Contract

Pysyvät orgaaniset yhdisteet (Persistent Organic Pollutants POP) ovat haitallisia, pitkäikäisiä sekä kertyviä ympäristömyrkkyjä, jotka aiheuttavat merkittäviä ympäristö- ja terveysongelmia myös kaukana varsinaisista päästölähteistään. POP- yhdisteitä rajoittava kansainvälinen Tukholman yleissopimus tuli voimaan vuonna 2004, jolloin se kattoi 12 ympäristömyrkkyä. Sen jälkeen sopimuksen piiriin on lisätty uusia aineita vuosina 2009, 2011, 2013, 2015 ja 2017.

Sopimus edellyttää maiden valmistelevan suunnitelman (kansallinen täytäntöönpanosuunnitelma NIP) siitä, miten ne aikovat panna toimeen yleissopimuksen rajoitukset. Suunnitelma on pyrittävä pitämään ajan tasalla, ja se on päivitettävä sopimuksen muuttuessa. Edellisen täytäntöönpanosuunnitelman (2012) jälkeen yleissopimukseen on lisätty palonsuoja-aine heksabromisyklododekaani (HBCD), pentakloorifenoli, sen suolat ja esterit, heksaklooributadieeni (HCBD) ja polyklooratut naftaleenit (CN).

Käsillä oleva selvitys pyrkii kokoamaan yhteen Tukholman sopimuksen velvoitteiden täyttämisen kannalta oleelliset asiat POP-yhdisteiden käytöstä ja esiintymisestä ympäristössä, päästöjen vähentämistoimista sekä tunnistamaan tarvittavia jatkotoimia erityisesti sopimukseen lisättyjen uusien aineiden rajoitusten täyttämiseksi. Tämä täytäntöönpanosuunnitelma ei kata vuonna 2017 sopimukseen lisättyjä aineita lyhytketjuisia klooriparafiineja (SCCP) lukuun ottamatta. SCCP- rajoitukset ovat olleet mukana POP-asetuksessa jo pidempään, sillä niitä on rajoitettu UNECE:n alueellisella ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumissopimuksella jo vuonna 2009. Sen sijaan dekabromidifenyylieetteri ja HCBD-päästöt jäävät seuraavaan päivitykseen. Kansallinen täytäntöönpanosuunnitelma sisältää myös kansallisen toimenpidesuunnitelman (National Action Plan NAP), joka Tukholman sopimuksen osapuolten on laadittava tahattomasti syntyvien POP-yhdisteiden päästöjen vähentämiseksi.

Tukholman yleissopimuksen velvoitteet pannaan EU:ssa täytäntöön yhteisötason säädöksellä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 850/2004 (ns. POP- asetus). Suomen ympäristökeskus (SYKE) on kemikaalilaissa määrätty POP- asetuksen toimivaltainen viranomainen, kuitenkin niin, että POP-jätteiden jätehuoltoa koskevassa 7 artiklassa tarkoitettuina toimivaltaisina viranomaisina toimivat ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaiset ympäristölupaviranomaiset. SYKE vastaa POP-asetuksen toimeenpanon seurannasta ja tiedottamisesta. Kaikki POP-asetuksen muutoksiin liittyvät asiat ovat ympäristöhallinnon internetsivulla xxx.xxxxxxxxx.xx/XXX.

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

National Implementation Plan (NIP) for the Stockholm Convention on Persistent Organic Pollutants (POPs)

National Action Plan (NAP) on measures to reduce the emissions of unintentionally produced POPs

Abstract:

To be updated

Den nationella genomförandeplanen (NIP) för förpliktelserna i Stockholmskonventionen om långlivade organiska föreningar

Det nationella handlingsprogrammet (NAP) för att minska utsläpp av oavsiktligt framställda POP-föreningar

Sammandrag:

Kommer senare

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

ESIPUHE

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

SANASTOA

Sana tai lyhenne	Selitys
BAT	Best Available Techniques Paras käytettävissä oleva tekniikka. Ympäristönsuojelulaissa (5 §) parhaalla käytettävissä olevalla tekniikalla (BAT) tarkoitetaan mahdollisimman tehokkaita ja kehittyneitä, teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia tuotanto- ja puhdistusmenetelmiä ja toiminnan suunnittelu-, rakentamis-, ylläpito-, käyttö- sekä lopettamistapoja, joilla voidaan ehkäistä toiminnan aiheuttama ympäristön pilaantuminen tai tehokkaimmin vähentää sitä ja jotka soveltuvat ympäristölupamääräysten perustaksi.
BEP	Best Environmental Practice Ympäristön kannalta paras käytäntö
Bromattu palonsuoja-aine	Materiaalin syttymistä tai palamista vähentämään lisätty bromia sisältävä kemikaali. Heksabromibifenyyli, 4-7 bromiatomilla bromatut difenyylieetterit sekä heksabromisyklododekaani (HBCD) kuuluvat POP-yhdisteisiin.
co-PCB	Coplanar-polychlorinated bifenyl dioksiinien kaltainen polykloorattu bifenyyli
EPER	European Pollutant Emissions Register Euroopan päästörekisteri EPER sisältää noin 20 000 eurooppalaisen suuren teollisuuslaitoksen päästötietoja noin 50 aineen päästöistä ilmaan ja veteen. EPER-rekisterin tarkoituksena on lisätä yleisön tietoisuutta ympäristökuormituksesta sekä edistää teollisuuden pyrkimyksiä ympäristönsuojelulle asetettujen tavoitteiden ja kansainvälisten sopimusten velvoitteiden saavuttamisessa.
EQS	Environmental quality standard Direktiivin 2008/105/EC mukaan tietyille haitallisille aineille asetetut ympäristölaatunormit
HBB	Heksabromibifenyyli
HBCD/HBCDD	Heksabromisyklododekaani (Tukholman sopimus käyttää lyhennettä HBCD, EU-lainsäädäntö lyhennettä HBCDD)
HCBD	Heksaklooributadieeni, teollisuuskemikaali ja torjunta-aine
HCH	Heksakloorisyklohekaani, torjunta-aine
I-TEQ	International Toxicity Equivalent Dioksiinien ja furaanien eri kongeneerien myrkyllisyys vaihtelee. Jotta pystytään vertaamaan eri isomeerien myrkyllisyyttä, on otettu käyttöön myrkyllisyysekvivalentti I-TEQ. Myrkyllisin PCDD/F-yhdisteistä on tasomainen 2,3,7,8-TCDD, joka on samalla yksi kaikkein myrkyllisimmistä tunnetuista yhdisteistä. Muiden kongeneerien myrkyllisyys suhteutetaan kyseiseen kongeneeriin nähden.
Kongeneeri	Kongeneerit ovat rakenteeltaan samankaltaisia yhdisteitä, joissa on kuitenkin esimerkiksi eri määrä klooria tai bromia. Monet Tukholman sopimuksessa listatut aineet kattavat useita kongeneereja. Esimerkiksi PCB-yhdisteillä on 209 kongeneeria, jotka poikkeavat toisistaan kloorin määrän ja sijainnin mukaan. Kongeneerien ominaisuudet vaihtelevat mm. kloorautumisasteen mukaan. Samoin bromatuilla difenyylieettereillä on 209 kongeneeria, joista noin puolet on POP-yhdisteitä (BDE 28-BDE 153. Myös BDE 209 (deka- BDE) on päätetty sisällyttää rajoitusten piiriin vuonna 2017).
KY-5	Sahoilla käytetty puutavaran sinistymisenestoaine, eli sienten kasvun estoon tarkoitettu tetrakloorifenoliyhdiste, joka sisälsi epäpuhtautena pentakloorifenolia (PCP) ja polykloorattuja dioksiineja ja furaaneja
Liite A	Yleissopimuksen liite, jossa mainittujen, tietoisesti tuotettujen, aineiden valmistus ja käyttö lopetetaan. Liitteeseen lisätylle aineelle voidaan myöntää määräaikainen poikkeus kiellosta.
Liite B	Yleissopimuksen liite, jossa mainittujen tietoisesti tuotettujen kemikaalien käyttöä rajoitetaan voimakkaasti. Liitteeseen lisätyille aineille voidaan myöntää määräaikaisia poikkeuksia tai sallittuja käyttöjä.
Liite C	Yleissopimuksen liite, jossa mainittujen tahattomasti ihmisen toiminnassa muodostuvien aineiden päästöjä rajoitetaan.
NIP	National Implementation Plan, eli maan hallinnon hyväksymä suunnitelma Tukholman yleissopimuksen pysyvien orgaanisten yhdisteiden rajoitusten toimeenpanosta
Okta-BDE	Oktabromidifenyylieetteri, palonsuoja-aine

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

Osapuolikokous	Conference of the Parties (COP). Sopimuksen osapuolien ja tarkkailijoiden päättävä kokous, joka käsittelee sopimuksen toimeenpanoa ja sisältöä koskevat asiat.
Palonsuoja-aine	Aine, joka vähentää muuten helposti palavien materiaalien syttymistä tai palamista
PCDD/F	Aineryhmä polyklooratut dioksiini ja furaanit. Yleensä mukaan luetaan lisäksi samankaltaiset tasomaiset (koplanaariset) klooratut bifenyylit. Tekstissä näihin viitataan myös termillä "dioksiinit" tai "dioksiinit ja furaanit".
Penta-BDE	Pentabromidifenyylieetteri, palonsuoja-aine
PFOS	Perfluorioktaanisulfonihappo ja sen johdannaiset
PIC-sopimus	Prior Informed Consent –sopimus eli Rotterdamin yleissopimus. Kansainvälinen sopimus, joka edellyttää tiettyjen kemikaalien vienniltä vastaanottavan maan hyväksyntää. Toimeenpantu Euroopan unionissa PIC- asetuksella EY N:o 698/2008.
PBDE	Polybromatut difenyylieetterit
PBT-yhdiste	Yhdiste, joka on myrkyllinen, hitaasti hajoava, kertyy eliöihin ravintoketjussa (persistent, bioaccumulative and toxic). Nk. PBT-kriteerit on määritelty REACHin liitteessä XIII.
PCB	Polyklooratut bifenyylit
PeCB	Pentaklooribentseeni
PCP	Pentakloorifenoli. Kloorifenoleihin kuuluva torjunta-aine ja biosidi.
PCN	Polyklooratut naftaleenit
POP	Persistent Organic Pollutants Yhdiste, joka on myrkyllinen, hitaasti hajoava, kertyy eliöihin ravintoketjussa sekä kulkeutuu kauas päästöpaikastaan ilman, veden tai muuttavien eläinlajien välityksellä niin että siitä voi aiheutua merkittäviä ympäristö- ja/tai terveyshaittoja.
POPRC	Yleissopimuksen uusien aineiden valintakomitea. Osapuolen tehtyä ehdotuksen aineen lisäämiseksi, tieteellinen komitea arvioi voiko sen kaukokulkeutumisesta aiheutua niin merkittävää ympäristö- tai terveyshaittaa, että kansainvälinen rajoitus on tarpeen.
Ratifiointi	Yleissopimuksen muutoksen vieminen kansalliseen lainsäädäntöön niin, että siitä tulee laillisesti sitova. Yleissopimuksen osapuolikokouksen jälkeen maalla on noin 1½ vuotta aikaa ratifioida muutos.
SAMASE	Saastuneiden maiden valtakunnallinen selvitys- ja kunnostusprojekti vuosina 1989-1994
SCCP	Short-chained chlorinated paraffins, lyhytkejtuiset klooriparafiinit
UNEP	United Nations Environmental Programme YK:n ympäristöohjelma
VAHTI-rekisteri	Ympäristönsuojelulain 222 §:n mukaisen tietojärjestelmän valvontaosio, johon tallennetaan tietoja mm. ympäristösuojelulainsäädännön mukaisista luvista ja ilmoituksista sekä päästöistä vesiin ja ilmaan sekä jätteistä. Tietoja ympäristökuormituksesta on tallennettu 1970-luvulta lähtien, mutta niiden kattavuus ja luotettavuus vaihtelee. Tiedot ilmoitetaan yleensä vuosiarvoina.
WHO	Worlds Health Organization = Maailman terveysjärjestö
WHO-TEQ	World Health Organization's toxic equivalent Dioksiinien myrkyllisyys vaihtelee riippuen klooriatomien määrästä ja sijainnista molekyylissä. Toksisuusekvivalenttikertoimella (TEF) kuvataan aineen tai yhdisteen suhteellista myrkyllisyyttä. Kertoimet ovat 0 ja 1 välillä olevia lukuja. Myrkyllisimmälle dioksiinille (2,3,7,8-TCDD) kertoimen arvoksi on asetettu 1. Muiden, dioksiininsukuisten aineiden kertoimet saattavat olla vain murto-osa 2,3,7,8-TCDD:n arvosta. Voimassa olevat TEF-arvot on ehdottanut Maailman Terveysjärjestön WHO:n asiantuntijaryhmä vuonna 2005. Myrkyllisyyttä arvioitaessa kerrotaan kunkin aineen seoksessa oleva pitoisuus aineen TEF:lla ja näin saadut luvut lasketaan yhteen. Näin voidaan määritellä kuinka suurta pitoisuutta tai määrää 2,3,7,8-TCDD:a tutkittava aineseos myrkyllisyyden osalta vastaa (TEQ, TCDD Equivalence). Näiden pitoisuuksien yksikkönä käytetään yleensä ng/g tai pg/g. Esimerkiksi merkintä 150 ng/g WHO-TEQ tarkoittaa, että seos on yhtä myrkyllistä kuin seos, jossa on 2,3,7,8-TCDD:a 150 nanogrammaa grammassa.

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

1. JOHDANTO

Ympäristön ja ihmisten terveyden kannalta kaikkein haitallisimpia kemikaaleja ovat yhdisteet, jotka ovat pysyviä, kertyviä ja myrkyllisiä. Tällaisia aineita kutsutaan PBT- aineiksi (Persistent, Bioaccumulative and Toxic). Pitoisuudet eliöissä ja kudoksissa voivat kasvaa pysyvyyden ja kertyvyyden takia tasolle, joka aiheuttaa haittaa.

POP-yhdisteet voivat kulkeutua ympäristössä ilmavirtausten, veden tai eliöiden mukana. Kaukokulkeutumisen seurauksena niistä voi aiheutua merkittäviä ympäristö- tai terveyshaittoja kaukana päästölähteestä.

POP-yhdisteitä tai -yhdisteryhmiä1 on Tukholman sopimuksessa tällä hetkellä 28. Suurin osa yhdisteistä on tietoisesti tuotettu johonkin tiettyyn tarkoitukseen, tavallisimmin torjunta-aineiksi tai teollisuuskemikaaliksi (dielektriset nesteet, pinta- aktiiviset aineet ja palonsuoja-aineet). Osa aineista muodostuu kemiallisten reaktioiden tai polttoprosessien epäpuhtauksina, jolloin edellytetään päästöjenvähennystoimia.

1.1. POP-yhdisteet

Tukholman yleissopimus solmittiin vuonna 2001 rajoittamaan 12 POP-yhdistettä, joista valtaosa oli torjunta-aineita. Suurin osa näistä tarkoituksellisesti tuotetuista POP-yhdisteistä oli Suomessa kielletty tai vedetty pois markkinoilta jo kymmeniä vuosia ennen kansainvälisiä rajoituksia niiden aiheuttamien ympäristö- tai terveyshaittojen takia. Näiden ns. "vanhojen" POP-yhdisteiden rajoituksia tarkastellaan tässä suunnitelmassa vain siltä osin kuin lisätoimia vielä tarvitaan.

Tukholman sopimukseen voidaan lisätä aineita, jotka ovat hyvin pysyviä, kertyviä, myrkyllisiä ja joiden kaukokulkeutumisesta voi aiheutua merkittäviä ympäristö- ja/tai terveyshaittoja. Vuosina 2009, 2011, 2013, 2015 ja 2017 Tukholman sopimukseen on lisätty 16 uutta ainetta. Aineet on esitelty lyhyesti

1 Osa POP-yhdisteistä sisältää suuren ryhmän aineita (dioksiinit, furaanit, polyklooratut bifenyylit, polybromatut difenyylieetterit, PFOS, sen suolat ja PFOSF)

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

Taulukko 1. Käyttö- ja rajoitustiedot on esitelty kappaleessa 3. Tarkemmat ainekuvaukset ominaisuuksista ja käytöstä erityisesti Suomessa löytyvät ympäristöhallinnon POP-sivuilta xxx.xxxxxxxxx.xx/XXX.

Tietolaatikko: POP-yhdisteen rajoittaminen

Kaikki Yleissopimuksen osapuolet voivat ehdottaa uusia kemikaaleja lisättäväksi Tukholman yleissopimukseen. Osapuolen tehtyä ehdotuksen sopimuksen tieteellinen komitea (uusien aineiden valintakomitea POPRC) arvioi täyttääkö kemikaali sovitut kriteerit pysyvyyden, kertyvyyden, myrkyllisyyden, kaukokulkeutuvuuden ja siitä aiheutuvan ympäristö- tai terveysriskin suhteen (yleissopimuksen liite D). Mikäli kemikaali täyttää kriteerit, komitea tekee ehdotuksen rajoittamisesta sopimuksen kahden vuoden välein kokoontuvalle osapuolikokoukselle. Osapuolikokous COP, eli kaikki sopimuksen ratifioineet maat yhdessä, päättää aineen lisäämisestä sekä mahdollisista poikkeuksista.

Noin puolen vuoden kuluttua osapuolikokouksen päätöksen jälkeen päätös viedään YK:n sopimusvarastoon, minkä jälkeen osapuolilla on vuosi aikaa saattaa kansallinen lainsäädäntönsä sopimuksen mukaiseksi. Poikkeuksellisesti maat, jotka ovat sopimuksen ratifioidessaan ilmoittautuneet sopimuksen artiklan 22 mukaisiksi ns. opt-in –maiksi, saavat vapaasti päättää koska haluavat toimeenpanna sovitun rajoituksen. Tällaisia maita ovat mm. Venäjä, Kiina, Kanada ja Uusi-Seelanti.

EU:ssa sopimuksen muutoksen toimeenpano tapahtuu käytännössä niin, että komissio ja jäsenmaat muuttavat POP-asetusta niin, että Tukholman sopimuksen velvoitteet täyttyvät. Suomen kanta lainsäädännön muutoksiin koordinoidaan STM:n vetämässä kemikaalineuvottelukunnassa, jossa ovat edustettuina eri hallinnonalat, teollisuus ja kansalaisjärjestöt.

Tukholman sopimuksen rajoitus ja POP-asetuksen lainsäädäntö ovat harvoin identtisiä: usein aineilla on EU:ssa jo voimassa olevia rajoituksia, jotka voivat olla kansainvälisiä rajoituksia tiukempia, esim. REACH-lainsäädännössä. Usein Tukholman sopimus sisältääkin poikkeuksia käytöille, jotka EU:ssa on kielletty (kuten esimerkiksi PFOS-yhdisteiden käyttö sammutusvaahdoissa tai endosulfaanin käyttö torjunta-aineena), mikä aiheuttaa omat haasteensa mm. maahantuotavien tuotteiden koostumuksen valvonnalle.

POP-asetuksen EU:n laajuinen rajoitus täyttää kuitenkin aina vähintään Tukholman sopimuksen vaatimustason.

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

Taulukko 1. Tukholman yleissopimuksen aineet. Torjunta-aineiden myyntimäärien seuranta alkoi Suomessa vuonna 1953, eikä sitä aikaisempaa käyttötietoa ole yleensä saatavissa.

Aine	Käyttö	Liite Lisäysvuosi	Tilanne Suomessa
Aldriini	Torjunta-aine	A 2001	Käytössä vuosina 1956-1966 (445 kg). Markkinointi ja käyttö kielletty vuonna 1972.
Dieldriini	Torjunta-aine	A 2001	Käytössä vuosina 1961-1965 (1354 kg). Markkinointi ja käyttö kielletty vuonna 1972.
Endriini	Torjunta-aine	A 2001	Markkinointi, myynti ja käyttö kielletty vuonna 1969. Myyty 7035 kg torjunta- aineena. Käyttöä oli mahdollista kiellon jälkeen metsätaimitarhoilla torjunta- aineviranomaisen luvalla myyrien torjuntaan ainakin vuoteen 1975 saakka.
DDT	Torjunta-aine	A 2001	Myyty 238 t vuosina 1953-1972. Käyttö kielletty 1976..
Heptakloori	Torjunta-aine	A 2001	Kiellettiin torjunta-aineena vuonna 1996, mitä ennen käyttö oli loppunut. Käyttö puunsuoja-aineena lopetettiin vuonna 1994.
Klordaani	Torjunta-aine	A 2001	Kiellettiin torjunta-aineena 1972 ja käyttö puunsuoja-aineena lopetettu vuonna 1994.
Mirex	Torjunta-aine	A 2001	Ei ole rekisteröity tai käytetty Suomessa.
Toksafeeni	Torjunta-aine	A 2001	Markkinointi, myynti ja käyttö kielletty vuonna 1969
Heksaklooribentsee ni (HCB)	Torjunta-aine, liuotin	A ja C 2001	Torjunta-ainekäyttö kiellettiin 1996. HCBtä sisältävien tuotteiden tuonti ja vienti kielletty vuonna 2002
Polyklooratut bifenyylit (PCB)	Elektroniikass a, saumausmasso issa, maalit, lakat, liimat	A ja C 2001	PCB-yhdisteiden ja niitä sisältävien tuotteiden valmistus, maahantuonti ja myynti kiellettiin vuoden 1990 alussa. Lisäksi PCB:tä sisältävät muuntajat ja kondensaattorit tuli poistaa käytöstä vuoden 1994 loppuun mennessä. PCB:tä sisältäviä saumausmassoja on edelleen käytössä elementtirakennuksissa.
Dioksiinit ja furaanit	Tahaton päästö	C 2001	Polttoprosessien ja energiantuotannon sekä klooria sisältävien aineiden tuotannon epäpuhtauksia
Lindaani γ- HCH heksakloorisyklohe ksaani CAS NO 58-89-9	Torjunta-aine, biosidi	A 2009	Käytettiin tuhoeläinten torjuntaan maataloudessa ja metsätaloudessa ainakin vuodesta 1953 lähtien. Maatalouskäyttö kielletty 1988, biosidikäyttö sallittu 2007 asti. Ei tiettävästi koskaan valmistettu Suomessa, mutta esiintyy pilaantuneilla maa-alueilla. Mahdollisesti vanhaa torjunta-ainejätettä.
Alfa- heksakloorisyklohe ksaani α-HCH CAS No. 319-84-6	Lindaanin isomeeri (syntyy valmistuksessa )	A 2009	Lindaanin valmistuksen sivutuote, jota oli valtaosa ns. teknillisissä heksavalmisteissa. Voi esiintyä pilaantuneilla maa-alueilla (kasvihuoneet, kauppapuutarhat).
Beta- heksakloorisyklohe ksaani β-HCH CAS No. 319-85-7	Lindaanin isomeeri (syntyy valmistuksessa )	A 2009	Lindaanin valmistuksen sivutuote, jota oli valtaosa ns. teknillisissä heksavalmisteissa. Voi esiintyä pilaantuneilla maa-alueilla (kasvihuoneet, kauppapuutarhat).
Tetrabromidifenyyl	Palonsuoja-	A	Esiintyy penta-BDE:llä palosuojatuissa

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

ieetteri ja pentabromidifenyyl ieetteri, (BDE) CAS No: 40088-

47-9, CAS No

00000-00-0 ja muut tetra- ja penta- BDE:t joita esiintyy kaupallisessa pentabromidifenyyl ieetterissä (Penta-

BDE)

aine

2009

tuotteissa (erityisesti polyuretaanit).

Käytetty vielä 1990-luvulla, mutta tuotu maahan tuotteissa, joiden käyttöikä voi olla pitkä. Rajoituksen voimaantullessa käytössä olleiden tavaroiden käyttö voi jatkua.

Edellyttää toimenpiteitä kierrätysprosesseissa ja jätehuollossa.

Heksabromidifenyy lieetteri ja heptabromidifenyyl ieetteri

CAS No: 68631-

49-2, CAS No:

207122-15-4, CAS

No:

446255-22-7, CAS

No:

207122-16-5 ja

muut heksa- ja hepta-BDE:t joita esiintyy kaupallisessa oktabromidifenyyli eetterissä (Okta-

BDE)

Palonsuoja- aine

A 2009

Esiintyy okta-BDE:llä palosuojatuissa tuotteissa (erityisesti sähkö- ja elektroniikkaromu, muovit). Käytetty vielä 1990-luvulla, mutta tuotu maahan tuotteissa, joiden käyttöikä voi olla pitkä.

Rajoituksen voimaantullessa käytössä olleiden tavaroiden käyttö voi jatkua. Edellyttää toimenpiteitä kierrätysprosesseissa ja jätehuollossa.

Klordekoni

CAS No. 143-50-0

Torjunta-aine

2009

Ei tiettävästi käytetty

Heksabromibifenyy li

HBB

CAS No. 36355-

01-8

Palonsuoja- aine

A 2009

Esiintyy mahdollisesti vanhoissa tuotteissa. Voi edellyttää toimia kierrätysprosesseissa tai jätehuollossa.

Pentaklooribentsee ni

PeCB

CAS No. 608-93-5

Palonsuoja- aine, torjunta- aine, PCB- öljyjen lisäaine, polton

epäpuhtaus

A, C 2009

Muodostuu polttoprosesseissa päästöinä, erityisesti jätteenpoltto. Dioksiniipäästöjen vähentäminen vähentää myös PeCB:n päästöjä. Voi muodostua pentakloorinitrobentseenin (fungisidi, myynnissä vuodesta 1955 alkaen)

hajoamistuotteena

Perfluorioktaanisul fonihappo ja sen johdannaiset (PFOS)

CAS No. 1763-23-

sen suolat:CAS No. 00000-00-0

(litiumsuola), 4021-47-0

(natriumsuola), 2795-39-3

(kaliumsuola), 00000-00-0

(ammoniumsuola), 70225-

Pinta- aktiivinen aine, kromihuurujen estoaine, pintakäsittelya ine

PFOSF on PFOS-

tuotannon lähtöaine

B 2009

Käyttö on edelleen sallittu EU:n POP- asetuksen 850/2004 mukaisiin tarkoituksiin. PFOS-sammutusvaahdot on poistettu käytöstä kesäkuussa 2011.

Käyttö metalliteollisuudessa (kromi(VI) kovakromauksen suljetuissa järjestelmissä) ja mahdollisesti puolijohdeteollisuudessa, sekä keraamisten suodattimien valmistuksessa jatkuu. Käyttö kostutusaineissa, joita käytetään valvotuissa sähkökemiallisissa pinnoitusjärjestelmissä päättyi 26.8.2015.

Ilmailun hydrauliikkanestekäyttö jatkuu.

Rajoituksen voimaantullessa käytössä olleiden tavaroiden käyttö voi jatkua.

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

14-8 (dietanoliammoniu m suola) jne. sekä Perfluorioktaanisul fonyyli-fluoridi PFOSF CAS No. 307-35-7			Havaitaan usein ympäristönäytteissä.
Tekninen endosulfaani ja sen isomeerit* CAS No: 115-29-7 CAS No: 959-98-8 CAS No: 33213- 65-9	Torjunta-aine	A 2011	Kielletty kokonaan. Maatalouden insektisidikäyttöä rajoitettiin jo 1990-uvulla, ja viimeisetkin poikkeuskäytöt loppuivat vuoden 2005 loppuun mennessä. Siitä huolimatta löytyy ympäristö- ja jätevesinäytteistä edelleen, mikä johtunee maahantuotavista tuotteista ja kaukokulkeutumasta.
Heksabromisyklod odekaani (HBCD tai HBCDD)	Palonsuoja- aine	A 2013	Käyttö vain rakennuksissa käytettävää palosuojattua EPS varten. Käyttö rajoitettu luvanvaraiseksi REACH-asetuksella 2014. Edellyttää toimenpiteitä kierrätysprosesseissa ja jätehuollossa, jotta varmistetaan kemikaalin hävittäminen. Rajoituksen voimaantullessa käytössä olleiden tavaroiden, kuten eristeiden ja huonekalujen käyttö voi jatkua, mutta ne on aikanaan käsiteltävä POP-jätteenä.
Pentakloorifenoli (PCP) ja sen suolat	Biosidi	A 2015	Kielletty. On käytetty puunsuoja-aineena ja esiintynyt epäpuhtautena sinistymisenestoaineessa KY-5. Tavataan toisinaan kestopuujätteessä.
Heksaklooributadie eni (HCBD)	Liuotin, kemianteollisu uden apuaine, hydrauli- ja lämmönvaihto nesteet, gyroskoopit, alumiinin ja grafiittisauvoj en tuotanto, torjunta-aine	A 2015 ja C 2017	Ei tiettävästi tuoteta tietoisesti eikä Suomessa ole teollisuutta, jonka sivutuotteena HCBD:tä syntyy
Polyklooratut naftaleenit (PCN)	Biosidi, maalien ja moottoriöljyn lisäaine, sähköjohtojen eristeet ja kondensaattori t. Muodostuu epäpuhtautena termisissä prosesseissa, jos läsnä on klooria.	A ja C 2015	PCN:t on korvattu toisilla kemikaaleilla jo 1970-1980-luvulla. Sitä voi kuitenkin muodostua polttoprosesseissa sivutuotteena.
Lyhytketjuiset klooriparafiinit (SCCP)	Palonsuoja- aine, voiteluaine, liimat, maalit	A 2017	Sallitaan sellaisten aineiden tai valmisteiden, jotka sisältävät SCCP-yhdisteitä yhtä painoprosenttia alhaisempina pitoisuuksina, taikka sellaisten tavaroiden tuotanto, saattaminen markkinoille ja käyttö., jotka

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

sisältävät SCCP-yhdisteitä 0,15 painoprosenttia alhaisempina pitoisuuksina,

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

2. LAINSÄÄDÄNTÖ JA VIRANOMAISET

Suomessa toiminnalle, josta saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista (veteen, maaperään tai ilmaan), on oltava pääsääntöisesti ympäristölupa. Viranomaiset myöntävät toiminnalle luvan ja asettavat siinä määräykset ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi. Myös maankäyttö- ja rakennuslain sekä luonnonsuojelulain nojalla tehdyillä päätöksillä voidaan ehkäistä ympäristön pilaantumista. Joistakin toimenpiteistä tai toiminnoista riittää pelkkä ilmoitus viranomaisille.

Seuraavassa käsitellään keskeistä lainsäädäntöä ja eri viranomaisia POP- yhdisteiden hallintaan liittyen. Yhteisölainsäädäntö esitellään yksityiskohtaisesti Euroopan komission ylläpitämässä Unionin täytäntöönpanosuunnitelmassa (UIP2), joka on viimeksi päivitetty 2014. Uusi Unionin täytäntöönpanosuunnitelma on parhaillaan työn alla ja valmistuu vuonna 2017.

2.1. Lainsäädäntö

Keskeisimmät lainsäädäntöinstrumentit POP-yhdisteiden rajoittamisen kannalta sisältyvät Euroopan yhteisön kemikaalilainsäädäntöön:

• Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006 kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH)

• Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1272/2008 aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta (CLP)

• Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus pysyvistä orgaanisista yhdisteistä (EY) N:o 850/2004 sekä direktiivin 79/117/ETY muuttamisesta

• Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 649/2012 vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista

• Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o

528/2012 biosidivalmisteiden asettamisesta saataville markkinoilla ja niiden käytöstä

• Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1107/2009 kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta

Myös kansallinen kemikaalilainsäädäntö on Suomessa ollut jatkuvien muutosten kohteena. Huomattava osa tehdyistä muutoksista on liittynyt pyrkimykseen hallita ympäristöriskejä aiempaa paremmin.

Keskeisimmät kansalliset lait ja asetukset ovat:

• Kemikaalilaki (599/2013)

• Kemikaaliasetus (675/1993)

• Asetus kemikaalien vähittäismyynnistä (573/2011)

• Ympäristönsuojelulaki (527/2014)

• Ympäristönsuojeluasetus (713/2014)

• Laki kasvinsuojeluaineista (1563/2011)

• Jätelaki (646/2011)

• Valtioneuvoston asetus jätteistä (179/2012)

• Terveydensuojelulaki (763/1994)

• Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta, ns. kemikaaliturvallisuuslaki (390/2005)

2 xxxx://xxx-xxx.xxxxxx.xx/xxxxx-xxxxxxx/XX/XXX/?xxxxXXXXX:00000XX0000

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

• Laki vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa (387/2013)

Lisäksi valtioneuvosto ja eri ministeriöt ovat antaneet asetuksia ja päätöksiä, jotka ovat relevantteja POP-yhdisteiden kannalta:

• Valtioneuvoston asetus biosidivalmisteista 418/2014

• Valtioneuvoston asetus orgaanisten liuottimien käytöstä eräissä toiminnoissa ja laitoksissa aiheutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen rajoittamisesta 435/2001

• Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista 1022/2006

• Valtioneuvoston asetus yhdyskuntajätevesistä 888/2006

• Valtioneuvoston asetus fluorattuja kasvihuonekaasuja tai otsonikerrosta heikentäviä aineita sisältävien laitteiden käsittelijän pätevyysvaatimuksista 766/2016

• Valtioneuvoston asetus PCB-laitteistojen käytön rajoittamisesta ja PCB- jätteen käsittelystä 958/2016

• Valtioneuvoston asetus jätteen polttamisesta 151/2013

• Valtioneuvoston asetus kaatopaikoista 331/2013

• Valtioneuvoston asetus romuajoneuvoista sekä vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta ajoneuvoissa 123/2015

• Valtioneuvoston asetus sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta 519/2014

• Valtioneuvoston asetus vaarallisten kemikaalien käsittelyn ja varastoinnin valvonnasta 855/2012

• Valtioneuvoston päätös tiettyjä tehoaineita sisältävien torjunta-aineiden markkinoille saattamisen ja käytön kieltämisestä 1361/1996

• Valtioneuvoston asetus eräiden vaarallisten aineiden, seosten ja esineiden valmistuksen, markkinoille saattamisen ja käytön rajoituksista annetuista REACH-asetuksen XVII liitteen säännöksistä poikkeamisesta 647/2009

Ministeriöiden asetukset ja päätökset

• Ympäristöministeriön asetus biosidivalmisteista ja niiden tehoaineita koskevista hakemuksista ja ilmoituksista 419/2014 (Finlex)

• Sosiaali- ja terveysministeriön asetus kemikaaleja koskevien tietojen toimittamisesta 553/2008 (Finlex)

• Sosiaali- ja terveysministeriön asetus CLP-asetuksen liitteessä VI tarkoitetuista kemikaaleista 5/2010 (Finlex)

• Sosiaali- ja terveysministeriön asetus kemikaalien määrätietojen toimittamisesta 1155/2011 (Finlex)

Keskeisimmän POP-lainsäädännön pääpiirteet on esitelty alla.

2.1.1. POP-asetus (EY) 850/2004

POP-yhdisteiden kannalta keskeisin säädös on vuonna 2004 voimaan tullut Euroopan Parlamentin ja Neuvoston POP-asetus (EY) N:o 850/20043. POP-asetus toimeenpanee

3 xxxx://xxx-xxx.xxxxxx.xx/XxxXxxXxxx/XxxXxxXxxx.xx?xxxxXXXXXXX:0000X0000:00000000:XX:XXX

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

sekä Tukholman sopimuksen että YK:n Euroopan talouskomission (UNECE) ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumissopimuksen (CLRTAP) POP-pöytäkirjan velvoitteet koko Euroopan unionissa ja on sellaisenaan kaikkia jäsenmaita sitova. Asetus sisältää Tukholman yleissopimuksen mukaiset POP-yhdisteiden tuotannon, markkinoille luovuttamisen, käytön, tuonnin ja viennin kiellot, varastojen ja jätteiden käsittelyn velvoitteet sekä tahattomina epäpuhtauksina syntyvien POP-yhdisteiden päästöjen vähentämisvelvoitteet. Lisäksi POP-asetus edellyttää jäsenmaiden tuottavan päästöinventaarit tahattomina päästöinä tuotettaville POP-yhdisteille, sekä valmistelevan kansallisen täytäntöönpanosuunnitelman, POP-yhdisteiden seurannan sekä tietojenvaihdon mekanismit.

Aina kun joku aine/yhdiste sisällytetään POP-asetukseen, se poistetaan muusta lainsäädännöstä (esim. REACHin rajoitusliite XVII ja mahdolliset kansalliset säädökset). Samoin vanha kansallinen lainsäädäntö kumotaan siltä osin kuin se on päällekkäistä. HBCD-palonsuoja-aine on poikkeus sille REACHissa määrätyn lupavelvoitteen takia.

POP-asetus asettaa velvoitteita myös pysyviä orgaanisia yhdisteitä sisältävän jätteen käsittelylle. Asetuksen liitteissä mainituista aineista koostuva, niitä sisältävä tai niiden saastuttama jäte on loppukäsiteltävä tai hyödynnettävä viipymättä asetuksen liitteen määräysten mukaisesti. Tällöin on myös varmistettava jätteen sisältämien pysyvien orgaanisten yhdisteiden hävittäminen tai niiden muuntaminen palautumattomasti siten, että jäljellä jäävillä jätteillä ja päästöillä ei ole pysyvien orgaanisten yhdisteiden ominaisuuksia. Polykloorattuja bifenyylejä (PCB) ja polykloorattuja terfenyylejä (PCT) sisältävän jätteen käsittelyyn sovelletaan tältä osin EU:n POP-asetusta. PCB-direktiivissä 96/59/EY on lisäksi joitakin täydentäviä säädöksiä, jotka on Suomessa toimeenpantu valtioneuvoston asetuksella PCB- laitteistojen käytön rajoittamisesta ja PCB-jätteen käsittelystä (958/2016).

Suomen ympäristökeskus toimii POP-asetuksen toimivaltaisena viranomaisena sillä rajoituksella, että ympäristönsuojelulain ympäristölupaviranomaiset toimivat asetuksen jätehuoltoa koskevassa artiklassa 7 tarkoitettuina toimivaltaisina viranomaisina. Ympäristölupaviranomaiset on säädetty toimivaltaisiksi viranomaisiksi siksi, että artiklaa 7 sovelletaan käytännössä lähinnä ympäristönsuojelulain mukaisissa lupa- ja ilmoitusmenettelyissä.

Lisätietoja xxx.xxxxxxxxx.xx/XXX

2.1.2. Ympäristönsuojelulaki (527/2014)

Vuonna 2014 voimaan tullut uusi ympäristönsuojelulaki on pilaantumisen torjunnan yleislaki, jonka tavoitteena on

• ehkäistä ympäristön pilaantumista ja sen vaaraa, ehkäistä ja vähentää päästöjä sekä poistaa pilaantumisesta aiheutuvia haittoja ja torjua ympäristövahinkoja,

• turvata terveellinen ja viihtyisä sekä luonnontaloudellisesti kestävä ja monimuotoinen ympäristö, tukea kestävää kehitystä sekä torjua ilmastonmuutosta,

• edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä sekä vähentää jätteiden määrää ja haitallisuutta ja ehkäistä jätteistä aiheutuvia haitallisia vaikutuksia,

• tehostaa ympäristöä pilaavan toiminnan vaikutusten arviointia ja huomioon ottamista kokonaisuutena, sekä parantaa kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristöä koskevaan päätöksentekoon.

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

Ympäristönsuojelulain nojalla annetaan lain tavoitteita ja täytäntöönpanoa täsmentäviä asetuksia. Vesiensuojelun ohella se kattaa myös ilman- ja maaperänsuojelun asioita ja kieltää maaperän ja pohjaveden pilaamisen.

