FI

FI

EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 7.7.2010 KOM(2010)344 lopullinen

2010/0197 (COD)

Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

siirtymäjärjestelyistä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kahdenvälisiä investointisopimuksia varten

PERUSTELUT

1. EHDOTUKSEN TAUSTA

Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, vahvistetaan Euroopan unionin yksinomainen toimivalta suorien ulkomaisten sijoitusten alalla osana yhteistä kauppapolitiikkaa (207 artiklan 1 kohta ja 3 artiklan 1 kohdan e alakohta). SEUT-sopimuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti ainoastaan unioni voi toimia lainsäätäjänä ja antaa oikeudellisesti velvoittavia säädöksiä alalla, jolla unionille on annettu yksinomainen toimivalta.

Ennen SEUT-sopimuksen voimaantuloa jäsenvaltiot olivat tehneet kolmansien maiden kanssa yli 1 000 kahdenvälistä investointisopimusta, jotka liittyvät osittain tai kokonaan suoriin ulkomaisiin sijoituksiin. Kyseisiin sopimuksiin kuuluvat esimerkiksi kahdenväliset investointisopimukset, joissa muun muassa taataan edellytykset jäsenvaltioissa ja kolmansissa maissa tehtäville sijoituksille kansainvälisen oikeuden mukaan velvoittavina erityissitoumuksina.

Vaikka sopimukset ovat kansainvälisen oikeuden mukaisesti edelleen jäsenvaltioita velvoittavia, SEUT-sopimuksen tultua voimaan jäsenvaltioiden olisi tarkasteltava investointisopimusten olemassaoloa ja niissä tehtyjä sitoumuksia ottaen huomioon EU:n yksinomainen toimivalta suorien ulkomaisten sijoitusten alalla.

Koska SEUT-sopimuksessa ei ole selkeitä siirtymämääräyksiä, jotka selventäisivät jäsenvaltioiden sopimusten aseman, tällä ehdotuksella neuvoston ja parlamentin asetukseksi sallittaisiin kaikkien nyt voimassa olevien, jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä tehtyjen investointisopimusten pysyminen edelleen voimassa. Varsinaisesti ehdotus antaisi selvät oikeusvarmuustakeet edellytyksille, joiden mukaan sijoittajat toimivat.

Tämä lähestymistapa, joka kuvastaa evolutiivista suhtautumista SEUT-sopimuksen voimaantuloon, paljolti samoin kuin siirryttäessä yhteiseen kauppapolitiikkaan vuonna 19601, mahdollistaa sen, että EU:lle voidaan muotoilla ja laatia asteittain sijoituspolitiikka, jolla voidaan palvella kaikkia sijoittajia ja sijoituksia tasavertaisesti.

Tunnustaen sen tosiseikan, että jäsenvaltioiden ehkä edellytetään muuttavan tai ne ehkä pitävät itse tarpeellisena muuttaa investointisopimuksia, erityisesti niin, että sopimukset saatetaan vastaamaan perussopimuksen velvoitteita, ehdotuksella luodaan puitteet ja edellytykset sille, että jäsenvaltiot voidaan valtuuttaa aloittamaan neuvottelut kolmannen maan kanssa jo olemassa olevan kahdenvälisen investointisopimuksen muuttamiseksi. Samoja puitteita voidaan yhtä hyvin käyttää siihen, että jäsenvaltioille luodaan mahdollisuus neuvotella ja tehdä, tietyin tässä ehdotuksessa esitetyin edellytyksin, kolmansien maiden kanssa uusi kahdenvälinen investointisopimus. Ottaen huomioon, että unionilla on yksinomainen toimivalta suorien ulkomaisten sijoitusten alalla ja että EU:n sijoituspolitiikka on tarkoitus laatia asteittain, tässä ehdotuksessa vahvistettavaa menettelyä on pidettävä poikkeuksellisena siirtymätoimenpiteenä.

1 Neuvoston päätös, tehty 9. lokakuuta 1961, kolmansien maiden kanssa tehtyjen kauppasopimusten voimassaoloajan yhtenäistämisestä ja neuvoston päätös, tehty 16. joulukuuta 1969, jäsenvaltioiden kolmansien maiden kanssa tekemien kauppasuhteita koskevien sopimusten asteittaisesta yhtenäistämisestä ja yhteisön sopimusten neuvottelemisesta.

Tässä asetuksessa käsitellään pelkästään kysymyksiä, jotka liittyvät EU:n uuden, sijoittamista koskevan toimivallan hallinnointiin siirtymävaiheessa. Asetuksessa ei käsitellä EU:n hiljattain saaman suoria ulkomaisia sijoituksia koskevan yksinomaisen toimivallan pohjalta kehiteltävän EU:n uuden sijoituspolitiikan tavoitteita, arviointiperusteita ja sisältöä, vaan niitä käsitellään tämän asetusehdotuksen kanssa samanaikaisesti hyväksyttävässä, Euroopan parlamentille ja neuvostolle annettavassa erillisessä komission tiedonannossa.

2. TOIMINTAVAIHTOEHDOT JA INTRESSITAHOJEN KUULEMINEN

Aiheen erityisluonteen huomioon ottaen komissio arvioi edellä kuvattujen tavoitteiden saavuttamista varten joukon vaihtoehtoja suorittamatta kuitenkaan virallista vaikutusten arviointia. Brysselissä pidettiin jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kanssa 25. tammikuuta 2010 kokous, jossa keskusteltiin jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kahdenvälisten investointisopimusten asemasta.

