TYÖMAAKANSIO OSA 1: SOPIMUKSET JA YRITYKSEN VELVOITTEET‌

Sopimusten tekemisessä perusperiaatteena on sopimusvapaus. Sopimusosapuolet voi- vat päättää, tekevätkö sopimuksen ja mikä on sopimuksen sisältö. Sopimusvapaus tar- koittaa sekä sopimuksen muoto- että sisältövapautta. Sopimuksen ei tarvitse olla tie- tynmuotoinen ollakseen pätevä.

Suulliset ja kirjalliset sopimukset ovat yhtä päteviä, mutta suositeltavaa on tehdä aina kirjallinen sopimus. Suullisissa sopimuksissa sisältöä jälkikäteen arvioitaessa on usein sana sanaa vastaan. Myöskään kaikkia tarvittavia ehtoja ei yleensä huomata sopia ja lisäksi osapuolet voivat jälkikäteen muistaa sopimuksen sisällön eri tavalla.

Sopimuksen syntyminen ei edellytä mitään tiettyä toimintatapaa. Esimerkiksi puhelin- soitto voi riittää sopimuksen syntymiseen, kunhan sopimuksen syntymisestä on riittävä yksimielisyys.

Kun sopimus on tehty, se on pidettävä Sopimusosapuolet ovat velvollisia tekemään so- pimuksen mukaisen suorituksen sopimuksen tekemisen jälkeen. Sopimus sitoo molem- pia osapuolia, ja sopimuksen rikkominen tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttaa vahingonkorvausvelvollisuuden. Sopimusoikeuteen kuuluu myös lojaliteettiperiaate, jonka mukaisesti osapuolilla on velvollisuus ottaa toiminnassaan huomioon myös toi- sen sopimusosapuolen etu.

Sopimus voidaan purkaa vain olennaisesta sopimusrikkomuksesta, josta on reklamoitu.

Sopimusta tehdessä kannattaa miettiä erityisesti, mihin on valmis sitoutumaan esimer- kiksi aikataulun osalta. Omien sopimusvelvoitteiden toteutuminen voi olla riippuvaista esimerkiksi aliurakoitsijoista tai tavarantoimittajista. Ennen sopimukseen sitoutumista on syytä käydä läpi myös vastuut ja varautua esimerkiksi viivästyksiin, virheisiin, työta- paturmiin tai ulkopuolisille tapahtuviin vahinkoihin. Sopimuksilla voidaan sopia vas- tuunrajoituksia. Vakuutusturvan kattavuudesta on myös syytä varmistua.

1.2 Yleiset sopimusehdot ‌

Yleiset sopimusehdot on tarkoitettu käytettäviksi useissa yksittäisissä eri sopijapuolten välisissä sopimuksissa. Ne ovat yleensä eri intressitahojen laatimia ehtoja, joilla tietyn alan toimijat solmivat sopimuksia. Yleiset sopimusehdot eivät sido automaattisesti, jo- ten niiden soveltamisesta tulee erikseen sopia. Yleiset sopimusehdot sitovat, jos ne otettu tarjouksen/sopimuksen liitteeksi ja/tai tarjouksessa/sopimuksessa on selkeä viit- taus noudatettaviin ehtoihin.

Infra-alalla noudatettavia yleisiä sopimusehtoja ovat mm. urakoinnissa Rakennusura- kan yleiset sopimusehdot YSE 1998 (RT 16-10660), kone- ja ajoneuvovuokrauksessa Kone- ja kuljetuspalveluiden hankinnan yleiset ehdot 2008 KE 08 sekä ajoneuvonostu- rivuokrauksessa Ajoneuvonostureiden vuokrauksen yleiset ehdot 2009.

Yleisistä sopimusehdoista voidaan poiketa urakkasopimuksessa tai muissa urakka-asia- kirjoissa. Mikäli ehdoista halutaan poiketa, on syytä varmistua, etteivät sopimusasiakir- jat ole keskenään ristiriitaisia.

Kun tehdään sopimus, tarvitaan yleisten sopimusehtojen lisäksi myös varsinainen sopi- musasiakirja, jossa määritellään esimerkiksi sopimuksen osapuolet, urakan, palvelun tai työn kohde ja sisältö, hinta, aikataulu sekä muut velvoitteet ja vastuut.

Yleisistä sopimusehdoista ilmeneviä seikkoja ei tarvitse erikseen kirjata tai määritellä sopimukseen, vaan riittää, että sopimuksessa on selkeä viittaus niihin yleisiin sopimus- ehtoihin, jotka halutaan ottaa sopimuksen osaksi. Viittaus voidaan osoittaa kirjoitta- malla sopimukseen esimerkiksi Sopimukseen sovelletaan Rakennusurakan yleisiä sopi- musehtoja YSE 1998/ Kone- ja kuljetuspalveluiden hankinnan yleisiä ehtoja 2008 (KE 08)/ Ajoneuvonostureiden vuokrauksen yleisiä ehtoja 2009 sekä liittämällä sopimuseh- dot sopimuksen liitteeksi.

1.3 Aliurakointi ‌

Rakennusurakassa on usein useita eri toimijoita. Jos ketjussa on useita eri yrityksiä, on syytä muistaa, että jokainen vastaa sopimuksenmukaisuudesta omalle sopimuskump- panilleen. Erityisesti on huomioitava esimerkiksi viittaukset yleisiin sopimusehtoihin tai poikkeukset Rakennusurakan yleisistä sopimusehdoista. Jokaisessa sopimuksessa on erikseen sovittava esimerkiksi YSE-poikkeukset, sillä ne eivät siirry alihankintaketjussa automaattisesti.

Jos yritys ottaa sopimuksella vastattavakseen jokin seikan tai sitoutuu esimerkiksi mak- samaan sopimussakon viivästyksestä tai työturvallisuuspuutteesta, tämä sopimussakko ei myöskään siirry automaattisesti, vaan siitä on sovittava erikseen oman aliurakoitsijan kanssa, jos ko. sopimussakko voi tulla maksettavaksi aliurakoitsijan toiminnan takia.

Aliurakoinnissa on varmistuttava vakuutusturvan kattavuudesta.

Ennen alihankintasopimuksen tekemistä on huolehdittava tilaajavastuulain mukaisista velvoitteista. Tilaajavastuulaki edellyttää, että tilaajavastuulain mukaiset selvitykset pyydetään ennen sopimuksen tekemistä (ks. Työmaakansio Osa 2: 4. Tilaajavastuulain mukaiset velvoitteet).

1.4 Urakkatarjoukset ‌

Tarjouspyynnössä on yleensä esitetty tilaajan nimi, urakkakohde, maksuehdot, urakan ajankohta, urakan rajaus sekä tarjouspyynnön vastausajankohta. Tarjouspyyntö sisäl- tää myös urakkakohteen tiedot sekä urakkatarjouksen laskentaan vaadittavat asiakir- jat. Tyypillisiä urakkalaskenta-asiakirjoja ovat mm. suunnittelupiirustukset, työselityk- set, turvallisuusasiakirjat, tarjousasiakirjat, tarjouslomakkeet, urakkaohjelma, urakka- rajaliite ja yksikköhintaluettelo. Ennen laskennan aloittamista on syytä tarkastaa, että kaikki tarvittavat asiakirjat on vastaanotettu. Mikäli tarjouspyyntöasiakirjoissa havai- taan virheitä tai puutteita, tästä on syytä ilmoittaa tilaajalle.

Tarjousta laskettaessa on syytä kiinnittää huomiota muun muassa suoritusvelvollisuu- teen, urakkarajoihin (aputyö, nostot, siirrot, jätteidenkäsittely), oman kapasiteetin riit- tävyyteen urakka-aikana, laatuvaatimuksiin ja vaadittavaan laadunvarmistukseen sekä rahoitus-, vakuutus-, sakko- ym. ehtoihin (voivat aiheuttaa lisäkustannuksia).

Yritysten välisissä sopimussuhteissa tarjouspyynnön sisältöön tai tarjousten hyväksymi- seen ei liity lakisääteisiä menettelytapoja. Sen sijaan julkisissa hankinnoissa tarjous- pyynnöissä ja tarjousten tekemisessä on noudatettava hankintalainsäädäntöä (ks. myös luku 2). Julkisen hankinnan tarjouspyynnössä määritellään hankinnan kohdetta koske- vat vähimmäisvaatimukset, määritellään tarjouksen valintaperusteet sekä luetellaan ne asiakirjat, joita tarjoukseen tulee liittää. Hankintayksikkö voi asettaa tarjoajille talou- delliseen ja rahoitukselliseen asemaan sekä tekniseen suorituskykyyn ja ammatilliseen pätevyyteen liittyviä vaatimuksia. Julkisessa hankinnassa tarjouksen on oltava tarjous- pyynnön mukainen ja tarjouksen on sisällettävä kaikki vaaditut asiakirjat ja selvitykset. Tarjous voi muodostua tarjouspyynnön vastaiseksi esimerkiksi sillä, että yritys liittää tarjoukseen omat toimitusehtonsa, jotka poikkeavat tarjouspyynnössä ilmoitetuista hankintaehdoista. Tarjous on tarjouspyynnön vastainen myös, jos jokin liite puuttuu. Tarjouspyynnössä voidaan edellyttää, että tarjous tehdään tietynmuotoisena tai esi- merkiksi valmiille lomakkeelle. Tarjous tulee tällöin laatia vaaditun laisena. Tarjous on toimitettava hankintayksikölle tarjouspyynnössä ilmoitetulla tavalla määräajan puit- teissa. Tarjouspyynnön vastainen tarjous voidaan hylätä.

Kun teet tarjouksen

• lue tarjouspyyntö huolella läpi

• tarkista, mitä todistuksia, selvityksiä ja muita asiakirjoja vaaditaan, ja varmista, että kaikki vaadittavat asiakirjat ovat olemassa, ja toimita ne pyydettäessä tar- jouksen liitteenä

• mieti, miten tarjouspyynnössä esitetyt tiedot ja ehdot vaikuttavat hinnoitte- luun

• mieti, sisältävätkö tarjouspyynnössä esitetyt ehdot riskejä

• vastaa kaikkiin tarjouksen kysymyksiin ja kohtiin – myös itsestään selviin

• älä xxxx osatarjousta tai vaihtoehtoista tarjousta, jos sitä ei pyydetä

• merkitse tarvittaessa tarjouksen salassa pidettävät tiedot (kokonaishinta on aina julkinen tieto)

• xxx tarjous vielä kerran ennen lähettämistä läpi ja varmista, että kaikki liitteet ovat mukana

• toimita xxxxxxx ajoissa ja varmista, että se on mennyt perille.

1.5 Tarjous ja sopimuksen syntyminen ‌

Tarjous on sopimusta edeltävä oikeustoimi. Oikeustoimilain mukaisesti sopimuksen syntyminen edellyttää tarjousta ja tarjoukseen annettua hyväksyvää vastausta. Sopi- mus syntyy siis, kun on annettu tarjous ja tarjoukseen hyväksyvä vastaus.

Tarjouspyynnössä ilmoitetaan usein aika, jonka tarjouksen tulee olla voimassa. Tällöin tarjous sitoo tarjouspyynnössä mainitun ajan. Tarjouksessa voidaan myös muutoin il- moittaa sen voimassaoloaika.

Jos voimassaolomääräystä ei ole tarjouspyynnössä eikä tarjouksessa, noudatetaan oi- keustoimilakia, jonka mukaan vastaus on annettava suulliseen tarjoukseen heti ja kir- jalliseen tarjoukseen kohtuullisen ajan kuluessa. Kohtuullinen aika voinee tarkoittaa asian laajuudesta riippuen enintään joitakin viikkoja, mutta ei kuukausia.

Sopimus syntyy tarjoukseen annettavalla hyväksyvällä vastauksella edellyttäen, että vastaus saapuu tarjouksen voimassaoloaikana ja on tarjouksen mukainen. Sekä myö- hästynyt hyväksyvä vastaus että lisäyksiä, rajoituksia tai ehtoja sisältävä hyväksyvä vas- taus katsotaan tilaajan tekemäksi uudeksi tarjoukseksi, joka urakoitsijan pitää hyväk- syä, jotta sopimus syntyy.

1.6 Tarjouksen sitovuus ‌

Sopimus syntyy, kun tarjouksen tekijä antaa tarjouksen, johon tilaaja antaa hyväksyvän vastauksen. Tarjous tulee tekijäänsä sitovaksi silloin, kun tarjouksen saaja on saanut sen sisällöstä tiedon. Lähtökohtaisesti tarjous sitoo antajaansa ja tarjouksen tekijä vastaa myös tarjoukseensa tulleista virheistä. Tästä lähtökohdasta voidaan poiketa vain erityi- sestä syystä.

Tilaajalla on oikeus edellyttää, että työ tehdään tarjotulla hinnalla, vaikka tarjouksessa olisi esimerkiksi laskuvirhe. Jos urakoitsija havaitsee tarjouksessa virheen, asiasta kan- nattaa reklamoida tilaajalle. Virheen pitää kuitenkin olla olennainen, jotta voidaan ve- dota siihen, että tilaajan olisi pitänyt tietää tarjouksen sisältävän virheen. Xxxxxxx sitoo, vaikka siinä olisikin virhe, ellei tarjouksen vastaanottanut osapuoli ole tiennyt tai ellei hänen olisi pitänyt tietää tarjouksen virheestä.

Oikeustoimilain mukaan tarjous voidaan peruuttaa ennen sitä hetkeä, jolloin tarjouk- sen saaja on saanut tiedon tarjouksen sisällöstä. Tämän hetken jälkeen vaaditaan tar- jouksen peruuttamiseen jokin erityinen syy. Tarjouksen sitovuus päättyy, kun tarjouk- sen saaja antaa hylkäävän vastauksen tai kun tarjouksen voimassaolo päättyy.

1.7 Sopimuksen syntyminen ‌

Oikeustoimilain mukaisesti sopimus syntyy tarjouksesta ja siihen annetusta hyväksy- västä vastauksesta. Urakkasopimus syntyy käytännössä silloin, kun urakoitsija on saa- nut tiedon tarjouksen hyväksymistä koskevasta hyväksyvästä vastauksesta.

Sopimus ei siis synny vasta sopimuksen allekirjoittamisella, vaan jo siinä vaiheessa, kun tilaaja ilmoittaa hyväksyvänsä urakoitsijan antaman tarjouksen.

Hankintalaissa säädetään nimenomaisesti, milloin hankintasopimus tulee voimaan. Jul- kiset hankinnat poikkeavat siten oikeustoimilaissa säädetystä sopimuksen syntymisen periaatteesta. Julkisissa hankinnoissa hankintayksikön on tehtävä ehdokkaiden ja tarjo- ajien asemaan vaikuttavista ratkaisuista sekä tarjousmenettelyn ratkaisusta kirjallinen päätös, joka on perusteltava. Sopimus ei kuitenkaan synny vielä tällä hetkellä, koska hankintalain hankintasopimus syntyy erillisen kirjallisen sopimuksen tekemisellä.

Sopimukseen on syytä sisällyttää kaikki tarvittavat sopimusehdot: sopimuksen osapuo- let, sopimuksen tarkoitus, sopimuksen kohde, sopimuksen täyttämisen aikataulu ja osapuolten kaikki velvoitteet, oikeudet ja vastuut.

Sopimus syntyy usein puhelimitse. Tällöin kuitenkin epäselvyys sopimuksen tarkasta si- sällöstä voi johtaa erimielisyyksiin, jos kaikista sopimusehdoista ei huomata sopia tai osapuolet muistavat sovitut asiat eri tavalla. Ongelmien välttämiseksi on syytä lähettää sopimuskumppanille esimerkiksi sähköpostitse kirjallinen vahvistus, josta käy selkeästi ilmi sopimuksen sisältö. Kirjallisella vahvistuksella ei sinänsä ole sopimuksen syntyyn vaikutusta, sillä sopimus syntyy jo puhelinkeskustelun perusteella, mutta kirjallinen vahvistus toimii apuna sopimuksen sisällön todentamisessa myöhemmin. Suositeltavaa on tehdä aina kirjallinen sopimus.

2. JULKISET HANKINNAT ‌

2.1 Kynnysarvot ‌

Hankintalakia sovelletaan EU-kynnysarvot ja kansalliset kynnysarvot ylittäviin hankin- toihin. Kynnysarvojen alle jääviin niin sanottuihin pienhankintoihin ei sovelleta hankin- talakia. Hankintayksiköillä on usein pienhankintoihin omat hankintamääräykset, joissa noudatetaan soveltuvin osin hankintalainsäädäntöä. Hankintalain mukaiset valitus- mahdollisuudet koskevat vain EU-kynnysarvoja ja kansallisia hankintoja.

Kansalliset kynnysarvot (ilman arvonlisäveroa) 1.1.2020 alkaen

Tavarat, palvelut ja suunnittelukilpailut 60 000 euroa Rakennusurakat 150 000 euroa

EU-kynnysarvot (ilman arvonlisäveroa) 1.1.2020 alkaen

Valtion keskushallintoviranomaiset

Tavarat, palvelut ja suunnittelukilpailut 139 000 euroa Rakennusurakat 5 350 000 euroa

Muut hankintayksiköt (mm. kunnat)

Tavarat, palvelut ja suunnittelukilpailut 214 000 euroa Rakennusurakat 5 350 000 euroa

Erityisalat (Laki vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista)

Tavarat, palvelut ja suunnittelukilpailut 428 000 euroa Rakennusurakat 5 350 000 euroa

Putu-lain mukaiset (Laki julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista)

Tavarat, palvelut (kansallinen) 100 000 euroa

Rakennusurakat (kansallinen) 500 000 euroa

Tavarat, palvelut (EU) 428 000 euroa

Rakennusurakat (EU) 5 350 000 euroa

2.2 Kansalliset hankinnat ‌

Kansallisten hankintojen osalta hankintalaki ei määrää yksityiskohtaisia menettelyta- poja, vaan kansalliset hankinnat on kilpailutettava käyttämällä menettelyä, joka on han- kintalain yleisten periaatteiden mukainen. Menettelyä valittaessa on huomioitava avoi- muus, tarjoajien tasapuolinen ja syrjimätön kohtelu sekä suhteellisuus asetetuissa vaa- timuksissa.

