SUOJELUSTA, HOIDOSTA JA KÄYTÖSTÄ
Kosteikot pohjoismaissa ja Ramsar-sopimus
SUOJELUSTA, HOIDOSTA JA KÄYTÖSTÄ
Pohjoismaiden Ministerineuvosto Suomen Ympäristökeskus
Mikä on kosteikko…
Kosteikko on yleisnimitys joukolle luontotyyp- pejä, jotka sijoittuvat kovanmaan ja avoveden välille tai ovat märkiä ja vettyneitä matalia maa-alueita. Kosteikkoja ovat myös matalat järvet ja merialueet, suot, tulvametsät ja vir- taavat vedet. Veden vaivaamista alueista monet ovat myös kosteikkoja. Pohjois-Eurooppa on kauttaaltaan lumen peitossa talvella. Keväällä lumen sulamisen aikaan vesistöjen vedenpinnat nousevat huomattavasti ja runsaat tulvavedet täyttävät järvet ja joet ja leviävät alaville maa- alueille.
Kosteikot eroavat muista elinympäristöi-
stä usealla tavalla, vaikkapa vain muotonsa ja näyttävyytensä perusteella. Jokaisen elinympä- ristön toimintaa säätelevät omat biologiset lainalaisuudet. Sateet, valuma-alueelle tulevat vedet, alueen maaperä ja alueella vallitsevat maanpinnan korkeuserot ja haihtuminen muo- dostavat kosteikon hydrologiset olosuhteet. Virtavedet ja vaakavedet, makeat ja suolaiset tai murtovesi, ovat ominaisuuksia, mitkä te- kevät alueista omaleimaisia. Maankäyttö on muuttanut ja muovannut kosteikkoja ajan ku- luessa suuresti. Alueella tehtävät hoitotoimen- piteet, laidunnus ja niitto, ovat välttämättömiä, mutta nekin muuttavat kosteikkoja.
Pohjois-Euroopassa on kosteikoiksi luoki-
teltavia alueita enemmän kuin monessa muussa maanosassa maailmassa. Suomen ja Ruotsin
Pohjolassa on vielä useita säännöstelemättömiä jokia. Gaulajoki, Melhusin kunnassa Norjassa.
Kuva: J.A. Saeter
luonto ovat tästä hyvä esimerkki. Jääkausi on ai- kanaan muovannut maiseman, jossa on lukuisia järviä, jokia ja suuria vesistöjä. Kosteikoiksi kat- sottavia alueita on noin 25% maapinta-alasta. Tanskan kosteikot ovat enimmäkseen matalia merellisiä alueita.
…ja miksi ne ovat tärkeitä?
Vesi on kaiken elämän perusedellytys, sen saata- vuuteen perustuu elämän kestävä kehitys. Kostei- koilla esiintyy edustava ja monipuolinen kasvi- ja eläinlajisto. Kosteikot ovat tuottoisimpia luonto- tyyppejä maapallolla ja toimivat kasvualustana suurelle joukolle lajeja, joista useat ovat myös kaupallisesti tärkeitä. Kosteikot toimivat ravin- nevarastoina ja voivat näin ainakin osittain estää järvien ja merien rehevöitymistä.
Suuret tulvat ovat viime vuosina vaivanneet useita alueita eri puolilla maapalloa. Tulvavesien on voitava kerääntyä johonkin ja purkautua sieltä hiljakseen ajan kanssa. Kosteikko voi nä- issä tilanteissa toimia puskurina ja tasaajana ja estää voimakkaat ja äkilliset tulvat, mitkä ovat tyypillisiä niille vesistöille, joissa ei ole ollenkaan tai vain vähän kosteikkoja.
Ramsar-sopimus
Ramsar-sopimus tai kosteikko-sopimus on sa- anut nimensä iranilaisen Ramsarin kaupungin mukaan. Sopimus allekirjoitettiin siellä vuonna 1971. Se on ensimmäinen kansainvälinen so- pimus, joka käsittelee tiettyjen luontotyyppien säilyttämistä ja käyttöä. Sopimuksen syntyyn vaikutti huoli useiden kosteikkolintulajien ja nii- den kantojen vähenemisestä ja niiden käyttämien elinympäristöjen tuhoutumisesta. Kosteikot ovat edelleen eräs maapallon uhanalaisimmista eli- nympäristöistä. Siksi juuri niiden alueiden säi- lyttämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.