Siitä, missä määrin jäsenvaltioiden investointisopimukset ovat ristiriidassa EU:n oikeuden kanssa, voidaan keskustella. Komission kanta on, että olisi vältettävä kaikkea sellaista kyseisten sopimusten asemaan ja pätevyyteen liittyvää oikeudellista epävarmuutta, josta mahdollisesti on haittaa EU:n sijoittajille ja sijoitustoiminnalle ulkomailla tai ulkomaisille sijoituksille ja sijoittajille jäsenvaltioissa. Tällainen epävarmuus on näet vastoin sijoitussuojan keskeisintä perustetta, joka on oikeusvarmuuden luominen isäntämaiden käyttäytymisen suhteen. Ottaen huomioon SEUT-sopimuksen voimaantulon jälkeen syntynyt tilanne, pidetään nopeaa ja päättäväistä toimintaa parempana kuin toiminnasta pidättäytymistä tai verkkaista toimintaa.

Ei-sitovilla oikeudellisilla välineillä, kuten komission yksiköiden tai kollegion ilmoituksella tai lausunnolla kahdenvälisten investointisopimusten asemasta ja pätevyydestä, ei voitaisi saavuttaa tarvittavaa oikeusvarmuutta kyseisten sopimusten takeeksi. Sen vuoksi oikeudellinen väline on paras vaihtoehto.

Tässä ehdotuksessa säilytetään vallitseva tilanne ja esitetään siirtymävaiheen ratkaisuna, että jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kahdenvälisiä investointisopimuksia voidaan pitää edelleen voimassa. Ehdotuksen tärkein vaikutus olisi se, että vältetään erityisen epäsuotuisa tulos eli mahdollisuus, että kansainvälisiä investointeja koskevien sopimusten nojalla sijoittajille ja sijoituksiin käytettävissä olevat oikeudet ja etuudet vähitellen murenevat. Tältä osin katsotaan, että toimimatta jättämisellä olisi paljon suuremmat vaikutukset kuin ehdotetulla toiminnalla, jonka vaikutus olisi neutraali, koska se säilyttäisi tilanteen ennallaan.

Ehdotuksen mukainen lupa ei työntäisi sivuun EU:n tulevaa sijoituspolitiikkaa, eikä se mahdollistaisi sitä, että kyseiset sopimukset rajoittaisivat unionin toimivallan käyttöä. Ehdotuksen nojalla myönnetty lupa voitaisiin myös peruuttaa ehdotuksessa esitetyn menettelyn mukaisesti. Tässä toimintamallissa otetaan myös huomioon se, että jäsenvaltiot ovat velvollisia poistamaan voimassaolevista sopimuksistaan SEUT-sopimuksen kanssa ristiriidassa olevat kohdat, kuten Euroopan unionin tuomioistuin on määritellyt.

3. EHDOTUKSEEN LIITTYVÄT OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT

Ehdotuksen tavoitteena on sallia jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä tehtyjen kansainvälisten investointisopimusten pitäminen edelleen voimassa sekä edellytysten ja

menettelykehyksen vahvistaminen sille, että jäsenvaltiot voivat neuvotella ja tehdä kyseisiä sopimuksia.

I luvussa esitetään asetuksen kohde ja soveltamisala. Asetuksen 1 artiklassa säädetään, että asetus koskee jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisiä investointisopimuksia.

II luvussa säädetään siitä, että nykyiset jäsenvaltioiden kolmansien maiden kanssa tekemät kahdenväliset sopimukset voidaan pitää voimassa.

Asetuksen 2 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista sopimuksista, jotka ne haluavat pitää voimassa asetuksessa vahvistettujen sääntöjen ja edellytysten mukaisesti. Artikla kattaisi myös sopimukset, jotka on tehty mutta jotka eivät ole tulleet voimaan.

Asetuksen 3 artiklan mukaan kaikki sellaiset jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden väliset investointisopimukset, joista jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet, voidaan pitää voimassa tämän asetuksen voimaantulon jälkeen. Tämä lupa ei rajoita jäsenvaltioille unionin oikeuden mukaan kuuluvia velvoitteita.2

Asetuksen 4 artiklassa säädetään, että kaikki sopimukset, joista on ilmoitettu, julkaistaan vuosittain Euroopan unionin virallisessa lehdessä sen varmistamiseksi, että asetuksen soveltamisala ja oikeudellinen kattavuus ovat kaikkien osapuolten tiedossa.

Asetuksen 5 artiklassa säädetään sopimusten, joista on ilmoitettu, tarkastelusta. Tarkastelussa määritellään voimassa olevien sopimusten laadulliset ja määrälliset ominaisuudet sekä mahdolliset esteet, joita sopimukset voivat aiheuttaa yhteisen kauppapolitiikan täytäntöönpanolle. Komissio arvioi muun muassa, ovatko sopimukset tai niiden määräykset ristiriidassa unionin oikeuden kanssa, vaarantavatko ne sijoituksiin liittyviä unionin ja kolmansien maiden välisiä neuvotteluja tai sopimuksia ja vaarantavatko ne sijoituksiin liittyvät unionin politiikat, erityisesti yhteisen kauppapolitiikan. Viimeistään viiden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta komissio esittää sopimusten tarkastelun pohjalta kertomuksen ja mahdolliset suositukset II luvun säännösten soveltamisen lopettamisesta tai kyseisten säännösten muuttamisesta.

