SOPIMUSPALOKUNTIEN ONNETTOMUUKSIEN ENNALTAEH- KÄISYPALVELUIDEN KEHITTÄMINEN PALVELUMUOTOILUN MENETELMIN
Xxxx Xxxxxxxx
SOPIMUSPALOKUNTIEN ONNETTOMUUKSIEN ENNALTAEH- KÄISYPALVELUIDEN KEHITTÄMINEN PALVELUMUOTOILUN MENETELMIN
opinnäytetyö PALVELUMUOTOILU YAMK
2022
Tekijä/Tekijät | Tutkinto | Aika |
Xxxx Xxxxxxxx | Xxxxxxxxxx (YAMK) | Lokakuu 2022 |
Opinnäytetyön nimi | ||
Sopimuspalokuntien onnettomuuksien ehkäisypalveluiden ke- hittäminen palvelumuotoilun menetelmin | 111 sivua 3 liitesivua | |
Toimeksiantaja | ||
Etelä-Karjalan pelastuslaitos | ||
Ohjaaja | ||
Xxxxx Xxxxxxxx, Xxxxx Xxxxxx, Xxxx Xxxxxxx, Xxxxx Xxxxxxxxx | ||
Tiivistelmä | ||
Etelä-Karjalan pelastuslaitos siirtyy 1.1.2023 alkaen osaksi Etelä-Karjalan hyvinvointialu- een järjestämisvastuuta. Pelastuslaitos ehkäisee riskienhallinnallaan onnettomuuksien muodostumista, pelastaa ja suojelee onnettomuustilanteissa ihmisiä, omaisuutta ja ympä- ristöä sekä varautuu toimintaan yhteiskunnan häiriötilanteen ja poikkeusolojen aikana. So- pimuspalokunnat ovat keskeinen osa pelastustoimen palvelutuotantokykyä ja pelastuslai- toksen palvelutuotantoa. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia ja kehittää sopimuspalokuntien onnettomuuk- sien ehkäisytoimintaa. Sopimuspalokuntien osallistuminen ennalta ehkäisevien palveluiden tuottamiseen on pelastuslaitoksen toiminnassa yksi kriittinen menestystekijä erityisesti haja-asutusalueilla, joissa etäisyydet kaupunkikeskuksiin ovat pitkät ja väestön omatoimi- sen ennalta ehkäisevän toiminnan rooli turvallisuutta heikentävien kehityskulkujen ennalta- ehkäisemisessä on suuri. Suuri osa Etelä-Karjalasta on haja-asutusaluetta. Tässä opinnäytetyössä on hyödynnetty laadullisia tutkimusmenetelmiä. Palvelumuotoilun keinoin asiakasymmärrystä on pystytty tunnistamaan ja hyödyntämään. Työpajojen havain- toja sekä osallistuvan havainnoinnin tuloksia on täydennetty puolistrukturoiduilla haastatte- luilla. Tutkimuksen aikana toteutettiin myös useita kokeiluja sekä palveluluotainta. Opinnäy- tetyöprosessin perusteella tunnistettiin sopimuspalokuntien tukemiseen kehityskohteita, joi- den avulla sopimuspalokuntalähtöisesti kohderyhmittäin voidaan toimintaa kehittää edel- leen kannustavammaksi. Opinnäytetyön tuloksena kehitettiin konsepti, toimintamalli, jonka avulla onnettomuuksien ehkäisytyötä voidaan edistää ja kehittää sopimuspalokuntalähtöisesti. Toimintamallin avulla sopimuspalokunta voi itse määrittää tason omalle toiminnalleen ja saa siitä myös sen mu- kaista korvausta, materiaalista tukea ja koulutusta. Toimintamalli on monistettavissa mihin tahansa pelastustoimen ja vapaaehtoistoimintaa toteuttavan toimijan väliseen tavoitteelli- seen yhteistyöhön onnettomuuksien ehkäisyssä. | ||
Asiasanat | ||
yhteiskehittäminen, sopimuspalokunnat, pelastuslaitos, onnettomuuksien ehkäisy, palvelu- muotoilu | ||
Author (authors) | Degree | Time |
Xxxx Xxxxxxxx | Master of Culture and Arts | October 2022 |
Thesis title | ||
Development of accident prevention services for volunteer fire brigades using service design methods | 111 pages 3 pages of appendices | |
Commissioned by | ||
Rescue Department of South Karelia | ||
Supervisor | ||
Xxxxx Xxxxxxxx, Xxxxx Xxxxxx, Xxxx Xxxxxxx, Xxxxx Xxxxxxxxx | ||
Abstract | ||
As of January 1, 2023, the Rescue Department of South Karelia will be part of the South Karelia welfare region. The rescue service prevents the occurrence of accidents with its risk management, rescues and protects people, property and the environment in the event of an accident, and prepares for action during the times of disruption in society and excep- tional circumstances. Contract fire brigades are an important part of the service production capacity of the rescue operation and the service production of the rescue service. The aim of this thesis was to research and develop the accident prevention activities of contract fire departments. The participation of contract fire departments in the production of preventive services is one critical success factor in the operation of the rescue service, es- pecially in sparsely populated areas, where the distances to urban centers are long and the role of the population's self-initiated preventive activities in preventing developments that undermine safety is large. A large part of South Karelia is a sparsely populated area. Qualitative research methods have been used in this thesis. With the means of service de- sign, it has been possible to identify and utilize customer understanding. Observations from the workshops and the results of participant observation have been supplemented with semi-structured interviews. Several experiments and a service sonar were also imple- mented during the research. Based on the thesis work process, development targets were identified for supporting contract fire brigades, which can be used to further develop activi- ties in a more encouraging way, based on volunteer fire brigades by target group. As a result of the thesis, a concept, an operating model, was developed, with the help of which accident prevention work can be promoted and developed based on volunteer fire brigades. With the help of the operating model, the contract fire brigade can determine the level for its own operations and receive compensation, material support and training ac- cording to it. The action model can be duplicated for any goal-oriented cooperation be- tween a rescue operation and an operator implementing voluntary activities in accident pre- vention. | ||
Keywords | ||
joint development, volunteer fire brigades, rescue service, accident prevention, service de- sign | ||
SISÄLLYS
TERMIT JA LYHENTEET
2 OPINNÄYTETYÖN LÄHTÖKOHDAT JA VIITEKEHYS 12
2.2 Käsitekartta ja viitekehys 15
2.3 Tutkimusmenetelmät ja tutkimuskysymykset 19
3.1 Sopimuspalokuntien synty 22
3.2 Sopimuspalokuntatoiminnan määrittely 24
3.3 Sopimuspalokuntatoiminta lukuina 25
3.4 Sopimuspalokuntatoiminta vapaaehtoistoimintana 26
4 ETELÄ-KARJALAN PELASTUSLAITOS 28
4.1 Pelastustoimen uudistus 29
4.2 Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen organisaatio ja palvelurakenne 31
4.3 Onnettomuuksien ehkäisypalvelut Etelä-Karjalan pelastuslaitoksella 34
4.4 Sopimuspalokuntatoiminnan kytkeytyminen pelastuslaitoksen toimintaan 36
5.3 Palvelumuotoiluprosessi 42
6.2 Tutkimusmenetelmien valinta 52
6.4 Tutkimusaineiston analysointi 59
7.3.1 Sopimuspalokuntien viestintäverkosto 84
7.3.2 Osaamisen kehittäminen 85
7.3.3 Resurssien varmistaminen 88
7.4 Sopimuspalokunnat osana hyvinvointialueen palvelutuotantoa 89
7.5 Sopimuspalokuntien ja pelastuslaitoksen yhteistyömalli onnettomuuksien ehkäisytyössä 91
7.5.1 Toimintamallin perusta 92
7.5.2 Osaamisen kehittäminen osana toimintamallia 92
7.5.3 Iteratiivinen kehittäminen osana toimintamallia 93
8 OPINNÄYTETYÖN LUOTETTAVUUDEN ARVIOINTI 95
10 POHDINTA 101
LÄHTEET 105
KUVALUETTELO
TAULUKKOLUETTELO LIITTEET
Liite 1. Tutkimuskysymykset
Liite 2. Saatekirje palveluluotain koululle Liite 3. Palveluluotain sopimuspalokuntaan
TERMIT JA LYHENTEET
Palokuntasopimus
Sopimus, jonka sopimuspalokunta ja pelastuslaitos solmivat keskenään. Sopi- muksessa on huomioitu alan lainsäädännölliset vastuut pelastustoimintapalve- luiden toteuttamisesta. Sopimuksen sisältöön vaikuttaa alueen palvelutasopää- tös sekä sovittavat erityistehtävät ja vastuut (Sopimuspalokuntien kehittämisoh- jelma 2020–2023, 2020, 7.)
Pelastustoimen vapaaehtoistoiminta
Pelastustoimessa toteutettavaa vapaehtoisuuteen perustuvaa työtä, josta jäse- nelle ei makseta palkkaa. Toiminnan taustalla on rekisteröity yhdistys, jolle mak- setaan toiminta-avustusta. Henkilö osallistuu toimintaan omaan vapaaehtoisuu- teen perustuen. Toimijaorganisaatioita voivat olla esimerkiksi meri- ja järvipe- lastusyhdistykset, vapaaehtoisen pelastuspalvelun organisaatiot sekä muita alueen pelastuslaitoksen sopimuksen tehneitä yhdistyksiä (Sopimuspalokuntien kehittämisohjelma 2020–2023, 2020, 7.)
Pelastustoimen vapaaehtoistoimija
Pelastustoimessa alueen turvallisuuden parantamiseen osallistuva vapaehtois- toimija. Toimijaorganisaatioita ovat pelastustoiminnassa käytettävät meri- ja jär- vipelastusyhdistykset, vapaaehtoisen pelastuspalvelu ja vapaaehtoiset palo- kuntayhdistykset, jotka eivät ole sopimuspalokuntia (Sopimuspalokuntien kehit- tämisohjelma 2020–2023, 2020, 7.)
Sopimuspalokunta
Sopimuspalokunnalla tarkoitetaan vapaaehtoista palokuntaa, joka tekee alueen pelastuslaitoksen kanssa palokuntasopimuksen pelastustoiminnan tehtävien hoitamisesta. Sopimus on usein taustayhteisön (VPK) tekemä palokuntasopi- mus. Sopimuspalokuntia voivat olla vain palokuntayhteisöt. Sopimuspalokunta- toiminnasta säädetään pelastuslaissa (379/2011 2 a §) tarkemmin (Sopimus- palokuntien kehittämisohjelma 2020–2023, 2020, 7.)
Sivutoiminen henkilö
Tietyn sopimuspalokunnan hälytysosastoon kuuluva henkilö, joka on tehnyt pe- lastuslaitoksen kanssa työsopimuksen. Henkilö on sitoutunut osallistumaan pe- lastuslaitoksen hälytystoimintaan (Sopimuspalokuntien kehittämisohjelma 2020–2023, 2020, 7.)
Sopimushenkilöstö
Henkilö osallistuu tietyn pelastuslaitoksen alueen hälytystehtäviin, joko suoraan tehdyn työsopimuksen tai sopimuspalokunnan palokuntasopimuksen kautta (Sopimuspalokuntien kehittämisohjelma 2020–2023, 2020, 7.)
Työpaikkapalokunta
Työyhteisöön perustettu palokunta, joka toimii yleisesti oman työpaikan alu- eella. Palokunnan henkilöstöön kuuluu oman työpaikan henkilöstöä. Esimerk- keinä ovat lentoasemapalokunnat, tehdaspalokunnat sekä laitospalokunnat. Työpaikkapalokunta voi tehdä palokuntasopimuksen alueen pelastuslaitoksen kanssa. Tällöin toiminta on sopimuspalokuntatoiminnan luonteista. Työpaikka- palokunnat osallistuvat pääsääntöisesti vain oman työpaikan alueen hälytysteh- täviin (Sopimuspalokuntien kehittämisohjelma 2020–2023, 2020, 7.)
Vapaaehtoinen palokuntayhdistys (VPK)
Tietylle pelastuslaitoksen alueelle pelastustoimen tehtäviä varten perustettu yh- distys. Kun yhdistys tekee sopimuksen pelastuslaitoksen kanssa hälytystoimin- taan osallistumisesta, siitä tulee sopimuspalokunta. Vaikka palokuntasopimuk- sen mukainen toiminta lakkaa, voi yhdistystoiminta edelleen jatkua. (Sopimuspalokuntien kehittämisohjelma 2020–2023, 2020, 7.)
1 JOHDANTO
Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen alueella toimintaympäristö tulee muuttumaan voimakkaasti seuraavien vuosikymmenten aikana. Etelä-Karjalassa asuu 125 351 asukasta (Etelä-Karjalan liitto 2022). Väestöennuste on negatiivinen. Etelä-Karjalassa väestön keski-ikä nousee ja määrä vähenee. Pelastuslaitok- sen palvelutasopäätöksen 2021–2025 (2019, 17) mukaan maakunnan väestö- ennuste vuosille 2017–2030 on keskimäärin -6,4 % tappiollinen ja vuosina 2030–2040 väestömäärä laskee edelleen 4,2 %. Tämä tarkoittaa vuoden 2017 132 899 väestömäärän pienemistä 2040 mennessä 116 032 asukkaaseen.
Pelastuslaitos on toimintaympäristössä tapahtuneista muutoksista huolimatta pystynyt tarjoamaan pelastustoimen palvelut koko maakuntaa kattavasti. Toi- minta-alueellamme Etelä-Karjalassa tapahtuvat muutokset vaikuttavat myös pelastuslaitoksen toimintaan. Palvelutarpeet tulevat kasvamaan maan kasvu- keskuksissa. Tietty palvelutaso on ylläpidettävä myös harvaanasutuilla alueilla. Siellä väestörakenne painottuu nyt jo ikäihmisiin. Pelastuslaitos tunnetaan voi- makkaana verkostoitujana ja aktiivisena yhteiskunnallisen keskustelun aloitta- jana. Palvelut pyritään tuottamaan eteläkarjalaisille sekä maakunnassa vierai- leville ihmisille sekä toiminnan harjoittajille.
Pelastuslaitos kehittää voimakkaasti omaa toimintaansa. Pelastusalalla on tun- nistettu julkisen sektorin haastava taloustilanne. Etelä-Karjalan Pelastuslaitos uudistaa etupainotteisesti omaa toimintaansa kustannustehokkaaksi sekä vas- taamaan alueen onnettomuuskehitystä. Etelä-Karjala on suurimmalta osaltaan haja-asutusaluetta. Maakunnan yhdeksästä kunnasta kaksi ovat kaupunkeja. Maalaiskunnissa on varsin suppeat kuntakeskukset. Kuntaliitosten myötä van- hoista kuntataajamista lähipalvelut ovat vähentyneet. Tämä koskee sekä yksi- tyisiä että viranomaispalveluja. Sopimuspalokuntatoiminta on osa pelastuslai- toksen palvelutuotantoa. Sopimuspalokuntien toiminta on yksi kriittinen menes- tystekijä haja-asutusalueilla toteutuvassa palvelutuotannossa.
Oma kiinnostus aiheeseen liittyy pelastuslaitoksen onnettomuuksien ehkäisyn palveluiden kehittämiseen maakunnan alueella. Toimin tällä hetkellä turvalli- suuskouluttajana, onnettomuuksien ehkäisyn vastuuyksikön päällikön sijaisena
ja vastaan turvallisuuskoulutuspalveluiden kehittämisestä ja resurssien suunnit- telusta omassa kehittämishankkeessamme.
Sote-uudistuksen valmistelu eteni hallitusohjelman mukaisesti. Hyvinvointialue tuottaa kyseiselle alueelle lainsäädännössä sille määritellyt palvelut. Laki hyvin- vointialueista astui voimaan 1.7.2021 ja hyvinvointialueet aloittavat toimintansa 1.1.2023 alkaen. Helsingin kaupunki on poikkeus, koska se tuottaa edelleen omalle alueelleen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palvelut. Laki antaa mahdollisuuden tuleville hyvinvointialueille vapaasti päättää, millai- sella hallintorakenteella se palvelut alueella tuottaa. Etelä-Karjalassa uudelleen organisoitumisella ei ole alueellista merkitystä. Tällä hetkellä Etelä-Karjalan pe- lastuslaitoksen (EKP) ja Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin (Eksote) alue on ollut sama. Molemmat organisaatiot tekevät yhteistyötä jo nyt. Erityisesti tämä näkyy ensivastetoiminnassa sekä hanke- ja kehittämistoiminnassa. Ensi- hoitopalveluita Etelä-Karjalassa tuottaa Eksote. Ensivastetehtäviä maakunnan harvaan asutuilla alueilla hoitavat alueen sopimuspalokunnat silloin kun Ekso- ten ensihoitopalveluiden tuottamaa kapasiteettia ei ole vapaana. Pelastustoi- men palvelut sekä onnettomuuksien ehkäisyn tuottamat palvelut viedään pää- sääntöisesti asiakkaan luo. Tällaisia palveluja ovat esimerkiksi pelastustoi- minta, valvonta, turvallisuusviestintä ja koulutus. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin pääsääntöisesti saavutaan hyvinvointiasemalle tai sairaalaan, vaikka kotiin vietävien palveluiden määrä onkin kasvussa. Pelastustoimelle on määritelty eri alueille ei toimintavalmiusaika. Sillä tarkoitetaan aikaa, joka kuluu hälytyksen vastaanottamisesta ja päättyy pelastustoiminnan alkamiseen. Sen vuoksi toiminnassa olevia paloasemia tulee olla koko Etelä-Karjalan alueella. Sote-lakiesityksessä (2020, 7) painotetaan, että kattavaa verkostoa tarvitaan myös pelastustoimen hoitaman ensivasteen näkökulmasta. Kyse on monissa taajamissa viimeisistä julkisista lähipalveluista.
Xxxxxxxx kunnissa on tyypillistä, että sama henkilö on useammassa kolmannen sektorin toiminnassa mukana. Onnettomuuskehityksestä ja palveluiden järjes- tämisestä johtuen, sopimuspalokuntien tehtävämäärät ovat pienentyneet. Miten sopimuspalokunnat saataisiin kuitenkin pysymään toiminnassa koko maakun- nan alueella, jotta riittävät palvelut voidaan taata? Onkin tärkeää kehittää sopi- muspalokuntatoimintaa monipuoliseksi toiminnaksi, jonka kautta henkilö koulut-
tautuu juuri hänelle sopiviin tehtäviin sopimuspalokunnissa. Perinteisesti toimin- nalla on tarkoitettu nuoriso- ja hälytysosastoja. Tämä on rajannut sellaisia hen- kilöitä pois, jotka eivät ole kiinnostuneita hälytysosastotoiminnasta. Xxxxx löytää sopimuspalokunnille mielekästä ja merkityksellistä toimintaa? Voisiko pelastus- laitoksen palveluista löytyä sopimuspalokunnille soveltuvia itsenäisiä tehtäviä, jotka eivät vaadi viranomaisstatusta?
Pelastustoimi ja sen kehittäminen on nojannut ja nojaa edelleen keskeisesti in- sinööritieteesiin. Toimintaa pyritään mittaamaan ja laskemaan kvalitatiivisesti. Harvoin toimintaa lähestytään palvelumuotoilun menetelmin. Tässä opinnäyte- työssä pyritään palvelumuotoilun keinoin, erityisesti asiakasymmärryksen kautta, löytämään uudenlaista ja merkityksellistä toimintaa sopimuspalokunnille sekä kehittämään nykyistä toimintaa. Toiminnan tulee toteuttaa Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen palvelupäätöksen tavoitteita. Eri tunnistetut asiakastarpeet onnettomuuksien ehkäisytoiminnassa tarvitsevat erilaisia resursseja. Resurssit voivat liittyä toiminnasta syntyvien kulujen korvaamiseen. Ne voivat liittyä ma- teriaaleihin, kalustoon tai osaamisen tukemiseen. Tavoitteena on luoda kon- septoitu toimintamalli, jota voidaan monistaa uusia toimintamuotoja kehitettä- essä tai etsittäessä.
Kehittämistyössä on kysymys palveluprosessin kehittämisestä. Palveluprosessi on kuin teatterin näyttämö, jossa asiakas ja palvelun tuottaja toteuttavat palve- lun. Palvelun kontaktipisteet nähdään teatterin lavalla. Kulisseissa tapahtuu toi- minnan varsinainen kehittämistyö. Sinne sijoittuu myös suurimmalta osin pelas- tuslaitoksen tukiprosessit. Näyttämöllä pelastuslaitos voi toimia kumppanina to- teuttamassa onnettomuuksien ehkäisytehtäviä tai toimia kuiskaajan sekä oh- jaajan roolissa. Tässä kontekstissa niillä tarkoitetaan taustalta annettavaa tu- kea. Ohjaajana pelastuslaitos perehdyttää sopimuspalokuntia tiettyyn tehtä- vään. Kuiskaajan roolissa pelastuslaitos voi antaa palautetta tehdystä työstä tai ehdotuksia palveluprosessin aikana sekä tukea toteutettavia pilotointeja.
2 OPINNÄYTETYÖN LÄHTÖKOHDAT JA VIITEKEHYS
Kehittämistyö toteutetaan Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen onnettomuuksien ehkäisypalveluiden vastuuyksikölle. Tehtäviin kuuluvat tässä kontekstissa pe- lastuslaitoksen ulkoiset turvallisuuskoulutuspalvelut sekä turvallisuusviestintä. Palveluita toteutetaan suunnitelmallisesti Etelä-Karjalan pelastuslaitoksella pal- velutasopäätöksen mukaisesti. Vahvistetun pelastuslaitoksen palvelutasopää- töksen 2021–2025 mukaan turvallisuusviestinnän peruslähtökohtana on toteut- taa turvallisuusviestintää ennalta profiloiduille kohderyhmille monipuolisesti ja kohderyhmien tarpeita vastaavasti. Määrällinen tavoite on suoraan kouluttaa tai neuvoa 20 % maakunnan väestöstä turvallisuusviestinnän eri menetelmin vuo- sittain. Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen palvelutasopäätöksen (2020, 40) mu- kaan turvallisuusviestintää annetaan noin 26 000 henkilölle.
Hanke- ja kehittämistehtävät sekä sidosorganisaatiokehittäminen pelastusalan sisällä sekä maakunnallisten toimijoiden kanssa vaikuttavat onnettomuuksien ehkäisypalveluiden tuottamisessa. Opinnäytetyön toteuttamisprosessin aikana Etelä-Karjalan Pelastuslaitos on toteuttanut sisäisen palveluiden uudelleen or- ganisoimisen. Organisoituminen kattaa koko palvelutuotannon, vakituisen hen- kilöstön sekä sopimushenkilöstön.
2.1 Kehittämistyön tarve
Pelastustoimessa puhutaan paljon tiedolla johtamisesta. Tietoa hankitaan tut- kimuksen ja kokeilujen kautta. Tutkimusta toteutetaan tiedon tarpeen vuoksi. Julkishallinnon organisaatiot mielletään yleisesti jäykiksi ja muutosvastasisiksi. Kohdistuuko kaikkiin pelastuslaitoksiin samat muutostarpeet tai tunnistetaanko niitä? Mitä seuraa, jos rakenteita ei kehitetä tai muuteta muuten ajan henkeen vastaaviksi (Xxxxxxxx & Xxxxxxxx 2007, 27.) Etelä-Karjalassa tapahtuva toi- mintaympäristön muutos edellyttää, että pelastuslaitos tunnistaa muutokset sekä arvioi niiden vaikutukset palveluympäristössä tuotettuihin palveluihin. Pe- lastuslaitos on tunnistanut toimintaympäristössä tapahtuvia muutosajureita on- nettomuuksien ehkäisyn näkökulmasta kuvan 1 mukaisesti. Virtasen & Wenn- bergin (2007, 27) mukaan muuttumattomuudella olisi hintansa. Muuttumatto- muus aiheuttaa tyytymättömyyttä palveluiden käyttäjien, eli asiakkaiden kes- kuudessa.
Kuva 1. Onnettomuuksien ehkäisyyn kohdentuvat toimintaympäristön muutosvoimat (Etelä- Karjalan pelastuslaitoksen palvelutasopäätös 2021–2025)
Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen alueella väestöennuste on ollut negatiivinen jo jonkin aikaa. Samaan aikaan väestöpohjan keski-ikä nousee. Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin strategisena valintana on tuottaa terveydenhuollon palveluita ihmisten kotiin. Useiden tapaturmatutkimuksen mukaan 65-vuo- desta alkaen riski tapaturmiin kasvaa. Suuri osa pelastustoimen palveluista tuotetaan sopimuspalokunnilla. Yksittäiset sopimuspalokunnat tekevät jonkin verran onnettomuuksien ehkäisytyötä, lähinnä turvallisuusviestintää. Etelä- Karjalan hyvinvointialue aloittaa toimintansa 1.1.2023. Hyvinvointialueen pal- veluista vastaavat Etelä-Karjalan pelastuslaitos ja Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin palveluyksiköt. Sopimuspalokuntatoiminta siirtyy pelastuslaitok- sen toiminnan myötä hyvinvointialueen yhdeksi palveluiden tuottajaksi.
Pelastuslaitoksella sekä maakunnallisilla turvallisuustoimijoilla tulee olla ajan- tasainen tilannekuva maakunnallisesta turvallisuustilanteesta. Pelastuslaitos seuraa riskien kehittymistä paikallisesti sekä valtakunnallisesti. Toiminta on suunniteltu toteutettavaksi normaalioloissa, yhteiskunnan häiriötilanteessa sekä poikkeusolojen aikana. Pelastustoimi kerää tietoa onnettomuuksien
syistä sekä määrästä. Keskeinen muutosajuri toimintaympäristössä on väestö- pohjan ikärakenteessa tapahtuva muutos. Kuvassa 2 on esitetty väestöpohjan muutos 2040 vuosikymmenelle asti. Väestöennusteen mukaan negatiivinen kehitys näkyy lähes kaikissa maakunnan kunnissa. Isoimmat muutokset kun- nittain toteutuvat niissä kunnissa, joissa suuren osan kunnan alueen pelastus- toiminnasta käytännössä toteuttavat sopimuspalokunnat.
Taulukko 1. Etelä-Karjalan väestöennuste kunnittain 2010–2040 (Etelä-Karjalan palvelutaso- päätös 2021–2025)
Taulussa 2 (sivu 15) on kuvattu väestöpohjassa tapahtuva väestön ikäraken- teen muutokset. Sen mukaan 0–14-vuotiaiden lasten, 15–64-vuotiaiden ai- kuisten ja 65–74-vuotiaiden väestöryhmien ennustetaan vähenevän. Toisin kuin vanhimmissa ikäluokissa (75+) ennustetaan määrän suhteellisesti kasva- van nykyisestä. Onnettomuustilastojen mukaan ikääntyneille ihmisille erilaiset onnettomuudet, kuten kaatumiset, tippumiset ja liukastumiset todennäköisesti lisääntyvät sairauksien ja toimintakyvyn heikkenemisen vuoksi. Väestöennus- teen mukaan erityisesti Etelä-Karjalassa haja-asutusalueilla, jossa ikäihmisiä asuu paljon, onnettomuusriski kasvaa sekä onnettomuudesta johtuvat vahin- got ovat todennäköisesti suurempia ja vakavampia. Haja-asutusalueen turval- lisuusviranomaispalvelut (ensihoito, poliisi, pelastuslaitos) ovat kauempana asiakkaasta. Samalla alueella suurimman osan pelastuslaitoksen tehtävistä hoitavat sopimuspalokunnat. Sen vuoksi reaktiivisuuteen perustuva onnetto- muuksien ehkäisyyn tähtäävä yhteiskehittäminen sopimuspalokuntien kanssa on ensiarvoisen tärkeää.
Taulukko 2. Etelä-Karjalan väestöennuste kunnittain (Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen palve- lutasopäätös 2021–2025)
Tutkimuksen tavoitteena on kehittää pelastuslaitoksen näkökulmasta uuden- lainen toimintatapa tuottaa onnettomuuksien ehkäisypalveluita sopimuspalo- kuntien kanssa yhteistyössä asiakaslähtöisesti palvelumuotoilun menetelmien avulla. Xxxxxxxx (2019, 8) mukaan palvelumuotoilun avulla ymmärretään pa- remmin käyttäjien ja asiakkaiden motivaatioita ja pyrkimyksiä. Pelastuslaitok- sella on tahto toteuttaa yhä asiakaslähtöisempää ja monimuotoisempaa palve- lua eteläkarjalaisille asukkaille. Opinnäytetyön aikana tavoitteena oli tunnistaa ja kirjata muistiin myös kaikki ne ideat, jotka edesauttavat sopimuspalokuntien elinvoimaisuutta sekä yhteistyömahdollisuuksia, esimerkiksi muiden viran- omaisten tai kolmannen sektorin toimijoiden kesken.
