SIJOITUSSIDONNAISTEN KAPITALI- SAATIOSOPIMUSTEN TULOVEROLAIN 35 B §:N MUKAINEN ERITYINEN VERO-
Xxxxx Xxxxxxxxxxxx
SIJOITUSSIDONNAISTEN KAPITALI- SAATIOSOPIMUSTEN TULOVEROLAIN 35 B §:N MUKAINEN ERITYINEN VERO-
TUSMENETTELY
Johtamisen ja talouden tiedekunta
Kandidaatintutkielma
Joulukuu 2022
TIIVISTELMÄ
Xxxxx Xxxxxxxxxxxx: Sijoitussidonnaisten kapitalisaatiosopimusten tuloverolain 35 b §:n mukainen erityinen vero- tusmenettely
Kandidaatintutkielma Tampereen yliopisto Vero-oikeus Joulukuu 2022
Tässä tutkielmassa tarkastellaan sijoitussidonnaisten kapitalisaatiosopimusten verotusta ja erityisesti kapitalisaa- tiosopimusten tuloverolain 35 b §:n mukaista erityistä verotusmenettelyä. Kapitalisaatiosopimuksella tarkoitetaan asiakkaan ja vakuutusyhtiön välistä sopimusta, jossa asiakas sijoittaa pääomaa. Erityistä verotusmenettelyä kos- keva sääntely on säädetty kapitalisaatiosopimusten avulla toteutettavan, jopa aggressiivisen verosuunnittelun es- tämiseksi. Sääntely on uutta, joten siihen liittyy tulkinnanvaraisuuksia, joiden ratkaisemiseksi ei ole vielä riittävästi oikeuskäytäntöä.
Tutkielmassa kapitalisaatiosopimusten erityistä verotusmenettelyä käsitellään luonnollisen henkilön tuloverotuk- sen näkökulmasta. Tutkielmassa tutkitaan kapitalisaatiosopimusten erityisen verotusmenettelyn soveltumisedelly- tyksiä sekä sitä, mitä sääntelyn soveltuminen verotuksessa tarkoittaa. Tutkielmassa näihin kysymyksiin vastataan oikeusdogmaattisen tutkimuksen menetelmin. Koska tutkimuksen kohteena oleva sääntely on uutta, sekä siihen liittyvää oikeuskäytäntöä ja oikeuskirjallisuutta on vähän, tutkimuksessa painottuvat lain esityöt, joita tutkitaan ta- voitteellisen tulkinnan avulla.
Tutkimuksen tuloksena todetaan, että kapitalisaatiosopimusten erityistä verotusmenettelyä voidaan pitää ve- ronalaisen tulon laskemisen periaatteiden osalta selkeänä. Tuloverolain 35 b §:n soveltuessa kohde-etuuksista vakuutusyhtiölle kertyneet tuotot verotetaan verovelvollisen sen verovuoden tulona, jolloin ne ovat kertyneet va- kuutusyhtiölle ja jolloin ne ovat olleet verovelvollisen nostettavissa. Nämä veroksi luetut tulot huomioidaan myö- hemmin vakuutussuoritusten verotuksessa. Tutkimustuloksena todetaan myös, että erityisen verotusmenettelyn soveltamisen edellytykset ovat tulkinnallisesti hankalia. Erityisesti tulkinnanvaraisuuksia liittyy siihen, mitä laissa tarkoitetaan oikeudella tehdä kohde-etuuteen liittyviä toimeksiantoja tai muita sopimuksia vakuutusyhtiön puolesta kolmannen osapuolen kanssa. Tähän kysymykseen liittyy kolme ulottuvuutta: toimeksiannon, puolesta toimisen sekä kolmannen osapuolen määritelmät.
Kapitalisaatiosopimuksien erityiseen verotusmenettelyyn liittyvien tulkinnanvaraisuuksien odotetaan selkenevän ajan myötä sääntelyä koskevan oikeuskäytännön lisääntyessä. Tulkinnanvaraisuuksista huolimatta tutkimustulok- sena todetaan, että sääntelyä voidaan pitää sen tavoitteiden osalta selkeänä. Aggressiivista verosuunnittelua es- tävän tavoitteen osalta sääntely todetaan myös tehokkaaksi yleistä veronkiertämissäännöstä täydentäväksi sään- telyksi.
Avainsanat: Kapitalisaatiosopimus, sivuuttamismenettely, erityinen verotusmenettely, läpivirtausperiaate Tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck –ohjelmalla.
SISÄLLYS
1.1 Tutkimuskohde ja kysymyksenasettelu 7
1.3 Tutkimusmetodit ja tutkimuksen aineisto 9
2.2 Sijoitussidonnaisten kapitalisaatiosopimusten tuoton ja tappion verotus pääsäännön mukaisesti 11
2.2.1 Kapitalisaatiosopimusten tuoton verotus 11
2.2.2 Tappio kapitalisaatiosopimuksesta 13
3 SIJOITUSVAKUUTUSTEN SIVUUTTAMISMENETTELY 14
3.1 TVL 35 b §:n mukainen poikkeus pääsäännön mukaiseen kapitalisaatiosopimusten verotukseen 14
3.3 TVL 35 b §:n suhde veronkiertämissäännökseen 16
3.4 TVL 35 b §:n soveltamisala 17
3.4.1 Yleiset lähtökohdat soveltamiselle 17
3.4.2 Xxxxxx päättää kohde-etuuteen liittyvän määräys- tai äänivallan käyttämisestä
3.4.3 Xxxxxx päättää siitä, kenelle tai millä ehdoilla kohde-etuutena oleva varallisuus luovutetaan 20
3.4.4 Xxxxxx päättää kohde-etuutta koskevasta käyttö- tai hallintaoikeudesta 21
3.4.5 Oikeus tehdä kohde-etuutena olevaan varallisuuteen liittyviä toimeksiantoja tai muita kohde-etuuteen liittyviä sopimuksia vakuutusyhtiön puolesta kolmannen osapuolen kanssa 22
3.4.6 TVL 35 b §:n soveltuminen kapitalisaatiosopimuksen hallinnointiin verkkosivun tai sovelluksen kautta 24
3.5 Verosopimusten vaikutukset TVL 35 b §:n soveltamiselle 25
4 VERONALAISEN TULON MÄÄRÄYTYMINEN, KUN SOPIMUKSEEN SOVELLETAAN TVL 35 B §:ÄÄ 27
4.1 Kapitalisaatiosopimuksen kohde-etuuksille kertyneiden tuottojen verotus läpivirtausperiaatteella 27
4.2 Vakuutussuoritusten ja takaisinnostoarvon verotus, kun kapitalisaatiosopimukseen sovelletaan erityistä verotusmenettelyä 29
4.3 Tappio kapitalisaatiosopimuksesta, kun sopimukseen sovelletaan erityistä verotusmenettelyä 30
LÄHTEET
HE 172/2017 vp
HE 172/2017 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi vakuutusten tar- joamisesta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.
HE 275/2018 vp
HE 275/2018 vp, Xxxxxxxxxxx esitys eduskunnalle osakesäästötilin tulove- rotusta ja eräiden vakuutustuotteiden tuloverotuksen uudistamista koske- vaksi lainsäädännöksi.
Itälä 2020
Xxxxx, Hannu, Eräiden sijoitussidonnaisten vakuutustuotteiden sivuutta- mista koskeva TVL 35 b § verosuunnittelumahdollisuuksia rajoittavana erityisenä veronkiertosäännöksenä. Verotus-lehti 1/2020, s. 75–86.
Myllymäki 2021a
Xxxxxxxxx, Xxxxx, Sijoitusvakuutuksen sivuuttaminen verotuksessa. De- fensor Legis 2/2021, s. 411–434.
Myllymäki 2021b
Xxxxxxxxx, Xxxxx, Sijoitusvakuutukset rajat ylittävissä tilanteissa, Xxx XX. Verotus 3/2021, s. 340–352.
Myllymäki 2022
Xxxxxxxxx, Xxxxx, Sijoitusvakuutuksen sivuuttaminen – oikeustila päätök- sen KHO 2022:41 jälkeen. Verotus-lehti 4/2022, s. 455–460.
Määttä – Paso 2022
Määttä, Xxxxx – Paso, Xxxxxxx, Johdatus oikeudellisen ratkaisun teoriaan. Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja. Unicontent 2022.
Nykänen – Xxxxxxxx
Xxxxxxx, Xxxxx – Xxxxxxxx, Xxxxxx, Tuloverolain kommentaari. Xxxx Xxxxxx verkkokirjahylly.
OECD
OECD Model Tax Convention on Income and on Capital: Condensed Ver- sion 2017
Ossa 2014
Ossa, Jaakko, Kapitalisaatiosopimuksen verokohtelu. Edilex 26.5.2014. [xxxxx://xxx.xxxxxx.xx/xxxxxxxxxx/00000]
Särkikangas – Xxxxxxxx
Särkikangas, Tero – Xxxxxxxx, Xxxxxx, KVL:n ennakkoratkaisut tulovero- tuksessa. Xxxx Xxxxxx verkkokirjahylly.
Valtiovarainministeriö 2018
Valtiovarainministeriö: Eri sijoitusmuotojen verokohtelu, Työryhmära- portti. Valtiovarainministeriön julkaisu 14/2018.
VaVM 37/2018 vp
VaVM 37/2018 vp, Valtiovarainvaliokunnan mietintö hallituksen esityk- sestä (HE 275/2018) osakesäästötilin tuloverotusta ja eräiden vakuutus- tuotteiden tuloverotuksen uudistamista koskevaksi lainsäädännöksi.
Verohallinto 2021
Verohallinnon ohje: Kapitalisaatiosopimuksen verotus. 29.1.2021. Dnro VH/520/00.01.00/2021. [Viitattu 21.11.2022] Saatavilla: xxxxx://xxx.xxxx.xx/xxxxxxxxxx-xxxx-xxxxxx/xxxx-xxxxxxxx/00000/xxxxxxxx- saatiosopimuksen-verotus4/#6.7.5-veronalaisen-tulon-laskeminen-tvl-35- b-%C2%A7:n-soveltamistilanteissa
OIKEUSTAPAUKSET
Korkein hallinto-oikeus
KHO 2022:41
Keskusverolautakunnan päätökset
KVL:2020/26 KVL:2022/44
LYHENTEET
KHO korkein hallinto-oikeus
KVL keskusverolautakunta
TVL tuloverolaki 1535/1992
VML laki verotusmenettelystä 1558/1995 VSL vakuutussopimuslaki 543/1994
1 JOHDANTO
1.1 Tutkimuskohde ja kysymyksenasettelu
Suomen EU-jäsenyydestä lähtien, vuodesta 1995, suomalaiset henkivakuutusyhtiöt ovat voineet tarjota kapitalisaatiosopimuksia asiakkailleen. Sitä aikaisemmin tämä ei ole ollut mahdollista. 2000-luvulla yhä useammat yksityishenkilöt ovat ottaneet kapitalisaatioso- pimukset osaksi sijoituksiaan.1 Tämän takia kapitalisaatiosopimusten verokohteluun liit- tyvät kysymykset ovat tulleet yhä ajankohtaisemmiksi.