Kosteikkojen arvo ei yksin perustu niiden
tärkeyteen lintujen pesimä- ja levähdyspaikkoi- na. Alueiden muutkin arvot ovat nykyisin nous- seet esille ja niihin on alettu kiinnittää huomiota. Virkistys- ja luontomatkailu on lisääntymässä. Alueilla on usein runsaasti myös kalalajeja ja lintulajeja, mikä saa ihmiset hakeutumaan va- paa-ajan viettoon näille kohteille. Keski-Euroo- passa kosteikot usein toimivat vesivarastoina, joista saadaan viljelyksille kasteluvettä kuivina aikoina.
Nykyisin suurin ja vaikein työ keskittyy olemassa olevien kosteikkojen säi- lyttämiseen. Kosteikkojen merkitys myös ihmiselle on vähitellen huomattu. Niiden häviämisen ja tu- houtumisen estämiseksi on levitetty tietoa; säilyttämi- nen ja järkevä käyttö ovat avainsanoja kosteikkojen suojelutyössä. Tämä tar- koittaa tiedon levittämistä siitä, kuinka erityyppiset kosteikot biologisesti toi- mivat.
Vuoden 2004 puoliväliin mennessä oli so-
pimuksen allekirjoittanut 141 valtiota.
Mitä ovat Ramsar-alueet?
Yksi keskeinen peruste alueen valitsemiseksi Ramsar-alueeksi on sen kansainvälinen mer- kitys ja että se voidaan sellaisena säilyttää. Valintaperusteena on joukko Ramsar-sopi- muksessa mainittuja kriteerejä, jotka alueen tulee täyttää. Valinnan perusteena voi olla se, että alue on harvinainen tai ainutlaatuinen. Uhanalaisien eläin- ja kasvilajien esiintyminen vaikuttaa myös valintaan.
Sopimus velvoittaa Ramsar-sopimuksen allekirjoittavaa valtiota. Se sitoutuu suoj- elemaan kosteikkoja perustamalla niistä suo-
Kosteikot ovat hyviä metsästysalueita.
Kuva: K-E Xxxxxx
Lintukoloniat ovat yleisiä Pohjolan kosteikoilla. Lapintiirjoa, Grönne Ejland, Grönlannissa. Kuva: C. Egevang
jelualueita, käyttämään niitä järkiperäisesti ja takaamaan kosteikkolinnuille suotuisan hoidon ja suojelun tason ja lisääntymismahdollisuudet. Kosteikon ekologista tilaa ei myöskään saa huonontaa. Alueen rajauksen muuttamiseen täytyy olla erittäin painavat kansalliset syyt. Menetetty kosteikkoalue tulee korvata vastaa- vanlaisella alueella jossakin muualla. Alueet voidaan asettaa myös valvontalistalle, jos niihin kohdistuu toimenpiteitä, joiden ratkaiseminen vaatii Ramsar-sihteeristön puuttumista asiaan.
Ramsar-alueet Suomessa
Suomessa on 49 kansainvälisen luokituksen mukaista kosteikkoa eli Ramsar-aluetta. Suomi nimesi vuonna 2004 helmikuussa 38 uutta alu- etta 11 vanhan lisäksi. Mukana on eräitä luon- nonsuojelullisesti arvokkaimpia saaristoalueita ja merenlahtia, huomattavimpia lintujärviä ja suokokonaisuuksia.
Ramsarin sopimus, jonka Suomi ratifioi vuonna 1974 ensimmäisten joukossa, tuli voi- maan 1975. Sopimuksen tavoitteena on estää kosteikkojen häviäminen. Sopimuksen alkupe- räinen tavoite ja kattavuus on ajan kuluessa laajentunut siten, että se käsittää nyt kaikki suojelun ja alueidenkäytön ulottuvuudet. Valit- taessa kohteita arvioidaan paitsi sen linnusto, myös muun muassa nisäkkäät, kalat, kasvit ja selkärangattomat eli käytännössä koko ekso- systeemin arvo.
