiden tekemän kantelun käsittelypaikan siirtämiseen. Kantelijoiden olisikin perustettava päätöksensä kantelun tekopaikasta edellä oleviin suuntaviivoihin yhteistyöstä kilpailuviranomaisten verkostossa. Jos asian käsit- telypaikkaa kuitenkin siirretään verkostossa, käsittelyyn osallistuvat kilpailuviranomaiset ilmoittavat siir- rosta mahdollisimman pian kyseisille yrityksille ja kantelijoille (2).
25. EFTAn valvontaviranomainen voi II luvun 13 artiklan mukaisesti hylätä kantelun sillä perusteella, että jonkin EFTA-valtion kilpailuviranomainen käsittelee tai on jo käsitellyt asiaa. Tällöin valvontavirano- maisen on III luvun 9 artiklan mukaisesti ilmoitettava kantelijalle viipymättä asiaa käsittelevä tai asian jo käsitellyt kansallinen kilpailuviranomainen.
III. II LUVUN 7 ARTIKLAN 2 KOHDAN NOJALLA TEHTYJEN KANTELUJEN KÄSITTELY EFTAN
VALVONTAVIRANOMAISESSA
A. Yleistä
26. II luvun 7 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisesti luonnolliset tai oikeushenkilöt, jotka voivat osoittaa asian koskevan oikeutettua etuaan (3), voivat tehdä kantelun, jossa ne pyytävät EFTAn valvontavirano- maista toteamaan 53 ja 54 artiklan rikkomisen ja määräämään rikkominen lopetettavaksi II luvun 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Tiedonannon tässä osassa käsitellään II luvun 7 artiklan 2 kohdan mukaisiin kanteluihin sovellettavia vaatimuksia, niiden arviointia ja valvontaviranomaisen noudattamaa menettelytapaa.
(1) II luvun 11 artiklan 2 ja 3 kohta. Tiedonanto yhteistyöstä EFTAn kilpailuviranomaisten verkostossa, 15–16 kohta.
(2) Tiedonanto yhteistyöstä EFTAn kilpailuviranomaisten verkostossa, 33 kohta.
(3) Tätä käsitettä tarkastellaan yksityiskohtaisesti jäljempänä; ks. 33 kohta ja sitä seuraavat kohdat.
27. Toisin kuin siviilituomioistuimet, joiden tehtävänä on turvata yksityishenkilöiden henkilökohtaiset oikeudet, EFTAn valvontaviranomainen on hallintoviranomainen, jonka on toimittava yleisen edun hyväksi. Valvontaviranomaisen tehtävään julkisena täytäntöönpanoviranomaisena kuuluu luontaisesti, että sillä on täytäntöönpanotoiminnassaan jonkin verran harkintavaltaa painopisteiden määrittelemi- seksi (1).
28. EFTAn valvontaviranomaisella on oikeus asettaa sen käsiteltäväksi saatetut kantelut tärkeysjärjestykseen ja se voi käyttää asiaan liittyvää ETA-sopimukseen perustuvaa etua ensisijaisuuden perusteena (2). Valvontaviranomainen voi hylätä kantelun, jos se katsoo, että asiaan ei liity jatkotutkinnan edellyttämää riittävää ETA-sopimukseen perustuvaa etua. Jos valvontaviranomainen hylkää kantelun, kantelijalla on oikeus saada valvontaviranomaiselta päätös (3), sanotun kuitenkaan rajoittamatta III luvun 7 artiklan 3 kohdan soveltamista.
B. Kantelun tekeminen II luvun 7 artiklan 2 kohdan nojalla
a) Kantelulomake
29. II luvun 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kantelu voidaan tehdä ainoastaan 53 tai 54 artiklan epäillyn rikkomisen perusteella, jotta EFTAn valvontaviranomainen toteuttaisi II luvun 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä. II luvun 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kantelun on oltava yhdenmu- kainen III luvun 5 artiklan 1 kohdassa mainitun C-lomakkeen kanssa.
30. C-lomake on saatavana verkkosivustolla xxxx://xxx.xxxxxxxx.xxx/xxxxxxxxxxxx/xxxxxxxxxxxxxxxx/xxx/ ja on myös tämän tiedonannon liitteenä. Xxxxxxx on toimitettava kolmena paperikopiona ja mahdollisuuksien mukaan myös sähköisenä kopiona. Lisäksi kantelijan on toimitettava valvontaviranomaiselle kantelusta toisinto, josta on poistettu luottamukselliset tiedot (III luvun 5 artiklan 2 kohta). Sähköinen kopio voidaan toimittaa EFTAn valvontaviranomaiselle edellä mainitun verkkosivuston kautta ja paperikopiot seuraavaan osoitteeseen:
EFTAn valvontaviranomainen Kilpailun ja valtiontukien osasto Rue Belliard 35
B-1040 Bruxelles/Brussel
31. Kantelijoiden on annettava C-lomakkeessa kaikki kanteluunsa liittyvät tiedot. Lisäksi niiden on toimitet- tava kopiot asian kannalta merkityksellisistä täydentävistä asiakirjoista, jotka ovat niiden saatavilla, ja mahdollisuuksien mukaan osoitettava, mistä EFTAn valvontaviranomainen voi hankkia ne asian kannalta merkitykselliset tiedot ja asiakirjat, jotka eivät ole kantelijoiden itsensä saatavilla. Erityistapauk- sissa valvontaviranomainen voi vapauttaa kantelijat osittain C-lomakkeessa vaadittujen tietojen toimitta- misesta (III luvun 5 artiklan 1 kohta). Valvontaviranomainen katsoo, että tämä mahdollisuus voi helpot- taa kuluttajayhdistyksiä tekemään kantelun erityisesti silloin, kun muilta osin perustellun kantelun kohteina olevia yrityksiä koskevat tiedot eivät ole kuluttajayhdistyksen saatavilla.
