HOIVAN JA AVUN TARVE Mallilausekkeet

HOIVAN JA AVUN TARVE. Hoivan ja avun tarvitsijoista suuri osa on naisia, siksi että he asuvat usein yksin. He asuvat miehiä todennäköisemmin yksin, koska naiset naivat usein vanhemman miehen ja elävät kauemmin kuin miehet. Yksin asuvilla on suurin riski sille, etteivät he saa palveluja miltään taholta (Kröger 2005). Hoivan tarve alkaa lisääntyä naisilla yli 75-vuotiaana ja miehillä 80 ikävuoden jälkeen. Yli 85 vuotta täyttäneistä jo puolet sai Stakesin tekemän hyvinvointitutkimuksen mukaan apua joltain taholta, naiset useammin kuin miehet. Stakesin vuoden 2004 hyvinvointikyselyn mukaan vanhimmassa ikäryhmässä (85+) melkein kaikki naiset (88 %) ja miehistäkin 40 prosenttia asuu yksin (Vaarama ym. 2006, 199–120). Yksin asumisen lisäksi perheen ulkopuolisen avun tarvetta lisää se, että sukulaiset asuvat entistä useammin kaukana toisistaan. Sekä useamman sukupolven yhdessä että lähekkäin asuminen on harvinaistunut. Metsämuurosen (2001, 180) mukaan nykyinen asuntokanta ei myöskään suosi useamman sukupolven yhdessä asumista ja asunnoissa ei usein ole mummon tai vaarin kammaria. Jatkuvan avun tarpeeseen on vaikea vastata, mikäli auttaja asuu eri paikkakunnalla kuin avun tar- vitsija. Työn perässä muuttaminen on lisääntynyt, joten tämä ”pitkän matkan takaa auttaminen” on varmasti hyvin tavallinen tilanne. Pitkän välimatkan päästä voidaan vastata vain osaan avun tarpeesta, ja tällöin jokapäiväinen hoiva on etsittävä muualta. Mahdollisuuksiin saada tarvittaessa apua vaikuttavat lähipiirin lisäksi myös muun muassa yksityisen ja kolmannen sektorin tuottamien palvelujen saatavuus ja niiden kustannukset. Naisten palvelujen ostomahdollisuuksia vähentävät heidän saamansa pienemmät eläkkeet. EU:ssa käytössä olevan määritelmän mukaan Suomen väestöstä 11 % on köyhiä ja riskiryhmässä ovat erityisesti lapsiperheet ja vanhat naiset (Julkunen 2006, 227). Ikääntyneet naiset ovat siis suuremman palvelutarpeensa ja pienempien tulojensa vuoksi erityisen riippuvaisia edullisista julkisista hoivapalveluista. Xxxxx Xxxxxxx (2005, 173) kritisoi sitä, että hoivatutkimuksessa on usein ollut hoivan antajan nä- kökulma eikä tutkimus ole ollut kiinnostunut hoivan saajan asemasta tai kokemuksista. Tässäkin tutkimuksessa päähuomio kiinnitetään nykyisiin hoitajiin sekä ihmisten asenteisiin ja heidän mah- dollisuuksiinsa osallistua lähipiirinsä hoivan järjestämiseen. Hoivan tarjoamisen ja tarvitsemisen langat ovat monisyiset, joten avun tarvitsijoiden leimaamista avuttomiksi ja ”taakaksi” läheisilleen ja yhteiskunnal...