MUU LAINSÄÄDÄNTÖ. N:o 91/670
MUU LAINSÄÄDÄNTÖ. Vuokranantajan tulee olla perillä muustakin huomioon otettavasta lainsäädännöstä. Lainsäädäntö vaikuttaa vuokraustoiminnassa koko vuokrasuhteen ajan. Käyn tässä läpi muutaman huomionarvoisen lain lyhyesti, mutta laajemmin mainittuja lakeja ei ole tarpeen käsitellä tässä työssä. Jo markkinoidessaan asuntoa, tulisi ottaa huomioon esimerkiksi yhdenvertaisuuslaki, missä säädetään, että ketään ei saa syrjiä esimerkiksi kansalaisuuden tai uskonnon takia. Yhdenvertaisuuslaissa sijoitusasuntoa vuokraava katsotaan pykälässä neljä mai- nituksi tavaroiden tai palvelujen tarjoajaksi. (Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014, 8 § 1 mom.; Yhdenvertaisuusvaltuutetun www-sivut 2020.) Vuokraustoiminnassa käsitellään vuokralaisten ja vuokralaisehdokkaiden henkilötie- toja jo sen alkuvaiheessa. Tietoja käsitellään myös vuokrasopimuksissa. EU:n tieto- suoja-asetus ja vuonna 2018 voimaan tullut tietosuojalaki (1050/2018) on tämän vuoksi hyvä pitää mielessä, kun käsittelee vuokralaisten henkilötietoja. Pienimuotois- takin vuokraustoimintaa harjoittavan vuokranantajan tulisi käsitellä vuokralaisen hen- kilötietoja varovasti, mutta tämä velvollisuus korostuu silloin, kun asuntovuokraami- nen on ammattimaisempaa tai vuokranantajana on yritys. Myös muualla lainsäädännössä on säännöksiä, jotka voivat tulla vuokraustoiminnassa vastaan. Esimerkiksi asunto-osakeyhtiölaissa (1599/2009) on myös vuokralaisia kos- kevia säännöksiä. Luottotietolain (527/2007) 19 §:n soveltaminen tulee usealle vuok- ranantajalle vastaan erityisesti silloin kun vuokrasopimusta ollaan solmimassa ja ha- lutaan tarkistaa vuokralaisen luottotiedot. Korkolaissa (633/1982) sen sijaan säädetään viivästyskoron enimmäismäärästä, jonka tarpeellisuus voi tulla eteen vuokranantajalle, jonka vuokralainen maksaa vuokria myöhässä. Kuluttajansuojalaki ja sen noudattaminen voi lisäksi tulla kyseeseen elinkeinonharjoit- tajilla, joka vuokraa asuntoja kuluttajille. Kuluttajana pidetään luonnollista henkilöä, joka hankkii kulutushyödykkeen, eli tässä tapauksessa vuokra-asunnon, pääasiassa muuhun tarkoitukseen kuin elinkeinotoimintaansa varten. Elinkeinonharjoittajana pi- detään luonnollista henkilöä tai yksityistä tai julkista oikeushenkilöä, joka ammatti- maisesti esimerkiksi vuokraamalla tarjoaa kulutushyödykkeitä kuluttajille. (Kuluttaja- suojalaki 1 luku 4–5 §.)
MUU LAINSÄÄDÄNTÖ. Kuluttajansuojalaki (38/1978) Tietoa kuluttajansuoja-asioista saa Kilpailu- ja Kuluttajavi- raston (KKV) nettisivuilta: xxx.xxx.xx/ • Tietosuojalaki (1050/2018) • Laki eräistä vakuutusmaksuista suoritettavasta verosta (664/1966) (vakuutusmaksuvero) • Palosuojelurahastolaki (306/2003) (palosuojelumaksu) • Määräykset ja ohjeet 10/2012 Pitkäaikaissäästämissopimusten ja vakuutusten kulujen ja tuottojen ilmoittaminen • Määräykset ja ohjeet 15/2013 Finanssipalvelujen ja -tuotteiden markkinointi • Määräykset ja ohjeet 16/2013 Finanssipalvelujen tarjoamisessa noudatettavat menettelytavat Jos vakuutusedustaja tarjoaa vakuutuksia Suomessa kuluttajille tai sel- laisille elinkeinonharjoittajille, jotka huomioon ottaen heidän elinkeinotoi- mintansa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin, ovat vakuutuksenan- tajan sopimuspuolena rinnastettavissa kuluttajaan, on hyvän vakuutus- tavan ja hyvän vakuutusmeklaritavan mukaista, että asiamies tai vakuu- tusmeklari antaa vakuutuksenhakijalle tai –ottajalle vakuutusehdot ja muut vakuutuksesta annettavat tiedot hänen äidinkielellään, jos se on suomi tai ruotsi. Vakuutusedustaja voi poiketa tästä vain vakuutuksen- hakijan tai –ottajan nimenomaisella suostumuksella. Henkivakuutuksesta annettavien tietojen kieltä koskee myös oikeusmi- nisteriön asetus 177/2011, jonka 11 §:n mukaan tiedot on annettava selkeästi, ymmärrettävästi ja vakuutuksenottajan valinnan mukaan suo- meksi tai ruotsiksi. Vakuutuksenottajan pyynnöstä tiedot voidaan antaa muullakin kielellä.