Yleissopimus kulttuuriomaisuuden suojelemiseksi aseellisen selkkauksen sattuessaYleissopimus Kulttuuriomaisuuden Suojelemiseksi Aseellisen Selkkauksen Sattuessa • January 12th, 2017
Sopijapuolet, jotka toteavat, että kulttuuriomaisuus on kärsinyt vakavia vaurioita viime aseellisten selkkausten aikana ja että sodankäyntitekniikan kehityksen vuoksi se on entistä suuremmassa vaarassa tuhoutua, ovat vakuuttuneita siitä, että minkä tahansa kansan kulttuuriomaisuudelle aiheutettu vahinko on menetys koko ihmiskunnan kulttuuriperinnölle, koska jokainen kansa on tuonut osansa maailman kulttuuriin, katsovat, että kulttuuriperinnön säilyttäminen on erityisen tärkeää maailman kaikille kansoille ja että tämän perinnön kansainvälinen suojelu on tärkeätä, niiden kulttuuriomaisuuden suojelemista aseellisen selkkauksen sattuessa koskevien periaatteiden johdattamina, jotka on vahvistettu Haagin vuoden 1899 ja 1907 yleissopimuksissa sekä 15. päivänä huhtikuuta 1935 tehdyssä Washingtonin yleissopimuksessa, katsovat, ettei tällainen suojelu voi olla tehokasta, ellei sen järjestämiseen ryhdytä rauhan aikana kansallisin ja kansainvälisin toimenpitein, päättävät ryhtyä kaikkiin mahdollis
