Kuluttaja. Kuluttajalla tarkoitetaan kuluttajansuojalain (38/1978) 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettua asiakasta, joka on luonnollinen henkilö ja joka tekee laitoksen kanssa sopimuksen liittymisestä tai laitoksen palvelujen toimittamisesta ja käyttämisestä pääasiassa muuta tarkoitusta kuin elinkeinonharjoittamista varten. Siltä osin kuin ei toisin erikseen sanota, asiakasta koskevia ehtoja sovelletaan myös kuluttajaan.
Kuluttaja. Kuluttajansuojalain (38/1978) 4 §:n mukaan kuluttajana pidetään sellaista luonnollista henkilöä, joka ostaa kulutushyödykkeitä pääasiassa omaan käyttöönsä. Kuluttajana voidaan pitää luonnollista henkilöä. Luonnollinen henkilö on oikeudellisessa kielenkäytössä yksityinen henkilö. Kuluttajalla eli luonnollisella henkilöllä on aina kyky saada oikeuksia ja velvollisuuksia nimiinsä syntymästä kuolemaan saakka. Tätä kutsutaan oikeuskelpoisuudeksi. Vaikka luonnollinen henkilö on oikeuskelpoinen, hänen täytyy olla myös oikeustoimikelpoinen tehdäkseen sopimuksen elinkeinonharjoittajan kanssa. Oikeustoimikelpoisuus tarkoittaa kykyä tehdä oikeustoimia eli solmia sopimuksia. Luonnollinen henkilö saavuttaa oikeustoimikelpoisuuden täyttäessään 18 vuotta, ellei häntä ole julistettu vajaavaltaiseksi. (Saarnilehto 2009, 26.) Vajaavaltaisten eli alle 18-vuotiaiden kuluttajien oikeutta solmia sopimuksia on rajoitettu. Vajaavaltainen voi solmia tavanomaisia ja merkitykseltään vähäisiä sopimuksia (L 1.4.1999/442, 24 §). Vajaavaltaista ei sido sellainen oikeustoimi, jonka hän on tehnyt oikeudetta, ja johon hänen edunvalvojansa ei ole antanut suostumustaan. Kun edunvalvoja hyväksyy vajaavaltaisen tekemän sopimuksen tai kun vajaavaltainen täysivaltaiseksi tultuaan hyväksyy tekemänsä sopimuksen, sitoo se vajaavaltaista. (L 1.4.1999/442, 26 §.) Alaikäisen ostamat huppari ja lippalakki olivat kuluttajariitalautakunnan (myöh. KRL) mukaan tavanomainen ostos 12-vuotiaalle tytölle, mutta iltapuvun ja asusteiden ostamista ei pidetty olosuhteisiin nähden tavanomaisena ja merkitykseltään vähäisenä 17-vuotiaalle tytölle (KRL 2302/30/09; KRL 1840/30/09). Kuluttajansuojalain (38/1978) 1 luvun 4 §:n tarkoittamaa kuluttajaa tulee nimenomaan pitää luonnollisena henkilönä, ei yleisesti asiakkaana (Peltonen & Määttä 2015, 52). Eräissä oikeustapauksissa on jouduttu pohtimaan kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisiä rajoja. Elinkeinonharjoittaja voidaan lukea kuluttajaksi, jos hän ei osta tuotetta elinkeinonharjoittamista varten, vaan ostaa sen luonnollisena henkilönä. (Xxxxxxxx & Määttä 2015, 53.) Maanviljelijä tulkittiin Vaasan hovioikeudessa (VaaHO:1991:21) elinkeinonharjoittajaksi hänen ostaessaan kenttäsirkkelisahan liikkeenharjoittajalta. Maanviljelijää ei pidetty kuluttajana, kuten hän itse oli itsensä tulkinnut, sillä kenttäsirkkelisahaa ei pidetty kuluttajansuojalain (38/1978) tarkoittamana kulutushyödykkeenä. Lisäksi maanviljelijä oli ostanut sahan omaa elinkeinotoimintaansa varten, jo...
Kuluttaja. Vesihuollolla tarkoitetaan vedenhankintaa eli veden johtamista, käsittelyä ja toimittamista talousvetenä käytettäväksi sekä viemäröintiä eli jäteve- den poisjohtamista ja käsittelyä siinä laajuudessa kuin siitä laitoksen ja asiakkaan kesken sovitaan.