Julia Forsby AVIOEHTOSOPIMUS, EDUNVALVON-TAVALTAKIRJA JA TESTAMENTTI Case: Toimeksiantajan 20–40 -vuotiaiden asiakkaiden kiinnostus lainopillisia palveluita kohtaan, joilla voidaan varautua tulevaisuu-teen Liiketalous 2018
Xxxxx Xxxxxx |
AVIOEHTOSOPIMUS, EDUNVALVON- TAVALTAKIRJA JA TESTAMENTTI |
Case: Toimeksiantajan 20–40 -vuotiaiden asiakkaiden kiinnostus lainopillisia palveluita kohtaan, joilla voidaan varautua tulevaisuu- teen |
Liiketalous |
2018 |
Oikeushallinto
TIIVISTELMÄ
Tekijä Xxxxx Xxxxxx
Opinnäytetyön nimi Avioehtosopimus, edunvalvontavaltakirja ja testamentti. Case: Toimeksiantajan 20–40 -vuotiaiden asiakkaiden kiin- nostus lainopillisia palveluita kohtaan, joilla voidaan varau- tua tulevaisuuteen
Vuosi 2018
Kieli suomi
Sivumäärä 47 + 2 liitettä
Ohjaaja Xxxxxx Xxxxxxx
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia toimeksiantajan 20–40 -vuotiaiden asi- akkaiden kiinnostusta lainopillisia palveluita kohtaan, joilla voidaan varautua tule- vaisuuteen. Tutkimuksessa tarkasteltiin siis avioehtosopimusta, edunvalvontaval- tuutusta sekä testamenttia. Samalla haluttiin tutkia myös, kuinka hyvin asiakkaat tuntevat tutkimuksen kohteena olevat asiakirjat.
Tässä tutkimuksessa lähteinä käytettiin suurimmaksi osaksi käsiteltäviä asiakirjoja koskevaa oikeuskirjallisuutta sekä lakeja, kuten Avioliittolakia, Lakia edunvalvon- tavaltuutuksesta sekä Perintökaarta. Merkittävä aineisto tämän tutkimuksen kan- nalta oli myös kyselyllä saatu aineisto.
Tutkimustuloksista voidaan päätellä erityisesti toimeksiantajan lainopillisten palve- luiden markkinoinnin tarve. Pääsääntöisesti vastaajat tunsivat melko huonosti ky- seessä olevat asiakirjat eivätkä kokeneet niitä itselleen tärkeiksi, minkä vuoksi tie- donanto heille olisi erittäin tärkeää. Tutkimustuloksista kävi ilmi erityisesti nuorim- pien asiakkaiden tiedon ja mielenkiinnon puute tässä tutkimuksessa käsiteltyjä asia- kirjoja kohtaan.
Avainsanat avioehtosopimus, edunvalvontavaltuutus, testamentti, asia- kirja, tulevaisuus
UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES
Oikeushallinto
ABSTRACT
Author Xxxxx Xxxxxx
Title Marital Contract, Power of Attorney and Testament. Case: The mandator´s 20–40-year-old clients interest towards to legal services with which they can be prepare for the future
Year 2018
Language Finnish
Pages 47 + 2 Appendices Name of Supervisor Xxxxxx Xxxxxxx
The objective of this thesis was to study the interests of the 20–40-year-old clients of the mandator towards the legal services with which they can be prepare for the future. This thesis examined marital contracts, power of attorney and testaments. At the same time another aim was to study how well clients know the documents which were the object of the study.
The used sources in this study for the most part included legal literature and dif- ferent laws concerning the documents which were in the scope of in this thesis. The most important laws were the Marriage Act, the Act on Continuing Powers of Attorney and the Inheritance Code. The third remarkable research material was the material which was obtained by using a questionnaire.
The research results highlighted especially the need of increasing the marketing of the mandator´s legal services. Communication with customers would be ex- tremely important because the clients knew rather poorly the documents which this research studied and they consider them to be significant to them. The re- search results highlighted particularly the lack of knowledge and interest towards the documents of the 20–25-year-old customers.
Keywords marital contract, power of attorney, testament, document, fu- ture
SISÄLLYS
TIIVISTELMÄ ABSTRACT
1.2 Keskeisimpiä käsitteitä 11
2.1 Oikeus tehdä avioehtosopimus 13
2.2 Avioehtosopimuksen laadinta 13
2.4 Avioehtosopimuksen vaikutukset tulevaisuudessa 16
3.1 Oikeus tehdä edunvalvontavaltakirja 18
3.2 Edunvalvontavaltakirjan laadinta 19
3.5 Vaikutukset tulevaisuudessa 22
4.2.2 Erityistestamentti eli legaatti 26
4.3.1 Keskinäinen testamentti 29
4.3.2 Käyttöoikeustestamentti 29
5.1 Oletko tietoinen toimeksiantajayrityksen tarjoamista lainopillisista palveluista? 31
5.2 Kuinka hyvin koet ymmärtäväsi seuraavien asiakirjojen merkityksen? . 32
5.3 Oletko harkinnut seuraavien asiakirjojen laatimista? 33
5.4 Onko Sinulla laadittuna jokin/jotkut seuraavista asiakirjoista? 34
5.5 Xxx Xxxxxxx on laadittuna jokin edellä mainituista asiakirjoista, missä olet sen laatinut? 34
5.6 Oletko tietoinen, että kyseessä olevia asiakirjoja tehdään myös toimeksiantajayrityksessä? 34
5.7 Oletko halukas saamaan lisätietoja? 35
5.8 Kuinka ajankohtaiseksi tunnet itsellesi? 36
5.9 Kuinka todennäköiseksi koet, että tulet tulevaisuudessa laatimaan jonkin seuraavista asiakirjoista? 38
6.2 Tutkimuksen luotettavuus 43
6.3 Opinnäytetyöprosessin arviointi 43
LIITTEET
KUVIO- JA TAULUKKOLUETTELO
Kuvio 1. Perimysjärjestys
Kaavio 1. Kuinka hyvin koet ymmärtäväsi seuraavien asiakirjojen merkityksen?
Kaavio 2. Kuinka ajankohtaiseksi tunnet itsellesi?
Kaavio 3. Kuinka todennäköiseksi koet, että tulet tulevaisuudessa laatimaan jonkin seuraavista asiakirjoista?
LIITELUETTELO
LIITE 1. Saatekirje
LIITE 2. Kyselylomake
1 JOHDANTO
Nuoremmalla iällä harva ajattelee tarvitsevansa edunvalvontavaltuutusta tai testa- menttia. Xxxxx myöskään haluaa solmia avioliiton ajatellen jo sen päättymistä. Moni kuitenkin saattaa ajatella ehtivänsä tekemään ne, erityisesti edunvalvontaval- takirjan sekä testamentin, sitten myöhemmin. Entä jos sattuukin auto-onnettomuus vaivuttaen onnettomuuden uhrin koomaan? Kuka hänen asioitaan hoitaa? Avopuo- liso, aviopuoliso, vanhempi, ystävä? Heistä jokainen voi kyllä yrittää hoitaa koo- maan vaipuneen henkilön asioita, mutta esimerkiksi pankissa asiointi ei onnistu il- man jonkinlaista valtakirjaa. Harva siis ajattelee tarvitsevansa edunvalvontavalta- kirjaa, mutta tarve voi syntyä koska vain ja vaikka se ei syntyisikään koskaan, on sen laatiminen kuitenkin kannattavaa.
Entä jos auto-onnettomuus johtaa kuolemaan? Xxxxxxx vainajan omaisuus päätyy? Hän olisi halunnut sen päätyvän avopuolisolleen, mutta se meneekin hänen van- hemmilleen tai sisaruksilleen. Tämä ongelma hoituu testamentin laatimisella. Kah- deksantoista vuotta täyttänyt voi testamentata omaisuutensa kenelle haluaa.
Entä jos aviopuoliso ei olekaan enää niin kultainen kymmenen vuoden avioliiton jälkeen? Toinen puolisoista on juuri saanut merkittävän perinnön tai tehnyt huo- mattavan työmäärän ja onnistunut luomaan hyvin tuottavan yrityksen. Nyt hän har- kitsee avioeroa, mutta hänen puolisonsa tulisi saamaan perinnöstä tai yrityksestä puolet. Xxxxx kannattanut tehdä avioehto, tai ehtiihän sen vieläkin tekemään, mutta onko puoliso myös samaa mieltä?
1.1 Tutkimuksen tarkoitus
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia toimeksiantajan 20–40 -vuotiaiden asi- akkaiden kiinnostusta lainopillisia palveluita kohtaan, joilla voidaan varautua tule- vaisuuteen. Tässä tutkimuksessa keskityn perhe- ja perintöoikeudelliseen alaan xxx- xxxxxxx avioehtosopimukseen, edunvalvontavaltuutukseen sekä testamenttiin.
Tutkimus kiteytyy kolmeen tutkimuskysymykseen, jotka ovat:
1. Kuinka hyvin toimeksiantajan 20–40 -vuotiaat asiakkaat tuntevat yrityksen tarjoamat lainopilliset palvelut?
2. Kuinka hyvin toimeksiantajan 20–40 -vuotiaat asiakkaat tuntevat käsiteltä- vät asiakirjat ja ovatko he kiinnostuneita niistä?
3. Kuinka monella toimeksiantajan 20–40 -vuotiaalla asiakkaalla on laadittuna jokin asiakirjoista ja kokevatko he niiden laatimisen tarpeellisiksi?
Tutkimus koostuu kuudesta luvusta, joissa johdannon jälkeisissä kolmessa luvussa tarkastelen käsiteltäviä asiakirjoja, kuten kuka ne voi laatia, kuinka ne laaditaan ja millaisia vaikutuksia niiden olemassa ololla saattaa olla tulevaisuudessa. Aloitan avioehtosopimuksesta, jonka jälkeen käsittelen edunvalvontavaltakirjaa ja vii- meiseksi testamenttia. Viidennessä luvussa tarkastelen toimeksiantajan 20–40 - vuotiaille asiakkaille lähetetyn kyselyn avulla saatuja tuloksia ja viimeisessä eli kuudennessa luvussa kerron tekemiäni johtopäätöksiä ja arvioin tutkimuksen luo- tettavuutta reliabiliteetin sekä validiteetin kannalta. Tutkimuksen reliaabeliudella tarkoitetaan mittaustulosten toistettavuutta eli mittauksen tai tutkimuksen kykyä an- taa ei-sattumanvaraisia tuloksia. Tutkimuksen luotettavuutta voidaan arvioida myös tutkimuksen validiudella, jolla tarkoitetaan mittarin tai tutkimuksen kykyä mitata juuri sitä, mitä sen on tarkoituskin mitata (Hirsjärvi ym. 2008, 226). Lopuksi arvioin vielä itse opinnäytetyöprosessia.
Tutkimuksen aihe on seurausta toimeksiantajayrityksen halusta saada tietoa asiak- kaidensa tietämyksestä ja kiinnostuksesta lainopillisia palveluita kohtaan. Tutki- musaineisto kerätään sähköisellä kyselyllä, jonka avulla saaduilla tiedoilla pysty- tään muun muassa kohdistamaan paremmin markkinointi. Katsoimme yhdessä toi- meksiantajan kanssa tutkimuksen ajankohtaiseksi, sillä erityisesti edunvalvontaval- takirja on monelle vielä vieras ja se sekoitetaan usein edunvalvonnan alaisena ole- miseen. Myös testamentin merkitys korostuu uusperheiden yhä lisääntyessä ja näin myös perinnönjaon monimutkaistuessa. Toisaalta testamentin merkitys korostuu myös avoliitossa olevien parien välillä, sillä harvoin mietitään mitä avopuolisolle
käy, jos toinen puoliso kuolee, häviääkö jälkeen jääneeltä puolisolta esimerkiksi katto pään päältä?
Tutkimuksessa käsiteltyjä aiheita on tarkasteltu aiemmissa tutkimuksissa monista eri näkökulmista, usein kuitenkin paljon rajatummin kuin tässä tutkimuksessa. Esi- merkiksi Xxx Xxxxxxxx on vuonna 2016 tekemässään pro gradussa tutkinut avioeh- tosopimuksen pätemättömyyttä ja osituksen esisopimusta. Mustonen tutkii työssään oikeudellisesta näkökulmasta erityisesti avioehtosopimuksen muotovaatimuksia sekä niiden soveltamista ja pätemättömäksi julistetun avioehtosopimuksen käyttö- arvoa osituksen sovittelussa (Mustonen 2016, 3). Myös edunvalvontavaltakirjaa sekä testamenttia on tutkittu erityisesti oikeudellisesta näkökulmasta kuten Xxxxx Xxxxxxx pro gradu -tutkielmassaan vuonna 2016. Tiensuu on tutkinut edunvalvon- tavaltuutusta ja valtuutuksen antajan itsemääräämisoikeutta tarkastellen erityisesti sitä, miten hyvin sekä millä tavoin edunvalvontavaltuutus takaa valtuutuksen anta- neiden henkilöiden itsemääräämisoikeuden toteutumisen (Tiensuu 2016, 4). Edun- valvontavaltuutusta onkin sivuttu muutenkin erilaisissa itsemääräämisoikeutta kä- sittelevissä tutkimuksissa, kuten Xxxxx Xxxxxxxxx vuonna 2017 julkaistussa työssä Itsemääräämisoikeus – näkemyksiä ja kokemuksia vanhussosiaalityössä. Edellä mainitussa tutkimuksessa edunvalvontavaltuutusta sivutaan siis sosiaalitieteen nä- kökulmasta. Testamenttia on oikeudellisesta näkökulmasta puolestaan tutkinut esi- merkiksi Xxxxx Xxxxxxxx pro gradu -työssään vuodelta 2016, joka käsittelee testa- menttiehtoja sekä päätäntävallan delegointia testamenttivapauden toteuttamisessa. Xxxxxxxx tutkielman pääaiheita ovat siis olleet testamenttiehdot sekä päätäntäval- lan delegointi (Palomäki 2016, 12).
