Sopimussuhteiden sääntelyn tausta ja tavoite. DSM-direktiivi on osa EU:n tekijänoikeuksia koskevaa sääntely- kehystä, joka koostuu kahdesta asetuksestaG5 ja 13 direktiivistäGG. Direktiivit ovat EU:n jäsenvaltioille osoitettuja lainsäädäntöohjei- ta. Ne ohjeistavat kansallista lainsäätäjää siitä, millä tavoin lain- säädäntö tulisi yhdenmukaistaa ja mihin mennessä säännökset on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä.G7 Yhdenmukaisil- la standardeilla taataan tarpeellinen suojan taso ja vähennetään kansallisia eroja. Euroopan unionin tuomioistuin (jäljempänä ”EUT”) tulkitsee oikeuskäytännössään direktiivien säännöksiä.G8 Tekijänoikeussääntelyn tavoitteena EU:ssa on saavuttaa tasapai- no tekijöiden ja käyttäjien etujen ja oikeuksien välillä.G9 DSM-direktiivi on tekijöille ja esittäville taiteilijoille mer- kittävä, koska siinä EU ensimmäistä kertaa kattavasti harmonisoi tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien siirtymistä.70 Harmonisointi on merkittävää erityisesti siitä näkökulmasta, että sopimusasiat ovat perinteisesti kuuluneet jäsenvaltioille.71 Suurimmat erot EU:n jäsenvaltioiden kansallisissa lainsäädännöissä löytyvät juuri tekijänoikeussopimusten sopimussuhteiden sääntelyä koskevis- ta säännöksistä.72 Tälle on monia syitä. Tekijänoikeus ensinnäkin vahvasti perustuu alueelliseen soveltamiseen. Jäsenmaiden oma kansallinen tekijänoikeuslainsäädäntö täten tyypillisesti pitkälle määrää tekijänoikeuksiin liittyvistä yksityiskohdista.73 Tekijän- oikeussopimusten sääntelyyn vaikuttaa myös se kulttuurillinen viitekehys, jossa sopimuksia tehdään: tekijyys ymmärretään eri maissa eri tavoin.74 Lisäksi jäsenvaltioiden omien sopimussään- 69 Jongsma 2019, s. 172. 70 ”[…] fundamentally, this Directive marks the transi- tion of the EU intervention from mainly harmonizing existing national rules and strengthening the rights of its creative sector, towards a genuine regulatory actor that purports to better or- ganize a thriving European market and a fair society for creations, culture, and information”. Dusollier 2020, s. 1004. Ks. myös Xalabarder 2020, s. 5. 71 Guibault 2009, s. 526. 72 Lucas-Schloetter 2021, s. 14–15.
