Euroopan unionin sitoumukset. Euroopan unioni tukee asetuksellaan (2493/2000) kansallisten biodiversiteettistrate- gioiden ja -suunnitelmien integroimista kansallisiin kehitysstrategioihin kuten köy- hyydenvähentämisstrategioihin. EU tukee toimia, jotka edesauttavat EU:n bio- diversiteettisuunnitelman (Biodiversity Action Plan) toteutumista mukaan lukien köy- hien maiden bioturvapöytäkirjan edellytysten toteuttaminen. EU:n biodiversiteetti- suunnitelmassa korostetaan tarvetta parantaa kehitysmaiden valmiuksia luonnon moni- muotoiseen tutkimuksen, tiedonvaihdon ja teknologian saroilla. Lisäksi suunnitelmassa kiinnitetään huomiota koulutukseen ja tiedottamiseen osana pyrkimyksiä lisätä kehitys- maiden väestön tietoisuutta luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen tärkeydestä. EU:n tavoitteena on kehitysyhteistyövarojen määrätietoinen lisääminen ja kohden- taminen biodiversiteettihankkeisiin kansallisen strategian ja toimintaohjelman sekä kansainvälisten tavoitteiden mukaisesti. Biodiversiteettisopimus on yksi ns. Rion ympäristösopimuksista. Johannesburgin kes- tävän kehityksen huippukokouksessa (2002) painotettiin luonnon monimuotoisuu- den suojelun tärkeyttä köyhyyden vähentämisessä sekä kestävän kehityksen periaattei- den toteutumisessa. WSSD:n tavoitteet luonnon monimuotoisuuden osalta nostavat esille samoja teemoja, joita tuetaan biodiversiteettisopimuksen 7. osapuolikokouksen käynnistämässä maailmanlaajuisen suojeluverkoston luomiseen tähtäävässä työohjel- massa. Tärkeimpinä seikkoina mainitaan toimintavalmiuksien parantaminen sekä luon- non monimuotoisuuden suojelun integroiminen kansalliseen päätöksentekoon ja kehitysstrategioihin. WSSD korostaa Rion sopimusten välistä synergiaa. Johannes- burgin toimintaohjelmaan sisältyy biodiversiteetin häviämisen merkittävä hidastaminen vuoteen 2010 mennessä. Biodiversiteettisopimuksen tavoitteiden integroiminen glo- baaleihin, alueellisiin ja kansallisiin ohjelmiin ja niiden toimeenpanoon on nostettu esiin myös hallitusohjelmassa 2003. Suomen kehitysyhteistyössä biodiversiteettisopimuksen tukeminen on ollut kasvussa vuosina 2001–2003. Suomen tuki biodiversiteettisopimuksen toteutukseen kehitys- maissa on viime vuosina ollut kaikesta ympäristörahoituksesta noin 14 %. Ympäristö- sopimuksia tukevasta kokonaisrahoituksesta biodiversiteettisopimuksen osuus on noussut vuosina 2001–2003 30 %:sta (7,5 miljoonasta eurosta) 39 %:iin (13,7 mil- joonaan euroon). MILJOONA€? 16 14 2 % 12 5 % 24 % 20 % 8 6 9 % 12 % 74 % 4 2 75 % 79 % 0 Muu Multi Bi 2001 2002 2...
Euroopan unionin sitoumukset. Vuonna 2000 allekirjoitettiin Cotonoun kumppanuussopimus EU:n ja AKT-valtioi- den välillä. Sopimuksen päätavoitteena on köyhyyden poistaminen sekä AKT-maiden integrointi maailman talouteen niin, että samalla otetaan huomioon kestävän kehityksen tavoitteet. Sopimuksen artiklaan 32 on kirjattu, että yhteistyö ympäristönsuojelun ja luonnonvarojen kestävän käytön ja hoidon saralla ovat tärkeitä kansainvälisten ympä- ristösopimusten velvoitteiden täyttämiseksi. Yhteistyön tärkeimpinä osa-alueina mai- nitaan aavikoituminen, kuivuus ja metsien häviäminen. rahoitusmekanismiksi. Aavikoitumissopimuksen osuus kaikesta ympäristörahoituksesta (sis. ympäristöhanke- rahoituksen sekä rahoituksen, jossa ympäristö toiminnan osatavoitteena) oli vuonna 2003 noin 3 %. Suomen kehitysyhteistyörahoituksessa UNCCD:n tukeminen on vä- hentynyt vuosina 2001–2003 (Kuva 1.). Ympäristösopimuksia tukevasta rahoitukses- ta aavikoitumissopimuksen saama osuus on laskenut vuosina 2001–2003 16 %:sta (3,9 miljoonasta eurosta) 9 %:iin (3,3 miljoonaan euroon).
