SOPIMUS
SOPIMUS
SUOMEN TASAVALLAN JA PORTUGALIN TASAVALLAN VÄLILLÄ TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI
Suomen tasavalta ja Portugalin tasavalta,
jotka haluavat tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
ovat sopineet seuraavasta:
I LUKU SOPIMUKSEN SOVELTAMISALA
1 artikla
Sopimuksen piiriin kuuluvat henkilöt
Tätä sopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka asuvat sopimusvaltiossa tai molemmis- sa sopimusvaltioissa.
2 artikla
Sopimuksen piiriin kuuluvat verot
1. Tätä sopimusta sovelletaan sopimusvaltion tai sen valtiollisten tai hallinnollisten osien tai sen paikallisviranomaisten lukuun määrättäviin tuloveroihin niiden kantotavasta riippumatta.
2. Tulon perusteella suoritettavina veroina pidetään kaikkia kokonaistulon taikka tulon osan perusteella suoritettavia veroja, niihin luettuina irtaimen tai kiinteän omaisuuden luovutuksesta saadun voiton perusteella suoritettavat verot sekä arvonnousun perusteella suoritettavat verot.
3. Tällä hetkellä olemassa olevat verot, joihin tätä sopimusta sovelletaan, ovat erityises- ti:
a) Portugalissa:
1) luonnollisten henkilöiden tulovero (Imposto sobre o Rendimento das Pesso- as Singulares – IRS);
2) yhteisöjen tulovero (Imposto sobre o Rendimento das Pessoas Colectivas – IRC); ja
3) yhteisöjen tuloveron lisäverot (derramas); (jäljempänä "Portugalin vero");
b) Suomessa:
1) valtion tuloverot;
2) yhteisöjen tuloverot;
3) kunnallisvero;
4) kirkollisvero;
5) korkotulon lähdevero; ja
6) rajoitetusti verovelvollisen lähdevero; (jäljempänä "Suomen vero").
4. Sopimusta sovelletaan myös kaikkiin samanlaisiin tai pääasiallisesti samanluontei- siin veroihin, joita on sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen suoritettava tällä hetkellä olemassa olevien verojen ohella tai asemesta. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viran- omaisten on ilmoitettava toisilleen verolainsäädäntöönsä tehdyistä merkittävistä muutok- sista.
II LUKU MÄÄRITELMÄT
3 artikla
Yleiset määritelmät
1. Jollei asiayhteydestä muuta johdu, tätä sopimusta sovellettaessa:
a) "Portugali" tarkoittaa Portugalin tasavaltaa ja maantieteellisessä merkityksessä käytettynä käsittää Portugalin tasavallan alueen kansainvälisen oikeuden ja Por- tugalin lainsäädännön mukaisesti;
b) "Suomi" tarkoittaa Suomen tasavaltaa ja, maantieteellisessä merkityksessä käy- tettynä, Suomen tasavallan aluetta ja Suomen tasavallan aluevesiin rajoittuvia alueita, joilla Suomi lainsäädäntönsä mukaan ja kansainvälisen oikeuden mukai- sesti saa käyttää oikeuksiaan merenpohjan ja sen sisustan sekä niiden yläpuolel- la olevien vesien luonnonvarojen tutkimiseen ja hyväksikäyttöön;
c) "sopimusvaltio" ja "toinen sopimusvaltio" tarkoittaa Portugalia tai Suomea sen mukaan kuin asiayhteys edellyttää;
d) "vero" tarkoittaa Portugalin veroa tai Suomen veroa sen mukaan kuin asiayhteys edellyttää;
e) "henkilö" käsittää luonnollisen henkilön, yhtiön ja muun yhteenliittymän;
f) "yhtiö" tarkoittaa oikeushenkilöä tai muuta, jota verotuksessa käsitellään oike- ushenkilönä;
e) sanontaa "yritys" sovelletaan kaikkeen liiketoiminnan harjoittamiseen;
g) "sopimusvaltiossa oleva yritys" ja "toisessa sopimusvaltiossa oleva yritys" tar- koittavat yritystä, jota sopimusvaltiossa asuva henkilö harjoittaa, ja vastaavasti yritystä, jota toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö harjoittaa;
h) "kansainvälinen liikenne" tarkoittaa kuljetusta laivalla tai ilma-aluksella, jota sopimusvaltiossa oleva yritys käyttää, paitsi milloin laivaa tai ilma-alusta käyte- tään ainoastaan toisessa sopimusvaltiossa olevien paikkojen välillä;
i) "toimivaltainen viranomainen" tarkoittaa:
1) Portugalissa: the Minister of Finance, the Director General of the Tax and Customs Authority tai niiden valtuuttama edustaja;
2) Suomessa: valtiovarainministeriötä, sen valtuuttamaa edustajaa tai sitä viran- omaista, jonka valtiovarainministeriö määrää toimivaltaiseksi viranomaiseksi;
j) "kansalainen" tarkoittaa sopimusvaltion osalta:
1) luonnollista henkilöä, jolla on tämän sopimusvaltion kansalaisuus; ja
2) oikeushenkilöä, yhtymää tai muuta yhteenliittymää, joka on muodostettu tässä sopimusvaltiossa voimassa olevan lainsäädännön mukaan;
k) sanonta "liiketoiminta" käsittää vapaan ammatin ja muun itsenäisen toiminnan harjoittamisen.
2. Kun sopimusvaltio jonakin ajankohtana soveltaa sopimusta, katsotaan, jollei asiayh- teydestä muuta johdu, jokaisella sanonnalla, jota ei ole sopimuksessa määritelty, olevan se merkitys, joka sillä tänä ajankohtana on tämän valtion niitä veroja koskevan lainsää- dännön mukaan, joihin sopimusta sovelletaan, ja tässä valtiossa sovellettavan verolain- säädännön mukaisella merkityksellä on etusija sanonnalle tämän valtion muussa lainsää- dännössä annettuun merkitykseen nähden.
4 artikla
Sopimusvaltiossa asuva henkilö
1. Tätä sopimusta sovellettaessa sanonnalla "sopimusvaltiossa asuva henkilö" tarkoite- taan henkilöä, joka tämän valtion lainsäädännön mukaan on siellä verovelvollinen do- misiilin, asumisen, liikkeen johtopaikan, perustamispaikan tai muun sellaisen seikan pe- rusteella, ja sanonta käsittää myös tämän valtion ja sen valtiollisen tai hallinnollisen osan tai julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen. Sanonta ei kuitenkaan käsitä henkilöä, joka on tässä valtiossa verovelvollinen vain tässä valtiossa olevista lähteistä saadun tulon pe- rusteella.
