Viro. Virossa työelämälähtöinen koulutus, mukaan lukien sekä oppisopimustyyppinen koulu- tus että oppisopimuskoulutus, voidaan jakaa kahteen kategoriaan, joista ensimmäinen koskee ammatillisessa koulutuksessa tapahtuvaa työharjoittelua osana opetussuunnitel- maa. Työharjoittelu/työssäoppiminen on nivottu osaksi ammatillista koulutusta, jossa vuorottelevat teoriaopinnot ja käytännön työharjoittelu. Työharjoittelun osuus on vähin- tään 15 prosenttia opetussuunnitelmasta. Toinen työelämälähtöisen koulutuksen muoto on oppisopimuskoulutus, joka lanseerattiin osaksi virolaista koulutusjärjestelmää vuonna 2013. Opetus- ja tutkimusministeriö, SA Archimedes, ammattiyhdistykset, Viron kauppa- ja teollisuuskamari sekä Viron työnantajajärjestöt vastaavat edellä mainittujen koulutusten tiedottamisesta, keskeisistä sisällöistä sekä osaamisen määrittelystä ja standardeista. Si- dosryhmät ovat vahvasti mukana koulutuksien kehittämistyössä. Opetussuunnitelmia arvioidaan säännöllisesti ja koulutuksen osaamistavoitteet ja kan- sallisesti määritellyt osaamistasot (EQF) ohjaavat osallistujan osaamisen kehittymisen ar- viointia. Osaamistavoitteet puolestaan määritellään alueellisesti ja ammatillisten standar- dien mukaisesti. Jos oppisopimus toteutuu siten, että ⅔ koulutuksesta tapahtuu yrityk- sessä, yritys saa tukea opiskelijapaikan kokonaishinnasta 50 prosenttia. Yliopistotasolla opettajien ja lääkärien opetussuunnitelmaan kuuluu oleellisena osana työharjoittelu. Elinikäisen oppimisen periaatteet ohjaavat korkeakoulutettujen tutkinnon jälkeistä osaamisen kehittämistä. Virossa on käynnissä myös laaja ESR-hanke, jossa mää- ritellään yliopistojen ja yrityksien yhteistyönä työssäoppimisen/työharjoittelun menette- lyt ja toimintamallit.
Viro. Viron työsopimuslaissa on määritelty työsopimuksen käsite. Lain 1 §:n 1 momentin mukaan luonnollista henkilöä, joka työskentelee toisen hyväksi alisteisessa asemassa työsopimuksen pe- rusteella työnantajan johdon ja valvonnan alaisena, pidetään työntekijänä. Työnantaja maksaa työntekijälle palkkaa vastineeksi tehdystä työstä. Työsuhdeolettaman mukaan, mikäli edellä mainitut kriteerit täyttyvät, kysymys on työsuhteesta. Työsopimuslain säännöksiä ei sovelleta henkilöön, joka työskentelee itsenäisesti ja joka voi vapaasti valita työnteon tavan, paikan ja ajan. Työsuojelua koskevat säännöt voivat kuitenkin koskea myös ei-työsuhteisia henkilöitä. Viron lainsäädäntö ei sisällä työsuhteen määritelmää. Työsopimuslaissa on kylläkin mainintoja työsuhteesta, mutta tätä käsitettä ei yksilöidä mitenkään. Myöskään oikeuskäytännössä ei yleensä puhuta työsuhteesta, vaan ainoastaan siitä, onko käsillä työsopimus vai ei. Oikeusteo- riakaan ei ole määritellyt työsuhdetta, vaan se viittaa työsopimukseen. Joka tapauksessa työsuh- teen käsite voidaan johtaa Viron työsopimuslain sisältämästä työsopimuksen määritelmästä. Tällä perusteella työsuhdetta voidaan kuvata oikeussuhteeksi, joka pohjautuu työsopimukseen. Työehtosopimusneuvotteluilla ei voida vaikuttaa työsuhteen määrittelyyn. Viron lainsäädännössä tai oikeuskäytännössä ei ole ns. kolmannen työnteon kategorian käsi- tettä. Sen sijaan virolaisen oikeusteorian mukaan on epäitsenäisiä työnsuorittajia, jotka eivät työskentele työsuhteessa eivätkä siten nauti työlainsäädännön suomasta turvasta, mutta jotka ovat taloudellisesti riippuvaisia työn teettäjästä. Viime aikoina oikeuskirjallisuudessa on nos- tettu esiin ajatus siitä, että edellä mainittujen työn teettäjästä taloudellisesti riippuvaisten työn- suorittajien asema määriteltäisiin virallisesti.