Uudet alueet lisäävät Suomen Ramsar- alueiden pinta-alaa noin 684 440 hehtaarilla. Kaikkien 49 alueen yhteispinta-ala on noin 785
Pohjoismaissa on useita tärkeitä pesimä- ja levähdysalueita vesilinnuille. Tundrahanhia, Islanti. Kuva: J.O. Hilmarsson
Useat sammakkolajit ovat uhanalaisia ja tarvitsevat erityistä huomioon ottamis- ta suojelutyössä. Viherkonna, Ruotsi.
Kuva: C. Xxxxxx
780 hehtaaria. Kaksi aluetta sijaitsee Ahve- nanmaan maakunnassa. Kaikki alueet kuulu- vat Natura-verkostoon, ja alueiden rajaukset noudattavat Natura-rajauksia. Ramsarin sopi- muksen suojelulliset tavoitteet tulevat toteute- tuksi Natura-alueiden suojelutoimenpiteiden kautta.
Suomen Ramsar-alueet ovat merkittävä osa sitä läntisen palearktisen alueen vesilin- nuston muutonaikaisen levähdys- ja pesi- mäalueiden verkostoa, joka ulottuu arktisi- lta alueilta aina Afrikan laajoille kosteikoille. Ramsarin sopimuksen mukaisesti kaikilla tämän muuttoreitin varrella olevilla valtioilla on kansainvälinen vastuu vesilinnuston ja alueiden suojelusta.
Suomen alueet edustavat monipuolista kosteikkoluontoa
Suomen Ramsar-alueisiin kuuluu huomattavia saaristoalueita, esimerkiksi Söderskär-Långö- ren Suomenlahdelta, Björkör ja Lågskär sekä Signilskär-Märket Ahvenanmaalta, Valassaa- ret-Björkögrund ja Mikkelinsaaret Merenkur- kusta sekä Krunnit Perämereltä.
Merenlahdista merkittävimmät ovat Liminganlahti ja Hailuodon rantaniityt ja lahdet. Yhdessä Kokemäenjoen suiston, Prei- viikinlahden, Mietoistenlahden sekä muiden Pohjanlahden merenlahtien kanssa ne muo- dostavat muutonaikaisten levähdys- ja pesimä- alueiden ketjun Pohjanlahdelle. Suomenlahden merenlahtia ovat Hankoniemen lintuvedet,
Vanhankaupunginlahti ja Laajalahti, Ruskis, Pernajanlahti, Kirkkojärvi ja Lupinlahti sekä Kirkon-Vilkkiläntura.
Lintujärvistä huomattavin Ramsar-alue on Parikkalan Siikalahti. Lounais-Suomen lintu- järvet Koskeljärvi ja Otajärvi sekä Puurijärven Isonsuon kansallispuisto, Itä-Suomen Rääkky- län ja Kiteen lintujärvet ja Oulun läänin Haa- paveden lintujärvet muiden muassa edustavat Ramsar-alueina erilaisia järvityyppejä erilaisine linnustoineen.
Ramsar-alueisiin kuuluu 24 suokokonaisu- utta, jotka edustavat kaikkia suoyhdistymä- vyöhykkeitä. Etelä-Suomesta voidaan mainita esimerkkinä Torronsuo, Länsi-Suomesta Le- vaneva ja Pilvineva, Itä-Suomesta Patvinsuo ja Kesonsuo, Oulun läänistä Veneneva-Pelso ja Olvassuo ja Lapin läänistä Martimoaapa ja Sammuttijänkä.
Kosteikkojen arvo ja merkitys Suomessa
Suomea usein kutsutaan tuhansien järvien maaksi. Jos mukaan lasketaan järvet ja lammet, joiden pinta-ala on vähintään 0.05 hehtaaria, niin Suomessa on järviä yhteensä 187 888. Näi- stä järvistä noin 56 000 on suurempia kuin yksi hehtaari. Yli yhden neliökilometrin suuruisia järviä on noin 2 600.
Suomen järvien kokonaispinta-ala on 32 600 neliökilometriä. Lähes 90% järvistä on 50-200 metriä merenpinnan yläpuolella. Huo- limatta järvien suuresta luku-
määrästä, on niiden tilavuus vain noin 235 kuutiokilometriä, mikä vastaa yhtä neljäsosaa Euroopan suurimman järven Laatokan tilavuudesta. Järvien keskisyvyys Suomessa on noin kuusi metriä.
