Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja • Työelämä • 35/2017
Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja • Työelämä • 35/2017
Työsopimuslain 13 luvun 6 §:n väliaikaisen muutoksen ja 1.6.2014 voimaan tulleen julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 4 luvun 7 §:n vaikutuksista
Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 35/2017
Työsopimuslain 13 luvun 6 §:n väliaikaisen muutoksen ja 1.6.2014 voimaan tulleen julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 4 luvun 7 §:n vaikutuksista
Selvitysraportti
Työ- ja elinkeinoministeriö, Helsinki 2017
Työ- ja elinkeinoministeriö ISBN:978-9552-327-237-8
Taitto: Valtioneuvoston hallintoyksikkö, Julkaisutuotanto
Helsinki 2017
Julkaisija | Työ- ja elinkeinoministeriö | 18.8.2017 | |
Tekijät | OTT Xxxxx Xxxxxxxxx | ||
Julkaisun nimi | Työsopimuslain 13 luvun 6 §:n väliaikaisen muutoksen ja 1.6.2014 voimaan tulleen julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 4 luvun 7 §:n vaikutuksista | ||
Julkaisusarjan nimi ja numero | Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja TEM raportteja 35/2017 | ||
Diaari/hankenumero | Teema | Työelämä | |
ISBN PDF | 978-9552-327-237-8 | ISSN PDF | 1797-3562 |
URN-osoite | xxxx://xxx.xx/XXX:XXXX:000-000-000-000-0 | ||
Sivumäärä | 104 | Kieli | Suomi |
Asiasanat | työsopimuslaki, pakottavuus, työn tarjoamisvelvoite, työkokeilu, velvoitetyöllistäminen, työpaja, palkkatuettu työ, yhdistys, säätiö, pitkäaikaistyötön | ||
Tiivistelmä Raportissa kuvataan keväällä ja kesällä 2016 toteutettua selvitystä, jossa tarkasteltiin, millaisia vaikutuksia oli a) 1.1.2015 voimaan tulleella työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentilla eri tahojen näkökulmasta ja b) 1.6.2014 voimaan tulleella julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 4 luvun 7 §:n työkokeilua koskevalla säännösmuutoksella kunnissa ja erityisesti niiden työpajoissa. Selvitys perustui työ- ja elinkeinoministeriön toimeksiantoon ja se toteutettiin toimeksiannon mukaisesti pääosin kyselyillä ja haastatteluilla. Kuntien velvoitetyöllistämiseen liittyvä työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 1 kohta, samoin kuin pitkäaikaistyöttömän palkkatuettuun työhön yhdistyksissä ja säätiöissä liittyvä 2 kohta olivat käytännössä merkityksellisiä vain osa-aikatyön- tekijöiden näkökulmasta, sillä lomautuksia ja irtisanomisia oli sekä kunnissa että yhdistyksissä ja säätiöissä toteutettu vähän. Säännösten ei katsottu heikentäneen oman henkilöstön asemaa eikä ristiriitoja säännösten piiriin kuuluvien henkilöiden ja oman henkilöstön kesken ollut juurikaan noussut esiin. Työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 3 kohdan katsottiin pääosin helpottaneen työllistämistä kunnan työpajassa tai vastavassa valmennusyksikössä. Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain vaikutusten arviointia vaikeutti se, että vastaajat joutuivat palaamaan parin vuoden takaisiin tapahtumiin. Sittemmin oli toteutettu yllä kuvattu työsopimuslain muutos, joka oli hyvin muistissa ja vaikutti osittain sekoittuvan julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain muutoksiin. Säännöstä laadittaessa olettamana oli, että työkokeilun järjestäminen vaikeutuisi jonkin verran ajalla 1.6. – 31.12.2014. Vastaajien mukaan näin ei ollut kuitenkaan tapahtunut. Em. muutos johti ainakin siihen, että useassa kunnassa käynnistettiin selvitystyö siitä, ketkä niiden osa-aikaisesta henkilöstöstä olisivat kiinnostuneita mahdollisesta lisätyöstä. Raportin oikeudellisessa osassa kuvataan työnantajan työn tarjoamisvelvollisuuden laajuutta sekä arvioidaan selvityksen kohteena olevia säännöksiä sekä esitetään niitä koskevia kehittämistarpeita. TEM:n yhdyshenkilö: Työllityys- ja yrittäjyysosasto, Xxxxx Xxxxxxxx-Xxxxx, puh. 029 504 9056 | |||
Kustantaja | Työ- ja elinkeinoministeriö | ||
Julkaisun jakaja | Sähköinen versio: xxxxxxxxx.xxxxxxxxxxxxxx.xx | ||
Utgivare | Arbets- och näringsministeriet | 18.8.2017 | |
Författare | XX Xxxxx Xxxxxxxxx | ||
Publikationens titel | Om konsekvenserna av den temporära ändringen av 13 kap. 6 § i arbetsavtalslagen och av 4 kap. 7 § i lagen om offentlig arbetskrafts- och företagsservice som trädde i kraft 1.6.2014 | ||
Publikationsseriens namn och nummer | Arbets- och näringsministeriets publikationer ANM rapporter 35/2017 | ||
Diarie- /projektnummer | Tema | Arbetsliv | |
ISBN PDF | 978-9552-327-237-8 | ISSN PDF | 1797-3562 |
URN-adress | xxxx://xxx.xx/XXX:XXXX:000-000-000-000-0 | ||
Sidantal | 104 | Språk | Finska |
Nyckelord | Nyckelord: arbetsavaltalslagen, tvingande regel, skyldighet att erbjuda arbete, arbetspröv- ning, sysselsättningsskyldighet, verkstadsverksamhet, lönesubventionerade arbete, förening, stiftelse, långtidsarbetslös | ||
Referat I rapporten redogörs för en utredning som genomfördes våren 2016 och som studerade vilka konsekvenser ändringen av a) 13 kap. 6 § 2 mom. i arbetsavtalslagen, som trädde i kraft 1.1.2015, hade ur olika parters synvinklar och b) ändringen av bestämmelserna om arbetsprövning i 4 kap. 7 § i lagen om offentlig arbetskrafts- och företagsservice, som trädde i kraft 1.6.2014, hade särskilt för kommuner och deras verkstäder. Utredningen baserade sig på arbets- och näringsministeriets uppdrag och den genomfördes i enlighet med uppdraget huvudsakligen med hjälp av enkäter och intervjuer. Bestämmelserna i 13 kap. 6 § 2 mom. 1 punkten i arbetsavtalslagen, som handlar om kommunernas sysselsättningsskyl- dighet, liksom också det nämnda lagrummets 2 punkt, som handlar om de långtidsarbetslösas lönesubventionerade arbete vid föreningar och stiftelser, hade i praktiken betydelse endast för de deltidsanställda, eftersom såväl kommuner som före- ningar och stiftelser hade genomfört permitteringar och uppsägningar endast i liten utsträckning. Bestämmelserna ansågs inte ha försvagat den egna personalens ställning och knappast några konflikter hade uppstått mellan de personer som omfattas av reglerna och den egna personalen. Bestämmelserna i 13 kap. 6 § 2 mom. 3 punkten i arbetsavtalslagen an- sågs huvudsakligen ha underlättat sysselsättandet vid kommunernas verkstäder eller motsvarande träningsenheter. Bedömningen av konsekvenserna av lagen om offentlig arbetskrafts- och företagsservice försvårades av att respondenter- na var tvungna att erinra sig händelser som inträffat för ett par år sedan. Senare genomfördes den ovan beskrivna ändring- en av arbetsavtalslagen som var i färskt minne och som delvis tycktes bli ihopblandad med ändringarna av lagen om offent- liga arbetskrafts- och företagsservice. När bestämmelsen utarbetades antogs det att det skulle bli något svårare att ordna arbetsprövning under tiden 1.6– 31.12.2014. Enligt respondenterna hade detta dock inte skett. Den ovan nämnda ändring- en resulterade åtminstone i att det inom kommuner inleddes ett arbete för att ta reda på vilka bland den deltidsanställda personalen som var intresserade av eventuellt extra arbete. I den juridiska delen av rapporten beskrivs omfattningen av arbetsgivarens skyldighet att erbjuda arbete samt görs en bedömning av de bestämmelser som var föremål för utredning och tas upp behov att utveckla dem. Kontaktperson vid ANM: Avdelningen för sysselsättning och företagande, Xxxxx Xxxxxxxx-Xxxxx, tfn 029 504 9056 | |||
Förläggare | Arbets- och näringsministeriet | ||
Distribution | Elektronisk version: xxxxxxxxx.xxxxxxxxxxxxxx.xx | ||
Sisältö
ESIPUHE 7
1 Selvitystehtävä 9
2 Oikeudelliset lähtökohdat 11
2.1 Työn tarjoamisvelvollisuuden laajuus 11
2.2 Kunnan työllistämisvelvoite 15
2.3 Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain mukainen työkokeilu 16
2.4 Palkkatuettu työ 19
2.5 Työsopimuslain pakottavuus 20
2.6 Julkisesta työvoima-ja yrityspalvelusta annetun lain muutokset 27
3 Selvityksen tietopohja 31
4 Tulokset 35
4.1 Kunnat ja kuntayhtymät 35
4.1.1 Vaikutus velvoitetyöllistämiseen 35
4.1.2 Vaikutus työpajatoimintaan 37
4.1.3 Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain muutosten vaikutus sekä työkokeilu ja palkkatuettu työ työpajassa 39
4.1.4 Vaikutus henkilöstön asemaan 43
4.1.5 Avovastauksista ja haastatteluista saadut näkemykset 48
4.1.6 Työpajojen vastauksia 54
4.2 Yhdistykset ja säätiöt 55
4.2.1 Taustatiedot 55
4.2.2 Työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 2 kohdan vaikutus 58
4.2.3 Työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 3 kohdan vaikutus 61
4.2.4 Vaikutus henkilöstön asemaan 64
4.2.5 Avovastauksista ja haastatteluista saadut näkemykset 67
4.3 Muu selvitys 69
4.4 TE-toimistojen näkemykset 71
5 Johtopäätökset 81
5.1 Työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 1 kohta (kuntien velvoitetyöllistäminen) 81
5.2 Työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 2 kohta (pitkäaikaistyöttömän
palkkatukityö yhdistyksissä ja säätiöissä) 82
5.3 Työkokeilu ja palkkatuettu työ työpajassa tai vastaavassa valmennusyksikössä 83
5.3.1 Kunnat ja kuntayhtymät 83
5.3.2 Yhdistykset ja säätiöt 83
5.3.3 TE-toimistot 83
5.4 Henkilöstön asema 84
5.5 Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain muutokset 84
5.6 Kuntien ja niiden työpajojen näkemyksistä eräistä kyselyn kohteista 85
5.6.1 Tausta 85
5.6.2 Kuntakohtaiset vastaukset 88
5.6.3 Johtopäätöksiä 90
6 Selvityksen laatijan näkemykset 92
6.1 Työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin perustelujen puutteellisuus 92
6.2 Säännöksen tavoitteiden toteutuminen ja vaikutus 94
6.3 Muita näkökohtia 96
6.4 Työn tarjoamisvelvoitteen laajuus 97
6.5 JTYPL:n säännökset työkokeilusta ja työsopimuslain 13 luvun 6 §:n
2 momentin 3 kohta 98
6.6 Velvoitetyöllistäminen 101
6.7 Työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 2 kohtaan liittyviä näkökohtia 101
6.8 Palkkatuettu työ 102
6.9 Muuta huomioon otettavaa 102
Lähteet 104
ESIPUHE
Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja/Raportteja -sarjassa julkaistaan OTT Xxxxx Xxxxxx- ojan selvitys ”Työsopimuslain 13 luvun 6 §:n väliaikaisen muutoksen ja 1.6.2014 voimaan tulleen julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 4 luvun 7 §:n vaikutuksista”.
Selvitys tilattiin, koska oli ajankohtainen tarve saada tietoa työsopimuslain väliaikaisen muu- toksen vaikutuksista jatkotoimenpiteiden arviointia varten. Lisäksi oli tarve selvittää julkises- ta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain palkkatukea ja työkokeilua koskevien säännös- ten suhdetta työsopimuslain säännöksiin. Tehdyn selvityksen tulokset olivat työ- ja elinkei- noministeriön käytössä vuoden 2016 keväällä, joten niitä voitiin hyödyntää edellä mainitun työsopimuslakia koskevan arvioinnin tekemisessä ja vuoden 2017 alussa voimaan tulleiden palkkatukisäännösten valmistelussa. Selvityksen tulokset puolsivat työsopimuslain väliaikai- sen säännöksen vakinaistamista. Kävi myös ilmi, että julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain palkkatukea ja työkokeilua koskevat säännökset asettivat työnantajille laajem- mat työntarjoamisvelvoitteet kuin työsopimuslaki edellyttää.
Vuoden 2016 loppuun saakka julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain työkokei- lua ja palkkatukea koskevissa säännöksissä viitattiin työsopimuslain työnantajalle asetta- maan velvollisuuteen tarjota työtä tuotannollisista tai taloudellisista syistä irtisanomilleen tai lomauttamilleen työntekijöille taikka osa-aikatyötä tekeville työntekijöilleen. Tavoitteena oli varmistaa, että työnantajat noudattavat työsopimuslakia ja ettei jo työsuhteessa olevien työntekijöiden asema heikentyisi työkokeiluun osallistuvien tai palkkatuettuun työsuhteeseen otettavien vuoksi.
Vuoden 2017 alusta palkkatukea ja työkokeilua koskevista säännöksistä poistettiin viittauk- set työsopimuslakiin. Työnantaja on velvollinen noudattamaan työsopimuslain työntarjoamis- velvollisuutta koskevia säännöksiä ottaessaan palvelukseensa työntekijän ilman, että se asetetaan palkkatuen myöntämisen edellytykseksi julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa. Työkokeilun tarkoituksena on henkilöasiakkaan ammatinvalinta- ja ura- vaihtoehtojen selvittäminen tai työmarkkinoille paluun tukeminen. Työkokeiluun osallistuva ei ole työsuhteessa työkokeilun järjestäjään eikä työkokeilun välittömänä tarkoituksena ole työllistyminen kokeilun järjestäjän palvelukseen. Viittaaminen työsopimuslakiin oli omiaan aiheuttamaan sekaannusta työsopimuslain edellyttämän työntarjoamisvelvollisuuden laajuu- desta, sillä, kuten selvityksessä tuodaan esille, työsopimuslakia ei sovelleta ei-työsuhteisiin työnteon muotoihin eikä työkokeilun järjestämisessä ole kysymys uuden työntekijän palk- kaamisesta.
Työsopimuslain 13 luvun 6 §:n väliaikainen säännösmuutos vakinaistettiin pääosin samansi- sältöisenä. Työkokeilun osalta säännöstä selkeytettiin, sillä voimassa olevat työsopimuslain säännökset irtisanotun työntekijän takaisinottovelvollisuudesta ja lisätyön tarjoamisesta osa- aikaiselle työntekijälle eivät rajoita ei-työsuhteisen työkokeilun järjestämistä. Työsopimus- laissa säädetään kuitenkin edelleen työkokeilun järjestämiseen liittyen työn tarjoamisvelvolli- suudesta poikkeamisesta lomautustilanteessa silloin kun kunta, kuntayhtymä, yhdistys tai säätiö ottaa työpajaan tai vastaavaan valmennusyksikköön julkisesta työvoima- ja yrityspal- velusta annetussa laissa tarkoitettuun työkokeiluun henkilön sellaisiin tehtäviin, joita ei muu- toin tehdä työ- tai virkasuhteessa.
Helsingissä 30.5.2017
Xxxxxx Xxxxx-xxx Xxxxxxxx hallitussihteeri
8
1 Selvitystehtävä
Tämä raportti koskee keväällä ja kesällä 2016 toteutettua työ- ja elinkeinoministeriön tilaamaa selvitystä, joka luovutettiin ministeriölle 15.6.2016. Oikeustila on esitetty sel- laisena kuin se oli selvitystä tehtäessä.
Työ- ja elinkeinoministeriön työllisyys- ja yrittäjyysosasto solmi 11.4.2016 OTT, työ- ja sosiaalioikeuden professori Xxxxx Xxxxxxxxxx kanssa hankinta- ja toimeksiantosopi- muksen (TEM/736/13.01.01/2016), jonka mukaisesti ajalla 11.4. – 15.6.2016 selvitet- tiin:
millaisia vaikutuksia 1.1.2015 voimaan tulleella työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 mo- mentilla on ollut eri tahojen näkökulmasta (työnantajat, työnantajien palveluksessa oleva ja irtisanottu henkilöstö sekä TE-toimistojen asiantuntijat) ja millaisia vaikutuksia 1.6.2014 voimaan tulleella julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 4 luvun 7 §:n työkokeilua koskevalla säännösmuutoksella (työkokeilua koskevat rajoitukset) on ollut kunnissa ja erityisesti niiden työpajoissa.
Selvityksen kohdetta 1 tarkennettiin niin, että tarkoituksena on ollut selvittää, onko työsopimuslain 13 luvun 6 §:n väliaikaisella muutoksella ollut työnantajan näkökul- masta vaikutuksia a) kuntien velvoitetyöllistämiseen ja b) vähintään kaksi vuotta työt- tömänä olleiden työllistämiseen palkkatuella yhdistyksissä ja säätiöissä. Lisäksi sovit- tiin selvitettävän, onko työsopimuslain 13 luvun 6 §:n väliaikaisella muuttamisella ollut vaikutuksia työnantajan tai työkokeilun järjestäjän näkökulmasta työkokeilujen järjes- tämiseen ja palkkatuella työllistämiseen kuntien, kuntayhtymien, yhdistysten ja sääti- öiden työpajoissa tai vastaavissa valmennusyksiköissä. Edelleen sovittiin, että sopi- muskautena selvitetään, onko työsopimuslain 13 luvun 6 §:n väliaikaisella muutoksel- la ollut vaikutuksia kuntien, kuntayhtymien, yhdistysten ja säätiöiden palveluksessa olevaan henkilöstöön, ja onko lain muutos vaikuttanut heidän asemaansa.
Eduskunta on edellyttänyt kohdassa 2 tarkoitettua selvitystä hyväksyessään hallituk- sen esityksen HE 200/2013. Hallituksen on tullut selvittää, miten työkokeilua koskevi- en säännösten muuttaminen 1.6.2014 lukien on vaikuttanut työkokeilun järjestämi- seen kuntatasolla ja erityisesti työpajoissa. Työ- ja elinkeinoministeriö on jo 15.12.2015 tehnyt säännösmuutoksen vaikutuksista kyselyn TE-toimistoille. Sillä sel-
vitettiin TE-toimistojen näkemyksiä työkokeilun järjestämiseen liittyvistä seikoista en- nen 1.6.2014, ajalla 1.6.2014 – 31.12.2014 ja työsopimuslain väliaikaisen muuttami- sen tultua voimaan 1.1.2015 jälkeen. Nyt käsillä olevalla selvityksellä on kartoitettu kuntien ja kuntien työpajojen näkemyksiä 1.6.2014 voimaan tulleen säännösmuutok- sen vaikutuksesta työkokeilun järjestämiseen.
Tarjouspyynnössä toivottiin käytettävän monipuolisia menetelmiä. Sittemmin selvityk- sen kohteena oleva aineisto sovittiin kerättäväksi kyselyillä ja haastatteluilla. Kyselyt ja haastattelut kohdistettiin sopimuksen mukaan sellaisille työnantajille/työkokeilujen järjestäjille, jotka ovat 1.1.2015 jälkeen työllistäneet palkkatuella velvoitetyöllistettäviä ja yli kaksi vuotta työttömänä olleita tai järjestäneet työkokeiluja kuntien, kuntayhtymi- en, yhdistysten tai säätiöiden työpajoilla tai vastaavissa valmennusyksiköissä. Lisäksi sovittiin kyselystä em. tahojen henkilöstön edustajille ja TE-toimistoille.
2 Oikeudelliset lähtökohdat
2.1 Työn tarjoamisvelvollisuuden laajuus
Työsuhde perustuu molempia sopijapuolia velvoittavaan sopimukseen. Työsuhde on ns. kestovelkasuhde, jossa työnantajan asiana olisi pyrkiä ylläpitämään sen jatkuvuut- ta. Tätä velvoitetta ilmentävät työsopimuslain (55/2001) säännökset, joissa työnanta- jalle on säädetty velvollisuus selvittää, voidaanko työntekijälle, joka on vaarassa jäädä pysyvästi tai tilapäisesti vaille työtä, tarjota muuta työnantajalla tarjolla olevaa työtä ja näin jatkaa työntekoa.
Työsopimuslaissa on usea työntarjoamisvelvollisuutta koskeva säännös, joita selvite- tään jäljempänä.
Työsopimuslain 2 luvun 5 §:ssä1 on säädetty työnantajan velvollisuudesta tarjota työ- tä palveluksessaan oleville osa-aikatyöntekijöille:
Jos työnantaja tarvitsee lisää työntekijöitä hänen osa-aikatyötä tekeville työntekijöilleen sopiviin tehtäviin, työnantajan on tarjottava näitä töitä osa- aikatyöntekijöille 6 luvun 6 §:stä riippumatta.
Jos 1 momentissa tarkoitetun työn vastaanottaminen edellyttää sellaista koulutusta, jonka työnantaja voi työntekijän soveltuvuuteen nähden koh- tuudella järjestää, työntekijälle on annettava tällainen koulutus.
1 Säännös perustuu ns. osa-aikadirektiiviin ja sen liitteenä olevaan puitesopimukseen (Neuvoston direktiivi 97/81/EY, annettu 15 päivänä joulukuuta 1997, Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNI- CE), julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) ja Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY) teke- mästä osa-aikatyötä koskevasta puitesopimuksesta). Työsopimuslain säännös on kuitenkin yksityiskohtai- sempi ja velvoittavampi kuin direktiivin osana oleva puitesopimuksen artikla. Puitesopimuksen mukaan työnantajien olisi mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon osa-aikatyöntekijöiden pyynnöt lisätä työ- aikaansa tai siirtyä kokoaikatyöhön, mikäli työvoimaa tarvitaan lisää. Puitesopimuksessa ei ole myöskään säädetty työnantajalle velvoitetta asettaa osa-aikaiset työntekijät etusijalle lisätyön ilmetessä toisin kuin työsopimuslaissa.
Jo tässä kohdin on mainittava, että työsopimuslaissa säädetty lisätyön tarjoaminen osa-aikaisille koskee vain työsuhteessa teetettävää työtä. Työnantajalla ei ole työso- pimuslain mukaan velvoitetta tarjota osa-aikaiselle työntekijälle työtä, joka teetetään vuokratyöntekijöillä tai alihankintana tai jos kysymys on tehtävästä, joka teetetään ns. ei-työsuhteessa. Lisäksi on otettava huomioon, että lisätyön tarjoamisvelvollisuus voi syntyä vain silloin, kun työnantajalla on tarve teettää aiempaa enemmän työtä. Työn- antaja päättää, tarvitaanko lisää työvoimaa, paljonko sitä tarvitaan ja miten työ ajalli- sesti sijoittuu. Jos työnantaja tarvitsee lisää työntekijöitä työtehtäviin, jotka sopivat hänen palveluksessaan osa-aikatyötä tekeville työntekijöille, on työtä kuitenkin tarjot- tava kaikille heille. Velvoitetta lisätyön tarjoamiseen ei kuitenkaan synny, jos työtä ei voida ajallisesti tai paikallisesti teettää tarjoamisvelvollisuuden piirissä olevalla osa- aikaisella työntekijällä. Lisätyön tarjoamisvelvollisuus edellyttää myös sitä, että työ on osa-aikatyöntekijälle sopiva. Työtehtävän sopivuutta arvioidaan vertaamalla työtehtä- vien laatua ja vaatimusta työntekijän ammattitaitoon ja kokemukseen. Työntekijä on yleensä sopiva ainakin niihin työtehtäviin, jotka kuuluvat hänen työsopimuksensa piiriin. Työntekijän henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten elämäntavat, terveydentila, yhteistyökyky, huolellisuus ja aikaisemmat työtulokset, voivat kuitenkin vaikuttaa sopi- vuusarvioinnissa. Jos tarjolla olevan työn tekeminen edellyttää koulutusta, jonka työn- antaja voi työsopimuslain 2 luvun 5 §:n mukaisesti järjestää, on työntekijälle järjestet- tävä tällainen koulutus. Koulutusvelvoitteen myötä lisätyön tarjoamisvelvoite voi siis koskea myös työntekijän aiempiin tehtäviin verrattuna aivan uusia tehtäviä.
(Muun) työn tarjoamisvelvollisuus liittyy myös lomautuksiin. Työnantajalla ei ole oike- utta lomauttaa työntekijää työsopimuslain 5 luvun perusteella, jos työntekijälle voidaan lomauttamisen vaihtoehtona tarjota muuta työtä. Muun työn tarjoamisvelvollisuus liit- tyy sekä taloudellisella ja tuotannollisella irtisanomisperusteella että sitä lievemmällä, työsopimuslain 5 luvun 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla perusteella toteutet- tavaan lomautukseen.
muun työn tarjoamisvelvollisuus myös silloin, kun irtisanomista harkitaan työsopimus- lain 7 luvun 2 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla sairausperusteella3. Lisäksi muun työn tarjoamisvelvollisuus liittyy kollektiiviperusteisiin irtisanomisiin (työsopimus-
2 Työnantajan on kuultuaan työntekijää ennen irtisanomista selvitettävä, olisiko irtisanominen vältettävissä sijoittamalla työntekijä muuhun työhön.
3 Työntekijää ei saa irtisanoa sairauden, vamman tai tapaturman perusteella, ellei hänen työkykynsä ole niiden johdosta vähentynyt olennaisesti ja niin pitkäaikaisesti, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyt- tää sopimussuhteen jatkamista.
lain 7 luvun 3 – 4 §) sekä työsopimuslain 7 luvun 11 §:n perusteella tapahtuvaan osa- aikaistamiseen.
Muu työ, jos työntekijä ottaa sen vastaa, estää lomauttamisen, irtisanomisen ja osa- aikaistamisen. Perustetta lomauttamiseen, irtisanomiseen tai osa-aikaistamiseen ei tällöin ole. Muun työn tarjoamisvelvoite on voimassa koko lomautus- ja irtisanomis- ajan. Lomauttamisessa, kollektiiviperusteisessa irtisanomisessa ja osa-aikaistami- sessa on otettava huomioon myös työnantajalle säädetty koulutusvelvollisuus. Työn tarjoamisvelvoite voi ulottua koulutusvelvoitteen johdosta myös sellaisiin tehtäviin, joita työntekijä ei sen hetkisen osaamisen perusteella vielä kykene suorittamaan.
sopimuslaissa ei ole säädetty muiden mahdollisten yhteensattumien ratkaisusta. Lo- mauttamisen, irtisanomisen ja osa-aikaistamisen peruste voi kuitenkin poistua, mikäli muuta työtä on, ja työntekijä ottaa sen vastaan. Tämä vaikuttaa siihen, kenellä use- ammasta työntekijästä on oikeus tarjolla olevaan työhön. Lisätyön tarjoaminen osa- aikatyöntekijällä ei ole yleensä mahdollista, jos työnantajalla on lomautettuja työnteki- jöitä, tai jos työnantaja harkitsee työntekijöiden lomauttamista tai irtisanomista, tai jos irtisanomiset on jo toteutettu, mutta irtisanomisaikaa on vielä jäljellä. Lomauttaminen ei saa jatkua kauempaa kuin sen peruste on olemassa. Lisätyön tarjoaminen estyy myös, jos työnantajan harkitsee työntekijän osa-aikaistamista työsopimuslain 7 luvun 11 §:n perusteella tai jos päätös siitä on jo tehty, mutta irtisanomisaika ei ole vielä kulunut loppuun. Jos työnantajalle syntyy lisätyön tarvetta, poistuu lomautusperuste, ja lomauttaminen on silloin joko kokonaan tai osittain peruutettava. Tällaisessa tapa- uksessa on myös taloudellisella ja tuotannollisella tai henkilöön liittyvällä perusteella suoritettu irtisanominen, samoin kuin osa-aikaistaminen, peruutettava.
Korkein oikeus on tulkinnallaan laajentanut työnantajan velvollisuutta muun työn tar- joamiseen myös tapauksiin, joista ei ole laissa säädetty. Korkein oikeus katsoi ratkai- sussaan KKO 2016:13 (ään.), että työnantajalla on lojaliteettivelvollisuutensa perus- teella – ilman sitä koskevaa normia - muun työn tarjoamisvelvollisuus.
4 Korkein oikeus on tuomiossaan KKO 2006:49 katsonut, että työsopimuslain 2 luvun 5 §:n säännös ei aino- astaan määritä osa-aikaisten työntekijöiden ja takaisinottovelvollisuuden piirissä olevien irtisanottujen työnte- kijöiden keskinäistä järjestystä lisätyötä tarjottaessa, vaan se asettaa työnantajan palveluksessa olevat osa- aikaiset työntekijät etusijalle niihin nähden, jotka muutoin pyrkivät lisätyöksi sopivaan tehtävään. Lisätyöksi sopivaa tehtävää aikaisemmin määräaikaisen työsopimuksen perusteella hoitanut työntekijä rinnastuu tässä suhteessa ulkopuoliseen työnhakijaan. Kun työnantaja oli tehnyt kokoaikatyötä koskevan toistaiseksi voi- massa olevan työsopimuksen tehtävää aikaisemmin määräaikaisen työsopimuksen perusteella hoitaneen työntekijän kanssa tarjoamatta tehtävää osa-aikaiselle työntekijälleen, oli työnantaja korkeimman oikeuden mukaan menetellyt työsopimuslain 2 luvun 5 §:n vastaisesti.
Turvatarkastajana työskentelevältä K:lta oli otettu väliaikaisesti pois henki- lökortti, jonka voimassaolo oli edellytyksenä turvatarkastajana työskentelyl- le. K:n työnantaja S Oy oli keskeyttänyt K:n työnteon, kunnes hän sai hen- kilökortin takaisin. K:lle ei ollut maksettu palkkaa työnteon keskeytyksen ajalta. Kun S Oy ei ollut selvittänyt, millaisiin työtehtäviin K olisi voitu työn- teon keskeytyksen välttämiseksi sijoittaa, eikä yksilöidysti tarjonnut K:lle muuta työtä, S Oy velvoitettiin suorittamaan K:lle vahingonkorvausta tästä laiminlyönnistä aiheutuneesta ansionmenetyksestä.
Työsopimuslaissa on säädetty myös työnantajan velvollisuudesta tietyin edellytyksen tarjota työtä entisille työntekijöilleen. Työsopimuslain 6 luvun 6 §:n mukaan:
Työnantajan on tarjottava työtä 7 luvun 3 tai 7 §:ssä säädetyillä perusteilla irtisanomalleen, työvoimatoimistosta (= työ- ja elinkeinotoimistosta) edel- leen työtä hakevalle entiselle työntekijälleen, jos hän tarvitsee työntekijöitä yhdeksän kuukauden kuluessa työsuhteen päättymisestä samoihin tai sa- mankaltaisiin tehtäviin, joita irtisanottu työntekijä oli tehnyt.
