LUONNOS
LUONNOS
LUONNOS
Hallituksen esitys eduskunnalle puolustusyhteistyöstä Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen välillä tehdyn sopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi
Puolustusyhteistyösopimus syventää Suomen ja Yhdysvaltojen välistä tiivistä yhteistyötä turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alalla. Sopimus sääntelee Yhdysvaltojen sotilaallista läsnäoloa Suomessa kaikissa turvallisuustilanteissa. Se parantaa edellytyksiä Yhdysvaltojen Suomelle antamalle tuelle vahvistaen Suomen turvallisuutta myös Nato-jäsenyyden oloissa ja vahvistaa myös Yhdysvaltojen ja muiden Pohjoismaiden turvallisuutta.
Puolustusyhteistyösopimus perustuu Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimuspuolten välillä niiden joukkojen asemasta tehtyyn sopimukseen ja täydentää sitä. Puolustusyhteistyösopimuksessa määrätään Yhdysvaltojen oikeudesta päästä Suomen alueelle sekä käyttää tiettyjä liitteessä lueteltuja sovittuja tiloja ja alueita. Sopimuksessa sovitaan myös Yhdysvaltojen joukkojen, siviilihenkilöstön, huollettavien ja sopimustoimittajien oikeudellisesta asemasta. Lisäksi sopimuksessa määrätään muun muassa puolustusmateriaalin varastoinnista, Yhdysvaltojen joukkojen turvallisuudesta, rikosoikeudellisesta tuomiovallasta sekä verotuksesta.
Puolustusyhteistyösopimus perustuu Suomen suvereniteetin, lainsäädännön ja kansainvälisoikeudellisten velvoitteiden kunnioittamiseen. Suomen suostumuksella ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti sopimuksella luodaan kehys Suomen ja Yhdysvaltojen välisen puolustusyhteistyön tehostamiselle.
Sopimus tulee voimaan toiseksi seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sellaisen jälkimmäisen nootin päiväyksestä, jolla osapuolet ilmoittavat toisilleen diplomaattiteitse, että ne ovat saattaneet päätökseen sopimuksen voimaantulon edellyttämät kansalliset menettelynsä. Sopimus on aluksi voimassa kymmenen vuotta. Tämän jälkeen sopimus jatkuu toistaiseksi, mutta kumpikin osapuoli voi irtisanoa sen ilmoittamalla irtisanomisesta toiselle osapuolelle kirjallisesti diplomaattiteitse yhtä vuotta aiemmin.
Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti, kun sopimus tulee Suomen osalta voimaan.
Esityksessä ehdotetaan lisäksi tehtäväksi sopimuksesta johtuvat muutokset ampuma-aselakiin, ulkomaalaislakiin, sotilasajoneuvolakiin, arvonlisäverolakiin, valtion vahingonkorvaustoiminnasta annettuun lakiin, ajokorttilakiin, sähköisen viestinnän palveluista annettiin lakiin, ilmailulakiin, lentoasemaverkosta ja -maksuista annettuun lakiin ja ajoneuvolakiin. Esitykseen sisältyvät lait on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti, kun sopimus tulee Suomen osalta voimaan.
—————
SISÄLLYS
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ 1
1 Asian tausta ja valmistelu 5
1.1 Tausta 5
1.2 Puolustusyhteistyösopimusten suhde Nato SOFAan 5
2 Sopimuksen tavoitteet ja keskeinen sisältö 8
2.2 Sopimuksen keskeiset määräykset ja periaatteet 9
2.2.1 Sopimuksen keskeiset määräykset 9
2.2.2 Sopimuksen keskeiset periaatteet 10
3 Suhde kansalliseen ja Euroopan unionin lainsäädäntöön 13
4 Muut kansainväliset velvoitteet ja järjestelyt 16
7.1 Vaikutukset ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ja Suomen puolustukseen 21
7.2 Vaikutukset Puolustusvoimien toimintaan 21
7.3 Taloudelliset vaikutukset 22
7.6 Vaikutukset viranomaistoimintaan 25
7.7 Yhteiskunnalliset vaikutukset 27
7.9 Vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksiin 29
9 Sopimuksen määräykset ja niiden suhde Suomen lainsäädäntöön 32
10 Lakiehdotuksen säännöskohtaiset perustelut 120
10.1 Laki puolustusyhteistyöstä Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen välillä tehdystä sopimuksesta 120
10.2 Laki ampuma-aselain 17 §:n muuttamisesta 124
10.3 Laki ulkomaalaislain 40 §:n muuttamisesta 124
10.4 Laki sotilasajoneuvolain muuttamisesta 124
10.5 Laki arvonlisäverolain muuttamisesta 125
10.6 Laki valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain 1 §:n muuttamisesta 126
10.7 Laki ajokorttilain 58 a §:n muuttamisesta 126
10.8 Laki sähköisen viestinnän palveluista annetun lain muuttamisesta 126
10.9 Laki ilmailulain 112 §:n muuttamisesta 127
10.10 Laki lentoasemaverkosta ja -maksuista annetun lain 8 §:n muuttamisesta 128
10.11 Laki ajoneuvolain muuttamisesta 129
11 Voimaantulo 131
12 Ahvenanmaan maakuntapäivien suostumus 131
13 Toimeenpano ja seuranta 132
14 Suhde muihin esityksiin 132
15 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys 132
15.1 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus 132
15.2 Käsittelyjärjestys 134
15.2.1 Lähtökohdat 134
15.2.2 Yhdysvaltojen oikeus tulla maahan 138
15.2.3 Sovittuihin tiloihin ja alueisiin liittyvät kysymykset 141
15.2.4 Oikeus vastata turvallisuudesta 144
15.2.5 Rikosoikeudelliseen tuomiovaltaan liittyviä kysymyksiä 147
15.2.6 Rikoksesta epäillyn henkilön asemaa koskevista määräyksistä 149
15.2.7 Oikeusturvakysymyksistä 150
15.2.8 Sopimuksen vaikutuksista viranomaisten valvontatoimivaltaan 152
15.2.9 Muita esitykseen liittyviä valtiosääntökysymyksiä 153
15.2.10 Johtopäätökset 154
LAKIEHDOTUKSET 157
Laki puolustusyhteistyöstä Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen välillä tehdystä sopimuksesta 157
Laki ampuma-aselain 17 §:n muuttamisesta 159
Laki ulkomaalaislain 40 §:n muuttamisesta 160
Laki sotilasajoneuvolain muuttamisesta 161
Laki arvonlisäverolain muuttamisesta 162
Laki valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain 1 §:n muuttamisesta 163
Laki ajokorttilain 58 a §:n muuttamisesta 164
Laki sähköisen viestinnän palveluista annetun lain muuttamisesta 165
Laki ilmailulain 112 §:n muuttamisesta 166
Laki lentoasemaverkosta ja -maksuista annetun lain 8 §:n muuttamisesta 168
Laki ajoneuvolain muuttamisesta 168
SOPIMUSTEKSTI 172
LIITE 206
RINNAKKAISTEKSTIT 206
Laki 206
ampuma-aselain 17 §:n muuttamisesta 206
Laki 207
ulkomaalaislain 40 §:n muuttamisesta 207
Laki 208
sotilasajoneuvolain muuttamisesta 208
Laki 209
arvonlisäverolain muuttamisesta 209
Laki 211
valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain 1 §:n muuttamisesta 211
Laki 212
ajokorttilain 58 a §:n muuttamisesta 212
Laki 213
sähköisen viestinnän palveluista annetun lain muuttamisesta 213
Laki 216
ilmailulain 112 §:n muuttamisesta 216
Laki 218
lentoasemaverkosta ja –maksuista annetun lain 8 §:n muuttamisesta 218
Laki 219
ajoneuvolain muuttamisesta 219
1 Asian tausta ja valmistelu
1.1 Tausta
Suomen turvallisuusympäristö muuttui perusteellisesti, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022. Hyökkäyksen jälkeen Suomi arvioi turvallisuuspoliittista tilannettaan uudelleen, haki Naton jäsenyyttä ja ryhtyi entisestään tiivistämään puolustusyhteistyötä keskeisten kumppanien kanssa.
Tasavallan Presidentti Xxxxx Xxxxxxxx ja Yhdysvaltojen presidentti Xxx Xxxxx tapasivat 4.3.2022 ja sopivat prosessista kahdenvälisen puolustusyhteistyön tiivistämiseksi. Suomen ja Yhdysvaltojen puolustusministerit tapasivat 9.3.2022 ja keskustelivat prosessin edistämisestä vuonna 2016 puolustusministeriöiden välillä tehdyn puolustusyhteistyötä koskevan kahdenvälisen aiejulistuksen kehyksessä. Suomen ja Yhdysvaltojen puolustusyhteistyön syventämisestä käytyjen keskustelujen osana Yhdysvallat esitti Suomelle puolustusyhteistyösopimuksen valmistelua keväällä 2022.
Suomi liittyi puolustusliitto Naton jäseneksi 4.4.2023. Nato-jäsenyyden myötä Suomi on osa Naton yhteistä puolustusta ja siten Pohjois-Atlantin sopimuksen viidennen artiklan mukaisten turvatakuiden piirissä. Samalla Nato-jäsenyys luo edellytyksiä kahdenvälisen puolustusyhteistyön syventämiseksi liittokunnan pelotteen ja puolustuksen tukena. Yhdysvallat on Suomelle keskeinen strateginen liittolainen, ja tiiviin ja saumattoman yhteistyön merkitys Yhdysvaltojen kanssa korostuu entisestään turvallisuusympäristön muututtua. Liittolaisten välinen puolustusyhteistyösopimus on osoitus Yhdysvaltojen sitoutumisesta Suomen ja Pohjois-Euroopan turvallisuuden vahvistamiseen sekä syventyvään ja laajentuvaan turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen yhteistyöhön.
1.2 Puolustusyhteistyösopimusten suhde Nato SOFAan
Joukkojen asemaa koskevat kansainväliset sopimukset (Status of Forces Agreement, SOFA) ovat kahdenvälisiä valtiosopimuksia kuten puolustusyhteistyösopimukset tai monenvälisiä sopimuksia kuten Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimuspuolten välillä niiden joukkojen asemasta tehty sopimus (Nato SOFA, SopS XX). Sopimuksissa sovitaan asevoimien oikeudellisesta asemasta niiden oleskellessa toisen sopimuspuolen alueella. Joukkojen asemaa koskevien sopimusten tarve on korostunut sotilaallisen liittoutumisen ja rauhanaikaisen sotilaallisen yhteistyön lisääntyessä, mistä esimerkkeinä ovat valtioiden yhdessä toteuttamat sotilaalliset harjoitukset sekä joukkojen pidempiaikainen sijoittaminen toisten valtioiden alueille. Näiden sopimusten tarkoituksena on varmistaa yhteistyön sujuvuus eri maiden asevoimien välillä. Sopimuksissa säännellään ennakolta kysymyksiä, jotka liittyvät lähettäjävaltion joukkojen läsnäoloon vastaanottajavaltiossa. Sopimuksiin sisältyy erioikeuksia ja vapauksia, jotka vapauttavat lähettäjävaltion joukot vastaanottajavaltion kansallisesta lainsäädännöstä. Joukkojen toiminnan ja eri maiden välillä liikkumisen kannalta on käytännöllistä, että joukoilla on sama oikeudellinen asema riippumatta siitä, missä sopimusvaltiossa ne toimivat.
Nato SOFA määrittää sopimuspuolten joukkojen oikeudellista asemaa aina niiden oleskellessa toisen Naton jäsenvaltion alueella. Nato SOFA sisältää muun muassa määräyksiä, jotka koskevat maahantulomuodollisuuksia, aseenkanto-oikeutta, tuomiovallan käyttöä, vahingonkorvausoikeutta ja siitä luopumista sekä verotusta ja tulleja. Nato SOFA tuli kansainvälisesti voimaan 23.8.1953.
Suomi on tosiasiallisesti jo rauhankumppanina soveltanut Nato SOFAa Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimusvaltioiden ja muiden rauhankumppanuuteen osallistuvien valtioiden välillä niiden joukkojen asemasta tehdyn sopimuksen ja sen ensimmäisen ja toisen lisäpöytäkirjan (SopS 64 ja 65/1997 ja SopS 72 ja 73/2005) kautta. Eduskunta hyväksyi Nato SOFAn 19.3.2024. Tasavallan presidentti hyväksyi Suomen liittymisen sopimukseen 22.3.2024. Nato SOFA tuli Suomen osalta voimaan 27.4.2024 (Nato SOFA, HE 90/2023 vp, EV 10/2024 vp). Edellä mainittujen sopimusten määräykset on otettu huomioon tarvittavin muutoksin ja mukautuksin Suomen lainsäädännössä.
Yhdysvaltojen tekemät puolustusyhteistyösopimukset täydentävät ja nykyaikaistavat Yhdysvaltojen ja Naton jäsenvaltioiden välillä Nato SOFAa. Puolustusyhteistyösopimuksia sovelletaan kaikessa Yhdysvaltojen kanssa tehtävässä puolustusyhteistyössä, mukaan lukien Nato-yhteistyö, silloin kun Yhdysvaltojen joukot ovat sopimuspuolen alueella. Muiden Naton jäsenvaltioiden kesken sovelletaan Nato SOFAa. Yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa puolustusyhteistyösopimuksia ja Nato SOFAa sovelletaan rinnakkain. Tämä merkitsee sitä, että siltä osin kuin määräyksiä on molemmissa sopimuksissa, sovelletaan Nato SOFAa täydennettynä puolustusyhteistyösopimuksen määräyksillä. Siltä osin kuin Nato SOFA sisältää määräyksiä, joita ei ole puolustusyhteistyösopimuksissa, sovelletaan pelkästään Nato SOFAa. Puolustusyhteistyösopimuksessa säännellään myös aloja, joita ei ole Nato SOFAssa.
Yhdysvaltojen Naton jäsenvaltioiden kanssa tekemät puolustusyhteistyösopimukset eroavat Nato SOFAsta siten, että Nato SOFA on vastavuoroinen ja käsittelee Naton jäsenvaltioiden joukkojen asemaa ja siihen liittyviä kysymyksiä silloin kun ne ovat toisen Naton jäsenvaltion alueella. Puolustusyhteistyösopimukset käsittelevät Yhdysvaltojen joukkojen asemaa ja siihen liittyviä kysymyksiä sopimuksen osapuolena olevan valtion alueella. Suomen ja Yhdysvaltojen välistä puolustusyhteistyösopimusta sovelletaan siten vain Yhdysvaltojen joukkojen ollessa Suomen alueella. Näin ollen sopimus ei anna Suomen puolustusvoimille ja sen henkilöstölle vastaavia erioikeuksia ja vapauksia Yhdysvalloissa. Tämä ero johtuu siitä, että Yhdysvalloilla on erityistarpeita, koska sen asevoimat ovat läsnä monissa Naton jäsenvaltioissa ja kumppanimaiden alueella, kun taas Yhdysvalloissa ei ole vastaavaa tarvetta ulkomaiselle sotilaalliselle läsnäololle.
Puolustusyhteistyösopimusten keskeinen ero suhteessa Nato SOFAan koskee Yhdysvaltojen joukkojen oikeutta tulla toisen sopimuspuolen alueelle. Nato SOFAa sovellettaessa joukkojen maahantulosta päätetään tai sovitaan aina erikseen. Puolustusyhteistyösopimuksissa oikeutus maahantuloon perustuu itse sopimukseen. Puolustusyhteistyösopimuksiin sisältyy myös oikeus käyttää erikseen sovittuja vastaanottajavaltion tiloja ja alueita, ja ne mahdollistavat materiaalin sijoittamista ennakolta. Näistä ei ole määräyksiä Nato SOFAssa.
Puolustusyhteistyösopimuksilla poiketaan Nato SOFAn rikosoikeudellista tuomiovaltaa koskevista määräyksistä siten, että Suomi vastaanottajavaltiona luopuu ensisijaisesta tuomiovallasta koskien niitä USA:n joukkojen jäsenten tekemäksi epäiltyjä rikoksia, jotka eivät johdu jostakin toimesta tai laiminlyönnistä virallisissa tehtävissä. Sopimukset sisältävät kuitenkin menettelyn, jonka mukaisesti tämä tuomiovallasta luopuminen voitaisiin tapauskohtaisesti peruuttaa. Puolustusyhteistyösopimuksissa on joukkojen turvallisuutta ja siihen liittyviä toimivaltaa koskevia määräyksiä laajemmin kuin Nato SOFAssa.
Puolustusyhteistyösopimukset antavat oikeuksia Nato SOFAan verrattuna laajemmalle henkilöpiirille. Tämä on edellytys sille, että Yhdysvaltojen joukot pystyvät toteuttamaan tehtäväänsä toisen sopimuspuolen alueella. Yhdysvaltojen asevoimat rakentaa toimintaansa osin yksityisten toimijoiden, kuten sopimustoimittajien, antamaan tukeen. Nato SOFAssa ei määrätä sopimustoimittajien asemasta.
1.3 Valmistelu
Elokuussa 2022 Suomi päätti aloittaa neuvottelut Yhdysvaltojen kanssa uudesta kahdenvälisestä puolustusyhteistyösopimuksesta.
Ennen Suomea Yhdysvallat oli neuvottelut jo vastaavan puolustusyhteistyösopimuksen Naton jäsenvaltioista Bulgarian, Latvian, Liettuan, Norjan, Puolan, Slovakian, Tšekin, Unkarin ja Xxxxx kanssa. Lisäksi Yhdysvalloilla on useita muita puolustusalan sopimuksia eri Naton jäsenvaltioiden kanssa (ks. jakso 5). Ruotsi ja Xxxxxx kävivät neuvotteluja samanaikaisesti Suomen kanssa ja allekirjoittivat puolustusyhteistyösopimukset joulukuussa 2023.
Tasavallan presidentti päätti neuvotteluvaltuuskunnan asettamisesta 3.2.2023. Valtuuskunnan puheenjohtajana toimi ulkoministeriön edustaja, minkä lisäksi siihen kuuluivat puolustusministeriön, oikeusministeriön, sisäministeriön, valtiovarainministeriön, Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen edustajat. Lisäksi neuvotteluihin osallistuivat opetus- ja kulttuuriministeriön, maa- ja metsätalousministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön, ympäristöministeriön, Poliisihallituksen, Ruokaviraston ja liikenne- ja viestintävirasto Traficomin asiantuntijat. Neuvotteluihin valmistauduttiin käymällä keskusteluja Ruotsin, Norjan, Tanskan, Viron sekä Tšekin kanssa.
Neuvottelut käynnistyivät Helsingissä 2.–3.3.2023, ja niitä käytiin yhteensä viisi kierrosta: neljä Helsingissä ja yksi Washingtonissa. Valtuuskunta kävi neuvotteluja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan ja Xxxxxxxxxx presidentin (TP-UTVA) ohjauksessa. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle ja puolustusvaliokunnalle annettiin tietoja neuvotteluista säännöllisesti perustuslain 47 ja 97 §:n mukaisesti (26.8.2022 UTP 26/2022 vp, 3.2.2023 UTPJ 58/2022 vp, 20.4.2023 UTPJ 3/2023 vp, 20.6.2023 UTPJ 13/2023 vp,
14.9.2023 UTPJ 25/2023 vp, 21.11.2023 UTPJ 32/2023 vp).
Yhdysvaltojen näkökulmasta puolustusyhteistyösopimuksilla on kolme keskeistä tarkoitusta. Sopimuksilla luodaan yhdenmukaiset ja ajantasaiset puitteet Yhdysvaltojen joukkojen toiminnalle, mahdollistetaan Yhdysvaltojen rahoittamat infrastruktuuri-investoinnit sovituille tiloille ja alueille sekä varmistetaan, että Yhdysvalloilla on pääsy näihin. Lisäksi varmistetaan esteetön joukkojen sekä kaluston maahanpääsy ja liikkuminen sekä puolustuskaluston, tarvikkeiden ja materiaalin sijoittaminen ennakolta.
Suomen tavoitteena neuvotteluissa oli vahvistaa Suomen ja Yhdysvaltojen välistä puolustusyhteistyötä luomalla ajantasainen toimintakehys kahdenväliselle puolustusyhteistyölle. Sopimus vahvistaisi konkreettisella tavalla Suomen puolustuskykyä ja kansallista turvallisuutta. Sopimus mahdollistaisi Yhdysvaltojen läsnäolon, harjoittelun ja puolustusmateriaalin sijoittamisen ennakolta Suomessa luoden edellytykset yhteistoiminnalle Suomen ja Yhdysvaltojen välillä myös kriisitilanteissa. Neuvotteluissa Suomi piti tärkeänä varmistaa, että toimiessaan Suomessa sopimuksen mukaisesti Yhdysvallat kunnioittaa Suomen suvereniteettia, lainsäädäntöä ja kansainvälisiä velvoitteita, mukaan lukien tiettyjen asetyyppien varastointi Suomen alueella. Sopimuksessa pyrittiin turvaamaan myös sopimuksen toimeenpanon joustavuus ja sujuvuus.
Neuvotteluissa keskeisimmiksi kysymyksiksi muodostuivat 1) Yhdysvaltojen oikeus päästä ja käyttää sopimuksen liitteessä yhteisesti määritettyjä tiloja ja alueita, 2) puolustuskaluston,
tarvikkeiden ja materiaalin sijoittaminen ennakolta, 3) Yhdysvaltojen ilma-alusten, alusten ja ajo-neuvojen maahantulo ja liikkuminen, 4) Yhdysvaltojen joukkojen sekä niiden käyttämien tilojen ja alueiden turvallisuuden järjestäminen, 5) rikosoikeudellinen toimivalta ml. kuolemanrangaistukseen liittyvät kysymykset sekä 6) EU-sääntelyn merkitys.
Sopimuksen liitteessä on luettelo Suomen alueella sijaitsevista sovituista tiloista ja alueista, joihin Yhdysvalloilla on pääsy- ja käyttöoikeus. Tilojen ja alueiden valinnassa Suomen lähtökohtana oli Suomen puolustuksen vahvistaminen sekä olemassa olevaan Puolustusvoimien infrastruktuuriin tukeutuminen. Liitteeseen sisällytetyt tilat ja alueet määräytyivät kansallisista lähtökohdista sekä Puolustusvoimien ja Yhdysvaltojen Euroopan joukkojen johtoportaan (USEUCOM) välillä käytyjen keskustelujen pohjalta.
Xxxxxx, Xxxxxx ja Xxxxxx kävivät neuvotteluja samanaikaisesti Suomen kanssa. Suomen neuvotteluissa hyödynnettiin soveltuvilta osin muiden maiden tekemiä sopimuksia ja parhaita käytäntöjä. Neuvottelujen aikana valtuuskunta oli yhteydessä Ruotsiin, Norjaan, Tanskaan, Viroon ja Tšekkiin. Norjan sopimuksen katsottiin sisältävän sellaisia tarkennuksia Yhdysvaltojen tekemään sopimusehdotukseen verrattuna, joita pidettiin hyödyllisinä Suomen kannalta. Yhteistyö Ruotsin kanssa oli erityisen läheistä. Muun muassa alueellisen yhteistyön näkökulmasta pidettiin tavoiteltavana, että Pohjoismaiden puolustusyhteistyösopimukset olisivat keskenään mahdollisimman yhdenmukaisia. Alustava neuvottelutulos sopimuksen määräyksistä saavutettiin viidennellä neuvottelukierroksella 30.–31.10.2023 Helsingissä, ja TP-UTVA linjasi 27.11.2023 kokouksessaan neuvottelutuloksen hyväksymisestä. Tasavallan presidentti myönsi allekirjoitusvaltuudet 15.12.2023 valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta puolustusministeri Xxxxx Xxxxxxxxxx. Puolustusministeri Xxxxx Xxxxxxxx ja Yhdysvaltojen ulkoministeri Xxxxxx Xxxxxxx allekirjoittivat sopimuksen 18.12.2023 Yhdysvaltojen Washington DC:ssä.
Hallituksen esityksen valmistelu
Ulkoministeriö asetti 19.1.2024 työryhmän valmistelemaan hallituksen esityksen puolustusyhteistyösopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi. Työryhmään kuuluivat ulkoministeriön, oikeusministeriön, sisäministeriön, puolustusministeriön, valtiovarainministeriön, maa- ja metsätalousministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön, ympäristöministeriön, Rajavartiolaitoksen, Poliisihallituksen, Puolustusvoimien sekä Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin edustajat. Työryhmä kokoontui yhteensä 12 kertaa. Työryhmä kuuli asiantuntijoina oikeuskansleri Xxxxxx Xxxxxxx, Helsingin yliopiston professori Xxxxxx Xxxxxx sekä Turun yliopiston professori Xxxxx Xxxxxxxx.
Työryhmä sai hallituksen esityksen muotoon laaditun mietintönsä valmiiksi 26.3.2024. Hallituksen esitysluonnoksesta pyydettiin lausuntoa muun muassa ministeriöiltä ja muilta viranomaisilta sekä järjestöiltä, yhteensä xx taholta ajalla 28.3.–12.5.2024 Xxxxxxxxxxxxxxx.xx
-palvelun kautta. Annetut lausunnot sekä lausuntoyhteenveto ovat saatavilla valtioneuvoston hankesivuilla hankenumerolla UM003:00/2024. Lausuntojen sisältöä selvitetään jäljempänä jaksossa 5. Esitys on viimeistelty ulkoministeriössä virkatyönä.
2 Sopimuksen tavoitteet ja keskeinen s i sältö
2.1 Sopimuksen tavoitteet
Puolustusyhteistyösopimus syventää ja laajentaa turvallisuus- ja puolustuspoliittista yhteistyötä Suomelle keskeisen strategisen liittolaisen, Yhdysvaltojen, kanssa. Sopimus edistää puolustusyhteistyötä kaikissa turvallisuustilanteissa ja edesauttaa Yhdysvaltojen toimintaa Suomen ja Pohjois-Euroopan turvallisuuden vahvistamiseksi. Sopimuksella vahvistetaan Suomen puolustusta mahdollistamalla Yhdysvaltojen maahantulon, läsnäolon, harjoittelun ja puolustusmateriaalin ennakkosijoittamisen Suomessa. Sopimuksella luodaan edellytykset operatiiviselle suunnittelulle ja yhteistoiminnalle Suomen ja Yhdysvaltojen välillä myös kriisitilanteissa, ja se edesauttaa alueellisen yhteistyön tiivistämistä muun muassa Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Yhdysvaltojen välillä. Kahdenvälisen yhteistyön tiivistäminen edistää osaltaan myös Naton pelotetta ja puolustusta.
2.2 Sopimuksen keskeiset määräykset ja periaatteet
Suomen ja Yhdysvaltojen välisellä puolustusyhteistyösopimuksella säännellään Yhdysvaltojen sotilaallisen läsnäolon edellytyksiä Suomessa.
Sopimuksessa määrätään Yhdysvaltojen oikeudesta tulla Suomen alueelle ja oikeudesta käyttää sovittuja tiloja ja alueita, jotka on määritelty sopimuksen liitteessä. Kyse on kohteista, joille sopimukseen perustuva yhteistyö ensisijaisesti keskittyisi ja joissa Suomi ja Yhdysvallat toimivat yhdessä. Sopimusta sovelletaan kuitenkin aina, kun Yhdysvaltojen joukot ovat Suomessa. Sopimusta sovelletaan myös silloin, kun Yhdysvaltojen joukkojen läsnäolo ei liity sopimuksen liitteessä lueteltuihin sovittuihin tiloihin ja alueisiin, vaan puolustusyhteistyötä tehdään laajasti Suomen alueella myös liitteessä lueteltujen sovittujen tilojen ja alueiden ulkopuolella.
Sopimus täydentää ja nykyaikaistaa Nato SOFAa. Sopimuksessa määrätään Yhdysvaltojen joukkojen ja siihen kuuluvan siviilihenkilöstön, sopimustoimittajien ja huollettavien oikeudellisesta asemasta. Puolustusyhteistyösopimuksessa määritelty jokainen henkilöryhmä on olennainen osa Yhdysvaltojen joukkojen toimintaa ulkomailla ja puolustusyhteistyön toteuttamista. Tämä heijastuu sopimuksen määräyksissä eri henkilöryhmille myönnetyissä vapautuksissa ja poikkeuksissa.
2.2.1 Sopimuksen keskeiset määräykset
Sopimuksen keskeisimpiä määräyksiä ovat sovittuihin tiloihin ja alueille pääsyä ja niiden käyttöä koskeva 3 artikla, puolustuskaluston, tarvikkeiden ja materiaalin ennakkosijoittamista koskeva 4 artikla, turvallisuutta koskeva 6 artikla, maahantuloa ja liikkumista koskeva 11 artikla sekä rikosoikeudellista tuomiovaltaa koskeva 12 artikla.
Sopimuksen 3 artiklan mukaan Yhdysvalloilla olisi esteetön pääsy ja oikeus käyttää sopimuksen liitteessä lueteltuja sovittuja tiloja ja alueita muun muassa koulutus- ja harjoitustoimintaan, joukkojen liikkumiseen ja kauttakulkuun, joukkojen ja materiaalin sijoittamiseen sekä valmiusoperaatioihin. Sovitut tilat ja alueet ovat pääsääntöisesti yhteiskäytössä. Sopimuksen toimeenpanijat voivat kuitenkin yhdessä osoittaa USA:n joukoille yksinomaisen pääsy- ja käyttöoikeuden sovittujen tilojen ja alueiden osiin.
Sopimuksen 4 artiklassa Yhdysvalloille annetaan oikeus tuoda ennalta sijoitettavaa materiaalia Suomeen ja varastoida sitä Suomessa. Yhdysvaltojen tulee sopimuksen mukaan ilmoittaa
Suomen Puolustusvoimille materiaalista ja kuljetusaikatauluista ennakolta. Ennakolta sijoitettava materiaali ja sen varastointiin tarkoitetut tilat tai niiden osat ovat yksinomaan USA:n joukkojen käytössä.
Sopimuksen 6 artiklassa määrätään USA:n joukkojen turvallisuuden järjestämisestä Suomessa. Suomella on ensisijainen vastuu USA:n joukkojen turvallisuudesta. Sopimuksessa annetaan kuitenkin USA:n joukoille oikeus ryhtyä sovituissa tiloissa ja sovituilla alueilla tai niiden välittömässä läheisyydessä välttämättömiin ja oikeasuhtaisiin toimiin turvallisuutensa varmistamiseksi. Muualla Suomessa joukoilla on tällainen oikeus vain poikkeuksellisissa olosuhteissa noudattaen yhteisesti hyväksyttyjä turvallisuussuunnitelmia.
Sopimuksen 11 artiklan mukaan USA:n joukkojen käytössä olevat ilma-alukset, alukset ja ajoneuvot voivat asianmukaisten yhteensovittamis- ja ilmoitusmenettelyjen mukaisesti vapaasti saapua Suomen alueelle, poistua sieltä ja liikkua siellä. Nämä ilma-alukset, alukset ja ajoneuvot kunnioittavat sovellettavia ilma-, meri- ja maaliikenteen turvallisuussääntöjä, mukaan lukien määritettyjä rajoitettuja alueita ja Ahvenanmaan erityisasemaa koskevat säännöt.
Sopimuksen 12 artiklalla poiketaan Nato SOFAn rikosoikeudellista tuomiovaltaa koskevista määräyksistä siten, että Suomi luopuu ensisijaisesta tuomiovallasta koskien niitä USA:n joukkojen jäsenten tekemäksi epäiltyjä rikoksia, jotka eivät johdu jostakin toimesta tai laiminlyönnistä virallisissa tehtävissä. Sopimus sisältää kuitenkin menettelyn, jonka mukaisesti tämä tuomiovallasta luopuminen voitaisiin tapauskohtaisesti peruuttaa. Suomi voisi peruuttaa luopumisen silloin, kun Suomi katsoo, että asialla on erityistä merkitystä Suomelle.
Lisäksi sopimuksessa sovitaan USA:n joukkojen ja niiden mukana seuraavien tahojen maassa oleskeluun liittyvistä käytännön kysymyksistä, kuten verotus, tullit, vahingonkorvaukset ja maahantuonti.
2.2.2 Sopimuksen keskeiset periaatteet
Suomen ja Yhdysvaltojen välisessä puolustusyhteistyössä eräänlaisena sateenvarjona toimii puolustusyhteistyösopimuksen 1 artiklan 2 kohtaan kirjattu velvoite siitä, että kaikessa sopimuksen mukaisessa toiminnassa, myös varastoitaessa tietynlaisia aseita Suomen alueelle kunnioitetaan kaikilta osin Suomen suvereniteettia, lainsäädäntöä ja kansainvälisoikeudellisia velvoitteita. Velvoitteen tarkoituksena on huomioida Suomen lainsäädännön ja kansainvälisoikeudellisten velvoitteiden asettamat lähtökohdat ja turvata Suomen vaikutusmahdollisuudet sopimusmääräysten toimeenpanossa. Velvoite on Suomen vaatimuksesta kirjattu seuraaviin keskeisiin Suomen suvereniteettia koskettaviin määräyksiin: pääsy sovittuihin tiloihin ja sovituille alueille sekä niiden käyttö (3 artikla), materiaalin ennakkosijoittaminen (4 artikla) sekä maahantulo ja liikkuminen (11 artikla), mutta sitä sovelletaan kaikkiin sopimuksen artikloihin.
Viittaus suvereeniteettiin sopimuksessa korostaa Suomen yksinomaista toimivaltaa alueellaan, minkä mukaisesti Suomi mm. määrää itse siitä, millä edellytyksillä toisten maiden sotilasjoukot voivat saapua Suomen alueelle. Puolustusyhteistyösopimuksessa oikeutus USA:n joukkojen maahantuloon perustuu itse sopimukseen. Tämä poikkeaa Nato SOFAsta, jossa Naton jäsenvaltioiden joukkojen maahantulo perustuu Suomen nimenomaiseen pyyntöön tai suostumukseen. Puolustusyhteistyösopimuksella Suomi antaa Yhdysvalloille esteettömän pääsyn Suomen alueelle ja oikeuden käyttää sovittuja tiloja ja alueita sopimuksessa lueteltuihin tarkoituksiin ja oikeuttaa Yhdysvaltojen ilma-alusten, alusten ja
ajoneuvojen maahantulon ja vapaan liikkumisen Suomen alueella. Sopimuksen suvereniteettia koskevaa kunnioittamisvelvoitetta vahvistavat sopimuksen keskeisiin artikloihin (3, 4 ja 11 artiklat) kirjattu velvoite molempien osapuolten näkemysten kuulemisesta ja niiden huomioonottamisesta. Osapuolet konsultoisivat toisiaan eri tasoilla asevoimista aina valtion ylimpään johtoon saakka. Sitä voidaan tehdä myös eri vaiheissa, kuten harjoitustoiminnan, joukkojen käytön ja operatiivisen toiminnan vuosittaisen suunnittelun yhteydessä tai tapauskohtaisesti. Konsultaation tarkoituksena olisi varmistaa Suomelle riittävä tilannetietoisuus sopimuksenmukaisesta toiminnasta ja mahdollistaa ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisten näkökohtien huomioiminen sopimuksen soveltamisessa sekä tarvittaessa kansallinen päätöksenteko. Näin Suomi voi tarvittaessa tuoda esiin Yhdysvalloille näkemyksensä, jotka Yhdysvallat ottaa huomioon.
Lainsäädännön kunnioittamista koskevan velvoitteen voidaan katsoa periaatteelliselta tarkoitukseltaan vastaavan pitkälti Nato SOFAn II artiklan velvoitetta, jonka mukaan joukot, siviili-henkilöstö ja niiden jäsenet sekä näiden huollettavat ovat velvollisia kunnioittamaan vastaanottajavaltion lakia. Nato SOFAn kunnioittamisperiaatetta on avattu tarkemmin Nato SOFAn hyväksymisestä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 90/2023 vp, s. 7–8).
Lainsäädännön kunnioittamista koskeva määräys on tavanomainen määräys joukkojen asemaa koskevissa sopimuksissa, joiden taustalla on historiallisesti ollut tarve tasapainon löytämiseen kahden kansainvälisen oikeuden periaatteen, valtion ja sen edustajien immuniteetin sekä vieraan valtion asevoimia vastaanottavan valtion alueellisen toimivallan välillä.
Vastaanottajavaltion lainsäädännön kunnioittaminen ei voisi kuitenkaan johtaa siihen, että yhdessä sovitun toiminnan toteuttaminen estyisi tai siitä tulisi käytännössä hyvin hankalaa. Suvereenien valtioiden keskinäisen tasa-arvon periaatteesta ja siitä johdetusta valtion ja niiden joukkojen immuniteetista puolestaan seuraa, että joukkojen toiminnan valvonta ei kuulu vastaanottajavaltion viranomaisvalvonnan alaisuuteen. Immuniteetti ei oikeuta lähettäjävaltion joukkoja vastuuvapauteen, vaan lähettäjävaltio kantaa täyden vastuun joukkojensa toimista.
Puolustusyhteistyösopimuksen osalta edeltä sanottu tarkoittaa, että Yhdysvaltojen joukot noudattavat Yhdysvaltojen lainsäädäntöä, mutta kunnioittavat Suomen lainsäädäntöä. Lisäksi Yhdysvalloilla on velvollisuus varmistaa, että sen oma henkilöstö kunnioittaa Suomen lainsäädäntöä ja määräyksiä. Joukkojen immuniteetista puolestaan seuraa, että Suomen viranomaiset eivät voi kohdistaa USA:n joukkoihin valvontatoimenpiteitä.
Lainsäädännön kunnioittamisen kannalta merkitystä on myös ydinenergialain (990/1987) 4
§:n mukaisella ydinräjähteiden maahantuonnin, valmistamisen, hallussapidon ja räjäyttämisen kiellolla. Myös ydinaseiden kuljettaminen Suomen kautta on kielletty ja rangaistavaa. Rikoslain (39/1889) 34 luvun 6:ssä (578/1995) on kriminalisoitu ydinräjähderikos. Sopimuksessa ei suoraan kielletä ydinräjähteiden tuomista Suomen alueelle tai sijoittamista Suomeen. Yhdysvaltojen pelote nojaa viime kädessä ydinaseisiin. Yhdysvaltojen ydinaseiden sijoittaminen Eurooppaan perustuu erillisiin valtiosopimuksiin. Nykyisen politiikan mukaan Yhdysvalloilla ei ole suunnitelmaa, aikomusta tai syytä sijoittaa ydinaseita uusiin maihin. Puolustusyhteistyösopimuksen määräyksistä ainakin sovittuihin tiloille ja alueille pääsemistä koskevalla 3 artiklalla, materiaalin ennakolta sijoittamista koskevalla 4 artiklalla sekä ilma- alusten, alusten ja ajoneuvojen liikkumista koskevalla 11 artiklalla voi olla liityntä ydinräjähteitä koskeviin kysymyksiin. Kyseiset artiklat sisältävät edellä selostetun konsultaatiovelvoitteen, joka mahdollistaa yksittäistapauksissa Suomen näkökohtien esiintuomisen sopimuksen määräyksiä sovellettaessa.
Kansainvälisoikeudellisten velvoitteiden kunnioittamisella viitataan kaikkiin Suomen hallituksen tekemiin kansainvälisiin sopimuksiin sekä yleiseen kansainväliseen oikeuteen perustuviin velvoitteisiin. Puolustusyhteistyösopimuksen kontekstissa viittaus koskee ennen kaikkea niitä asevalvontasopimuksia ja kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, joihin Suomi on sitoutunut. Asevalvontasopimuksista sopimuksen soveltamisen kannalta merkitystä on erityisesti ydinaseiden leviämisen estämisestä koskevalla sopimuksella (SopS 11/1970), bakteriologisten (biologisten) ja toksiiniaseiden kehittämisen, tuottamisen ja varastoinnin kieltämistä sekä niiden hävittämistä koskevalla yleissopimuksella (SopS 15/1975), kemiallisten aseiden kehittämisen, tuotannon, varastoinnin ja käytön kieltämistä sekä niiden hävittämistä koskevalla yleissopimuksella (SopS 19/1997), jalkaväkimiinojen käytön, varastoinnin, tuotannon ja siirron kieltämisestä ja niiden hävittämisestä koskevalla yleissopimuksella (SopS 13/2012) sekä yleissopimuksella tiettyjen sellaisten tavanomaisten aseiden käytön kielloista tai rajoituksista, joiden voidaan katsoa aiheuttavan tarpeettoman vakavia vammoja tai olevan vaikutuksiltaan umpimähkäisiä (SopS 64/1983). Viittaus kattaa myös Ahvenanmaan demilitarisointia koskevat sopimukset: Ahvenanmaansaarten linnoittamattomuutta ja puolueettomuutta koskeva sopimus (jäljempänä Ahvenanmaa- sopimus, SopS 1/1922) sekä 11.10.1940 tehty sopimus Suomen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välillä Ahvenanmaan saarista (SopS 24/1940, joka jätettiin voimaan myös Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, ks. SopS 102/1992). Kansainvälisillä velvoitteilla on merkitystä erityisesti Yhdysvaltojen maahantulon (3 ja 11 artikla) sekä puolustusmateriaalin sijoittamisen (4 artikla) kannalta. Keskeisiä ihmisoikeussopimuksia sopimuksen soveltamisen kannalta ovat muun muassa YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva sopimus (SopS 7 ja 8/1976) ja Euroopan ihmisoikeussopimus (SopS 18 ja 19/1990; sellaisena kuin se on myöhemmin muutettuna SopS 71 ja 72/1994, SopS 85 ja 86/1998, SopS
8 ja 9/2005, SopS 6 ja 7/2005 sekä SopS 50 ja 51/2010, jäljempänä EIS). Ihmisoikeusvelvoitteiden huomioon ottaminen korostuu puolustusyhteistyösopimuksen rikosoikeudellista tuomiovaltaa (12 artikla) ja vapaudenmenetystä (13 artikla) koskevien määräysten soveltamisessa.
Puolustusyhteistyösopimuksen kannalta keskeisestä Suomen lainsäädännöstä, kuten kansainvälistä apua, yhteistoimintaa tai muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetusta laista (418/2017), aluevalvontalaista (755/2000), puolustusvoimista annetusta laista (551/2007), ydinenergialaista (990/1987) sekä Suomen sitovista kansainvälisistä velvoitteista, erityisesti asevalvontasopimuksista sekä Ahvenanmaan demilitarisointia koskevista sopimuksista, on tehty selkoa Yhdysvalloille neuvottelujen yhteydessä.
2.3 Sopimuksen liite
Puolustusyhteistyösopimuksen mukaan USA:n joukoilla, USA:n sopimustoimittajilla, suomalaisilla sopimustoimittajilla, huollettavilla, ja sen mukaan kuin yhteisesti sovitaan, muilla olisi esteetön pääsy ja oikeus käyttää sopimuksen liitteessä A määriteltyjä Suomen alueella sijaitsevia sovittuja tiloja ja alueita sopimuksessa lueteltuihin tarkoituksiin. Kyse on kohteista, joille sopimukseen perustuva yhteistyö ensisijaisesti keskittyisi. Yhdysvallat voi sijoittaa joukkoja ja materiaalia sovittuihin tiloihin ja sovituille alueille sekä tarvittaessa käyttää niitä esimerkiksi harjoitustoimintaan. Puolustusyhteistyösopimusta sovelletaan kuitenkin aina, kun USA:n joukot ovat Suomessa. Puolustusyhteistyötä Suomen ja Yhdysvaltojen välillä tehdään laajasti Suomen alueella myös liitteessä lueteltujen sovittujen tilojen ja alueiden ulkopuolella.
Liite sisältää Puolustusvoimien pysyvässä käytössä olevia tiloja ja alueita: varuskunta-alueita tai niiden osia, kuten lentotukikohtia, laivastotukikohtia, ampuma- ja harjoitusalueita sekä
varastoalueita1. Ivalossa sijaitseva Rajavartiolaitoksen kasarmialue on kuitenkin Rajavartiolaitoksen käytössä.
Liitteessä luetellut sovitut tilat ja alueet ovat Suomen valtion omistuksessa tai hallinnassa. Niitä hallinnoivat kiinteistöjen omistajahallintaan keskittyvät liikelaitokset sekä Finavia Oyj. Pääsääntönä voidaan pitää, että Metsähallitus-liikelaitos hallinnoi Puolustusvoimien käyttämiä rakentamattomia metsä- ja vesialueita, esimerkiksi ampuma- ja harjoitusalueita. Senaatti- konserniin kuuluva liikelaitos Puolustuskiinteistöt hallinnoi Puolustusvoimien käyttämiä rakennettuja alueita, esimerkiksi varuskunta-alueita. Senaatti-kiinteistöt hallinnoi Rajavartiolaitoksen alueita. Finavia Oyj omistaa lentokenttäalueet.
Puolustusvoimien käyttöön alueita hankitaan käytännössä Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen toimeksiannosta Metsähallituksen ja Puolustuskiinteistöjen toimenpitein. Puolustusvoimien käytössä olevilla alueilla tarkempia määräyksiä alueista ja niiden käytöstä annetaan varuskunnittain. Puolustusvoimat ylläpitää tietojärjestelmää, johon on koottu kartta- ja muuta tietoa Puolustusvoimien käytössä olevista alueista. Alueiden rajoihin voi tulla muutoksia esimerkiksi kiinteistö- ja maa-aluehankintojen yhteydessä.
Varuskunta on määritelty puolustusvoimista annetun lain (551/2007) 27 c §:ssä, jonka mukaan se on Puolustusvoimien käytössä olevista alueista ja niillä sijaitsevista hallintoyksiköistä tai niiden osista koostuva yksikkö, jonka tehtävänä on sovittaa yhteen ja tuottaa yhteisiä palveluja varuskuntaan kuuluville yksiköille ja sotilaskohteille. Varuskunta ei siis ole yksi yhtenäinen alue, vaan kiinteä sotilasalueiden joukko, joka voi sisältää toisistaan erillään olevia alueita, esimerkiksi kasarmi-, ampuma-, harjoitus- ja varastoalueita. Varuskuntien alueet ja muutokset niihin määritellään osana Puolustusvoimien toiminnan ja resurssien suunnittelua ja seurantaa. Sopimuksen liitteessä tarkoitetut varuskunta-alueet eivät välttämättä vastaa rajoiltaan puolustusvoimista annetun lain (551/2007) 27 c §:ssä määriteltyä varuskuntaa, vaan ne voivat olla suppeampia.
Puolustusvoimat suorittaa alueiden tarkemman määrittelyn yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa laatimalla tarvittavat yksityiskohtaiset alueiden rajoja koskevat asiakirjat. Rajavartiolaitoksen käytössä olevan alueen osalta Rajavartiolaitos osallistuu alueen määrittelyyn yhdessä Puolustusvoimien kanssa. Sopimuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti samassa yhteydessä voidaan määritellä tarvittavien päätöksentekomenettelyjen jälkeen myös sovittujen tilojen ja alueiden sisällä mahdollisesti olevat Suomen ja Yhdysvaltojen yksinomaisessa käytössä olevat alueet. Edellä mainittuja päätöksentekomenettelyitä selostetaan 3 artiklan 2 kohdan yksityiskohtaisissa perusteluissa.
Sopimuksen liite on erottamaton osa sopimusta, ja se hyväksytään siten osana sopimusta perustuslain 8 luvun mukaisesti. Liitteessä ei määritellä yksilöidysti alueiden tarkkoja rajoja. Kun alue sisältyy liitteeseen, se on kokonaisuudessaan sopimuksen 2 artiklan 7 kohdassa määritelty sovittu tila ja alue, johon Yhdysvalloilla on pääsy- ja käyttöoikeus.
1 Sovitut tilat ja alueet: Ivalo, Rajavartiolaitoksen kasarmialueet (sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävien hoitamiseen varatut tilat ja alueet); Kuopio-Rissala, Karjalan lennoston lentotukikohta; Niinisalon varuskunta-alue ja Pohjankangas-Hämeenkangas harjoitusalueet; Parkanon varastoalue; Raaseporin varuskunta-alue ja Syndalenin harjoitusalue; Rovajärven harjoitusalue mukaan lukien Misin varastoalue; Rovaniemi, Lapin lennoston lentotukikohta ja Jääkäriprikaatin varuskunta-alue; Skinnarvikin varastoalue; Tammelan varastoalue; Tampere-Pirkkala, Satakunnan lennoston lentotukikohta; Tervolan varastoalue; Jyväskylä-Tikkakoski, Ilmasotakoulun lentotukikohta; Upinniemen laivastotukikohta ja varuskunta-alue Kirkkonummella mukaan lukien Russarö; Veitsiluodon varastoalue; Vekaranjärven varuskunta-alue ja Pahkajärven harjoitusalue.
Sopimuksen mukaan liitettä voidaan muuttaa vain osapuolten tai niiden toimeenpanijoiden kirjallisella suostumuksella. Liitteen muutokset hyväksyttäisiin ja voimaan saatettaisiin Suomessa perustuslain 8 luvun mukaisesti. Suomen hallitus sopisi Suomen puolesta liitteen muuttamisesta.
3 Suhde kansalliseen ja Euroopan unionin lainsäädäntö ön
Puolustusyhteistyösopimuksilla pyritään siihen, että Yhdysvaltojen joukot kykenevät liikkumaan maiden välillä ilman, että kukin maa esittää erilaisia kansallisia vaatimuksia Yhdysvalloille mukauttaa operaatioita, henkilöstöä tai kalustoa kyseisen maan kansallisten vaatimusten mukaisiksi. Myöskään erilaisia kansallisia lupia ja todistuksia ei tulisi vaatia eikä tuotestandardien noudattamista edellyttää. Sujuvan yhteistyön mahdollistamiseksi vierailevien joukkojen on tiedettävä ennakolta, että niillä on oikeus tuoda maahan toiminnan edellyttämät kalusto ja tarvikkeet ja että esimerkiksi olemassa olevia työsopimuksia ei tarvitse muuttaa ennen toiseen maahan siirtymistä. Tämä perustelee osaltaan puolustusyhteistyösopimuksessa sovittuja poikkeuksia ja esimerkiksi useisiin artikloihin sisältyvien lupavaatimusten lieventämistä tai poistamista.
Puolustusyhteistyösopimuksessa sovittavat poikkeukset kansallisesta lainsäädännöstä ilmentävät periaatetta, joka on tavanomaista kaikissa joukkojen asemaa koskevissa sopimuksissa, joita sovelletaan sotilaalliseen läsnäoloon ulkomailla. Toisen valtion joukkoja ja niiden tukitoimintoja ei pidetä isäntämaan joukkojen osana eivätkä ne ole vastaanottajavaltion viranomaisten valvonnan tai muun valvonnan alaisia. Samoin joukkojen asemaa koskevissa sopimuksissa on yleisesti tunnustettu periaate, jonka mukaan ulkomailla toimivat asevoimat säilyttävät komentorakenteensa, oikeutensa ylläpitää järjestystä joukkojen sisällä ja oikeuden asettaa joukkojen jäsen syytteeseen toisessa maassa tehdyistä rikoksista. Nämä periaatteet ovat olennainen edellytys rajat ylittävän sotilaallisen yhteistyön toiminnalle, ja ne on otettu huomioon myös useissa puolustusyhteistyösopimuksen määräyksissä. Natossa ja muualla kansainvälisessä puolustusyhteistyössä on yleinen periaate, jonka mukaan itsenäiset valtiot eivät saa verottaa toisiaan keskinäisestä yhteistyöstä. Näin ollen vastaanottajavaltio ei saa taloudellisesti hyötyä alueellaan harjoitetusta toiminnasta.
Kaikissa puolustusyhteistyösopimuksen nojalla toteutettavissa toimissa on kunnioitettava Suomen lainsäädäntöä ja kansainvälisiä velvoitteita. Tämä tarkoittaa, että sopimuksen lähtökohtana on noudattaa myös EU-lainsäädäntöä sopimuksen kattamilla aloilla. Kunnioittamisvelvoite tarkoittaa sitä, että Yhdysvallat ei puolustusyhteistyösopimuksen mukaisessa toiminnassa ole suoranaisesti velvoitettu noudattamaan Suomen lainsäädäntöä, mutta pyrkii toimimaan mahdollisimman pitkälle sen mukaisesti, kuitenkin niin, ettei se estä puolustusyhteistyön sujuvuutta. Yhdysvallat noudattaa Suomen alueella toimiessaan kuitenkin omaa lainsäädäntöään, jolla on merkitystä sopimuksen soveltamisessa.
Useat puolustusyhteistyösopimuksen määräykset koskevat aloja, joihin sovelletaan EU:n lainsäädäntöä. Näitä ovat esimerkiksi arvonlisäverotusta ja tulleja koskeva säännöstö, pankki- ja rahoituspalvelusääntely, viisumisäännöt ja työntekijöitä koskevat säännöt, mutta myös säännökset, jotka koskevat muun muassa lääkkeitä, verituotteitta, terveydenhuollossa käytettyjä tavaroita, säteilyä ja kemikaaleja, ympäristönsuojelun korkeaa tasoa, eläintautien tai kasvintuhoojien leviämisen ehkäisemistä, elintarviketurvallisuuden varmistamista sekä virallista valvontaa tuotaessa EU:n ulkopuolisista maista Suomeen eläimiä, kasveja, eläinperäisiä tuotteita tai kasviperäisiä tuotteita. Puolustusyhteistyösopimuksen soveltamisalaa koskee pitkälti sama lainsäädäntö kuin Nato SOFAn soveltamisalaa. Kyseistä EU- lainsäädäntöä on selostettu kattavasti Nato SOFA hallituksen esityksen yhteydessä (HE
90/2023 vp, s. 24-31). Puolustusyhteistyösopimuksen ja EU:n lainsäädännön välistä suhdetta on kuitenkin tarpeen käsitellä yleisellä tasolla myös tässä hallituksen esityksessä.
EU:n jäsenenä Suomessa sovelletaan EU:n lainsäädäntöä, joka on ensisijainen kansalliseen lainsäädäntöön nähden. Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa (SEU) säädetään EU:n perusrakenteesta ja tavoitteista. Euroopan unionista tehtyä sopimusta täydentää Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus, jolla säännellään unionin toimintaa ja määritellään unionin toimivallan käyttöä koskevat alat sekä unionin toimivalta ja sen rajoitukset. Perusoikeuksia sääntelevää Euroopan unionin perusoikeuskirjaa sovelletaan silloin, kun EU:n jäsenvaltiot ja toimielimet soveltavat unionin oikeutta.
SEU 4 artiklan 2 kohdassa määrätään, että unioni kunnioittaa keskeisiä valtion tehtäviä, erityisesti niitä, joiden tavoitteena on valtion alueellisen koskemattomuuden turvaaminen, yleisen järjestyksen ylläpitäminen sekä kansallisen turvallisuuden takaaminen. Lisäksi kyseisessä kohdassa todetaan, että erityisesti kansallinen turvallisuus säilyy yksinomaan kunkin jäsenvaltion vastuulla. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että valintoja, joita jäsenvaltiot tekevät sotilaallisen organisoinnin suhteen ja joiden tarkoituksena on niiden alueen tai olennaisten etujen puolustaminen, ei sellaisenaan säännellä unionin oikeudessa.2 Pelkästään se seikka, että toimenpide on toteutettu kansallisen turvallisuuden suojelemiseksi, ei sinänsä merkitse sitä, että unionin oikeutta ei sovellettaisi. Kansallista turvallisuutta koskevat kansalliset toimet eivät kuitenkaan jää kategorisesti EU-oikeuden soveltamisalan ulkopuolelle, eivätkä turvallisuuteen liittyvät näkökohdat vapauta jäsenvaltiota velvollisuudesta soveltaa EU-oikeutta. Unionin tuomioistuin on myös oikeuskäytännössään ottanut kantaa jäsenvaltioiden kansallisen turvallisuuden toimiin (ks. muun muassa asia C- 742/19) ja katsonut, että EU:n sääntöjä ei voi tulkita kuitenkaan siten, että ne estäisivät asevoimia hoitamasta tehtäviään ja että niistä aiheutuisi tämän vuoksi haittaa valtion alueellisen koskemattomuuden säilyttämiselle ja kansallisen turvallisuuden takaamiselle, jotka kuuluvat valtion keskeisiin tehtäviin. Unionin oikeudessa on otettava asianmukaisesti huomioon kunkin jäsenvaltion asevoimiensa toiminnalle asettamat erityispiirteet, johtuivatpa nämä erityispiirteet sitten muun muassa kyseisen jäsenvaltion erityisistä kansainvälisistä velvoitteista, sen kohtaamista selkkauksista tai uhista tai kyseisen valtion geopoliittisesta asemasta.3 Edellä todetun on katsottava koskevan sekä niitä edellytyksiä, jotka koskevat sekä jäsenvaltion omia asevoimia että Naton jäsenvaltioiden, kuten Yhdysvaltojen, joukkoja, joiden kesken puolustus on järjestetty. Tämä huomioiden unionin säädöksiä on puolustusyhteistyösopimusta sovellettaessa tulkittava SEU 4 artiklan 2 kohdan ja jäsenvaltioiden kansalliseen turvallisuuteen liittyvien velvollisuuksien valossa.