POP-yhdisteiden päästöjen hallinnan kannalta ympäristönsuojelulain olennaisin osa on ympäristölupamenettely. Laissa edellytetään, että ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttaville toiminnoille tarvitaan pääsääntöisesti lupa. Ympäristönsuojelulain

220 § sisältää pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevat erityiset säännökset. Ympäristönsuojelulain mukaista lupa- tai ilmoitusasiaa käsiteltäessä on noudatettava, mitä POP-asetuksen (EY) N:o 850/2004 artiklan 6 kohdassa 3 ja artiklassa 7 säädetään:

• POP-asetuksen artiklan 6 kohdan 3 mukaan perustettaessa uusia laitoksia tai uusittaessa olemassa olevia laitoksia etusijalle tulisi asettaa sellaiset vaihtoehtoiset prosessit, tekniikat ja käytännöt, joilla saavutetaan sama hyöty, mutta joissa ei muodostu tai joista ei pääse ympäristöön POP- yhdisteitä.

• Asetuksen artiklassa 7 säädetään POP-jätteen jätehuollosta.

2.1.3. REACH-asetus kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista,

lupamenettelyistä ja rajoituksista (EY) 1907/2006

EU:n kemikaalilainsäädännön yksi tavoite on ennaltaehkäistä uusien POP-yhdisteiden pääsyä markkinoille (Tukholman sopimuksen artikla 34). REACH-asetuksen liite XIII aineen pysyvyyden, kertyvyyden ja myrkyllisyyden eli ns. PBT-ominaisuuksien erityistä arviointia, sillä mahdollisia pitkän aikavälin vaikutuksia on vaikea ennakoida. Mikäli aine täyttää annetut PBT-kriteerit, kaikki aineen koko elinkaaren aikana aiheuttamat päästöt on erityisesti luonnehdittava ja aineen käytölle voidaan esimerkiksi edellyttää lupamenettelyä.

Poikkeuksellisesti HBCD:n ja oktabromidifenyylieetterin (okta-BDE) käyttöä säädellään sekä REACH-asetuksen että POP-asetuksen säädöksillä. Heksabromisyklododekaanille (HBCD) on myönnetty REACH-asetuksen liitteen XIV mukainen lupa käytölle paisutetussa polystyreenissä (EPS) rakennuseristeiden valmistuksessa. Samoin kaupallinen (okta-BDE) sisältyy myös REACH-asetuksen liitteeseen XVII.

Lisätietoja xxxx://xxx.xxxxxxxxxxxxx.xx

2.1.4. PIC-asetus (EY) 649/2012 vaarallisten kemikaalien tuonnista ja

viennistä

Valtiot ovat sopineet kiellettyjen tai ankarasti säänneltyjen kemikaalien tuonnissa ja viennissä EU-alueen ulkopuolelle niin sanotusta PIC-menettelystä (Prior Informed Consent, ilmoitettu tai tietoon perustuva ennakkosuostumus). EU-alueella asiasta on säädetty asetuksella 649/2012. Asetus kieltää Tukholman yleissopimuksessa mainittujen POP-yhdisteiden viennin (asetuksen Liite V), kuten Tukholman sopimuksen artikla 3 edellyttää.

Lisätietoja xxx.xxxxxxxxx.xx/XXX

4 Kukin sopimuspuoli, jolla on yksi tai useampi sääntely- ja arviointijärjestelmä uusia torjunta-aineita tai uusia teollisia kemikaaleja varten, ryhtyy toimenpiteisiin säännelläkseen ennaltaeh- käisytarkoituksessa sellaisten uusien torjunta-aineiden ja teollisten kemikaalien tuotantoa ja käyttöä, joilla on pysyvien orgaanisten yhdisteiden ominaisuuksia, ottaen huomioon D liitteen 1 kappaleen mukaiset kriteerit.

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

2.1.5. Rikoslaki (39/1889)

Rikoslaki sisältää yhtenäiset säännökset ympäristörikoksista (luku 48). Ympäristörikoksia ovat ympäristön turmeleminen, törkeä ympäristön turmeleminen, ympäristörikkomus, tuottamuksellinen ympäristön turmeleminen, luonnonsuojelurikos sekä rakennussuojelurikos. Rikoslain ulkopuolelle on jätetty sellaiset ympäristöä koskevat vähäiset rikokset, joista voidaan tuomita enintään sakkorangaistukseen.

Rikoslaissa säädetään muun muassa kemikaalien kemikaali-, jäte- tai ympäristönsuojelulain vastaisesta valmistuksesta, käytöstä, markkinoille luovuttamisesta ja kuljettamisesta. Rikoslain 48 luvun mukaan POP-asetuksen rikkomisesta voidaan tuomita sakkoihin tai enintään kahdeksi vuodeksi vankeuteen. Jos teko täyttää törkeän ympäristön turmelemisen tunnusmerkit, siitä voidaan kuitenkin tuomita vankeuteen enintään kuudeksi vuodeksi.

2.2. Viranomaiset ja laitokset

Useat viranomaiset ja laitokset työskentelevät POP-yhdisteiden vaarojen vähentämiseksi ja arvioimiseksi eri hallinnonaloilla.

2.2.1. Ympäristöministeriö

Ympäristöministeriölle kuuluu kemikaalilain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista koskevan valvonnan ylin johto ja ohjaus kemikaalien aiheuttamien ympäristöhaittojen ehkäisemisen ja torjumisen osalta (kemikaalilaki 599/2013). Lisäksi ministeriö vastaa kemikaalien ympäristöhaittojen ehkäisemiseen tähtäävästä kansainvälisestä yhteistyöstä ja on Tukholman sopimuksen kansallinen yhteyspiste (focal point). Ympäristöministeriön tehtävänä on myös jätelainsäännösten mukainen toiminnan yleinen ohjaus, seuranta ja kehittäminen.

xxx.xx.xx

2.2.2. Suomen ympäristökeskus SYKE

Suomen ympäristökeskus on pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan asetuksen ((EY) N:o 850/2004) toimivaltainen viranomainen, kiellettyjen ja ankarasti säännösteltyjen kemikaalien viennistä ja tuonnista annetun asetuksen toimivaltainen viranomainen (PIC-asetus (EY) N:o 649/2012) sekä jätteiden kansainvälisiä siirtoja koskevan asetuksen toimivaltainen viranomainen (ns. jätteensiirtoasetus (EY) N:o 1013/2006). SYKE on Tukholman sopimuksen kansallinen tekninen yhteystaho (National Contact Point). SYKE osallistuu myös kemikaalineuvottelukunnan toimintaan.

SYKE tukee ympäristöministeriötä kansainvälisten POP-yhdisteitä koskevien velvoitteiden täyttämisessä selvityksin ja tutkimuksin, osallistuu seurannan koordinointiin sekä kansainväliseen yhteistyöhön (mm. arktinen ja pohjoismainen yhteistyö). Lisäksi SYKE seuraa ympäristön POP-pitoisuuksia mm. vedessä ja sedimentissä ja ylläpitää tahattomasti tuotettujen POP-yhdisteiden päästöinventaareja sekä Tukholman sopimuksen kansallista täytäntöönpanosuunnitelmaa.

xxx.xxxx.xx

2.2.3. Kansallinen turvallisuus- ja kemikaalivirasto TUKES

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) on lupa- ja valvontaviranomainen, joka edistää tuotteiden, palveluiden ja teollisen toiminnan turvallisuutta ja luotettavuutta.

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

Tukes valvoo toimialojensa tuotteita, palveluita ja tuotantojärjestelmiä ja toimeenpanee niihin liittyvää lainsäädäntöä. Tukesin yhtenä tehtävänä on valvoa ja edistää kemikaaliturvallisuutta sekä kasvinsuojeluaineiden turvallisuutta ja laatua. Tehtävät on määritelty kemikaali-, ympäristönsuojelu- ja kasvinsuojeluainelaissa ja ne perustuvat pääosin kemikaalien yhteisölainsäädäntöön.

Tukes toimii REACH- ja CLP-asetusten mukaisena toimivaltaisena viranomaisena ja ylläpitää kemikaalineuvontapalvelua. Tehtävässä Tukes tekee yhteistyötä Helsingissä sijaitsevan Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) kanssa. Tukes ylläpitää kemikaalien tuoterekisteriä (KETU) ja vastaa myös kasvinsuojeluaineiden ja biosidien hyväksymisestä.

Tukes valvoo kemikaalilainsäädännön noudattamista. Kemikaalilain mukaan Tukes vastaa Suomessa kemikaalivalvonnasta, ellei tehtävää ole laissa säädetty toisen valvontaviranomaisen hoidettavaksi. Käytännössä Tukesin valvonta tarkoittaa kemikaalien markkinavalvontaa eli sitä, että yritykset noudattavat kemikaalilainsäädännön velvoitteita saattaessaan markkinoille kemikaaleja ja tietyiltä osin esineitä. Tukes vastaa myös kasvinsuojeluainelain mukaisesta valvonnasta ja toimii elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia (ELY) ohjaavana viranomaisena.

Tukes osallistuu myös kemikaalineuvottelukunnan työskentelyyn. xxx.xxxxx.xx

2.2.4. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ELY

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue huolehtii toimialueellaan ympäristön tilan seurannasta, ympäristön- ja luonnonsuojelusta, alueiden käytön ja rakentamisen ohjauksesta, kulttuuriympäristön hoidosta sekä vesivarojen käytöstä ja hoidosta. Ympäristönsuojelun yleisen edistämisen lisäksi ELY:lla on mm. ympäristönsuojelulain, vesilain ja jätelain mukaisia lupa- ja valvontatehtäviä. ELY-keskukset käsittelevät esim. pilaantuneiden maa-alueiden ilmoituspäätökset ja valvovat aluehallintoviraston (AVI) antamia ympäristö- ja vesilupapäätöksiä. ELY-keskukset valvovat myös yleistä etua ympäristö- ja vesiasioissa sekä ehkäisevät ja torjuvat yhtenä öljyntorjuntaviranomaisena ympäristövahinkoja ja -haittoja.

xxx.xxx-xxxxxx.xx

2.2.5. Aluehallintovirastot AVI

Aluehallintovirastot (AVI:t) ratkaisevat ympäristönsuojelu- ja vesilain mukaiset lupa- asiat. POP-asetuksen toimeenpanon kannalta keskeisiä tehtäviä ovat ympäristölupapäätökset, sekä päätökset POP-jätteiden sijoittamisesta poikkeustapauksessa vaarallisen jätteen kaatopaikalle tai syvälle kallioperään.

xxx.xxx.xx

2.2.6. Kunnalliset ympäristönsuojeluviranomaiset

Kunnalliset ympäristönsuojeluviranomaiset osallistuvat valvonta- ja lupamenettelytehtäviin siltä osin kuin asia kuuluu heidän toimivaltaansa.

2.2.7. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tehtävänä on tuottaa päättäjille ja kunnille tietoa keskeisistä ympäristöterveyden riskeistä ja niiden torjuntavaihtoehtojen arvioinnista. Ympäristöön keskittyvän terveystutkimuksen tavoitteena on, että

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

suomalaiset voisivat syödä, juoda ja hengittää, liikkua ympäristössään ja käyttää kulutustuotteita ilman terveysuhkia. Ympäristöterveyden valvonnan ja tutkimuksen yhtenä kohteena ovat kemikaalit.

THL tutkii POP-yhdisteisiin liittyen mm. kalojen ja saastuneiden maiden dioksiineja ja PCB-yhdisteitä, äidinmaidon POP-yhdisteitä, miesten sukupuolielinten kehityshäiriöitä, POP-yhdisteiden biokertymistä Itämeren kalaan ja dioksiinien vaikutusmekanismeja.

xxx.xxx.xx

2.2.8. Elintarviketurvallisuusvirasto EVIRA

Elintarviketurvallisuusvirasto tehtävänä on varmistaa tutkimuksella ja valvonnalla elintarvikkeiden turvallisuus ja laatu sekä kasvien ja eläinten terveys. EVIRA arvioi altistumista POP-yhdisteille ja tuottaa riskinarviointitietoa esimerkiksi POP- yhdisteistä aiheutuvien kalansyöntirajoitusten tueksi. EU:ssa komission asetus (EY) N:o 1881/2006 sekä direktiivi 2002/32/EY asettavat suurimmat sallitut jäämäraja- arvot POP-yhdisteille ruuassa ja eläinten rehussa.

xxx.xxxxx.xx

2.2.9. Kemikaalineuvottelukunta

Valtioneuvoston asettama kemikaalineuvottelukunta on keskeinen yhteistyöelin kemikaalilainsäädännön valmistelussa. Kemikaalineuvottelukunnassa ovat edustettuina kemikaalivalvonnan kannalta keskeisimmät viranomaiset (kuten YM, STM, EVIRA, TUKES, SYKE) sekä kaupan, teollisuuden ja työntekijöiden keskeisten järjestöjen edustajat. Lisäksi neuvottelukuntaan on kutsuttu pysyviä asiantuntijoita eri tahoilta sekä kansalaisjärjestöt. Kemikaalineuvottelukunta käsittelee mm. POP-asetuksen toimeenpanoon liittyviä asioita ja toimii keskeisenä tiedon välityskanavana viranomaisten ja elinkeinoelämän välillä.

xxx.xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx.xx

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

3. TARKOITUKSELLISESTI TUOTETTUJEN POP- YHDISTEIDEN RAJOITUSTEN TOIMEENPANO

Tukholman yleissopimuksen rajoittamat tarkoituksellisesti tuotetut kemikaalit (yleissopimuksen liitteet A ja B) ovat enimmäkseen torjunta-aineita, joiden markkinoillepääsyä Suomessa on säädelty 1950-luvulta saakka. Kasvinsuojelumyrkyn käsite lisättiin vuoden 1888 Myrkkykauppa-asetukseen jo vuonna 19285, mutta kemikaalien ympäristövaikutuksiin alettiin kiinnittää huomiota vasta 1960-luvulla. Ympäristöriskien arviointia on tehty systemaattisesti osana torjunta-aineiden ennakkotarkastusta vuodesta 1984 alkaen. Monesti valmistajat ovat vapaaehtoisesti vetäneet ympäristö- tai terveyssyistä haitallisiksi todetut torjunta-aineet markkinoilta.

Liitteisiin A ja B sisällytettyjä teollisuuskemikaaleja yhdistää se, että niitä sisältävien tavaroiden ja tuotteiden käyttöikä on hyvin pitkä, jopa kymmeniä vuosia. Niiden jätehuollon järjestämisestä Tukholman sopimuksen mukaisesti onkin säädetty erikseen (ks. kappale 6). PCB-yhdisteiden käyttöä on rajoitettu 1980-luvulta alkaen ja niitä koskevat rajoitukset ovat EU:ssa huomattavasti tiukemmat kuin Tukholman sopimus edellyttää. Tukholman sopimuksen sisältämien palonsuoja-aineiden haitat on huomattu paljon myöhemmin ja niitä on rajoitettu EU:ssakin vasta noin 10 vuotta.

Aineiden tarkemmat kuvaukset sekä niiden ominaisuudet lyhyesti on esitelty ympäristöhallinnon www-sivuilla kohdassa POP-yhdisteiden kuvaukset.

xxx.xxxxxxxxx.xx/xxx

3.1. Tarkoituksellisesti tuotettuja POP-yhdisteitä koskevat velvoitteet (Artikla 3)

Suomi täyttää yleissopimuksen artiklan 3 tarkoituksellisesti tuotettuja kemikaaleja (Liitteet A ja B) koskevat kielto- ja rajoitusvelvoitteet. Yleissopimuksen liitteissä A ja B mainittujen kemikaalien käyttö, tuotanto, markkinoille saattaminen, vienti ja tuonti on kielletty Tukholman sopimuksen edellyttämällä tavalla POP-asetuksella 850/2004. Poikkeuksena PFOS-yhdisteiden tuotanto, markkinoille saattaminen, vienti ja tuonti ovat sallittuja asetuksessa yksilöityihin käyttötarkoituksiin.

Kaikkia Tukholman sopimuksessa olevia aineita koskevat myös jätehuoltoon liittyvät määräykset. Nämä on käsitelty erikseen kappaleessa 6.

Yleissopimuksen liitteissä A ja B nimettyjen kemikaalien vienti on kielletty PIC- asetuksen (EY) 689/2008 liitteessä V. Yhteisön tullialueelle tuontia pidetään markkinoille saattamisena.

Rajoitetut kemikaalit voidaan jakaa kolmeen ryhmään:

5 Kemikaalivalvonnan kehitysvaiheista ks. Xxxxxxxx, X. 1998: Kemikaali- ja myrkkylainsäädännön kehitysvaiheita. Suomen ympäristö 281. Helsinki 1998, 80 s.

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

Torjunta-aineet ja puunsuoja- aineet, jotka on kielletty

DDT, klordaani, heksakloorisykloheksaanit (HCH) ml. lindaani, dieldriini, endriini, heptakloori, endosulfaani, heksaklooribentseeni (HCB), klordekoni, aldriini, mireksi, toksafeeni, pentakloorifenoli ja sen suolat sekä esterit (PCP)

Teollisuuskemikaalit, jotka on kielletty, mutta niitä voi esiintyä edelleen käytössä olevissa tavaroissa ja tuotteissa

BDE:t: tetrabromidifenyylieetteri, pentabromidifenyylieetteri, heksabromidifenyylieetteri, heptabromidifenyylieetteri

Heksabromibifenyyli (HBB)

Pentaklooribentseeni (PeCB)

Polylooratut bifenyylit (PCB- yhdisteet)Polyklooratut naftaleenit (PCN)

Heksaklooributadieeni (HCBD)

Teollisuuskemikaalit, joita saa edelleen käyttää joihinkin tarkoin määriteltyihin käyttötarkoituksiin

Perfluorattua oktyylisulfonaattia sisältävät PFOS-yhdisteet, johdannaiset ja PFOS-fluoridi (PFOSF)

Lyhytketjuiset klooriparafiinit (SCCP) Heksabromisyklododekaani (HBCD)

3.1.1. Torjunta- ja puunsuoja-aineet

Yleissopimuksen sisältämien 16 torjunta- ja puunsuoja-aineena käytetyn kemikaalin käyttö Suomessa on loppunut ja aineiden valmistus, markkinoille luovuttaminen, tuonti ja vienti on kielletty POP-asetuksella (EY) 850/2004.

Torjunta- ja puunsuoja-aineena käytettyjen POP-yhdisteiden kieltohistoria on esitelty taulukossa 2. Monen aineen valmistus, käyttö, vienti ja tuonti on kielletty Tukholman sopimuksen mukaisesti vasta POP-asetuksen muutoksen yhteydessä, vaikka markkinoille luovuttaminen on kielletty paljon aikaisemmin torjunta- ja puunsuoja-ainelainsäädännössä.

Maatilat ja kuluttajat ovat voineet toimittaa vanhat torjunta-aineet vaarallisten jätteiden keräyspisteisiin maksutta 1980-luvulta lähtien, joten on epätodennäköistä, että kiellettyjä torjunta-aineita vielä löytyisi.

Taulukko 2. Yleissopimuksen liitteiden A ja B torjunta-aineiden ja biosidien rajoittamisvuodet Suomessa. Kielto viittaa kansalliseen kieltovuoteen. Kaikki rajoitukset ovat nyt POP-asetuksessa 850/2004.

AINE	Käyttötarkoitus	Käytetty viimeksi		KIELLOT
			Valmistus	Markkinoille saattaminen	Käyttö	Vienti ja tuonti
Aldriini	Torjunta-aine	1970	2002	2004	1970	2002
Klordaani	Torjunta-aine	1970	2002	2004	1970	2002
	Puunsuoja-aine	1994			1972
					1994
Dieldriini	Torjunta-aine	19706	2002	2004	1970	2002
	Puunsuoja-aine	1990
Endriini	Torjunta-aine	1978	2002	2004	1972	2002

6 Torjunta-ainekäyttö kiellettiin 1970, vientiin tarkoitetun vanerin käsittely jatkui myöhempään.

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

1978
Heptakloori	Torjunta-aine Puunsuoja-aine	19967 1993	2002	2004	2004	2002
Heksakloori- bentseeni HCB	Torjunta-aine, liuotin	1977/19968	2002	2004	1977	2002
Mireksi	Torjunta-aine	Tiett. ei	2002	2004	2002	2002
Toksafeeni	Torjunta-aine	1970	2002	2004	1970	2002
DDT	Torjunta-aine	1976	2002	2004	1976	2002
Xxxxxxxx	Xxxxxxxx-aine	19889	2010	2010	2010	2010
α-HCH	Sivutuote	1970-80?	2010	2010	2010	2010
β-HCH	Sivutuote	1970-80?	2010	2010	2010	2010
Xxxxxxxxxx	Xxxxxxxx-aine	-	2010	2010	2010	2010
Pentakloori- bentseeni	Torjunta-aine, teollisuuskemi-kaali, välituote torjunta- aineen valmistuksessa	1991	2010	1991/2010	1991/ 2010	2010
Endosulfaani	Torjunta-aine	2001	2012	2001	2012	2012
PCP	Puunsuoja-aine Torjunta-aine	1970-80	2015	2000 1989	2000	2015

Tukholman sopimuksen artikla 3 käsittää vain tarkoituksellisesti käytettyjä kemikaaleja. Joitain aineita muodostuu myös tahattomina epäpuhtauksina ja sivutuotteina. Esimerkiksi pentakloorifenolia muodostui epäpuhtautena vuosikymmeniä yleisesti sinistymisenestonaineena käytetyn tetrakloorifenolivalmisteen (KY-5) tuotannossa (6-10%).

Ainekohtaiset kuvaukset (xxx.xxxxxxxxx.xx/XXX) sisältävät tarkempia tietoja aineiden ominaisuuksista ja käytöstä Suomessa.

Pentakloorifenoli, sen suolat ja esterit

Pentakloorifenolia on käytetty Suomessa sekä rikkakasvien torjunta-aineena että puunsuoja-aineena. Puunsuoja-ainerekisterin kauppanimitietojen mukaan pentakloorifenolia käytettiin ainakin maalin tavoin käytettävissä puunsuoja-aineissa. Puunsuoja-ainekäyttö on loppunut 1990-luvun alkupuolella. Rikkakasvien torjunta- ainekäyttö lienee loppunut jo ennen vuotta 1953, jolloin myyntimäärien seuranta aloitettiin.

Pentakloorifenolia muodostui myös epäpuhtautena vuosikymmeniä yleisesti sinistymisenestonaineena käytetyn tetrakloorifenolivalmisteen (KY-5) tuotannossa (6- 10%). Pentakloorifenolia voi siten olla käsitellyssä puussa sekä kloorifenolilla pilaantuneissa maissa, joita tavataan vanhoilla saha-alueilla (ks. kappale 8.2).

Täytäntöönpanotehtävä

Varmistetaan, että pentakloorifenolia sisältävät puujäte käsitellään POP-jätteenä ja hävitetään asianmukaisesti.

Vastuutahot: ELY-keskukset

7 Torjunta-ainekäytön kielto sisällytettiin valtioneuvoston päästökseen torjunta-aineiden käytön kielloista (VNp 1361/1996), mutta käyttö oli loppunut jo aikaisemmin, kun rekisteröinnin haltija oli vetänyt valmisteen pois markkinoilta.

8 Torjunta-ainekäytön kielto sisällytettiin valtioneuvoston päästökseen torjunta-aineiden käytön kielloista (VNp 1361/1996), mutta käyttö oli loppunut jo 1977, kun rekisteröinnin haltija oli vetänyt valmisteen pois markkinoilta.

9 Käyttö teollisuuden välituotteena ja hyönteismyrkkynä kansalaisten terveydensuojelussa ja eläinlääkkeenä oli EU:ssa sallittu vuoden 2007 loppuun saakka. Käytöstä Suomessa ei ole tietoa.

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

3.1.2. Teollisuuskemikaalit, joita ei enää valmisteta

Tukholman sopimus rajoittaa teollisuuskemikaaleina käytettyjä POP-yhdisteitä, joiden valmistus ja käyttö ovat loppuneet jo kauan sitten niiden tultua kielletyksi ympäristö- ja terveyshaittojen takia tai käyttötarpeen loppumisen takia. PCB-yhdisteiden käytöstä luovuttiin pitkälti ympäristöhaittojen takia kun HCBD:n valmistus lakkasi siksi, että sitä muodostui suuria määriä muiden kloorattujen liuottimien sivutuotteena.

Tukholman sopimus edellyttää PCB-yhdisteiden, polykloorattujen naftaleenien, pentaklooribentseenin ja heksaklooributadieenin kieltämistä. Suomen kieltohistoria on esitelty Taulukossa 3.

Vaikka näiden kemikaalien markkinoilleluovuttaminen on kielletty, niitä voi edelleen olla käytössä olevissa pitkäikäisissä tuotteissa ja tavaroissa (kuten esimerkiksi muuntajat). Kemikaalit voivat kuitenkin edellyttää edelleen toimia jätehuollon (ks. kappale 6) ja pilaantuneiden maiden (ks. kappale 8) kunnostuksen yhteydessä.

PCB-yhdisteet

PCB-yhdisteitä on käytetty muun muassa muuntajissa, kondensaattoreissa, elementtitalojen saumausmassoissa, lämmönvaihto- ja hydraulijärjestelmissä, palonsuoja-aineena, maaleissa ja lakoissa. Yhdisteiden haittoihin kiinnitettiin huomiota jo 1970-luvulla, jolloin niiden käyttöä alettiin vähentää. Vielä vuonna 1983 PCB-yhdisteitä oli Suomen muuntajissa 250 tonnia ja kondensaattoreissa 1800 tonnia. PCB-yhdisteitä sisältäviä pienkondensaattoreita arvioidaan Suomessa valmistetun tai maahantuodun yhteensä yli kolme miljoonaa kappaletta.

PCB-yhdisteitä löytyy edelleen maaleista, lakoista ja elementtitalojen elastisista saumausmassoista. PCB-yhdisteitä voi löytyä myös konepajojen, huoltotilojen tms. lattian betoniin imeytyneenä, jos PCB-öljyjä on valunut lattialle laitteiden huollon yhteydessä.

PCB-yhdisteiden ja niitä sisältävien tuotteiden valmistus, maahantuonti, myynti tai luovutus kiellettiin Suomessa vuoden 1990 alussa (Taulukko 3). Lisäksi PCB:tä sisältävät muuntajat ja vähintään yhden kVar:n kondensaattorit tuli poistaa käytöstä vuoden 1994 loppuun mennessä (VNp 1071/8910). Yli viisi dm3 PCB:tä sisältävät laitteet on pitänyt poistaa käytöstä 31.12.1999 mennessä (VNp 711/9811).

SYKE selvittää parhaillaan PCB:n esiintymistä rakennusten purkujätteessä, jotta saadaan käsitys siitä, minkä verran PCB:tä sisältävää materiaalia on vielä käytössä.

PCN

Polykloorattuja naftaleeneja on käytetty laajasti erilaisissa teollisuuden sovelluksissa, kuten muuntaja- ja kondensaattoriöljyissä, palonestoaineina muovin ja kumin lisäaineina, öljyjen lisäaineina, sienimyrkkyinä, tiivisteiden pehmittiminä ja tekstiilien ja papereiden viimeistelyssä.

Muita käyttökohteita ovat olleet galvanointi, hiusvärien apuaineet ja erilaisina kalibrointiaineina. Päätuottajamaassa USA:ssa tuotanto lopetettiin 1977, mutta Euroopassa tuotanto jatkui vielä muutamia vuosia tämän jälkeen. PCN-yhdisteitä esiintyy myös epäpuhtauksina PCB-yhdisteissä, tosin matalina pitoisuuksina.

10 VNp 1071/1989 PCB:n ja PCT:n käytön rajoittamisesta

11 VNp 711/1998 PCB:n ja PCB-laitteistojen käytöstä poistamisesta sekä PCB-jätteen käsittelystä (1.1.2017 alkaen korvattu valtioneuvoston asetuksella 958/2016 PCB-laitteistojen käytön rajoittamisesta ja PCB-jätteen käsittelystä)

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

Pentaklooribentseeni PeCB

Pentaklooribentseeniä on käytetty PCB-öljyjen viskositeetin säätöön, joten sitä voi esiintyä PCB-öljyjen ja niiden saastuttamien laitteiden yhteydessä Sitä on käytetty myös värinaineena, fungisidina sekä palonsuoja-aineena. PeCB on myös torjunta-aine kvintoseenin tuotannon väliaine, joskaan sitä ei ole tiettävästi koskaan valmistettu Suomessa.

Heksaklooributadieeni HCBD

HCBD:n valmistus loppui jo 1980-luvun alussa, mutta sitä muodostuu sivutuotteena monien kloorattujen liuottimien tuotannossa. Sitä on käytetty myös torjunta-aineena viininviljelyssä ja kemikaalina joissain rajatuissa käytöissä, kuten magnesiumin valmistuksessa ja gyroskoopeissa.

Taulukko 3. Käytöstä poistuneiden teollisuuskemikaalien rajoitusvuodet

AINE	Käyttötarkoitukset	Käytetty viimeksi		KIELLOT
			Valmistus	Markkinoille saattaminen	Käyttö	Vienti ja tuonti
PCB(a	Muuntajaöljyt, maalit, lakat, kondensaattorit sekä elementtitalojen saumausmassat	1970- luvulla	1990	1990	1990	1990/2002
PCN	Sähkökaapelien eristeet, kumin ja muovin lisäaine, puunsuoja-aine	1970- luvulla	2012	2012	2012	2012
PeCB	PCB-öljyjen viskositeetin säätöaine, värinaine, fungisidi, palonsuoja- aine. Myös torjunta-aine kvintoseenin tuotannon väliaineena (ei tiettävästi Suomessa)	1980- luvulla	2009	2009	2009	2009
HCBD	Torjunta-aine, magnesiumin valmistuksessa, gyroskoopeissa.	1980- luvulla	2012	2012	2012	2012

a) PCB-yhdisteiden ja niitä sisältävien tuotteiden valmistus, maahantuonti, myynti tai luovutus kiellettiin Suomessa vuoden 1990 alussa. Lisäksi PCB:tä sisältävät muuntajat ja vähintään yhden kVar:n kondensaattorit tuli poistaa käytöstä vuoden 1994 loppuun mennessä (VNp 1071/8912). Yli viisi dm3 PCB:tä sisältävät laitteet on pitänyt poistaa käytöstä 31.12.1999 mennessä (VNp 711/9813).

PeCB ja HCBD muodostuu myös tahattomana päästönä ja niitä koskevat myös Tukholman sopimuksen liitteen C aineiden rajoitukset.

Täytäntöönpanotehtävä

Vielä mahdollisesti käytössä tai jätteenä olevien lainvastaisten PCB-laitteistojen hävittäminen tulee toteuttaa PCB-direktiivin mukaisesti viipymättä.

Valvontaviranomaisten (ELY-keskukset ja kunnat) on kiinnitettävä asiaan erityistä huomiota.

Pienten energialaitosten PCB-laitteiston käytöstäpoiston tilanne selvitetään.

12 VNp 1071/1989 PCB:n ja PCT:n käytön rajoittamisesta

13 VNp 711/1998 PCB:n ja PCB-laitteistojen käytöstä poistamisesta sekä PCB-jätteen käsittelystä (1.1.2017 alkaen korvattu valtioneuvoston asetuksella 958/2016 PCB-laitteistojen käytön rajoittamisesta ja PCB-jätteen käsittelystä)

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

Vastuutaho: SYKE

3.1.3. Teollisuuskemikaalit, jotka on kielletty (Liite A)

Bromatut palonsuoja-aineet

Palonsuoja-aineita käytetään vähentämään luontaisesti palavien materiaalien, kuten muovien ja kankaiden, syttymistä ja paloa ylläpitäviä ominaisuuksia. Palonsuoja- aineita on markkinoilla kymmeniä.

Tukholman sopimuksella kielletään seitsemän bromattua palonsuoja-ainetta tai kaupallisten valmisteiden komponenttia: heksabromisyklododekaani (HBCD), heksabromibifenyyli (HBB) sekä tetra-, penta-, hepta-, heksa- ja dekabromidifenyylieetterit. Dekabromidifenyylieetterin (Deka-BDE) rajoitus on saatettava voimaan syksyyn 2018 mennessä. SCCP:llä ja pentaklooribentseenillä on myös palonsuoja-ainekäyttöä, vaikka niitä enimmäkseen käytetäänkin muihin tarkoituksiin.

Heksabromisyklododekaani HBCD14

HBCD:tä on käytetty erityisesti polystyreenieristeiden (EPS ja XPS), mutta myös tiettyjen muovien (HIPS) ja tekstiilien syttymisen hidastamiseen ja paloturvallisuuden parantamiseen. Suomessa HBCD:tä on erityisesti palosuojatuissa EPS- ja XPS- eristeissä (viime vuosina ns. S-laatu). Tekstiileissä (verhoilukankaat) ja HIPS- muovissa sen käyttö on huomattavasti vähäisempää, koska muitakin vaihtoehtoja on markkinoilla. Sitä voi olla myös EPS-pakkausmateriaaleissa ja huonekaluissa, kuten palosuojatulla styroksilla täytetyissä säkkituoleissa.

HBCD lisättiin Tukholman sopimukseen vuonna 2013. Se sisällytettiin jo aiemmin REACH-asetuksen (EU) N:o 1907/2006 lupaliitteeseen (liite XIV), jossa sen kaikenlainen käyttö oli sallittu EU:ssa 21.8.2015 saakka. Sen jälkeen sitä on saanut käyttää vain EPS-eristeiden raaka-aineen valmistuksessa elokuuhun 2017 asti. Kotimainen teollisuus on siirtynyt korvaavaan palonsuoja-aineeseen jo 2016, mutta HBCD:a sisältävää EPS:n raaka-ainetta on kuitenkin voitu maahantuoda sen jälkeenkin, kuten myös HBCD:tä sisältäviä tuotteita ja tavaroita.

Polybromatut difenyylieetterit (PBDE)

POP-yhdisteen kriteerit täyttävien kaupallisten bromattujen difenyylieetterivalmisteiden kongeneerit on lisätty Tukholman sopimukseen, jolloin niitä sisältävät kaupalliset penta- ja okta-BDE ovat kielletyt. Palonsuoja-aineille on tyypillistä, että niitä käytetään materiaaleissa ja tuotteissa, joiden käyttöikä on pitkä. Jätehuoltoon liittyvät kysymykset ovat oleellisia yleissopimuksen vaatimusten toimeenpanossa.

Tietolaatikko: difenyylieetterien kaupalliset seokset

PBDE-palonsuoja-aineita pentabromidifenyylieetteri dekabromidifenyylieetteri

ollut markkinoilla kolme erilaista seosta:

(penta-BDE), oktabromidifenyylieetteri (okta-BDE) ja (deka-BDE). Kaupalliset valmisteet sisältävät joukon

eriasteisesti bromattuja komponentteja ja eri valmistajien kaupallisten valmisteiden koostumus vaihtelee. Kaupalliset eriasteisesti bromattujen kongeneerien seokset nimetään pääasiallisen komponenttinsa mukaan: kun tarkoitetaan kaupallista seosta,

14 EU-lainsäädäntö käyttää lyhennettä HBCDD

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

tässä yhteydessä lisätään pääkongeneerin perään (kaupallinen). Englanninkielisessä kirjallisuudessa käytetään vastaavasti esim. c-pentaBDE erottamaan kaupallinen seos (commercial) yksittäisestä kongeneerista (pentaBDE)

Penta-BDE (kaupallinen) sisältää 3-6-bromia sisältäviä difenyylieettereitä, joista tetra- ja penta-BDE:llä on POP-yhdisteen ominaisuudet. Vastaavasti kaupallinen okta- BDE on 6-10-bromisten difenyylieetterien seos. Näistä kaksi (heksa- ja heptaBDE - kongeneerit) ovat POP-yhdisteitä. Käytännössä näiden neljän kongeneerin rajoittaminen on estänyt penta- ja okta-BDE:n kaupallisten seosten valmistamisen ja käytön, koska niitä ei ole mahdollista valmistaa ilman POP-yhdisteeksi katsottavia komponentteja. Okta-BDE kaupallisena valmisteena on kielletty REACH- lainsäädännön liitteessä XIV, mutta okta-BDE-kongeneerilla ei ole POP-yhdisteen ominaisuuksia.

Vuonna 2017 Tukholman sopimukseen lisätty deka-BDE sisältää pääasiassa 10 bromia sisältävää difenyylieetteriä, mutta myös pieniä määriä 8-9 bromia sisältäviä difenyylieettereitä. Rajoitus tulee toimeenpanna syksyyn 2018 mennessä. Deka- BDE:tä koskeva POP-lainsäädäntö ei ole vielä valmis, eikä sitä käsitellä tarkemmin tässä täytäntöönpanosuunnitelmassa.

Kaupallisia penta-BDE ja okta-BDE – palonsuoja-aineita on käytetty maailmanlaajuisesti noin 100 000 tonnia kumpaakin. Deka-BDE:n käyttömäärät ovat niihin nähden yli kymmenkertaiset.

YM:n vuonna 1994 teettämän selvityksen (Koskinen ym. 1994) mukaan bromattujen palonsuoja-aineiden käyttö oli vähäistä ja pääasiallisena tavoitteena oli jo silloin käyttää muita kuin halogenoituja palonsuoja-aineita. Eniten käytettiin deka- BDE:tä ja vähemmän penta- ja tetra-BDE:tä (!). Penta-BDE (kaupallinen) on käytetty erityisesti sähkölaitteiden piirilevyissä sekä joustavien polyuretaanivaahtojen palosuojauksessa, esimerkiksi huonekalujen ja autojen pehmusteissa. Suomessa ja Euroopassa yleisemminkin huonekalujen ja autonistuinten palosuojausvaatimukset ovat pienemmät ja suurin osa käytöstä on ollut Yhdysvalloissa. Tuotannon hiipuessa Yhdysvalloissa ja Euroopassa se kuitenkin kasvoi Kiinassa ainakin vuoden 2007 kieltoon saakka.

Okta-BDE (kaupallinen) on käytetty erityisesti ABS-muovin palonsuojauksessa (yli 95 % EU-käytöstä) ja vähemmässä määrin HIPS-muovissa. ABS-muoveja on käytetty mm. sähkö- ja eletroniikkalaitteiden koteloissa ja ajoneuvojen kovissa muoviosissa (kuten kojelaudassa). HIPS-muoveja on käytetty erityisesti tietokoneiden, televisioiden ja monitorien muovikuorissa. Oktabromidifenyylieetterin käyttö on Suomessa kielletty jo 2004, mutta sitä esiintyy edelleen käytössä muoveissa. Okta-BDE:tä on tyypillisesti lisätty ABS-muoviin 10–18 paino-%, ja HIPS-muoviin 12 –15 % muovin kokonaispainosta (ESWI 2010).

HBB, tetra-BDE, penta-BDE, heksa-BDE ja hepta-BDE –palonsuoja-aineiden tai niiden komponenttien tultua lisätyksi Tukholman sopimukseen niiden valmistus, markkinoille luovuttaminen, tuonti ja vienti on kielletty POP-asetuksella (EY) 850/2004 yli 0.001% pitoisuuksina (Taulukko 4). Kierrätetystä materiaalista valmistetut tavarat saavat poikkeuksen nojalla kuitenkin sisältää tetra-, penta-, heksa- ja hepta-BDE -yhdisteitä enintään 0,1 massaprosenttia.