32. EFTAn valvontaviranomainen katsoo sille kirjeitse toimitetut tiedot, jotka eivät täytä III luvun 5 artiklan vaatimuksia ja joita ei siitä syystä katsota II luvun 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuiksi kanteluiksi, yleis- tiedoiksi, joiden perusteella asia voidaan tarvittaessa ottaa tutkittavaksi omasta aloitteesta (ks. edellä 4 kohta).
(1) Yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut komissiolla olevan jonkin verran harkintavaltaa täytäntöönpanotoiminnassaan. Ks. esim. asia C-119/97 P, Union française de l'express (Ufex) ym. v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1999, s. I-1341, 88 kohta; asia T-24/90, Automec v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1992, s. II-2223, 73–77 ja 85 kohta. Ks. myös edellä 8 kohta.
(2) Komission mahdollisuus asettaa kantelut tärkeysjärjestykseen ja käyttää asiaan liittyvää yhteisön etua ensisijaisuuden perus- teena on kuulunut vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön asiasta T-24/90, Automec v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1992, s. II-2223, 85 kohta, lähtien. Valvontaviranomainen katsoo, että sama mahdollisuus pätee valvontaviranomai- seen ETA-sopimuksen yhteydessä.
(3) Ks. yhteisön oikeuskäytännön osalta: asia C-282/95 P, Guérin automobiles v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1997, s. I-1503, 36 kohta.
b) Oikeutettu etu
33. II luvun 7 artiklan 2 kohdan mukaan virallisen kantelun voivat tehdä luonnolliset tai oikeushenkilöt, jotka voivat osoittaa asian koskevan oikeutettua etuaan (1). EFTA-valtioiden tekemien kanteluiden voidaan poikkeuksetta katsoa koskevan niiden oikeutettua etua.
34. Oikeutettua etua koskeva edellytys ei ole useinkaan kyseenalainen, sillä epäillyllä rikkomisella on yleensä välittömiä haitallisia vaikutuksia kantelijoihin. On kuitenkin tilanteita, joissa 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ’oikeutetun edun’ edellytyksen täyttyminen voidaan varmistaa vain yksityiskohtaisemman tarkastelun perusteella. Hyödyllisiä ohjeita voidaan parhaiten antaa esimerkkiluettelossa, joka ei välttä- mättä ole tyhjentävä.
35. Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut, että yritysten yhteenliittymä voi vedota oikeutettuun etuun tehdessään kantelun jäseniään koskevasta toiminnasta, vaikka kantelun kohteena oleva toiminta ei koske välittömästi sen oikeuksia samalla tavoin kuin yritysten, jotka itse toimivat merkityksellisillä markkinoilla. Kantelun tekeminen on mahdollista, jos yhteenliittymällä on oikeus edustaa jäseniään ja jos kantelun kohteena oleva toiminta voi vaikuttaa haitallisesti sen jäsenten etuun (2). Toisaalta on todettu, että komissiolla on oikeus olla hyväksymättä sellaisen yritysten yhteenliit- tymän tekemää kantelua, jonka jäsenet eivät ole osallistuneet liiketoimintaan, josta on tehty kantelu (3).
36. Tämän oikeuskäytännön perusteella EFTAn valvontaviranomainen katsoo, että yritykset (ne itse tai niiden etujen ajamiseen oikeutetut yhteenliittymät) voivat vedota oikeutettuun etuun, jos ne toimivat merkityksellisillä markkinoilla tai jos kantelun kohteena olevalla toiminnalla on välittömiä haitallisia vaikutuksia niiden etuihin. Valvontaviranomainen katsoo, että oikeutettuun etuun voivat vedota esi- merkiksi kantelun kohteena olevan sopimuksen tai menettelytavan osapuolet, kantelun kohteena olevasta toiminnasta oletettavasti kärsineet kilpailijat ja jakelujärjestelmän ulkopuolelle jääneet yritykset.
37. Myös kuluttajayhdistykset voivat tehdä kanteluja EFTAn valvontaviranomaiselle (4). Lisäksi valvontaviran- omainen katsoo, että mahdollisuus vedota oikeutettuun etuun on myös yksittäisillä kuluttajilla, joiden taloudellisiin etuihin asialla on välittömiä haitallisia vaikutuksia siltä osin kuin he ovat rikkomisen kohteena olevien tavaroiden tai palvelujen ostajia (5).
38. EFTAn valvontaviranomainen ei kuitenkaan pidä 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna oikeutettuna etuna niiden henkilöiden tai organisaatioiden etua, jotka ilmoittavat toimivansa yleisen edun puolesta osoitta- matta, että rikkomisella on välittömiä haitallisia vaikutuksia niihin tai niiden jäseniin (pro bono publico).
39. Paikallis- tai alueviranomaiset voivat kyetä osoittamaan asian koskevan niiden oikeutettua etua kantelun kohteena olevan toiminnan vaikutuspiiriin kuuluvien tavaroiden tai palvelujen ostajina tai käyttäjinä. Niillä ei kuitenkaan voida katsoa olevan II luvun 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua mahdollisuutta vedota oikeutettuun etuun siltä osin kuin ne tuovat epäillyt rikkomiset EFTAn valvontaviranomaisen tietoon yleisen edun puolesta (pro bono publico).
40. Kantelijoiden on osoitettava asian koskevan oikeutettua etuaan. Jos kantelun tekevä luonnollinen tai oikeushenkilö ei kykene osoittamaan asian koskevan oikeutettua etuaan, EFTAn valvontaviranomaisella on oikeus olla hyväksymättä kantelua, sanotun kuitenkaan rajoittamatta valvontaviranomaisen oikeutta aloittaa tutkinta oma-aloitteisesti. Valvontaviranomainen voi selvittää tämän vaatimuksen täyttymisen missä tahansa tutkinnan vaiheessa (6).
(1) Ks. II luvun 5 artiklan 1 kohta.