2.2 Käsitekartta ja viitekehys
Vilkka (2015, 37) painottaa, että tutkimukseen liittyvä teoreettinen viitekehys sekä tutkimukseen keskeisesti liittyvät käsitteet tulee aina selostaa ja määritellä tutkimustekstin lukijalle selkeästi ja täsmällisesti. Tässä tutkimuksessa aiheen valinnan jälkeen tutustuttiin tutkimukseen liittyvään lähdeaineistoon, jonka poh- jalta käsitekartta hahmottui. Toteutuksessa käytetiin palvelumuotoiluprosessia ja palvelumuotoilulle tyypillisiä työkaluja tutkimuksellisessa osuudessa. Kehittä- mistyössä tavoitteena oli tunnistaa sopimuspalokuntien onnettomuuksien eh- käisyn toteuttamiseen liittyvät olemassa olevat vahvuudet, resurssit ja toimin-
nassa tarvittavan tuen muodot. Kehittämistyössä ei ollut tarkoitus rajoittua ole- massa oleviin muotoihin, vaan löytää mahdollisesti uusia turvallisuusviestinnän toteuttamisen muotoja asiakaslähtöisesti.
Käsitekartan keskiöön on kuvattu opinnäytetyön tavoite.Tavoitteena on sopimuspalokuntatoiminnan kehittäminen tutkimuksen ja palvelumuotoilun keinoin ja työkaluin. Käsitekarttaan (kuva 2) on ryhmitelty keskeiseisimmät käsitteet opinnäytetyöprosessin toteutuksen kannalta. Ensimmäisenä keskeisenä käsitteenä on lainsäädäntö. Pelastustoimi on vahvasti määritelty lainsäädännössä. Sen toiminta ja tehtävät muodostavat näyttämön reunat, jolla palvelu tuotetaan. Toisen käsitekokonaisuuden muodostaa toimintalueeseen liittyvät käsitteet, kuten hyvinvointialueen, pelastuslaitoksen, onnettomuuksienehkäisypalvelut ja sopimuspalokunnat. Xxxxxxxxx (2016, 61) mukaan palvelumuotoilu-prosessi alkaa asiakkaiden tarpeiden, unelmien ja toiveiden ymmärtämisestä. Asiakkaiden kanssa toteutettu yhteiskehittäminen sekä asikasymmärrys ja asiakaslähtöisyys ovat keskeisessä osassa tämän opinnäytetyön tutkimusongelman ratkeamisessa. Sen vuoksi on tarpeen ottaa mukaan käsitekarttaan kaikki ne käsitteet, jotka liittyvät keskeisesti hyvinvointialueuudistukseen sekä pelastustoimen onnettomuuksien ehkäisypalveluiden tuottamiseen.
Kuva 2. Opinnäytetyön käsitekartta (Kultanen 2022)
Kuvan 2. käsitekartassa on keskeisiä tunnistettuja käsitteitä, joiden avulla opin- näytetyön tutkimusongelmia lähdettiin ratkaisemaan. Tässä opinnäytetyössä tutkimusongelmia ratkotaan laadullisen tutkimusmenetelmien menetelmin. Tar- vittaessa tutkimusprosessissa voidaan palata edellisiin vaiheisiin iteratiivisesti. Palvelumuotoilu on läpileikkaava käsite tutkimuksen viitekehyksen kannalta. Kehittämistyössä, jossa hyödynnetään muotoilua yleisesti, katse on tulevaisuu- dessa. Muotoilussa pyrkimyksenä on proaktiivinen kehittäminen. Proaktiivisuus tarkoittaa asiakkaan todellisiin tarpeisiin tutustumista tutkimuksen keinoin. Tuu- laniemi (2016, 73) muistuttaa, että muotoilussa on myös kysymys pyrkimyksistä tunnistaa asiakkaan piilevätkin tarpeet. Tutkimuksen alussa tunnistettiin käsit- teitä, joista osasta muodostuu keskeisimpiä ydinkäsitteitä tutkittavan asian kan- nalta. Käsitteiden avulla tunnistettiin keskeiset ongelmat ja päästiin palvelumuo- toiluprosessin avulla etsimään oikeat ratkaisuvaihtoehdot.
Teoreettisen viitekehyksen sekä teoreettisten käsitteiden avulla luodaan tutki- mukselle kehys (Vilkka 2015, 37). Eli niiden merkitys tutkimukselle laajempi ja moninaisempi kuin tuottaa tietoa aineistosta. Viitekehys muodostuu käyttäjäläh- töisestä sopimuspalokuntatoiminnan kehittämisestä, jossa sopimuspalokunnat ja pelastuslaitos kehittävät toimintaa ilmiökeskeisesti sekä paikallisen riskipro- fiilin tunnistaen. Kehittäminen tapahtuu yhteiskehittämisenä, jossa tunnistetaan asiakkaan tarpeet asiakasymmärryksen avulla. Ymmärrystä haetaan monipuo- lisesti sopimuspalokuntien ja pelastuslaitoksen tarpeista, toiminnan päämää- ristä, yhteisistä käytännön kokemuksista, onnistumisen ja epäonnistumisen tun- teista sekä toimintakulttuurin ja kontekstin vaikutuksesta ihmisten toimitaan pe- lastuslaitoksen ja sopimuspalokuntien sisällä sekä asiakkaiden kanssa yh- dessä.
Tutkimuksesta rajataan sopimuspalokuntien hälytystoiminta pois. Rajaus on tarpeellinen, koska tavoitteena on kehittää toimintaa, joka ennalta ehkäisee on- nettomuuksien syntymistä. Viitekehyksessä on tarpeellista huomioida vapaaeh- toistoiminnan ja viranomaistoiminnan rajat.
Kuva 3. Opinnäytetyön viitekehys (Kultanen 2022)
Pelastuslain 2011/379 51§ mukaan vapaaehtoistoimijoita voidaan käyttää itse- näisesti tehtävissä, missä ei toteudu julkisen vallan käyttöä. Lain tulkinnan mu- kaan esimerkiksi sopimuspalokuntalaiset voivat toteuttaa monipuolisesti koulu- tus- ja neuvontatehtäviä. Sen sijaan tarkastus- ja valvontatehtäviä vapaaehtois- toimijat eivät voi tehdä. Siksi on ollut tarpeellista, että käsitekartassa on huomi- oitu keskeisin toimintaa ohjaava lainsäädäntö sekä muu keskeinen dokumen- taatio. Viitekehyksessä nämä käsitteet huomioidaan hyvinvointialueen toimin- taympäristöön kuuluvina asioina, koska hyvinvointialuetta varten on säädetty oma lainsäädäntö. Hyvinvointialue on myös toimialue. Kehittämistyössä keski- össä on yhteisen ymmärryksen luominen eri toimijoiden kesken. Tavoitteena on tunnistaa onnettomuuksienehkäisytyön periaatteet sekä eri toteuttamismuodot. Tavoitteena toteuttamisessa ovat asiakaskeskeisyyden toteutuminen sekä vai- kuttavuuden lisääntyminen sopimuspalokuntatoiminnassa.
Työpajojen, haastatteluin ja ketterien kokeilujen tavoitteena oli tuottaa selkeä toimintamalli, joka varmistaa osaamisen, resursoinnin sekä pelastuslaitoksen tuen toiminnalle. Tavoitteena on, että mallin pohjalta onnettomuuksien ehkäisy-
tehtävät otetaan vahvemmin mukaan myös pelastuslaitoksen ja sopimuspalo- kuntien väliseen palokuntasopimukseen. Myös sopimuspalokuntien toteuttama onnettomuuksien ehkäisytoiminta otetaan kiinteäksi osaksi pelastuslaitoksen toimintaa. Sille suunnitellaan tavoitteet ja kytketään tiiviisti osaksi pelastuslai- toksen strategisia suunnitelmia. Toimintasuunnitelmat päivitetään vuosittain. Sopimuspalokunnat otetaan mukaan valmisteluvaiheeseen ja heitä kuullaan ennen lopullisen toimintasuunnitelman hyväksymistä.
Osa sopimuspalokunnista tuottaa jo nyt turvallisuusviestintää. Etelä-Karjalassa erityisesti sosiaalisen median kautta tehty viestintä, kalustoesittelyt ja alkusam- mutuskoulutukset ovat kuuluneet muutamien sopimuspalokuntien palveluvalik- koon. Sopimuspalokunnan toiminnan kehittymisen edellytyksenä on, että se täyttää laadullisesti ja vaikuttavuudeltaan tulevaisuudessa pelastustoimen stra- tegisia tavoitteita eri kohderyhmille kohdennetuissa turvallisuuskoulutuspalve- luissa. Tässä sopimuspalokuntien toimintaa tulee tukea. Opinnäytetyön tarkoi- tuksena on palvelumuotoilun keinoin työpajoissa ja ketterin kokeiluin tunnistaa resurssi- ja osaamistarpeita. Asiakasprofiloinnin ja saatavilla olevan tilastotie- don perusteella pystytään profiloimaan onnettomuuksien ehkäisyn näkökul- masta keskeisiä kohderyhmiä. Samoin pyritään tunnistamaan uusia toimintata- poja ja tuottamaan koulutussisältöjä. Kehittämistyöstä hyötyvät sekä pelastus- laitos että sopimuspalokunnat.
2.3 Tutkimusmenetelmät ja tutkimuskysymykset
Pelastustoimen onnettomuuksien ehkäistytoiminnan merkitys lainsäädännön painopisteessä on muuttunut. Asiakaslähtöinen lähestymistapa on onnetto- muuksien ehkäisyyn liittyvässä tutkimus- ja kehittämistyössä avainasemassa. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla palveluita kehitetään myös asiakaslähtöisesti. Ennalta ehkäisevän työn merkityksen tärkeys on tunnistettu molemmissa orga- nisaatioissa (Rautio 2021). Toimintamuotojen kehittämiseen tarvitaan resurs- seja. Samoin kehittämistoiminnan tulosten implementointien ja tunnistettujen palveluiden tuottamiseen. Vilkka (2015, 60) toteaa: ”– – että moni tutkimus- hanke jää tuloksiltaan merkityksettömäksi ongelman ja kysymysten huonon ra- jauksen vuoksi.” Tässä opinnäytetyössä pyritään tunnistamaan erityisesti, mi- ten sopimuspalokuntatoimintaa voitaisiin monipuolistaa onnettomuuksien eh- käisytehtävillä. Palvelumuotoilumenetelmien avulla saatava asiakasymmärrys
sekä mahdolliset kehittämisyhteistyön haasteiden esille nostamisen avulla py- ritään löytämään ratkaisumalleja tavoitteelliselle molempia osapuolia hyödyntä- välle yhteistyölle. Pääongelma on siis useimmiten yleisluontoinen kysymys, jossa koko tutkittava kokonaisuus hahmottuu (Hirsjärven ym. 2008, 124).
Päätutkimuskysymys on:
• Millä keinoin sopimuspalokuntien toteuttamia onnettomuuksien eh- käisytehtäviä voidaan kehittää Etelä-Karjalan toimintaympäristö huo- mioiden?
Alakysymykset, eli teoreettiset tutkimuskysymykset ovat tarkentavia kysymyk- siä. Teoreettisia apukysymyksiä ei kuitenkaan suoraan esitetä informaateille. Opinnäytetyöaihetta esitellessä sekä pelastuslaitoksella että sopimuspalokun- tien viestintäverkostossa esille nousi kysymyksiä, jotka tuli ratkaista. Muuten päätutkimuskysymyksen ratkaisumallit olisivat mahdollisesti jääneet jäsenty- mättömiksi, abstrakteiksi ja yleisluontoisiseksi pohdiskeluksi. Apukysymysten ja palvelumuotoilun tutkimusmenetelmien avulla pystyttiin tunnistamaan sopimus- palokuntien tuen tarvetta onnettomuuksien ehkäisytehtävissä. Samoin apuky- symysten avulla pelastuslaitos pystyy arvioimaan, minkä tyyppistä resurssia tarvitaan yhteistyön kehittämiseen ja toimintamallin ylläpitämiseen.
Tarkentavia kysymyksiä olivat:
• Minkä tyyppisiä onnettomuuksien ehkäisytehtäviä sopimuspalokunnat ovat valmiita tuottamaan?
• Mitä resursseja sopimuspalokunnat tai sopimuspalokuntalaiset tarvit- sevat onnettomuuksien ehkäisytyössä?
• Mitä osaamista toiminnan toteuttaminen edellyttää?
Vilkan (2015, 19) mukaan työelämän soveltavan tutkimuksen tavoitteena voi olla esimerkiksi tuottaa ja kehittää toimi- ja ammattialan asiakastyön käytäntöjä ja palveluita. Tässä tutkimuksessa tutkimustavoitteeseen pääseminen edellyt- tää tietoa pelastusalasta, pelastustoimen palveluista, onnettomuuksien eh- käisyn toimintaan liittyvistä valtakunnallisista ja strategisista suuntaviivoista, vä- estörakenteessa tapahtuvista muutoksista tulevaisuudessa, väestörakenteen muutoksesta johtuvasta palvelutarpeen muutoksista, eri kolmannen sektorin toimijoista maakunnan tasolla, hyvinvointialueuudistuksesta ja toimintaan liitty- vistä resursseista. Tietoa tutkittavasta aiheesta saadaan esille laadullisilla tutki- musmenetelmillä. Kehittämistyön tuloksena on tarkoitus luoda konseptoitu tuote, menetelmä, jonka avulla toisaalta sopimuspalokuntatoimintaa kehitetään jatkossakin asiakaslähtöisesti kehittäjäkumppanuuden sekä yhteistoiminnan kautta. Voidaankin todeta, että opinnäytetyö on luonteeltaan produktiivinen. Kehittäminen on työelämälähtöistä. Tärkeää muistaa, että valmis produkti vas- taa kohderyhmän tarpeita ja toiveita (Vilkka & Aikaksinen 2003, 65).
3 SOPIMUSPALOKUNTATOIMINTA
Sopimuspalokunnat tuottavat lähes samaa valmiutta kuin päätoimiset palokun- nat. Sopimuspalokuntien tuottamat palvelut koko maakunnan alueelle ovat erit- täin merkittäviä. Suuri osa hälytystehtävistä hoidetaan sopimuspalokuntalaisten toimesta. Yksilökeskeisyys ja oman edun tavoittelu voivat myös olla haaste va- paaehtoisorganisaatioille. Väestökatoalueilla vapaaehtoistoiminnan toteuttami- nen muuttuu entistä haastavammaksi, koska uusia ihmisiä on vaikea rekrytoida toimintaan. Erityisesti tämä näkyy maakunnan alueilla, joissa väestön keski-ikä nousee. Pelastuslaitoksen ja sopimuspalokunnan välinen jatkuva vuorovaiku- tus on tärkeää. Pelastustoimea edustajien viranomaisten tulee pyrkiä edistä- mään pelastustoimen tehtävissä toimivien vapaaehtoisten organisaatioiden toi- mintaedellytyksiä. Tästä on säädetty tarkemmin voimassa olevassa pelastus- laissa.
3.1 Sopimuspalokuntien synty
Palokuntatoiminnalla on pitkät perinteet. Ne juontavat juurensa Venäjän vallan aikaan yli sadan vuoden päähän. Kuitenkin jo Ruotsi-Suomen aikaan huolenai- heena oli paloturvallisuus, ja vanhimmat tiedot paloturvallisuusmääräyksistä löytyvät 1300-luvun alun Ruotsista (Keski-Suomen pelastuslaitos 2022). Tuol- loin kaupunkeihin perustettiin palovartiostoja. Ne eivät olleet sammutustöitä varten perustettuja palokuntia, vaan hoitivat kelloja soittamalla hälytyksen, eli ne olivat tavallaan alkeellinen hätäkeskus. Palokuntien järjestäytyminen alkoi jo ennen Suomen itsenäistymistä. Suomen Yleinen Palokuntaliitto aloitti toimin- tansa 1906 (Mankinen 2011, 25). Merkittävää on, että jo tuolloin kuvernöörivi- rasto keräsi myös palokuntatoiminnasta varsin tarkasti tilastoja. Mankisen (2011, 26) mukaan vuoden 1907 lopussa Suomessa oli 34 kaupunkien ja 183 maaseudun palokuntaa. Yhteensä näissä palokunnissa oli vahvuutta 19 777 miestä. Kaikilta osin tilastointi tuohon aikaan ei ollut kattavaa. Tilastollisia puut- teita oli alueittain. Todellisuudessa luku oli yli 20 000, koska tilastoista käy ilmi, ettei kaikista palokunnista ollut toimitettu vahvuusilmoituksia (Mankinen 2011, 26).
Vakinaisia palokuntia oli perustettu jo 1800-luvulla. Suomen ensimmäiset palo- kunnat olivat vuonna 1838 perustettu Turun VPK ja 1861 perustettu Helsingin vakinainen palokunta (Suomen palomuseot kotisivut 2022). Puhuttiin ”pakko- palokunnista”. Tällöin kaupunkilaisia velvoitettiin osallistumaan pelastusvalmiu- den ylläpitoon. Tällöin vapaaehtoistoiminnasta ei voitu puhua. Säätely oli tar- peen kaupunkien paloturvallisuuden ylläpitämisen vuoksi. Rakennusten pää- materiaali oli puu ja rakennusten välimatkat olemattomat. Tästä pahin skenaa- rio toteutui Turussa 1827. Mankkisen (2011, 27) mukaan lähes 2500 raken- nusta paloi. Turkuun saatiin ensimmäinen vpk perustaa 1838. Turun palossa kaupungista tuhoutui kolmeneljäsosaa jättäen 11 000 asukasta kodittomiksi (Keski-Uudenmaan pelastuslaitos 2022).
Suomen itsenäistymisen jälkeen kansa jakaantui kahtia ja syttyi sisällissota. Sitä ennen kuitenkin vapaaehtoiset palokunnat edistivät toiminnallaan tasa-ar- von syntymistä. Vapaapalokunta oli monelta kannalta tarkasteluna jo alkuvuo- sinaan yhteiskunnallinen liike. Toiminta mainitaan useissa yhdistystoiminnan sekä yhteiskunnallisten liikkeiden historiakuvauksissa (Koivula 2019, 56.)
Palolaki (202/1933) säädettiin vuonna 1933. Tämän takia laissa säädettiin pa- lotoimi osaksi kunnan velvoitteita. Tämä koski kaikkia kaupunkeja, kuntia, kaup- paloita, maalaiskuntia. Lain myötä syntyivät puolivakinaiset palokunnat. Palo- kuntamuoto määräytyi asukasmäärän mukaan. Puolivakinaisessa palokun- nassa päällystö oli päätoimista, mutta varsinainen miehistö tai enemmistö mie- histöstä olivat sivutoimisia (Mankkinen 2011, 28).
Kuva 4. Palolain (202/1933) mukaiset palokuntamuodot asukasmäärän mukaan (Kultanen 2019).
Säädetyn palolain (202/1933) myötä pakkopalokunnista tuli yleisiä palokuntia. Kuvassa 4 on esitetty eri palokuntamuotojen jakaantuminen asukasmäärän mu- kaan. Toiminta jatkui pienempien yhdyskuntien ainoina palokuntina sekä toi- minnan rooli oli täydentävä suhteessa vakituiseen tai vapaaehtoiseen palokun- taan nähden. Päätoimintaympäristö olivat erityisesti maalaiskunnat.
Suomen teollistumisen, erityisesti puu- ja metalliteollisuuden kehittymisen seu- rauksena maailmansotien välissä, kehitettiin uusi palokuntamuoto, tehdaspalo- kunta. Omat tehdaspalokunnat toteuttivat paloriskien hallintaa. Toiminta-aika tehdasalueella oli lyhyt sen aikaisella hälytyskalustolla. Isot tehtaat olivat vau- raita ja niillä oli varaa ostaa kalustoa ja siksi ne olivat varsin hyvin kalustettuja. Sodan seurauksena maamme rajat muuttuivat. Useita kaupunkeja, taajamia ja maalaiskuntia jäi rajan taakse, jonka takia palokuntienkin määrät muuttuivat. Vuoden 1945 tilastojen mukaan palokuntia oli 1547 ja niissä miehistöä oli 34 418. Vakituisia palokuntia näistä oli 36. Miehistöä näissä oli 1547. Suurin osa oli siis vapaaehtoisia palokuntia (Mankkinen 2011, 31.)
Palolakia tarkastettiin 1960. Mankkisen (2011, 32) mukaan tällöin säädettiin, että jokaisessa kunnassa tulee olla oma palokunta. Merkittävää on, että tässä kontekstissa tuli termi sopimuspalokunta ensimmäisen kerran käyttöön. Valta- kunnallisesti kyseessä oli merkittävä kirjaus lainsäätäjiltä. Ennen nykymuotoista maakunnallista pelastustoimea, sopimuspalokunnat ottivat harteilleen pelastus- toimintapalveluiden ylläpitämisen kuntakohtaisesti.
Lakiin tuli uusi palokuntatermi, sopimuspalokunta: kunnan sammutustointa hoi- tamaan sitoutunut vapaaehtoinen tai yleistä tai yksityistä laitosta varten perus- tettu palokunta (Mankkinen 2011, 32). 1970-luvun alkuun tultaessa vakinaisten palokuntien rooli isoissa kaupungeissa vahvistui. Samalla sopimuspalokunnista muodostui lisäresurssi, jolla oli sopimus kaupungin kanssa.
Vasta 1975 uudessa palo- ja pelastustoimilain (559/75) mukaan pelastustoimi määrättiin palokuntien tehtäväksi. Tämä lisäsi tehtävien kirjoa. Pelastustoimeen luetaan tämän palo- ja pelastustoimen lain mukaan varsin saman tyypillisiä on- nettomuustyyppejä kuin nykyisinkin. Samalla lakkautettiin yleiset palokunnat. Niitä oli vielä maaseudulla. Syynä oli tehottomuus ja kehno hälytysvalmius. La- kiuudistuksen mukana tullut pelastusvelvoite ja erityyppiset vaativat hälytysteh- tävät esimerkiksi ensivastetehtävät loivat koulutustarpeen. Palokuntien hälytys- osastoihin ei voinut osallistua, jos koulutusta tehtäviin ei ollut saanut. 2000-lu- vulle tultaessa kuntakohtaisesta pelastustoimesta luovuttiin ja aluepelastuslai- tokset tai pelastuslaitokset ottivat hoitaakseen alueelle tuotetuista pelastustoi- men palveluista. Haikon (2014, 157) mukaan uudistus pysyi aikataulussa ja toi- minta aloitettiin 1.1.2004 koko maassa. Tällöin muodostui 22 pelastuslaitosta, jotka tekivät sopimukset alueella toimivien sopimuspalokuntien kanssa palvelu- tasosta.
3.2 Sopimuspalokuntatoiminnan määrittely
Kaiken toiminnan kuvaamisessa on tärkeää määritellä alalla käytettävää kes- keistä terminologiaa. Opinnäytetyössä käytettyä pelastuslaitosta sekä sopimus- palokuntatoimintaa koskevaa keskeistä terminologiaa, on avattu opinnäytetyön alussa kohdassa termit ja lyhenteet.
Sopimuspalokuntatoiminta näkyy Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen organisaa- tiossa keskeisesti. Se on rakennettu toisen ydinprosessin, pelastustoimintapal- velujen sisään kuuluvaksi palveluksi. Vastuualueella toteutetaan tarkoituksen- mukaisen sopimuspalokuntajärjestelmän kehittämistä sekä ylläpitämistä yhteis- työssä sopimuspalokuntien kanssa. Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen toiminta- säännössä (2021–2025, 6) pelastustoimintapalveluiden tehtävänä on vastata yhteistyössä onnettomuuksien ehkäisyn vastuualueen kanssa sopimuspalo- kuntien käytöstä onnettomuuksien ehkäisyn vastuualueen tehtäviin. Toiminta- sääntö antaa mahdollisuuden kehittää erilaisia työkaluja ja yhteistyömuotoja so- pimuspalokuntatoiminnalle. Toimintaa kehittäessä tulee huomioida, että sopi- muspalokunta ei toimi onnettomuuksien ehkäisytoimintaa toteuttaessaan pelas- tusviranomaismandaatilla, vaan jokamiehenoikeuksilla. Pelastustoimintatehtä- vissä sopimuspalokunta toimii pelastuslaitoksen johtamisjärjestelmän alaisuu- dessa, josta seuraa, että sopimuspalokuntalaiset voivat suorittaa pelastusteh- täviä itsenäisesti.
3.3 Sopimuspalokuntatoiminta lukuina
Pelastustoimen kotisivujen mukaan (24.1.2021) sopimuspalokunnilla on merkit- tävä osuus pelastustoimen palveluiden tuottajana. Sopimuspalokunnat osallis- tuvat joka päivä Suomessa kaikkina vuorokaudenaikoina hälytystehtäviin. So- pimuspalokunnat huolehtivat noin 90 % pelastustehtävistä alueemme pinta- alasta. Samalla alueella asuu noin 46 % suomalaisista. Kuinka paljon itse häly- tystehtäviä sopimuspalokunnat hoitavat? Sopimuspalokunnat hoitavat itsenäi- sesti pelastuslaitoksen operatiivisen johdon mandaatilla tai reservinä tai päätoi- misten palokuntien mukana noin 46 % hälytystehtävissä. Suomen sopimuspa- lokuntien liiton kotisivujen (20.1.2021) mukaan Suomessa on 709 sopimuspa- lokuntaa.
Taulukko 3. Etelä-Karjalaiset sopimuspalokunnat ja jäsenistö (Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen vuosikertomus 2021).
Hälytyskelpoisia sopimuspalokuntalaisia noin 15 000 henkilöä. Sopimuspalo- kuntiin vapaaehtoistoimintaan kuuluu kokonaisuudessaan noin 33 500 henki- löä. Taulukossa 3 on esitetty Etelä-Karjalan sopimuspalokunnat kunnittain sekä jäsenten lukumäärät.
3.4 Sopimuspalokuntatoiminta vapaaehtoistoimintana
Ikääntyminen sekä väestön sijoittuminen asutuskeskuksiin, pääsääntöisesti kahden kaupungin alueelle, vaikuttavat myös sopimuspalokuntien ja vapaaeh- toisen pelastuspalvelun toimintaan. Lisäksi työssäkäyntialueiden laajeneminen sekä työelämän sidonnaisuudet vaikeuttavat sopimuspalokuntien ja vapaaeh- toisen pelastuspalvelun toimintaan. Sopimuspalokuntatoiminta harrastuksena kamppailee monien muiden harrastusten joukossa. Sopimuspalokunnan etuna on sen edullisuus, matala kynnys aloittaa toiminta sekä sellaisten tietojen ja tai- tojen saaminen, joita voi hyödyntää arkielämässä. Toimiminen sopimuspalo- kunnissa voi edesauttaa myös työllistymisessä. Onko sopimuspalokuntatoi- minta itse asiassa enää harrastetoimintaa? Xxxxx Xxxxxxxxx, Tainionkosken vpk:n päällikön (2021) mukaan sopimuspalokuntatoiminta on hyvin sitovaa, puoliammattimaista toimintaa. Mankkinen (2013, 11) toteaa, että vapaaehtois- toiminnasta on olemassa useita määritelmiä, jotka eroavat toisistaan niissä pai- notettavien asioiden osalta. Vapaaehtoistoimintaa käsittelevässä tutkimuk- sessa on kuvan 5 (s. 27) mukaisesti erotettu kolme erilaista vapaaehtoistoimin- nan paradigmaa.
Kuva 5. Vapaaehtoistoiminnan paradigmat (Mankkinen 2011)
Non-profit - paradigmassa korostetaan vapaaehtoistoiminnan palkattomuutta. Jokaisella sopimuspalokunnalla on pelastuslaitoksen kanssa tehty palokunta- sopimus, jossa palvelutaso määritellään, sekä siitä sopimuspalokunnille mak- setut korvaukset.
Kansalaisyhteiskuntaparadigmassa korostuu toiminnan osuus osana kansa- laisyhteiskuntaa. Xxxxxxx hallitusohjelmassa yhdeksi toimenpiteeksi esitetään vuoteen 2025 ulottuvaa, hallinnonalat ylittävää demokratiaohjelmaa. Xxxxx Xxxxxxx hallitusohjelmassa (2019, 86) edellytetään: ”– –kansalaisjärjestöjen au- tonomian ja toimintaedellytysten turvaamista sekä lähidemokratian vahvista- mista.” Osallistamalla nuoria, halutaan luoda vapaaehtoistoimintaa tukeva toi- mintakulttuuri. Sen parantamiseen tähtäävä toiminta lähtee nuorten arjen tur- vallisuuteen ja hyvinvointiin liittyvien asioiden tunnistamisella. Toimivassa kan- salaisyhteiskunnassa pyritään edistämään toimenpiteitä, jotka vähentävät syr- jäytymistä sekä eriarvoistustumista. Yhdenvertainen koulutukseen pääseminen sekä työelämään pääsyä edistävät toimenpiteet vahvistavat kansalaisyhteis- kuntaa. Sopimuspalokuntatoiminta on luonteeltaan noiden tavoitteiden mu- kaista toimintaa.