Heksabromibifenyyli HBB

Heksabromibifenyyliä (HBB) käytettiin aiemmin erityisesti palonsuoja-aineena lämpökestomuoveissa ja elektroniikkatuotteissa, autoteollisuuden päällysteissä,

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

lakoissa ja polyuretaanivaahdossa. Aine on korvattu 1980-luvulta alkaen difenyylieettereillä. HBB:ä ei ole käytetty Suomessa, mutta sitä sisältäviä tuotteita on todennäköisesti tuotu Suomeen. Aine on kielletty jo aiemmin UNECE/CLRTAP POP- pöytäkirjan nojalla.

SCCP

Lyhytketjuisia klooriparafiineja on käytetty monissa teollisissa sovelluksissa: pehmentimenä kumissa, maaleissa, liimoissa, palonsuoja-aineena muoveissa ja metallien työstönesteenä. Suomessa käyttöä on ollut ainakin kaivosten kuljetushihnoissa ja mahdollisesti patojen tiivisteissä.

SCCP:n käyttöä rajoitettiin EU:ssa voimakkaasti jo 2006 ja nykyisin kaikki SCCP:n käytöt on kielletty. Markkinoille ei saa luovuttaa tavaroita, jotka sisältävät yli 0,15 % SCCP:tä. Kemikaaleissa raja-arvo on 1 %, mahdollistaen korvaavana kemikaalina käytetyn MCCP:n valmistuksen. Tukholman sopimus sallii SCCP:n käytön moneen tarkoitukseen, ja sitä käytetään maailmalla laajalti mm. pehmentimenä PVC-muoveissa.

Voimakkaasta rajoittamisesta huolimatta SCCP:tä on TUKESin suorittaman markkinavalvonnan yhteydessä havaittu monissa maahan tuoduissa elektronisissa laitteissa, erityisesti kumi- ja muoviosissa (hyppynarut, sähköjohdot, peliohjaimet). Yli 0,15 % SCCP:tä sisältävät tuotteet on vedetty markkinoilta maahantuojan toimesta.

Taulukko 4. Palonsuoja-aineena käytettyjen POP-yhdisteiden kieltovuodet. Käyttökiellon jälkeen kemikaalia ei ole enää voitu käyttää EU:ssa, mutta markkinoilla olleiden sitä sisältävien tuotteiden käyttö voi jatkua. Sitä sisältäviä tuotteita on voitu myös tuoda maahan.

AINE	Käyttötarkoitukset	Käytetty viimeksi		KIELLOT
			Valmistus	Markkinoille saattaminen	Käyttö	Vienti ja tuonti
HBB	Palonsuoja-aine	?	2004	2004	2004	2004
Tetra- ja Penta-BDE	Palonsuoja-aine Penta-BDE	2004	2010	2004	2004	2010
Heksa- ja Hepta-BDE	Palonsuoja-aine Okta-BDE	2004	2010	2004	2004	2010
Heksabromi syklododeka ani HBCD	Palonsuoja-aine	Jatkuu	-	Rajoitettu 2016	Rajoitet tu 2016	-
SCCP	Palosuoja-aine, pehmennin, työstenesteiden lisäaine	2013	2015	2015	2015	2015

Palonsuoja-aineita sisältävän materiaalin poistoa kierrätysmateriaalin joukosta koskevia toimia on käsitelty tarkemmin POP-jätteitä käsittelevässä kappaleessa 6.

Täytäntöönpanotehtävä

Jatketaan tavaroiden ja kemiallisten valmisteiden markkinavalvontaa, jotta POP- yhdisteitä sisältävien tavaroiden ja valmisteiden luovuttaminen markkinoille voidaan estää.

Vastuutaho: TUKES, SYKE

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

3.1.4. Teollisuuskemikaalit, joiden käyttöä on voimakkaasti rajoitettu

(Liite B)

Tukholman sopimuksen piiriin kuuluu myös kemikaaleja, joiden käytön kieltäminen kokonaan ei ole ollut mahdollista. Pyrkimyksenä on päästä mahdollisimman nopeasti eroon päästöjä aiheuttavista käytöistä, mutta joissain tapauksissa sellaistakaan ei ole voitu globaalisti sopia vaan käyttö voi jatkua toistaiseksi.

PFOS, sen suolat ja PFOSF

Perfluorattuja PFOS-kemikaaleja on käytetty sammutusvaahdoissa, metallien pintakäsittelyssä, elektroniikka- ja valokuvateollisuudessa, lattiavahoissa, paperiteollisuudessa sekä tekstiilien pintakäsittelyssä. PFOS on lisätty Tukholman sopimuksen rajoitusliitteeseen B, joka myös erittelee käytöt, jotka osapuoli sopimuksen mukaan voi sallia. Tukholman sopimus pyrkii karsimaan pääsääntöisesti PFOS:n avointa käyttöä korvaavien aineiden puuttuessa. Lisäksi sopimus tarkastelee osapuolten käytön lopettamista määräajoin. Ensimmäinen arviointi on tehty vuonna 2015, jolloin pystyttiin luopumaan joistakin poikkeuskäytöistä mutta valtaosin PFOS- valmistuksen ja käytön katsottiin olevan tarpeellista osapuolille.

EU-rajoitus on kansainvälistä tiukempi, eli monet EU:n ulkopuolella jatkuvat käytöt on kielletty EU:ssa. Tämän seurauksena PFOS-yhdisteitä sisältäviä materiaaleja ja tavaroita voi edelleen tulla markkinoille. EU:ssa PFOS-yhdisteiden markkinoille saattaminen ja käyttö on ollut rajoitettua kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) 1907/2006 liitteen XVII nojalla. PFOS- rajoituksia koskeva REACH-asetuksen sisältö siirrettiin muutamin muutoksin POP- asetuksen 850/2004 liitteeseen I (Komission asetus (EU) N:o 757/2010).

POP-asetuksen mukaan, jos päästömäärät ympäristöön on minimoitu, PFOS- yhdisteiden valmistus ja saattaminen markkinoille on sallittu seuraavia erityisiä käyttötarkoituksia varten:

• sumunestoaineena metallien pintakäsittelyssä (kromi(VI)kovakromauksen suljetuissa järjestelmissä)

• fotoresisteissä tai fotolitografiaprosesseissa käytettävissä heijastuksenestopinnoitteissa;

• filmien, paperien ja painolaattojen valokuvauspinnoitteissa;

• ilmailun hydraulinesteissä

Kaikki muut käytöt on kielletty. POP-asetuksen mukaan perfluorioktaani- sulfonaattien käytöstä luovutaan asteittain heti, kun turvallisempien vaihtoehtojen käyttö on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista. Komissio tarkastelee edellä mainittujen poikkeusten tarpeellisuutta.

PFOS-aineiden käytössä on sovellettava myös kyseistä teollisuustoimialaa koskevissa BREF-dokumenteissa ja sitovissa BAT-päätelmissä säädettyjä PFOS-päästöjen minimointia ja ehkäisyä koskevia parhaita käytettävissä olevia tekniikoita (BAT), mikäli laitos kuuluu teollisuuspäästödirektiivin ((EU) 2010/75, ns. IE-direktiivi) soveltamisalaan. Teollisuuspäästödirektiivin vaatimukset on Suomessa pantu täytäntöön ympäristönsuojelulailla ja eräillä sen nojalla annetuilla asetuksilla. Ympäristönsuojelulaki edellyttää ympäristölupaa laajemmalta joukolta laitoksia kuin IE-direktiivi. Ympäristönsuojelulain mukaan myös näiden laitosten luvassa tulee edellyttää BAT:n käyttöä PFOS-päästöjen hallinnassa.

PFOS:a ja sen suoloja sisältävien sammutusvaahtojen myynti kiellettiin vuonna 2006 ja tuolloin käytössä olleita sammutusvaahtoja ei ole saanut enää käyttää

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

27.6.2011 jälkeen. Sammutusvaahtojen käytöstä on kuitenkin aiheutunut ympäristön ja erityisesti maaperän ja vesien pilaantumista (ks. kappale 8.2).

PFOS-yhdisteiden käytöstä Suomessa ei ole paljon tietoa. On epäselvää, onko ympäristölupien yhteydessä annettu määräyksiä PFOS:n ympäristöpäästöjen estämiseksi ja onko teollinen käyttö sumunestoaineena asetuksen mukaisesti rajattu vain suljettuihin kiertoihin.

Tukholman sopimuksen osapuolikokous on antanut myös PFOS-yhdisteille joukon suosituksia, jotka osapuolten tulisi panna toimeen PFOS:n, sen suolojen ja PFOSF:n valmistuksen, käytön, varastojen, sillä käsiteltyjen tuotteiden ja kaatopaikkojen sekä PFOS-yhdisteillä saastuneiden alueiden aiheuttaman riskin vähentämiseksi (ks. Liite 3).

Täytäntöönpanotehtävä

Selvitetään vastaako PFOS-yhdisteiden käyttö kostutusaineina Tukholman sopimuksen ja POP-asetuksen velvoitteita suljetun kierron suhteen ja ryhdytään tarvittaessa toimenpiteisiin.

Vastuutaho: YM, SYKE

Selvitetään PFOS-yhdisteiden ympäristöpäästöjen minimointi sallituissa PFOS- käytöissä ja ryhdytään tarvittaessa toimenpiteisiin niiden minimoimiseksi esimerkiksi ympäristölupamenettelyn yhteydessä.

Vastuutaho: YM, SYKE, AVI:t

Seurataan PFOS-korvaajien käyttöönottoa jäljellä olevissa käyttökohteissa. Vastuutaho: SYKE

Pannaan toimeen Tukholman sopimuksen osapuolikokouksen toimenpidesuositukset PFOS-aineiden riskien vähentämiseksi (Liite 3) ja raportoidaan asiasta osapuolikokoukselle 2019.

Vastuutaho: YM, SYKE

3.1.5. Uusien POP-yhdisteiden markkinoille tulon estäminen

Yleissopimuksen artikla 3 sisältää velvoitteen, jonka mukaan sellaisten uusien tai jo käytössä olevien teollisuuskemikaalien tai torjunta-aineiden, joilla on POP- yhdisteiden ominaisuuksia, markkinoille pääsyä tulee säännellä. Velvoite on toimeenpantu POP-asetuksen (EY) 850/2004 artiklassa 3. Lisäksi jäsenmaiden tulee ryhtyä tarvittaviin toimiin uusien, POP-yhdisteiden ominaisuuksia omaavien, kemikaalien tuotannon, markkinoille saattamisen ja käytön estämiseksi tarpeen niin vaatiessa.

Olemassa oleviin kemikaalien hyväksymismenettelyihin osallistuvien viranomaisten tulee ottaa yleissopimuksen liitteessä D mainitut POP-yhdisteiden kriteerit huomioon, tehdessään teollisuuskemikaalien ja torjunta-aineiden käyttöön, markkinoille saattamiseen ja valmistamiseen liittyviä päätöksiä.

REACH-asetuksen liite XIII edellyttää aineen PBT-ominaisuuksien erityistä arviointia, sillä mahdollisia pitkän aikavälin vaikutuksia on vaikea ennakoida. Mikäli aine täyttää liitteessä annetut PBT-kriteerit, kaikki sen koko elinkaaren aikana aiheuttamat päästöt on erityisesti luonnehdittava ja aineen käyttö voidaan esimerkiksi tehdä luvanvaraiseksi (ns. autorisointimenettely). REACH-asetuksen kemikaalien arviointiprosessit eivät kuitenkaan tarkastele aineiden kaukokulkeutumista.

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

Kasvinsuojeluaineasetuksen liite II edellyttää myös POP- ja PBT-ominaisuuksien erityistä arviointia. Tehoaine, suoja-aine tai tehosteaine hyväksytään markkinoille vain, jos sen ei katsota olevan POP- tai PBT-yhdiste.

Suomi osallistuu myös Arktisen Neuvoston seuranta- ja arviointiryhmän (AMAP) uusien ympäristömyrkkyjen tunnistamistyöhön. Analysoimalla tausta-alueiden kemikaaleja voidaan tunnistaa myös kaukokulkeutuvat kemikaalit.

Täytäntöönpanotehtävä

Kemikaali- ja kasvinsuojeluainelainsäädännöllä ja ennakkohyväksynnässä kiinnitetään erityistä huomiota sellaisten kemikaalien, joilla on POP-yhdisteiden ominaisuuksia, markkinoillepääsyn estämiseen.

Vastuutaho: YM, TUKES

Osallistutaan Arktisen Neuvoston työhön, jossa tunnistetaan arktiseen ympäristöön kaukokulkeutuvien kemikaalien aiheuttamia uhkia.

Vastuutaho: YM, SYKE

3.1.6. Artiklan 3 velvoitteiden täyttämiseksi tehtävät muut toimet

Yleissopimuksen artiklan 3 velvoitteiden täyttämiseksi tulisi lisäksi toteuttaa seuraavat täytäntöönpanotehtävät:

Osallistutaan yhteisön toimeenpanosuunnitelman valmisteluun. Vastuutaho: YM, SYKE

Suomen ympäristökeskus osallistuu POP-asetuksen toimivaltaisen viranomaisen ominaisuudessa yhteisön toimeenpanosuunnitelman kommentointiin ja toimittaa tarvittavat tiedot Komissiolle.

Ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi Suomi pitää tärkeänä uusien, POP- yhdisteiden ominaisuudet omaavien, aineiden päästöjen lopettamista ja osallistuu POP-sopimusten aineluetteloiden laajentamiseen liittyvään työhön yleissopimuksen puitteissa.

Vastuutaho: YM, SYKE

Suomi osallistuu Tukholman sopimuksen uusien aineiden valintakomitean työhön ja osapuolikokouksissa käytäviin neuvotteluihin.

3.2. Yksilöityjä poikkeuksia koskeva rekisteri (Artikla 4)

Tukholman sopimus antaa määräaikaisia ns. yksilöityjä poikkeuksia, joilla osapuolet saavat aikaa kemikaalien korvaamiseen. Poikkeuksia käyttävät osapuolet ilmoittavat poikkeustarpeestaan rekisterissä, jota sihteeristö ylläpitää. Yksilöityjä määräaikaisia poikkeuksia on kahdeksalle aineelle, joista EU on ilmoittanut tarpeen käyttää sekä bromattujen difenyylieetterien kierrätys, että PFOS-yhdisteiden käyttöpoikkeusta.

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

xxxx://xxx.xxxx.xxx/Xxxxxxxxxxxxxx/Xxxxxxxxxx/XxxxxxxxXxxxxxxxxx/xxxxx/0000/Xxxx ult.aspx

Poikkeuksista luovutaan mahdollisuuksien mukaan. Mahdollisuus yksilöityyn poikkeukseen poistuu sitten, kun yksikään osapuoli ei sitä enää tarvitse.

EU oli aiemmin rekisteröinyt myös poikkeuksen käyttää HBCD-palonsuoja- ainetta rakennusten EPS-eristeiden valmistuksessa. Tämä poikkeus on kuitenkin päättynyt 21.8.2017.

Tietolaatikko: Yksilöidyt poikkeukset ja sallitut käyttötarkoitukset

Kun yleissopimuksen osapuolikokous päättää uuden aineen lisäämisestä sopimuksen liitteeseen, se voi myöntää aineen käytölle joko yksilöityjä tai yleisiä poikkeuksia.

Yksilöity poikkeus myönnetään tavallisesti käytölle, jossa korvaaminen on mahdollista mutta vaatii vielä aikaa. Yksilöidyt poikkeukset ovat määräaikaisia ja ne myönnetään enintään viideksi vuodeksi. Osapuolikokous voi yksimielisellä päätöksellään jatkaa yksilöidyn poikkeuksen käyttöaikaa kerran kuitenkin niin, että siitä luovutaan viimeistään kymmenessä vuodessa. Osapuolet voivat käyttää yksilöityä poikkeusta ilmoittautumalla niitä koskevaan rekisteriin. Mahdollisuus yksilöityyn poikkeukseen poistuu sitten, kun yksikään osapuoli ei sitä enää tarvitse.

Sallitut käyttötarkoitukset ovat voimassa toistaiseksi. Sellainen myönnetään tavallisesti käytölle, jossa kemikaalin korvaaminen haitattomammalla ei ole näköpiirissä ja sen käytöstä aiheutuvat päästöt voidaan minimoida. Sallittuja käyttötarkoituksia tarkastellaan määräajoin ja poikkeuksia pyritään vähentämään siinä määrin kuin se on teknisesti mahdollista.

Seurataan jatkuvasti POP-yhdisteiden poikkeusten kansallista tarvetta.

Vastuutaho: SYKE

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

4. TAHATTOMASTI SYNTYVIEN POP-YHDISTEIDEN PÄÄSTÖT JA NIIDEN VÄHENTÄMINEN (Artikla 5)

Yleissopimuksen artikla 5 velvoittaa osapuolia vähentämään liitteen C, tahattomasti syntyneiden epäpuhtauksien päästöjä ja mikäli mahdollista, lopettaa ne kokonaan. Yleissopimuksen mukaan sopimuspuolten tulee kehittää toimintasuunnitelma (National Action Plan, NAP) liitteen C yhdisteiden päästöjen tunnistamiseksi, luonnehtimiseksi ja vähentämiseksi sekä laatia arvio lainsäädännön ja politiikan tehokkuudesta. Lisäksi toimintasuunnitelman tulee edesauttaa POP-yhdisteiden päästöjen vähennyksiä soveltamalla merkittäviin päästölähteisiin parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT) ja parasta ympäristökäytäntöä (BEP).

Artiklan 5 velvoitteet koskevat liitteen C aineita silloin, kun niitä ei tuoteta tarkoituksellisesti vaan ne syntyvät poltto- tai kemiallisissa prosesseissa sivutuotteina:

• polyklooratut dioksiinit ja furaanit (PCDD/F)

• polykloorattuja bifenyylit (PCB-yhdisteet)

• heksaklooribentseeni (HCB)

• pentaklooribentseeni (PeCB)

• heksaklooributadieeni (HCBD)

• polyklooratut naftaleenit (PCN)

Liitteen C aineita muodostavia prosesseja ovat muun muassa tietyt kemianteollisuuden prosessit sekä lähes kaikki polttoprosessit, oli kyse sitten jätteen, polttoaineen tai puun polttamisesta. Liitteen C aineiden päästöjä on pyritty rajoittamaan jätehuollon määräyksin ja edellyttämällä, erityisesti teollisuudelta, parhaan käyttökelpoisen tekniikan noudattamista ja sellaisten prosessien käyttöönottoa, joilla päästöjen syntyä voidaan ehkäistä.

PCDD/F, PCB:t, HCB ja PeCB ovat sisältyneet edelliseen täytäntöönpanosuunnitelmaan sekä päästöjen vähentämisohjelmaan (NAP) 2012. PCN- ja HCBD- päästöjen vähennys on mukana tässä täytäntöönpanosuunnitelmassa ensimmäistä kertaa.

Päästöt ilmaan

Suomessa on arvioitu vuosittain 1990 lähtien dioksiinien ja furaanien, heksaklooribentseenin sekä PCB-yhdisteiden ilmapäästöt osana YK:n Euroopan Talouskomission (UNECE) ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumissopimuksen (CLRTAP) velvoitteita. PeCB, PCN ja HCBD eivät sisälly CLRTAP-raportointeihin Tässä kappaleessa esitellään päästöjen lähteet ja arviot päästöistä. Osa ilmapäästötiedoista perustuu ympäristöluvallisten laitosten mittausdataan ja osa on laskennallisiin arvoihin.

Päästöt pintavesiin ja maaperään

POP-yhdisteiden vesi- ja maaperäpäästöt tunnetaan selvästi huonommin kuin ilmapäästöt. Tämä johtuu paljolti siitä, että ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumissopimus (CLRTAP) edellyttää vain ilmapäästöjen inventointia.

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

POP-yhdisteitä voi päätyä vesistöön tai maaperään mm. ilmalaskeuman, kemikaalien käytön ja varastoinnin yhteydessä, jätteiden käsittelyssä ja loppusijoituksessa, erilaisten jätevesien sekä lietteen levityksen mukana. Tietämys jätevesilietteiden sisältämien POP-yhdisteiden pitoisuuksista on parantunut 2000-luvulla, mutta päästöjä ei ole arvioitu edelleenkään kattavasti kaikkien yhdisteiden osalta, varsinkin kun POP-yhdisteiden määrä on noussut. Heikosti vesiliukoisina yhdisteinä jätevesien sisältämät POP-yhdisteet päätyvät (PFOS-yhdisteitä lukuun ottamatta) valtaosin nimenomaan lietteeseen. Jonkin verran POP-yhdisteitä päätyy vesiin myös puhdistettujen jätevesien mukana, sillä nykyisellään jätevedenpuhdistamot on suunniteltu poistamaan vedestä lähinnä ravinteita, orgaanista ainesta sekä kiintoainetta, ei niinkään POP-yhdisteitä. Lietepitoisuuksien seuranta on parempi menetelmä kuin jäteveden seuranta seurata putsarille tulevan ja lietteeseen päätyvän kuormituksen muutosta. Puhdistamoliete on jätettä, ja sitä käsitellään pääosin luvussa

6 – POP-jätteet. Pilaantuneita maa-alueita käsitellään luvussa 8 - POP-yhdisteet pilaantuneissa maissa ja sedimenteissä.

Suomessa oli vuonna 2016 350 toiminnassa olevaa kaatopaikkaa ja 2170 lopetettua kaatopaikkaa (Laaksonen ym. 2017). Toiminnassa olevista kaatopaikoista noin puolet oli maankaatopaikkoja.

Kaatopaikkojen käsittelemättömät suotovedet sisältävät POP-yhdisteitä. Nykyajan laatuvaatimusten mukaisesti perustettujen pohjarakenteellisten kaatopaikkojen suotovedet johdetaan yleensä kunnalliselle jätevedenpuhdistamolle, eivätkä haitalliset aineet pääse suoraan maaperään tai vesistöön. On yhä kuitenkin vanhoja tai laittomia kaatopaikkoja, joiden suotovesiä käsitellään puutteellisesti tai ei lainkaan.

Polyklooratut dioksiinit ja furaanit (PCDD/F)

Polykloorattuja dioksiineja ja furaaneja syntyy tahattomasti orgaanisten aineiden ja kloorin reagoidessa tietyissä olosuhteissa poltto- ja teollisuusprosesseissa ja päästöt vaihtelevat polttoaineiden ja tuotannon vaihteluiden mukaan vuositasolla.

Vuonna 2006 energiantuotannon päästökertoimia tarkistettiin ja tällä hetkellä vuotta 2005 vanhemmat tiedot ole vertailukelpoisia vuosien 2005–2010 tietojen kanssa ennen vuoden 2018 alussa päättyvää aikasarjan uudelleenlaskentaa. Vuosien 1990–2005 päästötaso vanhoilla menetelmillä on noin 30 g I-TEQ/vuosi ja uusilla menetelmillä sen jälkeiset vuodet noin 15 g I-TEQ (kuva 1).

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

Kuva 1. Suomen dioksiinien ja furaanien kokonaispäästöt ilmaan (g I-TEQ/a) vuosina 2005 – 2015.

Energiantuotanto on suurin ilmapäästöjen lähde. Eri sektoreiden päästöt vaihtelevat vuosittain kuten kuvasta 1 voi nähdä. Vuonna 2015 47 % ilmapäästöistä aiheutui energiantuotannosta (ks. kuva 2 ja Taulukko 5), teollisuusprosesseista 19 % ja liikenteestä 21 %). Energiantuotantotarkoituksessa totetutetun jätteidenpoltton, eli käytännössä kaikki Suomen jätepoltto, päästöt sisältyvät energiantuotannon päästöihin. Puun pienpoltto sisältyy taulukon 5 kohtaan Muiden sektorien energiantuotanto -kotitaloudet ollen n. 7 % kokonaispäästöistä ilmaan.

Transport 21 %

Industry

19 %

Waste

13 %

Energy

47 %

Kuva 2. PCDD/F-päästöt Suomessa sektoreittain vuonna 2015

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

Taulukko 5. Suomen dioksiinien ja furaanien ilmapäästöjen jakautuminen päästölähteiden kesken vuosina 2006 ja 2015. Vuodet eivät ole keskenään täysin vertailukelpoisia päästökertoimien muutosten vuoksi.

	g I-Teq	g I-Teq
	PCDD/ PCDF 2006	PCDD/ PCDF 2015
Energiantuotanto yhteensä	6,384	6,717
Xxxxxxxx sähkön- ja lämmöntuotanto	3,619	3,734
Öljynjalostus	0,031	0,100
Teollisuuden energiantuotanto – metallien tuotanto	0,034	0,017
Teollisuuden energiantuotanto - kemian teollisuus	0,022	0,008
Teollisuuden energiantuotanto - sellu ja paperi, painot	0,956	0,828
Teollisuuden energiantuotanto - elintarvikkeet, juomat ja tupakka	0,027	0,017
Teollisuuden energiantuotanto - muu teollisuus	0,398	0,536
Muiden sektorien energiantuotanto -kaupallinen/julkinen	0,081	0,071
Muiden sektorien energiantuotanto -kotitaloudet	0,890	1,041
Muiden sektorien energiantuotanto – muut	0,126	0,164
Polttoaineiden tuotanto	0,200	0,201
Liikenne (yhteensä)	2,755	2,908
Liikenne – maantieliikenne	2,718	2,890
Liikenne- merenkulku ja työkoneet	0,037	0,018
Teollisuusprosessit yhteensä	3,029	2,744
Teollisuusprosessit – kalkintuotanto	0,173	0,129
Teollisuusprosessit - mineraalituotteet – muut	0,036	0,010
Teollisuusprosessit - kemia – muut	0,020	0,150
Teollisuusprosessit - metalli - rauta ja teräs	0,901	0,537
Teollisuusprosessit - metalli – kupari	1,380	1,157
Teollisuusprosessit - metalli – sinkki	0,028	0,030
Teollisuusprosessit -– muu teollisuus	0,491	0,731
Liuottimien käyttö ja muiden tuotteiden käyttö	0,013	0,011
Maatalous (maatalousjätteiden poltto)	0,015	0,015
Jätteet ja jätevedet15	0,228	1,855
TOTAL	12,424	14,249

Vertailun vuoksi todettakoon, että PCDD/F-kaukokulkeuman Suomeen on arvioitu olevan noin 58 g I-TEQ/v. Ilmasta peräisin olevasta PCDD/F-kokonaiskuormasta 30- 60 g I-TEQ/v päätyy maaperään ja 3 – 6.6 g I-TEQ/v veteen (Verta & Xxxxxxxx 2012). Dioksiinien osalta BAT:n noudattamisen ja siihen tehtävien parannusten vähennyspotentiaali Suomen päästöihin on vain 20 – 30 %. Suomessa on kiinnitetty huomiota energiantuotannon päästöihin jo pitkään ja energiasektori käyttää parasta

15 Luokka "Jätteet" koostuu seuraavista sektoreista: 6A Kiinteän jätteen sijoittaminen maalle, 6B Jäteveden käsittely, 6C Jätteen poltto 6C a Sairaalajätteen poltto (d), 6C b Teollisen jätteen poltto (d), 6 C c Yhdyskuntajätteen poltto (d), 6 C d Krematoriot, 6 C e Pienimuotoinen jätteenpoltto ja 6D Muu jäte (e).

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

käyttökelpoista tekniikkaa, minkä vuoksi päästöihin ei lyhyellä aikavälillä ole odotettavissa suuria vähennyksiä. Näin ollen PCDD/F-laskeuman kehitys Suomessa riippuu tulevaisuudessa pitkälti muun Euroopan kehityksestä. Tämän vuoksi PCDD/F-päästöjen vähentämiseen tähtäävät kansainväliset toimet hyödyttävät myös Suomea.

PCDD/F -päästöt maaperään vuonna 2008 olivat noin 0,5 – 2,4 g I-TEQ/a, mikä aiheutuu täysin puhdistamolietteen levityksestä (ks. luku 6.2.4 – Jätevedenpuhdistamoiden lietteet). PCDD/F -laskeuma vuonna 2008 oli noin 65 g I- TEQ/a (Xxxxx & Mehtonen 2012). Puhdistamolietteen käyttö maataloudessa on ilmeisesti huomattavasti yleisempää kuin aikaisemmin on oletettu (Vilpanen & Toivikko 2017), ja lietteen haitta-aineiden kertymistä viljelymaahan tulisi selvittää. Jätevesilietteiden käsittelyyn liittyvät toimenpiteet on esitelty jäteasioita käsittelevässä kappaleessa 6.

PCDD/F -päästöt vesiin ovat pienet (<1% ilmapäästöistä), noin 0,01 – 0.1 g I- TEQ/a, ja aiheutuvat täysin yhdyskuntajätevesikuormituksesta. Arvio sisältää myös dioksiinien kaltaiset PCB-yhdisteet, joiden osuus on pieni (Verta & Mehtonen 2012).

Vuosina 2013 – 2014 selvitettiin dioksiinien ja furaanien määriä jätevedenpuhdistamoille tulevasta ja puhdistetusta jätevedestä (Vieno 2014). Dioksiineista 1,2,3,4,6,7,8,HpCDD:tä ja OCDD:tä havaittiin määritysrajan ylittävinä pitoisuuksina lähtevässä jätevedessä poistuman ollessa 98 %. Furaanien pitoisuudet lähtevässä jätevedessä eivät ylittäneet määritysrajaa. Jätevesilietteiden PCDD/F- pitoisuudet ovat alentuneet vuodesta 1990 lähtien (kuva 16, luku 6.2.4 – Jätevedenpuhdistamoiden lietteet).

Taulukko 6. Kolmen yhdyskuntajätevedenpuhdistamon (avl 100 000) ja yhden teollisuuslaitoksen puhdistetun jäteveden PCDD/F pitoisuudet (Huhtala ym. 2011).

	Puhdistettu jätevesi	Puhdistettu jätevesi
	PCDD & PCDF pg/l	max pg/l WHO- TEQ2005
Kunnallinen puhdistamo	1,9-24	0,7
Teollisuuspuhdistamo	2,0-4,9	0,4

Taulukko 7. 11 yhdyskuntajätevedenpuhdistamoilla käsiteltävän jäteveden PCDD- ja PCDF- keskiarvopitoisuudet vuonna 2013 (Vieno 2014, 11 puhdistamoa)

	Tuleva jätevesi	Tuleva jätevesi	Puhdistettu jätevesi	Puhdistettu jätevesi
	pg/l	pg/l WHO- TEQ2005 (lower bound)	pg/l	pg/l WHO- TEQ2005 (lower bound)
PCDD	176	0,135	3,47	0,00560
PCDF	1140	14,4	<0,0015	<0,015

Dioksiinit ja furaanit päätyvät pintavesiin ja maaperään erityisesti kaatopaikoilta, joiden suotovesiä ei käsitellä kaatopaikan omalla puhdistamolla tai joiden suotovesiä ei johdeta kunnalliselle jätevedenpuhdistamolle. Kertaluontoisia PCDD/F -mittauksia on tehty muutamilla tavanomaisen jätteen kaatopaikoilla. Yksittäisissä jätteenkäsittelylaitoksien itse teettämissä mittauksissa WHO-TEQ2005-pitoisuudet ovat

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

olleet suotovedessä 4,7 pg/l (lower bound) ja lähtevässä jätevedessä 3,6 pg/l (upper bound) (HSY 2010, Jätekukko Oy 2011). Vuonna 2010 tehdyssä tutkimuksessa Suomen suurimman kaatopaikan käsittelemättömästä suotovedestä löytyi kahta lukuun ottamatta kaikkia kongeneereja pitoisuuksien vaihdellessa <0,11 – 1650 pg/l (Nakari ym. 2012). Eniten löytyi OCDD-kongeneeria, jonka pitoisuus oli yli 1600 pg/l. Näin ollen suotovedet kuormittavat pintavesiä, ellei niitä puhdisteta. Teollisuuden kaatopaikkojen suotovesistä ei ole tehty dioksiiniselvityksiä.

Dioksiinien päästöt kunnnallisille jätevedenpuhdistamoille ja edelleen pintavesiin sekä putsarilietteeseen ovat pienentyneet ja ne voivat edelleen jossain määrin vähentyä. Myös kaatopaikkojen dioksiinipäästöt pintavesiin ja maahan ovat todennäköisesti pienentyneet (vaikkakaan mitattua tietoa asiasta ei ole) koska suotovesien puhdistusta on tehostettu, jätteen kaatopaikkasijoitusta on vähennetty sekä kaatopaikkoja on suljettu ja lopetettu asianmukaisesti.

Polyklooratut bifenyylit (PCB)

PCB:n ilmapäästöt ovat vähentyneet 1990-luvun alusta, johtuen suurimman lähteen eli kaatopaikkapalojen PCB-päästöjen vähentymisestä (Kuva 3). Päästöt saattavat olla yliarvoituja koko aikasarjan osalta, koska niiden laskentaan sisältyy suuria epävarmuuksia. PCB-yhdisteiden ilmapäästöjen on arvoitu olleen Suomessa vuonna 2006 184 kg, ja vuonna 2015 152 kg, jolloin ne ovat vähentyneet päästöjen vähentämistoimintaohjelman (NAP) aikana n. 17 % (taulukko 7).

Kuva 3 PCB -yhdisteiden kokonaispäästöt ilmaan Suomessa vuosina 1990 – 2015 (UNECE/CLRTAP- raportointi.

Vuonna 2015 PCB:n ilmapäästöistä 62 % oli peräisin jätteiden käsittelystä, 14 % energiantuotannosta, 13 % liikenteestä ja 11 % teollisuusprosesseista (Kuva 4). Energiantuotannon ja jätteenpolton prosesseissa PCB-yhdisteet syntyvät samanlaisissa olosuhteissa kuin dioksiinit ja furaanit. Tämän vuoksi PCDD/F-päästöjen vähentämistoimet tehoavat myös PCB-yhdisteiden ilmapäästöihin. Energiantuotannon

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

ja jätteenpolton päästöjen osuus päästöistä oli 26 % ja suurimman lähteen eli kaatopaikkapalojen osuus 35 % vuonna 2015. PCB-yhdisteitä voi päästä ilmaan ja vesiin myös orgaanisen kemian teollisuudesta.

Energy

Transport Industry Product use Agriculture

Waste

62 %

Energy

14 %

Transport

Industry 13 %

11 %

Kuva 4. PCB-ilmapäästöjen lähteet Suomessa sektoreittain vuonna 2015

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

Taulukko 7. PCB:n ilmapäästöt Suomessa vuosina 2006 ja 2015 sektoreittain. Tiedot perustuvat Suomen raporttiin UNECE/CLRTAP -sopimukselle.

	PCB kg 2006	PCB kg 2015
Energiantuotanto yhteensä	22,103	21,483
Teollisuuden energiantuotanto - sellu ja paperi, painot	0,249	0,235
Muiden sektorien energiantuotanto -kaupallinen/julkinen	1,243	0,967
Muiden sektorien energiantuotanto -kotitaloudet	4,258	4,154
Muiden sektorien energiantuotanto- maanviljely, metsätal. Kalastus	NA	0,804
Polttoaineiden tuotanto	16,353	15,323
Liikenne (yhteensä)	19,121	19,072
Liikenne – maantieliikenne	18,991	18,981
Liikenne – vesiliikenne ja työkoneet	0,129	0,091
Teollisuusprosessit yhteensä	28,399	16,683
Teollisuusprosessit – sementti	3,080	2,348
Teollisuusprosessit – kalkki	0,332	0,248
Teollisuusprosessit - metalli - rauta ja teräs	24,441	13,812
Teollisuusprosessit - metalli – kupari ja muu metalli	0,460	0,176
Teollisuusprosessit - muut	0,086	0,100
Jätteiden käsittely	114,526	94,651
Jätteenpoltto	37,666	41,069
Kaatopaikkapalot	76,859	53,582
Yhteensä	184,147	151,890

Osa ilmaan päässeestä PCB:stä kaukokulkeutuu, mutta osa päätyy laskeuman ja sateen mukana edelleen maaperään. Ilmalaskeuman on arvioitu esim. Sveitsissä olevan suuri yksittäinen maatalousmaahan kohdistuva kuormittaja jätevesilietteen ja kompostin sisältämän kuorman lisäksi.

Kokonaisarviota PCB -yhdisteiden päästöistä vesiin ja maaperään ei ole tehty. Pintavesiin PCB:tä arvioidaan päätyvän lähinnä jätevesien, lietteen levityksen ja ilmalaskeuman kautta. Sadanta vaikuttaisi lisäävän jätevesilietteen PCB-pitoisuuksia, joten yhdistettä kulkeutunee lietteeseen myös jätevedenpuhdistamoille johdettavien hulevesien kautta. PCB:tä voi päätyä suoraan pintavesiin hulevesien välityksellä alueilla, joissa hulevesiä ei johdeta kunnalliselle puhdistamolle.

Pieniä määriä PCB:tä voi tulla jätevesiin tekstiiliteollisuuden prosesseista, erityiseti luonnonkuitujen käsittelyssä. Ulkomailla valmistetuissa tekstiileissä PCB:tä saattaa esiintyä homeenesto- ja säilöntäaineissa. Myös massa- ja paperiteollisuuden jätevesissä on aiempina vuosina havaittu pieniä määriä PCB-yhdisteitä.

Vuonna 2010 Suomessa analysoitiin kolmen suuren (AVL > 100 000) yhdyskuntajätevedenpuhdistamon ja yhden teollisuuspuhdistamon puhdistettuja jätevesiä. Dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden (co-PCB) ja muiden PCB- kongeneerien pitoisuudet jätevesissä olivat koholla erityisesti keväällä. PCB- yhdisteiden summapitoisuus (39 PCB-yhdistettä) vaihteli yhdyskuntapuhdistamon puhdistetussa jätevedessä 0.5 – 2.7 ng/l ja teollisuusjätevesipuhdistamolla <0.4 – 0.7 ng/l välillä (Huhtala ym. 2011). Etenkin keväällä havaitut jätevesien kohonneet POP-

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

pitoisuudet viittaavat siihen, että POP-yhdisteitä tulee puhdistamolle myös lumen sulamisvesien mukana (Huhtala ym. 2011).

Suomessa jätevedenpuhdistamoilla tehdyssä haitallisten aineiden esiintymistä selvittävässä hankkeessa (Vieno 2014) PCB-yhdisteitä (12 co-PCB-kongeneeria) havaittiin määritysrajan ylittävinä pitoisuuksina lähes kaikissa jätevesinäytteissä. PCB-yhdisteiden keskimääräinen summapitoisuus tulevassa jätevedessä oli 0,577 ng/l ja lähtevässä jätevedessä 0,0526 ng/l. TEQ WHO2005-arvoina (lower bound) vastaavat pitoisuudet olivat 0,108 pg/l ja 0,002 pg/l. Tulevan ja lähtevän jäteveden PCB- pitoisuus (WHO-TEQ2005 lower-bound) kongeneereittain on esitetty kuvassa 5.

Eri selvitysten PCB-pitoisuuksia on kuitenkin vaikea vertailla keskenään, koska niissä on mitattu eri kongeneerejä tai tulokset on ilmoitettu eri tavalla (ainepitoisuuksina tai erilaisina TEQ-arvoina).

0,02

0,015

0,01

Tuleva

Lähtevä

0,005

PCB-77 PCB-81 PCB-105 PCB-114 PCB-118 PCB-156 PCB-157 PCB-167 PCB-189

pg/l WHO-TEQ2005

Jätevesilietteiden PCB-pitoisuudet ovat tutkimusten perusteella selvästi laskeneet 1990-luvun alkuun verrattuna (kuva 17, luku 6.2.4).

Kuva 5. PCB-kongeneerien pitoisuudet (pg/l WHO-TEQ2005) puhdistamolle tulevassa ja puhdistetussa yhdyskuntajätevedessä (Vieno 2014; 11 puhdistamoa).