2. Xxxxxxx luonnollinen henkilö 1 kappaleen määräysten mukaan asuu kummassakin sopimusvaltiossa, hänen asemansa määritetään seuraavasti:
a) hänen katsotaan asuvan vain siinä valtiossa, jossa hänen käytettävänään on va- kinainen asunto; jos hänen käytettävänään on vakinainen asunto molemmissa valtioissa, hänen katsotaan asuvan vain siinä valtiossa, johon hänen henkilökoh- taiset ja taloudelliset suhteensa ovat kiinteämmät (elinetujen keskus);
b) jos ei voida ratkaista, kummassa valtiossa hänen elinetujensa keskus on, tai jos hänen käytettävänään ei ole vakinaista asuntoa kummassakaan valtiossa, hänen katsotaan asuvan vain siinä valtiossa, jossa hän oleskelee pysyvästi;
c) jos hän oleskelee pysyvästi kummassakin valtiossa tai ei oleskele pysyvästi kummassakaan niistä, hänen katsotaan asuvan vain siinä valtiossa, jonka kansa- lainen hän on;
d) jos hän on kummankin valtion kansalainen tai hän ei ole kummankaan valtion kansalainen, sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ratkaistava asia keskinäisin sopimuksin.
3. Milloin muu kuin luonnollinen henkilö 1 kappaleen määräysten mukaan asuu kum- massakin sopimusvaltiossa, sen katsotaan asuvan vain siinä valtiossa, jossa sen tosiasial- lisen johdon sijaintipaikka on.
5 artikla
Kiinteä toimipaikka
1. Tätä sopimusta sovellettaessa sanonnalla "kiinteä toimipaikka" tarkoitetaan kiinteää liikepaikkaa, josta yrityksen toimintaa kokonaan tai osaksi harjoitetaan.
2. Sanonta "kiinteä toimipaikka" käsittää erityisesti:
a) johdon sijaintipaikan;
b) sivuliikkeen;
c) toimiston;
d) tehtaan;
e) työpajan; ja
f) kaivoksen, öljy- tai kaasulähteen, louhoksen tai muun paikan, josta luonnonva- roja otetaan.
3. Paikka, jossa harjoitetaan rakennus- tai asennustoimintaa, muodostaa kiinteän toimi- paikan vain, jos toiminta kestää yli kahdentoista kuukauden ajan.
4. Tämän artiklan edellä olevien määräysten estämättä sanonnan "kiinteä toimipaikka" ei katsota käsittävän:
a) järjestelyjä, jotka on tarkoitettu ainoastaan yritykselle kuuluvien tavaroiden va- rastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten;
b) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan varastoimista, näytteil- lä pitämistä tai luovuttamista varten;
c) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan toisen yrityksen toi- mesta tapahtuvaa muokkaamista tai jalostamista varten;
d) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan tavaroiden ostamiseksi tai tietojen ke- räämiseksi yritykselle;
e) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan muun luonteeltaan valmistelevan tai avustavan toiminnan harjoittamiseksi yritykselle;
f) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan a)-e) kohdassa mainittujen toimintojen yhdistämiseksi, edellyttäen, että koko se kiinteästä liikepaikasta harjoitettava toiminta, joka perustuu tähän yhdistämiseen, on luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa.
5. Jos henkilö, joka ei ole sellainen itsenäinen edustaja, johon 6 kappaletta sovelletaan, toimii yrityksen puolesta ja hänellä on sopimusvaltiossa valtuus tehdä sopimuksia yrityk- sen nimissä ja hän valtuuttaan siellä tavanomaisesti käyttää, tällä yrityksellä katsotaan 1 ja 2 kappaleen määräysten estämättä olevan kiinteä toimipaikka tässä valtiossa jokaisen toiminnan osalta, jota tämä henkilö harjoittaa yrityksen lukuun. Tätä ei kuitenkaan nou- dateta, jos tämän henkilön toiminta rajoittuu sellaiseen, joka mainitaan 4 kappaleessa ja joka, jos sitä harjoitettaisiin kiinteästä liikepaikasta, ei tekisi tästä kiinteästä liikepaikasta kiinteää toimipaikkaa kappaleen määräysten mukaan.
6. Yrityksellä ei katsota olevan kiinteää toimipaikkaa sopimusvaltiossa pelkästään sen vuoksi, että yritys harjoittaa liiketoimintaa siinä valtiossa välittäjän, komissionäärin tai muun itsenäisen edustajan välityksellä, edellyttäen, että tämä henkilö toimii säännönmu- kaisen liiketoimintansa rajoissa.
7. Se seikka, että sopimusvaltiossa asuvalla yhtiöllä on määräämisvalta yhtiössä – tai siinä on määräämisvalta yhtiöllä – joka asuu toisessa sopimusvaltiossa tai harjoittaa liike- toimintaa tässä toisessa valtiossa (joko kiinteästä toimipaikasta tai muuten), ei itsestään tee kumpaakaan yhtiötä toisen kiinteäksi toimipaikaksi.
III LUKU
TULON VEROTTAMINEN
6 artikla
Kiinteästä omaisuudesta saatu tulo
1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa olevas- ta kiinteästä omaisuudesta (siihen luettuna maataloudesta tai metsätaloudesta saatu tulo), voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.
2. Sanonnalla "kiinteä omaisuus" on sen sopimusvaltion lainsäädännön mukainen mer- kitys, jossa omaisuus sijaitsee. Sanonta käsittää kuitenkin aina rakennukset, kiinteän omaisuuden tarpeiston, maataloudessa ja metsätaloudessa käytetyn elävän ja elottoman irtaimiston, oikeudet, joihin sovelletaan yksityisoikeuden kiinteää omaisuutta koskevia määräyksiä, kiinteän omaisuuden käyttöoikeuden sekä oikeudet määrältään muuttuviin tai kiinteisiin korvauksiin, jotka saadaan kivennäisesiintymien, lähteiden ja muiden luon- nonvarojen hyväksikäytöstä tai oikeudesta niiden hyväksikäyttöön; laivoja, veneitä ja ilma-aluksia ei pidetä kiinteänä omaisuutena.
3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan tuloon, joka saadaan kiinteän omaisuuden välittömästä käytöstä, vuokralle antamisesta tai muusta käytöstä.
4. Tämän artiklan 1 ja 3 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös yrityksen kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon.
5. Jos osakkeiden tai muiden yhtiöoikeuksien omistus oikeuttaa tällaisten osakkeiden tai yhtiöoikeuksien omistajan hallitsemaan yhtiölle kuuluvaa kiinteää omaisuutta, voi- daan tulosta, joka saadaan tällaisen hallintaoikeuden välittömästä käytöstä, vuokralle antamisesta tai muusta käytöstä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä omaisuus on.