Kaikki järvet soveltuvat lin- tujen elinympäristöiksi. Sopivim- mat ympäristöt löytyvät reheviltä järviltä, matalilta merenlahdilta ja niiden lähellä olevilta ran- noilta. Tämän tyyppisiä alueita voidaan kutsua lintukosteikoiksi. Tyypillisessä kosteikossa on run- saasti ravinteita ja runsas kasvil- lisuus.
Soita on monenlaisia
Suot ovat hyvin tärkeitä kosteik- koelinympäristöjä monelle vesil-
intulajille. Noin 2.5% koko maapallon suopinta-alasta on Suomessa.
Suomen soiden yleisimmät päätyypit ovat: neva, letto, räme ja korpi. Koko suopinta-alasta noin 5-10% on syntynyt vesialueiden umpeen- kasvun tuloksena. Maisemaa muuttavana teki- jänä tällainen kehitys on ollut huomattava.
Soiden suojelu
Suomessa on vuoden 2004 alkuun mennessä su- ojeltu soita noin 1.1 miljoonaa hehtaaria. Tämä muodostaa lähes 10% alkuperäisestä suopinta- alasta. Soidensuojeluohjelman laatiminen alkoi eteläisestä Suomesta 1978-1979. Vuonna 1980 mukaan otettiin soita myös Keski- ja Pohjois- Suomesta. Nykyisin soidensuojeluohjelman mu- kaisia alueita on 600, joiden yhteinen pinta-ala 490 000 hehtaaria. Vuoden 2004 alkuun men- nessä ohjelmasta oli toteutunut 73%.
Soiden suojelun tarkoituksena on säästää ne organismit, elinympäristöt ja geologiset muodostumat, joita soilla on sekä suojella maisema kokonaisuudessaan. Soidensuo- jeluohjelma käsittää myös monipuolisimmat lintusuot.
Soiden suojelu ei jakaannu tasaisesti, sillä noin 90% suojelluista suoalueista on Pohjois- Suomessa. Alkuperäisestä suoalueesta on Etelä-Suomessa suojeltu vain noin 2%. Linnu- stollisesti arvokkaimmat soidensuojelualueet ovat myös Ramsar-kohteita
Laiduntava karja on tärkeä rantaniittyjen hoidossa. Liminganlahti, Suomi.
Kuva: X. Klinga/xxxxxxxxx.xxx
Kosteikkojen uhat ja niiden suojelutarve
Kosteikot muodostavat erään arvokkaimmista ja uhatuimmista luontotyypeistä maapallolla. Suot, umpeen kasvavat järvet, tulvaherkät alueet, matalat merenlahdet, veden peittämät ranta-alueet ja mangroverannat, ovat kaikki uhanalaisia luontotyyppejä. Kuitenkin useim- mat näistä ekosysteemeistä ovat tuottoisim- pia maapallolla, mikä näkyy ainutlaatuisena floorana ja faunana. Ne tarjoavat myös muut- tolinnuille tärkeän ruokailu-, levähdys- ja sul- kasatopaikan.
Suomessa oli alun perin soita noin 10.4 miljoonaa hehtaaria, mikä on noin 30% koko
maan maapinta-alasta. Soiden pinta-ala on useastakin syystä johtuen supistunut. Soita on ojitettu, kuivattu ja käytetty maa- ja metsäta- loudessa. Joistakin soista on tehty keinotekoisia vesialtaita.
Rannikon rantaniityt ovat tärkeitä alueita mm. pesiville ja levähtäville linnuille. Niiden umpeenkasvu vähentää näiden alueiden luon- nonarvoja.
Kosteikot ovat lintualueina maapallon tär- keimmät. Euroopan 3 600 tärkeästä lintualuees- ta 70% on kosteikkoja. Kosteikkojen linnustolli- nen merkitys on myös Suomessa suuri. Suomessa on 96 kansainvälisesti tärkeätä lintualuetta (IBA/ Important Bird Areas in Finland). Näistä noin neljännes on lintuvesiä. Monet kansainväliset sopimukset korostavat lintuvesien suojelua niillä esiintyvien lajien vuoksi.