Hankintayksikkö voi halutessaan käyttää samanlaisia menettelyjä kuin EU-kynnysarvot ylittävissä hankinnoissa, muokata niitä tai käyttää omia menettelytapoja, kunhan ne eivät ole syrjiviä ja kohtelevat tarjoajia tasapuolisesti.

Hankintayksikön on kuvattava käyttämänsä hankintamenettely hankintailmoituksessa tai tarjouspyynnössä ja kerrottava, miten hankintamenettely etenee.

Hankintayksikön on pyydettävä hankintailmoituksessa tai tarjouspyynnössä toimittajia määräaikaan mennessä esittämään tarjouksensa. Tarjouspyyntö on tehtävä kirjallisesti ja laadittava siten, että sen perusteella voidaan antaa keskenään vertailukelpoisia tar- jouksia.

Tarjoajan tulee tarjouksessaan osoittaa tarjoamansa tavaran, palvelun tai rakennusura- kan olevan hankintailmoituksessa ja tarjouspyynnössä esitettyjen vaatimusten mukai- nen. Hankintailmoitusta, tarjouspyyntöä tai tarjousmenettelyn ehtoja vastaamattomat tarjoukset on suljettava pois tarjouskilpailusta. Hankintayksikkö voi pyytää tarjoajaa tai ehdokasta määräajassa toimittamaan, lisäämään, selventämään tai täydentämään puutteellisia tai virheellisiä tietoja ja asiakirjoja.

Hankintayksikkö voi asettaa vaatimuksia tarjoajan soveltuvuudelle. Soveltuvuutta kos- kevien vaatimusten tulee olla oikeassa suhteessa hankinnan kohteeseen. Hankintayksi- kön tulee ilmoittaa käyttämänsä vaatimukset hankintailmoituksessa tai tarjouspyyn- nössä. Hankintayksikön on suljettava tarjouskilpailusta ehdokas tai tarjoaja, joka ei vas- taa asetettuja soveltuvuusvaatimuksia. Hankintayksikkö voi vaatia, että tarjoajat anta- vat tarjouksensa osana vakuutuksen, että ne täyttävät hankintayksikön asettamat so- veltuvuutta koskevat vaatimukset. Vakuutuksessa annettujen tietojen paikkansapitä- vyys tulee tarkastaa tarjouskilpailun voittajan osalta ennen hankintasopimuksen alle- kirjoittamista.

Ehdokkaiden ja tarjoajien sulkemisessa tarjouskilpailun ulkopuolelle ja soveltuvuutta koskevien vaatimusten asettamisessa voidaan noudattaa vastaavia määräyksiä kuin EU- kynnysarvot ylittävissä hankinnoissa, mutta hankintayksikön ei ole pakko näin tehdä.

Tarjouksista on valittava kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous. Kokonaistaloudelli- sesti edullisin on tarjous, joka on hankintayksikön kannalta hinnaltaan halvin,

kustannuksiltaan edullisin tai hinta-laatusuhteeltaan paras. Hinta-laatusuhteen arvioin- nissa käytettävien vertailuperusteiden tulee liittyä hankinnan kohteeseen ja mahdollis- taa tarjousten puolueeton arviointi. Hankintayksikön tulee ilmoittaa käyttämänsä ko- konaistaloudellisen edullisuuden peruste sekä mahdolliset vertailuperusteet hankin- tailmoituksessa tai tarjouspyynnössä.

2.3 EU-kynnysarvot ylittävät hankinnat ‌

EU-kynnysarvot ylittävissä hankinnoissa on hankintalaissa määritellyt hankintamenet- telyt.

Avoimessa menettelyssä hankintayksikkö julkaisee hankintailmoituksen ja asettaa saa- taville tarjouspyynnön, joiden perusteella kaikki halukkaat toimittajat voivat tehdä tar- jouksen. Hankintailmoituksen julkaisemisen ja tarjouspyynnön saataville asettamisen jälkeen hankintayksikkö voi lähettää tarjouspyynnön soveliaiksi katsomilleen toimitta- jille.

Hankinta voidaan toteuttaa myös

- rajoitutulla menettelyllä (Rajoitetussa menettelyssä hankintayksikkö julkaisee il- moituksen hankinnasta, johon kaikki halukkaat toimittajat voivat pyytää saada osal- listua. Ainoastaan hankintayksikön valitsemat ehdokkaat voivat tehdä tarjouksen.)

- neuvottelumenettelyllä (Neuvottelumenettelyssä hankintayksikkö julkaisee ilmoi- tuksen hankinnasta, johon kaikki halukkaat toimittajat voivat pyytää saada osallis- tua. Hankintayksikkö neuvottelee hankintasopimuksen ehdoista valitsemiensa toi- mittajien kanssa.)

- kilpailullisella neuvottelumenettelyllä (Kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä hankintayksikkö julkaisee ilmoituksen hankinnasta, johon kaikki halukkaat toimit- tajat voivat pyytää saada osallistua. Hankintayksikkö neuvottelee menettelyyn hy- väksyttyjen ehdokkaiden kanssa kartoittaakseen ja määritelläkseen keinot, joilla sen tarpeet voidaan parhaiten täyttää.)

- suorahankinnalla (Suorahankinnassa hankintayksikkö neuvottelee valitsemiensa toimittajien kanssa hankintasopimuksen ehdoista julkaisematta etukäteen hankin- tailmoitusta. Suorahankintaa voidaan käyttää vain rajoitetuissa tilanteissa.)

- puitejärjestelyllä (Puitejärjestelyllä tarkoitetaan yhden tai useamman hankintayksi- kön ja yhden tai useamman toimittajan välistä sopimusta, jonka tarkoituksena on vahvistaa tietyn ajan kuluessa tehtäviä hankintasopimuksia koskevat hinnat ja suunnitellut määrät sekä muut ehdot.)

- sähköisellä huutokaupalla (Sähköisellä huutokaupalla tarkoitetaan toistuvaa me- nettelyä, jonka kuluessa uusia alennettuja hintoja tai tarjouksen sisältämiä tekijöitä koskevia uusia arvoja esitetään sähköisesti ja joka toteutetaan sen jälkeen, kun tar- jousten arviointi on saatu kokonaisuudessaan ensimmäisen kerran päätökseen, ja joka mahdollistaa tarjousten luokittelun automaattisen arviointimenetelmän poh- jalta.)

- dynaamisella hankintajärjestelmällä (Dynaamisella hankintajärjestelmällä tarkoite- taan täysin sähköistä hankintamenettelyä tavanomaisille ja markkinoilla yleisesti saatavilla oleville hankinnoille. Hankintamenettely on kestonsa ajan avoin kaikille soveltuvuusehdot täyttäville toimittajille. Hankintayksikkö voi jakaa dynaamisen hankintajärjestelmän tavaroiden, palvelujen tai rakennusurakoiden luokkiin, jotka on määriteltävä objektiivisesti hankinnan eri ominaisuuksien perusteella.)

- suunnittelukilpailulla (Suunnittelukilpailun osallistujien määrää voidaan rajoittaa noudattamalla ennalta ilmoitettuja perusteita. Suunnittelukilpailuun on kuitenkin aina kutsuttava riittävä määrä osallistujia todellisen kilpailun varmistamiseksi. Suunnittelukilpailuun osallistumista ei saa rajoittaa alueellisella perusteella tai sillä perusteella, että osallistujien on oltava joko luonnollisia henkilöitä tai oikeushenki- löitä.)

Ennen hankintamenettelyn aloittamista hankintayksikkö voi tehdä markkinakartoituk- sen hankinnan valmistelua varten ja antaa tietoa toimittajille tulevaa hankintaa koske- vista suunnitelmistaan ja vaatimuksistaan.

Tarjouspyyntö, neuvottelukutsu ja niiden liitteet on laadittava niin selviksi, että niiden perusteella voidaan antaa keskenään vertailukelpoisia tarjouksia.

Tarjouspyynnössä, hankintailmoituksessa, ehdokkaille osoitetussa kutsussa tai niiden liitteissä on oltava:

1) hankinnan kohteen määrittely tai hankekuvaus sekä hankinnan kohteeseen liittyvät muut laatuvaatimukset;

2) viittaus julkaistuun hankintailmoitukseen;

3) määräaika tarjousten tekemiselle;

4) osoite, johon tarjoukset on toimitettava;

5) kieli tai kielet, joilla tarjoukset on laadittava;

6) tarjousasiakirjojen esittämistä ja muotoa koskevat muut vaatimukset;

7) kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä neuvottelujen alkamispäivä sekä neuvotte- luissa käytettävä kieli tai kielet;

8) ehdokkaiden tai tarjoajien taloudellista ja rahoituksellista tilannetta, teknistä sovel- tuvuutta ja ammatillista pätevyyttä koskevat ja muut vaatimukset sekä pyyntö täyden- tää yhteinen eurooppalainen hankinta-asiakirja ja luettelo asiakirjoista, joita ehdokkaan tai tarjoajan sekä tarjouskilpailun voittaneen tarjoajan on soveltuvuuden arviointia var- ten toimitettava;

9) kokonaistaloudellisen edullisuuden perusteet ja niiden suhteellinen painotus, koh- tuullinen vaihteluväli tai poikkeuksellisissa tapauksissa vertailuperusteiden tärkeysjär- jestys;

10) tarjousten voimassaoloaika;

11) keskeiset sopimusehdot;

12) muut tiedot, joilla on olennaista merkitystä hankintamenettelyssä ja tarjousten te- kemisessä.

Hankintayksikkö voi vaatia tarjoajia ilmoittamaan tarjouksessaan, minkä osan sopimuk- sista se aikoo antaa alihankintana kolmansille, sekä ehdotetut alihankkijat. Tällainen ilmoitus ei rajoita pääasiallisen tarjoajan vastuuta hankinnan toteuttamisesta.

Rakennusurakoissa ja sellaisissa palveluhankinnoissa, jotka suoritetaan hankintayksi- kön välittömässä valvonnassa olevissa tiloissa, hankintayksikön on velvoitettava

viimeistään hankintasopimuksen toteuttamisen alkaessa valittua tarjoajaa ilmoitta- maan sellaisten alihankkijoiden nimet, yhteystiedot ja lailliset edustajat, jotka osallistu- vat rakennusurakkaan tai palveluhankintaan, jos ne ovat kyseisenä ajankohtana tie- dossa. Valitun tarjoajan on ilmoitettava hankintasopimuksen voimassaoloaikana myös muutokset tällaisissa alihankkijoissaan sekä muutokset edellä mainittuihin tietoihin.

Hankintayksikkö voi rakennusurakka- ja palveluhankinnoissa sekä tavarahankintaan liit- tyvissä kokoamis- ja asennustöissä vaatia, että tarjoaja tai ryhmittymän jäsen itse to- teuttaa tietyt kriittiset tehtävät.

Pakolliset poissuljentaperusteet:

Hankintayksikön on päätöksellään suljettava ehdokas tai tarjoaja tarjouskilpailun ulko- puolelle, jos hankintayksikön tiedossa on, että ehdokas tai tarjoaja taikka sen hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsen tai edustus-, päätös- tai valvontavaltaa käyttävä henkilö on rikosrekisteristä ilmenevällä lainvoimaisella tuomiolla tuomittu rangaistukseen mm. lahjuksen antamisesta tai veropetoksesta.

Hankintayksikön on päätöksellään suljettava ehdokas tai tarjoaja tarjouskilpailun ulko- puolelle, jos hankintayksikön tiedossa on, että ehdokkaan tai tarjoajan hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsen tai edustus-, päätös- tai valvontavaltaa käyttävä henkilö on rikosrekisteristä ilmenevällä lainvoimaisella tuomiolla tuomittu rikoslain 47 luvun 1

§:ssä tarkoitetusta työturvallisuusrikoksesta, 47 luvun 2 §:ssä tarkoitetusta työaikasuo- jelurikoksesta, 47 luvun 3 §:ssä tarkoitetusta työsyrjinnästä, 47 luvun 3 a §:ssä tarkoi- tetusta kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä, 47 luvun 5 §:ssä tarkoitetusta työntekijöi- den järjestäytymisvapauden loukkaamisesta tai 47 luvun 6 a §:ssä tarkoitetusta luvat- toman ulkomaisen työvoiman käytöstä.

Ehdokasta tai tarjoajaa ei saa sulkea tarjouskilpailusta, jos rikosta tai laiminlyöntiä kos- kevan lainvoimaisen tuomion antamisesta on kulunut yli viisi vuotta.

Harkinnanvaraiset poissulkemisperusteet:

Hankintayksikkö voi päätöksellään sulkea tarjouskilpailun ulkopuolelle ehdokkaan tai tarjoajan:

1) joka on konkurssissa tai purettavana tai keskeyttänyt liiketoimintansa taikka jonka velkoja on vahvistetulla akordilla, saneerausohjelmalla tai muussa vastaavassa lainsää- däntöön perustuvassa menettelyssä järjestelty;

2) jonka konkurssiin asettaminen tai purkaminen taikka muu 1 kohdassa tarkoitettu menettely on vireillä;

3) joka on ammattitoiminnassaan syyllistynyt sen luotettavuuden kyseenalaistavaan vakavaan virheeseen, jonka hankintayksikkö voi näyttää toteen;

4) joka on laiminlyönyt velvollisuutensa maksaa Suomen tai sijoittautumismaansa ve- roja tai sosiaaliturvamaksuja ja jonka hankintayksikkö voi näyttää toteen muulla kuin lainvoimaisella päätöksellä tai tuomiolla;

5) joka on rikkonut Suomen tai Euroopan unionin lainsäädännön, työehtosopimusten taikka liitteessä C lueteltujen kansainvälisten sopimusten ympäristö-, sosiaali- ja työoi- keudellisia velvoitteita, ja hankintayksikkö voi näyttää rikkomuksen toteen;

6) joka on tehnyt muiden toimittajien kanssa sopimuksia, joilla pyritään vääristämään kilpailua, ja hankintayksikkö voi näyttää tämän toteen;

7) jonka eturistiriitaa hankintamenettelyssä ei voida tehokkaasti poistaa muilla toimen- piteillä;

8) jonka osallistuminen hankintamenettelyn valmisteluun on vääristänyt kilpailua, eikä vääristymää voida poistaa muilla vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä; ennen poissul- kemista ehdokkaalle tai tarjoajalle on annettava mahdollisuus osoittaa, ettei sen osal- listuminen hankinnan valmisteluun ole johtanut tasapuolisen ja syrjimättömän hankin- tamenettelyn vaarantumiseen;

9) jonka suorituksissa aikaisemmissa hankintasopimuksissa tai käyttöoikeussopimuk- sissa on ollut merkittäviä tai toistuvia puutteita jonkin keskeisen vaatimuksen toteutta- misessa; lisäedellytyksenä on, että puutteet ovat johtaneet kyseisen aikaisemman so- pimuksen ennenaikaiseen irtisanomiseen, purkamiseen, vahingonkorvauksiin tai mui- hin vastaaviin sanktioihin;

10) joka on syyllistynyt olennaisesti väärien tietojen antamiseen ilmoittaessaan hankin- tayksikölle tässä luvussa tarkoitettuja tietoja tai laiminlyönyt vaadittavien tietojen an- tamisen;

11) joka on pyrkinyt vaikuttamaan epäasianmukaisesti hankintayksikön päätöksente- koon, saamaan luottamuksellisia tietoja, joiden avulla se voi saada perusteetonta etua hankintamenettelyssä tai tarkoituksellisesti antamaan harhaanjohtavia tietoja, jotka voivat vaikuttaa olennaisesti tarjoajan tai tarjouksen valintaa koskeviin päätöksiin.

Ehdokasta tai tarjoajaa ei saa sulkea tarjouskilpailusta, jos edellä luetellusta tapahtu- masta on kulunut yli kolme vuotta.

Ehdokkaiden ja tarjoajien soveltuvuutta koskevat vaatimukset:

Hankintayksikkö voi asettaa ehdokkaiden tai tarjoajien rekisteröitymistä, taloudellista ja rahoituksellista tilannetta sekä teknistä ja ammatillista pätevyyttä koskevia vaati- muksia. Vaatimuksista on ilmoitettava hankintailmoituksessa. Vaatimusten tulee liittyä hankinnan kohteeseen ja ne on suhteutettava hankinnan luonteeseen, käyttötarkoituk- seen ja laajuuteen. Vaatimuksilla tulee voida asianmukaisesti varmistaa, että ehdok- kaalla tai tarjoajalla on oikeus harjoittaa ammattitoimintaa ja että sillä on riittävät ta- loudelliset ja rahoitusta koskevat voimavarat sekä tekniset ja ammatilliset valmiudet toteuttaa kyseessä oleva hankintasopimus. Ehdokkaat tai tarjoajat, jotka eivät täytä hankintayksikön asettamia vähimmäisvaatimuksia, on suljettava tarjouskilpailusta.

Taloudellinen ja rahoituksellinen tilanne:

Hankintayksikkö voi asettaa vaatimuksia, joilla varmistetaan, että ehdokkailla ja tarjo- ajilla on hankintasopimuksen toteuttamiseen tarvittavat taloudelliset ja rahoitusta kos- kevat voimavarat. Tätä varten hankintayksikkö voi asettaa vaatimuksia vähimmäisliike- vaihdosta tai varojen ja velkojen välisestä suhteesta. Hankintayksikkö voi myös vaatia riittävää vastuuvakuutusta.

Ehdokkailta ja tarjoajilta vaadittava vuotuinen vähimmäisliikevaihto saa olla enintään kaksi kertaa hankintasopimuksen ennakoidun arvon suuruinen. Perustellusta syystä vä- himmäisliikevaihtoa koskeva vaatimus voi olla korkeampi. Hankintayksikön on mainit- tava tällaista vaatimusta koskevat perustelut tarjouspyynnössä tai hankintapäätök- sessä.