Tässä tutkimuksessa keskityn tarkastelemaan avioehtosopimusta, edunvalvontaval- takirjaa sekä testamenttia talousoikeudellisesta näkökulmasta keskittyen erityisesti siihen, miten niillä pystytään vaikuttamaan omaan omaisuuteen, jäämistöön ja mo- lempien edellä mainitun hallintaan. Tämän näkökulman valitsemiseen on vaikutta- nut niin oma mielenkiinto käsiteltäviä aiheita kohtaan taloudelliselta näkökulmalta sekä toimeksiantajan halu saada tietoa asiakkaistaan. Toisaalta toimeksiantaja toi- mii alalla, jossa asiakkaiden varallisuus on läsnä koko ajan.
1.2 Keskeisimpiä käsitteitä
Tutkimuksessa esiintyy muutamia käsitteitä, jotka liittyvät läheisesti tutkimuksessa käsiteltäviin asiakirjoihin. Tällaisia käsitteitä ovat muun muassa rintaperilliset sekä perimysjärjestys, jotka liittyvät erittäin olennaisesti myös toisiinsa. Rintaperillisillä tarkoitetaan perimysjärjestyksen ensimmäiseen parenteeliin kuuluvia henkilöitä, jotka ovat vainajan eli perinnönjättäjän lapsia. Rintaperillisiä ovat niin perinnönjät- täjän biologiset lapset kuin myös adoptio- ja ottolapset (Kangas 2013, 400).
Kuva 1. Perimysjärjestys
Kuvalla 1 havainnollistan Perintökaaren (L 5.2.1965/40) 2 luvun 1–3 pykälien mu- kaista perimysjärjestystä. Jos vainajalla ei ole ensimmäiseen parenteeliin kuuluvia rintaperillisiä, mutta häneltä jää leski, perii leski vainajan perinnön. Xxxxxxxxx kuoltua ensin kuolleelta puolisolta jäänyt omaisuus kuitenkin jaetaan hänen peri- mysjärjestykseen kuuluvien perillisten kesken eli joko toiseen tai kolmanteen pa- renteeliin kuuluville perillisille. Toiseen parenteeliin kuuluvat vainajan vanhemmat ja kolmanteen vainajan isovanhemmat. Sijaantulo-oikeus tulee kyseeseen silloin,
kun perillinen on kuollut ennen vainajaa. Tällöin perillisen jälkeläisestä tulee vai- najan perillinen. Esimerkiksi jos vainajan lapsi eli rintaperillinen on kuollut, perii vainajan lapsenlapsi hänet sijaantulo-oikeuden nojalla. Perimysjärjestys on olen- nainen käsite erityisesti testamenttia käsiteltäessä. Rintaperilliset puolestaan esiin- tyvät niin avioehtosopimusasioissa kuin myös testamenttiasioissa. Ja vaikkakaan rintaperilliset eivät suoraan ilmene edunvalvontavaltakirja-asioissa, saattaa moni ajatella, että hänen rintaperillisensä pystyvät hoitamaan hänen asioitaan, varsinkin taloudellisia asioita, ilmaan minkäänlaista valtakirjaa. Tulevathan he lopulta kaiken omaisuuden saamaan.
2 AVIOEHTOSOPIMUS
Xxxxxxxxxxxx puolisoilla on toistensa omaisuuteen avio-oikeus. Avio-oikeus konkre- tisoituu avioliiton päättyessä, jolloin puolisoilla on oikeus vaatia varallisuuksien ta- saamista. Puolisoilla on kuitenkin mahdollisuus määrätä avioehtosopimuksella, mikä omaisuus on avio-oikeuden alaista ja mikä ei. (Lohi 2016, 109.) Tämä luku käsittelee avioehtosopimusta kertoen muun muassa, kuka avioehtosopimuksen voi tehdä ja miten se tulee laatia sekä erilaisia avioehtosopimusvaihtoehtoja. Lopuksi luku käsittelee, myös millaisia vaikutuksia avioehtosopimuksen olemassa ololla saattaa olla tulevaisuudessa.
2.1 Oikeus tehdä avioehtosopimus
Avioehtosopimuksen voi tehdä kihlapari ennen avioliittoa tai puolisot avioliiton solmimisen jälkeen. Kihlakumppaneiden tekemä avioehtosopimus ei kuitenkaan ole pätevä ennen avioliittoa, jonka solmimisen jälkeen sopimus voidaan rekiste- röidä. Avioehtosopimuksen solmimisesta ja sisällöstä voivat päättää oikeustoimi- kelpoiset henkilöt. (Kangas 2013, 290–291.) Avioliittolain (L 13.6.1929/234) kol- mannen luvun 42 pykälän mukaan toisen puolison tai kihlakumppanin ollessa va- jaavaltainen tai hänen oikeustoimikelpoisuuttaan on rajoitettu, on avioehtosopi- muksen tekemiseen hankittava hänen edunvalvojansa kirjallinen suostumus. Puoli- soilla on oikeus solmia avioehtosopimus riippumatta heidän mahdollisista yhtei- sistä rintaperillisistään, toisen puolison rintaperillisistä tai muista perillisistä. (Kan- gas 2013, 289).
2.2 Avioehtosopimuksen laadinta
Avioehtosopimuksen laadintaan on säädetty tiukkoja muotovaatimuksia, jotta se on pätevä (Kangas 2013, 291). Avioehtosopimus tulee tehdä kirjallisesti (L 13.6.1929/234, 3:42 §) ja sen on oltava päivätty, asianmukaisesti allekirjoitettu sekä kahden esteettömän todistajan oikeaksi todistama (L 13.6.1929/234, 6:66 §). Päi- väyksen merkitys korostuu esimerkiksi tilanteessa, jossa sopimuksen syntymisajan- kohta on todennettava (Lohi 2016, 115). Molempien sopimuskumppaneiden eli
puolisoiden tai kihlakumppaneiden ei tarvitse osallistua avioehtosopimuksen laa- dintaan eikä heidän tarvitse allekirjoittaa sopimusta samanaikaisesti ollakseen pä- tevä. Kummankin sopimuskumppanin tulee kuitenkin ilmaista tahtonsa oikeustoi- meen sitoutumiseen ja vapaaehtoisesti avioehtosopimus allekirjoittaa. Myöskään todistajien ei tarvitse olla läsnä avioehdon laadinnassa eikä allekirjoitustilaisuu- dessa. Todistajien tulee kuitenkin varmistua, että kummankin puolison allekirjoitus on oikea. Todistajien ei tarvitse todistaa avioehtoa samanaikaisesti eikä heidän tar- vitse tietää sopimuksen sisältöä eikä sitä, että kyseessä on avioehtosopimus. Riittää, kun kumpikin sopimuskumppani joko vuorollaan allekirjoittaa sopimuksen todista- jien ollessa paikalla tai tunnustaa todistajille, että sopimuksessa oleva allekirjoitus on oikea. (Kangas 2013, 292.)
Avioehtosopimus on rekisteröitävä jättämällä se maistraattiin (L 13.6.1929/234 3:43 §) ja se tulee voimaan, kun maistraatti on sen rekisteröinyt (L 13.6.1929/234 3:44 §). Laissa maistraattien eräistä henkilörekistereistä (4.2.2005/57) toisen luvun kuudennessa pykälässä säädetään, että kumpikin sopijapuolista voi jättää muoto- vaatimukset täyttävän avioehtosopimuksen maistraatille rekisteröitäväksi toista kuulematta. Avioehtosopimuksen rekisteröintiä ei voida kuitenkaan suorittaa, jos puolisoilla on vireillä avioeroasia, tai avioliitto on purkautunut (L 13.6.1929/234, 3:44 §).
Rekisteröinnillä halutaan saattaa avioehto julkiseksi. Pääsääntöisesti avioehtosopi- muksen julkisuudesta hyötyvät sopijapuolien velkojat. Rekisteröintivaatimuksella katsotaan olevan positiivisia vaikutuksia myös avioehtosopimuksen muotovaati- musten noudattamiseen ja virheiden vähenemiseen. Maistraatti ei kuitenkaan kont- rolloi rekisteröitäväksi jätetyn avioehtosopimuksen virheettömyyttä, minkä vuoksi avioehtosopimus saattaa myöhemmin osoittautua pätemättömäksi. (Lohi 2016, 125.)
2.3 Avioehtomuodot
Avioehtosopimus voi olla joko avio-oikeuden täydellisesti poissulkeva, osittainen tai yksipuolinen. Avio-oikeuden täydellisesti poissulkevalla avioehdolla puolisot
määräävät, ettei heillä kummallakaan ole avio-oikeutta mihinkään toisen omaisuu- teen. Pääsääntöisesti katsotaan, että täydellisesti poissulkeva avioehto koskee niin sitä omaisuutta, joka puolisoilla oli ennen avioehtosopimuksen laadintaa kuin myös omaisuutta, jonka puoliso saa sopimuksen laadinnan jälkeen. Osittaisella xxxxxx- xxxxx puolisot määräävät, ettei heillä ole avio-oikeutta tiettyyn toistensa omaisuu- teen. Yksipuolisella xxxxxxxxxxx puolisot puolestaan määräävät, ettei toisella heistä ole mihinkään tai tiettyyn toisen puolison omaisuuteen xxxx-xxxxxxxx. (Kangas 2013, 288.)
Avioehtosopimukseen voidaan liittää myös erilaisia ehtoja. Tällaiset ehdot voivat olla joko lykkääviä tai purkavia ehtoja. Lykkääviksi ehdoiksi katsotaan ehdot, joilla sovitaan, että sopimuksen oikeusvaikutukset alkavat vasta jonkin ennalta määrätyn tapahtuman jälkeen. Purkavia ehtoja ovat ehdot, joiden mukaan sopimus raukeaa jonkin ennalta määrätyn seikan ilmaantuessa. Avioehtosopimukseen voidaan liittää myös ehtoja, joiden mukaan puolisoilla ei ole avio-oikeutta sellaiseen toisen puoli- son omaisuuteen, jonka hän on saanut ennen avioliittoa tai omaisuuteen, jonka toi- nen puoliso saa avioliiton aikana lahjana, perintönä tai testamentilla. Avio-oikeus voidaan poistaa myös tietyn omaisuusryhmän kohdalla (osittainen avioehto). Avio- ehtosopimukseen liitettävät ehdot voivat liittyä myös avioliiton purkautumistapaan. Puolisot voivat sopia muun muassa, ettei heillä ole avio-oikeutta toistensa omaisuu- teen, jos avioliitto purkautuu avioeron johdosta. (Kangas 2013, 289.) Esimerkkinä Korkeimman oikeuden ennakkopäätös KKO:2000:100, jossa puolisot oli tuomittu avioeroon. Heillä oli kuitenkin avioehtosopimus, jolla oli sovittu täydellisesti pois- sulkevan avioehdon olevan voimassa avioliiton päättyessä avioeroon. Xxxxxxxxxx päättyessä toisen puolison kuolemaan, xxxxxxxx olisi avio-oikeus kuolleen puolison omaisuuteen. Käräjäoikeus sekä hovioikeus katsoivat avioehtosopimuksen päte- mättömäksi ja perusteli pätemättömyyttä sillä, että avioehtosopimuksessa oleva ky- seisenlainen ehto oli Avioliittolain (13.6.1929/234) 41 pykälän 2 momentin vastai- nen. Korkein oikeus katsoi sopimuksen kuitenkin päteväksi. (KKO:2000:100.)
2.4 Avioehtosopimuksen vaikutukset tulevaisuudessa
Avioehtosopimuksen vaikutukset konkretisoituvat avioliiton päättyessä. Avioliitto voi päättyä joko avioeroon tai toisen puolison kuolemaan. Avioehtosopimuksella vaikutetaan siis siihen, miten omaisuus jaetaan avioliiton päätyttyä omaisuuden osi- tuksessa eli puolisoiden omaisuuksien jakamisessa. Avioehdon tärkeimpänä vaiku- tuksena pidetään sitä, että varakkaamman puolison ei tarvitse luovuttaa omaisuut- taan vähemmän omistavalle puolisolle (Norri 2017, 22). Jos puolisoilla on ollut täydellisesti poissulkeva avioehto, puolisot pitävät oman omaisuutensa itsellään. (Oikeuslaitos 2018.) Tällöin suoritetaan omaisuuden erottelu eli erotellaan puoli- soiden omaisuus toisistaan.
Jos puolisoilla puolestaan on yksipuolinen avioehto, eli avio-oikeuden ulkopuolelle on rajattu esimerkiksi toisen puolison omistama kesämökki, jaetaan puolisoiden muu omaisuus tasan niin, että kesämökki jää omaisuuden osituksen ulkopuolelle (Oikeuslaitos 2018). Avioehtosopimus onkin kätevä tapa estää esimerkiksi suvussa kulkeneen perinnön siirtyminen toiselle omistajalle. Yksipuolinen avioehto voi koskea myös kaikkea toisen puolison omaisuutta, jolloin ainoastaan toisella puoli- solla on avio-oikeus toisen puolison omaisuuteen. Xxxxxxx tämä toisen puolison omaisuus, joka on avio-oikeuden alaista, jaetaan puolisoiden kesken tasan. Mänty- län (2013, 30) mukaan yksipuolinen avioehto on paras keino turvata lesken asema jäämistöosituksessa. Ehdon kohdistuessa lesken koko omaisuuteen, saa hän pitää oman omaisuutensa ja sen lisäksi hän saa vielä tasinkona puolet puolisonsa omai- suudesta (Mäntylä 2013, 31). Jos puolisoilla on laadittuna osittainen xxxxxxxx, jonka mukaan heillä ei esimerkiksi ole avio-oikeutta sellaiseen toistensa omaisuuteen, joka heillä oli ennen avioliittoa, suoritetaan omaisuuden ositus sen omaisuuden osalta, jonka puolisot ovat saaneet avioliiton solmimisen jälkeen.
