Psykologinen sopimus. Psykologinen sopimus on kirjallisuudessa mainittu ensimmäisen kerran vuonna 1960, kun amerikkalainen organisaatiopsykologi Xxxxx Xxxxxxx esitteli käsitteen. Hänen mukaansa psykologinen sopimus osapuolten eli työnantajan ja työntekijän välillä syntyy, koska kummallakin on tarve osoittaa toiselle ja toisaalta huomioida toisen työelämään liittyviä tarpeita. Alkuperäinen ajatus siitä, että työelämässä ylipäätään esiintyy henkilökohtaisia vaihtosuhteita, on taas lähtenyt liikkeelle Xxxx Xxxxxxxxxxx vuonna 1958 kirjoittamasta terapeutin ja asiakkaan välisen suhteen analyysistä. Xxxx tutkimuskirjallisuuden historiassa on 1950-60-luvun taitteesta useita mainintoja ensimmäisistä ajatuksista koskien psykologista sopimusta ja työntekijän ja työnantajan vaihtosuhdetta. Suureen suosioon ajatus psykologisesta sopimuksesta työelämässä tuntuu päässeen kuitenkin vasta 1990-luvulla, jolloin siitä on useita mainintoja myös eri alojen lehdissä ja julkaisuissa. (Conway & Xxxxxx 2006, 7- 10) Xxxxxxx Xxxxxx (2007, 94-95), joka on kirjoittanut psykologisen sopimuksen historiasta ja kehityksestä, lähtee psykologisen sopimuksen historiaa kuvatessaan liikkeelle Vanhasta Testamentista. Siinä juutalaiset tekivät Xxxxxxx kanssa kahdenvälisen henkilökohtaisen sopimuksen mm. siitä, että rukoilemalla ja noudattamalla kymmentä käskyä Jumala huolehtii, että sade kastelee ruokakasvit, ja orpoja ja leskiä kohdellaan reilusti. Keskiajalla Xxxxxxxx mukaan talollisen ja torpparin suhde on ollut merkittävä esimerkki psykologisesta sopimuksesta. Kummassakin esimerkissä psykologisessa sopimuksessa on kyse lojaalisuudesta ja turvasta. Psykologista sopimusta pidettiin pitkään työelämässä elinikäisenä sopimuksena. Teollistumisen myötä työn luonteen muututtua enemmän lyhytaikaiseksi ja tulostavoitteiseksi myös psykologinen sopimus muutti luonnettaan. Siitä tuli niin sanottu liiketoiminnallinen sopimus, jossa työntekijä ja työnantaja sopivat, että työnantaja tarjoaa työtä niin kauan kuin tarvetta on, ja työntekijä sitoutuu työhön niin kauan, kuin se hänelle sopii. Jos työmäärä laskee yli yrityksen sietokyvyn tai fyysinen työ korvataan koneella, yritys irtisanoo työntekijän. Toisaalta, jos työntekijä kokee, että esimerkiksi työstä saatu palkka tai arvostus ei vastaa tehtyä työtä, työntekijä on vapaa lähtemään muualle töihin. Kärjistettynä liiketoiminnallinen psykologinen sopimus on historiallisesti tarkoittanut sitä, että työntekijä tulee töihin, tekee työpäivän ajan töitä, saa siitä palkan työpäivän pää...
Psykologinen sopimus