6. Edellä olevia määräyksiä sovelletaan myös tuloon irtaimesta omaisuudesta tai tu- loon, joka saadaan palveluista, jotka liittyvät kiinteän omaisuuden käyttöön tai käyttöoi-
keuteen, ja jotka molemmat rinnastetaan kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon sen so- pimusvaltion verolainsäädännön mukaan, jossa omaisuus sijaitsee.
7 artikla
Liiketulo
1. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen saamasta tulosta verotetaan vain siinä valtiossa, paitsi jos yritys harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinte- ästä toimipaikasta. Jos yritys harjoittaa liiketoimintaa sanotulla tavalla, voidaan toisessa valtiossa verottaa yrityksen saamasta tulosta, mutta vain niin suuresta tulon osasta, joka on luettava kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi.
2. Jos sopimusvaltiossa oleva yritys harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta, luetaan, jollei 3 kappaleen määräyksistä muuta johdu, kummassakin sopimusvaltiossa kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi se tulo, jonka toimipaikan olisi voitu olettaa tuottavan, jos se olisi ollut erillinen yritys, joka harjoittaa samaa tai samanluonteista toimintaa samojen tai samanluonteisten edellytysten vallitessa ja itsenäisesti päättää liiketoimista sen yrityksen kanssa, jonka kiinteä toimipaikka se on.
3. Kiinteän toimipaikan tuloa määrättäessä on vähennykseksi hyväksyttävä kiinteästä toimipaikasta johtuneet menot, niihin luettuina yrityksen johtamisesta ja yleisestä hallin- nosta johtuneet menot, riippumatta siitä, ovatko ne syntyneet siinä valtiossa, jossa kiinteä toimipaikka on, vai muualla.
4. Tuloa ei lueta kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi pelkästään sen perusteella, että kiinteä toimipaikka ostaa tavaroita yrityksen lukuun.
5. Sovellettaessa edellä olevia kappaleita on kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luetta- va tulo vuodesta toiseen määrättävä samaa menetelmää noudattaen, jollei pätevistä ja riittävistä syistä muuta johdu.
6. Xxxxxxx liiketuloon sisältyy tuloa, jota käsitellään erikseen tämän sopimuksen muissa artikloissa, tämän artiklan määräykset eivät vaikuta näiden artiklojen määräyksiin.
8 artikla
Merenkulku ja ilmakuljetus
1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa laivan tai ilma-aluksen käytöstä kansainväliseen liikenteeseen, verotetaan vain tässä valtiossa.
2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös tuloon, joka saadaan osal- listumisesta pooliin, yhteiseen liiketoimintaan tai kansainväliseen kuljetusjärjestöön.
9 artikla
Etuyhteydessä keskenään olevat yritykset
1. Milloin
a) sopimusvaltiossa oleva yritys välittömästi tai välillisesti osallistuu toisessa so- pimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistaa osan sen pääomasta, taikka
b) samat henkilöt välittömästi tai välillisesti osallistuvat sekä sopimusvaltiossa olevan yrityksen että toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai val- vontaan tahi omistavat osan niiden pääomasta,
ja jos jommassakummassa tapauksessa yritysten välillä kauppa- tai rahoitussuhteissa so- vitaan ehdoista tai määrätään ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mistä riippumattomien yritys- ten välillä olisi sovittu, voidaan kaikki tulo, joka ilman näitä ehtoja olisi kertynyt toiselle näistä yrityksistä, mutta näiden ehtojen vuoksi ei ole kertynyt yritykselle, lukea tämän yrityksen tuloon ja verottaa siitä tämän mukaisesti.
2. Xxxxxxx sopimusvaltio tässä valtiossa olevan yrityksen tuloon lukee – ja tämän mu- kaisesti verottaa – tulon, josta toisessa sopimusvaltiossa olevaa yritystä on verotettu tässä toisessa valtiossa, ja siten mukaan luettu tulo on tuloa, joka olisi kertynyt ensiksi maini- tussa valtiossa olevalle yritykselle, jos yritysten välillä sovitut ehdot olisivat olleet sellai- sia, joista riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, tämän toisen valtion on, jos se on yhtä mieltä siitä, että ensiksi mainitun valtion tekemä oikaisu on sekä periaatteessa että määrältään oikeutettu, asianmukaisesti oikaistava tästä tulosta siellä määrätyn veron määrä. Tällaista oikaisua tehtäessä on otettava huomioon tämän sopimuksen muut mää- räykset, ja sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa neuvoteltava keskenään.
10 artikla
Osinko
1. Osingosta, jonka sopimusvaltiossa asuva yhtiö maksaa toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.
2. Osingosta voidaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon maksava yhtiö asuu, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta jos osinkoetuuden omistaja on toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö, näin määrätty vero ei saa olla suu- rempi kuin:
a) 5 prosenttia osingon kokonaismäärästä, jos etuuden omistaja on yhtiö (lukuun ottamatta yhtymää), joka välittömästi omistaa vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön pääomasta;
b) 15 prosenttia osingon bruttomäärästä muissa tapauksissa.
Tämä kappale ei vaikuta yhtiön verottamiseen siitä voitosta, josta osinko maksetaan.
3. Sanonnalla "osinko" tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka on saatu osakkeista tai muista oikeuksista, jotka eivät ole saamisia ja jotka oikeuttavat voitto-osuuteen, samoin kuin muista yhtiöosuuksista saatua tuloa, jota sen valtion lainsäädännön mukaan, jossa voiton jakava yhtiö asuu, kohdellaan verotuksessa samalla tavalla kuin osakkeista saatua tuloa. Sanonta käsittää myös voitot, jotka jaetaan voittoon osallistumista koskevan yh- teenliittymän perusteella ("associação em participação").
4. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva osinkoetuuden omistaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, jossa osingon maksava yh- tiö asuu, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta ja osingon maksamisen perusteena oleva osuus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan. Tässä tapa- uksessa sovelletaan 7 artiklan määräyksiä.
5. Jos sopimusvaltiossa asuva yhtiö saa tuloa toisesta sopimusvaltiosta, tämä toinen valtio ei saa verottaa yhtiön maksamasta osingosta, paitsi mikäli osinko maksetaan tässä toisessa valtiossa asuvalle henkilölle tai mikäli osingon maksamisen perusteena oleva osuus tosiasiallisesti liittyy tässä toisessa valtiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan eikä myöskään määrätä yhtiön jakamattomasta voitosta tällaisesta voitosta suoritettavaa veroa, vaikka maksettu osinko tai jakamaton voitto kokonaan tai osaksi koostuisi tässä toisessa valtiossa kertyneestä tulosta.