Kosteikkojen kunnostus ja hoito
Xxxxxxx on tehnyt useimmat lintuvedet. Järvien laskut, vedenpinnan säännöstelyt, jätevesien päästöt, ruoppaukset, niitot ja laidunnus ovat toimenpiteitä, jotka ovat vaikuttaneet lintu- vesiin. Em. syistä johtuen nämä alueet eivät ole luonnontilaisia muuttuessaan lintuvesiksi. Jotta pesimäalue tai rantaniitty säilyttäisi luon- nonarvonsa, täytyy niitä jatkuvasti hoitaa ja toteuttaa niillä sopivia kunnostustoimenpiteitä. Ilman em. toimenpiteitä kasvaa suurin osa lin- tuvesistä umpeen. Rantaniityillä pensaat ja ru- oikko valtaavat entistä enemmän alaa.
Kosteikkoja syntyy luonnollisen kehityksen
kautta hitaasti. Erityisesti soiden kohdalla syn- typrosessi on pitkä. Suurinta osaa niistä alueista, joista voisi muodostua sopivia kosteikkoja, käy- tetään nykyään muihin tarkoituksiin. Tämän takia olemassa olevien kosteikkojen kunnosta- minen ja hoito on tärkeää.
Suomen ympäristökeskus, alueelliset ympä- ristökeskukset ja Metsähallitus ovat yhteistyössä arvioineet, että Suomessa on 162 lintuvesialuet- ta, jotka ovat välittömän hoidon ja kunnostuksen tarpeessa. Tällä hetkellä kunnostustoimenpiteitä toteutetaan yli 40:llä kohteella. Kunnostussuun- nitelmia on tehty tai ollaan tekemässä yli 30:lle kohteelle. Puolelta kohteista puuttuu kokonaan kunnostussuunnitelma.
Suojeluohjelmat
Suomessa tarkoituksena on ollut saada ai-
Matalat kosteikot ovat pesimäalueita useille kahlaajille, sorsille ja hanhille. Thjorsarver, Islanti.
Kuva: J.O. Hilmarsson
kaan monipuolinen suojelualueverkosto. Tätä kansallista verkostoa ollaan rakentamassa sovittamalla yhteen eri suojeluohjelmia. Suo- jelualueverkon tulisi kattaa erilaisia luonto- tyyppejä. Alueiden ja luontotyyppien suojelulla suojellaan samalla koko ekosysteemiä ja lajeja ja viime kädessä luonnon monimuotoisuutta. Kosteikkoja ja lintuvesiä suojellaan kolmella eri suojeluohjelmalla.
Lintuvesien suojeluohjelman ja soidensuo- jeluohjelman yhteinen tavoite on ollut suojella kosteikkoja. Lintuvesiensuojeluohjelma laa- dittiin vuosina 1967-1980, jolloin 1 300 alu- etta inventoitiin. Tämän työn tarkoituksena on ollut säilyttää vesiolosuhteet suotuisina tär- keillä lintuvesillä ja suojella eläin- ja kasvilajeja sekä rannikolla että järvillä. Nämä alueet ovat merkittäviä myös kasvillisuuden suojelemi- seksi. Ohjelmaan kuuluu 287 aluetta, joiden pinta-ala on 67 000 hehtaaria, mistä suurin osa on vettä. Näiden alueiden suojelutyö on vielä
kesken. Vuoden 2004 alussa suojeluohjelmasta oli toteutunut 38%.
Kolmas suojeluohjelma on rantojensuo- jeluohjelma. Tämän ohjelman päätavoite on jättää alueet rakentamatta ja mahdollisim- man koskemattomiksi. Ohjelma on vuodelta 1990 ja käsittää 127 ranta-aluetta, jotka ovat luonnonsuojelullisesti arvokkaita. Näistä 29 on merialuetta ja 98 sisävesialuetta. Tarkoitus on aikaansaada suojelualueverkosto, missä on edustettuna alueellisuus sekä meri- ja sisävesi- ympäristöjen erilaisuus. Keskeinen tavoite on myös niiden elämänmuotojen suojelu, jotka ovat sopeutuneet elämään näissä elinympä- ristöissä. Suojeluohjelmaan sisältyy myös meri- kotkan pesäpaikkojen ja Saimaannorpan läväh- dysalueiden suojelu. Rantojensuojeluohjelmaan kuuluvista alueista valtio on ostanut yli puolet, mutta vuoden 2004 alkuun mennessä niistä on suojeltu vain 18%.
Kosteikot voidaan palautta sulkemalla salaojat. Ölfusforir, Islanti.
