Sopimusten vaikutus verkoston toimintaan Mallilausekkeet

Sopimusten vaikutus verkoston toimintaan. Xxxxxx ja Meckling (1976) mukaan sopimussuhteet ovat välttämätön osa yritysten toiminnassa, eikä ainoastaan työntekijäsopimukset, vaan myös esimerkiksi myynti-, osto-, rahoitussopimukset. Yritystoimintaan sinällään liittyy merkittävä määrä vält- tämättömiä sopimuksia. Tätä ilmiötä voikin kutsua yritysten sopimusverkostoksi. On myös huomattava, että yritykset ovat ikään kuin vain ’laillinen muoto’ rakentaa so- pimusten verkosto yksityisten ihmisten keskinäisen toiminnan ohjaamiseksi. Xxxxxx ja Meckling (1976) tarkastelevat myös sopimuksen merkitystä yksilön käyttäytymi- selle organisaatiossa. Tarkastelussaan he nostavat sopimuksen keskeiseksi allokoi- jaksi niin suorien kuin epäsuorien oikeuksien ja velvoitteiden välille. Näin ollen he näkevät sopimuksen toimivan myös kustannusten ja palkkioiden jakamisen perusta- na. Sopimuksen luonteella on siten keskeinen merkitys yksilöiden käyttäytymiselle organisaatioissa. Vertailukohdaksi he ovat ottaneet muun muassa omistajan ja yrityk- sen johdon väliset sopimukset. Toiseksi teemaksi sopimussuhteiden tarkastelussa Xxxxxx ja Xxxxxxxx (1976) nosta- vat agenttiteorian. Tässäkin tarkastelussa he nostavat sopimussuhteen keskeiseksi tekijäksi sille, miten päämies-agentti suhteessa päämies onnistuu maksimoimaan oman etunsa. Heidän mukaan merkittävää on se, miten sopimuksen rakenne onnistu- taan muokkaamaan siten että se palvelee edellä mainittua tarkoitusta. Agenttiteoria on yleinen teoria, joka selittää omistajien ja johdon eriytymisestä syn- tyviä ongelmia. Agenttiongelma syntyy kun päämies ohjaa työn toiselle tekijälle. Omistajilla on useimmiten taloudelliset resurssit, mutta ei liiketaloudellista osaamis- ta. Tähän tarvitaan agenttia, eli yritysjohtoa. Näin yrityksen vallankäyttö on eriytynyt omistajuudesta ja tiedonsaannista tulee epäsymmetristä. Agenttiteoria lähtee siitä, että omistaja on päämies ja yritysjohtaja hänen agenttinsa. Valta on edelleenkin kyllä periaatteessa omistajalla, mutta valtaa käyttää yritysjohto. Tästä syntyy valvontaon- gelma, koska päämies haluaa valvoa agentin toimivan etujensa mukaisesti. Koska liike-elämässä yrityksen tarkoitus on tuottaa taloudellista lisäarvoa omistajilleen, ovat omistajien tavoitteet lähinnä tuon taloudellisen lisäarvon tuottamisessa, kun taas johdon intressi on työn vakauden säilyttämisessä ja oman varallisuuden kasvattami- sessa. Johdolla ei ole samanlaista mahdollisuutta hajauttaa pääomaansa kuin sijoitta- jilla, josta seuraa se, että hän pyrkii minimoimaan riskinoto...