Vakiosopimukset. Vakiosopimus on sopimus, joka solmitaan joiltakin osin käyttämällä vakioehtoja eli yleisiä sopimusehtoja (Wilhelmsson 2008, 35). Sopimukset voivat olla kokonaan toisen osapuolen yksin laatimia tai osapuolten yhdessä valmistelemia (Hemmo 2018, 28). Vakiosopimus on ennalta laadittu sopimusehtokokoelma, jota käytetään useisiin eri sopimussuhteisiin. Vakioehdot ovat usein julkisesti esillä olevia asiakirjoja tai niitä voidaan pitää esillä yrityksen internet-sivuilla. Edellä mainittujen vakioehtojen tunnistaminen on usein ongelmatonta, mutta yksittäisten ehtojen ja vakioehtojen tunnistaminen käy vaikeaksi, sillä niitä ei ole etukäteen julkaistu. Vaikka yksittäisten ehtojen laatija säilyttäisi ehtoja tietokoneellaan, pidetään tällaista dokumenttia vakisopimuksena. Olennaista vakioehdoissa on niiden laatiminen etukäteen ja käyttäminen useissa sopimuksissa, ei se miten ehdot säilytetään tai julkaistaan. (Hemmo 2003, 148.) Vakiosopimusten tarkoituksena on sujuvoittaa kaupankäyntiä, kun sopimusehtoja ei tarvitse joka kerta laatia uudelleen (HE 8/1977 vp, 31). Yleisten sopimusehtojen käyttö nopeuttaa yritysten toimintaa ja sopimusten solmimistilanteita. Niiden käyttö perustuu usein rationalisointiin; vakioehdot muun muassa vähentävät kustannuksia ja asettavat elinkeinonharjoittajan asiakkaat tasavertaisempaan asemaan kuin silloin, jos jokaiselle asiakkaalle laadittaisiin yksilölliset sopimusehdot. (Hemmo 2003, 145.) Opilla yllättävistä ja ankarista ehdoista halutaan turvata vakioehtojen laatijan vastapuolen oikeudellista asemaa. Sopimusehtojen laatija voi käyttää toisen sopijapuolen ymmärtämättömyyttä tai sopimusehtoihin perehtymättömyyttä hyväksi ja lisätä sopimusehtoihin omaa etua edistäviä seikkoja. Sellaista sopimusehtoa, joka todetaan yllättäväksi ja ankaraksi, ei sellaisenaan tarvitse noudattaa. Ankara sopimusehto poikkeaa merkittävästi sen laatijan eduksi siihen nähden, mikä laatijan asema olisi tahdonvaltaisen lain mukaan. Yllättävä sopimusehto on sijoitettu vakioehtojen joukkoon kertomatta siitä vastapuolelle. (Karttunen ym. 2015, 170.) Vakiosopimusten käyttäminen kuluttajasopimuksissa voi rajoittaa kuluttajan oikeuksia sopimussuhteessa. Sopimusta solmittaessa kuluttajalle ei yleensä anneta mahdollisuutta vaikuttaa vakiosopimusten sisältöön. Elinkeinonharjoittaja voi vähentää vakiosopimuksilla omaa vastuutaan muun muassa sopimusrikkomustapauksissa ja lisätä kuluttajan velvollisuuksia sopimuksen täyttämiseksi. (HE 8/1977 vp, 31.) Korkeimman oikeuden tapaukses...