Tekninen suorituskyky ja ammatillinen pätevyys:

Hankintayksikkö voi asettaa vaatimuksia, joilla varmistetaan, että ehdokkailla ja tarjo- ajilla on tarvittavat henkilöstö- ja tekniset voimavarat ja kokemusta hankintasopimuk- sen toteuttamiseksi hankintayksikön edellyttämällä tasolla. Hankintayksikkö voi vaatia, että riittävä kokemus osoitetaan viittaamalla aiemmin toteutettuihin sopimuksiin.

Hankinnoissa, joiden kohteena on kokoonpano- tai asennustoimia edellyttäviä tava- roita, palveluja tai rakennusurakoita, ehdokkaiden ja tarjoajien ammatillinen pätevyys palvelujen suorittamiseksi tai asennustoimien taikka rakennusurakan toteuttamiseksi voidaan arvioida ammattitaidon, kokemuksen ja luotettavuuden perusteella.

Kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen valinta:

Tarjouksista on valittava kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous. Kokonaistaloudelli- sesti edullisin on tarjous, joka on hankintayksikön kannalta hinnaltaan halvin, kustan- nuksiltaan edullisin tai hinta-laatusuhteeltaan paras. Jos hankintayksikkö käyttää muissa kuin tavarahankinnoissa kokonaistaloudellisen edullisuuden perusteena ainoas- taan halvinta hintaa, sen on esitettävä tätä koskevat perustelut hankinta-asiakirjoissa, hankintapäätöksessä taikka hankintamenettelyä koskevassa erillisessä kertomuksessa.

Hankintayksikkö voi asettaa hinta-laatusuhteen vertailuperusteita, jotka liittyvät laa- dullisiin, yhteiskunnallisiin, ympäristö- tai sosiaalisiin näkökohtiin tai innovatiivisiin omi- naisuuksiin. Laatuun liittyviä perusteita voivat olla tekniset ansiot, esteettiset ja toimin- nalliset ominaisuudet, esteettömyys, kaikkien käyttäjien vaatimukset täyttävä suunnit- telu, käyttökustannukset, kustannustehokkuus, myynnin jälkeinen palvelu ja tekninen tuki, huolto ja toimituspäivä tai toimitus- tai toteutusaika sekä muut toimitusehdot. Hankintayksikkö voi ottaa huomioon myös hankintasopimuksen toteutukseen osoite- tun henkilöstön pätevyyden ja kokemuksen sekä henkilöstön organisoinnin, jos osoite- tun henkilöstön laadulla voi olla merkittävä vaikutus hankintasopimuksen toteuttami- sessa.

Hankintayksikön on ilmoitettava käyttämänsä kokonaistaloudellisen edullisuuden pe- ruste tai hinta-laatusuhteen mukaiset vertailuperusteet hankintailmoituksessa, tarjous- pyynnössä tai neuvottelukutsussa. Hankintayksikön on yksilöitävä vertailuperusteiden suhteellinen painotus hankintailmoituksessa, neuvottelukutsussa tai tarjouspyynnössä. Painotus voidaan ilmaista myös ilmoittamalla kohtuullinen vaihteluväli. Jos vertailupe- rusteiden suhteellista painotusta ei objektiivisesta syystä voida määritellä, vertailupe- rusteet on ilmoitettava alenevassa tärkeysjärjestyksessä.

Vertailuperusteiden on liityttävä hankinnan kohteeseen, ne eivät saa antaa hankintayk- sikölle rajoittamatonta valinnanvapautta ja niiden on oltava syrjimättömiä ja varmistet- tava todellisen kilpailun mahdollisuus. Hankintayksikön on asetettava vertailuperusteet siten, että tarjoaja pystyy todentamaan niihin perustuvat tiedot tarjousten vertailua varten. Epäselvissä tapauksissa hankintayksikön on tosiasiallisesti tarkistettava tarjo- ajien antamien tietojen ja näytön paikkansapitävyys.

3. URAKKA-ASIAKIRJAT ‌

Rakennusalalla on käytössä vakiintunut urakka-asiakirjajärjestelmä. Rungon muodosta- vat vakiosopimukset, joihin liitetään tapauskohtaiset suunnitelmat ja erityisehdot.

3.1 Yleistä ‌

Terminologiaa

Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen (YSE 1998) käsitteistössä urakkasopimusasia- kirjojen pääjako ja sisältö kuvataan seuraavasti:

• Asiakirja: kirjallinen tai kuvallinen esitys tai sellainen sähköisesti tai muulla vas- taavalla tavalla aikaansaatu esitys, joka on luettavissa, kuunneltavissa tai muu- toin ymmärrettävissä teknisin apuvälinein.

• Kaupalliset asiakirjat: sopimuksen taloudellista ja juridista sisältöä koskevat asiakirjat, jotka sopimuksessa tai näissä sopimusehdoissa on lueteltu kaupalli- siksi asiakirjoiksi.

• Suunnitelma-asiakirjat: rakennustyön sisältöä, laatua ja suoritusta koskevat asiakirjat kuten tekniset asiakirjat, määrä- ja mittaluettelot sekä urakkarajaliite.

• Sopimusasiakirjat: urakkasopimus siinä noudatettavaksi sovittuine asiakirjoi- neen sekä niihin rakennusaikana erillisillä sopimuksilla liitetyt asiakirjat.

• Tekniset asiakirjat: rakennustyön sisältöä, laatua ja suoritusta koskevat asiakir- jat, jotka sopimuksessa tai näissä sopimusehdoissa on lueteltu teknisiksi asiakir- joiksi.

• Urakkasopimus eli urakkasopimusasiakirja on tilaajan ja urakoitsijan välinen al- lekirjoitettu sopimus tietyn työntuloksen aikaansaamiseksi sovittua hintaa tai veloitusperustetta vastaan.

Urakka-asiakirjoista

Urakkasopimus koostuu itse allekirjoitetusta sopimuksesta ja siinä noudatettavaksi luetelluista liiteasiakirjoista. Urakkasopimuksessa kuvataan maarakennustyön tavoi- teltu tulos, sen aikaansaamisesta maksettava korvaus sekä sopijapuolten urakkasuori- tukseen liittyvät tehtävät, oikeudet ja vastuut. Lisäksi asiakirjoissa annetaan urakkaan liittyviä menettelytapamääräyksiä.

Urakkaohjelmasta tulee selvitä muun muassa olennaiset tiedot rakennushankkeesta, urakoitsijan ja rakennuttajan asema sopimuskumppaneina, takuuaika ja vaaditut va- kuudet, sakot, välitavoitteet ja laadunvarmistusvaatimukset. Urakkaohjelma täsmen- tää ne kohdat, joita tilaaja tapauskohtaisesti haluaa tarkentaa tai joissa mahdollisesti on poikettu yleisten sopimusehtojen tekstistä. Urakoitsijalle tulisi muodostua tarjous- laskennassa urakkaohjelman avulla selkeä kuva urakan/rakennuskohteen olosuhteista,

urakkahintaan vaikuttavista tekijöistä ja vastuunjaosta.

Määrämittausperusteita alalla on käytössä useampia. Ne poikkeavat paikoin huomat- tavasti toisistaan. Tämä lisää tarjouslaskennan virhetulkintojen mahdollisuutta. Määrä- mittausohjeissa käytettävät mittayksiköt ovat pääsääntöisesti teoreettisia eli nimikkei- den paljoudet mitataan suunnitelmien mukaisina. Maarakennusurakoitsijat joutuvat tekemisiin myös talonrakentamisen määrämittausperusteiden kanssa.

Urakkarajaliite on YSE 1998:n ehdoissa määritelty asiakirjaksi, joka sisältää työmaan hallintoa ja yhteisiä toimintoja sekä eri urakkasuoritusten välisiä rajauksia koskevia säännöksiä.

Laatuvaatimukset ja työselostukset ovat suunnittelijan laatimia teknisiä asiakirjoja, joissa ensisijaisesti määrätään sekä työn lopputuloksen että käytettävien rakennusai- neiden ja -tarvikkeiden laatu. Työmenetelmistä annetut määrittelyt ovat useimmiten vain ohjeellisia.

Suunnitelmapiirustuksista selviää, mitä on tarkoitus tehdä: esillä ovat työn laajuus ja usein myös alueelliset urakkarajat.

Urakka-asiakirjojen pätevyysjärjestys

Mikäli urakka-asiakirjat ovat sisällöltään ristiriitaisia, asiakirjojen määräysten keskinäi- nen pätevyysjärjestys ilmenee joko urakkasopimuksesta, tai jos urakkasopimuksessa ei ole muuta mainittu, keskinäinen pätevyysjärjestys määräytyy YSE 1998 13 §:n mukaan.

YSE 1998 13 §:n mukainen pätevyysjärjestys on seuraava:

Kaupalliset asiakirjat

a) urakkasopimus

b) urakkaneuvottelupöytäkirja

c) YSE 1998

d) tarjouspyyntö ja ennen tarjouksen antamista annetut kirjalliset lisäselvitykset

e) urakkaohjelma tai muut sopimuskohtaiset urakkaehdot

f) urakkarajaliite

g) tarjous

h) määrä- ja mittaluettelot

i) muutostöiden yksikköhintaluettelo

Tekniset asiakirjat

j) työkohtaiset laatuvaatimukset ja selostukset

k) sopimuspiirustukset

l) yleiset laatuvaatimukset ja työselostukset

3.2 Urakkasopimus ‌

Urakkasopimuksen valmistelussa huomioitavia keskeisiä asioita:

• laskenta-asiakirjojen vertaaminen urakkasopimusasiakirjoihin

• maksuerätaulukon laatiminen

• urakkalaskenta-aikana esille tulleet epäselvyydet, muutokset ja annetut lisäselvitykset (tarvittaessa liitteeksi urakkasopimukseen)

• työaikataulun laatiminen

• vakuuksien suuruudet

• vaadittavat vakuutukset (rakennustyö-, vastuuvakuutus jne.)

• laadunvarmistus, mitä tilaaja edellyttää

• ennen sopimuksen kirjaamista pidettävä urakkaneuvottelu / sopimuskatselmus, jossa osapuolet yhdessä käyvät läpi sopimuksen epäselvät kohdat; varmistetaan, että osa- puolet ymmärtävät asiat samalla tavalla; neuvottelun pöytäkirja urakkasopimuksen liitteeksi.

MUISTILISTA: Keskeiset urakkasopimuksen asiakohdat ‌

Sovittavia asioita

Luetteloa voidaan pitää vähimmäistasona urakkasopimukseen kirjattavista seikoista. Urakan luonteesta ja laajuudesta riippuen sovittavia asioita voi olla muitakin.

1. Sopijaosapuolet

- Tilaaja ja urakoitsija

- Yhteystiedot

2. Rakennuskohde ja urakan kohde sekä osoitetiedot

- Urakan yksilöinti

3. Urakoitsijan suoritusvelvollisuus

- Yksilöidään suoritusvelvollisuus ts. mitä urakkaan kuuluu

- YSE 1998 1 §:n mukainen pääsuoritusvelvollisuus:

"Urakoitsija on velvollinen sovittua urakkahintaa tai muuta maksuperustetta vastaan tekemään kaikki urakkasopimuksen ja siinä noudatettaviksi määrättyjen asiakirjojen edellyttämät työt ja toimenpiteet sekä hankinnat aikaansaadakseen näissä asiakir- joissa määritetyn työntuloksen ja luovuttamaan sen sopimusasiakirjojen mukaisesti tehtynä valmiina tilaajalle."

- YSE 1998 2 §:n mukaan sivuvelvollisuuksiin kuuluvat muun muassa urakassa tarvitta- vien rakennusvälineiden hankkiminen, mittaukset, eräät suojaustoimenpiteet sekä omien jätteiden lajittelu ja urakka-alueen puhtaanapito ja siivous työn jälkeen. Xxxx- xxxx sivuvelvollisuuksiin kuuluu työnantaja-asemasta johtuvat velvollisuudet sekä vel- vollisuus hoitaa esimerkiksi tämän kohteen omat aliurakat sovitun mukaisesti.

- Työmaan johtovelvollisuudet, työmaapalvelut. Urakkasopimuksessa tulee erikseen nimetä työmaapalveluista vastaava urakoitsija (YSE 1998 3 §) ja työmaan johtovelvol- lisuuksista vastaava (YSE 1998 4 §); tavallisimmin pääurakoitsija.

4. Noudatettavat asiakirjat

- Todetaan, että noudatetaan YSE 1998 –ehtoja.

- Yksilöidään kaikki urakka-asiakirjat: "urakassa noudatetaan jäljempänä olevia asiakir- joja seuraavassa pätevyysjärjestyksessä".

5. Tilaajan myötävaikutusvelvollisuus

- Viranomaislupien hankkiminen (rakennuttaja).

- Suunnitelmien ja asiakirjojen oikeellisuus, niiden oikea-aikainen toimittaminen.

- Tilaajan laadunvarmistus

- Tilaajan kohteessa suorittamat muut työt ja hankinnat.

6. Laadunvarmistus

- Yksilöidään, mitä toimenpiteitä edellytetään.

7. Suoritusaika

- Urakan alkamisaika ja valmistumisaika, mahdolliset välitavoitteet.

8. Viivästyssakko

- YSE 1998 ehdoissa 0,05 %/työpäivä arvonlisäverottomasta urakkasummasta.

- Alaurakoissa yleistä 0,1 %/työpäivä arvonlisäverottomasta urakkasummasta.

- Välitavoitteiden viivästyssakot.

- Ilmoitetaan euromäärät.

- Kohtuuttomiin viivästyssakkoihin on suhtauduttava kriittisesti.

- Maksimisakko

9. Urakkahinta ja maksuperusteet

- Kokonaisurakkahinta sekä yksikköhintaurakoissa yksikköhinnat maksu-/määrämit- tausperusteineen (muista myös hyvitysmahdollisuus).

- Urakkahinta arvonlisäverottomana ja arvonlisävero erikseen sekä yhteissumma.

- Käännetty arvonlisäverovelvollisuus

- Kokonaishintaurakoissa on syytä erikseen muutos- ja lisätöiden varalta ilmoittaa ja sopia yksikköhinnat määrämittausperusteineen.

- Pitkäaikaisten urakoiden urakkahinnan indeksisidonnaisuus tai muu tarkistustapa.

10. Vakuudet ja mahdollinen takuuaika sekä vakuutukset

- Normaali rakennusajan vakuus on 10% arvonlisäverottomasta urakkahinnasta ja ta- kuuajan vakuus (mikäli takuuajasta on sovittu) 2% urakkasummasta (yksilöidään tar- vittaessa, mitä takuun piiriin kuuluu).

- Pienemmissä ja selkeissä urakoissa ja työvaltaisissa aliurakoissa vakuus voidaan hoi- taa myös maksuposteista tehtävillä pidätyksillä. Ei kuitenkaan pidätyksiä ja erillistä vakuutta samanaikaisesti.

- Ilmoitetaan mahdollisen takuuajan pituus (esim. louhinnassa takuuaika yleensä tar- peeton).

- Ilmoitetaan työssä vaadittavat vakuutukset (esim. vastuuvakuutus)

11. Urakkahinnan maksaminen

- Sovitaan maksupostit ja määräaika, milloin laskut erääntyvät (maksupostit on järke- vintä sitoa työmääriin (esimerkiksi: kun 25 % täyttötöistä on tehty jne)

12. Tilaajan vastuu tiedoista ja tutkimustuloksista

- YSE 1998:n mukaan tilaaja vastaa sopimusasiakirjoissa ilmoittamiensa tietojen ja tut- kimustulosten paikkansapitävyydestä.

13. Työnjohto ja valvonta

- Sopijapuolten edustajat, tehtävät ja valtuudet.

- Nimetään myös työmaan turvallisuudesta vastaava henkilö.

14. Lisä- ja muutostyöt

- Suunnitelmamuutoksista johtuvat korvataan/hyvitetään YSE 1998 44 §:n mukai- sesti.

- Sovittava kirjallisesti

- Kenellä oikeus tilata

- Lisätöiden käsittely poikkeaa muutostöistä.

15. Yhteiset toimitukset

- Esimerkiksi milloin työmaakokouksia pidetään.

- Työaikataulun laadinta

16. Riitaisuuksien ratkaiseminen

- Ensisijaisesti keskinäisin neuvotteluin.

- Ilmoitetaan käräjäoikeus, jossa urakkasopimusta koskevat riitaisuudet ratkaistaan (tai välimiesoikeus)

Varmista vielä, kuka vastaa

- työmaan johtovelvollisuuksista

- työmaapalveluista

- sosiaalitilojen järjestämisestä (onko mahdollista käyttää tilaajan/rakennuttajan sosi- aalitiloja)

- varaston ja toimiston järjestämisestä

- työn aikana tarvittavasta sähköstä, puhelimesta, vedestä, viemäristä ja lämmöstä

- alueen aitauksesta, puiden suojaamisesta, putkien ja kaapeleiden suojaamisesta

- mittauksista (tarkemittaukset, työmäärien mittaukset)

- viranomaislupien hankkimisesta ja mihin mennessä (kuten esim. rakennuslupa, toi- menpideluvat, johtojen sijoitusluvat, sijoituspaikkaluvat, vesilain edellyttämät luvat, liikenneväylien alitukseen tarvittavat luvat ja louhintatöissä tarvittavat luvat, melun- torjuntalain edellyttämä ilmoitus)

- viranomaistarkastuksista (pohjakatselmus yms.)

- ympäristökatselmuksista (laajuus, kuka maksaa)

- tärinämittauksista (laajuus, kuka maksaa)

- työmaateistä ja niiden kunnossapidosta

- yleisten katujen/teiden puhtaanapidosta

- liikennemerkeistä/liikenteen ohjauksesta

- rakenteiden laadunvalvonnasta (tiiveyskokeet yms.) ja

- työmaan vakuutuksista.