Maaperään PCB voi päätyä kaatopaikkojen suotovesistä sekä mahdollisesti jäljellä olevista, vuotavista PCB-laitteista. PCB-laitteistoja tai PCB-yhdisteitä sisältäviä jätteitä on kuitenkin sijoitettu paljon myös suoraan kaatopaikoille ennen vaarallisen jätteen käsittelyn kehittymistä. Kierrätetyt voitelu- ja hydrauliikkaöljyt sisältävät PCB:tä pieniä määriä.

Kunnallisten kaatopaikkojen suotovesien PCB-pitoisuudet olivat 1980-luvun lopulla keskimäärin tasolla 0,7 µg/l, mutta 2000-luvulla selvästi pienempiä (taulukko 8). Näin ollen suotovedet kuormittavat pintavesiä, ellei niitä puhdisteta.

Taulukko 8. PCB-pitoisuuksia kaatopaikkavedessä (Assmuth ym. 1990, 2008–2009 pitoisuudet kaatopaikkojen itse teettämistä tutkimuksista)

Kohdelaitokset / näytteenottovuosi	Puhdistamaton suotovesi
	keski- arvo μg/l	maksimi μg/l
28 kunnallista kaatopaikkaa / 1986-89*	0,7	3,8
15 teollisuuden kaatopaikkaa / 1986-89*	< 0,05	0,08

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

7 kunnallista kaatopaikkaa / 2008-2011

7 PCB-kongeneeriä

< 0,05

0,63

* kaatopaikoista 2/3 oli toimivia; teollisuuden kaatopaikkojen suotovedet johdetaan yleensä käsiteltäväksi yhdyskuntajätevedenpuhdistamolle

PCB-yhdisteitä on Suomessa löydetty lisäksi teollisuusalueen hulevedestä (Huhtala ym. 2011, Nakari ym. 2012).

PCB-yhdisteiden käyttökielloista ja päästöjenvähennystoimista johtuen päästöt kunnnallisille jätevedenpuhdistamoille ja edelleen pintavesiin sekä putsarilietteeseen ovat pienentyneet. Kaatopaikkojen päästöt pintavesiin ja maahan ovat pienentyneet johtuen asetetuista PCB-yhdisteiden käyttökielloista, jätteen kaatopaikkasijoitusta on vähennetty, suotovesien puhdistusta on tehostettu, kaatopaikkoja on suljettu ja lopetettu asianmukaisesti.

PCB-yhdisteiden päästöt tulevat todennäköisesti edelleen jossain määrin vähentymään.

Heksaklooribentseeni (HCB)

Heksaklooribentseeniä muodostuu sivutuotteena valmistettaessa klooria, suolahappoa ja muita klooripitoisia teollisuuskemikaaleja. HCB:tä voi muodostua lisäksi jätteenpolton yhteydessä ja sitä voi esiintyä kloorialkaliteollisuuden ja puunkyllästysaineiden valmistuksen jätevesissä (Koskinen ym. 2005).

Heksaklooribentseenin ilmapäästöt Suomessa ovat peräisin teollisuudesta (72 %) ja jätteiden käsittelystä (25 %), pieniä määriä tulee myös energiantuotannosta (2 %) ja liikenteestä (1%) (kuva 6, taulukko 9). Päästöt vaihtelevat vuosittain (Error! Reference source not found.7) johtuen kaliumsulfaattivalmistuksessa käytettyjen apuaineiden laadusta ja määrästä.

Energy

Waste

25 %

Transport

Energy

2 %

Transport

1 %

Industry

72 %

Kuva 6. HCB:n päästölähteet Suomessa sektoreittain vuonna 2015

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

Kuva 7. HCB-päästöt Suomessa vuosina 1990 – 2015.

Taulukko 9. HCB:n ilmapäästöt Suomessa vuosina 2006 ja 2015 sektoreittain (UNECE/CLRTAP - raportointi).

	HCB	HCB
	kg	kg
	2006	2015
Energiantuotanto yhteensä	3,174	0,406
Xxxxxxxx sähkön- ja lämmöntuotanto	0,094	0,056
Teollisuuden energiantuotanto - sellu ja paperi	0,0161	0,031
Muiden sektorien energiantuotanto – kotitaloudet (vuoden 2006 päästölaskenta ei toistaiseksi päivitetty)	2,58	0,250
Muiden sektorien energiantuotanto	0,342	0,069
Liikenne (yhteensä)	0,240	0,244
Liikenne – maantieliikenne	0,228	0,237
Teollisuusprosessit yhteensä	34,964	15,023
Teollisuusprosessit - kemia – muut	26,60	8,930
Teollisuusprosessit - metalli - rauta ja teräs	0,094	NA
Teollisuusprosessit - metalli – kupari	8,167	6,010
Teollisuusprosessit - metalli – muut	0,102	0,082
Liuottimien käyttö ja muiden tuotteiden käyttö	0,002	0,001
Maatalous	0,008	0,014
Jätteiden käsittely	4,418	5,251
Teollisuusjätteiden poltto	4,183	3,931
Yhdyskuntajätteiden poltto	0,222	1,316
Krematoriot	0,003	0,004
TOTAL	42,808	20,940

Valtakunnallista kuormitusarviota HCB- päästöistä vesiin ja maaperään ei ole tehty. Heksaklooribentseeniä päätyy pieniä määriä jätevedenpuhdistamolle, jossa se

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

sitoutuu pääosin puhdistamolietteeseen. Ainetta esiintyy yleisesti pieninä pitoisuuksina puhdistamolietteessä, mutta harvoin puhdistetussa jätevedessä (taulukko 10, taulukko 15, luku 6.2.4 -Jätevedenpuhdistamoiden lietteet).

Taulukko 10. HCB-pitoisuuksia yhdyskuntajätevedenpuhdistamojen puhdistetussa jätevedessä ja lietteessä (Mannio ym. 2011, VVY 2008 & Toivikko 2011)

Kohdepuhdistamot / näytteenottovuosi	Puhdistettu jätevesi	Liete
	(ng/l) min-max	(µg/kg k.a.) min-max
10 Kunnallista puhdistamoa / 2003-2005	<0,1-0,2*	0,4-5
8 Kunnallista puhdistamoa / 2007	< 50-50*	ei mitattu
9 Kunnallista puhdistamoa / 2010	< 10	ei mitattu

* yhdessä näytteessä pitoisuus yli määritysrajan

Kaatopaikkojen suotovesien keskipitoisuus oli 1980-luvun lopulla noin 0,1 µg/l (maksimipitoisuus 2,7 µg/l), ja 2010-luvun alussa alle määritysrajan. Teollisuuskaatopaikkojen suotovesien pitoisuudet olivat 1980-luvulla keskimäärin 1,7 µg/l ja maksimissaan 10 µg/l (taulukko 11).

Heksaklooribentseeniä voi päästä edelleen vesiympäristöön erityisesti teollisuuden, mutta tuskin enää kunnallisilta kaatopaikoilta. Mitattua pitoisuustietoa on kuitenkin erittäin vähän. Heksaklooribentseenin käyttökiellon vuoksi päästöt kaatopaikoilta ovat vähentyneet.

Taulukko 11. HCB-pitoisuuksia kaatopaikkavedessä (Assmuth ym. 1990, 2010-2011 pitoisuudet kaatopaikkojen itse teettämistä tutkimuksista)

Kohdelaitokset / näytteenottovuosi	Puhdistamaton suotovesi
	keskiarvo μg/l	maksimi μg/l
28 kunnallista kaatopaikkaa/ 1986-89*	0,13	2,7
15 teollisuuden kaatopaikkaa / 1986-89*	1,7	10
2 kunnallista kaatopaikkaa / 2010-2011	< 0,10	< 0,10

* kaatopaikoista 2/3 oli toimivia; teollisuuden kaatopaikkojen suotovedet johdetaan yleensä käsiteltäväksi yhdyskuntajätevedenpuhdistamolle

HCB:n käyttökiellosta ja päästöjenvähennystoimista johtuen päästöt kunnnallisille jätevedenpuhdistamoille ja edelleen pintavesiin sekä putsarilietteeseen ovat todennäköisesti pienentyneet, vaikkakaan mitattua tietoa asiasta ei ole. Kaatopaikkojen päästöt pintavesiin ja maahan ovat pienentyneet johtuen asetetuista HCB:n käyttökiellosta, jätteen kaatopaikkasijoitusta on vähennetty, suotovesien puhdistusta on tehostettu, kaatopaikkoja on suljettu ja lopetettu asianmukaisesti.

HCB:n käyttökielloista ja päästöjenvähennystoimista johtuen päästöt tulevat todennäköisesti edelleen vähentymään.

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

Pentaklooribentseeni (PeCB)

Pentaklooribentseenin ilmapäästöjä ei tunneta kovin hyvin, mutta niiden pääasiallinen lähde on epätäydellinen palaminen. PeCB:ä on käytetty PCB-öljyjen komponenttina viskositeetin säätöön, joten muutamista edelleen käytössä olevista PCB-laitteista voi vapautua ilmaan myös vähäisiä määriä PeCB:tä. PeCB muodostuminen epätäydellisissä palamisprosesseissa vähenee samalla, kun dioksiinien syntyä pyritään vähentämään.

Suomessa on arvioitu, että kiinteistä polttoaineista syntyy PeCB-päästöjä lähinnä kivihiilen ja turpeen polton yhteydessä. Päästöjä ei pitäisi kuitenkaan syntyä, mikäli turve poltetaan optimaalisissa ja puhtaissa olosuhteissa. Jätteenpolttoa pidetään yhtenä hyvin todennäköisenä PeCB:n ilmapäästöjen lähteenä.

Sellu- ja paperiteollisuudesta syntyy edelleen pieniä PeCB -päästöjä. Päästöt ovat kuitenkin pienentyneet aina vuodesta 1994 lähtien, jolloin siirryttiin kloorivapaaseen valkaisuun. Suomessa ei ole tietoa raudan ja teräksen valmistuksen PeCB –päästöistä, mutta Kanadassa on tutkittu, että rauta- ja terästeollisuuden päästöt olisivat suuremmat kuin muilla teollisuudenaloilla. Metallien kierrätys osaltaan vähentää päästöjä. Pentaklooribentseeniä voi myös vapautua samoissa prosesseissa kuin dioksiineja ja furaaneja, esimerkiksi sementin valmistuksessa, kloorattujen kemikaalien valmistuksessa, kvintoseenin käytön ohessa, kyllästetystä puusta ja kaatopaikolta sekä jätevesistä. Muutamien mittauksien perusteella PeCB:n ilmapäästöt ovat pieniä, mutta vuosittaista päästöarvioita ei ole voitu tehdä käytettävissä olevan tiedon varassa. Liikenteessä tai polttoaineen jalostuksessa ei oleteta syntyvän PeCB-päästöjä.

Pentaklooribentseeniä päätyy pieniä määriä jätevedenpuhdistamolle, jossa se sitoutuu pääosin puhdistamolietteeseen. Ainetta esiintyy yleisesti pieninä pitoisuuksina puhdistamolietteessä, mutta harvoin puhdistetussa jätevedessä ja silloinkin alhaisina pitoisuuksina (taulukko 12). Kunnallisten kaatopaikkojen suotovesissä on havaittu 1980-luvulla PeCB:tä keskimäärin alle 0,05 µg/l, maksimissaan 2,6 µg/l, teollisuuskaatopaikkojen vastaavasti alle 0,01µg/l ja 0,2µg/l (Assmuth ym. 1990). Uudempia tuloksia kaatopaikkojen suotovesien PeCB- pitoisuuksista ei löytynyt.

Taulukko 12. PeCB-pitoisuuksia yhdyskuntajätevedenpuhdistamojen puhdistetussa jätevedessä (Mannio ym. 2011, Toivikko 2011)

Kohdepuhdistamot / näytteenottovuosi	Puhdistettu jätevesi
(ng/l) min-max
10 Kunnallista puhdistamoa / 2003-2005	3 puhdistamoa: 0,04 - 0,09, muut <0,04
9 Kunnallista puhdistamoa / 2010	<10

Heksaklooributadieeni (HCBD)

Nykytiedon mukaan Suomessa on muutamia HCBD:n ilmapäästölähteitä. Todetut päästöt syntyvät teollisuuden prosesseissa (mm. kloorattujen kemikaalien valmistus ja käyttö), tuotteen käytössä ja jätehuollossa. Mittausten vähyydestä ja sopivien metodien puuttesta johtuen voidaan tehdä vain karkea arvio päästöjen suuruudesta. Vuosittaisten ilmapäästöjen arvioidaan olevan noin 1000 kg vuodessa.

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

HCBD:iä päätyy pieniä määriä jätevedenpuhdistamolle, jossa se sitoutuu pääosin puhdistamolietteeseen. Ainetta esiintyy joskus pieninä pitoisuuksina puhdistamolietteessä, mutta ei löydy puhdistetusta jätevedestä (taulukko 13 ja 14, luku 6.2.4 -Jätevedenpuhdistamoiden lietteet). Jätevedenpuhdistamot eivät siten päästä ainetta pintavesiin.

Taulukko 13. HCBD-pitoisuuksia yhdyskuntajätevedenpuhdistamojen puhdistetussa jätevedessä ja lietteessä (Mannio ym. 2011 & Toivikko 2011)

Kohdepuhdistamot / näytteenottovuosi	Puhdistettu jätevesi	Liete
	(ng/l) min-max	(µg/kg k.a.) min-max
10 Kunnallista puhdistamoa / 2003- 2005	< 0,04	0,01-4,4
9 Kunnallista puhdistamoa / 2010	< 0,01	ei mitattu

Polyklooratut naftaleenit (PCN)

PCN:n päästöjä ei ole sopivan metodin puutteen vuoksi voitu arvioida kattavasti. Karkean arvion mukaan pääasiallinen päästölähde on puun ja hiilen pienimuotoinen poltto (noin 97 % päästöistä). Alumiinin sekundaarisessa tuotannossa muodostunee noin muutama prosentti päästöistä. Kokonaispäästöt ilmaan Suomessa ovat karkeasti arvioituna maksimissaan 0,5-1 kt vuodessa. Ilmapäästöjä voi syntyä PCN:n ja myös PCB:n käytön yhteydessä ja kaatopaikoilta. Haihtuminen käytössä olevista tai käytöstä poistetuista laitteista on todettu erääksi PCN-yhdisteiden päästölähteeksi (Yamashita ym. 2000).

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

5. TAHATTOMASTI MUODOSTUVIEN POP-YHDISTEIDEN PÄÄSTÖJEN VÄHENTÄMINEN (NAP)

Suomessa ympäristönsuojelulaki edellyttää ympäristöluvanvaraiselta teolliselta toiminnalta parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamista päästöjen vähentämiseksi. Mikäli asetuksella on annettu erityisiä määräyksiä tai päästöraja-arvoja, tulee myös niitä noudattaa. Yksittäisen laitoksen luvassa tarkastellaan, miten laitoksella noudatetaan parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja annetaan lupamääräyksiä tapauskohtaisesti. Poltto- ja prosessiperäisten POP-yhdisteiden päästöjä voidaan vähentää tai estää soveltamalla parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT) ja parhaita ympäristökäytäntöjä (BEP).

Dioksiini- ja furaanipäästöjen tarkkailu- tai selvitysvelvoitteita on asetettu lupapäätöksissä muutamille laitoksille, joiden toiminnasta voidaan arvioida aiheutuvan dioksiini- tai furaanipäästöjä ilmaan.

Jätteenpoltosta ympäristönsuojelulain nojalla annetulla valtioneuvoston asetuksella (151/2013) on rajoitettu jätteiden poltosta aiheutuvia dioksiini- ja furaanipäästöjä ilmaan ja veteen; ilmaan saa päästä dioksiineja ja furaaneja enintään

0.1 ng/m3 I-TEQ ja savukaasujen puhdistuksesta syntyvissä jätevesissä saa olla dioksiineja ja furaaneja enintään 0.3 ng/l I-TEQ.

HCB:n päästöt vesiin ja yleiseen viemäriin on kielletty valtioneuvoston päätöksellä eräiden ympäristölle tai terveydelle vaarallisten aineiden johtamisesta vesiin vuonna 1994.

Pienpoltolle ei toistaiseksi ole asetettu rajoitteita, vaan päästöihin on pyritty vaikuttamaan lähinnä valistamalla hyvistä polttokäytännöistä ja polttoaineen laadusta. Vuoden 2022 alusta voimaan tuleva Ekodesign regulaatio asettaa tulisijoille päästövaatimukset koskien hiilimonoksidin, typpioksidin (NOx), orgaanisen hiilivedyn (OGC) ja hiukkasten päästöjä.

Liitteessä 4 on tarkasteltu lyhyesti Suomessa käytössä olevia, BAT-kriteerit täyttäviä tekniikoita Tukholman sopimuksen liitteen C teollisuudenaloilla lähinnä prosessiperäisten dioksiini- ja furaanipäästöjen eliminoimiseksi ja päästöjen vähentämiseksi. Jätettä poltettiin Suomessa vuonna 2015 kaikkiaan noin 5 Mt. Tästä yhdyskuntajätettä oli noin 1,3 Mt, mikä on vajaa puolet syntyvästä yhdyskuntajätteestä (Tilastokeskus 2015). Jätteenpolton määrä on todennäköisesti kasvamassa lähivuosina, koska lähes kaikkien orgaanisten jätteiden sijoittaminen kaatopaikoille kiellettiin Suomessa vuoden 2016 alusta alkaen valtioneuvoston asetuksella kaatopaikoista (331/2013), ja kaatopaikkakielto laajenee edelleen vuoden 2020 alusta koskemaan myös kaikkia orgaanisia rakennusjätteitä. Myös massa- ja paperiteollisuudesta aiheutuvat päästöt ovat melko pieniä. Metallien tuotannon PCDD/-F –päästöt ovat noin 12 % kokonaispäästöistä.

5.1. Toimintasuunnitelman 2012–2017 toteutuminen

Suomi on valmistellut vuonna 2012 toimintasuunnitelman liitteen C päästöjen vähentämisestä.

Liitteen C aineiden nykyiset ilmapäästöt on arvioitu ja päästölähteet sektoreittain kuvattu PCDD/F:n, PCB;n, ja HCB:n osalta. Tulokset on raportoitu vuosittain YK:n Euroopan talouskomissiolle. Dioksiinien ja furaanien päästökertoimia on tarkennettu vuonna 2005.

PCDD/F-, PFOS-, PBDE- ja endosulfaanipäästöt vesiin sekä maaperään on arvioitu osana kansainvälistä COHIBA –projektia vuonna 2011. PeCB:n, PCB:n ja

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

HCB:n maaperä- ja vesistöpäästöjen arviointitiedot olivat puutteelliset. PeCB:n osalta päästöarviointia ilmaan sektoreittain ei ole vielä tehty.

Liitteen C aineiden kohdalla tulevien päästöjen suuruutta ei ole arvioitu kuin dioksiinien osalta. PCDD/F osalta voidaan todeta, että mm. ilmalaskeuman kehitys Suomessa riippuu tulevaisuudessa pitkälti muun Euroopan kehityksestä. BAT:n noudattamisen ja siihen tehtävien parannusten vähennyspotentiaali Suomen päästöihin on vain 20–30 %. Suomessa energiasektorin BAT on jo toteutettu, minkä vuoksi omiin päästöihin ei lähivuosina ole odotettavissa suuria muutoksia.

Ympäristöministeriö (YM), sosiaali- ja terveysministeriö (STM), Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta (YTV) sekä Hengitysliitto Heli ry ovat laatineet puun pienpolttoa koskevan oppaan. Useita muitakin aiheeseen liittyviä oppaita sekä esitteitä on laadittu mm. YM:n STM:n, YTV:n, Hengitysliitto Heli ry:n, VTT:n ja SYKE:n yhteistyönä. Myös THL ja HSY (Helsingin seudun ympäristöpalvelut) ovat ohjeistaneet puun pienpolton hyvistä käytänteistä.

Yritysten selvillä oloa POP-päästöistä, niiden hallinnasta sekä päästöjä koskevista velvoitteista on parannettu mm. järjestämällä seminaareja, joissa on esitelty POP- yhdisteet sekä sopimuksen velvoitteet.

Ympäristöministeriö on käynnistänyt esiselvityksen lietteiden sisältämistä haitta- aineista. Esiselvityksen tavoitteena on täsmentää lietteiden käyttöön ja mahdollisiin rajoituksiin liittyviä tiedonpuutteita ympäristön ja terveyden suojelemiseksi.

Suomen ympäristökeskus on antanut valvontaa varten ohjeen ilotulitteissa tahattomaksi jäämäksi katsottavista pitoisuuksista xxx.xxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxxxxx.

Ajoneuvoverotuksessa on toteutettu uudistuksia, jotka suosivat autokannan uusiutumista vähäpäästöisempien autojen eduksi.

Kymijoen pilaantuneille sedimenteille on laadittu kunnostussuunnitelma ja kunnostustoimista on annettu päätös vuonna 2012. Työnaikaiset riskit katsottiin liian suuriksi ja toisaalta nykytilanne joessa on vakaa, minkä vuoksi kunnostushankkeesta on päätetty ainakin toistaiseksi luopua.

Kansalaisille on suunnattu puun pienpolton hyvien käytäntöjen valistusta. Puun ja biomateriaalien pienpolton hallintaa on yritetty parantaa tiedottamalla ja valistamalla hyvistä polttokäytännöistä esitteiden, tietoiskujen, neuvontatilaisuuksien ja nuohouksen yhteydessä annettavan valistuksen avulla.

5.2. Kansallinen toimintasuunnitelma (NAP) Liitteen C aineiden päästöjen vähentämiseksi 2017 – 2022

Yleissopimuksen artikla 5 velvoittaa sopimuspuolia kehittämään toimintasuunnitelman kahden vuoden kuluessa sopimuksen voimaantulosta. Suomi pyrkii parantamaan liitteen C POP-yhdisteiden päästöjen tunnistamista ja vähentämään niiden päästöjä toteuttamalla toimintasuunnitelman toimet.

Alla mainitut toimenpiteet pyritään toimeenpanemaan vuoden 2022 loppuun mennessä. Toimeenpanosta vastaavat kunkin toimenpiteen alla luetellut vastuutahot.

Strategian toimenpiteet ja se, miten hyvin ne täyttävät yleissopimuksen kappaleen 5 mukaiset velvoitteet, arvioidaan viiden vuoden välein.

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

5.2.1. Nykyisten ja tulevien päästöjen arviointi

Nykyisten ilmapäästöjen arviointi sektoreittain PeCB:lle ja PCN:lle. Laaditaan arvio PeCB-, PCN-, HCB- sekä PCB-päästöistä vesiin ja maahan, sillä niistä ei ole vielä olemassa arvioita.

Vastuutaho: SYKE

Laaditaan arviot tulevista päästöistä ilmaan, vesiin ja maahan yleissopimuksen liitteen C mukaisin päästölähdetyypeittäin. Tarkennetaan ja rationalisoidaan PCDD/F, PCB-, HCB- ja PeCB- ja PCN -päästöjen (ilma- ja vesipäästöt kokonaisuutena) inventaariota ja raportointia. Päästötiedot pyritään saamaan laitoksittain erikseen kultakin toiminnolta ottaen huomioon yleissopimuksen liitteessä C mainitut päästölähdekategoriat (kuten energia-, prosessi-, tuotteiden käyttö, varastointi- ja kaatopaikkaperäiset päästöt).

Vastuutaho: SYKE

Toteutetaan hankkeita, joilla tarkennetaan kyseisten yhdisteiden päästökertoimia merkittävissä kotimaisissa päästölähteissä. Hankkeita voidaan tehdä esimerkiksi pohjoismaisena yhteistyönä.

Vastuutaho: SYKE

Yhteistyötahot: Elinkeinoelämän keskusliitto, yritykset

Selvitetään lietteiden sisältämien POP-yhdisteiden pitoisuuksia Suomessa ja pyritään täsmentämään lietteiden käyttöön liittyviä riskejä erityisesti maatalouskäytössä.

Vastuutahot: YM, MMM, EVIRA, SYKE

Täydennetään luvun 4 arviota nykyisen lainsäädännön ja ohjauskeinojen tehokkuudesta.

Vastuutaho: SYKE

5.2.2. Päästöjä koskevien velvoitteiden täyttäminen osa-alueittain

Puun pienpoltto

Markkinoille saatettavien uunien ja pienkattiloiden päästövaatimuksista tulisi antaa määräykset. Lisäksi ohjeistuksella tai opastuksella sekä mahdollisesti tarkastuksin tulisi varmistua siitä, että pienpoltto on asianmukaista eikä uunien, pienkattiloiden tai tulisijojen käyttö aiheuta ympäristö- tai terveyshaittoja.

Vastuutahot: YM Yhteistyötahot: VTT

Prosessi- ja polttoperäiset päästölähteet

Teollisten prosessien (erityisesti rauta- ja metalliteollisuus, valimot, kemikaalien valmistus, massa- ja paperiteollisuus) sekä energian tuotannon ja jätteenpolton osalta kiinnitetään ympäristölupaprosessissa erityistä huomiota PCDD/F-, PCB-, HCB-, HCBD-, PeCB- ja PCN-päästöjen hyvään hallintaan.

Vastuutahot: Ympäristölupaviranomaiset

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

Yritysten selvillä oloa POP-päästöistä, niiden hallinnasta ja päästöjä koskevista velvoitteista parannetaan. Lupahakemuksissa tulisi selvittää mahdollisten dioksiini-, furaani-, PeCB-, HCB-, PCN- ja HCBD-päästöjen muodostuminen teollisuus- ja energiantuotannon prosesseissa. Tarvittaessa päästöt tulee mitata. POP-yhdisteiden päästöjen arviointi ja hallinta sisällytetään kyseisiä päästöjä mahdollisesti aiheuttavien yritysten ympäristöasioiden hallintajärjestelmään.

Vastuutahot: Lupaviranomaiset, Ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus

SYKE ja alueelliset viranomaiset tuottavat prosessi- ja polttoperäisiä POP-päästöjä koskevaa uutta tietoa ympäristölupaprosessin ja yritysten vapaaehtoisten ympäristöjärjestelmien tueksi.

Vastuutahot: Suomen ympäristökeskus, ELY-keskukset

Suomi vaikuttaa aktiivisesti siihen, että EU:n BAT-vertailuasiakirjoihin sisällytetään nykyistä laajemmin POP-päästöjen hyvään hallintaan liittyviä tietoja vertailuasiakirjojen tarkistuskierroksen yhteydessä. Suomi osallistuu aktiivisesti Tukholman POP-sopimuksen mukaisten BAT-asiakirjojen valmisteluun.

Vastuutahot: YM, SYKE

Kaatopaikat

Selvitetään mahdollisuuksia toteuttaa suunnitelmallinen kartoitus yhdyskuntien ja teollisuuden riskikaatopaikkojen POP-päästöistä ja esitetään tarvittaessa toimia kyseisten päästöjen vähentämiseksi tai estämiseksi.

Vastuutahot: SYKE, ELY-keskukset

Liikenne

Liikenteen aiheuttamia PCDD/F-päästöjä pienennetään toteuttamalla EU:n liikennettä ja polttoaineita koskevat säädökset ja ohjelmat tehokkaasti sekä ottamalla kansallisesti käyttöön vähäpäästöisyyttä suosivia maksu- ja verotusratkaisuja.

Vastuutahot: YM, LVM

Strategiaa koskevan koulutuksen ja tietoisuuden edistäminen

Jatketaan kansalaisille suunnattua pienpolton hyvien käytäntöjen valistusta. Puun ja biomateriaalien pienpolton hallintaa parannetaan tiedottamalla ja valistamalla hyvistä polttokäytännöistä esitteiden, tietoiskujen, neuvontatilaisuuksien ja nuohouksen yhteydessä annettavan valistuksen avulla.

Vastuutahot: YM, SYKE, kunnat

Toteutetaan POP-päästöjä koskevaa koulutusta ympäristölupa- ja valvontaviranomai- sille sekä POP-päästöjä mahdollisesti aiheuttavan teollisuuden, energiantuotannon ja jätehuollon vastuuhenkilöille.

Vastuutahot: YM, SYKE

Yhteistyötahot: VTT, Elinkeinoelämän keskusliitto

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

6. POP-JÄTTEET

6.1. POP-jätteiden käsittelyvelvoitteet

POP-jätteet ovat haitallisia ja vaikeasti hävitettäviä. Siksi POP-jätteen käsittelylle on katsottu tarpeelliseksi asettaa sekä kansallisessa että kansainvälisessä lainsäädännössä erityisiä vaatimuksia.

Tukholman sopimuksen 6 artiklan mukaan osapuolten tulee:

• kehittää strategioita, joilla tunnistetaan POP-yhdisteitä sisältävät tuotteet, tavarat ja jätteet

• ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta jätteitä sekä jätteiksi luettavia tuotteita ja tavaroita käsitellään, kuljetetaan ja varastoidaan ympäristö huomioon ottavalla tavalla huomioiden olennaiset vaarallisten jätteiden hallintaa ja käsittelyä koskevat alueiden sisäiset, alueelliset ja maailmanlaajuiset sopimukset.

• käsitellä POP-jätteet siten, että:

− jätteen POP-sisältö tuhotaan tai muunnetaan palautumattomasti niin, ettei niillä ole enää mitään pysyvien orgaanisten yhdisteiden ominaisuuksia, tai

− jäte käsitellään muuten ympäristön kannalta hyväksyttävällä tavalla mikäli tuhoaminen tai palautumaton muuntaminen ei ole ympäristön kannalta paras tapa tai POP-pitoisuus on kansainvälisten standardien, säännösten ja ohjeiden mukaan alhainen

Osapuolet eivät saa:

• sallia POP-yhdisteiden käsittelyä menetelmin, jotka voivat johtaa niiden suoraan uudelleenkäyttöön, kierrätykseen, hyödyntämiseen tai vaihtoehtoiseen käyttöön.

• xxxxxx XXX-jätteen kuljettamista maan rajojen yli kansainvälisten säädöksien, kuten Baselin sopimuksen, vastaisesti

6.1.1. Käsittelyvelvoitteiden täytäntöönpano

Tukholman sopimuksen POP-jätteiden käsittelyvelvoitteet on EU:n alueella pantu täytäntöön POP-asetuksella (EY) N:o 850/2004 ja (jätteiden kansainvälisten siirtojen osalta) EU:n jätteensiirtoasetuksella (EY) N:o 1013/2006. Jätteensiirtoasetuksella on pantu täytäntöön myös Baselin yleissopimuksen jätteiden kansainvälisiä siirtoja koskevat velvoitteet.

POP-asetuksen 7 artiklan mukaan jätteen tuottajien ja haltijoiden on estettävä jätteen saastuminen POP-yhdisteillä. POP-yhdisteitä sisältävä jäte on viipymättä loppukäsiteltävä tai hyödynnettävä niin, että POP-yhdisteet tuhotaan tai muunnetaan palautumattomasti toiseen muotoon. Sellaiset loppukäsittely- tai hyödyntämismenetelmät, jotka voivat johtaa POP-yhdisteiden talteenottoon, uudelleenkäyttöön, kierrätykseen tai hyödyntämiseen ovat kiellettyjä.

POP-jätteen pitoisuusrajat on asetettu ainekohtaisesti POP-asetuksen liitteissä IV ja V (taulukko 14). Pitoisuusrajat on POP-asetuksessa tällä hetkellä asetettu muille Tukholman sopimuksen aineille paitsi pentakloorifenolille. Xxxxx XX määrittelee jätteelle ns. alemman pitoisuusrajan. Jos POP-yhdisteen pitoisuus jätteessä ylittää tämän pitoisuusrajan, on jäte käsiteltävä POP-asetuksessa säädetyllä tavalla. Jos

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

yhdisteen pitoisuus jää alle alemman POP-pitoisuusrajan, voidaan jäte käsitellä myös muulla ympäristönsuojelullisesti hyväksyttävällä tavalla kuin tuhoamalla POP- yhdisteet lopullisesti tai muuntamalla ne palautumattomasti toiseen muotoon. Liitteessä V asetetun ylemmän pitoisuusrajan ylittyminen tuo mukanaan lisärajoituksia POP-jätteiden käsittelyyn (kuva 8).

Kuva 8: POP-asetuksen ylemmän ja alemman pitoisuusrajan merkitys jätteen käsittelylle. (Lähde: Ympäristöministeriö, 2016)

Käsittelymenetelmät (VNa jätteistä 179/2012, liitteet 1 ja 2):

R1 = Käyttö pääasiassa polttoaineena tai muutoin energian tuottamiseksi R4 =Metallien ja metalliyhdisteiden kierrätys tai talteenotto

D9= Fysikaalis-kemiallinen käsittely jossa syntyy yhdisteitä tai seoksia, jotka loppukäsitellään jollakin toimista D 1–D 12, kuten haihduttamalla, kuivaamalla tai pasuttamalla

D10 = Polttaminen maalla

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

Taulukko 14. Voimassa olevat alemmat ja ylemmät pitoisuusrajat POP-yhdisteille jätteissä, sekä komission ehdotus pentakloorifenolin alemmaksi ja ylemmäksi pitoisuusrajaksi. Pentakloorifenolin pitoisuusrajojen käsittely on vielä kesken EU:ssa. POP-asetuksen muutos, jolla pentakloorifenolin pitoisuusrajoista säädetään, annettaneen syksyllä 2017.

Pysyvä orgaaninen yhdiste	Alempi pitoisuusraja (POP-asetuksen liite IV)	Ylempi pitoisuusraja (POP- asetuksen liite V)
Aldriini	50 mg/kg	5 000 mg/kg
Bromidifenyylieetterit (BDE) (tetra-, penta-, heksa- ja hepta-BDE, pitoisuuksien summa)	1 000 mg/kg	10 000 mg/kg
DDT	50 mg/kg	5 000 mg/kg
Dieldriini	50 mg/kg	5 000 mg/kg
Endosulfaani	50 mg/kg	5 000 mg/kg
Endriini	50 mg/kg	5 000 mg/kg
Heksabromibifenyyli (HBB)	50 mg/kg	5 000 mg/kg
Heksaklooribentseeni (HCB)	50 mg/kg	5 000 mg/kg
Heksaklooributadieeni (HCBD)	100 mg/kg	1 000 mg/kg
Heksabromisyklododekaani (HBCDD)	1 000 mg/kg	1 000 mg/kg
Heksakloorisykloheksaanit (ml. lindaani) (HCH)	50 mg/kg	5 000 mg/kg
Heptakloori	50 mg/kg	5 000 mg/kg
Klordaani	50 mg/kg	5 000 mg/kg
Klordekoni	50 mg/kg	5 000 mg/kg
Lyhytketjuiset klooratut parafiinit (SCCP) (alkaanit C10-C13)	10 000 mg/kg	10 000 mg/kg
Mireksi	50 mg/kg	5 000 mg/kg
Pentafluorioktaanisulfonihappo (PFOS) ja sen johdannaiset	50 mg/kg	50 mg/kg
Pentaklooribentseeni	50 mg/kg	5 000 mg/kg
Polyklooratut bifenyylit (PCB)	50 mg/kg	50 mg/kg
Polyklooratut dibentsodioksiinit ja – furaanit (PCDD/F)	15 μg TEQ/kg	5 000 μg TEQ/kg
Polyklooratut naftaleenit (PCN)	10 mg/kg	1 000 mg/kg
Toksafeeni	50 mg/kg	5 000 mg/kg
Komission ehdotus: Pentakloorifenoli (PCP)	100 mg/kg	1 000 mg/kg

Sallitut hyödyntämis- ja loppukäsittelymenetelmät jätteille, joiden sisältämien POP-yhdisteiden pitoisuus ylittää liitteen IV alemman pitoisuusrajan, on lueteltu asetuksen liitteessä V. Sallittuja menetelmiä ovat fysikaalis-kemiallinen käsittely (loppukäsittelymenetelmä D916) ja poltto joko ilman energian talteenottoa (D10) tai hyödyntäen jäte energiana (hyödyntämismenetelmä R1). Energiahyödynnys on kuitenkin kielletty PCB-jätteiden osalta.

POP-yhdisteitä sisältävien jätteiden kierrätys on sallittu vain tietyille metalliteollisuuden metallipitoisille jätteille. Metalliyhdisteiden talteenotto ja kierrätys sallitaan vain raudan- ja teräksenvalmistusprosessien jäämille (esimerkiksi savukaasujen käsittelyssä syntyvät pölyt ja lietteet, valssihilseet ja terästehtaiden sinkkiä sisältävät savukaasujen suodatinpölyt), kuparisulattamoiden kaasunpuhdistusjärjestelmistä tuleville pölyille ja muille sen tapaisille jätteille sekä värimetallituotannon lyijyä sisältäville suotojäämille. Näitä jätteitä saa kierrättää

16 Loppukäsittelymenetelmät on lueteltu jätedirektiivin (2008/98/EY) liitteessä I ja hyödyntämismenetelmät liitteessä II. Suomessa luettelot on sisällytetty jäteasetuksen (179/2012) liitteisiin 1 ja 2.

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

ainoastaan prosesseissa, joissa otetaan talteen rautaa ja rautaseoksia (masuuni, kuilu- uuni ja arinauuni/Martin-uuni) sekä värimetalleja (Waelzin kiertouuniprosessi sekä sulapelkistysprosessit, joissa käytetään vaaka- tai pystyuuneja), mikäli laitteistot täyttävät vähintään EU:n teollisuuspäästödirektiivissä (2010/75/EU) jätteenpoltolle asetetut dioksiini- ja furaaniyhdisteiden päästöraja-arvoja koskevat vaatimukset17. PCB-yhdisteitä sisältävää jätettä ei kuitenkaan saa kierrättää näissäkään prosesseissa.

Muita liitteen IV pitoisuusrajat ylittäviä POP-jätteitä kuin edellä mainittuja metalliteollisuuden jätteitä ei saa kierrättää lainkaan. Asetus sallii kuitenkin POP- jätteiden esikäsittelyn siten, että POP-aineet erotellaan jätteestä esikäsittelyn aikana ja käsitellään erikseen asetuksen edellyttämällä tavalla.

Jos vain osa jätteestä sisältää pysyviä orgaanisia yhdisteitä tai on niiden saastuttama, kyseinen osa on asetuksen liitteen V mukaan erotettava muusta jätteestä ja sen jälkeen käsiteltävä asetuksen vaatimusten mukaisesti. Jäljelle jäävä jätejae, joka ei sisällä POP-yhdisteitä yli alemman POP-pitoisuusrajan, voidaan käsitellä jätelainsäädännön mukaisesti myös muilla menetelmillä.

6.1.2. Sallitut poikkeukset käsittelymenetelmiin

Jos POP-yhdisteen pitoisuus jätteessä ylittää POP-asetuksen liitteen IV pitoisuusrajan, mutta alittaa asetuksen liitteen V pitoisuusrajan, voi toimivaltainen viranomainen poikkeustapauksessa sallia osalle POP-jätteistä myös sijoittamisen pysyvästi vaarallisen jätteen kaatopaikalle tai syvälle turvalliseen kallioperään tai suolakaivokseen. Jos POP-yhdisteen pitoisuus jätteessä ylittää myös asetuksen liitteen V ylemmän pitoisuusrajan, voi toimivaltainen viranomainen antaa poikkeustapauksessa luvan sijoittaa jäte ainoastaan syvälle kallioperään tai suolakaivokseen.

Poikkeus on sallittu vain, jos voidaan osoittaa että POP-yhdisteitä ei ole mahdollista poistaa jätteestä ja jos pysyvien orgaanisten yhdisteiden tuhoaminen tai palautumaton muuntaminen toteutettuna parhaita ympäristökäytäntöjä ja parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa käyttäen ei ole ympäristön kannalta paras vaihtoehto. Poikkeuspäätösten osalta toimivaltaisena viranomaisena toimii Suomessa aluehallintovirasto (AVI).