Avioehtosopimuksen vaikutukset tulevat voimaan niin avioliiton päättyessä avio- eroon kuin toisen puolison kuolemaan, xxxxx xxxxxxxxxxxxxxxxxxx ole liitetty ehtoa, että sopimus on voimassa ainoastaan silloin, jos avioliitto päättyy avioeroon (Kan- gas 2013, 289). Tästä voin siis päätellä, että tällaisen ehdon puuttuessa, omaisuuden
erottelu tai ositus toimitetaan lesken ja vainajan rintaperillisten kesken. Avioehto- sopimuksella voidaan vaikuttaa siis myös siihen, miten omaisuus jakautuu aviolii- ton päättyessä toisen puolison kuolemaan. On siis nähtävissä, että esimerkiksi uus- perhetilanteissa täydellisesti poissulkevan avioehdon laatiminen on johdonmu- kaista, jos halutaan, että puolisoiden omaisuudet tullaan jakamaan heidän omien rintaperillisten kesken. Xxxxx avioehtosopimusta edellä mainitussa tilanteessa ensin kuolleen puolison jälkeen suoritetaan omaisuuden ositus. Jos kuolleella puolisolla on enemmän varallisuutta kuin leskellä, joutuu kuolinpesä eli vainajan perilliset maksamaan leskelle tasinkoa. Sittemmin leskenkin kuoltua, siirtyy ensiksi kuolleen puolison omaisuutta lesken perillisille, jotka eivät uusperhetilanteessa ole välttä- mättä täysin samat kuin ensiksi kuolleella puolisolla.
Avioehtosopimuksella pystytään siis estämään mahdollisia tulevaisuudessa synty- viä riitoja omaisuuden jaon suhteen, päättyi avioliitto sitten avioeroon tai toisen puolison kuolemaan. Avioehto on kätevä tapa vaikuttaa siihen, miten omaisuus tu- levaisuudessa jakautuu, avioliitto kun pakostakin päättyy jossain vaiheessa.
3 EDUNVALVONTAVALTAKIRJA
Edunvalvontavaltakirjalla henkilö voi itse määrätä etukäteen kuka hänen asioitaan hoitaa, jos hän itse tulee myöhemmässä vaiheessa kykenemättömäksi hoitamaan niitä esimerkiksi sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen ter- veydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi (Maistraatti 2018). Valtuuttajan te- kemä valtakirja perustaa edunvalvontavaltuutuksen, joka tulee voimaan vasta, kun maistraatti on sen vahvistanut. Valtuutettu voi pyytää maistraattia vahvistamaan valtuutuksen, kun valtuuttaja ei ole enää itse kykenevä huolehtimaan asioista, jotka kuuluvat valtuutuksen piiriin. Vasta maistraatin vahvistuksen jälkeen edunvalvon- tavaltuutettu voi tehdä oikeustoimia valtuuttajan puolesta. Edunvalvontavaltuu- tuksella toisin sanoen tarkoitetaan edunvalvojan määräämistä. Edunvalvontavaltuu- tus eroaa edunvalvonnasta olennaisesti siinä, että edunvalvontavaltuutuksessa on kysymys henkilön omaan tahdonilmaisuun perustuvasta edustuksesta. (Antila 2007.) Molempien pyrkimyksenä on kuitenkin luotettavalla tavalla huolehtia niistä asioista, joihin ihmisen oma toimintakyky ei enää riitä (HE 52/2006). Laissa edun- valvontavaltuutuksesta (L 25.5.2007/648) toisessa luvussa yhdeksännessä pykä- lässä säädetään, että edunvalvontavaltuutus annetaan luovuttamalla valtakirja val- tuutetulle tai muulla tavoin ilmoittamalla siitä hänelle
Tässä luvussa kerron muun muassa, kuka edunvalvontavaltakirjan voi tehdä, miten se tehdään ja miten se tulee voimaan. Luvussa kerron myös, kenet valtakirjalla voi valtuuttaa sekä millaisia vaikutuksia edunvalvontavaltakirjan olemassa ololla saat- taa olla tulevaisuudessa.
3.1 Oikeus tehdä edunvalvontavaltakirja
Edunvalvontavaltakirjan voi tehdä henkilö, joka on täyttänyt kahdeksantoista vuotta ja on kykenevä ymmärtämään valtakirjan merkityksen (L 25.5.2007/648, 2:5
§). Valtuuttajan tulee olla oikeustoimikelpoinen tehdessään edunvalvontavaltakir- jan (HE 52/2006). Valtuuttajan oikeustoimikelpoisuutta edunvalvontavaltakirjan tekemiseen arvioidaan kuitenkin tapauskohtaisesti. Arvioinnissa kiinnitetään huo- miota muun muassa siihen, kuinka monimutkaisia määräyksiä valtakirja sisältää.
Pääsääntöisesti edunvalvontavaltakirja tehdään hetkellä, jolloin valtuuttaja on vielä täysin kykenevä hoitamaan asioitaan, mutta myös sellaisen edunvalvontavaltuutuk- sen tekeminen on mahdollista, joka saatetaan voimaan heti valtuutuksen antamisen jälkeen. Tällaisessa tilanteessa valtuuttajan tulee ymmärtää edunvalvontavaltuutuk- sen merkitys, vaikka hän ei olisi enää kykenevä huolehtimaan monimutkaisista ja vakaata harkintaa edellyttävistä asioistaan. (Antila 2007, 34.)
3.2 Edunvalvontavaltakirjan laadinta
Edunvalvontavaltakirja on tehtävä kirjallisesti ja kahden todistajan on se oikeaksi todistettava allekirjoituksillaan. Todistajien on oltava samanaikaisesti läsnä valtuut- tajan allekirjoittaessa valtakirjan tai, kun hän tunnustaa allekirjoituksensa olevan oikea. Todistajilla tulee olla tiedossa asiakirjan olevan edunvalvontavaltakirja, mutta valtuuttajan ei tarvitse ilmaista heille asiakirjan sisältöä. (L 25.5.2007/648, 2:6 §.) Todistajien allekirjoitusten lisäksi heidän on merkittävä valtakirjaan synty- mäaikansa ja yhteystietonsa sekä todistamisen aika ja paikka. Todistajien on todis- tuslausumassa mainittava myös, että he ovat olleet läsnä samanaikaisesti valtakirjaa todistettaessa. Todistuslausumaan on tehtävä merkintä myös valtuuttajan kyvystä ymmärtää tekemänsä valtakirjan merkitys. (L 25.5.2007/648, 2:7 §.) Valtakirjan to- distajana ei saa toimia alle kahdeksantoistavuotias henkilö tai henkilö, joka ei ky- kene ymmärtämään todistamisen merkitystä esimerkiksi henkisen toiminnan häi- riintymisen tai muun vastaavan syyn vuoksi. Todistajana ei myöskään voi toimia valtuuttajan puoliso, valtuuttajan tai hänen puolisonsa lapsi, lapsenlapsi, sisarus, vanhempi tai isovanhempi tai edellä mainittujen puoliso. Todistajana ei myöskään voi olla valtuutettu tai hänen puolisonsa tai heihin edellä mainitussa suhteessa oleva henkilö. (L 25.5.2007/648 2:8 §.)
Xxxxx edunvalvontavaltakirja olisi pätevä, on sen noudatettava tiettyjä muotovaati- muksia edellä mainittujen lisäksi. Edunvalvontavaltakirjasta on käytävä ilmi val- tuuttamistarkoitus, jolla tarkoitetaan valtuuttajan tarkoitusta oikeuttaa valtuutettu edustamaan häntä. Valtuuttamistarkoitus täyttyy esimerkiksi otsikoimalla asiakirja edunvalvontavaltakirjaksi tai edunvalvontavaltuutukseksi. Edunvalvontavaltakir- jasta on käytävä ilmi myös valtuutetun kelpoisuus eli toisin sanoen ne asiat, joissa
valtuutettu on oikeutettu edustamaan valtuuttajaa. Valtuutetun kelpoisuus voidaan määritellä yleisluontoisesti tai hyvin yksilöllisesti. Valtakirjassa voidaan myös ra- jata asioita, joita valtuutettu ei ole kelpoinen hoitamaan. Kolmas muotovaatimus vaatii, että valtakirjasta ilmenevät valtuuttajan ja valtuutetun nimet. Muut yksilöin- titiedot tuovat valtakirjaan selkeyttä, mutta eivät ole pakollisia. Neljäs muotovaati- mus on voimaantuloehto eli määräys, jolla määrätään valtuutuksen tulevan voimaan valtuuttajan tullessa kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi. (Antila 2007, 39–40.) Edunvalvontavaltakirja voi siis olla yleisluontoinen tai yksilöity, koski se sitten niin taloudellisten asioiden kuin myös henkilöä koske- vien asioiden hoitamista (HE 52/2006).
Valtuuttaja voi peruuttaa edunvalvontavaltuutuksen aina ennen valtuutuksen voi- maantuloa, kunhan hän on kykenevä ymmärtämään peruuttamisen merkityksen. Pe- ruuttaminen tapahtuu ottamalla valtakirja pois valtuutetulta ja hävittämällä se. Myös tekemällä uuden edunvalvontavaltakirjan, voi perua aikaisemman valtuutuk- sen ristiriitaisten määräysten osalta. (Kangas 2013, 232–233.)
3.3 Valtuutettu
Lain mukaan valtuutettuna ei voi toimia oikeushenkilö (L 25.5.2007/648, 1:3 §). Edellä mainittua on perustelu valtuuttajan ja valtuutetun välisellä luottamussuh- teella, jota pidetään edunvalvontavaltuutuksen peruslähtökohtana (HE 52/2006). Muutoin valtuuttajalla on vapaa päätösvalta siitä, kenelle hän edunvalvontavaltuu- tuksen antaa eikä valtuutetulle ole säädetty erityisiä kelpoisuusvaatimuksia (Antila 2007, 25). Valtuutetun on kuitenkin edunvalvontavaltuutuksen vahvistamishetkellä oltava kykenevä ja sopiva toimimaan valtuutettuna (L 25.5.2007/648, 5:24 §). Usein valtuutetuksi valitaan oma puoliso tai lapsi. Valitessa valtuutetuksi oman, samaa ikäluokkaa olevan puolison, on riskinä kuitenkin muun muassa puolison kuolema tai dementoituminen ennen valtuuttajaa, jos valtuutusta tarvitaan vasta korkeammalla iällä. Puolisoilla on myös keskenään paljon taloudellisia kytköksiä, joiden vuoksi valtuutettuna oleva puoliso saattaa olla esteellinen hoitamaan tiettyjä
valtuuttajan asioita. Valtuutetuksi on siis suositeltavaa valita itseään nuorempi hen- kilö. (Pasanen 2014.)
Valtuuttajalla on oikeus nimetä useampia valtuutettuja niin tahtoessaan. Valtuutetut voidaan määrätä hoitamaan eri asioita, kuten toinen taloudellisia asioita ja toinen muita asioita. Valtuutetut voidaan valtuuttaa hoitamaan myös samoja tehtäviä joko yhdessä tai erikseen. (Antila 2007, 27.)
Edunvalvontavaltakirjaan voidaan nimetä myös varavaltuutettu, jolla valtuuttaja voi varautua siihen, että varsinainen valtuutettu tulee estyneeksi hoitamaan tehtä- väänsä esimerkiksi sairauden, esteellisyyden tai muun tilapäisen syyn vuoksi. Val- takirjassa voidaan nimetä myös toissijainen valtuutettu, jolla tarkoitetaan henkilöä, joka tulee valtuutetuksi, jos varsinainen valtuutettu ei ota tehtävää vastaan, luopuu siitä tai tulee pysyvästi estyneeksi hoitamaan sitä. (L 25.5.2007/648, 1:4 §.) Val- tuuttaja voi nimetä varavaltuutetuksi ja toissijaiseksi valtuutetuksi saman henkilön (Antila 2007, 28).
Valtuutetun toiminta perustuu valtuuttajan luottamukseen, jonka vuoksi hänen toi- miaan ei erityisesti valvota. On kuitenkin haluttu, että mahdollisissa väärinkäyttö- tilanteissa väärinkäytöt voidaan selvittää myöhemmin, jonka vuoksi valtuutetun on annettava holhousviranomaiselle luettelo niistä valtuuttajan varoista ja veloista, joita valtuutetulla on valta hoitaa. Valtuutetun tulee myös pitää tiliä toimenpiteis- tään ja annettava tili holhousviranomaiselle tämän sitä pyytäessä. Jos valtuuttaja kuitenkin haluaa, että valtuutettua valvotaan tiukemmin kuin laissa säädetään, voi hän valtakirjassa yksilöidä valvovan tahon ja määrätä, että valtuutettu joutuu teke- mään tälle valvovalle taholle tilin määräajoin. (HE 52/2006.)
3.4 Voimaantulo
Edunvalvontavaltuutus ei tule voimaan valtakirjan allekirjoittamishetkellä vaan valtuuttaja tekee sen varautuakseen siihen mahdollisuuteen, että hän itse myöhem- mässä tulevaisuudessa tulee kykenemättömäksi huolehtimaan asioistaan ja ajamaan
omaa etuaan. Edunvalvontavaltuutuksen voimaantulo edellyttää vahvistusta viran- omaiselta. (Kangas 2013, 232–233.) Holhousviranomainen eli maistraatti vahvistaa edunvalvontavaltuutuksen valtuutetun hakemuksesta sen täyttäessä seuraavat laissa määrätyt kriteerit. Valtuuttaja on ollut täysi-ikäinen tehdessään edunvalvontavalta- kirjan ja valtakirja täyttää laissa asetetut muotovaatimukset. Valtakirjan voimaan- tulohetkellä eli maistraatin vahvistaessa sen, valtuuttaja on tullut kykenemättö- mäksi hoitamaan asioitaan, joita valtuutus koskee, sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi. Val- tuutetun tulee esittää holhousviranomaiselle alkuperäinen valtakirja sekä lääkärin- lausunto tai muu luotettava selvitys siitä, ettei valtuuttaja ole enää kykenevä huo- lehtimaan asioistaan, joita edunvalvontavaltuutus koskee. (L 25.5.2007/648, 5:24
§.)