(2) Asia T-114/92, Bureau Européen des Médias et de l'Industrie Musicale (BEMIM) v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1995, s. II-147, 28 kohta. Yrityksiä edustavat yhteisöt olivat kantelijoina myös asioissa, jotka olivat taustalla tuomioissa asiassa 298/83, Comité des industries cinématographiques des Communautés européennes (CICCE) v. Euroo- pan yhteisöjen komissio, Kok. 1985, s. 1105, ja asiassa T-319/99, Federacion Nacional de Empresas (FENIN) v. Euroopan yhteisöjen komissio, ei vielä julkaistu vuoden 2003 oikeustapauskokoelmassa.
(3) Yhdistetyt asiat T-133/95 ja T-204/95, International Express Carriers Conference (IECC) v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1998, s. II-3645, 79–83 kohta.
(4) Ks. yhteisön oikeuskäytännön osalta: asia T-37/92, Bureau Européen des Unions des Consommateurs (BEUC) v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1994, s. II-285, 36 kohta.
(5) Tämä kysymys on parhaillaan esillä Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa vireillä olevassa oikeudenkäynnissä (yhdistetyt asiat T-213/01 ja T-214/01). Komissio on hyväksynyt kantelijaksi myös yksittäisen kulut- tajan asiassa IV/D-2/34.466, Kreikan lauttaliikenne, 9. joulukuuta 1998 tekemässään päätöksessä (EYVL L 109, 27.4.1999, s. 24), 1 kohta.
(6) Yhdistetyt asiat T-133/95 ja T-204/95, International Express Carriers Conference (IECC) v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1998, s. II-3645, 79 kohta.
C. Kantelujen arviointi
a) ETA-sopimukseen perustuva etu
41. Euroopan yhteisöjen tuomioistuinten vakiintuneen oikeuskäytännön ja komission tapauskäytännön mukaisesti EFTAn valvontaviranomainen katsoo, että sen ei edellytetä tutkivan jokaista tapausta erik- seen (1) eikä varsinkaan tekevän valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua päätöstä siitä, onko ETA-sopimuksen 53 tai 54 artiklaa rikottu vai ei (2), vaan sillä on oikeus asettaa sen käsiteltäväksi saatetut kantelut tärkeysjärjestykseen ja käyttää ETA-sopimukseen perustuvaa etua perusteena valitsemalleen tärkeysjärjestykselle (3). Tilanne on erilainen ainoastaan silloin, kun kantelu kuuluu valvontaviranomaisen yksinomaisen toimivallan piiriin (4).
42. XXXXx valvontaviranomaisen on kuitenkin tutkittava huolellisesti kantelijan esittämät asiatiedot ja oikeu- delliset seikat arvioidakseen ETA-sopimukseen perustuvan edun asian jatkotutkinnassa (5).
43. Kanteluun liittyvän ETA-sopimukseen perustuvan edun arviointi riippuu kuhunkin yksittäiseen asiaan liittyvistä olosuhteista. EFTAn valvontaviranomaisen käyttämien arviointiperusteiden lukumäärää ei sen vuoksi ole rajoitettu eikä valvontaviranomaisen myöskään tarvitse käyttää yksinomaan tiettyjä arviointi- perusteita. Koska tosiasialliset ja oikeudelliset olosuhteet voivat tapauskohtaisesti poiketa toisistaan huomattavasti, on sallittua soveltaa uusia arviointiperusteita, joita ei ole otettu aiemmin huomioon (6). Tarvittaessa valvontaviranomainen voi pitää jotakin tiettyä arviointiperustetta ETA-sopimukseen perus- tuvan edun arvioinnin kannalta ensisijaisena (7).
44. Seuraavia perusteita voidaan pitää merkityksellisinä sen arvioimiseksi, onko asian (jatko) tutkinta ETA-sopimukseen perustuvan edun mukaista:
— EFTAn valvontaviranomainen voi hylätä kantelun sillä perusteella, että kantelija voi vedota kansalli- seen tuomioistuimeen puolustaakseen oikeuksiaan (8).
— Valvontaviranomainen ei voi periaatteessa sulkea tiettyjä tilanteita ETA-sopimuksella sille annetun toimivallan ulkopuolelle vaan sen on arvioitava tapauskohtaisesti, kuinka vakavia epäillyt rikkomiset ovat ja kuinka pitkäaikaisia niiden vaikutukset ovat. Tämä tarkoittaa varsinkin sitä, että valvonta- viranomaisen on otettava huomioon kantelun kohteena olevien rikkomisten kesto ja laajuus sekä niiden vaikutukset kilpailutilanteeseen alueella, jolla ETA-sopimusta sovelletaan (9).
— Valvontaviranomainen voi joutua vertaamaan toisiinsa epäillyn rikkomisen merkitystä ETA-sopi- muksen toiminnan kannalta, rikkomisen toteamisen todennäköisyyttä ja tarvittavan tutkinnan laajuutta, jotta se voi hoitaa tehtävänsä ETA-sopimuksen 53 ja 54 artiklan noudattamisen varmista- jana (10).
(1) Asia T-24/90, Automec v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1992, s. II-2223, 76 kohta; asia C-91/95 P, Xxxxx Xxxxxxxx ym. v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1996, s. I-5547, 30 kohta.
(2) Asia 125/78, GEMA v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1979, s. 3173, 17 kohta; asia C-119/97 P, Union française de l'express (Ufex) ym. v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1999, s. I-1341, 87 kohta.
(3) Yhteisön vakiintunut oikeuskäytäntö alkaen asiasta T-24/90, Automec v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1992,
s. II-2223, 77 ja 85 kohta; ks. myös edellä alaviitteet 26 ja 27.
(4) Yhteisön vakiintunut oikeuskäytäntö alkaen asiasta T-24/90, Automec v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1992,
s. II-2223, 75 kohta; II luvun mukaisesti on mahdollista, että tällä periaatteella on merkitystä vain sovellettaessa kyseisen luvun 29 artiklaa.