Edellä 1 luvun 10 §:n 2 momentista poiketen tämä velvollisuus koskee vas- taavasti myös 1 luvun 10 §:ssä tarkoitettua liikkeen luovutuksensaajaa sil- loin, kun luovuttaja on irtisanonut työntekijän työsopimuksen päättymään ennen luovutushetkeä.
Kysymys on irtisanotun työntekijän etuoikeudesta työhön ennen ulkopuolisia työnhaki- joita. Irtisanotun mahdollisuutta palata entiseen työhön on pidetty tarkoituksenmukai- sena, koska irtisanottu työntekijä tuntee jo ennalta työpaikan ja siellä tarjolla olevan työn.5 Tämä ns. takaisinottovelvoite on suppeampi kuin muun työn tarjoamisvelvolli-
suus ennen irtisanomista. Takaisinottovelvoitteen piirissä on vain sama tai samankal- tainen työ, jota työntekijä on tehnyt ennen työsuhteensa päättymistä. Työsopimuslain 6 luvun 6 §:ssä säädettyyn velvoitteeseen ei liity koulutusvelvoitetta.
Kuten yllä on tullut ilmi, on työnantajan työn tarjoamisvelvollisuus siis laaja ja se ulot- tuu useaan sekä kollektiivi- että individuaaliperusteiseen tilanteeseen. Yllä selostettu korkeimman oikeuden tuore näkemys laajentaa työn tarjoamisvelvollisuutta entises- tään.
5 HE 157/2000. Hallituksen esitys Eduskunnalle työsopimuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi, s. 93.
2.2 Kunnan työllistämisvelvoite
Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain (916/2012, JTYPL) 11 luvun
1 §:n mukaan kunnilla on velvollisuus järjestää työtä kuudeksi kuukaudeksi niille, joi- den oikeus työttömyyspäivärahaan on päättynyt 57–59-vuotiaana enimmäisajan (500 päivää) johdosta ja jotka eivät ole työllistyneet avoimille työmarkkinoille. Kunnalla on oikeus saada palkkatukea työllistämisvelvoitteen perusteella työllistetyistä. Velvoitetyö on työttömän työnhakijan subjektiivinen oikeus, ja kunnalla on laissa säädetty velvolli- suus järjestää työ.
JTYPL 11 luku 1 §:
Kuntoutus-, koulutus- tai työntekomahdollisuuden järjestäminen
Työ- ja elinkeinotoimiston tulee järjestää 60 vuotta täyttäneelle työttömälle työnhakijalle mahdollisuus työttömyysturvalaissa tarkoitettuun työllistymistä edistävään palveluun tai palkkatuettuun työhön muun kuin kunnan palve- luksessa ennen kuin hänen oikeutensa palkansaajan työttömyyspäivära- haan päättyy enimmäisajan takia. Työllistymistä edistävä palvelu tai palk- katuettu työ on järjestettävä kestoltaan vähintään sellaisena, että työnhaki- ja täyttää työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevan työssäoloehdon. (30.12.2014/1366). ( 2 momenttia sovelletaan 1.1.2017 alkaen.)
Jos 1 tai 2 momentissa tarkoitettu työtön työnhakija ei työllisty avoimille työmarkkinoille eikä hänelle voida järjestää soveltuvaa työttömyysturva- laissa tarkoitettua työllistymistä edistävää palvelua, kuntoutusta tai palkka- tuettua työtä muun kuin kunnan palveluksessa 1 tai 2 momentissa tarkoite- tulla tavalla, hänen kotikuntansa on työ- ja elinkeinotoimiston osoituksesta järjestettävä hänelle työntekomahdollisuus kuuden kuukauden ajaksi (työl- listämisvelvoite). Kunnan on järjestettävä työntekomahdollisuus siten, että työllistettävä voi aloittaa työn työttömyyspäivärahan enimmäisajan täytty- essä. Kunnan oikeudesta saada palkkatukea niistä työntekijöistä, jotka se on työllistämisvelvoitteen nojalla työllistänyt, säädetään 7 luvun 9 §:n
2 momentissa. (30.12.2014/1366)
Työllistämisvelvoitteen perusteella järjestettävän työn tulee olla alan sään- nöllisen työajan mukaista kokoaikatyötä. Työkyvyttömyyseläkettä osaeläk- keenä saavalle järjestetään hänen työkykyään vastaavaa työttömyyspäivä- rahan edellytyksenä olevan työssäoloehdon täyttävää osa-aikatyötä.
Työllistämisvelvoitteen toimeenpanosta ja siihen liittyvistä ilmoituksista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
2.3 Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain mukainen työkokeilu
Työkokeilusta säädetään julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 4 luvus- sa. Työkokeilu on TE-hallinnon henkilöasiakkaalle työpaikalla järjestettävä ei- työsuhteinen työllistymistä edistävä palvelu. Työkokeilun tavoitteena on selvittää hen- kilöasiakkaan ammatinvalinta- ja uravaihtoehtoja tai tukea paluuta työmarkkinoille.
JTYPL 4 luvun 5 §:n mukaan työ- ja elinkeinotoimisto voi ohjata henkilöasiakkaan
1) ammatinvalinta- ja uravaihtoehtojen selvittämiseksi työkokeiluun työpaikalle tai
2) työmarkkinoille paluun tukemiseksi työkokeiluun työpaikalle.
Työ- ja elinkeinoministeriön soveltamisohjeen mukaan työkokeilun järjestäminen ei edellytä, että henkilö tietää tulevan ammattinsa tai alan, jolla haluaa työskennellä, vaan näitä asioita voidaan selvittää työkokeilun avulla. Tässä tarkoituksessa esimer- kiksi työpajat voivat tarjota nuorille mahdollisuuden kokeilla erityyppisiä työtehtäviä ja siten auttaa löytämään nuorta kiinnostavan alan tai ammatin. Ammatinvalinta- ja ura- vaihtoehtojen selvittämisen lisäksi työkokeilua voidaan käyttää työmarkkinoille paluun tukemisessa silloin, kun työtön on ollut pitkään poissa työmarkkinoilta joko pitkittyneen työttömyyden tai muiden syiden (esimerkiksi perhevapaa) vuoksi. Työkokeilun avulla työnantaja ja TE-toimisto voivat arvioida, ovatko henkilön osaaminen ja työelämäval-
miudet ajan tasalla ja tarvitaanko työmarkkinoille sijoittumiseksi palkkatukea, koulu- tusta tai työhönvalmentajan tukea. 6
Työkokeilun järjestäjänä voi olla yritys, yksityinen elinkeinonharjoittaja, kunta, kuntayhtymä, muu yhteisö, säätiö tai valtion virasto taikka laitos. Työ- ja elinkeinoministeriön soveltamisohjeen mukaan työpaja voi toimia työkokeilun järjestäjänä, jos työpaja voi tarjota työkokeilupaikan aidossa työympäristössä. Myös vapaaehtoispohjalta toimiva yhdistys tai muu yhtei-
6 Työ- ja elinkeinoministeriö: Työ- ja elinkeinoministeriön ohje julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain ja asetuksen soveltamisesta. 28.05.2015 TEM/871/00.00.00.00/0000 (TEM-ohje), s. 20 ja em. ohjeen muutos 12.2.2016 TEM/871/00.00.00.00/0000.
sö, jossa ei ole palkattuja työntekijöitä, voi toimia työkokeilun järjestäjänä. Edellytyksenä on, että työkokeilun aikaiset tehtävät ovat sellaisia, joita yleisesti tehdään työsuhteessa ja työkokeilun aikainen ohjaus ja valvonta järjestetään riittävällä tavalla.7
Työkokeilun kesto on enintään 12 kuukautta, josta enintään kuusi kuukaut- ta samalla järjestäjällä, tai jos työkokeilun järjestäjänä on kunta, enintään kuusi kuukautta samoissa tehtävissä. Työkokeilun enimmäiskeston lasken- ta aloitetaan uudelleen alusta, kun henkilö on ollut yhdenjaksoisesti työt- tömänä vähintään 12 kuukautta tai kun alle 25-vuotias on ollut enimmäis- keston täytyttyä yhdenjaksoisesti työttömänä vähintään kolme kuukautta.
Työ- ja elinkeinoministeriön soveltamisohjeen mukaan työkokeilusopimuksen tekemi- nen lähtee aina työnhakijan tarpeista eikä työnantajan tarpeesta saada työvoimaa.
Toisaalta lain valmisteluaineistossa8 ja mainitussa ministeriön ohjeessa kiinnitetään huomiota siihen, että työkokeilu ei saa vääristää kilpailua. Työkokeiluun osallistuva ei saa korvata työsuhteessa olevia työntekijöitä työpaikalla. Jos työkokeilun järjestäjä pyrkii teettämään työtehtävät palkattujen työntekijöiden sijasta työkokeilijoilla, tästä voi aiheutua työkokeilun järjestäjälle etua, joka vääristää kilpailua. Kilpailua vääristävien vaikutusten arviointi on aina tapauskohtaista. Arvioitaessa, voiko työkokeilun järjestäjä saada kilpailuetua, TE-toimiston tulee kiinnittää huomiota muun muassa siihen, kuin- ka suuren osan henkilöstöstä työkokeilussa olevat muodostaisivat. TE-toimiston on harkittava huolellisesti työkokeilua koskevan sopimuksen tekemistä sellaisen työko- keilun järjestäjän kanssa, joka ei palkkaa työntekijöitä, mutta on toistuvasti halukas ottamaan henkilöitä työkokeiluun samoihin tai samankaltaisiin tehtäviin. Esimerkiksi työvaltaisilla palvelualoilla pienillä työpaikoilla toistuvat työ kokeilut voivat vääristää kilpailua. Työkokeiluun osallistuvilla ei saa korvata esimerkiksi kausi- tai sesonkiluon- teisen työvoiman tarvetta (esimerkiksi lomasijaiset). TE-toimisto voi käyttää kilpailua vääristävien vaikutusten arvioinnissa apuna muun muassa alueen muita viranomaisia, työnantaja- ja yrittäjäjärjestöjä sekä työntekijäjärjestöjä. Jos työkokeilun järjestäjän koko toiminnan tavoitteena on työttömien työmarkkinavalmiuksien ja osaamisen kehit- täminen sekä työttömien integrointi työmarkkinoille (esim. työpajat, työllistämissääti- öt), estettä toistuvien työkokeilusopimusten tekemiselle ei ole. Toistuvat työkokeiluso-
pimukset eivät vääristä kilpailua tilanteessa, jossa alueella ei ole muita saman alan
työkokeilumahdollisuuksia tarjoavia yrityksiä.9
7 TEM-ohje, s. 21 ja ohjeen muutos, s. 3.
8 Ks. jäljempänä av. 10.
9 TEM-ohje, s. 23 – 24.
JTYPL:n 4 luvun 7 §:ssä10 (390/2014) säädetään työkokeilua koskevista rajoituksista:
Jos työkokeilun järjestäjä on tuotannollisista tai taloudellisista syistä irtisa- nonut tai lomauttanut työntekijöitä taikka työkokeilun järjestäjän palveluk- sessa on osa-aikaisia työntekijöitä, työkokeilu voidaan järjestää, jos työko- keilun järjestäjä on ennen työkokeilusopimuksen tekemistä työsopimuslain edellyttämällä tavalla täyttänyt velvollisuutensa tarjota työtä irtisanotuille, lomautetuille tai osa-aikatyötä tekeville työntekijöille tai jos työkokeilun jär- jestäjällä ei muusta syystä ole velvollisuutta työn tarjoamiseen.
Yllä kuvattuja rajoituksia on kuitenkin ”lievennetty” väliaikaisesti voimassa olevalla työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin säännöksellä. Jos työkokeilu järjestetään kunnan, kuntayhtymän, yhdistyksen tai säätiön työpajassa tai vastaavassa valmen- nusyksikössä, voi järjestäjä poiketa omaan henkilöstöönsä kohdistusvasta työsopi- muslain 2 luvun 5 §:ssä, 5 luvun 2 §:ssä sekä 6 luvun 6 §:ssä säädetystä työn tar- joamisvelvollisuudesta. Edellytyksenä on, että työtehtävät ovat sellaisia, joita ei muu- toin tehdä työ- ja virkasuhteessa ja että työpajan tai vastaavan valmennusyksikön toiminnan tavoitteena on parantaa henkilön valmiuksia hakeutua koulutukseen tai työllistyä avoimille markkinoille. Työ- ja elinkeinoministeriön soveltamisohjeessa ko- rostetaan, että: ”Jos työnantaja käy työntekijöidensä kanssa neuvotteluja toimenpiteis- tä, jotka voivat johtaa lomautuksiin tai irtisanomisiin tai työnantaja on antanut työnteki- jöilleen työsopimuslaissa tarkoitetun ennakkoselvityksen tai muun sitä vastaavan sel- vityksen lomautuksesta, henkilöasiakasta ei ohjata työkokeiluun kyseiselle työpaikalle
ennen kuin selviää, johtavatko neuvottelut irtisanomisiin, lomautuksiin tai työsuhteiden osa-aikaistamisiin ja mikä on mahdollisten lomautusten laajuus ja kesto.”11
Työkokeilu on nimenoman säädetty ei-työsuhteiseksi JTYPL 4 luvun 8 §:n 1 momen- tissa: Työkokeiluun osallistuva ei ole työsuhteessa työkokeilun järjestäjään eikä työ- ja elinkeinotoimistoon. Siitä huolimatta siihen sovelletaan usean työlain säännöstä (ks.
JTYPL 4 luvun 8 §).
10 Säännösten tavoitteena on turvata työmarkkinoiden normaalia toimivuutta, estää työntekijöiden korvaa- mista työkokeiluun osallistuvilla tai palkkatuella palkattavilla henkilöillä, estää työkokeilun järjestäjän tai palkkatukea hakevan työnantajan palveluksessa olevien työsuhteisten työntekijöiden aseman heikentymistä sekä ehkäistä yritysten välisen kilpailun vääristymistä. HE 200/2013, Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain muuttamisesta, s. 1 – 2. Vastaavantyyppisiä rajoituksia oli julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain (1295/2002) 8 luvun 2 §:ssä. Ne koskivat kaikkia silloisia työ- markkinatoimenpiteitä. Rajoitusten perustelut vastasivat pitkälti nykyisten rajoitusten perusteluja: ”tarkoituk- sena on estää palkkatyöntekijöiden korvaamista työmarkkinatoimenpiteeseen palkatta osallistuvilla, estää toimenpiteen järjestäjän palveluksessa olevien palkkatyöntekijöiden aseman heikentymistä sekä ehkäistä yritysten välisen kilpailun vääristymistä.” HE 225/2002, Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi julkisesta työvoimapalvelusta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi, s. 58.
11 TEM-ohje, s. 23.
2.4 Palkkatuettu työ
JTYPL 7 luvun 1 §:n mukaan palkkatuki on työnantajalle työttömän työnhakijan työllis- tymisen edistämiseksi myönnettävä tuki palkkauskustannuksiin. Palkkatuetun työn tarkoituksena on yllä mainitun säännöksen mukaan parantaa työttömän työnhakijan ammatillista osaamista ja edistää työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Palkkatuki myönnetään ja maksetaan työnantajalle, mutta tuki myönnetään työttömän työnhaki- jan palvelutarpeen perusteella. Tuen myöntäminen perustuu siis aina työntekijän hen- kilöön ja arvioon siitä, että tukea tarvitaan työllistymisedellytysten parantamiseksi.
Palkkatukea voidaan myöntää sekä toistaiseksi voimassa olevaan että määräaikai-
seen työsuhteeseen. Työntekijän työllistämiseen saatu palkkatuki ei kuitenkaan sel- laisenaan ole määräaikaisen työsopimuksen solmimiseen oikeuttava perusteltu syy.12
Palkkatuetun työn tarkoituksena on parantaa tuella palkattavan henkilön ammatillista osaamista ja edistää työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Työnantajalle palkkatuki on kompensaatiota työntekijän alentuneesta tuottavuudesta ja siitä, että työnantaja saattaa joutua käyttämään tavallista enemmän aikaa tällaisen työntekijän työnohjauk- seen. Työtön työnhakija, jonka työllistymisen edistämiseksi palkkatukea voidaan myöntää, on määritelty JTYPL 1 luvun 3 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa.
Palkkatuen myöntämisen yleinen edellytys on, että tukea tarvitaan sellaisen työttömän työnhakijan työllistymisen edistämiseen, jonka tuottavuus on alentunut ammatillisessa osaamisessa olevien puutteiden vuoksi (JTYPL 7 luku 1 §). Palkkatukea voidaan kui- tenkin myöntää, vaikka tuella palkattavan ammatillisessa osaamisessa ei olisi puuttei- ta, jos tuella palkattava on täyttänyt 60 vuotta ja ollut yhtäjaksoisesti työtön vähintään 12 kuukautta välittömästi ennen palkkatuen myöntämistä. Palkkatukea voidaan käyt- tää myös sellaisen työttömän työnhakijan työllistymisen edistämiseen, jonka vamma tai sairaus olennaisesti ja pysyvästi tai pysyväisluonteisesti alentaa tuottavuutta tarjol- la olevassa tehtävässä. TE-toimisto harkitsee aina, onko palkkatuettu työ tarkoituk- senmukaisin keino edistää työllistymistä avoimille työmarkkinoille.
Palkkatuen myöntämiseen liittyy eräitä työnantajaa koskevia edellytyksiä (JTYPL 7 luku 2 §). Taloudellisesta ja tuotannollisesta syystä suoritetut irtisanomiset tai lo-
mautukset taikka työnantajan palveluksessa olevat osa-aikatyötä tekevät työntekijät eivät ole esteenä palkkatuen myöntämiselle, jos työnantaja on ennen palkkatukiha- kemuksen tekemistä työsopimuslain tai merityösopimuslain edellyttämällä tavalla tar- jonnut työtä, johon tukea haetaan, irtisanotuille, lomautetuille ja osa-aikatyötä tekeville työntekijöille. Jos työtä on tarjottu, mutta työntekijä on kieltäytynyt ottamasta työtä
12 Ks. lisää Paanetoja, Jaana: Palkkatuki ja määräaikainen työsopimus. Edilex-artikkelit. xxxxx://xxx.xxxxxx.xx/ artikkelit/15293.
vastaan, palkkatuki voidaan myöntää. Irtisanomiset, lomautukset ja osa-aikaiset eivät ole esteenä palkkatuen myöntämiselle myöskään silloin, jos työnantajalla ei ole lain tai työehtosopimuksen nojalla velvollisuutta työn tarjoamiseen. Jos palkkatukea hae- taan elinkeinotoiminnaksi katsottaviin tehtäviin, edellytetään lisäksi, että työtä, johon palkkatukea haetaan, on tarjottu työsopimuslain 6 luvun 6 §:ssä säädetyn yhdeksän
kuukauden takaisinottoajasta poiketen myös niille työntekijöille, joiden irtisanomisaika on päättynyt palkkatuen hakemista edeltäneiden 12 kuukauden aikana.13
Henkilö voidaan työllistää palkkatuen avulla kuitenkin noudattamatta osaa em. työn tarjoamisvelvoitteista – edellyttäen, että kysymys on työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 1 – 3 kohdan soveltamisalaan kuuluvista tapauksista.
JTYP 7 luvun 5 §:n mukaan työnantaja saa siirtää tuella palkatun hänen suostumuk- sellaan muun työn järjestäjän (käyttäjäyrityksen) tehtäviin. Siirron edellytyksenä on, että käyttäjäyritys täyttää 3 §:n 2 momentissa ja 3 momentin 1 kohdassa säädetyt edellytykset. Palkkatuen saajan on ilmoitettava siirrosta työ- ja elinkeinotoimistolle ennen siirron tapahtumista ja liitettävä ilmoitukseen käyttäjäyrityksen vakuutus 3 §:n 2 momentissa ja 3 momentin 1 kohdassa säädettyjen edellytysten täyttymisestä.
2.5 Työsopimuslain pakottavuus
Työsopimuslain 13 luvun 6 §:ssä säädetään sen pakottavuudesta. Työsopimuslaki on muun työlainsäädännön tapaan vähimmäispakottava, toisin sanoen siinä säädetyn suojan tasoa ei voida alittaa ilman laissa olevaa kelpuutusta. Työsopimuslaissa on
muutama täysin tahdonvaltainen säännös ja sen 13 luvun 7 §:ssä on säädetty mah- dollisuuksista poiketa eräistä säännöksistä valtakunnallisten tahojen14 välisellä työeh-
tosopimuksella.
13 HE 200/2013, s. 5. Ks. myös HE 198/2014. Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta, työsopimuslain 13 luvun 6 §:n väliaikaisesta muuttamisesta ja työttömyysturvalain 7 luvun 3 §:n 3 momentin kumoamisesta, s. 15 ja TEM- ohje, s. 56 – 61.
14 Säännöksen 1 momentin mukaan työnantajien ja työntekijöiden valtakunnallisilla yhdistyksillä on 6 §:ssä säädetystä poiketen oikeus sopia siitä, mitä 1 luvun 5 §:ssä (työsuhteen kestosta riippuvat työsuhde- etuudet), 2 luvun 5 §:ssä (työnantajan velvollisuus tarjota työtä osa-aikatyöntekijälle), 11 §:ssä (sairausajan palkka) ja 13 §:ssä (palkanmaksuaika ja -kausi), 5 luvun 3 §:ssä (ennakkoselvitys ja työntekijän kuuleminen), 4 §:ssä (lomautusilmoitus) ja 7 §:n 2 momentissa (työnantajan oikeus vähentää lomautusilmoitusajan palkka irtisanomisajan palkasta), 6 luvun 6 §:ssä (työntekijän takaisin ottaminen) sekä 9 luvussa (työsopimuksen päättämismenettely) säädetään. Mainittujen yhdistysten välisellä työehtosopimuksella saadaan myös sopia 5 luvun 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa ja 2 momentissa tarkoitetun lomauttamisen perusteista, ei kuitenkaan pidentää 1 momentin 2 kohdassa mainittua lomautuksen enimmäisaikaa ja rajoittaa 7 luvun 4 §:ssä sääde- tyn työn tarjoamisvelvollisuuden alueellista laajuutta. Työnantajien valtakunnalliseen yhdistykseen rinnastuu valtion neuvotteluviranomainen ja muu valtion sopimusviranomainen, kunnallinen työmarkkinalaitos, evanke-
Edellä jaksossa 2.1 selvitetyt työn tarjoamisvelvollisuutta koskevat työsopimuslain säännökset ovat lähtökohtaisesti pakottavia. Työsopimuslain 2 luvun 5 §:ssä sääde- tystä lisätyön tarjoamisvelvollisuudesta osa-aikatyöntekijöille ja 6 luvun 6 §:ssä sääde- tystä takaisinottovelvoitteesta voidaan kuitenkin sopia toisin valtakunnallisten tahojen välisellä työehtosopimuksella (TSL 13:7). Mainittuja velvoitetta voidaan rajoittaa tai ne voidaan poistaa jopa kokonaan. Lisäksi mainitulla työehtosopimuksella voidaan rajoit- taa alueellisesti työsopimuslain 7 luvun 4 §:ssä säädettyä muun työn tarjoamisvelvoi- tetta irtisanottaessa työntekijä kollektiiviperusteella. Muista edellä selvitetyistä muun työn tarjoamisvelvoitteista ei ole mahdollista poiketa työntekijän etuja heikentäen.
Pakottavuutta lievennettiin kuitenkin 1.1.2015 lukien, jolloin työsopimuslakia muutettiin väliaikaisesti lisäämällä siihen 2 momentti (1367/2014). Väliaikainen säännös oikeut- taa syrjäyttämään eräät työsopimuslaissa säädetyt työn tarjoamisvelvollisuudet 1.1.2015 – 31.12.2016. Sen mukaan:
Edellä 2 luvun 5 §:ssä, 5 luvun 2 §:ssä sekä 6 luvun 6 §:ssä säädetyn työntarjoamisvelvollisuuden estämättä:
1. kunta saa palkata työsuhteeseen täyttääkseen julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 11 luvun 1 §:ssä säädetyn työllistämisvel- voitteen, ei kuitenkaan tehtävään, josta se on samaan aikaan lomautta- nut työntekijänsä tai josta se on antanut työntekijälleen lomautusilmoi- tuksen,
2. yhdistys tai säätiö saa ottaa palvelukseensa muihin kuin elinkeinotoi- minnaksi katsottaviin tehtäviin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 7 luvun 8 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun työttömän henkilön ja
3. kunta, kuntayhtymä, yhdistys tai säätiö voi ottaa julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitettuun työkokeiluun tai palkka- tuettuun työsuhteeseen henkilön sellaisiin tehtäviin, joita ei muutoin teh- dä työ- tai virkasuhteessa edellyttäen, että työkokeilu ja palkkatuettu työ järjestetään työpajassa tai vastaavassa valmennusyksikössä, jossa toi- minnan tavoitteena on parantaa henkilön valmiuksia hakeutua koulutuk- seen tai työllistyä avoimille markkinoille.
Mainittu työsopimuslain väliaikainen muutos oikeuttaa työnantajan syrjäyttämään vel- vollisuuden tarjota lisätyötä palveluksessaan oleville osa-aikatyöntekijöille ja muun työn tarjoamisvelvollisuuden lomautusuhan alaiselle tai lomautetulle työntekijälle.
Lisäksi säännös oikeuttaa syrjäyttämään työsopimuslain 6 luvun 6 §:ssä säädetyn
lis-luterilaisen kirkon sopimusvaltuuskunta ja ortodoksisen kirkkokunta sekä Ahvenanmaan maakunnan maakuntahallitus ja Ahvenanmaan maakunnan kunnallinen sopimusvaltuuskunta (3 momentti).
takaisinottovelvoitteen. Oikeus mainittujen säännösten poikkeamiseen on kuitenkin laissa tarkoin määritellyissä kolmessa eri tapauksessa (säännöksen kohdat 1 – 3).
Xxxxxxxx esitti eduskunnalle säädettäväksi vain edellä lainattuja 1 – 2 kohtia. Hallituk- sen esityksessä 1 – 2 kohtia perusteltiin tarpeella turvata kuntien ns. velvoitetyöllistä-
minen sekä yhdistysten ja säätiöiden mahdollisuudella palkata työvoimaa palkkatuel- la.15 Eduskuntakäsittelyn aikana säännökseen lisättiin 3 kohta.16
1 kohta
Hallituksen esityksen mukaan työsopimuslain mukainen työn tarjoamisvelvollisuus saattaa kuitenkin käytännössä johtaa siihen, että kunta ei voi järjestää velvoitetyötä ja voi tästä syystä joutua vahingonkorvausvelvolliseksi velvoitetyöhön oikeutettua koh- taan. Jos kunta taas järjestää velvoitetyön tarjoamatta työtä ensin palveluksessaan
oleville osa-aikaisille, lomautetuille tai irtisanotuille, saattaa se joutua vahingonkor- vausvelvolliseksi näitä työntekijöitä kohtaan.17 Jotta kunnat voisivat täyttää julkisesta
työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa säädetyn työllistämisvelvoitteensa, on työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentissa säädetty työnantajan työntarjoamisvel- vollisuutta koskevista poikkeuksista.
Perustelujen mukaan säännöksellä on pyritty ratkaisemaan työsopimuslain ja julkises- ta työvoima- yrityspalvelusta annetun lain säännösten välinen ristiriita.
Työllistämisvelvoitettaan täyttävä kunta ei kuitenkaan saa sopia työllistettävän kanssa tehtävästä, josta se on lomauttanut oman työntekijänsä. Säännös ei mahdollista sitä, että kunta ensin taloudellisista syistä lomauttaa jostakin tehtävästään henkilöstöään ja palkkaa palkkatuella samaksi ajaksi ja samoihin tehtäviin velvoitetyöllistämisen piiriin kuuluvia henkilöitä. Työllistettävää ei siten saa sijoittaa määräaikaisen sopimuksen alkaessa sellaiseen tehtävään, josta kunnan omia työntekijöitä on tuolloin lomautet- tuina tai joiden lomautusilmoitusaika on menossa. Näin ollen pelkästään velvoitetyöl- listämisestä työntekijän kanssa tehtävän sopimuksen päivämäärän valinnalla ei voida kiertää säännöstä. Säännöksen mukaista kunnan oikeutta palkata velvoitetyöllistettä- vä arvioidaan palkkaushetken olosuhteiden mukaan. Tehdessään työllistettävän kanssa määräaikaisen työsopimuksen kunta sitoutuu tarjoamaan työllistetylle kuuden kuukauden ajaksi tehtäviä, jotka määritellään työsopimuksessa. Jos kunta työllistä- misvelvoitteen piiriin kuuluvan henkilön kanssa tekemänsä työsopimuksen kestoaika- na joutuu lomauttamaan henkilöstöään, velvoitetyöllistettävällä voidaan teettää hänen työsopimuksensa mukaisia tehtäviä sopimuskauden loppuun asti.
15 HE 198/2014.
16 TyVM 10/2014 vp.
17 HE 198/2014.
Työn tarjoamisvelvollisuudesta poikkeaminen palkattaessa työllistämisvelvoitteen piirissä olevan työttömän, ei siis synnytä työnantajan omille osa-aikaisille, lomautetuil-
le tai takaisinottovelvollisuuden piirissä oleville työntekijöille oikeutta vahingonkorva- ukseen. 18
Työllistämisvelvoitteen täyttäminen, toisin sanoen JTYPL:n 11 luvun 1 §:ssä säädetyt edellytykset täyttävän henkilön palkkaaminen kunnalle työsuhteeseen, oikeuttaa siis syrjäyttämään työsopimuslain 2 luvun 5 §:ssä, 5 luvun 2 §.ssä ja 6 luvun 6 §:ssä sää- detyn työntarjoamisvelvoitteen. Muista jaksossa 2.1. selvitetyistä työnantajalle kuulu- vista työn tarjoamisvelvoitteista ei voida poiketa. Työnantajalla säilyy siis kollektiivipe- rusteiseen irtisanomiseen ja osa-aikaistamiseen liittyvä muun työn tarjoamisvelvolli- suus, samoin kuin kaikki ns. individuaaliperusteiset muun työn tarjoamisvelvoitteet.
Lainsäätäjä ei ole kuitenkaan ehdottaessaan työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 mo- menttia tuonut esille kaikkia työnantajalle kuuluvia työn tarjoamisvelvoitteita. Esityk- sessä tuodaan niistä esille vain lisätyön tarjoamisvelvollisuus osa-aikatyöntekijöille, muun työn tarjoamisvelvollisuus lomautetulle sekä irtisanotun takaisinottovelvollisuus. Individuaaliperusteisiin tilanteisiin liittyvät työnantajan velvollisuudet on kokonaan sivuutettu.
2 kohta
Ennen 1.1.2015 voimaan tullutta palkkatukiuudistusta rekisteröidyt yhdistykset ja sää- tiöt palkkasivat pääsääntöisesti vähintään 500 päivältä työttömyysetuutta työttömyy- den perusteella saaneita työttömiä työnhakijoita, joiden palkkauskustannuksiin voitiin myöntää korkeinta korotettua palkkatukea. Korkeimmalla korotetulla palkkatuella oli mahdollista kattaa palkkauskustannukset kokonaan. Korkein korotettu palkkatuki (noin 1330 euroa/kuukausi) riitti kattamaan viikkotyöajaltaan noin 22—25 tunnin osa- aikatyön palkkauskustannukset.