Edunvalvontavaltuutus ei kuitenkaan ole välttämättä lopullinen. Valtuutus voidaan lakkauttaa, jos valtuuttaja kykenee ymmärtämään edunvalvontavaltuutuksen pe- ruuttamisen merkityksen. Jo voimaan tulleen valtuutuksen peruutus vaatii holhous- viranomaisen vahvistuksen. Ennen peruutuksen vahvistamista tulee kuitenkin tut- kia valtuuttajan kyky ymmärtää peruuttamisen merkitys. Edunvalvontavaltuutus voi loppua myös valtuuttajan kuolemaan tai valtuutetun tehtävästä luopumiseen. (HE 52/2006.)
3.5 Vaikutukset tulevaisuudessa
Edunvalvontavaltuutus on hyvä keino varautua myöhemmässä tulevaisuudessa mahdollisesti sattuviin ennalta odottamattomiin tai odotettuihin tapahtumiin, jotka aiheuttavat edunvalvonnan tarpeen. Sitä suositellaan jokaiselle täysi-ikäiselle, sillä esimerkiksi pysyvä vammautuminen voi tapahtua kenelle vain esimerkiksi autoko- larissa (Vilpponen 2016). Toisaalta myös tilapäisen edunvalvonnan tarve voi tulla joskus ajankohtaiseksi kenelle vain, jolloin edunvalvontavaltuutus on voimassa vain sen ajan kuin se on tarpeen. Ilman edunvalvontavaltuutusta läheisten on vaikea hoitaa edunvalvonnan tarpeessa olevan asioita, esimerkiksi pankkiasioita, kuten laskujen maksuja.
Edunvalvontavaltuutuksella voi varautua muun muassa mahdolliseen oikeustoimi- kelpoisuuden menettämiseen vanhemmalla iällä esimerkiksi dementian johdosta. Toisaalta edunvalvontavaltuutuksella voidaan varautua mahdolliseen lähitulevai- suudessa sattuvaan onnettomuuteen, joka voi aiheuttaa esimerkiksi tilapäisen oi- keustoimikelpoisuuden menettämisen tai kyvyttömyyden huolehtia omasta edusta. Edunvalvontavaltuutuksella voi varautua mahdollisen jo tiedossa olevan sairauden tulevaisuudessa aiheuttamaan oikeustoimikelpoisuuden menettämiseen tai kyvyttö- myyteen huolehtia omista asioistaan. Toisaalta voi käydä myös niin, että tehty edunvalvontavaltakirja jää tarpeettomaksi valtuuttajan säilyttäessä oikeustoimikel- poisuutensa koko elämänsä ajan. (Kangas 2013, 232)
Edunvalvontavaltuutuksen laatimisella voidaan välttää mahdollisesti tulevaisuu- dessa läheiselle aiheutuvaa byrokratiaa mahdollisen edunvalvojan tehtävän joh- dosta (Xxxxxxx 2014). Edunvalvojalla tarkoitetaan maistraatin tai tuomioistuimen määräämää henkilöä, jonka toimiminen on yleensä jähmeämpää ja hankalampaa kuin edunvalvontavaltuutettuna toimiminen. Edunvalvoja voi olla läheinen tai ylei- nen edunvalvoja eli edunvalvontatoimistossa työskentelevä henkilö. (Vilpponen 2016.) Edunvalvontavaltuutus tekee valtuuttajan asioiden hoidosta joustavampaa sekä helpompaa verrattuna viranomaisen määräämänä edunvalvojana toimimiseen (Anttila 2014). Virallisen edunvalvonnan toimintaa säätelee laki, jonka vuoksi toi- minta ei välttämättä aina ole edunvalvottavan edun mukaista (Lampinen-Kinnari 2017).
Edunvalvontavaltuutuksen laatimisen ansiosta laatija voi olla rauhallisin mielin, sillä jos jotain tapahtuu, tulee hänen asioitaan hoitamaan luotettu henkilö niillä ta- voilla, joilla valtuuttaja on itse määritellyt. Näin valtuuttaja voi myös varmistaa elä- mänlaatunsa ja arvojensa kunnioittamisen. Edunvalvontavaltuutuksella pystyy myös vahvistamaan itsemääräämisoikeuttaan, sillä ilmaistua tahtoa tulee noudattaa. Toisaalta edunvalvontavaltuutus tuo helpotusta myös läheisille, sillä sen avulla heille on selkeää kuka valtuuttajan asioita hoitaa ja miten. Läheisten lisäksi valtuu- tus selkiyttää viranomaisille ja hoitohenkilökunnalle kuka valtuuttajan asioista päättää ja millä perusteella. Edunvalvontavaltuutus ehkäisee myös väärinkäytöksiä
sekä hyväksikäyttöä, kuten taloudellista hyväksikäyttöä. (Xxxxxxx & Xxxxxxx 2016.)
Edunvalvontavaltuutuksen laatimisella on siis monia eri hyötyjä monelle eri ta- holle. Valtuutuksen laatimisen jälkeen niin valtuuttaja kuin hänen läheisensä voivat varmistua, että asioiden hoito tulee tulevaisuudessa onnistumaan ja tapahtuu val- tuuttajan haluamalla tavalla.
4 TESTAMENTTI
Testamentilla tarkoitetaan oikeustoimea, jolla omistaja määrää omaisuutensa koh- talosta kuolemansa jälkeen, toisin sanoen, miten hänen omaisuus jaetaan. Testa- mentti on kuolemanvarainen, vastikkeeton sekä yksipuolinen oikeustoimi. (Kangas 2013, 513.) Tässä luvussa tarkastellaan testamentin laadintaa, erilaisia testamentti- muotoja sekä testamentin olemassa olon hyötyjä tulevaisuudessa.
4.1 Testamentin laadinta
Perintökaaren (L 5.2.1965/40) yhdeksännen luvun ensimmäisen pykälän mukaan testamentin voi tehdä kahdeksantoista vuotta täyttänyt henkilö tai henkilö, joka on tai on ollut naimisissa. Viisitoistavuotias henkilö voi testamentata sellaista omai- suutta, jota hänellä on muutoinkin oikeus itse hallita (L 5.2.1965/40, 9:1 §). Testa- mentin on kelpoinen tekemään myös henkilö, joka on julistettu vajaavaltaiseksi (Kangas 2013, 516.)
Testamentti on tehtävä kirjallisesti ja kahden todistajan on samanaikaisesti läsnä- olevana todistettava tekijän allekirjoitus oikeaksi allekirjoituksillaan. Todistajien tulee tietää, että todistettava asiakirja on testamentti, mutta tekijän ei tarvitse kertoa heille testamentin sisältöä. Testamenttiin on merkittävä myös todistajien ammatit ja asuinpaikat sekä todistamisen paikka ja aika. Testamentti voi olla myös niin sa- nottu hätätilatestamentti, joka voidaan tehdä suullisesti kahden esteettömän todis- tajan läsnäollessa tai kirjallisesti ilman todistajia allekirjoituksella varustettuna. Hä- tätilatestamentti raukeaa, jos sen tekijällä on ollut kolme kuukautta aikaa tehdä muotovaatimukset täyttävä testamentti. (L 5.2.1965/40, 10:1–3 §.)
Todistajana ei voi toimia alle viisitoistavuotias henkilö eikä henkilö, joka ei sielun- toiminnan häiriön vuoksi ole kykenevä todistamaan. Todistajana ei voi myöskään toimia testamentin tekijän puoliso, tekijän vanhemmat tai isovanhemmat jne, teki- jän lapset tai lapsenlapset jne. eikä tekijän lanko, sisarus tai sisaruksen puoliso. To-
distaja on esteellinen todistamaan myös silloin, jos testamentti tehdään hänen, hä- nen puolisonsa tai muun edellä mainitussa sukulaisuussuhteessa olevan henkilön hyväksi. (L 5.2.1965/40, 10:4 §.)
4.2 Testamenttiluokitukset
Testamentit jaetaan pääsääntöisesti yleistestamentteihin ja erityisjälkisäädöksiin, jotka puolestaan voidaan ryhmitellä esimerkiksi omistus-, hallinta- ja tuotto-oikeus- testamentteihin. Erottelulla halutaan selvittää testamentin saajan osakkuusasemaa kuolinpesään. (Kangas 2013, 519.) Kuolinpesällä tarkoitetaan vainajan omaisuutta varoineen ja velkoineen ennen perinnönjakoa (Tilastokeskus 2018).
4.2.1 Yleistestamentti
Yleistestamentti tuottaa sen saajalle samantyyppisen aseman kuin perillisillä lain mukaan on. Yleistestamentin saaja on siis myös kuolinpesän osakas. (Kangas 2018, 538.) Yleistestamentin saajan oikeus pesään on ilmaistu suhteellisesti, eli toisin sa- noen hän saa esimerkiksi koko pesän tai tietyn murto-osan siitä (Hoppu & Hoppu 2011, 410). Yleistestamentin saajaksi katsotaan myös henkilö, jolle testamentin te- kijä jättää kaiken lopun omaisuuden, joka jää muiden määräysten täyttämisen jäl- keen (Kangas 2013, 519). Yleistestamentissa ei suoraan ilmene, mitä omaisuutta testamentin saaja saa. (Hoppu & Hoppu 2011, 410.)
4.2.2 Erityistestamentti eli legaatti
Erityistestamentissa eli legaatissa ilmenee etuus, joka sen saajalle tulee. Erityistes- tamentin saaja ei pääsääntöisesti ole kuolinpesän osakas yleistestamentin saajan ta- voin. (Hoppu & Hoppu 2011, 410.) Legaatin saaja voi kuitenkin olla kuolinpesän osakas esimerkiksi silloin, kun legaatti on tehty rintaperilliselle. Pääsääntöisessä tilanteessa, jossa legaatin saaja ei ole kuolinpesän osakas, tulee legaatti täyttää jo pesänselvitys vaiheessa (Kangas 2013, 519.) Legaatit voidaan jakaa kolmeen luok- kaan, jotka ovat esinelegaatti, jolloin saajalle annetaan tietty esine omistusoikeuk-
sin tai raha- eli velvoiteoikeudellinen legaatti, jolloin saajalle annetaan tietty arvo- määrä. Kolmas luokka on käyttö- tai tuotto-oikeustestamentit, jolloin saajalle anne- taan omaisuutta omistusoikeutta vähäisemmin oikeuksin. (Kangas 2018, 539.)
Omistusoikeustestamentti
Omistusoikeustestamentti voi olla joko täysi tai rajoitettu omistusoikeustestamentti. Täyden omistusoikeustestamentin saajalla on täysi valta käyttää saamaansa omai- suutta omaksi hyväkseen tai lahjoittaa se kenelle tahansa. Omistusoikeustestamen- tilla saatu omaisuus myös periytyy testamentin saajan perillisille ja testamentin saa- nut voi edelleen testamentata omistusoikeustestamentilla saamaansa omaisuutta. Rajoitettua omistusoikeustestamenttia kutsutaan myös vallintatestamentiksi. Val- lintatestamentin saajalla on siis eläessään täysi oikeus määrätä vallintatestamentilla saadusta omaisuudesta, kuten sen myynnistä tai lahjoittamisesta, mutta hän ei voi kyseistä omaisuutta testamentata. Vallintaoikeustestamentin tekijä on siis määrän- nyt testamentatulle omaisuudelle toissijaisen saajan ensisaajan kuoltua. (Kangas 2018, 541–542.)
Käyttö- eli hallintaoikeustestamentti
Käyttö- eli hallintaoikeustestamentin saaneella on oikeus käyttää ja hallita omai- suutta sekä nauttia sen tuottamista tuotoista. Käyttöoikeustestamentin alaisen omai- suuden pääomahyöty kuitenkin kuuluu omistajalle. Käyttöoikeustestamentti on hyvä vaihtoehto esimerkiksi silloin, kun halutaan turvata käyttöoikeuden haltijan asema ja samalla varmistaa, että käyttöoikeustestamentin saanut ei hävitä omai- suutta omistajan vahingoksi. Omistajan tulee sietää käyttöoikeutta niin kauan kuin käyttöoikeus kestää. Yleensä käyttöoikeus loppuu sen haltijan kuollessa. Käyttöoi- keustestamentilla voidaan kohdistaa käyttöoikeus joko kaikkeen jäämistöön tai osaan siitä, mutta se ei voi kuitenkaan loukata lakiosaa, sillä rintaperillisillä on oi- keus saada lakiosansa rajoituksetta. Käyttöoikeustestamentin saaja ei ole kuolinpe- sän osakas, sillä käyttöoikeustestamentti katsotaan kuuluvan erityisjälkisäädösten ryhmään. Käyttö- eli hallintaoikeustestamentti voidaan rajoittaa koskemaan aino- astaan omaisuuden tuottamia tuottoja, jolloin kyseessä on niin sanottu tuotto-oi- keustestamentti. (Kangas 2018, 540.)
4.3 Testamentin hyödyt
Testamentilla vaikutetaan suoraan siihen, miten kuoleman jälkeen jäävä omaisuus eli perintö jaetaan. Ilman testamenttia perintö jaetaan vainajan perillisille lakimää- räisen perimysjärjestyksen mukaan. Testamentilla pystytään siis syrjäyttämään pe- rimysjärjestys lukuun ottamatta rintaperillisten lakiosaan perustuvaa osuutta perin- nöstä. (Kangas 2013, 513.) Lakiosalla tarkoitetaan puolta lakimääräisen perintö- osan arvosta (L 5.2.1965/40, 7:1.2 §).
Testamentin laatiminen on hyödyllistä varsinkin henkilöille, joilla ei ole perimys- järjestyksen mukaisia perillisiä, sillä tällöin omaisuus menee valtiolle. Toisaalta tes- tamentin laatiminen on kannattavaa myös silloin, kun perimysjärjestykseen kuulu- vat sukulaiset eivät ole perinnönjättäjälle läheisiä. Tällöin perintö saattaa mennä sellaiselle, jolle perinnönjättäjä ei halua sen menevän tai sellaiselle, joka ei sitä lain- kaan tarvitse. (Norri 2017, 161.) Tällaisen henkilön, jolla ei ole perillisiä tai he eivät ole läheisiä, on siis kannattavaa testamentilla jättää omaisuutensa haluamalleen henkilölle, kuten ystävälleen tai esimerkiksi jollekin kannattamalleen hyvänteke- väisyysyhdistykselle.