(5) Ks. tältä osin: asia 210/81, Xxxxxx Xxxxxxx, joka harjoittaa liiketoimintaa nimellä ”Demo-Studio Schmidt”, v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1983, s. 3045, 19 kohta; asia C-119/97 P, Union française de l'express (Ufex) ym. v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1999, s. I-1341, 86 kohta.
(6) Asia C-119/97 P, Union française de l'express (Ufex) ym. v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1999, s. I-1341, 79–80 kohta.
(7) Ks. tältä osin: asia C-450/98 P, International Express Carriers Conference (IECC) v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 2001, s. I-3947, 57–59 kohta.
(8) Ks. tältä osin: asia T-24/90, Automec v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1992, s. II-2223, 88 kohta ja sitä seuraavat kohdat; asia T-5/93, Xxxxx Xxxxxxxx ym. v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1995, s. II-185, 65 kohta ja sitä seuraavat kohdat; asia T-575/93, Xxxxxx Xxxxxxx v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1996, s. II-1, 75–80 kohta; ks. myös edellä osassa II annettu yksityiskohtaisempi selostus tilanteesta.
(9) Ks. tältä osin: asia C-119/97 P, Union française de l'express (Ufex) ym. v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1999, s. I-1341, 92–93 kohta.
(10) Yhteisön vakiintunut oikeuskäytäntö alkaen asiasta T-24/90, Automec v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1992,
s. II-2223, 86 kohta.
— Vaikka valvontaviranomaisen harkintavalta ei riipu siitä, missä vaiheessa asian tutkinta on, tutkinnan vaihe on kuitenkin osa asiaan liittyvistä olosuhteista, jotka valvontaviranomaisen on mahdollisesti otettava huomioon (1).
— Valvontaviranomainen voi päättää, että ei ole tarkoituksenmukaista tutkia kantelua, jossa esitetyt menettelytavat eivät ole enää käytössä. Tämän vuoksi valvontaviranomaisen on kuitenkin selvitet- tävä, onko toiminnalla edelleen haitallisia vaikutuksia kilpailuun ja liittyykö kanteluun ETA-sopimuk- seen perustuva etu rikkomisen vakavuuden tai vaikutusten pitkäaikaisuuden perusteella (2).
— Valvontaviranomainen voi myös päättää, että ei ole tarkoituksenmukaista tutkia kantelua, jos kyseiset yritykset sopivat muuttavansa toimintaansa siten, että valvontaviranomainen voi katsoa, että ETA-sopimukseen perustuva etu ei enää riitä perusteeksi (3).
45. Jos EFTAn valvontaviranomainen katsoo, että asiaan ei liity riittävää (jatko) tutkintaan oikeuttavaa ETA-sopimukseen perustuvaa etua, se voi hylätä kantelun tällä perusteella. Tällainen päätös voidaan tehdä joko ennen tutkinnan aloittamista tai tutkintatoimenpiteiden toteuttamisen jälkeen (4). Valvonta- viranomaisella ei kuitenkaan ole velvollisuutta hylätä valitusta riittävän suuren ETA-sopimukseen perus- tuvan edun puuttumisen vuoksi (5).
b) Arviointi 53 ja 54 artiklan nojalla
46. Kantelun 53 ja 54 artiklan mukainen tutkinta sisältää kaksi osaa: toisaalta on tutkittava tosiseikat 53 tai 54 artiklan rikkomisen osoittamiseksi ja toisaalta on suoritettava kantelun kohteena olevan toiminnan oikeudellinen arviointi.
47. Vaikka kantelu noudattaa III luvun 5 artiklan ja C-lomakkeen vaatimuksia, se voidaan hylätä, jos siinä ei näytetä riittävässä määrin toteen esitettyjä väitteitä (6). Hylätäkseen kantelun sillä perusteella, että kantelun kohteina olevat menettelytavat eivät ole ETAn kilpailusääntöjen vastaisia tai että ne eivät kuulu niiden soveltamisalaan, valvontaviranomaisen ei tarvitse ottaa huomioon sellaisia seikkoja, joita kantelija ei ole saattanut sen tietoon ja jotka se olisi voinut saada selville vain aloittamalla asian tutkinnan (7).
48. Sopimusten ja menettelytapojen oikeudellisessa arvioinnissa 53 ja 54 artiklan nojalla käytettäviä perus- teita ei voida käsitellä tyhjentävästi tässä tiedonannossa. Mahdollisten kantelijoiden olisi kuitenkin käytettävä hyväkseen EFTAn valvontaviranomaiselta saatavia yksityiskohtaisia ohjeita (8) muiden lähteiden ja varsinkin EFTAn tuomioistuimen ja yhteisön tuomioistuinten oikeuskäytännön sekä valvon- taviranomaisen ja komission tapauskäytännön lisäksi (9). Jäljempänä olevissa kohdissa käsitellään xxxx- seen neljää näkökohtaa ja kerrotaan, mistä saa niihin liittyviä lisäohjeita.
(1) Ks. tältä osin: asia C-449/98 P, International Express Carriers Conference (IECC) v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 2001, s. I-3875, 37 kohta.
(2) Ks. tältä osin: asia T-77/95, Syndicat français de l'Express International ym. v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1997,
s. II-1, 57 kohta; asia C-119/97 P, Union française de l'express (Ufex) ym. v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1999,
s. I-1341, 95 kohta. Ks. myös asia T-37/92, Bureau Européen des Unions des Consommateurs (BEUC) v. Euroopan yhtei- söjen komissio, Kok. 1994, s. II-285, 113 kohta, jossa jäsenvaltion ja yhteisen kauppapolitiikan ulkopuolisen kolmannen maan välistä muuta kuin kirjallista sitoumusta ei pidetty riittävänä osoituksena kantelun kohteena olleen toiminnan päät- tymisestä.
(3) Ks. tältä osin: asia T-110/95, International Express Carriers (IECC) v. Euroopan yhteisöjen komissio ym., Kok. 1998,
s. II-3605, 57 kohta, joka vahvistetaan asiassa 449/98 P, International Express Carriers (IECC) v. Euroopan yhteisöjen komissio ym., Kok. 2001, s. I-3875, 44–47 kohta.
