Tasa-arvon edistäminen työelämässä Mallilausekkeet

Tasa-arvon edistäminen työelämässä. Naisten ja miesten välisiä eroja kuvaavat työelämän yleisindikaattorit ovat edelleen "ta- sa-arvoisia" kuten edellistenkin raporttien aikaan. Vuonna 2002 työikäisestä väestöstä (15-64-vuotiaat) 48 % työvoimasta (työllisistä ja työttömistä) oli naisia. Kaikista ei- työllisistä 54 % oli naisia. Naisten työllisyysaste oli 66,2 ja miesten 69,2. Miesten työlli- syysasteet 20-44-vuotiaiden ikäryhmässä olivat korkeammat kuin naisten, mutta 45-59- vuotiaiden keskuudessa sukupuolten välinen ero kääntyi naisten hyväksi ja tasoittui yh- teen prosenttiyksikköön. CEDAW-komitea on ollut huolestunut naisten alhaisesta edustuksesta useiden alojen korkeissa asemissa ja kehottanut hallitusta pyrkimään siihen, että naisten lukumäärän li- sääminen korkeissa asemissa helpottuu. Vuoden 2000 väestölaskennan mukaan ylemmistä toimihenkilöistä naisten osuus oli 48 %. Vuoden 2001 ammattiluokituksella kaikista julkisen sektorin johtajista 47 % oli naisia vuonna 2000. Vastaavalla luokituksella vuonna 1995 naisten osuus julkisen sek- torin johtajista oli 46 %. Kaikkein ylimmissä virkamiestehtävissä naisten osuus jäi 27 %:iin. Vuodesta 1995 osuus oli noussut neljä prosenttiyksikköä. Naisten osuus vaih- teli valtion keskushallinnossa, valtion piiri- ja paikallishallinnossa sekä kuntien ja kau- punkien johtajistossa. Valtion keskushallinnon johtajista reilu kolmannes oli naisia. Tuotanto- ja linjajohtajien keskuudessa sukupuolijakauma riippuu linjasta. Työmarkki- noiden jakautuminen naisten ja miesten aloihin näkyi myös johtajistossa. Rakennus-, teollisuus- ja kuljetuslinjojen johtajista yli 90 % oli miehiä. Sosiaali- ja terveysalalla naisten osuus johtajista oli 82 %. Yksityisellä sektorilla naisjohtajien osuus vuonna 2000 oli 26 %, vuonna 1995 prosent- tiyksikön verran vähemmän.