SOSIAALISET SOPIMUKSET. Hyvinvointivaltio viittaa sosiaaliseen sopimukseen asukkaidensa kanssa. Se on useiden sukupolvien välinen sopimus tai organisointiperiaate ja se heijastaa kollektiivista solidaarisuutta. Hyvinvointivaltio on ollut eräs tapa tasapainottaa yksilön vastuun ja julkisen tuen välistä suhdetta. Siinä on kyse aina eduista, arvostuksesta, ja politiikasta ja painotukset vaihtelevat ajassa ja eri henkilöiden näkemyksissä. Pysyvää ratkaisua tai olotilaa ei voikaan olla, vaan neuvottelut sosiaalisesta sopimuksesta ovat olleet jatkuvasti käynnissä ja ovat edelleen. Mikä olisi se sopimus, joka ottaisi huomioon hyvinvointivaltion kiistattomat edut ja pystyisi toisaalta reagoimaan tärkeimpiin ympäristön muutoksiin? (Esping- Xxxxxxxx 2002, 7–8.) Sodanjälkeisen sosiaalipolitiikan keskeisin tavoite oli turvata perheenelättäjämiehen asema ja hel- pottaa runsaslapsisten perheiden elämää. Olosuhteet ovat kuitenkin lähes päinvastaiset. Xxxxxx- Xxxxxxxx (2002, 19–20) löytää useita muutoksia sodanjälkeiseen perherakenteeseen. Naisten työssäkäynti edellyttää uudenlaisia hoivajärjestelyjä pienille lapsille. Nuorisotyöttömyys ja vaikeudet saada asuntoja heikentävät nuorten mahdollisuuksia perustaa perheitä. Perheet ovat entistä epä- vakaampia ja tämä on usein yhteydessä köyhyyteen. Xxxx Xxxxx (2007, 271) esittää, että käsite uusi sosiaalinen sopimus pitää sisältää kaikki oletukset ja toiveet siitä, että sekä miehet että naiset osal- listuvat kokoaikaiseen työhön ja ovat lisääntyvässä määrin itse vastuussa omasta toimeentulostaan ja pärjäämisestään. Suomessa tilanne on ollut hieman erilainen, koska naiset ovat osallistuneet jo pitkään työelämään. Pohjoismainen hyvinvointimalli kohtaa hieman erilaisia muutospaineita, jotka liittyvät lähinnä nykyisen kaltaisen mallin rahoitukseen ja hoivan järjestelyyn väestön ikääntyessä. Hyvinvointivaltio on kuitenkin edelleen hyvin suosittu ja se voi Xxxxxx-Xxxxxxxxxx mukaan (2002, 7) muodostaa esteen sen reformille. Hänen mielestään hyvinvointivaltiomallin radikaali muuttaminen on mahdotonta, mutta vanhaa mallia tulee muokata vastaamaan muuttuneita olosuhteita. (emt., 175) Seuraavassa kuviossa (kuvio 4) esitetään sosiaalisen sopimuksen perusidea. Sen mukaan hyvinvointi- valtiossa kansalaiset ovat nettosaajia noin 22 ikävuoteen saakka. Keski-ikäisenä kansalaiset ovat pal- velujärjestelmän nettomaksajia ja nettosaajia taas eläkkeelle jäädessään. (Xxxxxx Xxxxxxxx 2008.) Average age dependent net-contributions: The social contract 1.000 euros 15 10 5 0 2...