(4) Ks. tältä osin: asia C-449/98 P, International Express Carriers (IECC) v. Euroopan yhteisöjen komissio ym., Kok. 2001, s. I-3875, 37 kohta.
(5) Ks. tältä osin: asia T-77/92, Parker Pen v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1994, s. II-549, 64–65 kohta.
(6) Asia 298/83, Comité des industries cinématographiques des Communautés européennes (CICCE) v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1985, s. 1105, 21–24 kohta; asia T-198/98, Micro Leader Business v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1999, s. II-3989, 32–39 kohta.
(7) Ks. tältä osin: asia T-319/99, Federacion Nacional de Empresas (FENIN) v. Euroopan yhteisöjen komissio, 43 kohta, ei vielä julkaistu vuoden 2003 oikeustapauskokoelmassa.
(9) Kuten ETA-sopimuksen 58 artiklassa ja pöytäkirjassa 23 määrätään, valvontaviranomaisen ja komission tulee tehdä yhteis- työtä muun muassa edistääkseen ETA-sopimuksen yhtenäistä täytäntöönpanoa, soveltamista ja tulkintaa. Vaikka komis- sion päätökset ja epäviralliset ohjekirjeet eivät sido valvontaviranomaista, se pyrkii ottamaan komission ratkaisut huomioon ennakkotapauksina.
49. Sopimukset ja menettelytavat kuuluvat 53 ja 54 artiklan soveltamisalaan, jos ne voivat vaikuttaa ETA-sopimuksen osapuolina olevien valtioiden väliseen kauppaan. Jos sopimus tai menettelytapa ei täytä tätä edellytystä, siihen voidaan soveltaa kansallista kilpailulainsäädäntöä muttei ETAn kilpailulainsää- däntöä. Tästä aiheesta annetaan yksityiskohtaisia ohjeita kauppaan kohdistuvan vaikutuksen käsitettä koskevassa tiedonannossa (1).
50. ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamisalaan kuuluvat sopimukset voivat olla vähämerkityksisiä sopi- muksia, joiden ei katsota rajoittavan kilpailua tuntuvasti. Tästä aiheesta annetaan ohjeita vähämerkityk- sisiä sopimuksia (de minimis -sopimukset) koskevassa EFTAn valvontaviranomaisen tiedonannossa (2).
51. Ryhmäpoikkeusasetuksen edellytysten mukaisten sopimusten katsotaan täyttävän ETA-sopimuksen 53 artiklan 3 kohdan soveltamisedellytykset. Jotta EFTAn valvontaviranomainen voi peruuttaa ryhmä- poikkeuksen soveltamisesta johtuvan edun II luvun 29 artiklan nojalla, sen on todettava tapauskohtaisen arvioinnin perusteella, että sopimuksella, johon poikkeusasetusta sovelletaan, on tiettyjä vaikutuksia, jotka ovat ristiriidassa ETA-sopimuksen 53 artiklan 3 kohdan kanssa.
52. Sopimukset, jotka rajoittavat kilpailua ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, voivat täyttää ETA-sopimuksen 53 artiklan 3 kohdan edellytykset. Tällaiset sopimukset eivät II luvun 1 artiklan 2 kohdan nojalla ole kiellettyjä eikä niihin vaadita ennakolta tehtyä hallinnollista päätöstä. Ohjeita edellytyksistä, jotka sopimuksen on 53 artiklan 3 kohdan mukaan täytettävä, annetaan 53 artiklan 3 kohtaa koskevassa tiedonannossa (3).
D. Kantelujen käsittelyä koskevat EFTAn valvontaviranomaisen menettelytavat
a) Yleiskatsaus
53. Kuten edellä todetaan, EFTAn valvontaviranomaisella ei ole velvollisuutta tehdä tutkimusta jokaisen sille tehdyn kantelun perusteella todetakseen, onko kilpailusääntöjä rikottu. Valvontaviranomaisella on kuitenkin velvollisuus tarkastella huolellisesti kantelijan esille ottamia tosiasiallisia ja oikeudellisia seik- koja arvioidakseen, ovatko nämä seikat osoitus toiminnasta, joka todennäköisesti rikkoo 53 ja 54 artiklaa (4).
54. Kantelujen käsittelyä koskeva EFTAn valvontaviranomaisen menettely voidaan jakaa eri vaiheisiin (5).
55. Ensimmäisessä vaiheessa eli kantelun tekemisen jälkeen EFTAn valvontaviranomainen tutkii kantelun ja voi kerätä lisätietoja päättääkseen, minkälaisiin toimenpiteisiin se ryhtyy kantelun osalta. Tähän vaihee- seen voi sisältyä valvontaviranomaisen ja kantelijan välistä epävirallista ajatustenvaihtoa, jonka tarkoituk- sena on selvittää kanteluun liittyvät tosiasialliset ja oikeudelliset seikat. Tässä vaiheessa valvontaviran- omainen voi antaa kantelijalle alustavan vastauksen, jolloin kantelijalla on mahdollisuus esittää epäilynsä aiempaa laajemmin alustavan vastauksen perusteella.
56. Toisessa vaiheessa EFTAn valvontaviranomainen voi tutkia asiaa tarkemmin aloittaakseen II luvun 7 artiklan 1 kohdan nojalla kantelun kohteena olevia yrityksiä koskevan menettelyn. Jos valvontaviran- omainen katsoo, että kantelua koskeviin toimenpiteisiin ei ole olemassa riittäviä perusteita, se ilmoittaa kantelijalle perustelunsa ja antaa tälle mahdollisuuden toimittaa lisähuomautuksia asettamansa määrä- ajan kuluessa (III luvun 7 artiklan 1 kohta).
