Lapsen huolto. Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta säätelevää lainsäädäntöä uusitiin vuona 1984, jol- loin tuli voimaan Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983). Uusi laki korosti huoltajan velvollisuuksia ja asetti lapsen edun keskeisimpään asemaan. Se mahdollisti lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan sopimuksen vahvistamisen tuomioistuinmenettelyn ulkopuolella eli sosiaalilautakunnassa. Xxxx myös muutti eronneiden vanhempien asemaa lapsen huollossa ja antoi mahdollisuuden yhteishuol- toon. (Koulu 2014, 97.) Uudessa laissa lapsen huollolliset oikeudet irrotettiin kokonaan hänen syntymäperäs- tään ja vanhempien avioliitosta, sekä erotettiin selkeästi käsitteet lapsen holhous ja huolto toisistaan. Myöhemmin termi holhous korvattiin termillä edunvalvonta. HTL 3 §:n mukaan lapsen huoltajia ovat hänen vanhempansa tai henkilöt, joille lapsen huolto on uskottu. Holhoustoimesta annetussa laissa (442/1999) 4 §:ssä säädetään, että edun- valvojina toimivat lapsen huoltajat, jollei laissa toisin säädetä tai tuomioistuin erikseen toisin määrää. Käytännössä lapsen edunvalvonta ja huolto ovat useimmiten samoissa käsissä, lapsen vanhemmilla, ja muihin ratkaisuihin päädytään vain harvoissa tapauk- sissa esimerkiksi, jos huoltaja ei alaikäisyytensä vuoksi voi toimia edunvalvojana. (Gottberg 2010, 166–168.) Lapsen huollolla tarkoitetaan lapsen henkilökohtaista hoitamista, jolla turvataan lap- sen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi sekä hyvä hoito ja kasvatus. Lisäksi sillä tur- vataan lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito. (HTL 361/1983, 1 §.) Huoltajat vastaavat lapsen huollosta yhdessä riippumatta sitä, onko lapsi syntynyt avio- tai avoliitossa ja asuvatko vanhemmat yhdessä vai erillään. Lap- sella on lain nojalla periaatteellinen oikeus saada huoltoa kummaltakin vanhemmal- taan. (HTL 361/1983, 5 §; Gottberg 2010, 168.) Käytännössä etävanhemman rooli lap- sen huollossa voi olla hyvinkin suppea. Se koskee vain määräämisoikeutta lapsen ju- ridista statusta koskevissa kysymyksissä, kuten lapsen nimeen liittyvissä asioissa tai lapselle haettavasta passista. Suurin osa lapsen arkea koskevista kysymyksistä ratkeaa lähivanhemman päätöksellä. (Koulu 2014, 98–99.) Lapsen huolto koostuu kolmesta asiasta. Keskeisimmässä asemassa on lapsen arkipäi- väinen hoito: hyvä kasvatus, tarpeellinen valvonta ja huolenpito, myönteiset ja läheiset suhteet molempiin vanhempiin, turvallinen kasvuympäristö, koulutus sekä ymmärrys, hellyys ja turva. Toisena o...
Lapsen huolto. 35. Yleissopimuksen 1 artiklassa todetaan, että lasten huoltoa (termin käytöstä katso 1 artiklaa koskeva selitys) koskevat oikeudenkäynnit, jotka liittyvät avioeroa, asumuseroa ja avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevaan oikeudenkäyntiin, kuuluvat yleissopimuksen soveltamisalaan, kun taas 3 artik- lassa määrätään, missä tapauksissa ja millä edelly- tyksillä viranomaiset siinä valtiossa, jonka oikeusvi- ranomaiset ovat 2 artiklassa määrättyjen perustei- den nojalla toimivaltaisia avioliittoasioissa, ovat toimivaltaisia myös molempien puolisoiden lapsen huoltajuutta koskevassa asiassa. Tämän vuoksi 3 artiklaan kuuluu kolme kohtaa; 1 kohdassa mää- rätään viranomaisten toimivallasta siinä jäsenval- tiossa, jonka tuomioistuimet ovat toimivaltaisia avioliittoasiassa, ja 2 kohdassa käsitellään tapauk- sia, joissa lapsen asuinpaikka ei ole edellä maini- tussa jäsenvaltiossa. Artiklan 3 kohdassa kyseiselle toimivaltaisuudelle asetetaan aikaraja.
36. Tämän määräyksen rakenteeseen ja sisältöön pää- dyttiin niin yhteisön sisäisestä näkökulmasta kuin maailmanlaajuisten suhteiden, erityisesti vuoden 1996 Haagin yleissopimuksen kannalta vaikeiden neuvottelujen tuloksena. Yhteisön yleissopimuksen rajoittuminen lapsiin, joilla on asuinpaikka jäsen- valtioissa, edistää sen yhteensopivuutta Haagin yleissopimuksen kanssa. Jäsenvaltioiden sovittua lasten huollon sisällyttämi- sestä yleissopimuksen soveltamisalaan vaikeutena oli toimivaltaperusteiden vahvistaminen, sillä vaikka tilanne, jossa lapsen asuinpaikka on val- tiossa, jonka viranomaiset ovat toimivaltaisia avio- liittoasiassa, ei aiheuttanut ongelmia, asia ei ole näin tilanteessa, jossa lapsen asuinpaikka on toi- sessa jäsenvaltiossa. Ongelmaa vaikeuttaa edelleen se, että vuoden 1996 Haagin yleissopimuksen 52 artiklan 2 kohdassa todetaan, että yleissopimus ei rajoita yhden tai useamman sopimuspuolena olevan valtion mahdol- lisuutta tehdä sopimuksia, joihin sisältyy yleissopi- mukseen kuuluvia asioita koskevia määräyksiä lap- sista, joiden asuinpaikka on jossakin kyseisten sopimusten osapuolina olevista valtioista. Tästä seuraa, että molempien yleissopimusten tultua voi- maan se yleissopimus, jota tämä selitysmuistio kos- kee, on ensisijainen tämän yleissopimuksen osapuo- lina olevissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa asu- vien lasten suhteen, kun taas Haagin yleissopimusta sovelletaan muissa tapauksissa.
37. Kansainvälisen toimivallan määrittämistä molem- pien puolisoiden lapsen huoltoa koskevissa asioissa kosk...