Puolustusyhteistyösopimuksessa asevoimien joukkojen jäseniä, mukaan lukien siviilihenkilöstö, heidän huollettavansa ja USA:n sopimustoimittajat, kohdellaan usein tasavertaisina ja heille taataan osittain samanlaiset poikkeukset ja erioikeudet. Kohtelu perustuu siihen, että Yhdysvallat katsoo jokaisen kyseessä olevan henkilöryhmän tukevan Yhdysvaltojen joukkojen toimintaa ulkomailla. Yhdysvaltojen asevoimat on rakennettu siten,
2 K s. Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa C-742/19 antaman tuomion 38 kohta.
3 Ks. Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa C-742/19 antaman tuomion 43-45 kohta.
4 Ks. esim. viisumiasetus (EU) 2018/1806 ja arvonlisäverodirektiivi 2006/112/EY.
että ne käyttävät laajasti yksityisiä sopimustoimittajia teknisen henkilöstön sijaan. Tämä huomioiden unionin oikeutta on asianmukaista tulkita siten, että poikkeukset kattavat tarvittaessa kaikki puolustusyhteistyösopimuksen henkilöryhmät.
Puolustusyhteistyösopimukseen sisältyvien poikkeusten ja oikeutusten tarkoituksena on mahdollistaa tehokas puolustusyhteistyö. Poikkeukset ja oikeutukset ulotetaan sopimuksessa kuitenkin vain niihin henkilöryhmiin, jotka toteuttavat sopimuksen tarkoitusta. Esimerkiksi sopimuksessa asevoimille tarkoitettuja palveluja tarjotaan vain Yhdysvaltojen joukkojen jäsenille, mukaan lukien siviilihenkilöstölle, huollettaville ja muulle erikseen sovitulle valtuutetulle henkilöstölle. Joissakin tapauksissa sopimusta sovelletaan myös suomalaisiin tai toisesta EU:n jäsenvaltiosta oleviin sopimustoimittajiin, mutta soveltaminen on mahdollista vain silloin, kun niillä on Yhdysvaltojen puolustusministeriön kanssa hankinta -tai alihankintasopimus, ja kun ne toimivat näiden sopimusten täytäntöön panemiseksi. Yhdysvaltojen puolustusyhteistyösopimuksen toteuttamiseksi EU:n alueelle tuodut tavarat ja tarjotut palvelut eivät siten ole tarkoitettu saatettavaksi EU:n sisämarkkinoille, eli säilyvät ns. sotilaskuplassa.
Edellä selostetun mukaisesti puolustusyhteistyösopimus on yhteen sovitettavissa unionin oikeuden kanssa. Suomi on omaksunut sanotun lähestymistavan myös Nato SOFAa voimaan saatettaessa.
Sopimukseen liittyvää kansallista lainsäädäntöä on selostettu artiklakohtaisissa perusteluissa.
Sopimusmääräykset tulevat blankettilailla voimaan ja sovellettavaksi siten Suomen ja Yhdysvaltojen välistä puolustusyhteistyötä koskevana erityislakina kansallisen toimialakohtaisen sääntelyn sijaan. Tästä huolimatta valmistelussa on päädytty selvyyden vuoksi säätämään sopimuksesta johtuvat nimenomaiset poikkeukset sopimuksen voimaansaattamislakiin sisällytetyillä asiasisältöisillä säännöksillä koskien samanaikaisesti useampaa toimialakohtaista lakia. Lähestymistapaa puoltaa osaltaan se, että sopimuksen määräyksiä koskevaa kansallista lainsäädäntöä on runsaasti, eikä ennakolta ole täysin mahdollista tunnistaa kaikkia mahdollisesti sovellettavaksi tulevaa lainsäädäntöä. Sopimuksesta johtuvat selkeät poikkeukset kansalliseen lupalainsäädäntöön, tarkastuksiin ja valvontaan on esitetty tehtäväksi erillisinä poikkeuksina myös kansalliseen lainsäädäntöön (ks. esimerkiksi 10 artiklan 3 kohdan ja 21 artiklan yksityiskohtaiset perustelut). Muutoksen kohdistuessa vain yhteen säädökseen, on muutettu vain kyseistä säädöstä (esim. ajokorttilaki).
Joidenkin säädösten kohdalla on voitu hyödyntää Nato SOFAn yhteydessä säädettyjä poikkeuksia kansalliseen lainsäädäntöön, jolloin nyt kansalliseen säännökseen on vain selvyyden vuoksi lisätty nimenomainen maininta puolustusyhteistyösopimuksesta.
Joiltain osin kyse on sopimusmääräyksistä, esimerkiksi kemikaalit ja räjähteet sekä tuotteita koskevat vaatimukset, joiden osalta yhtymäkohta kansalliseen lainsäädäntöön on välillisempi. Myöskään näiden sopimusmääräysten osalta ei ole ollut mahdollista tunnistaa kaikkea määräyksen soveltamisalaan liittyvää tai sitä sivuavaa lainsäädäntöä. Tältä osin on päädytty siihen, että on tarpeen seurata sopimuksen soveltamiskäytäntöä sen arvioimiseksi, onko kansallista lainsäädäntöä joiltain osin tarve tulevaisuudessa muuttaa tai tarkentaa. Sama lähestymistapa valittiin myös Nato SOFAa voimaansaatettaessa.
Sopimuksen voimaansaattamislakiin on lisäksi sisällytetty joitakin asiasisältöisiä säännöksiä täydentämään sopimusmääräysten täytäntöönpanoa esimerkiksi viranomaisten osalta (etenkin sopimuksen 12 ja 13 artikla). Lisäksi sopimuksen voimaansaattamisen yhteydessä esitetään tehtäväksi joitakin nimenomaisia tarkennuksia toimialakohtaiseen lainsäädäntöön.
Sopimuksen yksityiskohtaisissa perusteluissa sekä lakiehdotusten säännöskohtaisissa perusteluissa selostetaan tarkemmin ehdotuksia niiksi lainsäädäntömuutoksiksi, jotka katsotaan tarpeellisiksi, jotta sopimus olisi mahdollista panna täytäntöön ja jotta Suomessa voitaisiin luoda entistä paremmat edellytykset Yhdysvaltojen sotilaallisen tuen antamiselle ja saamiselle tehokkaalla tavalla.
4 Muut kansainväliset velvoitteet ja järjestelyt
Suomen ja Yhdysvaltojen välinen tietoturvallisuussopimus
Suomen ja Yhdysvaltojen välillä on voimassa vuonna 2013 tehty sopimus turvallisuustoimenpiteistä turvallisuusluokitellun tiedon suojaamiseksi (SopS 41 ja 42/2013 vp). Sopimuksen tarkoituksena on varmistaa Suomen ja Yhdysvaltojen välisessä yhteistyössä luottamuksellisesti vaihdettavan turvallisuusluokitellun tiedon suojaaminen erityisesti ulko-, puolustus-, turvallisuus-, poliisi-, tiede- ja yritysasioissa. Sopimuksen määräyksiä sovelletaan siten myös puolustusyhteistyösopimuksen puitteissa tehtävässä yhteistyössä. Sopimuksella osapuolet sitoutuvat suojaamaan toiselta osapuolelta suoraan tai välillisesti saamansa turvallisuusluokitellut tiedot sopimuksessa määrättyjen vaatimusten sekä kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti. Suomen ja Yhdysvaltojen välinen sopimus koskee tietoja, joita toinen osapuoli pitää salassa pidettävinä ja jotka se on määritellyt ja merkinnyt korkean tietoturvallisuuden tasoa edellyttäviksi. Osapuolet eivät salli kolmansien osapuolten saada turvallisuusluokiteltua tietoa ilman lähettäjän kirjallista ennakkolupaa.
Suomen ja Yhdysvaltojen puolustusministeriöiden välinen aiejulistus puolustusyhteistyöstä
Vuonna 2016 puolustusministeriöiden välillä tehty kahdenvälinen aiejulistus (Statement of Intent) antaa yleiset puitteet Suomen ja Yhdysvaltojen puolustusyhteistyölle. Sen mukaan yhteistyön osa-alueita ovat muiden muassa puolustuspoliittinen dialogi, materiaaliyhteistyö mukaan lukien sotilaallinen huoltovarmuus, tiedonvaihto, suorituskyky-yhteistyö, koulutus- ja harjoitustoiminta, tutkimusyhteistyö sekä valmiuden ja yhteistoimintakyvyn kehittäminen. Vuonna 2018 Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltojen puolustusministeriöiden välillä tehdyn kolmenvälisen aiejulistuksen tavoitteena puolestaan on muun muassa tilannetietoisuuden vahvistaminen Itämeren alueella, koulutus- ja harjoitustoiminnan koordinointi sekä strategisen viestinnän koordinointi.
Suomen ja Yhdysvaltojen puolustusmateriaaliyhteistyön perustana toimivat vastavuoroisista puolustushankinnoista tehty sopimus (SopS 69 ja 70/2019), jonka ensimmäinen sopimusversio tullut voimaan vuonna 1991, sekä vuonna 2007 puolustusministeriöiden välillä tehty yhteisymmärryspöytäkirja koskien teknologiaa, tutkimusta, suorituskykyjen kehittämistä ja hankintatointa (Declaration of Principles). Tutkimus- ja teknologiayhteistyön alalla Suomen ja Yhdysvaltojen puolustusministeriöiden välillä on tehty erilaisia tiedonvaihtoa ja yhteistyötä mahdollistavia sopimuksia. Puolustusministeriöiden välillä on myös tehty erillinen huoltovarmuutta koskeva sopimusjärjestely (Security of Supply Implementing Arrangement).
Acquisition and Cross-Servicing Agreement (ACSA) on Suomen ja Yhdysvaltojen puolustusministeriöiden välinen molemminpuolinen logistista yhteistyötä koskeva sopimus. ACSA:n nojalla Puolustusvoimien on mahdollista antaa ja vastaanottaa logistista tukea, täydennyksiä ja palveluita normaalioloissa, normaaliolojen häiriötilanteissa sekä
poikkeusoloissa, harjoituksiin keskittämisissä, yhteisharjoituksissa, valmiuden säätelyyn ja kriisinhallintaan liittyvissä tilanteissa, muissa pakottavissa olosuhteissa, humanitäärisissä avustustilanteissa ja suuronnettomuustilanteiden hallinnassa. Tällä hetkellä ACSA-sopimusta käytetään ensisijaisesti sotilaallisen kriisinhallinnan logistisen tuen järjestelyiden yhteydessä kotimaisissa harjoituksissa ja kansainvälisissä operaatioissa.
Isäntämaatuen (Host Nation Support, HNS) yleisenä tavoitteena on varmistaa toisen valtion joukkojen toimintaedellytykset isäntämaassa. Isäntämaatukea annetaan sekä normaali- että poikkeusoloissa isäntämaan siviili- ja sotilasorganisaatioiden toimesta. Normaalioloissa isäntämaatukea annetaan esimerkiksi kansainvälisissä harjoituksissa ja Naton rauhan ajan yhteisen puolustuksen tehtävissä. Tuen käytännön järjestelyistä sovitaan erikseen isäntämaan toimivaltaisten viranomaisten ja tukea saavan osapuolen kesken.
Suomi on tehnyt vuonna 2014 Naton kanssa isäntämaatukea koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan (SopS 82/2014, jäljempänä Nato HNS MOU) sekä vuonna 2022 yhteisymmärryspöytäkirjaa täydentävän teknisen järjestelyasiakirjan (SopS 35/2023, jäljempänä Nato HNS TA). Nato HNS MOU:ta ja Nato HNS TA:ta voidaan soveltaa yhdessä sovittavalla tavalla Naton operaatioiden, harjoitusten sekä muun sotilaallisen toiminnan toteuttamisessa Suomen alueella. Asiakirjoissa sovittuja menettelyjä voidaan hyödyntää myös Yhdysvaltojen kanssa tehtävässä kahdenvälisessä puolustusyhteistyössä yhdessä sovittavalla tavalla.
Naton kanssa tehdyt isäntämaatuen järjestelyt ovat poliittisen yhteisymmärryksen ilmaisevia, oikeudellisesti sitomattomia järjestelyjä. Niillä on sovittu tarkemmin yhteisistä menettelytavoista muun muassa eräiden Nato SOFAn määräysten soveltamisessa. Puolustusyhteistyösopimus sisältää useita samoja asiasisältöjä kuin Nato SOFA ja Xxxxx kanssa tehdyt isäntämaatuen järjestelyt. Merkittävin eroavaisuus Naton kanssa tehtyihin isäntämaatuen järjestelyihin on se, että puolustusyhteistyösopimuksen määräyksiä voidaan soveltaa suoraan kahdenvälisesti, eivätkä ne ole Naton toimintaan sidottuja. Puolustusyhteistyösopimuksen määräykset ovat myös osin yksityiskohtaisempia ja laajempia oikeuksia sisältäviä.
Nato SOFAn joukkojen ja siviilihenkilöstön määritelmään eivät sisälly sopimustoimittajat. Nato HNS MOU:ssa ja TA:ssa joukkojen määritelmä kattaa Naton sopimustoimittajat. Suomi on antanut Nato HNS MOU:n ja TA:n allekirjoituksen yhteydessä lausuman (statement), jossa selvennetään, että Suomi ei tunnusta sopimustoimittajia osaksi Nato SOFAn mukaisia joukkoja tai siviilihenkilöstöä. Puolustusyhteistyösopimuksen ero Suomen tekemiin isäntämaatukijärjestelyihin on, että sen perusteella sopimustoimittajat saavat osittain samanlaisia erioikeuksia ja vapauksia kuin joukkojen jäsenet ja siviilihenkilöstö.
5 Kansainvälinen vertailu
Yhdysvallat on tehnyt maailmanlaajuisesti puolustusalaa koskevia sopimuksia, ml. kaikkien Naton jäsenvaltioiden kanssa. Niiden nimet ja sisältö vaihtelevat muun muassa sen mukaan, milloin sopimukset on tehty. Naton perustamisen jälkeen Yhdysvallat teki 27.1.1950 keskinäistä puolustusapua koskevat sopimukset (Mutual Defence Assistance) kahdeksan Naton perustajajäsenen kanssa (Alankomaat, Belgia, Iso-Britannia, Italia, Luxemburg, Norja,
Xxxxxx, Xxxxxx). Nykyisiin puolustusyhteistyösopimuksiin verrattuna 1950-luvun sopimukset olivat lyhyitä ja vastavuoroisia ja niiden tarkoitus oli mahdollistaa sotilaallisen tuen antaminen osapuolille.
Yhdysvallat on 2010-luvulta lähtien päivittänyt kahdenvälisten puolustusyhteistyösopimusten verkostoaan. Suomen kanssa tehdyn puolustusyhteistyösopimuksen pohjana on Yhdysvaltojen Senaatin vahvistama mallisopimus, jonka perusteella Yhdysvallat on neuvotellut viimeaikaiset puolustusyhteistyösopimuksensa. Yhdysvallat pyrkii mallisopimusta hyväksikäyttäen kumppaniensa ja liittolaistensa kanssa yhdenmukaisiin sopimuksiin, mikä tuo Yhdysvaltojen näkökulmasta selkeyttä sen toimintaedellytyksiin kumppani- ja liittolaismaissa ja vahvistaa myös alueellisen yhteistyön lähtökohtia. Osapuolet voivat lisäksi tehdä erilaisia täytäntöönpanosopimuksia tai järjestelyjä sopimuksen määräysten täytäntöön panemiseksi ja näin on myös aiemmin tehty, esimerkiksi Norjassa.
Yhdysvalloilla on Suomen sopimukseen verrannollinen puolustusyhteistyösopimus Naton jäsenvaltioista Bulgarian, Latvian, Liettuan, Norjan, Puolan, Slovakian, Tšekin, Unkarin, Viron, Ruotsin ja Tanskan kanssa.
Yhdysvaltojen Norjan, Ruotsin ja Tanskan kanssa neuvottelemat puolustusyhteistyösopimukset perustuvat samanlaiseen mallisopimukseen kuin Suomen tekemä sopimus. Norjan ja Yhdysvaltojen puolustusyhteistyösopimus tuli voimaan 17.6.2022. Ruotsi ja Xxxxxx allekirjoittivat puolustusyhteistyösopimukset joulukuussa 2023.Useat Norjan neuvottelemat muutokset Yhdysvaltojen mallipohjaan huomioitiin kunkin Pohjoismaan puolelta myös näiden omissa neuvotteluissa. Vaikka Norjan, Ruotsin ja Tanskan sopimuksissa on havaittavissa joitakin eroja toisiinsa nähden, sopimusten päävelvoitteet ovat kuitenkin samanlaiset. Tämä helpottaa myös sopimusten yhtenäistä täytäntöönpanoa.
Pohjoismaiden puolustusyhteistyösopimusten erot johtuvat lähinnä kansallisesta lainsäädännöstä ja erilaisista politiikkalinjauksista. Esimerkiksi Suomi ja Norja ovat sopimuksissaan halunneet keskeisten määräysten osalta toistaa, että niissä määrätyssä toiminnassa kunnioitetaan aina suvereniteettia, kansallista lainsäädäntöä ja kansainvälisiä velvoitteita, vaikka koko sopimuksen toiminta tapahtuukin sopimuksen soveltamisalaa koskevan artiklan sateenvarjon alla. Xxxxxx puolestaan on päätynyt sisällyttämään kunnioittamisvelvoitteeseen vain sopimuksen 1 artiklaan. Suomen sopimuksessa sopimuksen suvereniteettia koskevaa kunnioittamisvelvoitetta vahvistavat sopimuksen keskeisiin artikloihin (3 artikla - pääsy sovittuihin tiloihin ja sovituille alueille sekä niiden käyttö, 4 artikla – puolustuskaluston, tarvikkeiden ja materiaalin sijoittaminen ennakolta ja 11 artikla – ilma-alusten, alusten ja ajoneuvojen liikkuminen) kirjattu velvoite molempien osapuolten näkemysten kuulemisesta ja niiden huomioonottamisesta. Norjalla on vastaava kirjaus 3 ja 4 artiklassa ja Tanskalla 4 artiklassa. Ruotsilla ei ole sopimuksessaan vastaavaa kirjausta.
Kaikissa Pohjoismaisissa sopimuksissa 3 artiklassa tarkoitetut sovitut tilat ja alueet on määritelty liitteessä. Norjan puolustusyhteistyösopimuksen liite sisälsi alun perin neljä sovittua tilaa ja aluetta: kolme lentotukikohtaa ja yhden laivastotukikohdan. Helmikuussa 2024 Norja ja Yhdysvallat muokkasivat liitettä lisäten siihen kahdeksan uutta sovittua tilaa ja aluetta, jotka sisältävät myös maavoimien kohteita. Tanskan puolustusyhteistyösopimuksen liite sisältää kolme lentotukikohtaa. Ruotsin puolustusyhteistyösopimuksen liite vastaa Suomen puolustusyhteistyösopimuksen liitettä: siinä on yhteensä 17 sovittua tilaa ja aluetta eri puolelta Ruotsia ja kaikista puolustushaaroista.
Norjan sopimuksen 1 artiklassa todetaan, että mikään sopimuksessa ei muuta Norjan politiikkaa, joka koskee ulkomaisten joukkojen sijoittamista Norjan alueelle ja ydinaseiden
varastointia tai käyttöönottoa Norjan alueella. Tanskan sopimuksen 1 artiklassa todetaan, että mikään sopimuksessa ei muuta Tanskan politiikkaa ydinaseiden varastoinnissa tai käyttöönotossa Tanskan alueella. Kummassakin maassa kyse on toisen maailmansodan jälkeen tehdyistä linjauksista, joiden mukaan niihin ei sijoiteta ydinaseita. Norja ja Tanska eivät ole tehneet Pohjois-Atlantin sopimukseen ydinaseita koskevia varaumia.
Ruotsin puolustusyhteistyösopimusta koskevan hallituksen esityksen pohjana olevassa muistiossa (DS 2024:2, s. 9) on todettu Ruotsin Natoon liittymistä koskevan hallituksen esitykseen sisällytetyn kannanoton tavoin, että puolustusyhteistyösopimukseen sitoutuminen ei muuta lähtökohtaa siitä, että Ruotsilla alueella ei ole syytä pitää ydinaseita tai pysyviä tukikohtia rauhanaikana.
Pohjoismaiden sopimukset eroavat myös maahantuloa ja liikkumista koskevan 11 artiklan osalta. Norjan sopimuksessa on viittaus soveltuviin lupiin (applicable clearances). Luvat voidaan myöntää määrittämättömiin toistuviin maahantuloihin ja ne voivat olla voimassa enintään vuoden kerrallaan. Myönnettävät luvat eivät sisällä oikeutta liikkua Huippuvuorten, Xxx Xxxxxxx saaren eikä Bouvet'n saaren alueilla. Ruotsin sopimuksessa puolestaan määrätään, että USA:n joukkojen käyttämät tai yksinomaan niiden lukuun käytettävät ilma- alukset, alukset ja ajoneuvot voivat saapua Ruotsin alueelle, poistua sieltä ja liikkua siellä vapaasti noudattaen asiaankuuluvia ilmailun, merenkulun ja maaliikenteen turvallisuus- ja liikennesääntöjä, mukaan lukien sovellettavat menettelyt (applicable procedures).
Ruotsin lainsäädännössä lähtökohtana on, että hallitus päättää pääsystä Ruotsin alueelle. Ruotsin hallitus sallii jo nyt pääsyn Ruotsin alueelle tiettyä pitkäaikaista toimintaa varten esimerkiksi EU:n tai Naton ja pohjoismaisen yhteistyön puitteissa. Tällaiset päätökset tehdään yhden tai kahden vuoden määräajaksi. Samassa yhteydessä hallitus säännöllisesti valtuuttaa Ruotsin asevoimia määrittelemään pääsyn edellytykset. Ruotsin on tarkoitus soveltaa vastaavaa menettelyä Yhdysvaltojen pääsyyn Ruotsin alueelle (DS2024:2, s. 132).
Suomessa Yhdysvaltojen maahantulo on ratkaistu sopimuksessa konsultaatiota koskevalla määräyksellä sekä viittauksella asianmukaisiin yhteensovittamis- ja ilmoitusmenettelyihin (ks. tarkemmin 11 artiklan yksityiskohtaiset perustelut).
Puolustusyhteistyösopimuksen turvallisuutta koskevan 6 artiklan osalta Suomen ja Ruotsin sopimukset noudattavat samaa perusratkaisua. Niissä todetaan vastaanottajavaltion vastuu huolehtia sopimuksessa tarkoitettujen henkilöiden ja materiaalin turvallisuudesta alueellaan sekä annetaan USA:n joukoille toimivaltaa toteuttaa turvallisuustoimenpiteitä sovituilla alueilla ja sovituissa tiloissa sekä niiden välittömässä läheisyydessä ja vain poikkeuksellisissa olosuhteissa näiden alueiden ulkopuolella. Lisäksi niissä määrätään vastaanottajavaltion ja USA:n joukkojen viranomaisten välisestä yhteistyövelvoitteesta. Norjan sopimus poikkeaa tästä perusratkaisusta siinä, että Norjan viranomaiset vastaavat USA:n joukkojen turvallisuudesta sovittujen alueiden ja tilojen välittömässä läheisyydessä ja niiden siviiliosissa, ja USA:n joukot voivat ryhtyä toimenpiteisiin vain poikkeuksellisissa olosuhteissa. Tanskan sopimuksessa määrätään edellä mainittujen sopimusten tavoin Tanskan viranomaisten vastuusta vastata turvallisuudesta alueellaan ja yhteistyövelvoitteesta, mutta määrätään vain varsin yleisesti USA:n joukkojen toimivallasta turvata toimintaansa sovituissa tiloissa ja sovituilla alueilla.
Suomella on rikosoikeudellista tuomiovaltaa koskevassa artiklassa rikoksen uhrien asemaa koskeva kirjaus, jota muissa Pohjoismaiden sopimuksissa ei ole. Suomessa rikoksen uhrien asemaa koskeva sääntely edellyttää, että viranomaisten tulisi voida neuvoa rikoksen uhreja näiden asemasta. Lisäksi rikosvahinkojärjestelmän toimivuus saattaisi edellyttää, että Suomen
viranomaiset saavat riittävät tiedot. Pohjoismaiden sopimukset eroavat myös sen suhteen, mistä rikosepäilyistä USA:n viranomaisten on tiedotettava viranomaisia. Norjan ja Ruotsin sopimuksissa on määrätty, että USA:n joukot ilmoittavat kansallisille viranomaisille kaikista Yhdysvaltojen joukkojen epäillyistä rikoksista, ellei muusta järjestelystä erikseen sovita. Suomen sopimuksessa ilmoittamisen ulkopuolelle on rajattu jo valmiiksi rikosepäilyt, joista USA:n lainsäädännön mukaan voidaan tuomita rangaistukseksi enintään sakkoa tai vuosi vankeutta. Tanskan sopimuksessa vähäisistä rikkomuksista ei tarvitse ilmoittaa.
Yhdysvaltojen joukkojen verotukseen (arvonlisävero, valmistevero ja tulovero) tai heidän tuomien joukkojen yhteisten tai henkilökohtaisten tavaroiden ja tuotteiden tullaamiseen liittyvissä kysymyksissä Pohjoismaiden sopimukset vastaavat pääosin toisiaan.
6 Keskeiset ehdotukset
Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi puolustusyhteistyöstä Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen välillä tehdyn sopimuksen. Esitys sisältää ehdotukset sopimuksen voimaansaattamista koskevaksi laiksi, joilla saatetaan voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset. Esityksessä ehdotetaan lisäksi tehtäväksi sopimuksesta johtuvat muutokset ampuma-aselakiin, ulkomaalaislakiin, sotilasajoneuvolakiin, arvonlisäverolakiin, valtion vahingonkorvaustoiminnasta annettuun lakiin, ajokorttilakiin, sähköisen viestinnän palveluista annettiin lakiin, ilmailulakiin, lentoasemaverkosta ja -maksuista annettuun lakiin ja ajoneuvolakiin.
7 Esityksen vaikutukset
Alla kuvattujen vaikutusten osalta on huomioitava, että puolustusyhteistyösopimuksen tosiasialliset vaikutukset tulevat määräytymään sen mukaan, kuinka laajasti yhteistyötä tehdään ja missä määrin USA:n joukkoja sekä huollettavia ja USA:n sopimustoimittajia tulee Suomen alueelle. Puolustusyhteistyösopimus ei merkitsisi Suomessa Yhdysvaltojen pysyvää läsnäoloa, vaan mahdolliset USA:n joukot toimisivat lähtökohtaisesti rotaatioperiaatteella.
7.1 Vaikutukset ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ja Suomen puolustukseen
Puolustusyhteistyösopimus syventää Suomen ja Yhdysvaltojen liittolaisuussuhdetta ja luo mahdollisuuksia kahdenvälisen suhteen tiivistämiseen.
Sopimus mahdollistaa sen, että Suomi pystyy valmistautumaan ja saamaan nopeasti tukea Yhdysvalloilta, jos turvallisuustilanne heikkenee. Lisäksi sopimus on osoitus Yhdysvaltojen sitoutumisesta Suomen ja Pohjois-Euroopan turvallisuuteen. Se mahdollistaa myös Naton tehokkaamman toiminnan. Puolustusyhteistyösopimuksen tekeminen Yhdysvaltojen kanssa on näin ollen Suomen vahva turvallisuus- ja puolustuspoliittinen etu.
Laajemman ulko- ja turvallisuuspoliittisen merkityksen rinnalla puolustusyhteistyösopimus vahvistaa Suomen puolustuskykyä mahdollistamalla Yhdysvaltojen läsnäolon, harjoittelun ja puolustusmateriaalin ennakkosijoittamisen Suomessa. Sopimus luo edellytykset operatiiviselle suunnittelulle ja yhteistoiminnalle Suomen ja Yhdysvaltojen välillä myös kriisitilanteissa. Sopimus edesauttaa alueellisen yhteistyön tiivistämistä muun muassa Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Yhdysvaltojen välillä sekä tukee Suomen Nato-jäsenyyden velvoitteiden toimeenpanoa.
Sopimus luo ennustettavuutta ja selkeyttää puolustusyhteistyön puitteita, mikä edesauttaa yhteistyön valmistelua ja toimeenpanoa eri tilanteissa. Sopimuksen myötä Yhdysvallat voi
hyödyntää kansallista rahoitustaan infrastruktuuri-investointeihin ja varmistaa, että sillä on esteetön joukkojen sekä materiaalin maahanpääsy ja liikkuminen Suomessa sekä mahdollisuus materiaalin sijoittamiseen ennakolta.
7.2 Vaikutukset Puolustusvoimien toimintaan
Puolustusvoimien harjoitus-, koulutus- ja muu puolustusyhteistyö Yhdysvaltojen asevoimien kanssa on vakiintunutta. Tähän liittyy kiinteästi pitkän ajan suunnittelu ja toimintatapojen yhteensovittaminen. Suomen ja Yhdysvaltojen välisessä sotilaallisessa harjoitustoiminnassa on sovellettu PfP SOFAn kautta Nato SOFAa ja luotu yhteisiä käytänteitä. Soveltamistilanteet ovat kuitenkin olleet vähäisiä ja osaa artikloista ei ole sovellettu lainkaan.
Puolustusyhteistyösopimus mahdollistaa USA:n joukkojen, huollettavien, USA:n sopimustoimittajien, suomalaisten sopimustoimittajien, ja sen mukaisesti kuin yhteisesti sovitaan, muiden esteettömän pääsyn liitteessä lueteltuihin Puolustusvoimien kohteisiin sekä oikeuden käyttää niitä. Näissä Puolustusvoimien kohteissa toiminta yhteensovitetaan mm. vartiointijärjestelyjen ja yhteisen harjoitustoiminnan osalta siten, että ulkomaisten joukkojen sotilasalueelle tulon ja siellä toimimisen yleisistä rajoituksista mm. lupamenettelyistä USA:n joukkojen, USA:n sopimustoimittajien, suomalaisten sopimustoimittajien ja huollettavien osalta luovutaan kokonaan. Tiloihin ja alueelle kulkuun sovitaan yhteiset menettelyt, jotka vastaavat Yhdysvaltojen osalta Puolustusvoimien henkilöstölle asetettuja määräyksiä.
Puolustusyhteistyösopimus mahdollistaa myös materiaalin ennakkovarastoinnin liitteessä lueteltuihin Puolustusvoimien kohteisiin sekä, sen mukaan kuin yhteisesti sovitaan, muihin paikkoihin. Muita paikkoja voivat olla esimerkiksi varikot ja muut materiaalin varastointiin käytettävät tilat ja alueet. Tämä mahdollistaa USA:n joukkojen materiaalin, kuten aseiden, ammusten ja räjähteiden, varastoinnin suomalaisilla varikoilla. Tällöin materiaali on suoraan käytettävissä harjoitus- ja muussa toiminnassa vastaavasti kuin Puolustusvoimien materiaali.
Puolustusyhteistyösopimus ja sen täytäntöönpanon tueksi laadittavat täytäntöönpanosopimukset ja -järjestelyt vakioivat yhteisiä menettelytapoja ja selkeyttävät toimintaa. Alustavasti täytäntöönpanosopimuksia ja -järjestelyjä on arvioitu tarpeelliseksi laatia esimerkiksi turvallisuudesta, infrastruktuurista ja rakentamisesta, maahantulosta ja maasta poistumisesta, tulleista ja maahantuonnista sekä verotuksesta.
Puolustusvoimien on annettava tarvittavia hallinnon sisäisiä määräyksiä ja ohjeistusta puolustusyhteistyösopimuksen täytäntöönpanemiseksi.
Vaikka puolustusyhteistyön keskiössä on Puolustusvoimat, sopimus tulee edellyttämään laajaa yhteistyötä Puolustusvoimien ja muiden Suomen viranomaisten välillä.
7.3 Taloudelliset vaikutukset
Puolustusyhteistyösopimuksen tosiasialliset taloudelliset vaikutukset aiheutuvat sopimuksen puitteissa toteutettavan toiminnan kustannuksista. Kustannukset muodostuisivat toiminnan suunnittelusta ja siihen varautumista sekä tosiasiallisesta toiminnasta.
Kiinteistöistä ja niiden käytöstä aiheutuvien kustannusten osalta puolustusyhteistyösopimuksen 3 artiklan 8 kohdan mukaisesti USA:n joukot vastaavat niiden yksinomaiseen käyttöön annettujen liitteessä lueteltujen sovittujen tilojen ja alueiden rakennus- ja kehittämiskustannuksista sekä käyttö- ja ylläpitokustannuksista, jollei osapuolten välisellä erillisellä järjestelyllä tai kansainvälisellä sopimuksella toisin määrätä. Vastaavasti 3
artiklan 9 kohdan mukaan Puolustusvoimien kanssa yhteisessä käytössä olevien sovittujen tilojen ja alueiden kustannuksista vastaa kumpikin osapuoli käyttönsä mukaisessa suhteessa.
Puolustusvoimien käytössä olevien tilojen ja alueiden käyttömäärä tulee Yhdysvaltojen käytön myötä kasvamaan. Joissakin tapauksissa USA:n joukkojen varastointia ja turvallisuutta koskevat määräykset ja vaatimukset voivat vaikuttaa sovituista tiloista ja alueista aiheutuviin kustannuksiin. Käytänteet tulevat muodostumaan vuosien varrella, eikä vielä voida antaa tarkempaa arviota siitä, kuinka suuria taloudellisia vaikutuksia sopimuksesta aiheutuu Puolustusvoimien toimintaan.
Liikelaitoslain 6 §:n mukaan valtion talousarvion käsittelyn yhteydessä eduskunta hyväksyy vuosittain ns. investointivaltuuden, eli liikelaitoksen seuraavan tilikauden investointien enimmäismäärän sekä valtuutuksen tehdä sellaisia investointeja koskevia sitoumuksia, joista aiheutuu menoja tätä myöhemmille tilikausille (lain 1 mom 4 k). Senaatti-kiinteistöistä ja Puolustuskiinteistöistä annetun lain 1 §:n 4 momentin mukaan eduskunnan hyväksymän valtion talousarvion puitteissa valtiovarainministeriö päättää Senaatti-konsernin tulostavoitteesta ja tuloutustavoitteesta. Puolustusyhteistyösopimuksen puitteissa tehtävät liikelaitosten rakennusinvestoinnit sisältyvät konsernin investointivaltuuteen. Sopimuksesta aiheutuvat investointitarpeet tulee tämän vuoksi huomioida liikelaitosten budjetoinnissa ja ne tulee sisällyttää vuosittaiseen talousarvioesitykseen, jotta sopimuksesta aiheutuvat rakentamistarpeet eivät kavenna edellytyksiä toteuttaa valtion muita välttämättömiä rakennusinvestointeja. Puolustusvoimat ottaa budjetoinnissa huomioon puolustusyhteistyösopimuksen mukaiseen rakentamiseen sekä tilahallintaan ja alueiden käyttöön liittyvät kustannukset. Suomen ja Yhdysvaltojen rakennushankkeiden erilaiset rahoitusmallit saattavat aiheuttaa käytännön haasteita. USA:n joukkojen rakennushankkeet rahoitetaan Yhdysvaltojen säädösten ja määräysten mukaisesti. Vastaavasti Suomessa liikelaitosten rakennushankkeet rahoitetaan kansallisten käytäntöjen mukaisesti ja investointi huomioidaan valtion vuokrajärjestelmän mukaisesti asiakkaan maksamissa pääomavuokrissa. Tällöin erityisesti Suomen ja USA:n joukkojen yhteiseen käyttöön tarkoitetuissa kohteissa olisi tarkoituksenmukaista, että Suomen ja Yhdysvaltojen investoinneista sovittaisiin mahdollisimman yhdenmukaisesti. Tällaisessa tapauksessa esimerkiksi Puolustusvoimien investointiosuuden takaisinmaksu saattaisi olla tarkoituksenmukaista suorittaa koko elinkaaren aikaisen vuokranmaksun sijaan kertaeränä, jolloin investoinnin poismaksun jälkeen molempien osapuolien kanssa sovittaisiin ainoastaan mahdollisista jaetuista käyttö- ja ylläpitokustannuksista. Suomen investointiosuuden poismaksuun voitaisiin tämänkaltaisissa erityistapauksissa soveltaa esimerkiksi valtion vuokrakäsikirjan mukaista annuiteettivuokramallia.
Metsähallituksen käytössä olevien alueiden osalta on huomioitava, että esimerkiksi osa ampuma- ja harjoitusalueista on myös luonnonsuojelu- tai metsätalouskäytössä. Toiminta ja liikkuminen alueella saattaa olla rajoitettua luonnonsuojelulain (9/2023) perusteella. Alueen vapaa metsätalouskäyttö voi estyä, mikäli alueita osoitettaisiin USA:n joukkojen yksinomaiseen käyttöön ja alueille pääsyä rajoitettaisiin. Jos alueen metsätalouskäyttö estyy, sillä voi olla vaikutusta alueesta maksettavaan vuokraan.
Puolustusyhteistyösopimuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaan USA:n joukkojen käyttämiltä ilma-aluksilta ei peritä lennonvarmistusmaksuja eikä muita maksuja, kuten ylilento-, reitti- tai terminaalimaksuja, eikä niiltä peritä laskeutumis- tai paikoitusmaksuja valtion omistamilla ja ylläpitämillä lentopaikoilla. USA:n joukkojen käyttämien ilma-alusten maksuvapautuksista aiheutuu kustannuksia, jotka korvataan valtion varoista puolustusministeriön hallinnonalan pääluokasta. Maksut muodostuvat palvelujen käytön perusteella. Näiden kustannusten kertyminen perustuu lentotoiminnan määrään, joten tarkkojen kustannusten arvioiminen ei ole
mahdollista. Lentotoiminnan määrään vaikuttaa muun muassa turvallisuusympäristön kehitys ja USA:n joukkojen kanssa tehtävän yhteistyön laajuus. Aiempien vuosien lentotoiminnasta aiheutuneiden vastaavien kustannusten perusteella arvio kertyvistä kustannuksista on noin 300 000-500 000 euroa vuodessa. Yksityiskohtaiset rahoituspäätökset tehdään osana vuosittaisten julkisen talouden suunnitelmien sekä talousarvioesitysten laatimista.
Puolustusyhteistyösopimuksen vahingonkorvausta koskevilla määräyksillä ei arvioida olevan sellaisenaan suoria taloudellisia vaikutuksia. Puolustusyhteistyösopimuksen soveltamistilanteiden määrä ja puolustusyhteistyön toiminnan laajuus on kuitenkin suoraan yhteydessä vahinkoilmoitusten määriin sekä tarvittaviin lisäresursseihin ja korvausmenomäärärahoihin. Vahingonkorvauksiin liittyvien taloudellisten vaikutusten, mahdollisten lisäresurssitarpeiden ja korvausmenomäärärahojen osalta viitataan Nato SOFAn ja Pariisin pöytäkirjan voimaansaattamisen yhteydessä esitettyyn Nato SOFA VIII artiklan vaikutuksista (HE 90/2023 vp). Puolustusyhteistyösopimuksesta aiheutuvia välillisiä taloudellisia vaikutuksia ja lisäresurssitarpeita pystytään arvioimaan tarkemmin vasta sopimusten soveltamiskäytännön myötä.
Puolustusvoimat esittää tarvittavat lisämäärärahat vuosittain talous- ja lisätalousarvioiden yhteydessä.
Esityksellä ei arvioida olevan taloudellisia vaikutuksia ajoneuvo- ja autoverotuksen, arvonlisä-, tulo- tai valmisteverotuksen eikä tullien osalta. Yleisesti ottaen puolustusyhteistyösopimuksen puitteissa toteutettavaa puolustustoimintaa koskevat verovapaudet voivat aiheuttaa kasvavia verotuoton menetyksiä puolustusyhteistyösopimuksen puitteissa toteutettavan puolustustoiminnan määrän kasvaessa. Tämä voi johtua esimerkiksi Suomessa tapahtuvan toiminnan määrän kasvusta tai Suomessa mahdollisesti olevista USA:n joukoista. Tarkempien tietojen puuttuessa mahdollisia tulonmenetyksiä on vaikea arvioida. Arvonlisäverolain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 2/2023 vp) Naton puitteissa toteutettavaa puolustustoimintaa koskevien tulonmenetysten on arvioitu olevan vähäisiä.
Puolustusyhteistyösopimus mahdollistaa USA:n joukkojen käyttöön erilaisten tavaroiden, tarvikkeiden ja materiaalin hankinnan ja maahantuonnin Suomeen sekä kuljetuksen, sijoittamisen ennakolta ja varastoinnin Suomen alueelle ja viennin pois Suomesta samoin kuin USA:n joukkojen asevoimille tarkoitettujen palvelujen perustamisen. Edellä mainitut tavarat ja materiaalit voivat olla esimerkiksi elintarvikkeita, terveydenhuollossa käytettäviä tavaroita, lääkkeitä, lääkinnällisiä laitteita ja Puolustusyhteistyösopimuksen 21 artiklassa tarkoitetuissa asevoimien palveluja varten hankittuja tupakkatuotteita ja alkoholijuomia. Puolustusyhteistyösopimuksen soveltaminen voi kasvattaa joidenkin tavaroiden ja materiaalien ja niitä koskevien palvelujen kysyntää Suomesta tai ulkomailta. Lisääntyneen puolustustoiminnan vaikutus tavaroiden ja materiaalin hankintoihin on suorassa riippuvuussuhteessa siihen, kuinka paljon yhteistyö lisääntyy, millaiseksi se muodostuu ja hyödyntääkö Yhdysvallat enemmän kotimaisia vai ulkomaisia sopimustoimittajia. Ennakolta ei ole mahdollista määrällisesti arvioida taloudellisia vaikutuksia elinkeinonharjoittajiin. Vaikutuksia on syytä seurata sopimuksen tultua voimaan.
Liikenne- ja viestintävirasto rekisteröisi sopimuksen tarkoittamat ajoneuvot ja luovuttaisi rekisterikilvet sovitusti maksutta. Tavallisesti näistä toimenpiteistä peritään maksu Liikenne- ja viestintäviraston liikennettä koskevista maksullisista suoritteista annetun Liikenne- ja viestintäministeriön asetuksen (1255/2021) mukaan. Taloudelliset vaikutukset arvioidaan vähäisiksi, koska sopimuksen tarkoittamia rekisteröitäviä ajoneuvoja oletetaan olevan korkeintaan kymmeniä vuodessa. Liikenne- ja viestintävirastolle syntyy maltillisia
kertaluontoisia kustannuksia toimintaprosessien ja ohjeistusten laatimisesta, henkilöstön kouluttamisesta sekä tietojärjestelmien pienimuotoisesta kehittämisestä. Pysyviä kustannuksia syntyisi muun muassa virkatyönä tehtävästä ajoneuvojen tietojen tallentamisesta ja yhteistyöstä Yhdysvaltojen joukkojen viranomaisten kanssa sekä muista hallinnollisista kustannuksista, joita ovat esimerkiksi rekisterikilpien valmistuskulut tai mahdolliset postimaksut. Pienimuotoiset kustannukset saadaan katettua viraston nykyisellä määrärahalla ja nykyisten työtehtävien puitteissa.
7.4 Henkilöstövaikutukset
Puolustusyhteistyösopimuksen ei tällä hetkellä arvioida vaikuttavan merkittävästi Puolustusvoimien, Rajavartiolaitoksen eikä poliisin henkilöresursseihin. Vaikutuksia resursseihin on kuitenkin säännöllisesti seurattava ja tarvittaessa varauduttava henkilöstön lisäresursointiin.
Hallituksen esitykseen sisältyvillä voimaansaattamislaeilla valtakunnansyyttäjän toimistolle, syyttäjäviranomaisille ja tuomioistuimille ehdotetaan joitakin uusia lakisääteisiä tehtäviä. Syyttäjälaitokselle ja yleisille tuomioistuimille lakiehdotuksista aiheutuvien uusien tehtävien määrää ja mahdollisia lisäresurssitarpeita ei ole tässä vaiheessa mahdollista arvioida. Mahdollisesti aiheutuvaan lisäresursointitarpeeseen otetaan normaaliin tapaan kantaa tulevien valtiontalouden kehyspäätösten ja valtion talousarvioiden mukaisia määrärahoja koskevissa päätöksentekomenettelyissä. Vankeuden täytäntöönpanoon liittyvistä toimista voi aiheutua vähäisessä määrin lisätyötä oikeusministeriölle ja Rikosseuraamuslaitokselle, mutta tämän ei arvioida aiheuttavan lisäresurssitarpeita.
7.5 Työelämävaikutukset
Puolustusyhteistyösopimukseen perustuvissa työsuhteissa sovellettava lainsäädäntö määräytyy osittain tavanomaisesta poikkeavasti. Suomesta palkattaviin työntekijöihin sovellettava lainsäädäntö määräytyisi sen mukaan, palkataanko heidät niin sanotusti suoraan USA:n joukkojen palvelukseen vai olisivatko he suomalaisen sopimustoimittajan palveluksessa. Ensiksi kuvatussa tilanteessa palvelussuhteeseen sovellettaisiin USA:n lainsäädäntöä. Yhdysvallat on lisäksi sitoutunut kunnioittamaan näissä palvelussuhteen ehdoissa olennaisia Suomen lainsäädännön säännöksiä työstä, kuten palkkatasosta, työturvallisuudesta ja säännöllisestä työajasta, niiltä osin ja sellaisin ehdoin, jotka eivät ole puolustusyhteistyösopimuksen tai USA:n joukkojen sotilaallisten vaatimusten vastaisia. Näiltä osin sopimusmääräys siis poikkeaa Suomen alueperiaatteesta, jonka mukaan Suomessa tehtävään työhön sovelletaan Suomen lainsäädäntöä.
Ennakolta ei ole tiedossa, millaisia sopimusehtoja USA:n joukot tarjoaisivat Suomesta palkatuille työntekijöille. Näin ollen valmistelussa ei ole voitu konkreettisesti arvioida, millaisia vaikutuksia puolustusyhteistyösopimuksella olisi työsuhteisiin. Valmistelussa on kuitenkin arvioitu, että suomalaisesta sääntelystä poikkeaminen liittyisi keskeisimmin työaikasääntelyyn ja joidenkin hallinnollisten velvoitteiden noudattamineen. Valmistelussa on toisaalta arvioitu, että se Suomesta palkattavien työntekijöiden määrä, johon sovellettaisiin Suomen sääntelystä poikkeavia ehtoja, tulee olemaan vähäinen ja työsuhteiden kestot lyhytaikaisia. Työsuhdetta solmittaessa Suomesta palkattavan työntekijän kanssa olisi USA:n joukon työnantajana selvitettävä ne olennaiset Suomen lainsäädännön mukaiset säännökset ja muut ehdot, joita työsuhteeseen sovellettaisiin. Koska työsuhteen ehdot voivat poiketa Suomessa tavallisesti noudatettavista ehdoista, ei työsuhteeseen liittyvän Suomen lainsäädännön mukaista työsuhdeturvan tasoa välttämättä voida taata täysimääräisesti.
Puolustusyhteistyösopimuksen nojalla mahdollisten paikalta palkattujen henkilöiden sosiaaliturvan järjestämisen osalta on tunnistettu käytännöllisiä ja lainsäädännön jatkoselvitystarpeita.
Suomen lainsäädäntöä sovellettaisiin normaalisti sellaisiin työntekijöihin, jotka tekevät työtä suomalaiselle sopimustoimittajalle, jolta USA:n joukot ovat ostaneet palveluita. Toiminnan alkuvaiheessa työvoimatarpeen arvioidaan kohdistuvan erilaisiin rakennushankkeisiin ja niitä tukeviin toimintoihin.
7.6 Vaikutukset viranomaistoimintaan
Puolustusyhteistyösopimuksen määräykset koskevat laajasti valtionhallintoa. Soveltaminen edellyttää toimivaa viranomaisyhteistyötä Puolustusvoimien ja muiden valtion viranomaisten välillä edellä esitetyllä tavalla. Sopimuksen voimaansaattamisen voidaan arvioida kasvattavan tarvetta eri hallinnonalojen viranomaisten ohjaukselle ja käytännön soveltamisohjeille.
Suomen viranomaisilla voi olla tarve toimia suoraan yhteistyössä Suomeen tulevien USA:n joukon jäsenten ja muiden sopimuksessa tarkoitettujen henkilöiden kanssa. Puolustusministeriö tai sen osoittama edustaja toimii toimeenpanijana Suomen osalta. Puolustusvoimat olisi ensisijainen yhteistyötaho suhteessa USA:n joukkoihin ja tukisi tarvittaessa muiden viranomaisten yhteistyötä.
Sopimuksella ei ole merkittäviä vaikutuksia Rajavartiolaitoksen toimintaan rajaturvallisuustehtäviin liittyen. Rajavartiolaitoksen tulee tehdä Schengenin ulkorajan ylittäville USA:n joukkojen jäsenille, siviilihenkilöstölle, huollettaville ja USA:n sopimustoimittajille Schengenin rajasäännöstön ja Nato SOFAn III artiklan mukaiset rajatarkastukset. Rajatarkastukset toteutetaan aiheuttamatta merkittävää hidastumista USA:n joukkojen, huollettavien ja USA:n sopimustoimittajien maahan saapumiselle tai maasta poistumiselle. Käytännössä sotilasosastoina maahan saapuville tarkastukset tehdään pääsääntöisesti henkilöluettelot tarkastamalla ilman henkilökohtaista rajatarkastusta. Tarvittaessa heidät voidaan Schengenin rajasäännöstön liitteen VII mukaisesti asettaa rajanylityspaikoilla etusijalle muihin matkustajiin nähden.
Sopimuksessa tarkoitetulla turvallisuusjärjestelyillä on todennäköisesti taloudellisia ja toiminnallisia vaikutuksia poliisitoimeen riippuen konkreettisista tapauksista ja esimerkiksi yleisestä turvallisuustilanteesta ja uhkaympäristöstä. Sopimuksen soveltamisessa lähtökohtana on, että Suomi vastaa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpidosta. Tämä tehtävä kuuluu poliisille, joten Yhdysvaltojen läsnäolon lisääntyessä, myös poliisin tehtävät lisääntyisivät.
Puolustusyhteistyösopimuksella on vaikutusta poliisin, Tullin, Rajavartiolaitoksen ja Puolustusvoimien keskinäiseen yhteistyöhön. Sopimuksella on vaikutusta myös poliisin ja Syyttäjälaitoksen väliseen yhteistyöhön, jos poliisin esitutkinnassa on joukkojen toimintaan Suomessa liittyviä rikosepäilyjä. Sopimuksessa ei määrätä kansainvälisestä avusta eikä virka- avusta. Näistä säädetään kansallisessa lainsäädännössä ja muissa Suomea sitovissa kansainvälisissä velvoitteissa. Sopimukseen sisältyy joitain viranomaisten välistä yhteistyötä koskevia määräyksiä.
Puolustusyhteistyösopimuksen puitteissa toteutettavaa puolustustoimintaa koskevat tulli- ja verovapaudet saattaisivat jossain tapauksissa aiheuttaa uusia vapautusten soveltamisalaa koskevia rajanveto-ongelmia erilaisten tilanteiden välillä ja siten lisätä Tullin, Verohallinnon ja toimijoiden hallinnollisia kustannuksia.
Ehdotetut tulli- ja verovapaudet lisäisivät tässä vaiheessa jossain määrin Tullin ja Verohallinnon ohjaustarvetta sekä niiden hallinnollisia kustannuksia. Virallisen maahantuonnin helpotettu menettely (paperinen 302-lomake) edellyttää Tullissa virkailijatyönä tehtäviä työvaiheita, millä voi ilmoitusmäärien mahdollisesti kasvaessa olla henkilöstövaikutuksia. Muutosten ei kuitenkaan tässä vaiheessa arvioida aiheuttavan Tullin tai Verohallinnon lisärahoitustarvetta. Puolustusyhteistyösopimuksen puitteissa toteutettavan puolustustoiminnan kehittyessä tai määrän lisääntyessä asiaa voidaan joutua arvioimaan uudelleen.
Puolustusyhteistyösopimuksen nojalla USA:n joukoille ja sopimustoimittajille myönnetään joiltakin osin vapautuksia kansallisen lainsäädännön vaatimuksista koskien esimerkiksi tuotteiden maahantuontia, vientiä, varastointia, jakelua ja käyttöä. Suomen toimivaltaiset viranomaiset voivat joutua vastaamaan näitä koskeviin tulkintakysymyksiin. Viranomaisten voi olla myös tarpeen antaa ohjeistusta ja neuvontaa sekä tehdä keskinäistä yhteistyötä. Esimerkiksi puolustusyhteistyösopimuksen nojalla tapahtuva eläin- ja kasviperäisten tuotteiden sekä yhdistelmätuotteiden tuonti vaatisi koordinointia Tullin, Ruokaviraston ja Puolustusvoimien kesken, sillä sopimuksen mukaisesti maahantuonnin vapautuksia sovelletaan vain USA:n joukkojen harjoittamaan tuontiin.
Puolustusyhteistyösopimus asettaa lisäksi Suomen ja Yhdysvaltojen toimivaltaisille viranomaisille lukuisia keskinäisiä yhteistyövelvoitteita (esim. 4, 18-19, 21 ja 27 artiklat). Edellä mainittujen toimien arvioidaan lisäävän joidenkin viranomaisten työmäärää kansanterveyttä, ympäristönsuojelua ja eläintautien sekä kasvintuhoojien torjuntaa koskevilla hallinnonaloilla.
Sopimuksen mukaisia eläin- ja kasviperäisten tuotteiden maahantuonnin vapautuksia sovelletaan vain USA:n joukkojen harjoittamaan tuontiin. Muiden kolmansien maiden joukkojen harjoittamaan tuontiin sovelletaan EU-lainsäädännön mukaisia tuontiehtoja sekä virallista valvontaa koskevia menettelyjä. Sopimuksen mukainen USA:n joukkojen lähetysten tuonti ilman tuontivaatimusten täyttämistä sekä ilman virallista valvontaa saattaa aiheuttaa korkeamman riskin jonkin eläintaudin tai kasvintuhoojan leviämisestä Suomeen, mikä aiheuttaisi paikallisille viranomaisille lisätyötä taudinvastustus ja -hävittämistoimenpiteiden muodossa.
Suomen työsuojeluviranomainen ei valvoisi USA:n joukoille tarkoitettuja palveluita suorittaville organisaatioille tehtävää työtä. Työsuojeluviranomaisella olisi ainoastaan työlainsäädäntöön perustuva neuvontavelvollisuus työsuhteisiin sovellettavasta lainsäädännöstä. Tältä osin puolustusyhteistyösopimus ei siten aiheuttaisi työsuojeluviranomaiselle lisätyötä.
Puolustusyhteistyösopimuksesta seuraa, että USA:n joukot ja sopimuksen 21 ja 22 artiklan mukaisia asevoimille tarkoitettuja palveluja suorittavat organisaatiot saavat ottaa palvelukseen ja pitää palveluksessaan huollettavia ilman työlupaa. Huollettaviin sovellettaisiin USA:n lainsäädäntöä. Tältä osin puolustusyhteistyösopimus ei aiheuttaisi uusia viranomaistehtäviä tai vastuita.
USA:n ajoneuvojen rekisteröiminen ja rekisterikilpien luovuttaminen edellyttää Liikenne- ja viestintävirastossa toimintaprosessien ja ohjeistusten laatimista, henkilöstön kouluttamista sekä tietojärjestelmien pienimuotoisesta kehittämistä. Sopimuksella on vaikutuksia myös Liikenne- ja viestintäviraston radiotaajuuksien hallinointiin liittyviin tehtäviin. Mikäli vierailevien joukkojen taajuustarpeet kattavat siviilitaajuuksia tai muita taajuuksia, joita ei ole osoitettu Puolustusvoimien käyttöön, Liikenne- ja viestintävirasto koordinoi taajuuksien
käytettävyyden Puolustusvoimien kanssa. Virasto on arvioinut, että edellä mainitut tehtävät voidaan hoitaa nykyresurssien puitteissa.