Edellä mainittujen seikkojen perusteella voidaan päätellä myös, että testamentin laatiminen on kannattavaa esimerkiksi lapsettomilla aviopareilla eli henkilöillä, joilla ei ole rintaperillisiä. Xxxxxxx toisen puolison kuollessa, hänen perintönsä xxxx- xxx suoraan lopulliselle omistajalle. Ilman testamenttia kuolleen puolison omaisuus jäisi ensin leskelle ja vasta lesken kuoleman jälkeen ensiksi kuolleelta puolisolta jäänyt omaisuus siirtyisi hänen perillisilleen. Tämä saattaisi aiheuttaa riitoja ja se- kaannusta, kun perinnönjaossa olisi mukana molempien puolisoiden perilliset, vaikka toinen puolisoista olisi kuollut ajat sitten
Testamentin avulla perinnönjättäjän on halutessaan mahdollista sulkea pois testa- mentin saajan puolison avio-oikeus saatuun omaisuuteen. Testamentin teko on siis kannattavaa, vaikka omaisuus menisi jo lainkin nojalla rintaperillisille, jos perin- nönjättäjä haluaa, ettei hänen miniöillään tai vävyillään ole mitään oikeutta perin-
nöllä saatuun omaisuuteen. Tällöin testamentti takaa sen, ettei rintaperillisen xxxx- puoliso tule saamaan osuutta lapsen vanhemmiltaan perimään omaisuuteen, testa- mentin tekijän lapsen avioliiton purkautuessa avioeroon. (Norri 2017, 167.)
Testamentin teolla perinnönjättäjä pystyy siis ehkäisemään tehokkaasti mahdolli- sesti syntyviä perintöriitoja esimerkiksi määrittelemällä kuka saa mitäkin. Toisaalta huolellisesti suunnitellulla ja laaditulla testamentilla pystyy myös suunnittelemaan perillisille aiheutuvaa perintöveroa ja minimoimaan sitä.
4.3.1 Keskinäinen testamentti
Keskinäisellä testamentilla tarkoitetaan testamenttia, jolla kaksi henkilöä molem- minpuolisesti määrää, että se heistä, joka elää toisen jälkeen, saa pitää molempien omaisuuden. Keskinäisen testamentin tekevät yleensä puolisot, mutta myös esimer- kiksi yhdessä asuvat sisarukset voivat sen tehdä. (Norri 2017, 121.) Edellä maini- tusta voidaan siis päätellä, että keskinäisen testamentin teko esimerkiksi avopuoli- soiden välillä on suositeltavaa erityisesti tilanteessa, jossa puolisoilla on yhteinen asunto ja mahdollinen asuntolaina eikä yhteisiä lapsia, sillä avopuolisot eivät peri toisiaan. Keskinäisellä testamentilla pystytään siis turvaamaan jälkeen jääneen puo- lison asuminen. Puolisoiden keskinäisen testamentin ansiosta kuolinpesä säilyy koskemattomana niin kauan kuin toinen puolisoista elää ja perinnönjako suoritetaan vasta, kun molemmat puolisot ovat kuolleet (Norri 2017, 121).
4.3.2 Käyttöoikeustestamentti
Käyttö- eli hallintaoikeustestamentin tekijä pystyy turvaamaan käyttöoikeuden hal- tijan aseman varmistamalla kuitenkin samalla, ettei hän vahingoita omaisuutta omistajan vahingoksi. Käyttöoikeustestamentti on hyvä vaihtoehto siis esimerkiksi avopuolisolle testamentin tekijän halutessa suojata avopuolison asema kuitenkin niin, että mahdolliset rintaperilliset tai muut perilliset omistavat omaisuuden ja tu- levat saamaan sen haltuunsa tulevaisuudessa. Käyttöoikeustestamentti on myös hyvä verosuunnittelukeino, sillä käyttöoikeuden saaja ei joudu maksamaan perin- töveroa, kun omistusoikeuden saaja puolestaan saa vähennyksiä verotuksesta käyt- töoikeuden aiheuttamasta rasitteesta. (Kangas 2018, 529.)
Esimerkkinä kuvittelemani tilanne, jossa testamentin tekijällä on avopuoliso, jonka kanssa hän asuu yksin omistamassaan talossa. Hänellä on myös aikuisia rintaperil- lisiä eli lapsia edellisestä suhteesta. Ilman testamenttia avopuoliso joutuisi, rintape- rillisten niin halutessa, muuttamaan pois kotoaan. Jos talon omistava puoliso on tehnyt avopuolisolle käyttöoikeustestamentin koskien heidän yhteistä kotiaan ja kaikkea sen irtaimistoa, saisi avopuoliso jäädä asumaan kotiinsa ja nauttia sen tuo- toista, kuten esimerkiksi marjapensaista myytävien marjojen tuottaman tuoton. Rin- taperilliset joutuisivat niin sanotusti sietämään edesmenneen vanhempansa kotona asuvaa käyttöoikeuden haltijaa siihen asti, kun hän kuolee.
Testamentti on siis hyvä keino suunnitella, mitä omaisuudelle tulee tapahtumaan, kun aika sen omistajasta jättää. Kun avioehtosopimuksella ja edunvalvontavaltakir- jalla pystytään varautumaan siihen, mitä oman elämän aikana tapahtuu, tulee testa- mentin vaikutukset voimaan vasta, kun sen tekijästä on jo aika jättänyt. Hyvin suun- nitellulla ja laaditulla testamentilla sen tekijä pystyy ennaltaehkäisemään mahdol- lisia perintöriitoja ja minimoimaan perintöveroja. Toisaalta testamentilla voi myös suosia tiettyjä henkilöitä tai turvata jonkun läheisen henkilön tulevaisuus.
5 EMPIIRINEN TUTKIMUS
Tässä luvussa tarkastelen toimeksiantajan 20–40 -vuotiaille asiakkaille lähetetyn kyselyn tuloksia. Kysely lähetettiin sähköisesti, sillä sen katsottiin olevan paras vaihtoehto kyseessä olevalle kohderyhmälle muun muassa vastausten anonymitee- tin ja erityisesti sähköisyyden ansioista. Vastausaikaa annettiin 12 päivää. Kyselyllä haluttiin saada tietoa erityisesti asiakkaiden tietämyksestä tutkimuksessa käsiteltä- viä asiakirjoja kohtaan. Kyselyn vastausprosentti (2,61 %) jäi melko pieneksi, sillä vastauksia saatiin ainoastaan 61 kappaletta. Vastauksia saatiin kuitenkin hyvin ta- saisesti jokaiselta ikäryhmältä, jotka olivat 20–25 vuotta, 26–30 vuotta, 31–35 vuotta ja 36–40 vuotta. Vastaajista enemmistö oli kuitenkin naisia (67 %). Kyselyyn vastasi melko tasaisesti niin naimattomat (33 %) kuin myös avioliitossa (30 %) tai avoliitossa (36 %) olevat. Vastaajista yksi oli eronnut. Naimattomista suurin osa kuului ikäryhmään 20–25 -vuotiaat, kun taas avoliitossa olevista suurin osa oli 26– 30 -vuotiaita. 31–40 -vuotiaista suurin osa puolestaan oli avioliitossa.
5.1 Oletko tietoinen toimeksiantajayrityksen tarjoamista lainopillisista pal- veluista?
Ensimmäiseen kysymykseen oli kolme vastausvaihtoehtoja, jotka olivat: olen tie- toinen ja olen käyttänyt niitä, olen tietoinen, mutta en ole käyttänyt niitä tai en ole tietoinen. Puolet vastaajista ei ollut tietoisia toimeksiantajan tarjoamista lainopilli- sista palveluista. Toisesta puolesta 20 % oli tietoisia ja käyttänyt lainopillisia pal- veluita ja 30 % oli ainoastaan tietoisia, mutta ei käyttänyt niitä. Vastauksissa oli merkittäviä ikäeroja: 20–25 -vuotiaista vastaajista 79 % ei ollut tietoisia tarjotuista palveluista ja 21 % oli tietoisia, mutta ei ollut käyttänyt niitä. 26–30 -vuotiaiden keskuudessa jakaumaa oli jonkin verran enemmän: 47 % ei ollut palveluista tietoi- sia, 40 % oli tietoisia, mutta ei käyttänyt ja loput 13 % oli tietoisia ja käyttänyt niitä. 31–35 -vuotiaista suurin osa eli 57 % puolestaan oli tietoisia ja oli käyttänyt niitä ja 36 % ei ollut tietoisia. 36–40 -vuotiaista suurin osa eli 54 % oli tietoisia, mutta ei ole käyttänyt niitä ja 31 % ei ollut tietoisia.
5.2 Kuinka hyvin koet ymmärtäväsi seuraavien asiakirjojen merkityksen?
Toinen kysymys oli asteikkokysymys, jossa vastaaja pystyi liukukytkimen avulla valitsemaan asteikolla 0–10, kuinka hyvin hän kokee tuntevansa tutkimuksessa tar- kasteltavien asiakirjojen eli avioehtosopimuksen, edunvalvontavaltakirjan ja testa- mentin merkityksen. Asiakkaan valitessa nollan hän kokee ymmärtävänsä asiakir- jojen merkityksen erittäin huonosti ja valitessaan kymmenen erittäin hyvin.
Kuinka hyvin koet ymmärtäväsi seuraavien asiakirjojen
merkityksen?
30,0%
25,0%
20,0%
15,0%
10,0%
5,0%
0,0%
0.00 1.00 2.00 3.00 4.00 5.00 6.00 7.00 8.00 9.00 10.00
Avioehtosopimus
Edunvalvontavaltakirja
Testamentti
Kaavio 2. Kuinka hyvin koet ymmärtäväsi seuraavien asiakirjojen merkityksen?
Kaavio 1. Kuinka hyvin koet ymmärtäväsi seuraavien asiakirjojen merkityksen?
Xxxx määritellyt asteikot seuraavasti:
0–2 = Erittäin huonosti 3–4 = Huonosti
5–6 = Kohtalaisesti
7–8 = Hyvin
9–10 =Erittäin hyvin
Sama jako pätee muissa asteikkokysymyksissä.
Kuten kaaviosta 1 on nähtävissä, asiakirjoista parhaiten tunnettiin testamentti, jonka 80 % vastaajista koki tuntevansa asteikolla 7–10. Testamentin erittäin hyvin koki tuntevansa 38 % vastaajista ja hyvin koki tuntevansa 42 % vastaajista. Loput 20 % jakautui niin, että 10 % vastaajista koki tuntevansa testamentin kohtalaisesti,
5 % huonosti ja erittäin huonosti 5 % vastaajista. Toiseksi parhaiten tunnettiin avio- ehtosopimus, jonka vastauksista 67 % jakautui asteikolle 7–10. Vastaajista 30 % koki tuntevansa avioehtosopimuksen erittäin hyvin ja hyvin 37 % vastaajista. 13 % vastaajista vastasi kohtalaisesti, 13% huonosti sekä 7 % erittäin huonosti. Asiakir- joista edunvalvontavaltakirja tunnettiin huonoiten. Vastauksista 52 % jakautui as- teikolle 7–10, joista 20 % erittäin hyvin ja 32 % hyvin. Vastaajista 17 % koki tun- tevansa edunvalvontavaltakirjan kohtalaisesti, huonosti 14 % ja erittäin huonosti 17
% vastaajista. Vastauksista eniten asteikolla 0–10 jakautuivat 20–25 -vuotiaiden vastaajien vastaukset, kun taas 31–40 -vuotiaiden vastaajien vastaukset olivat pää- sääntöisesti 5–10 välillä. Myös 26–30 -vuotiaiden vastaajien vastaukset sijoittuvat avioehtosopimuksen ja testamentin kohdalla pääsääntöisesti 5–10 väliin, mutta edunvalvontavaltakirjan kohdalla ne sijoittuivat tasaisesti 0–10 väliin.
5.3 Oletko harkinnut seuraavien asiakirjojen laatimista?
Kolmannessa kysymyksessä asiakas pystyi valitsemaan yhden tai useamman vaih- toehdon. Vastausvaihtoehdot olivat avioehtosopimus, edunvalvontavaltakirja, tes- tamentti sekä ”en ole harkinnut minkään edellä mainitun asiakirjan laatimista”. Suurin osa vastaajista ei ollut harkinnut minkään edellä mainitun asiakirjan laati- mista. Vähiten oli harkittu edunvalvontavaltakirjan laatimista. Testamentin ja avio- ehtosopimuksen laatimista oli harkittu yhtä paljon.
Avioehtosopimuksen laatimista olivat harkinneet eniten avoliitossa olevat ja vähi- ten avioliitossa olevat. Testamentin laatimista olivat puolestaan harkinneet eniten avioliitossa olevat ja vähiten avoliitossa olevat. Edunvalvontavaltakirjan laatimista olivat harkinneet myös eniten avioliitossa olevat ja vähiten naimattomat. Myös eroja ikäryhmien välillä oli havaittavissa, sillä esimerkiksi edunvalvontavaltakirjan laatimista olivat harkinneet eniten 36–40 -vuotiaat ja vähiten 20–25 -vuotiaat. Nuo- rimmista ikäluokasta 52 % ei muutenkaan ollut harkinnut minkään asiakirjan laati- mista, kun taas vanhimmasta ikäluokasta ainoastaan 25 % ei ollut harkinnut min- kään asiakirjan laatimista. Tämän voidaan päätellä johtuvan esimerkiksi siitä, että tutkimustulosten mukaan vanhin ikäluokka tuntee parhaiten kyseessä olevat asia- kirjat. Avioehtosopimuksen laatimista puolestaan olivat harkinneet eniten 26–30 -
vuotiaat, joista 44 % oli harkinnut sen laatimista. Edellä mainitun voidaan katsoa johtuvan siitä, että suurin osa 26–30 -vuotiaista vastaajista olivat avoliitossa olevia.