Kolmas paradigma on hyödyllisen vapaa-ajan paradigma, jossa korostuvat niin sanotut toiminnan sisäiset motivaatiotekijät, esimerkiksi uuden oppiminen (Pessi 2011, 178–181). Etelä-Karjala on suurelta osin haja-asutusaluetta. So- pimuspalokuntatoiminta voi olla nuorille ainoita harrastuksia pienessä kun- nassa. Vapaaehtoistoimintaan kasvetaan pienestä pitäen. Vapaaehtoisten mo- tivaatiotekijöitä ja asenteita suomalaisissa sopimuspalokunnissa on tutkittu. So- siaalisilla tekijöillä on merkittävä osuus sopimuspalokuntatoimintaan jäämiselle, erityisesti naisilla, kun taas miesosallistujat arvottavat funktion (esim. mahdolli- suuden auttaa toisia) (17 %) ja sosiaaliset syyt (19 %) suhteellisen samanarvoi- siksi. Myös naiset arvioivat arvojen funktion tärkeäksi, mutta huomattavan vä- hemmän tärkeäksi (12 %) kuin sosiaaliset syyt (22,8 %) (Mankkinen 2011, 89.) Suomen sopimuspalokuntien liiton mukaan (2022) sopimuspalokunnat hoitavat 60 % koko maan pelastustehtävistä. Sopimuspalokunnat ovat siis lähipalvelu, jonka tuottavat oman yhteisön jäsenet.
4 ETELÄ-KARJALAN PELASTUSLAITOS
Etelä-Karjalan Pelastuslaitoksen toiminta-alue kattaa koko Etelä-Karjalan alu- een kuvan 6 mukaisesti. Siihen kuuluvat Lappeenranta, Imatra, Savitaipale, Lemi, Taipalsaari, Luumäki, Ruokolahti, Rautjärvi ja Parikkala. Maakunnalla on pitkä yhteinen raja Venäjän kanssa. Etelä-Savo ja Pohjois-Karjala ovat naapu- rimaakuntia Suomen puolella.
Kuva 6. Paloasemaverkosto Etelä-Karjalan maakunnan alueella (Kultanen 2022).
Viranomaisilta odotetaan nopeaa reagointia ja tehokasta toimintaa yhteiskun- nan ja väestön turvallisuutta uhkaavissa häiriötilanteissa. Etelä-Karjalan pelas- tuslaitoksen palvelutasopäätöksessä 2021–2025 (2020, 20.) on todettu, että pelastustoimi tarvitsee ”– – jatkuvat ympärivuorokautiset johtamis- ja toiminta- valmiudet.” Paloasemaverkosto kattaa koko maakunnan alueen (kuva 6, s. 28). Ympärivuorokautisesti miehitettyjä paloasemia on Lappeenrannan ja Imatran alueella (merkitty punaisella kolmiolla). Muualla maakunnassa paloasemilla työskentelee 1–2 viranhaltijaa virka-aikaan. Näille asemille on myös sijoitettu sopimushenkilöstöä. Tallaiset asemat löytyvät kartalta vihreän pyöreän symbo- lin avulla. Sopimushenkilöstön miehittämät asemat löytyvät punaisen ympyrän kohdilta. Kaikki pelastuslaitoksen tuottamat palvelut eivät ole sidottu oman kun- nan paloasemaan, vaan niitä tuotetaan eri toimipisteistä koko maakunnan alu- eelle.
4.1 Pelastustoimen uudistus
Sosiaali- ja terveystoimen ja pelastustoimen uudistuksessa Etelä-Karjalan pe- lastuslaitoksen toiminta-alue säilyy ennallaan. Uudistus, jota valmistellaan, liit- tyy resurssien omistajuuteen sekä yhteisen hallintomallin kehittämiseen. Etelä- Karjalassa sosiaali- ja terveystoimen ja pelastuslaitoksen toiminta-alue on
sama. Pelastustoimen järjestämisvastuun osoittaminen 18 maakunnan tehtä- väksi asettaa haasteita väestömäärältään pienien pelastustoimen alueiden pal- velutason ylläpitämiselle (Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen palvelutasopäätös 2021–2025, 20).
Kuva 7. Hyvinvointialueen lakisääteinen organisaatio. Sote-tulevaisuuspäivä webinaari 20.11.2020. (Viitaniemi 2021)
Valmisteluja uudistuksekseen liittyen aloitettiin alustavasti pelastustoimessa sekä pelastuslaitoksilla jo ennen hyvinvointialuelakien läpimenoa 1.7.2021. Ta- voitteena uudistuksessa on, että maakunnan alueelle perustetaan hyvinvointi- alue, jossa pelastustoimi ja sosiaali- ja terveystoimi toimivat rinnakkaisina orga- nisaatioina (kuva 7). Uudistuksessa hyvinvointialueille siirretään pelastustoi- men tehtävät, henkilöstö, omaisuus ja sopimukset. Siirto koskee pelastustoi- men tehtäviä ei pelastuslaitoksen tehtäviä. Pelastuslaissa on säädetty erikseen pelastustoimen sekä pelastuslaitoksen tehtävistä. Kuvassa 8 (s. 31) on kuvattu, miten sote-palvelut sekä pelastustoimen palvelut asemoituvat hyvinvoin- tialuekonsernissa.
Xxxx 0. Xxxxx pelastustoimen hallintomallista hyvinvointialue- konsernissa. Sote-tulevaisuus- päivä webinaari 20.11.2020. (Viitaniemi 2021)
Tavoitteena on, että molemmat toimialat toimivat rinnakkain hyvinvointialueella osin hyödyntäen yhteisiä resursseja ainakin hallinto- ja tukipalvelujen osalta. Sopimuspalokuntatoiminnassa ensivaiheessa uudistus näkyy pelastustoimen hyvinvointialueeseen siirtyneiden sopimuspalokuntasopimusten päivittämisenä osana palvelutasopäätöksiä. Sopimukset siirtyvät osana pelastuslaitoksen toi- mintaa koskevaa sopimusten siirtoa.
4.2 Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen organisaatio ja palvelurakenne
Pelastustoimen hallinnosta vastaa Etelä-Karjalan alueen kuntien ja kaupunkien välisen yhteistoimintasopimuksen mukaisesti Lappeenrannan kaupunki. Voi- massa olevan Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen toimintasäännön (2020, 2) mu- kaan pelastuslaitos vastaa pelastuslainsäädännössä sille määrättyjen tehtävien hoitamisesta. Pelastuslaitoksen organisoituminen kuvataan kuvassa 9 (s.32) Se edustaa nykytilannetta 1.1.2021 alkaen. Organisaatio rakenteena siirtyy hy- vinvointialueelle 1.1.2023 lähes muuttumattomana. Virkanimikkeisiin odotetaan tulevan muutoksia pelastustoimen valtakunnallisen uudistuksen edetessä. Pe- lastuslaitos on alkanut toteuttamaan uuden palvelutasopäätöksen edellyttämiä tavoitteita asteittain.
Vuoden 2021 organisaation rakennetta ja toimintatapaa on muutettu proses- siorganisaatiomallin mukaiseksi toiminnaksi. Organisaatiokuvan (kuva 9, s. 32) mukaan pelastuslaitoksen ydinprosesseja ovat onnettomuuksien ehkäisyn ja pelastustoiminnan vastuualueet. Pelastuslaitosta johtaa pelastusjohtaja. Hänen alaisuudessaan toimii sisäisten palveluiden vastuuyksikkö. Vastuuyksikkö tuot- taa tukiprosesseja koko pelastuslaitoksen tarpeisiin. Vastuualueella toiminta or- ganisoidaan tarkoituksenmukaisiin vastuuryhmiin (osaprosesseihin).
Kuva 9. Pelastuslaitoksen organisoituminen 1.1.2021 alkaen (Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen kotisivut 2021)
Strateginen johtaminen toteutetaan pelastusjohtajan ja vastuualueen päälliköi- den toimesta kuvan 10 mukaisesti. Muuta henkilökuntaa osallistetaan strategis- ten vastuiden ja asiantuntijuuden pohjalta.
Kuva 10. Pelastuslaitoksen organisoituminen 1.1.2021 alkaen prosesseittain (Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen kotisivut 2021)
Strategisiin palveluihin kuuluvat ennakointi ja kehittäminen, varautumisen yh- teensovittaminen sekä johtoryhmä. Toisen ydinprosessin, eli onnettomuuksien ehkäisyn vastuualueen tehtävänä on tuottaa kansallisen onnettomuuksien eh- käisyn strategian ja hyväksytyn palvelutasopäätöksen mukaiset onnettomuuk- sien ehkäisyn vastuualueen tehtävät. Vastuualue vastaa onnettomuuksien eh- käisyyn liittyvästä suunnittelusta, toteutuksesta ja kehittämisestä kansalliseen, alueelliseen sekä paikalliseen riskianalyysitietoon perustuen (Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen toimintasääntö 1.1.2021 2020, 5.) Konkreettisia tehtäviä ovat valvontatehtävät, palontutkinta, yhdyskuntarakentamiseen liittyvät lausunnot sekä rakennuslupamenettelyihin osallistuminen. Onnettomuuksien ehkäisyteh- täviin kuuluvat lisäksi turvallisuusviestintä ja omatoimiseen varautumiseen liit- tyvä ohjaus.
Toisen ydinprosessin, pelastustoiminnan vastuualueen tehtävänä on hyväksy- tyn pelastuslaitoksen toimintasäännön 1.1.2021 (2020, 5) mukaisesti tuottaa kansalliseen, alueelliseen ja paikalliseen riskinarvioon perustuvat sekä hyväk- sytyn palvelutasopäätöksen mukaiset pelastustoiminnan vastuualueen tehtä- vät. Vastuualueella toteutetaan tarkoituksenmukaisen sopimuspalokuntajärjes- telmän kehittämistä sekä ylläpitämistä yhteistyössä sopimuspalokuntien kanssa. Pelastustoimintapalvelut toteuttavat onnettomuuksien ehkäisyn vas- tuualueen kanssa yhteistyötä sopimuspalokuntien onnettomuuksien ehkäisyn vastuualueen tehtävissä. Vastuualueelle kuuluvat myös sopimusperusteisesti
palokuntien hoitamat ensihoidolliset tehtävät. Pelastustoiminnan vastuuryhmä vastaa operatiiviseen toimintaan liittyvistä suunnitelmista ja toimintaohjeista lainsäädännön mukaisesti. Lisäksi merkittävä osa työaikaa käytetään pelastus- toimintaan osallistuvan päätoimisen henkilöstön täydennyskoulutuksen sekä pelastustoiminnan harjoittelun ja muun sisäisen koulutuksen suunnittelun ja to- teuttamiseen. Kouluttamisvastuu ulottuu myös pelastustoimintaan osallistuvan sopimuspalokuntien henkilöstön kouluttamiseen.
Sisäisten palveluiden vastuuyksikkö vastaa pelastuslautakunnan, pelastustoi- men neuvottelukunnan, muiden pelastustoimen vastuulla olevien maakunnal- listen yhteistyöelinten sekä pelastuslaitoksen yleisistä henkilöstö-, hallinto- ja taloustehtävistä. Sisäiset palvelut suunnittelevat vastuualueiden kanssa pelas- tuslaitoksen henkilöstöresurssien käyttöä, työsuojelua, toimintakyvyn ja työhy- vinvoinnin seurantaa ja kehittäminen yhteistyössä vastuualueiden kanssa. Vas- tuuyksikkö vastaa myös pelastuslaitoksen viestinnästä siltä osin, kun sitä ei hoi- deta vastuuyksiköissä. Sisäisille palveluille kuuluvat pelastuslaitoksen asiakir- jahallinnosta, tietoaineistojen hallinnasta sekä arkistoinnista ja sen ohjeistuk- sesta vastaaminen (Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen toimintasääntö 1.1.2021. 2020, 7.)
4.3 Onnettomuuksien ehkäisypalvelut Etelä-Karjalan pelastuslaitoksella
Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen onnettomuuksien ehkäisytehtäviä on kehitetty voimakkaasti viime vuosina. Valtakunnallisen onnettomuuksien ehkäisyn toi- mintaohjelman kehittämistyön tuloksena tunnistettiin alalle kymmenen kes- keistä vaikuttavuustavoitetta. Onnettomuuksien ehkäisyn vastuualueen tehtä- vänä on tuottaa kansallisen onnettomuuksien ehkäisyn strategian ja hyväksytyn palvelutasopäätöksen mukaiset onnettomuuksien ehkäisyn vastuualueen teh- tävät. Vastuualue vastaa onnettomuuksien ehkäisyyn liittyvästä suunnittelusta, toteutuksesta ja kehittämisestä kansalliseen, alueelliseen ja paikalliseen riski- analyysitietoon perustuen (Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen toimintasääntö 1.1.2021. 2020, 4) Kuvassa 10 (s. 33) on esitetty onnettomuuksien ehkäisypal- velujen muodostuminen valvonnasta, turvallisuusviestinnästä sekä ohjaavista asiantuntijapalveluista. Onnettomuuksien ehkäisytehtäviä toteuttaa koko pelas- tuslaitoksen päätoiminen henkilökunta. Johtavan palotarkastajan johdolla palo-
tarkastajat sekä muilla virkanimikkeillä olevat henkilöt toteuttavat valvontatoi- menpiteitä. Osa valvontatyötä tekevistä henkilöistä osallistuu myös muihin vas- tuuryhmän ulkopuolisiin tehtäviin pelastuslaitoksella, esimerkiksi turvallisuus- viestintään, palotutkintaan tai operatiiviseen toimintaan.
Ohjaavat asiantuntijapalvelut tuottavat asiantuntijapalveluita, jotka liittyvät maankäytön ja rakentamisen, kemikaali- ja ympäristöturvallisuuden sekä Ko- tona-asumisen turvallisuustoiminnan asiantuntijaohjaukseen. Tehtävät ovat oh- jaustehtäviä, lausuntojen laatimista ja suurien rakennusprojektien valvontaan liittyviä tehtäviä sekä verkostoyhteistyötä. KAT-toiminta on verkostoyhteistyötä, hanke- ja kehittämistehtäviä. Toiminnan tarkoituksena on luoda konseptoituja toimintamalleja erityisesti iäkkäiden ihmisten asumisturvallisuuteen. Toimin- nassa painottuvat onnettomuuksien ehkäisyn näkökulmasta asuinympäristön turvallisuuden parantaminen voimassa oleva lainsäädäntö sekä viranomaisoh- jeistukset ja suositukset huomioiden. On hyvä tuoda esille, että lainsäädän- nössä määritellään minimitaso.
Sisäministeriön vahvistaman pelastustoimen strategian käytännön jalkautus to- teutetaan seuraamalla onnettomuuksien ehkäisyn toimintaohjelmaa. Missiossa painotetaan kansalaisten asenteisiin, tietoihin ja taitoihin vaikuttamista. Tällä ta- voin rakennetaan ja kehitetään turvallisuuskulttuuria. Pelastustoimen turvalli- suusviestinnän strategian (2012, 1) mukaan kehittämistyötä toteutetaan pelas- tuslain hengen mukaisesti muiden viranomaisten, järjestöjen yhteisöjen, ja asukkaiden kanssa. Missio tarvitsee toteutuakseen strategian. Keskeisiä kriitti- siä tavoitteita on tunnistettu neljä. Opinnäytetyön tutkimuksen kannalta keskei- siä strategisia painotuksia löytyy runsaasti. Erityisesti asiakaslähtöisesti koh- dennettujen palveluiden edelleen kehittämällä henkilöstön asiakasymmärrystä lisäämällä, esimerkiksi asiakasprofiloinnin avulla. Toiminnan ja palveluiden kautta tarvittavaa kohdennettua verkostoitumista voidaan lisätä turvallisuus- viestinnän kohderyhmien tuotettavien asiakasprofiilien kautta. Tunnistettujen asiakasprofiilien kautta voidaan tuottaa kustakin profiilista sidosryhmäkartta, jonka avulla löydetään oikeat yhteistyötahot asiakkaan kannalta.
Pelastuslaitosten tehtävänä laitostasolla on huomioida strategian tavoitteet pal- velutasopäätöksessä sekä omissa vastuuyksikkökohtaisissa toimintasuunnitel- missa.
4.4 Sopimuspalokuntatoiminnan kytkeytyminen pelastuslaitoksen toi- mintaan
Pelastuslaitoksen ja sopimuspalokuntien yhteistyöelimenä toimii sopimuspalo- kuntien yhteistyöryhmä. Yhteistyöryhmässä käsitellään sopimuspalokuntatoi- minnan osalta asiat, jotka koskevat sopimuspalokuntatoiminnan suunnittelua ja kehittämistä, työhyvinvointia ja työturvallisuutta, tavoitteiden toteutumisen ja seurantaa (Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen vuosikertomus 2021, 15.)
Etelä-Karjalassa on 25 sopimuspalokuntaa, joista kolme on tehdaspalokuntia. Sopimuspalokuntien yhteistyöryhmään kuuluu yksi edustaja jokaisesta Etelä- Karjalan kunnasta kuvan 9 mukaisesti. Edustajan tulee kuulua sopimuspalo- kuntaan. Lisäksi hänelle valitaan myös varahenkilö. Tehdaspalokunnilla on yksi yhteinen edustaja.
Kuva11. Sopimuspalokuntien yhteistyöryhmän kokoonpano (Kultanen 2022).
Sopimuspalokuntatoiminnan jatkuminen ja sen kehittäminen on yksi pelastus- laitoksen kriittisistä menestystekijöistä (kuva 12, s. 37). Pelastustoiminnan pal- velutaso on suunniteltu vastaamaan alueen tunnistettua riskiprofiilia ja onnetto- muusuhkia siten, että pelastuslaitoksen toiminta toteutuu viivytyksettä, tehok- kaasti sekä turvallisesti niin pienissä, keskisuurissa kuin suurissa onnettomuuk- sissa. Vasteen mukaiset palvelut eivät olisi mahdollista toteuttaa ilman toimin-
takykyistä sopimuspalokuntaverkostoa. Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen palve- lutasopäätöksen 2021–2025 (2020, 58) mukaan pelastustoiminnan palvelutaso toteutuu erityisesti ylläpitämällä valmiutta valtakunnallisten ohjeiden mukaisesti sekä hyväksytyin taloudellisin resurssein.
Kuva 12. Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen strategia 2030 (Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen pal- velutasopäätös 2021–2025)
Pelastuslain (379/2011) mukaan pelastuslaitosten keskeisimpänä tehtävänä mainitaan onnettomuuksien ehkäiseminen. Tämän lain tavoitteena on parantaa konkreettisesti ihmisten turvallisuutta ja lisätä turvallisuuden tunnetta. Pelastus- toimen palvelut tähtäävät valtakunnallisesti ja paikallisesti onnettomuuksia vä- hentäviin toimenpiteisiin. Tämän painottaminen pelastuslaitoksen tehtävissä tai edellyttäminen osaksi sopimuspalokuntatoimintaa on jäänyt vähemmälle. Etelä- Karjalassa löytyy kuitenkin aktiivisia sopimuspalokuntia, joiden toiminnassa tur- vallisuusviestinnän muodot ovat vakiintuneita. Pelastuslaitoksen ja sopimuspa- lokuntien välinen vuoropuhelu on kuitenkin painottunut operatiiviseen valmiu- teen liittyviin kysymyksiin. Sopimuspalokunnat ovat osallistuneet tähän asti on- nettomuuksien ehkäisytoimintatoimintaan lähinnä turvallisuusviestinnän toteut- tajina kalustoesittelyissä, alkusammutuskoulutusten toteuttajina sekä valtakun-
nallisissa turvallisuuskampanjoissa, esimerkiksi vuosittaiset Päivä Paloase- malla -konseptin mukainen turvallisuusviestintäkampanja. Kansalaiset tuntevat tämän paloasemien avoimina ovina.
Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen 1.1.2021 alkaen tapahtuneen uudelleen orga- nisoitumisen vuoksi tulee opinnäytetyön määrittelemiseksi tunnistaa palvelui- den rajapinnat kuvan 13 mukaan onnettomuuksien ehkäisypalvelurakenteen si- sällä. Ennen organisaatio oli hierarkkisesti rakennettu ja sopimuspalokuntatoi- minta oli kuvattu palvelutasopäätökseen pelastustoimintaan kuuluvaksi osaksi, vaikka sopimuspalokunnat tuottivat turvallisuusviestintää eri muodoissa.
Kuva 13. Onnettomuuksien ehkäisypalveluprosessien kytkeytyminen sopimuspalokuntatoimin- taan (Kultanen 2022).
Tällä hetkellä turvallisuuskoulutuspalveluista vastaava toimii sopimuspalokun- tien turvallisuusviestintää koordinoivana henkilönä pelastuslaitoksen ja sopi- muspalokunnan viestinnän välillä. Koordinointi tällä hetkellä toiminnan tilanne- kuvan ylläpitämiseksi sekä resurssien suunnittelun kannalta on välttämätöntä.
Pelastuslain (379/2011) useissa lainkohdissa tarkastellaan tarkemmin sopi- muspalokuntatoimintaa vapaaehtoistoiminnan kautta sekä toimintaan liittyviä
kelpoisuuteen sekä työturvallisuuteen liittyviä aihekokonaisuuksia. Sopimuspa- lokuntien taustalla toimii yhdistys. Toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen. Häly- tystehtävien vähentymisestä sekä väestön ikääntymisestä johtuen sopimuspa- lokunnat ovat nyt jo, ja erityisesti tulevaisuudessa, suurten haasteiden edessä. Miten sopimuspalokunta säilyy elinvoimaisena kamppaillessaan nuorista mui- den harrastusten joukossa? Toisaalta joillain alueilla sopimuspalokunnalle ei välttämättä tule hälytystehtäviä aiempien vuosien tapaan, vaan ne ohjautuvat Hätäkeskuslaitokselta vakituisille palokunnille. Miten hälytysosastoon kuuluvan sopimuspalokuntalaisen saa motivoitumaan harjoittelemaan ja huolehtimaan omasta kunnosta, jotta hän pääsee eri savusukellustestit läpi? Erityisesti moti- vointi on vaikeaa, jos savusukelluskelpoisuuden vaativia tehtäviä on harvoin tarjolla. Sopimuspalokuntiin kuuluu myös eri alaosastoja, esimerkiksi nuoriso- osasto ja naisosasto. On tunnistettu paljon osaamista, jota voitaisiin hyödyntää onnettomuuksien ehkäisytyössä.
Hallitusohjelmassa on tunnistettu kolmannen sektorin merkitys eri yhteiskunnal- lisissa tehtävissä yhtenä kumppanina. Hallitusohjelman (2019) mukaan järjes- töjen avustusten ja rahoituksen riittävyyttä seurataan muuttuvassa toimintaym- päristössä. Edelleen hallitusohjelman mukaan rakennetaan vahvaa kumppa- nuutta järjestöjen ja valtion välillä eriarvoisuuden vähentämiseksi. Hyvinvoin- tialuevalmistelussa vapaaehtoistoiminta eri muodoissa nähdään yhtenä resurs- sina. Toisaalta osallisuus, joka korostuu nykyisessä päätöksentekoprosessissa, toteutuu osaltaan myös sopimuspalokuntien kuulemisen kautta. Opinnäytetyö- prosessin aikana Laki hyvinvointialueista (611/2021) on hyväksytty, mutta var- sinainen hyvinvointialueen strategiatyö on kesken. Sen suunnittelu, miten osal- lisuus käytännössä täyttyy hyvinvointialueen lain hengessä, on vielä kesken.
Hyvinvointialueen asukkaille sekä sen hyvinvointialueen palveluiden käyttäjille on viestittävä voivat osallistua alueen toimintaan. Aluevaltuuston on pidettävä huolta monipuolisista ja vaikuttavista osallistumisen mahdollisuuksista (Sote- uudistus 2022). Hyvinvointialueuudistuksen valmisteluvaiheessa pelastuslaitos on osa Lappeenrannan kaupungin organisaatiota ja toteuttaa Lappeenrannan osallisuus- ja vuorovaikutusohjelmaa. Hyvinvointialuevalmistelussa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenne hallitsee palveluiden volyymiltään uudistusta. Samoin kolmannen sektorin palveluntuottajien osuus. Sen vuoksi on entistä tär- keämpää tuoda esille, että sopimuspalokuntatoiminta tulee huomioida, kuulla ja
osalistaa päätöksentekoprosesseihin järjestönäkökulmasta sekä pelastustoi- men palveluiden osatuottajana. Lappeenrannan kaupungin osallisuus ja vuoro- vaikutusohjelma (2020, 4) tulee nähdä erityisesti toimintaa ohjaavana asiakir- jana.
Xxxxxxxx kunnissa on tyypillistä, että sama henkilö on useammassa vapaaeh- toistoiminnassa mukana. Onkin tärkeää kehittää sopimuspalokuntatoimintaa monipuoliseksi harrastukseksi, jonka toiminnan kautta kouluttautuu alalle hen- kilökuntaa. Nuorille yhdistystoimintaan osallistuminen tutustuttaa jäsenen de- mokraattisiin päätöksentekoprosesseihin ja yhteyskuntavastuullisuuteen. Myös toisaalta niillekin henkilöille, jotka eivät ole kiinnostuneita hälytysosastotoimin- nasta, löytyisi mielekästä ja merkityksellistä toimintaa. Tässä esimerkkinä toi- mivat sopimuspalokuntien tukiosastot, erityisesti naisosastot. Niillä on iso mer- kitys muonitustehtävissä, mutta osaamista löytyy eri elämän osa-alueilta ja ha- lukkuutta toiminnan kehittämiseen löytyy laajalti.
5 PALVELUMUOTOILU
Tuulaniemen (2016, 25) mielestä palvelumuotoilun erityisansioksi voi lukea sen, että sen avulla organisaatiot havaitsevat palveluiden strategiset mahdolli- suudet liiketoiminnassa, innovoimaan uusia palveluita ja kehittämään olemassa olevia palveluita. Jo aiemmin Xxxxxx Xxxxxx on päätynyt saman sisältöiseen määritelmään. Xxxxxx (2009, 6.) tähdentää, että palvelumuotoilun avulla tuot- teista tulee halutumpia asiakkaille. Muotoilu on kehittynyt ajan saatossa. Aiem- min suunnittelussa rajoituttiin enemmän tuotteen muotoon, materiaalien valin- taan sekä millainen tuote on käyttää. Xxxxxxxxx (2016, 26) mukaan suunnittelu keskittyy nyt ihmisten, tuotteiden ja teknologian välisen vuorovaikutuksen suun- nitteluun. Palvelumuotoilu auttaa meitä ymmärtämään, mitkä ovat asiakkaan tarpeet kehitettävää palvelua ajatellen. Palvelumuotoilun avulla voidaan kehit- tää yhtä hyvin palveluita, jotka eivät ole suoranaisesti liiketoimintaa. Kaikella palvelutuotannon kehittämiselle on yhtenäistä lisäarvon tuottaminen asiak- kaalle. Reason ym. (2016, 5) mukaan palvelumuotoilulla lisätään asiakastyyty- väisyyttä ja parannetaan asioiden omaksumisen tasoa. Palvelumuotoilun avulla tuotteen tai palvelun kehittäminen tapahtuu tuomalla loppukäyttäjä mukaan ke-
hittämisprosessin keskiöön. Palvelumuotoiluprosessin sekä kehittämisen kan- nalta on tärkeää tunnistaa käyttäjän kokemus koko palvelun käyttämisen ajalta. Tätä kutsutaan palvelupoluksi. Palvelupolkuun luuluvat palvelutuokiot, joita pal- velu sisältää. Koivisto ym. (2016, 35) tähdentää, ettei kyseessä ole vain tuoki- oiden läpikäyminen, vaan prosessin näkökulmasta: ”– – vuorovaikutus esinei- den, laitteiden, tilojen ja ihmisten eli kontaktipisteiden kanssa.”