7.7 Yhteiskunnalliset vaikutukset
Lisärakentaminen USA:n joukkoja varten saattaa edellyttää myös laajempaa infrastruktuuri- ja alueverkostorakentamista. Varuskunta-alueiden nykyiset aluerakenteet on mitoitettu kansallisen tarpeen mukaan ja laajamittaisempi lisärakentaminen saattaa jatkossa edellyttää alueellisia infrarakentamisinvestointeja, esimerkiksi sähkön, lämmön tai tiestön laajentamista tai parantamista. Tällaisen yhdyskuntateknisen infrastruktuurin kustannusten jakamisesta on jatkossa sovittava erikseen. Rakentamattomilla tai kaavoittamattomilla alueilla rakentamiseen saattaa lisäksi liittyä myös kaavoitus- tai kaavamuutostarve. Kaavoitusmenettelyt voivat olla pitkäkestoisia ja edellyttävät viranomaisneuvotteluita sekä kuulemis- ja arviointimenettelyitä, monissa tapauksissa myös ympäristövaikutusten arviointimenettelyjä. Valtion omistamilla alueilla ja valtion tiloissa noudatetaan Senaatti-konsernin yhteiskuntavastuuperiaatteita. Tähän sisältyy muun muassa vastuu siitä, että toiminta on sekä sosiaalisten ja taloudellisten että ympäristönäkökulmienkin osalta kestävää. Yhteiskuntavastuu on myös osa konsernin liiketoimintastrategiaa ja toimintasuunnitelmia. Pitkällä aikavälillä yhteisesti sovittujen tilojen ja alueiden kehittäminen edellyttää yhteistyötä esimerkiksi varuskunnallisten kehittämissuunnitelmien osalta. Osapuolien tulee lisäksi sitoutua yhteisiin kehittämisen päämääriin myös rakentamislailla säädettyjen vähähiilisyys-, ilmasto- ja ympäristötavoitteiden osalta. Suomea sitoo myös EU:n ympäristö- ja energiapolitiikka, joka sisältää jäsenmaita velvoittavat tavoitteet mm. lähes nollaenergiarakentamista ja aurinkovoiman rakentamisvelvoitteesta.
Lainsäädännössä Puolustusvoimien räjähdevarastoille on määritetty suojavyöhykkeet, jotka tulee huomioida maankäyttö- ja rakennuslain (alueidenkäyttölaki, 132/1999) ja rakentamislain (751/2023) mukaisen alueiden käytön suunnittelussa. On mahdollista, että USA:n joukkojen sopimuksen liitteessä lueteltuihin sovittuihin tiloihin ja sovituille alueille varastoimien räjähteiden ja Puolustusvoimien varastoimien räjähteiden yhteismäärä voi vaikuttaa olemassa oleviin suojavyöhykkeisiin laajentavasti.
Puolustusyhteistyösopimuksen artiklassa 28 määrätään USA:n joukkojen oikeudesta käyttää omia televiestintäjärjestelmiään ja niiden vaatimia taajuuksia. Radiotaajuuksien käyttö Euroopassa ja Yhdysvalloissa eroaa paikoin merkittävästi, koska kyseessä on Kansainvälisen televiestintäliiton (International Telecommunication Union, ITU) kannalta eri alueet. Mikäli esimerkiksi Suomessa matkaviestinkäytössä olevia taajuusalueita käyttävää Yhdysvaltojen kalustoa otettaisiin käyttöön ilman asianmukaisia yhteensovittamistoimenpiteitä, voisivat häiriöt matkaviestinverkoille olla laajoja. Taajuuksien käyttötavat eroavat Euroopan ja Yhdysvaltojen välillä myös sotilaskäyttöön osoitettujen taajuusalueiden osalta. Sotilaskäyttöinen kalusto ja taajuuksien käyttötavat, kuten ilma-alusten käyttämät taajuudet kasvattavat häiriöriskiä. Mahdollisuutta radiohäiriöihin vähentää USA:n joukoille asetettava velvoite pyrkiä yhteensovittamaan radiotaajuuksien käyttö Suomen kansallisen toimeenpanijan eli puolustusministeriön tai sen osoittaman edustajan kanssa. Puolustusministeriön tai sen osoittaman edustajan on edelleen ilmoitettava Liikenne- ja viestintävirastolle sen tarvitsemat tiedot USA:n joukkojen radiotaajuuksien käytöstä. Potentiaalisten radiohäiriöiden riskin minimoimiseksi tiedonkulun puolustusministeriön tai sen osoittaman edustajan sekä Liikenne- ja viestintäviraston välillä olisi oltava mahdollisimman viivytyksetöntä.
7.8 Ympäristövaikutukset
Jos puolustusyhteistyösopimuksen myötä USA:n joukkojen toiminta Suomessa tulee lisääntymään merkittävissä määrin, on odotettavissa, että tämä johtaa myös toiminnasta aiheutuvien ympäristövaikutusten lisääntymiseen. Tyypillisiä vaikutuksia ovat muun muassa sotilaallisesta ampuma- ja harjoitustoiminnasta ja sotilasilmailusta aiheutuva melu, ammuntojen seurauksena rakenteiden vauriot ja kuluminen ja maalialueiden haitta- ainekuormitus sekä etenkin raskaiden ajoneuvojen ja -aseiden harjoittelusta aiheutuva maaperän kuluminen. Ympäristövahinkojen riski kasvaa, jos vaarallisten aineiden kuljetukset, varastointi ja niiden käsittely lisääntyvät. Riskiä vähentää Yhdysvaltojen kansallisen lainsäädännön edellyttämät riskienhallintavelvoitteet ja sopimuksen 27 artiklassa tarkoitetut yhteistyövelvoitteet. Ympäristövahingot voivat liittyä esimerkiksi polttoainevuotoihin ja vaarallisten kemikaalien, säteilylähteiden tai vaarallisten jätteiden tai aineiden pääsyyn ympäristöön. Kasvihuonekaasujen ja muiden ilmapäästöjen lisääntyminen arvioidaan vähäisiksi.
Kokonaisuudessaan puolustusyhteistyösopimuksesta aiheutuvien ympäristövaikutusten arvioidaan jäävän vähäisiksi. Toiminta ja sen ympäristövaikutukset painottuvat Puolustusvoimien käytössä oleville alueille.
Puolustusvoimien toiminnassa huolehditaan ja ennaltaehkäistään sotilaallisen ampuma- ja harjoitustoiminnan haitallisia ympäristövaikutuksia. Lainsäädäntö ja Puolustusvoimien ympäristönsuojelua koskevat valtakunnalliset ja alueelliset määräykset sekä toimintaohjeet varmistavat osaltaan hyvän ja toimivan riskienhallinnan ja toimintamallit, joiden avulla lisääntyvästä toiminnasta aiheutuvan ympäristökuormituksen vaikutuksia ja riskejä on mahdollista minimoida. Lisäksi osapuolten toimivaltaisten viranomaisten yhteistyö ja Yhdysvaltojen velvollisuus kunnioittaa Suomen ympäristö-, terveys- ja turvallisuuslainsäädäntöä sopimuksen 27 artiklan mukaisesti on tärkeää haitallisten ympäristövaikutusten ennalta ehkäisemiseksi.
7.9 Vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksiin
Puolustusyhteistyösopimuksella säännellään USA:n joukkojen toimintaa Suomen alueella. Merkittävimmät perus- ja ihmisoikeusvaikutukset liittyvät erityisesti siihen, millaisia vaikutuksia perus- ja ihmisoikeuksiin on USA:n joukkojen toiminnalla Suomen alueella. Vaikutukset voisivat kohdistua sekä toisiin USA:n sotilaisiin, siviilihenkilöstöön, huollettaviin, sopimustoimittajiin ja suomalaisiin henkilöihin.
Puolustusyhteistyösopimuksen 6 artikla sisältää turvallisuudesta vastaamista koskevia määräyksiä. Artiklan mukaan Suomen viranomaiset ovat ensisijaisessa vastuussa USA:n joukkojen turvallisuuden vastaamisesta Suomen alueella. Suomen viranomaiset vastaavat turvallisuudesta Suomen kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jossa on asianmukaisesti huomioitu toimivaltuuksien käyttöön liittyvät perus- ja ihmisoikeusnäkökulmat. Artiklan mukaisesti USA:n joukoilla on oikeus vastata sovittujen tilojen ja alueiden sekä niiden välittömän läheisyyden turvallisuudesta. Lisäksi artiklan 3 kohdan mukaisesti USA:n joukot saavat ryhtyä joukkojen turvallisuutta takaaviin toimiin myös muualla Suomessa. USA:n joukkojen tulee sopimuksen 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti kaikessa tämän sopimuksen mukaisessa toiminnassa, myös varastoitaessa tietynlaisia aseita Suomen alueelle, kunnioittaa kaikilta osin Suomen suvereniteettia, lainsäädäntöä ja kansainvälisoikeudellisia velvoitteita. USA:n joukot noudattavat Yhdysvaltojen lainsäädäntöä, mutta heidän velvoitteenaan on kunnioittaa Suomen lainsäädäntöä kaikessa toiminnassaan Suomen alueella. USA:n joukkojen
soveltama lainsäädäntö ei välttämättä sisällä kuitenkaan kaikkia vastaavia perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisen takeita.
Puolustusyhteistyösopimuksen 12 artikla sisältää rikosoikeudellista tuomiovaltaa koskevia määräyksiä. Sopimuksen 12 artiklan vaikutukset kohdistuvat yhdysvaltalaisiin rikoksesta epäiltyinä ja suomalaisiin asianomistajina. Suomi luopuisi lähtökohtaisesti artiklan 1 kohdan mukaisesti tuomiovallasta sellaisiin tekoihin, jotka kuuluisivat Nato SOFAn mukaan Suomen ensisijaiseen tuomiovaltaan. Suomi voisi kuitenkin päättää tapauskohtaisesti tämän luopumisen peruuttamisesta. Peruuttamiseen voisi perustelujen mukaan tehdä muun muassa silloin, jos asiassa olisi kuolemanrangaistuksen uhka. Näin ollen 12 artiklan 2 kohdan mukaisella menettelyllä sekä voimaansaattamislain säännöksillä pyrittäisiin ehkäisemään kielteisiä ihmisoikeusvaikutuksia. Artiklan 7 kohdan mukaan osapuolten toimivaltaiset viranomaiset tarvittaessa tekevät yhteistyötä ja vaihtavat keskenään tietoja edistääkseen uhrien oikeuksia, kuten mahdollisten uhrien korvausvaatimuksia sisäisissä kansallisissa järjestelmissä. Tällä tietojenvaihtoa koskevalla määräyksellä pyrittäisiin turvaamaan rikoksen uhrien oikeusaseman toteutumista.
Puolustusyhteistyösopimuksen 13 artikla sisältää rikoksesta epäiltyjen oikeuksia koskevia määräyksiä. Osana tähän artiklaan liittyviä määräyksiä Yhdysvaltojen tulisi sopimuksen 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti kunnioittaa Suomen lainsäädäntöä. Sopimuksen 13 artiklan 2 kohdan mukaan USA:n joukon jäsen tai tämän huollettava, joka on Suomen viranomaisten toimittaman esitutkinnan tai vireillä olevan oikeudenkäynnin kohteena, jää tai asetetaan USA:n joukkojen viranomaisten pyynnöstä näiden määräysvaltaan, kunnes kaikki asiaan liittyvät oikeudelliset menettelyt, mukaan lukien muutoksenhakumenettelyt, on saatettu päätökseen. Tällaisissa tapauksissa USA:n joukkojen viranomaiset varmistavat kyseisen joukon jäsenen läsnäolon näissä oikeudellisissa menettelyissä. USA:n joukkojen viranomaiset pyytävät siviilihenkilöstön jäsenen tai huollettavan jättämistä USA:n joukkojen viranomaisten määräysvaltaan tai toimittamista niille vain, jos ne pystyvät varmistamaan kyseisen henkilön läsnäolon oikeudellisissa menettelyissä. Siltä osin kuin sovellettavat USA:n säädökset ja määräykset sen sallivat, USA:n joukkojen viranomaiset ottavat täysimääräisesti huomioon Suomen viranomaisten kirjallisesti toimittamat ehdot päätettäessä kyseiseen henkilöön kohdistettavista ennalta ehkäisevistä toimenpiteistä ja häneen kohdistuvista rajoituksista. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että artiklan soveltamistilanteissa Yhdysvallat voisi vastata rikoksesta epäillyn säilyttämisestä sen sijaan, että tämä olisi Suomessa tutkintavankeudessa. Myös näissä tilanteissa Yhdysvaltojen tulisi kunnioittaa edelleen Suomen lainsäädäntöä, vaikka Yhdysvallat noudattaisi näissä tilanteissa omaa lainsäädäntöään. Yhdysvallat ja Suomi ovat monien samojen ihmisoikeussopimusten osapuolia, kuten YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 7 ja 8/1976, jäljempänä KP-sopimus). Yhdysvallat ei ole kuitenkaan esimerkiksi lapsen oikeuksien sopimuksen ja YK:n kidutuksen vastaisen yleissopimuksen kaikkien lisäpöytäkirjojen osapuoli.
Puolustusyhteistyösopimuksen voimaansaattaminen osaksi Suomen kansallista oikeutta voi osittain rajoittaa asianomistajan oikeutta ajaa rikossyytettä Suomessa suomalaisessa tuomioistuimessa lähettäjävaltion joukkojen ja siviilihenkilöstön virkatoimiin perustuen silloinkin, kun loukkaus on tapahtunut Suomessa. Siltä osin, kun teko on tapahtunut virallisten tehtävien ulkopuolella, Suomi voi peruuttaa 12 artiklan 2 kohdan mukaisissa tilanteissa tuomiovallasta luopumisensa. Siltä osin, kuin on kyse virallisissa tehtävissä tapahtuneista rikosepäilyistä, sovellettaisiin 12 artiklan 6 kohdan mukaista menettelyä. Joka tapauksessa on huomioitava, että tilanteissa, joissa rikos on tapahtunut Yhdysvaltojen virallisissa tehtävissä, Suomella ei ole välttämättä mahdollisuutta saada itselleen tuomiovaltaa. Tämä vastaisi Nato SOFAa. Esityksessä on otettu sopimuksen tulkinnan lähtökohdaksi se, ettei kaikki lähettäjävaltion Suomen alueella tapahtuva toiminta voi olla virallisissa tehtävissä
tapahtunutta, vaan tapauskohtaisesti on arvioitava, onko kyse virallisissa tehtävissä vai niiden ulkopuolella tapahtuneesta teosta. Edellä sanotusta huolimatta on kuitenkin mahdollista, että joissain rikosasioissa suomalainen uhri voisi siis viime kädessä joutua osallistumaan Yhdysvalloissa tapahtuvaan rikosprosessiin oman oikeusasemansa turvaamiseksi. Samalla tuomiovaltaa koskevat säännökset merkitsevät rajoitusta asianomistajalla muutoin kansallisen lainsäädännön nojalla olevaan mahdollisuuteen ajaa yksityisoikeudellista vaatimusta Suomessa rikosasian yhteydessä, mikäli rikosasiaa käsitellään Yhdysvalloissa.
Asianomistajan mahdollisuus vaatia rangaistusta Yhdysvaltojen joukkojen toiminnasta lähettäjävaltion tuomioistuimessa voi yksittäistapauksessa olla enemmän teoreettinen kuin tosiasiallinen mahdollisuus oikeussuojakeinojen käyttöön. Tosiasiallisiksi esteiksi voivat muodostua muun muassa kielelliset ongelmat, oikeusprosessin kesto lähettäjävaltiossa tai muut mahdolliset seikat, jotka yksittäistapauksessa voivat estää tai vaikeuttaa asianomistajan oikeuksiinsa pääsyä lähettäjävaltion tuomioistuimessa. Asianomistajan mahdollisuudet tuomioistuimeen pääsylle lähettäjävaltiossa riippuvat yksittäistapauksissa myös kulloinkin lähettäjävaltiona toimivan valtion omasta oikeusjärjestyksestä.
EIS 6 artiklan mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. EIS 6 artiklan mukainen oikeus tuomioistuimeen pääsyyn on lähtökohtaisesti myös vahingonkärsijällä, joka vaatii korvausta kärsimästään vahingosta. Lisäksi EIS 13 artikla takaa tehokkaat oikeussuojakeinot kansallisen viranomaisen edessä siinäkin tapauksessa, että oikeuksien ja vapauksien loukkauksen ovat tehneet virantoimituksessa olevat henkilöt. EIS 6 artiklan mukainen oikeus ei ole kuitenkaan absoluuttinen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisukäytännössään katsonut, että oikeutta päästä tuomioistuimeen saadaan rajoittaa, mutta ei kuitenkaan sillä tavoin tai siihen määrään, että puututaan tuon oikeuden olennaiseen sisältöön. Lisäksi rajoituksilla tulee olla hyväksyttävät tavoitteet ja käytettyjen keinojen tulee olla oikeassa suhteessa tavoitteisiinsa. Hyväksyttävänä tavoitteena on pidetty muun muassa kansalliseen turvallisuuteen liittyvät intressit ja kansainvälisen yhteistyön vahvistaminen (Waite ja Xxxxxxx v. Saksa 18.2.1999, N:o 26083/94). Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin vahvistetaan myös EU-oikeudessa.
Puolustusyhteistyösopimuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti USA:n joukkojen jäseniin, mukaan lukien siviilihenkilöstön jäsenet, ei saa kohdistaa siviilioikeudellisia vaatimuksia tai hallinnollisia seuraamuksia koskevia menettelyjä, jos ne perustuvat tekoihin tai laiminlyönteihin, jotka heidän voidaan katsoa tehneen suorittaessaan virallisia tehtäviään. Tällaiset vaatimukset voidaan esittää toimivaltaisille Suomen viranomaisille ja käsitellä Nato SOFAn VIII artiklan määräysten mukaisesti. Tämä poikkeaisi Nato SOFAn menettelystä. Nato SOFAn virallisten tehtävien yhteydessä aiheutuneiden vahingonkorvausvaatimusten käsittelystä on määräykset Nato SOFAn VIII artiklan 5 kappaleessa ja virallisten tehtävien ulkopuolella aiheutuneiden korvausvaatimusten käsittelystä VIII artiklan 6 kappaleessa. Sopimuksen VIII artiklan 5 kappaleen g kohdan mukaan joukkojen tai siviilihenkilöstön jäseneen ei saa kohdistaa mitään toimenpiteitä vastaanottajavaltiossa häntä vastaan annettujen siviilituomioiden täytäntöönpanemiseksi asiassa, joka johtuu hänen virallisista tehtävistään. Artiklan 6 kappaleen d kohdan mukaan vastaanottajavaltion tuomioistuimen toimivaltaa käsitellä vahingonkorvauskannetta joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsentä vastaan ei ole puolestaan rajoitettu, ellei harkinnanvaraista korvausta ole lähettäjävaltion toimesta suoritettu. Näin ollen 15 artiklan 1 kohta rajoittaisi mahdollisuuksia esittää vaatimuksia. Sopimuksen 15 artiklan 1 kohdan 2 virkkeen mukaisesti vaatimuksia voisi esittää kuitenkin Suomen valtiolle.
Silloin, kun kyse on vieraiden valtioiden joukkojen tai siviilihenkilöstön virallisiin tehtäviin perustuvasta vahingonkorvausvaatimuksesta, Puolustusyhteistyösopimuksen 15 artiklan 1 kohta rajoittaa siviilioikeudellisen kanteen nostamista, kun Nato SOFAn VIII artiklan 5 kappaleen g kohta rajoittaa vain tällaisen tuomion täytäntöönpanoa. Koska näissä tilanteissa vastaanottajavaltio vastaa Nato SOFAn VIII artiklan 5 kappaleen säännösten perusteella mahdolliseen tuomioon tai sovintoon perustuvan vahingonkorvauksen maksamisesta vahingonkärsijälle, ei sopimusmääräyksellä ole tältä osin arvioitu olevan vaikutusta vahingonkärsijän pääsyyn tuomioistuimeen tai käytettävissä oleviin tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin. Myöskään silloin, kun kyseessä on virallisten tehtävien ulkopuolella tehdystä toimista aiheutuneet vahingonkorvausvaatimukset, ei vastaanottajavaltion tuomioistuimen toimivaltaa ole rajoitettu, ellei loukkausta ole jo hyvitetty vahingonkärsijälle. Siltä osin kuin Nato SOFAn VIII artiklan 1−4 kappaleet sisältävät korvausvaatimuksista luopumista koskevia säännöksiä, tulevat säännökset sovellettaviksi sopijavaltioiden välillä, eikä kyseisillä määräyksillä ole vaikutusta vahingonkärsijöiden asemaan.
Kysymys tehokkaista oikeussuojakeinoista voi tulla tarkasteltavaksi myös työntekoa koskevien riitatilanteiden osalta, joissa Yhdysvallat toimii työnantajana, koska valtiot nauttivat lainkäytöllistä koskemattomuutta vieraan valtion tuomioistuimissa. Valtion lainkäytöllisen koskemattomuuden ei kuitenkaan katsota olevan enää täysin ehdoton valtion ja yksityishenkilön välisiin työsopimuksiin perustuvien riitojen, jotka koskevat toisen valtion alueella tehtyä tai tehtävää työtä, käsittelyn osalta. Myös korkein oikeus on kiinnittänyt muutamissa ratkaisuissaan huomiota valtioimmuniteetin asettamiin rajoituksiin (ratkaisujen kuvauksesta ks. esim. HE 26/2013 vp, s. 4-5). Näin ollen sopimus itsessään ei sisältäisi suoria rajoituksia työsuhteita koskevien riita-asioiden käsittelyyn, vaan kysymys Suomen tuomiovallasta olisi ratkaistava tapauskohtaisesti.
Sopimuksen 24 artiklan työntekoa koskevilla määräyksillä on lisäksi liittymäpintaa perustuslain 18 §:n 1 momentin mukaiseen velvoitteeseen ja 18 §:n 3 momenteissa säädettyyn määräykseen. Perustuslain 18 §:n 1 momentin mukaan julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta. Kyseinen velvoite on julkiselle vallalle osoitettu toimintavelvoite, jonka toteuttamista on pyritty edistämään 24 artiklan 2 kohdan mukaisella Suomen lainsäädännön kunnioittamisvelvoitteella. Kunnioittamisvelvoitteen voidaan katsoa periaatteelliselta tarkoitukseltaan vastaavan pitkälti Nato SOFAn II artiklan velvoitetta, jonka mukaan joukot, siviilihenkilöstö ja niiden jäsenet sekä näiden huollettavat ovat velvollisia kunnioittamaan vastaanottajavaltion lakia. Nato SOFAn kunnioittamisperiaatetta on avattu tarkemmin Nato SOFAn hyväksymisestä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 90/2023 vp, s. 7–8).
Perustuslain 18 §:n 3 momentin mukaan ketään ei saa ilman lakiin perustuvaa syytä erottaa työstä. Puolustusyhteistyösopimuksen 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti USA:n joukot voivat irtisanoa paikalta palkatun siviilihenkilön palvelussuhteen turvallisuusnäkökohtien, sopimattoman menettelyn tai muiden operatiivisten vaatimusten perusteella. Koska kyseinen sopimusmääräys irtisanomisen perusteista voimaansaatettaisiin lailla, ei sopimusmääräyksellä ole vaikutusta perustuslain 18 §:n 3 momentin mukaiseen velvoitteeseen.
8 Lausuntopalaute
Xxxxxxx hallituksen esitykseksi on ollut lausuntokierroksella 28.3.–12.5.2024. Lausuntoja pyydettiin 163 taholta. Määräaikaan mennessä lausuntoja annettiin yhteensä xx taholta:
Tässä jaksossa selostetaan lausuntojen päälinjat ja niissä esiin tuodut merkitykselliset näkökannat, mukaan lukien sellaiset lausunnot, joissa esitettiin muutoksia esitykseen tai jotka liittyvät kansallisen lainsäädännön muutostarpeisiin. Lausuntopyyntö, lausunnot ja
lausuntoyhteenveto ovat saatavilla osoitteessa xxxxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxx tunnuksella UM003:00/2024.
9 Sopimuksen määräykset ja niiden suhde Suomen lainsäädäntöön
Johdanto. Sopimus perustuu Pohjois-Atlantin sopimuksessa määrätyille oikeuksille ja velvoitteille. Sen tarkoituksena on parantaa yhteistä turvallisuutta, kansainvälistä rauhaa ja vakautta sekä lujittaa puolustuksen ja turvallisuuden alan kumppanuutta. Johdannossa todetaan, että Suomi ja Yhdysvallat ovat päättäneet kehittää erillistä ja yhteistä valmiuttaan vastustaa aseellisia hyökkäyksiä sekä estää ja torjua hyökkääjien toimia ja puolustautua niitä vastaan, ottaen huomioon erityisesti YK:n peruskirjan ja Pohjois-Atlantin sopimuksen sekä kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisen. USA:n joukkojen läsnäolo Suomen alueella perustuu Suomen suostumukseen ja läsnäolon tarkoituksena on tukea rauhaa ja turvallisuutta molempien osapuolten etujen mukaisesti sekä osallistua yhteiseen puolustustoimintaan.
Johdannossa huomioidaan Ahvenanmaan kansainvälisoikeudellinen erityisasema. Puolustusyhteistyösopimusta on tarkoitus soveltaa Ahvenanmaata koskevien sopimusten puitteissa (Ahvenanmaasopimus ja sopimus Suomen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välillä Ahvenanmaan saarista).
Johdannossa tunnistetaan myös Nato SOFA, Suomen ja USA:n välisestä hankinta- ja palvelusopimuksesta (ACSA) sekä Suomen ja USA:n välisestä tietoturvallisuussopimuksesta johtuvat oikeudet. Sopimuksia on käsitelty jaksossa 4.
1 artikla. Soveltamisala ja tarkoitus. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimus luo kehyksen Suomen ja Yhdysvaltojen välisen puolustus- ja turvallisuusalan yhteistyön ja kumppanuuden tehostamiselle. Tätä yhteistyötä toteutetaan kansainvälisen oikeuden mukaisesti ja Suomen suostumuksella. Artiklassa tarkoitettu suostumus on periaatteellinen ja koskee koko puolustusyhteistyötä eikä yksittäisiä toimintoja. Yhdysvaltojen oikeudesta maahantuloon ja läsnäoloon määrätään 3, 4 ja 11 artiklassa.
Lisäksi artiklan 1 kohdan mukaan sopimuksella täydennetään Nato SOFAn määräyksiä, jotka koskevat USA:n joukkojen ja niiden jäsenten huollettavien oleskelua Suomen alueella sekä sopimuksessa tarkoitetuissa erityistilanteissa USA:n sopimustoimittajien oleskelua ja toimintaa Suomen alueella.
Artiklan 2 kohdan mukaan kaikessa sopimuksen mukaisessa toiminnassa, myös varastoitaessa tietynlaisia aseita Suomen alueelle, kunnioitetaan kaikilta osin Suomen suvereniteettia, lainsäädäntöä ja kansainvälisoikeudellisia velvoitteita. Kunnioittamisvelvoitetta on selostettu tarkemmin jaksossa 2.2.
2 artikla. Määritelmät. Sopimus sisältää seuraavat keskeiset määritelmät: USA:n joukot, joukot, siviilihenkilöstö, USA:n sopimustoimittajat, suomalaiset sopimustoimittajat, huollettavat, sovitut tilat ja alueet, sopimuksen toimeenpanija ja virallinen USA:n tieto. Sopimuksen osapuoliksi on johdannossa määritelty Suomen ja Yhdysvaltojen hallitukset.
USA:n joukot tarkoittavat kokonaisuutta, joka käsittää USA:n asevoimien joukon, siviilihenkilöstön sekä kaiken omaisuuden, USA:n virallisen tiedon, kaluston ja materiaalin, jotka ovat Suomen alueella, mukaan lukien Yhdysvaltojen käyttämät tai sen puolesta käytettävät ajoneuvot, alukset ja ilma-alukset. Määritelmä on joustava ja sisältää muun muassa
kaikki puolustushaarat, rannikkovartioston ja kansalliskaartin silloin kun ne toimivat Yhdysvaltojen puolesta.
Joukoilla on Nato SOFAn I artiklan 1 kappaleen a kohdassa tarkoitettu merkitys eli joukot tarkoittaa jonkin sopimuspuolen maa-, meri- tai ilmavoimiin kuuluvaa henkilöstöä, kun se on Pohjois-Atlantin sopimuksen alueella sijaitsevalla jonkin toisen sopimuspuolen alueella virallisten tehtävien yhteydessä, edellyttäen, että kyseiset kaksi sopimuspuolta voivat sopia, että tiettyjen henkilöiden, yksiköiden tai muodostelmien ei katsota muodostavan 'joukkoja' tai kuuluvan 'joukkoihin' tämän sopimuksen tarkoittamassa mielessä
Siviilihenkilöstöllä tarkoitetaan sopimuksessa samaa kuin Nato SOFAn I artiklan 1 kappaleen b kohdassa. Puolustusyhteistyösopimuksen siviilihenkilöstön määritelmään kuuluvat lisäksi USA:n joukkojen mukana seuraavat muiden kuin suomalaisten ei-kaupallisten organisaatioiden työntekijät, jotka ovat Yhdysvaltojen kansalaisia tai siellä pysyvästi asuvia sekä huollettavat, jotka ovat USA:n joukkojen tai edellä tarkoitettujen ei-kaupallisten organisaatioiden palveluksessa. Kyseiset henkilöt seuraavat joukkoja ja tarjoavat asevoimille tarkoitettuja palveluja, esimerkiksi vapaa-ajan palveluita mutta eivät ole joukkojen palveluksessa. Toisin kuin Nato SOFAssa, puolustusyhteistyösopimuksen puitteissa tehtävässä yhteistyössä siviilihenkilöstön ei tarvitse olla Yhdysvaltojen asevoimien palveluksessa.
USA:n sopimustoimittajat tarkoittavat oikeushenkilöitä, joita ei ole perustettu eikä rekisteröity Suomen alueelle Suomen lainsäädännön mukaisesti ja joilla ei ole siellä Suomen lainsäädännön mukaista pysyvää kotipaikkaa. USA:n sopimustoimittajiin lukeutuvat myös edellä mainittujen oikeushenkilöiden työntekijät, jotka eivät ole Suomen kansalaisia eivätkä oleskele pysyväisluonteisesti Suomen alueella, sekä luonnolliset henkilöt, jotka eivät ole Suomen kansalaisia eivätkä oleskele pysyväisluonteisesti Suomen alueella, kun nämä oikeushenkilöt tai luonnolliset henkilöt ovat Suomen alueella USA:n puolustusministeriön kanssa tehdyn hankintasopimuksen tai alihankintasopimuksen perusteella toimittamassa tavaroita ja palveluja puolustusyhteistyösopimuksen mukaisen toiminnan yhteydessä.
Määritelmään sisältyvä lista USA:n sopimustoimittajan aseman määrittävistä kriteereistä on kumulatiivinen. Kaikkien kriteerien on siis täytyttävä yhtä aikaa, jotta sopimustoimittaja katsotaan USA:n sopimustoimittajaksi ja kääntäen yhdenkin täyttymättä jääminen tekee sopimustoimittajasta suomalaisen sopimustoimittajan, jonka määritelmää käsitellään alla.
Sopimustoimittajat ovat USA:n joukoista erillisiä toimijoita, vaikka toimivatkin kiinteässä yhteydessä USA:n joukkojen kanssa. Sopimustoimittajat tuottavat asevoimien toimintaan liittyviä tukipalveluita (support service). Sopimustoimittajien rooli puolustuksen alaan kuuluvien päivittäisten tukipalveluiden tuottajina on kasvava ja niiden tuottamat tukipalvelut ovat nykyään merkittävä osa muun muassa sotilaallista logistiikkaa. Nato SOFAssa ei määrätä sopimustoimittajien asemasta. Naton toiminnassa lähtökohtana on, että sopimustoimittajien asema järjestetään erikseen toiminnan isäntämaan kanssa tehtävillä sopimuksilla ja järjestelyillä.
Suomalaiset sopimustoimittajat tarkoittavat puolestaan oikeushenkilöitä, jotka on perustettu tai rekisteröity Suomen alueelle Suomen lainsäädännön mukaisesti tai joilla on siellä Suomen lainsäädännön mukainen pysyvä kotipaikka, mukaan lukien näiden oikeushenkilöiden työntekijät ja sellaiset USA:n sopimustoimittajien työntekijät, jotka ovat Suomen kansalaisia tai oleskelevat pysyväisluonteisesti Suomen alueella, sekä luonnollisia henkilöitä, jotka ovat Suomen kansalaisia tai oleskelevat pysyväisluonteisesti Suomen alueella, kun nämä oikeushenkilöt tai luonnolliset henkilöt ovat Suomen alueella USA:n puolustusministeriön
kanssa tehdyn hankintasopimuksen tai alihankintasopimuksen perusteella toimittamassa tavaroita ja palveluja tämän sopimuksen mukaisen toiminnan yhteydessä.
Huollettavalla on sama merkitys kuin Nato SOFAn I artiklan 1 kappaleen c kohdassa, jonka mukaan huollettavia ovat joukon tai siviilihenkilöstön jäsenen puoliso ja lapset, jotka saavat tältä elatuksensa. Lisäksi puolustusyhteistyösopimuksen mukaisesti huollettava on joukon tai siviilihenkilöstön jäsenen perheenjäsen, joka on taloudellisesti, oikeudellisesti tai terveydellisistä syistä riippuvainen kyseisestä jäsenestä, joka tukee tätä perheenjäsentä, asuu tämän jäsenen kanssa samassa asunnossa ja oleskelee Suomen alueella joukon viranomaisten suostumuksella. Huollettavia voivat näin ollen olla myös esimerkiksi isovanhemmat.
Sovitut tilat ja alueet tarkoittavat puolustusyhteistyösopimuksen liitteessä A lueteltuja Suomen alueella sijaitsevia tiloja ja alueita, joita USA:n joukot, USA:n sopimustoimittajat, suomalaiset sopimustoimittajat, huollettavat ja, sen mukaan kuin yhteisesti sovitaan, muut käyttävät Suomen suostumuksella.
Sopimuksen toimeenpanijaksi määritellään Suomen osalta puolustusministeriö ja Yhdysvaltojen osalta Yhdysvaltojen puolustusministeriö tai näiden osoittamat edustajat. Edustajien käyttäminen mahdollistaa toimeenpanon delegoinnin kussakin tapauksessa asianmukaiselle taholle. Yhdysvaltojen osalta kyse on aina asevoimien toimijasta, kun taas Suomessa osoitettu edustaja voisi olla esimerkiksi jokin toinen ministeriö tai viranomainen, kuten Puolustusvoimat. Edustaja voisi olla myös esimerkiksi liikelaitos, kuten Puolustuskiinteistöt. Ministeriöiden toimialoista ja asioiden jaoista ministeriöiden kesken säädetään valtioneuvoston ohjesäännön (262/2003) 3 luvussa. Viranomaisten tehtävistä säädetään toimialakohtaisessa lainsäädännössä. Toimeenpanijoita on käsitelty artiklassa 3, 4, 5, 28, 29 ja 30.
USA:n virallinen tieto tarkoittaa tietoa, jonka Yhdysvallat omistaa tai tuottaa tai joka tuotetaan sitä varten tai on sen määräysvallassa, myös silloin, kun tämä tieto on Yhdysvaltojen hallituksen puolesta toimivan sopimustoimittajan päivittäisessä määräysvallassa tai käytössä.
3 artikla. Pääsy sovittuihin tiloihin ja sovituille alueille sekä niiden käyttö. Artiklan 1 kohdan mukaan USA:n joukoilla, USA:n sopimustoimittajilla, suomalaisilla sopimustoimittajilla, huollettavilla sekä muilla yhteisesti sovituilla tahoilla on oikeus esteettä päästä ja käyttää liitteessä määriteltyjä sovittuja tiloja ja alueita sopimuksessa lueteltuihin tarkoituksiin: esimerkiksi vierailuihin, koulutukseen, harjoituksiin, kauttakulkuun, joukkojen sijoittamiseen, kaluston, tarvikkeiden ja materiaalin sijoittamiseen ennakolta, humanitaariseen ja katastrofiapuun liittyvään toimintaan sekä valmiusoperaatioihin. Lista ei ole poissulkeva. Osapuolet tai niiden toimeenpanijat voivat kohdan mukaan sopia myös muista tarkoituksista, joissa esteetön pääsy ja käyttö on mahdollista, ml. tehtävät, joita toteutetaan Pohjois-Atlantin sopimuksen puitteissa.
Kohta kattaa sovittuihin tiloihin ja sovituille alueille pääsyn ja niiden käytön laajasti eri tarkoituksessa. Kyse voi olla koulutus- ja harjoitustoiminnasta tai äärimmillään toiminnasta kriisitilanteessa. Tehtävät eivät välttämättä liity suoraan Suomen ja Yhdysvaltojen kahdenväliseen puolustusyhteistyöhön, vaan ne voivat liittyä myös esimerkiksi Suomen puolustukseen liittokunnan osana.
Kohdassa viitataan sopimuksen 1 artiklaan, jonka mukaan kaikessa sopimuksen mukaisessa toiminnassa, myös varastoitaessa tietynlaisia aseita Suomen alueelle, kunnioitetaan Suomen suvereniteettia, lainsäädäntöä ja kansainvälisoikeudellisia velvoitteita. Kunnioittamisvelvoitetta on selostettu tarkemmin edellä jaksossa 2.2 sopimuksen keskeinen
sisältö. Kohtaan on kirjattu myös kunnioittamisvelvoitteeseen kiinteästi liittyvä velvoite molempien osapuolten näkemysten kuulemisesta ja niiden huomioonottamisesta, jäljempänä konsultaatio. Konsultaatio voisi tapahtua eri tasoilla asevoimista aina valtion ylimpään johtoon saakka. Sitä voidaan tehdä myös eri vaiheissa, kuten harjoitustoiminnan, joukkojen käytön ja operatiivisen toiminnan vuosittaisen suunnittelun yhteydessä tai tapauskohtaisesti. Yhdysvaltojen joukkojen maahantulo pohjautuu lähtökohtaisesti yhteiseen suunnitteluun Suomen ja Yhdysvaltojen asevoimien välillä. Konsultaation yhteydessä yhteensovitetaan näkemykset sopimuksenmukaisesta toiminnasta, tuodaan esiin mahdolliset ongelmat ja nostetaan ne tarvittaessa poliittiselle tasolle asti. Kohta mahdollistaisi myös tiedon välittämisen siitä, että toiminnan toteuttaminen edellyttäisi Suomessa kansallista päätöksentekoa.
Kansallisen päätöksentekomenettelyn osalta sovellettavaksi voisi tulla laki kansainvälistä apua, yhteistoimintaa tai muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta (418/2017), joka sisältää säännökset kansainvälistä apua annettaessa ja pyydettäessä sekä yhteistoimintaan osallistuttaessa noudatettavasta ylimpien valtioelinten päätöksentekomenettelystä. Laki voisi tulla sovellettavaksi tilanteissa, joissa on kyse merkittävistä sotilaallisista voimavaroista, johon voi sisältyä sotilaallisten voimakeinojen käyttöä, joka on ulko- ja turvallisuuspoliittisesti merkittävää taikka joka on laajakantoista ja periaatteellisesti tärkeää. Puolustusvoimista annetussa laissa on puolestaan säännökset päätöksenteosta vähäisemmissä tapauksissa. Avun antamista ja pyytämistä tai yhteistoimintaan osallistumista harkittaessa tulee lain mukaan ottaa huomioon YK:n peruskirjan päämäärät ja periaatteet ja muut Suomea velvoittavat kansainvälisen oikeuden säännöt.
Käytännössä sotilaallinen harjoitustoiminta Yhdysvaltojen kanssa suunnitellaan yhteistyössä. Aluevalvontalain (755/2000) 9 §:ssä säädetään, että vieraan valtion sotilas, sotilasosasto, valtionilma-alus tai valtionalus ei saa ilman lupaa osallistua sotilaalliseen harjoitukseen tai panna toimeen sotilaallista harjoitusta Suomen alueella, ellei Suomea velvoittavasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu. Yhdysvalloilta ei puolustusyhteistyösopimukseen perustuen jatkossa edellytetä aluevalvontalain 9 §:n mukaista lupaa.
Esteetön pääsy liittyy myös sopimuksen 11 artiklaan, jossa määrätään USA:n joukkojen käytössä olevien ilma-alusten, alusten ja ajoneuvojen oikeudesta vapaasti saapua Suomen alueelle, poistua sieltä ja liikkua siellä. Aluevalvontalaissa säädetään Suomen alueelle tulon ja maassaolon edellytyksistä sekä lupamenettelyistä. Aluevalvontalain 3 §:n mukaan Suomen alueelle tulosta, maassaolosta ja maastalähdöstä on tämän lain lisäksi voimassa, mitä niistä erikseen säädetään tai Suomea velvoittavassa kansainvälisessä sopimuksessa määrätään. Yhdysvalloilta ei näin ollen edellytetä aluevalvontalain mukaisia lupia maahantuloon, vaan esteetön pääsy Suomen alueelle on mahdollista suoraan puolustusyhteistyösopimuksen perusteella.
Esteetön pääsy ei käytännössä tarkoita sitä, että 3 artiklan 1 kohdan tarkoittamilla henkilöryhmillä olisi pelkästään puolustusyhteistyösopimukseen vedoten oikeus päästä sovittuihin tiloihin ja sovituille alueille. Sopimustoimittajien pääsy sovittuihin tiloihin ja sovituille alueille liittyy näiden tehtäviin suhteessa USA:n joukkoihin. Huollettavilla on pääsy vain tarpeen vaatiessa. Muilla tahoilla, joilla on artiklan 1 kohdan mukaan esteetön pääsy sen mukaan kuin yhteisesti sovitaan, voidaan tarkoittaa esimerkiksi muita Nato-liittolaisia. Näiden pääsystä sovittaisiin kuitenkin aina erikseen. Yhdysvaltojen näkökulmasta esteetön pääsy ja käyttöoikeus sovittuihin tiloihin ja alueisiin on edellytys kongressin myöntämän rahoituksen hyödyntämiselle esimerkiksi infrastruktuuri-investointeihin.
Yhdysvaltojen pääsyyn liitteessä lueteltuihin sovittuihin tiloihin ja sovituille alueille ei sovelleta puolustusvoimista annetun lain 15 §:n tai rajavartiolain 71 §:n perusteella määrättyjä liikkumista koskevia kieltoja tai rajoituksia. Tämä merkitsee, että sotilasalueelle tulon ja siellä toimimisen yleisistä rajoituksista muun muassa lupamenettelyistä USA:n joukkojen, USA:n sopimustoimittajien, suomalaisten sopimustoimittajien ja huollettavien osalta luovutaan kokonaan. Säännöksillä voidaan rajoittaa tai kieltää ulkopuolisten liikkumista kyseisillä Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen käytössä olevilla alueilla tai kohteissa.
Merkitystä esteettömän pääsyn osalta voi olla myös Suomen ja Yhdysvaltojen välisellä tietoturvallisuussopimuksella (SopS 41 ja 42/2012), jonka 14 artiklassa on määrätty vierailuista, jotka edellyttävät pääsyä turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, tai vierailuista, joissa pääsy vierailun kohteena olevaan tilaan edellyttää turvallisuusselvitystä. Kansainvälisen käytännön mukaisesti Suomi edellyttää tyypillisesti tietoturvallisuussopimuksessa tarkoitettua vierailulupaa silloin, kun vierailijoilla voi olla pääsy Suomen LUOTTAMUKSELLINEN tai korkeampaan turvallisuusluokkaan kuuluviin tietoihin.
Esteettömästä pääsystä huolimatta liitteessä luetelluissa sovituissa tiloissa ja sovituilla alueilla on oltava asianmukaiset turvallisuusjärjestelyt, jotka yhteensovitetaan Puolustusvoimien ja USA:n joukkojen välillä. Tämä kytkeytyy artiklan 3 kohdan velvoitteeseen, jonka mukaan osapuolten toimivaltaiset viranomaiset tekevät keskenään läheistä yhteistyötä sellaisissa turvallisuuskysymyksissä, jotka koskevat pääsyä sovittuihin tiloihin ja sovituille alueille ja voivat tarvittaessa laatia näitä koskevat yhteiset menettelyt. Tämä toteutetaan käytännössä osapuolten toimivaltaisen viranomaisten välisillä täytäntöönpanojärjestelyillä, joissa tarkennetaan tarvittaessa menettelyt esteettömän pääsyn mahdollistamiseksi. Toimivaltainen viranomainen Puolustusvoimien pysyvässä käytössä olevan alueen osalta on varuskunnan päällikkö tai joukko-osaston komentaja puolustusvoimista annetun lain 18 §:n perusteella. Rajavartiolaitoksen osalta toimivaltainen viranomainen on Rajavartiolaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen (651/2005) 11 §:n perusteella vartioston komentaja.
Artiklan 2 kohta koskee liitteessä lueteltujen sovittujen tilojen ja alueiden osoittamista Suomen ja Yhdysvaltojen yksinomaiseen käyttöön. Kohdan mukaan samalla, kun kunnioitetaan täysimittaisesti sellaisia sovittujen tilojen ja alueiden osia, jotka Suomi tai sen toimeenpanija on osoittanut Suomen yksinomaiseen käyttöön, osapuolilla on yhteinen pääsy- ja käyttöoikeus sovittuihin tiloihin ja alueisiin, lukuun ottamatta sellaisia osia niistä, joihin toimeenpanijat ovat nimenomaisesti osoittaneet USA:n joukoille yksinomaisen pääsy- ja käyttöoikeuden.
Liitteessä luetellut sovitut tilat ja alueet ovat lähtökohtaisesti Suomen ja Yhdysvaltojen yhteiskäytössä. Artiklan 2 kohdan mukaisesti Suomi (Suomen hallitus) tai Suomen toimeenpanija (puolustusministeriö tai sen osoittama edustaja) voi kuitenkin osoittaa osia liitteessä luetelluista sovituista tiloista tai alueista Suomen yksinomaiseen käyttöön. Yhdysvallat on sitoutunut kunnioittamaan tätä. Käytännössä Puolustusvoimat ilmoittaisi Yhdysvalloille liitteessä lueteltujen sovittujen tilojen ja alueiden osien osoittamisesta Suomen yksinomaiseen käyttöön. Tällaisia tiloja ja alueiden osia voisivat olla esimerkiksi tietyt operatiiviset johtamistilat.
Lisäksi sopimuksen toimeenpanijat voivat nimenomaisesti osoittaa liitteessä lueteltujen sovittujen tilojen ja alueiden osia, joihin USA:n joukoilla on yksinomainen pääsy- ja käyttöoikeus. Yksinomainen käyttö voi koskea esimerkiksi materiaalin säilyttämistä, jota varten voidaan osoittaa erillinen tila tai alue, rakennus tai rakennuksen osa. USA:n joukkojen yksinomaiseen käyttöön tarkoitettujen alueiden osoittaminen vaatii aina Suomen toimeenpanijan myötävaikutusta. Artiklan 2 kohdassa määritellään toimeenpanijoiksi Suomen
osalta puolustusministeriö ja Yhdysvaltojen osalta Yhdysvaltojen puolustusministeriö, tai näiden osoittama edustaja. Näin ollen osoittamisesta päättäisi Suomessa Puolustusvoimat, puolustusministeriö tai valtioneuvoston yleisistunto. Päätöksentekotaso määräytyisi yksinomaiseen käyttöön osoittamisen vaikutuksen merkittävyyden perusteella, jossa voitaisiin ottaa huomioon esimerkiksi tilan tai alueen koko, käyttötarkoitus tai sijainti. Esimerkiksi rakennuksen tai sen osan osoittamisesta Yhdysvaltojen yksinomaiseen käyttöön voisi päättää puolustusministeriön osoittamana edustajana Puolustusvoimat. Edustajan osoittaminen tapahtuisi puolustusministeriön antamalla ohjauskirjeellä Puolustusvoimille, jossa määriteltäisiin Puolustusvoimien päätösvallan rajat Yhdysvaltojen yksinomaiseen käyttöön annettavien tilojen ja alueiden osalta. Ohjauskirjeessä Puolustusvoimat velvoitettaisiin antamaan tieto puolustusministeriölle suunnitellusta Yhdysvaltojen yksiomaiseen käyttöön osoittamisesta, jotta puolustusministeriö voi arvioida päätöksentekotason asianmukaisuuden. Valtioneuvoston yleisistunnossa ratkaistaan perustuslain (731/1999) 67 §:n mukaisesti laajakantoiset ja periaatteellisesti tärkeät asiat sekä ne muut asiat, joiden merkitys sitä vaatii. Valtioneuvostolain 12 §:n 2 momentin mukaan yleisistunnossa ratkaistaan muun muassa muut asiat, joiden yhteiskuntapoliittinen tai taloudellinen merkitys sitä edellyttää. Valtioneuvostolain 14 §:n mukaan ministeriön päätettäväksi kuuluva asia on yksittäistapauksessa siirrettävä yleisistunnossa ratkaistavaksi, jos sen katsotaan olevan niin laajakantoinen ja periaatteellisesti tärkeä, että se olisi ratkaistava yleisistunnossa. Siirtämisestä päättää tällöin yleisistunto pääministerin tai asianomaisen ministerin esityksestä. Tarvittaessa eduskunnan myötävaikutus turvataan perustuslain 44 §:ssä, 47 §:ssä ja 97 §:ssä säädetyllä tavalla.
Artiklan 3 kohta koskee edellä 1 kohdan yhteydessä selostetun sovittuihin tiloihin ja sovituille alueille pääsyn lisäksi myös kulkuoikeutta kyseisten alueiden sisällä. Kohdan mukaan Suomi oikeuttaa turvallisuuden varmistamiseksi USA:n joukot rajoittamaan pääsyä niiden yksinomaiseen käyttöön annettuihin tiloihin ja alueille sekä koordinoimaan Suomen viranomaisten kanssa pääsyä yhteiskäytössä oleviin tiloihin ja alueille. Kohdassa edellytetään, että osapuolten toimivaltaiset viranomaiset tekevät läheistä yhteistyötä turvallisuuskysymyksissä, jotka koskevat pääsyä sovittuihin tiloihin ja sovituille alueille, kuten kulunvalvonnassa ja vartioinnissa, ja laativat tarvittaessa yhteisesti määritettävät menettelyt. Käytännössä tämä toteutetaan osapuolten toimivaltaisen viranomaisten välisillä täytäntöönpanojärjestelyillä.
Pääsy- ja kulkuoikeutta Puolustusvoimien pysyvässä käytössä oleviin kohteisiin koskevaa lainsäädäntöä on selostettu edellä artiklan 1 kohdan yhteydessä. Siltä osin, kun on kyse USA:n joukkojen yksinomaisessa käytössä olevista tiloista tai alueen osista, USA:n joukot vastaavat kulkuoikeuksista ja niiden valvonnasta. USA:n joukot koordinoivat pääsyä yhteiskäytössä oleville tiloille ja alueille Puolustusvoimien kanssa yhteisesti määritettävien menettelyjen mukaisesti. Osapuolten toimivaltaiset viranomaiset tekevät läheistä yhteistyötä turvallisuuskysymyksissä, mukaan lukien laatimalla tarvittaessa yhteisesti määritettävät menettelyt.
Artiklan 4 kohdan mukaan Suomen toimeenpanija pyrkii pyydettäessä kohtuullisin toimin helpottamaan sovittujen tilojen ja alueiden ulkopuolella USA:n joukkojen, USA:n sopimustoimittajien ja suomalaisten sopimustoimittajien pääsyä tilapäisesti yksityisille alueille ja yksityisiin tiloihin, mukaan lukien tiet, satamat ja lentopaikat, sekä yleisille alueille ja yleisiin tiloihin, mukaan lukien Suomen tai paikallisten viranomaisten omistamat tai niiden määräysvallassa olevat tilat ja alueet. Suomen toimeenpanija pyrkii myös pyydettäessä helpottamaan näiden alueiden ja tilojen käyttöä kyseisten joukkojen ja sopimustoimittajien toimesta USA:n joukkojen tukemiseksi. USA:n joukot, USA:n sopimustoimittajat ja suomalaiset sopimustoimittajat eivät vastaa näiden helpottamistoimien kuluista.
Artiklan 4 kohdan tarkoituksena on helpottaa USA:n joukkojen, USA:n sopimustoimittajien ja suomalaisten sopimustoimittajien pääsyä tilapäisesti liitteessä lueteltujen tilojen ja alueiden ulkopuolelle. Kyseiset alueet voivat olla yksityisiä tai yleisiä alueita, kuten teitä, satamia ja lentopaikkoja. Mainitut yleiset alueet voivat olla joko Suomen valtion, kunnan tai yksityisessä omistuksessa.
Kyse voi olla esimerkiksi liitteessä lueteltujen sovittujen tilojen ja alueiden ulkopuolisista harjoitusalueista taikka varuskuntien tai ampuma- ja harjoitusalueiden ulkopuolella olevasta tiestöstä, satamista ja lentopaikoista. Suomen toimeenpanija pyrkii helpottamaan USA:n joukkojen ja sopimustoimittajien tilapäistä pääsyä yksityisille tai julkisille alueille esimerkiksi sopimalla tästä maanomistajien ja liikenneinfrastruktuurin hallinnoijien kanssa sekä neuvottelemalla mahdollisten alueiden ja infrastruktuurin käytöstä aiheutuvien kustannusten ja vastuiden jakamisesta niistä vastaavien toimijoiden kanssa.
Puolustusvoimat on tehnyt ja tekee sopimuksia oikeudestaan käyttää yksityisiä tiloja ja alueita. Lisäksi Puolustusvoimilla on puolustusvoimista annetun lain 14 §:n nojalla oikeus tilapäisesti käyttää muita kuin pysyvässä käytössään olevia kiinteistöjä, jos se on sotilaallisen harjoitustoiminnan tai puolustusvalmiuden kohottamisen kannalta välttämätöntä. Tästä huolimatta Puolustusvoimat pyrkii kuitenkin aina ensisijaisesti sopimaan kiinteistöjen käytöstä niiden omistajien ja haltijoiden kanssa, mutta tarvittaessa se on mahdollista myös Puolustusvoimien tekemillä päätöksillä. Puolustusministeriössä on valmisteltavana hallituksen esitys laiksi puolustusvoimista annetun lain muuttamisesta ja eräiksi muiksi laeiksi, jossa puolustusvoimista annetun lain 14 §:ää on tarkoitus ehdottaa muutettavaksi siten, että Puolustusvoimilla olisi mahdollisuus käyttää kiinteistöjä tilapäisesti sen ollessa välttämätöntä myös puolustusyhteistyön ja Pohjois-Atlantin liiton yhteisen puolustuksen toimeenpanon kannalta (PLM002:00/2023). Muilta osin pykälän säännöksiin ei tehtäisi muutoksia, joten käyttöoikeudesta olisi jatkossakin ensisijaisesti päästävä sopimukseen kiinteistön haltijan kanssa. Puolustusvoimien sopimukset voivat osaltaan edistää sopimusmääräyksen toteutumista.
Artiklan 4 kohdan mukaan USA:n joukot ja näiden sopimustoimittajat eivät vastaa helpottamistoimista aiheutuneista kuluista. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi lupaprosessin maksuttomuutta. Tämä ei kuitenkaan merkitse määräyksessä tarkoitettujen yksityisten tai yleisten tilojen ja alueiden antamista käyttöön vastikkeetta.
Artiklan 5 kohdan mukaan osapuolet ottavat huomioon sovittujen tilojen ja alueiden käyttöön liittyvät operatiiviset ja turvallisuuskysymykset. Toimivaltaiset viranomaiset voivat laatia menettelyt tätä tarkoitusta varten.
Suomessa toimivaltaisia viranomaisia voivat olla ainakin Puolustusvoimat, Rajavartiolaitos, poliisi ja pelastusviranomaiset. Yhteistyössä tulee muun muassa varmistua siitä, että esimerkiksi pelastustoimintaan kuuluvien tehtävien suorittamiseen liittyvät vastuut ovat selvät ja menettelyt on käytännössä sovittu.
Artiklassa käsitellään myös kustannusten jakamista ja mahdollisia rakennustöitä.
Artiklan 6 kohdan mukaan Suomi antaa käytettäväksi kaikki sovitut tilat ja alueet, myös USA:n joukkojen ja Suomen puolustusvoimien yhteisesti käyttämät sovitut tilat ja alueet, perimättä USA:n joukoilta vuokraa tai muita vastaavia maksuja.
Nato SOFAn IX artiklan 3 kappaleen mukaan vastaanottajavaltion viranomaisten tulee hoitaa tarvittavat järjestelyt rakennusten, maa-alueiden ja niihin liittyvien laitteistojen ja palvelujen
hankkimiseksi lähettäjävaltion joukkojen ja siviilihenkilöstön käyttöön, ellei voimassaolevista tai lähettäjävaltion ja vastaanottajavaltion valtuuttamien edustajien kesken tehtävistä sopimuksista muuta johdu. Näiden sopimusten ja järjestelyjen tulee olla mahdollisimman pitkälle niiden sääntöjen mukaisia, jotka koskevat vastaanottajavaltion vastaavan henkilöstön majoitusta. Niihin liittyvät oikeudet ja velvollisuudet määräytyvät vastaanottajavaltion lainsäädännön mukaisesti, ellei erityisessä sopimuksessa sovita toisin. Kappaleessa tarkoitetuista hyödykkeistä, majoituksesta tai palveluista suoritetaan Nato SOFAn IX artiklan
7 kappaleen mukaan korvaus, jollei yleisistä tai erityisistä sopimuspuolten välisistä rahoitusjärjestelyistä muuta johdu.
Nato SOFAn IX artiklan 3 kappaleeseen sisältyvän periaatteen mukaisesti puolustusyhteistyösopimuksella sovitaan rakennusten ja maa-alueiden käytöstä Suomen ja Yhdysvaltojen kesken. Puolustusyhteistyösopimuksen 3 artiklan määräykset sovittujen tilojen ja alueiden käytöstä ja käyttöön liittyvien kustannusten korvaamisesta poikkeavat osittain Nato SOFAn määräyksistä ja täydentävät niitä.
