PPT oikeusvarmuuden kannalta. On kiistatonta, että PPT sisältää varsin epämääräisiä ilmaisuja. Etenkin objektiivinen testi on jäänyt vaikeaselkoiseksi. Verosopimukset ovat usein syntyneet kompromissirat- kaisuina, eikä julkista verosopimusten tarkoitusta ilmentävää valmisteluaineistoa tyypil- lisesti ole lainkaan saatavilla348. Mallikommentaari antaa myös hyvin niukasti tarkennuk- sia sen suhteen, miten asiaa koskevien verosopimusmääräysten tavoitetta ja tarkoitusta tulisi ylipäätään tulkita. Tämän lisäksi subjektiiviseen testiin voidaan katsoa sisältyvän tulkinnallisia vaikeuksia sen suhteen, milloin veroetu on pidettävä toissijaisena ja milloin yhtenä päätarkoituksena349. Nämä vaikeuttavat etenkin monikansallisten yritysten toi- mintaa ja verotuksen ennakoitavuutta. Toisaalta tämä ei ole yksin PPT:n ongelma. Myös emo-tytäryhtiödirektiivin ja ATAD-di- rektiivin veronkiertomääräyksiin liittyy runsaasti oikeusvarmuuden kannalta kyseenalai- sia elementtejä. PPT:n tapaan ne sisältävät vaatimuksen normiston tarkoituksen vastai- suudesta350, minkä lisäksi niihin on valittu epätarkkoja ilmauksia, kuten ”pääasiallinen tarkoitus” tai ”epäaitous”, jotka ovat täysin EU-oikeuskäytännön ulkopuolisia käsitteitä. Ottaen huomioon PPT:n samankaltaisuuden näihin määräyksiin nähden, ei sen voida 346 C-175/88, Xxxxx, tuomion k. 15–19. 347 Weber 2017, s. 58. 348 Veikkola 2018 B, s. 9–10. 349 de Broe – Luts 2015, s. 131–132. 350 Lain tavoitteen ja tarkoituksen vastaisuus onkin varsin tavallinen ehto yleisissä veronkiertonormeissa. Veikkola 2018 B, s. 9. katsoa olevan oleellisesti oikeusvarmuuden periaatteen vastainen. Jos direktiivien mää- räykset täyttävät oikeusvarmuuden vaatimukset, myös PPT:n pitäisi täyttää ne.351 Kuten aiemmassa luvussa on esitetty, oikeusvarmuus näyttäisi nykyisen oikeuskäytän- nön perusteella lisäksi verotuksessa vaarantuvan vain, jos laki on huonosti rajattu. Tältä osin PPT muistuttaa enemmän direktiivien määräyksiä kuin Belgian tai Portugalin lain- säädäntöä SIAT:ssa ja Itelcarissa. PPT:n alaksi on määritelty selkeästi kommentaarissa tarkemmin eritellyt verosopimukseen perustuvat etuudet. Belgian lainsäädäntö SIAT:ssa sen sijaan koski kaikkia ”selvästi edullisempia verojärjestelmiä” ja Portugalin laki Itelca- rissa ”erityissuhteita”. Molemmat käsitteet sisälsivät perusteellisia oikeusvarmuudellisia ongelmia. Vastaavaa ei voida todeta PPT:n ”verosopimukseen perustuvasta etuudesta”. On myös muistettava, että Belgian ja Portugalin lainsäädännössä kummassakaan ei ollut kyse yleisestä...