Muista ottaa huomioon kaikkien edellä mainittujen asioiden vaikutus myös aikataulussa. Käy vielä kerran läpi YSE 1998:n velvoitteet urakoitsijalle.

3.3 Rakennusurakan yleiset sopimusehdot YSE 1998 ‌

Rakennusalan yleiset sopimusehdot YSE 1998 (RT 16-10660) on tarkoitettu käytettä- väksi pääasiallisesti ammattimaisessa rakennuttamisessa. Yleisiä sopimusehtoja voi- daan käyttää myös pienempien hankkeiden toteuttamisessa.

Ennen tarjouksen hyväksymistä, sopimuksen allekirjoittamista ja työn aloitusta YSE 1998 edellyttää osapuolilta urakkaneuvottelua sekä suunnitelma- ja työaikataulun laa- timista. Urakkaneuvottelu-pöytäkirja on siksi tärkeä asiakirja: pätevyysjärjestyksessä se on urakkasopimuksen jälkeen toisena.

YSE 1998 yleisiä linjoja

Tehtävälähtöisyys:

Mahdollistaa monipuolisen toteutuksen organisoinnin.

Rakennushankkeen työmaapalvelut, johto ja koordinointi erotettu omaksi tehtäväalueeksi.

Myötävaikutusvelvollisuus:

Rakennuskohdetta koskevia sopimusmääräyksiä laadittaessa tulee ottaa huomioon tulevan sopimuskumppanin asema.

Tilaajalla on sopimusehtojen mukaan positiivinen myötävaikutusvelvollisuus hankkeen toteuttamisessa.

Käytännössä myötävaikutusvelvollisuus merkitsee lojaalia suhtautumista so- pijakumppaniin (lojaliteettiperiaate).

Ilmenee projektin alussa tilaajan aktiivisena tiedonantovelvollisuutena kai- kista hanketta koskevista tiedoista, joita tarjousten tekijöiden ja myö- hemmin sopimuskumppanin tulee tietää tehdäkseen tarjouksen ja vas- taavasti toteuttaa sopimusta.

Xxxxxxxxxx tekijällä ja urakoitsijalla on puolestaan selonottovelvollisuus sei- koista, jotka lukeutuvat urakoitsijan selvitettäviin asioihin.

Tilaajan myötävaikutusvelvollisuus jatkuu koko sopimuskauden ilmeten muun muassa velvollisuutena esittää reklamaatiota ajoissa suuremman virheen välttämiseksi.

Myötävaikutusvelvollisuutta rakennuskohteen toteuttamisessa edellytetään useasti myös monessa sellaisessa ehtokohdassa, jossa sitä ei nimenomai- sesti mainita. Velvollisuus on silloin useasti luettavissa välillisesti.

YSE 1998 sisältö

Erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin pykäliin: Urakan sisältö ja laajuus:

• 2 § Sivuvelvollisuudet

Mikäli toisin ei ole sovittu, urakoitsija huolehtii:

o omaan työsuoritukseensa liittyvät luvat

o tarvittavat rakennusvälineet

o tarvittavat mittaukset

o omien tavaroiden suojaus sekä urakkaan kuulumattomien rakennus- osien ja ympäristön suojaus

o urakassa syntyvien jätteiden lajittelu ja poisto

o tarpeellisten teiden ja rakennelmien rakentaminen ja purkaminen

o käyttö- ja huolto-ohjeiden toimittaminen

o kohdetta koskeviin muihin sopimuksiin liittyvät velvoitteet (esim. ali- urakkasopimukset)

• 3 § Työmaapalvelut

o Kaupallisissa asiakirjoissa nimetään työmaapalveluista vastaava ura- koitsija. Ellei ole nimetty, kukin urakoitsija vastaa itse tarvitsemistaan työmaapalveluista.

o Työmaapalveluihin kuuluvat velvollisuudet lueteltu YSEn 3 §:ssä

• 4 § Työmaan johtovelvollisuudet

o Pääurakoitsija vastaa. Ellei ole nimetty pääurakoitsijaa tai muuta työ- maan johtovelvollisuuksista vastaavaa, tilaaja vastaa.

o Työmaan hallinto, yleisjohto ja vastaavan työnjohtajan asettaminen, lainsäädännön edellyttämät päätoteuttajan velvollisuudet, työmaanai- kataulun laatiminen, työmaan töiden järjestely ja yhteensovitus sekä työmaan vakuuttaminen

• 5 § Työaikataulu

o Työmaan johtovelvollisuuksista vastaava urakoitsija laatii yhteistyössä muiden urakoitsijoiden ja tilaajan kanssa

o Urakoitsijan osallistuttava tilaajan ja muiden urakoitsijoiden kanssa työaikataulun ja työsuunnitelman laatimiseen.

o Voidaan muuttaa vain sopimalla.

• 7 ja 8 § Yhteistyövelvoite

o Muistettava tiedottamisen, sopimisen ja muun yhteistoiminnan merki- tys

o Urakoitsijan noudatettava annettuja töiden järjestelyistä ja yhteenso- vittamisesta annettuja ohjeita sekä sovittuja velvoitteita

o Tilaajalla myötävaikutusvelvollisuus

• 9-11 § Laadunvarmistus

o Tilaajan varmistuttava omasta laadunvarmistuksestaan

o Urakoitsijan noudatettava sopimusasiakirjoissa edellytettyä laadunvar- mistusta

o Tilaajalla oikeus saada tieto urakoitsijoiden käyttämien tärkeimpien ali- urakoitsijoiden ja rakennustavaroiden valmistajien laadunvarmistuk- sesta

Urakka-aika:

• 18 § Viivästyssakko

o Maksetaan työpäiviltä

o Ellei urakkasopimuksessa muuta sovittu, viivästyssakko kultakin työpäi- vältä 0,05 % arvonlisäverottomasta urakkahinnasta

o Sivu- ja aliurakassa 0,1 % arvonlisäverottomasta urakkahinnasta

o Enintään 50 työpäivältä, välitavoitteineen enintään 75 työpäivältä

• 19 § Tilaajan myötävaikutusvelvollisuuden laiminlyönti

o Urakoitsijalla oikeus saada kohtuullinen pidennys urakka-aikaan tilaa- xxx menettelystä johtuvan viivästyksen takia

• 20 § Ylivoimainen este

o Urakoitsijalla oikeus saada kohtuullinen pidennys urakka-aikaan ylivoi- maisesta esteestä johtuvan viivästyksen takia

Vastuu:

• 29 § Yleinen vastuu

o Kukin sopijapuoli vastaa omien velvollisuuksiensa sopimuksenmukai- sesta täyttämisestä

• 27 § Vastuu virheellisestä työntuloksesta

o Urakoitsijan korjattava tai korvattava uudella suorituksella työntulos tai sen osa, joka työn aikana todetaan sopimuksen mukaisia vaatimuk- sia vastaamattomaksi

• 28 § Tuotevastuu

o Urakoitsijalla tuotevastuulain mukainen tuotevastuu joko tuotteen val- mistajana tai liikkeellelaskijana

• 29 § Takuuaika

o Urakoitsija vastaa suorituksensa sopimuksenmukaisuudesta takuuajan

o Takuuaika kaksi vuotta, xxxxx urakkasopimuksessa ole muuta sovittu

o Koskee myös lisä- ja muutostöitä

o Urakoitsija kustannuksellaan velvollinen korjaamaan ne virheet, jotka ilmenevät takuuaikana ja joita urakoitsija ei näytä aiheutuneiksi hä- nestä riippumattomasta syystä

o Normaalista kulumisesta tai virheellisestä käytöstä aiheutuneet virheet eivät kuulu urakoitsijan korvattavaksi

o Ennen rakennuskohteen valmistumista vastaanotetun urakkasuorituk- sen osalta takuuaika jäljellä oleva rakennusaika + 2 vuotta

• 35 § Vastuu tilaajan aiheuttamasta viivästyksestä

o Mikäli urakkasuoritus on tilaajasta johtuvasta syystä kokonaan tai osit- tain keskeytyksissä tai viivästynyt urakkasopimuksessa sovitusta val- mistumisajankohdasta taikka takuuaika on mainituista syistä pidenty- nyt, tilaaja on velvollinen korvaamaan urakoitsijan lisäkustannukset tai suorittamaan ennalta sovitun sopimussakon.

Vakuudet ja vakuutukset:

• 36 § Vakuudet

o Urakoitsija velvollinen antamaan vakuuden, joka kattaa myös lisä- ja muutostyöt

o Mikäli ei toisin sovita urakkasopimuksessa, vakuus on rakennusajan 10

% ja takuuajan 2 % arvonlisäverottomasta urakkahinnasta

Suunnitelma- ja hintamuutokset:

• 43 § Muutostyö

o Urakoitsija velvollinen toteuttamaan tilaajan vaatimat muutostyö, ell- eivät ne olennaisesti muuta urakkasuoritusta toisen luonteiseksi

o Tilaajan on osoitettava muutokset selvästi, jonka jälkeen urakoitsijan on tehtävä viipymättä tarjous muutostöistä

• 45 § Yksikköhintaurakan määrämuutokset

o Ellei muuta ole sovittu, yksikköhintaurakassa määrämuutokset korva- taan tai hyvitetään sopimuksen mukaisilla yksikköhinnoilla

o YSE 1998:ssa on laskusääntö määrien muuttuessa

• 46 § Lisätyö

o Lisätöistä sovittava kirjallisesti ennen niihin ryhtymistä

Organisaatiot:

• 57 § Työsuojelu

o Työmaan johtovelvollisuuksista vastaavan urakoitsijan on nimettävä pätevä vastuuhenkilö huolehtimaan työsuojelusta

• 60 ja 61 § Valvonta

o Rakennuttajan puolesta urakkasuoritusta valvovat rakennuttajan aset- tamat pätevät valvojat

o Tilaajan edustajalla ja valvojalla on oikeus saada käyttöönsä urakoitsi- jan laadunvarmistustiedot

o Tilaajan edustajan tai valvojan huomautettava huomaamistaan vir- heistä

o Tilaajan valvonta ei rajoita tai vähennä urakoitsijan sopimuksenmu- kaista vastuuta

Yhteiset kokoukset ja toimitukset:

• 64 ja 65 § Katselmukset

o Pidettävä jommankumman sopijapuolen pyynnöstä

• 66 § Työmaakokoukset ja työmaapäiväkirja

o Työmaakokouksista pidettävä pöytäkirjaa, jonka molemmat sopimus- osapuolet tai heidän edustajansa allekirjoittavat

o Huomautukset ja ilmoitukset pöytäkirjaan

Sopimuksen purkaminen ja siirtäminen:

• 78 § Urakoitsijan sopimusrikkomus

o Tilaajalla oikeus purkaa sopimus, jos urakoitsija ei noudata sovittua työn alkamisajankohtaa tai jos työtä tehdään niin hitaasti, ettei se il- meisesti valmistu sopimuksen mukaisessa ajassa

o Myös jos urakoitsija ei noudata sopimusmääräyksiä tai jos ei urakoitsija ei anna sovittua vakuutta

o Tilaajan huomautettava kirjallisesti laiminlyönnistä ja purkamisen uhasta

• 79 § Urakoitsijan konkurssi tai suorituskyvyttömyys

o Tilaajalla purkuoikeus, jos urakoitsija asetetaan konkurssiin tai urakoit- sija on muutoin sellaisessa tilassa, ettei hänen voida odottaa täyttävän sopimuksenmukaisia velvollisuuksia eikä urakoitsija xxxx velvollisuuk- sien hoitamisesta luotettavaa selvitystä

• 84 § Tilaajan velvollisuuksien laiminlyönti

o Urakoitsijalla oikeus purkaa sopimus, jos tilaaja ei täytä sopimuksen- mukaista maksuvelvollisuuttaan tai urakoitsijan suorittamiseen olen- naisesti vaikuttavaa muuta velvollisuuttaan

Urakoitsijan huomautettava kirjallisesti laiminlyönnistä ja purkamisen uhasta

4. URAKKAMUODOT ‌

Urakkasopimuksessa sovitaan tilaajan tai rakennuttajan ja urakoitsijan velvollisuuksista ja vastuista. Yksi tärkeimmistä urakkasopimuksessa määriteltävistä asioista on urakka- muoto. Urakkamuodolla tarkoitetaan rakennushankkeen pääosapuolten ja sopimuksen järjestämistapaa.

Urakkamuotoja voidaan luokitella suoritusvelvollisuuden, maksuperusteen tai urakoit- sijoiden välisten suhteiden perusteella. Jaottelun perusteet ovat toisistaan riippumat- tomia ja tarkoitettu lähinnä tyypillisimpien tapauksien havainnollistamiseen. Käytän- nössä jokainen urakka vaatii huolellisesti laaditun sopimuksen ja sovellutuksen jostakin jäljempänä esitellystä urakkamuodosta.

Rakennusurakan yleiset sopimusehdot (YSE 1998) on suunniteltu palvelemaan mahdol- lisimman hyvin eri urakkamuotoja. Joidenkin urakkamuotojen erityispiirteiden huomi- oiminen vaatii kuitenkin erityisehtojen sisällyttämistä urakkasopimukseen.

4.1 Suoritusvelvollisuuden mukainen jako ‌

Perinteinen kokonaisurakka

Nimensä mukaisesti perinteinen kokonaisurakka on tavanomainen urakkamuoto, jossa tilaaja tekee urakkasopimuksen yhden urakoitsijan kanssa.

• Urakoitsijan tehtävä on vastata rakennustöistä kokonaisuudessaan sopimuk- sen mukaisesti.

• Työ perustuu suunnitteluasiakirjoihin, joista tilaaja vastaa. Urakoitsijan tehtä- viin kuuluu vastata rakennustöistä ja tehdä tarvittavat aliurakointisopimukset tietyistä erityistöistä, kuten sähkö- ja LVI-asennuksista.

Xxxxxx xxxxxx

Kun pääurakkamuodoissa (kokonaisurakka tai KVR) urakoitsijalla on vastuu rakennus- työstä ja hankinnoista, osaurakkamuodoissa rakennustyö on jaettu useaan osaan.

• Xxxxxx urakan urakkamuodossa ratkaisevin ero perinteisiin urakkaa on se, että pääurakoitsija ja eri sivu-urakoitsijat eivät ole sopimussuhteissa keskenään.

• Tilaaja on sopimussuhteessa jokaiseen urakoitsijaan erikseen ja vastaa urakoi- den yhteensovittamisesta.

Projektinjohtourakka

Projektinjohtorakentaminen on yleiskäsite, jonka alle kuuluu useita eri tulkintoja ja so- velluksia.

• Projektinjohtorakentaminen jaetaan projektinjohtorakennuttamiseen, -palve- luun ja -urakkaan, joista viimeksi mainittuun paneudutaan tarkemmin tässä.

• Projektinjohtourakka on urakkamuoto, jossa urakoitsija huolehtii sekä perintei- sistä rakennustöistä että rakennuttaja- ja työmaatehtävistä.

• Aliurakkasopimukset on tapana tehdä pääurakoitsijan nimiin. Tilaajalla on kui- tenkin mahdollisuus sopimusehtojen mukaisesti vaikuttaa rakennushankkeen osakokonaisuuksiin ja urakoitsijoiden valintaan.

• Projektinjohtourakkaan sovelletaan tyypillisesti rakennusalan yleisiä sopimus- ehtoja eli YSE 1998 -ehtoja.

Kokonaisvastuu-urakka eli ST-urakka

Kokonaisvastuu-urakkaa (KVR-urakkaa) kutsutaan myös ”avaimet käteen” -toteu- tukseksi, sillä urakoitsija suunnittelee ja toteuttaa kohteen tilaajan antamien lähtötie- tojen pohjalta. KVR-urakka tarkoitetaan myös silloin, kun puhutaan ST- eli suunnittele ja toteuta -urakasta.

• KVR-urakan suurimpana etuna pidetään sitä, että urakoitsija voi huomioida jo suunnitteluvaiheessa tuotannon asettamat vaatimukset ja saada aikaan näin kustannussäästöjä.

• Kääntöpuolena urakoitsijalla on suurempi vastuu, sillä sen vastuulla on sopi- muksen perusteella myös suunnittelu.

• KVR-urakassa tilaajan myötävaikutusvelvollisuus on suppeampi. Näin ollen myös suunnittelun ja toteutuksen aikatauluttaminen sekä yhteensovittaminen on urakoitsijan vastuulla.

• Urakka, jossa urakoitsijan vastuulle on sisällytetty suunnittelua, ei kaikissa ta- pauksissa täytä KVR-urakan tunnusmerkkejä, sillä suoritukseen on mahdollista liittää osia suunnittelusta.

4.2 Maksuperusteen mukainen jako ‌

Maksuperusteella määritellään se, miten hankkeen rakennuskustannuksien riski jae- taan osapuolten välillä. Maksuperuste on yksi olennaisimmista urakkasopimuksella so- vittavista taloudellisista riskeistä.

Kokonaishintaurakka

Nimensä mukaisesti kokonaishintaurakassa urakoitsija kantaa riskin rakennuskustan- nuksien muutoksista.

• Sovitulle työtulokselle määritellään sopimuksessa kiinteä hinta, jonka tilaaja suorittaa urakoitsijalle.

• Mikäli rakennuskustannukset osoittautuvat sovittua pienemmiksi, kokonais- hinnan ja reaalisten kustannusten erotus jää voittona urakoitsijalle. Vastaavasti jos kustannukset kohoavat sopimuksessa sovitusta, urakoitsija kantaa ylimene- vät kustannukset.

• Kokonaishintaurakka edellyttää jo tarjousvaiheessa esitettäviltä suunnitelmilta pitkälle edennyttä valmiutta, jotta urakoitsijan laatima hinta-arvio ja työn määrä olisi suhteutettu mahdollisimman pitkälle oikein.

Yksikköhintaurakka

Yksikköhintaurakassa tilaaja pilkkoo työn osiin, joiden yksikköhinnan urakoitsija voi määritellä.