Puolustusyhteistyösopimuksen 3 artiklan 6 kohta koskee sopimuksen liitteessä lueteltuja sovittuja tiloja ja alueita. Nämä kohteet ovat Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen pysyvässä käytössä. Sovittujen tilojen ja alueiden sisällä osa tiloista tai alueista voi olla USA:n yksinomaisessa käytössä. Lähtökohtaisesti sovitut tilat ja alueet ovat Suomen ja Yhdysvaltojen yhteiskäytössä.
Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen käytössä olevan rakennetun kiinteistöomaisuuden hallinta ja hoito on pääosin keskitetty valtiovarainministeriön alaisuudessa toimivalle Senaatti- konsernille, jonka tehtävistä on säädetty Senaatti-kiinteistöistä ja Puolustuskiinteistöistä annetulla lailla (1018/2020, jäljempänä SK/PK-laki). Lain 2 §:n perusteella konsernin liikelaitosten tehtävänä on tuottaa valtion tarpeisiin muun muassa kiinteistö- ja tilapalveluita palvelusopimusten perusteella valtion liikelaitoksista annetun lain (1062/2010, jäljempänä liikelaitoslaki) 2 §:ssä tarkoitetuille asiakkaille. Liikelaitoslain 2 §:ssä tarkoitettuja asiakkaita ovat pääasiassavaltion virastot ja laitokset sekä muut valtion organisaatiot. SK/PK-lain 2 §:n mukaan Senaatti-konsernin liikelaitokset voivat tuottaa palveluita vähäisessä määrin myös muille asiakkaille.
Puolustuskiinteistöt tuottaa Puolustusvoimien ja Puolustusvoimien määrittelemien kumppanien tarvitsemat palvelut. Puolustuskiinteistöjen tehtävänä on myös huolehtia hallinnassaan olevasta valtion kiinteistövarallisuudesta. Lakia koskevan hallituksen esityksen (HE 31/2020 vp) mukaan Puolustusvoimien määrittelemillä kumppaneilla tarkoitetaan Puolustusvoimien sopimuskumppaneita, esimerkiksi Leijona Catering Oy, Millog Oy ja Suomen Turvallisuusverkko Oy. Näillä on toimitiloja Puolustusvoimien sotilasalueilla.
Liikelaitokset eivät saa suoraa rahoitusta valtion talousarviosta, vaan kiinteistövarallisuuden hoitamisesta ja hallinnoimisesta liikelaitoksille aiheutuvat kokonaiskustannukset on voitava kattaa palveluista perittävillä vastikkeilla. Talousarviorahoituksella rahoitetaan sen sijaan valtion virastojen ja laitosten kuten Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen maksamat toimitilavuokrat. Näiden liikelaitoslain 2 §:n mukaisten valtion organisaatioiden palvelut hinnoitellaan SK/PK-lain 2 §:n 3 momentin mukaan omakustannusperusteisesti. Muille asiakkaille tuotettavat palvelut ovat markkinaehtoisia.
Tapauksessa, jossa Senaatti-kiinteistöt tai Puolustuskiinteistöt tuottaisivat palveluita USA:n joukoille, USA:n joukot rinnastettaisiin valtion organisaatioihin, joiden palvelut hinnoitellaan omakustannusperusteisesti. Palveluiden tuottaminen USA:n joukkojen käyttöön on katsottava palvelevan Suomen maanpuolustuksen tarpeita. Palveluiden tuottaminen USA:n joukoille ei
ole myöskään kaupallista toimintaa. Jatkossa saattaa olla tarpeen arvioida SK/PK-lain ja liikelaitoslain muutostarpeita, kun puolustusyhteistyösopimuksen soveltamisesta saadaan kokemusta, ottaen huomioon lisäksi myös muut valtiot, joiden kanssa Suomi tekee puolustusyhteistyötä, eli ensisijaisesti muut Pohjois-Atlantin liiton jäsenvaltiot.
Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen käytössä oleva rakentamaton maa- ja vesiomaisuus on pääosin keskitetty maa- ja metsätalousministeriön alaiselle liikelaitokselle, Metsähallitukselle. Metsähallituksesta annetun lain (234/2016) 2 §:n mukaan Metsähallitus käyttää, hoitaa ja suojelee hallinnassaan olevaa valtion maa- ja vesiomaisuutta.
Puolustusvoimat on tehnyt liikelaitosten kanssa yhteistoiminta-, puite- ja palvelusopimuksia sekä rakennushankkeiden osalta hankekohtaisia sopimuksia.
Valtioneuvoston ohjauksessa oleva valtion erityistehtäväyhtiö Finavia Oyj ylläpitää ja hallinnoi Suomen lentoasemaverkostoa. Finavia Oyj:lle on siirtynyt Ilmailulaitos- liikelaitoksen hallussa ollut omaisuus Xxxxxxxxxxxxxxxx muuttamisesta osakeyhtiöksi annetulla lailla (877/2009). Finavia Oyj:n alueiden käyttö ja käytön ehdot on määritelty luovutuskirjalla, jolla määrätyt alueet on osoitettu Puolustusvoimien pysyvään käyttöön ja Puolustusvoimien harjoituskäyttöön.
Koska sopimuksen liitteessä luetellut sovitut tilat ja alueet ovat valtion omistuksessa tai hallinnassa ja joko Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen käytössä, Puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos maksavat niistä tällä hetkellä vuokraa Senaatti-konsernin liikelaitoksille, Metsähallitukselle tai Finavia Oyj:lle. Lentoasemamaksuista määrätään erikseen sopimuksen 11 artiklassa.
Puolustusvoimilla ja Rajavartiolaitoksella tulee olla oikeus antaa vuokraamiaan tiloja ja alueita väliaikaisesti USA:n joukkojen käyttöön. Tällaisesta oikeudesta voidaan sopia Senaatti-konsernin ja viraston välisellä vuokrasopimuksella. Tilat ja alueet palautuvat Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen käyttöön sen jälkeen, kun USA:n joukot eivät niitä enää käytä.
Artiklan 6 kohdan mukaan USA:n joukoilta ei peritä vuokraa tai muita vastaavia maksuja. Yleisesti vuokralla tarkoitetaan vuokrasopimuksella perustettavaa käyttöoikeutta esimerkiksi rakennukseen, sen osaan tai kiinteistöön korvausta eli vastiketta vastaan. Valtion vuokrajärjestelmässä noudatetaan valtiovarainministeriön määräyksenä (VN/35021/2023) annettua vuokrakäsikirjaa, jonka mukaan valtio soveltaa pääosin ns. kokonaisvuokramallia, jossa vuokra muodostuu pääoma- ja ylläpito-osuuksista. Pääomavuokra (tai kokonaisvuokran pääomaosuus) määräytyy investoinnin tai kiinteistön arvon perusteella mm. pääomakustannusten, poistojen, riskien ja liikelaitosten toiminnan kustannusten perusteella. Puolustusyhteistyösopimuksen 3 artiklan 6 kohdassa ”vuokra ja vastaavat maksut” tarkoittavat valtion vuokrajärjestelmän mukaista pääomavuokraa. Ylläpitovuokralla (tai kokonaisvuokran ylläpito-osuudella) katetaan mm. valtion kiinteistöjen kunnossapidon, hoidon, kiinteistöjen energiankäytön, vuosikorjausten ja kiinteistöveron kustannukset sekä Senaatti-konsernin liikelaitosten ylläpidon yleiskustannukset. Sovittujen tilojen ja alueiden rakennus- ja kehittämiskustannusten sekä käyttö- ja ylläpitokustannusten jakautumista Suomen ja Yhdysvaltojen välillä käsitellään 3 artiklan 8 ja 9 kohdassa. Artiklan 8 ja 9 kohdan mukaiset käyttö- ja ylläpitokustannukset tarkoittavat Suomen järjestelmässä ylläpitovuokraa.
Puolustusvoimat maksaa Metsähallitukselle erikseen sovittavan suuruista aluekohtaisesti määräytyvää vuokraa. Vuokran määräytymisen perusteena on Puolustusvoimien toiminnasta aiheutuneet tuoton menetykset Metsähallitukselle. Puolustusvoimien käytössä olevasta
alueesta vuokraa maksetaan sekä metsätalouden hallinnassa olevasta maasta että luontopalveluiden hallinnassa olevasta maasta. Vuokra sisältää alueiden käytön Puolustusvoimien tarpeisiin kaupallisen puitesopimuksen mukaisesti.
Valtion kiinteistövarallisuudesta ja sen luovuttamisesta, vuokraamisesta sekä erityisten oikeuksien myöntämisestä säädetään lailla oikeudesta luovuttaa valtion kiinteistövarallisuutta (973/2002). Lain mukaan valtion kiinteistövarallisuudella tarkoitetaan muun muassa valtion omistamia kiinteistöjä ja valtion maaomaisuutta (maa- ja vesialueita) sekä valtion omistamia rakennuksia ja näiden osuuksia. Kyseistä lakia ei sovelleta puolustusyhteistyösopimukseen, koska sopimuksen perusteella kiinteistövarallisuutta ei luovuteta, eli tilojen ja alueiden hallinta tai omistusoikeus ei muutu eikä niistä makseta maanvuokralaissa (258/1966) tarkoitettua maanvuokraa tai muuta vastiketta.
Valtion maksuperustelaissa (150/1992) säädetään valtion viranomaisten suoritteiden maksullisuudesta ja suoritteista perittävien maksujen suuruuden yleisistä perusteista sekä maksujen muista perusteista. Yleisenä periaatteena maksuperustelain soveltamisessa on, ettei viranomaisen suoritetuotantoon sovelleta maksuperustelakia, jos suoritetta ei tuoteta kenellekään muulle kuin valtion toiselle viranomaiselle tai palvelua ylipäätään ei voi tuottaa kenellekään muulle kuin valtion toiselle viranomaiselle. Kyse voi olla suoritteen tuottamisesta valtiosopimuksella toisen valtion viranomaiselle. Puolustusyhteistyösopimuksen perusteella suoritteita ei tuoteta muille kuin toiselle viranomaiselle, johon ei täten sovelleta maksuperustelakia.
Artiklan 6 kohdasta ei suoraan aiheudu välittömiä muutostarpeita valtion vuokrajärjestelmän perusteisiin. Puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos maksavat edelleen liitteessä luetelluista sovituista tiloista ja alueista kokonaisvuokraa liikelaitoksille tai Finavialle riippumatta siitä, ovatko liitteessä luetellut sovitut tilat ja alueet tosiasiassa Puolustusvoimien tai Yhdysvaltojen yksinomaisessa taikka yhteiskäytössä.
Artiklan 7 kohta koskee mahdollisia rakennustöitä liitteessä luetelluissa sovituissa tiloissa ja sovituilla alueilla. Kohdan mukaan USA:n joukot, USA:n sopimustoimittajat ja suomalaiset sopimustoimittajat voivat tehdä rakennus-, muutos- ja korjaustöitä sovituissa tiloissa ja sovituilla alueilla edistääkseen artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja toimintoja ja tarkoituksia. USA:n joukot kuulevat Suomen toimivaltaisia viranomaisia tällaisia rakennus-, muutos- ja korjaustöitä koskevista asioista, koska osapuolten yhteisenä tarkoituksena on, että tällaisia USA:n joukkojen toteuttamia tai niiden puolesta toteutettavia hankkeita koskevat tekniset vaatimukset ja rakennusstandardit vastaavat osapuolten vaatimuksia ja standardeja. USA:n joukot voivat tehdä näitä rakennus-, muutos- ja korjaustöitä käyttäen omaa kalustoaan ja henkilöstöään.
Valtion vuokrajärjestelmän perusteella vastaavaa oikeutta tehdä rakennustöitä ei ole Suomen Puolustusvoimilla ja Rajavartiolaitoksella. Näillä ei ole vuokralaisena oikeutta ilman kiinteistönomistajan lupaa tehdä Senaatti-kiinteistöjen ja Puolustuskiinteistöjen hallinnoimissa tiloissa rakennus-, muutos- ja korjaustöitä, vaan Senaatti-konserni tekee rakennustyöt ja huomioi niistä aiheutuvat kustannukset vuokran määrässä.
Artiklan 7 kohta sisältää USA:n joukoille velvoitteen kuulla Suomen toimivaltaisia viranomaisia rakennus-, muutos- ja korjaustöitä koskevista asioista, koska osapuolten yhteisenä tarkoituksena on, että hankkeita koskevat tekniset vaatimukset ja rakennusstandardit vastaavat osapuolten vaatimuksia ja standardeja.
Artiklan 7 kohdan määräyksen taustalla on osaltaan sopimuksen 1 artiklan 2 kohdan mukainen Yhdysvaltojen velvoite kunnioittaa Suomen lainsäädäntöä kaikessa sopimuksen mukaisessa toiminnassa. Maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999) sekä 1.1.2025 voimaantulevassa uudessa rakentamislaissa (751/2023) määritellään rakentamista koskevat yleiset edellytykset, olennaiset tekniset vaatimukset sekä rakentamisen lupamenettely ja viranomaisvalvonta. Olennaiset tekniset vaatimukset koskevat esimerkiksi rakenteiden lujuutta ja vakautta, paloturvallisuutta, terveellisyyttä, käyttöturvallisuutta, esteettömyyttä, meluntorjuntaa, ääniolosuhteita ja energiatehokkuutta. Tarkemmat rakentamista koskevat säännökset, määräykset ja ohjeet on koottu Suomen rakentamismääräyskokoelmaan. Puolustusyhteistyösopimuksen 3 artiklan 7 kohdassa tarkoitetut tekniset vaatimukset ja rakennusstandardit vastaavat rakentamislaissa tarkoitettuja olennaisia teknisiä vaatimuksia.
Molempien osapuolten vaatimusten ja standardien huomioimiseksi kysymykseen saattaa tulla joidenkin teknisten ratkaisujen ja järjestelmien harmonisoiminen tai kahdentaminen eli rakennustyön suorittaminen molempien osapuolten vaatimusten mukaisesti. Tällaisia saattavat olla esimerkiksi Yhdysvaltojen standardien mukaiset käyttö- ja paloturvallisuusratkaisut tai sähköverkon jännite- ja taajuusvaatimukset. Mahdollisuuksien mukaan pyrittäisiin siihen, että suomalaisten säädösten ja määräysten mukaiset tekniset vaatimukset täyttyisivät, jotta esimerkiksi taloteknisten järjestelmien takuut ja huollot, sekä varaosien ja vaihtolaitteiden saatavuus turvataan. Edellä mainittujen olennaisten teknisten vaatimusten ohella rakentamislaki, työturvallisuuslaki (738/2002) ja ympäristönsuojelulaki (527/2014) asettavat rakentamishankkeeseen ryhtyvälle laajan vastuun myös mm. työturvallisuudesta, rakennuksen elinkaaresta ja ympäristöstä.
Artiklan 8 ja 9 kohdassa käsitellään sovittujen tilojen ja alueiden rakennus- ja kehittämiskustannuksia sekä käyttö- ja ylläpitokustannuksia. Artiklan 8 kohdan mukaan USA:n joukot vastaavat niiden yksinomaiseen käyttöön annettujen sovittujen tilojen ja alueiden rakennus- ja kehittämiskustannuksista sekä käyttö- ja ylläpitokustannuksista, jollei osapuolten välisellä erillisellä järjestelyllä tai kansainvälisellä sopimuksella toisin määrätä. Artiklan 9 kohdan mukaan osapuolet vastaavat USA:n joukkojen ja Suomen puolustusvoimien yhteiseen käyttöön annettujen tai niiden muutoin yhteisesti käyttämien sovittujen tilojen ja alueiden rakennus- ja kehittämiskustannuksista sekä käyttö- ja ylläpitokustannuksista kumpikin käyttönsä mukaisessa suhteessa, jollei osapuolten välisellä aiemmalla tai myöhemmällä järjestelyllä tai kansainvälisellä sopimuksella toisin määrätä.
Yksinomaan USA:n joukkojen käyttöön annettujen sovittujen tilojen ja alueiden rakennus- ja kehittämiskustannuksista sekä käyttö- ja ylläpitokustannuksista vastaavat USA:n joukot. Vastaavasti Puolustusvoimien kanssa yhteisessä käytössä olevien tilojen ja alueiden kustannuksista vastaa kumpikin osapuoli käyttönsä mukaisessa suhteessa, jollei toisin ole erillisillä järjestelyillä tai kansainvälisillä sopimuksilla määrätty.
Kustannusten jako käytön mukaisessa suhteessa voi tapahtua investointi- ja ylläpitokustannusten osalta esimerkiksi pinta-alan perusteella tai energia- ja muiden kustannusten osalta mitattujen arvojen mukaan. Valtion vuokrajärjestelmän mukaan Puolustusvoimien investointi huomioidaan pääsääntöisesti rakennuskohteen kokonaisvuokran pääomaosuudessa.
Artiklan 10 kohdan mukaan USA:n joukkojen rakennushankkeet rahoitetaan USA:n säädösten ja määräysten mukaisesti.
Mikäli USA:n joukot toimivat sovittujen tilojen ja alueiden rakentajana, Yhdysvallat voi hyödyntää kongressin Pentagonille myöntämää rahoitusta infrastruktuuri-investointeihin
sovituissa tiloissa ja sovituilla alueilla. USA:n joukot eivät maksa investoinnista pääomavuokraa tai vastaavaa pitkäaikaista vastiketta, vaan USA:n joukkojen rakennushankkeet rahoitetaan USA:n lainsäädännön mukaisesti.
Artiklan 11 kohdan mukaan Suomen toimeenpanija helpottaa USA:n joukkojen tämän artiklan mukaisia toimia hankkimalla Suomessa tarvittavat luvat tällaisia USA:n joukkojen tekemiä tai niiden puolesta tehtäviä rakennus-, muutos- ja korjaustöitä varten. Luvat myönnetään USA:n joukoille, USA:n sopimustoimittajille ja suomalaisille sopimustoimittajille maksutta.
Maankäyttö- ja rakentamislain 146 §:n ja 1.1.2025 voimaantulevan rakentamislain 1 §:n mukaan Puolustusvoimien valtion kiinteistövarallisuuteen luettaviin tai muutoin valtion käyttöä palveleviin, välittömästi puolustustarkoituksiin liittyviin rakennus- tai rakentamiskohteisiin ei sovelleta kyseisen lain rakentamista koskevia lupia koskevia säännöksiä. Myöskään rakentamisen viranomaisvalvontaa ja rekisterinpitoa koskevia säännöksiä ei sovelleta puolustustarkoitusta varten tapahtuvaan rakentamiseen. Puolustusvoimien rakennus- tai rakentamiskohteiden rakentaminen on siten salassapitosyistä sallittua ilman rakentamiseen liittyvää, laissa säädettyä lupaa. Rakentamislakia koskevan hallituksen esityksen (HE 139/2022 vp) mukaan lain 1 §:ssä puolustustarkoituksiin liittyvillä rakennus- tai rakentamiskohteilla tarkoitetaan Puolustusvoimien lakisääteisten tehtävien toteuttamiseen liittyvää tai sitä tukevaa tilojen, rakennusten ja infrastruktuurin, kuten rakenteiden, rakennelmien, laitteiden, väylien, lentopaikkojen, jakeluverkkojen ja verkostojen, kalliotilojen, maa- ja vesialueiden ja ympäristönsuojelurakenteiden rakentamista, jota koskee salassapitotarve.
USA:n joukot, USA:n sopimustoimittajat ja suomalaiset sopimustoimittajat voisivat näin ollen suorittaa rakennus-, muutos- ja korjaustöitä sopimuksen liitteessä luetelluissa sovituissa tiloissa ja sovituilla alueilla ilman että haettaisiin maankäyttö- ja rakentamislain mukaista rakennuslupaa tai rakentamislain mukaista rakentamislupaa.
Ilmailulain 79 §:n mukaan lentopaikan tai muun ilmailua palvelevan alueen rakentamiseen on saatava Liikenne- ja viestintäviraston myöntämä rakentamislupa. Sama koskee lentopaikan tai muun ilmailua palvelevan alueen muutoksia, joilla saattaa olla vaikutuksia lentoturvallisuuteen tai merkittäviä vaikutuksia maisemakuvaan. Rakentamislupaa ei kuitenkaan vaadita Puolustusvoimien tarpeisiin kriisioloja ja niiden harjoittelua varten rakennettaville varalaskupaikoille, Puolustusvoimien helikopterilaskupaikoille eikä puolustusvoimien lennokkitoiminnan kevytlentopaikoille.
Rakentaminen saattaa edellyttää myös rakentamistyöhön tai toiminnanharjoittamiseen liittyvää ympäristölupaa, mikäli kyse on ympäristönsuojelusta annetun lain (527/2014) 4 luvussa tarkoitetusta toiminnasta, joka voi aiheuttaa ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Tällaisia ovat esimerkiksi ampumaratatoiminta, suuret pesulat sekä massiivisempi maa- ja vesirakentaminen (laiturirakenteet, ruoppaus). Puolustusyhteistyösopimuksen 27 artiklassa on käsitelty osapuolten velvoitteita ympäristönsuojelun osalta sekä osapuolten toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä muun muassa ympäristövahinkojen estämisessä. Artiklan mukaan Yhdysvallat kunnioittaa sovellettavaa Suomen ympäristölainsäädäntöä.
Artiklan 11 kohdan mukaisesti Suomen toimeenpanija hankkisi tarvittaessa ilmailulaissa tarkoitetun rakentamisluvan taikka ympäristöluvan USA:n joukkojen tekemiä tai niiden puolesta tehtäviä rakennus-, muutos- ja korjaustöitä varten.
Suomen toimeenpanijalla tarkoitetaan Suomen puolustusministeriötä tai sen osoittamaa edustajaa. Valtion kiinteistöjärjestelmän mukaisesti valtion rakennushankkeiden edellyttämät
rakennus- ym. luxxx xxxxx xiinteistönomistaja (liikelaitos) ja ympäristöluvat toiminnanharjoittaja (virasto/käyttäjä). Tarkoituksenmukaista on soveltaa olemassa olevaa käytäntöä myös mahdollisten puolustusyhteistyösopimuksesta aiheutuvien lupaprosessien osalta, jolloin luvat voisi hakea Senaatti-konserni, Puolustusvoimat tai Rajavartiolaitos.
Artiklan 11 kohdan mukaisesti luvista USA:n joukoille, USA:n sopimustoimittajille ja suomalaisille sopimustoimittajille ei peritä maksuja. Toisin sanoen mahdollisista lupamaksuista vastaa Suomen valtio.
Artiklan 12 kohdan mukaan varmistaakseen tämän sopimuksen täytäntöönpanon pitkällä aikavälillä osapuolet tekevät yhteistyötä suunnitellessaan sovittujen tilojen ja alueiden sekä niiden ympäristön ja viereisten tilojen ja alueiden käyttöä ja kehittämistä.
4 artikla. Puolustuskaluston, tarvikkeiden ja materiaalin sijoittaminen ennakolta.
Artikla koskee ennakolta sijoitettavaa materiaalia.
Artiklan 1 kohdan mukaan USA:n joukot saavat kuljettaa, sijoittaa ennakolta ja varastoida puolustuskalustoa, tarvikkeita ja materiaalia eli ennakolta sijoitettavaa materiaalia sopimuksen liitteessä lueteltuihin sovittuihin tiloihin ja alueille. Lisäksi sen mukaisesti kuin yhteisesti sovitaan, materiaalia voidaan sijoittaa myös muihin paikkoihin.
Puolustuskalusto, tarvikkeet ja materiaali voivat pitää sisällään esimerkiksi aseet, ampumatarvikkeet, taisteluajoneuvot, muut kulkuneuvot ja viestintävälineet. Lisäksi niihin voi sisältyä vaatteita, ruokatarvikkeita ja muuta USA:n joukkojen käytännön toimintaa tukevaa materiaalia.
Materiaalin sijoittaminen muihin paikkoihin kuin liitteessä luetelluille sovittuihin tiloihin ja sovituille alueille olisi yleensä tilapäistä. Kyseeseen voisi tulla esimerkiksi harjoitus, jonka yhteydessä olisi tarve liikutella ja säilyttää materiaalia. Yhdysvalloilla ei ole rakennusoikeutta sopimuksen liitteessä listattujen sovittujen tilojen ja alueiden ulkopuolella.
Artiklan 1 kohdassa viitataan sopimuksen 1 artiklan 2 kohtaan, jonka mukaan kaikessa sopimuksen mukaisessa toiminnassa, myös varastoitaessa tietynlaisia aseita Suomen alueelle, kunnioitetaan Suomen suvereniteettia, lainsäädäntöä ja kansainvälisoikeudellisia velvoitteita. Kohtaan on kirjattu myös kunnioittamisvelvoitteeseen kiinteästi liittyvä velvoite molempien osapuolten näkemysten kuulemisesta ja niiden huomioonottamisesta (konsultaatio). Kunnioittamisvelvoitetta ja konsultaatiota on selostettu tarkemmin edellä jaksossa 2.2 sopimuksen keskeiset määräykset ja periaatteet ja 3 artiklan yksityiskohtaisissa perusteluissa.
Artiklan 1 kohdan mukaan USA:n joukot ilmoittavat Suomen Puolustusvoimille etukäteen sellaisen ennakolta sijoitettavan materiaalin lajit, määrät ja toimitusaikataulut, jonka USA:n joukot aikovat kuljettaa tai sijoittaa ennakolta Suomen alueelle, sekä tätä materiaalia toimittavat USA:n sopimustoimittajat ja suomalaiset sopimustoimittajat.
Artiklan 2 kohdan mukaan USA:n joukkojen ennakolta sijoitettava materiaali ja sen varastointiin osoitetut tilat tai niiden osat annetaan USA:n joukkojen yksinomaiseen käyttöön. USA:n joukoilla on yksinomainen määräysvalta ennakolta sijoitettavan materiaalin luo pääsyyn, sen käyttöön ja siitä määräämiseen riippumatta siitä, onko se varastoitu sovittuihin tiloihin ja alueille tai näiden ulkopuolelle. USA:n joukoilla on myös rajoittamaton oikeus siirtää materiaali pois Suomen alueelta.
Yhdysvalloille materiaalin ennakolta sijoittamista varten osoitettavat tilat voivat olla liitteessä luetelluilla sovituilla tiloilla ja alueilla tai muissa paikoissa, joista on yhteisesti sovittu.
Varastotilojen tai niiden osien, jotka osoitetaan USA:n ennakolta sijoitettavan materiaalin varastointiin liitteessä luetelluilla sovituilla tiloilla ja alueilla, osoittamiseen sovellettaisiin 3 artiklan 2 kohdan yksityiskohtaisissa perusteluissa selostettua päätöksentekomenettelyä, koska nämä tilat ja niiden osat tulevat tällöin 4 artiklan 2 kohdan mukaan USA:n yksinomaiseen käyttöön.
Liitteessä lueteltujen sovittujen tilojen ja alueiden ulkopuolella materiaalin sijoittamisesta ennakolta tai varastoinnista sovitaan sen tahon kanssa, joka omistaa tilan tai alueen. Niiden tilojen tai alueiden osalta, jotka sijaitsevat Puolustusvoimien käytössä olevalla alueella, esim. harjoitusalueella, sovellettaisiin 3 artiklan 2 kohdan yksityiskohtaisissa perusteluissa selostettua päätöksentekomenettelyä.
Artiklan 3 kohdan mukaan USA:n joukoille, USA:n sopimustoimittajille ja suomalaisille sopimustoimittajille sallitaan esteettä pääsy varastotiloihin ja esteettä niiden käyttö kaikissa asioissa, jotka koskevat ennakolta sijoitettavan materiaalin sijoittamista ennakolta tai varastointia, mukaan lukien tällaisen ennakolta sijoitettavan materiaalin toimittaminen, hallinnointi, tarkastaminen, käyttö, ylläpito ja pois siirtäminen, riippumatta siitä, ovatko varastotilat sovittuja tiloja ja alueita. USA:n joukkojen käyttämille tai niiden puolesta käytettäville ilma-aluksille, aluksille ja ajoneuvoille sallitaan pääsy Suomen lentopaikoille ja satamiin sekä, sen mukaan kuin sovitaan, muihin paikkoihin USA:n joukkojen ennakolta sijoitettavan materiaalin toimittamiseksi Suomen alueelle, varastoimiseksi ja ylläpitämiseksi siellä ja sieltä pois siirtämiseksi.
Esteetön pääsyoikeus koskee sovittuja tiloja ja alueita sekä niitä muita paikkoja, joihin on yhteisesti sovittu sijoitettavaksi materiaalia. Esteetöntä pääsyä sovituille tiloille ja alueille sekä siihen liittyvä lainsäädäntöä on selostettu 3 artiklan 1 kohdan yksityiskohtaisissa perusteluissa.
Lentopaikkoihin ja satamiin, sekä sen mukaan, kun sovitaan, muihin paikkoihin, pääsyä koskevan määräyksen tarkoituksena on varmistaa, että Yhdysvalloilla on materiaalin varastoinnin lisäksi oikeus tuoda materiaali Suomen alueelle ja viedä se maasta pois. Lentopaikat ja satamat voivat olla muitakin kuin sopimuksen liitteessä listattuja sovittuja tiloja ja alueita, ja siksi määräyksen mukaan niiden käytöstä sovittaisiin erikseen. Tältä osin sovellettavaksi tulisi myös 3 artiklan 4 kohta, jossa määrätään siitä, että Suomen toimeenpanija pyrkii helpottamaan pääsyä tilapäisesti tällaisille tiloihin ja alueille.
Artiklan 4 kohdan mukaan osapuolten toimeenpanijat ja muut toimivaltaiset viranomaiset tekevät keskenään läheistä yhteistyötä artiklassa tarkoitettua toimintaa koskevissa asioissa.
Keskeisiä viranomaisia ovat Puolustusvoimien lisäksi pelastusviranomaiset, rakennustarkastusviranomaiset, työsuojeluviranomaiset, terveysviranomaiset, ympäristönsuojeluviranomaiset (ELY/AVI, Suomen ympäristökeskus), Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) ja Säteilyturvakeskus (STUK). Kuten 3 artiklan 3 kohdan yhteydessä edellä on todettu, yhteistyössä tulee varmistua siitä, että esimerkiksi pelastustoimintaan kuuluvien tehtävien suorittamiseen liittyvät vastuut ovat selvät ja käytännössä sovittu Yhdysvaltojen yksinomaisessa käytössä olevien tilojen osalta.
Artiklassa tarkoitettu ennakolta sijoitettava materiaali voi sisältää esimerkiksi räjähteitä, vaarallisia kemikaaleja ja muita kemikaaleja, säteilylähteitä, ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita, erityisen vaarallisia ammuksia, puolustustarvikkeita, kaksikäyttötuotteita tai
muuta materiaalia, joka tukee USA:n joukkojen käytännön toimintaa. Näiden materiaalien valmistukseen, varastointiin, säilytykseen, siirtoon, maahantuontiin, vientiin, kauttakuljetukseen, käsittelyyn, käyttöön, hallussapitoon ja hävittämiseen liittyy kansallista sääntelyä. Materiaalin ennakkosijoittamista koskevat myös puolustusyhteistyösopimuksen 18 ja 20 artiklassa tarkoitetut maahantuontia ja maasta vientiä sekä tullimenettelyä koskevat määräykset. Sopimuksen 27 artiklan mukaiset ympäristö-, terveys- ja turvallisuusnäkökohdat liittyvät myös ennakolta sijoitettavaan materiaaliin. Ennakolta sijoitettavaan materiaaliin liittyy myös Euroopan unionin lainsäädäntöä, jota on pantu täytäntöön kansallisella lainsäädännöllä tai joka on suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä EU:n jäsenvaltioissa. Euroopan unionin lainsäädäntöä ja sen suhdetta puolustusyhteistyösopimukseen on selostettu edellä jaksossa 3. Joukkojen mukana tuleviin ja joukkojen hankkimiin tuotteisiin ja tavaroihin liittyvää kansallista lainsäädäntöä, ml. EU-lainsäädäntö, on käsitelty myös Nato SOFAa koskevan hallituksen esityksen jaksossa 4.1.4.
Räjähteiden, vaarallisten kemikaalien ja muiden kemikaalien sekä säteilylähteiden osalta sopimusmääräyksen kannalta olennaisia, hallituksen esityksen valmistelun yhteydessä tarkasteltuja lakeja ovat kemikaalilaki (599/2013), vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annettu laki (390/2005) ja säteilylaki (859/2018). Vaarallisia kemikaaleja ja muita kemikaaleja varastoidaan lisäksi usein painelaitteessa, joista säädetään painelaitelaissa (1144/2016). Räjähteitä, vaarallisia kemikaaleja ja muita kemikaaleja sekä säteilylähteitä koskevaan kokonaisuuteen liittyvällä lainsäädännöllä on liittymäpintoja myös muun muassa ympäristönsuojelua koskevaan lainsäädäntöön, pelastustoimea koskevaan lainsäädäntöön ja työsuojeluun.
Hallituksen esityksen valmistelun yhteydessä tarkastellussa räjähteitä, vaarallisia kemikaaleja ja muita kemikaaleja sekä säteilyä koskevassa lainsäädännössä säädetään viranomaisten ja kemikaaleja käyttävän, vaarallisia kemikaaleja taikka räjähteitä käsittelevän ja säteilytoimintaa harjoittavan toiminnanharjoittajan sekä painelaitteen omistajan tai haltijan velvollisuuksista. Tarkastellun lainsäädännön tarkoituksena on edistää turvallisuutta ja suojella etenkin terveyttä ja ympäristöä säädösten tarkoittamien materiaalien, tuotteiden ja niihin liittyvän toiminnan aiheuttamilta vaaroilta ja haitoilta. Tämän vuoksi lainsäädännössä asetetaan vaatimuksia tällaisten materiaalien ja tuotteiden ja tällaisen toiminnan turvallisuudelle. Joissakin tapauksissa toiminnan harjoittaminen on tehty riippuvaiseksi viranomaisen myöntämästä luvasta. Lähtökohtana lainsäädännössä on, että materiaalin, tuotteiden ja toiminnan turvallisuudesta vastaa ensisijaisesti toiminnanharjoittaja tai materiaalin tai tuotteiden omistaja tai haltija. Lakien noudattamista valvovat useat eri viranomaiset kuten Tukes, STUK, Suomen ympäristökeskus, ELY-keskukset, kunnan ympäristöviranomaiset, Tulli, pelastusviranomaiset ja poliisi.
Räjähteitä, vaarallisia kemikaaleja ja muita kemikaaleja sekä säteilyä koskevassa lainsäädännössä maanpuolustusta ja muuta sotilaallista toimintaa ei ole rajattu kokonaisuudessaan lakien soveltamisalan ulkopuolelle. Tarkasteltuja lakeja siis sovelletaan lähtökohtaisesti myös Puolustusvoimien ja puolustushallinnon toimintaan. Lakien soveltamiselle Puolustusvoimissa on kuitenkin säädetty tiettyjä poikkeuksia Puolustusvoimien toiminnan erityisluonteen vuoksi. Lisäksi lainsäädännössä tarkoitettu viranomaisvalvonta ja tietyt muut viranomaistehtävät hoidetaan lakien pääsäännöistä poiketen lähtökohtaisesti Puolustusvoimissa puolustushallinnon sisäisesti. Lakien soveltamisesta Puolustusvoimissa ja laeissa tarkoitettujen viranomaistehtävien hoitamisesta Puolustusvoimissa säädetään tarkemmin valtioneuvoston ja puolustusministeriön asetuksilla.
Muiden USA:n joukkojen käytännön toimintaa tukevien tuotteiden ja materiaalien osalta sopimusmääräyksen kannalta olennaista lainsäädäntöä on lisäksi erityislaatuisia tuotteita ja
materiaalia koskevissa laeissa, kuten lääkelaissa (395/1987), lääkinnällisistä laitteista annetussa laissa (719/2021), veripalvelulaissa (197/2005), työturvallisuuslaissa (738/2002), alkoholilaissa (1102/2017) ja tupakkalaissa (549/2016). Vastaavasti erityislaatuisia tuotteita, kuten lääkkeitä, lääkinnällisiä laitteita ja verivalmisteita sekä alkoholi- ja tupakkatuotteita koskevassa lainsäädännössä säädetään toimijoiden velvoitteista, lupaedellytyksistä ja viranomaisvalvonnasta. Lakien noudattamista valvovat Fimea, aluehallintovirastot, Valvira ja kunnat.
Artiklan määräyksissä ei suoraan käsitellä esimerkiksi räjähteitä, vaarallisia kemikaaleja ja muita kemikaaleja tai säteilyn käyttöä taikka muita edellä mainittuja erityislaatuisia tuotteita tai materiaalia. Artiklan määräyksillä voi kuitenkin olla vaikutusta asiaan liittyvän Suomen lainsäädännön soveltamiseen. Artiklassa viitataan nimenomaisesti puolustusyhteistyösopimuksen 1 artiklan 2 kohtaan, jonka mukaan kaikessa sopimuksen mukaisessa toiminnassa, myös varastoitaessa tietynlaisia aseita Suomen alueelle kunnioitetaan kaikilta osin Suomen suvereniteettia, lainsäädäntöä ja kansainvälisoikeudellisia velvoitteita. Puolustusyhteistyösopimuksen 27 artiklassa korostetaan tätä velvoitetta toteamalla, että toteuttaessaan toimintaperiaatteitaan Yhdysvallat kunnioittaa sovellettavaa Suomen ympäristö-, terveys- ja turvallisuuslainsäädäntöä. Puolustusyhteistyösopimuksen mukaisesti osapuolten toimivaltaiset viranomaiset tekevät keskenään yhteistyötä. Suomen viranomaisten tulee käytännössä muun muassa tiedottaa riittävällä tavalla Yhdysvaltojen viranomaisia lainsäädännön sisällöstä, jotta nämä voivat ottaa sen huomioon toiminnassaan. Lainsäädännön kunnioittaminen ei voi kuitenkaan johtaa siihen, että toiminnan toteuttaminen estyisi tai siitä tulisi käytännöllisesti hyvin hankalaa. Yhdysvaltojen tulee olla mahdollista kuljettaa, sijoittaa ennakolta ja varastoida artiklassa tarkoitettua materiaalia Suomen alueelle. Lisäksi ennakolta sijoitettava materiaali ja sen varastointiin osoitetut tilat ovat artiklan mukaan USA:n joukkojen yksinomaisessa käytössä. USA:n joukoilla on yksinomainen määräysvalta ennakolta sijoitettavan materiaalin luo pääsyyn, sen käyttöön ja siitä määräämiseen. Laissa edellytettyjä ilmoitusvelvollisuuksia, lupia ja hyväksyntöjä ei voida näin ollen edellyttää Yhdysvalloilta eikä Yhdysvaltojen toimintaa valvoa suomalaisten viranomaisten toimesta. Kun puolustusyhteistyösopimukseen soveltamisesta saadaan kokemusta, voi jatkossa olla tarve arvioida kansallisen lainsäädännön muutostarpeita näiltä osin. Mahdollisia kansallisen lainsäädännön muutostarpeita tarkasteltaessa otetaan huomioon Yhdysvaltojen lisäksi myös muut valtiot, joiden kanssa Suomi tekee puolustusyhteistyötä, eli ensisijaisesti muut Pohjois- Atlantin liiton jäsenvaltiot.
Sopimusmääräyksen kannalta olennaisia ovat myös ampuma-aselain (1/1998) ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita ja erityisen vaarallisia ammuksia, puolustustarvikkeiden viennistä annetussa laissa (282/2012) määriteltyjä puolustustarvikkeita ja kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetussa laissa (562/1996) tarkoitettuja kaksikäyttötuotteita koskevat säännökset. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan muun muassa tällaisten tuotteiden siirto ja tuonti Suomeen, siirto ja vienti Suomesta, kauttakuljetus ja hallussapito on lähtökohtaisesti luvanvaraista.
Ampuma-aselain 18 §:n mukaan luvanvaraista on erikseen laissa säädetyin poikkeuksin ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten siirto ja tuonti Suomeen, siirto ja vienti Suomesta, kauttakuljetus sekä välittäjänä toimiminen kaupallisessa tarkoituksessa, kauppa, kaupallinen säilyttäminen, hankkiminen, hallussapito, vaihto, vuokraus ja valmistaminen. Lain 17 §:ssä säädetään lain soveltamisalaa koskevista poikkeuksista, joita on katsottu tarpeen säätää muun ohella Suomen kansainvälisen ja Euroopan unionin sotilas- ja muun viranomaisyhteistyön tarpeita varten. Lain 17 §:n 1 momentin 10 kohdan mukaan laki ei koske vieraan valtion asevoimille kuuluvien ampuma- aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten siirtoa Suomeen tai
Suomesta, tuontia, vientiä, valmistamista, korjaamista, muuntamista tai hallussapitoa, jos a) toimintaan sovelletaan Nato SOFAa, Pariisin pöytäkirjaa, PfP SOFAa tai sen toista lisäpöytäkirjaa; b) toiminta perustuu muuhun kansainväliseen rauhanturvaamistehtävään tai c) toimintaan on myönnetty lupa aluevalvontalain nojalla. Koska USA:n joukkojen maahantulo ei edellytä puolustusyhteistyösopimuksen perusteella aluevalvontalain nojalla myönnettävää lupaa, olisi 17 § 1 momentin 10 kohtaa tarpeen muuttaa lisäämällä siihen poikkeusperusteeksi Suomen ja Yhdysvaltojen välinen puolustusyhteistyösopimus.
Puolustustarvikkeiden viennistä annetussa lain 5–8 §:ssä määriteltyyn puolustustarvikkeiden vientiin, siirtoon, kauttakuljetukseen ja välitykseen tarvitaan aina valtioneuvoston tai puolustusministeriön myöntämä lupa. Lain 2 §:ssä säädetään lain soveltamisalan rajauksista. Pykälän 3 kohdan mukaan laki ei tule sovellettavaksi, kun vieraan valtion puolustusvoimat vie maasta, siirtää tai kuljettaa Suomen alueen kautta omistamansa tai hallinnassaan olevat puolustustarvikkeet, jos toiminta perustuu Pohjois-Atlantin sopimukseen sopimusvaltioiden ja muiden rauhankumppanuuteen osallistuvien valtioiden välillä niiden joukkojen asemasta tehtyyn sopimukseen taikka Euroopan unionin kriisinhallintatehtävään taikka muuhun kriisinhallintatehtävään. Edelleen pykälän 4 kohdan mukaan lakia ei sovelleta, jos toimintaan on myönnetty lupa aluevalvontalain nojalla. Edellä mainitut poikkeukset eivät sovellu puolustusyhteistyösopimuksen mukaiseen toimintaan.
Kaksikäyttötuotteiden viennin, välityksen, kauttakuljetuksen ja siirtojen rajoittamiseen (vientivalvonta) sovelletaan kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetun lain 1 §:n mukaan kyseistä lakia, jollei muusta laista taikka kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta annetusta neuvoston asetuksesta (EY) N:o 428/2009 (uudelleenlaadittu) tai tiettyihin sotilaallisiin loppukäyttöihin liittyvän teknisen avun valvonnasta hyväksytystä neuvoston yhteisestä toiminnasta (2000/401/YUTP) muuta johdu.
Edellä sanottu huomioiden puolustusyhteistyösopimuksen voimaansaattamislakiin on sisällytettävä asiasisältöinen säännös, jossa puolustusyhteistyösopimus suljetaan puolustustarvikkeiden viennistä annetun lain ja kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetun lain soveltamisalan ulkopuolelle.
5 artikla. Omaisuuden omistusoikeudet. Sopimuksen 5 artiklassa määrätään USA:n joukkojen mahdollisesti rakentamien rakennusten omistuksesta ja käytöstä. Artiklan 1 kohdan mukaan kaikki sovituissa tiloissa ja sovituilla alueilla olevat rakennukset, kiinteät rakenteet ja maahan kiinnitetyt rakennelmat, myös USA:n joukkojen muuttamat tai korjaamat, ovat Suomen omaisuutta. Kaikista tällaisista USA:n joukkojen rakentamista rakennuksista, rakenteista ja rakennelmista tulee valmistuttuaan Suomen omaisuutta, mutta USA:n joukot käyttävät niitä, kunnes eivät niitä enää tarvitse.
Sovituissa tiloissa ja sovituilla alueilla olemassa olevalla sekä rakentamalla muodostuvalla Suomen omaisuudella tarkoitetaan pääasiassa Puolustuskiinteistöjen, Metsähallituksen tai Finavia Oyj:n hallinnoimaa kiinteistövarallisuutta. Myös kaikista USA:n joukkojen rakentamista uusista rakennuksista, rakenteista ja rakennelmista tulee siis osa liikelaitosten tai Finavia Oyj:n hallinnoimaa valtion kiinteistövarallisuutta.
Liikelaitosten taseisiin voi puolustusyhteistyösopimuksen kautta muodostua uutta hallinnoitavaa kiinteistöomaisuutta joko Senaatti-konsernin liikelaitosten tai USA:n joukkojen rakentamana tai rakennuttamana. Koska USA:n joukoista ei muodostu kiinteistöjen omistajaa, Yhdysvallat siirtää rakentamalla muodostuvan omaisuuden liikelaitokselle heti, kun molemmat osapuolet ovat hyväksyneet hankkeen valmiiksi ja vastaanotettavaksi.
Omaisuus siirrettäisiin liikelaitokselle vasta hankkeen valmistuttua, koska rakentaminen suoraan liikelaitoksen taseeseen USA:n joukkojen toimesta saattaisi hämärtää osapuolten rooleja, velvoitteita ja vastuita rakentamisen aikana. Esimerkiksi hankkeen tilaajan (hankkeeseen ryhtyvän), käyttäjän ja hankkeen päätoteuttajan keskinäinen asema ei mainitussa tilanteessa olisi yleisten sopimusehtojen mukaisesti selkeästi ja tarkkarajaisesti määritettävissä.
Artiklan 2 kohdan mukaan USA:n joukot palauttavat kaikki sovitut tilat ja alueet sekä niiden osat, mukaan lukien USA:n joukkojen rakentamat rakennukset, kiinteät rakenteet ja rakennelmat, Suomelle sen jakamattomana omaisuutena ja rasitteetta sen jälkeen, kun USA:n joukot eivät enää käytä niitä, edellyttäen, ettei Yhdysvalloille aiheudu tästä kuluja. Osapuolet tai niiden toimeenpanijat neuvottelevat sovitun tilan tai alueen palauttamisen ehdoista, mukaan lukien mahdollinen korvaus Yhdysvaltojen tekemien korjaus- tai rakennustöiden yhteisesti määritetystä jäännösarvosta.
Sopimuksen liitteessä lueteltujen sovittujen tilojen ja alueiden omistus ei Yhdysvaltojen käytön aikana tai sen päätyttyä muutu, eli ne pysyvät koko ajan Suomen valtion omistuksessa. Palauttamisen ehdoista sovittaessa tulee myös yhteisesti sopien huolehtia mahdollisista ympäristöhaittojen ennallistamis- ja korvausvastuista palauttamisen yhteydessä. Tällaisten kustannusten jakamisesta ns. aiheuttajaperusteisesti on tarvittaessa sovittava erikseen.
Artiklan 3 kohdan mukaan USA:n joukoilla, USA:n sopimustoimittajilla ja suomalaisilla sopimustoimittajilla säilyy omistusoikeus kaikkiin niihin tavaroihin, kalustoon, materiaaliin, tarvikkeisiin, siirrettäviin rakenteisiin ja muuhun irtaimistoon, jotka ne ovat tuoneet Suomen alueelle tai hankkineet siellä tämän sopimuksen puitteissa, kunnes ne luovuttavat omistusoikeutensa.
Artiklan 4 kohdan mukaan osapuolet tai niiden nimeämät edustajat voivat neuvotella keskenään sellaisen USA:n joukkojen materiaalin mahdollisesta luovuttamisesta tai ostamisesta, jota Yhdysvaltojen ei katsota tarvitsevan, jos USA:n säädökset ja määräykset tämän sallivat.
6 artikla. Turvallisuus. Sopimuksen 6 artiklassa määrätään USA:n joukkojen, USA:n sopimustoimittajien, suomalaisten sopimustoimittajien, huollettavien ja ennakolta sijoitetun materiaalin suojaamisesta ja turvallisuudesta Suomessa.
Puolustusyhteistyösopimuksen 6 artiklan määräykset täydentävät Nato SOFAn VII artiklan 10 kappaleen määräyksiä lähettäjävaltion toimivallasta ylläpitää järjestystä ja turvallisuutta sekä kuria joukkojensa keskuudessa. Nato SOFAn VII artiklan 10 kappale koskee lähettäjävaltion oikeutta ylläpitää järjestystä ja turvallisuutta paikoissa, jotka ovat sen hallussa vastaanottajavaltion kanssa tehdyn sopimuksen perusteella (a kohta) sekä oikeutta ylläpitää kuria ja järjestystä näiden paikkojen ulkopuolella (b kohta). Puolustusyhteistyösopimuksen 6 artiklan mukaiset USA:n joukkojen toimivaltuudet ovat Nato SOFAn VII artiklan 10 kappaleen mukaisia toimivaltuuksia laajemmat ja osin täsmällisemmin määritellyt.
Artiklan 1 kohdan mukaan Suomi vastaa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpidosta alueellaan. Lisäksi kohdan mukaan Suomi toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan USA:n joukkojen, USA:n sopimustoimittajien, suomalaisten sopimustoimittajien, huollettavien ja ennakolta sijoitetun materiaalin suojaaminen ja turvallisuus.
Kyseinen kohta ilmaisee pääsäännön, jonka valossa myös artiklan muita kohtia tulkitaan. Kyseinen pääsääntö ilmenee 1 kohdan ohella myös artiklan 3 kohdan ensimmäisestä virkkeestä, jossa todetaan Suxxxxxx xlevan ensisijainen vastuu USA:n joukkojen ja niiden sotilaallisten operaatioiden turvallisuuden ja puolustuksen varmistamisesta. Määräyksissä vahvistetaan Suomen vastuu yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta sekä myös Suomen ensisijainen vastuu USA:n joukkojen ja niiden sotilaallisten operaatioiden turvallisuuden ja puolustuksen varmistamisesta. Suomen vastuun ensisijaisuus tarkoittaa sitä, että myös USA:n joukoilla on vastuu turvallisuudestaan.
Suomessa poliisilain (872/2011) 1 luvun 1 §:n mukaan poliisin tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, kansallisen turvallisuuden suojaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, paljastaminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen. Poliisin toimialue kattaa koko Suomen alueen. Poliisin yleisistä toimivaltuuksista säädetään poliisilain 2 luvussa.
Poliisi toimii turvallisuuden ylläpitämiseksi yhteistyössä muiden viranomaisten sekä yhteisöjen ja asukkaiden kanssa. Poliisilain 9 luvun 2 §:n mukaan viranomaisen on annettava poliisille kuuluvan tehtävän suorittamiseksi sellaista tarpeellista virka-apua, jonka antamiseen asianomainen viranomainen on toimivaltainen. Puolustusvoimien virka-avusta poliisille säädetään laissa Puolustusvoimien virka-avusta poliisille (342/2022).
Puolustusvoimien tehtävänä on puolustusvoimista annetun lain (551/2007) mukaan muun muassa Suomen sotilaallinen puolustaminen, johon kuuluvat maa-alueen, vesialueen ja ilmatilan valvominen sekä alueellisen koskemattomuuden turvaaminen; kansan elinmahdollisuuksien, perusoikeuksien ja valtiojohdon toimintavapauden turvaaminen sekä laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustaminen. Aluevalvontalaissa säädetään Suomen alueellisen koskemattomuuden valvonnasta ja turvaamisesta.
Puolustusvoimien toimivaltuuksista järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi Puolustusvoimien käytössä olevilla alueilla säädetään puolustusvoimista annetussa laissa. Puolustusvoimilla on pysyvässä käytössään olevien kiinteistöjen lisäksi puolustusvoimista annetun lain 14 §:n nojalla tietyin edellytyksin oikeus tilapäisesti käyttää muita kuin pysyvässä käytössään olevia kiinteistöjä. Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpito yleisellä paikalla kuuluu ensisijaisesti poliisille, minkä vuoksi Puolustusvoimilla on sen käytössä olevien alueiden ulkopuolella vain rajoitetusti toimivaltuuksia liittyen Puolustusvoimien henkilöstöön kuuluvien, Puolustusvoimien vieraana olevan vieraan valtion sotilasjohtoon kuuluvien tai kansainvälistä järjestöä edustavien erityistä suojelua tarvitsevien turvallisuuden sekä Puolustusvoimien erityisen omaisuuden kuljetusten koskemattomuuden suojaamiseen. Puolustusvoimilla on lisäksi oikeus Puolustusvoimien toimialaan kuuluvia tehtäviä suorittaessaan puuttua miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun yleisellä paikalla yhteistyössä poliisin kanssa. Puolustusvoimien toimivaltuuksien sisältöä on selostettu tarkemmin jäljempänä artiklan 2 ja 3 kohdan yhteydessä.
Rajavartiolain (578/2005) 1 luvun 3 §:ssä säädetään Rajavartiolaitoksen tehtävistä. Keskeinen tehtävä on rajaturvallisuuden ylläpitäminen, jonka ylläpitämiseksi Rajavartiolaitos toimii yhteistyössä muiden viranomaisten sekä yhteisöjen ja asukkaiden kanssa. Lisäksi se mm. osallistuu sotilaalliseen maanpuolustukseen. Rajavartiolaitoksen yleisistä toimivaltuuksista säädetään rajavartiolain 5 luvussa. Lain 9 luku sisältää Rajavartiolaitoksen toimintojen ja kohteiden turvallisuutta koskevat erityiset säännökset. Rajavartiolaitoksen tehtävistä rikostorjunnassa säädetään laissa rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa (109/2018). Rajavartiolaitoksen tehtävistä meripelastustoimen alalla säädetään meripelastuslaissa (1145/2001).
Pelastuslaissa (379/2011) säädetään muun muassa pelastustoimen viranomaisten ja Rajavartiolaitoksen tehtävistä pelastustoiminnassa, hyvinvointialueen pelastustoimen ja pelastuslaitoksen tehtävistä sekä pelastustoimen viranomaisten ja Rajavartiolaitoksen toimivallasta pelastustoimessa. Pelastuslaissa säädetään myös yhteistoiminnasta tehtävien hoitamisessa sekä niihin varautumisessa. Pelastuslain 5 luvussa säädetään pelastustoiminnasta ja eräistä siihen liittyvistä tehtävistä. Pelastuslain 32 §:n mukaan pelastustoimintaan kuuluu:
1) hälytysten vastaanottaminen; 2) väestön varoittaminen; 3) uhkaavan onnettomuuden torjuminen; 4) onnettomuuden uhrien ja vaarassa olevien ihmisten, ympäristön ja omaisuuden suojaaminen ja pelastaminen; 5) tulipalojen sammuttaminen ja vahinkojen rajoittaminen; sekä
6) 1–5 kohdassa mainittuihin tehtäviin liittyvät johtamis-, viestintä-, huolto- ja muut tukitoiminnat. Muiden viranomaisten velvollisuudesta antaa virka-apua pelastusviranomaiselle säädetään pelastuslain 49 §:ssä, ja pelastusviranomaisen virka-avusta muille viranomaisille lain 50 §:ssä.
Puolustusyhteistyösopimuksen 6 artiklan 2 kohdassa määrätään turvallisuuden ja järjestyksen ylläpitoa ja palauttamista koskevasta USA:n joukkojen toimivallasta sopimuksen liitteessä luetelluissa sovituissa tiloissa ja sovituilla alueilla sekä niiden välittömässä läheisyydessä. Artiklan 3 kohta koskee USA:n joukkojen toimivaltaa edellä mainittujen alueiden ulkopuolella.
Artiklan 2 kohdan mukaan Suomi oikeuttaa USA:n joukot käyttämään niitä oikeuksia ja valtuuksia, jotka tarvitaan, jotta USA:n joukot voivat käyttää sovittuja tiloja ja alueita, toimia niissä sekä puolustaa ja valvoa niitä toteuttamalla sovituissa tiloissa ja sovituilla alueilla tai niiden välittömässä läheisyydessä välttämättömät ja oikeasuhtaiset toimenpiteet, mukaan lukien toimenpiteet järjestyksen ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi sekä USA:n joukkojen, USA:n sopimustoimittajien, suomalaisten sopimustoimittajien ja huollettavien suojaamiseksi.
Sopimuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan Suxxxxxx xn ensisijainen vastuu USA:n joukkojen ja niiden sotilaallisten operaatioiden turvallisuuden ja puolustuksen varmistamisesta. Poikkeuksellisissa olosuhteissa ja yhteisesti hyväksyttyjen turvallisuussuunnitelmien mukaisesti USA:n joukot voivat toteuttaa välttämättömät ja oikeasuhtaiset toimenpiteet myös sovittujen tilojen ja alueiden välittömän läheisyyden ulkopuolella ylläpitääkseen USA:n joukkojen turvallisuutta ja puolustusta sekä niiden sotilaallisten operaatioiden jatkuvuutta tai palauttaakseen ne.
Artiklan 2 ja 3 kohdassa USA:n joukkojen toimivallan alueelliset rajat ovat keskenään erilaiset. Artiklan 2 kohdan mukainen USA:n joukkojen toimivalta ulottuu alueellisesti sopimuksen liitteessä lueteltuihin sovittuihin tiloihin ja sovituille alueille sekä näiden välittömään läheisyyteen. Toimivallan laajennus sovittujen tilojen ja alueiden välittömään läheisyyteen on tarpeen, jotta USA:n joukot voivat vastata turvallisuuttaan sovituissa tiloissa ja alueilla uhkaavaan ulkopuoliseen vaaraan.
Vaikka välittömän läheisyyden käsitettä ei ole sopimuksessa tarkemmin määritelty, sitä rajoittaa Yhdysvaltojen tekemä uhka-arvio kulloisessakin tilanteessa. Välitön läheisyys perustuisi alueelliseen, ajalliseen ja yleiseen turvallisuustilanteeseen perustuvaan uhka- arvioon. Tarkkaa etäisyyttä ei välittömän läheisyyden osalta ole mahdollista määritellä tyhjentävästi, vaan se arvioitaisiin kussakin tilanteessa erikseen. Uhkan ja riskin todennäköisyyttä voidaan arvioida 4 kappaleen mukaisessa turvallisuussuunnitelmassa, joka on Suomen viranomaisten ja USA:n joukkojen välinen asiakirja. Lisäksi Suomen viranomaiset ja USA:n joukkojen viranomaiset sovittavat yhteen myös toimet, joilla kasvaneeseen uhkaan tai riskiin reagoidaan yhdessä tai erikseen (turvallisuustoimenpiteet). Turvallisuustoimenpiteitä voisivat olla esimerkiksi joukon tai materiaalin siirtäminen
turvallisempaan paikkaan, suojaamisen tason nostaminen tai voimakeinojen käyttö tarvittaessa viranomaisyhteistyössä.
Sopimuksen 6 artiklan 3 kohdassa määrätään USA:n joukkojen toimivaltuuksista 2 kohdassa tarkoitettujen alueiden ulkopuolella kattaen näin ollen muun Suomen alueen. Tähän kuuluvat myös sopimuksen 4 artiklan 1 kohdassa mainitut muut paikat, joihin USA:n joukot saavat yhteisesti sovitusti kuljettaa, sijoittaa ennakolta ja varastoida puolustuskalustoa, tarvikkeita ja materiaalia sekä myös 3 artiklan 4 kohdassa mainitut sovittujen tilojen ja alueiden ulkopuoliset alueet ja tilat, joihin määräyksen mukaisesti Suomen toimeenpanija pyrkii pyydettäessä helpottamaan USA:n joukkojen, sopimustoimittajien ja suomalaisten sopimustoimittajien pääsyä tilapäisesti sekä helpottamaan näiden käyttöä kyseisten joukkojen ja sopimustoimittajien toimesta USA:n joukkojen tukemiseksi. Kyse voisi jälkimmäisenä mainittujen osalta olla esimerkiksi liitteessä sovittujen tilojen ja alueiden ulkopuolisista harjoitusalueista. Sovittujen tilojen ja alueiden ja niiden välittömän läheisyyden ulkopuolella USA:n joukkojen toimivaltuudet määräytyisivät siten 6 artiklan 2 kohdan sijasta 3 kohdan mukaan.
Artiklan 2 ja 3 kohta sisältävät edellytyksiä USA:n joukkojen toimivallan käytölle. Molemmissa kohdissa USA:n joukkojen oikeus toimia rajoittuu välttämättömiin ja oikeasuhtaisiin toimenpiteisiin. USA:n joukkojen toimivaltaa rajoittavat myös artiklan määräykset toimivallan käytön tarkoituksesta ja suojattavasta intressistä. Sopimuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaan USA:n joukkojen toimivallan käytön tarkoituksena on, että USA:n joukot voivat käyttää sovittuja tiloja ja alueita, toimia niissä sekä puolustaa ja valvoa niitä sekä ylläpitää järjestystä tai palauttaa järjestyksen niissä. Artiklan 3 kohdan mukaan toimivallan käytön tarkoituksena on ylläpitää USA:n joukkojen turvallisuutta ja puolustusta sekä niiden sotilaallisten operaatioiden jatkuvuutta tai palauttaa ne. Turvallisuus ei tarkoita vain USA:n joukkojen tai kaluston suojaamista, vaan myös USA:n joukkojen sotilaallisten operaatioiden eli toiminnan toteuttamisen turvaamista. Kyse voi olla esimerkiksi joukkojen liikkeen turvaamisesta. Uhkan tulee lisäksi kohdistua operaation toteuttamisen kannalta keskeisiin toimintoihin. Alueiden ja tilojen sekä toiminnan lisäksi USA:n joukot suojaavat joukkojaan, sopimustoimittajiaan ja huollettaviaan. Artiklassa ei ole yksilöity toimenpiteiden kohteita, joten ne voivat kohdistua kaikkiin Suomen alueella oleviin.
Edelleen merkityksellistä nimenomaisesti artiklan 3 kohdan mukaiselle USA:n joukkojen toimivallan käytölle on, että toisin kuin sovituilla alueilla ja sovituissa tiloissa sekä niiden välittömässä läheisyydessä, USA:n joukot voivat käyttää toimivaltaa mainittujen alueiden ulkopuolella vain poikkeuksellisissa olosuhteissa. Näillä alueilla Suomen toimivaltaiset viranomaiset vastaavat uhkaan, ja USA:n joukot toimivat vain, jos Suomen viranomainen ei ole paikalla tai sillä ei ole riittävää suorituskykyä. Suomen viranomaisten läsnäolo ei ole ratkaisevaa toimivaltuuksien käytön kannalta. Joissakin tilanteissa USA:n joukkojen ja Suomen viranomaisten on vastattava uhkaan yhdessä. Lisäksi USA:n joukkojen toimenpiteiden on perustuttava yhteisesti hyväksyttyihin turvallisuussuunnitelmiin. Yhteisesti hyväksyttyjen turvallisuussuunnitelmien lähtökohtana on yhteinen uhka-arvio, jota tuotetaan osapuolten toimivaltaisten viranomaisten yhteistyössä sisältäen muun muassa tiedon vaihtamisen ja sen analysoinnin ja johon perustuen toimenpiteet suunnitellaan ja toteutetaan.
Suomessa poliisilain 1 luvussa ja rajavartiolain 2 luvussa säädetään kattavasti ja yksityiskohtaisesti poliisimiehen ja rajavartiomiehen toimivaltuuksien käytön edellytyksistä.
Puolustusvoimien osalta vartio- tai päivystystehtävää suorittavan virkamiehen ja sotilaan toimivaltuuksien käytön edellytyksistä puolustusvoimien käytössä olevilla alueilla säädetään puolustusvoimista annetussa laissa. Vartio- tai päivystystehtävää suorittavalle virkamiehelle
on puolustusvoimista annetun lain 19-22 §:ssä säädetty toimivaltaa liikkumisen valvomiseen ja rajoittamiseen Puolustusvoimien käytössä olevilla alueilla ja tarvittaessa tällaisilta alueilta poistamiseen, tarvittavien turvallisuus- ja turvatarkastusten tekemiseen sekä näiden tehtävien suorittamiseen liittyvien voimakeinojen käyttöön. Vartio- tai päivystystehtävää suorittavan, rikoslain 45 luvun 27 §:ssä tarkoitetun sotilaan voimakeinojen käytöstä säädetään lain 23 §:ssä sekä 23 b ja c §:ssä. Puolustusvoimilla on myös oikeus puolustusvoimista annetun lain 15 a
§:n nojalla puuttua miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun, jos se saapuu oikeudetta Puolustusvoimien käytössä olevan alueen yläpuoliseen ilmatilaan tai luvatta ilmailulta rajoitetulle tai kielletylle alueelle, joka sijaitsee edellä tarkoitetun alueen yläpuolella.
Puolustusvoimien käytössä olevilla alueilla poliisilla on omien toimivaltuuksiensa puitteissa rinnakkainen toimivalta. Poliisi toimii tällöin yhteistyössä Puolustusvoimien kanssa. Edellä kuvattu Puolustusvoimien toimivalta rajautuu nimenomaisesti Puolustusvoimien käytössä oleviin alueisiin, kun taas puolustusyhteistyösopimuksen 6 artiklan 2 kohdan mukainen USA:n joukkojen toimivalta kattaa alueellisesti myös sovittujen tilojen ja alueiden välittömän läheisyyden.
Yleisellä paikalla Puolustusvoimat voi tarvittaessa asettaa erityiskoulutuksen saaneen Puolustusvoimien virkamiehen (turvamies) suojaamaan Puolustusvoimien henkilöstöön kuuluvien, Puolustusvoimien vieraana olevan vieraan valtion sotilasjohtoon kuuluvien tai kansainvälistä järjestöä edustavien erityistä suojelua tarvitsevien henkilöiden turvallisuutta sekä Puolustusvoimien erityisen omaisuuden kuljetusten koskemattomuutta. Puolustusvoimien turvamiehelle näiden tehtävien suorittamiseksi annetuista toimivaltuuksista voimakeinojen käyttöön, yleisesti käytettyjen paikkojen tai alueiden eristämiseen, sulkemiseen tai tyhjentämiseen sekä liikkumisen rajoittamiseen tai kieltämiseen tällaisilla alueilla, henkilöiden paikalta poistamiseen ja kiinniottamiseen sekä poliisin oikeudesta rajoittaa tällaisia toimivaltuuksia säädetään puolustusvoimista annetun lain 22 a-23 §:ssä sekä 23 b ja c §:ssä. Puolustusvoimat koordinoi yleisellä paikalla tapahtuvien turvaamistehtävien suorittamisen poliisin kanssa. Puolustusvoimille on laissa säädetty velvollisuus ilmoittaa poliisille ennakolta turvaamistehtävien suorittamisesta, jolloin poliisilla säilyy tarvittaessa mahdollisuus ottaa tehtävä hoitaakseen. Asian laadun niin vaatiessa turvaamistehtävä suoritetaan yhteistoiminnassa poliisin kanssa poliisin yleisjohdossa. Puolustusvoimilla on oikeus puolustusvoimista annetun lain 15 a §:n nojalla myös puolustusvoimien käytössä olevien alueiden ulkopuolella puolustusvoimien toimialaan kuuluvia tehtäviä suorittaessaan puuttua miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun, jos sen liikkumisen tai muiden olosuhteiden perusteella on todennäköistä, että se vaarantaa maanpuolustusta tai puolustusvoimien erittäin tärkeää toimintaa tai jos sen kulkuun puuttuminen on tarpeen puolustusvoimien palveluksessa olevien turvallisuuden suojaamiseksi tai puolustusvoimien turvaamistehtävän suojaamiseksi. Yhteistyöstä poliisin kanssa miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun puuttumisessa säädetään puolustusvoimista annetun lain 15 c §:ssä. Puolustusvoimien toimivaltuudet yleisellä paikalla ovat edellä kuvatusti rajatut ja toimivaltuuksien käyttö tapahtuu yhteistyössä poliisin kanssa.
Puolustusministeriössä on valmisteltavana hallituksen esitys laiksi puolustusvoimista annetun lain muuttamisesta ja eräiksi muiksi laeiksi, jolla esitetään Puolustusvoimien toimivaltuuksien laajentamista Puolustusvoimien käytössä olevien alueiden ulkopuolelle niiden välittömään läheisyyteen sekä vieraan valtion asevoimien joukon turvaamiseksi (PLM002:00/2023). Toimivaltuudet kattaisivat yleisesti käytetyn paikan tai alueen eristämisen, sulkemisen tai tyhjentämisen sekä liikkumisen kieltämisen ja rajoittamisen sanotulla alueella. Lisäksi uhkaava henkilö voidaan poistaa tai ottaa kiinni tietyissä tarkkaan rajatuissa tilanteissa. Voimakeinoista ja niiden käytöstä säädettäisiin edelleen puolustusvoimista annetun lain 23, 23 b ja 23 c §:ssä. Esityksellä pyritään osaltaan vahvistamaan Puolustusvoimien mahdollisuuksia
huolehtia USA:n joukkojen ja niiden sotilaallisten operaatioiden turvallisuudesta puolustusyhteistyösopimuksen 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
Sopimuksen 6 artiklan 4 kohdassa määrätään koko artiklassa tarkoitettua toimintaa koskevasta yhteistyövelvoitteesta. Kohdan mukaan Suomen viranomaiset ja USA:n joukkojen viranomaiset tekevät keskenään läheistä yhteistyötä artiklan mukaisessa toiminnassa muun muassa hyväksymällä yhteisesti turvallisuussuunnitelmia ja sovittamalla yhteen turvallisuustoimenpiteitä, jollei tilanteen erityinen kiireellisyys estä turvallisuustoimenpiteiden yhteensovittamista. Lisäksi kohdan mukaan USA:n joukkojen viranomaiset ilmoittavat Suomen viranomaisille niin pian kuin on käytännössä mahdollista tällaisten toimenpiteiden kohteena olevista luonnollisista henkilöistä, lukuun ottamatta USA:n joukkojen jäseniä ja näiden huollettavia, ja siltä osin kuin se on tarpeen ja asianmukaista, sovittavat toimensa yhteen Suomen viranomaisten toimien kanssa, jotta nämä voivat ottaa kyseiset henkilöt haltuunsa.
Suomessa tällaisia 4 kohdassa mainittuja viranomaisia ovat Puolustusvoimat, poliisi, Rajavartiolaitos, pelastusviranomaiset ja pelastuslaitokset. Yhdysvaltojen toiminta Suomessa edellyttää läheistä yhteistyötä Suomen viranomaisten kanssa ja sopimista siitä, miten turvallisuutta ja järjestystä käytännössä ylläpidetään. Yhteistyö on tärkeää myös siksi, että Suomen viranomaisilla säilyy riittävän tarkka tilannekuva USA:n joukkojen toiminnasta Suomessa. Yhteistyön käytännön menettelytavoista on tarkoitus laatia erilliset täytäntöönpanojärjestelyt.
7 artikla. Maahantulo ja poistuminen. Artiklassa määrätään puolustusyhteistyösopimuksen soveltamisalan piiriin kuuluvien henkilöiden maahantulon ja maassa olon muodollisista edellytyksistä. Määräysten tarkoituksena on helpottaa henkilöiden rajanylityksiin liittyviä käytännön menettelyjä. Oikeudesta maahantuloon on määrätty puolustusyhteistyösopimuksen 3, 4 ja 11 artiklassa.
Artikla täydentää Nato SOFAn III artiklaa. Puolustusyhteistyösopimuksen 7 artikla kuitenkin poikkeaa tietyiltä osin Nato SOFAn määräyksistä ja laajentaa sitä henkilöpiiriä, jolle on myönnettävä maahantuloa ja ulkomaalaisten rekisteröintiä koskevia helpotuksia.
Nato XXXXx XXX artiklan 1 kappaleen mukaan passi- ja viisumisäännöksiä ja maahantulotarkastuksia ei sovelleta lähettäjävaltion joukkojen jäseniin heidän saapuessaan vastaanottajavaltion alueelle tai lähtiessään sieltä edellyttäen, että noudatetaan artiklan 2 kappaleessa asetettuja ja vastaanottajavaltion asettamia muodollisuuksia. Artiklan 2 kappaleen mukaan joukkojen jäsenten tulee pyydettäessä esittää kappaleen a kohdassa tarkoitettu lähettäjävaltion antama henkilöllisyystodistus ja b kohdassa tarkoitettu lähettäjävaltion tai Naton toimivaltaisen toimielimen antama matkamääräys, joita tässä yhteydessä käytetään matkustusasiakirjana passin ja viisumin tai henkilökortin sijasta. Edelleen b kohdan mukaan vastaanottajavaltio voi vaatia, että sen toimivaltainen edustaja varmentaa matkamääräyksen. Artiklan 3 kappaleen mukaan siviilihenkilöstön jäsenten ja huollettavien asema käy ilmi heidän passeistaan.
Lisäksi Nato XXXXx XXX artiklan 1 kappaleen mukaan joukkojen jäseniä eivät koske ulkomaalaisten rekisteröintiä ja valvontaa koskevat säännökset, eivätkä he saa oikeutta pysyväisluonteiseen oleskeluun tai kotipaikkaan vastaanottajavaltion alueella.
Puolustusyhteistyösopimuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaan Suomi ei vaadi, että sen toimivaltaiset viranomaiset varmentavat Nato SOFAn III artiklan 2 kappaleen b kohdassa tarkoitetut matkamääräykset. Nato SOFAn mukaisesti henkilöllisyystodistusta ja
matkamääräystä käytetään joukkojen jäsenten matkustusasiakirjana passin ja viisumin tai henkilökortin sijasta. Matkamääräyksessä vahvistetaan henkilön tai ryhmän asema joukkojen jäsenenä sekä annettu matkamääräys. Matkamääräys voi olla henkilökohtainen tai yhteinen. Suomi ei ole edellyttänyt matkamääräysten varmentamista, vaikka Nato SOFAn mainittu kohta on antanut siihen mahdollisuuden (ks. HE 90/2023 vp, s. 59). Näin ollen puolustusyhteistyösopimuksen 7 artiklan 1 kohta ei merkitse muutosta nykytilaan.
Artiklan 2 kohdassa määrätään, että Nato SOFAn mukaisesti Suomi ei vaadi passeja eikä viisumeja edellytyksenä maahantulolle Suomen alueelle ja sieltä poistumiselle niiltä joukkojen jäseniltä, joilla on vaadittava henkilöllisyystodistus ja voimassa oleva matkamääräys. Suomi ei myöskään vaadi viisumeja edellytyksenä maahantulolle Suomen alueelle ja sieltä poistumiselle niiltä siviilihenkilöstön jäseniltä, huollettavilta ja USA:n sopimustoimittajilta, joilla on voimassa oleva passi ja USA:n puolustusministeriön antama henkilöllisyystodistus, matkamääräys tai Yhdysvaltojen toimivaltaisen viranomaisen antama lupakirje. Sopimuksen 7 artiklan 2 kohdassa määrätään myös siitä, että Suomen viranomaiset tekevät siviilihenkilöstön jäsenten, USA:n sopimustoimittajien ja huollettavien passeihin Suomen lainsäädännön edellyttämät merkinnät.
Artiklan 2 kohdan ensimmäinen virke on yhdenmukainen Nato SOFAn III artiklan 1 ja 2 kappaleessa määrättyjen joukkojen jäsenten maahantulon edellytysten ja muodollisuuksien osalta. Määräys on hyväksytty ja voimaansaatettu osana Nato SOFAa.
Nato SOFAn III artiklassa ei kuitenkaan määrätä siitä, että siviilihenkilöstöllä tai huollettavilla olisi joukkojen jäseniä vastaavat vapautukset vastaanottajavaltion passeja ja viisumeja koskevan sääntelyn soveltamisesta. Toisin kuin Nato SOFAssa, puolustusyhteistyösopimuksen mukaisessa yhteistyössä joukkojen jäsenten ohella myös siviilihenkilöstön jäsenille, huollettaville ja USA:n sopimustoimittajille myönnetään viisumivapaus puolustusyhteistyösopimuksen 7 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen perusteella. Käsitteellä ”USA:n sopimustoimittajat” tarkoitetaan sopimuksen 2 artiklan mukaan myös niiden työntekijöitä. Edellytyksenä viisumivapaudelle on, että edellä mainituilla henkilöillä on voimassa oleva passi ja USA:n puolustusministeriön antama henkilöllisyystodistus, matkamääräys tai Yhdysvaltojen toimivaltaisen viranomaisen antama lupakirje. Kohdassa mainittuja asiakirjoja ei edellytetä pidettävän koko ajan mukana, mutta ne tulee voida esittää tarvittaessa. Puolustusyhteistyösopimuksen 7 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen tarkoituksena on varmistaa, että kaikkien Yhdysvaltojen asevoimien toimintaan kiinteästi kuluvien henkilöiden maahantulo ja maassa oleskelu on mahdollisimman joustavaa ja mutkatonta.
Perustuslain 9 §:n 4 momentin mukaan ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella maassa säädetään lailla. Ulkomaalaislain (301/2004) 11 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ulkomaalaisen maahantulo edellyttää, että hänellä on voimassa oleva vaadittava rajanylitykseen oikeuttava matkustusasiakirja. Puolustusyhteistyösopimuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaan siviilihenkilöstön jäsenen, huollettavien ja USA:n sopimustoimittajien kohdalla tällainen matkustusasiakirja on voimassa oleva passi ja USA:n puolustusministeriön antama henkilöllisyystodistus, matkamääräys tai Yhdysvaltojen toimivaltaisen viranomaisen antama lupakirje.
Ulkomaalaislain 11 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan ulkomaalaisella on oltava voimassa oleva vaadittava viisumi, oleskelulupa taikka työntekijän tai yrittäjän oleskelulupa, jollei Euroopan unionin lainsäädännöstä tai Suomea sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu. Puolustusyhteistyösopimus on tällainen sopimus.
Schengenin rajasäännöstön 6 artiklan mukaan kolmannen maan kansalaisella on jäsenvaltioiden ulkorajaa ylittäessään oltava voimassa oleva viisumi, jos se vaaditaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1806/2018 luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske nojalla, paitsi jos hänellä on voimassa oleva oleskelulupa tai pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitettu viisumi. Asetuksen 4 artiklan ja II liitteen mukaan Yhdysvaltojen kansalaisilta ei vaadita viisumia lyhytaikaiseen oleskeluun Suomessa. Sopimuksen nojalla Suomeen voi saapua myös sellaisia muita kuin Yhdysvaltojen kansalaisia, joilta voimassa olevien säännösten mukaan edellytetään viisumia. Sopimuksen mukaisia tehtäviä varten Suomeen saapuvat ja Suomessa oleskelevat ulkomaalaislain 3 §:ssä tarkoitetut Euroopan unionin kansalaiset ja heihin rinnastettavat Islannin, Liechtensteinin, Norjan ja Sveitsin kansalaiset ovat erityisasemassa. Sopimuksen määräykset eivät vaikuta unionin oikeuden vapaan liikkuvuuden säännösten soveltamiseen.
Niiden sopimuksessa tarkoitettujen henkilöiden osalta, joita ei ole suoraan vapautettu viisumivelvollisuudesta asetuksen (EU) N:o 1806/2018 nojalla, merkityksellinen on asetuksen 6 artikla 2 kohdan c alakohta. Sen mukaan jäsenvaltio voi säätää poikkeuksia viisumipakosta Naton tai rauhankumppanuusohjelman puitteissa matkustavien asevoimien jäsenten osalta, joilla on Nato SOFAn mukainen henkilöllisyystodistus ja matkustusasiakirjat. Vaikka artikla koskee sanamuotonsa mukaisesti asevoimien jäseniä, tätä unionin oikeuden poikkeusmahdollisuutta on tulkittava puolustusyhteistyösopimuksen osalta siten, että se koskee kaikkia sopimuksen 7 artiklan 2 kohdassa mainittuja henkilöryhmiä, koska mainitut henkilöryhmät muodostavat Yhdysvaltojen toiminnan osalta yhden kokonaisuuden. Poikkeussäännöstä on tulkittu vastaavalla tavalla esimerkiksi Ruotsin hallituksen mietinnössä DS 2024:2.
Puolustusyhteistyösopimuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaan USA:n joukkoihin, USA:n sopimustoimittajiin ja huollettaviin ei sovelleta ulkomaalaisten rekisteröintiä ja valvontaa koskevaa sääntelyä.
Nato XXXXx XXX artiklan 1 kappaleen mukaan joukkojen jäseniä eivät koske vastaanottajavaltion antamat ulkomaalaisten rekisteröintiä ja valvontaa koskevat säännökset. Nato SOFAn III artiklassa ei määrätä siviilihenkilöstöä, USA:n sopimustoimittajia ja huollettavia koskevasta vastaavasta vapautuksesta. Vapautus laajenee Nato SOFAn määräyksiin nähden myös siviilihenkilöstöön, USA:n sopimustoimittajiin ja huolettaviin.
Ulkomaan kansalaisen rekisteröinnin edellytyksistä säädetään väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetun lain (661/2009) 9 §:ssä. Ulkomaalaislain 4 luvussa säädetään oleskelusta Suomessa. Lain 129 a §:ssä säädetään ulkomaalaisvalvonnasta ja 129 b §:ssä poliisin ja Rajavartiolaitoksen tarkastusoikeudesta.
Nato XXXXx XXX artiklan 1 kappaleen mukaan joukkojen jäsenillä ei katsota myöskään olevan oikeutta pysyväisluonteiseen oleskeluun tai kotipaikkaan vastaanottajavaltion alueella. Nato SOFAa koskevan hallituksen esityksen valmistelussa katsottiin, että III artiklan määräyksiä on tulkittava ulkomaalaislain näkökulmasta siten, ettei viisumivaatimuksesta vapautetuilta vieraan valtion joukkojen jäseneltä tule edellyttää erillistä ulkomaalaislain nojalla myönnettävää oleskelulupaa, joka kolmannen maan kansalaiselta yleensä vaaditaan yli kolmen kuukauden oleskelusta. Hallituksen esityksessä sopimusta tulkittiin lisäksi siten, että sopimukseen perustuva oleskeluaika ei esimerkiksi kerrytä asumisaikaa pysyvää oleskelulupaa varten.
Puolustusyhteistyösopimuksen 7 artiklassa ei nimenomaisesti määrätä siviilihenkilöstön jäsenten, huollettavien ja USA:n sopimustoimittajien vapautuksesta oleskelulupavaatimuksesta. Sopimuksen neuvotteluissa kävi kuitenkin selväksi, että 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuille henkilöryhmille ei tule asettaa vaatimusta oleskeluluvasta yli kolmen kuukauden oleskelulle. Kuten edellä on todettu, kaikkien mainittuihin henkilöryhmiin kuuluvien on voitava saapua Suomen alueelle mahdollisimman kevein menettelyin ja olla Suomen alueella niin kauan kuin heidän tehtävänsä sitä edellyttää. Oleskelulupavaatimus hankaloittaisi kohtuuttomasti puolustusyhteistyötä, jos Yhdysvaltojen olisi aina etukäteen arvioitava, kuinka monta päivää kukin henkilö olisi Suomessa ja tarvittaessa haettava heille oleskelulupaa. Puolustusyhteistyösopimuksen 7 artiklan 3 kohtaa on tulkittava edellä olevan mukaisesti siten, että USA:n joukkojen jäsenten ohella myöskään siviilihenkilöstön jäsenillä, USA:n sopimustoimittajilla ja huollettavilla ei ole oikeutta pysyväisluonteiseen oleskeluun tai kotipaikkaan Suomessa eikä heiltä tule edellyttää oleskeluluvan hakemista. Myös esimerkiksi Ruotsin hallituksen mietinnössä DS 2024:2 on katsottu vastaavasti.
Oleskelulupaa ei tule edellyttää siitäkään syystä, että oleskeluluvan vaatimisessa olisi kyse ulkomaalaisen rekisteröintiä ja valvontaa koskevasta sääntelystä, jota sopimuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaan ei sovelleta USA:n joukkoihin, USA:n sopimustoimittajiin ja huollettaviin.
Ulkomaalaislain 11 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan ulkomaalaisen maahantulo edellyttää, että hänellä on voimassa oleva vaadittava viisumi, oleskelulupa taikka työntekijän tai yrittäjän oleskelulupa, jollei Suomea sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu. Ulkomaalaislain 11 §:ää ei ole tarpeen muuttaa siitä syystä, että sopimuksessa tarkoitettujen henkilöiden 11 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetty maahantuloedellytys täyttyy heille myönnetyn viisumivapauden nojalla. Sen sijaan ulkomaalaislain 40 §:n luetteloon siitä, mikä oleskelu katsotaan ulkomaalaislain mukaan lailliseksi oleskeluksi, tulisi sisällyttää säännös edellä mainittujen henkilöiden oleskelun laillisuudesta. Samassa yhteydessä luetteloon lisättäisiin uusi vastaava kohta, joka koskisi Nato SOFAssa, Pariisin pöytäkirjassa, PfP SOFAssa ja sen toisen lisäpöytäkirjassa tarkoitettuja joukon jäseniä, mutta ei siviilihenkilöstön jäseniä tai huollettavia.
Nato XXXXx XXX artiklan 1 kappaleen mukaan joukkojen jäsenillä ei ole oikeutta kotipaikkaan vastaanottajavaltion alueella. Puolustusyhteistyösopimuksessa ei ole määräystä siviilihenkilöstön jäsenten, huollettavien ja USA:n sopimustoimittajien oikeudesta kotipaikkaan. Kotikuntalain (201/1994) 4 §:ssä säädetään niistä edellytyksistä, joiden täyttyessä ulkomailta Suomeen tulevat henkilöt voivat saada Suomessa kotikunnan. Kotikunnan saaminen edellyttää ulkomaiden kansalaisilta pääsääntöisesti joko voimassa olevaa oleskelulupaa tai oleskeluoikeuden rekisteröintiä. Koska nämä vaatimukset eivät edellä kuvatulla tavalla koske edellä mainittuja henkilöitä, he eivät lähtökohtaisesti voi saada kotikuntaa myöskään kotikuntalain nojalla.
Nato SOFAssa ja puolustusyhteistyösopimuksessa ei määrätä yleisestä työnteko-oikeudesta, joten edellä mainituilla henkilöryhmillä ei ole yleistä työnteko-oikeutta Suomessa.
Puolustusyhteistyösopimuksen 7 artiklan 4 kohdan mukaan, jos USA:n joukkojen jäsen kuolee tai siirretään pois Suomen alueelta, hänen huollettavillaan säilyy tämän sopimuksen mukainen huollettavien asema yhdeksänkymmenen päivän ajan kuolemasta tai siirrosta. Jos huollettavina olevat lapset ovat kirjoilla oppilaitoksissa Suomen alueella ennen joukon jäsenen kuolemaa tai siirtoa, huollettavilla säilyy huollettavien asema vähintään kolmenkymmenen kalenteripäivän ajan kouluvuoden tai kirjoillaolon päättymisestä.
Nato SOFAan ei sisälly vastaavaa määräystä.
8 artikla. Logistinen tuki. Artiklassa määrätään sopimuksen mukaista toimintaa varten annettavasta logistisesta tuesta sekä tällaisen tuen antamisen menettelyistä ja korvaamisesta.
Nato SOFAssa logistista tukea koskevat määräykset sisältyvät pääasiassa sopimuksen IX artiklaan. Artiklan 2 kappaleessa määrätään joukkojen ja siviilihenkilöstön ylläpitoa varten tarkoitetuista hankinnoista ja 3 kappaleessa maa-alueiden, rakennusten sekä näihin liittyvien laitteistojen ja palveluiden antamisesta joukkojen ja siviilihenkilöstön käyttöön. Artiklan 5 kappaleen mukaan joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsenet ja huollettavat voivat saada terveydenhuoltoa ja hammashoitoa, mukaan lukien sairaalahoito, samoilla ehdoilla kuin vastaanottajavaltion vastaava henkilökunta, mikäli joukoilla tai siviilihenkilöstöllä on sijaintipaikassaan puutteellinen terveydenhuolto tai hammashoito. Useissa näissä Nato SOFAn määräyksissä lähtökohtana on, että vastaanottajavaltio antaa lähettäjävaltiolle tukea samoilla ehdoilla kuin se tarjoaa sitä vastaavalle omalle henkilöstölleen. Nato SOFAn IX artiklassa tarkoitetuista hyödykkeistä, majoituksesta tai palveluista suoritetaan artiklan 7 kappaleen mukaan lähtökohtaisesti korvaus paikallisessa valuutassa, jollei yleisistä tai erityisistä sopimuspuolten välisistä rahoitusjärjestelyistä muuta johdu. Joukoille, siviilihenkilöstölle tai niiden jäsenille taikka näiden huollettaville ei kuitenkaan myönnetä Nato SOFAn IX artiklan perusteella vapautusta veroista tai tulleista, jotka vastaanottajavaltion vero- ja tullisäännösten mukaan kannetaan ostetuista tavaroista ja suoritetuista palveluista. Lisäksi Nato SOFAn XI artiklan 11 kappaleessa määrätään erityisjärjestelyistä, joihin vastaanottajavaltion on ryhdyttävä, jotta polttoaine, öljy ja voiteluaineet voidaan toimittaa tulleitta ja verotta joukkojen tai siviilihenkilöstön virka-ajoneuvojen, ilma-alusten ja alusten käyttöön.
Nato SOFA ja etenkin sen IX artiklan tietyt määräykset, kuten vastaanottajavaltion antaman tuen rahoitusjärjestelyjä koskeva artiklan 7 kappale tunnistavat lähettäjä- ja vastaanottajavaltion mahdollisuuden sopia Nato SOFAn määräyksistä poikkeavasti ja niitä täydentävästi. Puolustusyhteistyösopimuksen 8 artikla täydentää Nato SOFAn määräyksiä logistisen tuen antamisesta USA:n joukoille. Nato SOFAn määräyksistä poiketen puolustusyhteistyösopimus sisältää määräykset logistisen tuen antamisesta myös USA:n sopimustoimittajille sekä suomalaisille sopimustoimittajille.
Logistista tukea koskien Suomen ja Amerikan Yhdysvaltojen puolustusministeriöiden välillä on vuonna 2008 tehty hankinta- ja palvelusopimus (Acquisition and Cross-Servicing Agreement, jäljempänä ACSA), jolle puolustusyhteistyösopimuksen 8 artikla rakentuu. ACSA on luonteeltaan kansainvälinen hallintosopimus, joka toimii hankintojen puitesopimuksena. Sopimuksessa on sovittu toiselta sopimusosapuolelta tehtävien logistista tukea, täydennyksiä ja palveluita koskevien hankintojen menettelyistä sekä niiden korvaamisesta. Sopimuksen tarkoituksena on helpottaa logistisen tuen, täydennysten ja palveluiden hankintaa toiselta sopimuspuolelta.
Puolustusyhteistyösopimuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaan Suomi pyrkii parhaan kykynsä mukaan antamaan USA:n joukoille pyydettäessä logistista tukea sopimuksen mukaista toimintaa varten. Logistisen tuen antamisessa otetaan huomioon Suomen kansalliset vaatimukset ja käytettävissä olevat voimavarat.
Logistista tukea ei ole määritelty puolustusyhteistyösopimuksessa. Artiklan soveltamisalaan voivat neuvotteluissa todetun mukaan kuulua esimerkiksi majoitus, polttoaine tai erilaiset palvelut, kuten varastointi tai terveydenhoito.
Artiklan 2 kohdan mukaan tarvittaessa logistisen tuen antamiseen ja sen korvaamiseen sovelletaan voimassa olevia sopimuksia ja järjestelyitä, kuten ACSA:a, jollei yhteisesti toisin sovita. Puolustusvoimat on vuodesta 2008 lähtien noudattanut ACSA:n sopimusehtoja
logistisen tuen antamisessa Yhdysvaltojen joukoille. ACSA:n 5 artiklan mukaan korvaukset logistisesta tuesta voidaan maksaa käteisellä tai perustuen vaihtoon. ACSA:ssa logistisen tuen sisältö on määritelty sopimuksen 2 artiklan e kohdassa siten, että tuki voi olla esimerkiksi ruokaa, vettä, majoitusta, kuljetusta, polttoainetta, öljyä, voiteluaineita, viestintä- tai lääkintäpalveluita, ampumatarvikkeita, varastointitiloja taikka korjaus- ja huoltopalveluita sekä varaosia.
Logistiseen tukeen sisältyvää terveydenhuoltopalveluihin liittyvää lainsäädäntöä on selostettu Nato SOFAn hallituksen esityksessä (HE 90/2023 vp, s. 12, 17-19, 91-92).
Artiklan 3 kohdan mukaan siltä osin kuin kyse ei ole 2 kohdassa tarkoitetusta logistisesta tuesta USA:n joukot, USA:n sopimustoimittajat ja suomalaiset sopimustoimittajat maksavat kohtuulliset kulut sopimuksen mukaisen toiminnan yhteydessä pyydetystä ja saadusta logistisesta tuesta. Tältä osin Suomi myöntää USA:n joukoille, USA:n sopimustoimittajille ja suomalaisille sopimustoimittajille vähintään yhtä edullisen kohtelun kuin Suomen puolustusvoimille, yhteisesti sovittuja menettelyjä noudattaen ja sopimuksen 16 artiklan mukaisesti ilman veroja, maksuja ja vastaavia kuluja.
Artiklan 2 kohdassa tarkoitetut voimassa olevat sopimukset ja järjestelyt olisi nähtävä ensisijaisina suhteessa 3 kohdassa tarkoitettuun logistiseen tukeen. Artiklan 3 kohta koskisi sellaisia tilanteita, joihin voimassa olevat sopimukset, esimerkiksi ACSA, ei sovellu. Tällaisissa tilanteissa USA:n joukot ja sopimustoimittajat, mikäli logistista tukea tarjottaisiin myös heille, maksaisivat kohdassa tarkoitetut kohtuulliset kulut saadusta tuesta.
Puolustusyhteistyösopimuksen 8 artiklan 3 kohdassa ja 16 artiklan virallisia verovapautuksia koskevassa yleisessä määräyksessä sovitaan Nato SOFAn määräyksiä laajemmin kaiken, myös sopimustoimittajille annettavan logistisen tuen verovapaudesta.
EU:ssa sovellettavasta arvonlisäverojärjestelmästä säädetään yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28 päivänä marraskuuta 2006 annetussa neuvoston direktiivissä 2006/112/EY, jäljempänä arvonlisäverodirektiivi. Arvonlisäverodirektiivi on Suomessa saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä arvonlisäverolailla (1501/1993). Arvonlisäverodirektiiviin ja arvonlisäverolakiin sisältyy Naton yhteistä puolustustoimintaa koskevia verovapaussäännöksiä. Niillä vapautetaan tietyin edellytyksin arvonlisäverosta muun muassa palvelujen myynnit muiden Pohjois-Atlantin sopimukseen kuuluvien valtioiden puolustusvoimille, jos nämä osallistuvat yhteiseen puolustustoimintaan oman valtionsa ulkopuolella.
EU:ssa sovellettavasta valmisteverojärjestelmästä säädetään valmisteveroja koskevassa yleisestä järjestelmästä annetussa neuvoston direktiivissä (EU) 2020/262, jäljempänä valmisteverotusdirektiivi. Valmisteverotusdirektiivi on Suomessa saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä valmisteverotuslailla (182/2010). Valmisteverotusdirektiiviin ja -lakiin sisältyy Naton yhteistä puolustustoimintaa koskeva verovapaussäännös. Valmisteverotuksen osalta valmisteverottomia ovat tuotteet, jotka on tarkoitettu Suomessa olevien toisten Naton jäsenmaiden asevoimien käyttöön tai niihin liittyvän siviilihenkilöstön käyttöön taikka niiden messien tai kanttiinien tarpeisiin.
Artiklan 3 kohdan vapautus verosta selventää 16 artiklan 1 kohdassa määrättyä yleistä vapautusta. Puolustusyhteistyösopimuksen 16 artikla sisältää virallisia verovapautuksia koskevan yleisen määräyksen. Tilanteesta riippuen virallisen toiminnan verovapaudet myönnettäisiin suoraa vapautusta tai palautusmenettelyä noudattaen. Arvonlisäverolain 10 lukuun sisältyvän 102 §:n mukaan verovelvollinen saa vähentää verollista liiketoimintaa
varten toiselta verovelvolliselta ostamastaan tavarasta tai palvelusta suoritettavan veron taikka ostosta perusteella suoritettavan veron. Puolustusyhteistyösopimusta koskevissa neuvotteluissa todettiin osapuolten yhteisenä näkemyksenä, että Suomessa arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkittyjen sopimustoimittajien hankintojen osalta tekstillä "tämän sopimuksen 16 artiklan mukaisesti ilman veroja", "consistent with Article 16 of this Agreement, less taxes" voidaan tarkoittaa myös arvonlisäverolain 10 luvun mukaista vähennysoikeutta. Tämän mukaisesti arvonlisäverorekisteriin merkitty suomalainen sopimustoimittaja ostaisi tuotteet arvonlisäverollisena ja vähentäisi ostohintaan sisältyvän veron valtiolle tilitettävää veroa laskiessaan. Virallisen toiminnan verovapauksia ja niitä koskevia menettelyitä on selostettu tarkemmin 16 artiklaa koskevissa perusteluissa.
9 artikla. Moottoriajoneuvot. Artikla koskee USA:n joukkojen, USA:n joukkojen jäsenten, USA:n sopimustoimittajien ja huollettavien moottoriajoneuvojen lupa-, rekisteröinti- ja turvallisuusvaatimuksia.
Artiklan 1 kohdan mukaan Suomen viranomaiset hyväksyvät yhdysvaltalaisten viranomaisten suorittamat rekisteröinnit, tarkastukset ja antamat luvat, jotka koskevat USA:n joukkojen, USA:n sopimustoimittajien ja huollettavien moottoriajoneuvoja ja perävaunuja. Suomen viranomaisten on pyynnöstä ja maksutta annettava sellaiset tarvittavat asiakirjat ja ajoneuvojen merkinnät, jotka tavallisesti vaaditaan edellytyksenä ajoneuvojen käyttämiselle Suomen alueella. Tällaiset USA:n joukkojen jäsenille, USA:n sopimustoimittajille ja huollettaville kuuluvien yksityisten moottoriajoneuvojen merkinnät eivät saa olla erotettavissa Suomen väestölle yleisesti annettavista ajoneuvojen merkinnöistä.
Artiklan 2 kohdan mukaan Suomen viranomaiset antavat USA:n joukkojen viranomaisten pyynnöstä ja maksutta sotilasajoneuvon rekisterikilvet USA:n joukkojen virallisiin, muihin kuin taktisiin ajoneuvoihin, samoin menettelyin kuin Suomen puolustusvoimille. Suomen viranomaisten tulee myös USA:n joukkojen viranomaisten pyynnöstä ja maksutta antaa rekisterikilvet USA:n joukkojen jäsenten, USA:n sopimustoimittajien ja huollettavien yksityisiin moottoriajoneuvoihin. Nämä rekisterikilvet eivät saa olla erotettavissa Suomen väestölle yleisesti annettavista rekisterikilvistä.
Artiklan 1 kohta velvoittaa Xxxxxx hyväksymään siinä tarkoitettujen henkilöiden ja oikeushenkilöiden maahantuomien ajoneuvojen käytön Suomen liikenteessä. Lisäksi se yhdessä rekisterikilpiä koskevan 2 kohdan kanssa velvoittaa Suomea mahdollistamaan ajoneuvojen rekisteröinnin Suomessa perustuen Yhdysvalloissa hyväksyttyihin ajoneuvoteknisiin vaatimuksiin. Ajoneuvolaki (82/2021) koskee sen 1 §:n mukaan muun muassa ajoneuvojen ja ajoneuvoyhdistelmien teknisiä vaatimuksia, luokitusta, hyväksymistä, katsastusta, rekisteröintiä sekä tilapäistä käyttöä. Ajoneuvolain lisäksi liikenneasioiden rekisteriin tallennettavista tiedoista säädetään liikenteen palveluista annetussa laissa (320/2017). Ajoneuvolakia esitetään muutettavaksi siten, että siinä huomioitaisiin sopimuksen edellyttämä menettely sopimuksen tarkoittamien ajoneuvojen rekisteröimiseksi Suomeen.
Edellä mainitun artiklan 2 kohdan mukaan USA:n joukkojen jäsenten, USA:n sopimustoimittajien ja huollettavien yksityisiin moottorikäyttöisiin ajoneuvoihin tulee myöntää maksutta rekisterikilvet, jotka eivät eroa Suomessa käytettävistä. Rekisterikilvet ja niissä oleva rekisteritunnus ovat sidoksissa ajoneuvon rekisteröintiin. Rekisteri-ilmoitus tehdään ajoneuvolain 2 §:n 37 kohdassa määritellylle rekisteröinnin suorittajalle, jolla tarkoitetaan Liikenne- ja viestintävirastoa ja liikenteen palveluista annetun lain 25 luvussa tarkoitettua rekisteröintitehtävissä avustavaa palveluntarjoajaa. Avustava palveluntarjoaja ei kuitenkaan voisi suorittaa puolustusyhteistyösopimuksessa tarkoitettuja rekisteröintejä, koska rekisteröintien katsotaan vaativan erityistä harkintaa. Tästä syystä poikkeuksellinen
rekisteröintimenettely ja rekisterikilpien myöntäminen maksutta tulisi yksityisten ajoneuvojen osalta huomioida kansallisessa lainsäädännössä. Rekisteröintimenettelyssä on otettava huomioon myös se, että sopimuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaan sopimuksen tarkoittamia henkilöitä ei rekisteröidä Suomen väestötietojärjestelmään ja 2 artiklan 4 kohdan määritelmän mukaan USA:n sopimustoimittajia ei rekisteröidä Suomeen oikeushenkilöiksi. Ajoneuvolakia esitetään muutettavaksi siten, että huomioitaisiin tarvittava menettely sopimuksen tarkoittamien ajoneuvojen tietojen ilmoittamisesta, vastaanottamisesta ja tallentamisesta rekisteriin sekä rekisterikilpien että rekisteröintitodistuksen luovuttaminen maksutta. Liikenne- ja viestintävirastolle säädettäisiin tarvittava toimivalta sopimuksen tarkoittamien ajoneuvojen ja henkilötietojen rekisteröintiin sekä rekisterikilpien ja rekisteröintitodistuksen luovuttamiseen ajoneuvolain uudessa 83 a §:ssä.
Artiklan 2 kohdassa on lisäksi sovittu, että USA:n joukkojen viranomaisten pyynnöstä Suomen viranomaiset antavat maksutta sotilasajoneuvon rekisterikilvet USA:n joukkojen virallisiin, muihin kuin taktisiin ajoneuvoihin, noudattaen Suomen puolustusvoimia koskevia menettelyjä.
Sotilasajoneuvoja ja niiden rekisteröintiä sekä kansainvälisiä sotilasajoneuvoja koskee sotilasajoneuvolaki (332/2023). Sotilasajoneuvolain 1 §:n 1 kohdan d alakohdan mukaan laissa säädetään sotilasajoneuvojen ja niiden yhdistelmien hyväksymisestä ja rekisteröinnistä. Saman pykälän 3 kohdan mukaan laissa säädetään vieraan valtion tai kansainvälisen järjestön aluevalvontalain (755/2000) mukaisen luvan perusteella Suomessa olevan kansainvälisen sotilasajoneuvon vaatimusten mukaisuuden toteamisesta ja liikennekelpoisuuden valvonnasta. Lain 2 §:n 1 momentin 18 kohdan mukaan sotilasajoneuvolla tarkoitetaan puolustusvoimista annetun lain 2 §:ssä säädettyjen tehtävien suorittamiseen tarkoitettua, valmistettua tai varustettua ajoneuvoa, joka on merkitty sotilasajoneuvorekisteriin. Sotilasajoneuvon teknistä käsitettä tarkennetaan erikseen sotilasajoneuvoista annetussa puolustusministeriön asetuksessa (180/2006) sekä edelleen pääesikunnan teknillisen tarkastusosaston määräyksissä. Sotilasajoneuvolain 2 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan kansainvälisellä sotilasajoneuvolla tarkoitetaan aluevalvontalain mukaisen luvan perusteella Suomessa olevaa vieraan valtion tai kansainvälisen järjestön ajoneuvoa, joka täyttää 40 §:ssä säädetyt vaatimukset. Koska puolustusyhteistyösopimuksessa maahantulo ei perustu aluevalvontalain mukaisiin lupiin, sotilasajoneuvolakia ei sovelleta sopimuksen perusteella Suomessa oleviin Yhdysvaltojen ajoneuvoihin.
Sotilasajoneuvolain 18 §:ssä säädetään Puolustusvoimien rekisterikilvistä ja rekisteritunnuksesta. Pykälän 1 momentin mukaan Puolustusvoimien ensirekisteröitävää sotilasajoneuvoa varten annetaan sotilasajoneuvon yksilöivä Puolustusvoimien rekisteritunnus, joka voi olla merkittynä Puolustusvoimien rekisterikilpeen tai maalattuna sotilasajoneuvoon. Puolustusvoimien rekisterikilpien ja rekisteritunnuksen on oltava selkeästi erottuvia sekä erotettavissa muista rekisterikilvistä ja rekisteritunnuksista.
Puolustusvoimat voi rekisteröidä sotilasajoneuvolain 18 §:n nojalla sotilasajoneuvorekisteriin ainoastaan sotilasajoneuvoja. Sopimuksen 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut USA:n joukkojen viralliset, muut kuin taktiset ajoneuvot eivät ole kaikissa tapauksissa lain tarkoittamassa mielessä sotilasajoneuvoja. Sotilasajoneuvolain rekisterikilpiä koskeva sääntely ei anna mahdollisuutta antaa rekisterikilpiä USA:n virallisille, muille kuin taktisille ajoneuvoille, koska lain nojalla Puolustusvoimat ei voi antaa rekisterikilpiä muihin ajoneuvoihin kuin sotilasajoneuvoihin.
Edellä sanotusta johtuen sotilasajoneuvolaissa olisi säädettävä menettelystä Puolustusvoimien rekisterikilpien antamiseksi USA:n joukkojen virallisiin, muihin kuin taktisiin ajoneuvoihin
USA:n joukkojen viranomaisten pyynnöstä. Lisäksi Puolustusvoimien rekisterikilpien antamisen ollessa kansallisesti sidoksissa ajoneuvon rekisteröintiin sotilasajoneuvorekisteriin olisi säädettävä tarvittavien tietojen tallentamisesta sotilasajoneuvorekisteriin.
Sopimuksen 9 artiklan 1 kohta kattaa myös USA:n joukkojen ja sopimustoimittajien vaarallisten aineiden kuljetukseen käytettävien ajoneuvojen rekisteröinnit, tarkastukset ja luvat. Vaarallisten aineiden kuljetuksista säädetään vaarallisten aineiden kuljetuksista annetussa laissa (541/2023, jäljempänä siviili-VAK-laki). Lakia sovelletaan vaarallisten aineiden kuljetuksen valmisteluun ja toteuttamiseen sekä kuljetusturvallisuuden ja kuljetuksen turvaamisen varmistamiseen, jollei Euroopan unionin lainsäädännöstä tai Suomea sitovasta kansainvälisestä velvoitteesta muuta johdu. Kansalliset vaarallisten aineiden kuljetussäännökset ja -määräykset perustuvat kansainvälisiin vaarallisten aineiden kuljetuksesta annettuihin sopimuksiin, kuten ADR-sopimukseen (Agreement concerning the International Carriage of Dangerous Goods by Road, SopS 23/1979, jäljempänä ADR- sopimus) ja EU-säädöksiin, esimerkiksi vaarallisten aineiden sisämaankuljetuksista annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2008/68/EY, jäljempänä VAK-direktiivi). Voimassa olevan siviili-VAK-lain 2 §:n soveltamisalan rajauksen mukaan VAK-lakia ei sovelleta Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen suorittamaan vaarallisten aineiden kuljetuksiin eikä myöskään kansainvälisiin sotilaallisiin harjoituksiin tai muuhun sotilaalliseen yhteistyöhön liittyvään vieraan valtion tai kansainvälisen järjestön kuljetusvälineellä suoritettavaan vaarallisten aineiden kuljetukseen. Näin ollen siviili-VAK-lakia ei sovelleta puolustusyhteistyösopimuksessa tarkoitettuihin USA:n joukkojen suorittamiin vaarallisten aineiden kuljetuksiin. Siviili-VAK-lain soveltamisalan rajauksen katsotaan kattavan myös USA:n sopimustoimittajien suorittamat kuljetukset, kun niitä tehdään USA:n joukkojen lukuun. Nämä USA:n sopimustoimittajien kuljetukset voidaan katsoa olevan siviili-VAK-lain rajauksen mukaisia sotilaalliseen yhteistyöhön liittyviä vieraan valtion kuljetusvälineellä suoritettavia vaarallisten aineiden kuljetuksia. Tämä merkitsee, että ulkomaisten joukkojen vaarallisten aineiden kuljetuksia ei tällä hetkellä säännellä kansallisessa lainsäädännössä. Puolustusministeriössä on valmistelussa hallituksen esitysluonnos eduskunnalle vaarallisten aineiden kuljetuksesta Puolustusvoimissa ja Rajavartiolaitoksessa annetuksi laiksi ja siihen liittyviksi laeiksi (PLM004:00/2022). Lainsäädäntöön on tarkoitus sisällyttää USA:n joukkojen ja USA:n sopimustoimittajien vaarallisten aineiden kuljetuksia koskeva poikkeus tarvittavilta osin.
Artiklan 3 kohdassa määrätään, että USA:n joukkojen jäsenet, USA:n sopimustoimittajat ja huollettavat ovat velvollisia kunnioittamaan yksityisesti omistamiensa tai käyttämiensä ajoneuvojen ja perävaunujen osalta Suomen liikennevakuutuksen ottamista koskevaa lainsäädäntöä. Vastuu liikennevakuutuksen ottamisesta on siis ajoneuvon tai perävaunun omistajalla, ei USA:n joukkojen viranomaisilla.
Määräyksen lähtökohta on, että Yhdysvaltojen joukkojen jäsenet, sopimustoimittajat ja huollettavat täyttävät liikennevakuutuslain mukaiset velvoitteensa liikennevakuutuksen ottamisesta yksityisesti omistamiensa tai käyttämiensä ajoneuvojen ja perävaunujen osalta.
Liikennevakuutus on lakisääteinen vahinkovakuutus (liikennevakuutuslaki 460/2016), jonka tarkoituksena on antaa kattava vakuutusturva moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä vahinkoa kärsineille aiheutuvan esine- ja henkilövahingon varalta. Samalla liikennevakuutus antaa vastuuvakuutusturvan vahingon aiheuttajille mahdollisesti muutoin syntyvän vahingonkorvausvastuun varalta. Vakuuttamisvelvollisuus on asetettu moottoriajoneuvon omistajille ja haltijoille. Vakuutus on ajoneuvokohtainen, joten vakuutus on voimassa siitä riippumatta, kuka ajoneuvoa kuljettaa.
Liikennevakuutusta säännellään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/103/ey moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavasta vakuutuksesta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamisesta.
Liikenteeseen käytettävillä moottoriajoneuvoilla, joiden pysyvä kotipaikka on Suomessa, on oltava liikennevakuutuslaissa säädetty liikennevakuutus. Nato SOFAn ja Pariisin pöytäkirjan hyväksymisen ja voimaansaattamisen yhteydessä muutettiin ajoneuvolain 127 §:ää siten, että pykälässä säädetään erikseen ajoneuvojen tilapäisestä käytöstä, kun kysymyksessä on Suomea sitovassa joukkojen tai kansainvälisen sotilasesikunnan asemaa koskevassa sopimuksessa tarkoitettu ajoneuvo. Säädöksen mukaan tilapäiseen käyttöön tuotuja ajoneuvoja saisi käyttää sen ajan, kun henkilöt ovat komennuksella Suomessa. Ajoneuvolain 127 §:ssä edellytetään, että ajoneuvoa varten on Suomessa voimassa oleva liikennevakuutus, siten kuin lain 125 §:n 3 momentin 3 kohdassa säädetään. Puolustusyhteistyösopimuksessa on kyse joukkojen asemaa koskevasta sopimuksesta. Selkeyden vuoksi ajoneuvolain 127 §:ään on kuitenkin tarpeen lisätä nimenomainen viittaus puolustusyhteistyösopimukseen. Puolustusyhteistyösopimuksen voimaansaattaminen laajentaa ajoneuvolain 127 §:n henkilöllisen soveltamisalan kattamaan joukkojen ja siviilihenkilöstön lisäksi myös USA:n sopimustoimittajat ja huollettavat.
Liikennevakuutustiedot merkitään ajoneuvojen tietoihin liikenneasioiden rekisteriin ajoneuvolain nojalla. Ajoneuvolain 83 §:n 4 momentin mukaisesti vakuutusyhtiö ilmoittaa uuden tai muuttuneen liikennevakuutustiedon rekisteriin. Puolustusyhteistyösopimuksen osalta ilmoituksen tekee joukkojen viranomainen eikä vakuutusyhtiö. Tämän johdosta ajoneuvolakiin ehdotetaan muutosta, jonka mukaan Liikenne- ja viestintävirasto tallentaisi vakuutustiedot rekisteriin ajoneuvon rekisteröinnin yhteydessä.
Artiklan 4 kohdan mukaan USA:n joukkojen viranomaiset toteuttavat asianmukaiset turvallisuustoimenpiteet rekisteröimiensä ja luvittamiensa tai USA:n joukkojen Suomen alueella käyttämien moottoriajoneuvojen ja perävaunujen suhteen.
USAn joukkojen viranomaiset vastaavat itse USA:n joukkojen ajoneuvojen liikenneturvallisuuden tasosta. Artiklan 5 kohdassa määrätään, että USA:n joukkojen jäsenet, USA:n sopimustoimittajat ja huollettavat ovat velvollisia ylläpitämään yksityisesti omistamiensa Suomen alueella käytettävien moottoriajoneuvojen ja perävaunujen asianmukaista turvallisuutta ja tätä varten Suomen alueella rekisteröidyille moottoriajoneuvoille ja perävaunuille suoritetaan määräajoin sovellettavat tekniset tarkastukset.
USA:n joukkojen jäsenet, USA:n sopimustoimittajat ja huollettavat vastaavat itse yksityisesti omistamiensa ajoneuvojensa liikenneturvallisuuden tasosta. Määräykset mukaan Suomen alueella rekisteröidylle moottoriajoneuvoille ja perävaunuille suoritetaan määräajoin soveltuvia teknisiä tarkastuksia Suomessa. Määräys ei kuitenkaan edellytä kyseisten ajoneuvojen ja perävaunujen täyttävän kaikkia Suomen vaatimuksia vaan niitä sää käyttää liikenteessä rekisteröintivaltion vaatimusten mukaisesti.
Menettely poikkeaa ajoneuvolain luvun 6 tarkoittamista katsastusvelvollisuuksista. Tämän johdosta ajoneuvolakia tulisi muuttaa Suomeen rekisteröitävien ajoneuvojen osalta siten, ettei ajoneuvoille edellytetä suoritettavan ajoneuvolain tarkoittamaa määräaikaiskatsastusta. Asiasta säädettäisiin ajoneuvolain 1 a pykälässä muiden soveltamisalan rajausten ohella.
10 artikla. Luvat. Artikla koskee sekä ajolupia että ammattilupia.
Artiklan 1 kohdan mukaan USA:n viranomaisten USA:n joukon jäsenelle tai USA:n sopimustoimittajalle antama lupa, joka oikeuttaa luvanhaltijan käyttämään USA:n joukon ajoneuvoja, aluksia tai ilma-aluksia, on voimassa tällaisessa käytössä Suomen alueella.
USA:n joukkojen jäseniltä tai USA:n sopimustoimittajilta ei siten edellytetä suomalaisen ajokortin tai alusten taikka ilma-alusten käyttämiseen tarvittavan luvan hankkimista, vaan Yhdysvaltojen viranomaisten myöntämä lupa katsotaan riittäväksi.
Artiklan 2 kohdan mukaan Suomen viranomaiset hyväksyvät ilman koetta tai maksua Yhdysvaltojen sekä sen osavaltioiden ja hallinnollisten alueiden antamien ajolupien kelpoisuuden USA:n joukkojen jäsenten ja heidän huollettaviensa ja USA:n sopimustoimittajien yksityisten moottoriajoneuvon kuljettamiseen. Kansainvälisiä ajokortteja ei vaadita.
Sotilaalliseen puolustusyhteistyöhön osallistuvassa valtiossa annetusta ajokortista, ajoluvasta ja asevoimien ajoluvasta säädetään ajokorttilain (386/2011) 58 a §:ssä. Pykälä säädettiin Nato SOFAn ja Pariisin pöytäkirjan hyväksymisen ja voimaansaattamisen yhteydessä. Pykälän 1 momentin mukaan Suomea sitovassa joukkojen tai kansainvälisen sotilasesikunnan asemaa koskevassa sopimuksessa tarkoitettu ajokortti, ajolupa tai asevoimien ajolupa oikeuttaa siihen merkittyä ajokorttiluokkaa vastaavan moottorikäyttöisen ajoneuvon, Puolustusvoimien ajoneuvon tai kansainvälisen sotilasajoneuvon kuljettamiseen Suomessa. Puolustusyhteistyösopimus on joukkojen asemaa koskeva sopimus. Selvyyden vuoksi ajokorttilain 58 a §:ään esitetään kuitenkin lisättäväksi nimenomaisesti puolustusyhteistyösopimus. Säännös ei sinänsä määrittelee sen henkilöllistä soveltamisalaa. Nato SOFAn osalta ajokortteja ja -lupia koskeva 58 a § koskee vain joukkojen jäseniä ja siviilihenkilöstöä. Puolustusyhteistyösopimuksen hyväksymisen ja voimaansaattamisen myötä sanottu pykälä tulee koskemaan laajempaa henkilöryhmää eli joukkojen ja siviilihenkilöstön lisäksi myös USA:n sopimustoimittajien ja huollettavien ajokortteja ja -lupia.
Artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla luvalla ei tarkoiteta tieliikennelain 159 §:ssä tarkoitettua erikoiskuljetuslupaa. Lähtökohtaisesti Puolustusvoimat tarvitsee erikoiskuljetuksilleen normaalin erikoiskuljetusluvan. Myös Puolustusvoimien on haettava erikoiskuljetuslupa, koska lupamenettelyllä on mahdollista varmistaa tiestön ja siltojen kesto ja käytettävyys sotilasajoneuvoilla liikuttaessa. Vastaava menettely koskisi USA:n joukkojen tai USA:n sopimustoimittajien erikoiskuljetuksia, sillä erikoiskuljetuslupaa vastaavaa lupaa eivät voi USA:n joukkojen viranomaiset tai USA:n siviiliviranomaiset antaa. Erikoiskuljetuslupa käytännössä antaa luvan poiketa Suomen tieliikennesäännöistä ja sillä varmistetaan tiestön ja siltojen kestävyys ja käytettävyys. Tieliikennelain 159 §:ään ei siten ehdotettaisi poikkeusta.
Artiklan 3 kohdan mukaan Suomi ei vaadi USA:n joukkojen jäseniä eikä USA:n sopimustoimittajia hankkimaan Suomessa myönnettäviä ammattilupia tavaroiden toimittamiseksi ja palvelujen suorittamiseksi USA:n joukoille ja niiden jäsenten huollettaville, USA:n sopimustoimittajille ja keskinäisen sopimuksen mukaan muille henkilöille osana niiden puolustusyhteistyösopimuksen mukaisia virallisia tai hankintasopimukseen perustuvia tehtäviään. USA:n joukkojen jäsenillä tai USA:n sopimustoimittajilla on kuitenkin oltava voimassa oleva Yhdysvalloissa tai EU- tai ETA-valtiossa annettu ammattilupa tai muu asianmukainen Yhdysvaltojen viranomaisten hyväksymä ammattipätevyys.
Naton SOFAn IX artiklan 5 kappaleen mukaisesti ulkomaisten joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsenille tai näiden huollettaville on tarjottava terveys- ja hammashoitoa samoin edellytyksin kuin vastaanottajavaltion vastaavalle henkilökunnalle, jos kyseessä olevilla henkilöillä on sijaintipaikassaan puutteellinen terveydenhoito tai hammashuolto. Puolustusyhteistyösopimus
ei sisällä vastaavaa määräystä. Tämä tarkoittaa sitä, että Naton SOFAn IX artiklan 5 kappaletta sovelletaan USA:n joukkoihin niiden ollessa Suomen alueella. Nato SOFA ei sisällä nimenomaisia määräyksiä ammattiluvista tai -pätevyyksistä. Nato SOFAn IX artiklan 5 kappaleen määräyksen on kuitenkin tulkittu sisältävän myös lähettäjävaltion oikeuden tuoda mukanaan henkilöstönsä tarpeeseen omat terveydenhuoltopalvelut sekä sen lääkintähenkilöstölle oikeutta hoitaa lähettäjävaltion henkilöstöä ilman, että heidän edellytetään rekisteröityvän tai hakevan vastaanottajavaltion lainsäädännön mukaista lupaa, esimerkiksi harjoittaa lääkärin tai sairaanhoitajan ammattia. Puolustusyhteistyösopimuksen 10 artiklan 3 kohta määrää laajemmin ammattiluvista ja -pätevyyksistä, kuin vain terveydenhuoltopalveluiden osalta.
Puolustusyhteistyösopimuksen 10 artiklan 3 kohdan tarkoituksena on mahdollistaa se, että Yhdysvaltojen joukkojen jäsenet ja USA:n sopimustoimittajat voivat tarjota tarvittavat palvelut USA:n joukoille ja näiden huollettaville sekä USA:n sopimustoimittajille ja muille osapuolten yhteisesti määrittelemille henkilöille (sotilaskupla). Palveluja tarjoavien henkilöiden oleskelu Suomessa olisi väliaikaista ja perustuisi puolustusyhteistyöhön. Puolustusyhteistyösopimuksen mukaisen toiminnan sujuvuus edellyttää Suomen kansallisista lupa- ja rekisteröintimenettelyistä luopumista.
Artiklan 3 kohdassa annetaan USA:n joukkojen jäsenille ja USA:n sopimustoimittajille oikeus toimittaa tavaroita tai suorittaa palveluja ilman Suomessa myönnettävää ammattilupaa. Määräystä sovelletaan edellyttäen, että henkilöllä on kuitenkin voimassa oleva USA:ssa tai Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen jäsenvaltiossa myönnetty ammattilupa tai muu asianmukainen USA:n viranomaisten hyväksymä ammattipätevyys. Määräys koskee neuvotteluissa vahvistetun mukaisesti luonnollisten henkilöiden ammattilupia. USA:n lainsäädännössä esimerkiksi terveydenhuollon ammattihenkilönä, kuten lääkärinä, hammaslääkärinä, sairaanhoitajana, toimiminen edellyttää voimassa olevaa ammattilupaa. USA:n joukot huolehtivat myös siitä, että USA:n sopimustoimittajat täyttäisivät sopimusten mukaiset standardit ja laatuvaatimukset koko hankintasopimuksen kattaman ajan. Näihin vaatimuksiin voisi sisältyä tarvittavan ammattiluvan ylläpitäminen.
Monien ammattien harjoittaminen niin Suomessa kuin myös muualla maailmassa edellyttää laillistusta, todistusta tai muuta lupaa. Yhdessä maassa myönnetty lupa ei välttämättä oikeuta harjoittamaan ammattia toisessa maassa, vaikka vaatimuksista olisi kansainvälisestikin sovittu. Toisessa maassa myönnetty lupa voi kelvata sellaisenaan, jos näin on säädetty, tai luvalle on haettava erikseen tunnustamista. Puolustusyhteistyösopimuksen soveltamisalalla kyseeseen tulevat ammattilupaa edellyttävät ammatit koskevat pääasiassa terveydenhuollon ammatteja, mutta kyseeseen voi tulla myös muita ammatteja, kuten esimerkiksi sellaiset lupaa edellyttävät ammatinharjoittajat, kuten eläinlääkärit, arkkitehdit, opettajat ja insinöörit.
Terveydenhuollon ammattihenkilöiden oikeudesta harjoittaa Suomessa säänneltyä terveydenhuollon ammattia säädetään terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994, jäljempänä ammattihenkilölaki). Ammattihenkilölain 2 §:n mukaan terveydenhuollon ammattihenkilöllä tarkoitetaan henkilöä, joka on kyseisen lain nojalla saanut ammatinharjoittamisoikeuden (laillistettu ammattihenkilö) tai ammatinharjoittamisluvan (luvan saanut ammattihenkilö) sekä henkilöä, jolla on ammattihenkilölain nojalla oikeus käyttää valtioneuvoston asetuksella säädettyä terveydenhuollon ammattihenkilön ammattinimikettä (nimikesuojattu ammattihenkilö). Laillistettu, luvan saanut tai nimikesuojattu ammattihenkilö on oikeutettu toimimaan asianomaisessa ammatissa ja käyttämään asianomaista ammattinimikettä. Laillistetun ammattihenkilön tehtävissä voi toimia ainoastaan kyseisen ammattipätevyyden ja ammatinharjoittamisoikeuden saanut henkilö, kun taas nimikesuojattujen ammattihenkilöiden ammatissa voivat toimia muutkin
henkilöt, joilla on riittävä koulutus, kokemus ja ammattitaito, mutta heillä ei ole oikeutta käyttää kyseistä ammattinimikettä. Laillistettavia terveydenhuollon ammatteja ovat muun muassa lääkärit, hammaslääkärit, sairaanhoitajat, kätilöt, farmaseutit ja proviisorit. Nimikesuojattuja ammatteja ovat esimerkiksi lähihoitajat, psykoterapeutit, koulutetut hierojat ja osteopaatit. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden ammattioikeuksien myöntämisestä vastaa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden ammattitoimintaa valvovat työnantajat sekä valvontaviranomaisina aluehallintovirastot ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto.
Nato SOFAn ja Pariisin pöytäkirjan määräysten voimaansaattamisen yhteydessä terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettuun lakiin (559/1994) lisättiin 3 b § (x/2024), jonka nojalla Suomi ei vaadi terveydenhuollon ammattilupaa vieraan valtion Nato-joukkojen asevoimien palveluksessa olevalta henkilöltä. Nato SOFAan verrattuna puolustusyhteistyösopimus kuitenkin laajentaa terveydenhuollon palveluja antavia henkilöitä USA:n sopimustoimittajiin ja palveluja vastaanottavia henkilöitä USA:n sopimustoimittajiin sekä siviilihenkilöstöön ja huollettaviin siltä osin kuin niitä koskevat määritelmät ovat Nato SOFAn määritelmiä laajemmat, sekä muihin yhteisesti sovittuihin henkilöihin. Ammattihenkilölain uusi 3 b § ei kata näitä laajennettuja henkilöryhmiä.
Terveydenhuollon alalta on lisäksi huomioitava säteilylaki (859/2018), jossa on erityisiä säännöksiä säteilyn kanssa työskentelevistä terveydenhuollon ammattihenkilöistä, kuten röntgenhoitajista ja lääketieteellisestä altistuksesta vastaavista lääkäreistä. Säteilylain nojalla annetussa sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa ionisoivasta säteilystä (1044/2018) on säädetty säteilyn lääketieteelliseen käyttöön osallistuvien työntekijöiden kelpoisuudesta ja säteilysuojelun osaamisvaatimuksista. Säteilyyn perehtyneestä työterveyslääkäristä säädetään lisäksi erikseen lääkärin hyväksymisestä luokkaan A kuuluvien säteilytyöntekijöiden terveydentilan seurannan suorittavaksi lääkäriksi annetussa laissa (170/2017). Säteilylaissa on säännökset myös säteilyturvallisuusasiantuntijoista ja -vastaavista. Nämä säännökset koskevat muutakin kuin terveydenhuollon toimintaa.
Ulkomailla hankittu ammattipätevyys on mahdollista saada tunnustettua ja siten saada oikeus harjoittaa luvanvaraista ammattia Suomessa. Suomessa ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY mukaisesta ammattipätevyyden tunnustamisesta ja palvelujen tarjoamisen vapaudesta säädetään ammattipätevyyden tunnustamisesta annetussa laissa (1384/2015) sekä muussa ammattihenkilöitä koskevassa erityislainsäädännössä. Ammattipätevyyslakia sovelletaan muun muassa ammattipätevyyden tunnustamiseen, joka perustuu Euroopan talousalueesta tehtyyn sopimukseen tai muuhun Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden toisen osapuolen kanssa tekemään sopimukseen. Yhdysvallat saattaa käyttää myös sellaisia sopimustoimittajia, jotka ovat hankkineet koulutuksensa ja ovat sijoittautuneet EU/ETA-valtioon. Sopimuksen 10 artiklan 3 kohdan perusteella ammattipätevyyslakia ja muuta Suomessa pätevyyksien tunnustamiseen sovellettavaa lainsäädäntöä ei sovelleta USA:n joukkojen jäseniin tai USA:n sopimustoimittajiin edellyttäen, että heillä on USA:n, EU:n tai ETA:n jäsenvaltiossa annettu ammattilupa tai muu asianmukainen USA:n viranomaisten hyväksymä ammattipätevyys.
Kansalliset kuorma- ja linja-auton kuljettajan ammattipätevyyssäännökset perustuvat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin maanteiden tavara- ja henkilöliikenteeseen tarkoitettujen tiettyjen ajoneuvojen kuljettajien perustason ammattipätevyydestä ja jatkokoulutuksesta ((EU) 2022/2561). Direktiiviä ei sovelleta kuljettajiin, jotka kuljettavat ajoneuvoja, jotka ovat puolustusvoimien käytössä tai valvonnassa, kun tieliikennettä harjoitetaan sille osoitettujen tehtävien johdosta. Kuorma- ja linja-autonkuljettajan ammattipätevyydestä säädetään liikenteen palveluista annetussa laissa (320/2017).
Lentomiehistön pätevyyksistä säädetään EASA-asetuksessa (EU) 2018/1139 ja lentomiehistöasetuksessa (EU) N:o 1178/2011, liikenteen palveluista annetussa laissa (370/2017) ja ilmailulaissa (864/2014).
Laivaväen pätevyyksistä säädetään liikennepalvelulaissa (320/2017) ja erikoiskuljetusten liikenteenohjaajien kelpoisuudesta tieliikennelaissa (729/2018). Lisäksi vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetussa laissa (541/2023) on säännöksiä ammattipätevyyksistä. Suomessa monet kiinteistö- ja rakennusalan tehtävät ovat luvanvaraisia ja edellyttävät pätevyyskirjalla todennettavaa ammattipätevyyttä. Tällaisia ovat esimerkiksi räjäytys- ja panostustyöt sekä nostotyöt. Säänneltyjä ovat myös muun muassa nuohoustyö, hissityöt, kylmäasennustyöt, vedenalaiset rakennustyöt ja sähkötöiden tai käytön johtajan tehtävät.
Eräät rakennusalan tehtävät Suomessa edellyttävät ympäristöministeriön valtuuttaman toimielimen antamaa todistusta ammattipätevyydestä. Tällaisia tehtäviä ovat esimerkiksi rakentamisen rakennussuunnittelijan ja erityissuunnittelijan tehtävät, sekä vastaavan työnjohtajan ja erityisalan työnjohtajan tehtävät, joiden vaatimuksista on säädetty rakentamislain (751/2023) 82-87 §:ssä. Myös laki rakennuksen energiatodistuksesta (50/2013) edellyttää, että energiatodistuksen laatijalla on voimassa oleva pätevyys.
Suomessa tehtävät sähkötyöt edellyttävät sähköturvallisuuslain (1135/2016) 66-69 §:ssä määritellyn sähköpätevyyden. Lain 71 §:ssä säädetään sähköalan ulkomailla hankitusta koulutuksesta ja työkokemuksesta. Laki ei suoraan, esimerkiksi ammattipätevyyslain nojalla oikeuta toimimaan vastaavissa tehtävissä Suomessa ulkomailla hankitun koulutuksen ja työkokemuksen perusteella, vaan sähkötöitä tekevän tulee lain mukaan hankkia koulutustaan ja kokemustaan vastaava suomalainen pätevyystodistus pätevyydenarviointilaitokselta. Arviointilaitoksella tarkoitetaan oikeushenkilöä, jonka sähköturvallisuusviranomainen on hyväksynyt arvioimaan sähköpätevyyttä hakevien henkilöiden pätevyyttä.
Artiklan 3 kohdan määräys siitä, että siinä tarkoitetuilta palvelujen suorittajilta tai tavaroiden toimittajilta ei vaadita Suomessa myönnettäviä ammattilupia merkitsee osana puolustusyhteistyösopimusta lain tasoista poikkeusta edellä kuvattuun kansalliseen lainsäädäntöön. Lisäksi selvyyden vuoksi puolustusyhteistyösopimuksen voimaansaattamislaissa ehdotetaan säädettävän 10 artiklan 3 kohtaan perustuen yleisestä eri hallinnonaloja koskevasta poikkeussäännöksestä. Ehdotettu pykälä selkeyttäisi sitä, milloin eri hallinnonalojen ammattilupia koskevaa lainsäädäntöä ei sovellettaisi. Ammattilupien ohella on tarpeen huomioida myös ammatinharjoittajia koskevat ammattipätevyysvaatimukset ja rekisteröinti- ja ilmoitusvaatimukset. Ne tulisi rinnastaa ammattilupiin, kun kyse on puolustusyhteistyösopimuksen mukaisesta ammatinharjoittamisesta. Ammattipätevyydet, rekisteröinti- ja ilmoitusvelvollisuudet ovat tarpeen sisällyttää ehdotettuun pykälään.
11 artikla. Ilma-alusten, alusten ja ajoneuvojen liikkuminen. Sopimuksen 11 artiklan mukaan USA:n joukkojen käytössä olevat ilma-alukset, alukset ja ajoneuvot voivat asianmukaisten yhteensovittamis- ja ilmoitusmenettelyjen mukaisesti vapaasti tulla Suomen alueelle, poistua sieltä ja liikkua siellä. Nämä ilma-alukset, alukset ja ajoneuvot kunnioittavat sovellettavia ilma-, meri- ja maaliikenteen turvallisuussääntöjä, mukaan lukien määritettyjä rajoitettuja alueita ja Ahvenanmaan erityisasemaa koskevat säännöt. Lisäksi artikla sisältää vapautuksia ilma-alusten, alusten ja ajoneuvojen tarkastuksista ja niiltä perittävistä maksuista.
Maahantulon, maasta poistumisen ja liikkumisen osalta artiklan 1 kohdassa viitataan sopimuksen 1 artiklan 2 kohtaan, jonka mukaan kaikessa sopimuksen mukaisessa toiminnassa kunnioitetaan Suomen suvereniteettia, lainsäädäntöä ja kansainvälisoikeudellisia velvoitteita. Kunnioittamisvelvoitetta on selostettu tarkemmin edellä jaksossa 2.2. Kohtaan on kirjattu
myös kunnioittamisvelvoitteeseen kiinteästi liittyvä velvoite molempien osapuolten näkemysten kuulemisesta ja niiden huomioonottamisesta, jäljempänä konsultaatio. Konsultaatio voisi tapahtua eri tasoilla asevoimista aina valtion ylimpään johtoon saakka. Sitä voidaan tehdä myös eri vaiheissa, kuten harjoitustoiminnan, joukkojen käytön ja operatiivisen toiminnan vuosittaisen suunnittelun yhteydessä tai tapauskohtaisesti. Yhdysvaltojen joukkojen maahantulo pohjautuu lähtökohtaisesti yhteiseen suunnitteluun Suomen ja Yhdysvaltojen asevoimien välillä. Konsultaation yhteydessä yhteensovitetaan näkemykset sopimuksenmukaisesta toiminnasta, tuodaan esiin mahdolliset ongelmat ja nostetaan ne tarvittaessa poliittiselle tasolle asti. Kohta mahdollistaisi myös tiedon välittämisen siitä, että toiminnan toteuttaminen edellyttäisi Suomessa kansallista päätöksentekoa.
Artiklan 2 kohdan mukaan USA:n joukkojen käyttämät tai yksinomaisesti niiden puolesta käytettävät ilma-alukset, alukset ja ajoneuvot saavat vapaasti tulla Suomen alueelle, poistua sieltä ja liikkua siellä asianmukaisten yhteensovittamis- ja ilmoitusmenettelyjen mukaisesti.
Aluevalvontalaissa säädetään vieraan valtion sotilaan, sotilasajoneuvon, sota-aluksen, sotilasilma-aluksen ja muun valtionaluksen ja valtionilma-aluksen Suomen alueelle tulon ja maassaolon edellytyksistä sekä lupamenettelyistä. Aluevalvontalain 3 §:n mukaan Suomen alueelle tulosta, maassaolosta ja maastalähdöstä on tämän lain lisäksi voimassa, mitä niistä erikseen säädetään tai Suomea velvoittavassa kansainvälisessä sopimuksessa määrätään. Aluevalvontalakia koskevan hallituksen esityksen (HE 38/2000 vp) mukaan kansainvälisen sopimuksen määräykset ja muut kansainväliset velvoitteet kuten kansainvälinen tapaoikeus voivat siis tulla sovellettaviksi aluevalvontalakiin nähden ensisijaisesti.
Vieraan valtion sotilaan, sotilasajoneuvon, sota-aluksen, sotilasilma-aluksen ja muun valtionaluksen ja valtionilma-aluksen maahantulo ja maassaolo on aluevalvontalain mukaan lähtökohtaisesti luvanvaraista. Aluevalvontalain 4 §:n mukaan vieraan valtion sotilasajoneuvo ei saa ilman lupaa tulla Suomen alueelle eikä olla maassa, ellei Suomea velvoittavasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu. Lain 5 §:n mukaan vieraan valtion valtionilma- alus saa tulla Suomen alueelle ja olla maassa vain Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen tai luvan perusteella. Sama koskee vieraan valtion valtionalusta, jollei kysymys ole viattomasta kauttakulusta. Lain 6 ja 7 §:ssä säädetään valtionilma-alusta ja valtionalusta sekä 8 §:ssä sukellusvenettä koskevista erityisrajoituksista ja luvista. USA:n joukkojen käytössä olevilta ilma-aluksilta, aluksilta ja ajoneuvoilta ei jatkossa enää edellytettäisi aluevalvontalain mukaisia lupia, vaan Suomen alueelle tulo ja maassaolo olisi mahdollista suoraan puolustusyhteistyösopimuksen perusteella.
Aluevalvontalain 5 §:n 4 momentin mukaan vieraan valtion valtionilma-aluksen lennosta on toimitettava ilmaliikennepalvelun tarjoajalle asianmukainen lentosuunnitelma ennen ilma- aluksen tuloa Suomen alueelle. Vieraan valtion valtionaluksen, joka tulee Suomen alueelle muussa kuin viattoman kauttakulun tarkoituksessa, on ennen Suomen alueelle tuloa ilmoitettava aluevalvontaviranomaiselle aluevesirajan ylityspaikka ja -aika. Puolustusyhteistyösopimuksen 11 artiklassa ei nimenomaisesti edellytetä ilma-aluksilta lentosuunnitelman toimittamista tai aluksilta ilmoitusta aluevesirajan ylittämisestä.
Artiklan 2 kohdassa edellytetään kuitenkin, että maahantulo, poistuminen ja liikkuminen Suomen alueella tapahtuu asianmukaisten yhteensovittamis- ja ilmoitusmenettelyjen mukaisesti. Maahantulon sekä maasta poistumisen yhteensovittamisesta ja ilmoitusmenettelyistä, kuten ennakkoilmoituksen tekemisestä on tarkoitus sopia Yhdysvaltojen kanssa erillisellä toimeenpanojärjestelyllä. Lentosuunnitelma on lennonvalmisteluun liittyvä tavanomainen toimi, jolla varmistetaan muun muassa se, että ilma-alus saa tarvitsemansa ilmaliikennepalvelun ja ettei ilma-aluksen saapuminen ilmatilaan
käynnistä ylimääräistä viranomaisvalvontaa. Sotilasilmailussa lentosuunnitelmia käytetään yleisesti pitkälti siviili-ilmailun säännöin erityisesti silloin kun toimitaan yleisen ilmaliikenteen periaatteiden pohjalta (esim. miehistönkuljetus, rahdinkuljetus). Sen sijaan operatiivisten lentotehtävien, kuten alueellisen koskemattomuuden valvonnan ja turvaamisen tehtävien sekä sotilastiedusteluun liittyvien lentojen, yhteydessä lentosuunnitelmia ei välttämättä laadita. Kaikissa tapauksissa Puolustusvoimat pitää yllä tilannekuvaa USA:n joukkojen liikkumisesta Suomen alueella. Yhteensovittamis- ja ilmoitusmenettelyillä varmistetaan edellä mainittujen konsultaatioiden lisäksi tilannetietoisuus, koordinaatio ja sopimuksen sujuva toimeenpano.
Artiklan 2 kohdan mukaan USA:n joukkojen käyttämät tai yksinomaisesti niiden puolesta käytettävät ilma-alukset, alukset ja ajoneuvot kunnioittavat sovellettavia ilma-, meri- ja maaliikenteen turvallisuussääntöjä, mukaan lukien määritettyjä rajoitettuja alueita ja Ahvenanmaan erityisasemaa koskevat säännöt. Ahvenanmaan erityisasemaa on selostettu tarkemmin jaksossa 12.
Muun muassa aluevalvontalain, rajavartiolain, poliisilain ja ilmailulain perusteella on säädetty tai määrätty erilaisia suoja-alueita tai rajoitettuja alueita, joilla liikkumista tai muita toimintoja on rajoitettu. Myös Ahvenanmaan demilitarisoitua vyöhykettä koskevilla liikkumisrajoituksilla on merkitystä vapaan liikkumisen kannalta. USA:n joukot ovat sitoutuneet kunnioittamaan näitä. Käytännön toimintaa ohjaavat mm. lentosuunnitelmat, joissa huomioidaan alueet, joilla on liikkumisrajoituksia.
Artiklan 2 kohdassa todetaan vielä erikseen, että USA:n joukkojen käyttämät tai yksinomaisesti niiden puolesta käytettävät ilma-alukset saavat lentää Suomen alueen yli, tankata siellä ilmassa, laskeutua sinne ja nousta sieltä ilmaan. Ylilentoja koskee sama edellä mainittu aluevalvontalain 5 §:ssä edellytetty lupa, jota ei siis USA:n joukkojen käytössä olevilta ilma-aluksilta enää jatkossa vaadittaisi. Ilmatankkauksesta ei Suomessa ole sääntelyä.
Artiklan 2 kohdan mukaan USA:n joukkojen käyttämiin tai yksinomaisesti niiden puolesta käytettäviin ilma-aluksiin, aluksiin ja ajoneuvoihin ei mennä eikä niitä tarkasteta ilman Yhdysvaltojen suostumusta.
Valtionilma-alusten, valtionalusten ja sotilasajoneuvojen koskemattomuutta eli immuniteettia voidaan pitää kansainväliseen tapaoikeuteen perustuvana periaatteena. Aluevalvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen (971/2000) 17 ja 23 §:n mukaan valtionaluksen ja valtionilma-aluksen tarkastamisesta päättää puolustusministeriö. Näitä säännöksiä ei voitaisi jatkossa soveltaa USA:n joukkojen käytössä oleviin aluksiin tai ilma-aluksiin.
Artiklan 3 kohdan mukaan USA:n joukkojen käyttämiltä tai yksinomaisesti niiden puolesta käytettäviltä ilma-aluksilta ei peritä lennonvarmistusmaksuja eikä muita maksuja, kuten ylilento-, reitti- tai terminaalimaksuja, eikä niiltä peritä laskeutumis- tai paikoitusmaksuja valtion omistamilla ja ylläpitämillä lentopaikoilla Suomen alueella.
Sotilasilmailun lennonvarmistuspalvelumaksuista säädetään ilmailulain 112 §:ssä, jonka mukaan valtion ilma-aluksilta ja sotilasilma-aluksilta perittävien maksujen on vastattava siviili-ilmailun ilma-aluksille tarjottavista palveluista perittäviä maksuja, jos kyseessä ei ole erillispalvelu tai jollei niistä ole toisin sovittu. Valtion ilmailulle ja sotilasilmailulle järjestettävistä palveluista ja niiden hinnoittelusta sovitaan tarkemmin ilmaliikennepalvelun tarjoajan ja lentoasemaverkkoyhtiön sekä valtion ilmailun ja sotilasilmailun edustajien välillä. Valtion ilmailun ja sotilasilmailun lentoasemapalveluista, palveluiden hinnoittelusta sekä niitä
koskevista neuvotteluista säädetään lentoasemaverkosta ja -maksuista annetun lain (210/2011) 8 §:ssä, jonka mukaan valtion ilma-aluksilta ja sotilasilma-aluksilta perittävien maksujen on vastattava siviili-ilmailun ilma-aluksille tarjottavista palveluista perittäviä maksuja, jos kyseessä ei ole erillispalvelu tai jollei niistä ole toisin sovittu. Lentoasemaverkossa valtion ilmailulle ja sotilasilmailulle järjestettävistä palveluista ja hinnoittelusta sovitaan tarkemmin lentoasemaverkkoyhtiön ja valtion ilmailun sekä sotilasilmailun edustajien välillä.
Sopimuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaan tällaisia maksuja ei peritä USA:n joukkojen käyttämiltä tai yksinomaisesti niiden puolesta käytettäviltä ilma-aluksilta. Suomessa näitä palveluja tuottavat valtion erityistehtäväyhtiöt Finavia Oyj ja Fintraffic Lennonvarmistus Oy, joiden toiminta rahoitetaan asiakasmaksuilla. Yleisenä ilmailun kansainvälisoikeudellisena periaatteena on, että valtiot eivät voi vyöryttää omia sotilastoiminnan kustannuksiaan siviili- ilmailulle. Tämä periaate ilmenee muun muassa lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisesta yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta (EY) N:o 550/2004, erityisesti sen 15 artiklan 3 b kohdasta, jonka mukaan tiettyjen käyttäjien, erityisesti kevyiden ilma-alusten ja valtion ilma-alusten, osalta voidaan sallia vapautus maksuista edellyttäen, että vapautuksesta koituvia kustannuksia ei siirretä muiden käyttäjien maksettaviksi. Samaa asiaa käsitellään yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan suorituskyvyn kehittämisjärjestelmästä ja maksujärjestelmästä annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/317 maksujen laskemista koskevan 31 artiklan 6 kohdassa, jonka mukaan valtioiden on katettava lennonvarmistuspalvelujen tarjoajille lentoreittimaksuista tai lentoaseman lennonvarmistuspalvelumaksuista tällaisista vapautetuista lennoista aiheutuvat kustannukset.
Näin ollen lennonvarmistus- ja lentoasemapalvelujen tarjoajille sopimuksesta aiheutuvat maksutulojen menetykset on korvattava valtion varoista. Tähän hallituksen esitykseen sisältyy sen vuoksi ehdotus eräistä muutoksista edellä mainittuihin ilmailulain 112 §:ään sekä lentoasemaverkosta ja -maksuista annetun lain 8 §:ään.
Artiklan 4 kohdan mukaan USA:n joukkojen käyttämiltä tai yksinomaisesti niiden puolesta käytettäviltä aluksilta ei peritä luotsaus- tai satamapalvelumaksuja, proomumaksuja, satamamaksuja eikä vastaavia maksuja valtion omistamissa ja ylläpitämissä satamissa Suomen alueella.
Suomessa ei ole valtion omistamia tai ylläpitämiä satamia.
Artiklan 5 kohdan mukaan USA:n joukot, USA:n sopimustoimittajat ja USA:n joukkojen puolesta toimivat suomalaiset sopimustoimittajat maksavat pyydetyistä ja saaduista palveluista kohtuulliset maksut, jotka ovat vähintään yhtä edulliset kuin Suomen puolustusvoimien maksamat maksut ja joista tämän sopimuksen 16 artiklan mukaisesti ei kanneta veroja ja vastaavia maksuja.
Puolustusyhteistyösopimuksen 16 artikla sisältää virallisia verovapautuksia koskevan yleisen määräyksen. Tilanteesta riippuen virallisen toiminnan verovapaudet myönnettäisiin suoraa vapautusta tai palautusmenettelyä noudattaen. Puolustusyhteistyösopimusta koskevissa neuvotteluissa todettiin osapuolten yhteisenä näkemyksenä, että Suomessa arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkittyjen sopimustoimittajien hankintojen osalta tekstillä "tämän sopimuksen 16 artiklan mukaisesti ei kanneta veroja" voidaan tarkoittaa myös arvonlisäverolain 10 luvun mukaista vähennysoikeutta. Virallisen toiminnan verovapauksia ja niitä koskevia menettelyitä on selostettu tarkemmin 16 artiklaa koskevissa perusteluissa.
12 artikla. Rikosoikeudellinen tuomiovalta. Sopimuksen 12 artiklan 1-3 kohdat koskevat rikosoikeudellisen tuomiovallan jakoa Suomen ja Yhdysvaltojen välillä. Artiklan 4 kohta koskee Suomen yleisten tuomioistuimien tuomiovaltaa. Artiklan 5 kohta sisältää kiellon käsitellä USA:n joukkojen jäsenten tai näiden huollettavien asia oikeudenkäynnissä ilman heidän suostumustaan heidän poissa ollessaan. Artiklan 6 kohta sisältää menettelyn USA:n joukon jäsenen virallisessa tehtävässä tehdyn teon tai laiminlyönnin määrittelemiseksi. Artiklan 7 kohta käsittelee osapuolten toimivaltaisen viranomaisten välistä yhteistyötä. Artiklaa sovelletaan yhdessä Nato XXXXx XXX artiklan kanssa.
Artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä kuvataan rikosoikeudellisen tuomiovallan jakoa koskeva peruslähtökohta. Virkkeen mukaan Suomi on tietoinen USA:n joukkojen viranomaisten USA:n joukkojen jäseniin kohdistaman kurinpidollisen valvonnan erityisestä tärkeydestä ja sellaisen valvonnan vaikutuksesta Yhdysvaltojen joukkojen operatiiviseen valmiuteen.
Artiklan 1 kohdan toisen virkkeen mukaan Suomi, Yhdysvaltojen pyynnöstä ja edistääkseen sitoutumistaan keskinäiseen puolustukseen, käyttää suvereenia harkintavaltaansa luopuakseen ensisijaisesta oikeudestaan käyttää rikosoikeudellista tuomiovaltaa USA:n joukkojen jäseniin Nato SOFAn VII artiklan 3 kappaleen c kohdassa tarkoitetulla tavalla.
Nato SOFAn VII artiklan mukaan rikokset ovat joko toisen valtion (lähettäjä- tai vastaanottajavaltion) yksinomaisessa tuomiovallassa tai niiden jaetussa tuomiovallassa. Jos kyse on rikoksesta, joka on rangaistava vain toisen valtion lainsäädännön mukaan, se valtio käyttää Nato SOFAn VII artiklan 2 kappaleen mukaan yksinomaista tuomiovaltaa. Jos rikos on rangaistava molempien valtioiden lainsäädännön mukaan ja on näin ollen jaettuun toimivaltaa kuuluva, lähettäjävaltion sotilasviranomaisilla on SOFAn VII artiklan 3 kappaleen a kohdan mukaan ensisijainen oikeus harjoittaa tuomiovaltaa joukkojen tai siviilihenkilöstön jäseneen nähden, kun kyseessä ovat rikokset ainoastaan kyseisen valtion omaisuutta tai turvallisuutta vastaan tai tämän valtion joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsenen tai huollettavan henkilöä tai omaisuutta vastaan taikka rikokset, jotka johtuvat jostakin toimesta tai laiminlyönnistä virallisissa tehtävissä. Kaikkien muiden rikosten osalta vastaanottajavaltion viranomaisilla on ensisijainen oikeus harjoittaa tuomiovaltaa (Nato SOFAn VII artiklan 3 kappaleen b kohta). Nato SOFAn VII artiklan 3 kappaleen c kohta määrää kuitenkin siitä, että jos valtio, jolla on ensisijainen oikeus, päättää olla harjoittamatta tuomiovaltaansa, tulee sen ilmoittaa asiasta toisen valtion viranomaisille niin pian kuin mahdollista. Kyseisen kohdan mukaan sen valtion viranomaisten, jolla on ensisijainen oikeus, tulee suhtautua myönteisesti toisen valtion viranomaisten pyyntöön luopua oikeudestaan tapauksissa, joissa tämä toinen valtio pitää tällaista luopumista erityisen merkittävänä.
Artiklan 1 kohdan toisen virkkeen mukaisesti, verrattuna USA:n joukkojen asemaan Nato SOFAn VII artiklan mukaan lähettäjävaltion joukkoina Suomen alueella, Suomi luopuisi ensisijaisesta tuomiovallasta koskien niitä USA:n joukkojen jäsenten tekemäksi epäiltyjä rikoksia, jotka eivät johdu jostakin toimesta tai laiminlyönnistä virallisissa tehtävissä. Tämä ensisijaisesta tuomiovallasta luopuminen poikkeaa Nato SOFAn VII artiklan 3 kappaleesta c kohdasta siten, että Puolustusyhteistyösopimuksen 12 artiklan 1 kohdan mukainen ensisijaisesta tuomiovallasta luopuminen on yleinen eikä yksittäistapauksellinen näitä rikoksia koskeva luopuminen. Luopuminen ei kappaleen sanamuodon mukaan kuitenkaan perustaisi kyseisiä rikoksia koskien ensisijaista tuomiovaltaa Yhdysvalloille. Tämä tarkoittaa sitä, että kyseessä ei ole rikoslain 1 luvun mukaista Suomen rikosoikeuden soveltamisalaa rajoittava sopimusmääräys, jollaiseksi ensisijaisen tuomiovallan antamista toiselle valtiolle koskeva sopimusmääräys on tulkittu Nato SOFAn VII artiklan 3 kappaleen a kohdan yhteydessä (HE 90/2023 vp, s. 69).
Artiklan 2 kohdan mukaan Suomen erityisen tärkeänä pitämissä yksittäistapauksissa Suomen viranomaiset voivat peruuttaa luopumisen antamalla kirjallisen lausuman USA:n joukkojen toimivaltaisille viranomaisille viimeistään kolmekymmentä (30) päivää tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta. Se, mitä Suomi tarkoittaisi Suomen erityisen tärkeänä pitämällä yksittäistapauksella olisi Suomen itsenäisesti harkittavissa.
Menettely muistuttaisi Nato SOFAn VII artiklan 3 kappaleen c kohdan mukaista menettelyä. Kyseinen Nato SOFAn mukainen tuomiovallasta luopumista koskeva toimivalta on säädetty valtakunnansyyttäjän tehtäväksi Nato SOFA voimaansaattamislain 2 §:n 1 momentissa. Vastaavasti puolustusyhteistyösopimuksen mukainen tuomiovallasta luopumisen peruuttaminen olisi perusteltua osoittaa valtakunnansyyttäjän tehtäväksi (HE 90/2023 vp, s. 70). Tästä toimivallasta ehdotetaan säädettäväksi voimaansaattamislaissa (5 §:n 1 momentti). Valtakunnansyyttäjän harkintavaltaa ohjaavia arviointiperusteita on selostettu säännöskohtaisissa perusteluissa vastaavalla tavalla kuin Nato SOFAn voimaansaattamislain osalta. Nato SOFAn osalta ulkoasianvaliokunta on todennut, että kun sopimuksen soveltamisesta on saatu käytännön kokemusta, on mahdollista sääntelyn täsmentämistarvetta perusteltua arvioida tarkemmin (UaVM 2/2024 vp).
Artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja Suomen erityisen tärkeinä pitäminä yksittäistapauksia voidaan lähtökohtaisesti pitää samanlaisina kuin niitä, joita Nato SOFAn VII artiklan 3 kappaleen c kohdan mukaan pidettäisiin erityisen merkittävinä. Hallituksen esityksessä HE 90/2023 vp. (s. 70) erityisen merkittävänä on pidetty esimerkiksi sitä, kun rikos on herättänyt julkista huomiota Suomessa, rikos on Suomessa yhteiskunnallisesti merkittävä taikka kysymyksessä on suomalaiseen kohdistunut rikos, joka on vakava tai laadultaan (esimerkiksi henkeen tai terveyteen kohdistuva rikos tai seksuaalirikos) sellainen, että on perusteltua käsitellä se suomalaisessa rikosprosessissa. Huomiota voidaan kiinnittää myös sellaisiin näkökohtiin kuin Suomessa tehtyjen samanlaisten rikosten yhdenvertainen käsittely, suomalaisen asianomistajan vahingonkorvausoikeuden toteutumisen edistäminen, suomalaisen vastaajan oikeuksien turvaaminen artiklan 4 kappaleeseen liittyvissä tilanteissa ja kuolemanrangaistuksen uhka Suomessa tehdyn rikoksen johdosta. Suomen kannalta erityisen merkityksellisiä ovat myös rikoslain 1 luvun 3 §:ssä tarkoitetut rikokset eli Suomeen kohdistuvat maan- ja valtionpetosrikokset ja rikokset, joilla muuten on vakavasti loukattu tai vaarannettu Suomen valtiollisia, sotilaallisia tai taloudellisia oikeuksia sekä Suomen viranomaiseen kohdistuneet rikokset. Huomioon on kuitenkin otettava varsinkin viimeksi mainittujen rikosten kohdalla samalla se, että rikosten tunnusmerkistöt voivat olla sillä tavalla kansallisesti rajoittuneita, että teko on Suomen lain mukaan rangaistava vain Suomeen kohdistuneena ja on näin 2 kappaleen perusteella Suomen yksinomaiseen toimivaltaan kuuluva.
Artiklan 3 kohdan mukaan USA:n joukot ilmoittavat Suomen viranomaisille kirjallisesti kaikista tämän artiklan 1 kohdan määräyksissä tarkoitetuista tapauksista, lukuun ottamatta rikoksia, joista USA:n lainsäädännön mukaan voidaan tuomita rangaistukseksi enintään sakkoa tai yksi (1) vuosi vankeutta.
Määräyksessä on kyse USA:n joukoille asetetusta velvoitteesta tehdä ilmoitus heidän tietoonsa tulleista rikoksista, joiden rangaistusmaksimi ylittää kappaleessa mainitun rajan. Neuvottelujen yhteydessä Yhdysvallat luovutti Suomelle listan5 kyseisistä rikoksista, jotka pääasiassa vertautuvat Suomessa sotilaskurinpitomenettelyssä käsiteltäviin tekoihin. Tässä
5 Yhdysvaltojen sotilasoikeuden käsikirja (Manual for Courts-Martial, 2019 edition, xxxxx://xxx.xxxxxxx.xxx/Xxxxxxx/00/Xxxxxxxxx/0000%00XXX%00(Xxxxx)%00(00000000).xxx? ver=2019-01-11-115724-610 )
kohdassa tarkoitettu ilmoitusvelvoite olisi Yhdysvaltojen velvollisuus, mutta Suomella olisi oikeus käyttää artiklan 2 kohdassa tarkoitettua toimivaltaa eli peruuttaa tuomiovallasta luopuminen myös ilman tässä kappaleessa tarkoitetun ilmoituksen tekemistä.
Huolimatta siitä, että artiklan 3 kohdan mukainen velvoite tehdä ilmoitus on asetettu USA:lle, esityksessä on pidetty perusteltuna, että sopimuksen voimaansaattamislakiin otettaisiin selventävä säännös, jossa määriteltäisiin, mille Suomen viranomaiselle kappaleen mukainen ilmoitus tulisi toimittaa. Ehdotuksen mukaan ilmoitus tulisi toimittaa valtakunnansyyttäjälle (5
§:n 2 momentti). Tätä voidaan pitää perusteltuna samoin perustein kuin HE 90/2023 vp (s. 70) on katsottu, että erityisten todennäköisesti harvinaisten kansainvälisiä liittymiä omaavien asioiden keskittämisen valtakunnansyyttäjälle voidaan katsoa olevan perusteltua. Myös se, että esityksessä ehdotetaan, että valtakunnansyyttäjä päättäisi tuomiovallasta luopumisen peruuttamisesta, olisi peruste sille, että artiklan 3 kohdan mukaiset ilmoitukset toimitettaisiin valtakunnansyyttäjälle.
Artiklan 4 kohdan mukaan Suomen viranomaisten asettaessa USA:n joukon jäsenen tai tämän huollettavan syytteeseen, tuomiovaltaa käyttävät Suomen yleiset tuomioistuimet. Yleisillä tuomioistuimilla tarkoitetaan tässä kohdassa tavanomaisia Suomen yleisiä tuomioistuimia, eli käräjäoikeuksia, hovioikeuksia ja korkeinta oikeutta. Sotilasoikeudenkäyntilain (326/1983) mukainen kokonpano ei olisi hyväksyttävä. Esityksessä on katsottu, että määräys on riittävän selkeä sovellettavaksi suoraan.
Artiklan 5 kohdan mukaan USA:n joukkojen jäsenten ja näiden huollettavien asiaa ei saa ilman heidän suostumustaan käsitellä oikeudenkäynnissä heidän poissa ollessaan. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997, jäljempänä ROL) 8 luvussa säädetään asianosaisen läsnäolosta. ROL 8:3.1 pääsäännön mukaisesti vastaajaa ei voida tuomita rangaistukseen, ellei häntä ole henkilökohtaisesti kuultu tai ellei häntä ole edustanut oikeudenkäyntiasiamies pääkäsittelyssä. Poikkeuksena tähän pääsääntöön ovat 8 luvun 11 ja 12 §:n säännökset asian tutkimisesta ja ratkaisemisesta vastaajan poissaolosta huolimatta. Pykälissä säädetyillä edellytyksillä asia voidaan ratkaista, vaikka vastaaja ei ole henkilökohtaisesti läsnä pääkäsittelyssä. Asian ratkaiseminen 11 tai 12 §:n nojalla ei edellytä myöskään, että vastaajaa edustaisi pääkäsittelyssä asiamies. Säännökset edellyttävät, että vastaaja on kutsuttu tuomioistuimeen sillä uhalla, että asia voidaan ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta. ROL 8:12 edellyttää lisäksi vastaajan suostumusta poissaolokäsittelyyn, mitä ROL 8:11 ei edellytä. Sopimusmääräyksen voidaan katsoa tarkoittavan, että ROL 8:11 ei voitaisi soveltaa, sillä siinä menettelyn edellytyksenä ei ole vastaajan suostumus. ROL 8:12 sitä vastoin voitaisiin soveltaa ja se mahdollistaisi enintään yhdeksän kuukauden vankeusrangaistuksen tuomitsemisen. Määräyksellä voidaan katsoa olevan merkitystä myös konfiskaatioprosessia koskevan rikoslain 10 luvun 9 §:n 2 momentin soveltamisessa. Esityksessä on katsottu, että määräys on riittävän selkeä sovellettavaksi suoraan.
Artiklan 6 kohdan mukaisesti ratkaistaessa, perustuuko väitetty rikos USA:n joukon jäsenen tekoon tai laiminlyöntiin, jonka hän on tehnyt suorittaessaan virallista tehtävää Nato XXXXx XXX artiklan 3 kappaleen a kohdan ii alakohdan mukaisesti, se, että toimivaltainen USA:n joukkojen viranomainen on Suomen alueella todennut, että tällainen teko tai laiminlyönti on tehty virallista tehtävää suoritettaessa, on ratkaiseva osoitus asiasta. Suomen viranomaiset voivat esittää virkatehtävän määrittelyyn liittyviä tietoja, ja Yhdysvaltojen viranomaiset ottavat nämä tiedot huomioon kaikilta osin, ja osapuolet neuvottelevat niistä mahdollisimman pian. Niissä tapauksissa, joissa Suomen viranomaiset katsovat olosuhteiden edellyttävän, että virkatehtävän määrittely arvioidaan uudelleen, Suomen viranomaiset pidättävät itsellään mahdollisuuden pyytää ylempiä Yhdysvaltojen viranomaisia vahvistamaan asian.
Artiklan 6 kohdassa tarkoitetun toimivaltaisen USA:n joukkojen viranomaisen suorittaman virallisen tehtävän määrittelyn voidaan katsoa tapahtuvan ensisijaisesti siinä vaiheessa, kun USA arvioi, kuuluuko rikosasia sen tuomiovaltaan. Suomen viranomaiset voisivat esittää tähän liittyviä tietoja, neuvotella asiasta, edellyttää uudelleenarviointia sekä pyytää ylempiä USA:n viranomaisia vahvistamaan asian. Esityksessä on pidetty perusteltuna, että riippumatta siitä, minkä Suomen viranomaisen menettelyssä 6 kohdassa tarkoitettu virallisen tehtävän määrittely tulisi esiin, yhteydenotot USA:n viranomaisiin sekä sen kanssa käytävät neuvottelut suoritettaisiin keskitetysti valtakunnansyyttäjän toimesta. Valtakunnansyyttäjän tulisi tarvittaessa selvittää asiaa yhteistyössä toimivaltaisten viranomaisten, kuten esimerkiksi poliisin ja Puolustusvoimien kanssa. Esityksessä on katsottu, että määräystä voitaisiin soveltaa pääosin suoraan, mutta sopimuksen voimaansaattamislakiin ehdotetaan otettavaksi säännös, jonka mukaan yhteydenpito USA:n viranomaisiin suoritettaisiin valtakunnansyyttäjän toimesta (6 § 1 mom). Muilta osin Suomen toimivaltainen viranomainen olisi kansallisesti toimivaltainen viranomainen, joka voisi asian vaiheesta riippuen olla myös valtakunnansyyttäjä.
Artiklan 7 kohdan mukaan osapuolten toimivaltaiset viranomaiset tarvittaessa tekevät yhteistyötä ja vaihtavat keskenään tietoja edistääkseen uhrien oikeuksia, kuten mahdollisten uhrien korvausvaatimuksia sisäisissä kansallisissa järjestelmissä. Kohta mahdollistaa tarvittaessa Suomen ja USA:n toimivaltaisten viranomaisten välisen yhteistyön ja tietojenvaihdon rikosten uhrien oikeuksien edistämiseksi. Koska 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuna viranomaisena toimisi valtakunnansyyttäjä (5 §:n 2 momentti), ehdotetaan, että toimivaltainen viranomainen olisi myös 7 kohdassa valtakunnansyyttäjä (7 §). Kohdan tarkoituksena on edistää rikosten uhrien oikeuksia huolimatta siitä, onko Suomella rikosoikeudellinen tuomiovalta asiassa. Artiklan 7 kohdan tavoitteen toteuttamiseksi valtakunnansyyttäjä voisi välittää muun ohella asiakirjajulkisuutta koskeva lainsäädäntö huomioon ottaen uhrille sillä olevat tiedot rikosasiasta, vaikka rikosasia kuuluisi USA:n rikosoikeudellisen tuomiovallan piiriin.
13 artikla. Vapaudenmenetys ja vierailuoikeus. Artiklassa määrätään tilanteista, joissa Suomen viranomaiset ottavat kiinni tai pidättävät USA:n joukon jäsenen tai tämän huollettavan tai kun tällainen henkilö on Suomen viranomaisten toimittaman esitutkinnan tai vireillä olevan oikeudenkäynnin kohteena.
Artiklan 1 kohdan mukaan, jos Suomen viranomaiset ottavat kiinni tai pidättävät USA:n joukon jäsenen tai tämän huollettavan, ne ilmoittavat asiasta viipymättä USA:n joukkojen viranomaisille. USA:n joukkojen viranomaiset saavat pyydettäessä, sovittaen toimensa yhteen Suomen viranomaisten kanssa, viipymättä vierailla tällaisen USA:n joukon jäsenen tai huollettavan luona ja saavat olla läsnä kaikissa menettelyissä, myös silloin, kun Suomen viranomaiset kuulustelevat kyseistä henkilöä. Tämä tarkoittaisi käytännössä, että USA:n joukkojen edustaja voisi olla läsnä sekä esitutkinnassa että asian tuomioistuinkäsittelyssä.
Artiklan 1 kohdan ensimmäinen virke asettaa Suomen viranomaisille ilmoitusvelvoitteen tilanteessa, jossa ne ottavat kiinni tai pidättävät USA:n joukon jäsenen tai tämän huollettavan. Selvänä voidaan pitää, että ilmoitusvelvollisuus koskisi myös vangittua, jos ilmoitusta ei olisi tehty ennen vangitsemista. Määräys vastaa pitkälti Naton SOFAn VII artiklan 5 kappaleen b alakohdan määräystä, mutta Nato SOFAn määräys ei kata kiinniottamista. Nato SOFAn voimaansaattamislain 6 §:n mukaan sopimuksen VII artiklan 5 kappaleen b kohdan mukaisen ilmoituksen pidättämisestä lähettäjävaltion viranomaisille tekee valtakunnansyyttäjä. Nato SOFAn voimaansaattamislain 3 §:n 3 momentin mukaan Suomen toimivaltaisen viranomaisen suorittamasta kiinniottamisesta ja pidättämisestä tulee ilmoittaa valtakunnansyyttäjälle. Vastaavasti kuin Nato SOFA voimaansaattamislain 6 §:ssä, esityksessä ehdotetaan, että
voimaansaattamislakiin otettaisiin säännös, jossa määriteltäisiin, että valtakunnansyyttäjä olisi toimivaltainen viranomainen tekemään kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetun ilmoituksen (8 §).
Artiklan 1 kohdan toinen virke, joka koskee USA:n joukkojen viranomaisten oikeutta vierailla ja olla läsnä Suomen viranomaisten menettelyissä riippumatta kyseisen henkilön suostumuksesta, poikkeaa Nato SOFAn VII artiklan 9 kappaleen g kohdan määräyksistä, jonka mukaan syytetyllä on oikeus olla yhteydessä lähettäjävaltion hallituksen edustajaan ja oikeus tällaisen edustajan läsnäoloon oikeudenkäynnissä, jos tuomioistuimen säännöt sen sallivat (HE 90/2023 vp, s. 76-77). Kohdan toisen virkkeen voidaan katsoa muistuttavan lähinnä Wienin konsulisuhteita koskevan yleissopimuksen (SopS 50/1980) 36 artiklan 1 kappaleen c kohtaan sisältyviä määräyksiä konsulivirkamiehen oikeudesta käydä tapaamassa vapautensa menettänyttä lähettäjävaltion kansalaista ja pitää yhteyttä tähän. Kyseiseen konsulisuhteita koskevan yleissopimuksen artiklaan sisältyy kuitenkin myös määräys, jonka mukaan mainittuja oikeuksia käytettäessä on otettava tietyin edellytyksin huomioon vastaanottajavaltion lait ja määräykset. Puolustusyhteistyösopimuksen 13 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä ei ole vastaavaa viittausta kansalliseen sääntelyn huomioon ottamiseen. Lisäksi konsulisuhteita koskeva yleissopimus sisältää nimenomaisen määräyksen, jonka mukaan konsuliviranomaisten ei kuitenkaan tule ryhtyä toimenpiteisiin vankilassa tai tutkintavankeudessa olevan tai muulla tavoin vapautensa menettäneen kansalaisen puolesta, jos hän nimenomaisesti sitä vastustaa. Vastaavaa rajoitetta ei ole puolustusyhteistyösopimuksen määräyksessä. Myös tutkintavankeuslain (768/2005) 9 luvun 12 §:ssä ja poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain (841/2006) 7 luvun 6
§:ssä säädetään ulkomaisen vangin oikeudesta olla yhteydessä hänen kotimaataan edustavaan diplomaattiseen edustustoon tai konsuliedustustoon.