5.4 Onko Sinulla laadittuna jokin/jotkut seuraavista asiakirjoista?
Myös neljäs kysymys koostui neljästä eri vaihtoehdosta, joista pystyi halutessaan valitsemaan useamman. Vastausvaihtoehdot olivat lähes samat kuin edellisessä ky- symyksessä eli avioehtosopimus, edunvalvontavaltakirja, testamentti sekä ”ei mi- tään edellä mainituista”. Vastaajista ainoastaan 16 %:lla oli laadittuna jokin asia- kirjoista. Vähiten (3,3 %) oli laadittuna avioehtosopimuksia ja nekin olivat laadit- tuna avioliitossa olevilla. Edunvalvontavaltakirjoja ja testamentteja oli laadittuna saman verran eli 6,7 % kumpaakin. Eniten asiakirjoja oli laadittuna 31–35 -vuoti- ailla, kun taas 20–25 -vuotiailla ei ollut laadittuna mitään asiakirjoista
5.5 Xxx Xxxxxxx on laadittuna jokin edellä mainituista asiakirjoista, missä olet sen laatinut?
Viidenteen kysymykseen odotettiin vastauksia henkilöiltä, jotka vastasivat neljän- teen kysymykseen jonkin muun vaihtoehdon kuin ”ei mitään edellä mainituista”. Kysymyksellä haluttiin siis tietää, missä asiakas on asiakirjan laatinut. Xxxxxxxxxxx- toehdot olivat toimeksiantajayrityksessä, pankissa, lakitoimistossa, itse tai jossain muualla. Suurin osa vastaajista eli 78 % eli seitsemän vastaajaa oli laatinut jonkin asiakirjoista toimeksiantajayrityksessä, 11 % eli yksi vastaaja oli laatinut jonkin asiakirjoista lakitoimistossa ja loput 11 % jossain muualla. Tämä jossain muualla vastaus on kuitenkin aiheeton, sillä vastaaja ei ollut ymmärtänyt, että kysymykseen voi jättää vastaamatta ja hän oli kirjoittanut avoimeen kohtaan, ettei hänellä ole laa- dittuna mitään edellä mainituista asiakirjoista.
5.6 Oletko tietoinen, että kyseessä olevia asiakirjoja tehdään myös toimeksi- antajayrityksessä?
Kuudennella kysymyksellä mitattiin asiakkaiden tietoisuutta toimeksiantajayrityk- sen tarjoamista lainopillisista palveluista. Vaikka jo ensimmäisessä kysymyksessä kysyttiin ”oletko tietoinen toimeksiantajayrityksen tarjoamista lainopillisista palve- luista?”, haluttiin kuudennella kysymyksellä tarkastella ainoastaan tutkimuksen
kohteena olevia asiakirjoja. Vastausvaihtoehdot olivat kyllä tai en. Vastaajista 61
% ei ollut tietoisia, että myös toimeksiantajayritys tekee kyseessä olevia asiakirjoja. Tämä ei poikennut merkittävästi ensimmäisen kysymyksen vastauksista, jossa suu- rin osa ei ollut tietoinen toimeksiantajayrityksen tarjoamista lainopillisista palve- luista.
5.7 Oletko halukas saamaan lisätietoja?
Seitsemännellä kysymyksellä tiedusteltiin asiakkaiden halua saada lisätietoja ky- seessä olevista asiakirjoista. Vastausvaihtoehtoja oli neljä ja niistä pystyi valitse- maan useamman vaihtoehdon. Vaihtoehdot olivat edellisten kysymysten tapaan avioehtosopimus, edunvalvontavaltakirja, testamentti sekä ”en mistään edellä mai- nitusta”. Katsottiin myös tarpeelliseksi, että asiakkaat voivat jättää yhteystietonsa halutessaan lisätietojen saamiseksi, joten kyselyyn lisättiin avoin kohta: ”halutes- sasi voit jättää meille yhteystietosi lisätietojen saamiseksi”. Lauseeseen valittiin sana ”halutessasi” kyselyn anonymiteetin säilyttämiseksi, jota oli korostettu kyse- lyn saatekirjeessä. Vastaajat olisivat voineet kokea lauseen ”jätäthän meille yhteys- tietosi lisätietojen saamiseksi” ristiriitaiseksi luvatun anonymiteetin kanssa.
Suurin osa vastaajista eli 74 % ei ollut halukkaita saamaan lisätietoja mistään ky- symyksessä olevasta asiakirjasta. Eniten (11,3 %) lisätietoja haluttiin kuitenkin tes- tamentista ja vähiten (7,5 %) avioehtosopimuksesta. Edunvalvontavaltakirjasta li- sätietoja halusi 9,4 % vastaajista. Kukaan ei kuitenkaan jättänyt yhteystietojaan li- sätietojen saamiseksi.
Tällä kysymyksellä pystyttiin myös mittaamaan vastaajien mielenkiintoa kyseessä olevia asiakirjoja kohtaan. Vähiten lisätietoja mistään asiakirjasta halusivat 20–25
-vuotiaat vastaajat. Avioehtosopimuksesta halusivat lisätietoja eniten 26–30 -vuo- tiaat vastaajat, kun taas edunvalvontavaltakirjasta eniten lisätietoja halusivat 36–40
-vuotiaat vastaajat. Edunvalvontavaltakirja kiinnosti myös 31–35 -vuotiaita vastaa- jia. Myös lisätiedot testamentista kiinnostivat eniten 36–40 -vuotiaita vastaajia. Si- viilisäädyn mukaan luokiteltuna lisätietojen saaminen kiinnosti vähiten naimatto- mia ja eniten avoliitossa olevia. Avioehtosopimus kiinnosti luonnollisesti eniten
avoliitossa olevia, kun taas avioliitossa olevia se ei kiinnostanut lainkaan. Lisätie- tojen saaminen edunvalvontavaltakirjasta ja testamentista kiinnosti myös eniten avoliitossa olevia.
5.8 Kuinka ajankohtaiseksi tunnet itsellesi?
Kahdeksas kysymys oli asteikkokysymys, jossa vastaaja pystyi jälleen liukukytki- men avulla valitsemaan jokaisen asiakirjan kohdalla, kuinka ajankohtaiseksi hän sen itselleen kokee asteikolla 0–10. Ääripäät olivat ei lainkaan ajankohtainen sekä erittäin ajankohtainen.
Kuinka ajankohtaiseksi tunnet itsellesi?
60,0%
50,0%
40,0%
30,0%
20,0%
10,0%
0,0%
0.00 1.00 2.00 3.00 4.00 5.00 6.00 7.00 8.00 9.00 10.00
Avioehtosopimuksen
Edunvalvontavaltakirjan
Testamentin
Kaavio 3. Kuinka ajankohtaiseksi tunnet itsellesi?
Vähiten ajankohtaiseksi tunnettiin edunvalvontavaltakirja, jonka vastauksista 71 % sijoittui asteikolle 0–2 eli asiakirjaa ei tunnettu lainkaan ajankohtaiseksi. Vastaa- jista 13 % ei kokenut edunvalvontavaltakirjaa ajankohtaiseksi eli vastaus sijoittui asteikolle 3–4. Jonkin verran ajankohtaiseksi edunvalvontavaltakirjan tunsi 9 % vastaajista ja ajankohtaiseksi 2 %. Ainoastaan 5 % vastaajista tunsi edunvalvonta- valtakirjan erittäin ajankohtaiseksi. Avioehtosopimuksen vastaukset jakautuivat niin, että 65 % vastaajista tunsi avioehtosopimuksen olevan ei lainkaan ajankohtai- nen. Vastaajista 14 % ei tuntenut avioehtosopimusta ajankohtaiseksi. Jonkin verran
ajankohtaiseksi asiakirjan tunsi 12 %, ajankohtaiseksi 2 % ja erittäin ajankoh- taiseksi 7 %. Testamentin vastaukset jakautuivat jonkin verran enemmän kuin mui- den asiakirjojen. Vastaajista 59 % tunsi testamentin ei lainkaan ajankohtaiseksi ja 14 % ei ajankohtaiseksi. Jonkin verran ajankohtaiseksi testamentin tunsi 15 % vas- taajista ja ajankohtaiseksi 7%. Erittäin ajankohtaiseksi testamentin tunsi 5 % vas- taajista.
Vastaajista 20–25 -vuotiaat tunsivat eniten epäajankohtaiseksi kaikki asiakirjat. Avioehtosopimus oli ajankohtaisin 26–30 -vuotiaille vastaajille, joista 21 % vastasi asteikolla 9–10 eli erittäin ajankohtainen. Myös 8 % 36 –40 -vuotiaista vastaajista tunsi asiakirjan olevan erittäin ajankohtainen. Suurin osa vastaajista koki avioehto- sopimuksen olevan kuitenkin erittäin epäajankohtainen, sillä kaikissa ikäryhmissä, lukuun ottamatta 26–30 -vuotiaita, yli puolet vastauksista sijoittui nollaan tai yhteen eli asiakirja koettiin erittäin epäajankohtaiseksi. Myös edunvalvontavaltakirja ko- ettiin kaikissa ikäryhmissä suurimmaksi osaksi erittäin epäajankohtaiseksi. As- teikolla 9–10 vastasi ainoastaan 7 % 26–30 -vuotiaista sekä 17 % 36–40 -vuotiaista vastaajista. Nuorimmista vastaajista 79 % koki edunvalvontavaltakirjan erittäin epäajankohtaiseksi. Testamentin ajankohtaisimmaksi kokivat 36–40 -vuotiaat vas- taajat, joista 17 % vastasi asteikolla 9–10. Myös 8 % 31–35 -vuotiaista vastaajista koki testamentin erittäin ajankohtaiseksi. Testamentin epäajankohtaisimmaksi ko- kivat 20–25 -vuotiaat vastaajat, joista 63 % vastasi asteikolla 0–1.
Eroja ajankohtaisuuteen on huomattavissa myös eri siviilisäätyjen välillä. Ajankoh- taisimmaksi avioehtosopimuksen kokivat avoliitossa olevat, joista 19 % vastaajista vastasi asteikolla 9–10 eli erittäin ajankohtainen. Epäajankohtaisin avioehtosopi- mus on naimattomien keskuudessa, joista 75 % vastasi asteikolla 0–1 eli erittäin epäajankohtainen. Avoliitossa olevat kokevat ajankohtaiseksi myös edunvalvonta- valtakirjan samoin kuin naimattomat kokevat sen erittäin epäajankohtaiseksi. Tes- tamentin erittäin epäajankohtaiseksi ja epäajankohtaiseksi kokee 90 % naimatto- mista, kun taas avoliitossa olevista 62 % kokee sen epäajankohtaiseksi. Avioliitossa olevista 69 % vastaajista kokee testamentin epäajankohtaiseksi.
5.9 Kuinka todennäköiseksi koet, että tulet tulevaisuudessa laatimaan jonkin seuraavista asiakirjoista?
Myös viimeinen kysymys oli liukukytkimen avulla toimiva asteikkokysymys. As- teikko oli nollasta kymmeneen, joista nolla oli erittäin epätodennäköisesti ja kym- menen erittäin todennäköisesti.
Kuinka todennäköiseksi koet, että tulet
tulevaisuudessa laatimaan jonkin seuraavista asiakirjoista?
30,0%
25,0%
20,0%
15,0%
10,0%
5,0%
0,0%
0.00 1.00 2.00 3.00 4.00 5.00 6.00 7.00 8.00 9.00 10.00
Avioehtosopimus
Edunvalvontavaltakirja
Testamentti
Kaavio 4. Kuinka todennäköiseksi koet, että tulet tulevaisuudessa laatimaan jonkin seuraavista asiakirjoista?
Asiakirjoista todennäköisemmin tullaan laatimaan testamentti, jonka vastauksista 23 % oli erittäin todennäköisesti. Todennäköisesti testamentin tulee laatimaan myös 23 % vastaajista ja jonkin verran todennäköisesti 17 % vastaajista. Epätodennäköi- sesti asiakirjan tulee laatimaan 10 % vastaajista ja erittäin epätodennäköisesti 27 % vastaajista. Seuraavaksi todennäköisimmin vastaajat tulevat laatimaan avioehtoso- pimuksen, jonka vastauksista 14 % oli erittäin todennäköisesti ja 19 % todennäköi- sesti. Jonkin verran todennäköisesti vastauksista oli 14 %. Epätodennäköisesti vas- taajista 14 % tulee laatimaan avioehtosopimuksen ja erittäin epätodennäköisesti 39
% vastaajista. Edunvalvontavaltakirjan tulee erittäin todennäköisesti laatimaan 9 % vastaajista ja todennäköisesti 11 % vastaajista. 20 % vastaajista tulee laatimaan
edunvalvontavaltakirjan jonkin verran todennäköisesti. Vastaajista 19 % tulee laa- timaan asiakirjan epätodennäköisesti ja 41% vastaajista erittäin epätodennäköisesti.
Avioehtosopimuksen tulevat laatimaan epätodennäköisimmin 31–35 -vuotiaat, joista 75 % oli vastannut asteikolla 0–2. Todennäköisimmin avioehtosopimuksen tulevat laatimaan niin 20–25 -vuotiaat kuin myös 26–30 -vuotiaat, joista molem- mista ikäryhmistä 21 % oli vastannut asteikoilla 9–10. Edunvalvontavaltakirjan kohdalla 31–35 -vuotiaiden keskuudessa oli paljon hajontaa, sillä 45 % heistä vas- tasi asteikoilla 0–1 ja 18 % asteikoilla 9–10. Muissa ikäryhmissä vastaukset jakau- tuvat tasaisemmin jokaiselle asteikolle. Nuorimpien vastaajien joukossa kukaan ei kuitenkaan vastannut asteikolla 9–10. Testamentin tulevat todennäköisimmin laati- maan 36–40 -vuotiaat vastaajat, joista 31 % vastasi asteikolla 9–10. 31–35 -vuoti- aiden keskuudessa oli jälleen havaittavissa hajontaa, sillä 29 % heistä vastasi as- teikolla 9–10, kun taas asteikolla 0–2 vastasi 43 % vastaajista. Myös nuorimmat vastaajat uskovat laativansa tulevaisuudessa testamentin, sillä 21 % vastasi as- teikolla 9–10. Myös asteikolla 7–8 vastasi 26 % 20–25 -vuotiaista vastaajista.
