Psykologisen sopimuksen tyypit. Xxxxxxxxx (1989) mukaan psykologisia sopimuksia on kahdenlaisia, relationaalisia ja transaktionaalisia (ks. taulukko 1). Bothan ja muiden (2021) mukaan tämä onkin eniten käytetty psykologisten sopimusten tyyppijaottelu. Xxxxxxxxx (1989) mukaan relationaaliset psykologiset sopimukset ovat luonteeltaan avoimia esimerkiksi kestonsa suhteen, ja niihin liittyy ei-rahallisia tekijöitä kuten lojaalius. Tämänkaltaisiin töihin saatetaan palkata kokematon henkilö sillä ajatuksella, että hänestä tulisi pitkäaikainen työntekijä, joka sitten koulutetaan juuri kyseisiin tehtäviin (Xxxxxxxx, 1990). Työsuhteen kestoa ei ole välttämättä määritelty kovin tarkasti, tai työtehtävien laajuus voi vaihdella ja muokkaantua ajan myötä (Xxxxxxxx, 1989). Transaktionaaliset psykologiset sopimukset puolestaan keskittyvät rahaan, ja ne ovat usein lyhytaikaisia (Xxxxxxxx, 1989). Tyypillistä on, että työlle sovitaan jokin tietty aika, tehtävä ja maksettava korvaus (Xxxxxxxx, 1990). Työntekijä kokee tällaisen tehtävän olevan usein enemmänkin ponnahduslauta hänen uralleen kuin pysyvä ja pitkäaikainen työpaikka, johon sitoutua (Xxxxxxxx ja muut, 1994). Työtehtävien laajuus on myös usein suppea ja tarkasti ennalta määritelty (Xxxxxxxx, 1990). Fokus Taloudellinen ja ei-taloudellinen, sosioemotionaalinen, luontainen Taloudellinen, ulkoinen Aikaväli Määrittelemätön Päättyvä, täsmällinen Pysyvyys Dynaaminen Muuttumaton Laajuus Levittäytynyt Suppea Havaittavuus Subjektiivinen Julkisesti havaittava Xxxxx ja Xxxxxxxxx esittelivät vuoden 1998 julkaisussaan mallin, jossa työntekijän ja työnantajan välinen vaihtosuhde luokitellaan neljään tyyppiin (ks. kuvio 1). Nämä tyypit määräytyvät sen mukaan, miten työntekijän ja työnantajan velvollisuudet ovat keskenään tasapainossa sekä missä määrin osapuolet ovat itse velvoitettuja (Shore & Barksdale, 1998). Velvollisuuden voidaan katsoa olevan korkea tai matala (Shore & Barksdale, 1998). Korkea velvoite tarkoittaa sitä, että osapuolella katsotaan olevan korkea velvollisuus täyttää tietty sopimusehto, ja matala puolestaan tarkoittaa hyvin rajallista tai olematonta velvollisuutta ehdon täyttämiseen (Shore & Barksdale, 1998). Neljä tyyppiä muodostuvat siten, että joko työntekijällä ja työnantajalla on molemmilla samanaikaisesti keskinäiset korkeat tai matalat velvoitteet, tai toisella on korkeat ja toisella keskimääräiset tai matalat velvoitteet (Shore & Barksdale, 1998). Työntekijän katsotaan olevan ylivelvoitettu silloin, kun hänellä on korkeat velvoitteet, ja...