Vuoden 2015 alusta palkkatukisäännöksiä muutettiin siten, että yhdistykset ja säätiöt voivat saada 100-prosenttisen palkkatuen enintään 65 prosentin työaikaan alan sään- nöllisestä enimmäistyöajasta, jos ne palkkaavat muihin kuin elinkeinotoiminnaksi kat- sottaviin tehtäviin vähintään 24 kuukautta edellisen 28 kuukauden aikana työttömänä olleita työnhakijoita. Uusien säännösten mukainen palkkatuki riittää kattamaan viikko- työajaltaan noin 26 tunnin osa-aikatyön palkkauskustannukset. Jos työnantaja tarvit- see lisää työntekijöitä tehtäviin, jotka ovat sopivia työnantajan palveluksessa jo olevil- le osa-aikatyötä tekeville työntekijöille, työnantajan on työsopimuslain 2 luvun 5 §:n mukaan ensin tarjottava lisätyötä osa-aikatyöntekijöilleen. Jos yhdistys tai säätiö ei
18 HE 198/2014.
tarjoa lisätyötä osa-aikatyöntekijöilleen, palkkatukea ei voida myöntää. Koska yhdis- tykset ja säätiöt eivät voi taloudellisista syistä tarjota kokoaikatyötä palkkatuella palk- kaamilleen osa-aikatyöntekijöille, työsopimuslain edellyttämä työn tarjoamisvelvolli- suus estää osa-aikaisten työmahdollisuuksien luomisen palkkatuella niin sanotuille välityömarkkinoille.19 Jotta yhdistykset ja säätiöt voisivat tarjota palkkatuella osa-
aikaista työtä muissa kuin elinkeinotoiminnaksi katsottavissa tehtävissä työsopimus- lain työnantajan työn tarjoamisvelvollisuutta koskevien säännösten estämättä, säädet- tiin työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 2 kohdassa väliaikaisesti (1.1.2015 – 31.12.2016) siitä, että rekisteröity yhdistys tai säätiö saa ottaa palvelukseensa henki-
lön, joka täyttää julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 7 luvun 8 §:n
1 momentin kohdassa säädetyt edellytykset20 ilman velvollisuutta tarjota työsopimus- lain 2 luvun 5 §:n mukaista lisätyötä osa-aikatyöntekijöille. Lisäksi oikeutettiin syrjäyt- tämään työsopimuslain 6 luvun 6 §:n mukainen takaisinottovelvoite ja 5 luvun 2 §:n mukainen lomautettuun työntekijään kohdistuva työn tarjoamisvelvollisuus. Säännök- sen perustelujen mukaan yhdistysten ja säätiöiden palveluksessa olevien määrää voitaisiin lisätä muuttamalla työsopimuslakia siten, että yhdistyksillä ja säätiöillä olisi
mahdollisuus poiketa työn tarjoamisvelvollisuudesta, kun ne palkkaavat palkkatuella tehtäviin, joita ei olisi olemassa ilman yhteiskunnan taloudellista tukea.21
Em. työsopimuslain säännösten noudattamatta jättäminen on kuitenkin mahdollista vain, jos kysymys on tehtävistä, joita ei katsota tehtävän yhdistyksen tai säätiön elin- keinotoiminnassa. Yhdistykset ja säätiöt voivat saada palkkatukea myös tehtäviin, joiden voidaan katsoa kuuluvan elinkeinotoiminnan harjoittamiseen. Viimeksi maini- tussa tilanteissa palkkatuella ei voida kattaa palkkauskustannuksia kokonaan eikä työsopimuslain työn tarjoamisvelvollisuutta koskevista säännöksistä voida poiketa.
Vähintään kaksi vuotta työttömänä olleen työnhakijan (JTYPL 7 luku 8 §:n 1 momentti 3 kohta) palkkaaminen palkkatuella yhdistykseen tai säätiön muihin kuin elinkeinotoi- minnaksi katsottaviin tehtäviin oikeuttaa siis syrjäyttämään työsopimuslain 2 luvun
5 §:ssä, 5 luvun 2 §.ssä ja 6 luvun 6 §:ssä säädetyn työn tarjoamisvelvoitteen. Muista jaksossa 1.1 selvitetyistä työnantajalle kuuluvista työn tarjoamisvelvoitteista ei voida poiketa. Mistään työn tarjoamisvelvoitteesta ei voida poiketa, jos yhdistys tai säätiö palkkaa henkilön palkkatuella elinkeinotoimintaan tai palkkatuella muun kuin JTYPL 7 luvun 8 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun vähintään kaksi vuotta työttömän olleen henkilön.
19 HE 198/2014, s. 41.
20 Tässä on kysymys työttömästä työnhakijasta, joka on ollut työtön vähintään 24 kuukautta palkkatuen myöntämistä välittömästi edeltäneiden 28 kuukauden aikana.
21 HE 198/2014, s. 15.
3 kohta
Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan aloitteesta työsopimuslain 13 luvun 6
§:n 2 momenttiin lisättiin 3 kohta, jonka mukaan kunta, kuntayhtymä, yhdistys tai sää- tiö saa työn tarjoamisvelvollisuuden estämättä ottaa työpajaan tai vastaavaan val- mennusyksikköön työkokeiluun tai palkkatuettuun työsuhteeseen henkilön tehtäviin, joita työnantajan palveluksessa oleva työ- tai virkasuhteessa oleva henkilöstö ei muu- toin tee.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta ehdotti 3 kohtaa lisättäväksi seuraavilla perusteluil- la:
”Valiokunta ehdottaakin, että hallituksen esityksessä mainittujen poikkeusten li- säksi kunta, kuntayhtymä, yhdistys tai säätiö saisi työn tarjoamisvelvollisuuden estämättä ottaa työpajaan tai vastaavaan valmennusyksikköön työkokeiluun tai palkkatuettuun työsuhteeseen henkilön tehtäviin, joita työnantajan palvelukses- sa oleva työ- tai virkasuhteessa oleva henkilöstö ei muutoin tee.
Työpajalla ja vastaavalla valmennusyksiköllä tarkoitetaan kunnan, yhdistyksen tai säätiön ylläpitämää yhteisöä, jonka tavoitteena on heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymisedellytysten parantaminen. Työpaja on yhteisö, jossa työnteon ja siihen liittyvän valmennuksen avulla pyritään parantaa yksilön kykyä ja valmiuksia hakeutua koulutukseen tai työhön sekä parantamaan arjenhallintataitojaan. Työmeto- di perustuu tekemällä oppimiseen. Työpajojen menetelmiksi ovat käytännön työn te- kemisen ohella vakiintuneet työvalmennus ja yksilövalmennus. Työvalmennuksen avulla kehitetään valmentautujan työkykyä ja osaamista, kun taas yksilövalmennuk- sella tuetaan toimintakyvyn ja arjenhallintakyvyn kehittämistä. Työpaja voi olla myös
ns. seinätön työpaja, jossa valmentautuminen tapahtuu kunnan tai yhteisön muuhun toimintaan kuuluvien tehtävien yhteydessä.”22
Työ- ja elinkeinoministeriö on ohjeistanut asiassa seuraavasti:
”Työkokeilusta tehtävässä sopimuksessa työkokeilun järjestäjältä kysytään, onko tä- mä irtisanonut tai lomauttanut työntekijöitä tuotannollisista tai taloudellisista syistä tai onko tämän palveluksessa osa-aikaisia työntekijöitä. Tuotannollisesta tai taloudelli- sesta syystä tehdyt irtisanomiset tai lomautukset taikka työnantajan palveluksessa olevat osa-aikatyötä tekevät työntekijät eivät ole esteenä työkokeilun järjestämiselle, jos työkokeilun järjestäjänä toimiva työnantaja on ennen työkokeilusopimuksen teke- mistä tarjonnut työsopimuslain edellyttämällä tavalla työtä irtisanotuille, lomautetuille
22 TyVM 10/2014 vp.
tai osa-aikatyötä tekeville työntekijöilleen. Työkokeilun järjestäminen ei edellytä, että irtisanotut, lomautetut tai osa-aikatyötä tekevät työntekijät ovat ottaneet heille tarjotun työn vastaan, vaan ainoastaan, että työnantaja on tarjonnut työtä heille. Irtisanomiset tai lomautukset eivät ole esteenä työkokeilun järjestämiselle myöskään silloin, jos työkokeilun järjestäjänä toimivalla työnantajalla ei ole velvollisuutta tarjota työtä irtisa- nomalleen tai lomauttamalleen työntekijälle. Käytännössä tämä tarkoittaa tilanteita, joissa mainittu velvollisuus on poistettu tai sitä on rajoitettu työehtosopimuksessa työsopimuslain 13 luvun 7 §:n nojalla. Työkokeilun järjestäjänä toimiva työnantaja ilmoittaa työkokeilusopimuksessa, onko se tarjonnut työtä lomauttamilleen, irtisano- milleen tai osa-aikatyötä tekeville työntekijöilleen. Jos työtä ei ole tarjottu, työkokeilun järjestäjänä toimiva työnantaja ilmoittaa, johtuuko tämä siitä, että sillä ei ole velvolli- suutta työn tarjoamiseen. TE-toimisto luottaa työnantajan ilmoitukseen asiassa. TE- toimiston tehtäviin ei kuulu työnantajien neuvonta työsopimuslain mukaisen työn tar- joamisvelvollisuuden sisällöstä tai velvollisuuden täyttymisen arviointi. Tarvittaessa TE-toimisto ohjaa työnantajan selvittämään asiaa työnantajaliitosta tai työsuojeluvi- ranomaisilta.
Edellä mainitut edellytykset koskevat lähtökohtaisesti myös kuntaa työkokeilun järjes- täjänä. Jos työkokeilu on kuitenkin tarkoitus järjestää kunnan tai kuntayhtymän työpa- jassa tai muussa vastaavassa valmennusyksikössä, jossa toiminnan tavoitteena on parantaa henkilön valmiuksia hakeutua koulutukseen tai työllistyä avoimille työmark- kinoille, työkokeilu voidaan järjestää, vaikka kunta olisi irtisanonut tai lomauttanut työntekijöitä tai sen palveluksessa olisi osa-aikaisia työntekijöitä, joille ei ole tarjottu työtä. Edellytyksenä kuitenkin on, että työpajassa tarjolla olevilla työkokeilupaikoilla ja niissä tarjolla olevilla tehtävillä ei korvata kunnan omia työ- tai virkasuhteisia työnteki- jöitä ja näiden työpanosta. Kysymys on siis tehtävistä, joita kunta ei muutoin teetä omilla työ- tai virkasuhteisilla työntekijöillä. Samoja periaatteita sovelletaan myös sää- tiön tai yhdistyksen ylläpitämään työpajaan tai vastaavaan valmennusyksikköön. Mai- nitusta poikkeuksesta työntarjoamisvelvollisuuteen säädetään väliaikaisesti vuoden 2016 loppuun voimassa olevan työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 3 kohdas- sa. Ns. seinättömän työpajan -toimintamalli voi tarjota työkokeilumahdollisuuksia kun- nan eri toimintayksiköissä. Tällöin kyseessä ovat useimmiten tehtävät, joita kunta teettää myös työ- tai virkasuhteisilla työntekijöillä ja joita työsopimuslain työntar- joamisvelvollisuus koskee. Jos työnantaja käy työntekijöidensä kanssa neuvotteluja toimenpiteistä, jotka voivat johtaa lomautuksiin tai irtisanomisiin tai työnantaja on an- tanut työntekijöilleen työsopimuslaissa tarkoitetun ennakkoselvityksen tai muun sitä vastaavan selvityksen lomautuksesta, henkilöasiakasta ei ohjata työkokeiluun kysei- selle työpaikalle ennen kuin selviää, johtavatko neuvottelut irtisanomisiin, lomautuksiin
tai työsuhteiden osa-aikaistamisiin ja mikä on mahdollisten lomautusten laajuus ja kesto.”23
Työttömän työnhakijan palkkaaminen palkkatuella kunnan, kuntayhtymän, yhdistyk- sen tai säätiön työpajaan tai JTYPL 4 luvun 7§:ssä tarkoitetun työkokeilijan ottaminen sinne oikeuttaa siis syrjäyttämään työsopimuslain 2 luvun 5 §:ssä, 5 luvun 2 §.ssä ja 6 luvun 6 §:ssä säädetyn työn tarjoamisvelvoitteen. Muista jaksossa 1.1 selvitetyistä työnantajalle kuuluvista työn tarjoamisvelvoitteista ei voida poiketa. Mistään työn tar- joamisvelvoitteesta ei voida poiketa, jos työpaja ei ole työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettu yksikkö, jossa toiminnan tavoitteena on parantaa henkilön valmiuksia hakeutua koulutukseen tai työllistyä avoimille työmarkkinoille tai jos tehtävät eivät ole em. 3 kohdassa tarkoitettuja.
2.6 Julkisesta työvoima-ja yrityspalvelusta annetun lain muutokset
Julkisen työvoima- ja yrityspalvelulain 4 luvun työkokeilua koskevia säännöksiä muu- tettiin 1.6.2014 lukien (laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain muut- tamisesta 390/2014). Tavoitteena on ollut, että säännökset olisivat sopusoinnussa työsopimuslaissa työnantajalle asetettujen työntarjoamis- ja takaisinottovelvollisuutta koskevien velvollisuuksien kanssa.
Työkokeilun järjestäminen 1.1.2013 – 31.5.2014:
Ennen 1.6.2014 voimaan tullutta säännösmuutosta voimassa olleiden säännösten mukaan henkilöasiakasta ei voitu ohjata työkokeiluun sellaisiin tehtäviin, joista työko- keilun järjestäjä oli palvelun aloittamista edeltäneiden yhdeksän kuukauden aikana tuotannollisista tai taloudellisista syistä irtisanonut tai lomauttanut työntekijöitä, taikka joissa työkokeilun järjestäjä oli työsopimuslain 7 luvun 11 §:n mukaisesti muuttanut työntekijän työsuhteen osa-aikaiseksi. Säännös esti työkokeilun järjestämisen, vaikka työnantaja olisi täyttänyt työsopimuslain mukaisen velvoitteensa tarjota työtä irtisano- tuille ja osa-aikaistetuille työntekijöilleen tai vaikka lomautus olisi jo päättynyt.
23 TEM-ohje, s. 23.
Työkokeilun järjestäminen 1.6.2014 lukien:
1.6.2014 voimaan tulleiden säännösten mukaan työkokeilu voidaan järjestää, jos työ- kokeilun järjestäjä on ennen työkokeilusopimuksen tekemistä työsopimuslain edellyt- tämällä tavalla täyttänyt velvollisuutensa tarjota työtä tuotannollisista tai taloudellisista syistä irtisanotuille ja lomautetuille työntekijöilleen sekä lisäksi osa-aikatyötä tekeville työntekijöilleen.
Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 4 luvun 7 §:n 1 ja 2 momentin 1 –
2 kohdat (16.5.2014/390):
Työkokeilua koskevat rajoitukset
Jos työkokeilun järjestäjä on tuotannollisista tai taloudellisista syistä irtisa- nonut tai lomauttanut työntekijöitä taikka työkokeilun järjestäjän palveluk- sessa on osa-aikaisia työntekijöitä, työkokeilu voidaan järjestää, jos työko- keilun järjestäjä on ennen työkokeilusopimuksen tekemistä työsopimuslain edellyttämällä tavalla täyttänyt velvollisuutensa tarjota työtä irtisanotuille, lomautetuille tai osa-aikatyötä tekeville työntekijöille tai jos työkokeilun jär- jestäjällä ei muusta syystä ole velvollisuutta työn tarjoamiseen.
Henkilöasiakasta ei ohjata työkokeiluun, jos:
1) työkokeilu aiheuttaisi tai voisi aiheuttaa sen järjestäjän palveluksessa olevien työntekijöiden irtisanomisen, lomauttamisen tai osa-aikaistamisen, (30.12.2014/1366)
2) työkokeilusta aiheutuisi sen järjestäjälle sellaista etua, joka vääristäisi yritysten tai yksityisten elinkeinonharjoittajien välistä kilpailua.
Työnantajan on katsottu täyttäneen velvollisuutena, kun työtä on tarjottu. Jos irtisanot- tu, lomautettu ja osa-aikatyötä tekevä työntekijä ei ota työtä vastaan, työkokeilun jär- jestämiselle ei ole estettä. Työkokeilulle ei ole estettä myöskään niissä tilanteissa, joissa työntarjoamis- ja takaisinottovelvollisuus on poistettu tai sitä on rajoitettu työeh- tosopimuksessa työsopimuslain 13 luvun 7 §:n nojalla.
Työkokeilun järjestämistä koskevien rajoitusten tavoitteena on ollut estää työkokeilun järjestäjän palveluksessa olevien työntekijöiden korvaaminen työkokeiluun osallistuvil- la ja työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden aseman heikentymisen estämi- nen sekä yritysten välisen kilpailun vääristymisen ehkäiseminen. Ennen muutosta voimassa olleiden työkokeilua koskevien rajoitusten ei katsottu ottavan riittävästi
huomioon työnantajan työsopimuslain mukaista velvollisuutta tarjota työtä irtisanomal- leen tai lomauttamalleen työntekijälle tai palveluksessaan olevalle osa-aikaiselle työn- tekijälle.24
1.6.2014 voimaan tulleen muutoksen perustelujen mukaan ehdotus tiukensi jonkin verran edellytyksiä työkokeilun järjestämiseksi niillä työpaikoilla, joissa oli irtisanomi- sia, lomautuksia tai osa-aikatyöntekijöitä. Tämä johtui siitä, että työnantajan työsopi- muslain mukainen velvollisuus tarjota työtä lomauttamalleen tai palveluksessaan ole-
valle osa-aikaiselle taikka irtisanomalleen työntekijälle, jonka työsuhde ei vielä ole päättynyt, koskee muutakin kuin samaa tai samankaltaista työtä.25 Ennen 1.6.2014
voimassa olevan säännösten mukaan irtisanomiset, lomautukset tai työsuhteiden osa- aikaistamiset olivat työkokeilun järjestämisen tai palkkatuen myöntämisen esteenä vain, jos kysymys oli samoista tai samanlaisista tehtävistä.26 1.6.2014 lukien velvoite
laajeni, mutta toisaalta riittävää oli, että työnantaja oli tehnyt mahdollisen työtarjouk- sen lomautetuille, irtisanotuille ja osa-aikatyöntekijöille. Lainsäätäjä toi esille, että työ- kokeilun järjestäminen voi vaikeutua 1.6.2014 lukien verrattuna sitä edeltävään tilan- teeseen niillä työpaikoilla, joissa on irtisanomisia, lomautuksia tai osa- aikatyöntekijöitä. Mahdollinen vaikeutuminen kytkeytyi siis siihen, että työkokeilun järjestämisen edellytykset kytkettiin aiempaa laajemmin työsopimuslaissa säädettyihin työnantajan työntarjoamisvelvoitteisiin; edellytys ei enää kytkeytynyt samaan tai sa- mankaltaiseen työhön, vaan työkokeilu estyi riippumatta siitä, mitä työnantajan työtä lomautus ja irtisanominen koskivat tai mitä työtä tekevästä osa-aikaisesta työntekijäs- tä oli kysymys. Ennen 1.6.2014 voimassa olleiden säännösten mukaan työkokeilun järjestäminen ei myöskään edellyttänyt, että työnantaja oli tarjonnut työsopimuslain
2 luvun 5 §:n edellyttämällä tavalla työtä osa-aikatyötä tekeville työntekijöilleen. Vain
työsopimuslain 7 luvun 11 §:n mukainen työsuhteen yksipuolinen osa-aikaistaminen oli este palkkatuen myöntämiselle tai työkokeilun järjestämiselle.27 Sitä vastoin ajalla
1.6.2014 lukien työn tarjoamatta jättäminen osa-aikatyöntekijöille esti työkokeilun järjestämisen.
Työkokeilun järjestäminen 1.1.2015 lukien:
Työsopimuslakia muutetiin 1.1.2015 lukien väliaikaisesti niin, että vuosina 2015–2016 työsopimuslain mukaisesta työn tarjoamisvelvollisuudesta voidaan tietyin edellytyksin poiketa, jos työkokeilu järjestetään kunnan, kuntayhtymän, yhdistyksen tai säätiön työpajassa tai vastaavassa valmennusyksikössä. Työsopimuslain 13 luvun 6 §:n
2 momentin 3 kohdan mukaan työkokeilu voidaan järjestää työn tarjoamisvelvollisuu-
24 Sama perustelu esitettiin palkkatuen avulla työllistämisestä. Ks. HE 200/2013, s. 3.
25 HE 200/2013, s. 7.
26 HE 200/2013, s. 3.
27 HE 200/2013, s. 4.
den estämättä, jos kunta, kuntayhtymä, yhdistys tai säätiö ottaa henkilön työkokeiluun sellaisiin tehtäviin, joita ei muutoin tehdä työ- tai virkasuhteessa. Edellytyksenä on, että työkokeilu järjestetään työpajassa tai vastaavassa valmennusyksikössä, jossa toiminnan tavoitteena on parantaa henkilön valmiuksia hakeutua koulutukseen tai työllistyä avoimille työmarkkinoille.
3 Selvityksen tietopohja
Työ- ja elinkeinoministeriö toimitti sopimuksen mukaan selvityksen tekijälle TE-hallin- non asiakastietojärjestelmästä työnantajien yksilöintitiedot, palkkatuella työllistettyjen sekä työkokeilua järjestäneiden tahojen lukumäärätiedot sekä lukumäärät työkokei- luun osallistuneista seuraavasti:
a) kunnat, joilla ollut velvoitetyöllistettyjä, velvoitetyöllistettyjen määrä ja kuin- ka monen työnhakijan kohdalla velvoitetyöllistäminen on toteutunut 1.1.2015 jälkeen,
c) kunnat, kuntayhtymät, yhdistykset ja säätiöt, joiden työpajoissa tai vastaa- vissa valmennusyksiköissä on 1.1.2015 järjestetty JTYPL:n mukaista työ- kokeilua tai työllistetty henkilöitä palkkatuella (erottelu kunta/kuntayhtymä ja yhdistys/säätiö).
Sähköiset Digium-kyselyt29 toteutettiin seuraavasti:
1. Kysely kunnille ja kuntayhtymille, jotka ovat velvoitetyöllistäneet 1.1.2015 jälkeen ja kunnille ja kuntayhtymille, jotka ovat järjestäneet työkokeilua työpajassa tai vastaa- vassa 1.6.2014 – 31.12.2014 ja 1.1.2015 jälkeen tai työllistäneet siellä palkkatuella 1.1.2015 jälkeen.
28 Listauksessa 1.1.2105 olivat alussa mukana myös ns. indeksipäätökset. Lukumäärissä olivat näin ollen 1.1.2015 tai myöhemmin aloittaneet, mutta myös sellaiset henkilöt, joiden edelliseltä vuodelta jatkuvan palk- katukijakson tukimäärää oli vuoden alussa KEL-indeksin muutosten vuoksi joko korotettu tai laskettu. Näin ollen tehtiin uusi listaus, jossa oli vain palkkatuella 2.1.2015 tai sen jälkeen aloittaneet (velvoitetyöllistäminen ja kohderyhmä 24/28, eli 24 kk edellisen 28 kk:n aikana työttömänä olleet).
29 Sopimuksen mukaan kaikki kyselyjen kysymykset ja saatetekstit hyväksytettiin työ- ja elinkeinoministeri- össä.
Kyselyn kohteeksi valittiin 80 kuntaa ja kolme kuntayhtymää. Kohteeksi valittiin lähtö- kohtaisesti ne kunnat, joissa oli ollut vähintään 10 velvoitetyöllistettävää ja ne kunnat ja kuntayhtymät, joissa oli ollut enemmän kuin 10 henkilöä työkokeilussa työpajassa. Lopullinen valinta tehtiin niin, että mukana oli erikokoisia kuntia eri TE-toimistojen alueelta. Kyselyssä selvitettiin sekä työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin vaiku- tuksia sekä julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain työkokeilua koskevien säännösmuutosten vaikutuksia 1.6.2014 lukien. Siinä oli kolme osaa: osa I velvoite- työllistäminen, II työkokeilu ja III työpajatoiminta.
Vastaus saatiin 41 kunnasta / kuntayhtymästä.
2. Kysely em. kuntien ja kuntayhtymien pääluottamusmiehille (pääsopijajärjestö- jen Julkisenalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n, Kunta-alan unioni ry:n ja Kunta-alan koulutettu hoitohenkilöstö Koho ry mukaan).
Kysely toimitettiin kyselyn 1 mukana ja se pyydettiin välittämään kunnan sisäisesti pääluottamusmiehille. Kyselyn kohteena olevien henkilöstön edustajien määrästä ei näin ollen ole tarkkaa tietoa.
Vastaus saatiin 56 pääluottamusmieheltä, joista 23 ilmoitti pääsopijajärjestökseen Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n, 21 Kunta-alan unionin ja 12 Kunta-alan koulutettu hoitohenkilöstö KoHo ry:n.
3. Kysely yhdistykselle ja säätiöille, jotka työllistäneet palkkatuella vähintään kaksi vuotta työttömänä olleita (työtön työnhakija, joka on ollut työtön vähintään 24 kuukaut- ta palkkatuen myöntämistä välittömästi edeltäneiden 28 kuukauden aikana, JTYPL 7 luku 8 § 1 momentti) 1.1.2015 jälkeen ja jotka ovat järjestäneet työkokeilua työpajassa tai vastaavassa 1.6.2014 – 31.12.2014 ja 1.1.2015 jälkeen tai työllistäneet siellä palk- katuella 1.1.2015 jälkeen.
Kyselyn kohteeksi valittiin 79 yhdistystä ja säätiöitä. Kohteeksi valittiin lähtökohtaisesti niitä yhteisöjä, joissa oli ollut vähintään 20 palkkatukityöllistettyä ja useampia työko- keilijoita. Lopullisessa valinnassa kiinnitettiin huomiota siihen, että palkkatukityöllistet- tyjä ja työkokeilijoita ilmoitettiin olleen työpajassa sekä yhdistyksen ja säätiön toimin- ta-alaan ja sijaintiin. Vastauksia saatiin 28.
4. Kysely em. yhdistysten ja säätiöiden henkilöstön edustajille (luottamusmies tai työsuojeluvaltuutettu).
Kysely toimitettiin kyselyn 3 mukana ja se pyydettiin välittämään sisäisesti henkilöstön edustajalle. Näin ollen tarkkaa tietoja kyselyn kohteena olevista henkilöstön edustaji- en lukumäärästä ei ole.
Vastauksia saatiin vain 10.30 Puolet vastaajista oli luottamusmiehiä ja puolet työsuo- jeluvaltuutettuja.
5. Kysely TE-toimistoille
Kysely toimitettiin kaikille TE-toimistolle (15) ja vastauksia saatiin 10. Haastattelut
Haastateltavien määräksi sovittiin 6 – 10. Haastatteluja suoritettiin kahdeksan. Haas- tateltavat valittiin sähköisesti saatujen tietojen perusteella ja ne olivat tahoja, jotka olivat avovastauksissa tuoneet esille tulevan lainsäädäntötyön kannalta merkitykselli- seksi arvioitavia näkökohtia. Henkilöstön edustajien halukkuus haastatteluihin oli vä-
häinen, eikä suoritettuihin haastatteluihin voitu yhdistää ko. kohteen henkilöstön edus- tajan haastattelua.31
Kohteet32:
Lahden kaupunki, työllisyysasian päällikkö Xxxx Xxxxxx Jyväskylän kaupunki, työllisyysjohtaja Xxxxx Xxxxxxx
Jyvässeudun työllistämisyhdistys- JST ry, Jyväskylä, toiminnanjohtaja Xxxx Xxxxxxxx Sastamalan kaupunki, työllisyyspalvelupäällikkö Xxxxx Xxxxxxxxxx
Espoo Järjestöjen Yhteisö EJY ry, Espoo, projektipäällikkö Xxxxx Xxxxxxx-Xxxxx (puhelinhaastattelu)
Jupiter-säätiö, Vaasa, työtoimintojen päällikkö Xxxx Xxxxx (puhelinhaastattelu) Seinäjoen kaupunki, työllisyyspalvelupäällikkö Xxxxx Xxxxx-Xxxxxxxxx XxxxxXxxxx työpaja ry, Seinäjoki, toimitusjohtaja Xxxx Xxxxxxx
30 Yksi vastasi sähköisen kyselyn ulkopuolella. Näitä vastauksia ei ole voitu huomioida yhteenvedoissa.
31 Kuntien pääluottamusmiehistä vain viisi ilmoitti halukkuutensa haastatteluun. Yhdistysten ja säätiöiden henkilöstön edustajista myönteisen vastauksen mahdolliseen haastatteluun antoi vain kaksi vastaajaa.
32 Neljään haastattelupyyntöön ei saatu lainkaan vastausta.
Sähköpostikyselyt työpajoille
Kuntien ja niiden työpajojen näkemyksiä selvitettiin sähköisellä kyselyllä 1 ja kuntien edustajien haastatteluilla. Tämän lisäksi internetin kautta valittiin esillä olevia työpajoja erillisen sähköpostikyselyn kohteeksi tavoitteena saada erityisesti käytännön toimijoi- den näkemyksiä julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain muutoksista 1.6.2014 lukien. Kysely lähetettiin 20 työpajalla ja vastaus saatiin viideltä työpajalta.
Muut selvitykset
Vaikka sopimuksessa tiedonhaku rajattiin sähköisiin selvityksiin ja haastatteluihin, varattiin selvitystyön aikana erilaisten näkökohtien saamiseksi KT Kuntatyönantajille, JUKO ry:lle, Kunta-alan unioni ry:lle, KoHO ry:lle ja Valtakunnallisen työpajayhdistys ry:lle tilaisuus lausua mielipiteensä vapaamuotoisesti sähköpostitse esitettyihin kysy- myksiin. Näkemyksiä saatiin KT Kuntatyönantajilta, JUKO ry:ltä ja Valtakunnalliselta työpajayhdistys ry:ltä.
4 Tulokset
4.1 Kunnat ja kuntayhtymät
4.1.1 Vaikutus velvoitetyöllistämiseen
Kunnilta kysyttiin työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 1 kohdan vaikutusta työl- listämisvelvoitteen täyttämiseen. Vastaajista 46,34 % ilmoitti, että säännöksellä ei ole ollut vaikutusta työllistämisvelvoitteen täyttämiseen ja 36,59 %:n mukaan velvoitteen täyttäminen oli helpottunut.
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | työllistämisvelvoitteen täyttäminen on helpottunut | 15 | 36,59% | |||||
2. | työllistämisvelvoitteen täyttäminen on vaikeutunut | 1 | 2,44% | |||||
3. | säännöksellä ei ole ollut vaikutusta työllistämisvelvoitteen täyttämiseen | 19 | 46,34% | |||||
4. | säännöksellä on ollut muu vaikutus | 1 | 2,44% | |||||
5. | en osaa sanoa | 5 | 12,20% | |||||
Yhteensä | 41 | 100% | ||||||
Helpottumista kuvattiin seuraavasti:
− kaikkia työtehtäviä on voitu tarjota velvoitetyöllistettäville. Vähentää hal- linnollista selvittelyä.
