Kokoavia huomioita ja ratkaisuvaihtoehtoja Mallilausekkeet

Kokoavia huomioita ja ratkaisuvaihtoehtoja. EU-tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ja tulkinnasta koskien viranomaishankintayksiköiden välillä tehtyjä hankintoja ja hankintayksiköiden ns. horisontaalista yhteistyötä

Kokoavia huomioita ja ratkaisuvaihtoehtoja. Vaikuttaa siltä, että erityisalojen hankintadirektiivin 28 artiklan 4 kohdan soveltaminen olisi sinänsä mahdollista HKL Oy:n ja HSL:n raitiovaunuliikennettä koskevassa sopimuskokonaisuudessa. Kysymyksiä herättää kuitenkin se, että erityisalojen hankintalain 26 § on paljon suppeammin kirjoitettu kuin erityisalojen hankintadirektiivin 28 artikla. Erityisalojen hankintalain esitöistä ei kuitenkaan ilmene, että tarkoitus olisi ollut kirjoittaa lain 26 §:n soveltamisala suppeammaksi kuin mitä direktiivin 28 artiklassa on säädetty. Tähän nähden näyttää perustellulta katsoa, että lain 26 §:ää on syytä tulkita direktiivin 28 §:n mukaisesti. Tämä metodinen lähtökohta on tyypillistä EU-oikeuden soveltamiselle ja sitä kutsutaan direktiivinmukaiseksi tulkinnaksi. Jäljempänä kohdassa 11.3 käsiteltävän EU:n oikeuskäytäntöön perustuvan ns. Hampurin doktriinin mukaan kunnat ja muut viranomaiset voivat tietyin edellytyksin tehdä horisontaalista yhteistyötä hankinnoissa ja hankkia yhdessä palveluita tietyltä toimijalta perustamatta tätä tarkoitusta varten erillistä yritysmuotoista sidosyksikköä, esimerkiksi osakeyhtiötä, jolta nämä palvelut ostetaan. EU-oikeudessa direktiivinmukaisella tulkinnalla tarkoitetaan, että EU-direktiivin perusteella annettua kansallista lakia pyritään epäselvissä tilanteissa tulkitsemaan siten, että huomiota kiinnitetään direktiivin sisältöön ja tavoitteisiin. Myös edellä jaksossa 6 sidosyksikköluonteen selvittämisessä ja määrittelyssä on käytetty tässä edellä käsiteltyä direktiivin mukaista tulkintaa. Erityisalojen vuoden 2014 hankintadirektiivin 28, 29 ja 30 artiklat menevät osin lomittain, mistä johtuu, että on hankalaa osoittaa yksiselitteistä ja tarkkarajaista sääntöä mainittujen artiklojen keskinäiseen suhteeseen. Sama tulkintaepävarmuus koskee myös erityisalojen vuoden 2016 hankintalain 25, 26, 27 ja 28 §:n soveltamisalaa ja keskinäistä suhdetta. Myös oikeuskäytäntöä edellä tarkoitettujen uusien säännösten tulkinnasta on toistaiseksi vähän saatavilla. Edellä olevan perusteella on syytä kiinnittää huomiota seuraavaksi EU-tuomioistuimen keskeiseen oikeuskäytäntöön, joka on uusien viranomaishankintayksiköiden välisten hankintojen sääntelyn taustalla. ’