Asetuksen 6 artiklassa esitetään yksityiskohtaisesti, kuinka tämän luvun nojalla myönnetty lupa voidaan peruuttaa. Luvan peruutus saattaa olla tarpeen tietyn kolmannen maan kanssa tehdyn yhden tai useamman sopimuksen osalta, jos sopimukset ovat ristiriidassa unionin oikeuden kanssa. Lupa voitaisiin myös peruuttaa siinä tapauksessa, että sopimus tai sen osa vastaa jotakin unionin kyseisen kolmannen maan kanssa tekemää jo voimassa olevaa sopimusta eikä tätä päällekkäisyyttä käsitellä uudessa sopimuksessa. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi silloin kun unioni tekee kolmannen maan kanssa vapaakauppasopimuksen, johon sisältyy sijoituksia koskevia määräyksiä, ja kuusi jäsenvaltiota on jo tehnyt vastaavia määräyksiä sisältävän investointisopimuksen. Jos EU:n kolmannen maan kanssa tekemässä

2 Viimeaikainen oikeuskäytäntö, ks. 3. maaliskuuta 2009 annetut tuomiot C-205/06 ja C-249/06 ja 19. marraskuuta 2009 annettu tuomio C-118/07, joissa Euroopan unionin tuomioistuin totesi, että Itävallan, Ruotsin ja Suomen tekemien kahdenvälisten investointisopimusten erityismääräykset ovat ristiriidassa EY:n perustamissopimuksen kanssa ja etteivät asianomaiset jäsenvaltiot ole toteuttaneet asianmukaisia toimenpiteitä kyseisten ristiriitaisuuksien poistamiseksi. Samoja tai vastaavia lausekkeita on myös muissa, ennen tai jälkeen unioniin liittymisen tehdyissä kahdenvälisissä investointisopimuksissa. Tuomioissaan tuomioistuin toivoi komission ottavan näissä kysymyksissä välittäjän roolin.

sopimuksessa ei määrätä jäsenvaltioiden kyseisen kolmannen maan kanssa tekemien kuuden sopimuksen korvaamisesta, sovellettaisiin 6 artiklaa. Xxxxxxxx on esittänyt tämän ehdotuksen kanssa samaan aikaan hyväksytyssä tiedonannossa näkemyksensä kansainvälisestä sijoituspolitiikasta, jota se aikoo harjoittaa, ja ilmoittanut siinä myös maat, joiden kanssa sen on tarkoitus neuvotella investointisopimukset ensivaiheessa. Yhtä tai useampaa sopimusta koskeva lupa voidaan peruuttaa myös siinä tapauksessa, että sopimus vaarantaa sijoituksiin liittyvät unionin politiikat, etenkin yhteisen kauppapolitiikan (esim. jos sopimusten olemassaolo heikentää kolmannen maan halukkuutta neuvotella unionin kanssa) tai jos neuvosto ei ole tehnyt päätöstä sijoittamista koskevien neuvottelujen aloittamisen sallimisesta vuoden kuluessa siitä, kun komissio on esittänyt suosituksen perussopimuksen 218 artiklan 3 kohdan nojalla. Kyseisen 6 artiklan mukaan komission ja asianomaisten jäsenvaltioiden välillä käydään neuvotteluja kysymyksistä, jotka saattaisivat johtaa luvan peruuttamiseen.

III luvussa säädetään voimassa olevien sopimusten muuttamisesta ja uusien sopimusten tekemisestä. Ehdotetussa menettelykehyksessä on otettu mallia valtuutusmekanismista, joka on perustettu sellaisista erityiskysymyksistä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä tehtävien sopimusten neuvottelemiseen ja tekemiseen sovellettavasta menettelystä, jotka koskevat sopimukseen perustuviin ja sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavaa lakia, 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetulla asetuksella (EY) N:o 662/2009 ja jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisten sellaisten sopimusten neuvottelemiseen ja tekemiseen sovellettavasta menettelystä, jotka koskevat tuomioistuimen toimivaltaa, tuomioiden ja päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa avioliittoa, vanhempainvastuuta ja elatusvelvoitteita koskevissa asioissa sekä elatusvelvoitteisiin liittyvissä asioissa sovellettavaa lakia, 7 päivänä heinäkuuta 2009 annetulla asetuksella (EY) N:o 664/20093.

Asetuksen 7 artiklassa annetaan yleiset säännökset, joiden nojalla jäsenvaltiot voivat tehdä tai muuttaa kahdenvälisiä investointisopimuksia.

Asetuksen 8 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle aikomuksestaan muuttaa voimassa olevaa kolmannen maan kanssa tehtyä kahdenvälistä sopimusta tai tehdä uusi sopimus. Jäsenvaltioita pyydetään toimittamaan sopimuksen uudelleen neuvottelemiseen tai neuvottelemiseen liittyvä asiakirja-aineisto kokonaisuudessaan, ja se voidaan antaa muiden jäsenvaltioiden ja Euroopan parlamentin käyttöön edellyttäen, että luottamuksellisuusvaatimuksia noudatetaan.