• Urakoitsijan korvauksen määräytymisperusteena on toteutunut yksikkömäärä. Tästä syystä tilaajalle jää kannettavaksi erittäin merkittävä osa kustannusris- kistä verrattuna esimerkiksi kokonaishintaiseen urakkasopimukseen.

• Yksikköhintaurakka tulee kysymykseen useimmiten siinä tapauksessa, että työ- määrä ei ole tiedossa urakkasopimuksesta neuvoteltaessa. Urakkamuoto on erittäin tavallinen juuri maarakennustöissä.

• Vastuiden kannalta jako on seuraava: Tilaaja kantaa riskin toteutuneista yksik- kömääristä, ja urakoitsija riskin siitä, että yksikköhintojen mitoitus on tehty oi- kein. On kuitenkin huomattava, että yksikköhintojen perusteena olleet tiedot saattavat muuttua sopimuksen solmimisen ja urakan valmistumisen välisenä aikana.

• Tarkempia määräyksiä muun muassa yksikköhintojen tarkastamisesta on ra- kennusalan yleisissä sopimusehdoissa YSE 1998.

Laskutyöurakka

Urakkasopimuksessa laskutyöurakka merkitsee sitä, että tilaaja sitoutuu maksamaan urakoitsijalle työn toteuttamisen kannalta tarpeelliset toteutuneet kustannukset lisät- tynä sopivaksi katsotulla palkkiolla.

• Kustannusriski on tilaajalla.

• Tämä maksuperuste voi tulla kyseeseen esimerkiksi tilanteessa, jossa kaikkia suunnitteluratkaisuja ei ole voitu sopimusneuvottelujen kestäessä sopia sito- vasti tai hankkeissa, joihin sisältyy muita epävarmoja tekijöitä.

• Laskutyösopimuksen valmistelussa on syytä kiinnittää huomiota maksuvelvolli- suuden yksityiskohtiin, joita ovat muiden muassa tuntihinnat, materiaalitoimit- tajien alennusprosenttien huomioon ottaminen ja yrittäjävoitot.

• Itse laskutyöpalkkio voi sopimuskohtaisesti olla tietty tuntihintoihin sisällytetty, prosentuaalinen osa laskutuksesta tai kiinteäsummainen palkkio.

• Urakoitsijalle laskutyöurakka merkitsee velvollisuutta yksilöidä kertyneet kus- tannukset ja selvittää työtuntien osalta, mitä on tehty, milloin ja miksi. Mikäli urakoitsija ei kykene yksilöimään riittävän tarkasti esimerkiksi tuntilistojen avulla tehtyjä töitä, tällainen puute on oikeuskäytännössä pääsääntöisesti lu- ettu urakoitsijan vahingoksi.

• Oikeuskäytännössä on ratkaisuja, joissa urakoitsijan laskutyöpalkkiota on rajoi- tettu, kun on katsottu, että urakoitsija ei ole suorittanut töitä tarkoituksenmu- kaisesti. Urakoitsijan voidaan yleisten periaatteiden mukaisesti edellyttää toi- mivan työmaan hankintatöissä siten, että tarvikkeet hankitaan tarkoituksen- mukaisissa kokonaisuuksissa ja että huolehditaan työvaiheiden ajoittamisesta siten, ettei synny turhaa odotusaikaa, joka maksaa tilaajalle turhaan.

Tavoitehintaurakka

Tavoitehintaurakan kohdalla rakennuttaja sitoutuu korvaamaan urakoitsijalle synty- neet kustannukset laskutyö- tai yksikköhintojen perusteella.

• Korvaaminen tapahtuu kuitenkin siten, että tavoitehinnan alittuessa tai ylitty- essä urakkahintaa muutetaan hinnoittelumallin mukaisesti.

• Yleensä tavoitehinnan alittuessa urakoitsija saa palkkionsa osan tavoitehinnan alituksesta; vastaavasti tavoitehinnan ylittyessä urakoitsija joutuu ottamaan kantaakseen sovitun osan kustannusylityksestä.

• Yleensä tavoitehintaurakan yhteydessä sovitaan jokin kattohinta, jonka ylittä- misen jälkeen kustannusvastuu siirtyy urakoitsijalle.

• Tavoitehinta ja kattohinta tulisi määritellä sopimuksessa niin, että ne kannus- taisivat urakoitsijaa toteuttamaan hankkeen sekä edullisesti että laadullisesti hyvin.

• Keskeistä on sopia, miten kertyvät kustannukset raportoidaan ja miten kustan- nuksia voidaan yrittää hallita. Kustannukset määrittävät urakoitsijalle tilanteen mukaan joko palkkion tai sanktion.

• Urakoitsijan tehtävä on pitää kustannukset tavoitehinnan määräämissä puit- teissa riittävän aikaisilla toimenpiteillä.

5. TYÖTURVALLISUUS ‌

5.1 Yleistä ‌

Selvittämällä työpaikan vaaratekijät ja arvioimalla riskit varmistetaan turvallinen työ- ympäristö ja terveelliset työolot. Työsuojelun tavoitteena on taata turvalliset ja terveel- liset työolot ja tukea työntekijöiden työkykyä. Tehokas työsuojelu on järjestelmällistä ja perustuu työpaikan vaarojen arviointiin ja yhteistyössä tehtyihin suunnitelmiin. Kun työsuojelu on osa jokapäiväistä työntekoa, työpaikalla on helppo luoda yhteisiä työsuo- jelukäytäntöjä ja toimintatapoja.

Työsuojelu koostuu erilaisista ja eritasoisista toimenpiteistä, joilla työympäristö teh- dään turvalliseksi. Periaatteena on, että jokainen voi tehdä työtä ilman työn aiheutta- maa sairastumisen tai loukkaantumisen vaaraa. Hyvä työympäristö on turvallinen, ter- veellinen ja sellainen, jossa myös viihtyvyys on huomioitu. Työympäristön ja työmaan turvallisuus vaikuttaa myös yrityksen tuottavuuteen.

Työsuojelu on yhteistyötä ja koskee kaikkia työpaikalla työskenteleviä. Jokaisen on tun- nettava oman työnsä ja työympäristönsä vaarat ja tiedettävä, miten niiltä suojaudu- taan. Jokainen on velvollinen noudattamaan työpaikalla laadittuja turvallisuusohjeita, ottamaan huomioon vaaratekijät ja ilmoittamaan työympäristössään havaitsemistaan puutteista esimiehelleen tai työsuojeluvaltuutetulle. Työympäristön seuranta on tärkeä osa onnettomuuksien ennaltaehkäisyä: turvallisuushavainnot, läheltäpititilanteiden ra- portointi ja koneiden tarkastukset ovat toimivia käytäntöjä.

Työsuojelu perustuu useisiin lakeihin ja asetuksiin kuten työturvallisuuslakiin (738/2002) ja valtioneuvoston asetukseen rakennustyön turvallisuudesta (205/2009).

Työturvallisuuslain tarkoituksena on parantaa työympäristöä ja työolosuhteita työnte- kijöiden työkyvyn turvaamiseksi ja ylläpitämiseksi sekä ennalta ehkäistä ja torjua työta- paturmia, ammattitauteja ja muita työstä ja työympäristöstä johtuvia työntekijöiden fyysisen ja henkisen terveyden haittoja.

Muita rakennusalan työturvallisuuteen vaikuttavia säädöksiä ovat muun muassa

• VNa työpaikkojen turvallisuus- ja terveysvaatimuksista 577/2003

• VNa työntekijöiden suojelemisesta tärinästä aiheutuvilta vaaroilta 48/2005

• VNa työntekijöiden suojelemisesta melusta aiheutuvilta vaaroilta 85/2006

• VNa räjäytys- ja louhintatyön turvallisuudesta 644/2011

• VNa työvälineiden turvallisesta käytöstä ja tarkastamisesta 403/2008

Nuorten työntekijöiden osalta on huomattava myös laki nuorista työntekijöistä 998/1993.

5.2 Työnantajan velvollisuudet ‌

Huolehtimisvelvollisuus

Työnantajalla on yleinen huolehtimisvelvollisuus. Työnantaja on tarpeellisilla toimenpi- teillä velvollinen huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Tässä tarkoituksessa työnantajan on otettava huomioon työhön, työolosuhteisiin ja muuhun työympäristöön samoin kuin työntekijän henkilökohtaisiin edellytyksiin liitty- vät seikat.

Huolehtimisvelvollisuuden laajuutta rajaavina tekijöinä otetaan huomioon epätavalli- set ja ennalta arvaamattomat olosuhteet, joihin työnantaja ei voi vaikuttaa, ja poik- keukselliset tapahtumat, joiden seurauksia ei olisi voitu välttää huolimatta kaikista ai- heellisista varotoimista.

Työnantajan on suunniteltava, valittava, mitoitettava ja toteutettava työolosuhteiden parantamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Tällöin on mahdollisuuksien mukaan nouda- tettava seuraavia periaatteita:

• vaara- ja haittatekijöiden syntyminen estetään;

• vaara- ja haittatekijät poistetaan tai, jos tämä ei ole mahdollista, ne korvataan vähemmän vaarallisilla tai vähemmän haitallisilla;

• yleisesti vaikuttavat työsuojelutoimenpiteet toteutetaan ennen yksilöllisiä; ja

• tekniikan ja muiden käytettävissä olevien keinojen kehittyminen otetaan huo- mioon.

Työnantajan on jatkuvasti tarkkailtava työympäristöä, työyhteisön tilaa ja työtapojen turvallisuutta. Työnantajan on myös tarkkailtava toteutettujen toimenpiteiden vaiku- tusta työn turvallisuuteen ja terveellisyyteen.

Työnantajan on huolehdittava siitä, että turvallisuutta ja terveellisyyttä koskevat toi- menpiteet otetaan huomioon tarpeellisella tavalla työnantajan organisaation kaikkien osien toiminnassa.

Työn vaarojen selvittäminen ja arviointi

Työnantajan on työn ja toiminnan luonne huomioon ottaen riittävän järjestelmällisesti selvitettävä ja tunnistettava työstä, työtilasta, muusta työympäristöstä ja työolosuh- teista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät sekä, milloin niitä ei voida poistaa, arvioitava niiden merkitys työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle. Tällöin on otettava huo- mioon muun ohella:

• tapaturman ja muu terveyden menettämisen vaara kiinnittäen huomiota eri- tyisesti kyseisessä työssä tai työpaikassa esiintyviin vaaroihin ja haittoihin;

• esiintyneet tapaturmat, ammattitaudit ja työperäiset sairaudet sekä vaaratilan- teet;

• työntekijän ikä, sukupuoli, ammattitaito ja muut hänen henkilökohtaiset edel- lytyksensä;

• työn kuormitustekijät; ja

• mahdollinen lisääntymisterveydelle aiheutuva vaara.

Työantajan on käytettävä selvityksessä tarvittaessa ulkopuolista asiantuntijaa. Selvitys ja arviointi on tehtävä kirjallisesti ja säilytettävä sekä tarvittaessa tarkistettava ja päivi- tettävä.

Jos työn vaarojen arviointi osoittaa, että työstä saattaa aiheutua erityistä tapaturman tai sairastumisen vaaraa, tällaista työtä saa tehdä vain siihen pätevä ja henkilökohtais- ten edellytystensä puolesta työhön soveltuva työntekijä tai tällaisen työntekijän välit- tömässä valvonnassa muu työntekijä. Muiden henkilöiden pääsy vaara-alueelle on tar- peellisin toimenpitein estettävä.

Työympäristön ja työn suunnittelu

Työympäristön rakenteita, työtiloja, työ- tai tuotantomenetelmiä taikka työssä käytet- tävien koneiden, työvälineiden ja muiden laitteiden sekä terveydelle vaarallisten ainei- den käyttöä suunnitellessaan työnantajan on huolehdittava siitä, että suunnittelussa otetaan huomioon niiden vaikutukset työntekijöiden turvallisuuteen ja terveyteen ja että ne ovat aiottuun tarkoitukseen soveltuvia, ja että koneita käytetään valmistajan ohjeiden mukaisesti.

Työn suunnittelussa ja mitoituksessa on otettava huomioon työntekijöiden fyysiset ja henkiset edellytykset, jotta työn kuormitustekijöistä työntekijän turvallisuudelle tai ter- veydelle aiheutuvaa haittaa tai vaaraa voidaan välttää tai vähentää.

Työnantajan on annettava työntekijälle riittävät tiedot työpaikan haitta- ja vaarateki- jöistä sekä huolehdittava siitä, että työntekijän ammatillinen osaaminen ja työkokemus otetaan huomioon. Työntekijät perehdytetään työmaahan yleiseen turvallisuuteen ja heille annetaan omia työtehtäviä sekä käytössä olevia koneita ja laitteita koskeva opas- tus. Työnantaja myöntää työntekijöille luvat henkilönostimen ja trukin (ml. kurottaja) käyttöön sekä alamiehenä toimimiseen.

Työnantajan on hankittava ja annettava työntekijän käyttöön erikseen säädetyt vaati- mukset täyttävät ja tarkoituksenmukaiset henkilönsuojaimet, jollei tapaturman tai sai- rastumisen vaaraa voida välttää tai riittävästi rajoittaa työhön tai työolosuhteisiin koh- distuvilla toimenpiteillä.

Työnantajan vastuu

Työnantajan ja muiden työturvallisuuslaissa velvoitettujen henkilöiden rikosoikeudelli- nen vastuu määräytyy rikoslain työrikoksia koskevan 47 luvun mukaan, jossa nimik- keenä on työturvallisuusrikos. Työturvallisuusrikkomus on määritelty työturvallisuus- lain 63 §:ssä. Lisäksi seurauksena voi olla vahingonkorvauslain mukainen vahingonkor- vausvelvollisuus. Tapaturman ja ammattitaudin kehittymisen seurauksena voi olla myös rangaistus vamman- tai kuolemantuottamuksesta.

Työsuojelusta vastaavat ylin johto, keskijohto ja työnjohto yhdessä:

•Antaa yleiset työsuojeluun liittyvät määräykset

•Varmistaa valvontajärjestelmän ja työsuojelun toteutumisen aineelliset edellytykset

Xxxx xxxxx (toimitusjohtaja ja hänen

alaisuudessaan toimivat johtajat)

•Laatia turvallisuusohjeet

•Huolehtia laitteiden turvallisuudesta ja lainmukaisuudesta ja valvoa niiden käyttöä

•Organisoida välitön turvallisuusvalvonta

•Välittää turvallisuustietoutta

Keskijohto (osastopäälliköt tai vastaavassa

asemassa olevat)

•Valvoa työoloja, laitteita, työtapoja ja henkilöiden toimintaa

•Poistaa havaittuja vaarakohtia

•Suojata työntekijöitä vaaroilta (esim. henkilösuojainten käytön valvonta)

•Opettaa alaisille turvallisia työtapoja ja valvoa niiden noudattamista

•Ohjata alaisia

•Huolehtia, että työntekijöillä on riittävä koulutus ja osaaminen kyseisen työn tekemiseksi turvallisesti

Työnjohto (esimiehet, jotka välittömästi

valvovat ja johtavat työntekijöitä)

5.3 Työsuojelun yhteistoiminta ‌

Yhteistoiminnan tarkoitus

Työsuojelun yhteistoiminnasta säädetään työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuo- jeluyhteistoiminnasta annetussa laissa (Valvontalaki, 44/2006), jolla tarkoitetaan työn- antajan ja hänen palveluksessaan olevien työntekijöiden yhteistyötä työn terveellisyy- den ja turvallisuuden edistämiseksi. Toiminnan ansiosta työntekijät voivat osallistua ja vaikuttaa työpaikan turvallisuutta ja terveellisyyttä koskevien asioiden käsittelyyn. Työnantaja tekee aloitteen työsuojelun yhteistoiminnan järjestämisestä ja menettely- tavoista.

Työnantajan tulee antaa työntekijöille riittävän ajoissa tarpeelliset tiedot työpaikan tur- vallisuuteen, terveellisyyteen ja muihin työolosuhteisiin vaikuttavista asioista sekä niitä koskevista arvioinneista ja muista selvityksistä ja suunnitelmista. Työnantajan on myös huolehdittava siitä, että näitä asioita asianmukaisesti ja riittävän ajoissa käsitellään työnantajan ja työntekijöiden tai heidän edustajansa kesken.

Laki työsuojeluhenkilörekisteristä edellyttää, että työnantaja ilmoittaa työsuojeluhen- kilörekisteriin seuraavien työpaikalla valittujen tai nimettyjen henkilöiden yhteystiedot ja syntymäajan:

• työsuojelupäällikkö

• työsuojeluvaltuutetut

• työsuojeluvaravaltuutetut

• työsuojelutoimikunnan tai vastaavan jäsenet (vähintään 20 henkilön yritys tai organi- saatio)

• työsuojeluasiamiehet (mikäli työpaikalla valittu) xxxxx://xxx.xxxxxxxxxxxx.xx/xxxxxxxx.xxxx?XxxxxxXxxx/

Työsuojelupäällikkö

Työnantajan on nimettävä työpaikan työsuojelun yhteistoimintaa varten työsuojelu- päällikkö, ellei hän itse toimi tässä tehtävässä. Työsuojelupäällikkö on työsuojelun yh- teistoimintahenkilö. Hän avustaa työnantajaa ja esimiehiä asioissa, jotka liittyvät työ- suojeluasiantuntemuksen hankintaan sekä yhteistyöhön työntekijöiden ja työsuojelu- viranomaisten kanssa. Työsuojelupäällikkö huolehtii työsuojelun yhteistoiminnan jär- jestämisestä ja kehittämisestä. Työsuojelupäälliköllä tulee olla työpaikan olojen edel- lyttämä pätevyys ja perehtyneisyys työsuojelusäännöksiin. Valvontalaki edellyttää, että työsuojelupäälliköllä on asianmukaiset edellytykset yhteistoiminta-asioiden käsittelyyn ja yhteistoiminnan järjestämiseen.