5.1 Muotoiluajattelu
Tuotannon tarkoituksena on vastata kuluttajien tarpeisiin, ja kulutuksella taas puolestaan turvataan tuotannon jatkuminen (Erola & Räsänen 2014, 45) Muo- toiluajattelussa ihminen, asiakas on innovaatioprosessin ytimessä. Joskus ih- misillä tai palveluiden tilaajaorganisaatioilla voi olla epärealistisia odotuksia pal- velun tai tuotteen suhteen. Koivisto (2019, 35) painottaa, että muotoiluajattelulla pyritään yhdistämään toiveet siihen, mikä teknologisesti on toteutettavissa, ja mikä taloudellisesti on kannattavaa. Tavoitteena on tuottaa asiakkaalle lisäar- voa. Aina ei ole kuitenkaan helppo tunnistaa asiakkaan tarpeita. Hyvällä muo- toiluajattelijalla täytyy olla hyvät vuorovaikutustaidot. Esimerkiksi työpajoissa fa- silitaattorin roolissa täytyy pystyä havainnoimaan asioita, joita muut eivät huo- maa ja hyödyntää niitä isäinnovoinnissa. Reason ym. (2016, 8) mukaan muo- toiluajattelussa muotoilija lähtee olettamuksesta, että jostain löytyy täydellinen ratkaisu, mutta sitä ei ole keksitty vielä. Muotoiluajattelun vahvuutena on kokei- lukulttuuri, jossa kehitettävää tuotetta voidaan testata ennen kuin se kohtaa markkinavoimien todellisuuden. Muotoiluajattelu tukee Xxxxxxxxx (2019, 27) mu- kaan uusien ideoiden ja havaintojen tunnistamisessa iteratiivisen työskentelyn avulla sykleissä luomalla prototyyppejä ja testaamalla niitä. Havainnot kannatta dokumentoida hyvin, koska iteratiivisuuteen kuuluu, että prosessissa voidaan myös peruuttaa ja uudelleen toistaa niin monta kertaa, kunnes päästään tyydyt- tävään lopputulokseen.
5.2 Asiakasymmärrys
Palvelumuotoiluprosessi lähtee asiakkaasta. Asiakas on palvelun olemassa- olon kannalta kriittinen menestystekijä. Lähtötilanteen kartoittamiseen, eli asia- kastarpeiden kartoittamiseen kannattaa käyttää aikaa. Reason ym. (2016, 3) yritystoiminnan näkeminen asiakkaiden silmin, tarjoaa voimakkaita oivalluksia,
jotka tekevät asiakkaiden odotuksista, kokemuksista ja käyttäytymisestä konk- reettisempia. Palvelun kehittäminen lähtee asiakasymmärryksestä. Vaikka pal- velumuotoilussa sallitaan kokeilevaa iteratiivista kehittämistä, johon kuuluu pro- toilu, asiakastiedon sekä asiakasymmärryksen kartuttaminen vaativat aikaa. Sen vuoksi muotoilu pyrkii proaktiivisuuteen. Hyvä muotoilija pystyy ennakoi- valla otteella ja hyvässä vuorovaikutuksessa toteuttamaan tutkimusta potenti- aalisen asiakkaan todellisista tarpeista sekä unelmista. Tuulaniemen (2019, 88) mukaan ennakointi antaa mahdollisuuden tunnistaa asiakkaan piilevätkin tar- peet. Xxxxxxxxxxx (2016, 88) mukaan palvelumuotoilija ei saa antaa oman mie- likuvituksen rajoittaa tuotesuunnittelua, vaan hänen tulee tutkia ja ymmärtää sen potentiaali. Taitava palvelumuotoilija valitsee palvelumuotoilun työkalupa- kista sopivia työkaluja, joiden avulla voidaan varmistua, että olemassa oleva tieto saadaan hyödynnettyä. Erityisen kullanarvoista on sellainen tieto, joka joh- taa jonkin uuden äärelle, jota ei vielä ole keksitty. Parhaassa tapauksessa asi- akkaalle saadaan tuotua kilpailuetua. Yhä suurempi määrä yrityksiä tunnistavaa asiakasymmärryksen yhdeksi yritystoiminnan kriittiseksi menestystekijäksi (Reason ym. 2016, 54). Onko näin kuitenkaan oikeasti? Miten voimme varmis- taa, että ymmärrämme asiakastamme? Julkisella sektorilla puhutaan tiedolla johtamisesta. Monen asian kehittämiseen tieteellistä tietoa löytyy. Iso virhe kui- tenkin tapahtuu, jos emme tunnista toimintaympäristöä, jossa asiakas toimii päi- vittäin. Sosiaali- ja terveydenhuollossa on ymmärretty jo jonkin aikaa antaa ar- voa palveluiden kehittämisessä myös kokemusasiantuntijuudelle. Hyvinvointi- alueet ovat velvoitettuja kehittään omia asiakaspalautejärjestelmiään.
5.3 Palvelumuotoiluprosessi
Palvelumuotoiluprosessissa asiakas asetetaan keskiöön. Reason ym. (2016, 11) mukaan palveluita tulee suunnitella ihmisten kanssa, eikä ihmisille. Koska palvelun tai tuotteen kehittäminen on lähes aina uuden luomista, on se myös omalla tavallaan ainutkertaista. Tämä tekee myös prosessin kuvaamisen yh- deksi yksikertaiseksi eteneväksi prosessiksi mahdottomaksi. Kuvassa 14 (s.43) on havainnollistettu, miten palvelumuotoiluprosessi eroaa perinteisestä kehittä- misprosessista. Koivisto ym. (2019, 48) toteaa, että merkittävin ero perintei- seen kehittämiseen löytyy ”sen vahvassa asiakaslähtöisyydessä”. Perintei- sessä prosessissa lähdetään jo olettamuksesta. Uskomukset ja olettamukset ovat ohjannet palveluiden tuottajien kehittämistoimintaa. Joskus seuraamalla
tai kopioimalla voidaan päästä kohtuulliseen tulokseen. Palvelua joudutaan jat- kokehittelemään ja parantamaan tuotteen mahdollisesti tuotteen tai palvelun ol- lessa jo tuotantokäytössä. Tällöin asiakas ei koe saavansa täyttä hyötyä tuot- teesta. Siitä saattaa puuttua jokin ominaisuus, jota asiakas tarvitsee. Jos sa- maan kehittämisprosessiin on käytetty lähtökohtaisesti palvelumuotoilua, olisi asiakkaan tarpeiden tunnistamiseen käytetty aikaa. Palvelumuotoiluproses- sissa keskitytään tunnistamaan asiakkaan ongelma(t), joka jälkeen lähdetään ratkaisemaan niitä asiakaslähtöisesti. Kun kehittämisprosessi etenee asiak- kaan kanssa vuorovaikutuksessa, ensimmäiset pilotoitavat tuotteet ovat jo val- miimpia ja lopputuote asiakasta tyydyttävä. Palvelumuotoiluprosessin aikana on mahdollista löytää myös muita uusia jatkokehittämiskohta.
Kuva14. Palvelumuotoilun kehittämisotteen vastaparit (Koivisto, Säynäjäkangas & Forsberg 2019)
Palvelumuotoilu nimenä antaa suuntaviiva, mihin palvelumuotoilu soveltuu eri- tyisen hyvin. Suurin hyöty saadaan palveluiden kehittämisessä sekä siihen liit- tyvän liiketoiminnan parista. Palvelumuotoiluun liittyvää kirjallisuutta tutkiessa voidaan todeta, että ei ole vain yhtä palvelumuotoiluun liittyvää menetelmää. Prosessin pääperiaatteista on löydettävissä yhteneväisyyksiä. Prosessi muo- dostuu toistuvista tapahtumista, jotka etenevät loogisesti. Kun prosessi on ku- vattu tarkasti, säästetään resursseja ja aikaa. Aina uutta projektia aloitettaessa ei tarvitse suunnitella kaikkia alusta alkaen.
Palvelumuotoiluprosessi havainnollistetaan kuvan 15. mukaisesti Desigh Coun- cilin kehittämän Tuplatimantti-mallin (The Double Diamond Process) mukaan.
Malli perustuu kahteen toisiaan seuraavaan timanttiin. Päävaiheet ovat: löydä, määritä, kehitä ja tuota. Ensimmäisen timantin aikana pyritään tunnistamaan oikea ongelma ja hankitaan liittyvää tutkimustietoa. Toisen timantin aikana py- ritään löytämään oikea ratkaisuvaihtoehto olemassa olevaa tutkimustietoa hyö- dyntäen.
Kuva 15. Design Councilin tuplatimanttimalli (Koivisto ym. 2019, 47)
Palvelumuotoilumentorointia tarjoavan yrityksen, Aelan (2022) mukaan tuplati- manttimalli on suunnitteluajattelumalli ongelmien tutkimiseen ja innovatiivisten ratkaisujen kehittämiseen. Loppujen lopuksi suunnittelussa on kyse monimut- kaisten ongelmien ratkaisemisesta elämänlaadun parantamiseksi. Parantaisen mukaan (2007, 151) menestyvä liiketoiminta perustuu siihen, että ne osaavat ratkaista jonkin asiakasta riivaavan ongelman tai tarpeen. Tämä voidaan yleis- tää myös palveluiden kehittämiseen. Tuplatimanttiprosessimalli valikoitui tämän opinnäytetyöntyön etenemisen prosessimalliksi osaltaan selkeän prosessimal- lin ansiosta. Koska kysymyksessä oli yhteiskehittämistä, on myös ”myytävä” ke- hitettävä asia muille osallistuville henkilöille tai kohderyhmille. Tuplatimanttimal- lissa kaksi toisiaan seuraavaa timanttia ovat helppo muistaa sekä niiden tarkoi- tus selittä muille. Parantainen (2016, 13) selittää, että ensimmäisiä tuotteistuk- sen ituja on havaittavissa, kun asiantuntija alkaa monistaa ainakin joitain hy- väksi havaitsemiaan toimintamalleja. Ongelmaa lähdetään tutkimaan xxxxxxxx- xxxxxx laaja-alaisesti rajaamatta eri vaihtoehtoja pois. Sen jälkeen saadun tut-
kimustiedon pohjalta rajataan ja löydetään oikea ongelma. Sen jälkeen lähde- tään etsimään mahdollisimman monta ratkaisumallia, joita voidaan esimerkiksi pilotoida. Lopussa valitaan paras vaihtoehto, jonka pohjalta konsepti toteute- taan tuotteena tai palveluna.
Palvelumuotoilupalo (2021) toteaa, että divergenssissä ajattelussa ideoidaan ilman arviointia. Löydä ja kehitä vaiheet ovat tyypiltään divergenssejä vaiheita. Konvergenssi on ajattelutapa, joka perustuu analyyttiseen päättelyyn ja arvioin- tiin parhaan ratkaisun löytämiseksi (Koivisto ym. 2019, 231). Tällaisia analyytti- seen päättelyyn perustuvia vaiheita ovat määritä ja tuota vaiheet. Tuplatiman- tissa ensimmäisen timantin funktio oikean ongelman tunnistaminen. Vaihe si- sältää ongelman analysoinnin ja tutkimisen. Suunnitteluprojektien “pohjaksi” tu- lee tavoiteasettelu olla määritelty mahdollisimman tarkasti. Tuulaniemen (2019, 132) mukaan briiffissä määritellään suunnittelutyön tavoitteet. Briiffi on suunnan näyttäjä. Oikea tie, jonne halutaan päästä, jonka lopputulos on vielä hämärän peitossa. Reasonin (2016,12) mukaan palvelun kehittämiseen kannattaa ottaa mukaan päivittäisessä palvelutuotannossa asiakasrajapinnassa työskentelevät ihmiset.
Tuplatimantin löydä- vaiheessa keskitytään hankkimaan tutkimusaineistoa. Esimerkiksi voidaan kerätä tietoa toimeksiantaja tavoitteista, asiakastarpeista tai toimeksiannon reunaehdoista. Iso osa käyttäjätiedosta on hiljaista tietoa. Etnografinen lähestymistavan avulla hiljainen tieto saadaan näkyväksi. Xxxxxx- xxx (2016, 63) mukaan muotoilija oppii tietoisesti katsomalla, kuuntelemalla ja kokeilemalla. Asiatietoa kerätään yleisesti laadullisilla tutkimusmenetelmillä eli haastattelemalla, ryhmäkeskustelujen avulla ja kyselyjä tekemällä. Hirsjärvi & Hurme (2011, 35) toteavat, että kun halutaan syventää saatavia tietoja, voi- daan pyytää esimerkiksi esitettyihin mielipiteisiin perusteluja. Koivisto ym. (2019, 44) tähdentää, että perustutkimuksessa käytettävillä tutkimusmenetel- millä saadaan tietoa, jota ihmisistä voidaan oppia heidän vastuksiaan kuunte- lemalla tai lukemalla.
Toisena laadullisen tutkimuksen menetelmien ryhmänä ovat kontekstuaaliset tutkimuksen menetelmät. Tyypillinen kontekstuaalinen menetelmä on havain- nointi. Vilkan (2015, 143) mukaan laadullisessa tutkimusmenetelmässä ha- vainnointia tutkimusaineiston keräämisen metodina voidaan toteuttaa monella
tapaa. Tuplatimantin löydä-vaiheessa kannattaa käyttää esimerkiksi havain- nointia. Havainnoinnin avulla päästään kartoittamaan tutkimustietoa, miten ih- minen toimii ja käyttäytyy eri tilanteissa. Xxxxxxxx (1995) toteaa osuvasti, että havainnointi on tietoista tarkkailua, eikä vain asioiden ja ilmiöiden näkemistä (Vilkka, 2007, 37). Tässä sitä käytettiin erityisesti yleisötilaisuuksissa.
Kolmantena laadullisen tutkimuksen menetelmien ryhmänä ovat eksploratiivi- sen tutkimuksen menetelmät. Koivisto ym. (2019, 44) luettelee eksploratiivisen tutkimuksen menetelmiksi make tools -työkalut ja luotaimet. Ne auttavat kar- toittamaan tutkimustietoa, jota ihmisistä voidaan oppia heidän tuotoksiaan tul- kitsemalla. Tässä opinnäytetyössä tullaan käyttämään muotoiluluotainta.
Muotoiluluotaimella voidaan itsedokumentaation avulla saada käyttäjäkoke- musta toteutettaessa kokeiluja käytännössä. Mattelmäen (2006, 47) mukaan perinteisen itsedokumentoinnin tyypillisimpiä muotoja ovat päiväkirja- ja kame- ratutkimukset. Tässä tutkimuksessa itsedokumentaation välineenä on toteu- tettu piirtämistä. Piirtämistehtävä toteutettiin kahdelle verrokkiryhmälle. Joskus perinteinen suunnittelemalla kehittäminen on kykenemätön vastaamaan tilan- teisiin, jotka sisältävät huomattavaa epävarmuutta tai jossa ympäristö, johon ratkaisut ollaan suunnittelemalla, muuttuu nopeasti (Hassi, Paju & Maila 2015, 4). Tällöin ketterät kokeilut ovat tarpeen. Ketterien kokeilujen tavoitteena on löytää uusia toimintatapoja ja malleja, joiden avulla esimerkiksi pelastuslaitok- sen ja sopimuspalokuntien toimintaa kehitetään. Muotoiluluotainten avulla käyttäjä näkee ympäristössä olevia arkisia asioita ja omia kokemuksia siten, että ne välittyvät tutkijalle. Pelastustoimen kannalta katsottuna muotoiluluo- tainten tarkoitus on myös välittää käyttäjien arvopohjaa tutkijalle, koska onnet- tomuuksien ennaltaehkäisy perustuu osaltaan myös ihmisten arvoihin ja asen- teisiin vaikuttamalla. Mattelmäen (2006, 46) mukaan luotaimet perustuvat käy- tättäjien osallistamiseen itsedokumentoinnin keinoin. Tällöin aineistoa kerää- vät ja dokumentoivat käyttäjät tai potentiaaliset käyttäjät, jotka toimivat käyttä- jäkeskeisen suunnitteluprosessin aktiivisina osanottajina. Parantainen (2007, 233) toteaa, että asiakkaiden tyytymättömyys tai tyytyväisyys on ilman muuta oleellinen mittari. Kuitenkin samalla unohtuu tärkeä yksityiskohta: miten sen perusteella voisi keksiä jotain uutta, jotta kaikki kertoisivat mielipiteensä jos- tain valmiista? Uusien kehitysideoiden kerääminen on tärkeää. Mattelmäen
(2006, 46) mukaan muotoiluluotaimet ovat luonteeltaan kokeilevia. Ne tunnus- televat uusia mahdollisuuksia pikemmin kuin ratkaisevat jo tunnettuja ongel- mia.
Tuplatimantin toinen määritä-vaihe on saadun tutkimusaineiston tulkintaa sekä analysointia. Tavoitteena on lisätä prosessin kehittämistehtävissä olevien hen- kilöiden ymmärrystä tutkittavasta ilmiöstä. Määritä-vaiheessa lopputuloksena tulisi syntyä määritetty ongelma tai mahdollisuus, johon prosessin seuraavissa vaiheissa ryhdytään ideoimaan ratkaisua (Koivisto ym. 2019, 45). Tavoitteena on, että vaiheen jälkeen on kiteytetty asiakastarpeet, miten asiakas käyttäytyy palveluprosessin aikana sekä minkälaisia vaatimuksia hänellä on. Joskus pe- rinteinen suunnittelemalla kehittäminen on kykenemätön vastaamaan tilantei- siin, jotka sisältävät huomattavaa epävarmuutta tai, jossa ympäristö, johon rat- kaisut ollaan suunnittelemalla, muuttuu nopealla vauhdilla (Hassi, Paju & Maila 2015, 4). Asiakasymmärrys voidaan kuvata esimerkiksi asiakasprofiilien, palvelupolun tai suunnitteluvetureiden avulla. Asiakasprofilointi pohjautuu useisiin arvonrakentumismalleihin. Sen avulla voidaan luoda vaihtoehtoisia konsepteja ja mitata niiden potentiaalista arvoa ennen palvelun viemistä mark- kinoille (Tuulaniemi 2016, 155.) Reason ym. (2016,167) mukaan palvelupolku kuvaa asiakkaan matkaa läpi hänen käyttämäänsä palvelua. Onnistuneesti määritellyillä ja valituilla suunnitteluvetureilla (desing drivers) helpotetaan ke- hittämään selkeitä ja vahvoja käyttäjälähtöisiä konsepteja.
Tuplatimantin kolmannessa vaiheessa ideointi keskittyy ongelmien ratkaisu- vaihtoehtojen ideoimiseen. Tässä hyödynnetään edellisessä vaiheessa tunnis- tettua asiakasymmärrystä, joka liittyy asiakastarpeisiin. Reason ym. (2016, 84) tähdentävät, että onnistunut innovointi edellyttää asiakkaan kontekstiin siirty- mistä. Onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi olisi tärkeää kehittää useita prototyyppejä. Prototyyppien visualisointi edesauttaa niiden avulla to- teutettavaa yhteiskehittämistä työpajoissa. Työpajoihin olisi tarpeellista saada mukaan henkilökuntaa, asiakkaita sekä eri sidosryhmiä. Osallistujien palaut- teen perusteella pystytään edelleen parantamaan prototyyppejä ja ideoita.
Tuplatimantin neljäs vaihe on tuota-vaihe. Tuota-vaihe on luonteeltaan kon- vergentti eli sen avulla rajataan jo syntyneitä ideoita. Rajaukset perustuvat sel-
laisiin vaihtoehtoihin, jotka ovat toimivat sekä vastaavat tilaajan asettamiin ta- voitteisiin. Tässä vaiheessa valittuja vaihtoehtoja testataan. Testauksen koh- deryhmänä ovat henkilökunta, asiakkaat, kohderyhmät. Xxxxxxxxx & Kohta- maki (2014, 136) toteavat pilotoinnin perusajatuksen olevan, että kehitettyä uutta ratkaisua kokeillaan rajatusti käytännön olosuhteissa. Vaikka palvelu- muotoiluprosessin ajatellaan etenevän lineaarisesti, todellisuudessa näin ei kuitenkaan aina prosessi etene. Moritz (2004, 154) toteaa, että eri prosessin tehtävät voivat toteutua eri järjestyksessä ja joskus samanaikaisesti. Palvelu- muotoiluPalo (2020) on osuvasti todennut, että palvelumuotoilun menetel- mästä puuttuu tarkka määritelmä, jonka vuoksi muotoilijan menetelmäpakki onkin rajaton. Ei siis ole olemassa tarkkaa ohjetta, milloin kyseessä on määri- telmän täyttänyt palvelumuotoilumenetelmä. Palvelumuotoiluprosessi on jous- tava. Mikäli toivottua lopputulosta ei saavuteta, palataan ja toistetaan tarvitta- essa vaihetta, kunnes vaiheesta on saatu onnistunut lopputulos. Tuplatimantti- malli on selkeä palvelumuotoiluprosessi, jonka tehtävänä on tuottaa konsep- teja. Jos kehittämistyön tuloksena on täysin uusi laajempi konsepti, saattaa olla, että kehittämistyö jakautuu osaprosesseiksi. Osaprosessien ratkaisemi- nen vaatii, että sama palvelumuotoiluprosessi toteutetaan kunkin osaproses- sin osalta. Palvelumuotoilun tehtävä on varmistaa, että lopputuloksesta ja ko- konaisuudesta syntyy konseptin mukainen, ja että haluttu asiakaskokemus to- teutuu (Koivisto ym. 2019, 47).
Kuva 16. Palvelumuotoilun konseptointi- ja palvelukehitysprosessi (Koivisto, Säynäjäkangas & Forsberg 2019)
Palvelumuotoiluprosessi on luovan ongelmaratkaisun periaatteita noudatte- leva prosessi. Kuvassa 16 on kuvattu opinnäytetyössä käytetty konseptointi- ja palvelumuotoiluprosessi. Aiemmin todettiin, että palvelumuotoiluprosessi- menetelmiä voidaan yhdistellä poimimalla niistä soveltuvat osat. Palvelumuo- toiluPalon (2021) mukaan menetelmien soveltamiseen ja valintaan auttavat palvelumuotoilijan kokemuksen lisäksi hyvä ymmärrys palvelumuotoilun ajat- telumallista ja siitä, millainen on hyvä menetelmä. Design Councilin tuplati- mantti soveltuu hyvin tuotekehitysprosessin konseptointivaiheeseen. Palvelu- muotoilun tehtävä on varmistaa, että lopputuloksesta ja kokonaisuudesta syn- tyy konseptin mukainen, ja että haluttu asiakaskokemus toteutuu (Koivisto ym. 2019, 47).
6 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS
Opinnäytetyö on luonteeltaan toiminnallinen opinnäyte. Tutkimuksen toteutuk- sessa käytettiin toimintatutkimuksen tiedonkeruumenetelmiä. Kanasen (2014, 77) mukaan toimintatutkimus ei ole oma tutkimusmenetelmänsä, vaan tutki- musstrategia, joka määritellään uudella tavalla ja jossa menetelmät niin tiedon keruussa kuin analyysissäkin voivat vaihdella tilanteen mukaan. Opinnäytteen aihe muotoutui jo heti opiskelun alkupuolella työelämän tarpeista ja on tarken- tunut opinnäyteprosessiin liittyvien opintojen seurauksena.
Tutkimus tehtiin Etelä-Karjalan pelastuslaitokselle, erityisesti onnettomuuksien ehkäisypalveluille työelämälähtöisenä kehittämistyönä. Pelastuslaitos haluaa tukea sopimuspalokuntatoimintaa monipuolisesti muuttuvassa toimintaympä- ristössä. Pelastustoimi muuttuu ajassa ja erityisesti hyvinvointialueelle siirryttä- essä huoli resurssien säilymisestä on aito. Tutkimuksen tulosten avulla tavoit- teena on kehittää konsepti, joka toteuttaa pelastustoimen onnettomuuksien eh- käisyn valtakunnallisia ja paikallisia resursseja.
Toisaalta tutkimustuloksena syntynyttä konseptia hyödynnetään sopimuspalo- kuntatyön kehittämisessä. Tavoitteena on löytää uusia asiakaslähtöisiä toimin- tatapoja, joiden seurauksena onnettomuuksia voidaan ennaltaehkäistä. Myös toiminnan monimuotoisuus voi tulevaisuudessa olla vetovoimatekijä sekä mah-
dollisuus osallistua eri tulokulmilla palokuntatoimintaan. Toisaalta sopimuspa- lokuntatoiminta osana kolmannen sektorin toimintana osaltaan toteuttaa palve- luiden kehittämisen kontekstissa osallisuutta. Pelastuslaitos pyrkii toteuttamaan kaupungin osallisuus- ja vuorovaikutusohjelmaa. Lappeenrannan osallisuus- ja vuorovaikutusohjelman (2020, 4) tavoitteena on kehittää Lappeenrannan kau- pungin kaikkien sidosryhmien välistä vuorovaikutusta. Opinnäytetyöprosessin loppupuolella hyvinvointialueuudistuksen työryhmissä osallisuus on noussut esille. Hyvinvointialueelle laaditaan strategiatyön edetessä oma osallisuusoh- jelma. Siihen on jo tässä vaiheessa tunnistettu yhdeksi yhdyspinnaksi sopimus- palokuntatoiminta.
Tutkimusprosessissa hyödynnettiin edellisessä osiossa tarkemmin esiteltyä Tuplatimantti-prosessimallia (Double Diamond-malli). Malli soveltuu hyvin toi- minnalliseen opinnäytetyöhön, joka tavoitteena on tunnistaa Asiakaslähtöisesti ensin kehitettävä ongelma ja sen jälkeen löytää oikea ratkaisu siihen. Reason ym. (2016, 12) toteavat, että todelliset palvelunmuotoilun asiantuntijoita ovat ne, jotka tuottavat palvelua joka päivä. Sen vuoksi tätä tutkimusta on toteutettu pe- lastuslaitoksen onnettomuuksien ehkäisyhenkilökunnan sekä sopimuspalokun- talaisten kanssa yhteistyössä.
Opinnäytetyösuunnitelmaa esiteltiin työyhteisössä sekä sopimuspalokunnille ennen koronapandemiaa eri tilaisuuksissa. Tällä varmistettiin työn tarpeellisuus sekä pelastuslaitokselle että sopimuspalokuntien puolelta. Varsinainen tutki- mus aloitettiin asiakasymmärryksen vahvistamisella työpajojen avulla. Työpa- jatuotosten analysoinnin jälkeen suoritetiin syventävät haastattelututkimukset. Sopimuspalokuntien kanssa suunniteltiin pelastuslaitoksen sekä sopimuspalo- kuntien käyttöön liittyvää turvallisuusviestintämateriaalia. Alueellisten koronara- joitusten vuoksi yhteisiä fyysisiä koulutusprosesseja toteutettiin hyvin vähän. Pelastuslaitoksen turvallisuusviestinnän yhtenä kohderyhmänä ovat lapset ja nuoret. Sopimuspalokuntanuorille ja lapsille kehitettiin palveluluotain kohderyh- män asiakasymmärryksen kerryttämiseksi. Tutkittaviksi kohderyhmiksi valittiin nelosluokkalaisia koululaisia sekä kaupunki että haja-asutusalueelta. Sopimus- palokuntanuoria valittiin tutkimuksen vertailuryhmäksi.
6.1 Aikataulu
Tutkimussuunnitelmaan laadittiin alustava aikataulu, jota ei pystytty noudatta- maan, koska COVID-19 pandemia keskeytti lähes koko opinnäytetyöprosessin useampaan kertaan. Samoin virkatehtävien painopiste hyvinvointialueuudis- tuksessa viivytti toteutusta. Aikataulu on ollut venyvä käsite, johon itse ei ole pystynyt vaikuttamaan. Tutkimus on toteutettu pitkällä aikajänteellä. Poikkeus- tilalakien julistamisen myötä sopimuspalokuntatoiminta ajettiin pelkästään hä- lytystoimintaan. Paloasemilla ei saanut kokoontua ja opinnäytetyön toteutus- prosessi on toteutettu etätyösuosituksen ollessa voimassa. Paloasemilla ei ole saanut fyysisesti kouluttaa ja turvallisuusviestintätapahtumia ei ole saanut to- teuttaa kuin rajatusti pandemiatilanteen vaihdellessa. Pelastuslaitos on kieltä- nyt samat toiminnat myös sopimuspalokunnilta. Kuvassa 17 (s.52) on kuvattu opinnäytetyösuunnitelman aikataulu.
Kuva 17. Opinnäytetyön päivitetty toteutussuunnitelma (Kultanen 2022)
Määrittelyvaiheessa selvitettiin sopimuspalokuntatoiminnan kehittämiseen liit- tyviä kehittämistarpeita onnettomuuksien ehkäisyn näkökulmasta. Aihe hah- mottui ja sitä esiteltiin eri pelastuslaitoksen sisäisissä palavereissa sekä sopi- muspalokuntien viestintäryhmässä. Tutkimuskysymys muotoutui vuoropuhe- lusta saatavan tiedon ja tarpeiden perusteella. Asiakasymmärrystä lähdettiin xxxxxxxxxxxx valikoitujen laadullisten tutkimusmenetelmien ja kokeilujen kautta. Eri menetelmin saadut tulokset luokiteltiin ja analysoitiin. Analysoinnin
pohjalta tutkimusongelman ratkaisuvaihtoehdoksi valikoitui sopimuspalokun- tien onnettomuuksien ehkäisytoiminnan kehittämiseksi toimintaa tukeva toi- mintamalli.