Mainituissa tutkintavankeuslain ja poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain säännöksissä viitataan mahdollisuuteen rajoittaa yhteydenpitoa pakkokeinolain 4 luvun mukaisesti. Tältä osin tulee ottaa huomioon, että tässä tarkoitettu kohdan toisen virkkeen määräys USA:n joukkojen viranomaisten vierailuoikeudesta ei sisällä mainintoja mahdollisuudesta rajoittaa yhteydenpitoa eikä viittauksia kansalliseen lainsäädäntöön. Näin ollen mahdollisista yhteydenpitorajoituksista määrättäessä ja vapautensa menettäneen yhteydenpidon toteuttamisessa tulee ottaa huomioon kyseessä oleva sopimusmääräys vierailuoikeudesta, joka kuitenkin edellyttää toimien sovittamista yhteen Suomen viranomaisten kanssa.
Esitutkinnan osalta esitutkintalain 7 luvun 12 § sisältää säännöksen kuultavaa tukevien henkilöiden läsnäolosta. Pykälän 3 momentin mukaan tutkija voi pyynnöstä sallia muunkin asianosaista tukevan henkilön kuin epäillyn avustajan läsnäolon kuulustelussa, jos se ei vaikeuta rikoksen selvittämistä eikä vaaranna salassapitovelvollisuutta. USA:n joukkojen viranomaisen läsnäolo ei olisi riippuvainen tutkinnan kohteena olevan henkilön suostumuksesta, joten läsnäolo-oikeus olisi esitutkintalain säännöksiä laajempi.
Oikeudenkäynnin osalta määräykseen liittyy laki oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa (370/2007). Lain 14 §:n mukaan asian suullinen käsittely on julkinen, jollei tuomioistuin 15 §:n nojalla määrää, että suullinen käsittely toimitetaan yleisön läsnä olematta. Jokaisella on lähtökohtaisesti oikeus olla läsnä asian julkisessa käsittelyssä, jollei laissa toisin säädetä. Lain 17 §:n 1 momentissa säädetään läsnäolosta suljetussa käsittelyssä. Momentin mukaan suljetussa käsittelyssä saavat asianosaisten sekä heidän edustajiensa ja avustajiensa lisäksi olla läsnä ne, joiden läsnäoloa tuomioistuin pitää tarpeellisena.
Tässä tarkoitettu kohdan toinen virke antaa USA:n joukkojen viranomaisille oikeuden vierailla ja oikeuden olla läsnä, joka ei ole riippuvainen USA:n joukon jäsenen tai tämän huollettavan suostumuksesta. Vierailuoikeuden voidaan katsoa koskevan kaikkia tilanteita, joissa USA:n joukkojen jäsen tai tämän huollettava olisi rikosasiassa vapautensa menettäneenä. Läsnäolo-oikeuden voidaan katsoa koskevan kaikkia Suomen viranomaisten menettelyitä rikosasiassa. Määräyksen sanamuoto ei soveltuisi tilanteisiin, joissa on kyse henkilön ja hänen oikeudenkäyntiavustajansa välisestä keskustelusta, vaan ainoastaan tilanteisiin, joissa Suomen viranomainen on paikalla.
Esityksessä on katsottu, että kohdan toisen virkkeen mukaista määräystä voidaan soveltaa suoraan.
Artiklan 2 kohdan mukaan USA:n joukon jäsen tai tämän huollettava, joka on Suomen viranomaisten toimittaman esitutkinnan tai vireillä olevan oikeudenkäynnin kohteena, jää tai asetetaan USA:n joukkojen viranomaisten pyynnöstä näiden määräysvaltaan, kunnes kaikki asiaan liittyvät oikeudelliset menettelyt, mukaan lukien muutoksenhakumenettelyt, on saatettu päätökseen. Tällaisissa tapauksissa USA:n joukkojen viranomaiset varmistavat kyseisen joukon jäsenen läsnäolon näissä oikeudellisissa menettelyissä. USA:n joukkojen viranomaiset pyytävät siviilihenkilöstön jäsenen tai huollettavan jättämistä USA:n joukkojen viranomaisten määräysvaltaan tai toimittamista niille vain, jos ne pystyvät varmistamaan kyseisen henkilön läsnäolon oikeudellisissa menettelyissä.
Kohdan mukaan, mikäli rikoksesta epäilty tai syytetty olisi USA:n joukkojen viranomaisten määräysvallassa, saisi USA päättää, että tällainen henkilö jää USA:n joukkojen määräysvaltaan. Kohta vastaa periaatteiltaan Nato XXXXx XXX artiklan 5 kappaleen c kohtaa, jonka mukaan, jos syytettävä joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsen, jonka osalta vastaanottajavaltion on määrä harjoittaa tuomiovaltaansa, on lähettäjävaltion huostassa, pitää lähettäjävaltio häntä huostassaan, kunnes vastaanottajavaltio on asettanut hänet syytteeseen. Tässä tarkoitetun 2 kohdan osalta oikeus pitää henkilö hallussaan jatkuu kuitenkin siihen asti, kunnes kaikki asiaan liittyvät oikeudelliset menettelyt on saatettu päätökseen. Määrittely kattaa myös muutoksenhakumenettelyt.
Määräyksen on katsottava tarkoittavan sitä, että USA soveltaisi määräysvallassa pitämiseen omaa lainsäädäntöään, siltä osin kuin kyse on sen omien viranomaisten toiminnasta. Artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa esitutkinnassa tai vireillä olevassa oikeudenkäynnissä olisi kuitenkin kyse suomalaisesta rikosprosessista, jossa Suomen viranomaiset soveltaisivat rikoksesta epäillyn vangitsemiseen pakkokeinolain (806/2011) 3 luvun sääntelyä.
Mikäli rikoksesta epäilty USA joukkojen jäsen tai tämän huollettava olisi Suomen viranomaisten määräysvallassa, voisi USA pyytää henkilön siirtämistä USA:n joukkojen määräysvaltaan. Määräyksen mukaan henkilö voisi olla USA:n joukkojen viranomaisten määräysvallassa, kunnes kaikki asiaan liittyvät oikeudelliset menettelyt, mukaan lukien muutoksenhakumenettelyt, on saatettu päätökseen. Henkilö ei näin ollen jäisi lopullisesti USA:n joukkojen viranomaisten määräysvaltaan. Kyse ei myöskään olisi USA:n vaan Suomen viranomaisten toimittamasta esitutkinnasta taikka oikeudenkäynnistä. Näin ollen esityksessä on katsottu, että henkilön toimittamisessa USA:n joukkojen määräysvaltaan ei olisi asiallisesti kyse rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta tai siihen rinnastettavasta toiminnasta, eikä kohdassa tarkoitetussa toimittamisessa olisi tarvetta soveltaa luovuttamismenettelyä koskevia periaatteita.
Esityksessä on katsottu, että kohdassa tarkoitettu USA:n joukkojen viranomaisten pyyntö henkilön asettamisesta näiden määräysvaltaan koskisi käytännössä todennäköisimmin
tilannetta, jossa henkilö olisi vangittu tai tulisi vangittavaksi Suomen viranomaisten toimesta. Tämän johdosta esityksessä ehdotetaan, että kohdan määräyksiä täydennettäisiin sopimuksen voimaansaattamislakiin otettavalla säännöksellä, jonka mukaan kohdassa tarkoitetusta USA:n joukkojen määräysvaltaan asettamisesta päättäisi syyttäjän esityksestä vangitsemisesta päättävä tuomioistuin (9 §). Kohdan siviilihenkilöstön jäsentä tai huollettavaa koskeva sanamuoto viitannee siihen, että USA:n joukkojen viranomainen esittäisi pyynnön myös niissä tilanteissa, joissa henkilö on jo USA:n määräysvallassa. Voimaasaattamislakiin otettavan täydentävän säännöksen ehdotetaan kattavan myös tällaisen tilanteen. Kohdan sanamuodon tulkinnanvaraisuuden johdosta ja edellä mainitun Nato SOFAn VII artiklan 5 kappaleen c kohdan sisällön johdosta voidaan kuitenkin katsoa, että näissä tilanteissa pyynnön esittäminen ei olisi välttämätöntä.
Artiklan 2 kohdan viimeisen virkkeen mukaan siltä osin kuin sovellettavat USA:n säädökset ja määräykset sen sallivat, USA:n joukkojen viranomaiset ottavat täysimääräisesti huomioon Suomen viranomaisten kirjallisesti toimittamat ehdot päätettäessä kyseiseen henkilöön kohdistettavista ennalta ehkäisevistä toimenpiteistä ja häneen kohdistuvista rajoituksista. USA:n joukkojen tulisi ottaa huomioon esimerkiksi Suomen viranomaisten esittämät esitutkintaan liittyvät pakkokeinolain nojalla määrätyt yhteydenpitorajoitukset. Esityksessä on katsottu, että määräystä voidaan soveltaa suoraan.
Artiklan 3 kohdan mukaisesti USA:n joukkojen viranomaiset suhtautuvat myönteisesti Suomen viranomaisten pyyntöön USA:n joukon jäsenen tai tämän huollettavan vapaudenmenetyksen toimeenpanosta tai tilapäisestä vierailusta tällaisen henkilön luona, joka on USA:n huostassa. Määräys ensinnäkin mahdollistaisi, että Suomen viranomaiset voisivat esittää USA:n joukkojen viranomaisille pyynnön siitä, että Suomen viranomaiset toimeenpanevat vapaudenmenetyksen. Esityksessä ehdotetaan, että voimaansaattamislakiin otettaisiin säännös, jonka mukaan syyttäjä voisi esittää mainitun pyynnön (9 §:n 2 momentti).
Toiseksi määräys mahdollistaisi Suomen viranomaisten esittää pyynnön Suomen viranomaisen tilapäisestä vierailusta henkilön luona, joka on USA:n huostassa. Esityksessä on katsottu, että määräystä voidaan soveltaa suoraan ilman täydentävää sääntelyä. Pyynnön voisi esittää Suomen toimivaltainen viranomainen, esimerkiksi esitutkintaviranomainen tai syyttäjä.
Artiklan 4 kohdan mukaisesti, jos suomalaista oikeudellista menettelyä ei saada päätökseen yhden (1) vuoden kuluessa sen alkamisesta, USA:n joukkojen viranomaiset vapautuvat 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuista velvoitteista. Tätä ajanjaksoa voidaan pidentää kuudella (6) kuukaudella USA:n joukkojen viranomaisten ja Suomen viranomaisten suostumuksen mukaisesti. Pidennykseen suostutaan, jos se ei vaaranna vastaajan oikeutta joutuisaan oikeudenkäyntiin. Muut pidennykset tehdään yhteisesti sopimalla. Kohdassa asetetaan lyhyenä pidettävä yhden vuoden määräaika rikosoikeudelliselle menettelylle. Määräajan laskemisen voidaan katsoa alkavan rikosasiassa siitä, kun toimivaltainen viranomainen on ilmoittanut vastaajalle hänen tekemäkseen epäillystä rikoksesta tai kun häneen kohdistettu rikosepäily on olennaisesti vaikuttanut hänen asemaansa. Tämä vastaisi oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain (362/2009) 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädettyä. Säännös vastaa ihmisoikeustuomioistuimen käytäntöä. Kohdassa tarkoitetun oikeudellisen menettelyn voidaan katsoa kattavan myös muutoksenhakumenettelyt.
Artiklan 4 kohta mahdollistaa yhden vuoden määräajan pidentämisen kuudella kuukaudella molempien osapuolten viranomaisten suostumuksen mukaisesti, jos tämä ei vaaranna vastaajan oikeutta joutuisaan oikeudenkäyntiin. Myös muita pidennyksiä voidaan tehdä yhteisesti sopimalla. Esityksessä ehdotetaan, että sopimuksen voimaansaattamislakiin otettaisiin täydentävä säännös, jonka mukaan kohdassa tarkoitetun suostumuksen tai
sopimuksen voisi tehdä syyteasiassa toimivaltainen tuomioistuin taikka ennen syytteen nostamista muu käräjäoikeus, jossa asian käsittely käy sopivasti päinsä (10 §).
Artiklan 5 kohdan mukaan Suomen viranomaisten määräämä vapaudenmenetysaika tai USA:n joukkojen viranomaisten toimeenpanema vapaudenmenetysaika vähennetään samassa asiassa tuomittavasta vapausrangaistuksesta. Kohdalla on Suomen kannalta merkitystä tilanteessa, jossa suomalaisessa rikosprosessissa tulee käsiteltäväksi ja tuomiolla ratkaistavaksi rikosasia, jonka johdosta vastaaja on ollut USA:n joukkojen viranomaisten toimeenpaneman vapaudenmenetyksen kohteena.
Rikoslain 6 luvun 13 §:ssä säädetään vapaudenmenetysajan vähentämisestä tilanteissa, joissa rangaistus tuomitaan teosta, jonka vuoksi vastaaja on ollut pykälässä tarkemmin todetulla tavalla vapautensa menettäneenä kyseisen rikosasian johdosta. Pykälässä ei erikseen säädetä tilanteista, joissa vapaudenmenetyksen on toimeenpannut toisen valtion viranomainen. Vähennys on kuitenkin tehtävä esimerkiksi sen ajan osalta, jonka vastaaja on ollut teon vuoksi vapautensa menettäneenä vieraassa valtiossa. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen KKO 1991:43 mukaan rangaistuksesta tuli vähentää myös se aika, jonka henkilö oli ollut Suomessa tehtyjen rikosten vuoksi Ruotsissa kiinniotettuna ja vangittuna luovutettu Suomeen. Asian selventämiseksi tässä tapauksessa ehdotetaan, että rikoslain 6 luvun 13 §:n soveltamisesta otetaan säännös sopimuksen voimaansaattamislakiin (11 §).
Artiklan 6 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan, jolleivat osapuolet muuta sovi, Suomen tuomioistuimen USA:n joukkojen jäsenelle tai tämän huollettavalle tuomitsema vankeus suoritetaan yhdessä tai useammassa sellaisessa Suomen rangaistuslaitoksessa, jonka osapuolet ovat nimenneet tähän tarkoitukseen. Vankeuslain 4 luvun 8 §:n mukaan vangin sijoittamisessa vankilaan on otettava huomioon erilaisia seikkoja, kuten vangin yhteyksien säilyminen läheisiin, vangin oma toivomus ja vangin mahdollisuudet hoitaa vankeuden täytäntöönpanoon liittyviä asioita omalla kielellään. Lisäksi huomioon on otettava muun muassa vangin ikä ja sukupuoli. Määräyksen ei katsota esityksessä edellyttävän täydentävää sääntelyä, mutta oikeusministeriön ja Rikosseuraamuslaitoksen tulisi yhteistyössä USA:n viranomaisten kanssa nimetä tarkoituksenmukaiset vankilat, joissa kohdassa tarkoitettu vankeusrangaistus voidaan panna täytäntöön. Vankiloiden nimeämisessä tulisi huomioida vankeuslain lähtökohdat esimerkiksi iän ja sukupuolen merkityksestä vankien sijoittamiseen.
Xxxxxx toisen virkkeen mukaan Suomen viranomaisten kanssa yhteensovitetuin toimin USA:n joukkojen viranomaisten sallitaan vierailla näiden henkilöiden luona säännönmukaisten vierailuaikojen ulkopuolella sekä avustaa näitä henkilöitä muun muassa heidän terveyteensä, hyvinvointiinsa ja moraaliinsa liittyvissä asioissa, tarjoamalla heille muun muassa vaatteita, elintarvikkeita, vuodevaatteita, sairaan- ja hammashoitoa sekä uskonnollista ohjausta. Esityksessä on katsottu, että määräystä voidaan soveltaa suoraan ilman täydentävää sääntelyä. Määräyksen soveltamisessa olisi kuitenkin huomioitava vankeuslain (767/2005) säännökset ja vierailujen järjestämisessä sekä avun tarjoamisessa tulisi siten huomioida esimerkiksi vankilan järjestykseen ja turvallisuuteen liittyvät seikat. Xxxxx antaa USA:n joukkojen viranomaisille vierailuoikeuden, joka ei ole riippuvainen vankilassa olevan USA:n joukon jäsenen tai tämän huollettavan suostumuksesta. Määräys poikkeaa siten vankeuslain lähtökohdasta, jossa tapaaminen on vangin, ei tapaajan, oikeus. Määräykseen sovellettaisiin kuitenkin muutoin vankeuslain 13 luvun tapaamisia koskevia säännöksiä.
Kohdan kolmannen virkkeen mukaan Suomen viranomaisten kanssa yhteensovitetuin toimin perheenjäsenten sallitaan vierailla näiden henkilöiden luona säännönmukaisina vierailuaikoina ja heidän voidaan sallia myös vierailla erityisjärjestelyillä sovittavina aikoina, ja heidän sallitaan avustaa näitä henkilöitä muun muassa heidän terveyteensä, hyvinvointiinsa ja
moraaliinsa liittyvissä asioissa tarjoamalla heille muun muassa vaatteita, elintarvikkeita, vuodevaatteita, sairaan- ja hammashoitoa sekä uskonnollista ohjausta. Esityksessä on katsottu, että määräystä voidaan soveltaa suoraan ilman täydentävää sääntelyä. Määräyksen ei voida sen sanamuodosta huolimatta katsoa tarkoittavan samanlaista ehdotonta oikeutta perheenjäsenille päästä tapaamaan vangittua kuin mikä USA:n joukkojen viranomaisilla on, jos vanki kieltäytyy vierailusta. Vierailujen järjestämiseen sovellettaisiin vankeuslain 13 luvun säännöksiä. Vierailujen järjestämisessä tulisi kuitenkin huomioida vangin perheenjäsenten tosiasialliset mahdollisuudet päästä vierailulle esimerkiksi vankilan tavanomaisina vierailuaikoina ja pyrkiä varmistamaan vierailujen toteutuminen tarvittavin poikkeusjärjestelyin. Vankeuslain 13 luvun 1 §:ssä on säädetty siitä, että tapaaminen voidaan sallia muulloinkin kuin tapaamista varten varattuina aikoina, jos se on tarpeen vangin yhteyksien säilymiseksi tai muusta tärkeästä syystä. Kuten USA:n viranomaisten kohdalla, tulisi perheenjäsentenkin osalta huomioida vierailujen järjestämisessä sekä avun tarjoamisessa esimerkiksi vankilan järjestykseen ja turvallisuuteen liittyvät seikat vankeuslain säännösten mukaisesti.
Vankien vaatetuksesta sekä muusta hallussa pidettävästä omaisuudesta säädetään vankeuslain 7 ja 9 luvussa. Avolaitoksessa vangin on käytettävä omia vaatteitaan. Suljetussa vankilassa vangit lähtökohtaisesti käyttävät omia vaatteitaan, mutta omien vaatteiden käyttöä voidaan vankilassa tai sen osastolla rajoittaa vankilan järjestyksen tai turvallisuuden taikka valvonnan vaatimasta syystä. Vanki saa vankilassa myös pitää hallussaan kohtuullisen määrän henkilökohtaista omaisuutta laissa tarkemmin säädetyin edellytyksin. Xxxxxx uskonnonharjoittamisesta puolestaan säädetään vankeuslain 11 luvun 3 §:ssä. Sen mukaan vankilassa on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä vankien tarpeiden mukaan jumalanpalveluksia, hartaushetkiä ja muita uskonnollisia tilaisuuksia. Vangeille on annettava mahdollisuus tavata oman uskontokuntansa sielunhoitajaa tai muuta edustajaa.
Vankien terveydenhuollosta säädetään vankeuslain 10 luvussa, ja siitä vastaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen xxxxxxx Xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx yksikkö. Rangaistusta suomalaisessa vankilassa suorittava USA:n joukkojen jäsen tai huollettava on oikeutettu saamaan terveydenhuoltoa muiden vankien tavoin. Vangille on mahdollisuuksien mukaan varattava tilaisuus psykologin antamaan ja muuhun vastaavaan neuvontaan, tukeen ja hoitoon (luvun 5
§) Vangilla on oikeus Vankiterveydenhuollon yksikön lääkärin luvalla omalla kustannuksellaan saada lääkitystä, tutkimusta ja muuta terveydenhuoltoa vankilassa (luvun 8
§). Vangille voi siten antaa terveydenhuoltoa muukin terveydenhuollon ammattihenkilö kuin Vankiterveydenhuollon yksikön henkilöstö. Käytännössä tällaisissa tilanteissa vanki on kuljetettu saamaan hoitoa vankilan ulkopuolelle, joskaan säännös ei poissulje ulkopuolisen antamaa terveydenhuoltoa vankilan tiloissa. Sopimusmääräyksessä tarkoitettu ulkopuolinen hoito tulisi kuitenkin antaa Vankiterveydenhuollon yksikön kanssa koordinoidulla tavalla.
14 artikla. Kurinpito. Artiklassa määrätään USA:n joukkojen viranomaisten oikeudesta ylläpitää kuria ja järjestystä USA:n joukkojen keskuudessa Suomen alueella. Sopimuksen 14 artikla täydentää Nato SOFAn VII artiklan 10 kappaleen määräyksiä.
Artiklan 1 kohdan mukaan USA:n joukkojen viranomaiset vastaavat kurin ja järjestyksen ylläpidosta USA:n joukkojen keskuudessa ja saavat tätä tarkoitusta varten pitää yllä turvallisuutta ja järjestystä niissä paikoissa, joissa USA:n joukkoja on sijoitettuina Nato SOFAn VII artiklan 10 kappaleen a kohdassa tarkoitetulla tavalla, mukaan lukien sovitut tilat ja alueet.
Vieraan valtion joukkojen viranomaisten kurinpitovalta joukkoihinsa nähden on joukkojen johtamisen välttämätön edellytys ja sen järjestyksen ylläpitämiseen kuuluva sisäinen asia.
Siksi on luontevaa, että USA:n joukkojen viranomaisen tehtävänä on Suomessa ylläpitää kuria ja järjestystä joukkojensa keskuudessa (ks. HE 90/2023 vp, s. 80). Suomessa sotilaallisen kurin ja järjestyksen ylläpitämisestä Puolustusvoimissa ja siihen liittyvistä toimivaltuuksista säädetään sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetussa laissa (255/2014).
Puolustusyhteistyösopimuksen ja Nato SOFAn nojalla Suomi voi osoittaa USA:n joukkojen käyttöön muitakin alueita kuin puolustusyhteistyösopimuksen liitteessä A sovitut tilat ja alueet eikä kohdassa määrätty oikeus siksi rajoitu pelkästään näihin.
Artiklan 2 kohdassa määrätään kurin ja järjestyksen ylläpidosta 1 kohdassa tarkoitettujen paikkojen ulkopuolella. Kohdassa todetaan sopimuksen 6 artiklan 1 kohdan tavoin Suomen vastuu yleisen järjestyksen ylläpidosta alueellaan. Kohdan mukaan USA:n joukkojen viranomaiset voivat, yhteisesti määritettyjä menettelyjä noudattaen ja yhteistyössä Suomen viranomaisten kanssa, antaa valtuudet käyttää sotilaspoliisin yksiköitä siinä määrin kuin on tarpeen kurin ja järjestyksen ylläpitämiseksi USA:n joukoissa sellaisissa yhteisöissä, jotka ovat lähellä sellaisia sotilaallisessa käytössä olevia tiloja ja alueita, joissa USA:n joukkoja on sijoitettuina. Määräyksen nojalla USA:n joukkojen sotilaspoliisin yksiköllä olisi oikeus esimerkiksi puuttua USA:n joukkojen jäsenen häiriökäyttäytymiseen hänen ollessaan iltavapaalla läheisessä kaupungissa.
USA:n joukkojen viranomainen voisi antaa valtuudet käyttää sotilaspoliisin yksiköitä vain kohdassa mainituin edellytyksin: (a) Suomen ja USA:n joukkojen viranomaisten on yhdessä määriteltävä menettelyt, joita sotilaspoliisin yksikön on noudatettava; (b) sotilaspoliisin yksikön käytön on tapahduttava yhteistyössä Suomen viranomaisten kanssa ja (c) sotilaspoliisin yksiköitä on käytettävä vain siinä määrin kuin se on tarpeen kurin ja järjestyksen ylläpitämiseksi USA:n joukoissa. Nato SOFAn VII artiklan 10 kappaleen b kohdassa määrätään vastaavista edellytyksistä.
Artiklan tarkoituksena on varmistaa, että USA:n joukkojen keskuudessa vallitsee kuri ja järjestys. USA:n joukkojen viranomaisten artiklan mukaiset toimivaltuudet kohdistuvat täten vain USA:n joukkoihin. USA:n joukkojen, USA:n sopimustoimittajien, suomalaisten sopimustoimittajien, huollettavien ja ennakolta sijoitetun materiaalin suojaamisesta ja turvallisuudesta Suomessa sekä näihin liittyvistä USA:n joukkojen toimivaltuuksista määrätään sopimuksen 6 artiklassa.
Artiklassa ei määrätä siitä, minkälaisia toimivaltuuksia USA:n joukoilla on kurin ja järjestyksen ylläpitämiseksi joukkojensa keskuudessa, vaan Yhdysvallat määrittelee asian sisäisesti. Artiklan mukaisessa toiminnassa on otettava huomioon sopimuksen 1 artiklan 2 kohdan mukainen velvollisuus kunnioittaa kaikilta osin Suomen lainsäädäntöä ja kansainvälisoikeudellisia velvoitteita.
Suomessa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen on ensisijaisesti poliisin tehtävä, mikä tarkoittaa, että poliisin toimivalta kattaa koko Suomen alueen. Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi poliisille on säädetty laajat toimivaltuudet puuttua häiriöitä ja vaaraa aiheuttavien henkilöiden toimintaan. Poliisi hoitaa tehtävänsä ensisijaisesti neuvoin, ohjein ja kehotuksin, mutta voi viime kädessä ottaa henkilön kiinni esimerkiksi rikoksilta ja häiriöiltä suojaamiseksi, jos paikalta poistaminen on riittämätön toimenpide. Poliisilla on oikeus käyttää voimakeinoja yleisten toimivaltuuksiensa toteuttamiseksi.
Artiklan 2 kohdassa USA:n joukkojen viranomaisille annetaan Suomessa toimivalta kurin ja järjestyksen ylläpitämiseen joukkojensa keskuudessa sellaisissa yhteisöissä, jotka ovat lähellä sellaisia sotilaallisessa käytössä olevia tiloja ja alueita, joissa USA:n joukkoja on sijoitettuina. Suomessa näissä yhteisöissä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisestä vastaa poliisi. Niissä tilanteissa, joissa alueen ulkopuolella ilmeneviin järjestyshäiriöihin ja muihin yleistä järjestystä ja turvallisuutta vaarantaviin tapahtumiin puuttumiseksi tarvitaan poliisia, USA:n joukkojen sotilaspoliisiyksikkö ja poliisi toimisivat yhteistyössä ja yhteisesti määritettyjä menettelyjä noudattaen. Tällä vältettäisiin sellaisia tilanteita, joissa USA:n joukkojen sotilaspoliisi ryhtyisi hoitamaan poliisille kuuluvia tehtäviä.
15 artikla. Artiklassa määrätään vahingonkorvausvaatimuksista ja niiden käsittelystä. Artikla perustuu Nato SOFAn VIII artiklaan täydentäen sitä tietyiltä osin. Puolustusyhteistyösopimuksen 15 artiklan vahingonkorvausvaatimuksia koskevat määräykset eivät muuta Nato SOFAn VIII artiklasta määräyksistä johtuvia vahingonkorvausvastuun jakautumista koskevia periaatteita. Nato SOFAn VIII artikla sisältää yksityiskohtaiset määräykset vahingonkorvausvastuun jakautumisesta lähettäjä- ja vastaanottajavaltion välillä.
Nato SOFAn VIII artikla käsittelee kolmentyyppisiä vahinkoja; sopimuspuolten välisiä vahinkoja, virallisia tehtäviä suorittaessa kolmansille osapuolille aiheutettuja vahinkoja sekä vahinkoja, jotka aiheutuvat joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsenten laittomista toimista tai laiminlyönneistä, joita ei ole tehty virallisissa tehtävissä. Lähtökohtana on, että kukin valtio vastaa vahingoista, joita sen joukkojen jäsenet ja siviilihenkilöstö aiheuttavat virallisissa tehtävissään. Vahingonkorvausvelvollisuus ei kuitenkaan koske kaikkia tällaisia vahinkoja, vaan sopimuksen mukaan vastaanottajavaltio ottaa vastatakseen tietyistä vahingonkorvausvaatimuksista ja tietyissä tilanteissa vastuuta puolestaan jaetaan vastaanottaja- ja lähettäjävaltion välillä. Artikla sisältää myös määräykset tilanteista, joissa sopimuksen sopimuspuolet luopuvat esittämästä toisilleen korvausvaatimuksia kärsimästään vahingosta. Tämä merkitsee asiallisesti valtion saatavasta luopumista. Artiklan määräyksiä ei sovelleta yksityisoikeudellisiin sopimuksiin. Vahingonkorvausvaatimuksiin liittyvää kansallista lainsäädäntöä on käsitelty Nato SOFAn hallituksen esityksessä (HE 90/2023 vp, s. 81-87).
Valtion vahingonkorvaustoiminnasta annettua lakia ja sen 1 §:ää muutettiin Nato SOFAn voimaansaattamisen yhteydessä 1.4.2024 voimaan tulleella lailla 127/2024. Lain 1 §:n 1 momentin mukaan valtion vahingonkorvustoiminnasta annettua lakia sovelletaan myös kolmannen osapuolen esittämään korvausvaatimukseen, jonka Suomen valtio on sitoutunut käsittelemään Suomea sitovan joukkojen tai kansainvälisen sotilasesikunnan asemaa koskevan sopimuksen perusteella. Muutoksen perustelujen mukaan lain soveltamisalaan tehdyllä lisäyksellä on ollut tarkoitus viitata muun muassa Nato SOFAan, Pariisin pöytäkirjaan sekä EU SOFAan. Suomen toimiessa vastaanottajavaltiona puolustusyhteistyösopimus ja Nato SOFA tulevat sovellettaviksi rinnakkain silloin, kun kysymys on Yhdysvaltojen joukkojen jäsenen tai siviilihenkilöstöön kuuluvan aiheuttamasta vahingosta. Puolustusyhteistyösopimuksen piiriin kuuluvat vahingonkorvausvaatimukset käsitellään lähtökohtaisesti Nato SOFAn VIII artiklan mukaisesti. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin kuitenkin selvyyden vuoksi viittaus myös puolustusyhteistyösopimukseen. Toimivalta vahingonkorvausasioissa jakaantuu Valtiokonttorin ja Puolustusvoimien välillä valtion vahingonkorvaustoiminnasta annettuun lakiin aiemmin säädetyn muutoksen (127/2024) mukaisesti.
Nato SOFAn mukaisesti Suomen ja Yhdysvaltojen valtiot lähtökohtaisesti joko luopuvat esittämästä toisilleen korvausvaatimuksia aiheutuneista vahingoista tai sopivat tällaisten vahinkojen korvaamisesta. Suomen osalta korvausvaatimuksista luopuminen koskee sellaista
Suomen valtion omaisuutta, joka on Puolustusvoimien omistuksessa ja käytössä. Muulle kuin Puolustusvoimien omistuksessa ja käytössä olevalle valtion omaisuudelle aiheutuneiden vahinkojen osalta Suomi ja Yhdysvallat voivat sopia keskenään vahingon korvaamisesta. USA:n joukkojen virallisia tehtäviä suorittaessa kolmannelle osapuolelle aiheuttamat vahingot korvataan pääsääntöisesti samoin perustein kuin Puolustusvoimien aiheuttamat vahingot, ja Suomi suorittaa korvauksen vahingonkärsijälle. Nato SOFA sisältää määräykset suoritetun korvauksen osittaisesta hyvittämisestä vastaanottajavaltiolle. USA:n joukkojen virallisten tehtävien ulkopuolella aiheutuneiden vahinkojen osalta Yhdysvaltojen viranomaiset voivat Nato SOFAn mukaisesti päättää tarjota vahinkoa kärsineelle harkinnanvaraista korvausta. Vahingonkärsijä voi tällöin hyväksyä tarjotun korvauksen tai hakea korvausta suomalaisessa tuomioistuimessa.
USA:n joukkojen ajoneuvoja ei vakuuteta Suomessa. Valtiokonttori käsittelee ja korvaa sotilaalliseen puolustusyhteistyöhön osallistuvan Naton jäsenvaltion tai toimielimen vakuuttamattoman ajoneuvon Suomessa aiheuttaman vahingon Nato SOFAn ja liikennevakuutuslain 32 §:n 2 momentin nojalla nojalla.
Puolustusyhteistyösopimuksen artiklan 1 kohdassa määrätään, että USA:n joukkojen jäseniin, mukaan lukien siviilihenkilöstön jäsenet, ei saa kohdistaa siviilioikeudellisia vaatimuksia tai hallinnollisia seuraamuksia koskevia menettelyjä, jos ne perustuvat tekoihin tai laiminlyönteihin, jotka heidän voidaan katsoa tehneen suorittaessaan virallisia tehtäviään. Tällaiset vaatimukset voidaan esittää toimivaltaiselle Suomen viranomaiselle ja käsitellä Nato SOFAn VIII artiklan määräysten mukaisesti.
Kohdan määräys perustuu osittain Nato SOFAn VIII artiklan 5 kappaleen g kohtaan poiketen siitä kuitenkin nimenomaisesti siten, että USA:n joukkojen jäsenet eivät ole vapautettuja ainoastaan siviilioikeudellisten vaatimusten täytäntöönpanosta, vaan kyseisiä vaateita ei ylipäätään voida esittää silloin kun kyseiset vaateet perustuvat tekoihin tai laiminlyönteihin, jotka voidaan katsoa tehdyn suoritettaessa virallisia tehtäviä. Toisin kuin Nato SOFAssa, määräys koskee myös hallinnollisten seuraamusten vaatimista ja niiden täytäntöönpanoa koskevia vaatimuksia silloin, kun kyseiset vaateet perustuvat tekoihin tai laiminlyönteihin, jotka voidaan katsoa tehdyn virallisia tehtäviä suoritettaessa. Virallisen tehtävän käsitettä selostetaan jäljempänä 3 kohdan yhteydessä. Hallinnolliset seuraamukset tarkoittavat tässä yhteydessä pitkälti kaikkia Suomen viranomaisten asettamia rahamääräisiä maksuvelvoitteita, kuten esimerkiksi pysäköintivirhemaksuja ja erilaisia hallinnollisia seuraamusmaksuja.
Artiklan 2 kohdassa tarkennetaan, mitä 15 artiklaa sovellettaessa tarkoitetaan siviilihenkilöstöllä. Siviilihenkilöstöllä tarkoitetaan tässä yhteydessä kansalaisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta kaikkia henkilöitä, jotka työskentelevät USA:n hallituksen palveluksessa ja suorittavat USA:n joukkojen määräämää virallista tehtävää, mutta ei USA:n sopimustoimittajia, suomalaisia sopimustoimittajia ja näiden sopimustoimittajien tai ei- kaupallisten organisaatioiden työntekijöitä, riippumatta heidän kansalaisuudestaan ja asuinpaikastaan.
Puolustusyhteistyösopimuksen 15 artiklan yhteydessä käytettävä siviilihenkilöstön määritelmä poikkeaa näin ollen jonkin verran sekä Nato SOFAn siviilihenkilöstön määritelmästä, että puolustusyhteistyösopimuksen 2 artiklan 3 kohtaan sisältyvästä määritelmästä. Nato SOFAn määritelmään nähden erona on se, että henkilön ei tarvitse olla nimenomaan USA:n asevoimien palveluksessa, vaan riittää, että henkilö työskentelee USA:n hallituksen palveluksessa. SOFAn määritelmään nähden erona on myös se, että henkilön kansalaisuudella ja asuinpaikalla ei ole merkitystä. Nato SOFA edellyttää, että siviilihenkilöstöön kuuluva henkilö ei saa olla kansalaisuudeton eikä muun kuin Naton jäsenvaltion kansalainen, eikä sen
valtion kansalainen, jossa joukot sijaitsevat, tai henkilö, jolla on siellä vakinainen asuinpaikka. Puolustusyhteistyösopimuksen 2 artiklan 3 kohdan siviilihenkilöstön määritelmään nähden, 15 artiklaa sovellettaessa käytettävä siviilihenkilöstön määritelmä ei kata 2 artiklan 3 kohdassa mainittuja ei-kaupallisten organisaatioiden työntekijöitä.
Artiklan 3 kohdan mukaan ratkaistaessa perustuuko mahdollinen siviilioikeudellinen vastuu USA:n joukkojen, mukaan lukien siviilihenkilöstö, jäsenen tekoon tai laiminlyöntiin, jonka hän on tehnyt suorittaessaan virallista tehtävää, se, että toimivaltainen USA:n joukkojen viranomainen on todennut, että tällainen teko tai laiminlyönti on tehty virallista tehtävää suorittaessa, on ratkaiseva osoitus asiassa. Suomen viranomaiset voivat esittää virkatehtävän määrittelyyn liittyviä tietoja, ja USA:n viranomaiset ottavat nämä tiedot huomioon kaikilta osin, ja osapuolet neuvottelevat niistä mahdollisimman pian. Niissä tapauksissa, joissa Suomen viranomaiset katsovat olosuhteiden edellyttävän, että virkatehtävän määrittely arvioidaan uudelleen, Suomen viranomaiset pidättävät itsellään mahdollisuuden pyytää ylempiä USA:n viranomaisia vahvistamaan asian.
Artiklan 3 kohdan määräykset menettelystä, sen toteamiseksi, perustuuko mahdollinen siviilioikeudellinen vastuu USA:n joukkojen, mukaan lukien siviilihenkilöstö, jäsenen tekoon tai laiminlyöntiin, jonka hän on tehnyt suorittaessaan virallista tehtävää, poikkeaa Nato SOFAn määräyksistä. Nato SOFAssa ei ole määräystä siitä, kumman viranomaiset, lähettäjä- vai vastaanottajavaltion, päättävät lähtökohtaisesti siitä, perustuuko mahdollinen siviilioikeudellinen vastuu tekoon tai laiminlyöntiin, jonka henkilö on tehnyt suorittaessaan virallista tehtävää. Nato SOFAn vahingonkorvausvaatimuksia koskevan VIII artiklan 8 kappaleessa määrätään, kuitenkin, että jos syntyy kiista siitä, oliko joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsenen vahingon aiheuttanut toimi tai laiminlyönti tapahtunut virallisia tehtäviä suoritettaessa tai oliko lähettäjävaltion asevoimien ajoneuvon käyttö luvatonta, kysymys jätetään Nato SOFAn VIII artiklan 2 kappaleen b kohdan mukaisesti määrätylle välimiehelle, jonka tästä antama päätös on lopullinen ja sitova. Käytännössä välimiesmenettelyyn ei ole Nato SOFAn voimassaoloaikana jouduttu turvautumaan.
Puolustusyhteistyösopimuksen 15 artiklan 3 kohdan mukaan USA:n viranomaisilla on päätösvalta sen suhteen, katsotaanko teko tai laiminlyönti virallisissa tehtävissä tapahtuneeksi. USA:n viranomaiset määrittelevät tapauskohtaisesti sen, milloin henkilö on tai on ollut virallisessa tehtävässä. Viralliset tehtävät eivät kata kaikkea mahdollista toimintaa Suomessa. Myös Suomen viranomaisten on arvioitava teon tai laiminlyönnin tapahtumista virkatehtävissä, jotta ne voivat saattaa asian tarvittaessa ylempien USA:n viranomaisten uudelleen arvioitavaksi. Suomen osalta viranomaisena toimisi Puolustusvoimat, joka tekisi yhteistyötä mahdollisten muiden toimivaltaisen viranomaisten, kuten Valtiokonttorin, kanssa. Selvyyden vuoksi voimaansaattamislain 4 §:n 2 momentissa säädettäisiin, että sopimuksen 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu yhteydenpito USA:n joukkojen toimivaltaiseen viranomaiseen tapahtuisi Puolustusvoimien toimesta. Puolustusvoimat voisi esittää virkatehtävän määrittelyyn liittyviä tietoja, neuvotella niistä sekä pyytää virkatehtävien määrittelyn uudelleen arviointia.
Artiklan 4 kohdan mukaan USA:n joukkojen jäsenille, mukaan lukien siviilihenkilöstön jäsenet, ei anneta yksipuolisia tuomioita, eikä heihin kohdisteta heidän etujaan haittaavia toimia, kun viralliset tehtävät tai asianmukaisesti sallitut poissaolot estävät tilapäisesti heidän läsnäolonsa muissa kuin rikosoikeudenkäynneissä. Suomen lainsäädännössä asianosaisella, jota vastaan on annettu yksipuolinen tuomio, on oikeus hakea takaisinsaantia siinä tuomioistuimessa, joka on antanut yksipuolisen tuomion. Takaisinsaantia on haettava kirjallisesti 30 päivän kuluessa siitä lukien, kun takaisinsaannin hakija hänen läsnä ollessaan toimitetussa ulosmittauksessa taikka muulla tavoin todisteellisesti on saanut tiedon
yksipuolisesta tuomiosta. (OK 12:15.1) Takaisinsaantihakemuksen johdosta asian käsittelyä jatketaan siitä, mihin ennen yksipuolisen tuomion antamista jäätiin. Takaisinsaannin hakija ei joudu osoittamaan yksipuolista tuomiota virheelliseksi, vaan yksipuolisen tuomion hyväkseen saanut osapuoli joutuu näyttämään alkuperäisen kanteensa toteen. Poissaolevaa vastaajaa vastaan annettu yksipuolinen tuomio ei olisi lopullinen, vaan se olisi takaisinsaantiteitse kumottavissa, eikä vastaajalle siten aiheutuisi siitä artiklassa tarkoitettua haittaa. Voimassa olevan lainsäädännön voidaan sen vuoksi katsoa täyttävän artiklan vaatimukset yksipuolisen tuomion osalta. Jos määräyksen 4 kohdassa tarkoitetut joukkojen jäsenten tai siviilihenkilöstön viralliset tehtävät ovat sellaisia, että ne estävät heidän läsnäolonsa riita-asian oikeudenkäynnissä, voitaisiin katsoa, että poissaololle on oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 28
§:ssä tarkoitettu muu laillinen este. Määräys estäisi tällöin muun muassa poissaolon varalta asetetun uhkasakon tuomitsemisen.
16 artikla. Viralliset veropalautukset. Puolustusyhteistyösopimuksen 16 artikla sisältää virallisia verovapautuksia koskevan yleisen määräyksen.
Puolustusyhteistyösopimuksen 16 artiklan 1 kohdan mukaan USA:n joukkojen tekemät tai niitä varten tehdyt tavaroiden, materiaalin, tarvikkeiden, palvelujen, kaluston ja muun sellaisen omaisuuden hankinnat, jotka a) hankitaan USA:n joukkojen lopullista käyttöä varten,
b) on määrä kuluttaa täytettäessä USA:n joukkojen kanssa tai niiden puolesta tehtyä hankintasopimusta tai c) on määrä sisällyttää USA:n joukkojen käyttämiin tavaroihin tai tiloihin, vapautetaan arvonlisäveroista, myyntiveroista, käyttöveroista, valmisteveroista ja vastaavista tai toiselta verovelvolliselta siirtyneistä veroista. USA:n joukot antavat toimivaltaisille Suomen viranomaisille asianmukaisen todistuksen siitä, että nämä tavarat, materiaali, tarvikkeet, palvelut, kalusto ja muu omaisuus on tarkoitettu USA:n joukoille.
Artiklan 2 kohdan mukaan verovapautusta sovelletaan tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin hankintoihin noudattaen yhteisesti sovittuja menettelyjä. Verovapautusta sovelletaan ostohetkellä, jos ostotapahtuman yhteydessä esitetään tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu asianmukainen todistus. Vapautusta valmisteveroista sovelletaan ostohetkellä vain, jos tavarat, materiaali, kalusto ja muu omaisuus ostetaan verottomasta varastosta tai suoraan Suomen puolustusvoimilta. Kaikissa muissa tapauksissa, tai jos myyjä ei pysty antamaan vapautusta ostohetkellä, vapautus myönnetään palauttamalla vero kolmenkymmenen päivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.
Puolustusyhteistyösopimuksessa määrätyt verovapautukset ovat huomattavasti laajemmat kuin mitä Nato SOFAn mukaan myönnetään. Nato SOFAssa määrätään vain polttoaineen, öljyn ja voiteluaineiden myynnin verovapaudesta. Puolustusyhteistyösopimuksen 16 artiklan virallisia verovapautuksia koskevassa yleissäännöksessä sovitaan Nato SOFAn määräyksiä laajemmin kaikkien tavaroiden, materiaalin, tarvikkeiden, palvelujen, kaluston ja muun sellaisen omaisuuden hankintojen verovapaudesta. Nato SOFAa koskevassa hallituksen esityksessä todetun mukaisesti arvonlisäverodirektiivin säännösten perusteella tavaroiden ja palvelujen myynnit muiden sopimusosapuolten puolustusvoimille sekä valmisteverotusdirektiivin perusteella sopimusosapuolten puolustusvoimien valmisteveron alaisten tuotteiden hankinnat ovat kuitenkin käytännössä jo nykyäänkin tietyin edellytyksin vapautettu arvonlisä- ja valmisteverosta, vaikka Nato SOFAn IX artiklan 8 kappaleen mukaan joukoille, siviilihenkilöstölle tai niiden jäsenille taikka näiden huollettaville ei myönnetä vapautusta veroista tai tulleista, jotka vastaanottajavaltion vero- ja tullisäännösten mukaan kannetaan ostetuista tavaroista ja suoritetuista palveluista.
Arvonlisäverodirektiiviin ja -lakiin sisältyy Naton yhteistä puolustustoimintaa koskevia verovapaussäännöksiä. Niillä vapautetaan tietyin edellytyksin arvonlisäverosta tavaroiden ja
palvelujen myynnit muiden Pohjois-Atlantin sopimukseen kuuluvien valtioiden puolustusvoimille, jos nämä osallistuvat yhteiseen puolustustoimintaan oman valtionsa ulkopuolella. Vapautukset on säädetty sellaisia tilanteita varten, joissa tulo- ja menovirtojen yhteys katkeaa. Xxxxxxxxxx kannettu arvonlisävero muodostaisi muutoin puolustusvoimien oman valtion sijasta tuloa joukkojen sijaintivaltiolle. Direktiivin 151 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava verosta tavaroiden luovutukset ja palvelujen suoritukset, jotka toteutetaan Pohjois-Atlantin sopimukseen kuuluvissa jäsenvaltioissa tämän sopimuksen muiden sopijavaltioiden puolustusvoimille näiden puolustusvoimien tai niihin liittyvän siviilihenkilöstön käyttöön tai niiden messien taikka kanttiinien tarpeisiin, jos nämä puolustusvoimat osallistuvat yhteiseen puolustustoimintaan.
Arvonlisäverolain 129 c §:n 2 momentissa säädetään Suomessa olevien toisten Pohjois- Atlantin sopimukseen kuuluvien valtioiden puolustusvoimien tavaroiden ja palvelujen hankintojen verottomuudesta. Säännöksen mukaan Pohjois-Atlantin sopimukseen kuuluvan toisen valtion puolustusvoimille palautetaan sellaisten tavaroiden ja palvelujen hankintaan sisältyvä vero, jotka on ostettu puolustusvoimien Suomessa olevien asevoimien tai asevoimiin liittyvän siviilihenkilöstön viralliseen käyttöön asevoimien osallistuessa yhteiseen puolustustoimintaan. Palautusoikeus on myös näiden asevoimien Suomessa olevien messien ja kanttiinien tarpeisiin tulevien tavaroiden ja palvelujen hankintaan sisältyvästä verosta.
Arvonlisäverolain nykyiset EU:n ja Naton puitteissa toteutettavan puolustustoiminnan verovapaudet koskevat toisen valtion Suomessa olevien asevoimien tai niihin liittyvän siviilihenkilöstön viralliseen käyttöön hankittavia tavaroita ja palveluja sekä asevoimien Suomessa olevien messien ja kanttiinien tarpeisiin tulevia tavaroita ja palveluja. Arvonlisäverodirektiivin 151 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan verosta on vapautettava tavaroiden luovutukset ja palvelujen suoritukset, jotka tulevat muiden sopijavaltioiden puolustusvoimien tai niihin liittyvän siviilihenkilöstön käyttöön taikka niiden messien tai kanttiinien tarpeisiin. Direktiivin artiklan sanamuotoa vastaavasti puolustusyhteistyösopimuksen 16 artiklan virallisten verovapautusten soveltamisala kattaisi myös sopimustoimittajien sellaiset USA:n joukkoja varten tekemät tavaroiden ja palvelujen hankinnat, jotka hankitaan USA:n joukkojen lopullista käyttöä varten, on määrä kuluttaa täytettäessä USA:n joukkojen kanssa tai niiden puolesta tehtyä hankintasopimusta tai on määrä sisällyttää USA:n joukkojen käyttämiin tavaroihin tai tiloihin.
Arvonlisäverodirektiivin 151 artiklan 1 kohdan 2 kohdan mukaan sellaisten tavaroiden luovutusten, joita ei lähetetä tai kuljeteta luovutusjäsenvaltion ulkopuolelle, sekä palvelujen suoritusten osalta vapautus voidaan myöntää arvonlisäveron palautusmenettelyä noudattaen. Säännöksen perusteella sellaisten tavaroiden luovutusten osalta, joita ei lähetetä tai kuljeteta luovutusjäsenvaltion ulkopuolelle, sekä palvelujen suoritusten osalta vapautus voidaan siten myöntää joko palautusmenettelyä tai suoraa vapautusta noudattaen. Suomessa sovelletaan nykyisin kattavasti palautusmenettelyä Suomessa sijaitsevien diplomaattisten edustustojen, EU:n elimien, kansainvälisten järjestöjen sekä EU:n ja Naton puitteissa toteutettavan puolustustoiminnan hankintojen osalta.
Valmisteverotusdirektiiviin ja -lakiin sisältyy Naton yhteistä puolustustoimintaa koskeva verovapaussäännös. Valmisteverotuslain 18 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisesti valmisteverottomia ovat tuotteet, jotka on tarkoitettu Suomessa olevien toisten Naton jäsenmaiden asevoimien käyttöön tai niihin liittyvän siviilihenkilöstön käyttöön taikka niiden messien tai kanttiinien tarpeisiin. Säännös kattaa sekä virallisen että henkilökohtaisen käytön. Tuotteilla tarkoitetaan sekä EU:ssa yhdenmukaistetun valmisteveron alaisia tuotteita (polttoaineet, sähkö, alkoholi ja tupakka) että myös kansallisen valmisteveron alaiset tuotteet kuten virvoitusjuomia ja juomapakkauksia.
Valmisteverotuslain 18 §:n 2 momentin mukaan pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaiseen tarkoitukseen valmisteveron alaisia tuotteita voidaan myydä suoraan verotta verottomasta varastosta. Hankintaa varten ostajan tulee toimittaa myyjälle vahvistus siitä, että ostaja on oikeutettu valmisteverottomiin ostoihin. Verollisina hankittujen valmisteveron alaisten tuotteiden verovapaus voidaan toteuttaa myös palauttamalla vero. Palautusta haetaan Verohallinnolta. Sähkön valmisteverottomuus voidaan toteuttaa vain palautusmenettelyllä.
Puolustusyhteistyösopimuksen 16 artiklan perusteella verovapautus myönnettäisiin kuitenkin suoraa vapautusta soveltaen ostohetkellä, jos ostotapahtuman yhteydessä esitettäisiin asianmukainen todistus siitä, että tavarat tai palvelut on tarkoitettu USA:n joukoille. Suoran vapautuksen soveltamisen edellytyksenä olisi siten se, että USA:n joukot ja sopimustoimittajat antavat ostotapahtuman yhteydessä myyjälle USA:n joukkojen vahvistaman todistuksen siitä, että tavarat tai palvelut on tarkoitettu USA:n joukoille ja tavaroita käytetään puolustusyhteistyösopimuksessa sovittujen rajoitusten ja edellytysten mukaisesti yksinomaan USA:n joukkojen hankintasopimusten täyttämiseen. Puolustusyhteistyösopimuksen 16 artiklan mukaisesti tällä tarkoitettaisiin sitä, että tavarat tai palvelut hankitaan USA:n joukkojen lopullista käyttöä varten tai ne on määrä kuluttaa täytettäessä USA:n joukkojen kanssa tai niiden puolesta tehtyä hankintasopimusta taikka ne on määrä sisällyttää USA:n joukkojen käyttämiin tavaroihin tai tiloihin Lisäedellytyksenä suoralle valmisteverovapauden soveltamiselle olisi se, että tuotteet hankitaan verottomasta varastosta. Tuotteet voidaan hankkia suoraan verotta myös Suomen puolustusvoimilta, jolloin Suomen puolustusvoimat hakisivat verollisina hankkimistaan tuotteista valmisteveron palautusta Verohallinnolta.
Puolustusyhteistyösopimuksen 16 artiklan mukaisesti kaikissa muissa tapauksissa vapautus myönnettäisiin arvonlisäverolain 129 c §:n 2 momentin tai valmisteverotuslain 18 §:n 2 momentin mukaisesti palautusmenettelyä noudattaen. Tilanteissa, joissa USA:n joukot eivät esittäisi ostotapahtuman yhteydessä niiden itsensä vahvistamaa todistusta, vero voitaisiin rajoitusten ja edellytysten mukaisesti palauttaa USA:n joukoille niiden Verohallinnolle tekemän hakemuksen perusteella. Vastaavasti tilanteissa, joissa sopimustoimittaja ei esittäisi ostotapahtuman yhteydessä USA:n joukkojen vahvistamaa todistusta, vero voitaisiin rajoitusten ja edellytysten mukaisesti palauttaa sopimustoimittajalle sen Verohallinnolle tekemän hakemuksen perusteella. Hakemukseen tulisi liittää USA:n joukkojen vahvistama todistus siitä, että tavarat tai palvelut on tarkoitettu USA:n joukoille tai tavaroita käytetään puolustusyhteistyösopimuksessa sovittujen rajoitusten ja edellytysten mukaisesti yksinomaan USA:n joukkojen hankintasopimusten täyttämiseen.
Arvonlisäverolain 10 lukuun sisältyvän 102 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan verovelvollinen saa vähentää verollista liiketoimintaa varten toiselta verovelvolliselta ostamastaan tavarasta tai palvelusta suoritettavan veron. Tilanteissa, joissa Suomessa arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitty sopimustoimittaja ei esittäisi ostotapahtuman yhteydessä USA:n joukkojen vahvistamaa todistusta, ostajana oleva arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitty sopimustoimittaja voisi 102 §:n perusteella vähentää ostamastaan tavarasta tai palvelusta suoritettavan veron. Tämä vähentäisi arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkittyjen sopimustoimittajien ja Verohallinnon hallinnollista taakkaa verrattuna siihen tilanteeseen, että vapautus myönnettäisiin palautusmenettelyä noudattaen.
Arvonlisäverolain 129 c §:n mukaisesti palautuksen edellytyksenä olisi lähtökohtaisesti, että tavaran tai palvelun verollinen ostohinta olisi vähintään 170 euroa. Vero palautettaisiin neljänneskalenterivuodelta Verohallinnolle tehdyn hakemuksen perusteella kolmenkymmenen päivän kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta. Hakemus olisi tehtävä vuoden kuluessa laskun maksupäivästä. Verohallinto tarkistaisi palautuksen edellytykset ja palauttaisi veron. Arvonlisäverolain 129 c §:n 6 momentin perusteella Verohallinto määräisi tarkemmin
todistuksesta sekä palautushakemukseen sisällytettävistä tiedoista ja hakemukseen liitettävistä asiakirjoista.