Työsuojeluvaltuutettu

Työntekijät voivat valita työsuojeluvaltuutetun ja kaksi varavaltuutettua omiksi edusta- jikseen työnantajaan ja työsuojeluviranomaisiin päin. Valtuutettu on valittava, jos työ- paikalla on vähintään 10 työntekijää. Muussakin työpaikassa työntekijät voivat valita valtuutetun ja kaksi varavaltuutettua. Toimihenkilöasemassa olevat työntekijät voivat valita omat valtuutettunsa.

Tarvittaessa työnantajan on annettava työpaikalla tietoa oikeudesta valita työsuojelu- valtuutettu. Työnantaja ei saa vaikeuttaa vaalin järjestämistä. Jos vaalin järjestämisestä on epätietoisuutta, työsuojelutarkastaja antaa työntekijöille tarvittavat ohjeet.

Työsuojeluvaltuutettu on työsuojeluasioissa työpaikan työntekijöiden edustaja. Työ- suojeluvaltuutettu perehtyy oma-aloitteisesti työpaikkaansa koskeviin työsuojeluasioi- hin. Hän osallistuu työpaikan työsuojelutarkastuksiin. Lisäksi työsuojeluvaltuutettu kiin- nittää edustamiensa työntekijöiden huomiota työn turvallisuutta ja terveellisyyttä edis- täviin seikkoihin.

Työsuojeluvaltuutetun tehtäviin kuuluu perehtyminen työpaikan työsuojeluasioihin osallistuminen työsuojelutarkastuksiin toimiminen työn turvallisuutta ja terveellisyyttä edistävien toimintatapojen lisäämiseksi edustamiensa työntekijöiden keskuudessa.

Työsuojeluvaltuutetulla on oikeus saada työnantajalta tarpeelliset tiedot yhteistoimin- tatehtävän hoitamista varten. Siihen kuuluu oikeus saada nähtäväkseen työsuojelua koskevia asiakirjoja ja luetteloita, joita työnantajan kuuluu pitää tai joita työnantajalla on hallussaan. Valtuutetulla on oikeus saada nähtäväkseen työterveyshuollon järjestä- mistä koskeva sopimus tai kuvaus sekä työterveyshuollon toimintasuunnitelma. Valtuu- tetulla on oikeus saada asiakirjoista myös tehtävänsä hoidossa tarpeellisia jäljennöksiä. Työnantaja huolehtii siitä, että työsuojeluvaltuutetulla ja varavaltuutetulla on mahdol- lisuus saada tehtävän edellyttämää koulutusta.

Työsuojelutoimikunta

Vähintään 20 työntekijän työpaikoille valitaan työnantajan, työntekijöiden ja toimihen- kilöiden edustajista työsuojelutoimikunta, jonka tehtävänä on työn terveellisyyden ja turvallisuuden edistäminen. Työsuojeluvaltuutetulla on toimikunnan kokouksissa läs- näolo- ja puheoikeus. Toimikunta tekee tarvittaessa työnantajalle esityksiä työolojen parantamiseksi sekä työterveyshuollon kehittämiseksi ja työsuojelukoulutuksen ja työn opastuksen järjestämiseksi. Lisäksi toimikunta osallistuu työkykyä ylläpitävän toimin- nan järjestämiseen ja työsuojelutarkastuksiin.

Työsuojelutoimikunnan toimikausi on kaksi vuotta. Työnantaja ja työpaikan työntekijät ovat edustettuina työsuojelutoimikunnassa. Työsuojelutoimikunnassa on tarpeen mu- kaan neljä, kahdeksan tai kaksitoista jäsentä. Neljännes edustaa työnantajaa. Puolet

jäsenistä edustaa sitä työntekijöiden tai toimihenkilöasemassa olevien työntekijöiden ryhmää, joka on niistä suurempi. Neljännes edustaa pienempää ryhmää. Asiasta voi- daan sopia toisinkin.

Työnantaja nimeää edustajansa työsuojelutoimikuntaan. Yhden työnantajan edustajan tulee olla henkilö, jonka tehtäviin työsuojelutoimikunnassa käsiteltävien asioiden val- mistelu kuuluu. Työsuojelupäälliköllä on oikeus osallistua kokouksiin.

Työsuojeluvaltuutetut ovat asemansa perusteella työsuojelutoimikunnan jäseniä. Muut työntekijöiden edustajat valitaan vaalilla, noudattaen samaa menettelyä, kuin työsuojeluvaltuutetun vaalissa noudatetaan.

Työsuojelutoimikunnan puheenjohtajana toimii työnantaja, tämän edustaja tai toimi- kunnan keskuudestaan valitsema henkilö.

Työpaikan määritelmä

Valvontalaissa on yhteistoimintaa varten työpaikan määritelmä. Työpaikalla tarkoite- taan yhteistoiminnan kannalta tarkoituksenmukaista kokonaisuutta. Siihen vaikuttavat työpaikalla tehtävä työ, toiminnan laajuus ja eri toimipisteissä olevien työntekijöiden määrä. Yhteistoimintatyöpaikka voi koostua yhdestä tai useammasta toimipisteestä tai toimintayksiköstä. Yhteistoimintaa varten työpaikka määritellään siten, että yhteistoi- minnan osapuolilla on tosiasialliset mahdollisuudet hoitaa tehtäviään.

Yhteistoiminnassa käsiteltävät asiat

Valvontalain tarkoittamia työsuojelun yhteistoiminnan osapuolia ovat henkilökohtai- sissa asioissaan työntekijä ja hänen lähiesimiehensä sekä työsuojeluvaltuutettu ja työ- suojelupäällikkö. Xxxxxxxxxxxx mukaan työsuojelun yhteistoiminnassa käsiteltäviä asi- oita ovat ne asiat, joilla voi olla vaikutusta työntekijän turvallisuuteen, terveyteen tai työkykyyn. Yhteistoiminta-asia voi koskea niin työtä, työympäristöä kuin työyhteisöä- kin. Tarkasteltavana voi olla vallitseva tilanne tai sen muutos. Se voi välittömästi vaikut- taa työntekijään tai yleisesti työntekijöiden terveyteen tai turvallisuuteen. Kysymys voi olla toimintatavoista, työn järjestelyistä, selvityksistä, suunnitelmista, tavoitteista, oh- jelmista ja tilasto- tai seurantatiedoista. Lisäksi esimerkiksi työterveyshuoltolaissa ja työturvallisuuslaissa on erityisiä säännöksiä yhteistoiminnassa käsiteltävistä asioista.

Yhteistoiminta-asioita käsitellään yhteistoiminnan tavoitteiden kannalta riittävän ajoissa. Käsiteltyjen asioiden toteutumisen ja vaikutusten seuranta kuuluvat myös yh- teistoimintaan.

Yksittäisen työntekijän terveyteen ja turvallisuuteen välittömästi vaikuttavat asiat käsi- tellään työntekijän ja työnantajan tai tämän edustajana toimivan esimiehen kesken. Työsuojeluvaltuutettu voi omasta aloitteestaan tai työntekijän taikka esimiehen

aloitteesta osallistua asian käsittelyyn. Laajakantoiset asiat käsitellään työsuojelutoimi- kunnassa. Jos työsuojelutoimikuntaa ei ole perustettu, asiat käsitellään työnantajan ja työsuojeluvaltuutetun kesken. Työsuojelutoimikunnan jäsenellä on oikeus tehdä esi- tyksiä toimikunnassa käsiteltäviksi asioiksi. Aloitteen tekijällä on oikeus saada esityksis- tään perusteltu palaute.

5.4 Työsuojelun toimintaohjelma ja riskien kartoitus ‌

Työsuojelun toimintaohjelman laadintavelvollisuus

Työnantajalla tulee olla työturvallisuuslain perusteella työpaikan turvallisuuden ja ter- veellisyyden edistämistä ja työkyvyn ylläpitämistä varten ohjelma, joka kattaa työpai- kan työolojen kehittämistarpeet ja työympäristöön liittyvien tekijöiden vaikutukset. Toimintaohjelman laadinta on lakisääteinen velvollisuus, joka koskee kaikenkokoisia yrityksiä, joilla on työntekijöitä.

Työsuojelun toimintaohjelma määrittelee työsuojelun aseman, merkityksen ja työsuo- jelun yleiset tavoitteet yrityksessä. Se osoittaa samalla, miten työsuojelu liittyy yrityk- sen muihin ohjausjärjestelmiin ja menettelytapoihin. Työpaikan kehittämistoiminnassa ja suunnittelussa tulee huomioida turvallisuus- ja terveellisyystavoitteet. Tarkoitus on, että niitä käsitellään yhdessä työntekijöiden tai heidän edustajiensa kanssa.

Toimintaohjelman laajuus riippuu yrityksen koosta ja siitä, millaisia riskejä yrityksen toi- mintaan liittyy. Työsuojelun toimintaohjelman laatimisesta vastaa työnantaja, jonka si- toutuminen ohjelmaan on ensiarvoisen tärkeää. Toimintaohjelma laaditaan yhteis- työssä työsuojelupäällikön ja työsuojeluvaltuutettujen kanssa.

Toimintaohjelma voi erillinen asiakirja tai osa yrityksen laadunvarmistus- ja toiminta- järjestelmää. Se kertoo, miten yritys ottaa toiminnassaan huomioon työturvallisuuden ja terveyden, miten työympäristön olosuhteita seurataan ja miten toimintaa kehite- tään. Työmaa- ja urakkakohtaiset toimenpiteet tulevat järjestelmällisesti ja säännölli- sesti hoidetuksi, kun ohjelma ohjaa yrityksen toimintaa ja antaa toimenpiteille pysyvän raamin.

Työntekijöillä on myös roolinsa työturvallisuuden toteuttamisessa. Heidän on nouda- tettava työturvallisuuslain ja sen nojalla annettuja määräyksiä sekä huolehdittava omasta ja muiden työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä saamansa työnanta- jalta saamansa opastuksen ja ohjeiden mukaisesti. Työntekijän on myös käytettävä hä- nelle tapaturmien ja terveyshaittojen ehkäisemiseksi annettuja suojavälineitä.

Työsuojelun toimintaohjelman laadinta

Työpaikan työsuojelutoiminnan suuntaamisessa ja kehittämisessä on keskeistä selvit- tää työolot ja niiden nykytila:

• millaisia työtehtäviä työpaikalla tehdään

• millaisessa työympäristössä ja

• millaisella henkilöstöllä, välineillä ja menetelmillä työ tehdään.

Lisäksi selvitetään, mitkä seikat liittyvät työpaikan työntekijöiden työkyvyn ylläpitämi- seen sekä mitkä ovat työkykyä ylläpitävän toiminnan periaatteet ja käytännön toteu- tusmuodot.

Toimintaohjelma on tärkeä osa työpaikan turvallisuusjohtamista ja se liittyy kiinteästi yrityksen strategiaan. Kun ohjelmaa päivitetään, uuteen versioon on hyvä merkitä päi- vämäärä sekä laadintaan osallistuneiden nimet. Huolellisesti laaditun työsuojelun toi- mintaohjelman ansiosta yrityksen työsuojelusta tulee selkeää ja järjestelmällistä.

Riskien kartoitus

Toimintaohjelman laadinta on järkevä aloittaa yrityksen ja työmaiden toiminnan työn- tekijöille aiheuttamien erilaisten riskien kartoittamisella. Kartoitus antaa perustan oh- jelman laadinnalle. Tarkoitus on tunnistaa työympäristössä olevat vaarat ja työkykyyn vaikuttavat kuormitustekijät. Tämä voi tapahtua esimerkiksi selvittämällä yrityksessä sattuneet työtapaturmat tai onnettomuudet. Myös ”läheltä piti tilanteet” voivat antaa arvokasta tietoa.

Työpaikan työympäristöriskien arviointi luo perustan työsuojelun toimintaohjelman si- sällölle ja työsuojelutoiminnan tavoitteille. Lisäksi työterveyshuollon laatimasta työ- paikkaselvityksestä saadaan tietoja työn ja työolojen aiheuttamista terveysvaaroista. Kun nykytila on arvioitu, työpaikan työsuojelutoiminnalle asetetaan tavoitteet ja arvi- oidaan lyhyen ja pitkän aikavälin kehittämistarpeet.

Riskien arviointi ja luokittelu

Riskien kartoittamisen jälkeen arvioidaan ja luokitellaan riskien ja vaarojen suuruus seu- rausten vakavuuden ja esiintymistodennäköisyyksien perusteella. Toimenpiteet koh- distetaan ennen kaikkea niihin vaaroihin, joiden merkitys työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden kannalta on suurin.

Toimenpiteet

Seuraavaksi sovitaan tarvittavista toimenpiteistä, niiden tärkeysjärjestyksestä, toteu- tusajankohdasta ja määritetään vastuuhenkilöt. Toimenpiteet voivat olla teknisiä rat- kaisuja, perehdyttämistä ja työn opastusta, organisatorisia ratkaisuja tai esimerkiksi ammatillisen osaamisen kehittämistä. Turvallisuusasenteeseen vaikuttaminen on myös huomioitava.

Seuranta ja palaute

Työmaiden turvallisuustasoa voidaan seurata esimerkiksi MVR-mittarilla (ks. 3.6). Pa- lautteen antaminen työntekijöille työmaan turvallisuustasosta on tärkeää ja mittauk- sissa todettujen puutteiden korjaamista on vaadittava ja seurattava. Samoin

toimintaohjelman toteutumisesta on annettava palautetta työntekijöille ja ohjelmaa tulee päivittää säännöllisesti.

Työsuojelun toimintaohjelmalla on paljon yhtymäkohtia yrityksen laadunvarmistuk- seen. Ohjelman vastuumääritykset, toimintaohjeet ja menettelyt voidaan liittää osaksi laatu- tai toimintajärjestelmää tai työmaan laatusuunnitelmarunkoa.

Turvallisuusohjeisiin kuuluvat lisäksi muun muassa

• kulkulupa ja työluvat

• vaaraa aiheuttavien koneiden turvallisuusohjeet

• työpaikalla liikkuvien työkoneiden liikenteen järjestämisestä laaditut ohjeet

• erityistoimia edellyttäviin työmenetelmiin liittyvät käyttö- ja toimintaohjeet

• ryöstö- ja väkivaltatilanteisiin laaditut toimintaohjeet

• uhkatilanteiden jälkihoito-ohjeet

• työpaikkakiusaamisen ehkäisy, konfliktien ratkaisumalli

• päihdeongelmaisten hoitoonohjaus

• yksintyöskentelyohjeet

• paloturvallisuuteen liittyvät ohjeet

• ensiapuvalmiuden ylläpitoon liittyvät ohjeistot.

Toimintaohjelman tulee olla ohjaava työkalu. Siksi sitä on seurattava ja uudistettava muuttuvia olosuhteita vastaavaksi. On tärkeätä, että toimintaohjelmaan esitettyihin päämääriin, tavoitteisiin ja toimenpiteisiin sitoudutaan organisaation kaikilla tasoilla.

5.5 Perehdyttäminen ja työnopastus ‌

Perehdyttämisellä tarkoitetaan kaikkia niitä toimenpiteitä, joiden avulla uusi työntekijä oppii tuntemaan työpaikkansa, sen tavat, ihmiset ja työnsä sekä siihen liittyvät odotuk- set. Työnopastus puolestaan koskee tarvittaessa kaikkia, myös jo pitempään työssä ol- leita työntekijöitä. Työnopastukseen kuuluvat kaikki ne asiat, jotka liittyvät itse työn tekemiseen. Näitä ovat esimerkiksi työkokonaisuus, mistä osista ja vaiheista työ koos- tuu sekä mitä tietoa ja osaamista työ edellyttää. Lisäksi tarvitaan tietoa työssä käytet- tävistä koneista ja välineistä, työhön liittyvistä terveys- tai turvallisuusvaaroista sekä siitä kuinka työ tehdään turvallisesti. Työnopastusta on annettava myös työsuhteen ai- kana esimerkiksi jos työtehtävät tai työvälineet muuttuvat. Työnopastusta on annet- tava aina uuden työmaan alkaessa.

Työsuojelulainsäädännössä on useita työnantajaa velvoittavia määräyksiä työhön pe- rehdyttämisen järjestämiseksi. Käytännössä lähin esimies vastaa perehdyttämisen ja opastuksen suunnittelusta, toteuttamisesta ja valvonnasta. Hän voi delegoida erilaisia perehdyttämiseen ja opastuksen liittyviä tehtäviä koulutetulle työnopastajalle, mutta vastuu säilyy aina esimiehellä. Päätoteuttajan tulee lisäksi huolehtia, että jokainen työnantaja hoitaa omien työntekijöidensä opastuksen ja työmaan vaaratekijöistä tie- dottamisen. Nuorten työntekijöiden perehdyttämiseen ja työnohjaukseen on syytä kiinnittää erityistä huomiota.

Perehdyttämisen eri tasot:

Uuden työntekijän

perehdytys

Kausiluonteisen työn kausiperehdytys

Työmaan yleisperehdytys

Työhönopastus

Työryhmän perehdytys työvaiheen

alussa

Työnopastuksen järjestäminen

Työnopastus on merkittävä osa työnantajan työsuojelutoimintaa. Järjestelmällisellä työnopastuksella voidaan tehokkaasti tiedottaa työmaan ja työtehtävien vaarateki- jöistä sekä erityispiirteistä. Työturvallisuusasiat käydään läpi samalla, kun työntekijä pe- rehdytetään työtä koskeviin suunnitelmiin, työn tekniseen suoritukseen ja laatuvaati- muksiin. Opastus ja ohjaus sekä valvonta ovat työnjohdon tärkeimpiä tehtäviä.

Työnopastusta järjestetään tarvittaessa esimerkiksi seuraavissa tilanteissa

• Uuden työntekijän, myös työnjohdon, tullessa töihin.

• Työntekijän palatessa työhön pitkän poissaolon jälkeen.

• Työntekijän laiminlyödessä toistuvasti turvallisuusohjeita.

• Uuden työmaan alkaessa; tällöin käydään läpi erityisesti kyseisen työmaan erityis- piirteet.