− työn tarjoamisvelvoitetta ei ole tarvinnut noudattaa meillä ennenkään.
Osa-aikaisia ei ole vastaavissa tehtävissä kuin mihin velvoitetyöllistettä- viä on otettu. Nyt työn tarjoamisvelvoite on oikeasti poistettu.
33 Kaikki avovastaukset on pyritty kirjaamaan sellaisinaan. Eräitä kieliasuun ja luettavuuteen liittyviä korjauk- sia on kuitenkin tehty.
Kysyttäessä säännöksen tarpeellisuutta käytännön näkökulmasta 34,15 % vastaajista ilmoitti, että muutos ei ole ollut tarpeellinen eikö tarpeeton ja 31,71 % piti sitä melko tarpeellisena.
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | 5 erittäin tarpeellinen | 10 | 24,39% | |||||
2. | 4 melko tarpeellinen | 13 | 31,71% | |||||
3. | 3 ei tarpeellinen eikä tarpeeton | 14 | 34,15% | |||||
4. | 2 melko tarpeellinen | 3 | 7,32% | |||||
5. | 1 ei lainkaan tarpeelli- nen | 1 | 2,44% | |||||
Yhteensä | 41 | 100% | ||||||
Työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan velvoitetyöllistettyä ei saa kuitenkaan palkata tehtävään, josta kunta on samaan aikaan lomauttanut työnte- kijänsä tai josta se on antanut lomautusilmoituksen. Tällaisia tilanteita ei ollut tullut usein esille, sillä vastaajista 87,80 % ilmoitti, että velvoitetyöllistämisen toteuttaminen ei ollut estynyt sen vuoksi, että kyseisestä tehtävästä olisi samaan aikaan lomautettu kunnan oma työntekijä tai hänelle olisi annettu lomautusilmoitus.
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | kyllä | 2 | 4,88% | |||||
2. | ei | 36 | 87,80% | |||||
3. | en osaa sanoa | 3 | 7,32% | |||||
Yhteensä | 41 | 100% | ||||||
Vastaajista 63,41 % ilmoitti, että työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentti 1 kohta on riittävän laaja turvaamaan kunnan työllistämisvelvoitteen täyttämisen. Toisaalta
26,83 % vastaajista ei osannut sanoa, onko säännös riittävä vai ei.
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | riittävä | 26 | 63,41% | |||||
2. | ei ole riittävä | 4 | 9,76% | |||||
3. | en osaa sanoa | 11 | 26,83% | |||||
Yhteensä | 41 | 100% | ||||||
36,59 % vastaajista piti tärkeänä säännöksen muuttamista pysyväksi (29,27 %:n mu- kaan se ei ole tärkeää eikä yhdentekevää ja 24,39 %:n mukaan melko tärkeää säätää pysyväksi).
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | 5 erittäin tärkeä | 15 | 36,59% | |||||
2. | 4 melko tärkeä | 10 | 24,39% | |||||
3. | 3 ei tärkeä eikä yhden- tekevä | 12 | 29,27% | |||||
4. | 2 melko tärkeä | 2 | 4,88% | |||||
5. | 1 ei lainkaan tärkeä | 2 | 4,88% | |||||
Yhteensä | 41 | 100% | ||||||
4.1.2 Vaikutus työpajatoimintaan
Työpajassa koskevissa kysymyksissä selvitettiin työkokeilun ja palkkatuetun työn järjestämistä kunnan ja kuntayhtymän työpajassa tai vastaavassa valmennusyksikös- sä 1.1.2015 jälkeen. 46,34 % vastaajista ilmoitti, että työpaja tai vastaava valmen- nusyksikkö on oma erillinen fyysinen yksikkö. Seinättömästi työpajatoimintaa järjestet- tiin 34,15 %:ssa tapauksia. Työpajassa tai vastaavassa valmennusyksikössä oli
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | oma erillinen yksikkö | 19 | 46,34% | |||||
2. | toiminta järjestetään kokonaan kunnan muun toiminnan yhteydessä | 4 | 9,76% | |||||
3. | toiminta järjestetään osittain kunnan muun toiminnan yhteydessä (ns. seinätön toiminta- malli) | 14 | 34,15% | |||||
4. | en osaa sanoa, ottakaa työpajoja koskevissa kysymyksissä yhteyttä (nimi, sähköpostisoite): | 4 | 9,76% | |||||
Yhteensä | 41 | 100% | ||||||
81,48 %:sti sekä työkokeilua että palkkatuettua työtä. Työpajatoiminnan toteutustapa:
Toiminnan luonne työpajassa tai vastaavassa valmennusyksikössä:
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | työtä palkkatuella | 1 | 3,70% | |||||
2. | työkokeilua | 1 | 3,70% | |||||
3. | molempia | 22 | 81,48% | |||||
4. | palkkatuettua työtä ja työkokeilua varten ovat erilliset työpajat tai muut vastaavat valmennusyk- siköt | 3 | 11,11% | |||||
Yhteensä | 27 | 100% | ||||||
Vastaajista 44,44 % ilmoitti, että työkokeilun järjestäminen on helpottunut työpajassa tai vastaavassa valmennusyksikössä työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin
3 kohdan voimaantulon jälkeen. 33,33 % ilmoitti, että muutoksella ei ole ollut vaikutus- ta työkokeilun järjestämiseen työpajassa tai vastaavassa valmennusyksikössä.
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | työkokeilun järjestämi- nen on helpottunut | 12 | 44,44% | |||||
2. | työkokeilun järjestämi- nen on vaikeutunut | 0 | 0,00% | |||||
3. | säännöksellä ei ole ollut vaikutusta työkokeilun järjestämiseen | 9 | 33,33% | |||||
4. | en osaa sanoa | 6 | 22,22% | |||||
Yhteensä | 27 | 100% | ||||||
Helpottumista tai vaikeutumista pyydettiin kuvaamaan omin sanoin. Helpottumista kuvattiin vain muutamassa vastauksessa:
− ei tarvitse selittää ison organisaation sisäisiä asioita
− ilman lakimuutosta emme olisi voineet työllistää nuoria palkkatuella työ- pajoillemme
Vastaajista 40,74 % ilmoitti, että palkkatuetun työn järjestäminen työsopimuslain
13 luvun 6 §:n 2 momentin 3 kohdan voimaantulon myötä oli helpottunut ja 33,33 %:n mukaan säännöksellä ei ole ollut vaikutusta palkkatuetun työn järjestämiseen.
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | järjestäminen on helpot- tunut | 11 | 40,74% | |||||
2. | järjestäminen on vaikeu- tunut | 0 | 0,00% | |||||
3. | säännöksellä ei ole ollut vaikutusta palkkatuetun työn järjestämiseen työpajassa tai vastaavas- sa valmennusyksikössä | 9 | 33,33% | |||||
4. | en osaa sanoa | 7 | 25,93% | |||||
Yhteensä | 27 | 100% | ||||||
Vastaajista 55,56 % piti erittäin tärkeänä, että työsopimuslain 6 §:n 2 momentin 3 kohta säädettäisiin pysyväksi. Ja 18,52 % vastaajista katsoi pysyvän sääntelyn melko tärkeäksi. Yhteenlaskettuna 74,08 % pitää säännöksen muuttamista erittäin tai melko tärkeänä.
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | 5 erittäin tärkeä | 15 | 55,56% | |||||
2. | 4 melko tärkeä | 5 | 18,52% | |||||
3. | 3 ei tärkeä eikä yhden- tekevä | 5 | 18,52% | |||||
4. | 2 melko tärkeä | 2 | 7,41% | |||||
5. | 1 ei lainkaan tärkeä | 0 | 0,00% | |||||
Yhteensä | 27 | 100% | ||||||
4.1.3 Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain muutosten vaikutus sekä työkokeilu ja
palkkatuettu työ työpajassa
Työkokeilua koskevilla kysymyksillä selvitettiin, miten julkisesta työvoima- ja yrityspal- velusta annetun lain muutokset vaikuttivat 1.6. – 31.12.2014 työkokeilun järjestämi- seen ylipäänsä ja erityisesti verrattuna sitä edeltävään tilanteeseen. Eri kysymysosi- ossa kysyttiin työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 3 kohdan vaikutuksia työko-
keilun ja palkkatuetun työn järjestämiseen työpajassa ja vastaavassa valmennusyksi- kössä (ks. vastaukset edellä).
Vastaajista 17,07 % ilmoitti työkokeilun järjestämiseen ylipäänsä vaikeutuneen ja jopa 48,78 % ilmoitti, että JTYPL:n 1.6.2014 voimaan tulleet muutokset eivät vaikuttaneet työkokeilun järjestämiseen. Vastaajista 21,95 % ei osannut sanoa muutoksen mahdol- lisista vaikutuksista. Työkokeilun järjestäminen helpottui 12,20 %:n mukaan.
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | työkokeilun järjestämi- nen helpottui | 5 | 12,20% | |||||
2. | työkokeilun järjestämi- nen vaikeutui | 7 | 17,07% | |||||
3. | säännöksellä ei ollut vaikutusta työkokeilun järjestämiseen | 20 | 48,78% | |||||
4. | en osaa sanoa | 9 | 21,95% | |||||
Yhteensä | 41 | 100% | ||||||
Erikseen pyydettiin vielä vertaamaan 1.6.2014 voimaan tulleen muutoksen vaikutusta sitä edeltäneeseen tilanteeseen. Muutoksella ei 53,66 %:n mukaan ollut vaikutusta työkokeilun järjestämiseen verrattuna sitä edeltävään tilanteeseen, toisin sanoen se ei helpottanut tai vaikeuttanut työkokeilun järjestämistä siitä, mitä se oli ennen muutosta.
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | muutos on helpottanut järjestämistä | 8 | 19,51% | |||||
2. | muutos on vaikeuttanut järjestämistä | 3 | 7,32% | |||||
3. | muutoksella ei ole ollut vaikutusta järjestämi- seen | 22 | 53,66% | |||||
4. | en osaa sanoa | 8 | 19,51% | |||||
Yhteensä | 41 | 100% | ||||||
Vastaajia pyydetiin kuvamaan omin sanoin helpottumista ja vaikeutumista. Kuvauksia oli vain muutamassa vastauksessa:
vaikeutumisen kannalta olleet (7,32 %) kertoivat seuraavaa:
− työn tarjoamisvelvoitteen ja siitä poikkeamisen ymmärtää, jos kysymys palkkatuetusta työstä, mutta sitä ei ymmärrä, kun kyseessä on työkokei- lu, joka ei ole työsuhde
− kunta kävi yhteistoimintaneuvotteluja koko lailla samaan aikaan, kun muutos tuli. Tilanne käytännössä blokkasi kaiken kaupungin toimipistei- siin työllistämisen yli vuodeksi.
− lisätyön tarjoamisvelvoite osa-aikaisille 1.6. – 31.12.2014 lisäsi työtä
− prosessi hidastui koska jouduimme pyytämään lisäselvityksiä ennen työkokeilun järjestämistä
helpottumisen kannalla olleet (19,51 %) kertoivat seuraavaa:
− selvitys on helpottunut
− työpajoilla oli vaikeaa 1.6. – 31.12.2014. Tilanne helpottui 1.1.2015 jäl- keen kun TE-hallinto viimein alkoi ohjata asiakkaita työkokeiluun työpa- joille. Kunnassa on vähän osa-aikaisia työntekijöitä, mutta heitä on mm. koulunkäyntiohjaajina, joille pitäisi tarjota ensin lisätyötä ennen kuin voi- daan ottaa nuoria työkokeiluun, Mikäli nuoria ei ole saatu työkokeiluun, ei siihen tilalle ole palkattu ketään, koska ei ole ollut palvelutuotannollis- ta tarvetta. Niitä ei ole tehnyt kukaan palkkatyönä, koska luonne on aina ollut avustava tai täydentävä tehtävä. Nuoret ovat tästä kärsineet.
− ennen 1.6.2014 järjestettiin niin, että työsopimuslain kirjan ei täyttynyt – uudistus selkeytti lain noudattamista ja toimenpiteitä, joita se edellytti.
1.6.2014 voimaan tulleen JTYPL:n muutoksen määrällisiä vaikutuksia on hankala arvioida, sillä 41,46 % vastaajista ei osannut arvioida niitä. 39,02 % vastaajista ilmoit- ti, että muutosta ei ole vaikuttanut määrällisesti työkokeilun volyymiin.
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | On. Työkokeilua on järjestetty enemmän kuin ennen 1.6.2014. | 6 | 14,63% | |||||
2. | On. Työkokeilua on järjestetty vähemmän kuin ennen 1.6.2014. | 2 | 4,88% | |||||
3. | Ei. Työkokeilun volyymi on pysynyt muuttumat- tomana. | 16 | 39,02% | |||||
4. | En osaa sanoa. | 17 | 41,46% | |||||
Yhteensä | 41 | 100% | ||||||
JTYPL:n 1.6.2014 voimaan tulleen muutoksen tarpeellisuudesta esitettiin hyvin erilai- sia näkemyksiä. 34,15 % vastaajista piti muutosta melko tarpeellisena, 21,95 % erit- täin tarpeellisena ja sama määrä eli 21,95 % vastaajista ilmoitti muutoksen ei tarpeel- liseksi eikä tarpeettomaksi. Yhteenlaskettuna säännöstä piti erittäin tai melko tarpeel- lisena 56,10 % vastaajista.
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | 5 erittäin tarpeellinen | 9 | 21,95% | |||||
2. | 4 melko tarpeellinen | 14 | 34,15% | |||||
3. | 3 ei tarpeellinen eikä tarpeeton | 9 | 21,95% | |||||
4. | 2 melko tarpeellinen | 4 | 9,76% | |||||
5. | 1 ei lainkaan tarpeellinen | 5 | 12,20% | |||||
Yhteensä | 41 | 100% | ||||||
Kun 1.6.2014 voimaan tulleeseen JTYPL:n muutokseen yhdistettiin työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 3 kohdan vaikutus, arvioi 43,90 %:ia vastaajista, että säännökset ovat riittäviä työkokeilun järjestämiseksi ongelmitta kunnissa eikä lainsää- dännön kehittämistarpeita ole. 31,71 % sitä vastoin piti säännöksiä riittämättöminä.
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | riittäviä | 18 | 43,90% | |||||
2. | ei riittäviä | 13 | 31,71% | |||||
3. | en osaa sanoa | 10 | 24,39% | |||||
Yhteensä | 41 | 100% | ||||||
Riittämättömyyttä kuvattiin seuraavasti:
− työkokeilut usein lyhyitä ja usein henkilö putoaa työkokeilun jälkeen ta- kaisin mm. kuntouttavaan työtoimintaan. Polku ei ns. etene. Tarvittaisiin enemmän matalan kynnyksen työtoimintapaikkoja jopa lainsäädännön mahdollistamana.
− työkokeilua ei tule rinnastaa palkkatuettuun työhön. 1.1.2015 muutos on riittävä. Mutta edelleen työkokeilu tulee järjestää työnhakijan tarpeesta käsin ja siten organisaatio pyrkii järjestämään avustavat tehtävät työn- hakijan tarpeisiin.
− työkokeilun järjestämistä koskevat rajoitukset tulisi ”tuta”-tilanteissa ulot- taa myös muihin kunnan yksiköihin
− työkokeilua ei tulisi rajata ainoastaan työpajaan tai valmennusyksikköön
− työkokeiluun pitäisi voida ottaa, jos se on henkilön edun mukaista eikä kenenkään ansiotyöstä pois, kuten kuntouttavaan työtoimintaan voidaan
ottaa sellaisiin tehtäviin, joita ei teetetä työsuhteisella henkilöstöllä mis- sään tilanteessa (apu- ja lisätyöt)
− työkokeilut tulisi pystyä toteuttamaan kaikissa tilanteissa myös muualla kuin kunnan työpajalla/valmennusyksikössä
− kunnan tulisi pystyä harjoittamaan aktiivista työllisyyspolitiikkaa niin, ettei työkokeiluun ja palkkatukityöllistämiseen liittyvä lainsäädäntö hait- taa/estä asiakkaiden etenemistä kohti työelämää. Kunnan eri toimialoilla tapahtuvat työkokeilu ja palkkatukityöllistäminen ovat merkittävä osa kunnan työllistämistyöstä. Yhä useampi asiakas siirtyy työkokeilusta tai palkkatukityöstä töihin avoimille työmarkkinoille. Toiminnalta viedään pohja, jos edellä mainittuja työkaluja ei ole käytössä.
− nuorten työpajatoiminta olisi järkevää eriyttää omaksi toimenpiteekseen eikä yhdistää yleisluonteisesti työpajoiksi, kuntouttavaksi työtoiminnaksi tai työkokeiluksi. Nuorten työpajojen työ ei ole yksistään aktiivista työ- voimapolitiikkaa vaan erittäin vahvasti koulutus- ja nuorisopolitiikkaa.
− pelkkä laki ei tätä asiaa pidä ruodussa. Tarvitaan työvoimapalvelulain noudattamiseen sitoutunut vastuutaho kunnan sisällä (työllisyydenhoito) ja tämän lisäksi hyvä yhteistyö henkilöstöjärjestöjen edustajien kanssa. Esim. TE-toimisto ei kykene tätä kontrolloimaan.
− laki on ok, mutta lain tulkitseminen ja TE-toimiston omat ohjeistukset, kenelle työkokeilua järjestetään, vaikeuttavat siihen pääsemistä.
Myös pääluottamusmiehiltä kysyttiin näkemyksiä julkisesta työvoima- ja yrityspalve- lusta annetun lain mukaisten muutosten vaikutuksista työkokeilun järjestämiseen.
50 % vastaajista ilmoitti, että ei osaa sanoa, miten 1.6.2014 voimaan tullut JTYPL:n muutos on vaikuttanut työkokeilun järjestämiseen. 46,43 % vastaajista ei myöskään osannut sanoa, miten muutos vaikutti verrattuna sitä edeltävään tilanteeseen. Määräl- listä vaikutuksista ei osannut sanoa 69,64 % vastaajista.
4.1.4 Vaikutus henkilöstön asemaan
Jotta säännösten vaikutusta voitaisiin arvioida ja sitä, kenen kunnan palveluksessa olevien henkilöiden oikeuden syrjäyttämisestä voisi käytännössä olla kysymys, selvi- tettiin kyselyssä, onko kunnassa osa-aikaisia työntekijöitä, onko henkilöstöä lomautet-
tu ja / tai irtisanottu. Säännösten vaikutusta henkilöstön asemaan selvitettiin erityisesti kuntien pääluottamusmiehille34 osoitetussa kyselyssä.
Kuntakyselyn vastaajista 97 % ilmoitti, että niiden palveluksessa on ollut osa-aikaisia työntekijöitä 1.6.2014 lukien.
34 Pääsopijajärjestöjen mukaan jaoteltuna vastaajia oli seuraavasti: 41,07 % Julkisalan koulutettujen neuvot- telujärjestö JUKO ry, 37,5 % Kunta-alan Unioni ry ja 21,43 % Kunta-alan koulutettu hoitohenkilöstö KoHo ry.
kyllä (Arvo: 3) | ei (Arvo: 2) | en osaa sanoa (Arvo: 1) | Yhteensä | ||
1.6. - 31.12.2014? (avg: 2,92) | 100% | ||||
Vuonna 2015? (avg: 2,95) | 100% | ||||
Vuonna 2016? (avg: 2,95) | 100% | ||||
Yhteensä | 97% | 1% | 3% | ||
Tämän perusteella voisi olettaa, että ainakin mahdollisuus syrjäyttää osa-aikaisen työntekijän oikeus lisätyöhön, olisi merkityksellinen kunnan oman henkilöstön näkö- kulmasta.
Lomautuksia oli sitä vastoin vastaajakunnissa toteutettu vähän:
1.6. - 31.12.2014? (avg: 2,32) | 100% | |||
Vuonna 2015? (avg: 2,29) | 100% | |||
Vuonna 2016? (avg: 2,22) | 100% | |||
Yhteensä | 28% | 71% | 1% | |
Myös irtisanomisia taloudellisella ja tuotannollisella perusteella oli toteutettu vähän:
kyllä (Arvo: 3) | ei (Arvo: 2) | en osaa sanoa (Arvo: 1) | Yhteensä | |
a) irtisanomispäätös tehtiin ajalla 1.6. – 31.12.2014? (avg: 2,00) | 100% | |||
b) työsuhde päättyi ajalla 31.3.2014 – 1.1.2015?35 (avg: 2,10) | 100% | |||
Yhteensä | 11% | 83% | 6% | |
35 Jos työsuhde päättyi 31.3.2014, alkoi takaisinottoaika (9 kk) 1.4.2014 lukien ja päättyi 1.1.2015. Ne, joiden työsuhde päättyi kollektiiviperusteisen irtisanomisen johdosta 31.3.2014, ovat siis olleet ensimmäisiä, joihin 1.1.2015 voimaan tullut työsopimuslain muutos on voinut vaikuttaa syrjäyttäen heidän oikeutensa työsopi- muslain 6 luvun 6 §.ssä tarkoitettuun työhön.
Vain 7 % vastaajista ilmoitti irtisanoneensa työntekijöitään taloudellisella ja tuotannol- lisella perustella vuosina 2015 ja 2016.
kyllä (Arvo: 3) | ei (Arvo: 2) | en osaa sanoa (Arvo: 1) | Yhteensä | |
Vuonna 2015? (avg: 2,10) | 100% | |||
Vuonna 2016? (avg: 1,95) | 100% | |||
Yhteensä | 7% | 88% | 5% | |
Kun lomautuksia ja irtisanomisia on tarkastelujaksolla ollut vähän, vaikuttanee se osittain siihen, että epäselvyyksiä ja ristiriitoja ei vastausten mukaan ollut syntynyt oman henkilöstön ja työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin piiriin kuuluvien henki- löiden kesken, ja toisaalta siihen, että työn tarjoamisvelvollisuuden poikkeusten vaiku- tuksia ei ole jouduttu välttämättä arvioimaan muiden kuin osa-aikaisten työntekijöiden kohdalla. Yksi henkilöstön edustaja kuvasi 1.1.2015 jälkeen syntynyttä ristiriitaa seu- raavasti: ”osa-aikaiselle työntekijälle, joka on pyytänyt lisätyötä, ei ole järjestynyt lisä- työtä ainakaan kokoaikaisena.”
Valtaosa eli 75,61 % kuntakyselyyn vastanneista katsoi, että työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 1 kohta ei ole heikentänyt kunnan omien työntekijöiden asemaa.
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | kyllä | 4 | 9,76% | |||||
2. | ei | 31 | 75,61% | |||||
3. | en osaa sanoa | 6 | 14,63% | |||||
Yhteensä | 41 | 100% | ||||||
ei kuitenkaan kuvattu tarkemmin.
36 Pääluottamusmiehille osoitettuun kyselyyn vastanneista 1,79 % ilmoitti säännöksen soveltamisesta synty- neen erimielisyyksiä työpaikoilla. JUKO ry:ltä sähköpostitse saadun vastauksen mukaan sille ei ole tullut tietoon paikallisia epäselvyyksiä TSL 13 luvun 6 §:n 2 momentin 1 ja 3 kohdan soveltamisesta. Sähköposti- viesti Xxxxx Xxxxxxxxxxx 8.6.2016. Ks. myös KT Kuntatyönantajien näkemys kohdassa 4.3: työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentti ei ole vaikuttanut henkilöstön asemaan.
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | kyllä | 1 | 2,44% | |||||
2. | ei | 33 | 80,49% | |||||
3. | en osaa sanoa | 7 | 17,07% | |||||
Yhteensä | 41 | 100% | ||||||
Pääluottamusmiehistä vain 1,79 % ilmoitti ristiriitoja syntyneen 1.1.2015 jälkeen.
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | kyllä | 1 | 1,79% | |||||
2. | ei | 38 | 67,86% | |||||
3. | en osaa sanoa | 17 | 30,36% | |||||
Yhteensä | 56 | 100% | ||||||
Pääluottamusmiesten näkemykset siitä, onko työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 mo- mentin 1 kohta heikentänyt kunnan oman henkilöstön asemaa vaihtelivat. 50 %:n mukaan säännös ei ole heikentänyt omien työntekijöiden asemaa, 39,29 % ei osannut sanoa, onko se heikentänyt vai ei ja 10,71 %:n mukaan säännös on heikentänyt kun- nan omien työntekijöiden asemaa.
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | kyllä | 6 | 10,71% | |||||
2. | ei | 28 | 50,00% | |||||
3. | en osaa sanoa | 22 | 39,29% | |||||
Yhteensä | 56 | 100% | ||||||
Avovastauksissa ei-vastauksia (50 %) perusteltiin seuraavasti:
− ei ole heikentänyt, koska kuntaliitoksen myötä omalla henkilöstöllä on ir- tisanomissuoja
− ei ole ollut meillä vaikutuksia, mutta lomautuskunnissa voi olla
− kuntayhtymämme ei ole lomauttanut ketään, joten asialla ei ole meillä kovin
− suurta merkitystä
− koulunkäynninohjaajien lomauttaminen kesäajaksi vaivattomampaa.
Toisaalta koulunkäynninohjaajat saattaisivat halutakin tehdä töitä myös kesällä. Osa-aikaisille työntekijöille on puutteellisesti tarjottu kokopäivä- työtä jo ennen lain väliaikaista muuttamistakin.
− henkilökunnan työmotivaatio on heikentynyt, liian monta samassa työs- sä
− osa-aikaisille kokoaikatyön tarjoaminen heikkoa
− tällaisia paikkoja ei mahdollisesti edes tuoda tietoon etsittäessä uusia si- joituspaikkoja omien työntekijöiden kohdalla
− en osaa sanoa, osa-aikaisille työn tarjoamisen prosessit ovat huonossa hapessa, ei henkilöstökeskuksen seurannassa
− ei tieto, onko vielä vaikutusta
− mahdollisesti osa-aikaisten lisätyönsaantia heikentänyt
− vaikutukset vähäiset, usein kelpoisuusehdot esteenä
− kunnan omien työntekijöiden kannalta muutos on ollut huono. Erityisesti osa-aikaisilla.
Vastaajia pyydettiin selvittämään omin sanoin, miten työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 3 kohta on vaikuttanut oman henkilöstön asemaan. Vaikutuksia kuvattiin seuraavasti:
− on syntynyt uusia työpaikkoja ohjaajille
− ei mitään vaikutusta, koska kunnassa ei ole irtisanottu tai lomautettu vä- keä
− vaikea vastata, kun terveydenhuoltopuolella ei ole ollut lomautuksia eikä irtisanomisia
− ilman muuta oman henkilöstön asema on joissain tilanteissa voinut hei- kentyä huomattavasti
− oma jäsenistö on terveys- ja sosiaalialan ammattilaisia, joten heitä ei ole koskenut. Muiden alojen henkilöstöstä en tiedä, mahdollisesti osa- aikaisten kohdalla?
− toistaiseksi ei näkyviä vaikutuksia, mutta jos lomautus/irtisanomistilanne tulee, niin silloin tulee vaikuttamaan henkilöstön asemaan
− meillä on lomautettu vain koulunkäynninohjaajia koulujen loma-aikana ja he eivät ole ottaneet vastaan muuta työtä vaan ovat mieluummin olleet lomautettuina
Arvioitaessa työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 1 kohdan vaikutuksia kunnan oman henkilöstön asemaan on otettava huomioon, että jopa 28,57 % pääluottamus- miehille osoitettuun kyselyyn vastanneista katsoi, että säännöksen 1 momentin muu- tos oli melko tarpeellinen. 42,86 % vastaajista ilmoitti, että säännös ei ollut tarpeelli- nen eikä tarpeeton.
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | 5 erittäin tarpeellinen | 1 | 1,79% | |||||
2. | 4 melko tarpeellinen | 16 | 28,57% | |||||
3. | 3 ei tarpeellinen eikä tarpeeton | 24 | 42,86% | |||||
4. | 2 melko tarpeellinen | 4 | 7,14% | |||||
5. | 1 ei lainkaan tarpeelli- nen | 11 | 19,64% | |||||
Yhteensä | 56 | 100% | ||||||
Huomiota on kiinnitettävä siihen, että 30,36 % vastanneista pääluottamusmiehistä piti melko tärkeänä sitä, että työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 3 kohta säädet- täisiin pysyväksi.
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | 5 erittäin tärkeä | 7 | 12,50% | |||||
2. | 4 melko tärkeä | 17 | 30,36% | |||||
3. | 3 ei tärkeä eikä yhdenteke- vä | 21 | 37,50% | |||||
4. | 2 melko tärkeä | 6 | 10,71% | |||||
5. | 1 ei lainkaan tärkeä | 5 | 8,93% | |||||
Yhteensä | 56 | 100% | ||||||
4.1.5 Avovastauksista ja haastatteluista saadut näkemykset
Velvoitetyö / työllistämisvelvoite
Avovastauksissa ja haastatteluissa tuli esille, että työllistämisvelvoitteen piirissä ole- van henkilöt eivät yleensä sijoitu kunnassa olemassa tai avoinna olevaan tehtävään.
Vastaajat kuvasivat velvoitetyötä ja -työllistämistä seuraavasti: Velvoitetyö on useim- miten työttömälle räätälöity tehtävä, jota ei ole olemassa ennen työllistämisvelvoitteen syntymistä. Työt useimmiten keksitään / räätälöidään työttömälle, eli velvoitetyöllistet- tävät tekevät usein työtä, jota ei kunnassa muuten olisi tarjolla. Velvoitetyöllistettävät ovat ylimääräisiä työntekijöitä. ”Työllistämisvelvoitteen piirissä olevat on aina palkattu sellaisiin tehtäviin, joita ei teetetä kunnan omilla työntekijöillä eli he ovat ylimääräisinä
työntekijöinä. Sopimukset eivät perustu kunnan tarpeisiin.” Jos kunnalla ei ole tarjota tehtäviä velvoitetyöllistettävälle, työtön edelleen sijoitetaan paikkakunnan yrityksiin.
Saatujen tietojen mukaan vaikutti siltä, että suurimmassa osassa tapauksia velvoite- työllistettävät eivät kilpaile kunnan työ- tai virkasuhteisen henkilöstön kanssa samasta työpaikasta. Jos työ syntyy vasta velvoitetyöllistettävää palkatessa, ei varsinaista avoinna olevaa työpaikka ole ennen sitä. Yhdessä kunnassa selvitettiin 15 velvoite- työllistettävän taustat ja työ, joihin heidät oli palkattu. Kolmelletoista heistä oli luotu ylimääräinen työpaikka, joka ei ollut olemassa oleva tehtävä / jota ei olisi muutoin teetetty, ja kaksi oli palkattu työtehtävään, joka oli ollut kunnassa olemassa. Velvoite- työllistettävien tehtävät olivat muun muassa: kirjojen muovitus kirjastossa, varastopal- velujen ja mittamiehen apulaisen tehtävät, esiopetusryhmän avustustehtävät, päivä- kotiapulaisen tehtävät ja kentänhoitotehtävät. Näiden velvoitetyöllistettävin joukossa oli kaksi, jotka olivat aikoinaan itse irtisanoutuneet korkeapalkkaisesta työstä ja velvoi- tetyöjakson jälkeen jatkoivat suhteellisen hyvällä ansiosidonnaisella päivärahalla. Yksi velvoitetyöllistämisen piiriin tullut henkilö kieltäytyi työstä, mutta saatujen tietojen mu- kaan perusti hetimiten oman yrityksen.
