Tapaamisoikeuden järjestelyt Mallilausekkeet

Tapaamisoikeuden järjestelyt. Tapaamisoikeuden muodot ovat muuttuneet merkittävästi uuden huoltolain myötä sekä viime vuosikymmenien sosiaalisten muutosten seurauksena. Esimerkiksi 1970- luvulla pidettiin tavanomaisena, että tapaamiset toteutettiin kerran kuukaudessa lapsen asuinpaikkakunnalla. 1980-luvulla käytettiin mallia, jossa lapsi vieraili etävanhemman luona joka toinen viikonloppu sekä muutaman viikon kesälomalla. 1990- ja 2000-lu- vulla tapaamisen muodot ja toteuttamistavat ovat uudistuneet ja vaihtelevat paljon. (Koulu 2014, 135–136.) Arkitapaamisten aikataulut riippuvat lapsen iästä, vanhempien töistä, lasten harrastus- ten aikatauluista ja sijainnista, asuinpaikkojen etäisyydestä ja muista seikoista. Lomat jaetaan yleensä puoliksi, ja lapsi viettää lomat vuosittain vuorotellen kummankin van- hemman luona. Pidemmät lomat, kuten joululoma ja kesäloma, jaetaan usein kahteen osaan. Jos lomapäivät eivät aina mene tasan, erot tasaantuvat seuraavana vuonna. Merkkipäivistä ei välttämättä sovita tai määrätä mitään. Poikkeuksena tästä voi olla isän- ja äitienpäivä, joista tavallisesti sovitaan, että isänpäivä vietetään isän luona ja äitienpäivä äidin luona. (Nysten 2015, 132–133.) Nykyään perinteisen tapaamismallin lisäksi, jossa etävanhempi voi tavata lasta joka toinen viikonloppu, on yleistynyt ns. vuoroasuminen, jolloin lapsen oikeus tavata toista vanhempaansa on vahvistettu niin laajaksi, että käytännössä lapsi asuu kumman- kin vanhempansa luona puolet ajasta. Se on mahdollista kouluikäisten ja vanhempien lapsien kanssa, jos vanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla tai jopa samassa kau- punginosassa ja jos perheet käyttävät samoja kasvatusperiaatteita. (Koulu 2014, 136– 137.) Ennen kaikkea tässäkin järjestelyssä on otettava huomioon lapsen etu. Jatkuva matkustaminen vanhempien välillä voi olla lapselle liian kuormittavaa. (Nysten 2015, 134.) Varsinkin pienen, alle kolmevuotiaan lapsen kohdalla on lapsen edun mukaista, että lapsi asuu pääsääntöisesti toisen vanhempansa luona, jos vanhemmat asuvat erillään. Vuoroasuminen voi olla sopiva ja toimiva ratkaisu, jos vanhemmat asuvat niin lähek- käin, että lapsen elinpiiri (koulu, päiväkoti, ystävät, harrastukset) pysyy samana, van- hemmat jakavat vanhemmuuden ja ottavat vastuun lapsen käytännön elämän toteutu- misesta, vanhempien välit ovat hyvät ja heidän välisensä yhteistyö toimii. Lisäksi van- hemmat suhtautuvat joustavasti lapsen oleskeluun toisen vanhemman luona ja lapsi itse on halukas ja kykenevä vuoroasumisratkaisuun. (Helsingin ...