11 artikla
Korko
1. Korosta, joka kertyy sopimusvaltiosta ja joka maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.
2. Korosta voidaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta jos korkoetuuden omistaja on toisessa sopi- musvaltiossa asuva henkilö, vero ei saa olla suurempi kuin 10 prosenttia koron koko- naismäärästä.
3. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräysten estämättä verotetaan sopimusvaltiosta kertyvästä korosta vain toisessa sopimusvaltiossa, jos koron maksaa tai korkoetuuden omistaja on sopimusvaltio, sen valtiollinen tai hallinnollinen osa tai paikallisviranomai- nen, sopimusvaltion keskuspankki tai jonkin edellä mainitun virasto tai laitos.
4. Sanonnalla "korko" tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka saadaan kaikenlaatuisista saamisista riippumatta siitä, onko ne turvattu kiinteistökiinnityksellä vai ei, ja liittyykö niihin oikeus osuuteen velallisen voitosta vai ei. Sanonnalla tarkoitetaan erityisesti tuloa, joka saadaan valtion antamista arvopapereista, ja tuloa, joka saadaan obligaatioista tai debentuureista, siihen luettuina tällaisiin arvopapereihin, obligaatioihin tai debentuurei- hin liittyvät agiomäärät ja voitot. Maksun viivästymisen johdosta suoritettavia sakko- maksuja ei pidetä korkona tätä artiklaa sovellettaessa.
5. Tämän artiklan 1, 2 ja 3 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva korkoetuuden omistaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta korko kertyy, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta ja koron maksamisen perusteena oleva saaminen tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan määräyksiä.
6. Koron katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta silloin, kun koron maksaja on tässä valti- ossa asuva henkilö. Jos kuitenkin koron maksajalla, siitä riippumatta, asuuko hän sopi- musvaltiossa tai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka, jonka yhteydessä koron maksamisen perusteena oleva velka on syntynyt, ja korko rasittaa tätä kiinteää toimipaik- kaa, koron katsotaan kertyvän siitä valtiosta, jossa kiinteä toimipaikka sijaitsee.
7. Jos koron määrä maksajan ja korkoetuuden omistajan tai heidän molempien ja muun henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää koron maksamisen perusteena olevaan saamiseen nähden määrän, josta maksaja ja etuudenomistaja olisivat sopineet, jollei täl- laista suhdetta olisi, tämän artiklan määräyksiä sovelletaan vain viimeksi mainittuun määrään. Tämän määrän ylittävästä maksun osasta verotetaan tällaisessa tapauksessa kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan ja ottaen huomioon tämän sopimuk- sen muut määräykset.
12 artikla
Rojalti
1. Rojaltista, joka kertyy sopimusvaltiosta ja joka maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.
2. Rojaltista voidaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta jos rojaltietuuden omistaja on toisessa sopi- musvaltiossa asuva henkilö, vero ei saa olla suurempi kuin 5 prosenttia rojaltin koko- naismäärästä.
3. Sanonnalla "rojalti" tarkoitetaan tässä artiklassa kaikkia suorituksia, jotka saadaan korvauksena kirjallisen, taiteellisen tai tieteellisen teoksen (siihen luettuna elokuvafilmi sekä televisio- tai radiolähetyksessä käytettävä filmi tai nauha) tekijänoikeuden, patentin, tavaramerkin, mallin tai muotin, piirustuksen, salaisen kaavan tai valmistusmenetelmän käytöstä tai käyttöoikeudesta, taikka kokemusperäisestä teollis-, kaupallis- tai tieteellis- luonteisesta tiedosta.
4. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva rojaltietuuden omistaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta rojalti kertyy, liiketoi- mintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta, ja rojaltin maksamisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan. Tässä tapauk- sessa sovelletaan 7 artiklan määräyksiä.
5. Rojaltin katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta silloin, kun sen maksaja on tässä valti- ossa asuva henkilö. Jos kuitenkin rojaltin maksajalla riippumatta siitä, asuuko hän sopi- musvaltiossa vai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka, jonka yhteydessä rojaltin maksamisen perusteena oleva velvoite on syntynyt, ja rojalti rasittaa tätä kiinteää toimi- paikkaa, rojaltin katsotaan kertyvän siitä valtiosta, jossa kiinteä toimipaikka on.
6. Jos rojaltin määrä maksajan ja rojaltietuuden omistajan tai heidän molempien ja muun henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää rojaltin maksamisen perusteena olevaan käyttöön, oikeuteen tai tietoon nähden määrän, josta maksaja ja rojaltietuuden omistaja olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, tämän artiklan määräyksiä sovel- letaan vain viimeksi mainittuun määrään. Tämän määrän ylittävästä maksun osasta vero- tetaan tällaisessa tapauksessa kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan ja otta- en huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.
13 artikla
Luovutusvoitto
1. Voitosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa 6 artiklassa tarkoitetun ja toises- sa sopimusvaltiossa sijaitsevan kiinteän omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa täs- sä toisessa valtiossa.
2. Voitosta, joka saadaan sopimusvaltiossa olevalla yrityksellä toisessa sopimusvaltios- sa olevan kiinteän toimipaikan liikeomaisuuteen kuuluvan irtaimen omaisuuden luovu- tuksesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa. Sama koskee tällaisen kiinteän toimi- paikan luovutuksesta (erillisenä tai koko yrityksen mukana) saatua voittoa.
3. Voitosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa kansainväliseen liikenteeseen käy- tetyn laivan tai ilma-aluksen taikka tällaisen laivan tai ilma-aluksen käyttämiseen liitty- vän irtaimen omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain tässä valtiossa.
4. Voitosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa sellaisten osakkeiden tai vastaa- van osuuden luovutuksesta, joiden arvosta enemmän kuin 50 prosenttia suoraan tai välil- lisesti kertyy toisessa sopimusvaltiossa sijaitsevasta kiinteästä omaisuudesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.
5. Voitosta, joka saadaan muun kuin 1, 2, 3 ja 4 kappaleessa tarkoitetun omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa luovuttaja asuu.
14 artikla
Työtulo
1. Jollei 15, 17, 18 ja 19 artiklan määräyksistä muuta johdu, verotetaan palkasta ja muusta sellaisesta hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa epäitsenäisestä työstä, vain tässä valtiossa, jollei työtä tehdä toisessa sopimusvaltiossa. Jos työ tehdään tässä toisessa valtiossa, työnteosta saadusta hyvityksestä voidaan verottaa siellä.
