Yksimielisyys. Ensimmäisenä toistuvana retorisena keinona toimii yksimielisyys. Puheissa ilmeneekin, että yksimielisyys syntyy nimenomaan parlamentarismin kautta, jota täysistuntokeskustelu edustaa. Tässä yksimielisyyden argumentaatio pohjautuu todellisuuden rakenteeseen perustuvaan peräkkäisyysside argumenttiin, josta Xxxxxxxxxx (PTK 77/2023, 9) antaa seuraavan esimerkin: ”Se yhteisymmärrys, mitä täällä on paljon korostettu, syntyy mielestäni vain tämmöisen avoimen demokraattisen keskustelun ja prosessoinnin ja sen kautta, että eri näkökulmia nostetaan esiin sekä täällä salissa että yhteiskunnassa laajemminkin.” Tässä tuodaan ilmi, kuinka parlamentarismin eli ”avoimen demokraattisen keskustelun” seurauksena syntyy yksimielisyys päätöksenteossa. Tällainen yhteisymmärryksen saavuttaminen onkin Xxxxxxxxxxxx ihannetilanne politiikkaa tehdessä (Xxxxxxx, 1997). Keskustelusta ilmenee, kuinka tärkeää on, että sopimuksiin kohdistuva päätöksenteko olisi yksimielistä. Päätöksenteon yksimielisyyttä argumentoidaan muutamilla eri tavoin. Ensimmäisenä argumentoidessa hyödynnetään esimerkistä havainnollistamiseen argumentaatiotekniikkaa, joka kuuluu todellisuuden rakennetta luoviin argumentteihin, kuten seuraavassa lainauksessa nähdään: ”Silloin kun liityimme Natoon ja tämä prosessi oli eduskunnassa, oli hyvin merkille pantavaa se, että siihen sitoutettiin eduskunta laajasti. Päätös oli varsin yksimielinen…Pidänkin hyvin keskeisenä sitä, että koko eduskunta sitoutetaan, jotta tämä menee yksimielisesti, mahdollisimman yksimielisesti ainakin, tästä eduskunnasta eteenpäin” (Xxxxx Xxxxxx, PTK 77/2023, 4). Tässä esimerkkinä toimii Natoon liittymisen yksimielisyys, jota havainnollistetaan, miten sitoutunut eduskunta oli kyseiseen prosessiin. Argumentin perustana on, että eduskunta oli yksimielinen Natoon liittyessä, niin tämänkin osan Nato-prosessia pitäisi olla samalla tavalla yksimielistä. Toisena tapana tuoda esille, miksi yksimielisyys on tarpeellista, ilmenee siten, että yksimielisyys sopimusten tarpeellisuudesta tuottaa loppujen lopuksi turvaa Suomelle, jota kuvataan muun muassa seuraavasti: ”Kiitän puolestani koko eduskuntaa ja hallitusta, kuten myös edellistä hallitusta, siitä, että näin laajalla yhteisymmärryksellä voimme jakaa sen käsityksen, että nämä sopimukset ovat meidän turvamme, meidän itsenäisyyttämme turvaava vakuutus” (Miko Berghom, PTK 77/2023, 28). Tässä argumentaatiotekniikkana käytetään peräkkäisyyssidettä, koska puheessa todetaan seurauksena olevan turva Suomelle, jot...