Kapitalisaatiosopimusten verotuksesta ei ollut erillistä lainsäädäntöä vielä ennen vuotta 2020 ja kapitalisaatiosopimusten verotus oli pitkälti oikeuskäytännön varassa. 1 päivänä tammikuuta 2020 astui kuitenkin voimaan muutossäädös (7.6.2019/732), jolla tulovero- lakiin (1535/1992, TVL) lisättiin kapitalisaatiosopimusten verotusta koskevaa sääntelyä. Osana uudistusta tuloverolakiin lisättiin uusi 35 b §, joka koskee tilanteita, joissa vakuu- tuksenottaja välittömästi käyttää vakuutusyhtiölle varojen omistajana kuuluvia oikeuksia. Tällaisissa tilanteissa säännöksen nojalla kaikki kapitalisaatiosopimuksen sijoituskoh- teille kertyneet tuotot voidaan verottaa verovelvollisen sen verovuoden tulona, jona tuotot ovat kertyneet vakuutusyhtiölle ja jona ne ovat olleet tämän verovelvollisen nostettavissa.
Uusi TVL 35 b § tarkoittaa soveltuessaan sitä, että kapitalisaatiosopimuksen tuotot vero- tetaan kuten kyseessä olisi suora sijoitus. Tästä seuraa, että vakuutuksen luonne epäsuo- rana sijoitusmuotona sivuutetaan. TVL 35 b §:n mukaista kapitalisaatiosopimusten eri- tyistä verotusmenettelyä onkin oikeuskirjallisuudessa kutsuttu sijoitusvakuutusten si- vuuttamismenettelyksi.2 Tässä tutkimuksessa käytämme molempia käsitteitä tarkoittaen niillä samaa TVL 35 b §:n mukaista menettelyä.
Sivuuttamismenettelyä koskeva lainsäädäntö on uutta ja sitä koskevaa oikeuskäytäntöä on vielä vähän. Myös oikeuskirjallisuudessa aiheesta on kirjoitettu niukasti, joten aiheen tutkiminen on perusteltua. Tutkimuksen tavoitteena on siten tutkia TVL 35 b §:n sovel- tamisalaa.
1 HE 275/2018 vp, s. 8.
2 Esim. Myllymäki 2021a.
Tämän tutkielman ensisijaisena tavoitteena on selvittää, millä edellytyksillä TVL 35 b
§:n mukainen erityinen verotusmenettely tulee sovellettavaksi. Koska sääntely on uutta, on tutkittavaksi mielekästä nostaa myös itse erityinen verotusmenettely, eli mitä verotuk- sellisesti tapahtuu, kun TVL 35 b § tulee sovellettavaksi. Tutkimuksella on siten kaksi tutkimuskysymystä, jotka ovat seuraavat:
1. Mitkä ovat tuloverolain 35 b §:n mukaisen sijoitusvakuutusten sivuuttamisen so- veltamisen edellytykset?
2. Miten kapitalisaatiosopimuksesta syntyvä veronalainen tulo määräytyy, kun sopi- mukseen sovelletaan tuloverolain 35 b §:ää?
1.2 Näkökulma ja rajaukset
Kapitalisaatiosopimus voi olla laskentaperustekorkoinen, sijoitussidonnainen tai näiden yhdistelmä. TVL 35 b § koskee kuitenkin sijoitussidonnaisia vakuutuksia, joten tutkimus rajataan vain niihin. Tutkimuksessa ei oteta myöskään huomioon mahdollisia sijoitussi- donnaisten ja laskuperustekorkoisten vakuutusten yhdistelmiä.
Tutkimuskohteena on erityisesti vuonna 2020 voimaan tullut tuloverolain 35 b §, jossa säädetään eräiden vakuutusten erityisestä verotusmenettelystä. Tämä lainkohta sisältää uutena säätelynä avoimia tulkintakysymyksiä, joten tutkimuksessa on mielekästä keskit- tyä nimenomaan tähän pykälän mukaiseen sijoitusvakuutusten sivuuttamiseen tulovero- tuksessa. Tutkimuksen alussa nostetaan kuitenkin esiin myös yleiset sijoitussidonnaisten kapitalisaatiosopimusten tuoton verotuksen periaatteet, jotta olisi helpompi ymmärtää myöhemmin käsiteltävää TVL 35 b §:n sääntelyä poikkeuksena pääsääntöön. Tutkimuk- sessa keskitytään kuitenkin kapitalisaatiosopimusten TVL 35 b §:n mukaiseen erityiseen verotusmenettelyyn.
TVL 35 b § merkitsee erityisesti poikkeusta kapitalisaatiosopimusten tuoton ja tappion verotukseen, joten tutkimus rajataan koskemaan vain näitä. Tutkimuksesta rajataan tie- toisesti pois kapitalisaatiosopimusten luovutuksiin liittyvät veroseuraamukset.
Kapitalisaatiosopimusten verotuksen lainsäädäntöuudistuksen osana myös elinkeinotulon verottamisesta annettua lakia (360/1968) muutettiin. Tässä tutkimuksessa aihetta rajataan kuitenkin niin, että kapitalisaatiosopimusten verokohtelua tutkitaan yksinomaan yksityis- henkilön tuloverotuksen näkökulmasta.
Tutkimuksen kohteena oleva kapitalisaatiosopimusten verotuksen oikeustila on muuttu- nut viimeisen vuosien aikana lainsäädäntöuudistusten takia merkittävästi, joten tutkimuk- sessa on mielekästä nostaa myös lyhyesti esiin uuden sääntelyn taustat ja tavoitteet. Sään- telyn tavoitteiden käsittelyn tarkoituksena on auttaa ymmärtämään sääntelyä paremmin.
Tutkimuksen kohteena oleva TVL 35 b § on kansallista sääntelyä, mutta sääntelyn tavoit- teena on osaltaan vaikuttaa ulkomaisten vakuutusyhtiöiden Suomessa verovelvollisille tarjoamien sijoitussidonnaisten kapitalisaatiosopimusten verotukseen.3 Siten tutkimuk- sessa on perusteltua käsitellä lyhyesti myös rajat ylittäviä tilanteita. Tutkimuksessa kes- kitytään kuitenkin pääasiassa kansalliseen sääntelyyn, joten tutkimuksessa kansainvälis- ten tilanteiden käsittely rajataan koskemaan oikeuskirjallisuudessa esiteltyjä verosopi- musten mahdollisia vaikutuksia sääntelylle. Rajat ylittäviä tilanteita tarkastellaan yksin- omaan yleisesti verovelvollisen näkökulmasta, koska TVL 35 b §:n soveltuminen rajoi- tetusti verovelvollisen tekemään vakuutukseen on harvinaista.4
1.3 Tutkimusmetodit ja tutkimuksen aineisto
Asetetut tutkimuskysymykset koskevat voimassa olevan oikeuden tulkintaa ja sisältöä, joten tutkimuksen menetelmänä on lainoppi eli oikeusdogmaattinen tutkimus. Tutkimuk- sen tavoitteena on siis tuottaa tulkintakannanottoja tyyppitilanteesta eli sijoitussidonnais- ten kapitalisaatiosopimusten verokohtelusta ja sijoitusvakuutusten sivuuttamisesta TVL 35 b §:n mukaisesti.
Tutkimuksen kohteena oleva tuloverolain 35 b § on varsin uusi lainkohta, joten asiasta ei ole vielä kovin paljoa oikeuskirjallisuutta tai oikeuskäytäntöä. Tämän takia tutkimuksessa painottuu lain sanamuodon mukaisen tulkinnan lisäksi erityisesti myös tavoitteellinen tul- kinta. Lain esitöitä tutkitaan siten, että tavoitteena on selvittää, miten lain säätäjä on
3 VaVM 37/2018 vp, s. 9.
4 Ks. Myllymäki 2021a, s. 431.
tarkoittanut lakia tulkittavan. Lisäksi esitöitä tutkimalla voidaan selvittää syitä lainsää- däntöuudistuksen taustalla.
Vuonna 2022 korkein hallinto-oikeus antoi ennakkoratkaisun KHO:2022:41, joka koskee TVL 35 b §:n soveltamista. Ratkaisu on ensimmäinen TVL 35 b §:n soveltamista koskeva ennakkoratkaisu, joten tärkeänä menetelmänä tutkimuksessa on selvittää tämän oikeusta- pauksen tulkinnan kautta TVL 35 b §:n mukaista soveltamisalaa.
Koska kyseessä on lainopillinen tutkimus, pohjautuu tutkimus perinteisen oikeuslähde- opin mukaisesti ensisijaisesti vahvasti velvoittaviin oikeuslähteisiin. Vahvasti velvoitta- via tutkimuslähteitä tutkimuksessa ovat tuloverolaki (1535/1992), josta keskitytään eri- tyisesti sen muutossäädökseen (732/2019), sekä laki vakuutusten tarjoamisesta (234/2018) ja vakuutusyhtiölaki (521/2008).
Vahvasti velvoittavia lähteitä tutkimuksessa tuetaan lainsäädännön esitöillä ja ennakko- päätöksillä. Lainsäädännön esitöistä tutkimukselle tärkeimpiä ovat HE 275/2018, jonka pohjalta tuloverolakiin lisättiin tutkimuksen pääkohteena oleva tuloverolain 35 b §, sekä kyseistä hallituksen esitystä koskeva valtionvarainvaliokunnan mietintö VaVM 37/2018 vp, jonka pohjalta tuloverolain pykälää eräiden vakuutusten erityisestä verotusmenette- lystä täsmennettiin.
Vahvasti ja heikosti velvoittavien oikeuslähteiden lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään oikeuskirjallisuutta. Tutkimuksen perusteluissa mainitusti sijoitusvakuutusten sivuutta- mismenettelystä ei ole kirjoitettu oikeuskirjallisuudessa kovinkaan paljon ja siten tutki- muksen lähteissä korostuu erityisesti Xxxxx Xxxxxxxxx useat artikkelit, joissa hän on kä- sitellyt aihetta. Oikeuskirjallisuutta käytetään tehtyjen päätelmien tukena.
2 KAPITALISAATIOSOPIMUS
2.1 Määritelmä
Vakuutussopimuslain (543/1994, VSL) 4 a §:n mukaan kapitalisaatiosopimuksella tar- koitetaan sijoitusvakuutusta, jossa ei ole vakuutettua. Kapitalisaatiosopimuksella tarkoi- tetaan vakuutusluokista annetun lain (526/2008) 18 §:n mukaan vakuutusteknisiin laskel- miin perustuvia kertyneen pääoman takaisinmaksua tarkoittavia sopimuksia. Nämä sopi- mukset kuuluvat henkivakuutusluokkaan 6.
Kapitalisaatiosopimus on asiakkaan ja vakuutusyhtiön välinen sopimus, jossa asiakas si- joittaa pääomaa. Sijoitettava pääoma voi olla joko rahaa tai jotain muuta omaisuutta. Si- joitussidonnaisella kapitalisaatiosopimuksella tarkoitetaan kapitalisaatiosopimusta, jossa asiakas valitsee, mihin sijoituskohteisiin pääoman arvo sidotaan. Vakuutuslainsäädän- nöstä seuraa, että vakuutusyhtiö hankkii nämä sopimuksen mukaiset sijoituskohteet.5 Si- joitukset liittyvät sopimukseen ainoastaan laskennallisesti, joten asiakkaalle ei sopimuk- sella synny omistusoikeutta sijoituskohteisiin. Sijoitusten omistusoikeus on oikeudelli- sesti vakuutusyhtiöllä.6 Sijoitusten arvonkehityksen mukaisesti määräytyvä sopimuksen säästö maksetaan yleensä kertasuorituksena sopimuksen eräännyttyä tai vaihtoehtoisesti sovittuina osasuorituksina määrättyinä ajankohtina.7
2.2 Sijoitussidonnaisten kapitalisaatiosopimusten tuoton ja tappion ve- rotus pääsäännön mukaisesti
2.2.1 Kapitalisaatiosopimusten tuoton verotus
Kapitalisaatiosopimuksen tuotto on TVL 32 §:n mukaan veronalaista pääomatuloa. Tu- loverolain 34 §:n 1 momentin mukaisesti kapitalisaatiosopimuksesta saatu vakuutussuo- ritus on veronalaista pääomatuloa. Jos kapitalisaatiosopimuksen perusteella maksettuja suorituksia ei ole vähennetty verotuksessa, on sopimuksen perusteella saaduista suorituk- sista veronalaista kuitenkin vain sopimuksen tuotto (TVL 34.5 §). Koska kapitalisaatio- sopimusten maksut eivät ole tuloverolain mukaan vähennyskelpoisia, on maksujen
5 HE 275/2018 vp, s. 51–52.
6 Ossa 2014, s.309.
7 HE 275/2018 vp, s. 8.
vähentämiseen liittyvä maininta laissa merkityksellinen vain kansainvälisissä tilanteissa.8 Yksinomaan kansallisissa tilanteissa vain kapitalisaatiosopimuksen tuotto on ve- ronalaista. Pääsääntö kapitalisaatiosopimusten tuloverolain mukaisessa verotuksessa on siis se, että mahdollinen veronalainen tuotto realisoituu vasta, kun sopimus erääntyy tai siitä nostetaan varoja. Tästä seuraa verotuksellinen lykkääntymisetu, joka johtuu epäsuo- rasta sijoittamisen mallista.
Lykkääntymisedulla tarkoitetaan sitä, että kapitalisaatiosopimuksen tulos realisoituu ve- ronalaiseksi voitoksi tai tappioksi vasta kapitalisaatiosopimuksen päättyessä. Kapitalisaa- tiosopimuksen sisällä kohde-etuuksia voidaan järjestellä uudelleen ilman, että siirroista realisoituisi pääsäännön mukaisesti veroa maksettavaksi. Jos verovelvollinen sijoittaisi kapitalisaatiosopimuksen sijasta suoraan esimerkiksi osakkeisiin, joutuu verovelvollinen maksamaan näistä sijoitusten juoksevista tuotoista vuosittain ja arvonnousuista aina luo- vutusten yhteydessä. Jos taas verovelvollinen tekee vakuutusyhtiön kanssa kapitalisaatio- sopimuksen, jonka arvonnousu on sidottu näiden osakkeiden tuottamaan tuloon ja arvon- nousuun, voi verovelvollinen ilman veroseuraamuksia järjestellä näitä kohde-etuuksia uudelleen, sekä hän joutuu maksamaan osakkeiden tuottamasta tulosta veroa vasta kapi- talisaatiosopimuksen päätyttyä.9
Veronalaisen tuoton laskentaperusteista säädetään TVL 35 §:ssä. Kapitalisaatiosopimuk- sen tuotto on se osa sopimuksen säästöstä, joka ylittää sopimuksen maksujen määrän. Kapitalisaatiosopimuksen veronalaisen tuoton määrä lasketaan siis siten, että verovelvol- lisen sopimuksesta saamasta suorituksesta vähennetään verovelvollisen kapitalisaatioso- pimuksesta maksamien maksujen yhteismäärä. (TVL 35.1 §) Nostettaessa sopimuksesta osasuorituksia, sopimuksesta nostetuista varoista veronalaisena tulona pidetään sitä suh- teellista osuutta, joka nostohetkellä vastaa jäljellä olevan tuoton osuutta jäljellä olevasta säästömäärästä (TVL 35.1 §).
8 HE 275/2018 vp, s. 47.
9 Valtiovarainministeriö 2018, s. 61.
Esimerkiksi:10
A on sijoittanut kapitalisaatiosopimukseen 10 000 euroa. Säästön arvo on nostohetkellä 15 000 euroa. Sopimuksesta syntynyt tuotto on siten 5 000 euroa. A nostaa sopimuksen säästöstä 1 000 euroa. A:n nostaman veronalaisen tuoton määräksi katsotaan 5 000/15 000 x 1 000 euroa eli yhteensä 333 euroa.
2.2.2 Tappio kapitalisaatiosopimuksesta
Koska sijoitussidonnaisen kapitalisaatiosopimuksen säästön arvo on sidottu jonkin kohde-etuuden arvoon ja näiden kohde-etuuksien arvo voi laskea, voi myös kapitalisaa- tiosopimuksen säästön arvo laskea. Tämän takia kapitalisaatiosopimuksesta voi aiheutua myös tappioita.
Tappio on tuloverolain mukaan vähennyskelpoinen pääomatuloista sopimuksen päätty- misvuonna. Vähennyskelpoisen tappion määrä lasketaan vähentämällä kapitalisaatioso- pimuksen perusteella saaduista suorituksista sopimusaikana maksettujen suoritusten määrä. Vähennyskelpoinen tappio voidaan ottaa huomioon myös vahvistettaessa TVL 60 §:n mukaista pääomatulolajin tappiota, jos tappiota ei ole verovuonna vähennetty ve- ronalaisista pääomatuloista. Alijäämähyvitystä kapitalisaatiosopimuksesta aiheutuneesta tappiosta ei voi tehdä. (TVL 35.3 §)
10 HE 275/2018 vp, s. 21.
3 SIJOITUSVAKUUTUSTEN SIVUUTTAMISMENET- TELY
3.1 TVL 35 b §:n mukainen poikkeus pääsäännön mukaiseen kapitali- saatiosopimusten verotukseen
Ensimmäisenä päivänä tammikuuta 2020 astui voimaan tuloverolain muutoslaki (732/2019), jolla tuloverolakiin lisättiin uusi eräiden vakuutusten erityistä verotusme- nettelyä koskeva 35 b §. Pykälä asettaa poikkeuksen kapitalisaatiosopimuksen tuoton verotuksen perusperiaatteeseen. Lainkohdassa esitettyjen ehtojen täyttyessä kapitalisaa- tiosopimuksen kohde-etuuksille kertyneet tuotot verotetaan vakuutusyhtiön kanssa sopi- muksen tehneen vakuutuksenottajan tulona sinä vuonna, kun ne kertyvät vakuutusyhti- ölle. Tämä tarkoittaa sijoitusvakuutuksen lykkääntymisedun menetystä.
Kapitalisaatiosopimuksiin ei kohdistu samanlaisia lainsäädännöllisiä rajoituksia kuin muihin epäsuoran sijoittamisen muotoihin, kuten osakesäästötiliin, sijoituskohteiden osalta. Kapitalisaatiosopimuksen sopimusjärjestelyillä voidaan saavuttaa tilanne, jossa tosiasiallinen määräysvalta sijoituskohteista säilyy vakuutuksenottajalla, vaikka sijoi- tukset ovatkin oikeudellisesti vakuutusyhtiön omistuksessa.11 Tämä mahdollisuus käyt- tää suoraan sijoittamiseen liittyviä oikeuksia yhdistettynä epäsuoran sijoittamisen lyk- kääntymisetuun johtaa epäyhdenmukaiseen verokohteluun erilaisten välillisen sijoitta- misen muotojen välillä. TVL 35 b §:n tarkoituksena onkin rajoittaa lykkääntymisvaiku- tusta ja siten edistää sijoitusmuotoneutraalisuutta ja toimialaneutraalisuutta.12 Vaikka TVL 35 b §:llä on eräitä veronkiertämistä koskevan sääntelyn piirteitä, ei säännöksen soveltaminen kuitenkaan edellytä tarkoitusta veron kiertämisestä.13
Korkein hallinto-oikeus on julkaistussa vuosikirjaratkaisussaan KHO:2022:41 korosta- nut sitä, että TVL 35 b §:n mukainen erityinen verotusmenettely on pääsääntöön nähden poikkeus. Poikkeussäännöksiä on lähtökohtaisesti yleisten tulkintaoppien mukaisesti tulkittava supistavasti tai ei ainakaan laajentaen.14
11 Nykänen – Nieminen, III OSA tulon veronalaisuus ja tulosta tehtävät vähennykset > 2 luku Pääomatu- lon veronalaisuus > Yksityisvakuutukset > TVL 35b § (7.6.2019/732) Eräiden vakuutusten erityinen ve- rotusmenettely > 1 momentti.
12 HE 275/2018 vp, s. 25.
13 HE 275/2018 vp, s. 50.
14 Määttä – Paso 2022, s. 36.
3.2 Sääntelyn tavoitteet
Kuten aikaisemmin selostettu, TVL 35 b §:ssä säädetään poikkeus pääsääntöön. Seuraa- vaksi onkin mielekästä pohtia, miksi tällainen poikkeus on haluttu säätää. Lainsäätäjä on avannut tavoitteitaan lain esitöissä. Uuden TVL 35 b §:n mukaisen erityisen verotusme- nettelyn tarkoituksena on ollut puuttua sellaisiin yksilöllisesti räätälöityihin vakuutusjär- jestelyihin, joilla pyritään lykkääntymisedun saamiseen säilyttäen kuitenkin suoran sijoit- tamisen etuja. Tällaisia yksilöllisiä vakuutusjärjestelyjä tarjoavat erityisesti ulkomaiset yhtiöt ja lain esitöissä onkin yksilöity yhdeksi sääntelyn tavoitteeksi tasavertaisten kilpai- luedellytysten takaamisen suomalaisille yrityksille.15 Puuttumista ulkomaisten yhtiöiden tarjoamien kapitalisaatiosopimusten verotukseen on perusteltu myös sillä, että ulkomaiset yhtiöt ovat tiedettävästi mahdollistaneet vakuutusmaksujen suorittamisen rahan sijasta muulla omaisuudella, kuten kiinteistöillä, jonka avulla on voitu muuttaa muuten ve- ronalaisia vuokratuloja verovapaiksi pääomapalautuksiksi.16
Koska lailla on haluttu erityisesti vaikuttaa ulkomaisten palvelujentarjoajien tarjoamiin vakuutussopimuksiin, on lain esitöissä erikseen mainittu, että laki soveltuu myös muihin kuin vakuutusluokista annetussa laissa määriteltyihin kapitalisaatiosopimuksiin. Täten sääntelyä voidaan soveltaa myös ulkomaisiin kapitalisaatiosopimuksiin (eng. capital re- demption policy). 17
Samassa yhteydessä eräiden vakuutusten erityisen verotusmenettelyn kanssa lakiin lisät- tiin sääntelyä uudesta osakesäästötilistä. Lain esitöissä korostetaan, että konsepti, jossa sijoittaja saa välilliseen sijoittamiseen liittyvät veroedut sekä suoraan sijoittamiseen rin- nastettavat omistajan oikeudet, on poikkeuksellinen ja tarkoitettu vain osakesäästötilille, johon on kohdistettu paljon rajoitteita. Yksi kapitalisaatiosopimuksiin liittyvän kiristävän sääntelyn tavoite onkin liittynyt uuden osakesäästötilimallin perustamiseen.18 Toisaalta sääntelyn yhtenä tavoitteena on ollut lain esitöiden mukaan yleisemminkin edistää sijoi- tusmuotoneutraalisuutta ja toimialaneutraalisuutta.19
15 VaVM 37/2018 vp, s. 9.
16 Itälä 2020, s. 78.
17 HE 275/2018 vp, s. 50.
18 VaVM 37/2018 vp, s. 9.
19 HE 275/2018 vp, s. 25.
3.3 TVL 35 b §:n suhde veronkiertämissäännökseen
Xxxxx kiertämisestä säädetään verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995, VML) 28
§:ssä niin sanotussa veron kiertämistä koskevassa yleislausekkeessa. Lauseke mahdollis- taa sen, että verotuksessa voidaan sivuttaa sellaiset keinotekoiset olosuhteet, joille on an- nettu toimenpiteen varsinaista luonnetta vastaamaton oikeudellinen luonne. Myös tulove- rolain 35 b §:n säätämisen yhtenä tavoitteena on ollut puuttuminen vakuutusten avulla tapahtuvaan veron kiertämiseen, joten onkin perusteltua pohtia näiden säännösten suh- detta toisiinsa.
Kapitalisaatiosopimuksen avulla voidaan pyrkiä edellä osassa 3.1. esiteltyyn tilanteeseen, jossa sijoittaja hyötyy epäsuoran sijoittamisen verotuksen lykkääntymisedusta, mutta saa samalla suoraan sijoittamiseen liittyviä oikeuksia. Vaikka TVL 35 §:n yhtenä tavoitteena on osaltaan veron kiertämisen estäminen, on lainsäätäjä erikseen halunnut lain esitöissä nostaa esiin sen, että säännös on ensisijaisesti luonteeltaan aineellinen, eikä sillä ole tar- koitus rajoittaa veronkiertämistä koskevan VML 28 §:n soveltamisalaa.20 VML 28 § voi siis tulla sovellettavaksi huolimatta siitä, soveltuuko kapitalisaatiosopimukseen TVL 35 b § vai ei.
TVL 35 b §:n luonne aineellisena sääntelynä tarkoittaa, että veroetuja rajoitetaan sään- nöksen nojalla puhtaasti säännöksessä mainittujen objektiivisten tunnusmerkkien täytty- misen perusteella. Säännöksen soveltuminen ei siis edellytä VML 28 §:n tavoin veron- kiertämistarkoitusta.21 TVL 35 b §:n sääntelyä voidaan siksi kuvata aggressiivista vero- suunnittelua rajoittavaksi sääntelyksi.22
Oikeuskirjallisuudessa on pohdittu sitä, voitaisiinko TVL 35 b §:n sääntelyä erityisenä veronkiertosäännöksenä laajentaa VML 28 §:n soveltamisen kautta.23 TVL 35 b §:n sään- tely aineellisena sääntelynä sekä edellä mainitun muotoinen kysymyksenasettelu viittaa- vat siihen, että TVL 35 b § on tarkoitettu sovellettavaksi veronkiertämistä estävänä sään- telynä ennen VML 28 §:n soveltamista. Oikeuskirjallisuuden perusteella VML 28 § voisi kuitenkin yleisenä veronkiertosäännöksenä täydentää TVL 35 b §:n tarjoamaa suojaa
20 HE 275/2018 vp, s. 50.
21 HE 275/2018 vp, s.50.
22 Itälä 2020, s. 76.
23 Itälä 2020, s. 81.
veronkierrolta, vaikka sen soveltamisala jäisikin lähinnä teoreettiseksi rajallisten tosiasi- allisten mahdollisuuksien vuoksi.24
3.4 TVL 35 b §:n soveltamisala
3.4.1 Yleiset lähtökohdat soveltamiselle
Edellytyksistä TVL 35 b §:n soveltamiselle säädetään pykälän 1 momentissa seuraa- vasti:
Kaikki kapitalisaatiosopimusta, säästöhenkivakuutusta tai eläkevakuutusta koskevan so- pimuksen kohde-etuutena oleville sijoituskohteille kertyneet tuotot verotetaan verovel- vollisen sen verovuoden tulona, jona tuotot ovat kertyneet vakuutusyhtiölle ja jona ne ovat olleet tämän verovelvollisen nostettavissa, jos vakuutuksenottajalla tai tämän mää- räämällä henkilöllä on oikeus käyttää yhtä tai useampaa seuraavista sopimuksen kohde- etuutta koskevista oikeuksista:
1) oikeus päättää kohde-etuuteen liittyvän määräys- tai äänivallan käyttämisestä;
2) oikeus päättää siitä, kenelle tai millä ehdoilla kohde-etuutena oleva varallisuus luovu- tetaan;
3) oikeus päättää kohde-etuutta koskevasta käyttö- tai hallintaoikeudesta;
4) oikeus tehdä kohde-etuutena olevaan varallisuuteen liittyviä toimeksiantoja tai muita kohde-etuuteen liittyviä sopimuksia vakuutusyhtiön puolesta kolmannen osapuolen kanssa.
Sijoitusvakuutuksen sivuuttamismenettelyn soveltamisesta seuraa, että kapitalisaatioso- pimuksen kohde-etuutena oleville sijoituskohteille kertyneet tuotot verotetaan verovel- vollisen sen verovuoden tulona, jolloin ne ovat kertyneet vakuutusyhtiölle ja jolloin ne ovat olleet verovelvollisen nostettavissa.
Lain esitöissä avataan tarkemmin sitä, mitä tarkoitetaan sillä, että tuotot ovat olleet vero- velvollisen nostettavissa. Verovelvollisella tarkoitetaan ensinnäkin lain esitöiden mukaan sitä, joka on oikeutettu nostamaan varoja sopimuksesta. Tuottojen katsotaan olleen vero- velvollisen nostettavissa, jos nosto-oikeutta ei ole tehokkaasti estetty sopimuksessa, ve- rovelvollinen on itse voinut vaikuttaa näihin nosto-oikeuden rajoituksiin tai voi
24 Itälä 2020, s. 83.
halutessaan muuttaa niitä. Tuottojen katsotaan olevan nostettavissa myös, jos varoja voi- daan nostaa sopimuksesta muun lainsäädännön perusteella.25
VSL 4 a §:n mukaan kapitalisaatiosopimuksiin sovelletaan muun muassa saman lain 3, 12 ja 13 pykälää. Vakuutuksenottajalla on milloin tahansa oikeus irtisanoa vakuutus (VSL 12 §). Tätä lain mukaista irtisanomisoikeutta on rajoitettu siten, että se ei koske sopimuk- sia, joiden voimassaoloaika on lyhyempi kuin 30 päivää. Kapitalisaatiosopimukset sovi- taan lähtökohtaisesti pidemmiksi ajoiksi kuin 30 päiväksi, joten tällä irtisanomisoikeuden rajoituksella ei ole merkitystä. VSL 13 §:n mukaan vakuutuksenottajalla on oikeus kes- keyttää sopimuksen maksut ja saada sopimuksen ehtojen mukaisesti laskettu säästöosuus. Vakuutussopimuslain säännökset ovat pakottavia, joten ehdoista ei voida tehokkaasti so- pimuksella poiketa (VSL 3§). Sääntelyn luonteen takia kapitalisaatiosopimuksen tuotto on verovelvollisen nostettavissa, ellei sen nostamista ole lain pakottavalla sääntelyllä es- tetty. Samaan tulkintaan on päädytty myös oikeuskirjallisuudessa.26
TVL 35 b §:n 1 momenttiin sisältyy kohdat 1–4, joissa esitetään sopimuksen kohde- etuuksia koskevia oikeuksia. Sijoitusvakuutuksen sivuuttamismenettely tulee lainkohdan mukaan sovellettavaksi, jos vakuutuksenottajalla tai tämän määräämällä henkilöllä on oi- keus käyttää yhtäkin näistä oikeuksista. Luettelo on tyhjentävä, joten säännös voi soveltua vain, jos jokin listassa mainituista oikeuksista toteutuu. Jäljempänä tarkastelen näitä oi- keuksia yksi kerrallaan.
TVL 35 b §:n 2 momentti tarkentaa sitä, milloin vakuutuksenottajalla tai tämän määrää- mällä henkilöllä katsotaan olevan oikeus käyttää sopimuksen kohde-etuuksia koskevia oikeuksia. Oikeuden käyttämistä koskeva edellytys täyttyy, jos oikeutta on käytetty ve- rovuonna tai tällaisen oikeuden käyttämisestä on sovittu tai siihen on tosiasiallinen mah- dollisuus. Oikeutta ei siis tarvitse olla käyttänyt, jotta soveltamisedellytykset täyttyisivät
TVL 35 b §:n 2 momentin mukaista tosiasiallista mahdollisuutta havainnollistaa keskus- verolautakunnan ratkaisu KVL 26/2020, jossa vakuutusyhtiön asiamies toteutti vakuu- tuksenottajan antamat toimeksiannot sellaisinaan ilman vakuutusyhtiön erillistä hyväk- syntää. Kapitalisaatiosopimuksessa ei oltu puututtu vakuutusyhtiön oikeuteen päättää,
25 HE 275/2018 vp, s. 50.
26 Esim. Myllymäki 2021a, s 424.
miten se käytännössä toteuttaa allokaatiomuutospyynnöistä aiheutuvien vastuuvelkojen kattamisen. Kapitalisaatiosopimus itsessään ei siis velvoittanut keskusverolautakunnan ratkaistavana olevassa tapauksessa vakuutusyhtiötä toteuttamaan vakuutuksenottajan an- tamia toimeksiantoja, vaan allokaatiomuutospyynnöt vaikuttivat vain vastuuvelan mää- rään. Vakuutusyhtiö oli kuitenkin ohjeistanut vakuutusasiamiestä toimimaan toimeksian- tojen mukaisesti ilman erillistä vakuutusyhtiön hyväksyntää, mikäli toimeksiannot koski- vat ennalta hyväksyttyjä sijoituskohteita. Tästä seurasi keskusverolautakunnan mukaan se, että vakuutuksenottajalla oli tosiasiallinen mahdollisuus käyttää TVL 35 b §:n 1 mo- mentin 4 kohdan mukaista oikeutta tehdä kohde-etuutena olevaan varallisuuteen liittyviä toimeksiantoja.27
Yhtenä tärkeänä yleisenä lähtökohtana TVL 35 b §:n soveltumiselle mainitaan lain esi- töissä se, että jos sopimuksen arvo on sidottu useisiin eri kohde-etuuksiin ja lainkohdassa mainitut edellytykset sen soveltumiselle täyttyvät jonkin kohde-etuuden kohdalla, sovel- letaan sopimuksen kaikista kohde-etuuksista kertyneisiin tuottoihin TVL 35 b §:n sään- telyä. Sopimusta on siis käsiteltävä yhtenä kokonaisuutena.28 Tämän voidaan katsoa li- säävän sääntelyn tehokkuutta.
3.4.2 Xxxxxx päättää kohde-etuuteen liittyvän määräys- tai äänivallan käyttämi- sestä
Ensimmäinen TVL 35 b §:ssä luetelluista kohde-etuutta koskevista oikeuksista, joka va- kuutuksenottajalle kuuluessaan johtaa TVL 35 b §:n mukaisen erityisen verotusmenette- lyn soveltamiseen, on oikeus päättää kohde-etuuteen liittyvän määräys- tai äänivallan käyttämisestä. Äänivallan käyttäminen on sanamuodon mukaisesti tulkittuna hyvinkin selkeää. Sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa kohde-etuuteen liittyy jokin oikeus äänestää ja kapitalisaatiosopimuksen tehneelle verovelvolliselle on sopimuksessa annettu oikeus käyttää tätä äänivaltaa. Tällainen äänioikeus kuuluu esimerkiksi osakeyhtiön osakkeisiin ja osakkeenomistajan äänivallan käyttäminen täyttääkin tämän lainkohdassa esitetyn oi- keuden. Lain valmisteluaineistossa mainitaan myös tämä sama oikeus esimerkkinä ääni- vallan käyttämisestä.29
27 Lisää Särkikangas – Tuominen 2021, ratkaisu KVL 26/2020.
28 HE 275/2018 vp, s. 50.
29 HE 275/2018 vp, s. 51.
Xxxxxx päättää määräysvallan käyttämisestä ei ole yhtä selkeää kuin oikeus päättää ääni- vallan käyttämisestä. Lain esitöiden mukaan määräysvallalla voidaan tarkoittaa esimer- kiksi mahdollisuutta käyttää velkakirjaan liittyviä velkojan oikeuksia tai oikeutta määrätä siitä, miten vakuutusyhtiön tulee edellä mainittua kohde-etuuteen liittyvää äänivaltaa käyttää. Oikeuskirjallisuudessa on esitetty, että määräysvallan käyttämisellä viitattaisiin sellaisten oikeuksien käyttöön, jotka vakuutusyhtiöllä on suhteessa kapitalisaatiosopi- muksen kohde-etuuteen.30
TVL 35.1 §:n 2 kohdan mukaan erityistä verotusmenettelyä sovellettaisiin silloin, kun vakuutuksenottajalla tai tämän määräämällä henkilöllä on oikeus päättää siitä, kenelle tai xxxxx ehdoilla kohde-etuutena oleva varallisuus luovutetaan.
Lain esitöiden mukaan säännöksellä ei ole tarkoitus rajoittaa vakuutuksenottajan oikeutta valita sijoituskohteita tai päättää niiden uudelleen allokoinnista. Lainkohdalla tarkoitet- taisiin siten esimerkiksi tilanteita, joissa vakuutuksenottaja voisi määrätä kohde-etuuden luovutuksesta itselleen tai jollekin intressipiiriin kuuluvalle.31 Lainkohdan oikeus täyttyy esimerkiksi, jos kapitalisaatiosopimuksessa on ehto, että sopimuksen eräännyttyä sopi- muksen kohde-etuutena olevat sijoitukset luovutetaan vakuutuksenottajalle. Lainkohta ei rajoita esimerkiksi vakuutuksenottajan oikeutta päättää kapitalisaatiosopimuksen kohde- etuutena olevien osakkeiden vaihtamisesta. Lainkohdalla voitaisiin estää tilanteita, joissa vakuutuksenottaja sijoittaa kapitalisaatiosopimukseen pääomana esimerkiksi omistami- aan julkisesti noteeraamattoman yhtiön osakkeita tarkoituksenaan saada verotuksen lyk- kääntymisetua siten, että sopimuksen ehtona olisi osakkeiden palauttaminen takaisin va- kuutuksenottajalle.
Xxxxxx päättää luovutuksen ehdoista täyttyy myös silloin, kun vakuutusyhtiön on hyväk- sytettävä luovutus vakuutuksenottajalla, koska tällöin hän voi tosiasiassa käyttää päätös- valtaa luovutuksessa. Myös Xxxxxxxxxxxxx ohjeessaan esittämä tulkinta tukee tätä tulkin- taa.32
30 Myllymäki 2021a, s. 418.
31 HE 275/2018 vp, s. 51.
32 Verohallinto 2022, kohta 7.7.2.
Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu KVL 2022/44 koskee tuloverolain 35 §:n 1 mo- mentin 2 kohdan soveltamisalaa. Ratkaisun perusteella TVL 35 b §:n mukaista eräiden vakuutusten erityistä verotusmenettelyä sovelletaan tilanteessa, jossa vakuutuksenotta- jalla on mahdollisuus allokaatiomuutoksen yhteydessä asettaa ehtoja, jotka koskevat kohde-etuuden myöhempää luovuttamista. Ratkaisu koski tilannetta, jossa kohde-etuu- tena on asunto-osakeyhtiön osakkeet, mutta ratkaisu on mielestäni sovellettavissa myös muun tyyppisten kohde-etuuksien kohdalla.33 Ratkaisusta on valitettu, joten se ei ole vielä lainvoimainen.
3.4.4 Xxxxxx päättää kohde-etuutta koskevasta käyttö- tai hallintaoikeudesta
Kolmas kohde-etuutta koskeva oikeus, jonka kuuluminen vakuutuksenottajalle tai tämän määräämälle henkilölle, johtaa kapitalisaatiosopimuksen erityisen verotusmenettelyn so- veltamiseen on oikeus päättää kohde-etuutta koskevasta käyttö- tai hallintaoikeudesta (TVL 35b.1 §:n 3 kohta).
Tämä lainkohta soveltuisi tilanteisiin, joissa kohde-etuutena on jokin asia, johon voidaan kohdistaa käyttö- tai hallintaoikeus. Tyypillisesti tällainen kohde-etuus voisi olla esimer- kiksi kiinteistö tai asuinhuoneiston osakkeet. Lain esitöissä korostetaan lainkohdan mer- kitystä erityisesti kansainvälisissä tilanteissa, joissa kapitalisaatiosopimusten arvonkehi- tys on tyypillisesti voitu sitoa myös rakennusten arvonkehitykseen.34
Oikeutena päättää kohde-etuutta koskevasta käyttö- tai hallintaoikeudesta voidaan pitää Verohallinnon kannan mukaan myös sitä, että vakuutuksenottaja hoitaa kohde-etuutena olevan kiinteistön vuokrausta.35 Lainkohta voisi soveltua myös esimerkiksi tilanteeseen, jossa kapitalisaatiosopimus on sidottu jonkin lomahuoneiston tuottoon ja sopimuksessa olisi määräys siitä, että vakuutuksenottaja saa käyttää huoneistoa itse tiettyinä aikoina vuodesta. Tällöin vakuutuksenottajalla on oikeus päättää huoneiston käyttö- tai hallinta- oikeudesta, eikä mielestäni merkitystä ole sillä, vaikka näiden aikojen ulkopuolella
33 KVL 2022/44 koski osakeyhtiön tekemää kapitalisaatiosopimusta, johon sovelletaan elinkeinoverolain (360/1968) 5.1 §:n 15 kohdan sekä 8.1 § 22 kohdan nojalla TVL 35 b §. Siten ratkaisua voidaan soveltaa TVL 35 b §:n soveltamisalaa koskevalta osalta myös luonnollisen henkilön verotuksessa.
34 HE 275/2018 vp, s. 51.
35 Verohallinto 2022, kohta 6.7.3.
päätösvalta käyttö- tai hallintaoikeudesta olisi rajattu vakuutusyhtiölle, sillä laissa tai sen esitöissä ei ole määritelty ajallisia rajoituksia oikeudelle päättää kohde-etuutta koskevasta käyttö- tai hallintaoikeudesta.
Neljäs kohde-etuutta koskeva oikeus, jonka kuuluminen vakuutuksenottajalle tai tämän määräämälle henkilölle, johtaa kapitalisaatiosopimuksen erityisen verotusmenettelyn so- veltamiseen on oikeus tehdä kohde-etuutena olevaan varallisuuteen liittyviä toimeksian- toja tai muita kohde-etuuteen liittyviä sopimuksia vakuutusyhtiön puolesta kolmannen osapuolen kanssa (TVL 35 b §:n 1 momentin 4 kohta).
Lainkohdassa esitetty kohde-etuutta koskeva oikeus pitää sisällään kolme ulottuvuutta. Ensinnäkin tulee määritellä, mitä tarkoitetaan kohde-etuutena olevaan varallisuuteen liit- tyvillä toimeksiannoilla tai kohde-etuuteen liittyvillä sopimuksilla. Lain esitöiden mu- kaan varallisuuteen liittyviä toimeksiantoja on esimerkiksi osto- ja myyntimääräysten an- taminen. Varallisuuteen liittyvinä sopimuksina esitöissä mainitaan säilytys- tai omaisuu- denhoitosopimusten tekeminen.36
Toiseksi lainkohdan soveltumisen kannalta on tärkeää, että vakuutuksenottajalla on oi- keus tehdä näitä kohde-etuuteen liittyviä toimeksiantoja tai muita sopimuksia vakuutus- yhtiön puolesta. Päätäntävallan tulee siten olla vakuutuksenottajalla, jotta kapitalisaatio- sopimusten erityinen verotusmenettely tulisi sovellettavaksi TVL 35 b §:n 1 momentin 4 kohdan oikeuden nojalla. Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan KHO:2022:41 linjan- nut, että erityinen verotusmenettely ei tule sovellettavaksi, jos vakuutusyhtiöllä on lop- pujen lopuksi oikeus päättää kohde-etuuksien myymisestä tai ostamisesta. Tämä vaikka, vakuutuslainsäädännöstä johtaakin, että usein kapitalisaatiosopimuksen kohde-etuuksien uudelleen allokoinnista seuraa myös vastaavat kohde-etuuksien myynnit ja ostot.37
36 HE 275/2018 vp, s. 51.
37 Vakuutusyhtiölain (521/2008) 6 luvun 20 c §:n 2 momentin mukaan sijoitussidonnaisten vakuutusten vakuutusyhtiölain 10 luvun mukainen vastuuvelka on katettava mahdollisimman tarkasti näiden vakuu- tusten arvonkehitystä määrääviin sijoituskohteisiin kuuluvin varoin.
Varallisuuteen liittyvien toimeksiantojen ja muiden kohde-etuuteen liittyvien sopimusten käsitteelliseen alaan mahtuu hyvin erilaisia tilanteita. Tämä johtaa siihen, että TVL 35 b
§:n avulla voidaan tehokkaasti puuttua tilanteisiin, joissa vakuutuksen ottaja voi päättää kohde-etuutta koskevista oikeuksista itsenäisesti ja samanaikaisesti hyötyä epäsuoraan sijoittamiseen liittyvästä verotuksen lykkääntymisedusta johtaen epäyhdenmukaiseen ve- rokohteluun erilaisten välillisen sijoittamisen muotojen välillä. Koska lainkohdan sovel- tamisalaan kuuluu myös monia oikeuksia, joiden käyttöä ei ole haluttu rajoittaa, on lain valmisteluaineistoissa erikseen täsmennetty, että säännöksellä ei rajoiteta vakuutuksenot- tajan oikeutta valita kapitalisaatiosopimuksen kohde-etuuksia ja päättää niiden uudelleen allokoinnista antamalla vakuutussopimuksen tehneelle vakuutusyhtiölle siitä toimeksi- anto.38 Myöskään vakuutuksenottajan tai tämän määräämän henkilön oikeus valita va- kuutusyhtiön valitsemista vaihtoehdoista kohde-etuudet, joihin sopimuksen arvo sido- taan, ei johda TVL 35 b §:n mukaisen erityisen verotusmenettelyn soveltumiseen.39
Kolmanneksi lainkohdan oikeuden täyttymisen selvittämiseksi on määriteltävä, mitä tar- koitetaan lainkohdassa mainitulla kolmannella osapuolella ja milloin edellä mainittujen toimeksiantojen ja sopimusten katsotaan tehtävän kolmannen osapuolen kanssa. Lainkoh- dan soveltamisen kannalta juuri tämä kolmas osapuoli on hyvin tärkeässä roolissa, joh- tuen edellä käsitellystä toimeksiantojen ja sopimusten laajasta käsitteellisestä soveltamis- alasta. Yleiskielen mukaisesti kolmannella osapuolella tarkoitetaan kahden osapuolen vä- lisessä suhteessa ulkopuolista tahoa. Kapitalisaatiosopimuksiin liittyvissä tilanteissa kol- mannella osapuolella tarkoitettaisiin siten kaikkia muita tahoja kuin sopimuksen tehnyttä vakuutusyhtiötä tai vakuutuksenottajaa. Säännös koskee siten esimerkiksi tilanteita, joissa vakuutuksenottajalla on mahdollisuus määrätä toimeksiannoista suoraan varainhoi- tajalle tai välittäjälle.40
Suhteellisen selkeältä kuulostava kolmannen osapuolen määritelmä on kuitenkin aiheut- tanut epäselvyyksiä ja asiaan on otettu kantaa muun muassa keskusverolautakunnan rat- kaisussa KVL 26/2020 sekä sittemmin korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) ratkaisussa KHO:2022:41. Epäselvyyttä ratkaistavina olevissa tilanteissa on aiheuttanut kysymys siitä, voidaanko vakuutusten tarjoamisesta annetun lain (234/2018) 5.1 §:n 3 kohdassa
38 VaVM 37/2018 vp, s. 9–10.
39 HE 275/2018 vp, s. 51.
40 VaVM 37/2018 vp, s. 10.
tarkoitettua vakuutusyhtiön asiamiestä pitää kolmantena osapuolena. Keskusverolauta- kunnan ratkaisun KVL 26/2020 mukaan vakuutusyhtiön kanssa samaan konserniin kuu- lunutta yhtiötä, joka toimi vakuutusyhtiön vakuutusasiamiehenä, pidettiin kolmantena osapuolena ja näin TVL 35 b §:n mukainen erityinen verotusmenettely tuli sovelletta- vaksi. Sittemmin julkaistussa korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisussa KHO päätyi ratkaisussaan KHO:2022:41 erilaiseen tulkintaan, jossa vakuutusasiamiehenä toi- mineen vakuutusyhtiön kanssa samaan konserniin kuuluneen C pankki Oy:n katsottiin toimineen kapitalisaatiosopimuksen tehneen vakuutusyhtiön lukuun ja vastuulla eikä sitä siten ollut pidettävä kolmantena osapuolena. Oikeuskirjallisuudessa esitetyn kannan mu- kaisesti ratkaisusta on johdettavissa, että vakuutusasiamiestä ei olisi pidettävä kolmantena osapuolena, riippumatta siitä, kuuluuko vakuutusasiamies samaan konserniin vakuutus- yhtiön kanssa.41
Oikeuskirjallisuudessa on nostettu esiin TVL 35 b §:n soveltamiseen mahdollisesti liitty- viä tulkinnanvaraisuuksia. Yksi esiin nostettu tulkinnanvaraisuus liittyy tilanteisiin, joissa vakuutuksenottaja pystyy tekemään kohde-etuuksien allokaatiomuutoksia nettisivun tai internetsovelluksen kautta niin, että muutospyynnöt siirtyvät mahdollisesti automaatti- sesti suoraan tai samanaikaisesti vakuutusyhtiön kanssa varainhoitajalle.42
Verohallinto on tulkinnut TVL 35 b §:n soveltumista seuraavasti. Jos nettisivun tai sovel- luksen kautta voidaan tehdä allokaatiomuutospyyntöjä ilman, että vakuutusyhtiöllä on asiassa käytännössä itsenäistä päätösvaltaa allokaatiomuutosten toteuttamistavoista, so- velletaan kyseisen kapitalisaatiosopimuksen verotukseen TVL 35 b §:n 1 momentin 4 kohdan mukaisesti sijoitusvakuutusten sivuuttamismenettelyä. Samaan tilanteeseen pää- dytään, jos allokaatiomuutospyynnöt välittyvät sovelluksen kautta suoraa varainhoitajalle niin, että vakuutusyhtiöllä ei ole asiassa todellista harkinta- ja päätösvaltaa.43
Verohallinnon ohjeen antamisen jälkeen korkein hallinto-oikeus on ottanut ratkaisussaan KHO:2022:41 kantaa TVL 35 b §:n 1 momentin 4 kohdan soveltamisalaan osittain
41 Myllymäki 2022, s. 460.
42 Myllymäki 2022, s. 460.
43 Verohallinto 2021, kohta 6.7.4.
automatisoidussa tilanteessa. KHO on ratkaisun johtopäätöksissä linjannut, että automa- tisointi yksinään ei johda TVL 35 b §:n soveltumiseen. Vakuutusyhtiö voi siis määritellä sallitut sijoitukset ja vakuutuksenottajan allokaatiopyynnön vastatessa sallittuja sijoituk- sia, voidaan päätöksenteko tehdä automaattisesti ilman vakuutusyhtiön erillistä uudelleen harkintaa. Myös tässä tilanteessa lopullisen päätösvallan voidaan katsoa kuuluneen va- kuutusyhtiölle itselleen, automatisoinnista huolimatta.
Kapitalisaatiosopimusten hallinnointi voitaisiin ratkaisun KHO:2022:41 valossa toteuttaa ainakin niin, että vakuutuksen ottaja voisi tehdä verkkosivulla tai sovelluksessa allokaa- tiomuutospyyntöjä tiettyjen vakuutusyhtiön listaamien mahdollisten kohde-etuuksien joukosta. Hyväksytyn allokaatiomuutospyynnön johdosta varainhoitaja tai vakuutusyh- tiön edustaja toteuttaisi allokaatiomuutokset automaatiossa.
3.5 Verosopimusten vaikutukset TVL 35 b §:n soveltamiselle
Kuten edellä on todettu, yksi TVL 35 b §:n taustalla olevista päätavoitteista on puuttua ulkomaisten yhtiöiden tarjoamien kapitalisaatiosopimusten verotukseen. Tämä johtaa sii- hen, että TVL 35 b §:n soveltamisessa joudutaan usein huomioimaan myös mahdollinen toisen valtion kuin Suomen halu verottaa kapitalisaatiosopimuksesta saatavaa tuloa. Täl- laisessa tilanteessa verotusoikeus jaetaan verosopimuksilla, joten on perusteltua pohtia myös verosopimusten vaikutuksia TVL 35 b §:n soveltamiselle.
Suomen solmimat verosopimukset pohjautuvat OECD:n malliverosopimukseen. Veroso- pimuksissa ei nimenomaisesti määrätä kapitalisaatiosopimusten verotuksesta, jolloin so- pimuksesta saatavia tuloja koskee verosopimuksessa erikseen mainitsemattomien tulojen verotusta koskevat säännöt. Joissakin valtioissa kapitalisaatiosopimusten tuotot voidaan katsoa eläketuloksi, joka johtaa siihen, että näiden valtioiden kohdalla sopimuksen tuot- toihin sovelletaan verosopimuksen eläketuloa koskevaa artiklaa.44 Myös veroviranomai- sella on samanlainen tulkinta asiasta.45
Pääsäännön mukaisesti verosopimuksessa erikseen mainitsemattomia tuloja voidaan ve- rottaa verosopimuksen mukaan vain verosopimuksen mukaisessa asuinvaltiossa (OECD
44 Myllymäki 2021b, s. 341.
45 Verohallinto 2021, kohta 13.1 Yleisesti verovelvollisen omistaman kapitalisaatiosopimuksen verotus.
21 art.). Jos Suomi on tällaisessa tilanteessa verosopimuksen mukainen lähdevaltio, ei Suomella ole verotusoikeutta, eikä myöskään kapitalisaatiosopimukseen voida siten so- veltaa TVL 35 b §:n sääntelyä. Oikeuskirjallisuudessa esitetyn perusteella pääsääntöön on kuitenkin poikkeuksia, sillä osassa Suomen sopimissa verosopimuksissa on määräyk- siä, jotka antavat myös lähdevaltiolle oikeuden verottaa näitä tuloja. Esimerkkinä tällai- sesta sopimuksesta on nostettu esiin Suomen ja Viron välinen verosopimus ja sen 21 ar- tikla.46 Jos verosopimuksessa on annettu verotusoikeus myös lähdevaltiolle, voidaan TVL 35 b §:ää soveltaa riippumatta siitä, onko Suomi asuin- vai lähdevaltio.47
Tilanteissa, joissa verosopimuksen mukaan sekä lähde- että asuinvaltiolla on oikeus ve- rottaa kapitalisaatiosopimuksesta saatavia tuottoja, tulee pohdittavaksi myös se, miten kaksinkertainen verotus poistetaan asuinvaltiossa. OECD 23 B artiklan sekä, verosopi- muksettomissa tilanteissa, kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta an- netun lain (1552/1995) 2 §:n mukaan kapitalisaatiosopimuksesta saatavan tulon kaksin- kertainen verotus poistetaan hyvitysmenetelmällä. Oikeuskirjallisuudessa on esitelty TVL 35 b §:ään liittyviä ongelmia, kun tuloon sovelletaan hyvitysmenetelmää. Koska lähdevaltiossa perittävä vero saattaa tulla verovelvollisen maksettavaksi vasta kun kapi- talisaatiosopimuksesta maksetaan vakuutussuorituksia, voi seurata tilanne, jossa Suomi on asuinvaltiona TVL 35 b §:n erityistä verotusmenettelyä soveltaen jo verottanut tulot, eikä lähdevaltiossa maksettavaa veroa voida siten enää hyvittää.48
