Sopimusepätasapaino. Sopimuksen sisältö on toinen pääasiallisesti sovitteluun vaikuttavista seikoista. Jotta sovittelu mahdollistuisi, tulee sisällöllisten velvoitteiden olla epäsuhtaisia. Otettaessa selvää siitä, onko mainittua epätasapainoa olemassa, voidaan vertailukohtina käyttää osapuolten suoritusten keskinäistä arvoa ja dispositiivista oikeutta. (Xxxxx, X. 2003, 58.) Saatetaan puhua ns. dispositiivisten normien puolipakottavuudesta, jolla tarkoitetaan sitä, ettei dispositiivisistakaan normeista toisin sopiminen voi etääntyä niistä täysin juuri sovittelumahdollisuuden vuoksi. Käytännössä on siis järkevää toimia sopimusta solmittaessa tahdonvaltaisten normien lähialueilla, jotta kohtuuttomilta ehdoilta (ja sitä kautta sovittelun uhalta) vältyttäisiin. Tahdonvaltaisilla normeilla voidaan siis katsoa olevan suuntaa antava merkitys kohtuullisten ehtojen arvioinnissa. (Xxxxx, X. 2003, 60.) Kyse on kuitenkin vain suuntaviivoista, sillä sovittelu edellyttää kuitenkin aina kokonaisarviointia ja tapauskohtaisuutta. Ei siis voida sanoa, että dispositiiviset normit olisivat aina kohtuullisia tai niiden vastaiset aina kohtuuttomia. (Xxxxxxxxxxx, X. 1991, 165.) Lisäksi epätasapainoa arvioitaessa voidaan ottaa huomioon yleiset sopimuskäytännöt ja niiden pohjalta muodostuva kuva markkinoilla tarjotuista suorituksista ja niiden ehdoista. Jos sopimusvelvoitteet on alkuperäisesti vahvistettu sellaisiksi, että ne ovat toisen osapuolen kannalta olennaisesti raskaammat tai yleisestä käytännöstä poikkeavat, on epätasapaino käsillä. (Xxxxx, X. 2003, 58.) Epätasapainoa arvioitaessa tulee huomiota kiinnittää myös sopimuksen mukaiseen riskinjakoon. Jos kumpikin osapuoli on ottanut sopimusta tehtäessä riskin kannaltaan epäedullisesta olosuhteiden kehittymisestä, ei tämän riskin realisoituminen toisen kohdalla puhu sovittelun puolesta. Sopimushan on nimittäin voinut sitä päätettäessä olla täysin tasapuolinen ja riskinotto tietoista. (Xxxxx, X. 2003, 59.) Tämä seikka ei kuitenkaan (luonnollisesti) toteudu tilanteessa, jossa sopimuskumppanit ovat epätasa-arvoisessa tilanteessa, kuten kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välinen suhde yleensä on. Tällöin osapuolten ei voida katsoa olevan tosiasiallisen sopimusvapauden piirissä, vaan kyse on lähinnä tilanteesta, jossa toisen osapuolen vaihtoehtona on lähinnä hyväksyä tai hylätä sopimus. Tietoisen riskinoton piiriin kuuluvia ehtoja ei yleensä tule sovitella ainakaan sellaisessa tilanteessa, jossa riskinotto on ollut molemminpuolista, sillä se horjuttais...