Työllistämisvelvoitetta kritisoitiin seuraavasti: ”Velvoitetyötä koskeva lainsäädäntö on käsittämätön. Se on kuntia kohtaan epäoikeudenmukainen. TE-toimisto ei hoida ko. säännökseen liittyvää omaa osuuttaan; ohjaa ensin muihin säännöksen mukaisiin toimenpiteisiin vaan suoraan velvoitetyöhön. Velvoitetyö mahdollistaa sen, että ansio- sidonnainen päiväraha jatkuu eläkeikään saakka – tämä on siis usealle hieno mahdol- lisuus, kannustinloukku, eli ei ole edes halukkuutta työllistyä, kun päiväraha jatkuu velvoitetyöjakson jälkeen.” Lisäksi tuli ilmi, että yritykset ja jopa eräät TE-toimisto oli- sivat ”markkinoineet” velvoitetyötä eräänlaisena ”eläkeputkeen” verrattavana vaihto- ehtona, mitä vastaaja piti äärimmäisen huonona asiana. Velvoitetyön tarkoituksena ei voi olla ainoastaan turvata päivärahan jatkuminen. Myös velvoitetyösäännöksessä mainittu kuntoutus aiheutti kysymyksiä, sitä TE-toimisto ei ainakaan käytännössä hoi- da ennen velvoitetyöllistämistä. Velvoitetyö ei ole säännöksen mukaan ensimmäinen vaihtoehto, mutta käytännössä näin saattaa olla.
Eräässä kunnassa velvoitetyöllistettävillä on katsottu olevan joka tapauksessa etusija ennen kunnan omaa henkilöstöä eikä työsopimuslain poikkeuksia välttämättä sovelle- ta. ”Velvoitetyöllistäminen on aina tulkittu kunnassamme ns. vahvemman oikeudeksi. Tämän johdosta osa-aikaisille ei ole tarjottu työtä.”
Eräässä kunnassa oli herännyt kysymys – ilman konkreettista tapausta - työsopimus- lain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 1 kohdan sivulauseen sisällöstä: ”josta se on samaan aikaan lomauttanut työntekijänsä tai josta se on antanut työntekijälleen lomautusilmoi- tuksen.” Kun sivulauseessa puhutaan vain lomautuksesta, miten tulee suhtautua irti- sanomiseen?
Työkokeilu / palkkatuettu työ työpajassa tai vastaavassa valmennusyksikössä ja JTYPL:n muutokset
Useassa yhteydessä kiinnitettiin huomiota siihen, että työn tarjoamisvelvoitteesta tulisi vapautua myös silloin, kun työkokeilua järjestetään kunnan muiden tehtävien yhtey- dessä. Työkokeilua tulisi voida järjestää kaikissa kunnan yksiköissä ja kaikissa työteh- tävissä ilman työn tarjoamisvelvoitetta. Tämä perustuu siihen, että työkokeilun tarkoi- tuksena on auttaa työkokeilijaa tutustumaan kiinnostaviin ammattialoihin. Työkokeilu- mahdollisuudet työpajassa tai vastaavassa valmennusyksikössä voivat olla rajalliset – aitoa työtä voi olla nimenomaan tarjolla vain pajan ulkopuolella. Rajoitukset tulisi pois- taa myös silloin, kun kysymys on ”tuta”-perusteisesta irtisanomisesta. Vastaajat kiin- nittivät huomiota myös siihen, että työpajaympäristö voi eristää. Näin olisi tärkeää, että toimintaa voitaisiin järjestää työn tarjoamisvelvoitteiden estämättä myös työpajan ulkopuolella erityisesti yleishyödyllisissä tehtävissä.
Työkokeilu ei ole työnäytteen antamista, vaan kysymys on siitä, että selvitetään ja kokeillaan, mikäli olisi sopiva työ työttömälle. Lisäksi kummeksuttiin ylipäänsä, miksi ei-työsuhteeksi säädetty työkokeilu rinnastetaan lainsäädännössä palkkatuettuun työhön ja työsuhteeseen. Työkokeilulla on ”erikoisasemaa” suhteessa muihin ei- työsuhteisiin työn teon muotoihin kunnassa. Usein työpajassa on myös kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvia ja siellä voi olla myös muita asiakkaita (kuntouttavassa työ- toiminnassa ja koevapaudessa olevia, opiskelijoita jne.). Useimmiten sosiaalihuollon piiriin kuuluvat pajat ja vastaavat yksiköt ovat erikseen työllistämispalveluiden piiriin kuuluvista pajoista, mutta kunnissa oli kuitenkin myös yhteistyötä eri pajojen kesken.
Kysymyksiä herätti se, miksi nimenomaan JTYPL:n mukaisen työkokeilun on katsottu voivan heikentää kunnan oman henkilöstön asemaa. Kuntouttavaan työtoimintaan voidaan ottaa asiakkaita ilman omaan henkilöstöön kohdistuvaa työn tarjoamisvelvoi- tetta, samoin kehitysvammaisten työtoimintaan ja sosiaalihuoltolain mukaiseen työ- toimintaan. Vm. mainitut ei-työsuhteisiin muotoihin ei ole kiinnitetty huomiota työsopi- muslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin poikkeuksia säädettäessä. Kunnissa tehdään myös työsuhteista työtä sosiaalihuoltolain mukaan (entinen suojatyö) – näitäkään paikkoja ei tarjottane tehtäväksi kunnan omalle henkilöstölle (miksi ei-työsuhteista työkokeilupaikkaa olisi tarjottava)? ”Työn tarjoamisvelvoitteen ja siitä poikkeamisen ymmärtää, jos kysymys palkkatuetusta työstä, mutta sitä ei ymmärrä, kun kyseessä on työkokeilu, joka ei ole työsuhde.”
Vastaajat korostivat, että työkokeilua ei voi rinnastaa työsuhteisiin. Työkokeilijaa ei pystytä julkisella sektorilla käyttämään korvaamaan työ- ja virkasuhteisia työntekijöitä. Työkokeilussa voi olla kysymys yksinomaan kädentaitojen harjaannuttamisesta tai arjenhallinnan taitojen hankkimisesta – se ei ole välttämättä työtä vaan harjaantumis- ta. Työkokeilupaikkojen tarjoamista pidetään enemmänkin yhteiskunnallisena vas-
tuunkantona, jotta työttömät työnhakijat saavat palvelua. Työkokeilija tarvitsevat aina ohjausta työpaikoilla ja se ennemminkin vaatii muiden työpanosta kuin vie toisten työntekijöiden töitä. ”Työkokeiluun pitäisi voida ottaa, jos se on henkilön edun mukais- ta eikä kenenkään ansiotyöstä pois, kuten kuntouttavaan työtoimintaan voidaan ottaa sellaisiin työtehtäviin, joista ei teetetä työsuhteisella henkilöstöllä missään tilanteessa (apu- ja lisätyöt).” Työkokeilu on aina räätälöity – tätä tehtävää ei voi tarjota esim.
osa-aikaiselle työntekijälle. ”Henkilöt, jotka tulevat työpajaan tai valmennusyksikköön eivät sijoittuisi muutoinkaan kunnan työ- ja virkasuhteisin. Usein taustalla on puutteel- linen tai sopimaton koulutus tai jokin muu ongelma työllistymisen kanssa. Nämä hen- kilöt ovat useimmiten vaikeasti työllistyviä ja eivät heikennä tai vie kenenkään työ- paikkoja kunnassa, heidän työpanostaan ei käytetä täyttämään osa-aikaisessa työ- suhteessa olevien tunteja.” Pajatyyppisen toiminnan ei katsottu olevan ”keneltäkään muulta pois”, vaan kysymys on kunnan omien työttömien palvelusta. Näin ollen pitäisi olla mahdollista tehdä pajan ulkopuolella yleishyödyllistä työtä: lumenluontia, siivous- ta, risusavottaa jne. työntarjoamisvelvoitteen estämättä.
Osassa haastatteluja mietittiin, mitä velvoite ei-työsuhteisen työkokeilupaikan tar- joamiseen työpajassa tai vastaavassa valmennusyksikössä kunnan omalle henkilös- tölle käytännössä tarkoittaisi, toisin sanoen arvioitiin tilannetta, jossa työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 3 kohdan rajoitukset eivät olisi voimassa vaan työkokeilu- paikkaa tulisi tarjota osa-aikaiselle ja lomautetulle työntekijälle sekä takaisinottovel- voitteen piirissä olevalle irtisanotulle. Tarkoittaisiko osa-aikatyöntekijän halukkuus työkokeilupaikaan sitä, että hän tekisi sitä ”ilmaiseksi”?
Työkokeilun volyymin kerrottiin nousseen, koska TE-hallinnon palveluvalikoimasta poistettiin työharjoittelu ja työelämävalmennus. Työkokeilu on tarkasti rajattu tietylle ryhmälle, toisaalta sitä ei edes heille ”markkinoida” TE-toimistossa. Työkokeilu tulee jatkossakin turvata, sillä rakennetyöttömistä 80 % on ilman ammatillista koulutusta.
Vastaajat kiinnittivät huomiota myös siihen, että kun TE-toimiston edustajat eivät ta- paa asiakkaitaan, eikä heitä näin ollen osata ohjata oikeaan toimintaan. Lisäksi työko- keilu ei johda välttämättä ”mihinkään”, polku ei jatku eteenpäin vaan useimmiten py- sähtyy. Pitkään vaikuttavien polkujen luominen tulisi mahdollistaa.
Pajan sisällä ei välttämättä ole eroa kumpaa tehdään: työkokeilua vai palkkatuettua työtä ja useassa pajassa tehdään molempia. Toisaalta osassa pajoja palkkatuella työllistettyjä ovat nimenomaan vain pajojen ohjaajat.
Pajoilla on monenlaista toimijaa ja eri lakien perusteella, myös koevapauden suoritta- jia.
Työkokeilu ja palkkatuettu työ ovat olleet mahdollisuus paikkakunnan työttömille. Kun- ta on halunnut edistää mahdollisemman monen työnsaantia ja valmentautumista työ- elämään, mutta nyt jotkin keinotekoiset esteet ovat osin hankaloittaneet sitä. Nämä toimenpiteet ovat olleet lisänä, eivät korvaamassa kenenkään mahdollisuutta ansio- työhön. Tärkeää olisi, että kunnalla olisi riittävät mahdollisuudet huolehtia oman kun- tansa työttömien aktivoinnista ja työmahdollisuuksien tarjoamisesta.
Kunnissa saattaa olla nuorten työpaja erikseen, ja osassa nuorilla ja aikuisilla on sa- ma työpaja. Eräässä kunnassa korostettiin sitä, että nuorten työpajat olisi hyvä eriyt- tää omaksi toimenpiteekseen eikä yhdistää ”yleisiksi” työpajoiksi. Nuorten työpajat eivät ole yksistään aktiivista työvoimapolitiikkaa vaan vahvasti koulutus- ja nuorisopo- littikkaa.
Kunnat joutuvat täyttämättään työn tarjoamisvelvoitteen, jos palkkatukityötä teetetään tai työkokeilu järjestetään muualla kuin työpajassa. Kunnissa on erilaisia tapoja selvit- tää, ketkä kuuluvat työn tarjoamisvelvoitteen piiriin. Kun lomautuksia ja irtisanomia on ollut vähän, on kysymys ollut lähinnä lisätyön tarjoamisesta osa-aikaisille työntekijöille ja osa-aikatyöntekijöiden lisätyöhalukkuuden selvittämisestä. Kunnassa on saatettu tehdä kertakysely kaikille etukäteen, ja lisätyötä tarjotaan vain niille, jotka kyselyn yhteydessä ovat ilmoittaneet halukkuutensa lisätyöhön (kysely tehdään esim. neljä kertaa vuodessa). Kunnassa saattaa olla myös tapana laittaa työtehtävä kaikkien nähtäville intraan, mutta tämä tapa ei ole käytettävissä, jos kaikilla työntekijöillä ei ole pääsyä sinne. Esille tuotiin nimenomaan palkkatyösuhteisten paikkojen tarjoaminen – epäselväksi jäi, kuinka laajasti työkokeilupaikkoja käytännössä tarjotaan omalle henki- löstölle.
Yhteistyö työllistämispalveluiden ja henkilöstöhallinnon kanssa kerrottiin sujuvan on- gelmitta (tieto kulki).
Työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 3 kohdassa säädetään siitä, että kysy- myksessä on oltava sellaiset tehtävät, joita ei muutoin tehdä työ- tai virkasuhteessa. Vastausten perusteella on vaikeaa arvioida, ovatko kaikki työt sellaisia, joita ei kun- nassa muutoin tehdä työ- tai virkasuhteessa. Palkkatuetun työn ja työkokeilun eroa työpajassa kuvattiin yleensä niin, että palkkatuetussa työssä henkilöllä on enemmän vastuuta kuin työkokeilussa. Palkkatuella olevilla on yleensä ammatillinen koulutus. Tehtävät ovat vaativampia ja vastuu töiden tekemisestä on suurempi. Palkkatuella on usein palkattu nimenomaan pajaan ohjaajia (työnsuunnittelija-nimikkeellä). Palkka- tuella työllistetyt voivat hoitaa itsenäisesti joitain tehtäviä perehdytyksen jälkeen. Työ- kokeiluun kuuluu avustavia tehtäviä ja työkokeilija nimenomaan kokeilee erilaisia työ- tehtäviä. Työkokeilussa olevia on ohjattava ja joku vastaa heidän tekemisistään, joten he tekevät usein avustavia tehtäviä. Yksi vastaaja kertoi, että esimerkiksi puupuolella palkkatuella työllistetty osaa ja voi valmistaa itse tuotteen. Työkokeilija sitä vastoin on
mukana esim. hiomassa ja kokomassa tuotetta, eikä vastaa koko tuotteen valmistuk- sesta.
Työpajoilla ilmoitettiin suoritettavan metalli-, puu- ja kuljetustyötä sekä huonekalujen entisöintiä. Myös alihankintatyöt ilmoitettiin kuuluvan työpajojen toimintaan. Pajoilla on ympäristön huoltotöitä ja siellä harjoitetaan kädentaitoja sekä arjenhallintaa. Pajalla voi olla muun muassa kierrätysmyymälä, kirpputori ja kahvila, joiden toimintaan työ- kokeilija osallistuu.
Epäselvyyttä oli aiheuttanut myös työpajan määrittely, ja TE-toimistoilla oli erilaisia näkemyksiä siitä. Yhdessä kunnassa oltiin epävarmoja, täyttääkö heidän erillinen valmennusyksikkö TSL 13 luvun 6 §:n 2 momentin 3 kohdan kriteerit ja näin lain poik- keuksia ei ollut sovellettu.
Vastauksissa ja haastatteluissa tuli esille, että julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain muutosten vaikutusten arviointi ajalla 1.6. – 31.12.2014 oli vaikeaa jälki- käteen vuonna 2016. Usea vastaaja eli tässä hetkessä ja tämän hetkisen lainsäädän- nön valossa. Muutoksen aiheuttamaa osa-aikatyöntekijöiden kohdistuvaa työn tar- joamisvelvoitetta muisteltiin kuitenkin pääosin työläänä – toisaalta tuossa vaiheessa kunnissa kartoitettiin osa-aikatyöntekijöiden halukkuutta lisätyöhön (suoritettiin ”kyse- lykierros”). Osa-aikaisten halukkuus lisätyöhön ei ollut suurta. Muun muassa yhdessä kunnassa oli 200 osa-aikatyöntekijää, joista vain seitsemän oli ilmoittanut halukkuu- tensa lisätyöhön. Heidän kohdallaan tehtiin tarjoukset ja tehdään tälläkin hetkellä, jos työtarjoamisvelvoitteen rajoitukset eivät tule sovellettaviksi. Usein työsuhteinen työ on palkkatukityötä pajan ohjaajan tehtävissä. Kunnan osa-aikaiset ovat pääosin tehtävis- sä, joissa heillä ei ole osaamista avoinna olevaan tehtävään, joten lisätyön vastaanot- tamisen kerrottiin tästäkin syystä olleen vaikeaa. 1.1.2015 muutos näytti helpottaneen käytäntöjä sitä edeltäneestä tilanteesta.
Työn tarjoamisvelvoitteiden rajoitusten kytkemistä työpajassa tai vastaavassa val- mennusyksikössä tapahtuvaan toimintaan ei välttämättä pidetty ”oikeaan osuneen”. Sen sijaan tärkeänä pidettiin vapauttaa rajoituksista toiminta, jossa on työhönvalmen- nusta. Jos tehtävään kytkeytyy työhönvalmennus riippumatta siitä, missä sitä suorite- taan, on kysymys yleensä ko. henkilölle räätälöidystä tehtävästä, jonka suorittaminen ei ole ristiriidassa kunnan oman henkilöstön aseman kanssa.
Vastaajat toivat esille, että kunnalla tulisi olla nykyistä laajemmat mahdollisuudet omi- en asukkaidensa työllistämiseen – kuntien tavoitteena on ”huolehtia” omista työttömis- tään, eikä sitä tulisi rajoittaa. Työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 2 kohdan tyyppistä sääntelyä pidettiin tervetulleena myös kuntiin.
4.1.6 Työpajojen vastauksia
Sähköpostitse suoraan kuntien työpajoilta kysyttiin nimenomaan julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain muutosten vaikutuksia 1.6. – 31.12.2014 työkokeilun järjestämiseen työpajassa tai vastaavassa valmennusyksikössä.
1. Millaisia vaikutuksia 1.6.2014 voimaan tulleella julkisesta työvoima- ja yrityspalve- lusta annetun lain muutoksella oli työkokeilun järjestämiseen kuntanne työpajassa
1.6. – 31.12.2014? Vaikuttiko muutos mitenkään? Helpottuiko, vaikeutuiko järjestämi- nen?
− lakimuutos 1.6.2014 helpotti yleisesti työpajalle pääsyä. Ammattiin val- mistuneiden nuorten pääsy työkokeiluun vaikeutui. Erityisesti nuorten kohdalla tämä vaikeutti ensimmäisen cv-merkinnän saamista.
− ei lailla ole ollut juurikaan merkitystä. Kunnassa ei ollut aiemmin lo- mautettuja. Tällä hetkellä on ja näin ollen laki helpottaa järjestämistä
− ylipäätään jatkuvasti muuttuvat ohjeet tuovat sekavuutta eri toimijoiden väliseen yhteistyöhön. Useimmat työnhakija-asiakkaat ovat ymmärrettä- västi epätietoisia omista mahdollisuuksistaan.
2. Oliko em. muutoksella vaikutusta määrällisesti työpajoissa tai vastaavissa valmen- nusyksiköissä järjestettävään työkokeiluun? Ei, kyllä? Onko määrä lisääntynyt, pysy- nyt ennallaan vai vähentynyt?
− määrällisiä vaikutuksia on vaikea arvioida monien muuttuneiden tekijöi- den
− vuoksi – lakimuutos, TE-toimiston poismuutto paikkakunnalta (paikallis- tuntemus hävisi virkailijoilta) TE-toimiston uudelleen organisoituminen, työttömyyden lisääntyminen
− määrällisesti lailla ei ole ollut vaikutusta
− työkokeilijoiden määrät ovat laskeneet
3. Miten työpajanne sai tiedon, että kunta oli täyttänyt kysymyksessä 1 tarkoitetut velvoitteet? Ts. millainen yhteistyö teillä oli kunnan henkilöstöhallinnon kanssa?
− kunnassa on oma työllistämisestä vastaava henkilö, jonka kautta saamme tiedon lain kirjaimen täyttymisestä
− henkilöstöhallinto lähetti työllisyyspäällikölle listan kunnan vakituisista osa-aikaisista työntekijöistä
− työllisyyspalvelut (ml. työpaja) kuuluu organisatorisesti kunnan hallinto- osastolle, jonne kuuluu myös henkilöstöhallinto. Tieto kulkee hyvin.
4. Miten 1.1.2015 voimaan tullut työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 3 kohta on vaikuttanut julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitetun työko- keilun järjestämiseen työpajassa tai vastaavassa valmennusyksikössä?
− muutos on helpottanut työpajalle pääsyä. Myös ammattiin valmistuneet nuoret voivat saada työkokeilupaikan työpajalta yksilöidyistä syistä.
− 300-päiväisten sijoittuminen kuntaan ja työpajalle on lisääntynyt ja hel- pottunut. Kunnan suhtautuminen työllistämiseen on muuttunut entistä myönteisemmäksi
− muutos ei ole vaikuttanut oikeastaan laisinkaan. Koska työtehtävät ovat muutenkin sellaisia, joita kunnan oma henkilöstö ei tekisi.
− ylipäätään on erikoista, että lait ja asetukset vaikeuttavat motivoitunei- den henkilöiden pääsyä työpaikoille erityisesti yrityksiin antamaan näy- tettään osaamisestaan esim. palkattoman työkokeilun avulla motivoitu- neille työnantajille
5. Miten tärkeänä pidätte kysymyksessä 6 kuvattua muutosta? Olisiko se tärkeää pitää yhä voimassa 1.1.2017 lukien vai ei?
− työttömyystilanteen ollessa yhtä huono kuin ennenkin, on hyvä pitää muutos edelleen voimassa
− muutos on varmaan tarpeen ja vähentää byrokratiaa pajan osalta
− laki olisi hyvä pitää voimassa, koska työllistämme, ja tarjoamme harjoit- telupaikkoja nuorille, jotka eivät vapaille markkinoille mahtuisi.
4.2 Yhdistykset ja säätiöt
4.2.1 Taustatiedot
Yhdistyksille ja säätiöille osoitetun kyselyn alussa selvitettiin ko. yhteisön henkilöstö- rakennetta, siinä tapahtuneita muutoksia ja millaista yhteisön toiminta on (erityisesti, onko sillä elinkeinotoimintaa). Näitä selvitettiin nimenomaan siksi, että työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 2 ja 3 kohtien vaikutusta ko. yhteisössä olisi mahdollista arvioida.
Kaikilla vastanneilla yhdistyksillä ja säätiöillä oli oman työsuhteisen henkilöstön ohella vapaaehtoistyövoimaa, mutta sen suuruus oli huomattavasti pienempi kuin palkatun henkilöstön osuus.
Vapaaehtoistyövoimaa, ilman työsuhdetta 1.1.2015 lukien:
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | kyllä | 16 | 57,14% | |||||
2. | ei | 11 | 39,29% | |||||
3. | en osaa sanoa | 1 | 3,57% | |||||
Yhteensä | 28 | 100% | ||||||
Omien työsuhteisten työntekijöiden ja vapaaehtoistyövoiman määrän suhde:
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | työsuhteiset työntekijät | 16 | 84,21% | |||||
2. | vapaaehtoistyövoima | 1 | 5,26% | |||||
3. | molempia suunnilleen sama määrä | 2 | 10,53% | |||||
4. | en osaa sanoa | 0 | 0,00% | |||||
Yhteensä | 19 | 100% | ||||||
96,43 %:ia ilmoitti, että em. oma työsuhteinen henkilöstö oli sellaista, jonka palkkaa- miseen ei ollut käytetty palkkatukea.
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | kyllä | 27 | 96,43% | |||||
2. | ei | 1 | 3,57% | |||||
3. | en osaa sanoa | 0 | 0,00% | |||||
Yhteensä | 28 | 100% | ||||||
Suurella osalla vastaajista oli elinkeinotoimintaa:
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | kyllä | 18 | 64,29% | |||||
2. | ei | 10 | 35,71% | |||||
3. | en osaa sanoa | 0 | 0,00% | |||||
Yhteensä | 28 | 100% | ||||||
Kaikilla vastaajilla (100 %) oli ollut osa-aikaisia työntekijöitä (työsuhteessa) 1.1.2015 lukien.
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | kyllä | 28 | 100,00% | |||||
2. | ei | 0 | 0,00% | |||||
3. | en osaa sanoa | 0 | 0,00% | |||||
Yhteensä | 28 | 100% | ||||||
Irtisanomisia taloudellisella ja tuotannollisella perusteella oli tapahtunut vähemmän kuin lomauttamisia, mutta molempien määrä oli vähäinen.
Lomautettuja 1.1.2015 lukien:
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | kyllä | 2 | 7,14% | |||||
2. | ei | 25 | 89,29% | |||||
3. | en osaa sanoa | 1 | 3,57% | |||||
Yhteensä | 28 | 100% | ||||||
Irtisanottuja taloudellisella ja tuotannollisella perusteella niin, että työsuhde päättyi ajalla 31.3.201437 – 1.1.2015:
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | kyllä | 1 | 3,70% | |||||
2. | ei | 25 | 92,59% | |||||
3. | en osaa sanoa | 1 | 3,70% | |||||
Yhteensä | 27 | 100% | ||||||
37 Jos työsuhde päättyi 31.3.2014, alkoi takaisinottoaika 1.4.2014 ja päättyi 1.1.2015. Nämä irtisanotut ovat ensimmäiset, joiden kohdalla on 1.1.2015 lukien voitu poiketa takaisinottovelvoitteesta.
Irtisanottuja taloudellisella ja tuotannollisella perusteella 1.1.2015 lukien:
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | kyllä | 2 | 7,14% | |||||
2. | ei | 25 | 89,29% | |||||
3. | en osaa sanoa | 1 | 3,57% | |||||
Yhteensä | 28 | 100% | ||||||
4.2.2 Työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 2 kohdan vaikutus
Xxxxxx yhdistyksistä ja säätiöistä ilmoitti, että työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momen- tin 2 kohta on helpottanut palkkatuella työllistämisestä ja toisen puolen mielestä säännöksellä ei ole ollut vaikutusta.
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | työllistäminen palkka- tuella on helpottunut | 14 | 50,00% | |||||
2. | työllistäminen palkka- tuella on vaikeutunut | 0 | 0,00% | |||||
3. | säännöksellä ei ole ollut vaikutusta palkkatuella työllistämiseen | 14 | 50,00% | |||||
4. | en osaa sanoa | 0 | 0,00% | |||||
5. | säännöksellä on ollut muu vaikutus. Kuvailkaa vaikutusta omin sanoin: | 0 | 0,00% | |||||
Yhteensä | 28 | 100% | ||||||
Helpottumista ja vaikeutumista kuvattiin seuraavasti:
− uuden henkilön palkkatuettu työllistäminen on ollut mahdollista ilman li- sätyön tarjoamisvelvoitetta. Useissa yksiköissämme tehdään 85 %:n työaikaa. Muutos on helpottanut ja selkeyttänyt huomattavasti pitkäai- kaistyöttömien työllistämistä. Olemme saaneet useamman työttömän työttömyyksiä katkaistua 7 tunnin työpäivällä.
− ei tarvitse enää kysyä suostumusta jokaiselta palkatulta
− muutoksen jälkeen jokaisesta avautuvasta palkkatuetusta työsuhteesta ei ole tarvinnut ilmoittaa kaikille osa-aikaisille työntekijöille
− poistunut työn tarjoamisvelvollisuus helpotti jonkin verran työllistämistä, aiemmin asiaa kysyttiin henkilöstöltä
− ei muutosta, koska olemme sijoittaneet henkilöt vain organisaatioihin, joissa ei irtisanomisia / lomautuksia
− palkkatuella palkattujen valmentautujien sisääntulo on mahdollistunut muutoksen myötä
− ennen emme olisi pystyneet lainkaan työllistämään palkkatuella
− yhdistyksen toimintaedellytykset vaarantuisivat, jos palkkatuella palk- kaaminen ei olisi mahdollista
− yhdistyksen toiminta ei ole mahdollista ilman osa-aikaista palkkatukityö- tä. Vuodenvaihteessa 2015 jouduimme ajamaan toiminnan alas, koska työntekijöinä olivat vain ne, joiden sopimus ei ollut ehtinyt päättä ennen vuodenvaihdetta.
− työn tarjoaminen osa-aikaisille aiheutti mielipahaa ja sekaannusta – jär- jestelmä ei hyödytä kohderyhmää
Vastaajista 71,43 % piti työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 2 kohdan säätä- mistä tarpeellisena.
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | 5 erittäin tarpeellinen | 20 | 71,43% | |||||
2. | 4 melko tarpeellinen | 3 | 10,71% | |||||
3. | 3 ei tarpeellinen eikä tarpeeton | 4 | 14,29% | |||||
4. | 2 melko tarpeeton | 1 | 3,57% | |||||
5. | 1 ei lainkaan tarpeelli- nen | 0 | 0,00% | |||||
Yhteensä | 28 | 100% | ||||||
Oman henkilöstön oikeuksien ja vähintään kaksi vuotta työttömänä olleiden palkka- tuella työllistettyjen henkilöiden kesken (esimerkiksi yhdistyksen/säätiön palvelukses- sa olevan osa-aikaisen työntekijän oikeus lisätyöhön vs. vähintään kaksi vuotta työt- tömänä olleen työnhakijan palkkaaminen) kesken ei pääsääntöisesti ollut lainkaan syntynyt ristiriitoja ennen 1.1.2015 eikä myöskään 1.1.2015 jälkeen.
Ennen 1.1.2015:
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | kyllä | 1 | 3,57% | |||||
2. | ei | 26 | 92,86% | |||||
3. | en osaa sanoa | 1 | 3,57% | |||||
Yhteensä | 28 | 100% | ||||||
Syntynyttä ristiriitaa kuvattiin seuraavasti: Kerran on käynyt niin, että yksi työntekijä ilmoitti haluavansa lisätunteja. Käytännössä uutta henkilöä ei ollut mahdollista tuolloin palkata ja tehtävään piti siirtää työntekijöitä muista työpisteistä. Yhdistyksellä ei ole taloudellisesti mahdollisuutta tarjota lisätunteja, koska palkkatuki ei niitä kata.
1.1.2015 jälkeen:
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | kyllä | 0 | 0,00% | |||||
2. | ei | 27 | 96,43% | |||||
3. | en osaa sanoa | 1 | 3,57% | |||||
Yhteensä | 28 | 100% | ||||||
Suurin osa vastaajista katsoi, että työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 2 kohta ei ole heikentänyt yhdistyksen / säätiön omien työntekijöiden asemaa:
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | kyllä | 0 | 0,00% | |||||
2. | ei | 25 | 92,59% | |||||
3. | en osaa sanoa | 2 | 7,41% | |||||
Yhteensä | 27 | 100% | ||||||
Vastaajista 71,43 % piti erittäin tärkeänä, että työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 mo- mentin 2 kohta säädettäisiin pysyväksi (vrt. edellä oleva vastaus, jossa puolesta vas- taajista kuitenkin ilmoitti, että säännöksellä ei ole ollut vaikutusta palkkatuella työllis- tämiseen).
