Metsästysalueet ja muu maankäyttö Mallilausekkeet

Metsästysalueet ja muu maankäyttö. Hirvenmetsästyksen olosuhteet vaihtelevat suuresti eri osissa maata riippuen mm. luonnonolosuhteista ja maankäytöstä. Yleensä maa-alueet taajamia ja kaupunkeja ja eteläsuomalaisia kansallispuistoja lukuun ottamatta ovat varsin kattavasti hirvenmetsästyksen piirissä. Viime vuosina on kuitenkin enenevässä mää- rin saatu havaintoja siitä, että metsästysmaat pirstoutuvat ja metsästäjien ja muiden alueiden käyttäjien välille syntyy jännitteitä etenkin taajaan asutuilla alueilla (Hiedanpää ym. 2007). Metsästysalueiden ekolo- ginen pirstoutuminen merkitsee alueiden fyysistä pirstoutumista, jota tapahtuu pelto- ja metsäalueiden siirtyessä muuhun käyttöön. Eläimistön elinympäristöt, jotka samalla ovat metsästysalueita, hajoavat yhä pienempiin osiin yhteiskunnan infrastruktuurin, asutustaajamien, teollisuusalueiden, suojelualueiden ja virkistysalueiden sekaan (Orava 2008). Sosiologinen pirstoutuminen puolestaan merkitsee alueiden jäämis- tä ihmisten arvojen ja asenteiden muuttumisen seurauksena metsästyskäytön ulkopuolelle (Orava 2008). Pirstoutuminen ei siis merkitse vain metsästysseurojen pieneneviä tai moniosaiseksi pilkkoutuvia metsäs- tysmaita, vaan olennaisena ulottuvuutena pirstoutumisilmiössä ovat metsästäjien ja muiden yhteiskunnan toimijoiden ja toimintojen välisten suhteiden muuttuminen. Metsästysalueiden pirstoutumisen on arvioitu hankaloittavan hirvieläinten kannanhallintaa ruuhka-Suomessa, etenkin pääkaupunkiseudun ympäristössä ja muilla taajaan asutuilla alueilla (Hiedanpää ym. 2007). Viisi suurinta kaupunkia, Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa ja Turku sijoittuvat eteläiseen Suomeen ja niissä asuu kaikkiaan runsas neljännes maamme koko väestöstä. Suurimman väestökeskittymän muodostaa pää- kaupunkiseutu, missä asuu neljän kunnan Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten alueella noin miljoona ihmistä eli noin viidennes maamme väkiluvusta. Jos maan sisäinen muuttoliike jatkuu samanlaisena kuin viimeisenä viitenä vuotena, Etelä-Savon väkiluku pienenee Tilastokeskuksen tuottaman väestöennusteen mukaan vuoteen 2030 mennessä kahdeksalla prosentilla nykyisestä (Tilastokeskus 2009). Seuraavaksi eni- ten eli kuudella prosentilla väestö vähenee ennusteen mukaan Kainuun maakunnassa. Suhteellisesti eniten väkiluvun ennustetaan kasvavan Ahvenanmaan, Itä-Uudenmaan ja Uudenmaan maakunnissa, joissa väkilu- ku olisi vuonna 2030 noin 20 prosenttia nykyistä suurempi (Tilastokeskus 2009). Väestön keskittyminen johtaa väistämättä laajentuviin taajama- ja liikennerakenteisi...