Valmisteverotuslain 18 §:n 2 momentin mukaan veropalautukseen sovelletaan valmisteverotuslain 83 §:n 1 momenttia ja 83 a §:n 1 momenttia. Palautusta voi hakea kalenterikuukauden tai kalenterivuoden jaksolta. Vero palautettaisiin Verohallinnolle tehdyn hakemuksen perusteella kolmenkymmenen päivän kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta. Palautusta on haettava Verohallinnolta kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jona oikeus palautuksen saamiseen syntyi. Valmisteverotuslain 83 a §:n 6 momentin mukaan Verohallinto voi antaa tarkempia määräyksiä palautuksen hakemista koskevasta menettelystä.
17 artikla. Henkilökohtaiset verovapautukset. Puolustusyhteistyösopimuksen 17 artikla sisältää henkilökohtaisia verovapautuksia koskevan yleisen määräyksen. Artikla koskee sekä välittömiä että välillisiä veroja. Nato SOFAssa joukkojen ja siviilihenkilöstön jäsenten sekä näiden huollettavien henkilökohtaisia verovapauksia koskevia säännöksiä sisältyy etenkin verotusta koskevaan X artiklaan ja maahantuontia ja maasta vientiä sekä niiden yhteydessä suoritettavia tulleja ja veroja koskevaan XI artiklaan. Puolustusyhteistyösopimuksen 17 artikla perustuu Nato SOFAn määräyksille ja täydentää niitä.
Nato SOFAn X artiklan 1 kappaleen mukaan vastaanottajavaltio ei saa henkilön verotuksellista asemaa määritellessään ottaa huomioon ajanjaksoja, joina joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsen on tämän valtion alueella ainoastaan sen johdosta, että hän on näiden joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsen. Tällaisia ajanjaksoja ei pidetä asumisen ajanjaksoina, eivätkä ne aiheuta muutosta henkilön verotuksellisessa asuinpaikassa. Kappaleen mukaan lähettäjävaltion joukkojen jäsenille ja siviilihenkilöstölle maksamat palkat ja palkkiot sekä jäsenten sellainen aineellinen irtain omaisuus, jonka sijainti vastaanottajavaltiossa johtuu ainoastaan jäsenten tilapäisestä oleskelusta siellä, on verovapaata vastaanottajavaltiossa. Näitä lukuun ottamatta Nato SOFAn X artikla ei estä määräämästä veroa, jonka jäsen on vastaanottajavaltion lainsäädännön mukaan velvollinen suorittamaan, vaikka hänellä katsottaisiinkin olevan asuinpaikka tai domisiili tämän valtion ulkopuolella. Nato SOFAn X artiklaa ei sen 3 kappaleen mukaan sovelleta XI artiklassa tarkoitettuihin tulleihin ja veroihin. Nato SOFAn XI artiklan 6 kappale sisältää määräykset joukkojen ja siviilihenkilöstön jäsenten omaan tai heidän huollettaviensa henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettujen moottoriajoneuvojen väliaikaisesta maahantuonnista verotta ja tullitta. Toisin kuin joukkojen ja siviilihenkilöstön virka-ajoneuvojen osalta, Nato SOFAn XI artikla ei velvoita myöntämään yksityisten ajoneuvojen osalta vapautusta verosta, joka on suoritettava niiden käytöstä liikenteessä.
Puolustusyhteistyösopimuksen 17 artiklan laajat henkilökohtaiset verovapautukset poikkeavat Nato SOFAn IX artiklan 8 kappaleen, jonka mukaan joukoille, siviilihenkilöstölle tai niiden jäsenille taikka näiden huollettaville ei myönnetä vapautusta veroista tai tulleista, jotka vastaanottajavaltion vero- ja tullisäännösten mukaan kannetaan ostetuista tavaroista ja suoritetuista palveluista.
Puolustusyhteistyösopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaan USA:n joukkojen jäsenet ja näiden huollettavat eivät ole velvollisia maksamaan Suomen alueella veroja, korvauksia, lupamaksuja tai vastaavia maksuja, mukaan lukien arvonlisävero, Suomen alueelle tuodun tai siellä henkilökohtaiseen käyttöönsä hankitun aineellisen irtaimen omaisuutensa ostamisesta, omistamisesta, hallussapidosta, käytöstä, keskinäisestä siirtämisestä tai siirtymisestä kuoleman johdosta. Vapautusta sovelletaan noudattaen yhteisesti sovittuja menettelyjä. Veronpalautus maksetaan kolmenkymmenen päivän kuluessa sitä koskevan pyynnön vastaanottamisesta.
USA:n joukkojen jäsenet ja näiden huollettavat, joilla on hallussaan tai jotka käyttävät radio- ja televisiovastaanottimia ja internetin käytön mahdollistavia laitteita Suomen alueella, vapautetaan tällaiseen käyttöön tai hallussapitoon liittyvistä veroista, korvauksista, lupamaksuista ja vastaavista maksuista. USA:n joukkojen jäsenten ja näiden huollettavien omistamat moottoriajoneuvot vapautetaan Suomessa ajoneuvon käyttöveroista, rekisteröinti- ja lupamaksuista ja vastaavista maksuista mutta ei sellaisista käyttömaksuista, joita peritään suurelta yleisöltä teiden, siltojen ja tunnelien käytöstä.
Arvonlisäverodirektiiviin ja -lakiin sisältyy Naton yhteistä puolustustoimintaa koskevia verovapaussäännöksiä. Niillä vapautetaan tietyin edellytyksin arvonlisäverosta muun muassa tavaroiden ja palvelujen myynnit muiden Pohjois-Atlantin sopimukseen kuuluvien valtioiden puolustusvoimiin liittyvän siviilihenkilöstön käyttöön, jos puolustusvoimat osallistuvat yhteiseen puolustustoimintaan oman valtionsa ulkopuolella. Arvonlisäverodirektiivin 151 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava verosta muun muassa tavaroiden luovutukset ja palvelujen suoritukset, jotka toteutetaan Pohjois-Atlantin sopimukseen kuuluvissa jäsenvaltioissa tämän sopimuksen muiden sopijavaltioiden puolustusvoimiin liittyvän siviilihenkilöstön käyttöön, jos puolustusvoimat osallistuvat yhteiseen puolustustoimintaan. Arvonlisäverodirektiivin 151 artiklan 1 kohdan 2 kohdan perusteella sellaisten tavaroiden luovutusten osalta, joita ei lähetetä tai kuljeteta luovutusjäsenvaltion ulkopuolelle, sekä palvelujen suoritusten osalta vapautus voidaan siten myöntää joko palautusmenettelyä tai suoraa vapautusta noudattaen.
Arvonlisäverolain 129 c §:n 2 momentissa säädetään muun muassa Suomessa olevien toisten Pohjois-Atlantin sopimukseen kuuluvien valtioiden puolustusvoimien asevoimiin liittyvän siviilihenkilöstön tavaroiden ja palvelujen hankintojen verottomuudesta. Säännöksen mukaan Pohjois-Atlantin sopimukseen kuuluvan toisen valtion puolustusvoimille palautetaan sellaisten tavaroiden ja palvelujen hankintaan sisältyvä vero, jotka on ostettu puolustusvoimien asevoimiin liittyvän siviilihenkilöstön viralliseen käyttöön asevoimien osallistuessa yhteiseen puolustustoimintaan. Pykälän 3 momentin mukaan palautuksen edellytyksenä on, että tavaran tai palvelun verollinen ostohinta on vähintään 170 euroa. Säännöksen 4 momentin mukaan vero palautetaan neljänneskalenterivuodelta Verohallinnolle tehdyn hakemuksen perusteella. Hakemus on tehtävä vuoden kuluessa laskun maksupäivästä. Verohallinto tarkistaa palautuksen edellytykset ja palauttaa veron. Pykälän 5 momentin mukaan Xxxxxxxxxxxx määrää tarkemmin hakemukseen sisällytettävistä tiedoista ja hakemukseen liitettävistä asiakirjoista.
Arvonlisäverolain nykyiset EU:n ja Naton puitteissa toteutettavan puolustustoiminnan verovapaudet koskevat siviilihenkilöstön osalta vain toisen valtion Suomessa oleviin asevoimiin liittyvän siviilihenkilöstön viralliseen käyttöön hankittavia tavaroita ja palveluja. Puolustusyhteistyösopimuksen 17 artiklan henkilökohtaisten verovapautusten soveltamisala kattaisi myös Suomessa olevien USA:n joukkojen jäsenten ja näiden huollettavien henkilökohtaiseen käyttöön hankitut tavarat ja palvelut. Nykyisin ainoastaan diplomaattisilla edustajilla ja heidän perheenjäsenillään on oikeus henkilökohtaisten hankintojen arvonlisäveron palautukseen. Samoin eräiden kansainvälisten järjestöjen päälliköllä ja ylemmillä virkamiehillä, joille on myönnetty diplomaattisen edustajan asema, sekä heidän perheenjäsenillään on oikeus arvonlisäveron palautukseen.
Valmisteverotusdirektiiviin ja -lakiin sisältyy Naton yhteistä puolustustoimintaa koskeva verovapaussäännös. Valmisteverotuslain 18 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisesti valmisteverottomia ovat tuotteet, jotka on tarkoitettu Suomessa olevien toisten Naton jäsenmaiden asevoimien käyttöön tai niihin liittyvän siviilihenkilöstön käyttöön taikka niiden messien tai kanttiinien tarpeisiin. Säännös kattaa sekä virallisen että henkilökohtaisen käytön. Tuotteilla tarkoitetaan sekä EU:ssa yhdenmukaistetun valmisteveron alaisia tuotteita
(polttoaineet, sähkö, alkoholi ja tupakka) että myös kansallisen valmisteveron alaiset tuotteet kuten virvoitusjuomia ja juomapakkauksia.
Valmisteverotuslain 18 §:n 2 momentin mukaan verollisina hankittujen valmisteveron alaisten tuotteiden verovapaus voidaan toteuttaa myös palauttamalla vero. Palautusta haetaan Verohallinnolta. Sähkön valmisteverottomuus voidaan toteuttaa vain palautusmenettelyllä. Valmisteverotuslain 18 §:n 2 momentin mukaan veropalautukseen sovelletaan valmisteverotuslain 83 §:n 1 momenttia ja 83 a §:n 1 momenttia. Palautusta voi hakea kalenterikuukauden tai kalenterivuoden jaksolta. Vero palautettaisiin Verohallinnolle tehdyn hakemuksen perusteella kolmenkymmenen päivän kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta. Palautusta on haettava Verohallinnolta kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jona oikeus palautuksen saamiseen syntyi. Valmisteverotuslain 83 a §:n 6 momentin mukaan Verohallinto voi antaa tarkempia määräyksiä palautuksen hakemista koskevasta menettelystä.
Puolustusyhteistyösopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaan vapautusta sovellettaisiin noudattaen yhteisesti sovittuja menettelyjä ja palautus maksettaisiin 30 päivän kuluessa sitä koskevan pyynnön vastaanottamisesta. Tällä tarkoitetaan sitä, että vapautus voitaisiin myöntää palautusmenettelyä noudattaen. Suomessa sovelletaan nykyisin kattavasti palautusmenettelyä Suomessa olevien kansainvälisten toimijoiden osalta. Muita tilanteita vastaavasti USA:n joukkojen jäsenten ja näiden huollettavien henkilökohtaisten hankintojen osalta vapautus toteutettaisiin palautusmenettelyä soveltaen.
Puolustusyhteistyösopimuksen 17 artiklan 1 kohdan täytäntöönpanemiseksi arvonlisäverolakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi USA:n joukkojen jäsenen tai hänen talouteensa kuuluvan perheenjäsenen henkilökohtaisia verovapautuksia koskeva säännös.
Puolustusyhteistyösopimuksen 17 artiklan 2 kohdassa määrätään luonnollisten henkilöiden tuloverovapautuksista. Kohdan määräykset puolustusyhteistyösopimuksen mukaisissa tehtävissä toimivien henkilöiden tuloverovapautuksista vastaavat sisällöllisesti monelta osin Nato SOFAn X artiklan määräyksiä. Puolustusyhteistyösopimuksen 17 artiklan 2 kohtaan sisältyy kuitenkin myös määräyksiä, jotka laajentavat Nato SOFAn X artiklan mukaiset vapautukset kohdistumaan myös tiettyihin muihin henkilöryhmiin ja tuloihin. Nato SOFAn X artiklan verovapausmääräykset koskevat ainoastaan lähettäjävaltion joukkojen ja siviilihenkilöstön jäseniä. Kyseisen artiklan mukaan vastaanottajavaltio ei saa henkilön verotuksellista asemaa määritellessään ottaa huomioon ajanjaksoja, joina joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsen on tämän valtion alueella ainoastaan sen johdosta, että hän on näiden joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsen. Tällaisia ajanjaksoja ei pidetä asumisen ajanjaksoina, eivätkä ne aiheuta muutosta henkilön verotuksellisessa asuinpaikassa. Nato SOFAn X artiklassa määrätään lisäksi, että lähettäjävaltion maksamat palkat ja palkkiot joukkojen ja siviilihenkilöstön jäsenille ovat saajilleen verovapaata vastaanottajavaltiossa.
Puolustusyhteistyösopimuksen 17 artiklan 2 kohdan a alakohta vapauttaa Suomen tuloverosta USA:n joukkojen jäsenten, näiden huollettavien ja USA:n sopimustoimittajien työntekijöiden saamat tulot, kun tulo on saatu sopimuksen 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen organisaatioiden eli muiden kuin suomalaisten ei-kaupallisten organisaatioiden palveluksessa, tai sopimuksen 21 tai 22 artiklassa tarkoitetuissa palveluissa eli USA:n asevoimille tarkoitetuissa palveluissa tai USA:n asevoimien postitoimipaikassa. Vapautuksia ei myönnetä Suomen kansalaisille eikä pysyväisluonteisesti Suomessa asuville. Sopimuksen 17 artiklan 2 kohdan b alakohta vapauttaa Suomen tuloverosta USA:n joukkojen jäsenten ja näiden huollettavien saamat tulot USA:n hallitukselta tai sellaiselta luonnolliselta henkilöltä, yritykseltä tai yhteisöltä, joka ei ole suomalainen tai Suomessa yleisesti verovelvollinen.
Artiklan 2 kohdan c alakohta vapauttaa Suomen tuloverosta USA:n sopimustoimittajien työntekijöiden saamat palkat ja vastaavat korvaukset, jotka he saavat hankintasopimukseen tai alihankintasopimukseen perustuvasta työstä oleskellessaan Suomessa yksinomaan täyttämässä tätä hankinta- tai alihankintasopimusta USA:n joukkoja varten. Tuloverosta vapaata ovat myös tulot, jotka USA:n sopimustoimittajien työntekijät saavat sellaiselta luonnolliselta henkilöltä, yritykseltä tai yhteisöltä, joka ei ole suomalainen tai Suomessa yleisesti verovelvollinen.
Perustuslain 81 §:n momentin mukaan valtion verosta säädetään lailla. Xxxxxxxxxxxx henkilön verovelvollisuudesta säädetään tuloverolaissa (1535/1992), jonka mukaan henkilöt ovat täällä joko yleisesti tai rajoitetusti verovelvollisia. Muut kuin yleisesti verovelvolliset ovat rajoitetusti verovelvollisia. Yleisesti verovelvollinen on henkilö, joka on verovuonna asunut Suomessa. Henkilön katsotaan asuvan Suomessa, jos hänellä on täällä varsinainen asunto ja koti tai jos hän jatkuvasti oleskelee täällä yli kuuden kuukauden ajan, jolloin tilapäinen poissaolo ei estä pitämästä oleskelua jatkuvana. Yleisesti verovelvollinen on velvollinen suorittamaan veroa täältä ja muualta saamastaan tulosta. Näin ollen artiklan määräykset poikkeavat tuloverolain määräyksistä.
Puolustusyhteistyösopimuksen 17 artiklan 3 kohta sisältää määräyksiä ennakonperinnän velvoitteista. Suomen veroista artiklan 2 kohdan mukaan vapautettuihin tuloihin ei sovelleta Suomen säädöksiä ja määräyksiä, jotka koskevat työnantajan tai itsenäisen ammatinharjoittajan velvollisuutta pidättää tai maksaa ennakolta tuloveroja ja sosiaaliturvamaksuja.
Kansallisen sosiaaliturvalainsäädännön perusteella työnantajalla on lähtökohtaisesti velvollisuus järjestää Suomessa työskenteleville työntekijöilleen työeläkevakuutus ja työtapaturma- ja ammattitautivakuutus sekä maksaa lakisääteiset sosiaaliturvamaksut.
Suomella on Yhdysvaltojen kanssa voimassa oleva sosiaaliturvasopimus (SopS 86/1992). Sosiaaliturvasopimus koskee työeläkkeitä sekä Kansaneläkelaitoksen toimeenpanemia vanhuus- ja perhe-eläkettä. Sosiaaliturvasopimusten yleinen lähtökohtana on se, että vakuutusmaksut peritään vain yhdessä maassa. Sosiaaliturvasopimus voi olla joltain osin relevantti myös puolustusyhteistyösopimuksen soveltamisen yhteydessä.
18 artikla. Virallinen maahantuonti ja maasta vienti. Puolustusyhteistyösopimuksen 18 artikla sisältää virallista maahantuontia ja maastavientiä koskevat määräykset. Artikla perustuu Nato SOFAn maahantuontia ja maasta vientiä sekä niiden yhteydessä suoritettavia tulleja ja veroja koskevaan XI artiklaan ja täydentää sitä.
Nato SOFAn XI artiklan 2 kappale oikeuttaa joukoille tai siviilihenkilöstölle kuuluvien virka- ajoneuvojen tullittomaan maahantuontiin ja maasta vientiin. Määräyksen mukaan joukkojen tai siviilihenkilöstön virka-ajoneuvot vapautetaan verosta, joka suoritetaan ajoneuvojen käyttämisestä tieliikenteessä. Nato SOFAn XI artiklan 3 kappale oikeuttaa virallisella sinetillä varustettujen virallisten asiakirjojen vapautukseen tullitarkastuksesta. Nato SOFAn XI artiklan 4 kappale koskee joukkojen, siviilihenkilöstön ja näiden huollettavien ylläpitoon tarkoitettua virallista maahantuontia. Kappale oikeuttaa joukot tuomaan tullitta kohtuulliset määrät elintarvikkeita sekä muita tarvikkeita ja tavaroita yksinomaan joukkojen käyttöön sekä tapauksissa, joissa vastaanottajavaltio sen sallii, siviilihenkilöstön ja näiden huollettavina olevien henkilöiden yksinomaiseen käyttöön. Lisäksi artiklan 4 kappaleessa määrätään tullittoman maahantuonnin edellytyksenä olevasta todistuksesta. Kappaleessa tarkoitettu todistus on niin sanottu NATO-lomake 302. Kappaleessa ei määrätä siitä, että vastaanottajavaltion tulliviranomaisten lakeja ja asetuksia voitaisiin soveltaa joukkojen
viralliseen tuontiin. Nato SOFAn XI artiklan 7 kappaleen määräysten mukaisesti joukkojen viranomaisen toimesta muuhun kuin näiden joukkojen tai sen siviilihenkilöstön yksinomaiseen käyttöön tapahtuva maahantuonti ei ole oikeutettu artiklan mukaiseen tullittomuuteen eikä vapautukseen muista ehdoista. Nato SOFAn XI artiklan 1-10 kappaleessa tullilla tarkoitetaan tulleja ja muita tuonnista ja viennistä suoritettavia maksuja ja veroja.
Nato SOFAn XI artiklan 4 kappaleen perusteella tullitta maahantuotujen tavaroiden maasta viennistä määrätään XI artiklan 8 kappaleessa. Artiklan 8 kappaleen mukaan sellaisia tavaroita, jotka on tuotu tullittomasti maahan joukkojen, siviilihenkilöstön ja näiden huollettavien ylläpitoa varten XI artiklan 4 kappaleen mukaisesti, voidaan vapaasti uudelleen viedä maasta sillä edellytyksellä, että tavaroista esitetään tulliviranomaiselle mainitun kappaleen mukaan annettu todistus ja että ne on tosiasiallisesti tuotu maahan 4 kappaleen ehtojen mukaisesti. Tulliviranomaiset voivat kuitenkin tarkistaa, että maasta viedyt tavarat ovat niitä, jotka todistuksessa mainitaan. Tällaisia tavaroita ei yleensä saa luovuttaa vastaanottajavaltiossa myymällä tai lahjoittamalla, jolleivat vastaanottajavaltion asianomaiset viranomaiset ole tätä erityisissä tapauksissa, asettamineen ehdoin sallineet.
Puolustusyhteistyösopimuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaan Nato SOFAn XI artiklan mukaisesti Suomen alueelle saa tuoda tavaroita, materiaalia, tarvikkeita, kalustoa ja muuta omaisuutta, a) jotka USA:n joukot tuovat maahan, b) jotka on tarkoitettu USA:n joukkojen lopulliseen käyttöön tai käytettäviksi niitä varten, myös tämän sopimuksen 21 ja 22 artiklan mukaisten asevoimille tarkoitettujen palvelujen tukemiseksi, c) jotka on määrä käyttää tai kuluttaa täytettäessä USA:n joukkojen kanssa tai niiden puolesta tehtyä hankintasopimusta, tai
d) jotka on määrä sisällyttää USA:n joukkojen käyttämiin tavaroihin tai tiloihin. Tästä maahantuonnista ei peritä tulleja, maahantuonti- tai rekisteröintimaksuja eikä muita vastaavia maksuja, mukaan lukien, mutta ei yksinomaan, käyttöverot, valmisteverot ja arvonlisävero. Puolustusyhteistyösopimuksen 18 artiklan 2 kohdan mukaan tämän sopimuksen 1 artiklassa tarkoitettujen tavaroiden, materiaalin, tarvikkeiden, kaluston ja muun omaisuuden viennistä Suomen alueelta ei peritä Suomen vientitulleja.
Puolustusyhteistyösopimuksen 18 artiklan 1 ja 2 kohdan määräykset vastaavat Nato SOFAn joukkojen virallista maahantuontia ja maasta vientiä koskevia määräyksiä. Nato SOFAsta poiketen puolustusyhteistyösopimuksen määräykset mahdollistavat kuitenkin sen, että varsinainen maahantuoja tai maasta viejä on USA:n joukkojen sijaan USA:n sopimustoimittaja tai suomalainen sopimustoimittaja, kun maahantuonti tai maasta vienti tapahtuu USA:n joukkojen hyväksi.
Puolustusyhteistyösopimuksen 18 artiklan 3 kohdan mukaan osapuolet tekevät tarvittaessa yhteistyötä varmistaakseen, että maahan tuotavien tavaroiden, materiaalin, tarvikkeiden, kaluston ja muun omaisuuden määrät ovat kohtuullisia. USA:n joukot antavat Suomen viranomaisille Nato SOFAn XI artiklan 4 kappaleen mukaisesti asianmukaisen todistuksen siitä, että kyseiset tavarat, materiaali, tarvikkeet, kalusto ja muu omaisuus täyttävät tässä artiklassa määrätyt edellytykset tulleista ja maksuista vapauttamiseksi. Todistuksen antaminen täyttää kaikki Suomen viranomaisten vaatimukset tulli-ilmoituksesta ja tarkastuksesta niiden esineiden osalta, jotka USA:n joukot tai muu taho niiden puolesta tuovat maahan tai vievät maasta tämän artiklan mukaisesti.
Puolustusyhteistyösopimuksen 18 artiklan 3 kohdan määräykset vastaavat Nato SOFAn määräyksiä joukkojen viralliseen tuontiin sovellettavista edellytyksistä ja menettelyistä. Puolustusyhteistyösopimuksen mukaisesti NATO-lomakkeen 302 esittäminen kuitenkin vapauttaa myös tullitarkastuksesta niiden esineiden osalta, jotka USA:n joukot tai muu taho
niiden puolesta tuovat maahan tai vievät maasta artiklan mukaisesti. Vastaavaa nimenomaista määräystä ei ole Nato SOFAssa.
Puolustusyhteistyösopimuksen 18 artiklan 4 kohdan mukaan, kun USA:n sopimustoimittajat tai suomalaiset sopimustoimittajat saavat tuoda maahan tavaroita, materiaalia, tarvikkeita, kalustoa ja muuta omaisuutta tämän artiklan määräysten mukaisesti, USA:n joukot edellyttävät, että sopimustoimittajat käyttävät kyseisiä esineitä yksinomaan USA:n joukkojen hankintasopimusten täyttämiseen. Kohta merkitsee sitä, että artiklan mukaisesti maahantuodut tuotteet ja materiaalit on käytettävä ainoastaan USA:n joukkojen puolustusyhteistyösopimuksen mukaiseen toimintaan. Tuotteita tai materiaalia ei ole tarkoitettu saatettavaksi Suomen ja EU:n sisämarkkinoille (ns. sotilaskupla). Tätä konkretisoi artiklan 6 kohdan mukainen osapuolten toimivaltaisten viranomaisten velvoite tehdä yhteistyötä torjuakseen artiklan mukaisten vapautusten väärinkäyttöä. Vastaava soveltuu myös verovapautusten väärinkäyttöön. Artiklan 4 kohta liittyy lisäksi laajemmin siihen, että sopimustoimittajat ovat mm. 18 artiklan mukaisten vapautusten piirissä ainoastaan silloin, kun ne toimittavat tavaroita tai tuottavat palveluita USA:n joukoille osana puolustusyhteistyösopimukseen perustuvaa toimintaa. Jos sopimustoimittaja toimii Suomen markkinoilla muutoin, sen on noudatettava kansallisen lainsäädännön edellytyksiä täysimääräisesti. Artiklan 5 kohdan mukaan tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tavarat, materiaali, tarvikkeet, kalusto ja muu omaisuus vapautetaan veroista ja muista maksuista, jotka muutoin määrättäisiin tästä omaisuudesta sen maahantuonnin tai hankkimisen jälkeen.
Puolustusyhteistyösopimuksen 18 artikla merkitsee poikkeusta Suomen alueelle tuotaviin tavaroihin, materiaaleihin, tarvikkeisiin, kalustoon ja muuhun omaisuuteen kansallisessa ja EU-lainsäädännössä säädetyistä maahantuontivaatimuksista. USA:lla on kuitenkin velvollisuus kunnioittaa Suomen lainsäädäntöä. Eläinten, eläinperäisten elintarvikkeiden ja yhdistelmätuotteiden, eläinperäisten sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden, kasvien, kasviperäisten tuotteiden ja ei-eläinperäisten elintarvikkeiden ja rehujen tuontiehdoista sekä em. tuotteiden virallisesta valvonnasta EU:n ulkorajalla tuotaessa ko. eriä lähetyksiä EU:n ulkopuolisista maista EU:n alueelle säädetään EU:n asetuksissa, joita on selostettu kattavasti Nato SOFA hallituksen esityksen yhteydessä (HE 90/2023 vp, s. 24-25). Käytön jälkeen kyseisten tuotteiden keräys- ja hävitystoimenpiteisiin sovelletaan EU- ja kansallista lainsäädäntöä. Kansainvälinen kasvinsuojeluyleissopimus (IPPC) ja sen alaiset kansainväliset standardit velvoittavat kaikkia sopimuksen osapuolia. Tuonnissa velvoittavia standardeja ovat mm. puupakkauksia koskeva ISPM15 standardi ja käytettyjen koneiden, ajoneuvojen sekä laitteiden käsittelyä ja puhdistamista koskeva ISPM41 standardi.
Maahantuonti voi koskea myös säteilylähteitä, kemikaaleja, lääkkeitä ja verituotteita. Xxxxxxxxxxxx säteilystä säädetään säteilylaissa (859/2018) perustuen säteilyturvallisuusdirektiiviin 2013/59/EURATOM. Lain 76 §:n mukaan umpilähteiden maahantuonti on sallittu vain, jos laissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Kemikaalilain 3 §:n 4 momentti mahdollistaa EU-sääntelyyn perustuen kemikaalilain, REACH-, CLP- ja biosidiasetuksen vaatimuksista poikkeamisen maanpuolustuksessa. Lääkkeiden tuonnin ja viennin luvista ja muista vaatimuksista säädetään lääkelaissa perustuen lääkedirektiiviin 2001/83/EY, sekä eläinlääkkeiden osalta eläinlääkeasetuksessa (EU) 2019/6. Veripalvelulain (197/2005) 9 § asettaa verituotteiden osalta veripalvelulaitokselle ja terveydenhuollon toimintayksikölle tuotteiden jäljitettävyyttä koskevia vaatimuksia. Tuonnin kohteena voivat olla myös tupakka- tai alkoholituotteet tai huumausaineiksi luokitellut aineet. Tupakkalain mukaan purutupakkaa, nenänuuskaa ja suussa käytettäväksi tarkoitettua tupakkaa ei saa tuoda maahan. Alkoholilain mukaan tietyissä tilanteissa alkoholituotteiden maahantuonti edellyttää lupaa tai ilmoitusta. Huumausaineiden maahantuonti on kielletty, paitsi esim. lääkinnällisissä
tarkoituksissa. Suomi ja USA ovat sitoutuneet YK:n huumausaineyleissopimuksiin. Lisäksi kiellettyjä ovat EU- ja kansallisessa laissa määritetyt huumausaineet.
Puolustusyhteistyösopimuksen mahdollistama poikkeus maahantuontia koskevista vapautuksista on perusteltua joukkojen sujuvan maahantulon sekä maasta toiseen tapahtuvan liikkumisen mahdollistamiseksi. Lainsäädännön vaatimusten täyttäminen voisi vaikeuttaa USA:n joukkojen puolustusyhteistyösopimuksen mukaista toimintaa käytännössä. Artiklan mukainen poikkeus olisi kuitenkin rajoitettu siinä mielessä, että artiklan 3 kohdan nojalla maahantuodun materiaalin määrän edellytetään olevan kohtuullinen ja lisäksi 1, 4 ja 6 kohdan nojalla on tulkittavissa, että maahantuotu materiaali on tarkoitettu USA:n joukkojen yksinomaiseen käyttöön (ns. sotilaskupla). Lisäksi USA:n joukkojen kunnioittamisvelvoite rajoittaa osaltaan lainsäädännöstä poikkeamisen laajuutta.
Poikkeaminen EU-lainsäädännöstä sekä kansallisten sektorilakien maahantuonnin vaatimuksista olisi mahdollista, koska puolustusyhteistyösopimus saatetaan voimaan kansallisena lakina. Edellä kuvattu lainsäädäntö perustuu osin EU-lainsäädäntöön, josta poikkeaminen on kuitenkin katsottu mahdolliseksi edellä EU-oikeutta käsittelevässä kappaleessa todetuin perustein (ks. jakso 3). Kun puolustusyhteistyösopimukseen soveltamisesta saadaan kokemusta, voi jatkossa olla kuitenkin tarve arvioida kansallisen lainsäädännön muutostarpeita.
Maahantuonnista ei myöskään peritä tulleja, maahantuonti- ja rekisteröintimaksuja eikä muita vastaavia maksuja, ml. veroja. Arvonlisäverodirektiiviin ja -lakiin sisältyy Naton yhteistä puolustustoimintaa koskevia verovapaussäännöksiä. Niillä vapautetaan tietyin edellytyksin arvonlisäverosta muiden Pohjois-Atlantin sopimukseen kuuluvien valtioiden puolustusvoimien tekemät tavaroiden maahantuonnit, kun nämä osallistuvat yhteiseen puolustustoimintaan oman valtionsa ulkopuolella. Direktiivin 143 artiklan 1 kohdan h alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava verosta tavaroiden maahantuonti Pohjois- Atlantin sopimukseen kuuluvien jäsenvaltioiden alueelle tämän sopimuksen muiden sopijavaltioiden puolustusvoimien toimesta näiden puolustusvoimien tai niihin liittyvän siviilihenkilöstön käyttöön tai niiden messien taikka kanttiinien tarpeisiin, jos nämä puolustusvoimat osallistuvat yhteiseen puolustustoimintaan.
Arvonlisäverolain 94 §:ssä säädetään maahantuotavien tavaroiden verottomuudesta. Pykälän 1 momentin 24 kohdan mukaan verotonta on toisen Pohjois-Atlantin sopimukseen kuuluvan valtion puolustusvoimien maahantuomien arvonlisäverolain 129 c §:ssä tarkoitettuun käyttöön tulevien tavaroiden maahantuonti, edellyttäen, että tavaran maahantuonnista suoritettavan veron peruste lisättynä arvonlisäveron osuudella on vähintään 170 euroa. Arvonlisäverolain
129 c §:n 2 momentin mukaan Pohjois-Atlantin sopimukseen kuuluvan toisen valtion puolustusvoimille palautetaan sellaisten tavaroiden ja palvelujen hankintaan sisältyvä vero, jotka on ostettu puolustusvoimien Suomessa olevien asevoimien tai asevoimiin liittyvän siviili-henkilöstön viralliseen käyttöön asevoimien osallistuessa yhteiseen puolustustoimintaan. Palautusoikeus on myös näiden asevoimien Suomessa olevien messien ja kanttiinien tarpeisiin tulevien tavaroiden ja palvelujen hankintaan sisältyvästä verosta.
Arvonlisäverolain nykyiset Naton puitteissa toteutettavan puolustustoiminnan maahantuonnin verovapaudet koskevat toisen Natoon kuuluvan valtion puolustusvoimien asevoimien tai asevoimiin liittyvän siviili-henkilöstön viralliseen käyttöön sekä asevoimien messien ja kanttiinien tarpeisiin Suomessa maahantuomia tavaroita. Arvonlisäverodirektiivin 143 artiklan
1 kohdan h alakohdan mukaan verosta on vapautettava tavaroiden maahantuonti muiden sopijavaltioiden puolustusvoimien tai niihin liittyvän siviilihenkilöstön käyttöön taikka niiden messien tai kanttiinien tarpeisiin. Direktiivin artiklan sanamuotoa vastaavasti
puolustusyhteistyösopimuksen 18 artiklan virallista maahantuonnin verovapausten soveltamisala kattaisi USA:n joukkojen tekemien maahantuontien lisäksi myös sopimustoimittajien tekemät tavaroiden maahantuonnit, jos sopimustoimittajien maahantuomat tavarat on tarkoitettu USA:n joukkojen lopulliseen käyttöön tai käytettäviksi niitä varten, myös tämän sopimuksen 21 ja 22 artiklan mukaisten asevoimille tarkoitettujen palvelujen tukemiseksi tai, jos tavarat on määrä käyttää tai kuluttaa täytettäessä USA:n joukkojen kanssa tai niiden puolesta tehtyä hankintasopimusta taikka, jos tavarat on määrä sisällyttää USA:n joukkojen käyttämiin tavaroihin tai tiloihin.
Valmisteverotusdirektiiviin ja -lakiin sisältyy Naton yhteistä puolustustoimintaa koskeva verovapaussäännös. Valmisteverotuslain 18 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisesti valmisteverottomia ovat tuotteet, jotka on tarkoitettu Suomessa olevien toisten Naton jäsenmaiden asevoimien käyttöön tai niihin liittyvän siviili-henkilöstön käyttöön taikka niiden messien tai kanttiinien tarpeisiin. Säännös kattaa sekä virallisen että henkilökohtaisen käytön. Tuotteilla tarkoitetaan sekä EU:ssa yhdenmukaistetun valmisteveron alaisia tuotteita (polttoaineet, sähkö, alkoholi ja tupakka) että myös kansallisen valmisteveron alaiset tuotteet kuten virvoitusjuomia ja juomapakkauksia.
Valmisteverotuslain 18 §:n 3-5 momentin mukaan, jos Suomeen tuodaan toisessa jäsenmaassa hankittuja valmisteveron alaisia tuotteita pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaiseen tarkoitukseen, niiden mukana on oltava verovapaustodistus.
Valmisteverotuslain 18 §:n 6 momentin mukaan silloin, jos valmisteveron alaisia tuotteita tuodaan Euroopan unionin ulkopuolelta pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaiseen tarkoitukseen, menettelystä verottomuuden toteuttamiseksi on voimassa, mitä vastaavien tuotteiden tullittomuudesta säädetään.
Ajoneuvoverolain (1281/2003) 12 §:n (85/2021) 2 kohdan mukaan ajoneuvoverosta on vapautettu muun muassa kansainvälisen sopimuksen perusteella verosta vapaat ajoneuvot.
EU:lla on yksinomainen toimivalta tulliliiton alalla (SEUT 3 artikla). Tullittomuutta koskevat säännökset perustuvat EU:n säädöksiin. Euroopan Yhteisön tullittomuusjärjestelmän luomisesta 16 päivänä marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1186/2009 (jäljempänä tullittomuusasetus) 131 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat myöntää tullittomuuden jäsenvaltion alueella oleville asevoimille, jotka eivät toimi kyseisen valtion lipun alla. Vientitulleja ei tällä hetkellä EU:ssa muutenkaan kanneta. Kansallista tullilainsäädäntöä sovelletaan Suomessa Euroopan unionin tullialueelle tuotavien ja sen ulkopuolelle vietävien sekä Suomen tullialueen kautta kuljetettavien tavaroiden tulliselvitykseen, tullivalvontaan ja tulliverotukseen sen lisäksi, mitä niistä säädetään unionin lainsäädännössä. Lailla voimaan saatettavaan sopimukseen sisältyviä tullittomuuksia voitaisiin soveltaa suoraan sopimuksen nojalla, eikä kansallisen tullilain (304/2016) muuttaminen siten olisi tarpeellista.
Puolustusyhteistyösopimuksen 18 artiklan 3 kohdan mukaan USA:n joukot antaisivat Suomen viranomaisille NATO-lomakkeen 302. Lomake 302 on käytössä sotilaallisen toiminnan yhteydessä siirrettävien tai käytettävien tavaroiden tullauksen yksinkertaistamiseksi ja helpottamiseksi. Kunkin sellaisen EU-jäsenvaltion tulliviranomainen, jonka alueelle lomakkeen 302 käyttöön oikeutetut joukot ovat sijoitettuina, nimeää unionin tullikoodeksin (EU) N:o 952/2013 täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2447 221 artiklan nojalla tullitoimipaikan, joka vastaa sotilaallisessa toiminnassa kuljetettavien tai käytettävien tavaroiden tullimuodollisuuksista ja -tarkastuksista. Komission delegoidun asetuksen
2015/2446 (muutettu asetuksella 2020/877) 141 artiklan 6 kohdan mukaisesti lomake voidaan toimittaa myös muulla tavalla kuin sähköisellä tietojenkäsittelymenetelmällä.
Arvonlisäverolain nykyisen 94 §:n 1 momentin 24 kohdan, valmisteverotuslain 18 §:n 1 momentin 3 kohdan ja puolustusyhteistyösopimuksen 18 artiklan mukaisesti verovapautus myönnettäisiin suoraa vapautusta soveltaen, jos maahantuonnin yhteydessä esitettäisiin asianmukaisen todistus siitä, että kyseiset tavarat täyttävät tässä artiklassa määrätyt edellytykset tulleista ja veroista vapauttamiseksi. USA:n joukkojen tekemien maahantuontien osalta tällä tarkoitettaisiin lähtökohtaisesti NATO-lomaketta 302. Sopimustoimittajien osalta suoran vapautuksen soveltamisen edellytyksenä olisi se, että sopimustoimittajat antavat maahantuonnin yhteydessä Tullille USA:n joukkojen vahvistaman todistuksen siitä, että tavarat tai palvelut on tarkoitettu USA:n joukoille ja tavaroita käytetään puolustusyhteistyösopimuksessa sovittujen rajoitusten ja edellytysten mukaisesti yksinomaan USA:n joukkojen hankintasopimusten täyttämiseen. Asianmukaisena todistuksena voitaisiin käyttää esimerkiksi puolustusyhteistyösopimuksen 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua todistusta.
Maahantuonnin arvonlisäverotuksen toimivaltaa koskeva perussääntö sisältyy arvonlisäverolain 160 §:ään Sen 1 momentin mukaan tavaran maahantuonnin verotuksesta ja valvonnasta vastaa Xxxxx, jos tuonnista verovelvollista ei ole merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin veron suorittamisvelvollisuuden syntymishetkellä. Puolustusyhteistyösopimuksen säännösten mukaisesti USA:n joukkoja ja USA:n sopimustoimittajia ei lähtökohtaisesti olisi merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin, joten niiden osalta maahantuonnin verotus kuuluisi siten lähtökohtaisesti Tullin toimivaltaan.
Arvonlisäverolain 101 §:n 2 momentin mukaan Xxxxxx vastuulle 160 §:n 1 ja 2 momentin mukaisesti kuuluvan arvonlisäverotuksen osalta tavaran maahantuontia, veron suorittamista, palauttamista ja takaisin perimistä koskevaan sekä muuhunkin menettelyyn, veron maksamisen lykkäykseen, vakuuksiin, veronkorotukseen, virhemaksuun, jälkiverotukseen ja muutoksenhakuun sekä tietojen salassapitoon ja salassa pidettävien tietojen luovuttamiseen ja saamiseen sovelletaan, ellei tässä laissa toisin säädetä, mitä tullista tullilainsäädännössä säädetään.
Valmisteverotuslain 3 §:n mukaan 1 momentin mukaan Xxxxx toimittaa verotuksen, jos tuotteita tuodaan unionin ulkopuolelta eikä niitä aseteta välittömästi niiden maahantuonnin jälkeen väliaikaisen verottomuuden järjestelmään. Veron suorittamista, palauttamista ja takaisin perimistä koskevaan sekä muuhunkin menettelyyn, vakuuksiin, veronkorotukseen, virhemaksuun, jälkiverotukseen, tiedonantovelvollisuuteen, uhkasakon asettamiseen ja muutoksenhakuun sekä tietojen salassapitoon ja salassa pidettävien tietojen luovuttamiseen ja saamiseen sovelletaan tällöin, mitä tullista tullilainsäädännössä säädetään, jollei tässä laissa tai asianomaisessa valmisteverolaissa toisin säädetä. Valmistevero on kuitenkin suoritettava ennen kuin valmisteveron alaiset tuotteet luovutetaan vapaaseen liikkeeseen.
Unionin tullikoodeksin 116 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 117 artiklan mukaan tuonti- tai vientitullin määrä on palautettava tai peruutettava, jos sen määrä on vahvistettu liian suureksi. Unionin tullikoodeksin 121 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan tullin palauttamista ja peruuttamista koskevat 116 artiklan nojalla tehdyt hakemukset on toimitettava tulliviranomaisille kolmen vuoden kuluessa tullivelan tiedoksiantopäivästä, kun kyse on liian suuriksi vahvistetuista tuonti- tai vientitullin määristä, toimivaltaisen viranomaisten virheestä tai kohtuussyistä.
Niissä tilanteissa, joissa maahantuonnin yhteydessä ei esittäisi vapautuksen edellytyksenä olevaa asianmukaista todistusta, maahantuoja antaisi normaalin tulli-ilmoituksen ja maksaisi normaalisti maahantuonnin verot (tulli, arvonlisä- ja valmistevero). Tullin toimivaltaan kuuluvan maahantuonnin osalta maahantuonnin verot (tulli, arvonlisä- ja valmistevero) voitaisiin kuitenkin palauttaa Tullille tehtävän oikaisuvaatimuksen perusteella. Tämän mukaisesti tilanteissa, joissa USA:n joukot eivät olisi maahantuonnin yhteydessä esittäneet asianmukaista todistusta, maahantuonnin verot voitaisiin palauttaa USA:n joukkojen Tullille tekemän oikaisuvaatimuksen perusteella. Vastaavasti sopimustoimittajalle, jota ei olisi rekisteröity Suomessa arvonlisäverovelvolliseksi, maahantuonnin verot voitaisiin palauttaa sopimustoimittajan Xxxxxxxx tekemän oikaisuvaatimuksen perusteella. Oikaisuvaatimukseen tulisi liittää USA:n joukkojen vahvistama todistus siitä, että tavarat tai palvelut on tarkoitettu USA:n joukoille ja tavaroita käytetään puolustusyhteistyösopimuksessa sovittujen rajoitusten ja edellytysten mukaisesti yksinomaan USA:n joukkojen hankintasopimusten täyttämiseen.
Verohallinnon toimivaltaan kuuluvan maahantuonnin osalta Tulli kantaisi tulli-ilmoituksen perusteella vain tullin ja Verohallinto normaalin arvonlisäveroilmoituksen perusteella arvonlisäveron. Arvonlisäverolain 10 lukuun sisältyvän 102 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan verovelvollinen saa vähentää maahan tuomastaan tavarasta suoritettavan veron. Siten tilanteissa, joissa Suomessa arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitty sopimustoimittaja ei olisi esittänyt maahantuonnin yhteydessä vapautuksen edellytyksenä olevaa asianmukaista todistusta, maahantuojana oleva arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitty sopimustoimittaja voisi 102 §:n perusteella vähentää maahantuonnista suoritettavan veron.
19 artikla. Henkilökohtainen maahantuonti, maasta vienti ja tavaroiden luovuttaminen. Puolustusyhteistyösopimuksen 19 artikla sisältää henkilökohtaista maahantuontia, maastavientiä ja tavaroiden luovuttamista koskevan määräyksen. Artikla perustuu Nato SOFAn maahantuontia ja maasta vientiä sekä niiden yhteydessä suoritettavia tulleja ja veroja koskevaan XI artiklaan ja täydentää sitä.
Nato XXXXx XX artiklan 1 kappaleen pääsäännön mukaan joukkojen ja siviilihenkilöstön jäseniin ja heidän huollettaviinsa sovelletaan vastaanottajavaltion tullilainsäädäntöä, mikäli sopimuksessa ei nimenomaisesti toisin määrätä. Nato SOFAn XI artiklan 5 kappaleessa määrätään joukkojen ja siviilihenkilöstön jäsenten oikeudesta tuoda maahan henkilökohtaiset tavaransa ja huonekalunsa tullittomasti palveluksen ajaksi, kun hän saapuu ensimmäisen kerran aloittaakseen palveluksen vastaanottajavaltiossa tai kun hänen huollettavansa ensimmäisen kerran saapuu hänen luokseen. Oikeudesta joukkojen ja siviilihenkilöstön jäsenten omaan tai heidän huollettaviensa henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettujen moottoriajoneuvojen verottomaan ja tullittomaan väliaikaiseen maahantuontiin määrätään artiklan 6 kappaleessa. Kyseisessä kappaleessa tarkoitettu oikeus väliaikaisesti maahantuoda moottoriajoneuvoja tullitta ja verotta koskee vain joukkojen ja siviilihenkilöstön jäseniä eikä määräys anna huollettaville vastaavaa oikeutta. Nato SOFAn XI artiklan 7 kappaleen määräysten mukaisesti muu kuin edellä mainittu maahantuonti ei ole oikeutettu artiklan mukaiseen tullittomuuteen eikä vapautukseen muista ehdoista.
Nato SOFAn XI artiklan 5 ja 6 kappaleen perusteella tullitta ja verotta maahantuotujen tavaroiden maasta viennistä ja luovuttamisesta määrätään Nato SOFAn XI artiklan 8 ja 9 kappaleessa. Tällaisia tullittomasti maahan tuotuja tavaroita voidaan vapaasti uudelleen viedä maasta sillä edellytyksellä, että ne on tosiasiallisesti tuotu maahan 5 tai 6 kappaleen ehtojen mukaisesti. Tällaisia tavaroita ei yleensä saa luovuttaa vastaanottajavaltiossa myymällä tai lahjoittamalla, jolleivat vastaanottajavaltion asianomaiset viranomaiset ole tätä erityisissä tapauksissa, asettamillaan ehdoin sallineet. Artiklan 9 kappaleen mukaan vastaanottajavaltiossa ostetut tavarat saadaan viedä maasta vain vastaanottajavaltiossa
voimassa olevan sääntelyn mukaisesti. Nato SOFAn XI artiklan 1–10 kappaleessa tullilla tarkoitetaan tulleja ja muita tuonnista ja viennistä suoritettavia maksuja ja veroja.
Puolustusyhteistyösopimuksen 19 artiklan 1 kohdan mukaan USA:n joukkojen jäsenet, näiden huollettavat ja USA:n sopimustoimittajat saavat tuoda maahan tullitta ja verotta henkilökohtaisia tavaroitaan, huonekaluja, yhden yksityisen moottoriajoneuvon kahdeksantoista vuotta täyttänyttä henkilöä kohti ja muita henkilökohtaiseen tai kotitaloutensa käyttöön tai kulutukseen tarkoitettuja tavaroita sinä aikana, jona heidät on määrätty tehtävään Suomen alueelle. Tätä erioikeutta sovelletaan paitsi näiden henkilöiden omistamiin tavaroihin myös sellaisiin tavaroihin, jotka lähetetään heille lahjaksi tai toimitetaan heille täytettäessä muualla kuin Suomen alueella kotipaikan omaavien henkilöiden kanssa tehtyjä sopimuksia. Tämä maahantuonti ei saa ylittää henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettuja kohtuullisia määriä, eikä sen luonne tai määrä saa viitata siihen, että tavarat tuodaan kaupallisiin tarkoituksiin. Tämä artiklan kohta, mukaan lukien tiettyjen tavaroiden maahantuonnille asetettujen rajoitusten huomioiminen, pannaan täytäntöön noudattaen yhteisesti määritettyjä menettelyjä.
Artiklan 1 kohdan määräys vastaa lähtökohtaisesti Nato SOFAn maahantuontia koskevia määräyksiä. Nato SOFAsta poiketen määräyksellä kuitenkin sallitaan myös yksityisten moottoriajoneuvojen maahantuonti huollettavien toimesta ja ulotetaan maahantuontia koskevat erioikeudet koskemaan myös USA:n sopimustoimittajia. Nato SOFAa täydentäen kohdalla lisäksi ulotetaan sen tarkoittamat erioikeudet koskemaan myös kohdassa tarkoitetuille henkilöille lähetettäviä lahjoja ja heidän sopimuksiin perustuvia lähetyksiä.
Artiklan 1 kohdan on verottoman ja tullivapaan maahantuonnin todettiin neuvotteluissa kattavan myös siinä mainittujen henkilöiden oikeuden tuoda henkilökohtaiset tavaransa ja vastaanottaa heille osoitettuja postilähetyksiä Suomeen aikana, jona henkilö on määrätty tehtävään Suomen alueelle sekä tämän oikeuden vastaanottaa heille Suomeen lähetettyjä tavaroita huomioiden kohdassa olevat määrälliset rajoitukset.
Puolustusyhteistyösopimuksen 19 artiklan 2 kohdan mukaan tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tavaroita ja muita verotta ja/tai tullitta hankittuja tavaroita ei saa myydä eikä muutoin luovuttaa Suomen alueella oleville henkilöille, joilla ei ole oikeutta tuoda maahan tällaisia tavaroita tullitta, elleivät toimivaltaiset Suomen viranomaiset hyväksy niiden luovuttamista. Hyväntekeväisyyslahjoituksia varten ei vaadita tällaista hyväksyntää. Jos tavaroita luovutetaan henkilöille, joilla ei ole oikeutta tuoda maahan tällaisia tavaroita, niiden lopullinen vastaanottaja on velvollinen maksamaan luovutuksesta määrättävät verot. USA:n joukkojen jäsenet, näiden huollettavat ja USA:n sopimustoimittajat saavat vapaasti luovuttaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua omaisuutta toisilleen, ja nämä luovutukset vapautetaan veroista ja/tai tulleista. USA:n joukot pitävät kirjaa näistä verottomien tai tullittomien tavaroiden luovutuksista. Suomen viranomaiset hyväksyvät asianmukaisesti tehdyt rikosilmoitukset ratkaisevaksi todisteeksi siitä, että USA:n joukkojen jäsenten, näiden huollettavien ja USA:n sopimustoimittajien tullittomia ja verottomia tavaroita on varastettu, jolloin kyseiset henkilöt vapautuvat velvollisuudesta maksaa vero tai tulli.
Artiklan 2 kohdan määräyksellä sovitaan Nato SOFAn pääsäännöstä poiketen USA:n joukkojen jäsenten, niiden huollettavien ja USA:n sopimustoimittajien mahdollisuudesta luovuttaa tullitta ja verotta maahantuotua omaisuutta toisilleen ja myös muille henkilöille. Lisäksi kohdalla sovitaan Nato SOFAa täydentäen mahdollisuudesta lahjoittaa tällaista omaisuutta hyväntekeväisyyteen. Nato SOFA ei myöskään sisällä määräyksiä vapautuksesta verojen ja tullien maksamisesta sillä perusteella, että tullittomien ja verottomien tavaroiden varastamisesta on tehty rikosilmoitus.
Artiklan 3 kohdan mukaan USA:n joukkojen jäsenet, näiden huollettavat ja USA:n sopimustoimittajat saavat jälleenviedä (tai viedä) maasta vientitullitta ja -maksutta tavarat, jotka he ovat tuoneet Suomen alueelle (tai hankkineet siellä) tehtävänsä hoitamisen aikana. Artiklan 3 kohdan määräys vastaa Nato SOFAn maasta vientiä koskevia määräyksiä.
Artiklan 4 kohdan mukaan osapuolten toimivaltaiset viranomaiset tekevät keskenään yhteistyötä torjuakseen tässä artiklassa tarkoitettujen vapautusten väärinkäytön.
Arvonlisäverodirektiiviin ja -lakiin sisältyy Naton yhteistä puolustustoimintaa koskevia verovapaussäännöksiä. Niillä vapautetaan tietyin edellytyksin arvonlisäverosta muiden Pohjois-Atlantin sopimukseen kuuluvien valtioiden puolustusvoimien tekemät tavaroiden maahantuonnit, kun nämä osallistuvat yhteiseen puolustustoimintaan oman valtionsa ulkopuolella. Direktiivin 143 artiklan 1 kohdan h alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava verosta tavaroiden maahantuonti Pohjois-Atlantin sopimukseen kuuluvien jäsenvaltioiden alueelle tämän sopimuksen muiden sopijavaltioiden puolustusvoimien toimesta näiden puolustusvoimien tai niihin liittyvän siviilihenkilöstön käyttöön tai niiden messien taikka kanttiinien tarpeisiin, jos nämä puolustusvoimat osallistuvat yhteiseen puolustustoimintaan.
Yhteisöön muuttavien henkilöiden henkilökohtaisen omaisuuden arvonlisäverovapaudesta säädetään direktiivin 2006/112/EY 143 artiklan b ja c alakohdan soveltamisalasta vapautettaessa tietty tavaroiden lopullinen maahantuonti arvonlisäverosta 19 päivänä lokakuuta 2009 annetussa neuvoston direktiivissä 2009/132/EY. Sen 3 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on tietyin edellytyksin vapautettava maahantuonnissa kannettavasta arvonlisäverosta pysyvän asuinpaikkansa yhteisön ulkopuolelta jäsenvaltioon muuttavien luonnollisten henkilöiden maahantuoma henkilökohtainen omaisuus. Tämä säännös koskee 19 artiklassa tarkoitettujen USA:n joukkojen jäsenten, näiden huollettavien ja USA:n sopimustoimittajien työntekijöiden henkilökohtaisten tavaroiden, huonekalujen ja moottoriajoneuvon maahantuontia.
Arvonlisäverolain 94 §:ssä säädetään maahantuotavien tavaroiden verottomuudesta. Pykälän 1 momentin 24 kohdan mukaan verotonta on toisen Pohjois-Atlantin sopimukseen kuuluvan valtion puolustusvoimien maahantuomien arvonlisäverolain 129 c §:ssä tarkoitettuun käyttöön tulevien tavaroiden maahantuonti, edellyttäen, että tavaran maahantuonnista suoritettavan veron peruste lisättynä arvonlisäveron osuudella on vähintään 170 euroa. Arvonlisäverolain
129 c §:n 2 momentin mukaan Pohjois-Atlantin sopimukseen kuuluvan toisen valtion puolustusvoimille palautetaan sellaisten tavaroiden ja palvelujen hankintaan sisältyvä vero, jotka on ostettu puolustusvoimien Suomessa olevien asevoimien tai asevoimiin liittyvän siviilihenkilöstön viralliseen käyttöön asevoimien osallistuessa yhteiseen puolustustoimintaan.
Arvonlisäverolain nykyiset EU:n ja Naton puitteissa toteutettavan puolustustoiminnan verovapaudet koskevat siviilihenkilöstön osalta vain toisen valtion Suomessa oleviin asevoimiin liittyvän siviilihenkilöstön viralliseen käyttöön maahantuotavia tavaroita. Puolustusyhteistyösopimuksen 19 artiklan henkilökohtaisteen käyttöön tarkoitettujen tavaroiden maahantuonnin verovapauden soveltamisala kattaisi myös Suomessa olevien USA:n joukkojen jäsenten, näiden huollettavien ja USA:n sopimustoimittajien työntekijöiden henkilökohtaiseen käyttöön maahantuomat tavarat. Nykyisin ainoastaan diplomaattisilla edustajilla ja heidän perheenjäsenillään on oikeus tuoda maahan henkilökohtaisteen käyttöön tarkoitettuja tavaroita verovapaasti. Samoin eräiden kansainvälisten järjestöjen päälliköllä ja ylemmillä virkamiehillä, joille on myönnetty diplomaattisen edustajan asema, sekä heidän perheenjäsenillään on vastaava oikeus. Näihin tilanteisiin sovelletaan nykyisin kattavasti