Avoliitossa olevat kokevat avioehtosopimuksen laatimisin todennäköisimmäksi, kun taas avioliitossa olevat kokevat sen epätodennäköisimmäksi. Naimattomat ko- kevat edunvalvontavaltakirjan laatimisen epätodennäköisimmäksi, kun taas avolii- tossa ja avioliitossa olevat kokevat sen laatimisen melko tasavertaisesti todennä- köiseksi. Avioliitossa olevat tulevat laatimaan todennäköisimmin testamentin, mutta myös avoliitossa olevat näkevät sen todennäköisenä. Testamentin laatiminen nähdään todennäköisenä kuitenkin jokaisessa siviilisäädyssä.
Kyselyllä saadut tulokset olivat siis melko odotettavissa olleita. Sen lisäksi, että kyselyllä saatiin hyvin tietoa jokaisen ikäryhmän mielenkiinnosta ja tietämyksestä, saatiin tietoa muun muassa myös siviilisäädyn vaikutuksesta vastauksiin. Xxxxxxxx- töksiä saaduista tuloksista teen seuraavassa kappaleessa.
6 JOHTOPÄÄTÖKSET
Tässä luvussa tarkastelen kyselyn tuloksista tekemiäni johtopäätöksiä. Lopussa tar- kastelen vielä tutkimuksen luotettavuutta sekä arvioin opinnäytetyöprosessia.
6.1 Keskeisimmät tulokset
Ensinnäkin tutkimustulokset toivat mielestäni selkeästi esille merkittävän informoi- van markkinoinnin tarpeen. Uskon, että tiedon puute on vaikuttanut vastaajien vas- tauksiin melko merkittävästikin. Kyselyn toisella kysymyksellä mitattiin vastaajien tietämystä käsiteltävistä asiakirjoista ja tulokset olivat melko odotettavissa olleita. Testamentti tunnettiin parhaiten ja edunvalvontavaltakirja huonoiten. Tulokset tu- kevat merkittävästi siis olettamaa ihmisten epätietoisuudesta edunvalvontavaltakir- jaa kohtaan. Tiedon puutteen vuoksi edunvalvontavaltakirja tullaan laatimaan kol- mesta asiakirjasta epätodennäköisimmin, vaikka todellisuudessa tässä tutkimuk- sessa käsitellyistä asiakirjoista se on tärkein, sillä jokainen saattaa joutua tilantee- seen, jossa se olisi tarpeen. Toisin on avioehtosopimuksen ja testamentin kohdalla. Xxxxxxx, joka ei koskaan mene naimisiin, ei tarvitse avioehtosopimusta. Myöskään testamentti ei läheskään kaikille ole tarpeellinen, jos omaisuus jo lainkin nojalla menee henkilöille, joille sen haluaa menevän. Mahdollinen tiedon puute ilmenee useiden eri kysymysten vastauksissa varsinkin edunvalvontavaltakirjan osalta. Esi- merkiksi sen laatimista on harkittu vähiten, se tunnettiin vähiten ajankohtaiseksi ja sen laatiminen nähdään vähiten todennäköisenä. Tutkimustuloksista voidaan pää- tellä myös ihmisten mielenkiinnon puute edunvalvontavaltakirjaa kohtaan, sillä suhteellisen harva oli kiinnostunut saamaan siitä lisätietoja, vaikka se tunnettiin huonoiten.
Toiseksi tutkimuksella saatiin tietoa avoliitossa olevista. Kuten odotettavissa oli, avoliitossa olevat olivat kiinnostuneet avioehtosopimuksesta ja näkivät sen laatimi- sen todennäköisimmäksi sekä ajankohtaisimmaksi muihin siviilisäätyihin verrat- tuna. Toisaalta avoliitossa olevat kokevat testamentin melko epäajankohtaiseksi eikä sen laatimista ollut harkittu, vaikka keskinäisen testamentin laatiminen olisi
kannattavaa, jos avopuolisoille on kertynyt yhteistä omaisuutta ja esimerkiksi asun- tolainaa. Toisaalta emme tutkimustulosten kautta voi tietää avoliitossa olevia elä- mäntilannetta.
Kolmanneksi tutkimustulokset tuovat esille nuorimman ikäluokan eli 20–25 -vuo- tiaiden tiedon sekä mahdollisesti mielenkiinnon puutteen kyseessä olevia asiakir- joja kohtaan. Tutkimustulokset toivat esille sen, etteivät nuorimmat vastaajat tunne tarvitsevansa vielä mitään asiakirjoista ja tämä oli täysin odotettua. Avioehtosopi- muksen ja testamentin kohdalla tämä on myöskin täysin ymmärrettävää. Nuorim- mista vastaajista kuitenkin 79 % koki myös edunvalvontavaltakirjan erittäin epä- ajankohtaiseksi, vaikka sen tarpeellisuus ei katso ikää eikä elämäntilannetta. Nuor- ten tiedon ja mielenkiinnon puute ilmenee myös siitä, että suurin osa heistä ei ole kiinnostunut saamaan lisätietoja mistään käsiteltävästä asiakirjasta.
Ikäluokkia ja siviilisäätyjä tarkasteltaessa tulee ottaa kuitenkin huomioon se, että suurin osa naimattomista oli 20–25 -vuotiaita, kun taas suuri osa avoliitossa olevista olivat 26–30 -vuotiaita. Avioliitossa olevista suurin osa puolestaan kuului 31–35 - vuotiaiden ikäryhmään. Tämä saattaa aiheuttaa tulosten vääristymistä. Tästä myös johtuu juuri, esimerkiksi naimattomien sekä 20–25 -vuotiaiden vastausten saman- kaltaisuus samoin avoliitossa olevien sekä 26–30 -vuotiaiden. Esimerkiksi testa- mentin epäajankohtaiseksi tuntee 90 % naimattomista, mikä johtuu paljolti juurikin siitä, että naimattomat vastaajat olivat suurimmaksi osaksi 20–25 -vuotiaita. Ti- lanne saattaisi olla täysin toinen, jos vastaaja olisi 36–40 -vuotias ja naimaton.
Kaiken kaikkiaan kyselyllä saatiin hyvin vastauksia tutkimukselle asetettuihin tut- kimuskysymyksiin, jotka olivat:
1. Kuinka hyvin toimeksiantajan 20–40 –vuotiaat asiakkaat tuntevat yrityksen tarjoamat lainopilliset palvelut?
2. Kuinka hyvin toimeksiantajan 20–40 –vuotiaat asiakkaat tuntevat käsiteltä- vät asiakirjat ja ovatko he kiinnostuneita niistä?
3. Kuinka monella toimeksiantajan 20–40 –vuotiaalla asiakkaalla on laadit- tuna jokin asiakirjoista ja kokevatko he niiden laatimisen tarpeellisiksi
Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen vastasivat kysymykset yksi, viisi ja kuusi. Kysymys viisi ei suoranaisesti vastaa ensimmäiseen tutkimuskysymykseen, mutta toimeksiantaja halusi tietää, missä asiakkaat ovat asiakirjoja laatineet, jos heillä niitä on. Lyhyesti sanottuna tuloksista voidaan päätellä, että lainopillisten palvelui- den markkinointi on tarpeen, varsinkin nuorimmalle ikäluokalle, josta 79 % ei ollut tietoisia lainopillisista palveluista. Myös kuudes kysymys mittasi paljolti asiakkai- den tietämystä toimeksiantajan tarjoamista lainopillisista palveluista keskittyen kuitenkin ainoastaan käsiteltäviin asiakirjoihin. Kuitenkin vielä suurempi osa kuin ensimmäisessä kysymyksessä ei ollut tietoinen, että toimeksiantajayritys tekee myös avioehtosopimuksia, edunvalvontavaltakirjoja sekä testamentteja. Edellä mainitusta voidaankin päätellä, että jonkin verran vastaajista, jotka vastasivat en- simmäiseen kysymykseen olevansa tietoisia toimeksiantajan tarjoamista lainopilli- sista palveluista, eivät kuitenkaan täysin tiedä mitä kaikkea palvelut sisältävät.
Toiseen tutkimuskysymykseen vastasivat kysymykset kaksi, kolme ja seitsemän. Pääsääntöisesti tulokset eivät yllättäneet sen osalta, että asiakirjoista testamentti tunnettiin parhaiten ja edunvalvontavaltakirja huonoiten. On siis nähtävissä, että erityisesti edunvalvontavaltakirjaa koskeva informoiva markkinointi on tarpeen. Kuten ennalta arvattavaa oli, edunvalvontavaltakirjan laatimista oli harkittu kai- kista vähiten, vaikka se on tarpeellinen jokaiselle 18 vuotta täyttäneelle. Seitsemän- nen kysymyksen tulosten perusteella voidaan päätellä, etteivät vastaajat ole kovin- kaan kiinnostuneita käsiteltävistä asiakirjoista, sillä 74 % ei ollut halukkaita saa- maan lisätietoja mistään asiakirjasta.
Xxxxxxxxxx tutkimuskysymykseen vastasivat kysymykset neljä, kahdeksan ja yh- deksän. Asiakirjoja oli laadittuna melko vähän, sillä ainoastaan 16 %:lla vastaajista oli laadittuna jokin asiakirjoista. Asiakirjoja ei myöskään tunnettu pääsääntöisesti kovinkaan ajankohtaisiksi, sillä jokaisen asiakirjan kohdalla yli puolet vastaajista ei tuntenut niitä lainkaan ajankohtaisiksi. Asiakirjoista todennäköisimmin tullaan laatimaan testamentti ja epätodennäköisimmin edunvalvontavaltakirja. Tuloksista voidaan päätellä, etteivät vastaajat näe käsiteltäviä asiakirjoja tällä hetkellä kovin- kaan tarpeellisiksi.
6.2 Tutkimuksen luotettavuus
Tutkimusta voidaan arvioida niin tutkimuksen reliabiliteetin kuin myös tutkimuk- sen validiteetin kannalta. Näen tutkimukseni reliabiliteetin olevan hyvä varsinkin teoriaosan kannalta, sillä pidän käyttämiäni lähteitä eli lähinnä oikeuskirjallisuutta sekä Suomen lakia luotettavani. Pyrin käyttämään myös mahdollisimman tuoreita lähteitä ja lähes kaikki niistä onkin julkaistu vuoden 2013 jälkeen. Xxxxxxxxxxxxxx- suudesta olen pyrkinyt käyttämään erityisesti Urpo Kankaan teoksia sekä muita Xxxx Xxxxxxxx verkkokirjahyllyssä julkaistuja teoksia, sillä näen nämä luotettavina lähteinä. Vaikka yksi tärkeä käyttämäni kirjallisuuslähde eli Xxxxx Xxxxxxx Edun- valvontavaltuutus onkin vuodelta 2007, pidän sitä luotettavana, sillä Laki edunval- vontavaltuutuksesta ei ole muuttunut merkittävästi vuoden 2007 jälkeen. Empiiri- sen osan kannalta tutkimuksen reliabiliteetti heikentää erityisesti huono vastauspro- sentti. Vastauksia saatiin ainoastaan 61, jonka vuoksi tutkimuksen tulokset saattai- sivat muuttua merkittävästi, jos kysely suoritettaisiin uudelleen. Tutkimuksen relia- biliteettia heikentää myös tutkijan kokemattomuus.
Mielestäni kyselyn kysymykset olivat hyvin muotoiltuja niin, että ne ymmärrettiin samalla tavalla, joka parantaa tutkimuksen validiteettia. Kyselyn validiteettia pa- rantaa myös kyselyyn liitetyt lyhyet selitykset mitä avioehtosopimuksella ja edun- valvontavaltuutuksella tarkoitetaan, sillä tulokset olisivat saattaneet vääristyä eri- tyisesti vastaajien sekoittaessa edunvalvontavaltakirjan edunvalvonnan alaisena olemiseen. Kysely lähetettiin myös ainoastaan kohderyhmään kuuluville, jonka an- sioista validiteetti paranee. Kyselyllä saatuja tuloksia ei voida kuitenkaan yleistää vastausprosentin jäätyä erittäin matalaksi.
6.3 Opinnäytetyöprosessin arviointi
Sain toimeksiannon työharjoittelupaikastani. Perhe- ja perintöoikeudellisia asioita käsittelevä aihe oli mielestäni kiinnostava, sillä tutkimuksessa käsiteltävät aiheet olivat minulle suhteellisen tuttuja jo entuudestaan ja myös työharjoittelussani sain hiukan tutustua niihin.
Itse opinnäytetyöprosessi onnistui hyvin. Suunnittelemani aikataulu on pitänyt hy- vin, vaikka olin sen melko nopealla tahdilla kulkevaksi suunnitellut. Erityisesti opinnäytetyön tekemisen priorisointi ensimmäiseksi on auttanut paljon aikataulussa pysymistä. Teoriaosuuden kirjoittaminen oli suhteellisen helppoa, sillä aiheista löy- tyi hyvin tietoa erilaisista perhe- ja perintöoikeudellisista teoksista. Jokseenkin han- kalaksi osoittautui kuitenkin tiedon rajaaminen ja tämän työn kannalta oleellisuu- den hahmottaminen. Empiriaosuuden kirjoittaminen olikin hankalampaa, sillä se oli minulle oikeastaan täysin uutta, sillä en ole koskaan tehnyt tai ollut mukana te- kemässä minkäänlaista kyselyä. Työtä helpotti kuitenkin merkittävästi valmiiksi sähköisessä muodossa ollut kysely.