2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä verotetaan hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa tekemästään epäitsenäises- tä työstä, vain ensiksi mainitussa valtiossa, jos:
a) saaja oleskelee toisessa valtiossa yhdessä jaksossa, tai useassa jaksossa yhteen- sä, enintään 183 päivää kahdentoista kuukauden ajanjakson aikana, joka alkaa tai päättyy kyseisen kalenterivuoden aikana, ja
b) hyvityksen maksaa sellainen työnantaja tai se maksetaan sellaisen työnantajan puolesta, joka ei asu toisessa valtiossa, ja
c) hyvitys ei rasita kiinteää toimipaikkaa, joka työnantajalla on toisessa valtiossa.
3. Tämän artiklan edellä olevien määräysten estämättä voidaan hyvityksestä, joka saa- daan sopimusvaltiossa olevan yrityksen kansainväliseen liikenteeseen käyttämässä lai- vassa tai ilma-aluksessa tehdystä epäitsenäisestä työstä, verottaa tässä valtiossa.
15 artikla
Johtajanpalkkio
Johtajanpalkkiosta ja muusta sellaisesta suorituksesta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa asuvan yhtiön hallituksen tai hallintoneuvoston tai muun sellaisen toimielimen jäsenenä, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.
16 artikla
Taiteilijat ja urheilijat
1. Tämän sopimuksen 7 ja 14 artiklan määräysten estämättä voidaan tulosta, jonka so- pimusvaltiossa asuva henkilö saa viihdetaiteilijana, kuten teatteri- tai elokuvanäyttelijänä, radio- tai televisiotaiteilijana tahi muusikkona, taikka urheilijana, toisessa sopimusvalti- ossa harjoittamastaan henkilökohtaisesta toiminnasta, verottaa tässä toisessa valtiossa.
2. Milloin tulo, joka saadaan viihdetaiteilijan tai urheilijan tässä ominaisuudessaan har- joittamasta henkilökohtaisesta toiminnasta, ei mene viihdetaiteilijalle tai urheilijalle itsel- leen, vaan toiselle henkilölle, voidaan tästä tulosta, 7 ja 14 artiklan määräysten estämättä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa viihdetaiteilija tai urheilija harjoittaa toimintaansa.
17 artikla
Eläkkeet
1. Jollei 18 artiklan 2 kappaleen määräyksistä muuta johdu, verotetaan eläkkeestä ja muusta samanluonteisesta hyvityksestä, joka maksetaan sopimusvaltiossa asuvalle henki- lölle aikaisemman epäitsenäisen työn perusteella, vain tässä valtiossa.
2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä, ja jollei 18 artiklan 2 kappaleen määräyksistä muuta johdu, voidaan sopimusvaltion sosiaalivakuutuslainsäädännön tai sopimusvaltion järjestämän muun julkisen sosiaaliturvan mukaan toistuvasti tai kertakor- vauksena maksettavasta eläkkeestä ja muusta etuudesta, tai elinkorosta, joka kertyy so- pimusvaltiosta, verottaa tässä valtiossa.
3. Sanonnalla "elinkorko" tarkoitetaan tässä artiklassa vahvistettua rahamäärää, joka toistuvasti maksetaan luonnolliselle henkilölle vahvistettuina ajankohtina joko henkilön elinkautena tai yksilöitynä taikka määritettävissä olevana aikana ja joka perustuu velvoi- tukseen toimeenpanna maksut täyden raha- tai rahanarvoisen suorituksen (muun kuin tehdyn työn) vastikkeeksi.
Elinkoron katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, mikäli tällaiseen tuloon liittyvät va- kuutusmaksut tai maksut täyttävät verohuojennuksen edellytykset tässä valtiossa.
18 artikla
Julkinen palvelus
1. Palkasta ja muusta sellaisesta hyvityksestä, jonka sopimusvaltio tai sen valtiollinen tai hallinnollinen osa tai julkisyhteisö tai paikallisviranomainen maksaa luonnolliselle henkilölle työstä, joka tehdään tämän valtion tai osan tai yhteisön tai viranomaisen palve- luksessa, verotetaan vain tässä valtiossa. Tällaisesta palkasta ja muusta sellaisesta hyvi- tyksestä verotetaan kuitenkin vain toisessa sopimusvaltiossa, jos työ tehdään tässä valti- ossa ja henkilö asuu tässä valtiossa, ja
a) hän on tämän valtion kansalainen; tai
b) hänestä ei tullut tässä valtiossa asuvaa ainoastaan tämän työn tekemiseksi.
2. Eläkkeestä ja muusta sellaisesta hyvityksestä, jonka sopimusvaltio tai sen valtiolli- nen tai hallinnollinen osa tai julkisyhteisö tai paikallisviranomainen maksaa tai joka mak- setaan niiden perustamista rahastoista, luonnolliselle henkilölle työstä, joka on tehty tä- män valtion tai osan tai yhteisön tai viranomaisen palveluksessa, verotetaan 1 kappaleen määräysten estämättä vain tässä valtiossa. Tällaisesta eläkkeestä ja muusta sellaisesta hyvityksestä verotetaan kuitenkin vain toisessa sopimusvaltiossa, jos henkilö asuu tässä valtiossa ja on tämän valtion kansalainen.
3. Tämän sopimuksen 14, 15, 16 ja 17 artiklan määräyksiä sovelletaan palkkaan, eläk- keeseen ja muuhun sellaiseen hyvitykseen, joka maksetaan sopimusvaltion tai sen valtiol-
lisen tai hallinnollisen osan tai julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen harjoittaman lii- ketoiminnan yhteydessä tehdystä työstä.
19 artikla
Opiskelijat
Rahamääristä, jotka opiskelija tai liikealan harjoittelija, joka asuu tai välittömästi ennen oleskeluaan sopimusvaltiossa asui toisessa sopimusvaltiossa ja joka oleskelee en- siksi mainitussa valtiossa yksinomaan koulutuksensa tai harjoittelunsa vuoksi, saa elatus- taan, koulutustaan tai harjoitteluaan varten, ei veroteta tässä valtiossa, edellyttäen, että rahamäärät kertyvät tämän valtion ulkopuolella olevista lähteistä.
20 artikla
Muu tulo
1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa ja jota ei käsitellä tämän sopi- muksen edellisissä artikloissa, verotetaan vain tässä valtiossa, riippumatta siitä, mistä tulo kertyy.