(1) Tiedonanto ETA-sopimuksen 53 ja 54 artiklassa tarkoitetusta kauppaan kohdistuvan vaikutuksen käsitteestä, ei vielä jul- kaistu.
(2) Valvontaviranomaisen tiedonanto vähämerkityksisistä sopimuksista, jotka eivät ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla rajoita tuntuvasti kilpailua (de minimis -sopimukset), EUVL C 67, 20.3.2003, s. 20, ja EUVL:n ETA-täydennysosa N:o 15, 20.3.2003, s. 11.
(3) Valvontaviranomaisen tiedonanto — Suuntaviivat ETA-sopimuksen 53 artiklan 3 kohdan soveltamisesta (ei vielä julkaistu).
(4) Ks. tältä osin: asia 210/81, Xxxxxx Xxxxxxx, joka harjoittaa liiketoimintaa nimellä ”Demo-Studio Schmidt”, v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1983, s. 3045, 19 kohta; asia T-24/90, Automec v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1992,
s. II-2223, 79 kohta.
(5) Ks. tältä osin: asia T-64/89, Automec v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1990, s. II-367, 45–47 kohta; asia T-37/92, Bureau Européen des Unions des Consommateurs (BEUC) v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1994, s. II-285, 29 kohta.
57. Jos kantelija ei toimita huomautuksiaan EFTAn valvontaviranomaisen asettamassa määräajassa, kantelu katsotaan rauenneeksi (III luvun 7 artiklan 3 kohta). Kaikissa muissa tapauksissa valvontaviranomainen ottaa menettelyn kolmannessa vaiheessa huomioon kantelijan toimittamat huomautukset ja joko aloittaa kantelun kohdetta koskevan menettelyn tai tekee päätöksen kantelun hylkäämisestä (1).
58. Jos EFTAn valvontaviranomainen hylkää kantelun II luvun 13 artiklan nojalla sillä perusteella, että toinen viranomainen käsittelee tai on käsitellyt asiaa, valvontaviranomainen toimii III luvun 9 artiklan mukaisesti.
59. Koko menettelyn ajan kantelijoilla on erilaisia oikeuksia, joista säädetään erityisesti III luvun 6–8 artik- lassa. Kilpailuasioita koskevat EFTAn valvontaviranomaisen menettelyt eivät kuitenkaan ole kontra- diktorisia menettelyjä kantelijan ja tutkinnan kohteena olevien yritysten välillä. Näin ollen kantelijoiden oikeudet menettelyissä ovat rikkomismenettelyn kohteena olevien yritysten puolustautumisoikeuksia suppeammat (2).
b) Ohjeellinen määräaika, jonka kuluessa kantelijalle on ilmoitettava EFTAn valvontaviranomaisen toimenpide- ehdotuksesta
60. EFTAn valvontaviranomaisen on tehtävä päätös kanteluista kohtuullisessa ajassa (3). Kohtuulliseksi katsottavan ajan pituus riippuu kuhunkin tapaukseen liittyvistä olosuhteista ja erityisesti tapauksen asiayhteydestä, valvontaviranomaisen aloittaman menettelyn eri vaiheista, osapuolten toiminnasta menettelyn aikana, asian monimutkaisuudesta ja sen merkityksestä kunkin osapuolen kannalta (4).
61. EFTAn valvontaviranomainen pyrkii periaatteessa ilmoittamaan kantelijoille ehdotuksensa kantelun johdosta toteutettaviksi toimenpiteiksi neljän kuukauden kuluessa kantelun vastaanottamisesta. Jos kuhunkin tapaukseen liittyvät olosuhteet ja erityisesti mahdollinen lisätietojen pyytäminen kantelijalta tai kolmansilta sen sallivat, valvontaviranomainen ilmoittaa kantelijalle periaatteessa neljän kuukauden kuluessa, aikooko se tutkia asiaa tarkemmin. Kyse ei kuitenkaan ole sitovasta lakisääteisestä määräajasta.
62. Tämän neljän kuukauden ajanjakson kuluessa EFTAn valvontaviranomainen voi ilmoittaa kantelijalle toimenpide-ehdotuksensa alustavana vastauksena menettelyn ensimmäisessä vaiheessa (ks. edellä 55 kohta). Lisäksi valvontaviranomainen voi — jos kantelun tutkinta on edennyt toiseen vaiheeseen (ks. edellä 56 kohta) — ilmoittaa alustavasta arviostaan kantelijalle suoraan III luvun 7 artiklan 1 kohdan mukaisella kirjeellä.
63. Kantelujen nopean käsittelyn varmistamiseksi kantelijoiden toivotaan toimivan menettelyiden aikana tiiviissä yhteistyössä (5) EFTAn valvontaviranomaisen kanssa, esimerkiksi ilmoittamalla valvontavirano- maiselle tilanteessa tapahtuvista muutoksista.
c) Kantelijan oikeudet menettelyssä
64. Jos EFTAn valvontaviranomainen esittää III luvun 10 artiklan 1 kohdan nojalla väitetiedoksiannon kantelun kohteena oleville yrityksille, kantelijalla on oikeus saada tämän asiakirjan jäljennös, josta on poistettu kyseisiä yrityksiä koskevat liikesalaisuudet ja muut luottamukselliset tiedot (väitetiedoksiannon julkiseen levitykseen tarkoitettu toisinto; ks. III luvun 6 artiklan 1 kohta). Kantelijaa kehotetaan esittä- mään kirjallisia huomautuksia väitetiedoksiannosta. Kirjallisten huomautusten esittämiselle asetetaan määräaika.
(1) Ks. tältä osin: asia C-282/95 P, Guérin automobiles v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1997, s. I-1503, 36 kohta.
(2) Yhdistetyt asiat 142/84 ja 156/84, British American Tobacco Company ja R.J. Reynolds Industries v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1987, s. 249, 19–20 kohta.
(3) Ks. tältä osin: asia C-282/95 P, Guérin automobiles v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1997, s. I-1503, 37 kohta.