Asetuksen 9 artiklassa esitetään yksityiskohtaisesti asiaperusteet, joilla komissio ei antaisi jäsenvaltioille lupaa aloittaa virallisia neuvotteluja. Niihin kuuluu esimerkiksi tilanne, jossa jäsenvaltion aloite vaarantaisi EU:n neuvottelujen tai EU:n politiikan tavoitteet. Komissio voi vaatia jäsenvaltiota sisällyttämään neuvotteluihin tarkoituksenmukaisia lausekkeita esimerkiksi a) sopimuksen sanomisesta irti siinä tapauksessa, että unioni tai unioni ja sen jäsenvaltiot sekä sama kolmas maa tekevät uuden sopimuksen (katso esimerkiksi asetuksen (EY) N:o 662/2009 5 artiklassa vahvistetut sopimuksen irtisanomista tai korvaamista koskevat lausekkeet), b) siirtomääräyksistä tai c) suosituimmuuskohtelusta tarkoituksena taata kaikkien EU:n sijoittajien yhdenvertainen kohtelu kyseisessä kolmannessa maassa.

Asetuksen 10 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on pidettävä komissio ajan tasalla (uusinta)neuvotteluista, joihin on saatu lupa. Jotta komissio voisi varmistaa täyden avoimuuden sekä yhdenmukaisuuden unionin sijoituspolitiikan kanssa, se voi lisäksi pyytää

3 EUVL L 200, 31.7.2009, s. 25 ja 46.

saada osallistua tarkkailijana jäsenvaltion ja kolmannen maan välisiin sijoittamista koskeviin neuvotteluihin.

Asetuksen 11 artiklassa käsitellään neuvotteluprosessin päättymistä ja säädetään menettelystä ja edellytyksistä, joita noudattaen jäsenvaltioille voidaan antaa lupa allekirjoittaa ja tehdä sopimus. Saatuaan sopimusta koskevan ilmoituksen, joka on toimitettava komissiolle ennen sopimuksen allekirjoitusta, komissio tarkistaa, ettei sopimus vaaranna lähestyviä tai meneillään olevia EU:n sijoitusneuvotteluja eikä ole ristiriidassa EU:n oikeuteen perustuvien velvoitteiden kanssa, mukaan luettuina SEUT-sopimuksen kolmannessa osassa olevan IV osaston 4 lukuun perustuvat velvoitteet.

Asetuksen 12 artiklassa säädetään asetuksen III luvun nojalla annettavia lupia koskevasta tarkastelusta. Tarkastelemalla neuvottelujen ja hyväksyttävänä olevien sopimusten määrällisiä ja laadullisia näkökohtia komissio arvioi, onko paikallaan jatkaa III luvun säännösten soveltamista. Kertomus ja mahdolliset suositukset tämän luvun säännösten soveltamisen lopettamisesta tai säännösten muuttamisesta esitetään viimeistään viiden vuoden kuluttua asetuksen voimaantulosta.

IV luvussa esitetään tiettyjä vaatimuksia siitä, kuinka jäsenvaltioiden olisi toimittava tässä asetuksessa tarkoitettujen sopimusten yhteydessä.

Asetuksen 13 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toimitettava tietoja asetuksessa tarkoitettujen sopimusten nojalla pidettävistä kokouksista. Lisäksi jäsenvaltioita pyydetään ilmoittamaan komissiolle kaikista niiden omien sopimusten nojalla niitä itseään vastaan tehdyistä riitojenratkaisupyynnöistä heti kun ne saavat tiedon tällaisesta pyynnöstä ja toimimaan yhteistyössä komission kanssa aktivoitaessa sellaista kyseiseen sopimukseen liittyvää riitojenratkaisumenettelyä, jonka ne saavat aloittaa tällaisen sopimuksen osapuolena olevaa muuta kolmatta maata vastaan, tai tiettyyn sopimukseen liittyvää kuulemismenettelyä.

Asetuksen 14 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat täsmentää, olisiko joitakin niiden 8 ja 11 artiklan mukaisesti ilmoittamista tiedoista pidettävä luottamuksellisina ja voidaanko kyseiset tiedot ilmoittaa muille jäsenvaltioille.

Asetuksen 15 artiklassa perustetaan uusi komitea, jonka tehtävänä on avustaa komissiota asetuksen hallinnoinnissa, ja säädetään menettelyistä, joita komitea toiminnassaan noudattaa. Tätä säännöstä voidaan tarkistaa niin, että se vastaa SEUT-sopimuksen 291 artiklan nojalla hyväksyttävää uutta asetusta komission täytäntöönpanovallan käytön valvonnasta4. Jos tämä ehdotus hyväksytään ennen kuin asetus komission täytäntöönpanovallan käytön valvonnasta tulee voimaan, komissio ennakoi, että tämä ehdotus saatetaan ajan tasalle ilman eri toimenpiteitä siten, että se viittaa 291 artiklan nojalla hyväksyttyyn asetukseen sitä koskevan ehdotuksen5 mukaisesti.

Asetuksen 16 artiklassa säädetään, että asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä julkaisemisensa jälkeen, mikä tarkoittaa, että II lukua sovelletaan sopimuksiin, jotka ovat voimassa ennen kyseistä päivää.