2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä ei sovelleta tuloon, joka on muuta kuin 6 artiklan 2 kappaleessa tarkoitettua kiinteästä omaisuudesta saatua tuloa, jos sopimus- valtiossa asuva tulon saaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa liiketoimintaa siellä ole- vasta kiinteästä toimipaikasta, ja tulon maksamisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 ar- tiklan määräyksiä.
3. Jos 1 kappaleessa tarkoitetun tulon määrä 1 kappaleessa tarkoitetun henkilön ja muun henkilön välisen tai heidän molempien ja kolmannen henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää määrän (jos sellainen on), josta heidän välillään olisi sovittu, jollei tällaista suhdetta olisi, tämän artiklan määräyksiä sovelletaan vain viimeksi mainittuun määrään. Tämän määrän ylittävästä tulon osasta verotetaan tällaisessa tapauksessa kum- mankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan ja ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.
IV LUKU
KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN POISTAMISMENETELMÄT
21 artikla
Kaksinkertaisen verotuksen poistaminen
1. Portugalissa kaksinkertainen verotus poistetaan seuraavasti:
a) Milloin Portugalissa asuva henkilö saa tuloa, josta tämän sopimuksen määräys- ten mukaan voidaan verottaa Suomessa, Portugalin on vähennettävä tämän hen- kilön tulosta kannettavasta verosta Suomessa maksettua tuloveroa vastaava mää- rä. Tällainen vähennys ei kuitenkaan saa ylittää sitä tuloveron osaa, joka laske- taan ennen vähennyksen antamista ja joka kohdistuu tuloon, josta voidaan verot- taa Suomessa;
b) Jos Portugalissa asuvan henkilön tulo on tämän sopimuksen määräysten mukaan vapautettu verosta Portugalissa, Portugali voi kuitenkin tämän henkilön muusta
tulosta suoritettavan veron määrää määrätessään ottaa lukuun verosta vapautetun tulon.
2. Jollei Suomen lainsäädännöstä, joka koskee kansainvälisen kaksinkertaisen verotuk- sen poistamista, muuta johdu (sikäli kuin tämä lainsäädäntö ei vaikuta tässä esitettyyn yleiseen periaatteeseen), kaksinkertainen verotus poistetaan Suomessa seuraavasti:
a) Milloin Suomessa asuva henkilö saa tuloa, josta tämän sopimuksen määräysten mukaan voidaan verottaa Portugalissa, Suomen on, jollei b) kohdan määräyksis- tä muuta johdu, vähennettävä tämän henkilön Suomen verosta Portugalin lain mukaan ja sopimuksen mukaisesti maksettua Portugalin veroa vastaava määrä, joka lasketaan saman tulon perusteella kuin minkä perusteella Suomen vero las- ketaan;
b) Osinko, jonka Portugalissa asuva yhtiö maksaa Suomessa asuvalle yhtiölle, va- pautetaan Suomen verosta, jos saaja välittömästi hallitsee vähintään 10 prosent- tia osingon maksavan yhtiön äänimäärästä;
c) Jos Suomessa asuvan henkilön tulo on sopimuksen määräyksen mukaan vapau- tettu verosta Suomessa, Suomi voi kuitenkin määrätessään tämän henkilön muusta tulosta suoritettavan veron määrää ottaa lukuun verosta vapautetun tu- lon.
3. Jos sopimusvaltiossa asuva henkilö saa tuloa, josta 17 artiklan 2 kappaleen määräys- ten mukaan voidaan verottaa toisessa sopimusvaltiossa, tämän toisen valtion on tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen estämättä myönnettävä tämän henkilön tulosta kannettavasta verosta vähennyksenä määrä, joka vastaa ensiksi mainitussa valtiossa maksettua tulosta kannettua veroa. Vähennys ei kuitenkaan saa ylittää sitä tulosta kannettavan veron osaa, joka lasketaan ennen vähennyksen antamista ja kohdistuu tuloon, josta voidaan verottaa ensiksi mainitussa valtiossa.
V LUKU ERITYISET MÄÄRÄYKSET
22 artikla
Syrjintäkielto
1. Sopimusvaltion kansalainen ei toisessa sopimusvaltiossa saa joutua sellaisen vero- tuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteeksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteeksi tämän toisen valtion kansalainen samoissa, erityisesti asuinpaikkaa koskevissa olosuhteissa joutuu tai saattaa joutua. Tä- män sopimuksen 1 artiklan määräysten estämättä tätä määräystä sovelletaan myös henki- löön, joka ei asu sopimusvaltiossa tai molemmissa sopimusvaltioissa.
2. Verotus, joka kohdistuu sopimusvaltiossa olevalla yrityksellä toisessa sopimusvalti- ossa olevaan kiinteään toimipaikkaan, ei tässä toisessa valtiossa saa olla epäedullisempi kuin verotus, joka kohdistuu tässä toisessa valtiossa olevaan samanlaista toimintaa har- joittavaan yritykseen. Tämän määräyksen ei katsota velvoittavan sopimusvaltiota myön- tämään toisessa sopimusvaltiossa asuville henkilöille sellaisia henkilökohtaisia verovä- hennyksiä ja -vapauksia sekä veronalennuksia siviilisäädyn tai perheen huoltovelvolli- suuden perusteella, joita sopimusvaltio myöntää siinä valtiossa asuville henkilöille.
3. Muussa kuin sellaisessa tapauksessa, jossa 9 artiklan 1 kappaleen, 11 artiklan 7 kap- paleen, 12 artiklan 6 kappaleen tai 20 artiklan 3 kappaleen määräyksiä sovelletaan, ovat korko, rojalti ja muu maksu, jotka sopimusvaltiossa oleva yritys suorittaa toisessa sopi- musvaltiossa asuvalle henkilölle, vähennyskelpoisia tämän yrityksen verotettavaa tuloa määrättäessä samoin ehdoin kuin maksu ensiksi mainitussa valtiossa asuvalle henkilölle.
4. Sopimusvaltiossa oleva yritys, jonka pääoman toisessa sopimusvaltiossa asuva hen- kilö tai siellä asuvat henkilöt välittömästi tai välillisesti joko kokonaan tai osaksi omista- vat tai jota he tällä tavoin kontrolloivat, ei ensiksi mainitussa valtiossa saa joutua sellai- sen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteeksi, joka on muunlainen tai ras- kaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteeksi ensiksi mainitussa val- tiossa oleva muu samanlainen yritys joutuu tai saattaa joutua.