(4) Ks. tältä osin: yhdistetyt asiat T-213/95 ja T-18/96, Stichting Certificatie Kraanverhuurbedrijf (SCK) ja Federatie van Neder- landse Kraanbedrijven (FNK) v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1997, s. 1739, 57 kohta.
(5) Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin käyttää kantelijan huolellisuuden käsitettä asiassa T-77/94, Vereniging van Groothandelaren in Bloemkwekerijprodukten ym. v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1997, s. II-759, 75 kohta.
65. Lisäksi EFTAn valvontaviranomainen voi tarvittaessa antaa kantelijoille mahdollisuuden näkemystensä esille tuomiseen niiden osapuolten suullisessa kuulemisessa, joille väitetiedoksianto on osoitettu, jos kantelijat sitä pyytävät kirjallisissa huomautuksissaan (1).
66. Kantelijat voivat toimittaa joko omasta aloitteestaan tai EFTAn valvontaviranomaisen pyynnöstä asia- kirjoja, joihin sisältyy liikesalaisuuksia tai muita luottamuksellisia tietoja. Valvontaviranomainen suojelee luottamuksellisia tietoja (2). III luvun 16 artiklan nojalla kantelijoiden on yksilöitävä luottamukselliset tiedot, esitettävä perusteet sille, miksi kyseisiä tietoja pidetään luottamuksellisina, ja toimitettava erillinen julkiseen levitykseen tarkoitettu toisinto esittäessään huomautuksia III luvun 6 artiklan 1 kohdan ja 7 artiklan 1 kohdan nojalla sekä toimittaessaan saman menettelyn myöhemmässä vaiheessa asiasta lisä- tietoja. Lisäksi valvontaviranomainen voi kaikissa muissa tapauksissa vaatia kantelijoita, jotka toimittavat asiakirjoja tai lausuntoja, yksilöimään luottamuksellisina pitämänsä asiakirjat tai asiakirjojen taikka lausuntojen osat. Se voi asettaa määräajan, jonka kuluessa kantelijan on esitettävä perusteet sille, miksi se pitää joitakin tietoja luottamuksellisina, ja toimitettava julkiseen levitykseen tarkoitettu toisinto, johon sisältyy lyhyt kuvaus poistetuista tiedoista tai jossa poistetut tiedot esitetään julkiseen levitykseen tarkoi- tetussa muodossa.
67. Tietojen luokitteleminen luottamuksellisiksi ei estä EFTAn valvontaviranomaista julkistamasta ja käyttä- mästä tietoja, jos niitä tarvitaan todisteena 53 tai 54 artiklan rikkomisesta (3). Jos liikesalaisuuksia tai luottamuksellisia tietoja tarvitaan todisteena rikkomisesta, valvontaviranomaisen on arvioitava kunkin asiakirjan kohdalla, onko tarve sen julkistamiseen suurempi kuin julkistamisesta mahdollisesti aiheutuva haitta.
68. Jos EFTAn valvontaviranomainen katsoo, että kantelua ei ole syytä tutkia tarkemmin jatkotutkinnan edellyttämän riittävän ETA-sopimukseen perustuvan edun puuttumisen tai muun syyn vuoksi, se ilmoittaa asiasta kantelijalle kirjeellä, josta käy ilmi sen oikeusperusta (III luvun 7 artiklan 1 kohta), jossa esitetään perustelut valvontaviranomaisen tekemälle alustavalle päätelmälle ja jossa annetaan kantelijalle mahdollisuus toimittaa lisätietoja tai huomautuksia valvontaviranomaisen asettaman määräajan kuluessa. Lisäksi valvontaviranomainen ilmoittaa vastaamatta jättämisen seurauksista III luvun 7 artiklan 3 kohdan nojalla, kuten jäljempänä esitetään.
69. III luvun 8 artiklan 1 kohdan nojalla kantelijalla on oikeus saada käyttöönsä tiedot, joihin valvonta- viranomaisen alustava näkemys perustuu. Tiedot annetaan yleensä käyttöön liittämällä kirjeeseen jäljennös asian kannalta merkityksellisistä asiakirjoista.
70. Määräaika, jonka kuluessa kantelijan on esitettävä III luvun 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua kirjettä koskevat huomautuksensa, asetetaan asiaan liittyvien olosuhteiden mukaisesti. Määräaika on vähintään neljän viikon mittainen (III luvun 17 artiklan 2 kohta). Jos kantelija ei vastaa kirjeeseen asetetun määrä- ajan kuluessa, kantelu katsotaan rauenneeksi III luvun 7 artiklan 3 kohdan nojalla. Kantelijoilla on myös halutessaan oikeus peruuttaa kantelunsa milloin tahansa.
71. Kantelija voi pyytää huomautusten esittämiselle asetetun määräajan pidentämistä. EFTAn valvontaviran- omainen voi myöntää pidennyksen määräaikaan riippuen asiaan liittyvistä olosuhteista.
72. Jos kantelija toimittaa täydentäviä huomautuksia, EFTAn valvontaviranomainen ottaa ne huomioon. Jos huomautukset ovat luonteeltaan sellaisia, että valvontaviranomainen katsoo aiheelliseksi muuttaa aiempaa toimenpide-ehdotustaan, se voi aloittaa kantelun kohteena olevia yrityksiä koskevan menet- telyn. Tässä menettelyssä kantelijaan sovelletaan edellä kuvailtuja menettelyä koskevia oikeuksia.
73. Jos kantelijan huomautukset eivät aiheuta muutoksia EFTAn valvontaviranomaisen toimenpide-ehdotuk- sessa, valvontaviranomainen tekee päätöksen kantelun hylkäämisestä (4).
(1) III luvun 6 artiklan 2 kohta.
(2) ETA-sopimuksen 122 artikla, valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 14 artiklan 4 kohta, II luvun 28 artikla sekä III luvun 15 ja 16 artikla.
(3) II luvun 27 artiklan 2 kohta.
