Common use of Oikeus elämään, vapauteen ja suojeluun vaaratilanteissa Clause in Contracts

Oikeus elämään, vapauteen ja suojeluun vaaratilanteissa. Vammaiset henkilöt tarvitsevat suojelua sellaisten ulkopuolisten uhkien ja riskien varalta, joihin he eivät pysty millään tavalla ennalta varautumaan. Ennalta varautumisen aste ja mahdollisuudet puolustautua voi- vat olla vammasta johtuvien rajoitusten vuoksi hyvin heikot. Vammaisten henkilöiden turvallisuus tulee siis ottaa erikseen huomioon kaikissa pelastussuunnitelmis- sa ja sisäisen turvallisuuden ohjelmissa, jotta toiminta- tavat ovat valmiina mahdollisen uhan toteutuessa. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että mitkään turvalli- suusmääräykset eivät saa estää vammaisen henkilön itsenäistä elämää ja osallisuutta yhteiskunnassa. Vammaisten ihmisten osalta oikeus elämään on perustavanlaatuinen ihmisoikeuskysymys ja liittyy selkeästi jokaisen ihmisen nauttimaan synnynnäiseen ihmisarvoon. Suomen perustuslain 7 §:ssä säädetään oi- keudesta elämään vammaisen henkilön perusoi- keutena. Sikiödiagnostiikka ja sikiöseulontatutkimukset herättävät keskustelun sikiön oikeuksista. Sikiöstä otet- tujen ultraäänikuvien tarkoituksena on vammaisuuden kartoitus varsin varhain. Laki oikeuttaa erityisen viran- omaisluvan perusteella 20–24 raskausviikoilla tekemään raskauden keskeytyksen, jos sikiöllä on vaikea sairaus tai ruumiinvika. Edes vammainen sikiö ei ole yhdenvertai- sessa asemassa muiden sikiöiden kanssa, koska pelkäs- tään vamma on peruste hyvin myöhään tehtävään ras- kauden keskeytykseen. Lisäksi tuo laissa mainittu ruu- miin vika suorastaan herjaa vammaisia ja peilaa vanhaa lääketieteellistä mallia, jossa vammaisen ruumiin fyysi- siä ominaisuuksia tarkastellaan objektina suhteessa nor- maalina, kauniina pidettävään ruumiiseen nähden. Vastaavalla tavalla historiasta on löydettävissä esimerk- kejä, jossa vammaisen henkilön ruumis on asetettu ky- seenalaiseksi verrattuna normaalina pidettyyn ihmis- ruumiiseen nähden. Esimerkiksi 1930-luvun yhdysvalta- laisilla karjamarkkinoilla pidettiin jopa ”Better babies competition” eli vauvojen kauneuskilpailuja. Tiivistetys- ti käytössä olevaa termiä ruumiinvika leimaa lausahdus 1930-luvulta: ”Some people have born as burden to the rest of us” eli ”jotkut ihmiset ovat syntyneet taakaksi meille muille.” Laissa raskauden keskeyttämisestä (24.3.1970/239, 1-2 §) mainitaan yhdeksi raskauden keskeyttämisperus- teeksi naisen pyynnöstä lapsen mahdollinen vaikea sai- raus, ruumiinvika tai vajaamielisyys. Toiseksi perusteeksi voi mainita tilanteen, jossa toisen tai molempien van- hempien sairaus, häiriytynyt sieluntoiminta tai muu niihin verrattava syy vakavasti rajoittaa heidän kykyään hoitaa lasta. Tällöin edellytetään naisen suostumuksen ja mahdollisesti isän kuulemisen lisäksi kahden lääkärin lausuntoa. Toiseen perusteeseen liittyy vielä edellytys, jonka mukaan naisen mielisairaus mahdollistaa sen, että lupa raskauden keskeytykseen voidaan antaa ilman nai- sen pyyntöäkin hänen edunvalvojan suostumuksella. Käsitelty säädös on moraalisesti ja eettisesti vaikea. Ter- minologia tulee uudistaa, koska käsite ”vajaamielinen lapsi” on vammaisia ihmisiä leimaava ja YK:n vammais- sopimuksen tarkoituksen vastainen. Laissa käytetty ter- minologia voi johtaa lausunnon tekevää lääkäriä har- haan, mikäli lapset luokitellaan normaaleiksi ja vajaa- mielisiksi. Toiseksi hankala kohta on joko vanhemman tai vanhempien sairauden vaikutus raskauden keskeytys- päätökseen, varsinkin kun abortti on lain mukaan mah- dollinen ilman mielisairaaksi kuvatun naisen pyyntöä. YK:n vammaissopimuksen artikla 23 turvaa vammaisen henkilön oikeuden vanhemmuuteen yhdenvertaisesti muun väestön kanssa, ja säännöksessä nimenomaisesti tunnustetaan vammaisen henkilön oikeus päättää vapaasti ja vastuullisesti lastensa määrästä sekä ikä- erosta. Raskauden keskeytystä koskeva lainsäädäntö tulisikin uudistaa YK:n vammaissopimuksen määräyksiä vastaavaksi.