• Olosuhteiden tai työsuunnitelmien muuttuessa työmaalla huomattavasti.

• Uusien työmenetelmien yhteydessä.

• Uusia koneita ja laitteita sekä materiaaleja käyttöönotettaessa.

Työnopastuksessa läpikäytävät asiat

• Käydään järjestelmällisesti läpi työmaan toimintaan liittyvät turvallisuusasiat, työ- maan erityispiirteet ja riskit sekä yrityksen pysyvät turvallisuusohjeet.

• Käytetään muistilistaa tai työnopastuslomaketta, jonka opastettava kuittaa.

• Erityistä tapaturman vaaraa sisältävät työt käydään läpi yksityiskohtaisesti ja var- mistetaan, että ohjeet on ymmärretty oikein. Tällaisia töitä ovat muun muassa ka- peissa kaivannoissa työskentely, nostotyöt ja purkutyöt.

• Myös vaaralliset aineet, työkoneiden vaara-alueet ja peruuttavat ajoneuvot ja maa- pohjan kantavuus ovat maarakennustyömaiden riskitekijöitä.

• Opastus on riittävää, kun työntekijä osaa käyttää työvälineitä tai konetta oikein, tunnistaa siihen liittyvät vaaratekijät, osaa toimia poikkeustilanteissa ja osaa hakea tarvittaessa lisätietoja.

• Uusia koneita käyttöönotettaessa on useimmiten tarve perusteelliseen tyyppikou- lukseen.

• Usein ohjeet on aiheellista antaa kirjallisena.

• Järjestelmällinen työnopastus on osa yrityksen ja työmaan laadunvarmistusta.

5.6 Työterveyshuolto ‌

Työnantajan velvollisuudesta järjestää työterveyshuolto sekä työterveyshuollon sisäl- löstä ja toteuttamisesta säädetään työterveyshuoltolaissa (1383/2001). Työnantajan on kustannuksellaan järjestettävä työterveyshuolto työstä ja työolosuhteista johtuvien terveysvaarojen ja -haittojen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi sekä työntekijöiden turval- lisuuden, työkyvyn ja terveyden suojelemiseksi ja edistämiseksi. Työterveyshuolto tulee järjestää ja toteuttaa siinä laajuudessa kuin työstä, työjärjestelyistä, henkilöstöstä, työ- paikan olosuhteista ja niiden muutoksista johtuva tarve edellyttää.

Työterveyshuollon toiminta lähtee yrityksen tarpeista, jotka määritellään yhdessä työn- antajan, työntekijöiden ja työterveyshenkilöstön kanssa.

Työterveyshuollon tavoitteena on

• terveellinen ja turvallinen työympäristö

• hyvin toimiva työyhteisö

• työhön liittyvien sairauksien ehkäisy

• työntekijöiden työ- ja toimintakyvyn ylläpitäminen ja edistäminen.

Työnantaja voi valita työterveyshuoltopalvelujen järjestämistavan kolmesta vaihtoeh- dosta. Työterveyshuoltosopimuksen voi tehdä

• terveyskeskuksen

• yksityisen, työterveyspalveluita tuottavan lääkäriaseman tai

• yritysten yhdessä perustaman työterveysaseman kanssa.

Työterveyshuollon konkreettinen toimintasuunnitelma sisältää työterveyshuollon osuuden työpaikkakohtaisessa työsuojelutoiminnassa. Tämän johdosta se on myös osa työpaikan työsuojelun toimintaohjelmaa.

Työterveyshuollon toteutusmuotoja ovat mm.

• työpaikkaselvitysten ja toimenpide-ehdotusten tekeminen

• työterveyshuollon toimintasuunnitelman laatiminen

• terveydenseurantatarkastusten tarpeen määrittely ja toteutus

• ergonomisten selvitysten tekeminen

• ammatilliseen kuntoutukseen ohjaaminen

• työkykyä ylläpitävän toiminnan suunnittelu ja toteutus

• vajaakuntoisten työssä selviytymisen seuranta

Halutessaan työnantaja voi ostaa myös sairaanhoitopalveluja osaksi työterveyshuoltoa.

Sairausvakuutuslain mukaiset työterveyshuollon toiminnan korvausperiaatteet tarken- tuivat 1.1.2011 alkaen. Ennaltaehkäisevän työterveystoiminnan 60 % kela-korvausten saamisen edellytyksenä yrityksille on työsopimuslain mukainen työterveyshuollon jär- jestäminen ja palveluiden tarjoaminen kaikille työntekijöille, hyvän

työterveyshuoltokäytännön noudattaminen työterveystoiminnassa sekä työpaikan ja työterveyshuollon välillä yhteistyössä kirjallisesti sovittu työkyvyn hallinnan, seurannan ja varhaisen tuen käytäntö ja sairauspoissaolojen seurantajärjestelmä työpaikalla. Täyt- tämällä vanhat korvausvaatimukset työnantajalla on oikeus 50 % korvaukseen. Kor- vaukset voidaan evätä osin tai kokonaan, mikäli työterveystoiminta ei täytä kumman- kaan korvaustason edellytyksiä.

Korvausten saamiseksi Kela edellyttää, että työpaikalle on laadittu työterveyshuoltoso- pimus yhteistyössä työterveyshuollon kanssa ja tehty työpaikkaselvitys. Työpaikkasel- vityksen tehtävänä on tutkia työhön, työympäristöön ja työyhteisöön liittyviä kuormi- tus- ja riskitekijöitä. Selvityksen pohjalta tulee laatia työterveyshuollon toimintasuun- nitelma sekä toteuttaa työntekijöiden terveydentilan ja työ- ja toimintakyvyn selvittä- minen ja seuranta. Yrityksen tulee kirjata tavoitteet työterveyden toiminnalle tilikau- den aikana. Uusina edellytyksinä 60 % korvauksen saamiseksi työpaikalla tulee olla yh- teistyössä työterveyshuollon kanssa kirjallisesti sovitut käytännöt työ- ja toimintakyvyn selvittämiseen ja seurantaan, varhaisen tuen tarpeen tunnistamiseen ja tuen antami- seen sekä sairauspoissaolojen seuraamiseen yhteistyönä työterveyshuollon kanssa sekä lomakkeet näihin tilanteisiin.

Alle 20 työntekijän yrityksiltä ei edellytetä erillisen kirjallisen toimintatavan kuvausta, vaan vaaditut seikat voidaan kirjata työpaikkaselvitysraporttiin ja toimintasuunnitel- maan.

Lisätietoa korvattavista kustannuksista ja korvausten määrästä löytyy Kelan verkkopal- velusta xxx.xxxx.xx.

5.7 Työntekijän velvollisuudet ‌

Myös työntekijällä on työturvallisuuslainsäädännön edellyttämiä velvollisuuksia. Työntekijän on

• oltava yhteistoiminnassa työturvallisuuden ylläpitämiseksi ja tehostamiseksi

työpaikalla

• vältettävä muihin työntekijöihin kohdistuvaa häirintää ja muuta epäasiallista kohtelua

• noudatettava työturvallisuuslakia ja työnantajan sen nojalla antamia määräyk- siä

• noudatettava saamansa opastuksen ja ohjeiden mukaisesti turvallisuus- ja suo- jeluohjeita (koneet, laitteet, kemikaalien käsittely), jottei työstä aiheudu vaaraa itselle eikä muille työntekijöille

• noudatettava järjestystä ja siisteyttä

• käytettävä tapaturman tai terveyden haitan estämiseksi määrättyjä suojaväli- neitä ja -laitteita

• poistettava mahdollisuuksiensa mukaan havaitsemansa ilmeistä vaaraa aiheut- tavat viat ja puutteellisuudet

• ilmoitettava suojavälineissä, koneissa, laitteissa tai työvälineissä olevista puut- teista esimiehelle ja työsuojeluvaltuutetulle

• käytettävä sellaista vaatetusta, ettei siitä aiheudu tapaturmanvaaraa

• oltava poistamatta tai turmelematta tapaturman tai sairastumisen vaaran vält- tämiseksi tarkoitettua laitetta tai ohje- tai varoitusmerkintää

• osallistuttava työterveyshuoltolain perusteella työkyvyn arvioimiseksi tehtäviin terveystarkastuksiin sekä ennen työsuhteen alkamista että työsuhteen aikana

• pidättäydyttävä sellaisen työn tekemisestä, josta aiheutuu vakavaa vaaraa työntekijän omalle tai muiden työntekijöiden hengelle tai terveydelle

6. YRITYKSEN YMPÄRISTÖVASTUU ‌

6.1 Yritysten lakisääteiset velvoitteet ‌

Toiminnan harjoittamista ohjataan esimerkiksi ympäristönsuojelu-, vesi-, jäte-, luon- nonsuojelu- ja kemikaalilaeilla. Maankäyttö- ja rakennuslailla vaikutetaan puolestaan muun muassa siihen, mihin toiminta voidaan sijoittaa.

Toiminnanharjoittajan on tunnettava ympäristöä koskevat lakisääteiset velvoitteensa ja toimittava niiden mukaisesti. Ympäristönsuojelulain mukaan toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista sekä parhaan käytettävissä ole- van tekniikan (BAT) käytöstä päästöjen vähentämiseksi. Ympäristövaikutusten arviointi on tarpeen, jos toiminta on YVA-lain liitteen liiitteen 1. mukaista tai yksittäistapauk- sissa, jotka aiheuttavat liitteen 1. hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä ympäristövaikutuksia.

Ympäristölupa ja ilmoitukset

Ympäristöä pilaavalle toiminnalle tarvitaan ympäristönsuojelulain (YSL) mukainen lupa. Luvantarpeen perusteet on YSL:n luvussa 4. Toimialakohtainen luettelo lupaa edellyt- tävästä toiminnasta on YSL:n liitteessä 1. Toiminnanharjoittaja saattaa tarvita toimin- nalleen lupia myös muiden lakien perusteella.

Toiminnanharjoittajan on tehtävä ilmoitus ympäristöviranomaisille myös tietyistä tila- päisistä toiminnoistaan. Näitä ilmoituksia ovat mm. meluilmoitus tai ilmoitus pilaantu- neen maan puhdistamisesta. Ilmoituksen johdosta ympäristölupaviranomainen antaa päätöksen, jossa voi olla toimintaa koskevia määräyksiä.

Vastuu pilaantuneesta ympäristöstä

Vastuu pilaantuneen maaperän ja pohjaveden puhdistamistarpeen selvittämisestä ja puhdistamisesta on ensisijaisesti pilaantumisen aiheuttajalla. Tietyissä tapauksissa myös pilaantuneen alueen kiinteistönomistaja tai -haltija sekä kunta voi joutua kunnos- tamaan pilaantuneen alueen.

Vesistöjen velvoitetarkkailu

Kaikki merkittävät vesien likaajat on velvoitettu tarkkailemaan vesien tilaa. Vesistöjen velvoitetarkkailun tehtävänä on selvittää vesiä muuttavan toiminnan vaikutukset vesis- tössä. Vesistötarkkailu voi käsittää vesistön hydrologiaa, vedenlaatua ja biologiaa kos- kevia selvityksiä. Vesistötarkkailun yksityiskohtaiset määräykset annetaan lupapäätök- sissä.

Ympäristövahinkovakuutus

Toiminnanharjoittaja on yleensä velvollinen ottamaan toiminnalleen lakisääteisen ym- päristövahinkovakuutuksen silloin, kun kyseessä on ympäristöluvan vaativa toiminta.

6.2 Ympäristöriskit ja -vahingot ‌

Ympäristöriskien hallinta varmistaa, että toiminta jatkuu häiriöittä, toiminnan laatu py- syy hyvänä eikä ympäristölle koidu haittaa. Ympäristöriskien hallinta kiinnostaa myös rahoittajaa, luotonantajaa sekä sijoittajia.

Riskejä voivat aiheuttaa haitallisten aineiden virheellinen käsittely ja tekniset häiriöt. Äkilliset päästöt ilmaan, maaperään, vesistöön tai pohjaveteen voivat saada aikaan va- kavia vaaratilanteita asukkaille ja ympäristölle.

Yritys voi vähentää ympäristöriskejään tunnistamalla riskialueensa, ohjeistamalla nii- den seurannan ja varautumalla erilaisiin häiriö- ja onnettomuustilanteisiin.

Esimerkkejä ympäristöriskeistä

Ympäristöriskeillä tarkoitetaan ihmisen terveyteen, elin- ja työympäristöön sekä mui- hin eliöihin ja fyysiseen ympäristöön kohdistuvia riskejä. Seuraavaan luetteloon on koottu eräitä esimerkkejä ympäristöriskeistä ja niiden mahdollisia seurauksia.

Maanalaisten viemärien, säiliöiden yms. rakenteiden rikkoutuminen

• Maaperän saastuminen, kunnostustyön suuret kustannukset

• Pohjaveden saastuminen, vedenottamoiden korvausvelvoitteet

Suodattimien rikkoutuminen, päästöt ilmaan

• Päästöt laskeutuvat katoille, autojen pinnoille, korvausvelvoite vaurioista ja kunnostuksesta

• Päästöt aiheuttavat terveydellistä haittaa

Kemikaalien karkaaminen viemäreihin

• Päästöt kulkeutuvat puhdistamolle, puhdistamon toiminta keskeytyy, puhdis- tamaton jätevesi pääsee vesistöön, korvausvelvoitteet

• Päästöt pääsevät vuotavista viemärisaumoista maaperään ja pohjaveteen, puhdistus- ja korvausvelvoitteet

• Päästöt kulkeutuvat vesistöön, korvausvelvoitteet

Melu estää lintujen pesinnän

• Oikeudenkäyntiprosesseja, imagon menetys, asiakkaiden menetys

Sammutusvedet pilaavat maaperää ja pohjavettä

• Maaperän saastuminen, kunnostustyön suuret kustannukset

• Pohjaveden saastuminen, vedenottamoiden korvausvelvoitteet

Tuotteen käytöstä poistosta aiheutuu myrkyllisiä päästöjä

• Vaarallisia ilmapäästöjä, joista korvausvelvoitteita

• Vaarallisia päästöjä maaperään, korvausvelvoitteet maaperän ja pohjaveden puhdistuksesta

• Imagon ja asiakkaiden menetys

Vanhat kaatopaikat

• Maaperän saastuminen, kunnostustyön suuret kustannukset

• Pohjavesi saastuu, vedenottamoiden korvausvelvoitteet

Myrkyllisen aineen säiliön vuoto ilmaan

• Terveysvaara ympäristössä, evakuointi, korvausvelvoitteet

Tietämättömyys lainsäädännöstä

• Lainvastainen toiminta, syyte ympäristörikoksesta, rikosoikeudellinen vastuu

Puutteellinen tieto kemikaaleista ja niiden vaikutuksista

• Viemäriin, maaperään ja ilmaan joutuu sinne kuulumattomia kemikaaleja, ym- päristön pilaantuminen, korvausvelvoite, mahdollinen lainvastainen toiminta.

Muuttuva lainsäädäntö

• Muutokset tulevat voimaan nopeasti, ei reagointimahdollisuutta, asiakkaiden menetys

Kiinteistökauppa

• Maaperä saastunut aikaisemmassa toiminnassa, kunnostuskustannukset, ra- kenteista löytyy jätteenä haitallisia materiaaleja (esimerkiksi asbesti)

Ympäristöriskin vakavuus

Toimialan lisäksi ympäristöriskin vakavuuteen vaikuttaa merkittävästi, missä ja minkä- laisessa paikassa yritys toimii. Maaperän laatu, lähistöllä olevat vesistöt, virkistysalueet, suojelualueet, asutus, sairaalat jne. asettavat toiminnalle erityisiä ehtoja.

Ympäristöriskejä voi liittyä toiminnan kaikkiin vaiheisiin:

• Raaka-aineiden, apuaineiden ja kemikaalien hankintaan sekä varastointiin

• Tuotantoon ja kunnossapitoon

• Kuljetuksiin

• Tuotekehitykseen

• Tuotteiden korjaus- ja huoltotoimintaan

• Kiinteistön rakenteisiin.

Ympäristöriskien kartoittaminen Kemikaalit ja jätteet

Kemikaalien käyttöön, varastointiin ja kuljetuksiin liittyy aina erityinen onnettomuus- riski, jonka vakavuus riippuu merkittävästi kemikaalien vaarallisuudesta ja myrkyllisyy- destä. Tarkasteltaessa kemikaaleihin ja jätteisiin liittyviä riskejä on otettava huomioon myös yrityksen tiloissa työskentelevien alihankkijoiden ja urakoitsijoiden käytössä ole- vat aineet ja syntyvät jätteet.

Päästöt ja toimintahäiriöt

Normaalitoiminnassa syntyvät päästöt voivat olla hyvin hallinnassa. Häiriö- ja onnetto- muustilanteissa syntyvät päästöt voivat kuitenkin aiheuttaa haitallisia vaikutuksia

suurella alueella riippuen päästön laadusta ja vakavuudesta. Häiriötilanteisiin liittyy usein myös poikkeuksellisen voimakas melu.

Muut riskiä aiheuttavat

Xxxxxxxxx toimitiloissa työskentelevät alihankkijat ja urakoitsijat vaikuttavat omalta osaltaan yrityksen toimintaan. Varsinkin usein vaihtuva vieras työvoima

asettaa omat vaatimuksensa oikeiden työtapojen ja menettelyjen tiedottamiseen ja koulutukseen. Kiinteistön historiaan liittyvät riskit on syytä myös tunnistaa xxxxxxxx- xxxxxx tarkasti. Yllätykset voivat olla ikäviä ja kustannuksiltaan suuria.