5. Tämän sopimuksen 2 artiklan määräysten estämättä tämän artiklan määräyksiä so- velletaan kaikenlaatuisiin veroihin.
23 artikla
Keskinäinen sopimusmenettely
1. Jos henkilö katsoo, että sopimusvaltion tai molempien sopimusvaltioiden toimenpi- teet johtavat tai tulevat johtamaan hänen osaltaan verotukseen, joka on tämän sopimuk- sen määräysten vastainen, hän voi, näiden valtioiden sisäisessä lainsäädännössä olevista oikeusturvakeinoista riippumatta, saattaa asiansa sen sopimusvaltion toimivaltaisen vi- ranomaisen käsiteltäväksi, jossa hän asuu tai, jos kyseessä on 22 artiklan 1 kappaleen soveltaminen, jonka kansalainen hän on. Asia on saatettava käsiteltäväksi kolmen vuoden kuluessa ensimmäisestä sitä toimenpidettä koskevasta ilmoituksesta, joka aiheuttaa so- pimuksen määräysten vastaisen verotuksen.
2. Jos toimivaltainen viranomainen havaitsee huomautuksen perustelluksi, mutta ei itse voi saada aikaan tyydyttävää ratkaisua, viranomaisen on pyrittävä toisen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan asia sopimuk- senvastaisen verotuksen välttämiseksi. Tehty sopimus pannaan täytäntöön sopimusvalti- oiden sisäisessä lainsäädännössä olevista aikarajoista riippumatta.
3. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on pyrittävä keskinäisin sopimuk- sin ratkaisemaan sopimuksen tulkinnassa tai soveltamisessa syntyvät vaikeudet tai epätie- toisuutta aiheuttavat kysymykset.
4. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat olla suoraan yhteydessä toi- siinsa myös sellaisessa yhteisessä toimikunnassa, joka koostuu niistä tai niiden edustajis- ta, päästäkseen sopimukseen edellä olevissa kappaleissa tarkoitetussa merkityksessä.
24 artikla
Tietojen vaihtaminen
1. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava keskenään sellaisia tietoja, jotka ovat ennalta katsottuna olennaisia tämän sopimuksen määräysten soveltami- seksi tai sopimusvaltioiden tai niiden valtiollisten tai hallinnollisten osien tai paikallisvi- ranomaisten lukuun määrättäviä kaikenlaatuisia veroja koskevan sisäisen lainsäädännön hallinnoimiseksi tai toimeenpanemiseksi, mikäli tämän lainsäädännön perusteella tapah-
xxxx verotus ei ole tämän sopimuksen vastainen. Sopimuksen 1 ja 2 artikla eivät rajoita tietojen vaihtamista.
2. Sopimusvaltion 1 kappaleen perusteella vastaanottamia tietoja on käsiteltävä salaisi- na samalla tavalla kuin tämän valtion sisäisen lainsäädännön perusteella saatuja tietoja ja niitä saadaan ilmaista vain henkilöille tai viranomaisille (niihin luettuina tuomioistuimet ja hallintoelimet), jotka määräävät tai perivät 1 kappaleessa mainittuja veroja tai käsitte- levät näitä veroja koskevia syytteitä tai valituksia, taikka valvovat edellä mainittuja toi- mia. Näiden henkilöiden tai viranomaisten on käytettävä tietoja vain näihin tarkoituksiin. Ne saavat ilmaista tietoja julkisessa oikeudenkäynnissä tai tuomioistuimen ratkaisuissa. Edellä olevan estämättä sopimusvaltion saamia tietoja voidaan käyttää muihin tarkoituk- siin, kun näitä tietoja voidaan käyttää näihin muihin tarkoituksiin molempien valtioiden lainsäädännön mukaan ja tietoja antavan valtion toimivaltainen viranomainen antaa luvan tällaiseen käyttöön.
3. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräysten ei missään tapauksessa katsota velvoit- tavan sopimusvaltiota:
a) ryhtymään hallintotoimiin, jotka poikkeavat tämän sopimusvaltion tai toisen sopimusvaltion lainsäädännöstä ja hallintokäytännöstä;
b) antamaan tietoja, joita tämän sopimusvaltion tai toisen sopimusvaltion lainsää- dännön mukaan tai säännönmukaisen hallintomenettelyn puitteissa ei voida hankkia;
c) antamaan tietoja, jotka paljastaisivat liikesalaisuuden taikka teollisen, kaupalli- sen tai ammatillisen salaisuuden tai elinkeinotoiminnassa käytetyn menettelyta- van, taikka tietoja, joiden paljastaminen olisi vastoin yleistä järjestystä (ordre public).
4. Jos sopimusvaltio pyytää tietoja tämän artiklan mukaisesti, toisen sopimusvaltion on käytettävä tietojenhankintakeinojaan pyydettyjen tietojen hankkimiseksi, vaikka tämä toinen valtio ei ehkä tarvitsekaan näitä tietoja omiin verotuksellisiin tarkoituksiinsa. Edelliseen lauseeseen sisältyvää velvollisuutta koskevat 3 kappaleen rajoitukset, mutta näiden rajoitusten ei milloinkaan voida katsoa sallivan sitä, että sopimusvaltio kieltäytyy antamasta tietoja vain sen vuoksi, että ne eivät sen osalta koske kansallista etua.
5. Tämän artiklan 3 kappaleen määräysten ei voida milloinkaan katsoa sallivan sitä, että sopimusvaltio kieltäytyy antamasta tietoja vain sen vuoksi, että tiedot ovat pankin, muun rahoituslaitoksen, välittäjän tai edustajan tai uskotun miehen hallussa tai ne koske- vat omistusosuuksia henkilössä.
25 artikla
Diplomaattisen edustuston ja konsuliedustuston jäsenet
Tämä sopimus ei vaikuta niihin verotusta koskeviin erioikeuksiin, jotka kansainväli- sen oikeuden yleisten sääntöjen tai erityisten sopimusten määräysten mukaan myönne- tään diplomaattisten edustustojen tai konsuliedustustojen jäsenille.
VI LUKU LOPPUMÄÄRÄYKSET
26 artikla
Voimaantulo
1. Tämä sopimus tulee voimaan kolmekymmentä päivää sen diplomaattista tietä kirjal- lisesti tehdyn myöhemmän ilmoituksen vastaanottoajankohdan jälkeen, joka välittää tie- don kunkin sopimusvaltion voimaantuloa varten edellytettyjen sisäisten menettelyjen loppuunsaattamisesta.