Euroopan unionin sitoumukset. EU:n ja AKT-maiden väliseen Cotonoun sopimukseen on kirjattu, että yhteistyö ympä- ristönsuojelun ja luonnonvarojen kestävän hoidon saroilla ovat tärkeitä kansainvälisten ympäristösopimusten velvoitteiden täyttämiseksi. Yhteistyön tärkeimpinä osa-alueina mainitaan trooppisten metsien suojelu ja metsien häviämisen torjuminen (artikla 32). EU on myöntänyt erikseen haettavaa tukea 249 miljoonaa euroa projekteille, jotka edistävät kehitysmaiden metsiensuojelua ja niiden kestävää käyttöä vuosina 2000– 2006. Hankkeiden tulee kohdistua erityisesti kansallisen ja kansainvälisen metsä- lainsäädännön kehittämiseen, ekologisesti arvokkaiden metsien suojeluun, muutettujen tai tuhottujen metsien palauttamiseen luontaiseen tilaansa ja metsien kestävän hoidon ja käytön edistämiseen (asetus 2494/2000). YK:n metsäfoorumin historia ulottuu Rion 1992 ympäristökokoukseen, jossa sovit- tiin metsäperiaatteista. Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksessa (2002) tuettiin YK:n metsäfoorumissa tehtyjä päätöksiä. Kestävää metsänhoitoa pidettiin erit- täin tärkeänä köyhyyden vähentämisessä, metsien häviämisen torjunnassa, metsäbiodi- versiteetin säilyttämisessä, ruokaturvan parantamisessa, eroosion vähentämisessä ja puhtaan juomaveden ja edullisen energian saannin turvaamisessa. Kokouksessa hyväk- syttiin velvoite toimenpiteistä laittomien hakkuiden ja siihen liittyvän puukaupan py- säyttämiseksi sekä kansallisen metsälainsäädännön aikaansaamiseksi. Lisäksi toiminta- suunnitelmassa kehotetaan valtioita tukemaan muun muassa kestävää metsänhoitoa alueilla, jotka kärsivät köyhyydestä ja voimakkaasta metsien häviämisestä. Suomi on tukenut kehitysyhteistyövaroillaan kehitysmaiden toimia metsiä koskevien sitoumusten toimeenpanossa esimerkillisesti. Vuosina 2001–2003 UNFF:n velvoit- teita on toteutettu vuosittain noin 6 miljoonalla eurolla (Kuva 3.). Eniten rahoitusta (7,5 miljoonaa euroa) osoitettiin UNFF:n tukemiseen vuonna 2002. Suomi on met- säalan kehitysyhteistyön tuessa kuudenneksi suurin avunantajamaa.
Euroopan unionin sitoumukset. Vuonna 2000 hyväksyttiin uusi EY:n asetus otsonikerrosta heikentävistä aineista (EY 2037/2000), jolla nopeutettiin entisestään Montrealin pöytäkirjassa ja sen muutoksis- sa asetettuja kiellettyjen aineiden käytöstä poistamisen aikatauluja jäsenmaiden osalta. Samassa yhteydessä vahvistettiin sekä unionin jäsenmaiden ja kehitysmaiden välistä yhteistyötä muun muassa otsonikerrosta tuhoavia aineita sisältävien tuotteiden ja ko- neiden kierrättämisen tapauksessa. Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksen (2002) toimintasuunnitelmassa valtioita kehotetaan vahvistamaan yhteistyötä otsonikerroksen suojelussa niin kansain- välisellä, alueellisella kuin myös kansallisella tasolla. Teollisuusmaiden on tarkoitus tukea kehitys- ja siirtymätalousmaiden pyrkimyksiä toimeenpanna Montrealin pöytä- kirjan määräyksiä varmistamalla otsonirahaston rahoituksen riittävyys rahoituskaudella 2003–2005. Teollisuusmaiden on myös pyrittävä parantamaan kehitysmaiden mah- dollisuuksia saada vuoteen 2010 mennessä käyttöönsä edullisia, kustannustehokkaita, turvallisia ja ympäristöystävällisiä vaihtoehtoisia aineita, joilla voidaan korvata otsoni- kerrosta heikentävät aineet. Teollisuusmaiden tulee avustaa kehitysmaita, jotta ne pys- tyisivät luopumaan kiellettyjen aineiden käytöstä Montrealin pöytäkirjassa määrättyjen aikataulujen mukaisesti. Toimintasuunnitelma kuitenkin muistuttaa ja korostaa ilmastonmuutoksen ja otsonikadon vastaisten prosessien yhteyksistä, joten valtioiden on vältettävä sellaisten vaihtoehtoisten aineiden käyttöä, jotka edistävät ilmastonmuu- tosta. Lisäksi valtioiden on puututtava entistä tarmokkaammin otsonikerrosta heiken- tävillä aineilla käytävään laittomaan kauppaan. Suomi on vuosien ajan profiloitunut aktiivisena otsonikerrosta tuhoavien aineiden luopumisen aikataulukiristysten puolestapuhujana. Xxxxxxxx on myös ollut aktiivi- nen rooli Montrealin pöytäkirjan neuvotteluissa ja sen kehittämisessä. Suomi isännöi 2,0 1,8 1,6 1,4 1,2 1,0 0,8 0,6 0,4 0,2 0,0 0,6 % 1 % 99 % Muu rahoitus Multi 2001 2002 2003 tehtyjen muutosten vaatimukset. Suomen tuki Montrealin pöytäkirjalle on ollut selkeästi kasvussa viime vuosina (Kuva 5.). Montrealin pöytäkirjan rahoituksen osuus kaikesta ympäristörahoituksesta oli 2 % vuonna 2003. Montrealin pöytäkirjan osuus ympäristösopimuksia tukevasta kokonais- rahoituksesta on 5 % (1, 8 miljoonaa euroa) vuonna 2003. Montrealin pöytäkirjan alaiset maksatukset vuosina 2001–2003 koostuvat ainoastaan monenkeskisestä rahoi- tuksesta, j...