Oikeus elämään, vapauteen ja suojeluun vaaratilanteissa. Vammaiset henkilöt tarvitsevat suojelua sellaisten ulkopuolisten uhkien ja riskien varalta, joihin he eivät pysty millään tavalla ennalta varautumaan. Ennalta varautumisen aste ja mahdollisuudet puolustautua voi- vat olla vammasta johtuvien rajoitusten vuoksi hyvin heikot. Vammaisten henkilöiden turvallisuus tulee siis ottaa erikseen huomioon kaikissa pelastussuunnitelmis- sa ja sisäisen turvallisuuden ohjelmissa, jotta toiminta- tavat ovat valmiina mahdollisen uhan toteutuessa. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että mitkään turvalli- suusmääräykset eivät saa estää vammaisen henkilön itsenäistä elämää ja osallisuutta yhteiskunnassa. Sopimuspuolet vahvistavat, että jokaisella ihmi- sellä on synnynnäinen oikeus elämään, ja to- teuttavat kaikki tarvittavat toimet varmistaak- seen, että vammaiset henkilöt voivat nauttia tästä oikeudesta tehokkaasti ja yhdenvertaises- ti muiden kanssa. Vammaisten ihmisten osalta oikeus elämään on perustavanlaatuinen ihmisoikeuskysymys ja liittyy selkeästi jokaisen ihmisen nauttimaan synnynnäiseen ihmisarvoon. Suomen perustuslain 7 §:ssä säädetään oi- keudesta elämään vammaisen henkilön perusoi- keutenaperusoikeutena. Sikiödiagnostiikka ja sikiöseulontatutkimukset herättävät herättä- vät keskustelun sikiön oikeuksista. Sikiöstä otet- tujen ultraäänikuvien otettujen ult- raäänikuvien tarkoituksena on vammaisuuden kartoitus varsin varhain. Laki oikeuttaa erityisen viran- omaisluvan viranomaisluvan perusteella 20–24 raskausviikoilla tekemään raskauden keskeytyksen, jos sikiöllä on vaikea sairaus tai ruumiinvikaruumiin- vika. Edes vammainen sikiö ei ole yhdenvertai- sessa asemassa yhdenvertaisessa ase- massa muiden sikiöiden kanssa, koska pelkäs- tään vamma pelkästään vam- ma on peruste hyvin myöhään tehtävään ras- kauden raskauden keskeytykseen. Lisäksi tuo laissa mainittu ruu- miin ruumiin vika suorastaan herjaa vammaisia ja peilaa vanhaa lääketieteellistä lääketie- teellistä mallia, jossa vammaisen ruumiin fyysi- siä ominaisuuksia fyysisiä ominai- suuksia tarkastellaan objektina suhteessa nor- maalinanormaalina, kauniina pidettävään ruumiiseen nähden. Vastaavalla tavalla historiasta on löydettävissä esimerk- kejä, jossa vammaisen henkilön ruumis on asetettu ky- seenalaiseksi verrattuna normaalina pidettyyn ihmis- ruumiiseen nähden. Esimerkiksi 1930-luvun yhdysvalta- laisilla karjamarkkinoilla pidettiin jopa ”Better babies competition” eli vauvojen kauneuskilpailuja. Tiivistetys- ti käytössä olevaa termiä ruumiinvika leimaa lausahdus 1930-luvulta: ”Some people have born as burden to the rest of us” eli ”jotkut ihmiset ovat syntyneet taakaksi meille muille.” Laissa raskauden keskeyttämisestä (24.3.1970/239, 1-2 §) mainitaan yhdeksi raskauden keskeyttämisperus- teeksi naisen pyynnöstä lapsen mahdollinen vaikea sai- raus, ruumiinvika tai vajaamielisyys. Toiseksi perusteeksi voi mainita tilanteen, jossa toisen tai molempien van- hempien sairaus, häiriytynyt sieluntoiminta tai muu niihin verrattava syy vakavasti rajoittaa heidän kykyään hoitaa lasta. Tällöin edellytetään naisen suostumuksen ja mahdollisesti isän kuulemisen lisäksi kahden lääkärin lausuntoa. Toiseen perusteeseen liittyy vielä edellytys, jonka mukaan naisen mielisairaus mahdollistaa sen, että lupa raskauden keskeytykseen voidaan antaa ilman nai- sen pyyntöäkin hänen edunvalvojan suostumuksella. Käsitelty säädös on moraalisesti ja eettisesti vaikea. Ter- minologia tulee uudistaa, koska käsite ”vajaamielinen lapsi” on vammaisia ihmisiä leimaava ja YK:n vammais- sopimuksen tarkoituksen vastainen. Laissa käytetty ter- minologia voi johtaa lausunnon tekevää lääkäriä har- haan, mikäli lapset luokitellaan normaaleiksi ja vajaa- mielisiksi. Toiseksi hankala kohta on joko vanhemman tai vanhempien sairauden vaikutus raskauden keskeytys- päätökseen, varsinkin kun abortti on lain mukaan mah- dollinen ilman mielisairaaksi kuvatun naisen pyyntöä. YK:n vammaissopimuksen artikla 23 turvaa vammaisen henkilön oikeuden vanhemmuuteen yhdenvertaisesti muun väestön kanssa, ja säännöksessä nimenomaisesti tunnustetaan vammaisen henkilön oikeus päättää vapaasti ja vastuullisesti lastensa määrästä sekä ikä- erosta. Raskauden keskeytystä koskeva lainsäädäntö tulisikin uudistaa YK:n vammaissopimuksen määräyksiä vastaavaksi.