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | 5 erittäin tärkeä | 20 | 71,43% | |||||
2. | 4 melko tärkeä | 4 | 14,29% | |||||
3. | 3 ei tärkeä eikä yhden- tekevä | 4 | 14,29% | |||||
4. | 2 melko yhdentekevä | 0 | 0,00% | |||||
5. | 1 ei lainkaan tärkeä | 0 | 0,00% | |||||
Yhteensä | 28 | 100% | ||||||
4.2.3 Työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 3 kohdan vaikutus
Vastaajista 53,57 % ilmoitti järjestävänsä julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta an- netun lain mukaista työkokeilua työpajassa tai vastaavassa valmennusyksikössä ja 32,14 % kertoi sitä järjestettävän muun toiminnan yhteydessä.
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | työpajassa tai vastaa- vassa valmennusyksi- kössä | 15 | 53,57% | |||||
2. | muun toiminnan yhtey- dessä | 9 | 32,14% | |||||
3. | molemmissa | 3 | 10,71% | |||||
4. | emme järjestä lainkaan työkokeilua (jos rastittaa tämän, ei tarvitse vasta- ta kysymyksiin 33 - 35) | 1 | 3,57% | |||||
Yhteensä | 28 | 100% | ||||||
Vastaajista 69,23 % piti työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 3 kohtaa riittävänä, jotta työkokeilu voitaisiin järjestää ongelmitta eikä lainsäädännön kehittämistarpeita ollut.
Työpajassa ja vastaavassa valmennusyksikössä teetetään pääsääntöisesti sekä työtä palkkatuella että järjestetään työkokeilua (95,24 %):
Työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 3 kohta ei 61,90 %:n mukaan ollut vaikut- tanut työkokeilun järjestämiseen työpajassa tai vastaavassa valmennusyksikössä.
28,57 % ilmoitti työkokeilun järjestämisen helpottuneen. 71,43 % vastaajista ilmoitti, että säännös ei vaikuttanut myöskään palkkatuetun työn järjestämiseen.
Vaikutus työkokeilun järjestämiseen:
Vaikutus palkkatuetun työn järjestämiseen:
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | järjestäminen on helpot- tunut | 5 | 23,81% | |||||
2. | järjestäminen on vaikeu- tunut | 1 | 4,76% | |||||
3. | säännöksellä ei ole ollut vaikutusta palkkatuetun työn järjestämiseen työpajassa tai vastaa- vassa valmennusyksi- kössä | 15 | 71,43% | |||||
4. | en osaa sanoa | 0 | 0,00% | |||||
Yhteensä | 21 | 100% | ||||||
Helpottumista ja vaikeutumista kuvattiin seuraavasti:
− suostumusta työkokeilijan ottamiseen ei tarvitse pyytää joka kerta xxxx- seen kaikilta työntekijöitä
− työkokeilu- tai palkkatukipaikkaa ei ole tarvinnut tarjota jokaiselle osa- aikaiselle pajan työntekijälle
− säännös mahdollistaa toiminnan tilanteessa, jossa palkkatuettu työ on tullut käytännössä (elinkeinostatuksen myötä) tullut mahdottomaksi jär- jestää
Vaikka vaikutukset arvioitiin edellä kuvatuin tavoin neutraaleiksi, piti 66,67 % vastaa- jista erittäin tärkeänä, että työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 3 kohta säädet- täisiin pysyväksi:
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | 5 erittäin tärkeä | 14 | 66,67% | |||||
4.2.4 Vaikutus henkilöstön asemaan
Yhdistysten ja säätiöiden henkilöstön edustajista 62,50 % (38 vastaajaa) katsoi, että työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 2 kohdalla ei ole ollut vaikutusta palkka- tuella työllistämiseen. 25,09 % vastaajista ilmoitti, että säännöksen myötä palkkatuella työllistäminen on helpottunut, Kenenkään mielestä se ei ollut vaikeutunut.
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | työllistäminen palkka- tuella on helpottunut | 2 | 25,00% | |||||
2. | työllistäminen palkka- tuella on vaikeutunut | 0 | 0,00% | |||||
3. | säännöksellä ei ole ollut vaikutusta palkkatuella työllistämiseen | 5 | 62,50% | |||||
4. | en osaa sanoa | 1 | 12,50% | |||||
5. | säännöksellä on ollut muu vaikutus. Kuvailkaa vaikutusta omin sanoin: | 0 | 0,00% | |||||
Yhteensä | 8 | 100% | ||||||
Helpottumista kuvattiin seuraavasti:
− ennen kaikille osa-aikaisille jouduttiin tarjoamaan kokoaikatyötä. Jos jo- ku palkkatuella työllistetyistä olisi halunnut kokoaikatyön, olisi se käy- tännössä estänyt toiminnan yhdistyksessämme
− on pystytty tarjoamaan useammalle työllistymismahdollisuuksia
Säännöksen vaikutusta henkilöstön asemaan heikentävästi arvioitiin seuraavasti (on- ko säännös mielestänne heikentänyt omien työntekijöidenne asemaa?)
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | kyllä | 1 | 12,50% | |||||
2. | ei | 6 | 75,00% | |||||
3. | en osaa sanoa | 1 | 12,50% | |||||
Yhteensä | 8 | 100% | ||||||
Vastauksia avattiin seuraavasti:
− voi vaikeuttaa vakituisen henkilöstön työsuhdeturva
− ei ole heikentänyt eikä vahvistanut, sillä kaikki työntekijät tänne tules- saan ovat sitoutuneet osa-aikaisuuteen
− työnantaja käyttää hyväkseen ”ilmaista työvoimaa”. Tämä näkyy sekä henkisenä että käytännön toimenpiteissä vakituisia kohtaan. Vakituisilta vaaditaan mm. alalle sopivaa koulutusta mutta työllistetty voi tehdä vaki- tuisen työntekijän tehtäviä ilman mitään alalle tarkoitettua tai soveltuvaa koulutusta.
− palkkaus ja muut edut heikkenevät, kun ilmaista työvoimaa saatavilla. Vakituisten työtehtäviä karsitaan ja selvästi valmistaudutaan tilantee- seen, missä vakituisia voidaan lomauttaa tai irtisanoa ja teettää työ il- maiseksi. Muutaman vuoden päästä tästä ammattiväestä saadaan vuo- rostaan pätevää työvoimaa työllistettyinä ilmaiseksi.
Näkemykset työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 2 kohdan tarpeellisuudesta vaihtelivat. 50 % vastaajista ei pitänyt säännöstä tarpeellisena eikä tarpeettomana. 25 % vastaajista katsoi, että säännös ei ole lainkaan tarpeellinen ja toisaalta sama määrä (25 %) piti sitä erittäin tarpeellisena.
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | 5 erittäin tarpeellinen | 2 | 25,00% | |||||
2. | 4 melko tarpeellinen | 0 | 0,00% | |||||
3. | 3 ei tarpeellinen eikä tarpeeton | 4 | 50,00% | |||||
4. | 2 melko tarpeeton | 0 | 0,00% | |||||
5. | 1 ei lainkaan tarpeelli- nen | 2 | 25,00% | |||||
Yhteensä | 8 | 100% | ||||||
Toisaalta kysyttäessä vielä tarkemmin, kuinka tärkeänä vastaaja pitää, että työsopi- muslain 2 luvun 5 §:n, 5 §:n 2 momentin ja 6 luvun 6 §:n mukaisista velvoitteista voi- daan poiketa palkatessa palkkatuella vähintään kaksi vuotta työttömänä ollut henkilö, olivat vastaukset seuraavat:
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | 5 erittäin tärkeä | 1 | 12,50% | |||||
2. | 4 melko tärkeä | 3 | 37,50% | |||||
3. | 3 ei tärkeä eikä yhden- tekevä | 2 | 25,00% | |||||
4. | 2 melko yhdentekevä | 0 | 0,00% | |||||
5. | 1 ei lainkaan tärkeä | 2 | 25,00% | |||||
Yhteensä | 8 | 100% | ||||||
Pääosassa vastauksia (62,50 %) todettiin, että ennen työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 2 kohdan voimaantuloa 1.1.2015 ei syntynyt ristiriitoja yhdistyksen / sää- tiön oman henkilöstön oikeuksien ja vähintään kaksi vuotta työttömänä olleiden palk- katuella työllistettyjen henkilöiden kesken.
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | kyllä | 1 | 12,50% | |||||
2. | ei | 5 | 62,50% | |||||
3. | en osaa sanoa | 2 | 25,00% | |||||
Yhteensä | 8 | 100% | ||||||
87,50 % vastaajista ilmoitti, että erimielisyyksiä ei ollut työpaikalla aiheutunut 1.1.2015 jälkeen.
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | kyllä | 1 | 12,50% | |||||
2. | ei | 7 | 87,50% | |||||
3. | en osaa sanoa | 0 | 0,00% | |||||
Yhteensä | 8 | 100% | ||||||
4.2.5 Avovastauksista ja haastatteluista saadut näkemykset
Yhdistysten ja säätiöiden avovastauksissa ja haastatteluissa nousivat esille seuraavat näkökohdat:
Työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 2 kohtaa pidettiin olennaisena yhdistyksen
/ säätiön toiminnan kannalta (lisätyön tarjoamisvelvoitteesta poikkeaminen). Muutoin työn tarjoamisvelvoitetta pidettiin liian laajana, esim. jos ruokapankissa on osa- aikainen annostelija, tulee hänelle tarjota lisätyötä, jos haluamme palkata palkkatuella uuden kirpputorityöntekijän (pitäisi ulottaa rajoitukset myös tähän toimintaan).
Yhden vastaajan mukaan kollektiiviperusteiset irtisanomiset tulisi huomioida – ei siis ole kannattavaa sijoittaa henkilöä palkkatuella organisaatioon, josta on irtisanottu. Ko. yhdistyksen toimintaperiaatteena on, että edelleen sijoituksia ei tehdä työpaikkoihin, joissa irtisanottuja tai lomautettuja.
Yhdistysten ja säätiöiden toimintaa ei pidetty kilpailuna, koska se ei tuota voittoa. Silti TE-hallinto pitää toimintaa elinkeinotoimintana. Todellisuudessa kysymys on muusta kuin oikeasta elinkeinotoiminnasta: pyritään 0-tulokseen, ei voittoon. On selvää, että tehtävä alihankintatyö tai muu työ voi olla vastaavaa kuin yrityksillä. Toisaalta ko. toimintaa ei olisi lainkaan ilman asiakkaita ja heidän työllistymisen kannalta olisi ni- menomaan tärkeää kyetä tekemään ”oikeita” töitä. Vaikka mahdollista kilpailua olisi yritysten ja erityisesti ulkomaisten toimittajien tuotteiden kesken, on otettava huomi- oon muun muassa se, että yhdistyksen ja säätiön tuotteen toimitusaika saattaa olla tavanomaista pidempi.
Yhdistys saattaa toimia niin, että se kysyy paikkakunnan yrityksiltä millaista osaamista heidän työntekijöitään vaaditaan, ja juuri näitä taitoja harjoitetaan työpajassa. Tällä
tavoin ko. henkilön työllistymistä voidaan edistää. Työllistymistä edistävä pajajakso ei voi olla pelkästään ”puuhastelua” vaan aitoa työtä.
Muun muassa työhönvalmennusyksiköiden toiminta perustuu siihen, että tehtävä työ on työtä. Jo se kuitenkin tulkitaan TE-hallinnossa elinkeinotoiminnaksi, vaarantuu koko yhdistyksen / säätiön toiminta. Koko toiminnan tavoitteena on luoda mahdolli- suuksia tehdä työtä aidossa ympäristössä. Tämä palvelee työtöntä parhaiten. Arvioin- tiin tulisi luoda muu kriteeri kuin elinkeinotoiminta, esimerkiksi sosiaalinen yhteisölli- syys ja valmennuselementti.
Yhdistyksen / säätiön osa-aikaiset, palkkatuetut työntekijät eivät välttämättä ole ha- lukkaita ottamaan vastaan lisätyötä, koska pelkäävät, miten mahdollinen lisätulo vai- kuttaa omaan elämään ja taloudelliseen tilanteeseen (osalla voi olla maksuja ulos- otossa, luo siis uhkakuvia).
Jos henkilö on osa-aikainen omasta pyynnöstään, tuntui yhden vastaajan mukaan erikoiselta, että lisätyötä pitäisi tarjota hänelle.
Jos yhdistys tai säätiö ei ole voinut elinkeinostatuksen johdosta soveltaa työsopi- musalain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 2 kohtaa, on se voinut kuitenkin soveltaa sään- nöksen 3 kohtaa.
Palkkatukityön teettämisen mahdollisuuksien supistuminen elinkeinostatuksen myötä oli johtanut ainakin yhdessä kohteessa siihen, että kunta oli joutunut kompensoimaan ko. yhteisöä, jotta se voisi palkata alueen työttömiä.
Henkilöstön edustajien avovastauksissa tuotiin esille:
− lainsäädäntöä voisi mielestäni kehittää edelleen esim. siten, että työpa- jatyyppisiä yhdistyksiä ja muita samankaltaisia toimijoita, joiden pää- sääntöinen tarkoitus on toimia työkokeilussa olevan henkilön saamiseksi avoimille työmarkkinoille tai koulutukseen, työntarjoamisvelvollisuutta 'kanta'henkilökunnalle ei säädeltäisi lainkaan. Tässä tapauksessa kysy- mys on kuitenkin työkokeilussa olevan henkilön toimeentulosta sekä sii- tä, että kokeilu avulla pyritään varmistamaan / lisäämään hänen mahdol- lisuuksiaan toimia tulevaisuudessa tuottavana yhteiskunnan jäsenenä. Ao. henkilön työkokeilu ei voi vaikuttaa mitenkään järjestävän organisaa- tion vakituisen henkilöstön asemaan tai sitten toimitaan jotenkin muuten väärin perustein. (1 vastaaja)
− -työnantaja menee aina sieltä mistä aita matalin ja onkin huolestuttavaa jos lakia hyödynnetään aiheuttamalla uusia työttömiä työllistämällä työt- tömiä. (1 vastaaja)
KT Kuntatyönantajat (KT)39 toivat esille, että JTYPL:n muutos 1.6.2014 – 31.12.2014 aiheutti paljon kyselyjä erityisesti lisätyön tarjoamisesta osa-aikatyöntekijöille. Työn tarjoaminen koettiin työlääksi, mikäli osa-aikaisia oli paljon. Käytännössä työnantajat, joilla oli paljon osa-aikaisia, vähensivät työkokeilujen määrää tai sitten eivät tarjonneet lisätyötä osa-aikaisille järjestelmällisesti. Tällaiseen menettelyyn osin vaikutti paikalli- sen TE-toimiston menettely. Kunnista oli tullut viestejä, joissa osin kerrottiin TE-toi- miston olevan erityisen tarkka palkkatukeen liittyen ja osa TE-toimistoista ei välittänyt siitä, oliko työnantaja täyttänyt työntarjoamisvelvollisuutensa vai ei. KT:n käsityksen mukaan lain muutos vähensi työkokeilujen määrää.
Työsopimuslain muutos 1.1.2015 työkokeilun järjestämiseen liittyen ei aiheuttanut yhtä paljon kyselyjä kuin em. JTYPL:n muutos.
Velvoitetyöllistämisen kannalta KT pitää työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 1 kohtaa välttämättömänä, jos kunnilla on edelleen velvoitetyöllistäminen lakisäätei-
senä tehtävänä. Kahden eri lain määräykset eivät voi olla ristiriidassa niin, että kunnil- le seuraa siitä sanktioita. KT:n tiedossa ei ole ristiriitoja velvoitetyöllistettävien palkka- uksen osalta eikä säännös ole sen tietojen mukaan ole vaikuttanut kunnan omien työntekijöiden asemaan mitenkään. Pysyvä säädös olisi tarpeen, jos kunnilta ei pois- teta työllistämisvelvoitetta.
Velvoitetyöllistettävien osalta KT on saanut joistakin kunnista palautetta siitä, että TE- toimisto ei velvoitetyöllistettävien osalta enää käytä muita aktivointikeinoja, vaan hei- dät ohjataan suoraan kuntaan työllistettäväksi. Tämä on johtanut velvoitetyöllistettävi- en määrän moninkertaistumiseen. Kuntien työllistämisvarat kuluvat nyt velvoitetyöllis- tettyjen työllistämiseen ja muiden osalta työllistäminen on vähentynyt.
KT:n näkemyksen mukaan nykyisen lainsäädännön taso on vähintäänkin säilytettävä, jotta kunnat pystyvät huolehtimaan työllistämisvelvoitteestaan. Se ei ole kuitenkaan riittävä, kun ajatellaan vastavalmistuneita nuoria, joille olisi tärkeää saada ensimmäi- nen oman alansa työpaikka ja työkokemusta, jotta olisi paremmat edellytykset työllis- tyä jatkossa. Työpajat eivät ole näille nuorille ratkaisu, vaan lainsäädäntö tulisi ulottaa koskemaan myös näitä nuoria muuhunkin työhön kuin työpajatoimintaan.
Pysyvä lainsäädäntö toisi jatkuvuutta kuntien työllistämistoimintaan.
38 Vastaajilta pyydettiin vapaamuotoisia näkemyksiä valottamaan asiaa ja helpottamaan jatkotyötä.
39 Sähköpostiviesti Xxxx Xxxxxx ja Xxxxx Xxxxx 14.6.2016.
Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n40 toimistoon ei ole tullut tietoa mahdollisista työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momenttiin liittyvistä paikallisista epä- selvyyksistä. JUKOn mukaan säännös ei ole vaikuttanut kunnan / kuntayhtymän pal- veluksessa olevan ”jukolaisen” henkilöstön asemaan, koska lomautustilanteessa ei yleensä haluta ottaa vastaan olennaisesti alempipalkkaista tehtävää. Xxxxxxxx ilmoitti henkilökohtaisena näkemyksenään, että säännöksen pysyvyyttä mietittäessä, on kiin- nitettävä huomiota siihen, miksi työnantajan oma henkilöstö pitäisi syrjäyttää.
Valtakunnallinen työpajayhdistys ry41 toi esille seuraavaa:
Syksyllä 2014 kuntatalous oli kireällä monissa kunnissa. Ongelmana ilman työsopi- muslain määräaikaista poikkeusta oli se, että esim. nuorten työpajalle ei voinut ohjata ketään, jos kaupunki kävi yhteistoimintaneuvotteluja jonkin oman hallintokuntansa toiminnan tehostamiseksi/ uudelleenorganisoimiseksi. Hypoteettisena, mutta mahdol- lisena esimerkkinä vaikkapa kirjastotoimen kahden htv:n vähentämistä koskevat YT:t, jotka estivät nuorten ohjautumisen työkokeiluun ja palkkatuettuun työhön nuorten työpajan kahvila-ravintolaan. Kyse aivan eri toiminnasta kuin YT:ssä ja nuoret eivät korvanneet vakituista henkilöstöä kaupungin palveluksessa, vaan ovat työkokeilussa tai palkkatuetussa työssä kehittääkseen omaa (useimmiten hyvin puutteellista) koulu- tus- ja/tai työuraansa.
1.6.2014 tarkennusten myötä palkkatuetussa työssä ongelmalliseksi nousi edellisen lisäksi se, että useimmiten palvelukseen otetut nuoret eivät työskennelleet 100 % työajalla, vaan esim 80 % täydestä työajasta. Alkuperäisenä ajatuksena on näin ollut jakaa valmennuksellista hyvää ja osallistumisen mahdollisuuksia mahdollisimman monelle tarvitsevalle nuorelle. Potentiaalisesti työpajalla oli vaikkapa 5 x 80 % palkka- tukityötehtäviä, jota kuitenkin lisäaikavelvoitteen vuoksi voitiin hyödyntää enää neljälle nuorelle, jos joku nuorista halusi enemmän työaikaa. Tämä oli sinänsä ymmärrettävä muutos.
Pahimmillaan nuoren tulo työpajalle estyi kuitenkin kokonaan siksi, että kunnalla oli jossakin muussa hallintokunnassa joku osa-aikainen, joka ilmoitti haluavansa lisätun- teja. Kuitenkin rahat oli ”korvamerkitty” nuorten työllistämiseen työpajalla, eikä niitä voitu käyttää muun henkilökunnan palkkakuluihin toisessa hallintokunnassa. Halu lisätunteihin esti työpajalla toteutetun palkkatuen ohella myös (palkattoman) työkokei- lun käytön. Näitä seurauksia voi pitää kaikkien asianosaisten näkökulmasta kohtuut- tomina.
40 Sähköpostiviesti Xxxxx Xxxxxxxxxxx 8.6.2016.
41 Sähköpostiviesti Xxxx Xxxxxx-Xxxxxx 8.6.2016.
Ongelmallisessa tilanteessa luotu työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin olemas- saolo voi puoltaa edelleen paikkaansa.
Tätä selvitystä varten Valtakunnallinen työpajayhdistys ry oli tiedustellut jäsenistöltään (n. 240 työpajaorganisaatiota ympäri Suomen) omaa ja kunnan yhteistoimintatilannet- ta vuosien 2015 – 2016 aikana. Vastauksia oli tullut yhteensä 47 organisaatiolta. Vas- tanneista organisaatioista n. puolet oli kunnallisia, yhdistyksiä 11, säätiöitä 9 ja oy- muotoisia 3. 47 organisaatiosta 24 kertoi, että heidän kunnassaan on ollut YT:t viimei- sen puolentoista vuoden aikana ja ne ovat koskeneet tapauksesta riippuen 1 – 6 000 henkilöä.
Valtakunnallisen työpajayhdistys ry:n näkemyksen mukaan kuntatalous ei ole poikke- usaikana erityisesti kohentunut, ja paluu muutosta edeltäneeseen käytäntöön olisi huono. Kentälle suunnatun lyhyen yhteistoimintakyselyn voi myös katsoa antavan suuntaa poikkeuspykälän tarpeellisuudesta. Työpajojen sijoittuminen tulevissa palve- lurakenneuudistuksessa on vielä avoinna ja yhdistys pitää ensiarvoisen tärkeänä työ- pajapalveluihin osallistuvien nuorten ja aikuisten valmennuksellisten palveluiden tur- vaamista muutenkin epävarmoina aikoina. Työpajoilla nuorten tekemä työ ei korvaa muiden työntekijöiden tekemää palkkatyötä.
4.4 TE-toimistojen näkemykset
TE-toimistoilta selvitettiin työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin vaikutuksia.
Työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 1 kohta oli 60 %:n mukaan helpottanut työllistämisvelvoitteen täyttämistä.
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | työllistämisvelvoitteen täyttäminen on helpottu- nut | 6 | 60,00% | |||||
2. | työllistämisvelvoitteen täyttäminen on vaikeu- tunut | 0 | 0,00% | |||||
3. | säännöksellä ei ole ollut vaikutusta työllistämis- velvoitteen täyttämiseen | 4 | 40,00% | |||||
4. | en osaa sanoa | 0 | 0,00% | |||||
5. | säännöksellä on ollut muu vaikutus. Kuvailkaa vaikutusta omin sanoin: | 0 | 0,00% | |||||
Yhteensä | 10 | 100% | ||||||
Helpottumista kuvattiin seuraavasti:
− ilman tuota TSL:n muutosta ei velvoitteita olisi voitu hoitaa yt-kunnassa
− kunnissa, joissa on lomautuksia/työajan lyhennyksiä ilman lain muutosta olisi hankalaa löytää sopivaa työtehtävää.
− väljempi laintulkinta helpottaa velvoitetyöllistämiseen liittyvien paikkojen löytymistä kunnista, joissa ollut mm. yhteistoimintaneuvotteluja. Vä- hemmän selvitystyötä TE-toimistoissa.
− ei ole tarvinnut huomioida lomautuksiin ja irtisanomisiin liittyviä kunnan velvoitteita, eikä kysymyksiä näihin liittyen.
− työllistämisvelvoitteen täyttäminen on helpottunut niissä kunnissa, joilla on ollut esim. lomautettuja. Kunnan on ollut helppo velvoitetyöllistää, kun ei ole työntarjoamisvelvollisuutta henkilökunnalleen. Kunta on voinut palkata velvoitetyöllistettävät ja täyttää lainsäädännön velvoitteensa. Ky- seessä on vain 6 kk kokoaikatyö. Työllistymisen odotusaika on lyhenty- nyt eikä ole tarvinnut selvitellä työnantajan eri yksiköiden ko. velvoittei- den hoitoa. Tämä on helpottanut tukivalmistelua ja päätäntää TE- toimistossa. Myös paikan löytyminen on helpottunut. (Vastaus riippuu kunnasta. Jos kunnalla ei ole esim. lomautuksia tai irtisanomisia, niin säännöksellä ei ole vaikutusta näissä tilanteissa.)
50 % vastaajista arvioi em. säännöksen melko tarpeelliseksi ja 40 % piti sitä erittäin tarpeellisena.
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | 5 erittäin tarpeellinen | 4 | 40,00% | |||||
2. | 4 melko tarpeellinen | 5 | 50,00% | |||||
3. | 3 ei tarpeellinen eikä tarpeeton | 1 | 10,00% | |||||
4. | 2 melko tarpeeton | 0 | 0,00% | |||||
5. | 1 ei lainkaan tarpeelli- nen | 0 | 0,00% | |||||
Yhteensä | 10 | 100% | ||||||
TE-toimistojen tietoon oli vain harvoin tullut tietoon, että säännös olisi aiheuttanut ristiriitoja tai epäselvyyksiä työpaikoilla:
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | kyllä | 1 | 10,00% | |||||
2. | ei | 9 | 90,00% | |||||
3. | en osaa sanoa | 0 | 0,00% | |||||
Yhteensä | 10 | 100% | ||||||
Avovastauksen todettiin: ”Uudenmaan laajuisella suurella alueella on esiin noussut vain pari yksittäistä tapausta, jossa työttömäksi joutunut henkilö on tiedustellut TE- toimistosta tällaisen menettelyn laillisuutta ja /tai oikeudenmukaisuutta (itsellä loppuu työt ja 'tilalle' tulee toinen palkkatuella). Kyselyasteelle ainakin nämä tapaukset jäivät. Varmuudella ei selvinnyt, oliko kyse aidosti näistä tilanteista vai esim. määräaikai- suuksien jatkamattomuudesta.”
Säännöksen vaikutusta TE-toimiston hallinnollisen työn määrään arvioitiin seuraavas- ti:
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | työn määrä on vähen- tynyt | 4 | 40,00% | |||||
2. | työn määrä on lisään- tynyt | 0 | 0,00% | |||||
3. | ei vaikutusta työn määrään | 6 | 60,00% | |||||
4. | en osaa sanoa | 0 | 0,00% | |||||
Yhteensä | 10 | 100% | ||||||
60 % vastaajista piti työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentti 2 kohtaa melko tär- keänä ja 30 % arvioi sen erittäin tärkeäksi.
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | 5 erittäin tärkeä | 3 | 30,00% | |||||
2. | 4 melko tärkeä | 6 | 60,00% | |||||
3. | 3 ei tärkeä eikä yhden- tekevä | 1 | 10,00% | |||||
4. | 2 melko yhdentekevä | 0 | 0,00% | |||||
5. | 1 ei lainkaan tärkeä | 0 | 0,00% | |||||
Yhteensä | 10 | 100% | ||||||
80 % vastaajista arvioi, että työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 2 kohta oli helpottanut palkkatuella työllistämistä.
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | työllistäminen palkka- tuella on helpottunut | 8 | 80,00% | |||||
2. | työllistäminen palkka- tuella on vaikeutunut | 0 | 0,00% | |||||
3. | säännöksellä ei ole ollut vaikutusta palkkatuella työllistämiseen | 2 | 20,00% | |||||
4. | en osaa sanoa | 0 | 0,00% | |||||
5. | säännöksellä on ollut muu vaikutus. Kuvail- kaa vaikutusta omin sanoin: | 0 | 0,00% | |||||
Yhteensä | 10 | 100% | ||||||
Helpottumista kuvattiin seuraavasti:
− ilman poikkeussääntöä yhdistyksiin työllistäminen olisi vaikeutunut mer- kittävästi. TE-toimiston ei ole myöskään tarvinnut käydä läpi työsopimus- lain velvoitteiden toteuttamista tai niihin liittyviä asioita yhdistyksen kanssa palkkatukipäätöstä tehdessä/arvioitaessa.
− suuri osa yleishyödyllisistä yhdistyksistä ei voisi työllistää palkkatuella ilman ko. helpotusta
− TE- toimiston kanssa eniten tekemisissä olevat yhdistykset ovat nimen- omaan työllisyyden hoidon asialla. Niissä on työ- ja toimintakyvyistä joh- tuvia osa-aikaisuuksia
− työllistyminen on helpottunut, kun työnantaja saa osa-aikaisista koko palkkauskustannuksen palkkatukena. Yhdistyksen tai säätiön ei ole tar- vinnut miettiä oman henkilökunnan työsuhteita näissä tilanteissa. Usein
yhdistykset palkkaavat saman henkilön vielä uudelleen kun hän jälleen tulee palkkatukikelpoiseksi (Yhdistyksillä ja säätiöillä on lisääntynyt ko- vasti alle 65 % työajalla työllistäminen max. 2000 € palkkakustannuksil- la. Lisäksi esim. yksi aikaisempi työntekijä on voitu korvata esim. kahdel- la ”ilmaisella” 50 % työaikaa tekevällä. Usein paikkoihin haetaankin vain 100 % tukeen oikeutettuja.) Positiivista on se, että TE-toimistolta jää sel- vittelytyötä pois (mutta tarkoituksenmukaisuusharkintaa tulisi lisätä). Erit- täin haasteellista on esim. palkkatuen tavoite eli työllistyminen avoimille työmarkkinoille palkkatukityön jatkoksi tai kehittyvätkö asiakkaan val- miudet / osaaminen aina palkkatukityön aikana siten kuin toivotaan.
Palkkalistoilla myös pyörivät usein samat asiakkaat ja yhdistys /säätiöt pitävät töissä tukiajan ja työ päättyy siihen. Toki on myös tapauksia, että esim. yhdistyksessä työskentely vie asiakkaan tilannetta ja työllistymis- mahdollisuuksia eteenpäin.
− 3-sektorin työllistäminen olisi pääosin mahdotonta mikäli tätä poikkeusta ei TSL:ssä olisi. Tämä johtuu pääasiassa yhdistysten rahoituskysymyk- sistä, koska yhdistyksillä on harvoin omaa rahaa käytettävissä palkka- uksiin ja palkkaus osa-aikaiseen työhön vain käytännössä mahdollista
− yhdistykset/säätiöt työllistävät pääosin osa-aikatyöhön. Lakimuutos an- taa mahdollisuudet työllistää palkkatuella osa-aikaisiin tehtäviin useam- pia.
80 % vastaajista arvioi työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 2 kohdan erittäin tai melko tarpeelliseksi:
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | 5 erittäin tarpeellinen | 2 | 20,00% | |||||
2. | 4 melko tarpeellinen | 6 | 60,00% | |||||
3. | 3 ei tarpeellinen eikä tarpeeton | 2 | 20,00% | |||||
4. | 2 melko tarpeeton | 0 | 0,00% | |||||
5. | 1 ei lainkaan tarpeelli- nen | 0 | 0,00% | |||||
Yhteensä | 10 | 100% | ||||||
Hallinnolliseen työhön muutos ei 60 %:n mukaan ole vaikuttanut, ja 40 % katsoi, että hallinnollinen työ on vähentynyt.