Euroopan unionin sitoumukset. EU:n asetuksella jätteiden siirtojen valvonnasta ja tarkastamisesta ((ETY) N:o 259/
Euroopan unionin sitoumukset. Euroopan unioni tukee Tukholman sopimusta asetuksellaan 850/2004, jolla se pyrkii yhdenmukaistamaan ja saattamaan lainsäädäntöään Tukholman sopimuksen määrä- ysten ja tavoitteiden mukaiseksi. Asetuksen määräykset ovat osittain Tukholman sopi- muksia pidemmälle meneviä esimerkiksi POP-yhdisteitä sisältävien varastojen hävit- tämisen osalta. Asetuksessa myös korostetaan Euroopan unionin ja sen jäsenmaiden velvollisuutta tarjota teknistä apua kehitysmaille. Lähitulevaisuudessa Euroopan unio- nin uuden kemikaalipolitiikan voimaantulon myötä POP-yhdisteitä koskeva lainsää- däntö ja jäsenmaiden velvoitteet tulevat vahvistumaan entisestään. Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksen (2002) toimintasuunnitelmassa valtioita kehotetaan lisäämään kehitysmaille annettavaa teknistä ja taloudellista tukea niiden kansallisten valmiuksien parantamiseksi kemikaalien ja vaarallisten jätteiden hallitsemisen saralla. Tämä sisältää toimet, joiden tarkoituksena on edistää Tukhol- man sopimuksen ratifiointia kehitysmaissa sekä parantaa sopimuksen toimeenpanon koordinointia. Lisäksi valtioiden tulee kehittää edelleen strategista lähestymistapaa kansainväliseen kemikaalien hallintaan (SAICM, Strategic Approach to International Chemicals Management). Tämä tulee tehdä yhteistyössä hallitustenvälisen kemikaali- foorumin (IFCS), UNEP:in ja muiden kemikaalien hallintaa käsittelevien kansainvä- listen instituutioiden kanssa. Tavoitteena on valmistaa kansainvälinen kemikaalistrategia vuoteen 2020 mennessä. Johannesburgin toimintasuunnitelmassa myös rohkaistaan valtioita luomaan maailmanlaajuinen ja yhdenmukaistettu järjestelmä kemikaalien luokittelemiseksi ja nimeämiseksi vuoteen 2008 mennessä. Lisäksi valtioita kannustetaan entistä laaja-alaisempaan yhteistyöhön kemikaaleja koskevien ympäristösopimusten toimeenpanemiseksi ja tutkimustyön lisäämiseksi. Tukholman sopimuksen päämääriä tukevaksi laskettava rahoitus on ollut vuosina 2001– 2003 hyvin pienimuotoista ja rahoituskohteita on ollut vähän (Kuva 8.). Tukholman sopimusta tukevan rahoituksen osuus kaikesta ympäristörahoituksesta on 0,1 % luok- kaa. Vuonna 2003 osuus on kasvanut 1,2 %, mikä johtuu Etiopian vanhojen torjunta- aineiden hävittämishankkeesta (yli 1,1 miljoonan euron rahoitus). Etiopiassa toteu- tettiin Suomen tukemana maatalouden vanhentuneita torjunta-aineita koskeva pro- jekti, jossa kerätyt ongelmajätteet toimitettiin Suomeen Ekokemille hävitettäväksi vuonna 2003. Tämä hanke oli kertaluontoinen ja lasketaan koko...