Ympäristöriskien todennäköisyyden arviointi ja luokittelu

Riskien todennäköisyys voidaan arvioida seuraavasti:

• Epätodennäköisenä ympäristövahinkona voidaan pitää tapausta, joka sattuu harvemmin kuin kerran 20 vuodessa

• Mahdollisena ympäristövahinkona voidaan pitää tapausta, joka sattuu kerran kymmenen vuoden aikana

• Todennäköinen ympäristövahinko tapahtuu vuosittain

6.3 Yrityksen ympäristösuunnitelma ‌

Yrityksellä on lakisääteinen velvollisuus olla riittävästi selvillä toimintansa ympäristövai- kutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista sekä parhaan käytettävissä olevan tekniikan (BAT) käytöstä päästöjen vähentämiseksi. Tämän velvoitteen hoitamiseksi yrityksen on syytä laatia ympäristösuunnitelma.

Ympäristösuunnitelmassa on erityisen tärkeää kartoittaa toiminnan mahdolliset ympä- ristöriskit ja miettiä, miten ympäristöriskejä voidaan vähentää. On myös aiheellista suunnitella etukäteen, miten toimitaan, jos ympäristöriski toteutuu.

Yleisimpiä riskejä maa- ja vesirakennusalalla ovat polttoaineisiin ja öljytuotteisiin liitty- vät riskit, ilmansaasteisiin ja meluun liittyvät riskit sekä jätteiden käsittelyyn ja pilaan- tuneisiin maa-aineksiin liittyvät riskit (ks. muistilistat kohdassa 6.6).

6.4 Yleinen siisteys ‌

Eräs halvimpia keinoja onnettomuuksien vähentämisessä on yleisen siisteyden ylläpito. Yleistä siisteyttä edistää mm. asianmukaisesti suunnitellut tuotanto- tai varastotilat, mutta sitä parantaa myös toimintatapojen ja työohjeiden noudattaminen. Niin tuotan- totilojen kuin varastojenkin tulisi olla riittävän väljiä, jotta tilaa riittää kaikelle tarpeelli- selle. Selkeät ohjeet ja varastopaikkojen (myös säiliöiden) merkintäkilvet näkyvillä pai- koilla auttavat järjestyksen ylläpitoa. Mahdolliset kemikaalivuodot ja jätteet tulisi sii- vota pois mahdollisimman pian. Myös jäteastiat tulisi tyhjentää riittävän usein.

Tarkistuslista yleiseen siisteyteen

• Kemikaalit varastoidaan niille kuuluvilla paikoilla

• Kemikaaleja hankitaan ja varastoidaan vain se määrä, mikä kulloinkin tarvitaan

• Kemikaalivarastoissa on turva-altaat, imeytysainetta ja siivousvälineet, myös hal- leissa pidettäville nestemäisille aineille tulee olla allastus

• Jätteille on varattu riittävä määrä astioita ja jätteet toimitetaan eteenpäin riittävän usein

• Hanat ja venttiilit ovat oikeissa asennoissa

• Mittariasteikot ovat puhtaita ja helposti luettavissa

• Kulkuväylät ovat esteettömät

6.5 Jätelainsäädäntö ‌

Uusi jätelaki ja -asetus tulivat voimaan 1.5.2012. Uusi lainsäädäntö toi mukanaan eri- tyisesti kaksi muutosta:

− kirjanpitovelvollisuus jätteestä

− siirtoasiakirjan tekeminen myös rakennus- ja purkujätteestä.

Kirjanpitovelvollisuus jätteestä

Myös rakennus- ja purkujäte luokitellaan nykyään jätelain mukaiseksi jätteeksi. Toiminnanharjoittajan on pidettävä kirjaa jätteistä, jos kysymyksessä on:

1) toiminta, jossa syntyy vähintään 100 tonnia jätettä vuodessa

2) toiminta, jossa syntyy vaarallista jätettä

3) ympäristöluvanvarainen jätteiden käsittely

4) muu kuin 1—3 kohdassa tarkoitettu toiminta, joka on ympäristöluvanvaraista;

5) ammattimainen jätteen kuljettaminen ja välittäjänä toimiminen sekä jätteen keräys.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että ko. jätteestä täytyy pitää aikajärjestyksen mukaista kirjanpitoa, jos jätettä syntyy työmaalla vähintään sata tonnia vuodessa. Lain peruste- lujen ja aiheesta esitettyjen tulkintojen mukaan tarkoitus on nimenomaan toimipaikka- kohtainen tarkastelu, mikä rakennusalalla tarkoittaisi työmaakohtaisuutta.

Kirjanpidossa on oltava seuraavat tiedot:

1) jätteen määrä

2) jäteluettelon mukainen jätteen nimike ja kuvaus jätelajista sekä olennaiset tiedot jätteen ominaisuuksista ja koostumuksesta

3) vaarallisesta jätteestä pääasialliset vaaraominaisuudet

4) toimitettaessa jäte työmaan ulkopuolelle käsiteltäväksi, jätteen vastaanottajan ja kuljettajan nimi ja yhteystiedot sekä jätteen käsittelytapa.

Jätteen kuljettajan, välittäjän ja keräystoiminnan harjoittajan kirjanpito

Mikäli toiminnanharjoittajan on yllämainittujen edellytysten täyttyessä pidettävä kirjaa jätteistä, tällaisessa toiminnassa kuljetetuista, välitetyistä tai kerätyistä jätteistä on myös pidettävä kirjaa ja niitä koskevassa kirjanpidossa on oltava seuraavat tiedot:

1) jätteen määrä;

2) jäteluettelon mukainen jätteen nimike ja kuvaus jätelajista sekä olennaiset tiedot jätteen ominaisuuksista ja koostumuksesta;

3) vaarallisesta jätteestä liitteen 3 mukaiset pääasialliset vaaraominaisuudet;

4) jätteen luovuttaneen kiinteistön haltijan tai muun jätteen haltijan nimi ja yhteystie- dot;

5) jätteen kuljetuksen tai jätteen vastaanoton ja luovutuksen päivämäärät;

6) jätteen vastaanottajan nimi ja yhteystiedot.

Siirtoasiakirja

Jätteen siirtoasiakirja vaaditaan nyt myös rakennus- ja purkujätteestä. Siirtoasiakirja on dokumentti, josta ilmenevät mm. jätteenhaltija, kuljettaja, vastaanottaja, jätteen laji ja päiväykset.

Jätelaissa tarkoitetussa siirtoasiakirjassa on oltava seuraavat tiedot:

1) jätteen tuottajan tai muun jätteen haltijan, kuljettajan ja vastaanottajan nimi ja yh- teystiedot;

2) jätteen siirron ajankohta sekä alkamis- ja päättymispaikka;

3) jäteluettelon mukainen jätteen nimike sekä kuvaus jätelajista;

4) jätteen määrä;

5) jätteen haltijan vahvistus annettujen tietojen oikeellisuudesta;

6) jätteen siirron päätyttyä jätteen vastaanottajan vahvistus jätteen vastaanotosta mu- kaan lukien tiedot vastaanotetun jätteen määrästä

Vaarallisen jätteen siirtoa koskevassa siirtoasiakirjassa on lisäksi oltava seuraavat tie- dot:

1) jätteen koostumus, olomuoto ja liitteen 3 mukaiset pääasialliset vaaraominaisuudet;

2) jätteen pakkaus- ja kuljetustapa;

3) jätteen käsittelytapa.

Jätteen haltijan on huolehdittava siitä, että siirtoasiakirja on mukana jätteen siirron ai- kana ja että se annetaan siirron päätyttyä jätteen vastaanottajalle, joten työmaalla on varauduttava siihen, etteivät vastaanottopaikat ota jätettä vastaan ilman siirtoasiakir- jaa.

Useimmilla vastaanottopaikoilla on omat siirtoasiakirjansa, joita voi tiedustella vastaan- ottopaikoista. Myös vastaanottopaikkojen internet-sivuilta löytyy usein valmiina siir- toasiakirja.

Rakennusteollisuus RT on laatinut jäsenyritysten käyttöön siirtoasiakirjamallin, jota voitte halutessanne käyttää (liitteenä)

Siirtoasiakirja tulee tehdä kolmena kappaleena, joista yksi jää työmaalle, yksi kuljetta- jalle ja yksi vastaanottopaikalle. Siirtoasiakirja tulee säilyttää 3 vuotta laskien vastaan- ottopaikan allekirjoituksen päiväyksestä.

Jätteen erilliskeräys seuraaville jätteille

Jäteasetuksen 16 §:n mukaan rakennus- ja purkujätteen haltijan on järjestettävä jät- teen erilliskeräys mm. seuraaville jätelajeille:

− betoni-, tiili-, kivennäislaatta- ja keramiikkajätteet

− kipsipohjaiset jätteet

− kyllästämättömät puujätteet

− metallijätteet

− lasijätteet

− muovijätteet

− paperi- ja kartonkijätteet

− maa- ja kiviainesjätteet.

6.6 Muistilistoja ‌

Toiminta ja tiedotus ympäristöonnettomuustilanteissa ‌

Mahdollisen ympäristöonnettomuuden sattuessa tulee kaikkien tietää tehtävänsä. Tehokkaalla ja no- pealla alkutorjunnalla voidaan usein merkittävästi pienentää ympäristövahinkoa. Onnettomuustilan- teissa pitää sisäisen ja ulkoisen tiedottamisen toimia.

Aihealueet	Tarvittavat toimenpiteet	Onko hoidettu/ huomioitu ympä- ristö- suunnitelmassa	Vastuu- henkilö
Sisäiset kehittämis- toimet ja oppiminen	Xxxxxxxxx mahdollisten onnetto- muustilanteiden kartoitus etukä- teen
	Läheltä piti –tilanteiden huomioimi- nen toiminnan suunnittelussa
	Vastuukysymysten määrittely on- nettomuustilanteissa
	Toimintaohjeiden laadinta mahdol- listen onnettomuustilanteiden va- ralta
	Toiminnan harjoittelu onnetto- muustilanteissa etukäteen
	Sen selvittäminen, miten päästöjä il- maan poikkeustilanteissa rajoite- taan
	Sen selvittäminen, miten päästöjä vesistöön tai viemäriin poikkeusti- lanteissa rajoitetaan
	Sen selvittäminen, miten maape- rään poikkeustilanteissa rajoitetaan
Vahinkojen korjaa- minen	Onko kiinteistöllä kaivoja tai pohja- vesiputkia, joista onnet-

	tomuustilanteessa voidaan poistaa pohjaveteen joutunutta kemikaalia
	Sammutusvesien käsittelyn selvittä- minen
	Käytettyjen imeytysaineiden, -mat- tojen sekä muiden palo- ja torjunta- jätteiden käsittely
Ulkoinen tiedotta- minen	Suunnitelma tiedottamisesta onnet- tomuustilanteissa (esim. osaksi toimintaperiaateasiakirjaa, pelastussuunnitelmaa, toimintaoh- jeita tms.)
Ulkoinen tiedotta- minen	Sen selvittäminen, missä tilanteissa ja mille viranomaiselle onnetto- muustilanteista tulee raportoida

Polttoaineet ja öljytuotteet ‌

Öljyt aiheuttavat ympäristössä maaperän, pohjavesien ja vesistöjen likaantumista. Pohjavedelle hai- tallisimpia mineraaliöljytuotteita ovat kevyet öljytuotteet kuten kevyt polttoöljy, petrooli ja bensiini. Raskaat öljytuotteet, kuten raskas polttoöljy, ovat ongelmallisimpia aineita vesistövahingoissa. Eniten maaperän ja pohjaveden likaantumista ovat aiheuttaneet vanhat, huonokuntoiset maanalaiset öljy- ja polttoainesäiliöt ja -putkistot.

Aihealueet	Tarvittavat toimenpiteet	Onko hoidettu/ huomioitu ympä- ristö- suunnitelmassa	Vastuu- henkilö
Öljyvahinkojen tor- junta	Öljyjen varastointia hoitavan henki- lön nimeäminen
	Öljyntorjuntaan varautuminen (imeytysaineet, öljynerotuskaivot, viemärien sulkumatot jne.)
	Öljynerotuskaivojen säännöllinen tarkastus ja tyhjennys
Polttoaineet	Polttoaineiden purkualueen päällys- täminen ja varustaminen siten,

	etteivät vuodot joudu maaperään tai viemäriin
	Kaikkien öljysäiliöiden ja –putkisto- jen kunnon toteaminen (kaikkien tu- lisi olla hyväkuntoisia)
	Kaikkien maanalaisten ja rakentei- den sisäisten öljysäiliöiden ja –put- kistojen sijainnin selvittäminen
	Säiliöiden ja putkistojen kunnon säännöllinen tarkastaminen (väh. 5- 10 v. välein)
	Mahdollisuuksien mukaan maan- alaisten säiliöiden korvaaminen maanpäällisillä, suoja-altailla varus- tetuilla säiliöillä
	Sen varmentaminen, että säiliö ja putkistot kestävät paineistetun täy- tön
	Maanpäällisten öljysäiliöiden suoja- altaiden riittävän tilavuuden varmis- taminen (mieluiten 110 % säiliötila- vuudesta tai kaksoisvaippasäiliö)
	Säiliöiden ylitäytönestimien kunnon varmistaminen
	Säiliöiden suojarakenteiden tiiviy- den varmistaminen (vuototilan- teessa öljyä ei saa päästä läpi)
Öljytuotteet	Purkualueen päällystäminen ja sen varmistaminen, etteivät vuodot joudu maaperään tai viemäriin
	Öljytynnyreiden käsittelyyn asian- mukaisten nosto- ja siirtovälineiden (esim. tynnyrikärryt) hankkiminen
	Voitelu- ja jäteöljyjen säilyttäminen allastetussa tai katetussa tilassa
Nestekaasu	Nestekaasupullojen kaatumisen es- täminen pullojen varastointi- ja käyttöpaikoilla
Nestekaasu	Riittävän ilmanvaihdon järjestämi- nen sisätiloihin, joissa käytetään nestekaasulaitteita

	Nestekaasulaitteiden kunnon (liitok- set, letkut) säännöllinen tarkastami- nen (vuosittain)
	Hyväksytyn kaasuasennusliikkeen käyttäminen kiinteiden laitteiden asennustöissä
Maakaasu	Maakaasulinjojen sijaintien selvittä- minen
Maakaasu	Laitteiden kunnon säännöllinen tar- kastaminen

Ilmansaasteet ja melu ‌

Ilmansaasteita ovat mm. kaasumaiset ja hiukkasmaiset päästöt sekä haju. Monesti häiriötilanteissa ilmaan joutuu päästöjä, joista voi olla haittaa laajallakin alueella. Pahimpia melun lähteitä ovat mm. puhaltimet ja muu ilmanvaihto, kompressorit, raskas liikenne, työkoneet, metallin, kiven tai puun työstäminen ja rakentaminen ulkotiloissa. Myös poikkeukselliset toiminta-ajat iltaisin ja öisin voivat aiheuttaa meluhaittaa ympäristössä.

Aihealueet	Tarvittavat toimenpiteet	Onko hoidettu/ huomioitu ympä- ristö- suunnitelmassa	Vastuu- henkilö
Päästöt ilmaan	Yrityksen normaalitoiminnasta ai- heutuvien ilmanpäästölähteiden sel- vittäminen (energiantuotanto, pro- sessit, varastot, liikenne)
	Yritystoiminnasta ilmaan joutuvien päästöjen lupaehtoisuuden mukai- suuden varmistaminen
	Lupaehtojen mukaisten mittausten ja muun seurannan suorittaminen
	Päästöjen vähentämisen käytössä riittävä tekniikka (puhdistusvälineet)
	Päästöjen mahdollinen vähentämi- nen vaihtamalla prosessiaineita, polttoainetta, säätämällä prosessia tai lisäämällä automatiikkaa

	Tuotantolaitteiden ja päästöjen puhdistuslaitteiden säännöllinen huoltaminen
	Päästöjen muodostumisen selvittä- minen poikkeustilanteissa
	Kaasupullojen varastointi- ja käyttö- paikkojen määräystenmukaisuus
Melu	Toiminnan aiheuttaman melun ver- taaminen sallittuihin raja-arvoihin
	Mahdolliset valitukset melusta ja nii- hin reagointi
	Melun leviämisen estäminen mah- dollisuuksien mukaan (esim. melu- vallit)
	Vaihtoehtoisten liikennejärjestelyn miettiminen melun vähentämiseksi
	Ajoneuvojen tyhjäkäynnin vähentä- minen minimiin
	Poikkeukselliseen aikaan (ilta ja yö, viikonloput) tehtävien töiden melu- tason tarkistaminen

Jätteiden käsittely ‌

Aihealueet

Tarvittavat toimenpiteet

Onko hoidettu/ huomioitu ym- päristö-

suunnitelmassa

Vastuu- henkilö

Jätteen synnyn eh- käisy

• Jätteen määrän ja haitalli- suuden vähentäminen

• Uudelleenkäytön valmistelu

• Kierrätys

• Hyödyntäminen energiana tai muu hyödyntäminen

• Loppukäsittely

Jätehuolto

• Järjestä jätehuolto

• Jätteiden kerääjä ja kuljet- taja on hyväksytty ja mer-

kitty jätehuoltorekisteriin

Vaaralliset jätteet	Vaarallisia jätteitä ovat esimerkiksi käytöstä poistetut • Loisteputket ja energian- säästölamput • Akut ja paristot • Liimat, ohenteet, hapot, maalit ja käytetyt maalaus- välineet • Öljyt, öljyiset jätteet ja öl- jynerotuskaivojen sakka • Räjähdysvaaralliset aineet ja tuotteet • Vanhentuneet lisäaineet Suunnittele vaarallisten jätteiden säilytys ja käsittely
Jätevedet	• Selvitä alueen jätevesijärjes- telmän vaatimukset
Ympäristöluvan vaativa toiminta	• Jos tarvitset toiminnassasi ympäristöluvan, selvitä lu- pahakemuksessa, miten to- teutat etusijajärjestystä ja materiaalitehokkuutta.
Kirjanpito	• Jätelain mukainen kirjanpi- tovelvollisuus jätteistä
Siirrot	• Jätelain mukainen siir- toasiakirja

Document Metadata

Table of Contents

TYÖMAAKANSIO OSA 1: SOPIMUKSET JA YRITYKSEN VELVOITTEET‌

Document Metadata