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | työn määrä on vähen- tynyt | 4 | 40,00% | |||||
2. | työn määrä on lisään- tynyt | 0 | 0,00% | |||||
3. | ei vaikutusta työn määrään | 6 | 60,00% | |||||
4. | en osaa sanoa | 0 | 0,00% | |||||
Yhteensä | 10 | 100% | ||||||
Hallinnollisen työn vähentymistä kuvattiin seuraavasti:
− kun kysymys on työllistämisvelvoitteella palkattavasta henkilöstä, ei ole tarvinnut selvittää asioita, vaikka hakulomakkeessa on ilmoitettu, että ir- tisanomisia, lomautuksia tai osa-aikaistamisia ei ole ollut vaikka TE- toimiston tiedossa on ollut, että niitä on tehty
− ei tarvitse seurata samoissa määrin esteen poistumista ja informoida asiakasta tilanteesta asiaan liittyvä selvittelytyö on vähentynyt. Tällä on suuri vaikutus ainakin isommissa toimipaikoissa. (Xxxx xxxxxxxxxx täyttäjäkään ei ole täysin perillä esim. irtisanomisista ja lomautuksista ja ilmoittaa, ettei niitä ole. Jos meillä onkin toisenlaista tietoa, käynnistyy selvitystyö)
TE-toimistojen tietoon oli harvoin tullut, että työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentti 2 kohta olisi aiheuttanut ristiriitoja tai epäselvyyksiä työpaikoilla:
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | kyllä | 2 | 20,00% | |||||
2. | ei | 8 | 80,00% | |||||
3. | en osaa sanoa | 0 | 0,00% | |||||
Yhteensä | 10 | 100% | ||||||
70 % vastaajista arvioi, että työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 2 kohdan sää- täminen pysyväksi olisi tärkeää, ja 20 %:n mukaan se olisi tärkeää.
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | 5 erittäin tärkeä | 2 | 20,00% | |||||
2. | 4 tärkeä | 7 | 70,00% | |||||
3. | 3 ei tärkeä eikä tar- peeton | 0 | 0,00% | |||||
4. | 2 melko tarpeeton | 1 | 10,00% | |||||
5. | 1 ei lainkaan tärkeä | 0 | 0,00% | |||||
Yhteensä | 10 | 100% | ||||||
80 % vastaajista katsoi, että työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 3 kohta on helpottanut sekä työkokeilun että palkkatuetun työn järjestämistä työpajassa tai vas- taavassa valmennusyksikössä.
Työkokeilu:
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | työkokeilun järjestämi- nen on helpottunut | 8 | 80,00% | |||||
2. | työkokeilun järjestämi- nen on vaikeutunut | 0 | 0,00% | |||||
3. | säännöksellä ei ole ollut vaikutusta työkokeilun järjestämiseen | 1 | 10,00% | |||||
4. | en osaa sanoa | 1 | 10,00% | |||||
Yhteensä | 10 | 100% | ||||||
Palkkatuettu työ:
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | järjestäminen on helpot- tunut | 8 | 80,00% | |||||
2. | järjestäminen on vaikeu- tunut | 0 | 0,00% | |||||
3. | säännöksellä ei ole ollut vaikutusta palkkatuetun työn järjestämiseen työpajassa tai vastaavas- sa valmennusyksikössä | 1 | 10,00% | |||||
4. | en osaa sanoa | 1 | 10,00% | |||||
Yhteensä | 10 | 100% | ||||||
Helpottumista kuvattiin seuraavasti:
− yhteistoimintamenettelyitä sekä irtisanomisia, lomautuksia ja osa- aikaistamisia on ollut viime ja tänä vuonna huomattavissa määrin. Ilman tätä säädöstä olisivat mahdollisuudet sijoittaa työttömiä työkokeiluihin kaventuneet olennaisesti.
− kunnissa, joissa on ollut irtisanomisia/lomautuksia/osa-aikaistamisia pa- jakokeilut olivat jäissä
− päätöksenteko sujuvampaa, kun ei tarvitse tehdä niin paljoa taustaselvi- tyksiä
− tässä taloudellisessa tilanteessa moni kunta joutuu hakemaan säästöjä lomautuksilla. Jos ko. helpotusta ei olisi, vaikeutuisi kuntien työpajatoi- minta merkittävästi.
− pajat perustuvat nimenomaan ylimääräisen työn tarjoamiseen ja niillä on työkyvyn selvittämisen ja työssä selviytymisen ja ammatinvalintaan liitty- vän arvioimisen kannalta erityistehtävä
− nuorten pääsy työpajoille on helpottunut niillä alueilla missä työpajatoi- mintaa on tässä muodossaan tarjolla
Kysyttäessä, miten muutos on vaikuttanut TE-toimiston hallinnollisen työn määrään, katsoi 50 % vastaajista, että sillä ei ole ollut vaikutusta työn määrään ja toinen 50 % katsoi, että työn määrä on vähentynyt.
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | työn määrä on vähen- tynyt | 5 | 50,00% | |||||
2. | työn määrä on lisään- tynyt | 0 | 0,00% | |||||
3. | ei vaikutusta työn määrään | 5 | 50,00% | |||||
4. | en osaa sanoa | 0 | 0,00% | |||||
Yhteensä | 10 | 100% | ||||||
60 % vastaajista piti tärkeänä, että 3 kohta säädettäisiin pysyväksi, ja 40 % piti sitä erittäin tärkeänä.
Vastaus | Lukumäärä | Prosentti | 20% | 40% | 60% | 80% | 100% | |
1. | 5 erittäin tärkeä | 4 | 40,00% | |||||
2. | 4 tärkeä | 6 | 60,00% | |||||
3. | 3 ei tärkeä eikä tar- peeton | 0 | 0,00% | |||||
4. | 2 melko tarpeeton | 0 | 0,00% | |||||
5. | 1 ei lainkaan tärkeä | 0 | 0,00% | |||||
Yhteensä | 10 | 100% | ||||||
Muita näkökohtia TE-toimistoista:
− TSL:n muutosta ei tulisi vakiinnuttaa kuntasektorilla mutta vastuulliset välityömarkkinatoimijat 3-sektorilla voisivat tässä kohtaa olla lievemmän TSL:n tulkinnan kohteena
− TE-toimistolta kysytään työsopimuslain tulkintoja, mitä työnantajan tulisi itse osata tehdä. Xxxx tulisi vastuuttaa selkeämmin työnantajalle, koska jatkuvasti kysytään neuvoa eikä se ole TE- toimiston asia. Työkokeilujen osalta voisi kaikkien työnantajien osalta käyttää TE- toimiston harkintaa ja poistaa kaikki takaisinotto- ja työntarjoamispykälät ja voisi käyttää yh- teistoimintasopimuksia työpaikka ja alakohtaisesti jolloin asialle olisi henkilöstön hyväksyntä. Työkokeilu ei ole vanhan lain mukaista harjoit- telua ja aktivointia. Se on henkilöasiakaslähtöistä, lyhytkestoista ja tar- koitukseltaan rajattua. Rajoitteet tuntuvat siksi perin oudoilta.
− lailla on tässä aikakaudessa paikkansa, kun työmarkkinatilanne on heik- ko. Pysyväksi lakia emme kuitenkaan haluaisi, koska se vaikuttaa eri ta- hojen palveluksessa olleiden irtisanottujen, lomautettujen ja osa- aikaisten työntekijöiden asemaa heikentävästi. Laki voisi olla edelleen
määräaikainen ja se voitaisiin kumota kun työmarkkinatilanne paranee. Kunnat ovat melko tarkkoja näissä velvollisuuksiensa hoitamisissa ja pyrkivät toimimaan lain puitteissa ja hengessä. Kunnilla on yleensä myös riittävä osaaminen kun taas muut toimijat eivät näitä asioita aina riittävän tarkasti huomioi. Lisäksi yhdistykset ja säätiöt ja jotkut muut esim. kuntia lähellä olevat toimijat käyttävät ko. tilanteissa palkkatukea rahoitusinstrumenttinaan. Pienissä yhdistyksissä käytetään tätä mahdol- lisuutta joskus melko kyseenalaisestikin. On tilanteita kun esim. työnteki- jän ei tarvitse juuri mitään tehdä. Toki palkkatukityö katkoo työttömyys- jakson ja tuo hetkellisesti paremman tulotason, mutta miten usein se li- sää riittävästi ammattitaitoa ja osaamista tai vie kohti avoimia työmarkki- noita? Toki on myös asiakkaita, jotka eivät koskaan työllisty avoimille työmarkkinoille ja heille tulee myös löytyä vaihtoehtoja. Oma ikävä luok- kansa on liiketoimintaa harjoittavat suurehkot ”yleishyödylliset” toimijat, joiden toiminta perustuu enemmän tai vähemmän palkkatuella palkatta- vaan ilmaiseen työvoimaan, jota jatkuvasti kierrätetään. Tarkasteltava työsopimuslain muutos ei tähän yksin vaikuta, mutta jotain vaikutusta sil- lä lienee vähintään asennepuolella. Kaiken kaikkiaan näissä pitkäaikais- työttömien työllistymistä helpottavissa toimissa tulisi myös miettiä tarkoi- tuksenmukaisuutta nykyistä enemmän. Työllistäminen työttömyyden ly- hyehkön katkaisun vuoksi ei ehkä ole tarkoituksenmukaista, varsinkaan kun lain kohteena olevat työnantajat eivät juuri pysty edistämään jatko- työllistymistä.
5 Johtopäätökset
Seuraavassa esitetään lyhyesti eräitä näkökohtia edellä jaksossa 4 käsiteltyjen tulos- ten perusteella.
5.1 Työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 1 kohta (kuntien velvoitetyöllistäminen)
Lähes kaikissa vastanneissa kunnissa oli osa-aikatyöntekijöitä ajalla 1.6.2014 – 2016. Sitä vastoin lomautuksia ja irtisanomisia oli toteutettu vähän. Käytännössä tämä tar- koittaa sitä, että työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin säännös on ollut merkityk- sellinen vain kunnan osa-aikaisen työntekijän näkökulmasta. Merkittävä tulos on se, että velvoitetyönä ei näytetä yleisesti teetettävän kunnassa avoinna tai vapaana ole- vaa tehtävää, vaan velvoitetyöllistettävän työ on ”ylimääräinen” tehtävä. Velvoitetyöl- listettävä ja kunnan oma henkilöstö ei näin ollen välttämättä ”kilpaile” samasta työstä.
Kuntien omien näkemysten mukaan säännös oli pääosin joko helpottanut työllistämis- velvoitteen täyttämistä (36,59 %) tai se oli ollut velvoitteen täyttämisen kannalta mer- kityksetön (46,34 %). Helpottuminen näkyi muun muassa hallinnollisen selvittelytyön vähentymisenä.
60 % kyselyyn vastanneista TE-toimistoista katsoi, että säännös oli helpottanut työllis- tämisvelvoitteen täyttämistä ja 90 % TE-toimistoista piti säännöstä erittäin tai melko tärkeänä.
Ristiriitoja tai epäselvyyksiä ei käytännössä ole yleensä syntynyt velvoitetyöllistettä- vän ja kunnan oman henkilöstön oikeuksien kesken. Kuitenkin 56,64 % vastanneista kunnista piti säännöstä erittäin tai melko tarpeellisena. Suurin osa vastanneista kun- nista (63,41 %) piti säännöstä riittävänä turvaamaan työllistämisvelvoitteen täyttämi- sen. 60,98 % vastanneista kunnista piti säännöksen muuttamista pysyväksi erittäin tai melko tärkeänä. Säännöksen sivulause: ”josta se samaan aikaan on lomauttanut
työntekijänsä tai josta se on antanut työntekijälleen lomautusilmoituksen”, ei 87,80 %.n mukaan ollut estänyt velvoitetyöllistämistä.
Työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 1 kohdan perusteluissa todetaan, että säännöksellä pyritään ratkaisemaan työsopimuslain ja julkisesta työvoima- ja yritys- palvelusta annetun lain säännösten välinen ristiriita.42 Mielenkiintoista on se, että
xxxxxxx mukaan ristiriitoja oman henkilöstön ja velvoitetyöllistettävien välillä ei näytä suuremmin kuitenkaan käytännössä syntyneen ennen säännöksen voimaantuloa.
Vain 2,44 % kunnille osoitettuun kyselyyn vastanneista ilmoitti ristiriitoja syntyneen. Ristiriitoja ei näytä liiemmin syntyneen myöskään 1.1.2015 jälkeen (pääluottamus- miehistä vain 1,79 % ilmoitti niitä syntyneen).
Säännöksen valmisteluvaiheessa esitetty ”pelko” mahdollisten kollisiotilanteiden syn- nystä ei siis näytä tulleen ilmi käytännössä. Tämä voi osittain johtua siitä, että kyselyn kohteena olleissa kunnissa oli toteutettu vähän lomautuksia ja irtisanomisia. Näin työsopimuslain 5 luvun 2 §:n mukaisen työn tarjoamisvelvoitteen syrjäyttäminen ei ollut tullut välttämättä edes ajankohtaiseksi. Kun irtisanottuja oli vähän, ei kunnissa välttämättä ole jouduttu myöskään arvioimaan työsopimuslain 6 luvun 6 §:ssä sääde- tyn takasinottovelvoitteen syrjäyttämisen vaikutusta. Merkittävin tekijä sille, että ristirii- toja / kollisioita ei ole syntynyt, vaikutti kuitenkin olevan se, että kunnan oma henkilös- tö ja velvoitetyöllistetty ei yleensä ”kilpaile” samasta työstä. Velvoitetyöllistetyn tehtävä oli usein luotu vasta työhön tultaessa; kysymys ei siis ollut kunnassa muutoin avoinna olevasta tehtävästä. Saadun selvityksen perusteella näyttäisi siltä, että säännöksen tavoite ja käytäntö eivät ole sopusoinnussa.
5.2 Työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 2 kohta (pitkäaikaistyöttömän
palkkatukityö yhdistyksissä ja säätiöissä)
Merkillepantavaa on se, että kaikissa vastanneissa yhdistyksissä ja säätiöissä oli osa- aikaista henkilöstöä. Osa-aikaiset olivat joko ”kantahenkilöstöä”, mutta myös palkka- tuella työllistettyjä työttömiä. Lomautuksia ja irtisanomisia oli toteutettu vähän. Työso- pimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 2 kohta on siis käytännössä merkityksellinen nimenomaan yhdistysten ja säätiöiden osa-aikaisten työntekijöiden näkökulmasta.
42 HE 198/2014, s. 41.
Enemmistö vastaajista piti säännöstä erittäin (71,43 %) tai melko (10,71 %) tarpeelli- sena. Sen katsottiin joko helpottaneen (50 %) palkkatuetun työn järjestämistä tai ol- leen sen kannalta vaikutukseton (50 %). Säännöksen muuttamista pysyväksi kannatti erittäin tai melko tarpeellisena yhteensä 85,72 % vastaajista (71,43 % + 14,29 %).
80 % TE-toimistoista katsoi säännöksen helpottaneen palkkatuella työllistämistä yh- distyksissä ja säätiöissä. Sama määrä säännöksen melko tai erittäin tarpeelliseksi (60 % + 20 %). Säännöksen muuttamista pysyväksi pidettiin pääosin tärkeänä ja erit- täin tärkeänä (70 % + 20 %).
5.3 Työkokeilu ja palkkatuettu työ työpajassa tai vastaavassa valmennusyksikössä
5.3.1 Kunnat ja kuntayhtymät
Työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 3 kohdan arvioitiin pääasiassa joko hel- pottaneen (44,44 %) työkokeilun järjestämistä tai olleen sen kannalta merkityksetön (33,33 %). Saman tyyppiset arviot esitettiin säännöksen vaikutuksesta palkkatuetun työn järjestämiseen työpajassa tai vastaavassa valmennusyksikössä (helpottunut: 40,74 %, ei vaikutusta: 33,33 %).
Pääosa vastaajista kannatti säännöksen muuttamista pysyväksi (55,56 %:n mukaan se on erittäin tärkeää ja 18,52 %.n mukaan melko tärkeää).
5.3.2 Yhdistykset ja säätiöt
Suurin osa yhdistyksistä ja säätiöistä arvioi, että työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 mo- mentin 3 kohdalla ei ole ollut vaikutuksia työkokeilun (61,90 %) tai palkkatuetun työn (71,43 %) järjestämiseen. Siitä huolimatta 66,67 % vastaajista arvioi säännöksen muuttamisen pysyväksi erittäin tärkeäksi.
5.3.3 TE-toimistot
80 % TE-toimistoista katsoi työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 3 kohdan hel- pottaneen työkokeilun ja palkkatuetun järjestämistä työpajassa tai vastaavassa val- mennusyksikössä ja sen pysyväksi säätämistä pidetiin erittäin tärkeänä tai tärkeänä (40 % + 60 %).
5.4 Henkilöstön asema
Kuntien pääluottamusmiesten sekä yhdistysten ja säätiöiden luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen vastausten perusteelle työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 mo- mentti ei vaikuta ongelmalliselta ”oman” henkilöstön näkökulmasta. Säännöksen ei arvioitu heikentäneen oman henkilöstön asemaa. Samalla kannalla olivat kuntaedus- tajat sekä yhdistyksen ja säätiöt.
Henkilöstön aseman mahdollista heikentymistä on arvioitava pitkälti osa- aikatyöntekijöiden näkökulmasta, koska lomautuksia ja irtisanomisia oli kyselyn koh- teissa toteutettu vähän. Selvityksessä tuli ilmi, että vaikka työnantajan palveluksessa oli runsaastikin osa-aikatyöntekijöitä, ei heidän halukkuutensa mahdolliseen lisätyö- hön ollut suuri. Tämä saattaa selittää sen, että lisätyön tarjoamisvelvoitteen syrjäyttä- minen ei aiheuta yleisiä ongelmia.
Toisaalta henkilöstön edustajien avovastauksista tuli ilmi se, että työnantajan velvoit- teiden laajuutta ei välttämättä ymmärretä oikein, ja näin ollen henkilöstön edustajat eivät ehkä ole osanneet arvioida säännöksen mahdollisia vaikutuksia. Mielenkiintoista on myös se, että kunnan pääluottamusmiehistä 39,29 % ilmoitti, että ei osaa sanoa, onko työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 1 kohta heikentänyt kunnan omien työntekijöiden asemaa.
Henkilöstön edustajilta kysyttiin myös yleisiä velvoitetyöhön, palkkatuettuun työhön ja työkokeiluun liittyviä kysymyksiä. Erityisesti osasta kunnan pääluottamusmiesten vas- tauksista (en osaa sanoa) sai vaikutelman siitä, että työllistämistoimintaan liittyviä asioita ei välttämättä mielletä tärkeiksi edunvalvonnan kannalta tai niiden vaikutuksia ei tunnisteta.
5.5 Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain muutokset
JTYPL:n muutosten vaikutusten arviointi vaikutti hankalalta johtuen osittain siitä, että vastaajat joutuivat miettimään parin vuoden takaisia asioita. Arviointia vaikeutti osit- tain myös se, että JTYPL:n muutosten jälkeen tuli voimaan työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 3 kohta, joka oli tuoreessa muistissa. Viimeksi mainittu säännös oli myös ratkaissut ainakin osan aiemmin esille tulleista epäkohdista (lisätyön tarjoami- nen osa-aikatyöntekijöille).
Ottaen huomioon JTYPL:n 1.6.2014 muutosten sisällön olettamana voitiin pitää, että työkokeilun järjestämisen olisi arvioitu ainakin jonkin verran vaikeutuneen 1.6. – 31.12.2014 erityisesti, kun työkokeilun järjestäminen edellytti aiemmasta poiketen työsopimuslain 2 luvun 5 §:ssä säädetyn lisätyön tarjoamista osa-aikatyöntekijöille ja työkokeilun järjestäminen vaikeutui aiempaa laajemmin, koska enää ei tarkasteltu vain samassa tai samankaltaisessa tehtävässä tapahtuneita muutoksia. Vaikutti jopa siltä, että vastaajat eivät tunnistaneet em. vaikeutumista. Vastaajista vain 17,07 % ilmoitti työkokeilun järjestämiseen vaikeutuneen ja jopa 48,78 % ilmoitti, että JTYPL:n 1.6.2014 voimaan tulleet muutokset eivät ylipäänsä vaikuttaneet työkokeilun järjestä- miseen 1.6. – 31.12.2014. Vastaajista 21,95 % ei osannut sanoa muutoksen mahdol- lisia vaikutuksia ja työkokeilun järjestäminen helpottui 12,20 %:n mukaan.
Tarkennetussa kysymyksessä vastaajia pyydettiin vielä arvioimaan, miten 1.6.2014 muutos vaikutti sitä edeltävään tilanteeseen. Vastaajista 53,66 % oli sitä mieltä, että muutoksella ei ollut lainkaan vaikutusta järjestämiseen. Osa vastaajista oli toki ym- märtänyt, että 1.6. – 31.12.2014 tuli täyttää lisätyön tarjoamisvelvoite, mikä lisäsi työtä ja työllistämisprosessi hidastui.
JTYPL:n 1.6.2014 voimaan tullut muutos johti kuitenkin siihen, että kunnissa käynnis- tettiin selvitystyö siitä, ketkä osa-aikaisista ovat kiinnostuneita mahdollisesta lisätyös- tä.
Erikoista on se, että vastaajista 41,46 % ei osannut sanoa, miten JTYPL:n 1.6.2014 voimaan tullut muutos vaikutti määrällisesti työkokeilujen järjestämiseen. Kun 39,02 % katsoi, että muutoksen myötä työkokeilun volyymi pysyi samana, voitaneen todeta, että säännöksen laatimisvaiheessa esitetyt näkemykset työkokeilun järjestämisen vaikeutumisesta ovat osoittautuneet turhiksi. Kun vastaajista yhteensä 56,1 % arvioi muutoksen erittäin tarpeelliseksi (21,95 %) tai melko tarpeelliseksi (34,15 %), ei työn tarjoamisvelvoitteen laajentumista näytetä pidetyn ongelmallisena. Toisaalta kysymys voi olla siitä, että vastaajat eivät ole osanneet arvioida muutoksen vaikutusta oikein.
5.6 Kuntien ja niiden työpajojen näkemyksistä eräistä kyselyn kohteista
5.6.1 Tausta
Selvityksessä kysyttiin kaikkien kyselyyn vastanneiden kuntien ja niiden työpajojen näkemyksiä julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain (JTYPL) työkokeilua
koskevien säännösten muuttumisesta 1.6.2014 lukien ja väliaikaisesti voimassa ole- van työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 3 kohdasta.
Kysymyksillä selvitettiin, millaisia vaikutuksia julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain muutoksilla oli 1.6. – 31.12.2014 työkokeilun järjestämiseen kunnassa ja miten muutos vaikutti sitä edeltäneeseen tilanteeseen sekä 1.1.2015 voimaan tulleen työsopimuslain muutoksen vaikutuksia työkokeilun järjestämiseen työpajoissa.
Kyselyn esitiedoissa kysyttiin, onko kunnan palveluksessa ollut 1.6.2014 lukien osa- aikaisia työntekijöitä työsuhteessa tavoitteena selvittää, miten julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain muutos mahdollisesti vaikutti osa-aikaisten työntekijöi- den asemaan. Ennen 1.6.2014 voimassa olleiden säännösten mukaan työkokeilun järjestäminen ei edellyttänyt, että työnantaja oli tarjonnut työsopimuslain 2 luvun 5 §:n edellyttämällä tavalla työtä osa-aikatyötä tekeville työntekijöilleen. Vain työsopimus- lain 7 luvun 11 §:n mukainen työsuhteen yksipuolinen osa-aikaistaminen oli este työ- kokeilun järjestämiselle. Sitä vastoin 1.6.2014 lukien työn tarjoamatta jättäminen osa- aikatyöntekijöille esti työkokeilun järjestämisen. Työnantajan tuli täyttää mainittu lisä- työn tarjoamisvelvoite työsopimuslaissa tarkoitetussa laajuudessa.
Kuntakyselyn vastaajista 97 % ilmoitti, että niiden palveluksessa on ollut osa-aikaisia työntekijöitä 1.6.2014 lukien. Näin ollen selvityksessä esitetyt vastaukset kertovat, millaisia vaikutuksia edellä kerrotuilla muutoksilla on ollut osa-aikatyöntekijöiden ase- maan, eikä vastauksia ole tarpeen eritellä kuntakohtaisesti.
1.6.2014 voimaan tulleen julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain muutos tiukensi jonkin verran työkokeilun järjestämisen edellytyksiä niillä työpaikoilla, joissa oli irtisanomisia, lomautuksia tai osa-aikatyöntekijöitä. Tämä johtui siitä, että työnanta- jan työsopimuslain mukainen velvollisuus tarjota työtä lomauttamalleen tai palveluk- sessaan olevalle osa-aikaiselle taikka irtisanomalleen työntekijälle, jonka työsuhde ei vielä ole päättynyt, koskee muutakin kuin samaa tai samankaltaista työtä. Ennen 1.6.2014 voimassa olevan säännösten mukaan irtisanomiset, lomautukset tai työsuh- teiden osa-aikaistamiset olivat työkokeilun järjestämisen esteenä vain, jos kysymys oli samoista tai samanlaisista tehtävistä. 1.6.2014 lukien velvoite laajeni, mutta toisaalta riittävää oli, että työnantaja oli tehnyt mahdollisen työtarjouksen lomautetuille, irtisano- tuille ja osa-aikatyöntekijöille.
Väliaikaisesti voimassa olevan (1.1.2105 – 31.12.2016) työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan työkokeilu voidaan järjestää työn tarjoamisvelvollisuu- den estämättä, jos kunta, kuntayhtymä, yhdistys tai säätiö ottaa henkilön työkokeiluun sellaisiin tehtäviin, joita ei muutoin tehdä työ- tai virkasuhteessa. Edellytyksenä on, että työkokeilu järjestetään työpajassa tai vastaavassa valmennusyksikössä, jossa toiminnan tavoitteena on parantaa henkilön valmiuksia hakeutua koulutukseen tai
työllistyä avoimille työmarkkinoille. Työsopimuslain väliaikainen muutos on oikeuttanut 1.1.2015 lukien syrjäyttämään lisätyön tarjoamisen osa-aikatyöntekijälle (TSL 2:5), muun työn tarjoamisen lomautuksen yhteydessä (TSL 5:2) ja irtisanotun takaisinotto- velvoitteen (TSL 6:6).
Kyselyn esitiedoissa selvitettiin, oliko vastaajakunnissa toteutettu lomauttamisia ja / tai irtisanomisia taloudellisella ja tuotannollisella syyllä.
Lomautuksia vastaajakunnissa oli toteutettu vähän:
1.6. - 31.12.2014? (avg: 2,32) | 100% | |||
Vuonna 2015? (avg: 2,29) | 100% | |||
Vuonna 2016? (avg: 2,22) | 100% | |||
Yhteensä | 28% | 71% | 1% | |
Myös irtisanomisia taloudellisella ja tuotannollisella perusteella oli toteutettu vähän:
kyllä (Arvo: 3) | ei (Arvo: 2) | en osaa sanoa (Arvo: 1) | Yhteensä | ||
a) irtisanomispäätös tehtiin ajalla 1.6. – 31.12.2014? (avg: 2,00) | 100% | ||||
b) työsuhde päättyi ajalla 31.3.2014 – 1.1.2015? (avg: 2,10) | 100% | ||||
Yhteensä | 11% | 83% | 6% | ||
Vain 7 % vastaajista ilmoitti irtisanoneensa työntekijöitään taloudellisella ja tuotannol- lisella perustella vuosina 2015 ja 2016.
kyllä (Arvo: 3) | ei (Arvo: 2) | en osaa sanoa (Arvo: 1) | Yhteensä | ||
Vuonna 2015? (avg: 2,10) | 100% | ||||
Vuonna 2016? (avg: 1,95) | 100% | ||||
Yhteensä | 7% | 88% | 5% | ||
Esitietojen perusteella vastaajien joukossa oli kuntia ja niiden työpajoja, joissa 1.6.2014 ja 1.1.2015 voimaan tulleilla säännösmuutoksia voisi arvioida olleen merki- tystä käytännössä. Näiden kuntien ja niiden työpajojen vastaukset ovat olleet mukana selvityksessä raportoitujen vastausten yhteismäärässä. Avovastauksia annettiin vä- hän. Näin ollen esimerkiksi vastauksia kysymykseen, jossa selvitettiin, onko työsuhtei- ta päättynyt kollektiiviperusteisen irtisanomisen johdosta 31.3.2014 lukien, ei ole ollut mahdollisuutta analysoida tarkemmin. Jos työsuhde päättyi 31.3.2014, alkoi takaisin- ottoaika (9 kk) 1.4.2014 lukien ja päättyi 1.1.2015. Näin ollen ne, joiden työsuhde päättyi kollektiiviperusteisen irtisanomisen johdosta 31.3.2014, olisivat olleet siis en-
simmäisiä, joihin 1.1.2015 voimaan tullut työsopimuslain muutos olisi voinut vaikuttaa syrjäyttäen heidän oikeutensa työsopimuslain 6 luvun 6 §:ssä tarkoitettuun työhön.
Kyselyssä ei kuitenkaan saatu vastauksia, joissa oman henkilöstön aseman heikke- neminen irtisanomisaikana olisi edes tuotu esille. Poikkeamismahdollisuutta työsopi- muslain 6 luvun 6 §:n velvoitteesta ei otettu esille avovastauksissa.
Seuraavassa tarkastellaan vielä yksityiskohtaisesti, mitä ne kunnat, joissa on ollut lomautuksia ja / tai kollektiiviperusteisia irtisanomisia, vastasivat sähköisessä kyselys- sä yllä mainittujen säännösmuutosten vaikutuksista.