4 Ks. ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, KOM(2010) 83 lopullinen, 9.3.2010.

5 Ks. edellä mainitun komission ehdotuksen 10 artikla.

4. TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Ehdotuksella ei ole vaikutuksia EU:n talousarvioon.

2010/0197 (COD)

Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

siirtymäjärjestelyistä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kahdenvälisiä investointisopimuksia varten

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 207 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen, kun säädösehdotus on toimitettu kansallisille parlamenteille, noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Lissabonin sopimuksen tultua voimaan suorat ulkomaiset sijoitukset sisältyvät yhteisen kauppapolitiikan kattamia asioita koskevaan luetteloon. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’perussopimus’, 3 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti unionilla on yksinomainen toimivalta yhteisen kauppapolitiikan alalla. Sen mukaisesti ainoastaan unioni voi toimia lainsäätäjänä ja antaa oikeudellisesti velvoittavia säädöksiä kyseisellä alalla. Jäsenvaltiot voivat tehdä näin ainoastaan unionin valtuuttamina, perussopimuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(2) Lisäksi perussopimuksen kolmannessa osassa olevan IV osaston 4 luvussa annetaan jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välistä pääoman vapaata liikettä, myös sijoituksia sisältäviä pääoman liikkeitä, koskevat yhteiset säännöt. Kyseisiin sääntöihin voivat vaikuttaa jäsenvaltioiden tekemät ulkomaisiin investointeihin liittyvät kansainväliset sopimukset.

(3) Lissabonin sopimuksen voimaantulon ajankohtana jäsenvaltioilla oli voimassa kolmansien maiden kanssa merkittävä määrä kahdenvälisiä investointisopimuksia. Perussopimus ei sisällä selviä siirtymämääräyksiä kyseisten sopimusten osalta, jotka nyt ovat siirtyneet unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Lisäksi jotkin kyseisistä sopimuksista saattavat sisältää määräyksiä, jotka vaikuttavat perussopimuksen kolmannessa osassa olevan IV osaston 4 luvussa annettuihin pääoman liikkeitä koskeviin yhteisiin sääntöihin.

(4) Vaikka kahdenväliset sopimukset velvoittavat edelleen jäsenvaltioita kansainvälisen oikeuden nojalla ja vaikka ne korvataan vähitellen samaa asiaa koskevilla tulevilla unionin sopimuksilla, edellytykset niiden voimassaolon jatkumiselle ja niiden suhde sijoituksiin liittyviin unionin politiikkoihin, erityisesti yhteiseen kauppapolitiikkaan,

edellyttävät asianmukaista hallinnointia. Tämä suhde kehittyy lisää, kun unioni harjoittaa toimivaltaansa.

(5) Kolmansiin maihin sijoittavien EU:n sijoittajien ja kyseisten sijoitusten sekä ulkomaisia sijoittajia ja sijoituksia vastaanottavien jäsenvaltioiden edun mukaista on, että pidetään voimassa sellaiset kahdenväliset sopimukset, joissa sijoittamisen edellytykset määritellään tarkasti ja taataan ne.

(6) Tässä asetuksessa vahvistetaan edellytykset, joilla jäsenvaltioiden olisi sallittava pitää voimassa kansainvälisiä investointisopimuksia tai tehdä uusia sopimuksia.

(7) Tässä asetuksessa vahvistetaan edellytykset, joilla jäsenvaltiot valtuutetaan muuttamaan tai tekemään kansainvälisiä investointisopimuksia.

(8) Koska tässä asetuksessa tarkoitettu lupa pitää voimassa, muuttaa tai tehdä sopimuksia myönnetään unionin yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvalla alalla, sitä on pidettävä poikkeuksellisena toimenpiteenä. Lupa ei rajoita perussopimuksen 258 artiklan soveltamista siltä osin kuin jäsenvaltiot eivät täytä niille perussopimuksen mukaisesti kuuluvia velvoitteita edellyttäen, että velvoitteet eivät liity toimivallan jaosta unionin ja sen jäsenvaltioiden välillä johtuviin ristiriitaisuuksiin.

(9) Jäsenvaltioiden edellytetään6 toteuttavan tarvittavat toimenpiteet niiden ja kolmansien maiden välillä tehtyihin kahdenvälisiin investointisopimuksiin mahdollisesti sisältyvien, unionin oikeuden kanssa ristiriidassa olevien kohtien poistamiseksi.

(10) Komission olisi voitava peruuttaa lupa, jos sopimus on ristiriidassa unionin oikeuden kanssa eikä tämä johdu toimivallan jaosta unionin ja sen jäsenvaltioiden kesken. Lupa voidaan peruuttaa myös siinä tapauksessa, että unionin kolmannen maan kanssa tekemään voimassaolevaan sopimukseen sisältyy vastaavia sijoituksiin liittyviä määräyksiä kuin jäsenvaltion tekemään sopimukseen. Lupa voidaan peruuttaa sen varmistamiseksi, etteivät jäsenvaltioiden sopimukset haittaa sijoituksiin liittyvien unionin politiikkojen, erityisesti yhteisen kauppapolitiikan yksipuolisten toimenpiteiden, kehittämistä ja täytäntöönpanoa. Luvan peruuttaminen olisi mahdollista myös, jos neuvosto ei tee päätöstä sijoittamista koskevien neuvottelujen aloittamisesta vuoden kuluessa siitä, kun komissio on esittänyt perussopimuksen 218 artiklan 3 kohdan nojalla suosituksen.

(11) Tällä asetuksella säädetty lupa muuttaa tai tehdä sopimuksia antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden käsitellä niiden omien kansainvälisten investointisopimusten ja unionin oikeuden välisiä yhteensopivuusongelmia, ei kuitenkaan toimivallan jaosta unionin ja jäsenvaltioiden välillä johtuvia ristiriitaisuuksia, joita käsitellään tässä asetuksessa.

(12) Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen XX ja III luvun soveltamisesta viimeistään viiden vuoden kuluttua asetuksen voimaantulosta. Kertomuksessa olisi muun muassa tarkasteltava tarvetta jatkaa kyseisten lukujen soveltamista. Jos kertomuksessa suositetaan kyseisten lukujen säännösten soveltamisen lopettamista tai säännösten muuttamista, siihen olisi liitettävä

6 Viimeaikainen oikeuskäytäntö, ks. Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-205/06, komissio vs. Itävalta, C-249/06, komissio vs. Xxxxxx, ja C-118/07, komissio vs. Suomi.

asianmukainen lainsäädäntöehdotus. Jollei jäsenvaltioiden kolmansien maiden kanssa tekemiä kahdenvälisiä sopimuksia korvata unionin investointisopimuksella tai muutoin sanota irti, ne velvoittavat edelleen osapuolia kansainvälisen oikeuden nojalla.

(13) Tämän asetuksen nojalla hyväksytyt sopimukset tai neuvottelujen aloittamista kolmannen maan kanssa voimassa olevan sopimuksen muuttamiseksi tai uuden sopimuksen tekemiseksi koskevat luvat eivät missään tilanteessa saisi muodostaa estettä sijoituksiin liittyvien unionin politiikkojen, etenkään yhteisen kauppapolitiikan, täytäntöönpanolle.

(14) Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission olisi varmistettava, että kaikki luottamuksellisiksi määritellyt tiedot käsitellään Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/20017 mukaisesti.

(15) Tämän asetuksen ei tulisi koskea jäsenvaltioiden välisiä investointisopimuksia.

(16) On tarpeen säätää tietyistä järjestelyistä, joilla voidaan varmistaa, että tämän asetuksen nojalla voimassa pidettyjä sopimuksia sovelletaan edelleen, myös riitojen ratkaisun osalta, kuitenkin niin, että samalla kunnioitetaan unionin yksinomaista toimivaltaa.

(17) Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavat toimenpiteet olisi hyväksyttävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY8 mukaisesti,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

Soveltamisala

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt, edellytykset ja menettely, joita noudattamalla jäsenvaltiot voivat pitää voimassa, muuttaa tai tehdä kahdenvälisiä investointisopimuksia kolmansien maiden kanssa.

II LUKU

Lupa pitää voimassa sopimuksia

2 artikla Ilmoittaminen komissiolle

7 EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43.

8 EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kolmenkymmenen päivän kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta kaikista sellaisista kolmansien maiden kanssa ennen tämän asetuksen voimaantuloa tehdyistä kahdenvälisistä investointisopimuksista, jotka ne haluavat pitää voimassa tai joiden voimaantulon ne haluavat sallia tämän luvun nojalla. Ilmoitukseen on sisällyttävä kopio kyseisistä kahdenvälisistä sopimuksista.

3 artikla

Lupa pitää voimassa sopimuksia

Jäsenvaltiot valtuutetaan perussopimuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti pitämään voimassa kahdenvälisiä investointisopimuksia, joista on ilmoitettu tämän asetuksen 2 artiklan mukaisesti, sijoituksiin liittyvää unionin toimivaltaa rajoittamatta ja jollei jäsenvaltioille unionin oikeuden mukaisesti kuuluvista muista velvoitteista muuta johdu.

4 artikla Julkaiseminen

1. Komissio julkaisee kahdentoista kuukauden välein Euroopan unionin virallisessa lehdessä luettelon 2 artiklan tai 11 artiklan 7 kohdan mukaisesti ilmoitetuista sopimuksista.

2. Ensimmäinen 1 kohdassa tarkoitettu sopimusluettelo julkaistaan viimeistään kolmen kuukauden kuluttua 2 artiklan mukaisen ilmoitusten jättämisen määräajan umpeutumisesta.

5 artikla Tarkastelu

1. Komissio tarkastelee sopimuksia, joista on ilmoitettu 2 artiklan mukaisesti, arvioiden erityisesti,

a) ovatko sopimukset ristiriidassa unionin oikeuden kanssa, mihin eivät kuulu toimivallan jakoon unionin ja sen jäsenvaltioiden välillä perustuvat ristiriitaisuudet, tai

b) vastaavatko sopimukset osittain tai kokonaan jotakin unionin kyseisen kolmannen maan kanssa tekemää jo voimassa olevaa sopimusta eikä tätä päällekkäisyyttä käsitellä uudessa sopimuksessa, tai

c) muodostavatko sopimukset esteen sijoituksiin liittyvien unionin politiikkojen, erityisesti yhteisen kauppapolitiikan, kehittämiselle ja täytäntöönpanolle.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tarkastelun helpottamiseksi komission ja ilmoittavan jäsenvaltion välillä voidaan käydä neuvotteluja joko jäsenvaltion pyynnöstä tai komission aloitteesta.

3. Viimeistään viiden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta komissio antaa 1 kohdassa tarkoitetun tarkastelun pohjalta Euroopan parlamentille ja neuvostolle

tämän luvun soveltamisesta kertomuksen, jossa tarkastellaan tarvetta jatkaa tämän luvun soveltamista.

4. Jos 3 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa suositetaan tämän luvun säännösten soveltamisen lopettamista tai säännösten muuttamista, kertomukseen on liitettävä asianmukainen lainsäädäntöehdotus.

6 artikla Luvan peruuttaminen

1. Edellä 3 artiklassa tarkoitettu lupa voidaan peruuttaa, jos

a) sopimus on ristiriidassa unionin oikeuden kanssa, mikä ei koske toimivallan jakoon unionin ja sen jäsenvaltioiden välillä perustuvia ristiriitaisuuksia, tai

b) sopimus vastaa osittain tai kokonaan jotakin unionin kyseisen kolmannen maan kanssa tekemää jo voimassa olevaa sopimusta eikä tätä päällekkäisyyttä käsitellä uudessa sopimuksessa, tai

c) sopimus muodostaa esteen sijoituksiin liittyvien unionin politiikkojen, erityisesti yhteisen kauppapolitiikan, kehittämiselle ja täytäntöönpanolle, tai

d) neuvosto ei ole tehnyt päätöstä siitä, sallitaanko neuvottelujen aloittaminen jostakin sellaisesta sopimuksesta, joka vastaa osittain tai kokonaan sopimusta, josta on ilmoitettu 2 artiklan mukaisesti, vuoden kuluessa siitä, kun komissio on esittänyt suosituksen perussopimuksen 218 artiklan 3 kohdan nojalla.

2. Jos komissio katsoo, että 3 artiklassa tarkoitetun luvan peruuttamiselle on olemassa syyt, se toimittaa asianomaiselle jäsenvaltiolle perustellun lausunnon toimenpiteistä, jotka on toteutettava 1 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten täyttämiseksi. Komissio ja kyseinen jäsenvaltio neuvottelevat keskenään asiasta.

3. Jos asiaa ei pystytä ratkaisemaan 2 kohdassa tarkoitetuissa neuvotteluissa, komission on peruutettava kyseistä sopimusta koskeva lupa. Komissio tekee luvan peruuttamista koskevan päätöksen 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Päätökseen on sisällyttävä vaatimus, että kyseinen jäsenvaltio toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä tai tarvittaessa sanoo sopimuksen irti.

4. Jos lupa peruutetaan, komission on poistettava sopimus 4 artiklassa tarkoitetusta luettelosta.

III LUKU

Lupa muuttaa tai tehdä sopimuksia

7 artikla

Lupa muuttaa tai tehdä sopimuksia

Jäsenvaltio valtuutetaan 8–12 artiklassa vahvistetuin edellytyksin aloittamaan kolmannen maan kanssa neuvottelut voimassa olevan investointisopimuksen muuttamiseksi tai uuden sopimuksen tekemiseksi.

8 artikla Ilmoittaminen komissiolle

1. Jos jäsenvaltio aikoo aloittaa neuvottelut kolmannen maan kanssa voimassaolevan investointisopimuksen muuttamiseksi tai uuden sopimuksen tekemiseksi, sen on ilmoitettava aikomuksestaan komissiolle kirjallisesti.

2. Ilmoitukseen on sisällyttävä asiaankuuluva asiakirja-aineisto, ja siinä on esitettävä neuvotteluissa käsiteltävät määräykset, neuvottelujen tavoitteet ja muut mahdolliset merkitykselliset tiedot. Jos on kyse olemassa olevan sopimuksen muuttamisesta, ilmoituksessa on esitettävä määräykset, jotka on tarkoitus neuvotella uudelleen.

3. Komissio saattaa ilmoituksen ja pyynnöstä siihen liitetyn asiakirja-aineiston muiden jäsenvaltioiden saataville 14 artiklassa vahvistettuja luottamuksellisuusvaatimuksia noudattaen.

4. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu ilmoitus on toimitettava vähintään viisi kalenterikuukautta ennen asianomaisen kolmannen maan kanssa käytävien virallisten neuvottelujen suunniteltua alkamisajankohtaa.

5. Jos jäsenvaltion toimittamat tiedot eivät ole riittäviä virallisten neuvottelujen alkamista koskevan luvan myöntämiseksi 9 artiklan mukaisesti, komissio voi pyytää lisätietoja.

9 artikla

Lupa aloittaa viralliset neuvottelut

1. Komission on annettava lupa virallisten neuvottelujen aloittamiseen, jollei se katso, että neuvottelujen aloittaminen

a) on ristiriidassa unionin oikeuden kanssa, mikä ei koske toimivallan jakoon unionin ja sen jäsenvaltioiden välillä perustuvia ristiriitaisuuksia, tai

b) vaaranna unionin ja kyseisen kolmannen maan meneillään olevien tai lähestyvien neuvottelujen tavoitteita, tai

c) muodostaa esteen sijoituksiin liittyvien unionin politiikkojen, erityisesti yhteisen kauppapolitiikan, kehittämiselle ja täytäntöönpanolle.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun luvan yhteydessä komissio voi edellyttää, että jäsenvaltio sisällyttää neuvotteluihin tarkoituksenmukaisia lausekkeita.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettua lupaa koskevat päätökset on tehtävä 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Komission on tehtävä päätös 90 päivän kuluessa 8 artiklassa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta. Jos päätöksen

tekemiseksi tarvitaan lisätietoja, 90 päivän laskeminen alkaa lisätietojen vastaanottamispäivästä.

10 artikla

Komission osallistuminen neuvotteluihin

Komissio on pidettävä ajan tasalla jäsenvaltion ja kolmannen maan neuvottelujen edistymisestä ja tuloksista neuvottelujen eri vaiheissa, ja se voi pyytää saada osallistua sijoituksia koskeviin neuvotteluihin.

11 artikla

Lupa allekirjoittaa ja tehdä sopimuksia

1. Ennen sopimuksen allekirjoittamista asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle neuvottelutulos ja toimitettava sille sopimusteksti.