46 Myllymäki 2021b, s. 342.
47 Myllymäki 2021a, s. 431.
48 Myllymäki 2021a, s. 431.
4 VERONALAISEN TULON MÄÄRÄYTYMINEN, KUN SOPIMUKSEEN SOVELLETAAN TVL 35 B §:ÄÄ
4.1 Kapitalisaatiosopimuksen kohde-etuuksille kertyneiden tuottojen verotus läpivirtausperiaatteella
TVL 35 b §:n 1 ja 2 momentissa esiteltyjen edellytysten täyttyessä kapitalisaatiosopimuk- siin sovelletaan pääsäännöstä poiketen erityistä verotusmenettelyä. Oikeuskirjallisuu- dessa tätä erityistä verotusmenettelyä on kutsuttu sijoitusvakuutusten sivuuttamismenet- telyksi.49 Sivuuttamismenettelyllä tarkoitetaan sitä, että verotuksessa sivuutetaan kapita- lisaatiosopimuksen luonne epäsuorana sijoitusmuotona ja sopimuksen tuotot verotetaan kuten kyseessä olisi suora sijoitus. Sivuuttamismenettelyn menettelyperusteet löytyvät saman pykälän 3–5 momenteista.
Sijoitusvakuutuksen sivuuttamisessa kapitalisaatiosopimuksen kohde-etuutena oleville sijoituskohteille kertyneet tuotot verotetaan läpivirtausperiaatteella50 verovelvollisen sen verovuoden tulona, jolloin ne ovat kertyneet vakuutusyhtiölle ja jolloin ne ovat olleet verovelvollisen nostettavissa.
Verovuoden veronalainen tuotto lasketaan vähentämällä kapitalisaatiosopimuksen kohde-etuutena oleville sijoituskohteille verovuoden aikana kertyneistä nettotuotoista ve- rovelvollisen sopimuksesta vakuutusyhtiölle saman vuoden aikana maksamat maksut, jotka on vähennetty sopimuksen säästöstä (TVL 35b.2 §). Tuoton laskemista varten tulee siten selvittää netto- ja bruttotuoton määritelmät.
Bruttotuottojen käsitettä avataan lain esitöissä. Bruttotuotoilla tarkoitetaan sijoitusvakuu- tusten sivuuttamismenettelyssä vakuutusyhtiölle kohde-etuuksista maksettuja ja hyvitet- tyjä tuottoja, voitto-osuuksia sekä muita tuotonluonteisia eriä. Lisäksi bruttotuloihin las- ketaan mukaan ne tuotot ja voitto-osuudet, jotka ovat olleet vakuutusyhtiön nostettavissa verovuonna. Siten merkitystä ei ole esimerkiksi sillä, onko vakuutusyhtiön sijoituksilleen saamia osinkoja nostettu vai ei, vaan merkitystä on ainoastaan sillä, että tuotot ovat olleet
49 Esim. Myllymäki 2021a.
50 VaVM 37/2018 vp, s. 9.
nostettavissa.51 Omaisuuden hankintamenot ovat myöhemmin esitetyllä tavalla vähen- nyskelpoisia nettotuottoja laskettaessa, joten myös bruttosuorituksia laskettaessa omai- suuden luovutuksista saadut luovutushinnat on laskettava mukaan tuottoihin.52
Nettotuoton käsite määritellään laissa. Nettotuotolla tarkoitetaan vakuutusyhtiön kohde- etuutena olevista sijoituskohteista saamia aikaisemmin lueteltuja bruttotuottojen määrää vähennettynä niistä aiheutuneilla todellisilla hankintamenoilla ja muilla tulon hankkimi- sesta aiheutuneilla verovuonna realisoituneilla menoilla. Myös lähdevero on vähennys- kelpoinen laskettaessa nettotuottoa. (TVL 35 b § 3 momentti)
Aivan kuten luonnollisen henkilön luovutusvoittojen laskennassa, voidaan myös TVL 35 b §:n mukaista kapitalisaatiosopimuksen nettotuottoa laskiessa ottaa huomioon hankinta- hintana TVL 46.1 §:n mukainen hankintameno-olettama. Hankintameno-olettaman sel- vittämiseen tarvittavan omistusajan katsotaan alkavan siitä hetkestä, kun vakuutusyhti- östä on tullut kohde-etuuden omistaja. Lain mukaan hankintameno-olettamaa voidaan so- veltaa nettotuoton laskennassa, jos verovelvollinen ei voi selvittää todellista hankintame- noa. Hankintameno-olettaman käytön oletetaan lain esitöiden mukaan olevan tarpeellista etenkin tilanteissa, jolloin kapitalisaatiosopimus on solmittu ennen tuloverolakiin lisätyn 35 b §:n voimaantuloa. Lain esitöiden perusteluista päätellen hankintameno-olettamaa on tarkoitettu käytettäväksi nettotuoton laskemisessa vain toissijaisesti todelliseen hankinta- menoon nähden. TVL 35 b §:n 3 momentin sanamuodon mukaisesti, toisin kuin esimer- kiksi luonnollisen henkilön luovutusvoittoja TVL46 §:n mukaisesti laskettaessa, hankin- tameno-olettamaa ei voitaisi käyttää, jos todellinen hankintameno on tiedossa, vaikka hankintameno-olettama johtaisi verovelvollisen kannalta edullisempaan tulokseen. Läh- tökohtana on hallituksen esityksen mukaisesti verovelvollisen vastuu varmistaa, että to- delliset hankintamenot ovat selvitettävissä.53
Nettotulon laskennassa ei huomioida kohde-etuuksien laskennallisia arvonmuutoksia (TVL 35b.3 §). Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kapitalisaatiosopimukseen sidotun kiinteistön arvossa tapahtuvat muutokset eivät realisoi verotusta, toisin kuin kiinteistön mahdolliset vuokratulot. Lain esitöissä on erikseen korostettu, että nettotuoton
51 HE 275/2018 vp, s. 52.
52 Ks. myös Myllymäki 2021a, s. 425.
53 HE 275/2018 vp, s. 52.
laskennassa tulee käyttää realisoituneita tuottoja ja menoja, eikä siksi laskennallisia ar- vonmuutoksia huomioida.54
Nettotuotosta voi tulla myös negatiivinen, mutta tätä tappiota ei voi vähentää verotuk- sessa (TVL 35 b § 3 momentti). Tällä tarkoitetaan sitä, että syntynyttä nettotappiota ei voi myöhemmin seuraavien vuosien TVL 35 b § 3 momentin mukaisia nettotuottoja las- kettaessa vähentää. Toisaalta verovelvollinen ei myöskään voi vähentää tätä syntynyttä tappiota verovuonna tai seuraavina vuosina muista tuloistaan.55
Lopulta, kun tiedetään nettotuoton määrä, voidaan määritellä veronalaisen tulon määrä. Veronalaisen tulon määrä on kohde-etuuksille verovuoden aikana kertyneiden nettotuot- tojen määrä vähennettynä verovelvollisen kapitalisaatiosopimuksesta verovuoden aikana vakuutusyhtiölle maksamilla maksuilla, jotka on vähennetty tämän sopimuksen säästöstä (TVL 35b.2 §).
Xxxxxxxxxxxx on ohjeessaan nostanut esiin erillisenä mainintana sen, että läpivirtausperi- aatteella laskettavan veronalaisen tulon laskennassa ei sovelleta tulotyyppikohtaisia sään- nöksiä, kuten esimerkiksi TVL 33 a §:n ja 33 b §:n mukaista osinkojen osittaista verova- pautta.56 Myöskään laissa ei ole viittauksia tällaisten säännösten soveltamiseen. Oikeus- kirjallisuudessa esitetyn kannan mukaisesti sivuutettuun vakuutukseen perustuva tulo on- kin erityisluonteista vakuutustuloa, jossa läpivirtausperiaate ei kokonaisuudessaan puh- taasti toteudu.57
4.2 Vakuutussuoritusten ja takaisinnostoarvon verotus, kun kapitali- saatiosopimukseen sovelletaan erityistä verotusmenettelyä
Edellisessä osassa esitelty TVL 35 b §:n 3 momentti koskee kapitalisaatiosopimuksen kohde-etuuksille kertyneiden tuottojen verotusta läpivirtausperiaatteella. Seuraavaksi on tarkoituksenmukaista selvittää, miten kapitalisaatiosopimukselle kertyneitä tuottoja vero- tetaan.
54 HE 275/2018 vp, s. 53.
55 HE 275/2018 vp, s. 53.
56 Verohallinto 2021, osa 6.7.5.
57 Myllymäki 2021a, s. 424.
Tuloverolain 35 b §:n 4 momentissa säädetään siitä, miten sopimuksen perusteella vero- velvolliselle maksettavia vakuutussuorituksia, takaisinnostoarvoja tai muita saman tyyp- pisiä suorituksia verotetaan, kun kapitalisaatiosopimuksen kohde-etuuksille kertyneitä tuottoja on verotettu läpivirtausperiaatteella. TVL 35 b §:n 4 momentin mukaan verovel- volliselle kapitalisaatiosopimuksesta maksetuista suorituksista on veronalaista tuloa TVL 35 §:n mukaisesti laskettava tuotto vähennettynä TVL 35 b §:n mukaisesti aikaisemmin samana tai aikaisempina verovuosina verovelvollisen tuloksi luetulla määrällä.
Toisin sanoen kapitalisaatiosopimuksesta verovelvolliselle maksetuista suorituksista on veronalaista tuloa pääsäännön eli TVL 35 §:n mukaan laskettu tuotto58 vähennettynä lä- pivirtausperiaatteen mukaan verovelvollisen veronalaiseksi tuloksi katsotulla määrällä. Tällä tavoin estetään kahdenkertaista verotusta, joka syntyisi, jos kertaalleen läpivirtaus- periaatteella verotettuja tuottoja ei huomioitaisi myöhemmin kapitalisaatiosopimuksesta verovelvolliselle maksettavien suoritusten verotuksessa.
4.3 Tappio kapitalisaatiosopimuksesta, kun sopimukseen sovelletaan erityistä verotusmenettelyä
TVL 35 b §:n 5 momentissa sivuutetun vakuutuksen vähennyskelpoisuus on ilmaistu seu- raavasti:
Mitä 35 §:n 3 momentissa säädetään pykälässä tarkoitetun sopimuksen tappiosta, sovelle- taan vastaavasti tässä pykälässä tarkoitetun sopimuksen tappioon.