Poikkeusmahdollisuus POP-sisällön tuhoamista tai peruuntumatonta muuntamista koskevasta velvoitteesta koskee vain POP-asetuksen liitteessä V erikseen määriteltyjä vaarallisen jätteen nimikkeitä. Jätteen sijoittamisessa vaarallisen jätteen kaatopaikalle tai maanalaiseen sijoituspaikkaan on POP-asetuksen lisäksi noudatettava EU:n kaatopaikkadirektiivin (1999/31/EY) vaatimuksia, jotka Suomessa on saatettu voimaan valtioneuvoston asetuksella kaatopaikoista (331/2013).

Sijoitettaessa POP-jätettä vaarallisen jätteen kaatopaikalle jäte on ensin kiinteytettävä tai osittain stabiloitava, jos se on teknisesti mahdollista. Kaatopaikka- asetuksen mukaisesti mm. nestemäisten, räjähtävien, syövyttävien, hapettavien, syttyvien, tartuntavaarallisten tai orgaanisten jätteiden sijoittaminen vaarallisen jätteen kaatopaikalle on kielletty. Lisäksi kaatopaikka-asetuksessa asetetaan raja-arvot mm. jätteen sisältämien metallien liukoisuudelle.

POP-jätteen sijoittaminen poikkeusmenettelyllä syvälle kallioperään tai suolakaivokseen edellyttää sijoituspaikasta tehtävää turvallisuusarviointia. Jätteen on

17 Teollisuuspäästödirektiivin jätteenpolttoa koskevat määräykset on Suomessa pantu täytäntöön valtioneuvoston asetuksella jätteen polttamisesta (151/2013).

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

täytettävä maanalaiselle sijoituspaikalle EU:n kaatopaikkadirektiivin liitteessä II18 säädetyt kelpoisuuskriteerit. Niiden mukaan sellaisten jätteiden, joissa voi tapahtua ei- toivottuja fysikaalisia, kemiallisia tai biologisia muutoksia, sijoittaminen kallioperään tai suolakaivokseen on kielletty.

Suomessa POP-jätteen sijoittamisesta on toistaiseksi tehty kaksi poikkeuspäätöstä, joka koskivat dioksiineilla pilaantuneen maan sijoittamista vaarallisen jätteen kaatopaikalle. Kaikista kansallisesti tehdyistä poikkeuspäätöksistä on tiedotettava Euroopan komissiolle ja muille jäsenmaille.

6.1.3. Jätteen haltijan yleiset velvollisuudet POP-jätteen

tunnistamisessa ja käsittelyssä

Jäte- ja ympäristönsuojelulainsäädännössä on säädetty jätteen haltijaa koskevista yleisistä velvoitteista POP-jätteiden tunnistamisessa ja käsittelyssä. Jätelain (646/2011) mukaan jätteestä ei saa aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Jätteen käsittelyssä on käytettävä parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja noudatettava ympäristön kannalta parasta käytäntöä. Jätelaki myös edellyttää, että laadultaan erilaiset jätteet on pidettävä erillään toisistaan siinä laajuudessa kuin se on tarpeellista terveydelle tai ympäristölle aiheutuvan vaaran tai haitan ehkäisemiseksi. Vaarallista jätettä ei saa laimentaa eikä muulla tavoin sekoittaa lajiltaan tai laadultaan erilaiseen jätteeseen tai muuhun aineeseen, paitsi jos se on jätteen käsittelyn kannalta tarpeellista ja toimintaan on ympäristölupa. Velvollisuus selvittää jätteen koostumus kuuluu toiminnanharjoittajalle tai jätteen haltijalle. Jätteen tuottajan ja haltijan on oltava selvillä jätteen koostumuksesta ja ympäristö- ja terveysvaikutuksista.

Jätehuollossa on noudatettava varovaisuusperiaatetta, jonka mukaan jätteestä ja jätehuollosta aiheutuvat vaarat on pyrittävä aina ennakoimaan ja minimoimaan. Jos on perusteltua syytä epäillä, että jäte sisältää POP-yhdisteitä, mutta niiden pitoisuutta ei voida luotettavasti selvittää, tulisi kyseinen jäte varovaisuusperiaatteen mukaisesti käsitellä POP-jätteenä.

Jos laitoksen olemassa oleva ympäristölupa on ristiriidassa POP-asetuksen kanssa, toiminnanharjoittaja on velvollinen noudattamaan POP-asetusta. Lupaviranomaisten tulisi päivittää olemassa olevat ympäristöluvat mahdollisimman pian vastaamaan POP-lainsäädäntöä.

6.1.4. POP-jätteiden kansainväliset siirrot

POP-jätteiden kansainväliset siirrot ovat sallittuja vain sellaiseen käsittelyyn, joka voitaisiin sallia Suomen sisälläkin. POP-asetuksen lisäksi on noudatettava EU:n jätteensiirtoasetusta (EY N:o 1013/2006) ja Suomen jätelakia (646/2011), jotka asettavat lisärajoituksia jätesiirroille. POP-jätteiden kansainväliset siirrot ovat pääsääntöisesti luvanvaraisia, Suomessa lupaviranomainen on SYKE. Myös jätteensiirtoasetuksen ns. vihreällä listalla mainittujen POP-yhdisteitä sisältävien jätteiden (kuten muovien ja tekstiilijätteiden) siirrot hyödynnettäväksi voivat vaatia luvan, koska jäte voidaan jätteensiirtoasetuksen mukaan katsoa vihreän listan jätteeksi vain, jos ei ole saastunut vaarallisilla aineilla.

POP-jätteen siirtoihin loppukäsiteltäväksi sovelletaan omavaraisuus- ja läheisyysperiaatetta. Siirrot loppukäsiteltäväksi voitaisiin sallia vain, jos jätteensiirtoasetuksessa ja jätelaissa asetetut edellytykset omavaraisuus- ja läheisyysperiaatteesta poikkeamiselle täyttyvät. Lupa POP-jätteen vientiin toiseen

18 Annettu neuvoston päätöksellä 2003/33/EY direktiivin 1999/31/EY 16 artiklan ja liitteen II mukaisista perusteista ja menettelyistä jätteen hyväksymiseksi kaatopaikoille

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

maahan kierrätettäväksi voidaan myöntää vain POP-asetuksessa mainituille metalliteollisuuden metallipitoisille jätteille, ja vain asetuksessa sallittuihin prosesseihin, jotka täyttävät teollisuuspäästödirektiivissä asetetut päästövaatimukset dioksiineille ja furaaneille. Myös vienti energiahyödynnykseen voidaan sallia vain, jos vastaanottava laitos täyttää EU:n teollisuuspäästödirektiivin jätteenpolttoa koskevat vaatimukset. PCB-jätettä ei saa viedä kierrätettäväksi tai hyödynnettäväksi energiana. Vaaralliseksi luokitellun POP-jätteen siirrot OECD:n ulkopuolelle on jätteensiirtoasetuksessa kielletty kokonaan, suunnitellusta käsittelytavasta riippumatta.

POP-asetuksessa sallitaan POP-jätteen esikäsittely, jos se on tarpeen ennen jätteen varsinaista käsittelyä asetuksen edellyttämällä tavalla. POP-jätteiden vienti esikäsiteltäväksi voitaisiin sallia rajoitetusti, mikäli jätesiirtoviranomaiset voivat varmistua, että POP-yhdisteet erotellaan esikäsittelyssä muusta jätteestä ja käsitellään EU:n POP-asetuksen vaatimusten mukaisesti. Siirroissa on tällöin noudatettava EU:n jätteensiirtoasetuksessa säädettyjä ns. väliaikaisia hyödyntämis- ja käsittelytoimia koskevia lisäsäännöksiä. Esikäsittelyssä syntyvän POP-yhdisteistä vapaan jätejakeen saa kierrättää.

6.2. POP-yhdisteitä sisältävät jätteet ja niiden käsittely Suomessa

EU:n jätedirektiivin (2008/98/EU) ja Suomen jätelain (646/2011) keskeisiä periaatteita ovat toisaalta jätteistä ja jätehuollosta aiheutuvien terveys- ja ympäristöhaittojen torjuminen ja toisaalta ns. etusijajärjestys. Etusijajärjestyksen mukaan kaikessa toiminnassa on pyrittävä ensisijaisesti välttämään jätteen syntymistä. Jo syntyneen jätteen käsittelyssä uudelleenkäyttöä tai kierrätystä aineena pidetään parempina vaihtoehtoina kuin jätteen käyttöä energiana. Jätteen loppukäsittely on hyväksyttävää vain, jos kierrätys tai hyödyntäminen ei ole mahdollista (kuva 14).

Kuva 14. EU:n jätedirektiivin (2008/98/EU) mukainen jätteen käsittelyn etusijajärjestys

Luonnonvarojen tehokkaampi käyttö on nähty yhtenä keskeisensä keinona parantaa kilpailukykyä ja samalla vastata globaaleihin ympäristöhaasteisiin. Euroopan komissio on hyväksynyt joulukuussa 2015 kiertotalouspaketin, jossa yhtenä keskeisenä tavoitteena on siirtyä aiempaa tehokkaampaan materiaalien kiertojen

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

sulkemiseen (Euroopan komissio, 2015). Tämä lisää painetta myös mahdollisesti POP-yhdisteitä sisältävien jätevirtojen kierrätyksen lisäämiseen tulevaisuudessa. Siten POP-yhdisteiden tunnistamiseen jätevirroista tulisi erityisesti kiinnittää huomiota, jotta jätteistä aiheutuvat terveys- ja ympäristöhaitat eivät jätelainsäädännön vastaisesti lisäänny.

Tukholman sopimuksen osapuolikokous on antanut joukon suosituksia, jotka osapuolten tulisi panna toimeen POP-yhdisteiksi luokiteltujen palonsuoja-aineiden poistamiseksi jätevirrasta sekä PFOS-yhdisteillä käsiteltyjen tuotteiden riskien vähentämiseksi (ks. liitteet 2 ja 3). Osapuolten tulee pyrkiä toimeenpanemaan nämä suositukset. Osana kiertotalouspakettia EU:n komissio tulee arvioimaan, kuinka tuotteissa olevien huolta aiheuttavien kemikaalien (mukaan lukien POP-yhdisteiden) jäljittämistä voitaisiin parantaa ja siten kehittää kierrätysprosessien riskien hallintaa.

Suomessa jätehuollon kannalta merkityksellisiä vanhoista POP-yhdisteistä ovat edelleen PCB sekä dioksiinit ja furaanit. Uusista yhdisteistä erityisesti POP- yhdisteiksi luokiteltuja palonsuoja-aineita sekä PFOS-yhdisteitä arvioidaan esiintyvän jätevirroissa, joiden kierrätystä pyritään lisäämään.

Tukholman sopimuksen torjunta-aineet19 eivät enää muodosta Suomessa merkittävää jäteongelmaa, lukuun ottamatta pilaantuneita maita. Kaikkien yhdisteiden käyttö torjunta-aineina on päättynyt Suomessa jo yli 10-30 vuotta sitten. Viimeimpänä kiellettiin endosulfaanin käyttö vuoden 2002 alusta, tosin vuosina 2003-2005 sitä voitiin käyttää poikkeusluvalla tietyillä tiloilla mansikan taimituotannossa (Xxxxxxxx, 2012). Siten on todennäköistä, että enää vain POP-torjunta-aineilla pilaantuneita maita tulee käsiteltäväksi jätteenä. Käyttämättömät torjunta-aine-erät on todennäköisesti jo tähän mennessä toimitettu hävitettäväksi maatiloilta, joilla näitä aineita on aiemmin käytetty. Erityisesti kuntien järjestämä kotitalouksien ja maatilojen tuottamien vaarallisten jätteiden maksuton vastaanotto on parantanut vanhentuneiden torjunta- aineiden varastojen päätymistä asianmukaiseen käsittelyyn.

Seuraavassa on käsitelty tarkemmin niitä POP-yhdisteitä sisältäviä jätteitä, joiden on arvioitu olevan merkittävimpiä jätehuollon järjestämisen kannalta Suomessa. POP- yhdisteillä pilaantuneita maita on käsitelty luvussa 8.

6.2.1. Termisten prosessien jätteet

Dioksiini- ja furaanipitoisia jätteitä voi syntyä orgaanisten aineiden ja kloorin reagoidessa tietyissä olosuhteissa poltto- ja teollisuusprosesseissa sekä tulipaloissa. Tällaisia jätteitä voivat olla esimerkiksi jätteenpolton tuhkat ja kuonat, sekä metallien tuotannossa syntyvät kaasunpuhdistuspölyt ja jäämät, joihin PCDD/F-yhdisteitä voi muodostua sulatusprosessissa kierrätettävän metalliromun seassa olevista epäpuhtauksista kuten leikkausöljyistä ja PVC-muovista. Yhdisteiden määrä jätteissä riippuu käytetystä poltto- tai prosessitekniikasta (Holopainen 1993). Muita POP- yhdisteitä, joita voi syntyä tahattomasti polttoprosesseissa, ovat heksaklooribentseeni, PCB, pentaklooribentseeni sekä polykloorinaftaleeni. Tuhkien ja kuonien ympäristöominaisuuksiin voidaan tehokkaasti vaikuttaa kiinnittämällä huomiota poltto- ja savukaasujen puhdistusolosuhteisiin sekä polttoaineen koostumukseen, laatuun ja esikäsittelyyn. (Kaartinen ym., 2007).

Dioksiinien ja furaanien sekä muiden termisissä prosesseissa tahattomasti syntyvien POP-yhdisteiden muodostumisen ehkäisemiseksi lupaviranomaisten on

19 Tukholman sopimuksessa määritellyistä POP-yhdisteistä torjunta-aineina on käytetty aldriinia, dieldriinia, endriiniä, DDT:tä, heptaklooria, klordekonia, klordaania, mireksia, endosulfaania, toksafeenia, heksaklooribentseeniä sekä lindaania ja muita HCH-isomeerejä.

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

annettava laitosten ympäristöluvissa määräykset parhaasta käyttökelpoisesta tekniikasta (BAT). EU:n teollisuuspäästödirektiivi (2010/75/EU) velvoittaa Euroopan komissiota järjestämään BAT-tietojenvaihtoa teollisuuden ja viranomaisten välille. Alakohtaisia parhaan käyttökelpoisen tekniikan vertailuasiakirjoja (BREF) on julkaistu mm. jätteenpoltolle, suurille polttolaitoksille sekä eri metalliteollisuuden sektoreille. Lupakäsittelyssä lupaviranomaisten on otettava huomioon nämä alakohtaiset BREF-dokumentit. BREF-dokumentteja uudistetaan säännöllisesti, mm. suurten polttolaitosten päivitetty BREF-dokumentti ja sitovat BAT-päätelmät on julkaistu 2017, ja jätteenpolton BREF-dokumentin ensimmäinen luonnos on parhaillaan käsittelyssä teknisessä asiantuntijatyöryhmässä. Lisätietoa parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamisesta termisiin prosesseihin, joissa voi syntyä POP-yhdisteitä, on liitteessä 4.

Täytäntöönpanotehtävä

Selvitetään lentotuhkan sisältämien POP-yhdisteiden määrät.

Vastuutaho: SYKE

6.2.2. Rakennusjätteet

PCB:tä ja PeCB:tä sisältävät rakennusjätteet

PCB-yhdisteitä käytettiin elementtitalojen saumausmassoissa yleisesti vuodesta 1957 vuoteen 1979, joten näitä massoja on Suomessa yhä käytössä. Suomen rakennussaumausyhdistys arvioi, että ennen vuotta 1979 rakennetuista elementtitaloista noin 75 %:sta saumat on vaihdettu jo kertaalleen vuoteen 2017 mennessä (henk.koht.tiedonanto). Silti saumausmassoista löytyy yhä yleisesti PCB:tä, koska PCB on imeytynyt ympäröivään betonielementtiin eikä vanhojen saumausmassojen poisto ole aina ollut täydellistä. Vuonna 2016 vaarallisen jätteen käsittelyyn erikoistunut laitos Fortum Waste Solutions Oyj (ent. Ekokem Oyj) vastaanotti lähes 3400 kiloa PCB:llä saastuneita saumausmassoja (henk.koht. tiedonanto).

PCB:tä on todennäköisesti levinnyt myös rakennuksia ympäröivään maaperään ja kaatopaikoille erityisesti julkisivu- ja ikkunaremonttien yhteydessä. Jätteiksi päätyvät rakennusmateriaalit ovat voineet saastua PCB-yhdisteillä myös niitä sisältävistä maaleista, liimoista ja lakoista, jotka voivat sisältää PCB-yhdisteitä suurinakin pitoisuuksina (kymmeniä, jopa satoja mg/kg). PCB-yhdisteet voivat aiheuttaa terveydellisen riskin työntekijöille ja remontoitavan talon asukkaille, mikäli remontin aikana ei huolehdita asianmukaisesta jätteenkäsittelystä ja työtavoista.

Suomen rakennussaumausyhdistys on laatinut ohjeen elementtitalojen saumausmassojen vaihtoon. Rakennusurakoitsijoille löytyy ohje PCB:tä sisältävien rakennusmateriaalien käsittelyyn myös RT-kortistosta.

Viranomaiset selvittivät suurten PCB-laitteiden käytöstä poistamisen tilannetta vuonna 2011. Selvityksessä todettiin, että Suomessa on todennäköisesti löydettävissä ainoastaan satunnaisesti yksittäisiä laitteita tai niiden osia, jotka sisältävät PCB:tä. Lisäksi vähäisiä PCB-pitoisuuksia voi esiintyä laitteissa, jotka ovat aiemmin kontaminoituneet esim. huoltotoimien yhteydessä (Suomen ympäristökeskus, 2011). PCB:tä voi löytyä myös konepajojen, huoltotilojen tms. lattian betoniin imeytyneenä, jos PCB-öljyjä on valunut lattialle laitteiden huollon yhteydessä.

PCB-öljyihin on voitu lisätä viskositeetin säätämiseksi pentaklooribentseeniä (PeCB). Se tulee hävitetyksi asianmukaisesti yhdessä PCB:n kanssa.

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

Täytäntöönpanotehtävä

Taloyhtiöille, rakennusurakoitsijoille ja rakennusvalvojille laaditaan ohjeistus PCB:tä sisältävien rakennusmateriaalien käsittelemiseksi, jotta PCB-jäte tulisi asianmukaisesti käsitellyksi. Huomioitava myös mahdollisesti PCB:tä sisältävät maalit ja lakat.

Vastuutaho: SYKE

Puunsuoja-aineilla käsitelty puujäte

Puunkyllästyksessä on Suomessa aiempina vuosikymmeninä käytetty heptaklooria, klordaania, lindaania, kloorinaftaleeneja ja pentakloorifenolia, lisäksi dieldriiniä on käytetty vientiin menevän vanerin puunsuojauksessa. Kaikkien edellä mainittujen aineiden puunsuojauskäyttö on päättynyt viimeistään 1990-luvun puolivälissä. Koska puunsuojauskäyttö päättyi jo yli 20 vuotta sitten, tulee ko. aineilla käsiteltyä puuta jätehuoltoon käsiteltäväksi satunnaisesti. Kyllästetty puu toimitetaan Suomessa pääasiassa käsiteltäväksi jätteenpolttoasetuksen (151/2013) vaatimukset täyttäviin polttolaitoksiin, joilla on lupa ottaa vastaan vaaralliseksi luokiteltua puujätettä.

Aiempina vuosikymmeninä POP-yhdisteillä kyllästettyä puuta on voitu sijoittaa myös kaatopaikoille. Kyllästetty puu luokiteltiin vaaralliseksi jätteeksi vuoden 2002 alusta alkaen. Vaaralliseksi jätteeksi luokitellun orgaanisen jätteen, kuten kyllästetyn puujätteen, sijoittaminen vaarallisen jätteen kaatopaikoille on ollut kiellettyä vuodesta 2006 alkaen. Tavanomaiseksi luokitellun orgaanista aineista sisältävän purkujätteen sijoittaminen kaatopaikoille kiellettiin suurimmaksi osaksi vuoden 2016 alusta alkaen. Rakennus- ja purkujätteiden lajittelussa ja muussa mekaanisessa käsittelyssä syntyvän orgaanisen jätteen osalta kaatopaikkakielto tulee voimaan vuonna 2020.

Täytäntöönpanotehtävä

Varmistetaan, että pentakloorifenolia sisältävät puujäte käsitellään POP-jätteenä ja hävitetään asianmukaisesti.

Vastuutahot: ELY-keskukset

Palonsuoja-aineet ja SCCP rakennusjätteissä

Kaikkia POP-yhdisteiksi luokiteltuja palonsuoja-aineita voi löytyä rakennus- ja purkujätteiden muovia sisältävistä fraktioista. Muovisia rakennusjätteitä ei Suomessa tähän saakka ole yleensä kierrätetty, vaan jätteet ohjataan hyödynnettäväksi energiana (Ruuska ym. 2013). Ennen vuotta 2016 merkittävä osa on myös sijoitettu kaatopaikoille. Rakennusmuovien kierrätyksen lisäämiseen on kuitenkin painetta, koska EU:n jätedirektiivi edellyttää, että vuoteen 2020 mennessä jäsenmaiden tulisi uudelleenkäyttää tai kierrättää vähintään 70 paino-% vaarattomasta rakennus- ja purkujätteestä.

Muovia sisältävän jätteen energiahyödynnykseen sovelletaan jätteenpolttoasetuksen määräyksiä, joten myös POP-palonsuoja-aineet tulevat käsitellyksi POP-asetuksen edellyttämällä tavalla. Orgaanisen rakennus- ja

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

purkujätteen sijoittaminen kiellettiin suurimmaksi osaksi vuoden 2016 alusta alkaen. Kaiken muovia sisältävän rakennus- ja purkujätteen sijoittaminen kaatopaikalle on päättymässä Suomessa vuoden 2020 alusta alkaen, jolloin kaatopaikka-asetuksen (331/3013) orgaanisen jätteen sijoituskielto tulee voimaan myös rakennus- ja purkujätteen mekaanisessa käsittelyssä syntyvän jätteen osalta.

HBCD:tä on käytetty Suomessa erityisesti rakennusten polystyreenieristeiden (EPS ja XPS) palonsuojaukseen. Suomeen on tuotu hyvin vähän eristelevyjä. XPS- eristeissä, jotka on valmistettu Suomessa, ei todennäköisesti esiinny HBCD:tä lainkaan. Kotimaisten EPS-levyjen kokonaisvolyymistä n. 11 % on ollut HBCD:llä käsiteltyä. Palonestoaineen määrä HBCD:llä suojatuissa EPS-eristeissä on 0,67 p-% (6 700 mg/kg), jolloin eriste täyttää vaatimukset S-laadusta (vaikeasti syttyvää, ei ylläpidä palamista). Palosuojattuja eristeitä on käytetty seinä- ja julkisivueristeinä mm. betoni-, harkko- ja tiilirakenteissa sekä betonisandwich-elementeissä, ja kattoeristeinä tuuletetuissa ja tuulettumattomissa yläpohjarakenteissa. HBCD:llä palonsuojattua EPS-levyä esiintyy Suomessa todennäköisimmin rakennuksissa, jotka on rakennettu vuosien 1990 – 2015 välillä. 1970- ja 80-luvuilla HBCD:tä käytettiin vain erikoiskäytöissä, kuten sisäkattolevyissä (noin 1 % EPS-levyjen tuolloisesta kokonaisvolyymistä). (Myllymaa ym. 2015).

Vuonna 2009 Suomen EPS-jätteestä 90 % on arvioitu sijoitetun muun sekalaisen rakennus- ja purkujätteen mukana kaatopaikalle ja energiaksi hyödynnettiin lähes 10

%. (Xxxxxxx ja Xxxxxxxxxxx 2011, Xxxxxxxx ym., 2015.) EPS- rakennuseristeteollisuuden mukaan EPS-eristeiden kierrätys on ollut ennen kaikkea valmistuksen sisäistä kiertoa, jossa leikkausjätettä on rouhittu ja käytetty uudestaan levyiksi. Purkukohteiden EPS-levyjä on kierrätetty Suomessa lähinnä tapauksissa, joissa kattoeristeitä on sellaisinaan pystytty siirtämään toiseen käyttökohteeseen. Vähäisissä määrin myös puhtaita eristeitä on rouhittu kierrätettäviksi purkukohteistakin. Likaisia eristeitä ei ole kierrätetty. (Myllymaa ym., 2015)

HBCD:tä voi esiintyä rakennusjätteessä myös iskunkestävästä polystyreenistä (HIPS) valmistetuissa sähköjohtojen jakorasioissa. Lisäksi sitä voi esiintyä polystyreenieristeistä peräisin olevana epäpuhtautena mineraalisissa rakennusjätteissä (Umweltbundesamt, 2015).

SYKE kehittää yhdessä Tampereen ammattikorkeakoulun (TAMK) menetelmiä HBCD:tä sisältävän polystyreenieristeen tunnistamiseksi rakennusten purkutöiden ja remontoinnin yhteydessä. Tämä on välttämätöntä HBCD:tä sisältävän rakennusjätteen asianmukaisen käsittelyn varmistamiseksi.

Muiden palonsuoja-aineina käytettyjen POP-yhdisteiden esiintyvyydestä ja pitoisuuksista rakennusmateriaaleissa on käytettävissä vain vähän tietoa. Rakennustuotteista mm. äänieristyslevyissä ja puuta matkivissa materiaaleissa on käytetty polyuretaanivaahtoa, joka on voitu palosuojata kaupallisella penta-BDE:llä (ACAP 2007, Xxxxxxxx, 2012). Norjalaisen tutkimuksen mukaan esimerkiksi putkien läpivienneissä käytetyssä PUR-vaahdossa esiintyy bromattuja palonestoaineita. Solumuoveista mitattiin DekaBDE:tä keskimäärin 1351 mg/kg (Amlo ja Brakke, 2010).

SCCP:tä on arvioitu esiintyvän muovi-, kipsi- ja sekalaisten rakennusjätteiden fraktioissa esimerkiksi saumausmassoissa ja maaleissa sekä PVC-kaapeleissa (Umweltbundesamt, 2015). Norjalaisessa tutkimuksessa SCCP:n pitoisuudet saumausmassoissa jäivät alle EU:n POP-asetuksen alemman pitoisuusrajan 10 000 mg/kg. Ikkunoiden eristeissä ja kumeissa pitoisuuden vaihteluvälit olivat 0 – 61 000 mg/kg (Amlo ja Brakke 2010). Suomesta tutkimustuloksia ei ole saatavilla.

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

Täytäntöönpanotehtävä

Rakennusalalle valmistellaan ohjeistus, jolla varmistetaan HBCD:a sisältävän polystyreenin asianmukainen hävittäminen.

Vastuutaho: SYKE, Tampereen AMK

Varmistetaan, että HBCD:llä palonsuojatun EPS-levyjen erotellaan kierrätykseen menevästä materiaalista ja käsitellään asianmukaisesti polttamalla.

Selvitetään SCCP:n ja ennakoiden myös deka-BDE:n esiintymistä rakennusjätteissä ja varmistetaan sen päätyminen käsiteltäväksi asianmukaisesti polttamalla

6.2.3. POP-yhdisteet kuluttajatuotteiden jätteissä

Palonsuoja-aineet sähkö- ja elektroniikkalaitteiden jätteissä

Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden palonsuojauksessa on voitu käyttää BDE-yhdisteitä, heksabromisyklododekaania (HBCD) sekä SCCP:tä. Heksabromibifenyyli (HBB) on korvattu elektroniikkatuotteissa jo 1980-luvulta alkaen difenyylieettereillä, joten sitä ei enää esiinny jätehuoltoon päätyvissä sähkö- ja elektroniikkalaitteissa.

Kaupallista oktabromidifenyylieetteriä on käytetty yleisesti ABS-muovissa erityisesti toimistokäyttöön tarkoitetuissa sähkölaitteissa, sekä iskunkestävässä polystyreenissä (HIPS), jota on käytetty tietokoneiden ja televisioiden muovikuorissa. (Stockholm Convention, 2007, ESWI, 2011, Xxxxxxxx, 2012). Heksa- ja hepta- BDE:tä on löydetty erityisesti televisioista, IT-laitteista ja piirikorteista pitoisuuksilla, jotka ylittävät POP-asetuksen alemman pitoisuusrajan (1 000 mg/kg). Vähäisempiä määriä on löytynyt mm. digibokseista ja suurista kodinkoneista (yli 500 mg/kg). POP- pitoisuusrajan alle jäävät pitoisuudet johtunevat kierrätysmuovin käytöstä laitteiden valmistuksessa (Peacock ym., 2012, Bipro, 2015). Dekabromidifenyylieetteriä on puolestaan käytetty HIPS-muovissa, erityisesti TV- ja tietokonemonitoreissa, sekä ABS-muovissa ja polypropeenissa (suuret kodinkoneet, pienet kuumenevat laitteet) (Wäger ym., 2010, Peeters ym., 2014). Kaupallisen pentabromidifenyylieetterin käyttö SE-laitteissa on ollut vähäistä. Sitä on käytetty jonkin verran kylmälaitteiden polyuretaanissa sekä vähäisessä määrin piirikorteissa (ESWI, 2011, Xxxxxxxx, 2012).

Heksabromisyklododekaania (HBCD) on käytetty sähkö- ja elektroniikkalaitteissa HIPS- ja polypropeenimuovissa mm. johdoissa, äänentoistolaitteiden kaapeissa ja kylmälaitteiden sisämateriaaleissa, mutta käyttö ei todennäköisesti ole ollut kovin laajaa (Stockholm Convention, 2010a, ESWI, 2011, Myllymaa ym., 2015). SCCP:tä on puolestaan havaittu monissa elektronisten laitteiden kumi- ja muoviosissa, esimerkiksi sähköjohdoissa, adaptereissa, näppäimistöissä, muistilaitteissa ja kuulokkeissa (Umweltbundesamt, 2015). Suomessa sitä on tavattu mm. maahan tuoduissa peliohjaimissa.

Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden keskimääräinen käyttöikä on noin 10 vuotta (ESWI, 2011). Tieto- ja telelaitteiden keski-ikä on vain 3 – 5 vuotta, kun kylmälaitteilla se on 12 – 15 vuotta (Xxxxxxxx ym., 2009). Suomessa penta- ja okta- BDE:tä on arvioitu löytyneen merkittävässä määrin sähkö- ja elektroniikkalaitteista todennäköisesti noin vuoteen 2016 saakka, kierrätysmuovista valmistetuissa laitteissa

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

pidempään (ESWI, 2011, Retkin, 2012). Kierrätysmuovista valmistetuissa laitteissa yhdisteiden pitoisuus jää kuitenkin yleensä alle POP-asetuksen alemman pitoisuusrajan. Deka-BDE:tä puolestaan löytynee merkittävässä määrin SE-laitteista yli POP-pitoisuusrajan noin vuoteen 2018 saakka. HBCD:tä ja SCCP:tä voidaan odottaa löytyvän SE-laitteista vielä 2020-luvun loppupuolella.

Vuonna 2015 tehdyn kirjallisuusselvityksen (Bipro, 2015) mukaan eri puolilla maailmaa tehdyissä mittauksissa bromidifenyylieetterien pitoisuudet SE-laitteiden murskauslaitosten kevytjakeissa ovat vaihdelleet 1990- ja 2000-luvuilla välillä 0 – 13,8 %. Korkeimmat pitoisuudet ovat löytyneet sähkö- ja elektroniikkaromun käsittelyyn erikoistuneiden murskauslaitosten kevytjakeista. Romuajoneuvojen, sähkö- ja elektroniikkalaitteiden ja muiden metallipitoisten jätteiden yhteiskäsittelyä harjoittavien laitosten kevytjakeissa pitoisuudet olivat alhaisemmat. Kaupallisen deka- BDE:n kongeneereja esiintyi kevytjakeissa eniten. Deka-BDE:n pitoisuudet vaihtelivat SE-romun murskausjakeissa 0 – 138 000 mg/kg välillä ja yhteiskäsittelyä harjoittavien laitosten kevytjakeissa 0 – 820 mg/kg. Kaupallisen okta-BDE:n pitoisuudet kevytjakeissa olivat pelkän SE-romun käsittelyssä 0 – 4 400 mg/kg ja yhteiskäsittelyssä 0–280 mg/kg. Kaupallisen penta-BDE:n pitoisuudet olivat tehdyissä mittauksissa alhaisimmat, SE-laitteiden käsittelyn kevytjakeissa n. 0 – 30 mg/kg ja yhteiskäsittelyn kevytjakeissa 0 – 25 mg/kg.

EU:n sähkö- ja elektroniikkalaiteromudirektiivi (2012/19/EU) edellyttää, että sähkö- ja elektroniikkalaitteista on laiteluokasta riippuen kierrätettävä 55 – 80 %. Ympäristöministeriö on julkaissut syyskuussa 2016 ohjeen EU:n POP-asetuksen jätteitä koskevien määräysten soveltamisesta sähkö- ja elektroniikkaromuun. Xxxxxx mukaan bromattuja palonsuoja-aineita sisältävät muoviosat tulisi erotella kierrätykseen menevästä SER-muovijakeesta ja käsitellä polttamalla jätteenpolttoasetuksen (151/2013) vaatimukset täyttävässä polttolaitoksessa. Myös EU:n sähkö- ja elektroniikkalaitteita koskeva direktiivi on edellyttänyt vuodesta 2004 alkaen, että kaikesta erilliskerätystä SE-romusta poistetaan bromattuja palonsuoja- aineita sisältävät muovit. Bromattuja palonsuoja-aineita sisältävien muovien erottelu voidaan tehdä joko käsin purkamalla kokonaisista laitteista, tai muovimurskeesta esimerkiksi optisilla menetelmillä tai upotus-kellutuksella (Ympäristöministeriö, 2016). Jos erottelua ei tehdä, tulisi koko murskauksessa syntyvä muoveja sisältävä jae käsitellä POP-jätteen tavoin.

Norjalaisessa selvityksessä tutkittiin deka-BDE:n pitoisuuksia sähkö- ja elektroniikkalaitteista peräisin olevissa kierrätysmuoveissa. Suurimmassa osassa tutkituista kierrätyslaitoksista oli käytössä XFR- ja tiheyserottelu. Korkein deka- BDE:n pitoisuus oli 610 ppm. PBDE-pitoisuudet vaihtelivat 25 – 625 ppm. Korkeimmat pitoisuudet analysoitiin televisioiden koteloista peräisin olevasta PS/ABS-muovista (Strååt ja Xxxxxxx, 2017).

SER-kierrätyksestä peräisin oleva orgaanisen jätejakeen sijoittaminen on pääsääntöisesti kielletty vuoden 2016 alusta alkaen valtioneuvoston asetuksella kaatopaikoista (331/2013). Ennen sitä kaatopaikoille on voitu mahdollisesti sijoittaa myös bromattuja palonestoaineita sisältäviä muoveja. Ennen vuotta 2004 kaatopaikoille on voitu sijoittaa myös kokonaisia esikäsittelemättömiä sähkö- ja elektoniikkalaitteita.

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

Palonsuoja-aineet romuajoneuvoissa

Ajoneuvojen muoviosien palonsuojauksessa on voitu käyttää kaupallisia penta-, okta- ja dekabromidifenyylieettereitä, heksabromisyklododekaania (HBCD) sekä mahdollisesti SCCP:tä.

Kaupallista pentabromidifenyylieetteriä on käytetty erityisesti ajoneuvojen polyuretaanista (PUR) valmistettujen penkkien palonsuojauksessa. Penta-BDE:tä on käytetty jonkin verran myös piirikorttien epoksihartsissa. Kaupallista oktabromidifenyylieetteriä on käytetty ajoneuvojen kovien muoviosien, kuten kotelointien, palonsuojaukseen, erityisesti ABS-muovissa sekä vähemmässä määrin iskunkestävässä polystyreenissä (HIPS) (ESWI, 2011, Xxxxxxxx, 2012). Dekabromidifenyylieetteriä (POP-rajoitus tulossa 2018) on käytetty yleisesti ajoneuvojen kovissa ABS- ja HIPS-muoveista valmistetuissa osissa, elektronisissa osissa ja niiden koteloinneissa sekä ajoneuvojen tekstiileissä, erityisesti penkeissä. (Bipro, 2015). Dekabromidifenyylieetterin käyttö ajoneuvoissa on EU:ssa edelleen sallittua, mutta autoteollisuus on luopumassa sen käytöstä.

Heksabromisyklododekaania (HBCD) on käytetty ajoneuvojen verhoilumateriaalien suojaukseen mm. penkeissä, koteloissa ja sisustusmateriaaleissa sekä erityisesti HIPS-muovista valmistetuissa korin osissa (Stockholm Convention, 2010a, ESWI, 2011, Retkin, 2012, Stockholm Convention, 2014, Myllymaa ym., 2015). Myös SCCP:tä oletetaan käytetyn ajoneuvojen istuinten verhoiluissa (Dahlbo ym., 2015).

Suomessa romutettavien ajoneuvojen keski-ikä on ollut vuosina 2010 – 2015 noin 20 vuotta. Penta- ja okta-BDE:tä on arvioitu löytyvän romutettavista ajoneuvoista todennäköisesti noin vuoteen 2024 saakka, mikäli ajoneuvojen romutusikä ei muutu seuraavan 10 vuoden aikana (Retkin, 2012). HBCDD:tä ja deka-BDE:tä löytynee ajoneuvoista puolestaan 2030-luvun loppupuolelle saakka. Palonsuoja-aineista heksabromibifenyylin (HBB) käyttöä palonsuoja-aineena on korvattu jo 1980-luvulta alkaen bromidifenyylieettereillä (Seppälä ym., 2012), eikä sitä enää löytyne romuajoneuvoista.

POP-yhdisteiden pitoisuus laimenee merkittävästi romuajoneuvojen murskausprosessissa. Vuonna 2015 tehdyn kirjallisuusselvityksen (Bipro, 2015) mukaan deka-BDE:n pitoisuudet autopaloituksen kevytjakeissa ovat vaihdelleet eri selvityksissä välillä 10 – 2 160 mg/kg, kaupallisen okta-BDE:n 0 – 190 mg/kg ja kaupallisen penta-BDE:n n. 0 – 60 mg/kg. PBDE-yhdisteiden pitoisuudet kevytjakeessa ovat vähentyneet 2000-luvulla aineiden käytön vähentymisen myötä. Mm. Japanissa tehdyissä mittauksissa ennen vuotta 1996 valmistettujen ajoneuvojen murskauksen kevytjakeessa PBDE-yhdisteiden yhteenlaskettu pitoisuus vaihteli välillä n. 200 – 620 mg/kg, kun vuoden 2000 jälkeen valmistettujen ajoneuvojen murskauksessa pitoisuudet olivat n. 40 – 190 mg/kg (Bipro, 2015). Irlantilaisessa selvityksessä vuodelta 2016 PBDE 209-yhdisteiden yhteenlaskettu pitoisuus autopaloituksen kevytjakeessa oli puolestaan 3,5 mg/kg ja siitä seulotussa hienojakeessa 2,6 mg/kg (ELVES ym., 2016). HBCD:n pitoisuus samassa selvityksessä oli kevytjakeessa 550 μg/kg ja hienojakeessa 340 μg/kg, ja tekstiilien pintakäsittelyaineena käytetyn PFOS:n ja sen suolojen 1 μg/kg (kevytjae) ja 4,1 μg/kg (hienojae).