5.6.2 Kuntakohtaiset vastaukset
1) Liminka, irtisanomisia vuonna 2015
- 1.6.2014 voimaan tulleella JTYPL:n muutoksella ei ole ollut vaikutusta työ- kokeilun järjestämiseen, työkokeilun volyymi työpajassa43 on pysynyt muut- tumattomana, arvio muutoksen tarpeellisuudesta =3
2) Järvenpää, irtisanomisia vuonna 2015, lomautuksia 1.6. – 31.12.2015 ja vuonna 2015, työsuhde irtisanottu päättymään 31.3.2014 – 1.1.2015
- 1.6.2014 voimaan tullut muutos on helpottanut työkokeilun järjestämistä, asiakkaita on ollut helpompi sijoittaa, työkokeilun volyymi työpajassa on py- synyt muuttumattomana, arvio muutoksen tarpeellisuudesta =4
- työkokeilun järjestäminen työpajassa on helpottunut 1.1.2015 lukien ja asiakkaiden työllistäminen on ollut helpompaa muutoksesta johtuen
3) Raahe, lomautuksia 1.6. – 31.12.2014, 2015 ja 2016
- 1.6.2014 voimaan tulleella JTYPL:n muutoksella ei ole ollut vaikutusta työ- kokeilun järjestämiseen, mutta työkokeilua on järjestetty työpajassa enem- män kuin ennen 1.6.2014, arvio muutoksen tarpeellisuudesta =5
4) Seinäjoki, lomautuksia 1.6. – 31.12.2014, 2015 ja 2016
- 1.6.2014 lukien työkokeilun järjestäminen vaikeutui ja muutos vaikeutti jär- jestämistä, arvio muutoksen tarpeellisuudesta =1
5) Jyväskylä, irtisanomispäätös tehty 1.6. - 31.12.2014, työsuhde päättyi 31.3.2014 – 1.1.2015
- 1.6.2014 voimaan tullut JTYPL:n muutos on helpottanut työkokeilun järjes- tämistä, selvittelytyö on helpottunut, ei ole 9 kk:n ”karenssia”, työkokeilun volyymi työpajoissa pysynyt muuttumattomana, arvio muutoksen tarpeelli- suudesta =4
- 1.1.2015 lukien työkokeilun järjestäminen työpajassa on helpottunut, vähen- tänyt hallinnollista selvittelyä
43 Työpajalla tarkoitetaan tässä myös sitä vastaavaa valmennusyksikköä.
6) Suomussalmi, lomautuksia 1.6. – 31.12.2014, 2015 ja 2016
- 1.6.2014 lukien työkokeilun järjestäminen vaikeutui, työpajoissa oli vaikeaa
1.6. – 31.12.2014, tilanne helpottui 1.1.2015 lukien, kun TE-hallinto alkoi viimein ohjata asiakkaita työkokeiluun, jos työtä ei ole voitu tarjota työkokei- lijalle, ei sitä ole teetetty / tarjottu muille, koska työn tekemiseen ei palvelun- tuotannollista tarvetta, työkokeilua on järjestetty työpajassa enemmän kuin ennen 1.6.2014, arvio muutoksen tarpeellisuudesta =4
- ennen 1.6.2014 työkokeilupaikkoja tarjottiin myös muualta kuin työpajasta, 1.1.2015 lukien niitä on voitu tarjota vain työpajasta
- työkokeilun järjestäminen työpajassa on helpottunut 1.1.2015 lukien
7) Iisalmi, lomautuksia 1.6. – 31.12.2014, 2015 ja 2016
- 1.6.2014 voimaan tullut muutos on helpottanut työkokeilun järjestämistä, arvio muutoksen tarpeellisuudesta =5
- 1.1.2015 lukien työkokeilun järjestäminen työpajassa on helpottunut
8) Salo, lomautuksia 1.6. – 31.12.2014, 2015 ja 2016
- arvio 1.6.2014 voimaan tulleen JTYPL:n muutoksen tarpeellisuudesta =2
- 1.1.2015 voimaan tulleella muutoksella ei ole ollut vaikutusta työkokeilun järjestämiseen työpajassa
9) Hyvinkää, työsuhde päättyi 31.3.2014 – 1.1.2015, irtisanottu vuonna 2015
- 1.6.2014 voimaan tulleella JTYPL:n muutoksella ei ole ollut vaikutusta työ- kokeilun järjestämiseen, työkokeilua on kuitenkin järjestetty työpajassa vä- hemmän kuin ennen 1.6.2014, vaikutukset vähäiset, koska laajamittaisia lomautuksia ja irtisanomisia ei ole ollut, arvio muutoksen tarpeellisuudesta
=3
- 1.1.2015 voimaan tulleella muutoksella ei ole ollut vaikutusta työkokeilun järjestämiseen työpajassa
10) Kemi, lomautuksia 1.6. – 31.12.2015, 2015 ja 2016
- 1.6.2014 voimaan tulleella JTYPL.n muutoksella ei ollut vaikutusta työkokei- lun järjestämiseen, arvio muutoksen tarpeellisuudesta =3
11) Lahti, irtisanomispäätös tehty 1.6. – 31.12.2014, työsuhde päättyi ajalla 31.3.2014
– 1.1.2015 ja irtisanottu vuonna 2015
- 1.6.2014 voimaan tullut JTYPL:n muutos vaikeutti työkokeilun järjestämistä, kunta kävi yhteistoimintaneuvotteluja ko. aikana, mikä johti siihen, että työl- listäminen kaupungin yksiköihin estyi yli vuodeksi, arvio muutoksen tarpeel- lisuudesta =5
- 1.1.2015 voimaan tullut muutos helpotti työkokeilun järjestämistä työpajas- sa, ilman muutosta kunta ei oli käytännössä voinut työllistää ketään pajoille eikä nuorille olisi ollut tarjolla työllistäviä palveluista
12) Kuopio, lomautuksia 1.6. – 31.12.2014 ja 2015
- 1.6.2014 voimaan tulleella JTYPL:n muutoksella ei ollut vaikutusta työkokei- lun järjestämiseen, arvio muutoksen tarpeellisuudesta =4
13) Turku, lomautuksia 1.6.- 31.12.2104, 2015 ja 2016
- 1.6.2014 voimaan tulleella JTYPL:n muutoksella ei ollut vaikutusta työkokei- lun järjestämiseen, toisaalta se helpotti työkokeilun järjestämistä verrattuna
aiempaan tilanteeseen, työkokeilun volyymi on pysynyt ennallaan, arvio muutoksen tarpeellisuudesta =4
- 1.1.2015 voimaan tullut muutos helpotti työkokeilun järjestämistä työpajas- sa
5.6.3 Johtopäätöksiä
Työkokeilun järjestäminen edellytti 1.6.2014 lukien aiemmasta poiketen työsopimus- lain 2 luvun 5 §:ssä säädetyn lisätyön tarjoamista osa-aikatyöntekijöille. Työkokeilun järjestäminen vaikeutui – ainakin säännöstasolla – aiemmasta myös siksi, että enää ei tarkasteltu vain samaa tai samankaltaista työtä, vaan työnantajan tuli täyttää työntar- joamisvelvoitteet työsopimuslaissa tarkoitetussa laajuudessa. Näiden muutosten vai- kutuksen olisi tullut ilmetä erityisesti tässä liitteessä tarkastelluissa kunnissa, joissa oli lomautuksia ja irtisanomisia.
Yllä esitetyt kuntakohtaiset vastaukset tukevat edellä kohdassa 5.5. esille tuotua nä- kemystä siitä, että JTYPL:n muutosten vaikutusten arviointi; niiden erittely ja yksityis- kohtainen esittäminen, vaikutti hankalalta. Syynä voi olla se, että kysymys on mennei- syydessä tapahtuneiden asioiden arvioimisesta. Vastaukset vahvistavat myös sitä kohdassa 5.5. tehtyä päätelmää, että kaikki vastaajat eivät välttämättä tunnistaneet oikein JTYPL:n muutoksen vaikutusta, muun muassa velvoitteiden laajentumista (sa- ma / samankaltainen työ -> kaikki työt) ei tuotu esille. Avovastaukset olivat suppeita, ja vain muutamassa oli ”avattu” mahdollista työkokeilun järjestämisen helpottumista / vaikeutumista. Toisaalta vaikeutuminen ei näytä välttämättä kytkeytyneen edes sään- nösmuutoksiin; työkokeilun järjestämisen vaikeutumista aiheutti yhden vastaajan mu- kaan TE-hallinnon toiminta ja toisen vastaajan mukaan kunnassa vireillä ollut yhteis- toimintamenettely vaikutti kaikkeen toimintaan negatiivisesti. Näissäkään yhteyksissä ei arvioitu JTYPL:n muutoksen todellista vaikutusta ao. kunnan konkreettisessa tilan- teessa (ts. oliko työkokeilun järjestäminen vaikeampaa juuri siksi, että kunnassa oli lomautettuja / irtisanottuja).
Vastauksissa oli myös sisällöllistä ristiriitaa; esimerkiksi 1.6.2014 voimaan tulleen muutoksen katsottiin vaikeuttaneen työkokeilun järjestämistä, mutta siitä huolimatta säännösmuutos arvioitiin erittäin tarpeelliseksi.
Kaikki kunnat, joilla oli kyselyn mukaan lomauttamisia ja irtisanomia, eivät kokeneet 1.6.2014 voimaan tulleen JTYPL:n muutoksen vaikeuttaneen työkokeilun järjestämistä verrattuna sitä edeltävään tilanteeseen. Tässä liitteessä tarkastelluista kunnista vai- keutumisen toi esille vain kolme. Sama määrä eli kolme vastaajaa katsoi koko kyselyn yhteistuloksissa muutoksen vaikeuttaneen järjestämistä. Kun osa tässä liitteessä tar- kastelluista kunnista esitti, että mainittu säännös muutos helpotti työkokeilun järjestä-
mistä, herää kysymys siitä, onko muutoksen sisältö varmasti ymmärretty oikein ja / tai onko käytännössä toimittu lain vaatimalla tavalla.
Koko kyselyn vastaajien 44,44 % katsoi, että 1.1.2015 voimaan tullut työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 3 kohta helpotti työkokeilun järjestämistä työpajassa. Täs- sä liitteessä tarkastelluista kunnista helpottumisen toi esille kuusi vastaajaa, kolme katsoi, että muutoksella ei ollut vaikutusta järjestämiseen ja loput eivät vastanneet kysymykseen lainkaan. Niistä kolmesta kunnasta, jotka katsoivat, että 1.6.2014 voi- maan tullut muutos vaikeutti työkokeilun järjestämistä, kaksi ilmoitti järjestämisen hel- pottuneen 1.1.2015 lukien (yksi ei vastannut tähän kysymykseen lainkaan), joten ai- nakin näissä kahdessa kunnassa työsopimuslain muutoksella on ollut konkreettinen ja havaittu vaikutus sitä edeltäneeseen tilanteeseen.
6 Selvityksen laatijan näkemykset
6.1 Työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin perustelujen puutteellisuus
Kuten jaksossa 2.1 on tullut esille, on työnantajan työn tarjoamisvelvoite laaja, ja sitä koskevat normit ovat olleet pakottavia työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 1 momentin mu- kaan. Työsopimuslain 2 luvun 5 §:ssä säädetystä lisätyön tarjoamisesta osa-aikaisella työntekijälle ja työsopimuslain 6 luvun 6 §:ssä säädetystä takaisinottovelvollisuudesta voidaan kuitenkin sopia toisin työntekijän etuja heikentäen. Sopiminen on tosin mah- dollista vain työsopimuslain 13 luvun 17 §:ssä säädetyllä tavalla valtakunnallisten tahojen välisellä työehtosopimuksella. Lisäksi mainitulla työehtosopimuksella voidaan rajoittaa kollektiiviperusteiseen irtisanomiseen liittyvän muun työn tarjoamisvelvoitteen alueellista laajuutta. Muutoin kaikkia työn tarjoamisvelvoitteita koskevia säännöksiä
(muu työ individuaaliperusteisen ja kollektiiviperusteisen irtisanomisen, osa-aikaista- misen ja lomauttamisen vaihtoehtona) on tullut noudattaa sellaisinaan.44 Korkein oi- keus on tulkinnallaan (KKO 2016:13, ään.) laajentanut työnantajan työn tarjoamisvel-
vollisuutta tilanteisiin, joissa työntekijän työnteko estyy häneen itseensä liittyvän syyn johdosta. Tällaisessa tapauksessa työnantajalla voi olla – laissa sääntelemättömän lojaliteettivelvollisuuden perusteella – muun työn tarjoamisvelvollisuus ennen kuin esimerkiksi keskeyttää palkanmaksun työn teon esteen ajalta. Viimeksi mainittu tulkin- ta ulottaa työnantajan työn tarjoamisvelvollisuuden myös tilanteisiin, joissa siitä ei ole laissa säädetty.
Em. säännösten pakottavuuteen on puututtu väliaikaisesti työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 1 momentin säännöksellä. Sen mukaan ajalla 1.1.2015 – 31.12.2016 on mah-
dollista syrjäyttää kolme työn tarjoamisvelvoitetta koskevaa säännöstä (TSL 2:5, TSL 5:2 ja TSL 6:6) tarkoin rajoitetussa kolmessa eri tapauksessa.
44 Kysymys on kuitenkin vähimmäispakottavuudesta. Työntekijän oikeuksia voidaan siis lisätä, mutta niitä ei voida heikentää.
Säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan seuraavaa: ”Työsopimuslain työntarjoamisvelvollisuutta koskevat säännökset ovat lain 5 luvussa (lomauttaminen), 6 luvussa (työsuhteen päättymisen jälkeiseen sijoittuva takaisinottovelvollisuus) ja
7 luvussa (kollektiiviperusteiset irtisanomiset). Lisäksi lain 2 luvussa säädetään työn- antajan velvollisuudesta tarjota lisätyötä osa-aikaisille työntekijöille. Työnantajan työn- tarjoamisvelvollisuudella suojataan työnantajan palveluksessa olevan henkilöstön oikeutta työhön ja palkkaan. Ensisijassa työtä on tarjottava työnantajan palveluksesta lomautetulle, sen jälkeen lisätyöhön ovat oikeutettuja osa-aikaiset ja viimeisenä tar- joamisjärjestyksessä ovat takaisinottovelvollisuuden piirissä olevat. Irtisanotuille tarjol- la olevaa työtä on luonnollisesti tarjottava koko irtisanomisajan eli työsuhteen päätty-
miseen saakka. Irtisanomisajan noudattamista ja aikaan kohdistuvaa palkanmaksu- velvollisuutta tehostaa vielä lain 6 luvun 4 §.”45 Perusteluissa annetaan siis ymmär-
tää, että työnantajalla olisi työn tarjoamisvelvoite ainoastaan siinä luetelluissa tapauk- sissa (”työntarjoamisvelvoitetta koskevat säännökset ovat”). Esitöissä näyttää selvite- tyn puutteellisesti työnantajan työn tarjoamisvelvollisuuden laajuutta, koska siinä ei ole otettu lainkaan työnantajan velvollisuutta tarjota työntekijälle muuta työtä individu- aaliperusteisessa irtisanomisessa (ei vakava rikkomus- ja sairausperusteet). Myös- kään työsopimuslain 7 luvun 11 §:ssä säädettyä osa-aikaistamista ja siihen liittyvää työn tarjoamisvelvoitetta ei tuoda esille. Korkeimman oikeuden tuomion KKO 2016:13 (ään.) johdosta työnantajan velvollisuus muun työn tarjoamiseen on tällä hetkellä laa- jempi kuin mitä se oli työsopimuslain13 luvun 6 §:n 2 momenttia valmisteltaessa. Tä- mä tulkinta on otettava huomioon tulevassa lainsäädäntötyössä.
Yllä lainatussa perustelutekstissä esitetään myös eri työntekijöiden keskinäinen etusi- jajärjestys tarjolla olevaan työhön. Myös etusijajärjestys on vaillinaisesti esitetty, kos- ka siinä on otettu huomioon vain osa työnantajan työn tarjoamisvelvoitteista. Sitä, miten puutteellinen selvitys työn tarjoamisvelvollisuuden laajuudesta ja etusijajärjes- tyksestä on mahdollisesti vaikuttanut säännösten hyväksymiseen, on vaikeaa arvioi- da. Joka tapauksessa perustelut antavat säännöksen soveltajalle virheellisen kuvan velvoitteiden laajuudesta. Kun työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentti oikeuttaa poikkeamaan vain eräistä työn tarjoamisvelvoitteista, olisi ollut vähintäänkin informa- tiivista tuoda esille ne tilanteet, joissa poikkeaminen ei ole mahdollista. Jos säännök- sen voimassaoloa jatketaan tai se muutetaan pysyväksi, tulisi ainakin perusteluja muokata.
Työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin säännös on poikkeuksellinen sekä sisällöl- lisesti että työoikeuden systematiikan kannalta. Näin olisi tärkeää, että sen perustelut olisivat mahdollisimman ”täydelliset”.
45 HE 198/2014, s. 40.
Työsopimuslain 2 luvun 5 §:n mukaiseen lisätyön tarjoamisvelvoitteeseen ja 5 luvun 2 §:n mukaiseen muun työn tarjoamisvelvoitteeseen liittyy myös koulutusvelvoite.
Työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin perusteluissa ei tätä velvoitetta kuitenkaan käsitellä.
6.2 Säännöksen tavoitteiden toteutuminen ja vaikutus
Työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin esitöissä arvioitaessa nykytilaa tuodaan esille, että yleishyödylliset yhdistykset tarjoavat työtä usein osa-aikaisena. ”Työsopi- muslain mukainen työn tarjoamisvelvollisuus heijastuu yhdistyksiin ja säätiöihin erityi- sesti velvollisuutena tarjota lisätyötä osa-aikatyötä tekeville työntekijöille ennen uuden työntekijän palkkaamista. Monet yhdistykset ja säätiöt voisivat tarjota osa-aikatyötä niille pitkä- aikaistyöttömille, joiden on vaikea saada työtä muualta yksityiseltä sektoril- ta tai julkiselta sektorilta, jos ne voisivat palkata osa-aikatyöhön ilman työsopimuslain velvoitetta tarjota lisätyötä jo palveluksessa oleville osa-aikaisille. Yhdistysten ja sää- tiöiden palveluksessa olevien määrää voitaisiin lisätä muuttamalla työsopimuslakia siten, että yhdistyksillä ja säätiöillä olisi mahdollisuus poiketa työn tarjoamisvelvolli- suudesta, kun ne palkkaavat palkkatuella tehtäviin, joita ei olisi olemassa ilman yh- teiskunnan taloudellista tukea.”
Säännöksen 2 kohdan tavoitteena on siis ollut lisätä yhdistysten ja säätiöiden palve- luksessa olevien työntekijöiden määrää.
Edelleen esitöissä todetaan, että ”jos kunta on tuotannollisista tai taloudellisista syistä lomauttanut tai irtisanonut työntekijöitään taikka kunnan palveluksessa on osa-aikaisia työntekijöitä, se ei voi työllistää velvoitteen perusteella henkilöä täyttämättä ensin työsopimuslain mukaisia työn tarjoamisvelvoitteitaan. Jos kunta järjestää velvoitetyön noudattamatta työsopimuslain säännöksiä, se saattaa joutua vahingonkorvausvelvolli- seksi työntekijöitään kohtaan. Toisaalta velvoitetyöhön oikeutetulla on subjektiivinen oikeus työhön, jolloin kunta voi joutua vahingonkorvausvelvolliseksi velvoitetyöhön
oikeutettua kohtaan jättäessään järjestämättä työn. Lakien välinen ristiriita olisi rat- kaistavissa työsopimuslakia muuttamalla.”46
Työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 1 kohdalla tavoiteltiin siis työsopimuslain ja velvoitetyöllistämistä koskevan JTYPL:n säännöksen välisen ristiriidan ratkaisemis- ta. Säännöksen esitöissä ei kuitenkaan kuvata, millaisia ristiriitoja käytännössä oli
46 HE 198/2014, s. 15 – 16.
syntynyt, toisin sanoen, perustuiko esitys todellisten, syntyneiden kollisiotilanteiden ratkaisemiseen vai oliko kysymys pelkästä olettamasta tai teoreettisen vaihtoehdon poissulkemisesta.
Tämän selvityksen mukaan kunnissa ei pääsääntöisesti ollut syntynyt lainkaan ristirii- toja oman henkilöstön ja velvoitetyöllistettävän oikeudesta työhön ennen 1.1.2015.
Niitä ei ollut liiemmin syntynyt myöskään 1.1.2015 jälkeen. Työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 1 kohdan tavoitteelle ei siis näytä löytyvän tukea - ainakin laajamit-
taisesti - käytännöstä. Kun säännöksen perusteluissa on otettu vaillinaisesti huomioon työnantajan velvollisuus muun työn tarjoamiseen, ei työsopimuslain ja JTYPL:n velvoi- tetyöllistämistä koskevien säännösten mahdollista ristiriitaa ole voitu säännöksellä edes ratkaista kokonaisuudessaan. Selvityksen tekijälle on muuta kautta tullut ilmi, että kunnissa on jouduttu miettimään muun muassa sitä, kummalla on etuoikeus työ- hön: sairausperusteella irtisanottavaksi aiotulla kunnan työntekijällä vai velvoitetyöllis- tettävällä. Toisaalta, jos velvoitetyö on, kuten tässä selvityksessä tuli ilmi, usein yli- määräistä, avustavaa työtä, jota ei kunnassa olisi muutoin teetetty ja joka syntyy vasta velvoitetyöllistettävää työhön otettaessa, ei ristiriitoja välttämättä edes käytännössä synny kunnan oman henkilöstön ja velvoitetyöllistettävän kesken.
Edellä esitetyn valossa erikoista on, että 63,41 % kuntavastaajista piti työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 1 kohtaa riittävä turvaamaan työllistämisvelvoitteen täyt- tämisen. Tämä saattaa johtua kuitenkin siitä, että kysely ohjautui vastattavaksi pää- osin kuntien työllisyyspalveluihin. Voi olla, että vastauksissa ei ole kyetty arvioimaan säännöstä laajasti kunnan kaikkien henkilöstöhallinnollisten velvoitteiden näkökulmas- ta.
Henkilöstön aseman heikentymisen näkökulmasta työsopimuslain 13 luvun 6 §:n vai- kutuksia arvioidaan esitöissä seuraavasti: ”Työsopimuslain säännökset työn tar- joamisvelvollisuudesta suojaavat työnantajan palveluksessa olevien ja olleiden työn- tekijöiden oikeutta työhön. Työn tarjoamisvelvollisuudesta poikkeamista koskevan työsopimuslain muutoksen ei arvioida vaikuttavan yhdistysten ja säätiöiden palveluk- sessa olevien muiden kuin tuella palkattujen työntekijöiden asemaan, koska ehdotettu muutos tarkoittaisi käytännössä sitä, ettei tuella palkatuille osa-aikaisille tarvitsisi tarjo-
ta lisätyötä. Kuntien palveluksessa olevien ja olleiden työntekijöiden asema heikkenisi hieman sen myötä, että työtä voitaisiin tarjota ensisijaisesti velvoitetyöllistettävälle.”47
Valtaosa (96,43 %) yhdistyksistä ja säätiöistä ilmoitti, että niillä on sellaista omaa työ- suhteista henkilöstöä, jonka palkkaamiseen ei ole käytetty palkkatukea. Toisaalta henkilöstön lomauttaminen ja irtisanomisen kollektiiviperusteella olivat harvinaisia.
47 HE 198/2014, s. 23.
Kuten jo edellä tuli ilmi, vaikuttaa velvoitetyönä teetettävä työ olevan useimmiten sel- laista, jota ei kunnassa ole ”valmiina” tai avoinna. Näin ollen yllä lainattu perustelujen olettama oman henkilöstön tai takaisinottovelvoitteen piirissä olevan entisen työnteki- jän aseman heikentymisestä voi osittain perustua virheelliseen kuvaan tosiasioista. Kunnan oman henkilöstön aseman heikentyminen ei siis näyttäytynyt selvityksessä. Säännöksen vaikutukset voivat kuitenkin olla tämän hetkistä merkittävämmät, jos lomautuksia ja irtisanomisia toteutetaan nykyistä enemmän.
6.3 Muita näkökohtia
Työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentissa oikeutetaan poikkeamaan työsopimus- lain 5 luvun 2 §:ssä säädetystä työn tarjoamisvelvollisuudesta. Viimeksi mainitun säännöksen mukaan lomautus voidaan toteuttaa joko työsopimuslain 7 luvun
3 – 4 §:ssä säädetyllä irtisanomisperusteella tai sitä lievemmällä, työsopimuslain 5 luvun 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla perusteella. Työsopimuslain 13 luvun
6 §:n 2 momentin mukaan on siis mahdollista syrjäyttää kollektiiviperusteiseen irtisa- nomiseen liittyvä muun työn tarjoaminen, jos työnantaja irtisanomisen sijasta ”vain” lomauttaa työntekijän. Xxxxxxxxxx säännös ei oikeuta poikkeamaan kollektiiviperus- teiseen irtisanomiseen liittyvästä muun työn tarjoamisvelvoitteesta. Tätä asiaa ei käsi- tellä säännöksen perusteluissa, joten epäselväksi jää olisiko ollut tarkoitus säätää poikkeus koskemaan vain työsopimuslain 5 luvun 2 §:n 2 kohtaa.
Työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentti ei oikeuta syrjäyttämään kollektiiviperus- teisiin irtisanomisiin liittyvää työn tarjoamisvelvoitetta (lukuun ottamatta tilannetta, jossa työntekijä lomautetaan työsopimuslain 5 luvun 2 §:n mukaan irtisanomisperus- teella). Säännöksen mahdollista laajentamista tältä osin voisi olla tarkoituksenmukais- ta pohtia.
6.4 Työn tarjoamisvelvoitteen laajuus
Työsopimuslain 2 luvun 5 §:ssä tarkoitetun lisätyön tarjoamisvelvollisuus koskee vain työsuhteessa teetettävää työtä. Lisätyön tarjoamisvelvollisuutta ei näin ollen ole, jos työnantaja teettää työn ei-työsuhteessa tai itsenäisellä ammatinharjoittajalla. Velvolli- suutta lisätyön tarjoamiseen ei ole myöskään silloin, jos työnantaja käyttää vuokra- työntekijöitä tai ostaa työsuorituksen palveluna alihankkijalta.
Työtä voidaan tehdä ns. ei-työsuhteessa. Tällaisia työnteon muotoja ovat muun mu- assa kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain mukainen työtoiminta, sosiaalihuolto- lain 27 e §:n mukainen työtoiminta, peruskoululaisten työelämään tutustuminen (TET) ja yleensä toisen asteen opintoihin liittyvä työharjoittelu. Työtoimintaa järjestetään myös kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain perusteella. Edellä mainituista kuntouttava työtoiminta ja sosiaalihuoltolain mukainen työtoiminta on säädetty lailla ei- työsuhteeksi. Jos työn oikeudellisesta luonteesta ei ole säädetty, on se ratkaistava työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentin perusteella tapauskohtaisesti. Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain mukainen työkokeilu on sen 4 luvun 8 §:n
1 momentissa säädetty ei-työsuhteeksi: Työkokeiluun osallistuva ei ole työsuhteessa työkokeilun järjestäjään eikä työ- ja elinkeinotoimistoon.
1.6.2014 voimaan tuleen JTYPL 4 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan työkokeilua ei voida järjestää, jos työnantajan palveluksessa on osa-aikaisia työntekijöitä ennen kuin työnantajan on täyttänyt velvollisuutensa tarjota työtä osa-aikatyöntekijöille. Työsopi- muslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 3 kohdalla velvoite on poistettu väliaikaisesti säännöksessä tarkoin määritellyssä tilanteessa.
Kuten yllä tuli ilmi, ei työsopimuslain 2 luvun 5 §:n mukainen lisätyön tarjoamisvelvoite koske edes ei-työsuhteessa tehtävää työtä. Tällaista nimenomaan on JTYPL:n mu- kainen työkokeilu. 1.6.2014 voimaan tulleella JTYPL:n säännöksellä laajennettiin itse asiassa työnantajan työn tarjoamisvelvollisuutta siitä, mitä se työsopimuslain mukaan olisi ollut.48 Lisätyön tarjoamisvelvoite ulotettiin tilanteeseen, jossa työnantaja järjes-
tää ei-työsuhteista työkokeilua. Sama ”ongelma” liittyy säännöksessä tarkoitettuihin muihin velvoitteisiin. Työsopimuslain mukaan työnantajan ei tarvitse täyttää 6 luvun 6 §:n mukaista velvoitetta, jos sillä on tarjolla ei-työsuhteista työtä. Muuna työnä lo- mautuksen yhteydessä ei myöskään tule tarjottavaksi tehtävät, joita työnantaja ei teetä työsuhteessa.
48 Hallituksen esityksessä HE 200/2013 todetaan, että ”palkkatukea tai työkokeilua koskevilla säännöksillä ei voida muuttaa tai poistaa työsopimuslain mukaista työnantajan velvollisuutta tarjota työtä, vaan tämä edellyt- täisi työsopimuslain muuttamista. Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annettuun lakiin ehdotetut muutok- set ottavat työsopimuslain mukaiset velvoitteet paremmin huomioon.” Lainsäätäjä on siis tietoisesti laajenta- nut työsopimuslain mukaisia velvoitteita säätämättä siitä kuitenkaan työsopimuslaissa. HE 200/2013, s. 8.
Työsopimuslaissa säädettyjen velvoitteiden laajentaminen JTYPL:lla on erikoista ja samalla voidaan herättää kysymys menettelyn lainmukaisuudesta.
Toisaalta työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentissa ei oteta lainkaan huomioon työnantajan ns. individuaalisperusteisia työn tarjoamisvelvoitteita. Epäselväksi jää, miten työkokeilun järjestämiseen vaikuttaa se, että työnantaja on laiminlyönyt muun työn tarjoamisen työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 4 momentin tai 2 §:n 2 momentin
1 kohdan perusteella. Säännöksen perusteluissa kuitenkin korostetaan, että työnanta-
xxx työntarjoamisvelvollisuudella suojataan työnantajan palveluksessa olevan henki- löstön oikeutta työhön ja palkkaan.49 Toisaalta työ- ja elinkeinoministeriön sovelta-
misohjeessa em. työn tarjoamisvelvoitteen laiminlyöntiä ei tuoda esille seikkana, joka estäisi työkokeilun järjestämisen.
Jos kollektiiviperusteiseen työn vähyyteen liittyvä muun työn tarjoaminen ja lisätyön tarjoaminen osa-aikaiselle työntekijälle on ollut tarkoitus tietoisesti asettaa erikois- asemaan muihin työn tarjoamisvelvoitteisiin nähden, olisi tämä tullut tuoda ainakin perusteluissa esille. Rajoitusten perusteeksi on esitetty kilpailun vääristymisen ja omi- en työntekijöiden korvaamisen estäminen. Tämän selvityksen yhteydessä sai sellai- sen käsityksen, että työkokeilua järjestetään aidosti sen tavoitteiden mukaisesti. Ky- symys on nimenomaan erilaisten työtehtävien kokeilusta, eikä työkokeilijoita yleensä käytetty korvaamaan järjestäjän omia työntekijöitä.
Selvityksen yhteydessä heräsi epäilys siitä, että erityisesti osa-aikaisin työntekijöihin kohdistuva lisätyön tarjoamisvelvollisuus ymmärrettiin virheellisesti. Tähän saattaa vaikuttaa se, että säännöksen perusteluissa tai työ- ja elinkeinoministeriön ohjeistuk- sessa ei velvoitteen sisältöä tarkastella lähemmin.
6.5 JTYPL:n säännökset työkokeilusta ja
työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin
3 kohta
JTYPL:n työkokeilun järjestämistä koskevat rajoitteet ja työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 2 momentin 3 kohta, siltä osin kuin on kysymys työkokeilusta, ovat monessa suhtees- sa ongelmallisia. Säännöksen 3 kohtaa lukemalla saa sellaisen käsityksen, että ilman poikkeusta työnantajalla olisi työsopimuslain 2 luvun 5 §:ssä, 5 luvun 2 §:ssä ja
6 luvun 6 §:ssä säädetyt velvoitteet. Onkin kysyttävä, mitä näiden velvoitteiden ole-
49 HE 198/2014, s. 40.