Mielestäni aihe olisi voinut olla paljon rajatumpi käsitellen esimerkiksi ainoastaan yhtä asiakirjoista tai yhdessä edunvalvontavaltakirjaa sekä testamenttia, sillä edellä mainitut laaditaan minun käsitykseni mukaan usein samaan aikaan. Tämä tutkimus tekee jokaiseen kolmeen asiakirjaan liittyviin oikeudellisiin seikkoihin ainoastaan pienen pintaraapaisun. Myös tutkimusjoukko olisi voinut mielestäni olla rajatumpi, sillä näen 20 -vuotiaiden olevan aivan erilaisessa elämäntilanteessa kuin 40 -vuoti- aiden. Tutkimusjoukko olisi voinut olla esimerkiksi 20–30 -vuotiaat asiakkaat. Toi- saalta tutkimuksen olisi voinut rajata koskemaan ainoastaan avoliitossa olevia, jol- loin esimerkiksi keskinäisen testamentin olemassaolo korostuu yhteisen omaisuu- den kertyessä.
Kyselyn kysymykset olivat kuitenkin onnistuneet ja ne vastasivat hyvin tutkimuk- selle määriteltyihin tutkimuskysymyksiin. Toisaalta kyselyyn olisi voinut vielä liit- tää tarkemmat selitykset jokaiselle asteikolle eikä laittaa vain ääripäitä, sillä kaikki eivät ole välttämättä ymmärtäneet niitä samalla tavalla. Myös vastausaikaa olisi voinut antaa enemmän, joka jäi nyt melko lyhyeksi kiireellisen aikataulun vuoksi. Uskon, että vastauksia olisi saatu enemmän, jos kyselyyn vastaamiselle olisi an- nettu jokin kannuste, kuten jonkin lahjakortin arvonta.
6.4 Jatkotutkimusehdotus
Ehdotan jatkotutkimukseksi keskittymistä ainoastaan kyselyn nuorimpaan ikäluok- kaan eli 20–25 -vuotiaisiin. Jatkotutkimuksessa voisi tutkia erityisesti sitä, miten
tässä tutkimuksessa käsiteltyjä asiakirjoja heille kannattaisi informoivasti markki- noida keskittyen erityisesti edunvalvontavaltakirjaan, sillä se on tarpeellinen jokai- selle.
Toisaalta tutkimusta voisi jatkaa myös keskittymällä ainoastaan avopareihin ja kes- kinäisen testamentin tärkeyteen heidän välillään. Jatkotutkimuksessa voisi keskit- tyä sellaisiin avopareihin, joilla on yhteinen asunto ja mahdollinen asuntolaina sekä muuta yhteistä omaisuutta, mutta ei yhteisiä lapsia.
LÄHDELUETTELO
Xxxxxx, X. 2007. Edunvalvontavaltuutus. WSOY. Helsinki.
Xxxxxxx, X. 2014. Edunvalvontavaltuutuksen laatiminen kannattaa. Viitattu 25.09.2018 xxxx://xxx.xxxxxxxxxxxxxxxx-
xxx.xx/xxxx.xxx?xxxxxxxxxxxx&xxxxxx00000&xxxx000&xxxxxx0000- 03&lang=fi&zl=1
HE 52/2006. Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi edunvalvontavaltuutuksesta sekä holhoustoimesta annetun lain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta. Viitattu 10.09.2018 xxxxx://xxx.xxxxxx.xx/xx/xxxxxxxxx/xx/0000/00000000#xxx000000000
Xxxxxxxxx, X., P. Remes & P. Sajavaara 2008. Tutki ja kirjoita. Otavan kirjapaino Oy. Keuruu.
Xxxxx, X. & K. Hoppu 2011. Kauppa- ja varallisuusoikeuden pääpiirteet. E-kirja. Talentum
Xxxxxxx, X. 2014. Oikeusoppinut: Älä valtuuta puolisoa edunvalvojaksi. Viitattu 21.09.2018 xxxxx://xxx.xxxxxx00.xx/xxxxxxxxxxx/xxxxxxx/xxxxxxxxxxxxx-xxx-xxx- tuuta-puolisoa-edunvalvojaksi/133116
Kangas, U. 2018. Perhevarallisuusoikeus. E-kirja. 3. Painos. Xxxx Xxxxxx Helsinki. Kangas, U. 2013. Perhe- ja jäämistöoikeuden perusteet. Talentum. Helsinki.
KKO:2000:100. Avioliitto – Avioehtosopimus – Omaisuuden ositus. Viitattu 5.10.2018. xxxxx://xxx.xxxxxx.xx/xxx/xxxxxxxxxxxxxxxx/00000000?xxx- Words=avioehtosopimus&offset=1&perpage=20&sort=rele- vance&searchSrc=1&advancedSearchKey=156799
Xxxxxxxxx, X. 2017. Itsemääräämisoikeus – näkemyksiä ja kokemuksia vanhus- sosiaalityössä. Käytäntötutkimus. Viitattu 12.10.2018. xxxx://xxx.xxxxx.xx/xx- les/6532/Valmis_kt-tutkimusraportti.pdf
Lampinen-Kinnari, 2017. Miten vanhuksen pankkiasiat kannattaa hoitaa? Viitattu 25.09.2018 xxxxx://xxx.xxxxxxxxxxx.xx/xxx-xxxxx/xxxxx-xxxxxxxxx-xxxxxxxxxxx-xxx- nattaa-hoitaa/
Xxxx, X. 2016. Aviovarallisuusoikeus. E-kirja. Talentum.
L 13.6.1929/234. Avioliittolaki. Säädös säädöstietopankki Finlexin sivuilla. Vii- tattu 12.9.2018 xxxxx://xxx.xxxxxx.xx/xx/xxxx/xxxxxxxx/0000/00000000#X0X00
L 25.5.2007/648. Laki edunvalvontavaltuutuksesta. Säädös säädöstietopankki Fin- lexin sivuilla. Viitattu 10.9.2018. xxxxx://xxx.xxxxxx.xx/xx/xxxx/xxxx- tasa/2007/20070648
L 4.2.2005/57. Laki maistraattien eräistä henkilörekistereistä. Säädös säädöstieto- pankki Finlexin sivuilla. Viitattu 12.9.2018 xxxxx://xxx.xxxxxx.xx/xx/xxxx/xxxx- tasa/2005/20050057
L 5.2.1965/40. Perintökaari. Säädös säädöstietopankki Finlexin sivuilla. Viitattu 15.09.2018. xxxxx://xxx.xxxxxx.xx/xx/xxxx/xxxxxxxx/0000/00000000
Maistraatti 2018. Edunvalvontavaltuutus. Viitattu 10.9.2018. xxxxx://xxx.xxxxx- xxxxxx.xx/xx/Xxxxxxxx/xxxxxxxxxxxx/Xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx/
Xxxxxxxx, X. 2016. Avioehtosopimuksen pätemättömyys ja osituksen esisopimus. Pro Gradu –tutkielma. Viitattu 12.10.2018. xxxxx://xxxxx.xxxxxxxx.xx/xxxxxxxxx/xxx- dle/10138/164883/Mustonen%20Tia%20Pro%20gradu.pdf?sequence=2
Xxxxxxx, X. 2013. Miten leskeksi jäävän puolison asemaa voidaan parantaa jää- mistö- ja aviovarallisuusoikeudellisin keinoin? Viitattu 4.10.2018 xxxxx://xxx.xxx- xxx.xx/xxxxxxxxxxxxx/00000.xxx
Xxxxxxx, X. & E. Koponen 2016. Miten turvaan tahtoni toteutumisen? Opas oi- keudelliseen ennakointiin. Suomen muistiasiantuntijat ry:n julkaisu. Viitattu 25.09.2018 xxxx://xxxxxxxx.xxxxxxxx.xx/xxxxxxxxxxxxxxxxxxx/xxxx_xxxxxxxxxxxxxx_xx- nakointiin/mobile/index.html#p=56
Xxxxx, X. 2017. Perintö ja testamentti. Käytännön käsikirja. E-kirja. 7. Painos. Xxxx Xxxxxx.
Oikeuslaitos 2018. Puolisoiden omaisuuden jako. Viitattu 13.9.2018 xxxxx://xx- xxxx.xx/xx/xxxxx/xxxxxxxx/xxxxxxxxxxxxxx/xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx.xxxx
Xxxxxxxx, X. 2016. Testamenttiehdot ja päätäntävallan delegointi testamenttausva- pauden toteuttamisessa. Pro Gradu -tutkielma. Viitattu 12.10.2018. xxxxx://xxx.xxxxxx.xx/xxxxxxxxxxxxx/00000.xxx
Tiensuu, P. 2016. Edunvalvontavaltuutus ja valtuutuksen antajan itsemääräämisoi- keus. Pro Gradu –tutkielma. Viitattu 12.10.2018. xxxxx://xxxxx.xxx- xxxxx.xx/xxxxxxxxx/xxxxxx/00000/000000/Xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx%00xx%00xxxxxx- tuksen%20antajan%20itsemaaraamisoikeus.pdf?sequence=2
Tilastokeskus 2018. Käsitteet. Kuolinpesä. Viitattu 24.10.2018. xxxxx://xxx.xxxx.xx/xxxx/xxx/xxxxxxxxxx.xxxx
Xxxxxxx, X. 2016. Yhä nuoremmat laativat testamentin – ”On hyvä tehdä peli sel- väksi”. Viitattu 20.09.1018 xxxxx://xxx.xx/xxxxxxx/0-0000000
Vilpponen S. 2016. Edunvalvontavaltuutus kannattaa tehdä heti – ”Kuka tahansa meistä voi vammautua autokolarissa ensi viikolla”. Viitattu 25.09.2018 xxxxx://xxx.xx/xxxxxxx/0-0000000
LIITE 1
Saatekirje
Vastaathan opinnäytetyönä tehtävään kyselyyn Arvoisa asiakkaamme,
tutkimme 20-40 -vuotiaiden asiakkaidemme mielenkiintoa lainopillisia palveluita kohtaan, joilla on mahdollista varautua tulevaisuuteen. Tällaisia palveluita ovat esi- merkiksi avioehtosopimuksen, edunvalvontavaltakirjan ja testamentin laadinta. Tutkimuksen toteuttaa viimeisen vuoden liiketalouden opiskelija opinnäytetyö- nään.
Toivomme osallistumistasi tutkimukseen, sillä jokainen vastaus on merkittävä sekä tutkimustulosten hyödynnettävyyden, että tutkimuksen luotettavuuden kannalta. Vastauksesi auttaa meitä kehittämään palveluitamme ja vastaamaan asiak- kaidemme odotuksiin paremmin. Kyselyyn vastaaminen vie aikaa noin 5 minuuttia. Sinulla ei tarvitse olla aikaisempaa tietämystä avioehtosopimuksesta, edunvalvon- tavaltakirjasta tai testamentista vastataksesi kyselyyn.
Saadut vastaukset käsitellään nimettöminä sekä täysin luottamuksellisesti. Henki- löllisyytenne ei tule esiin tulosten keräämisessä, analysoinnissa tai raportoinnissa. Kyselyssä täytettäviä taustatietoja hyödynnetään ainoastaan tulosten tilastollisessa käsittelyssä. Saatuja vastauksia käytetään ainoastaan tämän tutkimuksen tekemi- seen.
Kyselylomake on avoinna 09.10.2018 saakka. Kyselyyn vastaaminen onnistuu hy- vin myös älypuhelimella ja tabletilla.
Kyselyyn pääset tästä linkistä tai kopioimalla tämän kyselylinkin selaimen osoite- riville:
Kiitos vastauksestasi jo etukäteen! Ystävällisin terveisin Toimeksiantaja
LIITE 2
Kysely
Ikä:
20-25 –vuotias
26-30 –vuotias
31-35 –vuotias
36-40 –vuotias
Sukupuoli:
Nainen Mies
Siviilisääty:
Naimaton Avioliitossa Avoliitossa Eronnut Xxxxx
Rekisteröidyssä parisuhteessa
1. Oletko tietoinen toimeksiantajayrityksen tarjoamista lainopillisia palveluista?
Olen tietoinen ja olen käyttänyt niitä
Olen tietoinen, mutta en ole käyttänyt niitä En ole tietoinen
2. Asteikkokysymys (1-10): Kuinka hyvin koet ymmärtäväsi seuraavien asiakirjo- jen merkityksen?
Avioehtosopimus Edunvalvontavaltakirja Testamentti
Avioehtosopimuksella tarkoitetaan aviopuolisoiden tekemää sopimusta, jolla he voivat sopia mikä omaisuus on avio-oikeuden alaista ja mikä ei.
Edunvalvontavaltakirjalla henkilö̈ voi itse määrätä etukäteen, kuka hänen asioitaan hoitaa, jos hän itse tulee myöhemmässä̈ vaiheessa kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan esimerkiksi sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi.
3. Xxxxxx harkinnut seuraavien asiakirjojen laatimista?
Avioehtosopimus Edunvalvontavaltakirja Testamentti
En ole harkinnut minkään edellä mainitun asiakirjan laatimista
4. Onko Sinulla laadittuna jokin/jotkut seuraavista asiakirjoista?
Avioehtosopimus Edunvalvontavaltakirja Testamentti
Ei mitään edellä mainituista
5. Xxx Xxxxxxx on laadittuna jokin edellä mainituista asiakirjoista, missä olet sen laatinut?
Toimeksiantajayrityksessä Pankissa
Lakitoimistossa Itse
Jossain muualla, missä?
6. Oletko tietoinen, että kyseessä olevia asiakirjoja tehdään myös toimeksianta- jayrityksessä?
Kyllä En
7. Xxxxxx halukas saamaan lisätietoja?
Avioehtosopimuksesta Edunvalvontavaltakirjasta Testamentista
En mistään edellä mainitusta
Halutessasi voit jättää meille yhteystietosi lisätietojen saamiseksi:
8. Asteikkokysymys (1-10): Kuinka ajankohtaiseksi koet itsellesi?
Avioehtosopimuksen Edunvalvontavaltakirjan Testamentin
9. Asteikkokysymys (1-10): Kuinka todennäköiseksi koet, että tulet tulevaisuu- dessa laatimaan jonkin seuraavista asiakirjoista?
Avioehtosopimus Edunvalvontavaltakirja Testamentti