Kuva: J.O. Hilmarsson
Suomen Ramsar-alueet
Etelä-suomen Lääni | |
1. Hangon ja Tammisaaren lintuvedet | 55 196 ha |
2. Lepinjärvi | 199 ha |
3. Vanhankaupunginlahti ja Laajalahti | 508 ha |
4. Porvoonjoen suisto – Stensböle | 958 ha |
5. Söderskärin ja Långörenin saaristo | 18 219 ha |
6. Pernajanlahti | 1 143 ha |
7. Aspskär | 731 ha |
8. Torronsuon kansallispuisto | 3 093 ha |
9. Kutajärven alue | 1 051 ha |
10. Valkmusan kansallispuisto | 1 710 ha |
11. Haminan Kirkkojärvi ja Lupinlahti | 649 ha |
12. Kirkon-Vilkkiläntura | 194 ha |
13. Siikalahden alue | 682 ha |
Länsi-suomen lääni | |
14. Kangasalan Kirkkojärven alue | 305 ha |
15. Vanajaveden lintuvedet | 702 ha |
16. Merenkurkun saaristo | 63 699 ha |
17. Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuisto | 5 510 ha |
18. Levaneva | 3 343 ha |
19. Pilvineva | 3 667 ha |
20. Salamajärven kansallispuisto | 9 261 ha |
21. Lapväärtin lintuvedet | 1 224 ha |
22. Vassorfjärden | 1 537 ha |
Ahvenanmaan maakunta | |
23. Lågskärin ja Björkörin saaristo | 6 309 ha |
24. Signiskärin – Märketin saaristo | 22 566 ha |
Itä-suomen lääni | |
25. Rantasalmen lintujärvet | 1 109 ha |
26. Suurenaukeansuo-Isosuo ja Pohjalampi | 1 640 ha |
27. Rääkkylän ja Kiteen lintujärvet | 1 227 ha |
28. Sysmäjärvi | 734 ha |
29. Patvinsuon kansallispuisto | 12 727 ha |
30. Heinä-Suvanto ja Hetejärvi | 1 224 ha |
Oulun lääni | |
31. Krunnit | 4 436 ha |
32. Haapaveden lintujärvet | 3 616 ha |
33. Hailuodon lintuvedet | 6 512 ha |
34. Liminganlahti | 12 275 ha |
35. Siikajoen lintuvedet | 2 691 ha |
36. Aittojärvi ja Kongasjärvi | 703 ha |
37. Veneneva-Pelso | 12 039 ha |
38. Olvassuo | 27 073 ha |
39. Oulangan kansallispuisto | 29 390 ha |
Lapin lääni | |
40. Martimoaapa-Lumiaapa-Penikat | 14 086 ha |
41. Kainuunkylän saaret | 1 005 ha |
42. Riisitunturin kansallispuisto | 12 461 ha |
43. Luiron suot | 12 345 ha |
44. Teuravuoma-Kivijärvenvuoma | 5 788 ha |
45. Koitelainen | 38 840 ha |
46. Lemmenjoen kansallispuisto | 285 990 ha |
47. Sotkavuoma | 2 602 ha |
48. Lätäsenon-Hietajoen suot | 43 367 ha |
49. Sammuttijänkä-Vaijoenjänkä | 51 749 ha |
49
48 46
47
45
43
44
39
42
41
40
31
36
38
33
34
35 37
32
19
16 20
22
18
21 17
29
30 28
27
26
25 13
14
15 9
8 6
4
3
24 5
10 11
12
7
2 Helsinki
23 1
0 100 km
Suomen Ramsar-alueet. Ne ovat samalla EU:n SPA-alueita (Special Protection Areas).
9
Kansainväliset sopimukset
Ramsar-sopimuksen lisäksi on olemassa useita muita kansainvälisiä sopimuksia, joiden tavoit- teena on suojella eläin- ja kasvilajeja sekä nii- den elinympäristöjä. Niillä on myös tarkoitus edistää luonnon kestävää käyttöä.
Suomessa luonnon monimuotoisuutta koskeva sopimus (Rion sopimus) tuli voimaan vuonna 1994. Sopimuksen tarkoitus on sisäl- lyttää luonnon monimuotoisuuden säilyttämi- nen kaikkeen siihen toimintaan, mikä muuttaa ympäristöä, kuten maa- ja metsätalous, kalas- tus, metsästys, rakentaminen, alueidenkäytön suunnittelu sekä turismi ja asuminen. Näiden lisäksi sopimus kiinnittää erityisesti huomiota vierasperäisiin lajeihin ja geenimanipuloitujen organismien sääntelyyn.