6.2 Tutkimusmenetelmien valinta
Tässä tutkimuksessa on käytetty pelkkiä laadullisia tutkimusmenetelmä. Jan- honen ja Xxxxxxxx (2003, 39) toteavat, löytyy myös eri näkemyksiä, voi- daanko laadullisella menetelmällä tuotettua tietoa kvalifioida. Opinnäytetyön keskeinen tavoite täyttyy, jos opinnäytetyöprosessin tuloksena on tuotettu uusi konsepti, jonka avulla voidaan kehittää olemassa olevia ja mahdollisesti uusia tapoja toteuttaa onnettomuuksien ehkäisypalveluita sopimuspalokuntien kanssa. Määrällisellä tarkastelulla ei välttämättä saavuteta tutkittavaan aihepii- riin peilaten lisäarvoa. Palvelumuotoilun näkökulmasta oleellista ei ole määräl- linen vaan laadullinen tarkastelu. Xxxxxxxx (2016) kirjan otsikossa toteaa hyvin kuvaavasti, että palvelumuotoilussa pikemmin tärkeää on prosessi, eikä niin- kään tuote. Tässä tutkimuksessa kyseessä on juuri prosessin, uuden toiminta- mallin kehittämisestä.
Tutkimusosuuden selkäranka oli aiemmin kuvattu Tuplatimantti-palvelumuotoi- luprosessimalli. Sitä mukaillen tutkimus toteutettiin. Tutkimuksessa on tavoit- teena hyödyntää muotoiluajattelun vahvuuksia, kuten kokeilukulttuuria, jossa kehitettävää tuotetta tai palvelua voidaan turvallisesti testata ennen kuin pal- velun lopullista käyttöönottoa. Kokeilukulttuurin ohella iteratiivisuus on muotoi- luajattelussa vahvuus. Tutkimusmenetelmien valinnassa on haluttu suosia menetelmiä, jotka eivät rajaisi liikaa tutkittavaa aihetta, vaan antaisivat tilaa uusille ajatukselle ja havainnoille. Palvelumuotoilun tavoitteena tässä ei ole kirjata olemassa olevaa, vaan luoda jotain uutta väheksymättä olemassa ole- via hyviä käytäntöjä ja yhteistyömuotoja.
6.3 Aineiston keruu
Tutkittavasta aihepiiristä on varsin vähän tutkimustietoa, johon liittyisi pelas- tustoimen ja sopimuspalokuntien palveluiden yhteiskehittäminen. Tutkittavaan aihepiirin nähden vain yksi aineistonkeruumenetelmä ei takaa riittävää asia- kasymmärrystä. Sen vuoksi valittiin useampia aineistonkeruumenetelmiä.
Tässä opinnäytetyössä on päädytty aineiston keruun osalta triangulaatioon, eli
monimetodistiseen lähestymistapaan. Monimetodistisen lähestymistavan va- lintaan vaikutti halu lisätä tutkittavan aihepiirin kattavuutta ja sitä kautta eh- käistä tutkimuksen luotettavuuteen vaikuttavia virheitä. Kananen (2014a, 17) painottaa, että monimetodistisella aineistonkeruumenetelmällä ilmiöstä saa- daan syvällisempi näkemys. Aineistonkeruumenetelmät on valittu siten, että aineistonkeruumenetelmät sopisivat mahdollisimman hyvin tutkittavaan toimin- taympäristöön. Niistä saadulla tiedolla uskotaan, että tutkimuksen ongelmat ratkeavat.
6.3.1 Työpajat
Muotoiluajattelulle on keskeistä yhteiskehittäminen kaikkien keskeisten sidos- ryhmien kanssa. Todennäköisimmin hyvää lopputulokseen päästään, kun mu- kana kehittämistyössä ovat mukana loppukäyttäjät, asiakkaat ja työntekijät.
Asiakasymmärrystä kerätessä kannattaa muodostaa käsitekartta, jonka poh- jalta selviää, mikä vaikutus kehitettävällä asialla on sidosryhmiin. Sen avulla voidaan löytää lisää ryhmiä tai yksilöitä, jotka on hyvä osallistaa prosessiin. Etelä-Karjalan pelastuslaitoksella ja alueen sopimuspalokunnilla on yhteinen viestintäryhmä, joka voidaan nähdä tässä myös kehittämisen kohderyhmänä. Koiviston ym. (2019, 40) mukaan tunnistettuja sidosryhmiä pystytään otta- maan mukaan yhteiskehittämiseen eri projektin vaiheissa, hyödyntämällä yh- teiskehittämisen menetelmiä, kuten työpajoja tai verkkoyhteisöjä. Viestintäryh- män kokouksissa, sopimuspalokuntavierailujen yhteydessä ja muista yhtei- sistä palavereista saatiin riittävä materiaalipohja koottua asiakasymmärryksen saavuttamiseksi. Kokoukset olivat iltaisin. Käsittelimme aluksi muita yhteisiä esille tulleita ajankohtaisia asioita ja sen lisäksi oli kehittämisosuus, eli työpa- jaosuus. Koronapandemiasta johtuen kokoukset olivat suurilta osin Teamsin välityksellä. Työpajoista sekä tallenteilta ja muistiinpanoista koottiin yhteinen ideaseinä. Ideaseinä on visuaalinen luonnosmalli. Osterwalderin ja Pigneurin (2010, 148) mukaan luonnosmalli muuttuu pysyväksi objektiksi ja käsitteel- liseksi ankkuriksi, johon keskusteluissa voidaan aina palata. Ideaseinää on tarkoitus hyödyntää myöhemmin sekä täydentää myöhemmissä kehittämis- projekteissa.
6.3.2 Haastattelut
Tutkimushaastattelua suunniteltaessa on tärkeä käyttää aikaa tutkimuskysy- mysten valintaan ja muotoiluun. Kysymyksiä muotoiltaessa kannattaa pitää vi- susti mielessä, millaista aineistoa haluaa ja mitä sillä haluaa tehdä (Hyvärinen ym. 2017, 25). Haastatteluja on mahdollista toteuttaa erilaisten tekniikoiden avulla. Xxxxxxx (2014, 73) mukaan käytettävän terminologian suhteen on syytä olla tarkka, sillä termit kytkeytyvät tutkimusotteisiin. Tiedonkeruumene- telmät eivät eroa muun laadullisen tutkimuksen tiedonkeruumenetelmistä (Ka- nanen 2014a, 77). Puolistrukturoituja haastatteluja varten kysymykset laadit- tiin etukäteen valmiiksi. Haastattelukysymysten järjestystä vaihdeltiin tarvitta- essa haastattelutilanteen mukaan. Peruskysymykset olivat samoja. Haastelta- van taustan mukaan valittiin lisäkysymyksiä paremman asiakasymmärryksen saavuttamiseksi. Onnistunut haastattelutilanne on myös onnistunut vuorovai- kutustilanne, joka ruokkii lisäkysymyksiä. Niille oli jätettävä aikaa haastattelu- aikataulua suunniteltaessa. Puolistrukturoidut haastattelut toteutettiin Teams- sovellutusta hyväksi käyttäen sekä fyysisinä tapaamisina. Sovellutus sopi hy- vin, koska se voitiin tallentaa samalla. Haastattelija pystyi keskittymään haas- tateltavaan, eikä muistiinpanojen kirjaamiseen. Toisaalta Teamsin kautta to- teutettavassa haastattelussa haastattelijan on helpompi pysyä neutraalina, koska kaikki non-verbaali viestintä ei välity haastateltavalle. Haastatteluilla ha- luttiin syventää ymmärrystä sopimuspalokuntien arjesta. Mitkä ovat toiminnan kannalta keskeisiä tehtäviä? Miksi sopimuspalokuntaan liitytään? Saataisiinko uusia jäseniä tai vanhoja pidettyä mukana toiminnassa, jos toimintamuotoja olisi useampia. Haastateltavia valittaessa pidettävä mielessä tutkittava asia, mistä tietoa halutaan. Alasuutari (2011, 81) mukaan: ”- - ihmisten vastauksia
tule pitää sellaisenaan tutkimuksen tuloksena.” Voisivatko haastateltavat tuoda lisäarvoa tutkimusongelman ratkaisun kannalta? Vilkka (2015, 135) täh- dentää, että haastateltavat kannattaa valita heidän tutkittavaa asiaa koskevan asiantuntemuksensa tai kokemuksensa perusteella. Haastattelutilanne pyrit- tiin saamaan keskustelunomaiseksi ja rennoksi. Tutkittavan ilmiön kannalta keskeisten toimijoiden tunnistaminen ja löytäminen haastateltavaksi ei ole aina helppoa (Hyvärinen ym. 2017, 222). Tutkimusaineistoa varten haastatel- taviksi pyrittiin valitsemaan sopimuspalokuntalaisia, pelastuslaitoksella palo- kuntatyötä ohjaavia henkilöitä, sopimuspalokuntiakouluttavia henkilöitä sekä toimintaa ohjaava aluehallintoviranomainen sekä muussa järjestötyössä oleva
henkilö. Tutkimukseen haluttiin pelastustoimen ulkopuolista näkemystä, jonka johdosta haastateltiin Etelä-karjalan sosiaali- ja terveystoimesta hyvinvoinnin ja terveyden päällikköä Tutkimukseen haastateltiin seitsemän (7) henkilöä.
6.3.3 Havainnointi
Kananen (2014b, 80) toteaa, että havainnointi on eräs toimintatutkimuksen tie- donkeruu menetelmistä. Havaintoja voidaan kerätä tutkimusta varten havain- noilla sekä luonnollisessa ympäristössä, eli siellä, missä ihmiset elävät, että laboratorio-olosuhteissa (Vilkka 2006, 37). Opinnäytetyössä havainnointia on käytetty tutkimusmenetelmänä sopimuspalokuntien järjestämissä yleisötapah- tumissa sekä pelastuslaitoksen sekä sopimuspalokuntien välisissä neuvotte- luissa. Tosin ongelmalliseksi menetelmän tekee se, että tutkija on itse mukana tutkimuksena auktorina (toimija), joten hänen tiedonkerääjänroolinsa voi olla hankala toteuttaa. Tässä tutkimuksessa havainnoitavat eivät tienneet havain- noinnista. Havainnointijaksot olivat helppo toteuttaa, koska jaksot olivat ly- hyitä.
Havainnointitilaisuudet olivat muiden järjestämiä tilaisuuksia, joihin havainnoit- sija oli saanut kutsun. Hirsjärven ym. (2008, 208) mukaan havainnointimene- telmiä on kritisoitu siitä, että havainnoitsija saattaa jopa suorastaan muuttaa tilanteen kulkua. Tässä tutkimuksessa varmistettiin tutkijan roolissa pysyminen niin, että havainnoinnista ei kerrottu muille. Samoin havainnointitilanteet vali- koitiin niin, että havainnointitilanteessa tutkijan rooli itse havainnointitilanteen toteutumisen kannalta ei ollut keskeinen. Esimerkiksi kokouksissa tutkija ei toi- minut puheenjohtajan roolissa. Strukturoimattomaan havainnointiin ei ole ole- massa tarkistuslistaa, mitä tulee havainnoida. Tällöin havainnoitsija kirjaa mahdollisimman monipuolisesti havainnointitilanteeseen liittyviä asioita. Tässä tutkimuksessa kirjaaminen tapahtui varsin lyhyiden havaintojaksojen vuoksi heti yleisötapahtuman jälkeen. Kokouksissa kirjaaminen tapahtui kokousten aikana. Havainnoinnin tulokseksi ei riitä pelkästään, mitä havainnointitilan- teessa tapahtuu. Olisi tärkeää saada kuvattua havainnointitilanteen ilmapiiriä ja ryhmien sekä yksilöiden välistä vuorovaikutusta.
Havainnoinnit toteutettiin kahdessa erillisessä yleisötapahtumassa sekä Saa- ren sopimuspalokunnalle järjestetyssä pilotointikoulutuksessa. Kesäkivaa Mar- jolassa on paikallinen Lappeenrannan vammaisneuvoston järjestämä tapah- tuma lappeenrantalaisessa leirikeskuksessa. Siellä pelastuslaitoksella sekä Rutolan vpk:lla oli yhteinen osasto. Päivä Paloasemalla 2021 oli esimerkki val- takunnallisesta kampanjasta. Tarkkailu toteutettiin Lemin paloasemalla ulkoil- matapahtumassa. Talven 2021 ja 2022 aikana Etelä-Karjalan pelastuslaitos ja sopimuspalokunnat päivittivät keskinäistä sopimusta palveluntuotannosta 1.1.2023 alkavaa hyvinvointialuetta varten. Havainnointia toteutettiin neljässä kokouksessa.
6.3.4 Muotoiluluotain
Tässä opinnäytetyössä on käytetty muotoiluluotainta yhtenä tutkimusmenetel- mänä. Luotaimen käyttö luetaan innovatiivisiin tutkimusmenetelmiin. Mattel- mäen (2006, 37) mukaan innovatiivisten työpajojen tuloksina saadaan tyypilli- sesti visuaalista ja sanallista tietoa. Tutkimusmenetelmiä osallistavat työtavat, kuten osallistuvan suunnittelun työpajat, kuvakollaasit ja kameratutkimukset. Tonderin (2013, 41) mukaan tilaa kuvaamalla voidaan saada esille tarpeita ja puutteita, joita asiakas ei kenties edes itse osaa mainita palautetta antaes- saan. Tässä tutkimuksessa muotoiluluotaimen käyttö valikoitui yhdeksi tutki- musmenetelmäksi koska tutkijalla ei ollut mahdollista havainnoida kohderyh- mää heidän omassa toimintaympäristössään koronapandemiasta johtuen.
Kuva 18. Muotoiluluotaimen toteuttamisprosessi (Kultanen 2022)
Tässä opinnäytetyössä kohderyhmäksi valittiin palokuntanuoria sekä neljäs- luokkalaisia. Muotoiluluotainprosessi on kuvattu kuvassa 18. Koronatilanne Etelä-Karjalassa on ollut vaikea luotaimen toteuttamisen ajankohtana, jonka johdosta luotaimen käyttäminen tutkimusmenetelmänä toimi hyvin. Mattel- mäen (2006, 47) mukaan perinteisiä itsedokumentoinnin välineitä ovat päivä- kirja- ja kameratutkimukset. Tässä tutkimuksessa päädyttiin piirtämiseen. Osin siksi, että kohderyhmänä lapset. Heille piirtäminen on tuttu ilmaisemisen muoto, koska lapset piirtävät kuvaamataidossa sekä kotioloissa annettujen ai- heiden pohjalta. Tutkimus oli joustava toteuttaa lasten sekä koulun kannalta.
Piirustuksen laatiminen voitiin antaa kotitehtäväksi. Toiseksi itsedokumentoin- nissa havainnoitsijan mahdollinen vaikutus tutkittavaan pyritään minimoimaan (Carter & Xxxxxxx 2003, Mattelmäki 2006, 47 mukaan). Itse tutkijana ja pelas- tuslaitoksen päällystön viranhaltijana virkapuvussa olisin voinut ohjata lapsia tiettyyn suuntaan. Kouluissa lapset piirsivät, mitä heille tuli mieleen palokunta- toiminnasta. Sopimuspalokuntatoiminnassa olevat lapset piirsivät kuvan tur- vallisuusaiheista, joista heidän mielestään lasten tulee tietää. Tutkittavat koh- deryhmät tuottivat ennalta suunnitellun tehtävänannon pohjalta piirustuksia.
Piirustuksista tuotettiin kuvakollaasi, jota hyödynnetään sopimuspalokuntien ja
pelastuslaitoksen yhteisissä työpajoissa, joissa suunnitellaan turvallisuusvies- tintämateriaalia lapsille ja nuorille.
6.3.5 Kokeilut
Pelastuslaitos ja sopimuspalokunnat lähtivät yhteiskehittämään kokeilujen kautta. Muotoiluajattelussa tyypilliseen tapaan testattiin sekä kokeiltiin run- saasti ja monipuolisesti. Koivisto ym. (2019, 40) tähdentää, että näiden avulla voidaan vähentää riskiä epäonnistua kehittämisessä. Tavoitteena kokeiluilla oli luoda kokeilukulttuurin mallin Etelä-Karjalan alueelle. Opinnäytetyön ai- kana sopimuspalokuntien kanssa toteutettiin kaksi erillistä kokeilua. Kokeiluilla pyrittiin selvittämään, miten yhteistyötä voidaan kehittää edelleen sopimuspa- lokuntatoiminnan kehittämiseksi ja tukemiseksi.
Ensimmäisessä kokeilussa sopimuspalokunnalle luovutettiin vastikkeetta alku- sammutuskoulutusperävaunu sopimuspalokuntien omaan käyttöön. Ennen ko- keilua sopimuspalokunnat ovat saaneet lainata pelastuslaitoksen kalustoa.
Sopimuspalokunnat ovat kokeneet Lappeenrannan alueella haasteelliseksi lai- nata perävaunua, koska se on ollut usein huoltamatta ja kalusto ei ole aina toi- minut tai tarvittavia välineitä on joutunut etsimään. Tämä on johtunut osin siitä, että paloasemalla ei ole varusteita huoltavaa henkilökuntaa, koska henkilö- kunta toimii väistötiloissa sisäilmaongelmien vuoksi.
Toisena kokeiluna pelastuslaitoksen onnettomuuksien ehkäisypalveluiden henkilökuntaa kävi kouluttamassa Saaren pitäjässä sopimuspalokuntanuoria. Saaren pitäjä kuuluu Parikkalan kuntaan. Saari sijaitsee maakunnan pohjois- päässä. Alue on haja-asutusaluetta, kuten suuri osa Parikkalaa. Kunta on muuttotappiokunta ja ihmisiä käy paljon kunnan ulkopuolella töissä, eli se on tyypillinen Etelä-Karjalan kunta. Pelastuslaitoksella on tunnistettu tämän yh- deksi kriittiseksi tekijäksi myös sopimuspalokuntatoiminnassa. Miten saada sopimuspalokuntatoiminta pysymään aktiivisena tällaisella alueella, jossa ei ole vakituista pelastuslaitoksen henkilöstöä kuin 1–2 henkilöä kunnan alueella. Saaren pitäjässä sopimuspalokuntatoiminta on ollut aktiivista. Etelä-Karjalan pelastuslaitos halusi tukea aktivoitumista uudella tavalla. Kokeilun avulla ha- luttiin myös havainnoida, millainen käsitys maakunnan kärjessä toimivasta so-
pimuspalokunnasta on opinnäytetyön tekijällä, joka ei ollut kertaakaan 11 vuo- den aikana käynyt Saaren paloasemalla, vaan hän on saanut tietoa välikäsien kautta. Sopimuspalokunnassa ei ollut tietoa, että yhteistyötä voidaan tehdä myös onnettomuuksien ehkäisyn näkökulmasta. Kokeilu toteutettiin loka- kuussa 2021. Etelä-Karjalan pelastuslaitos toteutti palokuntanuorille AS1-al- kusammutuskorttikoulutuksen.
6.4 Tutkimusaineiston analysointi
Aineiston keruu oli suunniteltua hankalampaa alueellisesta koronatilanteesta ja niihin liittyvistä rajoituksista johtuen. Aineisto kerättiin huomattavasti ajatel- tua pitemmältä ajanjaksolta. Työpajoissa sopimuspalokuntien ja pelastuslai- tosten välisistä tilannekatsauksista saatu tieto, jonka pohjalta tunnistettiin ke- hittämiskohteita ja lisättiin asiakasymmärrystä. Koska kysymyksessä oli kvali- tatiivinen tutkimus, valittiin analysointitapakin sen mukaisesti. Muistiinpanojen avulla tutkimusaineistosta tehdyt löydökset teemoitettiin. Eri tutkimusmenetel- min saatu tutkimusmateriaali analysoitiin alustavasti tuoreeltaan. Sen jälkeen luokiteltuja tutkimustuloksia verrattiin tutkimuskysymyksiin. Tällöin esimerkiksi haastatteluissa voitiin tuottaa tarkentavaa tietoa aukkokohtiin. Teemoitetun tu- loksena alkoi muodostua runko, jonka pohjalta lopulta toimintamalli rakennet- tiin.
6.4.1 Työpaja-aineistot
Tutkimustiedon analysointi aloitettiin työpaja-aineiston tutkimuksella. Aineisto- materiaalin analysointi aloitettiin tiivistämällä aineistoa luokittelemalla työpaja- aineisto liimalapuiksi seinälle. Osa ideoista oli samoja tai hyvin lähellä toisi- aan, eli ne tarkoittavat paljolti samaa asiaa. Tällöin karsittiin samaa tarkoitta- vat liimalaput ja jätettiin vain yksi kuvaamaan ideaa. Tutkimuksessa ei haluttu painottaa mitään ideaa tässä vaiheessa, joten jatkokehittämisen kannalta ei ole tuotu esille, mitä ideoita esitettiin eniten. Tutkijalla oli kuitenkin dokumen- toituna, mitä ehdotuksia ehdotettiin eniten.
Kuva 19. Sopimuspalokuntalaisten kanssa tuotettu ideaseinä (Kultanen 2022).
Ideaseinän (kuva 19) avulla pystyttiin tunnistamaan, mitkä olisivat luontevia kohderyhmiä, joilla olisi mahdollisimman matala kynnys toteuttaa onnetto- muuksien ehkäisytoimintaa, käytännössä turvallisuusviestintää. Ideaseinän pohjalta muodostuivat kohderyhmäprofiilit. Matkailumarkkinoiden segmentointi perustuu matkailijasta tehtäviin profilointeihin eli tietynlaisiin tyyppiasiakkaisiin (Tonder 2012, 14). Samoin kehittämistyötyötä jatkettiin tyyppikohderyhmien avulla. Profiilien pohjalta ideoitiin aiheita, joihin sopimuspalokuntalaiset voisi- vat ideoida sisältöjä sekä toteuttamismuotoja, joita voitaisiin lähteä kokeile- maan. Toteuttamismuodot ovat tässä kohtaa pilotoivavia tuotteita. Samalla tunnistettiin asioita, joissa mahdollisesti tarvitaan ulkopuolista tukea, jotta toi- minta saadaan toteutettua riittävän laadukkaasti.
Havaintoja verrattiin tutkimusongelmaan. Haluttiin varmistaa, että tutkimusme- netelmien havainnot tukevat tutkimuksen validiteettia. Kanasen (2014a, 126)
mukaan Xxxxxxxxx (1997, 207) on todennut validiteetin tarkoittavan lyhyesti määriteltynä sitä, että tutkitaan oikeita asioita. Saadaanko aineistosta tutki- mushavaintoja, jotka tukevat tutkimuskysymyksen ratkeamista? Vaativatko jot- kin asiat lisätutkimusta, joihin vastauksia voidaan etsiä esimerkiksi puolistruk- turoiduista haastatteluista?
6.4.2 Haastattelut
Tutkimushaastattelut toteutettiin asiantuntijahaastatteluina. Haastattelun run- kona oli laadittu kysymyspatteristo, jossa oli huomioitu haasteltavan asiantun- tijanäkökulma tutkittavaan aiheeseen sekä rooli pelastustoimen palveluiden toteuttamisen kontekstissa. Kysymykset löytyvät raportin liitteistä 2–3. Haasta- teltaville ei esitetty suoraan opinnäytetyön tutkimuskysymyksiä, koska sillä olisi rajattu mahdollisesti uusien ideointien syntymistä. Puolistrukturoidulla haastatteluilla pyrittiin selvittämään heikommin tiedotettuja tai tiedettyjä asioita onnettomuuksien ehkäisytehtävissä tai niiden suunnittelussa. Haastatteluita toteutettiin osin samaan aikaan työpajojen kanssa. Tämä osaltaan antoi mah- dollisuuden iteratiiviseen aineistonkeruuseen.
Haastattelututkimuksessa kävi ilmi, että ensisijaisesti sopimuspalokuntatoimin- taan liitytään nuoriso- ja hälytystoimintaan osallistumisen vuoksi. Kun sopi- muspalokuntatoiminnassa on oltu jonkin aikaa mukana, onnettomuuksien eh- käisytoimintaankin osallistumisen kynnys madaltuu. Matalin kynnys onnetto- muuksien ehkäisytoimintaan kulkee osallistumalla oman palokunnan toimin- nan ja kalustoesittelyiden kautta. Turvallisuusviestintä ja koulutus tulevat myö- hemmin mukaan, osaamisen kartuttua osalle sopimuspalokuntalaisista. Osa sopimuspalokuntalaisista haluaa keskittyä hälytysosastossa toimimiseen.
Haastateltavat totesivat, että toisille esiintyminen ja toiminnan esittely voi olla haasteellista. Sama havainto on tullut esiin myös päätoimisen henkilöstön osalta. Kaikille esiintyminen julkisesti ei ole luontevaa, vaikka itse substanssi- osaamista löytyisikin. Onnettomuuksien ehkäisytehtäviin osallistuminen kai- paa pelastuslaitoksen tukea. Käytännössä pelastuslaitoksella ei ole täyden- nyskoulutustarpeita kartoitettu, eikä suunniteltu onnettomuuksien ehkäisyn nä- kökulmasta sopimuspalokuntien kanssa. Haastattelut tukevat kehittämistyöpa- jojen (kuva 19, s. 59) havaintoja toimintaan liittyvän tuentarpeen muodoista.
Toimintaan tarvitaan välineitä sekä materiaaleja. Koulutusmateriaalien jakami- seen tarvitaan yhteinen alusta, jonka kautta sinne voidaan tuottaa eri kohde- ryhmille sopivaa koulutusmateriaalia. Tällöin kouluttaminen olisi tasalaatui- sempaa ja tietyt faktat olisi tarkastettu etukäteen. Yhtinen alusta löydettiin tut- kimuksen aikana. Sopimuspalokuntalaiset esittivät, että pelastuslaitos hankkisi koulutusvälineistöä, joita sopimuspalokunnat voisivat lainata. Sopimuspalo- kuntien koulutustapeista ja koulutuksen järjestämisestä on maininta voimassa olevassa palvelutasopäätöksessä, mutta sitä on tulkittu koskevan erityisesti pelastustoimintaan tai työsuojeluun. Tätä näkökulmaa tulee laajentaa onnetto- muuksien ehkäisyyn.
Opinnäytetyöprosessi, erityisesti tutkimuksellinen osuus toteutettiin koronara- joitusten ollessa voimassa. Osa haastateltavista pelkäsi, miten koronarajoitus- ten päättyminen vaikuttaa sopimuspalokuntatoimintaan osallistumiseen. Pa- lautuuko toiminta samalle tasolle kuin ennen koronaa? Harjoitustoiminta oli ol- lut osin keskeytyksissä. Eri alustoilla toteutetut virtuaaliset harjoitukset tuntui- vat raskailta osalle haastateltavista. He toivat esiin toiminnan sosiaaliset ulot- tuvuudet. Sopimuspalokuntatoimintatoiminta on luonteeltaan fyysistä yhdessä tekemistä. Xxxxxxx perheelle se on koko perheen harrastus. Joissain kunnissa paloasema yhteinen kokoontumispaikka, jossa tavataan palokuntalaisia esi- merkiksi punttisalilla.
Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen päällikön haastattelussa todettiin, että sopimuspalokuntien olemassaolo on kyllä tunnistettu, mutta yhdyspintoja kolmannen sektorin toimijuuteen ei välttä- mättä. Hyvinvointialueuudistuksen yhden valmistelevan työryhmän, yhdyspin- tatyöryhmän kokouksissa nousi esille sopimuspalokuntatoiminta myös vapaa- ehtoistoiminnan yhtenä palvelujen tuottajana. Haastattelussa arvioitiin, että välttämättä muillekaan järjestötoimijoille rooli ei ole selvä, koska sopimuspalo- kuntien käyttämä kalusto on tunnukset myötäilevät pelastuslaitoksen toimin- taa. Henkilöstö käyttää myös lähes samanlaisia asusteita kuin vakituinen hen- kilöstö.
Haastateltavat toivat esiin, että osa sopimuspalokunnista on jo profiloitunut Etelä-Karjalassa turvallisuuskoulutukseen ja viestintään enemmän kuin toiset.
Yhteisenä huolena on, miten toiminta saataisiin kiinnostavammaksi ja mahdol- lisesti palokuntien vahvuudet ja osaaminen kartoitettua. Halukkuutta monipuo- lisen sopimuspalokuntatoiminnan kehittämiseen on, koska toiminta kilpailee monien muiden harrastusten kanssa nuorista. Haastatteluissa tuli esille myös sopimuspalokuntien nais- ja tukiosastolaisten hyödyntäminen esittelyissä ja koulutuksissa.
Osassa haastatteluja pohdittiin, miten toimintaa ohjaavat viranomaiset valvo- vat sopimuspalokuntien toimintaa. Pääsääntöisesti valvonta kohdistuu palve- lutasopäätöksessä luvatun palvelutason toteutumiseen ensisijaisesti pelastus- tehtävien osalta. Erityisesti miten toimintavalmiusaika toteutuu kiireellisissä pelastustehtävissä. Aluehallintoviranomainen valvoo kuitenkin erityisesti val- vontatoimenpiteiden toteutumista. Ne ovat viranomaistehtäviä, joihin sopimus- palokunnat eivät osallistu. Turvallisuusviestinnän tavoitteisiin sopimuspalokun- tien toiminnalla todettiin olevan merkittävä rooli.
6.4.3 Havainnointi
Kesäkivaa Marjolassa tapahtuma 6.8.2021 järjestettiin Loma- ja kokoushotelli Marjolassa kuudennen kerran. Tapahtuman tarkoituksena oli koota vammais- neuvoston kohderyhmää yhteen viihtymään kesäisen luonnon äärellä, tutustu- maan toisiinsa sekä verkostoitumaan ja samalla saamaan tärkeää informaa- tiota eri asioista (kuva 20 s.20). Tapahtuma pystyttiin järjestämään terveystur- vallisesti ulkoilmatapahtumana. Etelä-Karjalan pelastuslaitos ja Rutolan vpk olivat mukana tapahtumassa mukana. Pelastuslaitos oli laittanut esille onnet- tomuuksien ehkäisyyn liittyvää materiaalia.
Kuva 20. Tapahtumamainos Kesäkivaa Marjolassa (Xxxx Xxxxxxxxxx 2021)
Havainnoinnin kohteena oli asiakkaiden ja sopimuspalokuntalaisten välinen vuorovaikutus. Pelastuslaitos hankki esitteitä sekä muita turvallisuuteen liitty- viä tuotteita, joita yhdessä jaettiin osallistujille. Havainnointi keskittyi muuta- miin ennalta mietittyihin havainnoitaviin asioihin. Mitkä olivat keskeisiä aiheita, joista keskusteltiin? Liittyivätkö keskustelut jollain tavoin arjen turvallisuuteen? Miten sopimuspalokuntalaiset vastasivat kysymyksiin tai olivatko sopimuspalo- kuntalaiset itse aloitteellisia asumisturvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä?
Kohderyhmässä oli myös kehitysvammaisia. Miten näiden erityistarpeiden huomioiminen onnistui? Kohdeyleisöä kiinnosti erityisesti kalusto sekä sopi- muspalokuntalaisten ja kaluston kuvaaminen. Lähes kaikille heille kaikki olivat palomiehiä. He eivät osanneet erottaa päätoimista ja sopimuspalokuntaa toi- sistaan, eikä se ollut tarpeenkaan. Osalla vamma voi olla sellainen, ettei sillä
ole vaikutusta kognitiivisiin toimintoihin. Sopimuspalokuntalaiset olivat kohteli- aita ja kärsivällisiä. He kertoivat turvallisuusasioista selkokielisesti sekä hyvin- kin yksityiskohtaisesti. Avustajat olivat vaikeammin vammaisten tukena. He ohjasivat keskustelua niihin asioihin, joilla oli vaikutusta heidän asiakkaiden arjen turvallisuuteen. Jaettava materiaali oli valittu siten, että jokaiselle voi- daan antaa jotain. Keskustelu oli helppo aloittaa etukäteen valitun materiaalin pohjalta, johon ennen tilaisuutta yhdessä tutustuttiin. Toimintapiste oli suosi- tuin piste. Samat ihmiset kävivät toimintapisteellä useampaan kertaan. Välitön ja aito palaute asiakkailta sekä järjestäjältä kannusti kohti uusia kohderyhmiä tai järjestämään seuraavana vuonna uudestaan sama tapahtuma.
PÄIVÄ PALOASEMALLA, LEMI
Kyseessä on perinteinen Suomen pelastusalan keskusjärjestön (SPEK) hallin- noima ja pelastuslaitosten ja sopimuspalokuntien toteuttama koko perheen ta- pahtuma. Joka vuosi valitaan onnettomuuksien näkökulmasta teema päivälle. Paloasemalle järjestetään teeman mukaisesti rasteja, joihin yleisö pääsee tu- tustumaan. Sen lisäksi palokunnat järjestävät omaa ohjelmaa. Sopimuspalo- kunnille tapahtuma on myös rekrytointitapahtuma.
Kuva 21. Päivä paloasemalla tapahtumasta (Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen Facebook- sivut 2021)
Etelä-Karjalassa pandemiarajoitusten puitteissa 27.11.2021 voitiin Päivä Palo- asemalla -kampanja toteuttaa ulkoilmatapahtumana. Suurin osa palokunnista
perui osallistumisensa muutama päivä ennen toteutuspäivämäärää koronati- lanteeseen vedoten. Lemin vpk toteutti tapahtuman ulkoilmatapahtumana.
Opinnäytetyön tutkimuksen edistämisen näkökulmasta tarjoutui mahdollisuus toteuttaa havainnointi tapahtumassa. Havainnoitsija oli ensimmäistä kertaa sopimuspalokunnan järjestämässä Päivä Paloasemalla -tapahtumassa. Aikai- sempina vuosina havainnoitsija ollut itse järjestämässä sekä viime vuosina koordinoinut koko Etelä-Karjalan alueella tapahtumajärjestelyjä. Ohjelma si- sälsi kalustoesittelyä, toimintanäytöksen ja lapsille mahdollisuuden testata sankoruiskua ja kaataa sillä keiloja. Sen lisäksi päivän aikana oli poniajelua ja kahvitarjoilua sekä makkaran paistamista. Kalustohallissa oli esitepöytä, jonka luona havainnointi pääasiallisesti tapahtui.
Havainnoinnin keskipisteenä oli asiakkaiden ja sopimuspalokuntalaisten väli- nen vuorovaikutus. Mitkä olivat keskeisiä aiheita, joista keskusteltiin? Liit- tyivätkö keskustelut jollain tavoin arjen turvallisuuteen? Millaisia kysymyksiä sopimuspalokuntalaiset esittivät? Miten sopimuspalokuntalaiset vastasivat ky- symyksiin tai olivatko sopimuspalokuntalaiset itse aloitteellisia asumisturvalli- suuteen liittyvissä kysymyksissä?
Asiakkaiden ja sopimuspalokuntalaisten vuorovaikutus oli välitöntä. Pienellä paikkakunnalla sopimuspalokuntalaiset ovat tuttuja asiakkaiden kanssa. Ku- vassa 21 (s. 65) tämä näkyy hyvin. Nuorisoryhmässä yhdellä oli sopimuspalo- kuntalaisen varusteet päällä. Samanlaisia keskustelupiirejä oli myös aikuisilla. Palokuntatoiminnan muuttumisesta sekä arkisista asioista keskusteltiin myös aikuisten keskustelupiireissä. Kalusto sekä toimintanäytökset kiinnostivat ylei- söä. Arjen turvallisuudesta keskusteltiin vähemmin. Alkusammutuskaluston sekä palovaroittimien merkitys tuli hyvin esille sopimuspalokuntalaisten toi- mesta. Muissa harvinaisemmissa kysymyksissä haettiin tukea havainnoitsi- jasta, jolla oli päällystöön kuuluva ja virka-asu päällä. Eräs keskeinen helppo parannus, joilla voidaan madaltaa kynnystä eri turvallisuusasioiden puheeksi ottamisessa, ovat jaettavat materiaalit. Nyt jaettavaa materiaalia oli niukasti tarjolla. Oppaat olivat melko vanhoja. Heijastimen, oppaan tai arvontakupon- gin kanssa on helpompi lähestyä toista ihmistä, jolle esiintyminen ei ole niin luontaista.
PALOKUNTASOPIMUSPALAVERIT
Havainnointi toteutettiin neljässä palokuntasopimuspalaverissa sopimuspalo- kuntien sekä Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen välillä. Kuvassa 22 neuvottelut ovat käynnissä Lauritsalan paloasemalla. Palokuntasopimukset luovat kehyk- sen sopimuspalokuntatoiminnalle sekä toiminnasta maksettaville korvauksille. Tällä sopimuksella EKP ja sopimuspalokunta sitoutuvat kehittämään yhteis- työssä alueen sopimuspalokuntatoimintaa ja sopivat niistä pelastustoimen teh- tävistä, joista sopimuspalokunta sitoutuu huolehtimaan. Havainnoinnin tavoit- teena opinnäytetyön kannalta oli havainnoida, nousevatko onnettomuuksien ehkäisypalvelut, erityisesti turvallisuusviestintä millään tavoin esille osaksi neuvotteluja. Muutamien aktiivisten sopimuspalokuntien kanssa on aikaisem- min tehty erillissopimus, jonka sisältö liittyy kustannuksiin, eikä siinä ole ollut toiminnan sisällön tai vaikuttavuuden arviointiin liittyviä elementtejä.
Kuva 22. Palokuntasopimusneuvottelut Lauritsalan paloasemalla (Kultanen 2022)
Sopimusneuvotteluissa palokunnan osallistumisesta onnettomuuksien ehkäi- sytoimintaan tuli kirjaus siitä, mihin toiminta pelastuslain hengessä perustuu. Viitekehyksen toiminnalle antaa pelastuslain (379/2011) 51 §:n 1 momentin mukaiseen alueella tapahtuvaan onnettomuuksien ehkäisyyn liittyvät turvalli- suusviestinnän muodot. Suunnittelua ja toteuttamista ohjaa pelastuslaitoksen laatima ja riskienhallintapäällikön vahvistama turvallisuusviestintäsuunnitelma. Palokunta voi osallistua myös muuhun onnettomuuksien ehkäisytoimintaan siltä osin, kun se ei edellytä julkisen vallan käyttöä. Toteuttamismuodoista ei haluttu kirjata mitään. Tällöin turvallisuusviestinnän toteuttamisen kynnys py- syy matalana ja luodaan edellytykset kokeilevaan turvallisuusviestinnän to- teuttamiseen.
Sopimuspalokunnat käyttävät useita sosiaalisen median kanavia. Xxxxxxx xx- xxxxxxxxxxxxxxxxx on rajoitettu tehtäviin liittyvien kuvien jakamista sosiaalisen media kanavissa. Sopimuspalokuntien toteuttama viestintä Etelä-karjalassa on pääsääntöisesti ollut erittäin korkeatasoista. Neuvotteluissa todettiin, että sopimuspalokunnan mediaviestinnän tulee perustua EKP:n viestintästrategi- aan, viestintäohjeeseen sekä pelastustoimen viestintää koskeviin ohjeistuk- siin. Palokuntasopimuksen liitteeksi laaditaan palveluntarjontataulukko, johon on lueteltu palokuntien ylläpitämä valmius. Tämä valmius käsittää määrityksen henkilöstön sekä välineistön osalta. Tähän taulukkoon lisätään myös onnetto- muuksien ehkäisypalvelut ja viestintä.
Kuva 23. Kuvankaappaus palokuntasopimuksen palvelutarjontataulukkoluonnoksesta (Kulta- nen 2022)
Kuvan 23 (s.68) mukaan ensimmäiseen sarakkeeseen on kuvattu valmius. Tässä kontekstissa palokunnan tuottama palvelu. Toiseen sarakkeeseen on kuvattu tarkemmat vaatimukset palvelun tuottamiselle. Kolmanteen sarakkee- seen on kuvattu, mitä asioita pelastuslaitos tulee seuraamaan palveluiden tuottamisessa. Tämä vaikuttaa osaltaan maksettaviin korvauksiin.
6.4.4 Muotoiluluotain
Luotainta käytettiin yhden turvallisuusviestinnän kohderyhmän (lapset ja nuo- ret) asiakasymmärryksen tuottamisessa. Luotaimen avulla saatiin tietoa, mitä neljäsluokkalaisille tulee mieleen palokuntatoiminnasta. Samalla saatiin tietoa, miten lapset tunnistavat arjen vaaranpaikkoja ja miten onnettomuuksia voi- daan ehkäistä. Kuvassa 24 ja 25 (s.70) on sopimuspalokuntanuorien tekemiä piirustuksia aiheista, joista heidän mielestään olisi tärkeä puhua samanikäisille nuorille.
Kuva 24. Kuvassa Kesämäen koulun ja Luumäen nuoriso-osastolaisien tuottamia piirroksia (Kultanen 2022).
Saatu tutkimustieto hyödynnettiin ja sitä hyödynnetään edelleen lapsille koh- dennettavassa turvallisuusviestinnässä ja koulutusmateriaalin suunnittelussa. Muotoiluluotaimen tuloksia hyödynnetään esikoululaisille ja neljäsluokkalaisten turvallisuusaiheisten YouTube-videoiden toteutuksessa. Materiaalia voidaan käyttää myös sopimuspalokunnille tehtävään rekrytointivideoon. Xxxxxxxx (2016,1) toteaa, että muotoilussa ei ole tärkeää lopputulos, vaan prosessi. Tä- män palveluluotaimen keskeisin löydön on tukea ja tuoda uusia näkökulmia so- pimuspalokuntien ja pelastuslaitoksen yhteiskehittämisen prosessiin. Tässä kontekstissa myös videoiden tuottaminen yhdessä on arvokasta, mutta arvok- kaampaan on löytää uusia matalan kynnyksen malleja tuottaa yhdessä onnet- tomuuksia ehkäiseviä palveluita eri rajapintoihin.
Kuva 25. Kuvassa Taipalsaaren VPK:n nuoriso-osastolaisten tuottamia piirroksia (Kultanen 2022).
Luotainmenettely toteutettiin ottamalla yhteyttä kahden koulun rehtoreihin. Rehtorit lupautuivat aineistonkeruumenetelmän toteuttamiseen koulussa, jos kuvaamantaidonopettaja sitoutuu antamaan koululaisille tehtävänannon sekä toteuttamaan piirustustehtävän tunnilla tai kotitehtävänä. Koululle ajankohta ei ollut otollinen. Koronaväsymys vaikutti selkeästi kaikkeen koululle tarjottuun ylimääräiseen toimintaan. Kouluille lähetettiin ohjeistukset. Toinen koulu to- teutti tehtävän antamalla vapaaehtoisen kotitehtävän. Toisesta koulusta tuli neljä piirustusta. Tutkimukseen saatiin täydennettyä kolmannen koulun yhden luokan tekemillä piirustuksilla.
Hypoteesina oli, että kaikissa piirustuksissa oli paloauto, tulipalo ja paloasema. Lasten piirustusten avulla pystytään käymään keskustelua ja analysoimaan niitä vielä pitkänkin ajan jälkeen. Vartiainen (2018) tähdentää, että piirustukset sekä siihen liittyvä keskustelu ovat hyvä keino lasten kohtaamiselle ja kuulemi- selle. Piirustukset ovat olleet nähtävillä paloasemalla tutkijan työhuoneessa. Ne ovat olleet yhtä hyvä keino myös aikuisten kohtaamiselle. Aikuisilta tuli ehdotus materiaalin hyödyntämisestä. Tutkimusmateriaalia tullaan hyödyntämään pe- lastuslaitoksen kehittämishankkeen taustamateriaalina. Pelastuslaitokselle läh- detään kehittämään ja pilotoimaan lasten kanssa pelastuslaitokselle maskotti- vaihtoehtoja.
Kuva 26. Lasten piirustukset analysoitu ja ryhmitelty teemoittain (Kultanen 2022).
Tutkittavista piirroksista löytyi usein paloauto ja paloasema. Tarkemmin havain- noitaessa ja tulkittaessa myös tekstejä, tunnistettiin myös syvempiä merkityk- siä. Kuvassa 26 yhteisiä teemoja on ryhmitelty aihepiirien mukaisesti. Aihepii-
rien pohjalta edettiin käsikirjoitusvaiheeseen, johon myös sopimuspalountanuo- rille varattiin mahdollisuus osallistua. Nuorten osallisuudella varmistetaan, että kuvien tulkinta on oikea. Sopimuspalokuntien viestintäverkostossa työstettiin kuvat aihepiireihin. Verkoston jäsenet ideoivat palveluluotaimen tulosten perus- teella käsikirjoitukseen lyhyempiä otoksia aihepiireittäin, joista video muodos- tuu. Erillisiä otoksia voidaan editoimalla hyödyntää myös esimerkiksi palokun- tien Tiktok-videoina.
6.4.5 Kokeilut
Pelastuslaitos omistaa ja hallinnoi alkusammutuskoulutuskalustoa. Sopimuspa- lokunnilla on mahdollisuus lainata kalustoa. Lappeenraanan alueella tarve on tunnistettu määrällisesti suurimmaksi. Kalusto on pääsääntöisesti sijoitettu tur- vallisuuskoulutusperävaunuihin, jotka on suunniteltu sitä varten. Uuden turval- lisuuskoulutusperävaunun hinta on noin 10 000 € varustelusta riippuen.
Perävaunun käyttö on vähäistä, koska turvallisuuskoulutus on keskittynyt pää- toimisille turvallisuuskouluttajille. Heillä on oma turvallisuuskoulutusajoneuvo EK-1027, jossa kalusto liikkuu. Periaatteena kaluston lainaamisessa on ollut, että se tuodaan huollettuna takaisin. Haasteena ovat käsisammuttimien huolto. Niiden kunto on tarkastettava, koska ne täytetään vedellä ja typpikaasulla. Ky- symyksessä on huolto- sekä käyttöturvallisuus. Käyttäminen edellyttää koulu- tusta. Täyttölaitteet maksavat useita satoja euroja ja alkusammutusvälineiden huoltotilan. Päätoimiselle asemalla sopimuspalokunnille ei ole avaimia. Tämä johtuu avainhallinnasta, joka liittyy kiinteistöturvallisuuteen. Käyttö ja huolto ta- pahtuvat pääsääntöisesti illalla ja viikonloppuisin. Kokeilussa alkusammutuspe- rävaunu sijoitettiin Rutolan sopimuspalokunnan tiloihin ja aktiivisille kouluttajille annettiin huolto- ja käyttökoulutus koulutuslaitteisiin. Parantaisen (2016, 151) mukaan menestyvien yritysten toiminta perustuu siihen, että ne osaavat rat- kaista jonkin asiakasta häiritsevän ongelman tai tarpeen. Koulutusvälineistön paremmalla saatavuudella mahdollistettiin sopimuspalokuntien palveluiden tuottajana itsenäisempi turvallisuusviestinnän tai turvallisuuskoulutuksen toteut- taminen asiakaslähtöisesti.
Pilotointi tulee nähdä laajemmassa kontekstissa. Pilotointi tulee nähdä pelas- tuslaitoksen ja sopimuspalokuntien välisenä asiakastarpeiden tunnistamisena,
jonka kautta kolmannen sektorin hyödyntäminen pelastuslaitoksen palvelutuo- tannossa onnettomuuksien ehkäisyn näkökulmasta mahdollistuu asiakaslähtöi- sesti ja ketterästi. Palvelumuotoiluprosessin näkökulmasta pilotoinnissa ratkais- tiin varusteiden ylläpitoon, käyttökoulutukseen ja uusien varusteiden hankin- taan liittyvien kustannusten kohdentamiseen liittyvät prosessit. Tulevaisuu- dessa sopimuspalokunnille annettavasta tuesta aiheutuvat kustannukset tul- laan kohdentamaan onnettomuuksin ehkäisyn alaisille kustannuspaikoille ja kustannukset pystytään toiminnallisen vuosisuunnittelun lisäksi myös budjetoi- maan ja suunnittelemaan proaktiivisesti.
Toisena kokeiluna toteutettiin Saaren pitäjässä Parikkalassa AS1-alkusammu- tuskoulutuskokeilu sopimuspalokunnan nuoriso-osastossa. Kokeilussa pilo- toinnin perimmäinen tarkoitus on testata eri muotoja, millä keinoin maakunnan laitamilla olevaa sopimuspalokuntaa voidaan tukea, että sen toiminta pysyy hengissä ja on monipuolista. pelastuslaitoksen näkökulmasta kysymys oli myös osaltaan osallistuvasta havainnoinnista. Havainnoinnin tarkoituksena oli lisätä asiakasymmärrystä pienen taajamapalokunnan näkökulmaan. Havain- noitsija on ollut 11 vuotta pelastuslaitoksen palveluksessa ja oli ensimmäistä kertaa paloasemalla käymässä. Havainnoitsijan toimipisteen ja Saaren palo- aseman väliä on noin 100 km.
Kuva 27. Saaren nuoriso-osastolaisia koulutuksessa (Kultanen 2022).
Alkuperäisenä suunnitelmana oli tarkoitus toteuttaa kokeilu Päivä Paloase- malla -tapahtuman yhteydessä Saarella. Saaren VPK ei muuten olisi osallistu- nut kampanjaan. Samaan aikaan sopimuspalokunnalla oli muuta suunniteltua toimintaa. Kokeilu toteutettiin 22.11.2021 illalla. Kokeiluun osallistui 18 nuorta sopimuspalokuntalaista (kuva 27 s.73). Koulutuksessa kerrottiin konseptin mukaiset alkusammutukseen liittyvät asiat. Sen lisäksi vielä arjen turvallisuu- teen liittyviä asioita, kuten turvallinen ruuan laittaminen, kynttilät ja palovaroitti- mien toiminta ja testaus. Heille annettiin koulutuksen jälkeen virallinen kuvan 28 mukainen AS1-alkusammutuskortti, joka on voimassa viisi (5) vuotta.
Kuva 28. AS1 alkusammutuskortti (SPEK 2021)
Osalle nuorista korttikoulutus saattaa vaikuttaa positiivisesti työelämän tutus- tumisen harjoittelupaikan löytymisessä. Koulutus antaa valmiuksia sopimuspa- lokuntien turvallisuusviestinnän toteuttamiseen. Koulutuksen jälkeen nuorille annettiin tehtäväksi testata palovaroittimet omasta kodista sekä jonkun lähei- sen asunnosta, esimerkiksi isovanhempien.
Kuva 29. Kuvassa lasten leikkipalokypärä, johon on signeerattu kurssilaisten ja kouluttajien nimikirjoitukset (Kultanen 2022).
Kokeilusta jäi muistoksi Saaren paloasemalle muovinen signeerattu paloky- pärä, joka on kuvassa 29. Siihen kirjoitettiin kouluttajien ja koulutettavien nimi- kirjoitukset. Sovittiin, että pelastuslaitos tulee jatkokuluttamaan nuoria ja tuke- maan muutenkin toimintaa. Edelleen sovittiin, että aina kun pelastuslaitoksen onnettomuuksien ehkäisypalveluista käydään Saarella tukemassa toimintaa. Kypärästä katsotaan, kuinka moni on vielä toiminnassa mukana.
Tässä opinnäytetyössä tehtyjä kokeiluja ja pilotointeja tullaan arvioimaan ja kehittämään edelleen virallisesti sopimuspalokuntien ja pelastuslaitoksen väli- sissä palokuntasopimusneuvotteluissa sekä sopimuspalokuntien viestinnän työryhmässä sekä arjen yhteistyössä. Pelastuslaitoksella ei ole käytössä oma- valvontaohjelmaa. Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen palvelutasopäätöksen 2021–2025 mukaan, pelastuslaitos laatii omavalvontaohjelman. Omavalvonta- prosessi on esitetty kuvassa 28. Prosessin pohjalta laaditaan varsinainen suunnitelma palvelutasopäätöskauden aikana. Tähän kytketään myös 2021 aloittavan Etelä-Karjalan hyvinvointialueuudistuksen mukaan yhteiset sisäiset ja ulkoiset asiakaspalautemallit. Niiden kehittäminen alkaa syyskuussa 2023.
Kuva 30. Pelastustoimen omavalvontamallin vaiheet (Etelä-Karjalan pelastus- laitoksen palvelutasopäätös 2021–2025).
Pelastustoimen omavalvontamallissa (kuva 30) on kuvattu, miten omavalvon- nan kautta saatu tieto tullaan ottamaan huomioon pelastuslaitoksen palvelui- den hyödyntämisessä. Tavoitteena on vaikuttavampi ja ilmiölähtöinen onnetto- muuksien ehkäisytoiminta.
7 TULOKSET
Opinnäytetyö on tehty Etelä-Karjalan pelastuslaitokselle. Tutkimustulokset ovat pääosiltaan hyvin konkreettisia ja niitä on jo tutkimuksen aikana otettu so- veltuvin osin osaksi toiminnan kehittämistä sekä palvelutuotantoa. Sopimus- palokuntatoiminnan ylläpitäminen ja siihen liittyvien tukitoimintojen ylläpitämi- nen on ollut haasteellista koronatilanteesta johtuen. Opinnäytetyön aikajänne on ollut kohtuullisen pitkä. Tutkimusaineisto on muodostunut monista läh- teistä. Aineisto sisältää kuvia, tekstiä sekä haastatteluja. Tutkimusta toteutet- taessa fokus oli asiakaslähtöisyyden korostamisessa. Pääosa aineiston kerää- misestä tapahtui luonnollisessa ympäristössä vuorovaikutuksessa tutkittavien kanssa.
7.1 Palokuntasopimukset
Pelastuslaitos laatii omasta toiminnastaan palvelutasopäätöksen, joka on pal- velulupaus pelastuslaitoksen toiminnasta omistajilleen, eli Etelä-Karjalan kun- nille. Sopimuspalokunnat ja Etelä-Karjalan pelastuslaitos laativat keskinäisen palokuntasopimuksen. Siihen kirjataan, mitä palveluita sopimuspalokunnat tuottavat ja niistä maksettavat korvaukset. Sopimusten sisällöissä ei ole aikai- semmin huomioitu onnettomuuksien ehkäisytehtäviä. Sisältö keskittyy opera- tiivisen toiminnan ja valmiuden ylläpitämiseen. Pelastuslaitoksella on erilliset sopimukset neljän sopimuspalokunnan kanssa turvallisuusviestinnän toteutta- misesta.
Opinnäytetyöprosessin aikana osana asiakasymmärryksen kasvun myötä on todettu, ettei erillissopimuksia ole tarpeen laatia. Onnettomuuksien ehkäisy- toiminta tuodaan osaksi sopimuspalokuntien ja pelastuslaitoksen välistä palo- kuntasopimusta. Osallistuva havainnointi mahdollisti neuvottelujen aikana esit- tää kirjausehdotuksia sopimuksen (kuva 31, s. 79) sisältöön. Sopimusteksti jä- tettiin väljäksi, joka mahdollistaa monimuotoisen tavoitteellisen ennaltaehkäi- sevän toiminnan toteuttamisen ja siihen liittyvän tuen. Tuella tarkoitetaan tässä kontekstissa koulutusta, kalustoa sekä korvauksia toiminnasta aiheutu- viin kuluihin. Tällöin kaikilla sopimuspalokunnilla on mahdollisuus osallistua onnettomuuksien ehkäisytyöhön omista lähtökohdista käsin. Haastattelujen tu- loksista kävi ilmi, että eri alueilla on ei välttämättä ole mahdollisuuksia toteut- taa toimintaa samalla tavoin eri kohderyhmille. Jos palokunnan lähellä ei ole kouluja tai päiväkoteja, eikä järjestetä isoja yleisötapahtumia, toteuttamismuo- toja ja kohderyhmiä tulee voida valita.
Mikäli kuitenkin sopimuspalokunnalta löytyy halua lähteä kehittämään omaa toimintaa avoimin mielin, palvelumuotoilun avulla löytyy uusia toimintaympä- ristöön sopivia toimintamuotoja. Muotoiluajattelun hyödyntämiselle ei ole rajoja työyhteisön eikä sopimuspalokuntatoiminnan ongelmien ratkaisussa. Muotoi- luajattelun avulla voidaan kehittää palokuntien kaluston hyödyntämistä, tilojen käyttöä tai jopa paloaseman toiminnallisuuksiin liittyvissä ongelmissa. Muotoi- luajattelun periaatteiden sekä sopimuspalokuntien toiminnan kehittämisen nä- kökulmasta kannattaa ottaa yhdeksi ulottuvuudeksi arjen turvallisuuden. Täl- löin ongelman tunnistamisen jälkeen päästään kehittämään profilointien kautta
eri kohderyhmille ihmislähtöisesti ja toimintaympäristö huomioiden ja protoillen onnettomuuksia ehkäisevää toimintaa, jota voidaan toteuttaa kehitetyn toimin- tamallin avulla.
Palokuntasopimukseen tullaan kirjaamaan kuvan 31 mukaan, että sopimuspa- lokunta osallistuu pelastuslain (379/2011) 51 §:n 1 momentin mukaiseen alu- eella tapahtuvaan onnettomuuksien ehkäisyyn liittyvään turvallisuusviestintään pelastuslaitoksen laatiman ja yhteisesti hyväksytyn vuosittaisen turvallisuus- viestintäsuunnitelman mukaisesti. Käytännössä onnettomuuksien ehkäisytyö voi kattaa myös hanketyöhön ja niihin liittyviin kokeiluihin osallistumista. Koska kehittämistehtävät ja hankkeet ovat epäsäännöllistä toimintaa, ei sopimuksissa mainita niitä, vaan niistä sovitaan erikseen sopimuspalokunnan kanssa. Etelä- Karjalassa sopimuspalokunta voi olla myös hankekumppani.
Kuva 31. Palokuntasopimusluonnos, sopimuspalokunnan tehtävät ja toiminnan järjestelyt (Kul- tanen 2022)
Sopimuspalokunta voi halutessaan mediaviestiä omien sosiaalisen mediaka- naviensa kautta. Mediaviestinnän tulee kuitenkin perustua Etelä-Karjalan pelas- tuslaitoksen viestintästrategiaan ja sen tulee noudattaa pelastuslaitoksen sosi- aalisen median ohjetta sekä turvallisuusviestintäsuunnitelmassa olevaa ohjeis- tusta mediaviestinnästä. Sopimukseen kirjataan, miten toiminnasta sekä sisäi- siin koulutuksiin osallistumisesta aiheutuneet korvaukset määräytyvät.
Palokuntasopimuksen liitteeksi on laadittu suorituskykytaulukko, johon on kir- jattu palokunnan eri tehtävät. Tällä tarkoitetaan palveluita tai kyvykkyyksiä, joita palokunnat tuottavat, jotta maakunnan toimintavalmius pystytään tuottamaan
normaalioloissa, yhteiskunnan häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa ympärivuo- rokautisena palveluna yhteiskunnalle. Palvelutaulukosta sopimuspalokunnat ja pelastuslaitokset yhdessä sopivat, mitä palveluita yksittäinen palokunta tuottaa. Tähän palvelutaulukkoon saatiin myös onnettomuuksien ehkäisytehtävät ja viestintä. Taulukkoon kirjataan, miten palvelun tuottamista seurataan. Joissain palveluissa palvelun tuottamista seurataan vuosittaisissa palokuntakatselmuk- sissa. Turvallisuusviestinnän seuranta tapahtuisi PRONTO - järjestelmän tur- vallisuusviestintäselosteiden mukaan. Pelastustoimen resurssi- ja onnetto- muustilasto PRONTO on Sisäministeriön hallinnoima sovellutus. Sen avulla ke- rätään tietoa pelastustoimeen liittyvistä tehtävistä sekä palveluista. Sen avulla kehitetään pelastustoimen palveluita. Sovellutusta hyödynnetään myös palotut- kinnan dokumentoinnissa. Järjestelmästä saadaan reaaliaikainen tieto toteutu- neista turvallisuusviestinnäksi luettavista tapahtumista. Tätä tietoa voidaan käyttää perusteena korvausten maksatuksissa. Muu hanke- ja kehittämistoin- taan osallistuminen ja siitä raportointi sovitaan erikseen tehtävänannon yhtey- dessä.
7.2 Profilointi
Haastattelujen, havainnoinnin sekä sopimuspalokuntalaisten tapaamisten pe- rusteella sopimuspalokunnat voivat profiloitua onnettomuuksien ehkäisytyössä omien tunnistettujen vahvuuksien mukaisesti. Tässä kontekstissa profiloinnilla tarkoitetaan asiakasprofilointia. Reason ym. (2016, 162) mukaan profiloinnit ra- kentuvat haastattelujen, keskustelujen ja tarkkailun pohjalta. Profiloinnin avulla voidaan tietylle kohderyhmälle suunnitella onnettomuuksien ehkäisyyn liittyviä kohdennettuja toimenpiteitä. Pelastustoimessa käytetään yleisesti elinkaarimal- lia. Elinkaarimallin sekä Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen alueella toimintaym- päristön riskianalyysien perusteella tapahtuva profilointi helpottaa asiakasryh- mille suunnattavan turvallisuusviestinnän tai koulutusmateriaalin suunnitte- lussa. Teamsin välityksellä toteutetussa kehittämistyöpajassa luotiin asiakas- profilointeja kolmelle turvallisuusviestinnän kohderyhmälle. Pohjana käytettiin pelastusalalla yleisesti käytettyä turvallisuusviestinnän elinkaarimallia (kuva 32, s.80).
Kuva 32. Turvallisuusviestinnän elinkaarimalli (Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen turvallisuus- viestintäsuunnitelma 2020)
Profilointi helpottaa suunnittelemaan viestintää tai koulutusta, koska todennä- köisesti jokainen henkilö tuntee profiiliin sopivan henkilön.
7.2.1 Lapset ja nuoret
Sopimuspalokuntalaisilta näihin kohderyhmiin turvallisuusviestinnän ja koulu- tuksen sisällöiksi ehdotettiin perinteisiä toiminta tulipalotilanteessa tai palova- roittimen käyttökuntoon saattamista ja testaamista sekä alkusammutustaitojen turvallista käyttöä ja harjoittelua. Pienemmille enemmän leikin varjolla ja esi- merkkiä näyttäen.
Kuva 33. Käyttäjäprofilointi kohderyhmänä lapset ja nuoret (Kultanen 2022)
Nuorille toteuttamismuotoina ovat kuvan 33 (s. 80) perusteella kampanjat ja koulutukset, joissa painotetaan oman vastuun ottamista. Myös muuten kodin ympäristöön liittyvät vaaranpaikat, kuten sähkölaitteiden turvallisuus sekä tur- vavarusteiden, kuten kypärien ja suojavarusteiden oikean käytön opettamista esitettiin.
Kuva 34. Esimerkkejä ladattavien liikkumiseen tarkoitettujen liikkumisvälineiden onnettomuustyypeistä (Itsanomat 2017, 2021)
Nuoret alkavat liikkua ja toimia itsenäisemmin. Liikkumiseen sekä kodin elekt- roniikkaan liittyy entistä enemmän ladattavia laitteita, kuten sähköpotkulaudat, sähkömopot, tietokoneet ja kännykät. Työpajaosuuksissa sopimuspalokuntalai- set nostivat esille esimerkkejä ajankohtaisista kohderyhmän onnettomuustyy- peistä. Kuvassa 34 on esimerkkejä onnettomuustyypeistä, joita keskusteluissa käytettiin esimerkkeinä.
7.2.2 Ikä-ihmiset
Sopimuspalokuntalaisten kanssa ikäihmiset valittiin luontevaksi kohderyh- mäksi, koska Etelä-Karjalan väestöennusteen (taulukko 2, s.15) perusteella Etelä-Karjalan väestöennuste kunnittain näyttää kokonaisuudessa negatiivi- selta. Myös yli 65-vuotiaiden osuus on merkittävä. Yleisesti useat tutkimustu- lokset ovat osoittaneet, että +65-vuotiaiden tapaturmariskit kasvavat.
Kuva 35. Käyttäjäprofilointi kohderyhmänä ikäihmiset (Kultanen 2022)
Toisaalta he ovat jopa työelämässä mukana ja viettävät aktiivista vapaa-aikaa matkustellen ja harrastaen. Joillain voi olla jopa iäkäs vanhempi tai molemmat vanhemmat elossa. Sopimuspalokuntalaiset kokivat, että tälle kohderyhmälle voi kehittää turvallisuusviestinnän osalta monia aiheita, koska he liikkuvat lii- kenteessä, autoilevat, omistavat asuntoja, vapaa-ajan asuntoja, veneilevät ja liikkuvat luonnossa, kuten kuvaan 35 on koottu. Osalla toimintakyky iän tai sai- rauden vuoksi voi olla rajoittunut ja sen vuoksi hyvä kampanjan aihe voisi olla esimerkiksi kodin erilaiset apuvälineet tutuksi. Osa näkisi myös koulutuksen antamisen kohderyhmälle sopivan kolmannen sektorin toimijoiden tilaisuuk- sissa mahdolliseksi. Turvallinen tapa olisi lähteä pelastuslaitoksen kanssa yh- teistilaisuuksiin esimerkiksi yleisötapahtumiin, jolloin henkilöstön tuki sekä pe- lastuslaitoksen materiaalit olisivat käytettävissä.
7.2.3 Suuri yleisö
Suuri yleisö on Pronto-tilastoinnissa käytetty kohderyhmä, joka on ollut perus- tana profiilin nimeämisellä. Tilastoinnin mukaan tällöin tarkoitetaan isoja yleisö- tapahtumia, joissa kohderyhmä käy tilaisuudessa vapaamuotoisesti. Tyypilli- sempiä ovat messutilaisuudet, toritapahtumat ja palokuntien avoimet ovat.
Kuva 36. Käyttäjäprofilointi kohderyhmänä suuri yleisö (Kultanen 2022).
Tilaisuudella voi olla jokin teema, mutta ihmiset voivat varsin vapaasti tulla ky- symään mitä vain palokuntalaisilta. Kyseessä voi olla perhetapahtuma (kuva 36), johon osallistuu vanhempia lasten kanssa tai sinne voi tulla ikäihmisiä ky- symään esimerkiksi palotarkastuksista, nuohouksista, alkusammutusvälineiden huollosta aina palovaroittimiin asti. Osa tulee keskustelemaan saadakseen tie- toa johonkin kodin turvallisuuteen liittyvän kysymykseen. Toiset asiakkaat tule- vat hakemaan oppaita tai muuta jaettavaa materiaalia, kuten esimerkiksi hei- jastimia tai lasten palokypäriä. Usein tapahtuma voi olla jonkin muun toimijan järjestämä yleisötilaisuus, johon palokunta saa kutsun. Tilaisuuden ovat tärkeitä erityisesti sopimuspalokunnille sekä päätoimiselle henkilöstölle.
Miettinen (2016, 61) muistuttaa, että palvelumuotoiluprosessin alussa aivan keskeistä on asiakasymmärryksen ja käyttäjätiedon hankkiminen. Asiakasym- märryksen kerääminen osallistuvan havainnoinnin kautta tai tilaisuudessa teh- tävillä messukyselyiden kautta on joustava tapa kerätä tietoa oman toiminnan kehittämiseksi. Hanke- ja kehittämistoiminta on lisääntynyt. Sopimuspalokun- nille ketterä tapa osallistua toiminnan kehittämiseen on eri menetelmin toteutet- tava asiakastiedon kerääminen. Palokunnille tilaisuudet ovat hyvä keino esitellä omaa toimintaa ja rekrytoida lisää henkilöitä mukaan toimintaan. Sopimuspalo- kunnat ovat haja-asutusalueella merkittävä arjen turvallisuuden turvaaja. Sopi- muspalokuntien toiminta on yhteiskunnallisesti hyvin merkittävää. Hälytystehtä- vien hoitamisen lisäksi sopimuspalokunnat tuovat lisäarvoa lasten ja nuorten
turvallisuusosaamisen lisäämiseen ja kuntalaisten aktivoimiseen yhteisölliseen toimintaan (Ohisalo 2020.) Sopimuspalokuntien näkyminen asukasrajapin- nassa lisää yhteisön turvallisuuden tunnetta.
7.3 Suunnitelmallisuus
Kaikella toiminnalla tulee olla hyväksytyt suunnitelmat ja tavoitteet. Sopimuspa- lokuntien toteuttamalla onnettomuuksien ehkäisytehtävillä on samat tavoitteet kuin pelastuslaitoksillakin. Suunnitelmat pohjautuvat pelastustoimessa yhtei- sesti laadittuihin arvoihin. Pelastustoimeen on laadittu kansallinen strategia. Sen pohjalta pelastuslaitokset toteuttavat kansallisia strategisia tavoitteita omissa suunnitelmissaan ja lisäävät suunnitteluun paikallisessa riskiprofiloin- nissa havaitut asiat. Pelastuslaitoksilla laaditaan oma turvallisuusviestintäsuun- nitelma, joka kattaa myös sopimuspalokunnat Periaatteessa kaikki toiminta, jolla ehkäistään onnettomuuksien syntymistä tai pienennetään onnettomuuk- sista aiheutuvia seurauksia, täyttävät onnettomuuksien ehkäisylle asetetut ta- voitteet. Haastatteluissa ja havainnoinnin tuloksissa, kävi ilmi, että sopimuspa- lokunnissa turvallisuuskouluttajana toimimista tai ohjaustehtävää messuilla saatetaan nähdä vaativana tehtävänä, koska ihmiset voivat tehdä kysymyksiä hyvin laajasti pelastusalaan kuuluvasta substanssiosaamista vaativista asi- oista, joskus myös sen ulkopuoleltakin. Suunnitelmallisuuden avulla, käytän- nössä toimintamallin toteuttamisen seurauksena, pystytään proaktiivisesti var- mistaminen osaamisvajetta, ja sitä kautta toimenpiteiden vaikuttavuutta paran- tamaan.
7.3.1 Sopimuspalokuntien viestintäverkosto
Etelä-Karjalan pelastuslaitosten viestintäverkosto perustettiin ennen ko- ronapandemiaa. Viestintäverkostossa käsiteltiin lähinnä sosiaalisen median kautta tapahtuvaa viestintää sekä kampanjaviestintää. Viestintäverkostoon pe- lastuslaitokselta osallistuivat alussa viestintäpäällikkö ja palopäälliköt. Toimin- nassa havaittiin, että teemat liittyivät usein onnettomuuksien ehkäisyyn, jolloin mukaan kutsuttiin myös pelastuslaitoksen koordinoiva turvallisuuskouluttaja.
Opinnäytetyön edetessä on tunnistettu viestintäverkoston moninainen rooli so- pimuspalokuntien ja pelastuslaitoksen yhteistyöelimenä viestinnän, turvalli-
suusviestinnän ja onnettomuuksien ehkäisyyn liittyvän koulutuksen ja toteutuk- sen osalta. Nykyinen verkosto soveltuu näiden aihepiirien käsittelyyn, eikä ole ajankäytöllisesti tarpeellista perustaa erillisiä verkostoja kullekin osa-alueelle. Sopimuspalokuntien viestintäverkostoa on tarpeen kehittää ketterästi yhteis- kunnan tarpeisiin ja ajan ilmiöihin tarttuvaksi verkostoksi. Hyvinvointialueuudis- tuksen rahoituslaskelmissa Etelä-Karjalan rahoituskehys on alijäämäinen. Sen vuoksi on tarpeen kehittää monipuolisia sekä monikanavaisia palveluita. Peri- aatteena on luoda entistä kustannustehokkaampia tapoja tuottaa palveluita maakunnallisiin sekä valtakunnallisiin muuttuviin tarpeisiin. Eri mahdollisuuksia tulee testata ja pilotoida ketterästi muiden verkostojen kanssa yhteistyössä.
Jokainen verkosto tarvitsee vastuuhenkilön ja huoltamista. Viestintäverkoston rooli on maakunnallisesti koordinoiva. Viestintäverkoston ”moottorina” toimii missio sekä hyvä ryhmähenki. Xxxxx (2006, 37) on todennut, että ryhmähenki on ryhmän jäsenten kokema tunne ryhmän ykseydestä. Ryhmähenki on ryhmän mieliala, fiilinki eli se tunnelma, joka ryhmässä vallitsee. Usein puhutaan ryh- män kemiasta. Ryhmähenkeä voi olla myös monenlaista, hyvää tai huonoa. Verkoston selkeä missio ja sen toteuttamiseksi sopivan haastavan toiminta- suunnitelman laatiminen yhdessä voivat olla toimintatapoja, jotka edesauttavat suunnitemallisen ja vaikuttavan yhteistyön edelleen kehittämisessä.
Opinnäyteprosessin työpajoissa on tunnistettu synergian tärkeys. Synergia on ryhmädynaaminen ilmiö: se on sellaista ryhmän voimavarojen käyttöä, jossa piilossa oleva tieto ja osaaminen nousevat pintaan, käyttövoimaksi ja synnyttä- vät uusia toimintatapoja ja uusia ratkaisuja (Åberg 2006, 38). Yhteiskehittämi- sen myötä näitä piilo-osaamisia tulee esille ja niiden kunnioittava hyödyntämi- nen on osa verkoston johtamista.
7.3.2 Osaamisen kehittäminen
Sisäministeriön pelastusosastolla oli onnettomuuksien ehkäisyn toimintaohjel- man laadintaan tähtäävä hanke. Hankeraportti valmistui 2019. Toimenpiteitä kehitetään edelleen yhteiskunnan haastavasta tilanteesta riippumatta. Yhtenä tunnistettuna kehittämiskohteena on onnettomuuksien ehkäisyyn liittyviä kyvyk- kyyksien kehittäminen jatkuvana prosessina. Päätoimiselle henkilöstölle onnet- tomuuksien ehkäisytehtäviä kouluttavat tutkinto- ja täydennyskoulutusten
osana Pelastusopisto ja Helsingin pelastuskoulu. Sopimuspalokuntalaisille ei päivitettyä täydennyskoulusta ole. Sopimuspalokunnille suunnattu turvallisuus- viestintäkurssin materiaali on noin kymmenen vuotta vanhaa. Kouluttajina olivat pelastusalan liittojen kouluttajat. Käytännössä kouluttajat ovat vakituisia pelas- tuslaitoksen työntekijöitä.
Sisäministeriön (2019) julkaiseman raportin mukaan Valtioneuvoston asetuk- sessa pelastustoimesta on määritetty pelastustoimintaan osallistuvien kelpoi- suusvaatimuksista. Onnettomuuksien ehkäisytyöhön liittyviä osaamisvaatimuk- sia ei ole määritelty. On kuitenkin todennäköistä, että tähän tulee tulevaisuu- dessa muutoksia, koska esimerkiksi valvontaan liittyy merkittävissä määrin jul- kisen vallan käyttöä. Sopimuspalokuntien tuottama onnettomuuksien ehkäisy- työ rajautuu tämän ulkopuolelle, koska sopimuspalokunnilla ei ole itsenäistä jul- kisen vallan käyttöoikeutta hallituksen esityksen (HE 257/2010) mukaan. Tur- vallisuuskoulutus, turvallisuusviestintä ovat julkisen vallan käytön ulkopuolella. Tukea tarvitaan kuitenkin substanssiosaamiseen. Vaikuttava turvallisuusvies- tintä ja koulutus edellyttävät tiedollista ja taidollista osaamispohjaa.
Opinnäytetyön edetessä on tunnistettu, ettei onnettomuuksien ehkäistytehtä- viin, erityisesti turvallisuuskouluksiin ja viestintään ole olemassa systemaattista kohderyhmäkohtaista toimintasuunnitelmaa. Vuosittain vahvistetaan turvalli- suusviestintäsuunnitelma, joka kattaa myös turvallisuuskoulutuksen osuuden. Suunnitelmassa kerrotaan, mille kohderyhmille ja mitä toteutusvaihtoehtoja on olemassa. Suunnitelma ei vastaa kysymykseen, miten koulutus tai viestintä to- teutetaan. Myöskään yhteistä koulutusmateriaalia ei ole. Tietoturvasyistä muis- tikuilla materiaalin vaihtaminen ei tule kysymykseen. Opinnäytetyöprosessin ai- kana sopimuspalokunnille luotiin yhteinen Teams-kanava, jonka avulla viestin- täverkosto voi vaihtaa tietoa ja kehittää yhdessä materiaaleja. Nopeaan viestit- telyyn samalle verkostolle perustettiin yhteinen Signal-ryhmä. Koska koulutusta tai viestintää voi tehdä sopimuspalokuntalainen, joka ei kuulu yhteiseen sopi- muspalokuntien viestintäryhmään, varmistettiin materiaalien jakaminen Store- sovellutuksella. Store on pelastuslaitoksen ja sopimuspalokuntien käyttämä työajanseurantaan liittyvä sovellutus, josta löytyy myös koulutusmateriaalin ja- koon soveltuva työtila. Sama työtila on tällä pelastustoimintaan liittyvän koulu- tusmateriaalin säilytyspaikka.
Palvelumuotoilun näkökulmasta osaamiseen liittyy oleellisesti asiakaslupauk- sen täyttäminen. Xxxxxx (2013, 59) tähdentää, että asiakkaalle arvolupaus an- taa, syyn miksi hän asioi kyseisen yrityksen asiakkaana. Pelastuslaitoksen ja sopimuspalokuntien tulee yhdessä tunnistaa keskeisimmät kohderyhmät ja hyödyntää asiakasprofilointia. Pelastuslaitos on mukana toteuttamassa toimin- tamallia, joka takaa sopimuspalokunnalle koulutusta ja tukea valituille yleisim- mille asiakasryhmille. Se tuo yhteistyöhön pelastustoimeen liittyvää tiedollista osaamista. Pelastuslaitos seuraa ja osallistuu asiantuntijaverkostojen toimin- taan, hanke- ja kehittämistoimintaan ja erilaisiin verkostoihin sekä seuraa maa- kunnallista onnettomuuskehitystä ja päivittää alueellista riskiarviota. Tätä tiedol- lista osaamista jaetaan yhteistyömallin avulla. Yhteiskehittämistä toteutetaan valittujen kohderyhmien mukaan. Sopimuspalokuntien viestintäryhmässä vali- taan koko vuodelle valittujen aihepiirien mukaisesti aika laadittavasta koulutus- kalenterista. Koulutustilaisuudet ovat avoimia ja niissä käydään keskeinen tut- kittuun tietoon perustuva osuus. Toinen osa koulutusta on kehittämispaja- osuutta, jossa tavoitteena on kehittää erilaisia toteutusvaihtoehtoja.
Pelastuslaitos voi auttaa sopimuspalokuntaa, että se pääsee myös pilotoimaan omia kehitettyjä palvelumalleja. Pilotoinnin perusajatus on, että kehitettyä uutta ratkaisua kokeillaan rajatusti käytännön olosuhteissa (Xxxxxxxxx & Xxxxxxxxx 2014, 136). Pelastuslaitos voi osallistua pilotoitavaan palveluun havainnoijan roolissa ja tarvittaessa tukea sopimuspalokuntaa, mikäli tuen tarvetta ilmenee. Tämän jälkeen käydään palaute- tai kehittämiskeskustelu, jonka perusteella to- teutusta pystytään kehittämään iteratiivisesti. Totuushan on, että yksikään pal- velu ei ole koskaan valmis, jolloin tutkimus- ja suunnittelutyö ovat jatkuva pro- sessi (Kovisto ym. 2019, 146).
Sopimuspalokunnassa on piilo-osaamista sekä palveluun tarvittavaa inhimillistä otetta. Sopimuspalokunnat tuntevat toimintaympäristönsä ja usein myös kes- keiset toimijat ja asukkaat, koska ovat osa paikallisesti sitä yhteisöä. Useissa eri asiakasymmärrystä lisäävässä kehittämishankkeissa hallinnonalasta riippu- matta asiakkaan rooli on tunnistettu keskeiseksi. Sisäministeriö (2019, 30) pai- nottaa, että uskottavuus syntyy jokaisessa kohtaamisessa. Myös ihmisten koh- taamiseen osaamiseen tulee kiinnittää huomiota.
7.3.3 Resurssien varmistaminen
Toimintaa ei voida toteuttaa ilman resursseja. Joskus pelastusalalla on sanottu, että virka-aikana tuotettu palvelu ei vaadi resurssia, koska olisimme muutenkin töissä ja jos kalenterissa ei ole mitään sillä kohtaa, se ei syö resurssiakaan. Tässä opinnäytetyössä palvelua tulee ajatella asiakas keskiössä. Jos asiak- kaalle tuotetaan palvelua, sen tuottaminen ei ole ilmaista, vaikka asiakasta ei laskuteta tuotetusta palvelusta. Tässä opinnäytetyössä pyrittiin ratkaisemaan niitä keskeisiä resursseihin liittyviä näkökulmia, joilla on vaikutusta sopimuspa- lokuntien tuottamiin onnettomuuksien ehkäisypalveluihin palvelutuotannossa. Tavoitteena on, että asiakas ei välttämättä huomaa, onko palvelun tuottaja pää- toiminen vai sopimuspalokuntalainen. Ratkaisumallit sisällytetään yhteiseen toi- mintamalliin onnettomuuksien ehkäisyssä.
Henkilöstöresurssin varmistaminen on tärkeää, koska ilman toteuttajaa ei ole toimintaa. Etelä-Karjalan pelastuslaitoksella on palokuntasopimukset kaikkien alueen sopimuspalokuntien kanssa. Kuuden sopimuspalokunnan kanssa sopi- mus koski turvallisuusviestinnän toteutusta. Nyt solmittavissa palokuntasopi- muksissa kaikilla sopimuspalokunnilla on mahdollisuus sisällyttää onnetto- muuksien ehkäisypalvelut osaksi omaa toimintaa ilman erillistä sopimusta. Uu- den palokuntasopimusmallin liitteenä on palveluvalikko. Palveluvalikko ei toimi yksinään, vaan edellyttää vuotuisen toimintasuunnitelman, johon on kirjattu ke- hittämistavoitteet. Pelastuslaitokselle vahvistetaan vuosittain turvallisuusvies- tintäsuunnitelma. Suunnitelmaa kehitetään edelleen siten, että se vastaa osal- taan myös sopimuspalokuntien tarpeeseen paremmin. Pelastuslaitos toteuttaa toiminnasta suunnitelman liitteeksi vuosikellon. Vuosikellossa on keskeiset ta- pahtumat, johon pelastuslaitoksen onnettomuuksien ehkäisytoiminta perustuu. Vuosikellon toteutuksesta ei ole aiemmin käyty vuoropuhelua sopimuspalokun- tien kanssa. Opinnäytetyön haastatteluissa kävi ilmi, että vuoropuhelu ja yhtei- nen suunnittelu helpottaisi sopimuspalokuntien osallistumista onnettomuuksien ehkäisytoimintaan.
Pelastuslaitos on velvollinen tukemaan omalla henkilöstön resurssoinnillaan so- pimuspalokuntien onnettomuuksien ehkäisytehtävien täydennyskoulutuspalve- luiden järjestämistä. Myös toiminnan toteutuksissa tulee entistä enemmän nä-
kymään sekä sopimuspalokuntalaisia että päätoimista henkilöstöä. Sopimuspa- lokuntalaisia ei voida pakottaa onnettomuuksien ehkäisytehtäviin, vaan osallis- tumisesta halutaan tehdä houkuttelevaa ja matalan kynnyksen toimintaa niille- kin henkilöille, jotka eivät itse pelastustoimintaan voi osallistua esimerkiksi ter- veydentilan tai iän perusteella.
Onnettomuuksien ehkäisytehtävissä harvoin riittää, että kouluttaja saapuu tilai- suuteen ja alkaa luennoida. Messuilla on haastava olla pöydän takana ilman jaettavaa tai esiteltävää materiaalia. Alkusammutuskoulutus onnistuu vaikutta- vammin, jos kouluttajalla on mukana alkusammutusvälineet ja asiakkaat pää- sevät kokeilemaan niitä johdetusti. Opinnäytetyön tutkimuksessa havaittiin haastattelutulosten, kokeilujen sekä havainnoinnin perusteella, että sopimuspa- lokunnilla ei ole resursseja hankkia asiakkaille jaettavia materiaaleja tai messu- osastokalustoa. Todettiin, että tarvittavaa kalustoa ja materiaalia kannattaa hankkia pelastuslaitokselle, josta sopimuspalokunnat voivat kalustoa lainata. Pelastuslaitos sitoutui ottamaan vastuulleen arvokkaanpien koulutusvälineiden päivittämisen. Koulutusmateriaalien kehittäminen sidotaan osaltaan osaamisen kehittämisen toimintamalliin, jossa kohderyhmäkohtaisesti ja aihepiireittäin ke- hitetään yhdessä eri toimintamalleja. Koulutusvälineitä ja materiaaleja hankite- taan tunnistetun asiakastarpeen pohjalta. Pilotoinnin ja iteratiivisen kehittämis- mallin perusteella saadaan tietoa, mitä materiaaleja ja koulutusvälineitä tarvi- taan.
7.4 Sopimuspalokunnat osana hyvinvointialueen palvelutuotantoa
Haastatteluissa ja sote-uudistuksen yhdyspintatyöryhmässä kävi ilmi, että sopi- muspalokuntatoiminta tunnetaan erityisesti hälytysosastotoiminnan sekä nuo- riso-osastotoiminnan kautta. Hyvinvointialueuudistuksessa korostetaan kol- mannen sektorin järjestötoiminnan merkittävyyttä palveluiden tuottajana. Sote- uudistuksen kotisivujen mukaan (2021) järjestöt ovat merkittäviä toimijoita alu- eiden asukkaiden hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämisessä ja vahvistamisessa. Järjestöt lisäävät osallisuutta ja antavat vaikuttamismahdolli- suuksia henkilöille, joiden ääni kuuluu muuten heikosti yhteiskunnassa. Sopi- muspalokuntatoiminta ei tunnisteta samalla tavoin kolmannen sektorin toimi- jana, vaan pikemmin rinnastetaan pelastuslaitoksen palveluiden tuottajana. Haastatteluiden yhtenä tuloksena oli myös se, että sopimuspalokuntatoiminta
on vahvasti integroitunut pelastuslaitoksen toimintaan. Sen vuoksi sopimuspa- lokuntalaisiakaan ei välttämättä aina tunnista kolmannen sektorin toimijaksi, vaikka heillä yhdistystausta onkin. Tavalliselle kansalaiselle onnettomuustilan- teessa ei näy, onko kysymyksessä sopimuspalokuntien vai päätoimisen henki- löstön suorittama pelastustehtävä. Pelastuslaitoksella on palokuntasopimukset kunkin sopimuspalokunnan kanssa palveluiden tuottamisesta, jolla voi olla myös vaikutusta, että toiminta mielletään enemmän ammattimaisemmaksi toi- minnaksi. Palokuntaverkosto on kattava koko maakunnan alueella. Osallistu- van havainnoin tuloksena kävi ilmi kuitenkin, että ei välttämättä tunnisteta, kuka paloasemaverkkoa ylläpitää ja miehittää. Etelä-Karjalassa suurinta osaa ver- kostoa ylläpitävät sopimuspalokunnat. Paloasemat omistavat pääsääntöisesti kunnat.
Etelä-Karjalassa suurin osa maakunnasta on väestötappioalueita. Maakunnan asukkaiden keski-ikä on noussut. Tämä vaikuttaa sopimuspalokuntien sekä muiden pelastuslaitoksen kanssa yhteistyötä tekevien kolmannen sektorin toi- mijoiden määrään ja aktiivisuuteen. Maakunta on pinta-alaltaan haastava run- saista vesistöstä johtuen. Sopimuspalokunnat toimivat paikallisesti ja tuntevat lähiseudun sekä ovat paikallisesti verkostoituneet alueella. Haastatteluissa ja osallistuvan havainnoinnin tulosten perusteella hyvinvointialueuudistuksessa sopimuspalokuntatoiminnan edustus tulee ottaa huomioon uudistuksessa myös yhdyspintatyön kautta. Sote-uudistuksen valmisteluelimissä yhdyspintatyöryh- mällä on keskeinen rooli. Siinä on tunnistettu kuntien, pelastuslaitoksen ja sosi- aali- ja terveydenhuoltopalveluiden yhdyspintoja ja palvelurakennetta uudistuk- sen jälkeen. Kolmannen sektorin tuottamat palveluita on käsitelty osana tätä työtä. Sopimuspalokunnat tulee nähdä osana pelastuslaitoksen palveluiden tuottajana, paikallisesti ”arjen turvallisuuden” asiantuntijoina sekä järjestöinä muiden mukana osana hyvinvointialuetta. Järjestöjen on tärkeä olla osa uudis- tuksen toimeenpanoa alusta asti, jotta kansalaisten osallistumismahdollisuudet ja järjestöjen toiminta huomioitaisiin mahdollisimman hyvin uusissa rakenteissa ja prosesseissa (Sote-uudistus 2021.)
Sopimuspalokuntien huomioiminen ennalta ehkäiseviä palveluita tuottavana järjestötoimijana maakunnallisessa hyvinvointityössä on tärkeää. Hyvinvointi- alueuudistusprosessissa on tunnistettu ennaltaehkäisevässä työssä hyvinvoin- nin, terveyden ja turvallisuuden tasapainoinen kehittäminen. Pelastuslaitoksen
aktiivisena palvelutuotannon toimijana hyvinvointialueella tulee tarjota sopimus- palokunnille mahdollisuuksia olla tuottamassa onnettomuuksien ehkäisypalve- luita sekä verkostoitua muiden toimijoiden kanssa.
Pelastuslaitoksen toimintaympäristöanalyysin mukaan vapaaehtoisen toimin- nan järjestäminen hankaloituu tulevaisuudessa etenkin väestökatokunnissa, joilla väheneminen näkyy, suhteellisesti voimakkaimmin nuorison määrässä. Tämän vuoksi on tärkeää löytää monimuotoista yli organisaatiorajojen toteutet- tavaa yhteistyötä asiakaslähtöisyys huomioiden. Haastattelujen perusteella so- pimuspalokunnat mieltävät muina järjestöyhteistyökumppaneina muita turvalli- suuspalveluita tuottavia järjestöjä, kuten: Vapaaehtoinen pelastuspalvelu, Suo- men punainen Risti, Suomen, Meripelastusseuran sekä Maanpuolustuskoulu- tusyhdistys. Aiemmin opinnäytetyössä taulukoissa 1–2 (s. 14 - s.15) on kuvattu Etelä-Karjalassa tapahtuvat väestöpohjanmuutokset. Etelä-Karjala on ikään- tyvä maakunta. Riski kotitapaturman realisoitumiseen kasvaa 65 ikävuoden jäl- keen. Etelä-Karjalan pelastuslaitos on jo vuosia tehnyt yhteistyötä sekä hanke- ja kehittämistoimintaa ikäihmisten kanssa tekevien järjestöjen kanssa. Yhteis- työtä varten on perustettu oma verkosto, johon sopimuspalokunnille suunniteltu onnettomuuksien ehkäisytoiminta sopii hyvin.
7.5 Sopimuspalokuntien ja pelastuslaitoksen yhteistyömalli onnetto- muuksien ehkäisytyössä
Tässä opinnäytetyössä on tunnistettu eri tutkimusmenetelmien avulla konkreet- tisia yhteistyörajapintoja ja muotoja, joita on joustavasti otettu jo prosessin ai- kana käyttöön. Keskeistä jatkuvan parantamisen ja vaikuttavuuden kannalta on kehittää yhteistyön ja kehittämisen malli, joka vastaa nykyhetkeen sekä tulevai- suuteen proaktiivisesti. Pitkällä tähtäimellä yksittäisellä palvelulla ei ole suurta merkitystä, vaan sillä, että toimintamallin myötä kehittyy paikallisia ympäristön ja toimijoiden toiminnan tason huomioiva toimintamalli. Usein toimintamallit ovat tuttuja ja turvallisia. Toimintamallin tulee olla tarvittaessa mahdollistava, ei ra- joittava. Toimintamallin pääperiaatteet kuvattiin liitteessä (liite 1). Toimintamal- lissa on kaksi kehittämisen tasoa. Toimintamalli toimii vuositason suunnittelun ja toteutuksen pohjana. Toisaalta pääpaino on projektikohtaisessa kehittämi- sessä. Esimerkiksi jonkun uuden haltuun otettavan kohderyhmän tai aiheen pi- lotoinnista.
7.5.1 Toimintamallin perusta
Pelastustoimen tehtävät perustuvat pelastustoimea koskevaan lainsäädäntöön sekä sitä ohjaaviin asiakirjoihin. Myös 1.1.2023 eteenpäin, vaikka pelastustoi- men palvelut siirtyvät kunnilta hyvinvointialueelle. Pelastuslaitoksen palvelulu- paus sisältyy palvelutasopäätökseen. Palvelutasopäätöksen liitteenä ovat tar- peelliset strategiset suunnitelmat. Sopimuspalokuntien kanssa tehdään palo- kuntasopimukset palvelutuotannosta. Nämä sopimukset integroidaan hyvin- vointialueen palvelutuotantoon.
Onnettomuuksien ehkäisytoimintaa, erityisesti turvallisuuskoulutuksen ja vies- tinnän toteutusta lainsäädäntö ei säätele niin vahvasti kuin valvontaa, johon liit- tyy julkisen vallan käyttöä. Periaatteessa ne toimet, joilla estetään onnetto- muuksien syntymistä tai vähennetään vahinkojen vaikutuksia sekä autetaan ih- misiä toimimaan onnettomuustilanteessa, on onnettomuuksien ehkäisyä. Pe- lastuslaitoksen rooli yhteistyössä on huolehtia toiminnan lain mukaisuudesta. Tärkein dokumentti onnettomuuksien ehkäisyn näkökulmasta on pelastuslaitok- sen turvallisuusviestintäsuunnitelma, johon tuli haastatteluissa sekä työpaja- osuuksissa kehittämisehdotuksia. Suunnitelman liitteenä on vuosikello keskei- simmistä kampanjoista sekä koulutusryhmistä. Kehittämisehdotuksena oli, että sopimuspalokuntien kanssa vuosikello käytäisiin yhdessä läpi. Sopimuspalo- kunnilla on mahdollisuus suunnitella, mihin he voisivat ottaa osaa.
7.5.2 Osaamisen kehittäminen osana toimintamallia
Pelastusviranomaiset käyttävät virkatehtävissä julkista valtaa ja tekevät työs- sään hallinnollisia viranomaispäätöksiä. Valtioneuvoston antamassa pelastus- toimea koskevassa asetuksessa on määritelty pelastustoimintaan liittyvät vaa- timukset eri tehtäviin. Onnettomuuksien ehkäisytehtäviin samaa koulutustaso- velvoitetta ei ole säädetty Onnettomuuksien ehkäisytehtävien toteutusmuotoja voidaan kehittää eri kohderyhmien tarpeiden ja profiilien avulla. Työpajoissa tuli esille sopimuspalokunnille suunnattavasta kouluttamiseen kouluttamisesta koh- deryhmittäin sekä opastusta välineiden ja niiden huollon osalta. Xxxxxxx on toi- minnan kautta koettua osaamista pelastustehtäviltä onnettomuuksiin johta- neista syistä. Kaikilla ei ole kuitenkaan osaamista laatia materiaalia koulutuksia varten. Valmiin materiaalin pohjalta on matalampi kynnys kouluttaa tai yleisöta-
pahtumissa esitellä toimintaa. Työpajoissa oli toivomus, että koulutus toteute- taan suunnitellusti aihe ja kerrallaan kohderyhmäkohtaisesti. Toimintamallissa sopimuspalokuntien kanssa yhdessä tullaan vuosittain tunnistamaan osaamis- tarpeet ja toteutetaan teemakoulutuksina lähikoulutuksena ja soveltuvin osin etämahdollisuus teoriapainotteisiin osioihin.
Pelastustoimessa on päätoimisen henkilöstön osaamisen kehittämisessä tuo- tettu onnettomuuksien ehkäisytehtävien osalta, tehtävittäin osaamisvaatimuk- set, jotka eri tehtävissä tulee osata. Tämä liittyy henkilöstön täydennyskoulu- tustarpeiden kartoitukseen. Kehittämistyö on kesken. Sopimuspalokuntien täy- dennyskoulutuksia voidaan kehittää samalla periaatteella. Jotkut sopimuspalo- kuntalaiset eivät halua osallistua ollenkaan onnettomuuksien tehtäviin. Toiset haluaisivat kehittää osaamistaan perustasosta pitemmälle. Tähän tulisi olla myös mahdollisuus. Siitä voi olla hyötyä henkilölle siviilityössä tai motivoida jat- kamaan sopimuspalokunnissa vuodesta toiseen. Valtakunnallisesti on tunnis- tettu sopimuspalokuntien tärkeys. Harvaan asutuilla alueilla pelastuslaitosten ja sopimuspalokuntien tuottamat palvelut ovat usein viimeisiä jäljellä olevia lähi- palveluita, joiden turvin ylläpidetään paikallisten yhteisöjen hyvinvointia ja tur- vallisuutta sekä vahvistetaan alueiden elinvoimaa. (Kuntaliitto 2020, 3.)
7.5.3 Iteratiivinen kehittäminen osana toimintamallia
Iteratiivisessa palvelumuotoiluprosessissa on olennaista ratkaisuvaihtoehtojen testaaminen ja arviointi erilaisten prototyyppien avulla. Opinnäytetyössä on käy- tetty kehittämisessä tuplatimanttiprosessimallia. Palvelumuotoiluprosessi käy- tännössä ei välttämättä etene lineaarisesti, vaan kehittämisessä voidaan tarvit- taessa palata edellisiin vaiheisiin. Prosessia voidaan jatkaa, kunnes lopputulos täyttää odotukset.
Sopimuspalokuntien ja pelastuslaitoksen välinen yhteistyö onnettomuuksien ehkäisykehittäminen voidaan nähdä laajempana kokonaisvaltaisena proses- sina, jossa toimintaa kehitetään erityisesti sopimuspalokuntien lähtökohdat huomioiden. Toisena tasona voidaan kehittämistä nähdä yksittäisten pilotoita- vien palveluiden kautta, johon liittyy yhden asian haltuunotto kuvatun palvelu- polun alusta eri kontaktipisteiden kautta aina toteutukseen asti. Esimerkiksi täl- lainen voisi olla isomman yleisötilaisuuden suunnittelu ja järjestäminen.
Xxxxxxxx (2016, 199) toteaa, että tuotteet ovat vain palvelun ainesosia, jotka tarjoavat todellisen asiakaskokemuksen. Sopimuspalokuntien kanssa tehtä- vällä yhteistyöllä ei ole normaalin projektin aikapainetta, vaan kehittämistyö on jatkuvaa erityisesti, jos kehittämiselle laaditaan ennakkoon aikataulu.
Kuva 37. PDCA-mallin hyödyntäminen sopimuspalokuntien ja pelastuslaitoksen toimintamallin kehittämisessä (Kultanen 2022)
Toimintamallin toteutuksessa ja toiminnan jatkuvan kehittämisen apuna voi- daan hyödyntää laatujohtamisesta tuttua Demingin-ympyrää (kuva 37), joka on systemaattinen prosessi arvokkaan oppimisen ja tiedon hankkimiseksi tuotteen, prosessin tai palvelun jatkuvaa parantamista varten (Deming Institute 2022.) Ympyrän P tarkoittaa suunnittelua (PLAN). D tarkoitta toteuttamista (DO). C tar- koittaa tarkastamista (CHECK). A tarkoittaa toimintaa (ACT). Yksittäisen pilo- toivan palvelun tai kokeilun näkökulmasta Demingin mallin mukaisella kehittä- misellä suunnitteluvaiheessa (P) suunnitellaan pilotoinnin toteutussuunnitelma kokonaisuudessaan. Toteutusvaiheessa (D) ensin tarvittaessa hankitaan tietoa (koulutusmateriaali), joka jälkeen pilotoitava asia toteutetaan. Toteutuksen (C) jälkeen tarkastetaan, miten toteutus sujui. Mahdollisesti ensimmäisellä kerralla mukana ollut havainnoitsija sekä asiakas antaa palautteen. Iteratiiviseen kehit- tämiseen kuuluu, että voidaan hankkia lisätietoa seuraavaa toteutusta varten esimerkiksi koulutuksen tai perehdytyksen kautta. Sen jälkeen palvelua pilotoi- daan uudelleen, ja jos palvelu vastaa tavoitetta, se otetaan tuotantokäyttöön.
Koko palvelun yhteisen toimintamallin kehittämisen näkökulmasta Demingin- mallin mukaisella kehittämisellä suunnitteluvaiheessa (P) suunnitellaan onnet- tomuuksien ehkäisytehtäviin osallistumista vuositasolla. Pelastuslaitos ja sopi- muspalokunnat laativat toteutussuunnitelman, johon sisältyvät kehittämistyöpa- jat sekä sisäisen koulutuksen suunnitelma. Toteutusvaiheessa (D) suunnitellut toimenpiteet toteutetaan toteutussuunnitelman mukaisesti. Toteutusvaiheen
(C) jälkeen tarkastetaan, miten toteutus sujui. Välitarkasteluja voidaan tehdä kvartaaleittain. Tarvittaessa voidaan iteratiivisen kehittämisen mallin mukaisesti palata taaksepäin ja kehittää lisää. Toteutunut toiminta (A) toiminta otetaan tuo- tantokäyttöön ja siirretään soveltuvin osin sisällytettäväksi seuraavan vuoden suunnitelmaan. Avainasemassa on tiedon kerääminen eri menetelmin, kuten esimerkiksi havainnointi tai kehittämistyöpajat. Tiedon analysoinnin perusteella asiakasprofiilit hahmottuvat. Asiakasprofiilien perusteella kehittämistyön sisältö osuu paremmin kohdalleen ja asiakkaan ongelmiin on paremmat mahdollisuu- det vaikuttaa. Onnettomuuksien ehkäisytyössä voidaan tukeutua lainsäädän- nöstä tuleviin rajoitteisiin. Kuitenkin ihmisten toiminnasta johtuu suuri osa on- nettomuuksista. Asiakasymmärryksen ja profiloinnin perusteella pystytään löy- tämään palvelumuotoilun keinoin uusia ratkaisuja toiminnasta johtuviin onnet- tomuusriskeihin.
8 OPINNÄYTETYÖN LUOTETTAVUUDEN ARVIOINTI
Laadulliseen opinnäytetyön arviointiin on haasteellista löytää yksiselitteistä oh- jetta luotettavuutta arvioitaessa. Perusajatuksena opinnäytetyössä on, että tut- kimusongelma puetaan tutkimuskysymyksiksi. Tutkimuskysymysten pohjalta lähdetään eri tutkimusmenetelmin tuottamaan tietoa. Tutkimus on onnistunut, jos tutkittavalle ongelma löytyy vastaus.
Vilkan (2015, 198) mukaan laadullisella tutkimusmenetelmällä tehdyn tutkimuk- sen voi sanoa olevan luotettava, kun tutkimuksen tutkimuskohde ja tulkittu ma- teriaali ovat yhteensopivia. Reliaabelius kasvaa, mikäli eri tutkimusmenetelmät tuottavat samansuuntaista toistaan tukevaa tutkimustietoa.
Hirsjärven ym. (2013, 227) painottaa, että laadullisin menetelmin toteutetun tut- kimuksen luotettavuutta kohentaa tutkijan tarkka selostus tutkimuksen toteutta-
misesta. Tarkkuusvaatimus koskee koko opinnäytetyöprosessia. Tämän tutki- muksen luotettavuutta on pyritty lisäämään toteutusvaiheessa useilla tutkimus- menetelmillä. Tutkimustuloksia esiteltäessä on pyritty validiutta lisäämään ver- tailemalla eri tutkimusmenetelmin saatuja tuloksia toisiinsa. Tutkimuksen ete- nemistä on pyritty kuvaamaan mahdollisimman tarkasti läpi opinnäytetyön. Xxxxxx kuvaus auttaa ymmärtämään ilmiötä, jota ollaan tutkimassa. Tutkimuk- sessa on kuvattu, missä toimintaympäristössä tutkimus on toteutettu. Samoin mitä ajan ilmiöitä on ollut vaikuttamassa tutkimukseen. Osa ilmiöstä ovat olleet muutosajureita. Toimintaympäristön kuvaukset sekä ajan ilmiöt muodostavat viitekehyksen tutkimukselle. Mitä lähemmäs viitekehyksen keskipistettä tutki- mustulokset asemoituvat, sitä todennäköisemmin johtopäätökset ovat olleet oi- keita ja reliabiliteetti kasvaa.
Luotettavuuskäsitteet ovat keskeisiä laadullisen tieteellisen työn luotettavuutta arvioitaessa. Koska mittareita ei ole samalla tavoin hyödynnettävissä kvalitatii- visessa tutkimuksessa, tutkimuksen edetessä eri vaiheissa, tutkimuksessa on tärkeää toteuttaa itsereflektointia. Reflektiota toteutettiin tutkimusmenetelmistä saadun materiaalin ja tutkimuskysymysten välillä. Itse tutkija työskentelee pe- lastuslaitoksella ja vastaa osaltaan onnettomuuksien ehkäisypalveluiden tie- tyistä kokonaisuuksista. Tällä on vaikutusta myös tutkijan sitoutumiseen tutkit- tavaan aihekokonaisuuteen. Työn tuloksia pystytään hyödyntämään suoraan arkipäivän työhön. Sen vuoksi on todettava, että täydellinen objektiivisuus on mahdotonta saavuttaa laadullisessa tutkimuksessa. Samaan johtopäätökseen Kananen (2014a, 147) on päätynyt.
9 JOHTOPÄÄTÖKSET
Hirsjärven ym. (2013, 224) muistuttavat, analysoinnin jälkeen tuloksia on seli- tettävä ja tulkittava. Vasta sen jälkeen tutkimus on valmis. Aikaisemmissa lu- vuissa käsiteltiin tutkimuksen tuloksia. Tässä luvussa tuloksista tehdään johto- päätökset ja verrataan niitä opinnäytetyön tutkimuskysymyksiin.
Opinnäytetyössä etsittiin vastauksia siihen, kuinka sopimuspalokuntia voitaisiin hyödyntää onnettomuuksienehkäisytyössä paremmin. Tähän asti sopimuspalo-
kuntien arvokas työ on ollut palokuntakohtaista onnettomuuksien ehkäisytehtä- vissä. Opinnäytetyön tavoitteena oli luoda malli, joka tukee pelastuslaitoksen onnettomuuksien työlle asetettuja tavoitteita asiakaslähtöisyyttä ja toimintaym- päristön tuntemusta korostaen.
Opinnäytetyöprosessi venyi koronapandemiasta johtuen, sekä henkilökohtais- ten tehtävämuutosten vuoksi varsin pitkäksi. Samaan aikaan yhteiskunnassa toteutettiin ensin Etelä-Karjalan pelastuslaitoksella organisaatiouudistus, jonka tarkoituksena oli valmistella pelastuslaitoksen palvelutuotanto tulevaa hyvin- vointialueuudistusta varten. 1.7.2021 hyväksyttiin laki hyvinvointialueista. Julki- suudessa on puhuttu sote-uudistuksesta. Samaan aikaan toteutettiin rinnakkai- sena uudistuksena pelastustoimen uudistus. Kaikilla näillä uudistuksilla oli vai- kutusta myös opinnäytetyön toteutukseen. Pelastuslaitoksen päällystö on toimi- nut pääosin etätöissä. Sopimuspalokuntatoiminta rajattiin pelastustehtävien hoitamiseen. Muu paloasemilla oleskelu ja harjoitustoiminta paloasemilla kiel- lettiin koronapandemian pahimpana aikana.
Opinnäytetyö aloitettiin avaamalla pelastuslaitoksen organisaatiorakennetta ja tehtäviä. Sopimuspalokuntien syntymekanismia avattiin sen verran, että opin- näytetyön tekijälle syntyi ymmärrys sopimuspalokuntatoiminnan kehityskaa- resta aina nykyhetkeen.
Opinnäytetyössä on kyse pelastuslaitoksen palveluiden ja toiminnan kehittämi- sestä, sopimuspalokunnan toiminnan kehittämisestä sekä sopimuspalokunnan ja pelastuslaitoksen välisen toiminnan kehittämisestä. Tutkimussuunnitelman suunnitteluvaiheessa tunnistettiin keskeiseksi ydinkysymykseksi, jota ei voida ohittaa. Ketä varten sopimuspalokunnat ja pelastuslaitos ovat olemassa? Olemme olemassa turvaamassa arjen turvallisuutta asiakkaille, joita ovat Julki- set organisaatiot, yritykset sekä asukkaat. Asiakas ja asiakkaan ongelmien ym- märtäminen on keskeistä palvelumuotoilussa. Asiakasymmärrystä lähdettiin selvittämään eri tutkimusmenetelmin. Sopimuspalokunnilla oli valmiina viestin- täryhmä, joka kokoontui ilta-aikaan 2–3 kertaa vuodessa koronan aikana Team- sin välityksellä. Näissä palavereissa oli kehittämisosuus, jota tässä opinnäyte- työssä on kutsuttu nimellä työpajaosuus. Fyysisiä tapaamisia opinnäytetyöpro- sessin aikana oli yksi Rutolan vpk:n kalustohallissa koronaturvallisesti.
Eri tutkimusmenetelmin haettiin ymmärrystä sopimuspalokuntatyöstä sekä suh- teesta ulkopuolisiin asiakkaisiin tai eteläkarjalaisiin asukkaisiin. Ajoittain koro- natilanne helpotti sen verran, että maakunnan alueella pystyttiin järjestämään yleisötilaisuuksia. Kahdessa yleisötapahtumassa toteutettiin osallistuvaa ha- vainnointia, joka avulla työpajoissa saatu tieto syventyi asiakasymmärryksestä sekä vuorovaikutuksesta asiakkaiden ja sopimuspalokuntalaisten välillä. Myös resurssitarpeista saatiin lisätietoa. Havainnointia toteutettiin sopimuspalokun- tien ja pelastuslaitoksen välisissä palokuntasopimusneuvotteluissa. Tutkimuk- sen aikana toteutettiin myös kokeiluja, joiden tarkoituksena oli tukea sopimus- palokuntien toimintaa yleisesti kalustolahjoituksella sekä erityisesti nuorisotoi- mintaa tukemalla paikallisesti. Tehtyjä havaintojen perusteella saatiin syventä- vää tietoa haastattelututkimukseen. Tutkimustulosten perusteella kävi selvem- mäksi, että sopimuspalokunnissa löytyy valmiuksia sekä laajasti osaamista pe- dagogisista taidoista aina erilaisiin vaativiin teknistä ammattitaitoa vaativiin teh- täviin. Myös innostusta ja kokeilunhalua löytyy. Henkilöt ovat tottuneita toteut- tamaan ryhmässä sopimuspalokuntaharrastusta. Sopimuspalokuntalaiset ovat tottuneet toimimaan johdettuina sekä toiminnan myötä heille on kehittynyt joh- tamiskokemusta.
Asikasprofiliit ovat tärkeä osa eri tutkimusmenetelmin saadun tiedon jäsentämi- sen pohjalta luotuja malleja. Tässä opinnäytetyössä sopimuspalokuntien kanssa tehtävässä profiloinnissa luotiin ideaseinän avulla kolme profiilia, joiden avulla yhteiskehittämistä lähdettiin viemään eteenpäin. Profiloinnin kautta on helpompi suunnitella kyseiselle kohderyhmälle esimerkiksi asiakaslähtöinen turvallisuusluento tai tapahtuma. Opinnäytetyössä yhtenä tuotteena oli luoda toimintamalli. Mallin avulla toteutetaan onnettomuuksien ehkäisyä kohderyhmä kerrallaan, asiakasymmärrystä kartuttaen, pilotoiden. Tämän opinnäytetyön jäl- keen kartutetaan kohderyhmäkohtaisesti profilointeja koulutustarpeiden mukai- sesti. Ensimmäisenä uutena kohderyhmänä on työikäinen väestö ja sen profi- lointi.
Päätutkimuskysymys:
• Xxxxx keinoin yhteistyötä onnettomuuksien ehkäisypuolella voitaisiin ke- hittää?
Tarkentavia kysymyksiä olivat:
• Minkä tyyppisiä onnettomuuksien ehkäisytehtäviä sopimuspalokunnat olisivat valmiita tuottamaan?
• Mitä resursseja sopimuspalokunnat tai sopimuspalokuntalaiset tarvitse- vat onnettomuuksien ehkäisytyössä?
• Mitä osaamista toiminnan toteuttaminen edellyttää?
Vastauksena kysymyksiin on aikaisemmin edellisessä luvussa kuvattu sopi- muspalokuntien toimintamalli onnettomuuksien ehkäisytehtäviin. Malli käsittää sopimuksin vahvistettavan perustan. Se luo pohjan toimintaan tarvittaville re- sursseille. Resursseilla käsitetään tässä asiayhteydessä ihmiset, koulutustuen ja varusteet sekä kaluston. Toiminnan kehittämiseen tutkimuksen perusteella soveltuu laatujohtamisen periaatteet, kuten Demingin ympyrän hyödyntäminen. Sopimuspalokuntien onnettomuuksien ehkäisyn toimintamalli perustuu pelas- tuslaitoksen olemassa oleviin strategioihin ja suunnitelmiin. Tarvittaessa toimin- tasuunnitelmia päivitetään tarpeellisilta osin. Osaamisen tukeminen nousi ma- teriaalisen tuen ohella keskeiseksi haastatteluissa sekä työpajoissa. Työpa- joissa sovittiin, että yhdessä valitaan aihealueet, joissa eniten tunnistettiin ole- van osaamisvajetta. Pelastuslaitoksen roolina on luontevasti huolehtia koulu- tuksesta sekä materiaalituesta. Haastattelujen ja havainnoinnin perusteella esi- tän, että pelastuslaitokselle perustetaan toiminnan tueksi yhteinen välinelai- naamo. Pelastuslaitos on verkostoitunut koko palvelutuotannon alueilta muiden pelastuslaitosten kanssa. Siellä jaetaan materiaali- sekä kalustoon liittyviä vink- kejä ja hyviä käytäntöjä, joista lainaamopalvelulla sopimuspalokunnatkin pysty- vät hyötymään. Pelastuslaitos huomioi vuosittaiset tarpeet vuosibudjettia laa- tiessa toimintamallin vuosisuunnitelma huomioiden. Toimintasuunnitelmaan kir- jataan täydennyskoulutus aiheet sekä koulutusajankohdat. Koulutusmateriaalin jakaminen ei ole aina helppoa. Tiedostot ovat isoja. Opinnäytetyön aikana löytyi yhteinen alusta, jonka kautta materiaalin jakaminen toteutuu turvallisesti.
Toimintamallia kehitettäessä hyödynnetään palvelumuotoiluprosessia ja palve- lumuotoilun työkaluja. Toiminnan kehittämisessä otetaan huomioon, että palve-