Psykologinen sopimus vuokratyösuhteessa työntekijän näkökulmasta. Lapalmen ja muiden (2011) mukaan vuokratyöntekijöiden on mahdollista kehittää sosiaalinen vaihtosuhde kaikkiin organisaatioihin, joiden kanssa he ovat vuorovaikutuksessa. XxXxxx Xxxxxxx ja muiden (1998) mukaan on aiheellista tutkia vuokratyön vaikutusta psykologiseen sopimukseen, sillä työntekijä muodostaa tällöin kaksi psykologista sopimusta, yhden tämän palkkaavan henkilöstövuokrausyrityksen kanssa ja toisen asiakasyrityksen kanssa, jossa hän työskentelee. Monet tutkijat ovat pohtineet vuokratyöntekijöiden sitoutumista työsuhteeseen. Lapalmen ja muiden (2011) mukaan tällaisessa kolmikantaisessa työsuhteessa työntekijä täyttää lupauksensa henkilöstövuokrausyritykselle sitä kautta, että työskentelemällä asiakkaalle hän turvaa omalta osaltaan henkilöstövuokrausyrityksen suhteen asiakkaaseen. Samalla hän täyttää lupauksensa myös asiakkaan suuntaan tekemällä varsinaisen työn heidän palveluksessaan (Lapalme ja muut, 2011). Joissakin aikaisemmissa tutkimuksissa on väitetty, että määräaikaiset työntekijät olisivat vakituisia työntekijöitä vähemmän sitoutuneita, mutta Guestin (2004) mukaan psykologinen sopimus voi olla jopa myönteisempi heillä, jotka tekevät joustavaa työtä kuin vakituista työtä tekevillä. Xxxxxxxxx ja McLean Parks (2001) muistuttavat, että sitoutuminen ei ole kaikissa epätyypillisissä työsuhteissa edes tarkoituksenmukaista. Vallas ja Hill (2012) ovat puolestaan sitä mieltä, että kulttuurinen muutos on vaikuttanut individualistisuuden korostumiseen, joka puolestaan johtaa työntekijät sisäistämään ajatuksen siitä, että he ovat ”vapaita agentteja”, jotka eivät juurikaan sitoudu heitä työllistäviin organisaatioihin. Wartzman (2017) on puolestaan sitä mieltä, että sitoutumiseen vaikuttaa ennen kaikkea työnantajan strategiset valinnat ja se, että ne osoittavat aiempaa vähemmän sitoutumista työntekijöilleen. Tätä tukee myös Xxxxxxxxxxxxx (1986) näkemys siitä, että sitoutumisen ollessa vastavuoroista, työntekijät voivat kehittää kiintymystä työnantajaansa vasta, kun he ovat varmoja, että työnantaja on heihin sitoutunut (Retkowsky ja muut, 2022). Sitoutuminen viestittää, että sosiaalinen vaihtosuhde on läsnä. Xxxxx ja Xxxxxxxxx (1998) havaitsivat, että kun työntekijät kokivat, että heidän ja työnantajan välillä vallitsivat korkeat keskinäiset velvoitteet, näiden työntekijöiden vaihtuvuusaikeet olivat tällöin alhaisemmat ja sitoutuminen puolestaan korkeampaa. Kun taas työnantajalla oli korkeat velvoitteet, ja työntekijän velvoitteet kohtalaisia tai alhais...