Bonnin–sopimus, joka allekirjoitettiin vuonna 1979 koskee muuttavien villieläinten suojelua. Tähän sopimukseen sisältyy myös AEWA–sopimus (African-Eurasian Water- bird Agreement), joka tuli voimaan vuonna
2000. Päätavoite tällä sopimuksella on pyrkiä säilyttämään eri vesilintulajien populaatioiden suotuisa taso. Tämän tavoitteen toteutumista voidaan edistää mm. kunnostamalla ja suojele- malla sellaisia alueita, joita muuttavat vesilin- nut käyttävät.
Eurooppalainen luonnonsuojelusopimus allekirjoitettiin Bernissä ja se tuli voimaan vuonna 1986. Bernin–sopimuksen mukaan, joka koskee sekä kasveja että eläimiä, tulee jäsenvaltioiden pyrkiä suojelemaan alueita, jotka ovat tärkeitä erikseen nimetyille lajeille ja erityisesti uhatuille lajeille.
Itämerensuojelusopimus allekirjoitettiin vuonna 1974 ja perustettiin Itämerensuojeluko- missio HELCOM. Itämeren ympäristönsuojelu- ohjelma hyväksyttiin vuonna 1992. Ohjelman tavoitteena on palauttaa Itämeren ekologinen tasapaino vähentämällä saastuttavia lähteitä. Käyttöön otettiin myös suositus, jolla Itämeren rantaa pyritään suojelemaan ja samalla peruste- taan luonnonsuojelualueita rannikolle.
Maatalousmaisemassa pienillä vesialueilla on suuri merkitys biologiselle monimuotisuudelle. Mols Bjerge, Tanska.
Kuva: D. Bentz
Pohjoismaiset Ramsar-alueet
karta,
samma för alla skrifter
RReeyykkjjaavvíík
0 200 km
TTóórshavn
Nuuk
250 km
Oslo
Mariehamn
Helsinki
Stockholm
KKøøbenhavn
0 200 km
11
Lue lisää kosteikoista ja Ramsar -sopimuksesta xxx.xxxxxx.xxx
Tämä esittelylehtinen voidaan tilata myös ruotsiksi
Skov- og naturstyrelsen Xxxxxxxxxxx 00 | Naturvårdsverket Beställning hos | Umhverfisstofnun Suðurlandsbraut 24 |
DK-2300 København | CM-gruppen | IS-108 Reykjavik |
Danmark | Sverige | Island |
Tel. x00 00000000 | Tel.x00 0 000 000 00 | Tel. x000 000 0000 |
Direktoratet for naturforvaltning | Suomen ympäristökeskus | Direktoratet for Miljø og Natur |
Tungasletta 2 | X.X.Xxx 140 | Postboks 1614 |
N-7485 Trondheim | FIN-00251 Helsinki | DK-3900 Nuuk |
Norge | Suomi | Grønland |
Tel. x00 00000000 | Puh. x000 0 000000 | Tel. x000 000000 |
ISBN: 91-620-8186-3
Paino: Elanders, 2004
Ideointi ja toimittaja: Xxxxxxx Xxxxxxx
Tekstit: Xxxx Xxxxxx (Suomenkielinen versio), Xxxx Xxxxxx (Tanskankielinen versio), Xxxxxxx Xxxxxxxxxx (Islanninkielinen versio), Xxxx Xxxxxxx, Xxxx Xxxxxxx ja Najâraq Paniula (Grönlanninkielinen versio) , Xxxxxxx Xxxxxxx (Ruotsinkielinen versio) ja Xxxxxxx Xxxxxxxxxx (Norjankielinen versio).
Kansikuva: Rimpisuo, Malån kunta, Ruotsi
Valokuva: Xxxxxxx Xxxxxxx. Kuvan käytön hyväksynyt puolustusvoimat 1987-01-16 Layout: IdéoLuck AB
Kartat: Xxxxx-Xxxxxx Xxxxxx ja Xxxxx Xxxxxx Xxxxxx: 5 000 kpl.