2. Sopimuksen määräyksiä sovelletaan:
a) Portugalissa:
1) lähteellä pidätettävien verojen osalta, jos ne aiheuttava tapahtuma esiintyy sopimuksen voimaantuloajankohtaa lähinnä seuraavan tammikuun 1 päivä- nä tai sen jälkeen; ja
2) muiden verojen osalta, tuloon, joka kertyy verovuonna, joka alkaa sopimuk- sen voimaantuloajankohtaa lähinnä seuraavan tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;
b) Suomessa:
1) lähteellä pidätettävien verojen osalta, tuloon, joka saadaan sopimuksen voimaantulovuotta lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;
2) muiden tulosta suoritettavien verojen osalta, veroihin, jotka määrätään so- pimuksen voimaantulovuotta lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta.
3. Suomen hallituksen ja Portugalin hallituksen välillä tulon ja omaisuuden kaksinker- taisen verotuksen estämiseksi Helsingissä 27 päivänä huhtikuuta 1970 tehtyä sopimusta (jäljempänä "vuoden 1970 sopimus") lakataan soveltamasta niihin veroihin, joihin tätä sopimusta 2 kappaleen määräysten mukaan sovelletaan. Vuoden 1970 sopimus lakkaa olemasta voimassa sinä viimeisenä ajankohtana, jona sitä edellä olevien tämän kappaleen määräysten mukaan sovelletaan.
4. Vuoden 1970 sopimuksen 18 artiklan määräysten soveltamista jatketaan, tämän ar- tiklan 2 ja 3 kappaleen määräysten estämättä, kolmannen tämän sopimuksen voimaantu- lon jälkeisen kalenterivuoden loppuun asti, mutta vain jos vuoden 1970 sopimuksen 18 artiklan mukainen tulo on veronalaista siinä sopimusvaltiossa, jossa tällaisen tulon saaja asuu.
27 artikla
Voimassaoloaika ja päättyminen
1. Tämä sopimus on voimassa rajoittamattoman ajan.
2. Viiden vuoden alkuajanjakson kuluttua kumpikin sopimusvaltio voi irtisanoa sopi- muksen ilmoittamalla siitä diplomaattista tietä kirjallisesti ennen kuluvan kalenterivuo- den heinäkuun ensimmäistä päivää.
3. Irtisanomistapauksessa sopimuksen soveltaminen lakkaa:
a) Portugalissa:
1) lähteellä pidätettävien verojen osalta, milloin ne aiheuttava tapahtuma esiin- tyy ilmoituksen antamisvuotta lähinnä seuraavan tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen; ja
2) muiden verojen osalta, tuloon, joka kertyy verovuonna, joka alkaa ilmoituk- sen antamisvuotta lähinnä seuraavan tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;
b) Suomessa:
1) lähteellä pidätettävien verojen osalta, tuloon, joka saadaan ilmoituksen an- tamisvuotta lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen; ja
2) muiden tulosta suoritettavien verojen osalta, veroihin, jotka määrätään il- moituksen antamisvuotta lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta.
Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet, asianmukaisesti siihen valtuutettuina, alle- kirjoittaneet tämän sopimuksen.
Tehty Brysselissä päivänä marraskuuta 2016 kahtena suomen-, portugalin- ja englanninkielisenä alkuperäiskappaleena kaikkien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset. Sopimuksen tekstiä koskevien tulkintaerimielisyyksien esiintyessä englanninkielinen teksti on ratkaiseva.
Suomen tasavallan puolesta: Portugalin tasavallan puolesta:
PÖYTÄKIRJA
SUOMEN TASAVALLAN JA PORTUGALIN TASAVALLAN VÄLILLÄ TEHTYYN SOPIMUKSEEN TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI
JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI
Allekirjoitettaessa sopimusta Suomen tasavallan ja Portugalin tasavallan välillä tulo- veroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämi- seksi (jäljempänä "sopimus") allekirjoittaneet ovat sopineet siitä, että seuraavat määräyk- set ovat sopimuksen olennainen osa:
1. Oikeus sopimuksen etuihin
a) Sopimuksen määräyksiä ei pidä tulkita niin, että ne estäisivät sopimusvaltiota soveltamasta sisäisessä lainsäädännössään säädettyjä anti-avoidance- määräyksiä;
b) Sopimuksessa tarkoitettuja etuja ei pidä myöntää sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, joka ei ole toisesta sopimusvaltiosta saadun tulon etuudenomistaja;
c) Sopimuksen määräyksiä ei pidä soveltaa, jos tulon maksamisen perusteena ole- van omaisuuden tai oikeuden luomiseen tai siirtämiseen osallisen henkilön pää- asiallisena tarkoituksena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista on saada etua näistä määräyksistä tällaisen luomisen tai siirtämisen avulla.
2. Sopimuksen soveltamistapa
Sopimusvaltiot voivat sopia sopimuksen soveltamistavasta.
3. Koko sopimus
Sopimuksessa käytetyn sanonnan "julkisyhteisö" katsotaan tarkoittavan mitä tahansa sopimusvaltion lainsäädännön luomaa luonteeltaan julkista oikeudellista yhteenliittymää, jossa ainoastaan tämä valtio itse tai sen valtiollinen tai hallinnollinen osa tai paikallisvi- ranomainen on osakkaana.
4. Sopimuksen 11 artiklan 3 kappale
Katsotaan, että sopimuksen 11 artiklan 3 kappaletta on sovellettava myös seuraaviin yksiköihin niin kauan kuin Suomen valtio omistaa suoraan tai välillisesti 95 prosenttia tai enemmän sen pääomasta:
a) Xxxxxxxxx yhteistyön rahaston (Finnfund);
b) Finnvera;
c) Suomen Vientiluotto.
5. Sopimuksen 14 artiklan 2 kappale
Katsotaan, että sopimuksen 14 artiklan 2 kappaletta ei pidä soveltaa hyvitykseen, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa tehdystä työstä ja
jonka maksaa sellainen työnantaja tai joka maksetaan sellaisen työnantajan puolesta, joka ei asu tässä toisessa valtiossa, jos:
a) saaja suorittaa tämän työn aikana palveluja muulle henkilölle kuin työnantajalle ja tämä henkilö suoraan tai välillisesti valvoo, ohjaa tai kontrolloi tapaa, jolla palvelut suoritetaan, ja;
b) palvelut ovat olennainen osa tämän henkilön harjoittamaa liiketoimintaa.
Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet, asianmukaisesti siihen valtuutettuina, alle- kirjoittaneet tämän pöytäkirjan.
Tehty Brysselissä päivänä marraskuuta 2016 kahtena suomen-, portugalin- ja englanninkielisenä alkuperäiskappaleena kaikkien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset. Sopimuksen tekstiä koskevien tulkintaerimielisyyksien esiintyessä englanninkielinen teksti on ratkaiseva.
Suomen tasavallan puolesta: Portugalin tasavallan puolesta: