Kunta-alan energiatehokkuussopimus. Kunta-alan energiatehokkuussopimus on Työ- ja elinkeinoministeriön, Energiaviraston ja Kuntaliiton välinen sopimus energian tehokkaammasta käytöstä kunta-alalla vuosina 2017–2025. Kuntien energia- tehokkuussopimus (KETS) on kunnille tarkoitettu sopimus, joka antaa eväitä energiatehokkuuteen ja oman energiankäytön hallintaan. Sopimuksen keskeisenä tavoitteena on saada energiansäästötoimenpi- teet osaksi kaupungin jokapäiväistä toimintaa, olla esimerkkinä energiatehokkuuden, ja uusiutuvien energian lähteiden käytön edistämisessä ja levittää tietoisuutta asukkaille ja alueen muille toimijoille. Tavoitteena on myös kannustaa omalla esimerkillään alueen muita toimijoita vastaavanlaiseen toimin- taan. (Energiatehokkuussopimukset 2020.) On syytä korostaa, että vähäpäästöinen ydinvoima jätetään usein laskematta mukaan edistettävien energiatekniikoiden joukosta. Hallitustenvälisen ilmastopaneelin raporteissa ydinvoima on tuuli- ja au- rinkovoiman kanssa samalla tasolla CO2-päästöjen osalta. Ydinvoiman CO2-päästöt koko elinkaaren (kaivoksesta ydinvoimalan purkuun asti) ovat mediaanina 12 gCO2eq/kWh, kun tuulivoiman vastaava tunnusluku on 11 – 12 gCO2eq/kWh ja aurinkovoimalla tekniikasta riippuen 27 – 48 gCO2eq/kWh. Mediaani on siinä mielessä hyvä vertailukohta, että siinä otetaan lukuisat eri tutkimukset ja alueet, joissa näitä tekniikoita tarkastellaan. Kunnathan voivat ostaa osuuksia ydinvoimaloista, joten tämä keino olisi hyvä pitää mukana. (Technology-specific Cost and Performance Parameters.) Sopimukseen liittyessään kunta antaa tietyn säästötavoitteen (MWh) kaudelle 2017–2025. Sopimuk- sessa annettujen ohjeiden mukaan säästötavoite on vähintään 7,5 prosenttia liittymistä edeltäneen vuo- den energian kulutuksesta. Jos kunta on kuitenkin ollut mukana myös edellisessä energiatehokkuusso- pimuksessa kausilla 2008–2016 ja haluaa hyödyntää tässä sopimuksessa raportoituja energian säästöjä, kunta voi asettaa säästötavoitteen (MWh) kausille 2014–2025, joka on vähintään 10,5 prosenttia ver- rokkivuodesta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että energian kulutuksen täytyisi olla pienempi sopimuk- sen päättyessä verrattuna verrokkivuoteen, vaan kunnan täytyy osoittaa laskennallisesti ne toimet, joilla energiaa on säästetty. Esimerkiksi kunta rakentaa jotain, mutta rakennusvaiheessa käytetäänkin energiatehokkaampia ratkaisuja kuin olisi vaatimuksena ja tämän laskennallinen säästö eli erotus, kuinka paljon vähemmän joku ratkaisu kuluttaa energiaa vaatimuksen mukaiseen ratkaisuun...