Ympäristöministeriö on julkaissut syyskuussa 2016 ohjeen EU:n POP-asetuksen jätteitä koskevien määräysten soveltamisesta romuajoneuvoihin. Xxxxxx mukaan, jos muoviosia halutaan kierrättää, bromattuja palonsuoja-aineita sisältävät muoviosat tulisi erotella kierrätykseen menevästä muovijakeesta ja käsitellä polttamalla

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

jätteenpolttoasetuksen (151/2013) vaatimukset täyttävässä polttolaitoksessa. Vaihtoehtoisesti koko murskauksessa syntyvä muoveja sisältävä jae tulisi käsitellä POP-jätteen tavoin. Bromattuja palonsuoja-aineita sisältävien jakeiden erottelu muovifraktiosta voidaan tehdä joko käsin purkamalla kokonaisista ajoneuvoista tai murskeesta esimerkiksi optisilla menetelmillä tai upotus-kellutuksella (Ympäristöministeriö, 2016).

Suomen ympäristökeskus selvitti kyselytutkimuksella vuoden 2017 kesän ja syksyn aikana, miten kiellettyjä bromattuja palonsuoja-aineita sisältävien sähkö- ja elektroniikkaromun (SER) kierrätyksen rajoitus on huomioitu käytännön työssä. Puolella kyselyyn vastanneista 11 yrityksestä ei ole käytössä kirjallisia ohjeita bromattujen palonsuoja-aineiden käsittelyyn. Puolet yrityksistä ei myöskään käytä mitään bromattujen palonsuoja-aineiden tunnistustekniikoita. Yrityksissä, joissa tunnistusta tehdään, bromattujen palonsuoja-aineiden tunnistamiseksi hyödynnetään SE-laitteen valmistajalta saatua tietoa, tunnistetaan kokemuksen perusteella bromattuja palonsuoja-aineita sisältäviä materiaaleja ja yhdessä yrityksessä käytetään lisäksi XRF- tekniikkaa (kuva 15) (Suomen ympäristökeskus, 2017a).

Muovilaatujen tunnistaminen…

36%

Tieto on saatu SE-laitteen valmistajalta

27%

Muovilaatujen tunnistava tekniikka (esim.…

18%

Polymeerityypin tunnistava tekniikka (esim.…

POP-aineiden tunnistaminen laboratoriossa

Ei mikään edellä mainituista

55%

0% 10% 20% 30% 40% 50% 60%

Kuva 15. Bromattujen palonsuoja-aineita sisältävien muovien tai muovin osien tunnistamisen menetelmät, kaikki vastanneet yritykset (n=11) (Suomen ympäristökeskus, 2017a)

Romuajoneuvojen murskauksessa syntyvän orgaanista materiaalia sisältävän jätteen sijoittaminen kaatopaikalle on kielletty vuoden 2016 alusta alkaen valtioneuvoston asetuksella kaatopaikoista (331/2013). Viranomaiset ovat kuitenkin myöntäneet yksittäisiä poikkeuksia murskauksessa syntyvän seula-alitteen sijoittamiseen vaarallisen jätteen kaatopaikalle.

Täytäntöönpanotehtävä

Pannaan toimeen Tukholman sopimuksen osapuolikokouksen toimenpidesuositukset (Liite 2) bromattujen palonsuoja-aineiden riskien vähentämiseksi ja raportoidaan asiasta osapuolikokoukselle 2021.

Vastuutaho: YM, SYKE

Jatketaan bromattujen palonsuoja-aineiden kierrätyksen lopettamisen onnistumisen seurantaa ja selvitetään kierrätysprosessien päästöjä ympäristöön. Tarvittaessa on ryhdyttävä lisätoimenpiteisiin esimerkiksi ympäristölupamenettelyn yhteydessä.

Vastuutaho: YM, SYKE, AVI:t

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

Palonsuoja-aineet ja PFOS-yhdisteet muissa kulutustavaroissa

POP-yhdisteiksi luokiteltuja bromattuja palonsuoja-aineita on käytetty mm. huonekaluissa ja julkisten tilojen tekstiileissä. Kaupallista pentabromidifenyylieetteriä on käytetty erityisesti huonekalujen polyuretaanista (PUR) valmistetuissa pehmusteissa (ESWI 2011). Penta-BDE:llä käsiteltyjä tuotteita on kirjallisuudessa arvioitu olevan käytössä vuoteen 2025 saakka (ACAP 2007). Suomessa huonekalujen palosuojausvaatimukset ovat vähäiset, ja palonsuojausta on edellytetty vain julkisissa tiloissa olevilta kalusteilta (Rakennustietosäätiön ohje RT 08-11098 (SIT

08-610087, KH 60 00509) Sisusteiden paloturvallisuus, julkiset tilat, 2012).

HBCD:tä on puolestaan havaittu mm. pehmustetuissa huonekaluissa, styrox- helmillä täytetyissä säkkituoleissa, verhoissa, kodintekstiileissä, kuten kaihtimissa, ja patjojen tikkauksissa (Umweltbundesamt, 2015). Sitä on käytetty jonkin verran myös pakkausstyroksissa. Koska pakkausten kiertoaika on varsin lyhyt, HBCD:tä sisältävät pakkaukset ovat todennäköisesti jo päätyneet käsittelyyn. EU:n ulkopuolelta tuotujen tuotteiden, esimerkiksi elektroniikkalaitteiden, pakkausmateriaaleissa voi kuitenkin edelleen olla satunnaisesti myös HBCD:llä palonsuojattua styroksia.

POP-yhdisteiksi luokiteltuja bromattuja palonsuoja-aineita on todennäköisesti edelleen käytössä olevissa kuluttajatuotteissa, mikä on jätehuollossa otettava huomioon. Polyuretaania ja palosuojattuja muoveja kierrätetään jopa kymmeniä vuosia, minkä seurauksena POP-yhdisteitä voi olla kierrätysmateriaaleja sisältävissä tuotteissa vielä pitkään. Esimerkiksi BDE-yhdisteitä on löydetty alhaisina pitoisuuksina kierrätysmateriaaleista valmistetuissa tuotteissa, kuten eristemateriaaleissa, kokolattiamatoissa, kovamuovi- ja pehmoleluissa ja ruuan kanssa kosketuksiin joutuvissa tuotteissa (Xxxxxx, 2013, Bipro, 2015). Myös SCCP:tä on löydetty tavanomaisista kotitalouksissa käytettävistä muoviesineistä (KEMI, 2014, Umweltbundesamt, 2015). Tällöin näille aineille altistumisen välttäminen on vaikeaa.

Kierrätysmateriaalista valmistetuille tuotteille on EU:n POP-asetuksessa sallittu korkeampi kaupallisen tetra-, penta-, heksa- ja hepta-BDE:n jäämäpitoisuus (0.1%) kuin neitseellisestä materiaalista valmistetuille tuotteille. HBCD:n ja SCCP:n osalta tällaista kierrätysmateriaaleja koskevaa poikkeusta POP-asetuksessa ei ole. Deka- BDE:n osalta pitoisuusrajoista päätetään todennäköisesti vuonna 2018, kun sitä koskeva Tukholman sopimuksen muutos pannaan täytäntöön EU:ssa.

Vaikka POP-yhdisteiksi luokiteltujen palonsuoja-aineiden käyttö on kielletty Tukholman sopimuksella ja EU:n POP-asetuksella, ympäristön ja terveyden suojelemiseen liittyy näiltä osin erityisiä haasteita jatkossakin. EU:n komissio on laatimassa muoveja kiertotaloudessa koskevaa strategiaa. Siinä on tarkoitus käsitellä myös vaarallisia aineita eräissä muoveissa (EU:n komissio, 2015).

Bromattujen palonsuoja-aineiden tapaan myös PFOS-yhdisteitä on käytetty kestokulutushyödykkeissä, kuten vaatteiden, huonekalujen, mattojen ja pakkausten pinnoitteena (Xxxxxxxx 2012). Myös PFOS-yhdisteet aiheuttavat erityisen haasteen kierrätykselle ja jätehuollolle. Koska PFOS:lla pintakäsitellyt kuluttajatuotteet on luokiteltu yleensä vaarattomiksi jätteiksi, nämä jätteet päätynevät nykyisin pääasiassa yhdyskuntajätteen polttolaitoksiin tai kierrätykseen. Tekstiili- ja huonekalujätteiden pääasiallisena käsittelytapana Suomessa oli ennen vuotta 2016 kaatopaikkasijoitus. Siten päästöt kaatopaikoilta voivat olla merkittävä PFOS-yhdisteiden päästölähde.

Irlannissa vuonna 2012 tehdyssä selvityksessä, jossa tutkittiin PFOS-yhdisteiden esiintymistä jäteasemille toimitetuissa vanhoissa sohvissa, patjoissa ja matoissa, ei PFOS:ia löydetty yli määritysrajan muista kuin matoista. Niissäkin pitoisuudet olivat

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

alle 0,1 ppm. Tutkimuksen otos oli kuitenkin varsin pieni (kaikkiaan alle 30 näytettä) (Xxxxxx Timoney & Company 2012).

Mattojen ja tekstiilien kierrätys on Suomessa toistaiseksi vähäistä, mutta meneillään on useita sekä kansallisia että pohjoismaisia hankkeita, joiden tavoitteena on tekstiilien kierrätyksen lisääminen nykyisestä. Ympäristöministeriön rahoittamassa TEXJÄTE-hankkeessa 2013 – 2015 pyrittiin selvittämään kirjallisuuden perusteella tekstiileissä käytettävien POP-yhdisteiden (kaupalliset penta- okta- ja deka-BDE, HBCD, PFOS ja SCCP) esiintymistä ja merkitystä kierrätyksen kannalta. Mittaustuloksia kemikaalien pitoisuuksista tekstiileissä löytyi vaihtelevasti ja niiden esiintymisestä tekstiilijätteessä ei käytännössä ollenkaan. Selvityksen mukaan useat POP-yhdisteiden käyttökohteet tekstiiliteollisuudessa ovat olleet sellaisia, ettei yhdisteitä sisältäviä tuotteita todennäköisesti päädy Suomessa tekstiilien kierrätykseen. Esimerkiksi taustapinnoitetut tekstiilit eivät sovellu kierrätettäviksi nykyisillä menetelmillä. Jätehuollon prosessien kehittyessä tilanne kierrätyksen osalta voi kuitenkin muuttua. Deka-BDE:n, okta-BDE:n, PFOS:n ja SCCP:n pitoisuuksia olisi tarpeen mitata kierrätettävästä tekstiilimateriaalista, jotta kunnollinen arviointi niiden merkityksestä kierrätyksessä ympäristönsuojelun kannalta olisi mahdollista tehdä (Dahlbo ym., 2015).

Pohjoismaiden ministerineuvosto on käynnistänyt vuonna 2015 kestävää muotia ja tekstiilejä koskevan toimenpideohjelman, jolla pyritään vähentämään Pohjoismaisen muodin ja tekstiilien tuotantoketjun ja kulutuksen ympäristövaikutuksia. Ministerineuvosto rahoittaa ohjelman alla mm. hankkeita, joissa kehitetään tekstiilien kemikaalisisältöä koskevia merkintöjä ja lisätään tekstiilien valmistajien mahdollisuuksia vaikuttaa kemikaalien käyttöön tuotantoketjun eri vaiheissa (Nordisk Ministerråd 2015).

Selvitetään Deka-BDE:n, okta-BDE:n, PFOS:n ja SCCP:n esiintymistä kierrätykseen menevissä tekstiileissä.

Vastuutaho: SYKE

6.2.4. Jätevedenpuhdistamoiden lietteet

Jätevesilietteiden sisältämien POP-yhdisteiden pitoisuuksista Suomessa on toistaiseksi vähän tietoa. Tiedetään kuitenkin, että heikosti vesiliukoisina yhdisteinä jätevesien sisältämät POP-yhdisteet päätyvät (PFOS-yhdisteitä lukuun ottamatta) valtaosin nimenomaan lietteeseen.

Suomessa vuosittain käsitellyn yhdyskuntien jätevesilietteen kokonaismäärä on noin 150 000 tonnia kuiva-ainetta. Suurin osa syntyneestä lietteestä käsitellään mädättämällä, vuonna 2015 noin 2/3 ja 2016 lähes 3/4 lietteestä mädätettiin. Yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoiden lietettä on käytetty pääasiassa viherrakentamisessa, vuonna 2016 viherrakentamisen osuus oli noin 50 %. Jätevesilietteen maatalouskäyttö on kuitenkin lisääntynyt voimakkaasti viime vuosina. Vuonna 2015 noin kolmasosa kaikesta käsitellystä lietteestä hyödynnettiin maataloudessa, ja vuonna 2016 lietteen maatalouskäyttö oli jo noin 40 % kaikesta käsitellystä lietteestä. Lietteen maatalouskäytön lisääntyminen on suoraan yhteydessä mädätetyn lietteen osuuden kasvuun, koska suuret biokaasulaitokset ovat merkittäviä kierrätyslannoitevalmisteiden valmistajia. Maisemoinnin ja varastoinnin osuudet olivat alle 10 % lietteen kokonaiskäytöstä. Yhdyskuntien puhdistamolietteen poltto on

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

Suomessa harvinaista, vuonna 2015 kaksi laitosta poltti pieniä määriä lietettä (Vilpanen ja Toivikko, 2017).

Dioksiinit ja furaanit jätevesilietteissä

Yleisesti ottaen dioksiinit ja furaanit liukenevat veteen huonosti ja pidättyvät jätevedenpuhdistamoilla vesifaasista lietteeseen. Suomalaiseen jätevesilietteeseen on arvioitu vuosittain kertyvän dioksiineja ja furaaneja 0,38 – 2,2 g WHO-TEQ2005 (Kasurinen ym., 2011). Lietteiden käytön kautta näitä aineita voi puolestaan päätyä edelleen maaperään, mikäli lietettä hyödynnetään maanparannusaineena tai maisemoinnissa.

Jätevesilietteen käyttö maanparannusaineena voi kasvattaa maaperän PCDD/F- pitoisuutta. Saksalaisessa tutkimuksessa (Umlauf ym. 2011) on todettu, että lietteen ja kompostin käyttö jopa kaksinkertaistivat noin 40 vuoden aikajaksolla maaperän PCDD/F-pitoisuuden verrattuna alueisiin, joissa käytettiin vain lantaa tai mineraalilannoitteita. Levitettäessä 20 t/ha lietettä, jonka PCDD/F –pitoisuus on 15 ng I-TEQ/kg, tulisi maaperään noin 150–kertainen kuormitus PCDD/F verrattuna ilmalaskeumaan (Kasurinen yn., 2014).

Dioksiineja ja furaaneja on mitattu kolmen kunnallisen jätevedenpuhdistamon (Hyvinkään Kaltevan, Espoon Suomenojan ja Helsingin Viikinmäki) puhdistamolietteestä syksyllä 2008 ja keväällä 2009 (kuva 16). Eri kongeneerien (17 kpl) summapitoisuus oli tuolloin 0.8 – 1.0 µg/kg (mikä vastaa 3.0 – 3.7 ng I-TEQ/kg k.a.). Lietteessä oli lähes kaikkia tutkittuja dioksiini- ja furaanikongeneerejä (16/17). Vuonna 2007 mitattiin viideltä puhdistamolta selvästi suurempia PCDD/F pitoisuuksia. Tuolloin mitatut pitoisuudet lietteessä olivat 0.3 – 55 ng I-TEQ/kg kuiva-ainetta (Itävaara ym., 2007).

Jätevesilietteiden PCDD/F-pitoisuudet ovat alentuneet vuodesta 1990 lähtien (kuva 16). Biokaasulaitosten jatkokäsitellyissä lietteissä PCDD/F -pitoisuudet ovat pienempiä kuin käsittelemättömässä lietteessä (≤ 0,003 – 2,0 ng/kg WHO-TEQ1998 k.a.) (Suominen ym., 2011).

150

1990 (WHO-TEQ2005)

ng/kg k.a.

100

2005-2006 (I-TEQ)

2008-2009 (I-TEQ)

2009-2010 (WHO-TEQ2005)

Kuva 16. Yhdyskuntajätevedenpuhdistamojen lietteen PCDD/F-keskipitoisuudet 1990 (Aalto 1992, 23

puhdistamoa), 2005–2006 (Itävaara ym. 2007, 5 puhdistamoa), 202009 (Mehtonen ym. 2012) ja 2009 – 2010 (Nakari ym. 2012). Aalto 1992 ja Nakari ym. 2012 arvot johdettu TEF-kertoimilla alkuperäisistä tuloksista.

PCB jätevesilietteissä

Jätevesilietteiden PCB –pitoisuudet vaihtelevat mittausten perusteella paljon puhdistamoiden välillä ja eri vuodenaikoina. Vuonna 2010 yhden suomalaisen

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

jätevedenpuhdistamon lietteessä ∑PCB7-pitoisuus oli 52 µg/kg k.a. ja 39 PCB- kongeneerin summapitoisuus 95 µg/kg k.a. Toisessa selvityksessä kolmen suomalaisen kunnallisen jätevedenpuhdistamon lietteen PCB -pitoisuus (39 kongeneeria) oli 30–107 µg/kg k.a. ja ∑PCB7 –pitoisuus puolestaan 25 – 64 µg/kg

k.a. Lähes kaikkia tutkittuja PCB –yhdisteitä (37/39) havaittiin lietteissä (Mehtonen ym., 2012). Näissä tutkimuksissa ∑PCB7 -pitoisuudet puhdistamolietteessä olivat samaa suuruusluokkaa kuin aiemmassa tutkimuksessa vuonna 2005 (30-80 µg/kg k.a., Xxxxxx ym., 2006), mutta selvästi pienempiä kuin vuonna 1990 (38-643 µg/kg k.a.; keskiarvo 379 µg/kg k.a., Xxxxx 1992). Lietteen PCB –pitoisuudet ovat siis tutkimusten perusteella selvästi laskeneet 1990-luvun alkuun verrattuna (kuva 17).

Laskeuman kautta tuleva ΣPCB7 -kuormitus on pientä, verrattuna lietteen kertalevityksen kautta maaperään päätyvään kuormitukseen. Lietteen kertalevitysmäärällä 3500 kg/ha ΣPCB7 kuormitus on lähes 100 kertaa suurempaa kuin vuotuinen laskeuma. Lietteen keskimääräiseksi ΣPCB7-pitoisuudeksi arvioitiin 40 μg/kg. Kyseisellä levitysmäärällä tämä tarkoittaisi 14 μg/m2 suuruista kuormaa (Kasurinen ym. 2014).

Dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden kuorman suuruus olisi 3500 kg/ha suuruisen lietteen kertalevityksen seurauksena puolestaan noin 0,3 ng/m2 ja 1,6 ng/m2 levitysmäärällä 20 000 kg/ha, jos käytetään Nakarin ym. 2011 määrittämää dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden keskipitoisuutta lietteissä (0,8 ng/kg WHO-TEQ). Vuotuisen laskeuman kautta tuleva kuormitus olisi siis noin 30–150 kertaa pienempää, lietteen kertalevitykseen verrattuna (Kasurinen ym. 2014). Jätevesilietteen mukana ympäristöön kulkeutuvan dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden kuormituksen on arvioitu olevan 0,1 – 0,3 g WHO-TEQ1998 vuodessa jätevesilietteen DL-PCB-pitoisuuden ollessa 1,0 – 1,8 ng WHO_TEQ1998/kg k.a. (Xxxxx & Mehtonen 2012).

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

180,00

160,00

140,00

120,00

µg/kg k.a.

100,00

80,00

1990

2005-2006

2008-2009

60,00

40,00

20,00

0,00

Kuva 17. Yhdyskuntajätevedenpuhdistamojen lietteiden PCB:n summapitoisuudet 1990 (Aalto 1992;

14 puhdistamoa), 2005 – 2006 (Itävaara ym. 2007; 5 puhdistamoa) ja 2008 – 2009 (Mehtonen ym.

2012; 4 puhdistamoa). Vuosien 1990 ja 2008 – 2009 PCB-summapitoisuudet laskettu kongeneereista

28,52,101,138,153,180 ja vuoden 2005 – 2006 kongeneereista 28,52,101,118,138,153,180.

Bromatut palonestoaineet jätevesilietteissä

PBDE- ja HBCD-yhdisteitä löytyy yleisesti puhdistamolietteestä.

Vuosina 2008 – 2009 tutkittiin bromattujen palonestoaineiden pitoisuuksia neljän suomalaisen jätevedenpuhdistamon lietteestä (Mehtonen ym., 2012). Jokaisesta tutkitusta lietenäytteestä löytyi kaikkia määritettyjä (17, 28, 47, 66, 85, 99,100, 153,

154, 183 ja 209) PBDE-yhdisteitä. Bromidifenyylieettereiden summapitoisuus oli näytteissä välillä ΣPBDE 294 – 638 μg/kg k.a. Eri kongeneerien pitoisuudet vaihtelivat kuitenkin suuresti keskenään. Yleisimmät yhdisteet olivat BDE-47, -99, - 100 ja -209. BDE-209 oli vallitseva kongeneeri kaikissa näytteissä edustaen noin 87

% kokonaispitoisuudesta. Mitatut PBDE-pitoisuudet olivat pienempiä tai samaa suuruusluokkaa ja isomeerikoostumus samanlainen kuin 2000-luvun puolivälin suomalaisessa selvityksessä (Mannio ym. 2011, neljä puhdistamoa) ja toisessa 2000- luvun lopun suomalaisessa selvityksessä (Schlabach ym. 2011, Huhtala ym. 2011, Nakari ym. 2012, yksi puhdistamo). Mannion ym. (2011) tutkimuksessa kongeneerin BDE-209 pitoisuudet vaihtelivat välillä 388 – 659 μg/kg k.a. Vuonna 2010 puolestaan kolmen jätevedenpuhdistamon lietteissä deka-BDE:n (BDE-209) pitoisuudet vaihtelivat 252 – 579 μg/kg (Mehtonen ym., 2012a).

HBCD-yhdisteiden esiintymistä tutkittiin vuonna 2009 kolmesta puhdistamolietteestä, ja sitä löytyi kaikista lietteistä, summa-HBCD oli 159-221 μg/kg

k.a. Eri puhdistamoiden tulosten ja isomeerisuhteiden välillä oli eroja (Mehtonen ym., 2012). Mitatut HBCD-pitoisuudet puhdistamolietteessä olivat suurempia ja isomeerikoostumus erilainen kuin toisessa 2000-luvun lopun selvityksessä (Huhtala ym. 2011, Nakari ym. 2012). HBCD- ja PBDE-pitoisuudet 2000-luvun lopulla suomalaisessa kunnallisen jätevedenpuhdistamon lietteessä ovat pääosin samaa tasoa kuin Itämeren muissa maissa 2000-luvun lopulla (Nakari ym. 2011).

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

HBCD:n esiintymistä jätevesilietteissä ja lietteen käsittelyketjussa tarkasteltiin myös 2014 kerätyistä näytteistä (Vieno 2015). Havaitut pitoisuudet olivat huomattavasti matalampia kuin Mehtosen ym. (2012) raportoimat. Tarkastelluista näytteistä korkeimmat HBCD-pitoisuudet havaittiin käsittelemättömissä jätevesilietteissä, kun käsitellyissä lietteissä pitoisuudet olivat selvästi matalampia. Käsittelemättömässä lietteessä HBCD:n summapitoisuus oli keskimäärin 42 µg/kg k.a., kun se oli mädätetyssä 19 µg/kg k.a., kompostoidussa 8,3 µg/kg k.a. ja kemiallisesti hygienisoidussa lietteessä 25 µg/kg k.a (Vieno 2015).

Suomalaisilla biokaasulaitoksilla käsitellyissä näytteissä PBDE-pitoisuudet vaihtelivat 28–690 μg/kg k.a. Yleisimmät havaitut kongeneerit olivat deka-BDE ja okta-BDE alemman bromausasteen omaavien kongeneerien pitoisuuksien jäädessä pieneksi (Suominen ym., 2011). Jätevesilietemädätteen PBDE-pitoisuus (12 kongeneeria) oli kahdessa näytteessä 565 – 656 μg/kg k.a. Lietekompostissa (kaksi mittausta) PBDE-pitoisuus (17 kongeneeria) oli välillä 550-600 μg/kg k.a. Deka- BDE:n osuus kokonaispitoisuudesta oli samaa suuruusluokkaa kuin puhdistamolietteissä (n. 90 %) (Fjäder, 2016).

Muut POP-yhdisteet jätevesilietteissä

Muiden POP-yhdisteiden kuin dioksiinien ja furaanien, PCB:n ja bromattujen palonestoaineiden pitoisuuksista yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoiden lietteissä on hyvin vähän tietoa.

PFOS-yhdisteiden pitoisuuksia mitattiin vuonna 2009 kolmen yhdyskuntajätevedenpuhdistamon lietteistä ((Mehtonen ym. 2012) . Pitoisuudet vaihtelivat 6,1 – 8,1 μg/kg k.a. välillä. Taulukossa 15 on puolestaan vuonna 2003 mitattuja HCH-yhdisteiden, PeCB:n ja HCB:n pitoisuuksia yhdyskuntajätevesilietteissä.

Taulukko 15. Heksakloorisykloheksaanin, pentaklooribentseenin, heksaklooribentseenin ja heksaklooributadieenin pitoisuuksia kymmenen yhdyskuntajätevedenpuhdistamon lietteissä vuonna 2003 (Mannio ym., 2011)

POP-yhdiste	Yhdisteen pitoisuudet lietteessä (μg/ kg k.a.)	Kuinka monen puhdistamon lietteessä yhdistettä havaittiin
Pentaklooribentseeni	0,078 – 1	10
Heksaklooribentseeni	0,4-5	10
heksaklooributadieeni	0,013 – 4,4	8
alfa- heksakloorisykloheksaani	0,045 – 0,42	8
beta- heksakloorisykloheksaani	0,22 – 1,1	3
gamma- heksakloorisykloheksaani (lindaani)	0,021 – 4,6	8

Toimeenpanotehtävä:

Jatketaan selvityksiä POP-yhdisteiden pitoisuuksista yhdyskuntajätevesilietteissä ja siitä valmistetuissa lannoitteina ja viherrakentamisessa käytettävissä maanparannusaineissa.

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

7. VARASTOT

POP-yhdisteiden varaston voi muodostaa kemikaali, jolla on yhä sallittuja käyttöjä. Kun sallittuja käyttöjä ei enää ole, varastosta tulee jätettä, joka pitää hävittää Artiklan 6 mukaisesti. Varastoja koskevat yleissopimuksen velvoitteet on saatettu voimaan asetuksella (EY) 850/2004. Kaikkien yli 50 kg varaston haltijoiden on ilmoitettava varaston olemassaolosta toimivaltaiselle viranomaiselle. Lisäksi varastosta on erityisesti huolehdittava.

Käytännössä Suomessa voisi tulla kyseeseen PFOS-aineiden varasto muiden kemikaalien ollessa kiellettyjä. HBCD:n ja SCCP:n sallittujen käyttöjen poistuttua mahdollinen varastokemikaali on muuttunut jätteeksi.

PFOS:n käyttömäärät jäljellä olevissa sallituissa kohteissa ovat melko pieniä eikä sitä valmisteta Suomessa, joten sen varastoidut määrät eivät todennäköisesti ylitä 50 kg kerrallaan.

Tiedotetaan elinkeinoelämälle varastojen ilmoittamisvelvollisuudesta uusien POP- yhdisteiden lisäämisen yhteydessä.

Vastuutaho: SYKE

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

8. POP-YHDISTEET PILAANTUNEISSA MAISSA JA SEDIMENTEISSÄ

Tukholman sopimuksen artiklan 6. pykälän 1(e) mukaan sopimusosapuolten tulee pyrkiä kehittämään tarkoituksenmukaisia strategioita A-, B- tai C-liitteessä lueteltujen kemikaalien pilaamien alueiden määrittämiseksi. Jos näitä paikkoja ryhdytään ennallistamaan, se tulee tehdä ympäristön kannalta asianmukaisella tavalla (myös pöytäkirjan 3 artikla b) i ja ii). Tukholman sopimus ei kuitenkaan edellytä pilaantuneiden alueiden kunnostusta.

Suomessa POP-yhdisteet ovat aiheuttaneet maaperän ja sedimentin pilaantumista pääasiassa toiminnoissa, joissa niitä on käytetty torjunta-aineina (metsä- ja puutarhatalous sekä puuteollisuus) tai kun niitä on esiintynyt epäpuhtautena muissa yhdisteissä (pentakloorifenolin tuotanto ja käyttö). POP-yhdisteiden pitoisuudet maaperässä ovat yleensä olleet alhaisia.

8.1. Pilaantuneiden maiden lainsäädäntö ja kartoitus

Suomen mahdollisesti pilaantuneita maa-alueita on kartoitettu ja tutkittu vuodesta 1990 lähtien. Maaperän tilan tietojärjestelmässä oli vuoden 2017 vaihteessa noin 26200 pilaantuneeksi epäiltyä, todettua tai jo kunnostettua aluetta. Pilaantuneiden alueiden kartoitusta on tehty alueella käyttöhistorian perusteella ts. mahdollisesti pilaavan toiminnan mukaan. Läheskään kaikkien alueiden pilaantuneisuutta ei vielä ole varmistettu tutkimuksin. Tämän vuoksi kattavia tietoja alueista, joiden maaperä todella on pilaantunut POP-yhdisteillä, ei ole. Myöskään pilaantuneesta maa- aineksesta aiheutuvista POP-päästöistä ei ole tietoja. Vuosittain Suomessa kunnostetaan noin 250 pilaantunutta kohdetta. Kaikkiaan kunnostettuja alueita on yli 5 100 (Kuva 18). Osassa alueita kunnostustoimia on tehty useampaan otteeseen.

Kuva 18. Pilaantuneiden alueiden kunnostuspäätökset vuosina 1986–2016.

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

Pilaantuneiden alueiden kunnostaminen vaatii ympäristöviranomaisen antaman ilmoitus- tai lupapäätöksen, jossa hyväksytään kunnostusmenetelmät ja –tavoitteet. Poiskuljetettavan pilaantuneen maa-ainesjätteen sijoitusta valvotaan ja sen käsittely on luvanvaraista. Näin varmistetaan, että kunnostamisesta ei aiheudu ympäristön pilaantumista ja että pilaantuneiden maiden käsittely on asianmukaista.

Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointia ohjaa valtioneuvoston asetus (214/2007) ja ympäristöministeriön ohje (2/2007). Asetuksessa on säädetty noin 50:lle maaperän haitallisen aineen tai aineryhmän alemmat ja ylemmät ohjearvot, joita käytetään pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnin apuna. Mukana on muun muassa yleisesti käytettyjä torjunta-aineita sekä dioksiinit ja furaanit. Lisäksi asetuksessa säädetään arviointitarpeen laukaisevat kynnysarvot. Asetuksessa ja ohjeessa on kuvattu kohdekohtaisen ympäristö- ja terveysriskien arvioinnin periaatteet, sisältö ja vaiheet. Tavoitteena on kohdentaa pilaantuneisiin maa-alueisiin liittyvät riskinhallintatoimet ympäristön ja terveyden kannalta tarkoituksenmukaisesti.

Ohjeistusta päivitettiin ja tarkennettiin vuonna 2014 ilmestyneessä ympäristöministeriön Pilaantuneen maa-alueen riskinarviointi ja kestävä riskinhallinta

-ohjeessa (6/2014). Kunnostamista koskevissa suosituksissa on kiinnitetty erityistä huomiota alueen rakentamisen tai kunnostuksen yhteydessä havaittuihin hitaasti hajoaviin, biokertyviin ja myrkyllisiin orgaanisiin aineisiin (PBT) sekä erittäin hitaasti hajoaviin ja erittäin biokertyviin orgaanisiin aineisiin (vPvB). Ohjeen mukaisesti tällaiset aineet tulee ensisijaisesti hävittää ylemmän ohjearvon ylittävissä pitoisuuksissa. Suositus koskee tilanteita, joissa pitoisuuden lisäksi myös aineiden kokonaismäärää ja/tai alueellista esiintymistä voidaan pitää riskipotentiaalin kannalta merkittävänä. Merkittävä kokonaismäärä on arvioitava tapauskohtaisesti. Erityistä huolta-aiheuttavina aineina mainitaan mm. dioksiinit, PCB-yhdisteet, tietyt perfluoratut alkyyliyhdisteet (esim. PFOS), bromatut palonsuoja-aineet (PBDE) sekä orgaaniset torjunta-aineet (mm. DDT, dieldriini, heksaklooribentseeni ja heptakloori).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU, eli niin sanottu teollisuuspäästödirektiivi (Industrial Emissions Directive, IED) sisältää määräyksiä myös maaperän ja pohjaveden suojelusta. Teollisuuspäästödirektiivin määräykset on toimeenpantu Suomessa uudella ympäristönsuojelulailla (527/2014). Laissa todetaan, että ns. direktiivilaitoksen on laadittava maaperän ja pohjaveden perustilaselvitys, jos sen toiminnassa käytetään, varastoidaan, tuotetaan tai muutoin syntyy merkityksellisiä vaarallisia aineita (= aineet, jotka saattavat aiheuttaa maaperän tai pohjaveden pilaantumista). Maaperä ja pohjavesi on direktiivilaitoksen toiminnan päättyessä palautettava perustilaselvityksessä määritettyyn perustilaan, mikäli näiden tila on huomattavasti heikentynyt perustilasta. Tavoitteena on korostaa maaperän ja pohjaveden pilaantumisen ehkäisemiseksi tarvittavien toimenpiteiden merkitystä direktiivilaitoksella. Direktiivilaitosten joukossa on mm. metsäteollisuuden laitoksia ja jätteiden käsittelylaitoksia, joissa on voinut syntyä muiden haitta-aineiden ohella POP-yhdisteiden päästöjä ympäristöön. Perustilaselvityksen sisältöä on kuvattu tarkemmin toiminnanharjoittajille sekä lupa- ja valvontaviranomaisille laaditussa ohjeessa (8/2014). Tehtyjä perustilaselvityksiä ja niiden tuloksia ei ole kartoitettu, joten ei ole tiedossa, onko maaperässä tai pohjavedessä havaittu merkittäviä POP- yhdisteiden pitoisuuksia tai niiden muutoksia.

Vuonna 2015 valmistui Valtakunnallinen pilaantuneiden maa-alueiden riskienhallintastrategia. Strategian päämääränä on poistaa pilaantuneisiin maa- alueisiin liittyvät merkittävät terveys- ja ympäristöriskit seuraavan 25 vuoden aikana ts. vuoteen 2040 mennessä. Toimeenpanon keskeisin keino on valtakunnallinen tutkimus- ja kunnostusohjelma, jonka avulla priorisoidaan ja kunnostetaan kohteet

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

kiireellisyysjärjestyksessä. Priorisoitujen kohteiden todellinen tila selvitetään ja tarvittaessa ryhdytään riskinhallintatoimiin riskien alentamiseksi hyväksyttävälle tasolle. Tutkimusohjelman toteutus aloitettiin vuonna 2016. Merkittäviä riskikohteita arvioidaan alustavan arvion mukaan olevan noin 2100, joista noin puolella oletetaan olevan kunnostustarvetta.

8.2. POP -yhdisteillä pilaantuneet maat

POP-yhdisteillä pilaantuneita maa-aineksia esiintyy monien eri toimialojen käyttämillä alueilla. Useimmin POP-yhdisteitä on kuitenkin tavattu maaperässä puunjalostusteollisuuden ja kaupallisen puutarha- ja taimituotannon yhteydessä. Vuonna 2014 PCB ja PCDD/F yhdisteillä pilaantuneita kohteita oli 16, kloorifenoleilla pilaantuneita kohteita 4 kpl.

Taulukkoon 19 on koottu tietoja POP-yhdisteiden käytöstä eri toimialoilla. On huomattava, että useimmiten vain osa toimialan yrityksistä on käyttänyt kyseisiä aineita.

Taulukko 16. POP-yhdisteiden käyttö eri toimialoilla sekä toiminnot, joiden yhteydessä saattaa esiintyä pilaantuneita maamassoja.

AINE	KÄYTTÖ	TOIMIALAT	MUUTA	MAHDOLLISESTI PILAANTUNEIDEN MAAMASSOJEN ESIINTYMINEN
Täysin kielletyt aineet
Aldriini	torjunta-aine	puutarhatalous, taimitarhat, maatalous	hajoaa maassa nopeasti dieldriiniksi	kauppapuutarhat, metsätaimitarhat, puutarhaviljelyalueet, vaneritehtaiden maaperä
Klordaani	torjunta-aine, puunsuoja-aine	puutuoteteollisuus, maatalous, puutarhatalous		havaittu yhden sahan pohjavedessä
Dieldriini	torjunta-aine	taimitarhat ja kauppapuutarhat, maatalous	myös aldriinin hajoamistuote	kauppapuutarhat, metsätaimitarhat, puutarhaviljelyalueet
Endriini	torjunta-aine	varsinkin metsätaimitarhat, maanviljely	myyrien torjuntaan	metsätaimitarhat
Heptakloori	torjunta-aine, puunsuoja-aine	vaneriteollisuus, muutamat kauppapuutarhat käyttäneet luvatta	ei ollut Suomessa markkinoilla torjunta- aineena, hyväksytty vanerin suojaukseen	vaneritehtaiden maaperät ja kaatopaikat? kauppapuutarhoilla hyvin vähän (muutamalla tarhalla havaittu hyvin pieniä pitoisuuksia)
HCB	torjunta-aine, sivutuote kloorattujen teollisuuskemikaalien valmistuksessa	maanviljely (peittaus), kauppapuutarhat ja metsätaimitarhat (kvintotseenin epäpuhtaus)		metsätaimitarhat, kauppapuutarhat, kemiallisen teollisuuden toimipaikat
Mireksi	torjunta-aine		ei rekisteröity tai käytetty Suomessa	ei ole
Toksafeeni	torjunta-aine		ei ollut markkinoilla Suomessa	ei ole
PCB	muuntajaöljyt, kondensaattorit, hydrauli- ja voiteluöljyt, elementtitalojen saumausmassat	muun muassa korjaamot, romuttamot, kaatopaikat	syntyy myös jätteiden poltossa	kaatopaikat, täyttömaat, elementtitalojen vierustat, jätevedenpuhdistamoiden lietteet, sedimenteissä jonkun verran
DDT	torjunta-aine	puutarhatalous, kauppapuutarhat, maatalous, metsätalous,	hyvin yleisesti käytetty	kauppapuutarhat, metsätaimitarhat, puutarhaviljelyalueet
Klordekoni	torjunta-aine		ei rekisteröity tai käytetty Suomessa
Heksabromibifenyyli HBB	palonsuoja-aine		ei käytetty Suomessa, mutta tuotu maahan tuotteissa	kaatopaikat

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

AINE	KÄYTTÖ	TOIMIALAT	MUUTA	MAHDOLLISESTI PILAANTUNEIDEN MAAMASSOJEN ESIINTYMINEN
HCH, ml. lindaani	torjunta-aine	kauppapuutarhat ja taimitarhat, maatalous, metsätalous	hyvin yleisesti käytetty	kauppapuutarhat, metsätaimitarhat, puutarhaviljelyalueet
Endosulfaani	torjunta-aine	maatalous, puutarhat, metsäteollisuus		puutarhaonnettomuus
Tetra-, penta-, heksa- ja hepta BDE	Palonsuoja-aineita	Elektroniikan valmistus ja kierrätyslaitokset, autopurkaamot	Tuotannon ja kierrätyksen päästö	Teollisuuskaatopaikat
PCP	puunsuoja-aine	puutuoteteollisuus	hajoaa maassa hitaasti	Sahat ja puunkyllästämöt
Aineet joiden käyttö jatkuu
PFOS	Pintakäsittelyaine, sammutusvaahdot	Metallien pintakäsittelylaitokset, puolijohdeteollisuus,	Suuria määriä ollut sammutusvaahdoissa. Mahdollisesti pintakäsittelylaitosten lietteissä joita ei ole poltettu	Palokuntien harjoitusalueet, palopaikat, pintakäsittelylaitokset (kovakromaamot)
HBCD	palonestoaine	Rakennusteollisuus
Päästöt
PCDD/F	epäpuhtaus, synty polttoprosessissa	puutuoteteollisuus		Sahojen maaperät ja edustalla sedimentit, kaatopaikat, Kymijoen sedimentit
Pentaklooribentseeni PeCB	PCB:n lisäaineena, polton päästö	Muuntaja- ja konepajateollisuus		PCB-saastuneet alueet.

Aldriinia, dieldriiniä, endriiniä, heksaklooribentseeniä, DDT:tä ja HCH:a (ml. lindaani) on käytetty Suomessa torjunta-aineina maa- ja metsätaloudessa (peltoviljely, metsänkasvatus, metsätaimitarhatoiminta) ja puutarhataloudessa (kauppapuutarhat, hedelmän ja marjanviljely). Lisäksi heptaklooria on käytetty muutamilla vanhoilla kauppapuutarhoilla luvattomasti. Torjunta-aineina käytettyjä POP-yhdisteitä on tähän mennessä todettu lähinnä kauppapuutarhojen ja metsätaimitarhojen maaperässä (Fraktman 2001). Pitoisuudet ovat olleet alhaisia, ylittäen vain harvoin maaperän pilaantumisen arvioinnissa käytetyn ylemmän ohjearvotason. Suomessa toimialakohtaisia kartoituksia on tehty kauppapuutarhojen ja metsätaimitarhojen osalta. Maaperän tilan tietojärjestelmässä (MATTI) on tällä hetkellä yli 1 100 taimi- ja kauppapuutarhaa. Näistä kunnostettuja on lähes 110.

Joitakin POP-yhdisteitä, kuten lindaania, aldriinia, heptaklooria, klordaania ja HCB:tä, on käytetty jossain määrin myös sienien ja tuhoeläinten torjuntaan puuteollisuudessa (ml. kemiallinen metsäteollisuus), lähinnä sahoilla ja puutavaran varastoalueilla sekä vaneriteollisuudessa. Tietoja näiden alueiden pilaantuneista maista ei ole riittävästi. Poikkeuksen muodostavat kloorifenoleita (KY 5) sinistymisenestoaineena käyttäneet sahat, joiden maaperä on usein pilaantunut valmisteessa epäpuhtauksina esiintyneillä dioksiineilla ja furaaneilla. Maaperän tilan tietojärjestelmässä on noin 700 saha-aluetta, joista yli 120 on kunnostettu tai todettu, ettei maaperän puhdistustarvetta ole. Vaneri-, lastulevy- ja kuitulevyteollisuuden mahdollisesti pilaamia alueita on tietojärjestelmässä lähes 100, joista kunnostettuja on

14. Voimakkaasti pilaantuneet dioksiini- ja furaanipitoiset maa-ainesjätteet on pääasiassa poltettu tai viranomaisten myöntämällä poikkeusluvalla loppusijoitettu vaarallisten jätteiden kaatopaikoille, ja lievästi pilaantuneet on eristetty yhdyskuntajätteen kaatopaikoille.

PCB:tä ja PCDD/F-yhdisteitä esiintyy vähäisessä määrin useiden muiden eri toimialojen, kuten korjaamojen, romuttamoiden jne. käyttämien alueiden maaperässä.

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

Näin pilaantuneiden maa-alueiden määrän arviointi on puutteellisten tietojen vuoksi vaikeaa. Maaperän pilaantumista tutkitaan pääasiassa onnettomuuksien, kiinteistö- ja yrityskauppojen tai maankäytön muuttumisen yhteydessä. Toimivien teollisuuslaitosten maaperästä on vain vähän tietoja, koska niiden ympäristöluvissa on edellytetty maaperän tutkimista yleensä vasta silloin, kun on syytä epäillä pilaantumisen voivan levitä ympäristöön tai silloin kun toiminta päättyy. Siten teollisuuslaitoksen maaperä ja lähiympäristö voi olla pilaantunut POP-yhdisteillä.

Perfluorattuja alkyyliyhdisteitä (PFAS) sisältäviä sammutusvaahtoja on käytetty runsaasti mm. pelastustoimen ja lentokenttien paloharjoitusalueilla, joita on Suomessa noin 50. Tämän lisäksi maassa on toista sataa teollisuus- ja sotilaspalokuntaa, jotka harjoittavat paloharjoitustoimintaa omilla alueillaan. Sammutusvaahtojen käyttötavasta johtuen PFAS-yhdisteitä on päässyt näillä alueilla usein suoraan maaperään. Tämän lisäksi sammutusvaahtoja käytetään suurina kertamäärinä mm. suojavaahdotukseen sekä todellisissa palontorjuntatilanteissa.

Suomessa tutkittiin vuonna 2014 PFAS-yhdisteiden esiintymistä ympäristössä sammutusvaahtojen käytön seurauksena muutamilla pelastustoimen ja lentokenttien paloharjoitusalueilla. Näiden tutkimusten perusteella PFAS-yhdisteitä esiintyy yleisesti sekä paloharjoitusalueiden maaperässä että pinta- ja pohjavesissä. Niillä paloharjoitusalueilla, joissa sammutusvaahtojen käyttö on ollut merkittävää, PFAS- yhdisteiden, kuten PFOS:n, pitoisuudet ovat olleet paikallisesti hyvin suuria esimerkiksi aineille esitettyihin pintavesien viitearvoihin verrattuna. PFAS-yhdisteitä on myös todettu kulkeutuneen vesien mukana kauas paloharjoitusalueilta.

Vuonna 2016 aloitettiin hanke (PFARA), jonka tavoitteena on lisätä ymmärrystä PFAS-yhdisteiden esiintymisestä ja käyttäytymisestä paloharjoitusalueiden ympäristössä sekä tuottaa valtakunnallisesti sovellettavaa tietoa näiden alueiden kohdetutkimuksiin, riskinarviointiin ja kestävään riskinhallintaan. Hanke koostuu kohdekohtaisista ympäristötutkimuksista ja riskinarvioinneista neljässä ongelmakenttää edustavassa kohteessa. Tarkoituksena on, että hankkeen tulokset ovat sellaisenaan sovellettavissa myös muissa kohteissa, joissa ympäristön PFAS- pitoisuuksia on päätöksentekoa varten selvitettävä ja tulkittava. Hanke päättyy ja tulokset valmistuvat vuoden 2018 aikana.

POP-yhdisteitä on havaittu myös sedimenteissä. Usein kyse on PCB:stä, PAH- yhdisteistä tai dioksiineista ja furaaneista. Dioksiineja ja furaaneja esiintyy sahojen edustalla tai puutuoteteollisuuden alapuolisista vesistöistä (peräisin sellun kloorivalkaisusta). Kymijoen sedimentit ovat pilaantuneet voimakkaasti puunsuoja- ainetehtaasta peräisin olevilla PCDD/F-yhdisteillä. Kymijoki on Suomenlahden ja koko Itämeren merkittävin yksittäinen dioksiinilähde. Kymijoen pilaantuneista sedimenteistä on vuosien mittaan tehty useita kattavia selvityksiä, laskelmia, riskinarviointeja, vaikutustarkasteluita ja suunnitelmia. Kaakkois-Suomen ELY- keskus käynnisti v. 2010 ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA) Kuusansaari-Keltti välisten sedimenttien kunnostamisesta. Arviointiselostus valmistui

v. 2011. Vuonna 2012 Kaakkois-Suomen ELY päätti, että kunnostustoimiin ei ryhdytä toistaiseksi, mutta tekniikoiden kehittyessä asiaa voidaan tarkastella uudestaan. Keskeisenä perusteena kunnostamatta jättämiseen oli dioksiinien ja furaanien mahdollinen mobilisaatio käytettävissä olevalla tekniikalla pohjasedimentin poistamisen yhteydessä.

Täytäntöönpanotehtävä

Selvitetään maaperän ja pohjavesien pilaantumisen laajuus alueilla, joilla on käytetty PFOS-sammutusvaahtoja ja ryhdytään tarvittaessa toimiin riskien vähentämiseksi.

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

Vastuutaho: YM, SYKE

8.3. Yhteenveto

Aldriinin, dieldriinin, endriinin, klordaanin, heptakloorin, HCB:n, DDT:n ja HCH:n pitoisuudet pilaantuneilla maa-alueilla ovat olleet alhaisia, useimmiten valtioneuvoston asetuksessa esitettyjen alemman ja ylemmän ohjearvon välissä olevia pitoisuuksia. Näitä POP-yhdisteitä on käytetty torjunta-aineina puutarha- ja metsätaloudessa, kuten taimi- ja kauppapuutarhoilla sekä pienemmässä määrin sahoilla puunsuojaukseen. Sen sijaan dioksiineja ja furaaneja ja PCB:tä on todettu useiden eri toimialojen käyttämillä alueilla. Dioksiineja ja furaaneja esiintyy yleisimmin kloorifenoleita puunsuojaukseen käyttäneiden sahojen maaperässä sekä sedimentissä sahojen edustalta ja puutuoteteollisuuden alapuolisissa vesistöissä. Näidenkin POP-yhdisteiden pitoisuudet pilaantuneissa maissa ovat yleensä alhaisia ja vain hyvin harvoissa tapauksissa pitoisuus ylittää POP-asetuksessa niille säädetyn alemman pitoisuusrajan. Sammutusvaahtojen käytön seurauksena ympäristöön joutuneiden PFAS-yhdisteiden pitoisuudet ovat olleet muutamilla pelastustoimen ja lentokenttien paloharjoitusalueilla paikallisesti korkeita esimerkiksi PFOS-aineille esitettyihin pintavesien viitearvoihin verrattuna. Lisäksi yhdisteiden on havaittu kulkeutuneen päästölähteestä pitkiä matkoja pinta- ja pohjavesien mukana.

Pilaantuneesta maaperästä tai sedimentistä aiheutuvista päästöistä ei ole tietoja lukuun ottamatta Kymijoen PCDD/F-päästöjä Itämereen. POP-yhdisteet ovat niukkaliukoisia ja sitoutuvat tiukasti maahan, joten niiden kulkeutuminen pilaantuneelta alueelta on vähäistä. Sitä tapahtuu lähinnä vain maahiukkasiin sitoutuneena.

Pilaantunutta maaperää kunnostettaessa lievästi pilaantuneet maa-ainesjätteet viedään useimmiten kaatopaikalle käytettäväksi rakenteissa tai peitemaana. Voimakkaasti pilaantuneet maa-ainesjätteet toimitetaan poltettavaksi jätteenpolttoasetuksen (151/2013) vaatimukset täyttävään polttolaitokseen, tai poikkeustapauksessa sijoitetaan viranomaisen myöntämällä poikkeusluvalla vaarallisen jätteen kaatopaikalle. Aiempina vuosikymmeninä voimakkaastikin pilaantuneita maa-aineksia on voitu viedä tavanomaisen jätteen kaatopaikoille.

Pilaantuneille maa-alueille ei ole sopimuksessa ja pöytäkirjassa asetettu merkittäviä vaatimuksia. Tukholman yleissopimuksen velvoitteet täyttyvät pilaantuneiden maa-alueiden osalta, vaikka kaikkia A-, B- tai C-liitteessä lueteltujen kemikaalien pilaamia alueita ei ole vielä tunnistettu. Pilaantuneiden maa-alueiden kartoitusta tuleekin edelleen tarkentaa epäiltyjen haitta-aineiden osalta, jotta kyseiset alueet voitaisiin tunnistaa ja ryhtyä tarpeellisiin riskinhallintatoimiin.

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

9. MUUT VELVOITTEET

9.1. Uusien aineiden lisääminen

Osapuolet voivat ehdottaa sopimukseen lisättäväksi uusia kemikaaleja, joiden ne uskovat täyttävän POP-yhdisteen ominaisuudet ja aiheuttavan merkittävää haittaa ihmisen terveydelle tai ympäristölle.

Tukholman sopimuksella on tieteellinen komitea (POPs Review Committee POPRC), jonka tehtävänä on mm. arvioida uusien aineiden ominaisuudet ja selvittää riskinvähennysvaihtoehtoja. Lopulta kuitenkin osapuolet kokouksessaan päättävät miten ainetta rajoitetaan.

Tukholman sopimukseen on ehdotettu lisättäväksi uusia aineita, joiden tarkastelu on vielä kesken: PFOA, dikofoli ja PFHxS. Päätös tehdään aikaisintaan seuraavassa osapuolikokouksessa 2019.

9.2. Tiedotus ja valistus

Dioksiinien, furaanien sekä PCB-yhdisteiden pitoisuudet Itämeren kalassa ovat olleet jo useita vuosia tiedotusvälineiden kestoaihe ja suomalaiset ovat sen ansiosta varsin hyvin selvillä myös POP-yhdisteille altistumiseen liittyvistä seikoista. Viranomaiset tiedottavat POP-yhdisteistä internetin ja tiedotusvälineiden kautta. Viime aikoina on saatu uutta tietoa mm. palonsuoja-aineiden esiintymisestä suomalaisäitien maidossa. Viranomaiset osallistuvat aktiivisesti keskusteluun mm. tekstiilien perfluoratuista pintakäsittelyaineista.

Vuonna 2006 valmistunut kansallinen kemikaaliohjelma toteuttaa Johannesburgissa sovittua tavoitetta tavoitteenaan, että kemikaalit eivät aiheuta Suomessa merkittävää terveys- ja ympäristöhaittaa vuonna 2020. Kemikaaliohjelma on tuottanut merkittävän määrän myös POP-yhdisteiden altistumiseen ja kemikaalien aiheuttamiin riskeihin liittyviä selvityksiä. Kemikaaliohjelman väliarviointi on parhaillaan käynnissä.

Erityisesti POP-yhdisteisiin liittyen ympäristöhallinnolla on omat POP-sivut xxx.xxxxxxxxx.xx/xxx, jonne on koottu kaikki ajantasainen POP-yhdisteisiin liittyvä tieto. Se sisältää täytäntöönpanosuunnitelman ja toimintaohjelman lisäksi tietoa POP- yhdisteiden käytöstä, päästöistä ja vaikutuksista.

Ympäristöhallinto on julkaissut myös kansalaisille ja elinkeinoelämälle suunnattuja ohjeita. YM julkaisi 2016 ohjeen POP-jätteiden k äsittelystä (ks. kappale 6). Suomen rakennussaumausyhdistys on laatinut ohjeen elementtitalojen saumausmassojen vaihtoon. Rakennusurakoitsijoille on ohje PCB:tä sisältävien rakennusmateriaalien käyttöön myös RT-kortistossa.

Edellisessä liitteen C aineiden päästöjen vähentämisohjelmassa NAP edellytettyjä ohjeita puun pienpolton hyvistä polttokäytännöistä on annettu useiden eri järjestöjen ja kuntien toimesta.

SYKE on vuonna 2016 laatinut Perfluoratut yhdisteet ympäristössä -tietopaketin , johon on koottu tietoja perfluorialkyylihappo (PFAA) -yhdisteistä, niiden käytöstä, päästöistä ja kulkeutumisesta, ympäristö- ja terveysvaikutuksista, esiintymisestä ympäristössä, lainsäädännöstä, lisäselvitystarpeista sekä keskeisistä tiedonlähteistä (xxx.xxxxxxxxx.xx/xx- FI/Kulutus_ja_tuotanto/Kemikaalien_ymparistoriskit/Ymparistoon_paatyvat_haitallis et_aineet/Perfluoratut_yhdisteet). Tietopaketti keskittyy PFOS- ja PFOA-yhdisteisiin, mutta siinä käsitellään myös muita perfluorikarboksyylihappo (PFCA)- ja

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

perfluorisulfonihappo (PFSA)-yhdisteitä sekä fluoritelomeerialkoholeja (FTOH). Tietopaketti on suunnattu viranomaisille ja muille toimijoille, jotka tarvitsevat perustietoa perfluorattujen alkyyliyhdisteiden haitoista ympäristölle sekä mm. maaperän- ja pohjavedenpuhdistustöihin ja ympäristöluvitukseen liittyvän päätöksenteon tueksi.

Suomen ympäristökeskus toimivaltaisena viranomaisena huolehtii siitä, että POP- yhdisteiden ympäristöpitoisuuksia koskeva tieto, erityisesti kansalaisten altistumiseen ja POP-yhdisteiden lähteisiin liittyen, on esteettömästi kansalaisten ulottuvilla.

9.3. Tutkimus, kehitys ja seuranta

Tukholman sopimus 11 artikla edellyttää osapuolilta tutkimus-, kehitys- ja seurantatyötä kapasiteettinsa mukaan.

Suomessa ympäristön seuranta on lakisääteinen tehtävä, josta ylin kansallinen vastuu on ympäristöministeriöllä. YM on valmistellut ympäristön tilan seurannan strategian vuoteen 2020

(xxxx://xxx.xxxxxxxxx.xx/xxxxxxx.xxx?xxxxxxxxxx000000&xxxxxx), jossa se määrittelee ympäristön seurannan tavoitteet ja strategiat ja seuraa niiden toteutumista yhteistyössä muiden ministeriöiden kanssa. MMM sekä muut ministeriöt ohjaavat omien alojensa seurantoja. SYKE koordinoi ympäristöhallinnon seurantaa.

POP-yhdisteitä on seurattu Suomen ympäristössä monien aineiden osalta jo vuosikymmeniä. Arktisen neuvoston monitorointi- ja arviointiohjelmassa (AMAP) Ilmatieteen laitos mittaa Pallastunturilla sadenäytteistä ja ilmasta raskasmetalleja ja POP-yhdisteitä. EVIRA seuraa joidenkin POP-yhdisteiden pitoisuuksia elintarvikkeissa. SYKE mittaa ympäristönäytteistä eräitä pysyviä orgaanisia yhdisteitä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) seuraa dioksiinien, furaanien, PCB:n ja bromattujen palonsuoja-aineiden pitoisuuksia äidinmaidossa.

SYKE, THL ja IL selvittivät Valtioneuvoston kanslian tutkimus- ja kehityshankkeessa Pohjois-Suomen alueelle kaukokulkeutuvista ympäristömyrkyistä, niiden esiintymisessä tapahtuneista muutoksista ja tulevaisuuden kehityksestä. Edellinen vastaavanlainen selvitys oli tehty vuonna 2002. Nyt tehdyn selvityksen tulosten perusteella tehtiin toimenpide-ehdotuksia, jotka liittyvät kansainvälisten sopimusten hoitamiseen, haitallisten kemikaalien seurantaan, riskien hallintaan, biomonitorointiin ja viestintään. Haitallisten aineiden mittaamiseksi ja aineiden käyttäytymisen mallintamiseksi annettiin suosituksia. Tiedon kerääminen on osa globaalia kemikaalien riskien arviointi- ja hallintatyötä, johon Suomen tulee osallistua omalla osuudellaan. Suomen kannalta keskeiset riskitekijät voidaan tunnistaa vain tuottamalla omaa tietoa ja osallistumalla kansainvälisiin arviointeihin. Viestinnän tulisi jatkossa perustua entistä enemmän tutkittuun tietoon, todellisten riskien tunnistamiseen ja avoimeen, monisuuntaiseen kommunikointiin. (Mannio ym. 2016b)

Ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö sekä erilaiset säätiöt rahoittavat POP-yhdisteisiin liittyvää tutkimusta.

Ympäristöministeriön rahoittama Vesien- ja merenhoidon uudet prioriteettiaineet

–hanke (UuPri, xxx.xxxx.xx/xxxxxxxx/xxxxx) tutkii uusien EU-prioriteettiaineisiin liittyvää tietoa, sekä tekee suunnitelman kansallisen haitallisten aineiden seurannan järjestämiseksi. Eliöistä seurattavia aineita ovat olleet aikaisemmin, HCB ja HCBD ja vuodesta 2016 mm. PBDE:t, PFOS, HBCD, dioksiinit, furaanit ja dioksiininkaltaiset- PCB:t. Sisävesillä ja rannikolla tutkimuksen kohteena ovat pitoisuudet ahvenessa, avomerellä pitoisuudet silakoissa.

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

9.4. Tehokkuuden arviointi

Päästöraportoinnin lisäksi sopimus velvoittaa osapuolet tarkastelemaan jatkuvasti velvoitteiden riittävyyttä ja tehokkuutta tavoitteiden saavuttamiseksi. Tukholman sopimus on ainoa kansainvälinen ympäristösopimus, jossa on erityinen mekanismi sen arvioksi, toimivatko rajoitukset ihmisten ja ympäristön suojelemiseksi.

Tehokkuuden arviointimenettely perustuu mittauksiin, osapuolten raportteihin sekä myöhemmin mahdollisesti myös velvoitteiden noudattamisesta saatuihin tietoihin. Mittauksia tehdään ensivaiheessa ainoastaan POP-yhdisteiden pitoisuuksista ilmassa ja veressä/äidinmaidossa.

Ensimmäinen arviointikierros valmistui osapuolikokoukselle 2009 ja toinen 2017. Uusimman arvion johtopäätösten mukaan Tukholman sopimus toimii tehtävässään, mutta toimeenpano ei ole kaikilta osin täydellistä, kansallisten raporttien sisältö puutteellista ja toimeenpanon seuraamismekanismi (ns. compliance) puuttuu edelleen. Seurantatieto kuitenkin osoittaa, että vanhojen POP-yhdisteiden pitoisuudet sekä ympäristössä että ihmisissä ovat kuitenkin laskeneet. Uusien, vasta viime aikoina sopimuksen piiriin lisättyjen POP-yhdisteiden pitoisuudet ovat myös laskussa (kansallisia rajoituksia on tehty jo ennen Tukholman sopimusta), joskin paikoitellen ja joidenkin aineiden osalta (kuten HBCD) havaittiin myös nousevia trendejä.

Tehokkuuden arviointiraportit xxxx://xxx.xxxx.xxx/Xxxxxxxxxxxxxx/XxxxxxxxxxxxxXxxxxxxxxx/Xxxxxxxx/xxxxx/00

59/Default.aspx

Alueelliset seurantaraportit vuosilta 2008 ja 2015 xxxx://xxx.xxxx.xxx/Xxxxxxxxxxxxxx/XxxxxxXxxxxxxxxxXxxx/Xxxxxxxxxx

Reports/tabid/525/Default.aspx

9.5. Suomen antama taloudellinen ja tekninen apu

Tukholman sopimus edellyttää kehittyneiden maiden antava teknistä ja taloudellista apua kehitys- ja siirtymätalousmaille sopimuksen velvoitteiden täyttämiseksi.

Suurin osa Suomen taloudellisesta avusta Tukholman sopimuksen toimeenpanemiseksi kanavoidaan kansainvälisten rahoitusmekanismien (GEF) ja instituutioiden (UNDP) kautta. Suomi on osallistunut GEF:n rahoitukseen alusta lähtien. Kolmen kemikaali- ja jätesopimuksen (Tukholman, Baselin ja Rotterdamin sopimukset) tuki on kuitenkin varsin pientä. Tarve tukea kehitysmaita kemikaalisopimusten toimeenpanossa on kuitenkin lisääntynyt ja kasvaa edelleen kemikaalien laajamittaisen käytön lisääntyessä. (Ulkoasiainministeriö 2012). Myös rajoitusten toimeenpano edellyttää lisää resursseja.

Kahdenväliseen rahoitukseen lukeutuu kehitysmaiden ympäristöjärjestöille annettu vuosittainen tuki, josta 5 % on laskettu Tukholman sopimusta tukevaksi. Monenkeskisen rahoituksen osalta on Tukholman sopimusta tukevaksi rahoitukseksi laskettavissa osa UNDP:n vuosimaksatuksesta (0,5 %).

Hankkeiden suunnittelussa ja seurannassa on syytä parantaa POP-osuuden tunnistamista muun muassa siksi, että hankkeita voitaisiin suunnitella entistä tehokkaammin vähentämään POP-yhdisteiden aiheuttamia riskejä. Toisaalta on tärkeää tunnistaa hankkeet, jotka liittyvät POP-yhdisteisiin, vaikka ne eivät olisikaan varsinaisia ympäristö- tai kemikaalihankkeita (esim. energiantuotantoratkaisujen parantaminen).

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

9.6. Toimien aikataulu ja suunnitelman onnistumisen seuranta

Tässä kansallisessa täytäntöönpanosuunnitelmassa ja oheisessa kansallisessa toimintaohjelmassa eritellyt toimet pyritään saattamaan valmiiksi vuoteen 2022 mennessä. Suomen ympäristökeskus toimivaltaisena viranomaisena vastaa täytäntöönpanosuunnitelmaa päivittäessään toimien toteutumisen seurannasta ja raportoinnista.

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

10. POP-YHDISTEIDEN ESIINTYMINEN SUOMEN YMPÄRISTÖSSÄ (Artikla 11)

Tukholman sopimus velvoittaa osapuolia mahdollisuuksiensa mukaan tuottamaan ja edistämään POP-yhdisteiden esiintymisen, pitoisuuksien ja pitoisuuksien muutoksen tutkimusta seurantaa ympäristössä ja ihmisissä (Artikla 11).

Suomessa on seurattu säännöllisesti joidenkin POP-yhdisteiden pitoisuuksia eliöstössä, pintavesissä ja sadevedessä. Vanhimmat tiedot ovat 1970-luvulta. Kauimmin on seurattu DDT- ja PCB-pitoisuuksia rannikon ja sisävesien kaloissa, mutta 1990-luvun alusta on aloitettu myös joidenkin muiden POP-yhdisteiden seuranta. POP-yhdisteiden merkitystä Suomen ympäristössä on käsitelty lisäksi osana laajempia ympäristön tilan arviointeja Itämeressä (Mannio ym. 2015 ja 2016a, HELCOM 2017) ja Pohjois-Suomessa (Mannio ym. 2016b). Lisäksi ilman POP- yhdisteiden pitoisuuksia on seurattu 1990-luvun puolivälistä alkaen Pallaksen asemalla Muoniossa yhteistyössä Ruotsin IVL tutkimuslaitoksen kanssa.

Lähes kaikkia Tukholman sopimukseen kuuluvia POP-yhdisteitä havaitaan Suomen ympäristössä. Useita POP-yhdisteitä havaitaan yhä myös sadevedessä, pintavesinäytteissä, sedimentissä ja kaloissa. Erityisesti bromattuja difenyylieettereitä on havaittu lähes kaikista ympäristön osista, mistä niitä on mitattu. PFOS-yhdisteitä havaittiin melko suurinakin pitoisuuksina hulevesinäytteissä ja kaloissa. Vuosina 2016 – 2017 tehtiin jokivesikartoitus (n=13), jossa PFOSia havaittiin 10:stä joesta määritysrajan ylittävinä pitoisuuksina (SYKEn UuPri-raportti, luonnos).

Porojen ja osin myös hirven POP-pitoisuuksia on tutkittu vuosina 2003 – 2014, sekä poron luonnollisen ravinnon, poronjäkälän, lupon ja naavan dioksiini- ja PCB pitoisuuksia. Poronvasoista mitattiin 2003 ja 2005 tehdyissä mittauksissa 3,5 – 6,7 WHO-PCDD/F-PCB-TEQ (Kiviranta 2006), poron vaatimien PCDD/F- ja PCB - pitoisuuksien ollessa pienempiä poronvasojen pitoisuuksiin verrattuna (Suutari 2009). Sen sijaan vaatimien PBDE-yhdisteiden pitoisuudet olivat suurempia vaatimissa kuin vasoissa, ollen keskimäärin 0,06 ng/g tuorepainoa eli 1,4 ng/g rasvaa (Suutari 2011). Poronlihan PCB-pitoisuudet näyttävät vähentyneen vuodesta 2000 vuosiin 2006 – 2010 verrattuna. Hirven vasojen PCB-pitoisuudet olivat pienemmät kuin poronvasojen. Jäkälän PBDE-pitosuudet olivat Lapissa 1,5 ng/g kuivapainoa (15 kongeneerin summa). (Mannio ym. 2016b)

Vuosina 2010 – 2016 on kalojen pitoisuustietoja määritetty lähinnä ahvenesta. PBDE-yhdisteiden pitoisuudet ahvenen lihaksessa vuosina 2009 – 2012 tehdyissä mittauksissa olivat teollisuuskuormitteisissa vesistöissä huomattavasti suurempia kuin hajakuormitteisissa tai Pohjois-Suomen vesistöissä (SYKEn KERTY-rekisteri, Mannio ym. 2016b). PFAS-yhdisteryhmästä on tutkimuksissa havaittu laaja kirjo perfluoroalkyylihappoja kaloissa.

PBDE:stä ja PFAS-yhdisteistä kaloissa ei ole vielä pitkäaikaisseurantaa, josta voisi päätellä muutossuuntia Suomessa.

Erityinen piirre Suomen ympäristön dioksiini- ja furaanipitoisuuksissa on Kymijoen saastunut pohjasedimentti, jota on joen pohjassa noin 5 miljoonaa kuutiota, PCDD/F-pitoisuuden ollessa korkeimmillaan 1 060 ng/l TEQ kuivapainossa. Tätä pahiten saastunutta sedimenttiä arvellaan olevan noin 90 000 kuutiota. (Verta ym. 2009). Meritaimenesta, lohesta, silakasta, nahkiaisesta, siiasta sekä Kotkan edustalta pyydetystä kampelasta mitatut PCDD/F-pitoisuudet ylittivät niille asetetut enimmäispitoisuusrajat (Hallikainen et al 2011). Ahventen PCDD/F ja dioksiininkaltaisten PCB yhdisteiden pitoisuudet eivät ylitä missään

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

elintarvikevalvonnan rajaa 6,5 pg WHO-TEQ/g tuorepainoa (Mannio ym. 2016b). Dioksiinien ja furaanien sekä PCB:n laskeuma sekä sadeveden pitoisuudet näyttäisivät jonkin verran pienentyneen viimeisten kymmenen vuoden aikana. Myös Itämeren lohen dioksiini, furaani ja PCB-pitoisuus on laskussa (Ruokojärvi ym. 2017).

Dioksiini- ja PCB-yhdisteitä on mitattu äidinmaidosta vuodesta 1987 lähtien. Vuonna 2000 seurantaan otettiin lisäksi mukaan myös polybromatut difenyylieetterit sekä DDT. Vuosien 1987 – 2005 välillä PCDD/F- ja PCB-pitoisuudet ovat vähentyneet äidinmaidossa selvästi. Dioksiinien kohdalla pitoisuudet ovat pienentyneet 23 → 4 pgTEQ2005 g-1 rasvaa kohden (81.9 %) ja PCB-yhdisteiden kohdalla noin 15 → 2 pgTEQ2005 g-1 rasvaa kohden (86.1 %). Pitoisuuksien laskua on odotettavissa yhä edelleen myös vuosien 2005–2011 aikana, arviolta noin 10–15 % (Airaksinen ym. 2011). Vuonna 2005 neljästä äidinmaidon kokoomanäytteestä mitatut PFOS-pitoisuudet vähenivät 0,032-0,087 ng/ml 🡪 0,025-0,044 ng/ml. Äidinmaidon PBDE-pitoisuudet ovat puolittuneet vuodesta 2000 vuoteen 2010 mennessä, jolloin keskimääräinen PBDE-yhdisteiden summapitoisuus oli 2 ng/g rasvaa. HBCD:lle altistumista ei ole tutkittu. (Mannio ym. 2016b)

POP-yhdisteiden ympäristöpitoisuuksien seurannan kehittämiseksi tehtävät toimet

Vaarallisten aineiden seurannan kehittämisen päämääränä on tuottaa samalla, mahdollisimman integroidulla seurantaverkolla tietoa monille foorumeille. Lähtökohtana on pidetty vesipuite- ja meristrategiadirektiivien mukaisia seurantatarpeita. Direktiivien ja kansainvälisten ympäristösopimusten lisäksi tuetaan mm. EU:n ympäristöterveysstrategian toimeenpanoa. Seurantoja kehitettäessä tulee ottaa huomioon Tukholman yleissopimuksen tehokkuuden seurannan vaatimukset. Pitoisuustietojen hankkimista uusista aineista tulisi edistää etenkin siksi, että niiden aiheuttamien riskien hallintatoimet voitaisiin mitoittaa oikealla tavalla. Seurattavia aineita muutettaessa on kuitenkin otettava huomioon yleissopimuksen tehokkuuden seurannan tarpeet sekä pitkien aikasarjojen arvo.

Suomi kehittää ympäristöseurantoja ottamaan huomioon uudet aineet ja osallistuu aktiivisesti yleissopimuksen tehokkuuden arviointiin liittyvään ympäristöseurantojen kehittämistyöhön.

Vastuutaho: YM, SYKE

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

Lähdeluettelo

Xxxxx, X. 1992. Selvitys yhdyskuntien jätevedenpuhdistamolietteiden haitallisista orgaanisista yhdisteistä. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja nro 358. Helsinki: Vesi- ja ympäristöhallitus.

ACAP 2007. Final Report of Phase I of the ACAP Project on Brominated Flame Retardants (BFRs); Phase I: Inventory of sources and identification of BFR alternatives and management strategies. AMAP Report 2007:6, Oslo.

Airaksinen, R., Xxxxxxxxxx, P., Ruokojärvi, P., Xxxxxxxx, J.T., Xxxxxxxxx, X. 2011. Decreasing infant exposure to PCDD/Fs and PCBs through breast milk in Finland (Poster). National Institute for Health and Welfare, Department of Environmental Health, Kuopio. Proceedings of the 23rd International ISEE (International Society for Environmental Epidemiology) Conference, September 13-16 2011, Barcelona, Spain.

AMAP 2004. AMAP Assessment 2002: Persistent Organic Pollutants in the Arctic. Arctic Monitoring and Assessment Programme (AMAP), Oslo, Norway. xvi+310 pp.

Xxxx, X., Xxxxx, X. 2010. Kartlegging av nyere fraksjoner av farlig avfall i bygg. Norconsult. Mars 2010.

Bipro, 2015. Literature Study – DecaBDE in waste streams. Final Report. 11 December 2015.

Xxxxxx X., Xxxxx X., Xxxxxxxxxx X., Xxxxxxxxx X., Xxxxxxxx X., Sippola X., Xxxxxxxxxxx M., 2015. Tekstiilien uudelleenkäytön ja tekstiilijätteen kierrätyksen tehostaminen Suomessa. Suomen ympäristö 4/2015. Ympäristöministeriö, Helsinki, 2015.

Xxxx, X.X. & Xxxxxxxxx, X. 1998. Updated Inventory of PCB Releases in the UK, Organohalogen Compounds 36.

ELV Environmental Services CLG (ELVES), i2 Analytical Ltd, Mayer Environmental Ltd, 2016. Analysis of Automotive Shredder Residue from the Composition, Recycling and Recovery Trial for End of Life Vehicles in the Republic of Ireland. February 2016.

ESWI 2010. Study on waste related issues of newly listed POPs and candidate POPs. Interim report – summary report. Service request under the framework contract No.ENV.G.4/FRA/2007/0066. Expert Team to Support Waste Implementation. 804s xxxx://xx.xxxxxx.xx/xxxxxxxxxxx/xxxx/xxx/Xxxxxxx_XXX_Xxxxx_0000.xxx

ESWI, 2011. Study on waste related issues of newly listed POPs and candidate POPs. Final report, Consortium ESWI (Expert Team to Support Waste Implementation).

Umweltbundesamt, Bipro &

Enviroplan, 25 March 2001 (updated 13 April 2011).

Euroopan komissio, 2015. Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle,

Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueidenkomitealle. Kierto kuntoon - Kiertotaloutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma. COM(2015) 614 final. Brysseli 2.12.2015.

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

Xxxxxx Timoney & Company 2012. Report on the sampling of POPs in bulky wastes. June 2012.

Fjäder P. 2016. Yhdyskuntajätevesilietteiden maatalouskäytön ja viherrakentamisen riskit RUSSOA I-III loppuraportti. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 43/2016

Xxxxxxxx, X. 2001. Maaperän pilaantumisriskit kauppapuutarhoissa. Selvitys Helsingin kauppapuutarha-alueista ja niillä käytetyistä haitta-aineista Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen monisteita 6/2001. xxxxx://xxx.xxx.xx/xxxxxx/xxx/xxxxxxxxx/xxxxxxx-00-00.xxx

Xxxxxxxxxxx, X. (XXXXX), Xxxxxxxxx, H., Xxxxxxxxxx, R., Xxxxxxxxxx, P., Xxxxxxx, J. (THL), Xxxxxxxx, P. J., Xxxxxxxxxxxx, X. (RKTL), Xxxxxx, X. (SYKE) 2011. Itämeren Kalan ja Muun Kotimaisen Kalan Ympäristömyrkyt: PCDD/F-, PCB-, PBDE-, PFC- ja OT-yhdisteet. EU Kalat II. Eviran tutkimuksia 2/2011.

HELCOM 2017. The integrated assessment of hazardous substances to be updated in 2018 -Supplementary Report to the First Version of the ‘State of the Baltic Sea’ Report 2017.

Helsingin seudun ympäristöpalvelut (HSY) 2010. COHIBA raportti, Ämmässuo.

Xxxxxxxxxx, X. 1993. SAMASE-projekti. Polyklooratut dibentso-p-dioksiinit ja dibentsofuraanit: lähteet, käyttäytyminen, myrkyllisyys, hävittäminen ja analytiikka. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja nro 530. Helsinki: Vesi- ja ympäristöhallitus.

Xxxxxxx, X., Xxxxx, P., Xxxxxx, T., Xxxxxxxx, J., Xxxxxxx, N., Xxxxxx, X., Xxxxxxx, X., Xxxxxxx, X., 2011. WP3 Innovative Approaches to Chemical Controls of Hazardous Substances. Country Report of Finland. COHIBA, Control of Hazardous Substances in the Baltic Sea region.

Xxxxxxxx E, 2016. Jätteen luokittelu vaaralliseksi jätteeksi. Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2016. Ympäristöministeriö, Helsinki. 140 s.

Xxxxxxxx X., 2012. Pysyviä orgaanisia yhdisteitä sisältävät jätteet ja niiden käsittelyä koskevat koskevat velvoitteet - Tukholman yleissopimuksen velvoitteiden kansallisen täytäntöönpanosuunnitelman 2012 taustaraportti. Suomen ympäristökeskus, Kulutuksen ja tuotannon keskus

21.12.2012. xxxx://xxx.xxxxxxxxx.xx/xx- FI/Kulutus_ja_tuotanto/Kemikaalien_ymparistoriskit/Pysyvat_orgaaniset_yhdisteet_P OP/Kansallinen_taytantoonpanosuunnitelma

Xxxxxxxx X. & Xxxxxxxxx, X. 2012. Valtakunnallisen jätesuunnitelman seuranta, 1. väliraportti. Ympäristöministeriön raportteja 3/2012 (189 s.). Helsinki: Ympäristöministeriö, ympäristönsuojeluosasto.

Xxxxxxxx X-X., Xxxxxxxx X., Xxxxxx H., 2009. Sähkö- ja elektroniikkaromun käsittely Suomessa. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 20/2009.

Xxxxxxxx, M., Kapanen, X., Xxxxxx, M. 2007. Yhdyskuntalietteiden turvallinen loppukäyttö - Orgaaniset haitta-aineet, Loppuraportti. VTT tutkimusraportti Nro VTT-R-03143-07.

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

Xxxxxxxxx, X. 2003. Toimintansa lopettaneiden kauppapuutarhojen maaperän pilaantuneisuus: ensiselvitys. Uudenmaan ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 604.

Jätekukko Oy 2011. EPTR-raportti.

Kaartinen T., Xxxxx Xxxxx-Xxxxxxx j., Xxxxxxxxx X. 2007. Jätteen termisen käsittelyn tuhkien ja kuonien käsittely- ja sijoitusmahdollisuudet. VTT tiedotteita 2411, Espoo 2007. ISBN 978-951-38-6966-3

Xxxxxxxxx X., Munne P., Xxxxxxxx J., Xxxxxxx A., Xxxxxxx T., Xxxxxx J., Xxxxx M., & Äystö L. 2014. Orgaaniset haitta-aineet puhdistamolietteissä. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 6/2014

KEMI, 2014. Half of the plastic products contained hazardous substances, Swedish Chemicals Agency, News 8/19/2014. xxxxx://xxx.xxxx.xx/xx/xxxx-xxxx-xxx- swedish-chemicals-agency/2014/half-of-the-plastic-products-contained-hazardous- substances/

Xxxxxxx, X., Xxxxxxxxxx, X., Xxxxxxxxxxx, X., Xxxxxxxx, P.J., Xxxxxx, X., Xxxxxxxxx, X. 2015. Perfluoroalkyl acids in various edible Baltic, freshwater, and farmed fish in Finland. Chemosphere 129:186-191.

Xxxxxxxx X., Silvo K., Xxxxxxxx X., Xxxxxx X., Xxxxxx X., Xxxxxxxx X., & Xxxxx L. 2005. Esiselvitys tiettyjen haitallisten orgaanisten aineiden päästöistä. Suomen ympäristö 810/15

Xxxxxxxxx X., Xxxxxxxxxx X., Xxxxxxxxxx X. 2017. Valtakunnallinen jätesuunnitelma vuoteen 2023, Taustaraportti. Suomen ympäristö 3/2017. Ympäristöministeriö.

Helsinki, 2017. 99 s.

Xxxxxx, I.L., Xxxxxxxxxxx, D. & Xxxxx, X. 2009. PBDEs and PCBs in European occupational environments and their health effects. WIT Transactions on Ecology and the Environment 123: 365-374

Xxxxxxx, X., Xxxxxxxxxxx, X. 2011. Post-consumer EPS Waste Generation and Management in European Countries 2009. Final report, Consultic

Xxxxxx, X., Xxxxxxxxxx, P., Xxxxxxxx, X., Xxxxxxx, P., Xxxxxx, S., Ruokojärvi, P., Xxxxxx, H., Xxxxxxxxx, X., Xxxxxxxx, M., Salo, S., Xxxxxxx, S., Viluksela, M. 2016a. Kaukokulkeutuvat ympäristömyrkyt Suomen pohjoisilla alueilla – LAPCON. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 33/2016

Xxxxxx, X., Xxxxxxxx, X., Xxxxxxxxx, X., Kankaanpää, X., Xxxxxxx, O., Xxxxxxxx, X., Xxxxx, O., Xxxxxxx, X., Xxxxxxxx, P., Äystö, X., Xxxxxxxx, N., Xxxxxxxx, M., Xxxxx, X., Xxxxxxxxx, X., Xxxxxxx, X., Salo, X., Xxxxxxxxxx, S., Xxxxx, X., Xxxxxxxxxxx, Z. 2016b. Hazardous substances – Teoksessa: The Gulf of Finland assessment, Raateoja Setälä (toim.), Reports of the Finnish Environment Institute 27/2016.

Xxxxxx, X., Xxxxxxxx, X., Kankaanpää, H., Outola, I. 2015. Haitalliset aineet – Teoksessa: Meren Pärskäys 2015, Rantajärvi & Kaitala (toim.) Suomen Ympäristökeskuksen raportteja 21/2015.

Xxxxxx, X., Xxxxxxxx, X., Xxxxxxxxxxxxx, S., Xxxxxxxx, M., Xxxxxxxxx, X., Köngäs, P., Xxxxxx, K., Xxxxxxx, K., Xxxxxxx, X., Xxxxxxxxx, X., Xxxxxxxxxx, K., Xxxxxxxx, J., Xxxxxx, R., Xxxx, X., Xxxxxxxxxx, P., Xxxxxx P., Xxxxxxx, L., 2011. Vesiympäristölle

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

haitallisten teollisuus- ja kuluttaja-aineiden kartoitus (VESKA 1). Suomen ympäristö 3/2011, Ympäristönsuojelu. Suomen ympäristökeskus (SYKE).

Xxxxxxxx X. 2012. Substance Flow Analysis (SFA) for polybrominated diphenyl ethers (PBDE) in Finland

Xxxxxxxx X. 2012. Substance Flow Analysis (SFA) for endosulfan in Finland

Xxxxxxxx, X., 2012a. Substance Flow Analysis (SFA) for polybrominated diphenylethers (PBDE) in Finland. Julkaisussa Mehtonen X., Xxxxx, M., Xxxxx X. 2012; COHIBA WP4: Identification of sources and estimation of inputs/impacts on the Baltic Sea; Summary report Finland. 409 s.

Xxxxxxxx, X., Munne, P., Xxxxx, M. 2012. WP4 Summary report Finland (COHIBA). xxxx://xxx.xxxxxx-xxxxxxx.xxx/ COHIBA, Control of Hazardous Substances in the Baltic Sea region.

Xxxxxxxx, X., Xxxxxx, X., Xxxxxxxxxxx, X., Xxxxxx, K., Xxxxxxx, S., Xxxxxxx, N., Xxxxxxxx, X., Xxxxxx, P., Xxxxxx, X., Xxxxxxxxxx, P., Xxxxxxx, X., Xxxxx, X., Xxxxxxxxx, V., 2012. Haitallisten orgaanisten aineiden esiintyminen yhdyskuntajätevedenpuhdistamoilla ja kaatopaikoillaSuomen ympäristökeskuksen raportteja 29/2012. Suomen ympäristökeskus, Helsinki, 2012.

Xxxxxxxx X (toim.), Xxxxxx X., Xxxxxxxx E., Xxxxxxx T. 2015. Pysyvien orgaanisten yhdisteiden (POP) esiintyvyys, tunnistaminen ja erottaminen muovijätteistä.

Ympäristöministeriön raportteja 25/2015. Ympäristöministeriö, Helsinki, 2015.

Xxxxxx X., Xxxxxxx X., Xxxxxx P., Xxxxx P., Xxxxxx X., Xxx L., Xxxxxx B.K., Xxxxxxxxxxxx D., Põllumäe A., Xxxxxx S., Xxxxxx X., & Xxxxxxxx U. 2011. Cohiba Wor package 3: Innovative approaches tochemicals control of hazardous substances. Final report, Finnish Environment Institue SYKE

Xxxxxx, X., Xxxxxxx, X., Munne, P., Xxxxxx, P., Xxxxxxx, N. 2012. Haitallisten aineiden pitoisuudet puhdistetuissa jätevesissä ja jätevesien ekotoksisuus. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7/2012. Suomen ympäristökeskus.

Nordisk Ministerråd & Miljø- og Fødevareministeriet, Miljøstyrelsen, 2015. Well dressed in a clean environment, Status of six projects initiated under the Nordic action plan for sustainable fashion and textiles. Danish EPA, January 2017.

Peacock X., Xxxxxxx X., Xxxxx X., Xxxxxxx E., 2012. Analysis of Poly-Brominated Biphenyl Ethers (PBDEs)

in Selected UK Waste Streams: PBDEs in waste electrical and electronic equipment (WEEE) and end-of-life vehicles (ELV). WRc Ref: UC8720.05. February 2012.

Xxxxxxx J.R., Xxxxxxx P., Tange L., Xxx Xxxxxxxxxxx J., Xxxxxx J.R., 2014. Closed loop recycling of plastics containing Flame Retardants. Resources, Conservation and Recycling 84 (2014), 35-43.

Retkin R., 2012. Bromattujen palonestoaineiden rajoitusten vaikutus jätteiden hyödyntämiseen ja käsittelyyn. Suomen ympäristö 29/2012. Suomen ympäristökeskus. Helsinki, 2012.

Ruokojärvi P., Xxxxxxxxxx X., Xxxxxxxx M. , Xxxxxxxxx X., Xxxxxxx J., Xxxxxx J., Xxxxxxx T. , Xxxxxxxx J. , Xxxxxxxxxx X. , Xxxxxxxxxx X. , Xxxxxxxxxx E-R., Xxxxxxxx,

P. J., Xxxxxx M. 2017. Dioxin and PCB concentrations in Baltic salmon have decreased

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

remarkably during the 2000s’. Extended abstract, DIOXIN 2017 Symposium in Vancouver, Canada, August 20-25, 2017.

Xxxxxx, X., Xxxxxxxx, T., Xxxxx, S., Xxxxxxxx, M-R., Xxxxxxxx, X. 2013. Rakennusmateriaalien ympäristövaikutukset. Selvitys rakennusmateriaalien vaikutuksesta rakentamisen kasvihuonekaasupäästöihin. Tiivistelmäraportti. Ympäristöministeriön raportteja 8/2013.

Xxxxxxx X., Xxxxxxxx X., Xxxxx P., Xxxxxxxx X., Xxx O., Jouttijärvi T., Xxxxxxxx J. ja Xxxxxxxxx M., 2012. Pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan Tukholman yleissopimuksen velvoitteiden kansallinen täytäntöönpanosuunnitelma (NIP).

Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23/2012. Suomen ympäristökeskus. Helsinki, 2012.

Stockholm Convention, 2010a. Risk profile on hexabromocyclododecane. Persistent Organic Pollutants Review Committee, Sixth meeting, October 2010.

UNEP/POPS/POPRC.6/13/Add.2

Stockholm Convention, 2014. Decabromodiphenyl ether (commercial mixture, c- decaBDE), risk profile. Persistent Organic Pollutants Review Committee, Tenth meeting, October 2014. UNEP/POPS/

POPRC.10/10/Add.2

Suomen ympäristökeskus, SYKE (2005). Koskinen, Silvo, Mehtonen, Ruoppa, Hyytiä, Silander ja Sokka; Esiselvitys tiettyjen haitallisten orgaanisten aineiden päästöistä. Suomen ympäristökeskus: 55

Suomen ympäristökeskus 2011. PCB:tä sisältävät sähkölaitteet Suomessa – Tulokset Suomen nykytilaa kartoittaneesta selvityksestä. Helsinki, lokakuu 2011.

Suomen ympäristökeskus, 2017a. Kyselytutkimus bromattujen palonsuoja-aineiden erottelusta sähkö- ja elektroniikkaromun (SER) esikäsittelyssä. Ei julkaistu.

Xxxxxxxx, K.P., Xxxxxxxxxx, M., Xxxxxxxxxx, L., Paavola, T. 2011. PCDD/F, PCB, PBDE and PAH in digestates from three biogas plants in Finland. MTT Agrifood Research Finland, volume 73. 66–69.

SYKE, julkaisematon. Haitallisten aineiden seurantatietokanta. Helsinki.

Tilastokeskus 2015. Suomen virallinen tilasto (SVT): Jätetilasto (verkkojulkaisu). ISSN=1798-3339. Tilastokeskus, Helsinki, 2015. Viitattu: 1.9.2017 xxxx://xxx.xxxx.xx/xxx/xxxx/0000/xxxx_0000_0000-00-00_xxx_000_xx.xxxx

Ulkoasiainministeriö 2012. Kansainväliset ympäristösopimukset ja Suomen kehityspolitiikka. Helsinki. ISBN: 978-951-724-630-9. 154 s.

Xxxxxx, G., Xxxxxxxxx, E.H., Xxxxxxx, X., Xxxxxxxxxx, X., Xxxxx, H., Xxxxxxxx, X., Xxxxxxx, X., Xxxxxxxx, X., Xxxxxxx, X. 2011. PCDD/F and dioxin-like PCB profiles in soils amended with sewage sludge, compost, farmyard manure, and mineral fertilizer since 1962. Environ. Sci. Pollut. Res., 18. 461–470.

Umweltbundesamt 2015. Identification of potentially POP-containing Wastes and Recyclates – Derivation of Limit Values. Umweltbundesamt , Texte 35/2015.

Dessau-Roßlau, Germany, April 2015, 279 s.

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

UNECE CRLTAP (2007). Paper for the 6th meeting of the UNECE CRLTAP Task Force on Persistent Organic Pollutants, ViennaVerta, M., Xxxxxxxxx, H., Salo, S., Xxxxx, O., Xxxxxxxx, M., Xxxxxxxxx, PK., Xxxxxxxxxx, P., Xxxxx, X., Xxxxxx, A., Xxxxxxx, K., Xxxxxxxxxx, T. 2009. A decision framework for possible remediation of contaminated sediments in the River Kymijoki, Finland. Environ Sci Pollut Res Int 16:95-105.

Xxxxx, X. & Xxxxxxxx, X. Substance Flow Analysis (SFA) for Dioxins, furans and dioxin-like PCBs in Finland. Julkaisussa Mehtonen X., Xxxxx, M., Xxxxx X., 2012; COHIBA WP4: Identification of sources and estimation of inputs/impacts on the Baltic Sea; Summary report Finland. 409 s.

Vesi- ja Viemärilaitosyhdistys & Helsingin Vesi 2008. Haitallisten aineiden esiintyminen suomalaisissa yhdyskuntajätevesissä – E-PRTR-selvityksen tulokset. Vesi- ja Viemärilaitosyhdistyksen monistesarja Nro 24

Vesi- ja viemärilaitosyhdistys 2008a: EPRTR-selvitys jätevedenpuhdistamoille – raportti

Vieno, N. 2014. Haitalliset aineet jätevedenpuhdistamoilla –hankkeen loppuraportti. Vesilaitosyhdistyksen monistesarja nro 34

Vieno N. 2015 Haitalliset aineet puhdistamo- ja hajalietteessä. Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksen julkaisuja 73/2015

Xxxxxx, M, Xxxxxxx, A, ja Itävaara, M, 2006. Orgaaniset haitta-aineet jätevesilietteessä. Vesitalous (3), 7-10.

Xxxxxxxx, M. ja Xxxxxxxx X. 2017. Yhdyskuntalietteen käsittelyn ja hyödyntämisen nykytilannekatsaus. Vesilaitosyhdistyksen monistesarja nro 46. Suomen Vesilaitosyhdistys ry, Helsinki, 2017, 38 s. xxxxx://xxx.xxx.xx/xxxxx/0000/Xxxxxxxxxxxxxxxxxx_xx_xxxxxxxx_xx_xxx_xxxxx_xxxxx_ nykytilannekatsaus_26092017.pdf

Xxxxx X., Xxxxxxx X., Xxxxxx X., 2010. RoHS substances in mixed plastics from waste electrical and electronic equipment. Final report. EMPA, Swiss federal laboratories for material science and technology

Xxxxxxxxx X., Xxxxxx X., Xxxxxxx T., Xxxxxxxx X., Xxxxx J. P., 2000. Concentrations and profiles of polychlorinated naphthalene congeners in eighteen technical polychlorinated biphenyl preparations. Env. Sci. Technol. 34: 4236–4241.

Ympäristöministeriö, 2016. Pysyviä orgaanisia yhdisteitä sisältävien jätteiden käsittelyvaatimukset - EU:n POP-asetuksen jätteitä koskevat määräykset ja niiden soveltaminen sähkölaiteromuun ja romuajoneuvoihin. Ympäristöhallinnon ohjeita 4/2016. Helsinki, 81 s.

Ympäristöministeriö, 2017. Autopurkamoiden luvittamista ja valvontaa koskeva ohje. Ympäristöhallinnon ohjeita 3/2017. Helsinki, 85 s.

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

LIITE 1: POP-yhdisteiden kriteerit

Kansainvälisesti rajoitetut haitalliset aineet täyttävät yhteisesti sovitut kriteerit pysyvyyden, kertymisen, haitallisuuden ja kaukokulkeutumisen osalta. Kriteerien täyttymisen arvioi tieteellinen komitea (Tukholman sopimuksen uusien aineiden arviointikomitea POPRC), joka myös pyrkii tekemään ehdotuksen rajoituksista. XXXXX ei tee poliittista arviointia vaan arvioi aineita vain tieteellisesti. Sopimuksen osapuolet yhdessä kuitenkin lopulta päättävät millaisin rajoitustoimin aine sisällytetään sopimukseen.

Hidas hajoaminen

POP-yhdisteen puoliintumisaika vedessä on yli 2 kk, tai maaperässä tai sedimentissä yli 6 kk. Kemikaali voidaan katsoa myös muilla perusteilla niin pysyväksi, että on perusteltua harkita sen sisällyttämistä yleissopimukseen. POP-yhdisteiden pysyvyys ympäristössä johtuu pääasiassa molekyylissä olevista kloori- tai bromi- tai fluoriatomeista, jotka antavat molekyylille hyvin kestävän rakenteen. Erityisen hidasta hajoaminen on kylmissä olosuhteissa, kuten arktisilla alueilla.

Kertyminen eliöihin ravintoketjussa

Kemikaalin biokertymis- tai biokonsentroitumiskerroin (BCF) vesistössä on yli 5000 tai näiden tietojen puuttuessa vesi-oktanoli –jakautumiskerroin (Log Kow) on yli 5. Tietojen puuttuessa näyttö muista erityisistä haitoista, kuten esimerkiksi korkea biokertyminen muissa lajeissa, suuri myrkyllisyys ihmisille tai ympäristölle riittää. POP-yhdisteiden kertyminen ravintoketjussa johtuu niiden rasvaliukoisuudesta. PFOS-yhdisteet ovat kuitenkin sekä vesi- että rasvapakoisia ja kertyvät veren proteiineihin.

Kulkeutuminen kauas päästöpaikasta

Kaukana päästölähteestä mitatut kemikaalin pitoisuudet, seurantatiedot aineen kyvystä siirtyä vastaanottavaan ympäristöön tai mallintamistulokset voivat todistaa aineen kyvystä kaukokulkeutua ympäristössä. Ilman kautta aineen katsotaan voivan kulkeutua merkittävästi, mikäli sen puoliintumisaika ilmassa on yli 2 vuorokautta.

Kemikaalien kaukokulkeutumistavat ovat:

• Kulkeutuminen ilmavirtausten mukana (kaasumaisena, hiukkasiin sitoutuneena tai veteen liuenneena)

• Meriveden virtausten mukana (liuenneena ja hiukkasissa)

• Jokiveden virtausten mukana (liuenneena ja hiukkasissa)

• Muuttavien eläinten mukana

• Ihmisen toiminnan seurauksena tuotteissa ja jätteissä.

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

LIITE 2. SC-5/5: Osapuolikokouksen suositukset bromattujen palonsuoja-aineiden poistamiseksi jätevirrasta

Perustuu POPRC:n valmistelemiin ehdotuksiin (UNEP/POPS/COP.5/15), jotka Tukholman sopimuksen 5. osapuolikokous hyväksyi ja osapuolten tulisi toteuttaa mahdollisuuksiensa mukaan.

Lyhennelmä

Suositukset bromattujen palonsuoja-aineiden poistamiseksi jätevirrasta

Yleiset suositukset

Tavoitteena on poistaa bromatut difenyylieetterit kierrätysvirroista mahdollisimman nopeasti. Bromattuja difenyylieettereitä sisältävät tuotteet tulisi erotella välittömästi ennen kierrätystä, sillä muutoin ne saattavat levitä sellaisiin matriiseihin, joista niiden poistaminen ei ole teknis-taloudellisesti mahdollista.

Bromattuja difenyylieettereitä sisältäviä tuotteita on jo osana monia nykyisiä jätevirtoja, niiden aiemman valmistuksen vuoksi. Joissain tapauksissa pitoisuudet jätteessä ovat saattaneet vähentyä merkittävästi, niiden aiemmista pitoisuus huipuista. Bromattuja difenyylieettereitä ei tulisi laimentaa kierrätysprosessissa, sillä se ei vähennä niiden kokonaismäärää ympäristössä.

Lyhyen aikavälin suositukset

Keskeinen lyhyen aikavälin suositus, etenkin teollisuusmaille, on laatia ja ottaa käyttöön sellaisia seulontamenetelmiä, joilla bromattuja difenyylieettereitä sisältävät materiaalit saadaan erotelluksi kierrätysprosessista:

• Kansallisten valvontajärjestelmien perustaminen kierrätyksen yhteyteen mahdollisesti bromattuja difenyylieettereitä sisältävien jätteiden tunnistamiseksi sekä tehokkaiden seulonta- ja erottelutekniikoiden käyttöönotto

• Bromattuja difenyylieettereitä sisältävien tuotteiden kierrätyksen lopettaminen tehokkaiden seulonta- ja erottelutekniikoiden avulla

• Seulonta- ja erotustekniikoiden puuttuessa bromattuja difenyylieettereitä sisältävien materiaalien ja tuotteiden turvallinen varastointi

• Bromattuja difenyylieettereitä sisältävien jätteiden viennin lopettaminen paitsi Tukholman sopimuksen Artiklan 6(1)(d) mukaisesti hävitettäväksi ympäristön kannalta asianmukaisella tavalla

• Kehittää asiaankuuluvaa viranomaisvalvontaa (esim. tulli- ja rajaviranomaiset), tunnistaa ja tarvittaessa pysäyttää bromattuja difenyylieettereitä sisältävien jätteiden kuljetukset

• Bromattujen difeyylieettereiden sekä tahattomasti tuotettujen bromattujen orgaanisten yhdisteiden, kuten polybromattujen dibentsodioksiinien ja dibentsofuraanien (PBDD/F), ilmapäästöjen sekä bromattuja difenyylieettereitä sisältäneiden tuotteiden käsittelyssä käytettävien, termisten prosessien kiinteiden jätteiden päästöjen arviointi.

• Tukholman sopimuksen mukaisten loppusijoitusvaihtoehtojen kehittäminen bromattuja difenyylieettereitä sisältävien jätteiden hävittämiseksi. Tällaisia voivat olla parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT) ja parhaita ympäristökäytäntöjä (BEP) soveltavat jätteenpolttolaitokset, joissa on primaari- ja sekundaaripoltto sekä jatkuva monitorointi ja

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

näytteenotto BDE- ja PBDD/F –päästöjen eston varmentamiseksi

• Tiedon keruu, bromattuja difenyylieettereitä sisältävien tuotteiden, ympäristöystävällisten käsittely- sekä loppusijoitustekniikoiden BAT ja BEP menettelyiden kehittämiseksi

• Mahdollisesti bromattuja difenyylieettereitä sisältävien tuotteiden tai jätteiden varastointiin, lajittelemiseen, käsittelyyn, kierrätykseen, uusiokäyttöön tai hävitykseen osallistuvissa laitoksissa työskentelevien henkilöiden työperäisen altistuksen arviointi. Tarkoituksenmukaiset varotoimet tulisi ottaa käyttöön työperäisen altistuksen minimoimiseksi.

Muut mahdolliset lyhyen aikavälin tavoitteet:

• Edistää koelaitoksilla jo testattujen tai yhä kehitteillä olevien, bromattuja difenyylieettereitä muoviosista poistavien, erottelutekniikoiden kaupallistamista kierrätyksen mahdollistamiseksi

• Sellaisten tekniikoiden kehittäminen, joilla voidaan estää POP–yhdisteiden ominaispiirteitä ilmentävien aineiden pääsy kierrätysvirtoihin heti, kun ne on tunnistettu

• Tiedon saatavuuden parantaminen nykyisin käytössä olevien, bromattuja difenyylieettereitä sisältävien, tuotteiden mahdollisista haitoista (mm. kalusteet, patjat ja kierrätysmateriaalista valmistettuja aluspinnoitteita sisältävät matot, joissa on BDE-yhdisteitä)

Kehitys- ja siirtymätalousmaissa bromattujen difenyylieettereiden esiintyminen on huonommin tunnettu. Sen vuoksi suositellaan lisäksi:

• Bromattuja difenyylieettereitä sisältävien jätteiden sekä tuotteiden ympäristöystävällisiin käsittelymenetelmiin, loppusijoitukseen ja hävitykseen liittyvää tiedonvaihtoa

• Tunnistus- ja erottelutekniikoiden siirtymisen tehostamista teollisuusmaista, kehitysmaihin

• Yksityiskohtaisempaa kartoitusta kyseisissä maissa bromattujen difenyylieettereiden tunnistamiseksi eri alueiden kierrätys- ja jätevirroista. Tavoitteen tukemiseksi, sidosryhmien valmiuksien ja tietoisuuden lisäämistä

Keskipitkän aikavälin suositukset

• Bromattuihin difenyylieettereihin erikoistuneiden analyysimenetelmien ja tekniikoiden kehittäminen ja käyttöönotto

• Tukholman sopimuksen vaatimuksia ja ohjeita vastaavien loppusijoitusvaihtoehtojen kehittäminen siten, että huomioidaan Baselin sopimuksen, POP-yhdisteiden ympäristömyötäisen käsittelyn, teknisiä ohjeita koskevat päivitykset.

• Kehitys- ja siirtymätalousmaissa tehtyjen tutkimusten arviointi sekä mahdollisuuksien mukaan päätelmien soveltaminen muihin samankaltaisia jätevirtoja omaaviin maihin. Seulontamenetelmät tulisi ottaa käyttöön, mikäli tutkimukset osoittavat, että bromattuja difenyylieettereitä sisältäviä materiaaleja esiintyy merkittävästi.

• Parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) sekä parhaiden ympäristökäytäntöjen (BEP) ohjeistuksen arviointi ja kehittäminen. Työ tulisi tehdä Tukholman yleissopimuksen asiantuntijaelimissä ja siihen pitäisi sisällyttää polybromidifenyylieetteri ja PBDD/PBDF- päästöt sulatoista, mukaan lukien kierrätysmetalliteollisuus, sementtiuunit ja raaka-aineiden kierrätysteknologiat.

8. Tärkeimmät laskeumaa ja kaatopaikoilla olevia polybromattuja difenyylieettereitä koskevat suositukset:

• Kaatopaikoille loppusijoitettujen polybromattujen difenyylieettereiden pitkäntähtäimen käyttäytymisen sekä kaatopaikoilta ympäristöön tapahtuvan kulkeutumis- ja vapautumisriskin arviointi.

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

• Päästöjen vähentämiseksi polybromattuja difenyylieettereitä sisältävien tuotteiden sijoittamista kaatopaikoille tulisi välttää. Merkittävimmät päästövähennykset voidaan saada aikaan rajoittamalla, runsaasti bromattuja difenyylieettereitä sisältävien, jätevirtojen loppusijoitus kaatopaikoille. Tätä suositusta ei kuitenkaan tarvitse soveltaa ympäristöstä asianmukaisesti eritetyillä kaatopaikoilla.

• Kaatopaikoilla mahdollisten kunnostustoimenpiteiden arviointi. Joissakin tapauksissa (esimerkiksi eroosiolle alttiiden, pohjavedenpinnan alapuolella olevien tai tulvaherkkien alueiden kohdalla) tämä voi jopa merkitä polybromattuja difenyylieettereitä sisältävien materiaalien poistamista kaatopaikoilta tuhottavaksi.

Pitkän aikavälin suositukset

• Sellaisten kaatopaikkojen, sedimenttien sekä tuotanto-, valmistus- ja käsittelyalueiden kunnostustoimenpiteiden priorisointi, joista aiheutuu huomattava riskiä ympäristölle ja ihmisen terveydelle.

• Kehitys- ja siirtymätalousmaissa tehtyjen tutkimusten arviointi sekä, mahdollisuuksien mukaan, päätelmien soveltaminen muihin samankaltaisia jätevirtoja omaaviin maihin. Mikäli tutkimukset osoittavat, että bromattuja difenyylieettereitä sisältäviä materiaaleja esiintyy merkittävästi, teknologioiden siirtoa tulee edistää.

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

LIITE 3. SC-5/5: Osapuolikokouksen suositukset PFOS- yhdisteiden riskien vähentämiseksi

UNEP/POPS/COP.5/15

Lyhennelmä

Suositukset PFOS:n ja sen suolojen sekä PFOSF:n riskien vähentämiseksi

• Erityisesti teollisuusmaita kannustetaan, mahdollisuuksien mukaan, hyödyntämään alla esiteltyjä suosituksia sekä vaihtamaan onnistuneita kokemuksia keskenään. Tiedon ja teknologian siirron, johon lukeutuu PFOS:a sisältävien tuotteiden ja sovellusten tunnistaminen sekä ympäristöpitoisuuksien seuranta, tulisi edistää kansainvälisiä pyrkimyksiä PFOS:sta aiheutuneiden riskien vähentämiseksi.

A. PFOS:n tuotantoa ja teollista käyttöä koskevat suositukset

Lyhyt aikaväli

• BAT- ja BEP-menettelyjen käyttö PFOS:a sisältävän jätteen hävitys tekniikoissa, sen nykyisessä tuotannossa ja teollisessa käytössä. Kyseisen jätteen sijoittamista kaatopaikalle ei tule sallia, mikäli PFOS:a sisältävää suotovettä ei käsitellä asianmukaisesti.

• Asianmukaisen hävitysteknologian puuttuessa, turvallisen varastoinnin varmistaminen

• Kiireellisten selvitysten käynnistäminen sellaisilla kaatopaikoilla, jonne PFOS:n tuottajat ja sen teolliset käyttäjät (paperi, matto, tekstiili, kromaus ja muut PFOS hyödyntäneet teollisuuden alat) ovat loppusijoittaneet jätteitään. Kyseisten kaatopaikkojen sekä PFOS:a tuottavien ja käyttävien laitosten läheisyydessä sijaitsevien juomavedenottamoiden sekä kaivojen vedenlaatu tulisi myös selvittää/määrittää/tutkia.

• Teollisuusyritysten nykyistä ja historiallista lietteenkäsittelyä tulisi selvittää. Mikäli pilaantunutta lietettä levitetään maatalousmaahan tai muualle maaperään, se tulee lopettaa.

• Jokien ja järvien vedenlaadun sekä etenkin niiden kalakantojen seuranta kaatopaikkojen sekä PFOS:n tuotanto- ja teollisuuskäytön vaikutusalueilla. Kalojen PFOS-pitoisuuksista riippuen niiden kulutukselle tulisi laatia tarvittaessa ohjeistus.

• Työperäisen altistumisen seuranta tuotanto- ja teollisuuslaitoksilla sekä asianmukaisten työterveys- ja turvatoimien käyttöönotto.

Keskipitkä aikaväli

• Mikäli pilaantumista on tapahtunut toteutetaan kunnostustoimet, riskien vähentämiseksi,

saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti.

• Vahingot sekä käytetyt kunnostustekniikat ja –strategiat tulisi kirjata ylös. Tietojen tulisi sisältää myös käsittely- ja kunnostuskustannukset, juomaveden tai kaivon käyttökiellosta sekä kalastuksen rajoituksista aiheutuneet kustannukset. Kyseiset tiedot tulisi myös sisällyttää kansalliseen täytäntöönpanosuunnitelmaan tai Tukholman yleissopimuksen artiklan 15 mukaisesti toimitettaviin raportteihin.

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

A. PFOS:n käyttöä koskevat riskinvähennyssuositukset

12. PFOS:n korvaajien ja sen johdannaisia käsittelevän, uusien aineiden valintakomitean, jatkuvan työn lisäksi:

Lyhyt aikaväli

• Avointen käyttöjen lopettaminen (mm. kyllästetyt/pintakäsitellyt paperit, hyönteisten torjunta- aineet, kemikaaleihin perustuva öljyntuotanto, matot, tekstiilit, nahka, huonekalut, pesuaineet).

• Vaihtoehtojen käyttöönotto jäljellä (oleviin käyttökohteisiin) olevissa kohteissa (sammutusvaahdot ja muurahaissyötit – koskee lähinnä kehitysmaita, ei enää sallittuja EU:ssa). Teollisuusmaissa on käytössä lukuisia vaihtoehtoja liitteen B sallittuihin käyttötarkoituksiin.

• PFOS:n teollisen käytön tulisi tapahtua suljetuissa prosesseissa20. PFOS:n päästöjä teollisuusprosesseista tulisi estää käyttämällä parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT) ja noudattamalla parhaita ympäristökäytäntöjä (BEP). Prosesseissa syntyvä liete, adsorbentit ja PFOS:a sisältävä jäte tulisi hävittää lopullisesti eikä sijoittaa kaatopaikalle.

• PFOS:n poikkeuskäyttöjen sekä sallittujen käyttökohteiden tarkastelu. Tiedon kokoaminen neuvotteluosapuolten tukemiseksi, arvioitaessa kyseisten kemikaalien jatkokäyttötarvetta.

• PFOS:n korvaajien myrkyllisyyden ja ekotoksisuuden arviointi.

C. PFOS-varastojen aiheuttamien riskien vähentämissuositukset

Lyhyt aikaväli

• PFOS:a sisältävien varastojen tunnistaminen ja niiden käytön lopettaminen (sammutusvaahdot, matot ja muut). Tällaiset varastot tulisi koota ja säilyttää turvallisesti jatkotoimenpiteitä varten.

• PFOS:n ympäristö- ja terveysvaikutuksista tiedottaminen, koulutuksen järjestäminen ammattikäyttäjille siitä, kuinka PFOS käsitellään, säilytetään ja hävitetään.

Keskipitkä aikaväli

• Kehittää ja ottaa käyttöön strategioita PFOS:ia sisältävien varastojen hävittämiseksi.

D. PFOS:a sisältävien esineiden kierrätyksestä aiheutuvien riskien vähentämissuositukset

Lyhyt aikaväli

• Parantaa tietoisuutta päästöistä käytettäessä PFOS:a sisältäviä mattoja muuhun, kuin niiden alkuperäistarkoitukseen, esim. puutarhanhoidossa.

• PFOS:a sisältävien mattojen kierrätyksen lopettaminen.

20 EU:ssa PFOS avoimet käytöt kielletään 2015 (ks. POP-asetus EY N:o 850/2004)

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

E. Suositukset yhdyskuntajätteen kaatopaikoille sijoitettujen, PFOS:a sisältävien, kulutustavaroiden aiheuttamien riskien vähentämiseksi

Lyhyt aikaväli

• Lopettaa PFOS:a sisältävien materiaalien sijoittaminen kaatopaikoille (etenkin matot, huonekalut ja tekstiilit) ja varastoida ne odottamaan asianmukaista hävitystä.

Keskipitkä ja pitkä aikaväli

• Arvioida missä määrin PFOS:a vapautuu paperin, tekstiilien tai kyllästettyjen huonekalujen kierrätyksessä

• Arvioida vaikuttavatko PFOS:a sisältävät materiaalit muihin kierrätysvirtoihin

• Seurata PFOS-päästöjä, muiden kontaminanttien ohella, yhdyskuntajätekaatopaikoilta. Seuranta tulisi ulottaa myös pohja- ja pintavesiin sekä biotaan, jotka voivat altistua kaatopaikan päästöille.

• Jos päästöjä havaitaan, on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin, kuten valvomaan suotovesien laatua.

F. Saastuneiden alueiden aiheuttamien päästöjen riskinvähennyssuositukset

Lyhyt aikaväli

• Laadittava ja pantava täytäntöön strategia PFOS:lla saastuneiden alueiden tunnistamiseksi ja seuraamiseksi Yleissopimuksen artiklan 6 mukaisesti.

Keskipitkä ja pitkä aikaväli

• Tiedon hankinta PFOS:lla saastuneiden alueiden kunnostustekniikoista

• Tiedon sekä maakohtaisten kokemusten vaihdon edistäminen, saastuneiden alueiden hallinnoinnissa ja kunnostuksessa.

• PFOS:lla saastuneiden alueiden kunnostaminen

Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017

LIITE 4: Parhaan käyttökelpoisen tekniikan

soveltaminen Liitteen C keskeisissä päästökategorioissa

Alla käsiteltyjen teollisuussektoreiden keskeisä päästöjä ympäristöön säädellään nykyisin teollisuuspäästödirektiivin (IED) alaisessa BAT –prosessissa tuotetuilla BAT-päätelmillä ja niihin liittyvillä päästötasoilla, jotka käytännössä muodostavat ympäristöluparajat eri teollisuussektoreiden keskeisille päästöille. BAT-päätelmien mukaiset päästöparametrit eivät kata kaikkia Liitteen C mukaisia päästöparametreja, edellyttää näiden päästöjen muodostumisen ehkäiseminen ja vähentäminen kyseisille sektoreille tuotetun BATin mukaista toimintaa. Voimassaolevat BAT-päätelmät löytyvät EIPPC:n sivuilta (xxxx://xxxxxx.xxx.xx.xxxxxx.xx/xxxxxxxxx/)

Jätteenpoltto mukaan lukien yhdyskuntajätteen, vaarallisten jätteiden, sairaalajätteiden tai jätevesilietteiden rinnakkaispoltto

Suomessa oli vuonna 2016 toiminnassa yhdeksän erikoistunutta yhdyskuntajätteen polttolaitosta, joiden ympäristölupien mukainen yhteenlaskettu jätteenpolttokapasiteetti on noin 1 595 000 t/v. Suunnitteilla on vielä kaksi uutta jätteenpolttolaitosta, joiden arvioitu kokonaiskapasiteetti olisi 240 000–280 000 tonnia. Näiden uusien hankkeiden toteutuminen on kuitenkin vielä epävarmaa. Tämän lisäksi yhdyskuntajätettä poltetaan rinnakkaispolttolaitoksissa. Niissä poltetaan myös rakentamisesta ja teollisuudesta peräisin olevia jätteistä tehtyjä kiinteitä polttoaineita. Rinnakkaispolttolaitosten polttama jätemäärä vaihtelee vuosittain (Laaksonen ym., 2017).

Suurin vaarallisia jätteitä käsittelevä laitos Suomessa on Riihimäellä sijaitseva Fortum Waste Solutions Oyj. Vaarallisia jätteitä poltetaan myös joidenkin teollisuuslaitosten yhteydessä olevissa uuneissa, jolloin kyse on rinnakkaispoltosta. Pilaantuneiden maa- ainesten käsittelyyn on olemassa myös siirrettäviä polttolaitoksia.

Jätteen polton on täytettävä valtioneuvoston asetuksessa jätteiden polttamisesta (151/2013) asetetut vaatimukset poltto-olosuhteille, jätteen syötölle sekä päästöille. Lisäksi päästöjen mittaus on järjestettävä asetuksessa säädetyllä tavalla. Asetuksessa ei säädetä yksityiskohtaisia rajoituksia polttotekniikalle, jolla vaatimukset saavutetaan.

Jätteenpolttoasetuksen mukaan savukaasun lämpötila tulee nostaa valvotusti ja homogeenisesti kaikkein epäedullisimmissakin olosuhteissa vähintään kahdeksi sekunniksi 850 °C:seen. Halogenoitujen orgaanisia aineita yli 1 % sisältävän vaarallisen jätteen poltossa uunin lämpötila on nostettava 1 100 °C:seen vähintään kahdeksi sekunniksi. Polttolaitoksen jokainen polttouuni on varustettava vähintään yhdellä lisäpolttimella, joka kytkeytyy toimintaan automaattisesti, jos savukaasujen lämpötila laskee liian alas. Lisäksi poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksessa on oltava käytössä automaattinen järjestelmä, joka estää jätteen syöttämisen laitoksen käynnistyksen tai polton aikana, jos lämpötila alittaa säädöksessä asetetut rajat, tai jatkuvatoimiset mittaukset osoittavat, että päästöraja-arvot ylittyvät puhdistuslaitteissa ilmenevien häiriöiden tai vikojen vuoksi.

Asetuksen mukaan laitoksella tulee mitata dioksiinien ja furaanien päästöjä vähintään kahdesti vuodessa.

Document Metadata

Table of Contents

Contract

Document Metadata