Lain sanamuodosta voidaan johtaa, että kapitalisaatiosopimuksesta syntyvään tappioon sovelletaan TVL 35 §:n 3 momenttia riippumatta siitä, sovelletaanko kapitalisaatiosopi- mukseen sijoitusvakuutusten sivuuttamismenettelyä vai ei. TVL 35 b §:n soveltuminen kapitalisaatiosopimukseen ei siis vaikuta esimerkiksi sopimuksesta syntyvän tappion vä- hennyskelpoisuuteen.
Tämä johtaa siihen, että TVL 35 b §:n nojalla läpivirtausperiaatteella verovelvollisen ve- ronalaiseksi tuloksi luettuja kohde-etuuksien tuottoja ei huomioida tappiota laskettaessa.
58 Ks. tarkemmin aikaisempi osa 2.2.1.
Tällainen aikaisemmin läpivirtausperiaatteella veronalaiseksi katsottu tulo ei siis voi kas- vattaa tappiota. Oikeuskirjallisuudessa on myös esitetty samanlaista tulkintaa.59
Kapitalisaatiosopimuksen tappioon liittyviä laskenta- ja vähennysperiaatteita olen käsi- tellyt tarkemmin aikaisemmin osassa 2.2.2.
59 Ks. Myllymäki 2021a, s. 429–430.
5 JOHTOPÄÄTÖKSET
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millä edellytyksillä kapitalisaatiosopi- mukseen voidaan soveltaa tuloverolain 35 b §:n mukaista erityistä verotusmenettelyä. Toiseksi tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten kapitalisaatiosopimuksista syntyvä veronalainen tuotto määräytyy, kun TVL 35 b § tulee sovellettavaksi. Jo tutkimuskohteen esittelyssä todettiin, että TVL 35 b §:n sääntely luo poikkeuksen kapitalisaatiosopimuk- sen tuoton ja tappion verotuksen pääsääntöön, jossa tuotot ja tappiot realisoituvat vasta sopimuksen erääntyessä tai kun siitä nostetaan varoja. Tämän poikkeuksen soveltamiselle on poikkeussääntelylle tyypillisesti säädetty TVL 35 b §:n 1 momentissa tarkat edelly- tykset, joiden soveltamisala on kuitenkin havaintojen perusteella jäänyt joissain tilan- teissa vielä hieman epäselväksi.
Yleisenä lähtökohtana TVL 35 b §:n soveltumiselle on se, että kapitalisaatiosopimuksen tuottojen on oltava verovelvollisen nostettavissa. Vakuutuslainsäädännöstä kuitenkin seuraa se, että kapitalisaatiosopimusten tuotot ovat lähes aina verovelvollisen nostetta- vissa. Toinen tärkeä lähtökohta lainkohdan soveltumiselle liittyy sääntelyn tehokkuuteen. Jos sopimuksen yhteenkin kohde-etuuteen voidaan katsoa soveltuvan TVL 35 b §:n sään- tely, tulee sääntelyä soveltaa myös muihin sopimuksen kohde-etuuksiin ja siten sopi- musta on aina tarkasteltava kokonaisuutena.
TVL 35 b § tulee lain mukaan sovellettavaksi, jos vakuutuksenottajalla tai tämän mää- räämällä henkilöllä on oikeus käyttää yhtä tai useampaa lainkohdassa mainittua kohde- etuutta koskevaa oikeutta. Sääntelyn soveltumisen kannalta on tutkimuksen perusteella riittävää, että kapitalisaatiosopimuksen tehneellä vakuutuksenottajalla on tosiasiallinen mahdollisuus käyttää näitä oikeuksia. Vakuutuksenottajan ei siis tarvitse käyttää näitä oi- keuksia vaan pelkkä tosiasiallinen mahdollisuus riittää.
TVL 35 b.1 §:ssä mainitut kohde-etuutta koskevat oikeudet, jotka voivat johtaa lainkoh- dan soveltumiseen ovat kaikki tavallisesti omistussuhteeseen liitettyjä oikeuksia. Nämä oikeudet ovat oikeus päättää kohde-etuuteen liittyvän määräys- tai äänivallan käyttämi- sestä, oikeus päättää kohde-etuuden luovutuksen ehdoista, oikeus päättää kohde-etuutta koskevasta käyttö- tai hallintaoikeudesta sekä oikeus tehdä kohde-etuuteen liittyviä
toimeksiantoja tai muita sopimuksia vakuutusyhtiön puolesta kolmannen osapuolen kanssa. Näistä kolme ensimmäistä ovat tutkimuksen perusteella suhteellisen selkeätulkin- taisia, kun taas viimeiseen liittyy useita tulkinnallisia ongelmia.
Tutkimuksen kannalta haastavaksi osoittautui erityisesti tulkinta siitä, mitä tarkoitetaan vakuutusyhtiön puolesta toimimisella. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että eri- tyinen verotusmenettely ei tule sovellettavaksi ainakaan, jos vakuutusyhtiöllä on loppujen lopuksi oikeus päättää kohde-etuuksien myymisestä tai ostamisesta, eikä pelkkä automa- tisoitu päätöksenteko voi johtaa säännöksen soveltumiseen. Säännöksellä ei myöskään rajoiteta vakuutuksenottajan oikeutta valita kapitalisaatiosopimuksen kohde-etuuksia tai päättää niiden uudelleen allokoinnista antamalla vakuutussopimuksen tehneelle vakuu- tusyhtiölle siitä toimeksianto. Myöskään vakuutuksenottajan tai tämän määräämän hen- kilön oikeus valita vakuutusyhtiön valitsemista vaihtoehdoista sopimuksen kohde-etuu- det, ei johda TVL 35 b §:n mukaisen erityisen verotusmenettelyn soveltumiseen. Sen si- jaan esimerkiksi säilytys- tai omaisuudenhoitosopimuksen tekeminen vakuutusyhtiön puolesta suoraan kolmannelle osapuolelle johtaa erityisen verotusmenettelyn soveltumi- seen.
Toinen tulkinnallinen ongelma liittyy kolmannen osapuolen määritelmään. Kapitalisaa- tiosopimuksiin liittyvissä tilanteissa kolmannella osapuolella tarkoitettaisiin yleiskielisen tulkinnan mukaan kaikkia muita tahoja kuin sopimuksen tehnyttä vakuutusyhtiötä tai va- kuutuksenottajaa. Säännös soveltuu siis esimerkiksi tilanteisiin, joissa vakuutuksenotta- jalla on mahdollisuus määrätä toimeksiannoista suoraan varainhoitajalle tai välittäjälle. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön perusteella kolmannen osapuolen määritelmän ulkopuolelle voidaan myös sulkea vakuutusyhtiön vakuutusasiamies.
Yksi TVL 35 b §:n tulkintaongelma liittyy kapitalisaatiosopimusten hallinnointiin por- taalin tai verkkosivun kautta niin, että muutospyynnöt siirtyvät automaattisesti suoraan, tai samanaikaisesti vakuutusyhtiön kanssa, varainhoitajalle. Viranomaisen itsensä käsi- tyksen mukaan TVL 35 b §:n erityinen verotusmenettely tulee sovellettavaksi, jos tällaisen nettisivun tai sovelluksen kautta voidaan tehdä allokaatiomuutospyyntöjä niin, että vakuutusyhtiöllä ei ole asiassa todellista harkinta- ja päätösvaltaa. Kapitalisaatioso- pimuksien hallinnointi voitaisiin oikeuskäytännön valossa toteuttaa kuitenkin ainakin niin, että verkkosivulla tai sovelluksessa vakuutuksen ottaja voisi tehdä
allokaatiomuutospyyntöjä tiettyjen vakuutusyhtiön ennalta listaamien hyväksyttyjen kohde-etuuksien joukosta, jotka varainhoitaja tai vakuutusyhtiön edustaja sitten toteut- taisi automaatiossa.
Tutkimuksessa tarkasteltiin myös TVL 35 b §:n sääntelyn suhdetta veronkiertosäännök- seen ja verosopimuksiin. TVL 35 b §:n mukaisen erityisen verotusmenettelyn yhtenä ta- voitteena on estää aggressiivista verosuunnittelua ja säännöstä voidaankin pitää erityisenä veronkiertosäännöksenä, joka ei kuitenkaan rajoita VML 28 §:n yleisen veronkiertosään- nöksen soveltumista. VML 28 § voikin, tosin varsin teoreettisissa tilanteissa, tulla täy- dentämään TVL 35 b §:n sääntelyä.
Suomen solmiman OECD:n malliverosopimuksen mukaiset verosopimukset estävät usein lähdevaltiota verottamasta kapitalisaatiosopimuksesta saatavaa tuloa. Pääsääntöi- sesti TVL 35 b § voi tulla sovellettavaksi siis vain Suomen ollessa verosopimuksen mu- kainen asuinvaltio. Xxxxxx verotusoikeus on voitu verosopimuksissa antaa myös lähde- valtiolle. Tällöin TVL 35 b §:n mukainen erityinen verotusmenettely voi yhdessä kaksin- kertaisen verotuksen poistamiseksi käytettävän hyvitysmenetelmän kanssa johtaa siihen, että kaksinkertaista verotusta ei saada kokonaisuudessaan poistettua.
TVL 35 b §:n sääntelyn soveltuessa kapitalisaatiosopimuksen kohde-etuutena oleville si- joituskohteille kertyneet tuotot verotetaan läpivirtausperiaatteella. Tällä tarkoitetaan sitä, että kohde-etuuksista vakuutusyhtiölle kertyneet tuotot verotetaan verovelvollisen sen ve- rovuoden tulona, jolloin ne ovat kertyneet vakuutusyhtiölle ja jolloin ne ovat olleet vero- velvollisen nostettavissa. Näiden läpivirtausperiaatteella aikaisemmin verovelvollisen ve- ronalaiseksi tuloksi luettujen tulojen määrä huomioidaan myöhemmin vakuutussuorituk- sen tai takaisinnostoarvon verotuksessa verotettavaa tuloa pienentävänä eränä. Tutkimuk- sen tärkeä huomio on, että näitä läpivirtausperiaatteella tuloksi luettuja määriä ei kuiten- kaan huomioida kapitalisaatiosopimuksesta mahdollisesti syntyvää tappiota laskettaessa tappiota kasvattavana eränä.
Tutkimuksen perusteella tuloverolain 35 b §:n sääntelyä voidaan veronalaisen tulon las- kemisen periaatteiden osalta pitää selkeänä, mutta säännöksen soveltamisen edellytyksiin voidaan katsoa liittyvän useita tulkinnanvaraisuuksia. Näiden osalta tulkinta varmasti
vielä selkenee, kun asiasta saadaan lisää oikeuskäytäntöä. Mielenkiintoista on erityisesti se, millaiseksi käytäntö verkossa tapahtuvan sopimuksien hallinnan osalta kehittyy.