(4) III luvun 7 artiklan 2 kohta, ks. tässä yhteydessä asia C-282/95 P, Guérin automobiles v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1997, s. I-1503, 36 kohta.
d) EFTAn valvontaviranomaisen päätös hylätä kantelu
74. Jos EFTAn valvontaviranomainen tekee kantelun hylkäämistä koskevan päätöksen III luvun 7 artiklan 2 kohdan nojalla, sen on esitettävä perustelut valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 16 artiklan mukai- sesti eli tavalla, joka on kyseessä olevan asian kannalta tarkoituksenmukainen ja jossa otetaan huomioon asiaan liittyvät olosuhteet.
75. Perusteluissa on selkeästi ja yksiselitteisesti esitettävä EFTAn valvontaviranomaisen päättely siten, että kantelijalle selviävät valvontaviranomaisen päätöksen syyt, ja että EFTAn tuomioistuin voi tutkia toimen- piteen laillisuuden. Valvontaviranomaisella ei ole kuitenkaan velvollisuutta ottaa kantaa kaikkiin väittei- siin, jotka kantelijat esittävät kantelunsa tueksi. Sen tarvitsee ainoastaan esittää tosiseikat ja oikeudelliset näkökohdat, jotka ovat kyseisen päätöksen kannalta ratkaisevia (1).
76. Jos EFTAn valvontaviranomainen hylkää kantelun asiassa, josta on tehtävä päätös myös II luvun 10 artiklan (53 tai 54 artiklan soveltamatta jättämisen toteaminen) tai II luvun 9 artiklan (sitoumukset) nojalla, kantelun hylkäämistä koskevassa päätöksessä voidaan viitata mainittuun toiseen päätökseen, joka on tehty kyseisten säännösten nojalla.
77. Kantelun hylkäämistä koskevaan päätökseen voi hakea muutosta EFTAn tuomioistuimelta (2).
78. Kantelun hylkäämistä koskevalla päätöksellä estetään kantelijoita vaatimasta tutkinnan uudelleen aloitta- mista, jos ne eivät esitä merkittäviä uusia todisteita. Myöskään entisten kantelijoiden samasta väitetystä rikkomisesta uudelleen aloittamaa kirjeenvaihtoa ei voida pitää uutena kanteluna, ellei EFTAn valvonta- viranomaisen tietoon tuoda merkittäviä uusia todisteita. Valvontaviranomainen voi kuitenkin ottaa asian tarvittaessa uudelleen käsiteltäväksi.
79. Kantelun hylkäämistä koskevassa päätöksessä ei anneta lopullista vastausta perustamissopimuksen 53 tai
54 artiklan rikkomista koskevaan kysymykseen silloinkaan, kun XXXXx valvontaviranomainen on arvioinut tosiseikat 53 ja 54 artiklan nojalla. Näin ollen kantelun hylkäämistä koskevaan päätökseen sisältyvät valvontaviranomaisen arviot eivät estä EFTA-valtion tuomioistuinta tai kilpailuviranomaista soveltamasta 53 ja 54 artiklaa sen käsiteltäväksi jätettyihin sopimuksiin ja menettelytapoihin. Kantelun hylkäämistä koskevaan päätökseen sisältyvät valvontaviranomaisen arviot ovat tosiseikkoja, jotka EFTA-valtion tuomioistuimet tai kilpailuviranomaiset voivat ottaa huomioon tutkiessaan, ovatko kyseiset sopimukset tai toimet 53 ja 54 artiklan mukaisia (3).
e) Erityistilanteet
80. II luvun 8 artiklassa säädetään, että XXXXx valvontaviranomainen voi omasta aloitteestaan tehdä päätöksen välitoimista tapauksissa, joissa vaarana on aiheuttaa vakavaa ja peruuttamatonta haittaa kilpai- lulle. II luvun 8 artiklassa ilmoitetaan selkeästi, että kantelijat eivät voi hakea välitoimien toteuttamista II luvun 7 artiklan 2 kohdan nojalla. EFTA-valtioiden kansalliset tuomioistuimet soveltuvat hyvin käsitte- lemään välitoimia koskevia yritysten hakemuksia (4).
81. Epäillyistä 53 tai 54 artiklan rikkomisista halutaan toisinaan ilmoittaa EFTAn valvontaviranomaiselle paljastamatta ilmoituksen tekijän henkilöllisyyttä epäilyjen kohteena oleville yrityksille. Valvontaviran- omainen ottaa mielellään vastaan nämä yhteydenotot. Valvontaviranomaisen on noudatettava tietojen toimittajien henkilöllisyyden luottamuksellisuutta koskevaa pyyntöä (5), ellei tällainen pyyntö ole mitä ilmeisimmin perusteeton.
(1) Vakiintunut oikeuskäytäntö, ks. asia E-2/94, Scottish Salmon Growers Association Limited v. EFTAn valvontaviran- omainen, EFTAn oikeustapauskokoelma 1994–1995, s. 59; asia E-4/97, Norwegian Bankers' Association v. EFTAn valvontaviranomainen, EFTAn oikeustapauskokoelma 1998, s. 38, ja yhteisössä mm. asia T-114/92, Bureau Européen des Médias et de l'Industrie Musicale (BEMIM) v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1995, s. II-147, 41 kohta.
(2) Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 36 artiklan 2 kohta. Ks. yhteisön oikeuskäytännön osalta: asia 210/81, Xxxxxx Xxxxxxx, joka harjoittaa liiketoimintaa nimellä ”Demo-Studio Schmidt”, v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1983, s. 3045.
(3) Ks. tältä osin: asia T-575/93, Xxxxxx Xxxxxxx v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1996, s. II-1, 41–43 kohta.
(4) Myös EFTA-valtioiden kilpailuviranomaiset voivat tapauksesta riippuen soveltua hyvin välitoimien määräämiseen.
(5) Asia 145/83, Xxxxxxx Xxxxxx Xxxxx, v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 1985, s. 3539.
LIITE