2. Edellä 1 kohdassa säädetty ilmoitusvelvollisuus kattaa sopimukset, jotka on neuvoteltu ennen tämän asetuksen voimaantuloa mutta joita ei ole tehty ja joihin ei sen vuoksi sovelleta 2 artiklassa säädettyä ilmoitusvelvollisuutta.

3. Ilmoituksen saatuaan komissio arvioi sen varmistaakseen, ettei neuvoteltu sopimus

a) ole ristiriidassa unionin oikeuden kanssa, mikä ei koske toimivallan jakoon unionin ja sen jäsenvaltioiden välillä perustuvia ristiriitaisuuksia, tai

b) vaaranna unionin ja kyseisen kolmannen maan meneillään olevien tai lähestyvien neuvottelujen tavoitteita, tai

c) muodosta estettä sijoituksiin liittyvien unionin politiikkojen, erityisesti yhteisen kauppapolitiikan, kehittämiselle ja täytäntöönpanolle, tai

d) ole ristiriidassa 9 artiklan 2 kohdan vaatimusten kanssa, jos sitä sovelletaan.

4. Jos komissio toteaa, että neuvottelujen tuloksena on sopimus, joka ei täytä 3 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia, jäsenvaltio ei saa lupaa sopimuksen allekirjoittamiseen ja tekemiseen.

5. Jos komissio toteaa, että neuvottelujen tuloksena on sopimus, joka täyttää 3 kohdassa tarkoitetut vaatimukset, jäsenvaltio saa luvan sopimuksen allekirjoittamiseen ja tekemiseen.

6. Edellä 4 ja 5 kohtaan perustuvat päätökset on tehtävä 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Komission on tehtävä päätös 90 päivän kuluessa

1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen ilmoitusten vastaanottamisesta. Jos päätöksen tekemistä varten tarvitaan lisätietoja, 90 päivän laskeminen alkaa lisätietojen vastaanottamispäivästä.

7. Jos on myönnetty lupa 5 kohdan mukaisesti, kyseisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle sopimuksen tekemisestä ja voimaantulosta.

12 artikla Tarkastelu

1. Viimeistään viiden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän luvun soveltamisesta kertomuksen, jossa tarkastellaan tarvetta jatkaa luvun soveltamista.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa on esitettävä kokonaiskuva tämän luvun nojalla haetuista ja myönnetyistä luvista.

3. Jos 1 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa suositetaan tämän luvun säännösten soveltamisen lopettamista tai säännösten muuttamista, kertomukseen on liitettävä asianmukainen lainsäädäntöehdotus.

IV LUKU

Loppusäännökset

13 artikla

Jäsenvaltioiden toiminta kolmannen maan kanssa tehtyjen sopimusten yhteydessä

1. Kaikkien tämän asetuksen soveltamisalaan kuluvien sopimusten osalta asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle viipymättä kaikista sopimuksen määräysten nojalla pidettävistä kokouksista. Komissiolle on toimitettava asialista ja kaikki käsiteltävien asioiden ymmärtämiseksi tarvittavat tiedot. Komissio voi pyytää jäsenvaltiolta lisätietoja. Jos on mahdollista, että käsiteltävä asia vaikuttaa sijoituksiin liittyvien unionin politiikkojen, erityisesti yhteisen kauppapolitiikan, täytäntöönpanoon, komissio voi edellyttää, että jäsenvaltio ottaa siihen tietyn kannan.

2. Kaikkien tämän asetuksen soveltamisalaan kuluvien sopimusten osalta asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle viipymättä kaikista sille esitetyistä huomautuksista, joiden mukaan jokin tietty toimenpide ei sovi yhteen sopimuksen kanssa. Jäsenvaltion on myös ilmoitettava komissiolle kaikista sopimuksen nojalla jätetyistä riitojenratkaisupyynnöistä heti kun se on saanut niistä tiedon. Jäsenvaltion ja komission on tehtävä täysimääräisesti yhteistyötä ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet vaikuttavan puolustuksen varmistamiseksi, mikä tarvittaessa voi tarkoittaa, että komissio osallistuu menettelyyn.

3. Kaikkien tämän asetuksen soveltamisalaan kuluvien sopimusten osalta asianomaisen jäsenvaltion on pyrittävä komission kanssa yksimielisyyteen ennen minkä tahansa sopimukseen sisältyvän riitojenratkaisumekanismin aktivoimista ja aktivoitava kyseiset mekanismit komission sitä pyytäessä. Tällaisia mekanismeja voivat olla sopimuksen toisen osapuolen kanssa käytävät neuvottelut ja riitojen ratkaisu sopimuksen määräyksistä riippuen. Jäsenvaltion ja komission on tehtävä täysimääräisesti yhteistyötä asiaankuuluviin mekanismeihin sisältyvien menettelyjen yhteydessä, mikä voi tarvittaessa tarkoittaa, että komissio osallistuu asianomaisiin menettelyihin.

14 artikla Luottamuksellisuus

Ilmoittaessaan komissiolle neuvotteluista ja niiden tuloksista 8 ja 11 artiklan mukaisesti jäsenvaltiot voivat tarkentaa, onko joitakin toimitetuista tiedoista pidettävä luottamuksellisina ja voidaanko kyseiset tiedot ilmoittaa muille jäsenvaltioille.

15 artikla Komitea

1. Komissiota avustaa kansainvälisten investointisopimusten siirtymäjärjestelyjen hallinnoinnin neuvoa-antava komitea.

2. Tähän kohtaa viitattaessa sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 3 ja 7 artiklaa.

16 artikla Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä […].

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta Puhemies Puheenjohtaja