Hyvinvointialueet ja palveluiden ulkoistamista koskeva uusi sääntely. Myös uuden sääntelyn esitöissä tunnistetaan, ettei järjestämisvastuu itsessään määritä sitä, miten palvelut tuotetaan79. Hyvinvointialueiden toimintaedellytyksiä luovassa sekä hallinnon ja talouden järjestämistä koskevassa yleislaissa säädettiin yleisesti järjestämisvastuusta lain 7 §:ssä. Lainkohdan perusteluissa määritellään kuitenkin tarkentavasti järjestämisvastuuseen kuuluvan myös vastuun tuottamisen ohjauksesta ja valvonnasta. Seurannan edellytetään olevan aktiivista ja se ulottuu oman toiminnan ohella sopimusjärjestelyihin perustuviin palveluihin.80 Yleislain 9 §:ssä säädetään palvelujen tuottamisesta eli tarkemmin siitä, miten palvelujen tuotanto voidaan toteuttaa. Pykälän on tarkoitus olla hyvinvointialueen palveluiden tuottamista ja hankkimista määrittävä perussäännös, joka vastaa paljolti kuntalain sääntelyä. Lähtökohtaisesti hyvinvointialue voi muun asiaan vaikuttavan lainsäädännön sallimissa rajoissa päättää tuottaako se palvelut itse vai toimiiko se palvelunjärjestäjän roolissa hankkien palvelut muualta. Lähtökohtaisesti hyvinvointialue voi hankkia tehtäviensä hoidon edellyttämiä palveluja sopimukseen perustuen palveluntuottajalta.81 Verrattuna aikaisempaan oikeustilaan, hyvinvointialueen palvelutuotantoa säännellään erityislainsäädännöllä entistä tarkemmin82. Pääpiirteittäin jo aikaisemmasta oikeustilasta voitiin tunnistaa järjestämislain asettamat vaatimukset palveluiden ulkoistamiselle. Lainsäätäjä kuitenkin puuttui sote-uudistuksen yhteydessä hyvinvointialueiden oikeustoimien sisältöön poikkeuksellisen83 yksityiskohtaisesti. Niinpä järjestämislaissa kokonainen luku on 78 Aine – Nurmi – Xxxx – Penttilä – Salmi – Xxxxxxxx 2011, s.103.
